The Project Gutenberg eBook, Kirjoja ja kirjailijoita II, by Veikko Antero Koskenniemi This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: Kirjoja ja kirjailijoita II Author: Veikko Antero Koskenniemi Release Date: April 29, 2020 [eBook #61972] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 ***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRJOJA JA KIRJAILIJOITA II*** E-text prepared by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Volume I: see http://www.gutenberg.org/ebooks/61379 Volume III: see http://www.gutenberg.org/ebooks/66160 KIRJOJA JA KIRJAILIJOITA II Kirj. V. A. Koskenniemi Porvoossa, Werner S�derstr�m Osakeyhti�, 1918. SIS�LLYS: I Aleksis Kiven kirjeet. Kaarlo Kramsu, vapaan Suomen runoilija. E. Aspelin-Haapkyl� kirjallisuusarvostelijana. "Papin tyt�r". J. Siljo. F.E. Sillanp��n esikoisteos. "Kansallista itsetutkistelua". Gustav Philip Creutz. Topelius lyyrikkona. Arvostelusta ja arvostelun arvostelusta. II Er�s kirja kansanvallasta. Leo Tolstoi ja Ven�j�n vallankumous. Georg Brandesin teoksia I & II. Tshekkil�iset maailmansodassa. Romain Rolland ja h�nen "Jean Christophensa". Emile Verhaeren ja h�nen viimeinen runokokoelmansa. Tutkimus Gustaf Fr�dingist�. Shakespearen ja Cervantesin p�iv�n�. III Goethe ja Luther Goethen �iti Er�s Goethen yst�v�t�r Goethe sotakirjailijana Goethe ja Napoleon T�h�n kokoelmaan, samoinkuin sen edelt�j��nkin, ker�tyt kirjoitelmat ovat alkuaan laaditut sanoma- ja aikakauslehte� varten ja niiss� julkaistut. Helsingiss�, helmikuussa 1918. _V.A.K._ I ALEKSIS KIVEN KIRJEET. Jos voisimme ajatella, ett� joku k�visi lukemaan Aleksis Kiven kirjeit� tiet�m�tt� ennakolta mit��n niiden tekij�st�, voisimme siit� huolimatta olla varmat, ett� lukija saisi voimakkaan vaikutelman hyvin omalaatuisesta ja ep�tavallisesta ihmisest� ja persoonallisuudesta. Aleksis Kiven j�lelle j��nyt kirjevaihto mahtuu vajaan sataan kirjansivuun, mutta sen psykolooginen todistusvoima vet�� vertoja monelle laajalle autobiografialle ja el�m�kerralliselle tutkimukselle. Niin paljaana v�r�ht�� siin� vastaamme se el�m�nhermo, jonka tunnemme Seitsem�n Veljeksen, Nummisuutarien ja Kanervalan runoudesta, ett� jokunen lukija voisi ehk� sit� paikoin s�ps�ht��, ik��nkuin esirippua olisi raotettu johonkin, mik� ei ole tarkoitettu yleis�n silmi� varten. Kaikki Kiven kirjeeth�n ovat kirjoitetut, sen voinemme hyv�ll� syyll� olettaa, ilman pienint�k��n ajatusta julkisuudesta, ja muutamiin kirjeihin n�hden on tekij� suorastaan pyyt�nyt vastaanottajaa kohta luettuaan h�vitt�m��n ne. Aleksis Kiven kirjeet ovat siis ulkopuolella kaiken kirjallisuuden (mit� ei suinkaan voi sanoa kaikista runoilija-kirjeist�), ne ovat verrattavat vuorosanoihin, joita on vaihdettu yst�vien kesken, tunnustuksiin, joita on kuiskattu jonkun uskotun korvaan. Ja kuitenkin: mieluummin antaisi Kiven monenkin lyyrillisen kappaleen tai pikkun�ytelm�n menn� unohdukseen kuin n�iden kirjeiden. Ne sis�lt�v�t mit� mielt�kiinnitt�vimm�n romaanin, runoilija-el�m�kerran, tarkoituksettomasti syntyneen ja sent�hden sit� lahjomattomamman, kuvauksen ihmiskohtalosta, joka n�k���n on niin monen muun kaltainen, ehk� ilottomampi kuin useimpien, mutta jonka tiell� kauneimmat runoilijaunet ovat kukkineet. Joka suhteessa ei Kiven kirjeiden todistusvoima luonnollisesti ole yht� pett�m�t�n. Niiden s�vy on yleens�, ei kuitenkaan poikkeuksetta, alakuloinen -- mutta tekisimme aivan varmaan v��r�n johtop��t�ksen, jos sill� perusteella otaksuisimme, ett� Kivi oli pessimisti. On muistettava, ett� useimpiin kirjeihin on antanut ulkonaisen aiheen jokin satunnainen puute tai pula, johon runoilija on joutunut ja joka on saanut h�net k��ntym��n yst�vien puoleen. T�m� hetken ahdistuksen aiheuttama mieliala ei luonnollisesti ole voinut olla jonkun verran v�ritt�m�tt� kirjeit�, mutta se ei kuitenkaan anna tukea sille otaksumalle, ett� olemassaolo olisi runoilijalle ollut taakka tai ett� k�rsimys ja suru olisivat muodostaneet h�nen el�m�natmosf��rins�. Paitsi useiden kirjeiden k�yt�nn�llist� tarkoitusta (jonkun tilap�isen pulan poistamista) on t�ss� suhteessa otettava my�skin huomioon, ett� suru yst�vien keskeisess� kirjevaihdossa useinkin on, ainakin muutamilla luonteilla, avomielisempi kuin ilo. Jos tahdomme tuntea sen el�m�nvalaistuksen, joka levitt�ytyy Kiven vaelluksen yli, aavistamme sen helpommin h�nen runoudestaan kuin h�nen kirjeist��n. Ep�ilem�tt� rakasti Kivi el�m��. H�n ei rakastanut sit� sill� apolloonisella runoilijarakkaudella kuin Tegn�r, ei my�sk��n sill� samalla kertaa hekumallisella ja piinallisella hermo- ja aistihuumalla kuin Stagnelius, eik� sill� yksinkertaisen tuskattomalla tavalla kuin Runeberg: h�ness� on enemm�n onnellista uneksijaa kuin n�iss� runoilijaveljiss��n, todellisuuden ja mielikuvituksen rajat yhtyv�t h�nell� ilman jyrkk�� ylimenoa, h�nen haaveensa ponnahtaa helposti arkisesta jokap�iv�isyydest� mielikuvituksen korkeuteen. H�nelle ei ole olemassa mit��n ammottavaa kuilua todellisuuden ja kaipuun v�lill�, niinkuin h�nen sukulaishengell��n Stagneliuksella eik� sent�hden my�sk��n sit� hedelm�llist� sielullista j�nnityst�, joka antaa Stagneliuksen lyriikalle sen yksin�isen dityrambisen nousun. Kivi tunsi runoilijaunissaan omistavansa todellisuuden, h�n vaelsi onnellisena siin� maailmassa, jonka h�n oli itse kaipuullaan luonut. Niin kuulemmekin kuin alituista kes�isten koivujen suhinaa h�nen runoudessaan. Suomen kirjallisuudessa ei varmaan ole toista niin p�iv�paisteista, niin kivuttomasti uneksittua runokokoelmaa kuin Kiven Kanervala. Kiven lyriikka on kuin yksi ainoa poutainen kes�p�iv�. Niinp� ei "Ik�vyys"-runo, ainoa todella synkk� ja el�m��-kielt�v� Kiven tuotannossa, tunnu saavan t�ytt� kaikupohjaa siin� aurinkoisessa, kes�ntuoksuisessa ymp�rist�ss�, johon se on joutunut. Se tekeekin ep�ilem�tt� hiukan abstraktisen vaikutuksen, eik� ole ep�todenmukaista, ett� sen pohjalla on yht� paljon kirjallisia vaikutuksia kuin mieskohtaista el�myst�. Miss��n tapauksessa ei se voi muuttaa sit� yleiskuvaa, jonka saamme Kiven lyriikasta ja joka ennen kaikkea puhuu meille valoisasta, onnellisesta luonteesta. Samoinhan risteilee my�skin Kiven eepillisess� ja draama-runoudessa traagillisiakin tuntoja, mutta on kuin nekin hukkuisivat siihen luonnonpohjan vehmauteen ja tuoksuvaan raikkauteen, joka tuntuu Kivelle ominaisimmalta. Kiven kirjeiss� on todistuksia siit�, ett� runoilija oli itsekin tietoinen optimistisesta tunnelaadustaan. Pari vuotta ennen kuolemaansa kirjoitti Kivi Bergbomille, koskettaessaan el�m�ns� ehk� katkerinta kokemusta: "Alakuloisella mielell� havaitsen, ett� se iloinen ja rohkea maailmankatselma, joka t�h�nasti, huolimatta lukuisista kivuista ja k�rsimyksist�, on aina asunut povessani, rupeaa jo synkistym��n --". V�lillisesti voimme lukea saman siin� tavassa, mill� Kivi m��rittelee huumorin (kirjeess��n Bergbomille v:lta 1868): "Mainitessani humoria, tarkoitan t�ss� sit� luonnonraikasta, en sit� kivuloista, jolla on l�hteen� k�rsitty haaksirikko el�m�n merell�. Min� tarkoitan komikia, jonka viimeisen� perustana on kuitenkin yksi hyv� mutta vahva ja terve syd�n." Ep�ilem�tt� s�teilee Kiven huumori suoraan h�nen persoonallisuutensa sisimm�st�, se ei ole sit� siivil�ity� h�myist� valoa, joka on taittunut k�rsimyksen prismassa ja jota Kivi nimitt�� "kivuloiseksi", se on kirkkainta p�iv�paistetta. Se on persoonallisuuden ylivuotavaa voimaa, joka ei tunnu tuhlatenkaan v�henev�n ja jonka useimmin ehk� tapaamme renessanssin miehill�. Se on er��nlaista persoonallisuuden radioaktiivisuutta, se tuntuu voivan l�hett�� ymp�rilleen loputtomasti valons�teit�, saamatta mit��n voimanlis�� ulkoap�in. Kivi on varmaan oikeassa sanoessaan, ett� t�llaisen huumorin ja komiikan perustana on "yksi hyv� mutta vahva ja terve syd�n". Sellainen syd�n on kuin itsest��n valaiseva kappale. Aleksis Kiven s�ilynyt kirjevaihtohan ei ulotu yht�jaksoisesti h�nen el�m�ns� l�pi emmek� siin� siis voi seurata edes vuosi vuodelta, mit� h�n kirjallisesti on yst�villeen kertonut ja tunnustanut. Ensim�inen kirje on runoilijan 21:lt� vuodelta, toinen 23:lta, kolmas ja nelj�s 24:lt�, viides 26:lta, jonka j�lkeen tulee hypp�ys aina 29:een ik�vuoteen. Samantapaisia aukkoja on pitkin matkaa -- puhumattakaan siit�, ett� muutamat kirjeist�kin ovat jotenkin tyhj�nsanovia psykoloogisina todistuskappaleina. Mutta kokonaisuudessaan antaa kuitenkin t�m� kirjevaihto, kuten sanottu, mielt�kiinnitt�v�n kuvan runoilijan persoonallisuudesta ja sis�isist� kokemuksista. Kohta ensi kirjeess� kosketellaan sairautta ja k�yhyytt� ja n�iss� molemmissa hahmoissa el�m� usein, siit� on Kiven kirjevaihdossa todistuksia yllinkyllin, kuristi runoilijan syd�nt� ja pani h�nen optimisminsa koetukselle. Toisessa kirjeess�, joka on todellinen nuorukaiskirje sanan joka merkityksess� (ruotsinkielinen, osotettu Svanstr�mille), puhuu runoilija taas sairaudestaan ("kylm� hiki valuu j�senist�ni") ja k�yhyydest��n ("is�nt�ni karhuaa minua ja vaatteeni kuluvat repaleiksi") ja p��tt�� kuvauksella rakastuneesta unenn��st�, jonka esineen� on kaunis tanssijatar. Samassa kirjeess� sanoo Kivi toivovansa, ett� "el�m� kallistuisi iltaan" ja ett� h�n saisi "laskeutua levolle", niin v�synyt tuntee h�n olevansa. T�ss� tuskallisessa purkauksessa yhtyy ep�ilem�tt� hetken ahdistuksen aiheuttamaan alakuloisuuteen hyv� m��r� varhaisten nuoruusvuosien "pessimismi�" -- kuka ei ole "pessimisti" 21-23:n vuotiaana? Samaa ��nens�vy� emme en�� my�hemmin tapaakaan Kiven kirjeiss�, ja vaikka h�n kyll� usein senkin j�lkeen mainitsee puutteestaan ja k�rsimyksist��n, tapahtuu se hillitymmin ja ik��nkuin kylmemmin. Ainoa kirje, joka on s�ilynyt runoilijan 26:lta ik�vuodelta, siis silt� ajankohdalta, jolloin h�n juuri oli saanut Kullervon ensi muodostelman k�sist��n, todistaa t�ysin tervett� ja toivorikasta mielt�. Ett� tauti ja puute usein koetteli Kiven hermostoa, siit� on h�nen kirjeiss��n kyll� kauttaaltaan todistuksia, mutta k�rsimysten kukkuraisen kalkin sai Kivi tyhjent�� viimeisin� vuosinaan. Ne kirjeliput Charlottelle, jotka p��tt�v�t h�nen julkaistun kirjevaihtonsa, ovat kuin ainoa ep�toivon huokaus. Runoilijan viimeisten el�m�nvuosien lohduton tarkoituksettomuus viilt�� sit� kipe�mp�n� h�nen kirjevaihtonsa lukijan mieleen, kun muistaa, ett� Kivi t�ll�in oli jo ep�produktiivinen. Se, mik� ennen kaikkea antaa Kiven kirjeiden lukijalle vaikutelman harvinaisesta persoonallisuudesta ja ihmisest�, on niiss� ilmenev� idealismi. H�nen korkein maallinen toivomuksensa on p��st� kerran pehtoriksi ja ansaita niin paljon ett� vapautuisi veloistaan ja voisi rakentaa itselleen lapsuutensa seudulle pienen majan saadakseen siell� turvassa huolilta uneksia ja runoilla. Jotta h�n voisi saavuttaa t�m�n suuren p��oman on h�n valmis supistamaan ateriansa yhteen p�iv�ss�. H�nen runoilijakutsumuksensa on koko h�nen el�m�ns�. H�n ei tunnu sit� koskaan ep�ilev�n eik� h�n luo silmi��n milloinkaan niit� turvallisia virkapaikkoja kohti, jotka yhteiskunnan eri toimialoilla olivat tarjolla h�nen ik�tovereilleen ja joista h�nkin ehk� olisi voinut tulla osalliseksi, jos h�n olisi niihin pyrkinyt. H�n ei koskaan saanut nauttia mit��n niist� el�m�nmukavuuksista, joita voi rahalla hankkia, mutta h�n ei tunnu niit� kaipaavankaan. H�nen taloudelliset avunpyynt�ns� tarkoittavat aina kaikkein v�ltt�m�tt�mimpien elinehtojen yll�pit�mist�, s.o. sellaisten, jotka tekiv�t h�nen kirjallisen ty�ns� mahdolliseksi. H�n laskee tulevansa toimeen talvikauden 32:lla ruplalla, mutta n�in suuria rahoja ei ole h�nen n�k�piiriss��n ja h�n kysyy huolestuneena, mist� h�n saa ne. "Mill� keinolla saan itselleni vaatteita?" on niinik��n siell� t��ll� h�nen kirjevaihdossaan toistuva taloudellinen probleemi. Ja kun h�n suunnittelee Helsingin-matkaa, t�ytyy h�nen koettaa sovittaa se sellaiseen aikaan, m.m. jouluun, jolloin ylioppilaat ovat lomalla ja jolloin huoneita on sentakia halvemmalla saatavissa. Mit��n katkeruutta ei h�n kuitenkaan t�m�n johdosta osota. Tuskinpa on Kivi n�hnyt mit��n luonnotonta siin�, ett� suurin suomenkielinen runoilija oli mahdollinen tulemaan Suomen p��kaupunkiin vasta kun nuoret maisterikokelaat olivat suvainneet matkustaa pappiloihin ja virkamieskoteihin sy�m��n jouluporsasta! Jollei Kivi olisi ollut niin kaukana ranskalaisen runoilijan laadusta kuin h�n oli, olisi h�n voinut sanoa itsest��n Musset'n kaunopuheiseen tapaan: "_Frappe-toi le coeur, c'est la qu'est le g�nie_" (Ly� syd�meesi, siell� asuu nerous). Kiven kirjevaihto todistaa suurta syd�men voimaa, vilpitt�myytt� ja uskollisuutta. H�n tuntee tavantakaa tarvetta tulkita kiitollisuuttaan henkil�it� kohtaan, jotka ovat h�nelle osottaneet hyvyytt�, h�nen kirjevaihtonsa ei sis�ll� yht��n esimerkki� jonkun yst�v�-suhteen s�rkymisest� -- jonkalaisia taiteilija-el�m�kerroista harvoin puuttuu --, h�nen suhteensa vanhempiinsa on viel� kolmenkymmenen i�ss� tili� tekev�n pojan suhdetta (kuinka liikuttava onkaan t�ss� suhteessa kirje n:o 9!). H�n on tullut avoimesti ja luottavasti ihmisi� vastaan ja tuntuu silt�, ettei h�nell� ole ollut sellaisilta yst�vilt� kuin varhaisemmalla kehityskaudella Svanstr�m ja my�h�isemm�ll� Bergbom mit��n salaisuuksia. Kuinka vertoja vailla Kivi omassa piiriss��n olikin taiteellisen luomisvoimansa puolesta, ei h�n suinkaan ollut luonteena yksin�isimpi� ja suljetuimpia. Niin miellytt�v�n kuvan kuin Kiven kirjevaihto antaakin runoilijan syd�men "nerollisuudesta", emme silti saa aivan yht� my�nteist� k�sityst� h�nen henkisen n�k�kulmansa laajuudesta ja h�nen �lyns� liikkuvaisuudesta ja notkeudesta. Jokainen joka tarkkaavaisemmin lukee n�it� runoilija-kirjeit� ei voi olla panematta merkille, ett� ne melkein poikkeuksetta askartelevat kirjoittajassa itsess��n, h�nen mieliteoissaan, harrastuksissaan ja ahdingossaan. Taiteellisessa n�kemyksess��n on Kivi kohonnut suurpiirteiseen objektiivisuuteen, mutta kun runotar on ollut kaukana, arjen harmaudessa, on h�nen oma subjektiivinen min�ns� ottanut oikeutensa, ja kun h�n k��ntyy kirjeiss��n yst�viens� puoleen, ripitt�ytyy h�n tavallisesti heille ja kertoo omista harrastuksistaan ja huolistaan. T�m�h�n ei ole muuta kuin sangen ymm�rrett�v�� ja inhimillist� ja se antaa meille vain tilaisuuden n�hd�, milt� pohjalta Kiven runoilija-objektiivisuus on ponnahtanut. Taiteellinen luomisty� ei tunne muuta objektiivisuutta kuin sit�, mik� on voitettua subjektiivisuutta. Ett� Kivell� on ollut taiteessaan harvinainen kyky unohtaa itsens�, antautua kokonaan runollisen n�kemyksens� valtaan, siit� saamme uuden ja el�v�n vaikutelman tutustuessamme Kiven kirjeiss� niihin kipeihin mieskohtaisiin el�myksiin ja tuntoihin, jotka ovat runoilijan mieless� liikkuneet. Kun kuitenkin Kiven kirjeet puhuvat er��nlaisesta n�k�piirin rajoituksesta, on siihen ehk� p��asiassa etsitt�v� syy niiss� ilmenev�st� yleisempien intressien puutteesta. Filosofian ja historian suurista kysymyksist� ja ajankohdan maailman tapauksista ei n�y juuri mink��nlaista heijastusta t�ss� kirjevaihdossa, ja lukuunottamatta er�st� kirjett� Th. Reinille (v:lta 1869) eiv�t my�sk��n kotimaan tapahtumat ole antaneet runoilijalle aihetta kirjalliseen keskusteluun yst�vien kanssa. Abstraktisen ajattelun alalle ei Kivi n�ht�v�sti tuntenut mit��n houkutusta, h�nen �lyns� ei ollut kouliintunut liikkumaan k�sitteiden maailmassa, h�n on vain taiteilija, ei ajattelija. T�ss� suhteessa ei h�n j�� suunnattomasti j�lkeen vain renessanssi-mestaristaan Shakespearesta, jonka �ly hipaisee inhimillisen ajattelun huippuja, vaan my�skin maanmiehist��n ja aikalaisistaan Runebergist� ja Topeliuksesta. Kuinka paljon suurempi Kiven kuvitusvoima olikin kuin esim. Topeliuksen, niin oli j�lkim�inen kuitenkin liikkuvan �lyns� ja kouliintuneen k�sitteellisen ajattelunsa puolesta h�nt� monia verroin voimakkaampi. T�ss� piileekin ep�ilem�tt� yksi syy siihen, ett� Kiven on vaikea tehd� kielialueemme ulkopuolella, k��nn�ksiss�, itse��n tehoisaksi. Olisi turhaa kuvitella -- sentapaisia ajatuksia voi kuulla esitett�v�n --, ett� Kiven suuruus olisi juuri siin� ett� h�n oli niin yksinomaan taiteilija, ik��nkuin sielunkyvyt voisivat vain toistensa kustannuksella saavuttaa tavallista suuremman kehityksen. Olisiko Tegn�r runoilijana suurempi ilman sit� ajatuksen keskip�iv�ist� kirkkautta, mik� leimaa jokaisen s�keen, joka on l�htenyt h�nen k�dest��n, tai Faustin tekij� merkitsev�mpi ilman sit� kaikista �lyn ja tiet�misen k�tk�ist� ker�tty� viisautta, joka on Goethelle ominainen? Ep�ilem�tt� olisi kehittyneempi ajatusvoima voinut nostaa Aleksis Kiven runouden viel� suurempaan, yleismaailmalliseen mahtiin ja merkitykseen. Niinkuin me Aleksis Kiven kirjallisessa tuotannossa omistamme h�nen suuret hetkens�, h�nen taiteellisen luomisintonsa rikkaat hetket, niin omistamme h�nen kirjeiss��n h�nen arkensa, k�yh�n runoilijan arkip�iv�n, jossa n�k���n ei ole ollut paljon iloja, mutta johon kuitenkin kaikki se ilo pohjautuu, joka s�teilee Seitsem�n Veljeksen kuvauksista ja Nummisuutarien vuorosanoista. Yhteiskunnan keskell�, mutta kuitenkin ehk� enemm�n sen ulkopuolella, todellisuudessa, mutta kuitenkin kenties enemm�n unen ja mielikuvituksen maailmassa on t�m� runoilijavaellus suoritettu, jonka l�ht�kohta on halvan kyl�r��t�lin m�kiss�, joka kulkee lukukammion, mets�isten polkujen, yksin�isen ty�huoneen, tautivuoteen ja mielisairaalan kautta varhaista kuolemaa kohti. �lk��mme sanoko, ett� h�n oli onneton -- meill� ei ole mit��n mittaa inhimilliselle onnelle ja onnettomuudelle. Sanokaamme vain, ett� h�nen el�m�ns� oli merkitsev�, ett� h�n j�tti j�lkeens� rikkaamman perinn�n kuin kukaan niist� henkil�ist�, joiden tiet hetken ajan kulkivat rinnan h�nen tiens� kanssa. Me jotka olemme perineet h�net, emme voi ilman hartautta lukea niit� todistuskappaleita, joissa h�nen min�ns� paljaimpana ripitt�� itse��n, h�nen kirjeit��n. Me aavistamme, ett� niiss� on salakirjoituksilla piirretty h�nen taiteellisen neronsa selitys, samoinkuin uskomme, ett� persoonallisuus painaa leimansa kaikkeen, mihin se koskettaa. Taiteellisen neron salaisuutta ei kukaan ole voinut selitt��, arvoitus j�� arvoitukseksi, mutta me olemme kiitollisia, milloin meille raotetaan ovea luovan persoonallisuuden ty�pajaan. Ja kuka olisi meit� t�ss� suhteessa l�hemp�n� kuin Aleksis Kivi? Aleksis Kiven kirjeet ovat aarre. Ehk� emme osaa niit� viel� lukea -- koettakaamme niit� tavailla. Meill� on varmaan niist� jotain opittavaa. KAARLO KRAMSU, VAPAAN SUOMEN RUNOILIJA. On hetki� kansan el�m�ss�, jolloin sen vainajien ��net kuuluvat oudon l�helt�. Kuka ei olisi viime aikoina, jolloin kansamme historia on tullut uuteen vaiheeseen, jolloin yhteiskunnallisesti ja valtiollisesti luova ty� on saanut maassamme suuremman vapauden ja edesvastuun kuin ehk� milloinkaan ennen, kuka ei olisi n�in� Suomen "kohtalonhetken" aikoina kuullut korvissaan p�iv�n puhujien ja mielenosotuskulkueiden sorinan l�pi historian vainajien ��nt�, tuntenut niiden l�sn�oloa, jotka vuosisatojen kuluessa ovat olleet pystytt�m�ss� sit� rakennusta, jonka harjannostajaisia me nyt valmistumme viett�m��n? Joka kerta kun sana vapaus siihen sis�ltyv�ll� edesvastuun tunteella on n�in� p�ivin� meill� lausuttu --, ja nykyhetkih�n on tuonut sen kaikkien huulille -- on sille varmaan monen mieless� antanut syvemm�n kaiun ja sis�ll�n muisto niist� teoista, sanoista ja unelmista, jotka menneisyydess� puhuvat samasta vapauden-asiasta, puhuvat usein suuremmalla persoonallisella voimalla ja vakaumuksen kiivaudella kuin oma ajankohtamme. Vapautta, kansan enemm�n kuin yksil�nk��n, ei omisteta eik� s�ilytet� ulkoap�in tulleena lahjana -- sen perustus, oikeutus ja turva on vain kansassa itsess��n. Taistelu itsem��r��misoikeuksistamme ei tapahtunut vain vuoden 1917:n maaliskuussa Pietarin ja Helsingin kaduilla, se on tapahtunut vuosisatojen kuluessa, samalla kertaa hiljaisesti ja hellitt�m�tt�m�sti ja sen on suorittanut Suomen kansa itse. Lukemattomat esitaistelijat, pionieerit, ovat sukupolvien aikana uhranneet sille unelmansa ja henkens�. Vapauden-ajatuksella on meill� ollut monta laulajaa, ennen kaikkia suurin runoilijamme Runeberg. Mutta itsetietoisemmin ja tulisemmin ei kukaan runoilija Suomenmaassa ole sille omistanut koko sielunsa paatosta kuin _Kaarlo Kramsu_. H�nelle yksin oli vapaus _intohimo_. Kaikista Suomen lyyrikoista on h�n valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti valveutunein. Sorron ikeen ja h�pe�n on h�n tuntenut kipe�mmin kuin kukaan toinen, koko h�nen runoutensa on mit� tulisin vastalause yhteiskunnallista ja valtiollista holhousta vastaan. Ulkoap�in harjoitettu sorto on h�nelle yht� vihattava kuin eri kansankerrosten v�linen. Vain vapaus antaa el�m�lle arvon. Jokainen yritys loukata sit� kostaa itsens�. Yksil�n ja kansan velvollisuus on puolustaa sit� vereen ja henkeen saakka. Kuolema hirsipuussa on kauniimpi kuin orjan el�m�. Suomen historiassa n�kee h�n laulun arvoisina vain ne "muistorikkaat, murherikkaat tantereet", joissa suomalaista verta on vuodatettu vapauden hyv�ksi. H�nen tavattoman kehittynyt rotutietoisuutensa asettaa suomalaisen _talonpojan_ vapauden ensim�iseksi tulkiksi, ja vartijaksi. Kramsun talonpoika on sitke� kuin Saarij�rven Paavo, mutta aktiivisempi ja m��r�tietoisempi. Kun h�n kumartaa herran edess� "maahan asti", sis�ltyy h�nen kumarrukseensa enemm�n ivaa kuin n�yryytt�. Aivan erikoinen piirre Kramsun talonpojissa on heid�n j�yh�n uhmansa ohella heid�n taipumuksensa pilkallisuuteen ja ivallisuuteen. Talonpoika, joka Santavuoren kent�ll� heitt�� henkens�, lausuu synk�n kirouksensa ja ennustuksensa "pilkan hymy huulillaan". Ilkka, Krankka ja Luukkonen esiintyv�t niinik��n Kaarlo Kramsun historiallisissa ballaadeissa �lyllisen ivallisina ja he kantavat tappionsa ja ep�onnistumisensa miehen ylemmyydell�, joka osaa katsoa objektiivisesti omaa kohtaloaan. Mutta jos tarkastamme l�hemp�� Kramsun sankarien kylm�� hymy�, l�yd�mme sen takaa -- ep�toivon, runoilijan oman pessimismin ja ep�toivon: Kramsu ei sisimm�ss��n uskonut, ett� vapauden p�iv� koittaisi. H�n n�ki Suomen tulevaisuuden synkk�n� ja lohduttomana, aikana jolloin Snellmanin ��ni tuskin oli viel� vaiennut ja jolloin L�nnrot viel� kulki el�vien joukossa. "Ehk� her�� Suomen kansa kerran ennen kuoloaan", sanoo h�n runossaan "Nukkuva Suomi" ja sama ajatus toistuu siell� t��ll� h�nen s�keiss��n. H�n ei luota edes vallankumouksiin, sill� kun myrsky on ohi ja parhaat ovat kaatuneet taistelussa, laatii "pieni henki" kansalle uudet lait ja takoo uudet kahleet. Vapaus on "koditon" maan p��ll�. Ja kuitenkin on se ainoa, jonka puolesta kannattaa taistella, ainoa joka antaa merkityst� ja suuruutta yksil�lle ja kansalle, ilman sit� "ihmismato" vain "liikkuu, lahoaapi". Ja Kramsun omassa lyyrassa, pessimistisimm�ss� runosoittimessa, mit� meill� koskaan on kaiutettu, soi vapauden laulu hellitt�m�tt�m�ll� voimalla, kirkkaana ja puhtaana, uneksivana ja miehekk��n� niinkuin ei kenell�k��n toisella Suomenmaassa. Sent�hden on h�n ennen muita vapaan Suomen runoilija ja sent�hden ovat viimeksi eletyt viikot olleet omiaan antamaan h�nen s�keilleen uuden, entist� suuremman nousun. T�m� runoilija, joka kuoli Niuvanniemen mielisairaalassa kolmattakymment� vuotta sitten, on p�iv�nkirjailija jos kukaan. Kramsun lyriikka muistuttaa, olematta siihen miss��n suoranaisessa, suhteessa, sit� vapausrunoutta, jota useat Saksan ja It�vallan valtiolliset lyyrikot, sellaiset kuin Herwegh, Dingelstedt, Prutz, Meissner, Hartmann y.m. helmikuun vallankumouksen aikoihin ja sit� ennen kirjoittivat hallitusten sortoj�rjestelm�� vastaan. Omistamatta Herweghin yksipuolisesti hy�kk��v�� luonnonlaatua, oli Kramsu yht� leppym�t�n vapausvaatimuksessaan ja h�neen soveltuu hyvin sama kaunis ja kuvaava nimitys, jota on k�ytetty Herweghist�: ter�sleivo! Saksalaisten vapaus-runoilijain s�keiss� risteili kuitenkin usein pappis- ja kirkonvastaisia tendenssej�, jotka ovat Kramsulle vieraita. Toiselta puolen saa Kramsun runoudessa yhteiskunnallinen sorto tuomionsa yht� jyrk�sti kuin valtiollinen, jopa siin� m��rin, ett� j�lkim�inen melkein j�� v�hemm�lle osalle. Saksalaisten lyyrikkojen hy�kk�ykset olivat sensijaan enemm�n kohdistuneet valtiollista sortoa vastaan. Kramsun runouden vahva sosiaalinen s�vy onkin sen kaikkein luonteenomaisimpia ja samalla uudenaikaisimpia piirteit�. Paljon ennen nykyisten sosialistilehtien runoilijoita -- jo ennen sosialidemokraattisen puolueen syntymist� Suomessa -- hel�ht�� Kramsun runoudessa yhteiskunnallinen uudistusvaatimus, jolloin ohjelmallisesti lajiteltuna, niin kuitenkin helposti tunnettavana ja ehdottomana. Jos vaihdamme Kramsun "herran" ja "talonpojan" sosialismin "porvariin" ja "ty�kansaan", huomaamme, kuinka radikaali Kramsu oli yhteiskunnallisilta mielipiteilt��n. Kuvaavia t�ss� suhteessa ovat "Jaakkima Berens" ja "Santavuoren tappelu". My�skin parhaassa suomenkielisess� historiallisessa ballaadissa, "Ilkassa", voi tuntea t�m�n sosiaalisen tendenssin. "Ol' Ilkka talonpoika vaan", merkitsee Kramsun suussa, ett� h�n oli juuri se mies, jolle is�nt�valta maassa kuuluu. Erinomaisen valveutuneen valtiollisen ja yhteiskunnallisen harrastuksensa ohella on Kramsu, kuten muutkin ovat huomauttaneet, ehk� suomalaisesti rotutietoisin kaikista kirjailijoistamme. Kun h�n puhuu nukkuvasta Suomesta, joka unessaankin raatelee rintansa veriin, tarkoittaa h�n ensi sijassa juuri kansallisen tietoisuuden unta. Sama mielikuva nukkuvasta kansasta toistuu tavantakaa Kramsun s�keiss�, melkein monomaanisella yksikantaisuudella, m.m. Snellmanille ja L�nnrotille omistetuissa juhlarunoissa. Kielikysymys oli h�nelle varsin kipe�. "Oot my�nyt kieles, kurja", antaa h�n omantunnon ��nen kuiskata Suomen kansalle. Kylm�n iroonisessa runossa "Her��m�t�n", kuvailee h�n, miten Suomi nukkuu kuin haudassaan, jonka p��lle raskas patsas on nostettu, ja lis��: Patsaasehen piirrettihin nimi vieraskielinen. Toisinaan h�nen luontainen pessimismiins� hiukan hellitt�� otettaan ja p��st�� valoisamman tulevaisuuden uskon pilkist�m��n esiin. N�m� optimistisemmat runot (esim. runo Snellman-juhlaan) ovat taiteellisessa suhteessa h�nen heikoimpiaan: niit� ei tunnu kannattavan mik��n syvempi persoonallinen vakaumus ja tunne. Ei ole ihme, ettei siin� runoilijasyd�mess�, josta runo "Onneton" -- kirjallisuutemme synkin lyyrillinen itsetunnustus -- on l�ht�isin, mik��n optimismi tahtonut saada juuria. Lyyrillisimm�n ilmaisunsa on Kramsun vapauden- ja is�nmaanrakkaus saanut runossa "Unelma", jonka suurta kauneutta tuskin lienee tarpeeksi huomattu. Runoilija kuvittelee, ett� h�n on kuollut. Vuosisatojen j�lkeen aukenee h�nen hautansa ja h�n kuulee ��nen, joka her�tt�� h�net ja kehoittaa h�nt� l�htem��n j�lleen kansansa luo. Ma nousin, l�hdin kulkemaan ja hyvin tunsin oman maan: se nousnehelle nurmen alta viel' entist' tuntui kauniimmalta. Mutta kuinka h�n kulkeekaan, ei h�n l�yd� omaa _kansaansa_. H�nen is�nmaassaan asuu ventovieras kansa. Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin." Suru t�ytt�� runoilijan syd�men ja h�nen is�nmaansa tuntuu h�nest� vieraalta. Samalla kuulee h�n laulun, joka kertoo h�nen oman kansansa viimeisest� taistelusta. Se kertoi, kuink' eest' is�nmaan se tyynn� kulki kuolemaan, ja kuinka viel� kuoltuansa j�i kaikumahan kunniansa. T�m� laulussa s�ilynyt maine kansan sankarillisesta lopusta tuo "oudon tunnon" runoilijan rintaan, h�nen mielens� muuttuu "iloiseksi". Ja h�n palaa tyynn� nukkumaan haudan unta siin� turvallisessa tietoisuudessa, ett� h�nen kansansa "kuoli kunnialla". T�m� helleenil�ist� sankari-ihailua s�teilev� runo -- samoinkuin useat muutkin Kramsun lukum��r�lt��n harvat mutta sis�isilt� arvoiltaan painavat runot -- kuuluu suomalaisen lyriikan parhaimpiin, kest�vimpiin luomiin. Kaarlo Kramsun koko runous on suomalaisen hengen ylpein ilmaus. Siin� on sit� malmia, joka on kallisarvoisin rakennusaine, mit� omaan vapaaseen, itsen�iseen kehitykseen pyrkiv� kansa tarvitsee tulevaisuuttansa luodessaan. Sent�hden on Kramsun runous juuri nyt niin t�m�np�iv�ist�, sent�hden kuuluu juuri t�n� kev�nn� t�m�n "ter�s-leivon" ��ni kirkkaampana kuin koskaan. Kev��ll� 1917. E. ASPELIN-HAAPKYL� KIRJALLISUUSARVOSTELIJANA. Sen kyn�n j�lki�, joka kirposi Aspelin-Haapkyl�n k�dest� h�nen seitsem�ll�kymmenennell� ik�vuodellaan, voi, kuten tunnettu, seurata taaksep�in ajassa puoli vuosisataa. Se on liikkunut mit� moninaisimmilla aloilla, se on kirjoittanut ennen kaikkea viime vuosisadan suomalaista kulttuurihistoriaa, mutta se on my�skin itse tehnyt sit�. Koettakaamme ajatella nelj��, viitt� viime vuosikymment� ilman Aspelin-Haapkyl�n kulttuurity�n osuutta -- ja me huomaamme, ett� meid�n sivistykselt�mme puuttuisi tukevin yhdysside, joka liitt�� meid�t kansallisen her�tyksemme suuriin vuosikymmeniin, Runebergin, Snellmanin ja L�nnrotin aikaan. Itse h�n omalla erikoisalallaan, ensim�isen� esteettisen� kirjailijana suomenkielell� k�sitti teht�v�ns� t�m�n kansallisen perinn�n s�ilytt�j�n� ja johtajana. Jo h�nen suurten kirjallisuus- ja taidehistoriallisten teostensa aihevalinta todistaa t�m�n kyllin selv�sti. Mutta h�n taisi my�skin kehitt�� edelleen nuoruutensa ihanteita ja aatteita ja asettaa ne ennen kaikkea hedelm�lliseen, el�v��n yhteyteen ajan henkisten ilmi�iden kanssa. H�n ei edes el�m�ns� viime vuosina antanut vapaan arvostelunsa j�hmetty� mihink��n yksipuolisiin oppilauseihin, vaan pysyi h�nen suhteensa vuosien vaihteleviin virtauksiin yleens� joustavana ja suvaitsevana. H�n oli vannoutunut runebergiaani, mutta h�n kirjoitti jo nuorena ylioppilaana Aleksis Kiven runoudesta arvioinnin, joka syv�ss� my�t�tunnossaan yh� viel� pit�� paikkansa, h�n oli kansallisen romantiikan ja (ainakin v�lillisesti) Hegelin oppilas, mutta h�n oli ensim�isi�, joka meill� ymm�rsi individualisti Ibseni� ja naturalisti Zola'ta, h�n oli hienostuneen taiteilija-maailmankansalaisen Albert Edelfeltin yst�v� ja ymm�rt�j�, mutta h�n on l�mpim�mmin kuin kukaan puhunut rajun suomalais-neron Gallen-Kallelan taiteen puolesta. Sent�hden ei h�nt� suinkaan voinut sanoa vanhoilliseksi eik� h�n koskaan j��nyt arvostelijana sellaiseen eristettyyn asemaan kuin esim. Ruotsissa C. D. af Wirs�n, johon h�nt� joskus aiheettomasti on verrattu ja joka kohteli melkein kaikkia m��r�tyn vuosirajan j�lkeen syntyneit� (lukuunottamatta virsirunoilijoita) synnynn�isin� vihamiehin��n. P�invastoin oli Aspelin-Haapkyl�lle ominaista, ett� h�n melkein uteliaalla mielenkiinnolla seurasi nuorimpiakin ilmi�it� kirjallisuuden alalla eik� yleens� osottanut mit��n akateemista kitsautta tunnustuksen antamisessa. H�nen viime vuosinaan julkaisemansa arvostelut eiv�t anna t�ytt� kuvaa siit�, kuinka monipuolisesti h�n itse asiassa oli perehtynyt my�skin p�iv�n kirjallisiin ilmi�ihin. Uusimmalla suomalaisella kirjallisuudella on tuskin ollut hartaampaa lukijaa kuin l�hes seitsem�nkymmenenvuotias estetiikan professori emeritus, joka oli omin silmin n�hnyt suomalaisten kirjojen vuotuisen nidem��r�n kasvavan yksik�ist� kymmeniksi ja sadoiksi, tunnustavan yh� uusia kouluja ja heijastavan yh� uusia ihanteita vuosikymmenien vaihtuessa. T�ss� Aspelin-Haapkyl�n harvinaisessa suvaitsevaisuudessa oli ep�ilem�tt� joskus jotain persoonatonta ja ik��nkuin laimeaa, mik� mielest�ni oli h�nen rajoituksensa arvostelijana. H�nen halunsa suhtautua my�nteisesti siihen, mist� h�n kriitikkona joutui kirjoittamaan, tekee osaltaan sen, ett� on vaikea aina huomata h�nen arvostelmissaan h�nen mieskohtaista valintaansa. Arvostelija-persoonallisuutena j�i h�nen profiilinsa t�ten jonkun verran ep�m��r�iseksi. L�yt�ess��n arvosteltavassaan kiinnekohtia kirjallisuushistoriallisille vertailuille ei h�n ehk� aina tehnyt tarpeeksi eroa oleellisen ja ep�oleellisen, merkitsev�n ja v�h�p�t�isen v�lill�. Mutta h�nen suhteellinen pid�ttyv�isyytens� moitteista ja tuomioista perustui kielt�m�tt� my�skin h�nen periaatteelliseen k�sitykseens� kriitikon teht�vist�. H�nen erinomaisen kehittynyt historiallinen mielens� ja pyrkimyksens� objektiivisuuteen karttoi tahallaan liian mieskohtaista kannanottoa suhteessaan arvosteltaviin teoksiin eik� varmaankaan mik��n ole ollut h�nest� kauempana kuin Anatole France'in k�sitys kritiikist�, jonka mukaan "arvostelija esitt�� sielunsa seikkailuja mestariteosten parissa". Aspelin-Haapkyl� pyrki aina luomaan jotain objektiivista pohjaa kritiikilleen ja h�n antoi mielell��n huolellisesti ja puolueettomasti laaditussa referaatissa arvosteltavan teoksen my�skin itse puhua puolestaan. Niiss� menetelmiss�, joita Aspelin-Haapkyl� noudatti kirjallisuushistoriallisessa ja arvostelevassa toiminnassaan, voi huomata saksalaista vaikutusta, l�hinn� kaiketi Johannes Volkeltin ja Hermann Hettnerin. Varsinainen muoto-kritiikki j�i h�nelt� jotenkin pienelle sijalle, samoin filolooginen tyylitutkimus ja -vertailu, kun sen sijaan esitett�v�n teoksen aatteellinen sis�lt�, aihepiirin kirjallisuushistoriallinen tausta ja kuvattujen henkil�luomien psykologia tulivat h�nen suurimman mielenkiintonsa esineiksi. H�nelt� ei suinkaan puuttunut lyyrillist� my�t�el�ytymisen kyky� esitett�vien kirjojen tunnemaailmaan -- h�n kirjoitti m.m. niin kaukana h�nen omasta laadustaan olevasta teoksesta kuin Volter Kilven "Bathseba" mit� my�t�tuntoisimman ja ymm�rt�vimm�n arvostelun --, mutta h�nen miehinen luonteensa suuntasi kuitenkin ensi sijassa h�nen mielenkiintonsa teoksen aatteelliseen rakenteeseen. H�n n�ki kirjallisuudessa enemm�n yleisten ideain kuin yksityisen persoonallisuuden kuvastelua, h�n etsi kirjoista mieluummin aatetta kuin tekij��, yksil��. T�ss� suhteessa pysyi h�n loppuun saakka uskollisena nuoruutensa ihanteille. T�ss� mieless� tuli h�n my�skin merkitsem��n vanhoillista niille, jotka asettavat persoonallisuuden palvelemisen yli kaiken -- esim. meid�n j�lki-nietzschel�isillemme -- samoinkuin niille, joiden estetiikan avain sis�ltyy h�m�r��n "taide taiteen vuoksi" -sananparteen, iskulauseeseen, joka jo n�ytt�� olevan h�vi�m�ss� niinkutsuttujen modernienkin asevarastosta. Viime k�dess� oli kirjallisuus h�nelle moraalista toimintaa. Mutta h�n oli liiaksi perehtynyt kaikkien aikojen kirjallisuuteen ja my�skin mieskohtaisesti liian laajakatseinen, etsi�kseen pinnalta runoluoman siveellisi� tarkoituksia ja sovittaakseen ylen ahtaita moraali-k�sitteit� teoksen aatemaailman tulkintaan. H�n ei suinkaan esim. kielt�nyt naturalistiselta kirjallisuuskoululta oikeutta syventy� my�skin n.k. vaarallisiin aiheihin ja kuvata mink�laista el�m�nymp�rist�� hyv�ns�, kunhan kirjailija ei k�sittelytavallaan tai tarkoituksillaan ilmeisesti osottanut haluavansa ihannoida jotakin, joka h�nen mielest��n oli siveellisesti ep�ilytt�v��. Usein sivuaa h�n kirjoitelmissaan kysymyst� taiteen ja moraalin kesken�isest� suhteesta, mutta h�nen lausuntonsa eiv�t koskaan osota mit��n koulumestarimaista ahtautta. Ytimen Aspelin-Haapkyl�n k�sityksest� siveellisten mittapuiden sovelluttamisesta taiteelliseen arvosteluun sis�lt�� n�hd�kseni lauselma: "Jos jokaiselta halvimmalta ihmistoiminnalta vaaditaan, ettei se mielivaltaisesti riko yhteiskunnan tunnustamia siveellisyyss��nt�j� vastaan, mill� oikeudella korkeampi toimi, joka luo kansalle henkisi� n�k�aloja ja ihanteita ja siten voimakkaasti vaikuttaa sen henkiseen kehitykseen, olisi samasta velvollisuudessa vapautettava?" T�ytyyh�n my�nt��, ett� t�ss� kysymyksen muotoon puetussa v�itteess� on logiikkaa. Yleens� vastannevat Aspelin-Haapkyl�n kantaa kysymyksess� taiteen ja moraalin suhteesta toisiinsa ne periaatteet, joita Volkelt on esitt�nyt kirjoituksessa "Taide, siveellisyys, sivistys", mink� Aspelin-Haapkyl� suomensi "Aikaa" varten v. 1908. Periaatteidensa k�yt�nn�llisess� sovelluttamisessa -- ja seh�n on toimivaan arvostelijaan n�hden p��asia -- oli suomalainen esteetikko ehk� jonkun verran vapaamielisempikin ja suvaitsevampi kuin saksalainen. Yksipuolinen naturalismi esteettisen� periaatteena ei kuitenkaan koskaan saavuttanut h�nen t�ytt� my�t�tuntoaan, ja t�ss�h�n on jo aika ehtinyt tehd� h�nen k�sityskannalleen oikeutta. H�nen idealistista ja optimistista luonnonlaatuaan eiv�t voineet tyydytt�� koulu-naturalismin harmaan-harmaa el�m�ntunnelma ja iloton pikkupiirteinen luonnonj�ljittely. T�ss� suhteessa olisi h�n voinut yhty� Wirs�niin, joka leikillisesti valittaessaan makunsa huonoutta tunnustaa, ett� h�n tuntee suurempaa halua ylist�� vanhaa geijeril�ist� laulua kuin Kiellandin nuorinta novellettia: Det med min smak st�r mycket sl�tt, ty jag vill h�gre prisa �n Kiellans yngsta novellet en gammal Geijersk visa. Samoin kuin h�n kirjallisuudessa asetti aatteen yl�puolelle persoonallisuutta, samoin asetti h�n my�skin kansan yl�puolelle yksil��. Runoilijan suurimman kutsumuksen k�sitti h�n kansan ilojen ja surujen tulkitsemisessa, sen menneisyyden muistojen ja tulevaisuuden toivojen laulamisessa, sen kulttuuritraditsionien s�ilytt�misess� ja jatkamisessa. H�n l�mpeni helposti kaikelle, miss� h�nen mielest��n suomalainen henki etsi ilmaisua, kaikelle mik� antoi ravintoa itsetietoiselle kansallistunteelle, kaikelle mik� tuntui tarjoavan positiivisia ihanteita ja el�m�narvoja kansallisen tulevaisuuden varalle. Mutta h�n ei k�sitt�nyt t�t� kansallista henke� yht� ahtaasti kuin useat nuorista, h�n sis�llytti siihen my�skin sen kulttuuriperinn�n, jonka ruotsinkieliset runoilijat, ennen kaikkia Runeberg, olivat j�tt�neet. V�nrikki Stoolin runoilijan s�ilytt�minen suomalaisille l�heisen� ja rakkaana oli p��kohtia h�nen sivistysohjelmassaan ja se lentokirjanen, jonka h�n kirjoitti Runebergin satavuotiseen muistojuhlaan, sek� h�nen polemiikkinsa senj�lkeen osottavat, kuinka keskeinen ja persoonallinen t�m� kysymys h�nelle oli. H�n n�ki luopumisessa Runebergista uskottomuutta Suomen omaa kunniakkainta historiaa kohtaan samoinkuin uskottomuutta niit� aatteita kohtaan, joita h�n itse sisimm�ss��n tunnusti. Suomenkielist� kirjallisuutta arvostellessa tulee t�m� h�nen kiintymyksens� suomalaiskotoisiin ja varsinkin historiallisiin aiheisiin monella tavalla ilmi. Juhani Ahon tuotantoa arvioidessa asetti h�n juuri t�st� syyst� etenkin "Panun" ja "Kev��n ja takatalven" niin korkealle, kun h�n sensijaan suhtautui kylmemmin m.m. hienoon ja lyyrilliseen "Yksin"-novelliin sek� muihinkin saman kehityskauden subjektiivisempiin tuotteihin. Yksin "Papin tytt�renkin" pessimismist� tuntui h�nt� jonkun verran vieroittavan ulkomaalaisen naturalismin vaikutus, jota h�n siin� n�ki. Aivan varmaan rajoittui h�n usein etsim��n kansallista henke� liian yksipuolisesti kirjailijan k�ytt�mist� aiheista. Mutta samalla on h�n usein puhunut ulkomaalaisten kirjallisuuksien ja kulttuurien hedelm�itt�v�st� vaikutuksesta suomalaiseen ja pikemmin on h�n moittinut suomalaisia kirjailijoita siit�, ett� he ovat liian v�h�n kuin liian paljon syventyneet europpalaisen kirjallisuuden kansainv�liseen perint��n. T�m�n terveellisen ulkomaalaisen vaikutuksen lienee h�n ajatellut p��asiassa muodollista ja teknillist� laatua olevaksi. Aiheen ja hengen tuli pysy� kotoisella maaper�ll�. T�ss� Aspelin-Haapkyl�n suomalais-is�nmaallisessa ohjelmassa on sen yksipuolisuudesta huolimatta jotain miehisen j�re�� ja loppuunviety�. Viimeisen arvostelunsa (Oravalan "Er�maan profeetasta") p��tti h�n sanoilla: "se on is�nmaallinen kirja, sill� se saa meit� paremmin ymm�rt�m��n kansaamme ja l�hent�� meit� siihen". N�m� sanathan sis�lt�v�t kokonaisen el�m�nty�n mottolauseen. Niiden demokraattinen henki on ominainen sen sukupolven sivistyspyrkimyksille, johon niiden kirjoittaja kuului, se on suuresti katsoen leimaa antava piirre suomalaisessa kulttuurissa kokonaisuudessaankin. Niin tuottavana kulttuurihistoriallisena kirjailijana kuin arvostelijanakin on Aspelin-Haapkyl�n el�m�nty� ollut rakentavaa laatua. H�nen nuoruutensa aikojen idealismi yhdistyneen� h�nen luontaiseen, tasapainoiseen optimismiinsa, jota h�nen ulkonaiset el�m�nvaiheensa varmaan olivat omiaan tukemaan, tekiv�t h�nest� kriitikkona lempe�n tuomarin. Suuren auktoriteettinsa ja virallisen asemansa nojalla hankki h�n kirjailijoille lukijoita ja yst�vi� my�skin siin� porvarillisessa maailmassa, joka aina on katsonut kirjailijoita er��nlaisina kuokkavieraina yhteiskunnassa. Arvostelijan ylin avuhan on kuitenkin oikeudenmukaisuus. Aspelin-Haapkyl�n luonteen miehinen objektiivisuus teki h�nelle t�ss� suhteessa arvostelijan teht�v�n helpoksi. H�nen kiitoksensa ja moitteensa kohtasivat ideoita, eiv�t henkil�it�. H�n oli itse aatteen palvelija ja ritari ja h�n uskoi samaa my�skin toisista. T�ss� mieless� oli h�n kaikessa kansanvaltaisuudessaan hieno ja ylimyksellinen: h�nen puolen vuosisataa kest�nyt arvostelijatoimintansa, johon sis�ltyy my�skin useita polemiikkeja, on ilman poikkeusta suoritettu ritarillisilla aseilla. "PAPIN TYT�R". Juhani Ahon "Papin tyt�r" on hiljan tullut kauppaan uutena painoksena -- ei yhdeks�nten� eik� kymmenenten�, niinkuin helposti voisi hairahtua uskomaan, vaan kolmantena. Uusi painos antaa meille etsim�tt�m�n aiheen omistaa muutaman sanan t�lle kirjallisuutemme ehk� hienoimmalle, joka tapauksessa virheett�mimm�lle novellille. Ne kolme vuosikymment�, jotka ovat kuluneet "Papin tytt�ren" ensi ilmestymisest�, olisivat riitt�v� koetusaika mink� hyv�ns� kaunokirjallisen teoksen elinvoimaisuudelle -- sellaisessa nuoressa kulttuurissa kuin meid�n merkitsee vuosikymmen t�ss� suhteessa viel� enemm�n kuin vanhemmassa kirjallisuudessa. Nuori sivistys ajaa tavallisesti nopeaan ensim�iset virstanv�lins�. Uusia n�k�aloja aukenee sille runsaammin ja kuumeisessa kiireess��n unohtaa se helposti eilisp�iv�n, palvellakseen sit� hartaammin hetken jumalia. _Kirjat_ vanhenevat nekin nuoressa kulttuurissa pikemmin. Ei tarvitse lukea montakaan sivua "Papin tytt�rest�" tullakseen vakuutetuksi siit�, ett� t�m� kirja on yht� elinvoimainen ja nuori kuin ilmestyess��n. Kuinka voisikaan muuten olla: kirjallisuus vanhenee, ei runous. T�m�n kertomuksen mielialojen aamukasteinen tuoreus, sen lyyrillis-ihanteellinen kapinahenki el�m�n rumuutta ja raakuutta vastaan, sen kielellisen soittimen verraton herkkyys, jossa olemme kuulevinamme tunteen puoli��netkin, sen samalla kertaa kehittynyt ja nuorekas pessimismi, kaikki se tunteen aitous ja hienous, joka puhuu t�st� nelj�kolmattavuotiaan tekij�n novellista, antaa viel� t�n�p�iv�n� "Papin tytt�relle" ehtym�tt�m�n vaikutusvoiman ja tehon. Ehk� on t�ss� novellissa piilev�n runouden k�ynyt suorastaan kuin viinin, jonka arvoa vuodet lis��v�t. Uudistettu tuttavuus "Papin tytt�ren" kanssa voi helposti vied� maun monelta kertomataiteemme kritiikitt�m�sti korotetulta p�iv�n-saavutukselta. "Papin tytt�ren" juoni on niin yksinkertaisen harvaviivainen, niin aineeton, ett� uskollisinkin selostus sen sis�ll�st� tuntuisi riitt�m�tt�m�lt� ja k�mpel�lt�. Elli, maalaispastorin herkk� ja hienosyinen tyt�r, joutuu lapsuudessaan k�rsim��n jatkuvasti ymm�rt�myksen puutetta, kokee, ymp�rist���n aidompi ja v�litt�m�mpi kuin on, pettymyksen toisensa j�lkeen sek� kotona ett� koulussa, uneksii hetken vakaudesta, rakkaudesta ja onnesta, mutta mukautuu maailman sovinnaisuuteen ja menee naimisiin mit� tavallisimman pappisalun kanssa, noudattaen �itins� el�m�noppia, ett� naisen "t�ytyy tyyty� siihen, jota voi siet��". Kertomuksen ulkopuitteethan sivuavat n.k. naiskysymyst�, mutta tekisi ymm�rt��kseni aivan v��rin kaikelle sille, mit� t�ss� novellissa on vapaata, aitoa psykoloogista runoutta, jos pit�isi "Papin tyt�rt�" aate- tai tendenssinovellina. Kaikua Nora-keskustelusta voi kenties huomata siell� t��ll� juonen kuljetuksessa ja muutamissa ehk� liian esiinpist�viss� vuorosanoissa, mutta yleens� on koko aihe siksi yleisinhimillisell� ja ajankohdan aateharrastuksista riippumattomalla pohjalla, ett� jos teos nyt ilmestyisi ensi kertaa, se vaikuttaisi samalla tavalla p�iv�n kirjalta kuin 1880-luvulla. Sill� ei suinkaan kukaan tahtone esim. v�itt��, ett� Elli, puolustaessaan kynmenvuotiaana itsepintaisesti oikeuttaan kavuta tikapuille ja kellarinkatolle, esiintyisi jonkunlaisena Noran tiedottomana taistelutoverina? Kuvaavaa on, ett� Aho omistaa suurimman osan kirjaansa sankarittarensa lapsuudelle ja ett� h�n kaiken aikaa tuntuu katsovan ja arvostelevan h�nen ymp�rist���n h�nen silmill��n. Se, joka tahtoo n�hd�, miten todellinen ohjelma- ja tendenssikirjailija menettelee t�m�ntapaista aihetta k�sitelless��n, lukekoon samaisella 80-luvulla Noran j�lkimainingeissa kirjoitetun Ernst Ahlgrenin "Rahaa"-novellin. Silti on "Papin tyt�r", niinkuin tekisi mieli v�itt�� jokaisesta elinvoimaisesta runoteoksesta, kapinassa yhteiskuntaa ja sen tapoja ja tottumuksia vastaan. T�m�n novellin vastustushenki ei kuitenkaan perustu millek��n ennakolta omistetulle teorialle, se on luonnon oppositsionia sovinnaisuutta vastaan, yksil�n oppositsionia sit� vastaan, mit� monip�inen joukko pit�� luvallisena ja oikeana. Nuori tekij� puolustaa t�ss� kirjassa yksil�llisen ihmisluonnon oikeutta saada kehitty� vapaasti sis�isten edellytystens� varassa ja tulla onnelliseksi omalla tavallaan. Se kylmyys ja ymm�rt�myksen puute, joka "yhteiskunnan" puolelta, perheess� ja koulussa, tulee Ellin osalle, ei ole miss��n suhteessa poikkeuksellisen suuri -- poikkeuksellinen on vain Ellin oma luonne -- ja kun h�n lopulta suostuu pappisapulaisen naimatarjoukseen, ei h�n tee sit� mist��n ulkonaisesta pakosta, vaan on h�nen vaalinsa t�ysin vapaaehtoinen. Ratkaisevalla hetkell� ei Elli en�� itse ole itselleen uskollinen. Ahon novellissa ei ristiriita yhteiskunnan ja kirjan sankarittaren v�lill� miss��n k�rjisty draamalliseksi tai edes tietoiseksi. Papin tytt�ren el�m� on niit� "hiljaisia olemassaoloja", joita maa on t�ynn�ns� ja joiden tragiikka periytyy sukupolvelta toiselle. Ellin �idin kohtalo oli ollut sama. Mutta t�m� tragiikka ei ole vain naisen tragiikkaa, se on jokaisen vilpitt�m�n, ihanteellisen lapsuuden ja nuoruuden tragiikka. Suuremmassa m��r�ss� kuin mik��n muu Ahon teoksista on "Papin tyt�r" nuorten kirja. Se sis�lt�� nelj�kolmatta-vuotiaan tekij�ns� yksil�llisen uskontunnustuksen, mutta jokainen uusi sukupolvi voi sen omalta kohdaltaan omistaa siin� i�ss�, jolloin ihanteet alkavat riisua naamareitaan. "Papin tyt�r" on runebergil�isin kaikista Ahon kirjoista. Se on sit� klassillisen yksinkertaisen sommittelunsa puolesta ja osaksi my�skin pappilael�m�n ja luonnon kuvauksissaan. Se Runebergin teoksista, joka ensi sijassa tulee mieleen, on "Hanna". Mutta kun Runebergin runoelma on keve�sti uneksittu juhannusidylli, on Ahon novelli loukattua oikeudentunnetta v�reilev�, pohjaltaan pessimistinen kertomus. Kuinka paljon l�hemp�n� meit� onkaan Ahon novelli. Luulen, ett� moni, joka ihailee Hannaa, salaisesti rakastaa enemm�n Papin tyt�rt�. Suomalaisen kirjallisuuden lukuisista verrattomista lapsi-kuvauksista ovat "Papin tytt�ren" alkuluvut kaikkein tuoksuvimpia ja tuoreimpia. T�m�n alan suuri mestarihan on Teuvo Pakkala, ja jos Aholla t�ss� erikoislajissa on joku voittaja, niin on se juuri "Lapsia"-kokoelman, "Pienen el�m�ntarinan" ja "Pikkuihmisten" tekij�. Mutta niin verrattoman aidolta ja herk�lt� tuntuu Ahon lapsikuvaus, ett� sen valtoihin antautuu ehdottomasti. On ihmetelt�v��, miss� m��r�ss� Aho todella tuntuu voineen katsoa lapsensilmill� luontoa ja maailmaa. Lapsen realistisesti valveutuneet pikkuhavainnot yhtynein� kypsym�tt�miin ep�m��r�isiin mietelmiin ovat m.m. erinomaisella tavalla edustetut novellissa. T�ss� suhteessa parhaita kohtia on kuvaus selj�ll��n koivujen alla makaavasta kymmenvuotiaasta ja h�nen ajatuksistaan. Hienosti on niinik��n esitetty rakkausel�m�n hiljainen her��minen Elliss�. Kirjan ehk� unohtumattomin episoodi on kuitenkin kuvaus ylioppilaan kapuamisesta kellotapuliin yhdess� Ellin kanssa, miss� h�n pukee sanoiksi Ellin koko vapauden- ja onnenkaipuun. Ja mink�laisiksi sanoiksi? Tuskin voi ajatella mit��n v�hemm�n syv�mietteist� ja nuorekkaan yksinkertaisempaa kuin ovat ne huudahdukset, joita Elli imee ylioppilaan huulilta kuin taivaallista mannaa: "-- Nuo suuret, laajat n�k�alat ne laventavat rinnan, ne povea ponnistaa... Ja mieli kaipaa kauas, isompiin ilmamaailmoihin... rohkeihin otteluihin... pois pikkuel�m�n jokap�iv�isist� puuhista... j.n.e." N�in yksinkertainen on se uskontunnustus, johon mahtuu Ellin koko syd�men kaipuu. Mutta n�iden koruttomien sanojen innostuneessa vilpitt�myydess� on juuri niiden hienous ja voima. Jokainen nuoruus l�yt�� niiss� helposti itsens�. Hieno vaisto on ohjannut kirjailijaa, kun h�n on pid�ttynyt panemasta ylioppilaansa suuhun mit��n yksil�llisesti erikoista tai syv�mietteist�. "Papin tytt�ren" ilmestyess� lausui arvostelu siit� m.m.: "On niinkuin kerta olisi saanut omalla kielell��n lukea sit� mit� on niin usein nauttinut ulkomaan kirjallisuudessa, tuota suurta, syv��, tutkivaa romaania, joka k�y syd�meen ja pakottaa el�m��n mukana, joka ilmestyy eri muodoissa eri kansoissa, mutta kaikkialla vaikuttaa ja puhuu samaa syd�men, tutkivaisen ihmishengen kielt�." Yh� edelleen kest�� meid�n silmiss�mme Ahon nuoruuden mestarinovelli vertailun parhaan ulkomaalaisen kertomataiteen kanssa. Sen tekij� on virheet�n taiteilija niinkuin Maupassant ja herkk� ihmissyd�men kuuntelija niinkuin Daudet ja Goncourt-veljekset. Meille on h�ness� lis�ksi jotain, jota ei keness�k��n muukalaisessa: kielenk�yt�n lyyrillinen syd�mellisyys, joka tuntuu niinkuin pehme� hyv�ily kulkevan esineiden yli, joihin se koskettaa. Sellaisesta kirjasta kuin "Papin tyt�r" olemme syyst� ylpeit� ja kiitollisia. J. SILJO. Juhani Siljon esikoisteos, pieni harmaakantinen vihkonen "Runoja" ilmestyi jouluksi 1910, toinen kokoelma "Maan puoleen" v. 1914. Kuinka moni niinkutsutusta kirjallisesta yleis�st�mme todella tuntee n�m� runokokoelmat, kuinka moni todella tiet��, ett� n�m� n�k���n vaatimattomat vihkoset k�tkev�t kansiensa v�liin syv�sti persoonallisen lyyrillisen kauneusmaailman, niin omalaatuisen, ett� sille saa hakea vertoja nykyp�iv�in laulurunoudesta? Tunnen el�v�sti, etten sano mit��n liikaa, kun sanon, ett� Siljon toisella kokoelmalla tulee olemaan pysyv� sija runoudessamme. Se on l�htenyt niin tulisesti keskittyneest� lyyrillisest� tempperamentista, ett� mink� paperir�ykki�iden alle vuotuiset kirjallisuusmarkkinamme sen hautaavatkin, sen sanat ja s�keet tulevat polttamaan itsens� niiden l�vitse. Harvoin saa k�siins� kirjaa, joka johtaisi ajatukset niin kauaksi paperista ja painomusteesta ja kirjallisuudesta kuin Siljon toinen runokokoelma ja osaksi ensim�inenkin. Harvoin on kukaan runoilija Suomenmaassa seisonut runottarensa edess� sellaisella rippilapsen vilpitt�myydell�, sellaisella syd�men hartaudella kuin "Maan puoleen"-kokoelman tekij�. H�nen tunnustuksillaan, h�nen itsetutkisteluillaan, h�nen innostuksellaan on omituinen hiljainen, salaper�inen sulo, ja kiist�m�t�nt� on, ett� se mik� t�ss� runoilija-ilmestyksess� on vieh�tt�vint�, unohtumattominta, ei ole kuva- eik� sanataiteilija, ei ole rytmi- eik� riimitaituri, vaan runoilija itse, ihminen itse. Eih�n ole itse asiassa ihmetelt�v��, ettei Siljon runous yleis�n tietoisuudessa ole viel� saavuttanut sit� asemaa, mik� sille oikeudella kuuluu. Miss� persoonallisuuden suuruutta mitataan sanojen suuruuden mukaan, miss� ajatuksen h�m�ryys k�y syv�mielisyydest�, siell� j�� sellainen valikoiva, hiljainen ja selke� taiteilija-yksil�llisyys kuin "Runojen" ja "Maan puoleen"-kokoelman tekij� helposti varjoon. Mutta kirjallisuuden historia opettaa meille, ett� kun monet suuret sanat ovat kuolleet sen p�iv�n mukana, joka on muodostanut niiden ensim�isen ja ainoan kaikupohjan, on kuiskaus voinut kuulua vuosisatojen p��h�n. Hiljaisuuskin, joka puhuu todellisen runoilijan s�keiden v�list�, voi olla kaunopuheisempi kuin kaikkien p�iv�n pikkuprometheusten manaukset ja uhmat. Huonosti varmaan ymm�rt�isi kuitenkin se runouden kielt�, joka uskoisi, ett� Siljon resigneerattujen s�keiden takana olisi lepo ja rauha. Siljon parhaat runot ovat syntyneet sielullisesta j�nnityksest�, niiden voima on siin� eetillisess� taistelussa sis�iseen vapauteen ja uskollisuuteen itse��n kohtaan, jota ne heijastavat. Mik��n ei h�nt� niin peloita kuin "tottumusten tie", h�n tahtoo juoda "pisar pisaralta" pohjaan kalkkinsa lievityst� pyyt�m�tt�, ja jo esikoiskirjansa ensi runossa suorittaa h�n vaalinsa: Polta rantaan varmat laivat, unhoon peit� mennehet s��st� paluun h�peet, vaivat, heikot askelet! On jotain erinomaisen spartalaista, melkein kuin sotilaallista t�ss� runoilijassa, spartalaista ja samalla -- kristillist�. Ei ole helppo sanoa, kumpi ominaisuus on vallitsevampi: spartalainen ankaruus ja kovuus vaiko kristillinen alistuvaisuus ja n�yryys. Luulen, ett� kristillinen resignatsioni ja hartaus sittenkin ovat h�nelle ominaisimmat, ett� ne ik��nkuin nousevat h�ness� syvemmist� hetteist�. Miss� tapaa nykyisess� laulurunoudessa sellaisen palavan hartaan tunteen kuin se on, joka on antanut "Rukoukselle" ensi kokoelmassa ja "Kuolinripille" toisessa niiden j�rkytt�v�n kauneuden? Siteeraan j�lkim�isest� muutamia s�keit�: Herra, viel� armon anon, Herra, viel� voimas suo: tuta tahdon elon janon, tahdon rient�� elon luo, jaloin paljain k�yd� halaan, tieni hurmein kostuttaa, jotta joka askel-alaan verenkukka versoaa; suudelmin maan tahdon peitt��, ihmiselon polkeman, tielle syd�meni heitt��, tomuun eteen kulkijan; maassa matain, sovitusta pyyt�� pyh�n el�m�n, rukoella siunausta tuonen unhon lempe�n! On mielt�kiinnitt�v�� n�hd�, miten el�m� yhtaikaa vet�� luokseen ja ty�nt�� luotaan t�t� runoilijaa. H�n "tahtoo tuta elon janon", h�n kysyy tiet� "elon juhlivan luo", mutta h�nen askeettinen luontonsa vet�� h�net taas takaisin "tuoksuvista kylist�" ja "v�lkehtivist� kaupungeista" ja ihmisten pienist� iloista turvalliseen yksin�isyyteen, ja jo seuraavassa hetkess� on h�n valmis ylist�m��n "kapeaa, neitseellist� vuodetta" ja "aatoksen rauhaa", jota h�n ei ihmisvilin�ss� l�yd�. Kuvaava on t�ss� suhteessa m.m. seuraava runo paisuvine loppu-akkordeineen: EL�M�N KEMUT. En kemujasi, is�nt� El�m�, kiit�! N�in sameaksi viinis, en tippaakaan ma maistanut siit�. En kiit�, en my�sk��n soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sent��n ilonsa sai. En viini�is juonut, ja karkelo muu oli ahdasta mulle: sun viinitt�s sieluni humaltuu, sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle, ei harmaa p�iv�, ei p��t�s muu. Minun maljani on meri ja aurinko ja kuu: ne jos sammuu, tyhj�ks saa, saa murhe vierahaksi mulle! T�m�n runon viime s�keet viev�t meid�t luonnon maailmaan, joka runoilijalle tuntuu kotoisemmalta kuin ihmisten ja kulttuurin ja josta h�nen mietiskelyns� ja tunteensa l�yt�� kauneimmat vertauskuvansa. Jo ensi kokoelmassa on muutamia ihastuttavia luonnonhymnej� -- niin m.m. se joka alkaa sanoilla "Kukkastuoksu, linnunlaulu, sini taivahan" --, mutta toisessa kokoelmassa, joka kaikkineenkin todistaa suurta kehityst� esikoiskirjaan verraten, el�� luonto viel� intensiivisemp�� ja persoonallisempaa el�m��. Tuoksuvan vehmas on m.m. kolmiosainen "Kev�t"-runo. En tied�, mink� osan mieluimmin lainaisi n�ytteeksi, ehk� viimeisen: Niinkuin arat urvut, niinkuin lehdet hennot toivo toisen j�lkeen her�� el�m��n, syd�n p�iv��n avaa sadat sala-kennot, pyyt�in suven mett�, pyhint��n; luottain elon is��n, joka aina pit�� murheen v�himm�st� matajasta maan, jonka k�den alla kaunihisti it�� jyv� pienin esiin piilostaan; jonka kutsu johtaa elon vapahdusta mullan raskaan alta, uumenista y�n, jonka joka katse hehkuu lupausta hedelmist� nuoren luomisty�n. Runoilijalle, joka on kirjoittanut "Maan puoleen"-kokoelman, ei luonto ole mik��n kuollut mietelmien ja mielialojen kehys, se on panteistiseen tapaan olemassaolon sielu ja ydin, el�m� ja jumaluus. Niinkuin Assisin Franciscus personifioi Siljo auringon, se on h�nen "Is�ns�", h�nen "Taattonsa" ja se l�heinen suhde, mik� runoilijalla on luontoon, nostaa t�m�n nimityksen kauas yli koristeellisten epiteettien tason. Tyypillinen on esim. "Paimenen laulu". Paimen vie aamulla karjansa rannalle ja miettii laulua luonnon ylistykseksi. Mutta kuinka h�n koettaakin tallentaa sanojaan, vie tuuli ja meri ja auringon kimallus ne h�nen k�sist��n ja ennenkuin h�n huomaakaan, alkaa p�iv� menn� mailleen: Pian ilta se sai. Mihin lauluni j�i --? En muuta ma muistaa saata: min� aaltoja, tuulia paimensin, min� kuuntelin mets��, maata. En ole koskaan ilman voimakasta ilontunnetta lukenut t�t� pient� kolmis�keist�ist� runoa. Joka kerta kun tulen viimeisen edelliseen riviin -- "min� aaltoja, tuulia paimensin" --, n�en ik��nkuin itse meren kimmellyksen aukenevan eteeni ja tunnen hiekalla lahoavien kaislojen ja suolan hajun ja kuulen mets�n lainehtivan kohinan. Ja kuitenkin ovat runon sanat ja mielikuvat mit� lakoonisimmat. Harvoin on niin s��steli�ill� sanoilla sanottu enemm�n. Siljon runoutta ymp�r�i kaunis yksin�isyyden ilmakeh�. Kuinka sis�llisesti eristettyn� ja yksin�isen� onkaan se nuoruus eletty, josta h�nen tunteensa ja mielikuvansa ovat kasvaneet esiin! Siljon taidekeinot ovat ehk� yleens� liian karuja, liian pid�ttyvi�, liian askeettisia, jotta ne kohta k��nt�isiv�t suuren lukevan yleis�n huomion h�nen runouteensa. Mutta olen varma, ett� v�hitellen on yh� useampi l�yt�v� tien siihen hienoon, samalla kertaa leppe��n ja ankaraan runouteen, joka k�tkeytyy Juhani Siljon kahteen kokoelmaan -- leppe��n ja uskovaan luonnon, jumaluuden kasvojen edess�, ankaraan ja ep�ilev��n ihmisten edess�. Tunteen aitouden rinnalla puhuvat Siljon runot �lyllisesti kehittyneest� mielest�. Goethen el�m�nviisaus, ett� "_voi t��ll� kaikkea kest��, yksin ei hyvi� p�ivi� p��ksytyksin_" puhuu usein Siljonkin runoudesta, v�litt�mimmin ehk� pienest�, tekij�lleen hyvin ominaisesta laatukuvasta "Kes�l�mmint�". Siljon runolaadun luonteenomaisimpia piirteit� on sen kaunis vakavuus -- harvasta kirjailijastamme on leikki ja huumori niin kaukana kuin h�nest�. H�nell� on suuri kunnioitus sanaa kohtaan, ja vaikka h�nen taidev�lineens� eiv�t useinkaan ole h�ik�isevi�, on h�nen sanontansa kuitenkin aina huolellinen. H�nen sanansa eiv�t useinkaan tapaa lyyrillist� v�reilev�� mielialaa lennosta, mutta ne tuntuvat sit� helpommin kuvastavan h�nen sis�isint� el�m�ntuntoaan, h�nen eetillist� min��ns�. Harvoin h�n viritt�� lyyransa jonkun ulkopuolisen, tilap�isen aiheen kunniaksi, mutta kun h�n sen tekee, valitsee h�n Paavo Cajanderin el�m�nty�n muiston ja kirjoittaa "Ty�n ballaadin", joka muodostaa lakoonisine, kimmelt�vine s�keineen pysyv�n muistomerkin Shakespeare-k��nt�j�n haudalle. En tied�, miten lopettaisin n�m� rivit, joiden tarkoitus on ollut k��nt�� suuremmankin yleis�n huomion siihen hienoon ja syv�lliseen runoilijaan, jonka me Juhani Siljossa omistamme, jollen siteeraamalla paria s�ett�, jotka Siljon kokoelmia lukiessani ovat usein soineet korvissani. Rivit ovat Mickiewiczin (k��nn�s Mannisen) ja olen kuullut ne kaiketi kuin kaukaisena s�estyksen� suomalaisen lyyrikon hartaalle, totiselle ja ankaralle runolaadulle: Runoilijalla, se tietk��, tie yks on vaan, syd�men pyh� into ja pyrkimys jumalaan. F.E. SILLANP��N ESIKOISTEOS. F.E. Sillanp�� on uusi nimi kirjallisuudessamme ja osaksi uusi tyyppikin -- ansioineen, rajoituksineen. H�n on ep�ilem�tt� lahjakkaisuus, jopa siin� m��r�ss�, ett� tekisi mieli arvostelijana heti k�yd� k�siksi h�nen rajoituksiinsa ja puutteihinsa, koska ne h�nen kielt�m�tt�mi� kirjallisia ansioitaan vastaan n�kyv�t niin mielenosoituksellisen selvin� ja huomiotaher�tt�vin�. Seuratessaan t�m�n puoli nelj�tt� sataa sivua k�sitt�v�n esikoisteoksen loppumattomia lyyrillisi� ja pseudolyyrillisi� vuodatuksia, joissa aitous ja teenn�isyys, runous ja kirjallisuus yht�mittaa, itsepintaisesti, sivu sivulta riitelev�t kesken��n, tuntee lukija usein halua protesteerata, halua tehd� sivunlaitoihin rumentavia muistutuksia ja vastav�itteit�. Sillanp��ll� on hiukan vaarallinen tapa kutsua -- pienill� kaunopuheisilla eleill� -- siell� t��ll� lukija osalliseksi juoneensa ja sen kehitt�miseen ja lukija voi puolestaan tuntea t�m�n johdosta kenties kaksinkertaista halua todella tarttua, siell� t��ll�, kyn�n varteen. Jollei muussa tarkoituksessa, niin pyyhki�kseen. T�m� Sillanp��n esikoiskirjan her�tt�m� mielenkiinto, joka voi kutsua esiin lukijassa n�inkin aktiivisia haluja, todistaa, ett� teos ei ole tavallisen vasta-alkajan. Itse asiassa etsii "El�m�ss� ja auringossa" muotoa hyvin omalaatuinen taiteilijatempperamentti. Sen erikoisuus ja tavallaan my�skin voima on meid�n oloissamme harvinainen eroottisuus. Tekij�n mielikuvamaailma kiert�� melkein yksinomaan rakkaus- ja vaistoel�m�n aistimusten ymp�rill�, kaikki muut perspektiivit ovat ainakin p��henkil�iden kuvauksessa tukossa. H�nen sankarinsa ja sankarittarensa -- Elias, Lyyli, Olga -- el�v�t kaiken aikaa joutilaassa _dolce far niente_-tilassa, er��nlaisessa puoli-unessa, mist� he havahtuvat vain tuntemaan rakkausel�m�n aistimuksia tai, mik� tapahtuu sangen usein, �lyllisesti erittelem��n ja lajittelemaan n�it� tuntemuksiaan. Niinkuin yleens� kirjailijoilla, jotka eroottisessa uskontunnustuksessa n�kev�t el�m�n syvimm�n sis�ll�n ja viisauden, niin laajenee Sillanp��ll�kin rakkauden tunne jonkunlaiseksi kosmilliseksi jumalanpalvelukseksi, johon luonto ja itse taivaankappaleetkin ottavat osaa (mihin m.m. kirjan nimikin viittaa). Se tapa mill� Sillanp��, varsinkin kirjansa alkupuolella, on kuvannut sit� luonnonel�m��, joka kehyst�� h�nen henkil�idens� rakkautta, on luonut t�m�n esikoisteoksen parhaat, mieleenpainuvimmat sivut ja yksityiset runokuvat. Miten kukat puhkeavat kev�tp�iv�st� toiseen, miten linnut lent�v�t, miten varjot lankeavat, miten tuuli humisee, miten kuu keinuu taivaalla -- kaikesta t�st� on Sillanp��ll� runsaasti omilla silmill� n�htyj� havaintoja ja lyyrillisi� mietelmi�. H�nen luonnontajulleen erikoista on sen kiintymys n�enn�isesti pieniin ja yksityisiin ilmi�ihin ja esineihin. H�nell� ei tunnu olevan kyky� antautua ilman refleksionia luonnontunnelmaan, niinkuin esim. Juhani Aholla, ei my�sk��n taitoa piirt�� plastillisesti ja havainnollisesti kokonaismaisemaa niinkuin esim. Maila Talviolla. Sillanp��n sek� tunnelaatu ett� tekotapa on t�ss� suhteessa ��rimm�ist� impressionismia. H�nen huomionsa kiintyy yksityiseen kasviin, oljenkorteen, hy�nteiseen, kiveen tavalla, joka jossain m��rin muistuttaa lapsen tai luonnonihmisen uteliasta mielenkiintoa sit� kohtaan, mihin h�nen silm�ns� sattumalta osuu. Usein ovat n�m� h�nen luonnonhavaintonsa sovitetut teoksen p��juoneen, rakkauskuvaukseen, ja silloin muodostavat ne ik��nkuin tuoksuvan ilmakeh�n sen ymp�rille, mutta toisinaan tuntuvat ne olevan siit� kokonaan erill��n tai ovat ne siihen aivan mielivaltaisesti liitetyt. J�lkim�isess� tapauksessa raskauttavat ne vain kertomuksen muutoinkin hidasta kulkua ja vaikuttavat hajoittavasti lukijan mielenkiintoon. Vahvin on tunnelma kirjan alussa -- ensim�iset sivut ovat t�ss� suhteessa aivan verrattomat --, loppupuolella tai oikeammin jo keskivaiheilla alkaa mielest�ni teoksen sis�inen kiinteys l�yhty� ja raukeaa muutamilla sivuilla melkein kokonaan ylimalkaiseen mietiskelyyn ja verraten hedelm�tt�miin kirjallisiin k��nteihin. Sillanp��n esikoisteokselle on nim. ominaista, ett� se, luonnonraikkaista lyyrillisist� yksityiskohdistaan huolimatta, on kokonaisuutena arvostellen sangen "liter��rinen" kirja. Tekij� kantaa usein esiin kuin tarjottimella erikoisuutensa, h�n ei siit� itse ole suinkaan tiedoton. H�n ei my�sk��n unohda valmistaa meit�, milloin jotain erikoista on odotettavana. H�n kirjoittaa esim. n�in: "Kertomus alkaa. Tulevien tapausten n�ytt�m� on jo hahmoutunut." Tai: "Kuvitelkaamme t�ss� taitteessa taas tekev�mme Eliaksen olennon l�pi pienen leikkauksen." Tai: "Meill�... on kuitenkin viel� viimeinen tilaisuus pieneen tunnelmaan." Ja kun h�n on johdattanut kaksi nuorta ihmislasta juhannusy�ss� pariksi tunniksi aittaan -- kohtaus on kirjan ratkaisevin tapaus --, k��ntyy h�n hienotunteisesti ovelta, vakuuttaen, ettei "ole maukasta seurata noita nuoria ihmisi� suljetun oven taakse", mutta lupaa samalla, ett� "tulee kyll� viel� enemm�n kuin tarpeeksi aikaa eritell� n�iden kahden tunnin tapauksia." Kaikki t�llainenhan on "kirjallisuutta" sanan karkeimmassa mieless�. Sillanp��n kirjassa kasvavat savihein�t ja villiruusut rinnan. Jos �skeiset n�ytteemme olivat rikkaruohoja, niin ovat seuraavat ep�ilem�tt� katsottavat kukkasiksi. "Y� katsoo kuin lempe� el�in, joka ei osaa puhua." "Siell� istuu rastas er��ss� latvassa ja kaikkien ylimpien oksien kerk�t ja k�vyt pitkin rinnett� saavat n�hd� sen rusot�pl�isen rinnan ja kurkun k�ynnin. Rastaan ��nen alla levi�� vehre� havujoukko, jonka seasta ojentuvat oksat niinkuin onnelliset soreat k�det, n�ytellen taivaan lakeudelle tulipunaisia k�pyj��n." "Kaksi sudenkorentoa on tarttunut yhteen, ne lent�v�t aivan l�helt� ohi, niin ett� ihokilvet natisevat. Alhaalla ketoaukeamalla lekottelee kaksi perhosta, niinkuin kaksi sinist� kukanlehte�, jotka ylikyll�stynyt poudan henki on temmannut irti hypitelt�v�kseen. Jossain aidaksella on sisilisko p�iv�npaisteessa. L�hell� koivunlatvaa on yksi lehv� kellastunut. T�m� on kes��." Tekij�lleen kuvaava, vaikk'ei esteettiselt� arvoltaan ehk� yht� ehdoton, on niinik��n seuraava palanen: "Sellaisen pienen kukanter�n (veronican) muoto ja sis�llys ovat nuhteettomat pieneksi siniseksi mottov�rsyksi pitenev�n kes�p�iv�n vihre�lle kertomukselle el�m�st� ja auringosta. Jokaisen Veronican vierest� alkaa uusi luku. Jokainen lehti on lause, jokainen kasvi on luvun kappale, hy�nteiset ovat v�limerkkej� ja tuoksu on tekij�n innoituksen tuntu." (Jossain m��rin analoogisena mielikuvana tulee muistaneeksi Topeliuksen tunnettuja s�keit�: naturens gr�na tankar -- i bl�a v�gornas hamn.) Sillanp��n esikoisteoksen impressionistinen laatu houkuttelee lukijaa vavahtelemaan yksityiskohdissa. Jos koetamme ker�t� vaikutelmamme kirjan henkil�hahmoista, on siit� vaikeampi antaa kokonaisarvostelmaa. Plastillisesti luovaa mielikuvitusta Sillanp��lt� n�hd�kseni viel� suurelta osalta puuttuu. H�nen henkil�ns� ik��nkuin liukenevat omiin tunnelmiinsa ja psykoloogisiin itse-erittelyihins�, heist� ei j�� lukijan mieleen mit��n kiinte�� kokonaista kuvaa ajattelevina, tahtovina ja toimivina ihmisin�. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin Taaven, renkipojan, kuvaus, joka on mielest�ni aivan mestarillinen rehev�ss� ja eloisassa tuoreudessaan. T�m�n harvoilla piirteill� kuvatun tyypin takaa aukenee n�k�aloja kokonaisen yhteiskuntaluokan, renkipoikien, el�m��n. P��henkil�, Elias, on er��nlainen my�h�stynyt Werther, jonka hiutuvissa rakkauskuvitelmissa rococo'n keikaileva sirous tuntuu vaihtuneen ik��nkuin slaavilaiseen tapaan erittelev��n ja psykologisoivaan sanamaalailuun. My�skin kirjan naishenkil�iss� on jotain, joka tuo mieleen ven�l�isi� romaaneja, jopa niinkin dekadenttisia kuin Artsybashewin. Mutta vaikkakin henkil�kuvat n�inollen ovat j��neet hiukan ep�m��r�isiksi, on sanottava, ett� tekij� niiss�kin osottaa aina voimaansa, milloin h�n joutuu rakkausaistimusten alalle. Aivan verraton on h�n varsinkin kuvatessaan kahden ihmisen rakkauskokemuksissa kohtauksia, tilap�isi� l�hestymisi�, jolloin "ei mit��n tapahdu ja kuitenkin tapahtuu". "El�m� ja aurinko" on hyvin ansainnut sen huomion, mink� se on arvostelun taholta saanut osakseen. Sen tekij�ll� on oma estetiikkansa ja h�n pit�� kiinni sen eriskummaisuuksistakin itsepintaisuudella, joka melkein kutsuu esiin kunnioituksen tunteita. H�n antaa usein kylm�n luonnontieteellisen havainnon k�yd� luonnonn�kemyksest�, �lyllisen erittelyn mielialasta, fysiologian psykologiasta. H�nen teoksensa on kuin nuorenmiehen p�iv�kirja, kuumissa, ehk� my�skin hiukan joutilaissa aivoissa syntynyt, helteisin� p�ivin� ja valoisina �in�, lyhyen� ajanjaksona, joka kuluu koivunlehden puhkeamisesta sen kellastumiseen. H�n on ehk� viel� liian kalevalaisesti monisanainen, mutta h�nen lukuisien kirjallisesti paisutettujen sivujensa keskelt� tapaa verrattoman kiinteit� ja tuoreita yksityiskuvauksia. Kuka osaa niinkuin h�n kuvata kyl�n raitteja ja kaikkea sit� salamyhk�ist�, mik� niill� kes�y�ss� tapahtuu? Ja kuka osaa niinkuin h�n laulattaa rastasta, kun pojat kulkevat y�jalkaan? Sillanp��ll� on oma erikoisuutensa, oma tempperamenttinsa, joka tekee, ettei h�nen "El�m�ns� ja aurinkonsa" huku kirjojen tulvaan. "KANSALLISTA ITSETUTKISTELUA". Volter Kilpi nimitt�� uutta teostaan itsetutkisteluksi. H�n olisi voinut kutsua sit� yht� hyvin uskontunnustukseksi: se sis�lt�� mit� p��tt�vimm�ll� ja el�vimm�ll� persoonallisella vakaumuksella suoritetun kannanoton t�rkeimmiss� kulttuurikysymyksiss�mme. Uskontunnustuksen luonne on kirjalla lis�ksi sik�li, ett� sen v�itteet perustuvat enemm�n tekij�n sis�isen n�kemyksen ja kokemuksen tiet� saavuttamaan varmuuteen kuin lukijalle esitettyyn todistus- ja esimerkki-ainehistoon. Mik� elinvoimainen, ajatuksia, my�t�mielt�, vastustushalua synnytt�v� kirja, kirja, jonka jokaiselta rivilt� tapaa tekij�n persoonallisuuden, keskittyneen� noihin usein uhitteleviin, aina virkist�viin: "min� v�it�n", "min� uskon"! "Arvostella" Volter Kilven teosta tiet�isi samaa kuin arvioida omalta kannaltaan suhteensa kaikkiin niihin kansallisiin kysymyksiin, jotka ovat sen tutkistelun esinein�. Se taas vaatisi kokonaisen kirjan kirjoittamista, yht� laajan kuin Kilven oma teos. Toivottavasti sellaisiakin syntyy. Arveluttavaa laimeutta sivistysel�m�ss�mme osottaisi todellakin, jos vain puoluep�ivien ponsilauseet kykenisiv�t panemaan mieli� ja kyni� liikkeelle, mutta ei kansallisia elinkysymyksi�mme niiden juuressa, niiden psykoloogisessa perustassa tapaileva selvitys-koe. Ruotsissa levisi Gustav Sundb�rgin lentokirja "Om det svenska folklynnet", jota tarkoitukseltaan voi verrata Volter Kilven uuteen teokseen, lukuisina painoksina ja se her�tti henkiin kokonaisen pienen poleemisen kirjallisuuden. Seuraavassa vain muutama reunahuomautus Volter Kilven kirjaan. Volter Kilven teoksen hedelm�llisin ajatus on n�hd�kseni ajatus Suomen kulttuurin yhten�isyydest�. H�n n�kee mit� suurimman vaaran uhkaavan kansamme el�m��, jos se k�sitys p��sisi juurtumaan, ettei Suomi muodosta mit��n sivistyskansallista kokonaisuutta, vaan ett� t��ll� el�� rinnan kaksi kulttuuria, kaksi rotua, joilla molemmilla on oma teht�v�ns� ja joiden t�ytyy k�ytt�� kaikkia itses�ilytysvaiston tarjoamia keinoja suojellakseen omaa luulloiteltua erikoisuuttaan. Tekij� koettaa sek� historiallista, kansatieteellist� ett� psykoloogista tiet� todistaa, ett� t�llainen kielipoliittisten taistelujemme synnytt�m� k�sitys on mit� turmiollisin "n�k�harha". K�yt�nn�ss� on ajatus Suomen sivistyksellisest� ja rodullisesta kaksinaisuudesta vienyt viime aikoina ruotsinkielisten n.k. erist�ytymiseen, jopa suorastaan "aktiiviseen ruotsalaisuuteen", ja suomenkielisell� taholla on se toisinaan johtanut m.m. ruotsinkielell� suoritetun kulttuurimme enemm�n tai v�hemm�n julkiseen vieromiseen, niin ett� esim. Runebergin asema Suomen kansallisrunoilijana ei ole en�� yht� kiist�m�t�n kuin kymmenen, toistakymment� vuotta sitten. Kuta kiinte�mmin ruotsinkieliset linnoittautuvat omiin leireihins�, sit� vieraammiksi k�yv�t suomenkieliset heid�n sivistysharrastuksilleen, sit� v�hemm�n he yleens� joutuvat kosketuksiin ruotsinkielisten ja heid�n pyrkimystens� kanssa, ja niin voi helposti tapahtua ja on jo osaksi tapahtunutkin, ett� se vuosikymmenien kulttuurity�, mik� meill� on ruotsinkielell� suoritettu ja jonka l�heisimmiksi perijiksi nykyiset "erist�ytyneet" ovat ilmoittautuneet, ei suomenkielisten taholla en�� tunnu yht� kotoiselta kuin ennen. Kielirajasta suomea- ja ruotsiapuhuvien v�lill� on syntym�ss� ja on jo osaksi syntynyt my�skin henkinen vedenjakaja, joka uhkaa silpoa kahtia meid�n kansamme. T�m� kahtia-jako, jossa Kilpi n�kee viimeisten vuosikymmenien kansallisen historiamme p��virtauksen, "on aiheuttanut suomenkielisellekin sivistyksellemme -- joskaan ei korvaamatonta elinvammaa kuten ruotsinkielisen sivistyksemme ennen pitk�� on havaittava k�rsineen -- niin ainakin sangen vakavan kasvuvaurion. Jos ruotsinkielinen sivistyneist�mme on t�ss� erist�ytymisess� menett�nyt juurensa, niin on suomalaiselta sivistykselt� siin� mennyt menetyksiin sen kukasto ja hedelm�. Jos ruotsinkielinen sivistyneist�mme on erist�ytyess��n irroittautunut siit� maaper�st�, josta sen olisi saatava yh�ti uusiutuvat elinnesteens�, niin on suomalainen sivistys ruotsinkielisen sivistyneist�n siit� vierautuessa ja elimellisesti irroittautuessa menett�nyt vuosisataisen historiallisen ty�n luoman ja kehitt�m�n henkisen ty�n elimen: vuosisatoja kootun jo kartutetun sivistyksellisen ja aineellisen vaurauden ja valmiuden". Kansallisen her�tysajan miehet n�kiv�t, kuten tunnettu, Suomen kulttuurin ja kansan yhten�. Runebergille ja Snellmannille oli tuntematon se kuilu, joka nyky��n ruotsalaisessa kielenk�yt�ss� ja ruotsalaisissa aivoissa on alkanut ammottaa "finnen" ja "finl�ndaren" v�lill�. Sivistysrintaman yhten�isen� s�ilytt�minen, kielirajoihin katsomatta, kuului niinik��n m.m. Aspelin-Haapkyl�n kulttuuriohjelmaan (mik� k�y ilmi esim. h�nen erinomaisella taidolla k�ym�st��n polemiikista Runeberg-kysymyksess� "Ajan" vuosikerrassa 1909), ja t�m�n vuoden helmikuussa on Danielson-Kalmari puheessaan Yleisess� Ylioppilasyhdistyksess� lausunut mieleenpainuvia sanoja saman asian puolesta, kehottaessaan suomenkielisi� ylioppilaita liitt�m��n suurten ruotsinkielisten runoilijaimme muiston "pysyv�isesti tulevankin Suomen aateliskilpeen." V�lillisestih�n kuitenkin sek� Aspelin-Haapkyl�n polemiikki ett� Danielson-Kalmarin kehoitus todistavat, ett� suomenkielisell�kin taholla, varsinkin nuorten keskuudessa, se ajatus on alkanut voittaa alaa, ett� ruotsinkielell� t�ss� maassa suoritettu kulttuurity� on ep�suomalaista, on vierasta. Jos kaivataan lis�todistuksia, saa niit� riitt�v�sti m.m. sanomalehtien palstoilta, varsinkin Kalevala- ja Snellman-juhlien tienoilla. Omasta puolestani pit�isin sit� kantaa oikeana, joka puolustaa kulttuuririntamamme yhten�isyytt� kielieroon katsomatta. On mielest�ni jotain ep�historiallista, sivistyksemme entisyytt� kielt�v�� siin�, ett� on esim. koetettu j�rkytt�� Runebergin asemaa suomalaisena runoilijana sill� perusteella, ett� h�n kirjoitti silloisen sivistyneen s��tymme valtakielell� ja ettei h�nell� kansallisuuskysymyksess�mme ollut samaa ohjelmaa kuin Yrj�-Koskisella tai Agathon Meurmanilla. Me tarvitsemme Kalevalan ja Kiven rinnalla Runebergin tietoista sankari-mielt� ja kehittynytt� muoto-ihannetta. Ruotsinkielisten runoilijaimme, p��asiassa juuri Runebergin v�lityksell�, on meid�n kulttuuriimme niinik��n langennut s�de antiikin kauneusmaailmasta. Runebergin runous on kerran tavannut kaikupohjakseen koko kansan ja se joka kielt�� "V�nrikki Stoolin" runoilijan, kielt�� my�skin sen Suomen, joka h�net kerran on omakseen omistanut ja tunnustanut. Outo on n�iden rivien kirjoittajalle my�skin k�sitys, ett� se kieli, jolla suuri osa kulttuurip��omaamme on luotu ja jolla kansallista her�tyst�mme on kerran julistettu, olisi "vieras" siin� merkityksess� kuin mik� ulkomaalainen kieli hyv�ns�. Kuten sanottu, ajatus Suomen kansan ja sivistyksen yhten�isyydest� on mielest�ni Volter Kilven teoksen voimakkain, hedelm�llisin ajatus. Se muodostaakin sen ytimen, jonka ymp�rille tekij�n muut v�itteet ryhmittyv�t. N�ill� v�itteill� on enimm�kseen hyvin paradoksimainen muoto eiv�tk� ne yleens� ole mairittelevia enemm�n suomen- kuin ruotsinkieliselle sivistyksellemme. K�ytt�en vuoroin ivan, vuoroin retoorisen rangaistussaarnan aseita, lausuu tekij� tuomionsa suorasukaisuudella, joka ei j�t� tilaa ep�ilyksille siit�, ett� t��ll� on vuohia enemm�n kuin lampaita -- jos j�lkim�isten, ankarasti ottaen, lainkaan voi sanoa olevan edustettuina. Jos taivaan valtakuntaan on vaikea p��st�, niin ei totisesti ole helppoa p��st� Volter Kilvenk��n paratiisiin. Jollei syntisparalla ole pahempia kuolemansyntej� omallatunnollaan, niin kai h�nen, ollakseen rehellinen, t�ytyy tunnustaa hiljaisessa itsess��n, joskus langenneensa muodossa tai toisessa siihen "aatteelliseen harrasteluun", johon Kilpi tuhlaa niin paljon mefistomaista ivaa. Tekij�n syyt�skirjelmien osotteet ovat valitettavasti usein niin ylimalkaiset, niin laajalle tulkinnalle alttiit, ett� sopii pelj�t�, etteiv�t ne l�hesk��n kaikki saavu tarkoitettuun maaliinsa. Yksi esimerkki: tekij� k�ytt�� mielell��n n�iss� osotteissaan m.m. tuota verraten helppohintaista, sis�ll�lt��n hyvin ep�m��r�ist� mainesanaa "kaunosielu", samaa mainesanaa, jonka varjossa h�n itse on jo vuosien kuluessa saanut -- aiheettomasti -- vastaanottaa sanomalehtikirjoittajain kohteliaisuuksia! En usko, ett� t�llaisilla voimatermeill� on paljon voitettu. Yhteen sivistysel�m�mme arimmista kohdista on Kilpi osunut, puolustaessaan yksil�llist� ty�t� komiteaty�n edell�. Aivan varmaan painaa julkista el�m��mme liiaksi persoonattoman puolue-, valio- ja johtokuntamielipiteen tyrannia. Yksil�llinen alotekyky ly�d��n helposti lamaan, kun sit� on aina kontrolloimassa ja vakoilemassa tasap�inen komitea varovaisine, usein hedelm�tt�mine kompromisseineen suuntaan ja toiseen. Terveit�, elinvoimaisia ajatuksia esitt�� Kilpi niinik��n puolue-el�m�st�mme, n�ytt�m�taiteestamme sek� l�nsi- ja it�suomalaisen kulttuurivirtauksen psykologiasta. Lukija huomaa joka rivill�, ettei tekij� ole saanut p��telmi��n lahjana kyn�ns� k�rkeen, vaan ett� niiden takana voi aavistaa vuosikausien henkisen ty�n ja el�v�n harrastuksen sit� kulttuuria kohtaan, josta me suomalaiset olemme vastuussa, ja jonka tulevaisuus, mit� valtiollisia vaiheita kohti kansamme kulkeneekin, on yksist��n meid�n omissa k�siss�mme. "Kansallista itsetutkistelua" on persoonallinen, el�v� kirja. Esseistin� muistuttaa Kilpi sek� arvostelun aforistisessa rohkeudessa ett� sanontatavan hiukan papillisessa kaunopuheisuudessa amerikkalaista Emersonia. Jonkun verran oudon vaikutuksen tekee se kielellinen seestym�tt�myys ja raskaus, joka yh� edelleen kaikesta ilmehikkyydest� huolimatta rasittaa Volter Kilven tyyli�. Ep�ilem�tt� se rajoittaa h�nen lukijakuntansa piiri�. Toisinaan saa sen vaikutelman kuin h�nen lauseensa v��ntelisiv�t synnytystuskissa, saamatta ajatusta ilmoille. Mutta toiselta puolen tarjoaa Kilven lausetyyli kielt�m�tt� omalaatuisen vieh�tyksen: lukija tuntee siin� mit� v�litt�mimmin sen hengen k�ynnin, joka tekij�ss� tapahtuu, lukija kutsutaan ik��nkuin itse osalliseksi siihen kamppailuun ja etsint��n, jonka tekij� suorittaa, koettaessaan vangita ideoita kaikilla kielenk�yt�n keinoilla. GUSTAV PHILIP CREUTZ. Siin� suurpiirteisess�, �lyllisen kimaltelevassa runossa, jonka Tegn�r kirjoitti Ruotsin Akatemian viisikymmenvuotiseen juhlaan, on omistettu my�skin Ruotsin ainoalle paimenrunoilijalle, suomalaissyntyiselle Gustav Philip Creutzille muutamia s�keit�, jotka nerokkaassa lakoonisuudessaan sis�lt�v�t mit� sattuvimman m��ritelm�n Creutzin runolaadusta, samalla kun ne osottavat kuinka korkealle Tegn�r arvioi Creutzin merkityksen Ruotsin kirjallisuudessa. H�n sanoo Creutzin runouden olemuksesta m.m. ett� se on "l�nsituulta ja aamukastetta" ja ett� se on "suloinen kuin leivojen laulu kev��ll�". Mutta jo paljon ennen Tegn�ri� oli Franz�n viisikolmatta vuotiaana juhlinut maanmiest��n Creutzi� runossa, joka sai Akatemian palkinnon siit� huolimatta, ett� se soti "kaikkia tunnustettuja s��nt�j� vastaan", ja jota syyst� viel�kin pidet��n nuoren Franz�nin mestariteoksena. My�skin kolmas huomattava ruotsinkielinen runoilija, Levertin, on er��ss� hienossa esseess� tunnustanut ihailuaan Creutzin sirolle rococo-runottarelle. [Gunnar Castr�n: Gustav Philip Creutz, Albert Bonnier. Stockholm, 1917.] Tegn�r valitti jo, ett� Creutz oli unohdettu ja mainitsee syyksi h�nen "yksinkertaisuutensa ja viattomuutensa". Meid�n p�ivin�mme lienev�t Creutzin lukijat etsitt�v�t yksist��n Ruotsin kirjallisuuden tutkijain ja erikoisharrastajien joukosta. Siin� puolessatoista sadassa vuodessa, mik� on kulunut Creutzin ajasta, on pohjoismaiden runous el�nyt niin monta vaihetta ja tunnustanut niin erilaisia ihanteita, ett� Creutzin runoelmat nykyaikaisten kirjojen joukossa ep�ilem�tt� tekev�t yht� vieraan vaikutuksen kuin paimenetarta leikkiv� rococo-markiisitar tekisi meid�n asfalttisilla, bentsiinituoksuisilla kaduillamme. Mutta silti voi syyll� v�itt�� Creutzin runoudella olevan yh� viel� muutakin arvoa ja mielenkiintoa kuin vain historiallista. Se joka voi tunkeutua sen kirjallisen, ajan hengen ja maun inspiroiman kuvakielen taakse, l�yt�� Creutzin runoudesta herk�n lyyrillisen suonen, ei kovin vahvan eik� voimakkaasti sykkiv�n, mutta v�litt�m�n ja aidon. Varsinkin luonnontunteen runoilijana voi Creutz viel�kin v�litt�m�sti vaikuttaa nykyaikaiseen lukijaan. Tri Castr�nin uusi teos on suurin erikoistutkimus t�st� suomalais-ruotsalaisesta runoilijasta. Ennemmin on my�skin toinen suomalainen tutkija, tri Hultin, julkaissut Creutzin koottujen teosten yhteydess� runoilijan el�m�kerran. Creutzin runollisesti tuottava kausi ei ole pitk�, se ulottuu vain h�nen 32:een ik�vuoteensa, mink� j�lkeen diplomaattiset kirjeenvaihdot tulevat runonteon tilalle. Creutz syntyi v. 1731 ja eli lapsuutensa Malmg�rdissa, Pernajan pit�j�ss�. My�skin �idin puolelta, joka oli synty��n Wrede, oli Creutz suomalaista sukujuurta. H�nen enonsa, tunnetut Hattu-p��llik�t Henrik ja Fabian Wrede pitiv�t itse��n suomalaisina ja katsoivat olevansa oikeutettuja Ruotsissa esiintym��n Suomen edustajina. Niinp� k�ytti Fabian Wrede v. 1743 ritarihuoneessa taistellessaan tanskalais-puoluetta vastaan sanontatapaa "me suomalaiset vapaasyntyisen� kansana j.n.e." Enojen Hattu-politiikka ja ranskalais-yst�vyys tuli my�skin Creutzin ojennusnuoraksi h�nen my�hemm�ss� valtiollisessa toiminnassaan, mutta sensijaan ei h�ness� voi huomata Wrede-veljesten suomalaisharrastuksista j�lke�k��n. Creutz piti itse��n ruotsalaisena. 1749 tuli Creutz ylioppilaaksi Turkuun ja kahta vuotta my�hemmin tapaamme h�net Ruotsissa, miss� h�n kohta, n�ht�v�sti enojensa vaikutuksesta, p��si ylim��r�iseksi virkamieheksi kansliakollegioon (ministeri��n) ja jonkun ajan kuluttua prinssi Fredrik Adolfin kavaljeeriksi. H�n tuli t�ll�in my�skin j�seneksi runoilijatar rouva Nordenflychtin ymp�rille ker��ntyv��n, valistusajan filosoofien hengess� toimivaan kirjalliseen seuraan n.k. "Tankebyggarordeniin" ja siin� kehittyy h�nest� runoilija. Kaikki mainittavimmat tuotteensa painatti h�n t�m�n seuran julkaisemissa albumeissa. Sen, joka tahtoo muodostaa itselleen k�sityksen Creutzin mielikuvamaailmasta -- ja rococo'n estetiikasta --, on luettava h�nen laajin runoelmansa "Atis och Camilla". Sen n�ytt�m�n� on arkadialainen maisema tuuheine lehtoineen, sirisevine l�hteineen ja hivuttavine auringonnousuineen: rococo'n runollinen yhteismaa, jonka lukemattomat ajan runoilijat olivat kansoittaneet rakkaudenkaihoisilla papittarilla ja paimenettarilla ja rohkeilla ja tulisilla paimenilla ja mets�miehill�. Rakkaus on t�m�n paikallisuuden jumaluus ja me aavistamme h�nen temppelins� siron pylv�srivin jokaisen polun ja k�yt�v�n p��ss�, jonka yli etel�n laakerit tai pohjolan haavat ja lehmukset ojentavat oksiaan. T�m� Arkadia ei ole l�ydett�viss� milt��n kartalta eik� se tied� mist��n historiallisesta ajasta, se on uneksittu vanhojen kirjojen ja vanhojen taulujen mukaan aivoissa, jotka olivat v�syneet kulttuuriin ja seurael�m��n ja mielell��n lepuuttivat itse��n yksinkertaisen, vapaan el�m�n ja luonnon kuvitelmilla. Creutzin "Atiksen ja Camillan" aihe on paimenrunoissa tavallinen: ensi rakkaus her�� kahdessa nuoressa syd�mess�, jotka monien koettelemusten ja onnettomuuksien ja monien huokausten j�lkeen l�yt�v�t toisensa. Sirotekoisella aleksandriini-mitalla kertoo runoilija rakkausparinsa kokemukset, lainaten vertauskuvansa klassillisen ja j�lkiklassillisen, varsinkin ranskalaisen kirjallisuuden yhteisist� asevarastoista. Creutzin ansioksi on luettava se keveys ja luontevuus, mill� h�n tuo ruotsinkieleen t�m�n mielikuvamaailman, sek� useat yksityiset kohdat, joissa sovinnaisen kuvakielen alta kuultaa todellinen lyyrillinen luonnonn�kemys ja todellinen tunne. J�lkim�isiin kuuluu varsinkin Camillan rakkaudentunnustus Atikselle, jonka Castr�nkin on teokseensa lainannut. Kohta "Atiksen ja Camillan" ilmestymisen j�lkeen eli v. 1763 nimitettiin Creutz Ruotsin l�hettil��ksi Madridiin ja kolme vuotta my�hemmin Parisiin. T�m�n j�lkeen runoilija kokonaan v�istyi diplomaatin tielt�. Matkallaan Madridiin poikkesi h�n Ferney'ss�, tervehtim�ss� Voltairea, runoutensa ep�jumalaa. Filosoofi-patriarkka, joka ei ollut tunteeton pohjoismaisen vieraansa mairitteleville ylistyksille, ihastui siin� m��rin Creutziin, ett� kirjoitti h�nen k�yntins� j�lkeen, ett� olisi mielell��n viett�nyt kokonaisen el�m�n sellaisessa seurassa. Parisissa hankki Creutz itselleen hovin erikoisen suosion: sek� Ludvig XV ja t�m�n vaikutusvaltainen rakastajatar du Barry ett� Ludvig XVI ja Marie Antoinette kohtelivat h�nt� huomaavaisemmin kuin useimpia ulkovaltain ministerej�. Creutz ei j�tt�nytk��n k�ytt�m�tt� mit��n tilaisuutta juhliakseen niit�, joilla oli valtaa ja vaikutusta. My�skin Ranskan johtaviin ministereihin tuli h�nen suhteensa pian l�heiseksi kuin mieskohtaisen yst�v�n. T�m� olikin h�nelle suureksi eduksi h�nen valvoessaan Ruotsin l�hettil��n� is�nmaansa etuja. H�nen voimia ja taitoa kysyv�ksi diplomaattiseksi teht�v�kseen oli ennen muuta tullut saada Ranskaa yll�pit�m��n Ruotsin kanssa sopimusta, jonka mukaan Ruotsi nautti Ranskan valtiovaroista melkoista vuotuista avustusta. Monta kertaa n�ytti asema jo uhkaavalta, mutta Creutzin onnistui saada v�likirja aina uudistetuksi, vaikka Ranskan suorittama er� ei en�� my�hemmin ollut niin py�re� kuin aikaisemmin. Varsinaisten diplomaattisten toimien ohella sai Creutz kuninkaaltaan ja yst�v�lt��n Kustaa III:lta teht�v�kseen suorittaa my�skin yksityislaatuisempia asioita. H�n sai hankkia kuninkaalle h�nen tarvitsemansa jalokivet, ja milloin Kustaa halusi tilata itselleen hienomman puvun, sai Creutz k��nty� Parisin r��t�lien puoleen ja itse valvoa niiden valmistusta. My�skin Ruotsin p��ministeri uskoi h�nelle samanlaatuisia teht�vi�. Mutta diplomaattisen toimintansa ohella -- joka ei ollut niink��n v�h�n voimia ja aikaa kysyv�, sill� entisen runoilijan tuli kaksi kertaa viikossa l�hett�� kotimaahansa tarkat raportit poliittisesta asemasta ja mik�li mahdollista my�skin hovin skandaalihistorioista -- ehti Creutz laajasti seurustella naisten kirjallisissa salongeissa ja filosoofien ja taiteilijain parissa. H�n oli ajan kuuluisien sinisukkien, rouva Geoffrins'in ja rouva Deffand'in vastaanotoissa ja seurusteli tuttavallisesti ensyklopedistien, kuten Diderot'n ja Marmontelin, kanssa. Itse antoi Creutz niinik��n loistavia p�iv�llis- ja iltakutsuja, joissa n�htiin ajan huomattavimpia diplomatian ja taiteen edustajia. T�m� suomalainen runoilija on aikoinaan pit�nyt Parisissa hovia, joka tuskin miss��n suhteessa on j��nyt j�lkeen hienoimmista ja loistavimmista mit� Seinen maailmankaupungilla oli tarjota. Creutz katsoi velvollisuudekseen "edustaa" kuningastaan ja is�nmaataan ja h�nen tapansa olivat sent�hden joka suhteessa suuren herran. Kun h�n l�hti Fontainebleau'hon kuninkaan vastaanottoon, antoihan valjastaa kuusi hevosta vaunujensa eteen ja otti mukaansa hovimestarinsa, kaksi kamaripalvelijaa, kolme lakeijaa, lukuunottamatta ajuria, tallirenki� y.m. tarpeellista palveluskuntaa. Suurina juhlap�ivin� antoi h�n asuntonsa edess� olevan suihkukaivon ruiskuttaa viini� kansan iloksi. Nuorenmiehenkotiinsa hankki h�n mytoloogisia alastomuuksia esitt�vi� tauluja tunnetuilta mestareilta, suuren kirjaston ja kallisarvoisia hopea-kalustoja. Mit��n perint�� ei Creutzilla ollut eik� h�nen l�hettil�s-palkkansa luonnollisesti riitt�nyt t�h�n komeuteen, vaan sai Ruotsin valtio my�hemmin, Creutzin l�hdetty� Parisista, kauniisti suorittaa mit� l�hettil�s oli j��nyt velkaa. Castr�n sanoo, ett� Creutz pysyi suhteissaan rahaan runoilijana el�m�ns� loppuun saakka. Ehk� yht� hyv�ll� syyll� voisi kysy�, eik� h�nen leve�ss� el�m�ntavassaan viel� h�nen l�hettil�svuosinaan Parisissa ilmene hitunen suomalaista rusthollaria? Olisi v��rin sanoa, ett� Creutz olisi osottanut diplomaattisessa toiminnassaan mit��n erikoista nerollisuutta, h�nen suurimmaksi ansiokseen lienee luettava h�nen j�rkkym�t�n uskollisuutensa herraansa ja kuningastansa kohtaan. Mit��n voimakkaampaa vaikutusta ei n�ht�v�sti h�nen persoonallisuutensakaan tehnyt niihin kirjallisiin ja diplomaattisiin piireihin, joiden kanssa h�n seurusteli. Pieni huumorin varjo lankeaa h�nen ylitseen esim. filosoofi Diderot'n kertomuksesta, ett� h�n, Creutz, joka aamu lankesi polvilleen er��n Venusta ja Adonista esitt�v�n taulun eteen. Sokea, ter�v�p�inen ja -kielinen rouva du Deffand antaa h�nest� sen todistuksen, ett� h�n oli "pedantti" ja "imartelija" ja Creutzin kutsujen johdosta valittaa h�n, ett� "on hirve�� l�hte� Creutzin luo, mutta viett�� iltansa yksin on viel� hirve�mp��." T�ll� runoilija-diplomaatilla on ollut harvinainen mukautumiskyky ymp�rist��ns�, mutta tuntuu silt� kuin h�n olisi katsonut velvollisuudekseen ylen suuressa m��r�ss� omistaa itselleen ranskalaisten rakastettavuutta, koskapa useat aikalaiset ovat panneet merkille h�nen tavattoman kohteliaisuutensa ja imarteluhalunsa. Kustaa III palkitsi Creutzin l�hettil�stoiminnan kutsumalla h�net kansliapresidentikseen (p��ministeriksi), mit� korkeaa virkaa Creutz hoiti kaksi vuotta eli kuolemaansa saakka (v. 1785). Mit��n suurempaa omintakeisuutta ei h�n t�ss�k��n toimessaan osottanut, mutta kyll� lahjomatonta uskollisuutta ihailemaansa kuningasta kohtaan sek� suurta loiston-halua, sill� h�n tahtoi, samoinkuin l�hettil��n�kin, h�ik�ist� ulkovaltain edustajat. Valistusajan filosoofien oppilaasta oli v�hitellen karsiutunut pois koko m��r� vapaamielisyytt�, mik� ilmenee m.m. siin�, ett� h�n, entinen kirjailija, kansliapresidenttin� tuskitteli sit� hetke�, jolloin Kustaa oli suostunut -- painovapauteen. Harva suomalainen on noussut sellaisille yhteiskunnan huipuille kuin Creutz. H�nen menestyksens� avain ei ollut erikoisessa lahjakkaisuudessa, vaan oli se h�nen syntyper�ss��n, joka hankki h�nelle p��syn hovin l�heisyyteen, ja h�nen harvinaisessa, vaivattomassa mukautumiskyvyss��n. Helposti, kuin leikitellen, omisti h�n valistusajan aatemaailman ja runoteorian, keve�sti, ja taaskin kuin leikitellen, puki h�n rococo'n yhteisen mielikuvamaailman kirkkaihin, ilmaviin ruotsalaisiin aleksandriini-s�keihin. T�m� vaatimattomassa suomalaisessa pietistikodissa kasvanut nuorukainen oppi kohta suureen maailmaan tultuaan suuren herran eleet ja tavat. Creutz oli ep�ilem�tt� suuri taituri, virtuoosi, runoudessaan ja el�m�ss��n. H�nen luonteessaan vallitsi k�yt�nn�llinen sopusuhtaisuus, mik� oli varmaan enemm�n onnenlapsen kuin filosoofin tasapainoa. Se helppous, mill� h�n j�tti, voipa miltei sanoa unohti runouden, osottaa jo sin�ns�, ettei h�ness� runoilija koskaan el�nyt aivan voimakasta el�m��. H�nest� voisi ehk� v�itt��, ett� h�n on ollut pintapuolinen tavalla, joka on ulkonaisen menestymisen ehtoja. H�nen rakkausel�myksist��n emme tosin tied� mit��n, mutta se, mink� h�nest� yleens� tunnemme, osottaa, ettei h�n kokenut koko el�m�ns� aikana mit��n j�rkytt�v�mpi� kriisej�. Kihti oli h�nen vakavin onnettomuutensa ja se hiukan varjosti loppu-i�ll� h�nen epikurealaista el�m�nkatsomustaan. H�nen virka-uralleen oli eduksi, ett� h�nelt� riitti innostusta kaikkia esimiehi��n kohtaan. H�nell� oli erinomaisen helppo kumartaa kuninkaita ja ministereit� ja heid�n rakastajattariaan, eik� h�nen kumarruksensa ollut syv� siin� mieless�, mit� h�nen nuorempi runoilijaveljens� Leopold tarkoitti, kun h�n kehoitti kumartamaan _niin_ syv��n, ettei "ylh�inen houkka" huomannut hymy� kumartajan suupieliss�. Creutz kumarsi sielunsa vakaumuksesta. C. A. Ehrensv�rd on sanonut, ett� "kaikki ruotsalaiset, joilla on ollut makua, ovat olleet k�yr�nen�isi�" ja ett� "Creutz oli suomalainen ja pystynen�inen". Syyll� v�itt�� Creutzin viimeinen el�m�nkertoja, ettei Creutzin nen� ollut ainoa, joka eroitti h�net tyypillisesti ruotsalaisesta. Ellen Key on kerran Ateneumissa (v. 1898) julkaisemassaan kirjoitelmassa Tavaststjernasta antanut mielest�ni sattuvan luonnekuvan suomen-ruotsalaisen runouden asemasta Ruotsin kirjallisuudessa. Se, mit� h�n pit�� Suomen runoilijaan erikoisuutena ruotsalaisiin verraten -- l�mpim�mpi ja v�litt�m�mpi tunteellisuus ja k�yhempi, mutta my�skin yksinkertaisempi kuvakieli -- pit�� paikkansa Creutziinkin n�hden. Suomalaista perint���n saanee Creutz niinik��n kiitt�� siit�, ett� h�nest� tuli, kuten Castr�n, tiet��kseni t�ydell� syyll�, v�itt��, Ruotsin kirjallisuuden ensim�inen luonnonrunoilija. Meill� suomalaisilla on syyt� muistella, ett� Suomi on antanut Ruotsille sen siroimman rococo-runoilijan, samoinkuin yhden sen valistusajan tyypillisimmist� diplomaateista ja hyvinkasvatetuista kavaljeereista. Tri Castr�nin laaja, perusteellinen tutkimus on mit� vieh�tt�vint� lukemista sille, joka haluaa hetkeksi unohtaa nykyisyyden ja retkeill� paimenrunouden arkaadisille maille tai seurata runoilija-l�hettil�st� Ranskan rococo-hovin juonilla t�ytettyyn ilmapiiriin. TOPELIUS LYYRIKKONA. Kukaan Suomessa syntynyt ei ole siin� mieless� eik� siin� m��r�ss� kuin Topelius ollut viime sukupolvien seuralainen niiden eri ik�kausina. H�nen satunsa ja Luonnon- ja Maamme-kirjansa ovat tehneet h�nest� lapsien liittolaisen ja uskotun -- suuren "sed�n", jonka kaltaista ei todenn�k�isesti koskaan en�� tule --, h�nen historialliset seikkailukertomuksensa ovat s�est�neet satojen tuhansien nuoruusvuosia ja h�nen runoutensa on saavuttanut laajaa ja syd�mellist� vastakaikua my�h�isiin ik�kausiin saakka. Sadunkertojana ja nuorisokirjailijana ei h�nell� varmaan olekaan maailmankirjallisuudessa monta vertaistaan ja vain harvat ovat h�net t�ll� alalla voittaneet. J�lkim�isiin lienee luettava vain sellainen saturunoilija kuin H. C. Andersen, jonka kertomuksiin k�tkeytyy filosoofisesti syvempi ja runollisesti hienompi vertauskuvallisuus. L�hesk��n yht� suureksi ei Topeliuksen merkityst� laulurunoilijana voi arvioida, lieneep� h�nelle vaikea vaatia lyyrikkona mit��n yleiseuroppalaisesti tunnustettua asemaa, mik� h�nell� saturunoilijana kielt�m�tt� on. Meid�nkin kirjallisuudessamme varjostaa kaksi runoilijaa Topeliusta lyyrikkona: Runeberg ja Stenb�ck. Heid�n v�lill��n seisoo Topelius, vailla Runebergin syv�� persoonallista luomisvoimaa ja vailla Stenb�ckin lyyrillist� tulisuutta, taiturimaisempana ja my�skin �lyllisesti liikkuvampana kuin kumpikaan heist�. Topeliuksen lyriikassa on kirjallisilla her�tteill� ja vaikutuksilla suurempi sija kuin h�nen molempien samanaikaisten runoilijaveljiens� tuotannossa: vahva suoni aikakauden yhteisi� romanttisia aiheita ja mielikuvia kulkee l�pi Topeliuksen laulurunouden samoinkuin h�nen proosakertomustensakin. Jos j�lkim�isiss� voimme havaita varsinkin Walter Scottin vaikutusta, niin tarjoo edellinen sensijaan useita ja hyvinkin helposti havaittavia yhtym�kohtia Victor Hugon ja Heinrich Heinen runouteen. Suuremmassa m��r�ss� kuin Runeberg ja Stenb�ck oli Topelius samalla maailmanporvari: tuskinpa kenenk��n suomalaisen runoilijan tuotannossa heiastuu siin� m��r�ss� kuin Topeliuksen aikakauden historialliset tapahtumat ja yleiseuroppalaiset aatevirtaukset. Topelius ei niit� tulkitessaan useinkaan mennyt syv�lle, mutta h�nen taiturimainen lyyransa vangitsi aina jotakin siit� kaiusta, joka oli l�ht�isin mahtavammista ja voimakkaammista runosoittimista. H�nen Napoleon-runonsa ovat t�ss� suhteessa kuvaavia. Niiden kirkas mutta heikko ��ni kalpenee sen ihailun, rakkauden ja vihan paatoksen rinnalla, jonka korsikkalaisen haamu on her�tt�nyt Europan suurimpain runoilijain rinnoissa. Topelius on ep�ilem�tt� enimm�n omaa itse��n yhdistym�tt�mien, lapsellisen yksinkertaisten tunteiden tulkkina. Suomalaisen sis�maaluonnon hentoa kauneutta on Topelius laulanut tuoksuvissa s�keiss�, ennen kaikkea Sylvia-runoissaan. Runeberg oli oikeassa v�itt�ess��n, ettei kukaan osannut niinkuin Topelius kuvata sit� "ilmaa", joka ymp�r�i suomalaisia maisemia. Topeliuksen kirkkaassa ja usein hiukan ilakoivassa sanonnassa ja keveiss� rytmeiss� onkin ik��nkuin linnunlaulua ja suviauringon kimallusta. Kuinka verrattoman suomalaisen maiseman piirt�v�tk��n kohta ensi s�keet "Kev�tp�iv�ss� Kangasalla", s�keet, joissa sanonnan yksinkertainen sulo yhtyy poljennon hilpe��n helin��n: Jag gungar p� h�gsta grenen af Harjulas h�gsta �s; vidt skina de bl�a vatten s� l�ngt de af �gat n�s! Af L�ngelm�nvesis fj�rdar der skimrar ett silfverband, och Roines �lskliga v�gor i fj�rran kyssa dess strand. T�llaiset s�keet ovat, kahdella kielell�, laulaneet itsens� jokaisen suomalaisen korvaan ja ne nousevat vaistomaisesti huulille suomalaisen seistess� sis�maaluonnon idyllisen kauneuden lumoissa. My�skin uskonnollisten tunteiden tulkkina on Topelius huomattava, vaikka h�n ei saavutakaan Stenb�ckin virsirunouden mielt�j�rkytt�v�� voimaa. Kaikki syvempi tragiikka, syvemm�t ristiriidat, syvempi suru l�yt�� vain harvoin Topeliuksen runoudessa ilmaisun. Ilo ja tuska leikkii h�nen tuotannossaan ik��nkuin pinnalla, ne eiv�t tunkeudu niin syv�lle, ett� ne paljastaisivat persoonallisuuden ytimen, sen mik� ihmisess� on keskeisint� ja mink� teho on toisiin ihmisiin vaikuttavin ja suurin. Yksi Tegn�rin tai Stagneliuksen s�epari, luettuna Topeliuksen runouden lomassa, voi pitk�ksi aikaa vied� maun Topeliuksen lyriikalta, jos runoudesta etsii ensi sijassa persoonallista erikoisuutta ja voimaa. Mutta kielt�m�tt� on Topeliuksen lyriikalla oma alansa, romanttisen haaveen ja idyllin, jossa sit� vaikeasti kenenk��n toisen laulurunous voisi korvata. Topeliuksen runouden korkeimmat huiput ovat mielest�ni etsitt�v�t varsinaisen lyriikan ulkopuolelta: ne ovat ballaadit "Den resande studenten" (Matkustava ylioppilas) ja "Vintergatan" (Linnunrata) -- kaksi runoa, jotka sek� aiheeltaan ett� muodoltaan ovat sangen kaukana toisistaan ja jotka kumpikin suunnallaan merkitsev�t Topeliuksen runouden ��rimm�is-saavutuksia. "Matkustava ylioppilas" l�hentelee aivan harvinaisessa keskityksess��n pienen ballaadin ihannetta. Jokainen s�e, jokainen sana vie aihetta eteenp�in ja ennenkuin lukija arvaakaan on keve�st�, melkein karkeloivasta alusta kasvanut pieni tragedia, joka piirtyy l�htem�tt�m�sti mieleen. T�ll� runolla on samalla jokin erikoissuomalainen, ik��nkuin kulttuurihistoriallinen tuoksu, jonka aitoudesta on mahdotonta erehty�. T�m� Topeliuksen ylioppilas on sama, jonka tunnemme Runebergin "Hannasta" ja Ahon "Papin tytt�rest�", "Papin rouvasta" ja "Kev��st� ja takatalvesta". Topelius on antanut h�nelle suppeudessaan ehk� kaikkein nerokkaimman ilmaisun. Kuinka verrattomasti maalailevatkaan kohta ensi s�keet (joita on toivotonta koettaa k��nt��) sek� kuva- ett� rytmi-kielell��n ylioppilaan tuloa maalaistaloon. Me kuulemme h�nen piiskaniskunsa viuhinan ja n�emme h�nen k�rryjens� vieriv�n pihalle: Hans r�st man h�rde p� afst�nd ren, hans gyllne lyra i solen sken, hans piska small, och i raskt galopp han k�rde till g�rden opp. Aiheeltaan paljon suurempi runo on kuitenkin "Linnunrata", joka kuuluu kaikkein parhaimpaan mit� ruotsinkielell� on kirjoitettu. Se ei ole ainoastaan Topeliuksen suurpiirteisin runo, vaan se on samalla erinomaisen kuvaava tekij�ns� ajatus- ja tunnemaailmalle. Runo on yleisesti tuttu, mutta meid�n on syyt� siin� viipy�, koska se paljastaa kaikkein keskeisimpi� puolia Topeliuksen maailmankatsomuksessa ja persoonallisuudessa. Runo kertoo, kuten tunnettu, kahdesta rakastavasta, Salami ja Zulamith, jotka kuoleman j�lkeen tuomittiin asumaan eri t�hdill� taivaan ��rett�myydess�. Heid�n rakkauden kaipuunsa oli kuitenkin niin suuri, ett� he alkoivat, kumpikin suunnallaan, rakentaa siltaa toisensa t�hteen ja niin syntyi tuhansien vuosien j�lkeen Linnunradan "T�htisilta", jota my�ten rakastavat juoksivat toistensa syliin. Mutta keruubit riensiv�t kauhuissaan kertomaan Jumalalle Salamin ja Zulamithin ty�st�. Silloin hymyili Jumala kirkasta hymy�: "Mit' ompi luonut rakkaus, sit' en ma tyhj�ks tee." T�m�n runon ulkonaisessa aiheessa on yht�l�isyytt� antiikin kenties kauneimman rakkaustarinan, Hero ja Leander -tarinan kanssa. Se mik� j�lkim�isess� erottaa rakastavia toisistaan ei tosin ole mik��n t�htinen avaruus, ainoastaan Hellesponto, mutta molemmissa n�yttelee "este" samaa osaa ja molemmissa uhmaa mainen rakkaus jumaluutta. Antiikkista on Topeliuksen runossa niinik��n se, ett� siin� edellytet��n jotain voivan tapahtua jumaluuden tahdosta riippumatta. Salami ja Zulamith ovat t�ss� mieless� er��nlaisia kristillisi� titaaneja. Mutta se mik� n�it� aiheita erottaa toisistaan, on kuitenkin ehk� Topeliukselle luonteenomaisinta. Kun antiikin rakastavat saavat surmansa Hellesponton aalloissa rangaistukseksi siit�, ett� he olivat uhmanneet jumalia, hyv�ksyy Topeliuksen jumaluus heid�n tekonsa, koska se on tapahtunut rakkaudesta. Tuskin miss��n tulee Topeliuksen kristillisesti optimistinen runoilijalaatu niin paljaasti n�kyviin kuin t�ss� ballaadissa ja sen loppuk��nteess�, miss� Topeliuksen runoilija-innostus levitt�� siipens� leve�mm�lle kuin kenties miss��n muussa runossa. -- "Kanervakukkien" runoilijan asteikko on sangen laaja. Se soittaa rinnan is�nmaan, vapauden, rakkauden ja luonnon ylistyst�, aina keve�sti ja puhtaasti, kaikuvilla s�keill�, joiden sointu, kerran kuultuna, j�� usein el�m�n ajaksi mieleen. Topeliuksen s�keiss� on ikuista juhlamielt�, runo-sunnuntaita, joka viritt�� mielen hilpe�ksi ja keve�ksi. Niiss� soi harvoin syvi� kohtalo-tunteita eiv�tk� ne juuri koskaan kutsu lukijaa ankarampaan eetilliseen tilintekoon. Niiden n�kemykset ovat usein liian heikot avatakseen lukijalle el�m�� ja todellisuutta. Niiden ajatukset ovat liian haaleat jakaakseen syvemp�� viisautta. Mutta Topeliuksen s�keill� on oma leikkiv�, taiturimainen sulonsa, jota ei toinen voi j�ljitell� ja jossa siis piilee jotain persoonallista. Ne piirt�v�t meille niinik��n kuvan tekij�st��n, runoilijasta, jota olemme lapsina rakastaneet ja ihailleet ja jonka sopusointuisen, hilpe�n ja hienon henkil�llisyyden l�heisyys ei kadota vieh�tyst��n meihin silloinkaan, kun olemme jo vieraantuneet sen yksinkertaisesta perustunnelmasta. Niinp� voi Topeliuksen syntym�n satavuotis-p�iv�n� syyll� ennustaa, ett� h�n viel� kauan tulee olemaan sukupolvien uskollisimpia seuralaisia Suomenmaassa. Topeliuksen syntym�n 100-vuotisp�iv�n�. ARVOSTELUSTA JA ARVOSTELUN ARVOSTELUSTA. "Valvojan" maaliskuun vihkoon [1916] painetussa, erinomaisen voimakkaalla k�dell� luonnostetussa kirjoitelmassa "Katsaus arvosteluoloihimme" on _Volter Kilpi_ tuonut p�iv�j�rjestykseen kysymyksen julkisen kritiikkimme arvosta ja merkityksest�. Aivan varmaan ovat ne kerettil�iset mielipiteet, joita kirjoittaja kukkuraisesta syd�mest��n esitt��, tavanneet kiitollisen kaikupohjan lukuisissa kirjailijoissa ja kirjallisuudenharrastajissa. Taide-el�m�mme on ep�ilem�tt� potenut ja potee yh� edelleen julkisen arvostelun kypsym�tt�myytt�, tilap�isyytt� ja mielivaltaisuutta, kroonillista sairautta, joka ei ole voinut olla hyvin ep�edullisesti vaikuttamatta luonnollisen, terveen taide-k�sityksen ja maun syntymiseen sek� yksityisten taide- ja kirjallisuusilmi�iden oikeudenmukaiseen arviointiin. Niin v�h�n mairittelevan kuvan kuin Volter Kilpi antaakin kirjallisen kritiikkimme keskitasosta, ei h�n kuitenkaan viskaa lasta pellolle pesuveden mukana. H�nen yksityiset karakteristiikkansa arvostelijoista -- ainakin toiset niist� -- ovat kaikessa subjektiivisuudessaan useissa kohdin iskev�n sattuvia ja todistavat osaltaan, niinkuin kaikkikin, mit� Kilpi on kritiikin alalta kirjoittanut, mik� harvinainen, herk�ss� ja niin sanoakseni aktiivisessa vastaanottavaisuudessaan aivan yksin�inen arvostelijavoima h�nen suhteellisen vaitiolonsa takia on kirjallisuudeltamme mennyt hukkaan. Mutta tarkoitukseni ei ole n�ill� riveill� "vannoa mestarin sanoihin" enemp�� kuin merkit� joka kohtaa, miss� k�sitykseni viev�t hiukan erilleen Kilven mielipiteist� -- tarkoitukseni olisi esitt�� vain er�it� aivan yleisi� n�k�kohtia ja ajatuksia. Onhan nostettu esiin kysymys, joka mit� l�heisimmin koskee sek� kirjailijan ett� arvostelijan ammattia. Monet niist� kriitikoista, joita "Valvojan" kirjoituksessa mainitaan, ovat samalla kertaa sek� arvostelijoita ett� kirjailijoita ja on heiss� siis samassa persoonassa edustettuina, edellytt�en, ett� he yhtyv�t Kilven yleisiin moitteihin, sek� "kantaja" ett� "vastaaja". Sill� kirjallisuuden, runouden menestyksest� ja oikeuksista on luonnollisesti ensi sijassa kysymys, yht� varmaan kuin kritiikki on olemassa taidetta ja kirjallisuutta varten eik� taide ja kirjallisuus arvostelua varten. Usein ovat meill� ep�ilem�tt� hyvin kypsym�tt�m�t ja ep�p�tev�t kyn�ilij�t saaneet leikitell� kirjailijain kohtaloa. Yksityisen kirjan vaiheet, sitten kun teos on l�htenyt maailmaan kirjailijan ja kustantajan k�sist�, tapahtuvat, mik�li ne ovat riippuvaisia arvostelusta, hyvin oikullisten t�htien alla, jopa siin� m��rin, ett� kirjailija luullakseni usein tuntee ottavansa osaa j�nnitt�v��n hasardipeliin, jossa voiton ja tappion mahdollisuudet ovat yht� laskemattomat kuin ruletin heilahdukset. Vaikka arvostelun teht�v�, verrattuna kirjallisuuteen, onkin v�litt�j�n ja palvelijan, voi sill� silloin, kun se on suurpiirteisemmin ja syvemmin k�sitt�nyt velvollisuutensa, olla suuri her�tt�v� ja liikkeellepaneva merkitys. T�ll�in kasvaa kritiikki runouden rinnalla itsen�iseksi taidemuodoksi, sisartaiteeksi, joka ei ainoastaan poimi t�hk�p�it� runouden vainioilta, vaan my�skin kylv�� itse siement�. Mit� ovatkaan esim. sellaiset suuret ajattelija-kriitikot kuin _Lessing_ ja _Herder_ saaneet aikaan Saksan klassillisen kirjallisuuden luomisessa jo pelk�ll� kriitillisell� ja teoreettisella toiminnallaan. He olivat runouden pappeja, joiden seurakunnassa itse Goethe on istunut sanankuulijana. Tai menn�ksemme my�hemp��n aikaan: sellaisen arvostelijan kuin _Georg Brandesin_ el�m�npaatos on nostanut pohjoismaissa esiin kokonaisen kirjallisuuden. T�llaisten kirjallisten kylv�jien kunnianhimo ei voi olla muu kuin ett� heid�n oppilaansa kasvavat heit� suuremmiksi ja toteuttavat mielikuvituksella ja taiteessa, mit� he ovat �lyll��n ja vaistollaan aavistaneet ja uneksineet. Heid�n vaikutuksensa on niin kantava, ett� voi sanoa suureksi osaksi heist� riippuvan, ketk�, mink�laatuiset ja millaisilla lahjoilla varustetut henkil�t heid�n ajankohdallaan katsovat olevansa kutsutut kirjailijoiksi. _Sainte-Beuve'in_, Ranskan romantiikan loistavimman kriitikon, valtikan alla tunsivat lyyrikot ja uneksijat kuuluvansa runouden valittuihin, _Taine'in_ ja brandesianismin vaikutusaikana ovat taasen k�yt�nn�lliset, todellisuustajuiset, yhteiskunnallisesti valveutuneet luonteet tunteneet, ett� heid�n aikansa astua kirjalliselle arenalle on tullut. Kriitikko t�m�n sanan ihanteellisessa mieless� on eksponentti aikakauden koko henkisest� kulttuurista ja h�n voi, jos h�nell� on kehittyneet vaistot, kellonviisarin tarkkuudella ja t�sm�llisyydell� osottaa historian hetke� kirjallisuudessa ja taiteessa. H�nen teoksensa ja el�m�nty�ns� ei tavallisesti ole ikuisuutta varten. H�nen teht�v�ns� rajoittuu usein m��r�ttyyn aikakauteen, mutta ei ole silti v�h�isempi. H�nen ajatuksensa it�v�t toisissa aivoissa viel� vuosisatojen p��ss�._Boileau'n_ kuivan ratsionalistisen estetiikan aurinko on jo ammoin mennyt mailleen, mutta viel� t�m�n hetken ranskalaisessa kirjallisuudessa voimme tavata h�nen kylv���n. Brandesianismin p�iv�t alkavat niinik��n olla luetut, mutta kuinka mahtavana ja kunnioitusta her�tt�v�n� seisookaan Brandesin el�m�nty� sen oppositsionin edess�, joka on noussut sit� vastaan! Mutta t�llaiset arvostelija-nerot eiv�t tuo ilmi ja toteuta ainoastaan sit� mit� kussakin historian ajankohdassa liikkuu, he saattavat my�skin nostaa p�iv�nvaloon sit�, mik� on kansansielulle ominaisinta ja l�heisint�. Sen teki aikoinaan Herder ja sellainen estetikko ja arvostelijahan oli meill� _Fredrik Cygnaeus_, joka innostuksella nosti kansan n�ht�viin sek� Runebergin ett� Kalevalan ja Kiven suomalaiset runoaarteet. My�skin toisia huomattavia, vaikutusvaltaisia arvostelijatyyppej� on olemassa, kriitikoita, jotka eiv�t siin� m��r�ss� kuin mainitut ole uutisraivaajia ja kylv�ji�, arvostelijoita, jotka tulevat valmiiseen kirjallisuuteen, toimivat v�litt�jin� sen ja suuren yleis�n v�lill� ja pukevat omaan k�site- ja kuvakieleens� sen, mink� he ovat runoilijoilta ja kirjailijoilta vastaanottaneet. T�llaisilla arvostelijoilla on suuri k�yt�nn�llinen merkitys, he voivat ajaa tuottavien kirjailijain taide- ja tyyli-ihanteiden asiaa, taistella ennakkoluuloja vastaan ja avata tiet� yksityisille kirjoille ja kirjailijoille. Kokemus on luullakseni osottanut, ett� t�m�nkin lajin arvostelijat voivat p�tevimmin suorittaa teht�v�ns�, p��st� helpoimmin vuorovaikutukseen kirjallisuuden ja yleis�n kanssa silloin, kun he itse ainakin _jossain mieless�_ ovat taiteilijoita. Mielikuvitukseton k�site-ihminen tulee aina j��m��n platooniseksi suhteessaan runouteen. V�litt�v�n kriitikon avu on luonnollisesti ensi sijassa herkk� mielikuvituksellinen vastaanottokyky ja toisessa sijassa kyky itse antaa muotoa vaikutelmilleen. _Oscar Wilde_ on sattuvasti m��ritellyt t�llaisen kriitikon teht�v�n aforismissaan: "Arvostelija on se joka kykenee siirt�m��n sen vaikutelman, jonka kaunis h�neen tekee, toiseen tyyliin ja toiseen aineeseen." T�m�nlaisista kriitikoista ehk� kaikkein tyypillisimpi� oli meill�kin yleisesti tunnettu ruotsalainen runoilija-arvostelija _Oscar Levertin_. H�nen feminiinisesti herkk� kykyns� vastaanottaa runouden vaikutelmia oli yhtynyt kuvarikkaaseen tyylitaitoon. Pyrkien, joskus hiukan huolestuneelta tuntuvalla kiireell�, pysym��n ajan virtausten tasalla ja suhtautuen virka veljellisell� lempeydell� nuorimpiinkin ja hapuileviimpiinkin yrityksiin runouden alalla, nautti h�n suurta suosiota ja mainetta kirjailijain kesken. My�skin yleis��n taisi h�n usein suggereerata loistavalla proosallaan eloisan, voimakkaan tunnelman. H�nell�kin oli kuitenkin omat rajoituksensa arvostelijana, ja ilmeniv�t ne etenkin siin�, ett� h�n liiaksi hurmautui runoluoman yksityisist� artistisista kauneuksista, kysym�tt� riitt�v�ss� m��r�ss� taideteoksen sis�ist� persoonallisinta ydint�. Niinik��n tulee h�nen arvosteluistaan ja esseist��n n�kyviin, ettei h�n ollut ajattelijana erikoisen voimakas, vaan useinkin yksipuolisten ja dogmaattisten filosoofisten oppien johtama. -- Toista miehekk��mp�� ja karheampaa lajia edustaa Levertinin perinn�nottaja "Svenska Dagbladetin" arvostelijana _Fredrik B��k_, Ruotsin t�ll� hetkell� ehk� huomattavin kriitikko. H�nen arvostelutoimintansa, joka ei ole kest�nyt viel� kovinkaan monta vuotta, osottaa hyvin m��r�tietoista kannanottoa kirjallisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin n�hden eik� suinkaan todista, niinkuin Levertinin, mit��n erikoisen kollegiaalista my�t�tuntoa kirjailijoita ja runoilijoita kohtaan, miss� hahmossa he esiintynev�tk��n. B��kille on kirjailijamaailma vuohien ja lampaiden yhdyskunta ja h�n tahtoo eroittaa n�m� eri ainekset toisistaan. H�n on dogmaatikko samaan tapaan kuin Ruotsin Akatemian entinen pelj�tty ja vihattu, aina taisteluintoinen sihteeri _C. D. af Wirs�n_, vaikka h�nen dogminsa ovat toisenlaiset ja vaikka h�nen henkinen joustavuutensa on paljon laajempi kuin Wirs�nin. B��kille on jokainen kirjallinen teos ennen kaikkea ilmaisu m��r�tyst� siveellisest� tahdosta, el�m�nkatsomuksesta, voisimmepa melkein sanoa yhteiskunta-poliittisista ja filosoofisista mielipiteist�. Moralistina ihailee h�n tahtoa, tietoista toimintaa, germaanisesti miehisi� traditsioneja ja politiikassa on h�nell� huomattava kallistus oikealle. H�nell� on hallussaan erinomaisen vuolas, rakenteeltaan kirkas ja loogillinen, �lyllisesti kehittynyt proosatyyli, jonka h�n asettaa suojelevana kilpen� niiden eteen, joita h�n pit�� aatteellisina henkiyst�vin��n, tai heiluttaa sit� kuin tomahawkia niiden p�iden yli, joita h�n lukee vihollisikseen ja vastustajikseen. H�nen arvostelunsa tarjoavat aina virkist�v�� lukemista, mutta eiv�t useinkaan anna v��rent�m�t�nt� kuvaa esitett�v�n ansioista ja puutteista. -- Yleens� on sanottava, ett� l�ntisess� naapurimaassamme kirjallisuuskritiikki on kehittynyt hyvin korkealle, tarjoten ep�ilem�tt� terveellisen koulun alottelevalle suomalaiselle arvostelulle. Loistavimmat edustajat ja opettajat t�lt� alalta l�yd�mme kuitenkin Ranskasta, miss� useiden kriitikkojen nimet kilpailevat suurten runoilijanimien kanssa. Ennen kaikkea on uusimmasta Ranskasta muistettava _Jules Lema�tre_, Renan'in oppilas, n.k. subjektiivisen arvostelun mestari, joka ei luokitellut ja lajitellut runoluomia, vaan eritteli hienosti ja vastaanottavasi niiden vaikutusta, ja _Emile Faguet_, joka henkev�ll�, herk�sti satuttavalla proosallaan pyrki ennen kaikkea m��rittelem��n sit� taiteilijapersoonallisuutta, joka k�tkeytyi runoteoksen taakse. Yll�mainituilla arvostelijatyypeill� ei ole mit��n tekemist� niiden dilettanttisten kirjallisuusparasiittien kanssa, joiden Volter Kilpi n�kee "k�ynn�st�v�n kaikkia taideilmi�it�" ja jotka kielt�m�tt� muodostavat meill� -- ja kaiketi muuallakin -- n.k. resensenttien enemmist�n. Miss� n�m� kirjallisuuden loiset harhautuneen kunnianhimonsa, yhteiskunnallisen asemansa, tutkintojensa tai vain rehellisten ja arvostelukykyisten neuvonantajien puutteen eksytt�min� joutuvat maun tuomareiksi, voivat he pitk�ksi aikaa rakentaa sulkuja todelliselle runoudelle ja taiteelle. Mik��n ei ole liian korkealla heid�n toimeliaalle tiet�m�tt�myydelleen. Pikkut�rke�ll� tuomarinilmeell� mestaroivat ne runoluomia, joiden sis�isen arvon tajuamiseen heilt� usein puuttuu synnynn�iset edellytykset. Heid�n lajinsa on Goethe nerollisella lakoonisuudellaan esitt�nyt seuraavassa pikkurunoelmassa: Mies mull' oli vieraana muuankin. Oli sopumme mit� parahin: n�ki p�yd�ss� ruokani tavallisen ja s�i sit� vatsan-t�ydellisen ja j�lkiruokahan tultuaan s�i senkin suuhunsa makeaan. Niin lankes paulaan Pirun ja Pahan, rupes ruokiani moittimahan: "Ei sako soppaa haitannut, oli paisti hiukan palanut --" Pyh� sakramentti! Ulos mies! Se koira! H�n on resensentti. Kuka ei tuntisi t�ss� runoilijan kestiyst�v�n p�yt�puheessa -- "ei sako soppaa haitannut j.n.e." -- sit� kylm�kiskoista, unettavaa, ep�intreseerattua johtomotiivia, joka humisee meill�kin l�pi resensenttien kuoron ja joka n�hd�kseni on ensi sijassa antanut Volter Kilvelle aiheen h�nen kirjoitelmaansa. Vaikka suomenkielinen kritiikkimme sek� muotonsa ett� sis�llyksellisen kypsyytens� puolesta on ep�ilem�tt� paljon j�ljess� produktiivisesta kirjallisuudesta, on sen vallitseva s�vy kirjallisuutta kohtaan yleens� isois�llisen holhoava, milloin se ei ole ylh�isen alentuvainen tai yliolkainen. Kysy� saattaa kuitenkin, palatakseni "Valvojan" kirjoitukseen, eik� se arvostelun ihanne, joka kuultaa l�pi Volter Kilven artikkelin, muistuta liiaksi sit� mit� taiteilijain kesken sanotaan atelieri-kritiikiksi. "Valvojan" kirjoittajan mielest�, jos olen h�net oikein ymm�rt�nyt, tulisi kriitikon kaikella sill� voimalla ja ponnella, mihin h�n on mahdollinen, antaa yleis�n tuntea sen riemun tai suuttumuksen, mink� h�nen "taiteellinen n�kemyksens�" on h�nelle v�litt�nyt. Mitk��n sanat eiv�t ole t�m�n k�sityksen mukaan liian voimakkaita kuvaamaan niit� hetkellisi� sensatsioneja, joita taideluoma on arvostelijan tunne-el�m�ss� her�tt�nyt. T�st� seuraisi, ett� etev� romaani olisi ilmoitettava yleis�lle ik��nkuin uusi maanosa olisi keksitty, ja huono runokokoelma taas esitett�v� tavalla, josta yleis� ymm�rt�isi, ett� jotakin uhkaavaa ja pelottavaa on tapahtunut, ett� Jack Halkaisija on ilmestynyt keskuuteemme. T�ss� suhteessahan voi arvostelijan sanavalinta olla tempperamenttikysymys. Pelk��n kuitenkin, ett� ylen voimallisilla sanoilla yleis� pian huudettaisiin kuuroksi, niin ettei se lopulta uskoisi enemp�� uuteen maanosaan kuin Jack Halkaisijaankaan. Arvostelijan ammattihan edellytt�� useiden k�yt�nn�llisten n�k�kohtien vaarinottamista: sanomalehti-kriitikko ei puhu kirjalliselle valioyleis�lle, h�nen tulee ottaa huomioon my�skin lukijainsa k�site- ja mielikuvapiiri, h�nen on usein puettava kylm��n ja karuun mutta konkreettiseen proosaan, mit� runoilija on lausunut hehkuvissa rytmeiss� ja loistavalla kuvakielell�. H�nen on muistettava, ett� h�n on v�litt�j�n� runoilijan ja yleis�n v�lill� ja ett� h�n, jos h�n k�ytt�� liiaksi edellisen etuoikeutta, luovaa mielikuvitusta, pian itse tarvitsee v�litt�j�n itsens� ja lukijainsa v�lille. Mutta n�m�h�n ovat selvi�it�, vaara ei suinkaan yleens� uhkaa arvosteluamme t�lt� taholta. Volter Kilpi on oikeassa: vaara uhkaa juuri mielikuvituksettomien, ep�intreseerattujen, laimeiden, tiet�m�tt�mien, uneliaiden taholta, henkil�iden taholta, jotka sovittavat taiteeseen vieraita arvosteluperusteita, jotka mittaavat r��t�lin kyyn�rkepill� samotrakelaisen Niken siipienv�li� ja leipurin punnuksella "Faustin" ja "Hamletin" painavuutta. On alettu puhua, meill�kin, arvostelun runottaresta. Liian varhain! Helikonin "sisarukset" eiv�t ikin� my�nt�isi sit� huonotapaista, vaikka hyv��tarkoittavaa, k�mpel��, hidasverist� talonpoikaismorsianta, joka komeilee meid�n julkisessa arvostelussamme, heimokseen ja verekseen. Miksemme tunnustaisi mekin, kirjailijat ja arvostelijat, ett� kritiikill�mme on viel� matkaa Muusain yhdyskuntaan! II ER�S KIRJA KANSANVALLASTA. (Emil Faguet: Le culte de l'incomp�tence.) Yll�mainittu kirja joutui k�siini p�ivin�, jolloin demokratia maailman kansanvaltaisimmassa maassa vietti lains��t�j�n� suurimpia voittojaan, lis�ksi aikana, jolloin painettu porvarillinen sana oli mykk�n� ja jolloin (seikka, joka ehk� sittenkin antoi kaikkein kiitollisimman taustan luettavalleni) ajanmukaiset sensorit eli n.k. lakkovahdit, vartioimalla kustantajien varastoja, pitiv�t huolta siit�, ettei yleis� lankeaisi kiusaukseen lukea, mit� maassa ennen on painettu. [Latoja-lakon aikana kes�ll� 1917.] Kansanvallan kirjasensuuri on siksi uusi ilmi�, etteiv�t sen periaatteet liene viel� yleisemmin tunnetut, mutta jos se joskus tulevaisuudessa haluaa suorittaa jotakin valintaa, on sill� syyt� kohdistaa huomionsa sellaisiin teoksiin kuin Emile Faguet'n "Ep�p�tevyyden palvelus". T�m� tunnetun ranskalaisen akateemikon ja kirjallisuushistorioitsijan teos on nim. tutkimus demokratiasta ja sen tulokset eiv�t ole suinkaan kansanvallalle yksinomaan mairittelevia. Se demokratia, jonka Faguet parhaiten tuntee, on luonnollisesti Ranskan kolmannen tasavallan, jonka kansalainen h�n itse oli. Mutta historioitsijana ja moralistina on h�n pyrkinyt katsomaan kansanvaltaa psykoloogisemmalta ja yleisinhimillisemm�lt� kannalta kuin paikallinen p�iv�n politikko, joka helposti taistelun kuumuudessa eksyy pit�m��n tiet�m�tt�myytt��n asiantuntemuksena ja intohimojaan perusteltuina mielipitein�. Faguet on pelottavan kylm�verinen. H�n on kuin l��k�ri, joka on p��tt�nyt suorittaa loppuun vaikean leikkauksen huolimatta potilaan kirkunasta. H�nen logiikkansa on ankaran latinalaisen ajatuskurin kasvattama ja h�nen v�itteill��n on niin ollen se miellytt�v� eik� suinkaan tavallinen ominaisuus, ett� ne ovat syy- ja seuraussuhteessa h�nen perustelujensa kanssa. Yhteiskunnallisena ajattelijana on h�nell� kaksi suurta edelt�j��, joita h�n tavantakaa siteeraa: toinen on valistusajan moralisti Montesquieu, toinen on itse Aristoteles. Esimerkkins� ja todistusainehistonsa lainaa h�n ensi sijassa l�himm�st� ymp�rist�st��n, Ranskasta, toisessa sijassa muinaisajan Kreikasta. Se mik� kuitenkin syvimmin kiinnitt�� h�nen mielt��n, ei ole demokratian yksityiset ilmi�t jossakin m��r�tyss� maassa m��r�ttyn� ajankohtana, vaan demokratian psykologia ja periaatteet, jotka ovat kansainv�lisi� ja aikainv�lisi� ja joita Aristoteleella jo oli yht� hyv� tilaisuus tutkia kuin kenell� hyv�ns� nykyhetken sosialismin teoreetikolla. Emile Faguet kysyy kirjansa ensi sivuilla, mik� on demokratian periaate, prinsiippi, mik� on johtava idea kansanvaltaisessa hallitusmuodossa? Ja ilman suurempaa ponnistusta sanoo h�n tulleensa siihen johtop��t�kseen, ett� se on -- _sic veniunt verba_ -- ep�p�tevyyden, inkompetensin palvelus. H�nen todisteluketjunsa on suunnilleen seuraava. Kansa, joka valitsee j�senet eduskuntaan, on itse ep�p�tev� arvostelemaan valittaviensa kypsyytt� lains��d�nt�ty�h�n. Mutta vaikka kansalla olisikin t�m� p�tevyys, mik� silt� Faguet'n mukaan kuitenkin ehdottomasti puuttuu, ei sill� olisi paljon voitettu, sill� kansa ei pane arvoa valittavien tiedoille ja taidoille, vaan ainoastaan siveellisille ominaisuuksille. J�lkim�isess� suhteessa pit�� se arvossa niit� henkil�it�, joita p��asiassa tuntuu el�hytt�v�n samat intohimot ja tunteet kuin sit� itse��nkin. T�ten j�� my�skin demokratian siveellinen mittapuu edustaja-ehdokkaita arvostellessa hyvin kysymyksenalaiseksi, koska ei anna viel� mit��n objektiivista taetta edustajan moraalisesta p�tevyydest� se seikka, ett� h�n joka suhteessa ajattelee ja tuntee samalla tavalla kuin valitsijansakin tai ainakin antaa kansalle itsest��n sen k�sityksen, ett� h�n sit� tekee. Kansa haluaa edustuksen, joka mahdollisimman suuressa m��r�ss� muistuttaa kansaa itse��n. Se on kansalle tunneasia, mutta siihen sis�ltyy samalla demokratian sisin ja syvin pyrkimys: pyrkimys tehd� kaikki samanlaisiksi, h�vitt�� kaikki sek� keinotekoiset ett� synnynn�iset erilaisuudet. Se ei k�rsi sukuper�n, perittyjen ominaisuuksien ja historiallisten olosuhteiden luomaa eroa ja se suhtautuu ep�luulolla my�skin harvinaiseen �lyllisyyteen, taitoon ja rohkeuteen yksil�ss�. J�lkim�isi� ominaisuuksia ei se voi h�vitt��, koska ne ovat synnynn�isi�, mutta se voi tehd� ne vaarattomiksi sulkemalla niill� varustetun henkil�n niist� julkisista toimialoista, joita se hallitsee. N�in joutuu demokratia ty�nt�m��n luotaan kompetentit, p�tev�t juuri sent�hden, ett� he ovat p�tevi� eli, niinkuin kansanvalta itse ehk� sanoisi, sent�hden, ett� t�ytyy ep�ill� heid�n, ollen itse poikkeuksia, kuuluvan tasa-arvoisuuden vastustajiin. Demokratia tahtoo edelleen tehd� itse kaikki, se suhtautuu vihamielisesti toimialojen spesialisoitumiseen, erikoistumiseen. Ateenassa oli aikoinaan tuomioistuin, joka oli kokoonpantu laintuntevista, huolellisen kasvatuksen saaneista miehist�, mutta kansa ei k�rsinyt t�t� laink�ytt�jien ammattikuntaa. Se tahtoi itse my�skin sovittaa lain, jonka se oli s��t�nyt. Se perusti kansan oikeus-istuimen, jonka tunnetuin tuomio on Sokrateen kuolemantuomio. Demokraattis-parlamenttaarisessa hallitusmuodossa pyrkii kansaneduskunta olemaan yhdenarvoinen niiden kanssa, jotka se on valinnut hallitsemaan, se tahtoo hallita hallituksen asemasta. Se valitsee hallituksen -- mik� sille h�t�tilassa suotakoon --, mutta voimatta k�rsi� sit� mahtia, jonka se itse antaa, asettaa se sen kohta painostuksensa alaiseksi hallitakseen itse sen sijasta. Lakkaamattomilla v�likyselyill� sanelee se hallitukselle mit� t�m�n kussakin tapauksessa tulee tehd�, s.o., se hallitsee. Mutta se ei tyydy hoitamaan ainoastaan korkeinta hallintovaltaa, se pit�� huolta my�skin virkamiehist�n kokoonpanosta, se tahtoo tehd� virkamiehet, niihin luettuina tuomarit ja j�rjestysvalta, riippuvaisiksi itsest��n, jottei valtiossa mill��n asteella olisi mit��n muuta tahtoa kuin kansantahto. Sent�hden kammoo Demos (kansa) virkoja, joiden haltijat ovat erottamattomia ja jotka siis suovat virkamiehelle turvapaikan kansan mahdilta. Erottamaton virkamies on vapautettu orja eik� Demos k�rsi mit��n vapautettuja. Jos maassa, miss� demokratia tulee valtaan, on t�llaisia erottamattomia virkamiehi�, on kansanvallan ensi toimenpiteit� tehd� n�iden virkamiesten erottamattomuus hyvin suhteelliseksi, jollei kokonaan olemattomaksi. Tutkiessaan edelleen demokraattisen valtion koneistoa, sanoo Faguet tehneens� sen huomion, ett� sit� eiv�t hallitse lait, vaan s��nn�kset, dekreetit, ja tilap��lait. Laki on h�nen m��ritelm�ns� mukaan vanha m��r�ys (r�gl�ment), joka on saanut pyhityksen pitk�n k�yt�nn�n kautta, jota totellaan melkein tiet�m�tt�, seurataanko lakia vaiko tottumusta ja joka muodostaa loogillisen, sopusointuisen osan lakikirjan kokonaisuudesta. Laki on luonteeltaan ylimyksellinen, se on edesmenneiden sukupolvien perint� j�lkeentuleville, se ei muutu taikka se muuttuu huomaamatta. T�llainen henkinen aristokratia, mik� lakiin pohjimmaltaan sis�ltyy, on kansanvallalle luonnostaan vastenmielinen. Sent�hden pyrkii demokratia hallitsemaan tilap�islakien kautta. Se on kuin Demosteneen taisteleva barbaari, joka aina koettaa suojella sit� ruumiinosaa, jota juuri on satutettu: joka saatuaan iskun olkaansa, vie kilpens� sinne, tai tultuaan haavoitetuksi reiteens�, vie kilpens� sinne. Se panee toimeen nopeita ja varmistamattomia uudistuksia hetkellisten puutteiden ja h�lyytysten painosta. Demokratian periaatteiden mukaan valittu eduskunta on kuin mik�kin sanomalehti tai kahvila, miss� jo illalla k�sitell��n "p�iv�n polttavat". Eduskunta on suurentava peilikuva puheliaasta kansasta. Mutta sit� ei lakias��t�v� kamari saisi olla. Sen tulisi olla kansan sielu ja aivot. Mutta syist�, jotka jo ovat mainitut, edustaa demokraattinen eduskunta Faguet'n mukaan p��asiassa vain kansan intohimoja, eik� sent�hden voi olla muuta kuin mit� se on. Mink�laisia tulisi siis lainlaatijain olla? Faguet'n mukaan t�ydellisi� vastakohtia niille, joita demokratia luo. Ihanteellisen lains��t�j�n tulisi olla tietorikkaan ja taitavan ja kokonaan vapaan intohimoista. H�nen tulisi perinpohjin tuntea sen kansan luonne ja tavat, jolle h�n s��t�� lakia, h�nen tulisi tuntea kansansa yleiset taipumukset, mutta olla itse niiden yl�puolella, koska h�nen asiansa on niit� osaksi tyydytt��, osaksi vastustaa. Tyydytt�� -- sent�hden, ett� laki, joka kokonaan sotii kansan luonnetta vastaan, on kuolleena syntynyt, vastustaa -- sent�hden, ett� lain tarkoitus on hillit� onnettomuutta tuottavia taipumuksia, intohimoja ja itsekk�isyytt�. Demokraattisessa lains��d�nn�ss� lait, sen sijaan, ett� ne hillitsisiv�t ja vastustaisivat kansan intohimoja, ovat juuri niiden ilmaus. Lait syntyv�t tuloksina puolueman��vereist�, joita toinen puolue tekee toista vastaan. Lakiehdotus tiet�� samaa kuin haaste taisteluun, s��detty laki on voittavan puolueen saalis. T�m� on seuraus siit�, ett� kansa valitsee edustajansa silm�ll�pit�en heid�n mielialaansa ja intohimojaan (joiden tulee olla samat kuin kansankin), toisin sanoen valitsee heid�t sill� perusteella, jolla sen juuri tulisi heit� karttaa. Inkompetenssi, ep�p�tevyys levitt�� loogillisella johdonmukaisuudella valtaansa demokraattisessa yhteiskunnassa. Kansanvalta ei usko traditsioniin, uskoakseen sensijaan hiukan liiaksi edistykseen. Vanhoja, jotka koettavat suojella perinn�istapoja ja joiden vaikutus olisi terveellisen� vastapainona sille k�sitykselle, joka kaikessa muutoksessa n�kee edistyst�, pit�� demokratiaa vihollisinaan. Se yllytt�� nuoria vanhoja vastaan ja tahtoo varata edellisille kaiken ratkaisu- ja toimivallan. Vanha rakastaa kunnioitusta, ennen kaikkea siksi, ett� h�n itse tahtoo sit� osakseen. H�n kunnioittaa uskontoa, mainetta, is�nmaata ja sen historiaa. Demokratia ei rakasta kunnioitusta, se on tunne, jota se alati pelk��. Joukko ei tunne kunnioitusta, se rakastaa, innostuu, hurmaantuu, mutta se ei kunnioita, ei edes sit�, jota se rakastaa. Kant on vastannut kysymykseen, mit� meid�n tulee itsess�mme totella: vain sit� mik� ei vaadi rakkautta eik� her�t� pelkoa, vain sit� meiss�, joka n�ytt�� meist� kunnioitettavalta. Samalla tavalla, jatkaa Faguet, tulee meid�n yhteiskunnallisessa el�m�ss� pit�� arvossa ja kuunnella niit� miehi�, jotka her�tt�v�t kunnioitusta. Vanhat ovat yhteiskunnan omatunto, tosin ankara, �rtyis�, pikkumainen, itsepintainen ja riidanhaluinen omatunto, toisin sanoen juuri sellainen kuin omatunto on. Voitollinen demokratia asettaa mielell��n vanhat h�pe�loukkoon Ja niin k�y vanhuuden kuin omantunnon, johon ei kiinnitet� huomiota: se huononee. Se ik��nkuin pyyt�� anteeksi viisauttaan, se tulee teeskentelev�iseksi ja tahtoo lopulta, n�hdess��n ymp�rilt��n katoavan kaiken mit� se oli pit�nyt arvossa, kielt�� oman vanhuutensa. Silloin t�ll�in voi kuulla kysytt�v�n, miksi kohteliaisuus on p�iv� p�iv�lt� h�vi�m�ss� maailmasta. Se on demokraattista, vastataan nauraen ja selitys pit�� paikkansa. Montesquieu sanoo, ett� "vapautua kohteliaisuuden laeista on samaa kuin hankkia suurempaa vapautta vioilleen." Kohteliaisuuden pohjalla on kunnioitusta toisia ja itse��n kohtaan. Mutta se ei ole demokraattista, sill� kansanvalta ei tunnusta mit��n ylemmyytt� (sup�riorit�) eik� sen t�hden tunne my�sk��n kunnioitusta. Osottaa kunnioitusta toiselle on samaa kuin asettaa itsens� alistettuun asemaan toiseen n�hden ja se sotii demokratian henke� vastaan. Kansanvallan ensim�isi� periaatteitahan on, ett� kaikki ovat joka suhteessa samanarvoisia. Kohteliaisuuteen sis�ltyy ik��nkuin lupaus palvelevaisuudesta, ja sit� ei voida k�rsi�. Kansalainen on velvollinen palvelemaan vain yhteiskuntaa, h�nen ei ole lupa palvella ket��n yksityist�. Mutta jos pid�mme puuttuvaa kohteliaisuutta tilaisuutena "hankkia suurempaa vapautta vioilleen", niin on se er��ss� merkityksess� erinomaisen demokraattista. Demokraatti ei suinkaan ole tyytyv�inen vikoihinsa tai ylpe� niist�, eip� suinkaan, mutta h�nelle on ominaista, ett� h�n luulee, ettei h�nell� ole mit��n vikaa. Vika, puute tiet��, niinkuin nimikin osottaa, jotakin alemmuutta toisiin n�hden, jotakin, jota minulta puuttuu, mutta jota toisella on. Mutta nyth�n ovat kaikki samanarvoisia. Siis ei minulla ole mit��n vikoja eik� minun niinollen tarvitse sovittaa itseeni sit� mit� sanotaan kohteliaisuuden vaatimukseksi, vaan voin huoleti antaa luulotelluille vioilleni vapaat ohjakset, koska ne itse asiassa todenn�k�isesti ovatkin hyveit�. Oikeastaan on demokraatti vakuutettu siit�, ett� kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja ett� vikoja, jotka merkitsisiv�t jotakin alemmuutta toisiin n�hden, ei ole olemassa. Se, mit� jotkut kutsuvat vioiksi, ovat mielt�kiinnitt�vi� luonteenpuolia, joita ei suinkaan ole syyt� salata, vaan joille on suotava vapaa ilmaisu. Luonteenviat ovat itse asiassa pappien ja vallanpit�jien levitt�mi� ennakkoluuloja, joiden tarkoituksena on pit�� kansaa n�yryyden tilassa. Kohteliaisuus ei ole muuta kuin ylimyksellinen ansa ja tyrannin ase. Ep�kohteliaisuus on demokraattista. Demokratia viimeisiss� johtop��t�ksiss��n vie kommunistiseen yhteiskuntaan, jossa ei kukaan itse omista mit��n eik� voi hankkia itselleen mit��n. Faguet'n mukaan on jokaisen yhdenvertaisuuden vilpitt�m�n kannattajan v�ltt�m�tt� jouduttava kommunismiin eli kollektivismiin (h�n k�ytt�� n�it� sanoja samassa merkityksess�). Mutta kollektivismi on harhakuva, on mahdottomuus. Kaikki toimintahalu katoaisi maasta, joka koettaisi sit� toteuttaa. Kukaan ei tekisi mit��n ponnistuksia parantaakseen asemaansa, jota ei koskaan voisi parantaa. Koko maa muuttuisi seisovaksi l�t�k�ksi. Kun kaikki olisivat yhteiskunnan virkailijoita, pyrkisiv�t kaikki vain toteuttamaan sit� virkamiehen ihannetta, jota Goncourt'it ovat m��ritelleet seuraavasti: "Hyv�ll� virkamiehell� ymm�rr�n miest�, joka taitaa laiskuuteen yhdist�� t�sm�llisyyden." Maa, joka olisi t�llaisten yksil�iden kokoomus, joutuisi ennen kymment� vuotta kunnianhimoisemman naapurin saaliiksi. T�llaisen kuvan antaa Faguet demokratiasta. Mutta h�nen pessimismins� on liian energinen, jottei se etsisi my�skin keinoja kurjuuden hillitsemiseen (pelastukseen ei h�nell� n�yt� riitt�v�n uskoa). Vaikkakin on ylenm��rin uhkarohkeaa koettaa saada demokratiaa vakuutetuksi muusta kuin sen erehtym�tt�myydest�, olisi kuitenkin, muun puutteessa, koetettava muistuttaa sen asianajajia siit�, ett� valtiomuodot rappeutuvat yht� paljon luopuessaan periaatteistaan kuin liioitellessaan niit�. Ne kukistuvat luopuessaan periaatteestaan, koska periaate on historiallinen syy niiden syntymiseen, ne kukistuvat niinik��n liioitellessaan periaatettaan, koska ei ole olemassa mit��n periaatetta, joka olisi _yksin_ hyv� ilman toisten tukea ja joka voisi tyydytt�� yhteiskuntakoneiston kaikkia erilaisia tarpeita. Mit� ymm�rret��n hallitusmuodon periaatteella? Se ei ole vain luonteenpiirre hallitusmuodossa, se on, niinkuin Montesquieu sanoo, "se mik� panee koneiston k�ym��n, se on ne inhimilliset intohimot, jotka antavat sille el�m�n". On ilmeist�, etteiv�t tasa-arvoisuuden ja ep�p�tevyyden intohimot yksist��n riit� antamaan voimaa ja tukea hallitusmuodolle ja ett� kansanvalta liioitellessaan niiden merkityst� valmistaa omaa rappiotaan. My�skin p�tevyys, kompetenssi olisi otettava huomioon. "En tahdo v�itt��", sanoo Faguet hiukan iroonisella vaatimattomuudella, "ett� kompetenssilla olisi joitakin oikeutettuja vaatimuksia, olen vain sit� mielt�, ett� se on yhteiskunnallinen v�ltt�m�tt�myys". Olisi syyt� kiinnitt�� huomiota p�tevyyteen, �lylliseen, teknilliseen, siveelliseen, sill�kin uhalla, ett� kansanvallan yksinoikeutta ja tasa-arvoisuutta sen kautta rajoitettaisiin. Demokraattinen aines on yhteiskunnassa v�ltt�m�t�n, koska kansa ei saa tuntea olevansa tuomittu passiivisuuteen. Kansan tulee tuntea, ett� se on t�rke� osa yhteiskuntaruumiissa. Kansan hallinnossa kaivataan demokraattista ainesta senkin takia, ett� on vaarallista, ett� kansasta tulisi arvoitus. On t�rke�� tiet��, mit� se ajattelee, tuntee, k�rsii, toivoo ja pelk�� ja kun yksin kansalta itselt��n voidaan saada t�m� tiet��, on sen saatava ��nens� kuuluviin. Mutta yht� ehdottomasti tarvitaan my�skin ylimyksellist� ainesta kansassa ja kansan hallinnossa, jottei kaikki mik� kansassa on selke�� ja j�rjestynytt� hukkuisi sekasortoon. N�iden molempien ainesten on p��st�v� vaikuttamaan yhteiskunnassa. Terve on Faguet'n mukaan yhteiskunta silloin, kun kansa on ylimysmielist� ja ylimyst� kansan yst�v�. T�m� on Faguet'n kirjan p��asiallisin sis�lt�. Sen suomentaminen ei t�ll� hetkell� olisi vailla aktuaalisuutta. Kirjan tekij� ei tosin ole kyllin naivi luottaakseen siihen, ett� demokratiaa voisi saada vakuutetuksi muustakin kuin sen omasta erehtym�tt�myydest�, eik� sit� tarvitsisi suomentajankaan olla. Ehk� meid�n demokraattimmekin lukisivat t�m�n teoksen _huvikseen_. Samoinkuin historiasta tied�mme, ett� suurimmillakin hallitsevilla tyranneilla on ollut rakastettavana tapana antaa viisaiden narriensa joskus huvittaa heit� lausumalla suorasukaisesti totuuksia, joita toiset tuskin kiertoteit� ovat rohjenneet koskettaa, samoin uskaltaisimme kenties olettaa, ett� itse _Democratia Imperatrix_ valtansa korkeudessa voisi olla huvitettu kuulemaan mit� on sanottavaa miehell�, jolla on se nykyhetkell� ep�ilem�tt� narrimainen ominaisuus, ett� h�n koettaa puolustaa mielipiteit�, joista tuskin voi sanoa, ett� ne ovat demokraattisia. LEO TOLSTOI JA VEN�J�N VALLANKUMOUS. Ven�j�n vallankumoushan on kaaos, jonka k�ymistilan tuloksista on mahdotonta viel� mit��n sanoa. Se on kaaos my�skin aatteellisen sis�lt�ns� ja p��m��riens� puolesta. Kaikki Ranskan suuren vallankumouksen k�sitteet ja iskusanat kummittelevat my�skin siin� vallankumouksessa, jonka l�heisiksi todistajiksi me olemme joutuneet, mutta niiden rinnalla esiintyy joukko uusia, osaksi kesken��n ristiriitaisia vaalilauseita, joita olemme tavailleet viime kev��n punaisista lipuista, mitk� kulkueiden etunen�ss� ovat liehuneet meid�nkin kaduillamme. Ne ovat vaatineet vapautta ja maata, sotaa ja sodan lopettamista, kuolemanrangaistuksen lakkauttamista ja kuolemaa samassa hengenvedossa, ne ovat sis�lt�neet el�k��nhuutoja kansojen vapaudelle ja Ven�j�n valtakunnallisuudelle, j�rjestykselle ja anarkialle. Yht� helposti kuin tsaarivallan kukistus tapahtui, yht� vaikeasti, voipa melkein sanoa tuloksettomasti on vallankumouksen positiivinen puoli suoritettu, uutta j�rjestyst�, uutta yhteiskuntaa ei olekaan syntynyt vanhan raunioille. Niinkuin Krylovin tarinassa joutsen, krapu ja hauki, niin vet�v�t vallankumouksen voimat eri suuntiin ja koko Ven�j� vapisee liitteiss��n. Aivan varmaa on, ett� nykyisen ven�l�isen kaaoksen syntymisen on huomattavassa m��r�ss� vaikuttanut, paitsi luonnollisesti kansansivistyksen alhaisuus, my�skin voimakkaiden, johtavien persoonallisuuksien puute. Ranskan vallankumouksellehan ei antanut sen selv�piirteist� ja draamallista luonnetta vain se syv�llinen ja monipuolinen filosoofinen valmistus, joka kulki sen edell�, vaan my�skin, toiminnan hetken�, rohkeiden, hallitsevien persoonallisuuksien mieskohtainen osuus vallankumouksen teht�viss� ja vaikutus joukkoihin. Ranskan vallankumouksessa oli jotain klassillisen n�ytelm�n kirkkaudesta, toiminnan kiinteydest� ja nopeudesta, kun sit�vastoin Ven�j�n vallankumous uhkaa kehitty� loppumattomaksi epopeaksi, jossa sankarien puheet ja itsetunnustukset ottavat paljon suuremman tilan kuin heid�n tekonsa ja toimintansa. Ep�ilem�t�nt�h�n on, ett� esim. Kerenski, vallankumouksen n�kyvin henkil�, on suuri kaunopuhuja, jonka loistavia esityksi� aina seuraavat k�ttentaputukset, niinkuin jyrin� seuraa salamaa, mutta hyvin kysymyksenalaista sensijaan lienee, onko h�n se suuri ja voimakas persoonallisuus, jonka ymp�rille yhteiskunnallinen ja valtiollinen mahti ja j�rjestys todella voi kristallisoitua. H�nen viimeinen puheensa Moskovan kokouksessa oli "suuri" enemm�n yksityisten sanojensa ja pituutensa puolesta kuin asialliselta sis�ll�lt��n, jos j�lkim�isess� suhteessa sovitamme siihen k�yt�nn�llisen ohjelmapuheen vaatimuksia. Kielt�m�tt� on jotain puoleensavet�v�� h�nen ihanteellisessa ja tulisessa mielenlaadussaan, mutta sen vaikutusta on suuressa m��rin ollut omiaan v�hent�m��n se ep�johdonmukaisuus ja ristiriitaisuus, mihin se usein on h�net vienyt. H�nen rinnallaan ovat j��neet varjoon gruusialaiset sosiaalidemokraatit _Tseidshe_ ja _Tsereteli_, vallankumouksen johtavia sieluja hekin, sek� bolsheviki-sosialisti _Maxim Gorjki_, joka esiintym�tt� valtiollisena toimihenkil�n� taistelee lehdess��n pelottomasti marxilaisten ihanteittensa puolesta. N�ihin nelj��n nimeen voisi ehk� viel� lis�t� muutamia, mutta tuskin ket��n, joka olisi mainittuja vaikuttavammassa asemassa. On kuin Ven�j�n vallankumoukselta puuttuisi suurta yhdist�v�� persoonallisuutta. T�m� persoonallisuus _on_ sill�, ei tosin el�v�n� sen keskuudessa tai el�v�n� vain siin� mieless� kuin suuri kirjailija el�� viel� kuolemansakin j�lkeen: _Leo Tolstoi_. Leo Tolstoi on vallankumouksen suuri taustahenkil�. H�n on Ven�j�n Voltaire ja Rousseau samassa persoonassa. Kaikki mik� nykyis-Ven�j�ss� on vallankumouksellista, kapinallista, uusia muotoja etsiv��, on k�ynyt, suuremmassa tai pienemm�ss� m��r�ss�, Tolstoin opissa. Ja viel� enemm�n: yksin taantumuskin lainaa h�nelt� aseitansa ("�lk�� tehk� vastarintaa pahalle"). H�nell� ei ole t�t� asemaa oppiensa loogillisen todistusvoiman perusteella, vaan sent�hden ett� h�nen laatunsa niin t�ydellisesti vastaa ven�l�ist� kansansielua, sent�hden, ett� h�n itse _on_ t�m� kansansielu. Tuskin on mill��n kansalla uudemmalla ajalla ollut kirjailijaa, joka siin� m��rin kuin Tolstoi todella edustaisi, ansioineen ja heikkouksineen, kansaansa, tuota kansaa, joka sellaisellekin slaavilaissyntyiselle tutkijalle kuin b��mil�inen Masaryk on ongelmallisempi kuin kaikki muut Europan kansat. Tolstoin pahin ven�l�inen vastustajakin, Mereshkovski, on niin t�ydellisesti h�nen rehev�n persoonallisuutensa lumoissa, ett� h�nen kritiikkins�, niinkuin norjalainen Chr. Collin sattuvasti on huomauttanut, pikemmin on Tolstoin ylistyst� kuin moitetta. Ven�l�isen kansansielun silmiinpist�vimpi� piirteit� verrattuna l�nsieuroppalaiseen ajatus- ja tunnetapaan lienee it�maalainen fatalismi, salliman-usko. T�m� fatalismi, jonka vaikutuksia t�ll� hetkell� voi seurata sek� ven�l�isten sodank�ynniss� ett� heid�n vallankumouksessaan, on Tolstoin historian-filosofiassa saanut mit� v��rent�m�tt�mimm�n ilmaisun. Parhaiten ilmenee se h�nen suuressa romaanissaan "Sota ja rauha" -- niinkuin Tolstoi yleens�kin kaunokirjallisissa teoksissaan esiintyy t�ydellisimmin ja vaivattomimmin omana itsen��n. Miten asettaakaan Tolstoi vastakkain Kutusovin ja Napoleonin! Kutusov, joka nukkuu sotaneuvottelussa, miss� tehd��n Austerlitzin taistelun suunnitelma, ja lukee romaania Borodinon aattona, t�m� sotap��llikk�-fatalisti, joka ei kuvittelekaan voivansa mit��n omasta alotteestaan vaikuttaa tapausten kulkuun, on h�nen sankarinsa ja ihanteensa. Napoleon, joka luottaa omaan voimaansa, Napoleon, joka tietoisesti yritt�� vaikuttaa taistelujen menoon, tarttua historian py�r��n, on h�nest� halveksittava, suorastaan narrimainen. T�ss� vastakkainasettelussa l�yd�mme ytimen Tolstoin historian-filosofiasta. Historia on Tolstoin k�sityksen mukaan etup��ss� ihmiskunnan itsetajuttoman joukko-el�m�n ilmi�. "Ihminen el�� tajuisesti itse�ns� varten, mutta palvelee tajuttomana aseena historiallisia, yleisinhimillisi� tarkoituksia. Suoritettu teko on palauttamaton ja sen vaikutus saa langetessaan ajan puolesta yhteen toisten ihmisten tekojen kanssa historiallisen merkityksen. Mit� korkeammalla yhteiskunnallisella asteella ihminen on, mit� suurempaan m��r��n ihmisi� h�n on sidottu, mit� enemm�n valtaa h�nell� on muiden ihmisten yli, sit� silminn�ht�v�mmin on jokainen h�nen tekonsa v�ltt�m�t�n ja edelt�p�in m��r�tty." "Ihminen, joka n�yttelee jotain osaa historiallisessa tapauksessa, ei koskaan k�sit� sen merkityst� ja jos h�n yritt�� sit� tietoisesti k�sitt��, niin h�n k�rsii tappion." Yksityiset persoonallisuudet eiv�t niinollen Tolstoin mukaan ole muuta kuin tahdottomia aseita joukkosielun k�siss�. "Vain tajuton toiminta tuottaa hedelmi�." Kansa ei Tolstoin mukaan omista tiedottomana sielussaan ainoastaan historian tahtoa ja tarkoitusta, se omistaa my�skin kaiken inhimillisen viisauden. Ne h�nen romaaniensa sankareista, joissa h�n on l�heisimmin kuvannut itse��n, Levin "Anna Kareninassa" ja Bezuchov "Sodassa ja rauhassa", l�yt�v�t kansanmiehen suusta tyydytt�vimm�n vastauksen kaikkiin t�m�n maailman kysymyksiin. Kansan arvostelu on Toistoille lopulta kaiken taiteellisen maun ja luomisty�n mittapuu. Hiukan pisteli��sti, vaikka sattuvasti onkin er�s ranskankielinen kirjallisuushistorioitsija sanonut Tolstoista, ett� h�n erehtyy v�itt�ess��n ettei h�nell� ole muuta sankaria kuin totuus: h�nen ainoa sankarinsa on joukko, kansa. K�yt�nn�llinen sovellutus t�st� tolstoilaisesta historian-k�sityksest�h�n ei voi olla muu kuin ett� on viisainta antaa joukon johtaa ja ett� vain se, joka noudattaa joukon tahtoa, palvelee historian tarkoituksia. Sen mukaan on my�skin itsest��n selv��, ett� sotamies on l�hemp�n� totuutta kuin kenraali ja ett� ty�l�is- ja sotilasneuvosto paljasjalka-filosoofeineen t�ydell� oikeudella s�ilytt�� itselleen ylimm�n ratkaisuvallan kansaa ja yhteiskuntaa koskevissa asioissa. Mutta paitsi historian-k�sityksell��n on Tolstoi, kuten tunnettu, my�skin monella muulla tavalla t�risytt�nyt ven�l�isen yhteiskunnan perustuksia ja valmistanut vallankumousta. Pyh� synoodi, kaatuneen yksinvallan paras tuki, ei turhaan lingonnut pannaansa Jasnaja Poljanan runoilija-filosoofia kohti. H�n on kaivanut maata valtionkirkon, oikeuslaitoksen, porvarillisen kulttuuri-traditsionin, niin yksinp� yksityisen omistuksenkin alta. H�n on raskaalla k�mmenell��n vavisuttanut yhteiskunta-rakennuksen perustuksia. H�n on suuri alas-repij�, johon kaikki tyytym�tt�m�t voivat vedota, alkaen anarkisteista, jotka pommi taskussa odottavat ministerin vaunuja, ja lakoilla taistelevista marxilaisista kaunosanaisiin kateederiradikaaleihin saakka. Tolstoin rehev�ss�, itse��n vastaansanovassa, �lyllisesti selkeentym�tt�m�ss� persoonassa tapaavat kaikki n�m� tyytym�tt�m�t -- eri syist� tyytym�tt�m�t -- toisensa kuin Abrahamin helmassa. Mutta kuinka suuri Tolstoi lieneekin ep�ilij�n� ja kielt�j�n�, on h�nen aatemaailmansa my�nteinen, rakentava puoli kuitenkin ep�m��r�inen ja heikko, ennen kaikkea ep�yhteiskunnallinen mit� suurimmassa m��r�ss�. Mutta vallankumous, joka kukistaa vanhan yhteiskunnan luomatta mit��n uutta sen sijaan, on kaaos. Tolstoin ihannoima yksinkertainen el�m� auran kurjessa luonnon povella ei riit� monimutkaisen yhteiskunnan ohjelmaksi. Niinp� n�emmekin nyt niitten, jotka ovat kukistaneet vanhan j�rjestelm�n, seisovan k�det tyhjin�: sit� savea, mist� uusi piti luotaman, ei olekaan. Viel� paljon pitemm�lle ja yksityiskohtaisemmin voisi seurata Tolstoin j�lki� viime p�ivien Ven�j�ll�. Niit� voisi l�yt�� Maxim Gorjkin lehdest�, Kerenskin puheista ja h�nen ministeriapulaisensa, entisen terroristin Savinkov-Ropshinin kirjoituksista. Tolstoi on Ven�j�n vallankumouksen sielu, sen voima ja heikkous, sen levoton kysynt� ja etsint�, sen hapuileva pyrkimys, sen kaaos. Syysk. 1917. GEORG BRANDESIN TEOKSIA. I Vuonna 1915 valmistui Georg Brandesin Goethe-teos, l�hes 800 sivua sis�lt�v� nidos. Ennenkuin vuosi 1916 oli loppunut, oli ensim�inen osa h�nen suurta Voltaire-el�m�kertaansa kirjakaupassa ja t�m�n vuoden alussa ilmestyi, j�lkim�inen osa -- yhteens� yli tuhat suurta sivua. [Georg Brandes: Voltaire, 1917.] Niinkuin Arkhimedes piiritetyss� Syrakusassa, on vanha Brandes sodan melskeen ja h�vityksen saartamana tehnyt ajatuksen ty�t�, sill� aikaa kun maanosan suuret sivistyskansat ovat koettaneet h�vitt�� toisiaan pistimill�, n�l�ll� ja suurilla ja parjaavilla sanoilla. Pienen puolueettoman maan kansalaisena ja Europan valtataistelussa neutraalisen (juutalaisen) rodun j�senen� on Brandes ep�ilem�tt� tuntenut kutsumusta pyrki� my�skin kulttuuri-arvojen punnitsemisessa siihen puolueettomaan, neutraaliseen pisteeseen, josta Arkhimedes muinoin lupasi vivuta maapallon radaltaan. Se intohimoinen taistelu, jota sodan aikana on painomusteella k�yty kaikissa maissa, on, kuten tunnettu, suurelta osalta koskenut germaanisen ja romaanisen tai varsinaisemmin saksalaisen ja ranskalaisen sivistyksen ja rodun etuja ja heikkouksia. Ranskalaisen kulttuurin arvoa ja merkityst� ei kukaan liene kielt�nyt -- joskin sen sis�isest� elinvoimaisuudesta on lausuttu ep�ilyksi� --, mutta sensijaan on saksalaisen sivistyksen koko olemassaolo usein t�ss� kolmen vuoden, kyn�sodassa tahdottu asettaa ep�ilyksenalaiseksi ja sen edustajat ovat sek� id�st� ett� l�nnest� saaneet kuulla itsest��n nimityksi� barbarit ja hunnit. Onpa n�kynyt sanomalehdiss� kertomuksia siit�, kuinka v�rilliset afrikkalaiset heimop��llik�t entente'in rintamilla ovat ennen hy�kk�ykseen menoa innostuttaneet joukkojaan puheilla saksalaisten barbariasta. Brandes joutui sodan alussa polemiikkiin vanhan yst�v�ns� ja aatetoverinsa Clemenceau'n kanssa. Kun Brandes ei my�nt�nyt, ett� Ranskan taistelu Saksaa vastaan oli samaa kuin ihmisyyden taistelu raakalaisuutta vastaan, sanoi Clemenceau irti tuttavuuden. Ei ole ollut helppoa pit�� aivojaan viilein�, kun koko Europpa palaa. Brandes on ep�ilem�tt� niit�, jotka ovat voineet. Ei ole mahdollista l�yt�� viime vuosilta puolueettomampaa, syvemm�lle menev�� kuvausta siit�, mit� sek� saksalaisessa ett� ranskalaisessa kulttuurissa on pysyv��, ihmiskunnalle korvaamatonta kuin Brandesin suurista Goethe- ja Voltaire-teoksista. Kumpikin, sek� "Faustin" ett� "Candiden" runoilija, edustaa mit� suurimmassa m��r�ss� niit� henkisi� ominaisuuksia, joita voi pit�� heid�n roduilleen tyypillisin�, ja molempien el�m�nty�st� tulee ydinsoluja heid�n kansansa kulttuuriin. Molempien viisaus, pitk�n el�m�n aikana ker�tty, tuli l�hteeksi, josta sukupolvet heid�n j�lkeens� ammensivat. Joka kielt�� saksalaisen kulttuurin, kielt�� my�skin Goethen, joka kielt�� ranskalaisen, kielt�� Voltairen. Voltaire-el�m�kerrassa on kuvauksen esine l�hemp�n� kuvaajaansa kuin ehk� miss��n muussa Brandesin teoksessa. Henkinen sukulaisuus Voltairen ja Brandesin v�lill� on silmiinpist�v� -- voipa saada vaikutelman, ett� se ulottuu molempien pieniin heikkouksiinkin asti. Joka tapauksessa: jos ket��n nykyhetkell� voi verrata siihen mieheen, joka kerran lainasi kokonaiselle vuosisadalle nimens�, niin on Georg Brandes se henkil�. Yhteinen on molemmille v�sym�t�n taisteluilo, jota eiv�t vuodet voi lannistaa, intohimoinen pyrkimys ennakkoluulottomuuteen, ajatuksen kuulas selkeys, yhdistyneen� hienoon, helposti �rsytettyyn hermostoon, taipumus sukkeluuteen ja leikinlaskuun. Heid�n koko hengensuuntansa muistuttaa monessa suhteessa toisiaan, mutta heid�n enn�tyksens� ovat kuitenkin luonnollisesti erilaiset: Voltairen verratonta vitsin, sukkeluuden lahjaa, joka on luovan mielikuvituksen tuote, ei Brandes ole saavuttanut enemp�� kuin sit� kristallista lyriikkaa, joka pulppuaa useissa Voltairen runoissa ja n�ytelmiss� ja jota ehk� yleens� on liian v�h�n huomattu. Meille, nykyajalle, el�� Voltaire p��asiassa satiirisissa romaaneissaan (ensim�inen niist�, "Candide", k��nnettiin tosin suomeksi vasta v. 1914), mutta Brandesin el�m�kerrassa esiintyy h�nen persoonallisuutensa koko monis�rm�isess� loistossaan: runoilijana, historiankirjoittajana, oppineena, hovimiehen�, rakastajana ja taistelun miehen�. Antamalla laajan eepillisen aikakuvauksen taustaksi Voltairen toiminnalle katsoo Brandes samalla sankariaan historiallisesti. Koko aikakausi, mille keskiaikaiset oikeudenk�yntitavat ja taikausko ovat yht� luonteenomaiset kuin useat kehittyneet, hienosyiset ja ennakkoluulottomat persoonallisuudet, astuu lukijan silmien eteen rakastavine markiisittarineen, viisaine ja viekkaine kardinaaleineen ja hovimiehineen, toistensa kanssa lakkaamatonta h�v�istyssotaa k�yvine kirjailijoineen, filosoofeineen ja pappeineen. Joskus tuntuu, ett� tekij� poikkeaa liiankin kauas aiheestaan esim. h�nen esitt�ess��n Ludvig XV:nnen rakkaussuhteita de Nesle'in sisaruksiin -- episoodi, joka kyll�kin on aikakautta kuvaava, mutta joka ei kuitenkaan varsinaisemmin kuulu Voltairen historiaan. Ludvig XV:nnen hallituskaudelta ei puutu yhtym�kohtia keisarivallan Ven�j��n sellaisena kuin me olemme saaneet viimeksimainittua kokea m.m. viime vuosikymmenien aikana. Kaiken laillisen oikeudenk�yt�n sivulla tapahtuvat hallinnolliset tuomiot ja ennen kaikkea painetun sanan itsepintainen vainoaminen ovat molemmille yht� ominaiset. Teoksesta, joka tavattiin kansalaisen kirjahyllylt�, tehtiin johtop��t�ksi� h�nen mielipiteist��n ja h�nen yhteiskunnallisesta kelpoisuudestaan, ja lievimpiin rangaistuksiin vaarallisen kirjan omistamisesta tai lukemisesta kuului vankikomero. Yksi p��todistuksista Voltairen intohimoisesti puolustamaa, kidutuskuolemaan tuomittua La Barrea vastaan oli se, ett� h�nen luotaan l�ydettiin er�it� filosoofisia ja kaunokirjallisia teoksia. Jos siis vapaa sana saattoi k�yd� n�in vaaralliseksi lukijoilleen, oli se sit� tietysti viel� suuremmassa m��r�ss� k�ytt�jilleen, kirjailijoille. Seurauksena siit� oli, ett� m.m. melkein kaikki Voltairen teokset ilmestyiv�t salanimen suojassa ja ett� tekij�n, jonka tyyli oli helposti tunnettava, t�ytyi turvallisuutensa t�hden kerta toisensa j�lkeen nimenomaan kielt�� osuutensa niihin. Mutta huolimatta n�ist� varovaisuustoimenpiteist� tekij�n puolelta ja huolimatta lis�ksi h�nen lukemattomista vaikutusvaltaisista tuttavuuksistaan, joiden joukossa oli kruunattujakin p�it�, sai Voltaire, kuten tunnettu, tehd� monta retke� Bastille'iin, el�� maanpaossa suuren osan el�m�st��n tai asustaa niin l�hell� is�nmaansa rajoja, ett� h�n milloin hyv�ns� voi p��st� Ranskan viranomaisten k�sien ulottuvilta. Mutta niin suuri oli Voltairen persoonallisuuden mahti, ett�, niinkuin Brandes sanoo, miss� h�n oli, olipa vaikka syrj�isell� maaseudulla, siell� oli Ranska, siell� oli Parisi. Historian aikana ei liene suoritettu monta sellaista ty�p�iv�� kuin Voltairen, eik� pantu liikkeelle niin paljon voimia kuin Voltaire. H�nen luonteensa v�sym�tt�myys ja lannistumattomuus tappioiden edess� on omiaan her�tt�m��n ihailuamme viel� vuosisatojen per�st� samassa m��r�ss� kuin h�nen henkev� leikkins�, joka yhdist�� shakespearelaisen narrin viisauden Hamletin mietiskelyyn ja maailmanparanteluun. H�nen aivonsa olivat kuin ter�sjousi, joka iloisella taisteluhalulla lenn�tti joka suuntaan ivansa vasamia. H�nen ajatuksensa ja sanontansa on harvinaisen yksinkertainen ja kirkas, kansantajuinen, mutta se on samalla niin �lyllisesti ryyditetty�, ett� se vieh�tt�� ja �rsytt�� my�skin kaikkein hienoimpia p�it�. Voltairen proosatyyli on l�pikuultavassa selkeydess��n ranskalaisista ranskalaisin -- tai ehk� oikeammin latinalaisin -- eik� sit� ole viel� esim. saksankielell� l�himainkaan saavutettu. Enemm�n kuitenkin kuin Voltairen taiturimainen �lyllisyys ja kielellinen valmius, enemm�n kuin mik��n h�nen yksityinen teoksensa, enemm�n kuin koko h�nen filosoofinen uskontunnustuksensa vieh�tt�� h�nen historiansa lukijaa h�n itse, h�nen persoonansa. H�n kirjoitti tragedioja ja sankarirunoja, mutta vieh�tt�vin ja pysyvin on se n�ytelm�, miss� h�n itse on sankari, h�nen oma el�m�ns�. Niinkuin yleens� neroja ja esitaistelijoita, joiden toiminta t�ht�� ulosp�in, on Voltairea seurannut l�pi h�nen el�m�ns� komeetanpyrst� hartaita ihailijoita ja leppym�tt�mi� vihamiehi�. Edellisten joukossa tapaamme, samoinkuin j�lkim�istenkin, aikakauden suurimpia nimi�. H�n askarteli kaikkien ajatuksissa, kukaan ei ollut h�neen n�hden v�linpit�m�t�n, Se, jonka ei ollut onnistunut p��st� h�nen kanssaan kirjevaihtoon, t�ytyi ainakin saada n�hd� h�net, ja se, jolla oli ollut tilaisuus puhua h�nen kanssaan, s�ilytti siit� muiston koko el�m�ns� ajan. H�nen mieskohtaisen seurustelunsa tavaton lumousvoima ei varmaankaan johtunut yksist��n h�nen �lyllisest� sukkeluudestaan, niist� loistavista vuorosanoista, joita h�n kylvi ymp�rilleen, se perustui varmaan yht� suuressa m��r�ss� h�nen persoonansa harvinaiseen rakastettavuuteen ja h�nen luontaiseen hyvyyteens�. T�m� suuri taistelija ja �lyllinen ilveilij� oli yst�v�n-suhteissaan uskollinen ja luottavainen kuin lapsi, ja h�nen avuliaisuutensa tarvitsevia kohtaan sai varsinkin h�nen el�m�ns� loppuaikoina mit� suurenmoisimpia muotoja. H�n, jolla harrastuksen universaalisuudessa on vain harvoja vertaisiaan maailman historiassa, ei laiminly�nyt tilaisuutta tehd� hyv�� pieness�. H�nest� tuli, kuten tunnettu, er��nlainen ep�virallinen viimeinen tuomioistuin, johon v��ryytt� k�rsineet ja sorretut vetosivat saadakseen oikeutta. Enemm�n kuin ihmiset merkitsiv�t h�nelle kuitenkin ideat, enemm�n kuin yksityinen v��ryys, oikeuden periaate. H�nest� tuli ihmiskunnan yleinen syytt�j�. T�t� kautta Voltairen el�m�ss�, viimeist� ja suurinta, jolloin h�nest� tuli Calas'in, La Barren y.m. puolustaja, kuvaa Brandes kappaleessa, jolle h�n on antanut yht� loistavan kuin sattuvat otsakkeen: Flammen over Europa -- Liekki yli Europan. Se sukupolvi, joka on el�nyt Dreyfus-jutun ajan ja saanut, joskin s��steli�it�, tietoja siit�, mit� keisarivallan Ven�j�ll� viime vuosikymmenin� on oikeudenk�yt�n varjossa tehty, ymm�rt�� mit� t�m� Voltairen taistelu merkitsi. Se oli isku keskelle taikauskoisen, tyrannisen, julman ennakkoluuloisuuden syd�nt�. Se oli suuren vallankumouksen ensim�inen sotatorvi. Se kruunasi Voltairen kirjallisen ty�n, se osotti maailmalle ja j�lkipolville, ett� kirjailija ja mies oli yht�. Voltairen suhde Ranskan vallankumoukseen on yleisesti tunnettu. Aivan varmaa on, ett� h�nen vapaudenkylv���n on it�nyt my�skin siin� vallankumouksessa, jonka todistajina me �sken olemme olleet. Katarina II, saksalaissyntyinen kuten Voltairen toinenkin suuri kruunup�inen oppilas, toi voltairianismin Ven�j�lle. Dekabristien kapinallisissa julistuksissa (v. 1825) esiintyi voltairelaisia ajatuksia. Mutta viel� my�hemmin niiss� ven�l�isiss� kirjailijoissa, joiden saattaa sanoa v�litt�mimmin valmistaneen suurta vapaustaistelua, voi varmaan tavata Voltairen vaikutusta. Niin esim. Tolstoin, Rousseau'n oppilaan, radikaalisessa ep�ilyksess� yhteiskunnallisella ja valtiollisella alalla. Ne vapauden ajatukset, joita Ferney'n kuuluisa erakko kerran l�hetti ymp�ri Europan, ovat olleet kuin vuosisatojen p��h�n ulottuvia sytytyslankoja, joiden toimintaa voimme aina ep�ill� siell�, miss� vallankumouksen miinat r�j�ht�v�t. Sellainen sytytyslanka on my�skin Voltairen viimeisen kuvaajan, Georg Brandesin el�m�nty�. Ei voi olla ihailematta t�t� vanhaa vapaustaistelijaa, joka ei ole kadottanut mit��n nuoruutensa tulisuudesta lis�tess��n siihen vuosiensa ja kokemustensa viisauden. II Georg Brandesin uuden, hiljan meid�nkin kirjakauppoihimme ilmestyneen teoksen nimitys on jonkunverran harhaanjohtava [Georg Brandes: Napoleon og Garibaldi]. Teos on kokoelma henkil�kuvia ja kirjoitelmia, joista kaksi ensim�ist� on omistettu korsikkalaiselle maailmanvalloittajalle ja italialaiselle vapaustaistelijalle. N�it�kin huomattavampi on mielest�ni kuitenkin se "mitali", mink� Brandes on takonut ranskalaisesta valtiomiehest� Jules Favresta, joka 1870-71:n aikana n�ytteli niin kunniakasta, mutta h�nelle itselleen sangen ep�kiitollista osaa maansa kohtaloissa. Melkein kaikki teokseen sis�ltyv�t tutkielmat ja kirjoitelmat ovat syntyneet sodan aikana, ja historiallisissa kuvauksissakin kajastaa usein sanojen ja lauseiden takaa nykyinen maailmanpalo -- tuo hirvitt�v� valonheitt�j�, joka l�hett�� h�ik�isev�n s�teens� kauas menneisyyteen ja tulevaisuuteen, kirkastaen rajoitettuja aloja historiaa ja inhimillist� el�m��, mutta syvent�en ymp�rill��n, niinkuin valojuova tekee, varjot entist�kin syvemmiksi ja pimeyden entist�kin tihe�mm�ksi. Napoleon, Garibaldi ja osaksi my�skin Jules Favre ovat joutuneet uuteen mielt�kiinnitt�v��n valaistukseen, kun sensijaan monet hengen ja kulttuurity�n edustajat, joita Brandes kuvaa, tuntuvat h�ipyneen varjoon ja pimeyteen -- niin esim. Giordano Bruno, jonka kidutuskuolemaa kuvatessaan Brandes saa aiheen seuraavaan katkeraan ajatelmaan: "Se, mit� hiukan kaunistellen kutsutaan ihmisyydeksi, askarteli 1600:n vaiheilla aivan kuin 1900:nkin ymp�rill� p��asiassa kidutuksilla ja murhilla -- silloin uskonnon, nyt kansallisuuden nimess�." Aikomukseni ei ole t�ss� k�yd� kappale kappaleelta selostamaan n�it� Brandesin pieni� esseit�, jotka h�n on ristinnyt mitaleiksi ja piirroksiksi. Kaikkihan niist� eiv�t suinkaan edusta tekij�ns� korkeimpia kirjallisia saavutuksia ja suoranaisia v�h�p�t�isyyksi�kin on joukossa. Mutta n�m� kirjoitelmat, joista useat ovat painetut ennemmin aikakautisissa julkaisuissa, antavat etsim�tt�m�n aiheen kosketella Brandesin merkityst� ja toimintaa nimenomaan esseistin� ja sanomalehtimiehen�. Brandesin vastustajat ja vihamiehet, joiden joukossa on varsin suuri prosenttim��r� pappeja ja professoreja, ovat esitt�neet usein v�itteen, ett� h�n tiedemiehen� ja tutkijanakin on sanomalehtimies, journalisti. T�ll� on luonnollisesti tahdottu sanoa, ett� h�n on pintapuolinen (ik��nkuin sanomalehtiin kirjoittaminen ja pintapuolisuus itsess��n olisivat identtisi� k�sitteit�!). Brandesin yst�v�t ovat sensijaan sanoneet, ett� h�n sanomalehtimiehen�kin on tutkija ja tiedemies. Ja monet ovat viel� lis�nneet, ett� h�n sek� tutkijana ett� sanomalehtikirjailijana on taiteilija Jumalan armosta. N�ist� arvostelmista on pintapuolisuuden syyt�s mielt�kiinnitt�vin, koska se usein kohtaa henkil�it�, jotka saavat paljon aikaan maailmassa. Nyth�n Brandes on kolmen vuoden aikana tai tarkemmin sanoen siit� l�htien kuin maailmansota alkoi, julkaissut yli kaksituhatta suurta kirjansivua ("Goethe": 710 siv., "Voltaire": 1,122 siv., "Napoleon og Garibaldi": 331 siv.). Pintapuolisuutta! huudahtavat h�nen virkaveljens�, jotka sill�v�lin ovat p��sseet pariin sataan sivuun, ihmeiss��n siit�, ett� he laisinkaan "sodan aikana" ovat voineet jotain julkaista -- vaikka sota olisi ollut satojen peninkulmien p��ss�. Kielt�m�tt� on Brandesin kirjallinen tuotteliaisuus, varsinkin jos otamme huomioon h�nen ik�ns�, joka jo l�henee kahdeksaakymment�, poikkeuksellista laatua, poikkeuksellista suurimmassa m��r�ss�, jos vertaamme sit� tavalliseen tuotteliaisuuteen pohjoismaissa, miss� yleens� viel� ollaan henkisen ty�n intensiteetiss� paljon j�ljess� keskieurooppalaisesta maailmasta. Harva, jos kukaan tiedemies, kirjailija tai taiteilija on meill� saavuttanut todella sit� henkisen tuotteliaisuuden m��r�� ja kest�vyytt�, joka on saavutettu vastaavilla aloilla esim. Saksassa ja Ranskassa. Kuin selitt�m�tt�m�ksi ihmeeksi j��v�t meid�n kannaltamme katsoen sellaisten kuin Balzacin, Wundtin ja Ostwaldin henkinen joustavuus ja ehtym�tt�myys. Brandes, juutalainen, kuuluu maailman ehk� henkisesti hedelm�llisimp��n rotuun. Yksin se, mit� h�n jatkuvasti aikojen kuluessa on kirjan muodossa julkaissut, nousee keskim��rin n. 500-1,000:een sivuun vuodessa. Onko t�llainen tulos saavutettavissa vain syv�llisyyden kustannuksella, siis pintapuolisuuden hinnalla? Tuskin. On otettava huomioon, ett� Brandesin teksti ei, ankarasti arvostellen, itse asiassa yleens� ole luovaa laatua, se on suurimmalta osaltaan kuvailevaa, deskriptiivist�, tai �lyllisesti erittelev��, analyyttist�. Se on sit� kirjallista tuotteliaisuutta, jota voi hyv�ll� omallatunnolla harjoittaa runotarta odotellessakin. Syv�llisyys ei siin� ensi sijassa riipu siit�, mit� tavallisesti kutsutaan mieskohtaiseksi inspiratsioniksi, vaan �lyn valppaudesta ja joustavuudesta, muistin nopeudesta ja tietojen rikkaudesta. Ihmetelt�v� on h�ness� ennen kaikkea se virkeys, mill� h�nen muistinsa h�nt� palvelee: kuin tuhansista raikkaista vuoripuroista tuo se eri haaroilta ainehistoa h�nen ajatteluunsa ja tutkimuksiinsa. Verratonta muistiaan saa h�n ep�ilem�tt� ensi sijassa kiitt�� siit�, ett� h�n usein vaikuttaa viisaalta ja tietorikkaalta kuin kokonainen yliopistollinen tiedekunta. Mutta h�nen p��hyveens� lienee sittenkin h�nen �lyns� selkeys, joka antaa h�nen arvostelmilleen niiden nopeuden ja varmuuden. H�ness� ei ole mit��n sumuista ja ep�selv��, h�nen sanontansa ja ajatuksensa lankeavat t�sm�llisesti yhteen. Itse Cicero ja Voltaire eiv�t kirjoittaneet kirkkaampaa proosaa kuin h�n. Lis�ksi on h�nell� todellisen "juutalaisen vitsin" lahja, joka on l�heisesti sukua Heinrich Heinen sukkeluudelle, vaikkakaan ei sen veroinen. Jos kaikki t�m� on pintapuolisuutta -- hyv�, lis�tk��mme ainakin, ett� se on kadehdittavaa pintapuolisuutta. Moni on varmaan tehnyt saman havainnon kuin n�iden rivien kirjoittaja, joka lukiessaan Brandesin esseit� sanomalehden palstoilta, esim. "Politikeniss�", mihin h�n jatkuvasti kirjoittaa, on pannut merkille, miten vaarallinen on h�nen artikkelinsa naapuruus lehden muille kirjoituksille. Jos sanomalehtinumeron toimittamisessa kunnioitettaisiin samaa periaatetta kuin teatterikappaleen harjoittamisessa, miss� yhteisesitykselle pannaan suurin paino, niin t�ytyisi kai my�nt��, ett� Brandes astuu ulkopuolelle puitteiden ja ett� h�n keinoilla, joita muilla ei ole k�ytett�v�n��n, saa ��nens� kuuluviin toisten kustannuksella. T�m�n vaikutelman lienev�t saaneet m.m. ne, jotka sattuivat lehdest� lukemaan sen kaunokirjalliseen muotoon puetun jutelman "Forseldrenes Confession" (Vanhempain uskontunnustus), jonka Brandes kirjoitti vuotta ennen maailmansotaa sen johdosta, ett� h�nelt� oli juutalaisena kielletty p��sy Ven�j�lle, minne er�s tiede- tai taide-seura oli kutsunut h�net. T�m� kirjoitushan on l�hinn� sit� lajia, jota tavallisesti sanotaan koseriaksi ja mik� lehdess� painetaan petiitill�, mutta se on omassa laadussaan pienen� mieleensy�pyv�n� satiirina paksujen nidoksien arvoinen. Jos sille tahtoisi etsi� joitakin vertauskohtia muodoltaan tyyness�, mutta sis�ll�lt��n kirpe�ss� ja h�ijyss� ivassa, niin tulevat ehk� l�hinn� mieleen Montesquieu'n "Persialaiskirjeet" valistusajalta. Valistusajan ennakkoluuloton, kuiva ja j�rkev� henki onkin mit� l�heisint� sukua h�nen laadulleen yleens�kin ja painaa se etenkin leimansa h�nen poleemisiin sanomalehtikirjoitelmiinsa. Omassa elementiss��n liikkuu h�n varsinkin silloin, kun h�n saa osottaa, miten keskiaikaisen barbaarinen ihmiskunta on yh� edelleen ja miten kaikki vanhat ennakkoluulot viel� el�v�t vaikka uusissa muodoissa. T�rkein osa Brandesin sanomalehtikirjailussa on kuitenkin h�nen arvostelutoimintansa. Siin�h�n h�n on ollut jo l�hes puoli vuosisataa opettaja ja mestari. T�ll� alalla on h�n ennen kaikkea tehnyt suuren kulttuurihistoriallisen ty�n: h�n on tuonut l�nsimaat ja Keski-Europan l�hemm�ksi Skandinaviaa ja pohjoismaita. Mutta h�nen arvosteluillaan on rajoituksensa, jotka n�kyv�t ehk� h�nen oppilaissaan viel�kin selvemmin kuin h�ness� itsess��n. H�n on usein k�ytt�nyt runoutta ja kirjallisuutta aseena taistelussa vapaus-aatteittensa hyv�ksi, mutta runous ja kirjallisuus eiv�t p��se itse omalla vakuutuksellaan, omalla auktoriteetillaan vaikuttamaan, jos toinen k�ytt�� niit� aseinaan. Niinkuin yleens� �lynvoittoiset luonteet ei h�n ole suinkaan aina t�ysin tajunnut sit� tulisuutta, sit� tunteen painetta ja hehkua, joka on persoonallisen runouden el�m�nehto. Sensijaan on h�nen puhtaasti esteettinen vaistonsa hyvin kehittynyt. Vapaus on h�nen jumalattarensa, mutta kauneus on h�nen rakastettunsa. Er��ss� kirjallisessa kiistassa, jota Brandes useita vuosia sitten k�vi H�ffdingin kanssa, teki Brandes, joka silloin ei itse viel� ollut professori, muun muassa pient� pilaa professoreista. H�ffding vastasi rakastettavasti, ett� koska kaikki eiv�t voi olla profeettoja, t�ytyy joidenkin tyyty� olemaan vain professoreja. Nyt on Brandeskin professori, tai on ollut sit� jo aikoja sitten, mutta profeetta h�n tuskin en�� on, jos h�n lienee sit� koskaan ollut. Se kirjallinen koulu, jonka vaikutusvaltaisin julistaja h�n aikoinaan oli pohjoismaissa, realismi, on jo el�nyt aikansa tai ainakin painumassa mailleen. H�n ei ollut itse t�m�n kirjallisen suunnan ja sen teorian keksij�, mutta h�nen pitk�lle kehittynyt todistelu- ja v�ittelykykyns� teki h�nest� sen huomattavimman esitaistelijan. Jos selailemme Brandesin teoksia esim. "Hovedstr�mninger'ien" ajoilta aina t�m�n syksyn uutuuteen saakka, voimme niiss� helposti huomata, miten historian ja ennen kaikkea kirjallisuushistorian kelloviisari viime vuosikymmenin� on k��ntynyt. Koko se sukupolvi, jonka innostaja ja tulkki h�n aikoinaan oli, Ibsenin, Bj�rnsonin, Strindbergin sukupolvi, on poissa, ja muistokirjoitukset kuolleista yst�vist� ja taistelutovereista ottavat yh� suuremman tilan h�nen kirjoitelmakokoelmissaan. Sukupolvien mukana ovat my�skin kirjalliset ihanteet ja iskusanat muuttuneet. Toiset lausuvat nyt p�iv�n tunnussanat. Mutta Brandesin kunniaksi on luettava, ettei h�n, niinkuin varmaan moni v�hemm�n joustava henki olisi tehnyt, ole muuttunut vihamieliseksi uudelle ajalle, joka s��lim�tt�m�sti on sys�nnyt syrj��n paljon siit�, mit� h�n aikoinaan julisti. H�n on osannut iloita siit�kin laihosta, joka on it�nyt toisten kylv�st�. H�nen viimeiseen kirjaansa sis�ltyviss� muistokirjoituksissa yst�vist� voimme huomata pienen katkeran piirteen, mutta se onkin ainoa, miss� vanhuus, pettymykset ja ep�usko ihmisiin ripitt�ytyv�t yleis�lle. TSHEKKIL�ISET MAAILMANSODASSA. Maailmansodan aikana sanomalehdiss� n�kyneet niukat tiedot It�valta-Unkarin eri kansallisuuksien mielialasta ja kohtalosta ovat usein tuoneet n�iden rivien kirjoittajan mieleen er��n keskustelun aurinkoisessa ja p�lyisess� rautatievaunussa, joka omenapuiden, kukkimisaikaan solui Pragista Tonavan keisarikaupunkia kohti. Sodasta ei viel� ollut tietoa. Berliniss� valmistauduttiin juuri viett�m��n keisarintytt�ren h�it�, joissa sek� liitto- ett� sopimusvaltain p�iden oli m��r� tavata toisensa, kaiketi n�ytt��kseen diplomaattisessa viisaudessaan maailmalle, miten syd�mellinen yhteisymm�rrys heid�n kesken vallitsi ja miten perusteeton oli sodan pelko. Mutta ei tarvinnut olla suuri psykoloogi n�hd�kseen, ett� t�m� hetkellinen yleiseuroppalainen sopusointu leikki vain pinnalla ja ett� syvemm�ll� kyti tyytym�tt�myytt�, valloitushalua, kunnianhimoisia pyyteit� ja kostonhimoa kuviteltujen tai todellisten v��ryyksien johdosta. Hallittavien ja hallitsevien kansojen v�lill� ammotti yh� kuilu, joka ei ennustanut hyv��. T�t� viimemainittua koski my�skin keskustelu b��mil�isess� rautatievaunussa. Vastassani vaunussa istui kaksi tshekkil�ist�: toinen oli pappi, toinen n�ht�v�sti koulunopettaja, mahtavan kansallis-poliittisen urheiluyhdistyksen "Sokolin" toimihenkil�it�. -- Miss� ik�n� kahden pienen ja sorronalaisen kansan j�senet tapaavat toisensa maailmalla, l�yt�v�t he helposti toisissaan hermon, joka v�r�ht�� samalla tavalla: puhe vapaudesta ja sorrosta on se taikasana, joka ilmaisee t�m�n hermon. Molemmat tshekkil�iset puhuivat B��min itsen�isyyden unelmasta ja viimeinen hetki, jolloin sen tuli toteutua, oli keisari Frans Josefin kuolema, mik� heid�n mieless��n h��m�itti kaikkien It�valta-Unkarin slaavilaiskansojen nousun ja vapautumisen hetken�. Vanhan keisarin persoonaa ymp�r�i n�ht�v�sti tilap�isten puhekumppanienikin mieless� er��nlainen koskemattomuuden kunnioitus, koskapa he niin yksimielisesti suostuivat odottamaan h�nen poismenoaan. Mutta ei hetke�k��n pitemm�lle -- se oli heid�n uskonsa ja vakaumuksensa, jota yleens� ei turmellut liian suuri lojaalisuus It�valta-Unkarin monarkiaa kohtaan. Wieniin saavuttuani jouduin ensi p�ivin� samantapaisen, vaikka viel� jyrkemm�n tshekkil�isen mielialan-ilmauksen todistajaksi: hotellissa, miss� asuin, ampui itsens� er�s b��mil�inen upseeri, joka oli my�nyt Ven�j�lle t�rkeit� esikunta-salaisuuksia ja jonka kavallus oli tullut ilmi. Saman upseerin nimi on my�hemmin esiintynyt Mjasojedovin ja Suhomlinovin oikeusjutuissa. Asiasta nousi jo silloin suuri h�lin�, varsinkin saksalaisissa ja unkarilaisissa lehdiss�, eik� se liene ollut omiaan parantamaan saksalais-unkarilaisten ja slaavilaisten muutoinkin huonoja suhteita It�valta-Unkarin kansaperheess�. T�m� itsemurha kaikkineen mit� siihen sis�ltyi ennusti jo kaukaisesti sit� katastroofia, josta Sarajevon murha seurauksineen teki hirvitt�v�n todellisuuden. Ennen viime vuosien tapauksia lieneekin ollut jotenkin yleinen se mielipide -- my�skin muualla kuin miss� sit� nimenomaan toivottiin --, ett� It�valta-Unkari kirjavine kansallisuuskarttoineen oli valtiona el�nyt yli aikansa ja ett� sen hajoamisprosessi oli l�heisten vuosien kysymys. Maailmansota on lukemattomien yll�tystens� joukossa valmistanut yll�tyksen my�skin t�ss� suhteessa. T�m� monikansainen keisarikunta on taistellut menestyksell� ulkonaista vihollista vastaan kolmella rintamalla ja suoriutunut, kesken sotaa, senkin kriitillisen ajankohdan yli, jolloin kuolema k�vi Hofburgissa temmatakseen valtikan vanhan keisarin k�dest�. Ulkonainen slaavilaisvaara, joka sodan alussa oli hyvin uhkaava sek� id�ss� ett� etel�ss�, on voitollisesti torjuttu, ja uusien vihollistenkin, Italian ja Romanian, liittyess� entisiin on Habsburgien valtakunta, tilap�isist� tappioistaan huolimatta, osottanut odottamatonta sotilaallista voimaa. Vastaako t�m� edullinen ulkokuva t�ysin valtakunnan sis�ist� tilaa, sit�h�n on vaikea n�in kaukaa p��tell�, mutta jo niukanlaiset sanomalehti-uutisetkin It�valta-Unkarista ovat antaneet aihetta ep�ilykseen, ettei niin ole asianlaita. Varsinkin lienee tyytym�tt�myys Habsburgien keisarikunnan suurimman ja korkeimmalla sivistystasolla olevan slaavilais-kansallisuuden, tshekkil�isten kesken saanut hyvinkin huomattavia ja vaarallisia muotoja. Siit� ovat olleet merkkin� sodan alussa yleisiksi k�yneet tshekkil�isten sotilasten karkaamiset ven�l�isten puolelle sek� er�it� b��mil�is-liikkeen johtajia vastaan nostetut oikeusjutut kuolemantuomioineen (joita yleens� ei kuitenkaan liene pantu t�yt�nt��n). Jotensakin el�v�n kuvan siit�, mit� Habsburgien monikansaisessa valtakunnassa sodan kest�ess� niin sanoaksemme _en famille_, perheen keskuudessa, on tapahtunut, antaa Nobel-kirjaston hoitajan _Alfred Jensenin_ teos "Slaavilaiset ja maailmansota", jonka ainehisto perustuu kahteen vuosina 1915 ja 1916 tehtyyn matkaan It�valta-Unkariin ja Balkanille. [Alfred Jensen: Slaverna och v�rldskriget. -- Albert Bonnier, Stockholm 1916.] Jensen on entisest��n tunnettu slaavilaisen kirjallisuuden, m.m. Mickieviczin "Pan Taddeuksen", ahkerana mutta hiukan runottomana k��nt�j�n� sek� er�iden kansa- ja kielitieteellisten teosten ja matkakuvausten julkaisijana. H�nen kiintymyksens� slaavilaiskansoihin on ilmeinen, mutta se ei kuitenkaan yleens� v��renn� h�nen uudessa kirjassaan h�nen arvosteluaan, paitsi ehk� pikkuserkkuihimme unkarilaisiin n�hden, joita h�n luultavasti tshekkil�isilt� ja slovakeilta on oppinut vihaamaan. Enemm�n h�iritsee mielest�ni t�ss� kirjassa tekij�n vetinen ja ponneton kielenk�ytt�, joka tosin on sopusoinnussa h�nen jotenkin laimean ja ylimalkaisen idealisminsa kanssa, mutta joka ei koskaan salli ajatuksen kiteyty� lujaksi persoonalliseksi mielipiteeksi tai edes yksityisiksi v�itteiksi. Mielt�kiinnitt�vimm�t ovat tshekkil�isi� koskevat luvut. Kuinka t�rke� tshekkil�iskysymys itse asiassa on, k�y selville, kun muistamme ett� t�t� kansallisuutta, lukien siihen my�skin sen l�heiset sukulaiset slovakit, on maailmassa kaikkiaan l�hes kymmenen miljoonaa. Niist� asuu kuitenkin yhten�isell� alueella B��miss� ja M��riss� vain kuusi miljoonaa, loput, esim. slovakit, Unkarissa sek� hajallaan keisarikunnassa, m.m. Wieniss�, joka 400,000:een nousevine tshekkil�isasutuksineen on tavallaan suurin tshekkil�inen kaupunkiyhteiskunta. Sit� paitsi on b��mil�isi� muuttanut suuret m��r�t Amerikkaan. Kansansivistyksess� ja yhteiskunnallisessa kehityksess� j�tt�v�t tshekkil�iset j�lkeens� kaikki muut slaavilaiset kansat. Ollakseen katolilainen maa, on B��miss� lukutaidottomien prosenttim��r� h�vi�v�n pieni, kuitenkin n�ht�v�sti hiukkaista suurempi kuin esim. Ranskassa. Onkin sanottu ett� b��mil�isiss� heid�n virallisesta katolilaisuudestaan huolimatta asuu protestanttinen henki. Sit� paitsi on terveellinen saksalainen vaikutus heihin ollut suurempi kuin muihin slaavilaisiin. Heid�n taipumuksensa musiikkiin ja filosofiaan rinnan heid�n ilmeisen, slaavilaisten kesken poikkeuksellisen yhteiskunnallisuutensa kanssa tarjoaa monia vertauskohtia saksalaisiin. Heid�n rotutietoisuutensa ei sek��n liene pienempi kuin saksalaisten -- seikka, jonka useammin kuin kerran ovat saaneet katkerasti todeta B��min alueella asuvat saksalaiset (n. 37 % koko asukasluvusta). Kun maailmansota puhkesi, virisi saksalaisuuden ja tshekkil�isyyden taistelu entist�kin kiivaammaksi, sill� b��mil�iset pelk�siv�t, ett� keskusvaltain ehdoton voitto huonontaisi heid�n tilaansa ja saattaisi heid�t eristettyyn asemaan suuressa kaikki-saksalaisessa tulevaisuudenvaltiossa. B��miss� ja varsinkin M��riss� otettiin vastaan It�valta-Unkarin sodanjulistus Serbialle ilmeisell� tyytym�tt�myydell�. Talonpojat k�tkiv�t jyv�ns� ja jauhonsa sotilasviranomaisilta ja keisarikunnan ensim�iset vastoink�ymiset Galitsiassa ja Serbiassa johtuivat suureksi osaksi tshekkil�isen sotilasaineksen niskoittelusta ja petollisuudesta. Sotilasviranomaiset tarttuivat tarmolla asiaan ja kaikkiaan lienee B��miss� ja M��riss� sodan alussa julistettu noin tuhat kuolemantuomiota, joista kuitenkin suuri osa j�tettiin toimeenpanematta. My�skin sensuuri tuli hyvin ankaraksi. Lehti� lakkautettiin ja niit�, joiden sallittiin ilmesty�, pakotettiin painattamaan suurella tyylill� viralliset sotauutiset ja kielt�ytym��n politikoimasta. Tammikuun 15 pn� julisti B��min k�skynhaltija "yleiseen turvallisuuteen katsoen" saksankielen ainoaksi viralliseksi kieleksi maassa. Miss� laajuudessa t�t� kielt�m�tt� merkillist� julistusta on k�yt�nn�ss� sovitettu, se ei k�y ilmi Jensenin kirjasta, mutta itsess��nh�n se on ensiluokkainen sortotoimenpide. Useita kirjalijoita, niiden joukossa B��min ensim�inen satirikko S. J. Machar ja tunnettu novellisti Viktor Dyk, vangittiin. Ja kun Prag ja sen mukana koko tshekkil�inen maailma v. 1915 valmistautui viett�m��n suurimman b��mil�isen Juhana Hussin 500-vuotismuistojuhlaa, kiellettiin kaikki suurpiirteisemm�t juhlallisuudet ja p�iv�� vietettiin vain paljastamalla kaikessa yksinkertaisuudessa uskonsankarin muistopatsas raatihuoneen torilla. Lopulla vuotta 1915 hajoitettiin "Sokol"-yhdistys. T�h�n toimenpiteeseen antoi keisarikunnan hallitukselle tavallaan kyll�kin perustellun aiheen se laajasuuntainen it�valtalais-vastainen propaganda, johon t�m� kansallinen "urheilu"-yhdistys on antautunut kesken sodan paloa. Maassa levitettiin yleisesti ven�l�isyst�v�llisi� julistuksia ja Ven�j�n rinnalla suitsutettiin my�skin Ranskalle, jota tshekkil�iset alkoivat mielenosotuksellisesti ylist�� yst�v�n��n. Ett� vaara tshekkil�isten puolelta todella uhkasi valtakunnan kokonaisuutta, k�y selville varsinkin sotakarkulaisten ja ylijuoksijain tavattomasta m��r�st�. Tshekkil�isten lukum��r�n It�valta-Unkarin armeijassa arvioi Jensen puoleksi miljoonaksi (arvioluku, joka kuitenkin lienee liian alhainen). T�st� sotilasm��r�st� joutui -- edelleen Jensenin mukaan -- kohta sodan alkuaikoina l�hes kolmas osa ven�l�isten ja serbialaisten vangiksi. Kev��ll� v. 1915 meni Karpaateilla 28:s pragilainen rykmentti musiikkikuntineen kaikkineen ven�l�isten puolelle, tarjoutuen taistelemaan heid�n riveiss��n. My�skin 35:s pilsenil�inen rykmentti yritti Hindenburgin retkell� Varsovaa vastaan karata vihollisten puolelle. Muitakin samanlaisia tapauksia tiet�� Jensen mainita. Kuitenkin lienev�t ne harvenneet ven�l�isten tappioiden j�lkeen. Huomatuin niist� b��mil�isist�, jotka johtivat t�t� It�vallan vastaista liikett�, on tshekkil�isten t�ll� hetkell� kuuluisin tiedemies ja filosoofi T. Masaryk, joka nyky��n maanpaossaan Englannissa harjoittaa kiihke�� propagandaa ymp�rysvaltain puolesta. Niinp� tapaa h�nen kunnioitetun tiedemiesnimens� mit� r�ikeimpien julistusten alla, joissa suitsutetaan Englannille ja keisarikunnan Ven�j�lle ja huudetaan tuomiota Saksalle ja It�valta-Unkarille. Er�s t�llainen julistus alkaa sanoilla: "It�valta on lakannut olemasta" -- v�ite, jota liev�sti sanoen t�ytyy pit�� suuresti liioiteltuna. P�invastoin: It�valta-Unkarihan on yh� olemassa, voimakkaampana kuin pitkiin aikoihin, kaikkien toisin-ennustajien uhallakin. Se tosiasia, ett� se kansallisuuksiensa erilaisuudesta huolimatta on ainakin t�h�n saakka ehe�n�, viel�p� ulkonaisesti voitollisena, kest�nyt sodan myrskyt, antaa todistuksen siit�, ettei sen valtio-yhteys ollut niin haurasta tekoa kuin yleens� on luultu. Onhan saatu n�hd�, ett� ainakin kaksi Habsburgien keisarikunnan suurinta kansallisuutta, saksalaiset ja unkarilaiset, on taistellut rinnan t�ydellisess� yhteisymm�rryksess� kesken��n, muodostaen ehe�n, rikkomattoman kokonaisuuden. My�skin Galitsian puolalaiset ovat olleet uskollisia valtakunnan hallitukselle, ottaen mainehikkaine legiooneineen erinomaisen tehokkaasti osaa sotatoimiin ven�l�isi� vastaan. Valtakunnan kokonaisuutta lienev�t my�skin palvelleet kroaatit, joilla, kuten tunnettu, onkin Unkarin yhteydess� laaja autonomia. Toisten slaavilaisheimojen la It�valta-Unkarin alueella asuvien italialaisten ja romanialaisten lojaalisuus lienee sen sijaan ollut hyvin pakollista laatua siell�, miss� se ei ole muuttunut ilmeiseksi kapinahengeksi. Suurimpana, valistuneimpana ja rotutietoisimpana n�ist� kansoista on tshekkil�isill� ollut johtavin vaikutus oppositsionissa. Olosuhteiden painosta lienee heid�nkin t�ll� hetkell� pakko tyyty� v�hemm�n v�kivaltaiseen ja n�kyv��n vastustukseen. Sit� paitsi on B��miss� Palackin ajoilta asti ollut toinenkin puolue, joka on n�hnyt B��min tulevaisuuden turvatuimpana kiinte�ss� liitossa It�vallan kanssa ja joka siis on muodostanut vastavirtauksen sille tshekkil�is-politiikalle, jonka huomatuimpana edustajana Masaryk on sodan aikana esiintynyt. Tshekkil�iskysymys on ep�ilem�tt� niit� europpalaisia kysymyksi�, jotka kaipaavat sodan j�lkeen nopeimmin onnellista ratkaisuaan. Olipa ett� Habsburgien valtakunnasta muodostuu todellinen liittovaltio, jossa eri osat sis�llisiss� asioissaan ovat t�ysin itsen�isi�, tai ett� joku muu kansallisuuksien tarpeita ja oikeuksia tyydytt�v� ratkaisu keksit��n, joka tapauksessa on henkisesti ja taloudellisesti niin kehittynyt kansa kuin tshekkil�iset ansainnut itse p��st�, vapaana vieraasta holhouksesta, kohtalonsa johtoon. B��min ja M��rin vahva saksalaisasutus tekee kyll� tshekkil�iskysymyksen paljon monimutkaisemmaksi kuin esim. Suomen kysymyksen, samoin kuin englantilaisten asuma Ulster vaikeuttaa Irlannin kysymyksen onnellista ratkaisua. Mutta hyv�ll� tahdolla ja tekem�ll� my�nnytyksi� molemmin puolin siell� miss� niit� voidaan tehd� ilman ett� kummankaan riitapuolen elinehtoihin kajotaan, voidaan ehk� l�yt�� tulevan tshekkil�isvaltion rajat ja keksi� takeet sen loukkaamattomuudelle ja turvallisuudelle. Sodan h�vitykset ja kauhut eiv�t olisi hukkaan k�rsityt, jos pienten kansain itsem��r��misoikeutta todella alettaisiin suurten puolelta kunnioittaa muutenkin kuin vain huulilla, jos Masarykin kauniit ja todet sanat, ett� "pieni on vain se kansa, jolla on pienet ajatukset" l�yt�isiv�t vastakaikua suurvaltain diplomaattip�ytien ��ress�. ROMAIN ROLLAND JA H�NEN "JEAN-CHRISTOPHENSA". Romain Rolland'illa (ja h�nen suurella romaanillaan) on ollut oma kohtalonsa nykyp�iv�in europpalaisessa kirjallisuudessa: kuin Noan kyyhkysen on h�nen ollut vaikea l�yt�� oksaa mille istuutua. Niinkuin aikoinaan Voltaire, Rousseau, Madame de Sta�l ja monet muut ranskalaiset, lienee _Jean-Christophe'inkin_ tekij� l�yt�nyt toistaiseksi turvapaikan puolueettomasta Sveitsist�, mutta h�nen romaanillaan ei ole ainakaan viel� varmaa, vakiintunutta asemaa miss��n kirjallisuudessa, kaikkein v�himmin ehk� juuri Ranskan. Ruotsin akatemian p��t�s antaa Nobelin kirjallisuuspalkinto "Jean-Christophe'in" tekij�lle ei liene her�tt�nyt miss��n niin suurta tyytym�tt�myytt� kuin palkinnonsaajan kotimaassa, miss� ei ole voitu unohtaa niit� karvaita sanoja, joita Romain Rolland sek� ennen sotaa ett� sen aikana on lausunut maanmiehist��n. Mutta tyytyv�isi� eiv�t ole h�neen saksalaisetkaan. Sill� vaikkakin h�n ennakkoluulottomammin kuin ranskalaiset yleens� on suhtautunut Saksan yhteiskuntaan ja kulttuuriin, viel�p� tunnustaen erikoista ihailuaankin germaanisen hengen syvyytt� ja rikkautta kohtaan, niin ovat ainakin saksalaiset natsionalistit loukkautuneet siit� tavasta, mill� h�n romaanissaan on asettanut saksalaisen ja ranskalaisen sivistyksen rinnan, tavasta, jossa he kaiken n�enn�isen puolueettomuuden alla ovat olleet huomaavinaan ranskalaisesti tarkoituksellista yksipuolisuutta. My�sk��n ei Romain Rolland'in sodanaikainen polemiikki er�iden saksalaisten professorien kanssa ole ollut omiaan l�hent�m��n h�nen suhteitaan Saksaan. Kun koko Europpa, my�skin n.k. puolueeton, t�ll� hetkell� on kahtena leirin�, joiden tunnusmerkkein� ehk� ensi sijassa juuri voi pit�� Ranskan trikolooria ja Preussin kotkaa, niin ovat mielipiteet Rolland'in kirjailijapersoonallisuuden arvosta ja merkityksest� hyvin jaetut ja ristiriitaiset my�skin muissa maissa kuin niiss� kahdessa, joita riitakysymys Saksa-Ranska l�hinn� koskee. Mutta riippumatta siit�, miten arvostelemme h�nen koettaan vertailla toisiinsa saksalaista ja ranskalaista henke� ja sivistyst�, on mielest�ni luettava h�nelle katoamattomaksi ansioksi, ett� h�n niin rohkeasti ja ainakin silminn�ht�v�ll� puolueettomuuden halulla on k�ynyt k�siksi nykyisen Europan ehk� polttavimpaan kulttuurikysymykseen. Kuinka toisenlainen, kuinka paljon miehisempi, kiinte�mpi ja syvempi onkaan h�nen otteensa kuin esim. Maurice Barres'in, joka ranskalaiskiihkoisissa romaaneissaan on h�nkin koettanut suorittaa jonkinlaista saksalaisen ja ranskalaisen kansallishengen inventeerausta, p��sten erehtym�tt�m�ll� varmuudella aina siihen tulokseen, ett� ansiot ovat Vogesien l�nsi- ja puutteet it�puolella! Romain Rolland l�hestyy kunnioituksella sek� germaanista ett� romaanista henke�, h�n tunnustaa, ett� jokaisen kansansielun pohjalla on jotain arvoituksellista, erittelylle saavuttamatonta eik� h�n tuomitse sent�hden kaikkea mit� h�n ei ymm�rr�. Ja silloinkin, kun h�n k�ytt�� rankaisevaa satiiria ja ivaa (kuten esim. _La Revolte ja La Foire sur la place_ niteiss�), ei h�nen arvostelunsa koskaan ole vahingoniloinen eik� itsevanhurskas, vaan tuntee lukija helposti h�nen ivansakin alla h�nen oman my�t�el�myksens� ja k�rsimyksens�. T�m� kaunis piirre Romain Rolland'issa, todella harvinainen sellaisena kansallisten intohimojen kuohuttamana aikana kuin nykyinen, tulee n�kyviin my�skin niiss� sanomalehti-artikkeleissa, joita h�n sodan kest�ess� on julkaissut sveitsil�isiss� lehdiss� ja jotka h�n itse on koonnut niteeksi nimell� _Au-dessus de la M�l�e_ ("Taistelun yl�puolelta"). T�ss� kirjasessaan sanoo h�n m.m.: "Olen viime vuonna saanut runsaasti vihamiehi�. Tahdonpa sanoa heille: he voivat vihata minua, mutta he eiv�t onnistu opettamaan minua vihaamaan. Minulla ei ole mit��n yhteist� heid�n kanssaan. Minun asiani on sanoa mit� pid�n oikeana ja inhimillisen�, huolimatta siit�, miellytt��k� se ihmisi� vai eik�. Tied�n ett� kerran lausutut sanat itsest��n raivaavat tiet� itselleen. Min� kylv�n ne veren tahraamaan multaan. Luotan tulevaisuuteen. Laiho on kerran nouseva." Romain Rolland on syntynyt pieness� Clamety'n kaupungissa keskisess� Ranskassa v. 1866. Kouluopintonsa alkoi h�n kotikaupungissaan, miss� h�nen is�ns� oli notariona, ja jatkoi Parisissa. Ylioppilaaksi tultuaan kirjoittautui h�n historiallis-maantieteelliseen tiedekuntaan, mutta h�nen halunsa ja syd�mens� vetiv�t musiikkia ja kirjallisuutta kohti. H�nen nuoruutensa jumalia olivat Spinoza ja Leo Tolstoi. Aluksi saavutti h�n huomiota musiikkihistoriallisilla tutkimuksillaan, joiden perustalla h�net lopulta nimitettiin professoriksi Parisin yliopistoon. Opettajatoimensa ohella harjoitti h�n musiikkikritiikki� sek� julkaisi joukon taiteilijamonografioja, m.m. Millet'st�, Beethovenista, Michelangelosta (k��nnetty my�skin suomeksi) ja Tolstoista. V. 1904 h�n alkoi er��ss� aikakauslehdess� julkaista "Jean-Christophe"-romaaniaan, jonka viimeinen ja samalla kymmenes osa valmistui v. 1912. Terveydellisist� syist� oli Rolland'in jo v. 1910 pakko luopua opettajantoimestaan yliopistossa. Erityisen aiheen kiinnitt�� lukevan yleis�mme huomiota t�h�n j�ttil�isromaaniin antaa sen paraikaa ilmestyv� suomennos. Kaksi nidett�, _Sarastus_ ja _Aamu_, tulivat kauppaan viime kev�nn�, kaksi seuraavaa nidett�, _Nuorukainen_ ja _Kapinaannousu_, tullevat jouluksi. Ensi vuoden kuluessa saanemme n�in ollen "Jean Christophe'in" ehk� jo kokonaisuudessaan suomeksi. Ilmestyneiden osien suomennos, jota olen siell� t��ll� vertaillut alkutekstiin, tuntuu tarkalta ja ilmehikk��lt� ja antaa mielest�ni oikean kuvan Romain Rolland'in hiukan karusta ja kuvak�yh�st�, mutta samalla t�sm�llisest� kielenk�yt�st�. Olen jo edell� maininnut sen aatteellisen taustan (saksalais-ranskalaisen sivistysprobleemin), jota vastaan romaanin p��henkil�n kehitys ja kohtalo kuvastuu ja joka antaa t�lle teokselle sen huomattavan aseman ajankohtamme ehk� keskeisimm�ss� kulttuuriv�ittelyss�. Yht� edulliseksi ei arvostelu mielest�ni muodostu, jos tarkastaa "Jean Christophe'ia" vapaana taideluomana. Teoksella on ep�ilem�tt� liian suuressa, joskus aivan v�sytt�v�ss� m��r�ss� kuvaileva eli deskriptiivinen luonne: tekij� puhuu, selitt��, erittelee, kuvailee henkil�idens� puolesta, antamatta tarpeellisessa m��r�ss� heid�n itsens� toiminnallaan paljastaa sisint�ns�. Draamallinen heimo j�� siten verraten heikoksi. Toiselta puolenhan ei romaanin perusaatekaan ole aivan uusi eik� vailla vertauskohtia. Goethen "Wilhelm Meister" ja Kellerin "Der gr�ne Heinrich" tulevat mieleen. Ajatus kuvata yksityisen persoonallisuuden kehitystaistelussa aikamme kuumeista, monikirjavaa el�m��, sen ristiriitaisia pyrkimyksi�, sen uskoa ja ep�uskoa on my�skin viime aikoina syntynyt yhtaikaa useissa kirjailija-aivoissa. Noin kymmenen vuotta sitten koetti Edvard Stilgebauer hakea sille muotoa suuressa romaanissaan "G�tz Krafft, Geschichte einer Jugend", joka kuitenkin muodostui tekij�lleen suuremmaksi taloudelliseksi kuin taiteelliseksi voitoksi. Ehk� viel� l�hemm�ksi Rolland'in ajatus- ja mielikuvamaailmaa tulee Jakob Wassermannin "Das G�nsem�nnchen", joka ilmestyi v. 1914 ja lienee kirjoitettu samoihin aikoihin kuin "Jean Christophe'in" viimeiset osat. Suoranaista vaikutusta teoksesta toiseen olisi luullakseni t�ss� turhaa, jopa lapsellistakin etsi� -- siit�kin huolimatta, ett� Rolland on j�tt�nyt vertaileville kirjallisuustutkijoille houkuttelevan johtolangan antaessaan p��henkil�lleen saman sukunimen kuin Stilgebauerkin. Ep�ilem�tt� ovat n�m� kirjailijat kukin l�yt�neet aiheensa keskelt� ajan kuohuvaa el�m��. Se on yhteisomaisuutta, niinkuin ilma, jota kaikki hengit�mme. Romain Rolland'in sankari Jean-Christophe Krafft on syntynyt pieness� kaupungissa Reinin varrella rappeutuneesta ja k�yh�st� musiikkerisuvusta. H�nen lapsuutensa kehityskamppailu on mit� vaikein, mutta samalla sitke� ja vastustamaton kuin luonnonvoiman. H�ness� el�� taiteilija-neron sielu, joka vastustusten kohdatessa karaistuu ja voimistuu, kokoontuu ja yksin�istyy taiteellisen luomisty�n teht�viin. Pohjaltaan on h�n germaaninen taiteilijaluonne: persoonallinen, v�kivaltainen, idealistinen, mutta mietiskelyss��n seestym�t�n ja muodoton. Useita piirteit� on Rolland lainannut h�neen Beethovenin el�m�kerrasta, mutta arvostelijat ovat my�skin olleet huomaavinaan Jean-Christophe'in vaiheissa yhtym�kohtia m.m. Rousseau'hon, Tolstoihin, Gluckiin, Wagneriin ja H�ndeliin. Jean-Christophe'in kohtalo muodostaa tavallaan tyypillisen nykyaikaisen taiteilijatarinan olematta silti abstraktinen tai kuivan vertauskuvallinen. Se sis�lt�� samalla tiivistettyn� nykyaikaisen ihmisen el�m�ntarinan. Samat kysymykset ja ongelmat, samat ristiriidat, pettymykset ja houkutukset, jotka tulevat Jean-Christophe'in tielle, kohtaavat my�skin jokaista, joka nykyajassa silm�t avoinna ja vilpitt�m�ll� mielell� koettaa tunkeutua l�pi sen kaaoksen, joka meit� kehdosta alkaen ymp�r�i ja joka peitt�� meid�n tiemme pilviin ja sumuihin. Emme tahdo kiiruhtaa lukijan edelle yksityiskohtaisemmin seuraamalla juonen kulkua t�ss� merkillisess� romaanissa. "Jean-Christophe" on kaiken kaikkiaan niit� kirjoja nykyajassa, joista turvallisesti voi ennustaa, ett� ne j��v�t el�m��n meid�n j�lkeemme. Romain Rolland ei tosin ole niit� harvoja kadehdittavia runoilijaneroja, jotka keve�sti ja vaivattomasti n�ytt�v�t l�yt�neen kaiken sen mit� toiset turhaan etsiv�t ja jotka tuntuvat syntyneen sanan verraton valmius ja mahti huulillaan. Romain Rolland'in ajatus taistelee vaivaloisesti selkeyteen. Silt� puuttuu se hieno �lyllinen kimallus, joka on ominainen useille h�nen maanmiehist��n, my�skin pienemmille kyvyille kuin h�n. Mutta siin� on syvyytt� ja hellitt�m�t�nt� pyrkimyst�, mik� paljastaa filosoofin ja moralistin. "Jean-Christophe" on suurpiirteinen yritys l�pileikkaukseen aikakautemme moraalista ja kulttuurista. Se on niit� hengentuotteita, joissa sokean vihan ja itsekyll�isten rotu-ennakkoluulojen silpoma nykyishetki voi n�hd� pintaa syvemm�lle, oppia, etteiv�t inhimillisten ansioiden ja puutteiden rajat kulje valtakuntien ja kansojen rajoja my�ten, tuntea ne valtasuonet, jotka johtavat maasta maahan ja antavat -- kuinka ajankohtamme koettaneekin sit� kielt�� yhteisen verenkierron europpalaiselle kansaperheelle. �MILE VERHAEREN JA H�NEN VIIMEINEN RUNOKOKOELMANSA. L�hinn� Nobel-palkintoa, on kuolema, kuten tunnettu, se huomionosoitus, joka helpoimmin tuo runoilijanimen ihmisten huulille. Verhaeren ei koskaan p��ssyt Nobel-palkintoon saakka, vaikka h�n kyll� useamman kerran lienee ollut ehdokkaana, mutta h�nen kuollessaan, viime vuodenvaihteessa, tiesi koko Europpa, ett� se oli menett�nyt yhden suurimmista runoilijoistaan, ehk�p� ajankohtansa voimakkaimman, alkuper�isimm�n lyyrikon. Mik� oli t�m�n belgialaisen runoilijan erikoisuus -- h�nen nime��nh�n ymp�r�i jo h�nen el�ess��n er��nlainen vaarallisen houkutteleva, joskaan ei riidaton kunniakeh�, niinkuin usein niiden nimi�, jotka tuovat jotain uutta maailmaan? Er�s h�nen maanmiehist��n antoi h�nest� aikoinaan sen mainesanan, ett� h�n oli se runoilija, joka "k�sitteli" lauluissaan laivoja, rautateit�, s�hk�lenn�tint� ja telefoonia. T�m�, tuskin aivan yst�v�llisess� mieless� lausuttu karakteristiikka pit�� paikkansa, jos siihen lis��mme, etteiv�t Verhaerenin runolle olleet vieraita my�sk��n idyllisess� rauhassa nukkuvat maalaiskyl�t, jotka her��v�t valppaiden kukkojen kieuntaan, ty�teli��t, asfalttituoksuiset suurkaupungit, hiljaiset ja hartaat munkkiluostarit, iloiset markkinat eli kermessit ja flaamilaispoikien lemmenseikkailut. Niinkuin vain kotiseutunsa vanhat maalarit oli Verhaeren perehtynyt el�m�n koko kirjavaan vilin��n, h�nen runoutensa on mit� parhain todistus h�nen itsetunnustuksensa vilpitt�myydest�, kun h�n sanoo, ett� h�nen, el��kseen sopusoinnussa syd�mens� kanssa, t�ytyy ihailla _kaikkea_. Jokap�iv�isimm�tkin ja n�enn�isesti mit� proosallisimmat ilmi�t: lakeuden halki viilt�v� juna, hyvinvoivan flaamilaistalon kellari maitoruukkuineen ja laesta riippuvine siankinkkuineen, sammalta ja k�ynn�st� kasvavat vanhat jyv�aitat ja myllyt, belgialaiskyl�n karjatalous lehmineen p�ivineen -- kaikki muuttuu juhlaksi h�nen silmiss��n, kaikki on h�nelle yht� rakasta ja kaunista. El�m�n n�ky h�nen ymp�rill��n vangitsee kaikki h�nen aistinsa, se on h�nelle aina tuore ja uusi niinkuin lapselle, joka alinomaa l�yt�� uutta ihmettelyn aihetta. H�n on Teniersin, Doun, Jan Steenin -- my�skin Rubensin -- t�ysverinen j�lkel�inen. Jos n�m� vanhat flaamilaiset mestarit olivat maalatessaan toisinaan my�skin runoilijoita, niin on Verhaeren sensijaan runoillessaan usein, ehk�p� useimmiten my�skin maalari. H�nen s�keens� luovat tavallisesti mit� yksityiskohtaisimmalla realismilla n�htyj�, havainnollisia kuvia, toisinaan suorastaan hekumoiden v�reiss�. Mutta my�skin henkisen ty�n ja toiminnan aloille retkeilee t�m�n runoilijan mielikuvitus. H�n ylist�� ajattelijoita, "jotka ampuvat hopeisia nuoliaan probleemien korkeampiakin huippuja kohti", ja runoilijoita, "joiden ruumiissa syk�htelee viel�, niinkuin ihmiskunnan alkuaikoina, kaikkeuden rytmi". Vanhat maalarimestarit terveine ja voimakkaasti aistillisine el�m�nihanteineen ovat niinik��n usein h�nen juhlivien s�keidens� esinein�. Kerta toisensa j�lkeen palaa h�n kuvailemaan heid�n taiteensa voimaa ja heid�n patriarkaalisia el�m�ntapojaan, unohtamatta heid�n vaimojaan, joista h�n sanoo v�rikk��seen tapaansa, ett� he olivat "punaisia verest� ja valkeita lihavuudesta." H�n ylist�� luovaa henke� ja hedelm�llist� aistillisuutta ja h�n muistelee kaihomielell� renessanssin kuumaverisi� naisia, jotka eiv�t tunteneet rakkautta roskakirjallisuudesta ja joille _Venus de colportage_ oli vieras jumaluus. Puhdasta, persoonallista lyriikkaa siin� mieless� kuin t�m� sana tavallisesti k�sitet��n germaanisissa maissa ja meill�, ei Verhaerenin runous yleens� paljoakaan sis�ll�. Ulkopuolinen todellisuus ottaa h�nen runoudessaan niin suuren tilan, el�� niin v�rikk��n� ja ��nekk��n� h�nen s�keiss��n, ett� se tuntuu usein ik��nkuin tukahduttavan lyyrillisemm�n, yksil�llisemm�n runosuonen. T�m� realisen el�m�n ylivalta Verhaerenin runoudessa ei halveksi mit��n aiheita, kaikki on sille samassa m��r�ss� mielenkiintoista, ja voineepa sanoa, ett� Verhaeren on tavallaan laajentanut lyriikan piiri�, tuomalla siihen realistisia sanoja ja k�sitteit�, joita vain harvoin tapaa edes Zolan romaanien uskalletuimmilta sivuilta. Saattaapa h�n k�sitell� virheett�m�ss� sonettimuodossa kaikkein ep�runollisimman kotikarjan ulkonaista muotoa ja sis�isi� el�myksi�. Petrarca k��ntyisi haudassaan, jos h�n tiet�isi mihin tarkoituksiin h�nen flaamilainen virkaveljens� k�ytt�� sit� runomuotoa, jonka avulla h�n kerran teki Lauransa kuolemattomaksi. Kielt�m�t�nt� onkin, ett� Verhaerenin aiheet usein, varsinkin alkuaikoina, jolloin h�n runsaammin k�ytti akateemisia runomittoja, viilt�v�t sit� muotoa vastaan, johon ne ovat valetut. My�hemmin on Verhaeren yh� suuremmassa m��rin alkanut viljell� vapaita, vaikkakin loppusoinnullisia, mittoja, jotka tuntuvat paljon paremmin sopivan h�nen perin uudenaikaiselle runottarelleen. Mutta vaikka maalauksellinen aines onkin n�in vallitsevana Verhaerenin runoudessa, puhuu siit� kuitenkin aina yhten�inen filosoofinen maailmankatsomus. Verhaeren tunnustaa panteismia, runoilijain uskoa. Ulkonainen esineellisyys kuvataan h�nen s�keiss��n niin tulisella voimalla, ett� se muuttuu l�pin�kyv�ksi, muuttuu vertauskuvaksi, paljastaa takanaan el�m�n ikuisen voiman, jumaluuden, joka etsii itselleen tuhansia muotoja, mutta aina on sama, esiintyen ruohonkorressa, joka kev�tsateessa nostaa virkistynytt� varttaan, t�hdiss�, jotka kulkevat m��r�ttyj� ratojaan avaruuden hiljaisuudessa, yht� hyvin kuin paimentyt�ss�, joka aamu-unisena nukahtaa suuren puun alle, turvaten luonnon �idinhelmaan, hy�nteisten ker��ntyess�, h�nen ruumiinsa l�mm�n houkuttelemina, h�nen kasvoilleen ja h�nen paljaille jaloilleen. Luonto ja kulttuuri ovat yht� Verhaerenin runoudessa, molemmissa n�kee h�n jumaluuden j�ljet. H�nen oma minuutensa ik��nkuin hukkuu h�nen katsomuksensa hartauteen ja suuruuteen. Ehk�p� keskeisin ajatus h�nen runoudessaan on se, mik� monella tavalla toistuu h�nen filosoofisimmassa kokoelmassaan "La multiple Splendeur" (Monenkertainen kirkkaus, v:lta 1906): "En voi en�� erottaa maailmaa itsest�ni." Uusimmalla ajalla, meid�n ajallamme, on ollut hienompia ja herkempi� lyyrikoita kuin Verhaeren, on ollut persoonallisempia ja syvempi�, mutta ei varmaan ket��n, joka olisi samalla rakastajan intohimolla kuin h�n syleillyt hetken monikirjavaa el�m��. Niinkuin vain harva runoilija on h�n perehtynyt ihmislasten arkiseen askarteluun maan kamaralla ja laulanut hurmaantunein sanoin kaikkea sit� ihanaa, mit� el�m� tarjoo jokaiselle h�nen matkallaan kehdon ja haudan v�lill�. Niinkuin vain Alankomaan vanhat mestarit on h�n osannut tehd� meille rakkaaksi meid�n ymp�rist�mme ja koko avaran maanpinnan, meid�n suuren kotimme. Kas t�ss� pieni n�yte runokokoelmasta "Toute la Flandre" (Koko Flanderi, v:lta 1911): Kev��n valveutuminen. Jo kiekuu kukko kaula ojonaan ja h��rii kanatarha her��v�inen ja auringossa harhaa metti�inen ja etsii, ennen aikaa, kukkiaan. Pois maille Pohjan korppi hankkien nyt huutaa j��hyv�iset k�he�sti. Mut Flander toukot�ihin kiihke�sti k�y kylv�in alla ilmain sinisten. Ja apila ja vehn� vakoihin kuin kultahiekka vierii verkallensa, ja kiuru, toivon lintu, lauluinensa se vastaa toukov�en toiveihin. Ens kerran j�lkeen kolkon talvis��n taas karjat laitumille samoilevat, kuin hullut vasikat ne kisailevat p�in kentti� ja puita t�yt�iss��n. On nousseet kyyhkylinnut lentohon. Kuin on niiden siivet v�lkkyv�iset! Maan pinta, ilma elon-t�ytel�iset on sateesta ja armost' auringon. My�skin romanttisempia sointuja hel�ht�� silloin t�ll�in Verhaerenin lyyrasta. Seuraava pieni runo sikerm�st� "Muutamia kyl�lauluja" (v:lta 1913) muistuttaa pohjoismaista kansanromanssia tai Heinen kaihomielisimpi� pieni� rakkausrunoja. Kaksi kuninkaanlasta. Oli kaksi lasta kuninkaan, vesi eroitti heid�t toisistaan, vesi syv�, ja silta ainoinen niin oli h�m�r�n kaukainen. He lempiv�t. Miksi? Siksi vaan vesi ett' oli syv�n� uomassaan ja ett� he sillan ainoan ties olevan ��rill� maailman. Verhaerenin viimeinen kokoelma "Sodan punaiset siivet", _Les Ailes rouges de la Guerre_, jonka nimi kyllin selv��n ilmaisee kirjan sis�ll�n ja aiheen, on paras, voimakkain, persoonallisin maailmansodan inspiroima kaunokirjallinen teos, jonka allekirjoittanut on lukenut. Sodan tuska ja kauhu, kuoleman h�vitys ja suuruus on siin� eletty niin pelottavalla voimalla kuten vain se voi el��, joka, niinkuin Verhaeren, on rakastanut el�m�n turvallista askartelua, toimeliasta luovaa ty�t�, maalaistalojen patriarkaalista rauhaa ja suurkaupunkien kiivasta kamppailua edistyst� kohti, voittoon luonnonvoimien yli. On jotain samalla kertaa traagillista ja voitollista s�keiss�, joilla Verhaeren tunnustaa uskonsa ihmisajatukseen keskell� h�vityksen kauhistusta ja aseiden raatelua. H�nen runonsa ei ole edes synkimp�n� tuskan hetken� menett�nyt kyky��n n�hd� suuresti, n�hd� my�skin hetken yli. H�nen s�keidens� lyyrillinen l�mp� ja voima on pysynyt ehtym�tt�m�n�, siit� huolimatta, ett� historian hetki on niin v�kivaltaisella tavalla ly�nyt rikki h�nen vanhan soittimensa ja tehnyt h�nest�, hedelm�llisyyden, el�m�nilon, ty�n laulajasta sodan k�rsimysten runoilijan. Niinkuin Arnold von Winkelried, Sveitsin mies, tuntuu h�n ker�nneen omaan rintaansa ne tuskan piikit, jotka ovat olleet ojossa h�nen maataan ja h�nen maanmiehi��n kohti. H�n on sodan p�ivin� k�rsinyt jokaisen k�rsiv�n maanmiehens� kanssa niinkuin h�n rauhan aikoina oli iloinnut kaiken kanssa, mik� h�nen kauniissa is�nmaassaan ja koko avaran maan pinnalla iloitsi, toimi ja teki rauhan hedelm�llist�, luovaa, ihanaa ty�t�. Ja mit� muuta voikaan runoilijakutsumus olla kuin ker�t� ihmiskunnan tuskan aikana kaikki tuska ja ilon p�ivin� kaikki ilo rintaansa ja kajahduttaa ne monikertaisina takaisin maailmaan, kaikille, jotka ymm�rt�v�t runon rohkaisevaa, syd�mi� vilvoittavaa kielt�? TUTKIMUS GUSTAF FR�DINGIST�. Ruotsalaisen tri John Landquistin "sielutieteellinen ja kirjallishistoriallinen tutkimus" Gustaf Fr�dingist�, viimeisten vuosikymmenien enimm�n luetusta lyyrikosta pohjoismaissa, kuuluu sis�lt�ns� puolesta kaikkein painavimpiin teoksiin mit� joulun aikoihin saapui kirjakauppoihimme Pohjanlahden takaa. [John Landquist: Gustaf Fr�ding. Albert Bonnier, Stockholm, 1916.] Kirja on omiaan her�tt�m��n meill�kin mielenkiintoa, ei ainoastaan Fr�dingin takia, joka kuten tunnettu on saavuttanut Suomessa niin suuren suosion ett� jo kaksi valikoimaa h�nen runoistaan on k��nnetty kielellemme, vaan my�skin ja ehk� etup��ss� siit� syyst�, ett� t�m� teos tuntuu psykoloogisessa erittelyss��n tavanneen er�it� hermosolmuja, jotka usein v�r�ht�v�t elinvoimaisen lyyrillisen runouden alla. Gustaf Fr�ding kuoli puoli vuosikymment� sitten noin viidenkymmenen vuotiaana, mutta jo kauan sit� ennen oli vaikea hermotauti tai oikeammin mielisairaus erist�nyt h�net ihmisist� ja aktiivisesta, toimivasta el�m�st�. H�nen sairautensa juuret ulottuvat kauas taaksep�in ajassa, ehk� runoilijan lapsuuteen saakka, mutta taudistaan huolimatta oli h�n tuottelias kuolemaansa asti, pitempi� tai lyhempi� v�liaikoja lukuunottamatta, jolloin h�nen henkiset kykyns� olivat pahimmin lamassa. Viel� muutamia kuukausia ennen kuolemaansa, siis vuosikausien sielullisten pakkotilojen j�lkeen, kirjoitti h�n yhden ihanimpia runojaan. Fr�ding hermosairaalan avuttomana potilaana, t�m� el�m�n ja rakkauden apollooninen laulaja, t�m� kirkas�lyinen oppositsionimies, t�m� kielen verraton taituri synkkien pakkotilojen ahdistamana, "pahan hengen riivaamana" ja kuunnellen olemattomia ��ni� hiljaisuudessa -- vastakohta tuntuu ensi hetkess� todella h�mm�stytt�v�n suurelta. Vaistomaisesti nousee huulille kysymys: miss� ovat taudin merkit t�ss� s�dehtiv�ss� lyriikassa? voiko se mik� on juureltaan ja ytimelt��n sairas kantaa terveen hedelm�n? onko t�m� runous syntynyt mielisairauden inspiroimana vai onko se syntynyt taudin uhallakin, taistelussa sit� vastaan? mit� mittaa, mit� arvosteluperustetta on meill� en�� terveydelle ja sairaudelle taiteessa, kun se mik� tuntuu yleisp�tevimm�lt�, elinvoimaisimmalta ja kirkkaimmalta pohjautuu ep�normaaleihin sieluntiloihin, on imenyt tenhonsa k�rsimyksist� ja varjoista? N�ihin ja samantapaisiin kysymyksiin etsii Landquist kirjassaan vastausta. H�nen teoksensa ei ole mik��n tavallinen runoilijael�m�kerta, vaan sarja sielutieteellisi� esseit�, joissa tekij� koettaa eri puolilta l�hesty� sit� mik� Fr�dingin runoudessa ja persoonallisuudessa tuntuu keskeisimm�lt� ja oleellisimmalta. L�htien muutamista helposti havaittavista erikoisuuksista h�nen mielle- ja tunne-el�m�ss��n tunkee Landquist kielt�m�tt� usein sangen pitk�lle niihin mieskohtaisiin el�myksiin -- todellisiin tai kuviteltuihin --, jotka antavat Fr�dingin runoille niiden psykologian ja v�rin. Yhden k�yt�nn�llisen kokemuksen saamme jo p��llisin puolin seuratessamme Landquistin menettelytapaa, kokemuksen, jota meill�kin sopii kirjallisuus- ja taidetuomareille suositella: me opimme h�nen esityst��n seuratessamme n�kem��n, miten varovaisesti on sellaisia arvoja kuin "terveys" ja "sairaus" taidearvostelussa k�sitelt�v�, jollemme tahdo tiilikivell� tappaa k�rp�st� l�himm�isemme p��laelta, k�ytt��ksemme Kierkegaardin kuvaa. Sairaus ja terveys taiteessa ovat liian yhdistettyj�, monimutkaisia k�sitteit�, jottei porvarillisesti hyvinravittu, normaalinen keskinkertaisuus, k�ytt�en itse��n mittapuuna, helposti niit� pidelless��n joutuisi ylivoimaisten teht�vien eteen. Viimeist� sanaa ei henkisen kulttuurin terveys-arvoa mitatessa ole luonnollisesti my�nnett�v� l��k�rillek��n, joskin h�n osaltaan voi usein valaista ja selitt�� monta t�h�n alaan kuuluvaa erikoiskysymyst�. Kuinka pitk�lle yksipuolinen l��k�rin�k�kanta voi vied� henkisi� ilmi�it� arvostellessa, sit� osottaa m.m. er��n m�nchenil�isen aesculapiuksen tutkielma, jossa vetoamalla Otto Weiningerin syd�mentykytyskohtauksiin ja muihin siihen verrattaviin taudinoireihin todistettiin Weiningerin koko tuotannolla olevan merkityst� vain hullujenhoidon alaan kuuluvana tapauksena! Yht� hullunkurinen on toiselta puolen kielt�m�tt� pitk�tukkaisten j�lki-nietzschel�isten romantinen lapsenusko, ett� tie nerollisuuteen on sama kuin hulluuteen ja ett� v�ltt�m�t�n valtakirja niinkutsuttuun taiteilijamaailmaan on kyky voida osottaa itsess��n ainakin jotakin eriskummaista, jollei muuta niin luonnonvastaisia paheita tai teeskenneltyj� intohimoja. Molemmista n�ist� yksipuolisuuksista on ruotsalainen tutkija pysynyt t�ydelleen vapaana. H�nen selityskokeensa eiv�t perustu mink��nlaisille teoreettisille ennakko-otaksumisille, h�n ei liioittele taudin merkityst� Fr�dingin runouden syntym�historiassa eik� my�sk��n poleemisessa mieless� koeta erist�� Fr�dingin tuotantoa niist� sieluntiloista, joita runoilija tautinsa aikana koki. Sattuvasti osottaa Landquist, ettei h�n asettamalla Fr�dingin runouden yhteyteen h�nen mielisairautensa kanssa suinkaan v�henn� Fr�dingin lyriikan arvoa tai sen yleisp�tevyytt�. "K�sityksemme mukaan on nim. Fr�dingin runous olennaisimmalta osaltaan ilmaus h�nen _terveen_ min�ns� taistelusta sairautta vastaan. K�rsimys on opettanut h�nt� kunnioittamaan ja esitt�m��n hyv�n ja terveen el�m�n ihannetta. -- Mutta silloinkaan, kun Fr�ding tulkitsee enemm�n tai v�hemm�n sairaita el�myksi�, ei h�nen runonsa ole menett�nyt p�tevyytt��n eik� kyky� temmata meit� mukaansa. Sielullisesti sairaat henkinet tilat, ainakin senlaatuiset, keve�mm�t, joita p��asiassa kohtaamme Fr�dingin runoissa, tai taistelut sairaita mielialoja vastaan, eiv�t ole muuta kuin suurennusta normaalisen sielunel�m�n kokemuksista." Ja toisessa yhteydess� sanoo tekij�: "Ei ole yksinomaan etu t�ss� k�rsimysten maailmassa olla henkisesti ja ruumiillisesti liian terve. Terveys tuntee vain itsens�, mutta sairaus tuntee sek� sairauden ett� terveyden. Terveys on usein pelkurimainen: se pakenee k�rsimyst� ja kielt�� my�t�tuntonsa. Terveys on itsek�s: se sulkee itsetyytyv�isyydess��n silm�ns�, se t�ytt�� itsens� itsell��n, omilla iloillaan ja toiveillaan. -- -- Raskasmielisyyden leimaamalla el�m�nkatsomuksella on paremmat edellytykset l�yt�� totuus olemassaolossa. Raskasmielisyys ei v�isty el�m�n tielt�, vaan pit�� tarkasti silm�ll� el�m�n katoavaisuutta, tuskaa ja puutteellisuutta. Raskasmielisyys pit�� kirjaa el�m�n hukkaanmenneist� mahdollisuuksista ja k�tkee uskolliseen muistiinsa kaiken ihanan, joka on kadonnut." Ainoastaan hyvin harvoin, julkaistuista runoista ehk� vain parissa kolmessa, voi huomata, ett� tauti on heikontanut tai v��rent�nyt runoilijan arvostelukyky�. Sensijaan on se luonnollisesti vaikuttanut m��r��v�sti h�nen tunne- ja mielikuva-el�m�ns� suuntaan ja v�riin. Se teki h�nest� "muukalaisen el�m�ss�", kehitti sairaalloisen herk�n oman-syyllisyyden tunteen ja kasvatti ennen kaikkea h�ness� rikkaan, erinomaisen monivivahteisen uniel�m�n, miss� h�n l�ysi korvausta sille todellisuudelle, joka oli h�nelt� kielletty. Ensim�isi� niist� maailmoilta, joiden lumoihin h�nen mielikuvituksensa joutui, olivat Walter Scottin ritari- ja linnanherra-romantiikka sek� "Tuhannen ja yhden y�n" it�maalaiset seikkailutarinat. My�skin Vanhan Testamentin aihepiiriin oli h�n jo varhain perehtynyt ja silt� pohjalta runoili h�n, kuten tunnettua, muutamia vakavimmista, suurpiirteisimmist� runoistaan. Kun h�n antaa mielikuvitukselleen vallan, vapautuu runoilija-potilaassa kaikki mik� h�ness� on kovaa, miehek�st� ja hallitsevaa ja sellaisina hetkin� pukeutuu h�nen toteuttamaton el�m�nkaipuunsa Simsonin, Salomon, Cellinin, kuningas Erikin, sultaanin tai muinaisajan Jarlien hahmoon. H�nen hieno sivistyksens� ja herkk� vastaanotto-kykyns� sallii h�nen kokonaan el�yty� vieraihin kulttuureihin, h�n on yht�lailla kotonaan sulttaanin hovissa ja englantilaisessa ylimys-linnassa kuin vermlantilaisessa talonpoikaistuvassa. H�nen unensa avaa h�nelle loppumattomia mahdollisuuksia. Se irroittaa h�net h�nen taudistaan, tekee h�net vapaaksi, objektiiviseksi, antaa h�nelle leikkiv�n huumorin, miehekk��n my�t�tunnon l�himm�isi� kohtaan ja filosoofisen kaukon�k�isyyden. Kun Strindberg kosti sen mist� h�n sisimm�ss��n tunsi j��neens� osattomaksi el�m�n harhakuvan kylm�verisell� paljastuksella, milloin h�n ei kostanut anatemahuudoilla ja h�v�istysromaaneilla, niin kosti Fr�ding valloittamalla mielikuvituksessa, runon n�yiss�, monikertaisesti sen, mit� ei todellisuus ollut h�nelle suonut. Paljon j�� tietysti niin yhdistetyss� persoonallisuudessa ja runoudessa kuin Fr�dingin tutkimukselta selitt�m�tt�. Mink�t�hden toisen samaa tautia potevan mielialat ja ajatusyhtym�t j��v�t voimattomiksi, sis�ist� yhteytt� vailla oleviksi houreiksi tai pukeutuvat, niinkuin sairaalain p�iv�kirjat usein voivat osottaa, ajatuksettomiksi rytmi- ja riimileikeiksi -- ja mink�t�hden juuri Fr�dingin tauti salli potilaan ker�t� sairaat mielialansa ja tunnelmansa kristallikirkkaaksi, loogilliseksi, rohkeilla ja rikkailla soinnuillaan hivelev�ksi runoksi? Mink�t�hden Fr�dingin onnistui s�ilytt�� tautinsakin keskell� sisimp�ns� koskemattomana, saavuttamattomana, niin ett� h�nen runonsa suurimmalta osaltaan vaikuttaa raittiilta ja terveelt�? Joka n�ihin kysymyksiin voisi vastata, h�n olisi ratkaissut yhden taiteellisen luomispsykologian vaikeimpia ongelmia. Joka kohdassa ei ruotsalaisen tutkijan todistelu tunnu aivan yht� vakuuttavalta. Kun h�n koettaa riist�� Fr�dingin erinomaisen kehittyneelt� syyllisyyden-tunteelta kaiken todellisen aiheen, on h�n varmaan mennyt liian pitk�lle -- tehden sen kenties halussaan polemisoida Fredrik B��ki� vastaan, joka muistaakseni on puolustanut aivan p�invastaista olettamusta. Syventyess��n Fr�dingin mielikuvamaailmaan ja koettaessaan sen avulla selitt�� runoilijan erikoisuutta, unohtaa h�n liiaksi mik� alkuper�inen, perustusta laskeva merkitys rytmill� on runoudessa ja varsinkin sellaisessa kuin Fr�dingin, joka tuntuu juuri poljennollaan ja soinnuillaan laulavan itsens� lukijan muistiin. Kun Fr�ding esim. kertoo houreissaan kuullessaan Benvenuto Cellinin basso��nen lausuvan sanat "n�gra ussla maravedi", niin ei ole uskottavaa, ett� niink��n suuressa m��r�ss� n�iden sanojen aineellinen sis�lt� on inspiroinut runoilijaa "Benvenuton kostoon" kuin niihin sis�ltyv� ylpe�, uhitteleva rytmiaines. Yleens� on sanottava, ett� Fr�dingin runoilijahahmo kasvaa ehk� entist�kin suuremmaksi Landquistin kuvauksessa, kun sen inhimillinen tausta, tuskan, k�rsimysten ja taistelujen tausta, nyt alkaa piirty� eteemme. Ruotsalainen tutkija lausuu kirjassaan rohkean v�itteen ett� "henkinen kulttuuri on p��asiassa onnettomien ty�t�" ja ett� "poissuljetut ja heikot ovat ajatelleet ihmiskunnan suuret ajatukset." Olisi vaarallista vaatia n�ille v�itteille yleist� p�tevyytt�, mutta kielt�m�tt� sis�lt�v�t ne paljon totuutta. Esteet, vastoink�ymiset aineellisessa maailmassa ovat usein ulkonaisena aiheena valloitusretkiin hengen maailmassa. Niin antoi Gustaf Fr�dingillekin h�nen muukalaisuutensa ihmisel�m�ss�, h�nen k�rsimyksens� ja tautinsa h�nen ajatuksilleen ja mielikuvilleen niiden lyyrillisen nousun. H�nen runonsa kohoaa taudin ja k�rsimyksen yli saavuttamattomana mieskohtaiselle tuskalle. Se on se voittosaalis, jonka runoilija tempasi kohtalolta taistellessaan sen pimeiden voimien kanssa. SHAKESPEAREN JA CERVANTESIN P�IV�N�. Samana p�iv�n�, huhtikuun 23:na, 300 vuotta sitten saapui Styxin rannalle kaksi vaiherikasta vaeltajaa: toinen tuli pikamarssissa ja kuin uhmaten, ik��nkuin uusia seikkailuja hakien, toinen tuli miettiv�n�, verkkaan ja viipyen, ilman pelkoa ja ilman uhkaa. Toinen tuli Madridista Espanjassa, toinen tuli Stratfordista Englannissa, ja yht'aikaa astuivat he Karonin venheeseen. Kun he katsoivat taakseen el�m�n rannalle, n�kiv�t he kulkeneensa pitk�n tien, yl�s vuorenrinteit� ja alas kuiluihin, ilojen ja k�rsimysten kautta, toivoen ja ep�illen, nousten ja langeten, ja he tunsivat, ettei mik��n inhimillinen ollut j��nyt heille vieraaksi. He olivat rakastaneet ja vihanneet, he olivat yht�lailla istuneet viisaiden ja narrien p�yd�ss�, he olivat yksin�isyydess� ajatelleet ja uneksineet, he olivat miekka vy�ll� ja malja k�dess� kulkeneet iloisissa Bacchus-kulkueissa ja jokainen hedelm� hyv�n- ja pahantiedon puussa oli ollut heid�n k�ttens� ulottuvilla. Shakespeare ja Cervantes! Heid�n tiens� yhtyiv�t kerran, kuolemassa, niinkuin t�htiradat joskus leikkaavat toisensa avaruudessa. Kalliimpaa lastia ei Karon ole soutanut kuoleman rannalle kuin sin� p�iv�n�: niin paljon tietoa el�m�st�, niin paljon tietoa siit� salaper�isest�, samalla kertaa ylev�st� ja naurettavasta pikkumaailmasta, jota sanotaan ihmiseksi. Selvemmin kuin kukaan toinen olivat he lukeneet niit� hieroglyyfej�, joita ihmissyd�n piirt�� el�m�n kankaalle sin� lyhyen� kautena, jona sen on suotu ly�d�, iloita ja k�rsi�, mitata aikaa ja i�isyytt�, eik� itse Platon tiet�nyt el�m�st� enemm�n kuin he. Kuinka kalpeaksi j��k��n kaikki se tieto, mit� k�sitteet ja systeemit ja tieteen rakennelmat ovat meille v�litt�neet, verrattuna siihen mit� suuret runoilijat ovat antaneet, runoilijat, jotka itse el�m�n povelta ovat ammentaneet sanojensa totuuden ja tehon. Ihmiskunnan viisaudenkirjojen joukossa on suurimmilla runoteoksilla aina oleva ensi sija. Kuinka syv�sti meihin tehookin esim. Salomon Sananlaskujen katkera, kokemuksissa ter�stynyt tieto kaiken turhuudesta tai Platonin dialoogien ajatuksen-kuutamokirkkaus ja rauha tai Kantin ja Laplacen py�rrytt�v�t t�htin�yt tai Darwinin l�pitunkeva katse luonnon kehityskulun uumeniin -- aina tulemme l�yt�m��n suurista runoluomista, sellaisista kuin "Kuningas Lear" ja "Hamlet" ja "Don Quijote" ja "Faust" syvimm�n vastauksen mielemme kysynt��n ja levottomuuteen ja etsint��n, ik��nkuin niiss� kuulisimme itse el�m�n ��nen puhuvan. Ja kuinka kauas ihmiskunta loittoneekin ajassa n�ist� runoluomista, palaa se aina niiden luo, niinkuin janoinen palaa l�hteelle, mist� h�n kerran muisti juoneensa kirkkainta, raikkainta ja puhtainta vett�. Suuret runoilijat, joilla on kyky monistaa itse��n, antaa lihastansa ja verest�ns� el�m�� kymmenille ja sadoille ihmishahmoille ja -tyypeille, kansoittavat sen hengen yhteiskunnan, joka el�� ajasta aikaan, jolla on omat kuninkaansa, omat prinssins� ja narrinsa ja surevat �itins� ja petolliset rakastettunsa -- kaikilla ikuisuuden merkki otsallaan. Joku filosoofi sanoo, ett� ihmiskunta on kokoonpantu el�vist� ja kuolleista ja ett� kuolleet ovat enemmist�n� ja muodostavat vahvemman osan. Sellaisia "kuolleita" ovat Shakespeare ja Cervantes. He ovat ihmiskunnan todellisia hallitsijoita. Ajatukset, tunteet, n�yt, runoluomat, jotka ovat ensi kerran liikkuneet heid�n aivoissaan, jatkuvat el�vien tajunnassa viel� kolmesataa vuotta sen j�lkeen kuin niiden is�t ja luojat ovat kuolleet ja jatkuvat yh� tulevissa sukupolvissa. Tulee mieleen, kun ensi kerran n�in Rembrandtin "Y�vartion": en ollut tiennyt ett� taulu oli niin valtava, kokonaisen sein�n suuruinen -- sen v�ripinnan hohtavasta valoh�myst� karkasivat renessanssin soturit esiin niin todellisina, niin yliluonnollisen todellisina, ett� heid�n el�m�nilonsa, heid�n kiireinen touhunsa, heid�n aseidenkalskeensa ja rummunp�ristyksens� tuntui t�ytt�v�n ilman. Taulun edess� kulki nykyisen Amsterdamin porvareita, kulki ulkomaalaisia, turisteja, ja kaikilla oli omat ilonsa ja huolensa, omat harrastuksensa -- joku teki muistiinpanoja matkakirjaansa, joku nauroi, joku pudotti k�silaukkunsa ja kumartui sit� ottamaan -- toiset olivat v�syneen, toiset ik�vystyneen, toiset huolettoman n�k�isi� -- ja kaikki olivat he harrastuksineen, ajatuksineen, mielihaluineen kuin ep�todellisia haamuja, kuin unta, kuin varjo-olentoja n�htyin� Rembrandtin taulun todellisuutta vastaan. Samoin on suurten runoluomien. Nekin el�v�t itse asiassa verevint�, t�ytel�isint�, ikuisinta el�m�� ihmiskunnan keskuudessa. L�pi aikojen ratsastaa La Manchan ritari, suuriin ihanteihinsa kompastuva idealisti, hehkuen Dulcinealleen ja taistellen tuulimyllyj� vastaan -- me kuulemme h�nen Rosinantensa kavionkapseen siin� ajassa, jossa el�mme. Ja h�nen per�ss��n n�emme h�nen aseenkantajansa, mielikuvituksettomana ja itsekk�it� etuja tavoittelevana, mutta vaistomaisesti tuntien palvelevansa jotakin itse��n suurempaa. Ja kun kuningas Lear maailman kiitt�m�tt�myyden ly�m�n� ja oman syyllisyytens� tunnossa tyhjent�� arolla pohjaan asti k�rsimysten kalkin, on ihmiskunta aina tunteva h�ness� ep�toivonsa ikuisen edustajan, suuren veljen, joka traagillisuuden gloorialla on ymp�r�inyt k�rsimyksen. Ja nuori syd�n, jonka el�m�ntoivo on ly�ty rikki, on Ofeliassa tunteva osasisarensa ja koristava, kuten h�n, itse itse��n niill� kukkasilla, joita el�m� h�nelt� kielsi. Falstaffin rehev� nauru ja hekumallinen ilo remahtaa viel� ilmoille l�pi hyvinhoidetun ja s��dyllisen yhteiskunnan. Ja kun Hamletin nimi mainitaan, tuntee ihmiskunta yh� ik��nkuin olisi satutettu johonkin sen arvoituksellisimmassa sisimm�ss�, kuin vaadittaisiin sit� tilille siit� maailmanvalheesta, jolla se surmaa puhtaimpansa ja tulisimpansa. Ja kuinka sammumaton onkaan -- mainitaksemme yhden vuorosanakatkelman -- se el�m�nvalaistus, joka levitt�ytyy Prosperon sanoista h�nen lausuessaan j��hyv�isi�: Sama kude oo meiss� kuin mik' unelmissa on. Ja heid�n viisautensa summa, Shakespearen ja Cervantesin? Ihmissyd�n, Don Quijoten ritarisyd�n, Sanchon porvarisyd�n, Learin kuningassyd�n, Julian rakastajatarsyd�n, Falstaffin fauninsyd�n, "narrien" �lysyd�n, Cordelian lapsensyd�n, Othellon tiikerinsyd�n, Jagon k��rmeensyd�n, Desdemonan kyyhkyssyd�n, Lady Macbethin murhaajansyd�n, Ofelian neitsytsyd�n, Hamletin uneksijasyd�n: _ihmissyd�n_ -- ydinsolumaailmankaikkeuden elimist�ss�, luomakunnan samalla kertaa haurain ja kovin kristallimuodostuma, joka heijastaa el�m�n n�ky�, sen iloja ja suruja, sen kauneutta ja suuruutta. III GOETHE JA LUTHER. On sanottu, ett� Saksan kansa on historiansa aikana rakastanut vain kolme kertaa: Kaarle Suurta, Lutheria ja Bismarckia. Mutta jos nykyajan saksalaiselta kysymme, ketk� historian persoonallisuudet ovat ensi sijassa h�nen kansallisen kiintymyksens� ja ylpeytens� esinein�, saa luullakseni keskiaikainen valloittaja-keisari useimmissa tapauksissa unohtua ja sensijaan sukeltaa Lutherin ja Bismarckin v�liin Goethen nimi. Jos joku voisi kilpailla n�iden kolmen, maansa suurimman uskonnollisen reformaattorin, suurimman runoilijan ja suurimman valtiomiehen kanssa kansansuosiosta, niin olisi kai se sitten vain sotap��llikk� Hindenburg (jonka maine ei kuitenkaan viel� ole ehtinyt saada historian pyhityst�). Jos etsimme syyt� siihen kiintymykseen ja rakkauteen, mit� Saksan kansa tuntee n�it� kolmea persoonallisuutta kohtaan, l�yd�mme enemm�n kuin riitt�v�n selityksen heid�n el�m�nty�ss��n, joka on niin runsain m��rin tullut koko kansan hyv�ksi. Mutta my�skin toista tiet� l�yd�mme siihen selityksen: n�m� miehet ruumiillistuttavat henkil�llisyydess��n itse kansansielua, sen sisimpi� ominaisuuksia, tarpeita ja pyrkimyksi�. He ovat niiden voimien verevin ja vapain ilmenemismuoto, joita kansansielussa uinuu. Edustaen el�m�nsuuntaansa ja kykyjens� puolesta eri aloja henkisess� luomisty�ss� on heiss� samalla paljon yhteist�, paljon sellaista, mink� jokainen vaistomaisesti tuntee -- ilman ett� h�n aina voi tietoisesti eritell�, mist� vaikutelma johtuu -- olevan juuri saksalaiselle hengelle ominaista. Kansat ovat, suuresti katsoen, itse��n rakastavia Narkissoksia. Suurissa miehiss� rakastavat he itse��n, omaa kuvaansa kirkastettuna ja ihannoituna. Lutherin ja Bismarckin saksalaisuus, samoinkuin heid�n kesken�inen henkinen sukulaisuutensa, on niin ilmeinen, ettei se kaipaa todisteluja. Heiss� oli molemmissa lis�ksi kansallistunne hyvin el�v� -- piirre, joka Lutheriin n�hden on sit� merkitt�v�mpi, kun itse kansallisuus-aate nykyaikaisessa mieless� on paljon my�hemp�� alkuper��. Heid�n molempien rajussa, alkuvoimaisessa, vastakohtien v�lill� heilahtelevassa ja pohjimmaltaan kuitenkin hallitussa luonteessa on paljon sukulaisominaisuuksia, samoinkuin heid�n karkeissa ja voimakkaissa ulkonaisissa piirteiss��n. Bismarck eli nuoruudessaan samantapaisen uskonnollisen murroskauden kuin Lutherkin, vaikka sen k�yt�nn�lliset tulokset muodostuivat toisiksi. Molemmat olivat h�ik�ilem�tt�mi� ajaessaan asiaansa, mutta vain m��r�ttyyn pisteeseen saakka. Heiss� ei ollut mit��n hurmahenkist�. Rajoittamisen ja j�rjest�misen tarve oli heiss� yht� kehittynyt kuin kyky avata ajatukselle ja k�yt�nn�lle uusia aloja. Ja lopuksi oli heiss� tosiasiain, realiteettien taju, nerollisuuden ehk� merkillisin tunnus, erinomaisen voimakas. Heid�n vaistonsa ja ajatuksensa toimi ihmetelt�v�ll� selkeydell� ja notkeudella, heid�n minuuttinsa, tuntinsa ja p�iv�ns� olivat henkisesti hedelm�llisemm�t kuin tavallisilla ihmisill� kuukaudet ja vuodet. Heiss� eli molemmissa nuoren kansan v�sym�t�n luomisvoima ja aina uudistuva, ehtym�t�n tuoreus -- Lutherissa sent��n viel�kin raikkaampana ja alkuper�isemp�n� kuin Bismarckissa (joka hengen suuruudessa ei luonnollisesti kohoa Lutherin, renessanssineron, tasoille). Pinnallisesti katsoen voi Goethe tuntua vieraalta ja kaukaiselta verrattuna Lutheriin ja Bismarckiin. H�nen nimelt��n puuttuu molempien viimemainittujen leve�� kansanomaisuutta, h�nen el�m�nty�ns� oli ylimyksellisempi luonteeltaan ja se on v�litt�m�sti tullut vain rajoitetumman kansanosan omaisuudeksi. Voisi ehk� erehty� uskomaan, ett� Goethe on Saksan kansanhengelle vain panashi, kunniat�yht�, kun Luther ja Bismarck ovat aseita, ty�n ja taistelun aseita, sen k�siss�. Sellainen k�sitys olisi harhaanjohtava: Goethe el�� yh� ja tulee el�m��n toimivana tekij�n� Saksan hengenel�m�ss�, t�ydent�en Lutheria ja Bismarckia, persoonallisuuden monis�ikeisess� kehityksess� heit� kumpaakin rikkaampana. Omistaen luonteessaan paljon v�hemm�n ulosp�in k��ntyv�� aktiivisuutta kuin Luther ja Bismarck, ei h�nen yhteiskunnallista vaikutustaan luonnollisesti voi heihin verrata, mutta sensijaan on h�n v�lillisesti, omassa henkil�llisyydess��n, antanut saksalaisille esikuvan, jonka merkitys ulottuu varmaan viel� kauas tulevaisuuteen. Goethess�h�n saksalaiset omistavat rikkaimman, monipuolisimman neron, mit� renessanssin-j�lkeinen maailmanhistoria tuntee. Vaikkakin kaikki ohjelmallinen saksalaisuus oli h�nelle t�ysin vierasta, jopa siin� m��rin, ett� h�nt� on voitu syytt�� suorastaan ep�is�nmaallisuudesta, on h�n kuitenkin rotunsa ja kansansa t�ysverinen edustaja, Lutherin ja Bismarckin heimolainen. Kosketus- ja vertauskohdat h�nen ja m.m. Lutherin v�lill� eiv�t kenties ole niink��n v�h�iset kuin ensi silm�yksell� uskoisi. Harvoin luullakseni muistetaan, ett� Luther esiintyy henkil�n� yhdess� Goethen n�ytelmist� -- "G�tz von Berlichingeniss�". H�n esiintyy tosin puolittain inkognito, "veli Martinin" nimell�, mutta ei tarvitse kuulla muuta kuin pari h�nen vuorosanoistaan, ennenkuin ymm�rt��, ett� se Martin, jota t�ss� tarkoitetaan, on kuuluisin niist� miehist�, jotka ovat t�t� nime� kantaneet. (Lutherin ja Berlichingenin el�m�najat sattuvat sit�paitsi yhteen.) Veli Martinilla ei ole suurta sijaa n�ytelm�ss�, mutta h�nen vuorokeskustelunsa draaman p��henkil�n kanssa ensi n�yt�ksess� valaisee sek� nuoren Goethen sankaria ett� Lutheria sellaisena kuin tekij� on h�net k�sitt�nyt. Se kuva, mik� n�ytelm�ss� annetaan luostariveli Martinista, omistaa n�ht�v�sti tekij�n t�yden my�t�tunnon samoinkuin G�tzinkin. Koko n�ytelm�, jonka tapaukset ovat sovitetut uskonpuhdistuksen aikoihin, onkin hengelt��n selv�sti protestanttinen. Kuvaavia ovat t�ss� suhteessa m.m. seuraavat Martti-munkin sanat -- sanat, joiden el�m��-my�nt�v�ss� hengess� sek� Luther ett� Goethe tapaavat toisensa: "Minusta ei mik��n ole vaikeampaa kuin etten saa olla ihminen. K�yhyys, pid�ttyv�isyys, tottelevaisuus -- nuo kolme munkkilupausta, joista jokainen erikseen on luonnon edess� kest�m�t�n, ovat yhdess� siet�m�tt�m�t." Viel� etemm�ksi lent�v�t Martti-munkin maalliset toivomukset: "Suokoon Jumala, ett� hartiani olisivat kyllin voimakkaat kantamaan haarniskaa ja k�sivarteni kyllin luja sy�ksem��n vihollisen hevosen selj�st�!" Goethe oli kirjoittaessaan "Berlichingenin" 24-vuotias. Senj�lkeen emme tiet��kseni tapaa, emme ainakaan mill��n huomattavammalla sijalla, Lutherin nime� Goethen teoksissa tai h�nen el�m�kerrassaan, ennenkuin vasta Goethen keskusteluissa Eckermannin kanssa, siis runoilijan vanhuudessa. Kerran vertailee Goethe nuorelle puhetoverilleen m.m. Lutherin uskonpuhdistusty�t� siihen, mit� h�n, Goethe, oli tehnyt oikaistessaan Newtonin valo-teorioja ja h�n vetoaa j�lkipolven tuomioon. (J�lkipolven tuomio on langennut toisin kuin Goethe edellytti: Newton oli oikeassa, Goethe v��r�ss�!) Paljon huomattavampaa on pari muuta keskustelua, joissa Goethe puhuu Lutherista. Kerran h�n lausuu m.m.: "Luther oli merkillinen nero, h�n on vaikuttanut jo l�pi aikojen ja mahdotonta on aavistaa sit� kaukaista p�iv�� tulevaisuudessa, vuosisatojen takana, jolloin h�n lakkaa olemasta produktiivinen, tuottava." Viel� huomattavampi on seuraava Goethen lausunto, jota nyt, Luther-juhlan aikana, sopii muistella: "Emme lainkaan tied�, mist� kaikesta meid�n on kiitt�minen Lutheria ja uskonpuhdistusta. Olemme p��sseet vapaiksi henkisen vajavaisuuden kahleista, meille on sivistyksemme kehittyess� tullut mahdolliseksi tunkeutua takaisin l�hteelle ja k�sitt�� kristinuskoa sen t�ydess� puhtaudessa. Meill� on j�lleen rohkeutta seisoa lujasti maakamaralla ja nauttia Jumalan suomasta ihmisluonnosta. Edistyk��n henkinen kulttuuri yh� edelleen, juurtukoot luonnontieteet yh� syvemm�lle, laajetkoon ihmishenki kuinka paljon hyv�ns�, milloinkaan ei se ole p��sev� kristinuskon ylevyyden ja siveellisen kulttuurin yl�puolelle sellaisena kuin se loistaa meit� vastaan evankelioissa. -- -- Ja mit� pitemm�lle me protestantit p��semme jalossa kehityksess�, sit� nopeammin seuraavat katolilaiset per�ss�mme." Huomattavaa t�ss� lausunnossa m.m. on, ett� Goethe, joka yleens� pysytt�ytyi kaikkien kirkollisten tunnustusten ulkopuolella, on k�ytt�nyt sanontatapaa "me protestantit". T�m� ei ole suinkaan sattuma, Goethe oli ep�ilem�tt� protestantti my�skin muussa mieless� kuin siin�, ett� h�n oli lutherilaisen seurakunnan j�sen. Luther ja Goethe muistuttavat suuresti toisiaan siin� hellitt�m�tt�myydess�, mill� he pit�v�t kiinni totuudesta, omasta totuudestaan. Lutherin vei t�m� tinkim�tt�myys taisteluun vallitsevaa uskonnollista k�sityst� ja paavillista kirkkoa vastaan, Goethen se johti sis��np�in, itseens�, omaan yksil�llisyyteens�, l�yt�m��n oman tiens�, omat askeleensa maailmassa. Luther on ep�ilem�tt� j�ykemp�� ja kovempaa ainesta kuin Goethe, h�ness� on enemm�n taistelijaa ja sankaria, h�ness� on my�skin kielt�m�tt� j�ljell� suuri m��r� keskiaikaista luostarivelje�, huolimatta siit�, ett� h�n kielsi munkkilaitoksen. Goethe ei ollut mik��n sankari sanan tavallisessa merkityksess� -- sek� paholainen ett� paavi saivat h�nen puolestaan olla rauhassa. Kristinuskon ja viel� Lutherinkin jyrkk� siveellinen dualismi oli h�ness� lieventynyt ja vaimentunut. H�n ei uskonut ehdottomaan hyv��n eik� ehdottomaan pahaan. H�n uskoi inhimillisyyteen, jossa h�n, panteisti, samalla n�ki jotain jumalallista. Ne vuosisadat, jotka erottavat Lutherin ja Goethen, ovat antaneet j�lkim�iselle jo itsess��n kehittyneemm�n ja vapaamman perinn�n. Inhimillisyys taimi Goethen el�m�nty�ss� useammalla sirkkalehdell� ja sen kukinta ja hedelm� tuli my�skin loistavammaksi ja rikkaammaksi. Mutta jos koetamme katsoa historiallisesti Lutheria ja Goethea, ottaen siis huomioon sen perinn�n, mink� kumpikin oli aikakaudeltansa saanut, kasvaa uskonpuhdistajan hahmo ep�ilem�tt� suuremmaksi, j�ttim�isemm�ksi kuin runoilijan. Yhdell� alalla sivuavat heid�n tiens� toisiaan hyvin l�helt�: kielellisess� luomisty�ss�. Lutherhan vaikutti raamatunk��nn�ksell��n ratkaisevasti nykyisen saksalaisen kirjakielen syntymiseen. Pysytellen l�hell� kansankielt�, lainasi h�n samalla omasta persoonallisuudestaan, omasta mielikuvituksestaan ilmaisukeinoilleen mehua ja voimaa. Niin el�� t�m�n th�ringenil�isen vuority�miehen pojan hiukan karkea, mutta miehinen ja voimakas henki koko Saksan kirjakielen, hengellisen ja maailmallisen, valtavalla alueella. Mutta my�skin Goethe painoi, kolme vuosisataa my�hemmin, l�htem�tt�m�n leimansa saksankieleen ja sen kuvallisiin ja rytmillisiin ilmaisukeinoihin. Sivuten h�nkin muutamina kausinaan l�helt� kansan ilmaisutapoja, etenkin kansanlaulua, antoi h�n omasta yksil�llisyydest��n saksalaiselle kielenk�yt�lle siihen saakka saavuttamattoman �lyllisen ilmehikkyyden ja tunteellisen herkkyyden. Molemmissa, Lutherissa ja Goethess�, el�� Saksan kansansielu tuoreinta ja syv�llisint� el�m��ns�, he ovat siveellisesti voimakkain ja �lyllisesti korkein ilmaisumuoto tuon kansan hengest�, joka n�k���n sulkee itseens� niin paljon vastakkaisia piirteit�, k�sitteellisen ajattelun syvyyden ja k�yt�nn�llisen tarmon, runouden ja proosan, taipuvaisuuden ja k�mpelyyden, hienouden ja karkeuden, tuon kansan, joka t�ll� hetkell�, valmistautuessaan viett�m��n suuren uskonpuhdistajansa juhlaa, taistelee voitollisesti puolta maailmaa vastaan. GOETHEN �ITI. Niist� lukuisista naisista, jotka ovat vaikuttaneet Goethen el�m��n, on ehk� Friedrike Brion, nuoruudenrakastettu, naisena vieh�tt�vin ja Marianne von Willemer, runoilijatar, henkil�llisyyten� merkitsevin, mutta "rouva neuvos", Goethen �iti, on varmaan jakamattomimmin saanut osakseen j�lkimaailman samoinkuin oman aikansakin my�t�tunnon. H�nen maineensa perustuu kyll� p��asiassa, voimmepa sanoa yksinomaan siihen tosiasiaan, ett� h�n on suurimman saksalaisen runoilijan �iti, mutta t�m� frankfurtilainen pormestarintyt�r ja raatimiehenrouva edustaa samalla el�m�niloisessa, k�yt�nn�llisess� ja rehev�ss� persoonallisuudessaan parhailta puolilta saksalaista naista yleens�, puolisona ja �itin�. Sellaisena ovat h�nen maanmiehens� s�ilytt�neet h�nen kuvansa ja sellaisena ansaitsee h�n, saksalaisen naisen edustajana, meid�nkin mielenkiintomme. H�n ei ollut niit� ylimaailmallisia runottaria, jotka romantiikan p�ivin� n�ytteliv�t huomattavaa osaa Saksan hengenel�m�ss� ja erikoisesti Goethen muiston vaalijoina, h�n oli joka suhteessa yksinomaan kodin ja perheen henget�r, ja joskin h�n osasi kirjoittaa asiallisia ja hauskoja kirjeit�, ei h�n kuvitellutkaan ett� h�nen kutsumuksensa viittaisivat siihen maailmaan, miss� h�nen poikansa laakerit kasvoivat. Monessa kohdin Goethen runoudessa olemme n�kevin�mme vilahduksen Goethen �idist�, Aja-rouvasta, mutta tuskin miss��n on h�nen luonteensa kuvattu niin ilmiel�v�n� ja samalla ik��nkuin hell�ll� huumorilla kuin "Hermannissa ja Dorotheassa", Hermannin �idin hahmossa. Voipa mielest�ni syyll� sanoa, ett� t�m� kertova runoelma kokonaisuudessaankin on suuremmassa m��rin kuin mik��n muu Goethen teos Aja-rouvan hengen l�pitunkema. Se rehev�, hyvinvoipa el�m�, joka muodostaa t�m�n eepoksen terveen ja raikkaan ilmakeh�n, vie ehdottomasti ajatukset siihen frankfurtilaiseen kotiin ja el�m�nymp�rist��n, miss� Aja-rouvan toimeliaat k�det pitiv�t valtikkaa. T�ydell� syyll� l�hettikin Goethe �idilleen t�m�n teoksensa erikoisen hienoissa silkkisiss� kansissa: Aja-rouva ei voinut olla tuntematta ett� osa h�nen omaa saksalaista syd�nt��n sykki t�ss� runoelmassa. H�n kirjoittikin pojalleen t�m�n lahjan johdosta: "Teos ansaitsee niin kauniin painoasun. Se on verraton mestariteos. Kannan sit� kaikkialla mukanani niinkuin kissa pentujansa." Jotenkin t�ydellisesti sointuukin yhteen se kuva, mink� saamme majatalon em�nn�st� ja Hermannin �idist� Goethen runoelmassa, sen kuvan kanssa, mink� Aja-rouva antaa itsest��n nuorelle Fritz von Steinille: "J�rjestyksen ja rauhan rakkaus ovat luonteeni huomattavimpia piirteit�. Sen vuoksi ryhdyn suoraan asioihin k�siksi ja suoritan vastenmielisimm�n ensin. Kun kaikki on saatu j�rjestykseen ja ep�tasainen saatu tasoitetuksi, tahdon n�hd� sen, joka saattaa voittaa minut hyv�ntuulisuudessa." Muotokuva l�hentelee saksalaista rouva- ja �itityyppi�, kuitenkin ehk� sill� rajoituksella, ett� saksalaisessa naisessa yleens� lienee enemm�n sentimentaalista liikatunteilua kuin rouva Goethess�. Elisabeth Textor, Goethen �iti, syntyi v. 1731 vanhasta kunnianarvoisesta, vaikka verraten varattomasta frankfurtilaisesta porvarisuvusta. V. 1747 valittiin h�nen is�ns� kaupungin korkeimmaksi virkamieheksi, elinkautiseksi pormestariksi ja ylituomariksi. Keisari Kaarle VII halusi h�net aateloida, mutta pormestari kielt�ytyi kunniasta, koska h�n piti aateluutta ilman rikkautta vain taakkana. Pormestarin tyt�r k�vi tavallisen kansakoulun ja sai sit� paitsi opetusta sukankudonnassa ja ompeluksessa. H�n ei koskaan oppinut aivan virheet�nt� oikeinkirjoitusta (mik� k�y selville h�nen kirjeist��n), mutta sensijaan avasi varmaan h�nen lapsuutensa kansanvaltainen kasvatus h�nelle tavallista laajemmat n�k�alat ihmisten ja yhteiskunnan el�m��n ja h�vitti h�ness� paljon sellaisia ennakkoluuloja, joista ranskalaisten kotiopettajattarien kasvattamat aatelisneitoset eiv�t suinkaan olleet vapaita. Kun varakkaan r��t�lin poika ja lakimies Johann Caspar Goethe, joka oli hankkinut itselleen "keisarillisen raatiherran" arvonimen, kosi Elisabethia, ylipormestarin tyt�rt�, tapahtui se sent�hden, ett� h�n tulevan vaimonsa avulla p��sisi yhteiskunnallisesti vaikuttavampaan asemaan ja virkatoimeen. Ylipormestari Textor antoi suostumuksensa -- tytt�ren mielipiteen tiedusteleminen ei kuulunut ajan patriarkaalisiin tapoihin. Elisabeth oli naimisiin menness��n seitsem�ntoistavuotias, h�nen miehens� kaksikymment� vuotta h�nt� vanhempi. Caspar Goethe� kuvataan ankaraksi ja j�yk�ksi herraksi. H�nen suuri el�myksens� oli kolmenkymmenen vuoden i�ss� suoritettu Rooman-matka, josta n�kyv�n� muistutuksena olivat h�nen kotinsa seini� kolistavat kartat, kuparipiirrokset ja pienet marmoripatsaat. Varakkaana, riippumattomana miehen� vet�ytyi h�n syrj��n julkisista toimista ja kulutti aikaansa m.m. sepittelem�ll� italiankielell� kuvausta Roomanmatkastaan. H�nell� oli jonkun verran soitannollisia taipumuksia, mutta h�nen mielikuvituksensa oli hedelm�t�n ja kuiva. H�nen iloton ja ankara luonteenlaatunsa ilmeni perheen keskuudessa painostavana kotityranniutena, joka lienee pannut usein nuoren rouvan synnynn�isen hyv�ntuulisuuden kovalle koetukselle. Vuoden avioliiton j�lkeen syntyi heid�n ensim�inen lapsensa, joka sai nimen Johann Wolfgang ja joka teki Goethen nimen yhdeksi kaikkein tunnetuimpia nimi� maan p��ll�. Seuraavana vuonna syntyi tyt�r Cornelia, ainoa pariskunnan lapsista, joka, paitsi Wolfgangia, j�i el�m��n sivu varhaisimpien lapsuusvuosien. Nerothan ovat aina jossakin mieless� k�enpoikia lapsuutensa kodissa: he kasvavat pian vanhempiaan suuremmiksi ja ik��nkuin vavahduttavat, vaistomaisessa pyrkimyksess��n avarampaan maailmaan, kotinsa perustuksia ja seini�. Nuoren Johann Wolfganginkin suhde kylm��n ja ankaraan is��n tuli pian katkeraksi, melkein vihamieliseksi. Sensijaan olivat �idin ja pojan v�lit mit� l�heisimm�t ja s�ilyiv�t sellaisina l�pi el�m�n. Rouva Goethe taisi mielikuvituksellaan el�yty� jo varhain poikansa maailmaan, ottaa osaa h�nen iloihinsa ja suruihinsa ja suojella h�nt� is�n liian ankaralta k�delt�: "Min� ja Wolfgangini vedimme aina yht� k�ytt�. Olimme molemmat nuoria. Ik�eromme ei ollut niin suuri kuin h�nen ja is�n v�lill�." �itins� johdolla perehtyi Johann Wolfgang leikkien salaisuuksiin, oppi seurapelej� ja ennen pitk�� suuren m��r�n k�yt�nn�llist� el�m�nviisautta. �idin mielilauseiksi mainitaan usein seuraavat kaksi, jotka ep�ilem�tt� sivuavat l�helt� sit� el�m�nkatsomusta, mik� ainakin miehuuden voimakkaampaan aikaan oli keskeisint� my�skin Goethelle: "Kokemus synnytt�� toivoa" ja "Opi el��ksesi, el� oppiaksesi". Rouva Goethe joutui poikansa kautta tuttavuuteen mit� erilaisimpien taiteellisten, kirjallisten ja ruhtinaallisten henkil�iden kanssa ja kaikki ihastuivat s��nn�llisesti el�m�niloiseen ja viisaaseen frankfurtilaisrouvaan, ja satunnaista tutustumista seurasi usein pitk� kirjevaihto. Senkin j�lkeen kuin Johann Wolfgang jo oli poissa kotoa, Weimarissa, oli rouva Goethen koti usein "maasta kattoon asti t�ynn� kaunosieluja". Varsinkin tuli weimarilaisten tavaksi tehd� pyhiinvaellusretki� Frankfurtiin, Goethen lapsuudenkotiin. Talon is�nt�, joka muutamien vuosien v�liajoilla seuranneiden halvauskohtausten j�lkeen kuoli v. 1772, oli seurassa harvasanainen ja sulkeutunut, mutta rouva Goethell� riitti sen sijaan yst�vyytt�, vieraanvaraisuutta ja el�m�niloa kaikille. Aina ritarillinen Wieland vihki talon "Casa santaksi" (pyh�ksi taloksi) ja kertoili Weimariin palattuaan: "Aja-rouva on kaikkien naisten kuningatar." Herttuatar Anna Amalie, Goethen yst�v�n ja suosijan Karl Augustin �iti, k�vi h�nkin "Casa santassa" ja h�nen ja rouva Goethen v�lille rakentui syd�mellinen, kest�v� yst�vyys. "Kun herttuatar saa kirjeen Aja-rouvalta, niin ei h�n muusta puhu, on kuin h�nelle olisi tapahtunut suuri onni", kirjoitti Wieland Merckille. My�skin Karl August tutustui rouva Goetheen. Kiitoskirjeens� k�yntins� j�lkeen frankfurtilaisrouvan kodissa alkaa h�n tuttavallisilla sanoilla: "Rakas Aja �iti!" My�skin useat muut Goethen tuttavat puhuttelivat rouva Goethe� yksinkertaisesti �idikseen. Preussin kuningas ja kuningatarkin osottivat suurta huomaavaisuutta "rouva neuvosta" kohtaan, muita ruhtinaallisia henkil�it� mainitsematta. Useat ulkomaalaisetkin, joiden tietoisuuteen Goethen maine oli tunkeutunut, osottivat kunnioitustaan my�skin h�nen �idilleen. Heid�n joukostaan mainittakoon vain saksalaisen kulttuurin hieno tuntija, madame de Sta�l, jonka kunniaksi ylh�iset frankfurtilaisrouvat panivat toimeen suuren juhlan. Goethen �iti, joka oli pukeutunut loistavimpaan pukuunsa, oli tilaisuutta varten ripustanut Preussin kuningattaren lahjoittamat k��dyt kaulaansa ja piteli k�dess��n kultarasiaa, johon oli maalattu h�nen poikansa pienoiskuva (!). Rouva Goethe tervehti vierasta arvokkaasti ja lausui niin suurella ��nell�, ett� se kuului yli koko salin: _Je suis la m�re de Goethe!_ (Min� olen G:n �iti.) Ep�ilem�tt� lankeaa pieni huumorin s�de t�llaisessa kuvaelmassa yli rouva Goethen frankfurtilaisen arvokkuuden. Voimme otaksua, ett� ranskalainen kirjailijatar taisteli pient� hymy� vastaan niiatessaan Aja-rouvalle. Rouva Goethe s�ilytti henkisen joustavuutensa kuolemaansa saakka, joka tapahtui 77:n vuoden i�ss�. Kuolinvuoteellaan antoi h�n m��r�yksi� hautajaiskaakun rusinoista ja siit�, mit� saattov�elle oli tarjottava. H�n tahtoi l��k�rilt��n t�sm�lleen tiet��, milloin kuolema tulisi ja otti sen vastaan samalla tyyneydell� ja alistuvalla iloisuudella kuin el�m�ns� muutkin suuret tapaukset. Goethe on tunnetuissa muistos�keiss��n sanonut perineens� �idilt��n hyv�n tuulensa ja halun sepitell� satuja, mutta itse asiassa voinee v�itt�� h�nen saaneen �idilt��n viel� paljon enemm�nkin: Goethen terveess� ja avarassa persoonallisuudessa, h�nen v�sym�tt�m�ss� syd�mess��n, yht� alttiissa iloille ja suruille, h�nen nopeassa ja vaivattomassa arvostelukyvyss��n on jotain Aja-rouvan hengest�, frankfurtilaisen raatimiehen rouvan, jota saksalaiset runoilijat, kaunosielut ja ruhtinaat niin mielell��n kutsuivat "�idikseen". Aja-rouvan kautta pohjautuu Goethen nerous tukevasti voimakkaaseen ja luomiskykyiseen saksalaiseen keskis��tyyn. * * * * * Norjalaisen kirjailijattaren Clara Tschudin teos "Goethen �iti", joka ilmestyi viime jouluksi suomalaisena k��nn�ksen� ja joka er�iden toisten l�hdekirjain ohella on tarjonnut ainehiston yll� oleviin riveihin, ei tunnu joka suhteessa aivan kriitilliselt�, mutta antaa runsaine kirjeotteineen el�v�n ja n�hd�kseni p��asiassa oikean kuvan esitett�v�st��n. Kuvaus Caspar Goethest� on sensijaan yksipuolinen, naisellisesti liioitteleva. El�v�mpi aikatausta olisi varmaan my�skin antanut kuvaukselle enemm�n arvoa ja historiallista mielenkiintoa. ER�S GOETHEN YST�V�T�R. Saksan romantiikan kolme kuuluisinta runotarta, Rahel Varnhagen, Caroline Schlegel-Schelling ja Bettina von Arnim, ovat l�yt�neet kaikki kuvaajansa nykyp�ivien niin rikkaassa ruotsalaisessa el�m�kerrallisessa ja kirjallisuushistoriallisessa kirjallisuudessa. Vuonna 1908 julkaisi Ellen Key pirte�n ja nerokkaan, mutta paikoin liian aktiivisesti osaaottavaisen monografiansa Rahelista, noin puolikymment� vuotta my�hemmin ilmestyi Beatrice Zaden "Caroline" ja viime vuodenvaihteessa saman tekij�n kirja Bettinasta. N�m� kolme perusteellista, p��asiassa ensik�den l�hteist� ammentavaa teosta antavat erinomaisen silm�yksen romantiikan sisimp��n luonteeseen, miss� naisellisella aineksella oli niin huomattava sija, samalla kun ne sis�lt�v�t mielt�kiinnitt�vi� todistuskappaleita naispsykologiasta yleens�. Rahel, Caroline ja Bettina -- niin on kirjallisuushistoria lyhyesti ja tuttavallisesti n�m� runottaret ristinnyt -- ovat tavallaan uusimman ajan naisen edell�k�vij�it�, ehkei sen naisen, joka hakee vapautusta sukupuolestaan ja pyrkii lains��d�nt�tiet� niinkutsuttuun yhdenvertaisuuteen miehen kanssa, mutta kyll� sen, joka rajoittumatta yksist��n kodin piiriin n�kee teht�v�ns� miehen ymm�rt�j�n� ja innostuttajana hengen ty�ss�, vaalien samalla omaa kehityst��n ja tahtoen, miehen tavoin, p��st� osalliseksi kaikista tiet�misen puun hedelmist�. N�ill� romantiikan naisilla on ollut suuri vaikutus miehiin, aikakautensa ensim�isiin luoviin kykyihin, mutta syvemm�lle katsoen ovat he itse olleet riippuvaisia miehist� -- v�himmin ehk� Rahel, joka on heist� itsen�isen� ajattelijana alkuper�isin -- ja ilman poikkeusta ovat he my�skin t�m�n riippuvaisuutensa tunnustaneet. Heid�n nerollisuutensa on itse asiassa ollut hyvin naisellista laatua: tunteen ja �lyn herkk��, salamannopeaa vastaanottokyky�, eetillisen innostuksen voimaa ja ep�itsekkyytt� sek� sanan, puhutun ja kirjoitetun, verratonta valmiutta. Kuvaavaa heille kaikille on, ett� he ovat _kirjeiden_ muodossa j�tt�neet j�lkeens� varsinaisimmat ja arvokkaimmat todistuskappaleet itsest��n. Kirje, puhutun ja painetun sanan v�limuoto, on ik��nkuin itsest��n tarjoutunut heid�n aseekseen, se on antanut heille tilaisuuden tuoda kirjoitelmiinsa jotain kahdenkeskeisen keskustelun v�litt�myydest� ja vapaudesta, se on sallinut heid�n k�ytt�� heid�n kukkeassa kaunopuheisuudessaan kirjeen l�hett�j�n ja vastaanottajan yhteisi� muistoja, harrastuksia ja mielikuvia kaikupohjanaan ja siten verhota sanottavansa er��nlaiseen intiimiin, l�heiseen tunnelmaan. Niiden takana kuulee puhutun ��nen. Ne antavat my�skin aavistaa, miten suuri merkitys heid�n persoonallisella seurustelullaan on ollut, merkitys, ettemme sanoisi lumous, josta aikakauden ensim�iset miehet ovat antaneet lukemattomia todistuksia. Johtavin aihe Bettinan monivaiheisessa el�m�ss� on h�nen Goethe-ihailunsa, eli, niinkuin h�n sit� itse kutsui, h�nen rakkautensa Goetheen. Se syttyi h�ness� nuorena tytt�n� Frankfurtissa, miss� muistot Goethen nuoruudesta viel� olivat ilmiel�v�t, se syntyi paljon ennen kuin h�n viel� oli n�hnyt ihailunsa esinett� ja se oli h�nen viimeinen ajatuksensa, kun h�n puoli vuosisataa senj�lkeen p��tti el�m�ns�. �idin puolelta olivat runoilijayst�vyydet kulkeneet ik��nkuin perint�n� suvussa. Bettinan �idin�iti, Saksan ensim�inen romaanikirjailijatar Sophie von la Roche oli ollut Wielandin rakastettu ja heid�n rakkautensa muisto el�� useissa Wielandin nuoruudenrunoissa. Noin viisikolmattavuotiaana tutustui Goethe la Roche'in perheeseen, miss� Sophie'n kaunis kuusitoistavuotias tyt�r Maximiliane pian alkoi kahlehtia h�nen naiselliselle vieh�tykselle altista syd�nt��n. Maximiliane ei h�nk��n j�� kylm�ksi, mutta �idin tahdosta menee h�n naimisiin h�nt� itse��n paljon vanhemman, rikkaan frankfurtilaisen kauppamiehen Brentanon kanssa Goethe jatkoi viel� senkin j�lkeen seurusteluaan Maximilianen kanssa Brentanon kodissa, kunnes aviomiehen mustasukkaisuus teki siit� lopun. Brentanon ja Maximilianen avioliitosta syntyi monta lasta, niiden joukossa runoilija Clemens Brentano sek� Bettina. Bettinan syntym�vuosi on 1785. Goethest� on sanottu, ett� h�nen luonteessaan on jotain, mik� osottaa h�nen syntyneen viinirajan etel�puolella. Samaa voi mielest�ni sanoa Bettinasta. Ehk� voi h�ness� my�skin huomata merkkej� is�n italialaisesta syntyper�st�. Bettinan iloisessa rohkeudessa, haaveellisessa luonnon-mystiikassa, l�ikkyv�ss� ja samalla tulisessa tunteellisuudessa, h�nen alinomaisessa juhlamieless��n on jotain etel�ist� ja kenties my�skin katolilaista. Varsinaisen kouluopetuksensa saikin h�n Fritzlarin luostarissa l�hell� Casselia. Luostaria ymp�r�iv�t suuret puistot ja mets�t, miss� satakielet lauloivat kes��in�, ja niiss� sek� Ederin rantamilla yksikseen samoten oppi Bettina n�ht�v�sti enemm�n kuin varsinaisessa luostarikoulussa. Katolilainen oppi ja kristinusko j�iv�t h�nelle sisimm�ss��n vieraiksi ja sensijaan kehittyi h�ness� seurustellessa luonnon kanssa syv� uskonnollinen panteismi, joka t�ytti h�net omituisella hurmautuneella yhteenkuuluvaisuuden tunteella kaiken kanssa, mik� eli ja liikkui. Siin� on ep�ilem�tt� jotain Goethen uskontunnustuksesta, kuitenkin ilman j�lkim�isen tasapainoa ja kirkkautta. Pakollisten rukousten, hartaushetkien ja opetustuntien j�lkeen juoksi h�n vapautuneena puutarhaan: "Siell� oppi enemm�n jokaisesta pienest�, auringons�teest� kuin koko kirkkohistoriasta." L�heinen yhdysel�m� luonnon kanssa kehitti h�ness� varmaan my�skin sit� ep�itsek�st� itsens�unohdusta sek� vapaudentarvetta, jotka olivat h�nen luonteensa hallitsevia piirteit�. Vieroittamalla h�net ihmisist� ja houkuttelemalla h�nt� jatkuviin yksin�isiin haaveiluihin vaikutti se toiselta puolen sen, ett� h�nen oli vaikea sopeutua yhteiskunnan muotoihin ja ett� h�n usein esiintymisell��n loukkasi ja loitonsi luotaan tuttaviaan ja yst�vi��n. Yksin�isyydess� luonnon parissa menetti h�nen arvostelunsa ik��nkuin mittasuhteensa kohdistuessaan ihmisel�m��n. T�ss� ilmenee yksi puoli h�nen rajoituksistaan verrattuna h�nen suureen ihailtuunsa, Goetheen, jonka vapaudentarve ei suinkaan ollut pienempi, mutta joka nerollisuutensa yksin�isyydess� tunsi itsens� riippumattomaksi my�skin keskell� yhteiskuntaa, viel�p� hovin l�heisyydess�, ja joka koteutui yht� helposti jokap�iv�isen, toimivan el�m�n k�yt�nt��n kuin luonnon salaisuuksiin ja ajatuksen korkeimpiin maailmoihin. Bettinan ensim�isen Goethe-kauden voi laskea siit�, kun h�n yhdenkolmatta vuotiaana alkaa Frankfurtissa vierask�yntins� rouva Goethen, runoilijan �idin luona. Elisabeth Goethe oli t�ll�in seitsem�nkymmenen viiden vuotias, mutta viel� el�m�niloinen ja nuorekas. H�n oli lis�ksi viel� vanhoilla p�ivill��n erinomainen kertoja. Istuen h�nen jalkojensa juuressa kuunteli Bettina t�m�n vanhan naisen kertovan Goethen nuoruudesta tarinoita, jotka l�htem�tt�m�sti j�iv�t h�nen mieleens� ja yhtyiv�t siihen mielikuvaan, jonka h�n oli saanut Goethen runoista. Niin kasvoi h�nen tytt�-unelmistaan h�nen "rakkautensa" Goetheen. Goethe tuli h�nelle niin l�heiseksi kuin vain luonto sit� ennen oli ollut. Yksin�isyydess��n "seurusteli" h�n Goethen kanssa, h�n luki "Wilhelm Meisterin" ja l�ysi Mignonissa oman sielunsa. Goethe, joka todellisuudessa t�ll�in oli jo l�hes kuudenkymmenen vuotias, oli h�nen unelmissaan yh�ti nuori niinkuin h�n oli ollut niihin aikoihin, joista rouva Goethe kertoi. H�nen suurin halunsa oli saada kerran n�hd� ihailunsa esinett� kasvoista kasvoihin, p��st� Weimariin. "Koko el�m�ni on ollut valmistusta kohtaukseen sinun kanssasi", kirjoitti h�n my�hemmin p�iv�kirjassaan. V. 1807 t�yttyi viimein h�nen hartain toivomuksensa. Varustettuna iso�itins� nuoruudenrakastetun Wielandin suosituskirjeell�, tulee h�n Goethen luo. T�st� ensi kohtaamisesta kerrotaan, ett� Goethe osotti Bettinalle, joka vihasi mukavia huonekaluja, paikan sohvassa, kunnes Bettina �kki� hyp�hti seisoalle huudahtaen: "Ei, t�ss� en voi istua!" Hymyillen vastasi Goethe: "No hyv�, valitkaa siis itsellenne parempi paikka!" Samassa hetkess� oli Bettina istuutunut Goethen polvelle ja kietonut k�sivartensa h�nen kaulaansa. Monta kertaa t�m�n j�lkeen tapasivat Goethe ja Bettina viel� toisensa, mutta heid�n p��asiallisin vuorovaikutuksensa tapahtui kuitenkin kirjeellisesti. Goethen kuoltua julkaisi Bettina heid�n kirjevaihtonsa lis�ttyn� erin�isill� p�iv�kirjaotteilla ja vapailla kuvitelmilla teoksessaan "Goethen kirjeenvaihto er��n lapsen kanssa", joka tunteellisessa ja runollisilla mielikuvilla kyll�stytetyss� kaunopuheisuudessaan on Saksan romantiikan mielt�kiinnitt�vimpi� ja kauneimpia kirjoja. Goethen ja Bettinan mieskohtainen tapaaminen keskeytyi kerran vuosikausiksi Christiane Goethen, runoilijan puolison, mustasukkaisuuden takia. Bettina sai n�inollen kokea -- vaikka varmaan aiheettomammin -- samaa kuin Goethe kerran oli nuoruudessaan kokenut h�nen is�ns� puolelta Frankfurtissa! Ett� Bettinan tunteella Goethe� kohtaan ei ollut mit��n tekemist� rakkauden kanssa t�m�n sanan tavallisessa merkityksess�, on ep�ilem�t�nt�. Kun rouva Christiane pani toimeen mustasukkaisen kohtauksensa, oli Bettina jo onnellisissa naimisissa runoilijan ja tilanomistajan Achim von Arnimin kanssa. Varmaan on Beatrice Zade oikeassa, kun h�n karakterisoi Bettinan suhdetta Goetheen seuraavaan tapaan: "Bettinan rakkaus Goetheen oli sit� harvinaista ja ylev�� lajia, josta aistillisuus kokonaan puuttuu ja itsekk�isyys on samaa kuin kaipuu antaa, ei ottaa. H�n oli onnellinen, jos h�n vain sai n�ytt�� rakkauttaan, vastarakkautta ei h�n vaatinut, ei ainakaan tavallisessa merkityksess�. -- H�nen tunteensa Goethe� kohtaan olivat kuitenkin h�nen luonteensa kaunein kukka. Nainen oli h�nell� toisella sijalla: h�n oli ennen kaikkea taiteilija." Kuvaavaa h�nelle onkin, ettei esim. ulkonaisen suhteen rikkoutuminen, ei edes Goethen aiheeton suuttumus ja kylmyys vaikuttanut mit��n h�nen tunteisiinsa h�nen ihailtuaan kohtaan. H�nen, Goethen, olemassaolo oli h�nelle kyllin, se oli h�nelle loppumaton ilon ja onnen l�hde. Ei edes Goethen kuolema voinut sit� h�nelt� riist��. Mutta vaikkakin t�m� Goethe-palvelus oli suuri, johtava idea Bettinan maailmassa, sis�ltyy h�nen el�m��ns� runsaasti my�skin muita suhteita. Useiden ajankohdan merkitt�vimpien miesten kanssa on h�n ollut vilkkaassa ja molemmin puolin hedelm�itt�v�ss� henkisess� vuorovaikutuksessa. Wieniss� oleskellessaan v�h�n yli kahdenkymmenen vuotiaana, joutui h�n silloin jo melkein kuuron ja sielultaan s�rkyneen Beethovenin tuttavuuteen ja heist� tuli kohta mit� parhaat yst�v�t. Niin kauan kuin Bettina viipyi Wieniss�, tapasivat he toisensa joka p�iv� ja my�hemmin syntyi heid�n v�lilleen kirjevaihto, joka osottaa; miten virkist�v�sti Bettinan my�t�el�ytymisen kyky on vaikuttanut Beethoveniin taiteilijana ja ihmisen�. Bettina oli hyvin musikaalinen, mutta paitsi musiikkia, oli heill� yhdyssiteen� yhteinen ihailu suurta weimarilaista kohtaan. Muista tunnetuista henkil�ist�, jotka joutuivat l�heisemp��n vuorovaikutukseen Bettinan kanssa, mainittakoon runoilija Ludvig Tick, filosoofit Jacobi ja Schleiermacher, Rahel, veljekset Grimm, ruhtinas P�ckler ja kuningas Fredrik Wilhelm IV. Berliini tuli loppuij�ll� h�nen kotikaupungikseen ja siell� joutui h�n ottamaan osaa berliinil�is-romantikkojen vapaamielisiin valtiollisiin harrastuksiin. H�n oli luonteeltaan synnynn�inen demokraatti ja h�n karttoi hovia, johon h�nell� miehens� aseman nojalla olisi ollut vapaa p��sy. Sen sijaan koetti h�n vaikuttaa suoraan kuninkaaseen, jonka kanssa h�n oli kirjevaihdossa. My�skin julkisella kirjallisella toiminnallaan taisteli h�n sorrettujen ja v��ryytt� k�rsivien puolesta, m.m. omistamalla kuninkaalle vapaamielisen valtiollisen lentokirjasen. Bettina kuoli 1859, seitsem�nkymmenen nelj�n vuoden ik�isen�. H�nen viimeinen ajatuksensa koski Goethe-patsasta, johon h�n itse oli tehnyt luonnoksen. Niinkuin yleens� kirjoittavat naiset, tuli Bettina sek� el�ess��n ett� kuolemansa j�lkeen monipuolisen, eik� suinkaan aina lempe�n arvostelun alaiseksi, varsinkin miehisten virkaveljiens� taholta. H�nen ylitsekuohuva tunteellisuutensa ja ne erinomaisen aktiiviset muodot, joihin se usein pukeutui, tarjoavat ep�ilem�tt� kylm�lle tarkastajalle tilaisuutta arvosteluun ja ivaan. H�nen raju, levoton mielikuvituksensa teki h�nelle usein huonoja palveluksia kun h�nen piti muististaan panna paperille tosiasioita. Historiallisen mielen puute oli h�ness� niinik��n ilmeinen. Mutta pahansuovinkaan arvostelu ei voi kielt�� h�nen nerollisuuttaan ja h�nen luonteensa harvinaisia ja hienoja piirteit�. H�nen kirjeilt��n puuttuu usein kiinte� loogillinen rakenne, mutta ne ovat t�ynn�ns� yksityisi� nerokkaita ajatuksia ja taiteellisia tunnelmakuvia. H�nen itse-erittelyns� on psykoloogisesti syv� ja oikea. H�nen kykyns� vaistota ja ymm�rt�� hengen suuruutta on niinik��n harvinainen. Kaikki h�nen yst�v�suhteensa olivat vilpitt�m�t ja syv�t. Minne h�n tuli, pani h�n liikkeelle henkisi� voimia. H�n uskoi kauneuteen, suuruuteen, jumaluuteen ihmisess�. H�nen koko el�m�ns� yli levitt�ytyy kuin ehtym�t�n juhlavalaistus: sen tunteen kev�tajan hohde, joka kirjallisuushistoriassa kulkee nimell� romantiikka ja joka antaa meid�n silmiss�mme 1800-luvun ensi vuosikymmenille, ihmisille ja runoteoksille, samalla kertaa niin lapsimaisen ja ylev�n luonteen. GOETHE SOTAKIRJAILIJANA. Kun Goethe� h�nen vanhoilla p�ivill��n muistutettiin h�nen vallankumouksellisentitaanisesta nuoruudenrunostaan "Prometheus", kerrotaan h�nen melkein kauhistuneen sen "sansculottilaista" mielenlaatua. H�n oli k�ynyt kokonaan vieraaksi sille 25-vuotiaalle, joka kerran oli runossaan lingonnut Zeusta ja maailmanj�rjestyst� vastaan kirouksensa ja uhkansa tai oikeammin: runo oli jo syntyess��n ollut vieras h�nen sisimm�lle itselleen. Goethe ei uskonut vallankumouksiin, uskoakseen sit� enemm�n rauhalliseen, elimelliseen kehitykseen. H�nen nuoruutensa ja miehuutensa vuodet eiv�t olleet kuluneet vailla sis�isi� taisteluja ja traagillisia ristiriitoja, mutta ne eiv�t olleet voineet el�tt�� h�ness� kielt�misen ja kumouksen henke�. H�nen oma, onnellinen, tuloksista rikas kehitystiens� ja h�nen syv�llinen luonnontuntemuksensa olivat kasvattaneet h�ness� lujan persoonallisen vakaumuksen, ett� vain rauhallinen, asteettainen kehitys vei pysyviin saavutuksiin. Niin tuli Goethe, jonka ajatus on monella alalla kulkenut vuosisatoja aikalaisten edell�, n�yttelem��n vanhoillisen osaa ajankohtansa historiallisten tapausten keskell�. Aikakauden suuri kansanliike, joka sattui h�nen ollessaan miehuutensa parhaassa i�ss�, Ranskan vallankumous, oli h�nelle vieras ja vastenmielinen. H�n n�ki siin� ep�j�rjestyksen, kaaoksen, raakojen vaistojen ilmauksen, h�vityksen -- tuskin muuta. Sit� vastaan puhuivat h�nen kokemuksensa, h�nen el�m�nfilosofiansa, h�nen itses�ilytysvaistonsa, mik� viimemainittu ei suinkaan ole samaa kuin mit� nykyajan sosialistit sanoisivat luokkaitsekkyydeksi. H�n oli tottunut tapaamaan aatteen yksil�llisess�, persoonallisessa muodossa, ja kun se tuli h�nt� vastaan joukkovaistojen kannattamana, ep�m��r�isen�, selkeentym�tt�m�n� kansanliikkeen�, ei h�n sit� tuntenut eik� tunnustanut. T�h�n tulee lis�ksi h�nen syv�lle juurtunut vastenmielisyytens� kaikkea ep�j�rjestyst� vastaan, vastenmielisyys, joka on saanut klassillisimman, mutta usein v��rin selitetyn ilmaisunsa tunnetuissa sanoissa: "Minun luonteeni mukaista on ett� mieluummin suostun tekem��n jotain oikeudetonta kuin mukaudun ep�j�rjestykseen." Goethen suhteesta _sotaan_ voimme sanoa jotenkin samaa kuin h�nen suhteestaan vallankumoukseen: Goethe ei uskonut sotaan. Ne, jotka t�ll� hetkell� puhuvat saksalaisten militarismista, eiv�t voi vedota Goetheen. T�ydell� syyll� k�ytti h�n itsest��n nimityst� "rauhan lapsi" -- t�ydell� syyll�, sik�li kuin erist�mme t�st� k�sitteest� kaiken, mik� voi vied� ajatukset nykyaikaiseen, haaveelliseen rauhanaate-intoilijaan. Goethe ei suinkaan kielt�nyt sodan historiallista v�ltt�m�tt�myytt�, mutta h�n ei uskonut sotiin eik� niiden saavutuksiin. Kaikkein v�himmin uskoi h�n, ett� sodan arpa voisi tyydytt�v�ll� tavalla ratkaista kansojen kesken syntyvi� erimielisyyksi� tai siveellisi� ristiriitoja. H�n ei uskonut niihin oikoteihin, joita pitkin vallankumoukset ja sodat koettavat kuljettaa kansojen historiaa. Jokainen edistys oli h�nen el�m�nfilosofiansa mukaan ostettava hedelm�llisen, tuottavan, persoonallisen ty�n ja elimellisen, henkisen ja aineellisen kehityksen hinnalla. Se tapa, mill� vallankumouksen giljotiini ja sodan miekka katkaisi tai oikeammin kuvitteli katkaisevansa kehityksen Gordion-solmuja, oli h�nest� vain n�enn�inen. Inhimillinen kehitys, historiallinen kehitys kulki h�nen mielest��n toisia teit�. Goethe, joka koko el�m�ns� ajan tuntui olleen kohtalon erikoisen kaitselmuksen alainen siin� suhteessa, ettei h�n saanut, tahtoen tai tahtomatta, j��d� vieraaksi millek��n inhimilliselle, joutui, huolimatta kaikesta vastenmielisyydest��n vallankumousta ja sotaa kohtaan, l�heisen� todistajana olemaan mukana molemmissa. V. 1792, 43:n vuotiaana, seurasi h�n nim. Weimarin herttuan Karl Augustin nimenomaisesta tahdosta, ettemme sanoisi k�skyst�, ruhtinaallista yst�v��ns� liittoutuneiden, Preussin ja It�vallan, sotaretkell� Ranskan vallankumouksellisia vastaan. Goethe l�hti ep�mielell��n t�lle retkelle. H�n oli hiljan palannut Italiasta ja oli juuri ehtinyt uudelleen el�yty� kotiinsa, t�ihins� ja tutkimuksiinsa, jotka viimemainitut n�ihin aikoihin, enemm�n kuin runo-suunnitelmat, t�yttiv�t h�nen p�iv�ns�. Karl August oli preussilaisena kenraalimajurina ja kyrassierirykmentin p��llikk�n� mennyt edell�, Goethe tuli herttuan lahjoittamissa b��mil�isiss� vaunuissa j�ljess� ja tapasi ruhtinaallisen yst�v�ns� ja is�nt�ns� leirill� Praucourt'issa 27 pn� elokuuta 1792 ja otti sen j�lkeen osaa kaikkiin t�m�n Saksalle v�hemm�n kunniakkaan sodan vaiheihin ja vaaroihin. N�kyv�n� kirjallisena tuloksena t�lt� retkelt� sis�lt�v�t Goethen kootut teokset parisen sataa sivua k�sitt�v�n sotakuvauksen, joka kuulunee siihen osaan runoilijan tuotannosta, mit� yleens� kunnioituksella kierret��n. Nyky��n on t�m� teos _Kampagne in Frankreich_ (Sotaretki Ranskaan) saanut aivan erikoisen aktualisuuden ja kirjallisuusluetteloista olenkin n�hnyt sen runoilijan kotimaassa �sken ilmestyneen uusina painoksina. Ep�ilem�tt� ansaitseekin se tulla luetuksi. Sen kuvaukset tarjoavat sek� suorituksensa ett� sis�lt�ns� puolesta mielt�kiinnitt�vi� vertauksia nykyajan sotakertomuksiin, vertauksia, jotka yleens� eiv�t lankea nykyhetken sotakirjailijain eduksi. Se tarjoaa samalla herkullisen palasen Goethen kehityshistoriaa. Ja ennen kaikkea saamme n�hd�, milt� sota n�ytti neron silmill� katsottuna, mit� liikkui uuden ajan suurimman luovan hengen mieless�, kun h�n n�ki, sodan muodossa, h�vityksen ja tuhon korotetuksi kansojen ja valtioiden pyhitt�m�ksi periaatteeksi. Georg Brandes erehtyy esitt�ess��n Goethe-el�m�kerrassaan, ett� "Kampagne in Frankreich" perustuu kauttaaltaan runoilijan retken kest�ess� tekem��n p�iv�kirjaan. Goethe kirjoitti ja julkaisi sotakirjansa vasta kolmekymment� vuotta Ranskan-retken j�lkeen eik� h�nell� silloin ollut k�ytett�v�n��n muuta kuin aivan pieni� muistiinpanoja ja karttalehtisi� t�lt� ajalta. Sensijaan on h�n muistinsa virkist�miseksi turvautunut toisten, m.m. kamaripalvelijansa Wagnerin muistiinpanoihin sek� sotahistorioihin. Merkitsem�ll� erikseen muistelmansa p�iv� p�iv�lt� ja kuvittelemalla kaiken aikaa el�v�ns� tapahtumain ajassa, on h�n voinut antaa teokselleen todellisen p�iv�kirjan tai, niinkuin me nyky��n sanoisimme, sotakirjeiden muodon. Mutta itse asiassa antavat ne meille kuvan yht� paljon siit�, mit� Goethe ajatteli sodasta v. 1822 kuin v. 1792. Niiden psykolooginen todistusarvo on siten tavallaan kaksinkertainen. Ihmetelt�v� on niinik��n niiss� ilmenev� muistikuvien havainnollisuus ja tarkkuus, joka tosin ei ole voinut varjella tekij�� siell� t��ll� pienilt� erehdyksilt� ja muistivirheilt�, mutta joka on voinut loihtia kokonaisuudessaan t�h�n teokseen sellaisen alkuper�isen, hetkess� n�hdyn ja hetkess� kuvatun tapaussarjan tunnelman, ett� on eksytty pit�m��n sit� todellisena p�iv�kirjana. Kuinka kuvaavia ovatkaan tekij�lleen jo teoksen ensim�iset sivut! Niiss� mainitaan itse asiassa hyvin v�h�n sodasta, mutta sit� enemm�n sangen monista ja sangen kauniista naisista, ranskattarista, joiden kanssa runoilijalla oli onni sy�d� p�iv�llist� Mainzissa tai joita h�n vain sivumennen n�ki jonkun vaununikkunan verhojen takaa tai joille h�n, onnellisimmassa tapauksessa, matkansa varrella sai antaa rauhoittavia tietoja tai tehd� muita pieni� palveluksia. "Vihollisesta" ei h�n tied� mit��n ja koko sana esiintyy tuskin h�nen kirjassaan. Matkallaan p��majaan, usein l�pi sodan h�vitt�mien seutujen, tekee h�n puolueettomasti ja viile�sti havaintojaan puoleen ja toiseen ja h�n mainitsee uskollisesti kaikki ne valitukset preussilaisten sotilasten ry�st�ist�, joita h�n kuulee tilap�isilt� ajureiltaan. Is�nmaallisesta tai sotaisesta innostuksesta ei n�y j�lke�k��n, mutta sensijaan el�hytt�� kaikkia h�nen havaintojaan ja huomioitaan valpas �lyllinen uteliaisuus ja tiedonjano. H�n antaa el�v�n kuvan Verdunin pommituksesta ja antautumisesta ja h�n tutkii mielell��n esikuntaupseerien kanssa sotivien asemaa ja piirt�� siit� kuvauksessaan havainnollisen esityksen. Mutta jollei tarkkaan seuraa h�nen kirjaansa sivu sivulta, on vaikea tiet�� milloin saksalaiset ovat hy�kk��m�ss�, milloin ly�tyin� ja pakoretkell�. Niin v�h�n on t�ss� kirjassa sotaista, j�nnittynytt�, intohimoisesti tapahtumiin osaaottavaa tunnelmaa. Olisi v��rin sanoa, ettei kirjoittaja el�isi itse mukana kuvattavassaan. Sit� h�n kyll� tekee, mutta omalla tavallaan. H�nen kirjassaan vilisee ihmisi�, mutta vain harvat heist� ovat sotilaita. H�n piirt�� ohimennen m.m. erinomaisen miellytt�v�n kuvan vanhasta markiisi de Bombelles'ista, yhdest� niist� Ranskan kodittomista emigranteista, jotka olivat liittyneet saksalaisiin. Goethe oli kerran tavannut h�net h�nen ollessaan l�hettil��n� Veneziassa. Ilmeisesti ovat Goethen sympatiat emigranttien eik� jakobiinien puolella, mutta ne eiv�t esiinny koskaan r�ikein�. Viha on h�nelle tuntematon samoinkuin kostonhimo. H�n kulkee sen ohi, jota h�n ei ymm�rr� ja joka on h�nelle vierasta. Jouduttuaan kerran sotaan tahtoi Goethe luonnollisesti kokea, milt� tuntuu olla vaaralle ja kuolemalle alttiina. H�n menee keskelle kuulasadetta tehd�kseen t�m�n harvinaisen havainnon. Ja verrattomalla itse-erittelykyvyll��n kuvailee h�n vaikutelmiaan: "Tunsin kohta, ett� jotain ep�tavallista tapahtui minussa; pidin tarkkaa vaaria itsest�ni, mutta kuitenkin voin vain vertauskuvallisesti esitt��, mit� tunsin. Tuntui kuin olisin ollut hyvin kuumassa paikassa ja ymp�rist�ni l�mp� olisi valahtanut minuunkin ja kuin olisin tuntenut olevani t�ydellisesti yht� ymp�rist�ni kanssa. Silm�t eiv�t menett�neet mit��n n�k�voimastaan; mutta oli kuitenkin kuin maailma olisi saanut er��nlaisen ruskeanpunaisen hohteen, mik� teki kaikki esineet kouriintuntuvammiksi, havainnollisemmiksi." Saksalaiset ja m.m. Brandes heid�n mukanaan kiitt�v�t Goethen taistelukuvausten eloisuutta ja selkeytt�. Mielest�ni kuitenkin vet�v�t lukijan huomion n�ist� varsinaisista sotakuvauksista -- ehk� sent�hden ett� juuri t�ll� alalla tuotanto nyky��n on ep�ilem�tt� suurempi kuin kysynt� -- ne sivut ja luvut, jotka antavat meille enimm�n Goethest� itsest��n. Tarkoitan sellaisia kohtia kuin esim. se, jossa Goethe kertoo tutustumisestaan nuoreen filosoofiseen koulunopettajaan, jolle h�n antaa ohjausta Kantin tietokritiikin ymm�rt�misess�, tai se, miss� h�n kuvailee, kuinka h�n kesken taistelun menoa, tuskin ranskalaisten luodeilta suojattuna, keskustelee ruhtinas Reussin kanssa v�riteorioistaan. Hauskoja ovat my�skin Goethen mineraali- ja maa-alatutkimukset, joihin h�n aina l�yt�� tilaisuutta, sek� h�nen yksityiskohtaiset havaintonsa h�nt� ymp�r�iv�st� kansanel�m�st�. Sanalla sanoen: harva sotakirjeenvaihtaja on antanut niin v�h�n kuin Goethe sodan rajoittaa inhimillist� n�k�piiri��n. Saksalaisten sotaretki Ranskaan k��ntyi Valmy'n taistelun j�lkeen heid�n ratkaisevaksi tappiokseen -- siit� huolimatta ett� saksalaisia ja heid�n liittolaisiaan johti aikakauden suurin strateegi, Braunschweigin herttua Karl Ferdinand, ja siit� huolimatta, ett� heid�n mieslukunsa, ainakin alussa, tuskin oli pienempi kuin ranskalaisten. Valmy'n taistelun j�lkeen oli Goethe lausunut profeetalliset sanat: "T�ll� hetkell� ja t�ss� paikassa p��ttyy ajanjakso maailmanhistoriassa." Valmy'n voitolla Ranskan vallankumous tavallaan kruunasi itsens�. Se osottautui paljon voimakkaammaksi kuin saksalaiset olivat laskeneet. Kukaan ei kantanut saksalaisten tappiota keve�mmin kuin Goethe. Pakolliselta sotaretkelt��n palasi h�n takaisin Weimariin runottariensa pariin ja eli taas pian keskell� kuohuvaa luomiskautta. GOETHE JA NAPOLEON. Goethe ja Napoleon tapasivat toisensa vain lyhyin� hetkin� kahden p�iv�n aikana, mutta heid�n kohtauksensa j�tti molempiin l�htem�tt�m�n vaikutelman. Ja jo paljon ennen mieskohtaista tapaamistaan olivat n�m� aikakautensa suurimmat henget askarrelleet toistensa mielikuvituksessa. Heid�n kohtaamisensa tapahtui lokakuussa 1808. Molemmat maailmanvalloittajat olivat silloin voimansa kukkuloilla. "Faustin" runoilija oli jo tosin l�hes kuusikymmenvuotias, mutta h�nen luomiskykyns� ei ollut viel� herpaantunut ja h�nen �lyns� ja henkinen n�k�piirins� olivat laajemmat ja kirkkaammat kuin koskaan. Suurella itsekurillaan oli h�n kehitt�nyt kaikki voimat persoonallisuudessaan kukkaansa ja hedelm��ns�. Faust-tarina eli viimeist� kypsyys-kauttaan h�nen sielussaan. My�skin Napoleonin t�hti loisti korkeimmillaan. Jenan ja Auerst�dtin laakerit olivat viel� tuoreet ja yh� uusia tuntui voitonjumalatar tarjoilevan suosikilleen. Saksalaisten runoilijaa ja ranskalaisten keisaria erotti toisistaan paitsi rodun, luonteen ja el�m�nalan suunnatonta erilaisuutta, my�skin i�ss� kaksi vuosikymment�. Mutta se mik� heit� yhdisti merkitsi sittenkin enemm�n: nerous, luova persoonallisuus. Molemmat olivat he yksin kansansa keskuudessa, molemmat olivat maailmankansalaisia, molempien taistelun�ytt�m�n� oli koko ihmiskunta. Molemmissa oli mit� suurimmassa m��r�ss� sit� sielullista ainesta, josta Nietzsche my�hemmin runoili "yli-ihmisens�". Napoleonin seuralainen Egyptinretkell� (v. 1798) Bourrienne on julkaissut luettelon niist� kirjoista, joita silloisella kenraali Bonapartella oli mukanaan henkisen� asestuksenaan. N�iden kirjojen joukossa, uuden ja vanhan testamentin sek� koraanin rinnalla, tapaamme my�skin Goethen "Wertherin". Kaikkiaan oli Napoleon seitsem�n kertaa lukenut "Wertherin", ja my�skin muita Goethen luomia mainitaan h�nen seuranneen tarkkaavaisuudella. Meist� nykyajan lapsista, joista Goethen nuoruudenromaanin rococorakkaus helposti tuntuu jo v�lj�ht�neelt�, saattaisi n�ytt�� selitt�m�tt�m�lt� sellaisen voima-luonteen kuin Napoleonin kiintymys "Wertheriin", jollemme muistaisi, ett� t�m� tunteellinen romaani oli aikakauden hengen mukainen ja ett� se varsinkin Ranskassa, miss� Rousseau'n "La nouvelle Helo�se" oli avannut sille tiet�, tapasi ilmestyess��n yleist� vastakaikua. Ett� Napoleonin tuttavuus "Wertherin" kanssa ei kuitenkaan ollut mit��n ajan kirjallisen muodin aiheuttamaa velvollisuus-lukemista, vaan ett� h�nell� oli romaaniin mit� persoonallisin suhde, se k�y ilmi m.m. h�nen keskustelustaan Goethen kanssa t�st� teoksesta. Edellisess� kirjoituksessa "Goethe sotakirjailijana" mainitsimme Goethen kielteisest� suhteesta vallankumoukseen, miss� h�n p��asiassa n�ki vain sekasorron ja h�vityksen. On syyll� sanottu, ettei h�n ymm�rt�nyt niit� aatteita, jotka muodostivat sellaisen kansanliikkeen kuin Ranskan vallankumousn�ytelm�n taustan, ennen kuin ne ruumiillistuivat Napoleonissa, josta samalla tuli vallankumouksen p��tt�j�. Sensijaan her�tti kohta h�nen -- persoonallisuuden suuren tuntijan -- mielenkiintoa ja my�t�tuntoa Napoleonin henkil�llisyys, miehen, joka pian oli t�ytt�v� maailman nimell��n. Vanhuutensa uskolliselle puhekumppanille Eckermannille tunnustaa Goethe usein Napoleon-ihailuaan, sanoen m.m. olevansa onnellinen siit�, ett� oli saanut el�� Napoleonin aikana. Niinik��n puhuu h�n usein valloittajakeisarista _luovana_ nerona, tuntuupa monista h�nen lausunnoistaan k�yv�n ilmi, ett� h�n piti Napoleonia omassa ajassaan ainoana vertauskohtanaan, jopa suorastaan hengenheimolaisenaan. Syksyll� v. 1808 piti Napoleon Erfurtissa liittolais- ja vasalliruhtinaittensa kanssa neuvotteluja, joihin Weimarinkin herttuan, Goethen yst�v�n ja is�nn�n, oli saavuttava. Runoilija seurasi herttuan toivomuksesta t�m�n mukana. Napoleon sai er��lt� ministerilt��n tiet��, ett� Goethe oli kaupungissa ja l�hetti h�nelle kohta sanan saapua luokseen. Kun Goethe astui Napoleonin huoneeseen, istui keisari paraikaa aamiaisp�yd�ss�. Napoleon nosti silm�ns�, katsoi kauan sis��ntulijaan ja lausui historiallisiksi k�yneet sanansa: _Vous �tes_ (toisten mukaan: _Voil�_) _un homme_! -- Te olette mies! L�sn� oli vastaanotossa my�skin kenraali Daru, jolle Napoleon, keskustelussaan tavantakaa sanantuojien keskeytt�m�n�, saneli silloin t�ll�in m��r�yksi��n. Ensin johti keisari puheen Goethen n�ytelmiin ja my�hemmin "Wertheriin". H�n huomautti runoilijaa siit�, ett� t�m� oli perustellut Wertherin itsemurhan, paitsi onnettomalla rakkaudella, my�skin loukatulla kunniantunnolla, liitt�en siten perusteluunsa p��aiheeseen n�hden asiaankuulumattoman tunteen. Er�st� toistakin kohtaa romaanissa suvaitsi keisarikriitikko arvostella, heikkoutta, johon n�hden Napoleonin arvostelu Goethen omien sanojen mukaan oli erinomaisen sattuva. Mik� t�m� kohta oli, sit� ei Goethe suostunut kertomaan edes Eckermannille t�m�n nimenomaisesta pyynn�st�. Syist�, joita ei tunneta, arkaili Goethe luovuttaa t�t� Napoleonin arvostelua suuren yleis�n tietoon. Senj�lkeen liukui keskustelu taas n�ytelmiin, joista Napoleon Goethen kertoman mukaan lausui painavia huomautuksia. Kohtalotragedioista puhuen sanoi keisari m.m.: "Mit� tekee meid�n p�ivin�mme kohtalolla? Politiikka, se on kohtalo." Viel� koski puhe Goethen mieskohtaista asemaa sek� Weimarin hovia. Tavantakaa ilmaisi keisari mielihyv��ns� Goethen vastausten johdosta sek� nauroi syd�mellisesti h�nen leikilleen. Kaikkiaan oli vastaanottoa kest�nyt noin tunnin ajan. -- Muutamia p�ivi� t�m�n kohtauksen j�lkeen nimitettiin Goethe Ranskan kunnialegioonan j�seneksi. Noin viikon kuluttua tapahtui Goethen ja Napoleonin toinen kohtaus, jota kesti jonkun verran kauemmin. Napoleon vieraili Weimarin hovissa, miss� er��n� iltana sen j�lkeen kuin keisarin omat n�yttelij�t olivat Goethen ja Schillerin teatterissa esitt�neet Voltairen n�ytelm�n "Caesarin kuolema", pidettiin tanssiaiset. Napoleon kutsui tanssin aikana Goethen rinnalleen ja puhui h�nen kanssaan m.m. illan kappaleesta. T�ll�in sanoi keisari: "Vakavan n�ytelm�n tulisi olla kouluna ruhtinaille ja kansoille; sill� se on tavallaan historiankin yl�puolella... _Teid�n_ olisi pit�nyt kuvata Caesarin kuolemaa, suurpiirteisemmin kuin Voltaire, n�ytt�� maailmalle, kuinka onnelliseksi h�n olisi sen tehnyt, jos h�nelle olisi annettu tarpeeksi aikaa suurten suunnitelmiensa toteuttamiseksi." Tuntematonta on, mit� Goethe t�h�n vastasi. Varmaa sensijaan on, ett� h�n olisi voinut kertoa jo nelj�kymment� vuotta sitten ylioppilaana Strassburgissa hautoneensa Caesar-aihetta. Varhaisimmassa nuoruudessaan oli h�n ollut siin� m��rin ymp�rist�ns� myrsky- ja kiihko-mielialan lumoissa, ett� h�n oli juhlinut Brutusta, murhamiest�, mutta pian oli h�nest� kehittynyt Caesarin innokkain ihailija. Suunnitellusta n�ytelm�st� syntyi kuitenkin vain pieni� katkelmia ja yksityisi� vuorosanoja. Seisoessaan nyt silm�st� silm��n Napoleonin kanssa ei h�n varmaankaan voinut olla tuntematta miehuus-ik�ns� Caesar-ihannetta. Illan kuluessa sanoi Napoleon viel� Goethelle: "Teid�n t�ytyy tulla Parisiin! Vaadin sit� teilt� ehdottomasti. Siell� saatte avaramman katseen maailmaan. Sielt� l�yd�tte yllinkyllin aiheita runouteenne." Tunsikohan Saksan suurin runoilija hetken ajan kiusausta noudattaa t�t� ranskalaisten keisarin kutsua? Weimar oli itse asiassa pieni pes�, mutta Parisi oli maailman p��kaupunki ja historiallisten tapausten keskus. Schillerin ja Herderin kuoleman j�lkeen oli h�n j��nyt henkisesti yksin�iseksi -- houkutteliko h�nt� ajatus p��st� el�m��n Napoleonin l�heisyydess�, tulla samaan asemaan Tuillerioissa kuin h�nell� oli ollut pienen Weimarin hovissa? T�t� kaikkea emme tied�. Varmaa on, ett� jos t�m� houkutus h�ness� syntyi, se pian taas h�lveni. Goethe j�i Weimariin, miss� h�n oli v�hitellen kypsytt�nyt, toisen toisensa j�lkeen, suuret runoteoksensa ja miss� h�n persoonallisuutensa voimalla oli luonut ymp�rilleen oman henkisen ilmakeh�ns�, hedelm�llisimm�n mit� Saksassa oli olemassa. H�nt� eiv�t suinkaan pid�tt�neet noudattamasta keisarikutsua kansalliset ennakkoluulot tai is�nmaanrakkaus -- tunne, joka Goethess� oli hyvin heikosti kehittynyt -- vaan ehk� juuri ensi sijassa h�nen erinomainen tarpeensa varjella persoonallisuuttaan kaikilta h�iritsevilt� ulkonaisilta vaikutuksilta ja vaaroilta. H�n varmaan sisimm�ss��n, huolimatta siit� kiintymyksest� mit� h�n tunsi useita puolia kohtaan ranskalaisessa kulttuurissa, oudoksui sit� uutta maaper��, johon h�nen, 60-vuotiaan, olisi ollut juurruttava Napoleonin p��kaupungissa. Paitsi n�it� kahta kertaa eiv�t Goethe ja Napoleon tavanneet toisiaan mieskohtaisesti, mutta sensijaan eliv�t he kyll� usein toistensa ajatuksissa. Kun Napoleon kolme vuotta heid�n kohtauksensa j�lkeen, k�rsitty��n Ven�j�ll� hirvitt�v�n tappionsa, saapuu yksin�isell� retkell��n Europan l�pi Weimariin, miss� muutetaan hevosia h�nen rekens� edess�, muistelee h�n Goethe� ja kehoittaa paikalle saapunutta Ranskan l�hettil�st� viem��n runoilijalle h�nen terveisens�. Goethe puolestaan joutui heid�n tapaamisensa j�lkeen siin� m��rin Napoleonin persoonallisuuden lumoihin, ett� yksin sellaisetkin teot, joista historia yleens� on Napoleonia tuominnut, kuten Enghienin herttuan mestaus, tuntuivat h�nest� oikeutetuilta "varoittavina esimerkkein� kansalle, joka kaikkialla sekaantuu h�iritsev�sti neron suunnitelmiin". Se tunnustus, jonka Napoleon oli h�nelle antanut, painoi h�nen mieless��n enemm�n kuin koko muun maailman moite tai kiitos. H�nest� tuntui, niinkuin h�n sanoi, kuin jos Napoleon olisi pannut pilkun i'n ylle h�nen el�m�nty�ss��n. "Suurin �ly mit� maailma milloinkaan on n�hnyt", kirjoitti h�n Napoleonista v. 1815 Boisser�e'lle, ja Saksan kansan ja pikkuruhtinasten noustessa taisteluun Napoleonia vastaan sanoi Goethe kylmyydell�, jonka saksalaiset viel�kin tuntevat pienen� okaana Goethen kunniaseppeleess�: "Heid�n touhunsa on turhaa, mies on heille liian suuri." Ja viel� vanhuudessa retkeiliv�t Goethen ajatukset usein St. Helenan vangin luo, jota h�n keskusteluissaan Eckermannin kanssa vertasi hengen suuruudessa milloin Rafaeliin, milloin Shakespeareen, milloin itseens�. -- Suurten ulkonaisten tapahtumain, sotien ja vallankumousten keskell� el�en, kuten me nykyhetken ihmiset el�mme, saattaa tuntua v�h�p�t�iselt�, historiallisten tapausten ry�ppy�v��n mereen hupenevalta mit�tt�myydelt� kahden suuren persoonallisuuden kohtaus kesken�isess� ymm�rt�myksess�, olipa ett� n�m� henkil�t olivat rotunsa ja ajankohtansa hallitsevimmat ja edustavimmat. Mit� merkitsev�t yksil�t silloin, kun suuret kansat ovat liiketilassa, mit� merkitsev�t persoonallisuudet ja kaikki inhimillinen viisaus silloin, kun sokeat aseet ja intohimot puhuvat! T�llainen arvostelu on kuitenkin varmaan liian perustelematon ja pikainen. Historia, joka toisinaan tuntuu tekev�n verist� pilkkaa kaikesta yksil�llisest� ja inhimillisest� suuruudesta, antaa meid�n sent��n toisin ajoin aavistaa, ettei persoonallisuuden kehitys, kukka ja hedelm� mene maailmankaikkeudelta hukkaan, vaan ett� v�in sit� tiet�, hitaasti ja arkaillen, ihmiskunnan kehitys kiertyy eteenp�in. Sodat ja vallankumoukset menev�t, persoonallisuudet j��v�t. Keskell� sodan ja h�vityksen vedenpaisumusta pelastavat persoonallisuudet, niinkuin muinoin Noa arkkiinsa, omassa henkil�llisyydess��n el�m�n, luovan el�m�n h�vi�lt�. Heid�n el�m�nty�ns� k�tkee ihmiskunnan kehityksen siemenen i�ti itukykyisen� ihmiskunnan tulevia toukoja ja elonkorjuita varten. ***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRJOJA JA KIRJAILIJOITA II*** ******* This file should be named 61972-8.txt or 61972-8.zip ******* This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/9/7/61972 Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.