The Project Gutenberg eBook, Kirjoja ja kirjailijoita II, by Veikko Antero
Koskenniemi


This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.




Title: Kirjoja ja kirjailijoita II


Author: Veikko Antero Koskenniemi



Release Date: April 29, 2020  [eBook #61972]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1


***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRJOJA JA KIRJAILIJOITA II***


E-text prepared by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen



Note: Project Gutenberg has other volumes of this work.
      Volume I: see http://www.gutenberg.org/ebooks/61379
      Volume III: see http://www.gutenberg.org/ebooks/66160





KIRJOJA JA KIRJAILIJOITA II

Kirj.

V. A. Koskenniemi





Porvoossa,
Werner S�derstr�m Osakeyhti�,
1918.




SIS�LLYS:

I

Aleksis Kiven kirjeet.
Kaarlo Kramsu, vapaan Suomen runoilija.
E. Aspelin-Haapkyl� kirjallisuusarvostelijana.
"Papin tyt�r".
J. Siljo.
F.E. Sillanp��n esikoisteos.
"Kansallista itsetutkistelua".
Gustav Philip Creutz.
Topelius lyyrikkona.
Arvostelusta ja arvostelun arvostelusta.

II

Er�s kirja kansanvallasta.
Leo Tolstoi ja Ven�j�n vallankumous.
Georg Brandesin teoksia I & II.
Tshekkil�iset maailmansodassa.
Romain Rolland ja h�nen "Jean Christophensa".
Emile Verhaeren ja h�nen viimeinen runokokoelmansa.
Tutkimus Gustaf Fr�dingist�.
Shakespearen ja Cervantesin p�iv�n�.

III

Goethe ja Luther
Goethen �iti
Er�s Goethen yst�v�t�r
Goethe sotakirjailijana
Goethe ja Napoleon


T�h�n kokoelmaan, samoinkuin sen edelt�j��nkin, ker�tyt kirjoitelmat
ovat alkuaan laaditut sanoma- ja aikakauslehte� varten ja niiss�
julkaistut.

Helsingiss�, helmikuussa 1918.

_V.A.K._






I




ALEKSIS KIVEN KIRJEET.


Jos voisimme ajatella, ett� joku k�visi lukemaan Aleksis Kiven
kirjeit� tiet�m�tt� ennakolta mit��n niiden tekij�st�, voisimme siit�
huolimatta olla varmat, ett� lukija saisi voimakkaan vaikutelman hyvin
omalaatuisesta ja ep�tavallisesta ihmisest� ja persoonallisuudesta.

Aleksis Kiven j�lelle j��nyt kirjevaihto mahtuu vajaan sataan
kirjansivuun, mutta sen psykolooginen todistusvoima vet�� vertoja
monelle laajalle autobiografialle ja el�m�kerralliselle tutkimukselle.
Niin paljaana v�r�ht�� siin� vastaamme se el�m�nhermo, jonka tunnemme
Seitsem�n Veljeksen, Nummisuutarien ja Kanervalan runoudesta, ett�
jokunen lukija voisi ehk� sit� paikoin s�ps�ht��, ik��nkuin esirippua
olisi raotettu johonkin, mik� ei ole tarkoitettu yleis�n silmi�
varten. Kaikki Kiven kirjeeth�n ovat kirjoitetut, sen voinemme
hyv�ll� syyll� olettaa, ilman pienint�k��n ajatusta julkisuudesta, ja
muutamiin kirjeihin n�hden on tekij� suorastaan pyyt�nyt vastaanottajaa
kohta luettuaan h�vitt�m��n ne. Aleksis Kiven kirjeet ovat siis
ulkopuolella kaiken kirjallisuuden (mit� ei suinkaan voi sanoa kaikista
runoilija-kirjeist�), ne ovat verrattavat vuorosanoihin, joita on
vaihdettu yst�vien kesken, tunnustuksiin, joita on kuiskattu jonkun
uskotun korvaan. Ja kuitenkin: mieluummin antaisi Kiven monenkin
lyyrillisen kappaleen tai pikkun�ytelm�n menn� unohdukseen kuin
n�iden kirjeiden. Ne sis�lt�v�t mit� mielt�kiinnitt�vimm�n romaanin,
runoilija-el�m�kerran, tarkoituksettomasti syntyneen ja sent�hden sit�
lahjomattomamman, kuvauksen ihmiskohtalosta, joka n�k���n on niin monen
muun kaltainen, ehk� ilottomampi kuin useimpien, mutta jonka tiell�
kauneimmat runoilijaunet ovat kukkineet.

Joka suhteessa ei Kiven kirjeiden todistusvoima luonnollisesti ole
yht� pett�m�t�n. Niiden s�vy on yleens�, ei kuitenkaan poikkeuksetta,
alakuloinen -- mutta tekisimme aivan varmaan v��r�n johtop��t�ksen,
jos sill� perusteella otaksuisimme, ett� Kivi oli pessimisti. On
muistettava, ett� useimpiin kirjeihin on antanut ulkonaisen aiheen
jokin satunnainen puute tai pula, johon runoilija on joutunut ja joka
on saanut h�net k��ntym��n yst�vien puoleen. T�m� hetken ahdistuksen
aiheuttama mieliala ei luonnollisesti ole voinut olla jonkun verran
v�ritt�m�tt� kirjeit�, mutta se ei kuitenkaan anna tukea sille
otaksumalle, ett� olemassaolo olisi runoilijalle ollut taakka tai ett�
k�rsimys ja suru olisivat muodostaneet h�nen el�m�natmosf��rins�.
Paitsi useiden kirjeiden k�yt�nn�llist� tarkoitusta (jonkun tilap�isen
pulan poistamista) on t�ss� suhteessa otettava my�skin huomioon,
ett� suru yst�vien keskeisess� kirjevaihdossa useinkin on, ainakin
muutamilla luonteilla, avomielisempi kuin ilo. Jos tahdomme tuntea sen
el�m�nvalaistuksen, joka levitt�ytyy Kiven vaelluksen yli, aavistamme
sen helpommin h�nen runoudestaan kuin h�nen kirjeist��n.

Ep�ilem�tt� rakasti Kivi el�m��. H�n ei rakastanut sit� sill�
apolloonisella runoilijarakkaudella kuin Tegn�r, ei my�sk��n sill�
samalla kertaa hekumallisella ja piinallisella hermo- ja aistihuumalla
kuin Stagnelius, eik� sill� yksinkertaisen tuskattomalla tavalla
kuin Runeberg: h�ness� on enemm�n onnellista uneksijaa kuin n�iss�
runoilijaveljiss��n, todellisuuden ja mielikuvituksen rajat yhtyv�t
h�nell� ilman jyrkk�� ylimenoa, h�nen haaveensa ponnahtaa helposti
arkisesta jokap�iv�isyydest� mielikuvituksen korkeuteen. H�nelle
ei ole olemassa mit��n ammottavaa kuilua todellisuuden ja kaipuun
v�lill�, niinkuin h�nen sukulaishengell��n Stagneliuksella eik�
sent�hden my�sk��n sit� hedelm�llist� sielullista j�nnityst�, joka
antaa Stagneliuksen lyriikalle sen yksin�isen dityrambisen nousun.
Kivi tunsi runoilijaunissaan omistavansa todellisuuden, h�n vaelsi
onnellisena siin� maailmassa, jonka h�n oli itse kaipuullaan luonut.
Niin kuulemmekin kuin alituista kes�isten koivujen suhinaa h�nen
runoudessaan. Suomen kirjallisuudessa ei varmaan ole toista niin
p�iv�paisteista, niin kivuttomasti uneksittua runokokoelmaa kuin Kiven
Kanervala. Kiven lyriikka on kuin yksi ainoa poutainen kes�p�iv�.
Niinp� ei "Ik�vyys"-runo, ainoa todella synkk� ja el�m��-kielt�v� Kiven
tuotannossa, tunnu saavan t�ytt� kaikupohjaa siin� aurinkoisessa,
kes�ntuoksuisessa ymp�rist�ss�, johon se on joutunut. Se tekeekin
ep�ilem�tt� hiukan abstraktisen vaikutuksen, eik� ole ep�todenmukaista,
ett� sen pohjalla on yht� paljon kirjallisia vaikutuksia kuin
mieskohtaista el�myst�. Miss��n tapauksessa ei se voi muuttaa sit�
yleiskuvaa, jonka saamme Kiven lyriikasta ja joka ennen kaikkea puhuu
meille valoisasta, onnellisesta luonteesta. Samoinhan risteilee my�skin
Kiven eepillisess� ja draama-runoudessa traagillisiakin tuntoja, mutta
on kuin nekin hukkuisivat siihen luonnonpohjan vehmauteen ja tuoksuvaan
raikkauteen, joka tuntuu Kivelle ominaisimmalta.

Kiven kirjeiss� on todistuksia siit�, ett� runoilija oli itsekin
tietoinen optimistisesta tunnelaadustaan. Pari vuotta ennen kuolemaansa
kirjoitti Kivi Bergbomille, koskettaessaan el�m�ns� ehk� katkerinta
kokemusta: "Alakuloisella mielell� havaitsen, ett� se iloinen ja rohkea
maailmankatselma, joka t�h�nasti, huolimatta lukuisista kivuista ja
k�rsimyksist�, on aina asunut povessani, rupeaa jo synkistym��n --".
V�lillisesti voimme lukea saman siin� tavassa, mill� Kivi m��rittelee
huumorin (kirjeess��n Bergbomille v:lta 1868): "Mainitessani humoria,
tarkoitan t�ss� sit� luonnonraikasta, en sit� kivuloista, jolla
on l�hteen� k�rsitty haaksirikko el�m�n merell�. Min� tarkoitan
komikia, jonka viimeisen� perustana on kuitenkin yksi hyv� mutta
vahva ja terve syd�n." Ep�ilem�tt� s�teilee Kiven huumori suoraan
h�nen persoonallisuutensa sisimm�st�, se ei ole sit� siivil�ity�
h�myist� valoa, joka on taittunut k�rsimyksen prismassa ja jota
Kivi nimitt�� "kivuloiseksi", se on kirkkainta p�iv�paistetta. Se
on persoonallisuuden ylivuotavaa voimaa, joka ei tunnu tuhlatenkaan
v�henev�n ja jonka useimmin ehk� tapaamme renessanssin miehill�. Se
on er��nlaista persoonallisuuden radioaktiivisuutta, se tuntuu voivan
l�hett�� ymp�rilleen loputtomasti valons�teit�, saamatta mit��n
voimanlis�� ulkoap�in. Kivi on varmaan oikeassa sanoessaan, ett�
t�llaisen huumorin ja komiikan perustana on "yksi hyv� mutta vahva ja
terve syd�n". Sellainen syd�n on kuin itsest��n valaiseva kappale.

Aleksis Kiven s�ilynyt kirjevaihtohan ei ulotu yht�jaksoisesti h�nen
el�m�ns� l�pi emmek� siin� siis voi seurata edes vuosi vuodelta, mit�
h�n kirjallisesti on yst�villeen kertonut ja tunnustanut. Ensim�inen
kirje on runoilijan 21:lt� vuodelta, toinen 23:lta, kolmas ja nelj�s
24:lt�, viides 26:lta, jonka j�lkeen tulee hypp�ys aina 29:een
ik�vuoteen. Samantapaisia aukkoja on pitkin matkaa -- puhumattakaan
siit�, ett� muutamat kirjeist�kin ovat jotenkin tyhj�nsanovia
psykoloogisina todistuskappaleina. Mutta kokonaisuudessaan antaa
kuitenkin t�m� kirjevaihto, kuten sanottu, mielt�kiinnitt�v�n
kuvan runoilijan persoonallisuudesta ja sis�isist� kokemuksista.
Kohta ensi kirjeess� kosketellaan sairautta ja k�yhyytt� ja n�iss�
molemmissa hahmoissa el�m� usein, siit� on Kiven kirjevaihdossa
todistuksia yllinkyllin, kuristi runoilijan syd�nt� ja pani h�nen
optimisminsa koetukselle. Toisessa kirjeess�, joka on todellinen
nuorukaiskirje sanan joka merkityksess� (ruotsinkielinen, osotettu
Svanstr�mille), puhuu runoilija taas sairaudestaan ("kylm� hiki
valuu j�senist�ni") ja k�yhyydest��n ("is�nt�ni karhuaa minua ja
vaatteeni kuluvat repaleiksi") ja p��tt�� kuvauksella rakastuneesta
unenn��st�, jonka esineen� on kaunis tanssijatar. Samassa kirjeess�
sanoo Kivi toivovansa, ett� "el�m� kallistuisi iltaan" ja ett� h�n
saisi "laskeutua levolle", niin v�synyt tuntee h�n olevansa. T�ss�
tuskallisessa purkauksessa yhtyy ep�ilem�tt� hetken ahdistuksen
aiheuttamaan alakuloisuuteen hyv� m��r� varhaisten nuoruusvuosien
"pessimismi�" -- kuka ei ole "pessimisti" 21-23:n vuotiaana? Samaa
��nens�vy� emme en�� my�hemmin tapaakaan Kiven kirjeiss�, ja vaikka h�n
kyll� usein senkin j�lkeen mainitsee puutteestaan ja k�rsimyksist��n,
tapahtuu se hillitymmin ja ik��nkuin kylmemmin. Ainoa kirje, joka
on s�ilynyt runoilijan 26:lta ik�vuodelta, siis silt� ajankohdalta,
jolloin h�n juuri oli saanut Kullervon ensi muodostelman k�sist��n,
todistaa t�ysin tervett� ja toivorikasta mielt�. Ett� tauti ja puute
usein koetteli Kiven hermostoa, siit� on h�nen kirjeiss��n kyll�
kauttaaltaan todistuksia, mutta k�rsimysten kukkuraisen kalkin sai
Kivi tyhjent�� viimeisin� vuosinaan. Ne kirjeliput Charlottelle,
jotka p��tt�v�t h�nen julkaistun kirjevaihtonsa, ovat kuin ainoa
ep�toivon huokaus. Runoilijan viimeisten el�m�nvuosien lohduton
tarkoituksettomuus viilt�� sit� kipe�mp�n� h�nen kirjevaihtonsa lukijan
mieleen, kun muistaa, ett� Kivi t�ll�in oli jo ep�produktiivinen.

Se, mik� ennen kaikkea antaa Kiven kirjeiden lukijalle vaikutelman
harvinaisesta persoonallisuudesta ja ihmisest�, on niiss� ilmenev�
idealismi. H�nen korkein maallinen toivomuksensa on p��st� kerran
pehtoriksi ja ansaita niin paljon ett� vapautuisi veloistaan ja voisi
rakentaa itselleen lapsuutensa seudulle pienen majan saadakseen siell�
turvassa huolilta uneksia ja runoilla. Jotta h�n voisi saavuttaa t�m�n
suuren p��oman on h�n valmis supistamaan ateriansa yhteen p�iv�ss�.
H�nen runoilijakutsumuksensa on koko h�nen el�m�ns�. H�n ei tunnu sit�
koskaan ep�ilev�n eik� h�n luo silmi��n milloinkaan niit� turvallisia
virkapaikkoja kohti, jotka yhteiskunnan eri toimialoilla olivat
tarjolla h�nen ik�tovereilleen ja joista h�nkin ehk� olisi voinut
tulla osalliseksi, jos h�n olisi niihin pyrkinyt. H�n ei koskaan
saanut nauttia mit��n niist� el�m�nmukavuuksista, joita voi rahalla
hankkia, mutta h�n ei tunnu niit� kaipaavankaan. H�nen taloudelliset
avunpyynt�ns� tarkoittavat aina kaikkein v�ltt�m�tt�mimpien elinehtojen
yll�pit�mist�, s.o. sellaisten, jotka tekiv�t h�nen kirjallisen
ty�ns� mahdolliseksi. H�n laskee tulevansa toimeen talvikauden 32:lla
ruplalla, mutta n�in suuria rahoja ei ole h�nen n�k�piiriss��n ja h�n
kysyy huolestuneena, mist� h�n saa ne. "Mill� keinolla saan itselleni
vaatteita?" on niinik��n siell� t��ll� h�nen kirjevaihdossaan toistuva
taloudellinen probleemi. Ja kun h�n suunnittelee Helsingin-matkaa,
t�ytyy h�nen koettaa sovittaa se sellaiseen aikaan, m.m. jouluun,
jolloin ylioppilaat ovat lomalla ja jolloin huoneita on sentakia
halvemmalla saatavissa. Mit��n katkeruutta ei h�n kuitenkaan t�m�n
johdosta osota. Tuskinpa on Kivi n�hnyt mit��n luonnotonta siin�,
ett� suurin suomenkielinen runoilija oli mahdollinen tulemaan Suomen
p��kaupunkiin vasta kun nuoret maisterikokelaat olivat suvainneet
matkustaa pappiloihin ja virkamieskoteihin sy�m��n jouluporsasta!

Jollei Kivi olisi ollut niin kaukana ranskalaisen runoilijan
laadusta kuin h�n oli, olisi h�n voinut sanoa itsest��n Musset'n
kaunopuheiseen tapaan: "_Frappe-toi le coeur, c'est la qu'est le
g�nie_" (Ly� syd�meesi, siell� asuu nerous). Kiven kirjevaihto todistaa
suurta syd�men voimaa, vilpitt�myytt� ja uskollisuutta. H�n tuntee
tavantakaa tarvetta tulkita kiitollisuuttaan henkil�it� kohtaan, jotka
ovat h�nelle osottaneet hyvyytt�, h�nen kirjevaihtonsa ei sis�ll�
yht��n esimerkki� jonkun yst�v�-suhteen s�rkymisest� -- jonkalaisia
taiteilija-el�m�kerroista harvoin puuttuu --, h�nen suhteensa
vanhempiinsa on viel� kolmenkymmenen i�ss� tili� tekev�n pojan suhdetta
(kuinka liikuttava onkaan t�ss� suhteessa kirje n:o 9!). H�n on tullut
avoimesti ja luottavasti ihmisi� vastaan ja tuntuu silt�, ettei h�nell�
ole ollut sellaisilta yst�vilt� kuin varhaisemmalla kehityskaudella
Svanstr�m ja my�h�isemm�ll� Bergbom mit��n salaisuuksia. Kuinka vertoja
vailla Kivi omassa piiriss��n olikin taiteellisen luomisvoimansa
puolesta, ei h�n suinkaan ollut luonteena yksin�isimpi� ja suljetuimpia.

Niin miellytt�v�n kuvan kuin Kiven kirjevaihto antaakin runoilijan
syd�men "nerollisuudesta", emme silti saa aivan yht� my�nteist�
k�sityst� h�nen henkisen n�k�kulmansa laajuudesta ja h�nen �lyns�
liikkuvaisuudesta ja notkeudesta. Jokainen joka tarkkaavaisemmin
lukee n�it� runoilija-kirjeit� ei voi olla panematta merkille, ett�
ne melkein poikkeuksetta askartelevat kirjoittajassa itsess��n, h�nen
mieliteoissaan, harrastuksissaan ja ahdingossaan. Taiteellisessa
n�kemyksess��n on Kivi kohonnut suurpiirteiseen objektiivisuuteen,
mutta kun runotar on ollut kaukana, arjen harmaudessa, on h�nen
oma subjektiivinen min�ns� ottanut oikeutensa, ja kun h�n k��ntyy
kirjeiss��n yst�viens� puoleen, ripitt�ytyy h�n tavallisesti heille
ja kertoo omista harrastuksistaan ja huolistaan. T�m�h�n ei ole muuta
kuin sangen ymm�rrett�v�� ja inhimillist� ja se antaa meille vain
tilaisuuden n�hd�, milt� pohjalta Kiven runoilija-objektiivisuus on
ponnahtanut. Taiteellinen luomisty� ei tunne muuta objektiivisuutta
kuin sit�, mik� on voitettua subjektiivisuutta. Ett� Kivell� on
ollut taiteessaan harvinainen kyky unohtaa itsens�, antautua
kokonaan runollisen n�kemyksens� valtaan, siit� saamme uuden ja
el�v�n vaikutelman tutustuessamme Kiven kirjeiss� niihin kipeihin
mieskohtaisiin el�myksiin ja tuntoihin, jotka ovat runoilijan mieless�
liikkuneet.

Kun kuitenkin Kiven kirjeet puhuvat er��nlaisesta n�k�piirin
rajoituksesta, on siihen ehk� p��asiassa etsitt�v� syy niiss�
ilmenev�st� yleisempien intressien puutteesta. Filosofian ja
historian suurista kysymyksist� ja ajankohdan maailman tapauksista
ei n�y juuri mink��nlaista heijastusta t�ss� kirjevaihdossa, ja
lukuunottamatta er�st� kirjett� Th. Reinille (v:lta 1869) eiv�t
my�sk��n kotimaan tapahtumat ole antaneet runoilijalle aihetta
kirjalliseen keskusteluun yst�vien kanssa. Abstraktisen ajattelun
alalle ei Kivi n�ht�v�sti tuntenut mit��n houkutusta, h�nen �lyns�
ei ollut kouliintunut liikkumaan k�sitteiden maailmassa, h�n on vain
taiteilija, ei ajattelija. T�ss� suhteessa ei h�n j�� suunnattomasti
j�lkeen vain renessanssi-mestaristaan Shakespearesta, jonka �ly
hipaisee inhimillisen ajattelun huippuja, vaan my�skin maanmiehist��n
ja aikalaisistaan Runebergist� ja Topeliuksesta. Kuinka paljon
suurempi Kiven kuvitusvoima olikin kuin esim. Topeliuksen, niin oli
j�lkim�inen kuitenkin liikkuvan �lyns� ja kouliintuneen k�sitteellisen
ajattelunsa puolesta h�nt� monia verroin voimakkaampi. T�ss� piileekin
ep�ilem�tt� yksi syy siihen, ett� Kiven on vaikea tehd� kielialueemme
ulkopuolella, k��nn�ksiss�, itse��n tehoisaksi. Olisi turhaa kuvitella
-- sentapaisia ajatuksia voi kuulla esitett�v�n --, ett� Kiven suuruus
olisi juuri siin� ett� h�n oli niin yksinomaan taiteilija, ik��nkuin
sielunkyvyt voisivat vain toistensa kustannuksella saavuttaa tavallista
suuremman kehityksen. Olisiko Tegn�r runoilijana suurempi ilman sit�
ajatuksen keskip�iv�ist� kirkkautta, mik� leimaa jokaisen s�keen, joka
on l�htenyt h�nen k�dest��n, tai Faustin tekij� merkitsev�mpi ilman
sit� kaikista �lyn ja tiet�misen k�tk�ist� ker�tty� viisautta, joka on
Goethelle ominainen? Ep�ilem�tt� olisi kehittyneempi ajatusvoima voinut
nostaa Aleksis Kiven runouden viel� suurempaan, yleismaailmalliseen
mahtiin ja merkitykseen.

Niinkuin me Aleksis Kiven kirjallisessa tuotannossa omistamme h�nen
suuret hetkens�, h�nen taiteellisen luomisintonsa rikkaat hetket,
niin omistamme h�nen kirjeiss��n h�nen arkensa, k�yh�n runoilijan
arkip�iv�n, jossa n�k���n ei ole ollut paljon iloja, mutta johon
kuitenkin kaikki se ilo pohjautuu, joka s�teilee Seitsem�n Veljeksen
kuvauksista ja Nummisuutarien vuorosanoista. Yhteiskunnan keskell�,
mutta kuitenkin ehk� enemm�n sen ulkopuolella, todellisuudessa, mutta
kuitenkin kenties enemm�n unen ja mielikuvituksen maailmassa on t�m�
runoilijavaellus suoritettu, jonka l�ht�kohta on halvan kyl�r��t�lin
m�kiss�, joka kulkee lukukammion, mets�isten polkujen, yksin�isen
ty�huoneen, tautivuoteen ja mielisairaalan kautta varhaista kuolemaa
kohti. �lk��mme sanoko, ett� h�n oli onneton -- meill� ei ole mit��n
mittaa inhimilliselle onnelle ja onnettomuudelle. Sanokaamme vain, ett�
h�nen el�m�ns� oli merkitsev�, ett� h�n j�tti j�lkeens� rikkaamman
perinn�n kuin kukaan niist� henkil�ist�, joiden tiet hetken ajan
kulkivat rinnan h�nen tiens� kanssa. Me jotka olemme perineet h�net,
emme voi ilman hartautta lukea niit� todistuskappaleita, joissa h�nen
min�ns� paljaimpana ripitt�� itse��n, h�nen kirjeit��n. Me aavistamme,
ett� niiss� on salakirjoituksilla piirretty h�nen taiteellisen neronsa
selitys, samoinkuin uskomme, ett� persoonallisuus painaa leimansa
kaikkeen, mihin se koskettaa. Taiteellisen neron salaisuutta ei kukaan
ole voinut selitt��, arvoitus j�� arvoitukseksi, mutta me olemme
kiitollisia, milloin meille raotetaan ovea luovan persoonallisuuden
ty�pajaan. Ja kuka olisi meit� t�ss� suhteessa l�hemp�n� kuin Aleksis
Kivi?

Aleksis Kiven kirjeet ovat aarre. Ehk� emme osaa niit� viel� lukea --
koettakaamme niit� tavailla. Meill� on varmaan niist� jotain opittavaa.




KAARLO KRAMSU, VAPAAN SUOMEN RUNOILIJA.


On hetki� kansan el�m�ss�, jolloin sen vainajien ��net kuuluvat oudon
l�helt�.

Kuka ei olisi viime aikoina, jolloin kansamme historia on tullut
uuteen vaiheeseen, jolloin yhteiskunnallisesti ja valtiollisesti luova
ty� on saanut maassamme suuremman vapauden ja edesvastuun kuin ehk�
milloinkaan ennen, kuka ei olisi n�in� Suomen "kohtalonhetken" aikoina
kuullut korvissaan p�iv�n puhujien ja mielenosotuskulkueiden sorinan
l�pi historian vainajien ��nt�, tuntenut niiden l�sn�oloa, jotka
vuosisatojen kuluessa ovat olleet pystytt�m�ss� sit� rakennusta, jonka
harjannostajaisia me nyt valmistumme viett�m��n?

Joka kerta kun sana vapaus siihen sis�ltyv�ll� edesvastuun tunteella
on n�in� p�ivin� meill� lausuttu --, ja nykyhetkih�n on tuonut
sen kaikkien huulille -- on sille varmaan monen mieless� antanut
syvemm�n kaiun ja sis�ll�n muisto niist� teoista, sanoista ja
unelmista, jotka menneisyydess� puhuvat samasta vapauden-asiasta,
puhuvat usein suuremmalla persoonallisella voimalla ja vakaumuksen
kiivaudella kuin oma ajankohtamme. Vapautta, kansan enemm�n kuin
yksil�nk��n, ei omisteta eik� s�ilytet� ulkoap�in tulleena lahjana
-- sen perustus, oikeutus ja turva on vain kansassa itsess��n.
Taistelu itsem��r��misoikeuksistamme ei tapahtunut vain vuoden
1917:n maaliskuussa Pietarin ja Helsingin kaduilla, se on tapahtunut
vuosisatojen kuluessa, samalla kertaa hiljaisesti ja hellitt�m�tt�m�sti
ja sen on suorittanut Suomen kansa itse. Lukemattomat esitaistelijat,
pionieerit, ovat sukupolvien aikana uhranneet sille unelmansa ja
henkens�.

Vapauden-ajatuksella on meill� ollut monta laulajaa, ennen
kaikkia suurin runoilijamme Runeberg. Mutta itsetietoisemmin ja
tulisemmin ei kukaan runoilija Suomenmaassa ole sille omistanut koko
sielunsa paatosta kuin _Kaarlo Kramsu_. H�nelle yksin oli vapaus
_intohimo_. Kaikista Suomen lyyrikoista on h�n valtiollisesti ja
yhteiskunnallisesti valveutunein. Sorron ikeen ja h�pe�n on h�n
tuntenut kipe�mmin kuin kukaan toinen, koko h�nen runoutensa on
mit� tulisin vastalause yhteiskunnallista ja valtiollista holhousta
vastaan. Ulkoap�in harjoitettu sorto on h�nelle yht� vihattava kuin eri
kansankerrosten v�linen. Vain vapaus antaa el�m�lle arvon. Jokainen
yritys loukata sit� kostaa itsens�. Yksil�n ja kansan velvollisuus
on puolustaa sit� vereen ja henkeen saakka. Kuolema hirsipuussa on
kauniimpi kuin orjan el�m�. Suomen historiassa n�kee h�n laulun
arvoisina vain ne "muistorikkaat, murherikkaat tantereet", joissa
suomalaista verta on vuodatettu vapauden hyv�ksi. H�nen tavattoman
kehittynyt rotutietoisuutensa asettaa suomalaisen _talonpojan_ vapauden
ensim�iseksi tulkiksi, ja vartijaksi. Kramsun talonpoika on sitke� kuin
Saarij�rven Paavo, mutta aktiivisempi ja m��r�tietoisempi. Kun h�n
kumartaa herran edess� "maahan asti", sis�ltyy h�nen kumarrukseensa
enemm�n ivaa kuin n�yryytt�. Aivan erikoinen piirre Kramsun
talonpojissa on heid�n j�yh�n uhmansa ohella heid�n taipumuksensa
pilkallisuuteen ja ivallisuuteen. Talonpoika, joka Santavuoren kent�ll�
heitt�� henkens�, lausuu synk�n kirouksensa ja ennustuksensa "pilkan
hymy huulillaan". Ilkka, Krankka ja Luukkonen esiintyv�t niinik��n
Kaarlo Kramsun historiallisissa ballaadeissa �lyllisen ivallisina ja
he kantavat tappionsa ja ep�onnistumisensa miehen ylemmyydell�, joka
osaa katsoa objektiivisesti omaa kohtaloaan. Mutta jos tarkastamme
l�hemp�� Kramsun sankarien kylm�� hymy�, l�yd�mme sen takaa --
ep�toivon, runoilijan oman pessimismin ja ep�toivon: Kramsu ei
sisimm�ss��n uskonut, ett� vapauden p�iv� koittaisi. H�n n�ki Suomen
tulevaisuuden synkk�n� ja lohduttomana, aikana jolloin Snellmanin
��ni tuskin oli viel� vaiennut ja jolloin L�nnrot viel� kulki el�vien
joukossa. "Ehk� her�� Suomen kansa kerran ennen kuoloaan", sanoo h�n
runossaan "Nukkuva Suomi" ja sama ajatus toistuu siell� t��ll� h�nen
s�keiss��n. H�n ei luota edes vallankumouksiin, sill� kun myrsky on ohi
ja parhaat ovat kaatuneet taistelussa, laatii "pieni henki" kansalle
uudet lait ja takoo uudet kahleet. Vapaus on "koditon" maan p��ll�.
Ja kuitenkin on se ainoa, jonka puolesta kannattaa taistella, ainoa
joka antaa merkityst� ja suuruutta yksil�lle ja kansalle, ilman sit�
"ihmismato" vain "liikkuu, lahoaapi". Ja Kramsun omassa lyyrassa,
pessimistisimm�ss� runosoittimessa, mit� meill� koskaan on kaiutettu,
soi vapauden laulu hellitt�m�tt�m�ll� voimalla, kirkkaana ja puhtaana,
uneksivana ja miehekk��n� niinkuin ei kenell�k��n toisella Suomenmaassa.

Sent�hden on h�n ennen muita vapaan Suomen runoilija ja sent�hden ovat
viimeksi eletyt viikot olleet omiaan antamaan h�nen s�keilleen uuden,
entist� suuremman nousun. T�m� runoilija, joka kuoli Niuvanniemen
mielisairaalassa kolmattakymment� vuotta sitten, on p�iv�nkirjailija
jos kukaan.

Kramsun lyriikka muistuttaa, olematta siihen miss��n suoranaisessa,
suhteessa, sit� vapausrunoutta, jota useat Saksan ja It�vallan
valtiolliset lyyrikot, sellaiset kuin Herwegh, Dingelstedt, Prutz,
Meissner, Hartmann y.m. helmikuun vallankumouksen aikoihin ja sit�
ennen kirjoittivat hallitusten sortoj�rjestelm�� vastaan. Omistamatta
Herweghin yksipuolisesti hy�kk��v�� luonnonlaatua, oli Kramsu yht�
leppym�t�n vapausvaatimuksessaan ja h�neen soveltuu hyvin sama
kaunis ja kuvaava nimitys, jota on k�ytetty Herweghist�: ter�sleivo!
Saksalaisten vapaus-runoilijain s�keiss� risteili kuitenkin usein
pappis- ja kirkonvastaisia tendenssej�, jotka ovat Kramsulle vieraita.
Toiselta puolen saa Kramsun runoudessa yhteiskunnallinen sorto
tuomionsa yht� jyrk�sti kuin valtiollinen, jopa siin� m��rin, ett�
j�lkim�inen melkein j�� v�hemm�lle osalle. Saksalaisten lyyrikkojen
hy�kk�ykset olivat sensijaan enemm�n kohdistuneet valtiollista sortoa
vastaan.

Kramsun runouden vahva sosiaalinen s�vy onkin sen kaikkein
luonteenomaisimpia ja samalla uudenaikaisimpia piirteit�. Paljon
ennen nykyisten sosialistilehtien runoilijoita -- jo ennen
sosialidemokraattisen puolueen syntymist� Suomessa -- hel�ht��
Kramsun runoudessa yhteiskunnallinen uudistusvaatimus, jolloin
ohjelmallisesti lajiteltuna, niin kuitenkin helposti tunnettavana ja
ehdottomana. Jos vaihdamme Kramsun "herran" ja "talonpojan" sosialismin
"porvariin" ja "ty�kansaan", huomaamme, kuinka radikaali Kramsu
oli yhteiskunnallisilta mielipiteilt��n. Kuvaavia t�ss� suhteessa
ovat "Jaakkima Berens" ja "Santavuoren tappelu". My�skin parhaassa
suomenkielisess� historiallisessa ballaadissa, "Ilkassa", voi tuntea
t�m�n sosiaalisen tendenssin. "Ol' Ilkka talonpoika vaan", merkitsee
Kramsun suussa, ett� h�n oli juuri se mies, jolle is�nt�valta maassa
kuuluu.

Erinomaisen valveutuneen valtiollisen ja yhteiskunnallisen
harrastuksensa ohella on Kramsu, kuten muutkin ovat huomauttaneet,
ehk� suomalaisesti rotutietoisin kaikista kirjailijoistamme. Kun h�n
puhuu nukkuvasta Suomesta, joka unessaankin raatelee rintansa veriin,
tarkoittaa h�n ensi sijassa juuri kansallisen tietoisuuden unta. Sama
mielikuva nukkuvasta kansasta toistuu tavantakaa Kramsun s�keiss�,
melkein monomaanisella yksikantaisuudella, m.m. Snellmanille ja
L�nnrotille omistetuissa juhlarunoissa. Kielikysymys oli h�nelle varsin
kipe�. "Oot my�nyt kieles, kurja", antaa h�n omantunnon ��nen kuiskata
Suomen kansalle. Kylm�n iroonisessa runossa "Her��m�t�n", kuvailee
h�n, miten Suomi nukkuu kuin haudassaan, jonka p��lle raskas patsas on
nostettu, ja lis��:

    Patsaasehen piirrettihin
    nimi vieraskielinen.

Toisinaan h�nen luontainen pessimismiins� hiukan hellitt�� otettaan
ja p��st�� valoisamman tulevaisuuden uskon pilkist�m��n esiin. N�m�
optimistisemmat runot (esim. runo Snellman-juhlaan) ovat taiteellisessa
suhteessa h�nen heikoimpiaan: niit� ei tunnu kannattavan mik��n
syvempi persoonallinen vakaumus ja tunne. Ei ole ihme, ettei siin�
runoilijasyd�mess�, josta runo "Onneton" -- kirjallisuutemme synkin
lyyrillinen itsetunnustus -- on l�ht�isin, mik��n optimismi tahtonut
saada juuria.

Lyyrillisimm�n ilmaisunsa on Kramsun vapauden- ja is�nmaanrakkaus
saanut runossa "Unelma", jonka suurta kauneutta tuskin lienee tarpeeksi
huomattu. Runoilija kuvittelee, ett� h�n on kuollut. Vuosisatojen
j�lkeen aukenee h�nen hautansa ja h�n kuulee ��nen, joka her�tt�� h�net
ja kehoittaa h�nt� l�htem��n j�lleen kansansa luo.

    Ma nousin, l�hdin kulkemaan
    ja hyvin tunsin oman maan:
    se nousnehelle nurmen alta
    viel' entist' tuntui kauniimmalta.

Mutta kuinka h�n kulkeekaan, ei h�n l�yd� omaa _kansaansa_. H�nen
is�nmaassaan asuu ventovieras kansa.

    Se lauloi kielin vierahin:
    "On Suomi maista ihanin."

Suru t�ytt�� runoilijan syd�men ja h�nen is�nmaansa tuntuu h�nest�
vieraalta. Samalla kuulee h�n laulun, joka kertoo h�nen oman kansansa
viimeisest� taistelusta.

    Se kertoi, kuink' eest' is�nmaan
    se tyynn� kulki kuolemaan,
    ja kuinka viel� kuoltuansa
    j�i kaikumahan kunniansa.

T�m� laulussa s�ilynyt maine kansan sankarillisesta lopusta tuo "oudon
tunnon" runoilijan rintaan, h�nen mielens� muuttuu "iloiseksi". Ja h�n
palaa tyynn� nukkumaan haudan unta siin� turvallisessa tietoisuudessa,
ett� h�nen kansansa "kuoli kunnialla".

T�m� helleenil�ist� sankari-ihailua s�teilev� runo -- samoinkuin useat
muutkin Kramsun lukum��r�lt��n harvat mutta sis�isilt� arvoiltaan
painavat runot -- kuuluu suomalaisen lyriikan parhaimpiin, kest�vimpiin
luomiin. Kaarlo Kramsun koko runous on suomalaisen hengen ylpein
ilmaus. Siin� on sit� malmia, joka on kallisarvoisin rakennusaine,
mit� omaan vapaaseen, itsen�iseen kehitykseen pyrkiv� kansa tarvitsee
tulevaisuuttansa luodessaan.

Sent�hden on Kramsun runous juuri nyt niin t�m�np�iv�ist�, sent�hden
kuuluu juuri t�n� kev�nn� t�m�n "ter�s-leivon" ��ni kirkkaampana kuin
koskaan.

Kev��ll� 1917.




E. ASPELIN-HAAPKYL� KIRJALLISUUSARVOSTELIJANA.


Sen kyn�n j�lki�, joka kirposi Aspelin-Haapkyl�n k�dest� h�nen
seitsem�ll�kymmenennell� ik�vuodellaan, voi, kuten tunnettu,
seurata taaksep�in ajassa puoli vuosisataa. Se on liikkunut mit�
moninaisimmilla aloilla, se on kirjoittanut ennen kaikkea viime
vuosisadan suomalaista kulttuurihistoriaa, mutta se on my�skin itse
tehnyt sit�. Koettakaamme ajatella nelj��, viitt� viime vuosikymment�
ilman Aspelin-Haapkyl�n kulttuurity�n osuutta -- ja me huomaamme, ett�
meid�n sivistykselt�mme puuttuisi tukevin yhdysside, joka liitt��
meid�t kansallisen her�tyksemme suuriin vuosikymmeniin, Runebergin,
Snellmanin ja L�nnrotin aikaan.

Itse h�n omalla erikoisalallaan, ensim�isen� esteettisen�
kirjailijana suomenkielell� k�sitti teht�v�ns� t�m�n kansallisen
perinn�n s�ilytt�j�n� ja johtajana. Jo h�nen suurten kirjallisuus-
ja taidehistoriallisten teostensa aihevalinta todistaa t�m�n kyllin
selv�sti. Mutta h�n taisi my�skin kehitt�� edelleen nuoruutensa
ihanteita ja aatteita ja asettaa ne ennen kaikkea hedelm�lliseen,
el�v��n yhteyteen ajan henkisten ilmi�iden kanssa. H�n ei edes
el�m�ns� viime vuosina antanut vapaan arvostelunsa j�hmetty� mihink��n
yksipuolisiin oppilauseihin, vaan pysyi h�nen suhteensa vuosien
vaihteleviin virtauksiin yleens� joustavana ja suvaitsevana. H�n oli
vannoutunut runebergiaani, mutta h�n kirjoitti jo nuorena ylioppilaana
Aleksis Kiven runoudesta arvioinnin, joka syv�ss� my�t�tunnossaan yh�
viel� pit�� paikkansa, h�n oli kansallisen romantiikan ja (ainakin
v�lillisesti) Hegelin oppilas, mutta h�n oli ensim�isi�, joka
meill� ymm�rsi individualisti Ibseni� ja naturalisti Zola'ta, h�n
oli hienostuneen taiteilija-maailmankansalaisen Albert Edelfeltin
yst�v� ja ymm�rt�j�, mutta h�n on l�mpim�mmin kuin kukaan puhunut
rajun suomalais-neron Gallen-Kallelan taiteen puolesta. Sent�hden ei
h�nt� suinkaan voinut sanoa vanhoilliseksi eik� h�n koskaan j��nyt
arvostelijana sellaiseen eristettyyn asemaan kuin esim. Ruotsissa
C. D. af Wirs�n, johon h�nt� joskus aiheettomasti on verrattu ja
joka kohteli melkein kaikkia m��r�tyn vuosirajan j�lkeen syntyneit�
(lukuunottamatta virsirunoilijoita) synnynn�isin� vihamiehin��n.
P�invastoin oli Aspelin-Haapkyl�lle ominaista, ett� h�n melkein
uteliaalla mielenkiinnolla seurasi nuorimpiakin ilmi�it� kirjallisuuden
alalla eik� yleens� osottanut mit��n akateemista kitsautta tunnustuksen
antamisessa. H�nen viime vuosinaan julkaisemansa arvostelut eiv�t
anna t�ytt� kuvaa siit�, kuinka monipuolisesti h�n itse asiassa
oli perehtynyt my�skin p�iv�n kirjallisiin ilmi�ihin. Uusimmalla
suomalaisella kirjallisuudella on tuskin ollut hartaampaa lukijaa kuin
l�hes seitsem�nkymmenenvuotias estetiikan professori emeritus, joka oli
omin silmin n�hnyt suomalaisten kirjojen vuotuisen nidem��r�n kasvavan
yksik�ist� kymmeniksi ja sadoiksi, tunnustavan yh� uusia kouluja ja
heijastavan yh� uusia ihanteita vuosikymmenien vaihtuessa.

T�ss� Aspelin-Haapkyl�n harvinaisessa suvaitsevaisuudessa oli
ep�ilem�tt� joskus jotain persoonatonta ja ik��nkuin laimeaa,
mik� mielest�ni oli h�nen rajoituksensa arvostelijana. H�nen
halunsa suhtautua my�nteisesti siihen, mist� h�n kriitikkona
joutui kirjoittamaan, tekee osaltaan sen, ett� on vaikea aina
huomata h�nen arvostelmissaan h�nen mieskohtaista valintaansa.
Arvostelija-persoonallisuutena j�i h�nen profiilinsa t�ten jonkun
verran ep�m��r�iseksi. L�yt�ess��n arvosteltavassaan kiinnekohtia
kirjallisuushistoriallisille vertailuille ei h�n ehk� aina tehnyt
tarpeeksi eroa oleellisen ja ep�oleellisen, merkitsev�n ja v�h�p�t�isen
v�lill�. Mutta h�nen suhteellinen pid�ttyv�isyytens� moitteista ja
tuomioista perustui kielt�m�tt� my�skin h�nen periaatteelliseen
k�sitykseens� kriitikon teht�vist�. H�nen erinomaisen kehittynyt
historiallinen mielens� ja pyrkimyksens� objektiivisuuteen karttoi
tahallaan liian mieskohtaista kannanottoa suhteessaan arvosteltaviin
teoksiin eik� varmaankaan mik��n ole ollut h�nest� kauempana kuin
Anatole France'in k�sitys kritiikist�, jonka mukaan "arvostelija
esitt�� sielunsa seikkailuja mestariteosten parissa". Aspelin-Haapkyl�
pyrki aina luomaan jotain objektiivista pohjaa kritiikilleen ja
h�n antoi mielell��n huolellisesti ja puolueettomasti laaditussa
referaatissa arvosteltavan teoksen my�skin itse puhua puolestaan.

Niiss� menetelmiss�, joita Aspelin-Haapkyl� noudatti
kirjallisuushistoriallisessa ja arvostelevassa toiminnassaan, voi
huomata saksalaista vaikutusta, l�hinn� kaiketi Johannes Volkeltin ja
Hermann Hettnerin. Varsinainen muoto-kritiikki j�i h�nelt� jotenkin
pienelle sijalle, samoin filolooginen tyylitutkimus ja -vertailu,
kun sen sijaan esitett�v�n teoksen aatteellinen sis�lt�, aihepiirin
kirjallisuushistoriallinen tausta ja kuvattujen henkil�luomien
psykologia tulivat h�nen suurimman mielenkiintonsa esineiksi. H�nelt�
ei suinkaan puuttunut lyyrillist� my�t�el�ytymisen kyky� esitett�vien
kirjojen tunnemaailmaan -- h�n kirjoitti m.m. niin kaukana h�nen omasta
laadustaan olevasta teoksesta kuin Volter Kilven "Bathseba" mit�
my�t�tuntoisimman ja ymm�rt�vimm�n arvostelun --, mutta h�nen miehinen
luonteensa suuntasi kuitenkin ensi sijassa h�nen mielenkiintonsa
teoksen aatteelliseen rakenteeseen. H�n n�ki kirjallisuudessa enemm�n
yleisten ideain kuin yksityisen persoonallisuuden kuvastelua, h�n etsi
kirjoista mieluummin aatetta kuin tekij��, yksil��. T�ss� suhteessa
pysyi h�n loppuun saakka uskollisena nuoruutensa ihanteille. T�ss�
mieless� tuli h�n my�skin merkitsem��n vanhoillista niille, jotka
asettavat persoonallisuuden palvelemisen yli kaiken -- esim. meid�n
j�lki-nietzschel�isillemme -- samoinkuin niille, joiden estetiikan
avain sis�ltyy h�m�r��n "taide taiteen vuoksi" -sananparteen,
iskulauseeseen, joka jo n�ytt�� olevan h�vi�m�ss� niinkutsuttujen
modernienkin asevarastosta.

Viime k�dess� oli kirjallisuus h�nelle moraalista toimintaa. Mutta
h�n oli liiaksi perehtynyt kaikkien aikojen kirjallisuuteen ja
my�skin mieskohtaisesti liian laajakatseinen, etsi�kseen pinnalta
runoluoman siveellisi� tarkoituksia ja sovittaakseen ylen ahtaita
moraali-k�sitteit� teoksen aatemaailman tulkintaan. H�n ei suinkaan
esim. kielt�nyt naturalistiselta kirjallisuuskoululta oikeutta
syventy� my�skin n.k. vaarallisiin aiheihin ja kuvata mink�laista
el�m�nymp�rist�� hyv�ns�, kunhan kirjailija ei k�sittelytavallaan tai
tarkoituksillaan ilmeisesti osottanut haluavansa ihannoida jotakin,
joka h�nen mielest��n oli siveellisesti ep�ilytt�v��. Usein sivuaa h�n
kirjoitelmissaan kysymyst� taiteen ja moraalin kesken�isest� suhteesta,
mutta h�nen lausuntonsa eiv�t koskaan osota mit��n koulumestarimaista
ahtautta. Ytimen Aspelin-Haapkyl�n k�sityksest� siveellisten
mittapuiden sovelluttamisesta taiteelliseen arvosteluun sis�lt��
n�hd�kseni lauselma: "Jos jokaiselta halvimmalta ihmistoiminnalta
vaaditaan, ettei se mielivaltaisesti riko yhteiskunnan tunnustamia
siveellisyyss��nt�j� vastaan, mill� oikeudella korkeampi toimi, joka
luo kansalle henkisi� n�k�aloja ja ihanteita ja siten voimakkaasti
vaikuttaa sen henkiseen kehitykseen, olisi samasta velvollisuudessa
vapautettava?" T�ytyyh�n my�nt��, ett� t�ss� kysymyksen muotoon
puetussa v�itteess� on logiikkaa. Yleens� vastannevat Aspelin-Haapkyl�n
kantaa kysymyksess� taiteen ja moraalin suhteesta toisiinsa ne
periaatteet, joita Volkelt on esitt�nyt kirjoituksessa "Taide,
siveellisyys, sivistys", mink� Aspelin-Haapkyl� suomensi "Aikaa" varten
v. 1908. Periaatteidensa k�yt�nn�llisess� sovelluttamisessa -- ja seh�n
on toimivaan arvostelijaan n�hden p��asia -- oli suomalainen esteetikko
ehk� jonkun verran vapaamielisempikin ja suvaitsevampi kuin saksalainen.

Yksipuolinen naturalismi esteettisen� periaatteena ei kuitenkaan
koskaan saavuttanut h�nen t�ytt� my�t�tuntoaan, ja t�ss�h�n on jo aika
ehtinyt tehd� h�nen k�sityskannalleen oikeutta. H�nen idealistista ja
optimistista luonnonlaatuaan eiv�t voineet tyydytt�� koulu-naturalismin
harmaan-harmaa el�m�ntunnelma ja iloton pikkupiirteinen
luonnonj�ljittely. T�ss� suhteessa olisi h�n voinut yhty� Wirs�niin,
joka leikillisesti valittaessaan makunsa huonoutta tunnustaa, ett�
h�n tuntee suurempaa halua ylist�� vanhaa geijeril�ist� laulua kuin
Kiellandin nuorinta novellettia:

    Det med min smak st�r mycket sl�tt,
    ty jag vill h�gre prisa
    �n Kiellans yngsta novellet
    en gammal Geijersk visa.

Samoin kuin h�n kirjallisuudessa asetti aatteen yl�puolelle
persoonallisuutta, samoin asetti h�n my�skin kansan yl�puolelle
yksil��. Runoilijan suurimman kutsumuksen k�sitti h�n kansan
ilojen ja surujen tulkitsemisessa, sen menneisyyden muistojen ja
tulevaisuuden toivojen laulamisessa, sen kulttuuritraditsionien
s�ilytt�misess� ja jatkamisessa. H�n l�mpeni helposti kaikelle, miss�
h�nen mielest��n suomalainen henki etsi ilmaisua, kaikelle mik�
antoi ravintoa itsetietoiselle kansallistunteelle, kaikelle mik�
tuntui tarjoavan positiivisia ihanteita ja el�m�narvoja kansallisen
tulevaisuuden varalle. Mutta h�n ei k�sitt�nyt t�t� kansallista
henke� yht� ahtaasti kuin useat nuorista, h�n sis�llytti siihen
my�skin sen kulttuuriperinn�n, jonka ruotsinkieliset runoilijat,
ennen kaikkia Runeberg, olivat j�tt�neet. V�nrikki Stoolin runoilijan
s�ilytt�minen suomalaisille l�heisen� ja rakkaana oli p��kohtia
h�nen sivistysohjelmassaan ja se lentokirjanen, jonka h�n kirjoitti
Runebergin satavuotiseen muistojuhlaan, sek� h�nen polemiikkinsa
senj�lkeen osottavat, kuinka keskeinen ja persoonallinen t�m� kysymys
h�nelle oli. H�n n�ki luopumisessa Runebergista uskottomuutta Suomen
omaa kunniakkainta historiaa kohtaan samoinkuin uskottomuutta niit�
aatteita kohtaan, joita h�n itse sisimm�ss��n tunnusti.

Suomenkielist� kirjallisuutta arvostellessa tulee t�m� h�nen
kiintymyksens� suomalaiskotoisiin ja varsinkin historiallisiin
aiheisiin monella tavalla ilmi. Juhani Ahon tuotantoa arvioidessa
asetti h�n juuri t�st� syyst� etenkin "Panun" ja "Kev��n ja
takatalven" niin korkealle, kun h�n sensijaan suhtautui kylmemmin
m.m. hienoon ja lyyrilliseen "Yksin"-novelliin sek� muihinkin
saman kehityskauden subjektiivisempiin tuotteihin. Yksin "Papin
tytt�renkin" pessimismist� tuntui h�nt� jonkun verran vieroittavan
ulkomaalaisen naturalismin vaikutus, jota h�n siin� n�ki. Aivan varmaan
rajoittui h�n usein etsim��n kansallista henke� liian yksipuolisesti
kirjailijan k�ytt�mist� aiheista. Mutta samalla on h�n usein puhunut
ulkomaalaisten kirjallisuuksien ja kulttuurien hedelm�itt�v�st�
vaikutuksesta suomalaiseen ja pikemmin on h�n moittinut suomalaisia
kirjailijoita siit�, ett� he ovat liian v�h�n kuin liian paljon
syventyneet europpalaisen kirjallisuuden kansainv�liseen perint��n.
T�m�n terveellisen ulkomaalaisen vaikutuksen lienee h�n ajatellut
p��asiassa muodollista ja teknillist� laatua olevaksi. Aiheen ja
hengen tuli pysy� kotoisella maaper�ll�. T�ss� Aspelin-Haapkyl�n
suomalais-is�nmaallisessa ohjelmassa on sen yksipuolisuudesta
huolimatta jotain miehisen j�re�� ja loppuunviety�. Viimeisen
arvostelunsa (Oravalan "Er�maan profeetasta") p��tti h�n sanoilla:
"se on is�nmaallinen kirja, sill� se saa meit� paremmin ymm�rt�m��n
kansaamme ja l�hent�� meit� siihen". N�m� sanathan sis�lt�v�t
kokonaisen el�m�nty�n mottolauseen. Niiden demokraattinen henki
on ominainen sen sukupolven sivistyspyrkimyksille, johon niiden
kirjoittaja kuului, se on suuresti katsoen leimaa antava piirre
suomalaisessa kulttuurissa kokonaisuudessaankin.

Niin tuottavana kulttuurihistoriallisena kirjailijana kuin
arvostelijanakin on Aspelin-Haapkyl�n el�m�nty� ollut rakentavaa
laatua. H�nen nuoruutensa aikojen idealismi yhdistyneen� h�nen
luontaiseen, tasapainoiseen optimismiinsa, jota h�nen ulkonaiset
el�m�nvaiheensa varmaan olivat omiaan tukemaan, tekiv�t h�nest�
kriitikkona lempe�n tuomarin. Suuren auktoriteettinsa ja virallisen
asemansa nojalla hankki h�n kirjailijoille lukijoita ja yst�vi� my�skin
siin� porvarillisessa maailmassa, joka aina on katsonut kirjailijoita
er��nlaisina kuokkavieraina yhteiskunnassa.

Arvostelijan ylin avuhan on kuitenkin oikeudenmukaisuus.
Aspelin-Haapkyl�n luonteen miehinen objektiivisuus teki h�nelle
t�ss� suhteessa arvostelijan teht�v�n helpoksi. H�nen kiitoksensa ja
moitteensa kohtasivat ideoita, eiv�t henkil�it�. H�n oli itse aatteen
palvelija ja ritari ja h�n uskoi samaa my�skin toisista. T�ss� mieless�
oli h�n kaikessa kansanvaltaisuudessaan hieno ja ylimyksellinen:
h�nen puolen vuosisataa kest�nyt arvostelijatoimintansa, johon
sis�ltyy my�skin useita polemiikkeja, on ilman poikkeusta suoritettu
ritarillisilla aseilla.




"PAPIN TYT�R".


Juhani Ahon "Papin tyt�r" on hiljan tullut kauppaan uutena painoksena
-- ei yhdeks�nten� eik� kymmenenten�, niinkuin helposti voisi hairahtua
uskomaan, vaan kolmantena. Uusi painos antaa meille etsim�tt�m�n aiheen
omistaa muutaman sanan t�lle kirjallisuutemme ehk� hienoimmalle, joka
tapauksessa virheett�mimm�lle novellille.

Ne kolme vuosikymment�, jotka ovat kuluneet "Papin tytt�ren"
ensi ilmestymisest�, olisivat riitt�v� koetusaika mink� hyv�ns�
kaunokirjallisen teoksen elinvoimaisuudelle -- sellaisessa nuoressa
kulttuurissa kuin meid�n merkitsee vuosikymmen t�ss� suhteessa viel�
enemm�n kuin vanhemmassa kirjallisuudessa. Nuori sivistys ajaa
tavallisesti nopeaan ensim�iset virstanv�lins�. Uusia n�k�aloja aukenee
sille runsaammin ja kuumeisessa kiireess��n unohtaa se helposti
eilisp�iv�n, palvellakseen sit� hartaammin hetken jumalia. _Kirjat_
vanhenevat nekin nuoressa kulttuurissa pikemmin.

Ei tarvitse lukea montakaan sivua "Papin tytt�rest�" tullakseen
vakuutetuksi siit�, ett� t�m� kirja on yht� elinvoimainen ja nuori kuin
ilmestyess��n. Kuinka voisikaan muuten olla: kirjallisuus vanhenee,
ei runous. T�m�n kertomuksen mielialojen aamukasteinen tuoreus, sen
lyyrillis-ihanteellinen kapinahenki el�m�n rumuutta ja raakuutta
vastaan, sen kielellisen soittimen verraton herkkyys, jossa olemme
kuulevinamme tunteen puoli��netkin, sen samalla kertaa kehittynyt ja
nuorekas pessimismi, kaikki se tunteen aitous ja hienous, joka puhuu
t�st� nelj�kolmattavuotiaan tekij�n novellista, antaa viel� t�n�p�iv�n�
"Papin tytt�relle" ehtym�tt�m�n vaikutusvoiman ja tehon. Ehk� on t�ss�
novellissa piilev�n runouden k�ynyt suorastaan kuin viinin, jonka
arvoa vuodet lis��v�t. Uudistettu tuttavuus "Papin tytt�ren" kanssa
voi helposti vied� maun monelta kertomataiteemme kritiikitt�m�sti
korotetulta p�iv�n-saavutukselta.

"Papin tytt�ren" juoni on niin yksinkertaisen harvaviivainen, niin
aineeton, ett� uskollisinkin selostus sen sis�ll�st� tuntuisi
riitt�m�tt�m�lt� ja k�mpel�lt�. Elli, maalaispastorin herkk� ja
hienosyinen tyt�r, joutuu lapsuudessaan k�rsim��n jatkuvasti
ymm�rt�myksen puutetta, kokee, ymp�rist���n aidompi ja v�litt�m�mpi
kuin on, pettymyksen toisensa j�lkeen sek� kotona ett� koulussa,
uneksii hetken vakaudesta, rakkaudesta ja onnesta, mutta mukautuu
maailman sovinnaisuuteen ja menee naimisiin mit� tavallisimman
pappisalun kanssa, noudattaen �itins� el�m�noppia, ett� naisen
"t�ytyy tyyty� siihen, jota voi siet��". Kertomuksen ulkopuitteethan
sivuavat n.k. naiskysymyst�, mutta tekisi ymm�rt��kseni aivan v��rin
kaikelle sille, mit� t�ss� novellissa on vapaata, aitoa psykoloogista
runoutta, jos pit�isi "Papin tyt�rt�" aate- tai tendenssinovellina.
Kaikua Nora-keskustelusta voi kenties huomata siell� t��ll� juonen
kuljetuksessa ja muutamissa ehk� liian esiinpist�viss� vuorosanoissa,
mutta yleens� on koko aihe siksi yleisinhimillisell� ja ajankohdan
aateharrastuksista riippumattomalla pohjalla, ett� jos teos nyt
ilmestyisi ensi kertaa, se vaikuttaisi samalla tavalla p�iv�n kirjalta
kuin 1880-luvulla. Sill� ei suinkaan kukaan tahtone esim. v�itt��,
ett� Elli, puolustaessaan kynmenvuotiaana itsepintaisesti oikeuttaan
kavuta tikapuille ja kellarinkatolle, esiintyisi jonkunlaisena Noran
tiedottomana taistelutoverina? Kuvaavaa on, ett� Aho omistaa suurimman
osan kirjaansa sankarittarensa lapsuudelle ja ett� h�n kaiken aikaa
tuntuu katsovan ja arvostelevan h�nen ymp�rist���n h�nen silmill��n.
Se, joka tahtoo n�hd�, miten todellinen ohjelma- ja tendenssikirjailija
menettelee t�m�ntapaista aihetta k�sitelless��n, lukekoon samaisella
80-luvulla Noran j�lkimainingeissa kirjoitetun Ernst Ahlgrenin
"Rahaa"-novellin.

Silti on "Papin tyt�r", niinkuin tekisi mieli v�itt�� jokaisesta
elinvoimaisesta runoteoksesta, kapinassa yhteiskuntaa ja sen tapoja
ja tottumuksia vastaan. T�m�n novellin vastustushenki ei kuitenkaan
perustu millek��n ennakolta omistetulle teorialle, se on luonnon
oppositsionia sovinnaisuutta vastaan, yksil�n oppositsionia sit�
vastaan, mit� monip�inen joukko pit�� luvallisena ja oikeana. Nuori
tekij� puolustaa t�ss� kirjassa yksil�llisen ihmisluonnon oikeutta
saada kehitty� vapaasti sis�isten edellytystens� varassa ja tulla
onnelliseksi omalla tavallaan. Se kylmyys ja ymm�rt�myksen puute, joka
"yhteiskunnan" puolelta, perheess� ja koulussa, tulee Ellin osalle, ei
ole miss��n suhteessa poikkeuksellisen suuri -- poikkeuksellinen on
vain Ellin oma luonne -- ja kun h�n lopulta suostuu pappisapulaisen
naimatarjoukseen, ei h�n tee sit� mist��n ulkonaisesta pakosta, vaan
on h�nen vaalinsa t�ysin vapaaehtoinen. Ratkaisevalla hetkell� ei Elli
en�� itse ole itselleen uskollinen.

Ahon novellissa ei ristiriita yhteiskunnan ja kirjan sankarittaren
v�lill� miss��n k�rjisty draamalliseksi tai edes tietoiseksi.
Papin tytt�ren el�m� on niit� "hiljaisia olemassaoloja", joita maa
on t�ynn�ns� ja joiden tragiikka periytyy sukupolvelta toiselle.
Ellin �idin kohtalo oli ollut sama. Mutta t�m� tragiikka ei ole
vain naisen tragiikkaa, se on jokaisen vilpitt�m�n, ihanteellisen
lapsuuden ja nuoruuden tragiikka. Suuremmassa m��r�ss� kuin mik��n
muu Ahon teoksista on "Papin tyt�r" nuorten kirja. Se sis�lt��
nelj�kolmatta-vuotiaan tekij�ns� yksil�llisen uskontunnustuksen, mutta
jokainen uusi sukupolvi voi sen omalta kohdaltaan omistaa siin� i�ss�,
jolloin ihanteet alkavat riisua naamareitaan.

"Papin tyt�r" on runebergil�isin kaikista Ahon kirjoista. Se on sit�
klassillisen yksinkertaisen sommittelunsa puolesta ja osaksi my�skin
pappilael�m�n ja luonnon kuvauksissaan. Se Runebergin teoksista, joka
ensi sijassa tulee mieleen, on "Hanna". Mutta kun Runebergin runoelma
on keve�sti uneksittu juhannusidylli, on Ahon novelli loukattua
oikeudentunnetta v�reilev�, pohjaltaan pessimistinen kertomus. Kuinka
paljon l�hemp�n� meit� onkaan Ahon novelli. Luulen, ett� moni, joka
ihailee Hannaa, salaisesti rakastaa enemm�n Papin tyt�rt�.

Suomalaisen kirjallisuuden lukuisista verrattomista lapsi-kuvauksista
ovat "Papin tytt�ren" alkuluvut kaikkein tuoksuvimpia ja tuoreimpia.
T�m�n alan suuri mestarihan on Teuvo Pakkala, ja jos Aholla t�ss�
erikoislajissa on joku voittaja, niin on se juuri "Lapsia"-kokoelman,
"Pienen el�m�ntarinan" ja "Pikkuihmisten" tekij�. Mutta niin
verrattoman aidolta ja herk�lt� tuntuu Ahon lapsikuvaus, ett� sen
valtoihin antautuu ehdottomasti. On ihmetelt�v��, miss� m��r�ss�
Aho todella tuntuu voineen katsoa lapsensilmill� luontoa ja
maailmaa. Lapsen realistisesti valveutuneet pikkuhavainnot yhtynein�
kypsym�tt�miin ep�m��r�isiin mietelmiin ovat m.m. erinomaisella
tavalla edustetut novellissa. T�ss� suhteessa parhaita kohtia on
kuvaus selj�ll��n koivujen alla makaavasta kymmenvuotiaasta ja
h�nen ajatuksistaan. Hienosti on niinik��n esitetty rakkausel�m�n
hiljainen her��minen Elliss�. Kirjan ehk� unohtumattomin episoodi
on kuitenkin kuvaus ylioppilaan kapuamisesta kellotapuliin yhdess�
Ellin kanssa, miss� h�n pukee sanoiksi Ellin koko vapauden- ja
onnenkaipuun. Ja mink�laisiksi sanoiksi? Tuskin voi ajatella mit��n
v�hemm�n syv�mietteist� ja nuorekkaan yksinkertaisempaa kuin ovat ne
huudahdukset, joita Elli imee ylioppilaan huulilta kuin taivaallista
mannaa: "-- Nuo suuret, laajat n�k�alat ne laventavat rinnan, ne
povea ponnistaa... Ja mieli kaipaa kauas, isompiin ilmamaailmoihin...
rohkeihin otteluihin... pois pikkuel�m�n jokap�iv�isist� puuhista...
j.n.e." N�in yksinkertainen on se uskontunnustus, johon mahtuu Ellin
koko syd�men kaipuu. Mutta n�iden koruttomien sanojen innostuneessa
vilpitt�myydess� on juuri niiden hienous ja voima. Jokainen nuoruus
l�yt�� niiss� helposti itsens�. Hieno vaisto on ohjannut kirjailijaa,
kun h�n on pid�ttynyt panemasta ylioppilaansa suuhun mit��n
yksil�llisesti erikoista tai syv�mietteist�.

"Papin tytt�ren" ilmestyess� lausui arvostelu siit� m.m.: "On niinkuin
kerta olisi saanut omalla kielell��n lukea sit� mit� on niin usein
nauttinut ulkomaan kirjallisuudessa, tuota suurta, syv��, tutkivaa
romaania, joka k�y syd�meen ja pakottaa el�m��n mukana, joka ilmestyy
eri muodoissa eri kansoissa, mutta kaikkialla vaikuttaa ja puhuu
samaa syd�men, tutkivaisen ihmishengen kielt�." Yh� edelleen kest��
meid�n silmiss�mme Ahon nuoruuden mestarinovelli vertailun parhaan
ulkomaalaisen kertomataiteen kanssa. Sen tekij� on virheet�n taiteilija
niinkuin Maupassant ja herkk� ihmissyd�men kuuntelija niinkuin Daudet
ja Goncourt-veljekset. Meille on h�ness� lis�ksi jotain, jota ei
keness�k��n muukalaisessa: kielenk�yt�n lyyrillinen syd�mellisyys,
joka tuntuu niinkuin pehme� hyv�ily kulkevan esineiden yli, joihin se
koskettaa.

Sellaisesta kirjasta kuin "Papin tyt�r" olemme syyst� ylpeit� ja
kiitollisia.




J. SILJO.


Juhani Siljon esikoisteos, pieni harmaakantinen vihkonen "Runoja"
ilmestyi jouluksi 1910, toinen kokoelma "Maan puoleen" v. 1914.

Kuinka moni niinkutsutusta kirjallisesta yleis�st�mme todella tuntee
n�m� runokokoelmat, kuinka moni todella tiet��, ett� n�m� n�k���n
vaatimattomat vihkoset k�tkev�t kansiensa v�liin syv�sti persoonallisen
lyyrillisen kauneusmaailman, niin omalaatuisen, ett� sille saa hakea
vertoja nykyp�iv�in laulurunoudesta? Tunnen el�v�sti, etten sano mit��n
liikaa, kun sanon, ett� Siljon toisella kokoelmalla tulee olemaan
pysyv� sija runoudessamme. Se on l�htenyt niin tulisesti keskittyneest�
lyyrillisest� tempperamentista, ett� mink� paperir�ykki�iden alle
vuotuiset kirjallisuusmarkkinamme sen hautaavatkin, sen sanat ja
s�keet tulevat polttamaan itsens� niiden l�vitse. Harvoin saa
k�siins� kirjaa, joka johtaisi ajatukset niin kauaksi paperista ja
painomusteesta ja kirjallisuudesta kuin Siljon toinen runokokoelma
ja osaksi ensim�inenkin. Harvoin on kukaan runoilija Suomenmaassa
seisonut runottarensa edess� sellaisella rippilapsen vilpitt�myydell�,
sellaisella syd�men hartaudella kuin "Maan puoleen"-kokoelman
tekij�. H�nen tunnustuksillaan, h�nen itsetutkisteluillaan, h�nen
innostuksellaan on omituinen hiljainen, salaper�inen sulo, ja
kiist�m�t�nt� on, ett� se mik� t�ss� runoilija-ilmestyksess� on
vieh�tt�vint�, unohtumattominta, ei ole kuva- eik� sanataiteilija, ei
ole rytmi- eik� riimitaituri, vaan runoilija itse, ihminen itse.

Eih�n ole itse asiassa ihmetelt�v��, ettei Siljon runous yleis�n
tietoisuudessa ole viel� saavuttanut sit� asemaa, mik� sille oikeudella
kuuluu. Miss� persoonallisuuden suuruutta mitataan sanojen suuruuden
mukaan, miss� ajatuksen h�m�ryys k�y syv�mielisyydest�, siell� j��
sellainen valikoiva, hiljainen ja selke� taiteilija-yksil�llisyys kuin
"Runojen" ja "Maan puoleen"-kokoelman tekij� helposti varjoon. Mutta
kirjallisuuden historia opettaa meille, ett� kun monet suuret sanat
ovat kuolleet sen p�iv�n mukana, joka on muodostanut niiden ensim�isen
ja ainoan kaikupohjan, on kuiskaus voinut kuulua vuosisatojen p��h�n.
Hiljaisuuskin, joka puhuu todellisen runoilijan s�keiden v�list�, voi
olla kaunopuheisempi kuin kaikkien p�iv�n pikkuprometheusten manaukset
ja uhmat.

Huonosti varmaan ymm�rt�isi kuitenkin se runouden kielt�, joka uskoisi,
ett� Siljon resigneerattujen s�keiden takana olisi lepo ja rauha.
Siljon parhaat runot ovat syntyneet sielullisesta j�nnityksest�,
niiden voima on siin� eetillisess� taistelussa sis�iseen vapauteen ja
uskollisuuteen itse��n kohtaan, jota ne heijastavat. Mik��n ei h�nt�
niin peloita kuin "tottumusten tie", h�n tahtoo juoda "pisar pisaralta"
pohjaan kalkkinsa lievityst� pyyt�m�tt�, ja jo esikoiskirjansa ensi
runossa suorittaa h�n vaalinsa:

    Polta rantaan varmat laivat,
    unhoon peit� mennehet
    s��st� paluun h�peet, vaivat,
    heikot askelet!

On jotain erinomaisen spartalaista, melkein kuin sotilaallista t�ss�
runoilijassa, spartalaista ja samalla -- kristillist�. Ei ole helppo
sanoa, kumpi ominaisuus on vallitsevampi: spartalainen ankaruus
ja kovuus vaiko kristillinen alistuvaisuus ja n�yryys. Luulen,
ett� kristillinen resignatsioni ja hartaus sittenkin ovat h�nelle
ominaisimmat, ett� ne ik��nkuin nousevat h�ness� syvemmist� hetteist�.
Miss� tapaa nykyisess� laulurunoudessa sellaisen palavan hartaan
tunteen kuin se on, joka on antanut "Rukoukselle" ensi kokoelmassa
ja "Kuolinripille" toisessa niiden j�rkytt�v�n kauneuden? Siteeraan
j�lkim�isest� muutamia s�keit�:

    Herra, viel� armon anon,
    Herra, viel� voimas suo:
    tuta tahdon elon janon,
    tahdon rient�� elon luo,

    jaloin paljain k�yd� halaan,
    tieni hurmein kostuttaa,
    jotta joka askel-alaan
    verenkukka versoaa;

    suudelmin maan tahdon peitt��,
    ihmiselon polkeman,
    tielle syd�meni heitt��,
    tomuun eteen kulkijan;

    maassa matain, sovitusta
    pyyt�� pyh�n el�m�n,
    rukoella siunausta
    tuonen unhon lempe�n!

On mielt�kiinnitt�v�� n�hd�, miten el�m� yhtaikaa vet�� luokseen
ja ty�nt�� luotaan t�t� runoilijaa. H�n "tahtoo tuta elon janon",
h�n kysyy tiet� "elon juhlivan luo", mutta h�nen askeettinen
luontonsa vet�� h�net taas takaisin "tuoksuvista kylist�" ja
"v�lkehtivist� kaupungeista" ja ihmisten pienist� iloista turvalliseen
yksin�isyyteen, ja jo seuraavassa hetkess� on h�n valmis ylist�m��n
"kapeaa, neitseellist� vuodetta" ja "aatoksen rauhaa", jota h�n ei
ihmisvilin�ss� l�yd�. Kuvaava on t�ss� suhteessa m.m. seuraava runo
paisuvine loppu-akkordeineen:

    EL�M�N KEMUT.

    En kemujasi, is�nt� El�m�, kiit�!
    N�in sameaksi viinis, en tippaakaan
    ma maistanut siit�.
    En kiit�, en my�sk��n soimaamaan
    pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai.
    Ja mun sieluni sent��n ilonsa sai.

    En viini�is juonut, ja karkelo muu
    oli ahdasta mulle:
    sun viinitt�s sieluni humaltuu,
    sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle,
    ei harmaa p�iv�, ei p��t�s muu.
    Minun maljani on meri ja aurinko ja kuu:
    ne jos sammuu, tyhj�ks saa, saa murhe
    vierahaksi mulle!

T�m�n runon viime s�keet viev�t meid�t luonnon maailmaan, joka
runoilijalle tuntuu kotoisemmalta kuin ihmisten ja kulttuurin ja josta
h�nen mietiskelyns� ja tunteensa l�yt�� kauneimmat vertauskuvansa.
Jo ensi kokoelmassa on muutamia ihastuttavia luonnonhymnej� -- niin
m.m. se joka alkaa sanoilla "Kukkastuoksu, linnunlaulu, sini taivahan"
--, mutta toisessa kokoelmassa, joka kaikkineenkin todistaa suurta
kehityst� esikoiskirjaan verraten, el�� luonto viel� intensiivisemp��
ja persoonallisempaa el�m��. Tuoksuvan vehmas on m.m. kolmiosainen
"Kev�t"-runo. En tied�, mink� osan mieluimmin lainaisi n�ytteeksi, ehk�
viimeisen:

    Niinkuin arat urvut, niinkuin lehdet hennot
    toivo toisen j�lkeen her�� el�m��n,
    syd�n p�iv��n avaa sadat sala-kennot,
    pyyt�in suven mett�, pyhint��n;

    luottain elon is��n, joka aina pit��
    murheen v�himm�st� matajasta maan,
    jonka k�den alla kaunihisti it��
    jyv� pienin esiin piilostaan;

    jonka kutsu johtaa elon vapahdusta
    mullan raskaan alta, uumenista y�n,
    jonka joka katse hehkuu lupausta
    hedelmist� nuoren luomisty�n.

Runoilijalle, joka on kirjoittanut "Maan puoleen"-kokoelman, ei luonto
ole mik��n kuollut mietelmien ja mielialojen kehys, se on panteistiseen
tapaan olemassaolon sielu ja ydin, el�m� ja jumaluus. Niinkuin Assisin
Franciscus personifioi Siljo auringon, se on h�nen "Is�ns�", h�nen
"Taattonsa" ja se l�heinen suhde, mik� runoilijalla on luontoon,
nostaa t�m�n nimityksen kauas yli koristeellisten epiteettien tason.
Tyypillinen on esim. "Paimenen laulu". Paimen vie aamulla karjansa
rannalle ja miettii laulua luonnon ylistykseksi. Mutta kuinka h�n
koettaakin tallentaa sanojaan, vie tuuli ja meri ja auringon kimallus
ne h�nen k�sist��n ja ennenkuin h�n huomaakaan, alkaa p�iv� menn�
mailleen:

    Pian ilta se sai. Mihin lauluni j�i --?
    En muuta ma muistaa saata:
    min� aaltoja, tuulia paimensin,
    min� kuuntelin mets��, maata.

En ole koskaan ilman voimakasta ilontunnetta lukenut t�t� pient�
kolmis�keist�ist� runoa. Joka kerta kun tulen viimeisen edelliseen
riviin -- "min� aaltoja, tuulia paimensin" --, n�en ik��nkuin itse
meren kimmellyksen aukenevan eteeni ja tunnen hiekalla lahoavien
kaislojen ja suolan hajun ja kuulen mets�n lainehtivan kohinan. Ja
kuitenkin ovat runon sanat ja mielikuvat mit� lakoonisimmat. Harvoin on
niin s��steli�ill� sanoilla sanottu enemm�n.

Siljon runoutta ymp�r�i kaunis yksin�isyyden ilmakeh�. Kuinka
sis�llisesti eristettyn� ja yksin�isen� onkaan se nuoruus eletty,
josta h�nen tunteensa ja mielikuvansa ovat kasvaneet esiin! Siljon
taidekeinot ovat ehk� yleens� liian karuja, liian pid�ttyvi�, liian
askeettisia, jotta ne kohta k��nt�isiv�t suuren lukevan yleis�n
huomion h�nen runouteensa. Mutta olen varma, ett� v�hitellen on yh�
useampi l�yt�v� tien siihen hienoon, samalla kertaa leppe��n ja
ankaraan runouteen, joka k�tkeytyy Juhani Siljon kahteen kokoelmaan --
leppe��n ja uskovaan luonnon, jumaluuden kasvojen edess�, ankaraan ja
ep�ilev��n ihmisten edess�. Tunteen aitouden rinnalla puhuvat Siljon
runot �lyllisesti kehittyneest� mielest�. Goethen el�m�nviisaus, ett�
"_voi t��ll� kaikkea kest��, yksin ei hyvi� p�ivi� p��ksytyksin_"
puhuu usein Siljonkin runoudesta, v�litt�mimmin ehk� pienest�,
tekij�lleen hyvin ominaisesta laatukuvasta "Kes�l�mmint�". Siljon
runolaadun luonteenomaisimpia piirteit� on sen kaunis vakavuus --
harvasta kirjailijastamme on leikki ja huumori niin kaukana kuin
h�nest�. H�nell� on suuri kunnioitus sanaa kohtaan, ja vaikka h�nen
taidev�lineens� eiv�t useinkaan ole h�ik�isevi�, on h�nen sanontansa
kuitenkin aina huolellinen. H�nen sanansa eiv�t useinkaan tapaa
lyyrillist� v�reilev�� mielialaa lennosta, mutta ne tuntuvat sit�
helpommin kuvastavan h�nen sis�isint� el�m�ntuntoaan, h�nen eetillist�
min��ns�. Harvoin h�n viritt�� lyyransa jonkun ulkopuolisen, tilap�isen
aiheen kunniaksi, mutta kun h�n sen tekee, valitsee h�n Paavo
Cajanderin el�m�nty�n muiston ja kirjoittaa "Ty�n ballaadin", joka
muodostaa lakoonisine, kimmelt�vine s�keineen pysyv�n muistomerkin
Shakespeare-k��nt�j�n haudalle.

En tied�, miten lopettaisin n�m� rivit, joiden tarkoitus on ollut
k��nt�� suuremmankin yleis�n huomion siihen hienoon ja syv�lliseen
runoilijaan, jonka me Juhani Siljossa omistamme, jollen siteeraamalla
paria s�ett�, jotka Siljon kokoelmia lukiessani ovat usein soineet
korvissani. Rivit ovat Mickiewiczin (k��nn�s Mannisen) ja olen kuullut
ne kaiketi kuin kaukaisena s�estyksen� suomalaisen lyyrikon hartaalle,
totiselle ja ankaralle runolaadulle:

    Runoilijalla, se tietk��, tie yks on vaan,
    syd�men pyh� into ja pyrkimys jumalaan.




F.E. SILLANP��N ESIKOISTEOS.


F.E. Sillanp�� on uusi nimi kirjallisuudessamme ja osaksi uusi
tyyppikin -- ansioineen, rajoituksineen.

H�n on ep�ilem�tt� lahjakkaisuus, jopa siin� m��r�ss�, ett� tekisi
mieli arvostelijana heti k�yd� k�siksi h�nen rajoituksiinsa
ja puutteihinsa, koska ne h�nen kielt�m�tt�mi� kirjallisia
ansioitaan vastaan n�kyv�t niin mielenosoituksellisen selvin�
ja huomiotaher�tt�vin�. Seuratessaan t�m�n puoli nelj�tt� sataa
sivua k�sitt�v�n esikoisteoksen loppumattomia lyyrillisi� ja
pseudolyyrillisi� vuodatuksia, joissa aitous ja teenn�isyys, runous
ja kirjallisuus yht�mittaa, itsepintaisesti, sivu sivulta riitelev�t
kesken��n, tuntee lukija usein halua protesteerata, halua tehd�
sivunlaitoihin rumentavia muistutuksia ja vastav�itteit�. Sillanp��ll�
on hiukan vaarallinen tapa kutsua -- pienill� kaunopuheisilla eleill�
-- siell� t��ll� lukija osalliseksi juoneensa ja sen kehitt�miseen ja
lukija voi puolestaan tuntea t�m�n johdosta kenties kaksinkertaista
halua todella tarttua, siell� t��ll�, kyn�n varteen. Jollei muussa
tarkoituksessa, niin pyyhki�kseen.

T�m� Sillanp��n esikoiskirjan her�tt�m� mielenkiinto, joka voi kutsua
esiin lukijassa n�inkin aktiivisia haluja, todistaa, ett� teos ei ole
tavallisen vasta-alkajan. Itse asiassa etsii "El�m�ss� ja auringossa"
muotoa hyvin omalaatuinen taiteilijatempperamentti. Sen erikoisuus ja
tavallaan my�skin voima on meid�n oloissamme harvinainen eroottisuus.
Tekij�n mielikuvamaailma kiert�� melkein yksinomaan rakkaus- ja
vaistoel�m�n aistimusten ymp�rill�, kaikki muut perspektiivit
ovat ainakin p��henkil�iden kuvauksessa tukossa. H�nen sankarinsa
ja sankarittarensa -- Elias, Lyyli, Olga -- el�v�t kaiken aikaa
joutilaassa _dolce far niente_-tilassa, er��nlaisessa puoli-unessa,
mist� he havahtuvat vain tuntemaan rakkausel�m�n aistimuksia tai, mik�
tapahtuu sangen usein, �lyllisesti erittelem��n ja lajittelemaan n�it�
tuntemuksiaan. Niinkuin yleens� kirjailijoilla, jotka eroottisessa
uskontunnustuksessa n�kev�t el�m�n syvimm�n sis�ll�n ja viisauden, niin
laajenee Sillanp��ll�kin rakkauden tunne jonkunlaiseksi kosmilliseksi
jumalanpalvelukseksi, johon luonto ja itse taivaankappaleetkin ottavat
osaa (mihin m.m. kirjan nimikin viittaa). Se tapa mill� Sillanp��,
varsinkin kirjansa alkupuolella, on kuvannut sit� luonnonel�m��, joka
kehyst�� h�nen henkil�idens� rakkautta, on luonut t�m�n esikoisteoksen
parhaat, mieleenpainuvimmat sivut ja yksityiset runokuvat. Miten
kukat puhkeavat kev�tp�iv�st� toiseen, miten linnut lent�v�t, miten
varjot lankeavat, miten tuuli humisee, miten kuu keinuu taivaalla
-- kaikesta t�st� on Sillanp��ll� runsaasti omilla silmill� n�htyj�
havaintoja ja lyyrillisi� mietelmi�. H�nen luonnontajulleen erikoista
on sen kiintymys n�enn�isesti pieniin ja yksityisiin ilmi�ihin ja
esineihin. H�nell� ei tunnu olevan kyky� antautua ilman refleksionia
luonnontunnelmaan, niinkuin esim. Juhani Aholla, ei my�sk��n taitoa
piirt�� plastillisesti ja havainnollisesti kokonaismaisemaa niinkuin
esim. Maila Talviolla. Sillanp��n sek� tunnelaatu ett� tekotapa on
t�ss� suhteessa ��rimm�ist� impressionismia. H�nen huomionsa kiintyy
yksityiseen kasviin, oljenkorteen, hy�nteiseen, kiveen tavalla,
joka jossain m��rin muistuttaa lapsen tai luonnonihmisen uteliasta
mielenkiintoa sit� kohtaan, mihin h�nen silm�ns� sattumalta osuu.
Usein ovat n�m� h�nen luonnonhavaintonsa sovitetut teoksen p��juoneen,
rakkauskuvaukseen, ja silloin muodostavat ne ik��nkuin tuoksuvan
ilmakeh�n sen ymp�rille, mutta toisinaan tuntuvat ne olevan siit�
kokonaan erill��n tai ovat ne siihen aivan mielivaltaisesti liitetyt.
J�lkim�isess� tapauksessa raskauttavat ne vain kertomuksen muutoinkin
hidasta kulkua ja vaikuttavat hajoittavasti lukijan mielenkiintoon.
Vahvin on tunnelma kirjan alussa -- ensim�iset sivut ovat t�ss�
suhteessa aivan verrattomat --, loppupuolella tai oikeammin jo
keskivaiheilla alkaa mielest�ni teoksen sis�inen kiinteys l�yhty� ja
raukeaa muutamilla sivuilla melkein kokonaan ylimalkaiseen mietiskelyyn
ja verraten hedelm�tt�miin kirjallisiin k��nteihin.

Sillanp��n esikoisteokselle on nim. ominaista, ett� se,
luonnonraikkaista lyyrillisist� yksityiskohdistaan huolimatta, on
kokonaisuutena arvostellen sangen "liter��rinen" kirja. Tekij�
kantaa usein esiin kuin tarjottimella erikoisuutensa, h�n ei siit�
itse ole suinkaan tiedoton. H�n ei my�sk��n unohda valmistaa meit�,
milloin jotain erikoista on odotettavana. H�n kirjoittaa esim. n�in:
"Kertomus alkaa. Tulevien tapausten n�ytt�m� on jo hahmoutunut." Tai:
"Kuvitelkaamme t�ss� taitteessa taas tekev�mme Eliaksen olennon l�pi
pienen leikkauksen." Tai: "Meill�... on kuitenkin viel� viimeinen
tilaisuus pieneen tunnelmaan." Ja kun h�n on johdattanut kaksi nuorta
ihmislasta juhannusy�ss� pariksi tunniksi aittaan -- kohtaus on kirjan
ratkaisevin tapaus --, k��ntyy h�n hienotunteisesti ovelta, vakuuttaen,
ettei "ole maukasta seurata noita nuoria ihmisi� suljetun oven taakse",
mutta lupaa samalla, ett� "tulee kyll� viel� enemm�n kuin tarpeeksi
aikaa eritell� n�iden kahden tunnin tapauksia." Kaikki t�llainenhan on
"kirjallisuutta" sanan karkeimmassa mieless�.

Sillanp��n kirjassa kasvavat savihein�t ja villiruusut rinnan.
Jos �skeiset n�ytteemme olivat rikkaruohoja, niin ovat seuraavat
ep�ilem�tt� katsottavat kukkasiksi. "Y� katsoo kuin lempe� el�in,
joka ei osaa puhua." "Siell� istuu rastas er��ss� latvassa ja
kaikkien ylimpien oksien kerk�t ja k�vyt pitkin rinnett� saavat
n�hd� sen rusot�pl�isen rinnan ja kurkun k�ynnin. Rastaan ��nen alla
levi�� vehre� havujoukko, jonka seasta ojentuvat oksat niinkuin
onnelliset soreat k�det, n�ytellen taivaan lakeudelle tulipunaisia
k�pyj��n." "Kaksi sudenkorentoa on tarttunut yhteen, ne lent�v�t aivan
l�helt� ohi, niin ett� ihokilvet natisevat. Alhaalla ketoaukeamalla
lekottelee kaksi perhosta, niinkuin kaksi sinist� kukanlehte�, jotka
ylikyll�stynyt poudan henki on temmannut irti hypitelt�v�kseen. Jossain
aidaksella on sisilisko p�iv�npaisteessa. L�hell� koivunlatvaa on
yksi lehv� kellastunut. T�m� on kes��." Tekij�lleen kuvaava, vaikk'ei
esteettiselt� arvoltaan ehk� yht� ehdoton, on niinik��n seuraava
palanen: "Sellaisen pienen kukanter�n (veronican) muoto ja sis�llys
ovat nuhteettomat pieneksi siniseksi mottov�rsyksi pitenev�n kes�p�iv�n
vihre�lle kertomukselle el�m�st� ja auringosta. Jokaisen Veronican
vierest� alkaa uusi luku. Jokainen lehti on lause, jokainen kasvi
on luvun kappale, hy�nteiset ovat v�limerkkej� ja tuoksu on tekij�n
innoituksen tuntu." (Jossain m��rin analoogisena mielikuvana tulee
muistaneeksi Topeliuksen tunnettuja s�keit�: naturens gr�na tankar -- i
bl�a v�gornas hamn.)

Sillanp��n esikoisteoksen impressionistinen laatu houkuttelee lukijaa
vavahtelemaan yksityiskohdissa. Jos koetamme ker�t� vaikutelmamme
kirjan henkil�hahmoista, on siit� vaikeampi antaa kokonaisarvostelmaa.
Plastillisesti luovaa mielikuvitusta Sillanp��lt� n�hd�kseni viel�
suurelta osalta puuttuu. H�nen henkil�ns� ik��nkuin liukenevat
omiin tunnelmiinsa ja psykoloogisiin itse-erittelyihins�, heist� ei
j�� lukijan mieleen mit��n kiinte�� kokonaista kuvaa ajattelevina,
tahtovina ja toimivina ihmisin�. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin
Taaven, renkipojan, kuvaus, joka on mielest�ni aivan mestarillinen
rehev�ss� ja eloisassa tuoreudessaan. T�m�n harvoilla piirteill�
kuvatun tyypin takaa aukenee n�k�aloja kokonaisen yhteiskuntaluokan,
renkipoikien, el�m��n. P��henkil�, Elias, on er��nlainen my�h�stynyt
Werther, jonka hiutuvissa rakkauskuvitelmissa rococo'n keikaileva
sirous tuntuu vaihtuneen ik��nkuin slaavilaiseen tapaan erittelev��n
ja psykologisoivaan sanamaalailuun. My�skin kirjan naishenkil�iss�
on jotain, joka tuo mieleen ven�l�isi� romaaneja, jopa niinkin
dekadenttisia kuin Artsybashewin. Mutta vaikkakin henkil�kuvat
n�inollen ovat j��neet hiukan ep�m��r�isiksi, on sanottava, ett� tekij�
niiss�kin osottaa aina voimaansa, milloin h�n joutuu rakkausaistimusten
alalle. Aivan verraton on h�n varsinkin kuvatessaan kahden ihmisen
rakkauskokemuksissa kohtauksia, tilap�isi� l�hestymisi�, jolloin "ei
mit��n tapahdu ja kuitenkin tapahtuu".

"El�m� ja aurinko" on hyvin ansainnut sen huomion, mink� se on
arvostelun taholta saanut osakseen. Sen tekij�ll� on oma estetiikkansa
ja h�n pit�� kiinni sen eriskummaisuuksistakin itsepintaisuudella, joka
melkein kutsuu esiin kunnioituksen tunteita. H�n antaa usein kylm�n
luonnontieteellisen havainnon k�yd� luonnonn�kemyksest�, �lyllisen
erittelyn mielialasta, fysiologian psykologiasta. H�nen teoksensa on
kuin nuorenmiehen p�iv�kirja, kuumissa, ehk� my�skin hiukan joutilaissa
aivoissa syntynyt, helteisin� p�ivin� ja valoisina �in�, lyhyen�
ajanjaksona, joka kuluu koivunlehden puhkeamisesta sen kellastumiseen.
H�n on ehk� viel� liian kalevalaisesti monisanainen, mutta h�nen
lukuisien kirjallisesti paisutettujen sivujensa keskelt� tapaa
verrattoman kiinteit� ja tuoreita yksityiskuvauksia. Kuka osaa niinkuin
h�n kuvata kyl�n raitteja ja kaikkea sit� salamyhk�ist�, mik� niill�
kes�y�ss� tapahtuu? Ja kuka osaa niinkuin h�n laulattaa rastasta, kun
pojat kulkevat y�jalkaan?

Sillanp��ll� on oma erikoisuutensa, oma tempperamenttinsa, joka tekee,
ettei h�nen "El�m�ns� ja aurinkonsa" huku kirjojen tulvaan.




"KANSALLISTA ITSETUTKISTELUA".


Volter Kilpi nimitt�� uutta teostaan itsetutkisteluksi. H�n olisi
voinut kutsua sit� yht� hyvin uskontunnustukseksi: se sis�lt�� mit�
p��tt�vimm�ll� ja el�vimm�ll� persoonallisella vakaumuksella suoritetun
kannanoton t�rkeimmiss� kulttuurikysymyksiss�mme. Uskontunnustuksen
luonne on kirjalla lis�ksi sik�li, ett� sen v�itteet perustuvat enemm�n
tekij�n sis�isen n�kemyksen ja kokemuksen tiet� saavuttamaan varmuuteen
kuin lukijalle esitettyyn todistus- ja esimerkki-ainehistoon.

Mik� elinvoimainen, ajatuksia, my�t�mielt�, vastustushalua synnytt�v�
kirja, kirja, jonka jokaiselta rivilt� tapaa tekij�n persoonallisuuden,
keskittyneen� noihin usein uhitteleviin, aina virkist�viin: "min�
v�it�n", "min� uskon"!

"Arvostella" Volter Kilven teosta tiet�isi samaa kuin arvioida omalta
kannaltaan suhteensa kaikkiin niihin kansallisiin kysymyksiin, jotka
ovat sen tutkistelun esinein�. Se taas vaatisi kokonaisen kirjan
kirjoittamista, yht� laajan kuin Kilven oma teos. Toivottavasti
sellaisiakin syntyy. Arveluttavaa laimeutta sivistysel�m�ss�mme
osottaisi todellakin, jos vain puoluep�ivien ponsilauseet kykenisiv�t
panemaan mieli� ja kyni� liikkeelle, mutta ei kansallisia
elinkysymyksi�mme niiden juuressa, niiden psykoloogisessa perustassa
tapaileva selvitys-koe. Ruotsissa levisi Gustav Sundb�rgin lentokirja
"Om det svenska folklynnet", jota tarkoitukseltaan voi verrata Volter
Kilven uuteen teokseen, lukuisina painoksina ja se her�tti henkiin
kokonaisen pienen poleemisen kirjallisuuden.

Seuraavassa vain muutama reunahuomautus Volter Kilven kirjaan.

Volter Kilven teoksen hedelm�llisin ajatus on n�hd�kseni ajatus
Suomen kulttuurin yhten�isyydest�. H�n n�kee mit� suurimman vaaran
uhkaavan kansamme el�m��, jos se k�sitys p��sisi juurtumaan, ettei
Suomi muodosta mit��n sivistyskansallista kokonaisuutta, vaan ett�
t��ll� el�� rinnan kaksi kulttuuria, kaksi rotua, joilla molemmilla on
oma teht�v�ns� ja joiden t�ytyy k�ytt�� kaikkia itses�ilytysvaiston
tarjoamia keinoja suojellakseen omaa luulloiteltua erikoisuuttaan.
Tekij� koettaa sek� historiallista, kansatieteellist� ett�
psykoloogista tiet� todistaa, ett� t�llainen kielipoliittisten
taistelujemme synnytt�m� k�sitys on mit� turmiollisin "n�k�harha".
K�yt�nn�ss� on ajatus Suomen sivistyksellisest� ja rodullisesta
kaksinaisuudesta vienyt viime aikoina ruotsinkielisten n.k.
erist�ytymiseen, jopa suorastaan "aktiiviseen ruotsalaisuuteen", ja
suomenkielisell� taholla on se toisinaan johtanut m.m. ruotsinkielell�
suoritetun kulttuurimme enemm�n tai v�hemm�n julkiseen vieromiseen,
niin ett� esim. Runebergin asema Suomen kansallisrunoilijana ei ole
en�� yht� kiist�m�t�n kuin kymmenen, toistakymment� vuotta sitten. Kuta
kiinte�mmin ruotsinkieliset linnoittautuvat omiin leireihins�, sit�
vieraammiksi k�yv�t suomenkieliset heid�n sivistysharrastuksilleen,
sit� v�hemm�n he yleens� joutuvat kosketuksiin ruotsinkielisten ja
heid�n pyrkimystens� kanssa, ja niin voi helposti tapahtua ja on
jo osaksi tapahtunutkin, ett� se vuosikymmenien kulttuurity�, mik�
meill� on ruotsinkielell� suoritettu ja jonka l�heisimmiksi perijiksi
nykyiset "erist�ytyneet" ovat ilmoittautuneet, ei suomenkielisten
taholla en�� tunnu yht� kotoiselta kuin ennen. Kielirajasta suomea- ja
ruotsiapuhuvien v�lill� on syntym�ss� ja on jo osaksi syntynyt my�skin
henkinen vedenjakaja, joka uhkaa silpoa kahtia meid�n kansamme. T�m�
kahtia-jako, jossa Kilpi n�kee viimeisten vuosikymmenien kansallisen
historiamme p��virtauksen, "on aiheuttanut suomenkielisellekin
sivistyksellemme -- joskaan ei korvaamatonta elinvammaa kuten
ruotsinkielisen sivistyksemme ennen pitk�� on havaittava k�rsineen
-- niin ainakin sangen vakavan kasvuvaurion. Jos ruotsinkielinen
sivistyneist�mme on t�ss� erist�ytymisess� menett�nyt juurensa, niin
on suomalaiselta sivistykselt� siin� mennyt menetyksiin sen kukasto
ja hedelm�. Jos ruotsinkielinen sivistyneist�mme on erist�ytyess��n
irroittautunut siit� maaper�st�, josta sen olisi saatava yh�ti
uusiutuvat elinnesteens�, niin on suomalainen sivistys ruotsinkielisen
sivistyneist�n siit� vierautuessa ja elimellisesti irroittautuessa
menett�nyt vuosisataisen historiallisen ty�n luoman ja kehitt�m�n
henkisen ty�n elimen: vuosisatoja kootun jo kartutetun sivistyksellisen
ja aineellisen vaurauden ja valmiuden".

Kansallisen her�tysajan miehet n�kiv�t, kuten tunnettu, Suomen
kulttuurin ja kansan yhten�. Runebergille ja Snellmannille oli
tuntematon se kuilu, joka nyky��n ruotsalaisessa kielenk�yt�ss� ja
ruotsalaisissa aivoissa on alkanut ammottaa "finnen" ja "finl�ndaren"
v�lill�. Sivistysrintaman yhten�isen� s�ilytt�minen, kielirajoihin
katsomatta, kuului niinik��n m.m. Aspelin-Haapkyl�n kulttuuriohjelmaan
(mik� k�y ilmi esim. h�nen erinomaisella taidolla k�ym�st��n
polemiikista Runeberg-kysymyksess� "Ajan" vuosikerrassa 1909), ja
t�m�n vuoden helmikuussa on Danielson-Kalmari puheessaan Yleisess�
Ylioppilasyhdistyksess� lausunut mieleenpainuvia sanoja saman asian
puolesta, kehottaessaan suomenkielisi� ylioppilaita liitt�m��n suurten
ruotsinkielisten runoilijaimme muiston "pysyv�isesti tulevankin Suomen
aateliskilpeen." V�lillisestih�n kuitenkin sek� Aspelin-Haapkyl�n
polemiikki ett� Danielson-Kalmarin kehoitus todistavat, ett�
suomenkielisell�kin taholla, varsinkin nuorten keskuudessa, se
ajatus on alkanut voittaa alaa, ett� ruotsinkielell� t�ss� maassa
suoritettu kulttuurity� on ep�suomalaista, on vierasta. Jos kaivataan
lis�todistuksia, saa niit� riitt�v�sti m.m. sanomalehtien palstoilta,
varsinkin Kalevala- ja Snellman-juhlien tienoilla.

Omasta puolestani pit�isin sit� kantaa oikeana, joka puolustaa
kulttuuririntamamme yhten�isyytt� kielieroon katsomatta. On mielest�ni
jotain ep�historiallista, sivistyksemme entisyytt� kielt�v�� siin�,
ett� on esim. koetettu j�rkytt�� Runebergin asemaa suomalaisena
runoilijana sill� perusteella, ett� h�n kirjoitti silloisen sivistyneen
s��tymme valtakielell� ja ettei h�nell� kansallisuuskysymyksess�mme
ollut samaa ohjelmaa kuin Yrj�-Koskisella tai Agathon Meurmanilla.
Me tarvitsemme Kalevalan ja Kiven rinnalla Runebergin tietoista
sankari-mielt� ja kehittynytt� muoto-ihannetta. Ruotsinkielisten
runoilijaimme, p��asiassa juuri Runebergin v�lityksell�, on meid�n
kulttuuriimme niinik��n langennut s�de antiikin kauneusmaailmasta.
Runebergin runous on kerran tavannut kaikupohjakseen koko kansan ja se
joka kielt�� "V�nrikki Stoolin" runoilijan, kielt�� my�skin sen Suomen,
joka h�net kerran on omakseen omistanut ja tunnustanut. Outo on n�iden
rivien kirjoittajalle my�skin k�sitys, ett� se kieli, jolla suuri
osa kulttuurip��omaamme on luotu ja jolla kansallista her�tyst�mme
on kerran julistettu, olisi "vieras" siin� merkityksess� kuin mik�
ulkomaalainen kieli hyv�ns�.

Kuten sanottu, ajatus Suomen kansan ja sivistyksen yhten�isyydest� on
mielest�ni Volter Kilven teoksen voimakkain, hedelm�llisin ajatus.
Se muodostaakin sen ytimen, jonka ymp�rille tekij�n muut v�itteet
ryhmittyv�t. N�ill� v�itteill� on enimm�kseen hyvin paradoksimainen
muoto eiv�tk� ne yleens� ole mairittelevia enemm�n suomen- kuin
ruotsinkieliselle sivistyksellemme. K�ytt�en vuoroin ivan, vuoroin
retoorisen rangaistussaarnan aseita, lausuu tekij� tuomionsa
suorasukaisuudella, joka ei j�t� tilaa ep�ilyksille siit�, ett� t��ll�
on vuohia enemm�n kuin lampaita -- jos j�lkim�isten, ankarasti ottaen,
lainkaan voi sanoa olevan edustettuina. Jos taivaan valtakuntaan on
vaikea p��st�, niin ei totisesti ole helppoa p��st� Volter Kilvenk��n
paratiisiin. Jollei syntisparalla ole pahempia kuolemansyntej�
omallatunnollaan, niin kai h�nen, ollakseen rehellinen, t�ytyy
tunnustaa hiljaisessa itsess��n, joskus langenneensa muodossa tai
toisessa siihen "aatteelliseen harrasteluun", johon Kilpi tuhlaa niin
paljon mefistomaista ivaa. Tekij�n syyt�skirjelmien osotteet ovat
valitettavasti usein niin ylimalkaiset, niin laajalle tulkinnalle
alttiit, ett� sopii pelj�t�, etteiv�t ne l�hesk��n kaikki saavu
tarkoitettuun maaliinsa. Yksi esimerkki: tekij� k�ytt�� mielell��n
n�iss� osotteissaan m.m. tuota verraten helppohintaista, sis�ll�lt��n
hyvin ep�m��r�ist� mainesanaa "kaunosielu", samaa mainesanaa, jonka
varjossa h�n itse on jo vuosien kuluessa saanut -- aiheettomasti --
vastaanottaa sanomalehtikirjoittajain kohteliaisuuksia! En usko, ett�
t�llaisilla voimatermeill� on paljon voitettu.

Yhteen sivistysel�m�mme arimmista kohdista on Kilpi osunut,
puolustaessaan yksil�llist� ty�t� komiteaty�n edell�. Aivan varmaan
painaa julkista el�m��mme liiaksi persoonattoman puolue-, valio- ja
johtokuntamielipiteen tyrannia. Yksil�llinen alotekyky ly�d��n helposti
lamaan, kun sit� on aina kontrolloimassa ja vakoilemassa tasap�inen
komitea varovaisine, usein hedelm�tt�mine kompromisseineen suuntaan
ja toiseen. Terveit�, elinvoimaisia ajatuksia esitt�� Kilpi niinik��n
puolue-el�m�st�mme, n�ytt�m�taiteestamme sek� l�nsi- ja it�suomalaisen
kulttuurivirtauksen psykologiasta. Lukija huomaa joka rivill�, ettei
tekij� ole saanut p��telmi��n lahjana kyn�ns� k�rkeen, vaan ett� niiden
takana voi aavistaa vuosikausien henkisen ty�n ja el�v�n harrastuksen
sit� kulttuuria kohtaan, josta me suomalaiset olemme vastuussa,
ja jonka tulevaisuus, mit� valtiollisia vaiheita kohti kansamme
kulkeneekin, on yksist��n meid�n omissa k�siss�mme.

"Kansallista itsetutkistelua" on persoonallinen, el�v� kirja.
Esseistin� muistuttaa Kilpi sek� arvostelun aforistisessa rohkeudessa
ett� sanontatavan hiukan papillisessa kaunopuheisuudessa amerikkalaista
Emersonia. Jonkun verran oudon vaikutuksen tekee se kielellinen
seestym�tt�myys ja raskaus, joka yh� edelleen kaikesta ilmehikkyydest�
huolimatta rasittaa Volter Kilven tyyli�. Ep�ilem�tt� se rajoittaa
h�nen lukijakuntansa piiri�. Toisinaan saa sen vaikutelman kuin
h�nen lauseensa v��ntelisiv�t synnytystuskissa, saamatta ajatusta
ilmoille. Mutta toiselta puolen tarjoaa Kilven lausetyyli kielt�m�tt�
omalaatuisen vieh�tyksen: lukija tuntee siin� mit� v�litt�mimmin sen
hengen k�ynnin, joka tekij�ss� tapahtuu, lukija kutsutaan ik��nkuin
itse osalliseksi siihen kamppailuun ja etsint��n, jonka tekij�
suorittaa, koettaessaan vangita ideoita kaikilla kielenk�yt�n keinoilla.




GUSTAV PHILIP CREUTZ.


Siin� suurpiirteisess�, �lyllisen kimaltelevassa runossa, jonka Tegn�r
kirjoitti Ruotsin Akatemian viisikymmenvuotiseen juhlaan, on omistettu
my�skin Ruotsin ainoalle paimenrunoilijalle, suomalaissyntyiselle
Gustav Philip Creutzille muutamia s�keit�, jotka nerokkaassa
lakoonisuudessaan sis�lt�v�t mit� sattuvimman m��ritelm�n Creutzin
runolaadusta, samalla kun ne osottavat kuinka korkealle Tegn�r arvioi
Creutzin merkityksen Ruotsin kirjallisuudessa. H�n sanoo Creutzin
runouden olemuksesta m.m. ett� se on "l�nsituulta ja aamukastetta"
ja ett� se on "suloinen kuin leivojen laulu kev��ll�". Mutta jo
paljon ennen Tegn�ri� oli Franz�n viisikolmatta vuotiaana juhlinut
maanmiest��n Creutzi� runossa, joka sai Akatemian palkinnon siit�
huolimatta, ett� se soti "kaikkia tunnustettuja s��nt�j� vastaan",
ja jota syyst� viel�kin pidet��n nuoren Franz�nin mestariteoksena.
My�skin kolmas huomattava ruotsinkielinen runoilija, Levertin, on
er��ss� hienossa esseess� tunnustanut ihailuaan Creutzin sirolle
rococo-runottarelle. [Gunnar Castr�n: Gustav Philip Creutz, Albert
Bonnier. Stockholm, 1917.]

Tegn�r valitti jo, ett� Creutz oli unohdettu ja mainitsee syyksi h�nen
"yksinkertaisuutensa ja viattomuutensa". Meid�n p�ivin�mme lienev�t
Creutzin lukijat etsitt�v�t yksist��n Ruotsin kirjallisuuden tutkijain
ja erikoisharrastajien joukosta. Siin� puolessatoista sadassa vuodessa,
mik� on kulunut Creutzin ajasta, on pohjoismaiden runous el�nyt niin
monta vaihetta ja tunnustanut niin erilaisia ihanteita, ett� Creutzin
runoelmat nykyaikaisten kirjojen joukossa ep�ilem�tt� tekev�t yht�
vieraan vaikutuksen kuin paimenetarta leikkiv� rococo-markiisitar
tekisi meid�n asfalttisilla, bentsiinituoksuisilla kaduillamme. Mutta
silti voi syyll� v�itt�� Creutzin runoudella olevan yh� viel� muutakin
arvoa ja mielenkiintoa kuin vain historiallista. Se joka voi tunkeutua
sen kirjallisen, ajan hengen ja maun inspiroiman kuvakielen taakse,
l�yt�� Creutzin runoudesta herk�n lyyrillisen suonen, ei kovin vahvan
eik� voimakkaasti sykkiv�n, mutta v�litt�m�n ja aidon. Varsinkin
luonnontunteen runoilijana voi Creutz viel�kin v�litt�m�sti vaikuttaa
nykyaikaiseen lukijaan.

Tri Castr�nin uusi teos on suurin erikoistutkimus t�st�
suomalais-ruotsalaisesta runoilijasta. Ennemmin on my�skin toinen
suomalainen tutkija, tri Hultin, julkaissut Creutzin koottujen teosten
yhteydess� runoilijan el�m�kerran.

Creutzin runollisesti tuottava kausi ei ole pitk�, se ulottuu vain
h�nen 32:een ik�vuoteensa, mink� j�lkeen diplomaattiset kirjeenvaihdot
tulevat runonteon tilalle. Creutz syntyi v. 1731 ja eli lapsuutensa
Malmg�rdissa, Pernajan pit�j�ss�. My�skin �idin puolelta, joka oli
synty��n Wrede, oli Creutz suomalaista sukujuurta. H�nen enonsa,
tunnetut Hattu-p��llik�t Henrik ja Fabian Wrede pitiv�t itse��n
suomalaisina ja katsoivat olevansa oikeutettuja Ruotsissa esiintym��n
Suomen edustajina. Niinp� k�ytti Fabian Wrede v. 1743 ritarihuoneessa
taistellessaan tanskalais-puoluetta vastaan sanontatapaa "me
suomalaiset vapaasyntyisen� kansana j.n.e." Enojen Hattu-politiikka
ja ranskalais-yst�vyys tuli my�skin Creutzin ojennusnuoraksi h�nen
my�hemm�ss� valtiollisessa toiminnassaan, mutta sensijaan ei h�ness�
voi huomata Wrede-veljesten suomalaisharrastuksista j�lke�k��n. Creutz
piti itse��n ruotsalaisena.

1749 tuli Creutz ylioppilaaksi Turkuun ja kahta vuotta my�hemmin
tapaamme h�net Ruotsissa, miss� h�n kohta, n�ht�v�sti enojensa
vaikutuksesta, p��si ylim��r�iseksi virkamieheksi kansliakollegioon
(ministeri��n) ja jonkun ajan kuluttua prinssi Fredrik Adolfin
kavaljeeriksi. H�n tuli t�ll�in my�skin j�seneksi runoilijatar rouva
Nordenflychtin ymp�rille ker��ntyv��n, valistusajan filosoofien
hengess� toimivaan kirjalliseen seuraan n.k. "Tankebyggarordeniin" ja
siin� kehittyy h�nest� runoilija. Kaikki mainittavimmat tuotteensa
painatti h�n t�m�n seuran julkaisemissa albumeissa.

Sen, joka tahtoo muodostaa itselleen k�sityksen Creutzin
mielikuvamaailmasta -- ja rococo'n estetiikasta --, on luettava
h�nen laajin runoelmansa "Atis och Camilla". Sen n�ytt�m�n� on
arkadialainen maisema tuuheine lehtoineen, sirisevine l�hteineen ja
hivuttavine auringonnousuineen: rococo'n runollinen yhteismaa, jonka
lukemattomat ajan runoilijat olivat kansoittaneet rakkaudenkaihoisilla
papittarilla ja paimenettarilla ja rohkeilla ja tulisilla paimenilla
ja mets�miehill�. Rakkaus on t�m�n paikallisuuden jumaluus ja me
aavistamme h�nen temppelins� siron pylv�srivin jokaisen polun ja
k�yt�v�n p��ss�, jonka yli etel�n laakerit tai pohjolan haavat ja
lehmukset ojentavat oksiaan. T�m� Arkadia ei ole l�ydett�viss� milt��n
kartalta eik� se tied� mist��n historiallisesta ajasta, se on uneksittu
vanhojen kirjojen ja vanhojen taulujen mukaan aivoissa, jotka olivat
v�syneet kulttuuriin ja seurael�m��n ja mielell��n lepuuttivat itse��n
yksinkertaisen, vapaan el�m�n ja luonnon kuvitelmilla. Creutzin
"Atiksen ja Camillan" aihe on paimenrunoissa tavallinen: ensi rakkaus
her�� kahdessa nuoressa syd�mess�, jotka monien koettelemusten ja
onnettomuuksien ja monien huokausten j�lkeen l�yt�v�t toisensa.
Sirotekoisella aleksandriini-mitalla kertoo runoilija rakkausparinsa
kokemukset, lainaten vertauskuvansa klassillisen ja j�lkiklassillisen,
varsinkin ranskalaisen kirjallisuuden yhteisist� asevarastoista.
Creutzin ansioksi on luettava se keveys ja luontevuus, mill� h�n tuo
ruotsinkieleen t�m�n mielikuvamaailman, sek� useat yksityiset kohdat,
joissa sovinnaisen kuvakielen alta kuultaa todellinen lyyrillinen
luonnonn�kemys ja todellinen tunne. J�lkim�isiin kuuluu varsinkin
Camillan rakkaudentunnustus Atikselle, jonka Castr�nkin on teokseensa
lainannut.

Kohta "Atiksen ja Camillan" ilmestymisen j�lkeen eli v. 1763
nimitettiin Creutz Ruotsin l�hettil��ksi Madridiin ja kolme vuotta
my�hemmin Parisiin. T�m�n j�lkeen runoilija kokonaan v�istyi
diplomaatin tielt�. Matkallaan Madridiin poikkesi h�n Ferney'ss�,
tervehtim�ss� Voltairea, runoutensa ep�jumalaa. Filosoofi-patriarkka,
joka ei ollut tunteeton pohjoismaisen vieraansa mairitteleville
ylistyksille, ihastui siin� m��rin Creutziin, ett� kirjoitti h�nen
k�yntins� j�lkeen, ett� olisi mielell��n viett�nyt kokonaisen
el�m�n sellaisessa seurassa. Parisissa hankki Creutz itselleen
hovin erikoisen suosion: sek� Ludvig XV ja t�m�n vaikutusvaltainen
rakastajatar du Barry ett� Ludvig XVI ja Marie Antoinette kohtelivat
h�nt� huomaavaisemmin kuin useimpia ulkovaltain ministerej�. Creutz ei
j�tt�nytk��n k�ytt�m�tt� mit��n tilaisuutta juhliakseen niit�, joilla
oli valtaa ja vaikutusta. My�skin Ranskan johtaviin ministereihin
tuli h�nen suhteensa pian l�heiseksi kuin mieskohtaisen yst�v�n. T�m�
olikin h�nelle suureksi eduksi h�nen valvoessaan Ruotsin l�hettil��n�
is�nmaansa etuja. H�nen voimia ja taitoa kysyv�ksi diplomaattiseksi
teht�v�kseen oli ennen muuta tullut saada Ranskaa yll�pit�m��n Ruotsin
kanssa sopimusta, jonka mukaan Ruotsi nautti Ranskan valtiovaroista
melkoista vuotuista avustusta. Monta kertaa n�ytti asema jo uhkaavalta,
mutta Creutzin onnistui saada v�likirja aina uudistetuksi, vaikka
Ranskan suorittama er� ei en�� my�hemmin ollut niin py�re� kuin
aikaisemmin. Varsinaisten diplomaattisten toimien ohella sai Creutz
kuninkaaltaan ja yst�v�lt��n Kustaa III:lta teht�v�kseen suorittaa
my�skin yksityislaatuisempia asioita. H�n sai hankkia kuninkaalle h�nen
tarvitsemansa jalokivet, ja milloin Kustaa halusi tilata itselleen
hienomman puvun, sai Creutz k��nty� Parisin r��t�lien puoleen ja itse
valvoa niiden valmistusta. My�skin Ruotsin p��ministeri uskoi h�nelle
samanlaatuisia teht�vi�.

Mutta diplomaattisen toimintansa ohella -- joka ei ollut niink��n
v�h�n voimia ja aikaa kysyv�, sill� entisen runoilijan tuli kaksi
kertaa viikossa l�hett�� kotimaahansa tarkat raportit poliittisesta
asemasta ja mik�li mahdollista my�skin hovin skandaalihistorioista --
ehti Creutz laajasti seurustella naisten kirjallisissa salongeissa
ja filosoofien ja taiteilijain parissa. H�n oli ajan kuuluisien
sinisukkien, rouva Geoffrins'in ja rouva Deffand'in vastaanotoissa
ja seurusteli tuttavallisesti ensyklopedistien, kuten Diderot'n ja
Marmontelin, kanssa. Itse antoi Creutz niinik��n loistavia p�iv�llis-
ja iltakutsuja, joissa n�htiin ajan huomattavimpia diplomatian ja
taiteen edustajia. T�m� suomalainen runoilija on aikoinaan pit�nyt
Parisissa hovia, joka tuskin miss��n suhteessa on j��nyt j�lkeen
hienoimmista ja loistavimmista mit� Seinen maailmankaupungilla oli
tarjota. Creutz katsoi velvollisuudekseen "edustaa" kuningastaan ja
is�nmaataan ja h�nen tapansa olivat sent�hden joka suhteessa suuren
herran. Kun h�n l�hti Fontainebleau'hon kuninkaan vastaanottoon,
antoihan valjastaa kuusi hevosta vaunujensa eteen ja otti mukaansa
hovimestarinsa, kaksi kamaripalvelijaa, kolme lakeijaa, lukuunottamatta
ajuria, tallirenki� y.m. tarpeellista palveluskuntaa. Suurina
juhlap�ivin� antoi h�n asuntonsa edess� olevan suihkukaivon ruiskuttaa
viini� kansan iloksi. Nuorenmiehenkotiinsa hankki h�n mytoloogisia
alastomuuksia esitt�vi� tauluja tunnetuilta mestareilta, suuren
kirjaston ja kallisarvoisia hopea-kalustoja. Mit��n perint�� ei
Creutzilla ollut eik� h�nen l�hettil�s-palkkansa luonnollisesti
riitt�nyt t�h�n komeuteen, vaan sai Ruotsin valtio my�hemmin, Creutzin
l�hdetty� Parisista, kauniisti suorittaa mit� l�hettil�s oli j��nyt
velkaa. Castr�n sanoo, ett� Creutz pysyi suhteissaan rahaan runoilijana
el�m�ns� loppuun saakka. Ehk� yht� hyv�ll� syyll� voisi kysy�, eik�
h�nen leve�ss� el�m�ntavassaan viel� h�nen l�hettil�svuosinaan
Parisissa ilmene hitunen suomalaista rusthollaria?

Olisi v��rin sanoa, ett� Creutz olisi osottanut diplomaattisessa
toiminnassaan mit��n erikoista nerollisuutta, h�nen suurimmaksi
ansiokseen lienee luettava h�nen j�rkkym�t�n uskollisuutensa herraansa
ja kuningastansa kohtaan. Mit��n voimakkaampaa vaikutusta ei
n�ht�v�sti h�nen persoonallisuutensakaan tehnyt niihin kirjallisiin
ja diplomaattisiin piireihin, joiden kanssa h�n seurusteli. Pieni
huumorin varjo lankeaa h�nen ylitseen esim. filosoofi Diderot'n
kertomuksesta, ett� h�n, Creutz, joka aamu lankesi polvilleen er��n
Venusta ja Adonista esitt�v�n taulun eteen. Sokea, ter�v�p�inen ja
-kielinen rouva du Deffand antaa h�nest� sen todistuksen, ett� h�n oli
"pedantti" ja "imartelija" ja Creutzin kutsujen johdosta valittaa h�n,
ett� "on hirve�� l�hte� Creutzin luo, mutta viett�� iltansa yksin on
viel� hirve�mp��." T�ll� runoilija-diplomaatilla on ollut harvinainen
mukautumiskyky ymp�rist��ns�, mutta tuntuu silt� kuin h�n olisi
katsonut velvollisuudekseen ylen suuressa m��r�ss� omistaa itselleen
ranskalaisten rakastettavuutta, koskapa useat aikalaiset ovat panneet
merkille h�nen tavattoman kohteliaisuutensa ja imarteluhalunsa.

Kustaa III palkitsi Creutzin l�hettil�stoiminnan kutsumalla h�net
kansliapresidentikseen (p��ministeriksi), mit� korkeaa virkaa Creutz
hoiti kaksi vuotta eli kuolemaansa saakka (v. 1785). Mit��n suurempaa
omintakeisuutta ei h�n t�ss�k��n toimessaan osottanut, mutta kyll�
lahjomatonta uskollisuutta ihailemaansa kuningasta kohtaan sek�
suurta loiston-halua, sill� h�n tahtoi, samoinkuin l�hettil��n�kin,
h�ik�ist� ulkovaltain edustajat. Valistusajan filosoofien oppilaasta
oli v�hitellen karsiutunut pois koko m��r� vapaamielisyytt�, mik�
ilmenee m.m. siin�, ett� h�n, entinen kirjailija, kansliapresidenttin�
tuskitteli sit� hetke�, jolloin Kustaa oli suostunut -- painovapauteen.

Harva suomalainen on noussut sellaisille yhteiskunnan huipuille
kuin Creutz. H�nen menestyksens� avain ei ollut erikoisessa
lahjakkaisuudessa, vaan oli se h�nen syntyper�ss��n, joka hankki
h�nelle p��syn hovin l�heisyyteen, ja h�nen harvinaisessa,
vaivattomassa mukautumiskyvyss��n. Helposti, kuin leikitellen, omisti
h�n valistusajan aatemaailman ja runoteorian, keve�sti, ja taaskin kuin
leikitellen, puki h�n rococo'n yhteisen mielikuvamaailman kirkkaihin,
ilmaviin ruotsalaisiin aleksandriini-s�keihin. T�m� vaatimattomassa
suomalaisessa pietistikodissa kasvanut nuorukainen oppi kohta
suureen maailmaan tultuaan suuren herran eleet ja tavat. Creutz oli
ep�ilem�tt� suuri taituri, virtuoosi, runoudessaan ja el�m�ss��n. H�nen
luonteessaan vallitsi k�yt�nn�llinen sopusuhtaisuus, mik� oli varmaan
enemm�n onnenlapsen kuin filosoofin tasapainoa. Se helppous, mill� h�n
j�tti, voipa miltei sanoa unohti runouden, osottaa jo sin�ns�, ettei
h�ness� runoilija koskaan el�nyt aivan voimakasta el�m��. H�nest�
voisi ehk� v�itt��, ett� h�n on ollut pintapuolinen tavalla, joka on
ulkonaisen menestymisen ehtoja. H�nen rakkausel�myksist��n emme tosin
tied� mit��n, mutta se, mink� h�nest� yleens� tunnemme, osottaa, ettei
h�n kokenut koko el�m�ns� aikana mit��n j�rkytt�v�mpi� kriisej�. Kihti
oli h�nen vakavin onnettomuutensa ja se hiukan varjosti loppu-i�ll�
h�nen epikurealaista el�m�nkatsomustaan. H�nen virka-uralleen oli
eduksi, ett� h�nelt� riitti innostusta kaikkia esimiehi��n kohtaan.
H�nell� oli erinomaisen helppo kumartaa kuninkaita ja ministereit� ja
heid�n rakastajattariaan, eik� h�nen kumarruksensa ollut syv� siin�
mieless�, mit� h�nen nuorempi runoilijaveljens� Leopold tarkoitti,
kun h�n kehoitti kumartamaan _niin_ syv��n, ettei "ylh�inen houkka"
huomannut hymy� kumartajan suupieliss�. Creutz kumarsi sielunsa
vakaumuksesta.

C. A. Ehrensv�rd on sanonut, ett� "kaikki ruotsalaiset, joilla
on ollut makua, ovat olleet k�yr�nen�isi�" ja ett� "Creutz oli
suomalainen ja pystynen�inen". Syyll� v�itt�� Creutzin viimeinen
el�m�nkertoja, ettei Creutzin nen� ollut ainoa, joka eroitti h�net
tyypillisesti ruotsalaisesta. Ellen Key on kerran Ateneumissa (v. 1898)
julkaisemassaan kirjoitelmassa Tavaststjernasta antanut mielest�ni
sattuvan luonnekuvan suomen-ruotsalaisen runouden asemasta Ruotsin
kirjallisuudessa. Se, mit� h�n pit�� Suomen runoilijaan erikoisuutena
ruotsalaisiin verraten -- l�mpim�mpi ja v�litt�m�mpi tunteellisuus ja
k�yhempi, mutta my�skin yksinkertaisempi kuvakieli -- pit�� paikkansa
Creutziinkin n�hden. Suomalaista perint���n saanee Creutz niinik��n
kiitt�� siit�, ett� h�nest� tuli, kuten Castr�n, tiet��kseni t�ydell�
syyll�, v�itt��, Ruotsin kirjallisuuden ensim�inen luonnonrunoilija.

Meill� suomalaisilla on syyt� muistella, ett� Suomi on antanut
Ruotsille sen siroimman rococo-runoilijan, samoinkuin yhden sen
valistusajan tyypillisimmist� diplomaateista ja hyvinkasvatetuista
kavaljeereista. Tri Castr�nin laaja, perusteellinen tutkimus on
mit� vieh�tt�vint� lukemista sille, joka haluaa hetkeksi unohtaa
nykyisyyden ja retkeill� paimenrunouden arkaadisille maille tai seurata
runoilija-l�hettil�st� Ranskan rococo-hovin juonilla t�ytettyyn
ilmapiiriin.




TOPELIUS LYYRIKKONA.


Kukaan Suomessa syntynyt ei ole siin� mieless� eik� siin� m��r�ss� kuin
Topelius ollut viime sukupolvien seuralainen niiden eri ik�kausina.
H�nen satunsa ja Luonnon- ja Maamme-kirjansa ovat tehneet h�nest�
lapsien liittolaisen ja uskotun -- suuren "sed�n", jonka kaltaista
ei todenn�k�isesti koskaan en�� tule --, h�nen historialliset
seikkailukertomuksensa ovat s�est�neet satojen tuhansien nuoruusvuosia
ja h�nen runoutensa on saavuttanut laajaa ja syd�mellist� vastakaikua
my�h�isiin ik�kausiin saakka. Sadunkertojana ja nuorisokirjailijana
ei h�nell� varmaan olekaan maailmankirjallisuudessa monta vertaistaan
ja vain harvat ovat h�net t�ll� alalla voittaneet. J�lkim�isiin
lienee luettava vain sellainen saturunoilija kuin H. C. Andersen,
jonka kertomuksiin k�tkeytyy filosoofisesti syvempi ja runollisesti
hienompi vertauskuvallisuus. L�hesk��n yht� suureksi ei Topeliuksen
merkityst� laulurunoilijana voi arvioida, lieneep� h�nelle vaikea
vaatia lyyrikkona mit��n yleiseuroppalaisesti tunnustettua asemaa, mik�
h�nell� saturunoilijana kielt�m�tt� on.

Meid�nkin kirjallisuudessamme varjostaa kaksi runoilijaa Topeliusta
lyyrikkona: Runeberg ja Stenb�ck. Heid�n v�lill��n seisoo Topelius,
vailla Runebergin syv�� persoonallista luomisvoimaa ja vailla
Stenb�ckin lyyrillist� tulisuutta, taiturimaisempana ja my�skin
�lyllisesti liikkuvampana kuin kumpikaan heist�. Topeliuksen lyriikassa
on kirjallisilla her�tteill� ja vaikutuksilla suurempi sija kuin h�nen
molempien samanaikaisten runoilijaveljiens� tuotannossa: vahva suoni
aikakauden yhteisi� romanttisia aiheita ja mielikuvia kulkee l�pi
Topeliuksen laulurunouden samoinkuin h�nen proosakertomustensakin.
Jos j�lkim�isiss� voimme havaita varsinkin Walter Scottin vaikutusta,
niin tarjoo edellinen sensijaan useita ja hyvinkin helposti
havaittavia yhtym�kohtia Victor Hugon ja Heinrich Heinen runouteen.
Suuremmassa m��r�ss� kuin Runeberg ja Stenb�ck oli Topelius
samalla maailmanporvari: tuskinpa kenenk��n suomalaisen runoilijan
tuotannossa heiastuu siin� m��r�ss� kuin Topeliuksen aikakauden
historialliset tapahtumat ja yleiseuroppalaiset aatevirtaukset.
Topelius ei niit� tulkitessaan useinkaan mennyt syv�lle, mutta h�nen
taiturimainen lyyransa vangitsi aina jotakin siit� kaiusta, joka
oli l�ht�isin mahtavammista ja voimakkaammista runosoittimista.
H�nen Napoleon-runonsa ovat t�ss� suhteessa kuvaavia. Niiden kirkas
mutta heikko ��ni kalpenee sen ihailun, rakkauden ja vihan paatoksen
rinnalla, jonka korsikkalaisen haamu on her�tt�nyt Europan suurimpain
runoilijain rinnoissa.

Topelius on ep�ilem�tt� enimm�n omaa itse��n yhdistym�tt�mien,
lapsellisen yksinkertaisten tunteiden tulkkina. Suomalaisen
sis�maaluonnon hentoa kauneutta on Topelius laulanut tuoksuvissa
s�keiss�, ennen kaikkea Sylvia-runoissaan. Runeberg oli oikeassa
v�itt�ess��n, ettei kukaan osannut niinkuin Topelius kuvata sit�
"ilmaa", joka ymp�r�i suomalaisia maisemia. Topeliuksen kirkkaassa
ja usein hiukan ilakoivassa sanonnassa ja keveiss� rytmeiss� onkin
ik��nkuin linnunlaulua ja suviauringon kimallusta. Kuinka verrattoman
suomalaisen maiseman piirt�v�tk��n kohta ensi s�keet "Kev�tp�iv�ss�
Kangasalla", s�keet, joissa sanonnan yksinkertainen sulo yhtyy
poljennon hilpe��n helin��n:

    Jag gungar p� h�gsta grenen
    af Harjulas h�gsta �s;
    vidt skina de bl�a vatten
    s� l�ngt de af �gat n�s!
    Af L�ngelm�nvesis fj�rdar
    der skimrar ett silfverband,
    och Roines �lskliga v�gor
    i fj�rran kyssa dess strand.

T�llaiset s�keet ovat, kahdella kielell�, laulaneet itsens� jokaisen
suomalaisen korvaan ja ne nousevat vaistomaisesti huulille suomalaisen
seistess� sis�maaluonnon idyllisen kauneuden lumoissa.

My�skin uskonnollisten tunteiden tulkkina on Topelius huomattava,
vaikka h�n ei saavutakaan Stenb�ckin virsirunouden mielt�j�rkytt�v��
voimaa. Kaikki syvempi tragiikka, syvemm�t ristiriidat, syvempi suru
l�yt�� vain harvoin Topeliuksen runoudessa ilmaisun. Ilo ja tuska
leikkii h�nen tuotannossaan ik��nkuin pinnalla, ne eiv�t tunkeudu niin
syv�lle, ett� ne paljastaisivat persoonallisuuden ytimen, sen mik�
ihmisess� on keskeisint� ja mink� teho on toisiin ihmisiin vaikuttavin
ja suurin. Yksi Tegn�rin tai Stagneliuksen s�epari, luettuna
Topeliuksen runouden lomassa, voi pitk�ksi aikaa vied� maun Topeliuksen
lyriikalta, jos runoudesta etsii ensi sijassa persoonallista
erikoisuutta ja voimaa. Mutta kielt�m�tt� on Topeliuksen lyriikalla oma
alansa, romanttisen haaveen ja idyllin, jossa sit� vaikeasti kenenk��n
toisen laulurunous voisi korvata.

Topeliuksen runouden korkeimmat huiput ovat mielest�ni etsitt�v�t
varsinaisen lyriikan ulkopuolelta: ne ovat ballaadit "Den resande
studenten" (Matkustava ylioppilas) ja "Vintergatan" (Linnunrata) --
kaksi runoa, jotka sek� aiheeltaan ett� muodoltaan ovat sangen kaukana
toisistaan ja jotka kumpikin suunnallaan merkitsev�t Topeliuksen
runouden ��rimm�is-saavutuksia. "Matkustava ylioppilas" l�hentelee
aivan harvinaisessa keskityksess��n pienen ballaadin ihannetta.
Jokainen s�e, jokainen sana vie aihetta eteenp�in ja ennenkuin lukija
arvaakaan on keve�st�, melkein karkeloivasta alusta kasvanut pieni
tragedia, joka piirtyy l�htem�tt�m�sti mieleen. T�ll� runolla on
samalla jokin erikoissuomalainen, ik��nkuin kulttuurihistoriallinen
tuoksu, jonka aitoudesta on mahdotonta erehty�. T�m� Topeliuksen
ylioppilas on sama, jonka tunnemme Runebergin "Hannasta" ja Ahon
"Papin tytt�rest�", "Papin rouvasta" ja "Kev��st� ja takatalvesta".
Topelius on antanut h�nelle suppeudessaan ehk� kaikkein nerokkaimman
ilmaisun. Kuinka verrattomasti maalailevatkaan kohta ensi s�keet
(joita on toivotonta koettaa k��nt��) sek� kuva- ett� rytmi-kielell��n
ylioppilaan tuloa maalaistaloon. Me kuulemme h�nen piiskaniskunsa
viuhinan ja n�emme h�nen k�rryjens� vieriv�n pihalle:

    Hans r�st man h�rde p� afst�nd ren,
    hans gyllne lyra i solen sken,
    hans piska small, och i raskt galopp
    han k�rde till g�rden opp.

Aiheeltaan paljon suurempi runo on kuitenkin "Linnunrata", joka
kuuluu kaikkein parhaimpaan mit� ruotsinkielell� on kirjoitettu. Se
ei ole ainoastaan Topeliuksen suurpiirteisin runo, vaan se on samalla
erinomaisen kuvaava tekij�ns� ajatus- ja tunnemaailmalle. Runo on
yleisesti tuttu, mutta meid�n on syyt� siin� viipy�, koska se paljastaa
kaikkein keskeisimpi� puolia Topeliuksen maailmankatsomuksessa ja
persoonallisuudessa.

Runo kertoo, kuten tunnettu, kahdesta rakastavasta, Salami ja
Zulamith, jotka kuoleman j�lkeen tuomittiin asumaan eri t�hdill�
taivaan ��rett�myydess�. Heid�n rakkauden kaipuunsa oli kuitenkin
niin suuri, ett� he alkoivat, kumpikin suunnallaan, rakentaa siltaa
toisensa t�hteen ja niin syntyi tuhansien vuosien j�lkeen Linnunradan
"T�htisilta", jota my�ten rakastavat juoksivat toistensa syliin.
Mutta keruubit riensiv�t kauhuissaan kertomaan Jumalalle Salamin ja
Zulamithin ty�st�. Silloin hymyili Jumala kirkasta hymy�:

    "Mit' ompi luonut rakkaus, sit' en ma tyhj�ks tee."

T�m�n runon ulkonaisessa aiheessa on yht�l�isyytt� antiikin kenties
kauneimman rakkaustarinan, Hero ja Leander -tarinan kanssa. Se mik�
j�lkim�isess� erottaa rakastavia toisistaan ei tosin ole mik��n
t�htinen avaruus, ainoastaan Hellesponto, mutta molemmissa n�yttelee
"este" samaa osaa ja molemmissa uhmaa mainen rakkaus jumaluutta.
Antiikkista on Topeliuksen runossa niinik��n se, ett� siin�
edellytet��n jotain voivan tapahtua jumaluuden tahdosta riippumatta.
Salami ja Zulamith ovat t�ss� mieless� er��nlaisia kristillisi�
titaaneja. Mutta se mik� n�it� aiheita erottaa toisistaan, on kuitenkin
ehk� Topeliukselle luonteenomaisinta. Kun antiikin rakastavat saavat
surmansa Hellesponton aalloissa rangaistukseksi siit�, ett� he olivat
uhmanneet jumalia, hyv�ksyy Topeliuksen jumaluus heid�n tekonsa,
koska se on tapahtunut rakkaudesta. Tuskin miss��n tulee Topeliuksen
kristillisesti optimistinen runoilijalaatu niin paljaasti n�kyviin
kuin t�ss� ballaadissa ja sen loppuk��nteess�, miss� Topeliuksen
runoilija-innostus levitt�� siipens� leve�mm�lle kuin kenties miss��n
muussa runossa. --

"Kanervakukkien" runoilijan asteikko on sangen laaja. Se soittaa rinnan
is�nmaan, vapauden, rakkauden ja luonnon ylistyst�, aina keve�sti
ja puhtaasti, kaikuvilla s�keill�, joiden sointu, kerran kuultuna,
j�� usein el�m�n ajaksi mieleen. Topeliuksen s�keiss� on ikuista
juhlamielt�, runo-sunnuntaita, joka viritt�� mielen hilpe�ksi ja
keve�ksi. Niiss� soi harvoin syvi� kohtalo-tunteita eiv�tk� ne juuri
koskaan kutsu lukijaa ankarampaan eetilliseen tilintekoon. Niiden
n�kemykset ovat usein liian heikot avatakseen lukijalle el�m�� ja
todellisuutta. Niiden ajatukset ovat liian haaleat jakaakseen syvemp��
viisautta. Mutta Topeliuksen s�keill� on oma leikkiv�, taiturimainen
sulonsa, jota ei toinen voi j�ljitell� ja jossa siis piilee jotain
persoonallista. Ne piirt�v�t meille niinik��n kuvan tekij�st��n,
runoilijasta, jota olemme lapsina rakastaneet ja ihailleet ja jonka
sopusointuisen, hilpe�n ja hienon henkil�llisyyden l�heisyys ei kadota
vieh�tyst��n meihin silloinkaan, kun olemme jo vieraantuneet sen
yksinkertaisesta perustunnelmasta.

Niinp� voi Topeliuksen syntym�n satavuotis-p�iv�n� syyll� ennustaa,
ett� h�n viel� kauan tulee olemaan sukupolvien uskollisimpia
seuralaisia Suomenmaassa.

Topeliuksen syntym�n 100-vuotisp�iv�n�.




ARVOSTELUSTA JA ARVOSTELUN ARVOSTELUSTA.


"Valvojan" maaliskuun vihkoon [1916] painetussa, erinomaisen
voimakkaalla k�dell� luonnostetussa kirjoitelmassa "Katsaus
arvosteluoloihimme" on _Volter Kilpi_ tuonut p�iv�j�rjestykseen
kysymyksen julkisen kritiikkimme arvosta ja merkityksest�. Aivan
varmaan ovat ne kerettil�iset mielipiteet, joita kirjoittaja
kukkuraisesta syd�mest��n esitt��, tavanneet kiitollisen kaikupohjan
lukuisissa kirjailijoissa ja kirjallisuudenharrastajissa.
Taide-el�m�mme on ep�ilem�tt� potenut ja potee yh� edelleen julkisen
arvostelun kypsym�tt�myytt�, tilap�isyytt� ja mielivaltaisuutta,
kroonillista sairautta, joka ei ole voinut olla hyvin ep�edullisesti
vaikuttamatta luonnollisen, terveen taide-k�sityksen ja maun
syntymiseen sek� yksityisten taide- ja kirjallisuusilmi�iden
oikeudenmukaiseen arviointiin. Niin v�h�n mairittelevan kuvan kuin
Volter Kilpi antaakin kirjallisen kritiikkimme keskitasosta, ei h�n
kuitenkaan viskaa lasta pellolle pesuveden mukana. H�nen yksityiset
karakteristiikkansa arvostelijoista -- ainakin toiset niist� -- ovat
kaikessa subjektiivisuudessaan useissa kohdin iskev�n sattuvia ja
todistavat osaltaan, niinkuin kaikkikin, mit� Kilpi on kritiikin
alalta kirjoittanut, mik� harvinainen, herk�ss� ja niin sanoakseni
aktiivisessa vastaanottavaisuudessaan aivan yksin�inen arvostelijavoima
h�nen suhteellisen vaitiolonsa takia on kirjallisuudeltamme mennyt
hukkaan.

Mutta tarkoitukseni ei ole n�ill� riveill� "vannoa mestarin sanoihin"
enemp�� kuin merkit� joka kohtaa, miss� k�sitykseni viev�t hiukan
erilleen Kilven mielipiteist� -- tarkoitukseni olisi esitt�� vain
er�it� aivan yleisi� n�k�kohtia ja ajatuksia. Onhan nostettu
esiin kysymys, joka mit� l�heisimmin koskee sek� kirjailijan ett�
arvostelijan ammattia. Monet niist� kriitikoista, joita "Valvojan"
kirjoituksessa mainitaan, ovat samalla kertaa sek� arvostelijoita ett�
kirjailijoita ja on heiss� siis samassa persoonassa edustettuina,
edellytt�en, ett� he yhtyv�t Kilven yleisiin moitteihin, sek� "kantaja"
ett� "vastaaja". Sill� kirjallisuuden, runouden menestyksest� ja
oikeuksista on luonnollisesti ensi sijassa kysymys, yht� varmaan kuin
kritiikki on olemassa taidetta ja kirjallisuutta varten eik� taide ja
kirjallisuus arvostelua varten. Usein ovat meill� ep�ilem�tt� hyvin
kypsym�tt�m�t ja ep�p�tev�t kyn�ilij�t saaneet leikitell� kirjailijain
kohtaloa. Yksityisen kirjan vaiheet, sitten kun teos on l�htenyt
maailmaan kirjailijan ja kustantajan k�sist�, tapahtuvat, mik�li ne
ovat riippuvaisia arvostelusta, hyvin oikullisten t�htien alla, jopa
siin� m��rin, ett� kirjailija luullakseni usein tuntee ottavansa osaa
j�nnitt�v��n hasardipeliin, jossa voiton ja tappion mahdollisuudet ovat
yht� laskemattomat kuin ruletin heilahdukset.

Vaikka arvostelun teht�v�, verrattuna kirjallisuuteen, onkin v�litt�j�n
ja palvelijan, voi sill� silloin, kun se on suurpiirteisemmin ja
syvemmin k�sitt�nyt velvollisuutensa, olla suuri her�tt�v� ja
liikkeellepaneva merkitys. T�ll�in kasvaa kritiikki runouden rinnalla
itsen�iseksi taidemuodoksi, sisartaiteeksi, joka ei ainoastaan
poimi t�hk�p�it� runouden vainioilta, vaan my�skin kylv�� itse
siement�. Mit� ovatkaan esim. sellaiset suuret ajattelija-kriitikot
kuin _Lessing_ ja _Herder_ saaneet aikaan Saksan klassillisen
kirjallisuuden luomisessa jo pelk�ll� kriitillisell� ja teoreettisella
toiminnallaan. He olivat runouden pappeja, joiden seurakunnassa
itse Goethe on istunut sanankuulijana. Tai menn�ksemme my�hemp��n
aikaan: sellaisen arvostelijan kuin _Georg Brandesin_ el�m�npaatos on
nostanut pohjoismaissa esiin kokonaisen kirjallisuuden. T�llaisten
kirjallisten kylv�jien kunnianhimo ei voi olla muu kuin ett� heid�n
oppilaansa kasvavat heit� suuremmiksi ja toteuttavat mielikuvituksella
ja taiteessa, mit� he ovat �lyll��n ja vaistollaan aavistaneet ja
uneksineet. Heid�n vaikutuksensa on niin kantava, ett� voi sanoa
suureksi osaksi heist� riippuvan, ketk�, mink�laatuiset ja millaisilla
lahjoilla varustetut henkil�t heid�n ajankohdallaan katsovat olevansa
kutsutut kirjailijoiksi. _Sainte-Beuve'in_, Ranskan romantiikan
loistavimman kriitikon, valtikan alla tunsivat lyyrikot ja uneksijat
kuuluvansa runouden valittuihin, _Taine'in_ ja brandesianismin
vaikutusaikana ovat taasen k�yt�nn�lliset, todellisuustajuiset,
yhteiskunnallisesti valveutuneet luonteet tunteneet, ett� heid�n
aikansa astua kirjalliselle arenalle on tullut. Kriitikko t�m�n
sanan ihanteellisessa mieless� on eksponentti aikakauden koko
henkisest� kulttuurista ja h�n voi, jos h�nell� on kehittyneet
vaistot, kellonviisarin tarkkuudella ja t�sm�llisyydell� osottaa
historian hetke� kirjallisuudessa ja taiteessa. H�nen teoksensa ja
el�m�nty�ns� ei tavallisesti ole ikuisuutta varten. H�nen teht�v�ns�
rajoittuu usein m��r�ttyyn aikakauteen, mutta ei ole silti v�h�isempi.
H�nen ajatuksensa it�v�t toisissa aivoissa viel� vuosisatojen
p��ss�._Boileau'n_ kuivan ratsionalistisen estetiikan aurinko on
jo ammoin mennyt mailleen, mutta viel� t�m�n hetken ranskalaisessa
kirjallisuudessa voimme tavata h�nen kylv���n. Brandesianismin p�iv�t
alkavat niinik��n olla luetut, mutta kuinka mahtavana ja kunnioitusta
her�tt�v�n� seisookaan Brandesin el�m�nty� sen oppositsionin edess�,
joka on noussut sit� vastaan! Mutta t�llaiset arvostelija-nerot
eiv�t tuo ilmi ja toteuta ainoastaan sit� mit� kussakin historian
ajankohdassa liikkuu, he saattavat my�skin nostaa p�iv�nvaloon sit�,
mik� on kansansielulle ominaisinta ja l�heisint�. Sen teki aikoinaan
Herder ja sellainen estetikko ja arvostelijahan oli meill� _Fredrik
Cygnaeus_, joka innostuksella nosti kansan n�ht�viin sek� Runebergin
ett� Kalevalan ja Kiven suomalaiset runoaarteet.

My�skin toisia huomattavia, vaikutusvaltaisia arvostelijatyyppej� on
olemassa, kriitikoita, jotka eiv�t siin� m��r�ss� kuin mainitut ole
uutisraivaajia ja kylv�ji�, arvostelijoita, jotka tulevat valmiiseen
kirjallisuuteen, toimivat v�litt�jin� sen ja suuren yleis�n v�lill� ja
pukevat omaan k�site- ja kuvakieleens� sen, mink� he ovat runoilijoilta
ja kirjailijoilta vastaanottaneet. T�llaisilla arvostelijoilla on suuri
k�yt�nn�llinen merkitys, he voivat ajaa tuottavien kirjailijain taide-
ja tyyli-ihanteiden asiaa, taistella ennakkoluuloja vastaan ja avata
tiet� yksityisille kirjoille ja kirjailijoille. Kokemus on luullakseni
osottanut, ett� t�m�nkin lajin arvostelijat voivat p�tevimmin suorittaa
teht�v�ns�, p��st� helpoimmin vuorovaikutukseen kirjallisuuden ja
yleis�n kanssa silloin, kun he itse ainakin _jossain mieless�_ ovat
taiteilijoita. Mielikuvitukseton k�site-ihminen tulee aina j��m��n
platooniseksi suhteessaan runouteen. V�litt�v�n kriitikon avu on
luonnollisesti ensi sijassa herkk� mielikuvituksellinen vastaanottokyky
ja toisessa sijassa kyky itse antaa muotoa vaikutelmilleen. _Oscar
Wilde_ on sattuvasti m��ritellyt t�llaisen kriitikon teht�v�n
aforismissaan: "Arvostelija on se joka kykenee siirt�m��n sen
vaikutelman, jonka kaunis h�neen tekee, toiseen tyyliin ja toiseen
aineeseen." T�m�nlaisista kriitikoista ehk� kaikkein tyypillisimpi� oli
meill�kin yleisesti tunnettu ruotsalainen runoilija-arvostelija _Oscar
Levertin_. H�nen feminiinisesti herkk� kykyns� vastaanottaa runouden
vaikutelmia oli yhtynyt kuvarikkaaseen tyylitaitoon. Pyrkien, joskus
hiukan huolestuneelta tuntuvalla kiireell�, pysym��n ajan virtausten
tasalla ja suhtautuen virka veljellisell� lempeydell� nuorimpiinkin
ja hapuileviimpiinkin yrityksiin runouden alalla, nautti h�n suurta
suosiota ja mainetta kirjailijain kesken. My�skin yleis��n taisi
h�n usein suggereerata loistavalla proosallaan eloisan, voimakkaan
tunnelman. H�nell�kin oli kuitenkin omat rajoituksensa arvostelijana,
ja ilmeniv�t ne etenkin siin�, ett� h�n liiaksi hurmautui runoluoman
yksityisist� artistisista kauneuksista, kysym�tt� riitt�v�ss�
m��r�ss� taideteoksen sis�ist� persoonallisinta ydint�. Niinik��n
tulee h�nen arvosteluistaan ja esseist��n n�kyviin, ettei h�n ollut
ajattelijana erikoisen voimakas, vaan useinkin yksipuolisten ja
dogmaattisten filosoofisten oppien johtama. -- Toista miehekk��mp��
ja karheampaa lajia edustaa Levertinin perinn�nottaja "Svenska
Dagbladetin" arvostelijana _Fredrik B��k_, Ruotsin t�ll� hetkell�
ehk� huomattavin kriitikko. H�nen arvostelutoimintansa, joka ei ole
kest�nyt viel� kovinkaan monta vuotta, osottaa hyvin m��r�tietoista
kannanottoa kirjallisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin n�hden
eik� suinkaan todista, niinkuin Levertinin, mit��n erikoisen
kollegiaalista my�t�tuntoa kirjailijoita ja runoilijoita kohtaan,
miss� hahmossa he esiintynev�tk��n. B��kille on kirjailijamaailma
vuohien ja lampaiden yhdyskunta ja h�n tahtoo eroittaa n�m� eri
ainekset toisistaan. H�n on dogmaatikko samaan tapaan kuin Ruotsin
Akatemian entinen pelj�tty ja vihattu, aina taisteluintoinen sihteeri
_C. D. af Wirs�n_, vaikka h�nen dogminsa ovat toisenlaiset ja vaikka
h�nen henkinen joustavuutensa on paljon laajempi kuin Wirs�nin.
B��kille on jokainen kirjallinen teos ennen kaikkea ilmaisu m��r�tyst�
siveellisest� tahdosta, el�m�nkatsomuksesta, voisimmepa melkein
sanoa yhteiskunta-poliittisista ja filosoofisista mielipiteist�.
Moralistina ihailee h�n tahtoa, tietoista toimintaa, germaanisesti
miehisi� traditsioneja ja politiikassa on h�nell� huomattava kallistus
oikealle. H�nell� on hallussaan erinomaisen vuolas, rakenteeltaan
kirkas ja loogillinen, �lyllisesti kehittynyt proosatyyli, jonka h�n
asettaa suojelevana kilpen� niiden eteen, joita h�n pit�� aatteellisina
henkiyst�vin��n, tai heiluttaa sit� kuin tomahawkia niiden p�iden yli,
joita h�n lukee vihollisikseen ja vastustajikseen. H�nen arvostelunsa
tarjoavat aina virkist�v�� lukemista, mutta eiv�t useinkaan anna
v��rent�m�t�nt� kuvaa esitett�v�n ansioista ja puutteista. -- Yleens�
on sanottava, ett� l�ntisess� naapurimaassamme kirjallisuuskritiikki on
kehittynyt hyvin korkealle, tarjoten ep�ilem�tt� terveellisen koulun
alottelevalle suomalaiselle arvostelulle. Loistavimmat edustajat ja
opettajat t�lt� alalta l�yd�mme kuitenkin Ranskasta, miss� useiden
kriitikkojen nimet kilpailevat suurten runoilijanimien kanssa. Ennen
kaikkea on uusimmasta Ranskasta muistettava _Jules Lema�tre_, Renan'in
oppilas, n.k. subjektiivisen arvostelun mestari, joka ei luokitellut
ja lajitellut runoluomia, vaan eritteli hienosti ja vastaanottavasi
niiden vaikutusta, ja _Emile Faguet_, joka henkev�ll�, herk�sti
satuttavalla proosallaan pyrki ennen kaikkea m��rittelem��n sit�
taiteilijapersoonallisuutta, joka k�tkeytyi runoteoksen taakse.

Yll�mainituilla arvostelijatyypeill� ei ole mit��n tekemist�
niiden dilettanttisten kirjallisuusparasiittien kanssa, joiden
Volter Kilpi n�kee "k�ynn�st�v�n kaikkia taideilmi�it�" ja jotka
kielt�m�tt� muodostavat meill� -- ja kaiketi muuallakin -- n.k.
resensenttien enemmist�n. Miss� n�m� kirjallisuuden loiset harhautuneen
kunnianhimonsa, yhteiskunnallisen asemansa, tutkintojensa tai vain
rehellisten ja arvostelukykyisten neuvonantajien puutteen eksytt�min�
joutuvat maun tuomareiksi, voivat he pitk�ksi aikaa rakentaa
sulkuja todelliselle runoudelle ja taiteelle. Mik��n ei ole liian
korkealla heid�n toimeliaalle tiet�m�tt�myydelleen. Pikkut�rke�ll�
tuomarinilmeell� mestaroivat ne runoluomia, joiden sis�isen arvon
tajuamiseen heilt� usein puuttuu synnynn�iset edellytykset. Heid�n
lajinsa on Goethe nerollisella lakoonisuudellaan esitt�nyt seuraavassa
pikkurunoelmassa:

    Mies mull' oli vieraana muuankin.
    Oli sopumme mit� parahin:
    n�ki p�yd�ss� ruokani tavallisen
    ja s�i sit� vatsan-t�ydellisen
    ja j�lkiruokahan tultuaan
    s�i senkin suuhunsa makeaan.
    Niin lankes paulaan Pirun ja Pahan,
    rupes ruokiani moittimahan:
    "Ei sako soppaa haitannut,
    oli paisti hiukan palanut --"
    Pyh� sakramentti!
    Ulos mies! Se koira! H�n on resensentti.

Kuka ei tuntisi t�ss� runoilijan kestiyst�v�n p�yt�puheessa -- "ei
sako soppaa haitannut j.n.e." -- sit� kylm�kiskoista, unettavaa,
ep�intreseerattua johtomotiivia, joka humisee meill�kin l�pi
resensenttien kuoron ja joka n�hd�kseni on ensi sijassa antanut
Volter Kilvelle aiheen h�nen kirjoitelmaansa. Vaikka suomenkielinen
kritiikkimme sek� muotonsa ett� sis�llyksellisen kypsyytens� puolesta
on ep�ilem�tt� paljon j�ljess� produktiivisesta kirjallisuudesta,
on sen vallitseva s�vy kirjallisuutta kohtaan yleens� isois�llisen
holhoava, milloin se ei ole ylh�isen alentuvainen tai yliolkainen.

Kysy� saattaa kuitenkin, palatakseni "Valvojan" kirjoitukseen, eik� se
arvostelun ihanne, joka kuultaa l�pi Volter Kilven artikkelin, muistuta
liiaksi sit� mit� taiteilijain kesken sanotaan atelieri-kritiikiksi.
"Valvojan" kirjoittajan mielest�, jos olen h�net oikein ymm�rt�nyt,
tulisi kriitikon kaikella sill� voimalla ja ponnella, mihin h�n on
mahdollinen, antaa yleis�n tuntea sen riemun tai suuttumuksen, mink�
h�nen "taiteellinen n�kemyksens�" on h�nelle v�litt�nyt. Mitk��n
sanat eiv�t ole t�m�n k�sityksen mukaan liian voimakkaita kuvaamaan
niit� hetkellisi� sensatsioneja, joita taideluoma on arvostelijan
tunne-el�m�ss� her�tt�nyt. T�st� seuraisi, ett� etev� romaani olisi
ilmoitettava yleis�lle ik��nkuin uusi maanosa olisi keksitty, ja huono
runokokoelma taas esitett�v� tavalla, josta yleis� ymm�rt�isi, ett�
jotakin uhkaavaa ja pelottavaa on tapahtunut, ett� Jack Halkaisija
on ilmestynyt keskuuteemme. T�ss� suhteessahan voi arvostelijan
sanavalinta olla tempperamenttikysymys. Pelk��n kuitenkin, ett� ylen
voimallisilla sanoilla yleis� pian huudettaisiin kuuroksi, niin ettei
se lopulta uskoisi enemp�� uuteen maanosaan kuin Jack Halkaisijaankaan.
Arvostelijan ammattihan edellytt�� useiden k�yt�nn�llisten n�k�kohtien
vaarinottamista: sanomalehti-kriitikko ei puhu kirjalliselle
valioyleis�lle, h�nen tulee ottaa huomioon my�skin lukijainsa k�site-
ja mielikuvapiiri, h�nen on usein puettava kylm��n ja karuun mutta
konkreettiseen proosaan, mit� runoilija on lausunut hehkuvissa
rytmeiss� ja loistavalla kuvakielell�. H�nen on muistettava, ett�
h�n on v�litt�j�n� runoilijan ja yleis�n v�lill� ja ett� h�n, jos
h�n k�ytt�� liiaksi edellisen etuoikeutta, luovaa mielikuvitusta,
pian itse tarvitsee v�litt�j�n itsens� ja lukijainsa v�lille. Mutta
n�m�h�n ovat selvi�it�, vaara ei suinkaan yleens� uhkaa arvosteluamme
t�lt� taholta. Volter Kilpi on oikeassa: vaara uhkaa juuri
mielikuvituksettomien, ep�intreseerattujen, laimeiden, tiet�m�tt�mien,
uneliaiden taholta, henkil�iden taholta, jotka sovittavat taiteeseen
vieraita arvosteluperusteita, jotka mittaavat r��t�lin kyyn�rkepill�
samotrakelaisen Niken siipienv�li� ja leipurin punnuksella "Faustin" ja
"Hamletin" painavuutta.

On alettu puhua, meill�kin, arvostelun runottaresta. Liian varhain!
Helikonin "sisarukset" eiv�t ikin� my�nt�isi sit� huonotapaista, vaikka
hyv��tarkoittavaa, k�mpel��, hidasverist� talonpoikaismorsianta, joka
komeilee meid�n julkisessa arvostelussamme, heimokseen ja verekseen.

Miksemme tunnustaisi mekin, kirjailijat ja arvostelijat, ett�
kritiikill�mme on viel� matkaa Muusain yhdyskuntaan!






II




ER�S KIRJA KANSANVALLASTA.

(Emil Faguet: Le culte de l'incomp�tence.)


Yll�mainittu kirja joutui k�siini p�ivin�, jolloin demokratia maailman
kansanvaltaisimmassa maassa vietti lains��t�j�n� suurimpia voittojaan,
lis�ksi aikana, jolloin painettu porvarillinen sana oli mykk�n� ja
jolloin (seikka, joka ehk� sittenkin antoi kaikkein kiitollisimman
taustan luettavalleni) ajanmukaiset sensorit eli n.k. lakkovahdit,
vartioimalla kustantajien varastoja, pitiv�t huolta siit�, ettei
yleis� lankeaisi kiusaukseen lukea, mit� maassa ennen on painettu.
[Latoja-lakon aikana kes�ll� 1917.] Kansanvallan kirjasensuuri on siksi
uusi ilmi�, etteiv�t sen periaatteet liene viel� yleisemmin tunnetut,
mutta jos se joskus tulevaisuudessa haluaa suorittaa jotakin valintaa,
on sill� syyt� kohdistaa huomionsa sellaisiin teoksiin kuin Emile
Faguet'n "Ep�p�tevyyden palvelus".

T�m� tunnetun ranskalaisen akateemikon ja kirjallisuushistorioitsijan
teos on nim. tutkimus demokratiasta ja sen tulokset eiv�t ole suinkaan
kansanvallalle yksinomaan mairittelevia.

Se demokratia, jonka Faguet parhaiten tuntee, on luonnollisesti
Ranskan kolmannen tasavallan, jonka kansalainen h�n itse oli. Mutta
historioitsijana ja moralistina on h�n pyrkinyt katsomaan kansanvaltaa
psykoloogisemmalta ja yleisinhimillisemm�lt� kannalta kuin paikallinen
p�iv�n politikko, joka helposti taistelun kuumuudessa eksyy pit�m��n
tiet�m�tt�myytt��n asiantuntemuksena ja intohimojaan perusteltuina
mielipitein�. Faguet on pelottavan kylm�verinen. H�n on kuin l��k�ri,
joka on p��tt�nyt suorittaa loppuun vaikean leikkauksen huolimatta
potilaan kirkunasta. H�nen logiikkansa on ankaran latinalaisen
ajatuskurin kasvattama ja h�nen v�itteill��n on niin ollen se
miellytt�v� eik� suinkaan tavallinen ominaisuus, ett� ne ovat syy-
ja seuraussuhteessa h�nen perustelujensa kanssa. Yhteiskunnallisena
ajattelijana on h�nell� kaksi suurta edelt�j��, joita h�n tavantakaa
siteeraa: toinen on valistusajan moralisti Montesquieu, toinen on
itse Aristoteles. Esimerkkins� ja todistusainehistonsa lainaa h�n
ensi sijassa l�himm�st� ymp�rist�st��n, Ranskasta, toisessa sijassa
muinaisajan Kreikasta. Se mik� kuitenkin syvimmin kiinnitt�� h�nen
mielt��n, ei ole demokratian yksityiset ilmi�t jossakin m��r�tyss�
maassa m��r�ttyn� ajankohtana, vaan demokratian psykologia ja
periaatteet, jotka ovat kansainv�lisi� ja aikainv�lisi� ja joita
Aristoteleella jo oli yht� hyv� tilaisuus tutkia kuin kenell� hyv�ns�
nykyhetken sosialismin teoreetikolla.

Emile Faguet kysyy kirjansa ensi sivuilla, mik� on demokratian
periaate, prinsiippi, mik� on johtava idea kansanvaltaisessa
hallitusmuodossa? Ja ilman suurempaa ponnistusta sanoo h�n tulleensa
siihen johtop��t�kseen, ett� se on -- _sic veniunt verba_ --
ep�p�tevyyden, inkompetensin palvelus.

H�nen todisteluketjunsa on suunnilleen seuraava. Kansa, joka valitsee
j�senet eduskuntaan, on itse ep�p�tev� arvostelemaan valittaviensa
kypsyytt� lains��d�nt�ty�h�n. Mutta vaikka kansalla olisikin t�m�
p�tevyys, mik� silt� Faguet'n mukaan kuitenkin ehdottomasti puuttuu,
ei sill� olisi paljon voitettu, sill� kansa ei pane arvoa valittavien
tiedoille ja taidoille, vaan ainoastaan siveellisille ominaisuuksille.
J�lkim�isess� suhteessa pit�� se arvossa niit� henkil�it�, joita
p��asiassa tuntuu el�hytt�v�n samat intohimot ja tunteet kuin sit�
itse��nkin. T�ten j�� my�skin demokratian siveellinen mittapuu
edustaja-ehdokkaita arvostellessa hyvin kysymyksenalaiseksi, koska
ei anna viel� mit��n objektiivista taetta edustajan moraalisesta
p�tevyydest� se seikka, ett� h�n joka suhteessa ajattelee ja tuntee
samalla tavalla kuin valitsijansakin tai ainakin antaa kansalle
itsest��n sen k�sityksen, ett� h�n sit� tekee. Kansa haluaa edustuksen,
joka mahdollisimman suuressa m��r�ss� muistuttaa kansaa itse��n. Se on
kansalle tunneasia, mutta siihen sis�ltyy samalla demokratian sisin
ja syvin pyrkimys: pyrkimys tehd� kaikki samanlaisiksi, h�vitt��
kaikki sek� keinotekoiset ett� synnynn�iset erilaisuudet. Se ei k�rsi
sukuper�n, perittyjen ominaisuuksien ja historiallisten olosuhteiden
luomaa eroa ja se suhtautuu ep�luulolla my�skin harvinaiseen
�lyllisyyteen, taitoon ja rohkeuteen yksil�ss�. J�lkim�isi�
ominaisuuksia ei se voi h�vitt��, koska ne ovat synnynn�isi�, mutta
se voi tehd� ne vaarattomiksi sulkemalla niill� varustetun henkil�n
niist� julkisista toimialoista, joita se hallitsee. N�in joutuu
demokratia ty�nt�m��n luotaan kompetentit, p�tev�t juuri sent�hden,
ett� he ovat p�tevi� eli, niinkuin kansanvalta itse ehk� sanoisi,
sent�hden, ett� t�ytyy ep�ill� heid�n, ollen itse poikkeuksia, kuuluvan
tasa-arvoisuuden vastustajiin. Demokratia tahtoo edelleen tehd� itse
kaikki, se suhtautuu vihamielisesti toimialojen spesialisoitumiseen,
erikoistumiseen. Ateenassa oli aikoinaan tuomioistuin, joka oli
kokoonpantu laintuntevista, huolellisen kasvatuksen saaneista miehist�,
mutta kansa ei k�rsinyt t�t� laink�ytt�jien ammattikuntaa. Se tahtoi
itse my�skin sovittaa lain, jonka se oli s��t�nyt. Se perusti kansan
oikeus-istuimen, jonka tunnetuin tuomio on Sokrateen kuolemantuomio.

Demokraattis-parlamenttaarisessa hallitusmuodossa pyrkii
kansaneduskunta olemaan yhdenarvoinen niiden kanssa, jotka se on
valinnut hallitsemaan, se tahtoo hallita hallituksen asemasta.
Se valitsee hallituksen -- mik� sille h�t�tilassa suotakoon --,
mutta voimatta k�rsi� sit� mahtia, jonka se itse antaa, asettaa se
sen kohta painostuksensa alaiseksi hallitakseen itse sen sijasta.
Lakkaamattomilla v�likyselyill� sanelee se hallitukselle mit� t�m�n
kussakin tapauksessa tulee tehd�, s.o., se hallitsee. Mutta se ei
tyydy hoitamaan ainoastaan korkeinta hallintovaltaa, se pit�� huolta
my�skin virkamiehist�n kokoonpanosta, se tahtoo tehd� virkamiehet,
niihin luettuina tuomarit ja j�rjestysvalta, riippuvaisiksi itsest��n,
jottei valtiossa mill��n asteella olisi mit��n muuta tahtoa kuin
kansantahto. Sent�hden kammoo Demos (kansa) virkoja, joiden haltijat
ovat erottamattomia ja jotka siis suovat virkamiehelle turvapaikan
kansan mahdilta. Erottamaton virkamies on vapautettu orja eik�
Demos k�rsi mit��n vapautettuja. Jos maassa, miss� demokratia tulee
valtaan, on t�llaisia erottamattomia virkamiehi�, on kansanvallan
ensi toimenpiteit� tehd� n�iden virkamiesten erottamattomuus hyvin
suhteelliseksi, jollei kokonaan olemattomaksi.

Tutkiessaan edelleen demokraattisen valtion koneistoa, sanoo Faguet
tehneens� sen huomion, ett� sit� eiv�t hallitse lait, vaan s��nn�kset,
dekreetit, ja tilap��lait. Laki on h�nen m��ritelm�ns� mukaan vanha
m��r�ys (r�gl�ment), joka on saanut pyhityksen pitk�n k�yt�nn�n
kautta, jota totellaan melkein tiet�m�tt�, seurataanko lakia vaiko
tottumusta ja joka muodostaa loogillisen, sopusointuisen osan
lakikirjan kokonaisuudesta. Laki on luonteeltaan ylimyksellinen, se on
edesmenneiden sukupolvien perint� j�lkeentuleville, se ei muutu taikka
se muuttuu huomaamatta. T�llainen henkinen aristokratia, mik� lakiin
pohjimmaltaan sis�ltyy, on kansanvallalle luonnostaan vastenmielinen.
Sent�hden pyrkii demokratia hallitsemaan tilap�islakien kautta. Se on
kuin Demosteneen taisteleva barbaari, joka aina koettaa suojella sit�
ruumiinosaa, jota juuri on satutettu: joka saatuaan iskun olkaansa,
vie kilpens� sinne, tai tultuaan haavoitetuksi reiteens�, vie kilpens�
sinne. Se panee toimeen nopeita ja varmistamattomia uudistuksia
hetkellisten puutteiden ja h�lyytysten painosta.

Demokratian periaatteiden mukaan valittu eduskunta on kuin mik�kin
sanomalehti tai kahvila, miss� jo illalla k�sitell��n "p�iv�n
polttavat". Eduskunta on suurentava peilikuva puheliaasta kansasta.
Mutta sit� ei lakias��t�v� kamari saisi olla. Sen tulisi olla kansan
sielu ja aivot. Mutta syist�, jotka jo ovat mainitut, edustaa
demokraattinen eduskunta Faguet'n mukaan p��asiassa vain kansan
intohimoja, eik� sent�hden voi olla muuta kuin mit� se on.

Mink�laisia tulisi siis lainlaatijain olla? Faguet'n mukaan t�ydellisi�
vastakohtia niille, joita demokratia luo. Ihanteellisen lains��t�j�n
tulisi olla tietorikkaan ja taitavan ja kokonaan vapaan intohimoista.
H�nen tulisi perinpohjin tuntea sen kansan luonne ja tavat, jolle
h�n s��t�� lakia, h�nen tulisi tuntea kansansa yleiset taipumukset,
mutta olla itse niiden yl�puolella, koska h�nen asiansa on niit�
osaksi tyydytt��, osaksi vastustaa. Tyydytt�� -- sent�hden, ett� laki,
joka kokonaan sotii kansan luonnetta vastaan, on kuolleena syntynyt,
vastustaa -- sent�hden, ett� lain tarkoitus on hillit� onnettomuutta
tuottavia taipumuksia, intohimoja ja itsekk�isyytt�. Demokraattisessa
lains��d�nn�ss� lait, sen sijaan, ett� ne hillitsisiv�t ja
vastustaisivat kansan intohimoja, ovat juuri niiden ilmaus. Lait
syntyv�t tuloksina puolueman��vereist�, joita toinen puolue tekee
toista vastaan. Lakiehdotus tiet�� samaa kuin haaste taisteluun,
s��detty laki on voittavan puolueen saalis. T�m� on seuraus siit�,
ett� kansa valitsee edustajansa silm�ll�pit�en heid�n mielialaansa ja
intohimojaan (joiden tulee olla samat kuin kansankin), toisin sanoen
valitsee heid�t sill� perusteella, jolla sen juuri tulisi heit� karttaa.

Inkompetenssi, ep�p�tevyys levitt�� loogillisella johdonmukaisuudella
valtaansa demokraattisessa yhteiskunnassa. Kansanvalta ei usko
traditsioniin, uskoakseen sensijaan hiukan liiaksi edistykseen.
Vanhoja, jotka koettavat suojella perinn�istapoja ja joiden vaikutus
olisi terveellisen� vastapainona sille k�sitykselle, joka kaikessa
muutoksessa n�kee edistyst�, pit�� demokratiaa vihollisinaan.
Se yllytt�� nuoria vanhoja vastaan ja tahtoo varata edellisille
kaiken ratkaisu- ja toimivallan. Vanha rakastaa kunnioitusta, ennen
kaikkea siksi, ett� h�n itse tahtoo sit� osakseen. H�n kunnioittaa
uskontoa, mainetta, is�nmaata ja sen historiaa. Demokratia ei rakasta
kunnioitusta, se on tunne, jota se alati pelk��. Joukko ei tunne
kunnioitusta, se rakastaa, innostuu, hurmaantuu, mutta se ei kunnioita,
ei edes sit�, jota se rakastaa. Kant on vastannut kysymykseen, mit�
meid�n tulee itsess�mme totella: vain sit� mik� ei vaadi rakkautta eik�
her�t� pelkoa, vain sit� meiss�, joka n�ytt�� meist� kunnioitettavalta.
Samalla tavalla, jatkaa Faguet, tulee meid�n yhteiskunnallisessa
el�m�ss� pit�� arvossa ja kuunnella niit� miehi�, jotka her�tt�v�t
kunnioitusta. Vanhat ovat yhteiskunnan omatunto, tosin ankara, �rtyis�,
pikkumainen, itsepintainen ja riidanhaluinen omatunto, toisin sanoen
juuri sellainen kuin omatunto on. Voitollinen demokratia asettaa
mielell��n vanhat h�pe�loukkoon Ja niin k�y vanhuuden kuin omantunnon,
johon ei kiinnitet� huomiota: se huononee. Se ik��nkuin pyyt�� anteeksi
viisauttaan, se tulee teeskentelev�iseksi ja tahtoo lopulta, n�hdess��n
ymp�rilt��n katoavan kaiken mit� se oli pit�nyt arvossa, kielt�� oman
vanhuutensa.

Silloin t�ll�in voi kuulla kysytt�v�n, miksi kohteliaisuus on p�iv�
p�iv�lt� h�vi�m�ss� maailmasta. Se on demokraattista, vastataan
nauraen ja selitys pit�� paikkansa. Montesquieu sanoo, ett� "vapautua
kohteliaisuuden laeista on samaa kuin hankkia suurempaa vapautta
vioilleen." Kohteliaisuuden pohjalla on kunnioitusta toisia ja itse��n
kohtaan. Mutta se ei ole demokraattista, sill� kansanvalta ei tunnusta
mit��n ylemmyytt� (sup�riorit�) eik� sen t�hden tunne my�sk��n
kunnioitusta. Osottaa kunnioitusta toiselle on samaa kuin asettaa
itsens� alistettuun asemaan toiseen n�hden ja se sotii demokratian
henke� vastaan. Kansanvallan ensim�isi� periaatteitahan on, ett� kaikki
ovat joka suhteessa samanarvoisia. Kohteliaisuuteen sis�ltyy ik��nkuin
lupaus palvelevaisuudesta, ja sit� ei voida k�rsi�. Kansalainen on
velvollinen palvelemaan vain yhteiskuntaa, h�nen ei ole lupa palvella
ket��n yksityist�. Mutta jos pid�mme puuttuvaa kohteliaisuutta
tilaisuutena "hankkia suurempaa vapautta vioilleen", niin on se er��ss�
merkityksess� erinomaisen demokraattista. Demokraatti ei suinkaan ole
tyytyv�inen vikoihinsa tai ylpe� niist�, eip� suinkaan, mutta h�nelle
on ominaista, ett� h�n luulee, ettei h�nell� ole mit��n vikaa. Vika,
puute tiet��, niinkuin nimikin osottaa, jotakin alemmuutta toisiin
n�hden, jotakin, jota minulta puuttuu, mutta jota toisella on. Mutta
nyth�n ovat kaikki samanarvoisia. Siis ei minulla ole mit��n vikoja
eik� minun niinollen tarvitse sovittaa itseeni sit� mit� sanotaan
kohteliaisuuden vaatimukseksi, vaan voin huoleti antaa luulotelluille
vioilleni vapaat ohjakset, koska ne itse asiassa todenn�k�isesti
ovatkin hyveit�. Oikeastaan on demokraatti vakuutettu siit�, ett�
kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja ett� vikoja, jotka merkitsisiv�t
jotakin alemmuutta toisiin n�hden, ei ole olemassa. Se, mit� jotkut
kutsuvat vioiksi, ovat mielt�kiinnitt�vi� luonteenpuolia, joita ei
suinkaan ole syyt� salata, vaan joille on suotava vapaa ilmaisu.
Luonteenviat ovat itse asiassa pappien ja vallanpit�jien levitt�mi�
ennakkoluuloja, joiden tarkoituksena on pit�� kansaa n�yryyden tilassa.
Kohteliaisuus ei ole muuta kuin ylimyksellinen ansa ja tyrannin ase.
Ep�kohteliaisuus on demokraattista.

Demokratia viimeisiss� johtop��t�ksiss��n vie kommunistiseen
yhteiskuntaan, jossa ei kukaan itse omista mit��n eik� voi hankkia
itselleen mit��n. Faguet'n mukaan on jokaisen yhdenvertaisuuden
vilpitt�m�n kannattajan v�ltt�m�tt� jouduttava kommunismiin eli
kollektivismiin (h�n k�ytt�� n�it� sanoja samassa merkityksess�).
Mutta kollektivismi on harhakuva, on mahdottomuus. Kaikki toimintahalu
katoaisi maasta, joka koettaisi sit� toteuttaa. Kukaan ei tekisi
mit��n ponnistuksia parantaakseen asemaansa, jota ei koskaan voisi
parantaa. Koko maa muuttuisi seisovaksi l�t�k�ksi. Kun kaikki olisivat
yhteiskunnan virkailijoita, pyrkisiv�t kaikki vain toteuttamaan sit�
virkamiehen ihannetta, jota Goncourt'it ovat m��ritelleet seuraavasti:
"Hyv�ll� virkamiehell� ymm�rr�n miest�, joka taitaa laiskuuteen
yhdist�� t�sm�llisyyden." Maa, joka olisi t�llaisten yksil�iden
kokoomus, joutuisi ennen kymment� vuotta kunnianhimoisemman naapurin
saaliiksi.

T�llaisen kuvan antaa Faguet demokratiasta. Mutta h�nen pessimismins�
on liian energinen, jottei se etsisi my�skin keinoja kurjuuden
hillitsemiseen (pelastukseen ei h�nell� n�yt� riitt�v�n uskoa).
Vaikkakin on ylenm��rin uhkarohkeaa koettaa saada demokratiaa
vakuutetuksi muusta kuin sen erehtym�tt�myydest�, olisi kuitenkin,
muun puutteessa, koetettava muistuttaa sen asianajajia siit�, ett�
valtiomuodot rappeutuvat yht� paljon luopuessaan periaatteistaan kuin
liioitellessaan niit�. Ne kukistuvat luopuessaan periaatteestaan,
koska periaate on historiallinen syy niiden syntymiseen, ne kukistuvat
niinik��n liioitellessaan periaatettaan, koska ei ole olemassa mit��n
periaatetta, joka olisi _yksin_ hyv� ilman toisten tukea ja joka
voisi tyydytt�� yhteiskuntakoneiston kaikkia erilaisia tarpeita. Mit�
ymm�rret��n hallitusmuodon periaatteella? Se ei ole vain luonteenpiirre
hallitusmuodossa, se on, niinkuin Montesquieu sanoo, "se mik� panee
koneiston k�ym��n, se on ne inhimilliset intohimot, jotka antavat
sille el�m�n". On ilmeist�, etteiv�t tasa-arvoisuuden ja ep�p�tevyyden
intohimot yksist��n riit� antamaan voimaa ja tukea hallitusmuodolle
ja ett� kansanvalta liioitellessaan niiden merkityst� valmistaa omaa
rappiotaan. My�skin p�tevyys, kompetenssi olisi otettava huomioon. "En
tahdo v�itt��", sanoo Faguet hiukan iroonisella vaatimattomuudella,
"ett� kompetenssilla olisi joitakin oikeutettuja vaatimuksia, olen
vain sit� mielt�, ett� se on yhteiskunnallinen v�ltt�m�tt�myys". Olisi
syyt� kiinnitt�� huomiota p�tevyyteen, �lylliseen, teknilliseen,
siveelliseen, sill�kin uhalla, ett� kansanvallan yksinoikeutta ja
tasa-arvoisuutta sen kautta rajoitettaisiin.

Demokraattinen aines on yhteiskunnassa v�ltt�m�t�n, koska kansa ei saa
tuntea olevansa tuomittu passiivisuuteen. Kansan tulee tuntea, ett�
se on t�rke� osa yhteiskuntaruumiissa. Kansan hallinnossa kaivataan
demokraattista ainesta senkin takia, ett� on vaarallista, ett� kansasta
tulisi arvoitus. On t�rke�� tiet��, mit� se ajattelee, tuntee, k�rsii,
toivoo ja pelk�� ja kun yksin kansalta itselt��n voidaan saada t�m�
tiet��, on sen saatava ��nens� kuuluviin. Mutta yht� ehdottomasti
tarvitaan my�skin ylimyksellist� ainesta kansassa ja kansan
hallinnossa, jottei kaikki mik� kansassa on selke�� ja j�rjestynytt�
hukkuisi sekasortoon. N�iden molempien ainesten on p��st�v�
vaikuttamaan yhteiskunnassa. Terve on Faguet'n mukaan yhteiskunta
silloin, kun kansa on ylimysmielist� ja ylimyst� kansan yst�v�.

T�m� on Faguet'n kirjan p��asiallisin sis�lt�. Sen suomentaminen ei
t�ll� hetkell� olisi vailla aktuaalisuutta. Kirjan tekij� ei tosin
ole kyllin naivi luottaakseen siihen, ett� demokratiaa voisi saada
vakuutetuksi muustakin kuin sen omasta erehtym�tt�myydest�, eik�
sit� tarvitsisi suomentajankaan olla. Ehk� meid�n demokraattimmekin
lukisivat t�m�n teoksen _huvikseen_. Samoinkuin historiasta tied�mme,
ett� suurimmillakin hallitsevilla tyranneilla on ollut rakastettavana
tapana antaa viisaiden narriensa joskus huvittaa heit� lausumalla
suorasukaisesti totuuksia, joita toiset tuskin kiertoteit� ovat
rohjenneet koskettaa, samoin uskaltaisimme kenties olettaa, ett� itse
_Democratia Imperatrix_ valtansa korkeudessa voisi olla huvitettu
kuulemaan mit� on sanottavaa miehell�, jolla on se nykyhetkell�
ep�ilem�tt� narrimainen ominaisuus, ett� h�n koettaa puolustaa
mielipiteit�, joista tuskin voi sanoa, ett� ne ovat demokraattisia.




LEO TOLSTOI JA VEN�J�N VALLANKUMOUS.


Ven�j�n vallankumoushan on kaaos, jonka k�ymistilan tuloksista on
mahdotonta viel� mit��n sanoa. Se on kaaos my�skin aatteellisen
sis�lt�ns� ja p��m��riens� puolesta. Kaikki Ranskan suuren
vallankumouksen k�sitteet ja iskusanat kummittelevat my�skin siin�
vallankumouksessa, jonka l�heisiksi todistajiksi me olemme joutuneet,
mutta niiden rinnalla esiintyy joukko uusia, osaksi kesken��n
ristiriitaisia vaalilauseita, joita olemme tavailleet viime kev��n
punaisista lipuista, mitk� kulkueiden etunen�ss� ovat liehuneet
meid�nkin kaduillamme. Ne ovat vaatineet vapautta ja maata, sotaa ja
sodan lopettamista, kuolemanrangaistuksen lakkauttamista ja kuolemaa
samassa hengenvedossa, ne ovat sis�lt�neet el�k��nhuutoja kansojen
vapaudelle ja Ven�j�n valtakunnallisuudelle, j�rjestykselle ja
anarkialle. Yht� helposti kuin tsaarivallan kukistus tapahtui, yht�
vaikeasti, voipa melkein sanoa tuloksettomasti on vallankumouksen
positiivinen puoli suoritettu, uutta j�rjestyst�, uutta yhteiskuntaa
ei olekaan syntynyt vanhan raunioille. Niinkuin Krylovin tarinassa
joutsen, krapu ja hauki, niin vet�v�t vallankumouksen voimat eri
suuntiin ja koko Ven�j� vapisee liitteiss��n.

Aivan varmaa on, ett� nykyisen ven�l�isen kaaoksen syntymisen
on huomattavassa m��r�ss� vaikuttanut, paitsi luonnollisesti
kansansivistyksen alhaisuus, my�skin voimakkaiden, johtavien
persoonallisuuksien puute. Ranskan vallankumouksellehan ei antanut
sen selv�piirteist� ja draamallista luonnetta vain se syv�llinen ja
monipuolinen filosoofinen valmistus, joka kulki sen edell�, vaan
my�skin, toiminnan hetken�, rohkeiden, hallitsevien persoonallisuuksien
mieskohtainen osuus vallankumouksen teht�viss� ja vaikutus joukkoihin.
Ranskan vallankumouksessa oli jotain klassillisen n�ytelm�n
kirkkaudesta, toiminnan kiinteydest� ja nopeudesta, kun sit�vastoin
Ven�j�n vallankumous uhkaa kehitty� loppumattomaksi epopeaksi, jossa
sankarien puheet ja itsetunnustukset ottavat paljon suuremman tilan
kuin heid�n tekonsa ja toimintansa. Ep�ilem�t�nt�h�n on, ett� esim.
Kerenski, vallankumouksen n�kyvin henkil�, on suuri kaunopuhuja,
jonka loistavia esityksi� aina seuraavat k�ttentaputukset, niinkuin
jyrin� seuraa salamaa, mutta hyvin kysymyksenalaista sensijaan lienee,
onko h�n se suuri ja voimakas persoonallisuus, jonka ymp�rille
yhteiskunnallinen ja valtiollinen mahti ja j�rjestys todella voi
kristallisoitua. H�nen viimeinen puheensa Moskovan kokouksessa oli
"suuri" enemm�n yksityisten sanojensa ja pituutensa puolesta kuin
asialliselta sis�ll�lt��n, jos j�lkim�isess� suhteessa sovitamme
siihen k�yt�nn�llisen ohjelmapuheen vaatimuksia. Kielt�m�tt� on jotain
puoleensavet�v�� h�nen ihanteellisessa ja tulisessa mielenlaadussaan,
mutta sen vaikutusta on suuressa m��rin ollut omiaan v�hent�m��n se
ep�johdonmukaisuus ja ristiriitaisuus, mihin se usein on h�net vienyt.
H�nen rinnallaan ovat j��neet varjoon gruusialaiset sosiaalidemokraatit
_Tseidshe_ ja _Tsereteli_, vallankumouksen johtavia sieluja hekin, sek�
bolsheviki-sosialisti _Maxim Gorjki_, joka esiintym�tt� valtiollisena
toimihenkil�n� taistelee lehdess��n pelottomasti marxilaisten
ihanteittensa puolesta. N�ihin nelj��n nimeen voisi ehk� viel� lis�t�
muutamia, mutta tuskin ket��n, joka olisi mainittuja vaikuttavammassa
asemassa. On kuin Ven�j�n vallankumoukselta puuttuisi suurta yhdist�v��
persoonallisuutta.

T�m� persoonallisuus _on_ sill�, ei tosin el�v�n� sen keskuudessa
tai el�v�n� vain siin� mieless� kuin suuri kirjailija el�� viel�
kuolemansakin j�lkeen: _Leo Tolstoi_.

Leo Tolstoi on vallankumouksen suuri taustahenkil�. H�n on Ven�j�n
Voltaire ja Rousseau samassa persoonassa. Kaikki mik� nykyis-Ven�j�ss�
on vallankumouksellista, kapinallista, uusia muotoja etsiv��, on
k�ynyt, suuremmassa tai pienemm�ss� m��r�ss�, Tolstoin opissa. Ja viel�
enemm�n: yksin taantumuskin lainaa h�nelt� aseitansa ("�lk�� tehk�
vastarintaa pahalle"). H�nell� ei ole t�t� asemaa oppiensa loogillisen
todistusvoiman perusteella, vaan sent�hden ett� h�nen laatunsa niin
t�ydellisesti vastaa ven�l�ist� kansansielua, sent�hden, ett� h�n
itse _on_ t�m� kansansielu. Tuskin on mill��n kansalla uudemmalla
ajalla ollut kirjailijaa, joka siin� m��rin kuin Tolstoi todella
edustaisi, ansioineen ja heikkouksineen, kansaansa, tuota kansaa,
joka sellaisellekin slaavilaissyntyiselle tutkijalle kuin b��mil�inen
Masaryk on ongelmallisempi kuin kaikki muut Europan kansat. Tolstoin
pahin ven�l�inen vastustajakin, Mereshkovski, on niin t�ydellisesti
h�nen rehev�n persoonallisuutensa lumoissa, ett� h�nen kritiikkins�,
niinkuin norjalainen Chr. Collin sattuvasti on huomauttanut, pikemmin
on Tolstoin ylistyst� kuin moitetta.

Ven�l�isen kansansielun silmiinpist�vimpi� piirteit� verrattuna
l�nsieuroppalaiseen ajatus- ja tunnetapaan lienee it�maalainen
fatalismi, salliman-usko. T�m� fatalismi, jonka vaikutuksia
t�ll� hetkell� voi seurata sek� ven�l�isten sodank�ynniss� ett�
heid�n vallankumouksessaan, on Tolstoin historian-filosofiassa
saanut mit� v��rent�m�tt�mimm�n ilmaisun. Parhaiten ilmenee se
h�nen suuressa romaanissaan "Sota ja rauha" -- niinkuin Tolstoi
yleens�kin kaunokirjallisissa teoksissaan esiintyy t�ydellisimmin ja
vaivattomimmin omana itsen��n. Miten asettaakaan Tolstoi vastakkain
Kutusovin ja Napoleonin! Kutusov, joka nukkuu sotaneuvottelussa,
miss� tehd��n Austerlitzin taistelun suunnitelma, ja lukee romaania
Borodinon aattona, t�m� sotap��llikk�-fatalisti, joka ei kuvittelekaan
voivansa mit��n omasta alotteestaan vaikuttaa tapausten kulkuun,
on h�nen sankarinsa ja ihanteensa. Napoleon, joka luottaa omaan
voimaansa, Napoleon, joka tietoisesti yritt�� vaikuttaa taistelujen
menoon, tarttua historian py�r��n, on h�nest� halveksittava,
suorastaan narrimainen. T�ss� vastakkainasettelussa l�yd�mme ytimen
Tolstoin historian-filosofiasta. Historia on Tolstoin k�sityksen
mukaan etup��ss� ihmiskunnan itsetajuttoman joukko-el�m�n ilmi�.
"Ihminen el�� tajuisesti itse�ns� varten, mutta palvelee tajuttomana
aseena historiallisia, yleisinhimillisi� tarkoituksia. Suoritettu
teko on palauttamaton ja sen vaikutus saa langetessaan ajan puolesta
yhteen toisten ihmisten tekojen kanssa historiallisen merkityksen.
Mit� korkeammalla yhteiskunnallisella asteella ihminen on, mit�
suurempaan m��r��n ihmisi� h�n on sidottu, mit� enemm�n valtaa
h�nell� on muiden ihmisten yli, sit� silminn�ht�v�mmin on jokainen
h�nen tekonsa v�ltt�m�t�n ja edelt�p�in m��r�tty." "Ihminen, joka
n�yttelee jotain osaa historiallisessa tapauksessa, ei koskaan k�sit�
sen merkityst� ja jos h�n yritt�� sit� tietoisesti k�sitt��, niin h�n
k�rsii tappion." Yksityiset persoonallisuudet eiv�t niinollen Tolstoin
mukaan ole muuta kuin tahdottomia aseita joukkosielun k�siss�. "Vain
tajuton toiminta tuottaa hedelmi�." Kansa ei Tolstoin mukaan omista
tiedottomana sielussaan ainoastaan historian tahtoa ja tarkoitusta, se
omistaa my�skin kaiken inhimillisen viisauden. Ne h�nen romaaniensa
sankareista, joissa h�n on l�heisimmin kuvannut itse��n, Levin "Anna
Kareninassa" ja Bezuchov "Sodassa ja rauhassa", l�yt�v�t kansanmiehen
suusta tyydytt�vimm�n vastauksen kaikkiin t�m�n maailman kysymyksiin.
Kansan arvostelu on Toistoille lopulta kaiken taiteellisen maun ja
luomisty�n mittapuu. Hiukan pisteli��sti, vaikka sattuvasti onkin er�s
ranskankielinen kirjallisuushistorioitsija sanonut Tolstoista, ett�
h�n erehtyy v�itt�ess��n ettei h�nell� ole muuta sankaria kuin totuus:
h�nen ainoa sankarinsa on joukko, kansa.

K�yt�nn�llinen sovellutus t�st� tolstoilaisesta
historian-k�sityksest�h�n ei voi olla muu kuin ett� on viisainta antaa
joukon johtaa ja ett� vain se, joka noudattaa joukon tahtoa, palvelee
historian tarkoituksia. Sen mukaan on my�skin itsest��n selv��,
ett� sotamies on l�hemp�n� totuutta kuin kenraali ja ett� ty�l�is-
ja sotilasneuvosto paljasjalka-filosoofeineen t�ydell� oikeudella
s�ilytt�� itselleen ylimm�n ratkaisuvallan kansaa ja yhteiskuntaa
koskevissa asioissa.

Mutta paitsi historian-k�sityksell��n on Tolstoi, kuten tunnettu,
my�skin monella muulla tavalla t�risytt�nyt ven�l�isen yhteiskunnan
perustuksia ja valmistanut vallankumousta. Pyh� synoodi, kaatuneen
yksinvallan paras tuki, ei turhaan lingonnut pannaansa Jasnaja
Poljanan runoilija-filosoofia kohti. H�n on kaivanut maata
valtionkirkon, oikeuslaitoksen, porvarillisen kulttuuri-traditsionin,
niin yksinp� yksityisen omistuksenkin alta. H�n on raskaalla
k�mmenell��n vavisuttanut yhteiskunta-rakennuksen perustuksia. H�n
on suuri alas-repij�, johon kaikki tyytym�tt�m�t voivat vedota,
alkaen anarkisteista, jotka pommi taskussa odottavat ministerin
vaunuja, ja lakoilla taistelevista marxilaisista kaunosanaisiin
kateederiradikaaleihin saakka. Tolstoin rehev�ss�, itse��n
vastaansanovassa, �lyllisesti selkeentym�tt�m�ss� persoonassa tapaavat
kaikki n�m� tyytym�tt�m�t -- eri syist� tyytym�tt�m�t -- toisensa kuin
Abrahamin helmassa.

Mutta kuinka suuri Tolstoi lieneekin ep�ilij�n� ja kielt�j�n�, on h�nen
aatemaailmansa my�nteinen, rakentava puoli kuitenkin ep�m��r�inen ja
heikko, ennen kaikkea ep�yhteiskunnallinen mit� suurimmassa m��r�ss�.
Mutta vallankumous, joka kukistaa vanhan yhteiskunnan luomatta mit��n
uutta sen sijaan, on kaaos. Tolstoin ihannoima yksinkertainen el�m�
auran kurjessa luonnon povella ei riit� monimutkaisen yhteiskunnan
ohjelmaksi. Niinp� n�emmekin nyt niitten, jotka ovat kukistaneet vanhan
j�rjestelm�n, seisovan k�det tyhjin�: sit� savea, mist� uusi piti
luotaman, ei olekaan.

Viel� paljon pitemm�lle ja yksityiskohtaisemmin voisi seurata Tolstoin
j�lki� viime p�ivien Ven�j�ll�. Niit� voisi l�yt�� Maxim Gorjkin
lehdest�, Kerenskin puheista ja h�nen ministeriapulaisensa, entisen
terroristin Savinkov-Ropshinin kirjoituksista. Tolstoi on Ven�j�n
vallankumouksen sielu, sen voima ja heikkous, sen levoton kysynt� ja
etsint�, sen hapuileva pyrkimys, sen kaaos.

Syysk. 1917.




GEORG BRANDESIN TEOKSIA.


I

Vuonna 1915 valmistui Georg Brandesin Goethe-teos, l�hes 800 sivua
sis�lt�v� nidos. Ennenkuin vuosi 1916 oli loppunut, oli ensim�inen osa
h�nen suurta Voltaire-el�m�kertaansa kirjakaupassa ja t�m�n vuoden
alussa ilmestyi, j�lkim�inen osa -- yhteens� yli tuhat suurta sivua.
[Georg Brandes: Voltaire, 1917.]

Niinkuin Arkhimedes piiritetyss� Syrakusassa, on vanha Brandes sodan
melskeen ja h�vityksen saartamana tehnyt ajatuksen ty�t�, sill�
aikaa kun maanosan suuret sivistyskansat ovat koettaneet h�vitt��
toisiaan pistimill�, n�l�ll� ja suurilla ja parjaavilla sanoilla.
Pienen puolueettoman maan kansalaisena ja Europan valtataistelussa
neutraalisen (juutalaisen) rodun j�senen� on Brandes ep�ilem�tt�
tuntenut kutsumusta pyrki� my�skin kulttuuri-arvojen punnitsemisessa
siihen puolueettomaan, neutraaliseen pisteeseen, josta Arkhimedes
muinoin lupasi vivuta maapallon radaltaan.

Se intohimoinen taistelu, jota sodan aikana on painomusteella k�yty
kaikissa maissa, on, kuten tunnettu, suurelta osalta koskenut
germaanisen ja romaanisen tai varsinaisemmin saksalaisen ja
ranskalaisen sivistyksen ja rodun etuja ja heikkouksia. Ranskalaisen
kulttuurin arvoa ja merkityst� ei kukaan liene kielt�nyt -- joskin
sen sis�isest� elinvoimaisuudesta on lausuttu ep�ilyksi� --, mutta
sensijaan on saksalaisen sivistyksen koko olemassaolo usein t�ss�
kolmen vuoden, kyn�sodassa tahdottu asettaa ep�ilyksenalaiseksi ja
sen edustajat ovat sek� id�st� ett� l�nnest� saaneet kuulla itsest��n
nimityksi� barbarit ja hunnit. Onpa n�kynyt sanomalehdiss� kertomuksia
siit�, kuinka v�rilliset afrikkalaiset heimop��llik�t entente'in
rintamilla ovat ennen hy�kk�ykseen menoa innostuttaneet joukkojaan
puheilla saksalaisten barbariasta.

Brandes joutui sodan alussa polemiikkiin vanhan yst�v�ns� ja
aatetoverinsa Clemenceau'n kanssa. Kun Brandes ei my�nt�nyt, ett�
Ranskan taistelu Saksaa vastaan oli samaa kuin ihmisyyden taistelu
raakalaisuutta vastaan, sanoi Clemenceau irti tuttavuuden.

Ei ole ollut helppoa pit�� aivojaan viilein�, kun koko Europpa palaa.

Brandes on ep�ilem�tt� niit�, jotka ovat voineet. Ei ole mahdollista
l�yt�� viime vuosilta puolueettomampaa, syvemm�lle menev�� kuvausta
siit�, mit� sek� saksalaisessa ett� ranskalaisessa kulttuurissa on
pysyv��, ihmiskunnalle korvaamatonta kuin Brandesin suurista Goethe- ja
Voltaire-teoksista. Kumpikin, sek� "Faustin" ett� "Candiden" runoilija,
edustaa mit� suurimmassa m��r�ss� niit� henkisi� ominaisuuksia, joita
voi pit�� heid�n roduilleen tyypillisin�, ja molempien el�m�nty�st�
tulee ydinsoluja heid�n kansansa kulttuuriin. Molempien viisaus,
pitk�n el�m�n aikana ker�tty, tuli l�hteeksi, josta sukupolvet heid�n
j�lkeens� ammensivat. Joka kielt�� saksalaisen kulttuurin, kielt��
my�skin Goethen, joka kielt�� ranskalaisen, kielt�� Voltairen.

Voltaire-el�m�kerrassa on kuvauksen esine l�hemp�n� kuvaajaansa kuin
ehk� miss��n muussa Brandesin teoksessa. Henkinen sukulaisuus Voltairen
ja Brandesin v�lill� on silmiinpist�v� -- voipa saada vaikutelman, ett�
se ulottuu molempien pieniin heikkouksiinkin asti. Joka tapauksessa:
jos ket��n nykyhetkell� voi verrata siihen mieheen, joka kerran lainasi
kokonaiselle vuosisadalle nimens�, niin on Georg Brandes se henkil�.
Yhteinen on molemmille v�sym�t�n taisteluilo, jota eiv�t vuodet voi
lannistaa, intohimoinen pyrkimys ennakkoluulottomuuteen, ajatuksen
kuulas selkeys, yhdistyneen� hienoon, helposti �rsytettyyn hermostoon,
taipumus sukkeluuteen ja leikinlaskuun. Heid�n koko hengensuuntansa
muistuttaa monessa suhteessa toisiaan, mutta heid�n enn�tyksens� ovat
kuitenkin luonnollisesti erilaiset: Voltairen verratonta vitsin,
sukkeluuden lahjaa, joka on luovan mielikuvituksen tuote, ei Brandes
ole saavuttanut enemp�� kuin sit� kristallista lyriikkaa, joka pulppuaa
useissa Voltairen runoissa ja n�ytelmiss� ja jota ehk� yleens� on liian
v�h�n huomattu.

Meille, nykyajalle, el�� Voltaire p��asiassa satiirisissa romaaneissaan
(ensim�inen niist�, "Candide", k��nnettiin tosin suomeksi vasta v.
1914), mutta Brandesin el�m�kerrassa esiintyy h�nen persoonallisuutensa
koko monis�rm�isess� loistossaan: runoilijana, historiankirjoittajana,
oppineena, hovimiehen�, rakastajana ja taistelun miehen�. Antamalla
laajan eepillisen aikakuvauksen taustaksi Voltairen toiminnalle
katsoo Brandes samalla sankariaan historiallisesti. Koko
aikakausi, mille keskiaikaiset oikeudenk�yntitavat ja taikausko
ovat yht� luonteenomaiset kuin useat kehittyneet, hienosyiset ja
ennakkoluulottomat persoonallisuudet, astuu lukijan silmien eteen
rakastavine markiisittarineen, viisaine ja viekkaine kardinaaleineen ja
hovimiehineen, toistensa kanssa lakkaamatonta h�v�istyssotaa k�yvine
kirjailijoineen, filosoofeineen ja pappeineen. Joskus tuntuu, ett�
tekij� poikkeaa liiankin kauas aiheestaan esim. h�nen esitt�ess��n
Ludvig XV:nnen rakkaussuhteita de Nesle'in sisaruksiin -- episoodi,
joka kyll�kin on aikakautta kuvaava, mutta joka ei kuitenkaan
varsinaisemmin kuulu Voltairen historiaan.

Ludvig XV:nnen hallituskaudelta ei puutu yhtym�kohtia keisarivallan
Ven�j��n sellaisena kuin me olemme saaneet viimeksimainittua kokea m.m.
viime vuosikymmenien aikana. Kaiken laillisen oikeudenk�yt�n sivulla
tapahtuvat hallinnolliset tuomiot ja ennen kaikkea painetun sanan
itsepintainen vainoaminen ovat molemmille yht� ominaiset. Teoksesta,
joka tavattiin kansalaisen kirjahyllylt�, tehtiin johtop��t�ksi�
h�nen mielipiteist��n ja h�nen yhteiskunnallisesta kelpoisuudestaan,
ja lievimpiin rangaistuksiin vaarallisen kirjan omistamisesta tai
lukemisesta kuului vankikomero. Yksi p��todistuksista Voltairen
intohimoisesti puolustamaa, kidutuskuolemaan tuomittua La Barrea
vastaan oli se, ett� h�nen luotaan l�ydettiin er�it� filosoofisia
ja kaunokirjallisia teoksia. Jos siis vapaa sana saattoi k�yd� n�in
vaaralliseksi lukijoilleen, oli se sit� tietysti viel� suuremmassa
m��r�ss� k�ytt�jilleen, kirjailijoille. Seurauksena siit� oli,
ett� m.m. melkein kaikki Voltairen teokset ilmestyiv�t salanimen
suojassa ja ett� tekij�n, jonka tyyli oli helposti tunnettava, t�ytyi
turvallisuutensa t�hden kerta toisensa j�lkeen nimenomaan kielt��
osuutensa niihin. Mutta huolimatta n�ist� varovaisuustoimenpiteist�
tekij�n puolelta ja huolimatta lis�ksi h�nen lukemattomista
vaikutusvaltaisista tuttavuuksistaan, joiden joukossa oli
kruunattujakin p�it�, sai Voltaire, kuten tunnettu, tehd� monta retke�
Bastille'iin, el�� maanpaossa suuren osan el�m�st��n tai asustaa niin
l�hell� is�nmaansa rajoja, ett� h�n milloin hyv�ns� voi p��st� Ranskan
viranomaisten k�sien ulottuvilta.

Mutta niin suuri oli Voltairen persoonallisuuden mahti, ett�,
niinkuin Brandes sanoo, miss� h�n oli, olipa vaikka syrj�isell�
maaseudulla, siell� oli Ranska, siell� oli Parisi. Historian aikana
ei liene suoritettu monta sellaista ty�p�iv�� kuin Voltairen, eik�
pantu liikkeelle niin paljon voimia kuin Voltaire. H�nen luonteensa
v�sym�tt�myys ja lannistumattomuus tappioiden edess� on omiaan
her�tt�m��n ihailuamme viel� vuosisatojen per�st� samassa m��r�ss�
kuin h�nen henkev� leikkins�, joka yhdist�� shakespearelaisen narrin
viisauden Hamletin mietiskelyyn ja maailmanparanteluun. H�nen aivonsa
olivat kuin ter�sjousi, joka iloisella taisteluhalulla lenn�tti joka
suuntaan ivansa vasamia. H�nen ajatuksensa ja sanontansa on harvinaisen
yksinkertainen ja kirkas, kansantajuinen, mutta se on samalla niin
�lyllisesti ryyditetty�, ett� se vieh�tt�� ja �rsytt�� my�skin
kaikkein hienoimpia p�it�. Voltairen proosatyyli on l�pikuultavassa
selkeydess��n ranskalaisista ranskalaisin -- tai ehk� oikeammin
latinalaisin -- eik� sit� ole viel� esim. saksankielell� l�himainkaan
saavutettu.

Enemm�n kuitenkin kuin Voltairen taiturimainen �lyllisyys ja
kielellinen valmius, enemm�n kuin mik��n h�nen yksityinen teoksensa,
enemm�n kuin koko h�nen filosoofinen uskontunnustuksensa vieh�tt��
h�nen historiansa lukijaa h�n itse, h�nen persoonansa. H�n kirjoitti
tragedioja ja sankarirunoja, mutta vieh�tt�vin ja pysyvin on se
n�ytelm�, miss� h�n itse on sankari, h�nen oma el�m�ns�. Niinkuin
yleens� neroja ja esitaistelijoita, joiden toiminta t�ht�� ulosp�in,
on Voltairea seurannut l�pi h�nen el�m�ns� komeetanpyrst� hartaita
ihailijoita ja leppym�tt�mi� vihamiehi�. Edellisten joukossa tapaamme,
samoinkuin j�lkim�istenkin, aikakauden suurimpia nimi�. H�n askarteli
kaikkien ajatuksissa, kukaan ei ollut h�neen n�hden v�linpit�m�t�n,
Se, jonka ei ollut onnistunut p��st� h�nen kanssaan kirjevaihtoon,
t�ytyi ainakin saada n�hd� h�net, ja se, jolla oli ollut tilaisuus
puhua h�nen kanssaan, s�ilytti siit� muiston koko el�m�ns� ajan. H�nen
mieskohtaisen seurustelunsa tavaton lumousvoima ei varmaankaan johtunut
yksist��n h�nen �lyllisest� sukkeluudestaan, niist� loistavista
vuorosanoista, joita h�n kylvi ymp�rilleen, se perustui varmaan yht�
suuressa m��r�ss� h�nen persoonansa harvinaiseen rakastettavuuteen
ja h�nen luontaiseen hyvyyteens�. T�m� suuri taistelija ja �lyllinen
ilveilij� oli yst�v�n-suhteissaan uskollinen ja luottavainen kuin
lapsi, ja h�nen avuliaisuutensa tarvitsevia kohtaan sai varsinkin
h�nen el�m�ns� loppuaikoina mit� suurenmoisimpia muotoja. H�n, jolla
harrastuksen universaalisuudessa on vain harvoja vertaisiaan maailman
historiassa, ei laiminly�nyt tilaisuutta tehd� hyv�� pieness�. H�nest�
tuli, kuten tunnettu, er��nlainen ep�virallinen viimeinen tuomioistuin,
johon v��ryytt� k�rsineet ja sorretut vetosivat saadakseen oikeutta.
Enemm�n kuin ihmiset merkitsiv�t h�nelle kuitenkin ideat, enemm�n kuin
yksityinen v��ryys, oikeuden periaate. H�nest� tuli ihmiskunnan yleinen
syytt�j�.

T�t� kautta Voltairen el�m�ss�, viimeist� ja suurinta, jolloin h�nest�
tuli Calas'in, La Barren y.m. puolustaja, kuvaa Brandes kappaleessa,
jolle h�n on antanut yht� loistavan kuin sattuvat otsakkeen: Flammen
over Europa -- Liekki yli Europan. Se sukupolvi, joka on el�nyt
Dreyfus-jutun ajan ja saanut, joskin s��steli�it�, tietoja siit�, mit�
keisarivallan Ven�j�ll� viime vuosikymmenin� on oikeudenk�yt�n varjossa
tehty, ymm�rt�� mit� t�m� Voltairen taistelu merkitsi. Se oli isku
keskelle taikauskoisen, tyrannisen, julman ennakkoluuloisuuden syd�nt�.
Se oli suuren vallankumouksen ensim�inen sotatorvi. Se kruunasi
Voltairen kirjallisen ty�n, se osotti maailmalle ja j�lkipolville, ett�
kirjailija ja mies oli yht�.

Voltairen suhde Ranskan vallankumoukseen on yleisesti tunnettu.
Aivan varmaa on, ett� h�nen vapaudenkylv���n on it�nyt my�skin siin�
vallankumouksessa, jonka todistajina me �sken olemme olleet. Katarina
II, saksalaissyntyinen kuten Voltairen toinenkin suuri kruunup�inen
oppilas, toi voltairianismin Ven�j�lle. Dekabristien kapinallisissa
julistuksissa (v. 1825) esiintyi voltairelaisia ajatuksia. Mutta
viel� my�hemmin niiss� ven�l�isiss� kirjailijoissa, joiden saattaa
sanoa v�litt�mimmin valmistaneen suurta vapaustaistelua, voi varmaan
tavata Voltairen vaikutusta. Niin esim. Tolstoin, Rousseau'n oppilaan,
radikaalisessa ep�ilyksess� yhteiskunnallisella ja valtiollisella
alalla. Ne vapauden ajatukset, joita Ferney'n kuuluisa erakko kerran
l�hetti ymp�ri Europan, ovat olleet kuin vuosisatojen p��h�n ulottuvia
sytytyslankoja, joiden toimintaa voimme aina ep�ill� siell�, miss�
vallankumouksen miinat r�j�ht�v�t.

Sellainen sytytyslanka on my�skin Voltairen viimeisen kuvaajan,
Georg Brandesin el�m�nty�. Ei voi olla ihailematta t�t� vanhaa
vapaustaistelijaa, joka ei ole kadottanut mit��n nuoruutensa
tulisuudesta lis�tess��n siihen vuosiensa ja kokemustensa viisauden.


II

Georg Brandesin uuden, hiljan meid�nkin kirjakauppoihimme
ilmestyneen teoksen nimitys on jonkunverran harhaanjohtava [Georg
Brandes: Napoleon og Garibaldi]. Teos on kokoelma henkil�kuvia ja
kirjoitelmia, joista kaksi ensim�ist� on omistettu korsikkalaiselle
maailmanvalloittajalle ja italialaiselle vapaustaistelijalle. N�it�kin
huomattavampi on mielest�ni kuitenkin se "mitali", mink� Brandes on
takonut ranskalaisesta valtiomiehest� Jules Favresta, joka 1870-71:n
aikana n�ytteli niin kunniakasta, mutta h�nelle itselleen sangen
ep�kiitollista osaa maansa kohtaloissa. Melkein kaikki teokseen
sis�ltyv�t tutkielmat ja kirjoitelmat ovat syntyneet sodan aikana, ja
historiallisissa kuvauksissakin kajastaa usein sanojen ja lauseiden
takaa nykyinen maailmanpalo -- tuo hirvitt�v� valonheitt�j�, joka
l�hett�� h�ik�isev�n s�teens� kauas menneisyyteen ja tulevaisuuteen,
kirkastaen rajoitettuja aloja historiaa ja inhimillist� el�m��, mutta
syvent�en ymp�rill��n, niinkuin valojuova tekee, varjot entist�kin
syvemmiksi ja pimeyden entist�kin tihe�mm�ksi. Napoleon, Garibaldi ja
osaksi my�skin Jules Favre ovat joutuneet uuteen mielt�kiinnitt�v��n
valaistukseen, kun sensijaan monet hengen ja kulttuurity�n edustajat,
joita Brandes kuvaa, tuntuvat h�ipyneen varjoon ja pimeyteen -- niin
esim. Giordano Bruno, jonka kidutuskuolemaa kuvatessaan Brandes saa
aiheen seuraavaan katkeraan ajatelmaan: "Se, mit� hiukan kaunistellen
kutsutaan ihmisyydeksi, askarteli 1600:n vaiheilla aivan kuin 1900:nkin
ymp�rill� p��asiassa kidutuksilla ja murhilla -- silloin uskonnon, nyt
kansallisuuden nimess�."

Aikomukseni ei ole t�ss� k�yd� kappale kappaleelta selostamaan
n�it� Brandesin pieni� esseit�, jotka h�n on ristinnyt mitaleiksi
ja piirroksiksi. Kaikkihan niist� eiv�t suinkaan edusta tekij�ns�
korkeimpia kirjallisia saavutuksia ja suoranaisia v�h�p�t�isyyksi�kin
on joukossa. Mutta n�m� kirjoitelmat, joista useat ovat painetut
ennemmin aikakautisissa julkaisuissa, antavat etsim�tt�m�n aiheen
kosketella Brandesin merkityst� ja toimintaa nimenomaan esseistin� ja
sanomalehtimiehen�.

Brandesin vastustajat ja vihamiehet, joiden joukossa on varsin
suuri prosenttim��r� pappeja ja professoreja, ovat esitt�neet usein
v�itteen, ett� h�n tiedemiehen� ja tutkijanakin on sanomalehtimies,
journalisti. T�ll� on luonnollisesti tahdottu sanoa, ett� h�n on
pintapuolinen (ik��nkuin sanomalehtiin kirjoittaminen ja pintapuolisuus
itsess��n olisivat identtisi� k�sitteit�!). Brandesin yst�v�t ovat
sensijaan sanoneet, ett� h�n sanomalehtimiehen�kin on tutkija ja
tiedemies. Ja monet ovat viel� lis�nneet, ett� h�n sek� tutkijana ett�
sanomalehtikirjailijana on taiteilija Jumalan armosta.

N�ist� arvostelmista on pintapuolisuuden syyt�s mielt�kiinnitt�vin,
koska se usein kohtaa henkil�it�, jotka saavat paljon aikaan
maailmassa. Nyth�n Brandes on kolmen vuoden aikana tai tarkemmin sanoen
siit� l�htien kuin maailmansota alkoi, julkaissut yli kaksituhatta
suurta kirjansivua ("Goethe": 710 siv., "Voltaire": 1,122 siv.,
"Napoleon og Garibaldi": 331 siv.). Pintapuolisuutta! huudahtavat h�nen
virkaveljens�, jotka sill�v�lin ovat p��sseet pariin sataan sivuun,
ihmeiss��n siit�, ett� he laisinkaan "sodan aikana" ovat voineet
jotain julkaista -- vaikka sota olisi ollut satojen peninkulmien
p��ss�. Kielt�m�tt� on Brandesin kirjallinen tuotteliaisuus, varsinkin
jos otamme huomioon h�nen ik�ns�, joka jo l�henee kahdeksaakymment�,
poikkeuksellista laatua, poikkeuksellista suurimmassa m��r�ss�, jos
vertaamme sit� tavalliseen tuotteliaisuuteen pohjoismaissa, miss�
yleens� viel� ollaan henkisen ty�n intensiteetiss� paljon j�ljess�
keskieurooppalaisesta maailmasta. Harva, jos kukaan tiedemies,
kirjailija tai taiteilija on meill� saavuttanut todella sit� henkisen
tuotteliaisuuden m��r�� ja kest�vyytt�, joka on saavutettu vastaavilla
aloilla esim. Saksassa ja Ranskassa. Kuin selitt�m�tt�m�ksi ihmeeksi
j��v�t meid�n kannaltamme katsoen sellaisten kuin Balzacin, Wundtin ja
Ostwaldin henkinen joustavuus ja ehtym�tt�myys. Brandes, juutalainen,
kuuluu maailman ehk� henkisesti hedelm�llisimp��n rotuun. Yksin se,
mit� h�n jatkuvasti aikojen kuluessa on kirjan muodossa julkaissut,
nousee keskim��rin n. 500-1,000:een sivuun vuodessa.

Onko t�llainen tulos saavutettavissa vain syv�llisyyden kustannuksella,
siis pintapuolisuuden hinnalla? Tuskin. On otettava huomioon, ett�
Brandesin teksti ei, ankarasti arvostellen, itse asiassa yleens� ole
luovaa laatua, se on suurimmalta osaltaan kuvailevaa, deskriptiivist�,
tai �lyllisesti erittelev��, analyyttist�. Se on sit� kirjallista
tuotteliaisuutta, jota voi hyv�ll� omallatunnolla harjoittaa runotarta
odotellessakin. Syv�llisyys ei siin� ensi sijassa riipu siit�, mit�
tavallisesti kutsutaan mieskohtaiseksi inspiratsioniksi, vaan �lyn
valppaudesta ja joustavuudesta, muistin nopeudesta ja tietojen
rikkaudesta. Ihmetelt�v� on h�ness� ennen kaikkea se virkeys,
mill� h�nen muistinsa h�nt� palvelee: kuin tuhansista raikkaista
vuoripuroista tuo se eri haaroilta ainehistoa h�nen ajatteluunsa ja
tutkimuksiinsa. Verratonta muistiaan saa h�n ep�ilem�tt� ensi sijassa
kiitt�� siit�, ett� h�n usein vaikuttaa viisaalta ja tietorikkaalta
kuin kokonainen yliopistollinen tiedekunta. Mutta h�nen p��hyveens�
lienee sittenkin h�nen �lyns� selkeys, joka antaa h�nen arvostelmilleen
niiden nopeuden ja varmuuden. H�ness� ei ole mit��n sumuista ja
ep�selv��, h�nen sanontansa ja ajatuksensa lankeavat t�sm�llisesti
yhteen. Itse Cicero ja Voltaire eiv�t kirjoittaneet kirkkaampaa proosaa
kuin h�n. Lis�ksi on h�nell� todellisen "juutalaisen vitsin" lahja,
joka on l�heisesti sukua Heinrich Heinen sukkeluudelle, vaikkakaan ei
sen veroinen. Jos kaikki t�m� on pintapuolisuutta -- hyv�, lis�tk��mme
ainakin, ett� se on kadehdittavaa pintapuolisuutta.

Moni on varmaan tehnyt saman havainnon kuin n�iden rivien kirjoittaja,
joka lukiessaan Brandesin esseit� sanomalehden palstoilta, esim.
"Politikeniss�", mihin h�n jatkuvasti kirjoittaa, on pannut
merkille, miten vaarallinen on h�nen artikkelinsa naapuruus lehden
muille kirjoituksille. Jos sanomalehtinumeron toimittamisessa
kunnioitettaisiin samaa periaatetta kuin teatterikappaleen
harjoittamisessa, miss� yhteisesitykselle pannaan suurin paino, niin
t�ytyisi kai my�nt��, ett� Brandes astuu ulkopuolelle puitteiden ja
ett� h�n keinoilla, joita muilla ei ole k�ytett�v�n��n, saa ��nens�
kuuluviin toisten kustannuksella. T�m�n vaikutelman lienev�t saaneet
m.m. ne, jotka sattuivat lehdest� lukemaan sen kaunokirjalliseen
muotoon puetun jutelman "Forseldrenes Confession" (Vanhempain
uskontunnustus), jonka Brandes kirjoitti vuotta ennen maailmansotaa
sen johdosta, ett� h�nelt� oli juutalaisena kielletty p��sy Ven�j�lle,
minne er�s tiede- tai taide-seura oli kutsunut h�net. T�m� kirjoitushan
on l�hinn� sit� lajia, jota tavallisesti sanotaan koseriaksi ja mik�
lehdess� painetaan petiitill�, mutta se on omassa laadussaan pienen�
mieleensy�pyv�n� satiirina paksujen nidoksien arvoinen. Jos sille
tahtoisi etsi� joitakin vertauskohtia muodoltaan tyyness�, mutta
sis�ll�lt��n kirpe�ss� ja h�ijyss� ivassa, niin tulevat ehk� l�hinn�
mieleen Montesquieu'n "Persialaiskirjeet" valistusajalta. Valistusajan
ennakkoluuloton, kuiva ja j�rkev� henki onkin mit� l�heisint� sukua
h�nen laadulleen yleens�kin ja painaa se etenkin leimansa h�nen
poleemisiin sanomalehtikirjoitelmiinsa. Omassa elementiss��n liikkuu
h�n varsinkin silloin, kun h�n saa osottaa, miten keskiaikaisen
barbaarinen ihmiskunta on yh� edelleen ja miten kaikki vanhat
ennakkoluulot viel� el�v�t vaikka uusissa muodoissa.

T�rkein osa Brandesin sanomalehtikirjailussa on kuitenkin h�nen
arvostelutoimintansa. Siin�h�n h�n on ollut jo l�hes puoli vuosisataa
opettaja ja mestari. T�ll� alalla on h�n ennen kaikkea tehnyt suuren
kulttuurihistoriallisen ty�n: h�n on tuonut l�nsimaat ja Keski-Europan
l�hemm�ksi Skandinaviaa ja pohjoismaita. Mutta h�nen arvosteluillaan
on rajoituksensa, jotka n�kyv�t ehk� h�nen oppilaissaan viel�kin
selvemmin kuin h�ness� itsess��n. H�n on usein k�ytt�nyt runoutta ja
kirjallisuutta aseena taistelussa vapaus-aatteittensa hyv�ksi, mutta
runous ja kirjallisuus eiv�t p��se itse omalla vakuutuksellaan, omalla
auktoriteetillaan vaikuttamaan, jos toinen k�ytt�� niit� aseinaan.
Niinkuin yleens� �lynvoittoiset luonteet ei h�n ole suinkaan aina
t�ysin tajunnut sit� tulisuutta, sit� tunteen painetta ja hehkua, joka
on persoonallisen runouden el�m�nehto. Sensijaan on h�nen puhtaasti
esteettinen vaistonsa hyvin kehittynyt. Vapaus on h�nen jumalattarensa,
mutta kauneus on h�nen rakastettunsa.

Er��ss� kirjallisessa kiistassa, jota Brandes useita vuosia
sitten k�vi H�ffdingin kanssa, teki Brandes, joka silloin ei itse
viel� ollut professori, muun muassa pient� pilaa professoreista.
H�ffding vastasi rakastettavasti, ett� koska kaikki eiv�t voi olla
profeettoja, t�ytyy joidenkin tyyty� olemaan vain professoreja. Nyt
on Brandeskin professori, tai on ollut sit� jo aikoja sitten, mutta
profeetta h�n tuskin en�� on, jos h�n lienee sit� koskaan ollut. Se
kirjallinen koulu, jonka vaikutusvaltaisin julistaja h�n aikoinaan
oli pohjoismaissa, realismi, on jo el�nyt aikansa tai ainakin
painumassa mailleen. H�n ei ollut itse t�m�n kirjallisen suunnan
ja sen teorian keksij�, mutta h�nen pitk�lle kehittynyt todistelu-
ja v�ittelykykyns� teki h�nest� sen huomattavimman esitaistelijan.
Jos selailemme Brandesin teoksia esim. "Hovedstr�mninger'ien"
ajoilta aina t�m�n syksyn uutuuteen saakka, voimme niiss� helposti
huomata, miten historian ja ennen kaikkea kirjallisuushistorian
kelloviisari viime vuosikymmenin� on k��ntynyt. Koko se sukupolvi,
jonka innostaja ja tulkki h�n aikoinaan oli, Ibsenin, Bj�rnsonin,
Strindbergin sukupolvi, on poissa, ja muistokirjoitukset kuolleista
yst�vist� ja taistelutovereista ottavat yh� suuremman tilan h�nen
kirjoitelmakokoelmissaan. Sukupolvien mukana ovat my�skin kirjalliset
ihanteet ja iskusanat muuttuneet. Toiset lausuvat nyt p�iv�n
tunnussanat. Mutta Brandesin kunniaksi on luettava, ettei h�n, niinkuin
varmaan moni v�hemm�n joustava henki olisi tehnyt, ole muuttunut
vihamieliseksi uudelle ajalle, joka s��lim�tt�m�sti on sys�nnyt syrj��n
paljon siit�, mit� h�n aikoinaan julisti. H�n on osannut iloita
siit�kin laihosta, joka on it�nyt toisten kylv�st�. H�nen viimeiseen
kirjaansa sis�ltyviss� muistokirjoituksissa yst�vist� voimme huomata
pienen katkeran piirteen, mutta se onkin ainoa, miss� vanhuus,
pettymykset ja ep�usko ihmisiin ripitt�ytyv�t yleis�lle.




TSHEKKIL�ISET MAAILMANSODASSA.


Maailmansodan aikana sanomalehdiss� n�kyneet niukat tiedot
It�valta-Unkarin eri kansallisuuksien mielialasta ja kohtalosta ovat
usein tuoneet n�iden rivien kirjoittajan mieleen er��n keskustelun
aurinkoisessa ja p�lyisess� rautatievaunussa, joka omenapuiden,
kukkimisaikaan solui Pragista Tonavan keisarikaupunkia kohti. Sodasta
ei viel� ollut tietoa. Berliniss� valmistauduttiin juuri viett�m��n
keisarintytt�ren h�it�, joissa sek� liitto- ett� sopimusvaltain p�iden
oli m��r� tavata toisensa, kaiketi n�ytt��kseen diplomaattisessa
viisaudessaan maailmalle, miten syd�mellinen yhteisymm�rrys heid�n
kesken vallitsi ja miten perusteeton oli sodan pelko. Mutta ei
tarvinnut olla suuri psykoloogi n�hd�kseen, ett� t�m� hetkellinen
yleiseuroppalainen sopusointu leikki vain pinnalla ja ett� syvemm�ll�
kyti tyytym�tt�myytt�, valloitushalua, kunnianhimoisia pyyteit�
ja kostonhimoa kuviteltujen tai todellisten v��ryyksien johdosta.
Hallittavien ja hallitsevien kansojen v�lill� ammotti yh� kuilu, joka
ei ennustanut hyv��. T�t� viimemainittua koski my�skin keskustelu
b��mil�isess� rautatievaunussa.

Vastassani vaunussa istui kaksi tshekkil�ist�: toinen oli pappi,
toinen n�ht�v�sti koulunopettaja, mahtavan kansallis-poliittisen
urheiluyhdistyksen "Sokolin" toimihenkil�it�. -- Miss� ik�n�
kahden pienen ja sorronalaisen kansan j�senet tapaavat toisensa
maailmalla, l�yt�v�t he helposti toisissaan hermon, joka v�r�ht��
samalla tavalla: puhe vapaudesta ja sorrosta on se taikasana, joka
ilmaisee t�m�n hermon. Molemmat tshekkil�iset puhuivat B��min
itsen�isyyden unelmasta ja viimeinen hetki, jolloin sen tuli
toteutua, oli keisari Frans Josefin kuolema, mik� heid�n mieless��n
h��m�itti kaikkien It�valta-Unkarin slaavilaiskansojen nousun ja
vapautumisen hetken�. Vanhan keisarin persoonaa ymp�r�i n�ht�v�sti
tilap�isten puhekumppanienikin mieless� er��nlainen koskemattomuuden
kunnioitus, koskapa he niin yksimielisesti suostuivat odottamaan h�nen
poismenoaan. Mutta ei hetke�k��n pitemm�lle -- se oli heid�n uskonsa
ja vakaumuksensa, jota yleens� ei turmellut liian suuri lojaalisuus
It�valta-Unkarin monarkiaa kohtaan.

Wieniin saavuttuani jouduin ensi p�ivin� samantapaisen, vaikka viel�
jyrkemm�n tshekkil�isen mielialan-ilmauksen todistajaksi: hotellissa,
miss� asuin, ampui itsens� er�s b��mil�inen upseeri, joka oli my�nyt
Ven�j�lle t�rkeit� esikunta-salaisuuksia ja jonka kavallus oli tullut
ilmi. Saman upseerin nimi on my�hemmin esiintynyt Mjasojedovin ja
Suhomlinovin oikeusjutuissa. Asiasta nousi jo silloin suuri h�lin�,
varsinkin saksalaisissa ja unkarilaisissa lehdiss�, eik� se liene
ollut omiaan parantamaan saksalais-unkarilaisten ja slaavilaisten
muutoinkin huonoja suhteita It�valta-Unkarin kansaperheess�. T�m�
itsemurha kaikkineen mit� siihen sis�ltyi ennusti jo kaukaisesti sit�
katastroofia, josta Sarajevon murha seurauksineen teki hirvitt�v�n
todellisuuden.

Ennen viime vuosien tapauksia lieneekin ollut jotenkin yleinen se
mielipide -- my�skin muualla kuin miss� sit� nimenomaan toivottiin
--, ett� It�valta-Unkari kirjavine kansallisuuskarttoineen oli
valtiona el�nyt yli aikansa ja ett� sen hajoamisprosessi oli l�heisten
vuosien kysymys. Maailmansota on lukemattomien yll�tystens� joukossa
valmistanut yll�tyksen my�skin t�ss� suhteessa. T�m� monikansainen
keisarikunta on taistellut menestyksell� ulkonaista vihollista vastaan
kolmella rintamalla ja suoriutunut, kesken sotaa, senkin kriitillisen
ajankohdan yli, jolloin kuolema k�vi Hofburgissa temmatakseen valtikan
vanhan keisarin k�dest�. Ulkonainen slaavilaisvaara, joka sodan alussa
oli hyvin uhkaava sek� id�ss� ett� etel�ss�, on voitollisesti torjuttu,
ja uusien vihollistenkin, Italian ja Romanian, liittyess� entisiin on
Habsburgien valtakunta, tilap�isist� tappioistaan huolimatta, osottanut
odottamatonta sotilaallista voimaa.

Vastaako t�m� edullinen ulkokuva t�ysin valtakunnan sis�ist� tilaa,
sit�h�n on vaikea n�in kaukaa p��tell�, mutta jo niukanlaiset
sanomalehti-uutisetkin It�valta-Unkarista ovat antaneet aihetta
ep�ilykseen, ettei niin ole asianlaita. Varsinkin lienee tyytym�tt�myys
Habsburgien keisarikunnan suurimman ja korkeimmalla sivistystasolla
olevan slaavilais-kansallisuuden, tshekkil�isten kesken saanut
hyvinkin huomattavia ja vaarallisia muotoja. Siit� ovat olleet
merkkin� sodan alussa yleisiksi k�yneet tshekkil�isten sotilasten
karkaamiset ven�l�isten puolelle sek� er�it� b��mil�is-liikkeen
johtajia vastaan nostetut oikeusjutut kuolemantuomioineen (joita
yleens� ei kuitenkaan liene pantu t�yt�nt��n). Jotensakin el�v�n kuvan
siit�, mit� Habsburgien monikansaisessa valtakunnassa sodan kest�ess�
niin sanoaksemme _en famille_, perheen keskuudessa, on tapahtunut,
antaa Nobel-kirjaston hoitajan _Alfred Jensenin_ teos "Slaavilaiset
ja maailmansota", jonka ainehisto perustuu kahteen vuosina 1915 ja
1916 tehtyyn matkaan It�valta-Unkariin ja Balkanille. [Alfred Jensen:
Slaverna och v�rldskriget. -- Albert Bonnier, Stockholm 1916.] Jensen
on entisest��n tunnettu slaavilaisen kirjallisuuden, m.m. Mickieviczin
"Pan Taddeuksen", ahkerana mutta hiukan runottomana k��nt�j�n� sek�
er�iden kansa- ja kielitieteellisten teosten ja matkakuvausten
julkaisijana. H�nen kiintymyksens� slaavilaiskansoihin on ilmeinen,
mutta se ei kuitenkaan yleens� v��renn� h�nen uudessa kirjassaan h�nen
arvosteluaan, paitsi ehk� pikkuserkkuihimme unkarilaisiin n�hden, joita
h�n luultavasti tshekkil�isilt� ja slovakeilta on oppinut vihaamaan.
Enemm�n h�iritsee mielest�ni t�ss� kirjassa tekij�n vetinen ja ponneton
kielenk�ytt�, joka tosin on sopusoinnussa h�nen jotenkin laimean ja
ylimalkaisen idealisminsa kanssa, mutta joka ei koskaan salli ajatuksen
kiteyty� lujaksi persoonalliseksi mielipiteeksi tai edes yksityisiksi
v�itteiksi. Mielt�kiinnitt�vimm�t ovat tshekkil�isi� koskevat luvut.

Kuinka t�rke� tshekkil�iskysymys itse asiassa on, k�y selville,
kun muistamme ett� t�t� kansallisuutta, lukien siihen my�skin sen
l�heiset sukulaiset slovakit, on maailmassa kaikkiaan l�hes kymmenen
miljoonaa. Niist� asuu kuitenkin yhten�isell� alueella B��miss� ja
M��riss� vain kuusi miljoonaa, loput, esim. slovakit, Unkarissa
sek� hajallaan keisarikunnassa, m.m. Wieniss�, joka 400,000:een
nousevine tshekkil�isasutuksineen on tavallaan suurin tshekkil�inen
kaupunkiyhteiskunta. Sit� paitsi on b��mil�isi� muuttanut suuret m��r�t
Amerikkaan. Kansansivistyksess� ja yhteiskunnallisessa kehityksess�
j�tt�v�t tshekkil�iset j�lkeens� kaikki muut slaavilaiset kansat.
Ollakseen katolilainen maa, on B��miss� lukutaidottomien prosenttim��r�
h�vi�v�n pieni, kuitenkin n�ht�v�sti hiukkaista suurempi kuin esim.
Ranskassa. Onkin sanottu ett� b��mil�isiss� heid�n virallisesta
katolilaisuudestaan huolimatta asuu protestanttinen henki. Sit� paitsi
on terveellinen saksalainen vaikutus heihin ollut suurempi kuin
muihin slaavilaisiin. Heid�n taipumuksensa musiikkiin ja filosofiaan
rinnan heid�n ilmeisen, slaavilaisten kesken poikkeuksellisen
yhteiskunnallisuutensa kanssa tarjoaa monia vertauskohtia saksalaisiin.
Heid�n rotutietoisuutensa ei sek��n liene pienempi kuin saksalaisten
-- seikka, jonka useammin kuin kerran ovat saaneet katkerasti todeta
B��min alueella asuvat saksalaiset (n. 37 % koko asukasluvusta).

Kun maailmansota puhkesi, virisi saksalaisuuden ja tshekkil�isyyden
taistelu entist�kin kiivaammaksi, sill� b��mil�iset pelk�siv�t,
ett� keskusvaltain ehdoton voitto huonontaisi heid�n tilaansa ja
saattaisi heid�t eristettyyn asemaan suuressa kaikki-saksalaisessa
tulevaisuudenvaltiossa. B��miss� ja varsinkin M��riss� otettiin vastaan
It�valta-Unkarin sodanjulistus Serbialle ilmeisell� tyytym�tt�myydell�.
Talonpojat k�tkiv�t jyv�ns� ja jauhonsa sotilasviranomaisilta ja
keisarikunnan ensim�iset vastoink�ymiset Galitsiassa ja Serbiassa
johtuivat suureksi osaksi tshekkil�isen sotilasaineksen niskoittelusta
ja petollisuudesta. Sotilasviranomaiset tarttuivat tarmolla asiaan
ja kaikkiaan lienee B��miss� ja M��riss� sodan alussa julistettu
noin tuhat kuolemantuomiota, joista kuitenkin suuri osa j�tettiin
toimeenpanematta. My�skin sensuuri tuli hyvin ankaraksi. Lehti�
lakkautettiin ja niit�, joiden sallittiin ilmesty�, pakotettiin
painattamaan suurella tyylill� viralliset sotauutiset ja kielt�ytym��n
politikoimasta. Tammikuun 15 pn� julisti B��min k�skynhaltija
"yleiseen turvallisuuteen katsoen" saksankielen ainoaksi viralliseksi
kieleksi maassa. Miss� laajuudessa t�t� kielt�m�tt� merkillist�
julistusta on k�yt�nn�ss� sovitettu, se ei k�y ilmi Jensenin
kirjasta, mutta itsess��nh�n se on ensiluokkainen sortotoimenpide.
Useita kirjalijoita, niiden joukossa B��min ensim�inen satirikko
S. J. Machar ja tunnettu novellisti Viktor Dyk, vangittiin. Ja kun
Prag ja sen mukana koko tshekkil�inen maailma v. 1915 valmistautui
viett�m��n suurimman b��mil�isen Juhana Hussin 500-vuotismuistojuhlaa,
kiellettiin kaikki suurpiirteisemm�t juhlallisuudet ja p�iv��
vietettiin vain paljastamalla kaikessa yksinkertaisuudessa
uskonsankarin muistopatsas raatihuoneen torilla. Lopulla vuotta
1915 hajoitettiin "Sokol"-yhdistys. T�h�n toimenpiteeseen antoi
keisarikunnan hallitukselle tavallaan kyll�kin perustellun aiheen
se laajasuuntainen it�valtalais-vastainen propaganda, johon t�m�
kansallinen "urheilu"-yhdistys on antautunut kesken sodan paloa. Maassa
levitettiin yleisesti ven�l�isyst�v�llisi� julistuksia ja Ven�j�n
rinnalla suitsutettiin my�skin Ranskalle, jota tshekkil�iset alkoivat
mielenosotuksellisesti ylist�� yst�v�n��n.

Ett� vaara tshekkil�isten puolelta todella uhkasi valtakunnan
kokonaisuutta, k�y selville varsinkin sotakarkulaisten ja ylijuoksijain
tavattomasta m��r�st�. Tshekkil�isten lukum��r�n It�valta-Unkarin
armeijassa arvioi Jensen puoleksi miljoonaksi (arvioluku, joka
kuitenkin lienee liian alhainen). T�st� sotilasm��r�st� joutui --
edelleen Jensenin mukaan -- kohta sodan alkuaikoina l�hes kolmas
osa ven�l�isten ja serbialaisten vangiksi. Kev��ll� v. 1915 meni
Karpaateilla 28:s pragilainen rykmentti musiikkikuntineen kaikkineen
ven�l�isten puolelle, tarjoutuen taistelemaan heid�n riveiss��n.
My�skin 35:s pilsenil�inen rykmentti yritti Hindenburgin retkell�
Varsovaa vastaan karata vihollisten puolelle. Muitakin samanlaisia
tapauksia tiet�� Jensen mainita. Kuitenkin lienev�t ne harvenneet
ven�l�isten tappioiden j�lkeen.

Huomatuin niist� b��mil�isist�, jotka johtivat t�t� It�vallan vastaista
liikett�, on tshekkil�isten t�ll� hetkell� kuuluisin tiedemies ja
filosoofi T. Masaryk, joka nyky��n maanpaossaan Englannissa harjoittaa
kiihke�� propagandaa ymp�rysvaltain puolesta. Niinp� tapaa h�nen
kunnioitetun tiedemiesnimens� mit� r�ikeimpien julistusten alla, joissa
suitsutetaan Englannille ja keisarikunnan Ven�j�lle ja huudetaan
tuomiota Saksalle ja It�valta-Unkarille. Er�s t�llainen julistus alkaa
sanoilla: "It�valta on lakannut olemasta" -- v�ite, jota liev�sti
sanoen t�ytyy pit�� suuresti liioiteltuna.

P�invastoin: It�valta-Unkarihan on yh� olemassa, voimakkaampana kuin
pitkiin aikoihin, kaikkien toisin-ennustajien uhallakin. Se tosiasia,
ett� se kansallisuuksiensa erilaisuudesta huolimatta on ainakin t�h�n
saakka ehe�n�, viel�p� ulkonaisesti voitollisena, kest�nyt sodan
myrskyt, antaa todistuksen siit�, ettei sen valtio-yhteys ollut
niin haurasta tekoa kuin yleens� on luultu. Onhan saatu n�hd�, ett�
ainakin kaksi Habsburgien keisarikunnan suurinta kansallisuutta,
saksalaiset ja unkarilaiset, on taistellut rinnan t�ydellisess�
yhteisymm�rryksess� kesken��n, muodostaen ehe�n, rikkomattoman
kokonaisuuden. My�skin Galitsian puolalaiset ovat olleet uskollisia
valtakunnan hallitukselle, ottaen mainehikkaine legiooneineen
erinomaisen tehokkaasti osaa sotatoimiin ven�l�isi� vastaan.
Valtakunnan kokonaisuutta lienev�t my�skin palvelleet kroaatit,
joilla, kuten tunnettu, onkin Unkarin yhteydess� laaja autonomia.
Toisten slaavilaisheimojen la It�valta-Unkarin alueella asuvien
italialaisten ja romanialaisten lojaalisuus lienee sen sijaan ollut
hyvin pakollista laatua siell�, miss� se ei ole muuttunut ilmeiseksi
kapinahengeksi. Suurimpana, valistuneimpana ja rotutietoisimpana n�ist�
kansoista on tshekkil�isill� ollut johtavin vaikutus oppositsionissa.
Olosuhteiden painosta lienee heid�nkin t�ll� hetkell� pakko tyyty�
v�hemm�n v�kivaltaiseen ja n�kyv��n vastustukseen. Sit� paitsi
on B��miss� Palackin ajoilta asti ollut toinenkin puolue, joka
on n�hnyt B��min tulevaisuuden turvatuimpana kiinte�ss� liitossa
It�vallan kanssa ja joka siis on muodostanut vastavirtauksen sille
tshekkil�is-politiikalle, jonka huomatuimpana edustajana Masaryk on
sodan aikana esiintynyt.

Tshekkil�iskysymys on ep�ilem�tt� niit� europpalaisia kysymyksi�,
jotka kaipaavat sodan j�lkeen nopeimmin onnellista ratkaisuaan. Olipa
ett� Habsburgien valtakunnasta muodostuu todellinen liittovaltio,
jossa eri osat sis�llisiss� asioissaan ovat t�ysin itsen�isi�, tai
ett� joku muu kansallisuuksien tarpeita ja oikeuksia tyydytt�v�
ratkaisu keksit��n, joka tapauksessa on henkisesti ja taloudellisesti
niin kehittynyt kansa kuin tshekkil�iset ansainnut itse p��st�,
vapaana vieraasta holhouksesta, kohtalonsa johtoon. B��min ja
M��rin vahva saksalaisasutus tekee kyll� tshekkil�iskysymyksen
paljon monimutkaisemmaksi kuin esim. Suomen kysymyksen, samoin kuin
englantilaisten asuma Ulster vaikeuttaa Irlannin kysymyksen onnellista
ratkaisua. Mutta hyv�ll� tahdolla ja tekem�ll� my�nnytyksi� molemmin
puolin siell� miss� niit� voidaan tehd� ilman ett� kummankaan
riitapuolen elinehtoihin kajotaan, voidaan ehk� l�yt�� tulevan
tshekkil�isvaltion rajat ja keksi� takeet sen loukkaamattomuudelle
ja turvallisuudelle. Sodan h�vitykset ja kauhut eiv�t olisi hukkaan
k�rsityt, jos pienten kansain itsem��r��misoikeutta todella alettaisiin
suurten puolelta kunnioittaa muutenkin kuin vain huulilla, jos
Masarykin kauniit ja todet sanat, ett� "pieni on vain se kansa,
jolla on pienet ajatukset" l�yt�isiv�t vastakaikua suurvaltain
diplomaattip�ytien ��ress�.




ROMAIN ROLLAND JA H�NEN "JEAN-CHRISTOPHENSA".


Romain Rolland'illa (ja h�nen suurella romaanillaan) on ollut oma
kohtalonsa nykyp�iv�in europpalaisessa kirjallisuudessa: kuin
Noan kyyhkysen on h�nen ollut vaikea l�yt�� oksaa mille istuutua.
Niinkuin aikoinaan Voltaire, Rousseau, Madame de Sta�l ja monet
muut ranskalaiset, lienee _Jean-Christophe'inkin_ tekij� l�yt�nyt
toistaiseksi turvapaikan puolueettomasta Sveitsist�, mutta h�nen
romaanillaan ei ole ainakaan viel� varmaa, vakiintunutta asemaa
miss��n kirjallisuudessa, kaikkein v�himmin ehk� juuri Ranskan.
Ruotsin akatemian p��t�s antaa Nobelin kirjallisuuspalkinto
"Jean-Christophe'in" tekij�lle ei liene her�tt�nyt miss��n niin suurta
tyytym�tt�myytt� kuin palkinnonsaajan kotimaassa, miss� ei ole voitu
unohtaa niit� karvaita sanoja, joita Romain Rolland sek� ennen sotaa
ett� sen aikana on lausunut maanmiehist��n. Mutta tyytyv�isi� eiv�t
ole h�neen saksalaisetkaan. Sill� vaikkakin h�n ennakkoluulottomammin
kuin ranskalaiset yleens� on suhtautunut Saksan yhteiskuntaan ja
kulttuuriin, viel�p� tunnustaen erikoista ihailuaankin germaanisen
hengen syvyytt� ja rikkautta kohtaan, niin ovat ainakin saksalaiset
natsionalistit loukkautuneet siit� tavasta, mill� h�n romaanissaan on
asettanut saksalaisen ja ranskalaisen sivistyksen rinnan, tavasta,
jossa he kaiken n�enn�isen puolueettomuuden alla ovat olleet
huomaavinaan ranskalaisesti tarkoituksellista yksipuolisuutta. My�sk��n
ei Romain Rolland'in sodanaikainen polemiikki er�iden saksalaisten
professorien kanssa ole ollut omiaan l�hent�m��n h�nen suhteitaan
Saksaan. Kun koko Europpa, my�skin n.k. puolueeton, t�ll� hetkell� on
kahtena leirin�, joiden tunnusmerkkein� ehk� ensi sijassa juuri voi
pit�� Ranskan trikolooria ja Preussin kotkaa, niin ovat mielipiteet
Rolland'in kirjailijapersoonallisuuden arvosta ja merkityksest� hyvin
jaetut ja ristiriitaiset my�skin muissa maissa kuin niiss� kahdessa,
joita riitakysymys Saksa-Ranska l�hinn� koskee.

Mutta riippumatta siit�, miten arvostelemme h�nen koettaan vertailla
toisiinsa saksalaista ja ranskalaista henke� ja sivistyst�, on
mielest�ni luettava h�nelle katoamattomaksi ansioksi, ett� h�n
niin rohkeasti ja ainakin silminn�ht�v�ll� puolueettomuuden
halulla on k�ynyt k�siksi nykyisen Europan ehk� polttavimpaan
kulttuurikysymykseen. Kuinka toisenlainen, kuinka paljon miehisempi,
kiinte�mpi ja syvempi onkaan h�nen otteensa kuin esim. Maurice
Barres'in, joka ranskalaiskiihkoisissa romaaneissaan on h�nkin
koettanut suorittaa jonkinlaista saksalaisen ja ranskalaisen
kansallishengen inventeerausta, p��sten erehtym�tt�m�ll� varmuudella
aina siihen tulokseen, ett� ansiot ovat Vogesien l�nsi- ja puutteet
it�puolella! Romain Rolland l�hestyy kunnioituksella sek� germaanista
ett� romaanista henke�, h�n tunnustaa, ett� jokaisen kansansielun
pohjalla on jotain arvoituksellista, erittelylle saavuttamatonta eik�
h�n tuomitse sent�hden kaikkea mit� h�n ei ymm�rr�. Ja silloinkin,
kun h�n k�ytt�� rankaisevaa satiiria ja ivaa (kuten esim. _La Revolte
ja La Foire sur la place_ niteiss�), ei h�nen arvostelunsa koskaan
ole vahingoniloinen eik� itsevanhurskas, vaan tuntee lukija helposti
h�nen ivansakin alla h�nen oman my�t�el�myksens� ja k�rsimyksens�.
T�m� kaunis piirre Romain Rolland'issa, todella harvinainen sellaisena
kansallisten intohimojen kuohuttamana aikana kuin nykyinen, tulee
n�kyviin my�skin niiss� sanomalehti-artikkeleissa, joita h�n sodan
kest�ess� on julkaissut sveitsil�isiss� lehdiss� ja jotka h�n itse
on koonnut niteeksi nimell� _Au-dessus de la M�l�e_ ("Taistelun
yl�puolelta"). T�ss� kirjasessaan sanoo h�n m.m.: "Olen viime vuonna
saanut runsaasti vihamiehi�. Tahdonpa sanoa heille: he voivat vihata
minua, mutta he eiv�t onnistu opettamaan minua vihaamaan. Minulla ei
ole mit��n yhteist� heid�n kanssaan. Minun asiani on sanoa mit� pid�n
oikeana ja inhimillisen�, huolimatta siit�, miellytt��k� se ihmisi�
vai eik�. Tied�n ett� kerran lausutut sanat itsest��n raivaavat
tiet� itselleen. Min� kylv�n ne veren tahraamaan multaan. Luotan
tulevaisuuteen. Laiho on kerran nouseva."

Romain Rolland on syntynyt pieness� Clamety'n kaupungissa keskisess�
Ranskassa v. 1866. Kouluopintonsa alkoi h�n kotikaupungissaan, miss�
h�nen is�ns� oli notariona, ja jatkoi Parisissa. Ylioppilaaksi tultuaan
kirjoittautui h�n historiallis-maantieteelliseen tiedekuntaan, mutta
h�nen halunsa ja syd�mens� vetiv�t musiikkia ja kirjallisuutta kohti.
H�nen nuoruutensa jumalia olivat Spinoza ja Leo Tolstoi. Aluksi
saavutti h�n huomiota musiikkihistoriallisilla tutkimuksillaan, joiden
perustalla h�net lopulta nimitettiin professoriksi Parisin yliopistoon.
Opettajatoimensa ohella harjoitti h�n musiikkikritiikki� sek� julkaisi
joukon taiteilijamonografioja, m.m. Millet'st�, Beethovenista,
Michelangelosta (k��nnetty my�skin suomeksi) ja Tolstoista. V. 1904 h�n
alkoi er��ss� aikakauslehdess� julkaista "Jean-Christophe"-romaaniaan,
jonka viimeinen ja samalla kymmenes osa valmistui v. 1912.
Terveydellisist� syist� oli Rolland'in jo v. 1910 pakko luopua
opettajantoimestaan yliopistossa.

Erityisen aiheen kiinnitt�� lukevan yleis�mme huomiota t�h�n
j�ttil�isromaaniin antaa sen paraikaa ilmestyv� suomennos. Kaksi
nidett�, _Sarastus_ ja _Aamu_, tulivat kauppaan viime kev�nn�, kaksi
seuraavaa nidett�, _Nuorukainen_ ja _Kapinaannousu_, tullevat jouluksi.
Ensi vuoden kuluessa saanemme n�in ollen "Jean Christophe'in" ehk� jo
kokonaisuudessaan suomeksi. Ilmestyneiden osien suomennos, jota olen
siell� t��ll� vertaillut alkutekstiin, tuntuu tarkalta ja ilmehikk��lt�
ja antaa mielest�ni oikean kuvan Romain Rolland'in hiukan karusta ja
kuvak�yh�st�, mutta samalla t�sm�llisest� kielenk�yt�st�.

Olen jo edell� maininnut sen aatteellisen taustan
(saksalais-ranskalaisen sivistysprobleemin), jota vastaan romaanin
p��henkil�n kehitys ja kohtalo kuvastuu ja joka antaa t�lle
teokselle sen huomattavan aseman ajankohtamme ehk� keskeisimm�ss�
kulttuuriv�ittelyss�. Yht� edulliseksi ei arvostelu mielest�ni
muodostu, jos tarkastaa "Jean Christophe'ia" vapaana taideluomana.
Teoksella on ep�ilem�tt� liian suuressa, joskus aivan v�sytt�v�ss�
m��r�ss� kuvaileva eli deskriptiivinen luonne: tekij� puhuu, selitt��,
erittelee, kuvailee henkil�idens� puolesta, antamatta tarpeellisessa
m��r�ss� heid�n itsens� toiminnallaan paljastaa sisint�ns�.
Draamallinen heimo j�� siten verraten heikoksi. Toiselta puolenhan
ei romaanin perusaatekaan ole aivan uusi eik� vailla vertauskohtia.
Goethen "Wilhelm Meister" ja Kellerin "Der gr�ne Heinrich" tulevat
mieleen. Ajatus kuvata yksityisen persoonallisuuden kehitystaistelussa
aikamme kuumeista, monikirjavaa el�m��, sen ristiriitaisia pyrkimyksi�,
sen uskoa ja ep�uskoa on my�skin viime aikoina syntynyt yhtaikaa
useissa kirjailija-aivoissa. Noin kymmenen vuotta sitten koetti
Edvard Stilgebauer hakea sille muotoa suuressa romaanissaan "G�tz
Krafft, Geschichte einer Jugend", joka kuitenkin muodostui tekij�lleen
suuremmaksi taloudelliseksi kuin taiteelliseksi voitoksi. Ehk� viel�
l�hemm�ksi Rolland'in ajatus- ja mielikuvamaailmaa tulee Jakob
Wassermannin "Das G�nsem�nnchen", joka ilmestyi v. 1914 ja lienee
kirjoitettu samoihin aikoihin kuin "Jean Christophe'in" viimeiset
osat. Suoranaista vaikutusta teoksesta toiseen olisi luullakseni
t�ss� turhaa, jopa lapsellistakin etsi� -- siit�kin huolimatta,
ett� Rolland on j�tt�nyt vertaileville kirjallisuustutkijoille
houkuttelevan johtolangan antaessaan p��henkil�lleen saman sukunimen
kuin Stilgebauerkin. Ep�ilem�tt� ovat n�m� kirjailijat kukin l�yt�neet
aiheensa keskelt� ajan kuohuvaa el�m��. Se on yhteisomaisuutta,
niinkuin ilma, jota kaikki hengit�mme.

Romain Rolland'in sankari Jean-Christophe Krafft on syntynyt
pieness� kaupungissa Reinin varrella rappeutuneesta ja k�yh�st�
musiikkerisuvusta. H�nen lapsuutensa kehityskamppailu on mit� vaikein,
mutta samalla sitke� ja vastustamaton kuin luonnonvoiman. H�ness� el��
taiteilija-neron sielu, joka vastustusten kohdatessa karaistuu ja
voimistuu, kokoontuu ja yksin�istyy taiteellisen luomisty�n teht�viin.
Pohjaltaan on h�n germaaninen taiteilijaluonne: persoonallinen,
v�kivaltainen, idealistinen, mutta mietiskelyss��n seestym�t�n ja
muodoton. Useita piirteit� on Rolland lainannut h�neen Beethovenin
el�m�kerrasta, mutta arvostelijat ovat my�skin olleet huomaavinaan
Jean-Christophe'in vaiheissa yhtym�kohtia m.m. Rousseau'hon, Tolstoihin,
Gluckiin, Wagneriin ja H�ndeliin. Jean-Christophe'in kohtalo muodostaa
tavallaan tyypillisen nykyaikaisen taiteilijatarinan olematta silti
abstraktinen tai kuivan vertauskuvallinen. Se sis�lt�� samalla
tiivistettyn� nykyaikaisen ihmisen el�m�ntarinan. Samat kysymykset ja
ongelmat, samat ristiriidat, pettymykset ja houkutukset, jotka tulevat
Jean-Christophe'in tielle, kohtaavat my�skin jokaista, joka nykyajassa
silm�t avoinna ja vilpitt�m�ll� mielell� koettaa tunkeutua l�pi sen
kaaoksen, joka meit� kehdosta alkaen ymp�r�i ja joka peitt�� meid�n
tiemme pilviin ja sumuihin.

Emme tahdo kiiruhtaa lukijan edelle yksityiskohtaisemmin seuraamalla
juonen kulkua t�ss� merkillisess� romaanissa.

"Jean-Christophe" on kaiken kaikkiaan niit� kirjoja nykyajassa,
joista turvallisesti voi ennustaa, ett� ne j��v�t el�m��n meid�n
j�lkeemme. Romain Rolland ei tosin ole niit� harvoja kadehdittavia
runoilijaneroja, jotka keve�sti ja vaivattomasti n�ytt�v�t l�yt�neen
kaiken sen mit� toiset turhaan etsiv�t ja jotka tuntuvat syntyneen
sanan verraton valmius ja mahti huulillaan. Romain Rolland'in
ajatus taistelee vaivaloisesti selkeyteen. Silt� puuttuu se hieno
�lyllinen kimallus, joka on ominainen useille h�nen maanmiehist��n,
my�skin pienemmille kyvyille kuin h�n. Mutta siin� on syvyytt� ja
hellitt�m�t�nt� pyrkimyst�, mik� paljastaa filosoofin ja moralistin.
"Jean-Christophe" on suurpiirteinen yritys l�pileikkaukseen
aikakautemme moraalista ja kulttuurista. Se on niit� hengentuotteita,
joissa sokean vihan ja itsekyll�isten rotu-ennakkoluulojen silpoma
nykyishetki voi n�hd� pintaa syvemm�lle, oppia, etteiv�t inhimillisten
ansioiden ja puutteiden rajat kulje valtakuntien ja kansojen rajoja
my�ten, tuntea ne valtasuonet, jotka johtavat maasta maahan ja antavat
-- kuinka ajankohtamme koettaneekin sit� kielt�� yhteisen verenkierron
europpalaiselle kansaperheelle.




�MILE VERHAEREN JA H�NEN VIIMEINEN RUNOKOKOELMANSA.


L�hinn� Nobel-palkintoa, on kuolema, kuten tunnettu, se huomionosoitus,
joka helpoimmin tuo runoilijanimen ihmisten huulille.

Verhaeren ei koskaan p��ssyt Nobel-palkintoon saakka, vaikka h�n kyll�
useamman kerran lienee ollut ehdokkaana, mutta h�nen kuollessaan,
viime vuodenvaihteessa, tiesi koko Europpa, ett� se oli menett�nyt
yhden suurimmista runoilijoistaan, ehk�p� ajankohtansa voimakkaimman,
alkuper�isimm�n lyyrikon.

Mik� oli t�m�n belgialaisen runoilijan erikoisuus -- h�nen nime��nh�n
ymp�r�i jo h�nen el�ess��n er��nlainen vaarallisen houkutteleva,
joskaan ei riidaton kunniakeh�, niinkuin usein niiden nimi�, jotka
tuovat jotain uutta maailmaan?

Er�s h�nen maanmiehist��n antoi h�nest� aikoinaan sen mainesanan,
ett� h�n oli se runoilija, joka "k�sitteli" lauluissaan laivoja,
rautateit�, s�hk�lenn�tint� ja telefoonia. T�m�, tuskin aivan
yst�v�llisess� mieless� lausuttu karakteristiikka pit�� paikkansa,
jos siihen lis��mme, etteiv�t Verhaerenin runolle olleet vieraita
my�sk��n idyllisess� rauhassa nukkuvat maalaiskyl�t, jotka her��v�t
valppaiden kukkojen kieuntaan, ty�teli��t, asfalttituoksuiset
suurkaupungit, hiljaiset ja hartaat munkkiluostarit, iloiset markkinat
eli kermessit ja flaamilaispoikien lemmenseikkailut. Niinkuin vain
kotiseutunsa vanhat maalarit oli Verhaeren perehtynyt el�m�n koko
kirjavaan vilin��n, h�nen runoutensa on mit� parhain todistus h�nen
itsetunnustuksensa vilpitt�myydest�, kun h�n sanoo, ett� h�nen,
el��kseen sopusoinnussa syd�mens� kanssa, t�ytyy ihailla _kaikkea_.
Jokap�iv�isimm�tkin ja n�enn�isesti mit� proosallisimmat ilmi�t:
lakeuden halki viilt�v� juna, hyvinvoivan flaamilaistalon kellari
maitoruukkuineen ja laesta riippuvine siankinkkuineen, sammalta
ja k�ynn�st� kasvavat vanhat jyv�aitat ja myllyt, belgialaiskyl�n
karjatalous lehmineen p�ivineen -- kaikki muuttuu juhlaksi h�nen
silmiss��n, kaikki on h�nelle yht� rakasta ja kaunista. El�m�n n�ky
h�nen ymp�rill��n vangitsee kaikki h�nen aistinsa, se on h�nelle aina
tuore ja uusi niinkuin lapselle, joka alinomaa l�yt�� uutta ihmettelyn
aihetta. H�n on Teniersin, Doun, Jan Steenin -- my�skin Rubensin
-- t�ysverinen j�lkel�inen. Jos n�m� vanhat flaamilaiset mestarit
olivat maalatessaan toisinaan my�skin runoilijoita, niin on Verhaeren
sensijaan runoillessaan usein, ehk�p� useimmiten my�skin maalari. H�nen
s�keens� luovat tavallisesti mit� yksityiskohtaisimmalla realismilla
n�htyj�, havainnollisia kuvia, toisinaan suorastaan hekumoiden v�reiss�.

Mutta my�skin henkisen ty�n ja toiminnan aloille retkeilee t�m�n
runoilijan mielikuvitus. H�n ylist�� ajattelijoita, "jotka ampuvat
hopeisia nuoliaan probleemien korkeampiakin huippuja kohti", ja
runoilijoita, "joiden ruumiissa syk�htelee viel�, niinkuin ihmiskunnan
alkuaikoina, kaikkeuden rytmi". Vanhat maalarimestarit terveine ja
voimakkaasti aistillisine el�m�nihanteineen ovat niinik��n usein
h�nen juhlivien s�keidens� esinein�. Kerta toisensa j�lkeen palaa
h�n kuvailemaan heid�n taiteensa voimaa ja heid�n patriarkaalisia
el�m�ntapojaan, unohtamatta heid�n vaimojaan, joista h�n sanoo
v�rikk��seen tapaansa, ett� he olivat "punaisia verest� ja
valkeita lihavuudesta." H�n ylist�� luovaa henke� ja hedelm�llist�
aistillisuutta ja h�n muistelee kaihomielell� renessanssin kuumaverisi�
naisia, jotka eiv�t tunteneet rakkautta roskakirjallisuudesta ja joille
_Venus de colportage_ oli vieras jumaluus.

Puhdasta, persoonallista lyriikkaa siin� mieless� kuin t�m� sana
tavallisesti k�sitet��n germaanisissa maissa ja meill�, ei Verhaerenin
runous yleens� paljoakaan sis�ll�. Ulkopuolinen todellisuus ottaa h�nen
runoudessaan niin suuren tilan, el�� niin v�rikk��n� ja ��nekk��n�
h�nen s�keiss��n, ett� se tuntuu usein ik��nkuin tukahduttavan
lyyrillisemm�n, yksil�llisemm�n runosuonen. T�m� realisen el�m�n
ylivalta Verhaerenin runoudessa ei halveksi mit��n aiheita, kaikki
on sille samassa m��r�ss� mielenkiintoista, ja voineepa sanoa, ett�
Verhaeren on tavallaan laajentanut lyriikan piiri�, tuomalla siihen
realistisia sanoja ja k�sitteit�, joita vain harvoin tapaa edes
Zolan romaanien uskalletuimmilta sivuilta. Saattaapa h�n k�sitell�
virheett�m�ss� sonettimuodossa kaikkein ep�runollisimman kotikarjan
ulkonaista muotoa ja sis�isi� el�myksi�. Petrarca k��ntyisi haudassaan,
jos h�n tiet�isi mihin tarkoituksiin h�nen flaamilainen virkaveljens�
k�ytt�� sit� runomuotoa, jonka avulla h�n kerran teki Lauransa
kuolemattomaksi. Kielt�m�t�nt� onkin, ett� Verhaerenin aiheet usein,
varsinkin alkuaikoina, jolloin h�n runsaammin k�ytti akateemisia
runomittoja, viilt�v�t sit� muotoa vastaan, johon ne ovat valetut.
My�hemmin on Verhaeren yh� suuremmassa m��rin alkanut viljell� vapaita,
vaikkakin loppusoinnullisia, mittoja, jotka tuntuvat paljon paremmin
sopivan h�nen perin uudenaikaiselle runottarelleen.

Mutta vaikka maalauksellinen aines onkin n�in vallitsevana Verhaerenin
runoudessa, puhuu siit� kuitenkin aina yhten�inen filosoofinen
maailmankatsomus. Verhaeren tunnustaa panteismia, runoilijain uskoa.
Ulkonainen esineellisyys kuvataan h�nen s�keiss��n niin tulisella
voimalla, ett� se muuttuu l�pin�kyv�ksi, muuttuu vertauskuvaksi,
paljastaa takanaan el�m�n ikuisen voiman, jumaluuden, joka
etsii itselleen tuhansia muotoja, mutta aina on sama, esiintyen
ruohonkorressa, joka kev�tsateessa nostaa virkistynytt� varttaan,
t�hdiss�, jotka kulkevat m��r�ttyj� ratojaan avaruuden hiljaisuudessa,
yht� hyvin kuin paimentyt�ss�, joka aamu-unisena nukahtaa suuren puun
alle, turvaten luonnon �idinhelmaan, hy�nteisten ker��ntyess�, h�nen
ruumiinsa l�mm�n houkuttelemina, h�nen kasvoilleen ja h�nen paljaille
jaloilleen. Luonto ja kulttuuri ovat yht� Verhaerenin runoudessa,
molemmissa n�kee h�n jumaluuden j�ljet. H�nen oma minuutensa ik��nkuin
hukkuu h�nen katsomuksensa hartauteen ja suuruuteen. Ehk�p� keskeisin
ajatus h�nen runoudessaan on se, mik� monella tavalla toistuu h�nen
filosoofisimmassa kokoelmassaan "La multiple Splendeur" (Monenkertainen
kirkkaus, v:lta 1906): "En voi en�� erottaa maailmaa itsest�ni."

Uusimmalla ajalla, meid�n ajallamme, on ollut hienompia ja herkempi�
lyyrikoita kuin Verhaeren, on ollut persoonallisempia ja syvempi�,
mutta ei varmaan ket��n, joka olisi samalla rakastajan intohimolla kuin
h�n syleillyt hetken monikirjavaa el�m��. Niinkuin vain harva runoilija
on h�n perehtynyt ihmislasten arkiseen askarteluun maan kamaralla ja
laulanut hurmaantunein sanoin kaikkea sit� ihanaa, mit� el�m� tarjoo
jokaiselle h�nen matkallaan kehdon ja haudan v�lill�. Niinkuin vain
Alankomaan vanhat mestarit on h�n osannut tehd� meille rakkaaksi meid�n
ymp�rist�mme ja koko avaran maanpinnan, meid�n suuren kotimme.

Kas t�ss� pieni n�yte runokokoelmasta "Toute la Flandre" (Koko
Flanderi, v:lta 1911):

    Kev��n valveutuminen.

    Jo kiekuu kukko kaula ojonaan
    ja h��rii kanatarha her��v�inen
    ja auringossa harhaa metti�inen
    ja etsii, ennen aikaa, kukkiaan.

    Pois maille Pohjan korppi hankkien
    nyt huutaa j��hyv�iset k�he�sti.
    Mut Flander toukot�ihin kiihke�sti
    k�y kylv�in alla ilmain sinisten.

    Ja apila ja vehn� vakoihin
    kuin kultahiekka vierii verkallensa,
    ja kiuru, toivon lintu, lauluinensa
    se vastaa toukov�en toiveihin.

    Ens kerran j�lkeen kolkon talvis��n
    taas karjat laitumille samoilevat,
    kuin hullut vasikat ne kisailevat
    p�in kentti� ja puita t�yt�iss��n.

    On nousseet kyyhkylinnut lentohon.
    Kuin on niiden siivet v�lkkyv�iset!
    Maan pinta, ilma elon-t�ytel�iset
    on sateesta ja armost' auringon.

My�skin romanttisempia sointuja hel�ht�� silloin t�ll�in Verhaerenin
lyyrasta. Seuraava pieni runo sikerm�st� "Muutamia kyl�lauluja"
(v:lta 1913) muistuttaa pohjoismaista kansanromanssia tai Heinen
kaihomielisimpi� pieni� rakkausrunoja.

    Kaksi kuninkaanlasta.

    Oli kaksi lasta kuninkaan,
    vesi eroitti heid�t toisistaan,
    vesi syv�, ja silta ainoinen
    niin oli h�m�r�n kaukainen.

    He lempiv�t. Miksi? Siksi vaan
    vesi ett' oli syv�n� uomassaan
    ja ett� he sillan ainoan
    ties olevan ��rill� maailman.

Verhaerenin viimeinen kokoelma "Sodan punaiset siivet", _Les Ailes
rouges de la Guerre_, jonka nimi kyllin selv��n ilmaisee kirjan
sis�ll�n ja aiheen, on paras, voimakkain, persoonallisin maailmansodan
inspiroima kaunokirjallinen teos, jonka allekirjoittanut on lukenut.
Sodan tuska ja kauhu, kuoleman h�vitys ja suuruus on siin� eletty niin
pelottavalla voimalla kuten vain se voi el��, joka, niinkuin Verhaeren,
on rakastanut el�m�n turvallista askartelua, toimeliasta luovaa ty�t�,
maalaistalojen patriarkaalista rauhaa ja suurkaupunkien kiivasta
kamppailua edistyst� kohti, voittoon luonnonvoimien yli. On jotain
samalla kertaa traagillista ja voitollista s�keiss�, joilla Verhaeren
tunnustaa uskonsa ihmisajatukseen keskell� h�vityksen kauhistusta ja
aseiden raatelua. H�nen runonsa ei ole edes synkimp�n� tuskan hetken�
menett�nyt kyky��n n�hd� suuresti, n�hd� my�skin hetken yli. H�nen
s�keidens� lyyrillinen l�mp� ja voima on pysynyt ehtym�tt�m�n�, siit�
huolimatta, ett� historian hetki on niin v�kivaltaisella tavalla ly�nyt
rikki h�nen vanhan soittimensa ja tehnyt h�nest�, hedelm�llisyyden,
el�m�nilon, ty�n laulajasta sodan k�rsimysten runoilijan. Niinkuin
Arnold von Winkelried, Sveitsin mies, tuntuu h�n ker�nneen omaan
rintaansa ne tuskan piikit, jotka ovat olleet ojossa h�nen maataan
ja h�nen maanmiehi��n kohti. H�n on sodan p�ivin� k�rsinyt jokaisen
k�rsiv�n maanmiehens� kanssa niinkuin h�n rauhan aikoina oli iloinnut
kaiken kanssa, mik� h�nen kauniissa is�nmaassaan ja koko avaran
maan pinnalla iloitsi, toimi ja teki rauhan hedelm�llist�, luovaa,
ihanaa ty�t�. Ja mit� muuta voikaan runoilijakutsumus olla kuin
ker�t� ihmiskunnan tuskan aikana kaikki tuska ja ilon p�ivin� kaikki
ilo rintaansa ja kajahduttaa ne monikertaisina takaisin maailmaan,
kaikille, jotka ymm�rt�v�t runon rohkaisevaa, syd�mi� vilvoittavaa
kielt�?




TUTKIMUS GUSTAF FR�DINGIST�.


Ruotsalaisen tri John Landquistin "sielutieteellinen ja
kirjallishistoriallinen tutkimus" Gustaf Fr�dingist�, viimeisten
vuosikymmenien enimm�n luetusta lyyrikosta pohjoismaissa, kuuluu
sis�lt�ns� puolesta kaikkein painavimpiin teoksiin mit� joulun aikoihin
saapui kirjakauppoihimme Pohjanlahden takaa. [John Landquist: Gustaf
Fr�ding. Albert Bonnier, Stockholm, 1916.] Kirja on omiaan her�tt�m��n
meill�kin mielenkiintoa, ei ainoastaan Fr�dingin takia, joka kuten
tunnettu on saavuttanut Suomessa niin suuren suosion ett� jo kaksi
valikoimaa h�nen runoistaan on k��nnetty kielellemme, vaan my�skin ja
ehk� etup��ss� siit� syyst�, ett� t�m� teos tuntuu psykoloogisessa
erittelyss��n tavanneen er�it� hermosolmuja, jotka usein v�r�ht�v�t
elinvoimaisen lyyrillisen runouden alla.

Gustaf Fr�ding kuoli puoli vuosikymment� sitten noin viidenkymmenen
vuotiaana, mutta jo kauan sit� ennen oli vaikea hermotauti tai
oikeammin mielisairaus erist�nyt h�net ihmisist� ja aktiivisesta,
toimivasta el�m�st�. H�nen sairautensa juuret ulottuvat kauas
taaksep�in ajassa, ehk� runoilijan lapsuuteen saakka, mutta taudistaan
huolimatta oli h�n tuottelias kuolemaansa asti, pitempi� tai lyhempi�
v�liaikoja lukuunottamatta, jolloin h�nen henkiset kykyns� olivat
pahimmin lamassa. Viel� muutamia kuukausia ennen kuolemaansa, siis
vuosikausien sielullisten pakkotilojen j�lkeen, kirjoitti h�n yhden
ihanimpia runojaan. Fr�ding hermosairaalan avuttomana potilaana,
t�m� el�m�n ja rakkauden apollooninen laulaja, t�m� kirkas�lyinen
oppositsionimies, t�m� kielen verraton taituri synkkien pakkotilojen
ahdistamana, "pahan hengen riivaamana" ja kuunnellen olemattomia
��ni� hiljaisuudessa -- vastakohta tuntuu ensi hetkess� todella
h�mm�stytt�v�n suurelta. Vaistomaisesti nousee huulille kysymys:
miss� ovat taudin merkit t�ss� s�dehtiv�ss� lyriikassa? voiko se
mik� on juureltaan ja ytimelt��n sairas kantaa terveen hedelm�n?
onko t�m� runous syntynyt mielisairauden inspiroimana vai onko se
syntynyt taudin uhallakin, taistelussa sit� vastaan? mit� mittaa,
mit� arvosteluperustetta on meill� en�� terveydelle ja sairaudelle
taiteessa, kun se mik� tuntuu yleisp�tevimm�lt�, elinvoimaisimmalta
ja kirkkaimmalta pohjautuu ep�normaaleihin sieluntiloihin, on imenyt
tenhonsa k�rsimyksist� ja varjoista?

N�ihin ja samantapaisiin kysymyksiin etsii Landquist
kirjassaan vastausta. H�nen teoksensa ei ole mik��n tavallinen
runoilijael�m�kerta, vaan sarja sielutieteellisi� esseit�, joissa
tekij� koettaa eri puolilta l�hesty� sit� mik� Fr�dingin runoudessa
ja persoonallisuudessa tuntuu keskeisimm�lt� ja oleellisimmalta.
L�htien muutamista helposti havaittavista erikoisuuksista h�nen
mielle- ja tunne-el�m�ss��n tunkee Landquist kielt�m�tt� usein
sangen pitk�lle niihin mieskohtaisiin el�myksiin -- todellisiin tai
kuviteltuihin --, jotka antavat Fr�dingin runoille niiden psykologian
ja v�rin. Yhden k�yt�nn�llisen kokemuksen saamme jo p��llisin
puolin seuratessamme Landquistin menettelytapaa, kokemuksen, jota
meill�kin sopii kirjallisuus- ja taidetuomareille suositella: me
opimme h�nen esityst��n seuratessamme n�kem��n, miten varovaisesti
on sellaisia arvoja kuin "terveys" ja "sairaus" taidearvostelussa
k�sitelt�v�, jollemme tahdo tiilikivell� tappaa k�rp�st� l�himm�isemme
p��laelta, k�ytt��ksemme Kierkegaardin kuvaa. Sairaus ja terveys
taiteessa ovat liian yhdistettyj�, monimutkaisia k�sitteit�, jottei
porvarillisesti hyvinravittu, normaalinen keskinkertaisuus, k�ytt�en
itse��n mittapuuna, helposti niit� pidelless��n joutuisi ylivoimaisten
teht�vien eteen. Viimeist� sanaa ei henkisen kulttuurin terveys-arvoa
mitatessa ole luonnollisesti my�nnett�v� l��k�rillek��n, joskin h�n
osaltaan voi usein valaista ja selitt�� monta t�h�n alaan kuuluvaa
erikoiskysymyst�. Kuinka pitk�lle yksipuolinen l��k�rin�k�kanta
voi vied� henkisi� ilmi�it� arvostellessa, sit� osottaa m.m. er��n
m�nchenil�isen aesculapiuksen tutkielma, jossa vetoamalla Otto
Weiningerin syd�mentykytyskohtauksiin ja muihin siihen verrattaviin
taudinoireihin todistettiin Weiningerin koko tuotannolla olevan
merkityst� vain hullujenhoidon alaan kuuluvana tapauksena! Yht�
hullunkurinen on toiselta puolen kielt�m�tt� pitk�tukkaisten
j�lki-nietzschel�isten romantinen lapsenusko, ett� tie nerollisuuteen
on sama kuin hulluuteen ja ett� v�ltt�m�t�n valtakirja niinkutsuttuun
taiteilijamaailmaan on kyky voida osottaa itsess��n ainakin jotakin
eriskummaista, jollei muuta niin luonnonvastaisia paheita tai
teeskenneltyj� intohimoja. Molemmista n�ist� yksipuolisuuksista on
ruotsalainen tutkija pysynyt t�ydelleen vapaana. H�nen selityskokeensa
eiv�t perustu mink��nlaisille teoreettisille ennakko-otaksumisille, h�n
ei liioittele taudin merkityst� Fr�dingin runouden syntym�historiassa
eik� my�sk��n poleemisessa mieless� koeta erist�� Fr�dingin tuotantoa
niist� sieluntiloista, joita runoilija tautinsa aikana koki.

Sattuvasti osottaa Landquist, ettei h�n asettamalla Fr�dingin
runouden yhteyteen h�nen mielisairautensa kanssa suinkaan v�henn�
Fr�dingin lyriikan arvoa tai sen yleisp�tevyytt�. "K�sityksemme
mukaan on nim. Fr�dingin runous olennaisimmalta osaltaan ilmaus
h�nen _terveen_ min�ns� taistelusta sairautta vastaan. K�rsimys on
opettanut h�nt� kunnioittamaan ja esitt�m��n hyv�n ja terveen el�m�n
ihannetta. -- Mutta silloinkaan, kun Fr�ding tulkitsee enemm�n
tai v�hemm�n sairaita el�myksi�, ei h�nen runonsa ole menett�nyt
p�tevyytt��n eik� kyky� temmata meit� mukaansa. Sielullisesti sairaat
henkinet tilat, ainakin senlaatuiset, keve�mm�t, joita p��asiassa
kohtaamme Fr�dingin runoissa, tai taistelut sairaita mielialoja
vastaan, eiv�t ole muuta kuin suurennusta normaalisen sielunel�m�n
kokemuksista." Ja toisessa yhteydess� sanoo tekij�: "Ei ole yksinomaan
etu t�ss� k�rsimysten maailmassa olla henkisesti ja ruumiillisesti
liian terve. Terveys tuntee vain itsens�, mutta sairaus tuntee
sek� sairauden ett� terveyden. Terveys on usein pelkurimainen: se
pakenee k�rsimyst� ja kielt�� my�t�tuntonsa. Terveys on itsek�s:
se sulkee itsetyytyv�isyydess��n silm�ns�, se t�ytt�� itsens�
itsell��n, omilla iloillaan ja toiveillaan. -- -- Raskasmielisyyden
leimaamalla el�m�nkatsomuksella on paremmat edellytykset l�yt�� totuus
olemassaolossa. Raskasmielisyys ei v�isty el�m�n tielt�, vaan pit��
tarkasti silm�ll� el�m�n katoavaisuutta, tuskaa ja puutteellisuutta.
Raskasmielisyys pit�� kirjaa el�m�n hukkaanmenneist� mahdollisuuksista
ja k�tkee uskolliseen muistiinsa kaiken ihanan, joka on kadonnut."

Ainoastaan hyvin harvoin, julkaistuista runoista ehk� vain parissa
kolmessa, voi huomata, ett� tauti on heikontanut tai v��rent�nyt
runoilijan arvostelukyky�. Sensijaan on se luonnollisesti vaikuttanut
m��r��v�sti h�nen tunne- ja mielikuva-el�m�ns� suuntaan ja v�riin.
Se teki h�nest� "muukalaisen el�m�ss�", kehitti sairaalloisen herk�n
oman-syyllisyyden tunteen ja kasvatti ennen kaikkea h�ness� rikkaan,
erinomaisen monivivahteisen uniel�m�n, miss� h�n l�ysi korvausta
sille todellisuudelle, joka oli h�nelt� kielletty. Ensim�isi�
niist� maailmoilta, joiden lumoihin h�nen mielikuvituksensa joutui,
olivat Walter Scottin ritari- ja linnanherra-romantiikka sek�
"Tuhannen ja yhden y�n" it�maalaiset seikkailutarinat. My�skin
Vanhan Testamentin aihepiiriin oli h�n jo varhain perehtynyt ja
silt� pohjalta runoili h�n, kuten tunnettua, muutamia vakavimmista,
suurpiirteisimmist� runoistaan. Kun h�n antaa mielikuvitukselleen
vallan, vapautuu runoilija-potilaassa kaikki mik� h�ness� on kovaa,
miehek�st� ja hallitsevaa ja sellaisina hetkin� pukeutuu h�nen
toteuttamaton el�m�nkaipuunsa Simsonin, Salomon, Cellinin, kuningas
Erikin, sultaanin tai muinaisajan Jarlien hahmoon. H�nen hieno
sivistyksens� ja herkk� vastaanotto-kykyns� sallii h�nen kokonaan
el�yty� vieraihin kulttuureihin, h�n on yht�lailla kotonaan sulttaanin
hovissa ja englantilaisessa ylimys-linnassa kuin vermlantilaisessa
talonpoikaistuvassa. H�nen unensa avaa h�nelle loppumattomia
mahdollisuuksia. Se irroittaa h�net h�nen taudistaan, tekee h�net
vapaaksi, objektiiviseksi, antaa h�nelle leikkiv�n huumorin, miehekk��n
my�t�tunnon l�himm�isi� kohtaan ja filosoofisen kaukon�k�isyyden. Kun
Strindberg kosti sen mist� h�n sisimm�ss��n tunsi j��neens� osattomaksi
el�m�n harhakuvan kylm�verisell� paljastuksella, milloin h�n ei
kostanut anatemahuudoilla ja h�v�istysromaaneilla, niin kosti Fr�ding
valloittamalla mielikuvituksessa, runon n�yiss�, monikertaisesti sen,
mit� ei todellisuus ollut h�nelle suonut.

Paljon j�� tietysti niin yhdistetyss� persoonallisuudessa ja runoudessa
kuin Fr�dingin tutkimukselta selitt�m�tt�. Mink�t�hden toisen samaa
tautia potevan mielialat ja ajatusyhtym�t j��v�t voimattomiksi,
sis�ist� yhteytt� vailla oleviksi houreiksi tai pukeutuvat, niinkuin
sairaalain p�iv�kirjat usein voivat osottaa, ajatuksettomiksi rytmi-
ja riimileikeiksi -- ja mink�t�hden juuri Fr�dingin tauti salli
potilaan ker�t� sairaat mielialansa ja tunnelmansa kristallikirkkaaksi,
loogilliseksi, rohkeilla ja rikkailla soinnuillaan hivelev�ksi
runoksi? Mink�t�hden Fr�dingin onnistui s�ilytt�� tautinsakin keskell�
sisimp�ns� koskemattomana, saavuttamattomana, niin ett� h�nen runonsa
suurimmalta osaltaan vaikuttaa raittiilta ja terveelt�? Joka n�ihin
kysymyksiin voisi vastata, h�n olisi ratkaissut yhden taiteellisen
luomispsykologian vaikeimpia ongelmia.

Joka kohdassa ei ruotsalaisen tutkijan todistelu tunnu aivan yht�
vakuuttavalta. Kun h�n koettaa riist�� Fr�dingin erinomaisen
kehittyneelt� syyllisyyden-tunteelta kaiken todellisen aiheen,
on h�n varmaan mennyt liian pitk�lle -- tehden sen kenties
halussaan polemisoida Fredrik B��ki� vastaan, joka muistaakseni on
puolustanut aivan p�invastaista olettamusta. Syventyess��n Fr�dingin
mielikuvamaailmaan ja koettaessaan sen avulla selitt�� runoilijan
erikoisuutta, unohtaa h�n liiaksi mik� alkuper�inen, perustusta
laskeva merkitys rytmill� on runoudessa ja varsinkin sellaisessa kuin
Fr�dingin, joka tuntuu juuri poljennollaan ja soinnuillaan laulavan
itsens� lukijan muistiin. Kun Fr�ding esim. kertoo houreissaan
kuullessaan Benvenuto Cellinin basso��nen lausuvan sanat "n�gra
ussla maravedi", niin ei ole uskottavaa, ett� niink��n suuressa
m��r�ss� n�iden sanojen aineellinen sis�lt� on inspiroinut runoilijaa
"Benvenuton kostoon" kuin niihin sis�ltyv� ylpe�, uhitteleva rytmiaines.

Yleens� on sanottava, ett� Fr�dingin runoilijahahmo kasvaa ehk�
entist�kin suuremmaksi Landquistin kuvauksessa, kun sen inhimillinen
tausta, tuskan, k�rsimysten ja taistelujen tausta, nyt alkaa
piirty� eteemme. Ruotsalainen tutkija lausuu kirjassaan rohkean
v�itteen ett� "henkinen kulttuuri on p��asiassa onnettomien ty�t�"
ja ett� "poissuljetut ja heikot ovat ajatelleet ihmiskunnan suuret
ajatukset." Olisi vaarallista vaatia n�ille v�itteille yleist�
p�tevyytt�, mutta kielt�m�tt� sis�lt�v�t ne paljon totuutta. Esteet,
vastoink�ymiset aineellisessa maailmassa ovat usein ulkonaisena aiheena
valloitusretkiin hengen maailmassa. Niin antoi Gustaf Fr�dingillekin
h�nen muukalaisuutensa ihmisel�m�ss�, h�nen k�rsimyksens� ja tautinsa
h�nen ajatuksilleen ja mielikuvilleen niiden lyyrillisen nousun.
H�nen runonsa kohoaa taudin ja k�rsimyksen yli saavuttamattomana
mieskohtaiselle tuskalle. Se on se voittosaalis, jonka runoilija
tempasi kohtalolta taistellessaan sen pimeiden voimien kanssa.




SHAKESPEAREN JA CERVANTESIN P�IV�N�.


Samana p�iv�n�, huhtikuun 23:na, 300 vuotta sitten saapui Styxin
rannalle kaksi vaiherikasta vaeltajaa: toinen tuli pikamarssissa
ja kuin uhmaten, ik��nkuin uusia seikkailuja hakien, toinen tuli
miettiv�n�, verkkaan ja viipyen, ilman pelkoa ja ilman uhkaa. Toinen
tuli Madridista Espanjassa, toinen tuli Stratfordista Englannissa,
ja yht'aikaa astuivat he Karonin venheeseen. Kun he katsoivat
taakseen el�m�n rannalle, n�kiv�t he kulkeneensa pitk�n tien, yl�s
vuorenrinteit� ja alas kuiluihin, ilojen ja k�rsimysten kautta,
toivoen ja ep�illen, nousten ja langeten, ja he tunsivat, ettei mik��n
inhimillinen ollut j��nyt heille vieraaksi. He olivat rakastaneet ja
vihanneet, he olivat yht�lailla istuneet viisaiden ja narrien p�yd�ss�,
he olivat yksin�isyydess� ajatelleet ja uneksineet, he olivat miekka
vy�ll� ja malja k�dess� kulkeneet iloisissa Bacchus-kulkueissa ja
jokainen hedelm� hyv�n- ja pahantiedon puussa oli ollut heid�n k�ttens�
ulottuvilla.

Shakespeare ja Cervantes! Heid�n tiens� yhtyiv�t kerran, kuolemassa,
niinkuin t�htiradat joskus leikkaavat toisensa avaruudessa. Kalliimpaa
lastia ei Karon ole soutanut kuoleman rannalle kuin sin� p�iv�n�:
niin paljon tietoa el�m�st�, niin paljon tietoa siit� salaper�isest�,
samalla kertaa ylev�st� ja naurettavasta pikkumaailmasta, jota sanotaan
ihmiseksi. Selvemmin kuin kukaan toinen olivat he lukeneet niit�
hieroglyyfej�, joita ihmissyd�n piirt�� el�m�n kankaalle sin� lyhyen�
kautena, jona sen on suotu ly�d�, iloita ja k�rsi�, mitata aikaa ja
i�isyytt�, eik� itse Platon tiet�nyt el�m�st� enemm�n kuin he.

Kuinka kalpeaksi j��k��n kaikki se tieto, mit� k�sitteet ja systeemit
ja tieteen rakennelmat ovat meille v�litt�neet, verrattuna siihen
mit� suuret runoilijat ovat antaneet, runoilijat, jotka itse el�m�n
povelta ovat ammentaneet sanojensa totuuden ja tehon. Ihmiskunnan
viisaudenkirjojen joukossa on suurimmilla runoteoksilla aina oleva
ensi sija. Kuinka syv�sti meihin tehookin esim. Salomon Sananlaskujen
katkera, kokemuksissa ter�stynyt tieto kaiken turhuudesta tai Platonin
dialoogien ajatuksen-kuutamokirkkaus ja rauha tai Kantin ja Laplacen
py�rrytt�v�t t�htin�yt tai Darwinin l�pitunkeva katse luonnon
kehityskulun uumeniin -- aina tulemme l�yt�m��n suurista runoluomista,
sellaisista kuin "Kuningas Lear" ja "Hamlet" ja "Don Quijote" ja
"Faust" syvimm�n vastauksen mielemme kysynt��n ja levottomuuteen ja
etsint��n, ik��nkuin niiss� kuulisimme itse el�m�n ��nen puhuvan. Ja
kuinka kauas ihmiskunta loittoneekin ajassa n�ist� runoluomista, palaa
se aina niiden luo, niinkuin janoinen palaa l�hteelle, mist� h�n kerran
muisti juoneensa kirkkainta, raikkainta ja puhtainta vett�.

Suuret runoilijat, joilla on kyky monistaa itse��n, antaa lihastansa ja
verest�ns� el�m�� kymmenille ja sadoille ihmishahmoille ja -tyypeille,
kansoittavat sen hengen yhteiskunnan, joka el�� ajasta aikaan, jolla
on omat kuninkaansa, omat prinssins� ja narrinsa ja surevat �itins�
ja petolliset rakastettunsa -- kaikilla ikuisuuden merkki otsallaan.
Joku filosoofi sanoo, ett� ihmiskunta on kokoonpantu el�vist� ja
kuolleista ja ett� kuolleet ovat enemmist�n� ja muodostavat vahvemman
osan. Sellaisia "kuolleita" ovat Shakespeare ja Cervantes. He ovat
ihmiskunnan todellisia hallitsijoita. Ajatukset, tunteet, n�yt,
runoluomat, jotka ovat ensi kerran liikkuneet heid�n aivoissaan,
jatkuvat el�vien tajunnassa viel� kolmesataa vuotta sen j�lkeen
kuin niiden is�t ja luojat ovat kuolleet ja jatkuvat yh� tulevissa
sukupolvissa.

Tulee mieleen, kun ensi kerran n�in Rembrandtin "Y�vartion": en ollut
tiennyt ett� taulu oli niin valtava, kokonaisen sein�n suuruinen --
sen v�ripinnan hohtavasta valoh�myst� karkasivat renessanssin soturit
esiin niin todellisina, niin yliluonnollisen todellisina, ett� heid�n
el�m�nilonsa, heid�n kiireinen touhunsa, heid�n aseidenkalskeensa
ja rummunp�ristyksens� tuntui t�ytt�v�n ilman. Taulun edess� kulki
nykyisen Amsterdamin porvareita, kulki ulkomaalaisia, turisteja,
ja kaikilla oli omat ilonsa ja huolensa, omat harrastuksensa --
joku teki muistiinpanoja matkakirjaansa, joku nauroi, joku pudotti
k�silaukkunsa ja kumartui sit� ottamaan -- toiset olivat v�syneen,
toiset ik�vystyneen, toiset huolettoman n�k�isi� -- ja kaikki olivat
he harrastuksineen, ajatuksineen, mielihaluineen kuin ep�todellisia
haamuja, kuin unta, kuin varjo-olentoja n�htyin� Rembrandtin
taulun todellisuutta vastaan. Samoin on suurten runoluomien. Nekin
el�v�t itse asiassa verevint�, t�ytel�isint�, ikuisinta el�m��
ihmiskunnan keskuudessa. L�pi aikojen ratsastaa La Manchan ritari,
suuriin ihanteihinsa kompastuva idealisti, hehkuen Dulcinealleen ja
taistellen tuulimyllyj� vastaan -- me kuulemme h�nen Rosinantensa
kavionkapseen siin� ajassa, jossa el�mme. Ja h�nen per�ss��n n�emme
h�nen aseenkantajansa, mielikuvituksettomana ja itsekk�it� etuja
tavoittelevana, mutta vaistomaisesti tuntien palvelevansa jotakin
itse��n suurempaa. Ja kun kuningas Lear maailman kiitt�m�tt�myyden
ly�m�n� ja oman syyllisyytens� tunnossa tyhjent�� arolla pohjaan asti
k�rsimysten kalkin, on ihmiskunta aina tunteva h�ness� ep�toivonsa
ikuisen edustajan, suuren veljen, joka traagillisuuden gloorialla
on ymp�r�inyt k�rsimyksen. Ja nuori syd�n, jonka el�m�ntoivo on
ly�ty rikki, on Ofeliassa tunteva osasisarensa ja koristava, kuten
h�n, itse itse��n niill� kukkasilla, joita el�m� h�nelt� kielsi.
Falstaffin rehev� nauru ja hekumallinen ilo remahtaa viel� ilmoille
l�pi hyvinhoidetun ja s��dyllisen yhteiskunnan. Ja kun Hamletin nimi
mainitaan, tuntee ihmiskunta yh� ik��nkuin olisi satutettu johonkin
sen arvoituksellisimmassa sisimm�ss�, kuin vaadittaisiin sit� tilille
siit� maailmanvalheesta, jolla se surmaa puhtaimpansa ja tulisimpansa.
Ja kuinka sammumaton onkaan -- mainitaksemme yhden vuorosanakatkelman
-- se el�m�nvalaistus, joka levitt�ytyy Prosperon sanoista h�nen
lausuessaan j��hyv�isi�:

    Sama kude oo meiss� kuin mik' unelmissa on.

Ja heid�n viisautensa summa, Shakespearen ja Cervantesin? Ihmissyd�n,
Don Quijoten ritarisyd�n, Sanchon porvarisyd�n, Learin kuningassyd�n,
Julian rakastajatarsyd�n, Falstaffin fauninsyd�n, "narrien"
�lysyd�n, Cordelian lapsensyd�n, Othellon tiikerinsyd�n, Jagon
k��rmeensyd�n, Desdemonan kyyhkyssyd�n, Lady Macbethin murhaajansyd�n,
Ofelian neitsytsyd�n, Hamletin uneksijasyd�n: _ihmissyd�n_ --
ydinsolumaailmankaikkeuden elimist�ss�, luomakunnan samalla kertaa
haurain ja kovin kristallimuodostuma, joka heijastaa el�m�n n�ky�, sen
iloja ja suruja, sen kauneutta ja suuruutta.






III




GOETHE JA LUTHER.


On sanottu, ett� Saksan kansa on historiansa aikana rakastanut vain
kolme kertaa: Kaarle Suurta, Lutheria ja Bismarckia. Mutta jos nykyajan
saksalaiselta kysymme, ketk� historian persoonallisuudet ovat ensi
sijassa h�nen kansallisen kiintymyksens� ja ylpeytens� esinein�, saa
luullakseni keskiaikainen valloittaja-keisari useimmissa tapauksissa
unohtua ja sensijaan sukeltaa Lutherin ja Bismarckin v�liin Goethen
nimi. Jos joku voisi kilpailla n�iden kolmen, maansa suurimman
uskonnollisen reformaattorin, suurimman runoilijan ja suurimman
valtiomiehen kanssa kansansuosiosta, niin olisi kai se sitten vain
sotap��llikk� Hindenburg (jonka maine ei kuitenkaan viel� ole ehtinyt
saada historian pyhityst�).

Jos etsimme syyt� siihen kiintymykseen ja rakkauteen, mit� Saksan kansa
tuntee n�it� kolmea persoonallisuutta kohtaan, l�yd�mme enemm�n kuin
riitt�v�n selityksen heid�n el�m�nty�ss��n, joka on niin runsain m��rin
tullut koko kansan hyv�ksi. Mutta my�skin toista tiet� l�yd�mme siihen
selityksen: n�m� miehet ruumiillistuttavat henkil�llisyydess��n itse
kansansielua, sen sisimpi� ominaisuuksia, tarpeita ja pyrkimyksi�.
He ovat niiden voimien verevin ja vapain ilmenemismuoto, joita
kansansielussa uinuu. Edustaen el�m�nsuuntaansa ja kykyjens� puolesta
eri aloja henkisess� luomisty�ss� on heiss� samalla paljon yhteist�,
paljon sellaista, mink� jokainen vaistomaisesti tuntee -- ilman ett�
h�n aina voi tietoisesti eritell�, mist� vaikutelma johtuu -- olevan
juuri saksalaiselle hengelle ominaista. Kansat ovat, suuresti katsoen,
itse��n rakastavia Narkissoksia. Suurissa miehiss� rakastavat he
itse��n, omaa kuvaansa kirkastettuna ja ihannoituna.

Lutherin ja Bismarckin saksalaisuus, samoinkuin heid�n kesken�inen
henkinen sukulaisuutensa, on niin ilmeinen, ettei se kaipaa
todisteluja. Heiss� oli molemmissa lis�ksi kansallistunne hyvin
el�v� -- piirre, joka Lutheriin n�hden on sit� merkitt�v�mpi, kun
itse kansallisuus-aate nykyaikaisessa mieless� on paljon my�hemp��
alkuper��. Heid�n molempien rajussa, alkuvoimaisessa, vastakohtien
v�lill� heilahtelevassa ja pohjimmaltaan kuitenkin hallitussa
luonteessa on paljon sukulaisominaisuuksia, samoinkuin heid�n
karkeissa ja voimakkaissa ulkonaisissa piirteiss��n. Bismarck
eli nuoruudessaan samantapaisen uskonnollisen murroskauden kuin
Lutherkin, vaikka sen k�yt�nn�lliset tulokset muodostuivat toisiksi.
Molemmat olivat h�ik�ilem�tt�mi� ajaessaan asiaansa, mutta vain
m��r�ttyyn pisteeseen saakka. Heiss� ei ollut mit��n hurmahenkist�.
Rajoittamisen ja j�rjest�misen tarve oli heiss� yht� kehittynyt kuin
kyky avata ajatukselle ja k�yt�nn�lle uusia aloja. Ja lopuksi oli
heiss� tosiasiain, realiteettien taju, nerollisuuden ehk� merkillisin
tunnus, erinomaisen voimakas. Heid�n vaistonsa ja ajatuksensa toimi
ihmetelt�v�ll� selkeydell� ja notkeudella, heid�n minuuttinsa, tuntinsa
ja p�iv�ns� olivat henkisesti hedelm�llisemm�t kuin tavallisilla
ihmisill� kuukaudet ja vuodet. Heiss� eli molemmissa nuoren kansan
v�sym�t�n luomisvoima ja aina uudistuva, ehtym�t�n tuoreus --
Lutherissa sent��n viel�kin raikkaampana ja alkuper�isemp�n� kuin
Bismarckissa (joka hengen suuruudessa ei luonnollisesti kohoa Lutherin,
renessanssineron, tasoille).

Pinnallisesti katsoen voi Goethe tuntua vieraalta ja kaukaiselta
verrattuna Lutheriin ja Bismarckiin. H�nen nimelt��n puuttuu molempien
viimemainittujen leve�� kansanomaisuutta, h�nen el�m�nty�ns� oli
ylimyksellisempi luonteeltaan ja se on v�litt�m�sti tullut vain
rajoitetumman kansanosan omaisuudeksi. Voisi ehk� erehty� uskomaan,
ett� Goethe on Saksan kansanhengelle vain panashi, kunniat�yht�,
kun Luther ja Bismarck ovat aseita, ty�n ja taistelun aseita, sen
k�siss�. Sellainen k�sitys olisi harhaanjohtava: Goethe el�� yh� ja
tulee el�m��n toimivana tekij�n� Saksan hengenel�m�ss�, t�ydent�en
Lutheria ja Bismarckia, persoonallisuuden monis�ikeisess� kehityksess�
heit� kumpaakin rikkaampana. Omistaen luonteessaan paljon v�hemm�n
ulosp�in k��ntyv�� aktiivisuutta kuin Luther ja Bismarck, ei h�nen
yhteiskunnallista vaikutustaan luonnollisesti voi heihin verrata,
mutta sensijaan on h�n v�lillisesti, omassa henkil�llisyydess��n,
antanut saksalaisille esikuvan, jonka merkitys ulottuu varmaan viel�
kauas tulevaisuuteen. Goethess�h�n saksalaiset omistavat rikkaimman,
monipuolisimman neron, mit� renessanssin-j�lkeinen maailmanhistoria
tuntee. Vaikkakin kaikki ohjelmallinen saksalaisuus oli h�nelle
t�ysin vierasta, jopa siin� m��rin, ett� h�nt� on voitu syytt��
suorastaan ep�is�nmaallisuudesta, on h�n kuitenkin rotunsa ja kansansa
t�ysverinen edustaja, Lutherin ja Bismarckin heimolainen. Kosketus- ja
vertauskohdat h�nen ja m.m. Lutherin v�lill� eiv�t kenties ole niink��n
v�h�iset kuin ensi silm�yksell� uskoisi.

Harvoin luullakseni muistetaan, ett� Luther esiintyy henkil�n� yhdess�
Goethen n�ytelmist� -- "G�tz von Berlichingeniss�". H�n esiintyy tosin
puolittain inkognito, "veli Martinin" nimell�, mutta ei tarvitse kuulla
muuta kuin pari h�nen vuorosanoistaan, ennenkuin ymm�rt��, ett� se
Martin, jota t�ss� tarkoitetaan, on kuuluisin niist� miehist�, jotka
ovat t�t� nime� kantaneet. (Lutherin ja Berlichingenin el�m�najat
sattuvat sit�paitsi yhteen.) Veli Martinilla ei ole suurta sijaa
n�ytelm�ss�, mutta h�nen vuorokeskustelunsa draaman p��henkil�n
kanssa ensi n�yt�ksess� valaisee sek� nuoren Goethen sankaria ett�
Lutheria sellaisena kuin tekij� on h�net k�sitt�nyt. Se kuva, mik�
n�ytelm�ss� annetaan luostariveli Martinista, omistaa n�ht�v�sti
tekij�n t�yden my�t�tunnon samoinkuin G�tzinkin. Koko n�ytelm�, jonka
tapaukset ovat sovitetut uskonpuhdistuksen aikoihin, onkin hengelt��n
selv�sti protestanttinen. Kuvaavia ovat t�ss� suhteessa m.m. seuraavat
Martti-munkin sanat -- sanat, joiden el�m��-my�nt�v�ss� hengess� sek�
Luther ett� Goethe tapaavat toisensa: "Minusta ei mik��n ole vaikeampaa
kuin etten saa olla ihminen. K�yhyys, pid�ttyv�isyys, tottelevaisuus --
nuo kolme munkkilupausta, joista jokainen erikseen on luonnon edess�
kest�m�t�n, ovat yhdess� siet�m�tt�m�t." Viel� etemm�ksi lent�v�t
Martti-munkin maalliset toivomukset: "Suokoon Jumala, ett� hartiani
olisivat kyllin voimakkaat kantamaan haarniskaa ja k�sivarteni kyllin
luja sy�ksem��n vihollisen hevosen selj�st�!"

Goethe oli kirjoittaessaan "Berlichingenin" 24-vuotias. Senj�lkeen emme
tiet��kseni tapaa, emme ainakaan mill��n huomattavammalla sijalla,
Lutherin nime� Goethen teoksissa tai h�nen el�m�kerrassaan, ennenkuin
vasta Goethen keskusteluissa Eckermannin kanssa, siis runoilijan
vanhuudessa. Kerran vertailee Goethe nuorelle puhetoverilleen m.m.
Lutherin uskonpuhdistusty�t� siihen, mit� h�n, Goethe, oli tehnyt
oikaistessaan Newtonin valo-teorioja ja h�n vetoaa j�lkipolven
tuomioon. (J�lkipolven tuomio on langennut toisin kuin Goethe
edellytti: Newton oli oikeassa, Goethe v��r�ss�!) Paljon huomattavampaa
on pari muuta keskustelua, joissa Goethe puhuu Lutherista. Kerran
h�n lausuu m.m.: "Luther oli merkillinen nero, h�n on vaikuttanut
jo l�pi aikojen ja mahdotonta on aavistaa sit� kaukaista p�iv��
tulevaisuudessa, vuosisatojen takana, jolloin h�n lakkaa olemasta
produktiivinen, tuottava." Viel� huomattavampi on seuraava Goethen
lausunto, jota nyt, Luther-juhlan aikana, sopii muistella: "Emme
lainkaan tied�, mist� kaikesta meid�n on kiitt�minen Lutheria ja
uskonpuhdistusta. Olemme p��sseet vapaiksi henkisen vajavaisuuden
kahleista, meille on sivistyksemme kehittyess� tullut mahdolliseksi
tunkeutua takaisin l�hteelle ja k�sitt�� kristinuskoa sen t�ydess�
puhtaudessa. Meill� on j�lleen rohkeutta seisoa lujasti maakamaralla ja
nauttia Jumalan suomasta ihmisluonnosta. Edistyk��n henkinen kulttuuri
yh� edelleen, juurtukoot luonnontieteet yh� syvemm�lle, laajetkoon
ihmishenki kuinka paljon hyv�ns�, milloinkaan ei se ole p��sev�
kristinuskon ylevyyden ja siveellisen kulttuurin yl�puolelle sellaisena
kuin se loistaa meit� vastaan evankelioissa. -- -- Ja mit� pitemm�lle
me protestantit p��semme jalossa kehityksess�, sit� nopeammin seuraavat
katolilaiset per�ss�mme." Huomattavaa t�ss� lausunnossa m.m. on, ett�
Goethe, joka yleens� pysytt�ytyi kaikkien kirkollisten tunnustusten
ulkopuolella, on k�ytt�nyt sanontatapaa "me protestantit". T�m� ei ole
suinkaan sattuma, Goethe oli ep�ilem�tt� protestantti my�skin muussa
mieless� kuin siin�, ett� h�n oli lutherilaisen seurakunnan j�sen.

Luther ja Goethe muistuttavat suuresti toisiaan siin�
hellitt�m�tt�myydess�, mill� he pit�v�t kiinni totuudesta, omasta
totuudestaan. Lutherin vei t�m� tinkim�tt�myys taisteluun vallitsevaa
uskonnollista k�sityst� ja paavillista kirkkoa vastaan, Goethen se
johti sis��np�in, itseens�, omaan yksil�llisyyteens�, l�yt�m��n oman
tiens�, omat askeleensa maailmassa. Luther on ep�ilem�tt� j�ykemp��
ja kovempaa ainesta kuin Goethe, h�ness� on enemm�n taistelijaa
ja sankaria, h�ness� on my�skin kielt�m�tt� j�ljell� suuri m��r�
keskiaikaista luostarivelje�, huolimatta siit�, ett� h�n kielsi
munkkilaitoksen. Goethe ei ollut mik��n sankari sanan tavallisessa
merkityksess� -- sek� paholainen ett� paavi saivat h�nen puolestaan
olla rauhassa. Kristinuskon ja viel� Lutherinkin jyrkk� siveellinen
dualismi oli h�ness� lieventynyt ja vaimentunut. H�n ei uskonut
ehdottomaan hyv��n eik� ehdottomaan pahaan. H�n uskoi inhimillisyyteen,
jossa h�n, panteisti, samalla n�ki jotain jumalallista. Ne vuosisadat,
jotka erottavat Lutherin ja Goethen, ovat antaneet j�lkim�iselle jo
itsess��n kehittyneemm�n ja vapaamman perinn�n. Inhimillisyys taimi
Goethen el�m�nty�ss� useammalla sirkkalehdell� ja sen kukinta ja
hedelm� tuli my�skin loistavammaksi ja rikkaammaksi. Mutta jos koetamme
katsoa historiallisesti Lutheria ja Goethea, ottaen siis huomioon
sen perinn�n, mink� kumpikin oli aikakaudeltansa saanut, kasvaa
uskonpuhdistajan hahmo ep�ilem�tt� suuremmaksi, j�ttim�isemm�ksi kuin
runoilijan.

Yhdell� alalla sivuavat heid�n tiens� toisiaan hyvin l�helt�:
kielellisess� luomisty�ss�. Lutherhan vaikutti raamatunk��nn�ksell��n
ratkaisevasti nykyisen saksalaisen kirjakielen syntymiseen. Pysytellen
l�hell� kansankielt�, lainasi h�n samalla omasta persoonallisuudestaan,
omasta mielikuvituksestaan ilmaisukeinoilleen mehua ja voimaa. Niin
el�� t�m�n th�ringenil�isen vuority�miehen pojan hiukan karkea, mutta
miehinen ja voimakas henki koko Saksan kirjakielen, hengellisen ja
maailmallisen, valtavalla alueella. Mutta my�skin Goethe painoi, kolme
vuosisataa my�hemmin, l�htem�tt�m�n leimansa saksankieleen ja sen
kuvallisiin ja rytmillisiin ilmaisukeinoihin. Sivuten h�nkin muutamina
kausinaan l�helt� kansan ilmaisutapoja, etenkin kansanlaulua, antoi h�n
omasta yksil�llisyydest��n saksalaiselle kielenk�yt�lle siihen saakka
saavuttamattoman �lyllisen ilmehikkyyden ja tunteellisen herkkyyden.

Molemmissa, Lutherissa ja Goethess�, el�� Saksan kansansielu tuoreinta
ja syv�llisint� el�m��ns�, he ovat siveellisesti voimakkain ja
�lyllisesti korkein ilmaisumuoto tuon kansan hengest�, joka n�k���n
sulkee itseens� niin paljon vastakkaisia piirteit�, k�sitteellisen
ajattelun syvyyden ja k�yt�nn�llisen tarmon, runouden ja proosan,
taipuvaisuuden ja k�mpelyyden, hienouden ja karkeuden, tuon
kansan, joka t�ll� hetkell�, valmistautuessaan viett�m��n suuren
uskonpuhdistajansa juhlaa, taistelee voitollisesti puolta maailmaa
vastaan.




GOETHEN �ITI.


Niist� lukuisista naisista, jotka ovat vaikuttaneet Goethen el�m��n,
on ehk� Friedrike Brion, nuoruudenrakastettu, naisena vieh�tt�vin ja
Marianne von Willemer, runoilijatar, henkil�llisyyten� merkitsevin,
mutta "rouva neuvos", Goethen �iti, on varmaan jakamattomimmin saanut
osakseen j�lkimaailman samoinkuin oman aikansakin my�t�tunnon. H�nen
maineensa perustuu kyll� p��asiassa, voimmepa sanoa yksinomaan siihen
tosiasiaan, ett� h�n on suurimman saksalaisen runoilijan �iti,
mutta t�m� frankfurtilainen pormestarintyt�r ja raatimiehenrouva
edustaa samalla el�m�niloisessa, k�yt�nn�llisess� ja rehev�ss�
persoonallisuudessaan parhailta puolilta saksalaista naista
yleens�, puolisona ja �itin�. Sellaisena ovat h�nen maanmiehens�
s�ilytt�neet h�nen kuvansa ja sellaisena ansaitsee h�n, saksalaisen
naisen edustajana, meid�nkin mielenkiintomme. H�n ei ollut niit�
ylimaailmallisia runottaria, jotka romantiikan p�ivin� n�ytteliv�t
huomattavaa osaa Saksan hengenel�m�ss� ja erikoisesti Goethen muiston
vaalijoina, h�n oli joka suhteessa yksinomaan kodin ja perheen
henget�r, ja joskin h�n osasi kirjoittaa asiallisia ja hauskoja
kirjeit�, ei h�n kuvitellutkaan ett� h�nen kutsumuksensa viittaisivat
siihen maailmaan, miss� h�nen poikansa laakerit kasvoivat.

Monessa kohdin Goethen runoudessa olemme n�kevin�mme vilahduksen
Goethen �idist�, Aja-rouvasta, mutta tuskin miss��n on h�nen
luonteensa kuvattu niin ilmiel�v�n� ja samalla ik��nkuin hell�ll�
huumorilla kuin "Hermannissa ja Dorotheassa", Hermannin �idin
hahmossa. Voipa mielest�ni syyll� sanoa, ett� t�m� kertova runoelma
kokonaisuudessaankin on suuremmassa m��rin kuin mik��n muu Goethen
teos Aja-rouvan hengen l�pitunkema. Se rehev�, hyvinvoipa el�m�,
joka muodostaa t�m�n eepoksen terveen ja raikkaan ilmakeh�n,
vie ehdottomasti ajatukset siihen frankfurtilaiseen kotiin ja
el�m�nymp�rist��n, miss� Aja-rouvan toimeliaat k�det pitiv�t valtikkaa.
T�ydell� syyll� l�hettikin Goethe �idilleen t�m�n teoksensa erikoisen
hienoissa silkkisiss� kansissa: Aja-rouva ei voinut olla tuntematta
ett� osa h�nen omaa saksalaista syd�nt��n sykki t�ss� runoelmassa. H�n
kirjoittikin pojalleen t�m�n lahjan johdosta: "Teos ansaitsee niin
kauniin painoasun. Se on verraton mestariteos. Kannan sit� kaikkialla
mukanani niinkuin kissa pentujansa."

Jotenkin t�ydellisesti sointuukin yhteen se kuva, mink� saamme
majatalon em�nn�st� ja Hermannin �idist� Goethen runoelmassa, sen kuvan
kanssa, mink� Aja-rouva antaa itsest��n nuorelle Fritz von Steinille:
"J�rjestyksen ja rauhan rakkaus ovat luonteeni huomattavimpia
piirteit�. Sen vuoksi ryhdyn suoraan asioihin k�siksi ja suoritan
vastenmielisimm�n ensin. Kun kaikki on saatu j�rjestykseen ja
ep�tasainen saatu tasoitetuksi, tahdon n�hd� sen, joka saattaa voittaa
minut hyv�ntuulisuudessa." Muotokuva l�hentelee saksalaista rouva- ja
�itityyppi�, kuitenkin ehk� sill� rajoituksella, ett� saksalaisessa
naisessa yleens� lienee enemm�n sentimentaalista liikatunteilua kuin
rouva Goethess�.

Elisabeth Textor, Goethen �iti, syntyi v. 1731 vanhasta
kunnianarvoisesta, vaikka verraten varattomasta frankfurtilaisesta
porvarisuvusta. V. 1747 valittiin h�nen is�ns� kaupungin korkeimmaksi
virkamieheksi, elinkautiseksi pormestariksi ja ylituomariksi. Keisari
Kaarle VII halusi h�net aateloida, mutta pormestari kielt�ytyi
kunniasta, koska h�n piti aateluutta ilman rikkautta vain taakkana.
Pormestarin tyt�r k�vi tavallisen kansakoulun ja sai sit� paitsi
opetusta sukankudonnassa ja ompeluksessa. H�n ei koskaan oppinut aivan
virheet�nt� oikeinkirjoitusta (mik� k�y selville h�nen kirjeist��n),
mutta sensijaan avasi varmaan h�nen lapsuutensa kansanvaltainen
kasvatus h�nelle tavallista laajemmat n�k�alat ihmisten ja yhteiskunnan
el�m��n ja h�vitti h�ness� paljon sellaisia ennakkoluuloja, joista
ranskalaisten kotiopettajattarien kasvattamat aatelisneitoset eiv�t
suinkaan olleet vapaita. Kun varakkaan r��t�lin poika ja lakimies
Johann Caspar Goethe, joka oli hankkinut itselleen "keisarillisen
raatiherran" arvonimen, kosi Elisabethia, ylipormestarin tyt�rt�,
tapahtui se sent�hden, ett� h�n tulevan vaimonsa avulla p��sisi
yhteiskunnallisesti vaikuttavampaan asemaan ja virkatoimeen.
Ylipormestari Textor antoi suostumuksensa -- tytt�ren mielipiteen
tiedusteleminen ei kuulunut ajan patriarkaalisiin tapoihin. Elisabeth
oli naimisiin menness��n seitsem�ntoistavuotias, h�nen miehens�
kaksikymment� vuotta h�nt� vanhempi. Caspar Goethe� kuvataan ankaraksi
ja j�yk�ksi herraksi. H�nen suuri el�myksens� oli kolmenkymmenen vuoden
i�ss� suoritettu Rooman-matka, josta n�kyv�n� muistutuksena olivat
h�nen kotinsa seini� kolistavat kartat, kuparipiirrokset ja pienet
marmoripatsaat. Varakkaana, riippumattomana miehen� vet�ytyi h�n
syrj��n julkisista toimista ja kulutti aikaansa m.m. sepittelem�ll�
italiankielell� kuvausta Roomanmatkastaan. H�nell� oli jonkun verran
soitannollisia taipumuksia, mutta h�nen mielikuvituksensa oli
hedelm�t�n ja kuiva. H�nen iloton ja ankara luonteenlaatunsa ilmeni
perheen keskuudessa painostavana kotityranniutena, joka lienee pannut
usein nuoren rouvan synnynn�isen hyv�ntuulisuuden kovalle koetukselle.
Vuoden avioliiton j�lkeen syntyi heid�n ensim�inen lapsensa, joka sai
nimen Johann Wolfgang ja joka teki Goethen nimen yhdeksi kaikkein
tunnetuimpia nimi� maan p��ll�. Seuraavana vuonna syntyi tyt�r
Cornelia, ainoa pariskunnan lapsista, joka, paitsi Wolfgangia, j�i
el�m��n sivu varhaisimpien lapsuusvuosien.

Nerothan ovat aina jossakin mieless� k�enpoikia lapsuutensa kodissa:
he kasvavat pian vanhempiaan suuremmiksi ja ik��nkuin vavahduttavat,
vaistomaisessa pyrkimyksess��n avarampaan maailmaan, kotinsa
perustuksia ja seini�. Nuoren Johann Wolfganginkin suhde kylm��n
ja ankaraan is��n tuli pian katkeraksi, melkein vihamieliseksi.
Sensijaan olivat �idin ja pojan v�lit mit� l�heisimm�t ja s�ilyiv�t
sellaisina l�pi el�m�n. Rouva Goethe taisi mielikuvituksellaan
el�yty� jo varhain poikansa maailmaan, ottaa osaa h�nen iloihinsa ja
suruihinsa ja suojella h�nt� is�n liian ankaralta k�delt�: "Min� ja
Wolfgangini vedimme aina yht� k�ytt�. Olimme molemmat nuoria. Ik�eromme
ei ollut niin suuri kuin h�nen ja is�n v�lill�." �itins� johdolla
perehtyi Johann Wolfgang leikkien salaisuuksiin, oppi seurapelej�
ja ennen pitk�� suuren m��r�n k�yt�nn�llist� el�m�nviisautta. �idin
mielilauseiksi mainitaan usein seuraavat kaksi, jotka ep�ilem�tt�
sivuavat l�helt� sit� el�m�nkatsomusta, mik� ainakin miehuuden
voimakkaampaan aikaan oli keskeisint� my�skin Goethelle: "Kokemus
synnytt�� toivoa" ja "Opi el��ksesi, el� oppiaksesi".

Rouva Goethe joutui poikansa kautta tuttavuuteen mit� erilaisimpien
taiteellisten, kirjallisten ja ruhtinaallisten henkil�iden kanssa
ja kaikki ihastuivat s��nn�llisesti el�m�niloiseen ja viisaaseen
frankfurtilaisrouvaan, ja satunnaista tutustumista seurasi usein
pitk� kirjevaihto. Senkin j�lkeen kuin Johann Wolfgang jo oli poissa
kotoa, Weimarissa, oli rouva Goethen koti usein "maasta kattoon
asti t�ynn� kaunosieluja". Varsinkin tuli weimarilaisten tavaksi
tehd� pyhiinvaellusretki� Frankfurtiin, Goethen lapsuudenkotiin.
Talon is�nt�, joka muutamien vuosien v�liajoilla seuranneiden
halvauskohtausten j�lkeen kuoli v. 1772, oli seurassa harvasanainen
ja sulkeutunut, mutta rouva Goethell� riitti sen sijaan yst�vyytt�,
vieraanvaraisuutta ja el�m�niloa kaikille. Aina ritarillinen
Wieland vihki talon "Casa santaksi" (pyh�ksi taloksi) ja kertoili
Weimariin palattuaan: "Aja-rouva on kaikkien naisten kuningatar."
Herttuatar Anna Amalie, Goethen yst�v�n ja suosijan Karl Augustin
�iti, k�vi h�nkin "Casa santassa" ja h�nen ja rouva Goethen v�lille
rakentui syd�mellinen, kest�v� yst�vyys. "Kun herttuatar saa kirjeen
Aja-rouvalta, niin ei h�n muusta puhu, on kuin h�nelle olisi tapahtunut
suuri onni", kirjoitti Wieland Merckille. My�skin Karl August tutustui
rouva Goetheen. Kiitoskirjeens� k�yntins� j�lkeen frankfurtilaisrouvan
kodissa alkaa h�n tuttavallisilla sanoilla: "Rakas Aja �iti!" My�skin
useat muut Goethen tuttavat puhuttelivat rouva Goethe� yksinkertaisesti
�idikseen. Preussin kuningas ja kuningatarkin osottivat suurta
huomaavaisuutta "rouva neuvosta" kohtaan, muita ruhtinaallisia
henkil�it� mainitsematta.

Useat ulkomaalaisetkin, joiden tietoisuuteen Goethen maine oli
tunkeutunut, osottivat kunnioitustaan my�skin h�nen �idilleen. Heid�n
joukostaan mainittakoon vain saksalaisen kulttuurin hieno tuntija,
madame de Sta�l, jonka kunniaksi ylh�iset frankfurtilaisrouvat panivat
toimeen suuren juhlan. Goethen �iti, joka oli pukeutunut loistavimpaan
pukuunsa, oli tilaisuutta varten ripustanut Preussin kuningattaren
lahjoittamat k��dyt kaulaansa ja piteli k�dess��n kultarasiaa, johon
oli maalattu h�nen poikansa pienoiskuva (!). Rouva Goethe tervehti
vierasta arvokkaasti ja lausui niin suurella ��nell�, ett� se kuului
yli koko salin: _Je suis la m�re de Goethe!_ (Min� olen G:n �iti.)
Ep�ilem�tt� lankeaa pieni huumorin s�de t�llaisessa kuvaelmassa yli
rouva Goethen frankfurtilaisen arvokkuuden. Voimme otaksua, ett�
ranskalainen kirjailijatar taisteli pient� hymy� vastaan niiatessaan
Aja-rouvalle.

Rouva Goethe s�ilytti henkisen joustavuutensa kuolemaansa saakka, joka
tapahtui 77:n vuoden i�ss�. Kuolinvuoteellaan antoi h�n m��r�yksi�
hautajaiskaakun rusinoista ja siit�, mit� saattov�elle oli tarjottava.
H�n tahtoi l��k�rilt��n t�sm�lleen tiet��, milloin kuolema tulisi ja
otti sen vastaan samalla tyyneydell� ja alistuvalla iloisuudella kuin
el�m�ns� muutkin suuret tapaukset.

Goethe on tunnetuissa muistos�keiss��n sanonut perineens� �idilt��n
hyv�n tuulensa ja halun sepitell� satuja, mutta itse asiassa voinee
v�itt�� h�nen saaneen �idilt��n viel� paljon enemm�nkin: Goethen
terveess� ja avarassa persoonallisuudessa, h�nen v�sym�tt�m�ss�
syd�mess��n, yht� alttiissa iloille ja suruille, h�nen nopeassa ja
vaivattomassa arvostelukyvyss��n on jotain Aja-rouvan hengest�,
frankfurtilaisen raatimiehen rouvan, jota saksalaiset runoilijat,
kaunosielut ja ruhtinaat niin mielell��n kutsuivat "�idikseen".
Aja-rouvan kautta pohjautuu Goethen nerous tukevasti voimakkaaseen ja
luomiskykyiseen saksalaiseen keskis��tyyn.

       *       *       *       *       *

Norjalaisen kirjailijattaren Clara Tschudin teos "Goethen �iti", joka
ilmestyi viime jouluksi suomalaisena k��nn�ksen� ja joka er�iden
toisten l�hdekirjain ohella on tarjonnut ainehiston yll� oleviin
riveihin, ei tunnu joka suhteessa aivan kriitilliselt�, mutta antaa
runsaine kirjeotteineen el�v�n ja n�hd�kseni p��asiassa oikean kuvan
esitett�v�st��n. Kuvaus Caspar Goethest� on sensijaan yksipuolinen,
naisellisesti liioitteleva. El�v�mpi aikatausta olisi varmaan my�skin
antanut kuvaukselle enemm�n arvoa ja historiallista mielenkiintoa.




ER�S GOETHEN YST�V�T�R.


Saksan romantiikan kolme kuuluisinta runotarta, Rahel Varnhagen,
Caroline Schlegel-Schelling ja Bettina von Arnim, ovat l�yt�neet
kaikki kuvaajansa nykyp�ivien niin rikkaassa ruotsalaisessa
el�m�kerrallisessa ja kirjallisuushistoriallisessa kirjallisuudessa.
Vuonna 1908 julkaisi Ellen Key pirte�n ja nerokkaan, mutta paikoin
liian aktiivisesti osaaottavaisen monografiansa Rahelista, noin
puolikymment� vuotta my�hemmin ilmestyi Beatrice Zaden "Caroline" ja
viime vuodenvaihteessa saman tekij�n kirja Bettinasta. N�m� kolme
perusteellista, p��asiassa ensik�den l�hteist� ammentavaa teosta
antavat erinomaisen silm�yksen romantiikan sisimp��n luonteeseen,
miss� naisellisella aineksella oli niin huomattava sija, samalla kun
ne sis�lt�v�t mielt�kiinnitt�vi� todistuskappaleita naispsykologiasta
yleens�. Rahel, Caroline ja Bettina -- niin on kirjallisuushistoria
lyhyesti ja tuttavallisesti n�m� runottaret ristinnyt -- ovat tavallaan
uusimman ajan naisen edell�k�vij�it�, ehkei sen naisen, joka hakee
vapautusta sukupuolestaan ja pyrkii lains��d�nt�tiet� niinkutsuttuun
yhdenvertaisuuteen miehen kanssa, mutta kyll� sen, joka rajoittumatta
yksist��n kodin piiriin n�kee teht�v�ns� miehen ymm�rt�j�n� ja
innostuttajana hengen ty�ss�, vaalien samalla omaa kehityst��n ja
tahtoen, miehen tavoin, p��st� osalliseksi kaikista tiet�misen puun
hedelmist�. N�ill� romantiikan naisilla on ollut suuri vaikutus
miehiin, aikakautensa ensim�isiin luoviin kykyihin, mutta syvemm�lle
katsoen ovat he itse olleet riippuvaisia miehist� -- v�himmin ehk�
Rahel, joka on heist� itsen�isen� ajattelijana alkuper�isin -- ja
ilman poikkeusta ovat he my�skin t�m�n riippuvaisuutensa tunnustaneet.
Heid�n nerollisuutensa on itse asiassa ollut hyvin naisellista
laatua: tunteen ja �lyn herkk��, salamannopeaa vastaanottokyky�,
eetillisen innostuksen voimaa ja ep�itsekkyytt� sek� sanan, puhutun
ja kirjoitetun, verratonta valmiutta. Kuvaavaa heille kaikille on,
ett� he ovat _kirjeiden_ muodossa j�tt�neet j�lkeens� varsinaisimmat
ja arvokkaimmat todistuskappaleet itsest��n. Kirje, puhutun ja
painetun sanan v�limuoto, on ik��nkuin itsest��n tarjoutunut heid�n
aseekseen, se on antanut heille tilaisuuden tuoda kirjoitelmiinsa
jotain kahdenkeskeisen keskustelun v�litt�myydest� ja vapaudesta,
se on sallinut heid�n k�ytt�� heid�n kukkeassa kaunopuheisuudessaan
kirjeen l�hett�j�n ja vastaanottajan yhteisi� muistoja, harrastuksia ja
mielikuvia kaikupohjanaan ja siten verhota sanottavansa er��nlaiseen
intiimiin, l�heiseen tunnelmaan. Niiden takana kuulee puhutun ��nen. Ne
antavat my�skin aavistaa, miten suuri merkitys heid�n persoonallisella
seurustelullaan on ollut, merkitys, ettemme sanoisi lumous, josta
aikakauden ensim�iset miehet ovat antaneet lukemattomia todistuksia.

Johtavin aihe Bettinan monivaiheisessa el�m�ss� on h�nen
Goethe-ihailunsa, eli, niinkuin h�n sit� itse kutsui, h�nen rakkautensa
Goetheen. Se syttyi h�ness� nuorena tytt�n� Frankfurtissa, miss�
muistot Goethen nuoruudesta viel� olivat ilmiel�v�t, se syntyi paljon
ennen kuin h�n viel� oli n�hnyt ihailunsa esinett� ja se oli h�nen
viimeinen ajatuksensa, kun h�n puoli vuosisataa senj�lkeen p��tti
el�m�ns�.

�idin puolelta olivat runoilijayst�vyydet kulkeneet ik��nkuin perint�n�
suvussa. Bettinan �idin�iti, Saksan ensim�inen romaanikirjailijatar
Sophie von la Roche oli ollut Wielandin rakastettu ja heid�n
rakkautensa muisto el�� useissa Wielandin nuoruudenrunoissa. Noin
viisikolmattavuotiaana tutustui Goethe la Roche'in perheeseen, miss�
Sophie'n kaunis kuusitoistavuotias tyt�r Maximiliane pian alkoi
kahlehtia h�nen naiselliselle vieh�tykselle altista syd�nt��n.
Maximiliane ei h�nk��n j�� kylm�ksi, mutta �idin tahdosta menee h�n
naimisiin h�nt� itse��n paljon vanhemman, rikkaan frankfurtilaisen
kauppamiehen Brentanon kanssa Goethe jatkoi viel� senkin j�lkeen
seurusteluaan Maximilianen kanssa Brentanon kodissa, kunnes aviomiehen
mustasukkaisuus teki siit� lopun. Brentanon ja Maximilianen
avioliitosta syntyi monta lasta, niiden joukossa runoilija Clemens
Brentano sek� Bettina. Bettinan syntym�vuosi on 1785.

Goethest� on sanottu, ett� h�nen luonteessaan on jotain, mik� osottaa
h�nen syntyneen viinirajan etel�puolella. Samaa voi mielest�ni
sanoa Bettinasta. Ehk� voi h�ness� my�skin huomata merkkej� is�n
italialaisesta syntyper�st�. Bettinan iloisessa rohkeudessa,
haaveellisessa luonnon-mystiikassa, l�ikkyv�ss� ja samalla tulisessa
tunteellisuudessa, h�nen alinomaisessa juhlamieless��n on jotain
etel�ist� ja kenties my�skin katolilaista. Varsinaisen kouluopetuksensa
saikin h�n Fritzlarin luostarissa l�hell� Casselia. Luostaria
ymp�r�iv�t suuret puistot ja mets�t, miss� satakielet lauloivat
kes��in�, ja niiss� sek� Ederin rantamilla yksikseen samoten oppi
Bettina n�ht�v�sti enemm�n kuin varsinaisessa luostarikoulussa.
Katolilainen oppi ja kristinusko j�iv�t h�nelle sisimm�ss��n vieraiksi
ja sensijaan kehittyi h�ness� seurustellessa luonnon kanssa syv�
uskonnollinen panteismi, joka t�ytti h�net omituisella hurmautuneella
yhteenkuuluvaisuuden tunteella kaiken kanssa, mik� eli ja liikkui.
Siin� on ep�ilem�tt� jotain Goethen uskontunnustuksesta, kuitenkin
ilman j�lkim�isen tasapainoa ja kirkkautta. Pakollisten rukousten,
hartaushetkien ja opetustuntien j�lkeen juoksi h�n vapautuneena
puutarhaan: "Siell� oppi enemm�n jokaisesta pienest�, auringons�teest�
kuin koko kirkkohistoriasta." L�heinen yhdysel�m� luonnon kanssa
kehitti h�ness� varmaan my�skin sit� ep�itsek�st� itsens�unohdusta
sek� vapaudentarvetta, jotka olivat h�nen luonteensa hallitsevia
piirteit�. Vieroittamalla h�net ihmisist� ja houkuttelemalla h�nt�
jatkuviin yksin�isiin haaveiluihin vaikutti se toiselta puolen sen,
ett� h�nen oli vaikea sopeutua yhteiskunnan muotoihin ja ett� h�n
usein esiintymisell��n loukkasi ja loitonsi luotaan tuttaviaan ja
yst�vi��n. Yksin�isyydess� luonnon parissa menetti h�nen arvostelunsa
ik��nkuin mittasuhteensa kohdistuessaan ihmisel�m��n. T�ss� ilmenee
yksi puoli h�nen rajoituksistaan verrattuna h�nen suureen ihailtuunsa,
Goetheen, jonka vapaudentarve ei suinkaan ollut pienempi, mutta joka
nerollisuutensa yksin�isyydess� tunsi itsens� riippumattomaksi my�skin
keskell� yhteiskuntaa, viel�p� hovin l�heisyydess�, ja joka koteutui
yht� helposti jokap�iv�isen, toimivan el�m�n k�yt�nt��n kuin luonnon
salaisuuksiin ja ajatuksen korkeimpiin maailmoihin.

Bettinan ensim�isen Goethe-kauden voi laskea siit�, kun h�n
yhdenkolmatta vuotiaana alkaa Frankfurtissa vierask�yntins� rouva
Goethen, runoilijan �idin luona. Elisabeth Goethe oli t�ll�in
seitsem�nkymmenen viiden vuotias, mutta viel� el�m�niloinen ja
nuorekas. H�n oli lis�ksi viel� vanhoilla p�ivill��n erinomainen
kertoja. Istuen h�nen jalkojensa juuressa kuunteli Bettina t�m�n vanhan
naisen kertovan Goethen nuoruudesta tarinoita, jotka l�htem�tt�m�sti
j�iv�t h�nen mieleens� ja yhtyiv�t siihen mielikuvaan, jonka h�n oli
saanut Goethen runoista. Niin kasvoi h�nen tytt�-unelmistaan h�nen
"rakkautensa" Goetheen. Goethe tuli h�nelle niin l�heiseksi kuin
vain luonto sit� ennen oli ollut. Yksin�isyydess��n "seurusteli" h�n
Goethen kanssa, h�n luki "Wilhelm Meisterin" ja l�ysi Mignonissa
oman sielunsa. Goethe, joka todellisuudessa t�ll�in oli jo l�hes
kuudenkymmenen vuotias, oli h�nen unelmissaan yh�ti nuori niinkuin h�n
oli ollut niihin aikoihin, joista rouva Goethe kertoi. H�nen suurin
halunsa oli saada kerran n�hd� ihailunsa esinett� kasvoista kasvoihin,
p��st� Weimariin. "Koko el�m�ni on ollut valmistusta kohtaukseen
sinun kanssasi", kirjoitti h�n my�hemmin p�iv�kirjassaan. V. 1807
t�yttyi viimein h�nen hartain toivomuksensa. Varustettuna iso�itins�
nuoruudenrakastetun Wielandin suosituskirjeell�, tulee h�n Goethen luo.
T�st� ensi kohtaamisesta kerrotaan, ett� Goethe osotti Bettinalle,
joka vihasi mukavia huonekaluja, paikan sohvassa, kunnes Bettina �kki�
hyp�hti seisoalle huudahtaen: "Ei, t�ss� en voi istua!" Hymyillen
vastasi Goethe: "No hyv�, valitkaa siis itsellenne parempi paikka!"
Samassa hetkess� oli Bettina istuutunut Goethen polvelle ja kietonut
k�sivartensa h�nen kaulaansa.

Monta kertaa t�m�n j�lkeen tapasivat Goethe ja Bettina viel�
toisensa, mutta heid�n p��asiallisin vuorovaikutuksensa tapahtui
kuitenkin kirjeellisesti. Goethen kuoltua julkaisi Bettina heid�n
kirjevaihtonsa lis�ttyn� erin�isill� p�iv�kirjaotteilla ja vapailla
kuvitelmilla teoksessaan "Goethen kirjeenvaihto er��n lapsen kanssa",
joka tunteellisessa ja runollisilla mielikuvilla kyll�stytetyss�
kaunopuheisuudessaan on Saksan romantiikan mielt�kiinnitt�vimpi� ja
kauneimpia kirjoja. Goethen ja Bettinan mieskohtainen tapaaminen
keskeytyi kerran vuosikausiksi Christiane Goethen, runoilijan puolison,
mustasukkaisuuden takia. Bettina sai n�inollen kokea -- vaikka varmaan
aiheettomammin -- samaa kuin Goethe kerran oli nuoruudessaan kokenut
h�nen is�ns� puolelta Frankfurtissa! Ett� Bettinan tunteella Goethe�
kohtaan ei ollut mit��n tekemist� rakkauden kanssa t�m�n sanan
tavallisessa merkityksess�, on ep�ilem�t�nt�. Kun rouva Christiane
pani toimeen mustasukkaisen kohtauksensa, oli Bettina jo onnellisissa
naimisissa runoilijan ja tilanomistajan Achim von Arnimin kanssa.
Varmaan on Beatrice Zade oikeassa, kun h�n karakterisoi Bettinan
suhdetta Goetheen seuraavaan tapaan: "Bettinan rakkaus Goetheen
oli sit� harvinaista ja ylev�� lajia, josta aistillisuus kokonaan
puuttuu ja itsekk�isyys on samaa kuin kaipuu antaa, ei ottaa. H�n oli
onnellinen, jos h�n vain sai n�ytt�� rakkauttaan, vastarakkautta ei h�n
vaatinut, ei ainakaan tavallisessa merkityksess�. -- H�nen tunteensa
Goethe� kohtaan olivat kuitenkin h�nen luonteensa kaunein kukka. Nainen
oli h�nell� toisella sijalla: h�n oli ennen kaikkea taiteilija."
Kuvaavaa h�nelle onkin, ettei esim. ulkonaisen suhteen rikkoutuminen,
ei edes Goethen aiheeton suuttumus ja kylmyys vaikuttanut mit��n h�nen
tunteisiinsa h�nen ihailtuaan kohtaan. H�nen, Goethen, olemassaolo oli
h�nelle kyllin, se oli h�nelle loppumaton ilon ja onnen l�hde. Ei edes
Goethen kuolema voinut sit� h�nelt� riist��.

Mutta vaikkakin t�m� Goethe-palvelus oli suuri, johtava idea
Bettinan maailmassa, sis�ltyy h�nen el�m��ns� runsaasti my�skin
muita suhteita. Useiden ajankohdan merkitt�vimpien miesten kanssa on
h�n ollut vilkkaassa ja molemmin puolin hedelm�itt�v�ss� henkisess�
vuorovaikutuksessa. Wieniss� oleskellessaan v�h�n yli kahdenkymmenen
vuotiaana, joutui h�n silloin jo melkein kuuron ja sielultaan s�rkyneen
Beethovenin tuttavuuteen ja heist� tuli kohta mit� parhaat yst�v�t.
Niin kauan kuin Bettina viipyi Wieniss�, tapasivat he toisensa joka
p�iv� ja my�hemmin syntyi heid�n v�lilleen kirjevaihto, joka osottaa;
miten virkist�v�sti Bettinan my�t�el�ytymisen kyky on vaikuttanut
Beethoveniin taiteilijana ja ihmisen�. Bettina oli hyvin musikaalinen,
mutta paitsi musiikkia, oli heill� yhdyssiteen� yhteinen ihailu suurta
weimarilaista kohtaan. Muista tunnetuista henkil�ist�, jotka joutuivat
l�heisemp��n vuorovaikutukseen Bettinan kanssa, mainittakoon runoilija
Ludvig Tick, filosoofit Jacobi ja Schleiermacher, Rahel, veljekset
Grimm, ruhtinas P�ckler ja kuningas Fredrik Wilhelm IV. Berliini tuli
loppuij�ll� h�nen kotikaupungikseen ja siell� joutui h�n ottamaan osaa
berliinil�is-romantikkojen vapaamielisiin valtiollisiin harrastuksiin.
H�n oli luonteeltaan synnynn�inen demokraatti ja h�n karttoi hovia,
johon h�nell� miehens� aseman nojalla olisi ollut vapaa p��sy. Sen
sijaan koetti h�n vaikuttaa suoraan kuninkaaseen, jonka kanssa h�n oli
kirjevaihdossa. My�skin julkisella kirjallisella toiminnallaan taisteli
h�n sorrettujen ja v��ryytt� k�rsivien puolesta, m.m. omistamalla
kuninkaalle vapaamielisen valtiollisen lentokirjasen.

Bettina kuoli 1859, seitsem�nkymmenen nelj�n vuoden ik�isen�. H�nen
viimeinen ajatuksensa koski Goethe-patsasta, johon h�n itse oli tehnyt
luonnoksen.

Niinkuin yleens� kirjoittavat naiset, tuli Bettina sek� el�ess��n
ett� kuolemansa j�lkeen monipuolisen, eik� suinkaan aina lempe�n
arvostelun alaiseksi, varsinkin miehisten virkaveljiens� taholta. H�nen
ylitsekuohuva tunteellisuutensa ja ne erinomaisen aktiiviset muodot,
joihin se usein pukeutui, tarjoavat ep�ilem�tt� kylm�lle tarkastajalle
tilaisuutta arvosteluun ja ivaan. H�nen raju, levoton mielikuvituksensa
teki h�nelle usein huonoja palveluksia kun h�nen piti muististaan
panna paperille tosiasioita. Historiallisen mielen puute oli h�ness�
niinik��n ilmeinen. Mutta pahansuovinkaan arvostelu ei voi kielt��
h�nen nerollisuuttaan ja h�nen luonteensa harvinaisia ja hienoja
piirteit�. H�nen kirjeilt��n puuttuu usein kiinte� loogillinen rakenne,
mutta ne ovat t�ynn�ns� yksityisi� nerokkaita ajatuksia ja taiteellisia
tunnelmakuvia. H�nen itse-erittelyns� on psykoloogisesti syv� ja oikea.
H�nen kykyns� vaistota ja ymm�rt�� hengen suuruutta on niinik��n
harvinainen. Kaikki h�nen yst�v�suhteensa olivat vilpitt�m�t ja
syv�t. Minne h�n tuli, pani h�n liikkeelle henkisi� voimia. H�n uskoi
kauneuteen, suuruuteen, jumaluuteen ihmisess�. H�nen koko el�m�ns�
yli levitt�ytyy kuin ehtym�t�n juhlavalaistus: sen tunteen kev�tajan
hohde, joka kirjallisuushistoriassa kulkee nimell� romantiikka ja joka
antaa meid�n silmiss�mme 1800-luvun ensi vuosikymmenille, ihmisille ja
runoteoksille, samalla kertaa niin lapsimaisen ja ylev�n luonteen.




GOETHE SOTAKIRJAILIJANA.


Kun Goethe� h�nen vanhoilla p�ivill��n muistutettiin h�nen
vallankumouksellisentitaanisesta nuoruudenrunostaan "Prometheus",
kerrotaan h�nen melkein kauhistuneen sen "sansculottilaista"
mielenlaatua. H�n oli k�ynyt kokonaan vieraaksi sille 25-vuotiaalle,
joka kerran oli runossaan lingonnut Zeusta ja maailmanj�rjestyst�
vastaan kirouksensa ja uhkansa tai oikeammin: runo oli jo syntyess��n
ollut vieras h�nen sisimm�lle itselleen. Goethe ei uskonut
vallankumouksiin, uskoakseen sit� enemm�n rauhalliseen, elimelliseen
kehitykseen. H�nen nuoruutensa ja miehuutensa vuodet eiv�t olleet
kuluneet vailla sis�isi� taisteluja ja traagillisia ristiriitoja,
mutta ne eiv�t olleet voineet el�tt�� h�ness� kielt�misen ja kumouksen
henke�. H�nen oma, onnellinen, tuloksista rikas kehitystiens�
ja h�nen syv�llinen luonnontuntemuksensa olivat kasvattaneet
h�ness� lujan persoonallisen vakaumuksen, ett� vain rauhallinen,
asteettainen kehitys vei pysyviin saavutuksiin. Niin tuli Goethe,
jonka ajatus on monella alalla kulkenut vuosisatoja aikalaisten
edell�, n�yttelem��n vanhoillisen osaa ajankohtansa historiallisten
tapausten keskell�. Aikakauden suuri kansanliike, joka sattui h�nen
ollessaan miehuutensa parhaassa i�ss�, Ranskan vallankumous, oli
h�nelle vieras ja vastenmielinen. H�n n�ki siin� ep�j�rjestyksen,
kaaoksen, raakojen vaistojen ilmauksen, h�vityksen -- tuskin muuta.
Sit� vastaan puhuivat h�nen kokemuksensa, h�nen el�m�nfilosofiansa,
h�nen itses�ilytysvaistonsa, mik� viimemainittu ei suinkaan ole
samaa kuin mit� nykyajan sosialistit sanoisivat luokkaitsekkyydeksi.
H�n oli tottunut tapaamaan aatteen yksil�llisess�, persoonallisessa
muodossa, ja kun se tuli h�nt� vastaan joukkovaistojen kannattamana,
ep�m��r�isen�, selkeentym�tt�m�n� kansanliikkeen�, ei h�n sit�
tuntenut eik� tunnustanut. T�h�n tulee lis�ksi h�nen syv�lle juurtunut
vastenmielisyytens� kaikkea ep�j�rjestyst� vastaan, vastenmielisyys,
joka on saanut klassillisimman, mutta usein v��rin selitetyn ilmaisunsa
tunnetuissa sanoissa: "Minun luonteeni mukaista on ett� mieluummin
suostun tekem��n jotain oikeudetonta kuin mukaudun ep�j�rjestykseen."

Goethen suhteesta _sotaan_ voimme sanoa jotenkin samaa kuin h�nen
suhteestaan vallankumoukseen: Goethe ei uskonut sotaan. Ne, jotka
t�ll� hetkell� puhuvat saksalaisten militarismista, eiv�t voi
vedota Goetheen. T�ydell� syyll� k�ytti h�n itsest��n nimityst�
"rauhan lapsi" -- t�ydell� syyll�, sik�li kuin erist�mme t�st�
k�sitteest� kaiken, mik� voi vied� ajatukset nykyaikaiseen,
haaveelliseen rauhanaate-intoilijaan. Goethe ei suinkaan kielt�nyt
sodan historiallista v�ltt�m�tt�myytt�, mutta h�n ei uskonut sotiin
eik� niiden saavutuksiin. Kaikkein v�himmin uskoi h�n, ett� sodan
arpa voisi tyydytt�v�ll� tavalla ratkaista kansojen kesken syntyvi�
erimielisyyksi� tai siveellisi� ristiriitoja. H�n ei uskonut niihin
oikoteihin, joita pitkin vallankumoukset ja sodat koettavat kuljettaa
kansojen historiaa. Jokainen edistys oli h�nen el�m�nfilosofiansa
mukaan ostettava hedelm�llisen, tuottavan, persoonallisen ty�n ja
elimellisen, henkisen ja aineellisen kehityksen hinnalla. Se tapa,
mill� vallankumouksen giljotiini ja sodan miekka katkaisi tai oikeammin
kuvitteli katkaisevansa kehityksen Gordion-solmuja, oli h�nest� vain
n�enn�inen. Inhimillinen kehitys, historiallinen kehitys kulki h�nen
mielest��n toisia teit�.

Goethe, joka koko el�m�ns� ajan tuntui olleen kohtalon erikoisen
kaitselmuksen alainen siin� suhteessa, ettei h�n saanut, tahtoen
tai tahtomatta, j��d� vieraaksi millek��n inhimilliselle, joutui,
huolimatta kaikesta vastenmielisyydest��n vallankumousta ja sotaa
kohtaan, l�heisen� todistajana olemaan mukana molemmissa. V. 1792,
43:n vuotiaana, seurasi h�n nim. Weimarin herttuan Karl Augustin
nimenomaisesta tahdosta, ettemme sanoisi k�skyst�, ruhtinaallista
yst�v��ns� liittoutuneiden, Preussin ja It�vallan, sotaretkell�
Ranskan vallankumouksellisia vastaan. Goethe l�hti ep�mielell��n
t�lle retkelle. H�n oli hiljan palannut Italiasta ja oli juuri
ehtinyt uudelleen el�yty� kotiinsa, t�ihins� ja tutkimuksiinsa,
jotka viimemainitut n�ihin aikoihin, enemm�n kuin runo-suunnitelmat,
t�yttiv�t h�nen p�iv�ns�. Karl August oli preussilaisena
kenraalimajurina ja kyrassierirykmentin p��llikk�n� mennyt edell�,
Goethe tuli herttuan lahjoittamissa b��mil�isiss� vaunuissa j�ljess� ja
tapasi ruhtinaallisen yst�v�ns� ja is�nt�ns� leirill� Praucourt'issa
27 pn� elokuuta 1792 ja otti sen j�lkeen osaa kaikkiin t�m�n Saksalle
v�hemm�n kunniakkaan sodan vaiheihin ja vaaroihin.

N�kyv�n� kirjallisena tuloksena t�lt� retkelt� sis�lt�v�t Goethen
kootut teokset parisen sataa sivua k�sitt�v�n sotakuvauksen,
joka kuulunee siihen osaan runoilijan tuotannosta, mit� yleens�
kunnioituksella kierret��n. Nyky��n on t�m� teos _Kampagne in
Frankreich_ (Sotaretki Ranskaan) saanut aivan erikoisen aktualisuuden
ja kirjallisuusluetteloista olenkin n�hnyt sen runoilijan kotimaassa
�sken ilmestyneen uusina painoksina. Ep�ilem�tt� ansaitseekin
se tulla luetuksi. Sen kuvaukset tarjoavat sek� suorituksensa
ett� sis�lt�ns� puolesta mielt�kiinnitt�vi� vertauksia nykyajan
sotakertomuksiin, vertauksia, jotka yleens� eiv�t lankea nykyhetken
sotakirjailijain eduksi. Se tarjoaa samalla herkullisen palasen Goethen
kehityshistoriaa. Ja ennen kaikkea saamme n�hd�, milt� sota n�ytti
neron silmill� katsottuna, mit� liikkui uuden ajan suurimman luovan
hengen mieless�, kun h�n n�ki, sodan muodossa, h�vityksen ja tuhon
korotetuksi kansojen ja valtioiden pyhitt�m�ksi periaatteeksi.

Georg Brandes erehtyy esitt�ess��n Goethe-el�m�kerrassaan, ett�
"Kampagne in Frankreich" perustuu kauttaaltaan runoilijan retken
kest�ess� tekem��n p�iv�kirjaan. Goethe kirjoitti ja julkaisi
sotakirjansa vasta kolmekymment� vuotta Ranskan-retken j�lkeen
eik� h�nell� silloin ollut k�ytett�v�n��n muuta kuin aivan pieni�
muistiinpanoja ja karttalehtisi� t�lt� ajalta. Sensijaan on h�n
muistinsa virkist�miseksi turvautunut toisten, m.m. kamaripalvelijansa
Wagnerin muistiinpanoihin sek� sotahistorioihin. Merkitsem�ll� erikseen
muistelmansa p�iv� p�iv�lt� ja kuvittelemalla kaiken aikaa el�v�ns�
tapahtumain ajassa, on h�n voinut antaa teokselleen todellisen
p�iv�kirjan tai, niinkuin me nyky��n sanoisimme, sotakirjeiden muodon.
Mutta itse asiassa antavat ne meille kuvan yht� paljon siit�, mit�
Goethe ajatteli sodasta v. 1822 kuin v. 1792. Niiden psykolooginen
todistusarvo on siten tavallaan kaksinkertainen. Ihmetelt�v� on
niinik��n niiss� ilmenev� muistikuvien havainnollisuus ja tarkkuus,
joka tosin ei ole voinut varjella tekij�� siell� t��ll� pienilt�
erehdyksilt� ja muistivirheilt�, mutta joka on voinut loihtia
kokonaisuudessaan t�h�n teokseen sellaisen alkuper�isen, hetkess�
n�hdyn ja hetkess� kuvatun tapaussarjan tunnelman, ett� on eksytty
pit�m��n sit� todellisena p�iv�kirjana.

Kuinka kuvaavia ovatkaan tekij�lleen jo teoksen ensim�iset sivut!
Niiss� mainitaan itse asiassa hyvin v�h�n sodasta, mutta sit� enemm�n
sangen monista ja sangen kauniista naisista, ranskattarista, joiden
kanssa runoilijalla oli onni sy�d� p�iv�llist� Mainzissa tai joita
h�n vain sivumennen n�ki jonkun vaununikkunan verhojen takaa tai
joille h�n, onnellisimmassa tapauksessa, matkansa varrella sai antaa
rauhoittavia tietoja tai tehd� muita pieni� palveluksia. "Vihollisesta"
ei h�n tied� mit��n ja koko sana esiintyy tuskin h�nen kirjassaan.
Matkallaan p��majaan, usein l�pi sodan h�vitt�mien seutujen, tekee
h�n puolueettomasti ja viile�sti havaintojaan puoleen ja toiseen
ja h�n mainitsee uskollisesti kaikki ne valitukset preussilaisten
sotilasten ry�st�ist�, joita h�n kuulee tilap�isilt� ajureiltaan.
Is�nmaallisesta tai sotaisesta innostuksesta ei n�y j�lke�k��n,
mutta sensijaan el�hytt�� kaikkia h�nen havaintojaan ja huomioitaan
valpas �lyllinen uteliaisuus ja tiedonjano. H�n antaa el�v�n kuvan
Verdunin pommituksesta ja antautumisesta ja h�n tutkii mielell��n
esikuntaupseerien kanssa sotivien asemaa ja piirt�� siit� kuvauksessaan
havainnollisen esityksen. Mutta jollei tarkkaan seuraa h�nen kirjaansa
sivu sivulta, on vaikea tiet�� milloin saksalaiset ovat hy�kk��m�ss�,
milloin ly�tyin� ja pakoretkell�. Niin v�h�n on t�ss� kirjassa
sotaista, j�nnittynytt�, intohimoisesti tapahtumiin osaaottavaa
tunnelmaa. Olisi v��rin sanoa, ettei kirjoittaja el�isi itse mukana
kuvattavassaan. Sit� h�n kyll� tekee, mutta omalla tavallaan. H�nen
kirjassaan vilisee ihmisi�, mutta vain harvat heist� ovat sotilaita.
H�n piirt�� ohimennen m.m. erinomaisen miellytt�v�n kuvan vanhasta
markiisi de Bombelles'ista, yhdest� niist� Ranskan kodittomista
emigranteista, jotka olivat liittyneet saksalaisiin. Goethe oli kerran
tavannut h�net h�nen ollessaan l�hettil��n� Veneziassa. Ilmeisesti ovat
Goethen sympatiat emigranttien eik� jakobiinien puolella, mutta ne
eiv�t esiinny koskaan r�ikein�. Viha on h�nelle tuntematon samoinkuin
kostonhimo. H�n kulkee sen ohi, jota h�n ei ymm�rr� ja joka on h�nelle
vierasta.

Jouduttuaan kerran sotaan tahtoi Goethe luonnollisesti kokea, milt�
tuntuu olla vaaralle ja kuolemalle alttiina. H�n menee keskelle
kuulasadetta tehd�kseen t�m�n harvinaisen havainnon. Ja verrattomalla
itse-erittelykyvyll��n kuvailee h�n vaikutelmiaan: "Tunsin kohta,
ett� jotain ep�tavallista tapahtui minussa; pidin tarkkaa vaaria
itsest�ni, mutta kuitenkin voin vain vertauskuvallisesti esitt��,
mit� tunsin. Tuntui kuin olisin ollut hyvin kuumassa paikassa ja
ymp�rist�ni l�mp� olisi valahtanut minuunkin ja kuin olisin tuntenut
olevani t�ydellisesti yht� ymp�rist�ni kanssa. Silm�t eiv�t menett�neet
mit��n n�k�voimastaan; mutta oli kuitenkin kuin maailma olisi saanut
er��nlaisen ruskeanpunaisen hohteen, mik� teki kaikki esineet
kouriintuntuvammiksi, havainnollisemmiksi."

Saksalaiset ja m.m. Brandes heid�n mukanaan kiitt�v�t Goethen
taistelukuvausten eloisuutta ja selkeytt�. Mielest�ni kuitenkin vet�v�t
lukijan huomion n�ist� varsinaisista sotakuvauksista -- ehk� sent�hden
ett� juuri t�ll� alalla tuotanto nyky��n on ep�ilem�tt� suurempi kuin
kysynt� -- ne sivut ja luvut, jotka antavat meille enimm�n Goethest�
itsest��n. Tarkoitan sellaisia kohtia kuin esim. se, jossa Goethe
kertoo tutustumisestaan nuoreen filosoofiseen koulunopettajaan,
jolle h�n antaa ohjausta Kantin tietokritiikin ymm�rt�misess�, tai
se, miss� h�n kuvailee, kuinka h�n kesken taistelun menoa, tuskin
ranskalaisten luodeilta suojattuna, keskustelee ruhtinas Reussin
kanssa v�riteorioistaan. Hauskoja ovat my�skin Goethen mineraali- ja
maa-alatutkimukset, joihin h�n aina l�yt�� tilaisuutta, sek� h�nen
yksityiskohtaiset havaintonsa h�nt� ymp�r�iv�st� kansanel�m�st�.
Sanalla sanoen: harva sotakirjeenvaihtaja on antanut niin v�h�n kuin
Goethe sodan rajoittaa inhimillist� n�k�piiri��n.

Saksalaisten sotaretki Ranskaan k��ntyi Valmy'n taistelun j�lkeen
heid�n ratkaisevaksi tappiokseen -- siit� huolimatta ett� saksalaisia
ja heid�n liittolaisiaan johti aikakauden suurin strateegi,
Braunschweigin herttua Karl Ferdinand, ja siit� huolimatta, ett� heid�n
mieslukunsa, ainakin alussa, tuskin oli pienempi kuin ranskalaisten.
Valmy'n taistelun j�lkeen oli Goethe lausunut profeetalliset
sanat: "T�ll� hetkell� ja t�ss� paikassa p��ttyy ajanjakso
maailmanhistoriassa." Valmy'n voitolla Ranskan vallankumous tavallaan
kruunasi itsens�. Se osottautui paljon voimakkaammaksi kuin saksalaiset
olivat laskeneet.

Kukaan ei kantanut saksalaisten tappiota keve�mmin kuin Goethe.
Pakolliselta sotaretkelt��n palasi h�n takaisin Weimariin runottariensa
pariin ja eli taas pian keskell� kuohuvaa luomiskautta.




GOETHE JA NAPOLEON.


Goethe ja Napoleon tapasivat toisensa vain lyhyin� hetkin� kahden
p�iv�n aikana, mutta heid�n kohtauksensa j�tti molempiin l�htem�tt�m�n
vaikutelman. Ja jo paljon ennen mieskohtaista tapaamistaan olivat n�m�
aikakautensa suurimmat henget askarrelleet toistensa mielikuvituksessa.

Heid�n kohtaamisensa tapahtui lokakuussa 1808. Molemmat
maailmanvalloittajat olivat silloin voimansa kukkuloilla. "Faustin"
runoilija oli jo tosin l�hes kuusikymmenvuotias, mutta h�nen
luomiskykyns� ei ollut viel� herpaantunut ja h�nen �lyns� ja henkinen
n�k�piirins� olivat laajemmat ja kirkkaammat kuin koskaan. Suurella
itsekurillaan oli h�n kehitt�nyt kaikki voimat persoonallisuudessaan
kukkaansa ja hedelm��ns�. Faust-tarina eli viimeist� kypsyys-kauttaan
h�nen sielussaan. My�skin Napoleonin t�hti loisti korkeimmillaan.
Jenan ja Auerst�dtin laakerit olivat viel� tuoreet ja yh� uusia tuntui
voitonjumalatar tarjoilevan suosikilleen. Saksalaisten runoilijaa ja
ranskalaisten keisaria erotti toisistaan paitsi rodun, luonteen ja
el�m�nalan suunnatonta erilaisuutta, my�skin i�ss� kaksi vuosikymment�.
Mutta se mik� heit� yhdisti merkitsi sittenkin enemm�n: nerous, luova
persoonallisuus. Molemmat olivat he yksin kansansa keskuudessa,
molemmat olivat maailmankansalaisia, molempien taistelun�ytt�m�n�
oli koko ihmiskunta. Molemmissa oli mit� suurimmassa m��r�ss� sit�
sielullista ainesta, josta Nietzsche my�hemmin runoili "yli-ihmisens�".

Napoleonin seuralainen Egyptinretkell� (v. 1798) Bourrienne on
julkaissut luettelon niist� kirjoista, joita silloisella kenraali
Bonapartella oli mukanaan henkisen� asestuksenaan. N�iden kirjojen
joukossa, uuden ja vanhan testamentin sek� koraanin rinnalla, tapaamme
my�skin Goethen "Wertherin". Kaikkiaan oli Napoleon seitsem�n kertaa
lukenut "Wertherin", ja my�skin muita Goethen luomia mainitaan h�nen
seuranneen tarkkaavaisuudella. Meist� nykyajan lapsista, joista Goethen
nuoruudenromaanin rococorakkaus helposti tuntuu jo v�lj�ht�neelt�,
saattaisi n�ytt�� selitt�m�tt�m�lt� sellaisen voima-luonteen kuin
Napoleonin kiintymys "Wertheriin", jollemme muistaisi, ett� t�m�
tunteellinen romaani oli aikakauden hengen mukainen ja ett� se
varsinkin Ranskassa, miss� Rousseau'n "La nouvelle Helo�se" oli
avannut sille tiet�, tapasi ilmestyess��n yleist� vastakaikua. Ett�
Napoleonin tuttavuus "Wertherin" kanssa ei kuitenkaan ollut mit��n
ajan kirjallisen muodin aiheuttamaa velvollisuus-lukemista, vaan ett�
h�nell� oli romaaniin mit� persoonallisin suhde, se k�y ilmi m.m. h�nen
keskustelustaan Goethen kanssa t�st� teoksesta.

Edellisess� kirjoituksessa "Goethe sotakirjailijana" mainitsimme
Goethen kielteisest� suhteesta vallankumoukseen, miss� h�n
p��asiassa n�ki vain sekasorron ja h�vityksen. On syyll� sanottu,
ettei h�n ymm�rt�nyt niit� aatteita, jotka muodostivat sellaisen
kansanliikkeen kuin Ranskan vallankumousn�ytelm�n taustan, ennen kuin
ne ruumiillistuivat Napoleonissa, josta samalla tuli vallankumouksen
p��tt�j�. Sensijaan her�tti kohta h�nen -- persoonallisuuden suuren
tuntijan -- mielenkiintoa ja my�t�tuntoa Napoleonin henkil�llisyys,
miehen, joka pian oli t�ytt�v� maailman nimell��n. Vanhuutensa
uskolliselle puhekumppanille Eckermannille tunnustaa Goethe usein
Napoleon-ihailuaan, sanoen m.m. olevansa onnellinen siit�, ett�
oli saanut el�� Napoleonin aikana. Niinik��n puhuu h�n usein
valloittajakeisarista _luovana_ nerona, tuntuupa monista h�nen
lausunnoistaan k�yv�n ilmi, ett� h�n piti Napoleonia omassa ajassaan
ainoana vertauskohtanaan, jopa suorastaan hengenheimolaisenaan.

Syksyll� v. 1808 piti Napoleon Erfurtissa liittolais- ja
vasalliruhtinaittensa kanssa neuvotteluja, joihin Weimarinkin herttuan,
Goethen yst�v�n ja is�nn�n, oli saavuttava. Runoilija seurasi herttuan
toivomuksesta t�m�n mukana. Napoleon sai er��lt� ministerilt��n tiet��,
ett� Goethe oli kaupungissa ja l�hetti h�nelle kohta sanan saapua
luokseen.

Kun Goethe astui Napoleonin huoneeseen, istui keisari paraikaa
aamiaisp�yd�ss�. Napoleon nosti silm�ns�, katsoi kauan sis��ntulijaan
ja lausui historiallisiksi k�yneet sanansa: _Vous �tes_ (toisten
mukaan: _Voil�_) _un homme_! -- Te olette mies! L�sn� oli vastaanotossa
my�skin kenraali Daru, jolle Napoleon, keskustelussaan tavantakaa
sanantuojien keskeytt�m�n�, saneli silloin t�ll�in m��r�yksi��n. Ensin
johti keisari puheen Goethen n�ytelmiin ja my�hemmin "Wertheriin".
H�n huomautti runoilijaa siit�, ett� t�m� oli perustellut Wertherin
itsemurhan, paitsi onnettomalla rakkaudella, my�skin loukatulla
kunniantunnolla, liitt�en siten perusteluunsa p��aiheeseen n�hden
asiaankuulumattoman tunteen. Er�st� toistakin kohtaa romaanissa
suvaitsi keisarikriitikko arvostella, heikkoutta, johon n�hden
Napoleonin arvostelu Goethen omien sanojen mukaan oli erinomaisen
sattuva. Mik� t�m� kohta oli, sit� ei Goethe suostunut kertomaan
edes Eckermannille t�m�n nimenomaisesta pyynn�st�. Syist�, joita ei
tunneta, arkaili Goethe luovuttaa t�t� Napoleonin arvostelua suuren
yleis�n tietoon. Senj�lkeen liukui keskustelu taas n�ytelmiin, joista
Napoleon Goethen kertoman mukaan lausui painavia huomautuksia.
Kohtalotragedioista puhuen sanoi keisari m.m.: "Mit� tekee meid�n
p�ivin�mme kohtalolla? Politiikka, se on kohtalo." Viel� koski
puhe Goethen mieskohtaista asemaa sek� Weimarin hovia. Tavantakaa
ilmaisi keisari mielihyv��ns� Goethen vastausten johdosta sek�
nauroi syd�mellisesti h�nen leikilleen. Kaikkiaan oli vastaanottoa
kest�nyt noin tunnin ajan. -- Muutamia p�ivi� t�m�n kohtauksen j�lkeen
nimitettiin Goethe Ranskan kunnialegioonan j�seneksi.

Noin viikon kuluttua tapahtui Goethen ja Napoleonin toinen kohtaus,
jota kesti jonkun verran kauemmin. Napoleon vieraili Weimarin hovissa,
miss� er��n� iltana sen j�lkeen kuin keisarin omat n�yttelij�t
olivat Goethen ja Schillerin teatterissa esitt�neet Voltairen
n�ytelm�n "Caesarin kuolema", pidettiin tanssiaiset. Napoleon
kutsui tanssin aikana Goethen rinnalleen ja puhui h�nen kanssaan
m.m. illan kappaleesta. T�ll�in sanoi keisari: "Vakavan n�ytelm�n
tulisi olla kouluna ruhtinaille ja kansoille; sill� se on tavallaan
historiankin yl�puolella... _Teid�n_ olisi pit�nyt kuvata Caesarin
kuolemaa, suurpiirteisemmin kuin Voltaire, n�ytt�� maailmalle, kuinka
onnelliseksi h�n olisi sen tehnyt, jos h�nelle olisi annettu tarpeeksi
aikaa suurten suunnitelmiensa toteuttamiseksi." Tuntematonta on, mit�
Goethe t�h�n vastasi. Varmaa sensijaan on, ett� h�n olisi voinut
kertoa jo nelj�kymment� vuotta sitten ylioppilaana Strassburgissa
hautoneensa Caesar-aihetta. Varhaisimmassa nuoruudessaan oli h�n
ollut siin� m��rin ymp�rist�ns� myrsky- ja kiihko-mielialan lumoissa,
ett� h�n oli juhlinut Brutusta, murhamiest�, mutta pian oli h�nest�
kehittynyt Caesarin innokkain ihailija. Suunnitellusta n�ytelm�st�
syntyi kuitenkin vain pieni� katkelmia ja yksityisi� vuorosanoja.
Seisoessaan nyt silm�st� silm��n Napoleonin kanssa ei h�n varmaankaan
voinut olla tuntematta miehuus-ik�ns� Caesar-ihannetta. Illan kuluessa
sanoi Napoleon viel� Goethelle: "Teid�n t�ytyy tulla Parisiin! Vaadin
sit� teilt� ehdottomasti. Siell� saatte avaramman katseen maailmaan.
Sielt� l�yd�tte yllinkyllin aiheita runouteenne." Tunsikohan Saksan
suurin runoilija hetken ajan kiusausta noudattaa t�t� ranskalaisten
keisarin kutsua? Weimar oli itse asiassa pieni pes�, mutta Parisi oli
maailman p��kaupunki ja historiallisten tapausten keskus. Schillerin
ja Herderin kuoleman j�lkeen oli h�n j��nyt henkisesti yksin�iseksi
-- houkutteliko h�nt� ajatus p��st� el�m��n Napoleonin l�heisyydess�,
tulla samaan asemaan Tuillerioissa kuin h�nell� oli ollut pienen
Weimarin hovissa? T�t� kaikkea emme tied�. Varmaa on, ett� jos t�m�
houkutus h�ness� syntyi, se pian taas h�lveni. Goethe j�i Weimariin,
miss� h�n oli v�hitellen kypsytt�nyt, toisen toisensa j�lkeen,
suuret runoteoksensa ja miss� h�n persoonallisuutensa voimalla oli
luonut ymp�rilleen oman henkisen ilmakeh�ns�, hedelm�llisimm�n mit�
Saksassa oli olemassa. H�nt� eiv�t suinkaan pid�tt�neet noudattamasta
keisarikutsua kansalliset ennakkoluulot tai is�nmaanrakkaus -- tunne,
joka Goethess� oli hyvin heikosti kehittynyt -- vaan ehk� juuri ensi
sijassa h�nen erinomainen tarpeensa varjella persoonallisuuttaan
kaikilta h�iritsevilt� ulkonaisilta vaikutuksilta ja vaaroilta. H�n
varmaan sisimm�ss��n, huolimatta siit� kiintymyksest� mit� h�n tunsi
useita puolia kohtaan ranskalaisessa kulttuurissa, oudoksui sit� uutta
maaper��, johon h�nen, 60-vuotiaan, olisi ollut juurruttava Napoleonin
p��kaupungissa.

Paitsi n�it� kahta kertaa eiv�t Goethe ja Napoleon tavanneet toisiaan
mieskohtaisesti, mutta sensijaan eliv�t he kyll� usein toistensa
ajatuksissa. Kun Napoleon kolme vuotta heid�n kohtauksensa j�lkeen,
k�rsitty��n Ven�j�ll� hirvitt�v�n tappionsa, saapuu yksin�isell�
retkell��n Europan l�pi Weimariin, miss� muutetaan hevosia h�nen
rekens� edess�, muistelee h�n Goethe� ja kehoittaa paikalle saapunutta
Ranskan l�hettil�st� viem��n runoilijalle h�nen terveisens�. Goethe
puolestaan joutui heid�n tapaamisensa j�lkeen siin� m��rin Napoleonin
persoonallisuuden lumoihin, ett� yksin sellaisetkin teot, joista
historia yleens� on Napoleonia tuominnut, kuten Enghienin herttuan
mestaus, tuntuivat h�nest� oikeutetuilta "varoittavina esimerkkein�
kansalle, joka kaikkialla sekaantuu h�iritsev�sti neron suunnitelmiin".
Se tunnustus, jonka Napoleon oli h�nelle antanut, painoi h�nen
mieless��n enemm�n kuin koko muun maailman moite tai kiitos. H�nest�
tuntui, niinkuin h�n sanoi, kuin jos Napoleon olisi pannut pilkun i'n
ylle h�nen el�m�nty�ss��n. "Suurin �ly mit� maailma milloinkaan on
n�hnyt", kirjoitti h�n Napoleonista v. 1815 Boisser�e'lle, ja Saksan
kansan ja pikkuruhtinasten noustessa taisteluun Napoleonia vastaan
sanoi Goethe kylmyydell�, jonka saksalaiset viel�kin tuntevat pienen�
okaana Goethen kunniaseppeleess�: "Heid�n touhunsa on turhaa, mies on
heille liian suuri." Ja viel� vanhuudessa retkeiliv�t Goethen ajatukset
usein St. Helenan vangin luo, jota h�n keskusteluissaan Eckermannin
kanssa vertasi hengen suuruudessa milloin Rafaeliin, milloin
Shakespeareen, milloin itseens�. --

Suurten ulkonaisten tapahtumain, sotien ja vallankumousten
keskell� el�en, kuten me nykyhetken ihmiset el�mme, saattaa tuntua
v�h�p�t�iselt�, historiallisten tapausten ry�ppy�v��n mereen
hupenevalta mit�tt�myydelt� kahden suuren persoonallisuuden kohtaus
kesken�isess� ymm�rt�myksess�, olipa ett� n�m� henkil�t olivat rotunsa
ja ajankohtansa hallitsevimmat ja edustavimmat. Mit� merkitsev�t
yksil�t silloin, kun suuret kansat ovat liiketilassa, mit� merkitsev�t
persoonallisuudet ja kaikki inhimillinen viisaus silloin, kun sokeat
aseet ja intohimot puhuvat! T�llainen arvostelu on kuitenkin varmaan
liian perustelematon ja pikainen. Historia, joka toisinaan tuntuu
tekev�n verist� pilkkaa kaikesta yksil�llisest� ja inhimillisest�
suuruudesta, antaa meid�n sent��n toisin ajoin aavistaa, ettei
persoonallisuuden kehitys, kukka ja hedelm� mene maailmankaikkeudelta
hukkaan, vaan ett� v�in sit� tiet�, hitaasti ja arkaillen, ihmiskunnan
kehitys kiertyy eteenp�in. Sodat ja vallankumoukset menev�t,
persoonallisuudet j��v�t. Keskell� sodan ja h�vityksen vedenpaisumusta
pelastavat persoonallisuudet, niinkuin muinoin Noa arkkiinsa,
omassa henkil�llisyydess��n el�m�n, luovan el�m�n h�vi�lt�. Heid�n
el�m�nty�ns� k�tkee ihmiskunnan kehityksen siemenen i�ti itukykyisen�
ihmiskunnan tulevia toukoja ja elonkorjuita varten.



***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRJOJA JA KIRJAILIJOITA II***


******* This file should be named 61972-8.txt or 61972-8.zip *******


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/9/7/61972


Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org 

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.