The Project Gutenberg EBook of Paholaisen silm�, by �vre Richter-Frich

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
have to check the laws of the country where you are located before using
this ebook.



Title: Paholaisen silm�

Author: �vre Richter-Frich

Translator: W. F. I.

Release Date: April 26, 2020 [EBook #61898]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHOLAISEN SILM� ***




Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen








PAHOLAISEN SILM�

Kirj.

�vre Richter-Frich


Suoment. W. F. I.





Porissa,
Otto Andersin'in kustannusliike,
1924.




I.

SHAKINPELAAJAT.


Tapahtuipa kerran -- ja samoin on tapahtunut usein -- ett� kolme
pohjoismaista taiteilijaa l�i tuumansa tukkoon Parisissa ja elosteli
kolme p�iv�� yhteen menoon. Raudanlujalla johdonmukaisuudella he
kaatoivat sis��ns� suuret m��r�t hyv�� ja huonoa v�kiviinaa. He
h�iritsiv�t aamukahviloita, tappelivat pika-ajurien kanssa ja tuottivat
vaivaa poliisikonstaapeleille Sacr�-Coeurista aina Belfortin leijonaan
saakka. Mutta he putosivat aina jaloillensa. Niin tekev�t pohjoismaiset
matkailijat aina -- elleiv�t jonkun erityisesti katalan onnettomuuden
vuoksi joudu tutkimaan poliisivankilaa.

Kolmantena p�iv�n� viiden ajoissa he syyst� tai toisesta meniv�t Caf�
de la R�genceen. He olivat harvasanaisia, juhlallisia ja humalasta
j�ykistyneit�. N�ytti silt�, kuin he eiv�t voisi v�ltt�� kohtaloaan.
Katsomatta oikealle tai vasemmalle sy�ksyiv�t he suoraap��t� sen
shakkip�yd�n luo, jossa Napoleon I aikoinaan pelasi. He istuutuivat,
j�rjestiv�t pelinappulat ja aloittivat pelin miettiv�isen n�k�isin�.

Totiset herrat her�ttiv�t suurta huomiota. Arveltiin heid�n olevan
hyvin etevi� shakinpelaajia, koska olivat uskaltautuneet luutnantti
Bonaparten rauhoitetun p�yd�n ��reen. Oliko siin� ehk� Tarrasch tai
kerrassaan itse Lasker?

Joukko innokkaita katselijoita kokoontui p�yd�n ��reen. Heit�
katseltiin h�mm�stynein�. T�ss� oli ilmeisesti kysymyksess� aivan
uusia j�rjestelmi�. Pelin alku oli jotakin ainutlaatuista shakkipelin
historiassa. Kumpikaan ei luovaillut eik� v�istynyt askeltakaan.
Molemmat pelaajat teurastivat toistensa pelinappuloita, niin ett� sit�
oli ilo katsella. Talonpojat, hevoset, juoksijat ja tornit kaatuivat,
ja kuningattaret poistettiin mit� rauhallisimmin.

Katselijain silm�t k�viv�t lautasen suuruisiksi, kun kaksi
viimeist� talonpoikaa teki itsemurhan ja kuninkaat kaikessa
majesteetillisuudessaan kahden seisoivat taistelutantereella.
Innostunut joukko veti helpotuksen huokauksen. Hauska peli!...

Mutta mit� oli tekeill�? Shakinpelaajat eiv�t n�ytt�neet tahtovan
lopettaa. Nyt vasta vaikeudet alkoivat oikein toden teolla. Pelaajat
siirteliv�t heid�n majesteettejaan liikuttavalla huolellisuudella.
Maailmansodan p��ttymisest� saakka ei ole n�hty mokomaa itsevaltiuden
siirtyilemist�. Toinen kuningas ajoi toista takaa ymp�ri koko
shakkilaudan. Silloin pakeneva kuningas yht'�kki� rupesi hy�kk��m��n...

Siiloin katselijat lopulta k�viv�t viheri�isiksi raivosta. Heist� siis
tehtiin pilkkaa?...

Sen j�lkeen on oltu varovaisia shakkipelin katselemiseen n�hden Caf� de
la R�gencess�. Ja Napoleonin p�yd�ss� on kielletty pelaamasta. Mutta
er��n� p�iv�n�, monta vuotta edell�kerrotun j�lkeen, t�risytti Caf� de
la R�gence� seuraava tapaus.

Kaksi ulkomaalaista tuli shakkihuoneeseen. He olivat keski-ik�isi�,
tunnettua kansainv�list� tyyppi� olevia miehi�. Paheiden leimaamia,
juoponn�k�isi�, tunnusmerkillisi� rosvonaamoja. Mutta he pelasivat
shakkia erinomaisesti -- se oli ilmeist�. Niinp� ker��ntyi varovainen
joukko noiden pelip�yd�ss� istuvien vaiteliaiden herrojen ymp�rille.
He pelasivat sisilialaista peli�, ja katselijat olivat ihastuneet
molempien pelaajien nopeuteen ja t�sm�llisyyteen. Pelatessaan he
joivat ahkerasti, ja heid�n vieress��n oleva whiskypullo tyhjeni
nopeasti. Sitten alkoivat pelaajatkin k�ytt�yty� tyynemmin. Peli
oli joutunut ratkaisukohtaan, miss� yksi ainoa harhasiirto ratkaisi
tuloksen. Katsojain j�nnitys kohosi kohoamistaan. He astuivat toistensa
varpaille, kuiskailivat toisilleen ja hermostuksissaan raapivat
p��t�ns�. T�m�p� oli kerrankin oikeata kunnon peli�.

Siirtojen v�liajat k�viv�t yh� pitemmiksi. Pelaajien silm�t tuijottivat
j�yk�sti eteens�. Sitten peli tykk�n��n pys�htyi. Kului nelj�nnes,
kului puoli tuntia ilman mit��n muutosta. Katselijat k�viv�t yh�
k�rsim�tt�m�mmiksi. Parittain meniv�t he er��seen nurkkaan ja
v�itteliv�t innokkaasti seuraavasta siirrosta. Sitten palasivat he
takaisin ja murahtelivat k�rsim�tt�m�sti. Salissa oli tullut aivan
hiljaista.

Er�s vanha ammattipelaaja, joka viidest� frangista uhrasi taitonsa ja
tietonsa amat��reille, tunsi mielialansa ihan kaameaksi. Molempiin
pelaajiin oli ilmaantunut jotakin j�ykk�� ja tyls��, mik� suorastaan
t�ytti h�net pelolla. H�n rupesi tuijottamaan nuorempaan heist�. Noilla
leveill�, voimakkailla kasvoilla n�kyi jotakin merkillisen ankaraa ja
vastenmielist�. H�n n�ytti puusta veistetylt�. H�nen piirteens� olivat
ik��nkuin j�hmettyneet. Ja �kki� h�n keksi, mik� teki nuo kasvot niin
ihmeen elottomiksi ja muuttumattomiksi.

_Miehen silm�luomet eiv�t liikkuneet!_

Vanha herra rupesi miettim��n. Mit� ihmett� t�m� saattoikaan olla?
Viimeisest� siirrosta oli nyt kulunut yli kolme nelj�nnest�. �kki� h�n
nousi, ik��nkuin jonkun ajatuksen valtaamana.

H�n tunkeutui katselijajoukon l�pi p�yd�n ��reen ja hetkisen
ep�r�ity��n l�i toista pelaajaa olkap��lle. Mies ei liikahtanut. Ei
my�sk��n h�nen vastapelaajansa osoittanut mit��n elonmerkkej�. He
molemmat vain tuijottivat shakkilautaan ihmeen j�ykin ja lasimaisin
silmin.

Katselijat vet�ytyiv�t s�ik�htynein� takaisin. Mit� t�m� merkitsi?

Noudettiin is�nt�, joka l�hetti l��k�ri� kutsumaan. Lyhyen tutkimuksen
j�lkeen totesi t�m�, ett� molemmat shakkimestarit olivat tehneet
toisistaan "matin".

He olivat molemmat kuolleet samassa silm�nr�p�yksess�.




II.

SALAISUUS.


Nuo kaksi kuollutta shakinpelaajaa vietiin ensiksi poliisil��k�rin
vartiohuoneeseen. Sielt� l�hetettiin ruumiit korkeammalle tieteelle
Pasteur-laitokseen, miss� vanha professori Le Rousc viel� hallitsi
basilleja ja basillinviljelij�it�.

Poliisi oli t�ll� v�lin vaikeudetta todennut molempien vainajien
henkil�llisyyden niiden paperien avulla, jotka l�ydettiin heid�n
taskuistaan. Molemmat olivat englantilaisia. Toisen nimi oli Simpson
ja toisen Greyburn. Heid�n toimialastaan ilmaisivat paperit v�h�n tai
ei mit��n. Mutta n�ytti silt�, kuin olisivat he el�tt�neet itse��n
tilap�isell� keinottelulla. Ainakin viime aikoina n�ytti keinottelu
menestyneen hyvin, sill� vainajien papereitten joukosta l�ydettiin
kaksi viidenkymmenentuhannen frangin maksuosoitusta Cr�dit Lyonnaisiin.

Scotland Yardilta sai Parisin poliisi vainajista joukon varsin
omituisia tietoja. Heid�n poismenonsa ei ollut yhteiskunnalle mik��n
suurempi tappio. Kumpaakaan heist� ei ollut ennen rangaistu, mutta he
olivat lukemattomia kertoja seisoneet vankilan kynnyksell�. He olivat
olleet kantavieraita peliluolissa, y�kahviloissa ja aamuhuoneustoissa.
He eliv�t k�dest� suuhun yhdess� Sohon henkev�n rikollisylimyst�n
kanssa ja olivat mestareja kaikenlaatuisissa peleiss�. Simpson oli
aikaisemmin ollut sekaantuneena suureen v��r�nrahan tekij�in juttuun,
mutta oli luovaillut niin taitavasti, ett� oli p��ssyt vapaaksi
kaikesta. Greyburnia ep�iltiin ry�st�murhasta, mutta oli h�net
todistusten puutteessa laskettu vapaalle jalalle.

Viime aikoina olivat he pysyneet rauhallisina. Mutta mieliala Sohossa
ei ollut heit� kohtaan yht� suopea kuin ennen, riippuipa se nyt
sitten jostakin henkil�kohtaisesta riidasta taikka yhteisen asian
kavaltamisesta.

Lopuksi pyysi Scotland Yard ranskalaiselta poliisiprefektuurilta
lupaa saada hieman l�hemmin tarkastella t�t� asiaa, joka kielt�m�tt�
oli sangen salaper�inen ja her�tti aavistuksen rikoksesta. Englannin
viranomaiset p��ttiv�t l�hett�� paikalle yhden miehist��n Lontoosta.
H�n ei t�ll� haavaa ollut virantoimituksessa, mutta h�n tunsi Englannin
rikollismaailman ja sit� l�hell� olevat piirit paremmin kuin kukaan muu
nyt el�v� poliisimies tai rikosasiain tuntija. H�nen nimens� oli Ralph
Burns.

Sill� aikaa asetettiin nuo kaksi ruumista leikkausp�yd�lle. Le Rousc
itse johti oikeusl��ketieteellist� tutkimusta, vaikka se ei oikeastaan
kuulunutkaan h�nen alaansa.

L��k�rien suureksi kummastukseksi ei l�ydetty mit��n suoranaisen
myrkytyksen merkkej�. Molemmat vainajat olivat olleet voimakkaita
ja terveit� ihmisi�, eik� heid�n hurjisteleva elintapansa ollut
suurestikaan vahingoittanut heid�n ruumiinrakennettaan. Ei voinut puhua
�killisest� aivotulehduksesta tai muusta sellaisesta.

Kumpaisessakin tapauksessa oli suoranaisena kuolemansyyn� syd�nhalvaus
tai l�hemmin m��ritellen veritulppa. Mik� sen oli aiheuttanut, sit�
taas oli erinomaisen vaikea ratkaista. N�ytti kuitenkin silt�, kuin
olisi tapahtunut veren ankara maksoittuminen, mutta oliko se tapahtunut
ennen vai j�lkeen kuoleman, oli asian luonteeseen katsoen vaikea
m��r�t�.

Otettiin useita verin�ytteit� ja tehtiin useita viljelemiskokeita,
jotta saataisiin tutkituksi, oliko vereen jollakin tapaa joutunut
myrkyllisi� mikroobeja, mutta tulos oli kielteinen.

"Min� luulen", kirjoitti Le Rousc lausunnossaan ruumiinavauksesta,
"ett� n�m� molemmat omituiset kuolemantapaukset on katsottava
yhteisen syyn aiheuttamiksi. Molemmat miehet ovat kuolleet samassa
silm�nr�p�yksess� ja samalla tavalla, ja se otaksuma on sangen l�hell�,
ett� joku yhteinen ulkonainen tai sis�inen vaikutin on aiheuttanut
heid�n kuolemansa. Jos he olisivat yht'aikaa juoneet myrkky� tai heid�n
vereens� olisi ruiskutettu jotakin myrkkyainetta, niin olisi asia ollut
selv�. Mutta emme ole voineet l�yt�� j�lke�k��n mist��n sellaisesta."

"Toistaiseksi", lopetti kuuluisa professori, "t�ytyy tieteen
tyyty� toteamaan se seikka, ett� molemmat englantilaiset ovat
kuolleet syd�nhalvaukseen. T�m�n syy on kuitenkin kumpaisessakin
tapauksessa t�t� nyky� selitt�m�t�n ja t�ytyy se toistaiseksi merkit�
tieteelliseksi mysteerioksi."

T�m�n lausunnon j�lkeen luopui Parisin poliisi asiasta, jonka sen
j�lkeen otti tutkittavaksensa kuuluisa Ralph Burns. Greyburnin ja
Simpsonin ruumiit vietiin paarihuoneeseen, heid�n harvat j�lkeens�
j�tt�m�t tavarat j�tettiin s�ilytett�viksi Hotel des Etrangersiin
Malesherbesin puistokadun varrelle ja -- sitten ei asiasta en��n
puhuttu Parisissa.

Ainoastaan tuon omituisen shakkipelin katselijat keskustelivat
merkillisest� tapahtumasta viel� jonkun aikaa, jotkut heist�
j�rjestiv�t uudelleen sen sisilialaisen pelier�n, mink� molemmat
englantilaiset olivat aloittaneet, ja pelasivat sen loppuun
menett�m�tt� henke��n.

Sitten koko juttu h�ipyi menneisyyteen. Mutta vain n�enn�isesti.
Todellisuudessa se avasi portin itseens� helvettiin, jossa Paholainen
istui ja levitti vaarallista valoansa yli maiden ja kansojen.

Mutta viel� ei kukaan sit� aavistanut -- ei edes Ralph Burns, joka
muutamia p�ivi� murhen�ytelm�n j�lkeen saapui vaunuissa ajaen Gare du
Nordista Caf� de la R�genceen. H�n oli kovin innoissaan nilkuttaessaan
poliisiprefektuuriin, ja syv�sti mietteiss��n, kun palasi sielt�
takaisin.




III.

MIT� RALPH BURNS L�YSI.


Vuodet olivat kulkeneet verraten j�ljett�m�sti yli Ralph Burnsin p��n.
Tosin oli h�n raajarikko. Anarkistien oli onnistunut riist�� h�nelt�
toinen k�sivarsi ja toinen jalka. Mutta sitten oli h�n korvaukseksi
saanut suloisen ja kelpo vaimon ja kaksi lasta, jotka osasivat seisoa
p��ll��n ja leikki� is�ns� puujalalla.

Omituista kyll� oli Ralph Burns silloin t�ll�in ik�viss��n. Ihmiset,
joilla on koti, perhe ja vakiintuneet el�m�ntavat, ovat usein,
lystik�st� kyll�kin, tuomitut olemaan ik�viss��n.

Ehk�p� se on sit�, jota nimitet��n kodin rauhaksi ja onneksi? En
todellakaan sit� tied�, ja tuskinpa tiet�� sit� kukaan muukaan.

Mutta rauha on kenties syvimm�sti katsoen kaiken pahan alkujuuri.
El�m�, josta puuttuu tapahtumain aiheuttama j�nnitys, on mit�t�nt� ja
k�yh��. Se on ik��nkuin el�mist� kansankeitti�n ruokalistan varassa.
Arkiel�m�� ja arkiruokaa.

Burns ajatteli silloin t�ll�in kaikkea t�t�. Mutta h�n ei tahtonut
jatkaa sit�. Sit�paitsi on miehen, joka on kilpailun ulkopuolella,
pakko rajoittua ahtaammille aloille, milloin on kysymyksess�
juokseminen tai hypp��minen el�m�n sis�lle. Burns ei tosin voinut
pelata jalkapalloa, mutta h�nen ainoa nyrkkins� osasi iske� paremmin
ja lujemmin kuin mik��n muu koko Englannissa. Eiv�tk� h�nen
k�rsim�tt�myytens� ja intonsa tunteneet mit��n rajoja.

Kun h�n pienell� automobiilillansa ajoi Lontoon keskiosaan, h�n
harvoin unhoitti pient� retkeily� Sohon kahviloihin tai poikkeamista
Whitechapeliin, jossa h�nell� edelleen oli monta "yst�v��" niiden
joukossa, jotka askartelivat kassakaapeilla, ter�viksi hiotuilla
veitsill� ja ��nett�mill� revolvereilla. Ja h�n k�vi joka p�iv�
tervehtim�ss� vanhoja tovereitaan Scotland Yardissa, jossa tuo
muhoileva skotlantilainen oli tervetullut vieras ja sangen hy�dyllinen
neuvonantaja. Palveluksessa ei n�et ollut ket��n, joka olisi tuntenut
Lontoon kymmenentuhatta "outsiders" edes l�himain yht� hyvin kuin
Ralph Burns, H�n tunsi melkein kaikki tyynni, ja h�nen aivonsa olivat
t�ydellinen sanakirja Europan laittomista miehist� ja levottomista
p�ist�.

Niin tapahtui, ett� Burns, oltuaan pitk�t ajat toimettomana, yht'�kki�
sy�ksyi areenalle, t�ynn� rohkeutta, voimaa ja tarmoa.

Aluksi ei se h�nest� tuntunut kovinkaan mielenkiintoiselta. Burns piti
eniten oikein vaikeista asioista, todellisista salaisuuksista.

H�n oli kuitenkin tuntenut Greyburnin ja Simpsonin hyvin. He kuuluivat
juuri senlaatuisiin ihmisiin, joita vastaan h�n mielell��n taisteli.
Mutta nyt he olivat kuolleet, ja h�nen oli saatava selville merkillisin
kaksoiskuolema, mit� pitkiin aikoihin oli tapahtunut. Tosin olivat
Simpson ja Greyburn l�heiset yst�vykset, mutta sittenkin n�ytti hieman
omituiselta, ett� he ottivat kuollakseen tavallisesta halvauksesta
t�sm�lleen samaan aikaan.

Burns oli j�rjestelm�n mies. H�n tutki ensin vainajien harvat, mutta
hienot j�lkeens� j�tt�m�t kapistukset mit� perinpohjaisimmin. Siihen
kului kokonainen iltap�iv�. Kun h�n lopetti, n�kyi selv�sti suuri
pettymys h�nen kasvoillaan. Ei ollut l�ytynyt kirjett� tai mit��n
muutakaan esinett�, joka olisi ilmaissut jotakin muuta kuin sen, ett�
molemmat vainajat olivat olleet perin varovaisia miehi�, jotka olivat
olleet alati valmistautuneina ruumiin tarkastukseen.

Ainoa, mink� h�n pani syrj��n, oli pieni amat��rivalokuva, joka
tavattiin Greyburnin lompakosta. Se esitti k�velypukuun puettua naista.

Burns katseli sit� kauan. Ei siksi, ett� h�n olisi tuullut l�yt�neens�
jotain erikoisen t�rke�t�, vaan koska nainen oli tavattoman kaunis ja
muistutti ylv�st� ja ankaraa pohjoismaista kauneustyyppi�.

Oli ilmeist�, ett� h�net oli valokuvattu h�nen itsens� aavistamattakaan
koko asiaa. Valokuva oli otettu sivulta, ja myym�l�ikkunoista n�ki
Burns, ett� se oli tapahtunut syrj�kadulla jossakin englantilaisessa
kaupungissa, otaksuttavasti Lontoossa.

Omituinen voima pakoitti skotlantilaisen yht�mittaa palaamaan tuon
valokuvan luo, joka kulumisestaan p��tt�en oli varmaankin otettu jo
pari vuotta takaperin. H�n luuli ennenkin n�hneens� nuo kylm�t kasvot
s��nn�llisin� piirteineen ja suurine, tyynine silmineen. Nainen oli
varmasti hyvin kookas ja voimakasrakenteinen. H�nen pukunsa oli
sangen yksinkertainen, ja hiukset oli kammattu alas aivan korviin
saakka pienen hatun alapuolelle. Ei ollut rahtuakaan naisellisesta
kiemailusta tai vaikutuksen tavoittelusta h�nen vaatetuksessaan ja
tukkalaitteessaan.

Huokaisten pisti Burns valokuvan taskuunsa. Tuolla Greyburnilla oli
joka tapauksessa ollut kaunis yst�v�t�r.

Mutta tutkimuksen tulos oli valitettavasti mahdollisimman laiha. Ja
ranskalainen poliisikonstaapeli, joka oli h�nen mukanaan, kohautti
olkap�it��n ja valitteli yht�mittaa. Kenties monsieur Burns tahtoisi
katsella vainajien paitoja?... Hienosti ja koreasti ne oli asetettu
toistensa viereen.

Burns oli juuri laskemaisillaan ne pois k�sist��n, kun h�n �kisti
huomasi er��ss� kalvosimessa muutamia kirjaimia. Ne olivat lyijykyn�ll�
kirjoitetut ja melkein poiskuluneet. Burns otti esille suurennuslasinsa
ja tutki kirjoitusta. Se oli helppo selitt��. Siin� oli aivan
yksinkertaisesti:

_Parmentier, Rue Bonaparte 105_.




IV.

PANKKIIRI RUE BONAPARTEN VARRELLA.


Menness��n Rue Bonapartelle oli Burns hyvin alakuloinen ja h�nell� oli
mahdollisimman v�h�n toiveita tutkimuksiensa tulokseen n�hden. H�n osui
taloon, jossa oli raskas portti ilman nimikilpe�. Portti oli lukittu,
vaikka oli keskip�iv�. Kun ei my�sk��n ollut soittojohtoa, ei Burnsilla
ollut muuta neuvoa kuin kolkuttaa jykev�� rautaovea, mink� h�n tekikin
hyvin voimallisesti.

Ket��n ei kuitenkaan saapunut, ja Burns kolkutti uudelleen, t�ll�
kertaa puisella k�sivarrellaan, joka oli valmistettu ensiluokkaisesta
rautatammesta. Koko talo ihan kumahteli.

Burns n�ki, ett� toisessa kerroksessa muuan akkunaverho vedettiin
syrj��n. Muutaman minuutin kuluttua kuului laahustavia askelia ja
portti avattiin raolleen. Suuret, sileiksi ajellut kasvot n�kyiv�t
raosta.

-- Kuka olette ja mit� etsitte? kysyi pehmyt ja miellytt�v� ��ni.

-- Haluan puhutella er�st� Parmentieria.

-- Vai niin, mutta en ole viel� saanut kuulla teid�n nime�nne.

-- Ralph Burns, vastasi skotlantilainen kotvan mietitty��n. Scotland
Yard on l�hett�nyt minut tutkimaan er�st� asiaa ja tahtoisin pyyt��
herra Parmentierilta muutamia tietoja.

Kulki ik��nkuin nyk�ys l�pi oven -- seuraavassa silm�nr�p�yksess� se
avattiin selko sel�lleen.

Burns seisoi paikoillaan hiukan h�mm�styneen�. Vanhanpuoleinen,
hyvinpuettu herra seisoi h�nen edess��n. H�nell� oli voimakkaat
Napoleonin-kasvot, mutta pitkine, niskaan valahtaneine
taiteilijatukkineen h�n my�s muistutti suuresti Ernest Renania.
Hartiat olivat hyvin leve�t ja niin yl�s nostetut, ett� h�n n�ytti
melkein kyss�selk�iselt�. My�skin ruumiin muu osa n�ytti hiukan
ep�muodostuneelta. Oli kuin olisi tuo kaunis ja komea p�� luontoemolta
saanut niin runsaasti, ettei muille ruumiinosille ollut paljoa
riitt�nyt.

-- Nimeni on Parmentier, sanoi h�n kohteliaasti. Olkaa hyv� ja astukaa
sis��n. Mill� voin teit� palvella?

H�n opasti Burnsin er��seen konttoriin, joka oli kaikkien muiden
liikehuoneustojen kaltainen.

-- Teid�n on suotava minulle anteeksi, mr Burns, sanoi Parmentier
ja istuutui mukavasti paikalleen leve��n konttorituoliinsa. Mutta
portinvartijani on saanut lomaa k�yd�kseen sairasta enoaan katsomassa.
Min� olen vanha, raihnas mies, enk� halua asua avoimien ovien edess�...
Muuten olen iloinen saadessani tutustua teihin, mr Burns. Olen kuullut
teist� puhuttavan useissa tilaisuuksissa. Mutta sanokaa minulle nyt,
mit� te haluatte.

Burnsilla ei n�ytt�nyt olevan kovinkaan kiirett� asiansa esitt�miseen.
H�n kuunteli merkillist�, kalahtelevaa ��nt�, joka tuntui tulevan
yksin�isen talon sis�puolelta. Se muistutti kaukaisen h�yryvasaran
kumeita iskuja.

Parmentier teki k�rsim�tt�m�n eleen ja Burnsista n�ytti, ett� nuo
pitk�t, kapeat sormet tuolin k�sinojalla hiukan vapisivat.

-- Tunnetteko kahta englantilaista, joiden nimet ovat Greyburn ja
Simpson? kysyi skotlantilainen �kisti ja katsoi Parmentieria suoraan
silmiin.

Jos h�n oli luullut jollain tavoin yll�tt�v�ns� vanhan herran, niin oli
h�n erehtynyt. Ranskalainen vastasi tyynesti h�nen katseeseensa. Sitten
ny�kk�si h�n ymm�rt�myksen osoitukseksi.

-- Min� _tunsin_ heid�t sangen pintapuolisesti, sanoi h�n. Te ehk�
tied�tte, ett� olen useita vuosia ollut pankkiirina, jolla on ollut
laajoja liikesuhteita Englannissa. Viime aikoina olen melkein kokonaan
vet�ytynyt syrj��n, mutta saattaahan tapahtua, ett� j�rjest�n jonkun
asian vanhoille asiakkaille...

-- Simpson ja Greyburn olivat siis...

Vanha herra keskeytti h�net innokkaasti.

-- Eiv�t, eiv�tp� suinkaan, sanoi h�n. Te erehdytte perin pohjin.
Minulla on paljon ihmistuntemusta ja min� otaksun, ett� nuo molemmat
herrat olivat t�ydellisi� huijareita -- elleiv�t jotain viel�kin
pahempaa. En n�in ollen ihmettele, ett� poliisi on sekaantunut heid�n
asioihinsa... Mutta nyth�n he ovat kuolleet, lis�si h�n ja kumartui
eteenp�in tuolissansa. Omituinen kuolemantapaus!...

-- Mutta mit� liikeasioita teill� oli heid�n kanssaan? kysyi Burns
hieman k�rsim�tt�m�sti.

-- En ole koskaan n�hnyt heit� kuin yhden kerran, enk� en��n saakkaan
heit� n�hd�, vastasi Parmentier. He noutivat minulta kaksi Cr�dit
Lyonnaisille osoitettua shekki�. Mik�li muistan, olivat ne kumpikin
50,000 frangin suuruiset. Ne oli asettanut Hambro & Son Lontoossa.
Minun oli vain luovutettava paperit.

Burns ei voinut salata pettymyst��n.

-- Ja muuten ette ollenkaan tuntenut heit�?

-- En, en ollenkaan.

Burns nousi.

-- Mutta joka tapauksessa saitte heist� huonon vaikutelman?

Pankkiiri kohautti olkap�it�ns�.

-- Sek� sain ett� en saanut. He olivat hyvin miellytt�vi�, mutta
haisivat liiaksi whiskylt�. He n�yttiv�t el�neen kauan l�mpimiss�
maissa, ja he toivat mukanaan ik��nkuin tuulahduksen troopillisten
maiden paheista He olivat seikkailijoita, mutta vasta toiseen
arvoluokkaan kuuluvia.

-- Teill� on ter�v� havaintokyky.

-- Sen olen saanut harjoituksen kautta.

Burnsin p��h�n p�lk�hti �kki� er�s ajatus. H�n otti k�sille lompakkonsa
ja veti esiin sen pienen amat��rivalokuvan, joka oli l�ydetty
Greyburnilta, ja ojensi sen Parmentierille. T�m� otti kuvan hymyillen
ja loi siihen v�linpit�m�tt�m�n katseen. Mutta �kisti oli kuin olisivat
h�nen silm�ns� j�hmettyneet. H�n nousi tuolistaan puoliksi, sitten
vaipui h�n j�lleen istualleen.

Burns katseli h�nt� innokkaasti.

-- Te siis tunnette h�net?

-- En, sanoi Parmentier k�he�sti, mutta h�n muistuttaa minua er�ist�
naisesta, jota olen rakastanut.

-- Oletteko varma, ettei se ole...

-- Kyll�, h�n kuoli kolmekymment� vuotta sitten.

Burns pisti muotokuvan taskuunsa, sanoi hyv�sti ja meni tyytym�tt�m�n�
tiehens�.

Parmentier katsoi vapisten h�nen j�lkeens�.

-- Kuolema ja kirous, mutisi h�n. Sellaisia raukkoja. Onpa hyv�, ett�
he ovat kuolleet.




V.

UUSI MIES.


-- Alkaa j�lleen tulla kev�t, mutisi Burns autonsa vieriess� yli Place
de la Concorden. H�n hiljensi ehdottomasti vauhtia, sill� Champs
Elys�et� pitkin lehahti leppoisa tuulahdus, jossa oli k�ymistilassa
olevan mullan ja paisuvien kastanjannuppujen tuoksua.

Ja �kki� tuli h�n ajatelleeksi Jonas Fjeldi�. H�n muisti er��n
varhaisen aamun Champs-Elys�ell�, kun h�n oli yll�tt�nyt tuon
norjalaisen l��k�rin k�velem�st� edestakaisin kastanjain alla.

-- Mit� sin� t��ll� teet? oli h�n kysynyt.

-- Min� juon Parisia, oli Fjeld vastannut. Min� juon tuoksua. Min� juon
ihmisten silmiss� p�ilyv�� iloa ja ajattelen k�ristepaistia Fouqu�n
ravintolassa.

Burns tuli aivan liikutetuksi. H�n oli unhoittanut sek� Simpsonin ett�
Greyburnin -- viel�p� Parmentier-ukonkin syvine ja �lykk�ine silmineen.
H�n oli kerrassaan unhoittanut, mink� vuoksi h�n oli Parisissa.

Aivan vaistomaisesti k��nsi h�n Champs-Elys�elle. Oli vihre� tunti,
mutta ihmiset eiv�t en��n juoneet absinttia iloisessa Ranskassa. Nyt
meniv�t kauniit naiset suurten hotellien teehuoneustoihin, kun taas
miehet vanhan hyv�n perint�tavan mukaan pohjustivat her��v�� n�lk��ns�
whiskyll� ja soodalla.

Niin teki Burnskin. H�n pys�htyi er��n ravintolan edustalle, antoi
auton hoitaa itse itsens� ja istui kotvan kuluttua syventyneen�
tuttavalliseen keskusteluun synnyinmaansa lempijuoman kanssa.

Se selvitti h�nen ajatuksiaan erinomaisella tavalla ja terotti h�nen
aloitekyky��n. H�n laski yhteen mit� oli toimittanut ja tuli ripe�sti
siihen k�sitykseen, ettei se ollut juuri mit��n. Parmentierin luona
k�ynnist� ei ollut koitunut mit��n tulosta, ja kuitenkin ei h�n voinut
vapautua ajatuksesta, ett� tuo vanha pankkiiri ehk� tiesi v�h�n enemm�n
kuin mit� h�n oli tiet�vin��n. Olihan muuten varsin luonnollista,
ettei vanhus tahtonut tulla sekoitetuksi t�h�n asiaan. Ilmeist�
oli, ett� nuoren naisen muotokuva oli tehnyt h�neen jonkinlaisen
vaikutuksen. Mutta vaikkapa Parmentierin kylm�verinen lausunto, ett�
se oli kolmikymmenvuotinen rakkaus, ei olisi pit�nyt paikkaansa, niin
eih�n mik��n todistanut yhteydest� tuon nuoren naisen ja molempien
englantilaisten kuoleman v�lill�.

Burns maiskutteli ja pyysi uuden whiskyn. Asia alkoi jo ik�vystytt��
h�nt�. Aluksi oli vaisto sanonut h�nelle, ett� jokin merkillinen
kostotoimenpide oli Caf� de la R�gencess� sattuneen huomiotaher�tt�v�n
tapahtuman takana. Mutta professori Le Rouscin oikeusl��ketieteellisen
selityksen ja omien tutkimustensa j�lkeen vainajien yst�vien
keskuudessa Sohossa oli kuin olisi asia valunut pois h�nen k�siens�
lomitse.

Silm�nr�p�yksen oli h�n aikonut s�hk�tt�� Jonas Fjeldille, mutta
oli luopunut siit�. T�ytyi olla suuria tapahtumia tuon norjalaisen
j�ttil�isen her�tt�miseksi, joka nyt hiljaisuudessa ja rauhassa
harjoitti perhe-el�m�� ja tiedett� Norjan p��kaupungissa.

Kolmatta whisky� juodessaan p��tti Burns palata pikajunalla Lontooseen,
mutta siin� tapauksessa h�nen t�ytyi kiireht��. H�n maksoi nauttimansa
ja ajoi t�ytt� vauhtia poliisivirastoon.

T��ll� keskusteli h�n kauan salapoliisip��llik�n kanssa. Molemmat
herrat olivat liikuttavan yksimielisi� siit�, ett� salaisuuden t�ytyi
j��d� salaisuudeksi. Eik� kumpikaan heist� valittanut noiden kahden
vaarallisen seikkailijan kuolemaa.

Burns mainitsi jotain Parmentierist�. Salapoliisip��llikk� selitti,
ett� h�n oli poliisille t�ysin tuntematon, ja ett� kaikki todisti h�nen
olevan rehellinen koroillaanel�j�, kuten niin monet muut Rue Bonaparten
varrella. Sitten n�ytti skotlantilainen amat��rivalokuvaa. Ranskalainen
kyll� ymm�rsi antaa naisen uljaalle, kylm�hk�lle kauneudelle t�yden
arvon. Mutta kasvot olivat h�nelle aivan oudot.

Kaikki t�m� vahvisti Burnsin aikomusta matkustaa kotiin. H�n
lausui virkaveljelleen syd�melliset j��hyv�iset ja ajoi nopeasti
yl�sp�in Rue Rivolia, jolla liikenne ja tungos olivat kauheat. T�ll�
suurella liikekadulla oli suunnaton sekasotku. Autot t�r�hteliv�t ja
sanomalehtien myyskentelij�t kirkuivat sek� duurissa ett� mollissa.

Burns heristi korviaan. Mit� huomiotaher�tt�vi� asioita kertoivat
sanomalehdet t�n��n? H�n ymm�rsi, ett� jotain erinomaista oli tekeill�,
sill� kaupustelijani huudot olivat nyt kasvaneet yhteiseksi ulvonnaksi.

Burns pys�htyi silm�nr�p�ykseksi ja osti pari sanomalehte�, sitten ajoi
h�n hiljaiselle syrj�kadulle ja pys�ytti autonsa kaasulyhdyn kohdalle.
T�ss� levitti h�n sanomalehden ja l�ysi heti sen, mit� etsikin.

Otsakkeen "Viime uutiset" alapuolella oli suurin kirjaimin:
"Salaper�inen kuolemantapaus. Kolme englantilaista kuolee yht'aikaa
Biljaardipalatsissa."

Burns pudotti sanomalehden. Mit� herran nimess� t�m� merkitsi?

Sitten pani h�n autonsa t�yteen vauhtiin ja ajoi Grand H�telliin. H�n
riensi huoneeseensa niin pian kuin mahdollista asettuakseen yhteyteen
salapoliisip��llik�n kanssa.

Ovea avatessaan h�n n�ki h�m�r�ss� miehen istuvan nojatuolissa. Burns
sytytti valon ja j�i seisomaan suu avoinna.

Sill� tuolissa istui Jonas Fjeld jalat ristiss� ja sikaari suussa.




VI.

YST�VYKSET.


-- Mit� ihmett� -- sin�k� t��ll�? huusi Burns, niin ett� se kajahti
l�pi puolen hotellin, samalla kun h�nen puujalkansa natisi ilosta.

-- Niin, kuten n�et, sanoi Fjeld ja nousi seisoalleen. Tulin Lontooseen
eilen tehd�kseni sinulle yll�tyksen ja niinp� yll�t�n sinut t��ll�.
Olen varmaan tavalla tai toisella haistanut, ett� jotain on tekeill�.

Molemmat yst�vykset syleiliv�t toisiaan.

-- Niin, voitpa uskoa, ett� jotain on tekeill�, aloitti Burns
huohottaen. Olin melkein aikonut luopua koko jutusta. Mutta sitten -- --

-- Min� tunnen jo suurimman osan, keskeytti h�net Fjeld hymyillen.
Scotland Yardissa sain tiet�� matkasi syyn, ja nyt n�en
iltalehdist�, ett� asia on t�ydess� k�ynniss�. K�v�isin pikip�ins�
Biljaardipalatsissa tervehtim�ss� vanhoja yst�vi�ni Curea ja
Maquetia. He kertoivat minulle koko jutun. Kolme englantilaista oli
tullut sis�lle suuren ottelun aikana. He l�iv�t vetoa ja joivat ison
kultamitalin kunniaksi. Mutta �kki� k�vi heid�n paikkansa hyvin
hiljaiseksi. N�ytti silt� kuin olisivat he muuttuneet kuvapatsaiksi,
ja kun heit� l�hemmin tarkastettiin, havaittiin heid�t kuolleiksi.
Ryhdyttiin henkiinher�tt�misyrityksiin, mutta turhaan. Sen j�lkeen
vietiin heid�t suoraap��t� Pasteur-laitokseen, jossa tiedettiin Le
Rouscin toimittaneen noiden kahden shakkipelaajan ruumiinavauksen.

Vanha professori oli aivan suunniltaan n�iden salaper�isten
kuolemantapausten vuoksi, mutta ei voinut t�ll�k��n kertaa saada
selville mit��n. Todettiin samat ilmi�t, kuin ennenkin, samat
veritulpat. -- --

Burns l�i k�tens� yhteen.

-- Mutta ymm�rr�tk� t�st� kaikesta mit��n? kysyi h�n.

Fjeld kohautti olkap�it�ns�.

-- Se on tavattoman mielenkiintoinen tapaus. Luulen, ett� l�himpin�
nelj�n�toista p�iv�n� saamme sangen paljon tekemist�. Onhan meill� joka
tapauksessa johtolanka.

-- Mik� sitten?

-- Se, ett� asia koskee miehi�, jotka kuuluvat aivan samaan piiriin.
Yst�vi�si Sohosta -- kansainv�lisen liittouman j��nn�ksi�. Nuo kolme
englantilaista tunnettiin helposti. Min� en heit� tunne, mutta heid�n
nimens� olivat Leighton, Musgrave ja Carr.

Burns loi k�tens� yhteen.

-- Sopii hyvin, sanoi h�n. Vain kahdeksan p�iv�� takaperin join
absinttia yhdess� Musgraven kanssa. H�n oli vaarallinen roisto. Eik�
noiden kahden toisenkaan kanssa ollut leikkimist�. Carr oli ollut hyvin
l�hell� hirsipuuta, mutta suoriutunut muutaman vuoden vankeudella. H�n
p��si vapaaksi muutamia kuukausia sitten.

Burns kertoi nyt, mit� h�n oli l�yt�nyt molemmilta shakkipelaajilta ja
n�ytti lopuksi pient� amat��rivalokuvaa.

Fjeld katseli sit� tarkoin suurennuslasin l�vitse.

-- T�m� on harvinaisen kaunis nainen, sanoi h�n miettiv�isesti. H�n
ei n�yt� olevan sit� lajia, joka seurustelee pahantekij�in kanssa.
Sellaiset ihmiset kiintyv�t mieluimmin puolimaailman naisiin ja
statisteihin. Otapa huomioon h�nen yksinkertainen vaatetuksensa. H�nen
kasvonsa ilmaisevat h�nen askartelevan henkisess� ty�ss�. Kun asiaa
l�hemmin tutkitaan, niin ehk�p� h�nell� ei ole asian kanssa kerrassaan
mit��n tekemist�. Mutta siit� me pian voinemme p��st� selville. Onko
matka-laukkusi t�ytetty? -- Meid�n t�ytyy t�n� iltana matkustaa
Kanaalin yli. Juna l�htee kolmen nelj�nneksen kuluttua.

Burns katsoi h�mm�styksiss��n yst�v��ns�.

-- Niin, sanoi h�n vitkastellen, mutta en oikein ymm�rr�... etk� usko,
ett� meid�n on etsitt�v� n�iden kuolemantapausten syyt� t��lt�?

-- En, luonnollisesti en. Viimeiset kolme englantilaista olivat
juuri saapuneet t�h�n kaupunkiin. Min� sanon sinulle, Burns, he
saapuivat kuolema suonissansa. Ellei professori Le Rousc niin suurella
varmuudella olisi v�itt�nyt p�invastoin, niin tahtoisin sanoa, ett�
heid�t kaikki tyynni on ennen l�ht��ns� myrkytetty hitaasti tappavalla
myrkyll�, joka on vaikuttanut vasta yht� tai kahta vuorokautta
my�hemmin. Se voi mahdollisesti olla jotakin ainetta, jota emme tunne,
ja joka automaattisesti katoaa elimist��n. Vanhat Rooman paavit
tunsivat varsin hyvin senlaatuista myrkky�.

Burns ei en��n kuunnellut h�nt�. H�n t�ytti jo k�silaukkuansa.

-- Minun t�ytyy antaa auton tulla j�lest�p�in, sanoi h�n. Sinullahan on
aina niin kirotun kiire. -- Mielisinp� tiet��, mit� yst�v�mme Brookton
sanoo t�st� mieshukasta.

-- Brookton?

-- Niinp� juuri. H�nh�n on joukon johtaja. Arvelen, ett� h�n antaisi
paljon saadakseen tiet��, kuka noin pirullisella tavalla raivaa pois
h�nen parhaita miehi��n.

-- T�m� n�ytt�� kostolta, sanoi Fjeld ja veti p��llystakin yllens�. Se
on otaksuttavasti mies, jolla on tuolle joukkueelle vanhaa kalavelkaa,
ja joka on ottanut asian omiin k�siins�. Ep�ilen, ett� t�m�n
kylm�verisen joukkoteurastuksen takana on omituiset kiukusta kipin�iv�t
kasvot -- valtava hallitsijatahto ja rajaton viha. -- --

Ei maksa vaivaa sekoittaa poliisia t�h�n asiaan. Se ei miss��n
tapauksessa tule saamaan mit��n selville. Ja tilanne on sangen
omituinen. On jokseenkin harvinaista ajaa takaa pahantekij��, jonka
erikoisalana on ottaa hengilt� pahantekij�it�. -- Kas niin, maksa nyt
laskusi. Min� halajan saada tervehti� vaimoasi, suudella kummityt�rt�ni
ja sy�d� aamiaista Scottin ravintolassa. On kulunut kauan aikaa siit�,
kun sen tein.

Niinp� siis l�htek��mme liikkeelle!




VII.

"THE SPORTSMAN".


Alhaalla tiheimm�ss� Sohossa Lontoon keskiosassa on pieni mit�t�n
kahvila, jolla on tuo kaunis ja viaton nimi "The Sportsman"
(Urheilija). Se ei suinkaan ole ensiluokkainen, mutta whisky ja kahvi
maistuvat hyv�lt�, joten vieraista ei ole puutetta. Sit�paitsi on
is�nt� perin lihava ja hyv�ntahtoinen henkil�, joka kohtelee vieraitaan
lempe�sti ja hienotunteisesti.

Siell� kulkee alituinen tungos edestakaisin.

"The Sportsman" ei ole urheilua harrastavien ihmisten eik� liioin
citymiesten kohtauspaikka. Kahvila on todellisuudessa Lontoon hienomman
rikollismaailman kohtauspaikka: henkil�iden, joilla on hyv� kasvatus,
tunnottomuutta, vihaa yhteiskuntaa vastaan ja el�m�nhalua.

Monia kieli� puhutaan tuossa pieness� kahvilassa. Sill� Lontoo on
ollut, on ja tulee aina olemaan kaikkien niiden ihmisten suuri
vapaakaupunki, jotka tahtovat kulkea omia teit��n, eiv�tk� ole lakien
orjia.

Lait ovat todellisuudessa sekava asia.

Mit� oikeastaan tarkoitetaan rikoksellisella? Onko se mies, joka nousee
kaikkea lainopillista ihmisyytt� vastaan, vai onko se sellainen, joka
tekee synti� inhimillist� lainoppia vastaan -- tai omia tunteitaan,
omia tarpeitaan, omia aatteitaan vastaan?

Voi -- nyt ovat pian roomalaisen oikeuden p�iv�t luetut. Kohta ei Code
Napoleon en��n ole voimassa, jonakin kauniina p�iv�n� me palaamme
Sibyllan kirjoihin ja taivumme vain sisimp�mme suurten inhimillisten
oraakkelivastausten edess�.

Useimmat ihmiset ovat huijareita. Elleiv�t he valehtele toisille,
niin he valehtelevat itselleen. He pelaavat uskollaan, he pelaavat
rakkaudellaan. Mutta mies, joka rosvoaa pankin, ei ole yht� rangaistava
kuin se, joka rosvoaa ihmissielun.

Kaikki n�m� kauniit ja ep�ilytt�v�t aforismit eiv�t kuitenkaan
ilmaisseet Charles Brooktonin henkil�kohtaisia ajatuksia. H�n oli
"The Sportsmanin" kantavieraiden p��mies ja h�n oli sit�paitsi paljon
enemp��kin.

Ensinn�kin oli h�ness� mennyt hukkaan suuri taiteilija. H�n oli kerran
soittanut selloa Colonnen orkesterissa Parisissa. Mutta siit� oli
niin kauan, ett� h�n itse oli sen melkein unohtanut. Nuoren sellistin
taiteilijaura tuli n�et julmalla tavalla katkaistuksi. H�n joutui
kerran tappeluun er��n kreikkalaisen kanssa ja tiimellyksen kuumuudessa
h�n menetti vasemman k�tens� etusormen.

Brookton oli ilmeinen filosofi. H�n otti asian rauhalliselta kannalta,
myi sellonsa ja ryhtyi juopottelemaan ja rikkomaan lakia. Nuoressa
soittoniekassa piili vaarallisia taipumuksia. V�hitellen tuli h�nest�
sitten sen kansainv�lisen liigan johtaja, jonka olivat perustaneet
Delmo ja Jaap van Huysmann. H�n oli erinomainen j�rjest�j�, ja
melkeinp� n�ytti silt�, kuin onnistuisi soittoniekan saada uudelleen
kokoon se j�rjest�, mink� tohtori Jonas Fjeld kerran toisensa j�lkeen
oli tuhonnut.

H�n oli kova mies, h�ik�ilem�t�n, raaka ja hurja luonne. Mutta h�nell�
oli hyv�tkin puolensa.

Charles Brookton rakasti whisky� ja kauniita naisia. Niinh�n tekev�t
useimmat soittotaiteilijat... Mit� whiskyyn tulee, sai h�n sit�
enemm�n kuin mik� h�nelle oli hy�dyksi, sill� Charlesin salainen
pankkitili oli melkein rajaton. Hullummin oli kauniiden naisten laita.
Ei siksi, ett� Brooktonin ulkomuodossa olisi ollut mit��n peloittavaa
-- h�n oli p�invastoin pulskan n�k�inen ja h�nen ulkomuodossaan oli
jotain raa'asti puoleensavet�v��. Mutta heikompaa sukupuolta kohtaan
h�n oli kuin lammas. Tuo 40-vuotias mies, jonka omaatuntoa rasitti
useamman tonnin painoinen rikostaakka -- murhasta, sis��nmurrosta,
merirosvouksesta ja p�rssikeinottelusta myrkynsekoitukseen ja
v��rennyksiin saakka -- antoi mink� nokkelan naikkosen hyv�ns� kulettaa
itse��n talutusnuorassansa.

Sellainen h�n oli, tuo entinen soittoniekka, hurja kuin tiikeri
ja lauhkea kuin trubaduuri -- suuri vaara Englannille k�tketyss�,
salaper�isess� kaikkivaltiudessaan.

Nyt istui h�n "The sportsmanin" sisimm�ss� huoneessa ja tutki
s�hk�sanomaa, paksun is�nn�n huolestuneen n�k�isen� ollessa
kumartuneena h�nen ylitseen. S�hk�sanoma oli Parisista ja sen oli
allekirjoittanut Carpentier. Se kuului: _Burns l�yt�nyt Isabellan
muotokuvan Greyburnilta. Muutoin kaikki kunnossa. Onko minun ryhdytt�v�
tutkimuksiin?_

Charles Brookton kirosi itsekseen. Ne eiv�t muuten olleet mit��n
suoranaisia kirouksia, vaan pikemmin ik��nkuin rautatangolla kuritetun
sirkustiikerin syv�� murinaa.

-- Mit� se on? kysyi is�nt� innokkaasti.

Brookton katsoi hiukan vastahakoisesti selk�ns� takana olevaan paksuun
herraan.

-- Ei mit��n erikoista, sanoi h�n kartellen. Mutta miehemmeh�n kuolevat
kuin k�rp�set. Ja mist� helvetist� he kuolevat? -- T��lt� matkustaa
toinen toisensa j�lkeen hieman huvittelemaan onnistuneen kaappauksen
j�lkeen, ja sitten he kuolevat suutansa avaamatta. Eik� siin� ole
kylliksi, ett� poliisi on kintereill�mme, onko meid�n saatava viel�
yksi vihollinen? Jonakin kauniina p�iv�n� tulee meid�n vuoromme!

-- En pid� tuosta, mutisi is�nt� ja katsoi peloissaan ymp�rilleen,
ik��nkuin olisi ep�illyt jonkun salaisen vihollisen piilev�n nurkissa.
Onko sinulla jokin erityinen ep�luulo, Charles, vai mit� arvelet sen
olevan?

-- En tied� mit��n, vastasi Brookton synke�sti, mutta raskas k�si
lep�� p��ll�mme. Meid�n t�ytyy kiirehti� el�m��n, ennenkun se on liian
my�h�ist�. Anna minulle kaksinkertainen whisky, se terottaa ajatusta ja
helpottaa logiikkaa.

Is�nt� meni.

Charles Brookton j�i istumaan syviin ajatuksiin vaipuneena.

Meit� ahdistetaan kahdelta taholta, mutisi h�n, ja aseella, jota emme
tunne. Ja parhaat mieheni kaatuvat ymp�rilt�ni.

Sitten levisi hymyn tapainen noille ankaroille kasvoille.

-- Asia loppuu siihen, ett� meid�n t�ytyy pyyt�� apua poliisilta,
kuiskasi h�n. Se tapahtuu silloin ensim�ist� kertaa. Min�p� puhun
Isabellalle asiasta.

H�n tyhjensi whiskylasinsa, nousi maksamatta ja l�ksi.




VIII.

VALON PAPITAR.


Ylh��ll� Kensingtonissa uusien korttelien edustalla on pieni, vanha
huvila. Ei ole mit��n erityisesti puoleensavet�v�� tuossa vanhassa
rakennuksessa puutteellisine puutarhoineen ja huonosti hoidettuine
villiviineineen, joka nojaa rapistuneeseen aitaukseen.

Erikoisleimansa antaa sille suuri lasikatto, joka viittaa siihen, ett�
talossa asuu joku taiteilija tai mahdollisesti valokuvaaja.

L�hemmin tarkastaessaan l�yt��kin sis��nk�yt�v�st� pienen,
vaatimattoman kilven, jossa on hienoilla ja siroilla kirjaimilla:

_Isabella Duncan_ Valokuvaaja.

Er��n� kev�isen� iltap�iv�n� astui hyvin verhottu nainen portista
sis��n. H�n oli ilmeisestikin valokuvausateljeen asukkaita, sill�
muutaman minuutin kuluttua n�kyi vahva valonkajastus lasikaton kuvun
l�pitse.

Ken olisi saanut katsahtaa tiheiden akkunaverhojen taakse, olisi
iloisesti h�mm�stynyt.

Ei siksi, ett� nainen oli kaunis -- voihan olla montakin kaunista
naisvalokuvaajaa -- mutta se nuori nainen, joka juuri riisui
p��llysvaatteitaan hauskassa ja tilavassa ateljeessa, oli sangen
harvinainen ja erikoislaatuinen kaunotar.

H�ness� oli jotakin amatsonimaista. H�n oli pitk�, hartiakas ja
korkeapovinen. H�nen p��t��n saattoi ehk� sanoa liian pieneksi noin
pitk�lle ja komealle vartalolle, mutta korvaukseksi oli se tavattoman
kaunis, hieno ja hyvin muodostunut, ja tuhlaileva sallimus oli
asettanut sen jatkoksi kaulaile, joka kevyesti liikkui kaunismuotoisten
olkap�iden v�lill�.

Mutta h�nen koko olentonsa naisellisen rehevyyden, ruumiin kauniiden
viivojen houkuttelevaisuuden ja �rsytt�v�isyyden vastakohtana oli h�nen
silmiens� ilme. Se oli ihmeellisen kylm� ja kova. Katse oli merkillisen
kauast�ht��v� ja mit��n ilmaisematon. Eiv�tk� silm�t kuitenkaan olleet
vailla ihastuttavuutta, mutta niiden ter�ksenharmaassa v�riss� oli
omituinen, kylm� loiste. Se suojeli h�nt� miesten l�hentelemisilt� ja
oli ik��nkuin j��muurina kaikkea hakkailua ja kuhertelua vastaan.

Sellaiselta h�n n�ytti, tuo Kensingtonin naisvalokuvaaja. H�nen
kasvoillaan ei ollut ammattivalokuvaajan hymy�. H�nen p��ns� ei
n�ytt�nyt voivan kumartaa kenellek��n tai mink��n edess�, enemp�� kuin
h�nen mielens�k��n.

H�nen nimens� oli siis Isabella Duncan. Se ei sanonut juuri paljoa,
mutta kukaan, joka tunsi tuon 25-vuotiaan naisen, ei ep�illyt, etteiv�t
h�nen yhteiskunnallinen kasvatuksensa ja tietonsa olisi olleet sen
laatuiset, etteiv�t ne olisi voineet t�rvelty� mink��nlaatuisesta
huonosta seurasta.

H�n oli tosiaankin sangen omituinen nainen, joka osasi muutakin kuin
valokuvaamista. Mutta vain harvat tiesiv�t sen.

Yksi noista harvoista oli madame Curie Parisissa, Sorbonnen fysikalisen
maailman suuri valo.

Kun 18-vuotias, tuntematon Isabella Duncan saapui madame Curien luo ja
istuutui h�nen oppineisuutensa jalkain juureen, ei kukaan aavistanut,
mist� h�n tuli. H�nell� ei ollut yst�vi�, ei sukulaisia, oli kuin olisi
yksin�isyys h�net saartanut.

H�nen nuoruutensa ja kauneutensa her�ttiv�t suurta huomiota
madame Curien luennoilla. Mutta Isabella Duncan osasi pysytt��
nuoret fyysikot tarpeellisen v�limatkan p��ss�. H�n ei tehnyt
sit� kylmill� tai t�ykeill� sanoilla, vaan olentonsa ehdottomalla
luoksep��st�m�tt�myydell�.

N�ytti silt� kuin olisi h�n uhrannut kaikkensa tieteelle. Se sytytti
tulen h�nen tummiin silmiins� ja se vei h�net siihen suureen valon
maailmaan, joka k�tkee kaikki el�m�n salaisuudet. H�nest� ei tullut
ainoastaan madame Curien paras oppilas, vaan muutamia vuosia
kest�neiden uutterain opintojen j�lkeen h�n alkoi kulkea omia teit��n
siin� maailmassa, miss� valon syvimm�t salaisuudet aaltoavat tulijaa
vastaan.

Ja valosta tuli h�nen el�m�ns� -- h�nen kaikkensa.

H�n sai tohtorinarvon v�it�skirjalla kathodis�teist� ja n�ytti
kulkevan suurta tulevaisuutta kohden. Mutta sitten er��n� p�iv�n�
h�n t�ytti pienen matkalaukkunsa, lausui kaihomieliset j��hyv�iset
madame Curielle, jota h�n ei en��n koskaan saisi tavata, ja matkusti
Lontooseen. Joukko unhoitti h�nen nimens�. H�nest� tuli tuntematon
valokuvaaja Kensingtoniin, ja syv�sti salaper�inen varjo laskeutui
h�nen el�m�ns� yli. Eik� h�n kuitenkaan pysytellyt kokonaan
taka-alalla. M��r�ttyjen v�liaikojen per�st� h�n tuli Sohoon, miss�
otti osaa suuriin kansankokouksiin ja koetti levitt�� ��rimm�isyyteen
asti menevi� mielipiteit� syndikalistiseen suuntaan. Monet luulivat
h�ness� n�kev�ns� uuden Vera Sassulitshin, syvimm�n individualismin
leimuavan naisprofeetan - sen individualismin, jota yhteiskunta
nimitt�� rikokseksi.

Aluksi vastaanotettiin h�net ep�luuloisesti. Kansainv�lisen liiton
muodostivat ihmiset, jotka eiv�t antaneet vet�� itse�ns� nen�st� --
eiv�t edes mit� kauneimpien naisk�sien.

Mutta Isabella Duncanin kest�vyys, h�nen rauhallinen sitkeytens� ja
h�nen mielens� salainen hehku voittivat v�hitellen noiden kovien
miesten ep�luulot. H�n tuli heid�n kokouksiinsa, mutta viel� ei h�nelle
uskottu heid�n suunnitelmiansa.

Sellainen oli tilanne sin� iltap�iv�n�, kun Isabella Duncan riisui
p��llysvaatteitansa Kensingtonin pieness� valokuvaamossa. Kiirehtim�tt�
riisui h�n muutkin vaatteensa ja j�i kotvaseksi seisomaan ohuessa
paidassaan. Vastap��t� h�nt� oleva peili kuvasti ihanan ruumiin
samalla kertaa voimakkaine ja hienorakenteisine jalkoineen, mutta h�n
ei kiinnitt�nyt siihen huomiotaan. H�n oli ilmeisestikin jo luopunut
kaikesta naisellisesta turhamaisuudesta.

Ja kuitenkin s�teili h�nest� loiste, joka olisi saanut useimpain
miesten syd�met sykkim��n tahdissa veren ihmeellisen kaipauksen kanssa.
Oli kuin olisi h�nen jauhonvalkoinen ihonsa loistanut, kuin olisi
jokaista h�nen ruumiinsa piirrett� ymp�r�inyt kajastus, joka tuli ja
meni ja leikki h�nen marmorinvalkoisilla j�senill��n.

Valon papitar h�n oli, seisoessaan siin� korkeana ja liikkumattomana.
Kasvot eiv�t ilmaisseet suorastansa surua eiv�tk� iloa, vain ylev��
rauhaa. H�n n�ytti naiselta, joka ei odota paljoa el�m�lt� -- vailla
suuria vastoink�ymisi�, mutta my�s ilman toivoa tai kaipausta.

Silloin h�nen ovellaan �kisti soitettiin.

H�n s�p�hti h�mm�styksest� ja tyytym�tt�myyden ryppy n�kyi h�nen
puhtaalla, valkoisella otsallaan.

H�n k��riytyi v�lj��n viittaan, napitti sen huolellisesti ja meni
ovelle. H�n n�ytti silm�nr�p�yksen ep�r�iv�n, mutta sitten h�n nopeasti
p��tti avata oven.

-- Kuka siell� on? kysyi h�n.

-- Brookton, vastasi ��ni pime�st� k�yt�v�st�. Suo anteeksi, ett�
h�iritsen sinua, mutta kysymyksess� on asia, josta minun t�ytyy puhua
kanssasi.

-- Hyv� on, toveri, vastasi tytt� tyynesti. Astu sis��n!

Brookton sulki huolellisesti oven j�lkeens�.

-- Ei kukaan ole n�hnyt minua, kuiskasi h�n ja piti k�tt��n silmiens�
edess� voimakkaan valon takia. Mutta tilanne on sellainen, ett� minun
t�ytyy puhua kanssasi t�n� iltana. Viisi parasta miest�mme on kuollut.
Joku ahdistaa meit� aseilla joita emme tunne.

Isabella istuutui rauhallisesti ja pyysi my�h�ist� vierastaankin
painamaan puuta.

-- Meid�n kaikkien on kerran kuoltava, sanoi h�n v�linpit�m�tt�m�sti

Brookton katsoi h�neen h�mm�styneen�.

Sitten h�n ny�kk�si.

-- Niinp� kyll�, sanoi h�n, mutta me emme tahdo kuolla
sis�llesuljettujen rottien tavoin. Me tahdomme puolustautua. Pian ehk�
tulee meid�n omakin vuoromme.




IX.

"TOVERUSTEN" KESKEN.


Syntyi lyhyt vaitiolo.

Brooktonin ankariin ja ter�viin silmiin oli tullut ihmeen ahnas ilme.

Sitten kumartui h�n nuoren naisen puoleen, joka istui vastap��t� h�nt�
k�det syliss�. H�n aikoi sanoa jotakin, mutta sanat ik��nkuin j��tyiv�t
h�nen huulilleen tyt�n kylm�n, hajamielisen ilmeen vuoksi.

-- Tunsitko Greyburnia? kysyi h�n �kki�.

Isabella katsoi h�neen hajamielisesti.

-- Yht� paljon kuin kaikkia noita toisiakin, vastasi h�n. H�n k�vi
t��ll� ja valokuvautti itsens� v�h�� ennen l�ht��ns� Pariisiin. Olen
juuri kehitt�nyt levyn. Kuva on aivan erinomainen.

H�n nousi ja meni ateljeen taustalle, mutta tuli heti takaisin suuri
kabinettikuva k�dess��n.

-- Se on hyv�, eik� olekin? sanoi h�n melkein v�jyv� ilme harmaissa
silmiss��n.

Brookton katseli valokuvaa tarkoin,

-- Merkillinen muotokuva, mutisi h�n. En ole koskaan ennen n�hnyt
tuollaista v�ris�vy�. Voisi melkein ennakolta sanoa, ett� mies on
kuollut. Kuolema on ik��nkuin merkitty h�nen kasvojenpiirteisiins�.
Tuo vihre�n keltainen v�ri on kuoleman oma v�ri. Koko valokuvassa on
jotakin kammottavaa.

-- Niin, olet oikeassa, sanoi Isabella miettiv�isesti. Mutta miksi
kysyt, tunsinko Greyburnia erityisesti?

Brookton kohautti olkap�it�ns�.

-- No, enp� oikein tied�, sanoi h�n. Olen saanut ilmoituksen er��lt�
tuttavalta Parisista. Tunnethan Parmentierin?

-- Tunnen.

-- H�n ilmoittaa, ett� Greyburnin ruumiilta on l�ydetty sinun
valokuvasi.

Isabella k��ntyi nopsasti Brooktoniin p�in.

-- Mit� tarkoitat? Luuletko minun antavan valokuvani kenelle tahansa?
En kuulu sen lajin ihmisiin, jotka valokuvauttavat itsens�. T�ss� on
varmaan jokin v��rink�sitys.

Brooktonin mieli n�ytti keventyv�n.

-- Sit� saatoin ajatellakin, sanoi h�n. Se oli amat��rivalokuva.
Greyburn lienee ottanut sen tiet�m�tt�si. Mutta min� en pid� siit�,
sill� sin� voit tulla sekoitetuksi juttuun. Ralph Burns, tuo
helvetinkoira, on ottanut asian hoteisiinsa ja nyt h�n kai nuuskii koko
maan etsiess��n t�m�n kirotun valokuvan alkuper��.

-- Mutta mit� merkityst� sill� voi olla? Enh�n min� voi kielt�� ihmisi�
kuljettamasta valokuvaani taskussansa. Eik� suinkaan kukaan voi tulla
sen johdosta syytt�m��n minua jostakin osallisuudesta Greyburnin
kuolemaan. -- Vai mit� sin� asiasta arvelet?

Brookton ei vastannut heti. H�n istui ja katseli synk�sti eteens�.
H�nen voimakkaat, kivikovat kasvonsa olivat aivan liikkumattomat,
lukuunottamatta luonnottomasti v�risevi� sieraimia.

-- Isabella, sanoi h�n k�he�ll� ��nell�, meid�n t�ytyy ter�st�yty�
vihollista vastaan. Se vaanii l�hell�mme. Ennen me uhkasimme
yhteiskunnan j�senten henke� ja omaisuutta, olimme Westendin kauhuna.
Mutta nyt on hirmu meid�n itsemme kimpussa, siit� ei ole ep�ilyst�k��n.
Viisi toveriamme, jotka kirjaimellisesti ovat j�ykistyneet kuoliaiksi,
huutavat kostoa ja taasen kostoa. -- Kuulehan, Isabella, meid�n t�ytyy
olla viisaita ja varovaisia, muuten joudumme pilkanalaisiksi. Sill�
kyll�h�n se on naurettavaa, ett� meid�t, jotka p�� pystyss� ja omatunto
puhtaana tunnustamme murhan ja varkauden evankeliumia, voitetaan omilla
aseillamme -- murhataan kuten teurasel�imet, ilman ett� me voimme n�hd�
sit� k�tt� tai niit� k�si�, jotka ottavat henkemme? Huomenna ehk� on
minun vuoroni...

-- Niink� luulet? kysyi Isabella ��nenpainolla, joka pani Brooktonin
katselemaan h�nt� ihmeiss��n.

-- Niin, minusta ik��nkuin tuntuu silti, sanoi h�n. Mutta sin� sanot
sen niin merkillisesti. Tied�tk� jotakin tai onko sinulla joitakin
aavistuksia...?

-- Mit�p� min� tiet�isin? sanoi Isabella kartellen. Enh�n tunne
ket��n meid�n piirimme ulkopuolelta -- k�yh� fyysikko ja valokuvaaja
Kensingtonissa.

Brookton kumartui h�nen puoleensa. H�n teki liikkeen, ik��nkuin olisi
tahtonut tarttua tyt�n k�siin, mutta muuttikin mielt�ns�.

-- Jos min� kuolisin, sanoi h�n, tulisitko silloin pahoillesi?

H�nt� vastap��t� istuva nuori nainen n�ytti �kki� tulevan kovin
liikutetuksi. Heikko puna n�kyi h�nen marmorinkalpealla hipi�ll�ns�,
mutta h�nen silm�ns� s�ilyttiv�t tyynen ja kylm�n ilmeens�.

Brookton n�ki h�nen liikutuksensa ja kaikkien itserakkaiden miesten
tavoin v��rinymm�rsi sen omaksi eduksensa.

-- Pid�tk� minusta hiukan? kysyi h�n innokkaasti. Voisitko esimerkiksi
ajatella naimisiinmenoa minun kanssani?

Isabella nousi kiivaasti seisoalleen.

-- En ja tuhat kertaa en! sanoi h�n kovasti ja syd�nt� vihlovasti.

Sitten h�n hiukan rauhoittui.

-- En ole niit� naisia, joiden kanssa menn��n naimisiin, jatkoi h�n
��nell�, jonka turhaan koetti saada lempe�ksi ja s�yse�ksi. Min� kuulun
Dianan armeijaan ja voin ajatella itselleni vain _yht�_ puolisoa.

-- Mik� h�nen nimens� on? kysyi Brookton j�nnittyneen�.

-- Viha, vastasi Isabella pilkallisesti. Ja h�nen kanssaan on minulla
lapsi, jonka nimi on kosto. Niin, viha ja kosto ovat ainoat sukulaiset,
mit� minulla on t�ss� maailmassa. Kaikki muut ovat kuolleet -- aikoja
sitten... Mutta �lk��mme syventyk� yksityisiin tunteisiimme, jatkoi
h�n tavalliseen rauhalliseen tapaansa... Koska olemme n�in hyv�t
toverukset, tekisi mieleni valokuvata sinut. Onko sinulla mit��n sit�
vastaan?

Brookton istui p�� painuksissa, muutoin olisi h�n huomannut tyt�n
silmiss� n�kyv�n kamalan ilmeen. Sellaiselta oli Circe varmaan
n�ytt�nyt muuttaessaan Odysseuksen miehet sioiksi.

-- Ei, vastasi h�n puoli��neen.

-- Tahdon koetella uutta valoani, jatkoi Isabella. Se on t�h�n asti
antanut minulta erinomaisia tuloksia.




X.

PAHOLAISEN SILM�.


Brookton katsahti kelloon.

-- Haluan sit� mielell�ni, sanoi h�n. Mutta minun on tavattava er�s
henkil� t��ll� Kensingtonissa. H�n on odottanut minua v�hint��n
nelj�nnestunnin, mutta asia on pian toimitettu. Voin suoriutua h�nest�
puolessa tunnissa ja sitten olen sinun k�ytett�viss�si.

Isabella n�ytti pettyneelt�.

-- Mutta ei my�hemmin kuin puolen tunnin kuluttua, sanoi h�n. Olen
v�syksiss� ja tahdon kernaasti menn� aikaisin vuoteeseen.

Brookton veti p��llystakin ylleen ja l�ksi. Nuori nainen katsoi
synk�sti h�nen j�lkeens�.

-- H�n on minun vallassani, mutisi h�n, eik� h�n ole v�ltt�v�
kohtaloansa.

Sitten riisui h�n lev�tin ylt�ns� ja pukeutui pitk��n kumikaapuun.
Sen j�lkeen pani h�n samanlaisesta kankaasta valmistetun p��hineen
p��h�ns�. P��hine peitti koko kasvot, mutta silmi� varten oli
siihen leikattu kaksi reik��. N�m� reij�t oli kuitenkin varustettu
jonkinlaisilla vahvasti opaalinv�risill� laseilla.

Pienell� avaimella h�n avasi sein�verhon peitossa olleen oven ja astui
pieneen huoneeseen, jota valaisi yksi ainoa punainen lamppu. Se oli
pienoislaboratorio, t�ynn� fysikalisia kojeita.

Nuori nainen pani er��n dynamon liikkeelle. Se surisi ja s�hisi, mutta
sitten muuttui ��ni v�hitellen vienoksi, laulavaksi huilun��neksi.

Huoneen keskell� olevalla p�yd�ll� oli reflektori, jonka pohjalla n�kyi
lapsen p��n kokoinen lasipallo.

Isabellan huomio tuntui erityisesti olevan kiintynyt lasipalloon, joka
himme�sti loisti tuossa hillityss� punaisessa valaistuksessa.

�kki� tuli siihen v�ri�. Oli kuin olisi pallon sisustasta
putkahtanut esiin yksi ainoa ter�v� s�de, sinert�v� ja pureva kuin
toledolaismiekka. Mutta seuraavassa silm�nr�p�yksess� muuttui s�de
sinisest� sinipunervaksi ja k�vi merkillisen himme�ksi. N�ytti silt�
kuin olisi valoa vaimennettu, mutta sit� kesti ainoastaan muutamia
sekunteja, sill� ilman mit��n v�liastetta puhkesi reflektorista leve�,
valtainen valovirta. Se t�ytti koko huoneen loistollaan ja oli vahvasti
myrkynvihre�, kuten vanha vaski.

Tuossa voimakkaassa ja myrkyllisess� v�riss� oli jotakin kammottavaa,
mutta kamalinta oli, ett� itse lasipalloa n�ytti ymp�r�iv�n kaksi
maidon-valkoista viirua, mink� vuoksi vihre� valo tuijotti avaruuteen
niinkuin �isen petoel�imen silm�ter�.

Se n�ytti suunnattomalta, kovasti ulosp�in pullistuneelta silm�lt�,
ja sen ilme oli kummallista laatua. Se oli selv�sti ilkipintainen ja
uhkaava koko helottavassa loistossaan.

On ihmisi�, jotka ovat luonnottoman herkki� hyvin voimakkaille
v�reille. Sellaiset ihmiset olisivat sairastuneet, jos he olisivat
joutuneet vastatusten tuon kauhean, saatanallisen vihre�n v�rin kanssa,
joka ik��nkuin kumpusi esiin j�ttil�issilm�st�.

Ja ihmeellisint� kaikesta oli, ett� silm� ik��nkuin eli. Sen
ilme vaihtui -- k�skev�st� ja pilkallisesta ilkipintaiseksi ja
kostonhimoiseksi. Siten lienee se kerran loistanut Danten helvetin
salatuissa komeroissa. Niin -- sellainen varmaankin on langenneen
valonenkelin silm�, suuren paholaisen silm�.

Mutta t�m�n vihre�n helvetin keskell� seisoi Isabella Duncan korkeana,
hoikkana ja liikkumattomana. Pitk�ss� kaapussaan ja merkillisess�
p��hineess��n h�n muistutti jotakin keskiajan munkkia, joka
salaisuudessa palvoi salatieteit� ja niiden h�m�ri� mysterioita.

Huoahtaen pys�ytti h�n dynamon ja silm� k�vi �kki� himme�ksi ja
ilmeett�m�ksi. Valkoiset viirut katosivat ja niiden tilalle tuli
sinivioletti v�ris�vy, joka sitten v�hitellen muuttui syv�sti
punakeltaiseksi varjoksi. Lopuksi oli j�lell� ainoastaan pieni hehku
syv�ll� pallon sisustassa, mutta sitten sekin katosi.

Mit� suurimmalla varovaisuudella otti ihmeellinen valokuvaaja
reflektorin ja kantoi sen sein�lle, jossa olevan pienen luukun h�n
avasi. Siihen asetti h�n kummallisen kojeen siten, ett� siit� l�htev�t
s�teet saattoivat langeta suoraan siihen paikkaan, mihin h�nen oli
tapana asettaa asiakkaansa.

Senj�lkeen h�n meni huoneen taustalle ja avasi pienen kaapin. Nuori
nainen n�ytti potevan jonkinlaista hermostuneisuutta, sill� kaapin
seinist� loistivat h�nt� vastaan viidet kammottavat kasvot. Himme�n
vihre� kajastus lep�si noiden miesten yll�, jotka lasimaisin silmin
tuijottivat h�neen. N�ytti silt� kuin olisivat valokuvat olleet
fosforiin kastetut, mutta kasvojenpiirteet vaikuttivat samalla
kamalan el�vilt�. Oli kuin olisivat ne palaneet vihre�nkeltaisessa
fosforitulessa. Noiden viiden merkillisen valokuvan joukossa oli
my�skin Greyburnin, joka oli tehnyt Brooktoniin niin kammottavan
vaikutuksen.

Jos suuri pahantekij� olisi saanut n�hd� t�m�n pienen kuvakokoelman,
olisi h�n varmaan tuntenut mielens� viel�kin enemm�n masentuvan. Sill�
n�m� viisi miest�, joiden kaikkien kasvoilla oli kuoleman leima, olivat
juuri samat, joiden salaper�inen kuolema oli her�tt�nyt poliisin
ja tiedemaailman huomiota. Siin� oli Leighton, Musgrave, Greyburn
ja nuo toiset, jotka niin �kki� ja odottamatta olivat vaeltaneet
ijankaikkisuuteen -- ainoankaan l��k�rin voimatta osoittaa heid�n
kuolemansa syyt�.

Oli ilmeist�, ett� Isabella tiesi t�st� asiasta enemm�n kuin kukaan
muu. Eik� tuo ihmeellinen nainen n�ht�v�sti ollut lainkaan tunneherkk�.
H�n nautti noiden vihre�nkalpeiden miesten katselemisesta, ja j�lleen
sulkiessaan kaapin h�n nauroi itsekseen kuminaamion takana. Se oli
naurua, joka tuntui olevan per�isin syvimm�st� helvetist� taikka
mielipuolen kammiosta.

H�n sai kuitenkin takaisin tavallisen rauhallisen ilmeens�, riisui
ylt�ns� kumivaatteet ja odotti k�rsim�tt�m�n� Brooktonin paluuta.

Kului sek� tunti ett� kaksi tuntia.

Mutta Charles Brooktonia ei valokuvattaisi sin� iltana. Ehk�p� se
pelasti h�nen henkens�.




XI.

PIKKU HERRA.


Brookton tapasi etsim�ns� miehen pieness� kahvilassa muutaman
asuntokorttelin p��ss� Isabella Duncanin asunnosta.

Niin -- sana "mies" ei ehk� ole oikea nimitys sille pienelle
keikarimaiselle nuorukaiselle, joka savuke suussa ny�kk�si Brooktonille
siit� loukosta, miss� h�n istui. Mutta muuten ei h�n ollut hullumman
n�k�inen. H�n oli hyvin k�herretty, kaunis kuin parturiadonis, ja
h�nell� oli hurmaavat silm�t.

H�nen nimens� oli Max. Oliko se ristim�- vaiko sukunimi, sit� ei kukaan
tiennyt.

Mit� h�n teki, sit�k��n ei kukaan tiet�nyt. H�nen p��toimenaan n�ytti
olevan kaduilla ja kahviloissa maleksiminen ja New Bondstreetilt�
ostettujen savukkeiden poltteleminen. H�nell� oli paljon maksavat
elintavat, tuolla Max hyv�isell�, ja vaatteet "istuivat" t�ysin
moitteettomasti h�nen tymp�isev�n uljaalla vartalollaan.

Mutta tuolla nuorella, turmeltuneella pojalla pieness�, hyvinhoidetussa
olemuksessaan oli muuan harvinainen ominaisuus. H�nell� oli tavattoman
hyv� muisti ja h�nen tuttavapiirins� eri kansankerroksissa oli
suunnattoman suuri. Pikku Max oli vaeltava genealoginen sanakirja. H�n
oli suoraan sanoen provokaattori, eik� h�n k�ytt�nyt oikealla tavalla
niit� lahjoja, joilla sallimus oli h�net varustanut, mutta h�n eli
n�kemisest� ja kuulemisesta ja h�n k�ytti p�ivitt�isi� kokemuksiansa
eritt�in tuottavalla tavalla. H�n teki rahaa melkeinp� kaikesta,
mit� sattui saamaan selville, ja h�n eli hyvin ja huolettomasti
varomattomien l�him�istens� varomattomien tekojen kustannuksella.

Lukuunottamatta pakkoty�t�, ulosmittausta ja rahojenkirist�mist� ei ole
huonompaa elinkeinoa. Mutta ��rimm�isyydet koskettavat toisiansa, sill�
Max oli nuoruudessaan aijottu johonkin suureen. Maailmansota lakaisi
h�net pois, kun h�n nelj�ntoista vuotiaana oli eversti saksalaisessa
rykmentiss� ja hallitsevan saksalaisen ruhtinaan toinen poika.

Mutta nyt ei en��n ole everstej� ja ruhtinaat ovat painolain voimasta
vaipuneet proletariatiksi.

Sill� tavoin vaelteli Max sinne t�nne, mukanaan j��nn�s ylh�isyydest��n
ja erinomaisesta kasvatuksestaan.

Brookton k�ytti h�nt� visusti hy�dyksens�. Max ei ollut mik��n eritt�in
etev� j�sen yleisess� pahantekij�in ammattikunnassa. Olihan h�n tosin
hieman askarrellut taskuvarkauksien teossa, mutta t�ll� alalla, johon
h�n olisi hienoine, kapeine sormineen pit�nyt sopia erinomaisesti, ei
h�n tosiaankaan ollut mit��n suurt�it� toimittanut.

Mutta sen sijaan h�n oli vainukoira jumalan armosta. Samoinkuin
kaikki huonoluonteiset miehet ja naiset, oli h�nkin intohimoinen
savukkeenpolttaja, mutta savu ei ollut heikent�nyt h�nen hienoa
nen��ns� ja varmaa vainuansa.

Nuori Max oli vastik��n tullut Parisista, jonne h�net oli l�hetetty
"varjoamaan" Ralph Burnsia.

H�n antoi raporttinsa honottavalla ��nell�, joka muistutti saksalaisten
upseerien ��nt� ennen sotaa.

Burns ei ollut voinut saada selville juuri mit��n, ei ainakaan aluksi.
Skotlantilainen verikoira oli ensim�isin� p�ivin� ollut pahalla
tuulella. H�n oli nuuskinut kaikki loukot, mutta ei ollut l�yt�nyt
pienint�k��n j�lke�. Maxin mielest� asia olikin meikein toivoton. H�n
esitti my�s sen mahdollisuuden, ett� poliisi varmaankin tyytyv�isen�
hieroi k�si�ns� Sohon ammattiseikkailijain ja -pahantekij�in
keskuudessa tapahtuneen suuren mieshukan johdosta.

T�ss� piti pikku Max taidepaussin, samalla kun sytytti uuden savukkeen
nikotiininkeltaisilla sormillaan.

-- Mutta, sanoi h�n tyynesti, ik��nkuin nauttien joka sanasta, minulla
on teille er�s toisen uutinen. Tied�tk�, kenen kanssa olin yhdess�
matkalla kanaalin yli?

-- En, sanoi Brookton v�linpit�m�tt�m�sti,

-- Se oli muuan mies, joka her�tt�� teiss� suurta mielenkiintoa.

Brookton kohautti olkap�it�ns�.

-- Vain harvat miehet her�tt�v�t mielenkiintoani, sanoi h�n synk�sti.
No, puhukaa suunne puhtaaksi!

Max tarkasti huolellisesti savukkeensa p��t�. Sitten veti h�n
pitk�n haijun, puhalsi savun ulos sieramiensa kautta ja seurasi
sinisenharmaita savupatsaita j�nnittynein mielenkiinnoin. Savupilven
sekaannuttua muuhun huoneustossa leijailevaan likaiseen savuun, sanoi
h�n uneliaasti:

-- Se oli tohtori Jonas Fjeld.

Brookton s�ps�hti.

-- Vai niin, onko h�n taas kummittelemassa, mutisi h�n. Otaksuttavasti
oli h�n yhdess� Burnsin kanssa? kysyi h�n.

Max ny�kk�si.

Brookton katsoi synk�sti eteens�, sitten nauroi h�n viekkaasti.

-- Silt� taholta ei meill� t�ll� kertaa liene mit��n pel�tt�v��.
Kenties sen sijaan saamme apua tuolta kirotulta tohtorilta. Asiahan on
aivan p��laellansa, nyt on meid�n pakko suojella itse�mme rikoksilta.
Meid�n t�ytyy k��nty� poliisin puoleen saadaksemme apua -- hahhahaa!

Max katsoi ihmeiss��n yl�s, sill� Brooktonin nauru oli ihmeen kovaa ja
onttoa.

-- Eik� voitaisi ajatella, alotti Max, heitt�en toisen jalkansa toisen
yli, ett� tuolla tohtori Fjeldill� on jotain tekemist� yst�viemme
kuolemantapausten kanssa. H�nh�n kuuluu olevan mit� pahimman laatuinen
anarkistiensy�j�.

Brookton kohautti olkap�it�ns�.

-- Sin� et ilmeisestik��n tunne sit� miest�, sanoi h�n. Tohtori Fjeld
on paha vihollinen, mutta h�n ei ole salapoliisi eik� salamurhaaja.
Olen varma siit�, ett� h�n sekaantuu t�h�n asiaan ainoastaan siksi,
ett� se on h�nest� mielenkiintoinen. Sinun omatkin huomiosi viittaavat
siihen.

Nuori mies ny�kk�si.

-- En pid� h�nen k�sist��n, sanoi h�n hiukan vapisten.

-- Sit� eiv�t tee monet muutkaan, mutisi Brookton ja katsoi
kelloansa... Kuolema ja kirous, jatkoi h�n, minun t�ytyy kiiruhtaa,
Isabella Duncan istuu odottamassa.

H�n nousi, mutta Max istui v�linpit�m�tt�m�n� paikallaan.

-- Isabella Duncanista puheen ollen, sanoi h�n uneliaasti, on minulla
sinulle jotakin kerrottavaa. Arvelen sen her�tt�v�n mielenkiintoasi.
Sinun t�ytyy luopua tuosta vierailusta, Isabella saa odottaa. Se on
pitk� ja j�nnitt�v� juttu. Mutta minun on saatava jotakin juodakseni.
Jospa t�ss� kirotussa luolassa voisi saada edes absintin!

Brookton rypisti kulmiansa, mutta istuutui j�lleen.

-- No, anna kuulua! sanoi h�n.

Silloin alkoi Max kertoa, ja kokonainen laatikko savukkeita muuttui
savuksi, ennenkuin h�n lopetti.




XII.

H�M�R� JUTTU.


Brooktonin j�lleen noustessa oli kokonainen tunti kulunut, mutta h�n ei
en��n katsonut kelloansa. Eik� h�nell� liioin n�ytt�nyt olevan kiirett�
l�hte� liikkeelle. Noihin ankaroihin kasvoihin oli tullut ihmeen
huolestunut ilme, her��v� ep�luulo, tukahutettu raivo -- ik��nkuin
verikoiralla, joka ei ole oikein varma siit�, ett� on aika puraista.

Sitten suuntasi h�n ihmissy�j�nsilm�ns� pikku Maxiin.

-- Oletko varma kaikesta tuosta? kysyi h�n uhkaavasti.

Nuori mies katsoi puoliksi s��liv�sti h�nen ohitseen.

-- En koskaan erehdy sellaisissa asioissa, sanoi h�n v�linpit�m�tt�min
elein. Ja sit�paitsi on muuan seikka, joka tekee sen viel�
uskottavammaksi. Ja se on, ett� min�, p�invastoin kuin kaikki muut, en
ole rakastunut Isabella Duncaniin.

-- Tuhmuuksia, mutisi Brookton.

-- Ja sin� olet eniten rakastunut heist� kaikista, jatkoi nuorukainen
s��lim�tt�m�sti. Niin -- luulenpa, niin totta kuin Jumala minua
auttakoon, ett� sin� olisit voinut menn� naimisiin tuon sfinksin kanssa.

Brookton katseli poisp�in. Tuo kirottu poikarakkari oli n�hnyt liiankin
oikein. Eih�n ollut kulunut kuin muutamia harvoja tunteja siit�, kun
h�n oli laskenut syd�mens� tuon kylm�n amatsoonin jalkojen juureen.

-- Kuka h�n sitten on? kysyi h�n v�ltellen.

-- Senkin voisin ehk� sanoa sinulle, vastasi Max ja nousi hitaasti.
Mutta pid�n parempana odottaa, kunnes tied�n asiasta hieman enemm�n.

Brookton rypisti kulmiansa. Ep�varmuus ja ep�ilys, joka viime
puolentunnin kuluessa oli herpaissut h�nen tahtoansa, oli yht'�kki�
h�vinnyt. Nyt oli h�n j�lleen valtias, joka vaati tottelevaisuutta ja
alistuvaisuutta.

-- T�m� on hyvin vakava asia, sanoi h�n pakoittautuen rauhalliseksi.
Tutkin sen itse ja henkil�kohtaiset tunteeni saavat olla kokonaan
syrj�ss�, siit� voit olla vakuutettu. Mutta min� vaadin, ett� kortit
pannaan p�yd�lle. Min� en ole niit�, jotka tyytyv�t vihjailuihin ja
kieroiluihin. Sin� olet hitonmoinen mies, Max, sen tied�n. Mutta sin�
vihaat naisia. Luulenpa toisinaan, ett� sin� olet hieman kade Isabella
Duncanille h�nen kasvavan vaikutusvaltansa takia.

Max hymyili, mutta se ei ollut mit��n miellytt�v�� hymy�.

-- Vai niin, sin� siis luulet, ett� min� aijon houkutella sinut ansaan?

-- Niin, ennemmin tai my�hemmin. Sinulla tulee aina olemaan
juonittelunhalu veress�si, se on synnynn�ist�. Minulle on
sanottu, ett� is�si oli taitava valtiomies eli toisin sanoen yksi
suurimmista l�rp�ttelij�ist� raiskatussa Saksanmaassa. Mutta varo
itse�si, poikaseni, me emme salli pienten savukkeennielij�in astua
varpaillemme... Ja vaikka se, mit� kerrot Isabella Duncanista, olisikin
totta, niin mit� pirua se todistaa? Eiv�tk� meid�n kaikkien k�det
ole veress�? Mit� sin� muuten tied�t Lewinin ja Isabellan v�lisest�
suhteesta? Kenties mies jollakin tapaa ahdisti Isabellaa. Se olisi
h�nen, tuon naistenmets�st�j�n, tapaista.

-- Mutta h�nh�n on toverimme, v�itti Max, ja h�nen ylemmyytt� osoittava
asentonsa yht�kki� ik��nkuin murtui.

-- Niin, se on kyll� totta, vastasi Brookton. Ei koskaan ole ihmisen
kuolema tehnyt minuun sellaista vaikutusta. Mutta joka tapauksessa h�n
on varmasti tehnyt tyt�lle jonkin h�pe�llisen ehdotuksen -- kenties
h�n suorastaan yritti tehd� v�kivaltaa h�nelle... Siin� tapauksessa ei
olisi ihme, jos...

Max oli �kki� noussut yl�s.

-- Tuo on pelkk�� lorua, sanoi h�n kiukkuisesti. Isaac Lewin oli kuin
vahaa h�nen k�siss��n. H�n oli ehk� verenhimoisin meist� kaikista,
mutta h�n oli my�s heikoin. Isabella olisi helposti v��nt�nyt h�nen
niskansa nurin. Varo itse�si Brookton, ettei sinua jonakin kauniina
p�iv�n� l�ydet� London Bridgelt� myrkytetty tikari hartiaisi v�liss� --
aivan kuten Isaac Lewin.

Brookton tuijotti synk�sti eteens�.

-- Mutta miksi paholaisen nimess� h�n otti h�net hengilt�? Siihen
t�ytyy joka tapauksessa olla syyns�. Ei suinkaan ihmisi� pistet�
myrkytetyill� tikareilla kuoliaiksi vain huvin vuoksi?

Max nauroi pilkallisesti, karistaessaan savukkeestaan tuhkaa
kaakeliuunin kylke� vastaan.

-- Sin� olet sokea, Charles hyv�, sanoi h�n etev�mmyytt� ilmaisten.
Sin� olet takertunut rakkauden harmaaseen verkkoon. Eik� voida
ajatella, ett� Isabella hautoi jonkinlaisia kostonajatuksia? Sinun
pit�isi hiukan ottaa selkoa tuon nuoren naisen yksityisel�m�st�,
ennenkuin otat rakastuaksesi h�neen. Mik� est�� h�nt� esimerkiksi
olemasta urkkija?

-- Sellainen h�n ei ole.

-- Ei, sit� en min�k��n usko, mutta h�n on pahempi kuin urkkija. H�n on
nainen, joka vihaa. Ja ket� vihaa h�n eniten? Niin, omia tovereitansa.

-- Sin� kaiketi uskot my�s, ett� h�n on surmannut viisi yst�v��mme
Parisissa? sanoi Brookton pilkallisesti.

Max ny�kk�si.

-- Olen useasti ajatellut sit� viime p�ivin�, sanoi h�n ja katsoi
Brooktonia suoraan silmiin. Mutta en tahdo saada sit� oikein ly�m��n
yhteen. H�nell�h�n on muun muassa kiist�m�t�n todistus muuallaolostaan.

-- Sin� puhut kuin mielet�n, sanoi Brookton torjuen. Mutta sin�
mainitsit koston. Mit� kostettavaa Isabella Duncanilla olisi?

-- En tahdo mielell�ni sanoa mit� ajattelen, sanoi Max. Sill� en ole
asiastani aivan varma. Mutta h�nen is�ns� ehk� voisi meille siit�
kertoa. H�n asuu t�ss� l�hell�. H�n on vanha sokea, nen�t�n ja korvaton
mies. Luulen, ett� h�n on minulle kaukaista sukua. H�n oli kerran
Romanovien sukuun kuuluva suuriruhtinas. Bolshevikit saivat h�net
k�siins� ja riistiv�t h�nelt� useimmat h�nen j�senist��n. Ja tied�tk�,
kuka oli heid�n etunen�ss��n?... Sin� n�ht�v�sti aavistat sen. Se oli
sama Isaac Lewin, joka sai tikarin hartiainsa v�liin muutamana y�n�,
kulkiessaan er��n naisen kanssa London Bridgen yli.

-- Ja nainen?

-- H�n oli Isabella Duncan, suuriruhtinaan ainoa tyt�r, Sorbonnen
fysikaalinen hirvi�, Kensingtonin valokuvaaja, Charles Brooktonin
platonisen rakkauden esine. Ja ellet minua usko, niin voit menn� h�nen
luokseen ja sanoa h�nelle terveisi� Max serkulta ja pyyt�� h�nt� kuinka
ep�kohteliaasti tahansa menem��n helvettiin.




XIII.

VALOKUVA.


Mutta Isabella Duncan istui ja odotti turhaan, tyynen� ja osoittamatta
k�rsim�tt�myyden tai suuttumuksen merkkej�.

Kolmen tunnin kuluttua h�n heitti pois kumipukunsa, riisuutui
verkallensa ja meni yksinkertaisesti sisustettuun makuuhuoneeseensa.
H�n j�i hetkeksi istumaan vuoteen reunalle ja tuijotti tavattoman
kauniisiin s��riins�, mutta h�n ei katsellut niit� mink��nlaisella
turhamaisella tyydytyksell�. H�nen ajatuksensa asustivat tykk�n��n
toisessa maailmassa -- suurissa, valaistuissa saleissa, miss� univormut
ja koristeet salamoivat. Mutta kaikkien n�iden ihmisten joukosta
ajatteli h�n vain yht� ainoata miest�, pitk��, komeata, kenraalin
pukuun puettua upseeria, jolla oli lempe�t, iloiset kasvot. Se oli
h�nen is�ns�.

Voi -- miehen oli t�ytynyt k�rsi� siit�, ett� oli syntynyt korkeaan
asemaan. Vallankumous oli riist�nyt h�nelt� kaikki, h�nen perheens�,
h�nen rikkautensa, h�nen ulkon�k�ns� ja h�nen aistimiensa t�yden
k�yt�n. Politilliset verikoirat olivat leikanneet h�net palasiksi ja
loput, mit� h�nest� oli j�ljell�, sulkeneet er��seen vaivaistaloon.
Eiv�tk� nuo t�hteet saaneet edes kuolla. Olosuhteiden hiukan
parannuttua tuli nuori, surupukuinen nainen ja vei mukanaan ulkomaille
sen, mik� kerran oli ollut Ven�jin korkea-aateliston kaunistus.

Sellainen on vallankumous, kamalin, ihmisi� raaistuttavin poliittinen
ilmi�, mit� on olemassa. Lauluissa sit� ylistet��n jonakin sellaisena,
jolla on tekemist� vapauden kanssa. Mutta vapautta ei saavuteta
l�rp�ttelem�ll� ja kerskailemalla eik� vuodattamalla muutamia litroja
verta. Vallankumous merkitsee s��nn�nmukaisesti sit� halua, mik�
ihmiskunnan suuren pullon pohjasakalla on saastuttaa sen koko sis�lt�
-- se on mielett�min fanatismin k�he� variksenvaakuminen, joka ilmaisee
sen halun turmella hyvien ihmisvaistojen viini.

Ja mit� merkitseek��n valtiollinen vapaus yksil�lliseen vapauteen
verrattuna? Voi sit�, joka kahlitsee ihmisten k�det vapauden nimess�!

Tuota kaikkeako Isabella Duncan istui miettim�ss� t�n� iltana
Kensingtonissa? Vai liikkuiko h�nen mieless��n ep�ilys siit�, oliko
tie, jolle h�n tieten tahtoen oli astunut, oikea ja suora?

Kentiesi h�nen suonissaan paloi heikko halu el�� samoin kuin muut
naiset ja noudattaa niit� naisellisia vaistoja, mitk� kostontunteet
ja rakkaus tieteeseen olivat miltei tukahuttaneet h�nen kauniissa ja
uhkeassa ruumiissaan. Ken tiet��?

Sitten sammutti h�n valkean ja pani pitk�llens�, mutta ei voinut
nukkua. Oli kuin olisi jokin ��ni kuiskaillut h�nen sisimm�ss��n --
kentiesi orastava kaiho tai kasvava pelko. �kki� luuli h�n n�kev�ns�
Brooktonin kylm�t ja ankarat silm�t. Ne vaativat h�nt� edesvastuuseen.

H�n nousi vuoteessaan istualleen ja kuunteli. Kaukaa kuuli h�n
viimeisen raitiotievaunun soiton, mutta muuten oli kaikki hiljaista ja
rauhallista.

Sitten k��ntyi h�n tyytym�tt�min liikkein toiselle kyljelleen ja koetti
nukkua. Mutta ajatukset tulivat ja meniv�t ja syd�n tykytti niin
kummallisesti. Kev�tk� se lauloi h�nen nuoressa povessaan? Ei koskaan
ollut h�n tuntenut sellaista. Punainen veri se kiiti h�nen ruumiinsa
l�vitse -- el�m� itse virtasi h�nen syd�nt��n kohden, seurassaan kaikki
inhimilliset tunteet. H�n rupesi �kki� n�kem��n valveillansa unia
nuoruudestaan sin� aikana, jolloin h�n kauniina, mutta hy�dytt�m�n�
nukkena oli el�nyt valossa, juhlissa ja loistossa, nuorten poikien
ymp�r�im�n� ja palvomana -- suurissa, loistavissa saleissa tai
puolipimeiss� salaper�isiss� kammioissa h�m�rine sohvankolkkineen.

Mutta sitten tuli sota. Se vaati kaikkea ja kaikkia. Se muutti upeat
linnat soral�jiksi ja entiset valtiaat ry�miv�t ulos mahtavista
saleistaan valonarkoina, vainottuina kerj�l�isin�, proletariaatin
ahnaat koirat kintereill�ns�.

�kki� h�n s�ps�hti. Heikko ��ni sattui h�nen korviinsa. Se kuului
siit�, kuin olisi koira hiljaa raapinut h�nen ovensa ulkopuolella.
Isabella ei tavallisissa olosuhteissa olisi kuullut mit��n, mutta nyt
olivat h�nen aistimensa tavattoman herk�t.

Nyt kuuli h�n sen selvemmin. Se oli lasin heikkoa natinaa ja ��ni tuli
ateljeesta.

Nuori nainen ei ollut arkalasta kotoisin, vaikka h�n asui yksin��n
tuossa syrj�ss� sijaitsevassa huvilassa. H�n ry�mi varovaisesti pois
vuoteestaan, h�nen ymp�rill�ns� oli aivan pilkkosen pime��. H�n ty�nsi
ateljeeseen johtavan siirto-oven hiljaa syrj��n ja pilkisti sis��n.

Ensin h�n ei n�hnyt mit��n, mutta totuttuaan puolipime��n h�n havaitsi
tumman ruumiin, joka makasi vatsallansa lasikaton edustalla ja pisti
k�tens� sis�lle timantilla leikkaamastaan neliskulmaisesta aukosta
nostaakseen akkunahaat yl�s. Isabella huomasi kylm�st� ilmavirrasta,
ett� murtovarkaan oli onnistunut avata akkunaluukku. H�n ep�r�i
silm�nr�p�yksen, mutta sitten palasi h�n takaisin ja tuli matalasta,
melkein n�kym�tt�m�st� ovesta laboratorioonsa, miss� asettui suuren
reflektorin ��reen, joka sein�ss� olevan aukon l�pi oli suunnattu
ateljeehen.

Siihen asettui h�n rauhallisesti ja odotti, mit� tapahtuisi.

Murtovaras ei kuitenkaan n�ytt�nyt pit�v�n erikoisempaa kiirett�.
H�n makasi kauan paikoillaan lasikatolla ja kuunteli, mutta kun ei
ainoatakaan ��nt� kuulunut, pujottautui h�n katossa olevan avonaisen
luukun kautta ateljeehen. H�nell� oli ilmeisesti k�ysi tai nuora
mukanaan, sill� seuraavassa silm�nr�p�yksiss� h�n seisoi lattiamatolla.

Mutta siihen j�i h�n seisomaan kuin kiinninaulattuna. Kuului kaukainen
s�hisev� ��ni ja suuri, himme� silm� tuijotti suoraan murtovarkaan
kalpeisiin kasvoihin. Ja tuo silm� suureni suurenemistaan, se vaihtoi
v�ri� ja valtavasti liekehtiv� syv�n vihre� valons�de k��riytyi pienen
olennon ymp�rille ja ik��nkuin luikersi sis�lle h�nen ruumiiseensa.

Pieni mies j�i seisomaan kivettyneen�. Se ei tapahtunut niink��n
paljon s�ik�hdyksest�, mutta tuo kauhea silm� hypnotisoi h�net. H�nen
silm�ter�ns� n�yttiv�t silt�, ik��nkuin ne olisivat j�hmettyneet,
samalla kun �kkivihre�t s�teet v�rj�siv�t h�nen koko ruumiinsa.

Sit� kesti ainoastaan kymmenen sekuntia, sitten silm� himmeni
n�kym�tt�miin ja s�hk�valo sytytettiin.

Isabella astui ateljeehen, h�n oli viel� puettuna y�pukuunsa.

-- Vai niin, tek� siin� olettekin, Max, sanoi h�n tyynesti. Tahdotteko,
ett� valokuvaan teid�t n�in my�h��n illalla?... Olkaa hyv� ja
istuutukaa. Tuolla p�yd�ll� on savukkeita... Ja mit� saa tarjota?...
Lasin portviini�... Vaiko vermouthia ja hieman j��vett�?




XIV.

KAKSI LANGENNUTTA ENKELI�.


Nuori mies selvisi hitaasti h�mmingist��n. H�n ei kuulunut niihin,
jotka pel�styiv�t pikkuasioista, mutta h�n ei voinut itselt��n kielt��,
ett� viiden toverin kuolema oli hieman koskenut h�nen hermoihinsa.
Ja sitten tuo kirottu valo, joka viel� ik��nkuin oli kiinni h�nen
ruumissaan ja tuo valtainen silm�, joka muutamia sekunteja oli
tuijottanut h�neen itsest��n mustasta pimeydest�.

Max otti savukkeen k�dell�, joka hiukan vapisi

-- Te olette ylen yst�v�llinen, sanoi h�n.

Isabella nauroi iloisesti.

-- Niink� arvelette, Max? Mutta mit� te t��lt� tahdoitte? Vied�k� minut
pois?... Se ei olisi minun mielest�ni ollut oikein teid�n tapaistanne.

Savuke n�ytti tekev�n nuorelle herralle hyv��. H�n tunnusteli taskuansa
-- kyll�, revolveri oli tallella. H�n oli lopultakin tilanteen herra
ollessaan kahdenkesken puolialastoman naisen kanssa.

-- Rakas Isabella, sanoi h�n vaanivasti. Voisinhan sanoa kysymyksess�
olevan vedon tai jotakin sen tapaista, mutta te olette liian viisas
nainen uskoaksenne jotakin sellaista. Min� sanon niinkuin asia on:
tulin l�yt��kseni jonkin j�ljen, joka voisi johtaa Isaac Lewinin murhan
selvitykseen.

Max lausui viimeiset sanat jonkinlaisella ponnella, mutta jos h�n oli
luullut sen jotakin vaikuttavan Isabella Duncaniin, niin h�n erehtyi.
Kentiesi h�nen siniharmaat silm�ns� k�viv�t hitusen ter�v�mmiksi, mutta
hymy v�ikkyi h�nen kauniilla huulillaan.

-- Te kiertelette totuutta varsin omituisella tavalla, sanoi h�n.
Te tulette t�nne y�ll� ja leikkaatte reiki� minun akkunaruutuihini
saadaksenne tiet�� jotakin, mink� ennest��n luulette varmaan
tiet�v�nne. Murhasinhan min� Isaac Lewinin, joka oli sellainen
inhoittava rotta. Siit� on kaksi vuotta. Minulla oli h�nen kanssaan
yksityinen selkkaus. Mutta mit� sanomista siin� on? Aijotteko ilmiantaa
minut?

Max hymyili hyv�ntahtoisesti.

-- Poliisille, niink� tarkoitatte? En suinkaan. Mutta on ehk� joitakin
h�nen yst�vi��n, jotka kernaasti haluaisivat tulla esitellyiksi sille,
joka ty�nsi tikarin h�nen selk��ns�. Ja he kukatiesi eiv�t s��st�isi
edes teid�n laistanne naista ja toveria.

-- Te uhkaatte minua?

-- Min� ainoastaan varoitan teit�.

-- Ja mit� te minulta haluatte?

Max kumartui h�nen puoleensa.

-- Minulla ei olisi mit��n sit� vastaan, ett� te poistuisitte
Englannista. Te olette haitaksi minulle ja toisille. En luota teihin,
te olette vaarallisempi kuin mit� ihmiset luulevatkaan. Sanokaa
minulle, olitteko te antanut Greyburnille ja noille toisille jotakin
hitaasti vaikuttavaa myrkky�, ennenkuin he l�ksiv�t Englannista?

Isabella katsoi silm�nr�p�yksen tuimasti nuoreen mieheen ja h�nen
kasvoillaan kuvastui jonkinlaista ihmettely�.

-- En ole mik��n myrkynsekoittajatar, sanoi h�n v�linpit�m�tt�m�sti.
Madame Brinvilli�ren taide ei minua huvita. Min�h�n olen vain
valokuvaaja. Kuten kentiesi huomasitte, otin teist� kuvan hetkinen
sitten. Toivon, ett� siit� tulee hyv�.

Pikku Max v�risi.

-- Minun t�ytyy my�nt��, sanoi h�n, ett� te olette mestari j�rjest�m��n
kaikki parhaalla tavalla. En my�sk��n voi kielt��, ett� teill� on
halua kaameiden mielialojen synnytt�miseen. Mutta minua te ette saa
s�ik�ht�m��n.

Isabella taivuttautui taaksep�in. Tuossa liikkeess� ei ollut mit��n
keimailua, mutta h�nen kauniit s��rens� ja ylv��n, uhkean ruumiin
��ripiirteet n�kyiv�t selv�sti ohuen y�puvun alta.

Max tarkasteli h�nt� silm�nr�p�yksen ahnain silmin, sitten kohautti h�n
v�linpit�m�tt�m�sti olkap�it�ns�.

-- Ihmettelenp�, sanoi h�n kyynillisesti, yrittik� Isaac Lewin tehd�
teille v�kivaltaa.

Isabella nousi nopeasti yl�s. H�nen poskilleen valahti leimuava puna ja
silm�t sy�ksiv�t tulta.

-- Mit� uskallattekaan sanoa? sanoi h�n ja peitti s��rens�. Tuollainen
rakki!

-- Vaikka mit�p� se merkitsee, mit� te sanotte, jatkoi h�n. Sanat
tulevat pian j�hmettym��n suussanne. Antakaahan kun lasken -- huomenna
kello viidelt� iltap�iv�ll� tulee teill� olemaan hyv�t toiveet joutua
uudelleen esitellyksi yst�v�lleen Isaac Lewinille.

Max tuijotti h�neen j�yk�sti. H�nen silmiins� oli tullut levottomasti
harhaileva ilme.

-- Te uhkaatte minua j�lleen, sanoi h�n k�he�sti. Mutta jos min�
nyt uhkaan teit�. Te olette vallassani, Isabella Duncan. Minulla on
revolveri taskussani. Minua saattaisi haluttaa n�hd�, kumpi ensiksi
tulee esitelt�v�ksi Isaac Lewinille -- te vaiko min�. Asianlaita
on niin, ett� min� voisin tehd� sen jotakuinkin turvallisesti. Te
asutte t��ll� yksin�nne. Kukaan ei ole n�hnyt minun tulevan sis�lle,
eik� kukaan saa n�hd� minun l�htev�n ulos. Lontoon poliisilla ei ole
kovinkaan hieno vainu ja toverini suojelisivat minua saadessaan tiet��,
ett� Isaac Lewinin puolesta olisi kostettu. Luulenpa tosiaankin, ett�
se kannattaisi. Vain yksi seikka pid�tt�� minua, ja se on meid�n
pieni sukulaisuutemme. Me olemme saman rungon haaroja. Olemmehan
uudenaikaisen sinisen proletariaatin edustajia. Sininen veri on niin
sanoakseni kehnointa koko sivistyneess� maailmassa. Ja jos min� s��st�n
teid�t, _suuriruhtinatar_, niin tapahtuu se siksi, ett� Romanovien
verta virtailee suonissanne.

Isabella nousi.

-- Me vain tuhlaamme aikaa l�rp�ttelem�ll�, sanoi h�n torjuen.
Syyt� minun ampumiseeni ei suinkaan puutu. Muuten ette te ole luotu
karkeampaan ty�h�n rikoksen palveluksessa. Te olette oikeastaan huono
rikoksellinen, huono taskuvaras, huono murhamies. Mutta te olette
erinomainen vainukoira, k�ytt�kelpoinen provokat��ri. Mutta mit� apua
teill� siit� on nyt?

Te seisotte jo toisella jalallanne iankaikkisuudessa. Ettek� itse
huomaa sit�? Kirjoitettu on, ett� ken n�kee Jehovan, h�nen t�ytyy
kuolla. Te olette katsonut Paholaisen silm��n ja se tuottaa kuoleman.
Kentiesi se on suurin onni meille vallan paratiisista karkoitetuille
langenneille enkeleille.

Max ei vastannut.

H�neen oli tullut jotain v�synytt� ja halutonta.

-- Hyv�sti, sanoi h�n hiljaa. Tahdotteko p��st�� minut ulos...

Ja h�n pani revolverinsa pois.




XV.

KOHTALON PAULOISSA.


-- Min� alan kyll�sty� koko t�h�n juttuun, mutisi Jonas Fjeld
itsekseen, istuessaan er��ss� Sohon biljardisalongissa ja harmissaan
tyhjent�ess��n toista absinttilasiansa.

Vihdoinkin oli h�n keksinyt asian, joka oli verhottu sellaiseen
h�m�ryyteen, ettei edes h�nk��n voinut mitenk��n l�yt�� ulosp��sy�. Ja
kuitenkin viittasivat monet merkit siihen, ett� n�iden viiden omituisen
kuolemantapauksen takana oli rikos. Mutta kenen harrastuksiin kuului
raivata pois tielt� juuri nuo viisi miest�, joiden kaikkien k�det
olivat veress�? Oli ilmeist�, ett� kansainv�linen liitto oli mit�
pahimmin ymm�ll� noiden verett�mien tapahtumain johdosta, jotka olivat
riist�neet liitolta viisi sen etevimpiin kuuluvaa j�sent�.

Burns tuijotti allap�in eteens� ja mutisi itsekseen jotakin
leve�mahaisen portterilasin ylitse.

-- Ensi kerran el�m�ss�ni, sanoi h�n pahoilla mielin, olen tavannut
jutun, joka koskee pahantekij�it� vastaan tehty� rikosta. Minusta on
viime aikoina alettu k�yd� aivan liikaa kieriksi. Ja kenell� voi olla
hy�ty� siit�, ett� h�n n�yttelee yhteiskunnan osaa niit� arvon herroja
vastaan, jotka ovat lain ulkopuolella?

Fjeld katsoi melkein h�mm�styneen� yst�v��ns� ja halveksivan hymyn
h�iv� lehahti h�nen voimakkaille ja �lykk�ille kasvoilleen.

-- Kun "Jack Halkaisija" aikoinaan hosui t��ll� Lontoossa yleisten
naisten joukossa, sanoi h�n kotvan ��nett�myyden j�lkeen, niin l�ksi
poliisi, mik� saattaa olla vallan oikein, siit� olettamuksesta,
ett� rikokset oli tehnyt joku murhatautinen -- puolihullu,
sukupuoliel�m�lt��n sairaaloinen henkil�. Etsittiin er�st� miest�, joka
n�k�j��n terveen� oli poistettu er��n mielisairaalan kirjoista, mutta
yksi tekij� unohdettiin.

-- Mik� sitten?

-- Kosto, helpoimmin selitett�viss� oleva ja v�himmin ep�luonnollinen
kaikista inhimillisist� vieteist�. "Jack Halkaisija" ei ollut
ainoastaan himomurhaaja, vaan my�skin kostomurhaaja. Ainoastaan se on
t�ss� asiassa selv��, ett� olemme tekemisiss� henkil�n kanssa, jolla on
verinen v��ryys kostettavanaan. Ja tuo henkil� voi asian luonteeseen
katsoen vallan hyvin oleskella syndikalististen murhaajien parissa
ja nauttia heid�n keskuudessaan jonkinlaista luottamusta, Seh�n vain
rajoittaa tutkimustemme aluetta. En oikeastaan luule k�yv�n kovinkaan
vaikeaksi l�yt�� salaper�inen murhaaja, mutta vaikeudet alkavat vasta
sitten, kun meid�n on otettava selville se _tapa_, jolla nuo miehet
on murhattu. Nyt on kysymys: Onko liitossa t�ll� haavaa miest�, jolla
syntyper�n, kehityksen ja aikaisemman el�m�n perusteella on jotakin
kostettavaa bolshevismin kuona-aineksille? Tunnethan sin� heid�t,
ajatteleppa!

Burns pudisti p��t��n.

Samassa silm�nr�p�yksess� avattiin katuovi ja nuori mies astui sis�lle.
Se oli Max. H�n ei katsonut oikealle eik� vasemmalle, vaan ainoastansa
istuutui ensim�isen p�yd�n ��reen. Kaikki hienous oli h�nest� ik��nkuin
poispyyhk�isty, h�nen vaatteensa olivat ryppyiset, h�nen alusvaatteessa
likaiset ja saappaansa herjaamattomat. H�n n�ytti t�sm�lleen miehelt�,
joka on elostellut koko y�n ja nyt jatkaa samaan tapaan seuraavana
p�iv�n�. Pieni herra pyysi kummallisella, k�he�ll� ��nell� cocktailin.

Burns oli puoliksi noussut tuoliltansa. Sitten k��ntyi h�n Fjeldiin
p�in.

-- Tunnetko h�net? kysyi h�n kuiskaten.

-- Tunnen, vastasi Fjeld. N�in h�net Parisissa useampia kertoja meid�n
vanavedess�mme. H�n "varjosi" meit� luullakseni.

Burns ny�kk�si.

-- H�n k�ytt�� nime� Max, sanoi h�n, mutta niin� tied�n sattumalta,
ett� h�n on er��n saksalaisen ruhtinaan poika. H�n on yksi uuden ajan
uhreista -- ruhtinasproletaari. _Tuolla pojalla on paljon kostettavaa_.

Fjeldin piti juuri vastata, mutta samassa silm�nr�p�yksess� tuli
Brookton ravintolaan. H�n meni suoraap��t� Maxin luo ja l�i h�nt�
olalle. Nuori mies katsahti yl�s, mutta h�nen silm�ns� olivat v�syneet
ja tyls�t.

-- No, sanoi Brookton, kuinka k�vi? L�ysitk� mit��n, n�itk� mit��n?

H�nen ��nens� kuulosti kiihtyneelt�, mutta Max ei ilmeisestik��n
huomannut sit�.

-- Anna minun olla rauhassa, sanoi h�n. Minua nukuttaa.

Brookton katsoi h�neen ihmeiss��n.

-- �l� turise tuhmuuksia, sanoi h�n synk�sti ja kumartui yst�v�ns� yli.
En k�rsi pilantekoa -- olletikaan t�ss� asiassa. Ymm�rr�tk�?...

Maxin suuriin, kauniisiin silmiin tuli �kisti uutta eloa. H�n korotti
��nens�.

-- Olen n�hnyt Isabella Duncanin alastomana, sanoi h�n, ja h�net
oli voideltu fosforilla, sill� h�nen ymp�rill��n loisti ja h�nen
silm�ns� olivat kuin punaiset t�hdet. �l� koske h�neen, mestari, h�nen
j�seniss��n asuu kuolema. Min� tunnen jo sen sormet kurkussani.

Oli kuin olisi h�n tuntenut n�kym�tt�m�in k�sien kouraisun, sill� h�n
tarttui kurkkuunsa ja katseli avuttomana ymp�rilleen.

Brookton aikoi juuri antaa kiukkuisen vastauksen, mutta samassa
silm�nr�p�yksess� h�n �kk�si Burnsin ja vieraan. H�n empi hetkisen,
mutta sitten meni h�n salapoliisin luo.

-- Hyv�� p�iv��, Burns, sanoi h�n hieman syd�mellisyytt� tavoitellen.
Mitenk� voitte?

Burns mutisi vastaukseksi muutamia v�linpit�m�tt�mi� sanoja.

-- Eik� ole synti, ett� nuoriso k�ytt�ytyy tuolla tavalla, jatkoi
Brookton -- juo itsens� humalaan keskell� p�iv��...

-- Onpa kyll�, vastasi Burns, ja muuten h�nell� kyll�kin on tapana
pit�� varansa sangen tarkoin. H�nt� kai miellytti katsella selk��ni,
kun nyt viimeksi olin Parisissa.

Brookton kohautti olkap�it�ns�.

-- T�ytyyh�n meid�n hiukan pit�� teit� silm�ll�, herraseni, rakas
Burnsini, kun te sekaannutte meid�n asioihimme.

-- En min� yksin�ni ole teille haitaksi t�t� nyky�, sanoi Burns
tyynesti. Surullisen monta kuolemantapausta on sattunut perheess�nne.
Ei suinkaan se liene tuo nuori herra tuolla, joka t�ll� tavoin koettaa
kostaa is�ns� �killisen viraltapanon?

Brookton katsoi silm�nr�p�yksen tuikeasti skotlantilaiseen. Sitten
h�nen katseensa lipui vieress� olevaan komeaan mieheen.

-- Kuka h�n on? kysyi h�n.

Norjalainen nousi.

-- Nimeni on Jonas Fjeld, sanoi h�n tyynesti. Tunnen teid�t hyvin.

Englantilainen ny�kk�si. H�nen huulensa olivat yhteen puristetut, ja
h�n sulki silm�ns�, jottei ilmaisisi niiden hehkua.

-- Vai niin, oletteko te Jonas Fjeld, sanoi h�n hitaasti ja ik��nkuin
sanoja tapaillen. Eik� mielenne tunnu t��ll� hiukan aralta? Melkein
kuten leijonan kidassa?

-- Ei, vastasi Fjeld, mutta minusta n�ytt�� kuin olisi liitto n�in�
p�ivin� joutumassa kohtalon pauloihin. Onko se tuo sokea Fatum, joka
aikoo iske�?

Brookton aikoi vastata, mutta samassa silm�nr�p�yksess� h�n n�ki Maxin
nousevan ja hoipertelevan ulos huoneustosta, ja hyv�sti� sanomatta h�n
riensi h�nen j�lkeens�.




XVI.

HAMPSTEADIN VANHUS.


Samana iltap�iv�n� istui er��ss� paikassa Hampsteadissa vanha, sokea
mies ja puheli koirallensa.

H�n oli pitk� ja kunnianarvoisa herra, ja koira, joka makasi torkkuen
h�nen jaloissaan, oli laiha ja takkuinen rottakoira.

-- Kyll�p� Isabella odotuttaa itse�ns�, sanoi mies. H�nell� ei ole
tapana olla n�in my�h��n ulkona. Vai mit� sin� arvelet, Pinto?

Koira raotti hiukan silmi�ns�, haukotteli ja p��sti kuuluviin heikon
haukahduksen, joka selv�sti merkitsi, ett� h�n oli yht� mielt� herransa
kanssa.

Mies nousi puoliksi tuoliltaan, jolloin h�nen ennen varjossa
olleeseen p��h�ns� lankesi iltap�iv�aurinko, joka paistoi sis��n
tuon yksinkertaisen, mutta siistin huoneen ainoasta akkunasta.
Silloin n�kyi, ett� miehen kasvoissa oli hirve�n r��kk�yksen j�lki�.
Siin�, miss� ennen oli ollut nen�, oli nyt ainoastaan punainen arpi,
silm�t n�yttiv�t syville p��h�n painetuilta sek� muistuttivat kahta
maidonvalkoista puolipalloa, ja korvat oli leikattu pois.

Mutta huolimatta n�ist� pahoinpitelyn hirvitt�vist� merkeist� oli
kuitenkin jonkinlaista arvokkuutta tuossa suuressa ja voimakkaassa
p��ss� korkeine, valkoisine otsineen, tuuheissa kulmakarvoissa ja
kauniissa, hyvin muodostuneessa leuvassa.

Oletko n�liss�si, yst�v�iseni? jatkoi mies.

Koira p��sti heikon, mutta ep�ilem�tt� my�nteisen haukahduksen, nousi
ja meni oven luo kuuntelemaan. Mutta kun ei mit��n kuulunut, palasi se
allap�in makuupaikallensa ja alkoi suruissaan nuoleskella k�p�li�ns�.

Syntyi hetken ��nett�myys. Alhaalta kadulta kuului autojen k�he�
ulvonta ja sanomalehtipoikien kirkuna.

Mies ny�kk�si itsekseen.

-- Kello on varmaankin yli viiden, sanoi h�n. Olisikohan Isabellalle
tapahtunut jotakin? H�n tapaa olla niin t�sm�llinen. Voi -- ajat ovat
huonot, Pinto. Herramme on k��nt�nyt kasvonsa pois meist�. Paholainen
istuu taivaanvaltakunnan avaimet k�dess��n ja jakelee pahoilla
k�sill�ns� el�m�n hyvi� antimia.

Koira katsahti herraansa ja vikisi.

-- Mit� hy�dytt�� vikiseminen, jatkoi mies alakuloisena ja kumarsi
p��ns� eteenp�in kuunnellakseen. Me olemme tuomitut suureen,
kuolleeseen hiljaisuuteen. Me olemme kuolleet ja kuitenkin el�mme.
Autokratian rauniot ovat siroteltuina ymp�rillemme, ja me l��h�t�mme
soral�jien alla.

H�n tahtoi sanoa enemm�n, mutta koira oli �kki� noussut v��rille
s��rillens� ja meni ilosta ulvoen ovelle, johon se j�i odottaen
seisomaan p�� kallellaan.

Ulkopuolelta kuului kevyit� askelia.

Seuraavassa silm�nr�p�yksess� astui sis��n Isabella Duncan. H�n
sulki oven nopeasti j�lkeens� ja v��nsi avaimen ymp�ri. H�n n�ytti
kiiruhtaneen aivan erikoisesti. H�n painoi toisen k�den syd�nt��n
vastaan ja j�i seisomaan muutamiksi sekunneiksi oveen nojaten ja
l��h�tti ilmaa. H�nen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja harmaista
silmist� loisti jokin, mik� muistutti sek� pelkoa ett� voitonriemua.

Sitten h�n suoristautui ja meni vanhan, sokean miehen luo, koiran
hiljaa inisten hieroutuessa h�nt� vastaan.

-- Tulen my�h��n, is�, sanoi h�n lempe�sti, mutta minua viivytettiin.
Te olette kai hirve�sti n�liss�nne, mutta nyt tulee ruokaa tuossa
tuokiossa. Olen tilannut h�r�npaistin alhaalla kulmauksessa olevasta
ravintolasta.

H�nen ��nens� oli tyyni ja luja, mutta joka tapauksessa lienee siin�
ollut jotain erikoista, joka her�tti vanhan miehen huomiota.

-- Mik�s on, Isabella? kysyi h�n huolestuneena. Jokin on pel�stytt�nyt
sinut. Onko joku ollut sinulle paha?

Mies ojensi k�mpel�t, raadellut k�tens� tytt�� kohden ja h�nen ��nens�
oli hell� ja rakastava, kuten nuoren naisen.

Isabella nauroi pilkallisesti.

-- Eip� suinkaan, is�, sanoi h�n. Tied�th�n minun kykenev�n
puolustautumaan. Ja onhan minulla rohkeutta ja aseita... Mutta koska
kysyt minulta, niin kerronpa sinulle, mik� minua viivytti. Kun minun
piti nousta t�nnep�in tulevaan raitiotievaunuun, �kk�sin sattumalta,
ett� minulla oli urkkija kintereill�ni. H�n oli nuori poika, ja min�
tunnen h�nt� hiukan. H�n on Brooktonin parhaita k�tyreit� ja h�n ry�mii
j�ljill� kuin pieni k��rme.

Tuolilla istuva mies pudisti arvelevasti p��t��n.

-- En ymm�rr�, Isabella, sanoi h�n valittaen, ett� sin� tahdot
sekaantua tuohon joukkoon, vaikka sinulla on m��r�tty tarkoituskin
sen suhteen. Sin� tahraat valkoiset k�tesi, sin� saastutat sielusi
seurustellessasi noiden rosvojen kanssa. Ly� heid�t maahan, jos voit,
mutta inhoa heit�... ja tuo Brookton!...

-- H�n kuuluu heid�n parhaimpiinsa, keskeytti Isabella miltei
ankarasti. H�nell� on se rikoksen fanatismi, joka usein tekee
pahimmasta roistosta melkeinp� kunniallisen miehen. Ja sit�paitsi...

H�n keskeytti puheensa �kisti.

-- Mit� tarkoitat? kysyi vanha mies melkein ankarasti.

-- Vain sit�, ett� h�n rakastaa minua. Eilen h�n pyysi minua rupeamaan
vaimoksensa.

Tuolissa istuva mies yritti nousta, mutta vaipui kovasti �hkien
takaisin.

-- Mit� pit��k��n minun kuulla, mutisi h�n melkein valittaen. --
Etk� tunne kuka olet? Romanovien veri virtaa suonissasi. Huolimatta
vallankumouksista, huolimatta joukkomurhista ja r��kk�yksist� me
olemme erikoista rotua. Ei kukaan voi poistaa korkea-aatelin jaloja
piirteit� ihmisen kasvoista. Anna proletariaatin r�yh�t�, anna sen
ottaa valta -- se kompuroi kuitenkin aina takaisin herrojensa luo, se
notkistaa selk�ns� sukupolvien aatteen edess�. Me olemme sukupolvi
sukupolvelta rakentaneet kulttuuria, me olemme jalostaneet inhimilliset
vaistomme, eik� mik��n alhainen yhteiskunnallinen vallanhimo voi
pyyhki� sinist� verta pois historiasta. Pienen� ollessasi, Isabella,
sin� kuljit puettuna silkkiin ja kultaan. Sin� n�it kaiken kauneimman,
mink� taide on synnytt�nyt, sinut ohjasivat taitavimmat opettajat
kirjallisuuden, ajattelun ja tieteen maailmaan. Olet leikkinyt yhdess�
Tatjana Romanovan kanssa, olet istunut viimeisen Romanovin polvella.
Viime vuodet ovat olleet meille kovia, nimesi on kadonnut, kukaan ei
meit� en��n tunne. Mutta viel� el�� muutamia meist�, ja meid�n aikamme
tulee kyll� viel�. Historian aallot vy�ryv�t edelleen, ja kerran ne
vy�rytt�v�t meid�t takaisin vanhalle palkallemme. Mutta seisokaamme
Jumalan t�hden suorassa. Suuri lauma ei saa lannistaa sisimm�ss�mme
asuvaa aateluutta, sielussamme piilev�� ylevyytt�. Ja tuo kauhea
Brookton...

Isabella hymyili hiljaa.

-- Min� vihaan h�nt�, sanoi h�n yksinkertaisesti. Mutta min� voin h�nt�
k�ytt�� -- k�ytt�� h�nen luottamustaan minuun. Ja nyt n�ytt�� siit�
kuin...

Ovelta kuului koputusta.

Isabella meni avaamaan. Siell� oli nuori poika, jonka toisen silm�n
edess� oli side.

-- Minun on j�tett�v� t�m� kori, sanoi h�n k�he�sti.

Isabella loi koriin katseen. Siin� oli p�iv�llisruoka. Mutta h�n luuli
n�kev�ns� pojan toisessa silm�ss� jotakin, mik� sai k�den, jolla h�n
vastaanotti korin, vapisemaan.

-- Oletko loukannut silm�si? kysyi h�n v�linpit�m�tt�m�sti.

-- Olen, sanoi poika. Mutta minun t�ytyy kiiruhtaa.

H�n ik��nkuin valokuvasi koko tuon ihmeellisen huone-interi��rin
ainoalla ruskeanv�lkkeisell� silm�ll��n ja l�ksi.

Isabella aikoi est�� h�nt�, mutta malttoi mielens�.

-- H�n oli liian ovela, mutisi h�n. H�n oli Brooktonin urkkija. Nyt
riippuu el�m�ni hiuskarvan varassa... Max on siis juorunnut tietonsa.
Hyv� on -- nyt syttyy taistelu!...

Jonka j�lkeen tuo nuori, kaunis nainen kattoi p�iv�llisp�yd�n, Pinto
koiran rakastavaisella hartaudella seuratessa toimitusta.




XVII.

P��LLEKARKAUS.


Jonas Fjeld oli omituisessa mielentilassa. H�n oli omin p�in p��tt�nyt
seurata Brooktonin j�lki�, mutta se ei ollut mik��n helppo teht�v�,
eiv�tk� Lontoon automobiilit ole hyvi� takaa-ajov�lineit�. H�n oli
jo kulkenut h�nen per�ss��n kautta useiden kahvilain ja monien
salaper�isten syrj�katujen. Max oli matkalla kadonnut mutta sen sijaan
oli Brooktonin kaarti lis��ntynyt muutamilla salaper�isill� olijoilla,
jotka n�yttiv�t jonkinlaiselta oikeudenpalvelijan ja teurastajanrengin
v�limuodolta.

Ja nyt olivat he pys�htyneet Kensingtoniin, miss� Brooktonin kolme
miest� oli asettunut vartioksi pienen huvilan edustalle. Fjeld istui
puun takana naapurihuvilan puutarhassa ja odotti k�rsiv�llisesti, mit�
tuleman piti.

Kadulla oli hyvin v�h�n liikett� ja se oli huonosti valaistu. Se oli
juuri sellainen kadunp�tk�, joka olisi antanut sir Artur Conan Doylelle
aihetta kaikenlaisten rikostapahtumani kuvaamiseen. Ei satanut, ei
paistanut kuu, eik� ollut sumua. Oli aivan tavallinen ik�v� iltap�iv�
ilman mink��nlaista erikoisleimaa.

Mutta kuitenkin soivat et�iset soinnut Fjeldin korvissa. Nyt tiesi h�n,
ett� jokin j�nnitt�v� tapaus saattaisi h�nen verens� kuohumaan. Ja puun
j�ykkien oksien lomitse kaikui laulu, jonka h�n oli kuullut tuhansia
kertoja ennen: sen s�veliss� asuivat h�nen nuoruutensa kaipaus ja h�nen
miehuutensa tunteet.

Silloin kuului alhaalta kadulta askeleita -- nopeita, ik��nkuin
sellaisen ihmisen askeleita, joka aikoo ruveta juoksemaan.

Fjeld nousi hieman ja n�ki pitk�n, nuoren naisen kulkevan katulyhdyn
ohitse noin viidenkymmenen metrin p��ss� h�nen v�jym�paikastaan.
Fjeldin ei tarvinnut aprikoida, t�t� naistako nuo kolme herrasmiest�
vaanivat, sill� samassa silm�nr�p�yksess�, kun nainen kiiti h�nen
piilopaikkansa ohitse, sy�ksyi koko joukko h�nen kimppuunsa.

Kuului yksi ainoa kimakka kirkaisu, joka p��ttyi k�he��n korinaan.
Ilmeisesti olivat miehet heitt�neet paksun peitteen naisen p��n yli,
tukahuttaakseen h�nen avunhuutonsa. Fjeld nousi, mutta pys�htyi
tahtomattaankin. Varmaankin se oli suuressa m��rin tavallisuudesta
poikkeava nainen, jonka kanssa roistot olivat k�yneet kamppailuun.
Silm�nr�p�yksen n�ytti silt� kuin olisi koko parvi hajaantunut, kuului
hillitty kirous -- ja muutaman silm�nr�p�yksen kuluttua onnistui naisen
todellakin kokonaan vapautua hy�kk��jist�. Mutta peite, joka oli
k��ritty h�nen p��ns� ymp�rille ehk�isi h�nen liikkeit��n. Revolveri
ly�tiin h�nen k�dest��n ja hiekkapussilla takaraivoon annettu raskas
isku pani h�net vaipumaan maahan.

Silloin Fjeld tuli avuksi. H�n hypp�si matalan aidan yli, tarttui
kahta miest� kurkkuun, niin ett� he olivat tukehtumaisillaan sek�
viskasi heid�t luotaan sellaisella voimalla, joka sai heid�t katoamaan
kadun toiselle puolelle. T��ll� he kokoilivat s�rkev�t j�senens� ja
l�ksiv�t tiehens�. Kolmas, joka n�ht�v�sti oli liev�sti haavoittunut
revolverinlaukauksesta, ei ilmeisestik��n halunnut koetella norjalaisen
voimia, vaan katosi silm�nr�p�yksess� pimeyteen. Kaukaa kadulta kuului
raskaiden, nopeiden askelten ��nt� -- se oli poliisi, joka laukauksen
kutsumana riensi areenalle.

Fjeldill� ei kuitenkaan ollut erityist� halua tulla sekoitetuksi
poliisiasiaan. H�n otti sen vuoksi tajuttoman naisen syliins� ja
kantoi h�net pieneen puutarhaan sek� odotti k�rsiv�llisesti, mit�
tapahtuisi. K�vi, kuten h�n oli odottanut. Kaksi poliisikonstaapelia
marssi p��llekarkauspaikan ohi. He soittivat suutaan kilpaa ja pohtivat
ilmi�t�, mutta kun he eiv�t voineet saada selville mit��n, tulivat he
lopulta yksimielisiksi siit�, ett� he varmaankin olivat erehtyneet
ja ett� koko juttu oli vain kuuloharha, jonka j�lkeen he aivan
tyytyv�isin� poistuivat.

Mutta Fjeld kumartui kovasti huolissaan olentoraukan yli, joka makasi
maassa matalain pensaiden v�liss�. H�nen huolestumisensa oli kuitenkin
aivan aiheeton, sill� mustapukuinen nainen nousi �kki� nuorekkaan
joustavasti ja ryhtyi tottunein k�sin hieromaan p��t��n, joka
ilmeisesti tuotti h�nelle tuskia ankaran iskun j�lkeen.

-- Tekee hiukan kipe��, sanoi h�n ilman mit��n esipuhetta, ja Fjeld
totesi, ett� h�nen ��nens� oli syv�, sointuisa ja musikaalinen.

-- Sallikaa minun kiitt�� avunannostanne, sanoi h�n sen j�lkeen melkein
kylm�sti. Mutta enh�n ollenkaan tied�, kuka te olette. Katuvalaistus
on huono t��ll� Kensingtonissa. Ainoastaan sen tied�n, ett� te olette
suuri ja v�kev�. Uskaltaisinkohan tarjota -- --

-- Mit� sitten?

-- En tied�, mit� sanotte 5 punnasta.

Fjeld nauroi ��neens�.

-- Mieluummin haluan saada suudella -- k�tt�nne, sanoi h�n. Ammattinani
ei ole sellaisten nuorten naisten pelastaminen, jotka illansuussa
kuljeskelevat yksin��n. Mutta emmek�h�n luovu t�st� keskusteluaiheesta
ja sen sijaan tee jotakin p��t�st�. Nuo ihmiset, jotka hy�kk�siv�t
kimppuunne, tulevat kentiesi takaisin. Miss� te muuten asutte?

-- Asun t�ss� huvilassa, sanoi nainen hiukan j�yk�sti.

-- Vai niin, sanoi Fjeld, silloinhan on kaikki kunnossa. Sallitteko,
ett� seuraan teit� portille varmistautuakseni siit�, ett� p��sette
turvaan.

-- En miss��n nimess�. Olen tottunut tulemaan toimeen omin neuvoin,
enk� anna itse�ni kahdesti yll�tt��. T�m� ei ole ensim�inen vaara,
jonka olen v�ltt�nyt... Mutta kiit�n teit� joka tapauksessa. Teid�n
avuttanne olisin nyt ollut vihollisteni vallassa. Rohkenenko kysy�
nime�nne?

-- Jonas Fjeld, norjalainen l��k�ri. Olosuhteet ovat tuoneet minut
tiellenne. Ajoin takaa er�st� miest�, joka ilmeisesti ajoi takaa teit�.
Sill� tavoin olen muodostanut ketjun tapahtumista, jotka johtivat
teid�n puutarhaportillanne tapahtuneeseen tappeluun.

Nainen mietti kotvasen.

-- Vai niin, te olette tohtori Jonas Fjeld, sanoi h�n vaitiolon
j�lkeen. Tunnen nimenne ja seikkailunne. Opettajattareni ja
hyv�ntekij�tt�reni madame Curie piti teit� suuressa arvossa. Te olette
ker�nnyt paljon sek� ihailua ett� vihaa toimintanne ymp�rille. Sanokaa
minulle, tied�ttek� kuka j�rjesti t�m�n hy�kk�yksen minua vastaan?

-- Tied�n.

-- Ent� mik� on h�nen nimens�?

-- Charles Brookton.

Nainen s�ps�hti.

-- Kerran sen t�ytyikin tulla, mutisi h�n. Sitten h�n �killisen
mielijohteen valtaamana ojensi Fjeldille k�tens�.

-- Nimeni on Isabella Duncan, sanoi h�n, olen aivan tavallinen
valokuvaaja Kensingtonissa. Luotan teihin, ettek� halua juoda kupin
teet� kanssani, tai kentiesi kernaammin haluatte whisky� ja soodaa?

-- Eniten arvoa panen �lykk��n ja kauniin naisen tuttavuuteen, sanoi
Fjeld ja sytytti taskulamppunsa. Kun valo lankesi nuoren naisen
kauniille, s��nn�llisille Dianan kasvoille, kuolivat sanat h�nen
huulilleen. H�n j�i seisomaan ep�r�iv�n� kuin se, joka mielest��n etsii
jotakin ep�selv�� muisteloa, ennenkuin tahtoo ryhty� mihink��n enemp��n.

-- Mik�s on? kysyi nainen melkein huolestuneena.

-- Olen varmasti n�hnyt teid�t ennen.

-- Tuskin. En voi muistaa ennen tavanneeni teit�.

-- Nyt muistan, sanoi Fjeld verkalleen. Se oli kauniin naisen valokuva
kuolleen miehen taskussa. Miehen nimi oli Greyburn ja nainen olitte te.




XVIII.

RUUMISARKKU.


Sohossa on korkea viisikerroksinen talo, joka muistuttaa syrj�lleen
asetettua ruumisarkkua. Siin� kalkissa, jota k�ytettiin, kun taloa
kymmenkunta vuotta takaperin hiukan siistittiin, lienee ollut jokin
vika, sill� talon v�ri on v�hitellen muuttunut melkein mustaksi, ollen
siin� rumia kellahtavia pilkkuja siell� t��ll�.

On mahdollista, ett� Charles Brookton, tunnettu pahantekij� ja
anarkisti, oli valinnut t�m�n talon asunnokseen sen vuoksi ett�
se muistutti h�nt� kuolemasta, jonka kanssa h�n niin usein oli
leikitellyt. T�ss� asumuksessa oli jotakin romanttisen kammottavaa,
joka veti puoleensa kaikkien huomiota. Poliisikin oli pit�nyt sit�
silm�ili, mutta viel� ei tuossa inhoittavassa "ruumisarkussa" ollut
tapahtunut mit��n, mihin Scotland Yardin herroilla olisi ollut syyt�
sekaantua.

Muuten asui talossa koko joukko ep�ilytt�v�� v�ke�. Mutta Brookton oli
aina osannut levitt�� valonarkojen asioittensa ylitse verhon, jonka
l�pi lain valvojat eiv�t viel� olleet kyenneet valoa levitt�m��n.
Pikku Maxkin oleskeli er��ss� toisen kerroksen huoneessa, mutta viel�
ei kukaan ollut saanut tilaisuutta katsahtaa tuon �lykk��n ja ovelan
nuorukaisen akkunaverhojen taakse.

Katu oli autio kun Brookton palasi Kensingtoniin tekem�lt��n
ep�onnistuneelta retkelt�. H�n oli hirve�sti liikutettu. Et��lt� oli
h�n n�hnyt miestens� surkean tappion, ja �lykk��n� ja varovaisena
kenraalina oli h�n per�ytynyt poliisien marssiessa ohi tuolla pienell�
kadulla. H�n ei ollut n�hnyt Fjeldin asiaan puuttumista, mutta ymm�rsi
asian kehittymisest�, ett� Isabella taholta tahi toiselta oli saanut
aavistamatonta apua.

Muutoin niin viisas ja harkitseva rikolliskenraali oli hirve�sti
kiihoittunut. H�n kiristeli hampaitaan pist�ess��n avainta salaper�isen
talon portinlukkoon sek� juostessaan kehnosti valaistuja rappuja yl�s.
Ja jos joku olisi seisonut kuuntelemassa kunkin rappuk�yt�v�n pimeiss�
nurkkauksissa, niin olisi h�n kuullut, kuinka kiroukset ja sadatukset
virtasivat miehen suusta.

Charles Brookton oli toivonut paljon t�st� sotaliikkeest�. H�nen
rakkautensa Kensingtonissa asuvaan kauniiseen naistoveriin oli
v�hitellen vienyt voiton viisaudesta, ja pikku Maxin niljakkaat sanat
olivat j�tt�neet h�nen mieleens� heikon ep�luulon, josta h�n nyt
rohkealla otteella tahtoi saada selvyyden.

H�n avasi nopeasti er��n yl�kerroksen huoneen ja sytytti s�hk�valon.
Huone oli ilmeisesti kuntoonpantu juhlallista vastaanottoa
varten. Se oli hienosti sisustettu monilla pehmeill� pieluksilla
ja houkuttelevilla nurkkauksilla sek� muistutti l�hinn� naisen
vastaanottohuonetta. Ilma oli t�ynn� vastapoltetun suitsutuksen
tuoksua, toisellapuolen oli pieni, ruokahalua kiihottavasti katettu
illallisp�yt� ja samppanjapullojen kaulat pistiv�t esiin j��hdyttimest�.

Brookton j�i pariksi minuutiksi seisomaan kynnykselle, ik��nkuin
luodakseen yleissilm�yksen noihin kauniisiin asetelmiin. H�nen silm�ns�
k�viv�t syviksi ja synkiksi, samalla kun kumea voihkaisu tunkeutui
esiin h�nen kurkustaan. H�n ei kuulunut senlaatuisiin miehiin, jotka
masentuvat vastoink�ymisest�. Koko h�nen el�m�ss� oli ollut taistelua
vaaroja vastaan, mutta t�m�n yksin�isen ja voimakkaan miehen sielussa
oli yksi haavoitettava paikka, ja siin� v�risi nuoli, joka pani h�net
lyyhistym��n kokoon tuskasta. H�n oli pettynyt rakkaudessaan ja nyt
alkoi vihan ja koston myrkky virrata h�nen suonissaan. �killisess�
raivonpuuskassa h�n sieppasi samppanjapullon ja paiskasi sen lattiaan,
miss� se s�rkyi vaahdon sihisten purkautuessa sirpaleiden lomitse.

N�ytti kuin olisi t�m� hillit�n purkaus hieman rauhoittanut h�nt�.
H�n heitt�ytyi tuolille ja tuijotti synk�sti eteens�. Silloin sai h�n
�kisti ajatuksen, h�nen silmiins� tuli vaarallinen v�ijyv� katse.

H�n nousi nopeasti, astui ulos huoneesta ja hamuili eteenp�in pime��
k�yt�v�� pitkin. Koko talo oli ik��nkuin asukkaista autioksi j��nyt.
Ei kuulunut ��nt�k��n tuosta kapeasta k�yt�v�st�, miss� kaksi ihmist�
tuskin saattoi kulkea rinnatusten.

Brookton pys�htyi matalan oven eteen ja kolkutti sille varovasti. H�n
odotti muutamia minuutteja, mutta kun ei kukaan sis�puolelta vastannut,
kolkutti h�n uudelleen ja t�ll� kertaa paljon kovemmin.

-- T�ytyyh�n h�nen olla kotona, mutisi h�n, Max ei riko sopimusta.

Mutta edelleenk��n ei kuulunut ainoatakaan ��nt� tuosta salaper�isest�
talosta, josta kaikki kadun ja suurkaupungin h�lin� oli ik��nkuin
poissuljettuna.

Brookton k�vi k�rsim�tt�m�ksi. H�n ravisteli ovenripaa, mutta
tuloksetta. Huoneessa t�ytyi joka tapauksessa jonkun olla, sill� ovi
oli sis�puolelta lukittu. Saattoi avaimenrei�st� selv�sti n�hd� avaimen.

Silloin alkoi h�n joutua pahojen aavistusten valtaan. H�n sammutti
taskulamppunsa, otti sorkkaraudan ja mursi arvelematta oven suki. Se
oli vanha ja kehno, eik� tehnyt sanottavaa vastarintaa.

Brookton ep�r�i silm�nr�p�yksen. Hiljaisuus ja pimeys laskeutuivat
raskaina h�nen ylitseen. H�n tuli yht'�kki� vakuutetuksi siit�, ett�
tuohon h�nen edess��n olevaan pime��n huoneeseen k�tkeytyi jokin
outo salaisuus. Oli kuin olisi jotain peloittavaa uinunut tuossa
mustanharmaassa pimeydess�. Ja nyt se her�si...

Mit� se oli?...

Brookton oli vaistomaisesti ty�nt�nyt ovea hiukan syrj��n. N�ky, joka
h�nelle esiintyi, pani h�net vet�ym��n takaisin.

Sill� keskell� huonetta ja pime�ss� n�ki h�n ruumiin, joka kuvastui
mustalle sein�lle ihmeellisin vihre�nsinipunervin ��riviivoin. Se oli
varjo sein�ll�, mutta varjo oli ik��nkuin fosforiin kastettu. Himme�
s�deloiste l�ksi koko ruumiista, joka selv�sti kuvastui taustalle.
Siin� oli tuolissa istuva ihminen ja Brookton n�ki kauhukseen avoimista
silmist� loistavan viel� syvemm�n vihert�v�n hehkun.

Suuri pahantekij�, jonka hermot olivat karaistuneet monissa
vaarallisissa y�llisiss� teoissa voihki salaper�isest� pelosta, joka
kouristaa vahvintakin syd�nt�. Sorkkarauta putosi h�nen k�dest��n,
mutta t�m�n aikaansaama kolina her�tti h�net t�yteen tajuntaan. H�n
puri kiroten hampaansa yhteen, sai k�siins� taskulampun ja pani sen
valon lankeamaan tuohon ihmeelliseen olentoon. Silloin salaper�isyys
ik��nkuin liukui pois koko huoneesta. Tuolilla istui vain tavallinen
ihminen ja se oli pikku Max. H�n n�ytti silt�, kuin olisi h�n istunut
miettim�ss� jotakin filosofista ongelmaa. Liikkumattomana h�n istui
ja tuijotti mit��n huomaamatta ulos avaruuteen. H�nen silm�ns� olivat
rauhalliset -- liian rauhalliset. H�n oli ratkaissut ongelman.

Ja ongelma oli hyvin vaikea Se oli itse kuolema.




XIX.

VAARALLINEN NAINEN.


-- Vai niin, te olette tohtori Jonas Fjeld, sanoi Isabella Duncan
mietteiss��n. Olen kuullut paljon puhuttavan teist� ja minulla on usein
ollut aavistus, joka on sanonut minulle, ett� te osuisitte tielleni --
joko yst�v�n� tai vihollisena.

H�n oli noussut, ja Fjeld katseli ihaillen tuota ylv�st�,
puhdasviivaista vartaloa. H�nen hiuksensa olivat hieman
ep�j�rjestyksess� kadulla sattuneen mellakan j�lkeen ja h�nen
toinen hihansa oli ratkennut auki ja paljasti py�re�n, voimakkaan
k�sivarren. H�n oli nainen, jolta puuttuivat kiemailu ja naisellinen
turhamaisuus, mutta h�nen silmiens� katseesta saattoi Fjeld arvata
osan h�nen sielussaan liekehtiv�st� tulesta. Ja h�n ymm�rsi, ett�
t�m� ihmeellinen, kalpea Diana neitseellisine piirteineen ja
silmiinpist�v�sti miehekk�ine olemuksineen varmaankin omisti jonkin
suuren salaisuuden. Tavallisuudesta poikkeavat ymp�rist�t my�s
vahvistivat h�nen olettamustaan. Nyt, kun s�hk�valo oli sytytetty,
ei huone ollenkaan muistuttanut valokuvaamoa. Siell� ei ollut mit��n
rihkamakorua, ei tekokukkia, ei pieluksilla peitetty� sohvaa. Kaikki
oli yksinkertaista, kaunista ja aistikasta. Seini� koristavat
harvalukuiset taulut oli huolellisesti valikoitu -- erityisesti
silm�ll� pit�en voimakkaita ja omituisia valovaikutuksia. Madame Curien
mustasta marmorista veistetty rintakuva n�kyi er��ss� nurkkauksessa.

-- Te koetatte muodostaa itsellenne k�sityksen minun maustani ja
harrastuksistani, sanoi Isabella vaisusti hymyillen. Mihin tulokseen
p��sette?

Fjeld ny�kk�si vakavasti.

-- En v�lit� Sherlock Holmesin tapaisesta analyysist�. Sir Conan
Doyle voisi varmaan kirjoittaa useita mielenkiintoisia sivuja t�st�
huoneesta. T��ll� piilee salaisuuksia joka nurkassa. Tied�n vain
yhden asian: te olette omituinen nainen, yksin�inen ja voimakas
nainen -- kentiesi hyv�, ehk� paha. Teiss� on jotakin sfinksim�ist�,
mutta tuskinpa tahdon muutaman minuutin tuttavuuden j�lkeen ryhty�
tulkitsemaan sielunne arvoituksia.

-- Miksi luulette, ett� minussa piilee jokin salaisuus?

-- Tied�n sen, sanoi Fjeld ja kumartui hiukan eteenp�in, olen
aavistanut sen siit� silm�nr�p�yksest� saakka, jolloin l�ysin
kuvanne kuolleen Greyburnin taskusta. En ole p��ssyt siit� selville
mink��n loogillisen johtop��t�ksen kautta, mutta vaistoni on vuosien
varrella niin harjaantunut, ett� harvoin erehdyn. Ja nyt sanovat itse
asianhaarat, ett� olen oikeassa. Henkil�t, jotka hetkinen sitten
hy�kk�siv�t kimppuunne, eiv�t tehneet sit� aikomuksessa rosvota tai
varastaa teilt�. He tahtoivat kokonaan toisista syist� saada teid�t
valtaansa. Ja kun min� sattumalta tied�n, kuka oli koko jutun takana,
niin n�yt�n saavan teoriani vahvistettua oikeiksi.

-- Ent� kuka oli p��llekarkauksen takana? kysyi nuori nainen hieman
j�nnittynein ��nin.

-- Se oli Charles Brookton itse, sanoi Fjeld tyynesti. Tunnetteko h�net?

Isabella nojautui taaksep�in tuolissaan.

-- Olen kauan odottanut sit�, sanoi h�n puoliksi itsekseen... Tunnenko
h�net, jatkoi h�n eloisasti. Onhan h�n yst�v�ni, toverini, melkein
ihailijani. Ei ole montakaan tuntia siit�, kun h�n t�ss� huoneessa
pyysi minua vaimokseen... Niin, suokaa anteeksi, ett� puhun teille
n�in avomielisesti syvimm�st� salaisuuksistani, mutta on kuin olisin
tuntenut teid�t kauan. El�m�nne ja el�m�nty�nne ovat sanoneet minulle,
kuka te olette: oikea mies, joka ette koskaan voisi pett�� naista, joka
luottaisi teihin. Ja jos te pett�isitte minut...

H�n ei jatkanut lausettaan, mutta h�nen silmiens� kylm� ja kova kiilto
puhui hyvin selv�� kielt�.

Jonas Fjeld nojausi taaksep�in tuolissaan. H�n oli k�ynyt hyvin
miettiv�iseksi. H�n oli h�neen tuijottavista silmist� lukenut jotakin,
jonka h�n varsin hyvin tunsi. Satoja kertoja oli h�n n�hnyt sen ilmeen
ennen. Se oli melkein varjomainen katse, joka luultavasti riippui hyvin
lujatahtoisten ihmisten silm�terien voimakkaasta kokoonvet�ytymisest�.
H�n tiesi, mit� se merkitsi, _murha_ oli luettavissa nuoren naisen
silmist�.

H�n k��ntyi pois. Kun h�n j�lleen katsoi tuohon kauniiseen kuvaan, ei
h�n voinut havaita muuta, kuin hienon ja yst�v�llisen hymyn sek� heikon
punastuksen noilla omituisilla naiskasvoilla.

Fjeld nousi p��st��n py�r�ll� ja pyyhk�isi otsaansa.

-- Te sanoitte, miss Duncan, tuntevanne minut el�m�st�ni ja teoistani.
On mahdollista, ett� kerran tai toisen olen kavaltanut itseni, mutta
koskaan en ole kavaltanut naista. Ymm�rr�n nyt paremmin, kuka te
olette. Te olette vaarallinen meille miehille -- sek� yhdess� ett�
toisessa merkityksess�. Te ved�tte meid�t puoleenne ja ty�nn�tte meid�t
takaisin... Te edustatte, lis�si h�n hymyillen, jonkinlaista korkeampaa
kiemailua. Ja tuskinpa tahtoisin min� olla Charles Brooktonin
vaatteissa.

Isabella ei ollut viimeisi� sanoja kuulevinaan. -- Te olette
ensim�inen, joka on syytt�nyt minua kiemailusta, sanoi h�n vakavasti,
mutta kentiesi on hiukan per�� siin�, mit� sanotte. Luonto on nyt
kerta kaikkiaan osoittanut minulle paikan sukupuolten joukossa. Olen
koko el�m�ni protestannut sit� vastaan ja luulen voivani v�itt��, ett�
tahtoni, ty�ni ja ajatustapani puolesta olen ollut miesm�isempi kuin
useimmat miehet. Mutta kentiesi tulee p�iv�, jolloin naisellisuus her��
ja vaatii oikeutensa.

-- Te tarkoitatte...?

Isabella katsoi h�neen tiukasti.

-- En ole koskaan ennen puhunut n�in tuttavallisesti miehen kanssa,
sanoi h�n, ja min� halveksin itse�ni puheliaisuuteni takia...

H�n vaikeni, ik��nkuin jotakin olisi tarttunut h�nen kurkkuunsa.

-- Mutta min� olen ollut niin hirvitt�v�n yksin monta vuotta, virkkoi
h�n �kki�. Minulla on ollut useita yst�vi�, mutta ei ainoatakaan
yst�v��. Olen aina paennut naisia. Lukuunottamatta madame Curieta
en ole v�litt�nyt ainoastakaan omaan sukupuoleeni kuuluvasta. Siit�
johtuu, ett� min� aikaisimmasta nuoruudestani saakka olen ollut yksin,
seuranani vain pieni kunnianhimoni, mittaamaton tiedonhaluni ja --
rajaton kostonhimoni.

H�n oikein s�hisi viimeiset sanat kuuluviin.

Fjeld ny�kk�si.

-- Ajattelinkin jotain sellaista olevan kysymyksess�, sanoi h�n
puoliksi itsekseen... Onko el�m�ss� jokin tai joku, joka on tehnyt
teille jotakin pahaa?

-- Ei, vastasi h�n. Henkil�kohtaisia pettymyksi�ni ja tappioitani en
ole niink��n paljon pannut syd�melleni. Mutta sielussani on vanha
muisto, joka viel� kiehuu ja kuohuu. Ja se on sy�vytt�nyt pois kaiken
naisellisen heikkouden, se on tehnyt minut voimakkaaksi ja katkeraksi.

-- Ja vaaralliseksi, jatkoi Fjeld.

-- Niin, sanoi Isabella hetken mietitty��n. Luulen teid�n olevan
oikeassa.




XX.

MIES JA NAINEN.


Jokaisen ihmisen el�m�ss� on jokin tilaisuus, jolloin miehen ja naisen
v�linen my�t�tunto leimahtaa julki, niinkuin olisi kaksi s�hk�virtaa
kytketty yhteen. Jonas Fjeld tunsi jollakin ihmeellisell� tavalla,
ett� tuo kaunis, puhdaspiirteinen ja ter�v�katseinen nainen oli
h�nen sukuansa -- ehk� oli h�n suuri rikoksentekij�t�r, mutta joka
tapauksessa olento, joka toimi sielunsa voimakkaiden ja puhtaiden
vaikuttimien mukaisesti. Ja h�net valtasi �killinen halu ottaa t�m�n
puhtaan jumalattaren ruumis syliins� ja kuiskata h�nelle, ettei el�m�
ollut yksinomaan vihaa, kostoa ja tiedett�.

N�ytti silt�, kuin olisi Isabella lukenut h�nen ajatuksensa, sill� h�n
nousi nopeasti, vienon punan levitess� h�nen kalpeille, klassillisille
kasvoilleen.

-- Luulen, ett� teid�n nyt t�ytyy menn�, tohtori Fjeld, sanoi h�n
arvokkaasti. Ei silti, ett� min� olisin mill��n tapaa turhan tarkka,
sill� yst�v�ni ovat tulleet ja menneet t��ll� milloin hyv�ns�. Ei
kenenk��n p��h�n p�lk�ht�isi tuhota minun hyv� nimeni ja maineeni.
Olenhan puoleksi mies ja erotiikka vain kyll�stytt�� minua... Mutta
min� olen v�synyt ja hiukan liikutettu. Sallikaa minun viel� kerran
kiitt�� teit� avunannostanne.

H�n ojensi Fjeldille k�tens�. Se oli kylm� ja kova ja h�nen
k�denpuristuksensa oli luja ja voimakas.

Fjeld katsahti h�nt� suoraan silmiin. Koskaan ei h�n ollut tuntenut
syd�nkanteleensa kielien v�r�j�v�n t�ll� tavoin. Seisoessaan siin�
ylv��n� ja korkeapovisena p�� takakenossa muistutti Isabella
amatsoonia. Niin -- t�m� oli jumalainen Penthesilea, joka saattoi
mitell� voimiaan vaikka itsens� Akilleen kanssa.

He j�iv�t seisomaan muutamiksi sekunneiksi vastatusten, sitten nainen
loi katseensa maahan, silm�luomet v�risiv�t ja h�nen huulensa puoleksi
avautuivat...

-- Menk��, kuiskasi h�n k�he�sti, menk��...

Jonas Fjeld otti hattunsa.

-- Hyv�sti, sanoi h�n tyynesti, ja kiitos yst�v�llisyydest�nne. En
ole koskaan ennen tavannut teid�n kaltaistanne. Teid�n olemuksestanne
ik��nkuin tulvehtii valons�teit�.

Isabella katsoi yl�s vaisusti hymyillen.

-- Valo on minun erikoisalani, sanoi h�n. Olenhan fyysikko. Ja kaikki
ilmakeh�ss� olevat tuhannet s�teet ovat yst�v�ni. Kentiesi ne ovat
asettuneet asumaan minuun ja antavat nyt n�yt�nn�n teid�n kunniaksenne.

-- Voin ymm�rt�� sen, vastasi Fjeld samaan s�vyyn. Mainitsittehan
madame Curien.

-- Niin, rakastin h�nt�. H�n oli �lyk�s, ter�v�p�inen ja
selv�katseinen. H�nell� oli miehen aivot ja naisen tunteet.

-- Toivoisimpa teid�n olevan h�nen kaltaisensa, sanoi Fjeld ja otti
hattunsa. Ylip��ns� toivoisin, etteiv�t yhteiskunnan ovenvartiat olisi
satunnaisiin tunteisiin n�hden niin kovasyd�misi�. T�m� ei ehk� ole
kauniisti sanottu ja min� pyyd�n anteeksi, mutta minusta tuntuu silt�
juuri nyt. Varokaa tarkoin henke�nne. Hyv�sti.

H�n kumartui syv��n Isabellan k�den yli ja suuteli sit�, ja
j�lleen tunsi h�n, koskettaessaan h�nen kylm��, valkoista ihoansa,
tuon ihmeellisen s�hk�isen s�teilyn, joka tuntui virtaavan h�nen
huokosistaan.

Sitten h�n huoaten karkoitti t�m�n magneettisen mielialan ja astui
nopeasti ulos ovesta.

Isabella seisoi ja katseli h�nen j�lkeens� kummallisesti hymyillen.
H�nen huulensa vapisivat, oli kuin olisivat ne etsineet jotakin sanaa.
Kentiesi kiiti h�nen p��ns� l�pi ajatus, ett� h�nen pit�isi huutaa
mies takaisin, ottaa h�nen syliins� ja suudella h�nt�. Mutta h�n ei
tehnyt sit�. H�n j�i ainoastaan seisomaan ja tuijotti oveen, joka oli
sulkeutunut Jonas Fjeldin j�lkeen.

Konemaisesti rupesi h�n riisuutumaan. H�n viskasi vaatteet ylt�ns�
viimeist� kappaletta my�ten. Sitten astui puhdas Diana alastomana
ja kauniina kylpyhuoneeseen j��hdytt�m��n kiihkoansa. H�nen
k�sivarsissaan oli mustelmia ja h�nen olkap��ss��n pitk� punainen viiru
p��llekarkauksen j�lkeen, mutta h�n ei kiinnitt�nyt siihen huomiotansa.

Muutamia minuutteja my�hemmin h�n makasi silm�t ummessa ja antoi kylm�n
veden syleill� ihmeellist� valkoista ruumistaan.

Ja niin h�n v�hitellen sai takaisin levollisuutensa. Sitten alkoi h�n
halveksia itse�ns�. Voi -- h�n oli siis ainoastaan mielet�n nainen,
kuten kaikki muutkin. H�n oli k�ytt�ytynyt rakastuneen puotineidin
tavoin tuota norjalaista j�ttil�ist� kohtaan, jolla oli siniset
uneksijansilm�t. Niin pitk�lle oli siis Isabella Duncan joutunut. H�n
oli melkein joutunut seikkailuun...

Isabella nousi kylvyst� ja nauroi.

Se oli kovaa ja kylm�� naurua.

Silt� se tuntui my�skin miehest�, joka revolveri k�dess� seisoi
kylpyhuoneen ulkopuolella ja silm�t palavina kuunteli vedenloisketta.

Miten kaunis h�n lieneek��n, mutisi h�n. Kuinka valkea lieneek��n h�nen
hipi�ns�...

H�n tarttui lukkoon, mutta malttoi mielens�.

-- Olisinkohan erehtynyt? mutisi h�n. Onko todellakin mahdollista,
ett� h�n on pett�nyt meid�t kaikki? Oliko Max raukka oikeassa
v�itt�ess��n h�nen mets�st�v�n ihmisi�? Kun kaikki seikat otetaan
lukuun, niin ehk�p� juuri h�n on jollakin kavalalla tavalla ottanut
hengilt� pikku Maxin ja kentiesi nuo toisetkin. Seuraavalla kerralla
kai olisi h�nen vuoronsa. Mutta sit� ei saisi koskaan tapahtua... Nyt
tunsi h�n salaisuuden. Kun h�n Maxin kuoleman johdosta oli surusta
raivoten j�tt�nyt kaiken varovaisuuden syrj��n, ottaakseen hengilt�
naisen, jota h�n rakasti, oli h�n my�s saanut selville jotakin, joka
yh� enemm�n oli lis�nnyt h�nen vihaansa... Juuri tuota Jonas Fjeldi�
tytt� rakasti, tuota kirottua tohtoria, jolla oli valtaiset hartiat ja
siniset ter�ssilm�t. H�n oli, seisoessaan tikkailla sen akkunaruudun
ulkopuolella, joka salli h�nen parhaiten katsella huoneeseen, miss� nuo
kaksi istuivat, n�hnyt tuon kylm�n naisen silmiss� er��n v�l�hdyksen.
H�n tiesi, mit� se merkitsi. Ei koskaan ollut Isabella sill�tavalla
katsonut toiseen mieheen. Siin� oli sekaisin heikkoutta ja antaumusta,
joka asian haarojen painolla ty�nt�� voimakkaimmankin naisen miehen
syliin. Mutta sit� ei saisi koskaan tapahtua. Nyt oli Fjeld l�htenyt.
H�n olisi voinut pist�� h�net kuoliaaksi tuolla ulkona puutarhassa --
olisi voinut tappaa h�net kuin sian. Mutta h�nen vuoronsa kyll� tulisi.

Taas vei h�n k�tens� l�helle ovenripaa, mutta viivytteli. Oli kuin
olisi h�n jostakin kuullut n�lk�isen suden ulvontaa. Se oli tuskan,
vihan ja koston kiljuntaa h�nen rikkirevityss� syd�mess��n. Sellainen
rakastunut ja inhoittava roisto h�nest� oli tullut -- h�nest�, tuosta
suuresta, ihaillusta pahantekij�in johtajasta, joka istui yhteiskunnan
viidakossa niinkuin ihmistiikeri verest�vine silmineen ja veren
tahraamine k�p�lineen.

H�n kumartui alas ja tirkisti avaimenrei�st�. Puolih�m�r�ss� n�ki h�n
Isabellan kaunismuotoiset jalat, jotka liikanaisetta lihavuudetta
liittyiv�t kauniisiin vy�t�reihin.

Charles Brookton voihki.

Ei, tytt� ei saisi koskaan kuulua kenellek��n muulle! Sitten nosti h�n
revolverin, tarttui lukkoon ja v��nsi.

Mutta ovi oli sis�puolelta teljetty.




XXI.

KUOLLEEN LUONA.


Jonas Fjeld k�veli jalkaisin Kensingtonista saakka kaupungin
keskukseen. Oli hieman sumuinen ilta, ilma oli raikas ja viile�.
H�n k�veli hitaasti selvent��kseen sotkeutuneita tunteitaan, ja
mit� l�hemm�ksi h�n tuli Piccadillyn suurta y�liikennett� ja mit�
kirkkaammin s�hk�lamput loivat valoaan oikean ja v��r�n ilon ylitse,
sit� tyytym�tt�m�mm�ksi itseens� h�n k�vi. H�n oli k�ytt�ytynyt kuten
koulupoika, taitamaton alottelija. H�n oli kuunnellut seireenien laulua.

Mutta h�n ei voinut kokonaan p��st� vapaaksi vaikutelmasta, mink� h�n
oli saanut tuosta ihmeellisest�, ylv��st� naisesta. Heid�n v�lilleen
oli sytytetty tuli, jota oli vaikea sammuttaa. Mutta h�n tunsi
velvollisuutensa eik� Isabella kuulunut senlaatuisiin naisiin, jotka
kallistavat korvansa ensim�iselle tulijalle.

�kki� tuli h�n ajatelleeksi Charles Brooktonia. Burns oli kertonut koko
joukon asioita t�st� �lykk��st� ja varovaisesta pahantekij�st�, jolla
oli taiteellinen entisyys. H�n ei varmaankaan luopuisi yrityksest��n
saada Isabella Duncan pauloihinsa. Mutta mik� oikeastaan olikaan h�nen
tarkoituksensa?

H�n pys�htyi er��n lyhtypylv��n luo ja otti esille pienen muistikirjan,
johon h�n oli kirjoittanut Brooktonin osoitteen. Seh�n soveltui hyvin,
Soho oli aivan l�hell�. Saapuessaan kadulle, jonka varrella Brookton
asui, h�n j�i h�mm�styneen� seisomaan. Pieni ihmisryhm� oli kokoontunut
suuren, synk�n ja ik�v�n talon edustalle. Fjeld katsoi numeroa, niin --
se oli juuri se talo, miss� Charles Brookton oleskeli.

Oli selv��, ett� jotakin vakavaa oli tapahtunut, sill� kokoontuneet
y�kulkijat, jotka suurimmalta osaltaan olivat ilotytt�j� ja
naismets�st�ji�, keskustelivat matalalla ja kolkolla ��nell�. Koko
keskus oli synkk� ja masentava -- ihmiset, musta ruumisarkkutalo,
usvainen y�.

Samassa silm�nr�p�yksess�, kun Fjeld p��si perille, astui er�s
poliisikonstaapeli ulos ovesta.

-- Onko t��ll� ket��n, joka voi juosta l��k�ri� noutamaan, sanoi h�n.
En voi talosta l�yt�� puhelinta.

Fjeld tunkeutui pienen ryhm�n l�pi.

-- Min� olen l��k�ri, sanoi h�n, ja olen k�ytett�viss�nne.

Konstaapeli katsoi tiukasti edess��n olevaan pitk��n mieheen, mutta
Fjeld ei antanut h�nelle aikaa arvelemiseen.

-- Oletan, sanoi h�n mahtipontisesti, ettei t�ss� ole varaa ajan
tuhlaamiseen. N�ytt�k�� minulle tiet�.

Konstaapeli mutisi jotakin itseksens�. Senlaatuiset ihmiset eiv�t
yleens� hyv�ksy mahtipontisuutta muissa kuin itsess��n. Mutta tilaisuus
ei ollut sovelias suunsoittoon eik� riitelemiseen. Talossa lep�si
jossakin kuollut tai kuolemaisillaan oleva mies, eik� h�n n�ytt�nyt
hupaiselta.

Niin tapahtui, ett� Jonas Fjeld sai n�hd� saman n�yn, joka hetki sitten
oli ly�nyt Charles Brooktonin pelj�styksell� ja t�ytt�nyt h�net raivoon
johtavalla pelolla.

Siell� istui pikku Max ja loisti pime�ss� -- yht� vihre�nsinipunervana
kuin Brooktonin n�hdess� h�net. Valo sytytettiin ja heti katosi
kaikki salaper�isyys -- j�lell� oli vain kalmankalpea mies himme�sti
tuijottavine silmineen ja retkottavine alaleukoineen.

Fjeld astui h�nen luokseen. Silm�ys noihin valkoisiin lapsenkasvoihin,
joissa oli kuoleman selv� leima, sanoi h�nelle heti, mit� oli
tapahtunut.

-- T��ll� ei ole mit��n teht�viss�, sanoi h�n, t�m� mies on ollut
kuolleena pari tuntia.

Portinvartija, joka kalpeana ja vapisevana oli n�ytt�nyt heille tiet�,
astui Fjeldin luo.

-- Onko se -- murha? kysyi h�n.

Fjeld kohautti olkap�it��n.

-- Sit� en tied�, sanoi h�n. Mahdollisesti on h�n saanut myrkky�. Mutta
merkit ovat samat kuin tavallisessa syd�nhalvauksessa. Teid�n t�ytyy
l�hett�� noutamaan ruumiintarkastusmiehi�, ruumis on leikattava.

Portinvartija k��ntyi menn�ksens�.

-- Toivoisinpa Brooktonin olevan huoneessaan, sanoi h�n, sill� h�nell�
on puhelin. Mutta h�n l�hti tunti takaperin ulos. H�n oli my�s pikku
Maxin paras yst�v�... Kuljin sattumalta t�st� ohitse, lis�si h�n, ovi
oli puoliavoinna, ja kun t��lt� n�kyi kummallinen loiste, pilkistin
sis��n.

Vanha ovenavaaja ei kyennyt jatkamaan. N�ky oli ilmeisesti tehnyt
h�neen varsin kamalan vaikutuksen, sill� h�n saattoi tuskin retostautua
ovesta ulos.

Konstaapeli ja Fjeld j�iv�t kahden. Ensinmainittu n�ytti hyvin
neuvottomalta.

-- Teid�n t�ytyy heti paikalla l�hett�� sana Scotland Yardiin, sanoi
Fjeld. T�ss� on otaksuttavasti tapahtunut rikos. Teid�n t�ytyy
kiiruhtaa. Min� vartioin t��ll� niin kauan.

Taas n�kyi voimakkaan irlantilaisen silmiss� ep�luuloinen katse, mutta
h�n tuli pian siihen tulokseen, ettei ollut muuta neuvoa kuin totella.
H�n l�ksi ja Fjeld sulki oven h�nen j�lkeens�.

H�n odotti pari minuuttia, kunnes konstaapelin askeleet olivat
lakanneet kuulumasta rappuk�yt�v�ss�, sammutti sitten s�hk�valon
ja katseli mit� suurimmalla mielenkiinnolla kuolleesta s�teilev��
ihmeellist� fosforiloistetta. Se ei ollut puhdasta vihre�� fosforiv�ri�
-- pikemmin opaalinkaltaista, jossa oli pieni� pirskeit� sinipunervasta.

Ihmeellisint� kaikesta oli, ett� n�m� s�teet loistivat yht� kirkkaasti
vaatteiden kuin ihonkin l�pi. Ainoastaan muutamat harvat tummat paikat
osoittivat kuolleen mukana olevia metalliesineit�: kravattineula,
taskukello, kultainen lyijykyn� ja muutamat pikkurahat n�kyiv�t pienten
reikien tapaisina tuossa kaameassa v�risoinnussa. Sill� oli kuin
olisivat n�m� s�teet olleet el�vi�. Ne l�p�ttiv�t kuin kielekkeet, ne
s�dehtiv�t kuin revontulet tummalla y�taivaalla, ne leikkiv�t tuhansien
pienten soihtujen kaltaisina lukemattomin vaihtelevin v�rivivahduksin.

Fjeld j�i seisomaan syviin ajatuksiin vaipuneena. T�ss� seisoi h�n siis
vastatusten uuden ilmi�n kanssa -- uuden kohdan kanssa valoilmi�itten
maailmasta. Olihan olemassa omavaloisia el�imi�, mutta koskaan ei h�n
viel� ollut havainnut kuolleen ihmisen voivan valaista.

Sitten sytytti h�n valon ja katseli ymp�rilleen. Huone oli perin
yksinkertaisesti mutta aistikkaasti kalustettu. Kuollut oli ilmeisesti
ollut j�rjestyst� rakastava ihminen, jolla oli varma maku. Tuossa
pieness� huoneessa ei ollut mit��n silmi� loukkaavaa, jokainen esine
oli paikoillaan.

Fjeld astui kirjoitusp�yd�n luo. Kirjes�ili� oli avoinna ja siin� oli
alotettu kirje. Kuollut ei n�ht�v�sti ollut enn�tt�nyt lopettaa sit�.
Kyn�nvarsi oli lattialla ja ilmeisesti pudonnut h�nen k�dest��n. Sitten
oli h�n hoiperrellut sille tuolille, miss� kuolema oli h�net tavannut.

Silm�ys kesken j��neeseen kirjeeseen sai Fjeldin avaamaan silm�ns�
selki sel�lleen. H�n luki sen tarkasti l�pi kasvavin mielenkiinnoin,
sitten k��nsi h�n sen huolellisesti kokoon ja pisti lompakkoonsa.

Sen j�lkeen jatkoi h�n kotietsint��ns�. Kirjoitusp�yd�n laatikot olivat
lukossa, mutta Fjeldille oli helppo asia tiirikoida ne auki. Siell�
oli ainoastaan joukko merkityksett�mi� papereita ja kirjeit�, useita
maksettuja hotellilaskuja sek� muutamia paketteja hienoja turkkilaisia
savukkeita. Pikku Max oli n�ht�v�sti varovainen mies, joka oli aina
ollut valmistautunut kotitarkastukseen.

L�hinn� alimmasta laatikosta Fjeld l�ysi pienen apteekin. Siin�
oli opiumia, hiilihappoista natronia ja aspirinia, mutta ei mit��n
vaarallisempaa myrkky�. Lis�ksi revolveri ja pieni valokuvauskone. Se
oli Kodak. Sen takapuolella oleva numero osoitti, ett� nelj� valokuvaa
oli otettu. Empim�tt� k��nsi Fjeld koko filmirullan kokoon, otti sen
pois kamerasta ja pisti taskuunsa.

Sitten avasi h�n alimman laatikon.

Siell� oli vain yksi ainoa esine: nen�liina.

Fjeld katseli sit� ihmeiss��n. Se oli n�ht�v�sti vanha, mutta tehty
paksusta, pehme�st� silkist�. Yhdess� nurkassa oli monogrammi: suuri
"M", jonka yl�puolella oli ruhtinaankruunu.




XXII.

VIEKKAUDESSA VOITETTU.


Kiihtynyt mies seisoo revolveri k�dess� naisen kylpyhuoneen edustalla.
Ovi on lukossa joko sattumalta tai koska yksin�iset naiset menev�t
kainoudessaan niin pitk�lle, ett� tuntevat yksinolemisen tarvetta,
ollessaan alastomina.

Tilanne on varsin tuskallinen. Ja Isabella Duncan tunsi kaikesta
sisukkaisuudestaan huolimatta olevansa hyvin peloissaan, kun h�n
kopeloi kylpyviittaansa.

Sill� v�lin yritti Brookton murtaa ovea auki. Se ei ollut mik��n
tavallinen vuokrakasarmin lautaovi, vaan vahva, hyv�ntekoinen
englantilainen tammiovi, jonka aukimurtamiseen tarvitaan sek� voimaa
ett� harkintaa.

Brooktonilla oli n�m� molemmat ominaisuudet, niin ett� oven kohtalo oli
jo m��r�tty. Tottuneelta ovien ja kassakaappien aukimurtajalta kului
t�sm�lleen kymmenen minuuttia, ennenkuin h�n sai sen my�nt�m��n. Mutta
lent�ess��n auki se rasahti ��nekk��sti kiukusta ja vastustusvoimasta.

Silm�nr�p�yksen Brookton empi. Rakastuneet miehet suovat, jumalan
kiitos, silloin t�ll�in itsellens� aikaa arveluihin. Sit� kesti vain
kymmenen sekuntia, mutta n�ill� sekunneilla oli merkityksens�, sill�
kun Brookton suu vaahdossa juoksi kylpyhuoneeseen, oli se tyhj�.

Revolveria kohottava k�si vaipui h�nen sivullensa ja Brooktonin
raivoaviin silmiin tuli melkein mielet�n ilme. Vanha juttu leijonasta,
jonka hyppy ep�onnistuu. Mihin hiiteen olikaan nainen livist�nyt?
Tuossa oli sis�puolelta suljettu ovi, tuossa nelj� sile�t� muurisein��
ilman ainoatakaan rakoa, joka olisi ilmaissut ulosk�yt�v�n, ja tuossa
oli kylpyamme, joka oli muurattu kiinni lattiaan. Brookton huomasi,
ett� vesi oli juossut pois ja ett� koko toisen p��tysein�n saattoi
siirt�� syrj��n, kuten ty�nt�oven. Ja se oli avoinna.

Ei ollut mit��n ep�ilyst� siit�, mihin Isabella oli mennyt. Nuori,
k�yt�nn�llinen nainen oli j�rjest�nyt kylpyhuoneensa laboratorion
yhteyteen, otaksuttavasti helpottaakseen er�iden fysikaalisten kokeiden
suorittamista.

Brookton laski revolverinsa alas ja veti helpotuksen huokauksen. H�n
tiesi nyt, ett� Isabella Duncanin henki t�ll� kertaa oli kaikesta
vaarasta pelastunut. Puhelimen soitto kuului et��lt�: ahaa, nyt soitti
nuori nainen poliisia... Brookton oli nyt kokonaan rauhoittunut. H�n
n�ytti miehelt�, joka iloitsee siit�, ett� on v�ltt�nyt jonkin vaaran.
Kiirehtim�tt� pisti h�n revolverin taskuunsa ja meni ateljeehen.
T��ll� j�i h�n muutamaksi minuutiksi seisomaan ja kuunteli. Tuossa oli
Isabellan hame ja sukat ja kaikki nuo muut merkilliset vaatekappaleet,
jotka ymp�r�iv�t naisen ruumista.

Brookton tunsi syd�mens� vallan l�mpenev�n.

-- Isabella! huusi h�n.

Toisessa sein�ss� oleva pieni luukku avautui ja h�n n�ki vilahdukselta
osan nuoren naisen marmorinvalkeista kasvoista.

-- Vai niin, sin� alat taas palata j�rkiisi, sanoi Isabella. Mik� sinua
muuten oikeastaan vaivaa? Sin� ajat minua takaa niinkuin villiel�int�
revolveri k�dess�. Onko se uusi rakkauden muoto?

Brooktonin pieniin, pist�viin jaguarinsilmiin tuli h�ijy ja v�ijyv�
ilme, mutta hymy ei h�ipynyt h�nen huuliltaan.

-- En tied�, mik� minun tuli, sanoi h�n v�symyst� teeskennellen.
Tarkoitukseni oli kai s�ik�ytt�� sinua. Kentiesi luulen -- niin, herra
tiet�k��n mit� min� luulen... Tahdotkohan antaa minulle anteeksi?

-- Siit� voimme puhua toisella kertaa, sanoi Isabella tyynesti.
On parasta, ett� l�hdet nyt, sill� muutoin voisit mahdollisesti
joutua vaaraan saada toisen kohtauksen. Eik� suurelle Charles
Brooktonille sovellu juosta revolveri k�dess� naisen kimppuun, joka
makaa kylpyammeessa. Totta vie -- kyll�p� miesten rakkaus ilmenee
naurettavalla tavalla.

Brookton nauroi, mutta naurussa oli jotakin, mik� sai luukun takana
olevan nuoren naisen vapisemaan. H�n hamuili suuren reflektorin johtoa
-- sen, joka oli l�hett�nyt kuolettavat s�teet Maxin ruumiin l�vitse --
mutta h�n malttoi mielens�.

Ja Brookton k�veli hitaasti ovea kohden.

-- Hyv�sti, Isabella, sanoi h�n, saamme puhua asiasta enemm�n p�iv�n
valossa. Oletko telefoinnut poliisia?

-- En, sanoi Isabella hetken mietitty��n. Mutta olen pyyt�nyt apua.
N�ytt�� kuitenkin silt�, kuin en tarvitsisikaan mit��n apua.

Brookton j�i silm�nr�p�ykseksi seisomaan k�si ovenrivassa.

-- L�hdenk� yst�v�n�? kysyi h�n.

-- Miten vain haluat, vastasi Isabella. Mutta min� pyyd�n sinua olemaan
varuillasi. Olen pit�nyt sinusta paljon, Charles, sen tied�t. Sinun
laitasi oli hieman toisin kuin muiden toverien. Sielussasi oli er�s
s�vel, joka toisinaan puhui minun syd�melleni. Sin� et ole tavallinen
rosvo, et pelk�st��n oivallinen k�sity�l�inen niin vakavassa ammatissa
kuin el�m�ss� ja kuolemassa -- sen vuoksi pidin sinusta paljon ja --
sen vuoksi s��stin sinut.

-- S��stit minut? Mit� tarkoitat?

Isabella ei vastannut heti.

-- Oh, sanoi h�n vihdoin v�ltellen, olen s��st�nyt sinut monista
pettymyksist� ja viel�kin pahemmasta. Jos olisin ollut kiemaileva
nainen...

-- Sinun ei tarvitse k�ytt�� niin paljon sanoja, keskeytti Brookton
h�net. Vast'edes olemme sodassa kesken�mme. Minun puoleltani se on
oleva taistelua sinun voittamiseksi ja omistamiseksi. N�hdess�ni sinun
valkoinen ruumiisi...

-- Vaiti! huusi Isabella ��nell�, joka oli raivosta kimakka. Kiiruhda
pois t��lt�, muutoin sokaisen saastaisen katseesi ainiaaksi.

-- Min� l�hden, sanoi mies tyynesti, mutta sisimm�ss�ni vien mukanani
n�yn, jota ei mik��n voi h�ivytt��...

Sitten hoiperteli h�n ulos. H�n k�veli kuin sokea, muristessaan
petoel�imen tavoin, joka silm�t ummessa uneksii valkoisesta
antiloopista suuren keitaan ��rell�.

Mutta Isabella Duncan sulki huolellisesti kaikki ovet ja meni vihdoin
vuoteeseen. Kesti kauan, ennenkuin h�n sammutti valon. H�n ei voinut
karkoittaa merkillist�, ry�miv�n pelon tunnetta -- pelon, joka aiheutui
siit�, ett� h�n oli yksin ja oli nainen. Ensi kerran h�n pelk�si
yksin�isyytt�. Oh -- h�n olisi tappanut Brooktonin ja l�hett�nyt h�net
toiseen maailmaan. Mutta h�n ei ollut voinut. Mik� oikeastaan oli h�nt�
ehk�issyt? Oliko se miehen silmiss� asuva himo, vaiko hehkuva rakkaus,
joka h�nt� riudutti?

Silloin sammutti Isabella Duncan valon. Mutta uusi p�iv� tapasi h�net
edelleen silm�t avoimina.




XXIII.

KIRKAISU PUHELIMESSA.


Seitsem�n ajoissa seuraavana aamuna tapasi rouva Burns vieraansa viel�
t�ysiss� pukimissa ja h�nen vuoteensa koskemattomana.

Fjeld istui kumartuneena muutamien paksujen nidoksien yli, jotka
osoittautuivat British Encyclopediaksi, ja Burns tallusteli
ymp�ri y�nutussa ja puuhasi innokkaasti muutamien kodak-filmien
kopioimisty�ss�.

-- Ei silti, ett� min� haluaisin sanoa jotakin asiasta, sanoi nuori
rouva ep�onnistuneesti koettaen salata huolestunutta ilmett��n -- --
Mutta ettek� todellakaan tarvitse hiukan unta?

Fjeld katsahti hajamielisen� yl�s kirjoistaan.

-- Kahvi, hyv� Helena-rouva, sanoi h�n, on ainoa, mit� me t�ll� haavaa
tarvitsemme. Ja niin v�kev�� pit�� sen olla, ett� se saa silm�t
p��ss�mme seisomaan niinkuin mikroskoopin linssit.

-- Onko se niin vaikeaa? kysyi rouva.

-- Kyll�, siit� saat olla ihkasten varma, pauhasi Burns. T�ss� on
salaisuus toisensa niskassa. Rikoksellisemme kuolevat kuin k�rp�set.
Kohta ei Fjeldille ja minulle j�� mit��n tekemist�. Olethan kuullut
puhuttavan pikku Maxista, eik� totta? H�net on viime y�n� tavattu
kuolleena kotonansa Sohossa. Fjeld l�ysi h�net, ja tied�tk�, mink�
n�k�inen h�n oli?

-- En.

-- Niin, h�n loisti kuin kiiltomato pime�ss�. Muuten ei h�ness� ollut
mit��n katseltavaa. N�ytti silt� -- sanoo Fjeld -- kuin olisi h�n
niellyt puoli tonnia fosforia.

Pient� Helena-rouvaa p�yristi. H�n ei voinut koskaan oikein mukautua
siihen vaaralliseen leikkiin el�m�ll� ja kuolemalla, joka aina seurasi
Jonas Fjeldin k�ynti� Lontoossa.

Sitten riensi h�n kahvia noutamaan.

T�ll� aikaa katseli Burns tarkoin ensiksi kopioitua valokuvaa, joka
oli otettu pikku Maxin kamerasta. H�n joutui yh� enemm�n ihmeisiins�.
Lopuksi kuului oikein hyv� ja vanhanaikainen kirous h�nen suustaan.

Fjeld katsoi yl�s.

-- No, onko siin� jotakin erikoisesti mielenkiintoista.

-- En tied�, mit� arvelet, saadessasi n�hd� oman kuvasi, sanoi h�n
hymyillen. Tuo Max hyv�nen on ollut nokkelampi kuin luulimmekaan. H�n
on seurannut meit� kuin varjo. Katso t�t�!... Siin� ovat herra Fjeld ja
herra Burns seisomassa Grand H�telin edustalla Parisissa. Me katselemme
ilmeisesti autoa. Toinenkin filmi n�ytt�� uhratun meille.

Fjeld nojasi taaksep�in tuolissaan ja hieroi silmi�ns�.

-- Ilmeisestikin nopsa ja tarkka nuorukainen, sanoi h�n. Viittasit
jotakin sinne p�in, ett� h�n on ruhtinaallista sukua.

Burns ny�kk�si.

-- Ruhtinaitten pojat eiv�t en��n nykyisin ole korkeassa kurssissa,
sanoi h�n. Tunnen pari sellaista, jotka ovat sanomalehtipoikina. Max
hoiti asiansa hiukan paremmin. H�n oli er��n saksalaisen pikkuvaltion
hallitsevan ruhtinaan vanhin poika, ruhtinaan, jolla oli tuollainen
inhoittava nimi. Ei Lippe-Detmold, mutta jotakin sinne p�in. Harvoin
olen tavannut niin merkillist� laiskuuden ja tarmon sekoitusta. H�n
oli intohimoinen savukkeenpolttaja, mutta h�n oli viisaampi kuin mit�
kukaan aavistikaan.

Fjeld ny�kk�si my�nt�v�sti ja otti esille lompakkonsa.

-- T��ll� on minulla pikku Maxin testamentti, sanoi h�n ja otti
esiin sen keskener�isen kirjeen, jonka oli l�yt�nyt pikku Maxin
kirjoitusp�yd�lt�, ja joka n�ht�v�sti oli v�ltt�nyt Brooktonin huomion.

Burns luki sen yh� enemmin h�mm�styen.

    Rakas Charles!

    Laitani on jollakin tapaa hullusti. En ole sairas, mutta p��ni
    on py�r�ll�. Veress�ni kuohuu jotakin, ja �kisti olen saanut
    p��h�ni, ett� pikku Isabellan sormi on mukana kaikessa siin�
    sairaudessa ja kuolemassa, joka meit� kaikkia uhkaa. Mill�
    tavalla sit� en tied�. Mutta sanotaan, ett� Isaac kidutti h�nen
    is�ns� puolikuoliaaksi ja yritti raiskata h�nen sisarensa. Onhan
    siin� hiukan kostamista, joten asia nyt voisi olla kuitattu.
    Varo h�nt�, Charles, jonakin kauniina p�iv�n� h�n tekee lopun
    meist� kaikista. Jos minulla olisi voimia toivoakseni jotakin,
    niin toivoisin, ett� sin� h�p�isisit h�net ja sitten ty�nt�isit
    pois. Ja jos minulle jotakin tapahtuu, niin l�het� vuoteeni alla
    oleva pieni matka-arkku Ad�le-sisarelleni New-Yorkiin. Tuo pieni
    prinssessa on naimisissa hissinkuljettajan kanssa. Mies taas oli
    aikoinaan kenraali. Osoitteen l�yd�t...

T�ss� loppui kirje mustetahraan. Kyn� oli ilmeisesti pudonnut
kirjoittajan k�dest�.

Burns katsoi ihmeiss��n yl�s tuosta omituisesta asiakirjasta.

-- Isabella Duncan, mutisi h�n... Mit� arvelet t�st�?

-- Alan saada pienen aavistuksen yhdest� ja toisesta seikasta, sanoi
Fjeld jonkun verran torjuvasti. H�n on varsin merkillinen nainen,
usko pois. Kylm�, �lyk�s ja puhdas ja ihmeen kaunis. Brookton on
mielett�m�sti rakastunut h�neen. Mutta viimeisten kahdenkymmenennelj�n
tunnin kuluessa h�nen silm�ns� ovat avautuneet, ja nyt en tahtoisi
maksaa paljoakaan Isabella Duncanin hengest�.

H�n nousi nopeasti.

-- Se olisi muuten suuri vahinko, mutisi h�n. Tahdotko koettaa
telefonoida h�nelle? Tapaat h�nen nimens� Kensingtonin valokuvaajien
joukosta. Jos h�n on valveilla tahdon kernaasti puhutella h�nt�.

Burns meni puhelimen luo ja kohta sen j�lkeen oli Fjeld keskustelussa
kauniin valokuvaajattaren kanssa.

-- Te olette siis viel� elossa, sanoi h�n. Pelk�sin Brooktonin t�n�
y�n� k�yv�n luonanne.

-- Niin h�n k�vikin, vastasi Isabella, ja Fjeld luuli kuulevansa h�nen
��nest��n, kuinka v�synyt ja r�nstynyt h�n oli... Mutta minun onnistui
pelastua h�nen kynsist��n. H�n ei en��n tule takaisin.

-- Te olette rohkea nainen, sanoi Fjeld. Mutta Brookton tulee kyll�
takaisin. H�n tulee ennenkuin aavistattekaan. Saadessaan n�hd�, ett�
pikku Max on kuollut...

-- Miss� h�n kuoli?

-- Kotonaan. Kuljin sattumalta ohitse ja l��k�rin� minut kutsuttiin
sis�lle. Se oli kummallinen kuolemantapaus.

-- Vai niin!

-- H�n loisti pime�ss�.

-- Huomasiko sit� kukaan muu kuin te?

-- Enp� luule.

-- Kiit�n teit� huolenpidostanne, sanoi Isabella nopeasti. Ja koskaan
en unhoita, mit� olette tehnyt puolestani. Matkustatteko pian?

-- En aivan kohta. Olen saanut teht�v�kseni tutkia niiden monien
salaper�isten kuolemantapausten syyt�, jotka viime viikkoina ovat
sattuneet pahantekij�in maailmassa.

-- Onko teill� siin� suhteessa jotakin erityist� asianharrastusta?
Antakaa pahantekij�in k�rsi� tekojensa takia.

-- Saanko t�n��n aamup�iv�ll� tulla luoksenne keskustelemaan kanssanne
asiasta?

-- Saatte kernaasti. Mutta tahdon valmistaa teit� siihen, ett�...

Fjeld ei kuullut enemp��. Oli ilmeist�, ett� Isabella v�kisin
temmattiin puhelimen ��rest�. Fjeld kuuli tukahutetun kirkaisun. Sitten
oli kaikki hiljaista ja rauhallista.




XXIV.

NAISRY�ST�.


-- Murhattuko? kysyi Burns, kun h�nen pieni automobiilinsa muutamia
minuutteja my�hemmin pys�htyi Kensingtonin pienen valokuvaamon
edustalle.

-- Tuskin, vastasi Fjeld. Luonnollisesti on yst�v�mme Charles Brookton
vakoillut kaunista neiti� ja k�ytt�nyt hyv�kseen sit� otollista hetke�,
jolloin h�n oli puhelimen kimpussa. Mutta nyt saamme n�hd�...!

Burns napisi.

-- En pid� naisry�st�ist�, sanoi h�n kuivasti. Se on ep�hienoa
rosvourheilua.

-- Eik� se kuitenkaan ole vailla er��nlaista romantiikkaa. Tunnen
nuoria naisia, jotka kernaasti haluaisivat, ett� joku mustasilm�inen
kreivi ry�st�isi heid�t pois pari kertaa viikossa. Mutta kun useimmat
kreivit nyky��n ovat v��ri�, ei romantiikan laita ole oikein hyvin
pienten tytt�jen kaihoavissa syd�miss�. Isabella Duncan kuitenkin
kuuluu harvinaisiin naisiin, h�n on ylpe�, kova ja ylev�mielinen. H�n
on tehty merkillisest� metallista -- jostain platinan kaltaisesta. Ei
mik��n v�kivalta pysty h�neen. H�net voidaan tosin voittaa, kiduttaa ja
murhata, mutta sit� miest� ei ole syntynyt, joka kykenee vallitsemaan
h�nen voimakkaita aivojaan ja kylm�� syd�nt��n.

-- Sin� n�yt tuntevan h�net hyvin, sanoi Burns hiukan pisteli��sti.

Fjeld ei vastannut, h�n koetti ulko-ovea. Se oli avoinna. Talosta ei
kuulunut niin ��nt�k��n.

-- Varmaankin tapaamme tuolla ylh��ll� ainoastaan ruumiin, mutisi Burns.

H�nen yst�v�ns� pudisti p��t��n, samalla kun h�nen sieraimensa
laajenivat.

-- T�m� on varmasti varsin tavallinen tapahtuma, sanoi h�n pettyneell�
��nell�. Tunnetko hajun? Se ei ole kloridia, vaan eetteri�. N�en
selv�sti koko asian silmieni edess�. Se on sama, josta saa lukea
kehnoissa amerikalaisissa salapoliisiromaaneissa: vaate p��n ymp�rille,
annos naftaa, avara s�kki -- siin�h�n ovat Savage, Burton Stevenson
ja A. K. Green ilmiel�vin�. Menk��mme ja hirtt�ytyk��mme, Burns.
Hyvien rikolliskepposien p�iv�t ovat olleet ja menneet. Sota on tehnyt
mielikuvituksesta lopun. Me ry�mimme maan yli p��t painuksissa ja
etsimme granaattien verisi� vakoja. Mit� nyt...!

Fjeld vaikeni �kisti ateljeehen johtavan pienen yl�sk�yt�v�n luona.

-- Katso, katso, mutisi h�n, nuorella naisella on suuret voimat. H�n on
taistellut urhoollisesti.

Ateljee tarjosikin sangan omituisen n�yn. Tuolit ja p�yd�t oli viskelty
sikin sokin ja selv� verij�lki osoitti taistelun tapahtuneen.

Molemmat miehet astuivat edelleen makuuhuoneeseen. Se oli varsin
yksinkertaisesti sisustettu sohvavuoteella, joka oli vailla kaikkea
kiemailua. Pukeutumisp�yd�ll�, jolta puuttuivat kaikki kaunistuskeinot,
mitk� parantavat naisen kasvoja miehisen sukupuolen iloksi, oli
nuoren naisen valokuva. Sill� oli my�s muutamia kampoja, harjoja
ja puhelinkone. Mikrofoni oli lattialla -- muuten ei siell� ollut
mit��n, joka olisi viitannut siihen, ett� kadonneella naisella olisi
hy�kk�yksen ensi asteella ollut syyt� tehd� vastarintaa.

Y�p�yd�ll� oli avattu kirja. Se oli er��n nuoren ranskalaisen l��k�rin
tutkielma leukocytheist�. Fjeld selaili sen l�pi. Ei n�ytt�nyt silt�,
kuin olisi nuori nainen ollut kirjaan kovinkaan ihastunut, sill� se oli
tuskin puoliv�liin luettu ja joukko huuto- ja kysymysmerkkej� lehtien
laidoissa osoitti, ett� tutkielma oli punnittu ja k�yk�iseksi havaittu.

Er��ll� tuolilla oli Isabellan tumma k�velypuku ja sen vieress� pitk�
kumitakki sek� p��hine keltaisine silm�laseineen.

-- Rosvot eiv�t n�yt� olleen hyvink��n kohteliaita, mutisi Fjeld.
Heill� on ollut kiire. Tytt� on pistetty s�kkiin v�hiss� vaatteissa.
Vain y�puku tai pyjamas... Mutta tarkastelkaamme huoneustoa l�hemmin --
luulen voivamme l�yt�� yht� ja toiste, joka voi antaa meille viitteen
t�m�n rikoksen syyst�.

He kulkivat edelleen l�pi tyhj�n talon. Siin� ei ollut ainoatakaan
el�v�� olentoa, ei edes kissaa tai kanarialintua. Ilmeisesti oli
Isabella aivan yksin��n asunut tuossa pieness� talossa. Ei my�sk��n
mik��n ilmaissut miss Duncanilla olleen asiakaspiiri�. Eik� ateljeessa
ollut ainoatakaan valokuvaa.

He olivat saapuneet pime��nhuoneeseen, Fjeld viivytteli
sis�lleastumistaan.

-- Luulenpa, ett� meid�n t�ytyy olla varuillamme, sanoi h�n.

-- Dynamiittiako? kysyi Burns, vaiko kentiesi myrkyllisi� kaasuja?

Fjeld hymyili.

-- Ei juuri sit�, sanoi h�n. Mutta ei edes Isabella Duncan itse mene
sinne aseistautumatta.

Burns katsoi h�neen ymm�rt�m�tt� mit��n.

-- En tied�, huomasitko kumikaapua tuolla h�nen makuuhuoneessaan,
jatkoi Fjeld. Olen n�hnyt samanlaisen kerran ennen. Se on sen
laatuinen, jonkalaista fyysikot k�ytt�v�t, kokeillessaan keskitetyll�
valolla, suojellakseen ihoaan ja n�k���n. Me vierailemme parhaillaan
hyvin tieteellisen valokuvaajan luona. Luulen olevan parasta, ett� otan
kumitakin ylleni ja menen yksin�ni pime��nhuoneeseen. Sill� v�linh�n
sin� voit tutkia puutarhaa, sielt�kin ehk� voi joku j�lki l�yty�.

Mieli hiukan j�nnityksiss��n Fjeld, pukeuduttuaan kaapuun ja
p��hineeseen, meni siihen salaper�iseen huoneeseen, jonka Isabella
n�ht�v�sti oli varannut kaikkein pyhimpiin toimituksiinsa.

H�n tuli uudenaikaisen fyysikon huoneeseen, yhdistettyyn
pime��nhuoneeseen ja laboratorioon. Siin� oli voimakas dynamo sek�
kaikki uusimmat kojeet valon mittaamista ja sen v�rien m��r��mist�
varten. Kalkki R�ntgenin, Birkelandin, Ramsayn ja Berthelotin kojeet
m��r�ttyjen s�deryhmien erist�mist� varten oli asetettu riviin
mallikelpoiseen j�rjestykseen.

Mutta Fjeldin tutkimuksilla oli m��r�tty tarkoitusper�ns�. H�nen vahva
taskulamppunsa paljasti pian voimakkaan heijastimen, jonka silm�
tuijotti ateljeehen aivan rinnan sen valokuvauskameran kanssa, joka oli
ainoana n�kyv�n� merkkin� miss Duncanin ammatista.

H�n v��nsi yhdist�j��, kuului heikkoa rapinaa, ik��nkuin kaukana olevan
kalkkarok��rmeen aiheuttamaa. Ja verkalleen syttyi tuli reflektorin
silm�ss�. Oli kuin olisivat s�teet v�hitellen putkahtaneet esiin, ja
vaikka ne liukuivat voimakkaaseen p�iv�nvaloon, ei her��v�n kaupungin
ylitse paistava kirkas aamuvalo imenyt itseens� ainoatakaan s�dett�.
Syv� ja vaarallinen fluorescoiva loiste oli noissa hiuksenhienoissa
s�teiss�, jotka tunkeutuivat auringonpaisteeseen. Toisinaan ne
halkesivat ja ojentelivat p�it��n kuten kamalat myrkkyk��rmeet
Medusan p��ss�. Fjeldist� n�ytti hetkisen, ett� jokainen tuosta
hirve�st� silm�st� esiinputkahtava s�de oli el�v� olento, vaarallinen
myrkkyel�in, joka vihelteli uhria, mink� voisi pusertaa syliins�,
tukahuttaa ja musertaa.

H�n katkaisi yhdist�j�n ja merkilliset s�teet h�visiv�t hitaasti,
muuttuen opaalinv�risist� vihreiksi, vaihtuivat punakeltaisiksi ja
ry�miv�t vihdoin kokonaan reflektoriin.

-- Paholaisen silm�, mutisi Fjeld. Karkoitettujen enkelien vihaava
katse taivasta kohden.

H�n aikoi jatkaa tutkimuksiansa, mutta sai �kki� kuulla Burnsin lujat
askeleet ulko-ovelta.

Skotlantilainen tuli ateljeehen ja Fjeld n�ki t�hystysreij�st��n h�nen
kantavan suurta hopeakaniinia k�sivarrellaan.




XXV.

KOEKANIINI.


-- Olipa talossa sent��n jokin el�v� olento, sanoi Burns ja heitti
hopeakaniinin sohvalle, johon se kaniinien tavalliseen tapaan j�i
makaamaan silmi�ns� r�pytellen. Se oli suuri ja lihava el�in,
jolla oli t�ysi ty� suojellessaan itse��n nyt kaikista akkunoista
sis��nvirtaavalta valolta.

-- T�m� oli suurin niist� kaikista, jatkoi skotlantilainen nauraen.
Mutta min� luulen, ett� tuolla alhaalla kaniinikopissa on lis�ksi
puolitiuta kaalinlehti� sy�m�ss�... Merkillinen nainen, tuo miss
Duncan, ja kummallisia mielihaluja valokuvaajalla... No -- oletko
keksinyt jotakin?

Fjeld ny�kk�si hajamielisesti. H�n oli riisunut kumip��hineens� ja
istui nyt syviin ajatuksiin vaipuneena.

-- Min� tarvitsen koekaniinin, sanoi h�n hetken vaitioltuaan...
Luulenpa tahtovani kokeilla. On parasta, ett� menet alas ja k�yt hieman
nuuskimassa Scotland Yardissa. Mutta ei sanaakaan Isabella Duncanista.
Koeta saada selville, mitenk� Charles Brooktonin on k�ynyt tai onko
bolshevikien keskuudessa yleens� havaittavissa liikehtimist�. Ota
auto... min� tulen j�lest�.

Burns l�ksi ja Fjeld telkeytyi uudelleen pime��n laboratorioon. T�ll�
kertaa h�n ei sytytt�nyt valkeata. Pienen huoneen er��ss� nurkassa h�n
�kki� havaitsi heikon valoviirun, joka aikaisemmin oli v�ltt�nyt h�nen
huomionsa.

H�n sytytti valon ja totesi, ett� kummallisen, fosforimaisen
kajastuksen t�ytyi tulla er��n pienen kulmakaapin avaimenrei�st�.
Sitten puki h�n j�lleen yllens� kumikyp�rin suojelevine silm�laseineen
sek� avasi kaapin.

Kauhistuneena h�n per�ytyi, taskulamppu putosi h�nen k�dest��n ja
sammui, ja h�n j�i yksin��n seisomaan pime��n. Ei, ei yksin��n --
sill� kaapin sis�lt� tuijotti h�neen nelj� miest�. Vaikka heid�n
kasvonsa olivat kalvakkaan vihre�t, n�yttiv�t he el�vilt�. Fjeld luuli
voivansa n�hd�, kuinka silm�t liikkuivat heid�n p�iss��n, kasvolihasten
vet�ytyess� kokoon. Ja �kisti n�ytti silt�, kuin olisi yksi heist�
hymyillyt.

Norjalainen l��k�ri, joka oli karaissut luontonsa kaikkinaista pelkoa
vastaan, tunsi k�siens� vapisevan. Mutta sit� kesti ainoastaan
silm�nr�p�yksen, sitten ryhtyi h�n ilmi�t� l�hemmin tutkimaan. H�n
sai k�siins� tulitikun ja sen valossa h�n havaitsi, ett� siin� oli
vain nelj� valokuvaa. Ja nyt tiesi h�n, ket� ne kuvasivat. N�m� miehet
eiv�t en��n olleet elossa, sill� he olivat Greyburn ja h�nen kaksi
yst�v��ns�, jotka olivat �kki� kuolleet Parisissa, ja mies, joka
v�syneesti ja pilkallisesti hymyili toisesta nurkasta oli pikku Max.

Ja hitaasti selvisi h�nelle totuus.

Sitten sulki h�n kaapin sek� k�veli valokuvauskoneen ja reflektorin
luo. H�n avasi pienen ty�nt�luukun, joka johti ateljeehen, ja katsoi
sinne. Kaniini, joka nyt oli yksin�ns�, n�ytti saaneen rohkeutensa
takaisin. Se juoksenteli ymp�ri ja vihdoin se loikkasi itse
valokuvaustuolille.

Fjeld hymyili synk�sti, sitten v��nsi h�n reflektorin yhdistint�, otti
suojustimen pois kamerasta ja tarttui kumipalloon, varmistauduttuaan
siit�, ett� koneessa oli levy.

Kaniini j�ykistyi huomatessaan ymp�rillens� virtaavan ihmeellisen
valon. Se suipisti suunsa ja j�i istumaan liikkumattomana kuin
ripillelaskettu, joka ensi kerran ikuistetaan uudessa asussaan. Ja
nuo vaaralliset s�teet ymp�r�iv�t sen hopeanharmaan nahan. Oli kuin
olisivat sadat k��rmeenkielet sylkeneet myrkky��n sit� vastaan, sitten
kuului sulkimen n�ps�hdys ja kauheat s�teet heikkeniv�t ja v�hitellen
katosivat.

Jonas Fjeld meni ateljeehen. Kaniini n�ytti olevan eritt�in hyv�ss�
voinnissa. Se n�ytti tottuneen outoon tilanteeseen ja k�veli vallan
julkeasti makuuhuoneeseen.

Mutta Fjeld katsoi kelloansa, se oli t�sm�lleen 8.

H�n otti esille kangaspussin, tarttui kaniinia korvista, pani
valokuvauslevyn huolellisesti k��reeseen, soitti autoa, sulki oven ja
ajoi Burnsin kotiin.

Siell� kohtasi h�n Helena-rouvan, joka parhaillaan puki lapsiansa.

-- T�st� saat leikkikalun pienokaisille, sanoi h�n iloisesti ja veti
kaniinin pussista, mutta er��st� syyst� pelk��n, ettei se ole kovinkaan
arvokas. Ja t�ss� on valokuva, joka on kehitett�v� kymmenen tunnin
kuluessa. Voitko l�hett�� luotettavan l�hetin tuntemasi taitavimman
valokuvaajan luo?

-- Kyll�, mutta miss� on Burns -- --?

-- Ralph on sotajalalla. H�n on vainuamassa vanhoja syndikalistisia
pahantekij�it��n.

Nuori rouva k�vi hyvin totiseksi, mutta ei sanonut mit��n, vaan
kiiruhti ulos huoneesta, Fjeldin ja kaniinin pit�ess� seuraa lapsille,
jotka hurjasti iloitsivat uudesta leikkikalustaan.

-- Kuulehan, sanoi Fjeld, kun Helena-rouva muutamien minuuttien
kuluttua tuli takaisin, ovatko naiset hyvin kostonhimoisia?

Entinen sairaanhoitajatar, joka viel� oli yht� kaunis kuin sill�
kertaa, kun h�n ep�toivoisin syd�min istui kuolonsairaan Ralph Burnsin
vuoteen ��ress�, hymyili.

-- En ole koskaan tiet�nyt, mit� kosto on, sanoi h�n lempe�sti. Ja eik�
kosto ole ep�jalo tunne?

-- Sit� en usko, sanoi Fjeld melkein ankarasti. Oikeudenmukainen kosto
on maskuliininen el�m�nlaki. Yhteiskunta kostaa ja onhan herramme
selitt�nyt, ett� kosto on h�nen. Miksi me ihmiset emme iskisi maahan
niit�, jotka hy�kk��v�t kimppuumme v�ijyksist�, jotka kiduttavat taikka
tuhoavat yst�vi�mme... Mielest�ni on miehen velvollisuus vastata
korvapuustiin nyrkiniskulla. Mutta naiset...

-- Onhan niin paljon pahoja naisia. Mutta mink� vuoksi sit� kysyt?

Fjeld kumartui h�nen puoleensa.

-- Kysyn sen vuoksi, ett� juuri vast'ik��n olen n�hnyt jotakin, jota en
voi selitt�� -- yksin�isen naisen, joka lannistumattomalla rohkeudella
ja lujuudella on tunkeutunut tuntemattomien lakien maailmaan, ehk� ei
niink��n paljon tieteen kuin koston takia. Yhteiskunta sanoisi h�nt�
suureksi pahantekij�tt�reksi -- Circeksi, Medeaksi. Mutta h�n on
joka tapauksessa t�ytt�nyt minut ihailulla, sill� olen varma siit�,
ett� h�nell� on jotain kauheata kostettavanaan -- verinen v��ryys,
joka vaatii verta. H�n on kielt�ytynyt kaikesta, jota naiset muutoin
rakastavat: rakkaudesta, yst�vyydest�, taiteesta, el�m�nilosta.
Yksin��n ja kauniina on h�n kulkenut tiet��n suoraan eteenp�in -- vihan
ja koston tiet�.

Helena rouva kumartui Fjeldin puoleen ja tarttui h�nen k�teens�.

-- Piditk� h�nest� paljon? kysyi h�n.

-- Tuskin tunnen h�nt�, mutta toivoisin saavani kerran h�nen omasta
suustaan kuulla, mink� vuoksi h�n sokeasti ja intohimottomasti ly�
vihollisensa maahan.

-- Kysy h�nelt�.

-- Se ei k�y p�ins�.

-- Miksi ei?

-- Siksi, ett� h�n on vihollistensa vallassa. H�net vietiin pois t�n�
aamuna -- puolialastomana ja puolustuskyvytt�m�n�. Nyt seisoo h�n
koston tuomioistuimen edess�.

Pikku rouvan p�� kohosi, eik� asiasta sen enemp�� puhuttu. Mutta
hopeakaniini makasi sohvan alla ajattelematta vihaa tai kostoa. Se
muisti ainoastaan suuren kaalinlehden, jota se ei ollut ehtinyt sy�d�
kaniinikopissa Kensingtonissa.




XXVI.

KELLO KAHDEKSAN.


Oli seuraava p�iv�.

Burns oli ollut ulkona varhaisesta aamusta, koettaen p��st� Charles
Brooktonin j�ljille. Mutta anarkistijohtaja oli poissa, eik� kukaan
voinut sanoa, minne h�n oli saaliineen kadonnut. Poliisilla oli
eritt�in suuri halu saada h�net kiinni, koska h�nen ep�iltiin tiet�v�n
jotakin pikku Maxin �killisest� kuolemasta. Ja Burns lietsoi t�t�
ep�luuloa, saadakseen Scotland Yardin herrat kaksinkertaistuttamaan
ponnistuksensa etsinn�ss�.

Burns oli saanut selville vain yhden asian -- nimitt�in ett� yksi
Brooktonin k�tyreist�, Jim Fraser niminen mulatti, my�s oli kadonnut
Sohon korttelista. T�m� mulatti, joka oli tunnettu ammattinyrkkeilij�,
jonka raakuutensa vuoksi oli vaikea saada tointa, kuului karkeampiin
pahantekij�luonteisiin. H�n oli syntynyt Galvestonessa, suuren Jack
Johnsonin syntym�kaupungissa, jossa h�n oli yht� kuuluisa kuin
huonomaineinenkin. Vain harvat miehet maailmassa vetiv�t h�nelle
vertoja voimissa, mutta h�nen nyrkkeilytapansa olivat kehnot ja h�nen
keinonsa el�imelliset. Mulatin petomaisuudesta kierteli tuhansia
juttuja. H�n sai kiitt�� ainoastaan voimaansa ja hurjuuttansa siit�,
ettei h�nt� aikoja sitten hirtetty puuhun Tennesseen metsiss�
raiskauksen ja murhan takia, Amerikan maa poltti h�nen jalkojensa alla,
ja nyt oli Suuri Jim pesiytynyt Lontooseen, ruvetakseen sellaisten
aivojen k�tyriksi, jotka olivat etev�mm�t kuin h�nen omansa.

Fjeld huolestui kovin kuullessaan t�m�n, mutta Burns rauhoitti h�nt�.

-- Charles Brookton on suuri pahantekij�, sanoi h�n, mutta h�n on
samalla kertaa jonkinlainen kunnianmies. Ja jos h�n todella on
rakastunut tytt��n, niin osaa h�n kyll� pit�� Suuren Jimin aisoissa.

Fjeld pudisti p��t��n.

-- Rakkaus ja viha ovat l�heist� sukua toisilleen, mutisi h�n. Ja
Brooktonilla on sit�paitsi paljon kostettavaa.

-- Mit� Brookton oikeastaan tiet��?

-- H�n tiet�� enemm�n kuin tarpeeksi. Luulen, ett� h�nen aavistuksensa
ovat muuttuneet varmuudeksi. H�n on sit�paitsi taiteilijaluonne
ja taiteilijat ovat yleens� julmia... Oletko tutkinut kaikki
ilmailumahdollisuudet?

-- Tietysti. H�n ei ole p��ssyt Lontoosta sit� tiet� ellei h�nen ole
onnistunut vuokrata yksityist� lentokonetta. Mutta se on melkein
mahdotonta, sittenkun poliisi ja tullilaitos ovat alkaneet harjoittaa
tehokasta ilmailuvalvontaa.

-- Eik� mit��n ep�ilytt�vi� olioita ole n�ytt�ytynyt miss Duncanin
huvilan edustalla?

-- Varmasti ei. Olen palkannut er��n yksityisen apulaiseni vartioimaan
siell� -- ollakseni sekoittamatta poliisia asian siihen puoleen. H�n on
asettunut kaniinikopin luo ja huvitellut ruokkimalla kaniineja. Mies on
vastik��n telefonoinnut minulle ja sanonut, ett� h�n pit�� ty�st��n.
H�n opettaa er�st� kaniinia hypp��m��n tynnyrin vanteen l�pi...
Kaniineista puheen ollen, sinulle on saapunut valokuva kirjeen ohella,
jossa sanotaan, ett� se oli ihmeellisin valokuva, mink� valokuvaaja
milloinkaan on n�hnyt. H�n haluaa n�ht�v�sti ostaa patentin.

Fjeld avasi suuren kirjekuoren.

-- Vai niin, sit�p� juuri ajattelinkin, mutisi h�n ja ojensi valokuvan
Burnsille.

Huoneessa oli puolipime�.

Suuri skotlantilainen nousi tuolilta niin kiivaasti, ettei sit� olisi
voinut luullakaan miehest�, jolla oli puujalka ja puinen k�sivarsi.

-- Mit� saatanan metkua t�m� on? sanoi h�n. N�ytt�� aivan silt�, kuin
kaniini palaisi tulisimmassa helvetiss�. Seh�n el�� ja vilkuttaa
silmi��n.

-- Eip� olekaan huono patentti.

-- Ei, sen uskon. Mutta siin� on jotakin kamalaa. Tuonlaatuisista
el�vist�kuvista en pid�. Se on ik��nkuin kuvattaisiin itse�ns� el�m��...

-- Taikka _kuolemaa_!

Burns katsoi h�neen ihmeiss��n, mutta ei ehtinyt pyyt�� selityst�.
Puhelin soi ja h�n tarttui kuulotorveen. Syntyi pitk� keskustelu, jonka
kest�ess� Ralph Burnsin kasvot kirkastuivat.

-- No, mit� se oli? kysyi Fjeld uteliaasti.

-- Tietoja Scotland Yardista, vastasi Burns ja p�yhistelihe kuin
espanjalainen kukko.

-- Kuinka ne kuuluvat?

-- No, Charles Brookton ajoi kello 5 iltap�iv�ll� Edinburghin l�pi
harmaalla automobiililla. H�nen seurassaan oli er�s mulatti.

-- Vangitaanko h�net?

-- Ei, mutta kaksi moottoripy�r�ilij�� kulkee h�nen vanavedess��n.
H�n ei voi p��st� meilt� pakoon. Tarkastaja ei uskaltanut kirjoittaa
vangitsemism��r�yst� h�nt� vastaan, eih�n ole mit��n todistuksia. H�nen
mielest��n Brookton ei ole syyp�� pikku Maxin kuolemaan ja min� my�nsin
h�nen siin� olevan oikeassa. Mutta mielest�ni Charles kyll� voisi antaa
poliisille vihjauksen tavasta, jolla tuo pieni mies on murhattu. Ja
tarkastaja suostuu ep��m��n h�nelt� passin Englannista poistumiseen,
ennenkuin h�n on todistanut t�ss� asiassa. Niin pitk�lle siis kaikki on
hyvin ja oikein. Tunnin kuluttua saamme tiet��, mihin Brookton aikoo
y�py�.

Fjeld nousi.

-- Meid�n t�ytyy kiiruhtaa, sanoi h�n. Milloin l�htee
matkustajalentokone pohjoiseen p�in?

-- Kello 12 Brooklandista. Se on Edinburgissa p�iv�n koittaessa.

-- Tahdotko tilata paikan?

Burns tarttui j�lleen puhelimeen.

Mutta Fjeld nojausi taaksep�in tuolissaan, sytytti uuden havannan ja
alkoi mietti�. Ei -- h�n ei miettinyt h�n uneksi. Kahdesta kylm�st�,
kirkkaasta, harmaista silmist� -- puhtaasta, ylv��st� ja ankarasta
naisesta, jonka aivoissa ja syd�mess� asui vain yksi ainoa ajatus.

Ja kuitenkin muisti h�n pienen hymyn, heikon punastuksen, haparoivan
ja ep�varman eleen, joka muistutti siit�, ett� h�n oli nainen, ja ett�
ehk� syv�ll� h�nen syd�mess��n uinui tunne, toive, rukous...

Sitten nousi h�n nopeasti.

Kaniini tuli hoiperrellen sis��n verannalta. Se katsoi h�mmentyneen�
ymp�rilleen. Sitten se meni er��lle matolle ja pani maata.

-- Merkillinen kaniini, sanoi Burns, lakattuaan telefonoimasta. Se
n�ytt�� ihan silt�, kuin alkaisi se s�dehti�. Onko sen ihossa fosforia?
Se lienee valoas��st�v�. Luulenpa sen sytytt�neen y�lamppunsa ja
menneen nukkumaan.

Se on kuollut, sanoi Fjeld. Kuinka paljon on kello?

-- Kello on kahdeksan.




XXVII.

S�KISS�.


Kun Isabella Duncan her�si pitk�llisest� tainnostilastaan, oli h�n
pime�ss�. H�n koetti liikkua, mutta kohtasi vastarintaa joka taholla.
H�nen p��t��n s�rki ja h�nen toisessa k�dess��n oli jotakin vikaa.

Sitten h�n �kisti muisti kaiken: puhelimen ja vaatteen, joka
kiedottiin h�nen p��ns� ymp�rille sek� eetterin hajun -- kuinka h�nen
silm�nr�p�ykseksi oli onnistunut irroittautua vihollisensa otteesta
sek� iske� isku suuriin, leveisiin ja mustiin kasvoihin.

Mutta t�h�n loppuivat h�nen muistonsa. H�n liikahti j�lleen ja aikoi
huutaa, mutta malttoi mielens�. H�n oli vihollistensa vallassa ja nyt
oli saatava t�ysi varmuus, ennenkuin h�n toimi... Ah, tuo herke�m�t�n
surina h�nen allaan, se oli kuin ompelukoneen surinaa... Niin, nyt
ymm�rsi h�n sen. H�n makasi eritt�in nopeasti kiit�v�n automobiilin
pohjalla.

Sangen varovaisesti h�n hapuili hamettaan -- ja huomasi
�llistyksekseen, ett� h�n oli puettu ohueen y�paitaan.

-- Luulen h�nen alkavan tulla tajuihinsa, kuuli h�n �kki� paksun ��nen
sanovan. Mies oli amerikalainen ja h�nen ��ness��n oli uskomattoman
raaka sointu, joka p�yristi Isabellaa.

-- Se on mahdollista, kuuli h�n toisen sanovan ja kuuli Brooktonin
��nen. Mutta annos jonka h�n sai, pit�� h�net kyll� nukuksissa yhden
tunnin.

Sen j�lkeen syntyi pitempi vaitiolo.

-- Onpa siin� hauska naikkonen, kuuli h�n amerikalaisen sanovan. H�nen
oikea k�tens�, lempo soikoon, ly� kuin h�yryvasara. Minusta vuotaa
viel� verta kuin h�r�st�. Mutta odotapa, kyyhkyl�inen, my�hemmin
juttelemme uudelleen.

Isabella Duncanin t�ytyi purra hampaansa yhteen, ollakseen huutamatta
s�ik�hdyksest�. Mik� kauhea v�likappale olikaan tuo, jota h�nen ennen
niin uskollinen ihailijansa oli k�ytt�nyt. Nyt kuuli h�n j�lleen
Brooktonin ��nen.

-- T�m� on minun asiani, sanoi h�n kylm�sti. En k�rsi sinun ollenkaan
sekaantuvan siihen. Sin� saat palkkiosi ja sill� hyv�.

Toinen murahteli, mutta ei sanonut mit��n.

Sitten taukosi keskustelu. Tunti kului toisensa j�lkeen.

Isabella koetti tehd� itselleen tirkistysreij�n. H�n k�ytti kynsi��n
mit� suurimmalla varovaisuudella, mutta s�kkikangas oli ihan uutta ja
l�pitunkematonta.

-- Onko tuo Edinburg? kuuli h�n �kki� amerikalaisen sanovan. Emmek�
pys�hdy sinne? Kurkkuani kuivaa niin, ett� tuskin voin pit�� kielt�ni
oikeinp�in suussani.

-- Olemme perill� kahdenkymmenen minuutin kuluttua, sanoi Brookton
kuivasti.

Isabella alkoi hengitt�� helpommin. H�nen syd�mens� rupesi j�lleen
ty�skentelem��n. Nyt ymm�rsi h�n, ett� Charles Brookton aavisti h�nen
salaisuutensa. Mutta h�n ei pel�nnyt h�nt�. H�n ei pel�nnyt kuolemaa
-- h�n, joka oli houkutellut valolta sen kaikki salaisuudet ja
leikkinyt kuolettavilla s�teill�... Sitten tuli h�n �kki� ajatelleeksi
norjalaista l��k�ri�, joka oli pelastanut h�net Brooktonin ensim�isest�
p��llekarkauksesta. H�n oli n�kevin��n h�nen voimakkaat kasvonsa
suurine, mutta s��nn�llisine piirteineen ja kirkkaine, �lykk�ine
silmineen. Miehen koko k�yt�ksess� oli valtijaan ylev�� rauhallisuutta,
jokainen lihas, jokainen piirre puhui miehuudesta ja voimasta, ja h�nen
silmiens� sisimm�st� loisti seikkailu -- suurten el�myksien, uusien
paikkojen, uusien ihmisten ja uuden luonnon kaipuu.

Maatessaan siin� kokoonkyyristyneen� pime�ss� tunsi Isabella syd�mens�
sykkiv�n. Tulisiko seikkailu koskaan h�nen luokseen -- h�nen, joka oli
el�nyt ainoastaan suurille aatteillensa? Ah, h�n istui Vestan ikuisen
tulen ��ress� ja vartioi ikuista loimua ihmisten ajatuksissa -- h�n
hoiti valon rikkautta sin� puhtaana papittarena, mik� h�n oli, ja
el�m�n ja kuoleman s�teet virtasivat h�nen valkoisista k�sist��n.

�kki� h�n j�ykistyi. H�n tunsi kuinka kylm� hiki virtasi h�nen
ruumiistaan. H�nen is�ns� -- kuinka h�nen k�visi?... H�nen _t�ytyi_
p��st� takaisin Lontooseen. R��k�tty vanhusparka, joka istui siell�
ik��nkuin jumalan kuvan irvikuva, julmien ihmisten leikkelem�n�
ja raatelemana. H�n istui odottamassa tyt�rt��n -- hiljaa ja
k�rsiv�llisesti -- tuo ylv�s vanhus, jolla oli Ven�j�n keisarillista
verta suonissaan, mutta jonka oli t�ytynyt k�rsi� kaikki bolshevismin
kauhut. Ja Isabella kirosi itse��n siit�, ett� oli tunteellisuuden
puuskassa s��st�nyt Charles Brooktonin -- koska uskoi h�nt�, kun h�n
puhui rakkaudestaan. H�n oli siis lopultakin vain heikko, hempe� nainen
ep�ilyksineen, ominetuntoineen ja tunteellisuuksineen... Isabella
v��nteli k�si��n ajatellessaan vanhaa, sokeaa miest�, joka vapisevin
huulin kuiskaili h�nen nime��n. H�nen t�ytyi p��st� takaisin, maksoipa
se mit� tahansa.

Automobiili pys�htyi nytk�ht�en. H�n kuuli Brooktonin vaihtavan
muutamia sanoja ohjaajan kanssa. Sitten h�net kannettiin johonkin
taloon ja laskettiin lattialle. Naru katkaistiin ja voimakas k�si
tarttui s�kin toiseen p��h�n sek� kirjaimellisesti kaatoi h�net ulos.

Vaistomaisesti kokosi Isabella y�puvun paljaiden j�sentens� ymp�rille
sek� sulki silm�ns� h�pe�st� ja raivosta.

Sitten h�n nousi �kki�. H�nen runsas, tuhankarvainen tukkansa valahti
uhkeille olkap�ille, kun h�n vet�ytyi huoneen pimeimp��n soppeen.

H�n oli pieness�, kurjasti kalustetussa majassa, kahden kesken kolme
kyyn�r�� pitk�n j�ttil�isen kanssa, jolla oli karkeat, raa'at piirteet
ja turpeat huulet.

-- Vai niin, pikku neiti on nyt her�nnyt, �risi h�n ihastuneena ja
h�nen pienet, py�re�t silm�ns� hehkuivat himosta. Olette varmaankin
v�syksiss�nne, sanoi h�n liioitellun kohteliaasti, ettek� halua menn�
maata?

-- Elukka, sanoi Isabella tyynesti, menk�� tiehenne.

Nuoren naisen puheens�vyss� oli sellaista inhoa ja h�nen sanoissaan
sellaista voimakasta hallitsijantahtoa, ett� teksasilainen sekasiki�
tahtomattaankin taivutti niskaansa.

Mutta sit� kesti ainoastaan silm�nr�p�yksen.

H�n astui sanaakaan sanomatta Isabellaa kohden.

-- Brookton, kirkaisi tytt�.

-- H�n on mennyt tiehens�, irvisteli mulatti ja ojensi gorillamaiset
k�sivartensa h�nt� kohden.

Silloin kuului laukaus ja Isabella vaipui py�rtyneen� lattialle.




XXVIII

SANDERSONIN ONNETTOMUUS.


Sotilas Sanderson seisoi k�si��n hieroskellen vahtiteltan vieress�
Burnt Islandin suurella lentokent�ll�. Oli auringonnousun aika ja kelpo
skotlantilaisesta tuntui, huolimatta h�nen vahvoista vaatteistaan,
ett� oli kirotun kylm�. Usva seisoi paksuna muurina ja vastusti
nousevan auringon kovia yrityksi� s�rke� sen sitke�t� kosteutta.
Sanderson kiroili itsekseen, sytytti piippunsa ja loi silloin t�ll�in
tutkistelevan katseen ilmaan, jossa muuan ilmapallo tuskin n�kyi sadan
jalan korkeudesta. Oli ollut tyyni y�, mutta Sanderson oli silloin
t�ll�in tuntevinaan ik��nkuin vienon l�nsituulen henk�yksen kylm�ss�
ilmassa.

Pienelle t�hystysilmapallolle oli tapahtunut jotakin erikoista. Se
oli kytketty maahan ter�sk�ydell�, joka oli kiinnitetty kelaan. Kun
se edellisen� iltana piti kiskottaman maahan ja tyhjennett�m�n, oli
kela reistaillut niin, ettei asiantunteva mekaniikkokaan ollut voinut
sille mit��n. Ja kun tuli pime�, herkesi ilmailija ty�skentelemist�
tuon vastahakoisen koneen kimpussa ja antoi pallon hoitaa itsens�
hiljaisessa y�ss�.

Mutta sotilas Sandersonin oli k�sketty pit�� tarkasti varalta,
nousisiko myrsky.

�kki� yksin�inen vartija heristi korviaan. Jostain l�hettyvilt� kuului
laukaus. Ja usva vahvisti ��nt�, niin ett� se varhaisena aamuhetken�
kuulosti ihan pelottavalta. Oikeastaan ei se kuulunut h�neen ollenkaan.
Kaikki, mik� tapahtui h�nen vartioimisalueensa ulkopuolella, oli
h�nelle aivan yhdentekev��. Sotilaana, mutta ei ihmisen�. Ja Sanderson
oli utelias. H�n oli kyll� kuullut laukauksia ennenkin maailmassa,
mutta t�t� aamun sarastaessa ammuttua laukausta h�n ei voinut ymm�rt��.
Luoden viimeisen silm�yksen palloon, joka n�ytti voivan kaikin puolin
hyvin, pani h�n kovan patruunan kiv��riins� ja l�ksi kevyin jaloin
k�velem��n sille suunnalle, mist� laukaus oli tullut. H�n kuuli kovia
��ni�, mutta sitten hiljeni kaikki.

Sanderson k�veli aina suurelle tielle saakka, miss� pieni maja
kiinnitti h�nen huomiotaan. Ovi oli avoinna. H�n loi silm�yksen tuohon
pieneen huoneeseen, se oli tyhj�. Mutta Sanderson kiinnitti v�hemm�n
huomiotaan t�h�n seikkaan, kuin niihin tuoreisiin verij�lkiin, jotka
johtivat toiselta nurkalta rapulle. Niin, h�n saattoi seurata niit�
aina tielle saakka.

Ja mik� tuo oli? Eik� tuossa ollut suuri, harmaa auto, joka miltei
katosi sumuun?

Sotilas Sanderson katseli ymp�rilleen, rehellisill� kasvoillaan
kuvaamattoman hullunkurinen h�mminki. Maja oli tyhj�, automobiili oli
tyhj�, mutta veriset j�ljet puhuivat selv�� kielt�. Kaikki haiskahti
rikokselta. Sanderson tunsi �kki� olevansa juuri kuin meksikolainen
verikoira, joka on saanut verisen vaatekappaleen haisteltavakseen. H�n
ei huomannut, ett� heikko tuulenhenki alkoi puhaltaa usvaa pois ja ett�
ilmapallo n�kyi selvemmin sek� ett� se kiemailevasti asettui kallelleen
l�nsituulen syliss�.

Sit�vastoin h�n iloksensa kuuli moottoripy�r�n et�ist� toitotusta.
Apua oli tulossa. Sanderson astui keskelle tiet� ja nosti yl�s
k�tens�, niinkuin poliisikonstaapeli Fleet Streetill�. Seuraavassa
silm�nr�p�yksess� suhahti suuri Henderson salaper�isen majan edustalla
olevalle pihalle.

-- Oletteko n�hnyt harmaata automobiilia? kysyi kulettaja ja hypp�si
alas, samalla kun matkustaja, suuri, voimakas mies juoksi hylj�tyn
auton luokse. N�hdess��n, ett� se oli tyhj�, k��ntyi h�n sotilaan
puoleen.

-- Mit� t��ll� on tapahtunut? kysyi h�n. Sandersonin mielest� miehen
��ni oli liian k�skev� siviilimiehen ��neksi.

Sen vuoksi h�n ei viitsinyt vastata, vaan viittasi ainoastaan majaan.

-- Scotland Yardista, sanoi moottoripy�r�ilij� anteeksipyyt�en, toisen
tutkiessa verij�lki�, joita h�n seurasi puoliksi ry�mien.

Sitten h�n nousi.

-- Mihin johtaa t�m� polku? kysyi h�n.

-- Armeijan lentokent�lle.

-- Kuulutteko te sinne?

-- Kuulun.

-- Tulitteko t�nne t�t� tiet�?

-- En, kuljin tuon mets�n laitaa. Se k�y pikemmin.

-- Onko siit� kauan, kun kuulitte laukauksen?

-- Luullakseni seitsem�n tai kahdeksan minuuttia.

-- Siin� tapauksessa he eiv�t voi olla kaukana, sanoi kookas mies
seuralaiselleen. Laukaus on ammuttu h�kkelin avoimesta akkunasta.
Luoti on osunut huoneessa johonkin ja sitten porautunut sein��n. Se ei
voi olla vaarallinen haava. Te voitte n�hd� j�ljet t�ss� hiekassa --
he ovat kantaneet taakkaa v�liss��n ja perimm�inen mies on j�tt�nyt
verij�lki�.

Sanderson tuijotti ihmeiss��n.

-- He ovat siis l�hteneet lentokent�lle, jatkoi kookas mies. Onko
siell� vartioita?

Skotlantilainen kalpeni.

-- Min� olen vahdissa. Kuulin laukauksen ja luulin...

Ei ainoakaan el�v� ihminen saanut koskaan tiet��, mit� sotilas
Sanderson luuli... Sanat hyytyiv�t h�nen huulillaan, niinkuin l�mmin
ihra j��palasen p��ll�.

-- Ilmapallo, mutisi h�n kauhuissaan... ilmapallo...

Kaikkien silm�t k��ntyiv�t pieneen ilmalaivaan p�in, jonka n�ht�v�sti
oli vallannut halu l�hte� liikkeelle. Se nousi majesteetillisena yli
puiden latvojen. Ja aamuaurinko tunkeutui l�pi usvan katsellakseen sen
komeata lentoa. Mutta mit� se oli? Gondoolissa ei istunut ket��n, mutta
se hinasi per�ss��n pitk�� k�ytt� ja k�yden alap��ss� leijaili s�kin
kaltainen esine avaruuden halki.

Voihkien alkoi Sanderson juosta ja toiset seurasivat j�lest�. Muutamia
minuutteja my�hemmin he seisoivat ilmapallon kiinnityspaikalla.

-- Joku on irroittanut koukun vararenkaasta ja p��st�nyt kelan auki.
Voi, mik� onnettomuus! Minut ammutaan.

Kookas mies ei voinut olla hymyilem�tt�.

-- Mutta s�kki, kysyi h�n, mit� siin� on?

-- Min� annan palttua s�kille!... Se ei ole ohjes��nn�n mukaista.

Silloin l�i kookas mies otsaansa.

-- Tied�ttek�, mit� s�kiss� on, Smith? Isabella Duncan siell� makaa,
niin totta kuin nimeni on Fjeld. Voi tuota saatanan roskajoukkoa!

-- Mit� nyt teemme?

Tohtori Fjeld suoristihe.

-- Jos te pid�tte huolta Brooktonista, sanoi h�n, niin min� otan
ajaakseni ilmapalloa takaa. T��ll� on varmaan lentokone l�heisyydess�.

-- Tuolla vajassa on 250 lentokonetta, sanoi Sanderson ja v��nteli
k�si��n.




XXIX.

ILMARETKI.


Scotland Yardin pieni moottoripy�r�ilij� oli aivan py�r�ll� p��st��n.
H�n oli saanut m��r�yksen ajaa takaa harmaata automobiilia, jolla oli
se ja se numero, sek� pid�tt�� Charles Brookton todistamaan er��ss�
rikosasiassa. Mutta h�n ei ollut kuullut mit��n nuoresta naisesta, eik�
h�nt� liioin ollut esitelty tuolle kookkaalle tohtorille, joka muitta
mutkitta oli hyp�nnyt h�nen moottoripy�r�lleen Edinburghissa. H�n oli
tosin vedonnut Ralph Burnsiin, mutta mahdotontahan oli tiet��...

H�n oli tietysti vastustanut -- mutta varsin heikosti. Ei ollut
viisasta joutua riitoihin miehen kanssa, joka oli suuri kuin talo, ja
jonka silmiss� oli vaarallinen loiste.

Ja sitten tuo ilmapallo juttu!... H�n ei pit�nyt siit�, mutta siin� oli
kielt�m�tt� romantiikan tuoksua. Ja uudenaikaiset salapoliisit eiv�t
voi olla tulematta hieman romanttisiksi aikana, jolloin kirjoitetaan
v�hint��n 365 salapoliisiromaania vuodessa.

Mutta kun ulkomainen tohtori muitta mutkitta sy�ksyi vajaan
anastaakseen yhden valtiolle kuuluvista lentokoneista, alkoi
h�n vastustaa suuremmalla voimalla. Ja nyt sai h�n kannatusta
Sandersonilta, joka arveli, ett� h�nen oli her�tett�v�
vahtipalveluksessa oleva upseeri luvan pyyt�mist� varten.

-- �lk�� puhuko p�ty�, sanoi tohtori tyynell� ja varmalla tavallaan.
Eik� yht� valtion ilmapalloista ole varastettu ja eik� meid�n
velvollisuutemme ole koettaa saada se takaisin? Ja ettek� te itse
ollut ilmapalloa vartioimassa?... Sanderson ei pit�nyt viimeisest�
todisteesta ja h�nen vastustuksensa k�vi heikoksi ja ep�r�iv�ksi, sill�
v�lin kun tuo lemmon tohtori tottunein k�sin tutkisteli pient� Handley
Page-raceria.

-- Kiiruhtakaa takaisin suurelle tielle, sanoi Fjeld yh� viel�
ep�r�iv�lle salapoliisille ja pit�k�� harmaata autoa silm�ll�. Jos
oikein tunnen Brooktonin, on h�n jo matkalla Lontooseen. H�nen mukanaan
on pitk�, voimakas mulatti, nimelt� Jim Fraser, joka ymm�rt��kseni on
liev�sti haavoittunut vasempaan k�sivarteensa.

-- Mutta kuka oli ampuja...?

-- Brookton, vastasi Fjeld k�rsim�tt�m�sti. H�n antoi yst�v�lleen
pienen opetuksen. He olivat eri mielt� herrasmiehen k�ytt�ytymisest�
naisia kohtaan. Mutta nyt voitte vangita heid�t molemmat, sill� nyt
ovat he anastaneet valtion omaisuutta.

Salapoliisi aikoi v�itt�� vastaan, ett� oli olemassa muitakin, jotka
tekiv�t itsens� vikap�iksi samanlaiseen lainrikkomukseen, mutta h�n ei
saanut sanoja suustaan, sill� vaaleanverinen j�ttil�inen n�ytti t�ll�
hetkell� silt�, kuin olisi h�n voinut sy�d� pieni� lapsia.

H�n oli vet�nyt lentokoneen ulos vajasta. Se oli pitk�nmatkan kone
hyvin suurine s�ili�ineen, joka oli partaitaan my�ten t�ynn� bentsiini�.

-- Se on meid�n paras koneemme, sanoi Sanderson salaa ylpeillen...
Mutta tuolta tulee kapteeni!

Fjeldkin oli �k�nnyt virkapukuisen henkil�n, joka hyvin nopeasti
l�hestyi lentokent�n toiselta puolelta. H�n nousi koneeseen ja pani
itsetoimivan starttaajan k�yntiin...

-- Odottakaa, huusi Sanderson.

-- Se ei p�lk�hd� p��h�nik��n, sanoi Fjeld kiukkuisesti. Sanokaa
kapteenille tohtori Fjeldilt� sellaisia terveisi�, ett� min� tuon h�nen
ilmapallonsa takaisin.

-- Pys�htyk��, karjui Sanderson kiv��rins� kohottaen, muutoin ammun!

-- Pois tielt� pyssymies, sanoi Fjeld ja lis�si jotain muutakin, joka
kuitenkin hukkui propellin kolinaan, jonka j�lkeen pieni, upea kone
sy�ksyi eteenp�in kumipy�r�ll��n.

Sanderson ampui n��n vuoksi, mutta varoi osumasta. Minuutin kuluttua
osoitti pienen lentokoneen keula suoraan it�� kohden, mihin ilmapallo
oli kadonnut taivaanrannalle.

Kapteeni saapui nyt perille. H�n oli unissaan ja raivoissaan, eik�
ymm�rt�nyt koko asiasta mit��n. H�n tuomitsi sotilas Sandersonin
yhdeksi viikoksi pime��n arestiin ja kiroili niin, ett� se saattoi
kuulua aina Leithiin saakka.

T�m�n panoksen purettuaan h�n meni aamukahville, salapoliisin
k�velless� syviin ajatuksiin vaipuneena moottoripy�r�ns� luo. Kun h�n
saapui majan kohdalle, oli harmaa auto kadonnut. Se ei kuitenkaan
tehnyt h�neen suurtakaan vaikutusta, sill� 40 hevosvoimaisen Wolseleyn
ja 190 sm pituisen mulatin ei ole helppo kadota, vaikkapa koko
Skotlanti on heid�n k�ytett�v�n��n. Onnettomuutta ennustavasti nauraen
ja luoden viimeisen silm�yksen katoavaan lentokoneeseen, joka nyt
n�ytti k�rp�selt�, nousi lainpalvelija Hendersoninsa selk��n. Mutta
oiva kone kielt�ytyi noudattamasta k�skyj�. H�n polki ja uurasti niin,
ett� h�nen kasvonsa k�viv�t sinisiksi, ja ajatteli kaikkea muuta kuin
yst�v�llisi� ajatuksia aamukasteesta. Mutta l�hemmin tutkiessaan h�n
havaitsi, ett� yksi t�rkeimmist� ruuveista oli kadonnut.

Pikku mies joutui nyt aivan pois suunniltaan. H�n alkoi viskell�
joukottain mit� valituimpia skotlantilaisia kirouksia niiden puiden
v�liin, joiden keskell� John Knox kerran oli vaeltanut.

Hampaitansa kiristellen h�n sitten vy�rytti raskaan moottoripy�r�n
ohi vanhan Roslynin linnan, jossa Maria Stuart ennen maailmassa oli
rakastanut yksisilm�ist� ja punatukkaista Boothwellin jaarlia. My�h��n
saapui h�n vihdoin Burnt Islandin pieneen hiilikaupunkiin, jonka
puhelimessa ja lenn�ttimess� h�n pani toimeen sellaisen metelin, ett�
hiki haisi viel� monta p�iv�� j�lkeenp�in.

       *       *       *       *       *

Mutta Charles Brookton ajoi kaikessa rauhassa takaisin Lontooseen.
Kun auto kulki Newcastlen l�pi, oli se maalattu vihre�ksi ja Yorkin
luona se oli musta kuin onnettomuus. Suuri Jim Fraser oli iholtaan
k�ynyt hiukan valkoisemmaksi, mutta oli vastapainoksi saanut ryppyj�
ja valkoisen parran sek� muistutti Methusalemia h�nen viimeisin�
elinvuosinaan.

Ik� n�ht�v�sti rasitti h�nt�. H�nell� oli lihashaava k�sivarressaan ja
tuon tuostakin h�n murahti jotakin sen kivist�misest� ja ettei ollut
hyvink��n yst�v�llist� kohdella toveria sill� tavalla.

Mutta Brookton ei kuunnellut, mit� h�n puhui. H�n istui syviin
ajatuksiin vaipuneena. Oli kuin olisi ilma h�nen ymp�rill��n ollut
t�ynn� valittavia molli-s�veli�. H�nen toivoansa ja kaihoansa
parhaillaan haudattiin. H�n oli muutamina vaivaisina hetkin� kuullut
rakkauden kev�tlaulua syd�mess��n, mutta nyt oli kaikki ohitse.

Isabellan kauhistuneet silm�t, kun he uudelleen pistiv�t h�net s�kkiin,
kiusasivat h�nt�. Sanaakaan ei h�n ollut sanonut, vain tuijottanut
h�neen, kietoessaan y�pukua kauniin ruumiinsa ymp�rille. Ei mit��n
rukousta, ei valitusta!... Mik� ylpe� ja kauhea nainen! H�nen t�ytyi
kuolla.

-- Annoin h�nelle joka tapauksessa yhden edun, mutisi h�n ja kietoi
v�risten vaipan tiukemmasti ymp�rillens�, loihtien samalla esiin
viimeisen muistamansa kuvan ainoasta naisesta, jota h�n milloinkaan oli
rakastanut -- kuvan, joka leijaili edestakaisin sinisess� eetteriss�.




XXX.

LENTO POHJANMEREN YLI.


V�h�n yli 1000 metrin korkeudessa tapahtui merkillinen kilpalento
irtip��stetyn t�hystyspallon ja lentokoneen v�lill�. T�h�n korkeuteen
p��sty� kohtasi onnellista ilmapalloa, jota nyt ei ter�sk�ysi
pid�tt�nyt, raikas tuulahdus, joka kantoi sen syliss��n korkealla yli
Pohjanmeren lakkap�isten laineiden.

Se ei ollut mik��n tavallinen, tavallisella yksinkertaisella
hiilikaasulla t�ytetty pallo Edinburghista. Se juokseva aine, mik�
pullisti palloa, oli uusi keksint� ilmateknillisell� alalla ja antoi
pallolle uskomattoman kest�vyyden.

Aurinko paistoi sen keltaisiin kylkiin, ja kun Fjeld v�hitellen
l�hestyi pakolaista, n�ytti t�m� itsekin pienelt� auringolta, joka
oli t�ynn� elinvoimaa ja kaikki lihakset j�nnittynein�. Kuin el�v�
olento oli se -- titaani, joka on matkalla ikuista valoa kohden --
niin, taivaan valloittaja liitossa kaikkien kapinallisten valtojen
kanssa: pois Skotlannista, pois ter�skahleista, pois kaikkien noiden
loistavien herrojen luota, joilla on kartat ja kiikarit. Nyt se kulki
omia teit��n, hei, kuinka se lensik��n!

Kului toista tuntia, ennenkuin Fjeld saavutti karkulaisen. H�n n�ki
ilokseen, ett� ilmapallo edelleen oli erinomaisen liikuntakykyinen.
Siin� ei viel� n�kynyt mit��n kokoonkutistumisen merkki�. Toiveet
Norjan rannikolle p��semisest� olivat viel� hyv�t.

Mutta oliko Isabella Duncan siihen aikaan elossa, oli toinen kysymys.
N�ytti silt�, ett� roistot olivat sitoneet h�net kiinni hyvin
huolellisesti. Ja s�kin asennosta p��tt�en oli h�nen p��ns� yl�sp�in.

Fjeld ei uskaltanut l�hesty� pitk�� ter�sk�ytt�, joka kamalasti heilui
edestakaisin. H�n ajatteli kauhulla sit� silm�nr�p�yst�, jolloin
ilmapallo kulkisi yli Norjan tunturien ja ihmisankkuri paiskautuisi
jotakin kallionkylke� vastaan.

H�nen ei koskaan tarvitsisi k�ytt�� kylm�verisyytt��n niinkuin nyt.

Tuuli pysyi voimassaan ja kompassi osoitti suoraan it��n. Ilma oli
kirkas ja t�hystys hyv�. Syv�ll� allansa h�n n�ki pienen lastun
laineilla -- se oli suuri Amerikan-laiva, ja kohta sen takana h�n n�ki
prikin, joka n�ytti valkoiselta pilkulta tummansinist� merta vastaan
katsottuna.

Ja kas, noin kahden tunnin kuluttua l�hd�st� nousi Norjan rannikko
n�kyviin taivaanrannalla. Siell� olivat Ryfylken korkeat tunturit
valkoisine lumireunuksineen. Siell� oli Utsire, joka seisoi kuin
kiinnipuristettu nyrkki aaltovaahdon keskell�, ja siell� n�kyi
Hvidings�n majakka ohuena valkoisena viiruna.

Kauempana n�kyiv�t J�derenin kedot suurena keltaisen ja viheri�isen
v�risen� peitteen�. H�nell� oli onni matkassaan, he kulkivat suoraan
J�dereni� kohden. Monta vuotta takaperin oli Trygve Gran ensim�isen�
Pohjanmeren-lent�j�n� laskenut maihin juuri t�ll� hiekkarannalla.

Nyt oli toimittava.

T�hystyspallo ei osoittanut ollenkaan halua l�hesty� maata. Se n�ytti
p�invastoin tahtovan leijailla yli sek� Norjan ett� Ruotsin, sill� nyt
oli se vapaa ja juuri nyt oli leikki alkanut!...

Fjeld, joka oli v�hent�nyt koneensa vauhtia, jotta ei joutuisi liian
kauvas ilmapallosta, nousi noin 50 metri� seuralaisensa yl�puolelle,
veti esiin revolverinsa ja l�hetti koko luotivaraston ilmapallon l�pi.

Mutta oli kuin olisi t�hystyspallo karistanut luodit pois. Se
vaipui v�h�n, mutta ei niin paljoa, ett� sen olisi huomannut. Maa
l�hestyi l�hestymist��n, Fjeldin pommittaessa h�rk�p�ist� ilmapalloa
revolverillaan. Mutta sitten h�n ep�toivokseen n�ki, ettei h�n t�ll�
tavoin saisi palloa laskeutumaan J�derenin pehme�lle hiekalle.

Silloin sattui h�nen katseensa ter�stankoon, joka n�ht�v�sti kuului
koneistoon, ja joka oli unohtunut lentokoneen pohjalle. H�n tarttui
siihen, sovitti sen revolverin suuhun ja ohjasi lentokoneensa rohkealla
liikkeell� suoraan kohti kovasti kallellaan olevan ilmapallon yl�osaa.
Noin kymmenen metrin p��st� h�n revolverillaan ampui uuden ammuksensa
suoraan tuohon keltaiseen p��llykseen. H�n n�ki suuren repeym�n
silm�r�p�yksess� avautuvan, jonka j�lkeen h�n ohjasi poisp�in tuon
haavoittuneen hirvi�n luota.

Ilmapallo n�ytti �kki� niin raskaalta ja k�mpel�lt�. Sen kyljet k�viv�t
rempalleen, eik� niill� ollut samaa kauniisti paisuvaa muotoa kuin
ennen.

Oli kuin olisi se joutunut �killisen v�symyksen valtaan. Se ei en��n
v�litt�nyt kapinasta eik� vallankumouksesta. Nyt se �kisti kaipasi
lepoa. Se heng�styi ja kapusi maata kohden -- ei nopeasti, vaan
tasaisesti liukuvassa linjassa. Maa tuli yh� l�hemm�ksi... Fjeld
saattoi jo erottaa hyrskyt. H�n oli saanut ilmapalloon eloa, mutta
kunhan se nyt ei vain menisi maahan liian nopeasti!...

S�ik�ht�en h�n n�ki, kuinka ilmapallon p��llyksess� oleva repeym� k�vi
yh� suuremmaksi sen luikerrellessa kohden syvyytt�. Matkaa oli viel�
j�ljell� muutamia satoja metrej�, ja jos se laskeutuisi liian nopeasti,
putoaisi se suoraap��t� hyrskyjen keskelle.

Mutta ilmapallo oli kokonaan luopunut taistelusta. Sill� ei en��n ollut
mit��n sanomista. Se vaipui vaipumistaan ja samassa silm�nr�p�yksess�,
kun Fjeld laski maihin hiekkarannalla, n�ki h�n s�kin koskettavan
veteen yli 100 metrin p��ss� maasta ankarimpain hyrskyjen keskell�.
Siis olivat kaikki h�nen ponnistuksensa lopultakin turhat!

N�ytti silt�, kuin olisi kuolevassa ilmapallossa ollut jokin tunne
matkustajaansa kohtaan. Se teki viimeisen ep�toivoisen tempauksen ja
veti s�kin suunnattomalle aallonharjalle sek� siit� aina rannalle
saakka, miss� Fjeld seisoi valmiina veitsi k�dess� leikatakseen poikki
sen nuoran, jolla s�kki oli ter�sk�yteen kiinnitetty.

Ilmapallo vy�ryi eteenp�in yli rannan, teki muutamia suonenvedon
tapaisia hypp�yksi� ja lyyhistyi sitten aivan l�j��n.

Mutta j�nnityksest� vavisten otti Fjeld s�kin olalleen ja meni pieneen
t�hystyshuoneeseen, miss� h�net vastaanotti tullivirkamies, joka perin
ep�luuloisesti katseli h�nen s�kki��n.

-- Onko siin� tullinalaista tavaraa?

-- En tied�.

-- Mit� siin� sitten on?

-- Ihminen!

Ja tohtori Fjeld ryhtyi vapisevin k�sin avaamaan niit� nahkahihnoja,
joilla s�kin suu oli sidottu.




XXXI.

TULLIVIRKAMIEHEN ASUNNOSSA.


Norjalainen tullivirkamies Solessa ei ollut mik��n Erling Skjalgen.
H�n ei odottanut enempi "Ormen Langea" kuin Olav Trygvasoniakaan. Sit�
vastoin oli h�n alati t�hystelem�ss� whisky�. T�st� el�hytt�v�st�
nesteest� oli kieltolain voimaanastumisen j�lkeen tullut taivaallinen
manna Norjan kansalle. Kun vesitie suljettiin, k�vi uudenaikaiseksi
koettaa ilmatiet�. Ja nyt satoi whisky� kuin mannaa alas taivaasta
Sit� tuli suurissa tynnyreiss�, hyvin pakatuissa laatikoissa.
Sit� l�ydettiin mit� kummallisimmista paikoista. Kerran putosi
h�r�np��, t�ynn� puhtainta whisky�, Galdh�piggeniin juuri kun muuan
matkailijaseurue istui siell� juomassa mehua ja vett� kuljettajansa
kanssa. Kun seurue saapui Spiterstuleniin, olivat he kaikki
tuntemattomiksi saakka iloisia ja irti maasta. Toisella kertaa liukui
kokonainen uiva whiskytelakka j�ttil�isilmalaivasta suoraap��t� Piperin
lahteen. Oli pime� y�, ja koska asianharrastajia oli paljon, eiv�t
whiskys�ili�t k�rsineet mit��n vaurioita.

Ilmatullivirkamiehill� oli paljon puuhaa n�ist� janoiselle Norjan
kansalle tuoduista lahjoista. Ja aivan luonnollista oli, ett� he
tunsivat ep�luuloa kaikkia ja kaikkea kohtaan.

T�m� J�derenin tullivirkamies siis uskoi (salaisella ilolla), ett�
t�ss� oli whiskyl�hetys, vaikka sen tapaiset kuljetukset yleens� olivat
pimeyden t�it�.

H�n siis per�ti h�mm�styi kuullessaan, ett� s�kiss� oli ihminen.

El�v�t ihmiset ovat yleens� tullivapaat, mutta kuinka oli laita
kuolleiden ihmisten?

H�n lausui heikon virkamiesm�isen ep�ilyksen t�ss� suhteessa.

Mutta kookas mies ei kunnioittanut h�nt� vastauksella. H�n seisoi
kumartuneena s�kin yli -- ja mit� se oli? Tullivirkamies oli kaatua
sel�lleen s�ik�hdyksest�, sill� s�kin suussa h�n n�ki naisen kasvot.
Ne olivat kalmankalpeat ja silm�t olivat kiinni... Kalman v�ri oli
levinnyt tuohon vaaleakassaiseen p��h�n, mutta koskaan ei nuori
tullivirkamies ollut n�hnyt niin kaunista Stavangerissa taikka sen
ymp�rist�iss�.

-- Kuollutko? kysyi h�n vapisevalla ��nell�.

Mutta toinen ei vastannut. H�n k�ytt�ytyi kuten se, jolla on hyvin
kiire. Ja tullivirkamies j�i seisomaan suu avoinna, kun naisen ruumis
tuli ulos s�kist� ja osoittautui olevan puettu vain y�pukuun.

-- Huopapeite, komensi mies.

Tullivirkamies meni noutamaan ainoan, mik� h�nell� oli, ja katseli
mielenkiinnolla, kuinka lent�j� k��ri naisen huopaan ja alkoi vieritt��
h�nen puoliksi j�ykistynytt� ruumistaan edestakaisin lattialla.

-- Konjakkia, huusi vieras.

Tullivirkamies nauroi hetken vakavuudesta huolimatta.

-- Ei ole -- virallisesti.

-- No, antakaa sitten helvetiss� minulle sit� yksityisesti.

Lain nuori vartija empi hiukan, mutta sitten meni h�n lattiassa olevan
luukun luo ja pisti p��ns� tilap�iseen kellariin. Hetkisen kopeloituaan
erilaisia pulloja, h�n veti hiukan p�lyisen pullon p�iv�nvaloon.

-- Bisquet Dubouche Imperial, kolme t�hte�, luki h�n ylpe�sti.

Mies ei n�ytt�nyt erikoisesti ihastuvan. S��lim�tt�m�sti l�i h�n
pullolta kaulan poikki sek� kaatoi muutamia pisaroita naisen suuhun,
jonka j�lkeen h�n hieroi h�nen kasvojaan tuolla kallisarvoisella
nesteell�. Sitten h�n nousi tyytyv�isesti hymyillen.

-- Luulenpa h�nen toipuvan, sanoi h�n ja pudisti �kki� h�milleen
joutuneen tullivirkamiehen k�tt�.

Sen j�lkeen h�n etsi k�siins� lasin, kaatoi sen t�yteen konjakkia ja
tyhjensi sen yhdell� ainoalla siemauksella.

-- Kuinka saatoitte tiet��, ett� t�m� on minun lempimerkki�ni? kysyi
h�n.

Tullivirkamies hymyili h�mill��n.

-- Se oli sula sattuma, sanoi h�n. Se on osa takavarikoidusta m��r�st�
-- l��kett� tai mit� hittoa vain tahdotte.

-- Ymm�rr�n... Ette kai sattumalta ole takavarikoinut osaa jostakin
naisen puvustosta?

-- En, sanoi h�n, mutta sellaisenhan voisi hankkia Stavangerista. Ei
sinne ole montakaan kilometri�. Mutta kas tuota -- nainen avaa silm�ns�!

Fjeld ny�kk�si.

-- H�n on kunnossa, sanoi h�n. Mutta kest�nee viel� v�hint��n puoli
tuntia, ennenkuin h�nen syd�mens� tulee t�ysin normaaliksi. Ei ole
mik��n pikkuasia riippua pari sataa metri� liikkeell� olevan ilmapallon
alapuolella. Se koskee aivoj�rjestelm��n, semminkin kun matka kest��
pari tuntia.

Mutta t�ll� kertaa oli Fjeld laskenut v��rin. H�n n�ki sen heti
Isabella Duncanin kirkkaista ja pelokkaista silmist�. Tytt� halusi
sanoa jotakin, mutta ei voinut saada sit� suustaan. H�n oli kuitenkin
tullut tajuihinsa ja pelko noissa tummissa, syviss� silm�teriss�
kasvoi. Kuumeinen puna levisi noille kalpeille poskille.

Fjeld kumartui h�nen ylitseen ja siveli tyynnytt�en h�nen otsaansa.

-- Teid�n ei en��n tarvitse pel�t�, neiti, sanoi h�n. Kaikki vaara on
ohitse. Se oli vaikea matka, mutta te suoriuduitte siit� loistavasti.

Nuori nainen yritti nousta, mutta vaipui uupuneena takaisin. H�n
pudisti ep�toivoisena p��t��n.

-- On varmaan jotakin, joka vaivaa h�nt�, mutisi Fjeld. Jokin muisto,
pelko, joka ei ole suoranaisessa yhteydess� tuon hirve�n ilmaretken
kanssa.

-- Voinko tehd� jotakin puolestanne? kysyi h�n lempe�sti ja ojensi
Isabellalle j�lleen konjakkia... Tied�tteh�n, ett� nyt olette turvassa,
ja ett� voitte luottaa minuun.

Nainen tarttui h�nen k�teens� ja puristi sit� lujasti ja syv�, koriseva
voihkina tunkeutui esiin h�nen kurkustaan. H�n ei voinut saada esiin
sanoja, jotka pelko toi h�nen huulilleen.

Tullivirkamies poistui hiljaa huoneesta.

-- Min� menen telefonoimaan muutamia naisenvaatteita, sanoi h�n
kynnyksell�. Morsiameni on jokseenkin samankokoinen kuin neiti. H�n on
er��ss� muotiliikkeess�. Pyyd�n h�nt� l�hett�m��n t�nne urheilupuvun
jonkun moottoripy�r�ilij�n mukana, se kai on parasta?

Fjeld ojensi h�nelle lompakkonsa.

-- Te olette kunnon mies, sanoi h�n. J�rjest�k�� se parhaan kykynne
mukaan. Min� j��n t�nne. Katsokaa, ett� joku ottaa haltuunsa
ilmapallon. Se on Britannian hallituksen oma. Ja koettakaa my�s hankkia
minulle 150 litraa bentsiini� lentokonetta varten!

Muutamia minuutteja kului. Isabella oli sulkenut silm�ns�.

Sitten nousi h�n �kki� istualleen ja tuijotti s�ik�htyneen� huoneeseen.

-- Minun t�ytyy rient��, sanoi h�n kamalan selv�sti. Is� kuolee
n�lk��n, minun is�raukkani. H�n odottaa minua. Jumalan t�hden --
matkustakaamme heti Lontooseen.

-- Olemme nyt Norjassa, mutisi Fjeld.

Mutta kun Isabella sen kuuli, p��sti h�n kirkaisun, joka tuntui tulevan
tuomitun henkiolennon suusta.

Sen j�lkeen meni h�n j�lleen tainnoksiin.




XXXII.

YHTEISKUNNAN IHMISSUDET.


Syndikalististen pahantekij�in kantakahvilassa Sohossa oli kellarissa
pieni huone, jota k�ytettiin ainoastaan perin salaisissa kokouksissa.
Se oli kalustettu vain muutamilla whiskytynn�reill� sek� muutamilla
pienill� geneveriankkureilla, joita tarpeen tullen voitiin k�ytt��
tuoleina.

Is�nt� k�vell� tallusteli tuossa puolipime�ss� huoneessa, jota valaisi
ainoastaan nokinen ja puoleksi palanut hehkulamppu. H�n sijoitti
muutamia whiskypulloja ja laseja suurten tynn�rien p��lle ja koetti
turhaan saada huoneen n�ytt�m��n kodikkaalta, asettamalla pienten
tynnyrien p��lle joitakuita kirjavia pieluksia. Kuten useimmilla
ravintolanis�nnill�, oli h�nell�kin hauskana tapana pakista itsekseen.

-- Ihmettelenp�, mik� Charlesta vaivaa, mutisi h�n. H�nest� ei t�t�
nyky� ole paljon mihink��n. Luultavasti on siihen syyn� tuo tytt�
Isabella Duncan. H�n on rakastunut kuin vanha papukaija. Tai ehk�p�
nuo monet kuolemantapaukset ovat tehneet h�net hieman kaistap�iseksi.
Luulenpa, lempo soikoon, ett� h�n pelk�� kuolemaa.

Is�nt� pudisti p��t��n jakaessaan muutamia soodavesipulloja eri
tynn�reille.

-- Ei ole kunnollisia pahantekij�it� nykyaikana, jatkoi h�n keskustelua
itsens� kanssa. Ennen maailmassa annettiin aatteille palttua ja vain
toimittiin. Nyt t�ytyy rikos, herra paratkoon, tehd� hienosti. Sit�
t�ytyy valmistella l�rp�tyksell� ja asiakirjoilla. Minun aikanani
murhattiin ja ry�stettiin murhan ja ry�st�n itsens� takia. Nyt
k�vell��n anarkismin katkismus kainalossa ja ly�d��n kuoliaaksi
m��r�ysten ja pyk�lien mukaan. Ei, silloin olivat Saimler ja Delma eri
miehi�, ja ent�s vanha Jaap van Huysman sitten! Asia loppuu siihen,
ett� me annamme kastaa itsemme ja rupeamme rakentamaan rukoushuonetta.

Is�nt� mutisi edelleen, mutta h�net keskeytti hiljainen kolkutus. Nelj�
miest� Brookton etunen�ss��n astui huoneeseen.

He n�yttiv�t kaikki kalpeilta ja huolestuneilta, lukuunottamatta
mulattia, Jim Fraseria, joka sijoittui oven luo vahdiksi, ilman mit��n
kursastelua t�ytetty��n suuren lasin whiskyll� ja tyhjennetty��n sen
pohjaa my�ten.

-- Onko kaikki kunnossa? kysyi Brookton. Eik� mit��n uutta eilisest�
saakka?

-- Ei, sanoi is�nt� n�yr�sti. Ei mit��n muuta, kuin ett� poliisi on
k�ynyt t�lli� Maxin kuoleman johdosta. Burnskin oli t��ll� ja kysyi
sinua.

Brookton kohautti olkap�it��n. H�n n�ytti miehelt�, joka juuri
oli noussut pitk�aikaiselta tautivuoteelta. H�nen poskensa olivat
sis��npainuneet ja silmiss� oli kuumeinen loiste.

Syntyi pieni vaitiolo. Saattoi vain kuulla lasien kilin�n.

-- Vain yksi teht�v� on nyt suoritettava, sanoi h�n ja kumartui noiden
kahden miehen puoleen. Meid�n t�ytyy toimia, ennenkuin menet�mme kaikki
parhaat miehemme. Raskas k�si lep�� p��ll�mme, ja t�ll� kertaa se ei
ole lain k�si. Toinen toisensa j�lkeen meist� kuolee. Meid�t ly�d��n
omilla aseillamme... Ei edes poliisi voi meit� suojella.

H�n nauroi pilkallisesti ja molemmat tummat miehet h�nt� vastap��t�
s�hisiv�t kuuluviin jotakin nauruntapaista.

-- Olen kutsunut teid�t t�nne t�ksi illaksi sen vuoksi, ett� meid�n
nyt t�ytyy toimia, sanoi h�n. Ep�toivon hetki on tullut. Meid�n
t�ytyy hetkiseksi hylj�t� kaikki viisaus ja varovaisuus. Nyt on tilaa
ainoastaan suurelle terrorille...

-- Hyv�, mutisi is�nt�.

-- Sen vuoksi olen pyyt�nyt teit� tulemaan t�nne. Sin�, Abram
Kornitzky, ja sin�, Zimmerman! Te tied�tte, kuinka sen tulee tapahtua.
Te tunnette punaisen sorron vallan, veren vallan. Sin� Abram olit
mukana tsaari Nikolaita murhattaessa ja sin� Zimmerman johdit suurta
veril�yly� Moskovassa. Bolshevikeilla ei koskaan ole ollut kahta
niin julmaa palvelijaa... Jos muistan oikein, niin sin� se olit,
Kornitzky, joka k�sittelit hieman kovakouraisesti tsaarin serkkua,
suuriruhtinasta...

Kookas ryss� ulkonevine poskip�ineen, pienine silmineen ja
hoitamattomine partoineen hymyili ilke�sti.

-- Min� leikkasin nen�n ja korvat tuolta vanhalta sialta, sanoi h�n.
Isaac Lewin kuohitsi h�net. H�n kuoli sen leikkauksen j�lkeen.

-- Olisi parasta, ettet puhuisi niin ��nekk��sti siit� asiasta, Abram,
varoitti Brookton. Suuriruhtinas el�� viel� eik� kaukanakaan t��lt� --
Lontoossa.

Ryss� nousi kiivaasti.

-- Mahdotonta, mutisi h�n.

-- Sin� tied�t, kuinka Isaacin k�vi, jatkoi Brookton miltei
s��lim�tt�m�sti. H�net l�ydettiin er��n� p�iv�n� kuolleena
Londonbridgelt�. Tied�tk�, kuka h�net tappoi?

-- En.

-- Niin, sen teki suuriruhtinaan tyt�r. H�n _oli_ meid�n toverimme.
Sin� tunnet h�net, Abram. Voit kiitt�� onnesi t�hte� siit�, ettet
aikaisemmin ole ollut niin avomielinen suuriruhtinaan nen�n ja korvien
suhteen. Muutoin ei henkesi olisi ollut edes paperiruplan arvoinen.
Ymm�rr�tk�?

-- Kuka h�n on? kysyi ryss� happamesti.

-- Kysy mieluummin, kuka h�n oli, sanoi Brookton vapisevalla ��nell�.
Jim Fraser ja min� lausuimme h�nelle j��hyv�iset t�n� aamuna. H�n l�ksi
maasta ja el�m�st� 12 tuntia takaperin. Eik� totta, Jim?

Mulatti ny�kk�si. H�nen silm�ns� punoittivat whiskyst�, h�nen
k�sivartensa muistutti h�nelle, ettei Isaac Lewinin puolesta ollut
kostettu siten, kuin h�n olisi ansainnut.

-- Ent� suuriruhtinas? kuiskasi ryss� k�he�sti.

-- Tuo vanha hylky ei her�t� minussa mielenkiintoa, sanoi Brookton. H�n
ei voi en��n haukkua.

Mies, jota nimitettiin Abram Kornitzkyksi, hengitti helpommin. Kuten
kaikki julmat miehet oli h�n luonteeltaan pelkuri ja piti oman henkens�
sangen korkeassa arvossa.

-- Mutta olipa asian laita nyt miten tahansa, jatkoi Brookton
kiihoittuneena, niin on meit� viime aikoina vainonnut kova kohtalo.
Yst�v�mme ovat kaatuneet ymp�rilt�mme tuntemattoman aseen satuttamina.
Nyt on meid�n tilaisuutemme tullut. Meid�n on iskett�v� iskumme. Huomen
illaksi kokoamme kaikki yst�v�mme kokoukseen Hampsteadin kokoussaliin.
Mutta ainoastaan ��rimm�isyysmiehet kansallisuuteen katsomatta ja
mieluimmin ne, jotka aikaisemminkin ovat olleet tulessa. Varokaa
tarkoin, ettei urkkijoita p��se sis�lle, sill� nyt on punainen terrori
p��stett�v� valloilleen maailman suurimmassa kaupungissa. Ty�l�isten
joukossa olevat nuuskijamme on pantava liikkeelle... Sosialististen
porvarisikojen t�ytyy m��r�t� kantansa -- tasavalta julistetaan viikon
kuluessa... Meill� on riitt�v�sti aseita, ja porvarilliset puolueethan
ovat t�ll� haavaa hajallaan ja n�ytt�v�t hampaita toisillensa
parlamentissa... Ja kuulkaa nyt minun suunnitelmani...

Charles Brookton nojausi eteenp�in ja alkoi kuiskaavalla ��nell�
ik��nkuin olisi pelj�nnyt whiskytynn�rien kuuntelevan, esitt��
suunnitelmaansa.

Toiset kuuntelivat verest�vin silmin ja hampaitaan kiristellen,
niinkuin suurilla aroilla asustavat sudet, jotka pitk�n ja ankaran
talven j�lkeen kohtaavat kev��n lihavimman saaliin.




XXXIII.

BROOKLANDIN KILPARADALLA.


My�h��n er��n� iltap�iv�n� tuli yksitaso lent�en Brooklandin
kilparadalle.

Suuren kilpa-ajoradan ja lentokent�n tarkastaja seisoi juuri vakavasti
puhumassa Scotland Yardista tulleen herran kanssa, joka tahtoi saada
kuulla, oliko kukaan kent�n monista lent�jist� p�iv�n kuluessa n�hnyt
er�st� armeijan lentokonetta, joka sangen omituisella tavalla oli
kadonnut sotilaiden lentokonevajasta Edinburghin l�hell�.

Salapoliisi kertoi juuri l�hempi� yksityiskohtia t�st� tilaisuudesta,
joka paljon muistutti varkautta, mutta jota my�s saattoi ajatella
mielipuolen teoksi.

-- Se lensi it��np�in, sanoi h�n, mutta se tapahtui kai ainoastaan
silmienlumeeksi. Sill� ei suinkaan mies Norjaan aikonut. Onpa siin�
tavaton kovanonnen kolaus: ilmapallon ja lentokoneen menetys samana
p�iv�n�.

Tarkastaja ei vastannut. H�n seisoi kiikari silmiens� edess� ja
tarkasteli innokkaasti yksitasoa, joka ilmeisesti valmistautui
laskeutumaan maahan.

-- Oliko se Handley Pageracer? kysyi h�n.

-- Oli oikein. Uutta h�vitt�j�tyyppi�.

-- Tuolla se on tulossa, sanoi tarkastaja tyynesti. Senlaatuisia ei ole
monta t�ss� maassa.

Salapoliisi oli lent�� sel�lleen ihmetyksest� ja ilosta.

-- Sep� vasta on onnenpotkaus, sanoi h�n. Toivon teit� auttavan minua
vangitsemaan pakolaisen ja varkaan.

-- Ilomielin, vastasi tarkastaja. Sallitteko, ett� k�yn sis�lt�
noutamassa revolverin?

Pienell� yksitasolla ei kuitenkaan n�ytt�nyt olevan kovinkaan paha
omatunto, kun se rohkealla liukulennolla suuntasi matkansa maata
kohden, juuri sen paikan l�helle, miss� molemmat hyvin asestetut miehet
seisoivat sit� odottamassa.

-- H�n osaa taitonsa, mutisi tarkastaja, k�si karkeakaliberisella
revolverillaan. Se on varmaan vaarallinen mies.

Heille ei kuitenkaan j��nyt aikaa mielipiteiden vaihtamiseen, sill�
kone tanssi jo suuren linnun tavoin yli ruohopeitteisen maan tuskin
50 metrin p��ss� paikasta, miss� salapoliisi ja tarkastaja odottivat
uhriaan.

Molemmat herrat toimivat ripe�sti ja rohkeasti. Samassa
silm�nr�p�yksess�, kun yksitaso pys�htyi, lep�si tarkastajan k�si sen
siivell�, salapoliisin seisoessa ohjausluukun luona.

Lentokoneessa oleva mies ei kuitenkaan n�ytt�nyt kiinnitt�v�n heihin
mit��n mainittavampaa huomiota. H�n hypp�si maahan ja auttoi koneesta
pois nuoren kalpean naisen, jonka suuret silm�t loistivat omituisesti.

-- Miten jaksatte? kysyi h�n.

-- Paljon paremmin, vastasi nainen, jonka liikkeiss� oli jotakin
kuumeentapaista kiirett�, mink� salapoliisi k�sitti aivan v��rin. T�ss�
oli toimittava nopeasti. H�n laski k�tens� rotevakasvuisen miehen
olalle.

-- Lain nimess� vangitsen teid�t, sanoi h�n t�rke�n painokkaasti.

Lent�j� k��ntyi h�neen p�in.

-- Joutavia, sanoi h�n lyhyesti... Voitteko hankkia minulle auton?

Salapoliisi katsoi h�lmistyneen� ensin h�nt� ja sitten naista. H�n
totesi, ett� nainen oli suorastaan hiton kaunis, mutta palasi heti,
joskin hieman ep�varmana, velvollisuuksiensa t�ytt�miseen.

-- T�m� on valtion yksitaso, lausui h�n ankarasti. Se on varastettu.
Kuinka voitte asian selitt��?

Rotevakasvuinen mies vilkasi salapoliisia ensi kerran. H�nen silmiins�
ilmestyi ter�v� v�l�hdys, joka sai salapoliisin h�mmentym��n. Onpa
tosiaan vaarallinen mies, ja salapoliisi tavoitteli revolveriansa.
Tarkastaja, joka oli tehnyt saman p��telm�n, teki samoin.

-- Kuka te olette, kysyi Scotland Yardin mies, ��ness� t�ll� kertaa
kahden revolverin voima, ja kuinka kykenette tyydytt�v�sti selitt�m��n
valtion omaisuuden varkauden?

-- Minulla ei ole aikaa selitt�� yht��n mit��n, lausui mies. Ja min�
neuvon teit� panemaan pois revolverit -- vaikka sanottekin olevanne
Scotland Yardista. Mr Redpath on yst�v�ni eik� h�n pid� siit�, ett�
henkil�kunta tekee tyhmyyksi�... Tahdotteko olla yst�v�llinen ja kutsua
t�nne auto? Voitte p��st� siin� mukana takaisin Lontooseen. Tarkastaja
on kyll� yst�v�llinen ja ottaa haltuunsa lentokoneen sek� toteaa ett�
kaikki on kunnossa... Nimeni on tohtori Jonas Fjeld.

H�mm�styksiss��n irroitti salapoliisi heti k�tens� revolverista. H�n
oli ammatissansa nuori, mutta Jonas Fjeldin nimell� oli hyv� kaiku
Scotland Yardissa. Siit� miehest� kerrottiin monta juttua... Ja h�n
tiesi h�nen olevan p��llik�n, mr Redpathin, henkil�kohtainen yst�v�.

-- Pyyd�n anteeksi, sanoi salapoliisi nopeasti ja ty�nsi syrj��n
h�mm�styneen tarkastajan revolverin. Ymm�rr�tteh�n, tohtori Fjeld, ett�
tilanne oli jonkun verran ep�ilytt�v�, eik� minulla ollut kunniata...
Auttaahan te k�skitte?

Fjeld hymyili.

-- Kyll�. On muuan asia, joka on j�rjestett�v� viipym�tt�, Se koskee
t�t� naista. Teen ty�t� yhdess� Scotland Yardin kanssa. Te tulette
aivan kuin l�hetetty, min� tarvitsenkin juuri nyt miest�...

Mutta salapoliisi o!i jo matkalla puhelimeen, tomu p�lisi pilven� h�nen
kiireisiss� askeleissaan.

Tarkastaja kohotti kohteliaasti hattuaan.

Riippui ilmeisesti jostakin v��rink�sityksest�, lausui h�n ja naurahti.

-- Riippuu siit�, kuinka asian ottaa. Tosiasiallisestihan min� olenkin
t�m�n koneen varastanut.

-- Mit� tarkoitatte, naurahti tarkastaja typer�sti.

-- Tahdotteko tehd� minulle palveluksen, jatkoi Fjeld. L�hett�k��
s�hk�sanoma Burnt Islandin lentokent�lle, ett� tohtori Jonas Fjeld on
tavoittanut kiinni havaintoilmapallon J�dereniss� Norjassa ja ett�
se l�hetet��n ensi laivalla Newcastleen, arvatenkin jo huomenna. Ja
sanokaa my�s ett� yksitaso on t�yshyv�ss� kunnossa ja ett� se huomenna
tuodaan lentoteitse Burnt Islandiin. Tahdotteko hankkia minulle jonkun
siihen ty�h�n? T�ss� on 100 puntaa. Hyv�sti.

Tohtori Fjeld ei odottanut h�mm�styneen tarkastajan vastausta, vaan
otti naisen -- tuon ihmeellisen kauniin, mutta kalpean naisen, --
k�sipuoleensa ja riensi ver�j�lle. Salapoliisi oli toiminut ripe�sti ja
auto oli siin� jo odottamassa.

-- Minne? kysyi kuljettaja.

-- Ajakaa Hampsteadiin, niin saatte siell� my�hemmin tarkemman
osoitteen. Mutta antaa kuljettajan ylitt�� Englannissa s��detyn
suurimman nopeuden niin paljon kuin suinkin.

-- Is�ni, is� parkani, lausui hiljaa nuori nainen ja k�tki kasvonsa
k�siins�.




XXXIV.

SAIRAS VANHUS.


Auto seisahtui suuren vuokrakasarmin eteen Hampsteadissa.

Se oli keskiluokalle tarkoitettu talo, portaissa suunnattomat
lapsilaumat ja paljon juoruja. Mutta ylh��ll� ullakkokerroksessa oli
hiljaista ja rauhallista. Sinne ei kuulunut ty�l�isvaimojen vihainen
ajatustenvaihto -- siell� oli kaikki kuin rauhoitettua.

Kaikki n�et tiesiv�t ett� tuolla ylh��ll� asui vanha, sairas mies, jota
ei kukaan viel� ollut n�hnyt. Ja kuta korkeammalle kerroksiin noustiin,
sit� enemm�n vaimenivat ��net, tullen ik��nkuin kunnioittaviksi ja
juhlallisiksi.

Tuossa vuokralaisessa oli jotakin salaper�ist�, h�n kun ei milloinkaan
l�htenyt huoneestaan eik� milloinkaan puhunut kenenk��n muun kuin sen
pitk�n, kauniin naisen kanssa, joka joka p�iv� saapui sinne mukanaan
koppa, ja sulkeutui huoneeseen yhdess� sairaan kanssa. Oli pari kertaa
sattunut ett� uteliaat pikkupojat olivat hiipineet ullakkokerrokseen
kuuntelemaan. Heill� ei kuitenkaan ollut muuta kerrottavana kuin
ett� nuori nainen niin� tunteina, mitk� viipyi vanhuksen luona, luki
��neens� kielt�, jota he eiv�t ymm�rt�neet. Ja kun avainreij�tkin
olivat tuketut, eiv�t he voineet kertoa edes milt� tuo salaper�inen
vuokralainen n�ytti.

Ainoa, joka jotakin tiesi, oli portinvartija. H�n se kerran monta
vuotta sitten oli ottanut vastaan tuon vanhan ja sairaan miehen, jonka
kaksi kaupunginl�hetti� kantoi asuntoon. Mutta koska miehen kasvot
olivat peitetyt ja kun nuori nainen, joka ilmeisesti oli sairaan
tyt�r, oli j�rjest�nyt kaiken muuttoa koskevan sek� vastannut kaikkiin
tarvittaviin kysymyksiin, ei portinvartijakaan voinut tyydytt��
kaikkien suutarin ja r��t�lin vaimojen luontaista uteliaisuutta. H�n
tiesi ainoastaan, ett� vuokralaisen nimi oli mr Duncan sek� ett� vuokra
maksettiin mit� suurimmalla t�sm�llisyydell�. Tyt�r ei sit�paitsi ollut
sit� laatua, jonka kanssa helposti p��see juttusille.

Ullakon vuokralainen oli siis s�ilytt�nyt jonkinlaisen salaper�isyyden
arvonannon, mik� ei muuten aiheuttanut mit��n enempi� tutkimisia. Kun
salaper�isyys tulee tottumukseksi, niin se, kuten tiedet��n, menett��
vieh�tyksens�.

Mutta nyt tuli tuo auto, mukanaan tyt�r ja muukalainen, joka
pituudellaan ja rotevuudellaan her�tti huomiota. Ei ollut viel�
milloinkaan sattunut, ett� tuolla nuorella naisella olisi ollut
mukanaan herraseuraa, ja portinvartija tunsi yht�kki�, miten h�nen
vanha mielenkiintonsa mysteriota kohtaan ullakolla uudelleen her�si
henkiin. Sitten johtui h�nen mieleens�, ettei h�n pariin p�iv��n ollut
n�hnyt tuota nuorta naista. Saattoihan kuitenkin olla niinkin, ett�
nainen oli k�ynyt siell�, vaikka h�n itse silloin oli sattunut olemaan
kadunkulmassa olevassa ravintolassa. Mutta kun h�nen eukkonsakaan ei
sattunut olemaan kotosalla, niin ei h�n sill� hetkell� voinut saada
mit��n selvyytt� asiaan.

Mutta milt� n�yttik��n tuo nuori nainen?... H�n oli puettu
ihmeelliseen, ryppyiseen urheilupukuun ja kankaiseen p��huppuun, mik�
painui matalalle korvien alapuolelle. H�nen kasvonsa olivat kalman
kalpeat, ja harmaat silm�ns� harhailivat h�mmentynein� sinne t�nne
ik��nkuin apua etsien. Rotevakasvuisen herrasmiehen t�ytyi miltei
nostaa h�net pois autosta, mutta kadulle p��sty��n riuhtasi h�n itsens�
irti ja miltei lensi portaita yl�s.

-- On varmaan tapahtunut jotakin, mutisi portinvartija itsekseen
huolestuneena ja siirtyi pois akkunareik�ns� ��rest�. Mikseiv�t olleet
h�nen puoleensa k��ntyneet?

Sill� v�lin riensi nuo kaksi yl�s ullakolle. Tohtori Fjeld kykeni
t�in tuskin seuraamaan nuorta naista, joka paksusta norjalaisesta
hiihtopuvustansa ja pikisauma-saappaistansa huolimatta miltei lensi
portaita yl�s.

H�n pys�htyi heng�styneen� ullakko-oven eteen ja painoi k�dell��n
syd�nt��n.

-- Min� niin pelk��n, valitti h�n.

Sitten tarttui h�n lukkoon. Ovi oli teljetty eik� sis�puolelta kuulunut
yht��n ��nt�.

-- Avain, mutisi h�n, avain on kotona k�silaukussani. Minullahan ei
ollut mit��n mukanani -- kirous Charles Brooktonille.

-- Meid�n on murtauduttava sis��n, sanoi Fjeld ja vei h�net
rauhallisesti syrj��n. T�m� on jotakin minua varten.

H�n painoi olkap��ns� vasten heikkoa ovea, joka heti murtui ja lensi
surkeasti parahtaen auki. Jonas Fjeld ei koskaan unohda sit� n�ky�,
mik� h�nt� nyt kohtasi.

Valoisassa, yst�v�llisess� huoneessa, joka oli j�rjestetty rakastavan
naisen huolella, istui leve�ss�, yksinkertaisen koneiston avulla
vuoteeksi muutettavassa tuolissa jokin, joka ei en�� muistuttanut
ihmist�. Silm�t olivat ainoastaan kaksi mustaa reik�� punaisine
reunoineen, nen� kammottava arpi ja korvat ilke�nn�k�isi�,
k�pristyneit� ihopoimuja.

Suu oli puoliavoin aivan kuin se juuri olisi kuiskannut jonkun nimen
ja, molemmat k�det, jotka kouristuksen tapaisesti piteliv�t tuolin
k�sinojia, olivat t�ynn� vanhojen palohaavojen arpia.

Siit� huolimatta uhoi tuosta r��k�tyst� ruumiista omituisen korkeata
arvokkuutta, rauhaa ja kohtaloonsa tyytymyst�, mitk� selv�ll� tavalla
ilmaisivat ett� t�m� raadeltu jumalan kuva kerran oli ollut mies.

Isabella oli j��nyt seisomaan ovenpieleen. H�nen huuliltaan ei p��ssyt
��nn�hdyst�k��n. Oli aivan kuin h�n olisi j�hmettynyt ep�toivoon.

-- Kuollut, kuollut, mutisi h�n.

Fjeld astui Isabellan editse ja kumartui vanhan miehen puoleen. H�nen
tutkimuksensa ei kest�nyt kauvan.

-- H�n on nukahtanut tyynesti ja rauhallisesti, lausui h�n hillitysti.
Kaksi tahi kolme tuntia sitten... H�nen el�m�ns� on ollut k�rsimyst�,
h�nen kuolemansa oli helppo.

-- N�lk��n n��ntynyt, mutisi Isabella, n�lk��n n��ntynyt!

Yht�kki� lys�hti nuori nainen aivan kokoon. H�n sy�ksyi kuolleen
jalkoihin, tarttui h�nen silvottuihin, kylmiin k�si parkoihinsa ja
puhkesi hillitt�m��n valitukseen, joka puistatti koko h�nen ruumistaan.
Nyt h�nest� j�lleen tuli yksi rajattomien arojen naisista, joiden
hurja valitus on vuosisatoja kaikunut suurissa hautajaissaatoissa
aina Iivana Julman ajoista viimeisten Romanovien kuolinparahdukseen
Jekaterinenburgin vankilassa.

Fjeld ei h�nt� h�irinnyt, kun h�n valittaen puhui kuolleelle kotimaansa
kielell� ja loihti esiin nuoruutensa muistoja siit� hyv�st�, hienosta
ja jalosta miehest�, joka nyt oli saanut tiet�� ijankaikkisuuden
arvoituksen ratkaisun.

Mutta nopeasti h�n kohottausi pystyyn ja n�ytti silt� kuin uusi tuli
h�nen silmiss��n olisi saanut kyyneleetkin kuivumaan. H�n katsoi
Fjeldin ohi, ja h�nen silm�ter�ns� n�yttiv�t tulevan ilke�n keltaisiksi
ja ik��nkuin jotakin et�ist� p��m��r�� etsiviksi. Sitten otti h�n
raidin ja verhosi sill� kuolleen.

-- Tahdotteko auttaa minua t�ss�? sanoi h�n hiljaisesti ja osoitti
kuollutta.

Fjeld ny�k�ytti p��t�ns�.

-- Nyth�n ei ole muuta teht�v��, kuiskasi h�n. Tahdotteko nyt seurata
minua kotiin? Ja my�hemmin...?

-- Mit� te tarkoitatte?

H�n ei vastannut. Mutta h�nen ei my�sk��n tarvinnut kysy�, sill� toisen
silmiss� n�ki h�n jotakin, jota ei milloinkaan aikaisemmin ollut n�hnyt
yhdenk��n naisen katseissa.




XXXV.

JUUTALAISPOIKA.


Isabella Duncanin huvilan edustalla Kensingtonissa seisoi pieni
15-vuotias juutalaispoika ja oli ik�viss��n. H�n seisoi siin�
vartioimassa, tunsiko joku mielenkiintoa taloa kohtaan. Charles
Brookton oli perusteellinen mies, ja juutalaispojallahan oli hyv��
aikaa. Joukkueen johtaja tahtoi tiet��, oliko kadonneella Isabellalla
joitakin suhteita ja oliko joku h�nen takanaan.

Pieni, tumma israeliitta ei ollut n�hnyt ket��n ihmist�. H�n
oli leikkinyt kaneilla ja varustautunut monioilla arvottomilla
pikkuesineill� pihamaalta. Aluksi oli h�n ollut hyvin varova, mutta kun
ei ket��n kuulunut, jota h�n olisi voinut vakoilla, muuttui h�n yh�
v�linpit�m�tt�m�mm�ksi. Ja niin tapahtui ett� Jonas Fjeld ja Isabella
Duncan yll�ttiv�t nuoren herran juuri kun h�n huvittelihe pist�m�ll�
nuppineuloja er��n vanhan kanin takamuksiin.

Pojan huono omatunto k�vi selv�sti ilmi. H�n kirkui kuin pieni porsas,
kun Fjeld tarttui h�nen pitk��n kaninkorvaansa ja veti h�net sis��n
huoneeseen.

-- Juutalaispojat ovat hyvin harvinaisia t�ss� kaupunginosassa, lausui
h�n, jotenka on parasta ett� hieman tarkemmin tutkimme h�nt�. H�n
on arvattavasti vakoilija. Eip� olisi laisinkaan soveliasta, ett�
Charles Brookton, asioiden t�ll� kannalla ollessa, saisi tiet��, ett�
h�nen j�rjest�m�ns� omalaatuinen kuolinlento Pohjanmeren yli onkin
ep�onnistunut. Mutta nyt meill� ei ole aikaa h�nen kanssansa. Onko
teill� joku kellari, joka on sovelias s�ilytyspaikka t�lle otukselle?

Mink� j�lkeen juutalaispoika suljettiin er��seen puolipime��n
kellariin, mink� paksut sein�t vaimensivat h�nen porunsa. Koska h�n oli
osoittanut suurta mielenkiintoa kaneja kohtaan, sai h�n sinne yhden
sellaisen leikkitoveriksensa.

Isabellan menness� sis��n pukeutumaan, keskusteli Fjeld puhelimessa.
H�n tapasi Burnsin ja kertoi h�nelle asiain tilan sek� pyysi h�nt�
j�rjest�m��n kaiken, mik� koski Hampsteadissa kuolleen vanhuksen
hautaamista. Burns oli kuin tulessa ja tappuroissa.

-- Brookton on tullut takaisin kaupunkiin, sanoi h�n. H�n valmistaa
suurta iskua. Huomenna pidet��n suuri rosvojoukon kokous, mutta meid�n
on mahdoton saada selville miss� se tapahtuu... Avustajani sanovat ett�
Charles on aivan raivona ja aikoo 24 tunnin kuluessa Lontoossa p��st��
valloilleen kaikki helvetin voimat.

Fjeld k�vi vakavaksi. H�n meni kellariin ja veti esille juutalaispojan.
Nuori herra oli nyt koko joukon paremmalla tuulella, sill� h�nen
oli onnistunut saada henki kanista, mik� seikka t�ytti tuon pienen
murhaajapennun salaisella ylpeydell�.

Kun h�n tuli takaisin ateljeeriin, seisoi siell� Isabellakin. H�n
oli nyt kokonaan mustiin puettu ja h�neen oli tarttunut ihmeellinen
levottomuus.

-- Kuulepa, poikaseni, sanoi Fjeld ankarasti, kuka sinun on pyyt�nyt
pit�m��n silm�ll� t�t� taloa?

Juutalaispoika koetti n�ytt�� typer�lt�.

-- Ei kukaan.

Fjeldin luja koura kosketti hieman pojan k�sivartta. H�n huudahti
kimakasti.

-- Se on siis Brookton, jatkoi Fjeld ja h�nen rautaiset sormensa
tekiv�t j�lleen pienen liikkeen.

-- Niin on, kirkasi poika.

-- Vai niin, se on hyv�. Kuulepa nyt, pikku babiani, miss� Brooktonilla
on tapana pit�� kokouksiaan?

-- En tied�... Ai, ai...

-- T�n� iltana pidet��n suuri kokous. -- Miss�? Kas niin, suu puhtaaksi
vaan, taikka min� likist�n sinut kenk�voiteeksi. Ymm�rr�tk� sit�, sin�
lihava kaneelinkuori?... Is�si kait aikoo my�s sinne?

-- Aikoo, ulisi poika. Aiotaan pit�� kokous nyrkkeilyklubin kellarissa
Hampsteadissa...

Fjeld irroitti otteensa pojan k�dest�.

-- Silt� varalta ett� olet valehdellut, meill� on kellarissa
tynnyrillinen vihre�� suopaa, johon pist�mme sinut. Jos puhut totta,
saat punnan ja tappamasi kanin. Toistaiseksi on sinun j��t�v� t�nne.
Saat pit�� hyv�n�si kellarin. Neiti antaa sinulle patjan maataksesi
sek� v�h�n ruokaakin. Mutta �l� koetakaan karata, sill� silloin sinun
on pest�v� musta sielusi valkeaksi vihre�ll� suovalla.

Juutalaispoika vietiin j�lleen kellariin ja h�n vakuutti innokkaasti
tekev�ns� itsens� ansioituneeksi saamaan sek� punnan rahan ett�
kuolleen kanin.

-- Kas niin, nyt saimme tiet�� senkin. Yst�v�nne Charles Brookton aikoo
saada huomenna koko kaupungin kapinaan. On vaadittava uhreja, ja mink�
t�hden?

-- Niin, mink�t�hden?

-- Sent�hden ett� h�n on rakastanut teit�.

Nuori nainen naurahti pilkallisesti.

-- H�n saa tuntea rakkauteni, lausui h�n miltei raa'asti... Min� menen
tuohon kokoukseen, lis�si h�n. Meid�n on hankittava itsellemme p��sy
sinne keinolla mill� hyv�ns�.

-- Se k�y kyll� vaikeaksi. Luulenpa melkein, ettei siit� kokouksesta
tule yht��n mit��n. Yst�v�ni Ralph Burns pit�� varmaankin siit� asiasta
huolen.

Isabella laski k�tens� h�nen k�sivarrellensa.

-- Rakas tohtori Fjeld, lausui h�n, olisin teille ij�ti kiitollinen,
jos olette poliisille puhumatta miss� tuo kokous pidet��n. Min� tunnen
tuon n.s. nyrkkeilyklubin Hampsteadissa. Se on pieni sali, mutta voitte
olla varma siit�, ett� siell� huomisiltana on koossa Europan pahin
kuona. Spartakismin ja bolshevismin kaikkein vastenmielisin roskajoukko
on n�in� p�ivin� saapunut Lontooseen. Siin� on joukossa ihmisi� nimelt�
Peters, Abram Kornitzky, Verloff ja Zimmerman. Oo -- saada kaikki n�m�
miehet yhdell� kertaa k�siins� -- kootuiksi kuin yhdeksi ainoaksi
niskaksi, jolle saa antaa telottajakirveen pudota!... Kuulkaahan,
tohtori Fjeld, minulla on jo suunnitelma. Te ette saa minua est��...
Ettek� k�sit�, ett� kuollut is�-raukkani huutaa kostoa... Kostoa ja
j�lleen kostoa...

-- Se voi maksaa teille itsellenne henkenne, v�itteli Fjeld vastaan.

-- Henkeni ei ole minulle mink��n arvoinen, vastasi h�n torjuvasti.

-- Viimeisten 24 tunnin kuluessa olen oppinut tuntemaan teid�t. Minusta
olisi tuskallista kadottaa yst�vyytenne.

Heikko puna nousi Isabellan kasvoille.

-- Kuulkaa minua, tohtori Fjeld, sanoi h�n lempe�sti. Jos olisin
tavannut teid�t aikaisemmin, olisin ehk� uskonut ett� el�m�ll� on
toinenkin tarkoitus kuin vain kosto.

Norjalainen l��k�ri nousi liikutettuna.

-- El�m� pett�� meit� kaikkia, mutisi h�n. Se antaa meille enemm�n
vihaa kuin rakkautta.

Syntyi parin minutin ��nett�myys.

-- Min� teen kuten tahdotte, sanoi vihdoin tohtori Fjeld. Mutta yhdell�
ehdolla. Jos luotatte minuun, niin kertokaa minulle, kuinka murhasitte
Greyburnin ja ne muut.

Isabella nousi s�ik�htyneen�.

-- Te siis tied�tte sen.

-- Tied�n.




XXXVI.

MYRKYTETTY VALO


Isabella Duncan istui kauvan ja tuijotti eteens�. H�n antoi el�m�ns�
soljua sis�isten silmiens� editse. Se oli enimm�kseen ty�t� ja hyvin
v�h�n iloa.

-- En ole milloinkaan uskonut itse�ni kellek��n miehelle, lausui h�n,
enk� k�sit� miksi min� nytk��n olen kertomaisillani onnettoman el�m�ni
salaisuudet -- muukalaiselle... Mutta teiss� on, tohtori Fjeld, jotakin
erikoista, joka tekee oloni turvalliseksi... Te olette ainoa tuntemani
mies, joka tyynesti voi katsoa minua silmiin. Sis�ss�ni sanoo minulle
jokin, ett� te olette l�htenyt kaikkein alkuper�isimm�st�, mik� on
olemassa v�kevimm�ll� sukupuolella: miehekkyydest� ja ritarillisuudesta.

Fjeld teki torjuvan liikkeen.

-- Yst�v�ni, sanoi h�n lempe�sti, en istu t�ss� lausuakseni
kohteliaisuuksia. Mutta min� tunnen miehet. Uusaikaiset "ritarit" eiv�t
ole paljon arvoiset, he ovat t�ynn� puheenparsia ja teenn�isyyksi�.
Heid�n lemmensanansa ovat rikkaita ja moninaisia, eik� heid�n
jalomielisyydell��n ole mit��n rajoja, kun he tahtovat voittaa
jonkun naisen suosion. Mutta heid�n l�mp�ns� on teenn�ist�, heid�n
ritarillisuutensa v��rennetty�, heid�n menettelytapansa arkip�iv�isi�
kuin nykyaikainen neekeris�velm�... Ja mink�t�hden?... Sent�hden ett�
useimmat heist� ovat huvitteluhaluisen ja kieron yhteiskuntael�m�n
turmelemia eiv�tk� useimmat heist� ole tunteneet vapaan ty�n rehellist�
raikkautta. Te, tohtori Fjeld, ette ole kuluttaneet anturoitanne
tanssisaleissa, te ette ole jumaloineet sit� tahi t�t� muotiurheilua,
tahi kuluttanut aikaanne puolimaailman naisten kanssa. Te olette kuin
raikas tuulahdus, seikkailu loistaa silmist�nne. Te tunnette suuren
yksin�isyyden, te olette karkaissut mielenne vaaroissa ja kiusauksissa
ja te olette oppinut katselemaan kaikkea inhimillist� suurpiirteisesti
ja ennakkoluulottomasti... Sent�hden min� luotan teihin -- jopa
enemm�nkin...

Mutta palatkaamme nyt minuun itseeni. Minun historiani on monen muun
kaltainen nykyisin. Min� olen syntynyt kukistuneen valtaistuimen
juurella. Is�ni oli tsaari Nikolain l�himpi� sukulaisia. Olen kasvanut
mit� suurimmassa loistossa ja, voinpa sanoa, my�skin onnessa. Kotini
oli mallikoti... Sitten syttyi sota, joka sai maan jalkaimme alla
huojumaan... Sen mukana vallankumous... Me muutimme yhteen suurista
linnoistamme. Is�ni oli pidetty ja nautti kansansuosiota. H�n oli
ahkera tiedemies, joka ei milloinkaan sekaantunut politiikkaan,
ja me uskoimme varmasti saavamme el�� rauhassa. Sitten tulivat
bolshevikit, jotka s��stiv�t is��ni, mutta heid�n j�ljiss��n kulkivat
villit rosvolaumat, mitk� olivat koristeiksensa ottaneet poliittisia
nimityksi�... ne h�vittiv�t maan pohjoisesta etel��n, ne rosvosivat,
ry�stiv�t ja murhasivat. Er��n� p�iv�n� tuli muuan sellainen lauma
is�ni linnaan. Olin silloin 14-vuotias, mutta min� muistan sen kuin
olisi se tapahtunut eilen. Is�ni avasi heille oven sek� antoi heille
ruokaa ja viini�... He pilkkasivat h�nt�, mutta kun h�n vastasi heille
arvokkuudella ja halveksumisella, hy�kk�siv�t he h�nen kimppuunsa ja
r��kk�siv�t h�nt� mit� hirveimm�ll� tavalla. Mutta ei siin� kyliin.
Saadaksensa tiet��, minne h�n oli k�tkenyt aarteensa, polttivat he
h�nen k�si��n tulisilla pihdeill� ja kiskoivat h�net puutarhaan, jossa
riisuivat h�net alasti, naulitsivat kiinni er��seen puuhun ja rupesivat
ammuskelemaan h�nt� l�yt�m�ll�ns� ilmapyssyll�. Sen j�lkeen sytyttiv�t
he linnan tuleen peitt��kseen j�lkens� Moskovan neuvostohallitukselta
ja l�htiv�t matkaansa.

Kaiken t�m�n tapahtuessa olin min� er��ss� pieness� talonpoikaistalossa
l�hist�ss�, minnek� is�ni oli minut salaa l�hett�nyt. Olin h�nen ainoa
tytt�rens� ja �itini oli kuollut monta vuotta sitten...

Iltasella hiipiv�t kauhun valtaamat talonpojat poltetun linnan
paikalle. Min� seurasin heit� ja l�ysin silloin onnettoman is�ni
ristiinnaulittuna, kuolemaisillaan... Veimme h�net kanssamme
talonpoikaistaloon ja siell� h�n v�hitellen toipui.

Uskokaa minua, tohtori Fjeld, siit� hetkest� alkaen min� tulin
"kovaksi". Oli kuin olisi syd�n rinnassani j�hmettynyt. Koko lapsuuteni
ja nuoruuteni oli h�vitetty olemattomaksi. Olin ollut vilkas ja iloinen
tytt� -- siit� hetkest� alkaen en en�� ole nauranut. Iloni oli kuollut,
mutta joka s�ije ruumiissani keskittyi yhteen ainoaan: kostoa, kostoa!

Antakaa suurimpien puhujien nousta ja kielt�� kosto. Antakaa heid�n
saarnata lempeydest� ja anteeksiannosta... En usko heit�. Kun Jumala
itse meid�t hylk��, on meid�n otettava kosto omiin k�siimme...

Siit� hetkest� alkaen tulin viisaaksi, viekkaaksi ja varovaksi.
Muutamien uskollisten yst�v�in avulla onnistuin p��sem��n Mustanmeren
rannikolle. Siell� vuokrasimme itsellemme laivan, jonka er�s
englantilainen risteilij� kotimatkalla ollessaan muutamia p�ivi�
my�hemmin valtasi. Puolen vuoden harhailun j�lkeen tulimme vihdoin
Parisiin, miss� is�ll�ni oli salanimell� er��ss� pankissa muutamia
satojatuhansia frangeja. Siell� asuimme kuusi vuotta. Min� antauduin
tutkimaan fysiikkaa. Madame Curie otti minut miltei �idilliseen
hoitoonsa, ja minusta tuli ennen pitk�� h�nen rakkain oppilaansa.
T�ytetty�ni 20 vuotta v�ittelin tohtoriksi teoksella, joka koski
zodiak-valoa.

Antauduin kuitenkin yh� enemm�n kokeilevan fysiikan alalle. Opintoihini
oli tullut m��r�tty suunnitelma. Onhan tunnettu asia, ett� muutamilla
valos�teill� on voimakas vaikutus ihmisruumiin kudoksiin. Finsenin
loistavan keksinn�n R�ntgen-s�teiden parantavasta vaikutuksesta
ihosy�v�ss� ja muissa senlaatuisissa taudeissa te kyll� tunnette.

Nyt tuli minun teht�v�kseni keksi� s�deryhm�, joka on niin voimakas,
ett� kykenee tappamaan ihmiselimist�n. Pari vuotta sitten keksin
myrkytetyn valon. Olin itse kuolla vaarallisten kokeitteni aikana.
Minulla ei ollut yht��n assistenttia, ja madame Curiella ei ollut
aavistustakaan keksinn�st�ni. Pidin salaisuuteni omana tietonani, ja
min� toivon ett� se kuoleekin minun mukanani. Sill� p�iv�n�, jona
myrkytetty valo lasketaan irti ihmisten keskuuteen, on vaarallista el��.

Saatan vain mainita teille, tohtori Fjeld, ett� n�ill� minun
valos�teill�ni on ihmeellinen hiipiv� voima. Valkoisiin verisoluihin
-- leukocytheihin -- n�m� s�teeni imeytyv�t. Solut muuttavat
biologisen teht�v�ns� -- niiden kyky vaikuttaa s��ntelev�sti veren
kokoomukseen v�henee v�hitellen, jolloin tapahtuu punaisten verisolujen
sakoutuminen. T�m� koaguloituminen tapahtuu aivan yht�kki� ja m��r�tyn
ajanjakson kuluttua, joka voi vaihdella noin puolen minutin verran sen
j�lkeen kuin s�teet ovat vaikuttaneet vereen. Sille, joka edes muutamia
sekuntteja on ollut alttiina n�ille s�teille, ei ole mit��n pelastusta,
elleiv�t ole puetut kumiin tahi muuhun l�p�isem�tt�m��n aineeseen.

Nyt k�sit�tte iloni ja riemuni, keksitty�ni n�m� s�teet. Min�
konstruoin heijastimen, joka tavallisen sein�sulkijan avulla saadaan
toimimaan. Sitten matkustin Lontooseen, k�tkeydyin valokuvaajan
nimen taakse -- ja loput te aavistatte. Hankin itselleni yhteyden
vihollisieni kanssa, tuuditin heid�t turvallisuuteen ja valokuvasin
heid�t kuoliaaksi.

-- Te s��stitte Charles Brooktonia, lausui Fjeld.

Isabella nousi.

-- Niin, min� s��stin h�nt�, vastasi h�n. En tied� oikein itsek��n
mink�t�hden, ehk� siksi ett� h�n rakasti minua... Olisin s��st�nyt my�s
pikku Maxia, mutta h�n astui itse kohtalonsa tielle... Nyt en s��st�
en�� ket��n, en edes itse�ni. On aika merkit� piste.

-- Mit� tarkoitatte?

Isabella katsoi h�neen jonkun verran h�mmentyneen�. H�nen huulillaan
oli vastaus valmiina, mutta h�n pid�tti sen.

-- Jos minulle tapahtuisi jotakin, lausui h�n sitten vitkaan,
tahdotteko te silloin huolehtia siit� ett� is�ni tulee kunnialla
hautaan. Ei mit��n k�yh�n hautausta. Ja tahdotteko my�s pit�� huolen
minusta?

Fjeld tarttui h�nen k�teens�.

-- En ole koskaan pett�nyt yst�v��, sanoi h�n hiljaa. Saanko tavata
teit� huomenna.

-- Ette saa tavata minua en�� koskaan.

H�n erehtyi.




XXXVII.

SELLOTAITEILIJA.


Fjeld asteli hitaasti kaupunkia kohti. H�n oli h�mmennyksiss��n
kaikesta kuulemastansa.

Tuntui aivan kuin h�net olisi viety johonkin uuteen maahan, miss�
kaikki vanha ja totuttu oli k��nnetty yl�s alas. H�n katseli maailmaan,
miss� valo tuotti kuolemaa -- miss� aurinko, tuo suuri elonantaja,
paistoi suunnattomaan, hedelm�tt�m��n er�maahan, t�ynn� ihmisnikamia ja
irvist�vi� p��kalloja.

H�n kulki kulkemistansa, ja vihdoin h�n oli, samoin kuin tuona
kohtalokkaana y�n� muutamia p�ivi� aikaisemmin, saman kammottavan talon
edess�, miss� Max oli heitt�nyt henkens�.

Oli aivan kuin jokin tuntematon voima olisi vet�nyt h�net "ruumisarkun"
l�heisyyteen. H�n pys�htyi ep�r�iden, mutta ennenkuin h�n edes
oli ehtinyt asiata tuumatakaan, oli h�n kohottanut vanhanaikaista
portinkolkutinta, joka sai tehd� soittokellon virkaa.

Vanha p�� n�ytt�ysi heti sen j�lkeen ovessa.

-- Kuka siell�? kysyi karhea ��ni.

-- Olen sama l��k�ri, joka tutki pikku Maxin, vastasi Fjeld. Tahtoisin
mielell�ni puhutella Charles Brooktonia...

-- Oletteko varma, ett� h�n haluaa puhutella teit�, murahteli
portinvartia jonkun verran suosiollisempana. Voittehan joka tapauksessa
koettaa; luulen ett� h�n on kotosalla.

Talo oli merkillinen vanha rakennus, jossa viel� n�ki muutamia
yksin�isi� j�tteit� menneest� kauneudesta. Mutta se kallistui
sortumistansa kohti. Portaat rytisiv�t ja ryskiv�t, ja silloin t�ll�in
oli Fjeld kuulevinaan kuin ihmeellisi� voihkaisuja pimeist� nurkista.
Muutamat yksin�iset kaasulamput valaisivat portaita ja tuuli viuhui
kaikissa raoissa ja saumoissa.

Yht�kki� Fjeld seisattui. H�n kuuli et�isi� s�veli� -- ne kuuluivat
ihmiskurkusta l�hteneilt� valituksilta. Ja s�velet paisuivat, ne
nousivat ja laskivat, ne vy�ryiv�t esiin kuin onnettomasta, kiusatusta
ihmissielusta.

Jossakin p�in talossa istui mies ja improvisoi sellolla.

Fjeld astui ovelle, jonka takaa s�velet kaikuivat, ja h�nen syd�mens�
aivan kouristui kokoon s��list� sit� taiteilijaa kohtaan, joka
t�ss� hirvitt�v�ss� yksin�isyydess� istui ja keskusteli ihanalla
soitikollansa suruistansa. Se oli tosiaan ep�toivoisen miehen
tuskanhuutoa, se oli kadotetun ihmissielun viime rukous sille
kauneudelle, kirkkaudelle ja ikuiselle selkeydelle, joka musiikissa
el�� ja joka asuu sill� v�reilev�ll� rajalla, miss� el�m� loppuu ja se
alkaa, mik� on olemattomuutta.

Oi, kuinka kaikki oli latteaa, kurjaa ja matalaa verrattuna sieluun,
joka kokonaan voi uppoutua taiteeseensa -- mit� merkitsev�t ilo, rikos,
politiikka, sellon syvien, v�r�htelevien tunnustusten kuulemisen
rinnalla muutamina k�yhin� minuutteina. Siin� on ihminen, k�yh�,
kulunut ja rakkaudeton sielu, joka loihtii esiin tuskan syvimm�n
soinnun -- sen soinnun, joka tekee surun ja ilon yht� arvokkaiksi ja
k��nt�� sinun kyynelien soentamat silm�si niit� et�isi� maailmoita
kohti, jonka v�reilev�t eetteri-aallot niin helposti hukkuvat el�m�n
vastenmielisen h�yryvasaran meluun.

Silloin katkesi �kki� kieli. Se kuului lapsen huudolta.

Samassa tuli niin omituisen hiljaista, ja miehest�, joka seisoi ulkona
puolipime�ss� k�yt�v�ss�, tuntui silt� kuin viimeiset kuolevat s�velet
olisivat hiipineet pois talosta l�pi rakojen ja reikien ja rient�neet
edelleen kuin itkev�t lapset.

H�n kumartui ovea kohti ja n�ki valkean kortin, jossa seisoi

_Charles Brookton_.

Fjeld arveli hetken, mutta koputti sitten ovea. Kukaan ei vastannut,
mink� vuoksi h�n itse avasi oven. Ensin h�n ei eroittanut mit��n
himme�ss�, maidonkarvaisessa valaistuksessa. Vihdoin h�n k�sitti
huoneen, joka muistutti naisen budoaria paksuine mattoineen ja pehmeine
leposohvineen, joilla oli paisuvia it�maisia silkkityynyj�.

Lopuksi h�n n�ki Brooktonin itsens�. Sello oli lattialla, mutta
sellonsoittaja itse istui kirjoitusp�yd�n ��ress� kasvot k�siin
k�tkettyin�. Fjeld n�ki miten h�nen ruumiinsa vavahteli voimakkaiden
nyyhkytysten vallassa.

Yht�kki� kohotti Brookton kasvonsa h�nt� kohti. Ne olivat kovin
kalpeat, ja haaveellisessa puolih�m�r�ss� ne muistuttivat p��kalloa.
Mutta silm�t eliv�t. Ne paloivat kuin hehkuvat hiilet, harhaillessaan
�lytt�m�sti ovensuussa seisovaan mieheen.

Sitten kohottausi Brookton seisomaan.

-- Mit� tahdotte, huusi h�n raivokkaasti. En tarvitse mit��n l��k�ri�!

-- Olette sairaampi kuin uskottekaan, vastasi Fjeld tyynesti.

Brookton n�ytti taistelevan voittaakseen takaisin malttinsa.

-- On vaarallista pist�� p��ns� leijonan kitaan, sanoi h�n, koettaen
s�est�� sanojaan raa'alla naurulla.

-- En pelk�� teit� en�� Charles Brookton. Olette p��sem�isill�nne
juoksunne p��h�n. Kuolemattoman sielunne laita on hullusti. Sellonne on
paljastanut teid�t. Kuulin teid�n soittavan. Se ei ollut Schubertia,
Gollermania tahi Chopinia. Se oli itsetunnustus. Nimit�mmek� sit�
Brooktonin menetetyksi onneksi?...

-- Ivaatteko minua?

Fjeld astui h�nen luoksensa.

-- Miksik� murhasitte h�net?

Brookton s�ps�hti.

-- En kaipaa rippi-is��!

-- Sent�hden ett� rakastitte h�nt�, jatkoi Fjeld s��lim�tt�m�sti. Sen
kertoi minulle sellonne.

-- Te tied�tte paljon, voihki Brookton. Olette aina tiennyt enemm�n
kuin teid�n olisi pit�nyt tiet��. Mutta pian teid�nkin suunne eteen
pannaan lukko. Mink�t�hden te oikeastaan tulette t�nne?

-- Varoittamaan teit�.

Brookton puhkesi ivanauruun.

-- Ket� vastaan?

-- Itse�nne vastaan. Te olette nyt kiihtynyt, olette tekem�isill�nne
tuhmuuden. Ostakaa selloonne uusi kieli ja haihduttakaa surunne
soitollanne.

Silloin kumartui Brookton lattialle, otti sellonsa ja viskasi sen
kaikin voimin er�st� kaappia vastaan. Soitikosta kuului kuin valituksen
huokaus, kun sen kappaleet sinkosivat joka taholle ymp�ri huonetta.

-- N�en kyll� tieni, huusi h�n.

-- Se on kuoleman tie... Mutta muistakaa minun sanani, ett� te olisitte
ollut paremman tien arvoinen. Teid�n sielussanne piilee siemen, joka
oikeaan maaper��n istutettuna voisi kasvaa taivaaseen.

Tohtori Fjeld l�ksi pois.

Mutta viel� kauvan n�yttiv�t syv�t sellon s�velet leijailevan ymp�ri
tuossa synk�ss� talossa ja t�ytt�v�n sen ihmeellisell� tuskallansa.




XXXVIII.

KOKOUS NYRKKEILYKLUBISSA.


Charles Brookton oli lopettanut esityksens�. Se ei oikeastaan ollut
mik��n varsinainen esitys, se oli vain kiihtynytt� puhetta. H�n osasi
taidon tiputella verta kuulijainsa silmiin. H�n s�hisi, �rjyi ja murisi.

Useimmat v�h�nkin merkitsev�t kansanpuhujat ovat samalla hyvi�
n�yttelij�it�. Heill� on kyky sovittaa esityksens� kuulijainsa
vastaanottokyvyn mukaan. He eiv�t vetoo �lyyn vaan vaistoihin.
Toisinaan heid�t kiihdytet��n hurmioillaan ja tuo hurmio ajaa heid�t
�lytt�myyden tilaan. Ulkonaisesti -- sill� ensi luokan kansanpuhuja
osaa aina k�tke� itsens� sanojen taakse ja k�ytell� kuulijoitansa kuin
marionettinukkeja. He teeskentelev�t esim. hehkuvaa vihaa p��omaa
kohtaan, jota salaisesti jumaloivat, he puhuvat, silmi��n mulkoillen,
verest�, jota inhoavat, he kiihoittavat v�kivaltaan, joka on heille
kokonaan vierasta.

Kansanpuhujat ovat nimitt�in useimmiten aika siivoa v�ke�, he ovat
sanateknikkoja, ja he vapisevat sis�isesti, ajatellessaan murhaa ja
ry�st��. Heit� voidaan verrata politikoihin, jotka pit�v�t enemm�n
ty�skentelyst� jonkun asian puolesta kuin sen toteuttamisesta. Mit�
tekemist� on vaivaisella, punanen�isell� kieltolakipolitikolla sen
j�lkeen kuin kielto on toteutunut? Alkaako h�n sodan kahvia, naisia ja
limonaadia vastaan?

Me el�mme ihmeellisess� maailmassa, mutta se ei n�ytt�nyt olevan
Charles Brooktonin mielipide. Kalman kalpeana ja hiki otsalla seisoi
h�n siin� ja kuunteli sit� suosionosoitusten pauhua, mik� seurasi h�nen
esityst�ns�. H�n ei n�ytellyt komediaa. Viha s�ken�i h�nen silmiss��n,
ja h�nen sieraimensa laajenivat kuin verta vainuavalla sioux indianilla.

Mit� h�n oli sanonut? Irrallisia ja l�yhi� sanoja, mutta kaikki
p��ttyiv�t samaan: Me tahdomme ly�d�, me tahdomme p��st�� irti punaisen
terrorin hukat, me emme en�� tahdo rosvota ja ry�st�� hiljaisuudessa,
tahdomme n�hd� verta...

Ja kaikki nuo pariin sataan nousevat miehet, mitk� istuivat alhaalla
h�nen puhujakorokkeensa juurella, olivat veren poikia.

He olivat miehi�, joiden raakuus, h�ik�ilem�tt�myys ja julmuus oli
kest�nyt kokeensa. He olivat vallankumouksen, kapinan ja rosvoretkien
tuotetta. Heid�n s�rmikk�iss� h�r�naivoissansa ei ollut mit��n
teorioja, vaan ainoastaan verisi� lauseparsia tikarin, revolverin,
tulen ja kirveen evankeliumista.

Oli vain en�� osoitettava se h�vityksen tie, jota heid�n oli kulettava.

-- Toverit, aloitti Brookton...

Mutta enemp�� h�n ei saanut sanotuksi.

Sill� kulissien v�liss� n�ki h�n haamun, mik� koko y�n oli pit�nyt
h�nen silm�ns� sel�ll��n kauhusta, tuskasta ja kaipauksesta... H�n
ei voinut erehty�, se oli Isabella Duncan kumivaipassaan. H�n oli
asettanut kuntoon kameransa ja piti k�dess��n suurta heijastinta ja sen
heikosti valaisevaa silm��.

-- V�isty, saatana! mutisi puhuja ja tarttui p��h�ns�.

Kuulijakunta tuli levottomaksi. Mik� paholaisen nimess� h�nt� vaivasi?
N�kik� h�n n�kyj�?

Mutta Brookton ei n�hnyt en�� mit��n. H�n horjui alas puhujakorokkeelta
hurjasti parkaisten, sy�ksyi alas portaita ja joutui Jim Fraserin
syliin. Suuri mulatti tarttui h�neen kuin lapseen, kantoi h�net
er��seen syrj�k�yt�v��n ja laski h�net er��lle p�yd�lle.

-- T�ytyy olla petosta mukana, murahteli h�n.

N�hdess��n haamun kulissien v�liss�, k�vi h�nenkin ihonsa vihre�ksi
s�ik�hdyksest�. Sill� Isabella Duncan oli ottanut kumikyp�r�n p��st��n
ja astui nyt esille kulisseista.

Nyt h�n k�sitti Brooktoninkin �killisen kohtauksen.

-- Saatanan naikkonen!, s�h�hti h�n ja paljasti veitsens�. Nyt et minua
en�� v�lt�...

Mutta sanat j�hmettyiv�t h�nen huulilleen, sill� yli koko kuulijakunnan
levisi raskas punertava sumu suuresta heijastimesta. Se oli kuin
suuri mahtava k��rme, mik� tylsin liikkein kiemurteli penkkirivien
v�liss�. K��rme vaihtoi v�ri� ja jakautui. Siit� tuli satoja vihreit�
matelijoita, mitk� kiemurtelivat s�hisevin suin. Sitten taas valo
odottamatta muutti s�vy� -- oli kuin huone nyt olisi uponnut yhteen
ainoaan suunnattomaan s�ihkyv��n maidonkarvaiseen liekkiin, mik�
tunkihe joka soppeen.

Kuului lyhyt napsahdus, valo sammui ja sali oli aivan kuin ennenkin.

Isabella Duncan tempasi kumikyp�r�n p��st��n, ja vaaleat, aaltoilevat
kutrinsa olivat kuin s�dekeh� h�nen kauniin, k�skev�n Diana p��ns�
ymp�rill�.

-- Teh�n tunnette minut, huusi h�n... min�h�n olen vain "toveri"
Duncan, valokuvaaja.

Olen juuri valokuvannut seurakunnan. Siit� tulee varmaan onnistunut
kuva. Se osui suoraan teid�n mustiin syd�miinne. Oo -- te ette
tunne minua viel� oikein. Olette unohtaneet sen pikkutyt�n, joka
v�ltti teid�n veriset kyntenne, joilla silvoitte rikki is�ni --
suuriruhtinaan... Monet teist� sen varmaan viel�kin muistavat. N�en
t��ll� Abram Kornitzkyn ja tuolla Zimmermanin. Mutta Isaac Lewin
astelee ymp�ri helvetin tulessa, puukko sel�ss� -- se on minun
puukkoni, toverit...

Nyt on teid�n vuoronne. Minun valos�teeni j�yt�v�t jo parhaillaan
teid�n syd�njuurianne. Te kuolette kaikki -- kaikki. Te j�hmetytte
synteihinne, kirotut elukat, ja te ry�mitte ikuiseen vaivaan minun
k��rmes�teet veriss�nne -- Ettek� tunne, ett� teid�n syd�njuurenne
jo syk�htelev�t? Kosto on yll�nne -- ry�mik�� nyt rotanloukkoihinne
kuolemaan...

Miehet katselivat toinen toisiaan. Heid�n kasvoilleen oli ilmestynyt
ihmeellinen fosforin keltainen v�ris�vy. He olivat toiminnan miehi�,
mutta nyt heid�n suonissansa ik��nkuin hiipi pelko, joka heilt� riisti
heid�n tahtonsa. Oliko tytt� oikeassa -- oliko heid�n tosiaankin
kuoltava.

Siiloin hyp�hti tumma haamu pienelle n�ytt�m�lle, miss� tavallisesti
nyrkkeilij�t kolhivat toistensa kasvoja. Mulatin silm�t verestiv�t ja
valkeaa vaahtoa n�kyi h�nen turpeitten huuliensa ymp�rill�.

V�ist�m�tt� kohtasi Isabella h�nen katseensa. -- Koira, lausui h�n
tyynesti, ry�mi loukkoosi!...

Silloin kuului jyr�hdys n�ytt�m�n takaa, muutamat ovivartijat
horjahtivat sis��n voimakkaan k�den lenn�tt�min�. Seuraavassa
silm�nr�p�yksess� sy�ksi sis��n tohtori Fjeld.

Isabella k��ntyi h�nen puoleensa hymyillen.

Juuri sill� hetkell� iski Iso-Jim hurjasti kiroten veitsens� nuoren
naisen korkeaan poveen.




XXXIX.

TAISTELU.


Ei ole monta, jotka voisivat kertoa siit� taistelusta, mik� tapahtui
tuona muistorikkaana iltana Hampsteadin nyrkkeilyhuoneistossa,
kun Charles Brookton tylstynein aivoin liukui tietoisuudesta
tarkoituksettomaan tiedottomuuteen.

Ei milloinkaan ole taistelua suoritettu kahden niin raivokkaan miehen
kesken, jotka eiv�t taistelleet rahasta, vaan ainoastaan sen verisen
mestaruuden puolesta, miss� panoksena on henki. Eiv�tk� he taistelleet
muilla aseilla kuin nyrkeill�, voimakkailla keuhkoillaan ja kahden
komean ruumiin lihasvoimalla.

Se ei tosiaankaan ollut mik��n s��nn�nmukainen kamppailu kreikkalais
roomalaisten nyrkkeilys��nt�jen mukaan, eiv�tk� he nyrkkeilleet viime
olympiadin ohjeiden mukaisesti. Mutta ei siin� kuitenkaan ollut kaksi
taitamatonta villi-ihmist�k��n, mitk� omituinen kohtalon k��nne oli
johtanut samaan keh��n, miss� miehet sellaiset kuin Bombardier Wells,
Carpenter tahi Frank Klaus olivat k�yneet toistensa kimppuun kunnian
ja ansion vuoksi. Kummallakin oli suuri tekniikka nyrkkeilyn ja painin
alalla, mutta nyt ei ollutkaan kysymys erist� ja pisteist�; sen huomasi
heti. T�ss� oli kysymys vain yhdest� ainoasta ratkaisusta, yhdest�
ainoasta knock outista -- heikomman kuolemasta.

Jos olisi ollut kysymyksess� tavallinen ottelu, olisi l�sn�olleella
yleis�ll� ollut t�ysi ty� vetojen ly�misest� siit�, kumpi voittajana
suoriutuisi taistelusta.

Siin� oli vastakkain kaksi miest�, sel�t kumarassa ja suuret nyrkit
puristettuina iskuun, nuoren naisen, kuolema rinnassansa, j�ykin silmin
katsellessa tuota raivotaistelua, mik� liukui h�nen sammuvan tajuntansa
ohi.

Kukaan ei tuntenut tohtori Jonas Fjeldi�, mutta kaikki olivat ainakin
joskus n�hneet Ison-Jim Fraserin kaikessa voimassaan riemuitsevan
mannermaan valkeista miehist� saamistaan voitoista. Cyganovitshin,
Hackensmidtin, Lurichin ja Jens Pedersenin, v�kev�n tanskalaisen,
kaikkien heid�n oli t�ytynyt v�isty� tuon uuden ilmi�n edess�
Galvestonista. H�n oli tosiaankin valtava paksuine h�r�nniskoineen,
suunnattomine rintalihaksineen ja pitkine gorilla k�sivarsineen.
H�n oli komea ihmispeto, miesmurhaaja paholaisen armosta, tiheimm�n
ja vaarallisimman ihmistiheik�n poika. H�n n�ytteli naureskellen
kultapaikkaisia hampaitansa, kun h�n tappeli. Se oli ilke�� ja
kammoittavaa naurua.

Ja vastap��t� h�nt� valkea mies. Ei niin pitk�, mutta kaula
h�nell� oli hyv�muotoinen ja voimakas ja k�yt�ksess��n sellainen
varmuus, voima ja itsens�hillint�, ett� se sai Ison Jimin hetkeksi
hajamielisesti ajattelemaan, ett� oli valkeitakin miehi�, silmiss��n,
nyt punaisilta verest�viss�, pohjolan sine�, joka oli verrattavissa
siihen, mit� on neekeriorjain j�lkel�isten katseissa, joiden esi-is�t
kerran pyydystettiin Kongon metsiss� koetellakseen voimiaan Texasin
puuvillaplantaaseissa.

Taistelu raivosi hetkeksik��n herke�m�tt� -- ilman sekunninkaan
heng�hdyst�. Molemmat ruumiit kietoutuivat toisiinsa, nyrkiniskujen
suhahtaessa ilmassa ja m��r�tyin v�liajoin pudotessa toisen vatsalle
tahi rinnalle. Kumpikaan ei v�litt�nyt iskuista, joista jokainen
yksitellenkin olisi riitt�nyt tekem��n lopun tavallisesta ihmisest�.
Kiihtymys on kerta kaikkiaan suoja kivuntunnetta vastaan. Kuultiin
vain noiden kahden �hkyv� hengitys ja heid�n hurjat, korahtavat
kurkku��nens�.

Mik� taistelu se olikaan! S�ik�hdyksen valtaama yleis� jonka korvissa
viel� kaikuivat Isabellan uhkaukset, unohti kaiken sen hirve�n
voimanmittel�n vuoksi, mik� suoritettiin n�ytt�m�ll�. Katsojat olivat
nousseet seisomaan ja katselivat nyt henke��n pid�tellen tuota
kiihtymyksen ja raivon draamaa, mit� parin minutin ajan esitettiin
n�ytt�m�ll� ja joka oli pyhitetty ter�v�-�lyisimm�lle ja viisaimmalle
ihmisvoiman k�yt�lle.

Ja Isabella Duncan, joka makasi siin�, nojaten kauniin p��ns� er�st�
kulissia vastaan, katseli tuijottavin silmin t�t� taistelua. Se
oli kuin kahden taruolennon yhteenotto h�m�r�ss� muinaisuudessa.
Ja kuolemakin, joka jo oli ruvennut sumentamaan h�nen katsettaan,
keskeytti ty�ns�. Viikatemies oli pannut syrj��n viikatteensa ja odotti
k�rsiv�llisesti uutta uhria.

Joka kerta kun nyrkkimiehet vieriv�t ymp�ri permannolla ja koettivat
pusertaa lujat sormensa toisensa kurkkuun, oli kuin olisi kuullut
raudan kumean kilahduksen.

Ei kukaan suuressa katsojakunnassa ollut huolissaan Isosta-Jimist�. He
tunsivat h�net ja tiesiv�t ett� maailmassa oli tuskin yht��n miest�,
joka pystyi mittaamaan itse��n h�nen kanssansa -- ei ainoastaan
voimassa, vaan raakuudessa ja h�ik�ilem�tt�myydess�kin. H�n kyll� pian
saisi selv�n muukalaisesta.

Mutta mik�li minutit vier�htiv�t, rupesi heid�n uskonsakin horjumaan.
Tuo vaalea kultuuri-ihminen oli luopunut kaikesta rotunsa maltillisesta
ja harkitsevasta levollisuudesta. H�nen silm�ns� muuttuivat palaviksi
tulikuuliksi, h�nen otsallaan n�kyi kaksinkertainen poimu, mik� hehkui
kuin verinen arpi. Ja kaikki nuo rikoksien sankarit alhaalla salissa
valtasi puistatus, kun huomasivat h�nen silmist��n tiukkuvan verta.

Mik� paholainen olikaan p��ssyt irti?

Iso Jim ei en�� nauranut. H�nen suunsa n�ytti veriselt� massalta
kasvoihin hyvin suunnatun iskun j�lkeen, h�nen vasen k�tens� tunsi
kovaa kipua sen j�lkeen, kun valkea j�ttil�inen oli sen saanut
kierrokseen, ja kova kipu vasemmassa kyljess� ilmaisi, ett� muutamia
kylkiluita oli poikki.

Silloin ulvahti Jim yht�kki� kuin haavoitettu peto. H�nen
gorillak�tens� mursivat vastustamattomasti Fjeldin puolustusotteet ja
yli inhimillisin ponnistuksin onnistui h�nen saada kurkkuote.

Nyt vihdoin -- seurakunta oli unohtanut henk�ist� sit� ilmaa, joka
v�hitellen alkoi myrkytty� mulatin hikoilusta --, k�ytti se tilaisuutta
hyv�kseen. Ja katso -- Fjeldin kasvot k�viv�t yht�kki� tumman
puhuviksi, h�nen koettaessa pudistaa itsest��n tuo kamala ote. Oliko
h�n jo mennytt�?

Silloin heitt�ysi h�n kaikella voimallaan taakse p�in. Mulatti
kier�hti h�nen ylitsens�, mutta menetti samalla otteensakin. Haukkoen
ilmaa, heitt�ysi norjalainen vastustajansa luotaan, ja seuraavalla
hetkell� oli kumpikin taasen pystyss�. Mulatti jatkoi hy�kk�yst��n,
sy�ksyi j�lleen Fjeldin kimppuun, mutta kun h�nen uusi hy�kk�yksens�
ep�onnistui, koetti h�n saada veriset hampaansa Fjeldin kurkkuun.
Silloin kumartui norjalainen alas, tarttui mulattia vy�t�r�ist�,
kohotti yl�s h�nen painavan ruumiinsa aivan kuin nostetaan lapsi, ja,
tehden t�yspy�r�hdyksen, viskasi h�net kauvaksi luotaan. Ik��nkuin
py�riv�st� heittokoneesta viskattuna lensi tuo tumma olento, putosi yli
n�ytt�m�partaan ja tuli hirve�ll� ryskeell� maahan katsojapaikkojen
keskelle, miss� iski takaraivonsa ensi penkin laitaan.

H�n koetti nousta pystyyn, mutta veri virtasi nen�st� ja korvista,
ja m�r�ht�en kuin kuolettavasta haavoittunut h�rk�, vaipui h�n
raskaasti maahan. Oli kuin olisivat h�nen rautaisen ruumiinsa lihakset
herpautuneet, h�nen kasvonsa kalpenivat ja verinen suu avautui puoliksi.

Fjeld astui n�ytt�m�partaalle, h�nen p��ns� oli pahassa kunnossa, ja
veri virtasi haavasta h�nen kaulassansa, mutta h�nen silm�ns� olivat
uudestaan tulleet tyyniksi ja ter�viksi. H�n huomasi nopeasti, ett�
Jimill� ei en�� ole mit��n sanomista.

Sitten k��ntyi h�n ymp�ri, astui heijastimen luo ja viskasi sen
kulissien v�liin, miss� se lensi sein��n ja pirstautui. Oli aivan
kuin jotakin el�v�� olisi samalla s�rkynyt, sill� tuo uupunut mies
n�ki samalla n�yn, jota h�n ei milloinkaan unohda. Tuolla sis�ll�
puolih�m�r�ss� v�l�hti samalla silm�, raskas, j�ykk� silm�, jolla oli
maidonkarvaiset reunat. Sen ylle ilmestyi kuin kalvo, ja sen ilme
muistutti aarniomets�n k��rmett�, joka on sy�nyt liiaksi er�maan
el�imi� ja nyt valmistautuu lepoonsa.

-- Luciferin silm�, mutisi Fjeld, ja katsoi ymp�rilleen. Kukaan ei
sanonut mit��n, mutta oli kuin raskas, synke� pelko olisi hiipien
tullut kaikilta tahoilta. Se kuiskasi:

-- Huomenna sinun on kuoltava!

Silloin nosti Fjeld Isabella Duncanin k�sivarsilleen ja astui nopeasti
ulos.

Kukaan ei est�nyt h�nt�.




XL.

VEITSI RINNASSA.


Ralph Burns istui Isabella Duncanin atelierissa ja sytytteli kolmatta
piipullistansa. H�n oli saanut m��r�yksen laskea ulos juutalaispoika.
Nuori herra ei kuitenkaan osoittanut mit��n iloa saavuttamansa vapauden
johdosta. Kellarissa oli ollut hauskaa, h�nell� oli ollut yllin kyllin
ruokaa, patja oli oivallinen ja kanista h�nell� oli ollut paljon iloa.

Ilman suurempaa vaikeutta, mutta silti melkoisella �lykk�isyydell�
oli h�nen onnistunut miltei t�ydellisesti r��k�t� henki kani-parasta.
Mutta sitten h�n j�lleen oli hoitanut tuota r��k�tty� elikkoa niin
hell�ll� huolenpidolla, ett� se osoitti ep��m�tt�mi� merkkej�
siit�, ett� elintoiminnat j�lleen olivat k�ynniss�. Silloin k�vi
tuo pieni juutalaisvaivainen j�lleen k�siksi uhriinsa. H�n oli
l�yt�nyt naulalaatikon, jossa oli paljon k�ytt�kelpoisia esineit�,
ja niiden avulla h�n naulitsi el�imen korvista oven pieleen. Siin�
roikkui nyt kani, kun Burns p��sti pojan ulos. Kani vapautettiin
my�skin tuskistansa, ja sen kiusanhenke� virkistettiin muutamilla
korvatillikoilla, mitk� saivat h�net ulisemaan kuin maaseutu-oopperan
diiva.

Ja nyt istui Ralph Burns ja syyhytti puujalkaansa. Se oli h�nell�
tapana aina, milloin tapaukset rupesivat k�ym��n ylivoimaisen
valtaviksi. Sit�paitsi ei h�n ollut oikein tyytyv�inen. Tohtori Fjeld
oli kertonut h�nelle kokouksesta Hampsteadissa, eik� h�n pit�nyt siit�,
ett� h�nen oli siit� pysytelt�v� syrj�ss�. Ja kuollut mies, jonka h�n
er��n vaiteliaan hautaustoimiston ja suurien rahojen avulla oli saanut
siirretyksi er��seen hautauskappeliin, ei my�sk��n vaikuttanut h�neen
rauhoittavasti.

Oli ollut vaikeata saada k�siins� l��k�ri, joka olisi kirjoittanut
hyv�ksytt�v�n ja kelvollisen kuolintodistuksen, mutta vihdoin sekin
onnistui. Se, mik� h�nt� erikoisesti kiusasi, oli vainajan ulkon�k�.
Tuota suurta, karaistunutta skotlantilaista karsi puistatus, kun h�n
ajatteli sit� murhen�ytelm��, mik� oli tuon r��kk��misen takana ollut.
Ja Ralph Burns tiesi my�s, kuka mies oli ollut, sill� h�nen kaulastansa
oli l�ydetty medaljonki, jossa oli nuoren, lumoavan kauniin naisen
kuva. "Rakas vaimovainajani Marie Aleksandrovna", oli siihen my�s
kirjoitettu.

Burns oli selaillut papereitansa ja heti saanut tiet��, kuka Marie
Aleksandrovna oli, samoin kuin h�nen miehens�kin. Ajatuksissaan
kuvitteli h�n kuinka t�t� vanhusta, joka nimell� Gregor Duncan asusti
ullakolla Hampsteadissa, oli r��k�tty bolshevikiterrorin aikana 1919.
Siit� oli nyt monta vuotta ja Ven�j� oli jo aikaa sitten vapautunut
tuosta kamalasta painajaisesta. Lenin ja Trotski olivat aikaa sitten
unohdetut, heid�n tilallaan olivat uudet miehet ja uudet j�rjestelm�t,
mutta Romanovien aika oli ohi, eik� kukaan sen niminen saanut astua
jalallaan Ven�j�n maaper�lle. Nuo monet vallankumoukset olivat kuin
puhaltaneet pois maailmasta kaikki suuriruhtinaat. Monte Carlossa
oli yksi croupierin�, ja muuan hissinkuljettaja Buenos Airesissa sai
joka p�iv� kokea kuinka helppoa on kohota ja j�lleen painua alas.
Hissi on filosoofinen laitos, joka saarnaa el�m�n yl�s ja alas menoa
yksinkertaisella ja helposti ymm�rrett�v�ll� tavalla.

Mutta Burns ei miettinyt ihan sit�k��n t�ll� hetkell�. H�n m�rehti
sen sijaan sit� ajatusta kuinka hy�dyllist� miehelle on, ett� h�nell�
on tallella nen�ns�, silm�ns� ja korvansa. H�nh�n oli itse rampa.
Toisen jalan ja toisen k�sivarren olivat h�nelt� anarkistit ottaneet,
mutta h�n ei silti ollut heille katkera. Taisteluhan on taistelua, ja
miesten on mukauduttava maksamaan osansa panoksesta taistelun riemun
ja vaaranmahdollisuuden vuoksi. Mutta r��k�t� kanssaihmisi�ns� sill�
tavalla kuin tuo pieni anarkistin siemen kellarissa oli r��k�nnyt
kania! Se ajatus t�ytti Ralph Burnsin yksinkertaisen ja rehellisen
sielun kiukulla ja vihalla.

Kolmannen piipullisen ��ress� suuntausivat h�nen ajatuksensa
toisaanne. Isabella Duncan, valokuvaaja, jonka ateljeerin h�n nyt
t�ytti Navy Gut-savullaan, oli siis sen miehen tyt�r, mink� h�n �sken
oli toimittanut hautauskappeliin. Ja tuo nainen oli semmoisen v�en
toveri kuin Charles Brookton ja pikku Max. Ajan merkki sekin ja per�ti
merkillinen sittenkin. Nykymaailman aikaan tapahtui tosiaankin ihmeit�.
Vaaditaan lujia aivoja ne kaikki selitt�m��n.

Mutta yht�kki� h�iriytyi Burns mietteiss�ns�. Auto pys�htyi talon
eteen. Se m�lysi kuin sumutorvi, ja Burnsista tuntui se huonolta
enteelt�.

H�n hyp�hti yl�s ja tarttui revolveriinsa.

Portaita nousi mies, kantaen k�sivarsillansa naista. Aluksi ei Burns
tuntenut h�nt�, sill� miehen kasvot olivat rikkihakatut ja veriset,
tukka oli takeltunut otsaan ja kaula oli sininen, ik��nkuin tiikerin
kynsien repim�. Vaatteet oli puoliksi revitty h�nen ylt��n.

-- L�mmint� vett�, �hkyi tuo olento -- nopeasti!

��ni oli selv�. Sen olisi Burns eroittanut tuhansista. H�n veti pois
k�tens� revolveritaskusta.

-- Oletko haavoittunut? kysyi h�n.

-- En, en min�, sanoi Fjeld torjuvasti. Se on kohdannut Isabella
Duncania.

Burns loi nopean silm�yksen nuoreen naiseen jonka Fjeld mit� varovimmin
laski er��lle sohvalle. H�n n�ki kauhuksensa leve�ter�isen veitsen
pistettyn� toisen rintaan. H�nen silm�ns� olivat kiinni, mutta huulensa
olivat vet�ytyneet rauhalliseen ja onnelliseen hymyyn.

Sitten riensi h�n keitti��n, viritti kaasuliekin ja sai tulelle
vesikattilan.

Kun h�n j�lleen palasi sis�lle, oli Fjeld riisunut ylt��n rikki revityt
vaatteensa ja seisoi nyt vy�t�r�it��n my�ten alastomana edess��n
sidelaukkunsa sis�lt�. H�n oli pessyt haavansa kylpyhuoneessa ja n�ytti
nyt melko siistilt�. Mutta koko h�nen komea yl�ruumiinsa paisuvine
lihaksineen kantoi merkkej� mulatin j�ttil�isotteista.

-- Keit� leikkausv�lineet, sanoi h�n, ja auta minua sitten eetterin
k�ytt�misess�! Meid�n on selviydytt�v� niin hyvin kuin taidamme. Emme
saa hukata minuttiakaan.

Ralph Burnsin kunniaksi on mainittava, ettei h�n vitkastellut.

Tohtori Fjeld otti sakset ja leikkasi auki Isabellan vaatteet.
Tiedottomuustilassakin n�ytti silt�, ett� h�nen neitsellisyytens�
vaistomaisesti koetti vastustaa kaikkea riisumista.

Fjeld ep�r�i hetken, mutta sitten h�n taivutti syrj��n tyt�n k�det ja
ryhtyi uudelleen leikkaamaan vaatteita Jim Fraserin veitsen ymp�rilt�.

-- H�n kuolee, kun min� ved�n veitsen ulos haavasta, mutisi h�n.

Kun Burns tuli l�helle, kalpeni h�n, sill� kummankin kuvankauniin
marmorivalkean rinnan v�liss�, jotka olivat luodut kuin Afroditen
kunniaksi, t�rr�tti mulatin bowie-veitsi, ter� monta tuumaa syv�ss�
Isabella Duncanin syd�njuurissa.

-- Ett� niinkin kauniin naisen on kuoltava! kuiskasi h�n.

Fjeld ei vastannut, vaan ojensi h�nelle eetterin.

-- Jos h�n palaisi tuntoihinsa, niin tied�th�n mit� sinun on teht�v�,
virkkoi h�n.

Sitten k�vi h�n k�siksi instrumenttivatiin ja asetti kuntoon veitset,
pinsetit ja suontensalvat.

H�n kumartui eteenp�in ja veti veitsen pois kuolevan naisen rinnasta,
Burns huomasi ett� h�nen k�tens� v�risi. Sit� ei skotlantilainen viel�
koskaan ollut n�hnyt.




XXXXI.

VALOL�HDE.


-- Se ei k�y, mutisi tohtori Fjeld v�syneen� ja laski luotaan
instrumenttinsa sek� verhosi tiedottomana olevan naisen ruumiin. Veitsi
oli liian leve�ter�inen. Se on tehnyt pahaa j�lke� h�nen keuhkoissaan.

Tunnin verran olivat he tehneet ty�t� ja koettaneet paikata ehjiksi
rikkirevittyj� elimi�. H�n oli avannut rintaontelon ja ommellut kokoon
vahingoittuneet verisuonet. Ilokseen oli h�n todennut ett� syd�n oli
j��nyt vahingoittumatta. Haava oli tuskin kuolettava, mutta verenhukka
oli ollut siksi suuri, ett� toiveet nuoren naisen toipumisesta olivat
perin v�h�iset.

Ei ollut kuitenkaan vaikeata palauttaa Isabella j�lleen tuntoihinsa.

-- Mik� ihmeellinen ruumiinrakenne, kuiskasi Fjeld yst�v�lleen.
Olisipa veitsenter� ollut vain puolta tuumaa kapeampi ja k�si, mik�
sit� k�ytteli, v�h�n heikompi, niin olisimme voineet pelastaa h�nen
henkens�. Avaa akkuna ja laskekaamme t�nne raittiimpaa ilmaa!

-- Kenenk� tuo veitsi oli? kysyi Burns ja potkasi verist� asetta.

-- Jim Fraserin.

-- Painijan?

-- Niin.

-- Tahtoisin n�hd� h�net hirtettyn�.

-- Ei ole tarpeen.

-- Kuinka niin?

-- H�n on kuollut; min� otin h�net hengilt�.

Burns katseli synk�sti yst�v��ns�.

-- Kadehdin sinulta sit� k�sivartta ja jalkaa, mik� minulta puuttuu,
virkkoi h�n.

Fjeld kohautti olkap�it��n. H�n oli pukemassa j�lleen ylleen
repeytyneet vaatteensa.

Silloin Isabella Duncan �kki� avasi silm�ns�. Ne olivat ihmeen kirkkaat
ja �lykk��t.

Olenko ollut Ven�j�ll�? mutisi h�n. Min� ratsastin pitkin aroa is�n
kanssa ja sitten tulivat sudet...

H�n vaikeni... silm�ns� sattuivat Fjeldiin.

-- Se oli vain unta, sanoi h�n ��nekk��mmin. Nyt muistan kaiken... Ison
neekerin... veitsen ja taistelun... Kuolenko min� nyt?

H�nen katseessaan ei ollut mit��n tuskaa.

-- Meid�n on taisteltava kuolemaa vastaan niinhyvin kuin taidamme.
Riippuu teist� itsest�nne, j��ttek� el�m��n -- teid�n tahdostanne ja
tarmostanne. Teid�n t�ytyy ker�t� kaikki vastustusvoimanne.

H�n makasi kauvan ��neti ja mietti.

-- Miss� min� olen? kysyi h�n vihdoin.

-- Omassa kodissanne.

H�n ny�kk�si tyyntyneen� p��t�ns�.

-- En tied�, miksik� minun t�ytyy kamppailla el�m�n puolesta, virkkoi
h�n hiljaa. Is�ni on kuollut ja min� olen kostanut h�nen puolestansa...

H�nen silm�ns� muuttuivat �kki� vihanleimuaviksi.

-- He ovat kaikki levyll�ni. He kulkevat kuolema suonissansa. He
kulkevat ymp�ri hiljaisen kauhun vallassa, heid�n tarmonsa on
lamaantunut, heid�n jalkansa tulevat lyijyn raskaiksi ja heid�n
silm�ns� loistavat kuin fosfori... Helvetiss� pidet��n kohta suuri
bolshevikikokous.

H�n koetti nauraa, mutta siit� tuli vain heikko voihkina.

H�n tuijotti ymp�ri huonetta.

-- Miss� on heijastin? kysyi h�n huolestuneena.

-- L�in sen rikki, vastasi Fjeld.

Isabella ny�k�ytti p��t��n.

-- Olisin itsekin sen tuhonnut, lausui h�n. Se oli el�m�ni ty� ja
voitto. Mutta min� en ty�skennellyt suuren tieteen vuoksi tahi ihmisten
tunkemiseksi tiet�misen pyh�lle maalle. Minulla oli ep�puhtaat
vaikuttimet enk� siis ansaitse paikkaa tieteen temppeliss�... Ja kun
min� olen poissa, niin polttakaa kaikki muistiinpanoni ja h�vitt�k��
kaikki erikoisinstrumenttini laboratoriossani. Ei ole oikein l�hett��
myrkytettyj� s�teit� maailmaan. Ilmestyy kyll� jonakin p�ivin� joku
toinen, joka niille j�lleen antaa el�m�n. Lordi Ramsay oli jo oikealla
tiell�. Barthelot aavisti niiden olemassaolon. Birkeland on viitannut
niiden teoriaan, ja Svante Arrhenius on ollut niiden kummi. Mutta ne
ovat vaarallisia lapsia leikkitovereiksi. Olen itse ollut monta kertaa
sortumaisillani, ja min� ennustan ett� niiden uudelleen syntyminen on
tapahtuva monen viisaan ja suuren miehen el�m�n kustannuksella.

-- Te ette saa puhua niin paljon, rakas neiti, keskeytti h�net Fjeld.
Min� olen teid�n l��k�rinne nyt, ja kaikki riippuu siit�, ett� te
saatte lepoa ja ker��tte voimia viimeist� ponnistusta varten haavaanne
vastaan...

-- Te ette s�ik�hdyt� minua, tohtori Fjeld. Min� olen hyv� yst�v�
kuoleman kanssa, ja h�n on kuiskannut korvaani, ett� minun on pian
seurattava h�nt� suureen tuntemattomaan. Min� seuraankin h�nt�
halusta... Olen pahoillani vain yhdest� asiasta, ja se on se, etten
sitten en�� voi kiitt�� teit� siit�, mit� olette tehnyt puolestani.
Jos olisin saanut el��, olisin uhrannut kaikkeni teille -- el�m�ni,
tieteeni, yst�vyyteni.

H�nen katseensa tuli �kki� l�mpim�ksi ja hell�ksi.

-- Ja t�ss� mysterioista kaikkein suurimman kynnyksell� saanen ehk�
sanoa teille, ett� te minussa olette her�tt�nyt ajatuksen siit�
maallisesta mysteriosta, joka liitt�� toisiinsa miehen ja naisen
my�t�tunnossa, ihailussa ja -- rakkaudessa. Teist� tuli siis "mies"
minun el�m��ni, el�m��ni ilman rakkautta, ilman iloja ja riemuja.
Ainoastaan vihaa, kostoa. Tahdotteko silloin t�ll�in muistella minua,
valokuvaajaa, murhaajaa...?

Fjeld polvistui sohvan viereen, ja h�nen siniset silm�ns� olivat
lempe�t ja kirkkaat kuin lapsella.

-- En koskaan unohda teit�, lausui h�n k�he�sti. Mutta �lk��mme puhuko
kuolemasta, vaan el�m�st�. Te olette ylv�in ja vahvin nainen, mit�
milloinkaan olen n�hnyt. Te olette ihmeellinen valo minun el�m�ss�ni.

-- Myrkytetty valo, mutisi h�n.

-- Ei, sanoi tohtori, valo, joka loistaa silmist�nne, on v�l�ht�nyt
esille suuresta, ikuisesta valon l�hteest�. Te kielt�ydyitte kaikesta
saadaksenne sielullenne rauhan, te ette kulkenut mit��n kiertoteit�,
te vihitte sielunne ja ruumiinne sille suurelle, pakanalliselle,
alkuper�isest� inhimilliselle evankeliumille, jonka nimi on kosto.
Ja koston vuoksi te uhrasitte kaiken -- rakkauskaipuunne, toivonne
kaikesta, mik� el�m�lle antaa sen k�yh�t ilot... Mutta nyt kun kosto on
suoritettu, odottaa teit� el�m�...

H�n pudisti p��t��n, ja h�nen sinert�v�n harmaat silm�ns� t�yttyiv�t
kyynelill�.

-- Min� olen maksanut velkani, lausui h�n vakavasti. Kaikki muu oli
mahdotonta. Min� seuraan kuolleita valos�de raukkojani ikuiseen
valomereen...

Isabella Duncan sulki silm�ns�, ja n�ytti aivan silt� kuin h�nen
p��t��n, joka n�ytti niin v�syneelt� ja onnelliselta, olisi ymp�r�inyt
s�dekeh�...




XXXXII.

AAVEITTEN Y�.


Sen j�lkeisen� y�n�, jona anarkistikokous pidettiin Hampsteadissa,
sattui Lontoossa monta salaper�ist� tapausta, joita ei varmaan
milloinkaan saada selvitetyiksi. On olemassa vain yksi mies, joka voisi
luoda valoa n�ihin asioihin, mutta h�n ei puhu enemp�� kuin mit� itse
haluaa. Ja t�ss� tapauksessa h�n tahtoo vaijeta.

Journalistiselta kannalta n�ytti asia seuraavan laatuiselta:

Kaksi hieman humalaista henkil�� taivalsi kotiin er��st� klubista Hyde
Parkissa. Y� oli kirkas, mutta pime�. He puhelivat ��nekk��sti, he
naureskelivat ja huusivat, ja mit� ollakaan rupesivat verryttelem��n
itse�ns� hypp��m�ll� pukkia. L�hestyi muuan poliisikonstaapeli ja
neuvoi heit� esiintym��n v�h�n hillitymmin, syntyi kiivas sanavaihto,
joka p��ttyi miesten pid�tt�miseen. Lain valvoja otti molemmat
kiihtyneet gentlemannit mukaansa, mutta puiston ulkosyrj�ss� p��sti h�n
s�ik�htyneen� kummankin.

Sill� er��ll� penkill� istui muuan mies, joka loisti aivan kuin olisi
ollut fosforilla voideltu tahi rikiss� palamaisillaan, ja pienet
kellanvihre�t liekit n�yttiv�t nuolevan h�nen ruumistansa kuin mik�kin
helvetin tuli.

Molemmat gentlemannit, jotka olivat matkalla poliisivartioon,
s�ik�htiv�t yht� kovasti. N�yttih�n ihan silt� kuin saatana itse olisi
harjoittanut elkeit�ns� ihan keskell� Lontoon syd�nt�.

Joka tapauksessa tointuivat miehet v�hitellen s�ik�hdyksest�ns�.
Kaikkihan voidaan selitt��, ja n�m� humalaiset kansalaiset
p��ttiv�t tutkia fosforiloisteista ilmi�t�. He suorittivatkin
h�t�isen katselmuksen ja havaitsivat, ett� mies, joka n�ytti Puolan
juutalaiselta, oli j�tt�nyt kammottavan maallisen majansa ja oli
kuollut.

Kun konstaapeli ilmoitti tapauksen p�ivyst�v�lle komissariolle, tuli
t�m� melko vakavaksi H�n oli juuri ottanut vastaan tiedonannon, ett�
Fleet Streetin varrella oli tehty murto er��seen pankkiin. Varkaat
olivat saaneet puhkaistuksi panssariholvin. Olivatpa saaneet haltuunsa
p��kassankin. Sit�vastoin eiv�t he olleet saaneet viedyksi pois mit��n
saaliistansa, sill� kun vartia mit��n aavistamatta teki tavallisen
kierroksensa, sai h�n taskulamppunsa heikossa valossa n�hd� n�yn, mik�
sai h�net horjumaan.

Er��ss� huoneista panssariholvin edess� istui kaksi miest�, edess��n
haljennut rahas�kki. Suuret setelit makasivat kultarahojen ohella
hajallaan lattialla. Kun rahat my�hemmin laskettiin, havaittiin ett�
niit� oli noin 100 000 puntaa. Mutta varkaat tuijottivat tuohon suureen
omaisuuteen j�ykin, kiillottomin silmin, ja heid�n ruumiinsa valaisivat
kuin kiiltomadot.

S�ik�hdyksiss��n hukkasi vartija ensin taskulamppunsa ja toimeenpani
sitten h�lyytyksen. Siihen ei kuitenkaan ollut oikeastaan mit��n
aihetta, koskapa varkaat eiv�t liikahtaneet mihink��n, eiv�tk� rahat
itsest�ns� l�hteneet k�velem��n. L�hetettiin hakemaan l��k�ri�, mutta
h�nen tullessansa olivat kaikki valot sytytetyt jotenka h�n ei saanut
n�hd� kuinka kauniin vihre�sti valaisevia nuo molemmat kummitusvarkaat
olivat. H�n totesi heid�n kuolleen syd�nhalvaukseen. Varmuuden vuoksi
vietiin ruumiit pois l��keopillisesti tutkittaviksi.

Yhdess� n�iden Lontoon pahimman kuonan surullisien j�tteiden kanssa
ilmestyi nelj� muuta ruumista. Ne l�ydettiin er��st� ravintolasta
Sohossa ja niiden joukossa oli paikan is�nt� itse. Se l��k�ri, joka oli
kutsuttu paikalle, sanoi ett� h�nt� l�hetti hakemaan is�nn�n vaimo.
Mik�li voitiin k�sitt��, oli kaikki nelj� kuollut hiljaa, kenenk��n
siihen kiinnitt�m�tt� huomiota. He olivat ik��nkuin nukahtaneet pois
kesken jotakin liikett�. Is�nt� oli juuri ryhtynyt sekoittamaan
kokteilia, ja oli parhaillaan kaatamassa gini� er��seen lasiin,
kun kuolema h�net tavoitti. H�n ei ollut luhistunut kokoon, vaan
j�ykistynyt kuin suolapatsas. H�n piteli viel� lasia k�dess�ns� ja
h�nen kamalat, tumman keltaiset silm�ns� olivat himokkaasti kiintyneet
sekoitettavaan juomaan.

Molemmat muut vainajat olivat ilmeisesti ulkomaalaisia. He olivat
istuneet sanomalehti� lukemassa. Ensin luultiin heid�n vain
nukahtaneen, mutta my�hemmin havaittiin ett� hekin olivat vaipuneet
ikuiseen uneen.

Mutta t�m� oli vain v�h�inen aihe sille ruumiiden tulvalle t�n�
ikimuistoisena y�n�, mik� todettiin kaikissa ruumishuoneissa ja
leikkaussaleissa.

Raitiotievaunuissa tavattiin ihmisi�, jotka eiv�t milloinkaan tahtoneet
nousta pois. Kun kondukt��ri p��teasemalla vaati heilt� uutta maksua,
k�vikin selville, ett� he jollakin salaper�isell� tavalla olivat
hankkineet itsellens� matkalipun toiseen maailmaan.

Muuan muukalaiselta n�ytt�v� autonohjaaja seisoi ajoneuvoineen samassa
paikassa Holbornissa useita tunteja. Kun muuan ohikulkeva herrasmies
k��ntyi h�nen puoleensa kysym�ll� saisiko lainata tulitikkuja, ei h�n
saanut mit��n vastausta. Silloin herrasmies suutahti, mutta h�nen
suuttumuksensa kuristuikin h�nen kurkkuunsa, kun h�n katseli miehen
kasvoja. Ne n�et olivat merenkarvaiset ja itsest��n loistavat, ja
silm�ns� suorastaan s�ken�iv�t vihre�lle. Herra toimitti h�lyytyksen,
ja autonohjaaja, jolla oli paikka Ven�j�n l�hetyst�ss�, vietiin
ruumishuoneeseen muiden salaper�isyyksien kanssa.

Sairaalat ja ruumishuoneet tulivat t�ten aivan kuin piiritykseen,
kunnes j�ttil�iskaupungissa melkein puhkesi paniikki. L��k�rien
vartioasemilla ei sin� y�n� pelattu bridge�, ja "Daily Chronicle"
nimitti sit� aaveiden y�ksi. Kuolleita oli kaikkialla, vihelj�isiss�
music halleissa, el�vienkuvienteattereissa, ravintoloissa ja
bordelleissa. Yksityiskodeista ei kuitenkaan tullut juuri ainoatakaan.
Ja kaikkein useimmat olivat ulkomaalaisia, kuuluen er��seen m��r�ttyyn
kansanluokkaan, joka oli poliisin silm�ll�pidon alaista.

Oli viel� er�s seikka t�ss� jutussa, joka erikoisesti her�tti Scotland
Yardin huomiota. Useimmilla vainajista tavattiin aseet. N�ytti
silt� ett� n�m� vainajat olisivat pel�nneet jotakin -- tahi kenties
suunnitelleet jotakin hy�kk�yst�. Se asekokoelma, mik� saatiin n�ilt�
kuolleilta, oli oikein komea, mutta laadultaan melko omituinen. Paitsi
revolvereita, veitsi� ja tikareita, oli jokaisella heist� pieni pommi
ommeltuna nuttuun. Ne n�yttiv�t kutakuinkin vaarattomilta, mutta
t�m�n alan erikoistuntijat saattoivat todeta, ett� ne olivat n.s.
pikriinihappopommeja Zimmermanin patenttia.

My�hemmin k�vi selville, ett� t�m� Zimmerman oli yksi niist� miehist�,
jotka l�ydettiin kuolleena ravintolasta Sohon kaupunginosassa.

Yksi seikka oli kuitenkin varma, nimitt�in ett� punaisen terrorin
johtomiehet yhdell� iskulla oli saatettu toiseen maailmaan. Poliisi
heng�hti helpommin, ja kun siit� oli p��sty selville, ei tehty mit��n
tarmokkaampia ponnistuksia itse arvoituksen selvitt�miseksi, mik�
liittyi t�h�n Sohon rikollismaailman keskuudessa tapahtuneeseen
joukkomurhaan. Selvityksen l�yt�minen j�tettiin tiedemiesten
teht�v�ksi, ja he ponnistelivatkin tosiaan. He kaivoivat ja etsiv�t,
mutta eiv�t mit��n l�yt�neet, ei mit��n myrkky�, ei mit��n v�kivallan
merkki�.

Koko joukon johtajaa etsittiin kuitenkin, mutta Charles Brooktonia
ei l�ydetty mist��n. Tylstynein aivoin k�yskenteli h�n ymp�ri. H�n
oli unohtanut nimens�, teht�v�ns�... Myrkylliset valos�teet olivat
h�nelle olleet armottomia. Ne eiv�t olleet h�nt� tavanneet, kun h�n
oli kohtalotovereittensa ruumiiden suojassa ja ponnisteli sit� usvaa
vastaan, mik� laskeutui onnettoman sellonsoittajan sieluun.

Aaveitten y� j�i selitt�m�tt�m�ksi arvoitukseksi kaikille. Se s�ilyi
kuitenkin niiden muistossa, jotka olivat tuon kamalan ilmi�n n�hneet --
tuon gehennan fosfori-ilveen yhteiskunnan kadotettujen sielujen kanssa,
jotka j�yk�sti tuijottavin silmin astuivat inhimillisen mielikuvituksen
peloittavimpaan maailmaan, siihen, miss� ei tuli milloinkaan sammu.




XXXXIII.

VIIMEINEN TAISTELU.


Ei ole mik��n taistelu niin kiihdytt�v�, niin kiihke� ja niin t�ynn�
uhrautuvaisuutta, kuin se, mink� taitava l��k�ri suorittaa kuoleman
kanssa. Se voi olla puhtaasti urheilun luontoista, mutta se voi
my�s olla t�ynn� sielun j�nnityst� ja hypnootista tahdon voimaa.
L��k�rill�h�n on se etu, ett� h�n on el�m�n puolella, ett� h�n
taistelee liitossa koko sen sitke�n koneiston kanssa, jota nimitet��n
elintoimintojen itses�ilytysvaistoksi.

Sellaisen taistelun suoritti tohtori Jonas Fjeld Isabella Duncanin
sairasvuoteen ��ress�. H�n pani liikkeelle kaiken tarmonsa
ry�st��kseen kuolemalta sen melkein varman saaliin. Ja h�nell� oli
hyv� liittolainen t�m�n nuoren naisen rautaisessa ruumiinrakenteessa.
Huolimatta runsaasta verenvuodosta ja siit� ett� Jim Fraserin
veitsi oli vahingoittanut h�nen syd�njuuriansa, ei h�n kadottanut
tajuntaansa koko ensi vuorokautena. H�nen kirkkaat, harmaat silm�ns�
riippuivat Fjeldiss� selitt�m�tt�min, miltei veitikkamaisin ilmein.
Niiss� ei ollut mit��n pelkoa, ne puhuivat vain ylh�isest� rauhasta,
k�rsiv�llisest� odotuksesta, syv�st�, resigneeraavasta ilosta. Fjeld
oli kielt�nyt h�nt� puhumasta, mutta h�nen katseensa ilmaisivat
selv�sti mit� h�nen sis�ss��n liikkui.

Ja t�m� katse voi saada Fjeldin ep�toivoiseksi, sill� se ei ilmaissut
kaipuuta el�m��n, jota Fjeld toivoi. Ne n�yttiv�t ennemminkin
sanovan: koettakaa kaikkea, mik� teht�viss� on, vaikka se onkin aivan
toivotonta. Min� tied�n ett� minun on kuoltava.

Fjeld ja Burns eiv�t v�istyneet h�nen luotansa. He olivat ottaneet
kumpikin sohvansa, joilla nukkuivat kuin suuret vahtikoirat, jotka
vartioivat haltijattarensa turvallisuutta.

Y�ll� her�si Fjeld �kisti. H�n kuuli alhaalta pihasta ihmeellisen
��nen. Se oli kuin sairaan koiran heikkoa uikutusta. Burns nukkui,
Isabella makasi suljetuin silmin ja hengitti vaikeasti. Y�lampun
valossa n�ki h�n ett� kalpeita kasvojansa elvytti heikko puna.

Fjeld rypisti kulmiansa, tarttui Isabellan k�teen ja tunsi kauhuksensa
ett� se oli kuuma ja polttava... H�n ajatteli her�tt�� Burnsin,
mutta kuuli samassa j�lleen tuon heikon uikutuksen. Se kohosi kuin
kuolettavasti ammutun el�imen ulvonta ja vaipui kuin sairaan lapsen
hiljainen valitus.

Fjeld p��sti Isabellan k�den. Puistatus k�vi tuon voimakkaan miehen
j�seniss�. H�n oli aikasemminkin kuullut tuon ��nen, kun kuolema seisoi
jonkun talon kynnyksell�. Se oli itse luonnon valittava varoitushuuto
y�ss�. H�n heitti silm�yksen Isabella Duncanin kasvoihin ja niiden
petolliseen punaan. Niinp� siis h�n kuitenkin kuolisi h�nen k�siins�.
Oi, h�n oli vain ihminen, ja kuolema oli ihmisten suuri voittaja!

Hiljaa huokaisten nousi h�n ja meni ateljeriin, miss� Burnsin
voimakkaat henk�ykset selv�sti ilmaisivat, ett� h�nen hyv� unenlahjansa
uhmaili kaikkia kapean sohvan puutteitakin.

Fjeld avasi ulko-oven ja astui pihamaalle. Oli pime� ja kaamea
y�. Nopeasti kiit�vien, repalaisten pilvien lomitse pilkoitti
silloin t�ll�in pienenev�n kuun viime t�hteet. Luoteistuuli vinkui
j�ttil�iskaupungin yll�.

Nyt k�sitti h�n mik� ��ni h�net oli her�tt�nyt. Seh�n oli myrsky, joka
oli kuljettanut kuoleman enteen h�nen horrosuneensa. Mutta h�n ei
sittenk��n ollut t�ysin varma. H�n sytytti taskulamppunsa.

Mutta yht�kki� h�n j�i seisomaan. Tuo omituinen ��ni kuului uudelleen
ja t�ll� kertaa aivan h�nen l�heisyydest�ns�. H�n suuntasi lyhdyn
kanihuonetta kohti. Ja katso -- keskell� tuota suurta h�kki�,
kaalinlehtien ja vesikaukaloiden v�liss� makasi ihminen -- risainen,
n�lkiintynyt mies, synkin, tuijottavin ja kuumekiiltoisin katsein.
Kanit olivat vet�ytyneet joka soppeen, j�ykkin� kauhusta, pel�ten
tuota ihmist�, joka siin� makasi hapuillen jotakin n�kym�t�nt� ja
silloin t�ll�in p��stellen pieni� valittavia ��nn�hdyksi� kuin koppiinsa
suljettu koira.

Fjeld katseli miest� mit� syvimm�n s��lin vallassa. H�n oli ilmeisesti
aivan murtunut, ja luonnottomasti tuijottavat silm�t katselivat
mielipuolisuuden maailmaa, mist� ei en�� mit��n paluutiet� ole
olemassa. Mies oli Charles Brookton. Niin -- siin� h�n nyt makasi,
tuo suuri rikoksien j�rjest�j�, murtunein aivokudoksin -- tiedoton
massa lihaa ja hermoja, kulunut, l�piruostunut ihmiskone viimeisiss�,
kitiseviss� k�yntiliikkeiss��n.

Fjeld k��ntyi pois ja meni takaisin taloon.

Burns seisoi portailla ja hieroi silmi�ns�.

-- H�n huutelee sinua. Min� luulen...

Fjeld sy�ksyi h�nen ohitsensa odottamatta pitempi� selityksi�. H�n
tiesi mik� oli tulossa.

Isabella kohottausi kyyn�rp��ns� varaan. H�nen p��ns� huojui edes
takaisin. Kaula ei jaksanut kannatella sen painoa.

-- Tohtori Fjeld, virkkoi h�n heikolla ��nell�, on jotakin, jota tahdon
pyyt�� teilt�. Se on kummallinen pyynt�. Tahdotteko suudella minua?

Norjalainen l��k�ri polvistui h�mill��n h�nen vuoteensa viereen, laski
h�nen p��ns� oikealle k�sivarrellensa ja suuteli h�nt�. H�nen huulensa
olivat l�mpim�t ja pehme�t kuin lapsella, ja tuntui silti kuin kaikki
se el�m�, mik� viel� oli j�lell� tuon kauniin naisen ruumiissa, olisi
keskittynyt tuohon yhteen ainoaan k�yh��n hellyyden todistukseen.

-- T�m� oli ensi kertaa kuin joku mies on minua suudellut, mutisi h�n
surumielisesti hymyillen... Ensim�isen kerran, ensim�isen kerran...

Sitten h�n sulki silm�ns�, ja viimeinen kuume otti h�net s��liv��n
syleilyyns�. H�n vaipui kuoleman n�kemyksiin, miss� ei ole aikaa eik�
paikkaa -- h�n unelmoi Volgan aroista, h�n kuuli susien ulvonnan
et�isist� metsist� ja troikan melun suurilla teill�. Ja kun p�iv�
koitti, tuli kuolema h�nen luoksensa lempe�sti ja yst�v�llisesti kuin
lapsen hymy.

Mutta alhaalta kanih�kilt� kuului viel� tuo valittava uikutus, ja
kun p�iv�nvalo hiipi ��nett�m��n ateljeeriin, tuntui Fjeldist� ett�
h�n n�ki silm�n yhdess� sen pimeimmist� nurkista. Tahi ehk� se oli
heijastus silt� suuresta valoa tuovasta soihdusta, mik� kimmelt��
id�ss� ja kuiskii el�m�st�, joka syntyy ja kuolee vihassa, kostossa ja
lemmess�.








End of the Project Gutenberg EBook of Paholaisen silm�, by �vre Richter-Frich

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAHOLAISEN SILM� ***

***** This file should be named 61898-8.txt or 61898-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/6/1/8/9/61898/

Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.