The Project Gutenberg EBook of El�m�ni ja ty�ni, by Henry Ford

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: El�m�ni ja ty�ni

Author: Henry Ford

Translator: Eino Voionmaa

Release Date: February 2, 2020 [EBook #61302]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL�M�NI JA TY�NI ***




Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen








EL�M�NI JA TY�NI

Kirj.

Henry Ford


Tekij�n luvalla suomentanut

E. V. [Eino Voionmaa]





Porvoossa,
Werner S�derstr�m Osakeyhti�,
1923.




SIS�LLYS:

    I. Johdanto. -- Mik� on tarkoitus?
   II. Ty� alkaa.
  III. Mit� opin kauppatoimesta.
   IV. Todellinen liiketoiminta alkaa.
    V. Valmistuksen ja myynnin salaisuus.
   VI. Tuotantotapamme.
  VII. Koneet ja miehet.
 VIII. Koneen hirmuvalta.
   IX. Ty�palkat.
    X. Miksi ei aina ole hyvi� liikeaikoja?
   XI. Kuinka halvaksi tavaran tuotanto voidaan saada?
  XII. Rahat ja tavarat.
 XIII. Raha -- is�nt�k� vai palvelija?
  XIV. Miksi olla k�yh�?
   XV. Traktori ja voimakoneiden k�ytt� maanviljelyksess�.
  XVI. Miksik� hyv�ntekev�isyytt�?
 XVII. Rautatiet.
XVIII. Mink� mit�kin.
  XIX. Kansanvaltaisuus ja teollisuus.
   XX. Mit� voimme odottaa?




I luku.

JOHDANTO. -- MIK� ON TARKOITUS?


Olemme vasta aloittaneet maamme kehitt�misen. T�h�n saakka emme ole,
huolimatta kaikesta, mit� tarinoimme sen ihmeellisest� edistyksest�,
saaneet enemp�� aikaan kuin vain raapineet pintaa. Edistysaskelet
ovat tosin olleet kyll�kin merkitt�vi�, mutta kun vertaamme sit�,
mit� olemme tehneet, siihen, mit� viel� on teht�v�n�, tuntuvat t�h�n
saakka saavuttamamme tulokset melkein tyhjilt�. Kun otamme huomioon,
ett� maan kynt�miseen yksin k�ytet��n enemm�n voimaa kuin maamme
kaikkiin teollisuushaaroihin yhteens�, niin saamme vaikkapa heikonkin
aavistuksen siit�, mit� mahdollisuuksia avautuu eteemme; ja juuri nyt,
kun niin monet maailman maista ovat kuohumatilassa, on erinomaisen
sopiva aika kaiken sen valossa, mit� on tehty, viitata hiukan
vastaisiin teht�viimme.

Kun puhutaan kasvavasta voimasta, konevoimasta ja teollisuudesta,
tulee tajuntaan kylm�, metallinen maailma, miss� tehtaat karkoittavat
tielt��n puut, kukkaset, linnut ja vihre�t niityt, joiden tilalle
nousee metallikoneiden ja ihmiskoneiden maailma. Min� en ole sit�
mielt�. Min� olen p�invastoin sit� mielt�, ett� me emme saata nauttia
puista ja linnuista ja kukkasista ja vihreist� niityist�, ellemme tied�
enemp�� koneista ja niiden k�ytt�misest�, ellemme paremmin ymm�rr�
el�m�n mekaanista puolta.

Me olemme jo, minun n�hd�kseni, menneet liian pitk�lle el�m�n
vieh�tt�v�isyyden karkoittamisessa uskoessamme, ett� el�minen ja
el�misen keinojen hankkiminen ovat jotakin vastakohtaista. Me tuhlaamme
niin paljon aikaa ja tarmoa, ett� meille ei j�� paljoa nauttiaksemme
el�m�st�. Voima ja koneet, raha ja tavarat ovat hy�dyllisi� vain
sik�li, mik�li ne vapauttavat meit� el�m��n ihmisarvoisesti. Ne ovat
vain keinoja p��m��r�n saavuttamiseksi. En katso esim. niit� koneita,
joilla on minun nimeni, ainoastaan koneiksi. Jos siin� olisi kaikki,
niin ryhtyisin johonkin muuhun. Min� n�en niiss� kouraantuntuvan
todistuksen er��st� liiketeoriasta, joka toivoakseni on jotain enemm�n
kuin pelkk� liiketeoria -- nimitt�in teoriasta, jonka tarkoituksena
on tehd� auvompi paikka t�st� maailmasta, jonka keskell� el�mme.
Sill� seikalla, ett� Ford-yhti�n kauppamenestys on ollut aivan
tavaton, on merkityst� vain sik�li, ett� se todistaa tavalla, jonka
jokainen ymm�rt��, ett� t�m� teoria on t�h�n saakka ollut oikea.
Kun min� siis nyt ainoastaan t�ss� valossa k�yn arvostelemaan
vallitsevaa teollisuusj�rjestely� ja voimassaolevaa raha- ja
yhteiskuntaj�rjestelm��, niin saatan sen tehd� miehen�, joka itse ei
niiden alaisena ole ep�onnistunut.

Jos ajattelisin vain omaa etuani, ei minulla olisi ollenkaan syyt�
toivoa mink��nlaista muutosta nykyiseen j�rjestykseen. Jos haluaisin
vain rahaa, niin on nykyinen j�rjestelm� t�llaisenaan hyv�; se
antaa minulle rahaa runsaasti. Mutta min� ajattelen yleist� hyv��,
yhteis�n parasta. Nykyinen j�rjestelm� ei suvaitse yhteis�n parasta
palvelemista, se kun edist�� jokaista tuhlaamisen muotoa ja ehk�isee
monia saamasta t�ytt� korvausta palveluksistaan. Eik� se vie minnek��n
perille. Se kaipaa kerrassaan parempaa suunnittelua ja oikaisemista.

Min� en suinkaan moiti niit�, jotka yleisesti vastustavat uusia
aatteita. On parempi olla ep�ilev�inen uuden suhteen ja haluta ensin
n�hd� ennenkuin uskoo, kuin taukoamatta sy�ksy� suin p�in jokaisen
uuden esityksen per�ss�. Jos ep�ilyksell� tarkoitamme varovaisuutta,
niin on se sivistyksen tasapainopy�r�. Useimmat maailman nykyisist�
vaikeuksista johtuvat siit�, ett� uusia aatteita omaksutaan tutkimatta
ensin, ovatko ne todella hyvi� aatteita. Aate ei ole ehdottomasti
hyv� sen vuoksi ett� se on vanha, eik� ehdottomasti huono sen vuoksi
ett� se on uusi, mutta jos vanha aate on t�ysin k�ytt�kelpoinen, niin
puhuvat kaikki asianhaarat sen eduksi. Aatteet ovat sin�ns� sangen
arvokkaita, mutta aate on kuitenkin vain aate. Melkein kuka hyv�ns� voi
keksi� jonkin aatteen. Mutta jotakin merkitsee vasta sen muuntaminen
k�yt�nn�lliseksi tulokseksi.

Hartaasti haluaisin osoittaa, ett� meid�n toteuttamamme aatteet ovat
sovellutettavissa mit� laajimmalti -- ett� ne eiv�t yksinomaan kohdistu
automobiileihin ja moottoriauroihin, vaan ett� ne ik��nkuin muodostavat
yleisen lain. Min� olen t�ysin vakuutettu, ett� t�m� yleinen laki on
luonnollinen laki, ja tahtoisin esitt�� sen niin perusteellisesti, ett�
se voitaisiin omaksua, ei uutena aatteena vaan luonnollisena lakina.

Luonnollista on tehd� ty�t� -- tajuta, ett� vauraus ja onni ovat
saavutettavissa ainoastaan rehellisell� ty�ll�. Ihmisten sairaudet
johtuvat suureksi osaksi siit�, ett� t�t� luonnon j�rjestyst� koetetaan
kiert��. Min� en esit� mit��n, mik� ei t�ysin noudattaisi t�t�
luonnonperiaatetta. Min� pid�n selvi�n�, ett� meid�n t�ytyy tehd�
ty�t�. Kaikki, mit� me olemme aikaansaaneet, on tulosta sen ajatuksen
itsep�isest� noudattamisesta, ett� koska meid�n kerta t�ytyy tehd�
ty�t�, niin on parempi tehd� sit� �lykk��sti ja eteens�katsoen, ett�
jota paremmin suoritamme ty�mme, sit� paremmin meid�n k�y. Ja kaikki
t�m� on minusta vain alkeellista tervett� j�rke�.

       *       *       *       *       *

En ole mik��n reformaattori. Minun mielest�ni on maailmassa liian
paljon reformipyrkimyksi� ja reformaattoreihin kiinnitet��n liian
paljon huomiota. Meill� on kahdenlaatuisia reformaattoreita,
ja molemmat ne ovat haitallisia. Mies, joka sanoo itse�ns�
reformaattoriksi, haluaa kaataa kaikki nurin. H�n on sellainen
mies, joka tahtoisi repi� koko paidan rikki sen vuoksi, ett�
kauluksennappi ei sovi napinreik��n. H�nen p��h�ns� ei p�lk�hd�, ett�
olisi yksinkertaisesti vain suurennettava reik��. Senlaatuisilla
reformaattoreilla ei ole milloinkaan selv�� k�sityst� siit�, mit� he
tekev�t. Kokemus ja reformi eiv�t k�y yhteen. Reformaattori ei voi
pit�� intoansa tulisenkuumana tosiolojen keskell�. H�nen t�ytyy siis
heitt�� tosiasiat musukoppaan.

J�lkeen vuoden 1914 ovat hyvin monet ihmiset hankkineet aivan uudet
henkiset varukset. Monet alkoivat ensimm�ist� kertaa el�m�ss��n
ajatella. Avasivat silm�ns� ja �kk�siv�t olevansa maailmassa. Ja
�killisen itsen�isyydentunteen v�risytt�min� he tajusivat pystyv�ns�
tarkkaamaan maailmaa arvostelevin silmin. He tekiv�t niin ja
havaitsivat sen virheelliseksi. Mestaroivasti arvostelevan asenteen
omaksuminen yhteiskuntaj�rjestykseen n�hden -- mihin joka miehell�
on oikeus -- k�y alussa horjahdellen, ep�suhtaisesti. Ylen nuori
arvostelija menee tavallisesti ylen kauas suhdattomuuksiin. H�n on
innokas pyyhk�isem��n pois vanhan j�rjestyksen ja voimaanpanemaan
uuden. Ven�j�ll� todella onnistuttiin luomaan uusi maailma. Siell�
voi maailmanreformaattorien ty�t� parhaiten tarkastaa. Me kuulemme
Ven�j�lt�, ett� v�hemmist� siell�, eik� suinkaan enemmist�, suorittaa
h�vitystoimen. Me huomaamme my�skin, ett� kun ihmiset saattavat s��t��
yhteiskunnallisia lakeja vastoin luontoa, tekee luonto t�llaisia
keinotekoisia lakeja vastaan jyrkemm�n ten�n kuin tsaarit konsanaan.
Luonto on pannut vastalauseensa koko neuvostotasavaltaa vastaan. Sill�
t�m� yritti kielt�� luontoa. Se kielsi ennen kaikkea oikeuden ty�n
hedelmiin. Muutamat sanovat: "Ven�j�n on ruvettava tekem��n ty�t�",
mutta t�m� ei selit� tapausta. Asianlaita on se, ett� Ven�j�-parka on
ty�ss�, mutta sen ty� ei ole vapaata ty�t�. Yhdysvalloissa on ty�mies
ty�ss� kahdeksan tuntia p�iv�ss�, Ven�j�ll� kaksi- jopa nelj�toista.
Jos ty�mies Yhdysvalloissa haluaa lev�ht�� p�iv�n tai viikon ja kykenee
sen tekem��n, ei mik��n est� h�nt� siit�. Ven�j�ll� t�ytyy ty�miehen
neuvostovallan aikana tehd� ty�t�, halusipa tai ei. Kansalaisen vapaus
on hukattu vankilamaisen kurin yksitoikkoisuuteen, miss� kaikkia
kohdellaan samalla tavoin. T�m� on orjuutta. Vapaus on oikeutta
ty�skennell� kohtuullinen aika ja saada siit� s��llinen toimeentulo;
tilaisuutta j�rjest�� kaikki pienet persoonalliset yksityisseikat
omassa el�m�ss��n. N�iden ja monien muiden vapaudenp��t�sten
kokonaissumma se muodostaa suuren, ihanteellisen Vapauden. Vapauden
pikku muodot kirkastavat jokap�iv�ist� el�m�� meille kaikille.

Ven�j� ei voinut suoriutua ilman intelligenssin ja kokemuksen apua.
Niin pian kuin sen tehtaita alettiin k�ytt�� neuvostojen johdolla,
alkoivat asiat menn� perikatoa kohti; oli enemm�n keskusteluja kuin
ty�t�. Niin pian kuin koulutettu mies nakattiin ulos, meni tuhansia
tonneja kallisarvoista ainetta hukkaan. Intoilijat jouduttivat
puhevimmallaan kansan n�l�nh�t��n. Neuvostot tarjoavat nyt
insin��reille, j�rjestelij�ille, esimiehille ja liikkeenjohtajille,
jotka aikaisemmin oli nakattu ulos, suuria rahasummia, jos he
vain suostuisivat tulemaan takaisin. Bolshevismi huutelee nyt
avukseen intelligenssi� ja kokemusta, joita se eilen kohteli niin
h�ik�ilem�tt�m�sti. Kaikki, mit� "reformi" aikaansai Ven�j�ll�, oli
tuotannon tyrehdytt�minen.

Meill� on synke� aines, joka koettaa hiipi� ajattelijain ja
suunnittelijain sek� ruumiillisen ty�n tekij�in v�liin. Sama vaikutus,
joka karkoitti intelligenssin ja kokemuksen Ven�j�lt�, on nyt
innokkaassa toimessa aikaansaadakseen levottomuutta t��ll�kin. Me
emme saa siet��, ett� muukalainen, ihmisonnen h�vitt�j� ja vihamies,
rikkoo meid�n kansamme. Yksimielisyydess� on t�m�n ja muiden terveiden
kansojen voima -- ja vapaus.

Mutta on olemassa my�skin toisenlaatuisia reformaattoreita, jotka
tosin eiv�t koskaan sano itse��n sellaisiksi. He ovat kuitenkin hyvin
samanlaisia kuin nuo radikaaliset reformaattorit. Rabulistilla ei
ole ollut mit��n kokemusta eik� h�n tarvitse sellaista. Toisella
"reformaattorien" luokalla taas on ollut paljon kokemusta, mutta
se ei heit� lainkaan hy�dyt�. Min� tarkoitan taantumuksellisia --
jotka kummastunevat tullessaan asetetuiksi aivan samaan luokkaan
bolsevikkien kanssa. He haluavat palata takaisin johonkin aikaisempaan
yhteiskuntatilaan, ei senvuoksi ett� se oli paras, vaan sent�hden ett�
he luulevat tuntevansa n�m� entiset olot.

Toinen suunta haluaa k��nt�� nurin koko maailman aikoen rakentaa
tilalle uuden. Toinen pit�� maailmaa niin hyv�n�, ett� sen voi vallan
hyvin antaa olla sellaisena kuin se on -- ja luhistua. J�lkimm�inen
k�sitys syntyy kuten edellinenkin siit�, ett� ei kyet� n�kem��n vaikka
on silm�t mill� n�hd�. Ei ole lainkaan mahdotonta ly�d� lysyyn t�t�
maailmaa, mutta mahdotonta on rakentaa uutta. On mahdollista ehk�ist�
maailmaa menem�st� eteenp�in, mutta ei ole mahdollista ehk�ist� sit�
menem�st� taaksep�in, rappeutumasta. On mielet�nt� odottaa, ett�
jos kaikki kaadetaan kumoon, jokainen tulee sen kautta edelleen
saamaan kolme ateriaansa p�iv�ss�. Tai ett� saadaan kuuden prosentin
korko, jos kaikki j�hmettyy. Vika on siin�, ett� niin kumouksen kuin
taantumuksenkin miehet sulkevat silm�ns� tosioloilta -- alkuper�isilt�
toimintamuodoilta.

Varovaisuus kehoittaa tarkoin katsomaan, ettei taantumusliikett�
hairahduta pit�m��n terveen j�rjen palauksena. Me olemme n�hneet
kaikenlaatuisia sanahelin�n ilotulituksia ja lukemattomia
ihanteellisia tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ne eiv�t johtaneet
minnek��n. Ne olivat puhumatilaisuuksia, ei eteenp�inkulkua. Kauniita
sanoja sanottiin, mutta kun tulimme kotia, oli valkea sammunut.
Taantumuksen miehet ovat usein k�ytt�neet hyv�kseen t�llaisten kausien
taantumuspoukahdusta ja lupailleet "vanhoja hyvi� aikoja" -- mik�
tavallisesti merkitsee vanhoja v��rink�yt�ksi� -- ja kun t�m�n laadun
miehilt� t�ydellisesti puuttuu mielikuvakyky�, pidet��n heit� monesti
"k�yt�nn�n miehin�". Heid�n palaamistaan valtaan tervehdit��n usein
terveen j�rjen palaamisena.

Alkuper�iset toimintamuodot ovat maanviljelys, teollisuus ja
kulkuneuvot. Yhteiskunnallinen el�m� on mahdoton ilman niit�. Ne
pit�v�t maailmaa koossa. Viljeleminen, valmistaminen ja hankkiminen
ovat yht� alkuper�isi� kuin ihmistarpeet ja kuitenkin yht�
uudenaikaisia kuin mik� tahansa. Ne kuuluvat fyysillisen el�m�n
olemukseen. Kun ne lakkaavat, katoaa my�skin yhteiskuntael�m�. Maailma
on joutunut pois raiteiltaan nykyisen j�rjestelm�n aikana, mutta me
voimme toivoa parempaa tilaa, jos n�m� perustukset pysyv�t varmoina.
On suuri hairahdus, ett� ihminen muka voi muuttaa perustusta -- ruveta
itse kohtalona korjailemaan yhteiskunnallista kehityst�. Yhteiskunnan
perustana ovat ihmiset itse ynn� keinot _viljell�, valmistaa_ ja
_kuljettaa_ tuotteita. Niin kauan kuin maanviljelys, teollisuus ja
kulkulaitos pidet��n voimassa, voi maailma kest�� mink� taloudellisen
tai yhteiskunnallisen muutoksen tahansa. Niinkuin palvelemme
teht�v��mme, niin palvelemme maailmaa.

Ty�t� on yllinkyllin. Liiketoiminta on yksinomaan ty�t�. Keinottelu
jo valmiilla tuotteilla ei ole liiketoimintaa. Se on vain enemm�n tai
v�hemm�n arvoista liikasilmikoimista. Mutta sellaista ei voida poistaa
lakias��t�m�ll�. Lait eiv�t voi toimittaa paljoa. Lait eiv�t tee mit��n
rakentavaa. Laista ei voi koskaan tulla muuta kuin poliisipalvelija,
ja niinp� on vain ajan tuhlausta odotella, ett� hallitus ja eduskunta
kykenev�t aikaansaamaan sellaista, mit� laki ei ole tarkoitettu
tekem��n. Niin kauan kuin odotamme, ett� lains��d�nt� poistaa
k�yhyyden tai lakkauttaa etuoikeudet, saamme n�hd� k�yhyyden levi�v�n
ja etuuksien enenev�n. Meill� on ollut tarpeeksi asti t�llaisia
lains��t�ji� -- ei tosin t�ss� maassa niin paljon kuin muualla --
jotka lupailevat lakeja semmoista vastaan, mink� suhteen lait ovat
voimattomia.

Kun on onnistuttu uskottelemaan kokonaiselle kansalle -- niinkuin
meill� on tapahtunut -- ett� parlamentti on jonkinlainen taivas ja
ett� sen pilvien takana asuu kaikkitiet�v�isyys ja kaikkivalta, niin
on kansa kahlehdittu tavalla, joka ennustaa pahaa tulevaisuudesta.
Apu ei tule lains��d�nt�vallalta, vaan meist� itsest�mme. Meid�n
apumme voidaan kuitenkin antaa hallitukselle kuten jonkinlaiseen
keskusjakelupaikkaan, jonne kootaan yhteen kaikki meid�n ponnistuksemme
yhteiseksi hyv�ksi. Me voimme auttaa hallitusta, mutta se ei kykene
auttamaan meit�.

Sananparsi: "v�hemm�n hallitustointa liike-el�m��n ja enemm�n
liike-el�m�� hallitustoimeen" on sangen hyv� ei ainoastaan
liike-el�m�n ja hallitustoimen vaan kansankin kannalta. Yhdysvaltoja
ei perustettu liike-el�m�n vuoksi. Itsen�isyysjulistus ei ole
mik��n kauppatoimi, eik� maan perustuslaki mik��n kauppakontrahti.
Yhdysvallat -- niiden maa, kansa, hallitus ja liike-el�m� -- ovat
ainoastaan menetelm�muotoja, joiden kautta kansan el�m� tulee el�misen
arvoiseksi. Hallitus on palvelija eik� sen koskaan pit�isi muuksi
tullakaan. Sin� hetken�, jolloin kansasta tulee hallituksen apuri,
rupeaa koston laki vaikuttamaan, sill� sellainen suhde on luonnoton,
ep�moraalinen ja ep�inhimillinen. Me emme voi el�� ilman liike-el�m��,
mutta emme my�sk��n ilman hallitusta. Liiketoiminta ja hallitus orat
v�ltt�m�tt�m�t palvelijoina samoin kuin vesi ja vilja, mutta is�ntin�
ne kaatavat nurin luonnollisen asiainj�rjestyksen.

Maan menestys koskee meit� kaikkia yksil�in�. N�iden k�siss� tulisi sen
olla ja siell� se on turvatuin. Hallitukset voivat luvata koko joukon,
mutta eiv�t voi mit��n toimittaa. Ne voivat vehkeill� rahankursseilla,
niinkuin ovat Euroopassa tehneet (ja niinkuin pankkimiehet tekev�t
kaikkialla, niin kauan kuin voivat saada siit� jotakin voittoa),
l�rp�tellen silm�nlumeiksi jos jonkinlaista mahtipontista joutavaa.
Mutta ty� se on, ja ty� ainoastaan, joka voi toimittaa tarvetavarat --
ja sen tuntee joka ihminen sisimm�ss��n.

Ei ole juuri luultavaa, ett� niin �lyk�s kansa kuin meik�l�inen
tulee tuhoamaan taloudellisen el�m�n perusteet. Useimmat tiet�v�t,
ett� mit��n ei voi saada ilmaiseksi. Useimmat tuntevat -- vaikkeiv�t
tiet�isik��n -- ett� raha ei ole varallisuutta. Kaikkinaisia
teorioja, jotka lupaavat kaikille kaikkea eiv�tk� pyyd� mit��n
kenelt�k��n, hylkiv�t arki-ihmiset vaistomaisesti, silloinkin kun
heill� ei ole esitett�v�n� syit� niit� vastaan. Niiden _tiedet��n_
olevan v��ri�. Se riitt��. Nykyinen asiainj�rjestys, aina k�mpel�,
usein typer� ja monella tapaa ep�t�ydellinen, on kuitenkin siin�
suhteessa kaikkia muita parempi, ett� se toimii. Ep�ilem�tt� tulee
nykyinen j�rjestyksemme asteettain solumaan uuteen, ja se uusi tulee
my�skin toimimaan -- mutta ei niink��n paljon sen nojalla, mit� se
on, vaan sen perustalla, mit� ihmiset siihen sis�llytt�v�t. Syy,
miksi bolshevismi ei toiminut eik� voi toimia, ei ole taloudellinen.
Ei ole v�h��k��n v�li�, harjoitetaanko teollisuutta yksityisesti
vai yhteiskunnallisen valvonnan alaisena. Ei ole v�h��k��n v�li�,
sanotaanko ty�miehen osuutta "palkaksi" vai "voitoksi"; ei v�h��k��n
v�li�, s��nn�stell��nk� ihmisille elintarpeita, vaatteita ja asuntoa
vai annetaanko heid�n sy�d�, pukeutua ja asua niinkuin haluavat. Ne
ovat vain yksityisseikkoja. Bolshevikkijohtajain p�tem�tt�myytt� todisti
se melu, jota he pitiv�t t�mm�isist� yksityisseikoista. Bolshevismi
ep�onnistui sen vuoksi, ett� se oli luonnoton ja ep�moraalinen. Meid�n
j�rjestelm�mme seisoo. Onko se virheellinen? On, luonnollisesti,
tuhansissa kohdin. Onko se k�mpel�? Tietenkin se on k�mpel�. Niinp� sen
pit�isi kaiken j�rjen nimess� romahtaa lysyyn. Mutta se ei tee niin --
koska sit� el�v�itt�v�t er��t taloudelliset ja moraaliset perustekij�t.

Taloudellinen perustekij� on ty�. Ty� on se inhimillinen elementti,
joka tekee maan hedelm�lliset vuodenajat hy�dyllisiksi ihmisille.
Ihmisen ty� se sadon tekee siksi, mit� se on. T�m� on taloudellinen
perustus: jok'ikinen meist� ty�skentelee aineksilla, joita me emme ole
luoneet emmek� kykene luomaan, mutta jotka luonto on meille antanut.

Moraalinen perustekij� on ihmisen oikeus ty�h�ns�. T�t� oikeutta
m��ritell��n eri tavoilla. Milloin sit� sanotaan "omistusoikeudeksi".
Milloin ilmaistaan se k�skyss�: "�l� varasta". Ihmisen oikeus
omaisuuteensa se tekee varkauden rikokseksi. Kun ihminen on ansainnut
leip�ns�, niin on h�nell� oikeus t�h�n leip��n. Jos joku toinen
varastaa sen, niin tekee h�n enemm�n kuin varastaa leiv�n, h�n loukkaa
pyhitetty� ihmisoikeutta.

Ellemme voi tuottaa, niin emme voi omistaa -- mutta muutamat sanovat,
ett� meid�n tuottava ty�mme tulee ainoastaan kapitalistien hyv�ksi.
Kapitalistit, joista tulee sellaisia sen vuoksi, ett� he aikaansaavat
parempia tuotantoehtoja, kuuluvat yhteiskunnan perustuksiin. Heill� ei
oikeastaan ole mit��n omaa. He enemm�nkin hoitavat omaisuutta toisten
hy�dyksi. Kapitalistit, joista tulee sellaisia rahaliikkeen avulla,
ovat toistaiseksi v�ltt�m�t�nt� pahaa. Heid�n ei kuitenkaan tarvitse
olla mit��n pahaa, jos heid�n kaikki rahansa menev�t tuotantoon.
Jos heid�n rahansa sen sijaan k�ytet��n jakelun vaikeuttamiseen --
esteiden rakentamiseen tuottajain ja kuluttajain v�lille -- silloin he
ovat turmiollisia kapitalisteja ja tuomitut h�vi�m��n, kun rahalaitos
saadaan paremmin sovelletuksi ty�n vaatimusten mukaan, ja t�m�
tulee tapahtumaan niin pian kuin t�ysin oivalletaan, ett� ty�ll� ja
yksinomaan ty�ll� voidaan ehdottomasti turvata terveys, vauraus ja onni.

Ei ole mit��n syyt�, miksi ei mies, joka on halukas tekem��n ty�t�,
saisi siihen tilaisuutta ja saisi palkakseen my�skin t�ytt� arvoa
ty�st��n. Ei ole my�sk��n mit��n syyt�, miksi mies, joka voi mutta
ei tahdo tehd� ty�t�, ei saisi palkakseen yhteiskunnalle tekemiens�
palvelusten t�ytt� arvoa. H�nen tulisi tietenkin saada ottaa
yhteiskunnalta vastaava korvaus siit�, mill� h�n on sit� avustanut.
Ellei h�n avusta mill��n, ei h�nen tule my�sk��n saada ottaa mit��n.
H�nelle j�isi vain vapaus n�hd� n�lk��. Me emme p��se mihink��n, jos
vaadimme, ett� joka miehen pit�� saada enemm�n kuin h�n ansaitsee --
koskapa muutamat saavat enemm�n kuin ansaitsevat saada.

Ei mik��n ole mielett�m�mp�� eik� yhteiskunnalle kokonaisuudessaan
voida tehd� huonompaa palvelusta kuin asettua sille kannalle,
ett� kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ihmiset eiv�t suinkaan ole
samanlaisia, ja jokainen kansanvaltainen k�sitys, joka pyrkii
tekem��n kaikkia samanlaisiksi, on esteen� edistykselle. Me emme voi
kaikki tehd� samanarvoista ty�t�. Suurikykyisi� ihmisi� on v�hemm�n
kuin pienitaitoisia. Joukko pienempi� voi vet�� alas suuremman --
mutta sen kautta he vet�v�t alas my�skin itse�ns�. Suurempi ihminen
asettuu yhteiskunnan johtoon ja tekee pienemmille mahdolliseksi el��
pienemmill� ponnistuksilla.

Se kansanvaltainen harhak�sitys, joka t�ht�� kykyjen tasoittamiseen,
vaikuttaa h�vitt�v�sti, autioittavasti. Luonnossa ei ole kahta
samanlaista asiaa. Me rakennamme automme t�ysin vaihdettaviksi.
Kaikki osat ovat miltei yht� samanlaisia kuin kemialliset analyysit,
kuin vain mit� hienoimmat koneet ja etevin ammattitaito voivat
aikaansaada. Mink��nlaatuista lis�sovittelua ei tarvita, ja pit�isi
tosiaankin n�ytt�� silt� kuin olisi kaksi Ford-autoa -- jotka tuossa
seisovat rinnakkain, aivan samann�k�isin� muodoltaan ja niin tarkoin
yht�l�isiksi tehtyin�, ett� mik� osa tahansa voidaan ottaa toisesta ja
sijoittaa toiseen -- todellakin samanlaiset. Mutta niin ei ole. Niill�
on erilaiset kulkutavat. Meill� on ajajia, jotka ovat kuljettaneet
satoja, jopa muutamat tuhansia Ford-vaunuja, ja he sanovat, ettei ole
kahta, jotka aina toimisivat aivan samalla tavalla -- ett� jos he
ajaisivat uutta vaunua tunnin tai lyhyemm�nkin aikaa ja jos sitten t�m�
vaunu sekoitetaan toisten samanlaatuisten uusien vaunujen joukkoon,
niin he, vaikka eiv�t ulkomuodon nojalla saattaisikaan sit� erottaa,
kuitenkin tuntisivat sen ajaessaan sill�.

Olen puhunut yleisin sanoin. Katsokaamme asiaa nyt konkreettisemmin.
Henkil�n pit�� voida el�� sellaisella tasolla, joka vastaa h�nen
tekemi�ns� palveluksia. Voi olla paikallaan puhua t�st� nyt, sill�
olemme �skett�in el�neet aikaa, jolloin palveleminen oli viimeinen
asia, mit� useimmat ihmiset ajattelivat. Olimme tulleet siihen,
ettei kukaan ajatellut kustannuksia tai korvausta. Tilauksia saatiin
vaivattomasti. Kun ennen yleis� suosi kauppiasta ostamalla h�nelt�,
muuttuivat olot sellaisiksi, ett� kauppias suosi yleis�� myym�ll�.
Se on huonoa liiketointa. Monopoli on huonoa liiketointa. Nylkeminen
on vahingollista liike-el�m�lle. Samoin kuin sekin, ettei ole tarvis
tehd� ty�t� eteenp�in p��st�kseen. Liike-el�m� on kaikkein terveint�
silloin, kun sen niinkuin kananpojan t�ytyy kaaputtaa maata saadakseen
mink� saa. Kaikki oli k�ynyt liian helpoksi. Periaate, ett� arvon
ja hinnan v�lill� t�ytyy olla kunniallinen suhde, oli syrj�ytetty.
Yleis�st� ei tarvinnut en�� v�h��k��n v�litt��. T�m� oli kaikkea muuta
kuin hy�dyllist� liike-el�m�lle. Niit� oli, joiden mielest� t�llainen
luonnoton tila oli "kukoistusta". Se ei ollut kukoistusta -- se oli
vain tarpeetonta rahansaalistamista. Ja rahansaalistaminen ei ole
liiketointa.

Ellei pid� m��r�tty� suunnitelmaa visusti muistissaan, on erinomaisen
helppo ker�t� kosolta rahaa ja sitten, pyrkiess� hankkimaan yh� enemm�n
rahaa, unohtaa myyv�ns� ihmisille sellaista, jota n�m� tarvitsevat.
Rahansaalistamiselle perustettu liike on mit� ep�varminta. Se on
useimmiten ep�s��nn�llinen ja lyhytik�inen. Liike-el�m�n teht�v�
sit�vastoin on tuottaminen kulutusta eik� rahansaalistusta tai
keinottelua varten. Tuottaminen kulutusta varten sis�lt�� sen, ett�
tuotteen laatu pidet��n ylh��ll� ja hinta alhaalla -- ett� tavara
on sellaista, joka hy�dytt�� yleis�� eik� vain tuottajaa. Jos
raha-elementti nyk�ist��n irti oikeasta tasostaan, niin nyk�ist��n
samalla tuotanto palvelemaan tuottajaa.

Tuottajan menestys on riippuvainen siit�, ett� h�n voi palvella
yleis��. H�n saattaa pysy� jaloillaan jonkun ajan palvelemalla
itse�ns�, mutta jos n�in k�y, on se satunnaista, ja kun yleis� her��
huomaamaan, ett� sit� ei palvellakaan, on tuottajan loppu n�kyviss�.
Sotakonjunktuurien aikana oli tuotanto p��asiallisesti kohdistettu
tuottajain itsens� hy�dytt�miseen, ja kun yleis� her�si, meni senvuoksi
moni yritys nurin. Sanottiin niiden joutuneen ahdinkotilaan. Asia ei
ollut lainkaan niin. Sellaiset tuottajat koettivat yksinkertaisesti
korvata tervett� j�rke� j�rjett�myydell�, ja sit� ei koskaan voi
tehd� menestyksell�. Rahojen saalistaminen on varmin keino niiden
saamattaj��ntiin, mutta jos palvelee palvelemisen vuoksi -- sen
tyydytyksen t�hden, ett� tekee jotakin, jonka uskoo olevan oikeaa --
niin rahallinen puoli selvi�� itsest��n.

Rahaa tulee luonnollisesti palveluksen tuloksena. Ja tuottajalle on
aivan v�ltt�m�t�nt�, ett� h�nell� on rahaa k�ytett�viss��n. Mutta
meid�n ei sovi unohtaa, ett� rahan omistamisen tarkoituksena ei ole
joutilaisuus, vaan mahdollisuus tehd� viel� enemm�n hy�ty�. Minun
mielest�ni ei mik��n ole inhoittavampaa kuin joutilas el�m�. Ei
kell��n meist� ole oikeutta laiskoitella. Sivistyksen piiriss� ei ole
sijaa laiskurille. Jokainen suunnitelma rahan lakkauttamiseksi johtaa
vain siihen, ett� olot muodostuvat viel� mutkallisemmiksi, sill�
meill� t�ytyy olla jokin mittapuu. Ett� nykyinen rahaj�rjestelm�mme
olisi tyydytt�v� pohja tavaranvaihdolle, sit� voi hyvinkin vahvasti
ep�ill�, ja puhumme siit� enemm�n tuonnempana. P��muistutukseni
nykyist� rahalaitosta vastaan on, ett� se pyrkii olemaan oman itsens�
tarkoitusper�n� ja ehk�isem��n tuotantoa, sensijaan ett� edist�isi sit�.

Minun pyrkimykseni tarkoittavat yksinkertaistuttamista. Ihmisill� on
yleens� niin v�h�n k�ytett�v�n��n ja kaikkein v�ltt�m�tt�mimm�nkin
ostaminen maksaa kovin paljon (puhumattakaan osuudesta el�m�n
ylellisyyteen, johon minun mielest�ni jok'ainoa meist� on oikeutettu),
koskapa melkein kaikki, mit� me valmistamme, on paljon mutkallisempaa
kuin sen tarvitsisi olla. Vaatteemme, ravintomme, taloustarpeemme --
kaikki ne voitaisiin tehd� paljoa yksinkertaisempia kuin nyt on laita
ja kuitenkin olla paremman n�k�isi�. Ne tehtiin entisin� aikoina
m��r�tyll� tavalla ja tuottajat ovat sitten vain jatkaneet samaa latua.

Min� en tarkoita, ett� meid�n olisi ment�v� liiallisuuksiin. Siihen
ei ole mit��n tarvetta. Pukumme ei tarvitse olla vain s�kki, jossa
on reik� p��t� varten. Sellainen olisi helppo tehd�, mutta vaikea
pit��. Ei huopapeitek��n vaadi suurta r��t�linty�t�, mutta kukapa
meist� saisi paljoakaan ty�t� tehdyksi, jos kulkisi intiaanien tapaan
huopaan k��riytyneen�. Todellinen yksinkertaisuus merkitsee sit�,
ett� hankimme parasta ja samalla mukavinta. R�ikeiden reformien
onnettomuus on, ett� ne vaativat, ett� ihmisen on muutettava luontoansa
voidakseen k�ytt�� vissej� kaavailtuja esineit�. Luulenpa, ett�
naisten reformipuvut -- jotka n�ytt�v�t merkitsev�n mauttomia pukuja
-- t�ytyy aina olla mauttomien naisten keksimi�, jotka tahtoisivat,
ett� kaikki muutkin n�ytt�isiv�t yht� mauttomilta. Se ei ole oikea
tapa. Alkakaa kappaleella, joka sopii, ja koettakaa sitten keksi�
jotakin keinoa saada pois kaikki ihan tarpeettomat osat. T�m� koskee
jokaista k�ytt�esinett� -- kenk��, pukua, taloa, konetta, rautatiet�,
h�yrylaivaa, lentokonetta. Mik�li leikkaamme pois hy�dytt�mi� osia
ja yksinkertaistutamme v�ltt�m�tt�mi�, sik�li v�henn�mme my�skin
valmistuskustannuksia. T�m� on selv�� logiikkaa, mutta kumma kyll�
koetetaan yleens� halventaa tuotantoa eik� yksinkertaistuttaa tavaraa.
Alku pit�isi tehd� tavaran laadusta: meid�n pit�isi koettaa ottaa
selko, onko se niin hyvin tehty kuin sen pit�� olla -- vastaako se
tarkoitustaan parhaalla tavalla? Senj�lkeen -- onko aines parasta
vaiko vain kalleinta? Ja sitten: voiko sen monimutkaisuutta ja painoa
v�hent��? Ja niin edesp�in.

Tarpeeton paino tavarassa ei ole sen j�rjellisemp�� kuin kokardi kuskin
lakissa. Eip� edes niink��n j�rjellist�. Sill� kokardi voi auttaa
kuskia tuntemaan lakkinsa, kun taas tarpeeton paino vain aiheuttaa
voiman tuhlausta. En voi ymm�rt��, mist� semmoinen luulo on syntynyt,
ett� paino sis�lt�� voimaa. Se on paikallaan moukariin n�hden, mutta
miksi raastaisimme mukanamme raskasta painoa, jos emme aio sill� ket��n
nakata? Miksi panna ylim��r�ist� painoa kuljetuskoneisiin? Miksi ei
panna sit� kuormaan, jota koneen on m��r� kantaa? Lihavat ihmiset eiv�t
voi juosta yht� nopeaan kuin laihat, mutta me rakennamme useimmat
kuljetusv�lineemme siten kuin enent�isi raskas painolasti nopeutta. Osa
k�yhyydest� johtuu liikanaisten painojen kuljetuksesta.

Kerran me tulemme keksim��n, miten painoa saadaan yh� enemm�n
poistetuksi. Otetaan esim. puu. Erin�isiin tarkoituksiin on puu
parasta ainetta, mink� tunnemme, mutta puu sis�lt�� suunnatonta
tuhlausta. Yhden Ford-auton puuaines sis�lt�� noin 15 kiloa vett�.
T�ytyy l�yty� jokin keino aikaansaada jotakin parempaa. T�ytyy l�yty�
menetelm�, jonka avulla voimme saavuttaa saman voiman ja joustavuuden
tarvitsematta ottaa mukaan hy�dyt�nt� painoa. Ja n�in aina edelleen on
laita tuhansissa muissa seikoissa.

Maanviljelij� tekee jokap�iv�isest� ty�st��n liian mutkikkaan jutun.
Minun luullakseni tulee ainoastaan noin 5 prosenttia siit� voimasta,
jota tavallinen maanviljelij� k�ytt��, todellisen hy�dyn osalle. Jos
joku varustaisi tehtaan sill� tavoin kuin maanviljelys tavallisesti on
varustettu, olisi se t�p�t�ynn� v�ke�. Huonoin tehdas Euroopassa on
tuskin niin huonosti sommiteltu kuin keskinkertainen maanviljelij�n
talo. Voimaa on k�ytetty hyv�ksi mahdollisimman v�h�isess� m��r�ss�.
Ei siin� kyllin, ett� enin osa tehd��n k�sin, vaan sangen harvoin on
pantu todellista huolta j�rkiper�isiin laitteisiin. Maanviljelij�
kantaa vett� vuosikausia ennemmin kuin rakentaa v�h�isen m��r�n
putkijohtoa. Kun tarvitaan ylim��r�ist� ty�t�, ajattelee h�n vain
ylim��r�isten p�iv�palkkalaisten hankkimista. Maanviljelystuotteet
ovat halvimmillaankin ollessaan kalliimpia kuin niiden pit�isi olla.
Maanviljelysvoitto on huonompi kuin sen pit�isi olla, silloinkin kun
se on korkeimmillaan. Koko suunnitelma ja siihen k�ytettyjen voimain
hy�dyt�n k�ytt� tekee maanviljelystuotteet niin kalliiksi ja voiton
niin v�h�iseksi.

Omassa maanviljelyksess�ni Dearbornissa kaikki suoritetaan koneilla.
Me olemme poistaneet k�yt�nn�st� monta tuhlauksen muotoa, mutta
taloudellisesti todella tuottoisalle kannalle emme viel� ole
tulleet. Me emme ole voineet uhrata siihen viisi- tai kymmenvuotista
herke�m�t�nt� tutkistelua keksi�ksemme, mit� todella olisi teht�v�.
Olemme j�tt�neet tekem�tt� enemm�n kuin tehneet. Ja kuitenkin olemme
aina -- mink�laiset hintasuhteet ovat vallinneetkin -- poikkeuksetta
saavuttaneet ensiluokkaisen voiton. Me emme ole farmareita -- me
olemme teollisuudenharjoittajia farmitilalla. Siit� hetkest� alkaen,
jolloin maanviljelij� katsoo olevansa tehtailija, joka tosiaan kammoo
kaikenlaista tuhlausta -- aineen tai ihmisvoiman -- me tulemme saamaan
maanviljelystuotteita niin halpaan hintaan, ett� kaikki saavat
riitt�v�sti sy�d�kseen ja voitto on kuitenkin niin tyydytt�v�, ett�
maanviljelyst� pidet��n turvallisimpana ja parasta voittoa tuottavana
kaikista elinkeinoista.

Puuttuva tuntemus ty�n todellisesta luonteesta ja ty�n parhaasta
tekotavasta on syyn� siihen, ettei maanviljelyksen katsota kannattavan.
Eik� maanviljelys, sellaisena kuin sit� nyky��n harjoitetaan, voi
kannattaakaan. Maanviljelij� el�� onnenkaupalla ja esi-isiens� malliin.
H�n ei tied�, miten h�nen olisi menetelt�v� saadakseen tuotantonsa
halvaksi, eik� h�n osaa myyd� tuotteitaan. Teollisuudenharjoittaja,
joka ei tied�, miten h�nen on valmistettava ja myyt�v� tuotteitansa,
ei voisi kauan pysy� pystyss�. Se seikka, ett� maanviljelij� sittenkin
voi kest��, osoittaa kuinka ihmeellisen kannattavaa maanviljelys itse
asiassa saattaa olla.

On pyritt�v� halpaan, valtavaan tuotantoon niin hyvin maanviljelyksen
kuin teollisuudenkin alalla -- ja halpa, valtava tuotanto merkitsee
runsautta kaikille -- seh�n on ihan yksinkertaista. Vaikeus on siin�,
ett� yleinen suunta pyrkii sotkemaan ihan yksinkertaisia asioita.
Katsotaan esimerkiksi "parannuksia".

Parannuksista puhuessamme ajattelemme tavallisesti jotakin tuotteeseen
tehty� muutosta. "Parannettu" tuote on sellainen, jota on muunnettu.
Niin en min� katso asiaa. Min� en ryhdy panemaan toimeen mit��n,
ennenkuin olen l�yt�nyt mahdollisimman parhaan laadun. T�m� ei
tietenk��n sis�ll�, etteik� tuotetta saisi koskaan muuntaa, mutta
min� uskon, ett� ajan mittaan on taloudellisempaa, etten edes ryhdy
teett�m��n mit��n, ennenkuin olen t�ysin vakuutettu siit�, ett� hy�ty,
muoto ja aines ovat parhaat mahdolliset. Ellei tutkimuksenne anna
teille t�t� vakaumusta, niin jatkakaa niit�, kunnes olette saaneet
vakaumuksen. Jos aikoo ryhty� valmistamaan jotakin, t�ytyy ensin
keskitt�� tutkimuksensa itse valmisteeseen. Tehdas, j�rjestely, myynti
ja p��omanhankinta muodostuvat tavaran laadun mukaan. "Liiketaltta" on
silloin ter�v� kuin partaveitsi, ja te tulette ajan mittaan s��st�m��n
aikaa. Se, ett� on sokeasti sy�ksynyt teett�m��n jotakin tuotetta
hankkimatta t�t� varmuutta siit�, on syyn� moneen ep�onnistumiseen,
joka on asianomaiselle itselleen j��nyt k�sitt�m�tt�m�ksi. Ihmiset
n�ytt�v�t luulevan, ett� p��asiana tuotannossa on tehdas, puoti,
rahallinen pohja tai johto. P��asiana on tuote, ja kaikki kiire ehti�
sit� valmistamaan, ennenkuin suunnitelma on selv�, on hukkaan heitetty�
aikaa. Min� kulutin kaksitoista vuotta ennenkuin sain T-mallin -- mik�
nyt tunnetaan Ford-auton nimell� -- sellaiseksi kuin sen halusin. Me
emme yritt�neetk��n oikein toden per��n ryhty� tuottamaan, ennenkuin
meill� oli tarjottavana todellinen tuote. Sit� ei sittemmin ole
asiallisesti muunnettu.

Me kokeilemme lakkaamatta uusilla aatteilla. Jos matkustatte
Dearbornin seudulla, niin tapaatte kaikenmallisia Ford-autoja. Ne
ovat kokeiluvaunuja -- ei uusia malleja. En tahdo laskea yht��n hyv��
aatetta luotani, mutta en halua my�sk��n �kisti p��tt��, onko jokin
aate hyv� vai huono. Jos aate tuntuu hyv�lt� tai vain sellaiselta,
jolla n�ytt�� olevan mahdollisuuksia, niin ryhdyn koettelemaan
sit� joka n�k�kannalta. Mutta jonkin aatteen, koetteleminen on
aivan toista kuin jonkin muunnoksen tekeminen vaunuun. Kun useimmat
tehtailijat ovat k�rkk��mm�t tekem��n muunnoksia tuotteeseen kuin sen
valmistusmenetelmiin, teemme me aivan p�invastoin.

Suuret muutokset meill� ovat koskeneet valmistusmenetelmi�. Ne eiv�t
koskaan pysy hiljaa paikallaan. Ei liene autojemme valmistustavassa
en�� ainoatakaan otetta, joka olisi sama kuin valmistaessamme
ensimm�iset kappaleet nykyist� mallia. Se selitt��, miksi voimme tehd�
automme niin halvalla. Ne harvat muutokset, joita vaunuun on tehty,
ovat tarkoittaneet mukavuuden lis��mist�, ja mik�li jotakin muutosta
muotoon on tehty, on se tapahtunut lujuuden lis��miseksi. Vaunujen
ainesta muutetaan sit� mukaa kuin saamme lis�� kokemusta aineen
luonnosta. Me olemme my�skin tahtoneet ehk�ist� tuotannonseisauksen ja
tuotantokustannusten lis�yksen jonkin erikoisen aineslajin puutteen
vuoksi, jonka vuoksi olemme useimpia osia varten kokeilemalla
hankkineet korvausaineen. Vanadiiniter�s on esimerkiksi se ter�slaji,
jota me enimm�n k�yt�mme. Sen avulla voimme saavuttaa suurimman
lujuuden pienimm�n painon ohella. Mutta ei olisi hyv�� liikemenettely�,
jos antaisimme koko tulevaisuutemme riippua siit�, kykenemmek� saamaan
vanadiiniter�st�. Senvuoksi olemme kokeilemalla hankkineet sille
vastikkeen. Kaikki ter�slajimme ovat erikoislajeja, mutta jokaiselle
niist� on meill� ainakin yksi ja muutamissa tapauksissa useampia
t�ysin koeteltuja vastikkeita. Sama koskee kaikkia muita aineksia ja
kaikkia osia. Alussa teimme itse vain muutamia osia emmek� lainkaan
moottoreita. Nyt valmistamme itse kaikki moottorimme ja melkein kaikki
osat, koska katsomme sen halvimmaksi. Mutta me teemme sen my�skin
ollaksemme riippumattomia markkinoista tai tehtailijoista, jotka eiv�t
kykene suorittamaan tilauksia. Lasinhinnat koroitettiin kohtuuttoman
korkealle sodan aikana. Me kuulumme suurimpiin lasinkuluttajiin maassa.
Nyt rakennamme oman lasitehtaan. Jos olisimme k�ytt�neet kaiken
t�m�n tarmon muuntaaksemme tuotetta, emme olisi p��sseet mihink��n.
Mutta j�tt�m�ll� sen muuntamatta voimme keskitt�� kaikki voimamme
tuotantotavan parantamiseen.

Taltan t�rkein osa on sen ter�. Jos on mit��n periaatetta, mihin
liike-el�m� perustuu, niin se on t�m�. Yhdentekev�� kuinka hyvin
taltta on tehty, kuinka hienoa sen ter�s on tai kuinka hyv� se on
muodoltaan -- ellei siin� ole ter��, niin se ei ole taltta, vaan
onpahan vain metallikappale. Se, mik� jotakin merkitsee, ei ole
siin�, min� jotakin asiaa pidet��n, vaan siin�, mihin sit� voidaan
k�ytt��. Mit� j�rke� on k�ytt�� suurta voimaa tyls��n talttaan,
kun kevyt isku ter�v��n suorittaa ty�n? Taltta on leikkaamista, ei
vasaroimista varten. Vasaroiminen on ty�ss� sivutoimitus. Jos siis
haluamme tehd� ty�t�, niin miksemme keskit� itse�mme ty�h�n ja tee
sit� mahdollisimman nopealla tavalla? Myyntitoimen ter�n� on se kohta,
miss� tuote on tullut kosketuksiin kuluttajan kanssa. Ep�tyydytt�v�
tuote on kuin tyls�ter�inen taltta. Tarvitaan paljon tarpeetonta voimaa
sellaisen tavaran kaupaksisaantiin. Tehtaan ter�n� on mies ja kone
ty�ss�. Ellei mies ole oikea, ei konekaan voi olla sit�, jos kone on
puutteellinen, ei miesk��n voi tehd� teht�v��ns�. On tuhlausta pyyt��
kenelt�k��n enemp�� voimaa kuin m��r�tyn ty�n tekemiseen on ehdottoman
v�ltt�m�t�nt�.

K�sitykseni ydin on siis, ett� tuhlaus ja itaruus est�v�t todellisten
palvelusten tekemist�. Sek� tuhlaus ett� itaruus ovat tarpeettomia.
Tuhlaus riippuu p��asiallisesti siit�, ettei ymm�rret� sit�, mit�
tehd��n, tai hutiloidaan siin�. Itaruus on vain jonkinlaista
lyhytn�k�isyytt�. Min� olen koettanut aikaansaada tuotteeni tuhlaamalla
mahdollisimman v�h�n sek� ainesta ett� ty�voimaa, asettuen voiton
kokonaissumman suhteen kokonaan riippuvaksi myynnin laajuudesta.
Tuottajana haluan maksaa mit� suurimmat palkat -- mik� merkitsee
kaikkein suurinta ostovoimaa. Kun kaikesta t�st� johtuu, ett�
kustannusten tulee olla mahdollisimman pienet ja ett� me myymme
mahdollisimman pienell� voitolla, saatamme levitt�� tuotetta, jonka
hinta vastaa ostovoimaa. Seuraus on, ett� kaikilla, jotka ovat meid�n
kanssamme tekemisiss� joko ty�njohtajina, ty�miehin� tai ostajina,
on etua meid�n toiminnastamme. Meid�n luomamme laitos t�ytt��
yleishy�dyllisen teht�v�n; t�m� on ainoa syy, miksi siit� puhun.
T�llaisen toiminnan periaatteet ovat seuraavat:

1. Ei pid� olla huolissaan tulevaisuudesta eik� liioin kunnioittaa
menneisyytt�. Joka pelk�� tulevaisuutta, joka uumoo ep�onnistumista,
h�n rajoittaa liikuntakyky�ns�. Ep�onnistuminen merkitsee vain
mahdollisuutta aloittaa uudestaan �lykk��mmin. Rehellisess�
ep�onnistumisessa ei ole mit��n h�pe�llist�. Mutta tulevaisuuden
pelk��minen heikent�� luottamusta. Menneisyys taas on hy�dyllist�
ainoastaan mik�li se viittoo teit� ja keinoja edistykselle.

2. �lk��n ajateltako kilpailua. Se, joka tekee asian parhaiten, h�n
yksin saakoon sen suorittaa. On rikollista yritt�� anastaa toisen
tuotantoalaa -- rikollista, koska siten omakohtaisen voiton vuoksi
yritet��n painostaa kanssaihmisten elinehtoja -- hallita v�kivallan
eik� �lyn voimalla.

3. Asetettakoon yleishy�dytys, yhteis�n palveleminen, voiton edelle.
Ilman voittoa ei tosin liikett� voi yll�pit��. Voiton saamisessa ei
sin�ns� ole mit��n v��ryytt�. Hyvinhoidettu yritys tuottaa ehdottomasti
voittoa, mutta voiton t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti tulla korvauksena
hyvinsuoritetusta palveluksesta. Voitto ei voi olla toiminnan perusta,
sen t�ytyy olla toiminnan tulos.

4. Tehdastoiminta ei ole ostamista halvalla ja myymist� kalliilla.
Se sis�lt�� sen, ett� aines hankitaan kohtuulliseen hintaan ja
mahdollisimman pienill� lis�yksill� kustannuksiin, ett� t�m� aines
muodostetaan k�ytt�kelpoiseksi tuotteeksi ja se j�tet��n kuluttajalle.
Peli, keinottelu y.m.s. pyrkii vain ehk�isem��n t�t� kehityskulkua.

Kuinka n�m� periaatteet syntyiv�t, mit� ne ovat vaikuttaneet ja kuinka
k�ytt�kelpoisia ne yleens� ovat, sit� koetan osoittaa seuraavissa
luvuissa.




II luku.

TY� ALKAA.


Toukokuun 31 pn� 1921 valmistui Ford-yhti�ss� auto n:o 5.000.000. Se
on museossani yhdess� sen bensiinivaunun rinnalla, jota kolmekymment�
vuotta aikaisemmin aloin rakentaa, mutta josta ei tullut mieleist�ni,
ennenkuin vasta kev��ll� 1893. Mit� ulkon�k��n tulee, ei n�iden
kahden vaunun v�lill� ole v�hint�k��n yht�l�isyytt�, ja erotus on
melkein yht� suuri my�skin rakenteeseen ja aineksiin n�hden, mutta
perusaatteeltaan ovat ne merkillisen yht�l�iset -- lukuunottamatta
sit�, ett� vanhassa vaunussa on erin�isi� laitteita, joita emme ole
k�ytt�neet nykyisess� vaunutyypiss�. Vaikka ensimm�isess� autossa oli
ainoastaan kaksi silinteri�, kulki se kaksikymment� mailia tunnissa.
[Mile, engl. penikulma = 1,61 km. -- Suom.] Kuudenkymmenen mailin ajoon
ei kulunut enemp�� kuin pienen s�ili�n vet�m�t 13 1/2 litraa bensiini�,
ja auto on yht� hyv� t�n�p�iv�n� kuin silloin kun se rakennettiin.
Oikeastaan on enemm�n paranneltu valmistustapoja ja itse aineksia
kuin itse perussuunnitelmaa. Koko tyyppi on jalostettu; nykyisess�
Ford-autossa -- "T-mallissa" -- on nelj� sylinteri� ja l�ht�vauhdin
saanti on vaivaton -- se on joka suhteessa mukavampi ja helpompi ajaa.
Se on yksinkertaisempi kuin ensimm�inen auto, mutta molemmilla on samat
tunnusmerkilliset perusominaisuudet. Muutoksia on tehty valmistuksessa
saatujen kokemusten johdosta, mutta mit��n muutosta ei ole tehty
perusaatteeseen. T�t� min� pid�n merkitsev�n� seikkana, sill� se
todistaa, ett� jos on saanut hyv�n aatteen, on parempi keskitty� sit�
t�ydellist�m��n kuin ruveta uutta etsim��n. Ihminen jaksaa hallita vain
yht� aatetta kerrallaan.

Maalaisel�m� sai minut mietiskelem��n keinoja kulkuneuvojen
parantamiseksi. Min� synnyin hein�kuun 30 p:n� 1863 er��ll� farmilla
l�hell� Dearbornin kaupunkia Michiganissa ja aikaisimpia huomioitani
oli, ett� saatuihin tuloksiin tarvittiin aivan liian paljon ty�t�.
Se tunne on minulla maanviljelykseen n�hden viel�kin. Olen kuullut
tarinoita, ett� vanhempani muka olivat hyvin k�yhi� ja ett� heid�n
toimeentulonsa nuoruudessaan oli ollut vaivalloista. Rikkaita he eiv�t
varmastikaan olleet, mutta ei heit� my�sk��n voinut sanoa k�yhiksi.
Toisiin Michiganin farmareihin verraten oli meid�n tilamme oikein hyv�.
Talo, jossa synnyin, on viel� j�lell� ja muodostaa, farmin ohella, osan
nykyist� omaisuuttani.

Minun lapsuudessani oli ruumiillinen ty� aivan liian kovaa sek� meid�n
ett� muiden tiloilla, enk� ollut erin vanha kun aloin arvella, ett�
moni asia voitaisiin j�rjest�� j�rkev�mm�ll� tavalla. T�m� ajatus se
minut johti mekaaniselle alalle, vaikka �itini aina v�ittikin, ett�
min� olin syntynyt mekaanikoksi. Ennenkuin sain mit��n muuta, oli
minulla jonkinlainen verstas ja siin� kaikenn�k�ist� romua, josta
sepittelin ty�aseita. Siihen aikaan ei lapsilla ollut sellaisia
leikkikaluja, joita nyky��n saa ostaa. Kaikki, mit� meill� oli, oli
kotitekoista. Minun leikkikaluni olivat ty�aseita -- ja niin on yh�
viel�kin laita! Ja pieninkin koneensiru oli oikea aarre.

Merkillisin tapaus n�in� vuosina sattui, kun kerran ajaessamme
kaupunkiin kohtasimme h�yryvaunun 15 kilometrin p��ss� Detroitista.
Min� olin silloin kaksitoistavuotias. Seuraava suuri tapaus oli,
kun sain kellon ja se tapahtui samana vuonna. Min� muistan tuon
h�yryvaunun niinkuin eilisen p�iv�n, sill� se oli ensimm�inen n�kem�ni
hevoseton ajopeli. Se oli p��asiassa tarkoitettu kuljettamaan
puimakoneita ja sahausalustoja, ja siin� oli yksinkertaisesti vain
pieni kone ja h�yrykattila, jotka oli sovitettu py�rien p��lle, ynn�
per��nkiinnitetty hiilivaunu ja vesis�ili�. Min� olin n�hnyt monta
t�mm�ist� h�yrykonetta hevosten vet�m�n�, mutta t�m� oli varustettu
ketjulla, joka yhdisti h�yrykoneen sen puulaitteen takapy�riin,
johon h�yrykattila oli sijoitettu. Kone oli asetettu h�yrykattilan
p��lle ja sen takana oli lava, jolla seisova mies lapioi hiili�,
hoiti s��t�venttiili� ja ohjasi kulkua. H�yryvaunun oli valmistanut
Nichols, Shepard & Company Battle Creekiss�. Siit� otin heti selv�n.
Koje pys�htyi antaakseen meid�n hevosinemme p��st� ohi, ja ennenkuin
is�ni aavistikaan, olin min� hyp�nnyt vaunuista pois ja antautunut
keskusteluun koneenk�ytt�j�n kanssa. H�n oli sangen altis selitt�m��n
minulle kaikki. H�n oli ylpe� koneestaan. H�n n�ytti minulle, ett�
ketjun voi irroittaa vauhtipy�r�st� ja sen sijalle panna hihnan
k�ytt�m��n muita koneita. H�n kertoi koneen tekev�n kaksisataa
kierrosta minuutissa ja ketjupy�r�n voitavan irroittaa niin, ett�
vaunu pys�htyi, vaikka kone edelleen oli k�ynniss�. T�t� j�rjestely�
on, vaikka hiukan muutettuna, k�ytetty nykyisiss� automobiileissa.
Se ei ollut niin tarpeellinen h�yrykoneissa, jotka voi helposti
saada pys�htym��n ja taas k�yntiin, mutta sit� tarpeellisempi, kun
bensiinimoottorit tulivat k�yt�nt��n. T�m� kone sai harrastukseni
kohdistumaan automobiilialalle. Min� yritin valmistaa sen mukaisia
malleja, ja muutamia vuosia my�hemmin sainkin aikaan yhden koko
hyv�n; mutta siit� kerrasta, kun kahdentoistavuotiaana poikana n�in
h�yryvaunun, t�h�n p�iv��n saakka on suurimpana harrastuksenani ollut
teill� kulkevien koneiden valmistaminen. Kun k�vin kaupungissa,
olivat taskuni palatessani aina t�ynn� ruuvimuttereita, trassia ja
kaikellaisia koneosia. Joskus koetin panna kokoon rikkin�ist� kelloa,
ja kolmentoista vanhana onnistui minun ensimm�isen kerran korjata
kello k�ym��n. Viidentoista vanhana osasin korjata mink� kellon
tahansa, vaikka ty�kaluni olivat mit� karkeinta laatua. Kaikkinaisia
kojeita hypistelem�ll� oppii tavattoman paljon. Kirjoista ei saa
selv��, mink�laisia n�m� kojeet ovat ja miten tehdyt, mutta se t�ytyy
oikean mekaanikon tiet��. Koneet ovat mekaanikolle samaa kuin kirjat
kirjailijalle. H�n saa niist� aatteensa, ja jos h�nell� on hyv�
ymm�rrys, panee h�n n�m� aatteet sopivaan k�yt�nt��n.

Alunpit�enk��n ei minulla koskaan ole ollut oikeata harrastusta
maanviljelykseen. Min� halusin k�sitell� koneita, mutta is�ni ei
ollut lainkaan tyytyv�inen minun pyrkimyksiini mekaniikan alalle.
H�n tahtoi minusta maanviljelij��. Kun seitsentoistavuotiaana p��tin
koulun ja menin oppipojaksi er��seen konepajaan, pidettiin minua
hukkateille antautuneena. Minun oli helppo suorittaa oppilaskokeeni --
s.o. ennenkuin kolme oppivuottani olivat kuluneet, olin kurssink�ynyt
mekaanikko -- ja kun erikoisesti harrastin hienompia konet�it�
ja varsinkin kelloja, ty�skentelin iltaisin er��ss� kulta- ja
kellosep�nliikkeess�. Yhteen aikaan korjasin ainakin 300 kelloa.
Uskoin kykenev�ni valmistamaan kunnollisen kellon noin 30 sentill�
ja olin v�h�ll� perustaa sellaisen liikkeen, mutta luovuin siit�
kun kuvittelin, ett� kellot eiv�t olleet v�ltt�m�tt�mi� tarvekaluja
ja etteiv�t ihmiset huolisi niit� ostaa. Kuinka t�h�n kummalliseen
p��telm��n p��dyin, en en�� muista. Tavalliset kultasep�nty�t ja
kellonkorjaukset eiv�t mielt�ni kiinnitt�neet, ellei niiss� ollut
jotakin erikoista vaikeutta. Jo siihen aikaan halusin valmistaa tavaraa
tukuttain. Juuri silloin vahvistettiin erityinen rautatieaika. Meill�
oli sit� ennen ollut aurinkoaika, ja silloin oli niinkuin nykyisinkin,
jolloin koetamme k�ytt�� hyv�ksemme p�iv�nvaloa, olemassa m��r�ero
rautatieajan ja aurinkoajan v�lill�. T�t� min� mietiskelin sangen
paljon, ja niinp� onnistui minun sommitella kello, joka n�ytti molemmat
ajat. Siin� oli kaksi kellotaulua ja se oli ymp�rist�n ihmisten
mielest� kerrassaan kumma kalu.

Vuonna 1879 -- eli noin nelj� vuotta sen j�lkeen kun olin ensi
kerran n�hnyt Nichols-Shepardin koneen -- onnistui minun saada
haltuuni sellainen, ja kun oppiaikani oli kulunut umpeen, sain paikan
Westinghouse-yhti�n paikallisedustajan luona Schenectadyssa heid�n
h�yryvaunujensa montt��rin� ja korjaajana. T�m� h�yryvaunu oli
jokseenkin samantyyppinen kuin Nichols-Shepardin, paitsi ett� kone oli
sijoitettu h�yrykattilan eteen, mist� voima hihnan avulla johdettiin
taka-akseliin. Se saattoi kulkea 12 mailia tunnissa, vaikka sen
itsekuljetuskyky oli vain sivuseikka sen rakenteessa. V�liin k�ytettiin
sit� kuljettamaan raskaita kuormia, ja jos omistajalla sattui olemaan
tekemist� maanviljelyskoneiden kanssa, yhdisti h�n puimakoneita ja
muita kojeita koneeseensa kierrelless��n talosta taloon. Minun mielt�ni
askarrutti n�iden lokomobiilien suuri paino ja k�ytt�kustannus. Ne
painoivat pari tonnia ja olivat niin kalliita k�ytt��, ett� ainoastaan
suurviljelij�t saattoivat ajatella niiden ostamista. Enimm�kseen
k�yttiv�t niit� henkil�t, jotka harjoittivat puimista ammattinaan tai
omistivat sahoja, jotka vaativat liikuteltavaa k�ytt�voimaa.

       *       *       *       *       *

Jo siihen aikaan olin ajatellut jonkinlaisen keve�n h�yryvaunun
rakentamista, joka tekisi hevoset tarpeettomiksi, ja varsinkin olin
ajatellut sen k�ytt�mist� sanomattoman raskaassa kynt�ty�ss�. Hevoseton
vaunu ei ollut en�� mik��n mahdottomuus. Sellaisesta oli puhuttu aina
h�yrykoneen keksimisest� saakka, mutta ajovaunu ei tuntunut minusta
k�yt�nn�llisesti niin hy�dylliselt� kuin maanviljelyskone, ja kaikista
maanviljelyst�ist� oli kynt� raskainta. Maantiemme olivat hyvin huonot
eik� meill� juuri ollut tapana ajella niill� jouten. Yksi automobiilin
tuottamia etuja on maanviljelij�n n�k�piirin laajentaminen. Ei
olisi p�lk�ht�nytk��n p��h�mme ajaa kaupunkiin ellei ollut t�rke��
toimitettavaa, ja harvoin siell� k�ytiink��n useammin kuin kerran
viikossa. Jos sattui huono ilma, ei k�yty edes niink��n usein.

Kun olin t�ysi mekaanikko ja minulla oli tilallamme aika hyv� verstas,
ei minun ollut vaikea rakentaa h�yryvaunua tai traktoria. Siin�
puuhassa ollessani johtui mieleeni, ett� sen mahdollisesti voisi
rakentaa maantieliikennett� varten. Kun otti huomioon, mik� vaiva
hevosten hoitamisesta ja kustannus niiden el�tt�misest� oli, niin
olin aivan vakuutettu, ett� hy�ty ei vastannut menoja. T�rkeint�
oli rakentaa h�yrykone, kyllin kevyt sijoitettavaksi tavallisiin
vankkureihin tai vet�m��n auraa. Mutta ensin tahdoin sommitella
traktorin. Minun mielihalunani on aina ollut p��st� nostamaan raskaat
maanviljelystoimet ihmisten hartioilta ja sijoittaa ne sen sijaan
raudan ja ter�ksen kannettaviksi. Olosuhteet tekiv�t, ett� jouduin
nykyiseen urakkaani rakentelemaan maantievaunuja. Mahdollisesti
huomasin ihmisten harrastavan enemm�n sit�, joka liikkui teill�, kuin
sellaista, mik� helpotti ty�t� maatiloilla. Enp� edes usko, ett� kevyt
maanviljelystraktori olisi koskaan tullut k�yt�nt��n maataloissa,
ellei maanviljelij� v�hitellen olisi tullut huomaamaan automobiilin
merkityst�. Mutta t�tenp� jo menen tapausten edelle. Silloin luulin
traktorin enemm�nkin kiinnitt�v�n maanviljelij�n mielt�.

Min� rakensin siis h�yryvaunun. Siihen oli yhdistetty h�yrykattila,
joka l�mmitettiin palo�ljyll�. Se kehitti aika paljon voimaa ja oli
helppo hoidella, mutta itse h�yrykattila oli vaarallinen. Tarvittavan
voiman saamiseksi ilman kovin suurta ja raskasta aineistoa on koneen
toimittava korkeapaineen alaisena, mutta korkeapaineella ty�skentelev�n
h�yrykattilan p��ll� istuminen ei ole aivan hauskaa. Kahden vuoden ajan
kokeilin erilaatuisilla h�yrykattiloilla -- kone- ja hoito-ongelmat
ovat niiss� kyll�kin yksinkertaiset -- ja sitten luovuin lopullisesti
h�yryll� kulkevan vaunun ajatuksesta. Tiesin Englannin maanteill�
k�ytett�v�n vetureita, joiden per�ss� oli jono vaunuja, eik� ollut
vaikeata sommitella isoa h�yrytraktoria suurviljelyst� varten. Mutta
meill� ei ollut sellaisia teit� kuin Englannissanne olisivat t�rvelleet
lujimmankin ja raskaimman tietraktorin. Ja suuren, ainoastaan moniaiden
harvojen varakkaiden maanviljelij�in ostettavissa olevan traktorin
valmistaminen ei mielest�ni paljoa merkinnyt.

Mutta min� en luopunut ajattelemasta vaunua, joka voisi liikkua ilman
hevosia, ja yhteisty� toiminimi Westinghousen edustajan kanssa vahvisti
vain k�sityst�ni, ett� h�yry ei ollut sovelias keve�mmille ajopeleille.
Senvuoksi olin vain yhden vuoden t�m�n toiminimen palveluksessa. Ei
ollut en�� mit��n oppimista suurista h�yrytraktoreista ja -koneista,
enk� min� halunnut hukata aikaa sellaiseen, joka ei mihink��n johtanut.
Muutamia vuosia aikaisemmin olin er��ss� englantilaisessa julkaisussa,
"World of Science", lukenut "��nett�m�st� kaasumoottorista",
jollainen juuri silloin oli laskettu markkinoille. Muistaakseni se
oli Otto-moottori. Sit� k�ytettiin valokaasulla, siin� oli yksi
ainoa suuri silinteri, ja k�ytt�voima, joka tuli ty�nt�in�, vaati
tavattoman raskasta vauhtipy�r��. Mit� painoon tuli, ei moottori
antanut samaa voimaa metallikiloa kohti kuin h�yrykone, ja valokaasu
teki sen k�ytt�misen tieliikenteess� mahdottomaksi. Min� en tuntenut
sit� kohtaan suurempaa mielenkiintoa kuin koneisiin yleens�.
Englantilaisista ja amerikkalaisista aikakauskirjoista, joita
konepajaan saapui, seurasin moottorin kehityst� ja varsinkin niit�
viittauksia, joita tehtiin valokaasun korvaamiseksi kaasulla, joka
syntyi bensiinihaihtumisesta. Kaasumoottorien aate ei suinkaan ollut
uusi, mutta ensimm�ist� kertaa yritettiin sit� nyt vakavasti saada
markkinoille. Ne otettiin vastaan suuremmalla uteliaisuudella kuin
innostuksella, enk� muista kenenk��n uskoneen r�j�hdysmoottorista
voivan olla kovinkaan suurta hy�ty�. Kaikki viisaat selittiv�t
p��tt�v�isesti, ettei moottori voinut ryhty� kilpailemaan h�yrykoneen
kanssa. Kukaan ei ajatellut, ett� se voisi luoda itselleen oman
uransa. Niin on aina viisaiden laita -- he ovat niin viisaita ja
k�yt�nn�llisi�, ett� he aina t�sm�lleen tiet�v�t, mink� vuoksi mit�kin
on mahdoton tehd�; he tuntevat aina kaiken rajoituksen. Senvuoksi
en koskaan ota palvelukseeni "p�tev�� asiantuntijaa". Jos joskus
tahtoisin tuhota kilpailevan liikeyrityksen kunniattomilla keinoilla,
k�hvelt�isin siihen asiantuntijoita, sill� ne antaisivat niin monta
hyv�� neuvoa, ettei mit��n ty�t� saataisi tehdyksi.

Kaasumoottori kiinnitti mielt�ni ja min� seurasin sen kehityst�, mutta
ainoastaan uteliaisuudesta, vuoteen 1885 tai 1886. Silloin t�ytyi
minun, kun olin hyl�nnyt h�yrykoneen, etsi� jotakin muuta k�ytt�voimaa
suunnittelemalleni vaunulle. Vuonna 1885 korjasin Eagle Irontehtaissa
Detroitissa er�st� Otto-moottoria. Kukaan kaupungissa ei tuntenut
niit�. Huhu v�itti minun tuntevan, ja vaikka silloin n�in sellaisen
moottorin ensimm�ist� kertaa, otin ty�n tehd�kseni ja tein sen my�skin.
T�st� sain tilaisuuden l�heisesti tutkia uutta moottoria ja vuonna
1887 rakensin moottorin samojen periaatteiden mukaan kuin Otton
"nelitahtinen" malli. "Nelj�ll� tahdilla" tarkoitetaan, ett� m�nt�
k�y silinterin l�pi nelj� kertaa antaakseen ty�iskun. Ensimm�isell�
tahdilla imet��n kaasu sis��n, toisella se tiivistet��n, kolmannella
tapahtuu r�j�hdys ja nelj�s ajaa polttokaasun ulos. Pieni malli toimi
aika hyvin. Sen silinterin l�pimitta oli 2,5 cm ja iskupituus 7,5 cm,
sit� k�ytettiin bensiinill�, ja kun siin� ei ollut suurta voimaa,
oli se verrattain kevyt kaupassa oleviin moottoreihin verraten. Min�
lahjoitin sen sittemmin er��lle nuorelle miehelle, jonka nimen olen
unohtanut; arvatenkin se t�rveltiin. Sill� tavoin aloitin ty�ni
polttomoottorien alalla.

Olin palannut is�ni maatilalle -- en sen vuoksi, ett� olisin
ik�v�inyt takaisin maanviljelykseen, vaan saadakseni rauhassa
kokeilla, ja kun nyt olin "ulosoppinut" mekaanikko, oli minulla
ensiluokkainen ty�paja entisen leikkipajan sijalla. Is�ni tarjosi
minulle 16 hehtaarin suuruisen mets�palstan ehdolla, ett� luopuisin
koneenk�ytt�j�nammatista. Min� suostuin sill� kertaa, sill�
mets�nhakkuu teki minulle naimisiinmenon mahdolliseksi. Rakensin sahan
ja siirrett�v�n koneen ja aloin kaataa ja sahata puita. Ensimm�iset
hirret k�ytettiin asuntoon, joka rakennettiin uudelle farmilleni, ja
siell� me aloimme avioel�m�mme. Asunto ei ollut suuri -- yksinelj�tt�
jalkaa taholleen ja puolitoista kerrosta korkea -- mutta se oli
viihtyis� ja mukava. Min� muutin pajani siihen, ja kun en ollut mets��
hakkaamassa, askartelin kaasumoottorieni kimpussa, oppien niiden
rakenteen ja ty�tavan. Luin niinik��n kaikki mit� sain k�siini, mutta
suurin hy�ty minulla oli omasta ty�st�ni. Kaasumoottori on sangen
salaper�inen kapine -- se ei aina ty�skentele niinkuin pit�isi. Voitte
arvata, kuinka nuo ensimm�iset koneeni toimivat!

Vuonna 1890 aloin rakentaa kaksisilinterist� moottoria.
Kuljetustarkoituksia varten oli ep�k�yt�nn�llist� ajatella
yksisilinterist� moottoria -- vauhtipy�r� tulisi aivan liian raskaaksi.
Sen j�lkeen kuin olin valmistanut ensimm�isen Otto-tyyppisen
nelitahtimoottorin, olin kokeillut useilla moottoreilla ja tunsin
olevani niihin hyvin perehtynyt. Ajattelin, ett� kaksisilinterist�
moottoria voitaisiin k�ytt�� ajopeleihin, ja alkuper�inen suunnitelmani
oli sovittaa se polkupy�r��n kiinnitettyn� py�r�akseliin niin,
ett� takapy�r� olisi siirtopy�r�n�. Vauhti j�rjestett�isiin vain
s��t�venttiilin avulla. En toteuttanut koskaan t�t� aatetta,
sill� minulle selvisi pian, ett� moottori, bensiinis�ili� ja muut
tarpeelliset laitteet k�visiv�t liian raskaiksi polkupy�r�lle. Kahden
silinterin aate oli siin�, ett� toisen antaessa ty�iskun tapahtuisi
ulospuhallus toisesta. T�m� ei tietenk��n vaatisi varsin raskasta
vauhtipy�r�� voiman tasoittamiseksi. Min� aloitin ty�ni kotipajassani.
Silloin minulle tarjottiin koneenk�ytt�j�n ja mekaanikon paikka
Detroitin s�hk�yhti�ss� viidenviidett� dollarin kuukausipalkalla.
Min� suostuin t�h�n tarjoukseen, se kun tiesi parempaa rahatuloa
kuin mit� farmi saattoi tuottaa, ja joka tapauksessa olin p��tt�nyt
luopua maael�m�st�. Koko mets� oli jo kaadettu. Me vuokrasimme talon
Detroitissa. Pajan vein mukanani ja sijoitin er��seen tiilivajaan
pihan puolella. Alussa minulla oli useita kuukausia y�vuoro
s�hk�laitoksessa, joten ei j��nyt paljoa aikaa kokeiluun, mutta sitten
p��sin p�iv�vuorolle, ja joka y�n ja kaikki lauantait askartelin uuden
moottorin kimpussa. En voi sanoa, ett� ty� olisi ollut rasittavaa.
Ty�, joka innostaa, ei koskaan tunnu rasittavalta. Tunsin itseni aina
varmaksi tuloksista. Ne ovatkin aina varmat, kun vain ty�skentelee
kylliksi. Mutta minulle merkitsi paljon, ett� vaimoni oli viel�kin
luottavaisempi kuin min�. Sellainen h�n on aina ollut.

Minun t�ytyi aloittaa ty�ni alusta, vaikka tiesin monen toisenkin
puuhailevan mekaanisia vaunuja. Enh�n voinut tiet��, mihin suuntaan he
meniv�t. Vaikein ongelma oli sytytyskipin�n aikaansaaminen ja painon
v�hent�minen. Siirrosta, ohjausrattaasta ja yleisest� rakenteesta
minulla oli kokemusta h�yrytraktorikokeistani. Vuonna 1892 oli
ensimm�inen moottorivaununi valmis, mutta vasta seuraavana kev��n� sain
sen sellaiseksi, ett� saatoin olla siihen tyytyv�inen. Ensimm�inen
vaununi muistutti jonkin verran keveit� yhden hevosen vankkureita.
Siin� oli kaksi silinteri�, l�pimitta p��lle 6 cm ja iskumitta 15 cm.
Olin tehnyt ne vanhoista h�yryputkista. Moottori kehitti noin nelj�
hevosvoimaa. Moottorista siirrettiin voima v�liakseliin hihnan avulla
ja siit� takapy�r��n ketjun v�lityksell�. Vaunussa oli tilaa kahdelle
hengelle, istuin oli tolppain p��ll� ja alusta soikiojoustimien
varassa. Nopeus oli laskettu sek� kymmenen ett� kahdenkymmenen
mailin vauhtia varten tunnissa ja vaihdettiin hihnav�lityksell�,
jota ohjauspaikan eteen sovitettu vipusin liikutti. Kun vipusinta
ty�nnettiin eteenp�in, lis��ntyi vauhti, taaksep�in vedett�ess� se
v�heni. Kun vipusin oli pystyss�, oli moottori eristetty. L�ht�vauhdin
saamiseksi t�ytyi moottoria py�ritt�� k�dell� sen ollessa eristettyn�.
Vaunun pys�ytt�miseksi taasen eristettiin moottori ja k�ytettiin
jalkajarrua. Siin� ei ollut suunnanvaihtajaa eik� muita nopeuksia
kuin mink� venttiili antoi. Min� ostin raudat vaununkeh��n, istuimeen
ja vietereihin. Py�r�t olivat 70 cm korkuisia kummirenkaisia
polkupy�r�npy�ri�. Vauhtipy�r�n rakensin oman piirt�m�ni mallin mukaan
samoin kuin hienommat koneosat. Tarpeellisena pidin vaihdelaitetta,
joka antaisi yht� suuren voiman kummallekin takapy�r�lle vaunua
k��nnett�ess�. Koko kone painoi alle 225 kg. Istuimen alla oleva s�ili�
sis�lsi noin kolmetoista litraa bensiini�, ja moottoria sy�tettiin
pienen putken kautta, joka oli varustettu sekoitusventtiilill�.

Sytytys tapahtui s�hk�kipin�n avulla. Alkuper�inen kone j��hdytettiin
ilman avulla tai -- tarkemmin sanoen -- sit� ei j��hdytetty lainkaan.
Min� huomasin moottorin kuumenevan noin tunnin kuluttua ja senvuoksi
asetin yksinkertaisesti vesivaipan silinterien ymp�rille ja yhdistin
sen putkella vaunun takaosaan silinterien yl�puolelle sijoitettuun
s�ili��n.

Melkein kaikki n�m� yksityiskohdat olivat edelt�p�in suunnitellut.
Sill� tapaa olen aina ty�skennellyt. Teen piirustusluonnoksen ja
harkitsen jokaisen yksityiskohdan, ennenkuin ryhdyn rakentamaan.
Muuten menett�� paljon aikaa aprikoidessa keinoja ty�n kest�ess�,
ja valmistuneelta kapineelta puuttuu yhten�isyytt�. Sille ei tule
oikeita suhteita. Moni keksij� ep�onnistuu senvuoksi, ettei tee eroa
suunnittelun ja kokeilun v�lill�. Suurin voitettavanani vaikeus
oli oikean aineksen hankkiminen. Sitten tuli hankaluutta sopivien
ty�aseiden saannissa. Min� sain tehd� erin�isi� oikaisuja ja muutoksia
muutamiin yksityiskohtiin, mutta enimm�n huolta tuotti minulle se,
ett� minulla ei ollut aikaa eik� rahaa etsi� oikeaa ainesta jokaista
pikkuosaa varten. Mutta kev��ll� 1893 olin verrattain tyytyv�inen
koneeseen ja p��sin koettamaan, mihin suunnitelma ja aines kelpasi
maantiell�.




III luku.

MIT� OPIN KAUPPATOIMESTA.


Minun bensiinivaununi oli ensimm�inen ja melko kauan ainoa automobiili
Detroitissa. Se her�tti sangen paljon pahennusta, sill� se s�tkytti
kovasti ja peloitti hevosia. Se h�iritsi my�skin liikennett�, sill�
jos seisautin auton johonkin kaupungilla, syntyi sen ymp�rille
v�entungos, ennenkuin j�lleen ehdin saada sen k�yntiin. Jos j�tin sen
yksin hetkeksikin, ilmestyi aina joku utelias, joka koetti ajaa sill�.
Lopulta t�ytyi minun kytke� se kiinni lyhtytolppaan, jos itseni oli
ment�v� johonkin sis�lle. Ja sitten syntyi selkkausta poliisin kanssa.
Min� en saata oikein k�sitt�� mink� vuoksi, sill� en luule siihen
aikaan olleen mink��nlaisia m��r�yksi� ajovauhdista. Joka tapauksessa
oli minun pakko hankkia erikoinen lupa pormestarilta, ja jonkun aikaa
oli minulla kunnia olla Amerikan ainoa autonkuljettaja, jolla oli
lupatodistus. Vuosina 1895 Ja 1896 ajoin autollani tuhatkunta mailia
ja m�in sen sitten Charles Ainsleylle Detroitissa kahdestasadasta
dollarista. Se oli ensimm�inen kauppatoimeni. Min� en ollut rakentanut
autoa sit� myyd�kseni, vaan kokeillakseni sill�, mutta nyt halusin
koetella uutta. Ainsley tahtoi ostaa ja min� tarvitsin rahoja, ja me
sovimme helposti hinnasta.

Tarkoitukseni ei ollut suinkaan valmistaa autoja noin vain yksitellen.
Tahdoin rakentaa niit� tukuttain, mutta ennenkuin siit� mit��n
saattoi synty�, t�ytyi olla jotakin, mit� rakentaa. Liika hoppu ei
ole hyv�ksi. Vuonna 1896 oli minulla uusi auto valmiina. Se muistutti
paljon ensimm�ist�, mutta oli keve�mpi. Siin�kin oli vauhtihihna, mist�
laitteesta vasta my�hemmin luovuin; hihnat olivat kyll� hyvi�, paitsi
ei kuumalla s��ll�, ja senvuoksi aloin k�ytt�� vaihdeketjua. Se auto
opetti minulle montakin asiaa. Automobiileja ruvettiin nyt rakentamaan
sek� Amerikassa ett� ulkomailla, ja vuonna 1895 kuulin puhuttavan,
ett� er�s Benz-automobiili Saksassa oli n�ytteill� Macysin luona New
Yorkissa. Matkustin sinne sit� katsellakseni, mutta en havainnut siin�
mit��n erikoista. Se oli my�skin varustettu vauhtihihnalla, mutta se
oli paljoa raskaampi kuin minun autoni. Min� pyrin painon keveyteen,
mutta sit� taas eiv�t ulkomaalaiset tehtailijat n�yt� koskaan ottaneen
huomioon. Konepajassani valmistin kaikkiaan kolme autoa, ja niit�
k�ytettiin vuosikausia Detroitissa. Minulla on viel� ensimm�inen autoni
hallussani. Muutamia vuosia j�lkeenp�in ostin sen takaisin er��lt�
henkil�lt�, joka vuorostaan oli ostanut sen mr Ainsleylt�. Min� maksoin
siit� sata dollaria.

Koko t�m�n ajan olin edelleen s�hk�yhti�n palveluksessa ja ylenin
v�hitellen ylikoneenk�ytt�j�ksi sadanviidenkolmatta dollarin
kuukausipalkalla. Mutta kokeiluni kaasumoottoreilla eiv�t miellytt�neet
s�hk�yhti�n johtajaa enemp�� kuin haluni mekaaniselle alalle oli
miellytt�nyt is��ni. Min� saatan viel�kin kuulla h�nen sanovan:

"S�hk�lle, n�etk�s, s�hk�lle kuuluu tulevaisuus, mutta ei kaasulle."

H�nell� oli my�skin perusteltuja syit� ep�r�intiins� -- k�ytt��kseni
lievint� sanaa. K�yt�nn�llisesti puhuen ei kell��n ollut
kaukaisintakaan aavistusta polttomoottorien tulevaisuudesta, sill� me
elimme juuri s�hk�n suurenmoisen kehityksen kohinassa. Kuten verrattain
uuden aatteen laita tavallisesti on, odotettiin silt� enemm�nkin kuin
edes viel� nytk��n on syyt� odottaa. Omia tarkoituksiani varten ei
minulla ollut suurta hy�ty� s�hk�ll� kokeilemisesta. Tieliikenteess�
kulkeva vaunu ei voi kulkea johtolankoja my�ten, vaikkapa n�m�
eiv�t olisikaan niin kalliita; ja mit��n k�ytt�kelpoisen suuruista
voiman varauspatteria ei my�sk��n tuntunut olevan n�k�piiriss�.
S�hk�vaunulla t�ytyi ehdottomasti olla rajoitettu liikuntapiiri ja
suuri k�ytt�koneisto, joka vastaa kulutettavaa voimaa. T�ll� en
tarkoita, etten antaisi arvoa s�hk�lle; viel� olemme tuskin alkaneet
sit� k�ytt��, mutta s�hk�ll� on oma merkityksens� ja polttomoottoreilla
omansa. Ei kumpikaan voi korvata toistaan -- ja se on erinomaisen
onnellista.

Minulla on viel� hallussani se dynamokone, jota aluksi k�ytin
Edison-yhti�n laskuun. Kun perustin kanadalaisen haaraosastomme, ostin
sen er��lt� rakennusliikkeelt�, jolle s�hk�yhti� oli sen myynyt.
Siistin sen, ja se toimi monta vuotta mainiosti voima-asemallamme
Kanadassa. Kun liikkeen laajentamisen vuoksi tuli rakennettavaksi uusi
voima-asema, annoin vied� vanhan moottorin museooni Dearborniin, joka
sis�lt�� suuren joukon mekaanisia aarteitani.

Edison-yhti� tarjosi minulle ylip��llysmiehen paikkaa, mutta vain
sill� ehdolla, ett� luovuin kaasumoottorista ja ryhdyin harrastamaan
jotakin todella hy�dyllist�. Minun oli valittava joko leip�toimeni tai
automobiili, ja min� valitsin j�lkimm�isen, sill� jo silloin tiesin
automobiilin tulevan menestym��n. Niinp� j�tin toimeni 15. elokuuta
1899 ja siirryin automobiilialalle.

Se saattoi tuntua uhkarohkealta askelelta, sill� minulla ei ollut
p��omaa ja kaiken ylij��m�n tuloistani k�ytin kokeisiini. Mutta
vaimonikin my�nsi, ettemme voineet luopua automobiiliajatuksesta --
ett� meid�n t�ytyi yritt�� ep�onnistumisenkin uhalla. Siihen aikaan
ei ollut v�hint�k��n automobiilien "kysynt��", mutta niinh�n aina
on kaiken uuden laita. Automobiileja katseltiin jokseenkin samalla
tapaa kuin nyt katsellaan lentokoneita. Oltiin sit� mielt�, ett�
"hevoseton vaunu" oli vain lapsellinen oikku, ja monet viisaat
ihmiset selittiv�t perusteellisesti, miksei siit� koskaan voinut
tulla muuta kuin leikkikalu. Yksik��n liikemies ei ajatellut siit�
mahdollista kauppatavaraa. Min� en voi k�sitt��, mink� vuoksi
kaikkien uusien kulkuneuvojen pit�� kohdata niin paljon vastarintaa.
Viel� nyky��nkin on sellaisia, jotka pudistavat p��t��n pit�en
automobiilia ylellisyyskapineena ja vain vastahakoisesti my�nt�v�t,
ett� kuormabiilist� saattaa olla jotakin hy�ty�. Alussa oli tuskin
ket��n joka ymm�rsi, ett� siit� tulisi teollisuudessa lukuunotettava,
merkitsev� tekij�, ja parasuskoisimmatkin toivoivat korkeintaan
polkupy�r��n verrattavaa kehityst�. Kun sitten havaittiin, ett�
automobiili tosiaan saattoi kulkea, ja useat liikkeet toivat niit�
markkinoille, alettiin heti kysell�, mik� niist� pystyi kulkemaan
nopeimmin. Tuo oli merkillinen, mutta hyvin luonnollinen kehityskulku
-- kilpa-ajoaate. Min� en milloinkaan ole pit�nyt silm�ll�
kilpa-ajon�k�kantaa, mutta yleis� kielt�ytyi itsepintaisesti pit�m�st�
automobiilia muuna kuin pikavauhdin leikkikaluna. Senvuoksi oli meid�n
my�hemmin pakko antautua kilpa-ajoon. Koko automobiiliteollisuus
k�rsi haittaa t�st� kilpa-ajohulluudesta, sill� tehtailijain t�ytyi
keskitt�� pyrkimyksens� enemm�n vaunujen nopeuteen kuin hyvyyteen ja
kest�vyyteen. Se oli keinottelutointa.

Kohta kun olin eronnut s�hk�yhti�st�, perustivat muutamat keinotteluun
taipuvat liikemiehet yhti�n, Detroit Automobile Companyn, minun autoni
kaupittelua varten. Min� tulin p��insin��riksi ja sain muutamia
osakkeita. Kolme vuotta valmistimme automobiileja, enemm�n tai
v�hemm�n alkuper�isen mallini mukaisia. M�imme ainoastaan muutamia
eik� kukaan kannattanut minun suunnitelmaani, ett� rakentaisimme
parempia vaunuja suuren yleis�n tarvetta varten. Ainoana ajatuksena on
m��r�t� mahdollisimman kallis hinta joka vaunulta. P��tarkoitus oli
saada rahaa. Minulla ei ollut muuta sananvaltaa kuin minulle kuului
insin��rin�, ja min� huomasin, ett� uusi yhti� ei ollut keino minun
aatteitteni toteuttamiseen, vaan pelk�st��n rahakeinottelu -- joka
kuitenkaan ei tuottanut paljonkaan rahaa. Maaliskuussa 1902 sanoin
itseni irti, lujasti p��tt�en, etten en�� milloinkaan alistuisi
toisten m��r�ysvallan alaiseksi. Detroit Automobile Companyst� tuli
Cadillac-yhti�, jonka omistajaksi tuli Leland-suku.

Min� vuokrasin pajan -- yksikerroksisen tiilivajan -- jatkaakseni
kokeilujani ja tutkiakseni, mit� liiketoimi oikeastaan oli. Sen
t�ytyi olla jotakin muuta kuin mit� minun ensimm�inen kokemukseni oli
opettanut.

Vuodesta 1902 siihen saakka, kunnes perustin Ford-yhti�n, koetin
perusteellisesti tutkia n�it� asioita. Pieness� pajassani rakentelin
nelisilinterist� moottoria ja ulkona el�m�ss� koetin saada selkoa,
oliko liike-el�m� todellakin itsek�st� rahansaalistusta, jollaiselta
ensimm�inen lyhyt kokemukseni oli pannut sen minusta n�ytt�m��n. Kun
perustin nykyisen yhti�ni, olin rakentanut kaikkiaan viisikolmatta
autoa, joista 19 tai 20 olivat rakennetut Detroit Automobile
Companyn lukuun. Automobiili oli nyt siirtynyt alkuasteelta, jolloin
tyydyttiin vain siihen ett� se kulki, sille asteelle, jolla sen
t�ytyi n�ytt�� kuinka nopeasti se saattoi kulkea. Alexander Winton,
clevelandilaisen Winton-vaunuyhti�n perustaja, oli maan silloinen
nopeusmestari ja valmis kilpailemaan kenen kanssa tahansa. Min�
rakensin kaksisilinterisen moottorin, joka oli ennen k�ytt�m��ni
tukevampaa tyyppi�, sovitin sen pelkk��n alustaan, totesin, ett� se
oli nopeakulkuinen ja j�rjestin kilpa-ajon Wintonin kanssa. Min� j�in
voittajaksi. Se oli ensimm�inen kilpa-ajoni ja tuotti minulle sit�
ainoata reklaamia, jota ihmiset viitsiv�t lukea.

Yleis� ei kysynyt automobiilia, ellei se saavuttanut vauhtienn�tyst�.
Kunnianhimo rakentaa maailman nopeakulkuisin auto sai minut
suunnittelemaan nelisilinterist� moottoria. Mutta siit� tuonnempana.

Liike-el�m�ss� h�mm�stytti minua eniten se, ett� niin suurta huomiota
kiinnitettiin raha-ansioon ja niin pient� yleiseen hy�tyyn. T�m�
oli minusta nurinp�inen luonnonj�rjestys, sill� rahat tulee saada
vasta ty�n tuloksena eik� p�invastoin. Sitten loukkasi minua yleinen
v�linpit�m�tt�myys valmistusmenettelyn parantamisesta niin kauan
kuin vanha tuotti rahaa. Toisin sanoen: esinett� ei valmistettu
silm�ll�pit�en sen hy�ty� yleis�lle, vaan ajateltiin yksinomaan, mit�
sill� voitaisiin ansaita. V�h�t siit�, oliko ostaja tyytyv�inen;
p��asia oli, ett� saatiin myyty�. Tyytym�t�nt� ostajaa ei pidetty
ihmisen�, jonka luottamusta on v��rink�ytetty, vaan joko h�n oli
siet�m�t�n ja rasittava tai toivottiin ansaittavan enemm�n rahaa
korjaamalla ty�t�, jonka alun alkaen olisi pit�nyt olla kunnollisesti
tehty. Esimerkiksi automobiilien suhteen: autosta ei en�� paljoakaan
piitattu, sitten kun se oli saatu myydyksi. Ei otettu selkoa
bensiininkulutuksesta tai auton hy�dyst� yleens�, ja jos se meni rikki,
joten erin�isi� koneosia oli korvattava uusilla, oli se omistajan
onnettomuus. Pidettiin sangen hyv�n� liiketoimena koneosien myynti�
mahdollisimman kalliista hinnasta, ajatellen, ett� kun joku henkil�
kerran oli ostanut auton, oli h�nen yksinkertaisesti pakko saada se
koneosa ja siis maksaa siit� mit� vaadittiin.

Minun mielest�ni eiv�t automobiililiikkeet t�ll�in toimineet
kunniallisella pohjalla, puhumattakaan -- valmistuskannalta katsoen
-- tieteellisest� pohjasta, mutta ne eiv�t olleet huonompia kuin
liiketoimet yleens�. T�ytyy muistaa, ett� elettiin aikaa, jolloin monet
liikeyritykset kukoistivat ja saivat helposti p��omaa. Rahamiehet,
jotka t�h�n saakka olivat keinotelleet vain rautateill�, harrastivat
nyt teollisuutta. Minun ajatukseni oli ja on edelleen, ett� jos
mies hoitaa ty�ns� s��llisesti, j�rjestyy ansio itsest��n; liike on
perustettava pieness� mittakaavassa ja laajennettava sit� mukaa kuin
tulot lis��ntyv�t. Ellei ansiota tule, on se vihjaus kauppiaalle, ett�
h�n hukkaa aikaansa turhaan eik� sovellu juuri tuolle liikealalle. En
ole koskaan huomannut olevan syyt� muuttaa n�it� mielipiteit�, mutta
piankin havaitsin, ett� t�t� yksinkertaista aatetta valmistaa kelpo
tuotteita ja saada niist� vastaava maksu pidettiin liian hitaana
nykyisess� liike-el�m�ss�. Siihen aikaan pyrittiin perustamaan
liikett� mahdollisimman suurella p��omalla ja myym��n kaikki osakkeet.
Vasta ne rahat, joita mahdollisesti oli ylij��m�n�, k�ytettiin
vastahakoisesti liikkeen perustamiseen. Senvuoksi sanottiin, ett�
on oikeutettua antaa osakkeista maksettujen rahojen koron rasittaa
liikekustannustili�. Hyv� liiketoimi ei ollut samaa kuin hyv�n ty�n
suorittaminen ja kohtuullisten voittojen saanti. Hyv� liiketoimi oli
sellainen, joka antoi mahdollisuuksia osakekeinotteluun ja suuriin
kurssivoittoihin. Vain osakkeilla oli jotakin merkityst�, ei ty�ll�.
Min� en saattanut k�sitt��, miten uusi tai vanha yritys voisi lis�t�
korkeiksi keinoteltujen osakearvojen korot tuotantokustannuksiin ja
kuitenkin myyd� tuotteitaan kohtuullisiin hintoihin. En ole milloinkaan
ymm�rt�nyt sit�.

En ole milloinkaan saattanut ymm�rt��, mill� j�rkisyill� alkuper�inen
rahansijoitus voidaan panna yrityksen velkatilin rasitukseksi. Ne
liikemiehet, jotka kutsuvat itse��n rahamiehiksi, sanovat, ett� rahat
ovat viiden, kuuden tai jonkun muun prosentin "arvoisia", ja ett�
jos joku henkil� on pannut johonkin yritykseen satatuhatta dollaria,
niin on h�nen saatava korko rahoistaan yht� hyvin kuin jos h�n olisi
pannut ne s��st�pankkiin tai sijoittanut ne jotakin muuta vakuutta
vastaan. T�m� ajatus on syyn� monen af��rin ep�onnistumiseen. Rahalla
ei ole m��r�tty� arvoa sin�ns�. Ainoa hy�ty rahoista on, ett� niill�
voi ostaa ty�aseita tai n�ill� ty�aseilla valmistettuja tuotteita.
Siisp� ovat rahat sen avun arvoisia, jota niist� voi olla tuotteiden
valmistamiselle. Jos joku odottaa, ett� h�nen rahojensa on tuotettava
h�nelle viisi tai kuusi prosenttia, on h�nen sijoitettava ne sellaiseen
paikkaan, mist� sen koron saa, mutta jos sijoittaa rahoja liikkeeseen,
ei voi tehd� mit��n vaatimuksia. Rahat lakkaavat olemasta rahoja ja
muuttuvat tuotantov�lineiksi. Ne ovat siis sen arvoisia, mit� ne
tuottavat -- eik� mit��n m��r�summaa, joka ei ole miss��n suhteessa
siihen liikeyritykseen, johon rahat ovat sijoitetut. Korko tulee
kysymykseen vasta, kun tuotteita on valmistettu, mutta ei sit� ennen.

Liikemiehet luulivat, ett� kaikki riippui p��oman saannista, ja ellei
yritys onnistu ensimm�isell� kerralla, niin on j�rjestett�v� uusi
osakemerkint�. T�m� uusi "rahoittaminen" merkitsee yksinkertaisesti
sit�, ett� hyvi� rahoja ty�nnet��n menem��n samaa tiet� kuin huonoon
ostoon menneet rahat. Jos lis�� rahoja tarvitaan, viittaa se useimmissa
tapauksissa huonoon j�rjestelyyn, ja tuomion p�iv�� ainoastaan
lyk�t��n. T�m� h�t�keino on keinottelevien rahamiesten keksim�.
Heill� ei ole mit��n hy�ty� rahoistaan, elleiv�t saa niit� sidotuksi
yritykseen, jossa tehd��n todellista ty�t�, mutta toisaalta he eiv�t
voi saada rahojaan sijoitetuksi, ellei t�t� yrityst� hoideta huonosti.
Sill� tavoin he pett�v�t itse�ns�. Rahoista ei ole mit��n hy�ty�; ne
vain h�vitet��n.

Min� olin ehdottomasti p��tt�nyt olla koskaan menem�tt� mihink��n
yhti��n, miss� raha k�vi ennen ty�t� ja miss� pankit ja rahamiehet
olivat osakkaina. Ellei ollut mahdollista perustaa liikett�, jota
voitaisiin hoitaa ajattelemalla suuren yleis�n etua, niin luovuin
siit� ennemmin. Sill� oma lyhytaikainen kokemukseni yhdess� tekemieni
huomioitten kanssa sanoi minulle, ett� keinotteluun ja onnenkauppaan
perustuvat liikkeet eiv�t olleet vankkaperusteisia ja ett� ne eiv�t
laisinkaan soveltuneet miehelle, joka todella tahtoi aikaansaada
jotakin. Eiv�tk� ne minusta my�sk��n olleet sellaisia, joiden voi uskoa
tuottavan rahallista hy�ty�. Ainoa tukeva perusta jollekin liikkeelle
on sen yleishy�dyllisyys.

Tehtailija ei ole ostajastaan irti niin pian kuin kauppa on tehty.
Automobiileihin n�hden on esim. myynti vain jonkinlainen esittely, ja
jos auto on huono, olisi parempi ett� t�t� esittely� ei laisinkaan
olisi tapahtunut, sill� t�ll�in tehtailija saa osakseen kaikista
reklaameista turmiollisimman -- tyytym�tt�m�n ostajan. Ennen aikaan
pidettiin myynti� lopullisena eik� sen koommin v�litetty ostajasta.
Mutta se on lyhytn�k�isen liikemiehen n�k�kanta. Jos kauppias ottaa
maksun vain siit�, mink� h�n on myynyt, niin h�nen ei voi odottaa
v�litt�v�n paljoakaan ostajasta, jolle ei en�� saada jotain uutta
myydyksi. T�h�n katsantokantaan me my�hemmin perustimme parhaimman
myyntitodistelumme Ford-autoja myydess�mme. Niiden huokeahintaisuus
ja kelpo laatu olisivat ep�ilem�tt� varanneet meille hyv�n menekin.
Mutta menimme viel� pitemm�lle. Henkil�, joka osti meilt� auton,
oli minun mielest�ni edelleenkin oikeutettu nauttimaan hy�ty� t�st�
autosta, ja jos se meni rikki, oli meid�n velvollisuutemme katsoa, ett�
se mahdollisimman pian saatiin j�lleen k�ytt�kuntoon. Ford-autojen
menestys riippui suureksi osaksi siit�, ett� me jo varhain pidimme
reserviosia ja korjaajia saatavissa. Useimmilla senaikaisilla kalliiden
autojen tehtailla ei ollut korjauspajoja. Jos auto meni vialle, oli
omistaja riippuvainen jostakin paikkakunnan korjaajasta. Jos t�m�
korjaaja oli ymm�rt�v� mies ja h�nell� oli lajiteltu varasto koneosia,
saattoi pit�� itse��n onnellisena. Mutta jos h�n oli neuvoton nahjus,
jolla oli automobiileista puutteelliset tiedot, saattoi kest�� viikkoja
ennenkuin v�h�inenkin vamma saatiin korjatuksi, ja korjauskustannukset
nousivat suureen summaan kun auto vihdoin taas saatiin. Korjaajat
olivat siihen aikaan automobiiliteollisuuden suurimpana vaarana.
Viel�p� niin my�h��n kuin 1910 ja 1911 pidettiin autonomistajaa huikean
rikkaana miehen�, jota sopi v�hin nylke�. Me emme sallineet typer�in
nahjusten tukkia levikki�mme.

Mutta nyt olen mennyt muutamia vuosia kertomukseni edelle.
Tahdon korostaa, ett� rahan�k�kanta t�rvelee liikeyritysten
yleishy�dyllisyyden, sill� se t�ht�� ainoastaan rahan v�litt�m��n
ansaitsemiseen. Jos ennen kaikkea pyrit��n saavuttamaan m��r�tty
rahavoitto, niin uhrataan liikkeen tulevaisuus hetken voiton vuoksi,
elleiv�t -- jonkun onnellisen sattuman johdosta -- olot ole erikoisen
suotuisia ja yrityksen johtaja saa tilaisuutta tehd� yleishy�dyllist�
palvelusta.

Olen my�skin pannut merkille, ett� monet liikemiehet olivat sen tunteen
vallassa, ett� heid�n kohtalonsa oli kova -- he ty�skenteliv�t aina
sit� hetke� silm�ll�pit�en, jolloin he voisivat vet�yty� syrj��n
ja el�� koroillaan. El�m� oli heille taistelua, josta he tahtoivat
p��st� rauhaan niin pian kuin mahdollista. T�t� en my�sk��n voinut
ymm�rt��, sill� min� en pid� el�m�� taisteluna muuta kuin omaa
taipumustamme vastaan hellitt�� "p��st�ksemme rauhaan". Jos menestys
on kangistumista, niin eih�n tarvitse muuta kuin viljell� omaa
velttouttaan. Mutta jos menestys merkitsee kasvamista, niin t�ytyy
her�t� uutena miehen� joka aamu ja pysy� valveilla koko p�iv�. Olen
n�hnyt suurten yritysten muuttuvan vain nimens� varjoksi senvuoksi,
ett� niit� luultiin voitavan johtaa niinkuin ennenkin oli johdettu,
ja vaikka johto aikanaan oli saattanut olla erinomainen, niin oli
sen erinomaisuuden ilmett�v� mukautumiskyvyss� nykyajan vaatimuksiin
eik� entisyyden orjamaisessa j�ljittelyss�. El�m� ei minun n�hd�kseni
ole paikallaanseisomista, vaan alituista kulkua. Sek��n, joka luulee
p��sseens� lepoon, ei ole levossa, vaan lipuu luultavasti hiljoilleen
taaksep�in. El�m� on liikuntaa ja muuttumista. Vaikka asumme ik�mme
samassa talossa, ei se ikin� ole sama ihminen, joka siin� asuu.

Olen huomannut sen harhak�sityksen, ett� el�m� on sellaista taistelua,
jonka voi menett�� yhdell� erehdyksell�, synnytt�v�n ankaran
s��nn�llisyyden harrastusta. Ihmiset uppoutuvat helposti melkein
itsetiedottomiin tottumuksiin. Keng�nkorjaaja ei hevin k�yt� uutta
menetelm�� kenki� puolipohjatessaan, k�sity�l�inen ei halua kokeilla
uutta ammatissaan. Tottumus synnytt�� er��nlaista hervottomuutta,
ja v�hinkin h�iri� siin� myrrytt�� mielt�. Muistettanee, ett� kun
tehtaiden ty�tapoja tutkittiin, jotta ty�miehille voitaisiin neuvoa,
miten he voisivat suorittaa ty�n harvemmilla tarpeettomilla liikkeill�
ja v�hemm�n v�sytt�v�sti, tuli vastustus enimm�kseen ty�miesten
itsens� taholta. He ep�iliv�t tosin koko puuhaa juoneksi, miten
heilt� voitaisiin puristaa viel� enemm�n ty�t�, mutta enimm�n heit�
huolestutti se, ett� piti luopua vanhoista, juurtuneista tottumuksista.
Liikemiehet luhistuvat yrityksineen senvuoksi, ett� ovat niin
piintyneet vanhoihin menetelmiins�, etteiv�t kykene niit� muuttamaan.
Kaikkialla tapaa miehi�, jotka eiv�t huomaa, ett� uusi p�iv� on
koittanut, vaan pit�v�t kiinni menneiden aikojen k�sityksist�. Voi
melkein pit�� s��nt�n�, ett� kun ihminen rupeaa luulemaan l�yt�neens�
vihdoinkin oikean menettelytavan, h�nen olisi ruvettava l�pikotaisesti
tutkimaan itse��n n�hd�kseen, eik� h�nen aivoissaan ole jokin osa
lamautunut. On aina vaarallista, jos ihminen luulee olevansa valmis. Se
merkitsee, ett� kehityksen py�r� tulee heitt�m��n h�net syrj��n.

Niinik��n pel�t��n kovasti joutumista hullun maineeseen, ja
kiinnitet��n yleens� suurta huomiota siihen, mit� ihmiset sanovat.
Voihan olla, ett� useimmat tarvitsevat sellaista kurittajaa
yl�puolellaan kuin yleinen mielipide on, sill� se voi pit�� ihmist�
aisoissa, ja ellei h�n moraalisesti paranekaan, niin tulee h�n
kuitenkin siedett�v�mm�ksi yhteiskuntaj�senen�. Mutta ei ole hullumpaa
olla hullu vanhurskauden vuoksi. Tavallisesti n�et sellaiset hullut
el�v�t kyllin kauan todistaakseen, ett� he eiv�t olleet hulluja,
tai my�skin j�tt�� heid�n ty�ns� siit� riitt�v�n todistuksen.
Rahan vaikutus -- voittojen pusertaminen rahojen "sijoittamisesta"
-- ja sen seuraukset laiminly�dyn ja huolimattoman ty�n muodossa
ilmeniv�t minulle monella tavalla. Se n�ytti olevan syyn� useimpiin
vaikeuksiin. Se oli syyn� palkkojen huonouteen, sill� ellei ty� ole
hyvin j�rjestetty, ei voida maksaa korkeita palkkoja. Ellei toisaalta
antaudu koko harrastuksellaan ty�h�n, ei sit� voi hyvin johtaa.
Useimmat tahtovat olla vapaita voidakseen tehd� ty�t�, mutta nykyisen
j�rjestelm�n vallitessa he eiv�t ole vapaita. Aluksi en min�k��n ollut
vapaa, sill� en saanut toteuttaa aatteitani. Kaikki kohdistui rahan
ansaitsemiseen; itse ty� oli viimeinen, johon kiinnitettiin huomiota.
Ei kukaan tuntunut my�sk��n huomaavan sen ajatuksen j�rjett�myytt�,
ett� raha oli ty�t� t�rke�mp��, vaikka jokaisen t�ytyi my�nt��, ett�
voitto oli ty�n tulosta. Tahdottiin l�yt�� oikotie rahansaantiin, mutta
hyp�ttiin suorimman oikotien yli, joka kulkee ty�n kautta.

Ottakaamme esimerkiksi kilpailu; min� havaitsin ett� sit� k�sitettiin
vaaraksi ja ett� taitava liikkeenjohtaja puijasi kilpailijansa
hankkimalla itselleen monopolin. Kuviteltiin, ett� ainoastaan m��r�tty
ihmispiiri oli ostokykyist� ja ett� t�m� ostajapiiri t�ytyi saada
puolelleen ennen muita ostajia. Automobiilialallakin koetettiin
my�hemmin muodostaa rengasta n.s. Selden-patentin turvin juuri siin�
tarkoituksessa, ett� olisi saatu laillisesti mahdolliseksi m��r�t�
hintoja ja rajoittaa tuotantoa. Tehtailijoilla oli sama nurinkurinen
k�sitys kuin niin monella ammattiyhdistyksell�, ett� voitto lis��ntyy
jos tehd��n v�hemm�n. T�m� luulo on minun luullakseni jo hyvin
vanhentunut. Min� en voinut ymm�rt�� sit� silloin enk� yh� viel�k��n
kykene k�sitt�m��n, ettei olisi tilaa jokaiselle, joka tekee ty�ns�
kunnollisesti. Se aika, joka k�ytet��n kamppailuun kilpailijoita
vastaan, on hukkaanheitetty�. Aina on kylliksi v�ke�, joka on valmis ja
kykenev� ostamaan, kun sille vain tarjotaan sopivia tavaroita oikeaan
hintaan -- ja t�m� koskee mieskohtaista palvelusta samoin kuin tavaraa.

Mutta n�it� miettiess�ni en suinkaan ollut toimettomana. Me rakensimme
nelisilinterist� moottoria ja paria suurta kilpa-ajoautoa. Minulla oli
runsaasti aikaa, sill� min� oli aina liikkeess�ni kiinni. Luulenpa,
ettei kukaan voi j�tt�� liikett�ns�. Sit� pit�� ajatella p�iv�ll�
ja uneksia siit� y�ll�. On tosin sangen hyv� suunnitella ty�ns�
konttoritunneilla, aloittaa se aamulla ja lopettaa illalla ja olla sit�
sitten ajattelematta ennenkuin vasta seuraavana p�iv�n�. Se k�y hyvin
laatuun, jos aikoo koko ik�ns� kulkea toisten johdossa, olla toisten
palveluksessa, mutta se ei k�y, jos on jonkun yrityksen johtaja tai
p��llikk�. Ruumiillisen ty�n tekij� voi ty�skennell� vain m��r�tunnit,
muutoin h�n on pian kulunut. Jos h�n aikoo aina pysy� ruumiillisen ty�n
tekij�n�, tulee h�nen unohtaa ty�ns� kun h�yrypilli soi, mutta jos h�n
tahtoo p��st� eteenp�in ja tulla joksikin muuksi, niin on h�yrypilli
h�nelle vain merkki ruveta ajattelemaan p�iv�n ty�t� n�hd�kseen, eik�
sit� olisi voitu suorittaa paremmin.

Se mies, jolla on suurin ajatus- ja ty�kyky, voi olla varma
menestyksest�. En tied� tokko se mies, joka aina tekee ty�t�, ei
koskaan hellit� liikett�ns�, on ehdottomasti p��tt�nyt p��st� ja
senvuoksi p��see eteenp�in, tokko h�n lienee onnellisempi kuin se,
joka pit�� m��r�tyt konttoritunnit sek� aivojensa ett� k�siens�
ty�lle. Mutta ei olekaan v�ltt�m�t�nt� ratkaista sit� kysymyst�.
Kymmenen hevosvoiman kone ei ved� yht� v�kev�sti kuin kahdenkymmenen,
ja se mies, joka j�rjest�� konttoriaikoja aivoilleen, v�hent��
hevosvoimaansa. Jos h�n tyytyy vain vet�m��n sit� kuormaa, mik� h�nell�
jo on, niin se on h�nen asiansa -- mutta h�n ei saa valittaa, ett�
toinen mies, joka ponnistaa voimiansa, kykenee vet�m��n suurempaa
kuormaa. Lepo ja ty� eiv�t anna samoja tuloksia. Jos mies haluaa ja saa
lepoa, ei h�nell� ole syyt� valittaa. Mutta h�n ei voi yhdenaikaisesti
nauttia levosta ja ty�ns� tuloksista.

Ne liike-el�m�n tiedot, jotka saavutin t�n� vuonna -- ja joka vuosi
olen oppinut yh� enemm�n, ilman ett� minun on tarvinnut muutella
ensimm�isi� p��telmi�ni -- voidaan lausua lyhyesti n�in:

1. Rahan etu on pantu ty�n edun edelle; t�m� pyrkimys pyrkii
kuolettamaan ty�t� ja h�vitt�m��n yleishy�dyllisen ty�n perusteet.

2. Ajatus, ett� raha on t�rke�mpi kuin ty�, synnytt�� pelkoa
ep�onnistumisesta, ja t�m� pelko on kaikkialla ehk�isij�n� tiell� --
se panee ihmisen pelk��m��n kilpailua, pelk��m��n uusien menetelmien
koettelemista ja kaikkea, mik� voi aiheuttaa muutoksia h�nen el�m�ss��n.

3. Tie on avoin ja selv� jokaiselle, joka ajattelee ensi sijassa
palvelemista, yleishy�dytt�mist� -- joka tahtoo tehd� ty�ns� parhaalla
mahdollisella tavalla.




IV luku.

TODELLINEN LIIKETOIMINTA ALKAA.


Pieness� pajassani Park Placen varrella n:ossa 81 oli minulla hyv�
tilaisuus valmistaa uusi automalli. Vaikka olisi ollut mahdollistakin
perustaa juuri minun mieleiseni yhti�, jossa ty�n hyv� suoritus
ja ostajien etu olivat johtavina aatteina, oli selv��, etten
silloisia valmistusmenetelmi� k�ytt�en olisi voinut valmistaa hyv��
moottorivaunua halpaan hintaan.

Jokainen tiet��, ett� on aina helpompi tehd� joku esine paremmin
uudella yrityksell�. En ymm�rr�, mikseiv�t tehtailijat voi tunnustaa
t�t� todeksi -- ellei asia ole niin, ett� heill� on niin kiire myym��n,
ett� heill� ei ole aikaa kunnollisiin valmisteluihin. Tilauksesta-teko
tukkuteollisuuden asemesta on luullakseni vanhaa totuttua tapaa,
entisen k�sity�kauden perua. Kysyk�� sadalta ihmiselt�, kuinka he
tahtovat kapineen tehdyksi, ja kahdeksankymment� vastaa, etteiv�t
sit� tied�, vaan j�tt�v�t sen teid�n valtaanne. Viisitoista arvelee
t�ytyv�ns� sanoa jotakin, ja j�lelle j�� viisi, joilla tosiaan on oma
ajatuksensa. Nuo yhdeks�nkymment�viisi muodostavat jokaisen tuotteen
suuren ostajakunnan, ja ne viisi, jotka kernaasti haluaisivat jotakin
erikoista, eiv�t ehk� kykene maksamaan erikoisteoksen hintaa. Jos
heill� on riitt�v�sti varaa, voivat he saada ty�n tehdyksi, mutta
he muodostavat poikkeuksellisen ja pienen ostajapiirin. Noista 95
prosentista haluaa ehk� 10 tai 15 maksaa laatuhintoja. Muista ostavat
useat ajatellen yksinomaan hintaa ja laatuun katsomatta. Mutta heid�n
lukum��r�ns� v�henee p�iv� p�iv�lt�. Ostajat oppivat yh� paremmin,
miten heid�n on ostettava. Enemmist� tulee kiinnitt�m��n huomiota
laatuun, saadakseen rahastaan mahdollisimman kunnollista. Jos siis voi
saada selville, mik� parhaiten hy�dytt�� noita yhdeks��kymment�viitt�
prosenttia, ja valmistaa paraslaatuista tavaraa halvimpaan hintaan,
tulee kysynt� olemaan niin suuri, ett� sit� melkein voi sanoa
yleismaailmalliseksi.

T�m� ei ole "standardisointia". Sen sanan k�ytt�minen johtaa meit�
helposti harhaan, sill� se sis�lt�� jossakin m��rin muotojen ja
menetelm�in kiteytymist� ja p��tyy tavallisesti siihen, ett� tehtailija
valitsee ensimm�isen kapineen, mit� h�n voi valmistaa helpoimmin ja
myyd� suurimmalla voitolla. Yleis�� ei ajatella laatua eik� hintaa
m��r�tess�. Standardisoinnissa enimm�kseen ajatellaan suuremman voiton
saantimahdollisuutta. Niist� s��st�ist�, jotka ovat v�ltt�m�tt�mi�,
jos tehd��n vain yht� esinett�, voi tehtailija odottaa yh� suurempaa
voittoa. H�nen menekkins� suurenee my�skin -- h�n voi k�ytett�viss��n
olevilla varoilla tuottaa enemm�n -- ja ennenkuin h�n aavistaakaan,
ovat markkinat tulvillaan tavaraa, joka ei mene kaupaksi. Mutta n�m�
tavarat saataisiin myydyksi, jos tehtailija tyytyisi halvempaan
hintaan. Ostokyky� on aina olemassa -- mutta se ei aina vastaa
hinnanalennukseen. Jos jotakin tavaraa on myyty liian korkeaan hintaan
ja hinta sen j�lkeen, ostohalun lakkaamisen vuoksi, �kki� alennetaan,
voi seurauksena olla suuri pettymys. Mik� onkin hyvin luonnollista.
Yleis� asettuu odottavalle kannalle. Se luulee, ett� t�m� hinnanalennus
on viel� puijausta, ja j�� odottamaan lopullista alennusta. Juuri n�in
tapahtui vuonna 1921. Jos sit�vastoin s��st�t heti siirret��n hintoihin
ja yleisesti tiedet��n t�m�n kuuluvan tehtailijan liiketapoihin,
niin osoittaa yleis� luottamustaan ostamalla. Luotetaan siihen, ett�
h�n antaa s��llisen vastikkeen. Standardisointi voi siis olla huonoa
liiketointa, ellei siin� noudateta hintapolitiikkaa, joka pyrkii
alinomaiseen myyntihintojen alentamiseen, ja hinnat t�ytyy (se on
sangen t�rke��) alentaa valmistustalouden paranemisen vuoksi eik�
siit� syyst�, ett� yleis� kysynt��ns� v�hent�m�ll� osoittaa olevansa
tyytym�t�n hintoihin. Yleis�� on aina pidett�v� ihmetyksess�, kuinka
sen on mahdollista saada rahallaan niin paljon. Meid�n myyntitilastomme
todistaa t�m�n t�ydellisesti.

Standardisointi, sellaisena kuin min� sen sanan ymm�rr�n, ei sis�ll�
keskittymist� parhaiten kaupaksik�yv�n tavaran valmistamiseen. Se
sis�lt��, ett� ensin harkitaan y�t� ja p�iv��, mieluimmin vuosikausia,
mik� parhaiten hy�dytt�� yleis��, ja sitten mietit��n, miten se on
teht�v�. Lopulliset valmistustavat tulevat sitten itsest��n. Jos me
siis siirr�mme valmistuksen voitonhimon perustalta yleisen hy�dyn
pohjalle, olemme saaneet todellisen liiketoimen, jossa voitto on niin
suuri kuin saatamme toivoa.

Kaikki t�m� tuntuu minusta itsest��n selv�lt�. Se on loogillinen
perusta jokaiselle liikkeelle, joka haluaa palvella yhteiskunnan 95
prosenttia. Se on loogillinen menetelm�, jonka mukaan yhteiskunta voi
palvella itse�ns�. En voi k�sitt��, miksei kaikkia liikkeit� hoideta
t�lt� perustalta. Eih�n siihen tarvita muuta kuin ett� luovutaan
tottumuksesta tavoittaa l�hint� dollaria ik��nkuin se olisi ainoa
dollari maailmassa. T�m� tottumus alkaakin jo olla jossakin m��rin
h�vi�m�ss�. Kaikki maan suurimmat erikoisliikkeet noudattavat jo
hinnan yhten�isyytt�. Ainoa askel, joka viel� tarvitaan, on ett�
luovutaan pyyt�m�st� kaikkea, mit� liike voisi tuottaa, ja sen sijaan
ryhdyt��n noudattamaan tervett� j�rke�, s.o. sovittamaan hintoja
tuotantokustannusten mukaan ja sit� my�ten alentamaan niit�. Jos
tuotteen rakenne on kyllin perinpohjaisesti tutkittu, niin muutokset
saattavat tapahtua hyvin hiljoilleen, sill� niit� on tarkoin
harkittava. Mutta muutokset valmistusmenetelmiss� tulevat sit�vastoin
sangen nopeasti ja ihan luonnollisesti. Se on ollut meid�n kokemuksemme
kaikessa, mihin olemme ryhtyneet. Kuinka luonnollisesti ne ovat
syntyneet, selit�n tuonnempana. Nyt haluan korostaa, ett� on mahdotonta
aikaansaada tuotetta, jonka valmistamiseen voi keskitty�, ellei ole
sit� todella perinpohjin ennakolta tutkinut. Ja se ei olekaan vain
yhden iltap�iv�n ty�.

T�llaisia ajatuksia muodostui mieless�ni tuona kokeilujen vuonna.
Suurin osa n�ist� kokeiluista oli kohdistettu kilpa-ajoauton
rakentamiseen. Siihen aikaan oli se ajatus yleinen, ett� ensiluokkaisen
auton tuli olla kilpa-ajokone. Min� en koskaan ole paljoa uskonut
kilpailuihin, mutta tehtailijoilla oli se polkupy�r�aatteiden mukainen
k�sitys, ett� kilpa-ajossa saatu voitto valaisisi yleis�� jonkin auton
ansioista -- vaikka minusta tuskin mik��n koe voi olla niin v�h�n
valaiseva kuin tuo.

Mutta kun muut tekiv�t niin, niin t�ytyi minunkin.

Vuonna 1903 rakensin, yhdess� Tom Cooperin kanssa, kaksi nopeusautoa.
Ne olivat aivan samanlaiset, mutta toiselle annoimme nimeksi "999"
ja toiselle "Nuoli". Jos kerran automobiili tulisi tunnetuksi
nopeutensa nojalla, niin tekisin min� koneen, joka voisi tehd� itsens�
tunnetuksi kaikkialla, miss� nopeudesta jotakin ymm�rrettiin. Niin
tapahtui. Autot varustettiin nelj�ll� jykev�ll� silinterill�, jotka
kehittiv�t 80 hevosvoimaa, jollaisesta siihen aikaan ei kukaan ollut
kuullut puhuttavankaan. N�iden silinterien jytin� jo riitti ottamaan
ihmisen hengilt�. Kummassakin autossa oli vain yksi istumapaikka.
Yksi ihmishenki riitti autoa kohti. Min� k�vin niill� koeajolla ja
Cooper samaten. Me panimme p��lle t�yden vauhdin. En osaa kuvata
sit� tunnelmaa, mutta luulen ett� kulku Niagaran putousten yli
olisi tuntunut viattomalta huvittelulta sen ajomatkan j�lkeen. Emme
kumpainenkaan, ei Cooper enemp�� kuin min�k��n, uskaltaneet ottaa
vastuullemme k�ytt�� "999":�� kilpa-ajossa. Silloin sanoi Cooper
tuntevansa miehen, jonka mielest� mik��n ei kulkenut kyllin nopeasti.
Me s�hk�timme h�nelle. H�n oli ammattipy�r�ilij�, nimelt��n Barney
Oldfield. H�n ei ollut koskaan ennen ajanut moottorivaunua, mutta
halusi kernaasti koettaa. H�n selitti haluavansa koettaa kerran mit�
hyv�ns�.

Meni vain viikko opettaessamme h�nt� ajamaan. Mies ei tiennyt, mit�
pelko on. Ainoa, mik� h�nen oli opittava, oli hirvi�n ohjaaminen.
Nykyajan nopeimpien autojen ohjaaminen on leikintekoa t�m�n auton
pitelyyn verraten. Silloin ei oltu viel� ajateltu ohjauspy�r��. Siihen
saakka rakentamiani autoja ohjattiin viputangolla. T�h�n vaunuun min�
sovitin kahden k�den k�ytett�v�n vivun, sill� vaadittiin v�kev�n miehen
koko voima pit�m��n vaunua oikeassa suunnassa. Kilpailu tapahtui 3
mailin radalla. Me ajoimme vaunullamme kuin sokealla hevosella ja
annoimme arvelut muiden asiaksi. Kilpa-ajoratoja ei siihen aikaan oltu
varustettu tieteellisesti rakennetuilla valleilla, eik� kukaan tiennyt
kuinka suuren vauhdin joku moottori saattoi antaa. Oldfield ymm�rsi
paremmin kuin kukaan muu, mit� tienk��nteet merkitsiv�t, ja h�n sanoi
hilpe�sti minun pannessani moottoria k�yntiin:

"T�m� sotavaunu vie kukaties minulta hengen, mutta j�lkeenp�in sanotaan
ainakin, ett� min� ajoin kuin piru itse, kun se kiid�tt�� minut nurin
niskoin vallin yli."

Ja h�n ajoi todellakin niinkuin -- no niin, niinkuin h�n itse sanoi.
H�n ei uskaltanut katsahtaa sivulle. H�n ei hiljent�nyt k��nteiss�.
H�n antoi vain menn�, ja perill� h�n oli puolta mailia ennen seuraavaa
miest�!

"999" t�ytti tarkoituksensa ja todisti, ett� min� osasin rakentaa
nopeakulkuisen auton. Viikkoa j�lkeen kilpa-ajon min� perustin
Ford-yhti�n. Min� olin varapuheenjohtaja, piirustaja, ty�mestari,
p��llysmies ja toimitusjohtaja. P��oma oli satatuhatta dollaria, joista
min� omistin 25 1/2 prosenttia. K�teisesti maksettiin kaikkiaan noin
28 tuhatta dollaria, ainoa k�teismaksu muuten, mik� yhti�n p��omaan
milloinkaan on suoritettu yli omien voittos��st�jen. Huolimatta
aikaisemmista kokemuksistani luulin mahdolliseksi aloittaa yhti�t�,
jossa minulla ei ollut osake-enemmist��. Pian huomasin kuitenkin
v�ltt�m�tt�m�ksi hankkia ratkaisevan m��r�ysvallan, ja yhti�ss�
ansaitsemillani rahoilla lis�sin v�hitellen osakem��r�ni 5872
prosenttiin. Uudet kalustot ja koko yhti�n hoito on aina kustannettu
liikkeen tuloilla. Vuonna 1919 osti poikani Edsell j�ljell� olevan
osakep��oman, koska muutamat osakkeenomistajat eiv�t hyv�ksyneet
minun politiikkaani. N�ist� osakkeista h�n maksoi 12,500 dollaria 100
dollarista eli kaiken kaikkiaan 75 miljoonaa.

Kuten ymm�rrett�v�� on, ei alkuper�inen yhti� ja sen varustukset
olleet erin laajat. Me vuokrasimme er��n puusep�npajan, mutta kun
meill� ei ollut varaa ostaa koneita, valmistettiin automobiilinosat
minun piirustusteni mukaan eri tehtaissa, mink� j�lkeen me panimme ne
kokoon ja asetimme paikoilleen py�r�t, kummirenkaat ja keh�n. T�m�
olisi itse asiassa ollut taloudellisin menetelm�, jos vain olisi voinut
olla varma siit�, ett� eri osat valmistettaisiin sen suunnitelman
mukaan, jonka yll� olen hahmoitellut. Tulevaisuuden taloudellisin
teollisuudenmuoto on ehdottomasti se, ettei koko esinett� valmisteta
saman katon alla, ellei ole kysymys ihan yksinkertaisesta kappaleesta.
Nykyinen -- tai oikeammin tulevainen -- menetelm� pyrkii teett�m��n
kunkin osan siell�, miss� sen saa parhaiten tehdyksi, ja sitten
liitt�m��n n�m� osat yhteen t�ydelliseksi esineeksi myyntipaikalla.
Sit� menetelm�� me nyt k�yt�mme ja aiomme edelleen kehitt��. Siin� on
aivan samantekev��, omistaako yhti� tai yksityinen kaikki tehtaat,
jotka valmistavat m��r�tyn tuotteen eri osia, vai valmistetaanko
kukin osa eri henkil�n omistamassa tehtaassa, _kunhan vain kaikki
noudattavat samoja menetelmi� yleis�� palvellessaan_. Jos saamme ostaa
yht� hyv�n osan kuin itse voisimme valmistaa ja saanti on hyv� ja hinta
kohtuullinen, niin emme koetakaan itse valmistaa -- ainakaan enemp��
kuin h�t�varaston. Voi p�invastoin olla parempi, ett� omistus on
enemm�n jaettu.

Min� olin p��asiallisesti kokeillut painon pienent�mist�. Liikapaino
on jokaiselle itsekulkevalle ajopelille turmioksi. On yleens� sangen
monta hullua k�sityst� painosta. Merkillist� on huomata, kun sit�
tulee ajatelleeksi, kuinka jotkut nurinkuriset nimitykset ovat
tulleet yleisesti k�yt�nt��n. "Painava"-sanaa k�ytet��n esim. ihmisen
ajatuksista! Mit� se tarkoittaa? Eih�n kukaan tahdo kernaasti olla
lihava ja raskas ruumiiltaankaan -- kuinka sitten aivoiltaan! Jostakin
hassusta syyst� on jouduttu sekoittamaan voimaa ja painoa toistensa
kanssa. Ensimm�iset ja k�mpel�t valmistustavat olivat ep�ilem�tt�
aiheuttaneet osaltaan t�t� k�sitteiden sekaannusta. Vanhat rattaat
painoivat niin paljon, ett� koko rakenne heikkeni. Kuljettaakseen
muutaman sadan naulan ihmispainoa New Yorkista Chicagoon rakentavat
rautatiet junia, jotka painavat monta sataa tonnia, ja seuraus on,
ett� suurellisesti tuhlaillaan ep�lukuisia miljoonia tarpeettoman
voiman muodossa. Kun on kysymys h�yryll�k�yv�st� k��nt�aurasta, on
paino kukaties suotavaa, mutta ei muutoin, eik� sill� ole mink��nlaista
tekemist� voiman kanssa. Jos mies todella on "painava", niin h�n
mahdollisesti on typer� ja itserakas. Kauneimmat esineet maailmassa
ovat ne, jotka ovat vapautetut kaikesta liikapainosta. Sill� ihmisell�,
joka maailmassa jotakin toimittaa, on kevyt, voimakas ja vilkas �ly.
Voima ei milloinkaan ole painoa eik� painavuutta -- ei ihmisiss� eik�
esineiss�. Kun joku ehdottaa minulle, ett� enent�isin koneitteni
painoa tai lis�isin jonkun osan, alan heti ajatella, eik� painoa
mill��n voisi v�hent�� ja jotakin osaa tarpeettomana poistaa. Se auto,
jonka min� piirsin, oli kevyempi kuin mik��n muualla tehty ja olisi
tullut viel� kevyemm�ksi, jos minulla olisi ollut enemm�n kokemusta.
Sittemmin hankin sellaisia aineksia, jotka tekiv�t painon v�hent�misen
mahdolliseksi.

Ensimm�isen� toimivuotenamme rakensimme A-mallia ja m�imme koneiston
800 dollarista, ottaen vaunukorista 100 dollaria lis��. T�ss� mallissa
oli kaksisylinterinen vastakkaismoottori, joka kehitti 8 hv. Siin� oli
ketjusiirto, 180 cm pitk� py�r�nalus -- jota arveltiin liian pitk�ksi
-- ja 20 litran vetoinen poltto�ljys�ili�. Me teimme ja m�imme 1,708
autoa tuona ensi vuonna. Me olimme siis heti tulleet kosketuksiin
yleis�n kanssa, ja p��pyrkimyksemme olikin tarjota t�lle yleis�lle
sellainen autotyyppi, joka suurelle enemmist�lle oli k�yt�nn�llinen.

Jokaisella n�ist� "A-malleista" on oma historiansa. Otetaan esim.
n:o 420. Eversti D. C. Collier Kaliforniasta osti sen v. 1904. H�n
k�ytti konetta pari vuotta, m�i sen ja osti uuden Ford-vaunun. N:o
420 vaihteli sitten ahkerasti omistajaa, kunnes sen v. 1907 osti
muuan Edmund Jacobs, joka asui l�hell� Ramonaa keskell� vuoristoa.
H�n ajoi sill� useita vuosia mit� kurjimmilla teill�. Sitten h�nkin
osti uuden Fordin ja m�i vanhan. V. 1915 n:o 420 oli joutunut er��lle
Coutello-nimiselle miehelle, joka otti ulos moottorin, sovitti sen
k�ytt�m��n vesipumppua ja asetti vaununkorin py�rille, niin ett�
nyky��n moottori pumppuaa vett� ja kori kolisee hevosen per�ss�
tavallisina; vankkureina. T�st� kehitys juoksusta saamme sen opetuksen,
ett� Ford-auton voi silpoa kappaleiksi, mutta ei ottaa sit� hengilt�.

Ensimm�isess� ilmoituksessamme me sanoimme:

"Tarkoituksenamme on rakentaa ja tuoda kauppaan automobiili, joka on
erikoisesti suunniteltu arkip�iv�iseen k�ytt��n ja kulutukseen --
liikematkoja, ammattitoimia ja perhett� varten; automobiili, jonka
nopeus riitt�� tyydytt�m��n tavallista ihmist�, pyrkim�tt� lainkaan
saavuttamaan hengenvaarallisia nopeusenn�tyksi�, jotka yleis��
niin huolestuttavat; kone, jonka vankkuutta, yksinkertaisuutta,
turvallisuutta, kaikinpuolista mukavuutta ja -- mik� on t�rke� juttu --
perin huokeaa hintaa ihailee samassa m��r�ss� jokainen mies, nainen ja
lapsi. Huokean hintansa vuoksi se vastaa monien tuhansien ostokyky�,
joilla ei ole varaa maksaa niit� miltei satumaisia summia, joita
useimmista koneista vaaditaan."

Seuraavia seikkoja me erityisesti korostimme.

Kelpo ainetta.

Yksinkertaista k�ytt�� -- useimmat sen ajan autot vaativat
k�ytt�jilt��n melkoista taitoa.

Konetta.

Sytytyst� -- jota sy�tti kaksi sarjaa kuuden kuivan elementin pattereja.

Itsetoimivaa �ljy�mist�.

Yksinkertaista ja mukavaa vaihteen hoitoa -- vaihde oli kiert�v��
tyyppi�.

Rakenteen taituruutta.

Ajon tuottamaan huviin emme vedonneet silloin emmek� koskaan
j�lkeenp�ink��n. Ensimm�isen� asiana moottorivaunusta ilmoittaessamme
me korostimme sen hy�dyllisyytt�:

"Olemme usein kuulleet mainittavan vanhaa sananpartta: 'Aika on
rahaa' -- mutta kuinka harvat liikkeet ja ammattimiehet k�yt�nn�ss�
n�ytt�v�tk��n uskovansa sen totuuteen?

"Ihmiset, jotka alituisesti valittavat ajan lyhyytt� ja harmittelevat,
ett� viikossa on niin v�h�n p�ivi� -- miehet, joille jokainen hukkaan
mennyt viisiminuuttinen tiet�� dollarin vahinkoa -- miehille, joille
viiden minuutin menetys joskus merkitsee monen dollarin vahinkoa
-- pysyv�t yh� riippuvaisina raitiovaunujen ja sen sellaisten,
ajovehkeiden sattuman varassa olevasta, ep�mukavasta ja rajoitetusta
kuljetuksesta, vaikka he sijoittamalla perin kohtuullisen summan
oivallisen, tehoisan, nopeakulkuisen auton ostoon p��sisiv�t kerrassaan
vapaiksi h�t�ilyst� ja ep�t�sm�llisyydest� ja saisivat ajoneuvon, jolla
p��see mukavasti huristamaan min� hetken� hyv�ns�.

"Aina valmis, aina varma.

"Rakennettu s��st�m��n teille aikaa ja niinmuodoin rahaa.

"Rakennettu kuljettamaan teid�t minne hyv�ns� teid�n on ment�v� ja
palauttamaan teid�t takaisin ajoissa.

"Rakennettu koroittamaan t�sm�llisyydenmainettanne; pit�m��n
asiakkaanne hyv�ll� p��ll� ja oivalla ostamistuulella.

"Rakennettu liike- tai huviajoa varten -- aivan kuten itse mielitte.

"Rakennettu my�skin terveytt�nne silm�ll�pit�en -- ravistelematta
ja heittelem�tt� kuljettamaan teid�t puoleksikin kelvollisia teit�
pitkin virkist��ksenne aivojanne 'ulkoilman' suloisella herkulla ja
keuhkojanne 'l��kkeiden l��kkeell�' -- terveellisell� hengityksell�.

"Omassa vallassanne on lis�ksi nopeudenkin m��r��minen. Jos haluatte,
voitte maleksia verkalleen varjoisilla lehtokujilla, tahi voitte
jalallanne painaa vipusinta siksi kunnes koko maisema h��m�tt��
harmaana silmiss�nne ja teid�n on j�nnitett�v� n�k��nne voidaksenne
laskea ohikiit�v�t virstantolpat tienvierest�."

Mainitsen t�m�n ilmoitusn�ytteen osoittaakseni, ett� me alusta
alkaen t�ht�simme yleishy�dyllisyyteen emmek� v�litt�neet v�h��k��n
"urheiluvaunusta".

Kaikki k�vi kuin taika. Automme saavuttivat yleist� tunnustusta. Ne
olivat lujia, yksinkertaisia ja hyvintehtyj�. Min� suunnittelin yht�
ainoaa yleismallia, mutta minulla ei ollut viel� piirustus t�ysin
selvill� eik� my�sk��n tarvittavia rahoja laitosta varten, joka olisi
tehnyt niiden valmistamisen mahdolliseksi. Minulla ei ollut rahaa
tutkiakseni, mik� aines olisi ollut keveint� ja parasta. Meid�n t�ytyi
tyyty� siihen, mit� oli saatavissa; me hankimme parasta -- mutta meill�
ei ollut mahdollisuuksia toimituttaa tieteellisi� ainestutkimuksia tai
suorittaa niit� itse.

Minun yhti�kumppanini eiv�t katsoneet mahdolliseksi rajoittaa
automobiilejamme yhteen ainoaan tyyppiin. Automobiilialalla seurattiin
polkupy�r�teollisuuden vanhoja menetelmi� ja pidettiin v�ltt�m�tt�m�n�
tuoda joka vuosi markkinoille uusi malli, niin eroava entisist� kuin
mahdollista, jotta ostajat hylk�isiv�t vanhansa ja ostaisivat uuden.
T�t� pidettiin hyv�n� liiketoimena. Se oli sama ajatus, joka saa
naiset niin ahkerasti vaihtamaan hattuja ja pukujaan. On omituista,
kuinka syv�lle juurtunut se ajatus on, ett� liiketoimi ei ole ostajan
tarpeen tyydytt�mist� kerta kaikkiaan, vaan rahan ansaitsemista ensin
yhdell� tavalla ja ostajan houkuttelemista sitten hankkimaan uutta
ja toisenlaista. Minun aatteeni, jota viel� en ollut kyllin kyps�
ilmi tuomaan, oli se, ett� kun oli p��tetty omaksua uusi malli,
pit�isi jokaista muutettua ja parannettua osaa voida k�ytt�� my�skin
vanhassa, jotenka t�m� ei milloinkaan tulisi vanhanaikaiseksi. Minun
kunnianhimoni on rakentaa jokainen koneosa niin hyvin ja niin lujaksi,
ett� ostajan ei koskaan tarvitse ajatella uuden auton hankkimista.
Hyv�n koneen, olkoon mit� laatua tahansa, pit�isi kest�� yht� kauan
kuin hyv�n kellon.

Toisena toimivuonna me hajoitimme voimiamme kolmeen tyyppiin, "B", "C"
ja "F". Hinnat koroitettiin -- ja siit� johtuen me m�imme v�hemm�n
autoja kuin edellisen� vuonna. Niit� meni vain 1,695 kpl. "B"-tyyppi
oli ensimm�inen nelisilinterinen maantieauto, joka joutui markkinoille
ja se kaipasi reklaamia. Kilpa-ajossa voittaminen tai enn�tyksen
saavuttaminen oli siihen aikaan erinomainen reklaami. Min� panin
"Nuolen", vanhan "999":n kaksoisveljen, kuntoon, ja viikkoa ennen
New Yorkin automobiilin�yttely� ajoin sill� itse mailin matkan j��t�
my�ten. En unohda milloinkaan tuota ajoa. J�� n�ytti tasaiselta ja
hyv�lt�, mutta todellisuudessa siin� oli tuontuostakin halkeamia, ja
min� tiesin niiden tekev�n paljon haittaa, kun olin saanut vauhdin
korkeimmilleen. Mutta minulla ei ollut valinnan varaa, vaan panin
vanhan "Nuolen" lent�m��n. Joka halkeaman kohdalla se hypp�si korkealle
ilmaan. Tuskin tiesin, kuinka se j�lleen tuli alas. Kun en lent�nyt
ilmassa, laskin luikua, mutta kuinka olikaan, onnistui minun pit��
oikea suunta ja saavutin enn�tyksen, joka tuli tunnetuksi kautta
maailman! Nyt oli minulle "B"-tyyppi maissa, mutta hintojen korkeus
oli yh� esteen�. Mik��n reklaami sin�ns� ei ajan mittaan voi tehd�
tavarasta kaupaksik�yp��. Liiketoimi ei ole peli�, ja nyt tulemme asian
ytimeen.

Meid�n pieni pajamme oli tullut aivan riitt�m�tt�m�ksi, ja vuonna
1906 otimme liikep��omaamme ulos niin paljon, ett� saatoimme rakentaa
kolmikerroksisen tehtaan, joka ensimm�ist� kertaa antoi meille
tehdasteollisuusmahdollisuuksia. Me aloimme itse valmistaa osan
tarvittavista koneosista, vaikka edelleenkin tilasimme suurimman
osan muilta tahoilta. Vuosina 1905 -- 1906 valmistimme vain kahta
tyyppi�, nelisilinterist� 2,000 ja yksinkertaisempaa 1,000 dollarin
autoa; molemmat olivat edellisen vuoden mallia -- ja myytyjen autojen
lukum��r� aleni ja oli vain 1,599.

Toiset sanoivat t�m�n riippuvan siit�, ett� emme olleet tuoneet uusia
malleja markkinoille, mutta itse uskoin vian olevan siin�, ett�
meid�n automme olivat liian kalliita -- ne eiv�t vedonneet noihin
ostajapiirin 95 prosenttiin. Hankittuani seuraavana vuonna itselleni
osake-enemmist�n muutin menettely�. Vuosina 1906 ja 1907 lakkasimme
tykk�n��n rakentamasta kalliita autoja ja rakensimme kolmea tyyppi�
pika- ja maantievaunuja, joiden rakenteessa ja valmistustavassa ei
ollut eroa, vaan ainoastaan ulkomuodossa. Mutta t�rkeint� oli, ett�
halvin voitiin myyd� 600 dollarilla ja kallein maksoi ainoastaan 750,
ja nyt vasta n�htiin, mit� hinta merkitsee. Me m�imme 8,423 autoa --
l�hes viisi kertaa niin paljon kuin edellisen� vuonna. Enn�tyksen
saavutimme toukokuun 15 p:n� 1906, jolloin olimme kuutena p�iv�n�
panneet kokoon 311 vaunua. Se nousi melkein tuotantokykymme rajojen
yli. Ty�njohtajalla oli edess��n merkitsemisp�yt�, johon h�n veti
liidulla viivan joka kerta kun uusi vaunu oli valmistunut ja j�tetty
koeteltavaksi. P�yt� ei tahtonut riitt�� h�nen liidulleen. Mutta er��n�
seuraavan kes�kuun p�iv�n� me panimme kokoon t�ydet sata vaunua.

Vuonna 1908 luovuimme onnistuneesta ohjelmastamme ja min� tein
piirustukset suureen viidenkymmenen hevosvoiman autoon. Me jatkoimme
my�skin pienempien autojen valmistamista, mutta paniikki vuoden 1907
liikemarkkinoilla ja harrastuksen kiinnitt�minen kalliimpaan, malliin
v�hensiv�t j�lleen menekin 6,398:aan.

Nyt olimme kokeilleet viisi vuotta. Vaunumme alkoivat saada menekki�
Euroopassa, ja automobiililiikkeeksi pidettiin meid�n liikett�mme
eritt�in kukoistavana. Meill� oli runsaasti rahaa, ja me m�imme
k�teisell� ja suoraan ostajalle. Meill� ei ollut mit��n suurehkoja
velkoja ja me toimimme tulojemme mukaan. Min� olen aina pysytellyt
varojeni rajoissa. Minulle ei ole koskaan k�ynyt tarpeelliseksi
j�nnitt�� niit� liiaksi, koska kehityksen v�ltt�m�t�n meno on
sellainen, ett� kun tarkkaavaisuus on kokonaan kohdistettu ty�h�n ja
yleis�n hy�dytt�miseen, niin varoja virtaa paljon nopeammin kuin on
keinoja niiden k�ytt�miseen.

Me olimme my�s hyvin tarkat edustajiemme valinnassa. Niit� oli sangen
vaikea saada, sill� automobiilien kauppaa ei pidetty vakinaisena.
Seh�n oli vain ylellisyystavaran myynti�. Valittuamme parhaat
saatavissa olevat asiamiehet maksoimme heille paremman palkan kuin he
muuten olisivat voineet ansaita. Alussa emme olleet maksaneet suuria
summia palkkoina, mutta me kuljimme eteenp�in koettelemalla, ja kun
olimme asiastamme varmat, noudatimme sit� menettely�, ett� maksoimme
korkeimmat palkat, mutta vaadimme my�skin mahdollisimman parhaan
palveluksen. Asiamiehillemme asettamamme vaatimukset olivat seuraavat:

1. Eteenp�inpyrkiv�, ajanmukainen, liike-el�m�� valppaasti seuraava
mies.

2. Sopiva liikehuoneusto, puhdas ja miellytt�v�.

3. Varasto koneosia, kyllin suuri tyydytt�m��n korjaustarvetta, jotta
jokainen asiamiehen myyntipiiriss� oleva Ford-auto voi pysy� k�ynniss�.

4. Hyvinvarustettu korjauspaja, siin� kaikki korjauksiin ja
tarkistukseen tarvittavat kojeet.

5. Ford-autojen rakenteeseen ja ty�tapaan hyvin perehtyneiden
montt��rien saanti.

6. J�rjestetty kirjanpito ja "follow up"-myyntij�rjestelm�, jonka
avulla aina voi saada yleissilm�yksen liikkeen eri haarojen
taloudellisesta asemasta, varaston suuruudesta ja tilasta, nykyisist�
autonomistajista ja vastaisista myyntimahdollisuuksista.

7. Ehdoton puhtaus huoneistossa. Ei pesem�tt�mi� ikkunoita, p�lyisi�
huonekaluja tai likaisia lattioita.

8. Sopiva kyltti.

9. Sellaisten menetelmien noudattaminen, jotka takaavat ehdottoman
rehellisyyden ja korkean liikemoraalin.

Sit�paitsi annoimme heille seuraavia ohjeita: "Asiamiehell� tai
myyj�ll� tulee olla muistiinkirjoitettuna jokaisen mahdollisen ostajan
nimi myyntipiiriss��n, lukuunottamalla sellaisetkin, jotka koskaan
eiv�t ole ajatelleetkaan hankkia itselleen autoa. Sitten tulee h�nen
joko mieskohtaisesti tai ainakin kirjevaihdolla -- k��nty� kaikkien
n�iden henkil�iden puoleen ja merkit� muistiin, kuinka kukin suhtautuu
asiaan. Jos piiri on siksi suuri, ettei kaikkea t�t� voi tehd�,
todistaa se, ett� alue on liian laaja."

Mutta vaikeuksia kertyi. Meit� h�irittiin yhti�t�mme vastaan nostetulla
oikeudenk�ynnill�, jonka tarkoituksena oli pakottaa meit� toisten
antomobiilitehtaitten trustiin, joka toimi sen v��r�n periaatteen
mukaisesti, ett� automobiileilla oli vain hyvin rajoitetut markkinat
ja ett� oli v�ltt�m�t�nt� hankkia itselleen monopoli. T�m� oli
kuuluisa Selden-juttu, joka nieli suuren osan meid�n varojamme.
Trusti vetosi vanhaan patenttiin, jota oli haettu ennenkuin yleis�
tiesi, mit� automobiilit ylimalkaan olivat, ja kun se my�nnettiin,
olin min� jo vuosikausia ty�skennellyt moottorienk�yt�ss� ja pidin
senvuoksi enemm�n kuin kummana, ett� aatteen, jonka min� olin tehnyt
k�yt�nt��n soveltuvaksi, saisivat yksinoikeudekseen henkil�t, jotka
olivat j�tt�neet aatteen aatteeksi. Ne tehtailijat, jotka olivat
saaneet valmistusluvan patentinomistajilta, alkoivat oikeudenk�ynnin
niin pian kuin huomasivat meid�n olevan moottoriteollisuuden alalla
lukuunotettavan tekij�n. Huolet lis��ntyiv�t, kun piirioikeus vuonna
1909 langetti, tuomion meid�n h�vi�ksemme. Trusti alkoi silloin
ilmoitella ja varoittaa mahdollisia ostajia meid�n autoistamme. Samoin
oli tehty 1903, mutta minulla oli j�rk�ht�m�t�n usko, ett� lopulta
voittaisimme jutun. Min� tiesin, ett� meid�n asiamme oli oikea,
mutta tuomion langettaminen meit� vastaan oli ankara isku, sill� me
uskoimme, ett� moni ostaja pel�ten selkkauksia viranomaisten puolelta
karttaisi ostamasta meid�n autojamme. Levitettiin huhua, ett� jos
min� h�vi�isin riitajutun, joutuisi jokainen Ford-auton omistaja
syytteeseen. Lausuivatpa muutamat innokkaimmista vastustajistani julki
senkin mielipiteen, ett� ken osti Ford-auton, osti samalla itsellens�
sis��np��sylipun vankilaan, Me vastasimme ilmoituksella, joka t�ytti
nelj� sivua suurissa p�iv�lehdiss�. Me teimme selkoa jutun todellisesta
sis�llyksest�, lausuimme julki lujan luottamuksemme asiamme voittoon
ja sitouduimme antamaan mieskohtaisen takaussitoumuksen jokaiselle
ostajalle silt� varalta, ett� joutuisimme jutussa h�vi�lle.

Luulimme ostajien haluavan k�ytt�� hyv�kseen t�t� takausta, mutta sit�
ei tarvittu. Me m�imme yli 18,000 autoa, melkein kahta vertaa enemm�n
kuin edellisen� vuonna, ja takaussitoumuksen vaatijoita ei luullakseni
ollut enemp�� kuin ehk� viisikymment�.

Tosiasia oli, ett� Ford-auto ja Ford-yhti� t�st� oikeudenk�ynnist�
saivat suurenmoisen reklaamin. Me olimme vainottu puoli, ja meill�
oli yleis�n my�t�tunto puolellamme. Trusti omisti seitsem�nkymment�
miljoonaa dollaria -- meill� ei alussa ollut edes puolta t�t�
summaa tuhansissa. Min� en milloinkaan ep�illyt lopullista
tulosta, mutta se oli joka tapauksessa ollut p��mme p��ll� killuva
Damokleen-miekka. T�m�n oikeudenk�ynnin jatkaminen oli ep�ilem�tt�
typerimpi� tekoja, mihin mik��n amerikkalainen liikemiesryhm�
on tehnyt itsens� vikap��ksi. Min� katson onneksi maan kaikille
automobiilitehtailijoille, ett� me lopuksi voitimme jutun ja ett�
trusti lakkasi n�yttelem�st� mainittavaa osaa liike-el�m�ss�. Me olimme
1908, t�st� oikeudenk�ynnist� huolimatta, ehtineet niin pitk�lle, ett�
min� saatoin ryhty� valmistamaan sit� autotyyppi�, jonka tahdoin saada
markkinoille.




V luku.

VALMISTUKSEN JA MYYNNIN SALAISUUS.


En esit� t�ss� Ford-yhti�n historian ��riviivoja mink��nlaisista
mieskohtaisista syist�. En sano: "mene sin� ja tee samaten". Min�
koetan vain todistaa, ett� tavalliset kauppaperiaatteet eiv�t aina
ole parhaat. Tulen nyt siihen kohtaan, jossa kokonaan poikkesin
tavallisesta menettelyst�. Siit� ajankohdasta alkaa yhti�n harvinainen
menestys.

Yleens� olimme kulkeneet samoja teit� kuin muutkin t�ll� alalla.
Meid�n automobiilimme oli mutkattomampi kuin mik��n muu. Meill� ei
ollut yht��n vieraita rahoja yrityksess�. Mutta lukuunottamatta n�it�
kahta seikkaa emme oikeastaan eronneet muista autoyhti�ist� paitsi
ehk� siin�, ett� meill� oli ollut jonkun verran enemm�n menestyst�
ja ett� olimme ankarasti noudattaneet k�teisen, maksun periaatetta,
sijoittaen s��st�n liikkeeseen ja yll�pit�en suurta kassaylij��m��.
Meid�n autojamme esiintyi kaikkialla kilpailuissa. Me ilmoittelimme
ja kannustimme myynti�. Paitsi rakenteen yksinkertaisuutta oli
p��asiallinen ero siin�, ett� meid�n automme ei ollut yksinomaan
"huviauto". Meid�n automme oli tosin yht� paljon huviauto kuin mik�
tahansa muu markkinoilla esiintyv�, mutta me emme panneet mit��n painoa
pelkille ylellisyysominaisuuksille. Me olimme valmiit suorittamaan sen
ty�n, jota ostaja saattoi haluta, ja rakentamaan erikoisauton sille,
joka tahtoi maksaa hinnan. Meill� oli kukoistava liikeyritys. Me
olisimme voineet asettua lep��m��n ja sanoa:

"Nyt olemme perill�. Nauttikaamme siit�, mit� olemme saavuttaneet."

Ja paljon todella puhuikin t�m�n kannan puolesta. Muutamat osakkaat
s�ik�htiv�t, kun tuotantomme nousi sataan autoon p�iv�ss�. He tahtoivat
est�� minua tuhoamasta yhti�t�, ja kun vastasin, ett� sata autoa
p�iv�ss� oli vain pikkuasia ja ett� toivoin ennen pitk�� voivani
valmistaa tuhannen p�iv�ss�, �llistyiv�t he sanomattomasti ja -- kuten
minulla on syyt� luulla -- aikoivat vakavissaan ryhty� oikeudellisiin
toimenpiteisiin. Jos olisin noudattanut yhti�kumppanieni keskuudessa
vallitsevaa mielipidett�, olisin pysytt�nyt tuotannon sellaisena
kuin se oli, sijoittanut rahastojamme komeaan hallintorakennukseen,
koettanut aikaansaada sopimuksia sellaisten kilpailijain kanssa, jotka
tuntuivat ylen toimeliailta, tehnyt uusia malleja houkutellakseni
yleis�� ja siirtynyt tyyneksi, kunnioitettavaksi kansalaiseksi, jolla
oli tyyni, kunnioitettava liike.

Kiusaus pys�hty� ja takertua siihen, mit� on saavutettu, on t�ysin
luonnollinen. Min� voin varsin hyvin ymm�rt�� niit�, jotka haluavat
luopua toimeliaasta puuhasta ja vet�yty� mukavaan lepoon ja rauhaan.
Sit� taipumusta en ole itse koskaan tuntenut, mutta voin k�sitt��,
mit� se on -- vaikka minusta on miehen, joka vet�ytyy syrj��n,
kokonaan luovuttava liikkeest�. On n�et olemassa halua vet�yty� pois,
mutta kuitenkin s�ilytt�� hallinto-oikeus. Minun suunnitelmaani ei
semmoinen kuulunut. Menestyksess�mme min� n�in kehoituksen jatkamaan
-- merkin, ett� olimme saavuttaneet aseman, miss� voisimme alkaa
tehd� todellista hy�ty�. N�in� vuosina olin joka p�iv� miettinyt
yleisauton aikaansaantia. Yleis� oli ilmaissut mielens� eri malleista.
Liikenneauto, pika-auto, tiekokeet antoivat erinomaista ohjetta
tarpeellisten muutosten tekoon; ja jo 1905 oli minulla vihdoin
jokseenkin selvill�, mink�laisen sen auton tuli olla, jonka halusin
rakentaa. Mutta minulta puuttui ainesta, joka olisi lujaa olematta
raskasta. Sulasta sattumasta jouduin kuitenkin l�yt�m��n senkin.

Vuonna 1905 otin osaa er��seen Palm Beachissa pidettyyn
moottorikilpailuun. Siell� tapahtui ankara yhteent�rm�ys, jossa
muuan ranskalainen auto meni m�s�ksi. Me olimme tuoneet kilpailuun
"K"-mallin, jossa oli voimakas kuusisilinterinen moottori. Min�
panin merkille, ett� ulkomaisissa autoissa oli pienempi� ja parempia
osia kuin mit� me tunsimme. Tapaturman j�lkeen l�ysin sen paikalta
metallikappaleen, joka tuntui hyvin kevyelt� ja lujalta. Kysyin, mist�
aineesta se oli tehty, mutta kukaan ei tiennyt. Min� annoin kappaleen
apulaiselleni ja sanoin: "Ottakaa selville t�st� kaikki, mit� voitte.
Juuri senlaatuista ainesta me tarvitsemme moottoreihimme."

H�n sai lopulta tiet��, ett� se oli ranskalaista ter�st�, joka sis�lsi
vanadiinia. Me tiedustimme kaikista ter�stehtaista Amerikassa,
mutta miss��n ei osattu valmistaa vanadiiniter�st�. Min� l�hetin
Englantiin noutamaan miest�, joka kykeni valmistamaan t�m�nlaatuista
ter�st�. Seuraava askel oli tehtaan hankkiminen, jossa sit� voitiin
valmistaa. Siin� oli uusi pulma, vanadiini kun vaatii 3,000 astetta
Fahrenheitia. Tavallinen sulatusuuni ei voi aikaansaada yli 2,700
asteen. L�ysin pienen ter�stehtaan Cantonissa, Ohiossa, ja tarjouduin
vastaamaan tappioista, jos yht� uunia k�ytett�isiin meid�n laskuumme.
Omistajat suostuivat. Ensimm�inen sulatus ep�onnistui. Vain v�h�inen
m��r� vanadiinia j�i ter�kseen. Me koetimme uudelleen ja t�ll�
kertaa menestyksell�. Ennen oli meid�n t�ytynyt tyyty� ter�kseen,
jonka lujuus oli 60 -- 70 tuhatta engl. naulaa neli�tuumaa kohti.
Vanadiinin kautta lis��ntyi kest�vyys 170 tuhanteen naulaan.[Engl.
naula 0,454 kg; tuuma 2,5 cm Fahrenheitin asteikossa, jota yleisimmin
k�ytet��n englanninkielisiss� maissa, vastaa 320 Celsiuksen asteikon
j��tym�pistett� eli 0�. -- Suom.]

Kun sitten olin ottanut selon, miten vanadiinia oli k�sitelt�v�,
otin mallimme hajalleen koetellakseni, mink�lainen ter�s parhaiten
soveltui kuhunkin osaan -- tarvittiinko kovaa ter�st�, vaiko
sitke�� tai joustavaa ter�st�. Ensimm�ist� kertaa luullakseni
mink��n suuren yrityksen historiassa m��r�ttiin kunkin ter�slajin
t�sm�llinen laatu tieteellisesti. Tuloksena oli, ett� valitsimme
kaksikymment� eri ter�styyppi� eri ter�sosia varten. Noin kymmenen
n�ist� oli vanadiiniter�st�. Niin pian kuin tarvittiin lujuutta ja
keveytt�, k�ytettiin vanadiinia. Kaikki ei tietenk��n ole saman
laadun vanadiiniter�st�. Eri laadut vaihtelevat aina kunkin osan
teht�v�n mukaan, onko se kovassa paineessa vai onko se edist�m�ss�
kimmoisuutta -- sanalla sanoen, mit� eri tarpeita yleens� voi tulla
kysymykseen. Ennen n�it� kokeita oli autojen rakenteessa k�ytetty
luullakseni vain nelj�� erilaatuista ter�st�. Jatkamalla kokeilua,
varsinkin l�mp�k�sittelyyn n�hden, olemme viel�kin voineet lis�t�
ter�ksen lujuutta ja siten v�hent�� auton painoa. Er��ss� vertailevassa
kokeessa, jonka Ranskan kauppa- ja teollisuusministeri� vuonna 1910
toimeenpani, ja jolloin otettiin er�s t�rke� osa meid�n vaunumme
rakenteesta ja verrattiin sit� parhaimpana pidetyn ranskalaisen
auton vastaavaan osaan, havaittiin, ett� meid�n ter�ksemme oli joka
koettelussa lujempaa.

Vanadiiniter�s auttoi meit� v�hent�m��n tarpeetonta painoa. Muut
ensiluokkaisen auton ominaisuudet olin jo ajatellut valmiiksi ja
usea niist� oli jo otettu k�yt�nt��nkin. Joka kohdan rakenteessa
tuli olla tasasuhteisen. Ihmisi� kuolee senvuoksi, ett� joku osa
antaa per��n. Koneita murskaantuu sent�hden, ett� muutamat osat ovat
heikompia kuin toiset. Osa yleist� k�yt�nt�� varten tarkoitetun auton
rakentamisprobleemia onkin se, ett� kaikki osat mik�li mahdollista
ovat yht� lujat tarkoitukseensa n�hden. Oli my�skin suojeltava
autoa poropeukaloita vastaan. Se ei ollut mik��n helppo asia, sill�
bensiinimoottori on koko arkaluontoinen koje, ja kaikenn�k�isill�
konesepill� on lukemattomia mahdollisuuksia saada aikaan h�iri�it�.
Mutta min� koetin p��st� sille kannalle, ett� saatoin sanoa:

"Kun Ford-auto menee rikki, on syy minun."

Ensimm�isest� kerrasta alkaen, kun automobiili n�kyi kaduilla, oli
minulla selvill�, ett� siit� oli tuleva tarvekalu. T�m� tuntemus
ja vakaumus se minua johti -- t�t� ainoata tarkoitusta varten --
rakentamaan autoa, joka vastaisi kansan laajain kerrosten tarpeita.
Koko minun pyrkimykseni oli silloin ja on viel� kohdistettu yhden
auton, yhden mallin aikaansaantiin. Vuosi vuodelta on pyrint�n�ni
ollut ja on yh� parantaminen, hienontaminen ja t�ydellist�minen -- yh�
halvempaan hintaan. Yleisautolla t�ytyy olla seuraavat ominaisuudet:

1. Aineksen on taattava kest�vyys k�yt�nn�ss�. Vanadiiniter�s on
lujinta, kovinta ja sitkeint� kaikista ter�slajeista. Se muodostaa
vaunujen pohjan ja yl�keh�n. Se on siihen parasta ter�st�, mit� on
olemassa, hintaan katsomatta.

2. Hoidon yksinkertaisuus, sill� kansan enemmist� ei ole mekaanikkoja.

3. Riitt�v� voima.

4. Ehdoton luotettavuus -- autojen erilaisen k�yt�n ja ajoteiden
erilaisen laadun vuoksi.

5. Keveys. Ford-auton oma paine on tuskin 7,95 naulaa kuutiotuuman
silinterivolyymi� kohti. Se on yksi syy, mink� vuoksi Ford-autot
aina "menev�t eteenp�in", milloin ja miss� tahansa -- l�pi hiekan ja
saven ja loan, l�pi lumen ja veden, yl�s m�ki� ja poikki peltojen ja
tiett�mien tasankojen.

6. Kontrolli -- niin ett� kuljettajalla on vauhti aina hallittavanaan,
ett� h�n voi varmana ja tyynen� odottaa jokaista vaaraa, joka kohtaa
kaupunginkatujen tungoksessa tai vaikeakulkuisilla teill�. Fordin
planetaarinen siirto antoi t�m�n kontrollin ja kuka hyv�ns� saattoi
k�ytt�� sit�. T�m� seikka se on synnytt�nytkin sananparren: "Fordia voi
ajaa kuka tahansa." Sen voi k��nt�� ymp�ri melkein miss� tahansa.

7. Jota raskaampi auto on, sen enemm�n polttoainetta ja �ljy�
se tarvitsee k�ytt��n, jota pienempi paino, sen pienemm�t ovat
hoitokustannukset. Alussa esitettiin Ford-auton keveytt� moitteena sit�
vastaan. Se puhe on nyt mykistynyt.

Se tyyppi, johon p��dyin, sai nimekseen "T-malli". Jos se n�ytt�isi
alkavan saada menekki�, kuten uskoin, aioin pit�� sit� ainoana mallina
ja ryhty� varsinaiseen suurtuotantoon. Sen suurimpana ansiona oli
sen yksinkertaisuus. Siin� oli vain nelj� p��osaa: moottori, kehys,
etu- ja taka-akseli. Kaikkiin n�ihin oli helppo p��st� k�siksi ja
ne olivat niin rakennetut, ettei niiden korjaukseen tai korvaukseen
tarvittu mit��n erikoista taitavuutta. Uskoin jo silloin, vaikka en
siit� paljoa puhunut, aate kun oli viel� niin uusi, ett� pit�isi olla
mahdollista saada osat niin yksinkertaisiksi ja halvoiksi, ett� kallis
k�sinkorjausty� tulisi kokonaan tarpeettomaksi. Osat valmistettaisiin
niin halvalla, ett� olisi halvempaa ostaa uusia kuin korjata vanhoja.
Niit� olisi saatavissa rautakaupoista niinkuin nauloja ja ruuveja.
Min� katsoin velvollisuudekseni tehd� auton rakenne niin per�ti
yksinkertaiseksi, ett� jokainen saattoi sen ymm�rt��.

T�m� periaate vaikuttaa kumpaankin suuntaan ja on p�tev� kaikissa
suhteissa. Jota mutkattomampi esine on, sen helpompi se on tehd�, sen
halvemmalla voi sen myyd� ja sit� enemm�n sit� siis my�skin voidaan
ostaa.

Kun teknilliset yksityiskohdat tuskin saattanevat huvittaa suurempaa
lukijakuntaa, en huoli syventy� eri malleihin, joita tein kaikkiaan
kahdeksan, ennenkuin lopullisesti p��dyin nykyiseen Ford-vaunuun,
T-malliin.

T�ss� mallissa ei oikeastaan ole ainoatakaan ominaisuutta, jota ei jo
jossakin edellisess� ollut. Jokainen yksityiskohta oli siis t�ysin
koeteltu k�yt�nn�ss�. Ei tarvinnut siis olla ep�tiedossa, onnistuisiko
malli. Sen t�ytyi onnistua. Mit��n muuta mahdollisuutta ei ollut,
sill� se ei ollut p�iv�ss� tehty. Se sis�lsi kaikki, mit� min� silloin
kykenin panemaan autoon, ynn� lis�ksi sen aineksen, jota nyt saatoin
saada ensimm�ist� kertaa. Me l�hetimme T-mallin markkinoille 1908-1909.

Yhti� oli silloin viiden vuoden vanha. Alkuper�inen tehdas oli
k�sitt�nyt 0,28 eekkeri�. [1 acre = 40,5 aaria. -- Suom.] Meill� oli
ensimm�isen� vuonna ty�ss� keskim��rin 311 henke�, rakensimme 1,708
autoa ja perustimme yhden haaraosaston. Vuonna 1908 oli tehdasalue
laajentunut 2,65 eekkeriin ja me omistimme tehdasrakennuksen.
Ty�miehi� oli keskim��rin 1,908. Me rakensimme 6,181 autoa ja meill�
oli nelj�toista haaraosastoa. Se oli, niinkuin jo olen sanonut,
eteenp�inmenev� liike.

Vuosina 1908-1909 jatkoimme R- ja S-mallien, nelisilinteristen
pika-autojen ja maantieautojen valmistamista, jotka ennen olivat olleet
niin suosituita ja joita myytiin 700-750 dollarista. Mutta T-malli
teki niist� pian lopun. Me m�imme 10,607 autoa -- suuremman m��r�n kuin
mik��n autotehtailija milloinkaan oli myynyt. Matkailuauton hinta oli
850 dollaria. Kaupunkiautoksi samalle keh�lle sovitettuna se maksoi
1,000, maantievaunuksi 825, umpivaunuksi 950 ja kuomuvaunuksi 950
dollaria.

T�h�n aikaan minulle selveni, ett� nyt oli uudet periaatteet pantava
toimeen t�ydellisesti. Ennenkuin olin ilmaissut aikomustani olivat
j�lleenmyyj�ni, joita saavutetut tulokset kannustivat, uumoilemassa
viel� suurempia kauppoja, jos vain toimittaisin markkinoille useampia
malleja. On omituista, kuinka kohta, kun jollakin tavaralla on
menestyst�, heti ajatellaan, ett� se onnistuisi viel� paremmin, jos
se olisi vain toisenlainen. On olemassa taipumus apinoida eri tyylej�
ja t�rvell� hyv� tavara sit� muuttamalla. J�lleenmyyj�t vahvensivat
itsepintaisesti n�iden lukua. He kuuntelivat noita viitt� prosenttia
erikoisostajia, jotka selittiv�t heille, mit� tahtoivat, ja unohtivat
tykk�n��n ne yhdeks�nkymment�viisi prosenttia, jotka vain ostivat
nirsoilematta. Ei mik��n liike voi menesty�, jollei kiinnitet�
mit� suurinta huomiota valituksiin ja ehdotuksiin. Jos jostakin
viasta huomautetaan, on sit� heti tutkittava, mutta kun huomautus
koskee ainoastaan tyyli�, t�ytyy ottaa selko, eik� se ehk� ole vain
asianomaisen omakohtainen oikku. Myyj�t antavat aina helposti per��n
oikuille, sen sijaan ett� hankkisivat riitt�v�t tiedot kauppaamastaan
tuotteesta ja voisivat selitt�� oikkuilijalle, ett� meid�n tarjoamamme
t�ytt�� kaikki vaatimukset -- edellytt�en tiett�v�stikin, ett� tavara
todella on sellaista.

Ilman edell�k�yp�� varoitusta ilmoitin sitten er��n� p�iv�n� 1909,
ett� me vastedes rakentaisimme vain yht� mallia, ett� t�m� malli olisi
T-malli, ett� kaikkien autojen kori tulisi olemaan aivan samanlainen,
ja huomautin viel�: "Jokainen ostaja voi saada autonsa sen v�riseksi
kuin haluaa, edellytt�m�ll� ett� h�n haluaa sen mustaksi."

En voi sanoa kenenk��n juuri riemastuneen. Myyj�t eiv�t tietenk��n
voineet ymm�rt�� niit� etuja, mink� yhden ainoan mallin valmistaminen
tuottaisi tehtaalle. Siit�, asian puolesta he eiv�t v�litt�neetk��n.
He katsoivat, ett� tuotantomme oli hyv� sellaisena kuin se oli, ja
sangen vakiintunut oli k�sitys, ett� hintojen alennus vahingoittaisi
myynti�, ett� hyv�� tavaraa haluavat ostajat pel�styisiv�t eik� heid�n
sijalleen saisi toisia ostajia. K�sitys automobiilin merkityksest� ei
silloin viel� ollut selv�sti tajuttuna. Auton omistamista pidettiin
viel� ylellisyyten�. Tehtailijat tekiv�t parhaansa levitt��kseen t�t�
k�sityst�. Muutamat ovelat neropatit keksiv�t sanan "huviauto" ja juuri
huvipuolta korostettiin ilmoituksissa erikoisesti. Myyjill�mme oli
huomautuksiinsa t�ysi syy ja varsinkin sen j�lkeen kun ilmoitin:

"Aion rakentaa kansan suuren enemmist�n auton. Se on oleva kyllin suuri
perhett� varten, mutta my�skin kyllin pieni, jotta yksi henkil� voi
sit� hoitaa ja k�sitell�. Se tehd��n parhaista aineista, sen rakentavat
parhaat ty�miehet, mit� saada voi, ja niin yksinkertaisen kaavan mukaan
kuin nykyinen insin��ritaito voi aikaansaada. Mutta sen hinta on oleva
niin alhainen, ett� jokainen, jolla on kohtalainen vuosipalkka, kykenee
sen hankkimaan ja perheineen nauttimaan muutamien onnellisten tuntien
siunausta Jumalan vapaassa, kauniissa luonnossa."

T�m� ilmoitus her�tti jonkin verran hilpeytt�. Yleinen arvostelu oli:

"Jos Ford tekee t�m�n, niin tulee h�nen liikkeest��n puolessa vuodessa
loppu."

Yleinen mielipide oli, ett� hyv�� autoa ei voitu rakentaa halpaan
hintaan ja ettei miss��n tapauksessa kannattanut myyd� niin halvalla,
kun ainoastaan varakkaat henkil�t ostivat autoja. Yli kymmenentuhannen
auton myynti 1908-1909 oli saanut minut vakuutetuksi siit�, ett�
tarvitsimme uuden tehtaan. Meill� oli jo yksi suuri uudenaikainen
tehdas Piquette Streetin varrella. Se oli yht� hyv�, ehk�p� pikkuista
parempikin kuin mik��n muu autotehdas maassamme. Mutta minusta tuntui
mahdottomalta, ett� se riitt�isi tulevia v�ltt�m�tt�mi� tarpeita
varten, ja siksip� ostin kuusikymment� eekkeri� Highland Parkista,
mink� silloin katsottiin olevan kaukana maalla Detroitin ulkopuolella.
Niin suuren maa-alan osto ja suuremman tehtaan rakentamisaie her�tti
h�mm�styst�. Kysyttiin jo:

"Kuinkahan pian Ford lent�� ilmaan?"

Mene tied�, kuinka monta kertaa se kysymys sitten on tehty. Sit� on
kysytty vain sen vuoksi, ettei ole voitu k�sitt��, ett� periaate se
on pikemminkin kuin henkil�, joka ty�n tekee, ja periaate on niin
yksinkertainen, ett� se tuntuu salamyhk�iselt�.

1909-1910 koroitin hiukkasen hintaa voidakseni maksaa uuden maa-alan
ja rakennukset. T�m� on aivan oikeutettua ja p��tyy ostajan eduksi eik�
p�invastoin. Muutama vuosi sitten tein samalla tavalla, tai oikeammin:
silloin j�tin tavallisen vuotuisen hinnanalennuksen tekem�tt�
voidakseni rakentaa River Rougen haaratehtaan. Olisinhan voinut lainata
puuttuvat summat, mutta siit� olisi liikkeelle tullut alituinen taakka,
joka olisi rasittanut kaikkia seuraavia autoja. Kaikkien mallien
hintaa koroitettiin 100 dollaria, lukuunottamatta maantieautoa, jota
koroitettiin vain 75 dollaria, sek� kuomuvaunua ja kaupunkiautoa,
joiden hintoja koroitettiin 150 ja 200 dollaria. Me m�imme 18,664
autoa, ja sitten 1910-1911 alensin -- n�in saadun helpotuksen johdosta
-- matkailuauton 950 dollarista 780 dollariin ja m�in 34,528 autoa.
T�m� on alku s��nn�lliseen autojen hinnan alentamiseen, huolimatta
lis��ntyneist� aineskustannuksista ja korkeammista ty�palkoistakin.

Verrattakoon vuotta 1908 vuoteen 1911. Tehdasaluetta lis�ttiin
2,65 eekkerist� 32 eekkeriin. Ty�miesten lukum��r� nousi 1,908:sta
4,110:een ja tuotanto lis��ntyi hiukan yli kuudesta tuhannesta l�hes
kolmeenkymmeneenviiteen tuhanteen autoon. Ty�miesten lukum��r�n lis�ys
on kuten n�kyy paljon pienempi kuin tuotannon.

Me olimme, niin n�ytti, miltei yhdess� p�iv�ss� siirtyneet
suurtuotantoon. Kuinka se tapahtui?

Yksinkertaisesti sovelluttamalla v�ltt�m�t�nt� periaatetta. K�ytt�m�ll�
j�rkev�sti j�rjestetty� voimaa ja koneistoa. Pieness�, pime�ss�
pajassaan er��n syrj�kadun varrella oli muuan vanha mies vuosikausia
vuoleskellut kirvesvarsia. H�n teki ne sopivasta puusta alkeellisilla
ty�kaluilla. Jokainen varsi mitattiin ja punnittiin huolellisesti.
Niiss� ei ollut kahta samanlaista. Taipeen piti tarkoin sopia k�teen ja
seurata puunsyiden suuntaa. Aamusta varhain my�h��n iltaan ahersi ukko.
H�n valmisti keskim��rin kahdeksan vartta viikossa ja sai puolentoista
dollaria kappaleelta. Usein j�i joitakin varsia menem�tt� kaupaksi
jonkin ep�tasaisuuden vuoksi.

Nyky��n voi ostaa paremman kirvesvarren, koneellatehdyn, muutamalla
sentill�. Ne ovat kaikki samanlaisia ja jokainen erikseen erinomainen.
Uudet menetelm�t, suuressa mittakaavassa sovellettuina, eiv�t
ainoastaan ole alentaneet kirvesvarren hintaa mit�tt�m��n murto-osaan
entisest�, vaan my�skin sanomattomasti parantaneet tuotetta.

N�iden samojen menetelmien sovelluttaminen Ford-auton valmistuksessa
alensi hinnan heti alussa ja paransi samalla laadun. Me kehitimme
sanalla sanoen er�st� aatetta. Liikkeen ytimen� voi olla joku aate.
Joku keksij� tai �lyk�s ty�mies keksii uuden ja paremman tavan
tyydytt�� jotakin ihmisten ilmeist� tarvetta; aate havaitaan hyv�ksi
ja ihmiset haluavat sit� k�ytt�� hyv�kseen. Sill� tavoin yksi ainoa
henkil� aatteensa tai keksint�ns� kautta antaa ytimen jollekin
liikeyritykselle. Mutta sellaisen yrityksen keh�n ja laajuuden
luomisessa ovat osallisia kaikki, joilla on sen kanssa jotakin
tekemist�. Ei kukaan liikemies voi sanoa: "Min� rakensin t�m�n
liikkeen", jos h�n sen rakentamiseen on tarvinnut tuhansien miesten
apua. Se on yhteistuotantoa. Jokainen, joka siin� on toimessa, on
jollakin tavoin sit� auttanut. Tuotteliasta ty�t� tekem�ll� he tekev�t
ostavalle maailmalle mahdolliseksi alati saada senlaatuiset tarpeensa
tyydytetyksi, joiden tyydytt�mist� yritys tarkoittaa, ja sill� tavoin
he kaikki auttavat pit�m��n pystyss� tehdasta, kauppaliikett�, tavaraa,
joka antaa heille toimeentulon. Sill� tavoin kasvoi meid�n yhti�mme, ja
seuraavassa luvussa kerron kuinka se tapahtui.

T�ll�v�lin oli Fordin-tehdas tullut yleismaailmalliseksi. Meill�
oli haaraosastoja Lontoossa ja Australiassa. Me l�hetimme tavaraa
kaikkiin maailman osiin, ja varsinkin Englannissa aloimme olla melkein
yht� hyvin tunnettuja kuin Amerikassa. Automme saattaminen Englannin
markkinoille kohtasi ensin vaikeuksia sen vuoksi, ett� amerikkalainen
polkupy�r� oli siell� ep�onnistunut. Siit� p��tettiin, etteiv�t mitk��n
amerikkalaiset kuljetusneuvot soveltuneet Englannin markkinoille.
Kaksi kappaletta A-mallia joutui Englantiin 1903. Sanomalehdet eiv�t
suostuneet niit� edes mainitsemaan. Automobiiliasiamiehet eiv�t
tahtoneet kiinnitt�� niihin yht��n huomiota. Kuiskailtiin aineksen
olevan sit� laatua, ett� ostaja sai katsoa itse��n onnelliseksi, jos
auto kesti kaksi viikkoa. Ensimm�isen� vuonna saatiin myydyksi ehk�
tusina; toisena kenties hiukan enemm�n. Ja min� voin sanoa A-mallin
maineeksi, ett� useimmat niist� ovat viel�, l�hes kahdenkymmenen vuoden
kuluttua, k�yt�nn�ss� Englannissa, muodossa tai toisessa.

Asiamiehemme antoi v. 1905 C-mallimme ottaa osaa Skotlannin
kest�vyyskokeisiin. Siihen aikaan olivat n�m� kokeet suositumpia
Englannissa kuin nopeuskilpailut. Kenties oli alettu ymm�rt��, ett�
auto ei ollut vain leikkikalu. Skotlantilaiset kokeet k�sittiv�t
yli 800 mailia m�kist� ja hankalaa tiet�. Ford tuli perille vain
yhden pakollisen pys�yksen keskeytt�m�n�. T�m� tulos antoi vauhtia
myynnille Englannissa. Samana vuonna otettiin Fordin taksa-autoja
ensimm�isen kerran k�yt�nt��n Lontoossa. Autot olivat kest�neet kokeen
ja saavuttaneet luottamusta. Brightonista tehtiin uusi huomattava
kest�vyyskoe Ford-vaunuilla. Tuloksena oli, ett� sin� vuonna myytiin
kuusisataa autoa. Vuonna 1911 ajoi Henry Alexander T-mallilla 4,000
jalkaa korkean Ben Nevis-vuoren huipulle. Sin� vuonna myytiin
Englannissa 14,060 autoa, eik� sittemmin ole huomattu tarpeelliseksi
toimeenpanna mit��n n�yt�ksi�. Me avasimme vihdoin oman tehtaan
Manchesterissa; alussa oli se ainoastaan kokoonpanopaja, mutta vuosien
kuluessa olemme ryhtyneet valmistamaan yh� useampia auton-osiakin
paikalla.




VI luku.

TUOTANTOTAPAMME.


Jos uusi menetelm� s��st�isi kymmenen prosenttia aikaa tai lis�isi
ty�ntulosta kymmenell� prosentilla, niin merkitsee sen k�ytt�m�tt�myys
aina kymmenen prosentin lis�menoa. Jos jonkin henkil�n aika maksaa
viisikymment� sentti� tunnissa, merkitsee kymmenen prosentin s��st�
viitt� sentti� tunnissa. Jos pilvenpiirt�j�n omistaja voisi lis�t�
tulojansa kymmenell� prosentilla, maksaisi h�n mielell��n puolet
lis�yksest� vain saadakseen tiet��, mill� tapaa. Syyn�, ett� h�n
omistaa pilvenpiirt�j�n, on, ett� tiede on osoittanut erin�isten
ainesten m��r�tyll� tavalla k�ytettyin� voivan s��st�� tilaa ja
lis�t� vuokratuloja. Kolmikymmenkerroksinen talo ei tarvitse enemp��
maata kuin viisikerroksinen. Jos s��stet��n kymmenen askelta p�iv�ss�
kultakin kahdestatoista tuhannesta ty�apulaisesta, on s��stetty
viisikymment� mailia tuhlattua tarmoa ja hy�dyt�nt� liikkumista.

N�ille periaatteille rakennettiin minun tuotteitteni valmistus.
K�yt�nn�llisesti puhuen ne syntyiv�t kaikki itsest��n. Aluksi koetimme
saada koulutettuja koneenrakentajia. Mik�li tuotanto kasvoi, k�vi
selv�ksi, ett� oli mahdotonta saada riitt�v�sti metallity�l�isi�, mutta
my�skin, ett� tuotantoon ei v�ltt�m�tt�m�sti tarvittu koulutettuja
ty�l�isi�, ja t�st� kehittyi periaate, jota tuonnempana esit�n
perusteellisesti.

On itsest��n selv��, ett� ihmisten enemmist� ei kykene henkisesti --
vaikka kykeneekin ruumiillisesti -- hankkimaan itselleen saaliista
toimeentuloa. Toisin sanoen, he eiv�t kykene omin k�sins� hankkimaan
riitt�v�� m��r�� niit� v�lineit�, joita t�m� maailma tarvitsee,
kyet�kseen vaihtamaan omaa tuotantoansa niihin v�lineihin, joita
he itse tarvitsevat. Min� olen kuullut sanottavan, ja min� luulen
itse asiassa sen olevan hyvin tavallisen k�sityksen, ett� me olemme
ottaneet ty�st� pois ammattitaidon. Sit� emme ole tehneet. Me olemme
tuoneet siihen taitoa. Me olemme lis�nneet taitoa suunnitteluun,
liikkeenhoitoon ja ty�kalujenvalmistukseen n�hden, ja t�m�n taidon
tulokset koituvat ammattitaidottoman ty�miehen hyv�ksi. T�t� selit�n
l�hemmin tuonnempana.

Meid�n t�ytyy tajuta ihmisten henkinen varustus erilaiseksi.
Jos jokainen ty� tehtaassamme vaatisi ammattitaitoa, ei tehdas
yksinkertaisesti olisi koskaan syntynytk��n. Riitt�v�� m��r��
ammattitaitoisia miehi� ei olisi voitu kouluttaa sadassa vuodessa.
Miljoona k�sin-ty�skentelev�� miest� ei olisi voinut edes l�himainkaan
suorittaa nykyist� p�ivitt�ist� tuotantoamme. Ei kukaan olisi pystynyt
johtamaan miljoonaa miest�. T�rke�mp�� on, ett� sit�, mink� n�m�
miljoona ammattijohtoa vailla olevaa miest� saisivat aikaan, ei olisi
voitu myyd� sellaiseen hintaan, joka vastaisi ostovoimaa. Ja vaikkapa
olisi mahdollista kuvitella sellaisen ihmispaljouden ker��mist� ja
heid�n johtamistaan ja keskin�ist� yhteistoimintaansa, tarvitsee vain
ajatella, mink� pinta-alan se vaatisi! Kuinka monen ty�miehen aika
menisi, ei tuotantoon, vaan ainoastaan sen puolivalmiin tuotteen
kuljettamiseen paikasta paikkaan, mit� toiset ovat tehneet! Min� en
ymm�rr�, kuinka sellaisissa oloissa olisi ollut mahdollista maksaa
ty�miehille enemp�� kuin kymmenen tai kaksikymment� sentti� p�iv�ss�
-- sill� eih�n tietenk��n ty�nantaja palkkoja maksa. H�n vain v�litt��
rahat. Valmis tavara se on, joka palkat maksaa, ja ty�njohto j�rjest��
tuotannon siten, ett� valmis tavara voi maksaa palkat.

Taloudellisemmat tuotantomenetelm�t eiv�t alkaneet aivan yht� haavaa.
Ne alkoivat v�hitellen -- aivan niinkuin me v�hitellen aloimme itse
tehd� koneittemme osat. T-mallinen moottori oli ensimm�inen, jonka
me teimme itse. Suuret s��st�t alkoivat vaunujen kokoonpanosta ja
ulotettiin sitten toisille osastoille, niin ett� -- vaikka meill�
nyttemmin on ammattitaitoisia mekaanikkoja joukoittain, -- he eiv�t
lainkaan valmista automobiileja; he tekev�t vain toisille helpoksi
valmistaa niit�. Ammattitaitoisia ty�miehist�mme ovat ty�kalusep�t,
koettelijat, koneenrakentajat ja mallintekij�t. He ovat niin etevi�
kuin kukaan ylimalkaan voi olla t�ss� maailmassa -- todellakin niin,
etevi�, ett� heid�n kyky�ns� ei saa tuhlata teett�m�ll� heill�
sellaista, mink� heid�n keksim�ns� koneet voivat tehd� paremmin.
Ty�l�isten p��joukko tulee meille ammattitaidottomana; he oppivat
ty�ns� parissa tunnissa; tai parissa p�iv�ss�. Elleiv�t he opi sit�
t�ss� ajassa, ei heist� tule koskaan olemaan meille hy�ty�. Monet
heist� ovat ulkomaalaisia, eik� heilt�, ennenkuin heid�t otetaan
ty�h�n, vaadita muuta, kuin ett� he ty�ll��n n�ytt�v�t kykenev�ns�
maksamaan yleiskustannukset siit� tilasta, jonka he verstaan lattialla
ottavat. Heid�n ei tarvitse olla ruumiillisesti voimakkaita. Meill�
on t�it�, jotka vaativat suurta ruumiillista voimaa -- mutta ne ovat
ripe�sti v�henem�ss�; meill� on toisia t�it�, jotka eiv�t vaadi
lainkaan voimaa -- t�it�, jotka ruumiinvoiman kannalta voisi suorittaa
vaikka kolmivuotias lapsi.

Perusteellisesti kuvaamatta teknillisi� menetelmi� ei voi selitt��
valmistusten koko kehityst� askel askelelta ja siin� j�rjestyksess�,
miss� kaikki tapahtui. En luule sen olevan yleens�k��n mahdollista,
sill� melkein joka p�iv� tulee jotakin uutta lis��, eik� kell��n
voi olla selkoa kaikesta. Ottakaamme umpim�hk��n esimerkiksi
moniaita muutoksia. Niist� voi saada k�sityksen ei ainoastaan siit�,
mit� tulee tapahtumaan, kun t�m� maailma on saatu j�rjelliselle
tuotantoperustalle, vaan my�skin siit�, kuinka paljon enemm�n me
maksamme tavaroista kuin tarvitsisi, ja kuinka paljoa pienemm�t palkat
ovat kuin niiden pit�isi olla, ja kuinka suuri ala viel� on tutkimatta.
Ford-yhti� on vasta p��ssyt vain pienen matkan alkutaipaletta.

Ford-autossa on noin viisituhatta eri osaa -- ruuvit, mutterit ja
kaikki muut mukaanlaskien. Muutamat n�ist� osista ovat jokseenkin
tilavia, kun taas toiset ovat miltei kellon koneosien kokoisia. Ensi
aikoina me yksinkertaisesti ryhdyimme panemaan konetta kokoon yhdell�
kohtaa lattialla, ja ty�miehemme toivat sinne eri osat sit� mukaa kuin
niit� tarvittiin, aivan samoin kuin taloa rakennettaessa. Kun aloimme
valmistaa eri osia, oli luonnollistakin, ett� sit� varten m��r�ttiin
erityinen osasto tehtaasta, mutta tavallisesti suoritti yksi ty�mies
kaiken sen ty�n, mik� tarvittiin yhden yksityisen osan valmistamiseen.
Tuotannon nopea kasvaminen pani v�kisinkin ajattelemaan, miten
ty�miehet estett�isiin menem�st� toistensa tielle. Ilman johtoa oleva
ty�mies kuluttaa ajastaan ainesten ja ty�kalujen kuljettamiseen enemm�n
kuin ty�ntekoon; h�n saa pienen palkan, koska k�velyurheilu ei ole
mik��n hyvinpalkattu ammatti.

Ensimm�inen edistys kokoonpanon alalla tapahtui, kun aloimme vied�
ty�t� miesten luo, sen sijaan ett� miehet tulivat ty�n luo. Meill�
on nyt kaksi johtavaa periaatetta kaikessa ty�ss�: ett� kenenk��n
ei tarvitse astua askeltakaan, jos se on mahdollista v�ltt��, ja
ett� kenenk��n ei koskaan tarvitse kumartua alas jotakin ottamaan.
Kokoonpanon periaatteet ovat seuraavat:

1. Sijoita ty�kalut ja ty�miehet niin, ett� ty�n kest�ess� jokainen sen
osa valmistettaessa liikkuu mahdollisimman pienen matkan.

2. K�yt� liikkuvia liukuhihnoja tai muita kuljetuslaitteita, jotta
ty�mies saadessaan ty�ns� valmiiksi aina voi j�tt�� tuotteensa samaan
paikkaan -- mink� aina t�ytyy olla sellainen, joka on mukavimmin h�nen
ulottuvillaan ja k�yt� mik�li mahdollista esineiden omaa painoa niiden
siirt�miseksi seuraavalle ty�miehelle edelleenk�sittely� varten.

3. K�yt� kokoonpanevia liukuhihnoja, joita my�ten kokoonpantavat
koneosat voidaan j�tt�� sopivien ulottumien p��h�n.

Kouraantuntuva tulos n�iden periaatteiden noudattamisesta on, ett�
ty�miehen ajattelemispakkoa rajoitetaan ja h�nen liikkeens� supistetaan
v�himp��n mahdolliseen. H�n tekee miltei yksinomaan vain yht� ainoata
asiaa yhdell� ainoalla k�denotteella.

Vaunukorin kokoonpano on ei-mekaanikon mielest� mielenkiintoisin ja
kaiketi tunnetuin kaikista meid�n ty�tavoistamme, ja yhteen aikaan se
olikin kerrassaan t�rke� toimitus. Nyt me kuljetamme osat annoksittain
kokoonpantaviksi.

Huhtikuun alussa 1913 ryhdyimme ensimm�isiin kokeisiimme
kokoonpanevilla liukuhihnoilla. Me koettelimme aluksi magneetin
sijoittamista siirtopy�r��n. Me koetamme ensin kaikkea pieness�
mittakaavassa -- me poistamme kaiken vanhan niin pian kuin olemme
keksineet paremman tavan, mutta meid�n t�ytyy ehdottoman varmasti
tiet��, ett� uusi tapa on parempi kuin vanha, ennenkuin ryhdymme
mihink��n muutokseen.

T�m� oli luullakseni ensimm�inen liikkuva kokoonpanohihna, mit�
milloinkaan on k�ytetty. Aate johtui ylip��ns� niist� katon rajassa
kulkevista vaunuista, joita Chicagon teurastamoissa k�ytet��n
el�inruhojen k�sittelyss� ja paloittelussa. Me olimme ennen
suorittaneet magneetin kiinnitt�misen siirtopy�r��n tavallisen
menetelm�n mukaan. Ty�mies, joka suoritti koko ty�n, voi saada
valmiiksi viisinelj�tt� tai nelj�kymment� kappaletta yhdeks�ntuntisen
ty�p�iv�n kuluessa s.o. h�n k�ytti noin kaksikymment� minuuttia yhteen
kokoonpanoon. Mit� h�n yksin oli tehnyt, jaettiin nyt yhdeks��nkolmatta
temppuun; t�m� v�hensi ajan kolmeentoista minuuttiin kymmeneen
sekuntiin. Sitten kohotimme hihnaa kahdeksan tuumaa -- se oli vuonna
1914 -- ja saimme ajan supistetuksi seitsem��n minuuttiin. Lis�kokeet
alensivat sitten ajan viiteen minuuttiin. Lyhyesti sanoen tulos oli
seuraava: j�rkiper�isen harkinnan avulla on nyt p��sty siihen, ett�
yksi mies kykenee suorittamaan hiukan enemm�nkin kuin nelj� miest� vain
muutama vuosi sitten. T�m� kokemus vahvisti kokoonpanomenetelm�mme
tehokkuutta, ja me k�yt�mme sit� nyt kaikkialla. Moottorin kokoonpano,
jonka ennen suoritti yksi ainoa mies, on nyt jaettu nelj�nyhdeks�tt�
eri ty�miehen kesken, jotka suorittavat saman ty�n kuin ennen
kolminkertainen m��r� miehi�. Ennen pitk�� koettelimme suunnitelmaamme
vaununalustan kokoonpanoon.

Paras tulos, mink� siihen saakka olimme saavuttaneet vaununalustan
kokoonpanossa, oli kaksitoista tuntia kahdeksankolmatta minuuttia
keskim��rin alustaa kohti. Me kokeilimme vet�m�ll� alustaa k�ysill�
ja vipusimilla pitkin kahdensadan viidenkymmenen jalan pituista
hihnaa. Kuusi montt��ri� (kokoonpanijaa) kulki alustan rinnalla
poimien pikkuosat kasoista, jotka oli sijoitettu pitkin hihnaa. T�m�
yksinkertainen koe v�hensi ajan viiteen tuntiin viiteenkymmeneen
minuuttiin alustaa kohti. Alkupuolella vuotta 1914 kohotimme
kokoonpanohihnaa. Me k�ytimme "miehenkorkeudella"-ty�skentelyn
menetelm��; meill� oli hihna, joka oli kuudenkolmatta ja
kolmennelj�nnes tuuman korkeudella permannosta, ja toinen
nelj�nkolmatta ja puolen tuuman korkeudella -- ottaen huomioon
miesten eri pituuden. J�rjestely vy�t�ryskorkeuteen ja viel�kin
laajempi ty�njako siten, ett� kullakin miehell� oli v�hemm�n liikkeit�
teht�v�n�, supisti ty�ajan yhteen tuntiin kolmeennelj�tt� minuuttiin
alustaa kohti. Vain alusta kokoonpantiin silloin kokoonpanohihnalla.
P��llys asetettiin vaunuun "John-R.-kadulla" sill� kuuluisalla kadulla,
joka kulkee l�pi Highland Park-tehtaittemme. Nyt kokoonpannaan koko
vaunu liikkuvilla kokoonpanohihnoilla.

Ei kuitenkaan saa luulla, ett� kaikki t�m� aikaansaatiin yht�
pian kuin se on sanottu. Liikkuvan ty�n nopeus oli huolellisesti
tutkittava; siirtopy�r�n magneettia varten oli hihnan vauhti meill�
ensin kuusikymment� tuumaa minuutissa. Se oli liian paljon. Sitten
koettelimme kahdeksaatoista tuumaa minuutissa. Se oli liian v�h�n.
Lopulta p��dyimme viiteen viidett� tuumaan minuutissa. Meid�n
aatteenamme on, ett� ty�miest� ei saa hoputtaa ty�ss��n -- h�nell�
t�ytyy olla jokainen v�ltt�m�t�n sekunti, mutta ei ainoatakaan
tarpeetonta. Me olemme kokeilun kautta m��r�nneet kuhunkin kokoonpanoon
menev�n ajan, sill� alustan kokoonpanossa saavutettu menestys sai
meid�t v�hitellen luopumaan kaikista edellisist� valmistustavoistamme
ja suorittamaan kaiken kokoonpanon mekaanisesti liukuvilla hihnoilla.
Se hihna esim., jota k�ytet��n alustan kokoonpanoon, liukuu
satayhdeks�nyhdeks�tt� tuumaa minuutissa. Alustan kokoonpanossa on
viisiviidett� eri toimitusta. Ensimm�iset ty�miehet kiinnitt�v�t nelj�
likasuojusta; moottori tulee kymmenenten� toimituksena ja niin edesp�in
kohta kohdalta. Muutamat ty�miehet suorittavat vain yhden tai kaksi
pient� k�siliikett�; toisilla on enemm�n tekemist�. Se ty�mies, joka
asettaa paikalleen ruuvin, ei pane siihen mutteria; se joka sijoittaa
mutterin, ei kierr� sit� kiinni -- se on lopullisesti kiinni ehk�
vasta usean tempun j�lkeen. Toimitusnumerolla 34 saa uusi moottori
bensiinins�; se on sit� ennen saanut voitelunsa; toimitusnumerolla
44 t�ytet��n radiaattori vedell� ja numerolla 45 ajaa vaunu ulos
John-R.-kadulle.

P��asiassa samat aatteet ovat tulleet k�yt�nt��n moottoria
kokoonpantaessa. Lokakuussa 1913 tarvittiin yhdeks�n tunnin
nelj�nkuudetta minuutin ty� moottorin kokoonpanoon; kuusi kuukautta
my�hemmin oli liikkuvaa kokoonpanomenetelm�� k�ytt�m�ll� t�m�
aika supistettu viiteen tuntiin kuuteenkuudetta minuuttiin.
Jokainen erikoisosa ty�st� tehtaissa liikkuu; se voi liikkua
hakasissa ylh��ll�kulkevista siirtoketjuista, jotka tuovat esineit�
kokoonpantaviksi tarkoin siin� j�rjestyksess�, miss� niit� tarvitaan;
se voi kulkea liikkuvalla alustalla tai liukua omalla painollansa;
p��asia on, ett� ihmiset eiv�t nosta tai ty�nn� mit��n, itse ainesta
lukuunottamatta. Ainekset tuodaan sis��n pienill� vaunuilla tai
rattailla, joita pienoiskokoiset Ford-moottorit panevat liikkeeseen ja
jotka ovat kyllin liikkuvaisia ja vikkeli� voidakseen tulla sis��n tai
ulos mist� sivuk�yt�v�st� vain tarvis vaatii. Ei kell��n ty�miehell�
ole mit��n tekemist� mink��n esineen siirt�misess� tai nostamisessa.
Kaikki semmoinen kuuluu eri osastolle -- siirto-osastolle.

Me aloitimme kokoonpanemalla auton yhdess� ainoassa tehtaassa. Sitten,
sit� mukaa kuin aloimme valmistaa koneosia, ryhdyimme jakamaan ty�t�,
niin ett� kukin osasto tekisi vain yht� ty�t�. Tehtaan nykyisen
j�rjestelyn mukaan tekee kukin osasto vain yht� koneosaa tai panee
kokoon yhden koneosan. Kukin osasto on erikseen pikkutehdas. Koneosa
tulee sinne raaka-aineena tai valurautana, kulkee l�pi m��r�ttyjen
koneiden ja l�mp�k�sittelyiden tai muun, mit� tarvitaan, ja l�htee
osastosta valmiissa kunnossa. Vain siirtelyhelpoitusten vuoksi olivat
osastoi sijoitetut yhteen rykelm��n, kun aloimme valmistuksen. Min�
en tiennyt, ett� niin pitk�llemenev�� ty�njakoa voitaisiin tehd�;
mutta sit� mukaa kuin tuotantomme kasvoi, siirryimme itse asiassa
automobiilien teosta niiden osien tekoon. Sitten huomasimme tehneemme
viel� uuden keksinn�n -- sen nimitt�in, ettei l�hesk��n kaikkia
koneosia tarvinnut valmistaa samassa tehtaassa. Kun aloimme itse
valmistaa niit�, pidimme yksinkertaisesti selvi�n�, ett� ne kaikki
piti tehd� samassa tehtaassa -- ett� koko auton valmistusty�n muka
piti olla saman katon alla. Min� olen nyt tullut toiseen k�sitykseen.
Kun rakennamme erin�isi� uusia suuria tehtaita, tapahtuu se vain
siksi, ett� yhden ainoan koneosan valmistuksen t�ytyy tapahtua niin
suunnattomassa mittakaavassa, ett� se vaatii suurta tilaa. Min� toivon,
ett� suuri Highland Park-laitos piankin joutuu valmistamaan vain yht�
tai kahta esinett�. Valaminen on jo viety pois sielt� ja siirretty
River Rougen laitoksiin. Nyt olemme siis menossa takaisin alkuper�iseen
l�ht�kohtaamme -- vain sill� poikkeuksella, ett� me sen sijaan, ett�
ostaisimme koneosat muualta, alamme valmistaa niit� omissa tehtaissamme
muualla.

T�st� kehityksest� on ��rimm�isen suuria seurauksia, sill� se
merkitsee, kuten tuonnempana tulen laajemmin esitt�m��n, ett�
suurituotantoista ja ty�njakoa pitk�lle kehitt�nytt� teollisuutta ei
en�� ole tarvis keskitt�� suuriin laitoksiin kaikkine siirtely� ja
tilaa koskevine hankaluuksineen, joita t�llaisissa laitoksissa syntyy.
Tuhannen tai viisisataa miest� pit�isi riitt�� yhteen tehtaaseen;
silloin ei olisi mit��n pulmaa siit�, miten he p��sev�t ty�h�n tai
ty�st� pois; ei olisi liikat�ysi� asumuksia tai muuta luonnotonta
el�m�ntapaa, mik� johtuu asuntopulasta, jonka t�ytyy synty�, jos
ty�miesten on asuttava kohtuullisen l�hell� hyvin suurta laitosta.

Highland Parkissa on nyt viisisataa osastoa. Laitoksessamme Piquettess�
oli meill� ainoastaan kahdeksantoista osastoa, ja Highland Parkissa oli
meill� niit� ennen vain viisikymment�. T�m� osoittaa, kuinka pitk�lle
olemme p��sseet koneosien rakentamisessa.

Tuskin viikkoakaan kuluu, ilman ett� jonkinlaista parannusta syntyy
koneissa tai ty�tavassa, ja joskus tapahtuu t�m� vastoin sit�, mit�
tavallisesti sanotaan "parhaaksi verstasmenetelm�ksi". Min� muistan,
ett� er�s konetehtailla kerran kutsuttiin neuvottelemaan er��n koneen
rakentamisesta. Yksityiskohtaisessa selityksess� lausuttiin, ett�
tuotannon pit�isi olla kaksisataa tunnissa.

"T�m� on erehdys", sanoi tehtailija, "te tarkoitatte kaksisataa
p�iv�ss� -- eih�n mit��n konetta voi saada tekem��n kahtasataa
tunnissa."

L�hetettiin noutamaan insin��ri�, joka oli tehnyt koneen piirustukset,
ja h�nelle huomautettiin t�t� lukum��r��.

"Kyll� se on oikea", h�n sanoi.

"Se on mahdotonta", sanoi tehtailija vakuuttavasti. "Ei mik��n kone
maailmassa voi tehd� sit� -- se on mahdottomuus."

"Mik� mahdottomuus?" vastasi insin��ri; "jos tahdotte tulla
p��rakennukseen, niin saatte n�hd� koneen, joka sen tekee; me
rakensimme yhden n�hd�ksemme k�yk� se, ja haluamme nyt saada useampia."

Tehdas ei pid� luetteloa kokeista. Ty�njohtajat ja mestarit muistavat,
mit� on tehty. Jos jotakin menetelm�� on kerran koeteltu ja siin�
ep�onnistuttu, muistaa joku sen -- mutta min� en pid� erin t�rke�n�
ett� muistetaan, mit� joku toinen on ennen yritt�nyt tehd�, sill�
silloin saisimme piankin aivan liian paljon sellaista, jota ei voitaisi
tehd�. T�m� on yksi laajojen luetteloiden haittoja. Jos kaikki
erehdykset pannaan kirjaan, saadaan viimein luettelo, joka osoittaa,
ettei ole en�� mit��n yritt�mist� -- vaikka ei ollenkaan ole sanottu,
ett� jos yksi mies on jossakin kokeessa ep�onnistunut, toinen ei voisi
onnistua.

Meille sanottiin, ettemme voisi valaa harkkorautaa
kiertoketju-menettelymme mukaan, ja meill� olisi luullakseni isohko
sarja ep�onnistuneita kokeita muistiinpantavana. Me valamme kuitenkin
siten nyt. Se mies, joka meille ty�n teki, joko ei tuntenut edellisi�
kokeita tai ei niist� v�litt�nyt. Niinik��n sanottiin meille, ett�
oli mahdotonta antaa raudan menn� suoraan masuunista valumuottiin.
Tavallinen menetelm� on, ett� raudasta ensin tehd��n harkkoja, annetaan
niiden lev�t� joku aika ja sulatetaan ne sitten uudelleen valamista
varten. River Rouge-tehtaassa me kuitenkin valamme suoraan uuneista,
jotka t�ytet��n masuuneista. Ep�onnistuneiden kokeiden luettelo --
varsinkin jos se on arvovaltainen ja p�tev� -- est�� sit�paitsi nuorta
miest� kokeilemasta. Monen parhaan tuloksemme olemme saavuttaneet
antamalla hullujen juosta, miss� enkelit eiv�t uskaltaisi k�vell�.

Ei kukaan meid�n miehist�mme ole "asiantuntija". Me olemme sen pahempi
n�hneet tarpeelliseksi p��st� eroon miehest�, niin pian kuin t�m�
luulee olevansa asiantuntija -- koska ei kukaan, joka todella taitaa
ty�ns�, koskaan pid� itse�ns� asiantuntijana. Mies, joka taitaa
ty�ns�, n�kee niin paljon enemm�n tekemist� kuin h�n on tehnyt, ett�
h�n aina pyrkii eteenp�in eik� koskaan jouda ajattelemaan sit�,
kuinka pystyv� ja taitava h�n on. Alituinen eteenp�in ajatteleminen,
alituinen ajattelu koettaa tehd� enemm�n, aikaansaa mielentilan, jolle
mik��n ei ole mahdotonta. Siit� hetkest�, kun joku luulee olevansa
"asiantuntija", k�y sangen moni asia mahdottomaksi.

Min� en tunnusta olevan mit��n mahdottomuuksia. En voi my�nt��,
ett� kukaan tiet�� tarpeeksi mist��n t�m�n maan p��ll� voidakseen
sanoa, mik� on ja mik� ei ole mahdollista. Oikeanlaatuisen
kokemuksen, oikeanlaatuisen teknillisen taidon tulisi avartaa
henkist� laajan�k�isyytt� ja rajoittaa sellaisten asiain lukua,
jotka ovat mahdottomia. Onnettomuudeksi ei n�in ole laita. Useimmat
teknilliset taitajat ja useimmat n.s. kokemuksia tehneet muistavat
entisi� ep�onnistuneita yrityksi� ja sen sijaan, ett� arvioivat n�it�
ep�onnistumisia niiden arvon mukaan, pit�v�t niit� auttamattomina
edistyksen estein�. Jos joku, joka luulee olevansa auktoriteetti, sanoo
ett� t�t� tai tuota ei voida tehd�, on heti joukko ajattelemattomia
kuorossa matkimassa: "Sit� ei voida tehd�".

Ottakaamme esim. valanta. Valanta on aina ollut tuhlaava toimitus ja se
on niin vanhaa perua, ett� sille on kertynyt varasto monia perimyksi�,
jotka tekev�t sangen vaikeaksi ryhty� mink��nlaisiin parannuksiin.
Luulenpa, ett� joku asiantuntija valannan alalla olisi sanonut
-- ennenkuin me aloimme kokeilumme -- ett� se, joka sanoi saattavansa
suuresti supistaa kustannuksia puolen vuoden sis��n, sill� julistaisi
itsens� huijarien kirjoihin.

Meid�n valimomme oli jokseenkin samanlainen kuin kaikki muut valimot.
Kun valoimme ensimm�iset T-mallin silinterit vuonna 1910, tehtiin
valimossa kaikki k�sin; lapioita ja ty�nt�k�rryj� oli ylenm��rin.
Ty� oli silloin joko ammattitaidollista tai tavallista; meill� oli
valajia ja ty�miehi�. Nyt on meill� noin viisi prosenttia t�ysin
ammattitaitoisia valajia ja muovailijoita, mutta muut yhdeks�nkymment�
viisi prosenttia eiv�t ole ammattitaitoisia -- tai, lausuaksemme asian
tarkemmin, heid�n t�ytyy olla taitavia yhdess� ainoassa otteessa,
jonka tuhminkin voi oppia kahdessa p�iv�ss�. Valaminen suoritetaan
kokonaan koneella. Jokaisella koneosalla, joka on valettava, on oma
valutelineens� tai useampia sik�li kuin tuotantosuunnitelma vaatii.
T�m�n telineen koneisto on sovitettu yht� valausta varten; sen kautta
jokainen siihen osaaottava ty�mies tekee vain yhden toimituksen, joka
on aina sama. Telineeseen kuuluu miehen p��t� korkeammalla kulkeva
poikkiparru, johon v�limatkojen p��h�n on ripustettu pieni� kannattimia
valumuotteja varten. Menem�tt� teknillisiin yksityiskohtiin voin
mainita, ett� valumuottien ja mallien valmistus ja j�lkimm�isten
pakkaus toimitetaan telineell� liikkuvalla ty�ll�. Metalli kaadetaan
sis��n toisella paikalla sit� mukaa kuin ty� liikkuu, ja sill� hetkell�
kun muotti, johon metalli on kaadettu, saapuu p��tekohtaan, on se
kylliksi j��htynyt alkaakseen automaattisen vaelluksensa puhdistusta,
viimeistely� ja kokoonpanoa kohti. Ja teline liikuttaa uutta kuormaa.

Ottakaamme esimerkiksi kehitys m�nn�n ja m�nn�nvarren kokoonpanosta.
Vanhoissakin oloissa vei t�m� aikaa vain kolme minuuttia, jostahan
ei tuntunut kannattavan karsia. Oli kaikkiaan kaksi penkki� ja
kahdeksankolmatta ty�miest�; n�m� panivat kokoon sataviisikahdeksatta
m�nt�� ja m�nn�nvartta yhdeks�ntuntisen ty�p�iv�n kuluessa -- mik�
vastaa kolmea minuuttia ja viitt� sekuntia kutakin kohti. Mit��n
tarkastusta ei tapahtunut, ja moni m�nt� ja m�nn�n varsi palasi
takaisin moottorin kokoonpanohihnoilta puutteellisuuden vuoksi. Se on
hyvin yksinkertaista ty�t�. Ty�mies otti pois tapin m�nn�st�, rasvasi
sen, pani kokoon m�nn�n ja m�nn�nvarren, pisti sis��n m�nn�nvarren
p��n, kiristi yht� ja hellitti toista ruuvia. Siin� kaikki. Esimies ei
k�sitt�nyt, miksi sen piti vied� niin pitk� aika kuin kolme minuuttia.
H�n eritteli liikkeet sekuntikello k�dess�. H�n havaitsi, ett� nelj�
tuntia yhdeks�ntuntisesta ty�p�iv�st� k�ytettiin k�velemiseen.
Montt��ri ei liikkunut paikaltaan, mutta h�nen t�ytyi muutella
jalkojansa kootakseen aineksensa ja siirt��kseen valmiin ty�n syrj��n.
Koko ty�ss� suoritti kukin mies kuusi k�denotetta. Esimies teki uuden
suunnitelman; h�n jakoi ty�n kolmeen osastoon: sijoitti siirtohihnan
penkin yl�puolelle ja kolme ty�miest� sen kummallekin puolelle sek�
yhden tarkastusmiehen p��h�n. Sen sijaan ett� yksi mies olisi tehnyt
koko ty�n, teki h�n nyt vain kolmannen osan siit� -- tai niin paljon
kuin taisi tehd� siirtelem�tt� jalkojaan. Ty�kuntaa v�hennettiin
kahdeksastakolmatta nelj��ntoista ty�mieheen. Vanha, kahdeksankolmatta
ty�miehen saavutus oli sataviisikahdeksatta kokoonpanoa p�iv�ss�. Nyt
saa seitsem�n ty�miest� valmiiksi kaksi tuhatta kuusisataa kahdeksassa
tunnissa. Ei tarvitse huomauttaa, mit� siin� s��stet��n.

Kokoonpannun taka-akselin maalaus antoi kerran aihetta huoliin. Oli
tapana upottaa se k�sin emaljiv�ris�ili��n. Se vaati monta otetta
ja kahden miehen ty�n. Nyt tekee yksi mies kaiken t�m�n erityisell�
koneella, joka on piirustettu ja rakennettu tehtaassa. Ty�mies
ripustaa yksinkertaisesti valmiin akselin liikkuvaan ketjuun, joka
nostaa sen v�ris�ili�n p��lle, kaksi vipusinta painaa sitten; tupen
akselinnapoihin, v�ris�ili� kohoaa kuusi jalkaa, akseli peittyy t�ten
kokonaan v�riin, s�ili� palaa entiselle paikalleen ja akseli siirtyy
kuivausuuniin. Koko t�m� otesarja vie nyt t�sm�lleen kolmetoista
sekuntia.

Radiaattorin valmistus on sangen mutkallinen juttu ja sen juottaminen
vaati ammattitaitoa. Radiaattorissa on yhdeks�nkymment�viisi putkea.
N�iden putkien yhteensovittaminen ja juottaminen k�sin on vaivaloinen
ty�, joka vaatii sek� taitoa ett� k�rsiv�llisyytt�. Nyt tehd��n kaikki
koneella, joka voi valmistaa kaksitoista sataa radiaattorinosaa
kahdeksassa tunnissa; sitten juotetaan ne yhteen siten, ett�
siirtohihna kuljettaa ne er��n uunin l�pi. Ei tarvita mit��n
juottosep�nty�t� eik� ammattitaitoa.

Kampikammio liitettiin kokoon pneumaattisilla mittaus vasaroilla,
joiden katsottiin saavuttaneen t�ydellisyyden huipun. Siin� tarvittiin
kuusi miest� vasaran kimpussa ja kuusi pitelem�ss� kammioita, ja
toimitus piti hirvitt�v�� melua. Nyttemmin tapahtuu t�m� ty� sit�
varten rakennetussa automaattisessa puristimessa, jota yksi mies voi
hoitaa, ja ty�tulos on viitt� kertaa suurempi kuin mit� nuo kaksitoista
miest� voivat aikaansaada.

Piquette-tehtaassa oli silinterin valauksen ennen kuljettava
nelj�tuhatta jalkaa ennenkuin se oli valmis; nyt vain hiukan yli
kolmesataa.

Aineksia ei lainkaan liikutella k�sin. Ainuttakaan ty�t� ei suoriteta
k�sin. Jos kone voidaan tehd� automaattiseksi, niin se tehd��n
sellaiseksi. Ainoassakaan ty�ss� me emme koskaan luovu silt� kannalta,
ett� se on teht�v� parhaalla ja halvimmalla tavalla. Ainoastaan noin
kymmenen prosenttia ty�koneistamme on erikoiskoneita; muut ovat
tavallisia koneita, vain erikoiseen teht�v��ns� sovellutettuja. Ja
ne ovat sijoitetut melkein vieretysten. Meill� on useampia koneita
jokaista permantopinnan neli�jalkaa kohti kuin mill��n muulla tehtaalla
maailmassa -- sill� jokainen jalka k�ytt�m�t�nt� tilaa tiet�� tappiota.
Me emme suvaitse sellaista tuhlausta. Ja kuitenkin on niin paljon
tilaa kuin tarvitaan -- kell��n ei ole liikaa tilaa eik� kell��n
liian v�h�n. Ty�toimitusten jakaminen yh� enemm�n ja enemm�n ja ty�n
liikkeess� pit�minen -- siin� on tuotannon salaisuus. Mutta t�ytyy
my�skin muistaa, ett� kaikki koneosat ovat suunnitellut sellaisiksi,
ett� ne voidaan valmistaa yksinkertaisimmalla tavalla. Ent� s��st�?
Vaikka vertaus ei ole aivan kohtuullinen, h�mm�stytt�� se kuitenkin.
Jos me nykyiseen tuotantoomme k�ytt�isimme samaa ty�miesm��r�� autoa
kohti kuin aloittaessamme 1903 -- ja silloin k�ytettiin n�it� ty�miehi�
yksinomaan kokoonpanoon -- tarvitsisimme nyt yli kahdensadantuhannen
miehen ty�voiman. Meill� ei ole t�ytt� viitt�kymment�tuhatta
ty�miest� autotuotannossamme, kun t�m� korkeimmillaan ollen nousee
nelj��ntuhanteen autoon p�iv�ss�!




VII luku.

KONEET JA MIEHET.


Kun niin suuri ihmispaljous kootaan yhteen ty�h�n, tulee kaikkein
kovimmaksi urakaksi vastustaa liian pitk�lle menev�� j�rjestely�
ja siit� johtuvaa virallista muodollisuuskiihkoa. Minun mielest�ni
on tuskin sen vaarallisempaa ominaisuutta kuin se, ett� jollakin
sanotaan olevan erikoinen "j�rjestelynero". Sen tuloksena tavallisesti
on jonkinlainen iso kartta, jossa kuten perheen "sukupuussa"
havainnollisesti n�ytet��n virka-asemain haarautuminen. Puu on t�ynn�
kauniita py�reit� marjoja, ja jokainen marja kantaa miehen tai viraston
nime�. Jokaisen miehen nimen kohdalle on merkitty h�nen virka-arvonsa
ja -velvollisuutensa, joiden ulottuvaisuus on tarkoin rajoitettu h�nen
marjansa ymp�ryskeh�n laajuudella.

Jos pikku pomo tahtoo sanoa jotakin tehtaanjohtajalle, t�ytyy h�nen
esitt�� asiansa ty�kuntansa esimiehen, ty�mestarin, osastop��llik�n
ja kaikkien apulaisjohtajien v�lityksell�, ennenkuin se aikanaan
tulee tehtaanjohtajan tietoon. Luultavasti kuuluu sin� ajankohtana se
asia, mist� h�n halusi puhua, jo menneisyyteen. Vie l�himain kuusi
viikkoa, kunnes kartan vasemmassa alanurkassa olevassa marjassa istuvan
tavallisen ty�miehen sana saapuu niille yksin�isille kukkuloille,
miss� yhti�njohtaja tai hallinnon puheenjohtaja oleilee, ja jos se
ylimalkaan milloinkaan tulee n�iden korkeiden herrain kuuluville, on
se ehtinyt saada mukaansa kokonaisen pinkan arvosteluita, ehdotuksia
ja muistutuksia. Hyvin harva asia joutuu koskaan "virallisesti
harkittavaksi", ennenkuin kauan sen j�lkeen kuin tosi tarve olisi
vaatinut. Vastuullinen asia pohditaan edes ja takaisin, ja kaikkea
omakohtaista edesvastuuta v�ltet��n -- sen vetel�n ajatuksen mukaan,
ett� kaksi p��t� ajattelee paremmin kuin yksi.

Minun mielest�ni ei liiketoimi kuitenkaan ole mik��n kone. Se
on sikerm� ihmisi�, jotka on koottu yhteen tekem��n ty�t� eik�
kirjoittamaan kirjeit� toisilleen. Ei ole v�ltt�m�t�nt�, ett� yksi
osasto tiet��, mit� toinen osasto tekee. Jos mies hoitaa ty�t�ns�,
ei h�nell� ole aikaa askarrella toisen ty�n kanssa. Niiden asia,
jotka suunnittelevat koko ty�n, on katsoa, ett� kaikkien osastojen
ty� k�y hyvin yhteen samaa p��m��r�� kohti. Ei ole tarpeellista pit��
neuvottelukokouksia aikaansaadakseen hyv�� yhteisty�t� yksityisten
ty�ntekij�in tai osastojen kesken. Ei ole v�ltt�m�t�nt�, ett� ihmiset
rakastavat toisiaan, kyet�kseen ty�skentelem��n yhdess�. Liika m��r�
hyv�� kumppanuutta voi itse teossa olla hyvin haitallista, sill� se
voi johtaa siihen, ett� toinen koettaa peitell� toisen vikoja. T�m� on
vahingoksi molemmille.

Kun ollaan ty�ss�, niin on oltava ty�ss�. Kun ollaan vapaana, niin on
oltava vapaana. On turhaa yritt�� sekoittaa yhteen n�it� kahta asiaa.
P��asiana tulee olla, ett� saa ty�ns� tehdyksi ja saa siit� maksun. Kun
ty� on tehty, voi ajatella vapaa-ajan huvituksia, mutta ei ennen. Ja
senvuoksi Fordin tehtaissa ja laitoksissa ei ole ainoatakaan j�rjest��,
ei mit��n erikoisia velvollisuuksia kuulu mihink��n erikoisasemaan,
ei mink��nlaista arvoasteikkoa ja arvovaltaisuutta, sangen v�h�n on
virkanimityksi� eik� lainkaan neuvottelukokouksia. Meill� on vain
sen verran kirjanpitoty�t� kuin on ihan v�ltt�m�t�nt�, ei mit��n
monimutkaista tilastoaherrusta eik� siis mit��n virkahenkisyytt�.
Kaikkien m��r�ysten tulee olla kirjallisia. Se on yksi s��nt�j�mme.
Se riippuu yksinomaan siit� tosiasiasta, ett� itsekunkin tulee
olla vastuussa antamistaan ohjeista; kun ne ovat kirjallisia, ei
kukaan voi yritt��k��n p��st� vastuusta. Ainoa syy, mink� vuoksi
meill� on paremmat konttorihuoneustot hallintorakennuksessa kuin
tehtaissa, on se, ett� konttorihenkil�kunnan ty� vaatii sellaista
huoneustoa, jotta heid�n ty�ns� voidaan suorittaa parhaalla tavalla.
Tehdasty�miesten ty� ei vaadi kirjoitusp�yti�, ja vaikka ty�mestareilla
ja osastojenp��llik�ill� tosiaan on kirjoitusp�yd�t, voisivat he yht�
hyvin olla ilman, sill� he eiv�t k�yt� niit� tuskin koskaan.

Me olemme t�ydellisesti voimaansaattaneet yksil�llisen
vastuunalaisuuden. Ty�mies on t�ysin vastuunalainen ty�st��n.
Sakinjohtaja on vastuunalainen alaisistaan ty�miehist�. Esimies
vastuunalainen ryhm�st��n. Osastop��llikk� vastuunalainen osastostaan.
Tehtaanjohtaja on vastuussa koko tehtaasta. Joka miehen t�ytyy tiet��,
mit� h�nen piiriss��n tapahtuu. Sanoin "tehtaanjohtaja". Oikeastaan ei
semmoista muodollista arvonime� ole. Yksi mies on johtanut tehdasta
jo monta vuotta. H�nell� on rinnallaan kaksi miest�, jotka -- ilman
ett� heid�n teht�vi��n on mill��n tavoin m��ritelty -- ovat ottaneet
suorittaakseen erin�isi� osia ty�st�. N�iden rinnalla on noin puoli
tusinaa muita, jonkinlaisina apulaisina, mutta ilman erikoisesti
m��r�ttyj� teht�vi�. He ovat kaikki luoneet itselleen omat ty�alansa --
mutta heid�n ty�aloillaan ei ole mit��n rajoja. He tarttuvat ty�h�n,
miss� heit� parhaiten tarvitaan.

T�m� voi tuntua umpim�hk�iselt�, mutta sit� se ei ole. Ryhm� miehi�,
jotka kaikki keskitt�v�t voimansa saadakseen jonkin ty�n suoritetuksi,
saa helposti katsotuksi, ett� ty� tulee tehdyksi. Heill� ei ole mit��n
huolta arvovaltansa rajoista, sill� he eiv�t ajattele arvonimi�. Jos
heill� olisi konttorit ja sen sellaiset, k�ytt�isiv�t he ennen pitk��
aikansa konttority�h�n ja miettisiv�t, miksei heill� ole parempaa
konttoria kuin kell��n muulla. Min� luulen, ett� sata dollaria
riitt�isi koko tehtaan konttorivarustusten hinnaksi -- tietenkin
lukuunottamatta kirjanpito-osastoa. Ennen meill� oli verrattain laaja
tilastoj�rjestelm�. Mutta me luovuimme siit�, huomattuamme ett� se
k�vi liian kalliiksi -- ett� numerot tosin olivat sangen hauskoja,
mutta ett� niist� ei syntynyt automobiileja. Tilasto on hy�dyllinen
vain ihmisille, joilla on hyv�� aikaa. Kaikki, jotka ovat meid�n
palveluksessamme, ovat t�hdellisess� ty�ss�.

Kun ei ole arvonimi� eik� jyrk�sti rajoitettua auktoriteettia, ei voi
olla puhettakaan virallisesta muodollisuudesta ja ahdashenkisest�
virkavaltaisuudesta. Kuka ty�mies tahansa voi k��nty� kenen puoleen
tahansa, ja t�m� tapa on niin juurtunut, ett� esimies ei pane
pahakseen, jos ty�mies menee h�nen ohitseen suoraan tehtaanjohtajan
luo. Ty�mies ei tee t�t� juuri milloinkaan, sill� esimies tiet��
yht� hyvin kuin oman nimens�, ett� jos h�n tekee itsens� vikap��ksi
v��ryyteen, niin se tulee hyvin pian ilmi, jolloin h�net erotetaan
esimiehyydest�. Me emme suvaitse mink��nlaatuista v��ryytt�. Niin
pian kuin joku alkaa k�ytt�� v��rin ylemp�� asemaansa, keksit��n se,
ja h�n saa l�hte� tiehens� tai menn� takaisin koneen ��reen. Paljon
tyytym�tt�myytt� tehtaissa johtuu siit�, ett� ylemmiss� asemissa olevat
miehet v��rink�ytt�v�t valtaansa, ja pelk��np�, ett� hyvinkin monessa
tehtaassa on ty�miehen tosiaan mahdotonta saada oikeudenmukaista
kohtelua.

Ty� ja ainoastaan ty� se meill� on ratkaiseva. T�m� on yhten� syyn�
siihen, ettei meill� k�ytet� arvonimi�. Useimmat voivat suoriutua
ty�st�, mutta arvonimi k�y heille ylivoimaiseksi. Arvonimen vaikutus on
varsin omituinen. Sit� on liian usein pidetty merkkin� siit�, ett� sen
omistaja on ty�st� vapautettu. Se on melkein kuin kyltti:

"T�ll� miehell� ei ole muuta teht�v�� kuin kuvitella itse��n t�rke�ksi
ja kaikkia muita ylempiarvoiseksi."

Arvonimen vaikutus on usein haitallinen my�skin muihin kuin kantajaansa
n�hden. Tokkopa lienee sen suurempaa yksityist� mieskohtaisen
tyytym�tt�myyden l�hdett� ihmisten kesken kuin se, ett� nimelliset
johtajat eiv�t aina ole todellisia johtajia. Kaikki tunnustavat
todellisen johtajan -- miehen, joka on luotu suunnittelemaan ja
k�skem��n. Ja kun tapaa todellisen johtajan, jolla on arvonimi, t�ytyy
kysy� joltain toiselta, mik� h�nen arvonimens� on. H�n ei sill� kersku.

Arvonimi� on liiketoimessa k�ytetty liiaksi, ja liiketoimi on siit�
k�rsinyt. Muuan niiden huonoja seurauksia on vastuunalaisuuden
jakaminen arvonimien mukaan, mik� menee niin pitk�lle, ett� se johtaa
vastuunalaisuuden t�ydelliseen h�vitt�miseen. Kun vastuunalaisuus
paloitellaan pieniksi siruiksi ja jaetaan monelle osastolle, joista
kukin on nimellisen p��llikk�ns� alainen, jonka ymp�rill� vuorostaan on
ryhm� pulskalta kalskahtavia alemman asteen nimiherroja, niin on vaikea
l�yt�� ket��n, joka todella tuntee vastuunalaisuutta. Kaikki tiet�v�t,
mit� "syyn poisty�nt�minen" on. T�m� sanontatapa lienee syntynyt
teollisuusj�rjest�iss�, miss� eri osastot aina lykk��v�t vastuuta
luotaan. Jokaisen j�rjest�n terveys riippuu siit�, ett� kukin sen
j�sen -- asemaansa katsomatta -- tuntee kaiken, mik� koskee yrityksen
parasta, koskevan h�nt� itse��n. Rautateit� on joutunut hunningolle
sellaisten virastojen silmien edess�, jotka sanovat:

"Jaa, se ei kuulu meid�n osastollemme. Sit� asiaa hoitaa X-osasto, 100
mailin p��ss� t��lt�."

Ennen aikaan saattoi usein kuulla virkamiehille annettavan neuvoja,
etteiv�t he piiloutuisi arvonimiens� taa. Jo t�llaisen neuvon pelkk�
tarpeellisuus osoittaa oltavan tilassa, jonka parantamiseen tarvitaan
enemm�nkin kuin vain neuvoja. Ja parannus on juuri -- arvonimien
lakkauttamisessa. Joku kyll� voi olla juriidisesti v�ltt�m�t�n; pari
voi olla hy�dyllist�, jotta yleis� tiet��, miten sen on ryhdytt�v�
kauppoihin asianomaisen yrityksen kanssa, mutta kaikkien muiden suhteen
on paras keino yksinkertaisesti: "pois ne!"

Itse asiassa on yleinen liikeasema juuri nyky��n sellainen, ett�
arvonimest� ei l�hde suurtakaan arvoa. Ei kenenk��n tee mieli kerskua
olevansa vararikkoisen pankin johtaja. Yleens� ei liikkeit� ole
hoidettu niin, ett� ne antaisivat johtajille syyt� ylpeill�. Ne, jotka
arvonimist��n huolimatta pystyv�t johonkin, unohtavat arvonimens� ja
ovat kaivautuneet yritysten pohjalle etsi�kseen sen heikkoja kohtia.
He ovat palanneet sinne, mist� alkoivat -- yritt�ess��n rakentaa
uudelleen alusta alkaen. Ja kun mies todella on ty�ss�, ei h�n tarvitse
arvonimi�. H�nen ty�ns� on h�nen kunniansa.

Kaikki, jotka meill� ty�skentelev�t, tulevat tehtaaseen tai
konttoreihin toimeenottokonttorin kautta. Kuten ennen olen sanonut,
emme ota vastaan "asiantuntijoita" -- emme my�sk��n ket��n h�nen
entisen kokemuksensa nojalla emmek� muuanne kuin kaikkein alimmalle
paikalle. Kun emme ota ket��n toimeen h�nen entisyytens� nojalla,
emme my�sk��n sen nojalla kielt�ydy ket��n vastaanottamasta. En ole
koskaan tavannut ket��n kokonaan turmeltunutta. Aina l�ytyy miehess�
jotakin hyv�� -- kun h�n vain saa mahdollisuuden yritt��. Se on
syyn�, ettemme v�h��k��n kysy pyrkij�n entisyytt� -- meh�n emme ota
paikkoihimme h�nen entist� el�m��ns�, vaan h�net itsens�. Jos h�n
on istunut vankilassa, niin sen nojalla ei tule p��tell�, ett� h�n
pyrkii sinne takaisin. P�invastoin pid�n hyvin luultavana, ett� h�n,
jos saa siihen tilaisuutta, koettaa erikoisesti ponnistaa ollakseen
joutumatta uudestaan vankilaan. Toimeenottokonttori ei hylk�� miest�
sen perusteella, mit� h�n ennen on tehnyt -- h�nell� on yht� hyv�t
mahdollisuudet, tulkoon kuritushuoneesta tai yliopistosta, emmek� edes
kysy, mist� h�n on saanut todistuksensa. P��asia on, ett� h�nell� on
ty�halua. Ellei h�n halua tehd� ty�t�, ei ole juuri luultavaa, ett� h�n
edes pyrkiik��n paikkaan, sill� sangen yleisesti tunnettua on, ett�
Fordin tehtaissa miehen on teht�v� ty�t�.

Min� toistan viel� kerran, ett� me emme v�lit� siit�, mit� mies on
ollut. Jos h�n on l�pik�ynyt korkeamman oppilaitoksen, kykenee h�n
luultavasti ylenem��n nopeammin, mutta h�nen t�ytyy alkaa alusta ja
n�ytt��, mihin h�n pystyy. Joka miehen tulevaisuus riippuu yksinomaan
h�nest� itsest��n. Laverrellaan aivan liiaksi, etteiv�t muka jotkut
kykene saamaan oikeudenmukaista tunnustusta. Meill� saa jokainen
varmasti juuri sen tunnustuksen, jonka h�n ansaitsee.

Tietenkin on ihmisen kaipuussa saada tunnustusta erin�isi� tekij�it�,
jotka t�ytyy ottaa huomioon. Koko nykyinen teollisuusj�rjestelm� on
antanut niin nurjan suunnan t�lle kaipuulle, ett� on se nyttemmin
melkein kuin pakkomielle. Oli aika, jolloin miehen henkil�kohtainen
menestys riippui yksinomaan ja v�litt�m�sti h�nen ty�st��n eik�
kenenk��n suosiosta, mutta nyky��n riippuu aivan liian paljon
onnenkaupasta, sattuuko h�n p��sem��n jonkin vaikutusvaltaisen henkil�n
suosioon. T�t� me olemme menestyksell� vastustaneet. Jotkut voivat
tehd� ty�t� jonkun vaikutusvaltaisen mieliksi; toiset ajatellen, ett�
elleiv�t saa ty�st��n tunnustusta, he voivat yht� hyvin tehd� sen
huonosti tai j�tt�� kerrassaan tekem�tt�. Sill� tavoin joutuu ty�
joskus toiselle sijalle. Se ty�, asia tai erityinen teht�v�, joka
on suoritettavana, ei en�� olekaan p��asia. P��asiaksi tulee oma
kohoaminen virka-asteikolla -- korokkeelle, jolta voi n�ky� ylempien
silmiin. T�m� ty�n siirt�minen toiselle ja itsens� sijoittaminen
ensimm�iselle sijalle tekee ty�lle v��ryytt�. Se tekee kiitoksen ja
tunnustuksen ty�ss� p��asiaksi. Ja sill� on turmiollinen vaikutus
ty�ntekij��n. Se yllytt�� erikoisenlaista kunnianhimoa, joka ei
ole miellytt�v�� eik� tuotteliasta. Se synnytt�� ty�miehi�, jotka
luulevat p��sev�ns� eteenp�in olemalla "hyv�ss� sovussa pomon kanssa".
Jokaisessa tehtaassa on sellaisia. Ja pahinta on, ett� erin�iset
merkit nykyisess� teollisuusj�rjestelm�ss� viittaavat siihen,
ett� t�m� tapa tosiaan ly� leiville. Ihmisi�h�n vain esimiehetkin
ovat. On luonnollista, ett� he tuntevat maireista tunnetta, kun
heille viittaillaan, ett� heill� on ty�miesten onni ja menestys
k�siss��n. On my�skin luonnollista, ett� kun he ovat osoittaneet
olevansa mairittelulle alttiita, heid�n alaisensa mairittelevat
heit� viel� enemm�n saadakseen heid�n suosionsa ja k�ytt��kseen sit�
hyv�kseen. T�m� on syyn�, miksi koetan mahdollisimman paljon karttaa
persoonallisia suhteita.

Meill� on sangen helppo kenen hyv�ns�, joka ei t�t� t�mm�ist� tunne,
ponnistella korkeampaan asemaan. Muutamat tekev�t ty�t� kovasti, mutta
eiv�t kykene ajattelemaan eiv�tk� varsinkaan ajattelemaan nopeasti.
Sellaiset miehet p��sev�t niin pitk�lle kuin heid�n kuntonsa riitt��.
Mies voi ansaita ylennyksens� ahkeruudellaan, mutta h�nen on mahdoton
sit� saavuttaa, ellei h�nell� my�skin ole jonkun verran johtajakyky�.
Me emme el� unelmien maailmassa. Luulen, ett� siin� kehityskulussa,
joka meid�n tehtaassamme on k�ynniss�, jokainen mies lopulta tulee
oikealle paikalleen.

Me emme milloinkaan ole tyytyv�isi� siihen tapaan, jolla jokin asia
tehd��n miss� j�rjest�mme osassa tahansa; me uskomme aina, ett� se
pit�isi tehd� paremmin, ja lopuksi se tehd��nkin paremmin. T�m�
alituisen kehityksen henki pakottaa miehen, jolla on edellytyksi�
korkeampaan paikkaan, lopuksi saamaankin sen. H�n ei sit� ehk� saisi,
jos j�rjest� -- sana, jota muuten en mielell�ni k�yt� -- joskus
saatettaisiin t�sm�llisesti k�yv�ksi, niin ett� kaikki sujuisi
kaavan ja vanhan tottumuksen mukaan. Meill� on kuitenkin niin v�h�n
arvonimi�, ett� mies, jolla pit�isi olla korkeammanlaatuinen ty�
kuin h�nell� on, sangen pian saa sen, -- h�nt� ei ole est�m�ss� se
seikka, ett� virka-asema ei ole "avoinna", sill� meill� ei ole tarjona
mit��n "virka-asemia". Meill� ei ole mit��n valmiiksi m��riteltyj�
virkapaikkoja -- meid�n parhaat miehemme luovat itse itselleen paikat.
T�m� on kyll�kin helppoa, sill� ty�t� on tarjona aina, ja jos ajattelee
enemm�n ty�n tehdyksi-saantia kuin arvonime�, niin ylennyst� ei ole
vaikea saavuttaa. Ylennys itsess��n ei sis�ll� mit��n muodollista;
mies havaitsee joutuneensa tekem��n toista ty�t� ja saavansa enemm�n
palkkaa. Kun millek��n ty�lle tehtaassa, ei ole ennalta pantuja rajoja
ei my�sk��n ole maksimi- tai minimim��r��, jota odotetaan saatavan
valmiiksi. Sanan laajimmassa merkityksess� on mies vapaa ponnistelemaan
eteenp�in.

Kaikki meid�n palveluksessamme olevat miehet ovat alkaneet aivan
pohjalta. Tehtaanjohtaja alkoi mekaanikkona. Se mies, joka nyt on
River Rougen suuren laitoksen etunen�ss�, alkoi mallintekij�n�. Muuan
toinen, joka on er��n kaikkein t�rkeimm�n osaston valvojana, alkoi
lattianlakaisijana. Tehtaissa ei ole ainoatakaan miest�, joka ei sanan
oikeassa merkityksess� olisi tullut kadulta. Kaikki kehitys meill� on
tapahtunut miesten kautta, jotka ovat saavuttaneet taitonsa meill�.
Emme onneksi ole perineet mit��n traditsioita emmek� luo sellaisia. Jos
meill� on jotakin traditsiota, niin se on t�m�:

Kaiken voi aina tehd� paremmin kuin se tehd��n.

Pakko tehd� ty� aina paremmin ja joutuisammin ratkaisee melkein
kaikki valmistuspulmat. Kukin osasto saa asemansa tehtaassa
tuotantokykyns� mukaan. Tuotantokyky ja tuotantokustannukset ovat eri
asioita. P��llysmiehet ja ty�mestarit vain tuhlaisivat aikaansa, jos
koettaisivat pit�� selvill� osastojensa kustannuksia. On erin�isi�
menoja -- kuten palkkojen suuruus, yleiskustannukset, aineshinnat ja
semmoiset -- joita he eiv�t mitenk��n voisi valvoa, sen vuoksi eiv�t
he niist� huolehdi. Mutta tuotantokyky� omassa osastossaan voivat he
valvoa. Se lasketaan siten, ett� valmistuneiden koneosien luku jaetaan
ty�miesten lukum��r�ll�. Jokainen p��llysmies tarkastaa joka p�iv�
osastonsa -- h�nell� on aina numerot p��ss��n. Tehtaanjohtajalla on
luettelo kaikista tuloksista; jos jollakin osastolla on jotakin nurin,
n�kyy se heti ty�tuloksen numeroista, tehtaanjohtaja tiedustaa asiaa ja
p��llysmiehet joutuvat liikkeelle. Tuntuva osa alituisesta parempiin
menettelytapoihin pyrkimisest� johtuu suorastaan t�st� yksinkertaisesta
k�yt�nn�llisest� tuotantonumeroiden selvill�pitotavasta. Kustannusten
selvill�pito on tilikonttorin asia. P��llysmiehen ei tarvitse hoitaa
kirjanpitoa -- h�nest� ei tule parempaa esimiest�, vaikka h�n siihen
pystyisikin. H�nen alanaan on h�nen osastonsa koneet ja ihmisolennot.
Kun ne ty�skentelev�t parhaansa mukaan, on h�n t�ytt�nyt teht�v�ns�.
H�nen tuotantonsa suuruus on h�nen johtot�htens�. H�nell� ei ole
lainkaan syyt� hajoittaa voimiansa syrj�asioihin.

T�m� arviotapa suorastaan pakottaa p��llysmiehen unohtamaan
mieskohtaiset asiat -- unohtamaan kaiken muun kuin k�sill�olevan
ty�n. Jos h�n valitsisi v�ke�, joka h�nt� paremmin miellytt��,
sellaisen sijaan, joka voi tehd� ty�n parhaiten, tulisivat numerot
h�nen osastollaan sen pian osoittamaan. H�nen oma etunsa vaatii aina
auttamaan eteenp�in parhaita ty�miehi�, siten h�n auttaa eteenp�in
itse�ns�.

Voisi luulla, ett� niin suuressa tehtaassa, miss� ty� lis�ksi on
niin erikoistettua, ei koneen ��ress� olevalla ty�miehell� juuri ole
tilaisuutta osoittaa itse��n paremmaksi kuin toinen. N�in ei ole
asianlaita. Ei ole keksitty konetta, joka voi ty�skennell� ilman
ihmisapua. V�himm�n ty�m��r�n, mink� ty�mies voi tehd�, m��r��v�t
osaksi tarkastusmiehet, osaksi h�nen paikkansa tuotantosuunnitelmassa.
Jos ty�mies on paikalla, jossa h�nen pit�isi voida valmistaa
sanokaamme tuhat koneosaa p�iv�ss�, ja h�n ehtii saada valmiiksi
vain kahdeksansataa, n�hd��n pian, ett� h�n ei ole oikea mies siihen
ty�h�n ja h�net siirret��n toiseen. Jos h�nen p��llysmiehell��n ei
ole osastollaan h�nelle toista paikkaa, l�hett�� h�n h�net takaisin
vastaanottotoimistoon, joka on ty�miesten tasoitusosasto. T�m� l�hett��
h�net johonkin ty�h�n, johon h�nen pit�isi soveltuman, ja niin
poisp�in, kunnes h�net on sopivimmalla tavalla sijoitettu.

Ei ole ensink��n vaikeata valita ty�miesten joukosta parhaat. He
tekev�t sen itse, koska -- vaikka kuuleekin puhuttavan paljon
ylennystilaisuuksien puutteesta -- keskinkertainen ty�mies pit��
pysyv�ist� ty�t� t�rke�mp�n� kuin ylenemist�. Tuskin enemp�� kuin
viisi prosenttia niist�, jotka ty�skentelev�t palkan vuoksi, osoittaa
isomman palkan ansaitsemishalun ohella my�skin halua ottaa niskoilleen
lis��ntyv�� edesvastuuta ja lis��ntyv�� ty�t�, jotka seuraavat ylemm�n
aseman ohella. Vain noin viisikolmatta prosenttia haluaa tulla edes
pikkupomoiksi, ja useimmat heist� ottavat t�m�n paikan, koska siit� on
isompi palkka kuin ty�skentelyst� koneen ��ress�. Ty�miehet, joilla on
suurempi taipumus mekaniikkaan, mutta, jotka eiv�t halua edesvastuuta,
tulevat ty�kaluvalmistusosastoon, miss� heill� on tuntuvasti parempi
palkka kuin itse tehtaassa. Ty�miesten suuri enemmist� haluaa
kuitenkin pysy� paikoillaan. He tahtovat olla johdettuja. He tahtovat,
ett� kaikki tehd��n heille valmiiksi, eiv�tk� tahdo olla miss��n
edesvastuussa. Senvuoksi ei -- ty�miesten suuresta lukum��r�st�
huolimatta -- vaikeus ole siin�, ett� l�ydett�isiin miehi�, joita
voisi ylent��, vaan siin�, ett� l�yt�isi niit�, jotka suostuvat
ylennett�viksi.

Pidet��n yleens� selvi�n�, ett� kaikki ihmiset pyrkiv�t ylenem��n, ja
monta oivaa suunnitelmaa on silt� perustalta l�htien sommiteltu. Min�
voin vain sanoa, ettemme me ole yleens� havainneet n�in olevan. Ne
amerikkalaiset, jotka ovat palveluksessamme, haluavat ty�ll��n pyrki�
yl�sp�in, mutta eiv�t suinkaan aina huippuun asti. Ulkomaalaiset
tyytyv�t ylimalkaan pikkupomon asemaan. Mist� t�m� johtuu, en tied�.
Totean vain asian.

Kuten sanottu, saa jokainen tehtaassa itse mietti�, mill� tavoin ty�
on teht�v�. Jos siit� on mit��n m��r�tty� teoriaa -- ja m��ritelty�
s��nt�� -- niin se on sellainen, ettei mit��n ty�t� tehd� kyllin
hyvin. Koko tehtaanjohto ottaa aina vastaan ehdotuksia, ja meill� on
yksinkertainen j�rjestelm�, jonka mukaan kuka ty�mies tahansa voi
ilmoittaa mink� p��h�ns� p�lk�ht�neen esityksen hyv�ns� ja saada sit�
koetelluksi. H�n voi l�hett�� ehdotuksensa kirjallisesti, h�n voi
puhua siit� p��llysmiehelleen tai jollekin tarkastajalle, joita aina
on kiert�m�ss� tehtaan kaikissa osissa. Osastojen arviointi tuotannon
mukaan kannustaa p��llysmiehi�, ja useimmat ehdotukset ovat heid�n
tekemi�ns�; moni on kuitenkin tullut suoraan ty�miehilt�.

Sentinkin s��st� kappaletta kohti voi hyvin maksaa vaivan. [Cent =
Yhdysvaltain pienin rahayksikk�, normaalikurssin mukaan 5 penni�. --
Suom.] Sentin s��st� konetta kohti merkitsee nykyisen tuotantom��r�mme
mukaan kahtatoistatuhatta dollaria vuodessa. Sentti joka koneosaa kohti
tekisi vuosittain miljooneja. Senvuoksi s��st�j� verrattaessa tehd��n
laskelmat sentin tuhannesosissa. Jos ehdotettu uusi tapa osoittaa
s��st�� ja muutoksen aiheuttama kustannus korvautuu kohtalaisessa
ajassa -- sanokaamme kolmessa kuukaudessa -- on itsest��n selv��, ett�
se toimeenpannaan. N�m� muutokset eiv�t suinkaan rajoitu sellaisiin
parannuksiin, jotka lis��v�t tuotantoa tai v�hent�v�t kustannuksia.
Suuri osa -- ehk�p� useimmat -- ovat sit� laatua, ett� ne tekev�t
ty�n helpommin suoritetuksi. Me emme halua kovaa, kuluttavaa ty�t�
tehtaassamme, ja siell� on sit� nyky��n sangen v�h�n. Mutta tavallista
on, ett� se tapa, joka on helpoin ty�miehille, my�skin v�hent��
kustannuksia. Ty�miesten hyv� kohtelu on mit� l�heisimm�ss� yhteydess�
liikkeen hyv�n menestymisen kanssa. Me laskemme my�skin viimeiseen
kymmenysosaan saakka, onko joku koneosa helpompi valmistaa kotona vai
ostaa muualta.

Ehdotuksia tulee joka taholta. Puolalaiset ty�miehet tuntuvat olevan
kaikista ulkomaalaisista �lykk��mm�t tekem��n niit�. Er�skin, joka ei
osannut puhua englantia, huomautti, ett� jos h�nen koneensa ty�t�tekev�
osa sijoitettaisiin toiseen nurkkaan, kest�isi se kauemmin. H�n oli
oikeassa, ja paljon rahaa s��stettiin pienemm�n kulumisen vuoksi.
Toinen puolalainen, joka hoiti er�st� poraa, sommitteli pienen laitteen
p��st�kseen k�sin koskemasta koneosaan porauksen j�lkeen. T�m�
keksint� otettiin yleiseen k�yt�nt��n ja siit� syntyi tuntuva s��st�.
Ty�miehet kokeilevat usein uusia pikku keksint�j��n, he kun ajatustensa
keskittyess� yhteen asiaan tavallisesti hoksaavat jonkin parannuksen.
Ty�miehen koneen puhtausaste -- vaikka koneen puhdistus ei kuulu h�nen
teht�viins� -- onkin tavallisesti h�nen �lyns� mittarina.

T�ss� muutamia ehdotuksia. Ehdotus, ett� valurauta viet�isiin valimosta
konetehtaaseen poikkiraiteita my�ten, s��sti kuljetusosastolla
seitsem�nkymmenen miehen ty�n. Ennen oli seitsem�ntoista miest� -- ja
silloin oli tuotanto pienemp�� -- puhdistamassa valutavaraa, mik� oli
raskasta ja ik�v�� ty�t�. Er�s ty�mies teki yksinkertaisen luonnoksen
erikoiskoneeksi t�t� varten. Aatetta kehitettiin ja kone rakennettiin.
Nyt aikaansaa nelj� miest� monta vertaa enemm�n kuin seitsem�ntoista --
ja ty� on helppoa. Er��n umpinaisen kangen vaihtaminen onttoon er��ss�
vaununalustan osassa aiheutti heti noin puolen miljoonan s��st�n
vuodessa, vaikka tuotanto oli pienempi kuin nyky��n. Erin�isten putkien
tekeminen sile�st� pellist� tavallisen viert�misen sijasta aikaansai
viel� suunnattomamman s��st�n.

Er��n k�ytt�rattaan vanha valmistustapa k�sitti nelj� tointa ja kulutti
kaksitoista prosenttia ter�ksest� hukkaan. Me k�yt�mme enimm�n osan
t�llaisista j�tteist� ja aikaa my�ten tulemme k�ytt�m��n ne kaikki,
mutta se ei ole mik��n syy olla koettamatta v�hent�� j�tteit� --
se seikka, ett� kaikki tuhlaus ei sis�ll� suoranaista tappiota, ei
mill��n tavoin puolusta tuhlausta. Er�s ty�mies keksi uuden, sangen
yksinkertaisen tekotavan k�ytt�rattaalle, niin ett� j�tem��r� teki vain
yhden prosentin. Vipuakseli j�lleen tarvitsee l�mp�k�sittely� pinnan
kovettamiseksi; akselit tulivat l�mp�uunista hiukan v��ntynein�, ja
aina vuoteen 1918 k�ytimme seitsem��nelj�tt� miest� yksinomaan niit�
oikomassa. Monet ty�miehist�mme kokeilivat vuoden ajan ja laativat
vihdoin uudenlaatuisen uunin, jossa akselit eiv�t hevin p��sseet
koukistumaan. Vuonna 1921, jolloin tuotanto oli paljoa suurempi kuin
1918, k�ytimme vain kahdeksaa miest� koko t�h�n ty�h�n.

Ja sitten me pyrimme poistamaan ammattitaidon tarpeellisuuden mist�
ja kenen ty�st� tahansa. Entisen ajan konesepp� oli erikoistuntija.
H�nen t�ytyi arvioida oikea l�mp�m��r�. Oli aina kysymys, onnistuuko
asia vai ei. On ihme, ett� se niin usein onnistui. L�mp�k�sittely
ter�ksen karaisemisessa on perin t�rke� -- on tarkoin tiedett�v� oikea
l�mp�m��r�, jota tulee k�ytt��. T�t� ei voi oppia tottumuksesta. Se
t�ytyy mitata. Me panimme toimeen j�rjestelm�n, jonka mukaan uunin
��ress� olevalla ty�miehell� ei ole mit��n tekemist� l�mp�-asteen
m��r��misen kanssa. H�n ei n�e pyrometri� -- l�mp�m��r�n s��t�kojetta.
V�rilliset s�hk�lamput antavat h�nelle merkkej�.

Mit��n konettamme ei koskaan ole rakennettu umpim�hk��n. Aate on
ensin yksityiskohtaisesti koeteltu, ennenkuin mit��n tehd��n. Joskus
laaditaan puusta malli tai piirret��n koneosat luonnollisessa koossa
mustalle taululle. Me emme ole sidottuja mihink��n edelt�jiin, mutta
emme j�t� mit��n sattuman varaan, emmek� viel� ole rakentaneet
ainoatakaan konetta, joka ei tee sit� ty�t�, jota varten se on
suunniteltu. Noin yhdeks�nkymment� prosenttia kaikista kokeistamme on
onnistunut.

Kaikki se asiantuntemus, joka valmistuksessa on kehitetty, on miestemme
ansiota. Luulenpa, ett� jos miehet saavat tuntea itsens� vapaiksi ja
tiet�v�t tekev�ns� hy�ty�, he panevat aina kaikki lahjansa ja kaiken
tarmonsa v�h�isimp��nkin teht�v��n.




VIII luku.

KONEEN HIRMUVALTA.


Ty�n toistuminen -- samain asiain yh� uudelleen ja uudelleen tekeminen
samalla tavalla -- on er��nlaisille ihmisille kauhistuttava n�k�ala.
Niin se on minullekin. Min� en voi p�ivi� p��ksytysten tehd� yht�
ja samaa, mutta onpa toisia, ja luulenpa voivani sanoa heid�n
olevan enemmist�n�, joille yht�mittainen toistelu ei sis�ll� mit��n
kauhistavaa. P�invastoin on ajatusty� er�ille ihmisille vastenmielist�.
Heid�n ihanteensa on ty�, jossa luovan vaiston ei tarvitse ilmet�.
Ty�t�, joka vaatii sek� aivoja ett� lihaksia, ei juuri etsit�, mutta me
tarvitsemme aina ihmisi�, jotka pit�v�t ty�st� sen vuoksi, ett� siin�
on vaikeuksia. Ik�v�kseni on minun todettava, ett� keskinkertainen
ty�mies mieluimmin tahtoo ty�t�, joka ei ole ruumiillisesti erin
rasittavaa, ja ennen kaikkea ty�t�, jossa ei tarvitse ajatella. Ne,
jotka ovat saaneet luovan lahjakkuuden ja kammovat yksitoikkoisuutta,
ovat taipuvaiset luulemaan, ett� toiset ovat luodut samalla tavoin kuin
hekin, ja s��liv�t sen vuoksi syv�sti ty�miest�, jonka p�iv�st� toiseen
t�ytyy tehd� yht� samaa ty�t�.

Useimmissa ammateissa ty� on toistumista. Liikemies saa tottumuksen,
jota h�n hyvin tarkasti noudattaa; pankinjohtajan ty� on melkein
pelkk�� tottumusta ja samoin on laita pankin muunkin henkil�kunnan.
Voipa todella sanoa, ett� useimpiin tarkoituksiin ja useimmille
ihmisille on jonkinlaisen tottumuksen hankkiminen ja liikkeiden
tekeminen toisteluksi v�ltt�m�t�nt�, muuten ei asianomainen tule
aikaansaaneeksi kylliksi voidakseen el�� ponnistuksillaan. Mutta ei
ole mit��n syyt� kahlehtia luovaa voimaa yksitoikkoiseen ty�h�n,
sill� kaikkialla tarvitaan miehi�, jotka voivat luoda ja j�rjest��.
Kykenev�lt� miehelt� ei milloinkaan puutu paikkoja, mutta my�nnett�v�
on, ett� pyrkimys kehittymiseen ei ole yleinen tarve, ja siin�kin,
miss� pyrkimyst� on, puuttuu rohkeutta ja kest�vyytt�. Ihminen ei tule
taitavaksi ammatissaan ainoastaan sit� toivomalla.

On aivan liian monta olettamusta siit�, mit� ihmisluonnon tulisi
olla, ja liian v�h�n tutkimuksia siit�, mit� se on. Pidet��n selv�n�,
ett� kaikki luova ty� kuuluu mielikuvituksen maailmaan. Me puhumme
luovista taiteilijoista, kun on kysymys musiikista, maalauksesta
ja muusta semmoisesta. Me tunnumme rajoittavan luovan voiman vain
senlaatuiseen tuotantoon, jota pannaan n�ytteille taidekokoelmissa,
soitetaan konserttisaleissa tai muulla tavoin tuodaan n�kyviin, miss�
joutilaita ja omahyv�isi� ihmisi� on koolla ihailemassa toinen toisensa
sivistystasoa. Mutta jos ihminen pyrkii todelliseen luovaan ty�h�n,
annettakoon h�nen silloin p��st� alalle, jossa vallitsevat ��nt�,
muotoa ja v�ri� korkeammat lait, nimitt�in persoonallisuuden lait. Me
tarvitsemme taiteilijoita, jotka voivat oikein muovata inhimilliset
olot teollisuudessa, teollisen menetelm�n mestareita -- sek� tuottajan
ett� tuotteen kannalta. Me tarvitsemme miehi�, jotka voivat saada
muovatuksi valtiollisesta, yhteiskunnallisesta, teollisesta ja
moraalisesta ainesmassasta tervett� ja ehe�� kokonaisuutta. Me olemme
liian paljon rajoittaneet luovaa voimaa ja k�ytt�neet sit� halpoihin
tarkoituksiin. Nyt me tarvitsemme ihmisi�, jotka voivat luoda muotoja
kaikelle, mik� t�ss� el�m�ss� on oikeata ja hyv�� ja toivomisen
arvoista. Hyv�t tarkoitusper�t voidaan hyvinajatelluilla ty�muodoilla
toteuttaa k�yt�nn�llisesti. Ty�ntekij�n el�m�nehtoja ei voida
parantaa antamalla h�nelle v�hemm�n teht�v��, vaan auttamalla h�nt�
aikaansaamaan enemm�n. Jos maailma kohdistaa huomionsa, harrastuksensa
ja tarmonsa pyrkimyksiin ihmisten aseman parantamiseksi, niin voi
t�m�n my�s k�yt�nn�ss� aikaansaada. Sellaiset pyrkimykset tulevat
olemaan pysyv�isi� -- ja ne tulevat olemaan mit� kannattavimpia
sek� humaaniselta ett� rahalliselta kannalta. T�m� polvi tarvitsee
lujaa uskoa siihen, ett� oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyytt� on
teollisuuslaitoksissa mahdollista k�yt�nn�ss� noudattaa. Ellemme voi
n�it� hyveit� soveltaa, olisi todella paras h�vitt�� teollisuus, sill�
ilman niit� ovat teollisuuden p�iv�t lasketut. Mutta me voimme niit�
soveltaa ja tulemme sen tekem��n.

Ellei ihminen voi ansaita toimeentuloansa ilman koneiden apua, eik�
silloin ole edullisempaa yll�pit�� koneita, vaikka niiden hoito vaatii
yksitoikkoista ty�t�? Ja onko h�nen ennemmin annettava n�hd� n�lk��?
Eik� ole parempi auttaa h�nt� hyv��n toimeentuloon? Vai onko h�n
onnellisempi n�lk�� n�hdess��n? Jos h�n on onnellisempi k�ytt�ess��n
konetta v�hemm�ss� m��r�ss� kuin se kykenee toimittamaan, niin onko h�n
silloin onnellisempi tuottaessaan v�hemm�n ja sen johdosta saadessaan
pienemm�n m��r�n t�m�n maailman hyvyytt� palkakseen?

En ole milloinkaan pystynyt ymm�rt�m��n, ett� ty�n toistuminen mill��n
tavoin vahingoittaisi ihmist�. Olen kuullut sanottavan, ett� se
kuolettaa sek� sielun ett� ruumiin, mutta minun tutkimusteni tulos
ei ole laisinkaan sellainen. Oli kerran tapaus, ett� yhden ty�miehen
oli melkein koko p�iv� poljettava er�st� konetta. H�n luuli, ett�
t�m� liike tekisi h�net vinoksi, mutta l��k�rintutkimus osoitti, ett�
niin ei ollut laita. H�net siirrettiin kuitenkin toiseen ty�h�n,
joka kysyi toisia lihasryhmi�. Muutamien viikkojen p��st� h�n pyysi
p��st� takaisin entiseen ty�h�ns�. Tuntuu hyvin otaksuttavalta,
ett� kahdeksantuntinen yksipuolinen lihasty� aiheuttaa ruumiiseen
s��nn�tt�myyksi�, mutta meill� ei milloinkaan ole ollut semmoista
kokemusta. Kun ty�miehet itse pyyt�v�t ty�n vaihdosta, suostumme
aina heid�n pyynt��ns�, ja vaihtelisimme heit� s��nn�llisestikin --
se k�visi aivan hyvin laatuun -- jos he vain itse niin haluaisivat.
Mutta he eiv�t halua muutoksia, joita he eiv�t itse ehdota. Joskus on
ty� todella niin yksitoikkoista, ett� tuskin saattaa ymm�rt��, kuinka
ihminen ajan pitk��n voi sit� siet��. Yksitoikkoisin teht�v� koko
tehtaassa on luultavasti se, ett� ty�mies onkii ter�skoukulla yl�s
er��n hammasrattaan, kastaa sen �ljys�ili��n ja laskee sitten koriin.
Liike on aina sama, eik� ty� vaadi enemp�� lihasvoimaa kuin �ly�k��n.
Miehell� ei oikeastaan ole muuta tekemist� kuin ett� h�n hiljaa
liikuttelee k�si�ns� edestakaisin. Mutta t�t� h�n on tehnyt kahdeksan
pitk�� vuotta. H�n on s��st�nyt ja tallettanut rahansa, niin ett�
h�nell� on nyt noin nelj�kymment�tuhatta dollaria -- ja h�n kielt�ytyy
itsep�isesti siirtym�st� muuhun ty�h�n!

Tarkinkaan tutkimus ei ole osoittanut, ett� ainoankaan ty�miehen
�ly olisi ty�n kautta heikentynyt tai turmeltunut. Ken ei pid�
yksitoikkoisesta ty�st�, h�nen ei ole pakko sit� jatkaa. Ty� on
kullakin osastolla luokiteltu viihtyisyyden, ja sen taitom��r�n mukaan,
mit� tarvitaan luokissa A. B. ja C, ja kussakin luokassa on kymment�
jopa kolmeakymment� erilaatuista tointa. Ty�h�nottotoimistosta tulee
ty�mies suoraan luokkaan C. Kun h�n on jonkin verran harjaantunut,
siirret��n h�net B-luokkaan ja sielt� A-luokkaan. Sitten on h�nen
vallassaan ruveta valmistamaan ty�kaluja, p��st� tarkastusmieheksi tai
j��d� tehdasty�h�n, jos se on h�nest� mieluisampaa.

Ei ket��n ty�nhakijaa hylj�t� ruumiinrakenteensa vuoksi. T�m� m��r�ys
astui voimaan 12 p:n� tammikuuta 1914, samalla kertaa kuin minimipalkat
m��r�ttiin viideksi dollariksi p�iv�ss� ja ty�aika kahdeksaksi
tunniksi. Siit� seurasi my�skin, ett� ket��n ei eroteta h�nen
ruumiillisen tilansa vuoksi, ellei ollut kysymys jostakin tarttuvasta
taudista. Jos teollisuuslaitos tahtoo t�ytt�� teht�v�ns�, tulee sen
palveluksessa olevain minun mielest�ni osoittaa suunnilleen samaa
suhteiden erilaisuutta kuin yhteiskuntael�m�n yleens�. Meill� on aina
joukossamme vaivaisia ja ontuvia. N�it� ihmisi�, joiden ei katsota
pystyv�n ty�h�n, pidet��n jalomielisesti yhteiskunnan suojatteina ja
heit� el�tet��n s��list�. Joskushan t�llaista armeliaisuutta t�ytyy
osoittaa, esimerkiksi kun on kysymys idiooteista, mutta sellaiset
tapaukset ovat hyvin harvinaisia, ja niiden monien erilaatuisten
t�iden joukossa, joita meid�n yhti�ss�mme tehd��n, olemme n�hneet
mahdolliseksi -- tuottoisa ty� yh� perustana -- toimittaa ty�t� melkein
kenelle tahansa. Sill� paikalla, mihin sokea ja raajarikko katsotaan
soveliaaksi, suorittaa h�n yht� hyv�n ty�n ja saa saman palkan kuin
se, joka on terve ja vammaton. Me emme erikseen poimi itsellemme
raajarikkoja -- mutta olemme k�yt�nn�ss� todistaneet, ett� he kykenev�t
ansaitsemaan t�yden palkan.

Olisi aivan vastoin kantaamme ja pyrint��mme, jos ottaisimme ty�h�n
ket��n h�nen vajavaisuutensa vuoksi, maksaisimme pienemm�n palkan
ja tyytyisimme huonompaan ty�tulokseen. Se olisi kyll� suoranaista
avustustointa, mutta v��r�ll� tavalla. Paras tapa aina on panna
heid�t sellaiseen ty�h�n, jossa he voivat olla aivan tasa-arvoisia
toisten, terveruumiisten kanssa. Min� en luota paljon t�m�n maailman
armeliaisuuteen, s.o. armeliaisuuteen lahjojen muodossa. Varmaa on,
ett� liiketointa ja armeliaisuutta ei voi yhdist��. Tehtaan tarkoitus
on tuotteiden valmistaminen ja se palvelee yhteiskuntaa huonosti,
ellei se hoida tuotantoa parhaan kykyns� mukaan. Me olemme aivan
liian k�rkk�it� tutkimatta olettamaan, ett� se, jolla on kaikki
ruumiintoiminnat tallella, suorittaa kaikkinaiset ty�t paremmin kuin
se, jolla on joku vamma. Perehty�kseni n�ihin asioihin luokitin
tehdasty�n, otin selv��, oliko se keve��, keskulaista vai raskasta,
oliko se kuivaa vai kosteaa ja j�lkimm�isess� tapauksessa mink� nesteen
aiheutuksesta, oliko se puhdasta vai tahraista, oliko se l�hell�
uunia tai tulisijaa. Otin selv��, mink�laatuinen ilma oli, tarvitsiko
ty�l�isen k�ytt�� yht� k�tt� vai molempia, seisoiko h�n vai istuiko
ty�ss��n, oliko h�nen ymp�rill��n hiljaista vai meluisaa, vaatiko ty�
suurta tarkkuutta, oliko valo keinotekoinen vai ei. Niinik��n t�ytyi
minun tiet��, kuinka monta koneosaa ty�miesten k�tten kautta kulki
tunnissa, paljonko ainekset painoivat ja kuinka suuri sen j�nnitys
oli ty�mieheen. K�vi ilmi, ett� tehtaassa oli 7,882 eri laatua t�it�.
N�ist� luokitettiin 949 raskaaksi ty�ksi, joka vaati voimakkaita,
pystyvi� ja ruumiillisesti terveit� miehi�; 3,338 vaati keskivoimaisia
miehi�, mutta j�ljell�olevat 3,595 ty�lajia eiv�t vaatineet mit��n
ruumiillista ponnistusta, jotenka n�it� t�it� saattoivat suorittaa
heikot miehet, jopa naisetkin ja vanhemmat lapset. Helpoimmat ty�t
my�skin luokiteltiin saadaksemme selville, kuinka moni niist� vaatii
kaikkien ruumiintoimintojen t�ytt� k�ytt��. Me havaitsimme t�ll�in,
ett� 670 ty�t� saattoivat hoitaa jalattomat raajarikot ja 2,637
sellaiset, joilla oli yksi jalka. Oli kahta lajia ty�t� k�dett�mille,
715 lajia niille, joilla oli vain toinen k�sivarsi, ja kymment�
lajia sokeille. Niinp� 7,882 ty�lajista oli siis 4,034 sellaisia,
jotka eiv�t vaatineet vammatonta ruumista. T�m� merkitsee, ett�
kehittynyt teollisuus voi tarjota hyvinpalkattua ty�t� suuremmalle
keskim��r�lle ihmisi� kuin tavallisesti mik��n normaalinen yhdyskunta.
Jos tehdasty� yleens� eritelt�isiin samalla tavalla kuin meill� on
tehty, voidaan tosin tulla erilaisiin tuloksiin, mutta min� olen
varma, ett� jos ty� oikein jaettaisiin -- silm�ll�pit�en sit�, mik� on
taloudellisinta -- ei olisi ollenkaan puutetta sellaisista paikoista,
joissa ruumiillisesti vajavaiset voivat suorittaa kunnollista ty�t� ja
ansaita s��llisen palkan. On taloudellista tuhlausta, ett� raajarikkoja
pidet��n ainoastaan yhteiskunnan turvatteina ja heid�t pannaan punomaan
koppaa tai tekem��n muuta v�h�n tuottavaa n�pertely� -- ei siin�
mieless�, ett� sill� hankittaisiin heille toimeentulo, vaan ainoastaan
siksi, ett� heist� suoriuduttaisiin helpoimmalla tavalla.

Kun ty�h�nottotoimisto on ottanut vastaan jonkun ty�miehen, kuuluu
meid�n periaatteisiimme, ett� h�net pannaan sellaiseen ty�h�n, johon
h�n soveltuu. Ellei h�n voi hoitaa sit� tai ei viihdy siin�, saa h�n
kortin siirto-osastolle, ja kun h�nen asiansa on tutkittu, hankitaan
h�nelle jotain muuta ty�t�, joka paremmin sopii h�nen taipumuksilleen.
Ruumiillisen keskitason alapuolella olevat miehet ovat yht� hyvi�
ty�ntekij�it� kuin ne, jotka ovat t�m�n tason yl�puolella. Olipa
esimerkiksi muuan sokea, joka sai paikan varastossa, miss� h�nen tuli
lukea pultteja ja ruuvimuttereita. Kaksi tervett� miest� oli siell�
ennen h�nt�. Parin p�iv�n kuluttua ilmoitti p��llysmies, ett� nuo kaksi
ty�kykyist� voitaisiin siirt�� jollekin toiselle osastolle, sokea kun
kerkisi suorittamaan sek� omansa ett� noiden molempien toisten ty�n.

Voimme menn� viel� pitemm�lle. Yleens� pidet��n selv�n�, ett� kun
joku ty�mies on vahingoittunut, on h�n pois luvusta ja h�nen tulee
saada sairasapua. Mutta ainahan on aika, jolloin h�n on toipilaana,
varsinkin luunmurtumissa, jolloin vahingoittunut on kyllin voimakas
voidakseen tehd� ty�t� ja my�skin halukas saamaan ty�t�, sill�
suurinkaan mahdollinen tapaturma-avustus ei koskaan voi olla niin suuri
kuin ty�palkka. Jos niin olisi laita, tulisi siit� liikeyritykselle
lis�veroitus, ja t�m� veroitus tulisi tuntumaan tavaran hinnan
kohoamisessa. Ostettaisiin v�hemm�n, mik� vuorostaan merkitsisi
pienempi� ty�mahdollisuuksia. T�m� on v�ltt�m�t�n seuraus, joka tulee
pit�� muistissa.

Me olemme kokeilleet toipilailla, joiden oli pakko pysy� vuoteessa,
mutta saattoivat istua. Musta �ljykangas levitettiin vuoteiden yli ja
toipilaat kiersiv�t muttereita kiinni pieniin pultteihin. T�m� ty� on
teht�v� k�sin, ja meid�n tehtaassamme on viisitoista jopa kaksikymment�
miest� siin� toimessa. Sairaalassa olevat miehet saattoivat tehd� sen
ty�n yht� hyvin kuin tehtaassa olevat ja saivat s��nn�llisen palkkansa.
Luulenpa heid�n tuotantonsa todella nousseen kahtakymment� prosenttia
suuremmaksikin tavallista tehtaassa saavutettua m��r��. Ei kenenk��n
tarvinnut tehd� ty�t�, ellei h�n itse tahtonut, mutta kaikki halusivat.
Siten ei aika k�ynyt pitk�ksi. He nukkuivat paremmin, ruokahalu kasvoi
ja paraneminen edistyi nopeammin.

Kuuromykki� ei tarvitse sijoittaa mihink��n erityiseen luokkaan, he
t�ytt�v�t paikkansa sadan prosentin teholla. Tuberkelitautiset -- niit�
on tavallisesti tuhatkunta -- ty�skenteliv�t enimm�kseen ainesj�tteiden
talteenpano-osastolla. Ne, joiden sairautta pidet��n tarttuvana,
ty�skentelev�t yhdess� erikoisesti rakennetussa vajassa. Useimmilla
heist� on ty�ns� ulkona raikkaassa ilmassa.

Viimeksi toimitetussa ty�miesten erittelyss� oli 9,563 alle
keskitason. N�ist� oli 123:lla k�sivarsi, kyyn�rvarsi tai k�si
vialla tai poisleikattu. Yksi oli aivan k�det�n. Nelj� oli
umpisokeaa, 207 silm�puolta ja 253 v�h�n�k�ist�. 37 oli kuuromykk��,
60 kaatuvatautista, 4 jalatonta ja 234 yksijalkaista. Muilla oli
v�h�p�t�isempi� ruumiinvikoja.

Se aika, joka tarvittiin eri toimiin harjaantumiseen, oli suunnilleen
seuraava:

Kolmeviidett� prosenttia kaikesta ty�st� ei vaadi enemp�� kuin
p�iv�n harjoituksen; kuusinelj�tt� prosenttia p�iv�st� viikkoon;
kuusi prosenttia viikosta kahteen viikkoon; nelj�toista prosenttia
kuukaudesta vuoteen ja yksi prosentti vuodesta aina kuuteen vuoteen.
T�m�n viimeisen laadun ty�t vaativat suurta taitavuutta -- kuten
ty�kalujen valmistaminen ja leimain leikkaaminen.

Mieskuria yll�pidet��n hyvin ankarasti, mutta mit��n pikkumaisia
ohjes��nt�j� ei ole. Mielivaltaisen erottamisen v��ryytt� me v�lt�mme
j�tt�m�ll� erottamisoikeuden ty�h�nottotoimiston p��llik�lle, ja
h�n k�ytt�� sangen harvoin t�t� oikeutta. Vuonna 1919 laadittiin
viimeinen tilasto. Sin� vuonna vaihtui 30,125 ty�miest�. N�ist� oli
10,334 ilmoittamatta ollut ty�st� poissa kauemmin kuin kymmenen
p�iv�� ja senvuoksi pyyhitty pois kirjoista; 3,702 j�tti tehtaan joko
siksi, etteiv�t olleet tyytyv�isi� ty�h�ns�, tai siksi, ett� pyysiv�t
siirtoa ilmoittamatta mit��n syyt�; 38 sai menn�, kun kielt�ytyiv�t
opiskelemasta englanninkielt� sit� tarkoitusta varten perustetussa
koulussa; 108 ty�miest� otti sotamiehen pestin ja noin 3,000
siirrettiin muihin osastoihin. Jokseenkin yht� monta matkusti kotiansa,
antautui maanviljelykseen tai meni kauppa-alalle. Kahdeksanyhdeks�tt�
naista erotettiin, koska heid�n miehill��n oli toimi -- me emme k�yt�
naimisissa olevia naisia, joiden miehill� on ty�t�. Koko m��r�st�
sai ainoastaan kahdeksankymment� eron ilman muuta, ja syyt olivat:
eksytt�vist� tiedonannoista 56, kasvatusosastomme m��r�yksest� 20 ja
soveltumattomuudesta 4.

Me vaadimme, ett� ty�miehet tekev�t, mit� heille k�sket��n. Koko
j�rjest� on niin erikoistettu ja toinen osasto niin riippuvainen
toisesta, ettemme hetke�k��n voisi ajatella antaa ty�miesten toimia
omin p�ins�. Ilman sangen ankaraa kuria olisi meill� suunnaton
sekamelska. Ty�miehet on otettu tekem��n mahdollisimman suuren
ty�m��r�n ja he saavat mahdollisimman hyv�n palkan. Jos jokainen
ty�mies saisi noudattaa omaa p��t�ns�, k�rsisi siit� tuotanto ja
siis my�skin maksu. Joka ei pid� meid�n ty�tavastamme, on vapaa
l�htem��n pois. Yhti� tahtoo kohdella ty�miehi�ns� puolueettomasti
ja oikeudenmukaisesti, ja luonnollisesti vaatii sek� p��llysmiesten
ett� johtajien etu, ett� heid�n osastoiltaan erotetaan niin v�h�n kuin
mahdollista. Jos ty�miest� on kohdeltu v��rin, on h�nell� t�ysi oikeus
valittaa. V��ryytt� on mahdoton v�ltt��, sill� ihmiset eiv�t aina ole
oikeamielisi� toisiaan kohtaan. Syntinen luonto voittaa tuontuostakin
hyv�n tahdon. P��llysmiehet eiv�t aina ymm�rr� meid�n aatteitamme
tai he v��rink�sitt�v�t ne, mutta yhti�n pyrkimykset ovat sellaiset
kuin t�ss� olen esitt�nyt, ja me k�yt�mme kaikkia keinoja tehd�ksemme
tarkoituksemme ymm�rretyksi.

Luvattomaan poissaoloon n�hden on v�ltt�m�t�nt� olla hyvin ankara.
Ty�mies ei saa tulla ja menn� kuinka haluaa; h�n voi aina pyyt��
lomaa p��llysmiehelt�, mutta jos h�n on ilmoittamatta poissa,
tutkitaan h�nen palattuaan h�nen poissaolonsa syyt� ja asia lyk�t��n
joskus l��ketieteellisen osaston k�sitelt�v�ksi. Jos h�nell� on ollut
p�tev� syy, saa h�n j�lleen ryhty� ty�h�ns�; muussa tapauksessa h�net
erotetaan. Kun ty�mies otetaan palvelukseen, merkit��n kirjaan vain
h�nen nimens�, osoitteensa ja syntym�vuotensa, onko h�n naimisissa
vai naimaton, kuinka monta omaista h�nell� on huollettavana, onko h�n
ennen ollut Ford-yhti�n palveluksessa sek� h�nen n�k�- ja kuulokykyns�.
H�nelle ei tehd� mit��n kysymyksi� h�nen entisest� ty�st��n, mutta
meill� on lappu "paremman edistymisen mahdollisuuksia varten", johon
ty�mies, jos h�n ennen on ollut jossakin ammatissa, ilmoittaa mik� t�m�
ammatti oli. Sill� tavoin saatamme erikoisammattilaisia tarvitessamme
saada niit� suoraan tehtaasta. T�m� onkin yksi niit� teit�, joka
auttaa ty�kalujen tekij�it� ja valajia ylenem��n. Kerran tarvitsin
sveitsil�ist� kellosepp��. Pengottiin korttij�rjestelm��mme ja l�ytyi
todellakin yksi -- h�n hoiti porakonetta. Toisen kerran tarvittiin
taitavaa tiilenly�j�� tulenkest�vi� tiilej� varten. H�net l�ysimme
my�skin er��n porakoneen ��rest�, mutta h�n on nyt tarkastusmies.

Persoonallisiin kosketuksiin ei oikeastaan juuri milloinkaan jouduta.
Ty�mies menee kotiansa, kun h�n on p�iv�ty�ns� p��tt�nyt, ja tehtaalla
ei ole mit��n seurusteluhuoneustoa. Mutta me koetamme noudattaa
oikeutta ja ehk�ist� pikkumaisten henkil�iden puuhia. Meill� on niin
monta eri osastoa, ett� tehdas on melkein kuin oma maailmansa, jossa
kukin voi l�yt�� paikkansa. Otetaan esimerkiksi tappelut. Joillakuilla
on tappelunhalu veress�, ja tavallisesti semmoinen mies heti erotetaan.
Mutta se ei luullakseni tappelupukaria paranna -- h�n joutuu vain pois
meid�n n�k�piirist�mme. Senvuoksi ovat p��llysmiehet tulleet aika
kekseli�iksi m��r�tess��n rangaistuksia, jotka eiv�t riist� mit��n
miehen perheelt� eiv�tk� vie aikaa tehtaalta.

Sek� ty�miehen ett� ty�n kannalta ovat puhtaat, hyvin valaistut ja
hyvin tuuletetut huoneet ehdottoman tarpeelliset. Meid�n koneemme
ovat sijoitetut hyvin liki toisiaan, ja jokaisella lattiapinnan
neli�jalalla on tietenkin sama osuus yleiskustannuksissa. Muutoin saa
kuluttaja maksaa sek� suuremmat kustannukset yleens�, ett� ylim��r�iset
siirtokustannukset, jotka ovat seurauksena, jos koneet ovat vain
kuusikin tuumaa kauempana toisistaan kuin on v�ltt�m�t�nt�. Joka ty�ss�
me laskemme t�sm�lleen, kuinka suuren pinta-alan ty�mies tarvitsee
itselleen. H�nt� ei saa ehk�ist� -- sill� se olisi tuhlausta. Mutta jos
h�n ja h�nen koneensa ottavat enemm�n tilaa kuin on aivan tarpeellista,
niin on sekin tuhlausta. T�m�n vuoksi seisonevat meid�n koneemme
tihe�mm�ss� kuin miss��n muussa maailman tehtaassa. Sivustakatsojasta
voi kukaties n�ytt��, ett� ne seisovat aivan p��llekk�in, mutta kaikki
on j�rkiper�isesti laskettu, jokaisella ty�miehell� ja jokaisella
koneella on tilaa joka tuuma, mink� ne tarvitsevat, mutta ei my�sk��n
yht��n ylim��r�ist� tuumaa eik� ainakaan kokonaista jalkaa. Tarkoitus
ei ole k�ytt�� meid�n tehdaslaitoksiamme kansanpuistoina. Mutta ahdas
tila vaatii suurimman m��r�n ilmanvaihtoa ja varokeinoja.

Suojeluslaitteet tehtaassa ovat erikoinen ala. Toimikoon kone kuinka
hyvin tahansa, emme pid� sit� kuitenkaan t�yskelpoisena, ellei se ole
t�ysin varma. Meid�n tehtaissamme ei ole koneita, joita arvelemme
ep�varmoiksi, mutta yksityisi� tapaturmia saattaa siit� huolimatta
sattua. Jokaista tapaturmaa, oli se kuinka v�h�inen tahansa, tutkii
kokenut ja taitava mies, joka on yksinomaan siin� toimessa, ja
h�n tutkii kyseenalaisen koneen perinpohjin est��kseen sellaisen
onnettomuuden en�� milloinkaan tapahtumasta.

Rakennuttaessamme vanhoja rakennuksia emme viel� tunteneet
ilmanvaihtolaitteita niin hyvin kuin nyky��n tunnemme. Kaikissa
uudemmissa rakennuksissa ovat kannatinpylv��t onttoja ja niiden l�pi
pumputaan huono ilma ulos samalla kuin raitis ilma virtaa sis��n.
L�pi vuoden me pid�mme samaa tasaista l�mp�m��r��, ja niin kauan
kuin p�iv�nvaloa on, emme tarvitse keinotekoista valaistusta. Noin
seitsem�nsataa ty�miest� on yksinomaan pit�m�ss� huoneustoja puhtaina,
ikkunoita pestyin� ja kaikkea maalausta kunnossa. Kaikki pime�t nurkat,
jotka voisivat houkutella ep�siisteyteen, maalataan valkoisiksi. Ei voi
yll�pit�� hyv�� henke� ilman puhtautta, emmek� me suvaitse h�t�keinoja
puhtauteen enemp�� kuin menetelmiin n�hden.

Ei olekaan mit��n syyt�, mink� vuoksi tehdasty�n pit�isi olla
vaarallista. Jos mies on tehnyt ty�t� liian kovasti tai liian monta
tuntia, joutuu h�n tilaan, joka on tapaturmille otollinen. Tapaturmien
ehk�isemiseksi t�ytyy my�skin est�� t�llainen mielentila; edelleen
t�ytyy ehk�ist� kaikki huolimattomuus ja katsoa, ett� kone toimii
t�ysin varmasti. Erikoistuntijat ovat ryhmitt�neet onnettomuuksien
tavallisimmat syyt seuraavasti:

1) Viat rakennussuunnitelmassa; 2) vialliset koneet; 3) riitt�m�t�n
tila; 4) puute suojeluslaitteista; 5) puhtauden puute; 6) huono
valaistus; 7) huono ilma; 8) sopimaton vaatetus; 9) huolimattomuus; 10)
taitamattomuus; 11) aivojen v�s�htyminen; 12) yhteistoiminnan puute.

Viat rakennussuunnitelmassa, vialliset koneet, riitt�m�t�n tila,
puhtauden puute, huono ilma, huono valaistus, aivojen v�s�htyminen ja
yhteistoiminnan puute ovat helposti autettavissa. Meid�n ty�miehist�mme
ei ainoatakaan rasiteta liiaksi. Palkoilla selvitet��n kaikkein
useimmat ajatusta vaivaavista ongelmista. Meid�n t�ytyy siis vastustaa
sopimattomia vaatteita, huolimattomuutta ja taitamattomuutta sek�
varustaa kaikki koneemme suojeluslaitteilla. T�m� tuottaa hankaluuksia
siell� miss� on kiertohihnoja. Meid�n uudisrakennuksissamme on
jokainen kone varustettu omalla s�hk�moottorillaan, mutta vanhoissa
rakennuksissa meid�n t�ytyi k�ytt�� hihnoja. Joka hihna on suojeltu.
Automaattisten siirtolaitteiden yli kulkee siltoja, joten ty�miesten
ei tarvitse kulkea mink��n vaarallisen kohdan kautta. Miss� on vain
v�h�nkin mahdollisuutta metallisirujen sinkoiluun, siell� vaadimme
ty�miehi� k�ytt�m��n suojasilm�laseja, ja n�m� mahdollisuudet
v�henev�t lis�ksi sen kautta, ett� ymp�r�imme koneen verkolla. Kaikki
palavat uunit ovat varustetut ter�sristikolla. Ei ole mit��n avoimia
koneosia, joihin vaatteet voivat tarttua. Kaikki sivuk�yt�v�t pidet��n
vapaina. Konemoottorien virrankatkaisijat ovat suojatut suurilla
punaisilla nastoilla, jotka t�ytyy poistaa ennenkuin virta yhdistet��n,
mik� puolestaan ehk�isee koneen ajattelematonta k�yntiinpanoa.
Joskus sattuu, ett� ty�miehet k�ytt�v�t sopimattomia vaatteita --
kaulaliinoja, jotka saattavat tarttua hihnoihin, leveit� hihoja ja
muuta semmoista. Tarkastusmiesten asia on katsoa, ettei sellaista
tapahdu, ja ne, jotka eiv�t kieltoa tottele, joutuvat enimm�kseen ilmi.
Uusia koneita koetellaan kaikilla ajateltavilla tavoilla, ennenkuin,
sallimme ottaa niit� k�yt�nt��n. Tulos on, ett� meill� k�yt�nn�llisesti
puhuen ei koskaan tapahdu suurehkoja tapaturmia.

Teollisuuden ei laisinkaan tarvitse vaatia ihmisuhreja.




IX luku.

TY�PALKAT.


Liikeyrityst� voi helposti hoitaa vanhan tottumuksen mukaan, sanoen:
"min� maksan tavalliset ty�palkat". Sama mies ei olisi yht� k�rk�s
lis��m��n: "min� en voi myyd� parempia enk� halvempia tavaroita kuin
muut liikemiehet". Ei yksik��n t�ysij�rkinen tehtailija v�itt�isi, ett�
pelk�st��n halvimman aineksen ostaminen olisi takeena tavaran parhaasta
laadusta. Mutta miksi me sitten kuulemme puhuttavan niin paljon "ty�n
vararikosta" ja ty�palkkojen alennuksen maalle tuottamasta siunauksesta
-- mik� todellisuudessa merkitsee ostovoiman v�hent�mist� ja
kotimaisten markkinain h�vitt�mist�? Mit� hy�ty� on teollisuudesta, jos
sit� hoidetaan niin taitamattomasti, ett� ne, jotka sen palveluksessa
ty�skentelev�t, eiv�t voi ansaita toimeentuloansa? Ei mik��n kysymys
ole niin t�rke� kuin palkkakysymys, sill� useimmat ihmiset el�v�t
ty�palkoistaan. Heid�n el�m�ntasonsa -- heid�n tulojensa keskiarvo --
ratkaisee maan onnen ja kukoistuksen.

Koko Ford-teollisuudessa on meill� nyttemmin alimpana palkkana kuusi
dollaria p�iv�ss�; ennen se oli m��r�tty viideksi dollariksi ja
viel� aikaisemmin maksoimme, mit� hyv�ns� siihen aikaan pidettiin
v�ltt�m�tt�m�n� maksaa. Min� tied�n, ett� palajaminen vanhaan
palkkaj�rjestelm��n olisi huonoa moraalia -- mutta min� tied�n my�skin,
ett� se liikemieskannalta olisi typer��, ja min� koetan esitt�� syyt
siihen.

Ajatelkaamme ensiksi keskin�ist� suhdetta. Ei ole tavallista nimitt��
palkannauttijaa yhti�kumppaniksi, mutta mit� h�n sitten muuta on? Kun
joku huomaa, ett� liikkeenhoito kysyy liian paljon h�nen aikaansa
ja voimiansa, niin h�n ottaa apulaisia osallisiksi tuossa hoidossa.
Miksi h�n sitten kielt�isi heilt�, jotka auttavat h�nt� tuotannossa,
"liikekumppanin" nimen? Jokainen liikeyritys, jossa on enemm�n kuin
yksi henkil�, on jonkinlainen kumppanuuskunta, ja samalla hetkell�
kuin liikemies tarvitsee toisen apua, olkoonpa apulainen vaikka
pikkupoika, on h�n ottanut itselleen liikekumppanin. H�n saattaa itse
olla liikkeen varojen ainoa omistaja ja sen toiminnan ainoa m��r��j�,
mutta ainoastaan niin kauan kuin h�n pysyy ainoana liikkeenhoitajana
ja ainoana tuottajana, voi h�n vaatia itselleen t�ydellist�
riippumattomuutta. Ei kukaan ihminen ole riippumaton, niin kauan
kuin h�n tarvitsee toisten apua. Se on alituista vuorovaikutusta --
ty�nantaja on ty�miestens� liikekumppani ja p�invastoin. Ja koska n�in
on laita, on turhaa jommankumman ryhm�n luulla juuri itse olevansa
ainoa v�ltt�m�t�n tekij�. Molemmat ovat v�ltt�m�tt�mi�. Toinen ryhm� ei
voi valtaansa kohtuuttomasti k�ytt�� muuten kuin toisen kustannuksella,
ja tavallisesti se k��ntyy koskemaan my�skin sit� itse�ns�. On
kerrassaan j�rjet�nt�, kun p��oma ja ty� pit�v�t toisiaan vastakkaisina
luokkina, kun ne itse asiassa ovat kumppanuksia. Kamppaillessaan
toisiaan vastaan vahingoittavat ne vain laitosta, jossa molemmat ovat
osakkaina ja josta kumpikin ansaitsee toimeentulonsa.

Ty�nantajan kunnianhimon johtajana tulisi olla, ett� h�n maksaa
korkeammat ty�palkat kuin muut samanlaatuiset yritykset, ja ty�miehen
kunnianhimona tulisi olla tehd� t�m� mahdolliseksi. Jos ty�nantaja
ottaa aloitteen, luulen ty�miesten tulevan mukaan. Kaikissa tehtaissa
on tietenkin ty�miehi�, jotka luulevat, ett� jos he tekev�t parhaansa,
tapahtuu se ainoastaan ty�nantajan eik� ollenkaan heid�n omaksi
edukseen. On s��litt�v��, ett� sellaista tunnetta on olemassa ja ett�
siihen kenties on jotakin aihetta. Jos ty�nantaja kannustaa ty�miehi��n
tekem��n kaikkein parastaan, mutta t�m� ty� ei saa palkintoansa, niin
k�yv�t ty�miehet luonnollisesti ep�luuloisiksi ja "h�llitt�v�t otetta".
Mutta jos he n�kev�t ty�ns� hedelm�t korkeampien palkkojen muodossa,
ja saavat havaita, ett� kovempi ty� merkitsee parempaa maksua, niin
he alkavat tuntea olevansa osakkaita liikkeess�, jonka menestys on
riippuvainen heist� ja p�invastoin.

"Mit� pit�� ty�nantajan maksaa?" -- "Paljonko pit�� ty�miehell� olla
palkkaa?" N�m� kysymykset ovat toisarvoisia. Ratkaiseva kysymys
on: "Kuinka paljon liikeyritys kykenee maksamaan?" Ei mik��n liike
voi pysy� pystyss�, jos menot ovat tuloja suuremmat. Jos l�hteest�
pumputaan vett� ulos nopeammin kuin sit� siihen virtaa, niin kuivuu
l�hde. Ne, jotka ovat olleet t�m�n l�hteen varassa, saavat l�hte�
janoisina. Ja jos joku ehk� kuvittelisi, ett� voi pumputa yhden l�hteen
kuiville ja sitten tuoda vett� toisesta, niin on vain ajan kysymys,
milloin kaikki l�hteet ovat kuivuneet. Nyky��n puhutaan yleisesti
palkkojen kohtuullisemmasta jaosta, mutta me emme saa unohtaa, ett�
palkoillakin t�ytyy olla rajansa. N�m� rajat m��r�� asianomainen
liikeyritys itse. Ei voi maksaa palkkoina 150,000 dollaria, jos liike
ei tuota enemp�� kuin 100,000. Liikeyritys panee rajan palkoille, mutta
onko mit��n, joka panee rajan liikeyritykselle? On selv��, ett� liike
rajoittaa itse itse�ns�, jos sit� johdetaan kehnon kaavan mukaisesti.

Jos sen sijaan, ett� sanotaan: "ty�nantajan pit�isi tehd�
niin-ja-niin", sanottaisiin: "liikett� pit�isi parantaa ja j�rjest��
niin, ett� se voisi tehd� niin-ja-niin", silloin voitaisiin johonkin
p��st�. Sill� yksinomaan ja ainoastaan liike voi maksaa ty�palkat.
Ty�nantaja ei sit� totisesti voi, ellei liike oikeuta h�nt� siihen.
Mutta jos liike takaa korkeammat palkat ja ty�nantaja kielt�ytyy
niit� maksamasta, mit� silloin on teht�v�? Suurehko liikeyritys
merkitsee yleens� niin monen ihmisen toimeentuloa, ett� sen kanssa
ei saa �ksyill�. On suorastaan miltei rikollista salamurhata yritys,
johon suuri joukko ihmisi� on uhrannut ty�ns� ja jota he katsovat
toimialakseen ja tulol�hteekseen. Yrityksen tappaminen lakolla tai
ty�sululla ei hy�dyt� yht��n mit��n. Ty�nantaja ei voita mit��n
katselemalla ty�miehi�ns� ja miettim�ll� itsekseen: "kuinka v�h�n
voin saada heid�n ottamaan?" Eik� my�sk��n ty�mies voita mit��n
tuijottamalla takaisin ja ajattelemalla: "kuinka paljon voin pakottaa
h�nen antamaan?" Kummankin pit�isi sen sijaan k��nty� yrityksen puoleen
ja kysy�: "mitenk� voimme tehd� t�m�n liikkeen niin varmaksi ja
tuottavaksi, ett� se voi taata meille kaikille hyv�n toimeentulon?"

Mutta n�in j�rkev�sti eiv�t totisesti kaikki ty�nantajat ja ty�miehet
ajattele. Ollaan niin totuttu toimimaan harkitsematta, ettei siit�
tahdo p��st� irralleen. Mit� sitten on teht�v�? Ei mit��n. Mitk��n
lait tai asetukset eiv�t kykene aikaansaamaan t�h�n muutosta, vaan
yksinomaan ja ainoastaan parempi oman edun tajunta. Kest�� viel� jonkun
aikaa ennenkuin ihmisten silm�t t�ss� suhteessa aukenevat, mutta
sen t�ytyy tapahtua, sill� niiden yritysten, joissa ty�nantajat ja
ty�miehet ty�skentelev�t yhteisesti pyrkimyksen�ns� yleishy�ty, t�ytyy
menesty� liikeyrityksin�.

Mit� siis tarkoitamme korkeilla palkoilla?

Me tarkoitamme palkkoja, jotka ovat korkeammat kuin maksettiin kymmenen
kuukautta tai kymmenen vuotta sitten. Me emme tarkoita korkeampia
kuin tulee maksaa. Nykyiset korkeat palkkamme saattavat merkit�
pikkupalkkoja kymmenen vuoden per�st�.

Jos on oikein, ett� liikkeenjohtaja pyrkii siihen, ett� liike antaa
suurempaa osinkoa, niin yht� oikein on, ett� h�n pyrkii siihen, ett�
voidaan maksaa korkeampia palkkoja. Mutta liikkeenjohtaja ei niit�
maksa. Jos h�n kykenee sen tekem��n, mutta ei tahdo, on se h�nen
h�pe�ns�, mutta h�n yksin��n ei ikin� voi aikaansaada korkeampia
palkkoja. Korkeita palkkoja ei voida maksaa, elleiv�t ty�miehet niit�
ansaitse. Heid�n ty�ns� on tuottava, luova tekij�. Se ei ole ainoa
sellainen tekij�, sill� huono liikkeenhoito voi t�rvell� sek� aineksen
ett� ty�n ja tuhota ty�miesten ponnistukset. Ty�miehet puolestaan
voivat tuhota hyv�nkin johdon tulokset. Mutta miss� taitava johto
ja rehellinen ty� yhtyv�t liikekumppaneiksi, siin� ty�mies juuri
tekee korkeammat palkat mahdollisiksi. H�n panee voimansa ja kykyns�
yritykseen, ja senvuoksi tulee h�nen saada palkintonsa korkeamman
palkan muodossa. H�n ei ole sit� vain ansainnut, h�n on suurelta osalta
ollut mukana sit� luomassa.

T�ytyy siis olla selv��, ett� korkea ty�palkka alkaa jo tehtaassa.
Ellei sit� siell� luoda, ei se voi tulla my�sk��n palkkauskoteloon.
Ikin� ei voida keksi� j�rjestelm��, joka poistaa ty�n. Siit� on
luonto itse pit�nyt huolen. K�temme ja aivomme eiv�t ole tarkoitetut
joutenoloa varten. Ty� on meid�n terveytemme, ylpeytemme ja
vapahduksemme. Kaukana siit�, ett� se olisi kirous, on se p�invastoin
ihmisen suurin siunaus. T�ysi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voi
synty� ainoastaan rehellisen ty�n kautta. Sen ihmisen, joka panee
yhteiseen ty�h�n suuren panoksen, tulee my�skin saada suuri vastike.
Sent�hden ei armeliaisuudesta ole puhettakaan ty�palkkojen maksuissa.
Se ty�mies, joka antaa liikkeelle parhaansa, mit� h�nell� on antaa, on
paras ty�mies, mit� mill��n liikkeell� voi olla. Mutta h�nt� ei voi
pyyt�� antamaan rajattomasti, ilman ett� h�n saa vastaavan hyvityksen.
Se mies, joka tulee ty�h�ns� siin� tunnossa, ett� vaikkapa h�n antaa
osaltaan mit� hyv�ns�, niin h�n ei vastikkeeksi saa niin paljoa, ett�
se voi pelastaa h�nt� k�yhyydest�, ei ole oikeassa kunnossa aloittamaan
p�iv�n ty�t�. H�n on levoton ja huolestunut, ja se vaikuttaa
haitallisesti h�nen ty�h�ns�.

Mutta jos mies tuntee, ett� h�nen ty�ns� ei ainoastaan tyydyt� h�nen
v�ltt�m�tt�mi� tarpeitaan, vaan hankkii h�nelle my�skin mahdollisuutta
mukavuuteen, antaa varaa kasvattaa lapsensa ja valmistaa vaimolleen
jotakin iloa, silloin on h�n tyytyv�inen ty�h�ns� ja voi osaltaan antaa
parhaansa. Se on voitto liikkeelle ja se on voitto h�nelle itselleen.
Mies, joka ei tunne tyydytyst� ty�st��n, menett�� parhaan osan
palkastansa.

Sill� jokap�iv�inen ty� on jotakin suurta -- jotakin hyvin suurta! Se
on koko maailman perustus; se on meid�n omanarvontuntomme perustus.
Ty�nantajan pit�isi aina tehd� ty�t� sitke�mmin kuin kukaan h�nen
miehist��n. Ty�nantajan, joka vakaasti koettaa t�ytt�� velvollisuutensa
maailmassa, t�ytyy olla ahkera ty�ntekij�. H�nell� ei ole mit��n
oikeutta sanoa: "minulla on niin ja niin monta tuhatta miest�, jotka
tekev�t ty�t� minun hyv�kseni". Tosiasia on, ett� n�m� monet tuhannet
miehet pakottavat h�net tekem��n ty�t� heid�n hyv�kseen, ja jota
paremmin he tekev�t ty�t�, sit� enemm�n he pakottavat h�nt� hankkimaan
menekki� heid�n ty�ns� tuotteille. Palkat ovat m��r�tyn suuruiset, ja
niin t�ytyy olla, jotta saadaan selke� laskuperusta. Ne ovat tavallansa
ennakolta laskettua voittoa, mutta usein sattuu, ett� vuoden p��ttyess�
havaitaan, ett� voidaan maksaa enemm�n. Silloin tulee niin my�skin
tehd�. Kun me kaikki teemme liikkeess� ty�t� yhdess�, tulee meill�
my�skin olla osuutemme voitosta joko hyv�n palkan tai lis�palkkion
muodossa. T�t� aletaankin yleisesti katsoa oikeaksi ja kohtuulliseksi.

Nyttemmin vaaditaan jyrk�sti, ett� liike-el�m�n inhimilliselle puolelle
on annettava yht� suuri merkitys kuin aineelliselle. Ja niin t�ytyy
olla, mutta kysymys on vain siit�, tapahtuuko se viisaasti, siten ett�
aineellinen puoli, josta olemme saaneet toimeentulomme, s�ilyy, vai
ep�viisaasti, siten ett� joudumme menett�m��n menneiden vuosien ty�n
tulokset. Liike-el�m� edustaa kansallista toimeentuloamme, se kuvastaa
taloudellista edistymist�mme ja on hankkinut meille meid�n paikkamme
muiden kansojen keskuudessa. T�t� emme saa panna vaaranalaiseksi.
Inhimillisen aineksen osuus liike-el�m�ss� t�ytyy tulla paremmin
tajutuksi ja vaarinotetuksi, ja se voi tapahtua ilman h�iri�t� ja ilman
h�vi�t� kenellek��n -- p�invastoin tavalla, joka tuottaa lis�� voittoa
kaikille. Salaisuus on siin�, ett� inhimillinen ty�toveruus tajutaan ja
tunnustetaan. Niin kauan kuin ihminen ei tule toimeen yksin��n, vaan
tarvitsee toisten apua, olemme me my�skin riippuvaisia ty�toveruudesta.

T�m� on perustotuus ty�palkoista. Ne ovat liikekumppanuuden
voitto-osinkoa.

Milloin voi katsoa palkan olevan riitt�v�n? Kuinka runsasta
toimeentuloa voi ty�st��n kohtuuden mukaan pyyt��? Oletteko
koskaan tulleet ajatelleeksi, mit� ty�palkat aikaansaavat tai
mit� niiden pit�isi aikaansaada? Jos sanotaan, ett� niiden tulee
riitt�� toimeentuloon, niin sill� ei viel� ole sanottu melkein
mit��n. Elinkustannukset riippuvat suureksi osaksi tuotannon ja
kuljetusneuvojen laadusta, ja n�m� ovat vuorostaan tulosta ty�njohdon
ja ty�miesten yhteenpannusta toimitehosta. Hyvin suoritetun ja
hyvin j�rjestellyn ty�n tuloksena pit�isi olla suuret palkat ja
alhaiset elinkustannukset. Jos asetetaan elinkustannukset palkkojen
s��nn�st�j�ksi, emme p��se mihink��n. Elinkustannukset ovat tulosta
vaihtelevista hintatasoista, eiv�tk� ne koskaan voi tulla pysyv�isiksi,
jos alinomaa muuttelemme niit� tekij�it�, jotka t�m�n tuloisen aikaan
saavat. Jos koetamme sovittaa palkkoja elinkustannusten mukaan, niin
muistutamme koiraa, joka juoksee oman h�nt�ns� per�ss�. Ja kukapa
muuten onkaan p�tev� m��r��m��n, mink� el�m�ntason mukaan kustannukset
ovat laskettavat? Avartakaamme n�k�alojamme ja ajatelkaamme, mit�
palkkaus merkitsee ty�miehille -- ja mit� sen tulisi merkit�.

Ulkona el�m�ss� se tekee heille mahdolliseksi t�ytt�� velvollisuutensa;
sis�ll� tehtaassa se tekee mahdolliseksi sek� ty�n ett� j�rjestelyn.
P�iv�n tuottava ty� on rikkain kultakaivos, mit� milloinkaan on
tavattu. Sen pit�isi totisesti kannattaa ainakin ty�miehen kaikki
jokap�iv�iset tarpeet. Ja varmastikin palkan pit�isi todella riitt��
my�skin turvaamaan ty�ntekij�n h�nen vanhoilla p�ivill��n, jolloin h�n
ei en�� jaksa tehd� ty�t� -- eik� h�nen tarvitsisi jaksaakaan. Mutta
senkin j�lkeen kuin t�m� on saavutettu, t�ytyy teollisuustuotantoon,
menekkiin ja voittoon n�hden s��nn�st�� sellaisen j�rjestelm�n mukaan,
joka est�� ansioita joutumasta niiden taskuihin, jotka eiv�t ole
my�t�vaikuttamassa tuotantoon. Voidaksemme luoda j�rjestelm�n, joka
on riippumaton sek� hyv�n ty�nantajan hyv�st� ett� huonon pahasta
tahdosta, itsekk�isyydest�, t�ytyy meid�n rakentaa se perustalle, joka
nojautuu todellisiin oloihin, el�m��n itseens�.

Jokap�iv�inen ty� vaatii yht� paljon ruumiillista voimaa silloin kun
vehn� maksaa 1 dollarin bushelilta, kuin silloin kun se maksaa 2:50, ja
mit�p� eroa tekeek��n miehen ty�h�ns� tarvitsemaan tarmoon, maksavatko
munat 12 vai 90 sentti� tusina?

Ellei t�m� koskisi ket��n muuta kuin miest� itse�ns�, olisi varsin
helppo laskea yhden miehen toimeentulon kustannukset ja niit� vastaava
palkka. Mutta h�n ei ole pelk�st��n yksil�. H�n on kansalainen, joka
antaa apuansa kansan menestykseen. H�n on taloudenpit�j�. H�n on
kenties lasten is�, ja n�m� on h�nen kustannuksellaan kasvatettava
hy�dyllisiksi ihmisiksi. Kaikki n�m� tekij�t on otettava huomioon.
Kuinka voidaan numeroilla osoittaa kodin avustus miehen ty�h�n? H�n
saa maksun t�st� ty�st�, mutta kuinka paljon ollaan velkaa kodille, ja
mit� ollaan velkaa h�nelle is�n� ja kansalaisena? Mies tekee ty�ns�
tehtaassa, mutta vaimo tekee ty�n kodissa. Tehtaan t�ytyy maksaa
heille molemmille. Miten voidaan arvioida kodin suhde p�ivitt�isen
ty�n menotiliin? Onko katsottava ty�miehen omaa elatusta menoksi
ja h�nen kyky�ns� kodin ja perheen perustamiseen voitoksi? Onko
ansio t�st� laskettava rahassa sittenkun on n�hty, kuinka paljon on
j�ljell� sen j�lkeen kuin ty�miehen omat ja h�nen perheens� tarpeet
on tyydytetty? Vai onko kaikkia n�it� seikkoja katsottava menoiksi ja
voitto laskettava niist� huolimatta? Toisin sanoen -- pit��k� miehell�,
kun h�n on el�tt�nyt, vaatettanut ja hankkinut asunnon itselleen ja
perheelleen, kasvattanut lapsensa ja toimittanut heille ne edut,
jotka ovat heille tulevat, sittenkin olla ylij��m��? Onko kaikki n�m�
vaatimukset t�ytett�v� miehen ty�st�? Min� uskon niin olevan, sill�
muuten on edess�mme se kaamea tulevaisuudenkuva, ett� �itien ja heid�n
lastensa on pakko marssia ty�markkinoille.

Kaikki n�m� kysymykset vaativat tarkkaa tutkimista ja laskemista.
Kenties ei taloudellisessa el�m�ss�mme ole mit��n, joka olisi omiansa
enemm�n h�mm�stytt�m��n kuin tieto kaikista niist� rasituksista, jotka
jokap�iv�isen ty�n t�ytyy kantaa.

On ehk� mahdotonta laskea, kuinka paljon tarmoa jokap�iv�inen
ty� vaatii miehelt�, mutta ei ole mahdollisia ratkaista, kuinka
paljon vaaditaan menetetyn tarmon palauttamiseksi seuraavan p�iv�n
ty�t� varten, eik� my�sk��n sit�, mit� osaa t�st� tarmosta h�n ei
milloinkaan saa takaisin. Taloustiede ei ole viel� pystynyt rakentamaan
uudennusrahastoa ty�miesten kuluttaman tarmon palauttamiseksi.
Sellaisen rahaston voi muodostaa vanhuudenel�kkeen muodossa, mutta
el�kkeet eiv�t pid� huolta siit� voitosta, mink� joka p�iv�n ty�n
pit�isi j�tt�� el�m�n kaikkien kustannusten, kaikkien fyysillisten
menetysten ja ruumiillisen ty�n tekij�n v�ltt�m�tt�m�n kulumisen
korvaukseksi.

Parhaatkaan ty�palkat, joita t�h�n saakka on maksettu, eiv�t ole
l�hesk��n niin suuria kuin niiden tulisi olla. Liike-el�m� ei ole viel�
kyllin hyvin j�rjestetty eiv�tk� sen p��maalit kyllin selvin�, jotta
voitaisiin maksaa enemm�n kuin ainoastaan pieni osa niist� palkoista,
joita pit�isi maksaa. Siin� osa sit� ty�t�, joka meit� odottaa. Me
emme voi ratkaista t�t� pulmaa poistamalla palkkaj�rjestelm�n ja
julistamalla yhteisen omistusoikeuden. Palkkaj�rjestelm� on ainoa
normi, jonka mukaan voimme palkita tuotantoty�n ansiota my�ten. Ottakaa
pois t�m� astemittari, niin tulee vallitsemaan yleinen v��ryys, mutta
t�ydellisent�k�� se, niin saamme kukaties yleisen oikeuden.

Vuosien kuluessa olen hankkinut itselleni joltisenkin tuntemuksen
ty�palkoista. Ensinn�kin katson myynnin suureksi osaksi riippuvan
niist� palkoista, joita voimme maksaa. Jos maksamme korkeita palkkoja,
tulevat n�m� rahat liikkeeseen ja joutuvat toisille tehtailijoille,
ty�miehille, asioitsijoille ja kauppiaille, joiden kaupallinen
kukoistus on heijastusta meid�n tavaravaihdostamme. Jos korkeat palkat
tulevat maassa yleisiksi, niin merkitsee se kukoistusta koko maalle,
mik�li n�m� suuremmat palkat maksetaan suuremmasta tuotannosta. Jos
maksetaan suurempia palkkoja, samalla kuin tuotantoa v�hennet��n,
joudutaan tielle, joka johtaa seisaukseen.

Meilt� meni sangen pitk� aika saadaksemme selvyytt� palkkasuhteista,
ja vasta kun olimme t�ydess� ty�ss� T-mallia valmistamassa, saatoimme
laskea, kuinka suuria palkkojen tulisi olla. Sit� ennen olimme
antaneet henkil�kunnalle jonkun osan voitosta. Muutamia vuosia
takaperin jaoimme joka vuoden lopussa jonkun prosentin ansioistamme
ty�miehille. Niin varhain kuin vuonna 1909 jaoimme esimerkiksi 80,000
dollaria sen laskuperusteen mukaan, kuinka kauan itsekukin oli ollut
liikkeen palveluksessa. Joka oli ollut vuoden ajan, h�n sai 5 %
vuosipalkastaan, kaksi vuotta ollut 7 1/2 % ja kolme vuotta palvellut
10 %. T�t� j�rjestelm�� vastaan voitiin syyst� v�itt��, ett� se ei
ollut miss��n suoranaisessa suhteessa p�iv�n ty�h�n. Ty�mies ei saanut
voitto-osuuttansa ennenkuin kauan sen j�lkeen kuin h�nen ty�ns� oli
suoritettu, ja silloin se tuli melkeinp� lahjan muodossa. On aina
pahasta, jos palkat saavat mink��nlaista armeliaisuuden vivahdusta.

Palkat eiv�t my�sk��n olleet oikeassa suhteessa ty�h�n. A-osastolla
sai ty�mies ehk� pienemm�n palkan kuin B-osaston ty�mies, vaikka
edellinen ty� saattoi itse asiassa vaatia suurempaa taitoa tai
ponnistusta. Palkat eiv�t koskaan voi olla oikeudenmukaisia, ennenkuin
sek� ty�nantaja ett� ty�miehet ovat tietoisia siit�, ett� niiden
m��r��minen perustuu johonkin muuhun kuin umpim�hk�iseen arvaukseen.
Vuodesta 1913 alkaen toimitimme senvuoksi aikatutkimuksia kaikkien
tehtaiden tuhansista eri toimista. Aikatutkimusten avulla on
mahdollista teoreettisesti ratkaista, kuinka paljon ty�miehen pit��
voida aikaansaada. Sen avulla voi viel�, lukuunottamalla suurehkon
vaihtelutilan, m��r�t� valmistusm��r�n p�iv�� kohti ja, asianmukaisesti
kiinnitt�m�ll� huomiota taitoon, saada mittapuun, jonka mukaan
jokseenkin tarkoin voi arvioida sen taidon ja ponnistuksen m��r�n, mit�
kunkinlajista ty�t� varten tarvitaan, ja samalla my�s, mit� ty�miehelt�
on oikeus vaatia vastikkeeksi h�nen palkastaan. Ilman tieteellist�
tutkimusta ei ty�nantaja tied�, mink� vuoksi h�n maksaa palkan, eik�
ty�mies, mink� vuoksi h�n saa sen. N�iden aikatutkimusten johdolla
luokiteltiin kaikki ty�t tehtaissamme ja m��r�ttiin valmiste-er�t.

Meill� ei ole urakkaty�t�. Toisilla ty�miehill� on p�iv�palkka,
toisilla tuntipalkka, mutta melkein joka tapauksessa on m��r�tty,
mik� ty�m��r� on v�hint�in suoritettava. Jos toisin olisi, emme me
eiv�tk� ty�miehet itse tiet�isi, ovatko he palkkansa ansainneet. T�ytyy
olla m��r�tty p�iv�saannos, ennenkuin todellista palkkaa voi maksaa.
Y�vahdille maksetaan h�nen l�sn�olostaan, mutta ty�miehelle h�nen
ty�st��n.

N�in hankkimiemme tietojen nojalla panimme tammikuussa 1914 toimeen
jonkinlaisen voitto-osuusj�rjestelm�n, jonka mukaan alin palkka
kaikenlaatuisesta ty�st�, erin�isill� ehdoilla, m��r�ttiin viideksi
dollariksi p�iv�lt�. Samalla supistimme ty�ajan kahdeksantuntiseksi
-- se oli ennen ollut yhdeks�ntuntinen -- ja koko viikon ty�n
kahdeksan viidett� tuntia k�sitt�v�ksi. Se oli meid�n puoleltamme
aivan vapaaehtoinen teko. Kaikki palkkam��r�yksemme ovat olleet
vapaaehtoisia. Meid�n mielest�mme sosialinen oikeus sit� vaatii, ja kun
kaikki ymp�ri k�y, niin teimme sen oman mielemme tyydytteeksi. Ihminen
tuntee tyydytyst� tuntiessaan, ett� on tehnyt toisia tyytyv�isiksi,
ett� on jossakin m��rin kevent�nyt kanssaihmistens� el�m�ntaakkaa
ja valmistanut heille viihdynn�n ja s��st�jen mahdollisuutta. Hyv�
tahto on el�m�n harvoja, todella t�rkeit� arvopuolia. Tarmokas mies
voi saavuttaa melkein kaikki mit� h�n tavoittaa, mutta ellei h�n
pyrkimystens� kest�ess� ole hankkinut itselleen hyv�� tahtoa, eiv�t
saavutetut tulokset ole paljon arvoiset.

Mutta siin�, mit� me teimme, ei ollut mit��n armeliaisuutta. Monet
ty�nantajat luulivat meid�n tahtovan t�ll� ilmoittaa, ett� liike
menestyi niin hyvin ja haluavan tehd� reklaamia, ja he moittivat
meit� sent�hden, ett� ylensimme vaatimuksia ja j�rkytimme vanhaa
perinn�istapaa, ett� ty�miehelle on maksettava mahdollisimman v�h�n.
T�llaiset perimykset ja katsantokannat t�ytyy poistaa, muuten emme
voi h�vitt�� k�yhyytt�. Me emme maksaneet n�it� korkeita palkkoja
ainoastaan siksi, ett� siihen kykenimme ja se tuotti meille tyydytyst�,
vaan my�skin senvuoksi, ett� tahdoimme saada liikkeen rakentumaan
lujalle perustalle. Me emme jakaneet pois mit��n -- me rakensimme
tulevaisuutta. Liikeyritys, jonka palkka-asteikko on alhainen, on aina
ep�varma.

Tuskin lienee teollisuudessa monta muutosta, joka olisi siin� m��r�ss�
ollut kiistanalaisena kautta koko maailman, mutta tuskin oli ket��n,
joka oikein k�sitti, mit� t�m� muutos itse asiassa sis�lsi. Ty�miehet
luuli vai yleens� saavansa viisi dollaria p�iv�lt� siihen katsomatta,
kuinka he tekev�t ty�t�.

Asiantila oli hiukan toinen kuin kuviteltiin. Minun suunnitelmani
perustui voitto-osuuteen, mutta sen sijaan ett� odotettaisiin, kunnes
n�m� osuudet on ansaittu, maksettaisiin ne etuk�teen ja, erin�isill�
ehdoilla, lis�tt�isiin niiden ty�miesten palkkaukseen, jotka olivat
olleet v�hint�in kuusi kuukautta yhti�n palveluksessa. Me jaoimme
ty�miehet kolmeen luokkaan:

1. Naineet miehet, jotka eliv�t perheens� kanssa ja olivat tiett�v�sti
hyvi� perheenhuoltajia.

2. Poikamiehet, jotka olivat t�ytt�neet kaksikolmatta vuotta ja
tunnetusti ahkeria ja s��st�vi�.

3. Kahtakolmatta nuoremmat nuorukaiset sek� naiset, joilla oli joku
omainen yksin huollettavana.

Ensin sai ty�mies tavallisen palkkansa, joka keskim��rin oli
viitt�toista prosenttia korkeampi kuin vastaavat palkat yleens�
muualla. H�net voitiin sitten valita niiden joukkoon, jotka saivat
voitto-osuutta. H�nen palkkansa ja voitto-osuutensa laskettiin yhteen
niin, ett� h�n sai v�hint�in viiden dollarin p�iv�tulon. Voitto-osuus
oli laskettu tunnin ja sellaisten perusteiden mukaan ett� ne, jotka
saivat pienemm�n tuntipalkan, saivat suhteellisesti suuremman
voitto-osuuden. T�m� maksettiin joka toinen viikko yhdess� palkan
kanssa. Ty�mies, joka ansaitsi esimerkiksi 34 sentti� tunnissa, sai
voitto-osuutta 28 1/2 sentti� tunnilta, joten h�nen p�iv�tulonsa
teki viisi dollaria. Ty�mies, joka ansaitsi 54 sentti� tunnissa, sai
voitto-osuutta 21 sentti� tunnilta, joten h�nen p�iv�tulonsa oli kuusi
dollaria.

Mutta t�h�n voitonjakoon liittyi erin�isi� ehtoja. Ty�miehen ja
h�nen kotinsa t�ytyi tulla m��r�tylle tasolle j�rjestykseen ja
yhteiskunnanj�senyyteen n�hden. Mink��n holhouksen toimeenpano ei ollut
tarkoituksena, mutta kun sellaista tuskin k�vi v�ltt�minen, oli se
yhten� syyn�, mink� vuoksi koko t�m� suunnitelma ja yhteiskunnallinen
yhteishyv�n osasto muutettiin. Ajatus oli alkuaan se, ett� ihmisi�
kannustettaisiin j�rjestykseen ja s��st�v�isyyteen, ja ett� paras
kannustin olisi niiden rahallinen palkitseminen, jotka viettiv�t siivoa
ja s��llist� el�m��. Joka el�� kunnollisesti, tekee my�skin ty�t�
kunnollisesti. Me tahdoimme my�skin v�ltt�� sit� mahdollisuutta, ett�
suurempi palkka pienent�isi ty�saannoksia. Sotavuosina havaittiin,
ett� ylen �killinen palkanlis�ys vain lis�si ihmisen saituutta, mutta
v�hensi h�nen ty�kyky�ns�. Jos alussa olisin vain lis�nnyt voiton
palkkaan, on hyvin luultavaa, ett� ty�n keskitaso olisi alennut. Uuden
j�rjestelm�n mukaan olisi noin puolet ty�miehist� saanut palkkansa
kaksinkertaiseksi. Sit� olisi pidetty helpostiansaittuna rahana. Ajatus
rahan helposta saannista v�hent�� ty�n kiinteytt�. Palkkauksen kovin
�killisess� koroittamisessa on er��nlainen vaara -- aivan katsomatta
siihen, oliko alkupalkka yksi dollari vai sata dollaria p�iv�ss�.

Ne tasot, jotka me ensimm�isess� suunnitelmassamme m��r�simme, eiv�t
olleet pikkumaisia, vaikka t�yt�nt��npano kenties joskus tapahtui
pikkumaisella tavalla. Meill� oli yhteiskunnallisen osastomme
palveluksessa noin viisikymment� henkil��; he olivat yleens� sangen
tervej�rkist� v�ke�, mutta mahdoton on saada kokoon viitt�kymment�
henkil��, jotka terveeseen j�rkeen n�hden ovat aivan samalla tasolla.
He tekiv�t joskus erehdyksi� -- ja niist� saa kuulla alituisesti
puhuttavan. Lahjapalkkion saamiseen vaadittiin, ett� ty�miehen tuli
el�� yhdess� perheens� kanssa ja pit�� siit� sopivaa huolta. Useiden
ulkomaalaisten ty�miesten keskuudessa meid�n t�ytyi vastustaa sit�
huonoa tapaa, ett� he pitiv�t lis�asukkaita, muuttaen siten kodin
el�mispaikasta rahanansaitsemiskeinoksi. Mutta paras todistus siit�,
ett� meid�n suunnitelmamme yleens� vaikutti paljon hyv��, on sen
tulos. Kun se ensin pantiin toimeen, katsottiin 60 % ty�miehist� heti
lahjapalkkioon oikeutetuksi, kuuden kuukauden kuluttua oli niiden m��r�
78 % ja vuoden lopussa 87 %. Puolentoista vuoden kuluttua oli vain 1 %
sellaisia, joille sit� ei katsottu voitavan suorittaa.

Suuret palkat aiheuttivat toisiakin tuloksia. Vuonna 1914, kun
ensimm�inen suunnitelmamme pantiin t�yt�nt��n, oli meill� 14,000
ty�miest�, ja voidaksemme s�ilytt�� pysyv�sti l�pi vuoden t�m�n
lukum��r�n meid�n t�ytyi k�ytt�� palveluksessamme noin 53,000 ty�miest�
vuodessa. Vuonna 1915 ei en�� tarvinnut ottaa palvelukseen enemp��
kuin 6,508, ja t�m� tapahtui suurimmaksi osaksi liikkeen laajentumisen
johdosta. Jos nykyisen ty�l�ism��r�mme aikana vallitsisi entinen,
alinomainen vaihtelu, t�ytyisi k�ytt�� palveluksessa noin 200,000
ty�miest� vuodessa, mik� olisi k�ynyt melkein mahdottomaksi. Niin
v�h�inen kuin ty�n hoitamiseen vaadittava harjoitus onkin, emme
voi tyyty� joka p�iv�, viikko tai kuukausi uuteen ty�l�iskuntaan,
sill� vaikkakin ty�mies kahden tai kolmen p�iv�n kuluttua voi hoitaa
teht�v�ns� kunnollisesti ja riitt�v�n lyhyess� ajassa, saavuttaa h�n
vuoden kuluttua viel� suuremman taitavuuden. Ty�v�est�n vaihdoksesta
ei meill� sittemmin olekaan ollut huolta. On vaikea esitt�� tarkkoja
numeroita, sill� silloin kun emme pid� tehtaita t�ydess� k�ynniss�,
panemme toimeen ty�nvaihtoa ty�l�istemme keskuudessa, jotta niin
monet kuin mahdollista tulevat saamaan ty�t�. T�m� tekee vaikeaksi
erottaa, kuka on meilt� vapaaehtoisesti l�htenyt kuka ei. Meill� on
nyt niin v�h�n huolta ty�voiman vaihdoksesta, ett� emme en�� huoli
valaista n�it� seikkoja numeroilla. Oletan sen tekev�n noin 3 tai 6 %
kuukaudessa.

Me olemme tehneet erin�isi� muutoksia j�rjestelm��n, mutta emme ole
luopuneet t�st� periaatteesta: jos tahdotte, ett� ty�mies antaa
teille aikansa ja voimansa, niin antakaa h�nelle silloin palkka,
joka vapauttaa h�net taloudellisista huolista. Se kannattaa. Sitten
kun aloimme maksaa korkeita palkkoja ja lahjapalkkioita -- jotka
nousivat noin kymmeneen miljoonaan, ennenkuin muutimme j�rjestelm�� --
osoittivat liiketulomme, ett� korkeiden palkkojen maksaminen on mit�
tuottoisin liikkeenhoitamistapa.

Saattoi tehd� oikeutettuja muistutuksia sellaista rahallista etua
vastaan, joka oli riippuva ty�miehen hyv�st� k�yt�ksest�, sill� se
kallistui holhoukseen. Semmoista ei teollisuudessa saa esiinty�. Ei k�y
en�� laatuun yhteishyv�laitos, josta k�yd��n nuuskimassa ty�l�isten
yksityisi� asioita. Ihmiset tarvitsevat sek� neuvoa ett� apua, joskus
viel� erikoista apua, ja sit� pit�� niiksi ollen kyll� antaakin.
Mutta laaja ja k�yt�nn�llisesti toteutettu panosten, yhteisty�n ja
oikean vastikkeen suunnitelma merkitsee teollisuuden tukevuudelle ja
j�rjestelyjen lujuudelle enemm�n kuin mik��n syrj�st�p�in harjoitettu
yhteiskunnallinen avustustoimi.

Muuttamatta itse periaatetta, olemme kuitenkin muuttaneet
maksumenetelm��.




X luku.

MIKSI EI AINA OLE HYVI� LIIKEAIKOJA?


Sek� ty�nantajan ett� ty�miehen tulee el�� vuosi umpeensa, mutta
molemmat he tavallisesti ty�skentelev�t vain viikkokaupalla. He
saavat tilauksen tai ty�n kuinka sattuu ja mihin hintaan kulloinkin
onnistuu. Hyv�n� aikana on runsaasti tilauksia ja t�it�, mutta
"huonona aikana" niukasti. Teollisuudessa on joko juhla tai paasto,
liikeasiat k�yv�t joko hyvin tai huonosti. Vaikka emme koskaan ole
el�neet aikoja, jolloin kaikilla olisi ollut liiaksi paljon t�m�n
maailman hyv�� ja ihmiset olleet liian onnellisia ja iloisia, niin on
meill� sen sijaan ollut masennuksen aikoja, jolloin olemme n�hneet
sen omituisen n�ytelm�n, ett� maailma on yht��lt� tuntenut tavarain
ja koneiden, toisaalta ty�n puutetta ja n�m� molemmat -- kysynt� ja
sen tyydytt�misen mahdollisuus -- on toisistaan erottanut raha-aita.
Tasaisen edistymisen asemesta kulkee kehitys eteenp�in nyk�yksitt�in
ja oikullisesti -- milloin aivan liian huimaa vauhtia, milloin
kerrassaan seisahtuen. Kun monet ihmiset haluavat ostaa, sanotaan
ettei ole tavaraa, mutta kun ei kukaan halua ostaa, sanotaan ett�
on liikatuotantoa. Tied�n ett� aina on vallinnut tavarain puute,
mutta en usko koskaan olleen liikatuotantoa. Erin�isiss� tiloissa
on meill� kyll� ollut v��r�� tavaralaatua, mutta sit� ei voi sanoa
liikatuotannoksi. Se on p��t�nt� tuotantoa. Meill� voi my�skin olla
suuria, liian korkealla hinnalla hankittuja tavaravarastoja. Se johtuu
joko valmistus- tai rahatoimen huonosta j�rjestelyst�. Riippuuko sitten
sallimuksesta, milloin joku liike on hyv� tai huono, ja t�ytyyk� meid�n
alistua sen v�ltt�m�tt�myyteen? Liike on hyv� tai huono aina sen
mukaan, kummaksiko me sen teemme. Ainoa syy, miksi kylv�mme laihoja,
myllerr�mme kaivoksissa tai valmistamme tavaroita, on se, ett� ihmiset
saisivat ruokaa, l�mmint� ja vaatetta. Mit��n muuta j�rjellist�
syyt� ei ole, ja kuitenkin me ty�nn�mme n�m� syyt syrj��n ja teemme
ty�t� hankkiaksemme rahaa emmek� palvellaksemme ihmiskuntaa -- kun
n�et olemme kehitt�neet rahaj�rjestelm�n, joka sen sijaan, ett� on
tarkoitettu helpottamaan, joskus ehk�isee sit�. Mutta siit� tuonnempana.

Meille tulee tuontuostakin niin sanottuja huonoja aikoja ainoastaan
sent�hden, ett� olemme niin huonoja johtajia. Voin ymm�rt��, ett� maan
t�ytyy n�hd� n�lk��, jos koko sato menee hukkaan, mutta en ymm�rr�,
miksi me sied�mme n�lk�� ja k�yhyytt�, kun ne riippuvat yksinomaan
huonosta johdosta, joka puolestaan aina on yhteydess� raha-asiain
j�rjett�m�n hoitamisen kanssa. Sota k��nsi tietenkin asiat nurin
t�ss� maassa. Se k��nsi nurin koko maailman. Sotaa ei milloinkaan
olisi syntynyt, jos meill� olisi ollut parempi johto, mutta sotaa
ei ole yksinomaan syytt�minen. Se paljasti rahaj�rjestelm�mme
puutteet, mutta se osoitti ennen kaikkea kuinka ep�varmoja liikkeet
ovat, kun niiden ainoana perustana on raha. Min� en tied�, ovatko
huonot liikeajat huonojen rahamenetelm�in tulosta vai ovatko v��r�t
liikevaikuttimet luoneet huonot rahamenetelm�t; mutta sen tied�n, ett�
vaikka nykyisen rahaj�rjestelm�n nurinkaataminen ei suinkaan olisi
toivottavaa, niin olisi eritt�in tarpeellista muuntaa liike-el�m��
palvelemaan hy�dyllisi� tarkoituksia. Silloin t�ytyy my�skin paremman
finanssitoimen synty�. Nykyinen j�rjestelm� tulee h�vitett�v�ksi
senvuoksi, ett� sill� ei ole olemassaolon oikeutusta, mutta se tulee
tapahtumaan v�hitellen.

Omien asioittensa vakiinnuttaminen on kunkin omassa k�dess�.
Yksin��n ei voi saavuttaa t�ydellisi� tuloksia, mutta esimerkki
kehoittaa seuraamaan, ja jolloinkin voimme toivottavasti sijoittaa
inflatio-ajat [inflatio = paperirahan tulva. -- Suom.] ja niiden
seuraajat, ahdinkoajat, samaan luokkaan kuin isonrokon ja muut
tarttuvat taudit, joiden levi�misen voi est��. Liike-el�m�n ja
finanssilaitoksen uudestij�rjestelyn kautta on t�ysin mahdollista
ehk�ist� nousu- ja laskukauden huonot vaikutukset ja my�skin
ajoittaiset ahdingot. Maanviljelys on jo muuttumistilassa. Kun
teollisuus ja maanviljelys ovat t�ysin uudennetut, tulevat ne
t�ydent�m��n toisiaan ja kuulumaan yhteen. Min� sijoitin esimerkiksi
yhden tehtaistani maaseudulle, jotta ty�miehet samalla voisivat
harjoittaa maanviljelyst�. K�ytt�m�ll� koneita vaatii maanviljelys
tulevaisuudessa vain murto-osan siit� ajasta, mink� se nyky��n nielee.
Se aika, jonka luonto tarvitsee tuotantoonsa, on paljon pitempi kuin
se, mik� tarvitaan ihmisapuun maanmuokkauksen, kylv�n ja elonkorjuun
muodossa. Monelle teollisuudelle, jossa ei suoriteta jykevi� t�it�,
ei ole v�li�, miss� sit� harjoitetaan. Vesivoimaa k�ytt�m�ll� voidaan
monta teollisuudenhaaraa pit�� maaseudulla, ja sill� tavoin saatamme
paljoa suuremmassa m��r�ss� kuin osataan arvata yhdist�� teollisuutta
maanviljelykseen, saada maataviljelevi� teollisuudenharjoittajia,
jotka harjoittavat sek� maanviljelyst� ett� teollisuutta mit�
j�rkiper�isimmiss� ja terveellisimmiss� oloissa. T�m� j�rjestely
poistaa monen vuodenajasta riippuvan teollisuuden hankaluudet.
Toisia voidaan j�rjest�� siten, ett� eri tuotteita valmistetaan eri
vuodenaikoina, ja toisista taas voidaan huolellisella johdolla poistaa
riippuvaisuus vuodenajoista. Kunkin erikoisen tapauksen huolellinen
tutkiminen on viittova tien.

Ajoittaiset ahdinkokaudet ovat vakavampia, ne kun n�ytt�v�t niin
suurilta, ettei niit� voi hallita. Ennenkuin koko uudestij�rjestely
on toimeenpantu, ei se olekaan mahdollista, mutta jokainen liikemies
voi aina vaikuttaa jotakin asiaan, ja samalla kuin h�n hy�dytt�� omaa
laitostansa, auttaa h�n my�skin muita. Ford-yhti�n tuotantoon eiv�t
huonot tai hyv�t ajat ole koskaan vaikuttaneet. Oloista v�litt�m�tt� on
yhti� kulkenut suoraa suuntaansa, lukuunottamatta vuotta 1917-1919,
jolloin tehdas sovellettiin sotatarpeiden palvelukseen. Vuotta
1912-1913 pidettiin huonona, vaikka sit� nyt katsotaan keskulaiseksi;
meid�n tavaravaihtomme kohosi melkein kaksinkertaiseksi. 1913-1914
oli huono kausi; me lis�simme myynti�mme enemm�n kuin kolmanneksella.
Myyntivuotta 1920-1921 katsottiin liikekannalta huonoimmaksi mit�
historiamme tuntee; me m�imme 1 1/4 miljoonaa autoa eli viisi kertaa
enemm�n kuin "normaali"-vuonna 1913-1914, joten en saata sanoa,
ett� ahdinkoaika liikemarkkinoilla olisi tuottanut meille erityisi�
huolia. T�ss� ei piile mit��n salaisuutta. Se on, kuten kaikki muukin
meid�n liikkeess�mme, v�ltt�m�t�n tulos periaatteesta, jota voidaan
sovelluttaa mihin liikkeeseen tahansa.

Me maksamme nyt ilman ehtoja kuuden dollarin alimman palkan p�iv�ss�.
V�ki on jo niin tottunut suuriin palkkoihin, ett� meid�n ei en�� ole
tarvis toimittaa mit��n tarkastusta sen k�ytt�misest�. Minimipalkka
maksetaan niin pian kuin ty�mies on osoittanut kykenev�ns� hoitamaan
ty�t�ns�, mik� on h�nen omassa vallassaan. Me olemme lis�nneet lasketun
voitto-osuuden palkkaan ja maksamme nyt korkeampia palkkoja kuin sen
�kkinousun aikana, joka seurasi sodan j�lkeen. Mutta me maksamme
aina suoritetun ty�n mukaan. Ett� ty�t� tosiaan tehd��n, todistaa
se tosiasia, ett� noin kuusikymment� prosenttia ty�v�est� ansaitsee
enemm�n kuin kuuden dollarin minimipalkan.

Ajatelkaamme yleisen vaurauden ensimm�isi� perusehtoja. Edistys ei
tapahdu umpim�hk��n annetuin pikku sys�yksin. Sen jokainen askel
t�ytyy s��d�stell�. Edistys ei ole mahdollista ilman edell�k�yv��
ajatteluty�t�. Ottakaamme juuri yleinen vaurastuminen esimerkiksi. Se
toteutuu, kun mahdollisimman suurella m��r�ll� ihmisi� on kylliksi
sy�d�kseen ja pukeutuakseen ja kun he sanan varsinaisessa merkityksess�
tuntevat el�misen viihtyisyytt�. Suuren enemmist�n huoleton toimeentulo
on yleisen vaurauden ehtona, eik� tehtailijan pankkitili. Tehtailijan
asiana on t�m�n vaurauden edist�minen. H�n on yhteiskunnan palvelija,
ja h�n palvelee sit� ainoastaan, jos h�n hoitaa yrityst�ns� sill�
tavoin, ett� h�n toimittaa yleis�lle yh� parempaa tavaraa yh�
halvemmalla hinnalla ja maksaa ty�v�elleen yh� parempaa palkkaa, sen
suorittaman ty�n perustalla. T�ll� tapaa -- ja ainoastaan t�ll� tapaa
-- voi tehtailija tai mik� liikemies hyv�ns� puolustaa olemassaolonsa
oikeutusta.

En pane suurta arvoa kansantaloustieteilij�in selityksille ajoittaisin
palaavista kukoistuksen ja ahdingon ajoista. Kun hinnat ovat korkeat,
sanovat he aikoja hyviksi, mutta todella hyvi� aikoja ei saa arvostella
niiden hintojen mukaan, joita tehtailijat panevat tavaroilleen.

�lk��mme leikkik� sanoilla. Elleiv�t ihmisten tulot ole oikeassa
suhteessa tavarain hintoihin, niin t�ytyy hintoja alentaa. Liikkeiden
yleens� katsotaan alkavan valmistuksesta ja p��ttyv�n kulutukseen. Jos
nyt kuluttaja ei halua ostaa tavaraa, tai h�nell� ei ole rahaa ostaa
sit�, niin moittii tehtailija kuluttajaa ja sanoo liikkeen k�yv�n
huonosti, ja t�t� ruikutusta h�n jatkaa. Eik� se ole h�lynp�ly�?

Eik� tehtailija ole olemassa kuluttajaa varten, vai onko asia
p�invastainen? Ellei kuluttaja tahdo -- tai voi ostaa, mit�
tehtailijalla on h�nelle tarjottavana, niin onko se tehtailijan
vai kuluttajan syy? Vaiko ei kummankaan? Siin� tapauksessa t�ytyy
tehtailijan lopettaa liikkeens�.

Onko tosiaan niin, ett� liikkeet alkavat valmistuksesta ja p��ttyv�t
kulutukseen? Mist� tulevat rahat, jotka panevat koneet k�yntiin?
Kuluttajalta luonnollisesti. H�n on ainoa, johon voi turvata. Ja
tehtaan menestyminen perustuu yksinomaan siihen, ett� se kykenee
palvelemaan kuluttajaa, niin ett� t�m� on tyytyv�inen. Se voi tapahtua
tavaran laadun tai hintojen kautta. Parhaiten palvellaan h�nt�
parhailla tavaroilla halvimpiin hintoihin, ja sill�, joka voi t�m�n
aikaansaada, on mahdollisuus tulla johtajaksi alallaan, huolimatta
siit�, mit� tavaroita h�n valmistaa. T�st� ei p��se mihink��n.

Miksik� sitten maleksia odottamassa parempia aikoja? Alentakaa
kustannukset johtamalla tehdasta paremmin. Ja alentakaa hinnat
ostovoiman tasalle.

Palkkojen alentaminen on kevytmielisin ja nahjusmaisin tapa selvit�
tilanteesta, puhumattakaan sen ep�inhimillisyydest�. Se on itse asiassa
liikkeenjohtajan kykenem�tt�myyden syyn s�lytt�mist� ty�miesten
niskoille. Jokainen ahdinkoajan merkki on kehoitus tehtailijalle
k�ytt�m��n kyky�ns� paremmin ja hyv�ll� johdolla aikaansaamaan
sellaista, mit� muut koettavat aikaansaada palkkojen alentamisella.
Jos ensi sijassa k�yd��n k�siksi palkkoihin, niin laiminly�d��n se
keino, joka voisi tuoda pelastuksen vaikeuksista; mutta jos t�t�
ainoata todella tehoavaa keinoa k�ytet��n, niin p��st��n alentamasta
palkkoja. T�m� on ainakin minun kokemukseni. Kun kokonainen j�rjestelm�
on muutettava, t�ytyy jonkun k�rsi� ensimm�iset tappiot. Ainoat, jotka
sen voivat tehd�, ovat ne, joilla on siihen varaa. Mutta "tappion
k�rsiminen" on eksytt�v� sanontatapa. Oikeastaan ei tapahdu mit��n
tappiota; luovutetaan vain osa siit�, mit� ennen on ansaittu, jotta
tulevaisuudessa voitaisiin ansaita sit� enemm�n. Keskustelin �skett�in
er��n pikkukaupungin rautakauppiaan kanssa. H�n sanoi:

"Min� lasken tulevani k�rsim��n nykyisell� varastollani 10,000 dollarin
tappion, mutta todellisuudessa ei tappio ole niin suuri. Meill�
rautakauppiailla on ollut jokseenkin hyv�t ajat. Enin osa nykyisest�
varastostani on ostettu korkeaan hintaan, mutta min� olen myynyt monta
varastoa hyv�ll� voitolla, ja ne kymmenen tuhatta dollaria, jotka nyt
h�vi�n, eiv�t muuten ole samanlaisia dollareita kuin meill� oli ennen
maailmassa. Niist� on tullut tavallaan keinottelurahoja. Ne eiv�t ole
vanhoja kelpo dollareja, joilla ennen kullakin ostettiin 100 sentin
arvosta. Niin ett� minun tappioni ei ole kovin suuri. Samalla teen
mahdolliseksi kaupunkilaisille jatkaa kotiensa rakentamista, ilman ett�
heid�n tarvitsee olla huolissaan rautatavarain hinnannoususta."

H�n oli viisas kauppamies. H�n tyytyi mieluummin pienemp��n ansioon
ja suurempaan menekkiin kuin ett� olisi pit�nyt hintoja korkealla ja
ehk�issyt yhteiskunnan kehityst�. H�nen kaltaisensa mies on hy�dyllinen
yhteiskunnassa. H�nell� on selke� ymm�rrys. H�n tekee tasauksen
varastonsa arvossa ennemmin kuin alentaa avustajainsa palkkoja, jonka
kautta h�n v�hent�isi heid�n ostokyky�ns�. H�n ei takertunut pit�m��n
kiinni hinnoista ja j��nyt odottelemaan ostajia. H�n ymm�rsi -- mik�
yleens� n�yt��n unohdetun -- ett� omistuksen luontoon kuuluu, ett�
joskus t�ytyy k�rsi� tappiotakin. Niin on minunkin k�ynyt.

Meid�nkin myyntimme v�heni niinkuin kaikkien muidenkin. Meill�
oli suuri varasto, ja kun laskettiin kaikki ainesten ja koneosain
kustannukset, emme voineet myyd� autoa halvemmalla kuin mit� siit�
pyysimme, mutta t�m� hinta oli sin� ajankohtana korkeampi kuin mit�
ihmiset saattoivat tai tahtoivat maksaa. Me ryhdyimme tekem��n
laskelmia. Joko oli meid�n v�hennett�v� varastojemme arvoa 17,000,000
dollarilla tai h�vitt�v� paljoa enemm�n sen kautta, ettemme saisi
kaupaksi mit��n. Niin ett� siin� ei oikeastaan ollutkaan valinnan varaa.

Joko t�ytyy miehen tyyty� tappioon ja jatkaa liikett��n tai saa h�n
ly�d� ovet kiinni ja mietti�, mit� tappiota toimettomuus sis�lt��.
T�m� tappio tulee yleens� suuremmaksi eik� koske ainoastaan rahoja,
sill� toimettomuuden aikoina kalvaa masennus yritteli�isyytt�,
ja jos t�mm�isi� aikoja kest�� kovin kauan, menee vihdoin kaikki
uudelleenaloittamisen tarmo.

Ei kannata ruveta odottamaan parempia aikoja. Jos liikemies tahtoo
jatkaa toimintaansa, t�ytyy h�nen alentaa hinnat siihen, mit� ihmiset
tahtovat maksaa. Mink�laisiksi olot muodostunevatkin, maksavat ihmiset
v�ltt�m�tt�mist� tavaroista aina jonkin hinnan, ja kun vain hyv��
tahtoa on, voi aina sellaiseen hintaan menn�.

T�t� sopeutuvaa hintatasoa ei kelpaa tavoittaa huonommalla laadulla
tai lyhytn�k�isell� s��st�v�isyydell�, sill� siit� on seurauksena vain
ty�v�en tyytym�tt�myys. Semmoinen hintataso saavutetaan vain lis��m�ll�
tuotantoa, ja silt� kannalta katsottuna tulee jokaisen ahdingon oireen
liike-el�m�ss� olla voimakkaana kehoituksena liikemiehille k�ytt�m��n
tervett� j�rke�ns�. Se, joka panee p��painon hintoihin, mutta ei
kysy, onko h�n yhteiskunnalle hy�dyksi, ei voi puolustaa asemaansa
liikkeenjohtajana.

T�m� on ainoastaan toisin sanoin lausuttuna v�ite, ett� vaihdon t�ytyy
tapahtua todellisten arvojen luonnollisella perustalla, mik� on siin�,
ett� ihmistarmo on muutettu kauppatavaroiksi. Mutta niin yksinkertaista
oppia ei pidet� oikein liike-el�m�lle sopivana. Se ei ole kylliksi
mutkallinen. On "liikkeit�", joiden tarkoituksena on tehd� inhimillisen
yritteli�isyyden kaikkein rehellisin pyrkimys viekkaiden ihmisten
keinotteluhimon esineeksi. N�m� ihmiset toimeenpanevat ravintoaineiden
ja muiden v�ltt�m�tt�mien tarvetavaroiden n�enn�isen pulan, mist� on
seurauksena h�t��ntynyt kysynt� markkinoilla. Ensin syntyy v��r� nousu,
sitten yht� luonnoton seisahdus.

Alati, ja joskus aivan tahtomatta, tehd��n rikkomuksia taloudellista
oikeudenmukaisuutta vastaan. Taloudellisten olojen voi sanoa tekev�n
ihmiskunnan siksi, mit� se on, mutta my�skin voi sanoa ihmisten luovan
taloudelliset olot. Ne, jotka ovat edellisen v�itt�m�n kannalla,
syytt�v�t teollisuusj�rjestelm�� kaikista vioista, joita ihmisill�
ylimalkaan on. Toiset taas arvelevat, ett� ihminen itse luo olonsa, ja
ett� jos taloudellinen, teollinen tai yhteiskunnallinen j�rjestelm�
on huono, niin on se vain ihmisen oma kuvain. Tehtailijat eiv�t tahdo
my�nt��, ett� teollisuusmenetelmien viat ja puutteet ainakin osaksi
ovat heid�n omia vikojansa suurennettuina ja j�rjestelm��n pantuina.
Mutta pankaapa heid�t k�sittelem��n kysymyst� kytkem�tt� sit� heid�n
omiin asioihinsa, silloin he katsovat asiaa heti toiselta kannalta.

Jos ihmisluonto olisi v�hemm�n puutteellinen, olisi
yhteiskuntaj�rjestelm�mme ep�ilem�tt� parempi kuin se nyt
on. Toisaalta olisi huonompi ihmisaines p��tynyt huonompaan
yhteiskuntaj�rjestykseen -- vaikka se tuskin olisi kest�nyt niin kauan
kuin nykyinen yhteiskuntaj�rjestelm�. Mutta niit�, joiden mielest�
ihmiset ovat tietoisesti ja vapaaehtoisesti luoneet puutteellisen
yhteiskuntaj�rjestyksen, on sangen v�h�n. Jos tinkim�tt� my�nnet��n,
ett� yhteiskuntaj�rjestelm�n viat johtuvat ihmisest� itsest��n, niin
seuraa siit�, ett� h�n on tietoisesti j�rjest�nyt ep�t�ydellisyydet.
Osa meid�n t�ytyy merkit� tiet�m�tt�myyden tiliin, toinen osa
yksinkertaisuuden.

Jos ajattelemme nykyisen teollisuusj�rjestelm�mme alkua, niin eih�n
alussa voinut tiet��, mitenk� se tulisi kehittym��n. Jokaista uutta
edistysaskelta tervehdittiin ilolla. Ei kukaan ajatellutkaan, ett�
p��oma ja ty� tulisivat edustamaan vastakkaisia harrastuksia. Ei kukaan
uneksinut, ett� itse menestyksess� piilisi paula. Mutta kehityksen
kulussa esiintyiv�t j�rjestelm�n nurjat puolet. Liikkeet laajenivat
niin suuriksi, ett� johtajan t�ytyi ottaa palvelukseensa suuret m��r�t
ihmisi� tuntematta heit� edes nimelt�, mutta t�t� seikkaa ei suinkaan
pahoiteltu, vaan p�invastoin pidettiin suotuisana. Se johti kuitenkin
lopulta ep�persoonalliseen j�rjestelm��n, ja ty�miest� ruvettiin
katsomaan koneeksi eik� lihasta ja luusta olevaksi ihmiseksi. Ei kukaan
tietystik��n usko, ett� t�m� ep�inhimillinen kehityskulku tahallaan
luotiin j�rjestelm�ksi. Mutta niin k�vi. Se oli olemassa piilev�n� jo
alussa, vaikka kukaan ei sit� huomannut tai aavistanut. Tavaton ja
miltei uskomaton kehitys toi ilmi j�rjestelm�n viat.

Mik� on teollisuuden perusaate? Se ei ole rahan ansaitseminen, vaan
yleishy�dyllisen aatteen toteuttaminen ja sen monistaminen yht� moniksi
tuhansiksi kuin on ihmisi�, jotka sit� tarvitsevat.

Tuotantoa varten on kehitett�v� tuotantoa. On keksitt�v� j�rjestelm�,
joka muuttaa tuotannon ihanaksi taiteeksi. Teollisuuden todellinen
perusaate on tuotannon laskeminen perustalle, joka tekee jatkuvan
kehityksen mahdolliseksi, yh� useampien tehtaiden rakentaminen ja
monien tuhansien hy�dyllisten esineiden valmistaminen. Yritys ansaita
rahaa keinottelulla ty�n asemesta merkitsee teollisuuden perusaatteen
kielt�mist�. Lyhytn�k�iset ihmiset eiv�t ymm�rr�, ett� liikkeiss� on
muuta kysymyksess� kuin omakohtainen, persoonallinen etu. Liiketoiminta
on antamista ja ottamista, jotta voisi itse el�� ja sallia toisten
el�v�n. Se on monien harrastusten ja voimien yhteistoimintaa. Milloin
ikin� tapaa ihmisen, jonka mielest� liike on niinkuin virta, jonka
hedelm�itt�v� tulva on pys�ytett�v� juuri kun se on saapunut h�nen
kohdalleen, todistaa se, ett� t�m� ihminen luulee voivansa pit��
liikett� voimassa pys�ytt�m�ll� sen liikunnan. H�n siis tahtoisi
tuottaa rikkautta seisauttamalla rikkauden tuottamisen.

Yleishy�dytyksen periaate on huonojen aikojen parannuskeino, ja
t�m� johtaa meid�t yleishy�dytyksen ja rahaink�yt�n periaatteiden
k�yt�nn�lliseen sovelluttamiseen.




XI luku.

KUINKA HALVAKSI TAVARAIN TUOTANTO VOIDAAN SAADA?


Ei kukaan voi kielt��, ett� jos hinnat ovat kyllin alhaiset, voi aina
saada ostajia, olkoot ajat mink�laiset tahansa. Se on liike-el�m�n
alkeistotuuksia. Alhaistenkin hintojen aikana sattuu tosin, ett�
raaka-aineet eiv�t mene kaupaksi. Niin oli laita esim. vuonna 1921,
mutta se riippui siit�, ett� tehtailijat ja v�litt�j�t tahtoivat ensin
saada myydyksi kalliin hinnan aikana ostamansa varastot ennenkuin
ryhtyiv�t uusiin kauppoihin. Markkinat olivat hiljaiset, mutta liian
t�ynn� tavaraa. Liikakyll�iset markkinat syntyv�t vain silloin,
kun hinnat eiv�t ole oikeassa suhteessa ostokykyyn tai kun ostajat
ovat haluttomia senvuoksi, ett� aikaisemmin ovat tulleet ostaneeksi
varastoon.

Luonnottoman korkeat hinnat ovat aina merkkin� siit�, ett� asioissa on
jotakin ep�tervett�, sill� ne johtuvat aina jostakin ep�normaalisesta
seikasta. Terveell� ihmisell� on normaalinen ruumiinl�mp�; terveell�
liike-el�m�ll� on normaalihinnat. Korkeat hinnat ovat tavallisesti
seurauksena keinottelusta johon ryhdyt��n, kun aletaan puhua
mahdollisesta tavaranpuutteesta. Vaikka kaikilla liikealoilla ei
koskaan voi synty� puutetta, voi muutamien harvojen -- jopa yhden
ainoankin -- tarvetavaran tuotannon v�heneminen aiheuttaa keinottelua.
Eik� aina tarvitse olla edes tavaranpuutetta. Setelirahaston paisuminen
(inflatio) aiheuttaa ostohalun n�enn�ist� nousua ja sen seurauksena
keinottelun mahdollisuutta. Saattaa my�skin sattua todellinen
tavaranpuute samaan aikaan inflation kanssa, kuten usein tapahtuu
sota-aikoina. Mutta olkoon syy hintojen suuruuteen mik� tahansa,
niin maksavat ihmiset ne tavaranpuutteen pelosta. He ostavat joko
varustautuakseen tavaroilla pitemm�ksi aikaa tai taas vuorostaan
myyd�kseen ja ansaitakseen. Kun ruvettiin puhumaan sokeripulasta,
koettivat em�nn�t, jotka eiv�t el�ess��n olleet ostaneet sokeria viitt�
kiloa enemp�� kerralla, hankkia itselleen viidenkymmenen, jopa sadan
kilon varaston, ja samalla ostivat keinottelijat sokeria sulkeakseen
sen makasiineihinsa. Melkein koko sodanaikainen elintarvepuute johtui
keinottelusta tai t�llaisesta varauksesta.

Olkoon oletettu tavaranpuute kuinka suuri ja hallituksen kontrolli
kuinka ankara tahansa, voi se, joka kykenee maksamaan, aina saada
mit� haluaa. Ei kukaan voi varmasti sanoa, kuinka suuri tai pieni
jonkin tavaran kokonaism��r� maassa on. Todenn�k�isimm�tkin numerot
ovat vain arveluita, ja viel� vaikeampi on arvioida tavaran m��r��
maailmanmarkkinoilla. Vaikka pystyisimme tiet�m��n, kuinka paljon
jotakin tavaraa valmistetaan yhten� p�iv�n� tai kuukautena, niin silti
emme voi tiet��, kuinka suuri tuotanto on seuraavana p�iv�n� tai ensi
kuussa, yht� v�h�n kuin tied�mme, kuinka suuri kulutus on. Uhraamalla
varoja tilastollisten ainesten hankkimiseen voimme aikanaan saada
joltisenkin tarkan k�sityksen siit�, kuinka paljon jotakin tavaraa on
kulutettu jonakin aikajaksona, mutta kun numerot on saatu, on niill�
vain historiallista arvoa, sill� seuraavana ajanjaksona saattaa kulutus
olla kahta vertaa suurempi tai pienempi. Ihmiset muuttuvat alituisesti.
Siin�h�n juuri on sosialististen, kommunististen ja muiden,
yhteiskuntaolojen ihanteellista j�rjestely� tarkoittavien suunnitelmien
vaikeus: ne perustuvat olettamukseen, ett� ihmiset pysyv�t aina
samanlaisina. Taantumuksellisella on sama k�sitys. H�n v�itt��, ett�
kaiken pit�� pysy� ennallaan. Mutta mik��n ei tee niin, ja siit� olen
kiitollinen.

Kulutus vaihtelee hintojen ja tavaranlaadun mukaan, eik� kukaan tied�
eik� voi laskea, kuinka suureksi kulutus tulevaisuudessa voi nousta,
sill� joka kerta kun jonkun tavaran hintaa on alennettu, ilmestyy uusia
ostajaryhmi�. Sen tiet�� jokainen, mutta monet menettelev�t niinkuin
eiv�t tiet�isi. Kun kauppias on itse ostanut tavaroita korkeasta
hinnasta eik� saa niille ostajia, alentelee h�n v�hitellen hintoja,
kunnes tavarat alkavat liikkua. Mutta jos h�n on viisas, ei h�n
nipistele v�hin erin hinnoista ja sen kautta pyri ostajissa her�tt�m��n
lis�alennuksen toiveita ja niist� johtuvaa oston haluttomuutta,
vaan alentaa kerta kaikkiaan niin tuntuvasti, ett� p��see irti koko
varastosta. Liike-el�m�ss� t�ytyy aina ottaa huomioon erin�isi�
tappioita. Tappion j�lkeen toivoo liikemies voivansa tehd� hyv�n
kaupan, joka korvaa vahingon, mutta se on usein pettymys. Voitto, josta
tappio on korvattava, pit�� olla ansaittuna ennen hinnanalennusta.
Ne, jotka olivat kyllin ajattelemattomia uskoakseen, ett� sotavuosina
saadut suuret voitot olisivat pysyv�isi�, joutuivat taloudellisiin
vaikeuksiin hintojen laskiessa. On olemassa luja usko siihen, ett�
kauppa on sarja tappioita ja voittoja, ja ett� hyv� liike on se, miss�
voitto on tappiota suurempi. Senvuoksi pit�v�t monet liikemiehet
edullisena myyd� tavaransa mahdollisimman kalliista. Sit� pit�v�t monet
hyv�n� liikemenettelyn�. Onko asia todella niin? Se ei ole meid�n
kokemuksemme.

Raaka-aineita emme ole koskaan katsoneet kannattavan ostaa enemp��
kuin kerrallaan on tarvittu. Jos kulkulaitokset olisivat paremmat,
niin voisimme olla varmat saavamme tavarat aina sit� mukaa kuin
niit� tarvitsemme, emmek� v�litt�isi hankkia mink��nlaista varastoa.
Laskettu m��r� raaka-ainevaunuja saapuisi m��r�tyss� j�rjestyksess�
ja siirrett�isiin suoraan rautatielt� tehtaaseen. Se s��st�isi
paljon rahaa, sill� rahaksimuutto tapahtuisi melkein v�litt�m�sti
ja p��st�isiin pit�m�st� rahoja sidottuina suureen varastoon. Mutta
kulkuneuvojen huonouden vuoksi t�ytyy pit�� aineita varastossa. Kun
vuonna 1921 toimitimme sen varastojemme uuden arvioinnin, josta
kerroin edellisess� luvussa, oli minulla luonnottoman suuri varasto
senvuoksi, ett� kulkuneuvot olivat olleet niin huonoja. Mutta me opimme
jo kauan sitten sen l�ksyn, ettei keinottelu syist� saa hankkia liian
suuria varastoja. Kun hinnat n�ytt�v�t olevan nousemassa, pidet��n
suurten varastojen ostamista viisaana, jotta sitten p��st�isiin
niin v�h�ll� ostamisella kuin mahdollista. Ei tarvita mit��n
todisteluita, ett� jos ostan aineksia kymmenest� sentist� naulan, olen
ehdottomasti edullisemmassa asemassa kuin se, jonka t�ytyy maksaa
kaksikymment� sentti�. Mutta me olemme tulleet siihen kokemukseen,
ett� se ei kannata. Siin� antaudutaan arvailun alalle, ja se ei
ole liikemenettely�. Jos ostan suuren varaston kymmenest� sentist�
naulan, niin on minun asemani erinomainen niin kauan kuin toinen
saa maksaa kaksikymment� sentti�. Sittemmin saan ehk� tilaisuuden
ostaa lis�� kahdestakymmenest� sentist� naulan ja se n�ytt�� minusta
viisaalta, sill� kaikki viittaa siihen, ett� hinnat tulevat nousemaan
kolmeenkymmeneen senttiin. Minulla oli ehk� suuri hy�ty edellisest�
oletuksestani ja tietysti p��t�n tehd� t�m�nkin kaupan. Mutta sitten
hinnat alenevat ja min� olen j�lleen samalla tasolla, mist� aloitin.
Me olemme tehneet tarkkoja laskelmia ja tulleet siihen tulokseen, ett�
ei kannata ostaa suuria varastoja, sill� yhdest� ostosta saadun voiton
tasoittaa toisesta saatu tappio ja siten on vain n�hty tarpeetonta
vaivaa ilman vastaavaa hy�ty�. Kun ostamme, pid�mme senvuoksi
p��asiana, ett� saamme sit� laatua kuin haluamme mahdolliseen hintaan.
Me emme osta v�hemp��, kun hinnat ovat korkealla, mutta emme my�sk��n
enemp��, kun ne ovat alhaalla. Ennen kaikkea kartamme ostamasta enemp��
kuin tarvitsemme. En tahdo v�itt��, ett� t�h�n p��t�kseen tuleminen oli
niink��n helppoa. Tekee mieli uskoa kykenev�ns� arvostelemaan oloja, ja
jokaisessa ihmisess� on jonkun verran synnynn�ist� keinottelun halua.
Mutta lopulta surmaa keinottelu liikemiehen. Antakaapa h�nen vain tehd�
pari hyv�� kauppaa, joista h�n ansaitsee runsaasti rahaa, niin eip�
kest� kauan, ennenkuin h�n ajattelee enemm�n rahojen ansaitsemista
ostamalla ja myym�ll� kuin niiden hankkimista kunniallisella
liikkeell�ns�. Romahdus tulee tavallisesti hyvinkin pian. Ainoa
turvallinen tapa on ostaa, mit� tarvitsee -- ei enemp�� eik� v�hemp��.
Sit� periaatetta noudattamalla karkoitetaan uhkapeli liikkeest�.

Olen puhunut niin paljon ostoperiaatteistamme senvuoksi, ett� ne
selitt�v�t meid�n myyntiperiaatteemme. Kilpailijoihimme ja tavarain
runsauteen katsomatta ovat meid�n hintamme perustetut laskelmaan, mit�
mahdollisimman suuri ihmism��r� tahtoo tai voi maksaa siit�, mit�
meill� on myyt�v�n�. T�m�n talouspolitiikan tulos ilmenee parhaiten,
jos vertaa matkailuauton hintoja ja tuotantoa:

        Vuosi     Hinta (dollareissa)    Tuotanto

        1909-10         950               18,664 autoa
        1910-11         780               34,528   "
        1911-12         690               78,440   "
        1912-13         600              168,220   "
        1913-14         550              248,307   "
        1914-15         490              308,213   "
        1915-16         440              533,921   "
        1916-17         360              785,432   "
        1917-18         450              706,584   "
        1918-19         525              533,706   "

(Kahtena viimeksimainittuna vuonna oli tehdas sovellettu sotatuotantoa
varten.)

        1919-20         575--440         996,660 autoa
        1920-21         440--355       1,250,000   "

Viime aikojen hinnat ovat halvempia kuin milt� ne n�ytt�v�t, sill� me
parannamme laatua alituisesti. Me tutkimme joka osaa keksi�ksemme,
eik� mit��n voi parantaa tai lis�t�. Jos muut ovat keksineet jotakin
parempaa kuin me, tahdomme saada selv�n siit�, ja siit� syyst� ostamme
jokaisen uuden automallin, joka tulee markkinoille. Tavallisesti
k�yt�mme sit� jonkun aikaa, tutkimme mihin se kelpaa maantiell�,
hajoitamme sen sitten ja katsomme kuinka ja mist� se on tehty. Ei
liene maailmassa tehty vaunulajia, jota -- tai jonka j�tteit� -- ei
n�kyisi hajallaan Dearbornissa tehtaittemme liepeill�. Useimmiten
kun ostamme uuden auton, saa sanomalehdiss� lukea siit� uutisen ynn�
p��telm�n, ett� Ford ei itse k�yt� Ford-autoa. Toissa vuonna tilasin
suuren Lanchasterin, jota pidet��n Englannin parhaana autona. Se
oli useita kuukausia er��ss� tehtaassamme, ja sitten p��tin tuoda
sen Detroitiin. Meit� oli matkalla useita vaunullisia, joten syntyi
pieni autokaravaani. Min� satuin istumaan Lanchaster-autossa kun
kuljimme er��n kaupungin l�pi New Yorkin valtiossa, ja kohta saapui
pari sanomalehtireportteria tiedustelemaan, mink� vuoksi en ajanut
Ford-autolla.

"N�hk��s", min� vastasin, "juttu on se, ett� minulla on nyt loma-aikani
eik� sen vuoksi mit��n kiirett�. On yhdentekev�, vaikka tulemme kotiin
v�h�n my�hemp��n kuin tavallista. Siin� on syy, mink� vuoksi en aja
Fordilla."

T�mm�isi� "Ford-juttuja" on paljon.

Meid�n periaatteemme ovat hintojen alentaminen, toiminnan laajentaminen
ja tavarain parantaminen. Kuten lukija n�kee, panemme hinnanalennuksen
ensi sijalle. Emme ole milloinkaan laskeneet m��r�ttyjen kustannusten
mukaan. Sen vuoksi alennamme hinnan aina siihen m��r��n, jonka luulemme
tuottavan suurempaa menekki�. Sitten koetamme valmistaa siihen hintaan.
Kustannuksista emme huolehdi; uusi hinta pakottaa putoamaan ne alas.
Tavallinen tapa on ensin laskea kustannukset ja sitten m��r�t�
hinta, ja vaikka se voi olla loogillisesti oikea rajoitetummassa
merkityksess�, ei se pid� paikkaansa syvemm�ss� ja laajemmassa
merkityksess�, sill� mit� hy�ty� on tiet�� kustannuksista, jos sen
kautta saadaan selv�ksi, ettei voida valmistaa tavaraa sellaiseen
hintaan, mihin sen voi myyd�? Likemp�n� asian ydint� on kuitenkin
se tosiasia, ett� vaikka arvioimmekin kuinka suuriksi kustannukset
nousevat -- ja itse teemme tietenkin aina tarkkoja kustannuslaskelmia
-- niin ei kukaan tied�, kuinka suuria niiden pit�isi olla. Yksi
k�ytett�viss� olevia keinoja on hinnan m��r��minen niin alhaiseksi,
ett� se pakottaa kaikki yrityksess� mukana olevat panemaan kaikkein
parastaan. Halpa hinta kannustaa kaikkia. T�ll� tavoin voin p��st�
suurempaan selvyyteen valmistuksesta ja myynnist� kuin mink� paperilla
tehdyn laskelman nojalla hyv�ns�.

Korkea palkkaus vaikuttaa onneksi osaltaan kustannusten halpenemiseen,
sill� ty�miehet ovat sit� paremmassa ty�kunnossa, jota v�hemm�n
heill� on rahahuolia. Viisi dollaria p�iv�ss� kahdeksan tunnin ty�st�
osoittautui olevan mit� tehokkaimpia toimia valmistuskustannusten
v�hent�miseen, ja kuuden dollarin p�iv�palkka on viel� halvempi kuin
viiden. Kuinka pitk�lle t�t� voi jatkaa, emme tied�.

Me olemme aina ansainneet m��r��mill�mme hinnoilla, ja yht� v�h�n kuin
tied�n, kuinka korkealle palkat tulevat nousemaan, yht� v�h�n tied�n,
kuinka alas hinnat tulevat laskemaan, enk� n�e mit��n syyt�, mink�
vuoksi siit� pit�isik��n huolehtia. Moottoriaura myytiin esimerkiksi
ensin 750, sitten 850 dollarista, mink� j�lkeen hinta laski 625
dollariin. �skett�in alensimme sen hintaa viel� seitsem�nnelj�tt�
prosenttia ja olemme siis tulleet 375 dollarin hintaan. T�m�n saatoimme
tehd� saatuamme moottoriaurain valmistuksen kunnolliseen k�yntiin.
Moottoriauraa ei valmisteta yhdess� automobiilien kanssa. Yhden tehtaan
ei pid� valmistaa muuta kuin yht� tavaralajia, jos tahtoo saada sen
todella taloudelliselle pohjalle.

Useimpia teht�vi� varten on kone ja mies parempi kuin ilman
konetta ty�skentelev� mies. Tarkoin m��r��m�ll� tuotteen muodon ja
pit�m�ll� koko valmistustapahtumaa selke�sti silm�ll� voimme laatia
juuri senlaatuisia koneita, jotka p��sev�t pisimm�lle k�tten ty�n
moninkertaistuttamisessa. N�iden koneiden avulla t�ytt�v�t ty�miehet
senvuoksi tuotannossa my�skin suuremman teht�v�n, mik� vuorostaan
oikeuttaa heid�t suurempaan palkkaan.

Kun pid�mme t�m�n periaatteen muistissa, voimme k�yd� m��r�tyss�
tarkoituksessa ahdistamaan haaskausta. Me emme halua laitoksissamme
mit��n hy�dyt�nt�. Me emme halua rakentaa muhkeita rakennuksia
menestyksiemme muistopatsaiksi. Niihin menev�n p��oman korko ja
rakennusten yll�pitokustannukset tekev�t vain kalliimmaksi tavaroita,
joita valmistetaan -- mink� vuoksi n�m� muistomerkit joskus vaikuttavat
suorastaan koristeellisilta ruumisarkuilta. Suuri hallintorakennus voi
kukaties olla tarpeellinen, mutta se her�tt�� minussa aina ep�ily�,
ett� siell� on kenties liian paljon hallintoa. Min� en koskaan ole
tarvinnut laajaa hallintokuntaa, ja min� pid�n sit� reklaamia, jonka
tuotteemme meille tuottavat, parempana kuin tuotantomme valmistuspaikan
tarjoamaa itsekehua.

Se mallin vakiinnuttaminen, jonka tuloksena on suuri s��st�
kuluttajalle, hankkii tuottajalle sellaiset tulot, ett� h�n tuskin
tiet��, mihin rahojansa panna. Mutta h�nen ty�ns� t�ytyy olla
kunniallista, perusteellista ja huolellista. Monien mallien hylk��minen
ei ole samaa kuin mallin vakiinnuttaminen (standardisointi). Se voi
olla -- ja on useimmiten -- samaa kuin menekin rajoittaminen, sill�
jos hoitaa liikett�ns� tavallisten periaatteiden mukaan -- se on,
koettaa ottaa niin paljon maksua kuin kuluttajan voi ajatella suostuvan
antamaan -- niin t�ytyy kuluttajalla my�skin olla valitsemisen varaa.

Mallin vakiinnuttaminen, standardisointi, on siis tuotannon viimeinen
aste. Me alamme kuluttajasta, askartelemme kunnes p��semme oikeaan
muotoon ja ryhdymme vihdoin teolliseen valmistukseen, joka on
keino siihen p��maaliin p��semiseksi, jota tahdomme palvella --
yleishy�dytykseen.

T�m� j�rjestys on t�rke� pit�� mieless�, sill� sit� ymm�rret��n harvoin
oikein. Hintasuhteita ei my�sk��n ymm�rret�. Ihmisill� on se k�sitys,
ett� hinnat t�ytyy pit�� korkealla, mutta asia on p�invastoin niin,
ett� liikkeen menestys -- suuri kulutus -- riippuu siit� ett� hinnat
pidet��n alhaalla.

Ja sitten toinen asia. T�ytyy sanan todellisessa merkityksess� olla
yleis�n palvelija. Min� tied�n, ett� mallien ajoittaista muuttelemista
pidet��n hyv�n� liiketapana eik� huonona moraalina, niin ett� entisi�
tyyppej� katsotaan vanhanaikaisiksi ja ihmiset pakotetaan ostamaan
uusia joko sen vuoksi, ett� varaosia vanhoihin ei ole saatavissa, tai
siksi, ett� ostaja saadaan houkutelluksi hylk��m��n vanhan hankkiakseen
uuden. Minulle on sanottu, ett� liikemiehen p��m��r�n� on saada ihmiset
ostamaan niin usein kuin mahdollista ja ettei senvuoksi pid� valmistaa
tavaroita, jotka kest�v�t ikuisesti.

Meid�n liikeperiaatteemme ovat kuitenkin ihan p�invastaiset. Min� en
ymm�rr�, ett� voisimme palvella kuluttajaa, ellemme -- mik�li kykenemme
-- valmista mahdollisimman kauan kest�v��. Me pyrimme valmistamaan
koneen, joka kest�isi ikuisesti. Meille ei ole mieleen, ett� auto,
jonka joku ostaa, kuluu kelvottomaksi tai muuttuu vanhenneeksi. Me
pid�mme t�rke�n�, ett� h�nen ei tarvitse hankkia itselleen uutta
autoa. Me emme koskaan tee parannuksia, jotka johtavat entisten
tyyppien vanhenemiseen. Erikoistyypin osia ei ainoastaan voida vaihtaa
samantapaisen mallin osiin, vaan ne voidaan vaihtaa vastaaviin osiin
jok'ainoassa autossa, jonka olemme laskeneet markkinoille. Voi huoleti
ottaa meid�n valmistettamme mink� kymmenen vuoden vanhan vaunun
hyv�ns� ja lis��m�ll� siihen joitakin nykyp�iv�n� tehtyj� osia muuttaa
sen varsin huokein kustannuksin uusimmanmalliseksi vaunuksi. T�m�
p��m��r� mieless�mme me pakotamme kustannukset painumaan alas, ja kun
politiikkamme v��j��m�tt� t�ht�� hinnanalennukseen, vaikuttaa paine
aina. Milloin enemm�n, milloin v�hemm�n.

T�ss� viel� esimerkkej� s��st�misest�. Me kokeilemme alituisesti
voidaksemme k�ytt�� hyv�ksemme kaikki t�hteet. Er��ss�
l�vistystoimituksessa j�� kuuden tuuman ympyri�isi� levyj� t�hteiksi.
T�m� tuhlaus kiusasi ty�miehi�. He etsiv�t sopivaa k�yt�nt��
levykappaleille ja huomasivat, ett� ne suuruudeltaan muuten sopivat
j��hdytt�j�intulpiksi, mutta ett� pelti ei ollut kyllin paksua.
He koettelivat silloin kahta levypalasta sill� seurauksella, ett�
he valmistivat radiaattoritulpan, joka havaittiin lujemmaksi kuin
yksinkertaisesta metallilevyst� valmistettu. Me saamme 150,000
t�llaista levypalaa p�iv�ss�; meill� on jo k�yt�nt�� 20,000:lle
p�iv�ss� ja toivomme saavamme muutkin k�yt�nt��n. Valmistamalla
itse siirtoketjut sen sijaan, ett� ennen ostimme ne, s��st�mme
kymmenen dollaria kappaletta kohti. Niinik��n kokeilimme pulteilla ja
valmistimme erikoisen pultin, joka oli lujempi kuin mik��n kaupassa
oleva, vaikka siihen meni ainoastaan kolmas osa sit� ainesm��r��,
jonka muut tehtailijat tarvitsivat. Se s��st�, jonka yksi n�it�
pulttityyppej� aikaansai, arvioitiin puoleksi miljoonaksi dollariksi
vuodessa. Meill� oli tapana kokoonpanna automme Detroitissa, ja
vaikka meid�n erikoisilla lastauskeinoilla onnistui sijoittaa viisi
tai kuusi kappaletta yhteen rautatievaunuun, tarvitsimme monta sataa
rautatievaunua p�iv�ss�. Junat kulkivat lakkaamatta edestakaisin.
Kerran lastattiin tuhannen autoa yhten� p�iv�n�. Oli mahdotonta
v�ltt�� tungospys�hdyksi�. Autojen yhteensullominen niin, ett� ne
eiv�t kuljetettaessa vahingoitu, on sangen kallista, puhumattakaan
rahtimaksuista. Nyttemmin me emme pane Detroitissa kokoon enemp�� kuin
kolme- tai nelj�sataa autoa p�iv�ss� -- mik� riitt�� paikallisiin
tarpeisiimme. Sen sijaan l�het�mme koneosat kaikkialla Yhdysvalloissa
ja koko maailmassa sijaitseviin varastoihimme, joissa autot pannaan
kokoon. Miss� haaraosastojen vain on mahdollista valmistaa joku koneosa
halvemmalla kuin meill� Detroitissa, saavat ne tehd� sen.

Haaraosastomme Englannin Manchesterissa valmistaa melkein koko auton,
ja moottoriauran haaraosasto Irlannin Corkissa tekee miltei t�ydellisen
moottoriauran. T�m� on suunnaton s��st� ja antaa vain v�h�isen
k�sityksen siit�, mit� teollisuuden alalla voidaan aikaansaada, kun
jokainen kokoonpantavan esineen osa voidaan valmistaa juuri niin, ett�
se on s��st�v�isint�. Me kokeilemme lakkaamatta autoihin k�ytett�vill�
aineksilla. Enin puuaines, jota k�yt�mme, hakataan omissa metsiss�mme.
Niinik��n me kokeilemme keinotekoisen nahan valmistamista, sit� tavaraa
kun k�yt�mme l�hes 40,000 metri� p�iv�ss�. Muutaman pennin s��st�,
siell� toinen t��ll�, tekee suuria summia vuoden mittaan.

Suurin t�h�n saakka tekem�mme edistysaskel on kuitenkin River Rougen
tehdas, joka t�yteen k�yntiin saatuna tulee tuntuvasti ja monessa
suhteessa alentamaan tuotantokustannuksiamme. Sinne olemme sijoittaneet
koko moottoriaurateollisuutemme. Tehdas sijaitsee joen varrella
Detroitin laidalla ja alue k�sitt�� 665 eekkerin pinta-alan, mik�
riitt�� vastaisiin laajennuksiin. Me k�yt�mme suuria hiilim��ri�,
ja n�m� tuodaan suoraan kaivoksistamme rautatiet� my�ten, jossa
olemme p��osakkaita. Osa menee h�yrykoneiden l�mmitykseen, osa River
Rougen koksiuuneihin. Mekaanisilla siirtolaitteilla siirret��n
koksi masuuneihin. Siit� saatu masuunikaasu painetaan putkia my�ten
voima-aseman h�yrykattilain alle, miss� se sekoitetaan sahajauhojen
ja h�yl�nlastujen ynn� koksin valmistuksessa syntyneen hiilimurskeen
kanssa. Se polttoaine, joka menee h�yrykattilan l�mmitt�miseen, saadaan
siis yksinomaan t�hdetuotteista. Valtavat dynamokoneisiin yhdistetyt
h�yryturbiinit muuttavat t�m�n voiman s�hk�ksi, joka vuorostaan
s�hk�moottorien kautta k�ytt�� kaikkia muita koneita. Aikanaan toivomme
saavamme niin paljon s�hk�voimaa, ett� se voi riitt�� jokseenkin
kokonaan k�ytt�m��n Highland Parkin tehtaita, ja siten alennetuksi
hiilikustannuksiamme.

Koksin valmistuksessa saatuja kuivatislauskaasuja k�ytet��n eri
tarkoituksiin, esim. emaljiuunien l�mmitykseen. Ennen oli meid�n
pakko ostaa t�m� kaasu. Samalla saatavaa ammoniumsulfaattia k�ytet��n
lannoitusaineena ja bensolia moottorin polttoaineena. Pienkoksi,
joka ei sovellu masuuneihin, myyd��n ty�miehille, jotka saavat sen
valmiiksi kotiintuotuna paljoa halvemmalla kuin kauppahinta on.
Karkeampi koksi k�ytet��n masuuneihin. Ei mit��n tehd� k�sin. Juokseva
rauta johdetaan suoraan masuuneista alas suuriin altaisiin ja niist�
valumuotteihin ilman uudempaa kuumennusta. Sill� tavoin saamme
yht�l�isen laadun raudalle omien reseptiemme mukaan ja v�litt�m�n
tarkastuksemme alaisena; me s��st�mme rautaharkkojen sulattamisen
ja alennamme kustannuksia samalla kuin k�yt�mme hyv�ksemme kaikki
j�tteet. Kuinka suureksi s��st� tulee, en viel� voi tiet��, sill�
tehdas ei ole ollut kylliksi kauan k�ynniss�, ja sit�paitsi s��st�mme
niin monella eri suunnalla -- kuljetuksessa, voiman ja kaasujen
hankinnassa, valamiskustannuksissa ja ennen kaikkea sivutuotteiden
talteenottamisessa. Ne summat, jotka on k�ytetty tositehon
aikaansaamiseksi n�ihin laitoksiin, nousevat t�h�n saakka jonkun verran
yli 40 miljoonan dollarin.

Kuinka pian voimme ansaita takaisin n�m� kustannukset, se riippuu
kokonaan olosuhteista. Min� viittaan vain siihen, kuinkasuuret
mahdollisuudet ovat. Tuotannon tulevia kustannuksia saattaa vain
arvailla. Mutta min� luulen, ett� on viisasta asettua sille kannalle,
ett� tulevaisuus sis�lt�� suurempia mahdollisuuksia kuin menneisyys, ja
ett� jokainen tuleva p�iv� tuo mukanaan jonkun parannuksen eilisp�iv�n
menetelmiin.

Mutta jos nyt kaikkia el�m�n v�ltt�m�tt�mi� tarpeita valmistetaan
halvalla ja suunnattomissa m��riss�, niin eik� maailma lopulta tule
tulvilleen tavaroita? Emmek� joudu siihen pisteeseen, jolloin ihmiset
hinnoista huolimatta eiv�t halua ostaa enemp�� kuin heill� jo on? Ja
jos teollisuudessa k�ytet��n yh� v�hemm�n ihmisvoimaa, mit� siell�
sitten tarpeettomista ihmisist� tulee -- miten heille voidaan hankkia
ty�t�?

Tarkastakaamme ensiksi t�t� viimeksimainittua kohtaa. Min� olen jo
maininnut monta konetta ja monta menetelm��, jotka voivat korvata
ihmisi�, ja saatan kuulla jonkun sanovan:

"Niin, tuohan on kyll� hyv� tehtailijan kannalta, mutta kuinka niiden
raukkojen k�y, jotka menett�v�t ty�ns�?"

T�m� kysymys on hyvin ymm�rrett�v�, mutta on kuitenkin hiukan kumma,
ett� sit� tarvitsee esitt��. Sill� onko milloinkaan tapahtunut, ett�
ihmiset ovat j��neet ty�tt�miksi teollisuusolojen parantumisen vuoksi?
Dilisanssikuskit menettiv�t ty�ns� kun rautatiet tulivat k�yt�nt��n,
mutta kuka olisi tahtonut est�� rautatiet ja pit�� dilisanssikuskit?
Eik� rautateill� ole toimessa enemm�n ihmisi� kuin muinoin oli
dilisansseissa? Olisiko meid�n pit�nyt vastustaa vuokra-autoja
senvuoksi, ett� ne ottivat leiv�n hevosilla ajavain vuokra-ajurien
suusta? Mik� on voimavaunujen lukum��r� verrattuna hevosvaunuihin,
silloinkin kun n�it� oli enimm�n? Kun kenk�tehtaat tulivat k�yt�nt��n,
saivat useimmat suutarit panna puotinsa kiinni, ja kun jalkineet
tehtiin k�sin, oli vain varakkailla varaa hankkia itselleen enemm�n
kuin yhden parin; ty�kansa k�vi tavallisesti kes�ll� paljasjalkaisena.
Nyt on useimmilla enemm�n kuin yksi pari kenki�, ja kenkienvalmistus on
kasvanut laajaksi teollisuudeksi. Ei -- milloin vain voidaan j�rjest��
niin, ett� yksi mies tekee kahden ty�n, edistet��n maan kukoistusta
ja kehityst� sill� tavoin, ett� syrj�ytetylle aukenee mahdollisuuksia
uuteen ja parempaan ty�h�n. Muutokset tapahtuvat sit�paitsi asteittain
ja v�hitellen. Omissa tehtaissani olen aina l�yt�nyt uuden paikan
sille ty�miehelle, joka teollisten menetelm�in parannuksen vuoksi on
menett�nyt vanhan toimensa. Ja samoin kuin minun tehtaissani on laita
kaikkialla. Nyky��n on rautateollisuuden palveluksessa monta vertaa
suurempi ty�v�est� kuin siihen aikaan, jolloin kaikki valmistettiin
k�sin. Niin on aina ollut ja niin tulee edelleen olemaan. Ja jos
ihmiset eiv�t sit� ymm�rr�, johtuu se siit�, etteiv�t halua katsoa
nen��ns� pitemm�lle.

Nyt tulemme liikatuotantoon. Alituisesti meilt� kysell��n:

"Ettek� te kerran joudu liikatuotannon tilaan? Kun joudutte
valmistamaan enemm�n autoja kuin ihmiset voivat k�ytt��?"

Min� en pid� mahdottomana, ettemmek� joskus, voi joutua siihen tilaan,
ett� tavaran tuotanto on niin halpaa ja suunnattoman runsasta, ett�
syntyy todella liikatuotantoa, mutta omasta puolestani en suinkaan
ajattele sit� aikaa pelolla, vaan suurella mielihyv�ll�. Ei mik��n
voisi olla ihanampaa kuin maailma, jossa jokaisella olisi mit�
tarvitsee; pelk��n vain, ett� niit� aikoja t�ytyy kauan odottaa. Mit�
omaan tuotantooni tulee, on meill� tuohon aikaan viel� sangen pitk�
taival. En tied�, kuinka monta autoa meid�n erikoismalliamme yksi perhe
tulee k�ytt�m��n. Mutta min� tied�n, ett� hinnan alennuttua ostaa
sellainenkin maanviljelij�, joka vain muutamaa vuotta ennen tuskin
uneksikaan auton omistamista, ei ainoastaan yhden, vaan usein kaksi
autoa, jopa joskus lis�ksi kuorma-autonkin. Sensijaan, ett� ty�miehet
l�hetett�isiin eri toimiinsa yhteisell� autolla, tulee kenties
helpommaksi, ett� heill� kullakin on omansa. Niin on kauppamatkustajain
laita. Yleis� huomaa pett�m�tt�m�n varmasti, mik� sille parhaiten
soveltuu. Ja kun me emme en�� valmista autoja ja moottoriauroja,
vaan ainoastaan sellaisten osia, joista autot ja moottoriaurat
pannaan kokoon, niin nykyiset mahdollisuudet tuskin riitt�nev�tk��n
sijoittamaan kymment� miljoonaa autoa ostajille. Ja sama on juttu
mink� liikehaaran alalla hyv�ns�. Jos vain hinnat ovat sellaiset kuin
niiden tulee olla, ei meid�n eik� muiden teollisuuksien tarvitse
pitk��n aikaan surra mist��n liikatuotannosta. Ihmisten kielt�ytyminen
ostamasta liian korkeiden hintojen vuoksi kannustaa parhaiten oikeata
liike-el�m��. Jos tahdomme tehd� kauppaa, t�ytyy meid�n alentaa hintoja
huonontamatta laatua. Hinnanalennukset pakottavat meid�t siis parempiin
ja taloudellisempiin valmistusmenetelmiin. Mik� teollisuudelle on
"normaalia", riippuu oleellisesti johdon kyvyst� keksi� parempia
menetelmi�. Jos liikemies alentaa tavaransa hinnan siihen m��r��n,
ettei h�n saa itselleen mit��n ansiota, vaan p�invastoin tappiota, niin
on h�nen yksinkertaisesti pakko laskea, mitenk� h�n parempia menetelmi�
k�ytt�m�ll� voisi valmistaa yht� hyv�� tavaraa. N�iden menetelmien
tulee tuottaa h�nen ansionsa eik� palkkojen alentamisen tai hinnan
korottamisen.

Hyv�n johdon mukaista ei ole ansion puristaminen ty�miehelt� tai
ostajilta. Tehtaanjohdon on aikaansaatava ansio. �lk�� huonontako
tavaran laatua, �lk�� v�hent�k� palkkoja, �lk�� nylkek� yleis��! Mutta
k�ytt�k�� yh� enemm�n �ly� menetelmiin ja tehk�� tavara paremmaksi kuin
milloinkaan ennen. Sill� tavoin tulevat kaikki parhaiten palvelluiksi
ja tyydytetyiksi.

Ja sen voi tehd�!




XII luku.

RAHAT JA TAVARAT.


Tehdasliikkeen p��tarkoitus on tuottaminen, ja jos se aina pidet��n
mieless�, on raha-asioilla toisarvoinen merkitys ja oikeastaan
tekemist� vain kirjanpidon kanssa. Minun omat finanssitoimeni ovat
olleet mit� yksinkertaisinta laatua. Min� aloitin alusta alkaen
periaatteella ostaa ja myyd� k�teisell�, minulla oli aina riitt�v�sti
puhdasta rahaa k�sill�, kun k�ytin oitis liikkeeseen ne ansiot,
jotka sain kassa-alennuksista ja pankkitilieni koroista. Min� pid�n
pankkeja p��asiallisesti paikkana, jossa on turvallista ja mukavaa
s�ilytt�� rahojansa. Ne minuutit, jotka kulutamme kilpailijaimme
asioihin, menev�t hukkaan meilt� itselt�mme, ja se aika, jonka
uhraamme kehitt��ksemme itse�mme finanssimiehiksi, menee hukkaan
meid�n tuotannoltamme. Liikkeen raha-asiat on tehtaan itsens� eik�
pankin j�rjestett�v�. Sill� en tahdo sanoa, etteik� liikemiehell� tule
olla jotakin tietoa finanssioloista, mutta h�n menestyy paremmin, jos
tiet�� niist� liian v�h�nkuin liian paljon, sill� jos h�nest� tulee
"asiantuntija" t�ll� alalla, niin h�n joutuu lainailemaan rahoja sen
sijaan ett� ansaitsee niit�, sitten lainaa h�n lis�� maksaakseen
edellisen lainansa ja muuttuu vekselien ja velkakirjojen temppuilijaksi.

Jos h�n on todellinen ammattimies finanssitemppuilun alalla, voi h�n
t�ll� tavoin pit�� asioitaan k�ynniss� sangen kauan, mutta joskus h�n
sitten tekee hairahduksen ja kaikki lusahtaa lysyyn. Ei pid� sekoittaa
tehdasliikett� pankkiasioihin; liian monet liikemiehet n�ytt�v�t
sekaantuvan pankkiasioihin ja p�invastoin. On olemassa taipumusta
k��nt�� nurin sek� liike-el�m�n ett� pankkilaitoksen todelliset
tarkoitusper�t, ja se vahingoittaa molempia. Rahojen t�ytyy tulla
tehtaasta eik� pankista, ja min� olen havainnut, ett� tehdas vastaa
kaikkia siihen pantavia vaatimuksia. Kerran, kun yhti�mme luultiin
olevan suuressa rahantarpeessa, saattoi tehdas vaadittaessa antaa
lainaksi suuremman summan kuin mik��n pankki t�ss� maassa olisi kyennyt
lainaamaan.

Minun kosketukseni finanssimaailman kanssa ovat enimm�kseen olleet
kieltoja ja ep�yksi�. Muutamia vuosia sitten t�ytyi minun julistaa
per�tt�m�ksi, ett� Standard Oil-yhti� muka omisti Ford-yhti�n, ja
mukavuuden vuoksi mainitsin samalla, ett� me emme olleet kytketyt
mihink��n muuhunkaan toiminimeen ja ett� meill� ei ollut aikomusta
kaupata autoja postij�lkivaatimuksella. Toissa vuonna kierteli
maailmalle mieluinen huhu, ett� me olimme rahoja etsim�ss� Wall
Streetin varrelta. [Wall Street on se katu, jonka varrella New Yorkin
enimm�t pankit, p�rssit ja muut rahaliikkeet ovat ja josta maailman
raha-asiat hallitaan. -- Suom.] Sit� en huolinut edes oikaista, sill�
on mahdotonta ehti� oikomaan kaikkea. Sen sijaan n�ytin, ettemme
laisinkaan olleet rahan puutteessa, enk� ole sittemmin kuullutkaan,
ett� meid�n raha-asiamme j�rjestett�isiin Wall Streetilt� k�sin.

Minulla ei ole mit��n rahojen lainaamista eik� pankkimiehi� vastaan;
min� vain en tahdo, ett� lainatuilla rahoilla korvataan ty�t�. Ja
sellaiset pankkimiehet, jotka pit�v�t jotain liikett� paloiteltavana
hedelm�n�, ovat minulle vastenmielisi�. Rahain, lainauksen ja
rahainhoidon tulee s�ilytt�� oikeat paikkansa, mutta jotta se olisi
mahdollista, on tarkoin harkittava, mihin tarkoitukseen rahoja
tarvitaan ja miten ne voidaan maksaa takaisin.

Raha on ainoastaan ty�ase liikeyrityksess�, yksi koneiston osa. Jos
asioissa on jotakin vikaa, niin parannuskeino ei ole raha, vaan sit� on
etsitt�v� perusteellisemmassa harkinnassa ja j�rkev�ss� rohkeudessa.
Liike, joka hoitaa huonosti mit� sill� on, tulee hoitamaan huonosti
senkin, mit� se saa. P��asia on paremman j�rjestelyn aikaansaanti. Jos
se onnistuu, niin tuottaa liike itse rahaa, aivan niinkuin parantunut
ihminen luo ruumiissaan uutta ja tervett� verta.

Lainaaminen voi helposti tulla puolustukseksi haluttomuudelle
tunkeutua vaikeuksien ytimeen, samoin kuin se voi kannattaa laiskuutta
ja typer�� kopeutta. Muutamat liikemiehet ovat liian mukavuutta
rakastavia pannakseen ty�kauhtanan ylleen ja menn�kseen tehtaaseen
katsomaan, miten siell� laita on, tai liian ylpeit� my�nt��kseen ett�
mik��n, mink� he itse ovat panneet k�yntiin, voisi ep�onnistua. Mutta
liike-el�m�n lakien laita on sama kuin painovoiman. Joka asettuu sit�
vastaan, saa tuntea sen tehon.

Toista on lainata liikkeen laajennusta varten, toista j�lleen
laiminly�nnin ja lev�per�isyyden korjaamista varten. J�lkimm�inen
on hy�dyt�nt� siit� yksinkertaisesta syyst�, ett� rahat eiv�t
aikaansaa v�hint�k��n apua. Laiminly�nnit ja tuhlaus voidaan korvata
s��st�v�isyydell�, huono johto viisaudella. Kummallakaan n�ist�
korjauskeinoista ei ole mit��n tekemist� rahan kanssa. P�invastoin
voi raha erin�isiss� oloissa olla niiden vihollinen. Moni liikemies
kiitt�� onneansa, ett� h�n ajoissa huomasi varmimman p��oman olevan
h�nen omassa ajatuskyvyss��n eik� pankkilainassa. Rahalainassa voi
joskus olla jonkinlaista yht�l�isyytt� juomarin kanssa, joka ottaa
uuden p��nt�yden vastustaakseen entisen seurauksia. Mutta siit� ei ole
mit��n apua, se vain pahentaa tilaa. Liikkeen viallisen kohdan perille
p��seminen ja sopivan parannuskeinon keksiminen siihen on paljoa
kannattavampaa kuin rahojen lainaaminen seitsem�n prosentin korkoa
vastaan.

Liikkeen sis�iset vammat vaativat suurinta huomiota. "Liike",
kaupanharjoittamisen merkityksess�, tarkoittaa p��asiallisesti ihmisten
tarpeiden t�ytt�mist�. Jos valmistaa, mit� he tarvitsevat, ja myy n�it�
tarve-esineit� hintaan, joka ei merkitse ostajalle vaikeutta vaan apua,
niin tulee liike aina menestym��n hyvin, sill� sit�, mik� tuottaa
ihmisille apua ja helpotusta, he ostavat yht� luonnollisesti kuin
juovat vett� janoonsa.

Mutta n�iden tavarain valmistus vaatii alituista huolellisuutta.
Koneet kuluvat ja ovat korvattavat. Ty�miehet saattavat k�yd�
uppiniskaisiksi, laiskoiksi tai huolimattomiksi. Liikkeen muodostavat
jonkin tarve-esineen valmistamista varten yhtyneet ihmiset ja koneet,
mutta sek� ihmisi� ett� koneita on korjattava ja korvattava. Joskus
ovat johtajat enimm�n korjauksen tarpeessa, mutta itse he ovat
viimeiset sit� tunnustamaan. Kun liike on huonosti j�rjestetty; kun
se taantuu valvonnan puutteessa; kun yhti�n herrat istuvat mukavasti
tuoleillansa, ik��nkuin ne suunnitelmat, jotka he kerran ovat panneet
t�yt�nt��n, turvaisivat heid�t kaikiksi ajoiksi; kun liikett� katsotaan
vain tulol�hteeksi eik� el�m�nteht�v�ksi -- silloin on ik�vyyksi�
odotettavissa. Jonakin kauniina aamuna her�t��n ja huomataan, ett�
kauppaa tehd��n enemm�n kuin milloinkaan ennen, mutta ansaitaan
v�hemm�n. Puuttuu rahoja, mutta onhan niit� helppo lainata. Ihmiset
ovat niin valmiit olemaan avuliaita. T�m� on vaikeimpia kiusauksia,
mit� vastaan nuoren liikemiehen on kamppailtava. Mutta jos silloin
lainaa rahaa, niin antaa jo olemassaolevalle ep�kohdalle tilaisuuden
vain yh� pahentua. Tauti saa virikett�. Ihminen ei tavallisesti
k�yttele lainattuja rahoja viisaammin kuin omiaan, ja t�mm�isiss�
oloissa on rahan lainaaminen jo rappeutumassa olevan omaisuuden
panttausta.

Sopivin aika liikemiehelle rahojen lainaamiseen on sellainen, jolloin
h�n niit� ei tarvitse. Toisin sanoen, kun h�n ei tarvitse niit� sen
t�ytteeksi, mit� h�n itse laiminly�. Jos liike menestyy erinomaisesti
ja on laajennuksen tarpeessa, niin on jokseenkin turvallista lainata
rahaa, mutta jos rahantarve johtuu huonosta johdosta, t�ytyy n�m� viat
korjata sis�lt�p�in eik� ulkonaisilla tempuilla.

Minun rahainhoitoperiaatteeni ovat seurausta myyntiperiaatteistani.
Minusta on parempi myyd� suurempia tavaram��ri� pienemm�ll� ansiolla
kuin pieni� m��ri� suurella voitolla. Jos n�it� periaatteita
noudatetaan, niin kykenee suurempi m��r� ihmisi� ostamaan ja suurempi
m��r� saa ty�t� ja hyvi� palkkoja. Sen kautta voi harkita sopivan,
jatkuvan tuotantosuunnitelman, v�ltt�� n.s. kuolleet kaudet ja p��st�
suorittamasta menoja seisomassa olevista tehtaista. Lyhytn�k�isten
ihmisten mielest� hintojen alentaminen merkitsee liikkeen tulojen
alenemista. On vaikea ymm�rt�� semmoista ajatuksenjuoksua, sill� siit�
puuttuu kaikkein alkeellisin k�sitys siit�, mit� liike pohjaltaan on.
Kun min� kerran ajattelin alentaa hintaa kahdeksankymment� dollaria
autoa kohti, kysyttiin minulta, eik� t�m�, kun valmistusm��r� oli
500,000 autoa, v�hent�nyt yhti�n tuloja nelj�kymment� miljoonaa
dollaria. Tietysti, jos n�ill� uusilla hinnoilla m�isimme ainoastaan
500,000 autoa, silloin luonnollisestikin tulomme v�henisiv�t
nelj�kymment� miljoonaa dollaria -- mik� on mielenkiintoinen
matemaattinen laskelma, mutta sill� ei ole mit��n tekemist�
liiketoiminnan kanssa; sill� ellei tavaran hintoja alenneta, ei sen
menekki enene, eik� liike siis ole varmalla pohjalla.

Ellei joku liike edisty, niin se taantuu, ja sellainen liike tarvitsee
aina raha-avustusta. Vanhanaikaiset liikeperiaatteet meniv�t aina
siihen suuntaan, ett� hinnat olisivat pidett�v�t niin korkeina
kuin mahdollista. Todella nykyajanmukainen liikeperiaate on aivan
p�invastainen.

Pankkimiehet ja asianajajat harvoin ymm�rt�v�t t�t�. He sekoittavat
hitauden ja vakavuuden, ja aivan ulkopuolella heid�n k�sityskyky�ns�
on, ett� hintoja koskaan voidaan alentaa vapaaehtoisesti. Ja sent�hden,
kun tavallinen pankki- tai lakimies pannaan liikeyrityksen johtajaksi,
on loppu useimmiten surkea.

Hintojen alentaminen lis�� menekki� ja parantaa raha-asioita, mik�li
ehdottomasti kertyv�� ansiota pidet��n hoitorahastona, jonka avulla voi
rakentaa liikkeen suuremmaksi ja paremmaksi. Liikkeen nopean kehityksen
ja valtavan menekin vuoksi on meill� aina ollut suuret ansiot kaikilla
hintatasoilla. Kustakin autosta saatu voitto on ollut pieni, mutta
yhteens� ovat ne tehneet suuria summia. Voitto ei ole tasaista.
Hinnanalennuksen j�lkeen ovat ansiot jonkun aikaa pienet, mutta sit�
mukaa kuin v�ltt�m�t�n s��st�menetelm� alkaa tuntua, nousevat ne
j�lleen. N�it� lis�ansioita ei kuitenkaan jaeta osakkeenomistajille.
Min� olen aina vastustanut suuria osinkoja, ja yhti� on nyt vapautettu
niist� osakkeenomistajista, jotka olivat toisella kannalla. Pient�
prosenttia lukuunottamatta katson ansioiden kuuluvan enemm�n liikkeelle
kuin osakkeenomistajille.

Niinik��n olen sit� mielt�, ett� liikkeess� ei tule olla muita
osakkeenomistajia kuin sellaisia, jotka todella ovat liikkeen
palveluksessa ja pit�v�t yhti�t� enemm�n yleishy�dyllisen� yrityksen�
kuin pelkk�n� rahapajana. Jos voitto on suuri -- niinkuin se on, kun
pyrkimykseksi pannaan yleishy�dytys -- tulee sen osaksi joutua takaisin
liikkeeseen tehd�kseen t�m�n viel� soveliaammaksi tarkoitukseensa,
ja osaksi on se palautettava ostajalle. Er��n� vuonna oli voittomme
niin paljoa suurempi kuin olimme arvioineet, ett� p��timme palauttaa
viisikymment� dollaria jokaiselle autonostajalle. Me ymm�rsimme
ottaneemme tiet�m�tt�mme ostajalta liian paljon. Minun periaatteeni
tavaranhinnoista ja sen mukaisesti my�skin rahaink�yt�st� tulivat
tunnetuiksi er��n oikeudenk�ynnin kautta, joka muutamia vuosia sitten
nostettiin yhti�t� vastaan pakottaakseen se maksamaan suurempaa
osinkoa. Kuulustelussa tein selkoa niist� periaatteista, jotka meill�
silloin olivat ja ovat yh� viel�kin voimassa:

Ensiksikin on minun mielest�ni parempi myyd� suuri m��r� vaunuja
kohtuullisella kuin pienempi m��r� suurella voitolla.

-- Min� noudatan t�t� s��nt��, koska sen kautta suuri joukko ihmisi�
pystyy ostamaan auton ja nauttia sen k�ytt�misest�, samalla kuin
suurelle joukolle ty�miehi� hankitaan hyv�palkkaista tointa. Se
on minun el�m�ni tarkoitusper�n�. Mutta en pit�isi toimintaani
menestyksellisen�, vaan p�invastoin aivan ep�onnistuneena, ellen voisi
t�t� aikaansaada ja samalla saavuttaa kohtuullista voittoa itselleni ja
niille, jotka ovat minun kanssani yhtyneet t�h�n liikkeeseen.

-- Ett� t�m� noudattamani menettely on hyv�� liikepolitiikkaa, todistaa
sen teho k�yt�nn�ss�: meid�n on joka vuosi onnistunut valmistaa autoja
hintaan, joka on tehnyt yh� useammille mahdolliseksi oman auton
hankkimisen, me olemme antaneet ty�t� yh� useammille ty�miehille,
ja samalla olemme liikkeemme laajentumisen kautta lis�nneet omaa
voittoamme paljoa suuremmassa m��r�ss� kuin kukaan oli toivonut tai
edes voinut uneksia aloittaessamme.

-- On muistettava, ett� joka kerta kun alennamme autojemme hintaa
huonontamatta niiden laatua, me laajennamme mahdollisten ostajain
lukua. On paljon ihmisi�, jotka ovat valmiit ostamaan auton 360
dollarilla, mutta eiv�t tahdo maksaa 440. Meill� on suunnilleen
500,000 ostajaa 440 dollarin hintaan, ja min� lasken, ett� me 360
dollarin hinnalla saatamme lis�t� myynti� ehk� 800,000 autoon saakka
vuodessa. T�m� tuottaa v�hemm�n voittoa kutakin autoa kohti, mutta
enemm�n vaunuja, enemm�n ty�t� tarvitseville ja vihdoin suuremman
kokonaisvoiton itsellemme.

-- Tahdon sanoa suoraan: en katso, ett� meill� on oikeutta ottaa
autoistamme mit��n tavatonta voittoa. Kohtuullinen voitto on
oikeutettu, mutta se ei saa olla liian suuri. Senvuoksi onkin
pyrkimykseni ollut alentaa vaunujen hintaa, niin pian kuin tuotanto
suinkin on sallinut, ja antaa siit� johtuvat edut k�ytt�jille ja
ty�miehille, josta on seurauksena ollut odottamattoman valtavia etuja
meille itsellemme.

N�m� periaatteet eiv�t sovellu yhteen sen yleisen k�sityksen kanssa,
ett� liikett� on hoidettava siten, ett� osakkeenomistajat saavat
niin suuren voitto-osingon kuin mahdollista. Senvuoksi en tahdo
olla tekemisiss� osakkeenomistajain kanssa tuon sanan varsinaisessa
merkityksess�, sill� he eiv�t edist� liikkeen yleishy�dyllist�
pyrkimyst�. Minun kunnianhimonani on yh� hankkia tointa yh� suuremmalle
ty�l�ism��r�lle, ja mik�li se on minulle mahdollista, levitt��
mit� laajimpiin piireihin sen teollisuusj�rjestelm�n etuja, jonka
perustamisessa askartelemme. Me tahdomme olla auttamassa todellisten
kotien ja viihtyis�n el�m�n rakentamista ihmisille. Mutta siihen
tarvitaan, ett� suurin osa voitosta menee takaisin tuotantoon, ja
senvuoksi ei meill� ole tilaa ty�t�tekem�tt�mille osakkeenomistajille.
Ty�t�tekev� osakkeenomistaja pit�� yleis�n palvelemista t�rke�mp�n�
kuin osinkojen kokoamista pankkiin.

Jos joskus tulisi kysymykseen joko palkkojen alentaminen tai osinkojen
poistaminen, pyyhkisin tietenkin osingot pois. Mutta ei ole luultavaa,
ett� sellainen tilanne syntyy, sill�, kuten jo olen viitannut, huonot
palkat eiv�t sovellu hyv��n taloudenhoitoon. Palkkojen alentaminen on
huonoa finanssitointa, sill� sen kautta heikennet��n my�skin ostokyky�.
Jos johtaja-aseman katsotaan sis�lt�v�n vastuunalaisuutta, niin vaatii
t�m� vastuunalaisuus my�skin huolenpit�mist� siit�, ett� johdonalaiset
saavat oloja t�ysin vastaavan mahdollisuuden ansaita toimeentulonsa.
Finanssienhoitoon ei kuulu ainoastaan yhti�n voitto ja maksukyky,
vaan my�skin ne summat, jotka yhti� suorittaa takaisin yhteiskunnalle
palkkojen muodossa. Siin� ei ole mit��n armeliaisuutta. Se merkitsee
vain, ett� mit��n yhti�t� ei voi pit�� vakavaraisena, joka ei ole niin
hyvin j�rjestetty, ett� sill� on varaa antaa miehillens� tilaisuutta
tehd� paljon ty�t� ja saada paljon palkkaa.

Ty�palkat ovat jotakin pyh�� -- ne edustavat kotia ja perhett�
ja taloudellisia kohtaloita. Senvuoksi on niit� kosketeltava
hyvin varovasti. Menotilill� palkat ovat vain numeroita, mutta
el�m�ss� ne merkitsev�t leip�� ja l�mmint�, pikkulapsenvuoteita ja
lastenkasvatusta, perheiloa ja kotiviihtymyst�. Mutta toisaalta
on jotakin yht� pyh�� siin� p��omassa, jonka avulla ty� tehd��n
tuottavaksi. Ei kenell�k��n ole hy�ty� siit�, ett� teollisuuden
syd�nveri juoksutetaan kuiviin. Tehtaassa, joka antaa tointa tuhansille
ty�miehille, on jotakin yht� pyh�� kuin kodissa. Tehdas on tukena
kaikille niille korkeille arvoille, joita koti edustaa. Jotta koti
pysyisi onnellisena, t�ytyy tehdasta pit�� k�ynniss�. Ainoa seikka,
joka oikeuttaa tehtaan ansiot, on se, ett� ne tekev�t n�m� tehtaasta
riippuvaiset kodit kahta vertaa varmemmiksi ja antavat suurempia
ty�mahdollisuuksia yh� useammille ihmisille. Ett� ansiot lis��v�t
yksityist� omaisuutta on eri juttu, mutta aivan toista on, jos niit�
k�ytet��n luomaan varmempaa perustaa liikkeelle, parempia ty�oloja,
parempia palkkoja ja suurempia toimensaannin mahdollisuuksia. P��omaa,
jota semmoiseen k�ytet��n, on k�sitelt�v� varovasti. Se on olemassa
kaikkien hy�dyksi, vaikka sit� ehk� hoitaakin vain yksi.

Ansiot kuuluvat kolmelle taholle: tehtaalle -- sen yll�pit�miseksi
vakavaraisena, terveen� ja kehityskykyisen�; ty�miehille, jotka ovat
olleet mukana niit� hankkimassa; ja vihdoin, osaksi, yleis�lle.
Menestyv� teollisuus on hy�tyis� kaikille kolmelle asianosaiselle --
johtajalle, tuottajalle ja ostajalle.

Liikemiesten, joiden ansiot tavallisen mittakaavan mukaan ovat
poikkeuksellisen suuret, pit�isi olla ensimm�isi� alentamaan hintoja.
Mutta sit�p� vain ei milloinkaan tapahdu. He antavat kuluttajan
kantaa kustannusten koko taakan, s�lytt�v�tp� h�nen niskaansa
viel� asteettaisen lis�yksen kustannusten enenemisest�. Heid�n
liikefilosofiansa on: korjaa niin kauan kuin voi korjata. He ovat
keinottelijoita ja nylkyreit�, huonoja aineksia, jotka aina t�rvelev�t
kunniallisen liiketoimen. Heist� ei koskaan voi toivoa mit��n,
sill� heill� ei ole kaukokatsetta. He eiv�t n�e omaa kassakirjaansa
kauemmaksi.

Semmoisista ihmisist� on luontevampaa alentaa palkkoja kymmenen tai
kaksikymment� prosenttia kuin v�hent�� sama prosentti voitostaan. Mutta
liikemies, jonka silm� n�kee yhteiskunnan edun ja joka haluaa t�t�
yhteiskuntaa palvella, kykenee my�skin kohdaltansa rakentamaan sille
parempaa ja vankempaa perustaa.

Meid�n periaatteenamme on aina ollut pit�� suuria k�teisi� summia
saatavilla -- kassas��st� on viime vuosina tavallisesti ollut
yli viisikymment� miljoonaa dollaria. N�m� rahat on talletettu
pankkeihin kautta koko maan. Me emme lainaa, mutta olemme j�rjest�neet
luottomahdollisuudet niin, ett� jos tahtoisimme, voisimme saada
hyvinkin suuria pankkilainoja. Mutta kun pit�� suuria k�teism��ri�
varalla, k�y lainaaminen tarpeettomaksi -- me olemme vain ryhtyneet
varokeinoihin ollaksemme turvattuja kaikkien tapahtumain varalta.
Ainoa kerta, jolloin lainasin, tapahtui, kun ostin ne yhti�n osakkeet,
jotka eiv�t olleet oman perheeni hallussa. Minulla ei ole ollenkaan
ennakkoluuloja rahalainoja vastaan sin�ns�; asia on vain se, ett� en
tahdo asettaa valvonnan alaiseksi liikett�ni, toisin sanoen luovuttaa
toisiin k�siin niit� erikoisia aatteita yhteishy�dytyksest�, joita
koetan palvella.

Rahapuolen j�rjestelyss� on t�rke�n� osana n.s. sesonkiesteiden
poistaminen. Rahainkierron t�ytyy olla tasaista ja yht�mittaista.
Jotta ty�st� saisi voittoa, t�ytyy sit� tehd� s��nn�llisesti. Tehtaan
sulkeminen tuottaa suurta tappiota. Se on ty�voiman ja tarveaineiden
haaskausta ynn� menekin v�hent�mist� sen hinnankohoamisen vuoksi,
mik� on v�ltt�m�tt�m�n� seurauksena tuotannon keskeytt�misest�. T�m�
on ollut kaikkein vaikeimpia ratkaistavaksemme joutuneita pulmia. Me
emme voineet pit�� autovarastoja talvikuukausina, jolloin kysynt� on
pienempi kuin kev��ll� ja kes�ll�. Minne ja kuinka olisi mahdollista
sijoittaa varastoon puolta miljoonaa automobiili�? Ja vaikkapa se
onnistuisi, niin mill� keinolla ehtisi saada ne l�hetetyksi kauppaan
kiireen� myyntikautena? Ja mist� ottaa rahoja sellaiseen varastoon?

Sesonkity� on ty�v�est�lle sangen rasittavaa. Hyv�t mekaanikot eiv�t
halua suostua ty�h�n, jota kest�� vain muutaman kuukauden. T�ysi
ty�voima vuoden umpeensa on takeena hyvien ty�miesten saannista, se
auttaa perustamaan pysyv�� j�rjestely� ja parantamaan tuotantoa, sill�
pysyv�inen ty� tekee ty�miehet yh� tottuneemmiksi toimeensa.

Tehtaan t�ytyy valmistaa, asiamiesten myyd� ja yleis�n ostaa autoja
kautta koko vuoden, jos itsekukin haluaa mahdollisimman suurta hy�ty�
niist�. Jos v�hitt�isostajat ostavat vain m��r�aikana vuodesta, t�ytyy
j�rjest�� valistustoimintaa todistamaan heille, ett� autot eiv�t ole
sesonkitavaraa, vaan ett� sesonkien v�liaikana t�ytyy tehtailijan
valmistaa ja myyjien ostaa niit� voidakseen heti vastata kysynt��n.
Automobiilialalla me olimme ensimm�iset, jotka ryhdyimme t�t� pulmaa
ratkaisemaan. Ford-auton myynti on tunnetun tavaran tarjoamista.
Ennen aikaan, jolloin automobiileja valmistettiin vain tilauksesta
ja viidenkymmenen vaunun valmistusta vuodessa pidettiin suurena
saavutuksena, oli luonnollista, ett� j�lleenmyyj� odotti tilausta
ennenkuin h�n puolestaan tilasi tehtaalta, ja tehtailija taas odotti
t�t� tilausta ennenkuin ryhtyi autoa valmistamaan.

Me huomasimme hyvin pian, ettei tilaust�ist� tulisi suurta liikett�.
Vaikka olisi haluttukin, ei tehdasta olisi voitu rakentaa niin
suureksi, ett� se maalis- ja elokuun v�lisen� aikana olisi voinut
valmistaa kaikki n�iden kuukausien aikana tilatut autot. Senvuoksi
aloitimme jo useita vuosia sitten valistustoimintamme todistaaksemme,
ett� Ford-auto ei ollut ylellisyyskapine, jolla oli k�yt�nt�� vain
kes�iseen aikaan, vaan hy�tyesine, jota saattoi k�ytt�� vuoden
umpeensa. Samalla koetimme valaista myyjille, ett� joskaan he
talvisaikaan eiv�t saisi myydyksi yht� monta autoa kuin kes�ll�,
kannattaisi heid�n kuitenkin hankkia autoja varastoon, ollakseen kes�n
tullen valmiita antamaan tavaran heti ostajille. N�m� hankkeemme
onnistuivat. Useimmissa osissa maata k�ytet��n autoja liikenteess�
yht� paljon talvella kuin kes�ll�. On havaittu, ett� ne kulkevat hyvin
lumessa ja j��ss� ja sohjossa tai miss� tahansa. Autojen kysynt�
talvisaikana lis��ntyy yh�, joten j�lleenmyyj�t eiv�t en�� ole
riippuvia vuodenajasta, sesongista. He ovat huomanneet edulliseksi
ostaa etuk�teenkin tilauksia odottaessa. Meid�n tuotantomme on
niinmuodoin aina viime vuosiin saakka jatkunut taukoamatta, vuotuisen
varastontarkastuksen aiheuttamaa seisausta lukuunottamatta. Pari
muuta keskeytyst� pahimpana pula-aikana tehtiin my�skin, mutta
ne olivat v�ltt�m�tt�mi� voidaksemme perehty� ja mukautua uuteen
markkinatilanteeseen.

Keskeytym�tt�m�n tuotannon ja keskeytym�tt�m�n rahavirtauksen
aikaansaamiseksi oli meid�n suunniteltava toimintamme oikein
tuskallisen tarkasti. Tuotantosuunnitelma laaditaan joka kuukausi
tuotanto- ja myyntiosastojen v�lill� riitt�v�n autom��r�n
valmistamiseksi, jotta jokainen tilaus voidaan suorittaa. Ennen, kun
l�hetimme autot t�ysin valmiiksi kokoonpantuina, oli t�m� tavattoman
t�rke��, sill� meill� ei ollut lainkaan mahdollisuutta panna niit�
varastoon. Nyt l�het�mme ainoastaan koneosia ja panemme kokoon
ainoastaan ne autot, jotka tarvitaan Detroitin piiri� varten. T�m�
ei tee suunnittelua v�hemm�n t�rke�ksi, sill� elleiv�t tuotanto ja
tilaukset k�visi rinnan, saisimme joko liian paljon koneosia tai emme
ehtisi suorittaa tilauksia. Kun koneosia valmistetaan 4,000 autoa
varten p�iv�ss�, ei tarvita muuta kuin pieni ep�tarkkuus tilausten
laskussa, jotta ruuhkautuu miljooniin nouseva varasto. Tasapainosuhteen
yll�pit�minen vaatii siis mit� suurinta tarkkuutta. Tarvittavan
kauppavoiton saamiseksi t�ytyy meid�n vaihtomme olla hyvin nopea. Me
valmistamme autoja myynti� eik� varastoonpanoa varten, ja yhdenkin
kuukauden myym�tt�m�t tavarat nousisivat summaan, jonka korkokin
jo olisi suunnaton. Tuotantolaskelmat tehd��n vuotta etuk�teen ja
tarkka luettelo laaditaan, kuinka monta autoa kunakin kuukautena on
valmistettava, sill� helposti ratkaistava pulma ei ole niiden ainesten
ja koneosien saanti tuotantoa vastaavaksi, joita me viel� ostamme
muilta tehtailta. Meill� ei ole varaa rasittaa liikett� suurilla
varastoilla. Kaiken t�ytyy olla alituista kiertokulkua. Joskus olemme
h�din tuskin pelastuneet. Muutamia vuosia sitten paloi se tehdas, joka
oli valmistanut meille radiaattori- ja messinkiosat. Meid�n oli oltava
vikkeli�, tai saimme varustautua saamaan suuria tappioita. Kutsuimme
kokoon eri osastojen johtajat, mallintekij�t ja piirustajat. N�m�
tekiv�t ty�t� nelj�- jopa kahdeksankolmatta tuntia yhteen menoon. He
laativat uudet mallit; tapaturman kohtaama toiminimi vuokrasi toisen
tehtaan ja sai heti osan v�ltt�m�tt�mi� koneita. Me toimitimme sille
muut, ja kahdenkymmenen p�iv�n kuluttua saattoivat he j�lleen toimittaa
meille kyseenalaisia koneosia. Meill� oli riitt�v� varasto seitsem�ksi
tai kahdeksaksi p�iv�ksi, mutta tulipalo esti meit� kymmenen tai
viidentoista p�iv�n aikana l�hett�m�st� autoja kauppaan. Ellei edes
tuota varastoa olisi ollut, olisi keskeytys kest�nyt kaksikymment�
p�iv�� -- ja kustannukset viel�kin kohonneet tuntuvasti.

Lyhyesti: Raha-asiain j�rjestelyn paikka on tehdas. Se ei ole koskaan
j�tt�nyt meit� pulaan ja kerran, kun meid�n luultiin olevan rahoista
ahtaalla, saatoimme sitovalla tavalla todistaa, kuinka paljoa parempi
on hoitaa raha-asiat liikkeen sis�lt� kuin ulkopuolelta.




XIII luku.

RAHA -- IS�NT�K� VAI PALVELIJA?


Vuoden 1920 joulukuu oli merkkikausi Amerikan liike-el�m�n historiassa.
Useampia automobiilitehtaita oli silloin suljettuna kuin auki ja
suuri joukko suljetuista oli t�ydellisesti pankkimiesten k�siss�.
Melkein jokaisen teollisuusyrityksen huhuiltiin olevan huonoissa
asioissa. Minun mielt�ni kiinnitti sanomalehtien itsepintainen v�ite,
ett� Ford-yhti� ei ainoastaan ollut rahan tarpeessa, vaan ett� sen
my�skin oli mahdotonta saada rahoja mist��n. Olen kuullut niin monta
huhua yhti�st�mme, ett� vain harvoin ryhdyn niit� oikaisemaan, mutta
n�m� huhut erkanivat kaikista entisist� siin�, ett� ne olivat niin
t�sm�llisi� ja seikkaper�isi�. Min� sain tiet��, ett� olin luopunut
vanhasta ennakkoluulostani rahanlainaamista vastaan, ja lukea,
ett� min� p�iv�n� tahansa voi odottaa minun saapuvan Wall Streetin
rahakonttoreihin lakki kourassa rahoja pyytelem��n. Jopa huhuttiin,
ettei kukaan ollut halukas lainaamaan minulle rahaa, ja ettei minulla
ilmeisesti ollut muuta neuvoa kuin luopua liikkeest�ni.

Oli totta, ett� meill� oli rahallisia vaikeuksia. Vuonna 1919 olimme
lainanneet 70,000,000 dollaria velkakirjoja vastaan ostaaksemme koko
osakep��oman Ford-yhti�ss�. 33,000,000 siit� oli viel� takaisin
maksamatta. Me olimme velkaa 18,000,000 dollaria veroja, jotka
lankesivat pian maksettaviksi, ja me aioimme my�skin maksaa ty�miehille
vuotuisen lahjapalkkion, joka nousi 7,000,000 dollariin. Tammikuun
ensimm�isest� huhtikuun kahdeksanteentoista p�iv��n menness� oli
meill� maksuja, jotka yhteens� nousivat 58,000,000 dollariin. Meill�
oli ainoastaan 20,000,000 talletettuna pankissa. Vajaus meid�n
tileiss�mme oli yleisesti tunnettu ja varmana pidettiin, ettemme voisi
hankkia noita 38,000,000 dollaria ottamatta lainaa. Niin suurta summaa
tuskin voi saada muutoin kuin Wall Streetin avulla. Me olimme t�ysin
vakavaraiset. Kaksi vuotta aikaisemmin olimme lainanneet 70,000,000
dollaria, ja kun kaikki kiinteimist�mme olivat kiinnitt�m�tt�m�t eik�
meill� ollut tavaravelkoja, ei uuden lainan saanti olisi tavallisissa
oloissa kohdannut mit��n vaikeuksia. Se olisi p�invastoin ollut hyv�
pankkisijoitus.

Min� aloin kuitenkin tajuta, ett� meid�n rahantarvettamme
teollisuuspiireiss� pidettiin uhkaavan nurinmenon enteen�. Silloin
syntyi mieless�ni ep�luulo, ett� n�m� s�hk�sanomat, joita levitettiin
kautta maan, voisivat olla per�isin m��r�tyst� l�hteest�. T�m� ep�luulo
sai virikett�, kun sain selville, ett� er�s tunnettu finanssilehden
toimittaja s��nn�llisesti l�hetteli selosteluita meid�n taloudellisista
oloistamme. Senvuoksi p��tin visusti olla oikaisematta mit��n n�ist�
huhuista. Me olimme tehneet raha-asiaimme j�rjestelysuunnitelman ja
siihen ei kuulunut ajatustakaan lainan ottamisesta.

En saata kylliksi korostaa, ett� kaikkein huonoin aika lainan
ottamiseen on silloin, kun pankit luulevat lainaajan olevan
kipe�sti rahan tarpeessa. Edellisess� luvussa esitin taloudellisten
periaatteittemme suuntaviivat. Me aloimme yksinkertaisesti toteuttaa
niit�. P��timme toimittaa suursiivouksen talossa.

Menk��mme hiukan taaksep�in ajassa ja katsokaamme, kuinka olot olivat
kehittyneet. Vuoden 1920 alkupuolella n�kyi ensimm�isi� merkkej�,
ett� sodan aiheuttama kuumeinen liiketoiminta oli hiljentym�ss�.
Sellaiset sota-ajan yritykset, joilla ei ollut mit��n todellista
olemisenoikeutta, meniv�t nurin. Ostohalu v�heni. Viel� ei meid�n
myynniss�mme ollut tapahtunut keskeytyst�, mutta me tiesimme, ett�
ennemmin tai my�hemmin niin tuli k�ym��n. Ajattelin vakavasti alentaa
hintoja, mutta valmistuskustannukset eiv�t mill��n alalla olleet meid�n
hallittavanamme. Ty� antoi yh� v�hemm�n vastiketta korkeista palkoista.
Raaka-ainesten hankitsijat eiv�t tahtoneet ajatellakaan palata j�lleen
kiinte�lle maakamaralle. Myrskyn oireet olivat kyll� selvi�, mutta
kukaan ei kiinnitt�nyt niihin huomiota.

Kes�kuussa aloimme huomata eroa myynniss�mme. Se v�heni joka kuukausi
kes�kuusta syyskuuhun. Meid�n oli pakko ryhty� tuotannossamme
sellaisiin toimiin, ett� teimme ostamisen ihmisille mahdolliseksi,
mutta ei siin� kyll�: meid�n t�ytyi my�skin osoittaa yleis�lle,
ett� t�m� oli vakava pyrkimyksemme eik� mit��n humbugia. Syyskuussa
alensimme siis hinnan 575 dollarista 440 dollariin autoa kohti.
Hinta oli todellisuudessa valmistuskustannuksia melkoista alempi,
sill� me k�ytimme viel� kalliina aikana ostettuja aineksia. T�m�
hinnanalennus aikaansai sangen suurta kohua. Meit� moitittiinkin
sen johdosta ja v�itettiin meid�n vaikuttavan h�iritsev�sti
vallitseviin myyntisuhteisiin. Sit� me juuri tarkoitimmekin. Me
tahdoimme omalta kohdaltamme tehd� kaiken voitavamme hintojen
painamiseksi keinotekoisesta korkeudesta luonnolliselle tasolle.
Min� olen varma siit�, ett� jos tehtailijat ja kauppiaat t�ll�in
tai aikaisemmin olisivat ryhtyneet tuntuvasti alentamaan hintoja ja
myyneet varastonsa pois k�sist��n, ei niin pitk�aikaista pulakautta
olisi liike-el�m�ss�mme syntynytk��n. Suurempain hintain odotus se
yksinkertaisesti viivytti palausta s��nn�llisiin oloihin. Korkeita
hintoja ei lopultakaan saatu, ja jos kerta kaikkiaan olisi mukauduttu
tappioihin, olisi ostokyky ja tuotanto saatu sopusuhtaan ja meill�
olisi lis�ksi s��stytty pitk�st� yleisen seisauksen ajasta. Itsep�inen
kiinnipit�minen korkeista hinnoista teki vain tappiot suuremmiksi,
sill� liikemiesten t�ytyi maksaa korkoa kalliista varastoistaan
samalla kuin he menettiv�t sen ansion, mik� olisi voinut olla
j�rkev�mm�n menettelyn tuloksena. Ty�tt�myys aiheutti tuntuvaa
palkkojen alenemista, mik� vain laajensi ostajan ja myyj�n v�list�
kuilua. Sekavia huhuja kierteli, ett� Euroopalle my�nnett�isiin
suunnatonta luottoa, jolloin toivottiin saatavan kalliit varastot
kaupaksi. Esityksi� ei tietenk��n tehty n�in r�ike�ss� muodossa, mutta
uskon monen olleen varmasti vakuutetun, ett� kun vain voitaisiin
antaa ulkomaille luottoa, niin Amerikan liike-el�m� saisi siit�
hy�ty�, vaikkapa ei olisi toivoakaan ett� p��oma tai korot tulisivat
maksetuiksi. On tosin totta, ett� jos Amerikan pankit olisivat antaneet
t�m�n luoton, niin olisivat liikemiehet voineet ansaita saamalla
varastonsa kaupaksi, mutta pankeille itselleen olisi t�m� luotonanto
ollut niin "kylm��v��", ett� ne olisivat olleet enemm�n j��linnojen
kuin pankkipalatsien n�k�isi�. Saattaahan olla sangen luonnollista,
ett� viimeiseen saakka pidet��n kiinni ansion mahdollisuudesta, mutta
hyv�� liiketointa se ei ole.

Hinnanalennuksen j�lkeen lis��ntyi myyntimme, mutta pian ilmeni j�lleen
v�henemisen oireita. Me emme olleet hinnoissamme menneet niin alas,
ett� ne olisivat olleet yleis�n ostokyvyn tasolla. Pikkutavarain hinnat
eiv�t viel� olleet kylliksi laskeneet, ja yleis� oli ep�luuloinen
kaikkien hintojen suhteen. Me suunnittelimme uutta alennusta ja pidimme
tuotantomme noin 100,000 auton m��r�ss� kuukautta kohti. Myyntimme ei
oikeuttanut meit� n�in suureen tuotantoon, mutta me tahdoimme saada
mahdollisimman suuren m��r�n ainesvarastoamme muutetuksi valmiiksi
tuotteiksi ennenkuin suljimme tehtaat, mik� oli v�ltt�m�t�nt�
varastontarkastusta ja tarpeellista suursiivousta varten. Me aioimme
senj�lkeen toimeenpanna uuden suuren hinnanalennuksen ja samalla
jatkaa valmistusta halvemmalla ostetuista aineksista. Sill� me olimme
vakuutetut siit�, ett� hintojen t�ytyi laskea.

Joulukuussa lopetettiin ty�t kahden viikon ajaksi, mutta meille tuli
niin paljon teht�v��, ett� todellisuudessa kului l�hes kuusi viikkoa,
ennenkuin kaikki j�lleen oli k�ynniss�. Samalla hetkell� kuin suljimme
tehtaat, saivat huhut meid�n rahapulastamme yh� varmemman muodon. Min�
tied�n monen toivoneen, ett� meid�n tulisi pakko turvautua vieraaseen
p��omaan, sill� silloin olisi meid�n my�skin pakko alistua toisten
asettamiin ehtoihin. Me emme pyyt�neet toisten rahoja emmek� niit�
tarvinneet. Meille tarjottiin lainaa. Er��n newyorkilaisen pankin
edustaja k�vi minun luonani ja esitti rahainj�rjestelysuunnitelman,
joka suuren lainan ohella sis�lsi my�skin sen, ett� yksi pankin
edustajista toimisi kassan valvojana ja ottaisi hoitaakseen yhti�mme
raha-asiat. Tarkoitus oli varmaan hyv�, mutta me emme tarvinneet
lainarahoja. Sit�vastoin puuttui meilt� todellakin sill� kertaa
rahastonhoitajaa, joten pankkimiehet siin� suhteessa olivat
arvostelleet asemamme oikein. Min� pyysin poikani Edselin rupeamaan
yhti�n rahastonhoitajaksi ja samalla puheenjohtajaksi. Siin�kin
kohdassa saatiin siis apu omasta talosta, joten pankkimiehill� ei
todellakaan ollut meille mit��n tarjoamista.

Sitten ryhdyimme suursiivoukseen tehtaassa. Sodan aikana olimme
tehneet monenlaatuisia sotat�it� ja olleet siis pakotetut luopumaan
periaatteestamme, ett� tulee valmistaa vain yht� ainoata tuotetta.
T�m� oli aiheuttanut useiden uusien osastojen perustamisen.
Konttorihenkil�kuntaa oli suurennettu ja hajallisen tuotannon tuhlaus
alkoi tuntua. Sotaty� tuottaa h�tik�imist� ja tuhlausta. Nyt poistimme
kaiken, mik� ei kuulunut automobiilien valmistukseen.

Ainoa kiireellinen maksu, joka meill� oli uutena vuonna, oli seitsem�n
miljoonan dollarin vapaaehtoinen lahjapalkkio ty�miehille. Sen
maksoimme pankeissa olevista rahoistamme.

Meill� on viisinelj�tt� haaraosastoa eri osissa maata. Niiss�
pannaan autot kokoon, mutta kahdessakolmatta niist� valmistetaan
my�skin koneosia. Osien valmistus oli nyt lakkautettu, mutta autojen
kokoonpanoa jatkettiin. T�iden lakkauttamisen aikana ei Detroitin
tehtaassa ollut autoja laisinkaan. Kaikki osat olimme sijoittaneet
muualle, ja tammikuussa saivat Detroitin piirin myyj�t matkustaa aina
Chicagoon asti voidakseen tyydytt�� paikallista tarvetta. Haaraosastot
l�hettiv�t jokaiseen asioimistoon niin paljon autoja, ett� ne
vastasivat kuukauden myyntitarvetta. Mutta myynti� kannustettiin, ja
tammikuussa m�imme me noin 60,000 autoa. Tammikuun j�lkipuoliskolla
kutsuimme kokoon noin 10,000 miehen suuruisen satunnaisen ty�voiman,
enimm�kseen p��llysmiehi� ja n�iden apulaisia, ja aloitimme toiminnan
Highland-tehtaassa. Kokosimme ulkomaiset saatavamme ja m�imme
sivutuotteemme.

Sen j�lkeen olimme selv�t k�ym��n t�yteen tuotantoon, joka
toimeenpantiin asteettain ja tavalla, joka takasi meille voittoa.
Sis�inen siivous, joka nyt oli suoritettu, teki lopun siit�
tuhlauksesta, joka oli nostanut hintoja ja niellyt ansiot. Kaikki, mit�
itse emme voineet k�ytt��, myytiin. Ennen olimme yht� autoa varten
k�ytt�neet viitt�toista miest� p�iv�ss�; nyt k�ytimme vain yhdeks��.
T�m� v�hennys aikaansaatiin noudattamalla s��nt��, ett� kaiken ja
kaikkien t�ytyi tuottaa t�ydesti tai sitten poistua. T�m� ei sis�lt�nyt
sit�, ett� kuusi miest� viidest�toista menetti toimensa -- he vain
lakkasivat olemasta tuottamattomia.

Me poistimme puolet konttorihenkil�kunnastamme ja tarjosimme
virkamiehille parempipalkkaista ty�t� tehtaissa. Useimmat suostuivat
tarjoukseen. Me h�vitimme kaikki lomakkeet ja tilaston, mill� ei ollut
suoranaista vaikutusta tuotantoon. Me olimme kasanneet tonnittain
tilastoa, se kun oli niin mielenkiintoista. Mutta tilastolla ei
rakenneta autoja -- ja niin sai se kadota.

Me h�vitimme 60 prosenttia puhelinyhteyksist�mme. Niit� tarvitsee
liikkeess� vain verrattain pieni henkil�kunta. -- Aikaisemmin oli
meill� yksi p��llysmies joka viitt� miest� kohti, nyt niit� on yksi
joka kahtakymment� kohti. Muut p��llysmiehet ty�skentelev�t koneiden
��ress�.

Yleismenot autoa kohti alenivat t�ten 146 dollarista 93 dollariin,
ja kun ajattelee, mit� t�m� merkitsee tuotannon ollessa 4,000
autoa p�iv�ss�, niin ymm�rt��, ett� halpaa myyntihintaa ei
aikaansaada palkkoja alentamalla, vaan v�ltt�m�ll� tuhlaavaisuutta
valmistusmenoissa.

Mutta suurin kaikista t�t� koskevista s��st�erist� oli kuitenkin
tilausl�hetysten nopeus. Sangen t�rke�n� tekij�n� t�ss� oli
Detroitin--Toledon--Irontonin rautatie, jonka me ostimme. Rautatiell�
oli laaja ala s��st�suunnitelmassamme. Itse radalle olen omistanut
eri luvun.

Jonkun verran kokeiltuamme havaitsimme, ett� nopeampi kuljetus
saattaisi supistaa valmistuskiertoamme kahdestakolmatta p�iv�st�
nelj��ntoista p�iv��n. Toisin sanoen, me saatoimme ostaa raaka-aineen,
jalostaa sen ja j�tt�� valmiin auton v�litt�j�lle noin 33 prosenttia
lyhyemm�ss� ajassa kuin ennen. Meill� oli ollut noin 60,000,000
dollarin arvoinen ainesvarasto ollaksemme turvatut tuotannon
keskeytymist� vastaan, ja kolmannen osan s��st�minen niiden
hankinta-ajassa merkitsi, ett� meille vapautui 20,000,000 dollarin
p��oma, jonka korot vastasivat 1,200,000 dollaria vuodessa. Jos otetaan
t�h�n mukaan viel� valmis varasto, s��stimme lis�ksi noin 8,000,000
ja saimme siis vapaaksi 28,000,000 dollarin p��oman ja s��styimme sen
koroilta.

Tammikuun ensimm�isen� p�iv�n� oli meill� 20,000,000 dollaria ja
huhtikuun ensimm�isen� 87,300,000 dollaria eli 27,000,000 dollaria
enemm�n kuin tarvitsimme kaikkien maksettaviemme suorittamiseen. Sen
me voitimme tarttumalla asiaan perusteellisesti. Summat saimme kokoon
seuraavissa eriss�:

    K�teisi� varoja tammikuussa........ 20,000,000 dollaria
    K�ytett�viss� olevia, tammik. 1 p.
    -- huhtik. 1 p. rahaksi muutettuja
    varoja............................. 24,700,000    "
    S��st�j� nopeammasta kuljetuksesta. 28,000,000    "
    Saatavien ker�ys ulkomailta.......   3,000,000    "
    Sivutuotteiden myynti.............   3,700,000    "
    Valtion-arvopaperien myynti.......   7,900,000    "
                               Yhteens� 87,300,000 dollaria

T�t� kaikkea en ole suinkaan kertonut kerskuakseni muka jollain
uroty�ll�, vaan n�ytt��kseni, ett� liike tosiaan voi suoriutua
vaikeuksista omin apuinensa, tarvitsematta vedota muihin. Niinik��n
soisin, ett� ihmiset ajattelisivat, eik� nykyinen rahaj�rjestelm�mme
palkitse lainaamista ja niin ollen anna pankkimiehille liian
huomattavaa asemaa yhteiskunnassa.

Me olisimme voineet saada lainaksi 40,000,000 dollaria tai enemm�n,
jos olisimme halunneet. Olettakaamme, ett� olisimme niin tehneet. Mik�
olisi ollut seuraus? Olisimmeko me silloin kyenneet paremmin hoitamaan
liikett�mme? Jos olisimme lainanneet, emme ikin� olisi tunteneet
samaa kannustinta keksi�ksemme keinoja tuotannon halventamiseen.
Jos olisimme saaneet rahat 6 prosentin korolla, olisi yksin korko,
tuotannon ollessa 500,000 autoa, tehnyt 4 dollaria autoa kohti. Me
olisimme siis menett�neet suuremman tuotantotehon edun, mutta olisimme
saaneet kannettavaksemme suuren velan rasituksen. Automme olisivat
luultavasti maksaneet 100 dollaria enemm�n kuin mit� ne nyt maksavat ja
niin ollen olisi tuotanto ollut pienempi, sill� meill� ei olisi ollut
niin monta ostajaa. Ty�l�ism��r�, jolle olisimme voineet antaa ty�t�,
olisi ollut pienempi, emmek� me siis olisi tehneet yhteiskunnalle
sit� palvelusta ja hy�ty� kuin olisi pit�nyt. Ottakaamme huomioon,
ett� pankkimiehet neuvoivat meit� lainaamaan rahaa eik� parantamaan
tuotantomenetelm��. He eiv�t tarjonneet meille insin��ri�; he halusivat
asettaa kassanvalvojan!

Ja t�m� se on onnettomuus, kun pankkimiehi� lasketaan osallisiksi
teollisuusyrityksiin. He ajattelevat ainoastaan rahaseikkoja. Heid�n
mielest��n tehtaan tulee tuottaa rahaa eik� tavaraa. Heid�n mielt��n
kiinnitt�� raha eik� tuotannon taito. He eiv�t k�sit�, ett� liikeyritys
ei koskaan voi pysy� alallaan, ett� sen joko t�ytyy menn� eteen- tai
taaksep�in. He eiv�t ymm�rr� sit�, ett� hintojen alentaminen voi
lujentaa liikkeen vaurautta, vaan pit�v�t sit� ansion tahallisena
menett�misen�.

Pankkimiehill� on yleens� liian paljon sananvaltaa teollisuuden
johdossa. Sen my�nt�v�t useimmat liikemiehet, kun heit� puhuttelee
yksityisesti. Julkisesti he eiv�t juuri sit� tunnusta sen
vuoksi, ett� he pelk��v�t joutuvansa ep�sopuun pankkien kanssa.
Omaisuuden hankkiminen on helpompaa raha- kuin tavarakaupalla, eik�
keskinkertaisesti menestyv� pankkimies ole l�hesk��n niin lahjakas ja
kekseli�s kuin keskinkertaisesti menestyv� liikemies.

Viimeisten viidentoista tai kahdenkymmenen vuoden kuluessa on
pankkilaitos saanut tavattoman laajuuden, varsinkin sodan j�lkeen, ja
erin�iset t�t� seuranneet viralliset j�rjest�t ovat hankkineet sille
melkein rajattomat luottomahdollisuudet. Minun kokemukseni on, ett�
pankkimies asemansa ja kehityksens� nojalla on eritt�in sopimaton
olemaan teollisuuden johtajana. Jos kuitenkin luoton m��r��j�t ovat
ponnahtaneet t�h�n mahtiasemaan, niin eik� se ole merkki siit�, ett�
jotakin on nurin rahainhoitoj�rjestelm�ss�, joka antaa rahamiehille,
eik� yleishy�dyllisten yritysten johtajille, vallan teollisuuden yli?
T�t� valtaa ei heille ole hankkinut heid�n teollinen p�tevyytens�, sen
my�nt�� jokainen. Nykyinen j�rjestelm� sin�ns� on sijoittanut heid�t
siihen. Sent�hden tahdon omasta kohdastani p��st� selvyyteen siit�,
onko nykyinen finanssij�rjestelm� todellakin paras mahdollinen.

T�ll�in pyyd�n heti huomauttaa, ett� vastenmielisyyteni pankkimiehi�
kohtaan ei mill��n tavoin kohdistu henkil�ihin. Minulla ei ole mit��n
miest� vastaan senvuoksi, ett� h�n on pankkimies. Me tarvitsemme
kunnollisia, rahaliikkeeseen perehtyneit� miehi�, eik� maailma voi
tulla toimeen ilman pankkien my�t�vaikutusta. Rahoja t�ytyy olla,
luottoa niinik��n, muuten ei tuotannon hedelmi� saada vaihdetuksi.
P��omaa t�ytyy my�skin olla, muutoin ei syntyisi mit��n tuotantoa.
Mutta aivan toinen asia on, onko luottomme ja pankkilaitoksemme
perustettu oikeille periaatteille.

Eik� minun my�sk��n tarvitse hy�k�t� finanssij�rjestelm��mme
vastaan. En ole siin� asemassa, ett� olisin j�rjestelm�n voittama
ja hautoisin kostoa. Minulle itsekohtaisesti on aivan yhdentekev��,
mit� pankkimiehet puuhaavat, sill� meid�n on onnistunut selvitt��
asiamme ilman heid�n apuansa. Minun tutkimukseni ovat ihan vapaat
mieskohtaisista vaikutteista; mutta min� tahtoisin tiet��, onko nyky��n
vallitseva j�rjestelm� todellakin l�hesk��n niin hyv� kuin se voisi ja
sen pit�isi olla.

Semmoinen finanssij�rjestelm� ei voi olla hyv�, joka suosii yht�
tuottajaluokkaa toisen edell�. Katsokaamme, eik� ole mahdollista tulla
toimeen ilman sellaista mahtia, joka ei perustu omaisuudentuotantoon.
Kaikkinainen luokkalains��d�nt� on turmiollista. Minun n�hd�kseni on
tuotanto t�ss� maassa sik�li muuttunut, ett� kulta ei en�� ole paras
mittapuu, jonka mukaan tuotantoa mitataan, ja ett� kultarahakanta
luoton perustana antaa, niinkuin se nyt (ja arvatenkin t�ytymyksest�)
on j�rjestetty, luokkaetuja. Luoton lopullinen raja riippuu maan
kultavaroista, maan muuhun varallisuuteen katsomatta.

En halua dogmatisoida rahasta ja luotosta. En yleens� halua lausua
dogmaattisesti mit��n, ja mit� varsinkin rahaan ja luottoon tulee,
tiedet��n niist� aivan liian v�h�n, jotta voitaisiin sanoa mit��n
varmaa. Koko kysymys t�ytyy j�rjest�� samalla tavoin kuin kaikki
muut todella t�rke�t kysymykset on j�rjestetty, s.o. varovalla ja
perusteellisella kokeilulla. Sen rajan ulkopuolelle en mielell�ni mene.
Meid�n t�ytyy kulkea eteenp�in hiljaa ja varovasti, askel askelelta.
Kysymys ei ole poliittista, vaan taloudellista laatua ja varmaan
on hy�dyllist� her�tt�� ihmisi� asiaa ajattelemaan. Ihmiset eiv�t
niin helposti tekisi itse��n vikap�iksi ajattelemattomiin tekoihin
ja niist� johtuviin h�iri�ihin, jos todella yritett�isiin levitt��
tietoa. Rahakysymyst� ovat sangen monet harkinneet, mutta silm�ys
useimpiin j�rjestelmiin, jotka muka pystyv�t pulmat ratkaisemaan,
osoittaa, kuinka ristiriitaisia ne ovat. Useimmat perustuvat siihen
edellytykseen, ett� ihmiset ovat rehellisi�, ja se jo on erehdys.
Nykyinenkin j�rjestelm�mme olisi erinomainen, jos kaikki ihmiset
olisivat rehellisi�. Koko rahakysymys sis�lt�� todellisuudessa 95
prosenttia "ihmisluontoa"; ja jotta jollakin j�rjestelm�ll� olisi
jotakin menestyksen toivoa, t�ytyy sen j�tt�� ihmisluonto syrj��n, olla
siit� riippumaton.

Nyt askartelevat yleis�n ajatukset rahaongelmissa, ja jos asiantuntijat
t�ll� alalla nyt voivat antaa hyvi� tietoja, joista olisi apua ja
johtoa, niin on k�siss� sopiva aika. Mutta otollinen hetki voi pian
menn� ohi. Yleis� on luonnostaan vanhoillista, paljon vanhoillisempaa
kuin finanssimiehet. Ne, jotka luulevat yleis�n olevan niin helposti
johdettavan, ett� se sallisi painokoneiden painaa seteleit� niinkuin
elintarvekortteja, eiv�t sit� tunne. Kansassa piilev� vanhoillisuus
on s�ilytt�nyt rahan arvon huolimatta rahamiesten mielett�mist�
keinotteluista, joita n�m� ovat koettaneet peitt�� teknillisten termien
naamiolla.

Yleis� ei hyv�ksy ep�terveit� liikemenetelmi�. Ihmiset ovat yleens�
niin selv�sti terveiden rahojen kannattajia, ett� on kyseenalaista,
mille kannalle he asettuisivat nykyisen rahaj�rjestelm�n suhteen,
jos tosiaan tiet�isiv�t niist� metkuista, joihin erin�iset
rahakeinottelijat saattavat tehd� itsens� vikap�iksi.

Nykyist� rahaj�rjestelm�� ei saada muuttumaan puheilla tai
poliittisella propagandalla tahi taloudellisilla kokeiluilla, vaan
se tulee muuttumaan olojen paineesta, ja n�it� oloja emme voi
kontrolloida. N�m� olot ja t�m� paine alkavat jo tuntua.

Meid�n t�ytyy auttaa ihmisi� ajattelemaan luonnollisella tavalla
raha-asioita. Heid�n t�ytyy tiet��, mit� raha on, kuinka se syntyy ja
mitk� nykyisen j�rjestelm�n aikana mahdolliset temput saattavat ihmisi�
ja kansoja muutamien harvojen miesten valtaan.

Raha on pohjimmaltaan sangen yksinkertainen juttu. Se on yksinkertainen
ja v�lit�n keino v�litt�� tavaroita henkil�lt� toiselle. Raha on
sin�ns� aivan ihmetelt�v� keksint�. Se t�ytt�� sangen t�rke�n teht�v�n.
Sin�ns� se ei ole mit��n pahaa. Se on yhteiskunnallisen el�m�n kaikkein
hy�dyllisimpi� keksint�j�, ja kun se t�ytt�� tarkoituksensa, on se
avuksi eik� esteeksi.

Mutta rahan t�ytyy aina pysy� rahana. Engl. jalka on aina kaksitoista
tuumaa, mutta milloin on dollari dollari? Jos tonnin painoa
muutettaisiin hiililiikkeiss� ja pikkupainoja rihkamakaupoissa,
jos metri olisi t�n��n 100 cm, mutta huomenna vain 75 cm, niin
ihmiset keksisiv�t siihen sangen pian apukeinon. Kun dollari ei pysy
dollarina, vaan muuttuu 65 sentin dollariksi, 50 sentin dollariksi ja
47 sentin dollariksi, niinkuin Amerikan vanhojen s��llisten kulta-
ja hopeadollarien k�vi, mit� silloin kannattaa valittaa "rahanarvon
alenemista" ja "valuutan huononemista"? Dollari, joka ei ole enemp��
eik� v�hemp�� kuin 100 sentti�, on yht� v�ltt�m�t�n kuin kilo, joka on
1,000 grammaa, ja metri, joka on 100 cm.

Tointansa kunnollisesti hoitavien pankkimiesten tulisi pit��
itse�ns� henkil�in�, joiden etusijassa on tutkittava ja ymm�rrett�v�
rahaj�rjestelm�mme, sen sijaan ett� he tyytyv�t yksinkertaisempiin
pankkimenetelmiin, ja jos he voisivat riist�� pankkipaperien
keinottelijoilta pankkiirin nimen ja kerta kaikkiaan sulkea heid�t ulos
siit� vaikutusvaltaisesta asemasta, johon t�m� nimi heid�t oikeuttaa,
niin lujittuisi j�lleen pankkilaitoksen vanha arvo ja yleis� vapautuisi
niist� v��ryyksist�, jotka liittyv�t nykyiseen rahaj�rjestelm��n ja
finanssilaitokseen.

T�ss� on tosin er�s este, mutta ei voittamaton. Liike-el�m� on
nykyisiss� oloissa ahtaalla, ja elleiv�t ne, joilla oli teknilliset
edellytykset siihen, halua mietti� parannuskeinoa, t�ytyy niiden,
joilla n�it� edellytyksi� ei ole, sit� yritt��. Ei mik��n ole jonkun
luokan tai ryhm�n puolelta typer�mp�� kuin luulo, ett� edistys sis�lt��
hy�kk�yksen juuri sit� luokkaa tai ryhm�� vastaan. Edistys vaatii
ainoastaan, ett� jokainen avustaa sit� kokemuksellaan. Vain mielett�m�t
yritt�v�t ehk�ist� edistyst� ja joutuvat siten sen uhreiksi. Kaikki me
t��ll� el�mme yhdess� ja yhdess� t�ytyy meid�n tarpoa eteenp�in. Jos
finanssimiehet luulevat, ett� edistys ei ole muuta kuin pehme�p�isten
ihmisten levottomuutta, jos he katsovat jokaista parannusehdotusta
mieskohtaiseksi loukkaukseksi, niin todistavat he ratkaisevalla tavalla
oman kykenem�tt�myytens� johtavaan asemaan.

Jos nykyinen, puutteellinen j�rjestelm� on edullisempi rahamiehelle
kuin parempi j�rjestelm�, ja jos h�n arvioi muutamia harvoja j�ljell�
olevia omakohtaisen voiton vuosia t�rke�mmiksi kuin kunniaa saada olla
mukana edist�m�ss� paremman tilan aikaansaamista maailmassa, niin
ei ole mahdollista est�� n�it� vastakkaisia pyrkimyksi� t�rm��m�st�
yhteen. Mutta n�ille itsekk�ille ihmisille tulee tehd� selv�ksi,
ett� jos he k�yv�t taisteluun yll�pit��kseen j�rjestelm�� vain sen
vuoksi, ett� se on heille itselleen edullinen, niin t�m� taistelu
on jo ennakolta menetetty. Mit� sitten on rahamiehill� pelk��mist�?
Maailmahan on aina avoinna yritteli�ille. Ihmiset tulevat aina tekem��n
kauppaa kesken�ns�. Rahoja t�ytyy olla ja miehi� tarvitaan, jotka
voivat hoitaa rahalaitoksen koneistoa. Ei mik��n muu tule katoamaan
kuin h�mminki ja sekavuus. Erin�isiin muutoksiin t�ytyy tietysti
ryhty�. Pankit eiv�t en�� saa olla teollisuuden is�nti�, vaan sen
palvelijoita. Liike-el�m�n tulee valvoa rahalaitoksia eik� p�invastoin
niinkuin nyt. Tuhoisaa korkoj�rjestelm�� tullaan tuntuvasti muuttamaan.
Pankkilaitoksista ei tule olemaan vaaraa, vaan hy�ty�. Pankit tulevat
tekem��n enemm�n kansan hyv�ksi kuin nyky��n, ja sen sijaan ett� ne
hoitoonsa n�hden ovat kaikkein kalliimpia, mutta osinkojakelultaan
tuottoisimpia liikeyrityksi�, tulevat ne olemaan halvempia ja liikkeen
ansiot lankeamaan sen yhteiskunnan hyv�ksi, jota ne palvelevat.

Vanhassa j�rjestelm�ss� on kaksi perusasiaa. Ensimm�inen on se, ett�
kansakunnan keskuudessa on havaittu pyrkimyst� valvomaan enimmin
keskitettyjen pankkilaitosten rahainhoitoa -- olipa kysymys sitten
valtionpankista tai yksityisten rahamiesten yhtym�st�. Kunkin
kansan keskuudessa valvotaan aina jossakin m��rin yksityisten tai
puoliyksityisten pyrkimysten nauttimaa luottoa. Toiseksi tuntuu samaa
keskityksen pyrkimyst� koko maailmassa. Amerikan luotto on New Yorkin
harrastusten valvonnan alaisena samoin kuin ennen sotaa Lontoosta k�sin
valvottiin maailmanluottoa -- jolloin Englannin punta oli perusmittana
tavarainvaihdolle maailmanmarkkinoilla.

Kaksi reformimenetelm�� on meille avoinna; toinen alkaa juuresta,
toinen latvasta. J�lkimm�inen menetelm� on tavallisin, edellist�
on koetettu Ven�j�ll�. Jos meid�n reformimme alkaisi latvasta,
vaadittaisiin yhteiskunnallista kaukon�k�isyytt� ja niin vilpit�nt�
ja kiinte�� altruistista tunnetta, ett� se olisi ehdottomasti vieras
kaikelle itsekk��lle omanvoitonpyynnille.

Maailman rikkaudet eiv�t ole rahassa eik� raha voi niit� edustaa. Kulta
ei sin�ns� ole arvokasta. Sill� ei ole enemp�� arvoa kuin paperilla
maksum��r�ys-shekiss�. Mutta sit� voidaan k�ytt�� rikkauden merkkin�
ja se voi hankkia omistajilleen ja johtomiehille vallan sen luoton
yli, jota todellisen rikkauden tuottajat tarvitsevat. Kaupan k�yminen
rahalla, tavaranvaihdon v�lineell�, on sangen kannattavaa liikett�.
Kun raha tulee kauppatavaraksi, jota voidaan ostaa ja myyd�, ennenkuin
todellista rikkautta voidaan liikuttaa tai vaihtaa, niin sallitaan
keinottelijain ja koronkiskurien verottaa tuotantoa. Se valta, joka
rahamiehill� on tuotantoon n�hden, on sit�kin suurempi kun muistetaan,
ett� vaikka rahan katsotaan edustavan maailman rikkauksia, on kuitenkin
olemassa suurempia rikkauksia kuin raha, mutta n�m� rikkaudet
pakotetaan usein olemaan rahan palvelijoina, mik� johtaa nurinkuriseen
tilaan -- maailmaan, joka on t�ynn� rikkauksia ja joka kuitenkin k�rsii
puutetta.

N�m� tosiasiat eiv�t ole vain numeroita, jotka sitten voi j�tt��
onnensa nojaan. Ne ovat ihmisten el�m�st� ja teoista punottuja.
Maailman k�yhyys harvoin johtuu tavarain puutteesta, vaan
rahanniukkuudesta. Kauppakilpailu kansojen v�lill�, joka johtaa
kansainv�liseen kateuteen ja vihollisuuteen, mik� vuorostaan antaa
aiheen sotiin -- siin� erin�isi� seikkoja, joilla on ratkaiseva
merkitys ihmiskunnalle. K�yhyys ja sota, kaksi onnettomuutta, jotka
voidaan est��, versovat yhteisest� rungosta.

Katsokaamme, eik� alkuakaan parempaan menetelm��n voida saada aikaan.




XIV luku.

MIKSI OLLA K�YH�?


K�yhyys voi johtua monista syist�, joista merkitsevimm�t voidaan
korjata. Sama on laita erin�isten etuoikeuksien. Luulen olevan
mahdollista poistaa sek� k�yhyys ett� etuoikeudet -- eik�h�n muusta voi
olla puhettakaan kuin ett� t�m� poistaminen on toivottavaa. Nykyiset
olot ovat luonnottomia, mutta muutos voidaan saada aikaan ty�n eik�
lains��d�nn�n kautta.

K�yhyydell� tarkoitan sit�, ett� ihminen tai perhe on riitt�v�n
ravinnon, vaatetuksen ja asunnon puutteessa. Toimeentuloon n�hden
ovat vaatimukset erilaisia, sill� ihmiset eiv�t ole samanlaisia
ruumiillisesti eik� henkisesti. Jokainen reformiohjelma, joka asettuu
sille kannalle, ett� ihmiset ovat tai ett� heid�n tulisi olla
samanlaisia, on luonnoton ja senvuoksi my�skin mahdoton toteuttaa.
Tasoitustoimitus ei ole onnellista eik� suotavaa, sill� se edist��
k�yhyytt� tekem�ll� sen yleiseksi. Jos pakotetaan kelvollinen tuottaja
muuttumaan v�hemm�n kelvolliseksi, niin siit� ei ole seurauksena ett�
kelvoton tuottaja tulisi kelvollisemmaksi. K�yhyys voidaan poistaa
ainoastaan runsauden avulla, ja tuotannon tiede on jo edistynyt niin
pitk�lle, ett� voimme luonnollisen kehityksen tuloksena odottaa
aikaa, jolloin tuotanto ja jakelu kerran saadaan niin j�rkiper�isesti
j�rjestellyksi, ett� kukin saa osuutensa ahkeruutensa ja kuntonsa
mukaan.

��rimm�iset sosialistit ampuivat kauas yli maalini kun he aikanaan
selittiv�t, ett� teollisuus ehdottomasti murskaisi ty�miehen. Nykyinen
teollisuus on omiansa p�invastoin v�hitellen kohottamaan sek�
ty�miest� ett� maailmaa. Meid�n t�ytyy vain oppia paremmin tuntemaan
suunnitelmia ja menettelytapoja. Parhaat tulokset aikaansaa yksityinen,
j�rkev�sti ja omakohtaisesti johdettu aloite ja yritteli�isyys. Kun
valtio sin�ns� on olennaisesti negatiivinen, ei se voi antaa mit��n
positiivista apua todella rakentavan ohjelman laatimiseen. Mutta se voi
auttaa negatiivisesti raivaamalla esteit� pois edistyksen tielt� ja
lakkaamalla olemasta taakkana kansalaisille.

Minun k�sitykseni mukaan johtuvat k�yhyyden syyt olennaisesti tuotannon
ja jakelun keskin�isen suhteen huonosta j�rjestelyst� sek� teollisuuden
ett� maanviljelyksen alalla -- voimal�hteen ja sen k�yt�n v�lill�. Se
tuhlaus, joka on seurauksen n�iden huonosta soveltamisesta toisiinsa,
on kerrassaan h�mm�stytt�v�. Kaikki t�m� haaskaus tulee h�vi�m��n
taloudellisen johdon avulla, joka t�ht�� yleishy�dytykseen. Mutta niin
kauan kuin johtajat ajattelevat enemm�n rahojen ansaitsemista kuin
yleis�n palvelemista, tulee tuhlausta jatkumaan. Haaskauksen voivat
ehk�ist� laajakatseiset eiv�tk� lyhytn�k�iset ihmiset. Lyhytn�k�iset
ajattelevat ensi sijassa voittoa eiv�tk� senvuoksi n�e tuhlausta.
He luulevat, ett� yhteishyv�, yleishy�dytys, on altruistinen ja
abstraktinen aate, vaikka se p�invastoin on kaikkein k�yt�nn�llisint�
maailmassa. Rahojen ansaitsemisen toivossa he sulkevat tien
yhteishyv��n keinotteluilla ja nurjilla pankkimenetelmill�. He eiv�t
voi luopua pikkuisista katsantokannoistaan voidakseen n�hd� suuria --
n�hd� kaikkein suurimman, kun on kysymys k�yt�nn�llisest� taloudesta,
nimitt�in sen, ett� pelkk��n rahakantaan perustettu tuotanto tuottaa
kaikkein v�himmin voittoa!

Yleishy�dytys voidaan perustaa altruismille, mutta se tie ei
tavallisesti ole paras. Tuntehikkaisuus heikent�� helposti
k�yt�nn�llist� toimintaa.

Vaikeus ei ole siin�, ett� tuotantoyrityksill� ei olisi kyky�
oikeudenmukaisesti jakaa luomaansa rikkautta, vaan siin�, ett� tuhlaus
on niin suuri, ett� ylij��m�� ei ole riitt�v�sti ty�miehelle eik�
omistajalle, siit� huolimatta ett� tuotteet tavallisesti myyd��n niin
korkeihin hintoihin, ett� n�m� ehk�isev�t kulutusta.

Jokainen ajatteleva ihminen ymm�rt��, ett� milloin tahansa kahta
miest� k�ytet��n ty�h�n, jonka yksi voi suorittaa, milloin tahansa
hehto hiili� kuljetetaan tarpeettomasti metrinkin verran, milloin
tavaran valmistaminen ei tapahdu mahdollisimman parhaalla tavalla ja
mahdollisimman suurta k�ytt�� varten tai milloin ty� on huonommin tehty
kuin se voisi olla, niin sis�lt�� se arvojen tuhlausta, ja n�m� arvot
otetaan yhteiskunnan yhteisist� rikkauksista.

Ajateltakoon esimerkiksi voiman haaskausta. Mississippi-virran
laaksossa ei ole kivihiili�. Mutta laakson l�pi virtaa miljoonia
k�ytt�kelpoisia hevosvoimia sis�lt�v� Mississippi-virta. Mutta kun
ihmiset sen rannoilla haluavat voimaa tai l�mp��, ostavat he hiili�,
joita on kuljetettu satojen mailien p��st� ja jotka siis t�ytyy myyd�
paljon yli arvonsa l�mp�- ja voimakannalta. Taikka taas heill� ei ole
varaa ostaa kalliita hiili�, jolloin he sen sijaan menev�t kaatamaan
puita, siten h�vitt�en vesivoiman miltei suurimman s�ilytt�j�n. Aivan
viime aikoihin saakka he eiv�t ole ajatelleetkaan jalkainsa juuressa
olevia voimam��ri�, joista -- lukuunottamatta itse voimalaitteita --
voisi melkein ilmaiseksi saada l�mp��, valoa ja voimaa koko sille
suurelle v�est�lle, jota laakson on yll�pidett�v�.

Apukeino k�yhyytt� vastaan ei ole suuremmassa itsekohtaisessa
s��st�v�isyydess�, vaan paremmassa tuotannossa. "Tarkkuuden" ja
"s��st�v�isyyden" aatteita on liioiteltu. Sana "s��st�v�isyys" edustaa
jotakin, jota pel�t��n. Jonkun, tavallisesti hyvin aineellista laatua
olevan seikan kautta on joku ihminen saanut voimakkaan vaikutelman
vallitsevasta suunnattomasta tuhlauksesta. H�n alkaa kammota kaikkea
liioittelua ja takertuu k�sitteeseen "s��st�v�isyys". Mutta yhdest�
pahasta paetaan vain pienemp��n pahaan. Hairahduksesta ei p��st�
totuuteen yhdell� harppauksella.

Henkisesti vain puoleksi hereill� olevat ihmiset otat ottaneet
s��st�v�isyyden itselleen s��nn�ksi. Tosinhan se on parempi kuin
tuhlaavaisuus, mutta sen hy�dyn arvo saattaa kuitenkin olla ep�ilt�v�.
Ihmiset, jotka ovat ylpeit� s��st�miskyvyst��n, pit�v�t sit� hyveen�,
mutta onko mit��n s��litt�v�mp�� kuin ihmisparka, joka antaa runsaan
el�m�n vuodet ja p�iv�t menn� polusta ja tarttuu kouristuksentapaisesti
muutamiin metallipalasiin? Mit� avua voi olla siin�, ett� riist��
itselt��n kaikkein v�ltt�m�tt�mimm�n? Tunnemmehan kaikki tuollaisia
s��st�vi� ihmisi�, jotka n�ytt�v�t olevan saitoja yksinp� sen
ilmankin suhteen, jota hengitt�v�t. He kutistuvat ruumiillisesti
ja henkisesti. S��st�v�isyys voi sis�lt�� tuhlausta, sill� se
haaskaa el�m�n arvoja ja kalvaa el�m��. On n�et olemassa kahta lajia
tuhlausta. Toinen kevytmielisen, joka hukkaa omaisuutensa hummailevaan
el�m��n, toinen saiturin, joka antaa omaisuutensa m�d�t� ilman mit��n
hy�ty�. Tarkka talousmies voi helposti joutua samaan tasoon saiturin
kanssa. Liioittelu on tavallisesti vastaponnahdusta kaikkien menojen
karttamisesta, niinkuin s��st�v�isyys on ylellisyyden aiheuttamaa
vastavaikutusta.

Kaikki on annettu meille hy�dyksi, ja kaikki paha, mit� saamme k�rsi�,
johtuu v��rink�yt�st�. Pahin synti, mink� voimme tehd� kaikkea
sit� vastaan, mik� meit� ymp�r�i jokap�iv�isess� el�m�ss�, on sen
v��rink�ytt�. Kaikki tuhlaus on v��rink�ytt��; kaikki v��rink�ytt� on
tuhlausta.

S��st�mist�kin voidaan liioitella. Viisasta ja suotavaa on pysy�
m��r�tyiss� rajoissa, mutta s��st�v�isyydess� voidaan my�skin menn�
liian pitk�lle. Me opetamme lapsiamme s��st�m��n lanttejansa, ja sill�
on merkityst� yrityksen� vastustaa ajattelemattomia ja itsekk�it�
menoja. Mutta se ei anna positiivista tulosta; se ei johda lasta
niille varmoille ja hyville poluille, joilla h�n voi kulkea eteenp�in
tunnustelemalla tiet�ns� ja itse m��r��m�ll� menonsa. Ennemminkin kuin
s��st�mist� olisi lapselle opetettava rahojen oikeata k�ytt�mist�.
Useimpien ihmisten, jotka vaivoin s��st�v�t kokoon muutaman
dollarin, pit�isi sijoittaa ne ensin oman itsens� hy�dytykseksi ja
sitten johonkin hy�dylliseen ty�h�n. Luultavasti he saisivat sill�
tavoin muutakin s��stett�v��. Nuorten ihmisten pit�isi pikemmin
sijoittaa rahoja kuin s��st�� niit�. Heid�n tulisi sijoittaa rahoja
omaan itseens� lis�t�kseen siten luovia voimiansa. Saavutettuansa
yleishy�dyllisen huippukohtansa on heill� panna s��st��n, m��r�per�isen
suunnitelman osana, tuntuva osa tuloistansa. Mutta se ei ole
s��st�mist�, ett� ehk�isee itse��n kehittym�st� tuottoisammaksi.
Sill� vain v�hent�� lopullista p��omaansa ja heikent�� luonnon omien
p��omansijoitusten arvoa. Hy�dyn periaate on paras tienopas. Hy�ty on
jotakin positiivista, liikkuvaa ja eloa-antavaa. Hy�ty on el�m��. Hy�ty
lis�� hyv�n yhteissummaa.

Me voimme v�ltt�� k�yhyytt� itselt�mme ja omiltamme muuttamatta yleisi�
elinehtoja. Suuremmat palkat, korkeammat hinnat, suuremmat ansiot ja
muut lis�ykset rahojen sijoittamiseksi sinne tai t�nne, ne ovat vain
yhden tai toisen ihmisluokan yrityksi� pelastaa oma nahkansa. Toisista
t�ss� v�litet��n v�h�t. On olemassa se mielet�n usko, ett� jos vain saa
hankituksi rahaa, niin suoriutuu hyvin kaikesta. Ty�ntekij�t uskovat
tarvitsevansa vain korkeampia palkkoja, ja p��oma panee luottamuksensa
suurempaan voittoon. Kaikilla on liikuttava usko siihen, mit� kaikkea
raha muka voi saada aikaan. Raha on sangen hy�dyllinen s��nn�llisiss�
oloissa, mutta sill� ei ole suurempaa arvoa kuin mink� ihmiset siihen
panevat tuotannon kautta, ja sit� voi suuresti v��rink�ytt��. Sit�
voidaan todellisen rikkauden vastikkeena palvella niin taikauskoisesti,
ett� sen arvo menee kokonaan hukkaan.

Siit� mielipiteest� pidet��n itsepintaisesti kiinni, ett� teollisuuden
ja maanviljelyksen v�lill� vallitsee oleellinen vastakkaisuus.
Mutta sellaista vastakkaisuutta ei ole. On joutavaa v�itt��, ett�
koska kaupungeissa on liikav�est��, pit�isi jokaisen palata maata
viljelem��n. Jos ihmiset menettelisiv�t niin, olisi maanviljelys
piankin kaikkea muuta kuin kannattava. On yht� j�rjet�nt�, jos kaikki
s�nt��v�t teollisuuskaupunkeihin. Jos maalaistalot ovat autioina,
niin mit� silloin hy�dytt�� teollinen tuotanto? Maanviljelyksen
ja teollisuuden v�lill� voi vallita vuorovaikutus. Tehtailija voi
toimittaa maanviljelij�lle, mit� t�m� tarvitsee, ja maanviljelij�
ja muut raaka-aineiden tuottajat voivat hankkia tehtailijalle, mit�
h�n taas tarvitsee. Kulkulaitoksen v�lityksell� voimme saada aikaan
terveen ja kannattavan, keskin�iseen avustukseen ja hy�tyyn perustuvan
j�rjestelm�n. Jos lis�ksi el�mme pienemmiss� yhteiskunnissa, miss�
j�nnitys ei tule niin suureksi ja miss� voimme saada peltojen ja
puutarhain tuotteita ilman varsin monia v�lik�si�, niin tuskin tulee
kysymyst� k�yhyydest� tai levottomuudesta.

Katsokaamme sesonkity�t� ja ottakaamme rakennustoiminta esimerkiksi.
Eik� ole suurta voimantuhlausta, jos antaa rakennusty�l�isten
nukkua pes�ss��n koko talven uutta rakennuskautta odotellessa?
Samanlaista tuhlausta on, jos annetaan taitavien sesonkity�miesten,
jotka p��st�kseen talven toimettomuudesta ovat hankkineet itselleen
tehdasty�t�, j��d� tehtaisiin sesongin ajaksi siit� pelosta, etteiv�t
sitten en�� saisi takaisin paikkojansa. Jos maanviljelij� voisi
l�hte� tehtaasta kynt�m��n, kylv�m��n ja korjaamaan eloa tilallaan,
ja jos rakennusty�l�inen voisi tehd� samoin antautuakseen hy�tyis��n
ammattiinsa niin kauan kuin rakennuskautta kest��, niin kuinka paljoa
parempi olisikaan heid�n mielialansa ja kuinka paljoa helpommin
toimisikaan maailmankoneisto!

Ajatelkaa, ett� me kaikki el�isimme kolmena, nelj�n� kev�t- ja
kes�kuukautena tervett� ja raitista el�m�� luonnon helmassa! Silloin ei
meill� en�� olisi miss��n "kuollutta aikaa".

Maanviljelyksell� on kuollut aikansa, ja silloin pit�isi maanviljelij�n
menn� tehtaaseen auttamaan niiden tavarain tuottamisessa, joita h�n
tarvitsee taloansa varten. My�skin tehtaalla on hiljainen aikansa,
mutta silloin on ty�miehen aika menn� maalle auttamaan leiv�n
tuottamista. Sill� tavoin voitettaisiin joutoajat ja palautettaisiin
tasapaino tekniikan ja luonnon v�lille.

Me saisimme my�skin monipuolisemman el�m�nkatsomuksen, mik� ei
olisi v�hin siunaus. Kahden ammatin yhdist�minen ei ole ainoastaan
aineellisesti edullista; se laajentaa my�skin n�k�piiri� ja ter�st��
arvostelukyky�. Suuri osa aikamme rauhattomuudesta ja levottomuudesta
on ahdasn�k�isyyden ja ennakkoluulojen tulosta. Jos ty�mme olisi
vaihtelevampaa, jos n�kisimme enemm�n el�m�st� ja ymm�rt�isimme kuinka
tarpeellinen toinen tekij� on toiselle, niin pysyisimme tasaisempina.
Jokaiselle on jonkun ajan ty�skentely ulkona luonnossa virkist�v��.

T�m� ei ole ollenkaan mahdotonta toteuttaa. Mik� on oikein ja
toivottavaa, se ei koskaan ole mahdotonta. Se vaatisi vain v�h�n
enemm�n yhteisty�t� -- hiukan v�hemm�n mielenkiintoa itsekk�isiin
rientoihin ja hiukan enemm�n mielenkiintoa itse el�m��n.

Rikkaista on hyvin mieluista p��st� kolmen, nelj�n kuukauden ajaksi
vuodessa el�m��n jossakin ajanmukaisessa kes�- tai talviparantolassa,
mutta Amerikan kansan suuri enemmist� ei tuhlaisi aikaansa sill� tavoin
vaikka voisikin. Se hankkisi itselleen sen sijaan ty�t�, joka samalla
kertaa olisi virkistyst�.

Tuskin voi ep�ill�k��n, etteik� se levottomuus, jota me ainaisesti
n�emme ymp�rill�mme, ole seurausta luonnottomasta elintavastamme.
Ihmisi�, jotka vuoden umpeensa tekev�t yht� ja samaa ja ovat
suljetut pois terveellisest� auringonvalosta ja el�m�st� ulkona
vapaassa luonnossa, voi tuskin moittia, jos he n�kev�tkin asiat
ja olot eksytt�v�ss� valossa. Ja t�m� koskee niin ty�miest� kuin
kapitalistiakin.

Onko el�m�ss� sitten mit��n, joka todella voisi est�� luonnollisen ja
terveen el�m�ntavan? Ja onko teollisuudessa mit��n, joka ei soveltuisi
siihen, ett� kaikkia ammatteja, kutakin vuorostaan, tekisiv�t ne, jotka
ovat siihen pystyvi�? Voidaan huomauttaa, ett� tuotanto h�iriytyisi,
jos ty�v�est� joka kes� poistuisi tehtaasta, mutta meid�n t�ytyy
katsella t�t� seikkaa yleiselt� n�k�kannalta. Meid�n t�ytyy ottaa
huomioon suurempi tarmo ja ty�halu kolmen tai nelj�n vapaassa luonnossa
vietetyn kuukauden j�lkeen, ja meid�n on my�skin ajatteleminen, kuinka
hy�dyllisesti t�m� palaus peltot�ihin vaikuttaisi elinkustannuksiin.

Kuten er��ss� edellisess� luvussa olen huomauttanut, olemme
askarrelleet my�skin maanviljelys- ja tehdasty�n yhdist�misen alalla,
ja se on antanut hyvin tyydytt�vi� tuloksia. Northvillen luona,
kaukana Detroitista, on meill� pieni tehdas, jossa valmistetaan
venttiilej�. Sek� johto ett� koneisto kokonaisuudessaan ovat verrattain
yksinkertaisia, sill� tehtaassa valmistetaan ainoastaan t�t� yht�
esinett�. Meid�n ei tarvitse etsiskell� taitavia ty�miehi�. Taitavuus
on keskitetty koneeseen. Seudun v�est� jakaa aikansa tehtaan ja
maanviljelyksen v�lill�, sill� mekanisoitu maanviljelys ei vaadi paljoa
aikaa. Tehdas k�y vesivoimalla.

Hiukan laajempaan mittakaavaan suunniteltua tehdasta rakennetaan
parhaillaan Flat Rockin luona, noin viidentoista mailin p��ss�
Detroitista. Me olemme padonneet joen, ja t�m� patous on samalla
siltana Detroitin--TToledon--Irontonin-rautatiell�, joka t�ll� kohtaa
tarvitsi uutta siltaa. Siell� aiomme valmistaa kaiken tarvitsemamme
lasin. Joen patous antaa meille riitt�v�sti vett� kaiken raaka-aineksen
kuljetukseen ja my�skin voimaa s�hk�laitoksen avulla. Kun tehdas
sijaitsee keskell� maanviljelysseutua, ei siell� ole my�sk��n pelkoa
liikakansoituksesta tai niist� monista ep�kohdista, jotka niin usein
aiheutuvat ihmisten liian runsaasta keskitt�misest� yhteen kohtaan.
Ty�miehill� on tehdasty�ns� ohella sek� talo ett� maata, ja n�m�
maapalstat ovat hajallaan viidentoista tai parinkymmenen mailin
alalla, sill� nyky��n voivat ty�miehet tietysti tulla tehtaaseen
automobiililla. Me tulemme t��ll� saamaan onnistuneen maanviljelys- ja
teollisuusyhtym�n, ilman keskityksen ja liikakansoituksen haittoja.

Usko, ett� teollisuusmaan t�ytyy keskitt�� kaikki teollisuushaaransa,
on minun n�hd�kseni perusteeton. Se on ainoastaan v�liaste teollisuuden
kehityksess�. Kun olemme viisastuneet teollisuudessa ja oppineet
valmistamaan tavaroita, joiden osat voidaan vaihtaa, niin voidaan
n�it� osia valmistaa aina suotuisimmissa oloissa. N�m� olot eiv�t
ole suotuisia ainoastaan ty�miehen vaan my�skin tuotannon kannalta.
Ei voi rakentaa suurta tehdasta pienen kosken varteen, mutta sinne
voi sijoittaa pienen tehtaan, ja monien t�llaisten pienten tehtaiden
yhtym�, joista kukin kuitenkin muodostaa oman kokonaisuutensa, tulee
huomattavasti huokeammaksi kuin suuri tehdaslaitos. Mutta onhan t�st�
s��nn�st� my�skin poikkeuksia. River Rougessa esimerkiksi, miss� me
yhdist�mme raudanvalmistuksen itse valantaan ja k�yt�mme hyv�ksemme
kaiken ylij��v�n virran voiman, on suuri laitos ja samalle paikalle
koottu suuri ty�voima v�ltt�m�t�n. Mutta t�llaiset poikkeustapaukset
eiv�t tule vaikuttamaan haitallisesti siihen kehitykseen, joka tahtoo
vastustaa teollisuuden keskittymist�.

Teollisuus tulee hajoiteltavaksi. Ei ole yht��n kaupunkia, joka
rakennettaisiin ennalleen, jos se tuhoutuisi -- mik� sin�ns� on
todistus siit�, mink� arvoisiksi me todellisuudessa arvioimme
kaupunkeja. Kaupungilla on ollut paikkansa t�ytett�v�n� ja teht�v�ns�
suoritettavana. Maaseutu ei ikin� olisi saanut nykyist� kukoistustaan
ja eloisuuttaan ilman kaupunkeja. Asumalla yhteensullottuina samaan
paikkaan ovat ihmiset oppineet paljon, mit� he eiv�t koskaan muuten
olisi keksineet, jos vain olisivat asuneet yksin�isyydess� maalla.
Terveydenhoito-olot, valaistusj�rjestelm� ja yhteiskunnallinen
j�rjestely -- ne ovat kaikki tuloksia ihmisten kaupungeissa saamista
kokemuksista. Mutta kaikki yhteiskunnalliset ep�kohdat, joita
meid�n t�ytyy k�rsi�, ovat my�skin syntyneet kaupungeissa ja ovat
keskitettyin� niihin. Pienemmiss� yhdyskunnissa, miss� el�m� kulkee
vuodenaikojen mukaisesti, ei l�ydy ��rimm�ist� k�yhyytt� eik� rikkautta
eik� rahtuakaan siit� tavattomasta levottomuudesta, joka on suurten
yhdyskuntien tunnusomainen leima. Miljoonain ihmisten asumassa
kaupungissa on jotakin kesyt�nt� ja uhkaavaa. Muutamien kilometrien
p��ss� siit� saa tyytyv�inen ja onnellinen maalaiskyl� lukea
kaupunkilaisten kaikenn�k�isist� hullutuksista! Suurkaupunki on todella
sangen avuton kapine. Kaikki, mit� se k�ytt��, t�ytyy sille muualta
l�hett��. Ellei kulkulaitos toimi, lakkaa kaupunkikin toimimasta.
Se ei voi hankkia ravintoa, vaatteita tai l�mp�� itselleen. Ty�olot
ja el�m�ntapa kaupungissa on niin keinotekoista, ett� meid�n terve
vaistomme joskus kapinoi niiden suurta luonnottomuutta vastaan.

Ja lopuksi k�y el�minen suurkaupungeissa ja liiketoimen harjoittaminen
sellaisissa aivan siet�m�tt�m�n kalliiksi. Kaupungit rasittavat
el�m�� sellaisilla taakoilla, ettei tahdo j��d� mit��n, mist�
el��. Poliitikkojen on ollut helppo lainata rahaa, ja he ovat
lainanneet sit� ��rimm�iseen rajaan saakka. Viime vuosikymmenen� ovat
kaupunkimenot kasvaneet suunnattomasti, ja suuri osa n�it� menoja
kuluu lainarahojen korkojen maksuun. N�m� rahat on sijoitettu joko
tuottamattomiin rakennuksiin tai laitoksiin, joita ilman kaupunki
ei tosin voi tulla toimeen, kuten vesijohtoihin ja lokaviem�reihin,
mutta jotka ovat j�rjett�m�n kalliisti rakennettuja. N�iden laitosten
yll�pitokustannukset ja ihmispaljouden ja liikenteen s��nn�stelyn
vaatimat menot ovatkin paljoa suuremmat kuin niist� saatava hy�ty.
Nykyaikainen kaupunki on ollut suuri tuhlari, t�n��n se on vararikon
partaalla, huomenna se ehk� lakkaa olemasta.

Halvan ja helposti hankittavan voiman saanti tulee suuremmassa m��r�ss�
kuin mik��n muu palauttamaan tasapainoa el�m��n ja poistamaan sen
haaskauksen, joka on ollut k�yhyyden p��-asiallisimpia syit�. On
olemassa monenlaisia voimal�hteit�. Yhdelle kunnalle voi olla kaikkein
taloudellisin menettelytapa hankkia itselleen s�hk�� h�yryvoima-aseman
avulla, joka sijaitsee jonkin hiilikaivoksen l�hell�; toiselle
yhdyskunnalle voi vesis�hk�voima olla edullisempi. Mutta joka kunnassa
t�ytyy olla voima-asema, joka antaa voimaa halvasta hinnasta --
t�m�n pit�isi olla sille yht� oleellinen tarve kuin rautatieaseman
tai vesijohtolaitoksen omistaminen. Me voisimme vallita suuria
voimal�hteit� ja pakottaa ne ty�skentelem��n yhteiseksi hy�dytykseksi,
elleiv�t menot p��oman hankkimiseksi olisi esteen�. Min� luulen, ett�
meid�n t�ytyy joltakin osalta tarkistaa k�sityst�mme p��omasta.

Se p��oma, jonka liikeyritys itse tuottaa ja sitten k�ytt�� lis�t�kseen
ty�miesten mahdollisuuksia el�� hyv�� ja huoletonta el�m�� sek�
hankkiakseen ty�t� yh� useammille ja useammille ihmisille, kun
samalla yleis�n menot v�henev�t -- se p��oma ei merkitse mit��n
vaaraa ihmiskunnalle. Se on ty�n ylij��m��, jota k�ytet��n kaikkien
hyv�ksi. Se, joka t�t� p��omaa hoitaa, voi tuskin arvioida sit� omaksi
mieskohtaiseksi palkkiokseen. Ei kenell�k��n ole oikeutta arvioida
t�t� ylij��m�� omakseen, sill� h�n ei ole sit� yksin hankkinut. Se on
tulosta koko j�rjest�n yhteisest� ty�st�. Omistajan p��h�n tullut aate
on kyll� voinut saada toimeen kaiken siin� k�ytetyn tarmon ja johdon,
mutta h�n ei kuitenkaan ole yksin antanut kaikkea tarmoa ja johtoa.
Jokaisella ty�miehell� on osuutensa tuotannosta. Ei mit��n liikett�
voi arvioida ottamalla ainoastaan huomioon se, mit� se nyt on, ja ne
henkil�t, jotka siin� t�ll� hetkell� ovat toimessa. Sill� t�ytyy olla
jatkumisen mahdollisuuksia. On maksettava parhaat palkat ja turvattava
kullekin osakkaalle liikkeess� hyv� ja riitt�v� toimeentulo, olipa
h�nen paikkansa liikkeen palveluksessa mik� tahansa. Mutta jotta
liikkeen olisi mahdollista yll�pit�� sen palveluksessa ty�skentelevi�
on v�ltt�m�t�nt�, ett� l�ytyy p��oman ylij��m��. Todella kunnollinen
liikemies k�ytt�� ylij��m�ansionsa t�mm�iseen tarkoitukseen. Muuten on
yhdentekev��, miss� t�t� ylij��m�� s�ilytet��n tai kuka sit� hoitaa.
P��asia on, miten sit� k�ytet��n.

P��oma, joka ei lakkaamatta luo yh� suurempia ja parempia
ty�mahdollisuuksia, on hiekkaa arvottomampaa. P��oma, joka ei
lakkaamatta paranna ty�oloja ja palkitse ty�t� kohtuullisemmin, ei
t�yt� korkeinta teht�v��ns�. P��oman suurimpana hy�tyn� ei ole uusien
rahojen hankkiminen, vaan rahan pakottaminen my�t�vaikuttamaan maailman
yleisen tilan parantamisessa. Ellemme me teollisuudellamme auta
yhteiskunnallisten pulmien ratkaisua, niin emme suorita olennaisinta
ty�t�mme. Silloin ei suorittamamme yleishy�dytys ole viel� t�ydellist�.




XV luku.

TRAKTORI JA VOIMAKONEIDEN K�YTT� MAANVILJELYKSESS�.


Yleisesti ei liene tunnettua, ett� traktorejamme, joille olemme
antaneet nimeksi "Fordson", alettiin valmistaa noin vuotta aikaisemmin
kuin olimme aikoneet liittolaistemme sodan-aikaisen elintarvepulan
vuoksi, ja koko ensimm�inen tuotantomme, koekoneita tietenkin
lukuunottamatta, meni suoraan Englantiin. Me l�hetimme kaikkiaan
viisituhatta traktoria meren yli kriitillisen� aikana 1917-1918,
jolloin sukellusalukset olivat ahkerimmillaan. Jokainen kone tuli
vahingoittumattomana perille, ja Englannin valtion virkamiehet ovat
olleet kyllin yst�v�llisi� sanoakseen, ett� ilman n�iden koneiden apua
olisi Englanti tuskin saattanut suoriutua elintarvepulasta.

N�ill�, enimm�kseen naisten hoitamilla traktoreilla, kynnettiin vanhat
maatilat ja pallokent�t, ja koko Englanti voitiin kylv�� ja viljell�
tarvitsematta rajoittaa sotavoiman tai sotavarusty�miesten lukum��r��.

Asianlaita oli seuraava. Siihen aikaan kuin me 1917 menimme mukaan
sotaan, jolloin Saksan sukellusalukset r�j�hdyttiv�t keskim��rin yhden
lastilaivan p�iv�ss�, havaitsi Englannin elintarvekommissioni, ett�
jo ennest��n niukka tonnisto olisi aivan riitt�m�t�n kuljettamaan
Amerikan sotav�ke� meren yli, toimittamaan elintarpeita taisteleville
armeijoille ja samalla tuomaan riitt�v�sti elintarpeita Englannin
siviiliv�est�lle. Ryhdyttiin jo kuljettamaan siirtomaalaisten vaimoja
ja lapsia pois Englannista ja tekem��n suunnitelmia viljelysalueen
suurentamiseksi kotimaassa. Asema oli vakava. Koko Englannissa ei
ollut kylliksi el�invoimaa, jotta maata olisi saatu kynnetyksi
ja viljellyksi siin� m��r�ss�, ett� se olisi elintarvetuontiin
huomattavasti vaikuttanut. Koneidenk�ytt� maanviljelyksess� oli melkein
tuntematonta, sill� ennen sotaa eiv�t Englannin maatilat olleet yleens�
kyllin suuria kannattaakseen raskaiden, kalliiden maanviljelyskoneiden
ostoa, varsinkin kun ty�v�ke� oli saatavissa runsaasti ja halvalla.
Useat tehtaat Englannissa valmistivat kyll� traktoreita, mutta ne
olivat kaikki k�mpel�it�, tavallisesti h�yryll� k�ypi� koneita. Niit�
ei my�sk��n ollut riitt�v�sti. Uusia ei voitu valmistaa, sill� kaikki
tehtaat olivat sotatarvet�iss�, ja vaikkapa olisi voitukin, olivat ne
liian suuria ja k�mpel�it� keskinkertaista maanviljelyst� varten ja
vaativat lis�ksi mekaanikkoa hoitajakseen.

Meill� oli useita traktoreita tehtaassamme Manchesterissa
n�yttelytarkoitusta varten. Ne oli valmistettu Yhdysvalloissa ja
vain kokoonpantu Englannissa. Maanviljelysministeri� kehoitti
maanviljelysseuraa toimittaman kokeita n�ill� traktoreilla ja antamaan
niist� lausuntonsa. Lausunto oli n�in kuuluva:

Englannin Kunink. Maanviljelysseuran kehoituksesta olemme
toimeenpanneet kokeita kahdella 25-hevosvoimaisella Ford-traktorilla.

Ensin kynnimme poikkip�in kurjassa kunnossa olevan, kovettuneen
kesantopellon; sitten keve�mp�� maata, mik� oli saanut esteett�m�sti
nurmettua ja miss� oli tilaisuutta koetella moottoria sek� tasaisella
maalla ett� jyrkk�� rinnett� yl�sp�in.

Ensimm�isess� kokeessa k�ytettiin kaksikytkyimist� Oliver-auraa,
joka kynti keskim��rin 5 tuumaa syv�lt� 16 tuuman levyisi� vakoja;
kolmikytkyimist� Cockshutt-auraa k�ytettiin niinik��n samalla
syvyydell�, etuosa kohotettuna 10 tuumaa.

Toisessa kokeessa k�ytettiin kolmikytkyimist� auraa, joka kynti
keskim��rin 6 tuumaa syv�lt�.

Molemmissa tapauksissa toimi moottori helposti, ja yhden eekkerin (=
40,5 aarin) kynt�miseen k�ytetty aika oli 1 tunti ja 30 minuuttia ja
parafiinin kulutus 2 1/3 gallonia (= n. 10 litraa).

N�it� tuloksia pid�mme hyvin tyydytt�vin�.

Aurat eiv�t olleet hyvin soveltuvia maanlaatuun ja moottorit toimivat
niin ollen ep�suotuisissa oloissa.

Polttoaineilla ja vedell� t�yteen lastatun moottorin paino oli 23 1/4
sentneri� (= v�h�n p��lle 1 tonnin).

Traktori on voimaansa verraten kevyt ja siis kevyt maassa, helposti
k�sitelt�v�, k��ntyy pieness� kaaressa ja j�tt�� hyvin v�h�isen reunan
kynt�m�tt�.

Moottorin saa nopeasti k�yntiin l�mmitt�m�ll� sit� v�h�isell�
petroolim��r�ll�.

N�iden kokeiden j�lkeen menimme Fordin tehtaille Trafford Parkiin
Manchesterissa, jonne yksi moottoreista oli l�hetetty purettavaksi eri
osien tarkastusta varten.

Me olemme huomanneet mallin olevan riitt�v�n voimakkaan ja ty�n
ensiluokkaista. Vauhtipy�ri� pid�mme hiukan kevein�, mutta olemme
kuulleet, ett� uutta ja voimakkaampaa mallia tulee k�ytett�v�ksi
tulevaisuudessa. Traktori on tarkoitettu k�ytett�v�ksi yksinomaan
maanviljelyksess�, mutta py�r�t pit�isi varustaa jollakin suojuksella,
jotta niit� voitaisiin k�ytt�� teill�, kun auraa siirret��n talosta
taloon.

Yll�olevaan viitaten suositamme, ett� nykyisiss� oloissa ryhdyt��n
viipym�tt� valmistamaan n�it� traktoreja niin paljon kuin mahdollista.

Lausunnon olivat allekirjoittaneet professori W.E. Dalby ja F.S.
Courtney, insin��rej�; R.M. Greaves, insin��ri ja maanviljelij�;
Robert W. Hobbs ja Henry �verman, maanviljelij�it�; Gilbert Greenall,
johtaja; ja John E. Cross, pehtori.

Melkein heti t�m�n lausunnon antamisen j�lkeen saimme seuraavan
s�hk�sanoman:

    "En ole saanut tarkempia tietoja Cork-tehdasta varten tarvittavan
    ter�ksen ja koneiden laivauksesta. Mutta parhaassakaan
    tapauksessa ei Cork-tehtaan tuotanto voi olla k�ytett�viss�
    ennen ensi kev�tt�. Elintarpeiden tuotannon tarve Englannissa
    on kova, ja suuria m��ri� moottoriauroja t�ytyy olla saatavissa
    niin pian kuin mahdollista nykyisten nurmikoiden kynt�mist�
    varten syysvehn�lle. Olen saanut asianomaisilta viranomaisilta
    teht�v�kseni vedota mr Fordiin avun saamiseksi. Suostuisitteko
    l�hett�m��n S�rensenin ja muita mukanaan kaikki tarpeelliset
    piirustukset sek� lainaamaan niit� Englannin valtiolle, niin
    ett� koneosat voidaan valmistaa t��ll� ja panna kokoon valtion
    tehtaissa S�rensenin johdolla? Voin ehdottomasti vakuuttaa
    teille, ett� t�m� ehdotus on tehty kansan elinehtojen vuoksi ja
    ett� hallitus tulee, jos se hyv�ksyt��n, toimeenpanemaan sen
    kansan hyv�ksi, ilman ett� mit��n prosentti- tai p��omapyyteit�
    on takana ja ilman ett� kukaan saa mink��nlaista voittoa, Asia
    on hyvin kiireellinen. Mahdotonta laivata mit��n valmista
    Amerikasta, kun tarvitaan monta tuhatta moottoriauraa.
    Ford-traktoria pidet��n parhaana ja ainoana soveliaana mallina.
    Niinp� on t�m� kansallistarve kokonaan riippuva mr Fordin
    mallista. Ty�ni est�� minua tulemasta Amerikkaan mieskohtaisesti
    esitt�m��n ehdotustani. Pyyd�n hartaasti suotuisaa vastausta ja
    nopeaa ratkaisua, sill� joka p�iv� on ylen t�rke�. Te voitte
    olla vakuutettu siit�, ett� tehdasmahdollisuudet tuotantoa
    varten t��ll� tulevat ankarimman, puolueettoman valtionvalvonnan
    alaisiksi. Tervehdin S�renseni� ja ket� tahansa muuta, jonka
    tahdotte l�hett�� Amerikasta meit� auttamaan ja opastamaan.
    S�hk�tt�k�� vastaus Ferrylle, osoite Harding 'Prodome', Lontoo.

                                                   _Prodome_."

Ymm�rsin, ett� t�m�n s�hk�sanoman l�hett�minen oli tapahtunut Englannin
hallituksen k�skyst�. Me s�hk�timme heti kernaasti suostuvamme
lainaamaan piirustukset ja asettamaan t�h�n saakka saavuttamamme
kokemuksen ynn� tuotannon k�yntiinpanoa varten tarvittavat miehet
k�ytett�v�ksi. Seuraavalla laivalla l�hti Charles E. S�rensen mukanaan
t�ydelliset piirustukset. Mr S�rensen oli pannut k�yntiin Manchesterin
tehtaan ja oli perehtynyt Englannin oloihin. Traktorien valmistus oli
h�nen johdossaan.

Mr S�rensen aloitti ty�ns� yhdess� englantilaisten virkamiesten kanssa
saadakseen koneosat valmistetuksi ja kokoonpannuksi Englannissa. Monet
niist� aineksista, joita me k�ytimme, olivat erikoislaatuisia, joten
niit� ei voitu saada Englannista. Kaikki rauta- ja konevalmistustehtaat
olivat ammusvarat�iss�. Hallituksen oli sangen vaikea saada
lainkaan ty�tarjouksia. Tuli sitten kes�kuu ja sen mukana tuhoisat
ilmahy�kk�ykset Lontooseen. Tapahtui nopea k��nne. Jotakin t�ytyi
tehd�, ja kun miehemme olivat k�yneet l�pi puolet Englannin tehtaista,
onnistui heid�n vihdoin saada j�tetyksi hallitukselle tarjouksia.

Lordi Milner n�ytti n�m� tarjoukset mr S�rensenille. Edullisimman
mukaan niist� olisi traktorin hinta noussut noin 1,500 dollariin ilman
mit��n ty�nsuoritustakausta.

"T�m� hinta on aivan mahdoton", sanoi mr S�rensen. "Niiden ei pit�isi
maksaa enemp�� kuin 700 dollaria kappale."

"Voitteko te itse valmistaa viisituhatta siihen hintaan?" kysyi lordi
Milner.

"Voimme", vastasi mr S�rensen.

"Kuinka pitk�n ajan tarvitsette niiden valmistukseen?"

"Aloitamme laivauksen kuudenkymmenen p�iv�n kuluessa."

He allekirjoittivat heti kauppakirjan, joka muun muassa varasi
viidenkolmatta prosentin etumaksun koko summasta. Mr S�rensen ilmoitti
meille s�hk�sanomalla, mit� oli tehnyt, ja l�hti seuraavalla laivalla
kotiin. Sivumennen sanoen emme koskeneet noihin viiteenkolmatta
prosenttiin ennenkuin koko sopimus oli t�ytetty; me sijoitimme ne
jonkinlaiseksi takausrahastoksi.

Traktoritehdas ei ollut valmis alkamaan tuotantoa. Highland Parkin
tehdasta olisi voitu k�ytt��, mutta jokainen kone siell� oli y�t�
p�iv�� kiinni t�rkeiss� sotat�iss�. Oli vain yksi keino j�ljell�.
Me toimeenpanimme v�liaikaisen laajennuksen Dearbornin tehtaassa,
varustimme sen koneilla, jotka tilasimme s�hk�teitse ja jotka
enimm�kseen saapuivat pikajunilla, ja ennen kuudenkymmenen p�iv�n
kulumista olivat ensimm�iset traktorit Newyorkin satamassa Englannin
viranomaisten hallussa. Kesti jonkun aikaa ennen kuin niille saatiin
laivatilaa, mutta 6. joulukuuta 1917 saimme seuraavan s�hk�sanoman:

    "Lontoo 5, joulukuuta 1917. S�rensen, Fordson, F.R. Dearborn.

    Ensimm�iset traktorit saapuneet, milloin l�htev�t Smith ja muut?
    S�hk�tt�k��.

                                                     _Perry_."

Koko viidentuhannen traktorin laivaus tapahtui ennen kolmen kuukauden
kulumista, ja t�m� on syyn� siihen, ett� meid�n traktorimme tulivat
k�yt�nt��n Englannissa paljon ennen kuin niist� Yhdysvalloissa edes
tiedettiink��n.

Itse asiassa on traktori aikaisemmin suunniteltu kuin automobiili.
Kotitilalla tein ensimm�isi� kokeitani traktoreilla, ja kerran olin
palveluksessa tehtailijalla, joka valmisti h�yrytraktoreita -- suuria,
raskaita h�yryjyri� ja puimakoneita. Min� olin kuitenkin tullut siihen
p��t�kseen, ett� suurilla traktoreilla ei ollut mit��n tulevaisuutta.
Ne olivat liian kalliita pikkuviljelij�ille, vaativat liian suurta
ammattitaitoa hoitoonsa ja olivat liian raskaat suoritettavaansa
ty�h�n verraten. Joka tapauksessa halusi yleis� mieluummin ajaa
autolla kuin k�ytt�� auraa; hevoseton ajopeli vaikutti voimakkaammin
mielikuvitukseen. Siit� johtui, ett� k�yt�nn�llisesti puhuen lakkasin
askartelemasta traktoripuuhissa, kunnes automobiilituotanto oli
k�ynniss�. Mutta automobiilien k�yt�nt��ntulo maatiloilla teki
moottoriauran v�ltt�m�tt�m�ksi. Sill� silloin oli maanviljelij�
tutustunut koneliikuntaan.

Maanviljelij� ei tarvitse niink��n uusia koneita kuin apua hoitamaan
niit� koneita, jotka h�nell� jo ovat. Min� olen k�vellyt monta
v�sytt�v�� tuntia auran per�ss� ja tunnen perusteellisesti koko
raadannan. Mit� ihmisvoiman tuhlausta onkaan viett�� tunti- ja
p�iv�kausia hitaasti astelevan hevosparin per�ss�, kun moottoriaura
samassa ajassa suorittaisi kuusi kertaa enemm�n ty�t�! Ei ole kumma,
ett� tavallinen maanviljelij�, joka tekee kaiken ty�ns� hitaasti ja
k�sin, ei ole kyennyt ansaitsemaan enemp�� kuin niukan toimeentulonsa
ja ettei toisaalta maanviljelystuotteita koskaan ole niin runsaasti ja
halvasta saatavissa kuin pit�isi.

Samoin kuin automobiileissa me nytkin halusimme voimaa -- emmek�
painoa. Painok�sitys oli juurtunut syv�lle traktorien rakentajiin.
Luultiin, ett� suuri paino merkitsi suurta ty�kyky�, ett� kone ei
saattanut ty�skennell� olematta raskas. Siit� huolimatta, ett� kissa
ei ole erin raskas, mutta kuitenkin mainio kiipeej�. Olen jo esitt�nyt
ajatukseni painon suhteen. Ainaoanlaatuinen traktori, jota arvelin
kannattavan ajatella, oli sellainen, joka olisi kevyt, luja ja niin
yksinkertainen, ett� sit� voisi hoitaa kuka tahansa. Sen tulisi my�skin
olla niin halpa, ett� kuka tahansa voisi sen ostaa.

T�m� p��m��r� mieless�mme me ty�skentelimme l�hes viisitoista vuotta
sopivan mallin aikaansaamiseksi ja k�ytimme kokeiluihin muutamia
miljoonia dollareita. Menettelimme aivan samoin kuin automobiilien
suhteen. Jokainen koneosa oli teht�v� niin lujaksi kuin mahdollista,
koneosia ei saisi olla monta, ja koneen t�ytyi olla soveltuva
suurisuuntaiseen tuotantoon. Me arvelimme mahdollisesti voivamme
k�ytt�� automoottoria ja teimme muutamia kokeita sellaisella. Vihdoin
tulimme vakuutetuiksi, ett� sellaisilla traktoreilla, joita halusimme,
ei oikeastaan ollut mit��n yhteist� automobiilin kanssa. Alkuper�inen
tarkoitus oli, ett� traktorien valmistus tapahtui riippumatta
autoteollisuudesta ja aivan eri tehtaassa. Ei mik��n tehdas ole kyllin
suuri valmistamaan kahdenlaisia tuotteita.

Automobiili on tarkoitettu kantamaan, traktori vet�m��n. Ja t�m�
toimintaero teki mit� suurimman eron rakenteessa. Vaikeinta oli saada
laakereita, jotka voisivat kest�� voimakasta vetoa. Lopulta se onnistui
ja me saimme rakenteen, joka tuntuu kaikissa oloissa antavan parhaan
keskim��r�istuloksen. Me p��dyimme nelisilinteriseen moottoriin, joka
pannaan k�yntiin bensiinill�, mutta jota sitten k�ytet��n palo�ljyll�.
Pienin paino, mihin p��simme joltistakin voimaa s�ilytt�m�ll�, oli
2,425 naulaa (noin 1,300 kg). Iskuvoima on sijoitettu py�rien siipiin
-- kuten kissalla kynsiin.

Paitsi vet�j�tointansa varten t�ytyy traktori, jotta siit� tulisi
mahdollisimman hy�dyllinen, rakentaa niin, ett� sit� voidaan k�ytt��
my�skin seisovana moottorina, jotta sen, kun sit� ei tarvita teill�
tai peltot�iss�, voi yhdist�� hihnalla k�ytt�m��n muuta konetta.
Lyhyesti: sen tulee olla tukeva, liikuteltava voimal�hde. Ja sellainen
siit� on tullut. Se ei ainoastaan ole kynt�nyt, �est�nyt, kylv�nyt ja
leikannut, se on my�skin puinut, k�ytt�nyt jauhomyllyj�, sahoja ja
monia muita laitoksia, kiskonut yl�s kantoja, aurannut lunta ja tehnyt
jokseenkin kaikkea, mit� keskulaisen suuri kone voi tehd� -- lammasten
keritsemisest� sanomalehden painamiseen saakka. Se on varustettu
raskailla renkailla voidakseen liikkua teill�, reenjalaksilla metsi�
ja j�it� varten ja uurtopy�rill� voidakseen kulkee raiteita pitkin.
Meille on ilmoitettu, ett� sit� voidaan k�ytt�� yhdeks��nkymmeneen
eri tarkoitukseen, ja luultavasti tunnemme vain murto-osan sen
k�ytt�mahdollisuuksista.

Traktorin mekanismi on viel�kin yksinkertaisempi kuin automobiilin, ja
se valmistetaan aivan samalla tavalla. Aina t�h�n vuoteen saakka on
tuotantoa ehk�issyt sopivan tehtaan puute. Ensimm�iset traktorit oli
valmistettu Dearbornin tehtaassa, jota nyt k�ytet��n kokeilupaikkana.
Se ei ollut kylliksi suuri, jotta tuotanto olisi voinut olla yht�
taloudellista kuin suuressa mittakaavassa suoritettuna, eik� sit�
k�ynyt hevin laajentaminen, kun tarkoituksena oli valmistaa traktorit
River Rouge-tehtaassa, jota ei saatu t�yteen k�yntiin ennen kuin vasta
viime vuonna. Nyt on t�m� laitos t�ysin valmis traktorien rakentamista
varten. Ty� tapahtuu aivan samalla tavalla kuin automobiileja
teht�ess�. Kukin koneosa valmistetaan eri osastossa ja siirret��n, sit�
mukaa kuin se valmistuu, asianomaiseen valmistavaan kokoonpanosaliin,
mist� se sitten kulkeutuu lopulliseen kokoonpanopaikkaan. Kaikki
liikkuu, eik� mit��n erikoista ammattitaitoa vaativaa ty�t� ole.
Nykyisen tehtaan suorituskyky on miljoona traktoria vuodessa.
Sen m��r�n aiomme valmistaa, sill� maailma tarvitsee halpoja,
yleishy�dyllisi� koneita nyt enemm�n kuin ennen ja tuntee nyt jo
riitt�v�sti koneiden merkityst� halutakseen niit�.

Kuten sanottu, meniv�t ensimm�iset traktorit Englantiin. Yhdysvalloissa
tarjottiin niit� kaupaksi vasta 1918, ja hinnaksi m��r�ttiin 750
dollaria. Seuraavana vuonna t�ytyi kustannusten kohoamisen vuoksi
hinta nostaa 885 dollariin, mutta vuoden puoliv�liss� voitiin palata
alkuper�iseen hintaan, 750 dollariin. Vuonna 1920 otimme 790 dollaria;
seuraavana vuonna oli tuotanto siksi kehittynytt�, ett� voitiin
alkaa hinnan alentamista. Se alennettiin ensin 625 dollariin, ja kun
vuonna 1922 olimme saaneet River Rouge-tehtaan k�yntiin, saatoimme
alentaa hinnan 395 dollariin. Kaikki t�m� osoittaa, mik� vaikutus
j�rkiper�isesti johdetulla tuotannolla voi olla hintaan. Niinkuin
minulla ei ole aavistusta, kuinka halvalla Ford-auto lopulta voidaan
valmistaa, en my�sk��n osaa ennustaa, mik� traktorin valmistushinta
lopulta tulee olemaan.

T�rke�t� on, ett� se tulee olemaan halpa. Muussa tapauksessa ei saada
konek�ytt�� kaikille pienviljelystiloille. Ja kaikilla t�ytyy olla
konevoimaa. Muutamien vuosien p��st� tulee talo, jota hoidetaan vain
ihmis- ja hevosvoimalla, olemaan yht� suuri kumma kuin tehdas, jota
k�ytet��n polkurattaalla. Maanviljelij�n t�ytyy joko k�ytt�� konevoimaa
tai l�hte� talostaan. Kustannukset tekev�t sen v�ltt�m�tt�m�ksi. Sodan
aikana toimitutti hallitus kokeen Fordson-traktorilla n�hd�kseen,
kuinka suuriksi sen k�ytt�kustannukset nousivat hevosten k�ytt��n
verrattuina. Traktoria koskevat numerot ovat korkeimman hinnan mukaan,
siihen viel� rahti lis�ksi. Arvonv�hennys- ja korjaus-er�t eiv�t ole
niin suuret kuin lausunto osoittaa, ja vaikkapa olisivatkin, niin ovat
hinnat alenneet puoleen, mik� painaa kulumis- ja korjausnumeroita
niinik��n puoleen. Numerot ovat seuraavat:

    Hinta: Fordson 880 dollaria. Kest�vyys            4,800
    tuntia 0,2 eekkeri� tunnissa, 3,840 eekkeri�:
    3,840 eekkeri� 880 dollarista, arvonv�hennys
    eekkeri� kohti................................... 0,221
    Korjaus 3,840 eekkerist�, 100 dollaria;
    eekkeri� kohti................................... 0,026
    Polttoaine, palo�ljy� � 19 sentti�, 2 gallonia
    eekkeri� kohti................................... 0,38
    3/4 gall. �ljy� 8 eekkerille; eekkeri� kohti..... 0,076
    Kuljettaja, 2 dollaria p�iv�ss�, 8 eekkeri�;
    eekkeri� kohti................................... 0,25
    Kustannus Fordsonilla kynt�misest�; eekkeri�
    kohti dollaria................................... 0,95

    Kahdeksan hevosen hinta 1,200 dollaria.
    Ty�kest�vyys 5,000 tuntia, 0,2 eekkeri� tunnissa, 4,000
    eekkeri�:
    4,000 eekkeri� 1,200 dollarista, arvon v�hennys
    eekkeri� kohti................................... 0,30
    Hevosen ruoka, 40 sentti� (100 ty�p�iv��)
    eekkeri� kohti................................... 0,40
    Hevosen ruoka, 10 sentti� (265 joutop�iv��)
    eekkeri� kohti................................... 0,265
    Kaksi ty�miest�, kaksi yhteenkytketty� auraa,
    2 dollaria kukin p�iv�ss�; eekkeri� kohti........ 0,50
    Kustannus hevosilla kynt�misest�; eekkeri� kohti
    dollaria......................................... 1,46

Vanhaan tapaan hoidettu maanviljelys on nopeasti muuttumassa
kuvankauniiksi muistoksi. Se ei merkitse, ett� ty� katoaa
maanviljelyksest�. Ty� ei voi kadota mist��n tuottoisasta el�m�st�.
Mutta konevoima maanviljelyksess� merkitsee raskaan raatamisen
poistamista siit�. Konek�ytt� ottaa yksinkertaisesti taakan ihmisen
hartioilta ja s�lytt�� sen koneeseen. Me olemme koneilla suoritettavan
maanviljelyksen alkuvuosissa. Automobiili aikaansai vallankumouksen
nykyisess� maanviljelyksess�, ei senvuoksi ett� se oli ajopeli, vaan
sent�hden ett� sit� vei eteenp�in kone. Maanviljelyksen pit�isi olla
jotakin enemp��kin kuin tavallista maalaistoimintaa. Sen pit�isi olla
liiketointa elintarpeiden tuottamiseksi. Ja kun se tulee liiketoimeksi,
voidaan vuoden varsinainen maanviljelysty� keskulaisella maatilalla
suorittaa kuukautta lyhyemm�ss� ajassa. Muu aika voidaan omistaa muihin
teht�viin. Maanviljelys on liiaksi sesonkity�t� vied�kseen miehelt�
koko vuoden ajan.

Keinona elintarvetuotannossa tulee maanviljelyksest� oikeutettu
liiketoimi, jos se tuottaa elintarpeita riitt�v�ss� m��r�ss� ja
jakaa ne sellaisin ehdoin, ett� kaikki perheet voivat niit� saada
riitt�v�sti kohtuullisiin tarpeisiinsa. Mink��nlaisia elintarvetrusteja
ei voisi synty�, jos tuottaisimme kaikkinaisia elintarpeita niin
valtavia m��ri�, ett� keinottelu ja nylkeminen k�visi mahdottomaksi.
Maanviljelij�, joka v�hent�� tuotantoansa, edist�� keinottelua.

Ja senj�lkeen me saisimme kenties n�hd� pikkumyllyjen syntyv�n
uudestaan henkiin. Se oli onneton p�iv�, jolloin kyl�mylly h�visi.
Yhteistoiminnallinen maanviljelys tulee voittamaan alaa; me saamme
maamiesyhtymi�, joilla on omat teurastamot, miss� heid�n omat sikansa
muutetaan silavaksi ja kinkuiksi, ja omat myllyns�, miss� heid�n
viljansa muutetaan markkinoille viet�viksi ravintoaineiksi.

Mink�vuoksi h�rk�, joka on kasvatettu Teksasissa, on viet�v� Chicagoon
teurastettavaksi ja sitten tarjottava Bostonissa sy�t�v�ksi, se on
kysymys, johon ei voida vastata, kun kerran kaikki h�r�t, joita
Bostonin kaupunki tarvitsee, voitaisiin kasvattaa sen l�hist�ll�.
Elintarvevalmistuksen keskitys, joka vaatii suunnattomia kuljetus- ja
j�rjestelykustannuksia, on liian suurta tuhlausta, jotta sit� voisi
kauan jatkua terveesti kehittyneess� yhteiskunnassa.

Kahdenkymmenen vuoden kuluessa t�st'edes me saamme n�hd�
maanviljelyksess� yht� perinpohjaisen kehityksen kuin
viimeksikuluneiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa olemme n�hneet
teollisuuden alalla.




XVI luku.

MIKSIK� HYV�NTEKEV�ISYYTT�?


Mink� vuoksi tarvitsee sivistyneess� yhteiskunnassa antaa almuja?
Minulla ei suinkaan ole mit��n ihmisyst�v�llist� ajatustapaa
vastaan, ja Herra varjelkoon meit� koskaan olemasta kylmi� h�d�ss�
olevaa l�himm�ist�mme kohtaan. Me emme saa antaa jalon inhimillisen
my�t�tunnon tehd� tilaa kylm�lle ja laskevalle itsekkyydelle. Melkein
kaikkien maailman suurten edistysaskelten juuri on ihmisrakkaudessa, ja
halu antaa ihmisille apua on ollut valtavimpana vaikuttimena kaikkeen
hy�dylliseen toimintaan.

Vika on vain siin�, ett� me olemme suunnanneet t�m�n suuren ja
kauniin kannustavan voiman liian mit�tt�miin pyrkimyksiin. Kun
ihmisrakkaus kerran saa meid�t ruokkimaan n�lk�isi�, niin miksi sen ei
pit�isi her�tt�� meiss� laajempaa pyrkimyst� -- tekem��n n�lk�isten
ilmestyminen ymp�rist��mme tulevaisuudessa kerrassaan mahdottomaksi?
Jos olemme kyllin hyv�ntahtoisia auttaaksemme ihmisi�, kun he ovat
joutuneet vaikeuksiin, niin pit�nee kai saman hyv�ntahtoisuuden
kannustaa meit� ehk�isem��n t�llaisten vaikeuksien syntyminen.

Antaminen on helppoa. Vaikeampaa on lahjan tekeminen tarpeettomaksi.
Sit� varten t�ytyy katsoa ohi yksityisten tapausten ja tunkeutua
kurjuuden perussyyhyn. Senvuoksi ei meid�n tule aluksi j�tt��
auttamatta, mutta me emme saa pys�hty� t�h�n v�liaikaiseen avunantoon.
Vaikeinta tuntuu olevan saada ihmisi� n�kem��n niin pitk�lle, ett�
he huomaisivat syyn. Monet saadaan ennemmin auttamaan jotakin k�yh��
perhett� kuin kohdistamaan ajatuksensa siihen ongelmaan, miten itse
k�yhyys saataisiin tykk�n��n poistetuksi.

Min� en ensink��n harrasta ammattimaista hyv�ntekev�isyytt� tai mit��n
kauppamaisen ihmisyst�vyyden muotoa. Niin pian kuin avuliaisuuteen
sovelletaan j�rjestelm�� ja virkakuntaisuutta, sammuu sen syd�n ja
siit� tulee kylm� ja tahmea massa.

Todellista inhimillist� hyv�ntekev�isyytt� ei koskaan luetteloida ja
kuulutella. Paljon enemm�n orpolapsia hoidetaan yksityisiss� kodeissa
lempe�mielisten ihmisten luona kuin yleisiss� laitoksissa. Useampi
vanhus saa turvapaikan yst�viens� luona kuin vanhainkodeissa. Paljon
enemm�n apua annetaan lainoilla perheelt� toiselle kuin lainoilla
julkisista luottolaitoksista. Toisin sanoen, ihmisyst�v�llisell�
pohjalla oleva ihmisyhteiskunta hoitaa itse itsens�. On vakava kysymys,
miss� m��rin meid�n on mukautuminen luonnollisen avuliaisuus vaiston
kaupallistuttamiseen.

Ammattimainen hyv�ntekev�isyys ei ole ainoastaan kylm��, vaan se
loukkaa enemm�n kuin auttaa. Se alentaa vastaanottajaa ja tylsytt��
h�nen omanarvontuntoansa. Sukua sen kanssa on se tunteileva idealismi,
joka lahjoittaa ihmisille enimm�kseen lellittely�. Joku aika sitten
levitettiin maailmaan sellaista k�sityst�, ett� "l�himm�isen palvelus"
pit�isi uskoa toisten teht�v�ksi meid�n puolestamme. Monet ihmiset
saivat t�ten vastaanottaa hyv�ntahtoisia "yhteiskuntatoimia", ja
suuret joukot kansastamme tuuditettiin jonkinlaiseen lapselliseen
avuttomuuteen ja alituiseen avustuksen odotteluun. Toimiminen toisten
hyv�ksi tuli er��nlaiseksi ammatiksi, joka kyll� antoi tyydytyst�
kunnioitettavalle palvelushalulle, mutta ei mill��n tavoin edist�nyt
itseluottamuksen her�tt�mist� ihmisiss� tai niiden olojen parantamista,
joiden katsottiin tekev�n t�llainen palvelus v�ltt�m�tt�m�ksi.

Jos oli paha, ett� ihmisiss� t�ten hellittiin lapsellisen
avuttomuuden tunnetta, sen sijaan ett� heit� rohkaistiin
itseluottamukseen ja itseapuun, niin viel� pahempi oli, ett� se
puhalsi vireille sit� vastenmielisyyden tunnetta, joka aina syntyy
hyv�ntekev�isyyden esineess�. Kuulee usein valituksia apua saaneiden
"kiitt�m�tt�myydest�". Mutta ei mik��n ole sen luonnollisempaa.
Ensinn�kin on niin sanottu armeliaisuus ani harvoin todellista,
l�mpim�st� ja s��liv�st� syd�mest� l�htev�� armeliaisuutta. Ja toiseksi
ei kenest�k��n ole koskaan mieluisaa olla asemassa, joka pakottaa h�nen
vastaanottamaan apua.

T�m�nlaatuinen "yhteiskunnallinen toiminta" luo luonnottomia oloja.
Avustuksen saaja tuntee sen vastaanottamisesta n�yryytyst�, ja
sopiipa kysy�, eik� lahjan pit�isi antajastakin tuntua alentavalta.
Hyv�ntekev�isyys ei koskaan ole johtanut todelliseen j�rjestykseen.
Sellainen hyv�ntekev�isyys, jonka tarkoituksena ei ole sen itsens�
tekeminen tarpeettomaksi, ei saa aikaan mit��n hyv��. Siit� tulee vain
tointa toimen vuoksi ja uusi luku hy�dytt�myyden aikakirjoihin.

Hyv�ntekev�isyys tulee tarpeettomaksi sit� mukaa kuin ihmiset, jotka
n�k�j��n ovat kykenem�tt�mi� ansaitsemaan toimeentulonsa, erotetaan
hy�dytt�m�st� yhteiskuntaluokasta ja siirret��n hy�ty� tuottavaan. Olen
er��ss� aikaisemmassa luvussa kertonut, kuinka meid�n tehtaissamme
tehdyt kokeilut ovat osoittaneet, ett� riitt�v�sti jaoitellussa
teollisuudessa on paikkoja, joita voivat hoitaa rammat, ontuvat ja
sokeat. J�rkiper�isesti j�rjestetyn teollisuuden ei suinkaan tarvitse
olla peto, joka nielee kaiken el�v�n ymp�rilt��n. Miss� sen luonne
on sellainen, siell� se ei t�yt� paikkaansa ihmiskunnassa. Sek�
teollisuuden piiriss� ett� sen ulkopuolella t�ytyy olla teht�vi�,
jotka vaativat v�kev�n miehen koko voiman; mutta on my�skin toisia
t�it� ja niit� on paljon, jotka vaativat enemm�n taitavuutta kuin
keskiajan parhaillakaan k�sity�l�isill� oli. Teollisuuden teht�vien
huolellinen jaoittelu antaa yht� hyvin vahvalle kuin taitavalle
tekij�lle aina tilaisuuksia k�ytt�� voimaansa tai taitavuuttaan.
Vanhassa k�sity�l�isty�ss� t�ytyi ammattitaitoisen k�ytt�� runsas osa
ajastaan karkeaan ty�h�n. Se oli tuhlausta. Mutta kun siihen aikaan
jokainen ammattiteht�v� vaati samalta miehelt� sek� hienoa ett�
karkeaa ty�ntekoa, niin ei ollut mit��n paikkaa sille, joka oli liian
typer� voidakseen koskaan tulla taitavaksi, tai sille, jolla ei ollut
tilaisuutta oppia mit��n ammattia.

Ei yksik��n mekaanisen ty�n tekij�, joka ty�skentelee yksinomaan
k�sill��n, voi ansaita enemp�� kuin juuri sen, mik� menee h�nen
yll�pitoonsa. H�nelle ei j�� mit��n ylij��m��. On pidetty itsest��n
selv�n�, ett� ty�miehen vanhuutensa p�ivin� t�ytyy joutua lastensa
yll�pidett�v�ksi tai, jos h�n on lapseton, yhteis�n rasitukseksi.
Kaikki t�m� on aivan tarpeetonta. Teollisuuden jaoittelu antaa
ty�tilaisuuksia, joita voi k�ytt�� hyv�kseen melkein kuka tahansa.
Jaoitellussa teollisuudessa on useampia paikkoja, joita sokeat voivat
hoitaa, kuin sokeita on tarjolla. On enemm�n paikkoja, joita rammat
voivat hoitaa, kuin on rampoja. Ja jokaisessa n�ist� paikoista voi
mies, joka puusta katsoen n�ytt�� vain hyv�ntekev�isyyden suojatilta,
ansaita toimeentulon, joka t�ysin vastaa sit�, mink� ruumiillisesti
ja henkisesti hyvin varustettu ty�mies ansaitsee. On tuhlausta panna
t�ysin ty�kykyist� miest� suorittamaan sellaista, mink� raajarikko voi
tehd� yht� hyv�ll� tuloksella. On kauheata tuhlausta antaa sokeain vain
yht�p��t� punoa koppia. On tuhlausta, kun annamme rangaistusvankien
hakata kivi� ja nyht�� hamppua tai askartaa hy�dytt�miss�
pikkuteht�viss�.

Hyv�ss� johdossa olevan vankilan ei pit�isi ainoastaan kannattaa
itsens�, vaan jokaisen vangin pit�isi voida yll�pit�� perheens� tai,
ellei h�nell� sellaista ole, s��st�� kyllin suuren summan, joka riitt��
saamaan h�net taas jalkeille, kun h�n l�htee vankilasta. Min� en
puolusta vankilaty�t� enk� orjuutta muistuttavaa vankien vuokraamista
pelto- y.m. t�ihin. [Yhdysvaltain erin�isiss� valtioissa on tapana
vuokrata rangaistusvankeja yksityisille ty�nteett�jille. -- Suom.]
Se j�rjestelm� on sanomattoman tymp�isev�. Mutta vankilat voidaan
sovelluttaa yleiseen, niin hyvin jaoiteltuun tuotantoj�rjestelm��n,
ett� niist� tulee tuottava kokonaisuus, joka ty�skentelee sek� yhteis�n
ett� vankien hyv�ksi. Min� tied�n ett� on lakeja -- ajattelemattomien
miesten s��t�mi� mielett�mi� lakeja -- jotka ehk�isev�t vankilain
teollisen toiminnan mahdollisuuksia. N�m� lait hyv�ksyttiin n.s.
ty�v�enliikkeen vaikutuksesta. Ne eiv�t edist� ty�miehen parasta. Niin
pian kuin pid�mme ty�t� yhteis�lle tehtyn� palveluksena, on jokaisessa
yhteiskunnassa aina enemm�n ty�t� teht�v�n� kuin ihmisi�, jotka voivat
sen tehd�.

Yleishy�dytykseen j�rjestetty teollisuus tekee hyv�ntekev�isyyden
tarpeettomaksi. Hyv�ntekev�isyys, olkoon sen vaikutin kuinka jalo
tahansa, ei vahvista itseluottamusta. Meid�n t�ytyy luottaa itseemme.
Yhteiskunta voittaa siit�, ett� se on myrtynyt ja tyytym�t�n siihen
mit� sill� on. Min� en t�ll� tarkoita tuota jokap�iv�ist� pikkumaista,
marisevaa, kuluttavaa tyytym�tt�myyden laatua, vaan sit� rohkeaa,
laajakatseista tyytym�tt�myytt�, joka uskoo ett� kaikki, mik� tehd��n,
voidaan ja pit�isi tehd� paremmin. Yleishy�dytykseen j�rjestetty
teollisuus -- ja ty�miehen niinkuin johtajankin t�ytyy tuottaa hy�ty�
-- voi maksaa kyllin suuria palkkoja, jotta jokainen perhe voi tulla
omillaan toimeen ja luottaa itseens�. Se hyv�ntekev�isyys, joka
antaa aikaansa ja rahojaan auttaakseen maailmaa pit�m��n paremmin
huolta itsest��n, on paljon parempi kuin se, joka vain antaa almuja
ja siten edist�� laiskuutta. Min� olen itse kokeillut perustamalla
ammattikouluja ja sairaaloita n�hd�kseni, eik� t�llaisia laitoksia,
joita tavallisesti pidet��n hyv�ntekev�isyyslaitoksina, voi saada
seisomaan omilla jaloillaan. Ja min� olen havainnut, ett� se k�y
laatuun.

Ammattikouluja, niinkuin ne enimm�kseen on j�rjestetty, min� en suosi.
Pojat saavat siell� vain sangen pintapuolisia tietoja eiv�tk� opi
k�ytt�m��n hyv�kseen edes n�it�k��n. Ammattikoulun ei pit�isi olla
korkeamman teknillisen oppilaitoksen ja tavallisen koulun sekasiki�;
sen pit�� olla keinona opettamaan poikia tulemaan hy�dytt�viksi.
Jos heit� pidet��n hy�dytt�miss� teht�viss� -- valmistamassa
semmoista, mik� sitten nakataan pois -- ei heid�n harrastuksensa
pysy vire�n� eiv�tk� he saa sit� oppia, johon heill� on oikeus. Ja
t�n� kouluaikanaan pojat eiv�t tuota mit��n; koulut, elleiv�t ne ole
hyv�ntekev�isyyslaitoksia, eiv�t tee mit��n oppilaiden toimeentulon
hyv�ksi. Ja kuitenkin sangen moni poika on semmoisen kannatuksen
tarpeessa; heid�n t�ytyy ottaa ensimm�inen ty� mik� tarjoutuu. Heill�
ei ole tilaisuutta valita ja hylki�. Heid�n t�ytyy uhrata koulutuksensa
ansaitakseen el�m�ns� toimeentulon, eiv�tk� he koskaan saa kadotettua
aikaa takaisin. He astuvat el�m��n kahle jalassa.

Kun poika n�in alkaa el�m�n ilman mit��n oppia, lis�� h�n vain p�tevien
ty�voimien puutetta. Nykyinen teollisuus vaatii vissin m��r�n taitoa
ja kelpoisuutta, jota ei saada l�htem�ll� koulusta varhaisella i�ll�
eik� kauan istumalla koulupenkill�. Tosin on veistoluokkia liitetty
edistysmielisempiin kouluihin nuorten harrastuksen her�tt�miseksi
ja k�tevyyden kehitt�miseksi; mutta yleisesti my�nnet��n niiden
olevan vain h�t�keinoja, ne kun ainoastaan kiihoittavat terveen pojan
luomisvaistoa, sit� kuitenkaan tyydytt�m�tt�.

T�m�n tarpeen tyydytt�miseksi pojan kehitysmahdollisuuksien
k�ytt�miseksi ja samalla h�nen teollisen opetuksensa perustuksen
laskemiseksi rakentavaan suuntaan -- perustettiin 1916 Henry Fordin
ammattikoulu. Vaikutin oli aluksi filantrooppinen. Se syntyi halusta
auttaa niit�, joita olot pakottivat aikaisin eroamaan koulusta.
Auttamishalu sopi hyvin yhteen sen kanssa, ett� tehtaalle piti
hankkia ammattitaitoisia ty�koneidentekij�it�. Me olemme alunpit�en
noudattaneet kolmea perustavaa periaatetta: ensin, ett� pojan
pit�� saada olla poika eik� ennenaikainen, varhaiskyps� ty�myyr�;
toiseksi, ett� teoreettiset opetuksen pit�� tapahtua rinnan teollisen
harjoituksen kanssa; kolmanneksi, ett� poikiin on istutettava
vastuunalaisuuden ja ylpeyden tunnetta ty�st�ns� sen tietoisuuden
nojalla, ett� h�n jo opetteluty�ll��n laatii esineit�, jotka todella
tulevat k�yt�nt��n. H�n tekee vain sellaista, jolla on tunnustettu
teollinen arvo. Meid�n koulumme on yksityinen ja avoinna kaikille
kahden- ja kahdeksantoista ik�vuoden v�lill� oleville pojille. Se
on rakennettu stipendij�rjestelm�lle, jokainen poika saa kouluun
tullessaan vuotuisen stipendin, ensimm�iselt� vuodelta nelj�sataa
dollaria. T�m� kohoaa v�hitellen kuuteensataan dollariin, jos h�n
kunnostautuu.

Luokalla ja verstaassa tehdyst� ty�st� samoin kuin oppilaan
teoreettisella ja k�yt�nn�llisell� alalla osoittamasta ahkeruudesta
pidet��n kirjaa. Stipendi� my�hemmin m��r�tess� pannaan perustaksi
oppilaan osoittama ahkeruus. Stipendin lis�ksi saa jokainen poika
kuukausittain pienemm�n summan, joka pannaan h�nen s��st�tililleen.
T�m� summa pidet��n pankissa niin kauan kuin poika on koulussa,
elleiv�t kouluviranomaiset anna h�nen k�ytt�� sit� johonkin
odottamattomaan tarpeeseen.

Pulma toisensa j�lkeen koulun hoitoon n�hden on v�hitellen ratkaistu
ja parempia menetelmi� keksitty p��m��r�n saavuttamiseen. Alussa
ty�skenteliv�t pojat kolmannen osan p�iv�� luokalla ja kaksi
kolmannesta verstaassa. N�iden jokap�iv�isten keskeytysten huomattiin
h�iritsev�n edistyst�, ja nyt saavat pojat opetuksensa viikkovuoroissa
-- viikon luokalla ja kaksi viikkoa verstaassa. Luokilla ei kuitenkaan
tapahdu keskeytyst�, kukin ryhm� tulee vuoron per��n viikolleen.

Opettajakunnan muodostavat parhaat saatavissa olevat kyvyt ja
oppikirjoina ovat Ford-tehtaat. Ne tarjoavat enemm�n apuneuvoja
k�yt�nn�lliselle opetukselle kuin useimmat yliopistot. Laskuopin
opetuksessa k�ytet��n todellisia, liiketoiminnastamme otettuja
esimerkkej�. Pojan aivoja ei en�� kiusata tuolla salaper�isell�
A:lla, joka soutaa nelj� kilometri� sin� aikana kuin B soutaa vain
kaksi. H�n n�kee asiain todellisen kulun, todelliset olot, h�n
oppii tekem��n havaintoja. Kaupungit eiv�t en�� ole mustia pisteit�
kartalla eiv�tk� maanosat vain sivuja kirjassa. Tehtaan laivaukset
Singaporeen, tehtaan kumminsaanti Afrikasta ja Etel�-Amerikasta
n�ytet��n h�nelle ja maailma muuttuu asutuksi planeetaksi, oltuaan sit�
ennen vain opettajan pulpetilla t�r�tt�v� v�rillinen pallo. Fysiikassa
ja kemiassa ovat teolliset laitokset h�nelle laboratoriona, jossa
teoria muuttuu k�yt�nn�ksi ja luento el�mykseksi. Olettakaamme, ett�
on selitett�v� pumpun rakenne. Opettaja n�ytt�� pumpun eri osat ja
niiden toiminnan, vastaa kysymyksiin ja sitten menn��n konehuoneeseen
katsomaan isoa pumppua toiminnassa. Koululla on opetusv�lineen�
suuri, mit� ajanmukaisimmin varustettu tehdas. Pojat ty�skentelev�t
eteenp�in koneesta toiseen. He askartelevat yksinomaan sellaisten
osien tai esineiden valmistamisessa, joita yhti� tarvitsee, mutta
meid�n tarpeemme ovat niin monipuoliset, ett� luettelo niist� sis�lt��
melkein kaiken, mik� suinkin tulee kysymykseen. Hyv�ksytyn ty�n ostaa
Ford-yhti�, hylj�tty j�� koulun vahingoksi.

Pisimm�lle ehtineet pojat pystyv�t ty�skentelem��n niinkin tarkkojen
t�iden kuin mikrometrien valmistamisessa, ja he tekev�t joka osan
t�ysin ymm�rt�en koneiston tarkoituksen ja johtavat aatteet. He
korjaavat itse k�ytt�mi�ns� koneita; heit� opetetaan pit�m��n varansa
liikkuessaan koneiden keskess�; heit� opetetaan valmistamaan malleja,
ja n�iss� siisteiss�, valoisissa suojissa, miss� he ty�skentelev�t
opastajiensa neuvojen mukaan, he hankkivat menestyksellisen uran
parhaat edellytykset.

Saatuaan p��st�todistuksensa on heille aina tarjona hyv�palkkaisia
paikkoja tehtaassa. Pojan yhteiskunnallista ja siveellist� k�yt�st�
seurataan h�nen huomaamattaan. T�m� valvonta ei tapahdu ollakseen
mink��nlaisena pakkona, vaan rakentuu yst�v�lliseen harrastukseen.
Poikien kotiolot ovat tarkoin tunnetut ja heid�n taipumuksensa
tajutut. Heit� ei yritet�k��n pilata lellittelem�ll�. Kerran kun kaksi
poikaa yritti k�yd� toistensa kimppuun, ei heille saarnattu tappelun
turmiollisuudesta. Heit� neuvottiin sopimaan v�lins� jollain paremmalla
tavalla, mutta kun he, poikien tavan mukaan, pitiv�t t�t� alkeellista
tapaa parempana, saivat he nyrkkeilyk�sineet ja ajettiin er��seen
tehtaan nurkkaan selvitt�m��n asiansa. Ainoana ehtona oli, ett� heid�n
oli tapeltava samalla paikalla kunnes katsoivat saaneensa kyllikseen,
ja ett� heit� ei saisi tavata vast'edes uudessa tappelussa tehtaan
ulkopuolella. Tuloksena oli lyhyt tappelu ja -- pitk� yst�vyys.

Poikia kohdellaan poikina; heid�n parhaita poikavaistojansa
innostetaan. Ja kun n�kee heit� luokalla tai verstaassa, ei voi
olla huomaamatta, kuinka he alkavat tuntea oppivansa vallitsemaan
ymp�rill��n olevia oloja. He tuntevat kuuluvansa ammattiinsa ja
ymp�rist��ns�. He tuntevat, ett� se mit� he tekev�t merkitsee jotakin,
ett� sen tekeminen maksaa vaivan. He tekev�t ty�t� mielell��n ja
innokkaasti, sill� he tiet�v�t, ett� heille opetetaan asioita, joita
jokainen valpas poika haluaa tiet�� ja joista h�n kotona alati tekee
kysymyksi�, joihin siell� ei kukaan voi vastata.

Koulussa, jossa aluksi oli kuusi poikaa, on nyt kaksisataa oppilasta,
ja sen j�rjestely on niin k�yt�nn�llinen, ett� siihen hyvin mahtuu
seitsem�nkinsataa. Alussa tuotti koulu tappiota, mutta kun minulla
on keppihevosena periaate, ett� kaikki, mink� kannattaa el��, voi
yll�pit�� itsens�, niin on se saanut niin kehitt�� ty�menetelmi�ns�,
ett� se nyt kannattaa itsens�.

Meid�n on onnistunut s�ilytt�� poikien poikaluonto. Heit� opetetaan
ty�miehiksi, mutta he eiv�t unohda olla poikia. T�m� on mit� t�rkeint�.
He ansaitsevat 19-35 sentti� tunnissa, mik� on enemm�n kuin he
voisivat ansaita mill� muulla ty�ll� tahansa, jota tavallisesti
tarjotaan heid�n ik�isilleen pojille. Pysym�ll� koulussa he ovat
parempana tukena kodeilleen kuin k�ym�ll� muualla ty�ss�. K�yty��n
koulun l�pi on heill� hyv� yleissivistys, perustus on laskettu
teknilliselle kehitykselle ja he ovat siksi ammattitaitoisia ty�miehi�,
ett� he voivat saada tuloja, jotka tekev�t opintojen jatkamisen
heille mahdolliseksi jos niin haluavat. Ja ellei heid�n mielens�
pyri suuremman tietom��r�n saavuttamiseen, niin he voivat ainakin
ammattitaitonsa nojalla saada hyv�� palkkaa miss� hyv�ns�. Heill� ei
ole mit��n pakkoa j��d� meid�n tehtaisiimme; useimmat kuitenkin j��v�t
tiet�ess��n, ettei miss��n ole tarjona sen parempia ty�tilaisuuksia. Me
pid�mme t�rke�n�, ett� ty�miehet ovat tyytyv�isi� teht�viins�, mutta
poikien ei tarvitse katsoa olevansa sidottuja. He ovat ansainneet
palkan ty�st��n eiv�tk� ole kiitollisuuden velassa kenellek��n. T�ss�
ei ole puhettakaan hyv�ntekev�isyydest�. Koulu kannattaa itsens�.

Ford-sairaalaa hoidetaan jokseenkin samaan tapaan, mutta sodan
aiheuttaman keskeytyksen vuoksi -- sairaala n�et luovutettiin
hallituksen k�ytett�v�ksi ja siit� tuli "yleinen sairaala n:o 36",
jossa oli noin puolentoista tuhatta potilasta -- ei ty� ole edistynyt
kyllin pitk�lle voidakseen osoittaa lopullista tulosta. Min� en t�t�
sairaalaa alkanut rakentaa. Se perustettiin Detroitin yleiseksi
sairaalaksi ja tarkoitus oli, ett� se rakennettaisiin ker�tyill�
rahoilla. Min� annoin osuuteni niinkuin muutkin ja rakentaminen
alkoi. Mutta kauan ennen kuin ensimm�iset rakennukset olivat katon
alla, olivat rahat lopussa ja minua pyydettiin merkitsem��n uusia
summia. Min� kielt�ydyin, sill� minun mielest�ni olisi hommaajain
pit�nyt tiet��, ennenkuin ty�h�n ryhdyttiin, paljonko rakentaminen
tulisi maksamaan. Eik� t�mm�inen alku her�tt�nyt minussa suurtakaan
luottamusta laitoksen vastaiseen johtoon, kun sairaala kerran
valmistuisi. Min� tarjouduin kuitenkin ottamaan haltuuni koko sairaalan
ja maksamaan takaisin kaikki merkityt varat. T�m� tapahtui ja ty�
edistyi hyvin, kunnes valtio elokuun 1 p:n� 1918 otti haltuunsa koko
laitoksen. Lokakuussa 1919 siirtyi sairaala meid�n haltuumme ja samana
vuonna, marraskuun 10:n�, siihen otettiin ensimm�inen yksityinen
potilas.

Sairaala sijaitsee Detroitin l�ntisen suuren bulevardin varrella ja
tontti on kahdenkymmenen eekkerin (noin 8 ha:n) suuruinen, joten siin�
on hyv�� tilaa laajennuksille. Se on rakennettu siten, ett� laitoksia
voidaan tarpeen mukaan suurentaa. Alkuper�isest� suunnitelmasta on
tykk�n��n luovuttu ja me olemme koettaneet suunnitella laatuaan aivan
uudenlaatuisen sairaalan sek� piirustuksiin ett� johtoon n�hden.
Rikkaita varten on olemassa monenlaisia sairaaloita. K�yhi� varten
niinik��n. Mutta niit� varten ei ole lainkaan sairaaloita, jotka
voivat suorittaa vain vaatimattoman maksun, mutta haluavat sen joka
tapauksessa maksaa, jotta eiv�t tuntisi vastaanottavansa almua.
On pidetty itsest��n selv�n�, ett� sairaala ei voi samalla kertaa
palvella yleis�� ja kannattaa itse�ns� -- ett� sen joko t�ytyy olla
yksityisill� avustuksilla yll�pidetty laitos tai siirty� niiden
yksityisten parantolain luokkaan, jotka ovat perustetut tuottamaan
rahallista voittoa. T�m�n sairaalan tarkoituksena on, ett� se kannattaa
itsens� ja tekee samalla mahdollisimman suurta hy�ty� yhteiskunnalle
mahdollisimman pienill� kustannuksilla ja ilman v�hint�k��n
hyv�ntekev�isyyden sivumakua.

Vanhaan rakennukseen s.o. siihen, joka oli rakennettu alkuper�isen
suunnitelman mukaan, oli arkkitehti laatinut yhteisi�, sairassaleja.
Uusissa rakennuksissa, jotka me olemme rakennuttaneet, ei ole
ainuttakaan yhteissalia. Kaikki huoneet ovat yksityisi� ja kullakin
on oma kylpyhuoneensa. Huoneet -- joita kussakin ryhm�ss� on
nelj�kolmatta -- ovat kaikki samanlaisia suuruudeltaan, sisustukseltaan
ja kalustoltaan. Ei ole mit��n valikoinnin varaa. Sairaalassa ei saa
olla mit��n erikseen osoiteltavaa ja valittavaa. Jokainen potilas on
samanarvoinen kuin kaikki muutkin.

En ole lainkaan varma ovatko sairaalat, niinkuin niit� nykyisin
hoidetaan, olemassa potilaita vai l��k�reit� varten. Tied�n
kyll� monen taitavan l��k�rin tai kirurgin k�ytt�v�n suuren osan
ajastansa hyv�ntekev�isyyteen, mutta en ole laisinkaan vakuutettu,
ett� l��k�rinpalkkio tulee sovittaa potilaan varallisuuden
mukaan, ja ep�ilen vahvasti, ett� n.s. l��k�rien ammattitoveruus
-- l��k�risolidariteetti -- on haitaksi sek� ihmiskunnalle ett�
l��ketieteen edistykselle. Taudinm��rittely -- diagnoosi -- ei
ole viel� ehtinyt pitk�lle. En tahtoisi olla sellaisen sairaalan
omistaja, jossa ei olisi ryhdytty kaikkiin varokeinoihin, jotta
potilaiden hoito kohdistuu siihen, mit� he todella potevat, eik�
johonkin l��k�rin arvelemaan tautiin. L��k�risolidariteetti tekee
v��r�n diagnoosin oikaisemisen tavattoman vaikeaksi. Neuvottelemaan
kutsuttu l��k�ri muuttaa vain perin vastahakoisesti tai ei lainkaan,
ellei h�n ole aivan erikoisen tahdikas, aikaisempaa diagnoosia tai
potilaan hoitoa. Ainoastaan siin� tapauksessa, ett� se l��k�ri, joka
on h�net kutsunut avukseen, on t�ysin yht� mielt� h�nen kanssaan,
ryhdyt��n johonkin muutokseen, ja silloinkin se tapahtuu tavallisesti
potilaan tiet�m�tt�. Tuntuu vallitsevan semmoinen k�sitys ett� potilas,
varsinkin jos h�n on sairaalassa, on sen l��k�rin omaisuutta, jonka
k�siin h�n on kerta joutunut. Tunnollinen l��k�ri ei k�yt� potilasta
hyv�kseen. V�hemm�n tunnollinen tekee sen. Jokaisesta l��k�rist�
n�ytt�� h�nen oman diagnoosinsa puoltaminen olevan yht� t�rke�t� kuin
potilaan paraneminen. Me olemme sairaalassamme pyrkineet vapautumaan
kaikista t�llaisista totuntatavoista ja asettamaan potilaan edun
kaikkein ylimm�ksi. Se on sen vuoksi n.s. suljettu sairaala. Kaikki
hoitajattaret ja l��k�rit ovat vuosipalkalla, eik� heill� saa olla
ollenkaan yksityispraktiikkaa sairaalan ulkopuolella. Lukuunottaen
sairaalassa asuvat kuuluu laitoksen l��k�rikuntaan yksikolmatta
l��k�ri� ja kirurgia. N�m� miehet on valittu mit� huolellisimmin ja
heid�n palkkansa antaa heille ainakin yht� hyv�t tulot kuin mit�
he voisivat saada yksityispraktiikalla. Ei kenell�k��n heist� ole
pienint�k��n yksityistuloa yhdest�k��n potilaasta, eik� kukaan potilas
saa olla sairaalaan kuulumattoman l��k�rin hoidettavana.

Uuden potilaan vastaanottaminen on sangen mielenkiintoinen urakka.
Sairaan tutkii ensin ylil��k�ri ja l�hett�� h�net sitten edelleen
tutkittavaksi kahden, kolmen tai niin monen l��k�rin luo kuin katsotaan
asian vaativan. N�m� tutkimukset toimitetaan aivan riippumatta
siit� aiheesta, mink� vuoksi potilas tuli sairaalaan, sill� --
kuten me v�hitellen opimme tuntemaan -- p��asiana ei ole pidett�v�
satunnaista vammaa, vaan potilaan yleist� terveydentilaa. Jokainen
l��k�ri toimittaa t�ydellisen tutkimuksen ja l�hett�� kirjallisen
selostuksen ylil��k�rille, saamatta tilaisuutta neuvotella tapauksesta
virkatoveriensa kanssa. V�hint�in kolme, mutta joskus kuusi tai
seitsem�n aivan t�ydellist� ja ihan itsen�ist� diagnoosia kertyy siten
ylil��k�rin k�teen. Niiss� on t�ydellinen selostus tapauksesta. N�ihin
varokeinoihin ryhdyt��n, jotta -- mik�li se nykyisen tiedon puitteissa
on mahdollista -- saataisiin varmasti oikea diagnoosi.

Nyky��n on noin kuusisataa vuodetta k�ytett�v�n�. Jokainen potilas
maksaa m��r�tyn taksan mukaan, johon sis�ltyy huone, ravinto,
l��k�rinhoito ja sairashoito. Siihen ei tule mit��n lis�maksuja.
Yksityishoitajattaria ei ole. Jos tapaus vaatii enemm�n hoitoa kuin
yhden ryhm�n hoitajattaret voivat antaa, kutsutaan ylim��r�inen
hoitajatar, potilaan silti tarvitsematta maksaa enemp��. T�m� ei k�y
usein tarpeelliseksi, sill� potilaat ryhmitell��n sen hoidon mukaan,
jota he tulevat tarvitsemaan. Voi olla yksi hoitajatar kahta tai viitt�
tai seitsem�� potilasta kohti. Yhdell�k��n hoitajattarella ei koskaan
ole enemp�� kuin seitsem�n potilasta hoidettavana, ja erin�isten
k�yt�nn�llisten j�rjestelyiden avulla on yhden hoitajattaren helppo
hoitaa seitsem�� potilasta, elleiv�t tapaukset ole vaikeanluontoisia.
Tavallisissa sairaaloissa t�ytyy hoitajattarien astua monta tarpeetonta
askelta. He k�ytt�v�t ajastaan enemm�n k�velemiseen kuin potilaiden
hoitoon. Meid�n sairaalamme on suunniteltu s��st�m��n askelia. Kukin
kerros on yhten�inen kokonaisuus ja samoin kuin olemme tehtaissa
koettaneet h�vitt�� kaiken tarpeettoman juoksun, olemme tehneet
sen my�skin sairaalassa. Potilaan maksu huoneesta, hoidosta ja
l��k�rist� on 4 dollaria 50 sentti� p�iv�ss�. Kun sairaala laajentuu,
alennetaan maksuja. Suuri leikkaus maksaa 125 dollaria. Pienemmist�
leikkauksista maksetaan eri taksan mukaan. On toimeenpantu j�rjestely
luoton my�nt�miseksi asian vaatimien ehtojen mukaan. Tarkoitus on,
ettei kenenk��n tarvitse j��d� ilman l��k�rinhoitoa senvuoksi, ettei
h�nell� ole varaa maksaa, mutta ett� sairaalaa kuitenkin hoidetaan
itse��n kannattavana laitoksena eik� min��n hyv�ntekev�isyysyrityksen�.
Kaikki maksut ovat lasketut siten, ett� sairaala kannattaa itsens�.
Kustannuslaskelma on sairaalassa aivan sama kuin tehtaassa. Hinnat
lasketaan niin, ett� laitos kannattaa, eik� enemp��. Pienin palkka on 6
dollaria kahdeksantuntiselta ty�p�iv�lt�. Hoitajattarilla, l��k�reill�,
kaikilla on kahdeksantuntinen ty�p�iv�.

Ei mik��n viittaa siihen, ett� t�m� kokeemme ei tulisi onnistumaan.
Menestys on vain kysymyst� j�rkev�st� johdosta ja paikkansapit�vist�
laskelmista. Samanlaatuinen johto, joka saa tehtaan parhaiten
palvelemaan p��m��r��ns�, sallii my�skin sairaalan t�ydess� m��rin
palvella omaa tarkoitustaan ja niin alhaisiksi laskettuihin hintoihin,
ett� kaikkien on mahdollista niit� suorittaa. Ainoa ero tehtaan ja
sairaalan kirjanpidossa on, ett� sairaalasta emme laske mit��n voittoa;
me haluamme vain ett� tulot vastaavat menoja ja arvonv�hennyst�. T�h�n
menness� olemme t�h�n sairaalaan sijoittaneet yhdeks�n miljoonaa
dollaria.

Jos voimme p��st� eroon hyv�ntekev�isyydest�, niin voidaan ne varat,
jotka nyt menev�t hyv�ntekev�isyyslaitoksiin, k�ytt�� tuotannon
edist�miseksi -- valmistamaan tavaroita halvalla ja runsaasti.
Ja silloin emme ainoastaan poista kuntien verotaakkaa ja vapauta
yksityist� kansalaista, vaan lis��mme my�skin yleist� varallisuutta.
Me j�t�mme nyky��n yksityisen harrastuksen varaan liian paljon, jota
meid�n pit�isi yhteisesti tehd� yhteiseksi hyv�ksi. Me tarvitsemme
yhteishy�dytyksess� enemm�n rakentavaa ajattelua. Me tarvitsemme
er��nlaista yleisharjautumista taloudellisten asiain ymm�rt�miseen.
Keinottelevan p��oman laajalle kurotteleva kunnianhimo samoin kuin
edesvastuuttoman ty�nteon p��tt�m�t vaatimukset johtuvat siit�, ettei
tunneta el�m�n taloudellisia perusaatteita. Ei kukaan voi ottaa
el�m�st� hyv�kseen enemp�� kuin el�m� tuottaa -- ja kuitenkin luulee
melkein jokainen voivansa vaatia enemm�n. Keinotteleva p��oma vaatii
enemm�n; ty� tahtoo enemm�n; raaka-ainestuotanto tahtoo saada enemm�n
ja samoin ostava yleis�. Perhe tiet��, ettei se voi el�� yli tulojensa;
sen tiet�v�t lapsetkin. Mutta yleis� ei n�yt� koskaan oppivan
ymm�rt�m��n, ettei se voi el�� yli tulojensa -- saada enemp�� kuin mit�
se tuottaa.

Vapautuessamme hyv�ntekev�isyyden tarpeesta meid�n t�ytyy muistaa, ett�
pelkoa eiv�t synnyt� ainoastaan el�m�n taloudelliset olot, vaan my�skin
tiet�m�tt�myys n�ist� oloista. Poistakaa pelko, niin sijalle saamme
itseluottamusta. Mutta miss� itseluottamusta on, siell� ei tarvita
hyv�ntekev�isyytt�.

Pelkoa syntyy, kun panemme luottamuksemme johonkin ulkopuolella
itse�mme olevaan seikkaan -- p��llysmiehen mielisuosioon, tehtaan
menestykseen tai markkinain pysyv�isyyteen. Toisin sanoen:
pelonalaiseksi joutuu mies, joka tunnustaa menestyksens� riippuvan
ajallisista olosuhteista. Pelonalaisuus on tuloksena, jos ruumis saa
vallan sielun yli. Se on tulos mielialasta, joka my�nt�� ihmisen
olevan kohtalon orja. Moni mies pelk�� yritt�� mit��n, ja kun tutkit
syyt� t�h�n pelkoon, havaitset, ettei se ole muuta kuin aikaisempain
hairahdusten muistelemista.

Ep�onnistumisen tottumus riippuu kokonaan sielullisista tekij�ist� ja
on pelonalaisuuden �iti. Ihmiset ep�onnistuvat, kaikki ep�onnistuvat
-- ja heid�n on kokeiltava eteenp�inp��sy�; kokeneisuutta voidaan
saavuttaa vain ep�onnistumisen kautta. Mutta traagillista on, jos
jossakin yksityiskohdassa tai jonakin kokeilukautena sattunut
ep�onnistuminen saa painaa mieleen ep�onnistumisen tottumisen ja
pelon. T�m� tottumus juurtuu ihmisiin vain silloin, kun heill� ei ole
suurempaa laajan�k�isyytt�. He l�htev�t tekem��n jotakin, joka ulottuu
A:sta �:h�n. A:n kohdalla he menett�v�t rohkeutensa, B:n kohdalla
kompastuvat ja C:hen p��stess��n uskovat edess��n olevan voittamattomia
esteit�. Silloin he ruikuttavat olevansa voitetuita ja luopuvat koko
puuhasta. He eiv�t anna itselleen edes tilaisuutta ep�onnistumiseen,
eiv�t anna itselleen sit� tilaisuutta ett� n�ht�isiin, pit��k� heid�n
aatteensa paikkansa vai ei. He ovat vain antaneet niiden vaikeuksien,
jotka seuraavat kaikenlaatuista toimintaa, masentaa heid�t maahan.

On enemm�n masentuneita kuin ep�onnistuneita ihmisi�. Heilt� ei puutu
aatteita eik� rahoja tai loistavaa lahjakkuutta tai lujaa otetta,
vaan ainoastaan yksinkertaista kest�vyytt�. T�m� yksinkertainen,
alkeellinen alkuvoima, t�m� "�l� anna per��n" on ty�n valtakunnan
kruunaamaton kuningas. Ihmiset arvostelevat tapauksia hyvin v��rin. He
n�kev�t muutamien saavuttaman menestyksen ja se n�ytt�� heist� helposti
saavutetulta. Mutta he erehtyv�t pahoin. Ep�onnistuminen on helppoa.
Menestyminen on aina vaikeaa. Mies voi ep�onnistua el�m�n peliss�;
onnistua voi h�n vain panemalla vaakaan kaikki, mit� h�nell� itsell��n
on tai mit� h�n itse on. T�m� se usein tekee menestyksen niin kurjaksi,
kun sit� ei saavuteta hy�dyllisten ja ylevien p��m��rien vuoksi.

Kun mies el�� alituisessa teollisuusmaailman virtausvaihteluiden
pelossa, pit�isi h�nen muuttaa el�m�ns� niin, ett� h�n tulee siit�
riippumattomaksi. Maakamarahan on aina olemassa ja maanviljelyksess�
ty�skentelee nyt v�hemm�n ihmisi� kuin milloinkaan ennen. Jos mies
el�� alituisessa pelossa, ett� h�nen ty�nantajansa suosio vaihtuu,
niin on h�nen koetettava vapautua riippuvaisuudestaan ty�nantajaan.
H�nell� on aina valta ruveta omaksi miehekseen. H�nest� ehk� tulee
k�yhempi is�nt� kuin se, jonka h�n j�tt��, h�nen voittonsa ovat paljoa
pienemm�t, mutta h�n vapautuu ainaisesta pelostaan, ja se on monen
rahan- ja aseman-uhrauksen veroinen voitto. Viel� parempi on miehelle,
ett� itse kohottaa itsens� ja nousee mittansa yl�puolelle vapauttamalla
itsens� kaikesta pelosta niiss� oloissa, joissa h�nen jokap�iv�inen
el�m�ns� liikkuu. Tulkaa vapaaksi ihmiseksi siin�, miss� ensin annoitte
per��n pelosta! Voittakaa taistelunne siin�, miss� sen menetitte. Ja te
tulette n�kem��n, ett� vaikka ulkopuolellanne oli paljon, mik� ei ollut
oikein, niin oli teiss� itsess�nne viel� enemm�n, mik� ei ollut oikein.
Siit� opitte, ett� se v��r�, mik� teiss� on, t�rvelee sen oikeankin,
mik� on ulkopuolellanne.

Mies on kuitenkin luomakunnan ylv�in olento. Mit� tapahtuneekin,
h�n on aina mies. Liike-el�m� joutukoon huomenna ahdinkoon -- h�n
on kuitenkin mies. H�n menee muuttuneiden olojen l�pi niinkuin l�pi
l�mp�vaihteluiden -- pysyen aina miehen�. Kun h�n vain antaa t�m�n
ajatuksen uudestaan synty� itsess��n, niin se avaa kaivospaikkoja
ja voimal�hteit� h�nen sis�isess� olennossaan. Mit��n varmuutta ei
ole muualla kuin h�ness� itsess��n. Mit��n rikkautta ei ole muualla
kuin h�ness� itsess��n. Pelosta vapautuminen on avain varmuuteen ja
sis�iseen rikkauteen.

Karaiskoon jokainen amerikkalainen itsens� veltostumista vastaan.
Amerikkalaisten t�ytyy nousta velttoutta vastaan. Se on unijuomaa.
Nouskaa yl�s ja astukaa esiin; antakaa velttojen ja saamattomien
turvautua hyv�ntekev�isyyteen.




XVII luku.

RAUTATIET.


Sattuvimman esimerkin siit�, kuinka liikeyritys saattaa eksy�
yleishy�dytt�v�st� teht�v�st��n, antavat meid�n maassamme rautatiet.
Meill� on rautatiepulma, ja paljon koulutettua ajatusta ja paljon
mielipiteidenvaihtoa on k�ytetty t�m�n pulman ratkaisemiseksi. Kaikki
ovat tyytym�tt�mi� rautateihin. Yleis� on tyytym�t�n sen vuoksi,
ett� niin henkil�- kuin tavaraliikennemaksut ovat liian suuret.
Rautateiden palveluksessa olevat ovat tyytym�tt�mi� senvuoksi, ett�
heid�n palkkansa on liian pieni ja heid�n ty�aikansa liian pitk�.
Rautateiden omistajat ovat tyytym�tt�mi� senvuoksi, ett� rautateihin
sijoitetut p��omat heid�n mielest��n eiv�t tuota riitt�v�� voittoa.
[Yhdysvalloissa samoin kuin Englannissa ja monessa muussa maassa
rautatielinjat ovat yksityisten yhti�iden omaisuutta. -- Suom.] Mutta
jos rautatietoimi on hyvin hoidettu, pit�isi kaikkien, jotka ovat sen
kanssa kosketuksissa, olla tyytyv�isi�. Jos rautatietoimi ei auta
yleis��, palveluskuntaa ja omistajia parempaan asemaan, niin t�ytyy
siin� tavassa, mill� t�t� yrityst� on hoidettu, olla jotakin aivan
nurinp�ist�.

Tarkoitukseni ei lainkaan ole esiinty� auktoriteettina
rautatieasioissa. Sill� alalla on ep�ilem�tt� auktoriteetteja, mutta
miehen tietom��r�ll� jossakin asiassa on arvoa vain sik�li kuin h�n
t�t� tietoansa k�ytt��. Jos se tapa, mill� Amerikan rautatiet nyky��n
palvelevat yleis��, on kootun ammattitaidon tulos, t�ytyy minun sanoa,
ett� t�m�n ammattitaidon k�ytt�mist� en voi paljoakaan kunnioittaa. En
ep�ile v�h��k��n, etteiv�tk� rautateiden toimeenpanevat johtajat, ne
miehet, jotka todella suorittavat ty�n, ole t�ysin pystyvi� hoitamaan
maan rautateit� kaikkien tyytyv�isyydeksi, mutta toisaalta olen
my�skin vakuutettu siit�, ett� olosuhteiden sarja on tehnyt n�ille
toimeenpaneville johtajille johtotoimen miltei mahdottomaksi. Ja siin�
onkin syy enimpiin ep�kohtiin. Niiden miesten, jotka todella tuntevat
asiansa, ei ole sallittu johtaa rautateit�.

Er��ss� edellisess� luvussa huomautettiin, mit� vaaroja johtuu
ajattelemattomasta lainaamisesta. On itsest��n selv�� ett� mies, joka
peitt��kseen johdossa sattuneita virheit� voi helposti saada lainoja,
ennemmin ottaa lainan kuin korjaa erehdyksi�. Meid�n rautateittemme
johtajien on ollut pakko lainata, sill� rautateiden alusta saakka eiv�t
he ole olleet vapaita toiminnassaan. Rautatien johtavana k�ten� ei
ole ollut rautatiemies, vaan pankkimies. Kun rautatieosakkeet olivat
korkeassa kurssissa, oli suurempia voittoja saatavissa antamalla ulos
ohligatsioneja ja keinottelemalla n�ill� papereilla, kuin huolehtimalla
yleis�n eduista. Sangen pieni murto-osa rautateiden voittovaroista
on palautettu takaisin liikeyritykseen sen kunnossapidon ja velkojen
kuoletusten muodossa. Kun puhdas voitto saatiin taitavalla johdolla
siksi suureksi, ett� osakkeista voitiin maksaa suurta osinkoa,
k�yttiv�t sisemm�n renkaan keinottelijat, jotka m��r�siv�t rautateiden
k�ytt�varoja koskevan menettelyn, n�it� osinkoja osakkeiden p�rssiarvon
kohottamiseen voidakseen myyd� niit� korkeammasta hinnasta ja
lis�p��oman hankkimiseen obligatsioneja antamalla. Kun tulot laskivat
tai niit� painettiin keinotekoisesti alas, ostivat keinottelijat
osakkeet takaisin ja odottivat uutta kurssinnousua myyd�kseen ne
uudelleen. Amerikassa on tuskin ainoatakaan rautatiet�, joka ei olisi
ollut vararikkovalvonnan alaisena yht� tai useampia kertoja sen vuoksi,
ett� rahakeinottelijat laskivat liikkeelle kuormittain rautateiden
vakuutta vastaan annettuja arvopapereita, kunnes yritykseen oli
kasattuna niin paljon nimellist� liikep��omaa, ett� se luhistui kokoon.
Sitten he hankkivat itselleen vaikutusvaltaa vararikon suorituksessa,
ansaitsivat rahoja herkk�uskoisten obligatsioninomistajain
kustannuksella, ja sitten alkoi peli uudelleen.

Pankkimiehen luonnollinen liittolainen on lakimies. Sellaiset
temput, joita rautatiemaailmassa tapahtui, tarvitsivat lainopillisen
asiantuntemuksen tukea. Yht� v�h�n kuin pankkimiehet, tiet�v�t
lakimiehetk��n mit��n liikeasioista ja viel� v�hemm�n he ymm�rt�v�t,
miten yleis�� on palveltava. He kuvittelevat, ett� yritys on hyvin
hoidettu, jos sen onnistuu pysy� laillisuuden rajoissa tai jos lakia
voidaan niin muuttaa tai tulkita kuin hetken tilanteelle on otollista.
He el�v�t pyk�lien varassa. Pankkimiehet riistiv�t toimeenpanevilta
johtajilta rahainhoitoa koskevan ratkaisuvallan. He ottivat
lakimiehi� valvomaan, ett� lakeja rikottaisiin ainoastaan kaikkein
lainmukaisimmalla tavalla, ja siten syntyi rautatiehallintoihin
mahtavia lainopillisia toimistoja. Sen sijaan, ett� olisi toimittu
terveen j�rjen ja olojen vaatimusten mukaan, pantiin jokainen rautatie
toimimaan neuvonantajain lausuntojen mukaan. Sepitettiin s��nt�j�
j�rjest�n joka yksityiskohtaa varten. Lis�ksi tuli kokonainen
lains��d�nt�vy�ry sek� liittohallituksen ett� yksityisten valtioiden
puolelta, niin ett� rautatiet nyky��n ovat kiedotut oikeaan sotkuisten
ohjeiden ja lakis��nn�sten verkkoon. Kun raha- ja lakimiehet
olivat kampeamassa liikeyrityksen sis�puolella ja kaikenlaiset
valtionkomissionit sen ulkopuolella, niin ei toimeenpanevalle
johtajalle j��nyt juuri mit��n toimivaltaa j�ljelle. Siin� on
rautateiden pulmakohta. Lailla ei voi johtaa liikeyrityst�.

Meill� oli, ryhtyess�mme k�ytt�m��n Detroitin--Toledon
--Irontonin-rautatiet�, yllinkyllin tilaisuutta havaita, mit� merkitsee
irtip��seminen pankki- ja lakimiesten lamauttavasta vaikutuksesta.
Me ostimme t�m�n rautatien, koska sen oikeus vapaaseen liikenteeseen
ehk�isi meit� suorittamasta erin�isi� t�it� River Rougessa. Emme
ostaneet sit� sijoittaaksemme siihen rahojamme, emme my�sk��n
miksik��n lis�kkeeksi teollisuuslaitoksiimme emmek� siksi, ett� sill�
oli strateegista arvoa. Vasta sen j�lkeen kuin olimme sen ostaneet,
k�vi sen suunnattoman edullinen asema kaikille ilmeiseksi. T�m� ei
kuitenkaan kuulu asiaan. Me ostimme rautatien senvuoksi, ett� se
ehk�isi meid�n suunnitelmiamme. Mutta kun kerran olimme sen ostaneet,
oli meid�n my�skin teht�v� siit� jotakin. Ainoa, mit� saatoimme
tehd�, oli, ett� k�sittelimme sit� hy�dytt�v�n� yrityksen� samojen
periaatteiden mukaan, joita noudatamme liikkeemme kaikissa muissa
haaroissa. Me emme ole ryhtyneet sen suhteen mihink��n erinomaisiin
toimiin, ja kuitenkin tuli rautatiest� esikuva, joka osoittaa, miten
kaikkia rautateit� olisi hoidettava.

Sovittamalla periaatetta suurimman tarkoituksenmukaisuuden
saavuttamisesta pienimmill� kustannuksilla olemme todellakin saaneet
radan tulot nousemaan yli menojen, mik� t�ll� radalla oli kerrassaan
tavaton ilmi�. On v�itetty ett� meid�n toimeenpanemamme muutokset
-- ja muistakaa ett� ne olivat vain seikkoja, jotka koskivat meid�n
jokap�iv�ist� ty�t�mme -- olivat aivan mullistavia ja rautateiden
k�yt�ss� siihen saakka tuntemattomia. Mik�li min� k�sit�n, ei ero
meid�n pikku ratamme ja suurten rautateiden v�lill� tunnu kovin
suurelta. Me olemme omassa ty�ss�mme aina havainneet, ett� jos
periaatteemme vain ovat oikeat, ei merkitse mit��n, millaisessa
mittakaavassa niit� sovelletaan. Ne periaatteet, jotka johtavat meit�
suuressa Highland Parkin tehtaassamme, tuntuvat antavan yht� hyvi�
tuloksia jokaisessa uudessa yrityksess�, jonka panemme k�yntiin. Emme
ole koskaan huomanneet mit��n erotusta syntyv�n siit�, kerrottiinko se,
mink� teimme, viidell� vai viidell�sadalla. Joka tapauksessa kuuluu
laajuus vain kertomataulun piiriin.

Detroitin --Toledon--Irontonin-rautatie j�rjesteltiin uudelleen
parikymment� vuotta sitten ja en sitten aina muutaman vuoden v�liajan
j�lkeen ollut uuden j�rjestelyn alaisena. Viimeinen toisinj�rjestely
tapahtui 1914. Sota ja valtion toimeenpanema rautateiden valvonta
keskeytti toisinj�rjestelyjen sarjan. Rautatiell� on raiteita 343
mailia ynn� 52 mailia sivuratoja sek� liikenneoikeus 45 maililla
muita ratoja. Detroitista rata kulkee melkein suoraan etel��n
Irontoniin Ohio-virran varrelle, siten luoden vientimahdollisuuksia
L�nsi-Virginian hiilivarastoille. Se leikkaa useimpia suurista
valtaradoista ja sen pit�isi liikekannalta katsoen olla kannattava
rata. Ja se on kannattanut. Ainakin se tuntuu kannattaneen
pankkimiehi�. Vuonna 1913 oli jokaista ratamailia kohden kiinnitetty
p��omaa 105,000 dollaria, mik� summa seuraavan hallintokauden aikana
saarnamiesten laskuun alennettiin 47,000 dollariin. Kuinka paljon
p��omaa t�m�n rautatien vakuutta vastaan kaikkiaan on hankittu, on
minulle tuntematonta. Mutta sen tied�n, ett� viranomaiset arvioivat
obligatsioninomistajain saamiset siin� l�hes viideksi miljoonaksi
dollariksi -- juuri siksi m��r�ksi, mink� me maksoimme koko
rautatiest�. Me annoimme liikkeell�olevista hypoteekkiobligatsioneista
kuusikymment� sentti� dollarilta, vaikka niiden kurssi juuri v�h��
ennen meid�n ostoamme oli kolmen- ja nelj�nkymmenen sentin v�lill�.
Kantaosakkeista maksoimme dollarin ja etuoikeusosakkeista viisi
-- mik� hinta n�ytti aika runsaalta, kun ottaa huomioon, ett�
obligatsioneista ei koskaan oltu voitu maksaa yht��n korkoa ja
osinkojen toivo osakkeista oli ylen kaukainen. Rautatien liikkuvana
kalustona oli noin seitsem�nkymment� veturia, seitsem�nkolmatta
henkil�vaunua ja noin kaksituhatta kahdeksansataa tavaravaunua. Koko
t�m� kalusto oli kurjassa kunnossa ja suuri osa aivan k�ytt�kelvotonta.
Kaikki rakennukset olivat likaisia, maalaamattomia ja kaikin tavoin
rappeutuneita. Rata ei ollut aivan pelkk� ruosteraide, mutta ei
my�sk��n rautatie. Korjauspajoissa oli liika runsaasti v�ke� ja
liika v�h�n koneita. Melkein poikkeuksetta hoidettiin kaikkea, mik�
liikkeeseen kuului, mahdollisimman tuhlaavaisesti. Ja kuitenkin oli
olemassa laaja hallintovirasto ja tietenkin lainopillinen osasto. Yksin
t�m� osasto maksoi yhti�lle l�hes kahdeksantoista tuhatta dollaria
kuukaudessa.

Me otimme rautatien haltuumme maaliskuussa 1921. Aloimme heti
sovelluttaa siihen niit� periaatteita, jotka teollisuudessa olimme
havainneet hy�dyllisiksi. Detroitissa ollut hallintokonttori suljettiin
ja koko johto annettiin yhden miehen k�siin, joka sai osalleen puolet
er��st� rahtikonttorin pulpetista. Lakimiesosasto sai menn� samaa
tiet� kuin hallitus. Ei ollut v�hint�k��n syyt� antaa juridiikalle
niin suurta tilaa rautatienhallinnossa. Meid�n v�kemme oli pian
j�rjest�nyt kaikki ulkonaolevat saatavat, joista muutamat olivat olleet
j�rjest�m�tt� vuosikausia. Kaikki uudet maksut suoritetaan oitis ja
ihan asiallisella pohjalla, joten menomme oikeusavustuksesta harvoin
nousee yli kahdensadan dollarin kuussa. Kaikki tarpeeton kirjanpito ja
virastosaivartelu poistettiin ja rautatien palkkauslistoille j�i 2,700
henkil�st� j�lelle 1,650.

Tavallisen menettelymme mukaisesti poistettiin kaikki arvonimet ja
toimistot, joita laissa ei ollut s��detty. Rautateill� tavallinen
j�rjestely on kankea ja k�mpel�: jokaisen sanan pit�� kulkea m��r�tty�
virkamieslinjaa pitkin eik� kenenk��n virkamiehen asiana ole ryhty�
mihink��n toimeen ilman p��llikk�ns� nimenomaista k�sky�. Aikaisin
er��n� aamuna tulin radalle ja n�in er�st� radalta suistunutta
junaa auttamaan varustetun veturin seisovan h�yry p��ll� ja miehet
sis�ll� ja kaikki valmiina l�htem��n liikkeelle. Puoli tuntia oli
"odotettu m��r�yst�". Me l�ksimme matkaan ja ehdimme selvitt��
raiteiltasuistumisen ennenkuin m��r�ys tuli; t�m� tapahtui siihen
aikaan, jolloin k�sitys mieskohtaisesta vastuunalaisuudesta ei
viel� ollut sy�pynyt mieliin. Ei ollut aivan helppo saada miehi�
vieroitetuksi odottelemasta "m��r�yst�"; alussa pelk�si palveluskunta
panna tikkua ristiin omalla vastuullaan. Mutta v�hitellen tuntui uusi
j�rjestys alkavan miellytt��, ja nyttemmin ei kukaan tunne olevansa
rajoitettu m��r�ttyihin teht�viin. Jokainen saa maksun kahdeksan
tunnin p�iv�ty�st� ja vaatimus on, ett� h�n n�in� kahdeksana tuntina
todella tekee ty�t�. Jos h�n on veturinkuljettaja ja tuo junansa
perille nelj�ss� tunnissa, saa h�n seuraavina nelj�n� tuntina palvella
vaununpuhdistajana, jarrumiehen� tai mit� teht�v�� sattuu olemaan
k�sill�. Jos joku mies tekee enemm�n kuin kahdeksan tuntia, niin h�n
ei saa maksua yliajasta, vaan saa v�hent�� t�m�n yliajan seuraavasta
ty�p�iv�st� tai s��st�� sen saadakseen kokonaisen vapaap�iv�n t�ydell�
palkalla. Meid�n kahdeksantuntinen p�iv�mme on todella kahdeksan
ty�tunnin p�iv� eik� mik��n laskuyksikk� palkanmaksua varten.

Alin palkka on kuusi dollaria p�iv�ss�. Meill� ei ole ollenkaan
ylim��r�ist� miehist��. Me olemme supistaneet henkil�kuntaa
konttoreissa, ty�pajoissa ja linjalla. Er��ss� ty�pajassa suorittaa
nyt kaksikymment� miest� enemm�n ty�t� kuin yhdeks�nkuudetta ennen.
Joku aika sitten oli muuan ty�joukkueemme, johon kuului p��llysmies
ja viisitoista miest�, ty�ss� er��n rinnakkaisradan varrella,
miss� nelikymmenmiehinen joukko oli ihan samanlaisessa korjaus- ja
hiekoitusty�ss�. Viidess� p�iv�ss� ehti meid�n joukkueemme suorittaa
korjauksia kolmen s�hk�lenn�tinpatsaan v�li� pitemm�n matkan kuin tuo
toinen joukko!

Osto-osastolla oli ennen kuusi henkil��; nyt suorittaa koko ty�n
yksi. Detroitin hallintotoimistoissa oli niit� 123. Sit�paitsi oli
toimistoissa Springfieldiss� 60 ja Jacksonissa 133. Kaiken sen ty�n,
mink� n�m� yhteens� tekiv�t, suorittaa nyt 64.

Linjaa pannaan parhaillaan kuntoon. Melkein koko linjalle on
pantu uudet ratap�lkyt ja monen mailin matkalla on uudet raiteet.
Vetureja ja vaunuja korjataan omissa ty�pajoissamme v�h�isill�
kustannuksilla. Entiset vara-ainekset havaittiin laadultaan kehnoiksi
ja k�ytt�kelvottomiksi; hankkimalla parempaa tavaraa ja ottamalla
varteen, ettei mit��n tuhlata, me s��st�mme rahaa. Ty�miehemme tuntuvat
aivan mielell��n auttavan s��st�misess�; he eiv�t heit� pois mit��n,
mill� voi olla k�yt�nt��. Jos kysymme joltakin miehelt�, mit� h�n voi
s��st�� veturissa, vastaa h�n n�ytt�m�ll� listan, johon on merkitty
mit� kaikkea on s��stetty. Me emme pane liikkeelle suuria rahasummia --
ei sentti�k��n rataan. Siihen saa k�ytt�� ainoastaan sen omia tuloja.
Se on meid�n taloudenhoitomme periaate.

Me vaadimme, ett� junat saapuvat perille ja aina t�sm�llisesti. Ja
niin ne tekev�t. Tavarankuljetukseen tarvittavaa aikaa on supistettu
kaksi kolmasosaa. Sivuraiteella oleva vaunu ei ole en�� vain paikallaan
seisova vaunu. Se on suuri kysymysmerkki -- jonkun t�ytyy tiet��, mink�
vuoksi se on siell�. Ennen vei tavaravaunun saanti Philadelphiaan tai
New Yorkiin tavallisesti kahdeksan tai yhdeks�n p�iv��; nyt se k�y
kolmessa ja puolessa. J�rjestely alkaa tuntua.

Mik� on tuloksena? Meid�n hallintomme kymmenen ensimm�ist� kuukautta
tuotti puhdasta tuloa 887,596 dollaria, kun tulos vastaavana aikana
vuonna 1920 oli vaillinkia 1.097.265 dollaria, ja lis�ksi on
huomattava, ett� liiketilannetta pidettiin parempana vuonna 1920 kuin
1921. Numerot puhuvat puolestaan.

On koetettu monella tavalla selitt��, mitenk� tappio saattoi niin
helposti muuttua voitoksi. Min� saan kuulla, ett� se kaikki riippuu
siit�, ett� Fordin teollisuuslaitosten tuotteet nyt kuljetetaan meid�n
rautatiell�mme. Vaikka olisimme siirt�neet sinne kaikki kuljetuksemme,
niin ei se voisi selitt��, miksi rautatien omat kustannukset ovat
niin paljon pienemm�t kuin ne ennen olivat. Me l�het�mme tietenkin
niin paljon kuin voimme tavaraamme omalla rautatiell�mme, mutta syy
t�h�n on vain se, ett� meit� siell� palvellaan parhaiten. Vuosikausia
olimme koettaneet kuljetuksissamme k�ytt�� t�t� meille niin mukavaa
tiet�, mutta sen hitaan toiminnan vuoksi emme koskaan voineet k�ytt��
sit� erin suuressa m��r�ss�. Emme milloinkaan voineet laskea saavamme
tavarankuljetusta suoritetuksi v�hemm�ss� ajassa kuin viidess�
tai kuudessa viikossa; osaksi se sitoi suuria raham��ri� kiinni
ja osaksi h�iriytyi tuotantomme ohjelma. Ei ollut mit��n syyt�,
miksi ei rautatiell� itsell��n olisi ollut varmaa ty�suunnitelmaa.
Mutta sellaista sill� vain ei ollut. Kysymys hankinta-ajasta tuli
lainopilliseksi asiaksi, jota t�ytyi k�sitell� oikeustiet�, siis
ei kauppakannalta. Me pid�mme hankinnan viipymist� todistuksena
kykenem�tt�myydest�, joka vaatii viipym�t�nt� tutkimista. Se on
liikemieskanta. Kuinka voi kukaan olla niin v�linpit�m�t�n edustaan,
ett� antaa kysymyksen kelvollisuudestaan joutua oikeuden ratkaistavaksi?

Rautatieyhti�it� on yht� mittaa mennyt nurin ja, jos
Detroitin--Toledon--Irontonin-rautatien aikaisempi hallinto on
ominaista muillekin, niin ei ole mit��n j�rjellist� syyt�, miksi ne
eiv�t menisikin nurin. Ylen monia rautateit� johdetaan pankeista
k�sin eik� k�yt�nn�n miesten konttoreista, ja niiden hoidon periaate,
koko n�k�kanta, jolta sit� katsotaan, on rahakantainen -- ei
kulkulaitoksen, vaan rahamaailman etua silm�ll�pit�en. Luhistuminen
johtui yksinkertaisesti siit�, ett� rautateit� on otettu huomioon
paljoa enemm�n tekij�in� arvopaperip�rsseiss� kuin kansan tarpeiden
palvelijana. Vanhentuneita menetelmi� on s�ilytetty, uudistuksia
kartettu ja aaterikkaita miehi� estetty p��sem�st� vaikuttaviin asemiin.

Tulisiko miljardilla dollarilla apu n�ihin ep�kohtiin? Ei, miljardi
dollaria tekisi vain vaikeudet miljardin dollarin verran pahemmaksi.
Miljardin tarkoitus on n�et vain ikuistuttaa nykyiset menetelm�t
rautateiden hallinnossa, ja juuri n�ist� menetelmist� riippuu, ett�
rautatievaikeuksia ylimalkaan on olemassa.

Me k�rsimme nyt niiden t�rkeiden erehdysten seurauksista, joita
tehtiin monta vuotta sitten, jolloin rautatieliikenteen alussa
kansaa tarvitsi opettaa k�ytt�m��n sit�, samoin kuin sit� my�hemmin
oli opetettava puhelimen k�ytt��n. Kun uusien rautateiden oli
taloudellisen toimeentulonsa vuoksi hankittava rahoja, ja kun
p��omanhankinta rautateit� varten alkoi juuri taloudellisen
historiamme sekasortoisimpana aikana, k�ytettiin menettelytapoja,
jotka kaavoiksi vahvistettuina ovat aina n�ihin saakka surullisesti
vaikuttaneet rautatiemaailman ty�h�n. Rautateiden ensimm�isi�
tekoja oli kaikkien muiden liikennemenetelmien tukahduttaminen.
Suurenmoista kanavoimissuunnitelmaa oli ryhdytty toteuttamaan t�ss�
maassa ja kanavaharrastus oli korkeimmillaan. Mutta rautatieyhti�t
ostivat kanavayritykset ja antoivat kanavain kasvaa umpeen ja t�ytty�
kaikkinaisella ruhkalla. Kaikkialla it�- ja monin paikoin keskisiss�
l�nsi valtioissa voimme n�hd� j��nn�ksi� t�st� sis�vesiteiden verkosta.
Nyt pannaan niit� j�lleen kuntoon niin ripe�sti kuin suinkin ja
saatetaan yhteyteen toistensa kanssa. Monet viralliset ja yksityiset
komiteat ovat loihtineet ajatuksiimme t�ydellisen vesitiej�rjestelm�n,
joka hy�dytt�� maan kaikkia osia, ja heid�n lujaan uskoon perustuvat
sitke�t ponnistuksensa tulevat ilmeisesti menestym��n. T�m�n t�rke�n
ty�n hidastuttaminen oli yksi niit� vahinkoja, joita rautatieliikkeen
syntyminen tuotti maallemme.

Samanlaista vahinkoa tuotti sekin j�rjestelm�, jonka tarkoituksena oli
kuljettaa tavaroita rautateill� niin pitki� matkoja kuin mahdollista.
Mit� t�ll� tarkoitetaan, on hyvin tunnettua jokaiselle, joka on
ottanut selkoa niist� paljastuksista, jotka meill� johtivat asettamaan
valtioidenv�lisen kaupan j�rjestelykomitean. Oli aika, jolloin
rautatieliikennett� ei k�sitetty matkustavan, tavaraa tuottavan tai
kauppaa k�yv�n yleis�n palvelemiseksi -- jolloin rautatie piti itse��n
jonkinlaisena uutena Moolokina ja vaati uhreja t�lt� yleis�lt�.
Liikemaailmaa kohdeltiin ik��nkuin se olisi ollut olemassa vain
rautateit� varten. T�n� kierona aikana ei hyv�n rautatiepolitiikan
mukaan sopinut kuljettaa tavaraa lyhyint� tiet� lastaus- ja m��r�paikan
v�lill�, vaan se oli pidett�v� py�rim�ss� mahdollisimman pitk�
aika, pantava kiert�m��n ymp�ri pisint� mahdollista tiet�, jotta
mahdollisimman monet yhteistoiminnassa olevat radat saisivat kukin
osansa rahdista. Yleis� sai mukautua menett�m��n rahaa ja aikaa. T�t�
pidettiin aikanaan hyv�n� rautatiepolitiikkana. Eik� siit� viel�
t�n�k��n p�iv�n� ole tykk�n��n luovuttu.

Muuan taloudellisessa el�m�ss�mme tapahtunut suuri muutos, joka
oli osittain johtunut t�st� rautatiepolitiikasta, oli erin�isten
toiminnanhaarojen keskitt�minen, johon ei ryhdytty senvuoksi, ett�
se olisi ollut tarpeellinen tai edist�nyt kansan yleist� vaurautta,
vaan siksi, ett� se muun muassa antoi rautateille kahta vertaa enemm�n
ty�t�. Ajatelkaamme kahta suurta tarveainetta: lihaa ja viljaa. Kun
katselemme suurten teurastamoiden julkaisemista kartoista, milt�
seuduilta karja tuodaan, ja kun sitten muistamme ett� t�m� karja,
sittenkun se on muutettu lihaksi, vied��n taas samoja rautateit�
my�ten samoille paikoille, mist� se tuli, niin saamme luoduksi jonkin
verran valoa kuljetusongelmaan ja lihanhintoihin. -- Ent� sitten
vilja. Jokainen sanomalehti-ilmoitusten lukija tiet��, miss� meid�n
maamme suuret jauhomyllyt sijaitsevat, ja h�n tiet�� arvattavasti
my�skin, ett� ne paikat eiv�t suinkaan ole niill� seuduilla, miss�
kaikki Yhdysvaltain vilja kasvaa. Uskomattomia jyv�m��ri�, tuhansia
vaunulasteja raahataan tarpeettomasti pitki� teit� ja vied��n sitten,
jauhoiksi jalostettuina, samoja pitki� teit� takaisin samoihin
valtioihin ja alueille, miss� vilja kasvoi -- ilman ett� moinen
rautateiden rasitus v�hint�k��n hy�dytt�isi viljaa kasvattaneita
seutuja tai ket��n muutakaan, paitsi viljamonopolin anastaneita
myllyj� ja rautateit�. J�lkimm�iset voivat aina saada runsaasti
kuljettamista tarvitsematta laisinkaan hy�dytt�� maata; ne voivat
aina hankkia itselleen juuri t�llaista tarpeetonta tointa. Lihan ja
viljan, ehk�p� my�skin puuvillan kuljetuskustannukset voitaisiin
alentaa puoleen, jos n�m� tavarat l�hetett�isiin valmiiksi jalostetussa
muodossa tuotantopaikoilta. Jos hiilikaivosyritys, joka murtaa
hiilens� Pennsylvaniassa, l�hett�isi sen rautateitse Michiganiin tai
Wisconsiniin saadakseen sen v�lp�tyksi ja sitten tuottaisi sen takaisin
Pennsylvaniaan siell� k�ytett�v�ksi, ei se olisi juuri j�rjett�m�mp��
kuin el�v�n karjan kuljettaminen Teksasista Chicagoon teurastettavaksi
ja tuotettavaksi lihana takaisin Teksasiin, tai viljan kuljettaminen
Kansasista Minnesotaan jauhettavaksi ja l�hetett�v�ksi jauhoina
takaisin Kansasiin. Se voi olla hyv� kauppatoimi rautateille; mutta se
on huono kauppatoimi liikemaailmalle. Kuljetusongelman sotkuisimpia
solmuja, johon vain liian harva kiinnitt�� huomiota, on t�m� ainesten
hy�dyt�n raahaaminen paikasta toiseen. Jos sen sijaan harkittaisiin,
miten rautatiet saataisiin vapautetuiksi turhista kuljetuksista,
kykenisimme ehk� paremmin kuin uskommekaan tyydytt�m��n maan todellista
kulkuneuvojen tarvetta.

Sellaista tavaraa kuin esimerkiksi kivihiili t�ytyy ehdottomasti
kuljettaa paikasta, miss� sit� on, sellaiseen paikkaan, miss� sit�
tarvitaan. Sama on laita teollisuuden tarveainesten; ne t�ytyy
kuljettaa sielt�, minne luonto on niit� koonnut, sellaiseen paikkaan,
miss� on ihmisi� tarjona niiden jalostamista varten. Ja kun kaikkia
tarvittavia raaka-aineita harvoin on saatavissa vain rajoitetulta
alalta, t�ytyy olla k�ytett�v�n� tuntuva m��r� kuljetusneuvoja niiden
siirt�miseksi teollisuuskeskukseen. Hiili tulee yht��lt�, kupari
toisaalta, rauta kolmannelta, puu nelj�nnelt� -- kaikki ne on tuotava
yhteen.

Mutta miss� vain on mahdollista, tulisi karttaa liikaa keskitt�mist�.
J�ttil�ismyllyjen asemesta me tarvitsisimme suuren joukon pikkumyllyj�
siell� t��ll� viljaatuottavilla seuduilla. Kaikkialla, miss� se k�y
laatuun, pit�isi sen alueen, mist� raaka-aines saadaan, olla my�skin
sen jalostuspaikkana. Vilja pit�isi jauhaa sill� seudulla, miss� se
on kasvanut. Sianhoitoa harjoittavan seutukunnan ei pit�isi l�hett��
markkinoille sikoja, vaan kinkkua, silavaa ja muuta sianlihaa.
Puuvillatehtaiden tulisi olla puuvillaviljelysten l�hist�ll�. -- T�ss�
kaikessa ei ole mit��n mullistavaa; tavallaan se on taantumuksellinen
ajatus. Se ei esit� mit��n uutta, vaan p�invastoin hyvinkin vanhaa.
Sellaista oli maamme talous, ennenkuin olimme ottaneet tavaksi
kuljettaa kaikkea muutamia tuhansia kilometrej� ymp�ri maata
ja rasittaa kuluttajaa suurilla kuljetuskustannuksilla. Meid�n
yhdyskuntiemme pit�isi enemm�n tulla toimeen omillaan. Niiden ei
pit�isi kovin suuressa m��r�ss� olla riippuvaisia rautatiel�hetyksist�.
Tuotannostaan pit�isi niiden ensin t�ytt�� omat tarpeensa ja l�hett��
kauppaan vain ylij��m�. Mutta kuinka ne saattavat niin toimia, ellei
niill� ole tarvittavia varoja hankkia itselleen raaka-aineita,
kuten viljaa ja karjaa, ja valmistaa niist� k�ytt�aineita? Ellei
yksityinen yritteli�isyys hanki varoja, voidaan ne aina saada kokoon
maanviljelij�in yhteistoiminnalla. Suurin nykyaikaista maanviljelij��
kohtaava v��ryys on, ett� vaikka h�n on suurin tuottaja, h�net estet��n
olemasta samalla suurin kauppamies -- h�nen kun on pakko myyd� niille
muutamille, jotka tekev�t h�nen tuotteistaan kauppatavaroita. Jos
h�n voisi muuttaa viljansa jauhoksi, karjansa lihaksi ja sikansa
kinkuksi ja silavaksi, niin h�n ei ainoastaan itse saisi koko voittoa
elinkeinostaan, vaan auttaisi naapuriyhdyskuntiakin p��sem��n v�hemm�n
riippuvaisiksi rautateiden vaatimuksista, samalla kertaa kuin h�n
edist�isi sit� kulkulaitosten parannusta, joka olisi seurauksena
n�iden vapauttamisesta kuljettamasta h�nen jalostamatonta tavaraansa.
Sellainen muutos ei ainoastaan olisi j�rkev� ja mahdollinen, vaan
lopulta se tulee v�ltt�m�tt�m�ksi. Ja se on useilla seuduilla jo
k�ynniss�. Mutta vaikuttaakseen t�ysin tehokkaasti kulkulaitokseen ja
elinkustannuksiin t�ytyy sen saada paljoa suurempi laajuus ja tulla
sovelletuksi useampiin tavararyhmiin.

Luonnon tasoitusmenetelmiin kuuluu menestyksen riist�minen sellaisilta
liikkeilt�, jotka eiv�t palvele yhteist� hyv��.

Meille oli ollut mahdollista Detroitin--Toledon--Irontonin-rautatiell�
supistaa menoja ja laajentaa k�ytt�� tavallisten liikeperiaatteittemme
mukaisesti. Me p��timme senvuoksi alentaa erin�isi� rahtimaksuja,
mutta valtioidenv�linen kauppakomissioni kielt�ytyi sit� hyv�ksym�st�!
Mit�p� silloin maksaa vaivaa puhua rautateist� liikekannalta? Tai
yleishy�dytyksest�?




XVIII luku.

MINK� MIT�KIN.


Laajan�k�isyydess� ja ymm�rryksen joustavuudessa ei kukaan voita Thomas
A. Edisonia. Min� n�in h�net monta vuotta sitten, kun ty�skentelin
Edison-yhti�ss� Detroitissa -- se oli kai vuoden 1887 paikoilla.
Yleinen s�hk�miesten kokous pidettiin Atlantic Cityss�, ja siell�
puhui Edison johtavana miehen� s�hk�tieteen alalla. Min� puuhailin
silloin bensiinimoottoriani ja melkein kaikki ihmiset, lukuunottaen
kaikki toverini s�hk�yhti�ss�, olivat n�hneet vaivaa selitt�ess��n
minulle, ett� bensiinimoottoriin pantu aika oli hukkaanheitetty� --
tulevaisuuden voimal�hde oli s�hk�. Sellaiset selitykset eiv�t olleet
tehonneet minuun v�h��k��n. Min� jatkoin puuhaani itsep�isesti.
Mutta kun nyt olin samassa huoneessa Edisonin kanssa, pisti p��h�ni
ottaa selkoa, pitik� s�hk�alan mestari s�hk�� tulevaisuuden ainoana
voimal�hteen�. Kun Edison oli lopettanut esitelm�ns�, onnistui minun
todellakin saada puhella h�nen kanssaan hetken kahdenkesken. Min�
kerroin h�nelle, mit� askartelin. H�n oli heti kiintynyt asiaan.

H�n on kiintynyt jokaiseen uuden tiedon etsint��n. Ja silloin kysyin
h�nelt�, luuliko h�n �ljymoottorilla olevan tulevaisuutta. H�n vastasi
jokseenkin t�h�n tapaan:

"Tiett�v�sti. Jokaisella kevyell� moottorilla, jossa on monta
hevosvoimaa ja joka on itsesiirtyv�, on suuri tulevaisuus.
Mink��nlainen k�ytt�voima ei milloinkaan riit� yksin�ns� suorittamaan
kaikkea ty�t� maailmassa. Me emme tied� viel�, mit� kaikkea s�hk�
voi, mutta en min� sent��n oleta sit� kaikkivoivaksi. Jatkakaa te
vain moottorianne. Jos voitte saavuttaa p��m��r�nne, on teill� minun
n�hd�kseni suuri tulevaisuus."

T�m� on Edisonille ominaista. H�n oli keskushenkil� silloin viel�
nuoressa ja uskonvarmassa s�hk�teollisuudessa. Rivimiehet eiv�t voineet
s�hk�lle ajatella mit��n menestyksellist� kilpailijaa, mutta heid�n
johtajansa n�ki kristallinkirkkaasti, ett� yksi ainoa voima ei voisi
suorittaa kaikkea ty�t� maan p��ll�. Min� arvelen, ett� senvuoksi h�n
juuri olikin johtaja.

Sellainen oli ensimm�inen kohtaamiseni Edisonin kanssa. Min� n�in
h�net sitten vasta monta vuotta my�hemmin kun moottorimme jo oli
t�ydellistetty ja valmistettavana suuressa mittakaavassa. H�n muisti
sangen hyvin ensi kohtauksemme. Sitten olemme usein tavanneet. H�n on
l�himpi� yst�vi�ni ja me olemme vaihtaneet paljon ajatuksia.

H�nen tietonsa ovat miltei rajattomat. H�n harrastaa kaikkia
ajateltavia aineita eik� tunnusta mit��n rajoitusta. H�n uskoo
kaiken olevan mahdollista. Ja samalla kertaa h�n seisoo tukevalla
maankamaralla. H�n kulkee eteenp�in askel askelelta. "Mahdoton" on
h�nest� vain ilmaisumuoto sille, jota toimeenpannaksemme meill� ei
viel� ole riitt�vi� tietoja. H�n tiet��, ett� mik�li laajennamme
tietoamme, sik�li saamme valtaa mahdottoman voittamiseen. Se on
j�rjellinen tapa toteuttaa "mahdotonta". J�rjet�n tapa on yritt��,
n�kem�tt� ensin vaivaa tarvittavan tiedon hankkimisesta. Maailma tulee
viel� kuulemaan paljon enemm�n Edisonista. H�n on vasta matkalla
mahtinsa huipulle. H�n on mies, joka tulee n�ytt�m��n meille, mit�
kemia todellakin voi. Sill� h�n on todellinen tiedemies, joka pit��
alituisesti etsim��ns� tietoa ty�aseena, jolla maailmaa on viet�v�
eteenp�in. H�n ei kuulu niihin tiedemiehiin, jotka vain ker��v�t tietoa
aivoihinsa ja tekev�t p��st�ns� museon. Edison on varmaankin maailman
suurin tiedemies. Luulisin melkein, ett� h�n samalla on maailman
huonoin liikemies. H�n on miltei tykk�n��n tiet�m�t�n kaikesta, mik�
koskee rahaa.

John Burroughs kuuluu my�skin niihin, joiden yst�vyyden luen itselleni
kunniaksi. Min�kin pid�n linnuista. Rakastan ulkoilmael�m��.
K�yskentelen mielell�ni metsiss� ja niityill� ja hyppelen aitojen
yli. Meill� on viisisataa lintup�ntt�� tilallamme. Me nimit�mme niit�
lintuhotelleiksi ja yhdess� niist�, "Pontchartrainin hotellissa" --
r�yst�sp��skyp�nt�ss� -- on kuusikahdeksatta eri pes��. Koko talven
riippuu ruokaa sis�lt�vi� ter�slanka vasuja puissa ja meill� on iso
allas, miss� vesi estet��n j��tym�st� s�hk�l�mmitteen avulla. Kes�t
talvet l�yt�v�t linnut ruokaa, vett� ja suojaa; varpuspyydykset
ehk�isev�t sis��nmurtoja. Me olemme haudottaneet fasaaneja ja
viiri�isi� hautomakojeissa ja sitten s�hk�ll� kypsytt�neet munat.
Meill� on jos jonkinlaisia p�ntt�j� ja pesi�. Varpuset, jotka
suuressa m��r�ss� v��rink�ytt�v�t vierasvaraisuutta, vaativat
kiinteit� pesi�, jotka eiv�t heilu tuulessa; peukaloiset pit�v�t
enemm�n keinuvista pesist�. Sent�hden sommittelimme peukaloispesi�
joustaville ter�ssuikaleille, joita tuulenpuuskat heiluttelivat.
Peukaloiset pitiv�t tuumasta, varpuset eiv�t sit� hyv�ksyneet,
ja siten olemme hankkineet peukaloisille rauhan. Kes�ll� annamme
kirsikoiden j��d� puihin ja hy�tymansikoiden maahan, ja min� luulen,
ett� meill� vierailee useampia erilajisia lintuja kuin miss��n muualla
pohjoisvaltioissa. Niin arveli John Burroughs, ja kerran, kun h�n
vieraili meill�, h�n tapasi linnun, jota h�n ei ollut koskaan ennen
n�hnyt.

Noin kymmenen vuotta sitten tuotimme ulkomailta suuren joukon
lintuja -- keltasirkkuja, peipposia, viherpeippoja, hamppuvarpusia,
h�rk�peipposia, punatulkkuja, n�rhi� ja kiuruja -- kaikkiaan noin
viisisataa. Ne viihtyiv�t jonkun aikaa meill�, mutta miss� ne nyt ovat,
en tied�. En toiste en�� tuota lintuja. Niill� pit�� olla oikeus el��,
miss� itse tahtovat.

Linnut ovat kaikkein parhaita tovereita. Me tarvitsemme niit� niiden
kauneuden vuoksi ja seuraksemme, ja me tarvitsemme niit� my�skin siit�
puhtaasti taloudellisesta syyst�, ett� ne h�vitt�v�t vahingollisia
hy�nteisi�. Ainoan kerran, jolloin olen k�ytt�nyt Ford-j�rjest��
vaikuttaakseni lains��d�nt��n, tapahtui se lintujen hyv�ksi. Weeks
Mc Leanin lintulaki, joka turvaa muuttolinnuillemme suojapaikat, oli
j��nyt kongressiin makaamaan kaikesta p��tt�en kuollakseen luonnollisen
kuoleman. Sen l�himm�t harrastajat eiv�t voineet saada kansanedustajain
harrastusta her��m��n. Linnut eiv�t ��nest�. Me otimme ajaaksemme asiaa
ja kehoitimme jokaista kuudestatuhannesta asiamiehest�mme s�hk�tt�m��n
piirins� kongressiedustajalle. Alkoi n�ytt�� silt� kuin linnuilla ehk�
sent��n olisi ��nioikeus; laki hyv�ksyttiin. Muuten ei j�rjest��mme ole
koskaan k�ytetty mihink��n valtiolliseen tarkoitukseen. Me my�nn�mme
jokaiselle palkkalaisellemme vapauden noudattaa omaa vakaumustaan.

Palaan takaisin John Burroughsiin. Tietysti tunsin h�net nimelt� ja
olin lukenut melkein kaikki, mit� h�n oli kirjoittanut, mutta en
koskaan ollut ajatellut tavata h�nt�, kunnes h�n muutamia vuosia sitten
rupesi katselemaan karsaasti nykyajan edistyst�. H�n kammoi rahaa
ja ennen kaikkea sit� valtaa, jonka raha antaa h�ik�ilem�tt�mille
ihmisille raiskata mielin m��rin ihanaa luontoa. H�n joutui tuntemaan
vastenmielisyytt� sit� toimintaa vastaan, joka luo rahaa. H�n paheksui
tehtaiden ja rautateiden kolinaa. H�n asettui vastustamaan teollisia
edistysaskeleita ja julisti, ett� automobiili tulee tappamaan rakkauden
luontoon. Minun mielipiteeni olivat aivan p�invastaiset. Minusta h�n
oli antanut mielialojensa johtaa itsens� ihan harhaan ja senvuoksi
l�hetin h�nelle auton pyyt�en, ett� h�n koettelisi sit� ja tutkisi,
voisiko se opettaa h�nt� paremmin tuntemaan luontoa. Tuo automobiili --
ja kesti aikaa, ennenkuin h�n oppi sit� itse hoitamaan -- k��nsi aivan
nurin h�nen entiset n�k�kantansa. H�n havaitsi, ett� h�n sen avulla
saattoi n�hd� paljoa enemm�n, ja siit� l�htien, kuin h�n oli saanut
sen, teki h�n sill� useimmat linturetkens�. H�n huomasi, ett� kun h�nen
ennen oli t�ytynyt pysytell� muutaman mailin piiriss�, oli nyt koko
seutu h�nen ulottuvillaan.

Sama auto se oli alkuna meid�n yst�vyyteemme, joka kasvoi lujaksi
ja kauniiksi. Ei kukaan voinut olla tuntematta tulevansa paremmaksi
seurustelusta John Burroughsin kanssa. H�n ei ollut luonnontieteilij�
ammatiltaan, mutta h�n ei silti antanut tunteen korvata tunnollista
tutkimusta. On helppoa luonnon helmassa antautua tunteelle, mutta
yht� vaikeaa on saada selville totuus linnusta tutkimalla mekaanista
ongelmaa. Mutta John Burroughs teki sen, ja siit� johtuivat ne
tavattoman oikeat havainnot, jotka h�n on pannut kirjaan. Mik�li h�n
ylimalkaan saattoi k�yd� k�rsim�tt�m�ksi, harmistui h�n niihin miehiin,
jotka eiv�t olleet tunnollisia tarkatessaan luonnon el�m��. Jos asia
lainkaan oli sen arvoinen, ett� siit� kirjoitettiin, niin oli se
my�skin sen arvoinen, ett� siit� otettiin selko sen itsens� vuoksi.
John Burroughs rakasti luontoa ensi sijassa sen itsens� vuoksi; h�nelle
se oli paljon enemm�n kuin ammattikirjoittajan aineistoa. H�n rakasti
sit� kauan ennenkuin h�n oli sit� kirjallisesti k�sitellyt.

Vanhemmilla p�ivill��n h�nest� tuli filosofi. H�nen filosofiansa
ei ollut niin paljo luonnonfilosofiaa kuin luonnollista filosofiaa
-- metsien rauhallisessa hengess� el�neen miehen pitki�, tyveni�
ajatuksia. H�n ei ollut pakana eik� panteisti; mutta h�n ei tehnyt
suurta eroa luonnon ja ihmisluonnon eik� ihmisluonnon ja jumalallisen
luonnon v�lill�. John Burroughs eli tervett� el�m��. H�nell� oli
onni saada kodikseen sama talo, jossa h�n oli syntynyt. Pitk�t
vuodet h�n oli viett�nyt ymp�rist�ss�, joka oli kaikin puolin omiaan
kasvattamaan sieluntyvenyytt�. H�n rakasti metsi� ja h�n opetti
p�lyaivoisia kaupunkilaisiakin rakastamaan niit� -- h�n opasti heit�
omaan raikkaaseen n�kemykseens�. H�n ei milloinkaan ansainnut paljon
enemp�� kuin jokap�iv�isen leip�ns�. H�n olisi kukaties voinut tehd�
sen, mutta se ei ollut h�nen pyrkimyksens�. Samoin kuin er�st� toista
amerikkalaista luonnontutkijaa olisi h�nt� voinut nimitt�� linnunpesien
ja mets�polkujen tarkastajaksi. Se ty� ei tietenk��n tuota dollareita
ja senttej�.

Kun h�n oli sivuuttanut seitsem�nkymmenen i�n, muutti h�n
mielipidett� teollisuudesta. Ehk� minulla oli jotakin osaa siihen.
H�n tuli havaitsemaan, ettei koko maailma voinut el�� etsim�ll�
linnunpesi�. Yhteen aikaan el�m�ss��n oli h�n nyreiss��n kaikelle
nykyaikaiselle edistykselle, varsinkin jos siihen liittyi hiilensavua
ja liikennemelua. Siin� h�n l�henteli kirjailija-asennetta.
Wordsworth ei voinut siet�� rautateit� ja Thoreau v�litti n�kev�ns�
enemm�n maaseudusta kulkiessaan jalkaisin. Kenties joku samanlainen
vaikutelma oli joksikin aikaa saanut John Burroughsin vastustamaan
teollisuuden edistyst�. Mutta vain joksikin aikaa. H�n oivalsi
v�hitellen, ett� h�nelle oli edullista, ett� toisten maku kulki toisia
ratoja, samoin kuin maailmalle oli edullista, ett� h�nen makunsa
kulki omiaan. Tuskinhan on voitu havaita mink��nlaista kehityst�
lintujen pes�nrakennustavassa siit� saakka kuin luonnonhavainnolta
on kirjaanpantu, mutta tuskinpa siin� oli syyt� ihmisille halveksia
nykyisi� terveydellisi� koteja luola-asuntoihin verrattuina. Osa John
Burroughsin tervett� j�rke� ilmeni siin� h�n ei aristellut muuttaa
mielipiteit��n. H�n jumaloi luontoa, mutta ei antanut luonnon eksytt��
itse��n harhaan. V�hitellen h�n oppi arvostamaan ja hyv�ksym��n
nykyajan keksint�j�, mutta vaikka t�m� sin�ns� on kyll�kin huomattavaa,
niin j�� se varjoon sen rinnalla, ett� t�m� k��nne tapahtui viel� sen
j�lkeen kuin h�n oli t�ytt�nyt seitsem�nkymment� vuotta. John Burroughs
ei ollut koskaan liian vanha muuttumaan. H�n kasvoi viimeiseen saakka.
Mies, joka on niin kangistunut, ett� on menett�nyt muuttumiskyvyn, on
jo kuollut. Hautaus on sen j�lkeen vain syrj�seikka.

Nimi, jota h�n useimmin mainitsi, oli Emersonin. H�n ei ainoastaan
osannut ulkoa Emersonia kirjailijana, h�n tunsi my�skin perinpohjin
Emersonin hengen. H�n perehdytti minut Emersoniin. H�n sukeltautui
Emersoniin siin� m��r�ss�, ett� h�n yhteen aikaan ajatteli niinkuin
t�m�, jopa k�ytti samaa sanontatapaakin. H�n l�ysi sittemmin oman
tiens�, joka sopi h�nelle paremmin.

John Burroughsin kuolemaa ei samenna suru. Kun vilja on kellerv�
ja kyps� elonkorjuunp�iv�n�, ja maamiehell� on kiire sitomaan sit�
lyhteisiin, silloin ei ole surua viljasta. Se on kypsynyt ja el�nyt
el�m�ns� juoksun -- niin oli my�skin John Burroughs; h�nen kuolemansa
ei ollut kukistumista, se oli kypsyneisyytt� ja elonkorjuuta. H�n
teki ty�t� melkein loppuun saakka. H�n askarteli mietelmiss�, jotka
ulottuivat toiselle rannalle. H�net haudattiin rakastamansa luonnon
keskelle nelj�nten�yhdeks�tt� syntym�p�iv�n��n. T�m� luonto on pysyv�
sellaisena kuin h�n sit� rakasti.

John Burroughs, Edison ja min� teimme Harvey S. Firestonen kanssa
useita retkeilyj�, antautuen oikein kiertolaisel�m��n. Me matkasimme
autokaravaaneissa ja nukuimme y�t teltoissa. Kerrankin vaelsimme t�ll�
tavoin kuin mik�kin mustalaisjoukko yli Adirondack-vuorten, toisen
kerran etel��np�in Alleghany-vuorten kautta. Meill� oli hyvin hauskaa
-- ainoa haitta oli, ett� retkeilymme alkoivat her�tt�� liian suurta
huomiota.

       *       *       *       *       *

Min� olen nyky��n suurempi sodan vihollinen kuin milloinkaan ja luulen,
ett� maailman kansoilla on selvill� -- vaikka niiden valtiomiehet eiv�t
ole saavuttaneet samaa ymm�rryst� -- ett� sodat eiv�t milloinkaan voi
ratkaista mit��n. Sotaa saamme syytt�� siit�, ett� maailman j�rjestynyt
ja hedelm�llinen toiminta on tullut siksi mit� se nyt on -- sekasortoa,
vailla kaikkea kiinteytt� ja yhteytt�. Tietysti tuo sota muutamille
ihmisille rikkautta; toiset se sy�ksee k�yhyyteen. Mutta rikastuneet
eiv�t ole niit� miehi�, jotka todella ovat taistelleet tai tehneet
ansiokasta ty�t� rintaman takana. Is�nmaanyst�v� ei ansaitse sodasta.
Joka todella rakastaa maataan, sen olisi mahdotonta ansaita hy�ty�
sodasta -- toisten el�m�n uhrauksesta. Vasta kun sotamies ansaitsee
sotimisesta, vasta kun �idit ansaitsevat siit�, ett� vihkiv�t poikansa
kuolemaan, -- vasta silloin ansaitkoon kansalainen rahaa siit�, ett�
hankkii maalleen keinoja itsen�isyytens� pelastamiseen.

Jos sotia jatkuu, on kunniallisen liikemiehen yh� vaikeampi pit��
sotaa laillisena keinona hankkia suuria ja nopeita liikevoittoja.
Sotarikkaudet menett�v�t joka p�iv� ihmisten arvonantoa. Itse
voitonhimokin joutuu kerran ep�r�im��n ja karttamaan asettumasta sen
valtavan halveksumisen ja inhon alaiseksi, joka kohtaa "hy�dyst�j��".
Elinkeinonharjoittajain tulisi puoltaa rauhaa, sill� rauha on
elinkeinoel�m�n paras turva. Onko muuten keksint�kyky milloinkaan ollut
niin v�h�n tuottoisa kuin juuri sodan aikana?

Puolueeton tutkimus viime sodasta, sen edellytyksist� ja tuloksista
tulisi tekem��n ep�ilem�tt�m�ksi, ett� on olemassa ryhm� miehi�,
joilla on laajalle ulottuva m��r�ysvalta, ryhm�, joka haluaa pysy�
tuntemattomana eik� etsi virkoja tai ulkonaisia vallan merkkej�,
joka ei kuulu mihink��n kansaan, vaan on kosmopoliittinen -- mahti,
joka k�ytt�� jokaista hallitusta, jokaista laajalle levinnytt�
liikej�rjest��, jokaista julkisuuden puhetorvea, jokaista
mahdollisuutta vaikuttaa kansan mielialaan her�tt��kseen maailmassa
paniikkitunnelmaa ja sill� tavoin kaapatakseen itselleen viel�
suurempaa valtaa ihmisten yli. Ammattipelurien vanha tavallinen temppu
oli huutaa "poliisi!", kun rahoja oli kasautunut p�yd�lle, ja sitten
paniikin aikana siepata rahat ja pimit�. Maailmassa on mahti, joka
huutaa "sota!", ja joka kansojen h�mmennyksen aikana, keskell� niit�
rajattomia uhrauksia, joita ihmiset tekev�t rauhan ja turvallisuuden
hyv�ksi, sieppaa itselleen paniikin kokoonsaaman saaliin.

Me emme saa unohtaa, ett� vaikka me voitimmekin sotilaallisessa
yhteenotossa, niin ei maailman silt� ole viel� onnistunut saavuttaa
t�ydellist� voittoa sodan sytytt�jist�. Meid�n tulee muistaa, ett�
sota on keinotekoinen onnettomuus ja ett� se toimeenpannaan m��r�tyn
tekniikan mukaan. Sotasuunnitelma laaditaan yht� selvien ohjeiden
mukaan kuin mik� tahansa suunnitelma jotain muuta tarkoitusta varten.
Ensin muokataan kansojen mieliala. Taitavilla tempuilla her�tet��n
ep�luuloja ja kohdistetaan ne sit� kansaa kohtaan, jonka kanssa
halutaan sotaa. Tehk�� kansa ep�luuloiseksi, tehk�� sitten toinenkin
kansa ep�luuloiseksi. T�h�n tarvitaan vain pari asiamiest�, joilla
on hiukan taitoa eik� hiukkaakaan omaatuntoa, sanomalehdist�, jonka
edut kiedotaan yhteen niiden etujen kanssa, joita sodan tulee edist��.
Sitten ei "ilmeist� vihollistekoa" tarvitse kauan odottaa. T�m�n
ilmeisen vihollisteon aikaansaanti ei ole konstikaan, kun kerran kahden
kansan viha on saatu puhalletuksi oikeaan vireeseen.

Kaikissa maissa oli niit�, jotka mielihyvin n�kiv�t maailmansodan
alkavan ja olivat pahoillaan, kun se loppui. Satoja omaisuuksia
Amerikassa on peruisin kansalaissodasta; tuhansia uusia omaisuuksia on
maailmansota luonut. Ei kukaan voi kielt��, etteik� sota ole hy�tyis��
niille, joita senlaatuinen raha miellytt��. Sota on yht� suuressa
m��r�ss� rahan kuin veren hornanjuhlaa.

Jos tekisimme itsellemme selv�ksi, mik� kansan todellinen suuruus on,
niin emme niin helposti antaisi johtaa itse�mme sotaan. Kaupan laajuus
ei tee kansaa suureksi. Yksityisten omaisuuksien syntyminen on yht�
v�h�n kuin yksinvallan syntyminen kansan suuruutta. Ei se my�sk��n ole
maataviljelev�n v�est�n siirtymist� teollisuuteen. Maa tulee suureksi,
kun sen varoja ja v�est�n kuntoa viisaasti k�ytt�m�ll� omaisuus
jakaantuu kohtuuden mukaisesti kansan laajojen kerrosten kesken.

Ulkomaankauppa tarjoaa ylen runsaasti pettymyksi�. Meid�n tulisi toivoa
jokaiselle kansalle mahdollisimman suuressa m��r�ss� sille itselleen
riitt�v�� tuotantoa. Sen sijaan, ett� koettaisimme pit�� vieraita maita
riippuvina meist� ja meid�n tuotteistamme, on meid�n toivottava, ett�
ne itse oppivat tuotantomenetelm�t ja rakentavat lujasti muuratun
sivistyksens�. Kun jokainen maa oppii tuottamaan niit� tavaroita,
joiden tuottamiseen sill� on edellytyksi�, niin saavutamme kaupalle
tukevan perustan: me p��semme hankkimaan toinen toisillemme kukin omia
erikoistuotteitamme, jolloin ei mik��n kilpailu voi tulla kysymykseen.
Pohjoinen lauhkea vy�hyke ei voi milloinkaan kilpailla kuuman
vy�hykkeen kanssa troopillisista tuotteista. Meid�n maamme ei koskaan
voi kilpailla it�maiden kanssa teen tuotannosta tai kuuman vy�hykkeen
maiden kanssa kumin saannista.

Verrattain suuri osa ulkomaankauppaamme perustuu ulkomaisten ostajiemme
takapajullaoloon. Itsekk�isyys saattaisi meit� yritt�m��n yll�pit��
t�t� takapajuisuutta. Ihmisrakkaus sit�vastoin kehoittaisi meit�
auttamaan kehittym�tt�mi� kansoja itse hoitamaan omat tarpeensa.
Esimerkiksi voimme ottaa Meksikon. Olemme kuulleet puhuttavan paljon
Meksikon "kehitt�misest�". Pit�isi puhua "nylkemisest�". Kun sen
runsaita luonnonrikkauksia k�ytet��n lis��m��n vierasten kapitalistien
omaisuuksia, niin kysymys ei ole kehitt�misest�, vaan pikemminkin
ry�st�misest�. Meksikoa on mahdoton kehitt�� kehitt�m�tt� ensin itse
meksikolaista. Mutta kuinka paljon huomiota onkaan Meksikon koko
ulkomaisen "kehitt�misen" aikana kiinnitetty siihen kehitykseen, jota
kansa itse saattaisi tarvita? Meksikolaista ty�miest� on pidetty vain
ulkomaisten kehitt�j�in polttoaineena. Ulkomaankauppa on edist�nyt
h�nen alentamistaan.

Lyhytn�k�iset ihmiset pelk��v�t t�llaisia ajatuksia. He kysyv�t:

"Kuinka silloin ulkomaankauppamme k�visi?"

Kun Afrikan asukkaat alkavat itse viljell� puuvillaa, kun Ven�j�n
asukkaat itse valmistavat maanviljelyskoneensa ja Kiinan asujamet
alkavat itse valmistaa mit� tarvitsevat, niin tapahtuu tietenkin muutos
-- mutta kuvitteleeko todella kukaan v�h�nkin ajatteleva ihminen, ett�
maailmassa voi kauan jatkua nykyist� oloa, jolloin muutamat harvat
kansat varustavat koko maailman sen tarpeilla? T�ytyy ottaa huomioon
maailma sellaisena, miksi se muuttuu, kun sivistys on yleisesti
levinnyt, kun jokainen kansa on oppinut pit�m��n huolen itsest��n.

Kun kansa alkaa k�yd� hermostuneeksi ulkomaankaupastaan, on se
tavallisesti riippuvainen muista kansoista raaka-aineiden saantiin
n�hden ja tekee oman v�est�ns� tehtaiden rehuksi, luo erikoisen
rikkaiden luokan ja ly� omat kaikkein l�himp�n� olevat teht�v�ns�
laimin. T��ll� on meill� Yhdysvalloissa aivan tarpeeksi teht�v�� oman
maamme kehitt�misess�, jotta meid�n pitk��n aikaan tarvitsisi p�lyill�
ulkomaankauppaa. Maanviljelyksemme voi t�ytt�� tarpeemme t�t� ty�t�
suorittaessamme ja meill� on riitt�v�sti rahaa saattaaksemme sen
perille. Voiko ajatella mit��n sen naurettavampaa kuin ett� Yhdysvallat
olisivat toimettomina sen vuoksi, ett� Japani tai Ranska tai joku muu
maa ei ole l�hett�nyt meille tilauksia, kun edess�mme on sata vuotta
kest�v� ty� oman maamme kehitt�miseksi?

Kauppa alkoi yleishy�dytt�misen�. Ihmiset antoivat liikam��r�st��n
niille, joilta puuttui. Viljaa kasvattava kansa vei sit� sellaiseen
maahan, joka ei ollut viljaatuottava. Metsien asukkaat veiv�t puita
puuttomalle tasangolle. Viinimaa vei hedelmi� kylmiin pohjoisiin
seutuihin. Laidunmaan v�ki toi lihaa hein�tt�mille maille. T�m� kaikki
oli yleishy�dytyst�. Kun kaikki maailman kansat ovat kehittyneet
itse-el�tyksen kannalle, palautuu kauppa taas t�lle pohjalle.
Liike-el�m� muuttuu taas hy�dytykseksi. Kilpailua ei tule en��
olemaan, sill� ei ole perustaa, mihin rakentua. Eri kansat tulevat
kehitt�m��n itselleen taituruuden, joka takaa niille jonkinlaisen
monopolin eik� synnyt� kilpailua. Alusta saakka on kukin rotu
osoittanut erikoisia taipumuksia: yksi hallitsemiseen, toinen
asutukseen, kolmas merenkulkuun, muutamat taiteisiin ja musiikkiin,
toiset taas maanviljelykseen, liiketoimintaan ja niin edesp�in. Lincoln
selitti, ett� Amerikan kansa ei voi pysy� puoleksi vapaana, puoleksi
orjuutettuna. Ihmiskunta ei voi pysy� puoleksi riist�jin�, puoleksi
riistettyin�. Kunis tulemme yhdell� haavaa ostajiksi ja myyjiksi,
samalla kertaa tuottajiksi ja kuluttajiksi emmek� k�yt� syntyv��
ylij��m�� voitoksemme vaan l�himm�istemme hy�dytykseksi, sinis ei
sotkuisiin oloihimme tule selvyytt�.

Ranskalla on antaa maailmalle arvoja, joita mik��n kilpailu ei
voisilta riist��. Samoin Italialla. Samoin Ven�j�ll�. Samoin
Etel�-Amerikan valtioilla. Samoin Japanilla. Samoin Englannilla. Samoin
Yhdysvalloilla. Jota pikemmin me palaamme luonnolliseen erikoistumiseen
ja luovumme nykyisest� j�rjestelm�st�mme: "kukin siepatkoon
itsellens�, mink� voi", sit� pikemmin voimme p��st� kansainv�liseen
itseluottamukseen ja kansainv�liseen rauhaan. Yritys monopolisoida
maailmankauppaa voi edist�� sotien syntymist�. Se ei voi edist��
kansojen vaurautta. Kerran tulevat kansainv�liset pankkimiehetkin sen
ymm�rt�m��n.

Minun on ollut mahdoton l�yt�� mink��nlaisia oikeutettuja syit�
maailmansodan syttymiseen. Se n�ytt�� kehkeytyneen hyvin sotkuisesta
tilanteesta, jonka suureksi osaksi olivat luoneet sellaiset miehet,
jotka katsoivat voivansa hy�ty� sodasta. Vuonna 1916 saamieni tietojen
nojalla uskoin, ett� jotkut sotivista kansoista halusivat rauhaa ja
pitiv�t jotakin tointa rauhan hyv�ksi suotavana. Siin� toivossa, ett�
asianlaita tosiaan oli n�in, kustansin retkikunnan Tukholmaan sittemmin
niin sanotulla "rauhanlaivalla". En kadu yrityst�ni. Se seikka,
ett� se ep�onnistui, ei ole minusta ratkaiseva todistus siit�, ett�
ajatus ei olisi ollut yritt�misen arvoinen. Me opimme aina enemm�n
harhaotteistamme kuin onnistumisista. Se, mit� siit� retkest� opin,
vastasi t�ysin siihen uhrattua aikaa ja rahaa. En tied�, olivatko
saamani tiedot oikeita vai harhaanjohtavia. Se on minulle samantekev�.
Mutta sen uskon, ett� kaikki ovat minun kanssani yht� mielt� siit�,
ett� maailman tila olisi nyt parempi, jos olisi ollut mahdollista saada
sota loppumaan 1916.

Sill� voiton saaminen n��nnytti voittajat ja puolustus n��nnytti
voitetut. Ei kukaan saanut v�hint�k��n etua, kunniallista tai
kunniatonta, sodasta. Kun Yhdysvallat meniv�t mukaan, toivoin siit�
vihdoinkin tulevan sodan, joka lopettaisi kaikki sodat, mutta nyt
tied�n, ett� sodat pystyv�t yht� v�h�n lopettamaan sotia kuin
hirmutulipalo tekee loppua vastaisista tulenvaaroista. Kun meid�n
maamme otti osaa sotaan, oli jokaisen kansalaisen velvollisuus tehd�
voitavansa saattaaksemme perille sen, mihin olimme ryhtyneet. Minusta
on sodanvastustajan velvollisuutena vastustaa sotaan ryhtymist� aina
siihen hetkeen saakka, jolloin sodanjulistus on tapahtunut.

Vastenmielisyyteni sotaa vastaan ei johdu pacifistisista eik� "ei
mit��n vastarintaa"-mielipiteist�. Saattaa olla, ett� sivistyksemme
nyky��n on siin� tilassa, ett� erin�isist� kansainv�lisist�
kysymyksist� ei voida keskustella; on mahdollista, ett� ne t�ytyy
alistaa taistelun ratkaistavaksi. Mutta taistelu ei koskaan ratkaise
kysymyst�. Sen ainoana teht�v�n� on sellaisen mielialan aikaansaaminen
asianomaisissa, ett� se pakottaa heid�t keskustelemaan siit�, mist� he
ryhtyiv�t taistelemaan.

Kun Amerikka kerran oli yhtynyt sotaan, asetettiin koko Ford-j�rjest�
hallituksen k�ytett�v�ksi. Me olimme aina sodanjulistamishetkeen
saakka kielt�ytyneet vastaanottamasta tilauksia ulkomaisilta
sotaak�yvilt�. Tuotannon tasaisen kulun h�iritseminen muulloin
kuin aivan v�ltt�m�tt�m�ss� h�t�tilassa on aivan vastoin meid�n
liikeperiaatteitamme. Jommankumman puolen auttaminen sodassa,
jossa meid�n maamme ei ole osallisena, on vastoin inhimillisi�
periaatteitamme. N�it� periaatteita ei k�ynyt en�� noudattaminen, kun
Yhdysvallat olivat ryhtyneet sotaan. Meid�n tehtaamme ty�skenteliv�t
huhtikuusta 1917 marraskuuhun 1918 k�yt�nn�llisesti sanoen yksinomaan
hallitusta varten. Tietenkin valmistimme automobiileja ja koneosia ja
kuorma-autoja ja ambulanssivaunuja tavalliseen tuotantoomme kuuluvina,
mutta me valmistimme sit�paitsi monia muita esineit�, jotka olivat
meille ainakin osittain uutuuksia. Me valmistimme 2,5 ja 6 tonnin
kuorma-autoja. Me teimme "Liberty-autoja" suuren m��r�n, lentokoneiden
silintereit�, 1,55 ja 4,7 mm napalastoja. Me valmistimme kuulokojeita,
ter�skyp�reit� (sek� Highland Parkissa ett� Philadelphiassa) ja
sukellusalusten-ahdistajia, ja me kokeilimme panssarilevyill�,
kompensaattoreilla ja sotilaspanssareilla. Me rakensimme erikoisia
ty�pajoja sukellusalusten-ahdistajia varten River Rougen alueelle.
N�m� alukset olivat 204 jalkaa pitk�t, ter�ksest�, ja niiden
valmistamisen ehtoihin kuului, ett� se ei saanut haitata mink��n muun
sotatilauksen suorittamista, mutta piti kuitenkin olla nopeasti tehty.
Suunnitelman oli laatinut meriministeri�. Ensi sijassa vaadittiin,
ett� ne vastaisivat tarkoitustaan, toiseksi, ett� ne teht�isiin
ripe�sti ja halvalla. Niit� k�ytettiin potkurinakseliin kiinnitetyill�
h�yryturbiineilla. Polttoaineena oli raaka�ljy. Min� tarjouduin
joulukuun 22 p:n� 1917 rakentamaan alukset laivastolle. Neuvottelut
p��tettiin tammikuun 15 p:n� 1918, jolloin meriministeri� esitti
v�likirjan Ford-yhti�lle. Ensimm�inen valmis sukellusalustenahdistaja
laskettiin vesille kes�kuun 11:n�. Me valmistimme sek� alukset ett�
koneet, ja koneita lukuunottamatta ei rakenteessa ollut ainoatakaan
liitett� tai valssattua rautapalkkia. Me pusersimme koko keh�n
ter�slevyst�. Ne rakennettiin sis�ll�. Nelj�ss� kuukaudessa rakensimme
River Rougeen noin 500 metri� pitk�n, 115 metri� leve�n ja 30 metri�
korkean rakennuksen, joka peitti yli kolmenkymmenen eekkerin alan.
N�it� aluksia eiv�t rakentaneet laivastoninsin��rit. Ne tehtiin
yksinkertaisesti siten, ett� me sovellutimme tuotantoperiaatteitamme
uuteen tuotteeseen.

Heti aselevon tehty� luovuimme sodasta ja siirryimme rauhaan.

       *       *       *       *       *

Kelvollinen on se mies, joka voi jotakin suorittaa, ja h�nen kykyns�
suorittaa jotakin riippuu siit�, mit� h�nell� on sis�ss��n, ja se taas
siit�, mist� h�n l�hti ja mit� teki sit� kartuttaakseen ja hallitakseen.

Sivistynyt ei ole se, joka on harjoittanut muistinsa s�ilytt�m��n
joitakin historiallisia vuosilukuja; sivistynyt on se, joka voi jotakin
suorittaa. Mies, joka ei osaa ajattelemisen taitoa, ei ole sivistynyt,
olkoonpa h�nell� kuinka monta yliopistollista oppiarvoa tahansa.
Ajatteleminen on raskainta ty�t�, mit� kukaan saattaa suorittaa
-- luultavasti senvuoksi onkin niin v�h�n ajattelijoita. Kahta
��rimm�isyytt� t�ytyy v�ltt��: toinen on sivistyksen halveksiminen,
toinen se traagillinen teikaroiminen, joka luulee, ett� taitamatonta
keskinkertaisuutta voidaan parantaa asianomaisesti l�pik�ym�ll�
erin�isi� oppilaitoksia. Ei miss��n koulussa voi oppia, milt� maailma
tulee n�ytt�m��n vuoden per�st�, mutta siell� voi oppia jotakin siit�,
mit� muinoin on koeteltu, ottaa oppia syist� sen ep�onnistumiseen
tai menestymiseen. Jos opetus vain sis�lt�isi nuorten opiskelevien
varoittamista muutamistakin niist� v��rist� otaksumista, joille
ennen on koetettu rakentaa, jotta heilt� s��styisi ajanhukka tulla
itse katkeran kokemuksen kautta huomaamaan ne v��riksi, niin ei sen
hy�ty� ep�ilt�isi. Sellainen opetus, joka valaisisi menneiden aikain
erheit� ja hairahduksia, olisi ep�ilem�tt� arvokasta. Se ei olisi
sivistyst�, jonka pyrkimyksen� on p��st� erin�isten professorien
p��h�npistojen perille. Tutkiskelu on hyvin mielenkiintoista, joskus
hy�dyllist�kin, mutta se ei ole sivistyst�. Tieteellinen sivistyneisyys
meid�n aikanamme merkitsee vain, ett� tuntee satakunnan todistamatonta
teoriaa. Joka n�it� teorioja ei tunne, on "sivistym�t�n", "tiet�m�t�n"
ja niin edesp�in. Jos oppi on tietoa arveluista, niin on helppoa tulla
oppineeksi -- voihan itsekukin arvailla aika paljon. Ja sen mittapuun
mukaan voi leimata koko muun maailman "tiet�m�tt�m�ksi". Paras, mit�
sivistys voi antaa ihmiselle, on valta hallita taipumuksiaan, kyky
k�ytt�� niit� hengenlahjoja, joita kaitselmus on h�nelle antanut, ja
oppia ajattelemaan. Yliopisto tekee teht�v�ns� parhaiten henkisen�
voimistelusalina, jossa sielu saa voimaa ja ylioppilas tottuu
panemaan parastansa. Mutta se v�ite, ett� henkist� voimistelua
voidaan harjoittaa vain yliopistossa, on v��r� kuten jokainen
kasvattaja tiet��. Ihmisen todellinen kasvatus alkaa vasta kun h�n on
oppilaitoksesta l�htenyt, ja se saavutetaan el�m�n omassa koulussa.

On monta tiedon laatua, ja mik� tiedonhaara milloinkin on korkeassa
kurssissa, riippuu satunnaisesta ymp�rist�st� ja p�iv�n muodista.
Tiedonkin suhteen niinkuin kaikilla muilla aloilla on n�et olemassa
muotia. Kun muutamat meist� viel� olivat lapsia, rajoittui tieto
tavallisesti Raamattuun. Minun kotipuolellani oli miehi�, jotka
tunsivat "Kirjan" kannesta kanteen, ja heit� kunnioitettiin suuresti.
Raamatuntuntemus oli siihen aikaan korkeassa kurssissa. Mutta hyvin
ep�ilt�v�� on, tokko nykyp�ivin� laaja Raamatun tunteminen riitt�isi
tuottamaan kenellek��n oppineen mainetta.

Min� tahtoisin sanoa, ett� tieto on jotakin, jota joku on kerran
hallinnut ja sitten j�tt�nyt sen j�lkeens� sellaisessa muodossa, ett�
kuka tahansa, jota haluttaa, voi sen omaksua. Miehelle, joka on el�m��n
tullessaan saanut normaaliset ihmislahjat, ei mik��n ihmiskunnalle
kuuluva tieto -- jos h�n todella tahtoo -- ole mahdoton saavuttaa,
kunhan h�nell� vain on kylliksi taitoa k�ytt�� niit� aseita, joita
kutsumme kirjaimiksi. Ainoa syy, miksi kaikki ihmiset eiv�t tied�
kaikkea, mit� ihmishenki joskus on oppinut, on se, ett� kukaan ei ole
arvellut niin paljon tiet�misen maksavan vaivaa. Ihmiset yritt�v�t
mieluummin itse ajatella jotakin kuin kasata tietoonsa, mit� muut
ovat ajatelleet. Ja vaikka ker�isi tietoja kuinka paljon tahansa,
ei kuitenkaan pysyisi aikansa tasalla. Voi t�ytt�� aivonsa kaikkien
aikojen tiedoilla, ilman ett� aivot kuitenkaan olisivat muuta kuin
t�p�t�ysi tietos�ili�. Toisin sanoen: suuren tietom��r�n s�ilytt�minen
p��ss� ei ole samaa kuin sielullinen toiminta. Voi olla sangen oppinut
ja kuitenkin aivan hy�dyt�n. Ja taas oppimaton ja kuitenkin hyvin
hy�dyllinen ja valpas.

Sivistyksen tarkoitus ei ole tietojen ahtaminen aivot t�yteen. Ja
usein sattuu, ett� se ajattelee paremmin, jolla on v�hemm�n tietoja
entisyydest�.

On hyvin inhimillist� luulla, ett� mit� ihmiskunta ei viel� tied�, sit�
ei my�sk��n voida oppia. Jos asetamme inhimillisen tiedon kaiken sen
tiedon rinnalle, mik� viel� on saavuttamatta -- niiden salaisuuksien
rinnalle, jotka viel� ovat selitt�m�tt� -- niin silloin vasta oikein
huomaamme, kuinka v�h�n ihmiskunta viel� tiet��.

Yksi tapa ehk�ist� edistyst� on ihmisten aivojen t�ytt�minen kaikella
muinaisuuden opilla; kun heid�n aivonsa ovat t�ynn�, luulevat he, ettei
en�� ole enemp�� opittavaa. Yksinomaan sellaisen tiedon ker��minen,
mit� muut ovat hankkineet, saattaa olla kaikkein hy�dytt�mint� ty�t�,
mihin ihminen ylip��ns� voisi ryhty�.

Mill� tavoin sitten voit auttaa ja parantaa t�t� kurjaa maailmaa? Se
on kasvatuksen tulikoe. Jos ihminen kykenee itse suoriutumaan el�m�n
koetuksesta, on h�n t�ysin hyv�. Jos h�n voi auttaa kymment�, sataa tai
tuhatta muuta suoriutumaan el�m�ss�, on h�n viel� enemm�n arvoinen.
H�n voi olla hyvin takapajulla sellaisessa, mik� kuuluu painettuihin
kirjoihin, mutta h�n on silti t�ysin oppinut. Joka on mestari omalla
rajoitetulla alallaan, olkoon h�nen toimialansa mik� tahansa, niin h�n
on saavuttanut oppiarvonsa -- h�n on astunut viisauden valtakuntaan.

       *       *       *       *       *

Se toimittamamme kirjoitussarja, jonka nimitimme "Tutkimuksiksi
juutalaiskysymyksess�" ja jota vastustajat ovat nimitt�neet
"juutalaissodaksi", "hy�kk�ykseksi juutalaisia vastaan",
"antisemiittiseksi pogromiksi" y.m.s., ei kaipaa selittelyj� niille,
jotka ovat kysymyst� seuranneet. [T�m� kirjoitussarja tulee kohdakkoin
ilmestym��n suomeksi.] Itse tuo sarja on otettava perustaksi
arvostellessa niit� vaikuttimia, joista se on aiheutunut, ja sen
pyrkimysper��. Se kirjoitettiin avustukseksi maallemme perin t�rke�n
kysymyksen selvitt�misess� -- kysymyksen, joka perustuu rotueroon
ja pikemminkin koskee vaikutuksia ja aatteita kuin ihmisi�. Meid�n
kirjoitustamme t�ytyy puolueettomien ihmisten arvostella, jotka ovat
kylliksi �lykk�it� vertaamaan arvosteluamme el�m��n sellaisena kuin
he ovat sit� oppineet tuntemaan. Jos meid�n arvostelumme vastaa
heid�n havaintojansa, olemme saavuttaneet tarkoituksemme. Onhan
j�rjet�nt� tuomita meit� ennenkuin on todistettu, ett� tietomme ovat
perusteettomia tai liian h�t�isi�. Ensimm�inen seikka, joka olisi
tarkastettava, on selostuksemme todenper�isyys. Mutta juuri sen seikan
ovat moitiskelijamme sivuuttaneet.

Joka lukee kirjoituksemme, huomaa heti, ett� emme ole antaneet mink��n
ennakkoluulon johtaa itse�mme, kenties lukuunottamatta jonkunlaista
ennakkoluuloa niiden periaatteiden hyv�ksi, jotka ovat luoneet
sivistyksemme. Meid�n maassamme oli tosin havaittavissa vaikutelmia,
jotka aiheuttivat ilmeist� rappeutumista kaunokirjallisuudessa,
huveissa ja seurustelutavoissa; liike-el�m� oli luopumassa vanhalta
luotettavan terveelt� uraltaan; kaikilla aloilla huomattiin entisen
tason alenemista. Valkoisen miehen hiukan karkeas�vyinen voima,
Shakespearen henkil�iden jyrkk�, hiukan �ksy tahdikkuuden puute ei
en�� m��r�nnyt s�vy�, vaan mauton it�maalaisuus, joka kavalasti k�ytti
jokaista ilmaisukeinoa siin� m��r�ss�, ett� oli aika kohottaa sit�
vastaan sotahuuto. Ett� kaikki n�m� vaikutelmat ovat johdettavissa
samasta heimosta, on seikka, joka sek� meid�n ett� itsens� tuon
rodun etevinten j�senten t�ytyy ottaa huomioon. Heille on yksinomaan
kunniaksi, ett� itse puolestaan ovat ryhtyneet toimiin suojeluksensa
riist�miseksi niilt�, jotka ilmeisimmin ovat rikkoneet Amerikan
vierasvaraisuutta, mutta on viel� syyt� torjua kuluneet kuvitelmat
rotuetev�mmyydest�, jota yll�pidet��n taloudellisesti tai henkisesti
kalvavalla sodank�ynnill� kristillist� yhteiskuntaa vastaan.

Emme v�it� lausuneemme lopullista arvostelua Amerikan juutalaisesta.
Me olemme vain kuvanneet sit� leimaa, jonka h�n nyt ilmeisesti antaa
meid�n maallemme. Vasta kun t�m� leima on muuttunut, voi arvostelu
tulla toisenlaiseksi. Nyky��n on siis ratkaisu juutalaisten omassa
vallassa. Jos he tosiaan ovat niin viisaita kuin sanovat, niin
koettavat he amerikkalaistuttaa juutalaista eik� tehd� Amerikkaa
juutalaiseksi. Amerikan Yhdysvaltojen henki on kristillinen sanan
laajimmassa merkityksess�, ja sen tulevaisuuden kohtalo on kulkeva
kristillisyyden merkeiss�. En tahdo, ett� t�t� sanaa k�sitet��n
dogmaattisesti, vaan ainoastaan viittauksena perusk�sitykseen, joka
poikkeaa toisista k�sityksist� huoltamalla vapautta ja korkeaa
moraalia ja velvoittaa yhteiskuntaa noudattamaan tapalakia, joka
rakentuu kristilliseen peruskatsomukseen ihmisen oikeuksista ja
velvollisuuksista.

Mutta ennakkoluulot ja viha yksil�it� vastaan eiv�t ole kristillisi�
eik� amerikkalaisia. Meid�n vastustuksemme kohdistuu ainoastaan
aatteita, niit� v��ri� aatteita vastaan, jotka kalvavat kansan henkist�
elinvoimaa. N�iden aatteiden juuria ja alkua ei ole vaikea etsi�,
niit� levitet��n helposti paljastettavien menetelmien mukaan; ja niit�
tarvitsee vain valaista, jotta niiden hylj�tt�vyys k�y ilmi. Me olemme
yksinkertaisesti k�ytt�neet t�t� menettely�. Kun ihmiset vain oppivat
toteamaan ne vaikutukset, joiden py�rteess� he el�v�t, ja havaitsemaan
niiden alkuper�n ja laadun, niin se riitt��. Jos Amerikan kansa vain
tulee huomaamaan, ett� se ei ole luonnollisen rappeutumisen vaan
harkittujen herpaisuyritysten alaisena, niin voimme olla turvassa.
Parannuskeinona on aseman valaiseminen.

Min� en suinkaan johtunut mist��n mieskohtaisista syist� ottamaan t�t�
kysymyst� k�sitelt�v�ksi. Kun olimme p��sseet niin pitk�lle, ett�
luulimme antaneemme Amerikan kansalle avaimen, j�timme asian joksikin
aikaa silleen. Vihollisemme v�itt�v�t, ett� meit� johti kostonhimo
ja ett� me pys�hdyimme pelosta. Aika on n�ytt�v�, ett� moittijamme
vetoavat verukkeihin, kun eiv�t uskalla kajota p��kysymykseen. Aika on
my�skin n�ytt�v�, ett� me olemme parempia juutalaisten oikein k�sitetyn
edun yst�vi� kuin ne, jotka edess� heit� ylist�v�t, mutta sel�n takana
parjaavat.




XIX luku.

KANSANVALTAISUUS JA TEOLLISUUS.


Tuskin mit��n sanaa lienee nykyaikana niin kulutettu kuin sanaa
"kansanvaltaisuus", ja ne, jotka sit� ��nekk�immin huutavat,
haluavat sit� tavallisesti v�himm�n. Min� olen aina ep�luuloinen
ihmisi� kohtaan, jotka pit�v�t sujuvia puheita kansanvaltaisuudesta.
Arvelen, mahtaako heid�n tarkoituksenaan olla jonkinlaisen
kansanvaltaisen hirmuvallan aikaansaaminen vai haluavatko he saada
jonkun toisen tekem��n puolestaan, mit� heid�n pit�isi itsens�
suorittaa. Min� kannatan kansanvaltaisuutta, joka antaa kaikille
samanlaiset mahdollisuudet kunkin kyvyn mukaisesti. Luulen, ett� jos
kiinnit�mme enemm�n huomiota l�himm�istemme hy�dytt�miseen, tulemme
v�hemm�n huolehtimaan valtion tyhjist� muodoista ja k�ytt�m��n
voimamme sellaiseen, jonka t�ytyy tulla tehdyksi. Jos ajattelisimme
yleishy�dytyst�, emme niin paljoa huolehtisi hyv�st� hengest�
teollisuudessa ja el�m�ss�, emme ajattelisi massoja ja luokkia tai
kysymyst�, onko teollisuuden k�ytett�v� palveluksessaan ainoastaan
j�rjest�ihin kuuluvia ty�miehi� ja muuta sellaista, mill� ei ole yht��n
mit��n tekemist� el�m�n todellisten olojen kanssa. Me voisimme tulla
asian ytimeen, kuten olisi hyvin tarpeen.

H�mm�stys t�r�hdytt�� mieli� niiden her�tess� tietoisuuteen, ett� koko
ihmiskunta ei olekaan inhimillist� -- ett� kokonaiset ihmisryhm�t
eiv�t katsele toisiaan inhimillisin tuntein. Suuria ponnistuksia on
tehty, jotta t�m� asia saataisiin n�ytt�m��n silt�, kuin koskisi se
vain jonkin m��r�tyn ihmisluokan asennetta, mutta itse asiassa se on
menettely�, jota kaikki luokat osoittavat, mik�li ne ovat v��rien
luokkamielteiden vallassa. Aikaisemmin, kun agitatsionin ainaisena
teht�v�n� oli pakottaa ihmiset uskomaan, ett� vain "rikkailta" puuttui
inhimillisi� tunteita, tuli se k�sitys yleiseksi, ett� inhimilliset
hyveet asuivat "k�yhien" keskuudessa.

Mutta "rikkaat" ja "k�yh�t" ovat molemmat hyvin pieni� v�hemmist�j�,
eik� yhteiskuntaa voi jakaa n�iden nimitysten perusteella. Moni rikas
on k�yhtynyt muuttamatta luontoansa ja k�yh� rikastunut niinik��n
ilman, ett� se on mit��n vaikuttanut.

Rikkaiden ja k�yhien v�lill� on kansan enemmist�, joka ei ole k�yh�
eik� rikas. Yhteiskunta, jossa olisi pelkki� miljoonamiehi�, ei
eroaisi nykyisest� yhteiskunnastamme. Muutamat miljoonamiehet saisivat
viljell� viljaa, leipoa leip��, tehd� koneita ja kuljettaa junia --
muutoin kuolisivat he n�lk��n. Jonkun t�ytyy tehd� ty�. Rajoitettuja
luokkia ei todellisuudessa ole. On ihmisi�, jotka tahtovat tehd�
ty�t�, ja ihmisi�, jotka eiv�t tahdo tehd� ty�t�. Useimmat niist�
"luokista", joista kirjoissa ja lehdiss� saa lukea, ovat olemassa
vain mielikuvituksessa. Ottakaahan k�siin erin�isi� kapitalistisia
sanomalehti�. Monet n�iss� olevat v�itteet ty�v�enluokasta kerrassaan
h�mm�stytt�v�t. Me, jotka olemme olleet ja yh� olemme osana t�st�
luokasta, tied�mme, ett� n�m� v�itteet usein ovat per�tt�mi�. Lukekaa
sitten ty�v�enlehti�. Monet niiss� olevat v�itteet kapitalisteista
h�mm�stytt�v�t niinik��n. Ja kumminkin on molemmilla puolilla itunen
totuutta. Se, joka on kapitalisti eik� mit��n muuta, joka pelaa toisten
ihmisten ty�n hedelmill�, ansaitsee hyv�sti kaiken, mit� h�nest�
sanotaan. H�n on aivan samassa luokassa kuin ne kurjat nurkkapelurit,
jotka peijaavat ty�miehelt� h�nen viikkopalkkansa. Niit� v�itteit�,
joita kapitalistisessa sanomalehdist�ss� luemme ty�v�enluokasta,
ovat harvoin kirjoittaneet suurten teollisuusyritysten johtajat,
vaan sellaiset kyn�sankarit, jotka kirjoittavat, mink� luulevat
miellytt�v�n ty�nantajiansa. Tutkikaa ty�v�enlehdist��, ja te huomaatte
samanlaisen luokan kyn�niekkoja, jotka samalla tavoin mairittelevat
niit� ennakkoluuloja, joiden he luulevat ty�v�enluokassa vallitsevan.
Molemmat n�m� kyn�ilij�tyypit ovat enimm�kseen yllyttelij�it�. Mutta
yllyttely, propaganda, joka ei levit� tosia tietoja, tappaa itsens�.
Niin tulee k�yd�kin. Eih�n voi saarnata is�nmaallisuutta ihmisille
koettaakseen saada heit� pysym��n alallaan, kun heit� ry�stet��n --
ja jatkaa t�t� saarnaamista pitk�t ajat. Ette my�sk��n voi saarnata
ankaran ty�n ja runsaan tuotannon hyvett� ja tehd� t�t� pelk�n
omanvoitonpyynt�nne verkoksi. Eik� ty�miesk��n voi lauseparrella
h�mment�� huolenpitoa ty�st��n.

Ep�ilem�tt� on ty�nantajilla tietoja, joita ty�mies tarvitsee
voidakseen muodostaa terveen k�sityksen ja oikean arvostelun.
Ep�ilem�tt� on my�skin ty�v�enluokalla tietoja, jotka ovat yht�
t�rkeit� ty�nantajille. On kuitenkin hyvin ep�ilt�v��, tokko
kummallakaan puolella on hallussaan kaikki tiedot. Ja siin� propaganda,
vaikka olisi kuinkakin menestyksellinen, juuri joutuu pulaan. Meid�n
tarvitsee nyt saada kaikki n�k�kannat yhteen -- ja sen j�lkeen tehd�
p��telm�mme.

Otetaan esimerkiksi kysymys ammattiyhdistyksist� ja lakko-oikeudesta.

Ainoa voimakas ammatillisesti j�rjestyneiden miesten yhtym� t�ss�
maassa on se ryhm�, joka saa palkkioita ammattiyhdistyksilt�. Moniaat
n�ist� toimimiehist� ovat hyvin rikkaita. Muutamat heist� yritt�v�t
p��st� vaikuttamaan suurten rahalaitostemme asioihin. Toiset taas ovat
niin ��rimm�isi� n.s. sosialismissaan, ett� he heiluvat bolshevismin ja
anarkismin rajalla -- heid�n ammattiyhdistyspalkkionsa vapauttaa heid�t
ty�nteon pakosta, joten he voivat omistaa kaiken tarmonsa mullistavan
propagandan ajamiseen. Jokainen heist� nauttii m��r�tty� arvoa ja
m��r�tty� valtaa, jota he kilpailun luonnollisessa menossa eiv�t olisi
saavuttaneet.

Jos ammattiyhdistysten luottamusmiehet olisivat olleet yht�
voimakkaita, rehellisi�, vilpitt�mi� ja huomattavan viisaita kuin
j�senten enimmist� on, niin olisi liike viime vuosina muodostunut
aivan toisenn�k�iseksi. Mutta n�m� toimihenkil�t eiv�t yleens� ole --
tietenkin l�ytyy muutamia etevi� poikkeuksia -- omaksuneet ty�miehen
luontaisia terveit� ominaisuuksia. He ovat pikemminkin antautuneet
pelaamaan h�nen heikkouksillaan. P��asiallisesti sen viimeksitulleen
v�est�nosan heikkouksilla, joka ei viel� tied�, mit� amerikkalaisuus
on, eik� milloinkaan tule saamaan sit� tiet��, jos heit� pidet��n
paikallisten ammattiyhdistysjohtajien holhuun alaisina.

Lukuunottamatta niit� harvoja, jotka ovat saaneet v��r�n
luokkataisteluopin itseens� sy�vytetyksi ja omaksuneet sen opin, ett�
edistys on tyytym�tt�myyden synnytt�mist� teollisuuden alalla ("kun
olet saanut 12 dollaria p�iv�ss�, niin �l� tyydy siihen, vaan ala
vaatia 14; kun olet saanut ty�p�iv�n kahdeksantuntiseksi, niin �l�
ole niin tyhm�, ett� tyydyt siihen, vaan vaadi kuutta tuntia. Tee
jotakin! Ryhdy aina johonkin!"), voivat ty�miehet terveell� j�rjell�ns�
k�sitt��, ett� olet muuttuvat niin pian kuin jokin periaate omaksutaan
ja sit� noudatetaan. Sit� eiv�t ammattiyhdistysjohtajat ole koskaan
oivaltaneet. He toivovat, ett� ne olot, jotka sis�lt�v�t v��ryyksi�,
kahnauksia, huonoa ilmaa ja kansallisen el�m�n ehk�isemist�, j�isiv�t
muuttumattomiksi. Mit�p� muuten teht�isiink��n ammattiyhdistysten
toimihenkil�ill�! Onhan jokainen ty�kahnaus uusi todistus heid�n
tarpeellisuudestaan. He viittaavat niihin ja sanovat: "Siin� nyt
n�ette! te tarvitsette meit� yh�!"

Ainoa todellinen ty�v�enjohtaja on se, joka johtaa ty�miest� ty�h�n ja
sit� vastaaviin palkkoihin, mutta ei se, joka johtaa h�nt� lakkoihin,
jarrutukseen ja n�l�nh�t��n. Se ty�miesten j�rjest�, jolla t�ss� maassa
on pysyv�� menestyst�, on se, joka yhdist�� kaikki, joiden edut ovat
molemminpuolisia ja perustuvat kokonaan heid�n tekemiens� palvelusten
hy�tyyn ja tehoon.

Muutos on tapahtumassa. Kun ammattiyhdistysten toimihenkil�iden liitto
lakkaa, tulee my�skin soaistujen ty�nantajain liitto katoamaan --
ty�nantajien, jotka eiv�t milloinkaan ole tehneet sentink��n edest�
hyv�� ty�v�elleen, ennenkuin heid�t on siihen pakotettu. Jos sokea
ty�nantajakunta on yhteiskuntasairautta, niin on itsek�s ty�v�enjohtaja
sen vastamyrkky�. Kun ty�v�enjohtajain valta k�y ep�terveeksi, on sokea
ty�nantajakunta vastamyrkky�. Molemmat ovat ep�siki�it�, kummallakaan
ei ole el�misen oikeutusta hyvinj�rjestetyss� yhteiskunnassa. Ja
yhdess� katoavat ne molemmat.

Sokean ty�nantajahengen ��nen kuulee, kun sanotaan: "Nyt on aika
murskata ty�v�enj�rjest�t, nyt meill� on k�temme niiden kurkussa."
T�m� ��ni tulee vaikenemaan kuten sekin, joka saarnaa "luokkasotaa".
Tuottajat -- piirustusp�yd�n ��rest� istujasta valumuotin vieress�
seisojaan saakka -- ovat yhtyneet todelliseen liittoon ja tulevat
t�stedes itse hoitamaan omat asiansa.

Yleisen tyytym�tt�myyden omaksi hy�dyksi k�ytt�minen on nyky��n
vakiintunut liiketoimi. Sen tarkoituksena ei ole ratkaista pulmia, eik�
my�sk��n saada mit��n tehdyksi, vaan pit�� tyytym�tt�myytt� jatkuvasti
vireill�. Ja keinona t�m�n saavuttamiseksi k�ytet��n kokonaista
varastoa v��ri� oppeja, joita ikin� ei voida toteuttaa niin kauan kuin
maapallo pysyy sin� mik� se on.

Min� en ole ty�v�enj�rjest�jen vastustaja, en yleens� vastusta mit��n
edistyksen hyv�ksi toimivaa j�rjest��. Mutta t�ss�h�n on kysymys
j�rjest�st�, jonka tarkoituksena on tuotannon rajoittaminen sek�
ty�nantajain ett� ty�miesten keskuudessa.

Ty�miehen t�ytyy itsens� olla varuillaan muutamia sangen vaarallisia
kuvitelmia vastaan -- jotka ovat vaarallisia h�nelle itselleen ja
yhteiskunnan koko menestykselle. Sanotaan joskus, ett� jota v�hemm�n
ty�mies tekee, sit� enemm�n ty�tilaisuuksia luo h�n toisille. T�m�n
k�sityksen mukaan olisi laiskuus siis tuottoisaa. Joutilaisuus ei
ole milloinkaan luonut mit��n ty�tilaisuutta, se luo vain taakkoja.
Ahkera ei aja kumppaniansa koskaan ty�tt�myyteen, p�invastoin ahkera
ty�mies on ahkeran ty�njohtajan liiketoveri -- yhdess� he luovat
yh� suurempia mahdollisuuksia liikkeen menestymiselle ja siten yh�
useampia ty�tilaisuuksia. On hyvin valitettavaa, ett� j�rjellisten
ihmisten keskuuteen milloinkaan on saanut levit� k�sityst�, ett�
vetelehtim�ll� ty�ss� voidaan auttaa toisia. V�h�nkin ajattelemalla
huomaa t�m�n kannan kest�m�tt�m�ksi. Terve liike, joka lakkaamatta luo
ihmisille uusia mahdollisuuksia kunniallisen ja runsaan toimeentulon
ansaitsemiseen, on sellainen, jossa kaikki yhteisesti ja kukin
kohdaltaan tekev�t p�iv�ty�ns� ja tuntevat itsens� siit� ylpeiksi. Ja
turvallisin on se maa, jossa jokainen tekee kunniallisen ty�osuutensa
eik� suvaitse mit��n temppuiluja tuotantokeinoissa. Me emme voi
k�sitell� talouden lakeja min��n leikkipalloina, sill� muuten ne
tulevat k�sittelem��n meit� sangen kovakouraisesti.

Se seikka, ett� ty�n, jonka ennen suoritti kymmenen miest�, nyt
suorittaa yhdeks�n, ei sis�ll� sit�, ett� kymmenes olisi joutunut
ty�tt�m�ksi. H�n vain ei ole toimessa siin� ty�ss�, ja yleis� on
p��ssyt h�nen yll�pit�misens� taakasta -- maksamasta ty�st� enemm�n
kuin pit�isi -- sill� yleis�h�n se kuitenkin lopulta saa maksaa!

Teollisuusyritys, joka on kyllin valppaasti hoidettu saavuttaakseen
todellisen ty�tehon, ja on siksi kunniallinen yleis�� kohtaan, ett�
ei maksata sill� suurempia kustannuksia kuin on v�ltt�m�t�nt�, on
tavallisesti siksi toimellinen, ett� se valmistaa paikan tuolle
kymmenennellekin miehelle. Sellaisen yrityksen t�ytyy n�et kasvaa --
ja kasvu merkitsee t�ss� useampia ty�tilaisuuksia. Hyvin hoidettu
teollisuusyritys koettaa aina alentaa ty�kustannuksiapa yleis�n eduksi.
Ja se tulee varmasti antamaan ty�t� useammille ty�miehille kuin toinen,
joka vain laahustaa itse��n eteenp�in ja antaa yleis�n maksaa kehnon
hoidon aiheuttaman tuhlauksen.

Kymmenes mies oli tarpeeton kustannus. Kuluttaja kustansi h�net. Mutta
se seikka, ett� h�n oli tarpeeton juuri siihen ty�h�n, ei sis�ll� sit�,
ett� h�n oli tarpeeton maailman ty�h�n tai edes oman tehtaansa piiriss�.

Yleis� maksaa kaiken elinkeinoel�m�n alalla harjoitetun tuhlauksen.
Enemm�n kuin puolet maailman nykyisist� vaikeuksista johtuu niist�
selkkauksista, vetelehtimisist�, v��rennyksist� ja kelvottomuuksista,
joista yleis�n t�ytyy suorittaa kallis rahansa. Milloin ikin� maksetaan
kahdelle ty�st�, jonka yksikin voisi tehd�, suorittaa yleis� kaksi
kertaa niin paljon kuin pit�isi. Tosiasia on my�skin, ett� viel� aivan
�skett�in ei Yhdysvalloissa tuotettu niin paljon kuin monta vuotta
ennen sotaa.

P�iv�n ty� ei merkitse vain sit�, ett� mies on paikallaan tehtaassa
m��r�tunnit. Se merkitsee, ett� my�skin todella suoritetaan ty�m��r�,
joka vastaa siit� saatavaa palkkaa. Ja miss� t�t� tasasuhdetta
poljetaan puolelta tai toiselta -- kun ty�mies antaa enemm�n kuin
saa tai saa enemm�n kuin antaa -- ei kest� kauan, ennenkuin vakavia
h�iri�it� syntyy. Jos n�m� suhteet laajentuvat kautta koko maan, niin
joutuu koko liike-el�m� tasapainostaan. Taloudelliset selkkaukset
eiv�t itse asiassa sis�ll� muuta kuin ett� tehtaan tasapainoperusta
h�vitet��n. Johdolla on t�ss� yht� paljon syyt� kuin ty�miehell�. Johto
on ollut veltto -- se on ottanut viitisensataa ty�miest� lis�� sen
sijaan, ett� olisi parantanut menetelm�� niin, ett� satakunta vanhaa
kantajoukon miest� olisi vapautunut toisiin t�ihin. Yleis� maksoi,
liike k�vi eik� johto pannut rikkaa ristiin. Konttorissa oli asia sama
kuin tehtaassa. Johto oli rikkonut tasapainolakia yht� paljon kuin
ty�miehetkin.

K�yt�nn�ss� ei mit��n arvokasta voida saada vain sit� vaatimalla.
Se selitt��, miksi lakot aina ep�onnistuvat silloinkin, kun ne
n�ytt�v�t onnistuneen. Lakko, joka johtaa korkeampiin palkkoihin tai
lyhyemp��n ty�aikaan, mutta saa t�m�n aikaan s�lytt�m�ll� vain uuden
taakan yleis�n hartioille, ei ole mik��n todellinen voitto. Se vain
tekee teollisuuden v�hemm�n yleishy�dytt�v�ksi -- ja supistaa niiden
ty�tilaisuuksien m��r��, joita t�m� olisi voinut tarjota. Silti ei ole
sanottu, etteiv�tk� lakot milloinkaan olisi oikeutettuja; voivatpa
sit� kyll�kin olla: ne kiinnitt�v�t n�et huomiota johonkin ep�kohtaan.
Ty�miehill� saattaa olla oikeus tehd� lakko -- saavuttavatko he
sill� sitten oikeutta, on toinen kysymys. Surullista on, ett�
ty�miesten tarvitsee ryhty� lakkoon saadakseen oikeutta. Ei kenenk��n
amerikkalaisen pit�isi tarvita lakkoa p��st�kseen oikeuteensa. H�nen
pit�isi saada se ilman vaikeutta, luonnollisena asiana. N�m� oikeutetut
lakot ovat tavallisesti ty�nantajan syyt�; muutamat ty�nantajat
ovat sopimattomia teht�v��ns�. Ty�v�en ottaminen, heid�n tarmonsa
johtaminen ja heid�n korvauksensa j�rjest�minen s��lliseen suhteeseen
heid�n suorittamaansa ty�h�n ja yrityksen kannattavaisuuteen ei ole
mik��n v�h�inen teht�v�. Ty�nantaja voi, kuten sanottu, olla sopimaton
toimeensa yht� hyvin kuin jokin poropeukalo olla sopimaton sorvaamaan.
Oikeutetut lakot ovat todistuksena siit�, ett� yrityksen johtajan
tarvitsee vaihtaa ty�t� -- pyrki� sellaiseen, johon h�n pystyy.
Sopimaton ty�nantaja aiheuttaa vaikeampia h�iri�it� kuin sopimaton
ty�mies. J�lkimm�isen voi siirt�� toiseen, sopivampaan ty�h�n,
edellinen sit�vastoin t�ytyy tavallisesti j�tt�� koston lain alaiseksi.
Oikeutettu lakko on siis sellainen, jota ei koskaan olisi syntynyt, jos
ty�nantaja olisi ymm�rt�nyt asiansa.

Mutta on my�skin toisenlaatuisia lakkoja -- lakot, joilla on
salatarkoitus. Sellaisissa lakoissa ovat ty�miehet v�likappaleita
erin�isten keinottelijain k�siss�, jotka ty�miesten avulla koettavat
edist�� itsekk�it� pyyteit��n. Esimerkiksi: on suuri teollisuusyritys,
jonka on kiitt�minen menestyst��n siit�, ett� se on palvellut yleis�n
etuja kunnollisella ja taitavasti suoritetulla tuotannolla. Se on
tunnettu oikeamielisyydest��n. Sellainen teollisuus on suurena
kiusauksena keinottelijoille. Jos he vain saisivat m��r�ysvallan
tehtaassa, voisivat he saada suurta etua siit� kunniallisesta ty�st�,
mik� yritykseen on uhrattu. He voivat h�vitt�� sen hy�dyllisen
palkka- ja osinkoj�rjestelm�n, puristaa viimeisen sentin yleis�lt�,
tuotannosta ja ty�miehelt�; sanalla sanoen, painaa teollisen
yrityksen sille tasolle, jota johdetaan alhaisten periaatteiden
mukaan. Vaikuttimena voi olla keinottelijain omakohtainen rahanhimo
-- tai se, ett� semmoisen yrityksen esimerkki on haitallinen toisille
ty�nantajille, jotka ovat haluttomia toimimaan oikeuden ja kohtuuden
mukaan. Sellaiseen yritykseen ei voida p��st� k�siksi sis�st�p�in, sen
ty�v�est�ll� kun ei ole aihetta lakkoon, sent�hden k�ytet��n muita
keinoja. Puheenalainen teollisuus voi pit�� toimessa koko joukon muita
liikeyrityksi�, esimerkiksi raaka-ainesten hankitsijoina. Jos n�m�
ulkopuoliset tehtaat voitaisiin seisauttaa, saataisiin suuri teollisuus
lamautetuksi.

Senvuoksi yllytet��n lakkoja ulkopuolisissa yrityksiss�, k�ytet��n
kaikkia keinoja tehtaan aineensaannin l�hteiden tyrehdytt�miseksi.
Jos ty�miehet n�iss� ulkopuolisissa laitoksissa tiet�isiv�t, mihin
tarkoitukseen heit� k�ytet��n, kielt�ytyisiv�t he antautumasta siihen
peliin. Mutta tavallisesti he eiv�t tied� mit��n. He ovat tiet�m�tt�ns�
v�likappaleita juoniapunovien kapitalistien k�siss�. Yhden seikan
pit�isi kuitenkin her�tt�� t�llaiseen lakkoon osaaottavan ty�miehen
ep�luuloa. Ellei lakkoa sovita, huolimatta mit� jommaltakummalta
puolelta tarjotaan, niin on se jokseenkin varma todistus siit�, ett�
joku kolmas haluaa lakon jatkuvan. T�m� sivullinen ei halua sovintoa
syntyv�ksi mill��n ehdolla. Jos t�llainen lakko onnistuu, parantuuko
sen kautta ty�l�isten asema? Kun kyseenalainen teollisuus on joutunut
noiden sivullisten keinottelijain k�siin, voiko ty�mies silloin odottaa
parempaa kohtelua tai kohtuullisempia palkkoja?

Mutta on my�skin kolmannenlaatuisia lakkoja -- joita rahamiehet panevat
toimeen saattaakseen ty�v�est�� huonoon huutoon. Amerikkalainen
ty�mies on aina ollut tunnettu hyv�st� arvostelukyvyst��n. H�n ei ole
antanut ensimm�isen tuhatvuotista valtakuntaa lupailevan kirkujan
eksytt�� itse��n harhateille. H�n on pit�nyt oman p��ns� ja seurannut
omaa mielipidett��n. H�n on aina pit�nyt silm�ll� sit� perustotuutta,
ett� tervett� j�rke� ei milloinkaan voi korvata v�kivaltaisuuksilla.
Amerikkalainen ty�mies on tavallaan osannut voittaa itselleen erityist�
arvonantoa oman kansansa keskuudessa ja koko maailmassa. Yleinen
mielipide oli taipuvainen antamaan arvoa h�nen toivomuksillensa.
Mutta n�ytt�� olevan olemassa tietoinen pyrkimys ly�d� bolshevistinen
verileima amerikkalaiseen ty�v�enluokkaan yllytt�m�ll� sit� niin
mahdottomaan k�yt�kseen ja sellaisiin tekoihin, joita ei milloinkaan
ennen olisi pidetty mahdollisena, mutta jotka my�skin ovat omiansa
muuttamaan yleis�n mielipiteen kunnioituksesta ankaraksi moitteeksi.

Mutta pelk�st��n koettamalla karttaa lakkoja ei kuitenkaan teollisuutta
edistet�. Me voimme sanoa ty�miehelle:

"Sinulla on syyt� tyytym�tt�myyteen, mutta lakkoase ei sinua auta, se
voi vain tehd� aseman pahemmaksi, jos voitat tai h�vi�t."

Jos nyt ty�mies tunnustaa t�m�n todeksi ja sen nojalla luopuu
ryhtym�st� lakkoon, voitetaanko sill� mit��n? Ei! Jos ty�mies luopuu
lakkoaseesta pit�en sit� arvottomana aikaansaamaan toivottavia
muutoksia, niin se merkitsee, ett� ty�nantajan on riennett�v� omasta
aloitteestaan korjaamaan asianomaiset ep�kohdat.

Ford-laitosten kokemukset ty�miestens� suhteen ovat olleet kauttaaltaan
tyydytt�v�t sek� Yhdysvalloissa ett� ulkomailla, miss� meill� on
tehtaita. Me emme kanna lainkaan kaunaa ammattiyhdistyksi� vastaan,
mutta me tahdomme olla riippumattomia kaikista sopimuksista sek�
ty�nantajain ett� ty�v�en j�rjest�jen puolelta. Meid�n maksamamme
palkat ovat aina paremmat kuin mik��n j�rkev� ammattiyhdistyksen
johto voisi ajatella vaatia ja ty�aika on aina lyhyempi. J�senyys
ammattiyhdistyksess� ei voi tuottaa meid�n ty�miehillemme mit��n,
jota heill� ei jo ole. Monet ty�miehet kuuluvat arvattavasti
ammattiyhdistykseen, mutta enemmist� on luultavasti sen ulkopuolella.
Me emme tied� siit� mit��n, emmek� v�lit� siit�, sill� meille se on
aivan yhdentekev��. Me annamme ammattiyhdistyksille arvonsa, suosimme
niiden hyvi� pyrinn�it�, paheksumme huonoja. Minulla on syyt� olettaa,
ett� ne puolestaan antavat meillekin arvoa; sill� niiden puolelta ei
ole milloinkaan yritetty tunkeutua tehtaittemme ty�v�est�n ja johdon
v�liin. Radikaalisia agitaattoreita on tietenkin silloin t�ll�in k�ynyt
koettamassa aikaansaada sotkua, mutta v�ki on enimm�kseen pit�nyt niit�
l�ylynly�min� ja niiden her�tt�m� mielenkiinto on ollut samaa laatua
kuin olisi n�ytelty nelijalkaista ihmist�.

Englannissa jouduimme Manchester-tehtaassamme kerran tekemisiin
ammattiyhdistysten kanssa. Ty�miehet Manchesteriss� ovat
enimm�kseen ammattij�rjest�jen j�seni� ja Englannissa tavalliset
ammattiyhdistysrajoitukset ty�nsuorituksessa ovat vallitsevia. Me
otimme haltuumme tehtaan, jossa oli ty�ss� joukko j�rjestyneit�
rakennuspuuseppi�. Heti ilmestyi ammattiyhdistyksen luottamusmiehi�
haluten puhua johtajiemme kanssa aikaansaadakseen sopimusta. Me
neuvottelemme ainoastaan omien ty�miestemme emmek� milloinkaan
ulkopuolisten edustajain kanssa; kielt�ydyttiin siis ottamasta vastaan
ammattiyhdistysmiehi�. Silloin k�skettiin puuseppi� ryhtym��n lakkoon,
mutta n�m� kielt�ytyiv�t ja erotettiin sen vuoksi ammattiyhdistyksest�.
Nyt he vuorostaan nostivat kanteen ammattiyhdistyst� vastaan saadakseen
ulos osuutensa yhdistyksen avustusrahastoista. En tied�, miten juttu
p��ttyi, mutta siihen joka tapauksessa p��ttyi ammattiyhdistysten
johtajain sekaantuminen meid�n ty�oloihimme Englannissa.

Me emme yrit�k��n hemmoitella t�iss�mme olevia. Yhteisty� on l�peens�
antamista ja saamista. Siihen aikaan, jolloin toimeenpanimme suuret
palkankorotuksemme, oli meill� toimessa koko joukko ty�v�entarkastajia.
Ty�miesten kotioloja tutkittiin ja koetettiin ottaa selv��, miten he
k�yttiv�t palkkansa. Siihen aikaan se kenties oli tarpeellista ja
saatiinhan siit� arvokkaita tietoja. Mutta pysyv�ksi menetelm�ksi se
oli aivan kelvoton ja siit� on aikoja sitten luovuttu.

Me emme luota "yst�v�llisiin k�ttelyihin", "mieskohtaiseen
kosketukseen" emmek� "inhimilliseen s�vyyn". Aika on rient�nyt
senlaatuisten seikkojen ohi, ty�miehet haluavat enemm�n kuin l�mpimi�
tunteita. Yhteiskuntaoloja ei luoda sanoilla. Ne ovat nettotulosta
ihmisten keskin�isist� jokap�iv�isist� suhteista. Paras yhteishenki
ilmenee sellaisissa teoissa, jotka maksavat liikkeenjohdolle jotakin
ja hy�dytt�v�t kaikkia. Ainoastaan sill� tavoin voi todistaa hyv��
tahtoansa ja saavuttaa kunnioitusta. Valistusty�ll�, virallisilla
tiedoituksilla, luennoilla ja sen semmoisilla ei ole paljonkaan arvoa.
Rehellisesti suoritettu oikea teko se yksin jotakin painaa.

Teollinen j�ttil�isliike on itse asiassa liian suuri ollakseen
"inhimillinen". Se saa sellaisen laajuuden, ett� yksityinen henkil�
katoaa. Sellaisessa suuressa liikeyrityksess� hukkuu niin ty�nantaja
kuin ty�mieskin joukkoon. Mutta yhdess� he ovat rakentaneet valtavan
tuotantoj�rjest�n, joka l�hett�� maailmalle tavaroita, joita t�m� ostaa
antaen korvaukseksi rahoja, joista kaikki yrityksess� mukana olevat
saavat toimeentulonsa. Todella suurta on liike sin�ns�.

Suuressa liikej�rjest�ss�, joka antaa toimeentulon sadoille ja
tuhansille perheille, on jotakin pyh��. Kun n�kee ymp�rill��n
maailmaan astuvat lapset, koulumatkalla olevat pojat ja tyt�t, nuoret
ty�miehet, jotka toimeensa luottaen menev�t naimisiin ja perustavat
kodin, tuhannet kodit, jotka rakennetaan ja v�hitellen maksetaan
miesten ansioilla, kun n�kee sen suuren tuotannon, joka tekee kaiken
t�m�n mahdolliseksi, niin tulee liikkeen pystyss�pit�minen pyh�ksi
velvollisuudeksi. Se tulee suuremmaksi ja t�rke�mm�ksi kuin yksil�.

Ty�nantaja on vain ihminen, niinkuin ty�mieskin, kaikkine
ihmisvajavuuksineen. H�nell� on oikeus asemaansa ainoastaan silloin
kun h�n pystyy sen t�ytt�m��n. Jos h�n kykenee johtamaan liikett�
oikealla tavalla, jos h�nen v�kens� voi uskoa h�neen, niin ett� h�n
suorittaa ty�osuutensa saattamatta heid�n turvallisuuttaan vaaraan,
niin h�n t�ytt�� teht�v�ns�. Muussa tapauksessa on h�n siihen yht�
sopimaton kuin lapsi. Ty�nantajaa niinkuin jokaista muutakin on
arvosteltava yksist��n h�nen kykenev�isyytens� perusteella. Olkoon h�n
ty�miehilleen vain nimi, kyltti ovessa. Mutta rinnalla seisoo h�nen
johtamansa liike -- ja se on enemm�n kuin pelkk� nimi. Se tuottaa
toimeentuloa, ja toimeentulo on sangen olennainen, k�sinkosketeltava
asia. Liike on todellisuutta. Se aikaansaa jotakin. Se on elollinen
yritys. Todistuksena sen el�misest� on, ett� palkkauspussit tulevat
s��nn�llisesti.

T�llaisessa yrityksess� voi tuskin olla liiaksi paljoa harmoniaa,
sopusointua, mutta helposti menn��n liian pitk�lle, jos etsit��n
sopusointuisia ihmisi�. Harmoniaa voi olla niin paljon, ett� j��
liian v�h�n tilaa niille ty�nn�hdyksille ja vastaty�nn�hdyksille,
jotka sis�lt�v�t el�m�� -- liian v�h�n sit� kilpailua, joka kannustaa
ponnistuksiin ja edistykseen. Eri asia on, ett� j�rjest�n tulee
harmoonisesti toimia p��maaliansa kohti, mutta aivan toista on
harmooninen ty�skentely j�rjest�n jokaisen eri yksil�n kanssa. Jotkut
j�rjest�t kuluttavat liian paljon tarmoa ja aikaa yll�pit��kseen
keskuudessaan harmoonista tunnetta, niin ett� niille tuskin j�� aikaa
ty�h�n sen p��maalin hyv�ksi, jota varten j�rjest� on syntynyt.
J�rjest� itse on toisarvoinen asia sen oman pyrkimysper�n rinnalla.
Ainoa harmooninen j�rjest�, joka on jonkin arvoinen, on se, jossa
kaikki j�senet pyrkiv�t samaan p��m��r��n. Yhteinen p��m��r�, johon
rehellisesti pyrit��n, on suuri sopusointuisa periaate.

Min� s��lin sit�, joka on niin heikko ja veltto, ett� h�nell� aina
t�ytyy olla ymp�rill��n ilmakeh� "hyv�� henke�" kyet�kseen tekem��n
ty�t�. Sellaisia miehi� l�ytyy, ja elleiv�t he voi mielt�ns� karaista
niin paljon, ett� vapautuvat riippuvaisuudestaan "tunteista", niin he
k�yv�t lopulta ty�h�n kykenem�tt�miksi. He eiv�t ole kykenem�tt�mi�
ainoastaan liikemiehin�, he ovat ep�onnistuneita my�skin luonteina. On
aivan kuin heid�n luustonsa ei olisi kasvanut niin tukevaksi, ett� he
voisivat seista omilla jaloillaan. Meid�n liikej�rjest�iss�mme on liian
paljon riippuvaisuutta hyv�st� tunteesta. Ihmiset ovat aina liiaksi
taipuvaiset ty�skentelem��n yhdess� sellaisten ihmisten kanssa, joista
he pit�v�t. Semmoinen johtaa v�hitellen siihen, ett� paljon hyv��
ainesta t�rvell��n. �lk��n minua v��rink�sitett�k�, kun k�yt�n sanaa
"hyv� henki"; min� tarkoitan sill� tottumusta tehd� persoonallinen
tunne ratkaisevaksi arvostelussa. Olettakaa, ett� joku henkil� ei teit�
miellyt�. Onko se oikeastaan h�nen vikansa? Eik� se yht� hyvin voi olla
teid�n itsenne syy? Mit� meid�n tunnetaipumuksillamme on tekemist�
asiallisuuden kanssa? Jokainen tervej�rkinen tiet��, ett� on paljon
ihmisi�, jotka eiv�t h�nt� miellyt�, mutta jotka silti saattavat olla
paljoa taitavampia kuin h�n itse.

Ja siirt��ksemme nyt kaiken t�m�n tehtaasta ulos suureen el�m��n, voi
sanoa, ettei ole lainkaan tarpeellista, ett� rikas rakastaa k�yh��
tai k�yh� rikasta. Ei ole v�ltt�m�t�nt�, ett� ty�nantaja rakastaa
ty�miest��n tai p�invastoin. V�ltt�m�t�nt� on, ett� molemmat koettavat
tehd� oikeutta toisilleen tarkoin huomioonottamalla kummankin ansiot.
T�m� on todellista kansanvaltaisuutta, eik� se kysymys, kenenk� pit�isi
omistaa tiilit, muurisavi, uunit tai tehtaat. Kansanvaltaisuudella
ei ole mit��n tekemist� t�m�n kysymyksen kanssa: "Kenenk� tulee olla
johtajana?"

Se on melkein samaa kuin kysyminen: "Kenen pit�� olla tenorina
kvartetissa?" Ilmeisesti sen, joka on tenori. Carusoa ei olisi voitu
sivuuttaa. Olettakaa, ett� joku musikaalinen kansanvaltaisuusteoria
olisi m��r�nnyt Caruson musikaaliseen proletariaattiin. Olisiko siit�
syntynyt toinen tenori Caruson tilalle? Vai olisivatko Caruson lahjat
kuitenkin j��neet h�nen omikseen?




XX luku.

MIT� VOIMME ODOTTAA?


Jos osaan lukea ajan merkkej� oikein, el�mme keskell� t�rkeiden
muutosten aikaa. Ne tapahtuvat ymp�rill�mme hiljaa, tuskin
huomattavasti, mutta kuitenkin taukoamatta. Me opimme v�hitellen
yhdist�m��n syyn ja seurauksen. Suuri osa siit�, mit� nimit�mme
ty�h�iri�iksi -- paljon siit� rauhattomuudesta, mik� havaitaan
horjumattomilta n�ytt�neiss� laitoksissa -- on vain n�kyv�ist� ilmi�t�
jostakin uudesta, joka on syntym�ss�. Yleinen mielipide on muutoksien
alaista, ja meid�n tarvitsee itse asiassa vain muuttaa n�k�kantaamme
tehd�ksemme hyvin huonosta j�rjestelm�st� oikein hyv�n. Ale olemme
�lykk�isyyden hyv�ksi h�vitt�m�ss� sit� erikoista avua, jota olemme
ihailleet kovap�isyyten� liikeasioissa, mutta joka itse asiassa
oli vain puup�isyytt�. Me olemme niinik��n vapautumassa joutavasta
pehme�st� tunteilemisesta. Me alamme hankkia itsellemme selvemm�n
k�sityksen realiteeteista ja rupeamme huomaamaan, ett� meill� on jo
kaikki, mit� tarvitaan t�ydelliseen el�m��n, ja ett� voimme k�ytt��
n�it� mahdollisuuksia paremmin, kun vain teemme itsellemme selv�ksi,
mit� ne sis�lt�v�t ja mit� merkitsev�t.

Kaikki, mik� nykyoloissa on v��r�� -- ja tied�mmeh�n kaikki, ett�
paljon on v��r�� voidaan oikaista, kun siit� saadaan selke� k�sitys.
Me olemme tottuneet niin paljoa tuijottamaan toisiimme, mit� silt� ja
silt� puuttuu, ett� olemme tehneet persoonalliseksi asiaksi semmoisen,
mik� on liian suurta persoonallisuudelle. Tosin on totta, ett�
ihmisluonnolla on suuri osansa taloudellisissa ongelmissa. Itsekk�isyys
on realiteetti; eik� ole ep�ilemist�, etteik� se ly� leimaansa kaikkeen
kilpailevaan toimintaan el�m�ss�. Jos itsekk�isyys olisi vain jonkin
ihmisluokan erikoistunnus, ei siit� olisi varsin vaikea suoriutua.
Mutta se kuuluu ihmisluonteelle, kaikille ja itsekullekin. My�skin
ahnaus, kateus ja ep�luuloisuus ovat realiteetteja.

Mutta mik�li taistelu itse olemassaolosta helpponnee -- ja se on
helpompaa nyt kuin ennen, vaikka epavarmuudentunne on enentynyt --
sik�li on meill� mahdollisuuksia kehitt�� hienompia viettej�mme.
T�h�nastinen edistys on tuntuvasti lis�nnyt el�m�n mukavuuksia.
Tavallisen amerikkalaisen farmarin talossa on enemm�n kalustoa
ja valmistettua tavaraa kuin kokonaisessa afrikkalaisessa
kuningaskunnassa. Tavallisella amerikkalaisella pojalla on useampia
kojeita kuin kokonaisessa eskimoyhteiskunnassa. Keitti�n, ruokahuoneen
ja kellarin k�ytt�aseet saisivat vaateliaimmankin viisisataa vuotta
sitten el�neen mahtimiehen h�mm�stym��n -- el�m�n v�ltt�m�tt�mien
tarve-esineiden lis�ytyminen merkitsee vain kohonnutta kehitystasoa.
Yh� viel� me muistutamme intiaania, joka tulee kaupunkiin kaikkine
rahoineen ja ostaa, mit� n�kee. Teollisuudessa k�ytet��n viel�
uskomattoman suuret m��r�t ty�t� ja ainesta valmistamaan maailmalle
kaikkinaista turhaa kamaa, jota tehd��n vain myymist� ja ostetaan vain
omistamista varten jolla ei ole yht��n hy�dyllist� tarkoitusta ja
joka lopulta on vain joutavaa romua, niinkuin se alunpit�enkin edusti
hukkaank�ytetty� voimaa. Ihmiskunnan sivistynyt osa alkaa kuitenkin
liukua pois joutoleluja tuottavalta asteelta ja teollisuus mukautua
t�ytt�m��n maailman todellisia tarpeita. Sent�hden voimmekin odottaa
uutta edistyst� kohti el�m�ntasoa, jonka monet jo n�kev�t kajastavan,
mutta jota nykyoloihin tyytyminen on est�nyt meit� saavuttamasta.

Me olemme niinik��n vapautumassa aineellisen omistuksen jumaloimisesta.
Rikkaus ei ole en�� mik��n erikoinen kunnia. Itse asiassa ei en��
yleinen rikastumispyrkimys ole vallitsevana. Ihmiset eiv�t en�� v�lit�
rahoista rahojen vuoksi, kuten ennen oli laita. Varmaa on, ett� he
eiv�t mainittavasti kunnioita rikkautta tai niit�, joilla sit� on.
Se, mit� me kokoamme hy�dytt�m�ksi liikam��r�ksi, ei olekaan meille
miksik��n kunniaksi.

Eik� tarvitse paljonkaan ajatella n�hd�kseen, ett� henkil�n
yksil�llisiin ominaisuuksiin n�hden suuri rahallinen rikkaus ei
merkitse paljon mit��n. Ihmisolento pysyy ihmisolentona, joka el��kseen
tarvitsee saman verran vaatteita, riippumatta siit�, onko h�n rikas
tai k�yh�. Eik� kukaan voi oleilla useammassa kuin yhdess� huoneessa
kerrallaan.

Mutta jos on johtot�hdekseen ottanut yhteishy�dytyksen, jos tahtoo
sit� varten toimeenpanna suuria suunnitelmia, joita ei mitenk��n voi
toteuttaa muuten kuin suuria varoja k�ytt�m�ll�, jos koettaa saada
teollisuuden er�maata kukkimaan ja tuntee t�m�n el�m�nteht�v�kseen,
niin n�kee suurissa rahasummissa samaa mit� maanviljelij�
kylv�siemeness� -- alun uuteen ja runsaampaan satoon, jonka etuja yht�
v�h�n kuin auringons�teit� voi koota itsekk��ss� mieless�.

Maailmassa on kahdenlaisia hulluja. Toinen on miljoonanomistaja,
joka luulee rahoja kokoamalla voivansa saada jonkinlaista todellista
valtaa; toinen pennit�n yhteiskunnanuudistaja, joka uskoo, ett� jos
h�n vain voisi ottaa rahat yhdelt� luokalta ja antaa ne toiselle, niin
yhteiskunnan ep�kohdat oitis korjautuisivat. Molemmat ovat harhatiell�.
Monet nykyajan suurimmista rikkauksienkokoojista eiv�t ole lis�nneet
ihmiskunnan varallisuutta sentink��n arvosta. Lis��k� korttipeluri
maailman rikkautta?

Jos me kaikki ottaisimme osaa tuottavaan ty�h�n luovan voimamme
helpostitunnettavissa rajoissa, niin olisi kysymys vain siit�,
riitt�isik� luovaa ty�t� kaikille ja saisiko kukin, mit� h�n tarvitsee.
Todellinen puute el�m�n v�ltt�m�tt�mist� tarpeista -- ei v��r� puute,
joka riippuu kilisevien metallikappaleiden puutteesta taskuissamme --
voi riippua vain riitt�m�tt�m�st� tuotannosta, ja t�m� vuorostaan on
useimmiten seurauksena riitt�m�tt�m�st� tuntemuksesta siit�, mit� ja
miten on tuotettava.

       *       *       *       *       *

T�m� asia on alusta alkaen katsottava varmaksi: Maa kykenee tuottamaan
s��llisen toimeentulon itsekullekin, ei vain ravintoon, vaan kaikkeen
n�hden, mit� tarvitsemme. Sill� kaikki tulee maasta.

Ty�, tuotanto, jakelu ja palkkio voidaan j�rjest�� niin, ett� itsekukin
saa osuutensa tarkoin oikeudenmukaisesti.

Ihmisluonnon vajavaisuuksista huolimatta voi taloudellisen
j�rjestelm�mme j�rjest�� niin, ett� itsekk�isyydelt�, vaikka sit� ei
kenties voidakaan tyyten poistaa, riistet��n valta aikaansaada vakavia
taloudellisia v��ryyksi�.

       *       *       *       *       *

Liike-el�m� on helppoa tai kovaa riippuen tuotantoon ja jakeluun
k�ytetyst� taitavuudesta tai sen puutteesta. On luultu, ett�
liiketoiminta on olemassa voiton tuottamista varten. T�m� ei ole
oikein. Liike-el�m� on olemassa yleishy�dytyst� varten. Se on ammatti
ja sen tulee omaksua tietoinen ammattimoraali, joka tuomitsee jokaisen
yksil�n, joka rikkoo sit� vastaan. Liikemaailma tarvitsee enemm�n
todellista ammattihenke�. Se pyrkii ammattirehellisyyteen uljaasta
ylpeydest�, ei pakosta. Ammattihenki huomaa omat rikkomuksensa ja
rankaisee ne. On tuleva aika, jolloin liike-el�m� on moraalisesti
puhdasta. Konetta, joka seisahtuu kesken k�ynti�, pidet��n viallisena
ja vika on etsitt�v� siit�. Ruumis, joka �kki� sairastuu, on sairas ja
tauti on etsitt�v� siit�. Niin on liike-el�m�nkin laita. Sen virheet,
joista monet johtuvat yksinomaan liike-el�m�n moraalisesta tilasta,
ehk�isev�t sen menestyst�, tekev�t sen kesken kaikkea sairaaksi. On
tuleva aika, jolloin moraalin lait yleisesti tunnustetaan liike-el�m�n
perustaksi. Ja kun niin tapahtuu, tullaan liiketointa -- valmistusta ja
myynti� -- pit�m��n vankimpana ja hy�dyllisimp�n� kaikista ammateista.

       *       *       *       *       *

Kaikki, mit� Ford-laitokset ovat tehneet -- kaikki mit� min�
olen voinut toimittaa -- pyrkii olemaan todistuksena siit�, ett�
yleishy�dytys k�y ennen voittoa ja ett� senlaatuinen liiketoiminta,
joka jo olemassaolollaan tekee maailman paremmaksi, on jalo ammatti.
Minulle on usein sanottu, ett� meid�n yrityksemme huomattava
edistyminen -- en tahdo k�ytt�� sanaa "menestys", koska se oikeastaan
tiet�� hautakirjoitusta ja me olemme vasta alussa -- on riippunut
jonkinlaisesta sattumasta; ja ett� meid�n k�ytt�m�mme menetelm�t,
vaikka ne ovat tavallansa hyvi�, soveltuvat vain meid�n erikoisten
tuotteittemme valmistukseen eiv�tk� lainkaan k�visi laatuun muilla
liikealoilla tai ylimalkaan muihin tuotteisiin n�hden eik� muissa
oloissa kuin meid�n.

Oli aika, jolloin pidettiin selv�n�, ett� meid�n teoriamme ja
menetelm�mme olivat pohjaltaan ep�terveit�. Se riippui siit�, ett�
niit� ei ymm�rretty. Tapausten kulku on vaientanut n�m� arvostelut.
Mutta semmoista k�sityst� on viel� olemassa, ett� mik��n muu yritys
ei voisi aikaansaada sit�, mit� me olemme tehneet, ett� meit�
on kosketettu jollakin taikasauvalla, ett� emme me eik� kukaan
muukaan voisi valmistaa kenki�, lakkeja, ompelukoneita tai kelloja,
kirjoituskoneita tai mit��n muita tarve-esineit� sill� tavoin kuin
valmistamme automobiileja ja moottoriauroja. Arvellaan, ett� jos
vain antautuisimme jollekin sellaiselle alalle, huomaisimme hyvinkin
pian erehdyksemme. Min� en t�t� ollenkaan usko. Ei mit��n ole meille
tipahtanut ilmasta. Sen lienev�t edelliset sivut osoittaneet. Meill�
ei ole mit��n, mit� ei kenell� tahansa toisellakin saattaisi olla.
Meill� ei ole ollut sen parempaa onnea kuin mik� seuraa jokaista, joka
panee parhaansa ty�ns� suoritukseen. Meid�n alkaessamme ei olosuhteissa
ollut mit��n, jota olisi voinut sanoa "suotuisaksi". Me aloimme melkein
tyhjin k�sin. Mit� meill� on, sen me ansaitsimme, ja me ansaitsimme
sen herpoumattomalla ty�ll� ja lujalla uskolla periaatteeseemme.
Me muutimme ylellisyystavaran tarvetavaraksi yksinkertaisesti ja
avoimesti. Kun aloimme valmistaa nykyisi� autojamme, oli maassa v�h�n
hyvi� teit�, bensiininsaanti oli niukkaa ja yleis��n oli lujasti
juurtunut se usko, ett� automobiili oli parhaasta p��st� rikkaiden
lelu. Meid�n ainoa etumme oli, ett� meill� ei ollut edelt�ji� ammatissa.

Me aloimme valmistuksen oman katsantokantamme mukaisesti -- joka
siihen aikaan oli liike-el�m�ss� tuntematon. Uutta pidet��n aina
ihmeellisen� ja jotkut meist� ovat senluonteisia, ettemme koskaan
voi vapautua ajatuksesta, ett� uusi on ihmeellist�, ellei suorastaan
mielet�nt�. Meid�n aatteittemme mekaanista muovailua muutetaan
alituisesti. Me l�yd�mme lakkaamatta uusia ja parempia menetelmi�
niiden toteuttamiseksi, mutta meid�n ei ole milloinkaan tarvinnut
muuttaa itse periaatteita, enk� voi ajatella, ett� niit� milloinkaan
tulee tarpeelliseksi muuttaakaan, sill� min� pid�n niit� ehdottomasti
yleisp�tevin� ja uskon niiden t�ytyv�n aikaansaada parempaa ja
sis�llysrikkaampaa el�m�� kaikille.

Ellen uskoisi t�t�, niin en jatkaisi ty�t�ni -- sill� siit� kertyvill�
rahoilla ei ole minulle oleellista merkityst�. Rahat ovat hy�dyllisi�
vain sik�li kuin ne k�yt�nn�llisin esimerkein pannaan viem��n
eteenp�in sit� periaatetta, ett� liiketoiminta on oikeutettua vain
mik�li se on palvelevaa, ja ett� sen aina tulee antaa yhteiskunnalle
enemm�n kuin se silt� ottaa, ja ett� sellaista liikett� ei saa
olla, joka ei tuota etua jokaiselle. Min� olen todistanut t�m�n
automobiili- ja moottoriaurateollisuudellani. Minulla on aikomus
osoittaa se rautateill� ja muilla yleishy�dyllisill� yrityksill� -- ei
omakohtaiseksi tyydytyksekseni eik� niiden rahojen vuoksi, mit� siit�
kertyy. (On yksinkertaisesti mahdotonta n�it� periaatteita noudattaessa
olla ansaitsematta paljoa enemm�n kuin jos pelk�st��n rahan ansio olisi
p��tarkoituksena.) Min� haluan todistaa t�m�n siten, ett� ihan kaikki
meist� voivat saada enemm�n ja kaikki voivat el�� parempaa el�m�� sen
kautta, ett� se hy�ty enenee, johon kaiken liikkeen tulee pyrki�.
K�yhyytt� ei voida poistaa lakis��nn�ksill�, vaan ainoastaan kovalla ja
j�rkiper�isell� ty�ll�. Me muodostamme itse asiassa koelaitoksen, jonka
tarkoituksena on todistaa, ett� periaatteemme on oikea. Ett� me samalla
ansaitsemme rahaakin liikeyrityksell�mme, se vain todistaa meid�n
olevan oikeassa, sill� se on senlaatuinen todistuskappale, joka tehoaa
tarpeeksi ilman sanojakin.

Ensimm�isess� luvussa esitin t�m�n katsomuksemme uskontunnustuksena.
Sallikaa minun t�ss� toistaa se sen ty�n valossa, joka on suoritettu
sen mukaisesti, sill� seh�n kuitenkin on kaiken ty�mme perustana.

1) Ei pid� olla huolissaan tulevaisuudesta eik� liioin kunnioittaa
menneisyytt�. Joka pelk�� tulevaisuutta, joka varoo ep�onnistumista,
h�n rajoittaa liikuntokyky�ns�. Ep�onnistuminenhan sis�lt�� vain
mahdollisuuden aloittaa uudestaan ja �lykk��mmin. Rehellisess�
ep�onnistumisessa ei ole mit��n alentavaa, mutta tulevaisuuden
pelk��minen alentaa arvoamme. Menneisyys taas on hy�dyllist�
ainoastaan, mik�li se viittoo teit� ja keinoja edistykselle.

2) �lk��n ajateltako kilpailua. Se, joka tekee asian parhaiten, saakoon
sen suorittaa. On rikollista yritt�� anastaa toisen tuotantoalaa --
rikollista, koska siten omakohtaisen voiton vuoksi yritet��n painaa
kanssaihmisten elinehtoja, hallita vallan eik� �lyn nojalla.

3) Asetettakoon yleishy�dytys voiton edelle. Ilman voittoa ei liikett�
tosin voi yll�pit��. Voiton saaminen ei sin�ns� sis�ll� mit��n
v��ryytt�. Hyvinhoidettu liiketoimi tuottaa ehdottomasti voittoa, mutta
voiton t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti tulla korvauksena hyvin suoritetusta
yleishy�dytyksest�. Voitto ei voi olla yleishy�dytyksen perusta; sen
t�ytyy olla sen tulos.

4) Liiketoiminta ei ole halvalla-ostamista ja kalliillamyymist�. Se
sis�lt�� sen, ett� aines hankitaan kohtuulliseen hintaan ja ett� t�m�
aines muodostetaan k�ytt�kelpoiseksi tuotteeksi mahdollisimman pienill�
lis�yksill� kustannuksiin ja jaetaan se kuluttajille. Peli, keinottelu
y.m.s. pyrkii vain ehk�isem��n t�t� kulkua.

       *       *       *       *       *

Tuotanto on v�ltt�m�t�n, mutta enimm�n merkitsee sit� johtava henki.
Todella hy�dyllinen tuotanto onkin v�ltt�m�t�n seuraus pyrkimyksest�
olla todelliseksi hy�dyksi. Ne monet erilaiset, l�peens� keinotekoiset
s��nn�t, joita raha- ja teollisuustoiminnalle on laadittu ja joita
pidet��n "lakeina", joutuvat niin usein ristiriitaan kesken�ns�, ett�
voi pit�� todistettuna, ett� ne eiv�t edes ole hyvi� arvailujakaan.
Kaiken terveen taloudellisen ajattelemisen perustana on maa ja sen
tuotteet. Yleishy�dytyksen korkein muoto on maan kaikkinaisen tuotannon
tekeminen kyllin suureksi ja pysyv�ksi, jotta se voi kelvata perustaksi
todelliselle el�m�lle -- sille el�m�lle, joka on enemm�n kuin sy�mist�
ja nukkumista. T�m� on taloudellisen j�rjestelm�n todellinen perusta.
Tuottaa me voimme -- tuotantoprobleemi on loistavasti ratkaistu.
Me valmistamme lukemattomia tavaralajeja miljoonin kappalein.
El�m�n aineellisesta puolesta on erinomaisen hyvin huoli pidetty.
Keksint�j� ja uusia menetelmi� on korjattu talteen yllinkyllin ja ne
odottavat vain k�yt�nt��npanoa tehd�kseen el�m�n fyysillisen puolen
melkein niin t�ydelliseksi kuin tuhatvuotisen valtakunnan unelmissa
h��m�ttelee. Mutta me olemme liiaksi takertuneet siihen, miss� me
parhaillaan puuhailemme -- me emme ajattele tarpeeksi sit�, mink�
vuoksi me oikeastaan sit� teemme. Koko kilpailuj�rjestelm�mme, kaikki
luomisilmi�mme, koko sis�inen voimamme n�ytt�� keskittyv�n aineelliseen
tuotantoon ja sen sivutuotteisiin, menestykseen ja rikkauteen.

Niinp� on esim. sellainen tunne vallalla, ett� yhden henkil�n
tai ryhm�n etu on saatavissa toisten henkil�iden tai ryhmien
kustannuksella. Toisen nujertamisesta ei kuitenkaan voiteta
mit��n. Jos maanviljelysj�rjest�n onnistuisi musertaa teollisuus,
muuttuisiko maanviljelij�in asema siit� paremmaksi? Jos
teollisuudenharjoittajayhtym�in onnistuisi murskata maanviljelij�t,
olisiko siit� hy�ty� teollisuusmiehille? Voisiko kapitaali voittaa
mit��n ty�miesten kukistamisesta, tai ty�miehet kapitaalin
kukistamisesta? Tai voittaako liikemies mit��n kilpailijansa
kukistamisesta? Ei -- ei mik��n h�vitt�v� kilpailu voi hy�dytt��
ket��n. Se kilpailun laji, jonka tuloksena on monien h�vi� ja
harvojen h�ik�ilem�t�n herruus, on poistettava. Sill� sellaiselta
h�vitt�v�lt� kilpailulta puuttuu ne ominaisuudet, joista edistys
riippuu. Edistys syntyy jaloja muotoja noudattavasta kilpailusta.
Huono kilpailu on mieskohtaista. Se tavoittaa jonkin yksil�n tai
ryhm�n koroittamista. Se on jonkinlaista sodank�ynti�. Sit� kannustaa
halu painaa joku toinen polvilleen. Se on tykk�n��n itsek�st�. Toisin
sanoen, sen vaikuttimena ei ole ylpeys tuotteesta eik� my�sk��n halu
olla etevin yhteishy�dytyksen alalla eik� terve kunnianhimo j�rkevien
tuotantomenetelmien suorittamisessa. Sen vaikuttimena on yksinomaan
toisen syrj��n tunkeminen ja markkinain monopolisointi rahallisen
voiton vuoksi. Kun t�m� pyrkimys on saavutettu, on seurauksena aina
tavaran laadun huononeminen.

       *       *       *       *       *

Vapautuessamme pikkumaisesta, h�vitt�v�st� kilpailusta vapaudumme
samalla monesta harhamielteest�. Me olemme liian lujasti piintyneet
vanhoihin menetelmiin ja yksipuolisuuteen. Me tarvitsemme enemm�n
liikkuvaisuutta. Me olemme tottuneet k�ytt�m��n m��r�ttyj� seikkoja
m��r�tyll� tavalla, olemme l�hett�neet erin�isi� tavaroita vain yht�
kanavaa my�ten, ja jos se k�y ahtaaksi tai tukkeutuu, pys�htyy liikekin
ja kaikki ahdingon ik�v�t seuraukset tulevat n�kyviin. Ottakaamme
esimerkiksi maissin viljelys. Monia miljoonia busheleita [Bushel,
kuivien aineiden mittayksikk�, = Yhdysvalloissa 35.24 l, Englanissa
36.35 l. -- Suom.] kasataan Yhdysvaltoihin ilman mit��n n�ht�v��
myyntimahdollisuutta. Jonkun verran maissia k�ytet��n ihmisten ja
el�inten ravinnoksi, mutta vain pieni osa. Ennen juovutusjuomain
kieltoa k�ytettiin osa maissia paloviinan valmistukseen, mik� ei
juuri ollut erikoisen hyv� k�yt�nt� hyv�lle maissille. Mutta monia
vuosia kulutettiin maissia ainoastaan n�it� kahta kanavaa my�ten, ja
kun toinen niist� tukittiin, alkoivat viljavarastot kasvaa uhkaavan
suuriksi. Rahanniukkuus ehk�isee tavallisesti varastoja liikkumasta,
mutta vaikka rahaa olisi runsaastikin, olisi meid�n mahdoton k�ytt��
kaikkia elintarpeita, joita meill� joskus on varastossa.

Jos elintarpeita kertyy liian runsaasti, jotta ne voitaisiin k�ytt��
ravinnoksi, niin miksi ei koeteta etsi� niille muuta k�yt�nt��? Miksik�
k�ytt�� maissia vain sikaloissa ja polttimoissa? Miksi ruveta k�det
ristiss� ruikuttamaan maissimarkkinoita kohdannutta onnettomuutta? Eik�
silavan ja alkoholin tuotannon ohella ole tarjona mit��n k�yt�nt��? On
varmasti. Maissille pit�isi l�yty� niin monta k�yt�nt��, ettei sit�
riitt�isik��n muuhun kuin ainoastaan todella t�rkeisiin tarpeisiin.
Pit�isi aina olla riitt�v�sti auki vientikanavia, jotta maissia
voitaisiin k�ytt�� heitt�m�tt� sit� hukkaan.

Yhteen aikaan k�yttiv�t maanviljelij�t maissia polttoaineeksi --
oli runsaasti maissia ja niukasti kivihiili�. Se oli t�rke� tapa
h�vitt�� maissia, mutta siin� oli hyv�n aatteen ydin. Maississa on
polttoainearvoa, siit� voidaan saada �ljy� ja moottorispriit�, ja on
jo aika, ett� joku aukaisee t�m�n uuden mahdollisuuden, jotta suuret
maissivarastot p��sev�t liikkeelle.

Miksik� pit�� jousessa vain yht� j�nnett�? Miksi ei kahta? Jos toinen
katkeaa, on toinen j�ljell�. Jos sianhoitomahdollisuudet huononevat,
niin miksei maanviljelij� muuta maissia traktorin k�ytt�aineeksi?

Me tarvitsemme laajempaa liikuntotilaa kaikilla aloilla.
Kaksoisraidej�rjestelm�n aikaansaaminen kaikkialle ei olisi mik��n
kehno aate. Meill� on yksiraiteinen rahaj�rjestelm�. Se on aivan
erinomainen j�rjestelm� rahanomistajille. Se on mainio niille, jotka
kokoavat korkoja, luottoa vallitseville rahamiehille, jotka suorastaan
omistavat sen tavaran, jota sanotaan rahaksi, ja sen koneiston, jonka
avulla rahoja tuotetaan ja k�ytet��n. Mutta n.s. "huonoina aikoina"
on yleis� alkanut havaita, ett� j�rjestelm� onkin huono, se kun
tukkii v�yl�n ja seisauttaa liikenteen. Jos rikkausharrastusten tulee
saada nauttia erikoista suojelusta, niin pit�isi tavallisten ihmisten
my�skin p��st� sit� nauttimaan. Myynnin, k�yt�n ja rahaj�rjestelyn
mahdollisuuksien moninaisuus on varmin turva, mit� voimme saada
odottamattomia tapahtumia vastaan taloudellisella alalla.

Samoin on ty�n laita. Pit�isi tosiaankin olla lent�vi� joukkoja
nuoria miehi�, jotka voisivat rient�� avuksi, kun vaara on sattunut
elopelloilla, kaivoksissa, tehtaissa tai rautateill�. Jos tuli uhkaa
sammua sadoissa teollisuuslaitoksissa hiilenpuutteen vuoksi, jos
miljoonia ihmisi� uhkaa ty�tt�myys, niin luulisi olevan kannattavaa
ja oikeaa inhimillisyytt�, ett� riitt�v� m��r� miehi� suorittaisi
vapaaehtoista palvelusta kaivoksissa ja rautateill�. Meill� tulee
aina olemaan teht�v�� t�ss� maailmassa ja me yksin kykenemme sen
tekem��n. Koko maailma ei voi olla hiljaa, vaikka tehtailijan kannalta
ei olisikaan "mit��n tekemist�". Sill� tai t�ll� kohtaa saattaa ty�t�
puuttua, mutta kokonaisuutena katsoen on maailmassa aina jotakin
tekemist�. T�m�n tosiasian pit�isi pakottaa meid�t j�rjest�ytym��n
sill� tavoin ett� se, mit� on teht�v��, tulee tehdyksi ja ty�tt�myys
supistetuksi mahdollisimman v�h�iseksi.

       *       *       *       *       *

Kaikki edistys alkaa pieness� mittakaavassa ja yhden yksil�n toimesta.
Joukko ei milloinkaan voi olla enemp�� kuin yksil�iden summa. Menestys
alkaa ihmisest� itsest��n, kun h�n puolinaisen harrastuksen kannalta
edistyy m��r�tietoisuuteen, ep�r�innist� p��tt�v�isyyteen pyrinn�ss�,
ep�kypsyydest� arvostelun kypsyyteen, oppipojan asteelta mestariksi,
ty�nhosujan tasolta ty�mieheksi, joka l�yt�� ty�st� todellista iloa,
silm�inpalvelijasta mieheksi, jolle h�nen ty�ns� voidaan uskoa ilman
valvontaa ja ilman kehoittelua -- niin, silloin edistyy maailma.
Eteenp�inmeno ei ole suinkaan helppoa. Me el�mme mukavuuden aikaa,
jolloin ihmisille uskotellaan, ett� kaiken pit�� k�yd� helposti. Mutta
ty�, joka todella merkitsee jotakin, ei koskaan tule olemaan helppoa.
Ja jota korkeammalle nousemme edesvastuun asteikossa, sit� vaikeammaksi
k�y teht�v�. Lepo on tietenkin oikeutettua. Jokaisen, joka tekee ty�t�,
tulee saada tarpeekseen lev�t�. Miehell�, joka tekee kovaa ty�t�, pit��
olla mukava lev�hdyspaikkansa lieden luona ja viihtyis� ymp�rist�.
Siihen h�nell� on oikeus. Mutta kukaan en ansaitse lepoa ennen kuin on
ty�ns� tehnyt. Pehmoista mukavuutta ei koskaan voi yhdist�� ty�h�n.
Muutamanlainen ty� on tarpeettoman kovaa. Oikealla liikkeenhoidolla
sit� voi helpottaa. On teht�v� mik� suinkin voidaan, jotta ty�miehelle
valmistetaan tilaisuus suorittaa hyv� p�iv�ty�. Ei sovi vaatia lihaa
ja verta kantamaan taakkoja, joita vain ter�s voi kantaa. Mutta
parhaitenkin teht�ess� on ty� kuitenkin ty�t�, ja jokainen, joka
todella koettaa suorittaa k�sill�olevan ty�ns� parhaansa mukaan, tuntee
my�skin, ett� se on ty�t�.

Valinnasta ei voi olla puhettakaan. Annettu teht�v� voi olla odotettua
v�h�isempi. Miehen todellinen ty� ei ole aina sellaista, mit� h�n
itse olisi halunnut tehd�. Miehen todellinen ty� on se, mit� h�net on
valittu tekem��n. Nyky��n on enemm�n palvelustoimia kuin vastaisuudessa
tulee olemaan laita, ja niin kauan kuin semmoisia toimia on, t�ytyy
jonkun ne tehd�. Mutta ei ole mit��n aihetta, mink� vuoksi ihmisen
tulisi k�rsi� siit�, ett� h�nen ty�ns� on palvelijan ty�t�. Sellaisesta
ty�st� voidaan sanoa, mit� useista n.s. vastuunalaisemmista teht�vist�
ei saata sanoa: se on hy�dyllist�, kunniallista ja kunnioitettavaa.

Aika on poistaa ty�st� suoranainen raadanta. Ihmiset eiv�t vastusta
ty�t�, vaan kovaa, raskasta raatamista. Sellainen t�ytyy poistaa,
miss� sit� vain on. Me emme p��se t�ysin sivistyneiksi, ennenkuin
poistamme polkurattaan jokap�iv�isest� ty�st�. [Ennen vanhaan saivat
rangaistusvangit tuottaa k�ytt�voimaa polkemalla samanlaista ratasta,
jonka n�kee lasten oravah�keiss�. -- Suom.] Keksinn�t ovat sen osaksi
jo poistaneet. Meid�n on sangen monessa suhteessa onnistunut kirvoittaa
ihmisen niskoilta raskas ja rasittava ty�, joka ennen tyhjensi h�nen
voimansa, mutta vaikka olemme kevent�neet raskasta ty�t�, emme ole
kuitenkaan saaneet poistetuksi sen yksitoikkoisuutta. Se on toinen
meit� odottava urakka, ja pyrkiess�mme sit� suorittamaan keksimme
ep�ilem�tt� paljon muutakin j�rjestelm�ss�mme muutettavaa.

       *       *       *       *       *

Ty�mahdollisuudet ovat nyt suuremmat kuin milloinkaan ennen.
Edistysmahdollisuudet niinik��n. Nuori mies, joka nyt astuu
teollisuuden palvelukseen, joutuu aivan toiseen j�rjestelm��n kuin
se, joka viisikolmatta vuotta sitten aloitti uransa. J�rjestelm�
on k�ynyt kiinte�mm�ksi, siin� on v�hemm�n leikin ja hankauksen
tilaa; yh� v�hemm�n asioita j�tet��n yksil�n mielivallan alaiseksi;
nykyinen ty�mies huomaa olevansa osa j�rjest�ss�, joka n�k�j��n j�tt��
h�nelle hyvin v�h�n aloitemahdollisuuksia. Mutta kuitenkaan ei ole
totta, ett� "ty�miehet ovat pelkki� koneita". Ei ole totta, ett�
edistysmahdollisuudet ovat hukkuneet j�rjest��n. Nuori mies, joka
tahtoo vapautua n�ist� mielikuvista ja katsoa j�rjestelm�� sellaisena
kuin se on, havaitsee ett� se, mit� h�n piti esteen�, itse asiassa on
h�nelle apu ja tuki.

Tehdasj�rjest� ei ole taitavuuden kehittymisen ehk�isykeino, vaan keino
tuhlauksen ja taitamattomuudesta johtuvien tappioiden supistamiseksi.
Se ei est� eteenp�inpyrkiv�� ja selv�n�k�ist� ihmist� tekem�st�
parastaan, vaan se est�� huolimattomia ihmisi� tekem�st� pahintaan.
Asiahan on niin, ett� jos laiskuudelle, v�linpit�m�tt�myydelle
velttoudelle ja haluttomuudelle annetaan v�lj�� tilaa, niin joutuvat
kaikki siit� k�rsim��n. Tehdas ei voi silloin kukoistaa eik� niin
ollen my�sk��n maksaa palkkoja, joilla voisi el��. Kun j�rjestely
pakoittaa huolimattomat ihmiset hoitamaan teht�v��ns� paremmin kuin he
luonnostaan tekisiv�t, niin tapahtuu se heid�n omaksi edukseen -- he
suoriutuvat paremmin ruumiillisesti, henkisesti ja taloudellisesti.
Mit� palkkoja pystyisimme maksamaan, jos antaisimme sellaisen v�en
noudattaa omia menetelmi��n ja omaa ty�tapaansa?

Jos teollisesta j�rjestelm�st�, joka nosti keskinkertaisuuden
korkeammalle tasolle, olisi seurauksena my�skin taitavuuden
pid�tt�minen alemmalla tasolla, olisi se tosiaan sangen huono
j�rjestelm�. Mutta t�ydelliseenkin j�rjestelm��n tarvitaan taitavia
ihmisi� sit� vireill�pit�m��n. Ei mik��n j�rjestelm� kykene itse
k�ytt�m��n itse�ns�, ja nykyinen j�rjestelm� vaatii k�ytt��ns� enemm�n
�ly� kuin entinen. Meid�n p�ivin�mme vaaditaan enemm�n �ly� kuin
koskaan ennen, vaikka sit� ehk� ei tarvita samoilla paikoilla kuin
ennen. Sen laita on aivan sama kuin voiman laita: ennen k�ytettiin
jokaista konetta jalkavoimalla; se voima oli aivan koneen ��ress�,
mutta nyky��n olemme siirt�neet voiman kauemmaksi -- keskitt�neet sen
voima-asemalle. Samalla tavoin me olemme my�skin tehneet henkisen
kyvyn korkeimmalle tyypille tarpeettomaksi ottaa vierest� osaa tehtaan
jokaiseen eri toimitukseen. Paremmat aivot ovat keskitetyt henkiselle
voima-asemalle.

Jokainen kasvava yritys luo samalla aivan luonnostaan uusia ty�paikkoja
taitaville ihmisille. Se ei merkitse, ett� uusia mahdollisuuksia
syntyy joka p�iv� tai ryhmitt�in. Ei suinkaan. Ne syntyv�t vain
kovan ty�n j�lkeen. Se, joka kest�� totunnan otteen ja kuitenkin
pysyy valppaana ja kerke�n�, nousee lopulta johtoon. Liike-el�m�ss�
ei etsit� hemaisevan loistavaa lahjakkuutta, vaan tervett�, lujaa
luotettavuutta. Suurten yritysten t�ytyy pakostakin liikkua hitaasti
ja varovasti. Nuori kunnianhimoinen mies ei saa olla liian k�rk�s
ylenemistoiveissaan, vaan h�nen tulee asettaa olonsa "pitk�n p��lle".

       *       *       *       *       *

Meid�n ymp�rill�mme on hyvin paljon sellaista, mik� tulee muuttumaan.
Me saamme oppia luonnon is�nniksi pikemminkin kuin sen palvelijoiksi.
Mutta niin suureksi kuin taitoamme kuvittelemmekin, olemme edelleen
suuressa m��r�ss� riippuvaiset luonnon apul�hteist� emmek� usko
niiden ehtyv�n. Me murramme kivihiili� ja malmia ja kaadamme puita.
Me k�yt�mme hiilet ja malmin ja sitten ne ovat poissa; puita ei voida
korvata yhdess� ihmisi�ss�. Mutta tulee aika, jolloin me sidomme
ymp�rill�mme olevan l�mm�n olematta en�� riippuvaisia hiilist� -- jo
nyt me luomme l�mp�� s�hk�ll�, jota synnyt�mme vesivoimalla. T�t�
menettely� tulemme parantamaan. Kemian edistyess� voidaan ep�ilem�tt�
keksi� menetelm�, jonka avulla kasveista voidaan saada kest�v�mp��
ainetta kuin metallit -- meh�n olemme tuskin viel� edes kajonneetkaan
puuvillan k�ytt��n. Me pystymme ehk� luomaan parempata puuta kuin mit�
luonnossa kasvaa. Todellisen yleishy�dytyksen henki on saava sen meille
aikaan. Meid�n on vain itsekunkin rehellisesti teht�v�, mik� on annettu
meid�n osaksemme.

       *       *       *       *       *

Kaikki on mahdollista... "Usko on vahva uskallus niihin, joita
toivotaan, eik� n�kym�tt�mist� ep�ile."








End of the Project Gutenberg EBook of El�m�ni ja ty�ni, by Henry Ford

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL�M�NI JA TY�NI ***

***** This file should be named 61302-8.txt or 61302-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/6/1/3/0/61302/

Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org



Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.