The Project Gutenberg EBook of El�m�ni ja ty�ni, by Henry Ford This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: El�m�ni ja ty�ni Author: Henry Ford Translator: Eino Voionmaa Release Date: February 2, 2020 [EBook #61302] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL�M�NI JA TY�NI *** Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen EL�M�NI JA TY�NI Kirj. Henry Ford Tekij�n luvalla suomentanut E. V. [Eino Voionmaa] Porvoossa, Werner S�derstr�m Osakeyhti�, 1923. SIS�LLYS: I. Johdanto. -- Mik� on tarkoitus? II. Ty� alkaa. III. Mit� opin kauppatoimesta. IV. Todellinen liiketoiminta alkaa. V. Valmistuksen ja myynnin salaisuus. VI. Tuotantotapamme. VII. Koneet ja miehet. VIII. Koneen hirmuvalta. IX. Ty�palkat. X. Miksi ei aina ole hyvi� liikeaikoja? XI. Kuinka halvaksi tavaran tuotanto voidaan saada? XII. Rahat ja tavarat. XIII. Raha -- is�nt�k� vai palvelija? XIV. Miksi olla k�yh�? XV. Traktori ja voimakoneiden k�ytt� maanviljelyksess�. XVI. Miksik� hyv�ntekev�isyytt�? XVII. Rautatiet. XVIII. Mink� mit�kin. XIX. Kansanvaltaisuus ja teollisuus. XX. Mit� voimme odottaa? I luku. JOHDANTO. -- MIK� ON TARKOITUS? Olemme vasta aloittaneet maamme kehitt�misen. T�h�n saakka emme ole, huolimatta kaikesta, mit� tarinoimme sen ihmeellisest� edistyksest�, saaneet enemp�� aikaan kuin vain raapineet pintaa. Edistysaskelet ovat tosin olleet kyll�kin merkitt�vi�, mutta kun vertaamme sit�, mit� olemme tehneet, siihen, mit� viel� on teht�v�n�, tuntuvat t�h�n saakka saavuttamamme tulokset melkein tyhjilt�. Kun otamme huomioon, ett� maan kynt�miseen yksin k�ytet��n enemm�n voimaa kuin maamme kaikkiin teollisuushaaroihin yhteens�, niin saamme vaikkapa heikonkin aavistuksen siit�, mit� mahdollisuuksia avautuu eteemme; ja juuri nyt, kun niin monet maailman maista ovat kuohumatilassa, on erinomaisen sopiva aika kaiken sen valossa, mit� on tehty, viitata hiukan vastaisiin teht�viimme. Kun puhutaan kasvavasta voimasta, konevoimasta ja teollisuudesta, tulee tajuntaan kylm�, metallinen maailma, miss� tehtaat karkoittavat tielt��n puut, kukkaset, linnut ja vihre�t niityt, joiden tilalle nousee metallikoneiden ja ihmiskoneiden maailma. Min� en ole sit� mielt�. Min� olen p�invastoin sit� mielt�, ett� me emme saata nauttia puista ja linnuista ja kukkasista ja vihreist� niityist�, ellemme tied� enemp�� koneista ja niiden k�ytt�misest�, ellemme paremmin ymm�rr� el�m�n mekaanista puolta. Me olemme jo, minun n�hd�kseni, menneet liian pitk�lle el�m�n vieh�tt�v�isyyden karkoittamisessa uskoessamme, ett� el�minen ja el�misen keinojen hankkiminen ovat jotakin vastakohtaista. Me tuhlaamme niin paljon aikaa ja tarmoa, ett� meille ei j�� paljoa nauttiaksemme el�m�st�. Voima ja koneet, raha ja tavarat ovat hy�dyllisi� vain sik�li, mik�li ne vapauttavat meit� el�m��n ihmisarvoisesti. Ne ovat vain keinoja p��m��r�n saavuttamiseksi. En katso esim. niit� koneita, joilla on minun nimeni, ainoastaan koneiksi. Jos siin� olisi kaikki, niin ryhtyisin johonkin muuhun. Min� n�en niiss� kouraantuntuvan todistuksen er��st� liiketeoriasta, joka toivoakseni on jotain enemm�n kuin pelkk� liiketeoria -- nimitt�in teoriasta, jonka tarkoituksena on tehd� auvompi paikka t�st� maailmasta, jonka keskell� el�mme. Sill� seikalla, ett� Ford-yhti�n kauppamenestys on ollut aivan tavaton, on merkityst� vain sik�li, ett� se todistaa tavalla, jonka jokainen ymm�rt��, ett� t�m� teoria on t�h�n saakka ollut oikea. Kun min� siis nyt ainoastaan t�ss� valossa k�yn arvostelemaan vallitsevaa teollisuusj�rjestely� ja voimassaolevaa raha- ja yhteiskuntaj�rjestelm��, niin saatan sen tehd� miehen�, joka itse ei niiden alaisena ole ep�onnistunut. Jos ajattelisin vain omaa etuani, ei minulla olisi ollenkaan syyt� toivoa mink��nlaista muutosta nykyiseen j�rjestykseen. Jos haluaisin vain rahaa, niin on nykyinen j�rjestelm� t�llaisenaan hyv�; se antaa minulle rahaa runsaasti. Mutta min� ajattelen yleist� hyv��, yhteis�n parasta. Nykyinen j�rjestelm� ei suvaitse yhteis�n parasta palvelemista, se kun edist�� jokaista tuhlaamisen muotoa ja ehk�isee monia saamasta t�ytt� korvausta palveluksistaan. Eik� se vie minnek��n perille. Se kaipaa kerrassaan parempaa suunnittelua ja oikaisemista. Min� en suinkaan moiti niit�, jotka yleisesti vastustavat uusia aatteita. On parempi olla ep�ilev�inen uuden suhteen ja haluta ensin n�hd� ennenkuin uskoo, kuin taukoamatta sy�ksy� suin p�in jokaisen uuden esityksen per�ss�. Jos ep�ilyksell� tarkoitamme varovaisuutta, niin on se sivistyksen tasapainopy�r�. Useimmat maailman nykyisist� vaikeuksista johtuvat siit�, ett� uusia aatteita omaksutaan tutkimatta ensin, ovatko ne todella hyvi� aatteita. Aate ei ole ehdottomasti hyv� sen vuoksi ett� se on vanha, eik� ehdottomasti huono sen vuoksi ett� se on uusi, mutta jos vanha aate on t�ysin k�ytt�kelpoinen, niin puhuvat kaikki asianhaarat sen eduksi. Aatteet ovat sin�ns� sangen arvokkaita, mutta aate on kuitenkin vain aate. Melkein kuka hyv�ns� voi keksi� jonkin aatteen. Mutta jotakin merkitsee vasta sen muuntaminen k�yt�nn�lliseksi tulokseksi. Hartaasti haluaisin osoittaa, ett� meid�n toteuttamamme aatteet ovat sovellutettavissa mit� laajimmalti -- ett� ne eiv�t yksinomaan kohdistu automobiileihin ja moottoriauroihin, vaan ett� ne ik��nkuin muodostavat yleisen lain. Min� olen t�ysin vakuutettu, ett� t�m� yleinen laki on luonnollinen laki, ja tahtoisin esitt�� sen niin perusteellisesti, ett� se voitaisiin omaksua, ei uutena aatteena vaan luonnollisena lakina. Luonnollista on tehd� ty�t� -- tajuta, ett� vauraus ja onni ovat saavutettavissa ainoastaan rehellisell� ty�ll�. Ihmisten sairaudet johtuvat suureksi osaksi siit�, ett� t�t� luonnon j�rjestyst� koetetaan kiert��. Min� en esit� mit��n, mik� ei t�ysin noudattaisi t�t� luonnonperiaatetta. Min� pid�n selvi�n�, ett� meid�n t�ytyy tehd� ty�t�. Kaikki, mit� me olemme aikaansaaneet, on tulosta sen ajatuksen itsep�isest� noudattamisesta, ett� koska meid�n kerta t�ytyy tehd� ty�t�, niin on parempi tehd� sit� �lykk��sti ja eteens�katsoen, ett� jota paremmin suoritamme ty�mme, sit� paremmin meid�n k�y. Ja kaikki t�m� on minusta vain alkeellista tervett� j�rke�. * * * * * En ole mik��n reformaattori. Minun mielest�ni on maailmassa liian paljon reformipyrkimyksi� ja reformaattoreihin kiinnitet��n liian paljon huomiota. Meill� on kahdenlaatuisia reformaattoreita, ja molemmat ne ovat haitallisia. Mies, joka sanoo itse�ns� reformaattoriksi, haluaa kaataa kaikki nurin. H�n on sellainen mies, joka tahtoisi repi� koko paidan rikki sen vuoksi, ett� kauluksennappi ei sovi napinreik��n. H�nen p��h�ns� ei p�lk�hd�, ett� olisi yksinkertaisesti vain suurennettava reik��. Senlaatuisilla reformaattoreilla ei ole milloinkaan selv�� k�sityst� siit�, mit� he tekev�t. Kokemus ja reformi eiv�t k�y yhteen. Reformaattori ei voi pit�� intoansa tulisenkuumana tosiolojen keskell�. H�nen t�ytyy siis heitt�� tosiasiat musukoppaan. J�lkeen vuoden 1914 ovat hyvin monet ihmiset hankkineet aivan uudet henkiset varukset. Monet alkoivat ensimm�ist� kertaa el�m�ss��n ajatella. Avasivat silm�ns� ja �kk�siv�t olevansa maailmassa. Ja �killisen itsen�isyydentunteen v�risytt�min� he tajusivat pystyv�ns� tarkkaamaan maailmaa arvostelevin silmin. He tekiv�t niin ja havaitsivat sen virheelliseksi. Mestaroivasti arvostelevan asenteen omaksuminen yhteiskuntaj�rjestykseen n�hden -- mihin joka miehell� on oikeus -- k�y alussa horjahdellen, ep�suhtaisesti. Ylen nuori arvostelija menee tavallisesti ylen kauas suhdattomuuksiin. H�n on innokas pyyhk�isem��n pois vanhan j�rjestyksen ja voimaanpanemaan uuden. Ven�j�ll� todella onnistuttiin luomaan uusi maailma. Siell� voi maailmanreformaattorien ty�t� parhaiten tarkastaa. Me kuulemme Ven�j�lt�, ett� v�hemmist� siell�, eik� suinkaan enemmist�, suorittaa h�vitystoimen. Me huomaamme my�skin, ett� kun ihmiset saattavat s��t�� yhteiskunnallisia lakeja vastoin luontoa, tekee luonto t�llaisia keinotekoisia lakeja vastaan jyrkemm�n ten�n kuin tsaarit konsanaan. Luonto on pannut vastalauseensa koko neuvostotasavaltaa vastaan. Sill� t�m� yritti kielt�� luontoa. Se kielsi ennen kaikkea oikeuden ty�n hedelmiin. Muutamat sanovat: "Ven�j�n on ruvettava tekem��n ty�t�", mutta t�m� ei selit� tapausta. Asianlaita on se, ett� Ven�j�-parka on ty�ss�, mutta sen ty� ei ole vapaata ty�t�. Yhdysvalloissa on ty�mies ty�ss� kahdeksan tuntia p�iv�ss�, Ven�j�ll� kaksi- jopa nelj�toista. Jos ty�mies Yhdysvalloissa haluaa lev�ht�� p�iv�n tai viikon ja kykenee sen tekem��n, ei mik��n est� h�nt� siit�. Ven�j�ll� t�ytyy ty�miehen neuvostovallan aikana tehd� ty�t�, halusipa tai ei. Kansalaisen vapaus on hukattu vankilamaisen kurin yksitoikkoisuuteen, miss� kaikkia kohdellaan samalla tavoin. T�m� on orjuutta. Vapaus on oikeutta ty�skennell� kohtuullinen aika ja saada siit� s��llinen toimeentulo; tilaisuutta j�rjest�� kaikki pienet persoonalliset yksityisseikat omassa el�m�ss��n. N�iden ja monien muiden vapaudenp��t�sten kokonaissumma se muodostaa suuren, ihanteellisen Vapauden. Vapauden pikku muodot kirkastavat jokap�iv�ist� el�m�� meille kaikille. Ven�j� ei voinut suoriutua ilman intelligenssin ja kokemuksen apua. Niin pian kuin sen tehtaita alettiin k�ytt�� neuvostojen johdolla, alkoivat asiat menn� perikatoa kohti; oli enemm�n keskusteluja kuin ty�t�. Niin pian kuin koulutettu mies nakattiin ulos, meni tuhansia tonneja kallisarvoista ainetta hukkaan. Intoilijat jouduttivat puhevimmallaan kansan n�l�nh�t��n. Neuvostot tarjoavat nyt insin��reille, j�rjestelij�ille, esimiehille ja liikkeenjohtajille, jotka aikaisemmin oli nakattu ulos, suuria rahasummia, jos he vain suostuisivat tulemaan takaisin. Bolshevismi huutelee nyt avukseen intelligenssi� ja kokemusta, joita se eilen kohteli niin h�ik�ilem�tt�m�sti. Kaikki, mit� "reformi" aikaansai Ven�j�ll�, oli tuotannon tyrehdytt�minen. Meill� on synke� aines, joka koettaa hiipi� ajattelijain ja suunnittelijain sek� ruumiillisen ty�n tekij�in v�liin. Sama vaikutus, joka karkoitti intelligenssin ja kokemuksen Ven�j�lt�, on nyt innokkaassa toimessa aikaansaadakseen levottomuutta t��ll�kin. Me emme saa siet��, ett� muukalainen, ihmisonnen h�vitt�j� ja vihamies, rikkoo meid�n kansamme. Yksimielisyydess� on t�m�n ja muiden terveiden kansojen voima -- ja vapaus. Mutta on olemassa my�skin toisenlaatuisia reformaattoreita, jotka tosin eiv�t koskaan sano itse��n sellaisiksi. He ovat kuitenkin hyvin samanlaisia kuin nuo radikaaliset reformaattorit. Rabulistilla ei ole ollut mit��n kokemusta eik� h�n tarvitse sellaista. Toisella "reformaattorien" luokalla taas on ollut paljon kokemusta, mutta se ei heit� lainkaan hy�dyt�. Min� tarkoitan taantumuksellisia -- jotka kummastunevat tullessaan asetetuiksi aivan samaan luokkaan bolsevikkien kanssa. He haluavat palata takaisin johonkin aikaisempaan yhteiskuntatilaan, ei senvuoksi ett� se oli paras, vaan sent�hden ett� he luulevat tuntevansa n�m� entiset olot. Toinen suunta haluaa k��nt�� nurin koko maailman aikoen rakentaa tilalle uuden. Toinen pit�� maailmaa niin hyv�n�, ett� sen voi vallan hyvin antaa olla sellaisena kuin se on -- ja luhistua. J�lkimm�inen k�sitys syntyy kuten edellinenkin siit�, ett� ei kyet� n�kem��n vaikka on silm�t mill� n�hd�. Ei ole lainkaan mahdotonta ly�d� lysyyn t�t� maailmaa, mutta mahdotonta on rakentaa uutta. On mahdollista ehk�ist� maailmaa menem�st� eteenp�in, mutta ei ole mahdollista ehk�ist� sit� menem�st� taaksep�in, rappeutumasta. On mielet�nt� odottaa, ett� jos kaikki kaadetaan kumoon, jokainen tulee sen kautta edelleen saamaan kolme ateriaansa p�iv�ss�. Tai ett� saadaan kuuden prosentin korko, jos kaikki j�hmettyy. Vika on siin�, ett� niin kumouksen kuin taantumuksenkin miehet sulkevat silm�ns� tosioloilta -- alkuper�isilt� toimintamuodoilta. Varovaisuus kehoittaa tarkoin katsomaan, ettei taantumusliikett� hairahduta pit�m��n terveen j�rjen palauksena. Me olemme n�hneet kaikenlaatuisia sanahelin�n ilotulituksia ja lukemattomia ihanteellisia tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ne eiv�t johtaneet minnek��n. Ne olivat puhumatilaisuuksia, ei eteenp�inkulkua. Kauniita sanoja sanottiin, mutta kun tulimme kotia, oli valkea sammunut. Taantumuksen miehet ovat usein k�ytt�neet hyv�kseen t�llaisten kausien taantumuspoukahdusta ja lupailleet "vanhoja hyvi� aikoja" -- mik� tavallisesti merkitsee vanhoja v��rink�yt�ksi� -- ja kun t�m�n laadun miehilt� t�ydellisesti puuttuu mielikuvakyky�, pidet��n heit� monesti "k�yt�nn�n miehin�". Heid�n palaamistaan valtaan tervehdit��n usein terveen j�rjen palaamisena. Alkuper�iset toimintamuodot ovat maanviljelys, teollisuus ja kulkuneuvot. Yhteiskunnallinen el�m� on mahdoton ilman niit�. Ne pit�v�t maailmaa koossa. Viljeleminen, valmistaminen ja hankkiminen ovat yht� alkuper�isi� kuin ihmistarpeet ja kuitenkin yht� uudenaikaisia kuin mik� tahansa. Ne kuuluvat fyysillisen el�m�n olemukseen. Kun ne lakkaavat, katoaa my�skin yhteiskuntael�m�. Maailma on joutunut pois raiteiltaan nykyisen j�rjestelm�n aikana, mutta me voimme toivoa parempaa tilaa, jos n�m� perustukset pysyv�t varmoina. On suuri hairahdus, ett� ihminen muka voi muuttaa perustusta -- ruveta itse kohtalona korjailemaan yhteiskunnallista kehityst�. Yhteiskunnan perustana ovat ihmiset itse ynn� keinot _viljell�, valmistaa_ ja _kuljettaa_ tuotteita. Niin kauan kuin maanviljelys, teollisuus ja kulkulaitos pidet��n voimassa, voi maailma kest�� mink� taloudellisen tai yhteiskunnallisen muutoksen tahansa. Niinkuin palvelemme teht�v��mme, niin palvelemme maailmaa. Ty�t� on yllinkyllin. Liiketoiminta on yksinomaan ty�t�. Keinottelu jo valmiilla tuotteilla ei ole liiketoimintaa. Se on vain enemm�n tai v�hemm�n arvoista liikasilmikoimista. Mutta sellaista ei voida poistaa lakias��t�m�ll�. Lait eiv�t voi toimittaa paljoa. Lait eiv�t tee mit��n rakentavaa. Laista ei voi koskaan tulla muuta kuin poliisipalvelija, ja niinp� on vain ajan tuhlausta odotella, ett� hallitus ja eduskunta kykenev�t aikaansaamaan sellaista, mit� laki ei ole tarkoitettu tekem��n. Niin kauan kuin odotamme, ett� lains��d�nt� poistaa k�yhyyden tai lakkauttaa etuoikeudet, saamme n�hd� k�yhyyden levi�v�n ja etuuksien enenev�n. Meill� on ollut tarpeeksi asti t�llaisia lains��t�ji� -- ei tosin t�ss� maassa niin paljon kuin muualla -- jotka lupailevat lakeja semmoista vastaan, mink� suhteen lait ovat voimattomia. Kun on onnistuttu uskottelemaan kokonaiselle kansalle -- niinkuin meill� on tapahtunut -- ett� parlamentti on jonkinlainen taivas ja ett� sen pilvien takana asuu kaikkitiet�v�isyys ja kaikkivalta, niin on kansa kahlehdittu tavalla, joka ennustaa pahaa tulevaisuudesta. Apu ei tule lains��d�nt�vallalta, vaan meist� itsest�mme. Meid�n apumme voidaan kuitenkin antaa hallitukselle kuten jonkinlaiseen keskusjakelupaikkaan, jonne kootaan yhteen kaikki meid�n ponnistuksemme yhteiseksi hyv�ksi. Me voimme auttaa hallitusta, mutta se ei kykene auttamaan meit�. Sananparsi: "v�hemm�n hallitustointa liike-el�m��n ja enemm�n liike-el�m�� hallitustoimeen" on sangen hyv� ei ainoastaan liike-el�m�n ja hallitustoimen vaan kansankin kannalta. Yhdysvaltoja ei perustettu liike-el�m�n vuoksi. Itsen�isyysjulistus ei ole mik��n kauppatoimi, eik� maan perustuslaki mik��n kauppakontrahti. Yhdysvallat -- niiden maa, kansa, hallitus ja liike-el�m� -- ovat ainoastaan menetelm�muotoja, joiden kautta kansan el�m� tulee el�misen arvoiseksi. Hallitus on palvelija eik� sen koskaan pit�isi muuksi tullakaan. Sin� hetken�, jolloin kansasta tulee hallituksen apuri, rupeaa koston laki vaikuttamaan, sill� sellainen suhde on luonnoton, ep�moraalinen ja ep�inhimillinen. Me emme voi el�� ilman liike-el�m��, mutta emme my�sk��n ilman hallitusta. Liiketoiminta ja hallitus orat v�ltt�m�tt�m�t palvelijoina samoin kuin vesi ja vilja, mutta is�ntin� ne kaatavat nurin luonnollisen asiainj�rjestyksen. Maan menestys koskee meit� kaikkia yksil�in�. N�iden k�siss� tulisi sen olla ja siell� se on turvatuin. Hallitukset voivat luvata koko joukon, mutta eiv�t voi mit��n toimittaa. Ne voivat vehkeill� rahankursseilla, niinkuin ovat Euroopassa tehneet (ja niinkuin pankkimiehet tekev�t kaikkialla, niin kauan kuin voivat saada siit� jotakin voittoa), l�rp�tellen silm�nlumeiksi jos jonkinlaista mahtipontista joutavaa. Mutta ty� se on, ja ty� ainoastaan, joka voi toimittaa tarvetavarat -- ja sen tuntee joka ihminen sisimm�ss��n. Ei ole juuri luultavaa, ett� niin �lyk�s kansa kuin meik�l�inen tulee tuhoamaan taloudellisen el�m�n perusteet. Useimmat tiet�v�t, ett� mit��n ei voi saada ilmaiseksi. Useimmat tuntevat -- vaikkeiv�t tiet�isik��n -- ett� raha ei ole varallisuutta. Kaikkinaisia teorioja, jotka lupaavat kaikille kaikkea eiv�tk� pyyd� mit��n kenelt�k��n, hylkiv�t arki-ihmiset vaistomaisesti, silloinkin kun heill� ei ole esitett�v�n� syit� niit� vastaan. Niiden _tiedet��n_ olevan v��ri�. Se riitt��. Nykyinen asiainj�rjestys, aina k�mpel�, usein typer� ja monella tapaa ep�t�ydellinen, on kuitenkin siin� suhteessa kaikkia muita parempi, ett� se toimii. Ep�ilem�tt� tulee nykyinen j�rjestyksemme asteettain solumaan uuteen, ja se uusi tulee my�skin toimimaan -- mutta ei niink��n paljon sen nojalla, mit� se on, vaan sen perustalla, mit� ihmiset siihen sis�llytt�v�t. Syy, miksi bolshevismi ei toiminut eik� voi toimia, ei ole taloudellinen. Ei ole v�h��k��n v�li�, harjoitetaanko teollisuutta yksityisesti vai yhteiskunnallisen valvonnan alaisena. Ei ole v�h��k��n v�li�, sanotaanko ty�miehen osuutta "palkaksi" vai "voitoksi"; ei v�h��k��n v�li�, s��nn�stell��nk� ihmisille elintarpeita, vaatteita ja asuntoa vai annetaanko heid�n sy�d�, pukeutua ja asua niinkuin haluavat. Ne ovat vain yksityisseikkoja. Bolshevikkijohtajain p�tem�tt�myytt� todisti se melu, jota he pitiv�t t�mm�isist� yksityisseikoista. Bolshevismi ep�onnistui sen vuoksi, ett� se oli luonnoton ja ep�moraalinen. Meid�n j�rjestelm�mme seisoo. Onko se virheellinen? On, luonnollisesti, tuhansissa kohdin. Onko se k�mpel�? Tietenkin se on k�mpel�. Niinp� sen pit�isi kaiken j�rjen nimess� romahtaa lysyyn. Mutta se ei tee niin -- koska sit� el�v�itt�v�t er��t taloudelliset ja moraaliset perustekij�t. Taloudellinen perustekij� on ty�. Ty� on se inhimillinen elementti, joka tekee maan hedelm�lliset vuodenajat hy�dyllisiksi ihmisille. Ihmisen ty� se sadon tekee siksi, mit� se on. T�m� on taloudellinen perustus: jok'ikinen meist� ty�skentelee aineksilla, joita me emme ole luoneet emmek� kykene luomaan, mutta jotka luonto on meille antanut. Moraalinen perustekij� on ihmisen oikeus ty�h�ns�. T�t� oikeutta m��ritell��n eri tavoilla. Milloin sit� sanotaan "omistusoikeudeksi". Milloin ilmaistaan se k�skyss�: "�l� varasta". Ihmisen oikeus omaisuuteensa se tekee varkauden rikokseksi. Kun ihminen on ansainnut leip�ns�, niin on h�nell� oikeus t�h�n leip��n. Jos joku toinen varastaa sen, niin tekee h�n enemm�n kuin varastaa leiv�n, h�n loukkaa pyhitetty� ihmisoikeutta. Ellemme voi tuottaa, niin emme voi omistaa -- mutta muutamat sanovat, ett� meid�n tuottava ty�mme tulee ainoastaan kapitalistien hyv�ksi. Kapitalistit, joista tulee sellaisia sen vuoksi, ett� he aikaansaavat parempia tuotantoehtoja, kuuluvat yhteiskunnan perustuksiin. Heill� ei oikeastaan ole mit��n omaa. He enemm�nkin hoitavat omaisuutta toisten hy�dyksi. Kapitalistit, joista tulee sellaisia rahaliikkeen avulla, ovat toistaiseksi v�ltt�m�t�nt� pahaa. Heid�n ei kuitenkaan tarvitse olla mit��n pahaa, jos heid�n kaikki rahansa menev�t tuotantoon. Jos heid�n rahansa sen sijaan k�ytet��n jakelun vaikeuttamiseen -- esteiden rakentamiseen tuottajain ja kuluttajain v�lille -- silloin he ovat turmiollisia kapitalisteja ja tuomitut h�vi�m��n, kun rahalaitos saadaan paremmin sovelletuksi ty�n vaatimusten mukaan, ja t�m� tulee tapahtumaan niin pian kuin t�ysin oivalletaan, ett� ty�ll� ja yksinomaan ty�ll� voidaan ehdottomasti turvata terveys, vauraus ja onni. Ei ole mit��n syyt�, miksi ei mies, joka on halukas tekem��n ty�t�, saisi siihen tilaisuutta ja saisi palkakseen my�skin t�ytt� arvoa ty�st��n. Ei ole my�sk��n mit��n syyt�, miksi mies, joka voi mutta ei tahdo tehd� ty�t�, ei saisi palkakseen yhteiskunnalle tekemiens� palvelusten t�ytt� arvoa. H�nen tulisi tietenkin saada ottaa yhteiskunnalta vastaava korvaus siit�, mill� h�n on sit� avustanut. Ellei h�n avusta mill��n, ei h�nen tule my�sk��n saada ottaa mit��n. H�nelle j�isi vain vapaus n�hd� n�lk��. Me emme p��se mihink��n, jos vaadimme, ett� joka miehen pit�� saada enemm�n kuin h�n ansaitsee -- koskapa muutamat saavat enemm�n kuin ansaitsevat saada. Ei mik��n ole mielett�m�mp�� eik� yhteiskunnalle kokonaisuudessaan voida tehd� huonompaa palvelusta kuin asettua sille kannalle, ett� kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ihmiset eiv�t suinkaan ole samanlaisia, ja jokainen kansanvaltainen k�sitys, joka pyrkii tekem��n kaikkia samanlaisiksi, on esteen� edistykselle. Me emme voi kaikki tehd� samanarvoista ty�t�. Suurikykyisi� ihmisi� on v�hemm�n kuin pienitaitoisia. Joukko pienempi� voi vet�� alas suuremman -- mutta sen kautta he vet�v�t alas my�skin itse�ns�. Suurempi ihminen asettuu yhteiskunnan johtoon ja tekee pienemmille mahdolliseksi el�� pienemmill� ponnistuksilla. Se kansanvaltainen harhak�sitys, joka t�ht�� kykyjen tasoittamiseen, vaikuttaa h�vitt�v�sti, autioittavasti. Luonnossa ei ole kahta samanlaista asiaa. Me rakennamme automme t�ysin vaihdettaviksi. Kaikki osat ovat miltei yht� samanlaisia kuin kemialliset analyysit, kuin vain mit� hienoimmat koneet ja etevin ammattitaito voivat aikaansaada. Mink��nlaatuista lis�sovittelua ei tarvita, ja pit�isi tosiaankin n�ytt�� silt� kuin olisi kaksi Ford-autoa -- jotka tuossa seisovat rinnakkain, aivan samann�k�isin� muodoltaan ja niin tarkoin yht�l�isiksi tehtyin�, ett� mik� osa tahansa voidaan ottaa toisesta ja sijoittaa toiseen -- todellakin samanlaiset. Mutta niin ei ole. Niill� on erilaiset kulkutavat. Meill� on ajajia, jotka ovat kuljettaneet satoja, jopa muutamat tuhansia Ford-vaunuja, ja he sanovat, ettei ole kahta, jotka aina toimisivat aivan samalla tavalla -- ett� jos he ajaisivat uutta vaunua tunnin tai lyhyemm�nkin aikaa ja jos sitten t�m� vaunu sekoitetaan toisten samanlaatuisten uusien vaunujen joukkoon, niin he, vaikka eiv�t ulkomuodon nojalla saattaisikaan sit� erottaa, kuitenkin tuntisivat sen ajaessaan sill�. Olen puhunut yleisin sanoin. Katsokaamme asiaa nyt konkreettisemmin. Henkil�n pit�� voida el�� sellaisella tasolla, joka vastaa h�nen tekemi�ns� palveluksia. Voi olla paikallaan puhua t�st� nyt, sill� olemme �skett�in el�neet aikaa, jolloin palveleminen oli viimeinen asia, mit� useimmat ihmiset ajattelivat. Olimme tulleet siihen, ettei kukaan ajatellut kustannuksia tai korvausta. Tilauksia saatiin vaivattomasti. Kun ennen yleis� suosi kauppiasta ostamalla h�nelt�, muuttuivat olot sellaisiksi, ett� kauppias suosi yleis�� myym�ll�. Se on huonoa liiketointa. Monopoli on huonoa liiketointa. Nylkeminen on vahingollista liike-el�m�lle. Samoin kuin sekin, ettei ole tarvis tehd� ty�t� eteenp�in p��st�kseen. Liike-el�m� on kaikkein terveint� silloin, kun sen niinkuin kananpojan t�ytyy kaaputtaa maata saadakseen mink� saa. Kaikki oli k�ynyt liian helpoksi. Periaate, ett� arvon ja hinnan v�lill� t�ytyy olla kunniallinen suhde, oli syrj�ytetty. Yleis�st� ei tarvinnut en�� v�h��k��n v�litt��. T�m� oli kaikkea muuta kuin hy�dyllist� liike-el�m�lle. Niit� oli, joiden mielest� t�llainen luonnoton tila oli "kukoistusta". Se ei ollut kukoistusta -- se oli vain tarpeetonta rahansaalistamista. Ja rahansaalistaminen ei ole liiketointa. Ellei pid� m��r�tty� suunnitelmaa visusti muistissaan, on erinomaisen helppo ker�t� kosolta rahaa ja sitten, pyrkiess� hankkimaan yh� enemm�n rahaa, unohtaa myyv�ns� ihmisille sellaista, jota n�m� tarvitsevat. Rahansaalistamiselle perustettu liike on mit� ep�varminta. Se on useimmiten ep�s��nn�llinen ja lyhytik�inen. Liike-el�m�n teht�v� sit�vastoin on tuottaminen kulutusta eik� rahansaalistusta tai keinottelua varten. Tuottaminen kulutusta varten sis�lt�� sen, ett� tuotteen laatu pidet��n ylh��ll� ja hinta alhaalla -- ett� tavara on sellaista, joka hy�dytt�� yleis�� eik� vain tuottajaa. Jos raha-elementti nyk�ist��n irti oikeasta tasostaan, niin nyk�ist��n samalla tuotanto palvelemaan tuottajaa. Tuottajan menestys on riippuvainen siit�, ett� h�n voi palvella yleis��. H�n saattaa pysy� jaloillaan jonkun ajan palvelemalla itse�ns�, mutta jos n�in k�y, on se satunnaista, ja kun yleis� her�� huomaamaan, ett� sit� ei palvellakaan, on tuottajan loppu n�kyviss�. Sotakonjunktuurien aikana oli tuotanto p��asiallisesti kohdistettu tuottajain itsens� hy�dytt�miseen, ja kun yleis� her�si, meni senvuoksi moni yritys nurin. Sanottiin niiden joutuneen ahdinkotilaan. Asia ei ollut lainkaan niin. Sellaiset tuottajat koettivat yksinkertaisesti korvata tervett� j�rke� j�rjett�myydell�, ja sit� ei koskaan voi tehd� menestyksell�. Rahojen saalistaminen on varmin keino niiden saamattaj��ntiin, mutta jos palvelee palvelemisen vuoksi -- sen tyydytyksen t�hden, ett� tekee jotakin, jonka uskoo olevan oikeaa -- niin rahallinen puoli selvi�� itsest��n. Rahaa tulee luonnollisesti palveluksen tuloksena. Ja tuottajalle on aivan v�ltt�m�t�nt�, ett� h�nell� on rahaa k�ytett�viss��n. Mutta meid�n ei sovi unohtaa, ett� rahan omistamisen tarkoituksena ei ole joutilaisuus, vaan mahdollisuus tehd� viel� enemm�n hy�ty�. Minun mielest�ni ei mik��n ole inhoittavampaa kuin joutilas el�m�. Ei kell��n meist� ole oikeutta laiskoitella. Sivistyksen piiriss� ei ole sijaa laiskurille. Jokainen suunnitelma rahan lakkauttamiseksi johtaa vain siihen, ett� olot muodostuvat viel� mutkallisemmiksi, sill� meill� t�ytyy olla jokin mittapuu. Ett� nykyinen rahaj�rjestelm�mme olisi tyydytt�v� pohja tavaranvaihdolle, sit� voi hyvinkin vahvasti ep�ill�, ja puhumme siit� enemm�n tuonnempana. P��muistutukseni nykyist� rahalaitosta vastaan on, ett� se pyrkii olemaan oman itsens� tarkoitusper�n� ja ehk�isem��n tuotantoa, sensijaan ett� edist�isi sit�. Minun pyrkimykseni tarkoittavat yksinkertaistuttamista. Ihmisill� on yleens� niin v�h�n k�ytett�v�n��n ja kaikkein v�ltt�m�tt�mimm�nkin ostaminen maksaa kovin paljon (puhumattakaan osuudesta el�m�n ylellisyyteen, johon minun mielest�ni jok'ainoa meist� on oikeutettu), koskapa melkein kaikki, mit� me valmistamme, on paljon mutkallisempaa kuin sen tarvitsisi olla. Vaatteemme, ravintomme, taloustarpeemme -- kaikki ne voitaisiin tehd� paljoa yksinkertaisempia kuin nyt on laita ja kuitenkin olla paremman n�k�isi�. Ne tehtiin entisin� aikoina m��r�tyll� tavalla ja tuottajat ovat sitten vain jatkaneet samaa latua. Min� en tarkoita, ett� meid�n olisi ment�v� liiallisuuksiin. Siihen ei ole mit��n tarvetta. Pukumme ei tarvitse olla vain s�kki, jossa on reik� p��t� varten. Sellainen olisi helppo tehd�, mutta vaikea pit��. Ei huopapeitek��n vaadi suurta r��t�linty�t�, mutta kukapa meist� saisi paljoakaan ty�t� tehdyksi, jos kulkisi intiaanien tapaan huopaan k��riytyneen�. Todellinen yksinkertaisuus merkitsee sit�, ett� hankimme parasta ja samalla mukavinta. R�ikeiden reformien onnettomuus on, ett� ne vaativat, ett� ihmisen on muutettava luontoansa voidakseen k�ytt�� vissej� kaavailtuja esineit�. Luulenpa, ett� naisten reformipuvut -- jotka n�ytt�v�t merkitsev�n mauttomia pukuja -- t�ytyy aina olla mauttomien naisten keksimi�, jotka tahtoisivat, ett� kaikki muutkin n�ytt�isiv�t yht� mauttomilta. Se ei ole oikea tapa. Alkakaa kappaleella, joka sopii, ja koettakaa sitten keksi� jotakin keinoa saada pois kaikki ihan tarpeettomat osat. T�m� koskee jokaista k�ytt�esinett� -- kenk��, pukua, taloa, konetta, rautatiet�, h�yrylaivaa, lentokonetta. Mik�li leikkaamme pois hy�dytt�mi� osia ja yksinkertaistutamme v�ltt�m�tt�mi�, sik�li v�henn�mme my�skin valmistuskustannuksia. T�m� on selv�� logiikkaa, mutta kumma kyll� koetetaan yleens� halventaa tuotantoa eik� yksinkertaistuttaa tavaraa. Alku pit�isi tehd� tavaran laadusta: meid�n pit�isi koettaa ottaa selko, onko se niin hyvin tehty kuin sen pit�� olla -- vastaako se tarkoitustaan parhaalla tavalla? Senj�lkeen -- onko aines parasta vaiko vain kalleinta? Ja sitten: voiko sen monimutkaisuutta ja painoa v�hent��? Ja niin edesp�in. Tarpeeton paino tavarassa ei ole sen j�rjellisemp�� kuin kokardi kuskin lakissa. Eip� edes niink��n j�rjellist�. Sill� kokardi voi auttaa kuskia tuntemaan lakkinsa, kun taas tarpeeton paino vain aiheuttaa voiman tuhlausta. En voi ymm�rt��, mist� semmoinen luulo on syntynyt, ett� paino sis�lt�� voimaa. Se on paikallaan moukariin n�hden, mutta miksi raastaisimme mukanamme raskasta painoa, jos emme aio sill� ket��n nakata? Miksi panna ylim��r�ist� painoa kuljetuskoneisiin? Miksi ei panna sit� kuormaan, jota koneen on m��r� kantaa? Lihavat ihmiset eiv�t voi juosta yht� nopeaan kuin laihat, mutta me rakennamme useimmat kuljetusv�lineemme siten kuin enent�isi raskas painolasti nopeutta. Osa k�yhyydest� johtuu liikanaisten painojen kuljetuksesta. Kerran me tulemme keksim��n, miten painoa saadaan yh� enemm�n poistetuksi. Otetaan esim. puu. Erin�isiin tarkoituksiin on puu parasta ainetta, mink� tunnemme, mutta puu sis�lt�� suunnatonta tuhlausta. Yhden Ford-auton puuaines sis�lt�� noin 15 kiloa vett�. T�ytyy l�yty� jokin keino aikaansaada jotakin parempaa. T�ytyy l�yty� menetelm�, jonka avulla voimme saavuttaa saman voiman ja joustavuuden tarvitsematta ottaa mukaan hy�dyt�nt� painoa. Ja n�in aina edelleen on laita tuhansissa muissa seikoissa. Maanviljelij� tekee jokap�iv�isest� ty�st��n liian mutkikkaan jutun. Minun luullakseni tulee ainoastaan noin 5 prosenttia siit� voimasta, jota tavallinen maanviljelij� k�ytt��, todellisen hy�dyn osalle. Jos joku varustaisi tehtaan sill� tavoin kuin maanviljelys tavallisesti on varustettu, olisi se t�p�t�ynn� v�ke�. Huonoin tehdas Euroopassa on tuskin niin huonosti sommiteltu kuin keskinkertainen maanviljelij�n talo. Voimaa on k�ytetty hyv�ksi mahdollisimman v�h�isess� m��r�ss�. Ei siin� kyllin, ett� enin osa tehd��n k�sin, vaan sangen harvoin on pantu todellista huolta j�rkiper�isiin laitteisiin. Maanviljelij� kantaa vett� vuosikausia ennemmin kuin rakentaa v�h�isen m��r�n putkijohtoa. Kun tarvitaan ylim��r�ist� ty�t�, ajattelee h�n vain ylim��r�isten p�iv�palkkalaisten hankkimista. Maanviljelystuotteet ovat halvimmillaankin ollessaan kalliimpia kuin niiden pit�isi olla. Maanviljelysvoitto on huonompi kuin sen pit�isi olla, silloinkin kun se on korkeimmillaan. Koko suunnitelma ja siihen k�ytettyjen voimain hy�dyt�n k�ytt� tekee maanviljelystuotteet niin kalliiksi ja voiton niin v�h�iseksi. Omassa maanviljelyksess�ni Dearbornissa kaikki suoritetaan koneilla. Me olemme poistaneet k�yt�nn�st� monta tuhlauksen muotoa, mutta taloudellisesti todella tuottoisalle kannalle emme viel� ole tulleet. Me emme ole voineet uhrata siihen viisi- tai kymmenvuotista herke�m�t�nt� tutkistelua keksi�ksemme, mit� todella olisi teht�v�. Olemme j�tt�neet tekem�tt� enemm�n kuin tehneet. Ja kuitenkin olemme aina -- mink�laiset hintasuhteet ovat vallinneetkin -- poikkeuksetta saavuttaneet ensiluokkaisen voiton. Me emme ole farmareita -- me olemme teollisuudenharjoittajia farmitilalla. Siit� hetkest� alkaen, jolloin maanviljelij� katsoo olevansa tehtailija, joka tosiaan kammoo kaikenlaista tuhlausta -- aineen tai ihmisvoiman -- me tulemme saamaan maanviljelystuotteita niin halpaan hintaan, ett� kaikki saavat riitt�v�sti sy�d�kseen ja voitto on kuitenkin niin tyydytt�v�, ett� maanviljelyst� pidet��n turvallisimpana ja parasta voittoa tuottavana kaikista elinkeinoista. Puuttuva tuntemus ty�n todellisesta luonteesta ja ty�n parhaasta tekotavasta on syyn� siihen, ettei maanviljelyksen katsota kannattavan. Eik� maanviljelys, sellaisena kuin sit� nyky��n harjoitetaan, voi kannattaakaan. Maanviljelij� el�� onnenkaupalla ja esi-isiens� malliin. H�n ei tied�, miten h�nen olisi menetelt�v� saadakseen tuotantonsa halvaksi, eik� h�n osaa myyd� tuotteitaan. Teollisuudenharjoittaja, joka ei tied�, miten h�nen on valmistettava ja myyt�v� tuotteitansa, ei voisi kauan pysy� pystyss�. Se seikka, ett� maanviljelij� sittenkin voi kest��, osoittaa kuinka ihmeellisen kannattavaa maanviljelys itse asiassa saattaa olla. On pyritt�v� halpaan, valtavaan tuotantoon niin hyvin maanviljelyksen kuin teollisuudenkin alalla -- ja halpa, valtava tuotanto merkitsee runsautta kaikille -- seh�n on ihan yksinkertaista. Vaikeus on siin�, ett� yleinen suunta pyrkii sotkemaan ihan yksinkertaisia asioita. Katsotaan esimerkiksi "parannuksia". Parannuksista puhuessamme ajattelemme tavallisesti jotakin tuotteeseen tehty� muutosta. "Parannettu" tuote on sellainen, jota on muunnettu. Niin en min� katso asiaa. Min� en ryhdy panemaan toimeen mit��n, ennenkuin olen l�yt�nyt mahdollisimman parhaan laadun. T�m� ei tietenk��n sis�ll�, etteik� tuotetta saisi koskaan muuntaa, mutta min� uskon, ett� ajan mittaan on taloudellisempaa, etten edes ryhdy teett�m��n mit��n, ennenkuin olen t�ysin vakuutettu siit�, ett� hy�ty, muoto ja aines ovat parhaat mahdolliset. Ellei tutkimuksenne anna teille t�t� vakaumusta, niin jatkakaa niit�, kunnes olette saaneet vakaumuksen. Jos aikoo ryhty� valmistamaan jotakin, t�ytyy ensin keskitt�� tutkimuksensa itse valmisteeseen. Tehdas, j�rjestely, myynti ja p��omanhankinta muodostuvat tavaran laadun mukaan. "Liiketaltta" on silloin ter�v� kuin partaveitsi, ja te tulette ajan mittaan s��st�m��n aikaa. Se, ett� on sokeasti sy�ksynyt teett�m��n jotakin tuotetta hankkimatta t�t� varmuutta siit�, on syyn� moneen ep�onnistumiseen, joka on asianomaiselle itselleen j��nyt k�sitt�m�tt�m�ksi. Ihmiset n�ytt�v�t luulevan, ett� p��asiana tuotannossa on tehdas, puoti, rahallinen pohja tai johto. P��asiana on tuote, ja kaikki kiire ehti� sit� valmistamaan, ennenkuin suunnitelma on selv�, on hukkaan heitetty� aikaa. Min� kulutin kaksitoista vuotta ennenkuin sain T-mallin -- mik� nyt tunnetaan Ford-auton nimell� -- sellaiseksi kuin sen halusin. Me emme yritt�neetk��n oikein toden per��n ryhty� tuottamaan, ennenkuin meill� oli tarjottavana todellinen tuote. Sit� ei sittemmin ole asiallisesti muunnettu. Me kokeilemme lakkaamatta uusilla aatteilla. Jos matkustatte Dearbornin seudulla, niin tapaatte kaikenmallisia Ford-autoja. Ne ovat kokeiluvaunuja -- ei uusia malleja. En tahdo laskea yht��n hyv�� aatetta luotani, mutta en halua my�sk��n �kisti p��tt��, onko jokin aate hyv� vai huono. Jos aate tuntuu hyv�lt� tai vain sellaiselta, jolla n�ytt�� olevan mahdollisuuksia, niin ryhdyn koettelemaan sit� joka n�k�kannalta. Mutta jonkin aatteen, koetteleminen on aivan toista kuin jonkin muunnoksen tekeminen vaunuun. Kun useimmat tehtailijat ovat k�rkk��mm�t tekem��n muunnoksia tuotteeseen kuin sen valmistusmenetelmiin, teemme me aivan p�invastoin. Suuret muutokset meill� ovat koskeneet valmistusmenetelmi�. Ne eiv�t koskaan pysy hiljaa paikallaan. Ei liene autojemme valmistustavassa en�� ainoatakaan otetta, joka olisi sama kuin valmistaessamme ensimm�iset kappaleet nykyist� mallia. Se selitt��, miksi voimme tehd� automme niin halvalla. Ne harvat muutokset, joita vaunuun on tehty, ovat tarkoittaneet mukavuuden lis��mist�, ja mik�li jotakin muutosta muotoon on tehty, on se tapahtunut lujuuden lis��miseksi. Vaunujen ainesta muutetaan sit� mukaa kuin saamme lis�� kokemusta aineen luonnosta. Me olemme my�skin tahtoneet ehk�ist� tuotannonseisauksen ja tuotantokustannusten lis�yksen jonkin erikoisen aineslajin puutteen vuoksi, jonka vuoksi olemme useimpia osia varten kokeilemalla hankkineet korvausaineen. Vanadiiniter�s on esimerkiksi se ter�slaji, jota me enimm�n k�yt�mme. Sen avulla voimme saavuttaa suurimman lujuuden pienimm�n painon ohella. Mutta ei olisi hyv�� liikemenettely�, jos antaisimme koko tulevaisuutemme riippua siit�, kykenemmek� saamaan vanadiiniter�st�. Senvuoksi olemme kokeilemalla hankkineet sille vastikkeen. Kaikki ter�slajimme ovat erikoislajeja, mutta jokaiselle niist� on meill� ainakin yksi ja muutamissa tapauksissa useampia t�ysin koeteltuja vastikkeita. Sama koskee kaikkia muita aineksia ja kaikkia osia. Alussa teimme itse vain muutamia osia emmek� lainkaan moottoreita. Nyt valmistamme itse kaikki moottorimme ja melkein kaikki osat, koska katsomme sen halvimmaksi. Mutta me teemme sen my�skin ollaksemme riippumattomia markkinoista tai tehtailijoista, jotka eiv�t kykene suorittamaan tilauksia. Lasinhinnat koroitettiin kohtuuttoman korkealle sodan aikana. Me kuulumme suurimpiin lasinkuluttajiin maassa. Nyt rakennamme oman lasitehtaan. Jos olisimme k�ytt�neet kaiken t�m�n tarmon muuntaaksemme tuotetta, emme olisi p��sseet mihink��n. Mutta j�tt�m�ll� sen muuntamatta voimme keskitt�� kaikki voimamme tuotantotavan parantamiseen. Taltan t�rkein osa on sen ter�. Jos on mit��n periaatetta, mihin liike-el�m� perustuu, niin se on t�m�. Yhdentekev�� kuinka hyvin taltta on tehty, kuinka hienoa sen ter�s on tai kuinka hyv� se on muodoltaan -- ellei siin� ole ter��, niin se ei ole taltta, vaan onpahan vain metallikappale. Se, mik� jotakin merkitsee, ei ole siin�, min� jotakin asiaa pidet��n, vaan siin�, mihin sit� voidaan k�ytt��. Mit� j�rke� on k�ytt�� suurta voimaa tyls��n talttaan, kun kevyt isku ter�v��n suorittaa ty�n? Taltta on leikkaamista, ei vasaroimista varten. Vasaroiminen on ty�ss� sivutoimitus. Jos siis haluamme tehd� ty�t�, niin miksemme keskit� itse�mme ty�h�n ja tee sit� mahdollisimman nopealla tavalla? Myyntitoimen ter�n� on se kohta, miss� tuote on tullut kosketuksiin kuluttajan kanssa. Ep�tyydytt�v� tuote on kuin tyls�ter�inen taltta. Tarvitaan paljon tarpeetonta voimaa sellaisen tavaran kaupaksisaantiin. Tehtaan ter�n� on mies ja kone ty�ss�. Ellei mies ole oikea, ei konekaan voi olla sit�, jos kone on puutteellinen, ei miesk��n voi tehd� teht�v��ns�. On tuhlausta pyyt�� kenelt�k��n enemp�� voimaa kuin m��r�tyn ty�n tekemiseen on ehdottoman v�ltt�m�t�nt�. K�sitykseni ydin on siis, ett� tuhlaus ja itaruus est�v�t todellisten palvelusten tekemist�. Sek� tuhlaus ett� itaruus ovat tarpeettomia. Tuhlaus riippuu p��asiallisesti siit�, ettei ymm�rret� sit�, mit� tehd��n, tai hutiloidaan siin�. Itaruus on vain jonkinlaista lyhytn�k�isyytt�. Min� olen koettanut aikaansaada tuotteeni tuhlaamalla mahdollisimman v�h�n sek� ainesta ett� ty�voimaa, asettuen voiton kokonaissumman suhteen kokonaan riippuvaksi myynnin laajuudesta. Tuottajana haluan maksaa mit� suurimmat palkat -- mik� merkitsee kaikkein suurinta ostovoimaa. Kun kaikesta t�st� johtuu, ett� kustannusten tulee olla mahdollisimman pienet ja ett� me myymme mahdollisimman pienell� voitolla, saatamme levitt�� tuotetta, jonka hinta vastaa ostovoimaa. Seuraus on, ett� kaikilla, jotka ovat meid�n kanssamme tekemisiss� joko ty�njohtajina, ty�miehin� tai ostajina, on etua meid�n toiminnastamme. Meid�n luomamme laitos t�ytt�� yleishy�dyllisen teht�v�n; t�m� on ainoa syy, miksi siit� puhun. T�llaisen toiminnan periaatteet ovat seuraavat: 1. Ei pid� olla huolissaan tulevaisuudesta eik� liioin kunnioittaa menneisyytt�. Joka pelk�� tulevaisuutta, joka uumoo ep�onnistumista, h�n rajoittaa liikuntakyky�ns�. Ep�onnistuminen merkitsee vain mahdollisuutta aloittaa uudestaan �lykk��mmin. Rehellisess� ep�onnistumisessa ei ole mit��n h�pe�llist�. Mutta tulevaisuuden pelk��minen heikent�� luottamusta. Menneisyys taas on hy�dyllist� ainoastaan mik�li se viittoo teit� ja keinoja edistykselle. 2. �lk��n ajateltako kilpailua. Se, joka tekee asian parhaiten, h�n yksin saakoon sen suorittaa. On rikollista yritt�� anastaa toisen tuotantoalaa -- rikollista, koska siten omakohtaisen voiton vuoksi yritet��n painostaa kanssaihmisten elinehtoja -- hallita v�kivallan eik� �lyn voimalla. 3. Asetettakoon yleishy�dytys, yhteis�n palveleminen, voiton edelle. Ilman voittoa ei tosin liikett� voi yll�pit��. Voiton saamisessa ei sin�ns� ole mit��n v��ryytt�. Hyvinhoidettu yritys tuottaa ehdottomasti voittoa, mutta voiton t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti tulla korvauksena hyvinsuoritetusta palveluksesta. Voitto ei voi olla toiminnan perusta, sen t�ytyy olla toiminnan tulos. 4. Tehdastoiminta ei ole ostamista halvalla ja myymist� kalliilla. Se sis�lt�� sen, ett� aines hankitaan kohtuulliseen hintaan ja mahdollisimman pienill� lis�yksill� kustannuksiin, ett� t�m� aines muodostetaan k�ytt�kelpoiseksi tuotteeksi ja se j�tet��n kuluttajalle. Peli, keinottelu y.m.s. pyrkii vain ehk�isem��n t�t� kehityskulkua. Kuinka n�m� periaatteet syntyiv�t, mit� ne ovat vaikuttaneet ja kuinka k�ytt�kelpoisia ne yleens� ovat, sit� koetan osoittaa seuraavissa luvuissa. II luku. TY� ALKAA. Toukokuun 31 pn� 1921 valmistui Ford-yhti�ss� auto n:o 5.000.000. Se on museossani yhdess� sen bensiinivaunun rinnalla, jota kolmekymment� vuotta aikaisemmin aloin rakentaa, mutta josta ei tullut mieleist�ni, ennenkuin vasta kev��ll� 1893. Mit� ulkon�k��n tulee, ei n�iden kahden vaunun v�lill� ole v�hint�k��n yht�l�isyytt�, ja erotus on melkein yht� suuri my�skin rakenteeseen ja aineksiin n�hden, mutta perusaatteeltaan ovat ne merkillisen yht�l�iset -- lukuunottamatta sit�, ett� vanhassa vaunussa on erin�isi� laitteita, joita emme ole k�ytt�neet nykyisess� vaunutyypiss�. Vaikka ensimm�isess� autossa oli ainoastaan kaksi silinteri�, kulki se kaksikymment� mailia tunnissa. [Mile, engl. penikulma = 1,61 km. -- Suom.] Kuudenkymmenen mailin ajoon ei kulunut enemp�� kuin pienen s�ili�n vet�m�t 13 1/2 litraa bensiini�, ja auto on yht� hyv� t�n�p�iv�n� kuin silloin kun se rakennettiin. Oikeastaan on enemm�n paranneltu valmistustapoja ja itse aineksia kuin itse perussuunnitelmaa. Koko tyyppi on jalostettu; nykyisess� Ford-autossa -- "T-mallissa" -- on nelj� sylinteri� ja l�ht�vauhdin saanti on vaivaton -- se on joka suhteessa mukavampi ja helpompi ajaa. Se on yksinkertaisempi kuin ensimm�inen auto, mutta molemmilla on samat tunnusmerkilliset perusominaisuudet. Muutoksia on tehty valmistuksessa saatujen kokemusten johdosta, mutta mit��n muutosta ei ole tehty perusaatteeseen. T�t� min� pid�n merkitsev�n� seikkana, sill� se todistaa, ett� jos on saanut hyv�n aatteen, on parempi keskitty� sit� t�ydellist�m��n kuin ruveta uutta etsim��n. Ihminen jaksaa hallita vain yht� aatetta kerrallaan. Maalaisel�m� sai minut mietiskelem��n keinoja kulkuneuvojen parantamiseksi. Min� synnyin hein�kuun 30 p:n� 1863 er��ll� farmilla l�hell� Dearbornin kaupunkia Michiganissa ja aikaisimpia huomioitani oli, ett� saatuihin tuloksiin tarvittiin aivan liian paljon ty�t�. Se tunne on minulla maanviljelykseen n�hden viel�kin. Olen kuullut tarinoita, ett� vanhempani muka olivat hyvin k�yhi� ja ett� heid�n toimeentulonsa nuoruudessaan oli ollut vaivalloista. Rikkaita he eiv�t varmastikaan olleet, mutta ei heit� my�sk��n voinut sanoa k�yhiksi. Toisiin Michiganin farmareihin verraten oli meid�n tilamme oikein hyv�. Talo, jossa synnyin, on viel� j�lell� ja muodostaa, farmin ohella, osan nykyist� omaisuuttani. Minun lapsuudessani oli ruumiillinen ty� aivan liian kovaa sek� meid�n ett� muiden tiloilla, enk� ollut erin vanha kun aloin arvella, ett� moni asia voitaisiin j�rjest�� j�rkev�mm�ll� tavalla. T�m� ajatus se minut johti mekaaniselle alalle, vaikka �itini aina v�ittikin, ett� min� olin syntynyt mekaanikoksi. Ennenkuin sain mit��n muuta, oli minulla jonkinlainen verstas ja siin� kaikenn�k�ist� romua, josta sepittelin ty�aseita. Siihen aikaan ei lapsilla ollut sellaisia leikkikaluja, joita nyky��n saa ostaa. Kaikki, mit� meill� oli, oli kotitekoista. Minun leikkikaluni olivat ty�aseita -- ja niin on yh� viel�kin laita! Ja pieninkin koneensiru oli oikea aarre. Merkillisin tapaus n�in� vuosina sattui, kun kerran ajaessamme kaupunkiin kohtasimme h�yryvaunun 15 kilometrin p��ss� Detroitista. Min� olin silloin kaksitoistavuotias. Seuraava suuri tapaus oli, kun sain kellon ja se tapahtui samana vuonna. Min� muistan tuon h�yryvaunun niinkuin eilisen p�iv�n, sill� se oli ensimm�inen n�kem�ni hevoseton ajopeli. Se oli p��asiassa tarkoitettu kuljettamaan puimakoneita ja sahausalustoja, ja siin� oli yksinkertaisesti vain pieni kone ja h�yrykattila, jotka oli sovitettu py�rien p��lle, ynn� per��nkiinnitetty hiilivaunu ja vesis�ili�. Min� olin n�hnyt monta t�mm�ist� h�yrykonetta hevosten vet�m�n�, mutta t�m� oli varustettu ketjulla, joka yhdisti h�yrykoneen sen puulaitteen takapy�riin, johon h�yrykattila oli sijoitettu. Kone oli asetettu h�yrykattilan p��lle ja sen takana oli lava, jolla seisova mies lapioi hiili�, hoiti s��t�venttiili� ja ohjasi kulkua. H�yryvaunun oli valmistanut Nichols, Shepard & Company Battle Creekiss�. Siit� otin heti selv�n. Koje pys�htyi antaakseen meid�n hevosinemme p��st� ohi, ja ennenkuin is�ni aavistikaan, olin min� hyp�nnyt vaunuista pois ja antautunut keskusteluun koneenk�ytt�j�n kanssa. H�n oli sangen altis selitt�m��n minulle kaikki. H�n oli ylpe� koneestaan. H�n n�ytti minulle, ett� ketjun voi irroittaa vauhtipy�r�st� ja sen sijalle panna hihnan k�ytt�m��n muita koneita. H�n kertoi koneen tekev�n kaksisataa kierrosta minuutissa ja ketjupy�r�n voitavan irroittaa niin, ett� vaunu pys�htyi, vaikka kone edelleen oli k�ynniss�. T�t� j�rjestely� on, vaikka hiukan muutettuna, k�ytetty nykyisiss� automobiileissa. Se ei ollut niin tarpeellinen h�yrykoneissa, jotka voi helposti saada pys�htym��n ja taas k�yntiin, mutta sit� tarpeellisempi, kun bensiinimoottorit tulivat k�yt�nt��n. T�m� kone sai harrastukseni kohdistumaan automobiilialalle. Min� yritin valmistaa sen mukaisia malleja, ja muutamia vuosia my�hemmin sainkin aikaan yhden koko hyv�n; mutta siit� kerrasta, kun kahdentoistavuotiaana poikana n�in h�yryvaunun, t�h�n p�iv��n saakka on suurimpana harrastuksenani ollut teill� kulkevien koneiden valmistaminen. Kun k�vin kaupungissa, olivat taskuni palatessani aina t�ynn� ruuvimuttereita, trassia ja kaikellaisia koneosia. Joskus koetin panna kokoon rikkin�ist� kelloa, ja kolmentoista vanhana onnistui minun ensimm�isen kerran korjata kello k�ym��n. Viidentoista vanhana osasin korjata mink� kellon tahansa, vaikka ty�kaluni olivat mit� karkeinta laatua. Kaikkinaisia kojeita hypistelem�ll� oppii tavattoman paljon. Kirjoista ei saa selv��, mink�laisia n�m� kojeet ovat ja miten tehdyt, mutta se t�ytyy oikean mekaanikon tiet��. Koneet ovat mekaanikolle samaa kuin kirjat kirjailijalle. H�n saa niist� aatteensa, ja jos h�nell� on hyv� ymm�rrys, panee h�n n�m� aatteet sopivaan k�yt�nt��n. Alunpit�enk��n ei minulla koskaan ole ollut oikeata harrastusta maanviljelykseen. Min� halusin k�sitell� koneita, mutta is�ni ei ollut lainkaan tyytyv�inen minun pyrkimyksiini mekaniikan alalle. H�n tahtoi minusta maanviljelij��. Kun seitsentoistavuotiaana p��tin koulun ja menin oppipojaksi er��seen konepajaan, pidettiin minua hukkateille antautuneena. Minun oli helppo suorittaa oppilaskokeeni -- s.o. ennenkuin kolme oppivuottani olivat kuluneet, olin kurssink�ynyt mekaanikko -- ja kun erikoisesti harrastin hienompia konet�it� ja varsinkin kelloja, ty�skentelin iltaisin er��ss� kulta- ja kellosep�nliikkeess�. Yhteen aikaan korjasin ainakin 300 kelloa. Uskoin kykenev�ni valmistamaan kunnollisen kellon noin 30 sentill� ja olin v�h�ll� perustaa sellaisen liikkeen, mutta luovuin siit� kun kuvittelin, ett� kellot eiv�t olleet v�ltt�m�tt�mi� tarvekaluja ja etteiv�t ihmiset huolisi niit� ostaa. Kuinka t�h�n kummalliseen p��telm��n p��dyin, en en�� muista. Tavalliset kultasep�nty�t ja kellonkorjaukset eiv�t mielt�ni kiinnitt�neet, ellei niiss� ollut jotakin erikoista vaikeutta. Jo siihen aikaan halusin valmistaa tavaraa tukuttain. Juuri silloin vahvistettiin erityinen rautatieaika. Meill� oli sit� ennen ollut aurinkoaika, ja silloin oli niinkuin nykyisinkin, jolloin koetamme k�ytt�� hyv�ksemme p�iv�nvaloa, olemassa m��r�ero rautatieajan ja aurinkoajan v�lill�. T�t� min� mietiskelin sangen paljon, ja niinp� onnistui minun sommitella kello, joka n�ytti molemmat ajat. Siin� oli kaksi kellotaulua ja se oli ymp�rist�n ihmisten mielest� kerrassaan kumma kalu. Vuonna 1879 -- eli noin nelj� vuotta sen j�lkeen kun olin ensi kerran n�hnyt Nichols-Shepardin koneen -- onnistui minun saada haltuuni sellainen, ja kun oppiaikani oli kulunut umpeen, sain paikan Westinghouse-yhti�n paikallisedustajan luona Schenectadyssa heid�n h�yryvaunujensa montt��rin� ja korjaajana. T�m� h�yryvaunu oli jokseenkin samantyyppinen kuin Nichols-Shepardin, paitsi ett� kone oli sijoitettu h�yrykattilan eteen, mist� voima hihnan avulla johdettiin taka-akseliin. Se saattoi kulkea 12 mailia tunnissa, vaikka sen itsekuljetuskyky oli vain sivuseikka sen rakenteessa. V�liin k�ytettiin sit� kuljettamaan raskaita kuormia, ja jos omistajalla sattui olemaan tekemist� maanviljelyskoneiden kanssa, yhdisti h�n puimakoneita ja muita kojeita koneeseensa kierrelless��n talosta taloon. Minun mielt�ni askarrutti n�iden lokomobiilien suuri paino ja k�ytt�kustannus. Ne painoivat pari tonnia ja olivat niin kalliita k�ytt��, ett� ainoastaan suurviljelij�t saattoivat ajatella niiden ostamista. Enimm�kseen k�yttiv�t niit� henkil�t, jotka harjoittivat puimista ammattinaan tai omistivat sahoja, jotka vaativat liikuteltavaa k�ytt�voimaa. * * * * * Jo siihen aikaan olin ajatellut jonkinlaisen keve�n h�yryvaunun rakentamista, joka tekisi hevoset tarpeettomiksi, ja varsinkin olin ajatellut sen k�ytt�mist� sanomattoman raskaassa kynt�ty�ss�. Hevoseton vaunu ei ollut en�� mik��n mahdottomuus. Sellaisesta oli puhuttu aina h�yrykoneen keksimisest� saakka, mutta ajovaunu ei tuntunut minusta k�yt�nn�llisesti niin hy�dylliselt� kuin maanviljelyskone, ja kaikista maanviljelyst�ist� oli kynt� raskainta. Maantiemme olivat hyvin huonot eik� meill� juuri ollut tapana ajella niill� jouten. Yksi automobiilin tuottamia etuja on maanviljelij�n n�k�piirin laajentaminen. Ei olisi p�lk�ht�nytk��n p��h�mme ajaa kaupunkiin ellei ollut t�rke�� toimitettavaa, ja harvoin siell� k�ytiink��n useammin kuin kerran viikossa. Jos sattui huono ilma, ei k�yty edes niink��n usein. Kun olin t�ysi mekaanikko ja minulla oli tilallamme aika hyv� verstas, ei minun ollut vaikea rakentaa h�yryvaunua tai traktoria. Siin� puuhassa ollessani johtui mieleeni, ett� sen mahdollisesti voisi rakentaa maantieliikennett� varten. Kun otti huomioon, mik� vaiva hevosten hoitamisesta ja kustannus niiden el�tt�misest� oli, niin olin aivan vakuutettu, ett� hy�ty ei vastannut menoja. T�rkeint� oli rakentaa h�yrykone, kyllin kevyt sijoitettavaksi tavallisiin vankkureihin tai vet�m��n auraa. Mutta ensin tahdoin sommitella traktorin. Minun mielihalunani on aina ollut p��st� nostamaan raskaat maanviljelystoimet ihmisten hartioilta ja sijoittaa ne sen sijaan raudan ja ter�ksen kannettaviksi. Olosuhteet tekiv�t, ett� jouduin nykyiseen urakkaani rakentelemaan maantievaunuja. Mahdollisesti huomasin ihmisten harrastavan enemm�n sit�, joka liikkui teill�, kuin sellaista, mik� helpotti ty�t� maatiloilla. Enp� edes usko, ett� kevyt maanviljelystraktori olisi koskaan tullut k�yt�nt��n maataloissa, ellei maanviljelij� v�hitellen olisi tullut huomaamaan automobiilin merkityst�. Mutta t�tenp� jo menen tapausten edelle. Silloin luulin traktorin enemm�nkin kiinnitt�v�n maanviljelij�n mielt�. Min� rakensin siis h�yryvaunun. Siihen oli yhdistetty h�yrykattila, joka l�mmitettiin palo�ljyll�. Se kehitti aika paljon voimaa ja oli helppo hoidella, mutta itse h�yrykattila oli vaarallinen. Tarvittavan voiman saamiseksi ilman kovin suurta ja raskasta aineistoa on koneen toimittava korkeapaineen alaisena, mutta korkeapaineella ty�skentelev�n h�yrykattilan p��ll� istuminen ei ole aivan hauskaa. Kahden vuoden ajan kokeilin erilaatuisilla h�yrykattiloilla -- kone- ja hoito-ongelmat ovat niiss� kyll�kin yksinkertaiset -- ja sitten luovuin lopullisesti h�yryll� kulkevan vaunun ajatuksesta. Tiesin Englannin maanteill� k�ytett�v�n vetureita, joiden per�ss� oli jono vaunuja, eik� ollut vaikeata sommitella isoa h�yrytraktoria suurviljelyst� varten. Mutta meill� ei ollut sellaisia teit� kuin Englannissanne olisivat t�rvelleet lujimmankin ja raskaimman tietraktorin. Ja suuren, ainoastaan moniaiden harvojen varakkaiden maanviljelij�in ostettavissa olevan traktorin valmistaminen ei mielest�ni paljoa merkinnyt. Mutta min� en luopunut ajattelemasta vaunua, joka voisi liikkua ilman hevosia, ja yhteisty� toiminimi Westinghousen edustajan kanssa vahvisti vain k�sityst�ni, ett� h�yry ei ollut sovelias keve�mmille ajopeleille. Senvuoksi olin vain yhden vuoden t�m�n toiminimen palveluksessa. Ei ollut en�� mit��n oppimista suurista h�yrytraktoreista ja -koneista, enk� min� halunnut hukata aikaa sellaiseen, joka ei mihink��n johtanut. Muutamia vuosia aikaisemmin olin er��ss� englantilaisessa julkaisussa, "World of Science", lukenut "��nett�m�st� kaasumoottorista", jollainen juuri silloin oli laskettu markkinoille. Muistaakseni se oli Otto-moottori. Sit� k�ytettiin valokaasulla, siin� oli yksi ainoa suuri silinteri, ja k�ytt�voima, joka tuli ty�nt�in�, vaati tavattoman raskasta vauhtipy�r��. Mit� painoon tuli, ei moottori antanut samaa voimaa metallikiloa kohti kuin h�yrykone, ja valokaasu teki sen k�ytt�misen tieliikenteess� mahdottomaksi. Min� en tuntenut sit� kohtaan suurempaa mielenkiintoa kuin koneisiin yleens�. Englantilaisista ja amerikkalaisista aikakauskirjoista, joita konepajaan saapui, seurasin moottorin kehityst� ja varsinkin niit� viittauksia, joita tehtiin valokaasun korvaamiseksi kaasulla, joka syntyi bensiinihaihtumisesta. Kaasumoottorien aate ei suinkaan ollut uusi, mutta ensimm�ist� kertaa yritettiin sit� nyt vakavasti saada markkinoille. Ne otettiin vastaan suuremmalla uteliaisuudella kuin innostuksella, enk� muista kenenk��n uskoneen r�j�hdysmoottorista voivan olla kovinkaan suurta hy�ty�. Kaikki viisaat selittiv�t p��tt�v�isesti, ettei moottori voinut ryhty� kilpailemaan h�yrykoneen kanssa. Kukaan ei ajatellut, ett� se voisi luoda itselleen oman uransa. Niin on aina viisaiden laita -- he ovat niin viisaita ja k�yt�nn�llisi�, ett� he aina t�sm�lleen tiet�v�t, mink� vuoksi mit�kin on mahdoton tehd�; he tuntevat aina kaiken rajoituksen. Senvuoksi en koskaan ota palvelukseeni "p�tev�� asiantuntijaa". Jos joskus tahtoisin tuhota kilpailevan liikeyrityksen kunniattomilla keinoilla, k�hvelt�isin siihen asiantuntijoita, sill� ne antaisivat niin monta hyv�� neuvoa, ettei mit��n ty�t� saataisi tehdyksi. Kaasumoottori kiinnitti mielt�ni ja min� seurasin sen kehityst�, mutta ainoastaan uteliaisuudesta, vuoteen 1885 tai 1886. Silloin t�ytyi minun, kun olin hyl�nnyt h�yrykoneen, etsi� jotakin muuta k�ytt�voimaa suunnittelemalleni vaunulle. Vuonna 1885 korjasin Eagle Irontehtaissa Detroitissa er�st� Otto-moottoria. Kukaan kaupungissa ei tuntenut niit�. Huhu v�itti minun tuntevan, ja vaikka silloin n�in sellaisen moottorin ensimm�ist� kertaa, otin ty�n tehd�kseni ja tein sen my�skin. T�st� sain tilaisuuden l�heisesti tutkia uutta moottoria ja vuonna 1887 rakensin moottorin samojen periaatteiden mukaan kuin Otton "nelitahtinen" malli. "Nelj�ll� tahdilla" tarkoitetaan, ett� m�nt� k�y silinterin l�pi nelj� kertaa antaakseen ty�iskun. Ensimm�isell� tahdilla imet��n kaasu sis��n, toisella se tiivistet��n, kolmannella tapahtuu r�j�hdys ja nelj�s ajaa polttokaasun ulos. Pieni malli toimi aika hyvin. Sen silinterin l�pimitta oli 2,5 cm ja iskupituus 7,5 cm, sit� k�ytettiin bensiinill�, ja kun siin� ei ollut suurta voimaa, oli se verrattain kevyt kaupassa oleviin moottoreihin verraten. Min� lahjoitin sen sittemmin er��lle nuorelle miehelle, jonka nimen olen unohtanut; arvatenkin se t�rveltiin. Sill� tavoin aloitin ty�ni polttomoottorien alalla. Olin palannut is�ni maatilalle -- en sen vuoksi, ett� olisin ik�v�inyt takaisin maanviljelykseen, vaan saadakseni rauhassa kokeilla, ja kun nyt olin "ulosoppinut" mekaanikko, oli minulla ensiluokkainen ty�paja entisen leikkipajan sijalla. Is�ni tarjosi minulle 16 hehtaarin suuruisen mets�palstan ehdolla, ett� luopuisin koneenk�ytt�j�nammatista. Min� suostuin sill� kertaa, sill� mets�nhakkuu teki minulle naimisiinmenon mahdolliseksi. Rakensin sahan ja siirrett�v�n koneen ja aloin kaataa ja sahata puita. Ensimm�iset hirret k�ytettiin asuntoon, joka rakennettiin uudelle farmilleni, ja siell� me aloimme avioel�m�mme. Asunto ei ollut suuri -- yksinelj�tt� jalkaa taholleen ja puolitoista kerrosta korkea -- mutta se oli viihtyis� ja mukava. Min� muutin pajani siihen, ja kun en ollut mets�� hakkaamassa, askartelin kaasumoottorieni kimpussa, oppien niiden rakenteen ja ty�tavan. Luin niinik��n kaikki mit� sain k�siini, mutta suurin hy�ty minulla oli omasta ty�st�ni. Kaasumoottori on sangen salaper�inen kapine -- se ei aina ty�skentele niinkuin pit�isi. Voitte arvata, kuinka nuo ensimm�iset koneeni toimivat! Vuonna 1890 aloin rakentaa kaksisilinterist� moottoria. Kuljetustarkoituksia varten oli ep�k�yt�nn�llist� ajatella yksisilinterist� moottoria -- vauhtipy�r� tulisi aivan liian raskaaksi. Sen j�lkeen kuin olin valmistanut ensimm�isen Otto-tyyppisen nelitahtimoottorin, olin kokeillut useilla moottoreilla ja tunsin olevani niihin hyvin perehtynyt. Ajattelin, ett� kaksisilinterist� moottoria voitaisiin k�ytt�� ajopeleihin, ja alkuper�inen suunnitelmani oli sovittaa se polkupy�r��n kiinnitettyn� py�r�akseliin niin, ett� takapy�r� olisi siirtopy�r�n�. Vauhti j�rjestett�isiin vain s��t�venttiilin avulla. En toteuttanut koskaan t�t� aatetta, sill� minulle selvisi pian, ett� moottori, bensiinis�ili� ja muut tarpeelliset laitteet k�visiv�t liian raskaiksi polkupy�r�lle. Kahden silinterin aate oli siin�, ett� toisen antaessa ty�iskun tapahtuisi ulospuhallus toisesta. T�m� ei tietenk��n vaatisi varsin raskasta vauhtipy�r�� voiman tasoittamiseksi. Min� aloitin ty�ni kotipajassani. Silloin minulle tarjottiin koneenk�ytt�j�n ja mekaanikon paikka Detroitin s�hk�yhti�ss� viidenviidett� dollarin kuukausipalkalla. Min� suostuin t�h�n tarjoukseen, se kun tiesi parempaa rahatuloa kuin mit� farmi saattoi tuottaa, ja joka tapauksessa olin p��tt�nyt luopua maael�m�st�. Koko mets� oli jo kaadettu. Me vuokrasimme talon Detroitissa. Pajan vein mukanani ja sijoitin er��seen tiilivajaan pihan puolella. Alussa minulla oli useita kuukausia y�vuoro s�hk�laitoksessa, joten ei j��nyt paljoa aikaa kokeiluun, mutta sitten p��sin p�iv�vuorolle, ja joka y�n ja kaikki lauantait askartelin uuden moottorin kimpussa. En voi sanoa, ett� ty� olisi ollut rasittavaa. Ty�, joka innostaa, ei koskaan tunnu rasittavalta. Tunsin itseni aina varmaksi tuloksista. Ne ovatkin aina varmat, kun vain ty�skentelee kylliksi. Mutta minulle merkitsi paljon, ett� vaimoni oli viel�kin luottavaisempi kuin min�. Sellainen h�n on aina ollut. Minun t�ytyi aloittaa ty�ni alusta, vaikka tiesin monen toisenkin puuhailevan mekaanisia vaunuja. Enh�n voinut tiet��, mihin suuntaan he meniv�t. Vaikein ongelma oli sytytyskipin�n aikaansaaminen ja painon v�hent�minen. Siirrosta, ohjausrattaasta ja yleisest� rakenteesta minulla oli kokemusta h�yrytraktorikokeistani. Vuonna 1892 oli ensimm�inen moottorivaununi valmis, mutta vasta seuraavana kev��n� sain sen sellaiseksi, ett� saatoin olla siihen tyytyv�inen. Ensimm�inen vaununi muistutti jonkin verran keveit� yhden hevosen vankkureita. Siin� oli kaksi silinteri�, l�pimitta p��lle 6 cm ja iskumitta 15 cm. Olin tehnyt ne vanhoista h�yryputkista. Moottori kehitti noin nelj� hevosvoimaa. Moottorista siirrettiin voima v�liakseliin hihnan avulla ja siit� takapy�r��n ketjun v�lityksell�. Vaunussa oli tilaa kahdelle hengelle, istuin oli tolppain p��ll� ja alusta soikiojoustimien varassa. Nopeus oli laskettu sek� kymmenen ett� kahdenkymmenen mailin vauhtia varten tunnissa ja vaihdettiin hihnav�lityksell�, jota ohjauspaikan eteen sovitettu vipusin liikutti. Kun vipusinta ty�nnettiin eteenp�in, lis��ntyi vauhti, taaksep�in vedett�ess� se v�heni. Kun vipusin oli pystyss�, oli moottori eristetty. L�ht�vauhdin saamiseksi t�ytyi moottoria py�ritt�� k�dell� sen ollessa eristettyn�. Vaunun pys�ytt�miseksi taasen eristettiin moottori ja k�ytettiin jalkajarrua. Siin� ei ollut suunnanvaihtajaa eik� muita nopeuksia kuin mink� venttiili antoi. Min� ostin raudat vaununkeh��n, istuimeen ja vietereihin. Py�r�t olivat 70 cm korkuisia kummirenkaisia polkupy�r�npy�ri�. Vauhtipy�r�n rakensin oman piirt�m�ni mallin mukaan samoin kuin hienommat koneosat. Tarpeellisena pidin vaihdelaitetta, joka antaisi yht� suuren voiman kummallekin takapy�r�lle vaunua k��nnett�ess�. Koko kone painoi alle 225 kg. Istuimen alla oleva s�ili� sis�lsi noin kolmetoista litraa bensiini�, ja moottoria sy�tettiin pienen putken kautta, joka oli varustettu sekoitusventtiilill�. Sytytys tapahtui s�hk�kipin�n avulla. Alkuper�inen kone j��hdytettiin ilman avulla tai -- tarkemmin sanoen -- sit� ei j��hdytetty lainkaan. Min� huomasin moottorin kuumenevan noin tunnin kuluttua ja senvuoksi asetin yksinkertaisesti vesivaipan silinterien ymp�rille ja yhdistin sen putkella vaunun takaosaan silinterien yl�puolelle sijoitettuun s�ili��n. Melkein kaikki n�m� yksityiskohdat olivat edelt�p�in suunnitellut. Sill� tapaa olen aina ty�skennellyt. Teen piirustusluonnoksen ja harkitsen jokaisen yksityiskohdan, ennenkuin ryhdyn rakentamaan. Muuten menett�� paljon aikaa aprikoidessa keinoja ty�n kest�ess�, ja valmistuneelta kapineelta puuttuu yhten�isyytt�. Sille ei tule oikeita suhteita. Moni keksij� ep�onnistuu senvuoksi, ettei tee eroa suunnittelun ja kokeilun v�lill�. Suurin voitettavanani vaikeus oli oikean aineksen hankkiminen. Sitten tuli hankaluutta sopivien ty�aseiden saannissa. Min� sain tehd� erin�isi� oikaisuja ja muutoksia muutamiin yksityiskohtiin, mutta enimm�n huolta tuotti minulle se, ett� minulla ei ollut aikaa eik� rahaa etsi� oikeaa ainesta jokaista pikkuosaa varten. Mutta kev��ll� 1893 olin verrattain tyytyv�inen koneeseen ja p��sin koettamaan, mihin suunnitelma ja aines kelpasi maantiell�. III luku. MIT� OPIN KAUPPATOIMESTA. Minun bensiinivaununi oli ensimm�inen ja melko kauan ainoa automobiili Detroitissa. Se her�tti sangen paljon pahennusta, sill� se s�tkytti kovasti ja peloitti hevosia. Se h�iritsi my�skin liikennett�, sill� jos seisautin auton johonkin kaupungilla, syntyi sen ymp�rille v�entungos, ennenkuin j�lleen ehdin saada sen k�yntiin. Jos j�tin sen yksin hetkeksikin, ilmestyi aina joku utelias, joka koetti ajaa sill�. Lopulta t�ytyi minun kytke� se kiinni lyhtytolppaan, jos itseni oli ment�v� johonkin sis�lle. Ja sitten syntyi selkkausta poliisin kanssa. Min� en saata oikein k�sitt�� mink� vuoksi, sill� en luule siihen aikaan olleen mink��nlaisia m��r�yksi� ajovauhdista. Joka tapauksessa oli minun pakko hankkia erikoinen lupa pormestarilta, ja jonkun aikaa oli minulla kunnia olla Amerikan ainoa autonkuljettaja, jolla oli lupatodistus. Vuosina 1895 Ja 1896 ajoin autollani tuhatkunta mailia ja m�in sen sitten Charles Ainsleylle Detroitissa kahdestasadasta dollarista. Se oli ensimm�inen kauppatoimeni. Min� en ollut rakentanut autoa sit� myyd�kseni, vaan kokeillakseni sill�, mutta nyt halusin koetella uutta. Ainsley tahtoi ostaa ja min� tarvitsin rahoja, ja me sovimme helposti hinnasta. Tarkoitukseni ei ollut suinkaan valmistaa autoja noin vain yksitellen. Tahdoin rakentaa niit� tukuttain, mutta ennenkuin siit� mit��n saattoi synty�, t�ytyi olla jotakin, mit� rakentaa. Liika hoppu ei ole hyv�ksi. Vuonna 1896 oli minulla uusi auto valmiina. Se muistutti paljon ensimm�ist�, mutta oli keve�mpi. Siin�kin oli vauhtihihna, mist� laitteesta vasta my�hemmin luovuin; hihnat olivat kyll� hyvi�, paitsi ei kuumalla s��ll�, ja senvuoksi aloin k�ytt�� vaihdeketjua. Se auto opetti minulle montakin asiaa. Automobiileja ruvettiin nyt rakentamaan sek� Amerikassa ett� ulkomailla, ja vuonna 1895 kuulin puhuttavan, ett� er�s Benz-automobiili Saksassa oli n�ytteill� Macysin luona New Yorkissa. Matkustin sinne sit� katsellakseni, mutta en havainnut siin� mit��n erikoista. Se oli my�skin varustettu vauhtihihnalla, mutta se oli paljoa raskaampi kuin minun autoni. Min� pyrin painon keveyteen, mutta sit� taas eiv�t ulkomaalaiset tehtailijat n�yt� koskaan ottaneen huomioon. Konepajassani valmistin kaikkiaan kolme autoa, ja niit� k�ytettiin vuosikausia Detroitissa. Minulla on viel� ensimm�inen autoni hallussani. Muutamia vuosia j�lkeenp�in ostin sen takaisin er��lt� henkil�lt�, joka vuorostaan oli ostanut sen mr Ainsleylt�. Min� maksoin siit� sata dollaria. Koko t�m�n ajan olin edelleen s�hk�yhti�n palveluksessa ja ylenin v�hitellen ylikoneenk�ytt�j�ksi sadanviidenkolmatta dollarin kuukausipalkalla. Mutta kokeiluni kaasumoottoreilla eiv�t miellytt�neet s�hk�yhti�n johtajaa enemp�� kuin haluni mekaaniselle alalle oli miellytt�nyt is��ni. Min� saatan viel�kin kuulla h�nen sanovan: "S�hk�lle, n�etk�s, s�hk�lle kuuluu tulevaisuus, mutta ei kaasulle." H�nell� oli my�skin perusteltuja syit� ep�r�intiins� -- k�ytt��kseni lievint� sanaa. K�yt�nn�llisesti puhuen ei kell��n ollut kaukaisintakaan aavistusta polttomoottorien tulevaisuudesta, sill� me elimme juuri s�hk�n suurenmoisen kehityksen kohinassa. Kuten verrattain uuden aatteen laita tavallisesti on, odotettiin silt� enemm�nkin kuin edes viel� nytk��n on syyt� odottaa. Omia tarkoituksiani varten ei minulla ollut suurta hy�ty� s�hk�ll� kokeilemisesta. Tieliikenteess� kulkeva vaunu ei voi kulkea johtolankoja my�ten, vaikkapa n�m� eiv�t olisikaan niin kalliita; ja mit��n k�ytt�kelpoisen suuruista voiman varauspatteria ei my�sk��n tuntunut olevan n�k�piiriss�. S�hk�vaunulla t�ytyi ehdottomasti olla rajoitettu liikuntapiiri ja suuri k�ytt�koneisto, joka vastaa kulutettavaa voimaa. T�ll� en tarkoita, etten antaisi arvoa s�hk�lle; viel� olemme tuskin alkaneet sit� k�ytt��, mutta s�hk�ll� on oma merkityksens� ja polttomoottoreilla omansa. Ei kumpikaan voi korvata toistaan -- ja se on erinomaisen onnellista. Minulla on viel� hallussani se dynamokone, jota aluksi k�ytin Edison-yhti�n laskuun. Kun perustin kanadalaisen haaraosastomme, ostin sen er��lt� rakennusliikkeelt�, jolle s�hk�yhti� oli sen myynyt. Siistin sen, ja se toimi monta vuotta mainiosti voima-asemallamme Kanadassa. Kun liikkeen laajentamisen vuoksi tuli rakennettavaksi uusi voima-asema, annoin vied� vanhan moottorin museooni Dearborniin, joka sis�lt�� suuren joukon mekaanisia aarteitani. Edison-yhti� tarjosi minulle ylip��llysmiehen paikkaa, mutta vain sill� ehdolla, ett� luovuin kaasumoottorista ja ryhdyin harrastamaan jotakin todella hy�dyllist�. Minun oli valittava joko leip�toimeni tai automobiili, ja min� valitsin j�lkimm�isen, sill� jo silloin tiesin automobiilin tulevan menestym��n. Niinp� j�tin toimeni 15. elokuuta 1899 ja siirryin automobiilialalle. Se saattoi tuntua uhkarohkealta askelelta, sill� minulla ei ollut p��omaa ja kaiken ylij��m�n tuloistani k�ytin kokeisiini. Mutta vaimonikin my�nsi, ettemme voineet luopua automobiiliajatuksesta -- ett� meid�n t�ytyi yritt�� ep�onnistumisenkin uhalla. Siihen aikaan ei ollut v�hint�k��n automobiilien "kysynt��", mutta niinh�n aina on kaiken uuden laita. Automobiileja katseltiin jokseenkin samalla tapaa kuin nyt katsellaan lentokoneita. Oltiin sit� mielt�, ett� "hevoseton vaunu" oli vain lapsellinen oikku, ja monet viisaat ihmiset selittiv�t perusteellisesti, miksei siit� koskaan voinut tulla muuta kuin leikkikalu. Yksik��n liikemies ei ajatellut siit� mahdollista kauppatavaraa. Min� en voi k�sitt��, mink� vuoksi kaikkien uusien kulkuneuvojen pit�� kohdata niin paljon vastarintaa. Viel� nyky��nkin on sellaisia, jotka pudistavat p��t��n pit�en automobiilia ylellisyyskapineena ja vain vastahakoisesti my�nt�v�t, ett� kuormabiilist� saattaa olla jotakin hy�ty�. Alussa oli tuskin ket��n joka ymm�rsi, ett� siit� tulisi teollisuudessa lukuunotettava, merkitsev� tekij�, ja parasuskoisimmatkin toivoivat korkeintaan polkupy�r��n verrattavaa kehityst�. Kun sitten havaittiin, ett� automobiili tosiaan saattoi kulkea, ja useat liikkeet toivat niit� markkinoille, alettiin heti kysell�, mik� niist� pystyi kulkemaan nopeimmin. Tuo oli merkillinen, mutta hyvin luonnollinen kehityskulku -- kilpa-ajoaate. Min� en milloinkaan ole pit�nyt silm�ll� kilpa-ajon�k�kantaa, mutta yleis� kielt�ytyi itsepintaisesti pit�m�st� automobiilia muuna kuin pikavauhdin leikkikaluna. Senvuoksi oli meid�n my�hemmin pakko antautua kilpa-ajoon. Koko automobiiliteollisuus k�rsi haittaa t�st� kilpa-ajohulluudesta, sill� tehtailijain t�ytyi keskitt�� pyrkimyksens� enemm�n vaunujen nopeuteen kuin hyvyyteen ja kest�vyyteen. Se oli keinottelutointa. Kohta kun olin eronnut s�hk�yhti�st�, perustivat muutamat keinotteluun taipuvat liikemiehet yhti�n, Detroit Automobile Companyn, minun autoni kaupittelua varten. Min� tulin p��insin��riksi ja sain muutamia osakkeita. Kolme vuotta valmistimme automobiileja, enemm�n tai v�hemm�n alkuper�isen mallini mukaisia. M�imme ainoastaan muutamia eik� kukaan kannattanut minun suunnitelmaani, ett� rakentaisimme parempia vaunuja suuren yleis�n tarvetta varten. Ainoana ajatuksena on m��r�t� mahdollisimman kallis hinta joka vaunulta. P��tarkoitus oli saada rahaa. Minulla ei ollut muuta sananvaltaa kuin minulle kuului insin��rin�, ja min� huomasin, ett� uusi yhti� ei ollut keino minun aatteitteni toteuttamiseen, vaan pelk�st��n rahakeinottelu -- joka kuitenkaan ei tuottanut paljonkaan rahaa. Maaliskuussa 1902 sanoin itseni irti, lujasti p��tt�en, etten en�� milloinkaan alistuisi toisten m��r�ysvallan alaiseksi. Detroit Automobile Companyst� tuli Cadillac-yhti�, jonka omistajaksi tuli Leland-suku. Min� vuokrasin pajan -- yksikerroksisen tiilivajan -- jatkaakseni kokeilujani ja tutkiakseni, mit� liiketoimi oikeastaan oli. Sen t�ytyi olla jotakin muuta kuin mit� minun ensimm�inen kokemukseni oli opettanut. Vuodesta 1902 siihen saakka, kunnes perustin Ford-yhti�n, koetin perusteellisesti tutkia n�it� asioita. Pieness� pajassani rakentelin nelisilinterist� moottoria ja ulkona el�m�ss� koetin saada selkoa, oliko liike-el�m� todellakin itsek�st� rahansaalistusta, jollaiselta ensimm�inen lyhyt kokemukseni oli pannut sen minusta n�ytt�m��n. Kun perustin nykyisen yhti�ni, olin rakentanut kaikkiaan viisikolmatta autoa, joista 19 tai 20 olivat rakennetut Detroit Automobile Companyn lukuun. Automobiili oli nyt siirtynyt alkuasteelta, jolloin tyydyttiin vain siihen ett� se kulki, sille asteelle, jolla sen t�ytyi n�ytt�� kuinka nopeasti se saattoi kulkea. Alexander Winton, clevelandilaisen Winton-vaunuyhti�n perustaja, oli maan silloinen nopeusmestari ja valmis kilpailemaan kenen kanssa tahansa. Min� rakensin kaksisilinterisen moottorin, joka oli ennen k�ytt�m��ni tukevampaa tyyppi�, sovitin sen pelkk��n alustaan, totesin, ett� se oli nopeakulkuinen ja j�rjestin kilpa-ajon Wintonin kanssa. Min� j�in voittajaksi. Se oli ensimm�inen kilpa-ajoni ja tuotti minulle sit� ainoata reklaamia, jota ihmiset viitsiv�t lukea. Yleis� ei kysynyt automobiilia, ellei se saavuttanut vauhtienn�tyst�. Kunnianhimo rakentaa maailman nopeakulkuisin auto sai minut suunnittelemaan nelisilinterist� moottoria. Mutta siit� tuonnempana. Liike-el�m�ss� h�mm�stytti minua eniten se, ett� niin suurta huomiota kiinnitettiin raha-ansioon ja niin pient� yleiseen hy�tyyn. T�m� oli minusta nurinp�inen luonnonj�rjestys, sill� rahat tulee saada vasta ty�n tuloksena eik� p�invastoin. Sitten loukkasi minua yleinen v�linpit�m�tt�myys valmistusmenettelyn parantamisesta niin kauan kuin vanha tuotti rahaa. Toisin sanoen: esinett� ei valmistettu silm�ll�pit�en sen hy�ty� yleis�lle, vaan ajateltiin yksinomaan, mit� sill� voitaisiin ansaita. V�h�t siit�, oliko ostaja tyytyv�inen; p��asia oli, ett� saatiin myyty�. Tyytym�t�nt� ostajaa ei pidetty ihmisen�, jonka luottamusta on v��rink�ytetty, vaan joko h�n oli siet�m�t�n ja rasittava tai toivottiin ansaittavan enemm�n rahaa korjaamalla ty�t�, jonka alun alkaen olisi pit�nyt olla kunnollisesti tehty. Esimerkiksi automobiilien suhteen: autosta ei en�� paljoakaan piitattu, sitten kun se oli saatu myydyksi. Ei otettu selkoa bensiininkulutuksesta tai auton hy�dyst� yleens�, ja jos se meni rikki, joten erin�isi� koneosia oli korvattava uusilla, oli se omistajan onnettomuus. Pidettiin sangen hyv�n� liiketoimena koneosien myynti� mahdollisimman kalliista hinnasta, ajatellen, ett� kun joku henkil� kerran oli ostanut auton, oli h�nen yksinkertaisesti pakko saada se koneosa ja siis maksaa siit� mit� vaadittiin. Minun mielest�ni eiv�t automobiililiikkeet t�ll�in toimineet kunniallisella pohjalla, puhumattakaan -- valmistuskannalta katsoen -- tieteellisest� pohjasta, mutta ne eiv�t olleet huonompia kuin liiketoimet yleens�. T�ytyy muistaa, ett� elettiin aikaa, jolloin monet liikeyritykset kukoistivat ja saivat helposti p��omaa. Rahamiehet, jotka t�h�n saakka olivat keinotelleet vain rautateill�, harrastivat nyt teollisuutta. Minun ajatukseni oli ja on edelleen, ett� jos mies hoitaa ty�ns� s��llisesti, j�rjestyy ansio itsest��n; liike on perustettava pieness� mittakaavassa ja laajennettava sit� mukaa kuin tulot lis��ntyv�t. Ellei ansiota tule, on se vihjaus kauppiaalle, ett� h�n hukkaa aikaansa turhaan eik� sovellu juuri tuolle liikealalle. En ole koskaan huomannut olevan syyt� muuttaa n�it� mielipiteit�, mutta piankin havaitsin, ett� t�t� yksinkertaista aatetta valmistaa kelpo tuotteita ja saada niist� vastaava maksu pidettiin liian hitaana nykyisess� liike-el�m�ss�. Siihen aikaan pyrittiin perustamaan liikett� mahdollisimman suurella p��omalla ja myym��n kaikki osakkeet. Vasta ne rahat, joita mahdollisesti oli ylij��m�n�, k�ytettiin vastahakoisesti liikkeen perustamiseen. Senvuoksi sanottiin, ett� on oikeutettua antaa osakkeista maksettujen rahojen koron rasittaa liikekustannustili�. Hyv� liiketoimi ei ollut samaa kuin hyv�n ty�n suorittaminen ja kohtuullisten voittojen saanti. Hyv� liiketoimi oli sellainen, joka antoi mahdollisuuksia osakekeinotteluun ja suuriin kurssivoittoihin. Vain osakkeilla oli jotakin merkityst�, ei ty�ll�. Min� en saattanut k�sitt��, miten uusi tai vanha yritys voisi lis�t� korkeiksi keinoteltujen osakearvojen korot tuotantokustannuksiin ja kuitenkin myyd� tuotteitaan kohtuullisiin hintoihin. En ole milloinkaan ymm�rt�nyt sit�. En ole milloinkaan saattanut ymm�rt��, mill� j�rkisyill� alkuper�inen rahansijoitus voidaan panna yrityksen velkatilin rasitukseksi. Ne liikemiehet, jotka kutsuvat itse��n rahamiehiksi, sanovat, ett� rahat ovat viiden, kuuden tai jonkun muun prosentin "arvoisia", ja ett� jos joku henkil� on pannut johonkin yritykseen satatuhatta dollaria, niin on h�nen saatava korko rahoistaan yht� hyvin kuin jos h�n olisi pannut ne s��st�pankkiin tai sijoittanut ne jotakin muuta vakuutta vastaan. T�m� ajatus on syyn� monen af��rin ep�onnistumiseen. Rahalla ei ole m��r�tty� arvoa sin�ns�. Ainoa hy�ty rahoista on, ett� niill� voi ostaa ty�aseita tai n�ill� ty�aseilla valmistettuja tuotteita. Siisp� ovat rahat sen avun arvoisia, jota niist� voi olla tuotteiden valmistamiselle. Jos joku odottaa, ett� h�nen rahojensa on tuotettava h�nelle viisi tai kuusi prosenttia, on h�nen sijoitettava ne sellaiseen paikkaan, mist� sen koron saa, mutta jos sijoittaa rahoja liikkeeseen, ei voi tehd� mit��n vaatimuksia. Rahat lakkaavat olemasta rahoja ja muuttuvat tuotantov�lineiksi. Ne ovat siis sen arvoisia, mit� ne tuottavat -- eik� mit��n m��r�summaa, joka ei ole miss��n suhteessa siihen liikeyritykseen, johon rahat ovat sijoitetut. Korko tulee kysymykseen vasta, kun tuotteita on valmistettu, mutta ei sit� ennen. Liikemiehet luulivat, ett� kaikki riippui p��oman saannista, ja ellei yritys onnistu ensimm�isell� kerralla, niin on j�rjestett�v� uusi osakemerkint�. T�m� uusi "rahoittaminen" merkitsee yksinkertaisesti sit�, ett� hyvi� rahoja ty�nnet��n menem��n samaa tiet� kuin huonoon ostoon menneet rahat. Jos lis�� rahoja tarvitaan, viittaa se useimmissa tapauksissa huonoon j�rjestelyyn, ja tuomion p�iv�� ainoastaan lyk�t��n. T�m� h�t�keino on keinottelevien rahamiesten keksim�. Heill� ei ole mit��n hy�ty� rahoistaan, elleiv�t saa niit� sidotuksi yritykseen, jossa tehd��n todellista ty�t�, mutta toisaalta he eiv�t voi saada rahojaan sijoitetuksi, ellei t�t� yrityst� hoideta huonosti. Sill� tavoin he pett�v�t itse�ns�. Rahoista ei ole mit��n hy�ty�; ne vain h�vitet��n. Min� olin ehdottomasti p��tt�nyt olla koskaan menem�tt� mihink��n yhti��n, miss� raha k�vi ennen ty�t� ja miss� pankit ja rahamiehet olivat osakkaina. Ellei ollut mahdollista perustaa liikett�, jota voitaisiin hoitaa ajattelemalla suuren yleis�n etua, niin luovuin siit� ennemmin. Sill� oma lyhytaikainen kokemukseni yhdess� tekemieni huomioitten kanssa sanoi minulle, ett� keinotteluun ja onnenkauppaan perustuvat liikkeet eiv�t olleet vankkaperusteisia ja ett� ne eiv�t laisinkaan soveltuneet miehelle, joka todella tahtoi aikaansaada jotakin. Eiv�tk� ne minusta my�sk��n olleet sellaisia, joiden voi uskoa tuottavan rahallista hy�ty�. Ainoa tukeva perusta jollekin liikkeelle on sen yleishy�dyllisyys. Tehtailija ei ole ostajastaan irti niin pian kuin kauppa on tehty. Automobiileihin n�hden on esim. myynti vain jonkinlainen esittely, ja jos auto on huono, olisi parempi ett� t�t� esittely� ei laisinkaan olisi tapahtunut, sill� t�ll�in tehtailija saa osakseen kaikista reklaameista turmiollisimman -- tyytym�tt�m�n ostajan. Ennen aikaan pidettiin myynti� lopullisena eik� sen koommin v�litetty ostajasta. Mutta se on lyhytn�k�isen liikemiehen n�k�kanta. Jos kauppias ottaa maksun vain siit�, mink� h�n on myynyt, niin h�nen ei voi odottaa v�litt�v�n paljoakaan ostajasta, jolle ei en�� saada jotain uutta myydyksi. T�h�n katsantokantaan me my�hemmin perustimme parhaimman myyntitodistelumme Ford-autoja myydess�mme. Niiden huokeahintaisuus ja kelpo laatu olisivat ep�ilem�tt� varanneet meille hyv�n menekin. Mutta menimme viel� pitemm�lle. Henkil�, joka osti meilt� auton, oli minun mielest�ni edelleenkin oikeutettu nauttimaan hy�ty� t�st� autosta, ja jos se meni rikki, oli meid�n velvollisuutemme katsoa, ett� se mahdollisimman pian saatiin j�lleen k�ytt�kuntoon. Ford-autojen menestys riippui suureksi osaksi siit�, ett� me jo varhain pidimme reserviosia ja korjaajia saatavissa. Useimmilla senaikaisilla kalliiden autojen tehtailla ei ollut korjauspajoja. Jos auto meni vialle, oli omistaja riippuvainen jostakin paikkakunnan korjaajasta. Jos t�m� korjaaja oli ymm�rt�v� mies ja h�nell� oli lajiteltu varasto koneosia, saattoi pit�� itse��n onnellisena. Mutta jos h�n oli neuvoton nahjus, jolla oli automobiileista puutteelliset tiedot, saattoi kest�� viikkoja ennenkuin v�h�inenkin vamma saatiin korjatuksi, ja korjauskustannukset nousivat suureen summaan kun auto vihdoin taas saatiin. Korjaajat olivat siihen aikaan automobiiliteollisuuden suurimpana vaarana. Viel�p� niin my�h��n kuin 1910 ja 1911 pidettiin autonomistajaa huikean rikkaana miehen�, jota sopi v�hin nylke�. Me emme sallineet typer�in nahjusten tukkia levikki�mme. Mutta nyt olen mennyt muutamia vuosia kertomukseni edelle. Tahdon korostaa, ett� rahan�k�kanta t�rvelee liikeyritysten yleishy�dyllisyyden, sill� se t�ht�� ainoastaan rahan v�litt�m��n ansaitsemiseen. Jos ennen kaikkea pyrit��n saavuttamaan m��r�tty rahavoitto, niin uhrataan liikkeen tulevaisuus hetken voiton vuoksi, elleiv�t -- jonkun onnellisen sattuman johdosta -- olot ole erikoisen suotuisia ja yrityksen johtaja saa tilaisuutta tehd� yleishy�dyllist� palvelusta. Olen my�skin pannut merkille, ett� monet liikemiehet olivat sen tunteen vallassa, ett� heid�n kohtalonsa oli kova -- he ty�skenteliv�t aina sit� hetke� silm�ll�pit�en, jolloin he voisivat vet�yty� syrj��n ja el�� koroillaan. El�m� oli heille taistelua, josta he tahtoivat p��st� rauhaan niin pian kuin mahdollista. T�t� en my�sk��n voinut ymm�rt��, sill� min� en pid� el�m�� taisteluna muuta kuin omaa taipumustamme vastaan hellitt�� "p��st�ksemme rauhaan". Jos menestys on kangistumista, niin eih�n tarvitse muuta kuin viljell� omaa velttouttaan. Mutta jos menestys merkitsee kasvamista, niin t�ytyy her�t� uutena miehen� joka aamu ja pysy� valveilla koko p�iv�. Olen n�hnyt suurten yritysten muuttuvan vain nimens� varjoksi senvuoksi, ett� niit� luultiin voitavan johtaa niinkuin ennenkin oli johdettu, ja vaikka johto aikanaan oli saattanut olla erinomainen, niin oli sen erinomaisuuden ilmett�v� mukautumiskyvyss� nykyajan vaatimuksiin eik� entisyyden orjamaisessa j�ljittelyss�. El�m� ei minun n�hd�kseni ole paikallaanseisomista, vaan alituista kulkua. Sek��n, joka luulee p��sseens� lepoon, ei ole levossa, vaan lipuu luultavasti hiljoilleen taaksep�in. El�m� on liikuntaa ja muuttumista. Vaikka asumme ik�mme samassa talossa, ei se ikin� ole sama ihminen, joka siin� asuu. Olen huomannut sen harhak�sityksen, ett� el�m� on sellaista taistelua, jonka voi menett�� yhdell� erehdyksell�, synnytt�v�n ankaran s��nn�llisyyden harrastusta. Ihmiset uppoutuvat helposti melkein itsetiedottomiin tottumuksiin. Keng�nkorjaaja ei hevin k�yt� uutta menetelm�� kenki� puolipohjatessaan, k�sity�l�inen ei halua kokeilla uutta ammatissaan. Tottumus synnytt�� er��nlaista hervottomuutta, ja v�hinkin h�iri� siin� myrrytt�� mielt�. Muistettanee, ett� kun tehtaiden ty�tapoja tutkittiin, jotta ty�miehille voitaisiin neuvoa, miten he voisivat suorittaa ty�n harvemmilla tarpeettomilla liikkeill� ja v�hemm�n v�sytt�v�sti, tuli vastustus enimm�kseen ty�miesten itsens� taholta. He ep�iliv�t tosin koko puuhaa juoneksi, miten heilt� voitaisiin puristaa viel� enemm�n ty�t�, mutta enimm�n heit� huolestutti se, ett� piti luopua vanhoista, juurtuneista tottumuksista. Liikemiehet luhistuvat yrityksineen senvuoksi, ett� ovat niin piintyneet vanhoihin menetelmiins�, etteiv�t kykene niit� muuttamaan. Kaikkialla tapaa miehi�, jotka eiv�t huomaa, ett� uusi p�iv� on koittanut, vaan pit�v�t kiinni menneiden aikojen k�sityksist�. Voi melkein pit�� s��nt�n�, ett� kun ihminen rupeaa luulemaan l�yt�neens� vihdoinkin oikean menettelytavan, h�nen olisi ruvettava l�pikotaisesti tutkimaan itse��n n�hd�kseen, eik� h�nen aivoissaan ole jokin osa lamautunut. On aina vaarallista, jos ihminen luulee olevansa valmis. Se merkitsee, ett� kehityksen py�r� tulee heitt�m��n h�net syrj��n. Niinik��n pel�t��n kovasti joutumista hullun maineeseen, ja kiinnitet��n yleens� suurta huomiota siihen, mit� ihmiset sanovat. Voihan olla, ett� useimmat tarvitsevat sellaista kurittajaa yl�puolellaan kuin yleinen mielipide on, sill� se voi pit�� ihmist� aisoissa, ja ellei h�n moraalisesti paranekaan, niin tulee h�n kuitenkin siedett�v�mm�ksi yhteiskuntaj�senen�. Mutta ei ole hullumpaa olla hullu vanhurskauden vuoksi. Tavallisesti n�et sellaiset hullut el�v�t kyllin kauan todistaakseen, ett� he eiv�t olleet hulluja, tai my�skin j�tt�� heid�n ty�ns� siit� riitt�v�n todistuksen. Rahan vaikutus -- voittojen pusertaminen rahojen "sijoittamisesta" -- ja sen seuraukset laiminly�dyn ja huolimattoman ty�n muodossa ilmeniv�t minulle monella tavalla. Se n�ytti olevan syyn� useimpiin vaikeuksiin. Se oli syyn� palkkojen huonouteen, sill� ellei ty� ole hyvin j�rjestetty, ei voida maksaa korkeita palkkoja. Ellei toisaalta antaudu koko harrastuksellaan ty�h�n, ei sit� voi hyvin johtaa. Useimmat tahtovat olla vapaita voidakseen tehd� ty�t�, mutta nykyisen j�rjestelm�n vallitessa he eiv�t ole vapaita. Aluksi en min�k��n ollut vapaa, sill� en saanut toteuttaa aatteitani. Kaikki kohdistui rahan ansaitsemiseen; itse ty� oli viimeinen, johon kiinnitettiin huomiota. Ei kukaan tuntunut my�sk��n huomaavan sen ajatuksen j�rjett�myytt�, ett� raha oli ty�t� t�rke�mp��, vaikka jokaisen t�ytyi my�nt��, ett� voitto oli ty�n tulosta. Tahdottiin l�yt�� oikotie rahansaantiin, mutta hyp�ttiin suorimman oikotien yli, joka kulkee ty�n kautta. Ottakaamme esimerkiksi kilpailu; min� havaitsin ett� sit� k�sitettiin vaaraksi ja ett� taitava liikkeenjohtaja puijasi kilpailijansa hankkimalla itselleen monopolin. Kuviteltiin, ett� ainoastaan m��r�tty ihmispiiri oli ostokykyist� ja ett� t�m� ostajapiiri t�ytyi saada puolelleen ennen muita ostajia. Automobiilialallakin koetettiin my�hemmin muodostaa rengasta n.s. Selden-patentin turvin juuri siin� tarkoituksessa, ett� olisi saatu laillisesti mahdolliseksi m��r�t� hintoja ja rajoittaa tuotantoa. Tehtailijoilla oli sama nurinkurinen k�sitys kuin niin monella ammattiyhdistyksell�, ett� voitto lis��ntyy jos tehd��n v�hemm�n. T�m� luulo on minun luullakseni jo hyvin vanhentunut. Min� en voinut ymm�rt�� sit� silloin enk� yh� viel�k��n kykene k�sitt�m��n, ettei olisi tilaa jokaiselle, joka tekee ty�ns� kunnollisesti. Se aika, joka k�ytet��n kamppailuun kilpailijoita vastaan, on hukkaanheitetty�. Aina on kylliksi v�ke�, joka on valmis ja kykenev� ostamaan, kun sille vain tarjotaan sopivia tavaroita oikeaan hintaan -- ja t�m� koskee mieskohtaista palvelusta samoin kuin tavaraa. Mutta n�it� miettiess�ni en suinkaan ollut toimettomana. Me rakensimme nelisilinterist� moottoria ja paria suurta kilpa-ajoautoa. Minulla oli runsaasti aikaa, sill� min� oli aina liikkeess�ni kiinni. Luulenpa, ettei kukaan voi j�tt�� liikett�ns�. Sit� pit�� ajatella p�iv�ll� ja uneksia siit� y�ll�. On tosin sangen hyv� suunnitella ty�ns� konttoritunneilla, aloittaa se aamulla ja lopettaa illalla ja olla sit� sitten ajattelematta ennenkuin vasta seuraavana p�iv�n�. Se k�y hyvin laatuun, jos aikoo koko ik�ns� kulkea toisten johdossa, olla toisten palveluksessa, mutta se ei k�y, jos on jonkun yrityksen johtaja tai p��llikk�. Ruumiillisen ty�n tekij� voi ty�skennell� vain m��r�tunnit, muutoin h�n on pian kulunut. Jos h�n aikoo aina pysy� ruumiillisen ty�n tekij�n�, tulee h�nen unohtaa ty�ns� kun h�yrypilli soi, mutta jos h�n tahtoo p��st� eteenp�in ja tulla joksikin muuksi, niin on h�yrypilli h�nelle vain merkki ruveta ajattelemaan p�iv�n ty�t� n�hd�kseen, eik� sit� olisi voitu suorittaa paremmin. Se mies, jolla on suurin ajatus- ja ty�kyky, voi olla varma menestyksest�. En tied� tokko se mies, joka aina tekee ty�t�, ei koskaan hellit� liikett�ns�, on ehdottomasti p��tt�nyt p��st� ja senvuoksi p��see eteenp�in, tokko h�n lienee onnellisempi kuin se, joka pit�� m��r�tyt konttoritunnit sek� aivojensa ett� k�siens� ty�lle. Mutta ei olekaan v�ltt�m�t�nt� ratkaista sit� kysymyst�. Kymmenen hevosvoiman kone ei ved� yht� v�kev�sti kuin kahdenkymmenen, ja se mies, joka j�rjest�� konttoriaikoja aivoilleen, v�hent�� hevosvoimaansa. Jos h�n tyytyy vain vet�m��n sit� kuormaa, mik� h�nell� jo on, niin se on h�nen asiansa -- mutta h�n ei saa valittaa, ett� toinen mies, joka ponnistaa voimiansa, kykenee vet�m��n suurempaa kuormaa. Lepo ja ty� eiv�t anna samoja tuloksia. Jos mies haluaa ja saa lepoa, ei h�nell� ole syyt� valittaa. Mutta h�n ei voi yhdenaikaisesti nauttia levosta ja ty�ns� tuloksista. Ne liike-el�m�n tiedot, jotka saavutin t�n� vuonna -- ja joka vuosi olen oppinut yh� enemm�n, ilman ett� minun on tarvinnut muutella ensimm�isi� p��telmi�ni -- voidaan lausua lyhyesti n�in: 1. Rahan etu on pantu ty�n edun edelle; t�m� pyrkimys pyrkii kuolettamaan ty�t� ja h�vitt�m��n yleishy�dyllisen ty�n perusteet. 2. Ajatus, ett� raha on t�rke�mpi kuin ty�, synnytt�� pelkoa ep�onnistumisesta, ja t�m� pelko on kaikkialla ehk�isij�n� tiell� -- se panee ihmisen pelk��m��n kilpailua, pelk��m��n uusien menetelmien koettelemista ja kaikkea, mik� voi aiheuttaa muutoksia h�nen el�m�ss��n. 3. Tie on avoin ja selv� jokaiselle, joka ajattelee ensi sijassa palvelemista, yleishy�dytt�mist� -- joka tahtoo tehd� ty�ns� parhaalla mahdollisella tavalla. IV luku. TODELLINEN LIIKETOIMINTA ALKAA. Pieness� pajassani Park Placen varrella n:ossa 81 oli minulla hyv� tilaisuus valmistaa uusi automalli. Vaikka olisi ollut mahdollistakin perustaa juuri minun mieleiseni yhti�, jossa ty�n hyv� suoritus ja ostajien etu olivat johtavina aatteina, oli selv��, etten silloisia valmistusmenetelmi� k�ytt�en olisi voinut valmistaa hyv�� moottorivaunua halpaan hintaan. Jokainen tiet��, ett� on aina helpompi tehd� joku esine paremmin uudella yrityksell�. En ymm�rr�, mikseiv�t tehtailijat voi tunnustaa t�t� todeksi -- ellei asia ole niin, ett� heill� on niin kiire myym��n, ett� heill� ei ole aikaa kunnollisiin valmisteluihin. Tilauksesta-teko tukkuteollisuuden asemesta on luullakseni vanhaa totuttua tapaa, entisen k�sity�kauden perua. Kysyk�� sadalta ihmiselt�, kuinka he tahtovat kapineen tehdyksi, ja kahdeksankymment� vastaa, etteiv�t sit� tied�, vaan j�tt�v�t sen teid�n valtaanne. Viisitoista arvelee t�ytyv�ns� sanoa jotakin, ja j�lelle j�� viisi, joilla tosiaan on oma ajatuksensa. Nuo yhdeks�nkymment�viisi muodostavat jokaisen tuotteen suuren ostajakunnan, ja ne viisi, jotka kernaasti haluaisivat jotakin erikoista, eiv�t ehk� kykene maksamaan erikoisteoksen hintaa. Jos heill� on riitt�v�sti varaa, voivat he saada ty�n tehdyksi, mutta he muodostavat poikkeuksellisen ja pienen ostajapiirin. Noista 95 prosentista haluaa ehk� 10 tai 15 maksaa laatuhintoja. Muista ostavat useat ajatellen yksinomaan hintaa ja laatuun katsomatta. Mutta heid�n lukum��r�ns� v�henee p�iv� p�iv�lt�. Ostajat oppivat yh� paremmin, miten heid�n on ostettava. Enemmist� tulee kiinnitt�m��n huomiota laatuun, saadakseen rahastaan mahdollisimman kunnollista. Jos siis voi saada selville, mik� parhaiten hy�dytt�� noita yhdeks��kymment�viitt� prosenttia, ja valmistaa paraslaatuista tavaraa halvimpaan hintaan, tulee kysynt� olemaan niin suuri, ett� sit� melkein voi sanoa yleismaailmalliseksi. T�m� ei ole "standardisointia". Sen sanan k�ytt�minen johtaa meit� helposti harhaan, sill� se sis�lt�� jossakin m��rin muotojen ja menetelm�in kiteytymist� ja p��tyy tavallisesti siihen, ett� tehtailija valitsee ensimm�isen kapineen, mit� h�n voi valmistaa helpoimmin ja myyd� suurimmalla voitolla. Yleis�� ei ajatella laatua eik� hintaa m��r�tess�. Standardisoinnissa enimm�kseen ajatellaan suuremman voiton saantimahdollisuutta. Niist� s��st�ist�, jotka ovat v�ltt�m�tt�mi�, jos tehd��n vain yht� esinett�, voi tehtailija odottaa yh� suurempaa voittoa. H�nen menekkins� suurenee my�skin -- h�n voi k�ytett�viss��n olevilla varoilla tuottaa enemm�n -- ja ennenkuin h�n aavistaakaan, ovat markkinat tulvillaan tavaraa, joka ei mene kaupaksi. Mutta n�m� tavarat saataisiin myydyksi, jos tehtailija tyytyisi halvempaan hintaan. Ostokyky� on aina olemassa -- mutta se ei aina vastaa hinnanalennukseen. Jos jotakin tavaraa on myyty liian korkeaan hintaan ja hinta sen j�lkeen, ostohalun lakkaamisen vuoksi, �kki� alennetaan, voi seurauksena olla suuri pettymys. Mik� onkin hyvin luonnollista. Yleis� asettuu odottavalle kannalle. Se luulee, ett� t�m� hinnanalennus on viel� puijausta, ja j�� odottamaan lopullista alennusta. Juuri n�in tapahtui vuonna 1921. Jos sit�vastoin s��st�t heti siirret��n hintoihin ja yleisesti tiedet��n t�m�n kuuluvan tehtailijan liiketapoihin, niin osoittaa yleis� luottamustaan ostamalla. Luotetaan siihen, ett� h�n antaa s��llisen vastikkeen. Standardisointi voi siis olla huonoa liiketointa, ellei siin� noudateta hintapolitiikkaa, joka pyrkii alinomaiseen myyntihintojen alentamiseen, ja hinnat t�ytyy (se on sangen t�rke��) alentaa valmistustalouden paranemisen vuoksi eik� siit� syyst�, ett� yleis� kysynt��ns� v�hent�m�ll� osoittaa olevansa tyytym�t�n hintoihin. Yleis�� on aina pidett�v� ihmetyksess�, kuinka sen on mahdollista saada rahallaan niin paljon. Meid�n myyntitilastomme todistaa t�m�n t�ydellisesti. Standardisointi, sellaisena kuin min� sen sanan ymm�rr�n, ei sis�ll� keskittymist� parhaiten kaupaksik�yv�n tavaran valmistamiseen. Se sis�lt��, ett� ensin harkitaan y�t� ja p�iv��, mieluimmin vuosikausia, mik� parhaiten hy�dytt�� yleis��, ja sitten mietit��n, miten se on teht�v�. Lopulliset valmistustavat tulevat sitten itsest��n. Jos me siis siirr�mme valmistuksen voitonhimon perustalta yleisen hy�dyn pohjalle, olemme saaneet todellisen liiketoimen, jossa voitto on niin suuri kuin saatamme toivoa. Kaikki t�m� tuntuu minusta itsest��n selv�lt�. Se on loogillinen perusta jokaiselle liikkeelle, joka haluaa palvella yhteiskunnan 95 prosenttia. Se on loogillinen menetelm�, jonka mukaan yhteiskunta voi palvella itse�ns�. En voi k�sitt��, miksei kaikkia liikkeit� hoideta t�lt� perustalta. Eih�n siihen tarvita muuta kuin ett� luovutaan tottumuksesta tavoittaa l�hint� dollaria ik��nkuin se olisi ainoa dollari maailmassa. T�m� tottumus alkaakin jo olla jossakin m��rin h�vi�m�ss�. Kaikki maan suurimmat erikoisliikkeet noudattavat jo hinnan yhten�isyytt�. Ainoa askel, joka viel� tarvitaan, on ett� luovutaan pyyt�m�st� kaikkea, mit� liike voisi tuottaa, ja sen sijaan ryhdyt��n noudattamaan tervett� j�rke�, s.o. sovittamaan hintoja tuotantokustannusten mukaan ja sit� my�ten alentamaan niit�. Jos tuotteen rakenne on kyllin perinpohjaisesti tutkittu, niin muutokset saattavat tapahtua hyvin hiljoilleen, sill� niit� on tarkoin harkittava. Mutta muutokset valmistusmenetelmiss� tulevat sit�vastoin sangen nopeasti ja ihan luonnollisesti. Se on ollut meid�n kokemuksemme kaikessa, mihin olemme ryhtyneet. Kuinka luonnollisesti ne ovat syntyneet, selit�n tuonnempana. Nyt haluan korostaa, ett� on mahdotonta aikaansaada tuotetta, jonka valmistamiseen voi keskitty�, ellei ole sit� todella perinpohjin ennakolta tutkinut. Ja se ei olekaan vain yhden iltap�iv�n ty�. T�llaisia ajatuksia muodostui mieless�ni tuona kokeilujen vuonna. Suurin osa n�ist� kokeiluista oli kohdistettu kilpa-ajoauton rakentamiseen. Siihen aikaan oli se ajatus yleinen, ett� ensiluokkaisen auton tuli olla kilpa-ajokone. Min� en koskaan ole paljoa uskonut kilpailuihin, mutta tehtailijoilla oli se polkupy�r�aatteiden mukainen k�sitys, ett� kilpa-ajossa saatu voitto valaisisi yleis�� jonkin auton ansioista -- vaikka minusta tuskin mik��n koe voi olla niin v�h�n valaiseva kuin tuo. Mutta kun muut tekiv�t niin, niin t�ytyi minunkin. Vuonna 1903 rakensin, yhdess� Tom Cooperin kanssa, kaksi nopeusautoa. Ne olivat aivan samanlaiset, mutta toiselle annoimme nimeksi "999" ja toiselle "Nuoli". Jos kerran automobiili tulisi tunnetuksi nopeutensa nojalla, niin tekisin min� koneen, joka voisi tehd� itsens� tunnetuksi kaikkialla, miss� nopeudesta jotakin ymm�rrettiin. Niin tapahtui. Autot varustettiin nelj�ll� jykev�ll� silinterill�, jotka kehittiv�t 80 hevosvoimaa, jollaisesta siihen aikaan ei kukaan ollut kuullut puhuttavankaan. N�iden silinterien jytin� jo riitti ottamaan ihmisen hengilt�. Kummassakin autossa oli vain yksi istumapaikka. Yksi ihmishenki riitti autoa kohti. Min� k�vin niill� koeajolla ja Cooper samaten. Me panimme p��lle t�yden vauhdin. En osaa kuvata sit� tunnelmaa, mutta luulen ett� kulku Niagaran putousten yli olisi tuntunut viattomalta huvittelulta sen ajomatkan j�lkeen. Emme kumpainenkaan, ei Cooper enemp�� kuin min�k��n, uskaltaneet ottaa vastuullemme k�ytt�� "999":�� kilpa-ajossa. Silloin sanoi Cooper tuntevansa miehen, jonka mielest� mik��n ei kulkenut kyllin nopeasti. Me s�hk�timme h�nelle. H�n oli ammattipy�r�ilij�, nimelt��n Barney Oldfield. H�n ei ollut koskaan ennen ajanut moottorivaunua, mutta halusi kernaasti koettaa. H�n selitti haluavansa koettaa kerran mit� hyv�ns�. Meni vain viikko opettaessamme h�nt� ajamaan. Mies ei tiennyt, mit� pelko on. Ainoa, mik� h�nen oli opittava, oli hirvi�n ohjaaminen. Nykyajan nopeimpien autojen ohjaaminen on leikintekoa t�m�n auton pitelyyn verraten. Silloin ei oltu viel� ajateltu ohjauspy�r��. Siihen saakka rakentamiani autoja ohjattiin viputangolla. T�h�n vaunuun min� sovitin kahden k�den k�ytett�v�n vivun, sill� vaadittiin v�kev�n miehen koko voima pit�m��n vaunua oikeassa suunnassa. Kilpailu tapahtui 3 mailin radalla. Me ajoimme vaunullamme kuin sokealla hevosella ja annoimme arvelut muiden asiaksi. Kilpa-ajoratoja ei siihen aikaan oltu varustettu tieteellisesti rakennetuilla valleilla, eik� kukaan tiennyt kuinka suuren vauhdin joku moottori saattoi antaa. Oldfield ymm�rsi paremmin kuin kukaan muu, mit� tienk��nteet merkitsiv�t, ja h�n sanoi hilpe�sti minun pannessani moottoria k�yntiin: "T�m� sotavaunu vie kukaties minulta hengen, mutta j�lkeenp�in sanotaan ainakin, ett� min� ajoin kuin piru itse, kun se kiid�tt�� minut nurin niskoin vallin yli." Ja h�n ajoi todellakin niinkuin -- no niin, niinkuin h�n itse sanoi. H�n ei uskaltanut katsahtaa sivulle. H�n ei hiljent�nyt k��nteiss�. H�n antoi vain menn�, ja perill� h�n oli puolta mailia ennen seuraavaa miest�! "999" t�ytti tarkoituksensa ja todisti, ett� min� osasin rakentaa nopeakulkuisen auton. Viikkoa j�lkeen kilpa-ajon min� perustin Ford-yhti�n. Min� olin varapuheenjohtaja, piirustaja, ty�mestari, p��llysmies ja toimitusjohtaja. P��oma oli satatuhatta dollaria, joista min� omistin 25 1/2 prosenttia. K�teisesti maksettiin kaikkiaan noin 28 tuhatta dollaria, ainoa k�teismaksu muuten, mik� yhti�n p��omaan milloinkaan on suoritettu yli omien voittos��st�jen. Huolimatta aikaisemmista kokemuksistani luulin mahdolliseksi aloittaa yhti�t�, jossa minulla ei ollut osake-enemmist��. Pian huomasin kuitenkin v�ltt�m�tt�m�ksi hankkia ratkaisevan m��r�ysvallan, ja yhti�ss� ansaitsemillani rahoilla lis�sin v�hitellen osakem��r�ni 5872 prosenttiin. Uudet kalustot ja koko yhti�n hoito on aina kustannettu liikkeen tuloilla. Vuonna 1919 osti poikani Edsell j�ljell� olevan osakep��oman, koska muutamat osakkeenomistajat eiv�t hyv�ksyneet minun politiikkaani. N�ist� osakkeista h�n maksoi 12,500 dollaria 100 dollarista eli kaiken kaikkiaan 75 miljoonaa. Kuten ymm�rrett�v�� on, ei alkuper�inen yhti� ja sen varustukset olleet erin laajat. Me vuokrasimme er��n puusep�npajan, mutta kun meill� ei ollut varaa ostaa koneita, valmistettiin automobiilinosat minun piirustusteni mukaan eri tehtaissa, mink� j�lkeen me panimme ne kokoon ja asetimme paikoilleen py�r�t, kummirenkaat ja keh�n. T�m� olisi itse asiassa ollut taloudellisin menetelm�, jos vain olisi voinut olla varma siit�, ett� eri osat valmistettaisiin sen suunnitelman mukaan, jonka yll� olen hahmoitellut. Tulevaisuuden taloudellisin teollisuudenmuoto on ehdottomasti se, ettei koko esinett� valmisteta saman katon alla, ellei ole kysymys ihan yksinkertaisesta kappaleesta. Nykyinen -- tai oikeammin tulevainen -- menetelm� pyrkii teett�m��n kunkin osan siell�, miss� sen saa parhaiten tehdyksi, ja sitten liitt�m��n n�m� osat yhteen t�ydelliseksi esineeksi myyntipaikalla. Sit� menetelm�� me nyt k�yt�mme ja aiomme edelleen kehitt��. Siin� on aivan samantekev��, omistaako yhti� tai yksityinen kaikki tehtaat, jotka valmistavat m��r�tyn tuotteen eri osia, vai valmistetaanko kukin osa eri henkil�n omistamassa tehtaassa, _kunhan vain kaikki noudattavat samoja menetelmi� yleis�� palvellessaan_. Jos saamme ostaa yht� hyv�n osan kuin itse voisimme valmistaa ja saanti on hyv� ja hinta kohtuullinen, niin emme koetakaan itse valmistaa -- ainakaan enemp�� kuin h�t�varaston. Voi p�invastoin olla parempi, ett� omistus on enemm�n jaettu. Min� olin p��asiallisesti kokeillut painon pienent�mist�. Liikapaino on jokaiselle itsekulkevalle ajopelille turmioksi. On yleens� sangen monta hullua k�sityst� painosta. Merkillist� on huomata, kun sit� tulee ajatelleeksi, kuinka jotkut nurinkuriset nimitykset ovat tulleet yleisesti k�yt�nt��n. "Painava"-sanaa k�ytet��n esim. ihmisen ajatuksista! Mit� se tarkoittaa? Eih�n kukaan tahdo kernaasti olla lihava ja raskas ruumiiltaankaan -- kuinka sitten aivoiltaan! Jostakin hassusta syyst� on jouduttu sekoittamaan voimaa ja painoa toistensa kanssa. Ensimm�iset ja k�mpel�t valmistustavat olivat ep�ilem�tt� aiheuttaneet osaltaan t�t� k�sitteiden sekaannusta. Vanhat rattaat painoivat niin paljon, ett� koko rakenne heikkeni. Kuljettaakseen muutaman sadan naulan ihmispainoa New Yorkista Chicagoon rakentavat rautatiet junia, jotka painavat monta sataa tonnia, ja seuraus on, ett� suurellisesti tuhlaillaan ep�lukuisia miljoonia tarpeettoman voiman muodossa. Kun on kysymys h�yryll�k�yv�st� k��nt�aurasta, on paino kukaties suotavaa, mutta ei muutoin, eik� sill� ole mink��nlaista tekemist� voiman kanssa. Jos mies todella on "painava", niin h�n mahdollisesti on typer� ja itserakas. Kauneimmat esineet maailmassa ovat ne, jotka ovat vapautetut kaikesta liikapainosta. Sill� ihmisell�, joka maailmassa jotakin toimittaa, on kevyt, voimakas ja vilkas �ly. Voima ei milloinkaan ole painoa eik� painavuutta -- ei ihmisiss� eik� esineiss�. Kun joku ehdottaa minulle, ett� enent�isin koneitteni painoa tai lis�isin jonkun osan, alan heti ajatella, eik� painoa mill��n voisi v�hent�� ja jotakin osaa tarpeettomana poistaa. Se auto, jonka min� piirsin, oli kevyempi kuin mik��n muualla tehty ja olisi tullut viel� kevyemm�ksi, jos minulla olisi ollut enemm�n kokemusta. Sittemmin hankin sellaisia aineksia, jotka tekiv�t painon v�hent�misen mahdolliseksi. Ensimm�isen� toimivuotenamme rakensimme A-mallia ja m�imme koneiston 800 dollarista, ottaen vaunukorista 100 dollaria lis��. T�ss� mallissa oli kaksisylinterinen vastakkaismoottori, joka kehitti 8 hv. Siin� oli ketjusiirto, 180 cm pitk� py�r�nalus -- jota arveltiin liian pitk�ksi -- ja 20 litran vetoinen poltto�ljys�ili�. Me teimme ja m�imme 1,708 autoa tuona ensi vuonna. Me olimme siis heti tulleet kosketuksiin yleis�n kanssa, ja p��pyrkimyksemme olikin tarjota t�lle yleis�lle sellainen autotyyppi, joka suurelle enemmist�lle oli k�yt�nn�llinen. Jokaisella n�ist� "A-malleista" on oma historiansa. Otetaan esim. n:o 420. Eversti D. C. Collier Kaliforniasta osti sen v. 1904. H�n k�ytti konetta pari vuotta, m�i sen ja osti uuden Ford-vaunun. N:o 420 vaihteli sitten ahkerasti omistajaa, kunnes sen v. 1907 osti muuan Edmund Jacobs, joka asui l�hell� Ramonaa keskell� vuoristoa. H�n ajoi sill� useita vuosia mit� kurjimmilla teill�. Sitten h�nkin osti uuden Fordin ja m�i vanhan. V. 1915 n:o 420 oli joutunut er��lle Coutello-nimiselle miehelle, joka otti ulos moottorin, sovitti sen k�ytt�m��n vesipumppua ja asetti vaununkorin py�rille, niin ett� nyky��n moottori pumppuaa vett� ja kori kolisee hevosen per�ss� tavallisina; vankkureina. T�st� kehitys juoksusta saamme sen opetuksen, ett� Ford-auton voi silpoa kappaleiksi, mutta ei ottaa sit� hengilt�. Ensimm�isess� ilmoituksessamme me sanoimme: "Tarkoituksenamme on rakentaa ja tuoda kauppaan automobiili, joka on erikoisesti suunniteltu arkip�iv�iseen k�ytt��n ja kulutukseen -- liikematkoja, ammattitoimia ja perhett� varten; automobiili, jonka nopeus riitt�� tyydytt�m��n tavallista ihmist�, pyrkim�tt� lainkaan saavuttamaan hengenvaarallisia nopeusenn�tyksi�, jotka yleis�� niin huolestuttavat; kone, jonka vankkuutta, yksinkertaisuutta, turvallisuutta, kaikinpuolista mukavuutta ja -- mik� on t�rke� juttu -- perin huokeaa hintaa ihailee samassa m��r�ss� jokainen mies, nainen ja lapsi. Huokean hintansa vuoksi se vastaa monien tuhansien ostokyky�, joilla ei ole varaa maksaa niit� miltei satumaisia summia, joita useimmista koneista vaaditaan." Seuraavia seikkoja me erityisesti korostimme. Kelpo ainetta. Yksinkertaista k�ytt�� -- useimmat sen ajan autot vaativat k�ytt�jilt��n melkoista taitoa. Konetta. Sytytyst� -- jota sy�tti kaksi sarjaa kuuden kuivan elementin pattereja. Itsetoimivaa �ljy�mist�. Yksinkertaista ja mukavaa vaihteen hoitoa -- vaihde oli kiert�v�� tyyppi�. Rakenteen taituruutta. Ajon tuottamaan huviin emme vedonneet silloin emmek� koskaan j�lkeenp�ink��n. Ensimm�isen� asiana moottorivaunusta ilmoittaessamme me korostimme sen hy�dyllisyytt�: "Olemme usein kuulleet mainittavan vanhaa sananpartta: 'Aika on rahaa' -- mutta kuinka harvat liikkeet ja ammattimiehet k�yt�nn�ss� n�ytt�v�tk��n uskovansa sen totuuteen? "Ihmiset, jotka alituisesti valittavat ajan lyhyytt� ja harmittelevat, ett� viikossa on niin v�h�n p�ivi� -- miehet, joille jokainen hukkaan mennyt viisiminuuttinen tiet�� dollarin vahinkoa -- miehille, joille viiden minuutin menetys joskus merkitsee monen dollarin vahinkoa -- pysyv�t yh� riippuvaisina raitiovaunujen ja sen sellaisten, ajovehkeiden sattuman varassa olevasta, ep�mukavasta ja rajoitetusta kuljetuksesta, vaikka he sijoittamalla perin kohtuullisen summan oivallisen, tehoisan, nopeakulkuisen auton ostoon p��sisiv�t kerrassaan vapaiksi h�t�ilyst� ja ep�t�sm�llisyydest� ja saisivat ajoneuvon, jolla p��see mukavasti huristamaan min� hetken� hyv�ns�. "Aina valmis, aina varma. "Rakennettu s��st�m��n teille aikaa ja niinmuodoin rahaa. "Rakennettu kuljettamaan teid�t minne hyv�ns� teid�n on ment�v� ja palauttamaan teid�t takaisin ajoissa. "Rakennettu koroittamaan t�sm�llisyydenmainettanne; pit�m��n asiakkaanne hyv�ll� p��ll� ja oivalla ostamistuulella. "Rakennettu liike- tai huviajoa varten -- aivan kuten itse mielitte. "Rakennettu my�skin terveytt�nne silm�ll�pit�en -- ravistelematta ja heittelem�tt� kuljettamaan teid�t puoleksikin kelvollisia teit� pitkin virkist��ksenne aivojanne 'ulkoilman' suloisella herkulla ja keuhkojanne 'l��kkeiden l��kkeell�' -- terveellisell� hengityksell�. "Omassa vallassanne on lis�ksi nopeudenkin m��r��minen. Jos haluatte, voitte maleksia verkalleen varjoisilla lehtokujilla, tahi voitte jalallanne painaa vipusinta siksi kunnes koko maisema h��m�tt�� harmaana silmiss�nne ja teid�n on j�nnitett�v� n�k��nne voidaksenne laskea ohikiit�v�t virstantolpat tienvierest�." Mainitsen t�m�n ilmoitusn�ytteen osoittaakseni, ett� me alusta alkaen t�ht�simme yleishy�dyllisyyteen emmek� v�litt�neet v�h��k��n "urheiluvaunusta". Kaikki k�vi kuin taika. Automme saavuttivat yleist� tunnustusta. Ne olivat lujia, yksinkertaisia ja hyvintehtyj�. Min� suunnittelin yht� ainoaa yleismallia, mutta minulla ei ollut viel� piirustus t�ysin selvill� eik� my�sk��n tarvittavia rahoja laitosta varten, joka olisi tehnyt niiden valmistamisen mahdolliseksi. Minulla ei ollut rahaa tutkiakseni, mik� aines olisi ollut keveint� ja parasta. Meid�n t�ytyi tyyty� siihen, mit� oli saatavissa; me hankimme parasta -- mutta meill� ei ollut mahdollisuuksia toimituttaa tieteellisi� ainestutkimuksia tai suorittaa niit� itse. Minun yhti�kumppanini eiv�t katsoneet mahdolliseksi rajoittaa automobiilejamme yhteen ainoaan tyyppiin. Automobiilialalla seurattiin polkupy�r�teollisuuden vanhoja menetelmi� ja pidettiin v�ltt�m�tt�m�n� tuoda joka vuosi markkinoille uusi malli, niin eroava entisist� kuin mahdollista, jotta ostajat hylk�isiv�t vanhansa ja ostaisivat uuden. T�t� pidettiin hyv�n� liiketoimena. Se oli sama ajatus, joka saa naiset niin ahkerasti vaihtamaan hattuja ja pukujaan. On omituista, kuinka syv�lle juurtunut se ajatus on, ett� liiketoimi ei ole ostajan tarpeen tyydytt�mist� kerta kaikkiaan, vaan rahan ansaitsemista ensin yhdell� tavalla ja ostajan houkuttelemista sitten hankkimaan uutta ja toisenlaista. Minun aatteeni, jota viel� en ollut kyllin kyps� ilmi tuomaan, oli se, ett� kun oli p��tetty omaksua uusi malli, pit�isi jokaista muutettua ja parannettua osaa voida k�ytt�� my�skin vanhassa, jotenka t�m� ei milloinkaan tulisi vanhanaikaiseksi. Minun kunnianhimoni on rakentaa jokainen koneosa niin hyvin ja niin lujaksi, ett� ostajan ei koskaan tarvitse ajatella uuden auton hankkimista. Hyv�n koneen, olkoon mit� laatua tahansa, pit�isi kest�� yht� kauan kuin hyv�n kellon. Toisena toimivuonna me hajoitimme voimiamme kolmeen tyyppiin, "B", "C" ja "F". Hinnat koroitettiin -- ja siit� johtuen me m�imme v�hemm�n autoja kuin edellisen� vuonna. Niit� meni vain 1,695 kpl. "B"-tyyppi oli ensimm�inen nelisilinterinen maantieauto, joka joutui markkinoille ja se kaipasi reklaamia. Kilpa-ajossa voittaminen tai enn�tyksen saavuttaminen oli siihen aikaan erinomainen reklaami. Min� panin "Nuolen", vanhan "999":n kaksoisveljen, kuntoon, ja viikkoa ennen New Yorkin automobiilin�yttely� ajoin sill� itse mailin matkan j��t� my�ten. En unohda milloinkaan tuota ajoa. J�� n�ytti tasaiselta ja hyv�lt�, mutta todellisuudessa siin� oli tuontuostakin halkeamia, ja min� tiesin niiden tekev�n paljon haittaa, kun olin saanut vauhdin korkeimmilleen. Mutta minulla ei ollut valinnan varaa, vaan panin vanhan "Nuolen" lent�m��n. Joka halkeaman kohdalla se hypp�si korkealle ilmaan. Tuskin tiesin, kuinka se j�lleen tuli alas. Kun en lent�nyt ilmassa, laskin luikua, mutta kuinka olikaan, onnistui minun pit�� oikea suunta ja saavutin enn�tyksen, joka tuli tunnetuksi kautta maailman! Nyt oli minulle "B"-tyyppi maissa, mutta hintojen korkeus oli yh� esteen�. Mik��n reklaami sin�ns� ei ajan mittaan voi tehd� tavarasta kaupaksik�yp��. Liiketoimi ei ole peli�, ja nyt tulemme asian ytimeen. Meid�n pieni pajamme oli tullut aivan riitt�m�tt�m�ksi, ja vuonna 1906 otimme liikep��omaamme ulos niin paljon, ett� saatoimme rakentaa kolmikerroksisen tehtaan, joka ensimm�ist� kertaa antoi meille tehdasteollisuusmahdollisuuksia. Me aloimme itse valmistaa osan tarvittavista koneosista, vaikka edelleenkin tilasimme suurimman osan muilta tahoilta. Vuosina 1905 -- 1906 valmistimme vain kahta tyyppi�, nelisilinterist� 2,000 ja yksinkertaisempaa 1,000 dollarin autoa; molemmat olivat edellisen vuoden mallia -- ja myytyjen autojen lukum��r� aleni ja oli vain 1,599. Toiset sanoivat t�m�n riippuvan siit�, ett� emme olleet tuoneet uusia malleja markkinoille, mutta itse uskoin vian olevan siin�, ett� meid�n automme olivat liian kalliita -- ne eiv�t vedonneet noihin ostajapiirin 95 prosenttiin. Hankittuani seuraavana vuonna itselleni osake-enemmist�n muutin menettely�. Vuosina 1906 ja 1907 lakkasimme tykk�n��n rakentamasta kalliita autoja ja rakensimme kolmea tyyppi� pika- ja maantievaunuja, joiden rakenteessa ja valmistustavassa ei ollut eroa, vaan ainoastaan ulkomuodossa. Mutta t�rkeint� oli, ett� halvin voitiin myyd� 600 dollarilla ja kallein maksoi ainoastaan 750, ja nyt vasta n�htiin, mit� hinta merkitsee. Me m�imme 8,423 autoa -- l�hes viisi kertaa niin paljon kuin edellisen� vuonna. Enn�tyksen saavutimme toukokuun 15 p:n� 1906, jolloin olimme kuutena p�iv�n� panneet kokoon 311 vaunua. Se nousi melkein tuotantokykymme rajojen yli. Ty�njohtajalla oli edess��n merkitsemisp�yt�, johon h�n veti liidulla viivan joka kerta kun uusi vaunu oli valmistunut ja j�tetty koeteltavaksi. P�yt� ei tahtonut riitt�� h�nen liidulleen. Mutta er��n� seuraavan kes�kuun p�iv�n� me panimme kokoon t�ydet sata vaunua. Vuonna 1908 luovuimme onnistuneesta ohjelmastamme ja min� tein piirustukset suureen viidenkymmenen hevosvoiman autoon. Me jatkoimme my�skin pienempien autojen valmistamista, mutta paniikki vuoden 1907 liikemarkkinoilla ja harrastuksen kiinnitt�minen kalliimpaan, malliin v�hensiv�t j�lleen menekin 6,398:aan. Nyt olimme kokeilleet viisi vuotta. Vaunumme alkoivat saada menekki� Euroopassa, ja automobiililiikkeeksi pidettiin meid�n liikett�mme eritt�in kukoistavana. Meill� oli runsaasti rahaa, ja me m�imme k�teisell� ja suoraan ostajalle. Meill� ei ollut mit��n suurehkoja velkoja ja me toimimme tulojemme mukaan. Min� olen aina pysytellyt varojeni rajoissa. Minulle ei ole koskaan k�ynyt tarpeelliseksi j�nnitt�� niit� liiaksi, koska kehityksen v�ltt�m�t�n meno on sellainen, ett� kun tarkkaavaisuus on kokonaan kohdistettu ty�h�n ja yleis�n hy�dytt�miseen, niin varoja virtaa paljon nopeammin kuin on keinoja niiden k�ytt�miseen. Me olimme my�s hyvin tarkat edustajiemme valinnassa. Niit� oli sangen vaikea saada, sill� automobiilien kauppaa ei pidetty vakinaisena. Seh�n oli vain ylellisyystavaran myynti�. Valittuamme parhaat saatavissa olevat asiamiehet maksoimme heille paremman palkan kuin he muuten olisivat voineet ansaita. Alussa emme olleet maksaneet suuria summia palkkoina, mutta me kuljimme eteenp�in koettelemalla, ja kun olimme asiastamme varmat, noudatimme sit� menettely�, ett� maksoimme korkeimmat palkat, mutta vaadimme my�skin mahdollisimman parhaan palveluksen. Asiamiehillemme asettamamme vaatimukset olivat seuraavat: 1. Eteenp�inpyrkiv�, ajanmukainen, liike-el�m�� valppaasti seuraava mies. 2. Sopiva liikehuoneusto, puhdas ja miellytt�v�. 3. Varasto koneosia, kyllin suuri tyydytt�m��n korjaustarvetta, jotta jokainen asiamiehen myyntipiiriss� oleva Ford-auto voi pysy� k�ynniss�. 4. Hyvinvarustettu korjauspaja, siin� kaikki korjauksiin ja tarkistukseen tarvittavat kojeet. 5. Ford-autojen rakenteeseen ja ty�tapaan hyvin perehtyneiden montt��rien saanti. 6. J�rjestetty kirjanpito ja "follow up"-myyntij�rjestelm�, jonka avulla aina voi saada yleissilm�yksen liikkeen eri haarojen taloudellisesta asemasta, varaston suuruudesta ja tilasta, nykyisist� autonomistajista ja vastaisista myyntimahdollisuuksista. 7. Ehdoton puhtaus huoneistossa. Ei pesem�tt�mi� ikkunoita, p�lyisi� huonekaluja tai likaisia lattioita. 8. Sopiva kyltti. 9. Sellaisten menetelmien noudattaminen, jotka takaavat ehdottoman rehellisyyden ja korkean liikemoraalin. Sit�paitsi annoimme heille seuraavia ohjeita: "Asiamiehell� tai myyj�ll� tulee olla muistiinkirjoitettuna jokaisen mahdollisen ostajan nimi myyntipiiriss��n, lukuunottamalla sellaisetkin, jotka koskaan eiv�t ole ajatelleetkaan hankkia itselleen autoa. Sitten tulee h�nen joko mieskohtaisesti tai ainakin kirjevaihdolla -- k��nty� kaikkien n�iden henkil�iden puoleen ja merkit� muistiin, kuinka kukin suhtautuu asiaan. Jos piiri on siksi suuri, ettei kaikkea t�t� voi tehd�, todistaa se, ett� alue on liian laaja." Mutta vaikeuksia kertyi. Meit� h�irittiin yhti�t�mme vastaan nostetulla oikeudenk�ynnill�, jonka tarkoituksena oli pakottaa meit� toisten antomobiilitehtaitten trustiin, joka toimi sen v��r�n periaatteen mukaisesti, ett� automobiileilla oli vain hyvin rajoitetut markkinat ja ett� oli v�ltt�m�t�nt� hankkia itselleen monopoli. T�m� oli kuuluisa Selden-juttu, joka nieli suuren osan meid�n varojamme. Trusti vetosi vanhaan patenttiin, jota oli haettu ennenkuin yleis� tiesi, mit� automobiilit ylimalkaan olivat, ja kun se my�nnettiin, olin min� jo vuosikausia ty�skennellyt moottorienk�yt�ss� ja pidin senvuoksi enemm�n kuin kummana, ett� aatteen, jonka min� olin tehnyt k�yt�nt��n soveltuvaksi, saisivat yksinoikeudekseen henkil�t, jotka olivat j�tt�neet aatteen aatteeksi. Ne tehtailijat, jotka olivat saaneet valmistusluvan patentinomistajilta, alkoivat oikeudenk�ynnin niin pian kuin huomasivat meid�n olevan moottoriteollisuuden alalla lukuunotettavan tekij�n. Huolet lis��ntyiv�t, kun piirioikeus vuonna 1909 langetti, tuomion meid�n h�vi�ksemme. Trusti alkoi silloin ilmoitella ja varoittaa mahdollisia ostajia meid�n autoistamme. Samoin oli tehty 1903, mutta minulla oli j�rk�ht�m�t�n usko, ett� lopulta voittaisimme jutun. Min� tiesin, ett� meid�n asiamme oli oikea, mutta tuomion langettaminen meit� vastaan oli ankara isku, sill� me uskoimme, ett� moni ostaja pel�ten selkkauksia viranomaisten puolelta karttaisi ostamasta meid�n autojamme. Levitettiin huhua, ett� jos min� h�vi�isin riitajutun, joutuisi jokainen Ford-auton omistaja syytteeseen. Lausuivatpa muutamat innokkaimmista vastustajistani julki senkin mielipiteen, ett� ken osti Ford-auton, osti samalla itsellens� sis��np��sylipun vankilaan, Me vastasimme ilmoituksella, joka t�ytti nelj� sivua suurissa p�iv�lehdiss�. Me teimme selkoa jutun todellisesta sis�llyksest�, lausuimme julki lujan luottamuksemme asiamme voittoon ja sitouduimme antamaan mieskohtaisen takaussitoumuksen jokaiselle ostajalle silt� varalta, ett� joutuisimme jutussa h�vi�lle. Luulimme ostajien haluavan k�ytt�� hyv�kseen t�t� takausta, mutta sit� ei tarvittu. Me m�imme yli 18,000 autoa, melkein kahta vertaa enemm�n kuin edellisen� vuonna, ja takaussitoumuksen vaatijoita ei luullakseni ollut enemp�� kuin ehk� viisikymment�. Tosiasia oli, ett� Ford-auto ja Ford-yhti� t�st� oikeudenk�ynnist� saivat suurenmoisen reklaamin. Me olimme vainottu puoli, ja meill� oli yleis�n my�t�tunto puolellamme. Trusti omisti seitsem�nkymment� miljoonaa dollaria -- meill� ei alussa ollut edes puolta t�t� summaa tuhansissa. Min� en milloinkaan ep�illyt lopullista tulosta, mutta se oli joka tapauksessa ollut p��mme p��ll� killuva Damokleen-miekka. T�m�n oikeudenk�ynnin jatkaminen oli ep�ilem�tt� typerimpi� tekoja, mihin mik��n amerikkalainen liikemiesryhm� on tehnyt itsens� vikap��ksi. Min� katson onneksi maan kaikille automobiilitehtailijoille, ett� me lopuksi voitimme jutun ja ett� trusti lakkasi n�yttelem�st� mainittavaa osaa liike-el�m�ss�. Me olimme 1908, t�st� oikeudenk�ynnist� huolimatta, ehtineet niin pitk�lle, ett� min� saatoin ryhty� valmistamaan sit� autotyyppi�, jonka tahdoin saada markkinoille. V luku. VALMISTUKSEN JA MYYNNIN SALAISUUS. En esit� t�ss� Ford-yhti�n historian ��riviivoja mink��nlaisista mieskohtaisista syist�. En sano: "mene sin� ja tee samaten". Min� koetan vain todistaa, ett� tavalliset kauppaperiaatteet eiv�t aina ole parhaat. Tulen nyt siihen kohtaan, jossa kokonaan poikkesin tavallisesta menettelyst�. Siit� ajankohdasta alkaa yhti�n harvinainen menestys. Yleens� olimme kulkeneet samoja teit� kuin muutkin t�ll� alalla. Meid�n automobiilimme oli mutkattomampi kuin mik��n muu. Meill� ei ollut yht��n vieraita rahoja yrityksess�. Mutta lukuunottamatta n�it� kahta seikkaa emme oikeastaan eronneet muista autoyhti�ist� paitsi ehk� siin�, ett� meill� oli ollut jonkun verran enemm�n menestyst� ja ett� olimme ankarasti noudattaneet k�teisen, maksun periaatetta, sijoittaen s��st�n liikkeeseen ja yll�pit�en suurta kassaylij��m��. Meid�n autojamme esiintyi kaikkialla kilpailuissa. Me ilmoittelimme ja kannustimme myynti�. Paitsi rakenteen yksinkertaisuutta oli p��asiallinen ero siin�, ett� meid�n automme ei ollut yksinomaan "huviauto". Meid�n automme oli tosin yht� paljon huviauto kuin mik� tahansa muu markkinoilla esiintyv�, mutta me emme panneet mit��n painoa pelkille ylellisyysominaisuuksille. Me olimme valmiit suorittamaan sen ty�n, jota ostaja saattoi haluta, ja rakentamaan erikoisauton sille, joka tahtoi maksaa hinnan. Meill� oli kukoistava liikeyritys. Me olisimme voineet asettua lep��m��n ja sanoa: "Nyt olemme perill�. Nauttikaamme siit�, mit� olemme saavuttaneet." Ja paljon todella puhuikin t�m�n kannan puolesta. Muutamat osakkaat s�ik�htiv�t, kun tuotantomme nousi sataan autoon p�iv�ss�. He tahtoivat est�� minua tuhoamasta yhti�t�, ja kun vastasin, ett� sata autoa p�iv�ss� oli vain pikkuasia ja ett� toivoin ennen pitk�� voivani valmistaa tuhannen p�iv�ss�, �llistyiv�t he sanomattomasti ja -- kuten minulla on syyt� luulla -- aikoivat vakavissaan ryhty� oikeudellisiin toimenpiteisiin. Jos olisin noudattanut yhti�kumppanieni keskuudessa vallitsevaa mielipidett�, olisin pysytt�nyt tuotannon sellaisena kuin se oli, sijoittanut rahastojamme komeaan hallintorakennukseen, koettanut aikaansaada sopimuksia sellaisten kilpailijain kanssa, jotka tuntuivat ylen toimeliailta, tehnyt uusia malleja houkutellakseni yleis�� ja siirtynyt tyyneksi, kunnioitettavaksi kansalaiseksi, jolla oli tyyni, kunnioitettava liike. Kiusaus pys�hty� ja takertua siihen, mit� on saavutettu, on t�ysin luonnollinen. Min� voin varsin hyvin ymm�rt�� niit�, jotka haluavat luopua toimeliaasta puuhasta ja vet�yty� mukavaan lepoon ja rauhaan. Sit� taipumusta en ole itse koskaan tuntenut, mutta voin k�sitt��, mit� se on -- vaikka minusta on miehen, joka vet�ytyy syrj��n, kokonaan luovuttava liikkeest�. On n�et olemassa halua vet�yty� pois, mutta kuitenkin s�ilytt�� hallinto-oikeus. Minun suunnitelmaani ei semmoinen kuulunut. Menestyksess�mme min� n�in kehoituksen jatkamaan -- merkin, ett� olimme saavuttaneet aseman, miss� voisimme alkaa tehd� todellista hy�ty�. N�in� vuosina olin joka p�iv� miettinyt yleisauton aikaansaantia. Yleis� oli ilmaissut mielens� eri malleista. Liikenneauto, pika-auto, tiekokeet antoivat erinomaista ohjetta tarpeellisten muutosten tekoon; ja jo 1905 oli minulla vihdoin jokseenkin selvill�, mink�laisen sen auton tuli olla, jonka halusin rakentaa. Mutta minulta puuttui ainesta, joka olisi lujaa olematta raskasta. Sulasta sattumasta jouduin kuitenkin l�yt�m��n senkin. Vuonna 1905 otin osaa er��seen Palm Beachissa pidettyyn moottorikilpailuun. Siell� tapahtui ankara yhteent�rm�ys, jossa muuan ranskalainen auto meni m�s�ksi. Me olimme tuoneet kilpailuun "K"-mallin, jossa oli voimakas kuusisilinterinen moottori. Min� panin merkille, ett� ulkomaisissa autoissa oli pienempi� ja parempia osia kuin mit� me tunsimme. Tapaturman j�lkeen l�ysin sen paikalta metallikappaleen, joka tuntui hyvin kevyelt� ja lujalta. Kysyin, mist� aineesta se oli tehty, mutta kukaan ei tiennyt. Min� annoin kappaleen apulaiselleni ja sanoin: "Ottakaa selville t�st� kaikki, mit� voitte. Juuri senlaatuista ainesta me tarvitsemme moottoreihimme." H�n sai lopulta tiet��, ett� se oli ranskalaista ter�st�, joka sis�lsi vanadiinia. Me tiedustimme kaikista ter�stehtaista Amerikassa, mutta miss��n ei osattu valmistaa vanadiiniter�st�. Min� l�hetin Englantiin noutamaan miest�, joka kykeni valmistamaan t�m�nlaatuista ter�st�. Seuraava askel oli tehtaan hankkiminen, jossa sit� voitiin valmistaa. Siin� oli uusi pulma, vanadiini kun vaatii 3,000 astetta Fahrenheitia. Tavallinen sulatusuuni ei voi aikaansaada yli 2,700 asteen. L�ysin pienen ter�stehtaan Cantonissa, Ohiossa, ja tarjouduin vastaamaan tappioista, jos yht� uunia k�ytett�isiin meid�n laskuumme. Omistajat suostuivat. Ensimm�inen sulatus ep�onnistui. Vain v�h�inen m��r� vanadiinia j�i ter�kseen. Me koetimme uudelleen ja t�ll� kertaa menestyksell�. Ennen oli meid�n t�ytynyt tyyty� ter�kseen, jonka lujuus oli 60 -- 70 tuhatta engl. naulaa neli�tuumaa kohti. Vanadiinin kautta lis��ntyi kest�vyys 170 tuhanteen naulaan.[Engl. naula 0,454 kg; tuuma 2,5 cm Fahrenheitin asteikossa, jota yleisimmin k�ytet��n englanninkielisiss� maissa, vastaa 320 Celsiuksen asteikon j��tym�pistett� eli 0�. -- Suom.] Kun sitten olin ottanut selon, miten vanadiinia oli k�sitelt�v�, otin mallimme hajalleen koetellakseni, mink�lainen ter�s parhaiten soveltui kuhunkin osaan -- tarvittiinko kovaa ter�st�, vaiko sitke�� tai joustavaa ter�st�. Ensimm�ist� kertaa luullakseni mink��n suuren yrityksen historiassa m��r�ttiin kunkin ter�slajin t�sm�llinen laatu tieteellisesti. Tuloksena oli, ett� valitsimme kaksikymment� eri ter�styyppi� eri ter�sosia varten. Noin kymmenen n�ist� oli vanadiiniter�st�. Niin pian kuin tarvittiin lujuutta ja keveytt�, k�ytettiin vanadiinia. Kaikki ei tietenk��n ole saman laadun vanadiiniter�st�. Eri laadut vaihtelevat aina kunkin osan teht�v�n mukaan, onko se kovassa paineessa vai onko se edist�m�ss� kimmoisuutta -- sanalla sanoen, mit� eri tarpeita yleens� voi tulla kysymykseen. Ennen n�it� kokeita oli autojen rakenteessa k�ytetty luullakseni vain nelj�� erilaatuista ter�st�. Jatkamalla kokeilua, varsinkin l�mp�k�sittelyyn n�hden, olemme viel�kin voineet lis�t� ter�ksen lujuutta ja siten v�hent�� auton painoa. Er��ss� vertailevassa kokeessa, jonka Ranskan kauppa- ja teollisuusministeri� vuonna 1910 toimeenpani, ja jolloin otettiin er�s t�rke� osa meid�n vaunumme rakenteesta ja verrattiin sit� parhaimpana pidetyn ranskalaisen auton vastaavaan osaan, havaittiin, ett� meid�n ter�ksemme oli joka koettelussa lujempaa. Vanadiiniter�s auttoi meit� v�hent�m��n tarpeetonta painoa. Muut ensiluokkaisen auton ominaisuudet olin jo ajatellut valmiiksi ja usea niist� oli jo otettu k�yt�nt��nkin. Joka kohdan rakenteessa tuli olla tasasuhteisen. Ihmisi� kuolee senvuoksi, ett� joku osa antaa per��n. Koneita murskaantuu sent�hden, ett� muutamat osat ovat heikompia kuin toiset. Osa yleist� k�yt�nt�� varten tarkoitetun auton rakentamisprobleemia onkin se, ett� kaikki osat mik�li mahdollista ovat yht� lujat tarkoitukseensa n�hden. Oli my�skin suojeltava autoa poropeukaloita vastaan. Se ei ollut mik��n helppo asia, sill� bensiinimoottori on koko arkaluontoinen koje, ja kaikenn�k�isill� konesepill� on lukemattomia mahdollisuuksia saada aikaan h�iri�it�. Mutta min� koetin p��st� sille kannalle, ett� saatoin sanoa: "Kun Ford-auto menee rikki, on syy minun." Ensimm�isest� kerrasta alkaen, kun automobiili n�kyi kaduilla, oli minulla selvill�, ett� siit� oli tuleva tarvekalu. T�m� tuntemus ja vakaumus se minua johti -- t�t� ainoata tarkoitusta varten -- rakentamaan autoa, joka vastaisi kansan laajain kerrosten tarpeita. Koko minun pyrkimykseni oli silloin ja on viel� kohdistettu yhden auton, yhden mallin aikaansaantiin. Vuosi vuodelta on pyrint�n�ni ollut ja on yh� parantaminen, hienontaminen ja t�ydellist�minen -- yh� halvempaan hintaan. Yleisautolla t�ytyy olla seuraavat ominaisuudet: 1. Aineksen on taattava kest�vyys k�yt�nn�ss�. Vanadiiniter�s on lujinta, kovinta ja sitkeint� kaikista ter�slajeista. Se muodostaa vaunujen pohjan ja yl�keh�n. Se on siihen parasta ter�st�, mit� on olemassa, hintaan katsomatta. 2. Hoidon yksinkertaisuus, sill� kansan enemmist� ei ole mekaanikkoja. 3. Riitt�v� voima. 4. Ehdoton luotettavuus -- autojen erilaisen k�yt�n ja ajoteiden erilaisen laadun vuoksi. 5. Keveys. Ford-auton oma paine on tuskin 7,95 naulaa kuutiotuuman silinterivolyymi� kohti. Se on yksi syy, mink� vuoksi Ford-autot aina "menev�t eteenp�in", milloin ja miss� tahansa -- l�pi hiekan ja saven ja loan, l�pi lumen ja veden, yl�s m�ki� ja poikki peltojen ja tiett�mien tasankojen. 6. Kontrolli -- niin ett� kuljettajalla on vauhti aina hallittavanaan, ett� h�n voi varmana ja tyynen� odottaa jokaista vaaraa, joka kohtaa kaupunginkatujen tungoksessa tai vaikeakulkuisilla teill�. Fordin planetaarinen siirto antoi t�m�n kontrollin ja kuka hyv�ns� saattoi k�ytt�� sit�. T�m� seikka se on synnytt�nytkin sananparren: "Fordia voi ajaa kuka tahansa." Sen voi k��nt�� ymp�ri melkein miss� tahansa. 7. Jota raskaampi auto on, sen enemm�n polttoainetta ja �ljy� se tarvitsee k�ytt��n, jota pienempi paino, sen pienemm�t ovat hoitokustannukset. Alussa esitettiin Ford-auton keveytt� moitteena sit� vastaan. Se puhe on nyt mykistynyt. Se tyyppi, johon p��dyin, sai nimekseen "T-malli". Jos se n�ytt�isi alkavan saada menekki�, kuten uskoin, aioin pit�� sit� ainoana mallina ja ryhty� varsinaiseen suurtuotantoon. Sen suurimpana ansiona oli sen yksinkertaisuus. Siin� oli vain nelj� p��osaa: moottori, kehys, etu- ja taka-akseli. Kaikkiin n�ihin oli helppo p��st� k�siksi ja ne olivat niin rakennetut, ettei niiden korjaukseen tai korvaukseen tarvittu mit��n erikoista taitavuutta. Uskoin jo silloin, vaikka en siit� paljoa puhunut, aate kun oli viel� niin uusi, ett� pit�isi olla mahdollista saada osat niin yksinkertaisiksi ja halvoiksi, ett� kallis k�sinkorjausty� tulisi kokonaan tarpeettomaksi. Osat valmistettaisiin niin halvalla, ett� olisi halvempaa ostaa uusia kuin korjata vanhoja. Niit� olisi saatavissa rautakaupoista niinkuin nauloja ja ruuveja. Min� katsoin velvollisuudekseni tehd� auton rakenne niin per�ti yksinkertaiseksi, ett� jokainen saattoi sen ymm�rt��. T�m� periaate vaikuttaa kumpaankin suuntaan ja on p�tev� kaikissa suhteissa. Jota mutkattomampi esine on, sen helpompi se on tehd�, sen halvemmalla voi sen myyd� ja sit� enemm�n sit� siis my�skin voidaan ostaa. Kun teknilliset yksityiskohdat tuskin saattanevat huvittaa suurempaa lukijakuntaa, en huoli syventy� eri malleihin, joita tein kaikkiaan kahdeksan, ennenkuin lopullisesti p��dyin nykyiseen Ford-vaunuun, T-malliin. T�ss� mallissa ei oikeastaan ole ainoatakaan ominaisuutta, jota ei jo jossakin edellisess� ollut. Jokainen yksityiskohta oli siis t�ysin koeteltu k�yt�nn�ss�. Ei tarvinnut siis olla ep�tiedossa, onnistuisiko malli. Sen t�ytyi onnistua. Mit��n muuta mahdollisuutta ei ollut, sill� se ei ollut p�iv�ss� tehty. Se sis�lsi kaikki, mit� min� silloin kykenin panemaan autoon, ynn� lis�ksi sen aineksen, jota nyt saatoin saada ensimm�ist� kertaa. Me l�hetimme T-mallin markkinoille 1908-1909. Yhti� oli silloin viiden vuoden vanha. Alkuper�inen tehdas oli k�sitt�nyt 0,28 eekkeri�. [1 acre = 40,5 aaria. -- Suom.] Meill� oli ensimm�isen� vuonna ty�ss� keskim��rin 311 henke�, rakensimme 1,708 autoa ja perustimme yhden haaraosaston. Vuonna 1908 oli tehdasalue laajentunut 2,65 eekkeriin ja me omistimme tehdasrakennuksen. Ty�miehi� oli keskim��rin 1,908. Me rakensimme 6,181 autoa ja meill� oli nelj�toista haaraosastoa. Se oli, niinkuin jo olen sanonut, eteenp�inmenev� liike. Vuosina 1908-1909 jatkoimme R- ja S-mallien, nelisilinteristen pika-autojen ja maantieautojen valmistamista, jotka ennen olivat olleet niin suosituita ja joita myytiin 700-750 dollarista. Mutta T-malli teki niist� pian lopun. Me m�imme 10,607 autoa -- suuremman m��r�n kuin mik��n autotehtailija milloinkaan oli myynyt. Matkailuauton hinta oli 850 dollaria. Kaupunkiautoksi samalle keh�lle sovitettuna se maksoi 1,000, maantievaunuksi 825, umpivaunuksi 950 ja kuomuvaunuksi 950 dollaria. T�h�n aikaan minulle selveni, ett� nyt oli uudet periaatteet pantava toimeen t�ydellisesti. Ennenkuin olin ilmaissut aikomustani olivat j�lleenmyyj�ni, joita saavutetut tulokset kannustivat, uumoilemassa viel� suurempia kauppoja, jos vain toimittaisin markkinoille useampia malleja. On omituista, kuinka kohta, kun jollakin tavaralla on menestyst�, heti ajatellaan, ett� se onnistuisi viel� paremmin, jos se olisi vain toisenlainen. On olemassa taipumus apinoida eri tyylej� ja t�rvell� hyv� tavara sit� muuttamalla. J�lleenmyyj�t vahvensivat itsepintaisesti n�iden lukua. He kuuntelivat noita viitt� prosenttia erikoisostajia, jotka selittiv�t heille, mit� tahtoivat, ja unohtivat tykk�n��n ne yhdeks�nkymment�viisi prosenttia, jotka vain ostivat nirsoilematta. Ei mik��n liike voi menesty�, jollei kiinnitet� mit� suurinta huomiota valituksiin ja ehdotuksiin. Jos jostakin viasta huomautetaan, on sit� heti tutkittava, mutta kun huomautus koskee ainoastaan tyyli�, t�ytyy ottaa selko, eik� se ehk� ole vain asianomaisen omakohtainen oikku. Myyj�t antavat aina helposti per��n oikuille, sen sijaan ett� hankkisivat riitt�v�t tiedot kauppaamastaan tuotteesta ja voisivat selitt�� oikkuilijalle, ett� meid�n tarjoamamme t�ytt�� kaikki vaatimukset -- edellytt�en tiett�v�stikin, ett� tavara todella on sellaista. Ilman edell�k�yp�� varoitusta ilmoitin sitten er��n� p�iv�n� 1909, ett� me vastedes rakentaisimme vain yht� mallia, ett� t�m� malli olisi T-malli, ett� kaikkien autojen kori tulisi olemaan aivan samanlainen, ja huomautin viel�: "Jokainen ostaja voi saada autonsa sen v�riseksi kuin haluaa, edellytt�m�ll� ett� h�n haluaa sen mustaksi." En voi sanoa kenenk��n juuri riemastuneen. Myyj�t eiv�t tietenk��n voineet ymm�rt�� niit� etuja, mink� yhden ainoan mallin valmistaminen tuottaisi tehtaalle. Siit�, asian puolesta he eiv�t v�litt�neetk��n. He katsoivat, ett� tuotantomme oli hyv� sellaisena kuin se oli, ja sangen vakiintunut oli k�sitys, ett� hintojen alennus vahingoittaisi myynti�, ett� hyv�� tavaraa haluavat ostajat pel�styisiv�t eik� heid�n sijalleen saisi toisia ostajia. K�sitys automobiilin merkityksest� ei silloin viel� ollut selv�sti tajuttuna. Auton omistamista pidettiin viel� ylellisyyten�. Tehtailijat tekiv�t parhaansa levitt��kseen t�t� k�sityst�. Muutamat ovelat neropatit keksiv�t sanan "huviauto" ja juuri huvipuolta korostettiin ilmoituksissa erikoisesti. Myyjill�mme oli huomautuksiinsa t�ysi syy ja varsinkin sen j�lkeen kun ilmoitin: "Aion rakentaa kansan suuren enemmist�n auton. Se on oleva kyllin suuri perhett� varten, mutta my�skin kyllin pieni, jotta yksi henkil� voi sit� hoitaa ja k�sitell�. Se tehd��n parhaista aineista, sen rakentavat parhaat ty�miehet, mit� saada voi, ja niin yksinkertaisen kaavan mukaan kuin nykyinen insin��ritaito voi aikaansaada. Mutta sen hinta on oleva niin alhainen, ett� jokainen, jolla on kohtalainen vuosipalkka, kykenee sen hankkimaan ja perheineen nauttimaan muutamien onnellisten tuntien siunausta Jumalan vapaassa, kauniissa luonnossa." T�m� ilmoitus her�tti jonkin verran hilpeytt�. Yleinen arvostelu oli: "Jos Ford tekee t�m�n, niin tulee h�nen liikkeest��n puolessa vuodessa loppu." Yleinen mielipide oli, ett� hyv�� autoa ei voitu rakentaa halpaan hintaan ja ettei miss��n tapauksessa kannattanut myyd� niin halvalla, kun ainoastaan varakkaat henkil�t ostivat autoja. Yli kymmenentuhannen auton myynti 1908-1909 oli saanut minut vakuutetuksi siit�, ett� tarvitsimme uuden tehtaan. Meill� oli jo yksi suuri uudenaikainen tehdas Piquette Streetin varrella. Se oli yht� hyv�, ehk�p� pikkuista parempikin kuin mik��n muu autotehdas maassamme. Mutta minusta tuntui mahdottomalta, ett� se riitt�isi tulevia v�ltt�m�tt�mi� tarpeita varten, ja siksip� ostin kuusikymment� eekkeri� Highland Parkista, mink� silloin katsottiin olevan kaukana maalla Detroitin ulkopuolella. Niin suuren maa-alan osto ja suuremman tehtaan rakentamisaie her�tti h�mm�styst�. Kysyttiin jo: "Kuinkahan pian Ford lent�� ilmaan?" Mene tied�, kuinka monta kertaa se kysymys sitten on tehty. Sit� on kysytty vain sen vuoksi, ettei ole voitu k�sitt��, ett� periaate se on pikemminkin kuin henkil�, joka ty�n tekee, ja periaate on niin yksinkertainen, ett� se tuntuu salamyhk�iselt�. 1909-1910 koroitin hiukkasen hintaa voidakseni maksaa uuden maa-alan ja rakennukset. T�m� on aivan oikeutettua ja p��tyy ostajan eduksi eik� p�invastoin. Muutama vuosi sitten tein samalla tavalla, tai oikeammin: silloin j�tin tavallisen vuotuisen hinnanalennuksen tekem�tt� voidakseni rakentaa River Rougen haaratehtaan. Olisinhan voinut lainata puuttuvat summat, mutta siit� olisi liikkeelle tullut alituinen taakka, joka olisi rasittanut kaikkia seuraavia autoja. Kaikkien mallien hintaa koroitettiin 100 dollaria, lukuunottamatta maantieautoa, jota koroitettiin vain 75 dollaria, sek� kuomuvaunua ja kaupunkiautoa, joiden hintoja koroitettiin 150 ja 200 dollaria. Me m�imme 18,664 autoa, ja sitten 1910-1911 alensin -- n�in saadun helpotuksen johdosta -- matkailuauton 950 dollarista 780 dollariin ja m�in 34,528 autoa. T�m� on alku s��nn�lliseen autojen hinnan alentamiseen, huolimatta lis��ntyneist� aineskustannuksista ja korkeammista ty�palkoistakin. Verrattakoon vuotta 1908 vuoteen 1911. Tehdasaluetta lis�ttiin 2,65 eekkerist� 32 eekkeriin. Ty�miesten lukum��r� nousi 1,908:sta 4,110:een ja tuotanto lis��ntyi hiukan yli kuudesta tuhannesta l�hes kolmeenkymmeneenviiteen tuhanteen autoon. Ty�miesten lukum��r�n lis�ys on kuten n�kyy paljon pienempi kuin tuotannon. Me olimme, niin n�ytti, miltei yhdess� p�iv�ss� siirtyneet suurtuotantoon. Kuinka se tapahtui? Yksinkertaisesti sovelluttamalla v�ltt�m�t�nt� periaatetta. K�ytt�m�ll� j�rkev�sti j�rjestetty� voimaa ja koneistoa. Pieness�, pime�ss� pajassaan er��n syrj�kadun varrella oli muuan vanha mies vuosikausia vuoleskellut kirvesvarsia. H�n teki ne sopivasta puusta alkeellisilla ty�kaluilla. Jokainen varsi mitattiin ja punnittiin huolellisesti. Niiss� ei ollut kahta samanlaista. Taipeen piti tarkoin sopia k�teen ja seurata puunsyiden suuntaa. Aamusta varhain my�h��n iltaan ahersi ukko. H�n valmisti keskim��rin kahdeksan vartta viikossa ja sai puolentoista dollaria kappaleelta. Usein j�i joitakin varsia menem�tt� kaupaksi jonkin ep�tasaisuuden vuoksi. Nyky��n voi ostaa paremman kirvesvarren, koneellatehdyn, muutamalla sentill�. Ne ovat kaikki samanlaisia ja jokainen erikseen erinomainen. Uudet menetelm�t, suuressa mittakaavassa sovellettuina, eiv�t ainoastaan ole alentaneet kirvesvarren hintaa mit�tt�m��n murto-osaan entisest�, vaan my�skin sanomattomasti parantaneet tuotetta. N�iden samojen menetelmien sovelluttaminen Ford-auton valmistuksessa alensi hinnan heti alussa ja paransi samalla laadun. Me kehitimme sanalla sanoen er�st� aatetta. Liikkeen ytimen� voi olla joku aate. Joku keksij� tai �lyk�s ty�mies keksii uuden ja paremman tavan tyydytt�� jotakin ihmisten ilmeist� tarvetta; aate havaitaan hyv�ksi ja ihmiset haluavat sit� k�ytt�� hyv�kseen. Sill� tavoin yksi ainoa henkil� aatteensa tai keksint�ns� kautta antaa ytimen jollekin liikeyritykselle. Mutta sellaisen yrityksen keh�n ja laajuuden luomisessa ovat osallisia kaikki, joilla on sen kanssa jotakin tekemist�. Ei kukaan liikemies voi sanoa: "Min� rakensin t�m�n liikkeen", jos h�n sen rakentamiseen on tarvinnut tuhansien miesten apua. Se on yhteistuotantoa. Jokainen, joka siin� on toimessa, on jollakin tavoin sit� auttanut. Tuotteliasta ty�t� tekem�ll� he tekev�t ostavalle maailmalle mahdolliseksi alati saada senlaatuiset tarpeensa tyydytetyksi, joiden tyydytt�mist� yritys tarkoittaa, ja sill� tavoin he kaikki auttavat pit�m��n pystyss� tehdasta, kauppaliikett�, tavaraa, joka antaa heille toimeentulon. Sill� tavoin kasvoi meid�n yhti�mme, ja seuraavassa luvussa kerron kuinka se tapahtui. T�ll�v�lin oli Fordin-tehdas tullut yleismaailmalliseksi. Meill� oli haaraosastoja Lontoossa ja Australiassa. Me l�hetimme tavaraa kaikkiin maailman osiin, ja varsinkin Englannissa aloimme olla melkein yht� hyvin tunnettuja kuin Amerikassa. Automme saattaminen Englannin markkinoille kohtasi ensin vaikeuksia sen vuoksi, ett� amerikkalainen polkupy�r� oli siell� ep�onnistunut. Siit� p��tettiin, etteiv�t mitk��n amerikkalaiset kuljetusneuvot soveltuneet Englannin markkinoille. Kaksi kappaletta A-mallia joutui Englantiin 1903. Sanomalehdet eiv�t suostuneet niit� edes mainitsemaan. Automobiiliasiamiehet eiv�t tahtoneet kiinnitt�� niihin yht��n huomiota. Kuiskailtiin aineksen olevan sit� laatua, ett� ostaja sai katsoa itse��n onnelliseksi, jos auto kesti kaksi viikkoa. Ensimm�isen� vuonna saatiin myydyksi ehk� tusina; toisena kenties hiukan enemm�n. Ja min� voin sanoa A-mallin maineeksi, ett� useimmat niist� ovat viel�, l�hes kahdenkymmenen vuoden kuluttua, k�yt�nn�ss� Englannissa, muodossa tai toisessa. Asiamiehemme antoi v. 1905 C-mallimme ottaa osaa Skotlannin kest�vyyskokeisiin. Siihen aikaan olivat n�m� kokeet suositumpia Englannissa kuin nopeuskilpailut. Kenties oli alettu ymm�rt��, ett� auto ei ollut vain leikkikalu. Skotlantilaiset kokeet k�sittiv�t yli 800 mailia m�kist� ja hankalaa tiet�. Ford tuli perille vain yhden pakollisen pys�yksen keskeytt�m�n�. T�m� tulos antoi vauhtia myynnille Englannissa. Samana vuonna otettiin Fordin taksa-autoja ensimm�isen kerran k�yt�nt��n Lontoossa. Autot olivat kest�neet kokeen ja saavuttaneet luottamusta. Brightonista tehtiin uusi huomattava kest�vyyskoe Ford-vaunuilla. Tuloksena oli, ett� sin� vuonna myytiin kuusisataa autoa. Vuonna 1911 ajoi Henry Alexander T-mallilla 4,000 jalkaa korkean Ben Nevis-vuoren huipulle. Sin� vuonna myytiin Englannissa 14,060 autoa, eik� sittemmin ole huomattu tarpeelliseksi toimeenpanna mit��n n�yt�ksi�. Me avasimme vihdoin oman tehtaan Manchesterissa; alussa oli se ainoastaan kokoonpanopaja, mutta vuosien kuluessa olemme ryhtyneet valmistamaan yh� useampia auton-osiakin paikalla. VI luku. TUOTANTOTAPAMME. Jos uusi menetelm� s��st�isi kymmenen prosenttia aikaa tai lis�isi ty�ntulosta kymmenell� prosentilla, niin merkitsee sen k�ytt�m�tt�myys aina kymmenen prosentin lis�menoa. Jos jonkin henkil�n aika maksaa viisikymment� sentti� tunnissa, merkitsee kymmenen prosentin s��st� viitt� sentti� tunnissa. Jos pilvenpiirt�j�n omistaja voisi lis�t� tulojansa kymmenell� prosentilla, maksaisi h�n mielell��n puolet lis�yksest� vain saadakseen tiet��, mill� tapaa. Syyn�, ett� h�n omistaa pilvenpiirt�j�n, on, ett� tiede on osoittanut erin�isten ainesten m��r�tyll� tavalla k�ytettyin� voivan s��st�� tilaa ja lis�t� vuokratuloja. Kolmikymmenkerroksinen talo ei tarvitse enemp�� maata kuin viisikerroksinen. Jos s��stet��n kymmenen askelta p�iv�ss� kultakin kahdestatoista tuhannesta ty�apulaisesta, on s��stetty viisikymment� mailia tuhlattua tarmoa ja hy�dyt�nt� liikkumista. N�ille periaatteille rakennettiin minun tuotteitteni valmistus. K�yt�nn�llisesti puhuen ne syntyiv�t kaikki itsest��n. Aluksi koetimme saada koulutettuja koneenrakentajia. Mik�li tuotanto kasvoi, k�vi selv�ksi, ett� oli mahdotonta saada riitt�v�sti metallity�l�isi�, mutta my�skin, ett� tuotantoon ei v�ltt�m�tt�m�sti tarvittu koulutettuja ty�l�isi�, ja t�st� kehittyi periaate, jota tuonnempana esit�n perusteellisesti. On itsest��n selv��, ett� ihmisten enemmist� ei kykene henkisesti -- vaikka kykeneekin ruumiillisesti -- hankkimaan itselleen saaliista toimeentuloa. Toisin sanoen, he eiv�t kykene omin k�sins� hankkimaan riitt�v�� m��r�� niit� v�lineit�, joita t�m� maailma tarvitsee, kyet�kseen vaihtamaan omaa tuotantoansa niihin v�lineihin, joita he itse tarvitsevat. Min� olen kuullut sanottavan, ja min� luulen itse asiassa sen olevan hyvin tavallisen k�sityksen, ett� me olemme ottaneet ty�st� pois ammattitaidon. Sit� emme ole tehneet. Me olemme tuoneet siihen taitoa. Me olemme lis�nneet taitoa suunnitteluun, liikkeenhoitoon ja ty�kalujenvalmistukseen n�hden, ja t�m�n taidon tulokset koituvat ammattitaidottoman ty�miehen hyv�ksi. T�t� selit�n l�hemmin tuonnempana. Meid�n t�ytyy tajuta ihmisten henkinen varustus erilaiseksi. Jos jokainen ty� tehtaassamme vaatisi ammattitaitoa, ei tehdas yksinkertaisesti olisi koskaan syntynytk��n. Riitt�v�� m��r�� ammattitaitoisia miehi� ei olisi voitu kouluttaa sadassa vuodessa. Miljoona k�sin-ty�skentelev�� miest� ei olisi voinut edes l�himainkaan suorittaa nykyist� p�ivitt�ist� tuotantoamme. Ei kukaan olisi pystynyt johtamaan miljoonaa miest�. T�rke�mp�� on, ett� sit�, mink� n�m� miljoona ammattijohtoa vailla olevaa miest� saisivat aikaan, ei olisi voitu myyd� sellaiseen hintaan, joka vastaisi ostovoimaa. Ja vaikkapa olisi mahdollista kuvitella sellaisen ihmispaljouden ker��mist� ja heid�n johtamistaan ja keskin�ist� yhteistoimintaansa, tarvitsee vain ajatella, mink� pinta-alan se vaatisi! Kuinka monen ty�miehen aika menisi, ei tuotantoon, vaan ainoastaan sen puolivalmiin tuotteen kuljettamiseen paikasta paikkaan, mit� toiset ovat tehneet! Min� en ymm�rr�, kuinka sellaisissa oloissa olisi ollut mahdollista maksaa ty�miehille enemp�� kuin kymmenen tai kaksikymment� sentti� p�iv�ss� -- sill� eih�n tietenk��n ty�nantaja palkkoja maksa. H�n vain v�litt�� rahat. Valmis tavara se on, joka palkat maksaa, ja ty�njohto j�rjest�� tuotannon siten, ett� valmis tavara voi maksaa palkat. Taloudellisemmat tuotantomenetelm�t eiv�t alkaneet aivan yht� haavaa. Ne alkoivat v�hitellen -- aivan niinkuin me v�hitellen aloimme itse tehd� koneittemme osat. T-mallinen moottori oli ensimm�inen, jonka me teimme itse. Suuret s��st�t alkoivat vaunujen kokoonpanosta ja ulotettiin sitten toisille osastoille, niin ett� -- vaikka meill� nyttemmin on ammattitaitoisia mekaanikkoja joukoittain, -- he eiv�t lainkaan valmista automobiileja; he tekev�t vain toisille helpoksi valmistaa niit�. Ammattitaitoisia ty�miehist�mme ovat ty�kalusep�t, koettelijat, koneenrakentajat ja mallintekij�t. He ovat niin etevi� kuin kukaan ylimalkaan voi olla t�ss� maailmassa -- todellakin niin, etevi�, ett� heid�n kyky�ns� ei saa tuhlata teett�m�ll� heill� sellaista, mink� heid�n keksim�ns� koneet voivat tehd� paremmin. Ty�l�isten p��joukko tulee meille ammattitaidottomana; he oppivat ty�ns� parissa tunnissa; tai parissa p�iv�ss�. Elleiv�t he opi sit� t�ss� ajassa, ei heist� tule koskaan olemaan meille hy�ty�. Monet heist� ovat ulkomaalaisia, eik� heilt�, ennenkuin heid�t otetaan ty�h�n, vaadita muuta, kuin ett� he ty�ll��n n�ytt�v�t kykenev�ns� maksamaan yleiskustannukset siit� tilasta, jonka he verstaan lattialla ottavat. Heid�n ei tarvitse olla ruumiillisesti voimakkaita. Meill� on t�it�, jotka vaativat suurta ruumiillista voimaa -- mutta ne ovat ripe�sti v�henem�ss�; meill� on toisia t�it�, jotka eiv�t vaadi lainkaan voimaa -- t�it�, jotka ruumiinvoiman kannalta voisi suorittaa vaikka kolmivuotias lapsi. Perusteellisesti kuvaamatta teknillisi� menetelmi� ei voi selitt�� valmistusten koko kehityst� askel askelelta ja siin� j�rjestyksess�, miss� kaikki tapahtui. En luule sen olevan yleens�k��n mahdollista, sill� melkein joka p�iv� tulee jotakin uutta lis��, eik� kell��n voi olla selkoa kaikesta. Ottakaamme umpim�hk��n esimerkiksi moniaita muutoksia. Niist� voi saada k�sityksen ei ainoastaan siit�, mit� tulee tapahtumaan, kun t�m� maailma on saatu j�rjelliselle tuotantoperustalle, vaan my�skin siit�, kuinka paljon enemm�n me maksamme tavaroista kuin tarvitsisi, ja kuinka paljoa pienemm�t palkat ovat kuin niiden pit�isi olla, ja kuinka suuri ala viel� on tutkimatta. Ford-yhti� on vasta p��ssyt vain pienen matkan alkutaipaletta. Ford-autossa on noin viisituhatta eri osaa -- ruuvit, mutterit ja kaikki muut mukaanlaskien. Muutamat n�ist� osista ovat jokseenkin tilavia, kun taas toiset ovat miltei kellon koneosien kokoisia. Ensi aikoina me yksinkertaisesti ryhdyimme panemaan konetta kokoon yhdell� kohtaa lattialla, ja ty�miehemme toivat sinne eri osat sit� mukaa kuin niit� tarvittiin, aivan samoin kuin taloa rakennettaessa. Kun aloimme valmistaa eri osia, oli luonnollistakin, ett� sit� varten m��r�ttiin erityinen osasto tehtaasta, mutta tavallisesti suoritti yksi ty�mies kaiken sen ty�n, mik� tarvittiin yhden yksityisen osan valmistamiseen. Tuotannon nopea kasvaminen pani v�kisinkin ajattelemaan, miten ty�miehet estett�isiin menem�st� toistensa tielle. Ilman johtoa oleva ty�mies kuluttaa ajastaan ainesten ja ty�kalujen kuljettamiseen enemm�n kuin ty�ntekoon; h�n saa pienen palkan, koska k�velyurheilu ei ole mik��n hyvinpalkattu ammatti. Ensimm�inen edistys kokoonpanon alalla tapahtui, kun aloimme vied� ty�t� miesten luo, sen sijaan ett� miehet tulivat ty�n luo. Meill� on nyt kaksi johtavaa periaatetta kaikessa ty�ss�: ett� kenenk��n ei tarvitse astua askeltakaan, jos se on mahdollista v�ltt��, ja ett� kenenk��n ei koskaan tarvitse kumartua alas jotakin ottamaan. Kokoonpanon periaatteet ovat seuraavat: 1. Sijoita ty�kalut ja ty�miehet niin, ett� ty�n kest�ess� jokainen sen osa valmistettaessa liikkuu mahdollisimman pienen matkan. 2. K�yt� liikkuvia liukuhihnoja tai muita kuljetuslaitteita, jotta ty�mies saadessaan ty�ns� valmiiksi aina voi j�tt�� tuotteensa samaan paikkaan -- mink� aina t�ytyy olla sellainen, joka on mukavimmin h�nen ulottuvillaan ja k�yt� mik�li mahdollista esineiden omaa painoa niiden siirt�miseksi seuraavalle ty�miehelle edelleenk�sittely� varten. 3. K�yt� kokoonpanevia liukuhihnoja, joita my�ten kokoonpantavat koneosat voidaan j�tt�� sopivien ulottumien p��h�n. Kouraantuntuva tulos n�iden periaatteiden noudattamisesta on, ett� ty�miehen ajattelemispakkoa rajoitetaan ja h�nen liikkeens� supistetaan v�himp��n mahdolliseen. H�n tekee miltei yksinomaan vain yht� ainoata asiaa yhdell� ainoalla k�denotteella. Vaunukorin kokoonpano on ei-mekaanikon mielest� mielenkiintoisin ja kaiketi tunnetuin kaikista meid�n ty�tavoistamme, ja yhteen aikaan se olikin kerrassaan t�rke� toimitus. Nyt me kuljetamme osat annoksittain kokoonpantaviksi. Huhtikuun alussa 1913 ryhdyimme ensimm�isiin kokeisiimme kokoonpanevilla liukuhihnoilla. Me koettelimme aluksi magneetin sijoittamista siirtopy�r��n. Me koetamme ensin kaikkea pieness� mittakaavassa -- me poistamme kaiken vanhan niin pian kuin olemme keksineet paremman tavan, mutta meid�n t�ytyy ehdottoman varmasti tiet��, ett� uusi tapa on parempi kuin vanha, ennenkuin ryhdymme mihink��n muutokseen. T�m� oli luullakseni ensimm�inen liikkuva kokoonpanohihna, mit� milloinkaan on k�ytetty. Aate johtui ylip��ns� niist� katon rajassa kulkevista vaunuista, joita Chicagon teurastamoissa k�ytet��n el�inruhojen k�sittelyss� ja paloittelussa. Me olimme ennen suorittaneet magneetin kiinnitt�misen siirtopy�r��n tavallisen menetelm�n mukaan. Ty�mies, joka suoritti koko ty�n, voi saada valmiiksi viisinelj�tt� tai nelj�kymment� kappaletta yhdeks�ntuntisen ty�p�iv�n kuluessa s.o. h�n k�ytti noin kaksikymment� minuuttia yhteen kokoonpanoon. Mit� h�n yksin oli tehnyt, jaettiin nyt yhdeks��nkolmatta temppuun; t�m� v�hensi ajan kolmeentoista minuuttiin kymmeneen sekuntiin. Sitten kohotimme hihnaa kahdeksan tuumaa -- se oli vuonna 1914 -- ja saimme ajan supistetuksi seitsem��n minuuttiin. Lis�kokeet alensivat sitten ajan viiteen minuuttiin. Lyhyesti sanoen tulos oli seuraava: j�rkiper�isen harkinnan avulla on nyt p��sty siihen, ett� yksi mies kykenee suorittamaan hiukan enemm�nkin kuin nelj� miest� vain muutama vuosi sitten. T�m� kokemus vahvisti kokoonpanomenetelm�mme tehokkuutta, ja me k�yt�mme sit� nyt kaikkialla. Moottorin kokoonpano, jonka ennen suoritti yksi ainoa mies, on nyt jaettu nelj�nyhdeks�tt� eri ty�miehen kesken, jotka suorittavat saman ty�n kuin ennen kolminkertainen m��r� miehi�. Ennen pitk�� koettelimme suunnitelmaamme vaununalustan kokoonpanoon. Paras tulos, mink� siihen saakka olimme saavuttaneet vaununalustan kokoonpanossa, oli kaksitoista tuntia kahdeksankolmatta minuuttia keskim��rin alustaa kohti. Me kokeilimme vet�m�ll� alustaa k�ysill� ja vipusimilla pitkin kahdensadan viidenkymmenen jalan pituista hihnaa. Kuusi montt��ri� (kokoonpanijaa) kulki alustan rinnalla poimien pikkuosat kasoista, jotka oli sijoitettu pitkin hihnaa. T�m� yksinkertainen koe v�hensi ajan viiteen tuntiin viiteenkymmeneen minuuttiin alustaa kohti. Alkupuolella vuotta 1914 kohotimme kokoonpanohihnaa. Me k�ytimme "miehenkorkeudella"-ty�skentelyn menetelm��; meill� oli hihna, joka oli kuudenkolmatta ja kolmennelj�nnes tuuman korkeudella permannosta, ja toinen nelj�nkolmatta ja puolen tuuman korkeudella -- ottaen huomioon miesten eri pituuden. J�rjestely vy�t�ryskorkeuteen ja viel�kin laajempi ty�njako siten, ett� kullakin miehell� oli v�hemm�n liikkeit� teht�v�n�, supisti ty�ajan yhteen tuntiin kolmeennelj�tt� minuuttiin alustaa kohti. Vain alusta kokoonpantiin silloin kokoonpanohihnalla. P��llys asetettiin vaunuun "John-R.-kadulla" sill� kuuluisalla kadulla, joka kulkee l�pi Highland Park-tehtaittemme. Nyt kokoonpannaan koko vaunu liikkuvilla kokoonpanohihnoilla. Ei kuitenkaan saa luulla, ett� kaikki t�m� aikaansaatiin yht� pian kuin se on sanottu. Liikkuvan ty�n nopeus oli huolellisesti tutkittava; siirtopy�r�n magneettia varten oli hihnan vauhti meill� ensin kuusikymment� tuumaa minuutissa. Se oli liian paljon. Sitten koettelimme kahdeksaatoista tuumaa minuutissa. Se oli liian v�h�n. Lopulta p��dyimme viiteen viidett� tuumaan minuutissa. Meid�n aatteenamme on, ett� ty�miest� ei saa hoputtaa ty�ss��n -- h�nell� t�ytyy olla jokainen v�ltt�m�t�n sekunti, mutta ei ainoatakaan tarpeetonta. Me olemme kokeilun kautta m��r�nneet kuhunkin kokoonpanoon menev�n ajan, sill� alustan kokoonpanossa saavutettu menestys sai meid�t v�hitellen luopumaan kaikista edellisist� valmistustavoistamme ja suorittamaan kaiken kokoonpanon mekaanisesti liukuvilla hihnoilla. Se hihna esim., jota k�ytet��n alustan kokoonpanoon, liukuu satayhdeks�nyhdeks�tt� tuumaa minuutissa. Alustan kokoonpanossa on viisiviidett� eri toimitusta. Ensimm�iset ty�miehet kiinnitt�v�t nelj� likasuojusta; moottori tulee kymmenenten� toimituksena ja niin edesp�in kohta kohdalta. Muutamat ty�miehet suorittavat vain yhden tai kaksi pient� k�siliikett�; toisilla on enemm�n tekemist�. Se ty�mies, joka asettaa paikalleen ruuvin, ei pane siihen mutteria; se joka sijoittaa mutterin, ei kierr� sit� kiinni -- se on lopullisesti kiinni ehk� vasta usean tempun j�lkeen. Toimitusnumerolla 34 saa uusi moottori bensiinins�; se on sit� ennen saanut voitelunsa; toimitusnumerolla 44 t�ytet��n radiaattori vedell� ja numerolla 45 ajaa vaunu ulos John-R.-kadulle. P��asiassa samat aatteet ovat tulleet k�yt�nt��n moottoria kokoonpantaessa. Lokakuussa 1913 tarvittiin yhdeks�n tunnin nelj�nkuudetta minuutin ty� moottorin kokoonpanoon; kuusi kuukautta my�hemmin oli liikkuvaa kokoonpanomenetelm�� k�ytt�m�ll� t�m� aika supistettu viiteen tuntiin kuuteenkuudetta minuuttiin. Jokainen erikoisosa ty�st� tehtaissa liikkuu; se voi liikkua hakasissa ylh��ll�kulkevista siirtoketjuista, jotka tuovat esineit� kokoonpantaviksi tarkoin siin� j�rjestyksess�, miss� niit� tarvitaan; se voi kulkea liikkuvalla alustalla tai liukua omalla painollansa; p��asia on, ett� ihmiset eiv�t nosta tai ty�nn� mit��n, itse ainesta lukuunottamatta. Ainekset tuodaan sis��n pienill� vaunuilla tai rattailla, joita pienoiskokoiset Ford-moottorit panevat liikkeeseen ja jotka ovat kyllin liikkuvaisia ja vikkeli� voidakseen tulla sis��n tai ulos mist� sivuk�yt�v�st� vain tarvis vaatii. Ei kell��n ty�miehell� ole mit��n tekemist� mink��n esineen siirt�misess� tai nostamisessa. Kaikki semmoinen kuuluu eri osastolle -- siirto-osastolle. Me aloitimme kokoonpanemalla auton yhdess� ainoassa tehtaassa. Sitten, sit� mukaa kuin aloimme valmistaa koneosia, ryhdyimme jakamaan ty�t�, niin ett� kukin osasto tekisi vain yht� ty�t�. Tehtaan nykyisen j�rjestelyn mukaan tekee kukin osasto vain yht� koneosaa tai panee kokoon yhden koneosan. Kukin osasto on erikseen pikkutehdas. Koneosa tulee sinne raaka-aineena tai valurautana, kulkee l�pi m��r�ttyjen koneiden ja l�mp�k�sittelyiden tai muun, mit� tarvitaan, ja l�htee osastosta valmiissa kunnossa. Vain siirtelyhelpoitusten vuoksi olivat osastoi sijoitetut yhteen rykelm��n, kun aloimme valmistuksen. Min� en tiennyt, ett� niin pitk�llemenev�� ty�njakoa voitaisiin tehd�; mutta sit� mukaa kuin tuotantomme kasvoi, siirryimme itse asiassa automobiilien teosta niiden osien tekoon. Sitten huomasimme tehneemme viel� uuden keksinn�n -- sen nimitt�in, ettei l�hesk��n kaikkia koneosia tarvinnut valmistaa samassa tehtaassa. Kun aloimme itse valmistaa niit�, pidimme yksinkertaisesti selvi�n�, ett� ne kaikki piti tehd� samassa tehtaassa -- ett� koko auton valmistusty�n muka piti olla saman katon alla. Min� olen nyt tullut toiseen k�sitykseen. Kun rakennamme erin�isi� uusia suuria tehtaita, tapahtuu se vain siksi, ett� yhden ainoan koneosan valmistuksen t�ytyy tapahtua niin suunnattomassa mittakaavassa, ett� se vaatii suurta tilaa. Min� toivon, ett� suuri Highland Park-laitos piankin joutuu valmistamaan vain yht� tai kahta esinett�. Valaminen on jo viety pois sielt� ja siirretty River Rougen laitoksiin. Nyt olemme siis menossa takaisin alkuper�iseen l�ht�kohtaamme -- vain sill� poikkeuksella, ett� me sen sijaan, ett� ostaisimme koneosat muualta, alamme valmistaa niit� omissa tehtaissamme muualla. T�st� kehityksest� on ��rimm�isen suuria seurauksia, sill� se merkitsee, kuten tuonnempana tulen laajemmin esitt�m��n, ett� suurituotantoista ja ty�njakoa pitk�lle kehitt�nytt� teollisuutta ei en�� ole tarvis keskitt�� suuriin laitoksiin kaikkine siirtely� ja tilaa koskevine hankaluuksineen, joita t�llaisissa laitoksissa syntyy. Tuhannen tai viisisataa miest� pit�isi riitt�� yhteen tehtaaseen; silloin ei olisi mit��n pulmaa siit�, miten he p��sev�t ty�h�n tai ty�st� pois; ei olisi liikat�ysi� asumuksia tai muuta luonnotonta el�m�ntapaa, mik� johtuu asuntopulasta, jonka t�ytyy synty�, jos ty�miesten on asuttava kohtuullisen l�hell� hyvin suurta laitosta. Highland Parkissa on nyt viisisataa osastoa. Laitoksessamme Piquettess� oli meill� ainoastaan kahdeksantoista osastoa, ja Highland Parkissa oli meill� niit� ennen vain viisikymment�. T�m� osoittaa, kuinka pitk�lle olemme p��sseet koneosien rakentamisessa. Tuskin viikkoakaan kuluu, ilman ett� jonkinlaista parannusta syntyy koneissa tai ty�tavassa, ja joskus tapahtuu t�m� vastoin sit�, mit� tavallisesti sanotaan "parhaaksi verstasmenetelm�ksi". Min� muistan, ett� er�s konetehtailla kerran kutsuttiin neuvottelemaan er��n koneen rakentamisesta. Yksityiskohtaisessa selityksess� lausuttiin, ett� tuotannon pit�isi olla kaksisataa tunnissa. "T�m� on erehdys", sanoi tehtailija, "te tarkoitatte kaksisataa p�iv�ss� -- eih�n mit��n konetta voi saada tekem��n kahtasataa tunnissa." L�hetettiin noutamaan insin��ri�, joka oli tehnyt koneen piirustukset, ja h�nelle huomautettiin t�t� lukum��r��. "Kyll� se on oikea", h�n sanoi. "Se on mahdotonta", sanoi tehtailija vakuuttavasti. "Ei mik��n kone maailmassa voi tehd� sit� -- se on mahdottomuus." "Mik� mahdottomuus?" vastasi insin��ri; "jos tahdotte tulla p��rakennukseen, niin saatte n�hd� koneen, joka sen tekee; me rakensimme yhden n�hd�ksemme k�yk� se, ja haluamme nyt saada useampia." Tehdas ei pid� luetteloa kokeista. Ty�njohtajat ja mestarit muistavat, mit� on tehty. Jos jotakin menetelm�� on kerran koeteltu ja siin� ep�onnistuttu, muistaa joku sen -- mutta min� en pid� erin t�rke�n� ett� muistetaan, mit� joku toinen on ennen yritt�nyt tehd�, sill� silloin saisimme piankin aivan liian paljon sellaista, jota ei voitaisi tehd�. T�m� on yksi laajojen luetteloiden haittoja. Jos kaikki erehdykset pannaan kirjaan, saadaan viimein luettelo, joka osoittaa, ettei ole en�� mit��n yritt�mist� -- vaikka ei ollenkaan ole sanottu, ett� jos yksi mies on jossakin kokeessa ep�onnistunut, toinen ei voisi onnistua. Meille sanottiin, ettemme voisi valaa harkkorautaa kiertoketju-menettelymme mukaan, ja meill� olisi luullakseni isohko sarja ep�onnistuneita kokeita muistiinpantavana. Me valamme kuitenkin siten nyt. Se mies, joka meille ty�n teki, joko ei tuntenut edellisi� kokeita tai ei niist� v�litt�nyt. Niinik��n sanottiin meille, ett� oli mahdotonta antaa raudan menn� suoraan masuunista valumuottiin. Tavallinen menetelm� on, ett� raudasta ensin tehd��n harkkoja, annetaan niiden lev�t� joku aika ja sulatetaan ne sitten uudelleen valamista varten. River Rouge-tehtaassa me kuitenkin valamme suoraan uuneista, jotka t�ytet��n masuuneista. Ep�onnistuneiden kokeiden luettelo -- varsinkin jos se on arvovaltainen ja p�tev� -- est�� sit�paitsi nuorta miest� kokeilemasta. Monen parhaan tuloksemme olemme saavuttaneet antamalla hullujen juosta, miss� enkelit eiv�t uskaltaisi k�vell�. Ei kukaan meid�n miehist�mme ole "asiantuntija". Me olemme sen pahempi n�hneet tarpeelliseksi p��st� eroon miehest�, niin pian kuin t�m� luulee olevansa asiantuntija -- koska ei kukaan, joka todella taitaa ty�ns�, koskaan pid� itse�ns� asiantuntijana. Mies, joka taitaa ty�ns�, n�kee niin paljon enemm�n tekemist� kuin h�n on tehnyt, ett� h�n aina pyrkii eteenp�in eik� koskaan jouda ajattelemaan sit�, kuinka pystyv� ja taitava h�n on. Alituinen eteenp�in ajatteleminen, alituinen ajattelu koettaa tehd� enemm�n, aikaansaa mielentilan, jolle mik��n ei ole mahdotonta. Siit� hetkest�, kun joku luulee olevansa "asiantuntija", k�y sangen moni asia mahdottomaksi. Min� en tunnusta olevan mit��n mahdottomuuksia. En voi my�nt��, ett� kukaan tiet�� tarpeeksi mist��n t�m�n maan p��ll� voidakseen sanoa, mik� on ja mik� ei ole mahdollista. Oikeanlaatuisen kokemuksen, oikeanlaatuisen teknillisen taidon tulisi avartaa henkist� laajan�k�isyytt� ja rajoittaa sellaisten asiain lukua, jotka ovat mahdottomia. Onnettomuudeksi ei n�in ole laita. Useimmat teknilliset taitajat ja useimmat n.s. kokemuksia tehneet muistavat entisi� ep�onnistuneita yrityksi� ja sen sijaan, ett� arvioivat n�it� ep�onnistumisia niiden arvon mukaan, pit�v�t niit� auttamattomina edistyksen estein�. Jos joku, joka luulee olevansa auktoriteetti, sanoo ett� t�t� tai tuota ei voida tehd�, on heti joukko ajattelemattomia kuorossa matkimassa: "Sit� ei voida tehd�". Ottakaamme esim. valanta. Valanta on aina ollut tuhlaava toimitus ja se on niin vanhaa perua, ett� sille on kertynyt varasto monia perimyksi�, jotka tekev�t sangen vaikeaksi ryhty� mink��nlaisiin parannuksiin. Luulenpa, ett� joku asiantuntija valannan alalla olisi sanonut -- ennenkuin me aloimme kokeilumme -- ett� se, joka sanoi saattavansa suuresti supistaa kustannuksia puolen vuoden sis��n, sill� julistaisi itsens� huijarien kirjoihin. Meid�n valimomme oli jokseenkin samanlainen kuin kaikki muut valimot. Kun valoimme ensimm�iset T-mallin silinterit vuonna 1910, tehtiin valimossa kaikki k�sin; lapioita ja ty�nt�k�rryj� oli ylenm��rin. Ty� oli silloin joko ammattitaidollista tai tavallista; meill� oli valajia ja ty�miehi�. Nyt on meill� noin viisi prosenttia t�ysin ammattitaitoisia valajia ja muovailijoita, mutta muut yhdeks�nkymment� viisi prosenttia eiv�t ole ammattitaitoisia -- tai, lausuaksemme asian tarkemmin, heid�n t�ytyy olla taitavia yhdess� ainoassa otteessa, jonka tuhminkin voi oppia kahdessa p�iv�ss�. Valaminen suoritetaan kokonaan koneella. Jokaisella koneosalla, joka on valettava, on oma valutelineens� tai useampia sik�li kuin tuotantosuunnitelma vaatii. T�m�n telineen koneisto on sovitettu yht� valausta varten; sen kautta jokainen siihen osaaottava ty�mies tekee vain yhden toimituksen, joka on aina sama. Telineeseen kuuluu miehen p��t� korkeammalla kulkeva poikkiparru, johon v�limatkojen p��h�n on ripustettu pieni� kannattimia valumuotteja varten. Menem�tt� teknillisiin yksityiskohtiin voin mainita, ett� valumuottien ja mallien valmistus ja j�lkimm�isten pakkaus toimitetaan telineell� liikkuvalla ty�ll�. Metalli kaadetaan sis��n toisella paikalla sit� mukaa kuin ty� liikkuu, ja sill� hetkell� kun muotti, johon metalli on kaadettu, saapuu p��tekohtaan, on se kylliksi j��htynyt alkaakseen automaattisen vaelluksensa puhdistusta, viimeistely� ja kokoonpanoa kohti. Ja teline liikuttaa uutta kuormaa. Ottakaamme esimerkiksi kehitys m�nn�n ja m�nn�nvarren kokoonpanosta. Vanhoissakin oloissa vei t�m� aikaa vain kolme minuuttia, jostahan ei tuntunut kannattavan karsia. Oli kaikkiaan kaksi penkki� ja kahdeksankolmatta ty�miest�; n�m� panivat kokoon sataviisikahdeksatta m�nt�� ja m�nn�nvartta yhdeks�ntuntisen ty�p�iv�n kuluessa -- mik� vastaa kolmea minuuttia ja viitt� sekuntia kutakin kohti. Mit��n tarkastusta ei tapahtunut, ja moni m�nt� ja m�nn�n varsi palasi takaisin moottorin kokoonpanohihnoilta puutteellisuuden vuoksi. Se on hyvin yksinkertaista ty�t�. Ty�mies otti pois tapin m�nn�st�, rasvasi sen, pani kokoon m�nn�n ja m�nn�nvarren, pisti sis��n m�nn�nvarren p��n, kiristi yht� ja hellitti toista ruuvia. Siin� kaikki. Esimies ei k�sitt�nyt, miksi sen piti vied� niin pitk� aika kuin kolme minuuttia. H�n eritteli liikkeet sekuntikello k�dess�. H�n havaitsi, ett� nelj� tuntia yhdeks�ntuntisesta ty�p�iv�st� k�ytettiin k�velemiseen. Montt��ri ei liikkunut paikaltaan, mutta h�nen t�ytyi muutella jalkojansa kootakseen aineksensa ja siirt��kseen valmiin ty�n syrj��n. Koko ty�ss� suoritti kukin mies kuusi k�denotetta. Esimies teki uuden suunnitelman; h�n jakoi ty�n kolmeen osastoon: sijoitti siirtohihnan penkin yl�puolelle ja kolme ty�miest� sen kummallekin puolelle sek� yhden tarkastusmiehen p��h�n. Sen sijaan ett� yksi mies olisi tehnyt koko ty�n, teki h�n nyt vain kolmannen osan siit� -- tai niin paljon kuin taisi tehd� siirtelem�tt� jalkojaan. Ty�kuntaa v�hennettiin kahdeksastakolmatta nelj��ntoista ty�mieheen. Vanha, kahdeksankolmatta ty�miehen saavutus oli sataviisikahdeksatta kokoonpanoa p�iv�ss�. Nyt saa seitsem�n ty�miest� valmiiksi kaksi tuhatta kuusisataa kahdeksassa tunnissa. Ei tarvitse huomauttaa, mit� siin� s��stet��n. Kokoonpannun taka-akselin maalaus antoi kerran aihetta huoliin. Oli tapana upottaa se k�sin emaljiv�ris�ili��n. Se vaati monta otetta ja kahden miehen ty�n. Nyt tekee yksi mies kaiken t�m�n erityisell� koneella, joka on piirustettu ja rakennettu tehtaassa. Ty�mies ripustaa yksinkertaisesti valmiin akselin liikkuvaan ketjuun, joka nostaa sen v�ris�ili�n p��lle, kaksi vipusinta painaa sitten; tupen akselinnapoihin, v�ris�ili� kohoaa kuusi jalkaa, akseli peittyy t�ten kokonaan v�riin, s�ili� palaa entiselle paikalleen ja akseli siirtyy kuivausuuniin. Koko t�m� otesarja vie nyt t�sm�lleen kolmetoista sekuntia. Radiaattorin valmistus on sangen mutkallinen juttu ja sen juottaminen vaati ammattitaitoa. Radiaattorissa on yhdeks�nkymment�viisi putkea. N�iden putkien yhteensovittaminen ja juottaminen k�sin on vaivaloinen ty�, joka vaatii sek� taitoa ett� k�rsiv�llisyytt�. Nyt tehd��n kaikki koneella, joka voi valmistaa kaksitoista sataa radiaattorinosaa kahdeksassa tunnissa; sitten juotetaan ne yhteen siten, ett� siirtohihna kuljettaa ne er��n uunin l�pi. Ei tarvita mit��n juottosep�nty�t� eik� ammattitaitoa. Kampikammio liitettiin kokoon pneumaattisilla mittaus vasaroilla, joiden katsottiin saavuttaneen t�ydellisyyden huipun. Siin� tarvittiin kuusi miest� vasaran kimpussa ja kuusi pitelem�ss� kammioita, ja toimitus piti hirvitt�v�� melua. Nyttemmin tapahtuu t�m� ty� sit� varten rakennetussa automaattisessa puristimessa, jota yksi mies voi hoitaa, ja ty�tulos on viitt� kertaa suurempi kuin mit� nuo kaksitoista miest� voivat aikaansaada. Piquette-tehtaassa oli silinterin valauksen ennen kuljettava nelj�tuhatta jalkaa ennenkuin se oli valmis; nyt vain hiukan yli kolmesataa. Aineksia ei lainkaan liikutella k�sin. Ainuttakaan ty�t� ei suoriteta k�sin. Jos kone voidaan tehd� automaattiseksi, niin se tehd��n sellaiseksi. Ainoassakaan ty�ss� me emme koskaan luovu silt� kannalta, ett� se on teht�v� parhaalla ja halvimmalla tavalla. Ainoastaan noin kymmenen prosenttia ty�koneistamme on erikoiskoneita; muut ovat tavallisia koneita, vain erikoiseen teht�v��ns� sovellutettuja. Ja ne ovat sijoitetut melkein vieretysten. Meill� on useampia koneita jokaista permantopinnan neli�jalkaa kohti kuin mill��n muulla tehtaalla maailmassa -- sill� jokainen jalka k�ytt�m�t�nt� tilaa tiet�� tappiota. Me emme suvaitse sellaista tuhlausta. Ja kuitenkin on niin paljon tilaa kuin tarvitaan -- kell��n ei ole liikaa tilaa eik� kell��n liian v�h�n. Ty�toimitusten jakaminen yh� enemm�n ja enemm�n ja ty�n liikkeess� pit�minen -- siin� on tuotannon salaisuus. Mutta t�ytyy my�skin muistaa, ett� kaikki koneosat ovat suunnitellut sellaisiksi, ett� ne voidaan valmistaa yksinkertaisimmalla tavalla. Ent� s��st�? Vaikka vertaus ei ole aivan kohtuullinen, h�mm�stytt�� se kuitenkin. Jos me nykyiseen tuotantoomme k�ytt�isimme samaa ty�miesm��r�� autoa kohti kuin aloittaessamme 1903 -- ja silloin k�ytettiin n�it� ty�miehi� yksinomaan kokoonpanoon -- tarvitsisimme nyt yli kahdensadantuhannen miehen ty�voiman. Meill� ei ole t�ytt� viitt�kymment�tuhatta ty�miest� autotuotannossamme, kun t�m� korkeimmillaan ollen nousee nelj��ntuhanteen autoon p�iv�ss�! VII luku. KONEET JA MIEHET. Kun niin suuri ihmispaljous kootaan yhteen ty�h�n, tulee kaikkein kovimmaksi urakaksi vastustaa liian pitk�lle menev�� j�rjestely� ja siit� johtuvaa virallista muodollisuuskiihkoa. Minun mielest�ni on tuskin sen vaarallisempaa ominaisuutta kuin se, ett� jollakin sanotaan olevan erikoinen "j�rjestelynero". Sen tuloksena tavallisesti on jonkinlainen iso kartta, jossa kuten perheen "sukupuussa" havainnollisesti n�ytet��n virka-asemain haarautuminen. Puu on t�ynn� kauniita py�reit� marjoja, ja jokainen marja kantaa miehen tai viraston nime�. Jokaisen miehen nimen kohdalle on merkitty h�nen virka-arvonsa ja -velvollisuutensa, joiden ulottuvaisuus on tarkoin rajoitettu h�nen marjansa ymp�ryskeh�n laajuudella. Jos pikku pomo tahtoo sanoa jotakin tehtaanjohtajalle, t�ytyy h�nen esitt�� asiansa ty�kuntansa esimiehen, ty�mestarin, osastop��llik�n ja kaikkien apulaisjohtajien v�lityksell�, ennenkuin se aikanaan tulee tehtaanjohtajan tietoon. Luultavasti kuuluu sin� ajankohtana se asia, mist� h�n halusi puhua, jo menneisyyteen. Vie l�himain kuusi viikkoa, kunnes kartan vasemmassa alanurkassa olevassa marjassa istuvan tavallisen ty�miehen sana saapuu niille yksin�isille kukkuloille, miss� yhti�njohtaja tai hallinnon puheenjohtaja oleilee, ja jos se ylimalkaan milloinkaan tulee n�iden korkeiden herrain kuuluville, on se ehtinyt saada mukaansa kokonaisen pinkan arvosteluita, ehdotuksia ja muistutuksia. Hyvin harva asia joutuu koskaan "virallisesti harkittavaksi", ennenkuin kauan sen j�lkeen kuin tosi tarve olisi vaatinut. Vastuullinen asia pohditaan edes ja takaisin, ja kaikkea omakohtaista edesvastuuta v�ltet��n -- sen vetel�n ajatuksen mukaan, ett� kaksi p��t� ajattelee paremmin kuin yksi. Minun mielest�ni ei liiketoimi kuitenkaan ole mik��n kone. Se on sikerm� ihmisi�, jotka on koottu yhteen tekem��n ty�t� eik� kirjoittamaan kirjeit� toisilleen. Ei ole v�ltt�m�t�nt�, ett� yksi osasto tiet��, mit� toinen osasto tekee. Jos mies hoitaa ty�t�ns�, ei h�nell� ole aikaa askarrella toisen ty�n kanssa. Niiden asia, jotka suunnittelevat koko ty�n, on katsoa, ett� kaikkien osastojen ty� k�y hyvin yhteen samaa p��m��r�� kohti. Ei ole tarpeellista pit�� neuvottelukokouksia aikaansaadakseen hyv�� yhteisty�t� yksityisten ty�ntekij�in tai osastojen kesken. Ei ole v�ltt�m�t�nt�, ett� ihmiset rakastavat toisiaan, kyet�kseen ty�skentelem��n yhdess�. Liika m��r� hyv�� kumppanuutta voi itse teossa olla hyvin haitallista, sill� se voi johtaa siihen, ett� toinen koettaa peitell� toisen vikoja. T�m� on vahingoksi molemmille. Kun ollaan ty�ss�, niin on oltava ty�ss�. Kun ollaan vapaana, niin on oltava vapaana. On turhaa yritt�� sekoittaa yhteen n�it� kahta asiaa. P��asiana tulee olla, ett� saa ty�ns� tehdyksi ja saa siit� maksun. Kun ty� on tehty, voi ajatella vapaa-ajan huvituksia, mutta ei ennen. Ja senvuoksi Fordin tehtaissa ja laitoksissa ei ole ainoatakaan j�rjest��, ei mit��n erikoisia velvollisuuksia kuulu mihink��n erikoisasemaan, ei mink��nlaista arvoasteikkoa ja arvovaltaisuutta, sangen v�h�n on virkanimityksi� eik� lainkaan neuvottelukokouksia. Meill� on vain sen verran kirjanpitoty�t� kuin on ihan v�ltt�m�t�nt�, ei mit��n monimutkaista tilastoaherrusta eik� siis mit��n virkahenkisyytt�. Kaikkien m��r�ysten tulee olla kirjallisia. Se on yksi s��nt�j�mme. Se riippuu yksinomaan siit� tosiasiasta, ett� itsekunkin tulee olla vastuussa antamistaan ohjeista; kun ne ovat kirjallisia, ei kukaan voi yritt��k��n p��st� vastuusta. Ainoa syy, mink� vuoksi meill� on paremmat konttorihuoneustot hallintorakennuksessa kuin tehtaissa, on se, ett� konttorihenkil�kunnan ty� vaatii sellaista huoneustoa, jotta heid�n ty�ns� voidaan suorittaa parhaalla tavalla. Tehdasty�miesten ty� ei vaadi kirjoitusp�yti�, ja vaikka ty�mestareilla ja osastojenp��llik�ill� tosiaan on kirjoitusp�yd�t, voisivat he yht� hyvin olla ilman, sill� he eiv�t k�yt� niit� tuskin koskaan. Me olemme t�ydellisesti voimaansaattaneet yksil�llisen vastuunalaisuuden. Ty�mies on t�ysin vastuunalainen ty�st��n. Sakinjohtaja on vastuunalainen alaisistaan ty�miehist�. Esimies vastuunalainen ryhm�st��n. Osastop��llikk� vastuunalainen osastostaan. Tehtaanjohtaja on vastuussa koko tehtaasta. Joka miehen t�ytyy tiet��, mit� h�nen piiriss��n tapahtuu. Sanoin "tehtaanjohtaja". Oikeastaan ei semmoista muodollista arvonime� ole. Yksi mies on johtanut tehdasta jo monta vuotta. H�nell� on rinnallaan kaksi miest�, jotka -- ilman ett� heid�n teht�vi��n on mill��n tavoin m��ritelty -- ovat ottaneet suorittaakseen erin�isi� osia ty�st�. N�iden rinnalla on noin puoli tusinaa muita, jonkinlaisina apulaisina, mutta ilman erikoisesti m��r�ttyj� teht�vi�. He ovat kaikki luoneet itselleen omat ty�alansa -- mutta heid�n ty�aloillaan ei ole mit��n rajoja. He tarttuvat ty�h�n, miss� heit� parhaiten tarvitaan. T�m� voi tuntua umpim�hk�iselt�, mutta sit� se ei ole. Ryhm� miehi�, jotka kaikki keskitt�v�t voimansa saadakseen jonkin ty�n suoritetuksi, saa helposti katsotuksi, ett� ty� tulee tehdyksi. Heill� ei ole mit��n huolta arvovaltansa rajoista, sill� he eiv�t ajattele arvonimi�. Jos heill� olisi konttorit ja sen sellaiset, k�ytt�isiv�t he ennen pitk�� aikansa konttority�h�n ja miettisiv�t, miksei heill� ole parempaa konttoria kuin kell��n muulla. Min� luulen, ett� sata dollaria riitt�isi koko tehtaan konttorivarustusten hinnaksi -- tietenkin lukuunottamatta kirjanpito-osastoa. Ennen meill� oli verrattain laaja tilastoj�rjestelm�. Mutta me luovuimme siit�, huomattuamme ett� se k�vi liian kalliiksi -- ett� numerot tosin olivat sangen hauskoja, mutta ett� niist� ei syntynyt automobiileja. Tilasto on hy�dyllinen vain ihmisille, joilla on hyv�� aikaa. Kaikki, jotka ovat meid�n palveluksessamme, ovat t�hdellisess� ty�ss�. Kun ei ole arvonimi� eik� jyrk�sti rajoitettua auktoriteettia, ei voi olla puhettakaan virallisesta muodollisuudesta ja ahdashenkisest� virkavaltaisuudesta. Kuka ty�mies tahansa voi k��nty� kenen puoleen tahansa, ja t�m� tapa on niin juurtunut, ett� esimies ei pane pahakseen, jos ty�mies menee h�nen ohitseen suoraan tehtaanjohtajan luo. Ty�mies ei tee t�t� juuri milloinkaan, sill� esimies tiet�� yht� hyvin kuin oman nimens�, ett� jos h�n tekee itsens� vikap��ksi v��ryyteen, niin se tulee hyvin pian ilmi, jolloin h�net erotetaan esimiehyydest�. Me emme suvaitse mink��nlaatuista v��ryytt�. Niin pian kuin joku alkaa k�ytt�� v��rin ylemp�� asemaansa, keksit��n se, ja h�n saa l�hte� tiehens� tai menn� takaisin koneen ��reen. Paljon tyytym�tt�myytt� tehtaissa johtuu siit�, ett� ylemmiss� asemissa olevat miehet v��rink�ytt�v�t valtaansa, ja pelk��np�, ett� hyvinkin monessa tehtaassa on ty�miehen tosiaan mahdotonta saada oikeudenmukaista kohtelua. Ty� ja ainoastaan ty� se meill� on ratkaiseva. T�m� on yhten� syyn� siihen, ettei meill� k�ytet� arvonimi�. Useimmat voivat suoriutua ty�st�, mutta arvonimi k�y heille ylivoimaiseksi. Arvonimen vaikutus on varsin omituinen. Sit� on liian usein pidetty merkkin� siit�, ett� sen omistaja on ty�st� vapautettu. Se on melkein kuin kyltti: "T�ll� miehell� ei ole muuta teht�v�� kuin kuvitella itse��n t�rke�ksi ja kaikkia muita ylempiarvoiseksi." Arvonimen vaikutus on usein haitallinen my�skin muihin kuin kantajaansa n�hden. Tokkopa lienee sen suurempaa yksityist� mieskohtaisen tyytym�tt�myyden l�hdett� ihmisten kesken kuin se, ett� nimelliset johtajat eiv�t aina ole todellisia johtajia. Kaikki tunnustavat todellisen johtajan -- miehen, joka on luotu suunnittelemaan ja k�skem��n. Ja kun tapaa todellisen johtajan, jolla on arvonimi, t�ytyy kysy� joltain toiselta, mik� h�nen arvonimens� on. H�n ei sill� kersku. Arvonimi� on liiketoimessa k�ytetty liiaksi, ja liiketoimi on siit� k�rsinyt. Muuan niiden huonoja seurauksia on vastuunalaisuuden jakaminen arvonimien mukaan, mik� menee niin pitk�lle, ett� se johtaa vastuunalaisuuden t�ydelliseen h�vitt�miseen. Kun vastuunalaisuus paloitellaan pieniksi siruiksi ja jaetaan monelle osastolle, joista kukin on nimellisen p��llikk�ns� alainen, jonka ymp�rill� vuorostaan on ryhm� pulskalta kalskahtavia alemman asteen nimiherroja, niin on vaikea l�yt�� ket��n, joka todella tuntee vastuunalaisuutta. Kaikki tiet�v�t, mit� "syyn poisty�nt�minen" on. T�m� sanontatapa lienee syntynyt teollisuusj�rjest�iss�, miss� eri osastot aina lykk��v�t vastuuta luotaan. Jokaisen j�rjest�n terveys riippuu siit�, ett� kukin sen j�sen -- asemaansa katsomatta -- tuntee kaiken, mik� koskee yrityksen parasta, koskevan h�nt� itse��n. Rautateit� on joutunut hunningolle sellaisten virastojen silmien edess�, jotka sanovat: "Jaa, se ei kuulu meid�n osastollemme. Sit� asiaa hoitaa X-osasto, 100 mailin p��ss� t��lt�." Ennen aikaan saattoi usein kuulla virkamiehille annettavan neuvoja, etteiv�t he piiloutuisi arvonimiens� taa. Jo t�llaisen neuvon pelkk� tarpeellisuus osoittaa oltavan tilassa, jonka parantamiseen tarvitaan enemm�nkin kuin vain neuvoja. Ja parannus on juuri -- arvonimien lakkauttamisessa. Joku kyll� voi olla juriidisesti v�ltt�m�t�n; pari voi olla hy�dyllist�, jotta yleis� tiet��, miten sen on ryhdytt�v� kauppoihin asianomaisen yrityksen kanssa, mutta kaikkien muiden suhteen on paras keino yksinkertaisesti: "pois ne!" Itse asiassa on yleinen liikeasema juuri nyky��n sellainen, ett� arvonimest� ei l�hde suurtakaan arvoa. Ei kenenk��n tee mieli kerskua olevansa vararikkoisen pankin johtaja. Yleens� ei liikkeit� ole hoidettu niin, ett� ne antaisivat johtajille syyt� ylpeill�. Ne, jotka arvonimist��n huolimatta pystyv�t johonkin, unohtavat arvonimens� ja ovat kaivautuneet yritysten pohjalle etsi�kseen sen heikkoja kohtia. He ovat palanneet sinne, mist� alkoivat -- yritt�ess��n rakentaa uudelleen alusta alkaen. Ja kun mies todella on ty�ss�, ei h�n tarvitse arvonimi�. H�nen ty�ns� on h�nen kunniansa. Kaikki, jotka meill� ty�skentelev�t, tulevat tehtaaseen tai konttoreihin toimeenottokonttorin kautta. Kuten ennen olen sanonut, emme ota vastaan "asiantuntijoita" -- emme my�sk��n ket��n h�nen entisen kokemuksensa nojalla emmek� muuanne kuin kaikkein alimmalle paikalle. Kun emme ota ket��n toimeen h�nen entisyytens� nojalla, emme my�sk��n sen nojalla kielt�ydy ket��n vastaanottamasta. En ole koskaan tavannut ket��n kokonaan turmeltunutta. Aina l�ytyy miehess� jotakin hyv�� -- kun h�n vain saa mahdollisuuden yritt��. Se on syyn�, ettemme v�h��k��n kysy pyrkij�n entisyytt� -- meh�n emme ota paikkoihimme h�nen entist� el�m��ns�, vaan h�net itsens�. Jos h�n on istunut vankilassa, niin sen nojalla ei tule p��tell�, ett� h�n pyrkii sinne takaisin. P�invastoin pid�n hyvin luultavana, ett� h�n, jos saa siihen tilaisuutta, koettaa erikoisesti ponnistaa ollakseen joutumatta uudestaan vankilaan. Toimeenottokonttori ei hylk�� miest� sen perusteella, mit� h�n ennen on tehnyt -- h�nell� on yht� hyv�t mahdollisuudet, tulkoon kuritushuoneesta tai yliopistosta, emmek� edes kysy, mist� h�n on saanut todistuksensa. P��asia on, ett� h�nell� on ty�halua. Ellei h�n halua tehd� ty�t�, ei ole juuri luultavaa, ett� h�n edes pyrkiik��n paikkaan, sill� sangen yleisesti tunnettua on, ett� Fordin tehtaissa miehen on teht�v� ty�t�. Min� toistan viel� kerran, ett� me emme v�lit� siit�, mit� mies on ollut. Jos h�n on l�pik�ynyt korkeamman oppilaitoksen, kykenee h�n luultavasti ylenem��n nopeammin, mutta h�nen t�ytyy alkaa alusta ja n�ytt��, mihin h�n pystyy. Joka miehen tulevaisuus riippuu yksinomaan h�nest� itsest��n. Laverrellaan aivan liiaksi, etteiv�t muka jotkut kykene saamaan oikeudenmukaista tunnustusta. Meill� saa jokainen varmasti juuri sen tunnustuksen, jonka h�n ansaitsee. Tietenkin on ihmisen kaipuussa saada tunnustusta erin�isi� tekij�it�, jotka t�ytyy ottaa huomioon. Koko nykyinen teollisuusj�rjestelm� on antanut niin nurjan suunnan t�lle kaipuulle, ett� on se nyttemmin melkein kuin pakkomielle. Oli aika, jolloin miehen henkil�kohtainen menestys riippui yksinomaan ja v�litt�m�sti h�nen ty�st��n eik� kenenk��n suosiosta, mutta nyky��n riippuu aivan liian paljon onnenkaupasta, sattuuko h�n p��sem��n jonkin vaikutusvaltaisen henkil�n suosioon. T�t� me olemme menestyksell� vastustaneet. Jotkut voivat tehd� ty�t� jonkun vaikutusvaltaisen mieliksi; toiset ajatellen, ett� elleiv�t saa ty�st��n tunnustusta, he voivat yht� hyvin tehd� sen huonosti tai j�tt�� kerrassaan tekem�tt�. Sill� tavoin joutuu ty� joskus toiselle sijalle. Se ty�, asia tai erityinen teht�v�, joka on suoritettavana, ei en�� olekaan p��asia. P��asiaksi tulee oma kohoaminen virka-asteikolla -- korokkeelle, jolta voi n�ky� ylempien silmiin. T�m� ty�n siirt�minen toiselle ja itsens� sijoittaminen ensimm�iselle sijalle tekee ty�lle v��ryytt�. Se tekee kiitoksen ja tunnustuksen ty�ss� p��asiaksi. Ja sill� on turmiollinen vaikutus ty�ntekij��n. Se yllytt�� erikoisenlaista kunnianhimoa, joka ei ole miellytt�v�� eik� tuotteliasta. Se synnytt�� ty�miehi�, jotka luulevat p��sev�ns� eteenp�in olemalla "hyv�ss� sovussa pomon kanssa". Jokaisessa tehtaassa on sellaisia. Ja pahinta on, ett� erin�iset merkit nykyisess� teollisuusj�rjestelm�ss� viittaavat siihen, ett� t�m� tapa tosiaan ly� leiville. Ihmisi�h�n vain esimiehetkin ovat. On luonnollista, ett� he tuntevat maireista tunnetta, kun heille viittaillaan, ett� heill� on ty�miesten onni ja menestys k�siss��n. On my�skin luonnollista, ett� kun he ovat osoittaneet olevansa mairittelulle alttiita, heid�n alaisensa mairittelevat heit� viel� enemm�n saadakseen heid�n suosionsa ja k�ytt��kseen sit� hyv�kseen. T�m� on syyn�, miksi koetan mahdollisimman paljon karttaa persoonallisia suhteita. Meill� on sangen helppo kenen hyv�ns�, joka ei t�t� t�mm�ist� tunne, ponnistella korkeampaan asemaan. Muutamat tekev�t ty�t� kovasti, mutta eiv�t kykene ajattelemaan eiv�tk� varsinkaan ajattelemaan nopeasti. Sellaiset miehet p��sev�t niin pitk�lle kuin heid�n kuntonsa riitt��. Mies voi ansaita ylennyksens� ahkeruudellaan, mutta h�nen on mahdoton sit� saavuttaa, ellei h�nell� my�skin ole jonkun verran johtajakyky�. Me emme el� unelmien maailmassa. Luulen, ett� siin� kehityskulussa, joka meid�n tehtaassamme on k�ynniss�, jokainen mies lopulta tulee oikealle paikalleen. Me emme milloinkaan ole tyytyv�isi� siihen tapaan, jolla jokin asia tehd��n miss� j�rjest�mme osassa tahansa; me uskomme aina, ett� se pit�isi tehd� paremmin, ja lopuksi se tehd��nkin paremmin. T�m� alituisen kehityksen henki pakottaa miehen, jolla on edellytyksi� korkeampaan paikkaan, lopuksi saamaankin sen. H�n ei sit� ehk� saisi, jos j�rjest� -- sana, jota muuten en mielell�ni k�yt� -- joskus saatettaisiin t�sm�llisesti k�yv�ksi, niin ett� kaikki sujuisi kaavan ja vanhan tottumuksen mukaan. Meill� on kuitenkin niin v�h�n arvonimi�, ett� mies, jolla pit�isi olla korkeammanlaatuinen ty� kuin h�nell� on, sangen pian saa sen, -- h�nt� ei ole est�m�ss� se seikka, ett� virka-asema ei ole "avoinna", sill� meill� ei ole tarjona mit��n "virka-asemia". Meill� ei ole mit��n valmiiksi m��riteltyj� virkapaikkoja -- meid�n parhaat miehemme luovat itse itselleen paikat. T�m� on kyll�kin helppoa, sill� ty�t� on tarjona aina, ja jos ajattelee enemm�n ty�n tehdyksi-saantia kuin arvonime�, niin ylennyst� ei ole vaikea saavuttaa. Ylennys itsess��n ei sis�ll� mit��n muodollista; mies havaitsee joutuneensa tekem��n toista ty�t� ja saavansa enemm�n palkkaa. Kun millek��n ty�lle tehtaassa, ei ole ennalta pantuja rajoja ei my�sk��n ole maksimi- tai minimim��r��, jota odotetaan saatavan valmiiksi. Sanan laajimmassa merkityksess� on mies vapaa ponnistelemaan eteenp�in. Kaikki meid�n palveluksessamme olevat miehet ovat alkaneet aivan pohjalta. Tehtaanjohtaja alkoi mekaanikkona. Se mies, joka nyt on River Rougen suuren laitoksen etunen�ss�, alkoi mallintekij�n�. Muuan toinen, joka on er��n kaikkein t�rkeimm�n osaston valvojana, alkoi lattianlakaisijana. Tehtaissa ei ole ainoatakaan miest�, joka ei sanan oikeassa merkityksess� olisi tullut kadulta. Kaikki kehitys meill� on tapahtunut miesten kautta, jotka ovat saavuttaneet taitonsa meill�. Emme onneksi ole perineet mit��n traditsioita emmek� luo sellaisia. Jos meill� on jotakin traditsiota, niin se on t�m�: Kaiken voi aina tehd� paremmin kuin se tehd��n. Pakko tehd� ty� aina paremmin ja joutuisammin ratkaisee melkein kaikki valmistuspulmat. Kukin osasto saa asemansa tehtaassa tuotantokykyns� mukaan. Tuotantokyky ja tuotantokustannukset ovat eri asioita. P��llysmiehet ja ty�mestarit vain tuhlaisivat aikaansa, jos koettaisivat pit�� selvill� osastojensa kustannuksia. On erin�isi� menoja -- kuten palkkojen suuruus, yleiskustannukset, aineshinnat ja semmoiset -- joita he eiv�t mitenk��n voisi valvoa, sen vuoksi eiv�t he niist� huolehdi. Mutta tuotantokyky� omassa osastossaan voivat he valvoa. Se lasketaan siten, ett� valmistuneiden koneosien luku jaetaan ty�miesten lukum��r�ll�. Jokainen p��llysmies tarkastaa joka p�iv� osastonsa -- h�nell� on aina numerot p��ss��n. Tehtaanjohtajalla on luettelo kaikista tuloksista; jos jollakin osastolla on jotakin nurin, n�kyy se heti ty�tuloksen numeroista, tehtaanjohtaja tiedustaa asiaa ja p��llysmiehet joutuvat liikkeelle. Tuntuva osa alituisesta parempiin menettelytapoihin pyrkimisest� johtuu suorastaan t�st� yksinkertaisesta k�yt�nn�llisest� tuotantonumeroiden selvill�pitotavasta. Kustannusten selvill�pito on tilikonttorin asia. P��llysmiehen ei tarvitse hoitaa kirjanpitoa -- h�nest� ei tule parempaa esimiest�, vaikka h�n siihen pystyisikin. H�nen alanaan on h�nen osastonsa koneet ja ihmisolennot. Kun ne ty�skentelev�t parhaansa mukaan, on h�n t�ytt�nyt teht�v�ns�. H�nen tuotantonsa suuruus on h�nen johtot�htens�. H�nell� ei ole lainkaan syyt� hajoittaa voimiansa syrj�asioihin. T�m� arviotapa suorastaan pakottaa p��llysmiehen unohtamaan mieskohtaiset asiat -- unohtamaan kaiken muun kuin k�sill�olevan ty�n. Jos h�n valitsisi v�ke�, joka h�nt� paremmin miellytt��, sellaisen sijaan, joka voi tehd� ty�n parhaiten, tulisivat numerot h�nen osastollaan sen pian osoittamaan. H�nen oma etunsa vaatii aina auttamaan eteenp�in parhaita ty�miehi�, siten h�n auttaa eteenp�in itse�ns�. Voisi luulla, ett� niin suuressa tehtaassa, miss� ty� lis�ksi on niin erikoistettua, ei koneen ��ress� olevalla ty�miehell� juuri ole tilaisuutta osoittaa itse��n paremmaksi kuin toinen. N�in ei ole asianlaita. Ei ole keksitty konetta, joka voi ty�skennell� ilman ihmisapua. V�himm�n ty�m��r�n, mink� ty�mies voi tehd�, m��r��v�t osaksi tarkastusmiehet, osaksi h�nen paikkansa tuotantosuunnitelmassa. Jos ty�mies on paikalla, jossa h�nen pit�isi voida valmistaa sanokaamme tuhat koneosaa p�iv�ss�, ja h�n ehtii saada valmiiksi vain kahdeksansataa, n�hd��n pian, ett� h�n ei ole oikea mies siihen ty�h�n ja h�net siirret��n toiseen. Jos h�nen p��llysmiehell��n ei ole osastollaan h�nelle toista paikkaa, l�hett�� h�n h�net takaisin vastaanottotoimistoon, joka on ty�miesten tasoitusosasto. T�m� l�hett�� h�net johonkin ty�h�n, johon h�nen pit�isi soveltuman, ja niin poisp�in, kunnes h�net on sopivimmalla tavalla sijoitettu. Ei ole ensink��n vaikeata valita ty�miesten joukosta parhaat. He tekev�t sen itse, koska -- vaikka kuuleekin puhuttavan paljon ylennystilaisuuksien puutteesta -- keskinkertainen ty�mies pit�� pysyv�ist� ty�t� t�rke�mp�n� kuin ylenemist�. Tuskin enemp�� kuin viisi prosenttia niist�, jotka ty�skentelev�t palkan vuoksi, osoittaa isomman palkan ansaitsemishalun ohella my�skin halua ottaa niskoilleen lis��ntyv�� edesvastuuta ja lis��ntyv�� ty�t�, jotka seuraavat ylemm�n aseman ohella. Vain noin viisikolmatta prosenttia haluaa tulla edes pikkupomoiksi, ja useimmat heist� ottavat t�m�n paikan, koska siit� on isompi palkka kuin ty�skentelyst� koneen ��ress�. Ty�miehet, joilla on suurempi taipumus mekaniikkaan, mutta, jotka eiv�t halua edesvastuuta, tulevat ty�kaluvalmistusosastoon, miss� heill� on tuntuvasti parempi palkka kuin itse tehtaassa. Ty�miesten suuri enemmist� haluaa kuitenkin pysy� paikoillaan. He tahtovat olla johdettuja. He tahtovat, ett� kaikki tehd��n heille valmiiksi, eiv�tk� tahdo olla miss��n edesvastuussa. Senvuoksi ei -- ty�miesten suuresta lukum��r�st� huolimatta -- vaikeus ole siin�, ett� l�ydett�isiin miehi�, joita voisi ylent��, vaan siin�, ett� l�yt�isi niit�, jotka suostuvat ylennett�viksi. Pidet��n yleens� selvi�n�, ett� kaikki ihmiset pyrkiv�t ylenem��n, ja monta oivaa suunnitelmaa on silt� perustalta l�htien sommiteltu. Min� voin vain sanoa, ettemme me ole yleens� havainneet n�in olevan. Ne amerikkalaiset, jotka ovat palveluksessamme, haluavat ty�ll��n pyrki� yl�sp�in, mutta eiv�t suinkaan aina huippuun asti. Ulkomaalaiset tyytyv�t ylimalkaan pikkupomon asemaan. Mist� t�m� johtuu, en tied�. Totean vain asian. Kuten sanottu, saa jokainen tehtaassa itse mietti�, mill� tavoin ty� on teht�v�. Jos siit� on mit��n m��r�tty� teoriaa -- ja m��ritelty� s��nt�� -- niin se on sellainen, ettei mit��n ty�t� tehd� kyllin hyvin. Koko tehtaanjohto ottaa aina vastaan ehdotuksia, ja meill� on yksinkertainen j�rjestelm�, jonka mukaan kuka ty�mies tahansa voi ilmoittaa mink� p��h�ns� p�lk�ht�neen esityksen hyv�ns� ja saada sit� koetelluksi. H�n voi l�hett�� ehdotuksensa kirjallisesti, h�n voi puhua siit� p��llysmiehelleen tai jollekin tarkastajalle, joita aina on kiert�m�ss� tehtaan kaikissa osissa. Osastojen arviointi tuotannon mukaan kannustaa p��llysmiehi�, ja useimmat ehdotukset ovat heid�n tekemi�ns�; moni on kuitenkin tullut suoraan ty�miehilt�. Sentinkin s��st� kappaletta kohti voi hyvin maksaa vaivan. [Cent = Yhdysvaltain pienin rahayksikk�, normaalikurssin mukaan 5 penni�. -- Suom.] Sentin s��st� konetta kohti merkitsee nykyisen tuotantom��r�mme mukaan kahtatoistatuhatta dollaria vuodessa. Sentti joka koneosaa kohti tekisi vuosittain miljooneja. Senvuoksi s��st�j� verrattaessa tehd��n laskelmat sentin tuhannesosissa. Jos ehdotettu uusi tapa osoittaa s��st�� ja muutoksen aiheuttama kustannus korvautuu kohtalaisessa ajassa -- sanokaamme kolmessa kuukaudessa -- on itsest��n selv��, ett� se toimeenpannaan. N�m� muutokset eiv�t suinkaan rajoitu sellaisiin parannuksiin, jotka lis��v�t tuotantoa tai v�hent�v�t kustannuksia. Suuri osa -- ehk�p� useimmat -- ovat sit� laatua, ett� ne tekev�t ty�n helpommin suoritetuksi. Me emme halua kovaa, kuluttavaa ty�t� tehtaassamme, ja siell� on sit� nyky��n sangen v�h�n. Mutta tavallista on, ett� se tapa, joka on helpoin ty�miehille, my�skin v�hent�� kustannuksia. Ty�miesten hyv� kohtelu on mit� l�heisimm�ss� yhteydess� liikkeen hyv�n menestymisen kanssa. Me laskemme my�skin viimeiseen kymmenysosaan saakka, onko joku koneosa helpompi valmistaa kotona vai ostaa muualta. Ehdotuksia tulee joka taholta. Puolalaiset ty�miehet tuntuvat olevan kaikista ulkomaalaisista �lykk��mm�t tekem��n niit�. Er�skin, joka ei osannut puhua englantia, huomautti, ett� jos h�nen koneensa ty�t�tekev� osa sijoitettaisiin toiseen nurkkaan, kest�isi se kauemmin. H�n oli oikeassa, ja paljon rahaa s��stettiin pienemm�n kulumisen vuoksi. Toinen puolalainen, joka hoiti er�st� poraa, sommitteli pienen laitteen p��st�kseen k�sin koskemasta koneosaan porauksen j�lkeen. T�m� keksint� otettiin yleiseen k�yt�nt��n ja siit� syntyi tuntuva s��st�. Ty�miehet kokeilevat usein uusia pikku keksint�j��n, he kun ajatustensa keskittyess� yhteen asiaan tavallisesti hoksaavat jonkin parannuksen. Ty�miehen koneen puhtausaste -- vaikka koneen puhdistus ei kuulu h�nen teht�viins� -- onkin tavallisesti h�nen �lyns� mittarina. T�ss� muutamia ehdotuksia. Ehdotus, ett� valurauta viet�isiin valimosta konetehtaaseen poikkiraiteita my�ten, s��sti kuljetusosastolla seitsem�nkymmenen miehen ty�n. Ennen oli seitsem�ntoista miest� -- ja silloin oli tuotanto pienemp�� -- puhdistamassa valutavaraa, mik� oli raskasta ja ik�v�� ty�t�. Er�s ty�mies teki yksinkertaisen luonnoksen erikoiskoneeksi t�t� varten. Aatetta kehitettiin ja kone rakennettiin. Nyt aikaansaa nelj� miest� monta vertaa enemm�n kuin seitsem�ntoista -- ja ty� on helppoa. Er��n umpinaisen kangen vaihtaminen onttoon er��ss� vaununalustan osassa aiheutti heti noin puolen miljoonan s��st�n vuodessa, vaikka tuotanto oli pienempi kuin nyky��n. Erin�isten putkien tekeminen sile�st� pellist� tavallisen viert�misen sijasta aikaansai viel� suunnattomamman s��st�n. Er��n k�ytt�rattaan vanha valmistustapa k�sitti nelj� tointa ja kulutti kaksitoista prosenttia ter�ksest� hukkaan. Me k�yt�mme enimm�n osan t�llaisista j�tteist� ja aikaa my�ten tulemme k�ytt�m��n ne kaikki, mutta se ei ole mik��n syy olla koettamatta v�hent�� j�tteit� -- se seikka, ett� kaikki tuhlaus ei sis�ll� suoranaista tappiota, ei mill��n tavoin puolusta tuhlausta. Er�s ty�mies keksi uuden, sangen yksinkertaisen tekotavan k�ytt�rattaalle, niin ett� j�tem��r� teki vain yhden prosentin. Vipuakseli j�lleen tarvitsee l�mp�k�sittely� pinnan kovettamiseksi; akselit tulivat l�mp�uunista hiukan v��ntynein�, ja aina vuoteen 1918 k�ytimme seitsem��nelj�tt� miest� yksinomaan niit� oikomassa. Monet ty�miehist�mme kokeilivat vuoden ajan ja laativat vihdoin uudenlaatuisen uunin, jossa akselit eiv�t hevin p��sseet koukistumaan. Vuonna 1921, jolloin tuotanto oli paljoa suurempi kuin 1918, k�ytimme vain kahdeksaa miest� koko t�h�n ty�h�n. Ja sitten me pyrimme poistamaan ammattitaidon tarpeellisuuden mist� ja kenen ty�st� tahansa. Entisen ajan konesepp� oli erikoistuntija. H�nen t�ytyi arvioida oikea l�mp�m��r�. Oli aina kysymys, onnistuuko asia vai ei. On ihme, ett� se niin usein onnistui. L�mp�k�sittely ter�ksen karaisemisessa on perin t�rke� -- on tarkoin tiedett�v� oikea l�mp�m��r�, jota tulee k�ytt��. T�t� ei voi oppia tottumuksesta. Se t�ytyy mitata. Me panimme toimeen j�rjestelm�n, jonka mukaan uunin ��ress� olevalla ty�miehell� ei ole mit��n tekemist� l�mp�-asteen m��r��misen kanssa. H�n ei n�e pyrometri� -- l�mp�m��r�n s��t�kojetta. V�rilliset s�hk�lamput antavat h�nelle merkkej�. Mit��n konettamme ei koskaan ole rakennettu umpim�hk��n. Aate on ensin yksityiskohtaisesti koeteltu, ennenkuin mit��n tehd��n. Joskus laaditaan puusta malli tai piirret��n koneosat luonnollisessa koossa mustalle taululle. Me emme ole sidottuja mihink��n edelt�jiin, mutta emme j�t� mit��n sattuman varaan, emmek� viel� ole rakentaneet ainoatakaan konetta, joka ei tee sit� ty�t�, jota varten se on suunniteltu. Noin yhdeks�nkymment� prosenttia kaikista kokeistamme on onnistunut. Kaikki se asiantuntemus, joka valmistuksessa on kehitetty, on miestemme ansiota. Luulenpa, ett� jos miehet saavat tuntea itsens� vapaiksi ja tiet�v�t tekev�ns� hy�ty�, he panevat aina kaikki lahjansa ja kaiken tarmonsa v�h�isimp��nkin teht�v��n. VIII luku. KONEEN HIRMUVALTA. Ty�n toistuminen -- samain asiain yh� uudelleen ja uudelleen tekeminen samalla tavalla -- on er��nlaisille ihmisille kauhistuttava n�k�ala. Niin se on minullekin. Min� en voi p�ivi� p��ksytysten tehd� yht� ja samaa, mutta onpa toisia, ja luulenpa voivani sanoa heid�n olevan enemmist�n�, joille yht�mittainen toistelu ei sis�ll� mit��n kauhistavaa. P�invastoin on ajatusty� er�ille ihmisille vastenmielist�. Heid�n ihanteensa on ty�, jossa luovan vaiston ei tarvitse ilmet�. Ty�t�, joka vaatii sek� aivoja ett� lihaksia, ei juuri etsit�, mutta me tarvitsemme aina ihmisi�, jotka pit�v�t ty�st� sen vuoksi, ett� siin� on vaikeuksia. Ik�v�kseni on minun todettava, ett� keskinkertainen ty�mies mieluimmin tahtoo ty�t�, joka ei ole ruumiillisesti erin rasittavaa, ja ennen kaikkea ty�t�, jossa ei tarvitse ajatella. Ne, jotka ovat saaneet luovan lahjakkuuden ja kammovat yksitoikkoisuutta, ovat taipuvaiset luulemaan, ett� toiset ovat luodut samalla tavoin kuin hekin, ja s��liv�t sen vuoksi syv�sti ty�miest�, jonka p�iv�st� toiseen t�ytyy tehd� yht� samaa ty�t�. Useimmissa ammateissa ty� on toistumista. Liikemies saa tottumuksen, jota h�n hyvin tarkasti noudattaa; pankinjohtajan ty� on melkein pelkk�� tottumusta ja samoin on laita pankin muunkin henkil�kunnan. Voipa todella sanoa, ett� useimpiin tarkoituksiin ja useimmille ihmisille on jonkinlaisen tottumuksen hankkiminen ja liikkeiden tekeminen toisteluksi v�ltt�m�t�nt�, muuten ei asianomainen tule aikaansaaneeksi kylliksi voidakseen el�� ponnistuksillaan. Mutta ei ole mit��n syyt� kahlehtia luovaa voimaa yksitoikkoiseen ty�h�n, sill� kaikkialla tarvitaan miehi�, jotka voivat luoda ja j�rjest��. Kykenev�lt� miehelt� ei milloinkaan puutu paikkoja, mutta my�nnett�v� on, ett� pyrkimys kehittymiseen ei ole yleinen tarve, ja siin�kin, miss� pyrkimyst� on, puuttuu rohkeutta ja kest�vyytt�. Ihminen ei tule taitavaksi ammatissaan ainoastaan sit� toivomalla. On aivan liian monta olettamusta siit�, mit� ihmisluonnon tulisi olla, ja liian v�h�n tutkimuksia siit�, mit� se on. Pidet��n selv�n�, ett� kaikki luova ty� kuuluu mielikuvituksen maailmaan. Me puhumme luovista taiteilijoista, kun on kysymys musiikista, maalauksesta ja muusta semmoisesta. Me tunnumme rajoittavan luovan voiman vain senlaatuiseen tuotantoon, jota pannaan n�ytteille taidekokoelmissa, soitetaan konserttisaleissa tai muulla tavoin tuodaan n�kyviin, miss� joutilaita ja omahyv�isi� ihmisi� on koolla ihailemassa toinen toisensa sivistystasoa. Mutta jos ihminen pyrkii todelliseen luovaan ty�h�n, annettakoon h�nen silloin p��st� alalle, jossa vallitsevat ��nt�, muotoa ja v�ri� korkeammat lait, nimitt�in persoonallisuuden lait. Me tarvitsemme taiteilijoita, jotka voivat oikein muovata inhimilliset olot teollisuudessa, teollisen menetelm�n mestareita -- sek� tuottajan ett� tuotteen kannalta. Me tarvitsemme miehi�, jotka voivat saada muovatuksi valtiollisesta, yhteiskunnallisesta, teollisesta ja moraalisesta ainesmassasta tervett� ja ehe�� kokonaisuutta. Me olemme liian paljon rajoittaneet luovaa voimaa ja k�ytt�neet sit� halpoihin tarkoituksiin. Nyt me tarvitsemme ihmisi�, jotka voivat luoda muotoja kaikelle, mik� t�ss� el�m�ss� on oikeata ja hyv�� ja toivomisen arvoista. Hyv�t tarkoitusper�t voidaan hyvinajatelluilla ty�muodoilla toteuttaa k�yt�nn�llisesti. Ty�ntekij�n el�m�nehtoja ei voida parantaa antamalla h�nelle v�hemm�n teht�v��, vaan auttamalla h�nt� aikaansaamaan enemm�n. Jos maailma kohdistaa huomionsa, harrastuksensa ja tarmonsa pyrkimyksiin ihmisten aseman parantamiseksi, niin voi t�m�n my�s k�yt�nn�ss� aikaansaada. Sellaiset pyrkimykset tulevat olemaan pysyv�isi� -- ja ne tulevat olemaan mit� kannattavimpia sek� humaaniselta ett� rahalliselta kannalta. T�m� polvi tarvitsee lujaa uskoa siihen, ett� oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyytt� on teollisuuslaitoksissa mahdollista k�yt�nn�ss� noudattaa. Ellemme voi n�it� hyveit� soveltaa, olisi todella paras h�vitt�� teollisuus, sill� ilman niit� ovat teollisuuden p�iv�t lasketut. Mutta me voimme niit� soveltaa ja tulemme sen tekem��n. Ellei ihminen voi ansaita toimeentuloansa ilman koneiden apua, eik� silloin ole edullisempaa yll�pit�� koneita, vaikka niiden hoito vaatii yksitoikkoista ty�t�? Ja onko h�nen ennemmin annettava n�hd� n�lk��? Eik� ole parempi auttaa h�nt� hyv��n toimeentuloon? Vai onko h�n onnellisempi n�lk�� n�hdess��n? Jos h�n on onnellisempi k�ytt�ess��n konetta v�hemm�ss� m��r�ss� kuin se kykenee toimittamaan, niin onko h�n silloin onnellisempi tuottaessaan v�hemm�n ja sen johdosta saadessaan pienemm�n m��r�n t�m�n maailman hyvyytt� palkakseen? En ole milloinkaan pystynyt ymm�rt�m��n, ett� ty�n toistuminen mill��n tavoin vahingoittaisi ihmist�. Olen kuullut sanottavan, ett� se kuolettaa sek� sielun ett� ruumiin, mutta minun tutkimusteni tulos ei ole laisinkaan sellainen. Oli kerran tapaus, ett� yhden ty�miehen oli melkein koko p�iv� poljettava er�st� konetta. H�n luuli, ett� t�m� liike tekisi h�net vinoksi, mutta l��k�rintutkimus osoitti, ett� niin ei ollut laita. H�net siirrettiin kuitenkin toiseen ty�h�n, joka kysyi toisia lihasryhmi�. Muutamien viikkojen p��st� h�n pyysi p��st� takaisin entiseen ty�h�ns�. Tuntuu hyvin otaksuttavalta, ett� kahdeksantuntinen yksipuolinen lihasty� aiheuttaa ruumiiseen s��nn�tt�myyksi�, mutta meill� ei milloinkaan ole ollut semmoista kokemusta. Kun ty�miehet itse pyyt�v�t ty�n vaihdosta, suostumme aina heid�n pyynt��ns�, ja vaihtelisimme heit� s��nn�llisestikin -- se k�visi aivan hyvin laatuun -- jos he vain itse niin haluaisivat. Mutta he eiv�t halua muutoksia, joita he eiv�t itse ehdota. Joskus on ty� todella niin yksitoikkoista, ett� tuskin saattaa ymm�rt��, kuinka ihminen ajan pitk��n voi sit� siet��. Yksitoikkoisin teht�v� koko tehtaassa on luultavasti se, ett� ty�mies onkii ter�skoukulla yl�s er��n hammasrattaan, kastaa sen �ljys�ili��n ja laskee sitten koriin. Liike on aina sama, eik� ty� vaadi enemp�� lihasvoimaa kuin �ly�k��n. Miehell� ei oikeastaan ole muuta tekemist� kuin ett� h�n hiljaa liikuttelee k�si�ns� edestakaisin. Mutta t�t� h�n on tehnyt kahdeksan pitk�� vuotta. H�n on s��st�nyt ja tallettanut rahansa, niin ett� h�nell� on nyt noin nelj�kymment�tuhatta dollaria -- ja h�n kielt�ytyy itsep�isesti siirtym�st� muuhun ty�h�n! Tarkinkaan tutkimus ei ole osoittanut, ett� ainoankaan ty�miehen �ly olisi ty�n kautta heikentynyt tai turmeltunut. Ken ei pid� yksitoikkoisesta ty�st�, h�nen ei ole pakko sit� jatkaa. Ty� on kullakin osastolla luokiteltu viihtyisyyden, ja sen taitom��r�n mukaan, mit� tarvitaan luokissa A. B. ja C, ja kussakin luokassa on kymment� jopa kolmeakymment� erilaatuista tointa. Ty�h�nottotoimistosta tulee ty�mies suoraan luokkaan C. Kun h�n on jonkin verran harjaantunut, siirret��n h�net B-luokkaan ja sielt� A-luokkaan. Sitten on h�nen vallassaan ruveta valmistamaan ty�kaluja, p��st� tarkastusmieheksi tai j��d� tehdasty�h�n, jos se on h�nest� mieluisampaa. Ei ket��n ty�nhakijaa hylj�t� ruumiinrakenteensa vuoksi. T�m� m��r�ys astui voimaan 12 p:n� tammikuuta 1914, samalla kertaa kuin minimipalkat m��r�ttiin viideksi dollariksi p�iv�ss� ja ty�aika kahdeksaksi tunniksi. Siit� seurasi my�skin, ett� ket��n ei eroteta h�nen ruumiillisen tilansa vuoksi, ellei ollut kysymys jostakin tarttuvasta taudista. Jos teollisuuslaitos tahtoo t�ytt�� teht�v�ns�, tulee sen palveluksessa olevain minun mielest�ni osoittaa suunnilleen samaa suhteiden erilaisuutta kuin yhteiskuntael�m�n yleens�. Meill� on aina joukossamme vaivaisia ja ontuvia. N�it� ihmisi�, joiden ei katsota pystyv�n ty�h�n, pidet��n jalomielisesti yhteiskunnan suojatteina ja heit� el�tet��n s��list�. Joskushan t�llaista armeliaisuutta t�ytyy osoittaa, esimerkiksi kun on kysymys idiooteista, mutta sellaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia, ja niiden monien erilaatuisten t�iden joukossa, joita meid�n yhti�ss�mme tehd��n, olemme n�hneet mahdolliseksi -- tuottoisa ty� yh� perustana -- toimittaa ty�t� melkein kenelle tahansa. Sill� paikalla, mihin sokea ja raajarikko katsotaan soveliaaksi, suorittaa h�n yht� hyv�n ty�n ja saa saman palkan kuin se, joka on terve ja vammaton. Me emme erikseen poimi itsellemme raajarikkoja -- mutta olemme k�yt�nn�ss� todistaneet, ett� he kykenev�t ansaitsemaan t�yden palkan. Olisi aivan vastoin kantaamme ja pyrint��mme, jos ottaisimme ty�h�n ket��n h�nen vajavaisuutensa vuoksi, maksaisimme pienemm�n palkan ja tyytyisimme huonompaan ty�tulokseen. Se olisi kyll� suoranaista avustustointa, mutta v��r�ll� tavalla. Paras tapa aina on panna heid�t sellaiseen ty�h�n, jossa he voivat olla aivan tasa-arvoisia toisten, terveruumiisten kanssa. Min� en luota paljon t�m�n maailman armeliaisuuteen, s.o. armeliaisuuteen lahjojen muodossa. Varmaa on, ett� liiketointa ja armeliaisuutta ei voi yhdist��. Tehtaan tarkoitus on tuotteiden valmistaminen ja se palvelee yhteiskuntaa huonosti, ellei se hoida tuotantoa parhaan kykyns� mukaan. Me olemme aivan liian k�rkk�it� tutkimatta olettamaan, ett� se, jolla on kaikki ruumiintoiminnat tallella, suorittaa kaikkinaiset ty�t paremmin kuin se, jolla on joku vamma. Perehty�kseni n�ihin asioihin luokitin tehdasty�n, otin selv��, oliko se keve��, keskulaista vai raskasta, oliko se kuivaa vai kosteaa ja j�lkimm�isess� tapauksessa mink� nesteen aiheutuksesta, oliko se puhdasta vai tahraista, oliko se l�hell� uunia tai tulisijaa. Otin selv��, mink�laatuinen ilma oli, tarvitsiko ty�l�isen k�ytt�� yht� k�tt� vai molempia, seisoiko h�n vai istuiko ty�ss��n, oliko h�nen ymp�rill��n hiljaista vai meluisaa, vaatiko ty� suurta tarkkuutta, oliko valo keinotekoinen vai ei. Niinik��n t�ytyi minun tiet��, kuinka monta koneosaa ty�miesten k�tten kautta kulki tunnissa, paljonko ainekset painoivat ja kuinka suuri sen j�nnitys oli ty�mieheen. K�vi ilmi, ett� tehtaassa oli 7,882 eri laatua t�it�. N�ist� luokitettiin 949 raskaaksi ty�ksi, joka vaati voimakkaita, pystyvi� ja ruumiillisesti terveit� miehi�; 3,338 vaati keskivoimaisia miehi�, mutta j�ljell�olevat 3,595 ty�lajia eiv�t vaatineet mit��n ruumiillista ponnistusta, jotenka n�it� t�it� saattoivat suorittaa heikot miehet, jopa naisetkin ja vanhemmat lapset. Helpoimmat ty�t my�skin luokiteltiin saadaksemme selville, kuinka moni niist� vaatii kaikkien ruumiintoimintojen t�ytt� k�ytt��. Me havaitsimme t�ll�in, ett� 670 ty�t� saattoivat hoitaa jalattomat raajarikot ja 2,637 sellaiset, joilla oli yksi jalka. Oli kahta lajia ty�t� k�dett�mille, 715 lajia niille, joilla oli vain toinen k�sivarsi, ja kymment� lajia sokeille. Niinp� 7,882 ty�lajista oli siis 4,034 sellaisia, jotka eiv�t vaatineet vammatonta ruumista. T�m� merkitsee, ett� kehittynyt teollisuus voi tarjota hyvinpalkattua ty�t� suuremmalle keskim��r�lle ihmisi� kuin tavallisesti mik��n normaalinen yhdyskunta. Jos tehdasty� yleens� eritelt�isiin samalla tavalla kuin meill� on tehty, voidaan tosin tulla erilaisiin tuloksiin, mutta min� olen varma, ett� jos ty� oikein jaettaisiin -- silm�ll�pit�en sit�, mik� on taloudellisinta -- ei olisi ollenkaan puutetta sellaisista paikoista, joissa ruumiillisesti vajavaiset voivat suorittaa kunnollista ty�t� ja ansaita s��llisen palkan. On taloudellista tuhlausta, ett� raajarikkoja pidet��n ainoastaan yhteiskunnan turvatteina ja heid�t pannaan punomaan koppaa tai tekem��n muuta v�h�n tuottavaa n�pertely� -- ei siin� mieless�, ett� sill� hankittaisiin heille toimeentulo, vaan ainoastaan siksi, ett� heist� suoriuduttaisiin helpoimmalla tavalla. Kun ty�h�nottotoimisto on ottanut vastaan jonkun ty�miehen, kuuluu meid�n periaatteisiimme, ett� h�net pannaan sellaiseen ty�h�n, johon h�n soveltuu. Ellei h�n voi hoitaa sit� tai ei viihdy siin�, saa h�n kortin siirto-osastolle, ja kun h�nen asiansa on tutkittu, hankitaan h�nelle jotain muuta ty�t�, joka paremmin sopii h�nen taipumuksilleen. Ruumiillisen keskitason alapuolella olevat miehet ovat yht� hyvi� ty�ntekij�it� kuin ne, jotka ovat t�m�n tason yl�puolella. Olipa esimerkiksi muuan sokea, joka sai paikan varastossa, miss� h�nen tuli lukea pultteja ja ruuvimuttereita. Kaksi tervett� miest� oli siell� ennen h�nt�. Parin p�iv�n kuluttua ilmoitti p��llysmies, ett� nuo kaksi ty�kykyist� voitaisiin siirt�� jollekin toiselle osastolle, sokea kun kerkisi suorittamaan sek� omansa ett� noiden molempien toisten ty�n. Voimme menn� viel� pitemm�lle. Yleens� pidet��n selv�n�, ett� kun joku ty�mies on vahingoittunut, on h�n pois luvusta ja h�nen tulee saada sairasapua. Mutta ainahan on aika, jolloin h�n on toipilaana, varsinkin luunmurtumissa, jolloin vahingoittunut on kyllin voimakas voidakseen tehd� ty�t� ja my�skin halukas saamaan ty�t�, sill� suurinkaan mahdollinen tapaturma-avustus ei koskaan voi olla niin suuri kuin ty�palkka. Jos niin olisi laita, tulisi siit� liikeyritykselle lis�veroitus, ja t�m� veroitus tulisi tuntumaan tavaran hinnan kohoamisessa. Ostettaisiin v�hemm�n, mik� vuorostaan merkitsisi pienempi� ty�mahdollisuuksia. T�m� on v�ltt�m�t�n seuraus, joka tulee pit�� muistissa. Me olemme kokeilleet toipilailla, joiden oli pakko pysy� vuoteessa, mutta saattoivat istua. Musta �ljykangas levitettiin vuoteiden yli ja toipilaat kiersiv�t muttereita kiinni pieniin pultteihin. T�m� ty� on teht�v� k�sin, ja meid�n tehtaassamme on viisitoista jopa kaksikymment� miest� siin� toimessa. Sairaalassa olevat miehet saattoivat tehd� sen ty�n yht� hyvin kuin tehtaassa olevat ja saivat s��nn�llisen palkkansa. Luulenpa heid�n tuotantonsa todella nousseen kahtakymment� prosenttia suuremmaksikin tavallista tehtaassa saavutettua m��r��. Ei kenenk��n tarvinnut tehd� ty�t�, ellei h�n itse tahtonut, mutta kaikki halusivat. Siten ei aika k�ynyt pitk�ksi. He nukkuivat paremmin, ruokahalu kasvoi ja paraneminen edistyi nopeammin. Kuuromykki� ei tarvitse sijoittaa mihink��n erityiseen luokkaan, he t�ytt�v�t paikkansa sadan prosentin teholla. Tuberkelitautiset -- niit� on tavallisesti tuhatkunta -- ty�skenteliv�t enimm�kseen ainesj�tteiden talteenpano-osastolla. Ne, joiden sairautta pidet��n tarttuvana, ty�skentelev�t yhdess� erikoisesti rakennetussa vajassa. Useimmilla heist� on ty�ns� ulkona raikkaassa ilmassa. Viimeksi toimitetussa ty�miesten erittelyss� oli 9,563 alle keskitason. N�ist� oli 123:lla k�sivarsi, kyyn�rvarsi tai k�si vialla tai poisleikattu. Yksi oli aivan k�det�n. Nelj� oli umpisokeaa, 207 silm�puolta ja 253 v�h�n�k�ist�. 37 oli kuuromykk��, 60 kaatuvatautista, 4 jalatonta ja 234 yksijalkaista. Muilla oli v�h�p�t�isempi� ruumiinvikoja. Se aika, joka tarvittiin eri toimiin harjaantumiseen, oli suunnilleen seuraava: Kolmeviidett� prosenttia kaikesta ty�st� ei vaadi enemp�� kuin p�iv�n harjoituksen; kuusinelj�tt� prosenttia p�iv�st� viikkoon; kuusi prosenttia viikosta kahteen viikkoon; nelj�toista prosenttia kuukaudesta vuoteen ja yksi prosentti vuodesta aina kuuteen vuoteen. T�m�n viimeisen laadun ty�t vaativat suurta taitavuutta -- kuten ty�kalujen valmistaminen ja leimain leikkaaminen. Mieskuria yll�pidet��n hyvin ankarasti, mutta mit��n pikkumaisia ohjes��nt�j� ei ole. Mielivaltaisen erottamisen v��ryytt� me v�lt�mme j�tt�m�ll� erottamisoikeuden ty�h�nottotoimiston p��llik�lle, ja h�n k�ytt�� sangen harvoin t�t� oikeutta. Vuonna 1919 laadittiin viimeinen tilasto. Sin� vuonna vaihtui 30,125 ty�miest�. N�ist� oli 10,334 ilmoittamatta ollut ty�st� poissa kauemmin kuin kymmenen p�iv�� ja senvuoksi pyyhitty pois kirjoista; 3,702 j�tti tehtaan joko siksi, etteiv�t olleet tyytyv�isi� ty�h�ns�, tai siksi, ett� pyysiv�t siirtoa ilmoittamatta mit��n syyt�; 38 sai menn�, kun kielt�ytyiv�t opiskelemasta englanninkielt� sit� tarkoitusta varten perustetussa koulussa; 108 ty�miest� otti sotamiehen pestin ja noin 3,000 siirrettiin muihin osastoihin. Jokseenkin yht� monta matkusti kotiansa, antautui maanviljelykseen tai meni kauppa-alalle. Kahdeksanyhdeks�tt� naista erotettiin, koska heid�n miehill��n oli toimi -- me emme k�yt� naimisissa olevia naisia, joiden miehill� on ty�t�. Koko m��r�st� sai ainoastaan kahdeksankymment� eron ilman muuta, ja syyt olivat: eksytt�vist� tiedonannoista 56, kasvatusosastomme m��r�yksest� 20 ja soveltumattomuudesta 4. Me vaadimme, ett� ty�miehet tekev�t, mit� heille k�sket��n. Koko j�rjest� on niin erikoistettu ja toinen osasto niin riippuvainen toisesta, ettemme hetke�k��n voisi ajatella antaa ty�miesten toimia omin p�ins�. Ilman sangen ankaraa kuria olisi meill� suunnaton sekamelska. Ty�miehet on otettu tekem��n mahdollisimman suuren ty�m��r�n ja he saavat mahdollisimman hyv�n palkan. Jos jokainen ty�mies saisi noudattaa omaa p��t�ns�, k�rsisi siit� tuotanto ja siis my�skin maksu. Joka ei pid� meid�n ty�tavastamme, on vapaa l�htem��n pois. Yhti� tahtoo kohdella ty�miehi�ns� puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti, ja luonnollisesti vaatii sek� p��llysmiesten ett� johtajien etu, ett� heid�n osastoiltaan erotetaan niin v�h�n kuin mahdollista. Jos ty�miest� on kohdeltu v��rin, on h�nell� t�ysi oikeus valittaa. V��ryytt� on mahdoton v�ltt��, sill� ihmiset eiv�t aina ole oikeamielisi� toisiaan kohtaan. Syntinen luonto voittaa tuontuostakin hyv�n tahdon. P��llysmiehet eiv�t aina ymm�rr� meid�n aatteitamme tai he v��rink�sitt�v�t ne, mutta yhti�n pyrkimykset ovat sellaiset kuin t�ss� olen esitt�nyt, ja me k�yt�mme kaikkia keinoja tehd�ksemme tarkoituksemme ymm�rretyksi. Luvattomaan poissaoloon n�hden on v�ltt�m�t�nt� olla hyvin ankara. Ty�mies ei saa tulla ja menn� kuinka haluaa; h�n voi aina pyyt�� lomaa p��llysmiehelt�, mutta jos h�n on ilmoittamatta poissa, tutkitaan h�nen palattuaan h�nen poissaolonsa syyt� ja asia lyk�t��n joskus l��ketieteellisen osaston k�sitelt�v�ksi. Jos h�nell� on ollut p�tev� syy, saa h�n j�lleen ryhty� ty�h�ns�; muussa tapauksessa h�net erotetaan. Kun ty�mies otetaan palvelukseen, merkit��n kirjaan vain h�nen nimens�, osoitteensa ja syntym�vuotensa, onko h�n naimisissa vai naimaton, kuinka monta omaista h�nell� on huollettavana, onko h�n ennen ollut Ford-yhti�n palveluksessa sek� h�nen n�k�- ja kuulokykyns�. H�nelle ei tehd� mit��n kysymyksi� h�nen entisest� ty�st��n, mutta meill� on lappu "paremman edistymisen mahdollisuuksia varten", johon ty�mies, jos h�n ennen on ollut jossakin ammatissa, ilmoittaa mik� t�m� ammatti oli. Sill� tavoin saatamme erikoisammattilaisia tarvitessamme saada niit� suoraan tehtaasta. T�m� onkin yksi niit� teit�, joka auttaa ty�kalujen tekij�it� ja valajia ylenem��n. Kerran tarvitsin sveitsil�ist� kellosepp��. Pengottiin korttij�rjestelm��mme ja l�ytyi todellakin yksi -- h�n hoiti porakonetta. Toisen kerran tarvittiin taitavaa tiilenly�j�� tulenkest�vi� tiilej� varten. H�net l�ysimme my�skin er��n porakoneen ��rest�, mutta h�n on nyt tarkastusmies. Persoonallisiin kosketuksiin ei oikeastaan juuri milloinkaan jouduta. Ty�mies menee kotiansa, kun h�n on p�iv�ty�ns� p��tt�nyt, ja tehtaalla ei ole mit��n seurusteluhuoneustoa. Mutta me koetamme noudattaa oikeutta ja ehk�ist� pikkumaisten henkil�iden puuhia. Meill� on niin monta eri osastoa, ett� tehdas on melkein kuin oma maailmansa, jossa kukin voi l�yt�� paikkansa. Otetaan esimerkiksi tappelut. Joillakuilla on tappelunhalu veress�, ja tavallisesti semmoinen mies heti erotetaan. Mutta se ei luullakseni tappelupukaria paranna -- h�n joutuu vain pois meid�n n�k�piirist�mme. Senvuoksi ovat p��llysmiehet tulleet aika kekseli�iksi m��r�tess��n rangaistuksia, jotka eiv�t riist� mit��n miehen perheelt� eiv�tk� vie aikaa tehtaalta. Sek� ty�miehen ett� ty�n kannalta ovat puhtaat, hyvin valaistut ja hyvin tuuletetut huoneet ehdottoman tarpeelliset. Meid�n koneemme ovat sijoitetut hyvin liki toisiaan, ja jokaisella lattiapinnan neli�jalalla on tietenkin sama osuus yleiskustannuksissa. Muutoin saa kuluttaja maksaa sek� suuremmat kustannukset yleens�, ett� ylim��r�iset siirtokustannukset, jotka ovat seurauksena, jos koneet ovat vain kuusikin tuumaa kauempana toisistaan kuin on v�ltt�m�t�nt�. Joka ty�ss� me laskemme t�sm�lleen, kuinka suuren pinta-alan ty�mies tarvitsee itselleen. H�nt� ei saa ehk�ist� -- sill� se olisi tuhlausta. Mutta jos h�n ja h�nen koneensa ottavat enemm�n tilaa kuin on aivan tarpeellista, niin on sekin tuhlausta. T�m�n vuoksi seisonevat meid�n koneemme tihe�mm�ss� kuin miss��n muussa maailman tehtaassa. Sivustakatsojasta voi kukaties n�ytt��, ett� ne seisovat aivan p��llekk�in, mutta kaikki on j�rkiper�isesti laskettu, jokaisella ty�miehell� ja jokaisella koneella on tilaa joka tuuma, mink� ne tarvitsevat, mutta ei my�sk��n yht��n ylim��r�ist� tuumaa eik� ainakaan kokonaista jalkaa. Tarkoitus ei ole k�ytt�� meid�n tehdaslaitoksiamme kansanpuistoina. Mutta ahdas tila vaatii suurimman m��r�n ilmanvaihtoa ja varokeinoja. Suojeluslaitteet tehtaassa ovat erikoinen ala. Toimikoon kone kuinka hyvin tahansa, emme pid� sit� kuitenkaan t�yskelpoisena, ellei se ole t�ysin varma. Meid�n tehtaissamme ei ole koneita, joita arvelemme ep�varmoiksi, mutta yksityisi� tapaturmia saattaa siit� huolimatta sattua. Jokaista tapaturmaa, oli se kuinka v�h�inen tahansa, tutkii kokenut ja taitava mies, joka on yksinomaan siin� toimessa, ja h�n tutkii kyseenalaisen koneen perinpohjin est��kseen sellaisen onnettomuuden en�� milloinkaan tapahtumasta. Rakennuttaessamme vanhoja rakennuksia emme viel� tunteneet ilmanvaihtolaitteita niin hyvin kuin nyky��n tunnemme. Kaikissa uudemmissa rakennuksissa ovat kannatinpylv��t onttoja ja niiden l�pi pumputaan huono ilma ulos samalla kuin raitis ilma virtaa sis��n. L�pi vuoden me pid�mme samaa tasaista l�mp�m��r��, ja niin kauan kuin p�iv�nvaloa on, emme tarvitse keinotekoista valaistusta. Noin seitsem�nsataa ty�miest� on yksinomaan pit�m�ss� huoneustoja puhtaina, ikkunoita pestyin� ja kaikkea maalausta kunnossa. Kaikki pime�t nurkat, jotka voisivat houkutella ep�siisteyteen, maalataan valkoisiksi. Ei voi yll�pit�� hyv�� henke� ilman puhtautta, emmek� me suvaitse h�t�keinoja puhtauteen enemp�� kuin menetelmiin n�hden. Ei olekaan mit��n syyt�, mink� vuoksi tehdasty�n pit�isi olla vaarallista. Jos mies on tehnyt ty�t� liian kovasti tai liian monta tuntia, joutuu h�n tilaan, joka on tapaturmille otollinen. Tapaturmien ehk�isemiseksi t�ytyy my�skin est�� t�llainen mielentila; edelleen t�ytyy ehk�ist� kaikki huolimattomuus ja katsoa, ett� kone toimii t�ysin varmasti. Erikoistuntijat ovat ryhmitt�neet onnettomuuksien tavallisimmat syyt seuraavasti: 1) Viat rakennussuunnitelmassa; 2) vialliset koneet; 3) riitt�m�t�n tila; 4) puute suojeluslaitteista; 5) puhtauden puute; 6) huono valaistus; 7) huono ilma; 8) sopimaton vaatetus; 9) huolimattomuus; 10) taitamattomuus; 11) aivojen v�s�htyminen; 12) yhteistoiminnan puute. Viat rakennussuunnitelmassa, vialliset koneet, riitt�m�t�n tila, puhtauden puute, huono ilma, huono valaistus, aivojen v�s�htyminen ja yhteistoiminnan puute ovat helposti autettavissa. Meid�n ty�miehist�mme ei ainoatakaan rasiteta liiaksi. Palkoilla selvitet��n kaikkein useimmat ajatusta vaivaavista ongelmista. Meid�n t�ytyy siis vastustaa sopimattomia vaatteita, huolimattomuutta ja taitamattomuutta sek� varustaa kaikki koneemme suojeluslaitteilla. T�m� tuottaa hankaluuksia siell� miss� on kiertohihnoja. Meid�n uudisrakennuksissamme on jokainen kone varustettu omalla s�hk�moottorillaan, mutta vanhoissa rakennuksissa meid�n t�ytyi k�ytt�� hihnoja. Joka hihna on suojeltu. Automaattisten siirtolaitteiden yli kulkee siltoja, joten ty�miesten ei tarvitse kulkea mink��n vaarallisen kohdan kautta. Miss� on vain v�h�nkin mahdollisuutta metallisirujen sinkoiluun, siell� vaadimme ty�miehi� k�ytt�m��n suojasilm�laseja, ja n�m� mahdollisuudet v�henev�t lis�ksi sen kautta, ett� ymp�r�imme koneen verkolla. Kaikki palavat uunit ovat varustetut ter�sristikolla. Ei ole mit��n avoimia koneosia, joihin vaatteet voivat tarttua. Kaikki sivuk�yt�v�t pidet��n vapaina. Konemoottorien virrankatkaisijat ovat suojatut suurilla punaisilla nastoilla, jotka t�ytyy poistaa ennenkuin virta yhdistet��n, mik� puolestaan ehk�isee koneen ajattelematonta k�yntiinpanoa. Joskus sattuu, ett� ty�miehet k�ytt�v�t sopimattomia vaatteita -- kaulaliinoja, jotka saattavat tarttua hihnoihin, leveit� hihoja ja muuta semmoista. Tarkastusmiesten asia on katsoa, ettei sellaista tapahdu, ja ne, jotka eiv�t kieltoa tottele, joutuvat enimm�kseen ilmi. Uusia koneita koetellaan kaikilla ajateltavilla tavoilla, ennenkuin, sallimme ottaa niit� k�yt�nt��n. Tulos on, ett� meill� k�yt�nn�llisesti puhuen ei koskaan tapahdu suurehkoja tapaturmia. Teollisuuden ei laisinkaan tarvitse vaatia ihmisuhreja. IX luku. TY�PALKAT. Liikeyrityst� voi helposti hoitaa vanhan tottumuksen mukaan, sanoen: "min� maksan tavalliset ty�palkat". Sama mies ei olisi yht� k�rk�s lis��m��n: "min� en voi myyd� parempia enk� halvempia tavaroita kuin muut liikemiehet". Ei yksik��n t�ysij�rkinen tehtailija v�itt�isi, ett� pelk�st��n halvimman aineksen ostaminen olisi takeena tavaran parhaasta laadusta. Mutta miksi me sitten kuulemme puhuttavan niin paljon "ty�n vararikosta" ja ty�palkkojen alennuksen maalle tuottamasta siunauksesta -- mik� todellisuudessa merkitsee ostovoiman v�hent�mist� ja kotimaisten markkinain h�vitt�mist�? Mit� hy�ty� on teollisuudesta, jos sit� hoidetaan niin taitamattomasti, ett� ne, jotka sen palveluksessa ty�skentelev�t, eiv�t voi ansaita toimeentuloansa? Ei mik��n kysymys ole niin t�rke� kuin palkkakysymys, sill� useimmat ihmiset el�v�t ty�palkoistaan. Heid�n el�m�ntasonsa -- heid�n tulojensa keskiarvo -- ratkaisee maan onnen ja kukoistuksen. Koko Ford-teollisuudessa on meill� nyttemmin alimpana palkkana kuusi dollaria p�iv�ss�; ennen se oli m��r�tty viideksi dollariksi ja viel� aikaisemmin maksoimme, mit� hyv�ns� siihen aikaan pidettiin v�ltt�m�tt�m�n� maksaa. Min� tied�n, ett� palajaminen vanhaan palkkaj�rjestelm��n olisi huonoa moraalia -- mutta min� tied�n my�skin, ett� se liikemieskannalta olisi typer��, ja min� koetan esitt�� syyt siihen. Ajatelkaamme ensiksi keskin�ist� suhdetta. Ei ole tavallista nimitt�� palkannauttijaa yhti�kumppaniksi, mutta mit� h�n sitten muuta on? Kun joku huomaa, ett� liikkeenhoito kysyy liian paljon h�nen aikaansa ja voimiansa, niin h�n ottaa apulaisia osallisiksi tuossa hoidossa. Miksi h�n sitten kielt�isi heilt�, jotka auttavat h�nt� tuotannossa, "liikekumppanin" nimen? Jokainen liikeyritys, jossa on enemm�n kuin yksi henkil�, on jonkinlainen kumppanuuskunta, ja samalla hetkell� kuin liikemies tarvitsee toisen apua, olkoonpa apulainen vaikka pikkupoika, on h�n ottanut itselleen liikekumppanin. H�n saattaa itse olla liikkeen varojen ainoa omistaja ja sen toiminnan ainoa m��r��j�, mutta ainoastaan niin kauan kuin h�n pysyy ainoana liikkeenhoitajana ja ainoana tuottajana, voi h�n vaatia itselleen t�ydellist� riippumattomuutta. Ei kukaan ihminen ole riippumaton, niin kauan kuin h�n tarvitsee toisten apua. Se on alituista vuorovaikutusta -- ty�nantaja on ty�miestens� liikekumppani ja p�invastoin. Ja koska n�in on laita, on turhaa jommankumman ryhm�n luulla juuri itse olevansa ainoa v�ltt�m�t�n tekij�. Molemmat ovat v�ltt�m�tt�mi�. Toinen ryhm� ei voi valtaansa kohtuuttomasti k�ytt�� muuten kuin toisen kustannuksella, ja tavallisesti se k��ntyy koskemaan my�skin sit� itse�ns�. On kerrassaan j�rjet�nt�, kun p��oma ja ty� pit�v�t toisiaan vastakkaisina luokkina, kun ne itse asiassa ovat kumppanuksia. Kamppaillessaan toisiaan vastaan vahingoittavat ne vain laitosta, jossa molemmat ovat osakkaina ja josta kumpikin ansaitsee toimeentulonsa. Ty�nantajan kunnianhimon johtajana tulisi olla, ett� h�n maksaa korkeammat ty�palkat kuin muut samanlaatuiset yritykset, ja ty�miehen kunnianhimona tulisi olla tehd� t�m� mahdolliseksi. Jos ty�nantaja ottaa aloitteen, luulen ty�miesten tulevan mukaan. Kaikissa tehtaissa on tietenkin ty�miehi�, jotka luulevat, ett� jos he tekev�t parhaansa, tapahtuu se ainoastaan ty�nantajan eik� ollenkaan heid�n omaksi edukseen. On s��litt�v��, ett� sellaista tunnetta on olemassa ja ett� siihen kenties on jotakin aihetta. Jos ty�nantaja kannustaa ty�miehi��n tekem��n kaikkein parastaan, mutta t�m� ty� ei saa palkintoansa, niin k�yv�t ty�miehet luonnollisesti ep�luuloisiksi ja "h�llitt�v�t otetta". Mutta jos he n�kev�t ty�ns� hedelm�t korkeampien palkkojen muodossa, ja saavat havaita, ett� kovempi ty� merkitsee parempaa maksua, niin he alkavat tuntea olevansa osakkaita liikkeess�, jonka menestys on riippuvainen heist� ja p�invastoin. "Mit� pit�� ty�nantajan maksaa?" -- "Paljonko pit�� ty�miehell� olla palkkaa?" N�m� kysymykset ovat toisarvoisia. Ratkaiseva kysymys on: "Kuinka paljon liikeyritys kykenee maksamaan?" Ei mik��n liike voi pysy� pystyss�, jos menot ovat tuloja suuremmat. Jos l�hteest� pumputaan vett� ulos nopeammin kuin sit� siihen virtaa, niin kuivuu l�hde. Ne, jotka ovat olleet t�m�n l�hteen varassa, saavat l�hte� janoisina. Ja jos joku ehk� kuvittelisi, ett� voi pumputa yhden l�hteen kuiville ja sitten tuoda vett� toisesta, niin on vain ajan kysymys, milloin kaikki l�hteet ovat kuivuneet. Nyky��n puhutaan yleisesti palkkojen kohtuullisemmasta jaosta, mutta me emme saa unohtaa, ett� palkoillakin t�ytyy olla rajansa. N�m� rajat m��r�� asianomainen liikeyritys itse. Ei voi maksaa palkkoina 150,000 dollaria, jos liike ei tuota enemp�� kuin 100,000. Liikeyritys panee rajan palkoille, mutta onko mit��n, joka panee rajan liikeyritykselle? On selv��, ett� liike rajoittaa itse itse�ns�, jos sit� johdetaan kehnon kaavan mukaisesti. Jos sen sijaan, ett� sanotaan: "ty�nantajan pit�isi tehd� niin-ja-niin", sanottaisiin: "liikett� pit�isi parantaa ja j�rjest�� niin, ett� se voisi tehd� niin-ja-niin", silloin voitaisiin johonkin p��st�. Sill� yksinomaan ja ainoastaan liike voi maksaa ty�palkat. Ty�nantaja ei sit� totisesti voi, ellei liike oikeuta h�nt� siihen. Mutta jos liike takaa korkeammat palkat ja ty�nantaja kielt�ytyy niit� maksamasta, mit� silloin on teht�v�? Suurehko liikeyritys merkitsee yleens� niin monen ihmisen toimeentuloa, ett� sen kanssa ei saa �ksyill�. On suorastaan miltei rikollista salamurhata yritys, johon suuri joukko ihmisi� on uhrannut ty�ns� ja jota he katsovat toimialakseen ja tulol�hteekseen. Yrityksen tappaminen lakolla tai ty�sululla ei hy�dyt� yht��n mit��n. Ty�nantaja ei voita mit��n katselemalla ty�miehi�ns� ja miettim�ll� itsekseen: "kuinka v�h�n voin saada heid�n ottamaan?" Eik� my�sk��n ty�mies voita mit��n tuijottamalla takaisin ja ajattelemalla: "kuinka paljon voin pakottaa h�nen antamaan?" Kummankin pit�isi sen sijaan k��nty� yrityksen puoleen ja kysy�: "mitenk� voimme tehd� t�m�n liikkeen niin varmaksi ja tuottavaksi, ett� se voi taata meille kaikille hyv�n toimeentulon?" Mutta n�in j�rkev�sti eiv�t totisesti kaikki ty�nantajat ja ty�miehet ajattele. Ollaan niin totuttu toimimaan harkitsematta, ettei siit� tahdo p��st� irralleen. Mit� sitten on teht�v�? Ei mit��n. Mitk��n lait tai asetukset eiv�t kykene aikaansaamaan t�h�n muutosta, vaan yksinomaan ja ainoastaan parempi oman edun tajunta. Kest�� viel� jonkun aikaa ennenkuin ihmisten silm�t t�ss� suhteessa aukenevat, mutta sen t�ytyy tapahtua, sill� niiden yritysten, joissa ty�nantajat ja ty�miehet ty�skentelev�t yhteisesti pyrkimyksen�ns� yleishy�ty, t�ytyy menesty� liikeyrityksin�. Mit� siis tarkoitamme korkeilla palkoilla? Me tarkoitamme palkkoja, jotka ovat korkeammat kuin maksettiin kymmenen kuukautta tai kymmenen vuotta sitten. Me emme tarkoita korkeampia kuin tulee maksaa. Nykyiset korkeat palkkamme saattavat merkit� pikkupalkkoja kymmenen vuoden per�st�. Jos on oikein, ett� liikkeenjohtaja pyrkii siihen, ett� liike antaa suurempaa osinkoa, niin yht� oikein on, ett� h�n pyrkii siihen, ett� voidaan maksaa korkeampia palkkoja. Mutta liikkeenjohtaja ei niit� maksa. Jos h�n kykenee sen tekem��n, mutta ei tahdo, on se h�nen h�pe�ns�, mutta h�n yksin��n ei ikin� voi aikaansaada korkeampia palkkoja. Korkeita palkkoja ei voida maksaa, elleiv�t ty�miehet niit� ansaitse. Heid�n ty�ns� on tuottava, luova tekij�. Se ei ole ainoa sellainen tekij�, sill� huono liikkeenhoito voi t�rvell� sek� aineksen ett� ty�n ja tuhota ty�miesten ponnistukset. Ty�miehet puolestaan voivat tuhota hyv�nkin johdon tulokset. Mutta miss� taitava johto ja rehellinen ty� yhtyv�t liikekumppaneiksi, siin� ty�mies juuri tekee korkeammat palkat mahdollisiksi. H�n panee voimansa ja kykyns� yritykseen, ja senvuoksi tulee h�nen saada palkintonsa korkeamman palkan muodossa. H�n ei ole sit� vain ansainnut, h�n on suurelta osalta ollut mukana sit� luomassa. T�ytyy siis olla selv��, ett� korkea ty�palkka alkaa jo tehtaassa. Ellei sit� siell� luoda, ei se voi tulla my�sk��n palkkauskoteloon. Ikin� ei voida keksi� j�rjestelm��, joka poistaa ty�n. Siit� on luonto itse pit�nyt huolen. K�temme ja aivomme eiv�t ole tarkoitetut joutenoloa varten. Ty� on meid�n terveytemme, ylpeytemme ja vapahduksemme. Kaukana siit�, ett� se olisi kirous, on se p�invastoin ihmisen suurin siunaus. T�ysi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voi synty� ainoastaan rehellisen ty�n kautta. Sen ihmisen, joka panee yhteiseen ty�h�n suuren panoksen, tulee my�skin saada suuri vastike. Sent�hden ei armeliaisuudesta ole puhettakaan ty�palkkojen maksuissa. Se ty�mies, joka antaa liikkeelle parhaansa, mit� h�nell� on antaa, on paras ty�mies, mit� mill��n liikkeell� voi olla. Mutta h�nt� ei voi pyyt�� antamaan rajattomasti, ilman ett� h�n saa vastaavan hyvityksen. Se mies, joka tulee ty�h�ns� siin� tunnossa, ett� vaikkapa h�n antaa osaltaan mit� hyv�ns�, niin h�n ei vastikkeeksi saa niin paljoa, ett� se voi pelastaa h�nt� k�yhyydest�, ei ole oikeassa kunnossa aloittamaan p�iv�n ty�t�. H�n on levoton ja huolestunut, ja se vaikuttaa haitallisesti h�nen ty�h�ns�. Mutta jos mies tuntee, ett� h�nen ty�ns� ei ainoastaan tyydyt� h�nen v�ltt�m�tt�mi� tarpeitaan, vaan hankkii h�nelle my�skin mahdollisuutta mukavuuteen, antaa varaa kasvattaa lapsensa ja valmistaa vaimolleen jotakin iloa, silloin on h�n tyytyv�inen ty�h�ns� ja voi osaltaan antaa parhaansa. Se on voitto liikkeelle ja se on voitto h�nelle itselleen. Mies, joka ei tunne tyydytyst� ty�st��n, menett�� parhaan osan palkastansa. Sill� jokap�iv�inen ty� on jotakin suurta -- jotakin hyvin suurta! Se on koko maailman perustus; se on meid�n omanarvontuntomme perustus. Ty�nantajan pit�isi aina tehd� ty�t� sitke�mmin kuin kukaan h�nen miehist��n. Ty�nantajan, joka vakaasti koettaa t�ytt�� velvollisuutensa maailmassa, t�ytyy olla ahkera ty�ntekij�. H�nell� ei ole mit��n oikeutta sanoa: "minulla on niin ja niin monta tuhatta miest�, jotka tekev�t ty�t� minun hyv�kseni". Tosiasia on, ett� n�m� monet tuhannet miehet pakottavat h�net tekem��n ty�t� heid�n hyv�kseen, ja jota paremmin he tekev�t ty�t�, sit� enemm�n he pakottavat h�nt� hankkimaan menekki� heid�n ty�ns� tuotteille. Palkat ovat m��r�tyn suuruiset, ja niin t�ytyy olla, jotta saadaan selke� laskuperusta. Ne ovat tavallansa ennakolta laskettua voittoa, mutta usein sattuu, ett� vuoden p��ttyess� havaitaan, ett� voidaan maksaa enemm�n. Silloin tulee niin my�skin tehd�. Kun me kaikki teemme liikkeess� ty�t� yhdess�, tulee meill� my�skin olla osuutemme voitosta joko hyv�n palkan tai lis�palkkion muodossa. T�t� aletaankin yleisesti katsoa oikeaksi ja kohtuulliseksi. Nyttemmin vaaditaan jyrk�sti, ett� liike-el�m�n inhimilliselle puolelle on annettava yht� suuri merkitys kuin aineelliselle. Ja niin t�ytyy olla, mutta kysymys on vain siit�, tapahtuuko se viisaasti, siten ett� aineellinen puoli, josta olemme saaneet toimeentulomme, s�ilyy, vai ep�viisaasti, siten ett� joudumme menett�m��n menneiden vuosien ty�n tulokset. Liike-el�m� edustaa kansallista toimeentuloamme, se kuvastaa taloudellista edistymist�mme ja on hankkinut meille meid�n paikkamme muiden kansojen keskuudessa. T�t� emme saa panna vaaranalaiseksi. Inhimillisen aineksen osuus liike-el�m�ss� t�ytyy tulla paremmin tajutuksi ja vaarinotetuksi, ja se voi tapahtua ilman h�iri�t� ja ilman h�vi�t� kenellek��n -- p�invastoin tavalla, joka tuottaa lis�� voittoa kaikille. Salaisuus on siin�, ett� inhimillinen ty�toveruus tajutaan ja tunnustetaan. Niin kauan kuin ihminen ei tule toimeen yksin��n, vaan tarvitsee toisten apua, olemme me my�skin riippuvaisia ty�toveruudesta. T�m� on perustotuus ty�palkoista. Ne ovat liikekumppanuuden voitto-osinkoa. Milloin voi katsoa palkan olevan riitt�v�n? Kuinka runsasta toimeentuloa voi ty�st��n kohtuuden mukaan pyyt��? Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, mit� ty�palkat aikaansaavat tai mit� niiden pit�isi aikaansaada? Jos sanotaan, ett� niiden tulee riitt�� toimeentuloon, niin sill� ei viel� ole sanottu melkein mit��n. Elinkustannukset riippuvat suureksi osaksi tuotannon ja kuljetusneuvojen laadusta, ja n�m� ovat vuorostaan tulosta ty�njohdon ja ty�miesten yhteenpannusta toimitehosta. Hyvin suoritetun ja hyvin j�rjestellyn ty�n tuloksena pit�isi olla suuret palkat ja alhaiset elinkustannukset. Jos asetetaan elinkustannukset palkkojen s��nn�st�j�ksi, emme p��se mihink��n. Elinkustannukset ovat tulosta vaihtelevista hintatasoista, eiv�tk� ne koskaan voi tulla pysyv�isiksi, jos alinomaa muuttelemme niit� tekij�it�, jotka t�m�n tuloisen aikaan saavat. Jos koetamme sovittaa palkkoja elinkustannusten mukaan, niin muistutamme koiraa, joka juoksee oman h�nt�ns� per�ss�. Ja kukapa muuten onkaan p�tev� m��r��m��n, mink� el�m�ntason mukaan kustannukset ovat laskettavat? Avartakaamme n�k�alojamme ja ajatelkaamme, mit� palkkaus merkitsee ty�miehille -- ja mit� sen tulisi merkit�. Ulkona el�m�ss� se tekee heille mahdolliseksi t�ytt�� velvollisuutensa; sis�ll� tehtaassa se tekee mahdolliseksi sek� ty�n ett� j�rjestelyn. P�iv�n tuottava ty� on rikkain kultakaivos, mit� milloinkaan on tavattu. Sen pit�isi totisesti kannattaa ainakin ty�miehen kaikki jokap�iv�iset tarpeet. Ja varmastikin palkan pit�isi todella riitt�� my�skin turvaamaan ty�ntekij�n h�nen vanhoilla p�ivill��n, jolloin h�n ei en�� jaksa tehd� ty�t� -- eik� h�nen tarvitsisi jaksaakaan. Mutta senkin j�lkeen kuin t�m� on saavutettu, t�ytyy teollisuustuotantoon, menekkiin ja voittoon n�hden s��nn�st�� sellaisen j�rjestelm�n mukaan, joka est�� ansioita joutumasta niiden taskuihin, jotka eiv�t ole my�t�vaikuttamassa tuotantoon. Voidaksemme luoda j�rjestelm�n, joka on riippumaton sek� hyv�n ty�nantajan hyv�st� ett� huonon pahasta tahdosta, itsekk�isyydest�, t�ytyy meid�n rakentaa se perustalle, joka nojautuu todellisiin oloihin, el�m��n itseens�. Jokap�iv�inen ty� vaatii yht� paljon ruumiillista voimaa silloin kun vehn� maksaa 1 dollarin bushelilta, kuin silloin kun se maksaa 2:50, ja mit�p� eroa tekeek��n miehen ty�h�ns� tarvitsemaan tarmoon, maksavatko munat 12 vai 90 sentti� tusina? Ellei t�m� koskisi ket��n muuta kuin miest� itse�ns�, olisi varsin helppo laskea yhden miehen toimeentulon kustannukset ja niit� vastaava palkka. Mutta h�n ei ole pelk�st��n yksil�. H�n on kansalainen, joka antaa apuansa kansan menestykseen. H�n on taloudenpit�j�. H�n on kenties lasten is�, ja n�m� on h�nen kustannuksellaan kasvatettava hy�dyllisiksi ihmisiksi. Kaikki n�m� tekij�t on otettava huomioon. Kuinka voidaan numeroilla osoittaa kodin avustus miehen ty�h�n? H�n saa maksun t�st� ty�st�, mutta kuinka paljon ollaan velkaa kodille, ja mit� ollaan velkaa h�nelle is�n� ja kansalaisena? Mies tekee ty�ns� tehtaassa, mutta vaimo tekee ty�n kodissa. Tehtaan t�ytyy maksaa heille molemmille. Miten voidaan arvioida kodin suhde p�ivitt�isen ty�n menotiliin? Onko katsottava ty�miehen omaa elatusta menoksi ja h�nen kyky�ns� kodin ja perheen perustamiseen voitoksi? Onko ansio t�st� laskettava rahassa sittenkun on n�hty, kuinka paljon on j�ljell� sen j�lkeen kuin ty�miehen omat ja h�nen perheens� tarpeet on tyydytetty? Vai onko kaikkia n�it� seikkoja katsottava menoiksi ja voitto laskettava niist� huolimatta? Toisin sanoen -- pit��k� miehell�, kun h�n on el�tt�nyt, vaatettanut ja hankkinut asunnon itselleen ja perheelleen, kasvattanut lapsensa ja toimittanut heille ne edut, jotka ovat heille tulevat, sittenkin olla ylij��m��? Onko kaikki n�m� vaatimukset t�ytett�v� miehen ty�st�? Min� uskon niin olevan, sill� muuten on edess�mme se kaamea tulevaisuudenkuva, ett� �itien ja heid�n lastensa on pakko marssia ty�markkinoille. Kaikki n�m� kysymykset vaativat tarkkaa tutkimista ja laskemista. Kenties ei taloudellisessa el�m�ss�mme ole mit��n, joka olisi omiansa enemm�n h�mm�stytt�m��n kuin tieto kaikista niist� rasituksista, jotka jokap�iv�isen ty�n t�ytyy kantaa. On ehk� mahdotonta laskea, kuinka paljon tarmoa jokap�iv�inen ty� vaatii miehelt�, mutta ei ole mahdollisia ratkaista, kuinka paljon vaaditaan menetetyn tarmon palauttamiseksi seuraavan p�iv�n ty�t� varten, eik� my�sk��n sit�, mit� osaa t�st� tarmosta h�n ei milloinkaan saa takaisin. Taloustiede ei ole viel� pystynyt rakentamaan uudennusrahastoa ty�miesten kuluttaman tarmon palauttamiseksi. Sellaisen rahaston voi muodostaa vanhuudenel�kkeen muodossa, mutta el�kkeet eiv�t pid� huolta siit� voitosta, mink� joka p�iv�n ty�n pit�isi j�tt�� el�m�n kaikkien kustannusten, kaikkien fyysillisten menetysten ja ruumiillisen ty�n tekij�n v�ltt�m�tt�m�n kulumisen korvaukseksi. Parhaatkaan ty�palkat, joita t�h�n saakka on maksettu, eiv�t ole l�hesk��n niin suuria kuin niiden tulisi olla. Liike-el�m� ei ole viel� kyllin hyvin j�rjestetty eiv�tk� sen p��maalit kyllin selvin�, jotta voitaisiin maksaa enemm�n kuin ainoastaan pieni osa niist� palkoista, joita pit�isi maksaa. Siin� osa sit� ty�t�, joka meit� odottaa. Me emme voi ratkaista t�t� pulmaa poistamalla palkkaj�rjestelm�n ja julistamalla yhteisen omistusoikeuden. Palkkaj�rjestelm� on ainoa normi, jonka mukaan voimme palkita tuotantoty�n ansiota my�ten. Ottakaa pois t�m� astemittari, niin tulee vallitsemaan yleinen v��ryys, mutta t�ydellisent�k�� se, niin saamme kukaties yleisen oikeuden. Vuosien kuluessa olen hankkinut itselleni joltisenkin tuntemuksen ty�palkoista. Ensinn�kin katson myynnin suureksi osaksi riippuvan niist� palkoista, joita voimme maksaa. Jos maksamme korkeita palkkoja, tulevat n�m� rahat liikkeeseen ja joutuvat toisille tehtailijoille, ty�miehille, asioitsijoille ja kauppiaille, joiden kaupallinen kukoistus on heijastusta meid�n tavaravaihdostamme. Jos korkeat palkat tulevat maassa yleisiksi, niin merkitsee se kukoistusta koko maalle, mik�li n�m� suuremmat palkat maksetaan suuremmasta tuotannosta. Jos maksetaan suurempia palkkoja, samalla kuin tuotantoa v�hennet��n, joudutaan tielle, joka johtaa seisaukseen. Meilt� meni sangen pitk� aika saadaksemme selvyytt� palkkasuhteista, ja vasta kun olimme t�ydess� ty�ss� T-mallia valmistamassa, saatoimme laskea, kuinka suuria palkkojen tulisi olla. Sit� ennen olimme antaneet henkil�kunnalle jonkun osan voitosta. Muutamia vuosia takaperin jaoimme joka vuoden lopussa jonkun prosentin ansioistamme ty�miehille. Niin varhain kuin vuonna 1909 jaoimme esimerkiksi 80,000 dollaria sen laskuperusteen mukaan, kuinka kauan itsekukin oli ollut liikkeen palveluksessa. Joka oli ollut vuoden ajan, h�n sai 5 % vuosipalkastaan, kaksi vuotta ollut 7 1/2 % ja kolme vuotta palvellut 10 %. T�t� j�rjestelm�� vastaan voitiin syyst� v�itt��, ett� se ei ollut miss��n suoranaisessa suhteessa p�iv�n ty�h�n. Ty�mies ei saanut voitto-osuuttansa ennenkuin kauan sen j�lkeen kuin h�nen ty�ns� oli suoritettu, ja silloin se tuli melkeinp� lahjan muodossa. On aina pahasta, jos palkat saavat mink��nlaista armeliaisuuden vivahdusta. Palkat eiv�t my�sk��n olleet oikeassa suhteessa ty�h�n. A-osastolla sai ty�mies ehk� pienemm�n palkan kuin B-osaston ty�mies, vaikka edellinen ty� saattoi itse asiassa vaatia suurempaa taitoa tai ponnistusta. Palkat eiv�t koskaan voi olla oikeudenmukaisia, ennenkuin sek� ty�nantaja ett� ty�miehet ovat tietoisia siit�, ett� niiden m��r��minen perustuu johonkin muuhun kuin umpim�hk�iseen arvaukseen. Vuodesta 1913 alkaen toimitimme senvuoksi aikatutkimuksia kaikkien tehtaiden tuhansista eri toimista. Aikatutkimusten avulla on mahdollista teoreettisesti ratkaista, kuinka paljon ty�miehen pit�� voida aikaansaada. Sen avulla voi viel�, lukuunottamalla suurehkon vaihtelutilan, m��r�t� valmistusm��r�n p�iv�� kohti ja, asianmukaisesti kiinnitt�m�ll� huomiota taitoon, saada mittapuun, jonka mukaan jokseenkin tarkoin voi arvioida sen taidon ja ponnistuksen m��r�n, mit� kunkinlajista ty�t� varten tarvitaan, ja samalla my�s, mit� ty�miehelt� on oikeus vaatia vastikkeeksi h�nen palkastaan. Ilman tieteellist� tutkimusta ei ty�nantaja tied�, mink� vuoksi h�n maksaa palkan, eik� ty�mies, mink� vuoksi h�n saa sen. N�iden aikatutkimusten johdolla luokiteltiin kaikki ty�t tehtaissamme ja m��r�ttiin valmiste-er�t. Meill� ei ole urakkaty�t�. Toisilla ty�miehill� on p�iv�palkka, toisilla tuntipalkka, mutta melkein joka tapauksessa on m��r�tty, mik� ty�m��r� on v�hint�in suoritettava. Jos toisin olisi, emme me eiv�tk� ty�miehet itse tiet�isi, ovatko he palkkansa ansainneet. T�ytyy olla m��r�tty p�iv�saannos, ennenkuin todellista palkkaa voi maksaa. Y�vahdille maksetaan h�nen l�sn�olostaan, mutta ty�miehelle h�nen ty�st��n. N�in hankkimiemme tietojen nojalla panimme tammikuussa 1914 toimeen jonkinlaisen voitto-osuusj�rjestelm�n, jonka mukaan alin palkka kaikenlaatuisesta ty�st�, erin�isill� ehdoilla, m��r�ttiin viideksi dollariksi p�iv�lt�. Samalla supistimme ty�ajan kahdeksantuntiseksi -- se oli ennen ollut yhdeks�ntuntinen -- ja koko viikon ty�n kahdeksan viidett� tuntia k�sitt�v�ksi. Se oli meid�n puoleltamme aivan vapaaehtoinen teko. Kaikki palkkam��r�yksemme ovat olleet vapaaehtoisia. Meid�n mielest�mme sosialinen oikeus sit� vaatii, ja kun kaikki ymp�ri k�y, niin teimme sen oman mielemme tyydytteeksi. Ihminen tuntee tyydytyst� tuntiessaan, ett� on tehnyt toisia tyytyv�isiksi, ett� on jossakin m��rin kevent�nyt kanssaihmistens� el�m�ntaakkaa ja valmistanut heille viihdynn�n ja s��st�jen mahdollisuutta. Hyv� tahto on el�m�n harvoja, todella t�rkeit� arvopuolia. Tarmokas mies voi saavuttaa melkein kaikki mit� h�n tavoittaa, mutta ellei h�n pyrkimystens� kest�ess� ole hankkinut itselleen hyv�� tahtoa, eiv�t saavutetut tulokset ole paljon arvoiset. Mutta siin�, mit� me teimme, ei ollut mit��n armeliaisuutta. Monet ty�nantajat luulivat meid�n tahtovan t�ll� ilmoittaa, ett� liike menestyi niin hyvin ja haluavan tehd� reklaamia, ja he moittivat meit� sent�hden, ett� ylensimme vaatimuksia ja j�rkytimme vanhaa perinn�istapaa, ett� ty�miehelle on maksettava mahdollisimman v�h�n. T�llaiset perimykset ja katsantokannat t�ytyy poistaa, muuten emme voi h�vitt�� k�yhyytt�. Me emme maksaneet n�it� korkeita palkkoja ainoastaan siksi, ett� siihen kykenimme ja se tuotti meille tyydytyst�, vaan my�skin senvuoksi, ett� tahdoimme saada liikkeen rakentumaan lujalle perustalle. Me emme jakaneet pois mit��n -- me rakensimme tulevaisuutta. Liikeyritys, jonka palkka-asteikko on alhainen, on aina ep�varma. Tuskin lienee teollisuudessa monta muutosta, joka olisi siin� m��r�ss� ollut kiistanalaisena kautta koko maailman, mutta tuskin oli ket��n, joka oikein k�sitti, mit� t�m� muutos itse asiassa sis�lsi. Ty�miehet luuli vai yleens� saavansa viisi dollaria p�iv�lt� siihen katsomatta, kuinka he tekev�t ty�t�. Asiantila oli hiukan toinen kuin kuviteltiin. Minun suunnitelmani perustui voitto-osuuteen, mutta sen sijaan ett� odotettaisiin, kunnes n�m� osuudet on ansaittu, maksettaisiin ne etuk�teen ja, erin�isill� ehdoilla, lis�tt�isiin niiden ty�miesten palkkaukseen, jotka olivat olleet v�hint�in kuusi kuukautta yhti�n palveluksessa. Me jaoimme ty�miehet kolmeen luokkaan: 1. Naineet miehet, jotka eliv�t perheens� kanssa ja olivat tiett�v�sti hyvi� perheenhuoltajia. 2. Poikamiehet, jotka olivat t�ytt�neet kaksikolmatta vuotta ja tunnetusti ahkeria ja s��st�vi�. 3. Kahtakolmatta nuoremmat nuorukaiset sek� naiset, joilla oli joku omainen yksin huollettavana. Ensin sai ty�mies tavallisen palkkansa, joka keskim��rin oli viitt�toista prosenttia korkeampi kuin vastaavat palkat yleens� muualla. H�net voitiin sitten valita niiden joukkoon, jotka saivat voitto-osuutta. H�nen palkkansa ja voitto-osuutensa laskettiin yhteen niin, ett� h�n sai v�hint�in viiden dollarin p�iv�tulon. Voitto-osuus oli laskettu tunnin ja sellaisten perusteiden mukaan ett� ne, jotka saivat pienemm�n tuntipalkan, saivat suhteellisesti suuremman voitto-osuuden. T�m� maksettiin joka toinen viikko yhdess� palkan kanssa. Ty�mies, joka ansaitsi esimerkiksi 34 sentti� tunnissa, sai voitto-osuutta 28 1/2 sentti� tunnilta, joten h�nen p�iv�tulonsa teki viisi dollaria. Ty�mies, joka ansaitsi 54 sentti� tunnissa, sai voitto-osuutta 21 sentti� tunnilta, joten h�nen p�iv�tulonsa oli kuusi dollaria. Mutta t�h�n voitonjakoon liittyi erin�isi� ehtoja. Ty�miehen ja h�nen kotinsa t�ytyi tulla m��r�tylle tasolle j�rjestykseen ja yhteiskunnanj�senyyteen n�hden. Mink��n holhouksen toimeenpano ei ollut tarkoituksena, mutta kun sellaista tuskin k�vi v�ltt�minen, oli se yhten� syyn�, mink� vuoksi koko t�m� suunnitelma ja yhteiskunnallinen yhteishyv�n osasto muutettiin. Ajatus oli alkuaan se, ett� ihmisi� kannustettaisiin j�rjestykseen ja s��st�v�isyyteen, ja ett� paras kannustin olisi niiden rahallinen palkitseminen, jotka viettiv�t siivoa ja s��llist� el�m��. Joka el�� kunnollisesti, tekee my�skin ty�t� kunnollisesti. Me tahdoimme my�skin v�ltt�� sit� mahdollisuutta, ett� suurempi palkka pienent�isi ty�saannoksia. Sotavuosina havaittiin, ett� ylen �killinen palkanlis�ys vain lis�si ihmisen saituutta, mutta v�hensi h�nen ty�kyky�ns�. Jos alussa olisin vain lis�nnyt voiton palkkaan, on hyvin luultavaa, ett� ty�n keskitaso olisi alennut. Uuden j�rjestelm�n mukaan olisi noin puolet ty�miehist� saanut palkkansa kaksinkertaiseksi. Sit� olisi pidetty helpostiansaittuna rahana. Ajatus rahan helposta saannista v�hent�� ty�n kiinteytt�. Palkkauksen kovin �killisess� koroittamisessa on er��nlainen vaara -- aivan katsomatta siihen, oliko alkupalkka yksi dollari vai sata dollaria p�iv�ss�. Ne tasot, jotka me ensimm�isess� suunnitelmassamme m��r�simme, eiv�t olleet pikkumaisia, vaikka t�yt�nt��npano kenties joskus tapahtui pikkumaisella tavalla. Meill� oli yhteiskunnallisen osastomme palveluksessa noin viisikymment� henkil��; he olivat yleens� sangen tervej�rkist� v�ke�, mutta mahdoton on saada kokoon viitt�kymment� henkil��, jotka terveeseen j�rkeen n�hden ovat aivan samalla tasolla. He tekiv�t joskus erehdyksi� -- ja niist� saa kuulla alituisesti puhuttavan. Lahjapalkkion saamiseen vaadittiin, ett� ty�miehen tuli el�� yhdess� perheens� kanssa ja pit�� siit� sopivaa huolta. Useiden ulkomaalaisten ty�miesten keskuudessa meid�n t�ytyi vastustaa sit� huonoa tapaa, ett� he pitiv�t lis�asukkaita, muuttaen siten kodin el�mispaikasta rahanansaitsemiskeinoksi. Mutta paras todistus siit�, ett� meid�n suunnitelmamme yleens� vaikutti paljon hyv��, on sen tulos. Kun se ensin pantiin toimeen, katsottiin 60 % ty�miehist� heti lahjapalkkioon oikeutetuksi, kuuden kuukauden kuluttua oli niiden m��r� 78 % ja vuoden lopussa 87 %. Puolentoista vuoden kuluttua oli vain 1 % sellaisia, joille sit� ei katsottu voitavan suorittaa. Suuret palkat aiheuttivat toisiakin tuloksia. Vuonna 1914, kun ensimm�inen suunnitelmamme pantiin t�yt�nt��n, oli meill� 14,000 ty�miest�, ja voidaksemme s�ilytt�� pysyv�sti l�pi vuoden t�m�n lukum��r�n meid�n t�ytyi k�ytt�� palveluksessamme noin 53,000 ty�miest� vuodessa. Vuonna 1915 ei en�� tarvinnut ottaa palvelukseen enemp�� kuin 6,508, ja t�m� tapahtui suurimmaksi osaksi liikkeen laajentumisen johdosta. Jos nykyisen ty�l�ism��r�mme aikana vallitsisi entinen, alinomainen vaihtelu, t�ytyisi k�ytt�� palveluksessa noin 200,000 ty�miest� vuodessa, mik� olisi k�ynyt melkein mahdottomaksi. Niin v�h�inen kuin ty�n hoitamiseen vaadittava harjoitus onkin, emme voi tyyty� joka p�iv�, viikko tai kuukausi uuteen ty�l�iskuntaan, sill� vaikkakin ty�mies kahden tai kolmen p�iv�n kuluttua voi hoitaa teht�v�ns� kunnollisesti ja riitt�v�n lyhyess� ajassa, saavuttaa h�n vuoden kuluttua viel� suuremman taitavuuden. Ty�v�est�n vaihdoksesta ei meill� sittemmin olekaan ollut huolta. On vaikea esitt�� tarkkoja numeroita, sill� silloin kun emme pid� tehtaita t�ydess� k�ynniss�, panemme toimeen ty�nvaihtoa ty�l�istemme keskuudessa, jotta niin monet kuin mahdollista tulevat saamaan ty�t�. T�m� tekee vaikeaksi erottaa, kuka on meilt� vapaaehtoisesti l�htenyt kuka ei. Meill� on nyt niin v�h�n huolta ty�voiman vaihdoksesta, ett� emme en�� huoli valaista n�it� seikkoja numeroilla. Oletan sen tekev�n noin 3 tai 6 % kuukaudessa. Me olemme tehneet erin�isi� muutoksia j�rjestelm��n, mutta emme ole luopuneet t�st� periaatteesta: jos tahdotte, ett� ty�mies antaa teille aikansa ja voimansa, niin antakaa h�nelle silloin palkka, joka vapauttaa h�net taloudellisista huolista. Se kannattaa. Sitten kun aloimme maksaa korkeita palkkoja ja lahjapalkkioita -- jotka nousivat noin kymmeneen miljoonaan, ennenkuin muutimme j�rjestelm�� -- osoittivat liiketulomme, ett� korkeiden palkkojen maksaminen on mit� tuottoisin liikkeenhoitamistapa. Saattoi tehd� oikeutettuja muistutuksia sellaista rahallista etua vastaan, joka oli riippuva ty�miehen hyv�st� k�yt�ksest�, sill� se kallistui holhoukseen. Semmoista ei teollisuudessa saa esiinty�. Ei k�y en�� laatuun yhteishyv�laitos, josta k�yd��n nuuskimassa ty�l�isten yksityisi� asioita. Ihmiset tarvitsevat sek� neuvoa ett� apua, joskus viel� erikoista apua, ja sit� pit�� niiksi ollen kyll� antaakin. Mutta laaja ja k�yt�nn�llisesti toteutettu panosten, yhteisty�n ja oikean vastikkeen suunnitelma merkitsee teollisuuden tukevuudelle ja j�rjestelyjen lujuudelle enemm�n kuin mik��n syrj�st�p�in harjoitettu yhteiskunnallinen avustustoimi. Muuttamatta itse periaatetta, olemme kuitenkin muuttaneet maksumenetelm��. X luku. MIKSI EI AINA OLE HYVI� LIIKEAIKOJA? Sek� ty�nantajan ett� ty�miehen tulee el�� vuosi umpeensa, mutta molemmat he tavallisesti ty�skentelev�t vain viikkokaupalla. He saavat tilauksen tai ty�n kuinka sattuu ja mihin hintaan kulloinkin onnistuu. Hyv�n� aikana on runsaasti tilauksia ja t�it�, mutta "huonona aikana" niukasti. Teollisuudessa on joko juhla tai paasto, liikeasiat k�yv�t joko hyvin tai huonosti. Vaikka emme koskaan ole el�neet aikoja, jolloin kaikilla olisi ollut liiaksi paljon t�m�n maailman hyv�� ja ihmiset olleet liian onnellisia ja iloisia, niin on meill� sen sijaan ollut masennuksen aikoja, jolloin olemme n�hneet sen omituisen n�ytelm�n, ett� maailma on yht��lt� tuntenut tavarain ja koneiden, toisaalta ty�n puutetta ja n�m� molemmat -- kysynt� ja sen tyydytt�misen mahdollisuus -- on toisistaan erottanut raha-aita. Tasaisen edistymisen asemesta kulkee kehitys eteenp�in nyk�yksitt�in ja oikullisesti -- milloin aivan liian huimaa vauhtia, milloin kerrassaan seisahtuen. Kun monet ihmiset haluavat ostaa, sanotaan ettei ole tavaraa, mutta kun ei kukaan halua ostaa, sanotaan ett� on liikatuotantoa. Tied�n ett� aina on vallinnut tavarain puute, mutta en usko koskaan olleen liikatuotantoa. Erin�isiss� tiloissa on meill� kyll� ollut v��r�� tavaralaatua, mutta sit� ei voi sanoa liikatuotannoksi. Se on p��t�nt� tuotantoa. Meill� voi my�skin olla suuria, liian korkealla hinnalla hankittuja tavaravarastoja. Se johtuu joko valmistus- tai rahatoimen huonosta j�rjestelyst�. Riippuuko sitten sallimuksesta, milloin joku liike on hyv� tai huono, ja t�ytyyk� meid�n alistua sen v�ltt�m�tt�myyteen? Liike on hyv� tai huono aina sen mukaan, kummaksiko me sen teemme. Ainoa syy, miksi kylv�mme laihoja, myllerr�mme kaivoksissa tai valmistamme tavaroita, on se, ett� ihmiset saisivat ruokaa, l�mmint� ja vaatetta. Mit��n muuta j�rjellist� syyt� ei ole, ja kuitenkin me ty�nn�mme n�m� syyt syrj��n ja teemme ty�t� hankkiaksemme rahaa emmek� palvellaksemme ihmiskuntaa -- kun n�et olemme kehitt�neet rahaj�rjestelm�n, joka sen sijaan, ett� on tarkoitettu helpottamaan, joskus ehk�isee sit�. Mutta siit� tuonnempana. Meille tulee tuontuostakin niin sanottuja huonoja aikoja ainoastaan sent�hden, ett� olemme niin huonoja johtajia. Voin ymm�rt��, ett� maan t�ytyy n�hd� n�lk��, jos koko sato menee hukkaan, mutta en ymm�rr�, miksi me sied�mme n�lk�� ja k�yhyytt�, kun ne riippuvat yksinomaan huonosta johdosta, joka puolestaan aina on yhteydess� raha-asiain j�rjett�m�n hoitamisen kanssa. Sota k��nsi tietenkin asiat nurin t�ss� maassa. Se k��nsi nurin koko maailman. Sotaa ei milloinkaan olisi syntynyt, jos meill� olisi ollut parempi johto, mutta sotaa ei ole yksinomaan syytt�minen. Se paljasti rahaj�rjestelm�mme puutteet, mutta se osoitti ennen kaikkea kuinka ep�varmoja liikkeet ovat, kun niiden ainoana perustana on raha. Min� en tied�, ovatko huonot liikeajat huonojen rahamenetelm�in tulosta vai ovatko v��r�t liikevaikuttimet luoneet huonot rahamenetelm�t; mutta sen tied�n, ett� vaikka nykyisen rahaj�rjestelm�n nurinkaataminen ei suinkaan olisi toivottavaa, niin olisi eritt�in tarpeellista muuntaa liike-el�m�� palvelemaan hy�dyllisi� tarkoituksia. Silloin t�ytyy my�skin paremman finanssitoimen synty�. Nykyinen j�rjestelm� tulee h�vitett�v�ksi senvuoksi, ett� sill� ei ole olemassaolon oikeutusta, mutta se tulee tapahtumaan v�hitellen. Omien asioittensa vakiinnuttaminen on kunkin omassa k�dess�. Yksin��n ei voi saavuttaa t�ydellisi� tuloksia, mutta esimerkki kehoittaa seuraamaan, ja jolloinkin voimme toivottavasti sijoittaa inflatio-ajat [inflatio = paperirahan tulva. -- Suom.] ja niiden seuraajat, ahdinkoajat, samaan luokkaan kuin isonrokon ja muut tarttuvat taudit, joiden levi�misen voi est��. Liike-el�m�n ja finanssilaitoksen uudestij�rjestelyn kautta on t�ysin mahdollista ehk�ist� nousu- ja laskukauden huonot vaikutukset ja my�skin ajoittaiset ahdingot. Maanviljelys on jo muuttumistilassa. Kun teollisuus ja maanviljelys ovat t�ysin uudennetut, tulevat ne t�ydent�m��n toisiaan ja kuulumaan yhteen. Min� sijoitin esimerkiksi yhden tehtaistani maaseudulle, jotta ty�miehet samalla voisivat harjoittaa maanviljelyst�. K�ytt�m�ll� koneita vaatii maanviljelys tulevaisuudessa vain murto-osan siit� ajasta, mink� se nyky��n nielee. Se aika, jonka luonto tarvitsee tuotantoonsa, on paljon pitempi kuin se, mik� tarvitaan ihmisapuun maanmuokkauksen, kylv�n ja elonkorjuun muodossa. Monelle teollisuudelle, jossa ei suoriteta jykevi� t�it�, ei ole v�li�, miss� sit� harjoitetaan. Vesivoimaa k�ytt�m�ll� voidaan monta teollisuudenhaaraa pit�� maaseudulla, ja sill� tavoin saatamme paljoa suuremmassa m��r�ss� kuin osataan arvata yhdist�� teollisuutta maanviljelykseen, saada maataviljelevi� teollisuudenharjoittajia, jotka harjoittavat sek� maanviljelyst� ett� teollisuutta mit� j�rkiper�isimmiss� ja terveellisimmiss� oloissa. T�m� j�rjestely poistaa monen vuodenajasta riippuvan teollisuuden hankaluudet. Toisia voidaan j�rjest�� siten, ett� eri tuotteita valmistetaan eri vuodenaikoina, ja toisista taas voidaan huolellisella johdolla poistaa riippuvaisuus vuodenajoista. Kunkin erikoisen tapauksen huolellinen tutkiminen on viittova tien. Ajoittaiset ahdinkokaudet ovat vakavampia, ne kun n�ytt�v�t niin suurilta, ettei niit� voi hallita. Ennenkuin koko uudestij�rjestely on toimeenpantu, ei se olekaan mahdollista, mutta jokainen liikemies voi aina vaikuttaa jotakin asiaan, ja samalla kuin h�n hy�dytt�� omaa laitostansa, auttaa h�n my�skin muita. Ford-yhti�n tuotantoon eiv�t huonot tai hyv�t ajat ole koskaan vaikuttaneet. Oloista v�litt�m�tt� on yhti� kulkenut suoraa suuntaansa, lukuunottamatta vuotta 1917-1919, jolloin tehdas sovellettiin sotatarpeiden palvelukseen. Vuotta 1912-1913 pidettiin huonona, vaikka sit� nyt katsotaan keskulaiseksi; meid�n tavaravaihtomme kohosi melkein kaksinkertaiseksi. 1913-1914 oli huono kausi; me lis�simme myynti�mme enemm�n kuin kolmanneksella. Myyntivuotta 1920-1921 katsottiin liikekannalta huonoimmaksi mit� historiamme tuntee; me m�imme 1 1/4 miljoonaa autoa eli viisi kertaa enemm�n kuin "normaali"-vuonna 1913-1914, joten en saata sanoa, ett� ahdinkoaika liikemarkkinoilla olisi tuottanut meille erityisi� huolia. T�ss� ei piile mit��n salaisuutta. Se on, kuten kaikki muukin meid�n liikkeess�mme, v�ltt�m�t�n tulos periaatteesta, jota voidaan sovelluttaa mihin liikkeeseen tahansa. Me maksamme nyt ilman ehtoja kuuden dollarin alimman palkan p�iv�ss�. V�ki on jo niin tottunut suuriin palkkoihin, ett� meid�n ei en�� ole tarvis toimittaa mit��n tarkastusta sen k�ytt�misest�. Minimipalkka maksetaan niin pian kuin ty�mies on osoittanut kykenev�ns� hoitamaan ty�t�ns�, mik� on h�nen omassa vallassaan. Me olemme lis�nneet lasketun voitto-osuuden palkkaan ja maksamme nyt korkeampia palkkoja kuin sen �kkinousun aikana, joka seurasi sodan j�lkeen. Mutta me maksamme aina suoritetun ty�n mukaan. Ett� ty�t� tosiaan tehd��n, todistaa se tosiasia, ett� noin kuusikymment� prosenttia ty�v�est� ansaitsee enemm�n kuin kuuden dollarin minimipalkan. Ajatelkaamme yleisen vaurauden ensimm�isi� perusehtoja. Edistys ei tapahdu umpim�hk��n annetuin pikku sys�yksin. Sen jokainen askel t�ytyy s��d�stell�. Edistys ei ole mahdollista ilman edell�k�yv�� ajatteluty�t�. Ottakaamme juuri yleinen vaurastuminen esimerkiksi. Se toteutuu, kun mahdollisimman suurella m��r�ll� ihmisi� on kylliksi sy�d�kseen ja pukeutuakseen ja kun he sanan varsinaisessa merkityksess� tuntevat el�misen viihtyisyytt�. Suuren enemmist�n huoleton toimeentulo on yleisen vaurauden ehtona, eik� tehtailijan pankkitili. Tehtailijan asiana on t�m�n vaurauden edist�minen. H�n on yhteiskunnan palvelija, ja h�n palvelee sit� ainoastaan, jos h�n hoitaa yrityst�ns� sill� tavoin, ett� h�n toimittaa yleis�lle yh� parempaa tavaraa yh� halvemmalla hinnalla ja maksaa ty�v�elleen yh� parempaa palkkaa, sen suorittaman ty�n perustalla. T�ll� tapaa -- ja ainoastaan t�ll� tapaa -- voi tehtailija tai mik� liikemies hyv�ns� puolustaa olemassaolonsa oikeutusta. En pane suurta arvoa kansantaloustieteilij�in selityksille ajoittaisin palaavista kukoistuksen ja ahdingon ajoista. Kun hinnat ovat korkeat, sanovat he aikoja hyviksi, mutta todella hyvi� aikoja ei saa arvostella niiden hintojen mukaan, joita tehtailijat panevat tavaroilleen. �lk��mme leikkik� sanoilla. Elleiv�t ihmisten tulot ole oikeassa suhteessa tavarain hintoihin, niin t�ytyy hintoja alentaa. Liikkeiden yleens� katsotaan alkavan valmistuksesta ja p��ttyv�n kulutukseen. Jos nyt kuluttaja ei halua ostaa tavaraa, tai h�nell� ei ole rahaa ostaa sit�, niin moittii tehtailija kuluttajaa ja sanoo liikkeen k�yv�n huonosti, ja t�t� ruikutusta h�n jatkaa. Eik� se ole h�lynp�ly�? Eik� tehtailija ole olemassa kuluttajaa varten, vai onko asia p�invastainen? Ellei kuluttaja tahdo -- tai voi ostaa, mit� tehtailijalla on h�nelle tarjottavana, niin onko se tehtailijan vai kuluttajan syy? Vaiko ei kummankaan? Siin� tapauksessa t�ytyy tehtailijan lopettaa liikkeens�. Onko tosiaan niin, ett� liikkeet alkavat valmistuksesta ja p��ttyv�t kulutukseen? Mist� tulevat rahat, jotka panevat koneet k�yntiin? Kuluttajalta luonnollisesti. H�n on ainoa, johon voi turvata. Ja tehtaan menestyminen perustuu yksinomaan siihen, ett� se kykenee palvelemaan kuluttajaa, niin ett� t�m� on tyytyv�inen. Se voi tapahtua tavaran laadun tai hintojen kautta. Parhaiten palvellaan h�nt� parhailla tavaroilla halvimpiin hintoihin, ja sill�, joka voi t�m�n aikaansaada, on mahdollisuus tulla johtajaksi alallaan, huolimatta siit�, mit� tavaroita h�n valmistaa. T�st� ei p��se mihink��n. Miksik� sitten maleksia odottamassa parempia aikoja? Alentakaa kustannukset johtamalla tehdasta paremmin. Ja alentakaa hinnat ostovoiman tasalle. Palkkojen alentaminen on kevytmielisin ja nahjusmaisin tapa selvit� tilanteesta, puhumattakaan sen ep�inhimillisyydest�. Se on itse asiassa liikkeenjohtajan kykenem�tt�myyden syyn s�lytt�mist� ty�miesten niskoille. Jokainen ahdinkoajan merkki on kehoitus tehtailijalle k�ytt�m��n kyky�ns� paremmin ja hyv�ll� johdolla aikaansaamaan sellaista, mit� muut koettavat aikaansaada palkkojen alentamisella. Jos ensi sijassa k�yd��n k�siksi palkkoihin, niin laiminly�d��n se keino, joka voisi tuoda pelastuksen vaikeuksista; mutta jos t�t� ainoata todella tehoavaa keinoa k�ytet��n, niin p��st��n alentamasta palkkoja. T�m� on ainakin minun kokemukseni. Kun kokonainen j�rjestelm� on muutettava, t�ytyy jonkun k�rsi� ensimm�iset tappiot. Ainoat, jotka sen voivat tehd�, ovat ne, joilla on siihen varaa. Mutta "tappion k�rsiminen" on eksytt�v� sanontatapa. Oikeastaan ei tapahdu mit��n tappiota; luovutetaan vain osa siit�, mit� ennen on ansaittu, jotta tulevaisuudessa voitaisiin ansaita sit� enemm�n. Keskustelin �skett�in er��n pikkukaupungin rautakauppiaan kanssa. H�n sanoi: "Min� lasken tulevani k�rsim��n nykyisell� varastollani 10,000 dollarin tappion, mutta todellisuudessa ei tappio ole niin suuri. Meill� rautakauppiailla on ollut jokseenkin hyv�t ajat. Enin osa nykyisest� varastostani on ostettu korkeaan hintaan, mutta min� olen myynyt monta varastoa hyv�ll� voitolla, ja ne kymmenen tuhatta dollaria, jotka nyt h�vi�n, eiv�t muuten ole samanlaisia dollareita kuin meill� oli ennen maailmassa. Niist� on tullut tavallaan keinottelurahoja. Ne eiv�t ole vanhoja kelpo dollareja, joilla ennen kullakin ostettiin 100 sentin arvosta. Niin ett� minun tappioni ei ole kovin suuri. Samalla teen mahdolliseksi kaupunkilaisille jatkaa kotiensa rakentamista, ilman ett� heid�n tarvitsee olla huolissaan rautatavarain hinnannoususta." H�n oli viisas kauppamies. H�n tyytyi mieluummin pienemp��n ansioon ja suurempaan menekkiin kuin ett� olisi pit�nyt hintoja korkealla ja ehk�issyt yhteiskunnan kehityst�. H�nen kaltaisensa mies on hy�dyllinen yhteiskunnassa. H�nell� on selke� ymm�rrys. H�n tekee tasauksen varastonsa arvossa ennemmin kuin alentaa avustajainsa palkkoja, jonka kautta h�n v�hent�isi heid�n ostokyky�ns�. H�n ei takertunut pit�m��n kiinni hinnoista ja j��nyt odottelemaan ostajia. H�n ymm�rsi -- mik� yleens� n�yt��n unohdetun -- ett� omistuksen luontoon kuuluu, ett� joskus t�ytyy k�rsi� tappiotakin. Niin on minunkin k�ynyt. Meid�nkin myyntimme v�heni niinkuin kaikkien muidenkin. Meill� oli suuri varasto, ja kun laskettiin kaikki ainesten ja koneosain kustannukset, emme voineet myyd� autoa halvemmalla kuin mit� siit� pyysimme, mutta t�m� hinta oli sin� ajankohtana korkeampi kuin mit� ihmiset saattoivat tai tahtoivat maksaa. Me ryhdyimme tekem��n laskelmia. Joko oli meid�n v�hennett�v� varastojemme arvoa 17,000,000 dollarilla tai h�vitt�v� paljoa enemm�n sen kautta, ettemme saisi kaupaksi mit��n. Niin ett� siin� ei oikeastaan ollutkaan valinnan varaa. Joko t�ytyy miehen tyyty� tappioon ja jatkaa liikett��n tai saa h�n ly�d� ovet kiinni ja mietti�, mit� tappiota toimettomuus sis�lt��. T�m� tappio tulee yleens� suuremmaksi eik� koske ainoastaan rahoja, sill� toimettomuuden aikoina kalvaa masennus yritteli�isyytt�, ja jos t�mm�isi� aikoja kest�� kovin kauan, menee vihdoin kaikki uudelleenaloittamisen tarmo. Ei kannata ruveta odottamaan parempia aikoja. Jos liikemies tahtoo jatkaa toimintaansa, t�ytyy h�nen alentaa hinnat siihen, mit� ihmiset tahtovat maksaa. Mink�laisiksi olot muodostunevatkin, maksavat ihmiset v�ltt�m�tt�mist� tavaroista aina jonkin hinnan, ja kun vain hyv�� tahtoa on, voi aina sellaiseen hintaan menn�. T�t� sopeutuvaa hintatasoa ei kelpaa tavoittaa huonommalla laadulla tai lyhytn�k�isell� s��st�v�isyydell�, sill� siit� on seurauksena vain ty�v�en tyytym�tt�myys. Semmoinen hintataso saavutetaan vain lis��m�ll� tuotantoa, ja silt� kannalta katsottuna tulee jokaisen ahdingon oireen liike-el�m�ss� olla voimakkaana kehoituksena liikemiehille k�ytt�m��n tervett� j�rke�ns�. Se, joka panee p��painon hintoihin, mutta ei kysy, onko h�n yhteiskunnalle hy�dyksi, ei voi puolustaa asemaansa liikkeenjohtajana. T�m� on ainoastaan toisin sanoin lausuttuna v�ite, ett� vaihdon t�ytyy tapahtua todellisten arvojen luonnollisella perustalla, mik� on siin�, ett� ihmistarmo on muutettu kauppatavaroiksi. Mutta niin yksinkertaista oppia ei pidet� oikein liike-el�m�lle sopivana. Se ei ole kylliksi mutkallinen. On "liikkeit�", joiden tarkoituksena on tehd� inhimillisen yritteli�isyyden kaikkein rehellisin pyrkimys viekkaiden ihmisten keinotteluhimon esineeksi. N�m� ihmiset toimeenpanevat ravintoaineiden ja muiden v�ltt�m�tt�mien tarvetavaroiden n�enn�isen pulan, mist� on seurauksena h�t��ntynyt kysynt� markkinoilla. Ensin syntyy v��r� nousu, sitten yht� luonnoton seisahdus. Alati, ja joskus aivan tahtomatta, tehd��n rikkomuksia taloudellista oikeudenmukaisuutta vastaan. Taloudellisten olojen voi sanoa tekev�n ihmiskunnan siksi, mit� se on, mutta my�skin voi sanoa ihmisten luovan taloudelliset olot. Ne, jotka ovat edellisen v�itt�m�n kannalla, syytt�v�t teollisuusj�rjestelm�� kaikista vioista, joita ihmisill� ylimalkaan on. Toiset taas arvelevat, ett� ihminen itse luo olonsa, ja ett� jos taloudellinen, teollinen tai yhteiskunnallinen j�rjestelm� on huono, niin on se vain ihmisen oma kuvain. Tehtailijat eiv�t tahdo my�nt��, ett� teollisuusmenetelmien viat ja puutteet ainakin osaksi ovat heid�n omia vikojansa suurennettuina ja j�rjestelm��n pantuina. Mutta pankaapa heid�t k�sittelem��n kysymyst� kytkem�tt� sit� heid�n omiin asioihinsa, silloin he katsovat asiaa heti toiselta kannalta. Jos ihmisluonto olisi v�hemm�n puutteellinen, olisi yhteiskuntaj�rjestelm�mme ep�ilem�tt� parempi kuin se nyt on. Toisaalta olisi huonompi ihmisaines p��tynyt huonompaan yhteiskuntaj�rjestykseen -- vaikka se tuskin olisi kest�nyt niin kauan kuin nykyinen yhteiskuntaj�rjestelm�. Mutta niit�, joiden mielest� ihmiset ovat tietoisesti ja vapaaehtoisesti luoneet puutteellisen yhteiskuntaj�rjestyksen, on sangen v�h�n. Jos tinkim�tt� my�nnet��n, ett� yhteiskuntaj�rjestelm�n viat johtuvat ihmisest� itsest��n, niin seuraa siit�, ett� h�n on tietoisesti j�rjest�nyt ep�t�ydellisyydet. Osa meid�n t�ytyy merkit� tiet�m�tt�myyden tiliin, toinen osa yksinkertaisuuden. Jos ajattelemme nykyisen teollisuusj�rjestelm�mme alkua, niin eih�n alussa voinut tiet��, mitenk� se tulisi kehittym��n. Jokaista uutta edistysaskelta tervehdittiin ilolla. Ei kukaan ajatellutkaan, ett� p��oma ja ty� tulisivat edustamaan vastakkaisia harrastuksia. Ei kukaan uneksinut, ett� itse menestyksess� piilisi paula. Mutta kehityksen kulussa esiintyiv�t j�rjestelm�n nurjat puolet. Liikkeet laajenivat niin suuriksi, ett� johtajan t�ytyi ottaa palvelukseensa suuret m��r�t ihmisi� tuntematta heit� edes nimelt�, mutta t�t� seikkaa ei suinkaan pahoiteltu, vaan p�invastoin pidettiin suotuisana. Se johti kuitenkin lopulta ep�persoonalliseen j�rjestelm��n, ja ty�miest� ruvettiin katsomaan koneeksi eik� lihasta ja luusta olevaksi ihmiseksi. Ei kukaan tietystik��n usko, ett� t�m� ep�inhimillinen kehityskulku tahallaan luotiin j�rjestelm�ksi. Mutta niin k�vi. Se oli olemassa piilev�n� jo alussa, vaikka kukaan ei sit� huomannut tai aavistanut. Tavaton ja miltei uskomaton kehitys toi ilmi j�rjestelm�n viat. Mik� on teollisuuden perusaate? Se ei ole rahan ansaitseminen, vaan yleishy�dyllisen aatteen toteuttaminen ja sen monistaminen yht� moniksi tuhansiksi kuin on ihmisi�, jotka sit� tarvitsevat. Tuotantoa varten on kehitett�v� tuotantoa. On keksitt�v� j�rjestelm�, joka muuttaa tuotannon ihanaksi taiteeksi. Teollisuuden todellinen perusaate on tuotannon laskeminen perustalle, joka tekee jatkuvan kehityksen mahdolliseksi, yh� useampien tehtaiden rakentaminen ja monien tuhansien hy�dyllisten esineiden valmistaminen. Yritys ansaita rahaa keinottelulla ty�n asemesta merkitsee teollisuuden perusaatteen kielt�mist�. Lyhytn�k�iset ihmiset eiv�t ymm�rr�, ett� liikkeiss� on muuta kysymyksess� kuin omakohtainen, persoonallinen etu. Liiketoiminta on antamista ja ottamista, jotta voisi itse el�� ja sallia toisten el�v�n. Se on monien harrastusten ja voimien yhteistoimintaa. Milloin ikin� tapaa ihmisen, jonka mielest� liike on niinkuin virta, jonka hedelm�itt�v� tulva on pys�ytett�v� juuri kun se on saapunut h�nen kohdalleen, todistaa se, ett� t�m� ihminen luulee voivansa pit�� liikett� voimassa pys�ytt�m�ll� sen liikunnan. H�n siis tahtoisi tuottaa rikkautta seisauttamalla rikkauden tuottamisen. Yleishy�dytyksen periaate on huonojen aikojen parannuskeino, ja t�m� johtaa meid�t yleishy�dytyksen ja rahaink�yt�n periaatteiden k�yt�nn�lliseen sovelluttamiseen. XI luku. KUINKA HALVAKSI TAVARAIN TUOTANTO VOIDAAN SAADA? Ei kukaan voi kielt��, ett� jos hinnat ovat kyllin alhaiset, voi aina saada ostajia, olkoot ajat mink�laiset tahansa. Se on liike-el�m�n alkeistotuuksia. Alhaistenkin hintojen aikana sattuu tosin, ett� raaka-aineet eiv�t mene kaupaksi. Niin oli laita esim. vuonna 1921, mutta se riippui siit�, ett� tehtailijat ja v�litt�j�t tahtoivat ensin saada myydyksi kalliin hinnan aikana ostamansa varastot ennenkuin ryhtyiv�t uusiin kauppoihin. Markkinat olivat hiljaiset, mutta liian t�ynn� tavaraa. Liikakyll�iset markkinat syntyv�t vain silloin, kun hinnat eiv�t ole oikeassa suhteessa ostokykyyn tai kun ostajat ovat haluttomia senvuoksi, ett� aikaisemmin ovat tulleet ostaneeksi varastoon. Luonnottoman korkeat hinnat ovat aina merkkin� siit�, ett� asioissa on jotakin ep�tervett�, sill� ne johtuvat aina jostakin ep�normaalisesta seikasta. Terveell� ihmisell� on normaalinen ruumiinl�mp�; terveell� liike-el�m�ll� on normaalihinnat. Korkeat hinnat ovat tavallisesti seurauksena keinottelusta johon ryhdyt��n, kun aletaan puhua mahdollisesta tavaranpuutteesta. Vaikka kaikilla liikealoilla ei koskaan voi synty� puutetta, voi muutamien harvojen -- jopa yhden ainoankin -- tarvetavaran tuotannon v�heneminen aiheuttaa keinottelua. Eik� aina tarvitse olla edes tavaranpuutetta. Setelirahaston paisuminen (inflatio) aiheuttaa ostohalun n�enn�ist� nousua ja sen seurauksena keinottelun mahdollisuutta. Saattaa my�skin sattua todellinen tavaranpuute samaan aikaan inflation kanssa, kuten usein tapahtuu sota-aikoina. Mutta olkoon syy hintojen suuruuteen mik� tahansa, niin maksavat ihmiset ne tavaranpuutteen pelosta. He ostavat joko varustautuakseen tavaroilla pitemm�ksi aikaa tai taas vuorostaan myyd�kseen ja ansaitakseen. Kun ruvettiin puhumaan sokeripulasta, koettivat em�nn�t, jotka eiv�t el�ess��n olleet ostaneet sokeria viitt� kiloa enemp�� kerralla, hankkia itselleen viidenkymmenen, jopa sadan kilon varaston, ja samalla ostivat keinottelijat sokeria sulkeakseen sen makasiineihinsa. Melkein koko sodanaikainen elintarvepuute johtui keinottelusta tai t�llaisesta varauksesta. Olkoon oletettu tavaranpuute kuinka suuri ja hallituksen kontrolli kuinka ankara tahansa, voi se, joka kykenee maksamaan, aina saada mit� haluaa. Ei kukaan voi varmasti sanoa, kuinka suuri tai pieni jonkin tavaran kokonaism��r� maassa on. Todenn�k�isimm�tkin numerot ovat vain arveluita, ja viel� vaikeampi on arvioida tavaran m��r�� maailmanmarkkinoilla. Vaikka pystyisimme tiet�m��n, kuinka paljon jotakin tavaraa valmistetaan yhten� p�iv�n� tai kuukautena, niin silti emme voi tiet��, kuinka suuri tuotanto on seuraavana p�iv�n� tai ensi kuussa, yht� v�h�n kuin tied�mme, kuinka suuri kulutus on. Uhraamalla varoja tilastollisten ainesten hankkimiseen voimme aikanaan saada joltisenkin tarkan k�sityksen siit�, kuinka paljon jotakin tavaraa on kulutettu jonakin aikajaksona, mutta kun numerot on saatu, on niill� vain historiallista arvoa, sill� seuraavana ajanjaksona saattaa kulutus olla kahta vertaa suurempi tai pienempi. Ihmiset muuttuvat alituisesti. Siin�h�n juuri on sosialististen, kommunististen ja muiden, yhteiskuntaolojen ihanteellista j�rjestely� tarkoittavien suunnitelmien vaikeus: ne perustuvat olettamukseen, ett� ihmiset pysyv�t aina samanlaisina. Taantumuksellisella on sama k�sitys. H�n v�itt��, ett� kaiken pit�� pysy� ennallaan. Mutta mik��n ei tee niin, ja siit� olen kiitollinen. Kulutus vaihtelee hintojen ja tavaranlaadun mukaan, eik� kukaan tied� eik� voi laskea, kuinka suureksi kulutus tulevaisuudessa voi nousta, sill� joka kerta kun jonkun tavaran hintaa on alennettu, ilmestyy uusia ostajaryhmi�. Sen tiet�� jokainen, mutta monet menettelev�t niinkuin eiv�t tiet�isi. Kun kauppias on itse ostanut tavaroita korkeasta hinnasta eik� saa niille ostajia, alentelee h�n v�hitellen hintoja, kunnes tavarat alkavat liikkua. Mutta jos h�n on viisas, ei h�n nipistele v�hin erin hinnoista ja sen kautta pyri ostajissa her�tt�m��n lis�alennuksen toiveita ja niist� johtuvaa oston haluttomuutta, vaan alentaa kerta kaikkiaan niin tuntuvasti, ett� p��see irti koko varastosta. Liike-el�m�ss� t�ytyy aina ottaa huomioon erin�isi� tappioita. Tappion j�lkeen toivoo liikemies voivansa tehd� hyv�n kaupan, joka korvaa vahingon, mutta se on usein pettymys. Voitto, josta tappio on korvattava, pit�� olla ansaittuna ennen hinnanalennusta. Ne, jotka olivat kyllin ajattelemattomia uskoakseen, ett� sotavuosina saadut suuret voitot olisivat pysyv�isi�, joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin hintojen laskiessa. On olemassa luja usko siihen, ett� kauppa on sarja tappioita ja voittoja, ja ett� hyv� liike on se, miss� voitto on tappiota suurempi. Senvuoksi pit�v�t monet liikemiehet edullisena myyd� tavaransa mahdollisimman kalliista. Sit� pit�v�t monet hyv�n� liikemenettelyn�. Onko asia todella niin? Se ei ole meid�n kokemuksemme. Raaka-aineita emme ole koskaan katsoneet kannattavan ostaa enemp�� kuin kerrallaan on tarvittu. Jos kulkulaitokset olisivat paremmat, niin voisimme olla varmat saavamme tavarat aina sit� mukaa kuin niit� tarvitsemme, emmek� v�litt�isi hankkia mink��nlaista varastoa. Laskettu m��r� raaka-ainevaunuja saapuisi m��r�tyss� j�rjestyksess� ja siirrett�isiin suoraan rautatielt� tehtaaseen. Se s��st�isi paljon rahaa, sill� rahaksimuutto tapahtuisi melkein v�litt�m�sti ja p��st�isiin pit�m�st� rahoja sidottuina suureen varastoon. Mutta kulkuneuvojen huonouden vuoksi t�ytyy pit�� aineita varastossa. Kun vuonna 1921 toimitimme sen varastojemme uuden arvioinnin, josta kerroin edellisess� luvussa, oli minulla luonnottoman suuri varasto senvuoksi, ett� kulkuneuvot olivat olleet niin huonoja. Mutta me opimme jo kauan sitten sen l�ksyn, ettei keinottelu syist� saa hankkia liian suuria varastoja. Kun hinnat n�ytt�v�t olevan nousemassa, pidet��n suurten varastojen ostamista viisaana, jotta sitten p��st�isiin niin v�h�ll� ostamisella kuin mahdollista. Ei tarvita mit��n todisteluita, ett� jos ostan aineksia kymmenest� sentist� naulan, olen ehdottomasti edullisemmassa asemassa kuin se, jonka t�ytyy maksaa kaksikymment� sentti�. Mutta me olemme tulleet siihen kokemukseen, ett� se ei kannata. Siin� antaudutaan arvailun alalle, ja se ei ole liikemenettely�. Jos ostan suuren varaston kymmenest� sentist� naulan, niin on minun asemani erinomainen niin kauan kuin toinen saa maksaa kaksikymment� sentti�. Sittemmin saan ehk� tilaisuuden ostaa lis�� kahdestakymmenest� sentist� naulan ja se n�ytt�� minusta viisaalta, sill� kaikki viittaa siihen, ett� hinnat tulevat nousemaan kolmeenkymmeneen senttiin. Minulla oli ehk� suuri hy�ty edellisest� oletuksestani ja tietysti p��t�n tehd� t�m�nkin kaupan. Mutta sitten hinnat alenevat ja min� olen j�lleen samalla tasolla, mist� aloitin. Me olemme tehneet tarkkoja laskelmia ja tulleet siihen tulokseen, ett� ei kannata ostaa suuria varastoja, sill� yhdest� ostosta saadun voiton tasoittaa toisesta saatu tappio ja siten on vain n�hty tarpeetonta vaivaa ilman vastaavaa hy�ty�. Kun ostamme, pid�mme senvuoksi p��asiana, ett� saamme sit� laatua kuin haluamme mahdolliseen hintaan. Me emme osta v�hemp��, kun hinnat ovat korkealla, mutta emme my�sk��n enemp��, kun ne ovat alhaalla. Ennen kaikkea kartamme ostamasta enemp�� kuin tarvitsemme. En tahdo v�itt��, ett� t�h�n p��t�kseen tuleminen oli niink��n helppoa. Tekee mieli uskoa kykenev�ns� arvostelemaan oloja, ja jokaisessa ihmisess� on jonkun verran synnynn�ist� keinottelun halua. Mutta lopulta surmaa keinottelu liikemiehen. Antakaapa h�nen vain tehd� pari hyv�� kauppaa, joista h�n ansaitsee runsaasti rahaa, niin eip� kest� kauan, ennenkuin h�n ajattelee enemm�n rahojen ansaitsemista ostamalla ja myym�ll� kuin niiden hankkimista kunniallisella liikkeell�ns�. Romahdus tulee tavallisesti hyvinkin pian. Ainoa turvallinen tapa on ostaa, mit� tarvitsee -- ei enemp�� eik� v�hemp��. Sit� periaatetta noudattamalla karkoitetaan uhkapeli liikkeest�. Olen puhunut niin paljon ostoperiaatteistamme senvuoksi, ett� ne selitt�v�t meid�n myyntiperiaatteemme. Kilpailijoihimme ja tavarain runsauteen katsomatta ovat meid�n hintamme perustetut laskelmaan, mit� mahdollisimman suuri ihmism��r� tahtoo tai voi maksaa siit�, mit� meill� on myyt�v�n�. T�m�n talouspolitiikan tulos ilmenee parhaiten, jos vertaa matkailuauton hintoja ja tuotantoa: Vuosi Hinta (dollareissa) Tuotanto 1909-10 950 18,664 autoa 1910-11 780 34,528 " 1911-12 690 78,440 " 1912-13 600 168,220 " 1913-14 550 248,307 " 1914-15 490 308,213 " 1915-16 440 533,921 " 1916-17 360 785,432 " 1917-18 450 706,584 " 1918-19 525 533,706 " (Kahtena viimeksimainittuna vuonna oli tehdas sovellettu sotatuotantoa varten.) 1919-20 575--440 996,660 autoa 1920-21 440--355 1,250,000 " Viime aikojen hinnat ovat halvempia kuin milt� ne n�ytt�v�t, sill� me parannamme laatua alituisesti. Me tutkimme joka osaa keksi�ksemme, eik� mit��n voi parantaa tai lis�t�. Jos muut ovat keksineet jotakin parempaa kuin me, tahdomme saada selv�n siit�, ja siit� syyst� ostamme jokaisen uuden automallin, joka tulee markkinoille. Tavallisesti k�yt�mme sit� jonkun aikaa, tutkimme mihin se kelpaa maantiell�, hajoitamme sen sitten ja katsomme kuinka ja mist� se on tehty. Ei liene maailmassa tehty vaunulajia, jota -- tai jonka j�tteit� -- ei n�kyisi hajallaan Dearbornissa tehtaittemme liepeill�. Useimmiten kun ostamme uuden auton, saa sanomalehdiss� lukea siit� uutisen ynn� p��telm�n, ett� Ford ei itse k�yt� Ford-autoa. Toissa vuonna tilasin suuren Lanchasterin, jota pidet��n Englannin parhaana autona. Se oli useita kuukausia er��ss� tehtaassamme, ja sitten p��tin tuoda sen Detroitiin. Meit� oli matkalla useita vaunullisia, joten syntyi pieni autokaravaani. Min� satuin istumaan Lanchaster-autossa kun kuljimme er��n kaupungin l�pi New Yorkin valtiossa, ja kohta saapui pari sanomalehtireportteria tiedustelemaan, mink� vuoksi en ajanut Ford-autolla. "N�hk��s", min� vastasin, "juttu on se, ett� minulla on nyt loma-aikani eik� sen vuoksi mit��n kiirett�. On yhdentekev�, vaikka tulemme kotiin v�h�n my�hemp��n kuin tavallista. Siin� on syy, mink� vuoksi en aja Fordilla." T�mm�isi� "Ford-juttuja" on paljon. Meid�n periaatteemme ovat hintojen alentaminen, toiminnan laajentaminen ja tavarain parantaminen. Kuten lukija n�kee, panemme hinnanalennuksen ensi sijalle. Emme ole milloinkaan laskeneet m��r�ttyjen kustannusten mukaan. Sen vuoksi alennamme hinnan aina siihen m��r��n, jonka luulemme tuottavan suurempaa menekki�. Sitten koetamme valmistaa siihen hintaan. Kustannuksista emme huolehdi; uusi hinta pakottaa putoamaan ne alas. Tavallinen tapa on ensin laskea kustannukset ja sitten m��r�t� hinta, ja vaikka se voi olla loogillisesti oikea rajoitetummassa merkityksess�, ei se pid� paikkaansa syvemm�ss� ja laajemmassa merkityksess�, sill� mit� hy�ty� on tiet�� kustannuksista, jos sen kautta saadaan selv�ksi, ettei voida valmistaa tavaraa sellaiseen hintaan, mihin sen voi myyd�? Likemp�n� asian ydint� on kuitenkin se tosiasia, ett� vaikka arvioimmekin kuinka suuriksi kustannukset nousevat -- ja itse teemme tietenkin aina tarkkoja kustannuslaskelmia -- niin ei kukaan tied�, kuinka suuria niiden pit�isi olla. Yksi k�ytett�viss� olevia keinoja on hinnan m��r��minen niin alhaiseksi, ett� se pakottaa kaikki yrityksess� mukana olevat panemaan kaikkein parastaan. Halpa hinta kannustaa kaikkia. T�ll� tavoin voin p��st� suurempaan selvyyteen valmistuksesta ja myynnist� kuin mink� paperilla tehdyn laskelman nojalla hyv�ns�. Korkea palkkaus vaikuttaa onneksi osaltaan kustannusten halpenemiseen, sill� ty�miehet ovat sit� paremmassa ty�kunnossa, jota v�hemm�n heill� on rahahuolia. Viisi dollaria p�iv�ss� kahdeksan tunnin ty�st� osoittautui olevan mit� tehokkaimpia toimia valmistuskustannusten v�hent�miseen, ja kuuden dollarin p�iv�palkka on viel� halvempi kuin viiden. Kuinka pitk�lle t�t� voi jatkaa, emme tied�. Me olemme aina ansainneet m��r��mill�mme hinnoilla, ja yht� v�h�n kuin tied�n, kuinka korkealle palkat tulevat nousemaan, yht� v�h�n tied�n, kuinka alas hinnat tulevat laskemaan, enk� n�e mit��n syyt�, mink� vuoksi siit� pit�isik��n huolehtia. Moottoriaura myytiin esimerkiksi ensin 750, sitten 850 dollarista, mink� j�lkeen hinta laski 625 dollariin. �skett�in alensimme sen hintaa viel� seitsem�nnelj�tt� prosenttia ja olemme siis tulleet 375 dollarin hintaan. T�m�n saatoimme tehd� saatuamme moottoriaurain valmistuksen kunnolliseen k�yntiin. Moottoriauraa ei valmisteta yhdess� automobiilien kanssa. Yhden tehtaan ei pid� valmistaa muuta kuin yht� tavaralajia, jos tahtoo saada sen todella taloudelliselle pohjalle. Useimpia teht�vi� varten on kone ja mies parempi kuin ilman konetta ty�skentelev� mies. Tarkoin m��r��m�ll� tuotteen muodon ja pit�m�ll� koko valmistustapahtumaa selke�sti silm�ll� voimme laatia juuri senlaatuisia koneita, jotka p��sev�t pisimm�lle k�tten ty�n moninkertaistuttamisessa. N�iden koneiden avulla t�ytt�v�t ty�miehet senvuoksi tuotannossa my�skin suuremman teht�v�n, mik� vuorostaan oikeuttaa heid�t suurempaan palkkaan. Kun pid�mme t�m�n periaatteen muistissa, voimme k�yd� m��r�tyss� tarkoituksessa ahdistamaan haaskausta. Me emme halua laitoksissamme mit��n hy�dyt�nt�. Me emme halua rakentaa muhkeita rakennuksia menestyksiemme muistopatsaiksi. Niihin menev�n p��oman korko ja rakennusten yll�pitokustannukset tekev�t vain kalliimmaksi tavaroita, joita valmistetaan -- mink� vuoksi n�m� muistomerkit joskus vaikuttavat suorastaan koristeellisilta ruumisarkuilta. Suuri hallintorakennus voi kukaties olla tarpeellinen, mutta se her�tt�� minussa aina ep�ily�, ett� siell� on kenties liian paljon hallintoa. Min� en koskaan ole tarvinnut laajaa hallintokuntaa, ja min� pid�n sit� reklaamia, jonka tuotteemme meille tuottavat, parempana kuin tuotantomme valmistuspaikan tarjoamaa itsekehua. Se mallin vakiinnuttaminen, jonka tuloksena on suuri s��st� kuluttajalle, hankkii tuottajalle sellaiset tulot, ett� h�n tuskin tiet��, mihin rahojansa panna. Mutta h�nen ty�ns� t�ytyy olla kunniallista, perusteellista ja huolellista. Monien mallien hylk��minen ei ole samaa kuin mallin vakiinnuttaminen (standardisointi). Se voi olla -- ja on useimmiten -- samaa kuin menekin rajoittaminen, sill� jos hoitaa liikett�ns� tavallisten periaatteiden mukaan -- se on, koettaa ottaa niin paljon maksua kuin kuluttajan voi ajatella suostuvan antamaan -- niin t�ytyy kuluttajalla my�skin olla valitsemisen varaa. Mallin vakiinnuttaminen, standardisointi, on siis tuotannon viimeinen aste. Me alamme kuluttajasta, askartelemme kunnes p��semme oikeaan muotoon ja ryhdymme vihdoin teolliseen valmistukseen, joka on keino siihen p��maaliin p��semiseksi, jota tahdomme palvella -- yleishy�dytykseen. T�m� j�rjestys on t�rke� pit�� mieless�, sill� sit� ymm�rret��n harvoin oikein. Hintasuhteita ei my�sk��n ymm�rret�. Ihmisill� on se k�sitys, ett� hinnat t�ytyy pit�� korkealla, mutta asia on p�invastoin niin, ett� liikkeen menestys -- suuri kulutus -- riippuu siit� ett� hinnat pidet��n alhaalla. Ja sitten toinen asia. T�ytyy sanan todellisessa merkityksess� olla yleis�n palvelija. Min� tied�n, ett� mallien ajoittaista muuttelemista pidet��n hyv�n� liiketapana eik� huonona moraalina, niin ett� entisi� tyyppej� katsotaan vanhanaikaisiksi ja ihmiset pakotetaan ostamaan uusia joko sen vuoksi, ett� varaosia vanhoihin ei ole saatavissa, tai siksi, ett� ostaja saadaan houkutelluksi hylk��m��n vanhan hankkiakseen uuden. Minulle on sanottu, ett� liikemiehen p��m��r�n� on saada ihmiset ostamaan niin usein kuin mahdollista ja ettei senvuoksi pid� valmistaa tavaroita, jotka kest�v�t ikuisesti. Meid�n liikeperiaatteemme ovat kuitenkin ihan p�invastaiset. Min� en ymm�rr�, ett� voisimme palvella kuluttajaa, ellemme -- mik�li kykenemme -- valmista mahdollisimman kauan kest�v��. Me pyrimme valmistamaan koneen, joka kest�isi ikuisesti. Meille ei ole mieleen, ett� auto, jonka joku ostaa, kuluu kelvottomaksi tai muuttuu vanhenneeksi. Me pid�mme t�rke�n�, ett� h�nen ei tarvitse hankkia itselleen uutta autoa. Me emme koskaan tee parannuksia, jotka johtavat entisten tyyppien vanhenemiseen. Erikoistyypin osia ei ainoastaan voida vaihtaa samantapaisen mallin osiin, vaan ne voidaan vaihtaa vastaaviin osiin jok'ainoassa autossa, jonka olemme laskeneet markkinoille. Voi huoleti ottaa meid�n valmistettamme mink� kymmenen vuoden vanhan vaunun hyv�ns� ja lis��m�ll� siihen joitakin nykyp�iv�n� tehtyj� osia muuttaa sen varsin huokein kustannuksin uusimmanmalliseksi vaunuksi. T�m� p��m��r� mieless�mme me pakotamme kustannukset painumaan alas, ja kun politiikkamme v��j��m�tt� t�ht�� hinnanalennukseen, vaikuttaa paine aina. Milloin enemm�n, milloin v�hemm�n. T�ss� viel� esimerkkej� s��st�misest�. Me kokeilemme alituisesti voidaksemme k�ytt�� hyv�ksemme kaikki t�hteet. Er��ss� l�vistystoimituksessa j�� kuuden tuuman ympyri�isi� levyj� t�hteiksi. T�m� tuhlaus kiusasi ty�miehi�. He etsiv�t sopivaa k�yt�nt�� levykappaleille ja huomasivat, ett� ne suuruudeltaan muuten sopivat j��hdytt�j�intulpiksi, mutta ett� pelti ei ollut kyllin paksua. He koettelivat silloin kahta levypalasta sill� seurauksella, ett� he valmistivat radiaattoritulpan, joka havaittiin lujemmaksi kuin yksinkertaisesta metallilevyst� valmistettu. Me saamme 150,000 t�llaista levypalaa p�iv�ss�; meill� on jo k�yt�nt�� 20,000:lle p�iv�ss� ja toivomme saavamme muutkin k�yt�nt��n. Valmistamalla itse siirtoketjut sen sijaan, ett� ennen ostimme ne, s��st�mme kymmenen dollaria kappaletta kohti. Niinik��n kokeilimme pulteilla ja valmistimme erikoisen pultin, joka oli lujempi kuin mik��n kaupassa oleva, vaikka siihen meni ainoastaan kolmas osa sit� ainesm��r��, jonka muut tehtailijat tarvitsivat. Se s��st�, jonka yksi n�it� pulttityyppej� aikaansai, arvioitiin puoleksi miljoonaksi dollariksi vuodessa. Meill� oli tapana kokoonpanna automme Detroitissa, ja vaikka meid�n erikoisilla lastauskeinoilla onnistui sijoittaa viisi tai kuusi kappaletta yhteen rautatievaunuun, tarvitsimme monta sataa rautatievaunua p�iv�ss�. Junat kulkivat lakkaamatta edestakaisin. Kerran lastattiin tuhannen autoa yhten� p�iv�n�. Oli mahdotonta v�ltt�� tungospys�hdyksi�. Autojen yhteensullominen niin, ett� ne eiv�t kuljetettaessa vahingoitu, on sangen kallista, puhumattakaan rahtimaksuista. Nyttemmin me emme pane Detroitissa kokoon enemp�� kuin kolme- tai nelj�sataa autoa p�iv�ss� -- mik� riitt�� paikallisiin tarpeisiimme. Sen sijaan l�het�mme koneosat kaikkialla Yhdysvalloissa ja koko maailmassa sijaitseviin varastoihimme, joissa autot pannaan kokoon. Miss� haaraosastojen vain on mahdollista valmistaa joku koneosa halvemmalla kuin meill� Detroitissa, saavat ne tehd� sen. Haaraosastomme Englannin Manchesterissa valmistaa melkein koko auton, ja moottoriauran haaraosasto Irlannin Corkissa tekee miltei t�ydellisen moottoriauran. T�m� on suunnaton s��st� ja antaa vain v�h�isen k�sityksen siit�, mit� teollisuuden alalla voidaan aikaansaada, kun jokainen kokoonpantavan esineen osa voidaan valmistaa juuri niin, ett� se on s��st�v�isint�. Me kokeilemme lakkaamatta autoihin k�ytett�vill� aineksilla. Enin puuaines, jota k�yt�mme, hakataan omissa metsiss�mme. Niinik��n me kokeilemme keinotekoisen nahan valmistamista, sit� tavaraa kun k�yt�mme l�hes 40,000 metri� p�iv�ss�. Muutaman pennin s��st�, siell� toinen t��ll�, tekee suuria summia vuoden mittaan. Suurin t�h�n saakka tekem�mme edistysaskel on kuitenkin River Rougen tehdas, joka t�yteen k�yntiin saatuna tulee tuntuvasti ja monessa suhteessa alentamaan tuotantokustannuksiamme. Sinne olemme sijoittaneet koko moottoriaurateollisuutemme. Tehdas sijaitsee joen varrella Detroitin laidalla ja alue k�sitt�� 665 eekkerin pinta-alan, mik� riitt�� vastaisiin laajennuksiin. Me k�yt�mme suuria hiilim��ri�, ja n�m� tuodaan suoraan kaivoksistamme rautatiet� my�ten, jossa olemme p��osakkaita. Osa menee h�yrykoneiden l�mmitykseen, osa River Rougen koksiuuneihin. Mekaanisilla siirtolaitteilla siirret��n koksi masuuneihin. Siit� saatu masuunikaasu painetaan putkia my�ten voima-aseman h�yrykattilain alle, miss� se sekoitetaan sahajauhojen ja h�yl�nlastujen ynn� koksin valmistuksessa syntyneen hiilimurskeen kanssa. Se polttoaine, joka menee h�yrykattilan l�mmitt�miseen, saadaan siis yksinomaan t�hdetuotteista. Valtavat dynamokoneisiin yhdistetyt h�yryturbiinit muuttavat t�m�n voiman s�hk�ksi, joka vuorostaan s�hk�moottorien kautta k�ytt�� kaikkia muita koneita. Aikanaan toivomme saavamme niin paljon s�hk�voimaa, ett� se voi riitt�� jokseenkin kokonaan k�ytt�m��n Highland Parkin tehtaita, ja siten alennetuksi hiilikustannuksiamme. Koksin valmistuksessa saatuja kuivatislauskaasuja k�ytet��n eri tarkoituksiin, esim. emaljiuunien l�mmitykseen. Ennen oli meid�n pakko ostaa t�m� kaasu. Samalla saatavaa ammoniumsulfaattia k�ytet��n lannoitusaineena ja bensolia moottorin polttoaineena. Pienkoksi, joka ei sovellu masuuneihin, myyd��n ty�miehille, jotka saavat sen valmiiksi kotiintuotuna paljoa halvemmalla kuin kauppahinta on. Karkeampi koksi k�ytet��n masuuneihin. Ei mit��n tehd� k�sin. Juokseva rauta johdetaan suoraan masuuneista alas suuriin altaisiin ja niist� valumuotteihin ilman uudempaa kuumennusta. Sill� tavoin saamme yht�l�isen laadun raudalle omien reseptiemme mukaan ja v�litt�m�n tarkastuksemme alaisena; me s��st�mme rautaharkkojen sulattamisen ja alennamme kustannuksia samalla kuin k�yt�mme hyv�ksemme kaikki j�tteet. Kuinka suureksi s��st� tulee, en viel� voi tiet��, sill� tehdas ei ole ollut kylliksi kauan k�ynniss�, ja sit�paitsi s��st�mme niin monella eri suunnalla -- kuljetuksessa, voiman ja kaasujen hankinnassa, valamiskustannuksissa ja ennen kaikkea sivutuotteiden talteenottamisessa. Ne summat, jotka on k�ytetty tositehon aikaansaamiseksi n�ihin laitoksiin, nousevat t�h�n saakka jonkun verran yli 40 miljoonan dollarin. Kuinka pian voimme ansaita takaisin n�m� kustannukset, se riippuu kokonaan olosuhteista. Min� viittaan vain siihen, kuinkasuuret mahdollisuudet ovat. Tuotannon tulevia kustannuksia saattaa vain arvailla. Mutta min� luulen, ett� on viisasta asettua sille kannalle, ett� tulevaisuus sis�lt�� suurempia mahdollisuuksia kuin menneisyys, ja ett� jokainen tuleva p�iv� tuo mukanaan jonkun parannuksen eilisp�iv�n menetelmiin. Mutta jos nyt kaikkia el�m�n v�ltt�m�tt�mi� tarpeita valmistetaan halvalla ja suunnattomissa m��riss�, niin eik� maailma lopulta tule tulvilleen tavaroita? Emmek� joudu siihen pisteeseen, jolloin ihmiset hinnoista huolimatta eiv�t halua ostaa enemp�� kuin heill� jo on? Ja jos teollisuudessa k�ytet��n yh� v�hemm�n ihmisvoimaa, mit� siell� sitten tarpeettomista ihmisist� tulee -- miten heille voidaan hankkia ty�t�? Tarkastakaamme ensiksi t�t� viimeksimainittua kohtaa. Min� olen jo maininnut monta konetta ja monta menetelm��, jotka voivat korvata ihmisi�, ja saatan kuulla jonkun sanovan: "Niin, tuohan on kyll� hyv� tehtailijan kannalta, mutta kuinka niiden raukkojen k�y, jotka menett�v�t ty�ns�?" T�m� kysymys on hyvin ymm�rrett�v�, mutta on kuitenkin hiukan kumma, ett� sit� tarvitsee esitt��. Sill� onko milloinkaan tapahtunut, ett� ihmiset ovat j��neet ty�tt�miksi teollisuusolojen parantumisen vuoksi? Dilisanssikuskit menettiv�t ty�ns� kun rautatiet tulivat k�yt�nt��n, mutta kuka olisi tahtonut est�� rautatiet ja pit�� dilisanssikuskit? Eik� rautateill� ole toimessa enemm�n ihmisi� kuin muinoin oli dilisansseissa? Olisiko meid�n pit�nyt vastustaa vuokra-autoja senvuoksi, ett� ne ottivat leiv�n hevosilla ajavain vuokra-ajurien suusta? Mik� on voimavaunujen lukum��r� verrattuna hevosvaunuihin, silloinkin kun n�it� oli enimm�n? Kun kenk�tehtaat tulivat k�yt�nt��n, saivat useimmat suutarit panna puotinsa kiinni, ja kun jalkineet tehtiin k�sin, oli vain varakkailla varaa hankkia itselleen enemm�n kuin yhden parin; ty�kansa k�vi tavallisesti kes�ll� paljasjalkaisena. Nyt on useimmilla enemm�n kuin yksi pari kenki�, ja kenkienvalmistus on kasvanut laajaksi teollisuudeksi. Ei -- milloin vain voidaan j�rjest�� niin, ett� yksi mies tekee kahden ty�n, edistet��n maan kukoistusta ja kehityst� sill� tavoin, ett� syrj�ytetylle aukenee mahdollisuuksia uuteen ja parempaan ty�h�n. Muutokset tapahtuvat sit�paitsi asteittain ja v�hitellen. Omissa tehtaissani olen aina l�yt�nyt uuden paikan sille ty�miehelle, joka teollisten menetelm�in parannuksen vuoksi on menett�nyt vanhan toimensa. Ja samoin kuin minun tehtaissani on laita kaikkialla. Nyky��n on rautateollisuuden palveluksessa monta vertaa suurempi ty�v�est� kuin siihen aikaan, jolloin kaikki valmistettiin k�sin. Niin on aina ollut ja niin tulee edelleen olemaan. Ja jos ihmiset eiv�t sit� ymm�rr�, johtuu se siit�, etteiv�t halua katsoa nen��ns� pitemm�lle. Nyt tulemme liikatuotantoon. Alituisesti meilt� kysell��n: "Ettek� te kerran joudu liikatuotannon tilaan? Kun joudutte valmistamaan enemm�n autoja kuin ihmiset voivat k�ytt��?" Min� en pid� mahdottomana, ettemmek� joskus, voi joutua siihen tilaan, ett� tavaran tuotanto on niin halpaa ja suunnattoman runsasta, ett� syntyy todella liikatuotantoa, mutta omasta puolestani en suinkaan ajattele sit� aikaa pelolla, vaan suurella mielihyv�ll�. Ei mik��n voisi olla ihanampaa kuin maailma, jossa jokaisella olisi mit� tarvitsee; pelk��n vain, ett� niit� aikoja t�ytyy kauan odottaa. Mit� omaan tuotantooni tulee, on meill� tuohon aikaan viel� sangen pitk� taival. En tied�, kuinka monta autoa meid�n erikoismalliamme yksi perhe tulee k�ytt�m��n. Mutta min� tied�n, ett� hinnan alennuttua ostaa sellainenkin maanviljelij�, joka vain muutamaa vuotta ennen tuskin uneksikaan auton omistamista, ei ainoastaan yhden, vaan usein kaksi autoa, jopa joskus lis�ksi kuorma-autonkin. Sensijaan, ett� ty�miehet l�hetett�isiin eri toimiinsa yhteisell� autolla, tulee kenties helpommaksi, ett� heill� kullakin on omansa. Niin on kauppamatkustajain laita. Yleis� huomaa pett�m�tt�m�n varmasti, mik� sille parhaiten soveltuu. Ja kun me emme en�� valmista autoja ja moottoriauroja, vaan ainoastaan sellaisten osia, joista autot ja moottoriaurat pannaan kokoon, niin nykyiset mahdollisuudet tuskin riitt�nev�tk��n sijoittamaan kymment� miljoonaa autoa ostajille. Ja sama on juttu mink� liikehaaran alalla hyv�ns�. Jos vain hinnat ovat sellaiset kuin niiden tulee olla, ei meid�n eik� muiden teollisuuksien tarvitse pitk��n aikaan surra mist��n liikatuotannosta. Ihmisten kielt�ytyminen ostamasta liian korkeiden hintojen vuoksi kannustaa parhaiten oikeata liike-el�m��. Jos tahdomme tehd� kauppaa, t�ytyy meid�n alentaa hintoja huonontamatta laatua. Hinnanalennukset pakottavat meid�t siis parempiin ja taloudellisempiin valmistusmenetelmiin. Mik� teollisuudelle on "normaalia", riippuu oleellisesti johdon kyvyst� keksi� parempia menetelmi�. Jos liikemies alentaa tavaransa hinnan siihen m��r��n, ettei h�n saa itselleen mit��n ansiota, vaan p�invastoin tappiota, niin on h�nen yksinkertaisesti pakko laskea, mitenk� h�n parempia menetelmi� k�ytt�m�ll� voisi valmistaa yht� hyv�� tavaraa. N�iden menetelmien tulee tuottaa h�nen ansionsa eik� palkkojen alentamisen tai hinnan korottamisen. Hyv�n johdon mukaista ei ole ansion puristaminen ty�miehelt� tai ostajilta. Tehtaanjohdon on aikaansaatava ansio. �lk�� huonontako tavaran laatua, �lk�� v�hent�k� palkkoja, �lk�� nylkek� yleis��! Mutta k�ytt�k�� yh� enemm�n �ly� menetelmiin ja tehk�� tavara paremmaksi kuin milloinkaan ennen. Sill� tavoin tulevat kaikki parhaiten palvelluiksi ja tyydytetyiksi. Ja sen voi tehd�! XII luku. RAHAT JA TAVARAT. Tehdasliikkeen p��tarkoitus on tuottaminen, ja jos se aina pidet��n mieless�, on raha-asioilla toisarvoinen merkitys ja oikeastaan tekemist� vain kirjanpidon kanssa. Minun omat finanssitoimeni ovat olleet mit� yksinkertaisinta laatua. Min� aloitin alusta alkaen periaatteella ostaa ja myyd� k�teisell�, minulla oli aina riitt�v�sti puhdasta rahaa k�sill�, kun k�ytin oitis liikkeeseen ne ansiot, jotka sain kassa-alennuksista ja pankkitilieni koroista. Min� pid�n pankkeja p��asiallisesti paikkana, jossa on turvallista ja mukavaa s�ilytt�� rahojansa. Ne minuutit, jotka kulutamme kilpailijaimme asioihin, menev�t hukkaan meilt� itselt�mme, ja se aika, jonka uhraamme kehitt��ksemme itse�mme finanssimiehiksi, menee hukkaan meid�n tuotannoltamme. Liikkeen raha-asiat on tehtaan itsens� eik� pankin j�rjestett�v�. Sill� en tahdo sanoa, etteik� liikemiehell� tule olla jotakin tietoa finanssioloista, mutta h�n menestyy paremmin, jos tiet�� niist� liian v�h�nkuin liian paljon, sill� jos h�nest� tulee "asiantuntija" t�ll� alalla, niin h�n joutuu lainailemaan rahoja sen sijaan ett� ansaitsee niit�, sitten lainaa h�n lis�� maksaakseen edellisen lainansa ja muuttuu vekselien ja velkakirjojen temppuilijaksi. Jos h�n on todellinen ammattimies finanssitemppuilun alalla, voi h�n t�ll� tavoin pit�� asioitaan k�ynniss� sangen kauan, mutta joskus h�n sitten tekee hairahduksen ja kaikki lusahtaa lysyyn. Ei pid� sekoittaa tehdasliikett� pankkiasioihin; liian monet liikemiehet n�ytt�v�t sekaantuvan pankkiasioihin ja p�invastoin. On olemassa taipumusta k��nt�� nurin sek� liike-el�m�n ett� pankkilaitoksen todelliset tarkoitusper�t, ja se vahingoittaa molempia. Rahojen t�ytyy tulla tehtaasta eik� pankista, ja min� olen havainnut, ett� tehdas vastaa kaikkia siihen pantavia vaatimuksia. Kerran, kun yhti�mme luultiin olevan suuressa rahantarpeessa, saattoi tehdas vaadittaessa antaa lainaksi suuremman summan kuin mik��n pankki t�ss� maassa olisi kyennyt lainaamaan. Minun kosketukseni finanssimaailman kanssa ovat enimm�kseen olleet kieltoja ja ep�yksi�. Muutamia vuosia sitten t�ytyi minun julistaa per�tt�m�ksi, ett� Standard Oil-yhti� muka omisti Ford-yhti�n, ja mukavuuden vuoksi mainitsin samalla, ett� me emme olleet kytketyt mihink��n muuhunkaan toiminimeen ja ett� meill� ei ollut aikomusta kaupata autoja postij�lkivaatimuksella. Toissa vuonna kierteli maailmalle mieluinen huhu, ett� me olimme rahoja etsim�ss� Wall Streetin varrelta. [Wall Street on se katu, jonka varrella New Yorkin enimm�t pankit, p�rssit ja muut rahaliikkeet ovat ja josta maailman raha-asiat hallitaan. -- Suom.] Sit� en huolinut edes oikaista, sill� on mahdotonta ehti� oikomaan kaikkea. Sen sijaan n�ytin, ettemme laisinkaan olleet rahan puutteessa, enk� ole sittemmin kuullutkaan, ett� meid�n raha-asiamme j�rjestett�isiin Wall Streetilt� k�sin. Minulla ei ole mit��n rahojen lainaamista eik� pankkimiehi� vastaan; min� vain en tahdo, ett� lainatuilla rahoilla korvataan ty�t�. Ja sellaiset pankkimiehet, jotka pit�v�t jotain liikett� paloiteltavana hedelm�n�, ovat minulle vastenmielisi�. Rahain, lainauksen ja rahainhoidon tulee s�ilytt�� oikeat paikkansa, mutta jotta se olisi mahdollista, on tarkoin harkittava, mihin tarkoitukseen rahoja tarvitaan ja miten ne voidaan maksaa takaisin. Raha on ainoastaan ty�ase liikeyrityksess�, yksi koneiston osa. Jos asioissa on jotakin vikaa, niin parannuskeino ei ole raha, vaan sit� on etsitt�v� perusteellisemmassa harkinnassa ja j�rkev�ss� rohkeudessa. Liike, joka hoitaa huonosti mit� sill� on, tulee hoitamaan huonosti senkin, mit� se saa. P��asia on paremman j�rjestelyn aikaansaanti. Jos se onnistuu, niin tuottaa liike itse rahaa, aivan niinkuin parantunut ihminen luo ruumiissaan uutta ja tervett� verta. Lainaaminen voi helposti tulla puolustukseksi haluttomuudelle tunkeutua vaikeuksien ytimeen, samoin kuin se voi kannattaa laiskuutta ja typer�� kopeutta. Muutamat liikemiehet ovat liian mukavuutta rakastavia pannakseen ty�kauhtanan ylleen ja menn�kseen tehtaaseen katsomaan, miten siell� laita on, tai liian ylpeit� my�nt��kseen ett� mik��n, mink� he itse ovat panneet k�yntiin, voisi ep�onnistua. Mutta liike-el�m�n lakien laita on sama kuin painovoiman. Joka asettuu sit� vastaan, saa tuntea sen tehon. Toista on lainata liikkeen laajennusta varten, toista j�lleen laiminly�nnin ja lev�per�isyyden korjaamista varten. J�lkimm�inen on hy�dyt�nt� siit� yksinkertaisesta syyst�, ett� rahat eiv�t aikaansaa v�hint�k��n apua. Laiminly�nnit ja tuhlaus voidaan korvata s��st�v�isyydell�, huono johto viisaudella. Kummallakaan n�ist� korjauskeinoista ei ole mit��n tekemist� rahan kanssa. P�invastoin voi raha erin�isiss� oloissa olla niiden vihollinen. Moni liikemies kiitt�� onneansa, ett� h�n ajoissa huomasi varmimman p��oman olevan h�nen omassa ajatuskyvyss��n eik� pankkilainassa. Rahalainassa voi joskus olla jonkinlaista yht�l�isyytt� juomarin kanssa, joka ottaa uuden p��nt�yden vastustaakseen entisen seurauksia. Mutta siit� ei ole mit��n apua, se vain pahentaa tilaa. Liikkeen viallisen kohdan perille p��seminen ja sopivan parannuskeinon keksiminen siihen on paljoa kannattavampaa kuin rahojen lainaaminen seitsem�n prosentin korkoa vastaan. Liikkeen sis�iset vammat vaativat suurinta huomiota. "Liike", kaupanharjoittamisen merkityksess�, tarkoittaa p��asiallisesti ihmisten tarpeiden t�ytt�mist�. Jos valmistaa, mit� he tarvitsevat, ja myy n�it� tarve-esineit� hintaan, joka ei merkitse ostajalle vaikeutta vaan apua, niin tulee liike aina menestym��n hyvin, sill� sit�, mik� tuottaa ihmisille apua ja helpotusta, he ostavat yht� luonnollisesti kuin juovat vett� janoonsa. Mutta n�iden tavarain valmistus vaatii alituista huolellisuutta. Koneet kuluvat ja ovat korvattavat. Ty�miehet saattavat k�yd� uppiniskaisiksi, laiskoiksi tai huolimattomiksi. Liikkeen muodostavat jonkin tarve-esineen valmistamista varten yhtyneet ihmiset ja koneet, mutta sek� ihmisi� ett� koneita on korjattava ja korvattava. Joskus ovat johtajat enimm�n korjauksen tarpeessa, mutta itse he ovat viimeiset sit� tunnustamaan. Kun liike on huonosti j�rjestetty; kun se taantuu valvonnan puutteessa; kun yhti�n herrat istuvat mukavasti tuoleillansa, ik��nkuin ne suunnitelmat, jotka he kerran ovat panneet t�yt�nt��n, turvaisivat heid�t kaikiksi ajoiksi; kun liikett� katsotaan vain tulol�hteeksi eik� el�m�nteht�v�ksi -- silloin on ik�vyyksi� odotettavissa. Jonakin kauniina aamuna her�t��n ja huomataan, ett� kauppaa tehd��n enemm�n kuin milloinkaan ennen, mutta ansaitaan v�hemm�n. Puuttuu rahoja, mutta onhan niit� helppo lainata. Ihmiset ovat niin valmiit olemaan avuliaita. T�m� on vaikeimpia kiusauksia, mit� vastaan nuoren liikemiehen on kamppailtava. Mutta jos silloin lainaa rahaa, niin antaa jo olemassaolevalle ep�kohdalle tilaisuuden vain yh� pahentua. Tauti saa virikett�. Ihminen ei tavallisesti k�yttele lainattuja rahoja viisaammin kuin omiaan, ja t�mm�isiss� oloissa on rahan lainaaminen jo rappeutumassa olevan omaisuuden panttausta. Sopivin aika liikemiehelle rahojen lainaamiseen on sellainen, jolloin h�n niit� ei tarvitse. Toisin sanoen, kun h�n ei tarvitse niit� sen t�ytteeksi, mit� h�n itse laiminly�. Jos liike menestyy erinomaisesti ja on laajennuksen tarpeessa, niin on jokseenkin turvallista lainata rahaa, mutta jos rahantarve johtuu huonosta johdosta, t�ytyy n�m� viat korjata sis�lt�p�in eik� ulkonaisilla tempuilla. Minun rahainhoitoperiaatteeni ovat seurausta myyntiperiaatteistani. Minusta on parempi myyd� suurempia tavaram��ri� pienemm�ll� ansiolla kuin pieni� m��ri� suurella voitolla. Jos n�it� periaatteita noudatetaan, niin kykenee suurempi m��r� ihmisi� ostamaan ja suurempi m��r� saa ty�t� ja hyvi� palkkoja. Sen kautta voi harkita sopivan, jatkuvan tuotantosuunnitelman, v�ltt�� n.s. kuolleet kaudet ja p��st� suorittamasta menoja seisomassa olevista tehtaista. Lyhytn�k�isten ihmisten mielest� hintojen alentaminen merkitsee liikkeen tulojen alenemista. On vaikea ymm�rt�� semmoista ajatuksenjuoksua, sill� siit� puuttuu kaikkein alkeellisin k�sitys siit�, mit� liike pohjaltaan on. Kun min� kerran ajattelin alentaa hintaa kahdeksankymment� dollaria autoa kohti, kysyttiin minulta, eik� t�m�, kun valmistusm��r� oli 500,000 autoa, v�hent�nyt yhti�n tuloja nelj�kymment� miljoonaa dollaria. Tietysti, jos n�ill� uusilla hinnoilla m�isimme ainoastaan 500,000 autoa, silloin luonnollisestikin tulomme v�henisiv�t nelj�kymment� miljoonaa dollaria -- mik� on mielenkiintoinen matemaattinen laskelma, mutta sill� ei ole mit��n tekemist� liiketoiminnan kanssa; sill� ellei tavaran hintoja alenneta, ei sen menekki enene, eik� liike siis ole varmalla pohjalla. Ellei joku liike edisty, niin se taantuu, ja sellainen liike tarvitsee aina raha-avustusta. Vanhanaikaiset liikeperiaatteet meniv�t aina siihen suuntaan, ett� hinnat olisivat pidett�v�t niin korkeina kuin mahdollista. Todella nykyajanmukainen liikeperiaate on aivan p�invastainen. Pankkimiehet ja asianajajat harvoin ymm�rt�v�t t�t�. He sekoittavat hitauden ja vakavuuden, ja aivan ulkopuolella heid�n k�sityskyky�ns� on, ett� hintoja koskaan voidaan alentaa vapaaehtoisesti. Ja sent�hden, kun tavallinen pankki- tai lakimies pannaan liikeyrityksen johtajaksi, on loppu useimmiten surkea. Hintojen alentaminen lis�� menekki� ja parantaa raha-asioita, mik�li ehdottomasti kertyv�� ansiota pidet��n hoitorahastona, jonka avulla voi rakentaa liikkeen suuremmaksi ja paremmaksi. Liikkeen nopean kehityksen ja valtavan menekin vuoksi on meill� aina ollut suuret ansiot kaikilla hintatasoilla. Kustakin autosta saatu voitto on ollut pieni, mutta yhteens� ovat ne tehneet suuria summia. Voitto ei ole tasaista. Hinnanalennuksen j�lkeen ovat ansiot jonkun aikaa pienet, mutta sit� mukaa kuin v�ltt�m�t�n s��st�menetelm� alkaa tuntua, nousevat ne j�lleen. N�it� lis�ansioita ei kuitenkaan jaeta osakkeenomistajille. Min� olen aina vastustanut suuria osinkoja, ja yhti� on nyt vapautettu niist� osakkeenomistajista, jotka olivat toisella kannalla. Pient� prosenttia lukuunottamatta katson ansioiden kuuluvan enemm�n liikkeelle kuin osakkeenomistajille. Niinik��n olen sit� mielt�, ett� liikkeess� ei tule olla muita osakkeenomistajia kuin sellaisia, jotka todella ovat liikkeen palveluksessa ja pit�v�t yhti�t� enemm�n yleishy�dyllisen� yrityksen� kuin pelkk�n� rahapajana. Jos voitto on suuri -- niinkuin se on, kun pyrkimykseksi pannaan yleishy�dytys -- tulee sen osaksi joutua takaisin liikkeeseen tehd�kseen t�m�n viel� soveliaammaksi tarkoitukseensa, ja osaksi on se palautettava ostajalle. Er��n� vuonna oli voittomme niin paljoa suurempi kuin olimme arvioineet, ett� p��timme palauttaa viisikymment� dollaria jokaiselle autonostajalle. Me ymm�rsimme ottaneemme tiet�m�tt�mme ostajalta liian paljon. Minun periaatteeni tavaranhinnoista ja sen mukaisesti my�skin rahaink�yt�st� tulivat tunnetuiksi er��n oikeudenk�ynnin kautta, joka muutamia vuosia sitten nostettiin yhti�t� vastaan pakottaakseen se maksamaan suurempaa osinkoa. Kuulustelussa tein selkoa niist� periaatteista, jotka meill� silloin olivat ja ovat yh� viel�kin voimassa: Ensiksikin on minun mielest�ni parempi myyd� suuri m��r� vaunuja kohtuullisella kuin pienempi m��r� suurella voitolla. -- Min� noudatan t�t� s��nt��, koska sen kautta suuri joukko ihmisi� pystyy ostamaan auton ja nauttia sen k�ytt�misest�, samalla kuin suurelle joukolle ty�miehi� hankitaan hyv�palkkaista tointa. Se on minun el�m�ni tarkoitusper�n�. Mutta en pit�isi toimintaani menestyksellisen�, vaan p�invastoin aivan ep�onnistuneena, ellen voisi t�t� aikaansaada ja samalla saavuttaa kohtuullista voittoa itselleni ja niille, jotka ovat minun kanssani yhtyneet t�h�n liikkeeseen. -- Ett� t�m� noudattamani menettely on hyv�� liikepolitiikkaa, todistaa sen teho k�yt�nn�ss�: meid�n on joka vuosi onnistunut valmistaa autoja hintaan, joka on tehnyt yh� useammille mahdolliseksi oman auton hankkimisen, me olemme antaneet ty�t� yh� useammille ty�miehille, ja samalla olemme liikkeemme laajentumisen kautta lis�nneet omaa voittoamme paljoa suuremmassa m��r�ss� kuin kukaan oli toivonut tai edes voinut uneksia aloittaessamme. -- On muistettava, ett� joka kerta kun alennamme autojemme hintaa huonontamatta niiden laatua, me laajennamme mahdollisten ostajain lukua. On paljon ihmisi�, jotka ovat valmiit ostamaan auton 360 dollarilla, mutta eiv�t tahdo maksaa 440. Meill� on suunnilleen 500,000 ostajaa 440 dollarin hintaan, ja min� lasken, ett� me 360 dollarin hinnalla saatamme lis�t� myynti� ehk� 800,000 autoon saakka vuodessa. T�m� tuottaa v�hemm�n voittoa kutakin autoa kohti, mutta enemm�n vaunuja, enemm�n ty�t� tarvitseville ja vihdoin suuremman kokonaisvoiton itsellemme. -- Tahdon sanoa suoraan: en katso, ett� meill� on oikeutta ottaa autoistamme mit��n tavatonta voittoa. Kohtuullinen voitto on oikeutettu, mutta se ei saa olla liian suuri. Senvuoksi onkin pyrkimykseni ollut alentaa vaunujen hintaa, niin pian kuin tuotanto suinkin on sallinut, ja antaa siit� johtuvat edut k�ytt�jille ja ty�miehille, josta on seurauksena ollut odottamattoman valtavia etuja meille itsellemme. N�m� periaatteet eiv�t sovellu yhteen sen yleisen k�sityksen kanssa, ett� liikett� on hoidettava siten, ett� osakkeenomistajat saavat niin suuren voitto-osingon kuin mahdollista. Senvuoksi en tahdo olla tekemisiss� osakkeenomistajain kanssa tuon sanan varsinaisessa merkityksess�, sill� he eiv�t edist� liikkeen yleishy�dyllist� pyrkimyst�. Minun kunnianhimonani on yh� hankkia tointa yh� suuremmalle ty�l�ism��r�lle, ja mik�li se on minulle mahdollista, levitt�� mit� laajimpiin piireihin sen teollisuusj�rjestelm�n etuja, jonka perustamisessa askartelemme. Me tahdomme olla auttamassa todellisten kotien ja viihtyis�n el�m�n rakentamista ihmisille. Mutta siihen tarvitaan, ett� suurin osa voitosta menee takaisin tuotantoon, ja senvuoksi ei meill� ole tilaa ty�t�tekem�tt�mille osakkeenomistajille. Ty�t�tekev� osakkeenomistaja pit�� yleis�n palvelemista t�rke�mp�n� kuin osinkojen kokoamista pankkiin. Jos joskus tulisi kysymykseen joko palkkojen alentaminen tai osinkojen poistaminen, pyyhkisin tietenkin osingot pois. Mutta ei ole luultavaa, ett� sellainen tilanne syntyy, sill�, kuten jo olen viitannut, huonot palkat eiv�t sovellu hyv��n taloudenhoitoon. Palkkojen alentaminen on huonoa finanssitointa, sill� sen kautta heikennet��n my�skin ostokyky�. Jos johtaja-aseman katsotaan sis�lt�v�n vastuunalaisuutta, niin vaatii t�m� vastuunalaisuus my�skin huolenpit�mist� siit�, ett� johdonalaiset saavat oloja t�ysin vastaavan mahdollisuuden ansaita toimeentulonsa. Finanssienhoitoon ei kuulu ainoastaan yhti�n voitto ja maksukyky, vaan my�skin ne summat, jotka yhti� suorittaa takaisin yhteiskunnalle palkkojen muodossa. Siin� ei ole mit��n armeliaisuutta. Se merkitsee vain, ett� mit��n yhti�t� ei voi pit�� vakavaraisena, joka ei ole niin hyvin j�rjestetty, ett� sill� on varaa antaa miehillens� tilaisuutta tehd� paljon ty�t� ja saada paljon palkkaa. Ty�palkat ovat jotakin pyh�� -- ne edustavat kotia ja perhett� ja taloudellisia kohtaloita. Senvuoksi on niit� kosketeltava hyvin varovasti. Menotilill� palkat ovat vain numeroita, mutta el�m�ss� ne merkitsev�t leip�� ja l�mmint�, pikkulapsenvuoteita ja lastenkasvatusta, perheiloa ja kotiviihtymyst�. Mutta toisaalta on jotakin yht� pyh�� siin� p��omassa, jonka avulla ty� tehd��n tuottavaksi. Ei kenell�k��n ole hy�ty� siit�, ett� teollisuuden syd�nveri juoksutetaan kuiviin. Tehtaassa, joka antaa tointa tuhansille ty�miehille, on jotakin yht� pyh�� kuin kodissa. Tehdas on tukena kaikille niille korkeille arvoille, joita koti edustaa. Jotta koti pysyisi onnellisena, t�ytyy tehdasta pit�� k�ynniss�. Ainoa seikka, joka oikeuttaa tehtaan ansiot, on se, ett� ne tekev�t n�m� tehtaasta riippuvaiset kodit kahta vertaa varmemmiksi ja antavat suurempia ty�mahdollisuuksia yh� useammille ihmisille. Ett� ansiot lis��v�t yksityist� omaisuutta on eri juttu, mutta aivan toista on, jos niit� k�ytet��n luomaan varmempaa perustaa liikkeelle, parempia ty�oloja, parempia palkkoja ja suurempia toimensaannin mahdollisuuksia. P��omaa, jota semmoiseen k�ytet��n, on k�sitelt�v� varovasti. Se on olemassa kaikkien hy�dyksi, vaikka sit� ehk� hoitaakin vain yksi. Ansiot kuuluvat kolmelle taholle: tehtaalle -- sen yll�pit�miseksi vakavaraisena, terveen� ja kehityskykyisen�; ty�miehille, jotka ovat olleet mukana niit� hankkimassa; ja vihdoin, osaksi, yleis�lle. Menestyv� teollisuus on hy�tyis� kaikille kolmelle asianosaiselle -- johtajalle, tuottajalle ja ostajalle. Liikemiesten, joiden ansiot tavallisen mittakaavan mukaan ovat poikkeuksellisen suuret, pit�isi olla ensimm�isi� alentamaan hintoja. Mutta sit�p� vain ei milloinkaan tapahdu. He antavat kuluttajan kantaa kustannusten koko taakan, s�lytt�v�tp� h�nen niskaansa viel� asteettaisen lis�yksen kustannusten enenemisest�. Heid�n liikefilosofiansa on: korjaa niin kauan kuin voi korjata. He ovat keinottelijoita ja nylkyreit�, huonoja aineksia, jotka aina t�rvelev�t kunniallisen liiketoimen. Heist� ei koskaan voi toivoa mit��n, sill� heill� ei ole kaukokatsetta. He eiv�t n�e omaa kassakirjaansa kauemmaksi. Semmoisista ihmisist� on luontevampaa alentaa palkkoja kymmenen tai kaksikymment� prosenttia kuin v�hent�� sama prosentti voitostaan. Mutta liikemies, jonka silm� n�kee yhteiskunnan edun ja joka haluaa t�t� yhteiskuntaa palvella, kykenee my�skin kohdaltansa rakentamaan sille parempaa ja vankempaa perustaa. Meid�n periaatteenamme on aina ollut pit�� suuria k�teisi� summia saatavilla -- kassas��st� on viime vuosina tavallisesti ollut yli viisikymment� miljoonaa dollaria. N�m� rahat on talletettu pankkeihin kautta koko maan. Me emme lainaa, mutta olemme j�rjest�neet luottomahdollisuudet niin, ett� jos tahtoisimme, voisimme saada hyvinkin suuria pankkilainoja. Mutta kun pit�� suuria k�teism��ri� varalla, k�y lainaaminen tarpeettomaksi -- me olemme vain ryhtyneet varokeinoihin ollaksemme turvattuja kaikkien tapahtumain varalta. Ainoa kerta, jolloin lainasin, tapahtui, kun ostin ne yhti�n osakkeet, jotka eiv�t olleet oman perheeni hallussa. Minulla ei ole ollenkaan ennakkoluuloja rahalainoja vastaan sin�ns�; asia on vain se, ett� en tahdo asettaa valvonnan alaiseksi liikett�ni, toisin sanoen luovuttaa toisiin k�siin niit� erikoisia aatteita yhteishy�dytyksest�, joita koetan palvella. Rahapuolen j�rjestelyss� on t�rke�n� osana n.s. sesonkiesteiden poistaminen. Rahainkierron t�ytyy olla tasaista ja yht�mittaista. Jotta ty�st� saisi voittoa, t�ytyy sit� tehd� s��nn�llisesti. Tehtaan sulkeminen tuottaa suurta tappiota. Se on ty�voiman ja tarveaineiden haaskausta ynn� menekin v�hent�mist� sen hinnankohoamisen vuoksi, mik� on v�ltt�m�tt�m�n� seurauksena tuotannon keskeytt�misest�. T�m� on ollut kaikkein vaikeimpia ratkaistavaksemme joutuneita pulmia. Me emme voineet pit�� autovarastoja talvikuukausina, jolloin kysynt� on pienempi kuin kev��ll� ja kes�ll�. Minne ja kuinka olisi mahdollista sijoittaa varastoon puolta miljoonaa automobiili�? Ja vaikkapa se onnistuisi, niin mill� keinolla ehtisi saada ne l�hetetyksi kauppaan kiireen� myyntikautena? Ja mist� ottaa rahoja sellaiseen varastoon? Sesonkity� on ty�v�est�lle sangen rasittavaa. Hyv�t mekaanikot eiv�t halua suostua ty�h�n, jota kest�� vain muutaman kuukauden. T�ysi ty�voima vuoden umpeensa on takeena hyvien ty�miesten saannista, se auttaa perustamaan pysyv�� j�rjestely� ja parantamaan tuotantoa, sill� pysyv�inen ty� tekee ty�miehet yh� tottuneemmiksi toimeensa. Tehtaan t�ytyy valmistaa, asiamiesten myyd� ja yleis�n ostaa autoja kautta koko vuoden, jos itsekukin haluaa mahdollisimman suurta hy�ty� niist�. Jos v�hitt�isostajat ostavat vain m��r�aikana vuodesta, t�ytyy j�rjest�� valistustoimintaa todistamaan heille, ett� autot eiv�t ole sesonkitavaraa, vaan ett� sesonkien v�liaikana t�ytyy tehtailijan valmistaa ja myyjien ostaa niit� voidakseen heti vastata kysynt��n. Automobiilialalla me olimme ensimm�iset, jotka ryhdyimme t�t� pulmaa ratkaisemaan. Ford-auton myynti on tunnetun tavaran tarjoamista. Ennen aikaan, jolloin automobiileja valmistettiin vain tilauksesta ja viidenkymmenen vaunun valmistusta vuodessa pidettiin suurena saavutuksena, oli luonnollista, ett� j�lleenmyyj� odotti tilausta ennenkuin h�n puolestaan tilasi tehtaalta, ja tehtailija taas odotti t�t� tilausta ennenkuin ryhtyi autoa valmistamaan. Me huomasimme hyvin pian, ettei tilaust�ist� tulisi suurta liikett�. Vaikka olisi haluttukin, ei tehdasta olisi voitu rakentaa niin suureksi, ett� se maalis- ja elokuun v�lisen� aikana olisi voinut valmistaa kaikki n�iden kuukausien aikana tilatut autot. Senvuoksi aloitimme jo useita vuosia sitten valistustoimintamme todistaaksemme, ett� Ford-auto ei ollut ylellisyyskapine, jolla oli k�yt�nt�� vain kes�iseen aikaan, vaan hy�tyesine, jota saattoi k�ytt�� vuoden umpeensa. Samalla koetimme valaista myyjille, ett� joskaan he talvisaikaan eiv�t saisi myydyksi yht� monta autoa kuin kes�ll�, kannattaisi heid�n kuitenkin hankkia autoja varastoon, ollakseen kes�n tullen valmiita antamaan tavaran heti ostajille. N�m� hankkeemme onnistuivat. Useimmissa osissa maata k�ytet��n autoja liikenteess� yht� paljon talvella kuin kes�ll�. On havaittu, ett� ne kulkevat hyvin lumessa ja j��ss� ja sohjossa tai miss� tahansa. Autojen kysynt� talvisaikana lis��ntyy yh�, joten j�lleenmyyj�t eiv�t en�� ole riippuvia vuodenajasta, sesongista. He ovat huomanneet edulliseksi ostaa etuk�teenkin tilauksia odottaessa. Meid�n tuotantomme on niinmuodoin aina viime vuosiin saakka jatkunut taukoamatta, vuotuisen varastontarkastuksen aiheuttamaa seisausta lukuunottamatta. Pari muuta keskeytyst� pahimpana pula-aikana tehtiin my�skin, mutta ne olivat v�ltt�m�tt�mi� voidaksemme perehty� ja mukautua uuteen markkinatilanteeseen. Keskeytym�tt�m�n tuotannon ja keskeytym�tt�m�n rahavirtauksen aikaansaamiseksi oli meid�n suunniteltava toimintamme oikein tuskallisen tarkasti. Tuotantosuunnitelma laaditaan joka kuukausi tuotanto- ja myyntiosastojen v�lill� riitt�v�n autom��r�n valmistamiseksi, jotta jokainen tilaus voidaan suorittaa. Ennen, kun l�hetimme autot t�ysin valmiiksi kokoonpantuina, oli t�m� tavattoman t�rke��, sill� meill� ei ollut lainkaan mahdollisuutta panna niit� varastoon. Nyt l�het�mme ainoastaan koneosia ja panemme kokoon ainoastaan ne autot, jotka tarvitaan Detroitin piiri� varten. T�m� ei tee suunnittelua v�hemm�n t�rke�ksi, sill� elleiv�t tuotanto ja tilaukset k�visi rinnan, saisimme joko liian paljon koneosia tai emme ehtisi suorittaa tilauksia. Kun koneosia valmistetaan 4,000 autoa varten p�iv�ss�, ei tarvita muuta kuin pieni ep�tarkkuus tilausten laskussa, jotta ruuhkautuu miljooniin nouseva varasto. Tasapainosuhteen yll�pit�minen vaatii siis mit� suurinta tarkkuutta. Tarvittavan kauppavoiton saamiseksi t�ytyy meid�n vaihtomme olla hyvin nopea. Me valmistamme autoja myynti� eik� varastoonpanoa varten, ja yhdenkin kuukauden myym�tt�m�t tavarat nousisivat summaan, jonka korkokin jo olisi suunnaton. Tuotantolaskelmat tehd��n vuotta etuk�teen ja tarkka luettelo laaditaan, kuinka monta autoa kunakin kuukautena on valmistettava, sill� helposti ratkaistava pulma ei ole niiden ainesten ja koneosien saanti tuotantoa vastaavaksi, joita me viel� ostamme muilta tehtailta. Meill� ei ole varaa rasittaa liikett� suurilla varastoilla. Kaiken t�ytyy olla alituista kiertokulkua. Joskus olemme h�din tuskin pelastuneet. Muutamia vuosia sitten paloi se tehdas, joka oli valmistanut meille radiaattori- ja messinkiosat. Meid�n oli oltava vikkeli�, tai saimme varustautua saamaan suuria tappioita. Kutsuimme kokoon eri osastojen johtajat, mallintekij�t ja piirustajat. N�m� tekiv�t ty�t� nelj�- jopa kahdeksankolmatta tuntia yhteen menoon. He laativat uudet mallit; tapaturman kohtaama toiminimi vuokrasi toisen tehtaan ja sai heti osan v�ltt�m�tt�mi� koneita. Me toimitimme sille muut, ja kahdenkymmenen p�iv�n kuluttua saattoivat he j�lleen toimittaa meille kyseenalaisia koneosia. Meill� oli riitt�v� varasto seitsem�ksi tai kahdeksaksi p�iv�ksi, mutta tulipalo esti meit� kymmenen tai viidentoista p�iv�n aikana l�hett�m�st� autoja kauppaan. Ellei edes tuota varastoa olisi ollut, olisi keskeytys kest�nyt kaksikymment� p�iv�� -- ja kustannukset viel�kin kohonneet tuntuvasti. Lyhyesti: Raha-asiain j�rjestelyn paikka on tehdas. Se ei ole koskaan j�tt�nyt meit� pulaan ja kerran, kun meid�n luultiin olevan rahoista ahtaalla, saatoimme sitovalla tavalla todistaa, kuinka paljoa parempi on hoitaa raha-asiat liikkeen sis�lt� kuin ulkopuolelta. XIII luku. RAHA -- IS�NT�K� VAI PALVELIJA? Vuoden 1920 joulukuu oli merkkikausi Amerikan liike-el�m�n historiassa. Useampia automobiilitehtaita oli silloin suljettuna kuin auki ja suuri joukko suljetuista oli t�ydellisesti pankkimiesten k�siss�. Melkein jokaisen teollisuusyrityksen huhuiltiin olevan huonoissa asioissa. Minun mielt�ni kiinnitti sanomalehtien itsepintainen v�ite, ett� Ford-yhti� ei ainoastaan ollut rahan tarpeessa, vaan ett� sen my�skin oli mahdotonta saada rahoja mist��n. Olen kuullut niin monta huhua yhti�st�mme, ett� vain harvoin ryhdyn niit� oikaisemaan, mutta n�m� huhut erkanivat kaikista entisist� siin�, ett� ne olivat niin t�sm�llisi� ja seikkaper�isi�. Min� sain tiet��, ett� olin luopunut vanhasta ennakkoluulostani rahanlainaamista vastaan, ja lukea, ett� min� p�iv�n� tahansa voi odottaa minun saapuvan Wall Streetin rahakonttoreihin lakki kourassa rahoja pyytelem��n. Jopa huhuttiin, ettei kukaan ollut halukas lainaamaan minulle rahaa, ja ettei minulla ilmeisesti ollut muuta neuvoa kuin luopua liikkeest�ni. Oli totta, ett� meill� oli rahallisia vaikeuksia. Vuonna 1919 olimme lainanneet 70,000,000 dollaria velkakirjoja vastaan ostaaksemme koko osakep��oman Ford-yhti�ss�. 33,000,000 siit� oli viel� takaisin maksamatta. Me olimme velkaa 18,000,000 dollaria veroja, jotka lankesivat pian maksettaviksi, ja me aioimme my�skin maksaa ty�miehille vuotuisen lahjapalkkion, joka nousi 7,000,000 dollariin. Tammikuun ensimm�isest� huhtikuun kahdeksanteentoista p�iv��n menness� oli meill� maksuja, jotka yhteens� nousivat 58,000,000 dollariin. Meill� oli ainoastaan 20,000,000 talletettuna pankissa. Vajaus meid�n tileiss�mme oli yleisesti tunnettu ja varmana pidettiin, ettemme voisi hankkia noita 38,000,000 dollaria ottamatta lainaa. Niin suurta summaa tuskin voi saada muutoin kuin Wall Streetin avulla. Me olimme t�ysin vakavaraiset. Kaksi vuotta aikaisemmin olimme lainanneet 70,000,000 dollaria, ja kun kaikki kiinteimist�mme olivat kiinnitt�m�tt�m�t eik� meill� ollut tavaravelkoja, ei uuden lainan saanti olisi tavallisissa oloissa kohdannut mit��n vaikeuksia. Se olisi p�invastoin ollut hyv� pankkisijoitus. Min� aloin kuitenkin tajuta, ett� meid�n rahantarvettamme teollisuuspiireiss� pidettiin uhkaavan nurinmenon enteen�. Silloin syntyi mieless�ni ep�luulo, ett� n�m� s�hk�sanomat, joita levitettiin kautta maan, voisivat olla per�isin m��r�tyst� l�hteest�. T�m� ep�luulo sai virikett�, kun sain selville, ett� er�s tunnettu finanssilehden toimittaja s��nn�llisesti l�hetteli selosteluita meid�n taloudellisista oloistamme. Senvuoksi p��tin visusti olla oikaisematta mit��n n�ist� huhuista. Me olimme tehneet raha-asiaimme j�rjestelysuunnitelman ja siihen ei kuulunut ajatustakaan lainan ottamisesta. En saata kylliksi korostaa, ett� kaikkein huonoin aika lainan ottamiseen on silloin, kun pankit luulevat lainaajan olevan kipe�sti rahan tarpeessa. Edellisess� luvussa esitin taloudellisten periaatteittemme suuntaviivat. Me aloimme yksinkertaisesti toteuttaa niit�. P��timme toimittaa suursiivouksen talossa. Menk��mme hiukan taaksep�in ajassa ja katsokaamme, kuinka olot olivat kehittyneet. Vuoden 1920 alkupuolella n�kyi ensimm�isi� merkkej�, ett� sodan aiheuttama kuumeinen liiketoiminta oli hiljentym�ss�. Sellaiset sota-ajan yritykset, joilla ei ollut mit��n todellista olemisenoikeutta, meniv�t nurin. Ostohalu v�heni. Viel� ei meid�n myynniss�mme ollut tapahtunut keskeytyst�, mutta me tiesimme, ett� ennemmin tai my�hemmin niin tuli k�ym��n. Ajattelin vakavasti alentaa hintoja, mutta valmistuskustannukset eiv�t mill��n alalla olleet meid�n hallittavanamme. Ty� antoi yh� v�hemm�n vastiketta korkeista palkoista. Raaka-ainesten hankitsijat eiv�t tahtoneet ajatellakaan palata j�lleen kiinte�lle maakamaralle. Myrskyn oireet olivat kyll� selvi�, mutta kukaan ei kiinnitt�nyt niihin huomiota. Kes�kuussa aloimme huomata eroa myynniss�mme. Se v�heni joka kuukausi kes�kuusta syyskuuhun. Meid�n oli pakko ryhty� tuotannossamme sellaisiin toimiin, ett� teimme ostamisen ihmisille mahdolliseksi, mutta ei siin� kyll�: meid�n t�ytyi my�skin osoittaa yleis�lle, ett� t�m� oli vakava pyrkimyksemme eik� mit��n humbugia. Syyskuussa alensimme siis hinnan 575 dollarista 440 dollariin autoa kohti. Hinta oli todellisuudessa valmistuskustannuksia melkoista alempi, sill� me k�ytimme viel� kalliina aikana ostettuja aineksia. T�m� hinnanalennus aikaansai sangen suurta kohua. Meit� moitittiinkin sen johdosta ja v�itettiin meid�n vaikuttavan h�iritsev�sti vallitseviin myyntisuhteisiin. Sit� me juuri tarkoitimmekin. Me tahdoimme omalta kohdaltamme tehd� kaiken voitavamme hintojen painamiseksi keinotekoisesta korkeudesta luonnolliselle tasolle. Min� olen varma siit�, ett� jos tehtailijat ja kauppiaat t�ll�in tai aikaisemmin olisivat ryhtyneet tuntuvasti alentamaan hintoja ja myyneet varastonsa pois k�sist��n, ei niin pitk�aikaista pulakautta olisi liike-el�m�ss�mme syntynytk��n. Suurempain hintain odotus se yksinkertaisesti viivytti palausta s��nn�llisiin oloihin. Korkeita hintoja ei lopultakaan saatu, ja jos kerta kaikkiaan olisi mukauduttu tappioihin, olisi ostokyky ja tuotanto saatu sopusuhtaan ja meill� olisi lis�ksi s��stytty pitk�st� yleisen seisauksen ajasta. Itsep�inen kiinnipit�minen korkeista hinnoista teki vain tappiot suuremmiksi, sill� liikemiesten t�ytyi maksaa korkoa kalliista varastoistaan samalla kuin he menettiv�t sen ansion, mik� olisi voinut olla j�rkev�mm�n menettelyn tuloksena. Ty�tt�myys aiheutti tuntuvaa palkkojen alenemista, mik� vain laajensi ostajan ja myyj�n v�list� kuilua. Sekavia huhuja kierteli, ett� Euroopalle my�nnett�isiin suunnatonta luottoa, jolloin toivottiin saatavan kalliit varastot kaupaksi. Esityksi� ei tietenk��n tehty n�in r�ike�ss� muodossa, mutta uskon monen olleen varmasti vakuutetun, ett� kun vain voitaisiin antaa ulkomaille luottoa, niin Amerikan liike-el�m� saisi siit� hy�ty�, vaikkapa ei olisi toivoakaan ett� p��oma tai korot tulisivat maksetuiksi. On tosin totta, ett� jos Amerikan pankit olisivat antaneet t�m�n luoton, niin olisivat liikemiehet voineet ansaita saamalla varastonsa kaupaksi, mutta pankeille itselleen olisi t�m� luotonanto ollut niin "kylm��v��", ett� ne olisivat olleet enemm�n j��linnojen kuin pankkipalatsien n�k�isi�. Saattaahan olla sangen luonnollista, ett� viimeiseen saakka pidet��n kiinni ansion mahdollisuudesta, mutta hyv�� liiketointa se ei ole. Hinnanalennuksen j�lkeen lis��ntyi myyntimme, mutta pian ilmeni j�lleen v�henemisen oireita. Me emme olleet hinnoissamme menneet niin alas, ett� ne olisivat olleet yleis�n ostokyvyn tasolla. Pikkutavarain hinnat eiv�t viel� olleet kylliksi laskeneet, ja yleis� oli ep�luuloinen kaikkien hintojen suhteen. Me suunnittelimme uutta alennusta ja pidimme tuotantomme noin 100,000 auton m��r�ss� kuukautta kohti. Myyntimme ei oikeuttanut meit� n�in suureen tuotantoon, mutta me tahdoimme saada mahdollisimman suuren m��r�n ainesvarastoamme muutetuksi valmiiksi tuotteiksi ennenkuin suljimme tehtaat, mik� oli v�ltt�m�t�nt� varastontarkastusta ja tarpeellista suursiivousta varten. Me aioimme senj�lkeen toimeenpanna uuden suuren hinnanalennuksen ja samalla jatkaa valmistusta halvemmalla ostetuista aineksista. Sill� me olimme vakuutetut siit�, ett� hintojen t�ytyi laskea. Joulukuussa lopetettiin ty�t kahden viikon ajaksi, mutta meille tuli niin paljon teht�v��, ett� todellisuudessa kului l�hes kuusi viikkoa, ennenkuin kaikki j�lleen oli k�ynniss�. Samalla hetkell� kuin suljimme tehtaat, saivat huhut meid�n rahapulastamme yh� varmemman muodon. Min� tied�n monen toivoneen, ett� meid�n tulisi pakko turvautua vieraaseen p��omaan, sill� silloin olisi meid�n my�skin pakko alistua toisten asettamiin ehtoihin. Me emme pyyt�neet toisten rahoja emmek� niit� tarvinneet. Meille tarjottiin lainaa. Er��n newyorkilaisen pankin edustaja k�vi minun luonani ja esitti rahainj�rjestelysuunnitelman, joka suuren lainan ohella sis�lsi my�skin sen, ett� yksi pankin edustajista toimisi kassan valvojana ja ottaisi hoitaakseen yhti�mme raha-asiat. Tarkoitus oli varmaan hyv�, mutta me emme tarvinneet lainarahoja. Sit�vastoin puuttui meilt� todellakin sill� kertaa rahastonhoitajaa, joten pankkimiehet siin� suhteessa olivat arvostelleet asemamme oikein. Min� pyysin poikani Edselin rupeamaan yhti�n rahastonhoitajaksi ja samalla puheenjohtajaksi. Siin�kin kohdassa saatiin siis apu omasta talosta, joten pankkimiehill� ei todellakaan ollut meille mit��n tarjoamista. Sitten ryhdyimme suursiivoukseen tehtaassa. Sodan aikana olimme tehneet monenlaatuisia sotat�it� ja olleet siis pakotetut luopumaan periaatteestamme, ett� tulee valmistaa vain yht� ainoata tuotetta. T�m� oli aiheuttanut useiden uusien osastojen perustamisen. Konttorihenkil�kuntaa oli suurennettu ja hajallisen tuotannon tuhlaus alkoi tuntua. Sotaty� tuottaa h�tik�imist� ja tuhlausta. Nyt poistimme kaiken, mik� ei kuulunut automobiilien valmistukseen. Ainoa kiireellinen maksu, joka meill� oli uutena vuonna, oli seitsem�n miljoonan dollarin vapaaehtoinen lahjapalkkio ty�miehille. Sen maksoimme pankeissa olevista rahoistamme. Meill� on viisinelj�tt� haaraosastoa eri osissa maata. Niiss� pannaan autot kokoon, mutta kahdessakolmatta niist� valmistetaan my�skin koneosia. Osien valmistus oli nyt lakkautettu, mutta autojen kokoonpanoa jatkettiin. T�iden lakkauttamisen aikana ei Detroitin tehtaassa ollut autoja laisinkaan. Kaikki osat olimme sijoittaneet muualle, ja tammikuussa saivat Detroitin piirin myyj�t matkustaa aina Chicagoon asti voidakseen tyydytt�� paikallista tarvetta. Haaraosastot l�hettiv�t jokaiseen asioimistoon niin paljon autoja, ett� ne vastasivat kuukauden myyntitarvetta. Mutta myynti� kannustettiin, ja tammikuussa m�imme me noin 60,000 autoa. Tammikuun j�lkipuoliskolla kutsuimme kokoon noin 10,000 miehen suuruisen satunnaisen ty�voiman, enimm�kseen p��llysmiehi� ja n�iden apulaisia, ja aloitimme toiminnan Highland-tehtaassa. Kokosimme ulkomaiset saatavamme ja m�imme sivutuotteemme. Sen j�lkeen olimme selv�t k�ym��n t�yteen tuotantoon, joka toimeenpantiin asteettain ja tavalla, joka takasi meille voittoa. Sis�inen siivous, joka nyt oli suoritettu, teki lopun siit� tuhlauksesta, joka oli nostanut hintoja ja niellyt ansiot. Kaikki, mit� itse emme voineet k�ytt��, myytiin. Ennen olimme yht� autoa varten k�ytt�neet viitt�toista miest� p�iv�ss�; nyt k�ytimme vain yhdeks��. T�m� v�hennys aikaansaatiin noudattamalla s��nt��, ett� kaiken ja kaikkien t�ytyi tuottaa t�ydesti tai sitten poistua. T�m� ei sis�lt�nyt sit�, ett� kuusi miest� viidest�toista menetti toimensa -- he vain lakkasivat olemasta tuottamattomia. Me poistimme puolet konttorihenkil�kunnastamme ja tarjosimme virkamiehille parempipalkkaista ty�t� tehtaissa. Useimmat suostuivat tarjoukseen. Me h�vitimme kaikki lomakkeet ja tilaston, mill� ei ollut suoranaista vaikutusta tuotantoon. Me olimme kasanneet tonnittain tilastoa, se kun oli niin mielenkiintoista. Mutta tilastolla ei rakenneta autoja -- ja niin sai se kadota. Me h�vitimme 60 prosenttia puhelinyhteyksist�mme. Niit� tarvitsee liikkeess� vain verrattain pieni henkil�kunta. -- Aikaisemmin oli meill� yksi p��llysmies joka viitt� miest� kohti, nyt niit� on yksi joka kahtakymment� kohti. Muut p��llysmiehet ty�skentelev�t koneiden ��ress�. Yleismenot autoa kohti alenivat t�ten 146 dollarista 93 dollariin, ja kun ajattelee, mit� t�m� merkitsee tuotannon ollessa 4,000 autoa p�iv�ss�, niin ymm�rt��, ett� halpaa myyntihintaa ei aikaansaada palkkoja alentamalla, vaan v�ltt�m�ll� tuhlaavaisuutta valmistusmenoissa. Mutta suurin kaikista t�t� koskevista s��st�erist� oli kuitenkin tilausl�hetysten nopeus. Sangen t�rke�n� tekij�n� t�ss� oli Detroitin--Toledon--Irontonin rautatie, jonka me ostimme. Rautatiell� oli laaja ala s��st�suunnitelmassamme. Itse radalle olen omistanut eri luvun. Jonkun verran kokeiltuamme havaitsimme, ett� nopeampi kuljetus saattaisi supistaa valmistuskiertoamme kahdestakolmatta p�iv�st� nelj��ntoista p�iv��n. Toisin sanoen, me saatoimme ostaa raaka-aineen, jalostaa sen ja j�tt�� valmiin auton v�litt�j�lle noin 33 prosenttia lyhyemm�ss� ajassa kuin ennen. Meill� oli ollut noin 60,000,000 dollarin arvoinen ainesvarasto ollaksemme turvatut tuotannon keskeytymist� vastaan, ja kolmannen osan s��st�minen niiden hankinta-ajassa merkitsi, ett� meille vapautui 20,000,000 dollarin p��oma, jonka korot vastasivat 1,200,000 dollaria vuodessa. Jos otetaan t�h�n mukaan viel� valmis varasto, s��stimme lis�ksi noin 8,000,000 ja saimme siis vapaaksi 28,000,000 dollarin p��oman ja s��styimme sen koroilta. Tammikuun ensimm�isen� p�iv�n� oli meill� 20,000,000 dollaria ja huhtikuun ensimm�isen� 87,300,000 dollaria eli 27,000,000 dollaria enemm�n kuin tarvitsimme kaikkien maksettaviemme suorittamiseen. Sen me voitimme tarttumalla asiaan perusteellisesti. Summat saimme kokoon seuraavissa eriss�: K�teisi� varoja tammikuussa........ 20,000,000 dollaria K�ytett�viss� olevia, tammik. 1 p. -- huhtik. 1 p. rahaksi muutettuja varoja............................. 24,700,000 " S��st�j� nopeammasta kuljetuksesta. 28,000,000 " Saatavien ker�ys ulkomailta....... 3,000,000 " Sivutuotteiden myynti............. 3,700,000 " Valtion-arvopaperien myynti....... 7,900,000 " Yhteens� 87,300,000 dollaria T�t� kaikkea en ole suinkaan kertonut kerskuakseni muka jollain uroty�ll�, vaan n�ytt��kseni, ett� liike tosiaan voi suoriutua vaikeuksista omin apuinensa, tarvitsematta vedota muihin. Niinik��n soisin, ett� ihmiset ajattelisivat, eik� nykyinen rahaj�rjestelm�mme palkitse lainaamista ja niin ollen anna pankkimiehille liian huomattavaa asemaa yhteiskunnassa. Me olisimme voineet saada lainaksi 40,000,000 dollaria tai enemm�n, jos olisimme halunneet. Olettakaamme, ett� olisimme niin tehneet. Mik� olisi ollut seuraus? Olisimmeko me silloin kyenneet paremmin hoitamaan liikett�mme? Jos olisimme lainanneet, emme ikin� olisi tunteneet samaa kannustinta keksi�ksemme keinoja tuotannon halventamiseen. Jos olisimme saaneet rahat 6 prosentin korolla, olisi yksin korko, tuotannon ollessa 500,000 autoa, tehnyt 4 dollaria autoa kohti. Me olisimme siis menett�neet suuremman tuotantotehon edun, mutta olisimme saaneet kannettavaksemme suuren velan rasituksen. Automme olisivat luultavasti maksaneet 100 dollaria enemm�n kuin mit� ne nyt maksavat ja niin ollen olisi tuotanto ollut pienempi, sill� meill� ei olisi ollut niin monta ostajaa. Ty�l�ism��r�, jolle olisimme voineet antaa ty�t�, olisi ollut pienempi, emmek� me siis olisi tehneet yhteiskunnalle sit� palvelusta ja hy�ty� kuin olisi pit�nyt. Ottakaamme huomioon, ett� pankkimiehet neuvoivat meit� lainaamaan rahaa eik� parantamaan tuotantomenetelm��. He eiv�t tarjonneet meille insin��ri�; he halusivat asettaa kassanvalvojan! Ja t�m� se on onnettomuus, kun pankkimiehi� lasketaan osallisiksi teollisuusyrityksiin. He ajattelevat ainoastaan rahaseikkoja. Heid�n mielest��n tehtaan tulee tuottaa rahaa eik� tavaraa. Heid�n mielt��n kiinnitt�� raha eik� tuotannon taito. He eiv�t k�sit�, ett� liikeyritys ei koskaan voi pysy� alallaan, ett� sen joko t�ytyy menn� eteen- tai taaksep�in. He eiv�t ymm�rr� sit�, ett� hintojen alentaminen voi lujentaa liikkeen vaurautta, vaan pit�v�t sit� ansion tahallisena menett�misen�. Pankkimiehill� on yleens� liian paljon sananvaltaa teollisuuden johdossa. Sen my�nt�v�t useimmat liikemiehet, kun heit� puhuttelee yksityisesti. Julkisesti he eiv�t juuri sit� tunnusta sen vuoksi, ett� he pelk��v�t joutuvansa ep�sopuun pankkien kanssa. Omaisuuden hankkiminen on helpompaa raha- kuin tavarakaupalla, eik� keskinkertaisesti menestyv� pankkimies ole l�hesk��n niin lahjakas ja kekseli�s kuin keskinkertaisesti menestyv� liikemies. Viimeisten viidentoista tai kahdenkymmenen vuoden kuluessa on pankkilaitos saanut tavattoman laajuuden, varsinkin sodan j�lkeen, ja erin�iset t�t� seuranneet viralliset j�rjest�t ovat hankkineet sille melkein rajattomat luottomahdollisuudet. Minun kokemukseni on, ett� pankkimies asemansa ja kehityksens� nojalla on eritt�in sopimaton olemaan teollisuuden johtajana. Jos kuitenkin luoton m��r��j�t ovat ponnahtaneet t�h�n mahtiasemaan, niin eik� se ole merkki siit�, ett� jotakin on nurin rahainhoitoj�rjestelm�ss�, joka antaa rahamiehille, eik� yleishy�dyllisten yritysten johtajille, vallan teollisuuden yli? T�t� valtaa ei heille ole hankkinut heid�n teollinen p�tevyytens�, sen my�nt�� jokainen. Nykyinen j�rjestelm� sin�ns� on sijoittanut heid�t siihen. Sent�hden tahdon omasta kohdastani p��st� selvyyteen siit�, onko nykyinen finanssij�rjestelm� todellakin paras mahdollinen. T�ll�in pyyd�n heti huomauttaa, ett� vastenmielisyyteni pankkimiehi� kohtaan ei mill��n tavoin kohdistu henkil�ihin. Minulla ei ole mit��n miest� vastaan senvuoksi, ett� h�n on pankkimies. Me tarvitsemme kunnollisia, rahaliikkeeseen perehtyneit� miehi�, eik� maailma voi tulla toimeen ilman pankkien my�t�vaikutusta. Rahoja t�ytyy olla, luottoa niinik��n, muuten ei tuotannon hedelmi� saada vaihdetuksi. P��omaa t�ytyy my�skin olla, muutoin ei syntyisi mit��n tuotantoa. Mutta aivan toinen asia on, onko luottomme ja pankkilaitoksemme perustettu oikeille periaatteille. Eik� minun my�sk��n tarvitse hy�k�t� finanssij�rjestelm��mme vastaan. En ole siin� asemassa, ett� olisin j�rjestelm�n voittama ja hautoisin kostoa. Minulle itsekohtaisesti on aivan yhdentekev��, mit� pankkimiehet puuhaavat, sill� meid�n on onnistunut selvitt�� asiamme ilman heid�n apuansa. Minun tutkimukseni ovat ihan vapaat mieskohtaisista vaikutteista; mutta min� tahtoisin tiet��, onko nyky��n vallitseva j�rjestelm� todellakin l�hesk��n niin hyv� kuin se voisi ja sen pit�isi olla. Semmoinen finanssij�rjestelm� ei voi olla hyv�, joka suosii yht� tuottajaluokkaa toisen edell�. Katsokaamme, eik� ole mahdollista tulla toimeen ilman sellaista mahtia, joka ei perustu omaisuudentuotantoon. Kaikkinainen luokkalains��d�nt� on turmiollista. Minun n�hd�kseni on tuotanto t�ss� maassa sik�li muuttunut, ett� kulta ei en�� ole paras mittapuu, jonka mukaan tuotantoa mitataan, ja ett� kultarahakanta luoton perustana antaa, niinkuin se nyt (ja arvatenkin t�ytymyksest�) on j�rjestetty, luokkaetuja. Luoton lopullinen raja riippuu maan kultavaroista, maan muuhun varallisuuteen katsomatta. En halua dogmatisoida rahasta ja luotosta. En yleens� halua lausua dogmaattisesti mit��n, ja mit� varsinkin rahaan ja luottoon tulee, tiedet��n niist� aivan liian v�h�n, jotta voitaisiin sanoa mit��n varmaa. Koko kysymys t�ytyy j�rjest�� samalla tavoin kuin kaikki muut todella t�rke�t kysymykset on j�rjestetty, s.o. varovalla ja perusteellisella kokeilulla. Sen rajan ulkopuolelle en mielell�ni mene. Meid�n t�ytyy kulkea eteenp�in hiljaa ja varovasti, askel askelelta. Kysymys ei ole poliittista, vaan taloudellista laatua ja varmaan on hy�dyllist� her�tt�� ihmisi� asiaa ajattelemaan. Ihmiset eiv�t niin helposti tekisi itse��n vikap�iksi ajattelemattomiin tekoihin ja niist� johtuviin h�iri�ihin, jos todella yritett�isiin levitt�� tietoa. Rahakysymyst� ovat sangen monet harkinneet, mutta silm�ys useimpiin j�rjestelmiin, jotka muka pystyv�t pulmat ratkaisemaan, osoittaa, kuinka ristiriitaisia ne ovat. Useimmat perustuvat siihen edellytykseen, ett� ihmiset ovat rehellisi�, ja se jo on erehdys. Nykyinenkin j�rjestelm�mme olisi erinomainen, jos kaikki ihmiset olisivat rehellisi�. Koko rahakysymys sis�lt�� todellisuudessa 95 prosenttia "ihmisluontoa"; ja jotta jollakin j�rjestelm�ll� olisi jotakin menestyksen toivoa, t�ytyy sen j�tt�� ihmisluonto syrj��n, olla siit� riippumaton. Nyt askartelevat yleis�n ajatukset rahaongelmissa, ja jos asiantuntijat t�ll� alalla nyt voivat antaa hyvi� tietoja, joista olisi apua ja johtoa, niin on k�siss� sopiva aika. Mutta otollinen hetki voi pian menn� ohi. Yleis� on luonnostaan vanhoillista, paljon vanhoillisempaa kuin finanssimiehet. Ne, jotka luulevat yleis�n olevan niin helposti johdettavan, ett� se sallisi painokoneiden painaa seteleit� niinkuin elintarvekortteja, eiv�t sit� tunne. Kansassa piilev� vanhoillisuus on s�ilytt�nyt rahan arvon huolimatta rahamiesten mielett�mist� keinotteluista, joita n�m� ovat koettaneet peitt�� teknillisten termien naamiolla. Yleis� ei hyv�ksy ep�terveit� liikemenetelmi�. Ihmiset ovat yleens� niin selv�sti terveiden rahojen kannattajia, ett� on kyseenalaista, mille kannalle he asettuisivat nykyisen rahaj�rjestelm�n suhteen, jos tosiaan tiet�isiv�t niist� metkuista, joihin erin�iset rahakeinottelijat saattavat tehd� itsens� vikap�iksi. Nykyist� rahaj�rjestelm�� ei saada muuttumaan puheilla tai poliittisella propagandalla tahi taloudellisilla kokeiluilla, vaan se tulee muuttumaan olojen paineesta, ja n�it� oloja emme voi kontrolloida. N�m� olot ja t�m� paine alkavat jo tuntua. Meid�n t�ytyy auttaa ihmisi� ajattelemaan luonnollisella tavalla raha-asioita. Heid�n t�ytyy tiet��, mit� raha on, kuinka se syntyy ja mitk� nykyisen j�rjestelm�n aikana mahdolliset temput saattavat ihmisi� ja kansoja muutamien harvojen miesten valtaan. Raha on pohjimmaltaan sangen yksinkertainen juttu. Se on yksinkertainen ja v�lit�n keino v�litt�� tavaroita henkil�lt� toiselle. Raha on sin�ns� aivan ihmetelt�v� keksint�. Se t�ytt�� sangen t�rke�n teht�v�n. Sin�ns� se ei ole mit��n pahaa. Se on yhteiskunnallisen el�m�n kaikkein hy�dyllisimpi� keksint�j�, ja kun se t�ytt�� tarkoituksensa, on se avuksi eik� esteeksi. Mutta rahan t�ytyy aina pysy� rahana. Engl. jalka on aina kaksitoista tuumaa, mutta milloin on dollari dollari? Jos tonnin painoa muutettaisiin hiililiikkeiss� ja pikkupainoja rihkamakaupoissa, jos metri olisi t�n��n 100 cm, mutta huomenna vain 75 cm, niin ihmiset keksisiv�t siihen sangen pian apukeinon. Kun dollari ei pysy dollarina, vaan muuttuu 65 sentin dollariksi, 50 sentin dollariksi ja 47 sentin dollariksi, niinkuin Amerikan vanhojen s��llisten kulta- ja hopeadollarien k�vi, mit� silloin kannattaa valittaa "rahanarvon alenemista" ja "valuutan huononemista"? Dollari, joka ei ole enemp�� eik� v�hemp�� kuin 100 sentti�, on yht� v�ltt�m�t�n kuin kilo, joka on 1,000 grammaa, ja metri, joka on 100 cm. Tointansa kunnollisesti hoitavien pankkimiesten tulisi pit�� itse�ns� henkil�in�, joiden etusijassa on tutkittava ja ymm�rrett�v� rahaj�rjestelm�mme, sen sijaan ett� he tyytyv�t yksinkertaisempiin pankkimenetelmiin, ja jos he voisivat riist�� pankkipaperien keinottelijoilta pankkiirin nimen ja kerta kaikkiaan sulkea heid�t ulos siit� vaikutusvaltaisesta asemasta, johon t�m� nimi heid�t oikeuttaa, niin lujittuisi j�lleen pankkilaitoksen vanha arvo ja yleis� vapautuisi niist� v��ryyksist�, jotka liittyv�t nykyiseen rahaj�rjestelm��n ja finanssilaitokseen. T�ss� on tosin er�s este, mutta ei voittamaton. Liike-el�m� on nykyisiss� oloissa ahtaalla, ja elleiv�t ne, joilla oli teknilliset edellytykset siihen, halua mietti� parannuskeinoa, t�ytyy niiden, joilla n�it� edellytyksi� ei ole, sit� yritt��. Ei mik��n ole jonkun luokan tai ryhm�n puolelta typer�mp�� kuin luulo, ett� edistys sis�lt�� hy�kk�yksen juuri sit� luokkaa tai ryhm�� vastaan. Edistys vaatii ainoastaan, ett� jokainen avustaa sit� kokemuksellaan. Vain mielett�m�t yritt�v�t ehk�ist� edistyst� ja joutuvat siten sen uhreiksi. Kaikki me t��ll� el�mme yhdess� ja yhdess� t�ytyy meid�n tarpoa eteenp�in. Jos finanssimiehet luulevat, ett� edistys ei ole muuta kuin pehme�p�isten ihmisten levottomuutta, jos he katsovat jokaista parannusehdotusta mieskohtaiseksi loukkaukseksi, niin todistavat he ratkaisevalla tavalla oman kykenem�tt�myytens� johtavaan asemaan. Jos nykyinen, puutteellinen j�rjestelm� on edullisempi rahamiehelle kuin parempi j�rjestelm�, ja jos h�n arvioi muutamia harvoja j�ljell� olevia omakohtaisen voiton vuosia t�rke�mmiksi kuin kunniaa saada olla mukana edist�m�ss� paremman tilan aikaansaamista maailmassa, niin ei ole mahdollista est�� n�it� vastakkaisia pyrkimyksi� t�rm��m�st� yhteen. Mutta n�ille itsekk�ille ihmisille tulee tehd� selv�ksi, ett� jos he k�yv�t taisteluun yll�pit��kseen j�rjestelm�� vain sen vuoksi, ett� se on heille itselleen edullinen, niin t�m� taistelu on jo ennakolta menetetty. Mit� sitten on rahamiehill� pelk��mist�? Maailmahan on aina avoinna yritteli�ille. Ihmiset tulevat aina tekem��n kauppaa kesken�ns�. Rahoja t�ytyy olla ja miehi� tarvitaan, jotka voivat hoitaa rahalaitoksen koneistoa. Ei mik��n muu tule katoamaan kuin h�mminki ja sekavuus. Erin�isiin muutoksiin t�ytyy tietysti ryhty�. Pankit eiv�t en�� saa olla teollisuuden is�nti�, vaan sen palvelijoita. Liike-el�m�n tulee valvoa rahalaitoksia eik� p�invastoin niinkuin nyt. Tuhoisaa korkoj�rjestelm�� tullaan tuntuvasti muuttamaan. Pankkilaitoksista ei tule olemaan vaaraa, vaan hy�ty�. Pankit tulevat tekem��n enemm�n kansan hyv�ksi kuin nyky��n, ja sen sijaan ett� ne hoitoonsa n�hden ovat kaikkein kalliimpia, mutta osinkojakelultaan tuottoisimpia liikeyrityksi�, tulevat ne olemaan halvempia ja liikkeen ansiot lankeamaan sen yhteiskunnan hyv�ksi, jota ne palvelevat. Vanhassa j�rjestelm�ss� on kaksi perusasiaa. Ensimm�inen on se, ett� kansakunnan keskuudessa on havaittu pyrkimyst� valvomaan enimmin keskitettyjen pankkilaitosten rahainhoitoa -- olipa kysymys sitten valtionpankista tai yksityisten rahamiesten yhtym�st�. Kunkin kansan keskuudessa valvotaan aina jossakin m��rin yksityisten tai puoliyksityisten pyrkimysten nauttimaa luottoa. Toiseksi tuntuu samaa keskityksen pyrkimyst� koko maailmassa. Amerikan luotto on New Yorkin harrastusten valvonnan alaisena samoin kuin ennen sotaa Lontoosta k�sin valvottiin maailmanluottoa -- jolloin Englannin punta oli perusmittana tavarainvaihdolle maailmanmarkkinoilla. Kaksi reformimenetelm�� on meille avoinna; toinen alkaa juuresta, toinen latvasta. J�lkimm�inen menetelm� on tavallisin, edellist� on koetettu Ven�j�ll�. Jos meid�n reformimme alkaisi latvasta, vaadittaisiin yhteiskunnallista kaukon�k�isyytt� ja niin vilpit�nt� ja kiinte�� altruistista tunnetta, ett� se olisi ehdottomasti vieras kaikelle itsekk��lle omanvoitonpyynnille. Maailman rikkaudet eiv�t ole rahassa eik� raha voi niit� edustaa. Kulta ei sin�ns� ole arvokasta. Sill� ei ole enemp�� arvoa kuin paperilla maksum��r�ys-shekiss�. Mutta sit� voidaan k�ytt�� rikkauden merkkin� ja se voi hankkia omistajilleen ja johtomiehille vallan sen luoton yli, jota todellisen rikkauden tuottajat tarvitsevat. Kaupan k�yminen rahalla, tavaranvaihdon v�lineell�, on sangen kannattavaa liikett�. Kun raha tulee kauppatavaraksi, jota voidaan ostaa ja myyd�, ennenkuin todellista rikkautta voidaan liikuttaa tai vaihtaa, niin sallitaan keinottelijain ja koronkiskurien verottaa tuotantoa. Se valta, joka rahamiehill� on tuotantoon n�hden, on sit�kin suurempi kun muistetaan, ett� vaikka rahan katsotaan edustavan maailman rikkauksia, on kuitenkin olemassa suurempia rikkauksia kuin raha, mutta n�m� rikkaudet pakotetaan usein olemaan rahan palvelijoina, mik� johtaa nurinkuriseen tilaan -- maailmaan, joka on t�ynn� rikkauksia ja joka kuitenkin k�rsii puutetta. N�m� tosiasiat eiv�t ole vain numeroita, jotka sitten voi j�tt�� onnensa nojaan. Ne ovat ihmisten el�m�st� ja teoista punottuja. Maailman k�yhyys harvoin johtuu tavarain puutteesta, vaan rahanniukkuudesta. Kauppakilpailu kansojen v�lill�, joka johtaa kansainv�liseen kateuteen ja vihollisuuteen, mik� vuorostaan antaa aiheen sotiin -- siin� erin�isi� seikkoja, joilla on ratkaiseva merkitys ihmiskunnalle. K�yhyys ja sota, kaksi onnettomuutta, jotka voidaan est��, versovat yhteisest� rungosta. Katsokaamme, eik� alkuakaan parempaan menetelm��n voida saada aikaan. XIV luku. MIKSI OLLA K�YH�? K�yhyys voi johtua monista syist�, joista merkitsevimm�t voidaan korjata. Sama on laita erin�isten etuoikeuksien. Luulen olevan mahdollista poistaa sek� k�yhyys ett� etuoikeudet -- eik�h�n muusta voi olla puhettakaan kuin ett� t�m� poistaminen on toivottavaa. Nykyiset olot ovat luonnottomia, mutta muutos voidaan saada aikaan ty�n eik� lains��d�nn�n kautta. K�yhyydell� tarkoitan sit�, ett� ihminen tai perhe on riitt�v�n ravinnon, vaatetuksen ja asunnon puutteessa. Toimeentuloon n�hden ovat vaatimukset erilaisia, sill� ihmiset eiv�t ole samanlaisia ruumiillisesti eik� henkisesti. Jokainen reformiohjelma, joka asettuu sille kannalle, ett� ihmiset ovat tai ett� heid�n tulisi olla samanlaisia, on luonnoton ja senvuoksi my�skin mahdoton toteuttaa. Tasoitustoimitus ei ole onnellista eik� suotavaa, sill� se edist�� k�yhyytt� tekem�ll� sen yleiseksi. Jos pakotetaan kelvollinen tuottaja muuttumaan v�hemm�n kelvolliseksi, niin siit� ei ole seurauksena ett� kelvoton tuottaja tulisi kelvollisemmaksi. K�yhyys voidaan poistaa ainoastaan runsauden avulla, ja tuotannon tiede on jo edistynyt niin pitk�lle, ett� voimme luonnollisen kehityksen tuloksena odottaa aikaa, jolloin tuotanto ja jakelu kerran saadaan niin j�rkiper�isesti j�rjestellyksi, ett� kukin saa osuutensa ahkeruutensa ja kuntonsa mukaan. ��rimm�iset sosialistit ampuivat kauas yli maalini kun he aikanaan selittiv�t, ett� teollisuus ehdottomasti murskaisi ty�miehen. Nykyinen teollisuus on omiansa p�invastoin v�hitellen kohottamaan sek� ty�miest� ett� maailmaa. Meid�n t�ytyy vain oppia paremmin tuntemaan suunnitelmia ja menettelytapoja. Parhaat tulokset aikaansaa yksityinen, j�rkev�sti ja omakohtaisesti johdettu aloite ja yritteli�isyys. Kun valtio sin�ns� on olennaisesti negatiivinen, ei se voi antaa mit��n positiivista apua todella rakentavan ohjelman laatimiseen. Mutta se voi auttaa negatiivisesti raivaamalla esteit� pois edistyksen tielt� ja lakkaamalla olemasta taakkana kansalaisille. Minun k�sitykseni mukaan johtuvat k�yhyyden syyt olennaisesti tuotannon ja jakelun keskin�isen suhteen huonosta j�rjestelyst� sek� teollisuuden ett� maanviljelyksen alalla -- voimal�hteen ja sen k�yt�n v�lill�. Se tuhlaus, joka on seurauksen n�iden huonosta soveltamisesta toisiinsa, on kerrassaan h�mm�stytt�v�. Kaikki t�m� haaskaus tulee h�vi�m��n taloudellisen johdon avulla, joka t�ht�� yleishy�dytykseen. Mutta niin kauan kuin johtajat ajattelevat enemm�n rahojen ansaitsemista kuin yleis�n palvelemista, tulee tuhlausta jatkumaan. Haaskauksen voivat ehk�ist� laajakatseiset eiv�tk� lyhytn�k�iset ihmiset. Lyhytn�k�iset ajattelevat ensi sijassa voittoa eiv�tk� senvuoksi n�e tuhlausta. He luulevat, ett� yhteishyv�, yleishy�dytys, on altruistinen ja abstraktinen aate, vaikka se p�invastoin on kaikkein k�yt�nn�llisint� maailmassa. Rahojen ansaitsemisen toivossa he sulkevat tien yhteishyv��n keinotteluilla ja nurjilla pankkimenetelmill�. He eiv�t voi luopua pikkuisista katsantokannoistaan voidakseen n�hd� suuria -- n�hd� kaikkein suurimman, kun on kysymys k�yt�nn�llisest� taloudesta, nimitt�in sen, ett� pelkk��n rahakantaan perustettu tuotanto tuottaa kaikkein v�himmin voittoa! Yleishy�dytys voidaan perustaa altruismille, mutta se tie ei tavallisesti ole paras. Tuntehikkaisuus heikent�� helposti k�yt�nn�llist� toimintaa. Vaikeus ei ole siin�, ett� tuotantoyrityksill� ei olisi kyky� oikeudenmukaisesti jakaa luomaansa rikkautta, vaan siin�, ett� tuhlaus on niin suuri, ett� ylij��m�� ei ole riitt�v�sti ty�miehelle eik� omistajalle, siit� huolimatta ett� tuotteet tavallisesti myyd��n niin korkeihin hintoihin, ett� n�m� ehk�isev�t kulutusta. Jokainen ajatteleva ihminen ymm�rt��, ett� milloin tahansa kahta miest� k�ytet��n ty�h�n, jonka yksi voi suorittaa, milloin tahansa hehto hiili� kuljetetaan tarpeettomasti metrinkin verran, milloin tavaran valmistaminen ei tapahdu mahdollisimman parhaalla tavalla ja mahdollisimman suurta k�ytt�� varten tai milloin ty� on huonommin tehty kuin se voisi olla, niin sis�lt�� se arvojen tuhlausta, ja n�m� arvot otetaan yhteiskunnan yhteisist� rikkauksista. Ajateltakoon esimerkiksi voiman haaskausta. Mississippi-virran laaksossa ei ole kivihiili�. Mutta laakson l�pi virtaa miljoonia k�ytt�kelpoisia hevosvoimia sis�lt�v� Mississippi-virta. Mutta kun ihmiset sen rannoilla haluavat voimaa tai l�mp��, ostavat he hiili�, joita on kuljetettu satojen mailien p��st� ja jotka siis t�ytyy myyd� paljon yli arvonsa l�mp�- ja voimakannalta. Taikka taas heill� ei ole varaa ostaa kalliita hiili�, jolloin he sen sijaan menev�t kaatamaan puita, siten h�vitt�en vesivoiman miltei suurimman s�ilytt�j�n. Aivan viime aikoihin saakka he eiv�t ole ajatelleetkaan jalkainsa juuressa olevia voimam��ri�, joista -- lukuunottamatta itse voimalaitteita -- voisi melkein ilmaiseksi saada l�mp��, valoa ja voimaa koko sille suurelle v�est�lle, jota laakson on yll�pidett�v�. Apukeino k�yhyytt� vastaan ei ole suuremmassa itsekohtaisessa s��st�v�isyydess�, vaan paremmassa tuotannossa. "Tarkkuuden" ja "s��st�v�isyyden" aatteita on liioiteltu. Sana "s��st�v�isyys" edustaa jotakin, jota pel�t��n. Jonkun, tavallisesti hyvin aineellista laatua olevan seikan kautta on joku ihminen saanut voimakkaan vaikutelman vallitsevasta suunnattomasta tuhlauksesta. H�n alkaa kammota kaikkea liioittelua ja takertuu k�sitteeseen "s��st�v�isyys". Mutta yhdest� pahasta paetaan vain pienemp��n pahaan. Hairahduksesta ei p��st� totuuteen yhdell� harppauksella. Henkisesti vain puoleksi hereill� olevat ihmiset otat ottaneet s��st�v�isyyden itselleen s��nn�ksi. Tosinhan se on parempi kuin tuhlaavaisuus, mutta sen hy�dyn arvo saattaa kuitenkin olla ep�ilt�v�. Ihmiset, jotka ovat ylpeit� s��st�miskyvyst��n, pit�v�t sit� hyveen�, mutta onko mit��n s��litt�v�mp�� kuin ihmisparka, joka antaa runsaan el�m�n vuodet ja p�iv�t menn� polusta ja tarttuu kouristuksentapaisesti muutamiin metallipalasiin? Mit� avua voi olla siin�, ett� riist�� itselt��n kaikkein v�ltt�m�tt�mimm�n? Tunnemmehan kaikki tuollaisia s��st�vi� ihmisi�, jotka n�ytt�v�t olevan saitoja yksinp� sen ilmankin suhteen, jota hengitt�v�t. He kutistuvat ruumiillisesti ja henkisesti. S��st�v�isyys voi sis�lt�� tuhlausta, sill� se haaskaa el�m�n arvoja ja kalvaa el�m��. On n�et olemassa kahta lajia tuhlausta. Toinen kevytmielisen, joka hukkaa omaisuutensa hummailevaan el�m��n, toinen saiturin, joka antaa omaisuutensa m�d�t� ilman mit��n hy�ty�. Tarkka talousmies voi helposti joutua samaan tasoon saiturin kanssa. Liioittelu on tavallisesti vastaponnahdusta kaikkien menojen karttamisesta, niinkuin s��st�v�isyys on ylellisyyden aiheuttamaa vastavaikutusta. Kaikki on annettu meille hy�dyksi, ja kaikki paha, mit� saamme k�rsi�, johtuu v��rink�yt�st�. Pahin synti, mink� voimme tehd� kaikkea sit� vastaan, mik� meit� ymp�r�i jokap�iv�isess� el�m�ss�, on sen v��rink�ytt�. Kaikki tuhlaus on v��rink�ytt��; kaikki v��rink�ytt� on tuhlausta. S��st�mist�kin voidaan liioitella. Viisasta ja suotavaa on pysy� m��r�tyiss� rajoissa, mutta s��st�v�isyydess� voidaan my�skin menn� liian pitk�lle. Me opetamme lapsiamme s��st�m��n lanttejansa, ja sill� on merkityst� yrityksen� vastustaa ajattelemattomia ja itsekk�it� menoja. Mutta se ei anna positiivista tulosta; se ei johda lasta niille varmoille ja hyville poluille, joilla h�n voi kulkea eteenp�in tunnustelemalla tiet�ns� ja itse m��r��m�ll� menonsa. Ennemminkin kuin s��st�mist� olisi lapselle opetettava rahojen oikeata k�ytt�mist�. Useimpien ihmisten, jotka vaivoin s��st�v�t kokoon muutaman dollarin, pit�isi sijoittaa ne ensin oman itsens� hy�dytykseksi ja sitten johonkin hy�dylliseen ty�h�n. Luultavasti he saisivat sill� tavoin muutakin s��stett�v��. Nuorten ihmisten pit�isi pikemmin sijoittaa rahoja kuin s��st�� niit�. Heid�n tulisi sijoittaa rahoja omaan itseens� lis�t�kseen siten luovia voimiansa. Saavutettuansa yleishy�dyllisen huippukohtansa on heill� panna s��st��n, m��r�per�isen suunnitelman osana, tuntuva osa tuloistansa. Mutta se ei ole s��st�mist�, ett� ehk�isee itse��n kehittym�st� tuottoisammaksi. Sill� vain v�hent�� lopullista p��omaansa ja heikent�� luonnon omien p��omansijoitusten arvoa. Hy�dyn periaate on paras tienopas. Hy�ty on jotakin positiivista, liikkuvaa ja eloa-antavaa. Hy�ty on el�m��. Hy�ty lis�� hyv�n yhteissummaa. Me voimme v�ltt�� k�yhyytt� itselt�mme ja omiltamme muuttamatta yleisi� elinehtoja. Suuremmat palkat, korkeammat hinnat, suuremmat ansiot ja muut lis�ykset rahojen sijoittamiseksi sinne tai t�nne, ne ovat vain yhden tai toisen ihmisluokan yrityksi� pelastaa oma nahkansa. Toisista t�ss� v�litet��n v�h�t. On olemassa se mielet�n usko, ett� jos vain saa hankituksi rahaa, niin suoriutuu hyvin kaikesta. Ty�ntekij�t uskovat tarvitsevansa vain korkeampia palkkoja, ja p��oma panee luottamuksensa suurempaan voittoon. Kaikilla on liikuttava usko siihen, mit� kaikkea raha muka voi saada aikaan. Raha on sangen hy�dyllinen s��nn�llisiss� oloissa, mutta sill� ei ole suurempaa arvoa kuin mink� ihmiset siihen panevat tuotannon kautta, ja sit� voi suuresti v��rink�ytt��. Sit� voidaan todellisen rikkauden vastikkeena palvella niin taikauskoisesti, ett� sen arvo menee kokonaan hukkaan. Siit� mielipiteest� pidet��n itsepintaisesti kiinni, ett� teollisuuden ja maanviljelyksen v�lill� vallitsee oleellinen vastakkaisuus. Mutta sellaista vastakkaisuutta ei ole. On joutavaa v�itt��, ett� koska kaupungeissa on liikav�est��, pit�isi jokaisen palata maata viljelem��n. Jos ihmiset menettelisiv�t niin, olisi maanviljelys piankin kaikkea muuta kuin kannattava. On yht� j�rjet�nt�, jos kaikki s�nt��v�t teollisuuskaupunkeihin. Jos maalaistalot ovat autioina, niin mit� silloin hy�dytt�� teollinen tuotanto? Maanviljelyksen ja teollisuuden v�lill� voi vallita vuorovaikutus. Tehtailija voi toimittaa maanviljelij�lle, mit� t�m� tarvitsee, ja maanviljelij� ja muut raaka-aineiden tuottajat voivat hankkia tehtailijalle, mit� h�n taas tarvitsee. Kulkulaitoksen v�lityksell� voimme saada aikaan terveen ja kannattavan, keskin�iseen avustukseen ja hy�tyyn perustuvan j�rjestelm�n. Jos lis�ksi el�mme pienemmiss� yhteiskunnissa, miss� j�nnitys ei tule niin suureksi ja miss� voimme saada peltojen ja puutarhain tuotteita ilman varsin monia v�lik�si�, niin tuskin tulee kysymyst� k�yhyydest� tai levottomuudesta. Katsokaamme sesonkity�t� ja ottakaamme rakennustoiminta esimerkiksi. Eik� ole suurta voimantuhlausta, jos antaa rakennusty�l�isten nukkua pes�ss��n koko talven uutta rakennuskautta odotellessa? Samanlaista tuhlausta on, jos annetaan taitavien sesonkity�miesten, jotka p��st�kseen talven toimettomuudesta ovat hankkineet itselleen tehdasty�t�, j��d� tehtaisiin sesongin ajaksi siit� pelosta, etteiv�t sitten en�� saisi takaisin paikkojansa. Jos maanviljelij� voisi l�hte� tehtaasta kynt�m��n, kylv�m��n ja korjaamaan eloa tilallaan, ja jos rakennusty�l�inen voisi tehd� samoin antautuakseen hy�tyis��n ammattiinsa niin kauan kuin rakennuskautta kest��, niin kuinka paljoa parempi olisikaan heid�n mielialansa ja kuinka paljoa helpommin toimisikaan maailmankoneisto! Ajatelkaa, ett� me kaikki el�isimme kolmena, nelj�n� kev�t- ja kes�kuukautena tervett� ja raitista el�m�� luonnon helmassa! Silloin ei meill� en�� olisi miss��n "kuollutta aikaa". Maanviljelyksell� on kuollut aikansa, ja silloin pit�isi maanviljelij�n menn� tehtaaseen auttamaan niiden tavarain tuottamisessa, joita h�n tarvitsee taloansa varten. My�skin tehtaalla on hiljainen aikansa, mutta silloin on ty�miehen aika menn� maalle auttamaan leiv�n tuottamista. Sill� tavoin voitettaisiin joutoajat ja palautettaisiin tasapaino tekniikan ja luonnon v�lille. Me saisimme my�skin monipuolisemman el�m�nkatsomuksen, mik� ei olisi v�hin siunaus. Kahden ammatin yhdist�minen ei ole ainoastaan aineellisesti edullista; se laajentaa my�skin n�k�piiri� ja ter�st�� arvostelukyky�. Suuri osa aikamme rauhattomuudesta ja levottomuudesta on ahdasn�k�isyyden ja ennakkoluulojen tulosta. Jos ty�mme olisi vaihtelevampaa, jos n�kisimme enemm�n el�m�st� ja ymm�rt�isimme kuinka tarpeellinen toinen tekij� on toiselle, niin pysyisimme tasaisempina. Jokaiselle on jonkun ajan ty�skentely ulkona luonnossa virkist�v��. T�m� ei ole ollenkaan mahdotonta toteuttaa. Mik� on oikein ja toivottavaa, se ei koskaan ole mahdotonta. Se vaatisi vain v�h�n enemm�n yhteisty�t� -- hiukan v�hemm�n mielenkiintoa itsekk�isiin rientoihin ja hiukan enemm�n mielenkiintoa itse el�m��n. Rikkaista on hyvin mieluista p��st� kolmen, nelj�n kuukauden ajaksi vuodessa el�m��n jossakin ajanmukaisessa kes�- tai talviparantolassa, mutta Amerikan kansan suuri enemmist� ei tuhlaisi aikaansa sill� tavoin vaikka voisikin. Se hankkisi itselleen sen sijaan ty�t�, joka samalla kertaa olisi virkistyst�. Tuskin voi ep�ill�k��n, etteik� se levottomuus, jota me ainaisesti n�emme ymp�rill�mme, ole seurausta luonnottomasta elintavastamme. Ihmisi�, jotka vuoden umpeensa tekev�t yht� ja samaa ja ovat suljetut pois terveellisest� auringonvalosta ja el�m�st� ulkona vapaassa luonnossa, voi tuskin moittia, jos he n�kev�tkin asiat ja olot eksytt�v�ss� valossa. Ja t�m� koskee niin ty�miest� kuin kapitalistiakin. Onko el�m�ss� sitten mit��n, joka todella voisi est�� luonnollisen ja terveen el�m�ntavan? Ja onko teollisuudessa mit��n, joka ei soveltuisi siihen, ett� kaikkia ammatteja, kutakin vuorostaan, tekisiv�t ne, jotka ovat siihen pystyvi�? Voidaan huomauttaa, ett� tuotanto h�iriytyisi, jos ty�v�est� joka kes� poistuisi tehtaasta, mutta meid�n t�ytyy katsella t�t� seikkaa yleiselt� n�k�kannalta. Meid�n t�ytyy ottaa huomioon suurempi tarmo ja ty�halu kolmen tai nelj�n vapaassa luonnossa vietetyn kuukauden j�lkeen, ja meid�n on my�skin ajatteleminen, kuinka hy�dyllisesti t�m� palaus peltot�ihin vaikuttaisi elinkustannuksiin. Kuten er��ss� edellisess� luvussa olen huomauttanut, olemme askarrelleet my�skin maanviljelys- ja tehdasty�n yhdist�misen alalla, ja se on antanut hyvin tyydytt�vi� tuloksia. Northvillen luona, kaukana Detroitista, on meill� pieni tehdas, jossa valmistetaan venttiilej�. Sek� johto ett� koneisto kokonaisuudessaan ovat verrattain yksinkertaisia, sill� tehtaassa valmistetaan ainoastaan t�t� yht� esinett�. Meid�n ei tarvitse etsiskell� taitavia ty�miehi�. Taitavuus on keskitetty koneeseen. Seudun v�est� jakaa aikansa tehtaan ja maanviljelyksen v�lill�, sill� mekanisoitu maanviljelys ei vaadi paljoa aikaa. Tehdas k�y vesivoimalla. Hiukan laajempaan mittakaavaan suunniteltua tehdasta rakennetaan parhaillaan Flat Rockin luona, noin viidentoista mailin p��ss� Detroitista. Me olemme padonneet joen, ja t�m� patous on samalla siltana Detroitin--TToledon--Irontonin-rautatiell�, joka t�ll� kohtaa tarvitsi uutta siltaa. Siell� aiomme valmistaa kaiken tarvitsemamme lasin. Joen patous antaa meille riitt�v�sti vett� kaiken raaka-aineksen kuljetukseen ja my�skin voimaa s�hk�laitoksen avulla. Kun tehdas sijaitsee keskell� maanviljelysseutua, ei siell� ole my�sk��n pelkoa liikakansoituksesta tai niist� monista ep�kohdista, jotka niin usein aiheutuvat ihmisten liian runsaasta keskitt�misest� yhteen kohtaan. Ty�miehill� on tehdasty�ns� ohella sek� talo ett� maata, ja n�m� maapalstat ovat hajallaan viidentoista tai parinkymmenen mailin alalla, sill� nyky��n voivat ty�miehet tietysti tulla tehtaaseen automobiililla. Me tulemme t��ll� saamaan onnistuneen maanviljelys- ja teollisuusyhtym�n, ilman keskityksen ja liikakansoituksen haittoja. Usko, ett� teollisuusmaan t�ytyy keskitt�� kaikki teollisuushaaransa, on minun n�hd�kseni perusteeton. Se on ainoastaan v�liaste teollisuuden kehityksess�. Kun olemme viisastuneet teollisuudessa ja oppineet valmistamaan tavaroita, joiden osat voidaan vaihtaa, niin voidaan n�it� osia valmistaa aina suotuisimmissa oloissa. N�m� olot eiv�t ole suotuisia ainoastaan ty�miehen vaan my�skin tuotannon kannalta. Ei voi rakentaa suurta tehdasta pienen kosken varteen, mutta sinne voi sijoittaa pienen tehtaan, ja monien t�llaisten pienten tehtaiden yhtym�, joista kukin kuitenkin muodostaa oman kokonaisuutensa, tulee huomattavasti huokeammaksi kuin suuri tehdaslaitos. Mutta onhan t�st� s��nn�st� my�skin poikkeuksia. River Rougessa esimerkiksi, miss� me yhdist�mme raudanvalmistuksen itse valantaan ja k�yt�mme hyv�ksemme kaiken ylij��v�n virran voiman, on suuri laitos ja samalle paikalle koottu suuri ty�voima v�ltt�m�t�n. Mutta t�llaiset poikkeustapaukset eiv�t tule vaikuttamaan haitallisesti siihen kehitykseen, joka tahtoo vastustaa teollisuuden keskittymist�. Teollisuus tulee hajoiteltavaksi. Ei ole yht��n kaupunkia, joka rakennettaisiin ennalleen, jos se tuhoutuisi -- mik� sin�ns� on todistus siit�, mink� arvoisiksi me todellisuudessa arvioimme kaupunkeja. Kaupungilla on ollut paikkansa t�ytett�v�n� ja teht�v�ns� suoritettavana. Maaseutu ei ikin� olisi saanut nykyist� kukoistustaan ja eloisuuttaan ilman kaupunkeja. Asumalla yhteensullottuina samaan paikkaan ovat ihmiset oppineet paljon, mit� he eiv�t koskaan muuten olisi keksineet, jos vain olisivat asuneet yksin�isyydess� maalla. Terveydenhoito-olot, valaistusj�rjestelm� ja yhteiskunnallinen j�rjestely -- ne ovat kaikki tuloksia ihmisten kaupungeissa saamista kokemuksista. Mutta kaikki yhteiskunnalliset ep�kohdat, joita meid�n t�ytyy k�rsi�, ovat my�skin syntyneet kaupungeissa ja ovat keskitettyin� niihin. Pienemmiss� yhdyskunnissa, miss� el�m� kulkee vuodenaikojen mukaisesti, ei l�ydy ��rimm�ist� k�yhyytt� eik� rikkautta eik� rahtuakaan siit� tavattomasta levottomuudesta, joka on suurten yhdyskuntien tunnusomainen leima. Miljoonain ihmisten asumassa kaupungissa on jotakin kesyt�nt� ja uhkaavaa. Muutamien kilometrien p��ss� siit� saa tyytyv�inen ja onnellinen maalaiskyl� lukea kaupunkilaisten kaikenn�k�isist� hullutuksista! Suurkaupunki on todella sangen avuton kapine. Kaikki, mit� se k�ytt��, t�ytyy sille muualta l�hett��. Ellei kulkulaitos toimi, lakkaa kaupunkikin toimimasta. Se ei voi hankkia ravintoa, vaatteita tai l�mp�� itselleen. Ty�olot ja el�m�ntapa kaupungissa on niin keinotekoista, ett� meid�n terve vaistomme joskus kapinoi niiden suurta luonnottomuutta vastaan. Ja lopuksi k�y el�minen suurkaupungeissa ja liiketoimen harjoittaminen sellaisissa aivan siet�m�tt�m�n kalliiksi. Kaupungit rasittavat el�m�� sellaisilla taakoilla, ettei tahdo j��d� mit��n, mist� el��. Poliitikkojen on ollut helppo lainata rahaa, ja he ovat lainanneet sit� ��rimm�iseen rajaan saakka. Viime vuosikymmenen� ovat kaupunkimenot kasvaneet suunnattomasti, ja suuri osa n�it� menoja kuluu lainarahojen korkojen maksuun. N�m� rahat on sijoitettu joko tuottamattomiin rakennuksiin tai laitoksiin, joita ilman kaupunki ei tosin voi tulla toimeen, kuten vesijohtoihin ja lokaviem�reihin, mutta jotka ovat j�rjett�m�n kalliisti rakennettuja. N�iden laitosten yll�pitokustannukset ja ihmispaljouden ja liikenteen s��nn�stelyn vaatimat menot ovatkin paljoa suuremmat kuin niist� saatava hy�ty. Nykyaikainen kaupunki on ollut suuri tuhlari, t�n��n se on vararikon partaalla, huomenna se ehk� lakkaa olemasta. Halvan ja helposti hankittavan voiman saanti tulee suuremmassa m��r�ss� kuin mik��n muu palauttamaan tasapainoa el�m��n ja poistamaan sen haaskauksen, joka on ollut k�yhyyden p��-asiallisimpia syit�. On olemassa monenlaisia voimal�hteit�. Yhdelle kunnalle voi olla kaikkein taloudellisin menettelytapa hankkia itselleen s�hk�� h�yryvoima-aseman avulla, joka sijaitsee jonkin hiilikaivoksen l�hell�; toiselle yhdyskunnalle voi vesis�hk�voima olla edullisempi. Mutta joka kunnassa t�ytyy olla voima-asema, joka antaa voimaa halvasta hinnasta -- t�m�n pit�isi olla sille yht� oleellinen tarve kuin rautatieaseman tai vesijohtolaitoksen omistaminen. Me voisimme vallita suuria voimal�hteit� ja pakottaa ne ty�skentelem��n yhteiseksi hy�dytykseksi, elleiv�t menot p��oman hankkimiseksi olisi esteen�. Min� luulen, ett� meid�n t�ytyy joltakin osalta tarkistaa k�sityst�mme p��omasta. Se p��oma, jonka liikeyritys itse tuottaa ja sitten k�ytt�� lis�t�kseen ty�miesten mahdollisuuksia el�� hyv�� ja huoletonta el�m�� sek� hankkiakseen ty�t� yh� useammille ja useammille ihmisille, kun samalla yleis�n menot v�henev�t -- se p��oma ei merkitse mit��n vaaraa ihmiskunnalle. Se on ty�n ylij��m��, jota k�ytet��n kaikkien hyv�ksi. Se, joka t�t� p��omaa hoitaa, voi tuskin arvioida sit� omaksi mieskohtaiseksi palkkiokseen. Ei kenell�k��n ole oikeutta arvioida t�t� ylij��m�� omakseen, sill� h�n ei ole sit� yksin hankkinut. Se on tulosta koko j�rjest�n yhteisest� ty�st�. Omistajan p��h�n tullut aate on kyll� voinut saada toimeen kaiken siin� k�ytetyn tarmon ja johdon, mutta h�n ei kuitenkaan ole yksin antanut kaikkea tarmoa ja johtoa. Jokaisella ty�miehell� on osuutensa tuotannosta. Ei mit��n liikett� voi arvioida ottamalla ainoastaan huomioon se, mit� se nyt on, ja ne henkil�t, jotka siin� t�ll� hetkell� ovat toimessa. Sill� t�ytyy olla jatkumisen mahdollisuuksia. On maksettava parhaat palkat ja turvattava kullekin osakkaalle liikkeess� hyv� ja riitt�v� toimeentulo, olipa h�nen paikkansa liikkeen palveluksessa mik� tahansa. Mutta jotta liikkeen olisi mahdollista yll�pit�� sen palveluksessa ty�skentelevi� on v�ltt�m�t�nt�, ett� l�ytyy p��oman ylij��m��. Todella kunnollinen liikemies k�ytt�� ylij��m�ansionsa t�mm�iseen tarkoitukseen. Muuten on yhdentekev��, miss� t�t� ylij��m�� s�ilytet��n tai kuka sit� hoitaa. P��asia on, miten sit� k�ytet��n. P��oma, joka ei lakkaamatta luo yh� suurempia ja parempia ty�mahdollisuuksia, on hiekkaa arvottomampaa. P��oma, joka ei lakkaamatta paranna ty�oloja ja palkitse ty�t� kohtuullisemmin, ei t�yt� korkeinta teht�v��ns�. P��oman suurimpana hy�tyn� ei ole uusien rahojen hankkiminen, vaan rahan pakottaminen my�t�vaikuttamaan maailman yleisen tilan parantamisessa. Ellemme me teollisuudellamme auta yhteiskunnallisten pulmien ratkaisua, niin emme suorita olennaisinta ty�t�mme. Silloin ei suorittamamme yleishy�dytys ole viel� t�ydellist�. XV luku. TRAKTORI JA VOIMAKONEIDEN K�YTT� MAANVILJELYKSESS�. Yleisesti ei liene tunnettua, ett� traktorejamme, joille olemme antaneet nimeksi "Fordson", alettiin valmistaa noin vuotta aikaisemmin kuin olimme aikoneet liittolaistemme sodan-aikaisen elintarvepulan vuoksi, ja koko ensimm�inen tuotantomme, koekoneita tietenkin lukuunottamatta, meni suoraan Englantiin. Me l�hetimme kaikkiaan viisituhatta traktoria meren yli kriitillisen� aikana 1917-1918, jolloin sukellusalukset olivat ahkerimmillaan. Jokainen kone tuli vahingoittumattomana perille, ja Englannin valtion virkamiehet ovat olleet kyllin yst�v�llisi� sanoakseen, ett� ilman n�iden koneiden apua olisi Englanti tuskin saattanut suoriutua elintarvepulasta. N�ill�, enimm�kseen naisten hoitamilla traktoreilla, kynnettiin vanhat maatilat ja pallokent�t, ja koko Englanti voitiin kylv�� ja viljell� tarvitsematta rajoittaa sotavoiman tai sotavarusty�miesten lukum��r��. Asianlaita oli seuraava. Siihen aikaan kuin me 1917 menimme mukaan sotaan, jolloin Saksan sukellusalukset r�j�hdyttiv�t keskim��rin yhden lastilaivan p�iv�ss�, havaitsi Englannin elintarvekommissioni, ett� jo ennest��n niukka tonnisto olisi aivan riitt�m�t�n kuljettamaan Amerikan sotav�ke� meren yli, toimittamaan elintarpeita taisteleville armeijoille ja samalla tuomaan riitt�v�sti elintarpeita Englannin siviiliv�est�lle. Ryhdyttiin jo kuljettamaan siirtomaalaisten vaimoja ja lapsia pois Englannista ja tekem��n suunnitelmia viljelysalueen suurentamiseksi kotimaassa. Asema oli vakava. Koko Englannissa ei ollut kylliksi el�invoimaa, jotta maata olisi saatu kynnetyksi ja viljellyksi siin� m��r�ss�, ett� se olisi elintarvetuontiin huomattavasti vaikuttanut. Koneidenk�ytt� maanviljelyksess� oli melkein tuntematonta, sill� ennen sotaa eiv�t Englannin maatilat olleet yleens� kyllin suuria kannattaakseen raskaiden, kalliiden maanviljelyskoneiden ostoa, varsinkin kun ty�v�ke� oli saatavissa runsaasti ja halvalla. Useat tehtaat Englannissa valmistivat kyll� traktoreita, mutta ne olivat kaikki k�mpel�it�, tavallisesti h�yryll� k�ypi� koneita. Niit� ei my�sk��n ollut riitt�v�sti. Uusia ei voitu valmistaa, sill� kaikki tehtaat olivat sotatarvet�iss�, ja vaikkapa olisi voitukin, olivat ne liian suuria ja k�mpel�it� keskinkertaista maanviljelyst� varten ja vaativat lis�ksi mekaanikkoa hoitajakseen. Meill� oli useita traktoreita tehtaassamme Manchesterissa n�yttelytarkoitusta varten. Ne oli valmistettu Yhdysvalloissa ja vain kokoonpantu Englannissa. Maanviljelysministeri� kehoitti maanviljelysseuraa toimittaman kokeita n�ill� traktoreilla ja antamaan niist� lausuntonsa. Lausunto oli n�in kuuluva: Englannin Kunink. Maanviljelysseuran kehoituksesta olemme toimeenpanneet kokeita kahdella 25-hevosvoimaisella Ford-traktorilla. Ensin kynnimme poikkip�in kurjassa kunnossa olevan, kovettuneen kesantopellon; sitten keve�mp�� maata, mik� oli saanut esteett�m�sti nurmettua ja miss� oli tilaisuutta koetella moottoria sek� tasaisella maalla ett� jyrkk�� rinnett� yl�sp�in. Ensimm�isess� kokeessa k�ytettiin kaksikytkyimist� Oliver-auraa, joka kynti keskim��rin 5 tuumaa syv�lt� 16 tuuman levyisi� vakoja; kolmikytkyimist� Cockshutt-auraa k�ytettiin niinik��n samalla syvyydell�, etuosa kohotettuna 10 tuumaa. Toisessa kokeessa k�ytettiin kolmikytkyimist� auraa, joka kynti keskim��rin 6 tuumaa syv�lt�. Molemmissa tapauksissa toimi moottori helposti, ja yhden eekkerin (= 40,5 aarin) kynt�miseen k�ytetty aika oli 1 tunti ja 30 minuuttia ja parafiinin kulutus 2 1/3 gallonia (= n. 10 litraa). N�it� tuloksia pid�mme hyvin tyydytt�vin�. Aurat eiv�t olleet hyvin soveltuvia maanlaatuun ja moottorit toimivat niin ollen ep�suotuisissa oloissa. Polttoaineilla ja vedell� t�yteen lastatun moottorin paino oli 23 1/4 sentneri� (= v�h�n p��lle 1 tonnin). Traktori on voimaansa verraten kevyt ja siis kevyt maassa, helposti k�sitelt�v�, k��ntyy pieness� kaaressa ja j�tt�� hyvin v�h�isen reunan kynt�m�tt�. Moottorin saa nopeasti k�yntiin l�mmitt�m�ll� sit� v�h�isell� petroolim��r�ll�. N�iden kokeiden j�lkeen menimme Fordin tehtaille Trafford Parkiin Manchesterissa, jonne yksi moottoreista oli l�hetetty purettavaksi eri osien tarkastusta varten. Me olemme huomanneet mallin olevan riitt�v�n voimakkaan ja ty�n ensiluokkaista. Vauhtipy�ri� pid�mme hiukan kevein�, mutta olemme kuulleet, ett� uutta ja voimakkaampaa mallia tulee k�ytett�v�ksi tulevaisuudessa. Traktori on tarkoitettu k�ytett�v�ksi yksinomaan maanviljelyksess�, mutta py�r�t pit�isi varustaa jollakin suojuksella, jotta niit� voitaisiin k�ytt�� teill�, kun auraa siirret��n talosta taloon. Yll�olevaan viitaten suositamme, ett� nykyisiss� oloissa ryhdyt��n viipym�tt� valmistamaan n�it� traktoreja niin paljon kuin mahdollista. Lausunnon olivat allekirjoittaneet professori W.E. Dalby ja F.S. Courtney, insin��rej�; R.M. Greaves, insin��ri ja maanviljelij�; Robert W. Hobbs ja Henry �verman, maanviljelij�it�; Gilbert Greenall, johtaja; ja John E. Cross, pehtori. Melkein heti t�m�n lausunnon antamisen j�lkeen saimme seuraavan s�hk�sanoman: "En ole saanut tarkempia tietoja Cork-tehdasta varten tarvittavan ter�ksen ja koneiden laivauksesta. Mutta parhaassakaan tapauksessa ei Cork-tehtaan tuotanto voi olla k�ytett�viss� ennen ensi kev�tt�. Elintarpeiden tuotannon tarve Englannissa on kova, ja suuria m��ri� moottoriauroja t�ytyy olla saatavissa niin pian kuin mahdollista nykyisten nurmikoiden kynt�mist� varten syysvehn�lle. Olen saanut asianomaisilta viranomaisilta teht�v�kseni vedota mr Fordiin avun saamiseksi. Suostuisitteko l�hett�m��n S�rensenin ja muita mukanaan kaikki tarpeelliset piirustukset sek� lainaamaan niit� Englannin valtiolle, niin ett� koneosat voidaan valmistaa t��ll� ja panna kokoon valtion tehtaissa S�rensenin johdolla? Voin ehdottomasti vakuuttaa teille, ett� t�m� ehdotus on tehty kansan elinehtojen vuoksi ja ett� hallitus tulee, jos se hyv�ksyt��n, toimeenpanemaan sen kansan hyv�ksi, ilman ett� mit��n prosentti- tai p��omapyyteit� on takana ja ilman ett� kukaan saa mink��nlaista voittoa, Asia on hyvin kiireellinen. Mahdotonta laivata mit��n valmista Amerikasta, kun tarvitaan monta tuhatta moottoriauraa. Ford-traktoria pidet��n parhaana ja ainoana soveliaana mallina. Niinp� on t�m� kansallistarve kokonaan riippuva mr Fordin mallista. Ty�ni est�� minua tulemasta Amerikkaan mieskohtaisesti esitt�m��n ehdotustani. Pyyd�n hartaasti suotuisaa vastausta ja nopeaa ratkaisua, sill� joka p�iv� on ylen t�rke�. Te voitte olla vakuutettu siit�, ett� tehdasmahdollisuudet tuotantoa varten t��ll� tulevat ankarimman, puolueettoman valtionvalvonnan alaisiksi. Tervehdin S�renseni� ja ket� tahansa muuta, jonka tahdotte l�hett�� Amerikasta meit� auttamaan ja opastamaan. S�hk�tt�k�� vastaus Ferrylle, osoite Harding 'Prodome', Lontoo. _Prodome_." Ymm�rsin, ett� t�m�n s�hk�sanoman l�hett�minen oli tapahtunut Englannin hallituksen k�skyst�. Me s�hk�timme heti kernaasti suostuvamme lainaamaan piirustukset ja asettamaan t�h�n saakka saavuttamamme kokemuksen ynn� tuotannon k�yntiinpanoa varten tarvittavat miehet k�ytett�v�ksi. Seuraavalla laivalla l�hti Charles E. S�rensen mukanaan t�ydelliset piirustukset. Mr S�rensen oli pannut k�yntiin Manchesterin tehtaan ja oli perehtynyt Englannin oloihin. Traktorien valmistus oli h�nen johdossaan. Mr S�rensen aloitti ty�ns� yhdess� englantilaisten virkamiesten kanssa saadakseen koneosat valmistetuksi ja kokoonpannuksi Englannissa. Monet niist� aineksista, joita me k�ytimme, olivat erikoislaatuisia, joten niit� ei voitu saada Englannista. Kaikki rauta- ja konevalmistustehtaat olivat ammusvarat�iss�. Hallituksen oli sangen vaikea saada lainkaan ty�tarjouksia. Tuli sitten kes�kuu ja sen mukana tuhoisat ilmahy�kk�ykset Lontooseen. Tapahtui nopea k��nne. Jotakin t�ytyi tehd�, ja kun miehemme olivat k�yneet l�pi puolet Englannin tehtaista, onnistui heid�n vihdoin saada j�tetyksi hallitukselle tarjouksia. Lordi Milner n�ytti n�m� tarjoukset mr S�rensenille. Edullisimman mukaan niist� olisi traktorin hinta noussut noin 1,500 dollariin ilman mit��n ty�nsuoritustakausta. "T�m� hinta on aivan mahdoton", sanoi mr S�rensen. "Niiden ei pit�isi maksaa enemp�� kuin 700 dollaria kappale." "Voitteko te itse valmistaa viisituhatta siihen hintaan?" kysyi lordi Milner. "Voimme", vastasi mr S�rensen. "Kuinka pitk�n ajan tarvitsette niiden valmistukseen?" "Aloitamme laivauksen kuudenkymmenen p�iv�n kuluessa." He allekirjoittivat heti kauppakirjan, joka muun muassa varasi viidenkolmatta prosentin etumaksun koko summasta. Mr S�rensen ilmoitti meille s�hk�sanomalla, mit� oli tehnyt, ja l�hti seuraavalla laivalla kotiin. Sivumennen sanoen emme koskeneet noihin viiteenkolmatta prosenttiin ennenkuin koko sopimus oli t�ytetty; me sijoitimme ne jonkinlaiseksi takausrahastoksi. Traktoritehdas ei ollut valmis alkamaan tuotantoa. Highland Parkin tehdasta olisi voitu k�ytt��, mutta jokainen kone siell� oli y�t� p�iv�� kiinni t�rkeiss� sotat�iss�. Oli vain yksi keino j�ljell�. Me toimeenpanimme v�liaikaisen laajennuksen Dearbornin tehtaassa, varustimme sen koneilla, jotka tilasimme s�hk�teitse ja jotka enimm�kseen saapuivat pikajunilla, ja ennen kuudenkymmenen p�iv�n kulumista olivat ensimm�iset traktorit Newyorkin satamassa Englannin viranomaisten hallussa. Kesti jonkun aikaa ennen kuin niille saatiin laivatilaa, mutta 6. joulukuuta 1917 saimme seuraavan s�hk�sanoman: "Lontoo 5, joulukuuta 1917. S�rensen, Fordson, F.R. Dearborn. Ensimm�iset traktorit saapuneet, milloin l�htev�t Smith ja muut? S�hk�tt�k��. _Perry_." Koko viidentuhannen traktorin laivaus tapahtui ennen kolmen kuukauden kulumista, ja t�m� on syyn� siihen, ett� meid�n traktorimme tulivat k�yt�nt��n Englannissa paljon ennen kuin niist� Yhdysvalloissa edes tiedettiink��n. Itse asiassa on traktori aikaisemmin suunniteltu kuin automobiili. Kotitilalla tein ensimm�isi� kokeitani traktoreilla, ja kerran olin palveluksessa tehtailijalla, joka valmisti h�yrytraktoreita -- suuria, raskaita h�yryjyri� ja puimakoneita. Min� olin kuitenkin tullut siihen p��t�kseen, ett� suurilla traktoreilla ei ollut mit��n tulevaisuutta. Ne olivat liian kalliita pikkuviljelij�ille, vaativat liian suurta ammattitaitoa hoitoonsa ja olivat liian raskaat suoritettavaansa ty�h�n verraten. Joka tapauksessa halusi yleis� mieluummin ajaa autolla kuin k�ytt�� auraa; hevoseton ajopeli vaikutti voimakkaammin mielikuvitukseen. Siit� johtui, ett� k�yt�nn�llisesti puhuen lakkasin askartelemasta traktoripuuhissa, kunnes automobiilituotanto oli k�ynniss�. Mutta automobiilien k�yt�nt��ntulo maatiloilla teki moottoriauran v�ltt�m�tt�m�ksi. Sill� silloin oli maanviljelij� tutustunut koneliikuntaan. Maanviljelij� ei tarvitse niink��n uusia koneita kuin apua hoitamaan niit� koneita, jotka h�nell� jo ovat. Min� olen k�vellyt monta v�sytt�v�� tuntia auran per�ss� ja tunnen perusteellisesti koko raadannan. Mit� ihmisvoiman tuhlausta onkaan viett�� tunti- ja p�iv�kausia hitaasti astelevan hevosparin per�ss�, kun moottoriaura samassa ajassa suorittaisi kuusi kertaa enemm�n ty�t�! Ei ole kumma, ett� tavallinen maanviljelij�, joka tekee kaiken ty�ns� hitaasti ja k�sin, ei ole kyennyt ansaitsemaan enemp�� kuin niukan toimeentulonsa ja ettei toisaalta maanviljelystuotteita koskaan ole niin runsaasti ja halvasta saatavissa kuin pit�isi. Samoin kuin automobiileissa me nytkin halusimme voimaa -- emmek� painoa. Painok�sitys oli juurtunut syv�lle traktorien rakentajiin. Luultiin, ett� suuri paino merkitsi suurta ty�kyky�, ett� kone ei saattanut ty�skennell� olematta raskas. Siit� huolimatta, ett� kissa ei ole erin raskas, mutta kuitenkin mainio kiipeej�. Olen jo esitt�nyt ajatukseni painon suhteen. Ainaoanlaatuinen traktori, jota arvelin kannattavan ajatella, oli sellainen, joka olisi kevyt, luja ja niin yksinkertainen, ett� sit� voisi hoitaa kuka tahansa. Sen tulisi my�skin olla niin halpa, ett� kuka tahansa voisi sen ostaa. T�m� p��m��r� mieless�mme me ty�skentelimme l�hes viisitoista vuotta sopivan mallin aikaansaamiseksi ja k�ytimme kokeiluihin muutamia miljoonia dollareita. Menettelimme aivan samoin kuin automobiilien suhteen. Jokainen koneosa oli teht�v� niin lujaksi kuin mahdollista, koneosia ei saisi olla monta, ja koneen t�ytyi olla soveltuva suurisuuntaiseen tuotantoon. Me arvelimme mahdollisesti voivamme k�ytt�� automoottoria ja teimme muutamia kokeita sellaisella. Vihdoin tulimme vakuutetuiksi, ett� sellaisilla traktoreilla, joita halusimme, ei oikeastaan ollut mit��n yhteist� automobiilin kanssa. Alkuper�inen tarkoitus oli, ett� traktorien valmistus tapahtui riippumatta autoteollisuudesta ja aivan eri tehtaassa. Ei mik��n tehdas ole kyllin suuri valmistamaan kahdenlaisia tuotteita. Automobiili on tarkoitettu kantamaan, traktori vet�m��n. Ja t�m� toimintaero teki mit� suurimman eron rakenteessa. Vaikeinta oli saada laakereita, jotka voisivat kest�� voimakasta vetoa. Lopulta se onnistui ja me saimme rakenteen, joka tuntuu kaikissa oloissa antavan parhaan keskim��r�istuloksen. Me p��dyimme nelisilinteriseen moottoriin, joka pannaan k�yntiin bensiinill�, mutta jota sitten k�ytet��n palo�ljyll�. Pienin paino, mihin p��simme joltistakin voimaa s�ilytt�m�ll�, oli 2,425 naulaa (noin 1,300 kg). Iskuvoima on sijoitettu py�rien siipiin -- kuten kissalla kynsiin. Paitsi vet�j�tointansa varten t�ytyy traktori, jotta siit� tulisi mahdollisimman hy�dyllinen, rakentaa niin, ett� sit� voidaan k�ytt�� my�skin seisovana moottorina, jotta sen, kun sit� ei tarvita teill� tai peltot�iss�, voi yhdist�� hihnalla k�ytt�m��n muuta konetta. Lyhyesti: sen tulee olla tukeva, liikuteltava voimal�hde. Ja sellainen siit� on tullut. Se ei ainoastaan ole kynt�nyt, �est�nyt, kylv�nyt ja leikannut, se on my�skin puinut, k�ytt�nyt jauhomyllyj�, sahoja ja monia muita laitoksia, kiskonut yl�s kantoja, aurannut lunta ja tehnyt jokseenkin kaikkea, mit� keskulaisen suuri kone voi tehd� -- lammasten keritsemisest� sanomalehden painamiseen saakka. Se on varustettu raskailla renkailla voidakseen liikkua teill�, reenjalaksilla metsi� ja j�it� varten ja uurtopy�rill� voidakseen kulkee raiteita pitkin. Meille on ilmoitettu, ett� sit� voidaan k�ytt�� yhdeks��nkymmeneen eri tarkoitukseen, ja luultavasti tunnemme vain murto-osan sen k�ytt�mahdollisuuksista. Traktorin mekanismi on viel�kin yksinkertaisempi kuin automobiilin, ja se valmistetaan aivan samalla tavalla. Aina t�h�n vuoteen saakka on tuotantoa ehk�issyt sopivan tehtaan puute. Ensimm�iset traktorit oli valmistettu Dearbornin tehtaassa, jota nyt k�ytet��n kokeilupaikkana. Se ei ollut kylliksi suuri, jotta tuotanto olisi voinut olla yht� taloudellista kuin suuressa mittakaavassa suoritettuna, eik� sit� k�ynyt hevin laajentaminen, kun tarkoituksena oli valmistaa traktorit River Rouge-tehtaassa, jota ei saatu t�yteen k�yntiin ennen kuin vasta viime vuonna. Nyt on t�m� laitos t�ysin valmis traktorien rakentamista varten. Ty� tapahtuu aivan samalla tavalla kuin automobiileja teht�ess�. Kukin koneosa valmistetaan eri osastossa ja siirret��n, sit� mukaa kuin se valmistuu, asianomaiseen valmistavaan kokoonpanosaliin, mist� se sitten kulkeutuu lopulliseen kokoonpanopaikkaan. Kaikki liikkuu, eik� mit��n erikoista ammattitaitoa vaativaa ty�t� ole. Nykyisen tehtaan suorituskyky on miljoona traktoria vuodessa. Sen m��r�n aiomme valmistaa, sill� maailma tarvitsee halpoja, yleishy�dyllisi� koneita nyt enemm�n kuin ennen ja tuntee nyt jo riitt�v�sti koneiden merkityst� halutakseen niit�. Kuten sanottu, meniv�t ensimm�iset traktorit Englantiin. Yhdysvalloissa tarjottiin niit� kaupaksi vasta 1918, ja hinnaksi m��r�ttiin 750 dollaria. Seuraavana vuonna t�ytyi kustannusten kohoamisen vuoksi hinta nostaa 885 dollariin, mutta vuoden puoliv�liss� voitiin palata alkuper�iseen hintaan, 750 dollariin. Vuonna 1920 otimme 790 dollaria; seuraavana vuonna oli tuotanto siksi kehittynytt�, ett� voitiin alkaa hinnan alentamista. Se alennettiin ensin 625 dollariin, ja kun vuonna 1922 olimme saaneet River Rouge-tehtaan k�yntiin, saatoimme alentaa hinnan 395 dollariin. Kaikki t�m� osoittaa, mik� vaikutus j�rkiper�isesti johdetulla tuotannolla voi olla hintaan. Niinkuin minulla ei ole aavistusta, kuinka halvalla Ford-auto lopulta voidaan valmistaa, en my�sk��n osaa ennustaa, mik� traktorin valmistushinta lopulta tulee olemaan. T�rke�t� on, ett� se tulee olemaan halpa. Muussa tapauksessa ei saada konek�ytt�� kaikille pienviljelystiloille. Ja kaikilla t�ytyy olla konevoimaa. Muutamien vuosien p��st� tulee talo, jota hoidetaan vain ihmis- ja hevosvoimalla, olemaan yht� suuri kumma kuin tehdas, jota k�ytet��n polkurattaalla. Maanviljelij�n t�ytyy joko k�ytt�� konevoimaa tai l�hte� talostaan. Kustannukset tekev�t sen v�ltt�m�tt�m�ksi. Sodan aikana toimitutti hallitus kokeen Fordson-traktorilla n�hd�kseen, kuinka suuriksi sen k�ytt�kustannukset nousivat hevosten k�ytt��n verrattuina. Traktoria koskevat numerot ovat korkeimman hinnan mukaan, siihen viel� rahti lis�ksi. Arvonv�hennys- ja korjaus-er�t eiv�t ole niin suuret kuin lausunto osoittaa, ja vaikkapa olisivatkin, niin ovat hinnat alenneet puoleen, mik� painaa kulumis- ja korjausnumeroita niinik��n puoleen. Numerot ovat seuraavat: Hinta: Fordson 880 dollaria. Kest�vyys 4,800 tuntia 0,2 eekkeri� tunnissa, 3,840 eekkeri�: 3,840 eekkeri� 880 dollarista, arvonv�hennys eekkeri� kohti................................... 0,221 Korjaus 3,840 eekkerist�, 100 dollaria; eekkeri� kohti................................... 0,026 Polttoaine, palo�ljy� � 19 sentti�, 2 gallonia eekkeri� kohti................................... 0,38 3/4 gall. �ljy� 8 eekkerille; eekkeri� kohti..... 0,076 Kuljettaja, 2 dollaria p�iv�ss�, 8 eekkeri�; eekkeri� kohti................................... 0,25 Kustannus Fordsonilla kynt�misest�; eekkeri� kohti dollaria................................... 0,95 Kahdeksan hevosen hinta 1,200 dollaria. Ty�kest�vyys 5,000 tuntia, 0,2 eekkeri� tunnissa, 4,000 eekkeri�: 4,000 eekkeri� 1,200 dollarista, arvon v�hennys eekkeri� kohti................................... 0,30 Hevosen ruoka, 40 sentti� (100 ty�p�iv��) eekkeri� kohti................................... 0,40 Hevosen ruoka, 10 sentti� (265 joutop�iv��) eekkeri� kohti................................... 0,265 Kaksi ty�miest�, kaksi yhteenkytketty� auraa, 2 dollaria kukin p�iv�ss�; eekkeri� kohti........ 0,50 Kustannus hevosilla kynt�misest�; eekkeri� kohti dollaria......................................... 1,46 Vanhaan tapaan hoidettu maanviljelys on nopeasti muuttumassa kuvankauniiksi muistoksi. Se ei merkitse, ett� ty� katoaa maanviljelyksest�. Ty� ei voi kadota mist��n tuottoisasta el�m�st�. Mutta konevoima maanviljelyksess� merkitsee raskaan raatamisen poistamista siit�. Konek�ytt� ottaa yksinkertaisesti taakan ihmisen hartioilta ja s�lytt�� sen koneeseen. Me olemme koneilla suoritettavan maanviljelyksen alkuvuosissa. Automobiili aikaansai vallankumouksen nykyisess� maanviljelyksess�, ei senvuoksi ett� se oli ajopeli, vaan sent�hden ett� sit� vei eteenp�in kone. Maanviljelyksen pit�isi olla jotakin enemp��kin kuin tavallista maalaistoimintaa. Sen pit�isi olla liiketointa elintarpeiden tuottamiseksi. Ja kun se tulee liiketoimeksi, voidaan vuoden varsinainen maanviljelysty� keskulaisella maatilalla suorittaa kuukautta lyhyemm�ss� ajassa. Muu aika voidaan omistaa muihin teht�viin. Maanviljelys on liiaksi sesonkity�t� vied�kseen miehelt� koko vuoden ajan. Keinona elintarvetuotannossa tulee maanviljelyksest� oikeutettu liiketoimi, jos se tuottaa elintarpeita riitt�v�ss� m��r�ss� ja jakaa ne sellaisin ehdoin, ett� kaikki perheet voivat niit� saada riitt�v�sti kohtuullisiin tarpeisiinsa. Mink��nlaisia elintarvetrusteja ei voisi synty�, jos tuottaisimme kaikkinaisia elintarpeita niin valtavia m��ri�, ett� keinottelu ja nylkeminen k�visi mahdottomaksi. Maanviljelij�, joka v�hent�� tuotantoansa, edist�� keinottelua. Ja senj�lkeen me saisimme kenties n�hd� pikkumyllyjen syntyv�n uudestaan henkiin. Se oli onneton p�iv�, jolloin kyl�mylly h�visi. Yhteistoiminnallinen maanviljelys tulee voittamaan alaa; me saamme maamiesyhtymi�, joilla on omat teurastamot, miss� heid�n omat sikansa muutetaan silavaksi ja kinkuiksi, ja omat myllyns�, miss� heid�n viljansa muutetaan markkinoille viet�viksi ravintoaineiksi. Mink�vuoksi h�rk�, joka on kasvatettu Teksasissa, on viet�v� Chicagoon teurastettavaksi ja sitten tarjottava Bostonissa sy�t�v�ksi, se on kysymys, johon ei voida vastata, kun kerran kaikki h�r�t, joita Bostonin kaupunki tarvitsee, voitaisiin kasvattaa sen l�hist�ll�. Elintarvevalmistuksen keskitys, joka vaatii suunnattomia kuljetus- ja j�rjestelykustannuksia, on liian suurta tuhlausta, jotta sit� voisi kauan jatkua terveesti kehittyneess� yhteiskunnassa. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa t�st'edes me saamme n�hd� maanviljelyksess� yht� perinpohjaisen kehityksen kuin viimeksikuluneiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa olemme n�hneet teollisuuden alalla. XVI luku. MIKSIK� HYV�NTEKEV�ISYYTT�? Mink� vuoksi tarvitsee sivistyneess� yhteiskunnassa antaa almuja? Minulla ei suinkaan ole mit��n ihmisyst�v�llist� ajatustapaa vastaan, ja Herra varjelkoon meit� koskaan olemasta kylmi� h�d�ss� olevaa l�himm�ist�mme kohtaan. Me emme saa antaa jalon inhimillisen my�t�tunnon tehd� tilaa kylm�lle ja laskevalle itsekkyydelle. Melkein kaikkien maailman suurten edistysaskelten juuri on ihmisrakkaudessa, ja halu antaa ihmisille apua on ollut valtavimpana vaikuttimena kaikkeen hy�dylliseen toimintaan. Vika on vain siin�, ett� me olemme suunnanneet t�m�n suuren ja kauniin kannustavan voiman liian mit�tt�miin pyrkimyksiin. Kun ihmisrakkaus kerran saa meid�t ruokkimaan n�lk�isi�, niin miksi sen ei pit�isi her�tt�� meiss� laajempaa pyrkimyst� -- tekem��n n�lk�isten ilmestyminen ymp�rist��mme tulevaisuudessa kerrassaan mahdottomaksi? Jos olemme kyllin hyv�ntahtoisia auttaaksemme ihmisi�, kun he ovat joutuneet vaikeuksiin, niin pit�nee kai saman hyv�ntahtoisuuden kannustaa meit� ehk�isem��n t�llaisten vaikeuksien syntyminen. Antaminen on helppoa. Vaikeampaa on lahjan tekeminen tarpeettomaksi. Sit� varten t�ytyy katsoa ohi yksityisten tapausten ja tunkeutua kurjuuden perussyyhyn. Senvuoksi ei meid�n tule aluksi j�tt�� auttamatta, mutta me emme saa pys�hty� t�h�n v�liaikaiseen avunantoon. Vaikeinta tuntuu olevan saada ihmisi� n�kem��n niin pitk�lle, ett� he huomaisivat syyn. Monet saadaan ennemmin auttamaan jotakin k�yh�� perhett� kuin kohdistamaan ajatuksensa siihen ongelmaan, miten itse k�yhyys saataisiin tykk�n��n poistetuksi. Min� en ensink��n harrasta ammattimaista hyv�ntekev�isyytt� tai mit��n kauppamaisen ihmisyst�vyyden muotoa. Niin pian kuin avuliaisuuteen sovelletaan j�rjestelm�� ja virkakuntaisuutta, sammuu sen syd�n ja siit� tulee kylm� ja tahmea massa. Todellista inhimillist� hyv�ntekev�isyytt� ei koskaan luetteloida ja kuulutella. Paljon enemm�n orpolapsia hoidetaan yksityisiss� kodeissa lempe�mielisten ihmisten luona kuin yleisiss� laitoksissa. Useampi vanhus saa turvapaikan yst�viens� luona kuin vanhainkodeissa. Paljon enemm�n apua annetaan lainoilla perheelt� toiselle kuin lainoilla julkisista luottolaitoksista. Toisin sanoen, ihmisyst�v�llisell� pohjalla oleva ihmisyhteiskunta hoitaa itse itsens�. On vakava kysymys, miss� m��rin meid�n on mukautuminen luonnollisen avuliaisuus vaiston kaupallistuttamiseen. Ammattimainen hyv�ntekev�isyys ei ole ainoastaan kylm��, vaan se loukkaa enemm�n kuin auttaa. Se alentaa vastaanottajaa ja tylsytt�� h�nen omanarvontuntoansa. Sukua sen kanssa on se tunteileva idealismi, joka lahjoittaa ihmisille enimm�kseen lellittely�. Joku aika sitten levitettiin maailmaan sellaista k�sityst�, ett� "l�himm�isen palvelus" pit�isi uskoa toisten teht�v�ksi meid�n puolestamme. Monet ihmiset saivat t�ten vastaanottaa hyv�ntahtoisia "yhteiskuntatoimia", ja suuret joukot kansastamme tuuditettiin jonkinlaiseen lapselliseen avuttomuuteen ja alituiseen avustuksen odotteluun. Toimiminen toisten hyv�ksi tuli er��nlaiseksi ammatiksi, joka kyll� antoi tyydytyst� kunnioitettavalle palvelushalulle, mutta ei mill��n tavoin edist�nyt itseluottamuksen her�tt�mist� ihmisiss� tai niiden olojen parantamista, joiden katsottiin tekev�n t�llainen palvelus v�ltt�m�tt�m�ksi. Jos oli paha, ett� ihmisiss� t�ten hellittiin lapsellisen avuttomuuden tunnetta, sen sijaan ett� heit� rohkaistiin itseluottamukseen ja itseapuun, niin viel� pahempi oli, ett� se puhalsi vireille sit� vastenmielisyyden tunnetta, joka aina syntyy hyv�ntekev�isyyden esineess�. Kuulee usein valituksia apua saaneiden "kiitt�m�tt�myydest�". Mutta ei mik��n ole sen luonnollisempaa. Ensinn�kin on niin sanottu armeliaisuus ani harvoin todellista, l�mpim�st� ja s��liv�st� syd�mest� l�htev�� armeliaisuutta. Ja toiseksi ei kenest�k��n ole koskaan mieluisaa olla asemassa, joka pakottaa h�nen vastaanottamaan apua. T�m�nlaatuinen "yhteiskunnallinen toiminta" luo luonnottomia oloja. Avustuksen saaja tuntee sen vastaanottamisesta n�yryytyst�, ja sopiipa kysy�, eik� lahjan pit�isi antajastakin tuntua alentavalta. Hyv�ntekev�isyys ei koskaan ole johtanut todelliseen j�rjestykseen. Sellainen hyv�ntekev�isyys, jonka tarkoituksena ei ole sen itsens� tekeminen tarpeettomaksi, ei saa aikaan mit��n hyv��. Siit� tulee vain tointa toimen vuoksi ja uusi luku hy�dytt�myyden aikakirjoihin. Hyv�ntekev�isyys tulee tarpeettomaksi sit� mukaa kuin ihmiset, jotka n�k�j��n ovat kykenem�tt�mi� ansaitsemaan toimeentulonsa, erotetaan hy�dytt�m�st� yhteiskuntaluokasta ja siirret��n hy�ty� tuottavaan. Olen er��ss� aikaisemmassa luvussa kertonut, kuinka meid�n tehtaissamme tehdyt kokeilut ovat osoittaneet, ett� riitt�v�sti jaoitellussa teollisuudessa on paikkoja, joita voivat hoitaa rammat, ontuvat ja sokeat. J�rkiper�isesti j�rjestetyn teollisuuden ei suinkaan tarvitse olla peto, joka nielee kaiken el�v�n ymp�rilt��n. Miss� sen luonne on sellainen, siell� se ei t�yt� paikkaansa ihmiskunnassa. Sek� teollisuuden piiriss� ett� sen ulkopuolella t�ytyy olla teht�vi�, jotka vaativat v�kev�n miehen koko voiman; mutta on my�skin toisia t�it� ja niit� on paljon, jotka vaativat enemm�n taitavuutta kuin keskiajan parhaillakaan k�sity�l�isill� oli. Teollisuuden teht�vien huolellinen jaoittelu antaa yht� hyvin vahvalle kuin taitavalle tekij�lle aina tilaisuuksia k�ytt�� voimaansa tai taitavuuttaan. Vanhassa k�sity�l�isty�ss� t�ytyi ammattitaitoisen k�ytt�� runsas osa ajastaan karkeaan ty�h�n. Se oli tuhlausta. Mutta kun siihen aikaan jokainen ammattiteht�v� vaati samalta miehelt� sek� hienoa ett� karkeaa ty�ntekoa, niin ei ollut mit��n paikkaa sille, joka oli liian typer� voidakseen koskaan tulla taitavaksi, tai sille, jolla ei ollut tilaisuutta oppia mit��n ammattia. Ei yksik��n mekaanisen ty�n tekij�, joka ty�skentelee yksinomaan k�sill��n, voi ansaita enemp�� kuin juuri sen, mik� menee h�nen yll�pitoonsa. H�nelle ei j�� mit��n ylij��m��. On pidetty itsest��n selv�n�, ett� ty�miehen vanhuutensa p�ivin� t�ytyy joutua lastensa yll�pidett�v�ksi tai, jos h�n on lapseton, yhteis�n rasitukseksi. Kaikki t�m� on aivan tarpeetonta. Teollisuuden jaoittelu antaa ty�tilaisuuksia, joita voi k�ytt�� hyv�kseen melkein kuka tahansa. Jaoitellussa teollisuudessa on useampia paikkoja, joita sokeat voivat hoitaa, kuin sokeita on tarjolla. On enemm�n paikkoja, joita rammat voivat hoitaa, kuin on rampoja. Ja jokaisessa n�ist� paikoista voi mies, joka puusta katsoen n�ytt�� vain hyv�ntekev�isyyden suojatilta, ansaita toimeentulon, joka t�ysin vastaa sit�, mink� ruumiillisesti ja henkisesti hyvin varustettu ty�mies ansaitsee. On tuhlausta panna t�ysin ty�kykyist� miest� suorittamaan sellaista, mink� raajarikko voi tehd� yht� hyv�ll� tuloksella. On kauheata tuhlausta antaa sokeain vain yht�p��t� punoa koppia. On tuhlausta, kun annamme rangaistusvankien hakata kivi� ja nyht�� hamppua tai askartaa hy�dytt�miss� pikkuteht�viss�. Hyv�ss� johdossa olevan vankilan ei pit�isi ainoastaan kannattaa itsens�, vaan jokaisen vangin pit�isi voida yll�pit�� perheens� tai, ellei h�nell� sellaista ole, s��st�� kyllin suuren summan, joka riitt�� saamaan h�net taas jalkeille, kun h�n l�htee vankilasta. Min� en puolusta vankilaty�t� enk� orjuutta muistuttavaa vankien vuokraamista pelto- y.m. t�ihin. [Yhdysvaltain erin�isiss� valtioissa on tapana vuokrata rangaistusvankeja yksityisille ty�nteett�jille. -- Suom.] Se j�rjestelm� on sanomattoman tymp�isev�. Mutta vankilat voidaan sovelluttaa yleiseen, niin hyvin jaoiteltuun tuotantoj�rjestelm��n, ett� niist� tulee tuottava kokonaisuus, joka ty�skentelee sek� yhteis�n ett� vankien hyv�ksi. Min� tied�n ett� on lakeja -- ajattelemattomien miesten s��t�mi� mielett�mi� lakeja -- jotka ehk�isev�t vankilain teollisen toiminnan mahdollisuuksia. N�m� lait hyv�ksyttiin n.s. ty�v�enliikkeen vaikutuksesta. Ne eiv�t edist� ty�miehen parasta. Niin pian kuin pid�mme ty�t� yhteis�lle tehtyn� palveluksena, on jokaisessa yhteiskunnassa aina enemm�n ty�t� teht�v�n� kuin ihmisi�, jotka voivat sen tehd�. Yleishy�dytykseen j�rjestetty teollisuus tekee hyv�ntekev�isyyden tarpeettomaksi. Hyv�ntekev�isyys, olkoon sen vaikutin kuinka jalo tahansa, ei vahvista itseluottamusta. Meid�n t�ytyy luottaa itseemme. Yhteiskunta voittaa siit�, ett� se on myrtynyt ja tyytym�t�n siihen mit� sill� on. Min� en t�ll� tarkoita tuota jokap�iv�ist� pikkumaista, marisevaa, kuluttavaa tyytym�tt�myyden laatua, vaan sit� rohkeaa, laajakatseista tyytym�tt�myytt�, joka uskoo ett� kaikki, mik� tehd��n, voidaan ja pit�isi tehd� paremmin. Yleishy�dytykseen j�rjestetty teollisuus -- ja ty�miehen niinkuin johtajankin t�ytyy tuottaa hy�ty� -- voi maksaa kyllin suuria palkkoja, jotta jokainen perhe voi tulla omillaan toimeen ja luottaa itseens�. Se hyv�ntekev�isyys, joka antaa aikaansa ja rahojaan auttaakseen maailmaa pit�m��n paremmin huolta itsest��n, on paljon parempi kuin se, joka vain antaa almuja ja siten edist�� laiskuutta. Min� olen itse kokeillut perustamalla ammattikouluja ja sairaaloita n�hd�kseni, eik� t�llaisia laitoksia, joita tavallisesti pidet��n hyv�ntekev�isyyslaitoksina, voi saada seisomaan omilla jaloillaan. Ja min� olen havainnut, ett� se k�y laatuun. Ammattikouluja, niinkuin ne enimm�kseen on j�rjestetty, min� en suosi. Pojat saavat siell� vain sangen pintapuolisia tietoja eiv�tk� opi k�ytt�m��n hyv�kseen edes n�it�k��n. Ammattikoulun ei pit�isi olla korkeamman teknillisen oppilaitoksen ja tavallisen koulun sekasiki�; sen pit�� olla keinona opettamaan poikia tulemaan hy�dytt�viksi. Jos heit� pidet��n hy�dytt�miss� teht�viss� -- valmistamassa semmoista, mik� sitten nakataan pois -- ei heid�n harrastuksensa pysy vire�n� eiv�tk� he saa sit� oppia, johon heill� on oikeus. Ja t�n� kouluaikanaan pojat eiv�t tuota mit��n; koulut, elleiv�t ne ole hyv�ntekev�isyyslaitoksia, eiv�t tee mit��n oppilaiden toimeentulon hyv�ksi. Ja kuitenkin sangen moni poika on semmoisen kannatuksen tarpeessa; heid�n t�ytyy ottaa ensimm�inen ty� mik� tarjoutuu. Heill� ei ole tilaisuutta valita ja hylki�. Heid�n t�ytyy uhrata koulutuksensa ansaitakseen el�m�ns� toimeentulon, eiv�tk� he koskaan saa kadotettua aikaa takaisin. He astuvat el�m��n kahle jalassa. Kun poika n�in alkaa el�m�n ilman mit��n oppia, lis�� h�n vain p�tevien ty�voimien puutetta. Nykyinen teollisuus vaatii vissin m��r�n taitoa ja kelpoisuutta, jota ei saada l�htem�ll� koulusta varhaisella i�ll� eik� kauan istumalla koulupenkill�. Tosin on veistoluokkia liitetty edistysmielisempiin kouluihin nuorten harrastuksen her�tt�miseksi ja k�tevyyden kehitt�miseksi; mutta yleisesti my�nnet��n niiden olevan vain h�t�keinoja, ne kun ainoastaan kiihoittavat terveen pojan luomisvaistoa, sit� kuitenkaan tyydytt�m�tt�. T�m�n tarpeen tyydytt�miseksi pojan kehitysmahdollisuuksien k�ytt�miseksi ja samalla h�nen teollisen opetuksensa perustuksen laskemiseksi rakentavaan suuntaan -- perustettiin 1916 Henry Fordin ammattikoulu. Vaikutin oli aluksi filantrooppinen. Se syntyi halusta auttaa niit�, joita olot pakottivat aikaisin eroamaan koulusta. Auttamishalu sopi hyvin yhteen sen kanssa, ett� tehtaalle piti hankkia ammattitaitoisia ty�koneidentekij�it�. Me olemme alunpit�en noudattaneet kolmea perustavaa periaatetta: ensin, ett� pojan pit�� saada olla poika eik� ennenaikainen, varhaiskyps� ty�myyr�; toiseksi, ett� teoreettiset opetuksen pit�� tapahtua rinnan teollisen harjoituksen kanssa; kolmanneksi, ett� poikiin on istutettava vastuunalaisuuden ja ylpeyden tunnetta ty�st�ns� sen tietoisuuden nojalla, ett� h�n jo opetteluty�ll��n laatii esineit�, jotka todella tulevat k�yt�nt��n. H�n tekee vain sellaista, jolla on tunnustettu teollinen arvo. Meid�n koulumme on yksityinen ja avoinna kaikille kahden- ja kahdeksantoista ik�vuoden v�lill� oleville pojille. Se on rakennettu stipendij�rjestelm�lle, jokainen poika saa kouluun tullessaan vuotuisen stipendin, ensimm�iselt� vuodelta nelj�sataa dollaria. T�m� kohoaa v�hitellen kuuteensataan dollariin, jos h�n kunnostautuu. Luokalla ja verstaassa tehdyst� ty�st� samoin kuin oppilaan teoreettisella ja k�yt�nn�llisell� alalla osoittamasta ahkeruudesta pidet��n kirjaa. Stipendi� my�hemmin m��r�tess� pannaan perustaksi oppilaan osoittama ahkeruus. Stipendin lis�ksi saa jokainen poika kuukausittain pienemm�n summan, joka pannaan h�nen s��st�tililleen. T�m� summa pidet��n pankissa niin kauan kuin poika on koulussa, elleiv�t kouluviranomaiset anna h�nen k�ytt�� sit� johonkin odottamattomaan tarpeeseen. Pulma toisensa j�lkeen koulun hoitoon n�hden on v�hitellen ratkaistu ja parempia menetelmi� keksitty p��m��r�n saavuttamiseen. Alussa ty�skenteliv�t pojat kolmannen osan p�iv�� luokalla ja kaksi kolmannesta verstaassa. N�iden jokap�iv�isten keskeytysten huomattiin h�iritsev�n edistyst�, ja nyt saavat pojat opetuksensa viikkovuoroissa -- viikon luokalla ja kaksi viikkoa verstaassa. Luokilla ei kuitenkaan tapahdu keskeytyst�, kukin ryhm� tulee vuoron per��n viikolleen. Opettajakunnan muodostavat parhaat saatavissa olevat kyvyt ja oppikirjoina ovat Ford-tehtaat. Ne tarjoavat enemm�n apuneuvoja k�yt�nn�lliselle opetukselle kuin useimmat yliopistot. Laskuopin opetuksessa k�ytet��n todellisia, liiketoiminnastamme otettuja esimerkkej�. Pojan aivoja ei en�� kiusata tuolla salaper�isell� A:lla, joka soutaa nelj� kilometri� sin� aikana kuin B soutaa vain kaksi. H�n n�kee asiain todellisen kulun, todelliset olot, h�n oppii tekem��n havaintoja. Kaupungit eiv�t en�� ole mustia pisteit� kartalla eiv�tk� maanosat vain sivuja kirjassa. Tehtaan laivaukset Singaporeen, tehtaan kumminsaanti Afrikasta ja Etel�-Amerikasta n�ytet��n h�nelle ja maailma muuttuu asutuksi planeetaksi, oltuaan sit� ennen vain opettajan pulpetilla t�r�tt�v� v�rillinen pallo. Fysiikassa ja kemiassa ovat teolliset laitokset h�nelle laboratoriona, jossa teoria muuttuu k�yt�nn�ksi ja luento el�mykseksi. Olettakaamme, ett� on selitett�v� pumpun rakenne. Opettaja n�ytt�� pumpun eri osat ja niiden toiminnan, vastaa kysymyksiin ja sitten menn��n konehuoneeseen katsomaan isoa pumppua toiminnassa. Koululla on opetusv�lineen� suuri, mit� ajanmukaisimmin varustettu tehdas. Pojat ty�skentelev�t eteenp�in koneesta toiseen. He askartelevat yksinomaan sellaisten osien tai esineiden valmistamisessa, joita yhti� tarvitsee, mutta meid�n tarpeemme ovat niin monipuoliset, ett� luettelo niist� sis�lt�� melkein kaiken, mik� suinkin tulee kysymykseen. Hyv�ksytyn ty�n ostaa Ford-yhti�, hylj�tty j�� koulun vahingoksi. Pisimm�lle ehtineet pojat pystyv�t ty�skentelem��n niinkin tarkkojen t�iden kuin mikrometrien valmistamisessa, ja he tekev�t joka osan t�ysin ymm�rt�en koneiston tarkoituksen ja johtavat aatteet. He korjaavat itse k�ytt�mi�ns� koneita; heit� opetetaan pit�m��n varansa liikkuessaan koneiden keskess�; heit� opetetaan valmistamaan malleja, ja n�iss� siisteiss�, valoisissa suojissa, miss� he ty�skentelev�t opastajiensa neuvojen mukaan, he hankkivat menestyksellisen uran parhaat edellytykset. Saatuaan p��st�todistuksensa on heille aina tarjona hyv�palkkaisia paikkoja tehtaassa. Pojan yhteiskunnallista ja siveellist� k�yt�st� seurataan h�nen huomaamattaan. T�m� valvonta ei tapahdu ollakseen mink��nlaisena pakkona, vaan rakentuu yst�v�lliseen harrastukseen. Poikien kotiolot ovat tarkoin tunnetut ja heid�n taipumuksensa tajutut. Heit� ei yritet�k��n pilata lellittelem�ll�. Kerran kun kaksi poikaa yritti k�yd� toistensa kimppuun, ei heille saarnattu tappelun turmiollisuudesta. Heit� neuvottiin sopimaan v�lins� jollain paremmalla tavalla, mutta kun he, poikien tavan mukaan, pitiv�t t�t� alkeellista tapaa parempana, saivat he nyrkkeilyk�sineet ja ajettiin er��seen tehtaan nurkkaan selvitt�m��n asiansa. Ainoana ehtona oli, ett� heid�n oli tapeltava samalla paikalla kunnes katsoivat saaneensa kyllikseen, ja ett� heit� ei saisi tavata vast'edes uudessa tappelussa tehtaan ulkopuolella. Tuloksena oli lyhyt tappelu ja -- pitk� yst�vyys. Poikia kohdellaan poikina; heid�n parhaita poikavaistojansa innostetaan. Ja kun n�kee heit� luokalla tai verstaassa, ei voi olla huomaamatta, kuinka he alkavat tuntea oppivansa vallitsemaan ymp�rill��n olevia oloja. He tuntevat kuuluvansa ammattiinsa ja ymp�rist��ns�. He tuntevat, ett� se mit� he tekev�t merkitsee jotakin, ett� sen tekeminen maksaa vaivan. He tekev�t ty�t� mielell��n ja innokkaasti, sill� he tiet�v�t, ett� heille opetetaan asioita, joita jokainen valpas poika haluaa tiet�� ja joista h�n kotona alati tekee kysymyksi�, joihin siell� ei kukaan voi vastata. Koulussa, jossa aluksi oli kuusi poikaa, on nyt kaksisataa oppilasta, ja sen j�rjestely on niin k�yt�nn�llinen, ett� siihen hyvin mahtuu seitsem�nkinsataa. Alussa tuotti koulu tappiota, mutta kun minulla on keppihevosena periaate, ett� kaikki, mink� kannattaa el��, voi yll�pit�� itsens�, niin on se saanut niin kehitt�� ty�menetelmi�ns�, ett� se nyt kannattaa itsens�. Meid�n on onnistunut s�ilytt�� poikien poikaluonto. Heit� opetetaan ty�miehiksi, mutta he eiv�t unohda olla poikia. T�m� on mit� t�rkeint�. He ansaitsevat 19-35 sentti� tunnissa, mik� on enemm�n kuin he voisivat ansaita mill� muulla ty�ll� tahansa, jota tavallisesti tarjotaan heid�n ik�isilleen pojille. Pysym�ll� koulussa he ovat parempana tukena kodeilleen kuin k�ym�ll� muualla ty�ss�. K�yty��n koulun l�pi on heill� hyv� yleissivistys, perustus on laskettu teknilliselle kehitykselle ja he ovat siksi ammattitaitoisia ty�miehi�, ett� he voivat saada tuloja, jotka tekev�t opintojen jatkamisen heille mahdolliseksi jos niin haluavat. Ja ellei heid�n mielens� pyri suuremman tietom��r�n saavuttamiseen, niin he voivat ainakin ammattitaitonsa nojalla saada hyv�� palkkaa miss� hyv�ns�. Heill� ei ole mit��n pakkoa j��d� meid�n tehtaisiimme; useimmat kuitenkin j��v�t tiet�ess��n, ettei miss��n ole tarjona sen parempia ty�tilaisuuksia. Me pid�mme t�rke�n�, ett� ty�miehet ovat tyytyv�isi� teht�viins�, mutta poikien ei tarvitse katsoa olevansa sidottuja. He ovat ansainneet palkan ty�st��n eiv�tk� ole kiitollisuuden velassa kenellek��n. T�ss� ei ole puhettakaan hyv�ntekev�isyydest�. Koulu kannattaa itsens�. Ford-sairaalaa hoidetaan jokseenkin samaan tapaan, mutta sodan aiheuttaman keskeytyksen vuoksi -- sairaala n�et luovutettiin hallituksen k�ytett�v�ksi ja siit� tuli "yleinen sairaala n:o 36", jossa oli noin puolentoista tuhatta potilasta -- ei ty� ole edistynyt kyllin pitk�lle voidakseen osoittaa lopullista tulosta. Min� en t�t� sairaalaa alkanut rakentaa. Se perustettiin Detroitin yleiseksi sairaalaksi ja tarkoitus oli, ett� se rakennettaisiin ker�tyill� rahoilla. Min� annoin osuuteni niinkuin muutkin ja rakentaminen alkoi. Mutta kauan ennen kuin ensimm�iset rakennukset olivat katon alla, olivat rahat lopussa ja minua pyydettiin merkitsem��n uusia summia. Min� kielt�ydyin, sill� minun mielest�ni olisi hommaajain pit�nyt tiet��, ennenkuin ty�h�n ryhdyttiin, paljonko rakentaminen tulisi maksamaan. Eik� t�mm�inen alku her�tt�nyt minussa suurtakaan luottamusta laitoksen vastaiseen johtoon, kun sairaala kerran valmistuisi. Min� tarjouduin kuitenkin ottamaan haltuuni koko sairaalan ja maksamaan takaisin kaikki merkityt varat. T�m� tapahtui ja ty� edistyi hyvin, kunnes valtio elokuun 1 p:n� 1918 otti haltuunsa koko laitoksen. Lokakuussa 1919 siirtyi sairaala meid�n haltuumme ja samana vuonna, marraskuun 10:n�, siihen otettiin ensimm�inen yksityinen potilas. Sairaala sijaitsee Detroitin l�ntisen suuren bulevardin varrella ja tontti on kahdenkymmenen eekkerin (noin 8 ha:n) suuruinen, joten siin� on hyv�� tilaa laajennuksille. Se on rakennettu siten, ett� laitoksia voidaan tarpeen mukaan suurentaa. Alkuper�isest� suunnitelmasta on tykk�n��n luovuttu ja me olemme koettaneet suunnitella laatuaan aivan uudenlaatuisen sairaalan sek� piirustuksiin ett� johtoon n�hden. Rikkaita varten on olemassa monenlaisia sairaaloita. K�yhi� varten niinik��n. Mutta niit� varten ei ole lainkaan sairaaloita, jotka voivat suorittaa vain vaatimattoman maksun, mutta haluavat sen joka tapauksessa maksaa, jotta eiv�t tuntisi vastaanottavansa almua. On pidetty itsest��n selv�n�, ett� sairaala ei voi samalla kertaa palvella yleis�� ja kannattaa itse�ns� -- ett� sen joko t�ytyy olla yksityisill� avustuksilla yll�pidetty laitos tai siirty� niiden yksityisten parantolain luokkaan, jotka ovat perustetut tuottamaan rahallista voittoa. T�m�n sairaalan tarkoituksena on, ett� se kannattaa itsens� ja tekee samalla mahdollisimman suurta hy�ty� yhteiskunnalle mahdollisimman pienill� kustannuksilla ja ilman v�hint�k��n hyv�ntekev�isyyden sivumakua. Vanhaan rakennukseen s.o. siihen, joka oli rakennettu alkuper�isen suunnitelman mukaan, oli arkkitehti laatinut yhteisi�, sairassaleja. Uusissa rakennuksissa, jotka me olemme rakennuttaneet, ei ole ainuttakaan yhteissalia. Kaikki huoneet ovat yksityisi� ja kullakin on oma kylpyhuoneensa. Huoneet -- joita kussakin ryhm�ss� on nelj�kolmatta -- ovat kaikki samanlaisia suuruudeltaan, sisustukseltaan ja kalustoltaan. Ei ole mit��n valikoinnin varaa. Sairaalassa ei saa olla mit��n erikseen osoiteltavaa ja valittavaa. Jokainen potilas on samanarvoinen kuin kaikki muutkin. En ole lainkaan varma ovatko sairaalat, niinkuin niit� nykyisin hoidetaan, olemassa potilaita vai l��k�reit� varten. Tied�n kyll� monen taitavan l��k�rin tai kirurgin k�ytt�v�n suuren osan ajastansa hyv�ntekev�isyyteen, mutta en ole laisinkaan vakuutettu, ett� l��k�rinpalkkio tulee sovittaa potilaan varallisuuden mukaan, ja ep�ilen vahvasti, ett� n.s. l��k�rien ammattitoveruus -- l��k�risolidariteetti -- on haitaksi sek� ihmiskunnalle ett� l��ketieteen edistykselle. Taudinm��rittely -- diagnoosi -- ei ole viel� ehtinyt pitk�lle. En tahtoisi olla sellaisen sairaalan omistaja, jossa ei olisi ryhdytty kaikkiin varokeinoihin, jotta potilaiden hoito kohdistuu siihen, mit� he todella potevat, eik� johonkin l��k�rin arvelemaan tautiin. L��k�risolidariteetti tekee v��r�n diagnoosin oikaisemisen tavattoman vaikeaksi. Neuvottelemaan kutsuttu l��k�ri muuttaa vain perin vastahakoisesti tai ei lainkaan, ellei h�n ole aivan erikoisen tahdikas, aikaisempaa diagnoosia tai potilaan hoitoa. Ainoastaan siin� tapauksessa, ett� se l��k�ri, joka on h�net kutsunut avukseen, on t�ysin yht� mielt� h�nen kanssaan, ryhdyt��n johonkin muutokseen, ja silloinkin se tapahtuu tavallisesti potilaan tiet�m�tt�. Tuntuu vallitsevan semmoinen k�sitys ett� potilas, varsinkin jos h�n on sairaalassa, on sen l��k�rin omaisuutta, jonka k�siin h�n on kerta joutunut. Tunnollinen l��k�ri ei k�yt� potilasta hyv�kseen. V�hemm�n tunnollinen tekee sen. Jokaisesta l��k�rist� n�ytt�� h�nen oman diagnoosinsa puoltaminen olevan yht� t�rke�t� kuin potilaan paraneminen. Me olemme sairaalassamme pyrkineet vapautumaan kaikista t�llaisista totuntatavoista ja asettamaan potilaan edun kaikkein ylimm�ksi. Se on sen vuoksi n.s. suljettu sairaala. Kaikki hoitajattaret ja l��k�rit ovat vuosipalkalla, eik� heill� saa olla ollenkaan yksityispraktiikkaa sairaalan ulkopuolella. Lukuunottaen sairaalassa asuvat kuuluu laitoksen l��k�rikuntaan yksikolmatta l��k�ri� ja kirurgia. N�m� miehet on valittu mit� huolellisimmin ja heid�n palkkansa antaa heille ainakin yht� hyv�t tulot kuin mit� he voisivat saada yksityispraktiikalla. Ei kenell�k��n heist� ole pienint�k��n yksityistuloa yhdest�k��n potilaasta, eik� kukaan potilas saa olla sairaalaan kuulumattoman l��k�rin hoidettavana. Uuden potilaan vastaanottaminen on sangen mielenkiintoinen urakka. Sairaan tutkii ensin ylil��k�ri ja l�hett�� h�net sitten edelleen tutkittavaksi kahden, kolmen tai niin monen l��k�rin luo kuin katsotaan asian vaativan. N�m� tutkimukset toimitetaan aivan riippumatta siit� aiheesta, mink� vuoksi potilas tuli sairaalaan, sill� -- kuten me v�hitellen opimme tuntemaan -- p��asiana ei ole pidett�v� satunnaista vammaa, vaan potilaan yleist� terveydentilaa. Jokainen l��k�ri toimittaa t�ydellisen tutkimuksen ja l�hett�� kirjallisen selostuksen ylil��k�rille, saamatta tilaisuutta neuvotella tapauksesta virkatoveriensa kanssa. V�hint�in kolme, mutta joskus kuusi tai seitsem�n aivan t�ydellist� ja ihan itsen�ist� diagnoosia kertyy siten ylil��k�rin k�teen. Niiss� on t�ydellinen selostus tapauksesta. N�ihin varokeinoihin ryhdyt��n, jotta -- mik�li se nykyisen tiedon puitteissa on mahdollista -- saataisiin varmasti oikea diagnoosi. Nyky��n on noin kuusisataa vuodetta k�ytett�v�n�. Jokainen potilas maksaa m��r�tyn taksan mukaan, johon sis�ltyy huone, ravinto, l��k�rinhoito ja sairashoito. Siihen ei tule mit��n lis�maksuja. Yksityishoitajattaria ei ole. Jos tapaus vaatii enemm�n hoitoa kuin yhden ryhm�n hoitajattaret voivat antaa, kutsutaan ylim��r�inen hoitajatar, potilaan silti tarvitsematta maksaa enemp��. T�m� ei k�y usein tarpeelliseksi, sill� potilaat ryhmitell��n sen hoidon mukaan, jota he tulevat tarvitsemaan. Voi olla yksi hoitajatar kahta tai viitt� tai seitsem�� potilasta kohti. Yhdell�k��n hoitajattarella ei koskaan ole enemp�� kuin seitsem�n potilasta hoidettavana, ja erin�isten k�yt�nn�llisten j�rjestelyiden avulla on yhden hoitajattaren helppo hoitaa seitsem�� potilasta, elleiv�t tapaukset ole vaikeanluontoisia. Tavallisissa sairaaloissa t�ytyy hoitajattarien astua monta tarpeetonta askelta. He k�ytt�v�t ajastaan enemm�n k�velemiseen kuin potilaiden hoitoon. Meid�n sairaalamme on suunniteltu s��st�m��n askelia. Kukin kerros on yhten�inen kokonaisuus ja samoin kuin olemme tehtaissa koettaneet h�vitt�� kaiken tarpeettoman juoksun, olemme tehneet sen my�skin sairaalassa. Potilaan maksu huoneesta, hoidosta ja l��k�rist� on 4 dollaria 50 sentti� p�iv�ss�. Kun sairaala laajentuu, alennetaan maksuja. Suuri leikkaus maksaa 125 dollaria. Pienemmist� leikkauksista maksetaan eri taksan mukaan. On toimeenpantu j�rjestely luoton my�nt�miseksi asian vaatimien ehtojen mukaan. Tarkoitus on, ettei kenenk��n tarvitse j��d� ilman l��k�rinhoitoa senvuoksi, ettei h�nell� ole varaa maksaa, mutta ett� sairaalaa kuitenkin hoidetaan itse��n kannattavana laitoksena eik� min��n hyv�ntekev�isyysyrityksen�. Kaikki maksut ovat lasketut siten, ett� sairaala kannattaa itsens�. Kustannuslaskelma on sairaalassa aivan sama kuin tehtaassa. Hinnat lasketaan niin, ett� laitos kannattaa, eik� enemp��. Pienin palkka on 6 dollaria kahdeksantuntiselta ty�p�iv�lt�. Hoitajattarilla, l��k�reill�, kaikilla on kahdeksantuntinen ty�p�iv�. Ei mik��n viittaa siihen, ett� t�m� kokeemme ei tulisi onnistumaan. Menestys on vain kysymyst� j�rkev�st� johdosta ja paikkansapit�vist� laskelmista. Samanlaatuinen johto, joka saa tehtaan parhaiten palvelemaan p��m��r��ns�, sallii my�skin sairaalan t�ydess� m��rin palvella omaa tarkoitustaan ja niin alhaisiksi laskettuihin hintoihin, ett� kaikkien on mahdollista niit� suorittaa. Ainoa ero tehtaan ja sairaalan kirjanpidossa on, ett� sairaalasta emme laske mit��n voittoa; me haluamme vain ett� tulot vastaavat menoja ja arvonv�hennyst�. T�h�n menness� olemme t�h�n sairaalaan sijoittaneet yhdeks�n miljoonaa dollaria. Jos voimme p��st� eroon hyv�ntekev�isyydest�, niin voidaan ne varat, jotka nyt menev�t hyv�ntekev�isyyslaitoksiin, k�ytt�� tuotannon edist�miseksi -- valmistamaan tavaroita halvalla ja runsaasti. Ja silloin emme ainoastaan poista kuntien verotaakkaa ja vapauta yksityist� kansalaista, vaan lis��mme my�skin yleist� varallisuutta. Me j�t�mme nyky��n yksityisen harrastuksen varaan liian paljon, jota meid�n pit�isi yhteisesti tehd� yhteiseksi hyv�ksi. Me tarvitsemme yhteishy�dytyksess� enemm�n rakentavaa ajattelua. Me tarvitsemme er��nlaista yleisharjautumista taloudellisten asiain ymm�rt�miseen. Keinottelevan p��oman laajalle kurotteleva kunnianhimo samoin kuin edesvastuuttoman ty�nteon p��tt�m�t vaatimukset johtuvat siit�, ettei tunneta el�m�n taloudellisia perusaatteita. Ei kukaan voi ottaa el�m�st� hyv�kseen enemp�� kuin el�m� tuottaa -- ja kuitenkin luulee melkein jokainen voivansa vaatia enemm�n. Keinotteleva p��oma vaatii enemm�n; ty� tahtoo enemm�n; raaka-ainestuotanto tahtoo saada enemm�n ja samoin ostava yleis�. Perhe tiet��, ettei se voi el�� yli tulojensa; sen tiet�v�t lapsetkin. Mutta yleis� ei n�yt� koskaan oppivan ymm�rt�m��n, ettei se voi el�� yli tulojensa -- saada enemp�� kuin mit� se tuottaa. Vapautuessamme hyv�ntekev�isyyden tarpeesta meid�n t�ytyy muistaa, ett� pelkoa eiv�t synnyt� ainoastaan el�m�n taloudelliset olot, vaan my�skin tiet�m�tt�myys n�ist� oloista. Poistakaa pelko, niin sijalle saamme itseluottamusta. Mutta miss� itseluottamusta on, siell� ei tarvita hyv�ntekev�isyytt�. Pelkoa syntyy, kun panemme luottamuksemme johonkin ulkopuolella itse�mme olevaan seikkaan -- p��llysmiehen mielisuosioon, tehtaan menestykseen tai markkinain pysyv�isyyteen. Toisin sanoen: pelonalaiseksi joutuu mies, joka tunnustaa menestyksens� riippuvan ajallisista olosuhteista. Pelonalaisuus on tuloksena, jos ruumis saa vallan sielun yli. Se on tulos mielialasta, joka my�nt�� ihmisen olevan kohtalon orja. Moni mies pelk�� yritt�� mit��n, ja kun tutkit syyt� t�h�n pelkoon, havaitset, ettei se ole muuta kuin aikaisempain hairahdusten muistelemista. Ep�onnistumisen tottumus riippuu kokonaan sielullisista tekij�ist� ja on pelonalaisuuden �iti. Ihmiset ep�onnistuvat, kaikki ep�onnistuvat -- ja heid�n on kokeiltava eteenp�inp��sy�; kokeneisuutta voidaan saavuttaa vain ep�onnistumisen kautta. Mutta traagillista on, jos jossakin yksityiskohdassa tai jonakin kokeilukautena sattunut ep�onnistuminen saa painaa mieleen ep�onnistumisen tottumisen ja pelon. T�m� tottumus juurtuu ihmisiin vain silloin, kun heill� ei ole suurempaa laajan�k�isyytt�. He l�htev�t tekem��n jotakin, joka ulottuu A:sta �:h�n. A:n kohdalla he menett�v�t rohkeutensa, B:n kohdalla kompastuvat ja C:hen p��stess��n uskovat edess��n olevan voittamattomia esteit�. Silloin he ruikuttavat olevansa voitetuita ja luopuvat koko puuhasta. He eiv�t anna itselleen edes tilaisuutta ep�onnistumiseen, eiv�t anna itselleen sit� tilaisuutta ett� n�ht�isiin, pit��k� heid�n aatteensa paikkansa vai ei. He ovat vain antaneet niiden vaikeuksien, jotka seuraavat kaikenlaatuista toimintaa, masentaa heid�t maahan. On enemm�n masentuneita kuin ep�onnistuneita ihmisi�. Heilt� ei puutu aatteita eik� rahoja tai loistavaa lahjakkuutta tai lujaa otetta, vaan ainoastaan yksinkertaista kest�vyytt�. T�m� yksinkertainen, alkeellinen alkuvoima, t�m� "�l� anna per��n" on ty�n valtakunnan kruunaamaton kuningas. Ihmiset arvostelevat tapauksia hyvin v��rin. He n�kev�t muutamien saavuttaman menestyksen ja se n�ytt�� heist� helposti saavutetulta. Mutta he erehtyv�t pahoin. Ep�onnistuminen on helppoa. Menestyminen on aina vaikeaa. Mies voi ep�onnistua el�m�n peliss�; onnistua voi h�n vain panemalla vaakaan kaikki, mit� h�nell� itsell��n on tai mit� h�n itse on. T�m� se usein tekee menestyksen niin kurjaksi, kun sit� ei saavuteta hy�dyllisten ja ylevien p��m��rien vuoksi. Kun mies el�� alituisessa teollisuusmaailman virtausvaihteluiden pelossa, pit�isi h�nen muuttaa el�m�ns� niin, ett� h�n tulee siit� riippumattomaksi. Maakamarahan on aina olemassa ja maanviljelyksess� ty�skentelee nyt v�hemm�n ihmisi� kuin milloinkaan ennen. Jos mies el�� alituisessa pelossa, ett� h�nen ty�nantajansa suosio vaihtuu, niin on h�nen koetettava vapautua riippuvaisuudestaan ty�nantajaan. H�nell� on aina valta ruveta omaksi miehekseen. H�nest� ehk� tulee k�yhempi is�nt� kuin se, jonka h�n j�tt��, h�nen voittonsa ovat paljoa pienemm�t, mutta h�n vapautuu ainaisesta pelostaan, ja se on monen rahan- ja aseman-uhrauksen veroinen voitto. Viel� parempi on miehelle, ett� itse kohottaa itsens� ja nousee mittansa yl�puolelle vapauttamalla itsens� kaikesta pelosta niiss� oloissa, joissa h�nen jokap�iv�inen el�m�ns� liikkuu. Tulkaa vapaaksi ihmiseksi siin�, miss� ensin annoitte per��n pelosta! Voittakaa taistelunne siin�, miss� sen menetitte. Ja te tulette n�kem��n, ett� vaikka ulkopuolellanne oli paljon, mik� ei ollut oikein, niin oli teiss� itsess�nne viel� enemm�n, mik� ei ollut oikein. Siit� opitte, ett� se v��r�, mik� teiss� on, t�rvelee sen oikeankin, mik� on ulkopuolellanne. Mies on kuitenkin luomakunnan ylv�in olento. Mit� tapahtuneekin, h�n on aina mies. Liike-el�m� joutukoon huomenna ahdinkoon -- h�n on kuitenkin mies. H�n menee muuttuneiden olojen l�pi niinkuin l�pi l�mp�vaihteluiden -- pysyen aina miehen�. Kun h�n vain antaa t�m�n ajatuksen uudestaan synty� itsess��n, niin se avaa kaivospaikkoja ja voimal�hteit� h�nen sis�isess� olennossaan. Mit��n varmuutta ei ole muualla kuin h�ness� itsess��n. Mit��n rikkautta ei ole muualla kuin h�ness� itsess��n. Pelosta vapautuminen on avain varmuuteen ja sis�iseen rikkauteen. Karaiskoon jokainen amerikkalainen itsens� veltostumista vastaan. Amerikkalaisten t�ytyy nousta velttoutta vastaan. Se on unijuomaa. Nouskaa yl�s ja astukaa esiin; antakaa velttojen ja saamattomien turvautua hyv�ntekev�isyyteen. XVII luku. RAUTATIET. Sattuvimman esimerkin siit�, kuinka liikeyritys saattaa eksy� yleishy�dytt�v�st� teht�v�st��n, antavat meid�n maassamme rautatiet. Meill� on rautatiepulma, ja paljon koulutettua ajatusta ja paljon mielipiteidenvaihtoa on k�ytetty t�m�n pulman ratkaisemiseksi. Kaikki ovat tyytym�tt�mi� rautateihin. Yleis� on tyytym�t�n sen vuoksi, ett� niin henkil�- kuin tavaraliikennemaksut ovat liian suuret. Rautateiden palveluksessa olevat ovat tyytym�tt�mi� senvuoksi, ett� heid�n palkkansa on liian pieni ja heid�n ty�aikansa liian pitk�. Rautateiden omistajat ovat tyytym�tt�mi� senvuoksi, ett� rautateihin sijoitetut p��omat heid�n mielest��n eiv�t tuota riitt�v�� voittoa. [Yhdysvalloissa samoin kuin Englannissa ja monessa muussa maassa rautatielinjat ovat yksityisten yhti�iden omaisuutta. -- Suom.] Mutta jos rautatietoimi on hyvin hoidettu, pit�isi kaikkien, jotka ovat sen kanssa kosketuksissa, olla tyytyv�isi�. Jos rautatietoimi ei auta yleis��, palveluskuntaa ja omistajia parempaan asemaan, niin t�ytyy siin� tavassa, mill� t�t� yrityst� on hoidettu, olla jotakin aivan nurinp�ist�. Tarkoitukseni ei lainkaan ole esiinty� auktoriteettina rautatieasioissa. Sill� alalla on ep�ilem�tt� auktoriteetteja, mutta miehen tietom��r�ll� jossakin asiassa on arvoa vain sik�li kuin h�n t�t� tietoansa k�ytt��. Jos se tapa, mill� Amerikan rautatiet nyky��n palvelevat yleis��, on kootun ammattitaidon tulos, t�ytyy minun sanoa, ett� t�m�n ammattitaidon k�ytt�mist� en voi paljoakaan kunnioittaa. En ep�ile v�h��k��n, etteiv�tk� rautateiden toimeenpanevat johtajat, ne miehet, jotka todella suorittavat ty�n, ole t�ysin pystyvi� hoitamaan maan rautateit� kaikkien tyytyv�isyydeksi, mutta toisaalta olen my�skin vakuutettu siit�, ett� olosuhteiden sarja on tehnyt n�ille toimeenpaneville johtajille johtotoimen miltei mahdottomaksi. Ja siin� onkin syy enimpiin ep�kohtiin. Niiden miesten, jotka todella tuntevat asiansa, ei ole sallittu johtaa rautateit�. Er��ss� edellisess� luvussa huomautettiin, mit� vaaroja johtuu ajattelemattomasta lainaamisesta. On itsest��n selv�� ett� mies, joka peitt��kseen johdossa sattuneita virheit� voi helposti saada lainoja, ennemmin ottaa lainan kuin korjaa erehdyksi�. Meid�n rautateittemme johtajien on ollut pakko lainata, sill� rautateiden alusta saakka eiv�t he ole olleet vapaita toiminnassaan. Rautatien johtavana k�ten� ei ole ollut rautatiemies, vaan pankkimies. Kun rautatieosakkeet olivat korkeassa kurssissa, oli suurempia voittoja saatavissa antamalla ulos ohligatsioneja ja keinottelemalla n�ill� papereilla, kuin huolehtimalla yleis�n eduista. Sangen pieni murto-osa rautateiden voittovaroista on palautettu takaisin liikeyritykseen sen kunnossapidon ja velkojen kuoletusten muodossa. Kun puhdas voitto saatiin taitavalla johdolla siksi suureksi, ett� osakkeista voitiin maksaa suurta osinkoa, k�yttiv�t sisemm�n renkaan keinottelijat, jotka m��r�siv�t rautateiden k�ytt�varoja koskevan menettelyn, n�it� osinkoja osakkeiden p�rssiarvon kohottamiseen voidakseen myyd� niit� korkeammasta hinnasta ja lis�p��oman hankkimiseen obligatsioneja antamalla. Kun tulot laskivat tai niit� painettiin keinotekoisesti alas, ostivat keinottelijat osakkeet takaisin ja odottivat uutta kurssinnousua myyd�kseen ne uudelleen. Amerikassa on tuskin ainoatakaan rautatiet�, joka ei olisi ollut vararikkovalvonnan alaisena yht� tai useampia kertoja sen vuoksi, ett� rahakeinottelijat laskivat liikkeelle kuormittain rautateiden vakuutta vastaan annettuja arvopapereita, kunnes yritykseen oli kasattuna niin paljon nimellist� liikep��omaa, ett� se luhistui kokoon. Sitten he hankkivat itselleen vaikutusvaltaa vararikon suorituksessa, ansaitsivat rahoja herkk�uskoisten obligatsioninomistajain kustannuksella, ja sitten alkoi peli uudelleen. Pankkimiehen luonnollinen liittolainen on lakimies. Sellaiset temput, joita rautatiemaailmassa tapahtui, tarvitsivat lainopillisen asiantuntemuksen tukea. Yht� v�h�n kuin pankkimiehet, tiet�v�t lakimiehetk��n mit��n liikeasioista ja viel� v�hemm�n he ymm�rt�v�t, miten yleis�� on palveltava. He kuvittelevat, ett� yritys on hyvin hoidettu, jos sen onnistuu pysy� laillisuuden rajoissa tai jos lakia voidaan niin muuttaa tai tulkita kuin hetken tilanteelle on otollista. He el�v�t pyk�lien varassa. Pankkimiehet riistiv�t toimeenpanevilta johtajilta rahainhoitoa koskevan ratkaisuvallan. He ottivat lakimiehi� valvomaan, ett� lakeja rikottaisiin ainoastaan kaikkein lainmukaisimmalla tavalla, ja siten syntyi rautatiehallintoihin mahtavia lainopillisia toimistoja. Sen sijaan, ett� olisi toimittu terveen j�rjen ja olojen vaatimusten mukaan, pantiin jokainen rautatie toimimaan neuvonantajain lausuntojen mukaan. Sepitettiin s��nt�j� j�rjest�n joka yksityiskohtaa varten. Lis�ksi tuli kokonainen lains��d�nt�vy�ry sek� liittohallituksen ett� yksityisten valtioiden puolelta, niin ett� rautatiet nyky��n ovat kiedotut oikeaan sotkuisten ohjeiden ja lakis��nn�sten verkkoon. Kun raha- ja lakimiehet olivat kampeamassa liikeyrityksen sis�puolella ja kaikenlaiset valtionkomissionit sen ulkopuolella, niin ei toimeenpanevalle johtajalle j��nyt juuri mit��n toimivaltaa j�ljelle. Siin� on rautateiden pulmakohta. Lailla ei voi johtaa liikeyrityst�. Meill� oli, ryhtyess�mme k�ytt�m��n Detroitin--Toledon --Irontonin-rautatiet�, yllinkyllin tilaisuutta havaita, mit� merkitsee irtip��seminen pankki- ja lakimiesten lamauttavasta vaikutuksesta. Me ostimme t�m�n rautatien, koska sen oikeus vapaaseen liikenteeseen ehk�isi meit� suorittamasta erin�isi� t�it� River Rougessa. Emme ostaneet sit� sijoittaaksemme siihen rahojamme, emme my�sk��n miksik��n lis�kkeeksi teollisuuslaitoksiimme emmek� siksi, ett� sill� oli strateegista arvoa. Vasta sen j�lkeen kuin olimme sen ostaneet, k�vi sen suunnattoman edullinen asema kaikille ilmeiseksi. T�m� ei kuitenkaan kuulu asiaan. Me ostimme rautatien senvuoksi, ett� se ehk�isi meid�n suunnitelmiamme. Mutta kun kerran olimme sen ostaneet, oli meid�n my�skin teht�v� siit� jotakin. Ainoa, mit� saatoimme tehd�, oli, ett� k�sittelimme sit� hy�dytt�v�n� yrityksen� samojen periaatteiden mukaan, joita noudatamme liikkeemme kaikissa muissa haaroissa. Me emme ole ryhtyneet sen suhteen mihink��n erinomaisiin toimiin, ja kuitenkin tuli rautatiest� esikuva, joka osoittaa, miten kaikkia rautateit� olisi hoidettava. Sovittamalla periaatetta suurimman tarkoituksenmukaisuuden saavuttamisesta pienimmill� kustannuksilla olemme todellakin saaneet radan tulot nousemaan yli menojen, mik� t�ll� radalla oli kerrassaan tavaton ilmi�. On v�itetty ett� meid�n toimeenpanemamme muutokset -- ja muistakaa ett� ne olivat vain seikkoja, jotka koskivat meid�n jokap�iv�ist� ty�t�mme -- olivat aivan mullistavia ja rautateiden k�yt�ss� siihen saakka tuntemattomia. Mik�li min� k�sit�n, ei ero meid�n pikku ratamme ja suurten rautateiden v�lill� tunnu kovin suurelta. Me olemme omassa ty�ss�mme aina havainneet, ett� jos periaatteemme vain ovat oikeat, ei merkitse mit��n, millaisessa mittakaavassa niit� sovelletaan. Ne periaatteet, jotka johtavat meit� suuressa Highland Parkin tehtaassamme, tuntuvat antavan yht� hyvi� tuloksia jokaisessa uudessa yrityksess�, jonka panemme k�yntiin. Emme ole koskaan huomanneet mit��n erotusta syntyv�n siit�, kerrottiinko se, mink� teimme, viidell� vai viidell�sadalla. Joka tapauksessa kuuluu laajuus vain kertomataulun piiriin. Detroitin --Toledon--Irontonin-rautatie j�rjesteltiin uudelleen parikymment� vuotta sitten ja en sitten aina muutaman vuoden v�liajan j�lkeen ollut uuden j�rjestelyn alaisena. Viimeinen toisinj�rjestely tapahtui 1914. Sota ja valtion toimeenpanema rautateiden valvonta keskeytti toisinj�rjestelyjen sarjan. Rautatiell� on raiteita 343 mailia ynn� 52 mailia sivuratoja sek� liikenneoikeus 45 maililla muita ratoja. Detroitista rata kulkee melkein suoraan etel��n Irontoniin Ohio-virran varrelle, siten luoden vientimahdollisuuksia L�nsi-Virginian hiilivarastoille. Se leikkaa useimpia suurista valtaradoista ja sen pit�isi liikekannalta katsoen olla kannattava rata. Ja se on kannattanut. Ainakin se tuntuu kannattaneen pankkimiehi�. Vuonna 1913 oli jokaista ratamailia kohden kiinnitetty p��omaa 105,000 dollaria, mik� summa seuraavan hallintokauden aikana saarnamiesten laskuun alennettiin 47,000 dollariin. Kuinka paljon p��omaa t�m�n rautatien vakuutta vastaan kaikkiaan on hankittu, on minulle tuntematonta. Mutta sen tied�n, ett� viranomaiset arvioivat obligatsioninomistajain saamiset siin� l�hes viideksi miljoonaksi dollariksi -- juuri siksi m��r�ksi, mink� me maksoimme koko rautatiest�. Me annoimme liikkeell�olevista hypoteekkiobligatsioneista kuusikymment� sentti� dollarilta, vaikka niiden kurssi juuri v�h�� ennen meid�n ostoamme oli kolmen- ja nelj�nkymmenen sentin v�lill�. Kantaosakkeista maksoimme dollarin ja etuoikeusosakkeista viisi -- mik� hinta n�ytti aika runsaalta, kun ottaa huomioon, ett� obligatsioneista ei koskaan oltu voitu maksaa yht��n korkoa ja osinkojen toivo osakkeista oli ylen kaukainen. Rautatien liikkuvana kalustona oli noin seitsem�nkymment� veturia, seitsem�nkolmatta henkil�vaunua ja noin kaksituhatta kahdeksansataa tavaravaunua. Koko t�m� kalusto oli kurjassa kunnossa ja suuri osa aivan k�ytt�kelvotonta. Kaikki rakennukset olivat likaisia, maalaamattomia ja kaikin tavoin rappeutuneita. Rata ei ollut aivan pelkk� ruosteraide, mutta ei my�sk��n rautatie. Korjauspajoissa oli liika runsaasti v�ke� ja liika v�h�n koneita. Melkein poikkeuksetta hoidettiin kaikkea, mik� liikkeeseen kuului, mahdollisimman tuhlaavaisesti. Ja kuitenkin oli olemassa laaja hallintovirasto ja tietenkin lainopillinen osasto. Yksin t�m� osasto maksoi yhti�lle l�hes kahdeksantoista tuhatta dollaria kuukaudessa. Me otimme rautatien haltuumme maaliskuussa 1921. Aloimme heti sovelluttaa siihen niit� periaatteita, jotka teollisuudessa olimme havainneet hy�dyllisiksi. Detroitissa ollut hallintokonttori suljettiin ja koko johto annettiin yhden miehen k�siin, joka sai osalleen puolet er��st� rahtikonttorin pulpetista. Lakimiesosasto sai menn� samaa tiet� kuin hallitus. Ei ollut v�hint�k��n syyt� antaa juridiikalle niin suurta tilaa rautatienhallinnossa. Meid�n v�kemme oli pian j�rjest�nyt kaikki ulkonaolevat saatavat, joista muutamat olivat olleet j�rjest�m�tt� vuosikausia. Kaikki uudet maksut suoritetaan oitis ja ihan asiallisella pohjalla, joten menomme oikeusavustuksesta harvoin nousee yli kahdensadan dollarin kuussa. Kaikki tarpeeton kirjanpito ja virastosaivartelu poistettiin ja rautatien palkkauslistoille j�i 2,700 henkil�st� j�lelle 1,650. Tavallisen menettelymme mukaisesti poistettiin kaikki arvonimet ja toimistot, joita laissa ei ollut s��detty. Rautateill� tavallinen j�rjestely on kankea ja k�mpel�: jokaisen sanan pit�� kulkea m��r�tty� virkamieslinjaa pitkin eik� kenenk��n virkamiehen asiana ole ryhty� mihink��n toimeen ilman p��llikk�ns� nimenomaista k�sky�. Aikaisin er��n� aamuna tulin radalle ja n�in er�st� radalta suistunutta junaa auttamaan varustetun veturin seisovan h�yry p��ll� ja miehet sis�ll� ja kaikki valmiina l�htem��n liikkeelle. Puoli tuntia oli "odotettu m��r�yst�". Me l�ksimme matkaan ja ehdimme selvitt�� raiteiltasuistumisen ennenkuin m��r�ys tuli; t�m� tapahtui siihen aikaan, jolloin k�sitys mieskohtaisesta vastuunalaisuudesta ei viel� ollut sy�pynyt mieliin. Ei ollut aivan helppo saada miehi� vieroitetuksi odottelemasta "m��r�yst�"; alussa pelk�si palveluskunta panna tikkua ristiin omalla vastuullaan. Mutta v�hitellen tuntui uusi j�rjestys alkavan miellytt��, ja nyttemmin ei kukaan tunne olevansa rajoitettu m��r�ttyihin teht�viin. Jokainen saa maksun kahdeksan tunnin p�iv�ty�st� ja vaatimus on, ett� h�n n�in� kahdeksana tuntina todella tekee ty�t�. Jos h�n on veturinkuljettaja ja tuo junansa perille nelj�ss� tunnissa, saa h�n seuraavina nelj�n� tuntina palvella vaununpuhdistajana, jarrumiehen� tai mit� teht�v�� sattuu olemaan k�sill�. Jos joku mies tekee enemm�n kuin kahdeksan tuntia, niin h�n ei saa maksua yliajasta, vaan saa v�hent�� t�m�n yliajan seuraavasta ty�p�iv�st� tai s��st�� sen saadakseen kokonaisen vapaap�iv�n t�ydell� palkalla. Meid�n kahdeksantuntinen p�iv�mme on todella kahdeksan ty�tunnin p�iv� eik� mik��n laskuyksikk� palkanmaksua varten. Alin palkka on kuusi dollaria p�iv�ss�. Meill� ei ole ollenkaan ylim��r�ist� miehist��. Me olemme supistaneet henkil�kuntaa konttoreissa, ty�pajoissa ja linjalla. Er��ss� ty�pajassa suorittaa nyt kaksikymment� miest� enemm�n ty�t� kuin yhdeks�nkuudetta ennen. Joku aika sitten oli muuan ty�joukkueemme, johon kuului p��llysmies ja viisitoista miest�, ty�ss� er��n rinnakkaisradan varrella, miss� nelikymmenmiehinen joukko oli ihan samanlaisessa korjaus- ja hiekoitusty�ss�. Viidess� p�iv�ss� ehti meid�n joukkueemme suorittaa korjauksia kolmen s�hk�lenn�tinpatsaan v�li� pitemm�n matkan kuin tuo toinen joukko! Osto-osastolla oli ennen kuusi henkil��; nyt suorittaa koko ty�n yksi. Detroitin hallintotoimistoissa oli niit� 123. Sit�paitsi oli toimistoissa Springfieldiss� 60 ja Jacksonissa 133. Kaiken sen ty�n, mink� n�m� yhteens� tekiv�t, suorittaa nyt 64. Linjaa pannaan parhaillaan kuntoon. Melkein koko linjalle on pantu uudet ratap�lkyt ja monen mailin matkalla on uudet raiteet. Vetureja ja vaunuja korjataan omissa ty�pajoissamme v�h�isill� kustannuksilla. Entiset vara-ainekset havaittiin laadultaan kehnoiksi ja k�ytt�kelvottomiksi; hankkimalla parempaa tavaraa ja ottamalla varteen, ettei mit��n tuhlata, me s��st�mme rahaa. Ty�miehemme tuntuvat aivan mielell��n auttavan s��st�misess�; he eiv�t heit� pois mit��n, mill� voi olla k�yt�nt��. Jos kysymme joltakin miehelt�, mit� h�n voi s��st�� veturissa, vastaa h�n n�ytt�m�ll� listan, johon on merkitty mit� kaikkea on s��stetty. Me emme pane liikkeelle suuria rahasummia -- ei sentti�k��n rataan. Siihen saa k�ytt�� ainoastaan sen omia tuloja. Se on meid�n taloudenhoitomme periaate. Me vaadimme, ett� junat saapuvat perille ja aina t�sm�llisesti. Ja niin ne tekev�t. Tavarankuljetukseen tarvittavaa aikaa on supistettu kaksi kolmasosaa. Sivuraiteella oleva vaunu ei ole en�� vain paikallaan seisova vaunu. Se on suuri kysymysmerkki -- jonkun t�ytyy tiet��, mink� vuoksi se on siell�. Ennen vei tavaravaunun saanti Philadelphiaan tai New Yorkiin tavallisesti kahdeksan tai yhdeks�n p�iv��; nyt se k�y kolmessa ja puolessa. J�rjestely alkaa tuntua. Mik� on tuloksena? Meid�n hallintomme kymmenen ensimm�ist� kuukautta tuotti puhdasta tuloa 887,596 dollaria, kun tulos vastaavana aikana vuonna 1920 oli vaillinkia 1.097.265 dollaria, ja lis�ksi on huomattava, ett� liiketilannetta pidettiin parempana vuonna 1920 kuin 1921. Numerot puhuvat puolestaan. On koetettu monella tavalla selitt��, mitenk� tappio saattoi niin helposti muuttua voitoksi. Min� saan kuulla, ett� se kaikki riippuu siit�, ett� Fordin teollisuuslaitosten tuotteet nyt kuljetetaan meid�n rautatiell�mme. Vaikka olisimme siirt�neet sinne kaikki kuljetuksemme, niin ei se voisi selitt��, miksi rautatien omat kustannukset ovat niin paljon pienemm�t kuin ne ennen olivat. Me l�het�mme tietenkin niin paljon kuin voimme tavaraamme omalla rautatiell�mme, mutta syy t�h�n on vain se, ett� meit� siell� palvellaan parhaiten. Vuosikausia olimme koettaneet kuljetuksissamme k�ytt�� t�t� meille niin mukavaa tiet�, mutta sen hitaan toiminnan vuoksi emme koskaan voineet k�ytt�� sit� erin suuressa m��r�ss�. Emme milloinkaan voineet laskea saavamme tavarankuljetusta suoritetuksi v�hemm�ss� ajassa kuin viidess� tai kuudessa viikossa; osaksi se sitoi suuria raham��ri� kiinni ja osaksi h�iriytyi tuotantomme ohjelma. Ei ollut mit��n syyt�, miksi ei rautatiell� itsell��n olisi ollut varmaa ty�suunnitelmaa. Mutta sellaista sill� vain ei ollut. Kysymys hankinta-ajasta tuli lainopilliseksi asiaksi, jota t�ytyi k�sitell� oikeustiet�, siis ei kauppakannalta. Me pid�mme hankinnan viipymist� todistuksena kykenem�tt�myydest�, joka vaatii viipym�t�nt� tutkimista. Se on liikemieskanta. Kuinka voi kukaan olla niin v�linpit�m�t�n edustaan, ett� antaa kysymyksen kelvollisuudestaan joutua oikeuden ratkaistavaksi? Rautatieyhti�it� on yht� mittaa mennyt nurin ja, jos Detroitin--Toledon--Irontonin-rautatien aikaisempi hallinto on ominaista muillekin, niin ei ole mit��n j�rjellist� syyt�, miksi ne eiv�t menisikin nurin. Ylen monia rautateit� johdetaan pankeista k�sin eik� k�yt�nn�n miesten konttoreista, ja niiden hoidon periaate, koko n�k�kanta, jolta sit� katsotaan, on rahakantainen -- ei kulkulaitoksen, vaan rahamaailman etua silm�ll�pit�en. Luhistuminen johtui yksinkertaisesti siit�, ett� rautateit� on otettu huomioon paljoa enemm�n tekij�in� arvopaperip�rsseiss� kuin kansan tarpeiden palvelijana. Vanhentuneita menetelmi� on s�ilytetty, uudistuksia kartettu ja aaterikkaita miehi� estetty p��sem�st� vaikuttaviin asemiin. Tulisiko miljardilla dollarilla apu n�ihin ep�kohtiin? Ei, miljardi dollaria tekisi vain vaikeudet miljardin dollarin verran pahemmaksi. Miljardin tarkoitus on n�et vain ikuistuttaa nykyiset menetelm�t rautateiden hallinnossa, ja juuri n�ist� menetelmist� riippuu, ett� rautatievaikeuksia ylimalkaan on olemassa. Me k�rsimme nyt niiden t�rkeiden erehdysten seurauksista, joita tehtiin monta vuotta sitten, jolloin rautatieliikenteen alussa kansaa tarvitsi opettaa k�ytt�m��n sit�, samoin kuin sit� my�hemmin oli opetettava puhelimen k�ytt��n. Kun uusien rautateiden oli taloudellisen toimeentulonsa vuoksi hankittava rahoja, ja kun p��omanhankinta rautateit� varten alkoi juuri taloudellisen historiamme sekasortoisimpana aikana, k�ytettiin menettelytapoja, jotka kaavoiksi vahvistettuina ovat aina n�ihin saakka surullisesti vaikuttaneet rautatiemaailman ty�h�n. Rautateiden ensimm�isi� tekoja oli kaikkien muiden liikennemenetelmien tukahduttaminen. Suurenmoista kanavoimissuunnitelmaa oli ryhdytty toteuttamaan t�ss� maassa ja kanavaharrastus oli korkeimmillaan. Mutta rautatieyhti�t ostivat kanavayritykset ja antoivat kanavain kasvaa umpeen ja t�ytty� kaikkinaisella ruhkalla. Kaikkialla it�- ja monin paikoin keskisiss� l�nsi valtioissa voimme n�hd� j��nn�ksi� t�st� sis�vesiteiden verkosta. Nyt pannaan niit� j�lleen kuntoon niin ripe�sti kuin suinkin ja saatetaan yhteyteen toistensa kanssa. Monet viralliset ja yksityiset komiteat ovat loihtineet ajatuksiimme t�ydellisen vesitiej�rjestelm�n, joka hy�dytt�� maan kaikkia osia, ja heid�n lujaan uskoon perustuvat sitke�t ponnistuksensa tulevat ilmeisesti menestym��n. T�m�n t�rke�n ty�n hidastuttaminen oli yksi niit� vahinkoja, joita rautatieliikkeen syntyminen tuotti maallemme. Samanlaista vahinkoa tuotti sekin j�rjestelm�, jonka tarkoituksena oli kuljettaa tavaroita rautateill� niin pitki� matkoja kuin mahdollista. Mit� t�ll� tarkoitetaan, on hyvin tunnettua jokaiselle, joka on ottanut selkoa niist� paljastuksista, jotka meill� johtivat asettamaan valtioidenv�lisen kaupan j�rjestelykomitean. Oli aika, jolloin rautatieliikennett� ei k�sitetty matkustavan, tavaraa tuottavan tai kauppaa k�yv�n yleis�n palvelemiseksi -- jolloin rautatie piti itse��n jonkinlaisena uutena Moolokina ja vaati uhreja t�lt� yleis�lt�. Liikemaailmaa kohdeltiin ik��nkuin se olisi ollut olemassa vain rautateit� varten. T�n� kierona aikana ei hyv�n rautatiepolitiikan mukaan sopinut kuljettaa tavaraa lyhyint� tiet� lastaus- ja m��r�paikan v�lill�, vaan se oli pidett�v� py�rim�ss� mahdollisimman pitk� aika, pantava kiert�m��n ymp�ri pisint� mahdollista tiet�, jotta mahdollisimman monet yhteistoiminnassa olevat radat saisivat kukin osansa rahdista. Yleis� sai mukautua menett�m��n rahaa ja aikaa. T�t� pidettiin aikanaan hyv�n� rautatiepolitiikkana. Eik� siit� viel� t�n�k��n p�iv�n� ole tykk�n��n luovuttu. Muuan taloudellisessa el�m�ss�mme tapahtunut suuri muutos, joka oli osittain johtunut t�st� rautatiepolitiikasta, oli erin�isten toiminnanhaarojen keskitt�minen, johon ei ryhdytty senvuoksi, ett� se olisi ollut tarpeellinen tai edist�nyt kansan yleist� vaurautta, vaan siksi, ett� se muun muassa antoi rautateille kahta vertaa enemm�n ty�t�. Ajatelkaamme kahta suurta tarveainetta: lihaa ja viljaa. Kun katselemme suurten teurastamoiden julkaisemista kartoista, milt� seuduilta karja tuodaan, ja kun sitten muistamme ett� t�m� karja, sittenkun se on muutettu lihaksi, vied��n taas samoja rautateit� my�ten samoille paikoille, mist� se tuli, niin saamme luoduksi jonkin verran valoa kuljetusongelmaan ja lihanhintoihin. -- Ent� sitten vilja. Jokainen sanomalehti-ilmoitusten lukija tiet��, miss� meid�n maamme suuret jauhomyllyt sijaitsevat, ja h�n tiet�� arvattavasti my�skin, ett� ne paikat eiv�t suinkaan ole niill� seuduilla, miss� kaikki Yhdysvaltain vilja kasvaa. Uskomattomia jyv�m��ri�, tuhansia vaunulasteja raahataan tarpeettomasti pitki� teit� ja vied��n sitten, jauhoiksi jalostettuina, samoja pitki� teit� takaisin samoihin valtioihin ja alueille, miss� vilja kasvoi -- ilman ett� moinen rautateiden rasitus v�hint�k��n hy�dytt�isi viljaa kasvattaneita seutuja tai ket��n muutakaan, paitsi viljamonopolin anastaneita myllyj� ja rautateit�. J�lkimm�iset voivat aina saada runsaasti kuljettamista tarvitsematta laisinkaan hy�dytt�� maata; ne voivat aina hankkia itselleen juuri t�llaista tarpeetonta tointa. Lihan ja viljan, ehk�p� my�skin puuvillan kuljetuskustannukset voitaisiin alentaa puoleen, jos n�m� tavarat l�hetett�isiin valmiiksi jalostetussa muodossa tuotantopaikoilta. Jos hiilikaivosyritys, joka murtaa hiilens� Pennsylvaniassa, l�hett�isi sen rautateitse Michiganiin tai Wisconsiniin saadakseen sen v�lp�tyksi ja sitten tuottaisi sen takaisin Pennsylvaniaan siell� k�ytett�v�ksi, ei se olisi juuri j�rjett�m�mp�� kuin el�v�n karjan kuljettaminen Teksasista Chicagoon teurastettavaksi ja tuotettavaksi lihana takaisin Teksasiin, tai viljan kuljettaminen Kansasista Minnesotaan jauhettavaksi ja l�hetett�v�ksi jauhoina takaisin Kansasiin. Se voi olla hyv� kauppatoimi rautateille; mutta se on huono kauppatoimi liikemaailmalle. Kuljetusongelman sotkuisimpia solmuja, johon vain liian harva kiinnitt�� huomiota, on t�m� ainesten hy�dyt�n raahaaminen paikasta toiseen. Jos sen sijaan harkittaisiin, miten rautatiet saataisiin vapautetuiksi turhista kuljetuksista, kykenisimme ehk� paremmin kuin uskommekaan tyydytt�m��n maan todellista kulkuneuvojen tarvetta. Sellaista tavaraa kuin esimerkiksi kivihiili t�ytyy ehdottomasti kuljettaa paikasta, miss� sit� on, sellaiseen paikkaan, miss� sit� tarvitaan. Sama on laita teollisuuden tarveainesten; ne t�ytyy kuljettaa sielt�, minne luonto on niit� koonnut, sellaiseen paikkaan, miss� on ihmisi� tarjona niiden jalostamista varten. Ja kun kaikkia tarvittavia raaka-aineita harvoin on saatavissa vain rajoitetulta alalta, t�ytyy olla k�ytett�v�n� tuntuva m��r� kuljetusneuvoja niiden siirt�miseksi teollisuuskeskukseen. Hiili tulee yht��lt�, kupari toisaalta, rauta kolmannelta, puu nelj�nnelt� -- kaikki ne on tuotava yhteen. Mutta miss� vain on mahdollista, tulisi karttaa liikaa keskitt�mist�. J�ttil�ismyllyjen asemesta me tarvitsisimme suuren joukon pikkumyllyj� siell� t��ll� viljaatuottavilla seuduilla. Kaikkialla, miss� se k�y laatuun, pit�isi sen alueen, mist� raaka-aines saadaan, olla my�skin sen jalostuspaikkana. Vilja pit�isi jauhaa sill� seudulla, miss� se on kasvanut. Sianhoitoa harjoittavan seutukunnan ei pit�isi l�hett�� markkinoille sikoja, vaan kinkkua, silavaa ja muuta sianlihaa. Puuvillatehtaiden tulisi olla puuvillaviljelysten l�hist�ll�. -- T�ss� kaikessa ei ole mit��n mullistavaa; tavallaan se on taantumuksellinen ajatus. Se ei esit� mit��n uutta, vaan p�invastoin hyvinkin vanhaa. Sellaista oli maamme talous, ennenkuin olimme ottaneet tavaksi kuljettaa kaikkea muutamia tuhansia kilometrej� ymp�ri maata ja rasittaa kuluttajaa suurilla kuljetuskustannuksilla. Meid�n yhdyskuntiemme pit�isi enemm�n tulla toimeen omillaan. Niiden ei pit�isi kovin suuressa m��r�ss� olla riippuvaisia rautatiel�hetyksist�. Tuotannostaan pit�isi niiden ensin t�ytt�� omat tarpeensa ja l�hett�� kauppaan vain ylij��m�. Mutta kuinka ne saattavat niin toimia, ellei niill� ole tarvittavia varoja hankkia itselleen raaka-aineita, kuten viljaa ja karjaa, ja valmistaa niist� k�ytt�aineita? Ellei yksityinen yritteli�isyys hanki varoja, voidaan ne aina saada kokoon maanviljelij�in yhteistoiminnalla. Suurin nykyaikaista maanviljelij�� kohtaava v��ryys on, ett� vaikka h�n on suurin tuottaja, h�net estet��n olemasta samalla suurin kauppamies -- h�nen kun on pakko myyd� niille muutamille, jotka tekev�t h�nen tuotteistaan kauppatavaroita. Jos h�n voisi muuttaa viljansa jauhoksi, karjansa lihaksi ja sikansa kinkuksi ja silavaksi, niin h�n ei ainoastaan itse saisi koko voittoa elinkeinostaan, vaan auttaisi naapuriyhdyskuntiakin p��sem��n v�hemm�n riippuvaisiksi rautateiden vaatimuksista, samalla kertaa kuin h�n edist�isi sit� kulkulaitosten parannusta, joka olisi seurauksena n�iden vapauttamisesta kuljettamasta h�nen jalostamatonta tavaraansa. Sellainen muutos ei ainoastaan olisi j�rkev� ja mahdollinen, vaan lopulta se tulee v�ltt�m�tt�m�ksi. Ja se on useilla seuduilla jo k�ynniss�. Mutta vaikuttaakseen t�ysin tehokkaasti kulkulaitokseen ja elinkustannuksiin t�ytyy sen saada paljoa suurempi laajuus ja tulla sovelletuksi useampiin tavararyhmiin. Luonnon tasoitusmenetelmiin kuuluu menestyksen riist�minen sellaisilta liikkeilt�, jotka eiv�t palvele yhteist� hyv��. Meille oli ollut mahdollista Detroitin--Toledon--Irontonin-rautatiell� supistaa menoja ja laajentaa k�ytt�� tavallisten liikeperiaatteittemme mukaisesti. Me p��timme senvuoksi alentaa erin�isi� rahtimaksuja, mutta valtioidenv�linen kauppakomissioni kielt�ytyi sit� hyv�ksym�st�! Mit�p� silloin maksaa vaivaa puhua rautateist� liikekannalta? Tai yleishy�dytyksest�? XVIII luku. MINK� MIT�KIN. Laajan�k�isyydess� ja ymm�rryksen joustavuudessa ei kukaan voita Thomas A. Edisonia. Min� n�in h�net monta vuotta sitten, kun ty�skentelin Edison-yhti�ss� Detroitissa -- se oli kai vuoden 1887 paikoilla. Yleinen s�hk�miesten kokous pidettiin Atlantic Cityss�, ja siell� puhui Edison johtavana miehen� s�hk�tieteen alalla. Min� puuhailin silloin bensiinimoottoriani ja melkein kaikki ihmiset, lukuunottaen kaikki toverini s�hk�yhti�ss�, olivat n�hneet vaivaa selitt�ess��n minulle, ett� bensiinimoottoriin pantu aika oli hukkaanheitetty� -- tulevaisuuden voimal�hde oli s�hk�. Sellaiset selitykset eiv�t olleet tehonneet minuun v�h��k��n. Min� jatkoin puuhaani itsep�isesti. Mutta kun nyt olin samassa huoneessa Edisonin kanssa, pisti p��h�ni ottaa selkoa, pitik� s�hk�alan mestari s�hk�� tulevaisuuden ainoana voimal�hteen�. Kun Edison oli lopettanut esitelm�ns�, onnistui minun todellakin saada puhella h�nen kanssaan hetken kahdenkesken. Min� kerroin h�nelle, mit� askartelin. H�n oli heti kiintynyt asiaan. H�n on kiintynyt jokaiseen uuden tiedon etsint��n. Ja silloin kysyin h�nelt�, luuliko h�n �ljymoottorilla olevan tulevaisuutta. H�n vastasi jokseenkin t�h�n tapaan: "Tiett�v�sti. Jokaisella kevyell� moottorilla, jossa on monta hevosvoimaa ja joka on itsesiirtyv�, on suuri tulevaisuus. Mink��nlainen k�ytt�voima ei milloinkaan riit� yksin�ns� suorittamaan kaikkea ty�t� maailmassa. Me emme tied� viel�, mit� kaikkea s�hk� voi, mutta en min� sent��n oleta sit� kaikkivoivaksi. Jatkakaa te vain moottorianne. Jos voitte saavuttaa p��m��r�nne, on teill� minun n�hd�kseni suuri tulevaisuus." T�m� on Edisonille ominaista. H�n oli keskushenkil� silloin viel� nuoressa ja uskonvarmassa s�hk�teollisuudessa. Rivimiehet eiv�t voineet s�hk�lle ajatella mit��n menestyksellist� kilpailijaa, mutta heid�n johtajansa n�ki kristallinkirkkaasti, ett� yksi ainoa voima ei voisi suorittaa kaikkea ty�t� maan p��ll�. Min� arvelen, ett� senvuoksi h�n juuri olikin johtaja. Sellainen oli ensimm�inen kohtaamiseni Edisonin kanssa. Min� n�in h�net sitten vasta monta vuotta my�hemmin kun moottorimme jo oli t�ydellistetty ja valmistettavana suuressa mittakaavassa. H�n muisti sangen hyvin ensi kohtauksemme. Sitten olemme usein tavanneet. H�n on l�himpi� yst�vi�ni ja me olemme vaihtaneet paljon ajatuksia. H�nen tietonsa ovat miltei rajattomat. H�n harrastaa kaikkia ajateltavia aineita eik� tunnusta mit��n rajoitusta. H�n uskoo kaiken olevan mahdollista. Ja samalla kertaa h�n seisoo tukevalla maankamaralla. H�n kulkee eteenp�in askel askelelta. "Mahdoton" on h�nest� vain ilmaisumuoto sille, jota toimeenpannaksemme meill� ei viel� ole riitt�vi� tietoja. H�n tiet��, ett� mik�li laajennamme tietoamme, sik�li saamme valtaa mahdottoman voittamiseen. Se on j�rjellinen tapa toteuttaa "mahdotonta". J�rjet�n tapa on yritt��, n�kem�tt� ensin vaivaa tarvittavan tiedon hankkimisesta. Maailma tulee viel� kuulemaan paljon enemm�n Edisonista. H�n on vasta matkalla mahtinsa huipulle. H�n on mies, joka tulee n�ytt�m��n meille, mit� kemia todellakin voi. Sill� h�n on todellinen tiedemies, joka pit�� alituisesti etsim��ns� tietoa ty�aseena, jolla maailmaa on viet�v� eteenp�in. H�n ei kuulu niihin tiedemiehiin, jotka vain ker��v�t tietoa aivoihinsa ja tekev�t p��st�ns� museon. Edison on varmaankin maailman suurin tiedemies. Luulisin melkein, ett� h�n samalla on maailman huonoin liikemies. H�n on miltei tykk�n��n tiet�m�t�n kaikesta, mik� koskee rahaa. John Burroughs kuuluu my�skin niihin, joiden yst�vyyden luen itselleni kunniaksi. Min�kin pid�n linnuista. Rakastan ulkoilmael�m��. K�yskentelen mielell�ni metsiss� ja niityill� ja hyppelen aitojen yli. Meill� on viisisataa lintup�ntt�� tilallamme. Me nimit�mme niit� lintuhotelleiksi ja yhdess� niist�, "Pontchartrainin hotellissa" -- r�yst�sp��skyp�nt�ss� -- on kuusikahdeksatta eri pes��. Koko talven riippuu ruokaa sis�lt�vi� ter�slanka vasuja puissa ja meill� on iso allas, miss� vesi estet��n j��tym�st� s�hk�l�mmitteen avulla. Kes�t talvet l�yt�v�t linnut ruokaa, vett� ja suojaa; varpuspyydykset ehk�isev�t sis��nmurtoja. Me olemme haudottaneet fasaaneja ja viiri�isi� hautomakojeissa ja sitten s�hk�ll� kypsytt�neet munat. Meill� on jos jonkinlaisia p�ntt�j� ja pesi�. Varpuset, jotka suuressa m��r�ss� v��rink�ytt�v�t vierasvaraisuutta, vaativat kiinteit� pesi�, jotka eiv�t heilu tuulessa; peukaloiset pit�v�t enemm�n keinuvista pesist�. Sent�hden sommittelimme peukaloispesi� joustaville ter�ssuikaleille, joita tuulenpuuskat heiluttelivat. Peukaloiset pitiv�t tuumasta, varpuset eiv�t sit� hyv�ksyneet, ja siten olemme hankkineet peukaloisille rauhan. Kes�ll� annamme kirsikoiden j��d� puihin ja hy�tymansikoiden maahan, ja min� luulen, ett� meill� vierailee useampia erilajisia lintuja kuin miss��n muualla pohjoisvaltioissa. Niin arveli John Burroughs, ja kerran, kun h�n vieraili meill�, h�n tapasi linnun, jota h�n ei ollut koskaan ennen n�hnyt. Noin kymmenen vuotta sitten tuotimme ulkomailta suuren joukon lintuja -- keltasirkkuja, peipposia, viherpeippoja, hamppuvarpusia, h�rk�peipposia, punatulkkuja, n�rhi� ja kiuruja -- kaikkiaan noin viisisataa. Ne viihtyiv�t jonkun aikaa meill�, mutta miss� ne nyt ovat, en tied�. En toiste en�� tuota lintuja. Niill� pit�� olla oikeus el��, miss� itse tahtovat. Linnut ovat kaikkein parhaita tovereita. Me tarvitsemme niit� niiden kauneuden vuoksi ja seuraksemme, ja me tarvitsemme niit� my�skin siit� puhtaasti taloudellisesta syyst�, ett� ne h�vitt�v�t vahingollisia hy�nteisi�. Ainoan kerran, jolloin olen k�ytt�nyt Ford-j�rjest�� vaikuttaakseni lains��d�nt��n, tapahtui se lintujen hyv�ksi. Weeks Mc Leanin lintulaki, joka turvaa muuttolinnuillemme suojapaikat, oli j��nyt kongressiin makaamaan kaikesta p��tt�en kuollakseen luonnollisen kuoleman. Sen l�himm�t harrastajat eiv�t voineet saada kansanedustajain harrastusta her��m��n. Linnut eiv�t ��nest�. Me otimme ajaaksemme asiaa ja kehoitimme jokaista kuudestatuhannesta asiamiehest�mme s�hk�tt�m��n piirins� kongressiedustajalle. Alkoi n�ytt�� silt� kuin linnuilla ehk� sent��n olisi ��nioikeus; laki hyv�ksyttiin. Muuten ei j�rjest��mme ole koskaan k�ytetty mihink��n valtiolliseen tarkoitukseen. Me my�nn�mme jokaiselle palkkalaisellemme vapauden noudattaa omaa vakaumustaan. Palaan takaisin John Burroughsiin. Tietysti tunsin h�net nimelt� ja olin lukenut melkein kaikki, mit� h�n oli kirjoittanut, mutta en koskaan ollut ajatellut tavata h�nt�, kunnes h�n muutamia vuosia sitten rupesi katselemaan karsaasti nykyajan edistyst�. H�n kammoi rahaa ja ennen kaikkea sit� valtaa, jonka raha antaa h�ik�ilem�tt�mille ihmisille raiskata mielin m��rin ihanaa luontoa. H�n joutui tuntemaan vastenmielisyytt� sit� toimintaa vastaan, joka luo rahaa. H�n paheksui tehtaiden ja rautateiden kolinaa. H�n asettui vastustamaan teollisia edistysaskeleita ja julisti, ett� automobiili tulee tappamaan rakkauden luontoon. Minun mielipiteeni olivat aivan p�invastaiset. Minusta h�n oli antanut mielialojensa johtaa itsens� ihan harhaan ja senvuoksi l�hetin h�nelle auton pyyt�en, ett� h�n koettelisi sit� ja tutkisi, voisiko se opettaa h�nt� paremmin tuntemaan luontoa. Tuo automobiili -- ja kesti aikaa, ennenkuin h�n oppi sit� itse hoitamaan -- k��nsi aivan nurin h�nen entiset n�k�kantansa. H�n havaitsi, ett� h�n sen avulla saattoi n�hd� paljoa enemm�n, ja siit� l�htien, kuin h�n oli saanut sen, teki h�n sill� useimmat linturetkens�. H�n huomasi, ett� kun h�nen ennen oli t�ytynyt pysytell� muutaman mailin piiriss�, oli nyt koko seutu h�nen ulottuvillaan. Sama auto se oli alkuna meid�n yst�vyyteemme, joka kasvoi lujaksi ja kauniiksi. Ei kukaan voinut olla tuntematta tulevansa paremmaksi seurustelusta John Burroughsin kanssa. H�n ei ollut luonnontieteilij� ammatiltaan, mutta h�n ei silti antanut tunteen korvata tunnollista tutkimusta. On helppoa luonnon helmassa antautua tunteelle, mutta yht� vaikeaa on saada selville totuus linnusta tutkimalla mekaanista ongelmaa. Mutta John Burroughs teki sen, ja siit� johtuivat ne tavattoman oikeat havainnot, jotka h�n on pannut kirjaan. Mik�li h�n ylimalkaan saattoi k�yd� k�rsim�tt�m�ksi, harmistui h�n niihin miehiin, jotka eiv�t olleet tunnollisia tarkatessaan luonnon el�m��. Jos asia lainkaan oli sen arvoinen, ett� siit� kirjoitettiin, niin oli se my�skin sen arvoinen, ett� siit� otettiin selko sen itsens� vuoksi. John Burroughs rakasti luontoa ensi sijassa sen itsens� vuoksi; h�nelle se oli paljon enemm�n kuin ammattikirjoittajan aineistoa. H�n rakasti sit� kauan ennenkuin h�n oli sit� kirjallisesti k�sitellyt. Vanhemmilla p�ivill��n h�nest� tuli filosofi. H�nen filosofiansa ei ollut niin paljo luonnonfilosofiaa kuin luonnollista filosofiaa -- metsien rauhallisessa hengess� el�neen miehen pitki�, tyveni� ajatuksia. H�n ei ollut pakana eik� panteisti; mutta h�n ei tehnyt suurta eroa luonnon ja ihmisluonnon eik� ihmisluonnon ja jumalallisen luonnon v�lill�. John Burroughs eli tervett� el�m��. H�nell� oli onni saada kodikseen sama talo, jossa h�n oli syntynyt. Pitk�t vuodet h�n oli viett�nyt ymp�rist�ss�, joka oli kaikin puolin omiaan kasvattamaan sieluntyvenyytt�. H�n rakasti metsi� ja h�n opetti p�lyaivoisia kaupunkilaisiakin rakastamaan niit� -- h�n opasti heit� omaan raikkaaseen n�kemykseens�. H�n ei milloinkaan ansainnut paljon enemp�� kuin jokap�iv�isen leip�ns�. H�n olisi kukaties voinut tehd� sen, mutta se ei ollut h�nen pyrkimyksens�. Samoin kuin er�st� toista amerikkalaista luonnontutkijaa olisi h�nt� voinut nimitt�� linnunpesien ja mets�polkujen tarkastajaksi. Se ty� ei tietenk��n tuota dollareita ja senttej�. Kun h�n oli sivuuttanut seitsem�nkymmenen i�n, muutti h�n mielipidett� teollisuudesta. Ehk� minulla oli jotakin osaa siihen. H�n tuli havaitsemaan, ettei koko maailma voinut el�� etsim�ll� linnunpesi�. Yhteen aikaan el�m�ss��n oli h�n nyreiss��n kaikelle nykyaikaiselle edistykselle, varsinkin jos siihen liittyi hiilensavua ja liikennemelua. Siin� h�n l�henteli kirjailija-asennetta. Wordsworth ei voinut siet�� rautateit� ja Thoreau v�litti n�kev�ns� enemm�n maaseudusta kulkiessaan jalkaisin. Kenties joku samanlainen vaikutelma oli joksikin aikaa saanut John Burroughsin vastustamaan teollisuuden edistyst�. Mutta vain joksikin aikaa. H�n oivalsi v�hitellen, ett� h�nelle oli edullista, ett� toisten maku kulki toisia ratoja, samoin kuin maailmalle oli edullista, ett� h�nen makunsa kulki omiaan. Tuskinhan on voitu havaita mink��nlaista kehityst� lintujen pes�nrakennustavassa siit� saakka kuin luonnonhavainnolta on kirjaanpantu, mutta tuskinpa siin� oli syyt� ihmisille halveksia nykyisi� terveydellisi� koteja luola-asuntoihin verrattuina. Osa John Burroughsin tervett� j�rke� ilmeni siin� h�n ei aristellut muuttaa mielipiteit��n. H�n jumaloi luontoa, mutta ei antanut luonnon eksytt�� itse��n harhaan. V�hitellen h�n oppi arvostamaan ja hyv�ksym��n nykyajan keksint�j�, mutta vaikka t�m� sin�ns� on kyll�kin huomattavaa, niin j�� se varjoon sen rinnalla, ett� t�m� k��nne tapahtui viel� sen j�lkeen kuin h�n oli t�ytt�nyt seitsem�nkymment� vuotta. John Burroughs ei ollut koskaan liian vanha muuttumaan. H�n kasvoi viimeiseen saakka. Mies, joka on niin kangistunut, ett� on menett�nyt muuttumiskyvyn, on jo kuollut. Hautaus on sen j�lkeen vain syrj�seikka. Nimi, jota h�n useimmin mainitsi, oli Emersonin. H�n ei ainoastaan osannut ulkoa Emersonia kirjailijana, h�n tunsi my�skin perinpohjin Emersonin hengen. H�n perehdytti minut Emersoniin. H�n sukeltautui Emersoniin siin� m��r�ss�, ett� h�n yhteen aikaan ajatteli niinkuin t�m�, jopa k�ytti samaa sanontatapaakin. H�n l�ysi sittemmin oman tiens�, joka sopi h�nelle paremmin. John Burroughsin kuolemaa ei samenna suru. Kun vilja on kellerv� ja kyps� elonkorjuunp�iv�n�, ja maamiehell� on kiire sitomaan sit� lyhteisiin, silloin ei ole surua viljasta. Se on kypsynyt ja el�nyt el�m�ns� juoksun -- niin oli my�skin John Burroughs; h�nen kuolemansa ei ollut kukistumista, se oli kypsyneisyytt� ja elonkorjuuta. H�n teki ty�t� melkein loppuun saakka. H�n askarteli mietelmiss�, jotka ulottuivat toiselle rannalle. H�net haudattiin rakastamansa luonnon keskelle nelj�nten�yhdeks�tt� syntym�p�iv�n��n. T�m� luonto on pysyv� sellaisena kuin h�n sit� rakasti. John Burroughs, Edison ja min� teimme Harvey S. Firestonen kanssa useita retkeilyj�, antautuen oikein kiertolaisel�m��n. Me matkasimme autokaravaaneissa ja nukuimme y�t teltoissa. Kerrankin vaelsimme t�ll� tavoin kuin mik�kin mustalaisjoukko yli Adirondack-vuorten, toisen kerran etel��np�in Alleghany-vuorten kautta. Meill� oli hyvin hauskaa -- ainoa haitta oli, ett� retkeilymme alkoivat her�tt�� liian suurta huomiota. * * * * * Min� olen nyky��n suurempi sodan vihollinen kuin milloinkaan ja luulen, ett� maailman kansoilla on selvill� -- vaikka niiden valtiomiehet eiv�t ole saavuttaneet samaa ymm�rryst� -- ett� sodat eiv�t milloinkaan voi ratkaista mit��n. Sotaa saamme syytt�� siit�, ett� maailman j�rjestynyt ja hedelm�llinen toiminta on tullut siksi mit� se nyt on -- sekasortoa, vailla kaikkea kiinteytt� ja yhteytt�. Tietysti tuo sota muutamille ihmisille rikkautta; toiset se sy�ksee k�yhyyteen. Mutta rikastuneet eiv�t ole niit� miehi�, jotka todella ovat taistelleet tai tehneet ansiokasta ty�t� rintaman takana. Is�nmaanyst�v� ei ansaitse sodasta. Joka todella rakastaa maataan, sen olisi mahdotonta ansaita hy�ty� sodasta -- toisten el�m�n uhrauksesta. Vasta kun sotamies ansaitsee sotimisesta, vasta kun �idit ansaitsevat siit�, ett� vihkiv�t poikansa kuolemaan, -- vasta silloin ansaitkoon kansalainen rahaa siit�, ett� hankkii maalleen keinoja itsen�isyytens� pelastamiseen. Jos sotia jatkuu, on kunniallisen liikemiehen yh� vaikeampi pit�� sotaa laillisena keinona hankkia suuria ja nopeita liikevoittoja. Sotarikkaudet menett�v�t joka p�iv� ihmisten arvonantoa. Itse voitonhimokin joutuu kerran ep�r�im��n ja karttamaan asettumasta sen valtavan halveksumisen ja inhon alaiseksi, joka kohtaa "hy�dyst�j��". Elinkeinonharjoittajain tulisi puoltaa rauhaa, sill� rauha on elinkeinoel�m�n paras turva. Onko muuten keksint�kyky milloinkaan ollut niin v�h�n tuottoisa kuin juuri sodan aikana? Puolueeton tutkimus viime sodasta, sen edellytyksist� ja tuloksista tulisi tekem��n ep�ilem�tt�m�ksi, ett� on olemassa ryhm� miehi�, joilla on laajalle ulottuva m��r�ysvalta, ryhm�, joka haluaa pysy� tuntemattomana eik� etsi virkoja tai ulkonaisia vallan merkkej�, joka ei kuulu mihink��n kansaan, vaan on kosmopoliittinen -- mahti, joka k�ytt�� jokaista hallitusta, jokaista laajalle levinnytt� liikej�rjest��, jokaista julkisuuden puhetorvea, jokaista mahdollisuutta vaikuttaa kansan mielialaan her�tt��kseen maailmassa paniikkitunnelmaa ja sill� tavoin kaapatakseen itselleen viel� suurempaa valtaa ihmisten yli. Ammattipelurien vanha tavallinen temppu oli huutaa "poliisi!", kun rahoja oli kasautunut p�yd�lle, ja sitten paniikin aikana siepata rahat ja pimit�. Maailmassa on mahti, joka huutaa "sota!", ja joka kansojen h�mmennyksen aikana, keskell� niit� rajattomia uhrauksia, joita ihmiset tekev�t rauhan ja turvallisuuden hyv�ksi, sieppaa itselleen paniikin kokoonsaaman saaliin. Me emme saa unohtaa, ett� vaikka me voitimmekin sotilaallisessa yhteenotossa, niin ei maailman silt� ole viel� onnistunut saavuttaa t�ydellist� voittoa sodan sytytt�jist�. Meid�n tulee muistaa, ett� sota on keinotekoinen onnettomuus ja ett� se toimeenpannaan m��r�tyn tekniikan mukaan. Sotasuunnitelma laaditaan yht� selvien ohjeiden mukaan kuin mik� tahansa suunnitelma jotain muuta tarkoitusta varten. Ensin muokataan kansojen mieliala. Taitavilla tempuilla her�tet��n ep�luuloja ja kohdistetaan ne sit� kansaa kohtaan, jonka kanssa halutaan sotaa. Tehk�� kansa ep�luuloiseksi, tehk�� sitten toinenkin kansa ep�luuloiseksi. T�h�n tarvitaan vain pari asiamiest�, joilla on hiukan taitoa eik� hiukkaakaan omaatuntoa, sanomalehdist�, jonka edut kiedotaan yhteen niiden etujen kanssa, joita sodan tulee edist��. Sitten ei "ilmeist� vihollistekoa" tarvitse kauan odottaa. T�m�n ilmeisen vihollisteon aikaansaanti ei ole konstikaan, kun kerran kahden kansan viha on saatu puhalletuksi oikeaan vireeseen. Kaikissa maissa oli niit�, jotka mielihyvin n�kiv�t maailmansodan alkavan ja olivat pahoillaan, kun se loppui. Satoja omaisuuksia Amerikassa on peruisin kansalaissodasta; tuhansia uusia omaisuuksia on maailmansota luonut. Ei kukaan voi kielt��, etteik� sota ole hy�tyis�� niille, joita senlaatuinen raha miellytt��. Sota on yht� suuressa m��r�ss� rahan kuin veren hornanjuhlaa. Jos tekisimme itsellemme selv�ksi, mik� kansan todellinen suuruus on, niin emme niin helposti antaisi johtaa itse�mme sotaan. Kaupan laajuus ei tee kansaa suureksi. Yksityisten omaisuuksien syntyminen on yht� v�h�n kuin yksinvallan syntyminen kansan suuruutta. Ei se my�sk��n ole maataviljelev�n v�est�n siirtymist� teollisuuteen. Maa tulee suureksi, kun sen varoja ja v�est�n kuntoa viisaasti k�ytt�m�ll� omaisuus jakaantuu kohtuuden mukaisesti kansan laajojen kerrosten kesken. Ulkomaankauppa tarjoaa ylen runsaasti pettymyksi�. Meid�n tulisi toivoa jokaiselle kansalle mahdollisimman suuressa m��r�ss� sille itselleen riitt�v�� tuotantoa. Sen sijaan, ett� koettaisimme pit�� vieraita maita riippuvina meist� ja meid�n tuotteistamme, on meid�n toivottava, ett� ne itse oppivat tuotantomenetelm�t ja rakentavat lujasti muuratun sivistyksens�. Kun jokainen maa oppii tuottamaan niit� tavaroita, joiden tuottamiseen sill� on edellytyksi�, niin saavutamme kaupalle tukevan perustan: me p��semme hankkimaan toinen toisillemme kukin omia erikoistuotteitamme, jolloin ei mik��n kilpailu voi tulla kysymykseen. Pohjoinen lauhkea vy�hyke ei voi milloinkaan kilpailla kuuman vy�hykkeen kanssa troopillisista tuotteista. Meid�n maamme ei koskaan voi kilpailla it�maiden kanssa teen tuotannosta tai kuuman vy�hykkeen maiden kanssa kumin saannista. Verrattain suuri osa ulkomaankauppaamme perustuu ulkomaisten ostajiemme takapajullaoloon. Itsekk�isyys saattaisi meit� yritt�m��n yll�pit�� t�t� takapajuisuutta. Ihmisrakkaus sit�vastoin kehoittaisi meit� auttamaan kehittym�tt�mi� kansoja itse hoitamaan omat tarpeensa. Esimerkiksi voimme ottaa Meksikon. Olemme kuulleet puhuttavan paljon Meksikon "kehitt�misest�". Pit�isi puhua "nylkemisest�". Kun sen runsaita luonnonrikkauksia k�ytet��n lis��m��n vierasten kapitalistien omaisuuksia, niin kysymys ei ole kehitt�misest�, vaan pikemminkin ry�st�misest�. Meksikoa on mahdoton kehitt�� kehitt�m�tt� ensin itse meksikolaista. Mutta kuinka paljon huomiota onkaan Meksikon koko ulkomaisen "kehitt�misen" aikana kiinnitetty siihen kehitykseen, jota kansa itse saattaisi tarvita? Meksikolaista ty�miest� on pidetty vain ulkomaisten kehitt�j�in polttoaineena. Ulkomaankauppa on edist�nyt h�nen alentamistaan. Lyhytn�k�iset ihmiset pelk��v�t t�llaisia ajatuksia. He kysyv�t: "Kuinka silloin ulkomaankauppamme k�visi?" Kun Afrikan asukkaat alkavat itse viljell� puuvillaa, kun Ven�j�n asukkaat itse valmistavat maanviljelyskoneensa ja Kiinan asujamet alkavat itse valmistaa mit� tarvitsevat, niin tapahtuu tietenkin muutos -- mutta kuvitteleeko todella kukaan v�h�nkin ajatteleva ihminen, ett� maailmassa voi kauan jatkua nykyist� oloa, jolloin muutamat harvat kansat varustavat koko maailman sen tarpeilla? T�ytyy ottaa huomioon maailma sellaisena, miksi se muuttuu, kun sivistys on yleisesti levinnyt, kun jokainen kansa on oppinut pit�m��n huolen itsest��n. Kun kansa alkaa k�yd� hermostuneeksi ulkomaankaupastaan, on se tavallisesti riippuvainen muista kansoista raaka-aineiden saantiin n�hden ja tekee oman v�est�ns� tehtaiden rehuksi, luo erikoisen rikkaiden luokan ja ly� omat kaikkein l�himp�n� olevat teht�v�ns� laimin. T��ll� on meill� Yhdysvalloissa aivan tarpeeksi teht�v�� oman maamme kehitt�misess�, jotta meid�n pitk��n aikaan tarvitsisi p�lyill� ulkomaankauppaa. Maanviljelyksemme voi t�ytt�� tarpeemme t�t� ty�t� suorittaessamme ja meill� on riitt�v�sti rahaa saattaaksemme sen perille. Voiko ajatella mit��n sen naurettavampaa kuin ett� Yhdysvallat olisivat toimettomina sen vuoksi, ett� Japani tai Ranska tai joku muu maa ei ole l�hett�nyt meille tilauksia, kun edess�mme on sata vuotta kest�v� ty� oman maamme kehitt�miseksi? Kauppa alkoi yleishy�dytt�misen�. Ihmiset antoivat liikam��r�st��n niille, joilta puuttui. Viljaa kasvattava kansa vei sit� sellaiseen maahan, joka ei ollut viljaatuottava. Metsien asukkaat veiv�t puita puuttomalle tasangolle. Viinimaa vei hedelmi� kylmiin pohjoisiin seutuihin. Laidunmaan v�ki toi lihaa hein�tt�mille maille. T�m� kaikki oli yleishy�dytyst�. Kun kaikki maailman kansat ovat kehittyneet itse-el�tyksen kannalle, palautuu kauppa taas t�lle pohjalle. Liike-el�m� muuttuu taas hy�dytykseksi. Kilpailua ei tule en�� olemaan, sill� ei ole perustaa, mihin rakentua. Eri kansat tulevat kehitt�m��n itselleen taituruuden, joka takaa niille jonkinlaisen monopolin eik� synnyt� kilpailua. Alusta saakka on kukin rotu osoittanut erikoisia taipumuksia: yksi hallitsemiseen, toinen asutukseen, kolmas merenkulkuun, muutamat taiteisiin ja musiikkiin, toiset taas maanviljelykseen, liiketoimintaan ja niin edesp�in. Lincoln selitti, ett� Amerikan kansa ei voi pysy� puoleksi vapaana, puoleksi orjuutettuna. Ihmiskunta ei voi pysy� puoleksi riist�jin�, puoleksi riistettyin�. Kunis tulemme yhdell� haavaa ostajiksi ja myyjiksi, samalla kertaa tuottajiksi ja kuluttajiksi emmek� k�yt� syntyv�� ylij��m�� voitoksemme vaan l�himm�istemme hy�dytykseksi, sinis ei sotkuisiin oloihimme tule selvyytt�. Ranskalla on antaa maailmalle arvoja, joita mik��n kilpailu ei voisilta riist��. Samoin Italialla. Samoin Ven�j�ll�. Samoin Etel�-Amerikan valtioilla. Samoin Japanilla. Samoin Englannilla. Samoin Yhdysvalloilla. Jota pikemmin me palaamme luonnolliseen erikoistumiseen ja luovumme nykyisest� j�rjestelm�st�mme: "kukin siepatkoon itsellens�, mink� voi", sit� pikemmin voimme p��st� kansainv�liseen itseluottamukseen ja kansainv�liseen rauhaan. Yritys monopolisoida maailmankauppaa voi edist�� sotien syntymist�. Se ei voi edist�� kansojen vaurautta. Kerran tulevat kansainv�liset pankkimiehetkin sen ymm�rt�m��n. Minun on ollut mahdoton l�yt�� mink��nlaisia oikeutettuja syit� maailmansodan syttymiseen. Se n�ytt�� kehkeytyneen hyvin sotkuisesta tilanteesta, jonka suureksi osaksi olivat luoneet sellaiset miehet, jotka katsoivat voivansa hy�ty� sodasta. Vuonna 1916 saamieni tietojen nojalla uskoin, ett� jotkut sotivista kansoista halusivat rauhaa ja pitiv�t jotakin tointa rauhan hyv�ksi suotavana. Siin� toivossa, ett� asianlaita tosiaan oli n�in, kustansin retkikunnan Tukholmaan sittemmin niin sanotulla "rauhanlaivalla". En kadu yrityst�ni. Se seikka, ett� se ep�onnistui, ei ole minusta ratkaiseva todistus siit�, ett� ajatus ei olisi ollut yritt�misen arvoinen. Me opimme aina enemm�n harhaotteistamme kuin onnistumisista. Se, mit� siit� retkest� opin, vastasi t�ysin siihen uhrattua aikaa ja rahaa. En tied�, olivatko saamani tiedot oikeita vai harhaanjohtavia. Se on minulle samantekev�. Mutta sen uskon, ett� kaikki ovat minun kanssani yht� mielt� siit�, ett� maailman tila olisi nyt parempi, jos olisi ollut mahdollista saada sota loppumaan 1916. Sill� voiton saaminen n��nnytti voittajat ja puolustus n��nnytti voitetut. Ei kukaan saanut v�hint�k��n etua, kunniallista tai kunniatonta, sodasta. Kun Yhdysvallat meniv�t mukaan, toivoin siit� vihdoinkin tulevan sodan, joka lopettaisi kaikki sodat, mutta nyt tied�n, ett� sodat pystyv�t yht� v�h�n lopettamaan sotia kuin hirmutulipalo tekee loppua vastaisista tulenvaaroista. Kun meid�n maamme otti osaa sotaan, oli jokaisen kansalaisen velvollisuus tehd� voitavansa saattaaksemme perille sen, mihin olimme ryhtyneet. Minusta on sodanvastustajan velvollisuutena vastustaa sotaan ryhtymist� aina siihen hetkeen saakka, jolloin sodanjulistus on tapahtunut. Vastenmielisyyteni sotaa vastaan ei johdu pacifistisista eik� "ei mit��n vastarintaa"-mielipiteist�. Saattaa olla, ett� sivistyksemme nyky��n on siin� tilassa, ett� erin�isist� kansainv�lisist� kysymyksist� ei voida keskustella; on mahdollista, ett� ne t�ytyy alistaa taistelun ratkaistavaksi. Mutta taistelu ei koskaan ratkaise kysymyst�. Sen ainoana teht�v�n� on sellaisen mielialan aikaansaaminen asianomaisissa, ett� se pakottaa heid�t keskustelemaan siit�, mist� he ryhtyiv�t taistelemaan. Kun Amerikka kerran oli yhtynyt sotaan, asetettiin koko Ford-j�rjest� hallituksen k�ytett�v�ksi. Me olimme aina sodanjulistamishetkeen saakka kielt�ytyneet vastaanottamasta tilauksia ulkomaisilta sotaak�yvilt�. Tuotannon tasaisen kulun h�iritseminen muulloin kuin aivan v�ltt�m�tt�m�ss� h�t�tilassa on aivan vastoin meid�n liikeperiaatteitamme. Jommankumman puolen auttaminen sodassa, jossa meid�n maamme ei ole osallisena, on vastoin inhimillisi� periaatteitamme. N�it� periaatteita ei k�ynyt en�� noudattaminen, kun Yhdysvallat olivat ryhtyneet sotaan. Meid�n tehtaamme ty�skenteliv�t huhtikuusta 1917 marraskuuhun 1918 k�yt�nn�llisesti sanoen yksinomaan hallitusta varten. Tietenkin valmistimme automobiileja ja koneosia ja kuorma-autoja ja ambulanssivaunuja tavalliseen tuotantoomme kuuluvina, mutta me valmistimme sit�paitsi monia muita esineit�, jotka olivat meille ainakin osittain uutuuksia. Me valmistimme 2,5 ja 6 tonnin kuorma-autoja. Me teimme "Liberty-autoja" suuren m��r�n, lentokoneiden silintereit�, 1,55 ja 4,7 mm napalastoja. Me valmistimme kuulokojeita, ter�skyp�reit� (sek� Highland Parkissa ett� Philadelphiassa) ja sukellusalusten-ahdistajia, ja me kokeilimme panssarilevyill�, kompensaattoreilla ja sotilaspanssareilla. Me rakensimme erikoisia ty�pajoja sukellusalusten-ahdistajia varten River Rougen alueelle. N�m� alukset olivat 204 jalkaa pitk�t, ter�ksest�, ja niiden valmistamisen ehtoihin kuului, ett� se ei saanut haitata mink��n muun sotatilauksen suorittamista, mutta piti kuitenkin olla nopeasti tehty. Suunnitelman oli laatinut meriministeri�. Ensi sijassa vaadittiin, ett� ne vastaisivat tarkoitustaan, toiseksi, ett� ne teht�isiin ripe�sti ja halvalla. Niit� k�ytettiin potkurinakseliin kiinnitetyill� h�yryturbiineilla. Polttoaineena oli raaka�ljy. Min� tarjouduin joulukuun 22 p:n� 1917 rakentamaan alukset laivastolle. Neuvottelut p��tettiin tammikuun 15 p:n� 1918, jolloin meriministeri� esitti v�likirjan Ford-yhti�lle. Ensimm�inen valmis sukellusalustenahdistaja laskettiin vesille kes�kuun 11:n�. Me valmistimme sek� alukset ett� koneet, ja koneita lukuunottamatta ei rakenteessa ollut ainoatakaan liitett� tai valssattua rautapalkkia. Me pusersimme koko keh�n ter�slevyst�. Ne rakennettiin sis�ll�. Nelj�ss� kuukaudessa rakensimme River Rougeen noin 500 metri� pitk�n, 115 metri� leve�n ja 30 metri� korkean rakennuksen, joka peitti yli kolmenkymmenen eekkerin alan. N�it� aluksia eiv�t rakentaneet laivastoninsin��rit. Ne tehtiin yksinkertaisesti siten, ett� me sovellutimme tuotantoperiaatteitamme uuteen tuotteeseen. Heti aselevon tehty� luovuimme sodasta ja siirryimme rauhaan. * * * * * Kelvollinen on se mies, joka voi jotakin suorittaa, ja h�nen kykyns� suorittaa jotakin riippuu siit�, mit� h�nell� on sis�ss��n, ja se taas siit�, mist� h�n l�hti ja mit� teki sit� kartuttaakseen ja hallitakseen. Sivistynyt ei ole se, joka on harjoittanut muistinsa s�ilytt�m��n joitakin historiallisia vuosilukuja; sivistynyt on se, joka voi jotakin suorittaa. Mies, joka ei osaa ajattelemisen taitoa, ei ole sivistynyt, olkoonpa h�nell� kuinka monta yliopistollista oppiarvoa tahansa. Ajatteleminen on raskainta ty�t�, mit� kukaan saattaa suorittaa -- luultavasti senvuoksi onkin niin v�h�n ajattelijoita. Kahta ��rimm�isyytt� t�ytyy v�ltt��: toinen on sivistyksen halveksiminen, toinen se traagillinen teikaroiminen, joka luulee, ett� taitamatonta keskinkertaisuutta voidaan parantaa asianomaisesti l�pik�ym�ll� erin�isi� oppilaitoksia. Ei miss��n koulussa voi oppia, milt� maailma tulee n�ytt�m��n vuoden per�st�, mutta siell� voi oppia jotakin siit�, mit� muinoin on koeteltu, ottaa oppia syist� sen ep�onnistumiseen tai menestymiseen. Jos opetus vain sis�lt�isi nuorten opiskelevien varoittamista muutamistakin niist� v��rist� otaksumista, joille ennen on koetettu rakentaa, jotta heilt� s��styisi ajanhukka tulla itse katkeran kokemuksen kautta huomaamaan ne v��riksi, niin ei sen hy�ty� ep�ilt�isi. Sellainen opetus, joka valaisisi menneiden aikain erheit� ja hairahduksia, olisi ep�ilem�tt� arvokasta. Se ei olisi sivistyst�, jonka pyrkimyksen� on p��st� erin�isten professorien p��h�npistojen perille. Tutkiskelu on hyvin mielenkiintoista, joskus hy�dyllist�kin, mutta se ei ole sivistyst�. Tieteellinen sivistyneisyys meid�n aikanamme merkitsee vain, ett� tuntee satakunnan todistamatonta teoriaa. Joka n�it� teorioja ei tunne, on "sivistym�t�n", "tiet�m�t�n" ja niin edesp�in. Jos oppi on tietoa arveluista, niin on helppoa tulla oppineeksi -- voihan itsekukin arvailla aika paljon. Ja sen mittapuun mukaan voi leimata koko muun maailman "tiet�m�tt�m�ksi". Paras, mit� sivistys voi antaa ihmiselle, on valta hallita taipumuksiaan, kyky k�ytt�� niit� hengenlahjoja, joita kaitselmus on h�nelle antanut, ja oppia ajattelemaan. Yliopisto tekee teht�v�ns� parhaiten henkisen� voimistelusalina, jossa sielu saa voimaa ja ylioppilas tottuu panemaan parastansa. Mutta se v�ite, ett� henkist� voimistelua voidaan harjoittaa vain yliopistossa, on v��r� kuten jokainen kasvattaja tiet��. Ihmisen todellinen kasvatus alkaa vasta kun h�n on oppilaitoksesta l�htenyt, ja se saavutetaan el�m�n omassa koulussa. On monta tiedon laatua, ja mik� tiedonhaara milloinkin on korkeassa kurssissa, riippuu satunnaisesta ymp�rist�st� ja p�iv�n muodista. Tiedonkin suhteen niinkuin kaikilla muilla aloilla on n�et olemassa muotia. Kun muutamat meist� viel� olivat lapsia, rajoittui tieto tavallisesti Raamattuun. Minun kotipuolellani oli miehi�, jotka tunsivat "Kirjan" kannesta kanteen, ja heit� kunnioitettiin suuresti. Raamatuntuntemus oli siihen aikaan korkeassa kurssissa. Mutta hyvin ep�ilt�v�� on, tokko nykyp�ivin� laaja Raamatun tunteminen riitt�isi tuottamaan kenellek��n oppineen mainetta. Min� tahtoisin sanoa, ett� tieto on jotakin, jota joku on kerran hallinnut ja sitten j�tt�nyt sen j�lkeens� sellaisessa muodossa, ett� kuka tahansa, jota haluttaa, voi sen omaksua. Miehelle, joka on el�m��n tullessaan saanut normaaliset ihmislahjat, ei mik��n ihmiskunnalle kuuluva tieto -- jos h�n todella tahtoo -- ole mahdoton saavuttaa, kunhan h�nell� vain on kylliksi taitoa k�ytt�� niit� aseita, joita kutsumme kirjaimiksi. Ainoa syy, miksi kaikki ihmiset eiv�t tied� kaikkea, mit� ihmishenki joskus on oppinut, on se, ett� kukaan ei ole arvellut niin paljon tiet�misen maksavan vaivaa. Ihmiset yritt�v�t mieluummin itse ajatella jotakin kuin kasata tietoonsa, mit� muut ovat ajatelleet. Ja vaikka ker�isi tietoja kuinka paljon tahansa, ei kuitenkaan pysyisi aikansa tasalla. Voi t�ytt�� aivonsa kaikkien aikojen tiedoilla, ilman ett� aivot kuitenkaan olisivat muuta kuin t�p�t�ysi tietos�ili�. Toisin sanoen: suuren tietom��r�n s�ilytt�minen p��ss� ei ole samaa kuin sielullinen toiminta. Voi olla sangen oppinut ja kuitenkin aivan hy�dyt�n. Ja taas oppimaton ja kuitenkin hyvin hy�dyllinen ja valpas. Sivistyksen tarkoitus ei ole tietojen ahtaminen aivot t�yteen. Ja usein sattuu, ett� se ajattelee paremmin, jolla on v�hemm�n tietoja entisyydest�. On hyvin inhimillist� luulla, ett� mit� ihmiskunta ei viel� tied�, sit� ei my�sk��n voida oppia. Jos asetamme inhimillisen tiedon kaiken sen tiedon rinnalle, mik� viel� on saavuttamatta -- niiden salaisuuksien rinnalle, jotka viel� ovat selitt�m�tt� -- niin silloin vasta oikein huomaamme, kuinka v�h�n ihmiskunta viel� tiet��. Yksi tapa ehk�ist� edistyst� on ihmisten aivojen t�ytt�minen kaikella muinaisuuden opilla; kun heid�n aivonsa ovat t�ynn�, luulevat he, ettei en�� ole enemp�� opittavaa. Yksinomaan sellaisen tiedon ker��minen, mit� muut ovat hankkineet, saattaa olla kaikkein hy�dytt�mint� ty�t�, mihin ihminen ylip��ns� voisi ryhty�. Mill� tavoin sitten voit auttaa ja parantaa t�t� kurjaa maailmaa? Se on kasvatuksen tulikoe. Jos ihminen kykenee itse suoriutumaan el�m�n koetuksesta, on h�n t�ysin hyv�. Jos h�n voi auttaa kymment�, sataa tai tuhatta muuta suoriutumaan el�m�ss�, on h�n viel� enemm�n arvoinen. H�n voi olla hyvin takapajulla sellaisessa, mik� kuuluu painettuihin kirjoihin, mutta h�n on silti t�ysin oppinut. Joka on mestari omalla rajoitetulla alallaan, olkoon h�nen toimialansa mik� tahansa, niin h�n on saavuttanut oppiarvonsa -- h�n on astunut viisauden valtakuntaan. * * * * * Se toimittamamme kirjoitussarja, jonka nimitimme "Tutkimuksiksi juutalaiskysymyksess�" ja jota vastustajat ovat nimitt�neet "juutalaissodaksi", "hy�kk�ykseksi juutalaisia vastaan", "antisemiittiseksi pogromiksi" y.m.s., ei kaipaa selittelyj� niille, jotka ovat kysymyst� seuranneet. [T�m� kirjoitussarja tulee kohdakkoin ilmestym��n suomeksi.] Itse tuo sarja on otettava perustaksi arvostellessa niit� vaikuttimia, joista se on aiheutunut, ja sen pyrkimysper��. Se kirjoitettiin avustukseksi maallemme perin t�rke�n kysymyksen selvitt�misess� -- kysymyksen, joka perustuu rotueroon ja pikemminkin koskee vaikutuksia ja aatteita kuin ihmisi�. Meid�n kirjoitustamme t�ytyy puolueettomien ihmisten arvostella, jotka ovat kylliksi �lykk�it� vertaamaan arvosteluamme el�m��n sellaisena kuin he ovat sit� oppineet tuntemaan. Jos meid�n arvostelumme vastaa heid�n havaintojansa, olemme saavuttaneet tarkoituksemme. Onhan j�rjet�nt� tuomita meit� ennenkuin on todistettu, ett� tietomme ovat perusteettomia tai liian h�t�isi�. Ensimm�inen seikka, joka olisi tarkastettava, on selostuksemme todenper�isyys. Mutta juuri sen seikan ovat moitiskelijamme sivuuttaneet. Joka lukee kirjoituksemme, huomaa heti, ett� emme ole antaneet mink��n ennakkoluulon johtaa itse�mme, kenties lukuunottamatta jonkunlaista ennakkoluuloa niiden periaatteiden hyv�ksi, jotka ovat luoneet sivistyksemme. Meid�n maassamme oli tosin havaittavissa vaikutelmia, jotka aiheuttivat ilmeist� rappeutumista kaunokirjallisuudessa, huveissa ja seurustelutavoissa; liike-el�m� oli luopumassa vanhalta luotettavan terveelt� uraltaan; kaikilla aloilla huomattiin entisen tason alenemista. Valkoisen miehen hiukan karkeas�vyinen voima, Shakespearen henkil�iden jyrkk�, hiukan �ksy tahdikkuuden puute ei en�� m��r�nnyt s�vy�, vaan mauton it�maalaisuus, joka kavalasti k�ytti jokaista ilmaisukeinoa siin� m��r�ss�, ett� oli aika kohottaa sit� vastaan sotahuuto. Ett� kaikki n�m� vaikutelmat ovat johdettavissa samasta heimosta, on seikka, joka sek� meid�n ett� itsens� tuon rodun etevinten j�senten t�ytyy ottaa huomioon. Heille on yksinomaan kunniaksi, ett� itse puolestaan ovat ryhtyneet toimiin suojeluksensa riist�miseksi niilt�, jotka ilmeisimmin ovat rikkoneet Amerikan vierasvaraisuutta, mutta on viel� syyt� torjua kuluneet kuvitelmat rotuetev�mmyydest�, jota yll�pidet��n taloudellisesti tai henkisesti kalvavalla sodank�ynnill� kristillist� yhteiskuntaa vastaan. Emme v�it� lausuneemme lopullista arvostelua Amerikan juutalaisesta. Me olemme vain kuvanneet sit� leimaa, jonka h�n nyt ilmeisesti antaa meid�n maallemme. Vasta kun t�m� leima on muuttunut, voi arvostelu tulla toisenlaiseksi. Nyky��n on siis ratkaisu juutalaisten omassa vallassa. Jos he tosiaan ovat niin viisaita kuin sanovat, niin koettavat he amerikkalaistuttaa juutalaista eik� tehd� Amerikkaa juutalaiseksi. Amerikan Yhdysvaltojen henki on kristillinen sanan laajimmassa merkityksess�, ja sen tulevaisuuden kohtalo on kulkeva kristillisyyden merkeiss�. En tahdo, ett� t�t� sanaa k�sitet��n dogmaattisesti, vaan ainoastaan viittauksena perusk�sitykseen, joka poikkeaa toisista k�sityksist� huoltamalla vapautta ja korkeaa moraalia ja velvoittaa yhteiskuntaa noudattamaan tapalakia, joka rakentuu kristilliseen peruskatsomukseen ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Mutta ennakkoluulot ja viha yksil�it� vastaan eiv�t ole kristillisi� eik� amerikkalaisia. Meid�n vastustuksemme kohdistuu ainoastaan aatteita, niit� v��ri� aatteita vastaan, jotka kalvavat kansan henkist� elinvoimaa. N�iden aatteiden juuria ja alkua ei ole vaikea etsi�, niit� levitet��n helposti paljastettavien menetelmien mukaan; ja niit� tarvitsee vain valaista, jotta niiden hylj�tt�vyys k�y ilmi. Me olemme yksinkertaisesti k�ytt�neet t�t� menettely�. Kun ihmiset vain oppivat toteamaan ne vaikutukset, joiden py�rteess� he el�v�t, ja havaitsemaan niiden alkuper�n ja laadun, niin se riitt��. Jos Amerikan kansa vain tulee huomaamaan, ett� se ei ole luonnollisen rappeutumisen vaan harkittujen herpaisuyritysten alaisena, niin voimme olla turvassa. Parannuskeinona on aseman valaiseminen. Min� en suinkaan johtunut mist��n mieskohtaisista syist� ottamaan t�t� kysymyst� k�sitelt�v�ksi. Kun olimme p��sseet niin pitk�lle, ett� luulimme antaneemme Amerikan kansalle avaimen, j�timme asian joksikin aikaa silleen. Vihollisemme v�itt�v�t, ett� meit� johti kostonhimo ja ett� me pys�hdyimme pelosta. Aika on n�ytt�v�, ett� moittijamme vetoavat verukkeihin, kun eiv�t uskalla kajota p��kysymykseen. Aika on my�skin n�ytt�v�, ett� me olemme parempia juutalaisten oikein k�sitetyn edun yst�vi� kuin ne, jotka edess� heit� ylist�v�t, mutta sel�n takana parjaavat. XIX luku. KANSANVALTAISUUS JA TEOLLISUUS. Tuskin mit��n sanaa lienee nykyaikana niin kulutettu kuin sanaa "kansanvaltaisuus", ja ne, jotka sit� ��nekk�immin huutavat, haluavat sit� tavallisesti v�himm�n. Min� olen aina ep�luuloinen ihmisi� kohtaan, jotka pit�v�t sujuvia puheita kansanvaltaisuudesta. Arvelen, mahtaako heid�n tarkoituksenaan olla jonkinlaisen kansanvaltaisen hirmuvallan aikaansaaminen vai haluavatko he saada jonkun toisen tekem��n puolestaan, mit� heid�n pit�isi itsens� suorittaa. Min� kannatan kansanvaltaisuutta, joka antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet kunkin kyvyn mukaisesti. Luulen, ett� jos kiinnit�mme enemm�n huomiota l�himm�istemme hy�dytt�miseen, tulemme v�hemm�n huolehtimaan valtion tyhjist� muodoista ja k�ytt�m��n voimamme sellaiseen, jonka t�ytyy tulla tehdyksi. Jos ajattelisimme yleishy�dytyst�, emme niin paljoa huolehtisi hyv�st� hengest� teollisuudessa ja el�m�ss�, emme ajattelisi massoja ja luokkia tai kysymyst�, onko teollisuuden k�ytett�v� palveluksessaan ainoastaan j�rjest�ihin kuuluvia ty�miehi� ja muuta sellaista, mill� ei ole yht��n mit��n tekemist� el�m�n todellisten olojen kanssa. Me voisimme tulla asian ytimeen, kuten olisi hyvin tarpeen. H�mm�stys t�r�hdytt�� mieli� niiden her�tess� tietoisuuteen, ett� koko ihmiskunta ei olekaan inhimillist� -- ett� kokonaiset ihmisryhm�t eiv�t katsele toisiaan inhimillisin tuntein. Suuria ponnistuksia on tehty, jotta t�m� asia saataisiin n�ytt�m��n silt�, kuin koskisi se vain jonkin m��r�tyn ihmisluokan asennetta, mutta itse asiassa se on menettely�, jota kaikki luokat osoittavat, mik�li ne ovat v��rien luokkamielteiden vallassa. Aikaisemmin, kun agitatsionin ainaisena teht�v�n� oli pakottaa ihmiset uskomaan, ett� vain "rikkailta" puuttui inhimillisi� tunteita, tuli se k�sitys yleiseksi, ett� inhimilliset hyveet asuivat "k�yhien" keskuudessa. Mutta "rikkaat" ja "k�yh�t" ovat molemmat hyvin pieni� v�hemmist�j�, eik� yhteiskuntaa voi jakaa n�iden nimitysten perusteella. Moni rikas on k�yhtynyt muuttamatta luontoansa ja k�yh� rikastunut niinik��n ilman, ett� se on mit��n vaikuttanut. Rikkaiden ja k�yhien v�lill� on kansan enemmist�, joka ei ole k�yh� eik� rikas. Yhteiskunta, jossa olisi pelkki� miljoonamiehi�, ei eroaisi nykyisest� yhteiskunnastamme. Muutamat miljoonamiehet saisivat viljell� viljaa, leipoa leip��, tehd� koneita ja kuljettaa junia -- muutoin kuolisivat he n�lk��n. Jonkun t�ytyy tehd� ty�. Rajoitettuja luokkia ei todellisuudessa ole. On ihmisi�, jotka tahtovat tehd� ty�t�, ja ihmisi�, jotka eiv�t tahdo tehd� ty�t�. Useimmat niist� "luokista", joista kirjoissa ja lehdiss� saa lukea, ovat olemassa vain mielikuvituksessa. Ottakaahan k�siin erin�isi� kapitalistisia sanomalehti�. Monet n�iss� olevat v�itteet ty�v�enluokasta kerrassaan h�mm�stytt�v�t. Me, jotka olemme olleet ja yh� olemme osana t�st� luokasta, tied�mme, ett� n�m� v�itteet usein ovat per�tt�mi�. Lukekaa sitten ty�v�enlehti�. Monet niiss� olevat v�itteet kapitalisteista h�mm�stytt�v�t niinik��n. Ja kumminkin on molemmilla puolilla itunen totuutta. Se, joka on kapitalisti eik� mit��n muuta, joka pelaa toisten ihmisten ty�n hedelmill�, ansaitsee hyv�sti kaiken, mit� h�nest� sanotaan. H�n on aivan samassa luokassa kuin ne kurjat nurkkapelurit, jotka peijaavat ty�miehelt� h�nen viikkopalkkansa. Niit� v�itteit�, joita kapitalistisessa sanomalehdist�ss� luemme ty�v�enluokasta, ovat harvoin kirjoittaneet suurten teollisuusyritysten johtajat, vaan sellaiset kyn�sankarit, jotka kirjoittavat, mink� luulevat miellytt�v�n ty�nantajiansa. Tutkikaa ty�v�enlehdist��, ja te huomaatte samanlaisen luokan kyn�niekkoja, jotka samalla tavoin mairittelevat niit� ennakkoluuloja, joiden he luulevat ty�v�enluokassa vallitsevan. Molemmat n�m� kyn�ilij�tyypit ovat enimm�kseen yllyttelij�it�. Mutta yllyttely, propaganda, joka ei levit� tosia tietoja, tappaa itsens�. Niin tulee k�yd�kin. Eih�n voi saarnata is�nmaallisuutta ihmisille koettaakseen saada heit� pysym��n alallaan, kun heit� ry�stet��n -- ja jatkaa t�t� saarnaamista pitk�t ajat. Ette my�sk��n voi saarnata ankaran ty�n ja runsaan tuotannon hyvett� ja tehd� t�t� pelk�n omanvoitonpyynt�nne verkoksi. Eik� ty�miesk��n voi lauseparrella h�mment�� huolenpitoa ty�st��n. Ep�ilem�tt� on ty�nantajilla tietoja, joita ty�mies tarvitsee voidakseen muodostaa terveen k�sityksen ja oikean arvostelun. Ep�ilem�tt� on my�skin ty�v�enluokalla tietoja, jotka ovat yht� t�rkeit� ty�nantajille. On kuitenkin hyvin ep�ilt�v��, tokko kummallakaan puolella on hallussaan kaikki tiedot. Ja siin� propaganda, vaikka olisi kuinkakin menestyksellinen, juuri joutuu pulaan. Meid�n tarvitsee nyt saada kaikki n�k�kannat yhteen -- ja sen j�lkeen tehd� p��telm�mme. Otetaan esimerkiksi kysymys ammattiyhdistyksist� ja lakko-oikeudesta. Ainoa voimakas ammatillisesti j�rjestyneiden miesten yhtym� t�ss� maassa on se ryhm�, joka saa palkkioita ammattiyhdistyksilt�. Moniaat n�ist� toimimiehist� ovat hyvin rikkaita. Muutamat heist� yritt�v�t p��st� vaikuttamaan suurten rahalaitostemme asioihin. Toiset taas ovat niin ��rimm�isi� n.s. sosialismissaan, ett� he heiluvat bolshevismin ja anarkismin rajalla -- heid�n ammattiyhdistyspalkkionsa vapauttaa heid�t ty�nteon pakosta, joten he voivat omistaa kaiken tarmonsa mullistavan propagandan ajamiseen. Jokainen heist� nauttii m��r�tty� arvoa ja m��r�tty� valtaa, jota he kilpailun luonnollisessa menossa eiv�t olisi saavuttaneet. Jos ammattiyhdistysten luottamusmiehet olisivat olleet yht� voimakkaita, rehellisi�, vilpitt�mi� ja huomattavan viisaita kuin j�senten enimmist� on, niin olisi liike viime vuosina muodostunut aivan toisenn�k�iseksi. Mutta n�m� toimihenkil�t eiv�t yleens� ole -- tietenkin l�ytyy muutamia etevi� poikkeuksia -- omaksuneet ty�miehen luontaisia terveit� ominaisuuksia. He ovat pikemminkin antautuneet pelaamaan h�nen heikkouksillaan. P��asiallisesti sen viimeksitulleen v�est�nosan heikkouksilla, joka ei viel� tied�, mit� amerikkalaisuus on, eik� milloinkaan tule saamaan sit� tiet��, jos heit� pidet��n paikallisten ammattiyhdistysjohtajien holhuun alaisina. Lukuunottamatta niit� harvoja, jotka ovat saaneet v��r�n luokkataisteluopin itseens� sy�vytetyksi ja omaksuneet sen opin, ett� edistys on tyytym�tt�myyden synnytt�mist� teollisuuden alalla ("kun olet saanut 12 dollaria p�iv�ss�, niin �l� tyydy siihen, vaan ala vaatia 14; kun olet saanut ty�p�iv�n kahdeksantuntiseksi, niin �l� ole niin tyhm�, ett� tyydyt siihen, vaan vaadi kuutta tuntia. Tee jotakin! Ryhdy aina johonkin!"), voivat ty�miehet terveell� j�rjell�ns� k�sitt��, ett� olet muuttuvat niin pian kuin jokin periaate omaksutaan ja sit� noudatetaan. Sit� eiv�t ammattiyhdistysjohtajat ole koskaan oivaltaneet. He toivovat, ett� ne olot, jotka sis�lt�v�t v��ryyksi�, kahnauksia, huonoa ilmaa ja kansallisen el�m�n ehk�isemist�, j�isiv�t muuttumattomiksi. Mit�p� muuten teht�isiink��n ammattiyhdistysten toimihenkil�ill�! Onhan jokainen ty�kahnaus uusi todistus heid�n tarpeellisuudestaan. He viittaavat niihin ja sanovat: "Siin� nyt n�ette! te tarvitsette meit� yh�!" Ainoa todellinen ty�v�enjohtaja on se, joka johtaa ty�miest� ty�h�n ja sit� vastaaviin palkkoihin, mutta ei se, joka johtaa h�nt� lakkoihin, jarrutukseen ja n�l�nh�t��n. Se ty�miesten j�rjest�, jolla t�ss� maassa on pysyv�� menestyst�, on se, joka yhdist�� kaikki, joiden edut ovat molemminpuolisia ja perustuvat kokonaan heid�n tekemiens� palvelusten hy�tyyn ja tehoon. Muutos on tapahtumassa. Kun ammattiyhdistysten toimihenkil�iden liitto lakkaa, tulee my�skin soaistujen ty�nantajain liitto katoamaan -- ty�nantajien, jotka eiv�t milloinkaan ole tehneet sentink��n edest� hyv�� ty�v�elleen, ennenkuin heid�t on siihen pakotettu. Jos sokea ty�nantajakunta on yhteiskuntasairautta, niin on itsek�s ty�v�enjohtaja sen vastamyrkky�. Kun ty�v�enjohtajain valta k�y ep�terveeksi, on sokea ty�nantajakunta vastamyrkky�. Molemmat ovat ep�siki�it�, kummallakaan ei ole el�misen oikeutusta hyvinj�rjestetyss� yhteiskunnassa. Ja yhdess� katoavat ne molemmat. Sokean ty�nantajahengen ��nen kuulee, kun sanotaan: "Nyt on aika murskata ty�v�enj�rjest�t, nyt meill� on k�temme niiden kurkussa." T�m� ��ni tulee vaikenemaan kuten sekin, joka saarnaa "luokkasotaa". Tuottajat -- piirustusp�yd�n ��rest� istujasta valumuotin vieress� seisojaan saakka -- ovat yhtyneet todelliseen liittoon ja tulevat t�stedes itse hoitamaan omat asiansa. Yleisen tyytym�tt�myyden omaksi hy�dyksi k�ytt�minen on nyky��n vakiintunut liiketoimi. Sen tarkoituksena ei ole ratkaista pulmia, eik� my�sk��n saada mit��n tehdyksi, vaan pit�� tyytym�tt�myytt� jatkuvasti vireill�. Ja keinona t�m�n saavuttamiseksi k�ytet��n kokonaista varastoa v��ri� oppeja, joita ikin� ei voida toteuttaa niin kauan kuin maapallo pysyy sin� mik� se on. Min� en ole ty�v�enj�rjest�jen vastustaja, en yleens� vastusta mit��n edistyksen hyv�ksi toimivaa j�rjest��. Mutta t�ss�h�n on kysymys j�rjest�st�, jonka tarkoituksena on tuotannon rajoittaminen sek� ty�nantajain ett� ty�miesten keskuudessa. Ty�miehen t�ytyy itsens� olla varuillaan muutamia sangen vaarallisia kuvitelmia vastaan -- jotka ovat vaarallisia h�nelle itselleen ja yhteiskunnan koko menestykselle. Sanotaan joskus, ett� jota v�hemm�n ty�mies tekee, sit� enemm�n ty�tilaisuuksia luo h�n toisille. T�m�n k�sityksen mukaan olisi laiskuus siis tuottoisaa. Joutilaisuus ei ole milloinkaan luonut mit��n ty�tilaisuutta, se luo vain taakkoja. Ahkera ei aja kumppaniansa koskaan ty�tt�myyteen, p�invastoin ahkera ty�mies on ahkeran ty�njohtajan liiketoveri -- yhdess� he luovat yh� suurempia mahdollisuuksia liikkeen menestymiselle ja siten yh� useampia ty�tilaisuuksia. On hyvin valitettavaa, ett� j�rjellisten ihmisten keskuuteen milloinkaan on saanut levit� k�sityst�, ett� vetelehtim�ll� ty�ss� voidaan auttaa toisia. V�h�nkin ajattelemalla huomaa t�m�n kannan kest�m�tt�m�ksi. Terve liike, joka lakkaamatta luo ihmisille uusia mahdollisuuksia kunniallisen ja runsaan toimeentulon ansaitsemiseen, on sellainen, jossa kaikki yhteisesti ja kukin kohdaltaan tekev�t p�iv�ty�ns� ja tuntevat itsens� siit� ylpeiksi. Ja turvallisin on se maa, jossa jokainen tekee kunniallisen ty�osuutensa eik� suvaitse mit��n temppuiluja tuotantokeinoissa. Me emme voi k�sitell� talouden lakeja min��n leikkipalloina, sill� muuten ne tulevat k�sittelem��n meit� sangen kovakouraisesti. Se seikka, ett� ty�n, jonka ennen suoritti kymmenen miest�, nyt suorittaa yhdeks�n, ei sis�ll� sit�, ett� kymmenes olisi joutunut ty�tt�m�ksi. H�n vain ei ole toimessa siin� ty�ss�, ja yleis� on p��ssyt h�nen yll�pit�misens� taakasta -- maksamasta ty�st� enemm�n kuin pit�isi -- sill� yleis�h�n se kuitenkin lopulta saa maksaa! Teollisuusyritys, joka on kyllin valppaasti hoidettu saavuttaakseen todellisen ty�tehon, ja on siksi kunniallinen yleis�� kohtaan, ett� ei maksata sill� suurempia kustannuksia kuin on v�ltt�m�t�nt�, on tavallisesti siksi toimellinen, ett� se valmistaa paikan tuolle kymmenennellekin miehelle. Sellaisen yrityksen t�ytyy n�et kasvaa -- ja kasvu merkitsee t�ss� useampia ty�tilaisuuksia. Hyvin hoidettu teollisuusyritys koettaa aina alentaa ty�kustannuksiapa yleis�n eduksi. Ja se tulee varmasti antamaan ty�t� useammille ty�miehille kuin toinen, joka vain laahustaa itse��n eteenp�in ja antaa yleis�n maksaa kehnon hoidon aiheuttaman tuhlauksen. Kymmenes mies oli tarpeeton kustannus. Kuluttaja kustansi h�net. Mutta se seikka, ett� h�n oli tarpeeton juuri siihen ty�h�n, ei sis�ll� sit�, ett� h�n oli tarpeeton maailman ty�h�n tai edes oman tehtaansa piiriss�. Yleis� maksaa kaiken elinkeinoel�m�n alalla harjoitetun tuhlauksen. Enemm�n kuin puolet maailman nykyisist� vaikeuksista johtuu niist� selkkauksista, vetelehtimisist�, v��rennyksist� ja kelvottomuuksista, joista yleis�n t�ytyy suorittaa kallis rahansa. Milloin ikin� maksetaan kahdelle ty�st�, jonka yksikin voisi tehd�, suorittaa yleis� kaksi kertaa niin paljon kuin pit�isi. Tosiasia on my�skin, ett� viel� aivan �skett�in ei Yhdysvalloissa tuotettu niin paljon kuin monta vuotta ennen sotaa. P�iv�n ty� ei merkitse vain sit�, ett� mies on paikallaan tehtaassa m��r�tunnit. Se merkitsee, ett� my�skin todella suoritetaan ty�m��r�, joka vastaa siit� saatavaa palkkaa. Ja miss� t�t� tasasuhdetta poljetaan puolelta tai toiselta -- kun ty�mies antaa enemm�n kuin saa tai saa enemm�n kuin antaa -- ei kest� kauan, ennenkuin vakavia h�iri�it� syntyy. Jos n�m� suhteet laajentuvat kautta koko maan, niin joutuu koko liike-el�m� tasapainostaan. Taloudelliset selkkaukset eiv�t itse asiassa sis�ll� muuta kuin ett� tehtaan tasapainoperusta h�vitet��n. Johdolla on t�ss� yht� paljon syyt� kuin ty�miehell�. Johto on ollut veltto -- se on ottanut viitisensataa ty�miest� lis�� sen sijaan, ett� olisi parantanut menetelm�� niin, ett� satakunta vanhaa kantajoukon miest� olisi vapautunut toisiin t�ihin. Yleis� maksoi, liike k�vi eik� johto pannut rikkaa ristiin. Konttorissa oli asia sama kuin tehtaassa. Johto oli rikkonut tasapainolakia yht� paljon kuin ty�miehetkin. K�yt�nn�ss� ei mit��n arvokasta voida saada vain sit� vaatimalla. Se selitt��, miksi lakot aina ep�onnistuvat silloinkin, kun ne n�ytt�v�t onnistuneen. Lakko, joka johtaa korkeampiin palkkoihin tai lyhyemp��n ty�aikaan, mutta saa t�m�n aikaan s�lytt�m�ll� vain uuden taakan yleis�n hartioille, ei ole mik��n todellinen voitto. Se vain tekee teollisuuden v�hemm�n yleishy�dytt�v�ksi -- ja supistaa niiden ty�tilaisuuksien m��r��, joita t�m� olisi voinut tarjota. Silti ei ole sanottu, etteiv�tk� lakot milloinkaan olisi oikeutettuja; voivatpa sit� kyll�kin olla: ne kiinnitt�v�t n�et huomiota johonkin ep�kohtaan. Ty�miehill� saattaa olla oikeus tehd� lakko -- saavuttavatko he sill� sitten oikeutta, on toinen kysymys. Surullista on, ett� ty�miesten tarvitsee ryhty� lakkoon saadakseen oikeutta. Ei kenenk��n amerikkalaisen pit�isi tarvita lakkoa p��st�kseen oikeuteensa. H�nen pit�isi saada se ilman vaikeutta, luonnollisena asiana. N�m� oikeutetut lakot ovat tavallisesti ty�nantajan syyt�; muutamat ty�nantajat ovat sopimattomia teht�v��ns�. Ty�v�en ottaminen, heid�n tarmonsa johtaminen ja heid�n korvauksensa j�rjest�minen s��lliseen suhteeseen heid�n suorittamaansa ty�h�n ja yrityksen kannattavaisuuteen ei ole mik��n v�h�inen teht�v�. Ty�nantaja voi, kuten sanottu, olla sopimaton toimeensa yht� hyvin kuin jokin poropeukalo olla sopimaton sorvaamaan. Oikeutetut lakot ovat todistuksena siit�, ett� yrityksen johtajan tarvitsee vaihtaa ty�t� -- pyrki� sellaiseen, johon h�n pystyy. Sopimaton ty�nantaja aiheuttaa vaikeampia h�iri�it� kuin sopimaton ty�mies. J�lkimm�isen voi siirt�� toiseen, sopivampaan ty�h�n, edellinen sit�vastoin t�ytyy tavallisesti j�tt�� koston lain alaiseksi. Oikeutettu lakko on siis sellainen, jota ei koskaan olisi syntynyt, jos ty�nantaja olisi ymm�rt�nyt asiansa. Mutta on my�skin toisenlaatuisia lakkoja -- lakot, joilla on salatarkoitus. Sellaisissa lakoissa ovat ty�miehet v�likappaleita erin�isten keinottelijain k�siss�, jotka ty�miesten avulla koettavat edist�� itsekk�it� pyyteit��n. Esimerkiksi: on suuri teollisuusyritys, jonka on kiitt�minen menestyst��n siit�, ett� se on palvellut yleis�n etuja kunnollisella ja taitavasti suoritetulla tuotannolla. Se on tunnettu oikeamielisyydest��n. Sellainen teollisuus on suurena kiusauksena keinottelijoille. Jos he vain saisivat m��r�ysvallan tehtaassa, voisivat he saada suurta etua siit� kunniallisesta ty�st�, mik� yritykseen on uhrattu. He voivat h�vitt�� sen hy�dyllisen palkka- ja osinkoj�rjestelm�n, puristaa viimeisen sentin yleis�lt�, tuotannosta ja ty�miehelt�; sanalla sanoen, painaa teollisen yrityksen sille tasolle, jota johdetaan alhaisten periaatteiden mukaan. Vaikuttimena voi olla keinottelijain omakohtainen rahanhimo -- tai se, ett� semmoisen yrityksen esimerkki on haitallinen toisille ty�nantajille, jotka ovat haluttomia toimimaan oikeuden ja kohtuuden mukaan. Sellaiseen yritykseen ei voida p��st� k�siksi sis�st�p�in, sen ty�v�est�ll� kun ei ole aihetta lakkoon, sent�hden k�ytet��n muita keinoja. Puheenalainen teollisuus voi pit�� toimessa koko joukon muita liikeyrityksi�, esimerkiksi raaka-ainesten hankitsijoina. Jos n�m� ulkopuoliset tehtaat voitaisiin seisauttaa, saataisiin suuri teollisuus lamautetuksi. Senvuoksi yllytet��n lakkoja ulkopuolisissa yrityksiss�, k�ytet��n kaikkia keinoja tehtaan aineensaannin l�hteiden tyrehdytt�miseksi. Jos ty�miehet n�iss� ulkopuolisissa laitoksissa tiet�isiv�t, mihin tarkoitukseen heit� k�ytet��n, kielt�ytyisiv�t he antautumasta siihen peliin. Mutta tavallisesti he eiv�t tied� mit��n. He ovat tiet�m�tt�ns� v�likappaleita juoniapunovien kapitalistien k�siss�. Yhden seikan pit�isi kuitenkin her�tt�� t�llaiseen lakkoon osaaottavan ty�miehen ep�luuloa. Ellei lakkoa sovita, huolimatta mit� jommaltakummalta puolelta tarjotaan, niin on se jokseenkin varma todistus siit�, ett� joku kolmas haluaa lakon jatkuvan. T�m� sivullinen ei halua sovintoa syntyv�ksi mill��n ehdolla. Jos t�llainen lakko onnistuu, parantuuko sen kautta ty�l�isten asema? Kun kyseenalainen teollisuus on joutunut noiden sivullisten keinottelijain k�siin, voiko ty�mies silloin odottaa parempaa kohtelua tai kohtuullisempia palkkoja? Mutta on my�skin kolmannenlaatuisia lakkoja -- joita rahamiehet panevat toimeen saattaakseen ty�v�est�� huonoon huutoon. Amerikkalainen ty�mies on aina ollut tunnettu hyv�st� arvostelukyvyst��n. H�n ei ole antanut ensimm�isen tuhatvuotista valtakuntaa lupailevan kirkujan eksytt�� itse��n harhateille. H�n on pit�nyt oman p��ns� ja seurannut omaa mielipidett��n. H�n on aina pit�nyt silm�ll� sit� perustotuutta, ett� tervett� j�rke� ei milloinkaan voi korvata v�kivaltaisuuksilla. Amerikkalainen ty�mies on tavallaan osannut voittaa itselleen erityist� arvonantoa oman kansansa keskuudessa ja koko maailmassa. Yleinen mielipide oli taipuvainen antamaan arvoa h�nen toivomuksillensa. Mutta n�ytt�� olevan olemassa tietoinen pyrkimys ly�d� bolshevistinen verileima amerikkalaiseen ty�v�enluokkaan yllytt�m�ll� sit� niin mahdottomaan k�yt�kseen ja sellaisiin tekoihin, joita ei milloinkaan ennen olisi pidetty mahdollisena, mutta jotka my�skin ovat omiansa muuttamaan yleis�n mielipiteen kunnioituksesta ankaraksi moitteeksi. Mutta pelk�st��n koettamalla karttaa lakkoja ei kuitenkaan teollisuutta edistet�. Me voimme sanoa ty�miehelle: "Sinulla on syyt� tyytym�tt�myyteen, mutta lakkoase ei sinua auta, se voi vain tehd� aseman pahemmaksi, jos voitat tai h�vi�t." Jos nyt ty�mies tunnustaa t�m�n todeksi ja sen nojalla luopuu ryhtym�st� lakkoon, voitetaanko sill� mit��n? Ei! Jos ty�mies luopuu lakkoaseesta pit�en sit� arvottomana aikaansaamaan toivottavia muutoksia, niin se merkitsee, ett� ty�nantajan on riennett�v� omasta aloitteestaan korjaamaan asianomaiset ep�kohdat. Ford-laitosten kokemukset ty�miestens� suhteen ovat olleet kauttaaltaan tyydytt�v�t sek� Yhdysvalloissa ett� ulkomailla, miss� meill� on tehtaita. Me emme kanna lainkaan kaunaa ammattiyhdistyksi� vastaan, mutta me tahdomme olla riippumattomia kaikista sopimuksista sek� ty�nantajain ett� ty�v�en j�rjest�jen puolelta. Meid�n maksamamme palkat ovat aina paremmat kuin mik��n j�rkev� ammattiyhdistyksen johto voisi ajatella vaatia ja ty�aika on aina lyhyempi. J�senyys ammattiyhdistyksess� ei voi tuottaa meid�n ty�miehillemme mit��n, jota heill� ei jo ole. Monet ty�miehet kuuluvat arvattavasti ammattiyhdistykseen, mutta enemmist� on luultavasti sen ulkopuolella. Me emme tied� siit� mit��n, emmek� v�lit� siit�, sill� meille se on aivan yhdentekev��. Me annamme ammattiyhdistyksille arvonsa, suosimme niiden hyvi� pyrinn�it�, paheksumme huonoja. Minulla on syyt� olettaa, ett� ne puolestaan antavat meillekin arvoa; sill� niiden puolelta ei ole milloinkaan yritetty tunkeutua tehtaittemme ty�v�est�n ja johdon v�liin. Radikaalisia agitaattoreita on tietenkin silloin t�ll�in k�ynyt koettamassa aikaansaada sotkua, mutta v�ki on enimm�kseen pit�nyt niit� l�ylynly�min� ja niiden her�tt�m� mielenkiinto on ollut samaa laatua kuin olisi n�ytelty nelijalkaista ihmist�. Englannissa jouduimme Manchester-tehtaassamme kerran tekemisiin ammattiyhdistysten kanssa. Ty�miehet Manchesteriss� ovat enimm�kseen ammattij�rjest�jen j�seni� ja Englannissa tavalliset ammattiyhdistysrajoitukset ty�nsuorituksessa ovat vallitsevia. Me otimme haltuumme tehtaan, jossa oli ty�ss� joukko j�rjestyneit� rakennuspuuseppi�. Heti ilmestyi ammattiyhdistyksen luottamusmiehi� haluten puhua johtajiemme kanssa aikaansaadakseen sopimusta. Me neuvottelemme ainoastaan omien ty�miestemme emmek� milloinkaan ulkopuolisten edustajain kanssa; kielt�ydyttiin siis ottamasta vastaan ammattiyhdistysmiehi�. Silloin k�skettiin puuseppi� ryhtym��n lakkoon, mutta n�m� kielt�ytyiv�t ja erotettiin sen vuoksi ammattiyhdistyksest�. Nyt he vuorostaan nostivat kanteen ammattiyhdistyst� vastaan saadakseen ulos osuutensa yhdistyksen avustusrahastoista. En tied�, miten juttu p��ttyi, mutta siihen joka tapauksessa p��ttyi ammattiyhdistysten johtajain sekaantuminen meid�n ty�oloihimme Englannissa. Me emme yrit�k��n hemmoitella t�iss�mme olevia. Yhteisty� on l�peens� antamista ja saamista. Siihen aikaan, jolloin toimeenpanimme suuret palkankorotuksemme, oli meill� toimessa koko joukko ty�v�entarkastajia. Ty�miesten kotioloja tutkittiin ja koetettiin ottaa selv��, miten he k�yttiv�t palkkansa. Siihen aikaan se kenties oli tarpeellista ja saatiinhan siit� arvokkaita tietoja. Mutta pysyv�ksi menetelm�ksi se oli aivan kelvoton ja siit� on aikoja sitten luovuttu. Me emme luota "yst�v�llisiin k�ttelyihin", "mieskohtaiseen kosketukseen" emmek� "inhimilliseen s�vyyn". Aika on rient�nyt senlaatuisten seikkojen ohi, ty�miehet haluavat enemm�n kuin l�mpimi� tunteita. Yhteiskuntaoloja ei luoda sanoilla. Ne ovat nettotulosta ihmisten keskin�isist� jokap�iv�isist� suhteista. Paras yhteishenki ilmenee sellaisissa teoissa, jotka maksavat liikkeenjohdolle jotakin ja hy�dytt�v�t kaikkia. Ainoastaan sill� tavoin voi todistaa hyv�� tahtoansa ja saavuttaa kunnioitusta. Valistusty�ll�, virallisilla tiedoituksilla, luennoilla ja sen semmoisilla ei ole paljonkaan arvoa. Rehellisesti suoritettu oikea teko se yksin jotakin painaa. Teollinen j�ttil�isliike on itse asiassa liian suuri ollakseen "inhimillinen". Se saa sellaisen laajuuden, ett� yksityinen henkil� katoaa. Sellaisessa suuressa liikeyrityksess� hukkuu niin ty�nantaja kuin ty�mieskin joukkoon. Mutta yhdess� he ovat rakentaneet valtavan tuotantoj�rjest�n, joka l�hett�� maailmalle tavaroita, joita t�m� ostaa antaen korvaukseksi rahoja, joista kaikki yrityksess� mukana olevat saavat toimeentulonsa. Todella suurta on liike sin�ns�. Suuressa liikej�rjest�ss�, joka antaa toimeentulon sadoille ja tuhansille perheille, on jotakin pyh��. Kun n�kee ymp�rill��n maailmaan astuvat lapset, koulumatkalla olevat pojat ja tyt�t, nuoret ty�miehet, jotka toimeensa luottaen menev�t naimisiin ja perustavat kodin, tuhannet kodit, jotka rakennetaan ja v�hitellen maksetaan miesten ansioilla, kun n�kee sen suuren tuotannon, joka tekee kaiken t�m�n mahdolliseksi, niin tulee liikkeen pystyss�pit�minen pyh�ksi velvollisuudeksi. Se tulee suuremmaksi ja t�rke�mm�ksi kuin yksil�. Ty�nantaja on vain ihminen, niinkuin ty�mieskin, kaikkine ihmisvajavuuksineen. H�nell� on oikeus asemaansa ainoastaan silloin kun h�n pystyy sen t�ytt�m��n. Jos h�n kykenee johtamaan liikett� oikealla tavalla, jos h�nen v�kens� voi uskoa h�neen, niin ett� h�n suorittaa ty�osuutensa saattamatta heid�n turvallisuuttaan vaaraan, niin h�n t�ytt�� teht�v�ns�. Muussa tapauksessa on h�n siihen yht� sopimaton kuin lapsi. Ty�nantajaa niinkuin jokaista muutakin on arvosteltava yksist��n h�nen kykenev�isyytens� perusteella. Olkoon h�n ty�miehilleen vain nimi, kyltti ovessa. Mutta rinnalla seisoo h�nen johtamansa liike -- ja se on enemm�n kuin pelkk� nimi. Se tuottaa toimeentuloa, ja toimeentulo on sangen olennainen, k�sinkosketeltava asia. Liike on todellisuutta. Se aikaansaa jotakin. Se on elollinen yritys. Todistuksena sen el�misest� on, ett� palkkauspussit tulevat s��nn�llisesti. T�llaisessa yrityksess� voi tuskin olla liiaksi paljoa harmoniaa, sopusointua, mutta helposti menn��n liian pitk�lle, jos etsit��n sopusointuisia ihmisi�. Harmoniaa voi olla niin paljon, ett� j�� liian v�h�n tilaa niille ty�nn�hdyksille ja vastaty�nn�hdyksille, jotka sis�lt�v�t el�m�� -- liian v�h�n sit� kilpailua, joka kannustaa ponnistuksiin ja edistykseen. Eri asia on, ett� j�rjest�n tulee harmoonisesti toimia p��maaliansa kohti, mutta aivan toista on harmooninen ty�skentely j�rjest�n jokaisen eri yksil�n kanssa. Jotkut j�rjest�t kuluttavat liian paljon tarmoa ja aikaa yll�pit��kseen keskuudessaan harmoonista tunnetta, niin ett� niille tuskin j�� aikaa ty�h�n sen p��maalin hyv�ksi, jota varten j�rjest� on syntynyt. J�rjest� itse on toisarvoinen asia sen oman pyrkimysper�n rinnalla. Ainoa harmooninen j�rjest�, joka on jonkin arvoinen, on se, jossa kaikki j�senet pyrkiv�t samaan p��m��r��n. Yhteinen p��m��r�, johon rehellisesti pyrit��n, on suuri sopusointuisa periaate. Min� s��lin sit�, joka on niin heikko ja veltto, ett� h�nell� aina t�ytyy olla ymp�rill��n ilmakeh� "hyv�� henke�" kyet�kseen tekem��n ty�t�. Sellaisia miehi� l�ytyy, ja elleiv�t he voi mielt�ns� karaista niin paljon, ett� vapautuvat riippuvaisuudestaan "tunteista", niin he k�yv�t lopulta ty�h�n kykenem�tt�miksi. He eiv�t ole kykenem�tt�mi� ainoastaan liikemiehin�, he ovat ep�onnistuneita my�skin luonteina. On aivan kuin heid�n luustonsa ei olisi kasvanut niin tukevaksi, ett� he voisivat seista omilla jaloillaan. Meid�n liikej�rjest�iss�mme on liian paljon riippuvaisuutta hyv�st� tunteesta. Ihmiset ovat aina liiaksi taipuvaiset ty�skentelem��n yhdess� sellaisten ihmisten kanssa, joista he pit�v�t. Semmoinen johtaa v�hitellen siihen, ett� paljon hyv�� ainesta t�rvell��n. �lk��n minua v��rink�sitett�k�, kun k�yt�n sanaa "hyv� henki"; min� tarkoitan sill� tottumusta tehd� persoonallinen tunne ratkaisevaksi arvostelussa. Olettakaa, ett� joku henkil� ei teit� miellyt�. Onko se oikeastaan h�nen vikansa? Eik� se yht� hyvin voi olla teid�n itsenne syy? Mit� meid�n tunnetaipumuksillamme on tekemist� asiallisuuden kanssa? Jokainen tervej�rkinen tiet��, ett� on paljon ihmisi�, jotka eiv�t h�nt� miellyt�, mutta jotka silti saattavat olla paljoa taitavampia kuin h�n itse. Ja siirt��ksemme nyt kaiken t�m�n tehtaasta ulos suureen el�m��n, voi sanoa, ettei ole lainkaan tarpeellista, ett� rikas rakastaa k�yh�� tai k�yh� rikasta. Ei ole v�ltt�m�t�nt�, ett� ty�nantaja rakastaa ty�miest��n tai p�invastoin. V�ltt�m�t�nt� on, ett� molemmat koettavat tehd� oikeutta toisilleen tarkoin huomioonottamalla kummankin ansiot. T�m� on todellista kansanvaltaisuutta, eik� se kysymys, kenenk� pit�isi omistaa tiilit, muurisavi, uunit tai tehtaat. Kansanvaltaisuudella ei ole mit��n tekemist� t�m�n kysymyksen kanssa: "Kenenk� tulee olla johtajana?" Se on melkein samaa kuin kysyminen: "Kenen pit�� olla tenorina kvartetissa?" Ilmeisesti sen, joka on tenori. Carusoa ei olisi voitu sivuuttaa. Olettakaa, ett� joku musikaalinen kansanvaltaisuusteoria olisi m��r�nnyt Caruson musikaaliseen proletariaattiin. Olisiko siit� syntynyt toinen tenori Caruson tilalle? Vai olisivatko Caruson lahjat kuitenkin j��neet h�nen omikseen? XX luku. MIT� VOIMME ODOTTAA? Jos osaan lukea ajan merkkej� oikein, el�mme keskell� t�rkeiden muutosten aikaa. Ne tapahtuvat ymp�rill�mme hiljaa, tuskin huomattavasti, mutta kuitenkin taukoamatta. Me opimme v�hitellen yhdist�m��n syyn ja seurauksen. Suuri osa siit�, mit� nimit�mme ty�h�iri�iksi -- paljon siit� rauhattomuudesta, mik� havaitaan horjumattomilta n�ytt�neiss� laitoksissa -- on vain n�kyv�ist� ilmi�t� jostakin uudesta, joka on syntym�ss�. Yleinen mielipide on muutoksien alaista, ja meid�n tarvitsee itse asiassa vain muuttaa n�k�kantaamme tehd�ksemme hyvin huonosta j�rjestelm�st� oikein hyv�n. Ale olemme �lykk�isyyden hyv�ksi h�vitt�m�ss� sit� erikoista avua, jota olemme ihailleet kovap�isyyten� liikeasioissa, mutta joka itse asiassa oli vain puup�isyytt�. Me olemme niinik��n vapautumassa joutavasta pehme�st� tunteilemisesta. Me alamme hankkia itsellemme selvemm�n k�sityksen realiteeteista ja rupeamme huomaamaan, ett� meill� on jo kaikki, mit� tarvitaan t�ydelliseen el�m��n, ja ett� voimme k�ytt�� n�it� mahdollisuuksia paremmin, kun vain teemme itsellemme selv�ksi, mit� ne sis�lt�v�t ja mit� merkitsev�t. Kaikki, mik� nykyoloissa on v��r�� -- ja tied�mmeh�n kaikki, ett� paljon on v��r�� voidaan oikaista, kun siit� saadaan selke� k�sitys. Me olemme tottuneet niin paljoa tuijottamaan toisiimme, mit� silt� ja silt� puuttuu, ett� olemme tehneet persoonalliseksi asiaksi semmoisen, mik� on liian suurta persoonallisuudelle. Tosin on totta, ett� ihmisluonnolla on suuri osansa taloudellisissa ongelmissa. Itsekk�isyys on realiteetti; eik� ole ep�ilemist�, etteik� se ly� leimaansa kaikkeen kilpailevaan toimintaan el�m�ss�. Jos itsekk�isyys olisi vain jonkin ihmisluokan erikoistunnus, ei siit� olisi varsin vaikea suoriutua. Mutta se kuuluu ihmisluonteelle, kaikille ja itsekullekin. My�skin ahnaus, kateus ja ep�luuloisuus ovat realiteetteja. Mutta mik�li taistelu itse olemassaolosta helpponnee -- ja se on helpompaa nyt kuin ennen, vaikka epavarmuudentunne on enentynyt -- sik�li on meill� mahdollisuuksia kehitt�� hienompia viettej�mme. T�h�nastinen edistys on tuntuvasti lis�nnyt el�m�n mukavuuksia. Tavallisen amerikkalaisen farmarin talossa on enemm�n kalustoa ja valmistettua tavaraa kuin kokonaisessa afrikkalaisessa kuningaskunnassa. Tavallisella amerikkalaisella pojalla on useampia kojeita kuin kokonaisessa eskimoyhteiskunnassa. Keitti�n, ruokahuoneen ja kellarin k�ytt�aseet saisivat vaateliaimmankin viisisataa vuotta sitten el�neen mahtimiehen h�mm�stym��n -- el�m�n v�ltt�m�tt�mien tarve-esineiden lis�ytyminen merkitsee vain kohonnutta kehitystasoa. Yh� viel� me muistutamme intiaania, joka tulee kaupunkiin kaikkine rahoineen ja ostaa, mit� n�kee. Teollisuudessa k�ytet��n viel� uskomattoman suuret m��r�t ty�t� ja ainesta valmistamaan maailmalle kaikkinaista turhaa kamaa, jota tehd��n vain myymist� ja ostetaan vain omistamista varten jolla ei ole yht��n hy�dyllist� tarkoitusta ja joka lopulta on vain joutavaa romua, niinkuin se alunpit�enkin edusti hukkaank�ytetty� voimaa. Ihmiskunnan sivistynyt osa alkaa kuitenkin liukua pois joutoleluja tuottavalta asteelta ja teollisuus mukautua t�ytt�m��n maailman todellisia tarpeita. Sent�hden voimmekin odottaa uutta edistyst� kohti el�m�ntasoa, jonka monet jo n�kev�t kajastavan, mutta jota nykyoloihin tyytyminen on est�nyt meit� saavuttamasta. Me olemme niinik��n vapautumassa aineellisen omistuksen jumaloimisesta. Rikkaus ei ole en�� mik��n erikoinen kunnia. Itse asiassa ei en�� yleinen rikastumispyrkimys ole vallitsevana. Ihmiset eiv�t en�� v�lit� rahoista rahojen vuoksi, kuten ennen oli laita. Varmaa on, ett� he eiv�t mainittavasti kunnioita rikkautta tai niit�, joilla sit� on. Se, mit� me kokoamme hy�dytt�m�ksi liikam��r�ksi, ei olekaan meille miksik��n kunniaksi. Eik� tarvitse paljonkaan ajatella n�hd�kseen, ett� henkil�n yksil�llisiin ominaisuuksiin n�hden suuri rahallinen rikkaus ei merkitse paljon mit��n. Ihmisolento pysyy ihmisolentona, joka el��kseen tarvitsee saman verran vaatteita, riippumatta siit�, onko h�n rikas tai k�yh�. Eik� kukaan voi oleilla useammassa kuin yhdess� huoneessa kerrallaan. Mutta jos on johtot�hdekseen ottanut yhteishy�dytyksen, jos tahtoo sit� varten toimeenpanna suuria suunnitelmia, joita ei mitenk��n voi toteuttaa muuten kuin suuria varoja k�ytt�m�ll�, jos koettaa saada teollisuuden er�maata kukkimaan ja tuntee t�m�n el�m�nteht�v�kseen, niin n�kee suurissa rahasummissa samaa mit� maanviljelij� kylv�siemeness� -- alun uuteen ja runsaampaan satoon, jonka etuja yht� v�h�n kuin auringons�teit� voi koota itsekk��ss� mieless�. Maailmassa on kahdenlaisia hulluja. Toinen on miljoonanomistaja, joka luulee rahoja kokoamalla voivansa saada jonkinlaista todellista valtaa; toinen pennit�n yhteiskunnanuudistaja, joka uskoo, ett� jos h�n vain voisi ottaa rahat yhdelt� luokalta ja antaa ne toiselle, niin yhteiskunnan ep�kohdat oitis korjautuisivat. Molemmat ovat harhatiell�. Monet nykyajan suurimmista rikkauksienkokoojista eiv�t ole lis�nneet ihmiskunnan varallisuutta sentink��n arvosta. Lis��k� korttipeluri maailman rikkautta? Jos me kaikki ottaisimme osaa tuottavaan ty�h�n luovan voimamme helpostitunnettavissa rajoissa, niin olisi kysymys vain siit�, riitt�isik� luovaa ty�t� kaikille ja saisiko kukin, mit� h�n tarvitsee. Todellinen puute el�m�n v�ltt�m�tt�mist� tarpeista -- ei v��r� puute, joka riippuu kilisevien metallikappaleiden puutteesta taskuissamme -- voi riippua vain riitt�m�tt�m�st� tuotannosta, ja t�m� vuorostaan on useimmiten seurauksena riitt�m�tt�m�st� tuntemuksesta siit�, mit� ja miten on tuotettava. * * * * * T�m� asia on alusta alkaen katsottava varmaksi: Maa kykenee tuottamaan s��llisen toimeentulon itsekullekin, ei vain ravintoon, vaan kaikkeen n�hden, mit� tarvitsemme. Sill� kaikki tulee maasta. Ty�, tuotanto, jakelu ja palkkio voidaan j�rjest�� niin, ett� itsekukin saa osuutensa tarkoin oikeudenmukaisesti. Ihmisluonnon vajavaisuuksista huolimatta voi taloudellisen j�rjestelm�mme j�rjest�� niin, ett� itsekk�isyydelt�, vaikka sit� ei kenties voidakaan tyyten poistaa, riistet��n valta aikaansaada vakavia taloudellisia v��ryyksi�. * * * * * Liike-el�m� on helppoa tai kovaa riippuen tuotantoon ja jakeluun k�ytetyst� taitavuudesta tai sen puutteesta. On luultu, ett� liiketoiminta on olemassa voiton tuottamista varten. T�m� ei ole oikein. Liike-el�m� on olemassa yleishy�dytyst� varten. Se on ammatti ja sen tulee omaksua tietoinen ammattimoraali, joka tuomitsee jokaisen yksil�n, joka rikkoo sit� vastaan. Liikemaailma tarvitsee enemm�n todellista ammattihenke�. Se pyrkii ammattirehellisyyteen uljaasta ylpeydest�, ei pakosta. Ammattihenki huomaa omat rikkomuksensa ja rankaisee ne. On tuleva aika, jolloin liike-el�m� on moraalisesti puhdasta. Konetta, joka seisahtuu kesken k�ynti�, pidet��n viallisena ja vika on etsitt�v� siit�. Ruumis, joka �kki� sairastuu, on sairas ja tauti on etsitt�v� siit�. Niin on liike-el�m�nkin laita. Sen virheet, joista monet johtuvat yksinomaan liike-el�m�n moraalisesta tilasta, ehk�isev�t sen menestyst�, tekev�t sen kesken kaikkea sairaaksi. On tuleva aika, jolloin moraalin lait yleisesti tunnustetaan liike-el�m�n perustaksi. Ja kun niin tapahtuu, tullaan liiketointa -- valmistusta ja myynti� -- pit�m��n vankimpana ja hy�dyllisimp�n� kaikista ammateista. * * * * * Kaikki, mit� Ford-laitokset ovat tehneet -- kaikki mit� min� olen voinut toimittaa -- pyrkii olemaan todistuksena siit�, ett� yleishy�dytys k�y ennen voittoa ja ett� senlaatuinen liiketoiminta, joka jo olemassaolollaan tekee maailman paremmaksi, on jalo ammatti. Minulle on usein sanottu, ett� meid�n yrityksemme huomattava edistyminen -- en tahdo k�ytt�� sanaa "menestys", koska se oikeastaan tiet�� hautakirjoitusta ja me olemme vasta alussa -- on riippunut jonkinlaisesta sattumasta; ja ett� meid�n k�ytt�m�mme menetelm�t, vaikka ne ovat tavallansa hyvi�, soveltuvat vain meid�n erikoisten tuotteittemme valmistukseen eiv�tk� lainkaan k�visi laatuun muilla liikealoilla tai ylimalkaan muihin tuotteisiin n�hden eik� muissa oloissa kuin meid�n. Oli aika, jolloin pidettiin selv�n�, ett� meid�n teoriamme ja menetelm�mme olivat pohjaltaan ep�terveit�. Se riippui siit�, ett� niit� ei ymm�rretty. Tapausten kulku on vaientanut n�m� arvostelut. Mutta semmoista k�sityst� on viel� olemassa, ett� mik��n muu yritys ei voisi aikaansaada sit�, mit� me olemme tehneet, ett� meit� on kosketettu jollakin taikasauvalla, ett� emme me eik� kukaan muukaan voisi valmistaa kenki�, lakkeja, ompelukoneita tai kelloja, kirjoituskoneita tai mit��n muita tarve-esineit� sill� tavoin kuin valmistamme automobiileja ja moottoriauroja. Arvellaan, ett� jos vain antautuisimme jollekin sellaiselle alalle, huomaisimme hyvinkin pian erehdyksemme. Min� en t�t� ollenkaan usko. Ei mit��n ole meille tipahtanut ilmasta. Sen lienev�t edelliset sivut osoittaneet. Meill� ei ole mit��n, mit� ei kenell� tahansa toisellakin saattaisi olla. Meill� ei ole ollut sen parempaa onnea kuin mik� seuraa jokaista, joka panee parhaansa ty�ns� suoritukseen. Meid�n alkaessamme ei olosuhteissa ollut mit��n, jota olisi voinut sanoa "suotuisaksi". Me aloimme melkein tyhjin k�sin. Mit� meill� on, sen me ansaitsimme, ja me ansaitsimme sen herpoumattomalla ty�ll� ja lujalla uskolla periaatteeseemme. Me muutimme ylellisyystavaran tarvetavaraksi yksinkertaisesti ja avoimesti. Kun aloimme valmistaa nykyisi� autojamme, oli maassa v�h�n hyvi� teit�, bensiininsaanti oli niukkaa ja yleis��n oli lujasti juurtunut se usko, ett� automobiili oli parhaasta p��st� rikkaiden lelu. Meid�n ainoa etumme oli, ett� meill� ei ollut edelt�ji� ammatissa. Me aloimme valmistuksen oman katsantokantamme mukaisesti -- joka siihen aikaan oli liike-el�m�ss� tuntematon. Uutta pidet��n aina ihmeellisen� ja jotkut meist� ovat senluonteisia, ettemme koskaan voi vapautua ajatuksesta, ett� uusi on ihmeellist�, ellei suorastaan mielet�nt�. Meid�n aatteittemme mekaanista muovailua muutetaan alituisesti. Me l�yd�mme lakkaamatta uusia ja parempia menetelmi� niiden toteuttamiseksi, mutta meid�n ei ole milloinkaan tarvinnut muuttaa itse periaatteita, enk� voi ajatella, ett� niit� milloinkaan tulee tarpeelliseksi muuttaakaan, sill� min� pid�n niit� ehdottomasti yleisp�tevin� ja uskon niiden t�ytyv�n aikaansaada parempaa ja sis�llysrikkaampaa el�m�� kaikille. Ellen uskoisi t�t�, niin en jatkaisi ty�t�ni -- sill� siit� kertyvill� rahoilla ei ole minulle oleellista merkityst�. Rahat ovat hy�dyllisi� vain sik�li kuin ne k�yt�nn�llisin esimerkein pannaan viem��n eteenp�in sit� periaatetta, ett� liiketoiminta on oikeutettua vain mik�li se on palvelevaa, ja ett� sen aina tulee antaa yhteiskunnalle enemm�n kuin se silt� ottaa, ja ett� sellaista liikett� ei saa olla, joka ei tuota etua jokaiselle. Min� olen todistanut t�m�n automobiili- ja moottoriaurateollisuudellani. Minulla on aikomus osoittaa se rautateill� ja muilla yleishy�dyllisill� yrityksill� -- ei omakohtaiseksi tyydytyksekseni eik� niiden rahojen vuoksi, mit� siit� kertyy. (On yksinkertaisesti mahdotonta n�it� periaatteita noudattaessa olla ansaitsematta paljoa enemm�n kuin jos pelk�st��n rahan ansio olisi p��tarkoituksena.) Min� haluan todistaa t�m�n siten, ett� ihan kaikki meist� voivat saada enemm�n ja kaikki voivat el�� parempaa el�m�� sen kautta, ett� se hy�ty enenee, johon kaiken liikkeen tulee pyrki�. K�yhyytt� ei voida poistaa lakis��nn�ksill�, vaan ainoastaan kovalla ja j�rkiper�isell� ty�ll�. Me muodostamme itse asiassa koelaitoksen, jonka tarkoituksena on todistaa, ett� periaatteemme on oikea. Ett� me samalla ansaitsemme rahaakin liikeyrityksell�mme, se vain todistaa meid�n olevan oikeassa, sill� se on senlaatuinen todistuskappale, joka tehoaa tarpeeksi ilman sanojakin. Ensimm�isess� luvussa esitin t�m�n katsomuksemme uskontunnustuksena. Sallikaa minun t�ss� toistaa se sen ty�n valossa, joka on suoritettu sen mukaisesti, sill� seh�n kuitenkin on kaiken ty�mme perustana. 1) Ei pid� olla huolissaan tulevaisuudesta eik� liioin kunnioittaa menneisyytt�. Joka pelk�� tulevaisuutta, joka varoo ep�onnistumista, h�n rajoittaa liikuntokyky�ns�. Ep�onnistuminenhan sis�lt�� vain mahdollisuuden aloittaa uudestaan ja �lykk��mmin. Rehellisess� ep�onnistumisessa ei ole mit��n alentavaa, mutta tulevaisuuden pelk��minen alentaa arvoamme. Menneisyys taas on hy�dyllist� ainoastaan, mik�li se viittoo teit� ja keinoja edistykselle. 2) �lk��n ajateltako kilpailua. Se, joka tekee asian parhaiten, saakoon sen suorittaa. On rikollista yritt�� anastaa toisen tuotantoalaa -- rikollista, koska siten omakohtaisen voiton vuoksi yritet��n painaa kanssaihmisten elinehtoja, hallita vallan eik� �lyn nojalla. 3) Asetettakoon yleishy�dytys voiton edelle. Ilman voittoa ei liikett� tosin voi yll�pit��. Voiton saaminen ei sin�ns� sis�ll� mit��n v��ryytt�. Hyvinhoidettu liiketoimi tuottaa ehdottomasti voittoa, mutta voiton t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti tulla korvauksena hyvin suoritetusta yleishy�dytyksest�. Voitto ei voi olla yleishy�dytyksen perusta; sen t�ytyy olla sen tulos. 4) Liiketoiminta ei ole halvalla-ostamista ja kalliillamyymist�. Se sis�lt�� sen, ett� aines hankitaan kohtuulliseen hintaan ja ett� t�m� aines muodostetaan k�ytt�kelpoiseksi tuotteeksi mahdollisimman pienill� lis�yksill� kustannuksiin ja jaetaan se kuluttajille. Peli, keinottelu y.m.s. pyrkii vain ehk�isem��n t�t� kulkua. * * * * * Tuotanto on v�ltt�m�t�n, mutta enimm�n merkitsee sit� johtava henki. Todella hy�dyllinen tuotanto onkin v�ltt�m�t�n seuraus pyrkimyksest� olla todelliseksi hy�dyksi. Ne monet erilaiset, l�peens� keinotekoiset s��nn�t, joita raha- ja teollisuustoiminnalle on laadittu ja joita pidet��n "lakeina", joutuvat niin usein ristiriitaan kesken�ns�, ett� voi pit�� todistettuna, ett� ne eiv�t edes ole hyvi� arvailujakaan. Kaiken terveen taloudellisen ajattelemisen perustana on maa ja sen tuotteet. Yleishy�dytyksen korkein muoto on maan kaikkinaisen tuotannon tekeminen kyllin suureksi ja pysyv�ksi, jotta se voi kelvata perustaksi todelliselle el�m�lle -- sille el�m�lle, joka on enemm�n kuin sy�mist� ja nukkumista. T�m� on taloudellisen j�rjestelm�n todellinen perusta. Tuottaa me voimme -- tuotantoprobleemi on loistavasti ratkaistu. Me valmistamme lukemattomia tavaralajeja miljoonin kappalein. El�m�n aineellisesta puolesta on erinomaisen hyvin huoli pidetty. Keksint�j� ja uusia menetelmi� on korjattu talteen yllinkyllin ja ne odottavat vain k�yt�nt��npanoa tehd�kseen el�m�n fyysillisen puolen melkein niin t�ydelliseksi kuin tuhatvuotisen valtakunnan unelmissa h��m�ttelee. Mutta me olemme liiaksi takertuneet siihen, miss� me parhaillaan puuhailemme -- me emme ajattele tarpeeksi sit�, mink� vuoksi me oikeastaan sit� teemme. Koko kilpailuj�rjestelm�mme, kaikki luomisilmi�mme, koko sis�inen voimamme n�ytt�� keskittyv�n aineelliseen tuotantoon ja sen sivutuotteisiin, menestykseen ja rikkauteen. Niinp� on esim. sellainen tunne vallalla, ett� yhden henkil�n tai ryhm�n etu on saatavissa toisten henkil�iden tai ryhmien kustannuksella. Toisen nujertamisesta ei kuitenkaan voiteta mit��n. Jos maanviljelysj�rjest�n onnistuisi musertaa teollisuus, muuttuisiko maanviljelij�in asema siit� paremmaksi? Jos teollisuudenharjoittajayhtym�in onnistuisi murskata maanviljelij�t, olisiko siit� hy�ty� teollisuusmiehille? Voisiko kapitaali voittaa mit��n ty�miesten kukistamisesta, tai ty�miehet kapitaalin kukistamisesta? Tai voittaako liikemies mit��n kilpailijansa kukistamisesta? Ei -- ei mik��n h�vitt�v� kilpailu voi hy�dytt�� ket��n. Se kilpailun laji, jonka tuloksena on monien h�vi� ja harvojen h�ik�ilem�t�n herruus, on poistettava. Sill� sellaiselta h�vitt�v�lt� kilpailulta puuttuu ne ominaisuudet, joista edistys riippuu. Edistys syntyy jaloja muotoja noudattavasta kilpailusta. Huono kilpailu on mieskohtaista. Se tavoittaa jonkin yksil�n tai ryhm�n koroittamista. Se on jonkinlaista sodank�ynti�. Sit� kannustaa halu painaa joku toinen polvilleen. Se on tykk�n��n itsek�st�. Toisin sanoen, sen vaikuttimena ei ole ylpeys tuotteesta eik� my�sk��n halu olla etevin yhteishy�dytyksen alalla eik� terve kunnianhimo j�rkevien tuotantomenetelmien suorittamisessa. Sen vaikuttimena on yksinomaan toisen syrj��n tunkeminen ja markkinain monopolisointi rahallisen voiton vuoksi. Kun t�m� pyrkimys on saavutettu, on seurauksena aina tavaran laadun huononeminen. * * * * * Vapautuessamme pikkumaisesta, h�vitt�v�st� kilpailusta vapaudumme samalla monesta harhamielteest�. Me olemme liian lujasti piintyneet vanhoihin menetelmiin ja yksipuolisuuteen. Me tarvitsemme enemm�n liikkuvaisuutta. Me olemme tottuneet k�ytt�m��n m��r�ttyj� seikkoja m��r�tyll� tavalla, olemme l�hett�neet erin�isi� tavaroita vain yht� kanavaa my�ten, ja jos se k�y ahtaaksi tai tukkeutuu, pys�htyy liikekin ja kaikki ahdingon ik�v�t seuraukset tulevat n�kyviin. Ottakaamme esimerkiksi maissin viljelys. Monia miljoonia busheleita [Bushel, kuivien aineiden mittayksikk�, = Yhdysvalloissa 35.24 l, Englanissa 36.35 l. -- Suom.] kasataan Yhdysvaltoihin ilman mit��n n�ht�v�� myyntimahdollisuutta. Jonkun verran maissia k�ytet��n ihmisten ja el�inten ravinnoksi, mutta vain pieni osa. Ennen juovutusjuomain kieltoa k�ytettiin osa maissia paloviinan valmistukseen, mik� ei juuri ollut erikoisen hyv� k�yt�nt� hyv�lle maissille. Mutta monia vuosia kulutettiin maissia ainoastaan n�it� kahta kanavaa my�ten, ja kun toinen niist� tukittiin, alkoivat viljavarastot kasvaa uhkaavan suuriksi. Rahanniukkuus ehk�isee tavallisesti varastoja liikkumasta, mutta vaikka rahaa olisi runsaastikin, olisi meid�n mahdoton k�ytt�� kaikkia elintarpeita, joita meill� joskus on varastossa. Jos elintarpeita kertyy liian runsaasti, jotta ne voitaisiin k�ytt�� ravinnoksi, niin miksi ei koeteta etsi� niille muuta k�yt�nt��? Miksik� k�ytt�� maissia vain sikaloissa ja polttimoissa? Miksi ruveta k�det ristiss� ruikuttamaan maissimarkkinoita kohdannutta onnettomuutta? Eik� silavan ja alkoholin tuotannon ohella ole tarjona mit��n k�yt�nt��? On varmasti. Maissille pit�isi l�yty� niin monta k�yt�nt��, ettei sit� riitt�isik��n muuhun kuin ainoastaan todella t�rkeisiin tarpeisiin. Pit�isi aina olla riitt�v�sti auki vientikanavia, jotta maissia voitaisiin k�ytt�� heitt�m�tt� sit� hukkaan. Yhteen aikaan k�yttiv�t maanviljelij�t maissia polttoaineeksi -- oli runsaasti maissia ja niukasti kivihiili�. Se oli t�rke� tapa h�vitt�� maissia, mutta siin� oli hyv�n aatteen ydin. Maississa on polttoainearvoa, siit� voidaan saada �ljy� ja moottorispriit�, ja on jo aika, ett� joku aukaisee t�m�n uuden mahdollisuuden, jotta suuret maissivarastot p��sev�t liikkeelle. Miksik� pit�� jousessa vain yht� j�nnett�? Miksi ei kahta? Jos toinen katkeaa, on toinen j�ljell�. Jos sianhoitomahdollisuudet huononevat, niin miksei maanviljelij� muuta maissia traktorin k�ytt�aineeksi? Me tarvitsemme laajempaa liikuntotilaa kaikilla aloilla. Kaksoisraidej�rjestelm�n aikaansaaminen kaikkialle ei olisi mik��n kehno aate. Meill� on yksiraiteinen rahaj�rjestelm�. Se on aivan erinomainen j�rjestelm� rahanomistajille. Se on mainio niille, jotka kokoavat korkoja, luottoa vallitseville rahamiehille, jotka suorastaan omistavat sen tavaran, jota sanotaan rahaksi, ja sen koneiston, jonka avulla rahoja tuotetaan ja k�ytet��n. Mutta n.s. "huonoina aikoina" on yleis� alkanut havaita, ett� j�rjestelm� onkin huono, se kun tukkii v�yl�n ja seisauttaa liikenteen. Jos rikkausharrastusten tulee saada nauttia erikoista suojelusta, niin pit�isi tavallisten ihmisten my�skin p��st� sit� nauttimaan. Myynnin, k�yt�n ja rahaj�rjestelyn mahdollisuuksien moninaisuus on varmin turva, mit� voimme saada odottamattomia tapahtumia vastaan taloudellisella alalla. Samoin on ty�n laita. Pit�isi tosiaankin olla lent�vi� joukkoja nuoria miehi�, jotka voisivat rient�� avuksi, kun vaara on sattunut elopelloilla, kaivoksissa, tehtaissa tai rautateill�. Jos tuli uhkaa sammua sadoissa teollisuuslaitoksissa hiilenpuutteen vuoksi, jos miljoonia ihmisi� uhkaa ty�tt�myys, niin luulisi olevan kannattavaa ja oikeaa inhimillisyytt�, ett� riitt�v� m��r� miehi� suorittaisi vapaaehtoista palvelusta kaivoksissa ja rautateill�. Meill� tulee aina olemaan teht�v�� t�ss� maailmassa ja me yksin kykenemme sen tekem��n. Koko maailma ei voi olla hiljaa, vaikka tehtailijan kannalta ei olisikaan "mit��n tekemist�". Sill� tai t�ll� kohtaa saattaa ty�t� puuttua, mutta kokonaisuutena katsoen on maailmassa aina jotakin tekemist�. T�m�n tosiasian pit�isi pakottaa meid�t j�rjest�ytym��n sill� tavoin ett� se, mit� on teht�v��, tulee tehdyksi ja ty�tt�myys supistetuksi mahdollisimman v�h�iseksi. * * * * * Kaikki edistys alkaa pieness� mittakaavassa ja yhden yksil�n toimesta. Joukko ei milloinkaan voi olla enemp�� kuin yksil�iden summa. Menestys alkaa ihmisest� itsest��n, kun h�n puolinaisen harrastuksen kannalta edistyy m��r�tietoisuuteen, ep�r�innist� p��tt�v�isyyteen pyrinn�ss�, ep�kypsyydest� arvostelun kypsyyteen, oppipojan asteelta mestariksi, ty�nhosujan tasolta ty�mieheksi, joka l�yt�� ty�st� todellista iloa, silm�inpalvelijasta mieheksi, jolle h�nen ty�ns� voidaan uskoa ilman valvontaa ja ilman kehoittelua -- niin, silloin edistyy maailma. Eteenp�inmeno ei ole suinkaan helppoa. Me el�mme mukavuuden aikaa, jolloin ihmisille uskotellaan, ett� kaiken pit�� k�yd� helposti. Mutta ty�, joka todella merkitsee jotakin, ei koskaan tule olemaan helppoa. Ja jota korkeammalle nousemme edesvastuun asteikossa, sit� vaikeammaksi k�y teht�v�. Lepo on tietenkin oikeutettua. Jokaisen, joka tekee ty�t�, tulee saada tarpeekseen lev�t�. Miehell�, joka tekee kovaa ty�t�, pit�� olla mukava lev�hdyspaikkansa lieden luona ja viihtyis� ymp�rist�. Siihen h�nell� on oikeus. Mutta kukaan en ansaitse lepoa ennen kuin on ty�ns� tehnyt. Pehmoista mukavuutta ei koskaan voi yhdist�� ty�h�n. Muutamanlainen ty� on tarpeettoman kovaa. Oikealla liikkeenhoidolla sit� voi helpottaa. On teht�v� mik� suinkin voidaan, jotta ty�miehelle valmistetaan tilaisuus suorittaa hyv� p�iv�ty�. Ei sovi vaatia lihaa ja verta kantamaan taakkoja, joita vain ter�s voi kantaa. Mutta parhaitenkin teht�ess� on ty� kuitenkin ty�t�, ja jokainen, joka todella koettaa suorittaa k�sill�olevan ty�ns� parhaansa mukaan, tuntee my�skin, ett� se on ty�t�. Valinnasta ei voi olla puhettakaan. Annettu teht�v� voi olla odotettua v�h�isempi. Miehen todellinen ty� ei ole aina sellaista, mit� h�n itse olisi halunnut tehd�. Miehen todellinen ty� on se, mit� h�net on valittu tekem��n. Nyky��n on enemm�n palvelustoimia kuin vastaisuudessa tulee olemaan laita, ja niin kauan kuin semmoisia toimia on, t�ytyy jonkun ne tehd�. Mutta ei ole mit��n aihetta, mink� vuoksi ihmisen tulisi k�rsi� siit�, ett� h�nen ty�ns� on palvelijan ty�t�. Sellaisesta ty�st� voidaan sanoa, mit� useista n.s. vastuunalaisemmista teht�vist� ei saata sanoa: se on hy�dyllist�, kunniallista ja kunnioitettavaa. Aika on poistaa ty�st� suoranainen raadanta. Ihmiset eiv�t vastusta ty�t�, vaan kovaa, raskasta raatamista. Sellainen t�ytyy poistaa, miss� sit� vain on. Me emme p��se t�ysin sivistyneiksi, ennenkuin poistamme polkurattaan jokap�iv�isest� ty�st�. [Ennen vanhaan saivat rangaistusvangit tuottaa k�ytt�voimaa polkemalla samanlaista ratasta, jonka n�kee lasten oravah�keiss�. -- Suom.] Keksinn�t ovat sen osaksi jo poistaneet. Meid�n on sangen monessa suhteessa onnistunut kirvoittaa ihmisen niskoilta raskas ja rasittava ty�, joka ennen tyhjensi h�nen voimansa, mutta vaikka olemme kevent�neet raskasta ty�t�, emme ole kuitenkaan saaneet poistetuksi sen yksitoikkoisuutta. Se on toinen meit� odottava urakka, ja pyrkiess�mme sit� suorittamaan keksimme ep�ilem�tt� paljon muutakin j�rjestelm�ss�mme muutettavaa. * * * * * Ty�mahdollisuudet ovat nyt suuremmat kuin milloinkaan ennen. Edistysmahdollisuudet niinik��n. Nuori mies, joka nyt astuu teollisuuden palvelukseen, joutuu aivan toiseen j�rjestelm��n kuin se, joka viisikolmatta vuotta sitten aloitti uransa. J�rjestelm� on k�ynyt kiinte�mm�ksi, siin� on v�hemm�n leikin ja hankauksen tilaa; yh� v�hemm�n asioita j�tet��n yksil�n mielivallan alaiseksi; nykyinen ty�mies huomaa olevansa osa j�rjest�ss�, joka n�k�j��n j�tt�� h�nelle hyvin v�h�n aloitemahdollisuuksia. Mutta kuitenkaan ei ole totta, ett� "ty�miehet ovat pelkki� koneita". Ei ole totta, ett� edistysmahdollisuudet ovat hukkuneet j�rjest��n. Nuori mies, joka tahtoo vapautua n�ist� mielikuvista ja katsoa j�rjestelm�� sellaisena kuin se on, havaitsee ett� se, mit� h�n piti esteen�, itse asiassa on h�nelle apu ja tuki. Tehdasj�rjest� ei ole taitavuuden kehittymisen ehk�isykeino, vaan keino tuhlauksen ja taitamattomuudesta johtuvien tappioiden supistamiseksi. Se ei est� eteenp�inpyrkiv�� ja selv�n�k�ist� ihmist� tekem�st� parastaan, vaan se est�� huolimattomia ihmisi� tekem�st� pahintaan. Asiahan on niin, ett� jos laiskuudelle, v�linpit�m�tt�myydelle velttoudelle ja haluttomuudelle annetaan v�lj�� tilaa, niin joutuvat kaikki siit� k�rsim��n. Tehdas ei voi silloin kukoistaa eik� niin ollen my�sk��n maksaa palkkoja, joilla voisi el��. Kun j�rjestely pakoittaa huolimattomat ihmiset hoitamaan teht�v��ns� paremmin kuin he luonnostaan tekisiv�t, niin tapahtuu se heid�n omaksi edukseen -- he suoriutuvat paremmin ruumiillisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Mit� palkkoja pystyisimme maksamaan, jos antaisimme sellaisen v�en noudattaa omia menetelmi��n ja omaa ty�tapaansa? Jos teollisesta j�rjestelm�st�, joka nosti keskinkertaisuuden korkeammalle tasolle, olisi seurauksena my�skin taitavuuden pid�tt�minen alemmalla tasolla, olisi se tosiaan sangen huono j�rjestelm�. Mutta t�ydelliseenkin j�rjestelm��n tarvitaan taitavia ihmisi� sit� vireill�pit�m��n. Ei mik��n j�rjestelm� kykene itse k�ytt�m��n itse�ns�, ja nykyinen j�rjestelm� vaatii k�ytt��ns� enemm�n �ly� kuin entinen. Meid�n p�ivin�mme vaaditaan enemm�n �ly� kuin koskaan ennen, vaikka sit� ehk� ei tarvita samoilla paikoilla kuin ennen. Sen laita on aivan sama kuin voiman laita: ennen k�ytettiin jokaista konetta jalkavoimalla; se voima oli aivan koneen ��ress�, mutta nyky��n olemme siirt�neet voiman kauemmaksi -- keskitt�neet sen voima-asemalle. Samalla tavoin me olemme my�skin tehneet henkisen kyvyn korkeimmalle tyypille tarpeettomaksi ottaa vierest� osaa tehtaan jokaiseen eri toimitukseen. Paremmat aivot ovat keskitetyt henkiselle voima-asemalle. Jokainen kasvava yritys luo samalla aivan luonnostaan uusia ty�paikkoja taitaville ihmisille. Se ei merkitse, ett� uusia mahdollisuuksia syntyy joka p�iv� tai ryhmitt�in. Ei suinkaan. Ne syntyv�t vain kovan ty�n j�lkeen. Se, joka kest�� totunnan otteen ja kuitenkin pysyy valppaana ja kerke�n�, nousee lopulta johtoon. Liike-el�m�ss� ei etsit� hemaisevan loistavaa lahjakkuutta, vaan tervett�, lujaa luotettavuutta. Suurten yritysten t�ytyy pakostakin liikkua hitaasti ja varovasti. Nuori kunnianhimoinen mies ei saa olla liian k�rk�s ylenemistoiveissaan, vaan h�nen tulee asettaa olonsa "pitk�n p��lle". * * * * * Meid�n ymp�rill�mme on hyvin paljon sellaista, mik� tulee muuttumaan. Me saamme oppia luonnon is�nniksi pikemminkin kuin sen palvelijoiksi. Mutta niin suureksi kuin taitoamme kuvittelemmekin, olemme edelleen suuressa m��r�ss� riippuvaiset luonnon apul�hteist� emmek� usko niiden ehtyv�n. Me murramme kivihiili� ja malmia ja kaadamme puita. Me k�yt�mme hiilet ja malmin ja sitten ne ovat poissa; puita ei voida korvata yhdess� ihmisi�ss�. Mutta tulee aika, jolloin me sidomme ymp�rill�mme olevan l�mm�n olematta en�� riippuvaisia hiilist� -- jo nyt me luomme l�mp�� s�hk�ll�, jota synnyt�mme vesivoimalla. T�t� menettely� tulemme parantamaan. Kemian edistyess� voidaan ep�ilem�tt� keksi� menetelm�, jonka avulla kasveista voidaan saada kest�v�mp�� ainetta kuin metallit -- meh�n olemme tuskin viel� edes kajonneetkaan puuvillan k�ytt��n. Me pystymme ehk� luomaan parempata puuta kuin mit� luonnossa kasvaa. Todellisen yleishy�dytyksen henki on saava sen meille aikaan. Meid�n on vain itsekunkin rehellisesti teht�v�, mik� on annettu meid�n osaksemme. * * * * * Kaikki on mahdollista... "Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, eik� n�kym�tt�mist� ep�ile." End of the Project Gutenberg EBook of El�m�ni ja ty�ni, by Henry Ford *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL�M�NI JA TY�NI *** ***** This file should be named 61302-8.txt or 61302-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/6/1/3/0/61302/ Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.