The Project Gutenberg eBook, Kamelianainen, by Alexandre Dumas fils,
Translated by Felix Borg
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kamelianainen
Author: Alexandre Dumas fils
Release Date: February 7, 2017 [eBook #54126]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMELIANAINEN***
E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
KAMELIANAINEN
Kirj.
ALEXANDRE DUMAS NUOR.
Suom. Felix Borg
Alkuper�inen nimi: "La Dame aux Cam�lias".
Porissa,
Otto Andersin'in kustannusliike,
1917.
ENSIM�INEN OSA.
ENSIM�INEN LUKU.
Olen sit� mielt�, ett'ei voi kuvata henkil�it� ennenkuin on
perusteellisesti tutkinut ihmisi�, samoin kuin ei voi puhua kielt�
ennenkuin on sen kunnollisesti oppinut.
Koska en ole viel� siin� i�ss�, jolloin keksit��n, tyydyn ainoastaan
kertomaan t�m�n tosi tarinan, jonka olen seuraavalla tavalla saanut
tietooni:
Maaliskuun 12 p�iv�n� vuonna 1847 n�in er��ll� Parisin kadulla
ison, keltaisen ilmoituslehden, joka kertoi er��n kuolemantapauksen
johdosta pidett�v�st� huonekalujen ja kallisarvoisten
harvinaisuuksien myynnist�. Kuolleen nime� ei mainittu, mutta
huutokaupan oli m��r� tapahtua d'Antin kadun 9:ss�, 16 p�iv�n�, kello
kahdentoista ja viiden v�lill�.
Ilmoituslehdess� sanottiin sit�paitsi, ett� huoneusto ja huonekalut
olivat yleis�n n�ht�vin� 13 ja 14 p�iv�n�.
Olen aina ollut harvinaisuuksien ihailija, ja p��tin, etten l�isi
laimin t�t� tilaisuutta, ellen ostaakseni, niin ainakin katsellakseni.
Seuraavana p�iv�n� l�ksin d'Antin kadun 9:��n. Oli viel� varhainen,
mutta siit� huolimatta oli siell� jo joukko herroja ja hienosti
puettuja naisia, jotka ihmetyksell� ja ihailulla tarkastelivat
huoneissa olevaa loistoa.
Minulle selvisi pian, ett� tuo ihmettely ja ihailu johtui siit�, ett�
huoneustossa oli asunut liehinainen. Tuo nainen oli nyt kuollut, ja
kaikkein s��dyllisimm�tkin naiset saattoivat astua h�nen huoneisiinsa
nyt, kun kuolema oli puhdistanut ilman tuossa loistavassa likapes�ss�.
Tarkastelin noita kallisarvoisia esineit�, jotka kaikki ilmaisivat
tuon tytt�paran alennustilan, ja ajattelin, ett� Jumala oli ollut
lempe� h�nt� kohtaan, kun ei ollut sallinut tavallisen rangaistuksen
kohdata h�nt�, vaan oli antanut h�nen kuolla keskell� loistoa ja
kauneutta, ennenkuin vanhuus, tuo liehinaisien ensim�inen kuolema,
yll�tti h�net.
Vaipuneena tuon onnettoman, hairahtuneen el�m�n synnytt�miin
surumielisiin ajatuksiin, en ollut huomannut, ett� aika oli kulunut
ja ett� olin j��nyt yksin huoneeseen; paitsi minua oli siell�
ainoastaan vartija, joka piti silm�ll�, etten p��ssyt k�hvelt�m��n
mit��n taskuuni.
L�hestyin tuota kelpo miest�, joka ep�ili minusta sellaista, ja
sanoin:
-- Hyv� herra, voitteko sanoa minulle sen henkil�n nimen, joka asui
t�ss�?
-- Marguerite Gautier.
Tunsin tuon naisen nimelt� ja ulkon��lt�.
-- Kuinka! sanoin miehelle. -- Onko neiti Gautier kuollut?
-- On, herra.
-- Milloin se tapahtui?
-- Kolme viikkoa sitten.
-- Ja miksi huoneustoa n�ytet��n yleis�lle?
-- Saamamiehet arvelivat, ett� se olisi edullista huutokaupalle ja
kiihoittaisi ihmisi� ostamaan.
-- H�nell� oli siis velkoja?
-- Kyll�, koko joukko.
-- Mutta huutokauppa on kai peitt�v� ne?
-- Viel�p� antava ylij��m��kin.
-- Kuka sen perii?
-- H�nen sukulaisensa.
-- H�nell� oli siis sellaisia?
-- Silt� n�ytt��. Kiitoksia, herra.
Vartija, joka oli rauhoittunut tarkoitusteni suhteen, tervehti, ja
min� palasin j�lleen kotiini.
-- Tytt�parka! ajattelin itsekseni. -- H�nen kuolemansa on mahtanut
olla surullinen, sill� h�nen maailmassaan ei omisteta yst�vi�
muulloin kuin terveen� ollessa.
Enk� min� voinut sille mit��n, ett� Marguerite Gautiersin kohtalo
s��litti minua.
TOINEN LUKU.
Huutokauppa oli m��r� tapahtua 16 p�iv�n�. Olin vast'ik��n kotiutunut
er��lt� matkalta, enk� sen vuoksi ollut kuullut Magueriten
kuolemasta; mutta vaikka en tuntenutkaan h�nt� henkil�kohtaisesti,
teki h�nen kuolemansa minuun syv�n vaikutuksen.
Olin usein n�hnyt Margueriten Champs-Elys�es'ell�, jonne h�n joka
p�iv� ajoi kahden upean hevosen vet�miss�, pieniss�, sinisiss�
vaunuissa; ja min� olin silloin huomannut h�ness� h�nen kaltaisille
naisille harvinaisen arvokkuuden, joka yh� lis�si h�nen kerrassaan
hurmaavaa kauneuttaan.
-- Noita onnettomia olentoja seurasi aina k�velyretkill� joku
ep�illytt�v�, vanhempi nainen. Mutta Margueriten laita oli toinen.
H�n ajoi aina yksin Champs-Elys�es'elle, eik� pys�htynyt ennenkuin
mets�n luona, miss� h�n astui vaunuista ja k�veli tunnin ajan,
palaten sitten j�lleen kaupunkiin.
Ajattelin nyt noita tapahtumia, joiden todistajana olin toisinaan
ollut, ja min� surin tuon tyt�n kuolemaa niinkuin surraan kauniin
taideteoksen tuhoutumista.
Mutta oli mahdoton l�yt�� ihanampaa kaunotarta kuin Marguerite.
H�n oli pitk� ja miltei liian hoikka vartaloinen, mutta h�n osasi
oivallisesti peitt�� t�m�n puutteellisuutensa pukujensa taidokkaalla
j�rjestelyll�.
H�nen kaidoissa, kuvaamattoman ihanissa kasvoissaan oli kaksi
tummaa silm�� miltei maalatuilta n�ytt�vien silm�kulmien ja pitkien
silm�ripsien ymp�r�im�n�, silm�ripsien, jotka, kun ne sulkeutuivat,
loivat tumman varjon hienoille, ruusunkarvaisille poskille. Lis�ksi
siro, suora nen� ja s��nn�llisesti muodostunut suu, joka avautuessaan
kauniisti paljasti helmenvalkoiset hampaat, ja lopuksi t�ydensi t�t�
hurmaavaa p��t� persikankarvainen hipi�.
Hiilenmustat, aaltoilevat suortuvat jakautuivat kahtia otsalla,
yhtyen j�lleen niskassa, mutta j�tt�en paljaaksi kaksi ruusunpunaista
korvalehte� kimaltelevine, viidentuhannen francsin arvoisine
jalokivineen.
Kuinka Marguerite saattoi, hillitt�m�st� el�m�st��n huolimatta,
s�ilytt�� kasvoillaan h�nelle ominaisen neitseellisen, miltei
lapsellisen ilmeen, on vaikeasti selitett�viss�.
Marguerite k�vi kaikissa ensi-illoissa ja vietti kaikki illat joko
teattereissa tahi tanssiaisissa. Niinpian kun esitettiin joku uusi
kappale, n�htiin h�net varmasti salissa, aina mukanaan kolme esinett�
permantoaition reunustalla: kiikari, makeispussi ja kameliavihko.
Kahtenakymmenen� viiten� p�iv�n� kuukaudessa oli h�nell� valkoisia
kamelioita, viiten� punaisia. Ei ole milloinkaan saatu selville syyt�
t�h�n v�rien vaihteluun, mutta kaikki tunsivat asian.
Margueriten ei oltu milloinkaan n�hty kantavan muita kukkia
kuin kamelioita, jonka vuoksi h�nt� lopulta alettiin nimitt��
Kamelianaiseksi, ja sen nimen on h�n saanut pit��.
Min� tiesin, samoin kuin useimmat parisilaiset, ett� Marguerite
oli ollut hienoimpien nuorten miesten rakastajatar, ett� h�n puhui
siit� peittelem�tt�, ja ett� he kerskuivat sit�, mik� osoitti, ett�
rakastaja ja rakastajatar olivat tyytyv�isi� toisiinsa.
Kuitenkin kerrottiin nyt, ett� h�n, tehty��n noin kolme vuotta
sitten matkan Bagn�res'iin, eli yhdess� ainoastaan er��n vanhan,
ulkomaalaisen herttuan kanssa, joka oli tavattoman rikas ja oli
koettanut mik�li mahdollista temmata h�net irti entisest� el�m�st��n,
johon Marguerite n�yttikin olevan taipuvainen.
Kev��ll�, vuonna 1842 oli Marguerite niin heikko ja rasittunut, ett�
l��k�rit m��r�siv�t h�net kylpylaitokseen, jonkat�hden h�n matkusti
Bagn�res'iin.
Sairaiden joukossa oli siell� my�s tuon herttuan tyt�r, joka ei
ainoastaan potenut samaa tautia kuin Marguerite, vaan oli lis�ksi
niin h�nen n�k�isens�, ett� heit� saattoi luulla sisaruksiksi. Mutta
nuoren herttuattaren keuhkotauti oli viimeisell� asteella ja h�n
kuoli muutama p�iv� sen j�lkeen kun Marguerite oli saapunut.
Herttua oli j��nyt Bagn�res'iin, jonne h�n oli haudannut osan
syd�mest��n. Er��n� aamuna n�ki h�n puistok�yt�v�n k��nteess�
Margueriten.
H�n luuli n�kev�ns� lapsensa haamun, astui h�nen eteens�, tarttui
h�nen molempiin k�siins�, syleili h�nt� itkien ja, kysym�tt� kuka h�n
oli, pyysi lupaa saada k�yd� tapaamassa h�nt� ja h�ness� rakastaa
kuolleen lapsensa el�v�� kuvaa.
Marguerite, joka oli yksin Bagn�res'sa kamaripalvelijattarensa kanssa
ja jonka ei tarvinnut pel�t� h�v�istysjuttuja, suostui herttuan
pyynt��n.
Mutta Bagn�res'sa oli ihmisi�, jotka tunsivat h�net, ja he ilmaisivat
herttualle neiti Gautiersin todellisen aseman. Herttuaan koski
syv�sti, sill� siin� loppui yht�l�isyys Margueriten ja h�nen
tytt�rens� kanssa, mutta liian my�h��n.
Nuori tytt� oli k�ynyt v�ltt�m�tt�m�ksi h�nen syd�melleen, Marguerite
oli ainoa tekosyy, ainoa puolustus, jonka perusteella h�n saattoi
viel� el��.
Herttua ei moittinut tytt��, eih�n h�nell� ollut siihen oikeutta,
mutta h�n kysyi, oliko Margueritelle mahdollista muuttaa
el�m�ntapaansa ja tarjosi h�nelle vastineeksi kaiken korvauksen mink�
h�n halusi.
Marguerite lupasi. H�n oli t�h�n aikaan sairas; h�n luuli, ett� h�nen
nykyinen tautinsa johtui suurimmaksi osaksi siit� el�m�st�, jota h�n
oli t�h�n saakka viett�nyt, ja er��nlainen taikausko saattoi h�net
lis�ksi luulemaan, ett� Jumala sallisi h�nen pit�� kauneutensa ja
terveytens�, jos h�n katuisi ja tekisi parannuksen.
Kiitos kylpyjen, k�velyretkien ja virkist�v�n unen oli h�n kes�n
lopulla miltei t�ydellisesti toipunut.
Herttua seurasi h�nt� Parisiin, miss� jatkoi k�yntej��n h�nen luonaan
kuten Bagn�res'sa.
T�m� suhde, jonka todellista alkua ja aihetta ei tunnettu, her�tti
suurta huomiota Parisissa, miss� tavattomista rikkauksistaan kuulu
herttua nyt vietti tuhlaavaa el�m��. Arvailtiin vaikka mit�, mutta ei
asian todellista laitaa.
Niinkauan kun Marguerite oleskeli Bagn�res'sa ei h�nelle ollut
vaikeata pit�� herttualle antamaansa lupausta.
Mutta palattuaan j�lleen Parisiin huomasi tuo huvitteluun,
tanssiaisiin ja elosteluun tottunut tytt�, ett� h�n nyt oli
kuolemaisillaan ik�v��n ja yksin�isyyteen, jonka ainoastaan herttuan
s��nn�lliset k�ynnit keskeyttiv�t. Ja entisen huumaavan el�m�n
houkutukset saivat h�net j�lleen valtoihinsa.
Sit�paitsi oli Marguerite matkalta palattuaan kauniimpi kuin koskaan
ennen. H�n oli kaksikymmenvuotias, ja taltutettu, mutta ei parantunut
tauti synnytti h�ness� nuo polttavat halut, jotka aina seuraavat
rintatautia.
H�v�istysjuttuja vainuavilta yst�vilt��n sai herttua er��n� p�iv�n�
suureksi surukseen kuulla, ett� Marguerite otti vastaan vieraita
niin� aikoina, jolloin h�n oli varma herttuan poissaolosta, ja ett�
nuo vierask�ynnit kestiv�t usein seuraavaan aamuun asti.
Kun h�n kysyi Margueritelta, tunnusti t�m� kaiken ja pyysi, ett'ei
herttua en�� v�litt�isi h�nest�, sill� h�n tunsi, ett� h�n ei
jaksanut pit�� lupaustaan, eik� h�n tahtonut kauempaa vastaanottaa
hyv�ntekev�isyytt� miehelt�, jota h�n petti.
Herttua pysyi poissa kahdeksan p�iv��, siin� oli kaikki mit� h�n
saattoi tehd�.
Mutta kahdeksantena p�iv�n� saapui h�n Margueriten luokse ja pyysi
saada yh� edelleenkin k�yd� h�nen luonaan ja lupasi olla h�nt�
milloinkaan moittimatta.
T�ll� kannalla olivat asiat kolme kuukautta Margueriten saapumisen
j�lkeen, se tahtoo sanoa, marras- eli joulukuussa v. 1842.
KOLMAS LUKU.
Kuudentenatoista p�iv�n�, kello yksi, l�ksin d'Antin kadun 9:��n,
miss� koko huoneusto oli t�ynn� uteliaita ihmisi�.
Kaikki olivat hilpe�ll� tuulella, ja kokoontuneiden joukossa oli
monta, jotka olivat tunteneet kuolleen, mutta eiv�t nyt olleet
muistavinaan sit�.
Naurettiin kova��nisesti. Min� hiivin huomaamatta tungoksen l�pi,
pahoillani siit�, ett� huutokauppa tapahtui sen huoneen vieress�,
miss� tuo olentoparka, jonka tavaroita nyt velkojen peitteeksi
myytiin, oli vet�nyt viimeisen hengenvetonsa.
Olin saapunut paremmin n�hd�kseni kuin ostaakseni ja odotin sen
vuoksi k�rsiv�llisesti, katsellen kuinka puvut, saalit ja korut
tekiv�t uskomattomalla nopeudella kauppansa. Sellainen tavara ei
sopinut minulle.
Mutta �kki� huudettiin:
-- Kirja, erinomaisesti sidottu, kansissa kultakirjaimin nimi: "Manon
Lescaut".
Ensim�iselle sivulle on jotakin kirjoitettu. Kymmenen francsia.
-- Kaksitoista, sanoi ��ni pitk�n vaitiolon j�lkeen.
-- Viisitoista! huusin min�.
Miksi? Sit� en tiennyt. Mutta luultavasti siksi, ett� kirjan ensi
sivulle oli jotakin kirjoitettu.
-- Viisitoista, toisti huutokaupan pit�j�.
-- Kolmekymment�, sanoi ensim�inen huutaja mahtavalla ��nell�.
-- Kolmekymment� viisi! huusin min� kilvoitteluhaluisena.
-- Nelj�kymment�!
-- Viisikymment�!
-- Kuusikymment�!
-- Sata!
Jos tarkoitukseni olisi ollut her�tt�� huomiota, niin olisin
t�ydellisesti onnistunut, sill� t�m�n tarjouksen j�lkeen tuli
t�ydellinen hiljaisuus, katseet k��ntyiv�t minuun ja ihmeteltiin
kuka min� olin, kun niin v�ltt�m�tt� tahdoin p��st� tuon kirjan
omistajaksi.
Viimeinen tarjoukseni n�ytti masentavan vastustajani; h�n kumarsi ja
sanoi kohteliaasti, joskin hieman my�h��n:
-- Hyv� herra, min� luovun.
Kukaan ei tarjonnut enemp��, ja kun pelk�sin joutuvani uuteen
kiusaukseen, joka saattoi k�yd� vahingolliseksi kukkarolleni, j�tin
paikan, ilmoitettuani nimeni ja s��tyni, ett� huutamani kirja
asetettiin syrj��n. Kaikki l�sn�olijat ihmetteliv�t suuresti, miksi
olin maksanut sata francsia kirjasta, jonka mist� muualta tahansa
olisi saanut kymmenell� tahi korkeintaan viidell�toista francsilla.
Tuntia my�hemmin sain ostokseni, kirjan ensim�iselle sivulle oli
kirjoitettu sirolla k�sialalla antajan omistuskirjoitus:
_"Manon Margueritelle".
"N�yryydess�"._
Ja alla oli nimikirjoitus: Armand Duval.
Mit� merkitsi tuo sana: "N�yryydess�"?
Oliko se, Armand Duvalin mielest�, Manonin todistus siit�, ett� h�n
tunnusti Margueriten voittajakseen joko sitten siveett�myydess� tahi
jalosyd�misyydess�?
Min� en voinut vastata kysymykseen, enk� min� ajatellut koko kirjaa
ennenkuin illalla nukkumaan menness�ni.
_Manon Lescaut_ on liikuttava tarina, jonka tunnen pienimpi�
yksityiskohtia my�ten; mutta aina kun avaan t�m�n kirjan, tunnen
suurta my�t�tuntoa is� Pr�vostin sankaritarta kohtaan. H�n on niin
todellinen, ett� minusta tuntuu kuin olisin tuntenut h�net, ja
lukiessani tulin ehdottomasti vertailleeksi h�nt� ja Margueritea
toisiinsa. Manon kuoli er�maassa, se on totta, mutta sen miehen
syliss�, joka rakasti h�nt� koko sielussaan, joka, Manonin kuoltua,
kaivoi haudan h�nelle, kostutti sit� kyyneleill��n ja hautasi siihen
oman syd�mens�. Marguerite sit�vastoin, synnintekij� kuten Manonkin,
ja kenties parannuksen tehnyt niinkuin h�nkin, kuoli keskell�
ylenpalttista loistoa, kuten olin n�hnyt, mutta keskell� syd�men
er�maata, joka on paljoa autiompi, ��rett�m�mpi ja armottomampi kuin
se, johon Manon haudattiin.
Muutamilta yst�vilt�ni olin my�s kuullut, ett� Margueritell�
niiden kahden kuukauden aikana, jonka h�nen pitk� ja tuskallinen
kuolinkamppailunsa kesti, ei ollut kertaakaan ollut lohduttavaa
yst�v�� vieress��n.
Olento parat, jotka laulaen astuvat kohti miltei aina samanlaista
kuolemaa.
Mutta min� uskon kuitenkin, ett� sille naiselle, jonka kasvatuksesta
on puuttunut ohjaus hyv��n, Jumala miltei aina avaa kaksi tiet�
siihen, ja ne kaksi tiet� ovat: k�rsimys ja rakkaus. N�m� tiet ovat
vaikeat ja raskaat kulkea, ne, jotka niill� vaeltavat, saavat paljon
k�rsi�, mutta okaille, jotka heit� haavoittavat, j�tt�v�t he my�s
paheen korut ja saapuvat perille siin� alastomuudessa, jossa ei
tarvitse h�vet� Jumalan edess�.
NELJ�S LUKU.
Kaksi p�iv�� sen j�lkeen oli huutokauppa loppunut, tuotettuaan
sataviisikymment� tuhatta francsia.
Saamamiehet olivat pit�neet kaksi kolmatta osaa ja sukulaiset, er�s
sisar, oli perinyt loput.
Tuo sisar oli h�mm�stynyt suuresti, saatuaan notariolta kirjeen, joka
ilmoitti h�nen perineen viisikymment� tuhatta francsia. Seitsem��n
vuoteen ei h�n ollut n�hnyt Margueritea, joka er��n� p�iv�n� oli
kadonnut, kenenk��n aavistamatta millaiseen el�m��n h�n senj�lkeen
oli joutunut.
Sisar kiiruhti nyt Parisiin, ja ne, jotka tunsivat Margueriten,
h�mm�styiv�t suuresti, n�hdess��n, ett� h�nen ainoa perij�ns� oli
kaunis, j�yh�tekoinen maalaistytt�, joka ei t�h�n saakka ollut viel�
koskaan j�tt�nyt kyl��ns�.
Kaikki n�m� seikat, jotka olivat Parisia, tuota juorujen ja
h�v�istysjuttujen tyyssijaa, kiert�neet, alkoivat v�hitellen vaipua
unheeseen, ja min�kin olin jo unohtaa osanottoni noihin tapauksiin,
kun sattui jotakin uutta, joka tutustutti minut Margueriten koko
el�m��n niin liikuttavan yksityiskohtaisesti, ett� sain halun panna
paperille koko tarinan.
Huoneusto oli nyt huutokaupan j�lkeen tyhj� ja vuokrattavana. Er��n�
aamuna soitettiin ovikelloani. Palvelijani meni avaamaan ja palasi
tuoden k�yntikortin ja ilmoittaen, ett� henkil�, joka oli sen
antanut, halusi puhua kanssani.
Vilkaisin korttiin ja n�in siin� sanat: _Armand Duval._
Muistelin miss� olin ennen n�hnyt tuon nimen ja mieleeni johtui
"Manon Lescaut'in" ensi sivu.
Mit� tuon nimen omistaja, joka oli antanut Margueritelle kirjan,
tahtoi minusta? Sanoin palvelijalle, ett� vieras oli heti johdettava
sis��n.
Nuori, vaalea, kalpea, pitk�kasvuinen, matkapukuun puettu mies astui
nyt huoneeseen. Saattoi huomata, ett� h�n oli matkustanut monta
p�iv�� yht�mittaa, eik� h�nell� ollut edes ollut aikaa puhdistaa
matkatomuja ylt��n Parisiin saavuttuaan.
Herra Duval ei yritt�nytk��n salata syv�� mielenliikutustaan, kun h�n
kyynelsilmin ja v�r�j�vin ��nin sanoi:
Hyv� herra, pyyd�n Teit� suomaan anteeksi tungettelevaisuuteni
ja pukuni. Mutta paitsi sit�, ett� nuorten miesten ei tarvitsisi
kainostella toisiaan, toivoin niin kiihke�sti saada tavata Teid�t
t�n��n, etten malttanut edes ajaa hotelliin, jonne olin l�hett�nyt
matkatavarani, vaan kiiruhdin heti t�nne, pel�ten, etten varhaisesta
hetkest� huolimatta saisi tavata Teit�.
Pyysin herra Duvalia istumaan takan ��reen, ja t�ytt�ess��n pyynt�ni,
veti h�n taskustaan nen�liinan ja painoi sill� hetkisen kasvojaan.
-- Te ette kyll�k��n voi ymm�rt��, mit� t�m� tuntematon, itkev�, n�in
puettu vieras Teilt� n�in varhaisena hetken� tahtoo, sanoi h�n sitten
surullisesti hymyillen. -- Mutta, herraseni, tulen yksinkertaisesti
pyyt�m��n Teilt� suurta palvelusta.
-- Puhukaa, herraseni, olen kokonaan k�ytett�viss�nne.
-- Teh�n olitte Marguerite Gautiersin kuoleman j�lkeen tapahtuvassa
huutokaupassa?
N�in sanoessaan voitti mielenliikutus tuon nuoren miehen ja h�n vei
j�lleen k�den silmilleen.
-- Vaikutan teist� ehk� naurettavalta, sanoi h�n, -- mutta suokaa
minulle anteeksi ja olkaa vakuutettu siit�, etten koskaan unohda
k�rsiv�llisyytt�, jolla tahdotte minua kuunnella.
-- Hyv� herra, vastasin min�, -- jos palvelus, jonka Teille
mahdollisesti voin tehd�, voi lievitt�� suruanne, niin sanokaa pian
mit� voin tehd� hyv�ksenne, sill� olen tunteva itseni onnelliseksi
voidessani palvella Teit�.
-- Te ostitte jotakin Margueriten huutokaupasta?
-- Kyll�, herra, kirjan.
-- Manon Lescaut?
-- Aivan niin.
-- Onko Teill� viel� tuo kirja?
-- Se on makuuhuoneessani.
Kuultuaan t�m�n n�ytti silt� kuin Armand Duval olisi vapautunut
raskaasta taakasta ja h�n kiitti minua ik��nkuin jo olisin tehnyt
h�nelle palveluksen sill�, etten ollut h�vitt�nyt kirjaa.
Nousin, k�vin noutamassa kirjan ja annoin sen h�nelle.
-- Juuri se! huudahti h�n, vilkaisten omistuskirjoitusta
ensimm�isell� sivulla ja selaillen kirjaa.
Ja kaksi suurta kyynelt� putosi kirjan lehdille.
-- No niin, herra, virkkoi h�n ja kohotti p��ns�, v�litt�m�tt� salata
sit�, ett� oli itkenyt ja ett� oli valmis yh� edelleen itkem��n:
-- Onko t�m� kirja Teille suuren arvoinen?
-- Miksi kysytte sit�, herra?
-- Koska olen tullut pyyt�m��n, ett� luovuttaisitte sen minulle.
-- Anteeksi uteliaisuuteni, sanoin, -- mutta, Te olette siis se, joka
on antanut kirjan Margueritelle?
-- Niin, min�.
-- Kirja on Teid�n, herraseni, ottakaa se, olen onnellinen voidessani
antaa sen Teille takaisin.
-- Mutta, virkkoi herra Duval hieman h�mill��n, -- on kohtuullista,
ett� suoritan Teille hinnan, jonka maksoitte kirjasta.
-- Sallikaa minun tarjota se teille. Kirjan hinta sellaisessa
huutokauppa-tilaisuudessa on pikku seikka, enk� min� muista paljonko
t�st� maksoin.
-- Te maksoitte sata francsia.
-- Todellakin, vastasin min� nyt puolestani h�mill�ni. -- Kuinka Te
sen tied�tte?
-- Sangen yksinkertaisella tavalla. Toivoin enn�tt�v�ni hyviss�
ajoin Parisiin, voidakseni olla mukana Margueriten huutokaupassa,
mutta saavuin vasta t�n� aamuna. Tahdoin v�ltt�m�tt� saada esineen,
joka oli kuulunut h�nelle, riensi sent�hden huutokaupanpit�j�n luo
ja pyysin saada silm�ill� myytyjen esineiden luetteloa ja ostajien
nimi�. N�hty�ni, ett� Te olitte ostanut t�m�n kirjan, p��tin pyyt��
Teit� luovuttamaan sen minulle, vaikka hinta, jonka olitte siit�
maksanut, saattoi minut aavistamaan, ett� itse tahdoitte pit�� sen
muistona.
Saattoi selv�sti huomata, ett� Armand, sanoessaan t�m�n pelk�si minun
tuntevan Margueriten samalla tavalla kuin h�n itse.
Kiiruhdin rauhoittamaan h�nt�.
-- Tunsin neiti Gautiersin ainoastaan ulkon��lt�, sanoin min�, --
h�nen kuolemansa koski minuun vain mik�li kauniin naisen kuolema voi
nuoreen mieheen koskea. Tahdoin ostaa jotakin h�nen huutokaupassaan
ja p��tin huutaa t�m�n kirjan, en tied� miksi, kenties sen t�hden,
ett� tahdoin tehd� kiusaa er��lle herralle, joka koetti est�� minua
aikeeni toteuttamisessa. Toistan siis, herraseni, ett� t�m� kirja
on k�ytett�viss�nne, ja min� pyyd�n viel� kerran, ett� otatte sen
vastaan lahjana eik� niinkuin min� sain sen huutokaupanpit�j�lt�, ja
min� toivon, ett� se takaisi v�lill�mme pitempiaikaisen, l�hemm�n
yst�vyyden.
-- Hyv�, herraseni, sanoi Armand, puristaen k�tt�ni, -- otan sen
vastaan ja olen Teille kiitollinen koko elin aikani.
Olisin mielell�ni tahtonut kysy� Armand'ilta Margueritesta, samoin
h�nen halustaan saada t�m� kirja haltuunsa, mutta pelk�sin, ett� h�n
k�sitt�isi uteliaisuuteni haluksi sekoittautua h�nen asioihinsa.
Ik��nkuin arvaten toivomukseni, sanoi h�n:
-- Oletteko lukenut t�m�n kirjan?
-- Kyll�, kannesta kanteen.
-- Mit� arvelitte noista kahdesta rivist�, jotka olen kirjoittanut?
-- Ymm�rsin heti, ett� tuo tytt� raukka, jolle annoitte t�m�n kirjan,
ei Teid�n silmiss�nne kuulunut tuohon tavalliseen luokkaan, sill� en
tahtonut noissa riveiss� n�hd� vain yksinkertaista kohteliaisuutta.
-- Ja Te olitte oikeassa, herraseni. Tuo tytt� oli enkeli. Kas t�ss�,
lukekaa t�m� kirje.
N�in sanoen ojensi h�n minulle kirjeen, jonka h�n, kaikesta p��tt�en,
oli lukenut monen monta kertaa.
Se sis�lsi seuraavaa:
'Rakas Armand!
Olen saanut kirjeesi ja kiit�n Jumalaa siit�, ett�
yh� edelleen olet minulle hyv�. Niin, yst�v�ni, olen sairas,
parantumattomasti sairas. Mutta my�t�tuntosi minua kohtaan lievitt��
k�rsimyksi�ni suuresti. Luultavasti en el� niin kauan, ett� saisin
tilaisuuden puristaa sit� k�tt�, joka kirjoitti �sken saamani
kirjeen, ja jonka sanat parantaisivat minut jos viel� parannettavissa
olen. Min� en n�e sinua en��, sill� kuolema odottaa minua ja sadat
penikulmat eroittavat meid�t toisistamme.
Yst�v� parka! Sinun entinen Margueritesi on paljon muuttunut, ja
kenties onkin parasta, ett'et saa n�hd� h�nt� sellaisena kuin h�n
nyt on. Kysyt, annanko sinulle anteeksi; oi, t�ydest� syd�mest�ni,
rakas yst�v�, sill� se, ett� tahdoit tehd� minulle pahaa, oli vain
todistus rakkaudesta, jota minua kohtaan tunsit. Olen ollut vuoteessa
kokonaisen kuukauden, mutta olen niin kunnioituksesi tarpeessa, ett�
joka p�iv� pid�n kirjaa el�m�st�ni; olen tehnyt sen siit� hetkest�
alkaen, jolloin me erosimme ja jatkan sit� siksi kunnes en en�� jaksa
kyn�� k�dess�ni pit��.
Jos my�t�tunto, jota minua kohtaan tunnet, Armand, on todellista,
niin mene palattuasi Julie Duprat'in luokse. H�n antaa sinulle t�m�n
p�iv�kirjan. Siit� olet l�yt�v� syyn ja puolustuksen siihen mit�
v�lill�mme on tapahtunut. Julie on sangen hyv� minulle; me puhumme
usein sinusta; h�n oli luonani, kun sinun kirjeesi saapui ja me
itkimme molemmat sit� lukiessamme.
Ellet olisi antanut minulle tietoja itsest�si, olisi h�n ottanut
j�tt��kseen n�m� paperit sinulle palattuasi Ranskaan. �l� kiit� minua
niist�. T�m� jokap�iv�inen el�m�ni onnellisten hetkien muisteleminen
on tehnyt minulle sanomattoman hyv��; jos sin� kirjaani lukiessasi
l�yd�t puolustuksen kaikelle tapahtuneelle, niin l�yd�n min�
puolestani siin� arvaamattoman lohdutuksen.
Tahtoisin antaa sinulle jotakin, mik� alituisesti muistuttaisi
minusta, mutta koko omaisuuteni on otettu takavarikkoon eik� minulla
ole en�� mit��n.
Ymm�rr�tk�, yst�v�ni? Olen kuoleman kynnyksell�, ja min� kuulen
huoneeseeni vartijan askeleet, vartijan, jonka velkoojani ovat
asettaneet vahtimaan, ettei mit��n viet�isi pois ja etten mit��n
omistaisi, ellen kuolisi. Toivottavasti he eiv�t sent��n ala myynti�
ennenkuin olen kuollut.
Voi, ihmiset ovat armottomia! Tahi oikeammin: Jumala on oikeamielinen
ja leppym�t�n.
No niin, rakas yst�v�, saavu huutokauppaan ja osta jotakin, sill� jos
s�ilytt�isin pienimm�nkin esineen sinulle ja siit� saataisiin vihi�,
syytett�isi minua takavarikoitujen esineiden anastamisesta.
Kuinka surullisen el�m�n j�t�nk��n!
Oi, kuinka Jumala olisikaan hyv�, jos h�n sallisi minun n�hd� sinut
ennen l�ht��ni!
Mutta kaiken todenn�k�isyyden mukaan, hyv�sti, yst�v�ni! Suo anteeksi
etten kirjoita enemp��, mutta ne, jotka ovat minua parantavinaan
n��nnytt�v�t minut suoneniskemisill� eik� k�teni jaksa en�� liikuttaa
kyn��.
Marguerite Gautier.'
Viimeisi� sanoja oli miltei mahdoton lukea.
Annoin kirjeen takaisin Armand'ille, joka luultavasti oli k�ynyt sen
l�pi ajatuksissaan, minun lukiessani paperista, sill� h�n sanoi,
ottaessaan kirjeen:
-- Kuka voisi luulla, ett� t�m� on langenneen naisen kirjoittama!
Ja muistojensa liikuttamana katsoi h�n kauan kirjett� ja vei sen
sitten huulilleen.
-- Ja kun ajattelen, jatkoi h�n, -- ett� h�n kuoli, enk� saanut h�nt�
en�� n�hd�, enk� saa n�hd� h�nt� en�� koskaan, kun ajattelen, ett�
h�n on tehnyt minulle enemm�n kuin mit� sisar olisi tehnyt, niin en
voi koskaan antaa itselleni anteeksi sit�, ett� annoin h�nen n�in
kuolla. H�n kuoli! Kuoli! Ajatellen minua ja kirjoittaen minulle!
Rakas Marguerite parka!
Ja laskien ajatuksensa ja kyyneleens� valloilleen, ojensi Armand
minulle k�tens� ja jatkoi:
-- Minua pidett�isiin kovin lapsellisena, jos n�ht�isiin minun
n�in surevan sellaista naista. Mutta kukaan ei tied� kuinka paljon
k�rsimyksi� olen h�nelle tuottanut, kuinka julma min� olen ollut,
ja h�n puolestaan hyv� ja alistuvainen. Luulin, ett� minun olisi
pit�nyt antaa anteeksi h�nelle, ja nyt huomaan, etten ansaitse h�nen
anteeksiantoaan. Voi, antaisin kernaasti kymmenen vuotta el�m�st�ni,
jos saisin tunnin itke� h�nen jalkojensa juuressa.
Kun tuo nuori mies niin avomielisesti tunnusti minulle surunsa, niin
ajattelin, ettei h�n suhtautuisi v�linpit�m�tt�m�sti sanoihini, ja
sanoin h�nelle:
-- Eik� Teill� ole sukulaisia ja yst�vi�? Rohkaiskaa itse�nne,
etsik�� heid�t k�siinne, sill� he voivat lohduttaa Teit�; min� voin
ainoastaan s��li� Teit� ja valittaa suruanne.
-- Se on totta, sanoi h�n nousten ja alkoi sitten k�vell�
edestakaisin huoneessa. -- Min� ik�vystyt�n Teit�. Suokaa anteeksi,
en ajatellut, ett� tuskani ei merkitse Teille mit��n ja ett� vaivaan
Teit� sellaisella mik� ei voi ja mink� ei tarvitsekaan Teit�
liikuttaa.
-- Te k�sit�tte sanani v��rin ja min� olen kokonaan k�ytett�viss�nne,
valitan ainoastaan, etten kykene suruanne lievitt�m��n. Jos minun
ja yst�vieni seura voi Teit� miellytt��, tahi jos vaan tarvitsette
minua, vaikkapa sitten mihin tahansa, vakuutan Teille, ett�
suurimmalla mielihyv�ll� autan Teit�.
-- Suokaa anteeksi, suokaa anteeksi, sanoi h�n, -- tuska kiihdytt��
niin tunteitamme. Sallikaa minun viipy� viel� muutamia minuutteja,
ett� silm�ni ehtiv�t kuivua ja ett� katujen tyhj�ntoimittajien ei
tarvitse t�llistell� kuinka min�, iso mies, itken. Olette tehnyt
minut sangen onnelliseksi, luovuttaessanne minulle t�m�n kirjan. En
tied� kuinka voisin osoittaa Teille kiitollisuuttani.
-- Siten, ett� lahjoitatte minulle yst�vyytenne, vastasin min�, -- ja
siten, ett� ilmoitatte minulle surunne syyn. K�rsimyksen ilmaiseminen
tuottaa lohdutusta.
-- Olette oikeassa. Mutta t�n��n olen niin liikutettu, ett� puhuisin
vain tarkoituksettomia sanoja. Mutta jonakin toisena p�iv�n� kerron
Teille t�m�n tarinan, ja Te olette silloin n�kev�, ett� minulla on
syyt� surra tuota tytt�parkaa. Ja nyt, lis�si h�n pyyhkien viimeisen
kerran silmi��n ja katsahtaen peiliin, -- sanokaa minulle nyt, etten
ole mielest�nne liian yksinkertainen ja sallikaa minun uudestaan
tulla luoksenne.
Nuoren miehen katse oli niin lempe�, ett� olisin mielell�ni tahtonut
syleill� h�nt�. H�nen silm�ns� alkoivat j�lleen kyynel�ity�, mutta
n�hty��n, ett� min� huomasin sen, k��nsi h�n katseensa toisaalle.
-- Kas niin, rauhoittukaa, sanoin min�.
-- J��k�� hyv�sti, sanoi h�n ainoastaan.
Ja tavattomalla ponnistuksella kyyneleit��n pid�tt�en h�n pikemmin
sy�ksyi kuin k�veli huoneesta.
Ikkunasta n�in h�nen nousevan ulkopuolella odottaviin vaunuihin;
mutta viel� niiss�kin vuodatti h�n kyyneleit� ja k�tki kasvonsa
nen�liinaan.
VIIDES LUKU.
Kului pitk� aika ilman ett� kuulin mit��n Armand'ista, mutta
Margueritesta kuulin puhuttavan useinkin. Olinhan n�hnyt h�net ja
tunsin h�nen tapansa; mutta huutokaupan j�lkeen oli h�nen nimens�
niin usein kaikunut korvissani ja edellisess� luvussa kerrottuun
tapaukseen sekoittunut niin paljon syv�� surua, ett� niinhyvin
ihmettelyni kuin uteliaisuuteni oli yh� lis��ntynyt.
Tulos siit� oli, ett� milloin vaan tapasin yst�vi�, joiden kanssa en
ennen ollut puhunut Margueritesta, kysyin min�:
-- Tunsitteko jonkun Marguerite Gautier -nimisen naisen?
-- Kamelianaisen?
-- Niin.
-- Kyll�, sangen hyvin!
Tuota "sangen hyvin" s�esti usein hymy, jonka merkitys ei j�tt�nyt
sijaa ep�illyksille.
-- No niin, millainen h�n oikeastaan oli?
-- H�n oli hyv� tytt�.
-- Eik� muuta? Siin�k� kaikki?
-- Hyv� Jumala, niin. H�n oli viisaampi ja hell�syd�misempi kuin
toiset h�nen kaltaisensa.
-- Ja te ette tied� mit��n erityist� h�nest�?
-- H�n saattoi parooni G...n vararikkoon.
-- Eik� muuta?
-- H�n oli vanhan herttua de ...n rakastajatar.
-- Oliko h�n todella herttuan rakastajatar?
-- Niin luullaan; joka tapauksessa antoi herttua h�nelle paljon
rahoja.
Aina samoja yleisi� seikkoja. Ja min� kun tahdoin tiet�� jotakin
h�nen suhteestaan Armand'iin.
Mutta er��n� p�iv�n� tapasin miehen, joka tunsi hyvin kaikki
"tunnetut" naiset, ja min� kysyin h�nelt�:
-- Tunsitteko te Marguerite Gautiers'in?
Sain tavanmukaisen vastauksen:
-- Sangen hyvin.
-- Millainen tytt� h�n oikeastaan oli?
-- H�n oli kaunis ja hyv�. H�nen kuolemansa liikutti minua syv�sti.
-- Oliko h�nell� Armand Duval -niminen rakastaja?
-- Pitk�, vaalea mies?
-- Niin.
-- Kyll�.
-- Kuka tuo Armand oli?
-- Nuori mies, joka oli tuhlannut tytt��n pienen omaisuutensa ja
jonka t�ytyi j�tt�� h�net. Kerrotaan, ett� h�n oli aivan hullaantunut
tytt��n.
-- Ja Marguerite?
-- H�n rakasti niinik��n suuresti nuorukaista, mutta niinkuin
sellaisilla tyt�ill� on tapana rakastaa. Heilt� ei saa pyyt�� enemp��
kuin mit� he voivat antaa.
-- Mit� Armand'ista on tullut?
-- Sit� en tied�. Emme tunteneet paljoa h�nt�. H�n vietti viisi,
kuusi kuukautta maalla yhdess� Margueriten kanssa. Kun tytt� palasi
Parisiin, matkusti h�n.
-- Ettek� te ole n�hnyt h�nt� senj�lkeen?
-- En.
Min�k��n en ollut n�hnyt Armandia sen koommin kun h�n luotani l�ksi,
ja min� aloin mietti�, eik� tieto Margueriten �sken tapahtuneesta
kuolemasta ollut kiihoittanut h�nen entist� rakkauttaan ja samalla
tuskaansa, mutta ett� h�n oli ehk� jo unohtanut kuolleen ja my�skin
lupauksensa k�yd� uudestaan luonani.
T�m� oletus olisi ollut hyvinkin mahdollinen jonkun toisen suhteen,
mutta Armandin ep�toivo oli ollut niin vilpit�n ja syv�, ett� min�,
mennen toisesta ��rimm�isyydest� toiseen, kuvittelin itselleni, ett�
suru oli tehnyt h�net sairaaksi, viel�p� tappanutkin.
Kun ei herra Duval tullut luokseni, p��tin min� menn� h�nen luokseen.
Tekosyyn keksiminen ei ollut vaikeata, mutta onnettomuudeksi en
tiet�nyt h�nen osoitettaan eiv�tk� muutkaan voineet sit� minulle
sanoa.
L�ksin d'Antin kadun 9:��n, kysy�kseni Margueriten portinvartijalta;
mutta t�m� oli vasta pestattu ja oli yht� tiet�m�t�n kuin min�kin.
Kysyin silloin, mille hautuumaalle neiti Gautier oli haudattu.
-- Montmartren hautuumaalle.
Oli huhtikuu, ilma oli kaunis ja min� l�ksin mainitulle hautuumaalle,
sanoen itselleni: "Heti ensi silm�yksell� Margueriten haudalle, n�en
viel�k� Armand suree h�nt�, ja saan ehk� tiet�� kuinka h�nen on
k�ynyt".
Menin hautuumaan vartijan luo ja kysyin oliko Marguerite
Gautier-niminen nainen haudattu sinne 22 p�iv�n� helmikuuta.
Mies selaili isoa kirjaa, johon kaikkien niiden nimet, jotka tuodaan
t�h�n viimeiseen lepopaikkaan, kirjoitetaan ja numeroidaan, ja
vastasi, ett� sen niminen nainen todella oli haudattu sinne helmikuun
22 p�iv�n�.
Pyysin h�nt� johdattamaan minut Margueriten haudalle; h�n kutsui
luokseen er��n puutarhurin ja antoi t�lle tarpeellisia ohjeita, mutta
mies keskeytti h�net sanoen:
-- Niin, min� tied�n, min� tied�n...
Sitten k��ntyi h�n minun puoleeni, sanoen:
-- Sen haudan tuntee sangen helposti!
-- Kuinka niin? kysyin min�.
-- Sent�hden, ett� sill� olevat kukat ovat aivan erilaisia kuin
muilla haudoilla.
-- Tek� niit� hoidatte?
-- Niin, herra, ja min� toivon, ett� kaikki sukulaiset huolehtisivat
yht� paljon kuolleistaan kuin se nuori mies, joka m��r�si minut
hautaa hoitamaan.
K�velty�mme hetkisen pys�htyi puutarhuri ja sanoi:
-- Kas t�ss� se on.
Edess�ni n�in kukkaisneli�n, jota ei todellakaan olisi voinut luulla
haudaksi, ellei nimell� varustettu, valkoinen marmorilevy olisi sit�
sellaiseksi osoittanut.
Tuo marmorilevy oli pystyss�, rauta-aitaus ymp�r�i lunastettua
hautapaikkaa ja t�m� paikka oli valkoisten kamelioiden peitt�m�.
-- Mit� herra t�st� sanoo? kysyi mies.
-- Se on sangen kaunis.
-- Ja aina kun joku kamelioista lakastuu, t�ytyy minun asettaa uusi
tilalle.
-- Kuka niin on m��r�nnyt?
-- Er�s nuori herra, joka itki kovasti k�ydess��n t��ll� ensi kerran,
luultavasti kuolleen hyv� yst�v�, kuolleen, joka n�kyy olleen sit�
kevytt� lajia. Kerrotaan, ett� h�n oli tavattoman kaunis. Tunsiko
herra h�net?
-- Kyll�.
-- Samalla tavalla kuin se toinenkin? kysyi puutarhuri
veitikkamaisesti hymyillen.
-- En, en puhunut koskaan h�nen kanssaan.
-- Ja tulette kuitenkin t�nne h�nen haudalleen; herra tekee siin�
kauniisti, sill� t��ll� ei k�yk��n monta h�nt� tervehtim�ss�.
-- Eik� ket��n?
-- Ei, lukuunottamatta tuota nuorta herraa, h�nkin on k�ynyt vaan
kerran.
-- Yhden ainoan kerran?
-- Niin, herra.
-- Eik� h�n ole k�ynyt t��ll� sen koommin?
-- Ei, mutta h�n tulee kyll� palattuaan matkaltaan.
-- H�n on siis matkoilla?
-- Niin.
-- Tied�ttek� minne h�n on matkustanut?
-- Luulen, ett� h�n matkusti t�m�n neidin sisaren luo.
-- Mit� varten?
-- Pyyt�m��n h�nen lupaansa kuolleen yl�skaivamiseen ja
pois-siirt�miseen.
-- Miksi h�n ei salli ruumiin lev�t� t��ll�?
-- Te tied�tte, herra, ett� ihmisill� on p��h�npistonsa kuolleitten
suhteen. Se n�hd��n joka p�iv�. T�m� paikka on ostettu vain viideksi
vuodeksi, ja tuo nuori herra tahtoo saada avaramman hautapaikan ja
ainaisiksi ajoiksi. Ja sit�paitsi ovat ihmiset niin naurettavia.
-- Mit� sill� tarkoitatte?
-- Tarkoitan, ett� ihmiset ovat viel� t��ll�kin ylpeit�. T�m� neiti
Gautier kuuluu viett�neen hieman kevytt� el�m��. Mutta nyt on tuo
tytt�raukka kuollut ja h�nest� ei ole en�� j�lell� enemp�� kuin
niist�, joista ei ole mit��n sanomista. No niin, kun h�nen vieress��n
lep��v�n kuolleen sukulaiset saivat tiet�� kuka h�n oli, alkoivat
he rettel�id� ja sanoivat, ett� tytt� ei saa maata siin�, ja ett�
sellaisia naisia varten t�ytyisi olla erityinen hautausmaa niinkuin
on k�yhill�kin. Onko koskaan kuultu kummempaa! Mutta min� sanoin
heille suoraan ajatukseni, min�. Mokomatkin kauppasaksat, jotka eiv�t
k�y edes nelj�� kertaa vuodessa kuolleitaan tervehtim�ss�, jotka itse
tuovat t�nne kukkansa, ja millaisia kukkia! jotka teeskentelev�t
olematonta suruaan ja nyrpist�v�t nen��ns� naapureille! Uskokaa minua
tahi ette, herra, mutta vaikka min� en tuntenut t�t� neiti�, enk�
tied� mit� h�n on tehnyt, niin pid�n kuitenkin tuosta poloisesta
ja hoidan h�nen hautaansa ja asetan sille kauniita kamelioita. Se
on minun lempihautani. Me t��ll�, me olemme pakoitetut rakastamaan
kuolleita, sill� meill� on niin paljon puuhaa, ettemme enn�t�
rakastaa muuta.
Katselin miest� todellisella liikutuksella. H�n n�ytti huomaavan sen,
sill� h�n jatkoi:
-- Kerrotaan, ett� t�m� tytt� saattoi joitakuita ihmisi� perikatoon
ja ett� h�nell� oli rakastajia, jotka jumaloivat h�nt�. No niin!
Mutta kun ajattelen, ettei yksik��n heist� tule ostamaan kukkaakaan
h�nelle, niin on se mielest�ni merkillist� ja surullista. Mutta
miss��n tapauksessa ei h�nell� ole valittamisen aihetta, sill� onhan
h�nell� hautansa, ja vaikka h�nt� ei muistakaan useampi kuin yksi,
niin tekee t�m� sen kaikkien edest�. Mutta t��ll� on muita saman
kaltaisia ja ik�isi� tytt�raukkoja, jotka heitet��n yleiseen hautaan,
ja syd�nt�ni vihlasee, kun kuulen kuinka heid�n ruumiinsa putoavat
maan poveen, eik� kukaan v�lit� heist� sen j�lkeen, kun henki on
heist� l�htenyt. Meid�n ammattimme ei ole aina miellytt�v�, varsinkin
jos sattuu olemaan jonkun verran syd�nt� rinnassa. -- Mutta etteh�n
tietenk��n ole tullut t�nne kuulemaan minun l�rp�tyksi�ni, vaan
katselemaan neiti Gautier'in hautaa. Kas t�ss� se on. Voinko palvella
teit� jossakin muussa?
-- Tied�ttek� ehk� Armand Duvalin osoitteen? kysyin min�.
-- Kyll�, h�n asuu ...kadun varrella numero ...ssa, sielt� ainakin
noudan maksun kukista.
-- Kiitos yst�v�ni.
Heitin viimeisen silm�yksen kukkaishaudalle ja poistuin sitten
surullisin mielin.
-- Herra haluaa tavata herra Duvalia? virkkoi puutarhuri, joka asteli
vieress�ni.
-- Niin, vastasin min�.
-- Mutta olen miltei varma siit�, ett� h�n ei ole viel� palannut,
muuten olisin jo n�hnyt h�net t��ll�.
-- Olette siis varma siit�, ett� h�n ei ole unohtanut Margueritea?
-- En ole siit� ainoastaan varma, vaan voisinpa vaikka ly�d� vetoa,
ett� h�n tahtoo muuttaa h�net toiseen hautaan ainoastaan saadakseen
j�lleen n�hd� h�net.
-- Kuinka niin?
-- Ensim�iset sanat, jotka h�n hautuumaalle tultuaan minulle lausui,
olivat: "Mit� minun olisi teht�v�, ett� saisin viel� kerran n�hd�
h�net?" Se ei kuitenkaan k�y p�ins� muuten kuin ett� muutetaan
hautaa, ja min� neuvoin mitenk� h�nen oli menetelt�v� saadakseen
siihen luvan. Sill�, niinkuin tied�tte, t�ytyy tuntea kuolleet,
ennenkuin niit� voi siirt�� haudasta toiseen, ja vain sukulaiset
voivat antaa luvan t�llaiseen tarkastukseen, jonka t�ytyy tapahtua
poliisikomisarion l�sn�ollessa. Saadakseen t�llaisen luvan matkusti
herra Duval neiti Gautier'in sisaren luo, ja palattuaan saapuu h�n
luultavasti ensi ty�kseen t�nne meid�n luoksemme.
Olimme nyt saapuneet hautuumaan portille, kiitin viel� kerran
puutarhuria, pistin muutamia kolikoita h�nen k�teens� ja l�ksin
etsim��n paikkaa, jonka osoitteen h�n oli minulle antanut.
Armand ei ollut viel� palannut.
Kirjoitin muutamia sanoja k�yntikortilleni ja pyysin h�nt� k�ym��n
luonani heti palattuaan, tahi ilmoittamaan minulle miss� saisin h�nt�
tavata.
Varhain seuraavana aamuna sain herra Duvalilta kirjeen, miss� h�n
ilmoitti saapumisestaan ja pyysi minua tulemaan luokseen, sill� h�n
oli niin lopen v�synyt, ett� h�nen oli mahdoton l�hte� ulos.
KUUDES LUKU.
Tapasin Armand'in vuoteessa. H�n ojensi minulle polttavan k�tens�.
-- Teill� on kuumetta.
-- Ei se ole vaarallista, hieman v�symyst� nopean matkan j�lkeen.
-- Te tulette Margueriten sisaren luota.
-- Niin, kuka on Teille sen sanonut?
-- Tied�n sen, ja Te olette saanut sen mit� tahdoitte?
-- Niin, viel� kerran; mutta kuka on kertonut Teille matkastani ja
sen tarkoituksesta?
-- Hautuumaan puutarhuri.
-- Oletteko n�hnyt haudan?
Uskalsin tuskin vastata, sill� ��ni, joka tuon kysymyksen teki,
todisti viel� siksi suurta mielenliikutusta, ja joka kerta, kun h�nen
ajatuksensa tahi puhe k��ntyi tuohon tuskalliseen aiheeseen, puhkesi
tuo liikutus h�ness� valloilleen.
Tyydyin sent�hden vain ny�kk��m��n p��ll�ni.
-- H�n hoitaa sit� hyvin, sanoi Armand. Ja kaksi isoa kyynelt�
vier�hti h�nen kalpeille poskilleen. H�n k��nsi pois kasvonsa
salatakseen ne, min� en ollut huomaavinani niit�, vaan muutin
puheenaihetta.
-- Siit� on nyt kulunut kolme viikkoa, kun Te matkustitte.
Armand kohotti k�den otsalleen ja vastasi:
-- Niin, tasan kolme viikkoa.
-- Olipa se pitk�aikainen matka!
-- Oh, en matkustanut koko aikaa, mutta min� olin sairaana
nelj�toista p�iv��, muuten olisin palannut jo aikoja sitten. Mutta
heti kun saavuin sinne sain kuumetta ja olin pakoitettu pysym��n
sis�ll�.
-- Ja Te l�ksitte paluumatkalle olematta t�ysin parantunut.
-- Jos olisin j��nyt sinne viel� kahdeksaksi p�iv�ksi niin olisin
kuollut.
-- Mutta kun nyt olette taas t��ll�, t�ytyy Teid�n hoitaa itse�nne;
yst�v�nne tulevat katsomaan Teit�. Jos sallitte, olen min� ennen
kaikkea tekev� sen.
-- Kahden tunnin kuluttua nousen pystyyn.
-- Kuinka varomatonta!
-- Se on v�ltt�m�t�nt�.
-- Mik� sitten on niin t�rke�t�?
-- Minun t�ytyy menn� poliisikomisaarion luo.
-- Miksi ei luovuttaa tuota teht�v�� jollekulle toiselle, koska se
voi tehd� Teid�t viel�kin sairaammaksi?
-- Se yksin pystyy minut parantamaan. Minun t�ytyy saada n�hd� h�net.
Sen j�lkeen kun olin saanut tiedon h�nen kuolemastaan, ja ennen
kaikkea kun olin n�hnyt h�nen hautansa, en ole en�� voinut nukkua. En
kuvitella mieless�ni, ett� tuo nainen, jonka j�tin t�nne niin nuorena
ja kauniina, on nyt kuollut. Minun t�ytyy saada n�hd� mit� Jumala on
tehnyt tuosta olennosta, jota rakastin niin suuresti. Ehk� inho siit�
mit� saan n�hd�, auttaa karkoittamaan tuskan, jonka muisto aiheuttaa.
Ja Te seuraatte minua, eik� totta... ellei se ole Teist� kovin ik�v��?
-- Mit� h�nen sisarensa sanoi?
-- Ei mit��n. H�nt� n�ytti suuresti kummastuttavan se, ett� vieras
mies tahtoi ostaa Margueritelle hautapaikan ja h�n allekirjoitti heti
esitt�m�ni lupatodistuksen.
-- Luulen, ett� menettelisitte viisaimmin, jos j�tt�isitte siirron
siksi kunnes olette t�ydelleen parantunut.
-- Oh, rauhoittukaa, min� olen luja. Luulen muuten, ett� tulisin
hulluksi, ellen mahdollisimman pian panisi toimeen p��t�st�ni, jonka
toteuttaminen on tuskalleni v�ltt�m�t�nt�. Vakuutan Teille, etten voi
rauhoittua ennenkuin olen n�hnyt Margueriten. Ehk� siihen on syyn�
polttava kuume, unettomat y�t ja kuumehoureet, mutta k�vi miten k�vi,
minun t�ytyy saada n�hd� h�net.
-- Ymm�rr�n Teid�t, vastasin min�, -- ja olen kokonaan
k�ytett�viss�nne. Oletteko tavannut Julie Duprat'a?
-- Kyll�. K�vin h�nen luonaan samana p�iv�n� kuin ensi kerran saavuin
t�nne.
-- Antoiko h�n Teille Margueriten paperit?
-- Ne ovat t��ll�.
Armand otti esille p��nalusensa alta paperik��r�n, mutta asetti sen
heti j�lleen sinne takaisin.
-- Osaan ulkoa n�iden paperien sis�ll�n, sanoi h�n. -- Kolmen viikon
aikana olen joka p�iv� lukenut ne kymmeni� kertoja l�vitse. Te saatte
my�skin lukea ne, mutta my�hemmin, kun olen siksi tyyntynyt, ett�
voin sallia Teid�n k�sitt��, mink� syd�men, mink� rakkauden tuo
tunnustus itsess��n k�tkee. T�ll� hetkell� rohkenen pyyt�� Teilt�
er�st� palvelusta.
-- Mit� sitten?
-- Vaununnehan odottavat alhaalla kadulla?
-- Niin.
-- Hyv�. Tahdotteko ottaa passini, menn� postikonttoriin ja
tiedustella "poste restante" -osastosta, onko minulle saapunut
kirjett�? Is�ni ja sisareni oli m��r� kirjoittaa minulle t�nne
Parisiin, mutta min� l�ksin matkalle niin nopeasti, etten enn�tt�nyt
k�yd� postikonttorissa tiedustelemassa. Palattuanne ryhdymme yhdess�
valmistamaan poliisikomisariota huomiseen toimitukseen.
Armand antoi minulle passinsa ja min� ajoin postikonttoriin.
Siell� oli kaksi Duval nimelle osoitettua kirjett�, otin ne ja ajoin
takaisin.
Kun palasin Armandin luo, tapasin h�net puettuna ja valmiina
l�htem��n ulos.
-- Kiitos, sanoi h�n ja otti kirjeet. -- Aivan oikein ne ovat
is�lt�ni ja sisareltani. He eiv�t tietenk��n ole ymm�rt�neet
vaitioloani.
H�n avasi kirjeet, mutta pikemmin arvasi kuin luki niiden
sis�llyksen, hetkisen kuluttua k��nsi h�n ne kokoon.
-- L�htek��mme, sanoi h�n, -- vastaan niihin huomenna.
Menimme poliisikomisaarion luo ja Armand antoi Margueriten
sisaren allekirjoittaman lupatodistuksen, jota vastaan h�n sai
hautuumaan vartijalle osoitetun tiedonannon. Sovittiin, ett� siirto
toimitettaisiin seuraavana p�iv�n� kello kymmenen aamulla, ett�
min� saapuisin tuntia aikaisemmin noutamaan Armand'ia ja ett� me
l�ksisimme yhdess� hautuumaalle.
Olin todella utelias olemaan mukana tuossa tilaisuudessa, ja
tunnustan, etten sin� y�n� juuri silmi�ni ummistanut. Ja mik�li
saatoin p��tell�, mahtoi y� tuntua Armandista sangen pitk�lt�.
Kun seuraavana aamuna kello yhdeks�n saavuin h�nen luokseen, oli h�n
kamalan kalpea, mutta n�ytti muuten rauhalliselta.
H�n hymyili ja ojensi minulle k�tens�.
Kynttil�t olivat palaneet loppuun, ja ennen l�ht��mme pani Armand
taskuunsa paksun kirjeen, joka oli osoitettu h�nen is�lleen ja
sis�lsi luultavasti kuvauksen y�n vaikutelmista.
Puolen tunnin kuluttua saavuimme me Montmartrelle.
Poliisikomisaario odotti jo meit�, aloimme verkkaan astella sinnep�in
miss� Margueriten hauta sijaitsi, komisaario kulki edell�, Armand ja
min� tulimme muutamia askeleita j�lemp�n�.
Tuon tuostakin tunsin toverini k�sivarren vavahtavan, ik��nkuin
�killinen v�ristys olisi k�ynyt l�pi h�nen ruumiinsa. Katsoin
silloin h�neen, h�n ymm�rsi katseeni ja hymyili, mutta sitten h�nen
asunnostaan l�hdetty�mme emme olleet vaihtaneet sanaakaan kesken�mme.
Hiukan ennen kadulle saapumistamme pys�htyi Armand pyyhki�kseen
otsallaan olevat suuret hikikarpalot.
K�ytin tilaisuutta hyv�kseni heng�ht��kseni, sill� syd�meni oli aivan
ruuvipenkkiin puristettu.
Kun me saavuimme haudalle oli puutarhuri jo korjannut pois kaikki
kukkaruukut ja rauta-aitauksen ja kaksi miest� kuokki par'aikaa maata.
Armand nojautui er�st� puuta vasten ja katseli.
�kki� iski toinen kuokista kiveen. Armand h�tk�hti ik��nkuin h�n
olisi saanut s�hk�iskun, ja h�n puristi niin voimakkaasti k�tt�ni,
ett� se teki kipe�t�.
Toinen haudankaivajista tarttui nyt suureen lapioon, ja ennen
pitk�� oli hauta luotu auki. Olin varuillani Armandin suhteen,
sill� pelk�sin joka hetki, ett� h�nen ��rimmilleen j�nnittyneet
tunteensa voittaisivat h�net. Mutta h�n seurasi yh� toimitusta
suurin, tuijottavin silmin, poskien ja huulien hiljaisen vavistuksen
osoittaessa, ett� h�n oli ankaran mielenliikutuksen vallassa.
Mit� minuun tulee, voin sanoa ainoastaan, ett� kaduin tuloani.
Kun ruumisarkku oli kokonaan paljastettu, sanoi komisario
haudankaivajille:
-- Aukaiskaa se.
Miehet tottelivat aivan kuin olisi ollut kysymys maailman
yksinkertaisimmasta asiasta.
Arkku oli tammesta, ja miehet alkoivat irroittaa kantta. Maan kosteus
oli ruostuttanut ruuvit, niin ett� oli sangen vaikea irroittaa
kantta. Ep�miellytt�v� l�yhk� levisi arkusta huolimatta sinne
asetetuista hyv�nhajuisista yrteist�.
-- Jumalani, oi, Jumalani! sopersi Armand kalveten yh� entisest��n.
Haudankaivajatkin per�ytyiv�t. Avara, valkoinen k��reliina peitti
koko ruumiin, paljastaen ep�m��r�isesti sen piirteet. Liinan toinen
p�� oli miltei kokonaan matojen sy�m�, niin ett� kuolleen toinen
jalka n�kyi.
Tunsin itseni miltei sairaaksi, mutta komisaario sanoi:
-- Joutukaa!
Toinen miehist� tarttui silloin k��reliinaan ja veti sit� syrj��n
niin ett� Margueriten kasvot paljastuivat.
Ne olivat kammottavan n�k�iset.
Silmien sijasta oli vain kaksi kuoppaa, huulet olivat kadonneet ja
valkoiset hampaat olivat tiukasti yhteen puristetut. Pitk�t mustat
hiukset olivat tarttuneet kiinni ohimoihin ja peittiv�t osittain
tyhji�, vihreit� poskia ja kuitenkin saatoin noissa piirteiss� tuntea
nuo valkoiset, rusoittavat ja iloiset kasvot, jotka niin usein olin
n�hnyt.
Voimatta k��nt�� katsettaan kuolleen kasvoista, oli Armand vienyt
nen�liinan suuhunsa ja puri sit�.
Min� puolestani voin todella pahoin, ja kaikki mit� saatoin tehd�,
oli siin�, ett� avasin hajusuolaa sis�lt�v�n pullon, jonka olin
varovaisuuden vuoksi ottanut mukaani, ja hengitin siit� syv��n.
Samassa kuulin komisaarion kysyv�n herra Duvalilta:
-- Tunnetteko h�net?
-- Kyll�, vastasi nuori mies kumeasti.
-- Sulkekaa kirstu ja viek�� se pois, sanoi komisaario.
Haudankaivajat laskivat liinan j�lleen kuolleen kasvoille, sulkivat
arkun ja kantoivat sen pois.
Armand ei liikkunut paikaltaan. H�nen silm�ns� olivat kuin
kiinninaulatut tyhj��n hautaan, ja h�n oli yht� kalpea kuin �sken
n�kem�mme ruumis... H�n seisoi siin� kuin kivettyneen�.
Menin komisaarion luo ja kysyin osoittaen Armand'ia:
-- Onko tuon herran l�sn�olo viel� v�ltt�m�t�nt�?
-- Ei, vastasi h�n, -- ja kehoitan teit� viem��n h�net heti pois,
sill� h�n n�kyy olevan sairas.
-- Tulkaa, sanoin silloin Armand'ille ja tartuin h�nen k�sivarteensa.
-- Mist� on kysymys? sanoi h�n ja katsoi minuun aivan kuin h�n ei
olisi tuntenut minua.
-- Se on jo tapahtunut, sanoin min�, Teid�n t�ytyy nyt l�hte� t��lt�,
yst�v�ni, Te olette kalpea ja palelette, n�m� mielenliikutukset
viev�t Teilt� hengen.
-- Olette oikeassa, l�htek��mme, vastasi h�n koneellisesti,
liikkumatta kuitenkaan paikaltaan.
Tartuin h�nt� k�sivarteen ja vedin h�net mukaani. H�n antoi kulettaa
itse��n kuin lapsi, mumisten vain silloin t�ll�in.
-- N�ittek� noita silmi�? Ja h�n k��ntyi ymp�ri ik��nkuin tuo n�ky
olisi kutsunut h�nt� takaisin.
H�nen askeleensa k�viv�t kuitenkin yh� ep�varmemmiksi ja
horjuvammiksi, h�nen hampaansa kalisivat, h�nen k�tens� olivat
j��kylm�t ja koko h�nen ruumiinsa joutui voimakkaan hermov�ristyksen
valtaan.
Kun puhuin h�nelle ei h�n vastannut. H�n antoi vain kulettaa itse��n
kuin lapsi.
Hautuumaan portilta saimme onneksi vaunut. Armand oli tuskin
enn�tt�nyt nousta niihin kun h�n sai todellisen hermokohtauksen,
jonka aikana h�n, pel�ten minun k�yv�n levottomaksi, puristi k�tt�ni
ja mumisi:
-- Ei se ole mit��n, ei se ole mit��n, tahtoisin vaan itke�.
Ja nyyhkytykset vapistuttivat h�nen rintaansa, veri tunkeutui
silmiin, mutta kyyneleet eiv�t p��sseet esille.
Annoin h�nen hengitt�� pullosta, joka oli minua itse�nikin auttanut,
ja kun me saavuimme h�nen asuntoonsa oli h�n hiukan parempi.
Palvelijan avulla sain h�net vuoteeseen, annoin sytytt�� suuren
takkavalkean h�nen huoneeseensa, riensin sitten l��k�rin luo ja
kerroin h�nelle mit� oli tapahtunut.
H�n seurasi minua Armand'in luo. Potilas oli nyt aivan purppuran
punainen, houraili ja sopersi katkonaisia sanoja. Ainoastaan sanan
Marguerite saattoi toisinaan selv�sti kuulla.
-- No niin? kysyin l��k�rilt� sitten, kun h�n, oli tutkinut potilaan.
-- H�nell� ei ole enemp�� eik� v�hemp�� kuin aivokuume, onneksi,
sill� luulen, Jumala suokoon minulle anteeksi, ett� h�n muuten olisi
menett�nyt j�rkens�. Nyt on ruumiillinen tauti tappava henkisen, ja
kuukauden kuluttua on h�n parantunut molemmista.
SEITSEM�S LUKU.
Nelj�toista p�iv�� edell�kerrottujen tapausten j�lkeen oli Armand jo
parantumassa, ja meist� oli tullut uskolliset yst�v�t. Koko h�nen
sairautensa aikana olin tuskin kertaakaan j�tt�nyt h�nen huonettaan.
Kev�t oli tuhlaillut kukkiaan, lehti��n, lintujaan, laulujaan, ja
yst�v�ni huoneen ikkuna antoi puutarhaan p�in, jonka terveelliset
tuoksut kohosivat h�nen sieramiinsa.
L��k�ri oli sallinut h�nen nousta vuoteeltaan, ja me istuimme usein
yhdess� ja puhelimme avonaisen ikkunan ��ress� l�mpim�ss� auringon
paisteessa.
Kartoin tarkoin mainitsemasta mit��n Margueritesta, koska pelk�sin
aina, ett� tuo nimi her�tt�isi sairaassa surullisia ajatuksia.
Mutta Armandia n�ytti huvittavan keskustella h�nest�, ei niinkuin
ennen kyyneleet silmiss�, vaan hymyilevin huulin.
Olin pannut merkille, ett� h�nen viimeisen k�yntins� j�lkeen
hautuumaalla, ei Margueriten kuolema en�� vaikuttanut h�neen niin
kuin ennen. Saavuttamansa varmuus oli tuottanut h�nelle jonkinlaista
lohdutusta, ja karkoittaakseen mielest��n synk�t kuvat, jotka
usein pyrkiv�t esille, syventyi h�n onnellisiin muistoihin, jotka
liittyiv�t h�nen ja Margueriten v�lill� olleisiin suhteisiin.
H�n oli aina itsep�isesti kielt�nyt ilmoittamasta h�nen omaisilleen
vaarallisesta taudistaan, niin ett� h�nen is�ll��n ei ollut siit�
aavistustakaan.
Er��n� iltana istuimme tavallista kauemmin ikkunan ��ress�. Ilma
oli suloinen ja auringonlasku hurmaava. Vaikka olimmekin Parisissa,
n�ytti ymp�r�iv� vehreys kokonaan eroittavan meid�t maailmasta, eik�
vaunujen kolina p��ssyt nimeksik��n keskusteluamme h�iritsem��n.
-- Oli jokseenkin sama aika vuodesta ja samanlainen ilta, kun
tutustuin Margueriteen, sanoi Armand enemm�n kuunnellen omia
ajatuksiaan kuin minun sanojani.
En vastannut.
Silloin k��ntyi h�n puoleeni ja sanoi:
-- Minun t�ytyy joka tapauksessa kertoa sinulle t�m� tarina, voit
kirjoittaa siit� kirjan, jota ei kyll�k��n uskota, mutta jonka
kirjoittaminen voi tarjota mielenkiintoa.
-- Voit kertoa sen sitten my�hemmin, yst�v�ni, vastasin min�, -- sin�
et ole viel� t�ysin terve.
-- Ilta on l�mmin, minulla ei ole kuumetta eik� meill� ole mit��n
teht�v��, tahdon siis kertoa sinulle kaikki.
-- Jos v�ltt�m�tt� niin tahdot, niin olkoon menneeksi.
-- Tarina on perin yksinkertainen, sanoi h�n, -- ja min� kerron
sen siin� j�rjestyksess� kuin tapaukset toisiaan seurasivat. Jos
my�hemmin aijot k�ytt�� kertomustani hyv�ksesi, on sinulla t�ysi
vapaus esitt�� se mielesi mukaisesti.
Esit�n t�ss� h�nen kertomuksensa, muuttamatta tuskin sanaakaan t�ss�
liikuttavassa tarinassa:
-- Niin, alkoi Armand, nojaten p��ns� nojatuolinsa selk�myst��n, --
niin, oli samanlainen ilta kuin nytkin. Olin viett�nyt p�iv�n maalla
yst�v�ni Gaston B...n seurassa. Palasimme illalla Parisiin, ja kun
emme tiet�neet mit� tekisimme, p��timme menn� teatteriin.
-- Er��ll� v�liajalla n�imme k�yt�v�ss� pitk�n, solakan tyt�n, jota
yst�v�ni tervehti.
-- Kuka h�n oli, jota tervehdit? kysyin min�.
-- Marguerite Gautier, vastasi h�n.
-- H�n n�ytti kovin muuttuneelta, sill� en tuntenut h�nt�, sanoin min�
mielenliikutuksen valtaamana, jonka kohta k�sit�t.
-- H�n on ollut sairas, tytt�paralla ei kai ole en�� pitk�lti
elonaikaa.
-- Tied�, yst�v�ni, ett� kaksi vuotta aikaisemmin teki tuo tytt�
minuun syv�n vaikutuksen joka kerta, kun h�net n�in.
Tiet�m�tt�ni miksi, kalpenin ja syd�meni alkoi rajusti sykki�.
Muuan yst�vist�ni, joka harrastaa salaisia tieteit� nimitt�isi sit�
sielujensukulaisuudeksi, mutta min� luulen aivan yksinkertaisesti,
ett� oli ennakolta m��r�tty, ett� rakastuisin Margueriteen, ja ett�
tunsin siit� esimakua.
N�in h�net ensi kerran p�rssitorilla. Avonainen vaunu pys�htyi ja
er�s valkopukuinen nainen astui siit� alas. H�nen tulonsa nostatti
muotikaupassa ihailun sorinan. Min� puolestani j�in kuin kiinni
naulittuna seisomaan paikalleni kunnes h�n palasi kaupasta. En
tiet�nyt kuka tuo nainen oli, enk� luullut saavani n�hd� h�nt�
toistamiseen.
H�nell� oli yll��n hieno, valkoinen, rikaskoristeinen musliinipuku,
nelikulmainen indialainen saali, jonka kulmat olivat kullalla
ja silkkikukilla kirjaillut, italialainen olkihattu ja paksun
kultaketjun kaltainen rannerengas, jollainen oli muodissa siihen
aikaan.
H�n tuli ulos muotikaupasta, astui vaunuihinsa ja ajoi tiehens�.
Muuan muotikaupan palvelijoista tuli ovelle katsomaan hienon
liiketuttavan vaunuja. Menin h�nen luokseen ja pyysin h�nt� sanomaan
kuka tuo nainen oli.
-- H�n oli neiti Marguerite Gautier, vastasi h�n.
En uskaltanut kysy� h�nen osoitettaan, vaan poistuin.
En voinut karkoittaa tuota n�ky� mielest�ni, vaan etsin kaikkialta
tuota valkopukuista, kuninkaallisen kaunista naista.
Joku p�iv� my�hemmin oli Ooppera Comique'ssa suuri n�yt�nt�. Menin
sinne. Ensim�inen, jonka n�in n�ytt�m�n luona olevassa aitiossa oli
-- Marguerite Gautier.
Nuori mies, joka oli seurassani tunsi niinik��n h�net, sill�
mainittuaan h�nen nimens�, sanoi h�n:
-- Katsoppas tuota kaunista tytt��.
Samassa k��nsi Marguerite kiikarinsa meihin p�in, h�n huomasi
yst�v�ni, hymyili h�nelle ja viittasi h�nt� tulemaan luokseen.
-- Min� k�yn h�nt� tervehtim�ss�, sanoi yst�v�ni, -- mutta min�
palaan tuossa paikassa.
En voinut olla sanomatta:
-- Kuinka onnellinen te olette.
-- Miksi niin?
-- Kun saatte k�yd� tervehtim�ss� tuota naista.
-- Oletteko ehk� rakastunut h�neen?
-- En, vastasin min� punastuen, sill� en todellakaan tiet�nyt kuinka
laitani oli. -- Mutta tahtoisin mielell�ni tutustua h�neen.
-- Tulkaa kanssani, min� esit�n teid�t h�nelle.
-- Kysyk�� h�nelt� ensin salliiko h�n sen.
-- Mit� viel�, h�nt� ei tarvitse kainostella, tulkaa vaan.
Minuun koski kun h�n puhui noin. Vapisin ajatellessani, ett� saisin
varmuuden siit�, ett� Marguerite ei ansainnut sit� mit� tunsin h�nt�
kohtaan. Pelk�sin ett� tuo nainen, jonka t�hden olisin tahtonut
k�rsi� paljon, liian pian antautuisi, ja liian pian lahjoittaisi
minulle rakkautensa, jonka olisin tahtanut ansaita pitk�n odotuksen
tahi suuren uhrauksen j�lkeen.
Jos minulle olisi sanottu: "Te omistatte tuon naisen t�n� iltana,
mutta kuolette aamulla", niin olisin sanonut: olkoon menneeksi. Mutta
jos olisi sanottu: "Maksakaa kymmenen louisd'orsia, ja teist� on
tuleva h�nen rakastajansa", niin olisin kielt�ytynyt ja itkenyt kuin
lapsi, joka n�kee y�ll� uneksimansa linnan katoavan her�tess��n.
Tahdoin kuitenkin tutustua h�neen, se oli ainoa keino saada tiet��,
mit� minun tuli h�nest� ajatella.
Sanoin siis yst�v�lleni haluavani, ett� h�n pyyt�isi neiti Gautier'in
suostumusta esittelyyn.
Harhailin sill� aikaa k�yt�viss�, ajatellen kohta p��sev�ni h�nen
luokseen, ja miettien miten kohdata h�nen katseensa. Mietin etuk�teen
mit� h�nelle sanoisin.
Kuinka ��rett�m�n lapsellista rakkaus sent��n voi olla!
Hetkisen kuluttua palasi yst�v�ni.
-- H�n odottaa meit�, sanoi h�n.
-- Onko h�n yksin? kysyin min�.
-- Er�s toinen nainen on h�nen kanssaan.
-- Mutta ei herroja?
-- Ei.
-- Menk��mme.
Yst�v�ni k��ntyi ulko-ovea kohti.
-- Mit� nyt? Ei sit� tied�, sanoin min�.
-- H�n pyysi minua ostamaan makeisia.
Menimme er��seen kauppaan, ja min� olisin tahtonut ostaa pussiin koko
liikkeen. Mutta yst�v�ni pyysi vain:
-- Naula sokeroituja viiniryp�leit�.
-- Tied�ttek�, pit��k� h�n niist�?
-- H�n ei koskaan sy� muita makeisia, se on tunnettu asia.
-- Tied�ttek�, jatkoi h�n tultuamme ulos, mik� nainen tuo on, jonka
teille esit�n? �lk�� kuvitelko, ett� h�n on mik��n herttuatar, ei,
h�n on yksinkertaisesti langennut nainen, yst�v�ni. �lk�� siis
kainostelko, vaan puhukaa mit� tahansa.
-- Hyv�, hyv�, sopersin min� ja seurasin h�nt�, sanoen itsekseni,
ett� intohimoni nyt parantuisi.
Kun me astuimme aitioon nauroi Marguerite kohti kurkkuaan. Olisin
toivonut h�nen sen sijaan olevan surullisen.
Yst�v�ni esitti minut.
Marguerite taivutti hiukan p��t��n ja sanoi:
-- Ent� makeiset?
-- Kas t�ss�.
Ottaessaan ne, katsahti Marguerite minuun.
Min� loin silm�ni alas ja punastuin.
H�n kumartui yst�v�tt�rens� puoleen, kuiskasi jotakin h�nen
korvaansa, jonka j�lkeen molemmat purskahtivat nauruun.
K�vin yh� enemm�n h�milleni, sill� olin ep�ilem�tt� aiheuttanut tuon
naurukohtauksen.
N�ihin aikoihin oli minulla rakastajattarena muuan pieni, sangen
hell� ja sangen herkk�mielinen porvarirouva, jonka tunteellisuus ja
surumieliset kirjeet her�ttiv�t minussa usein naurua. Siit� mit�
nyt tunsin, ymm�rsin kuinka v��rin olin tuolle rouvalle tehnyt; ja
viiden minuutin kuluttua rakastin Margueritea niin paljon kuin ikin�
rakastaa saatoin.
Marguerite s�i makeisiaan v�litt�m�tt� minusta sen enemp��.
Yst�v�ni ei tahtonut kuitenkaan j�tt�� minua t�h�n naurettavaan
asemaan.
-- Marguerite, teid�n ei pid� ihmetell�, ettei herra Duval sano
mit��n, sill� te olette saattanut h�nen p��ns� niin py�r�lle, ettei
h�n tied� mit� sanoa.
-- Luulen pikemmin, ett� t�m� herra on seurannut teit� t�nne siksi,
ett� teist� oli ik�v� tulla yksin.
-- Jos asia olisi siten, niin en olisi kehoittanut Ernsti� pyyt�m��n
Teilt� lupaa esittelyyni, sanoin min� nyt.
-- Oh, se on vaan tekosyy teilt�.
Vaikka ei olisikaan paljoa ollut tekemisiss� Margueriten kaltaisten
tytt�jen kanssa, niin tiet�� kuitenkin kuinka mielell��n he tahtovat
olla sukkelia ja kiusata niit�, joita he n�kev�t ensi kerran. Se on
ep�ilem�tt� hyvityst� niist� n�yryytyksist�, joiden alaisiksi he ovat
pakoitetut joutumaan niiden puolelta, joita he n�kev�t joka p�iv�.
Vastatakseen heille t�ytyy omata jonkunmoisen heid�n maailmalleen
ominaisen tottumuksen, jota tottumusta minulla ei ollut. Ja
sit�paitsi teki se k�sitys, jonka olin itselleni Margueritesta
muodostanut, h�nen pilansa viel� kiusallisemmaksi. En ollut millek��n
v�linpit�m�t�n tuossa naisessa. Sent�hden nousin heti yl�s ja sanoin
v�risev�ll� ��nell�:
-- Jos Teill� on minusta sellainen ajatus, hyv� neiti, niin ei
minulla ole muuta neuvoksi kuin pyyt�� anteeksi tungettelevaisuuteni
ja j�tt�� Teid�t hyv�sti, vakuuttaen, ett� t�m� ei ole tapahtuva
toista kertaa.
Kumarsin ja l�ksin.
Tuskin olin enn�tt�nyt sulkea oven, kun j�lleen kuulin
naurunremahduksen. Olisin mielell�ni tahtonut, ett� maa olisi niellyt
minut sis��ns�.
Palasin paikalleni. Juuri ennen esiripun aukeamista palasi Ernst
luokseni.
-- Kuinka te k�ytt�ydyittek��n! sanoi h�n istuutuen; -- he luulivat,
ett� te olitte hullu.
-- Mit� Marguerite sanoi sen j�lkeen, kun olin poistunut?
-- H�n nauroi ja vakuutti, ett� h�n ei ollut koskaan n�hnyt mit��n
niin hullua. Kuitenkaan ei teid�n pid� luulla, ett� olette menett�nyt
pelin. Mutta �lk�� suoko tuollaisille tyt�ille sit� kunniaa, ett�
otatte heid�t vakavalta kannalta. He eiv�t ymm�rr� mit��n hienoudesta
ja kohteliaisuudesta; he muistuttavat koiria, joiden p��lle
pirskoitetaan hajuvett� ja jotka mielest��n l�yhk��v�t siit� niin
pahalle, ett� he kernaammin kieriskelev�t katuojissa.
-- Mutta mit� se joka tapauksessa merkitsee? sanoin min� koettaen
puhua v�linpit�m�tt�m�ll� ��nell�. -- Min� en koskaan en�� n�e tuota
naista, ja jos pidin h�nest� ennenkuin tunsin h�net, on asianlaita
aivan toinen nyt, kun tunnen h�net.
-- Joutavia. En ep�ile, ett� jonakin p�iv�n� saan n�hd� teid�t
j�lleen h�nen aitiossaan ja kuulla puhuttavan, ett� te joudutte
perikatoon h�nen t�htens�. Ja te olette aivan oikeassa, h�n on
huonosti kasvatettu, mutta hurmaava rakastajatar joka tapauksessa.
Onneksi kohosi esirippu samassa ja yst�v�ni vaikeni.
En olisi voinut sanoa mit� esitettiin, muistan vain, ett� min� tuon
tuostakin kohotin katseeni Margueriten aitioon, jonka niin �kki� olin
j�tt�nyt ja jonne nyt miltei joka minuutti saapui uusi k�vij�.
Kaukana siit�, ett� kuitenkaan olisin lakannut ajattelemasta
Margueritea. Mutta min� jouduin toisen tunteen valtaan. Tuntui silt�
kuin minun olisi t�ytynyt koettaa unohtaa h�nen ep�kohteliaisuutensa
ja oman naurettavan k�yt�kseni, ja min� p��tin, ett� vaikka minun
t�ytyisi luopua kaikesta siit� mit� omistin, niin koetan sittenkin
p��st� tuon tyt�n omistajaksi ja t�ydell� oikeudella anastaa paikan,
josta niin �kki� olin luopunut.
Ennenkuin esitys oli loppunut, l�ksiv�t Marguerite ja h�nen
yst�v�tt�rens� aitiosta.
Ja min�, min� j�tin my�skin paikkani.
-- L�hdettek� jo? kysyi yst�v�ni.
-- Kyll�.
-- Miksi niin?
Samassa h�n huomasi, ett� aitio oli tyhj�.
-- Niin, menk��, menk��, onnea vaan, tahi oikeammin, parempaa onnea.
P��sty�ni ulos, kuulin portaissa ��nt� ja hameitten kahinaa.
Vet�ydyin syrj��n ja n�in lymypaikastani kuinka kaksi naista meni
ohitseni kahden nuoren herran saattamana.
Pilarik�yt�v�ss� teatterin ulkopuolella odotti heit� pienikasvuinen
palvelija.
-- Sanokaa kuskille, ett� h�n odottaa kahvila Anglais'n edess�,
menemme sinne jalkaisin, sanoi Marguerite.
Kun min� hiukan sen j�lkeen harhailin kadulla, n�in Margueriten
seisovan tuon kahvilan suuren huoneen ikkunan luona ja nyppiv�n
kamelian toisensa j�lkeen rikki k�dess� olevasta vihostaan.
Toinen nuorista herroista kumartui h�nen olkansa yli ja puhui
kuiskaten h�nelle.
Menin Maison d'Oriin, joka on vastap��t� Anglais'ta ja asetuin
istumaan niin, ett� saatoin n�hd� kysymyksess� olevan ikkunan.
Kello yksi y�ll� nousi Marguerite yst�vineen vaunuihinsa.
Min� otin ajurin ja seurasin heit�.
Vaunut pys�htyiv�t d'Antin kadun 9:ss�.
Marguerite astui alas ja l�ksi yksin kotiinsa.
Se oli ep�ilem�tt� sattuma, mutta sattuma, joka teki minut
sanomattoman onnelliseksi.
Sen j�lkeen n�in Margueriten usein teatterissa ja
Champs-Elys�es'ella. H�n oli aina yht� iloinen ja min� yht�
liikutettu.
Kuitenkin kului nelj�toista p�iv��, jolloin en n�hnyt h�nt� miss��n.
Tavattuani Gastonin kysyin h�nelt� Margueritea.
-- Tytt�parka on kovin sairas, vastasi h�n.
-- Mik� h�nell� on?
-- Keuhkotauti, ja kun el�m�, jota h�n on viett�nyt, ei suinkaan ole
ollut omiaan h�nt� parantamaan, on h�n nyt vuoteen omana ja kuoleman
kieliss�.
Kuinka syd�n voi sent��n olla kummallinen! Tuo uutinen teki minut
miltei iloiseksi.
Joka p�iv� k�vin tiedustelemassa sairaan vointia, mutta ilmoittamatta
kuka olin. Sain tiet��, ett� h�n parani ja matkusti kylpypaikkaan.
Aika kului kuitenkin ja vaikutus, joskaan ei muisto, tuntui
v�hitellen haihtuvan. Matkustin pois; uudet suhteet, tavat, ty�
karkoittivat ajatukseni Margueritesta, ja ajatellessani toisinaan
t�t� ensim�ist� seikkailuani, en voinut havaita sit� muuksi kuin
nuoruusajan intohimoksi, jolle j�lest�p�in nauretaan.
Muuten ei ollut lainkaan vaikea voittaa tuota muistoa, sill� en ollut
n�hnyt Margueritea sen j�lkeen, kun h�n oli matkustanut, ja kun
h�n, kuten �sken sanoin, meni ohitseni teatterik�yt�v�ss�, en en��
tuntenut h�nt�.
H�n oli kyll�kin hunnutettu.
Mutta vaikka h�n kaksi vuotta sitten olisi ollut viel� enemm�n
hunnutettu, ei minun silloin olisi tarvinnut n�hd� h�nt�, tunteakseni
h�net; silloin olisin aavistanut h�net.
Se ei kuitenkaan est�nyt syd�nt�ni kiivaasti sykkim�st�, saatuani
tiet��, ett� se oli h�n. Ja nuo kaksi vuotta, joiden aikana en ollut
n�hnyt h�nt�, samoinkuin eron aiheuttama mielentilani, haihtuivat
kuin usva h�nen pelk�n hameensa n�kemisest�.
KAHDEKSAS LUKU.
-- Kuitenkin, jatkoi Armand, hetkisen vaitiolon j�lkeen, huomasin
min�, ett� yh� viel� olin rakastunut, mutta tunsin itseni vahvemmaksi
kuin ennen, ja toivomukseni saada j�lleen tavata Margueritea liittyi
my�skin halu osoittaa h�nelle, ett� olin h�nt� voimakkaampi.
En kuitenkaan voinut j��d� pitemm�ksi ajaksi k�yt�v��n, vaan palasin
j�lleen paikalleni, heitt�en nopean katseen saliin, n�hd�kseni miss�
aitiossa h�n istui.
H�n oli aivan yksin permantoaitiossa. Kuten �sken sanoin oli h�n
kovin muuttunut ja tuo v�linpit�m�t�n hymy oli kadonnut h�nen
huuliltaan. H�n oli k�rsinyt; h�n k�rsi yh� viel�kin. Vaikka oli jo
huhtikuu oli h�n viel� talvipuvussa kokonaan k��rittyn� samettiin.
Katselin h�nt� niin kiihke�sti, ett� katseeni veti puoleensa h�nen
katseensa.
H�n katsoi hetkisen minua, tarttui sitten kiikariinsa n�hd�kseen
minut paremmin ja luultavasti luuli tuntevansa minut, voimatta
varmuudella sanoa kuka min� olin, sill� asettaessaan pois kiikaria
v�reili h�nen huulillaan hymy, tuo naisten vieh�tt�v� tervehdys,
ik��nkuin vastaukseksi tervehdykseen, jota h�n n�ytti minulta
odottavan. Mutta, osoittaakseni, ett� olin voitolla ja olin unohtanut
silloin, kun h�n muisti, en vastannut h�nen hymyilyyns�.
H�n luuli silloin erehtyneens� ja k��nsi pois p��ns�.
Esirippu nousi. Mutta vaikka olenkin usein n�hnyt Margueriten
teatterissa, en ole koskaan huomannut h�nen v�litt�v�n v�h��k��n
siit� mit� esitettiin.
Mit� minuun tulee, huvitti kappale minua sangen v�h�n, ja ajatukseni
liikkuivat ainoastaan Margueritessa, vaikka en antanut h�nen sit�
lainkaan huomata.
N�in h�nen ny�kk��v�n naiselle, joka istui vastap��t� olevassa
aitiossa. Kun katsoin kuka h�n oli, huomasin, ett� oli nainen, jonka
sangen hyvin tunsin.
H�n oli ennen ollut liehinainen, oli yritt�nyt n�yttelij�tt�ren�,
mutta ep�onnistunut, ja oli nyt, luottaen hienoihin tuttavuuksiinsa
Parisissa, antautunut liikealalle ja avannut muotiliikkeen.
N�in h�ness� keinon p��st� j�lleen Margueriten tuttavuuteen ja
k�ytin sent�hden hyv�kseni tilaisuutta, kun h�n katsoi minuun p�in,
tervehti�kseni h�nt� k�sin ja silmin.
Niinkuin olin otaksunut niin tapahtuikin; h�n kutsui minut aitioonsa.
Muotikauppiatar Prudence Duvernoy oli niit� nelikymmenvuotisia
naisia, joilta helposti voi saada tiet�� mit� halusi, varsinkin kun
se, mink� tahtoo tiet�� on niin yksinkertaista kuin se mit� aioin
h�nelt� kysy�.
K�ytin hyv�kseni tilaisuutta, jolloin h�n j�lleen alkoi silm�pelins�
Margueriten kanssa, kysy�kseni h�nelt�:
-- Ket� te niin innokkaasti tarkastatte?
-- Marguerite Gautier'ta.
-- Tunnetteko h�net?
-- Kyll�, olen h�nen muotikauppiattarensa, ja h�n on naapurini.
-- Asutteko niin ollen d'Antin kadun varrella?
-- Kyll�, numero 7:ss�. H�nen pukuhuoneensa n�kyy minun ikkunaani.
-- Kerrotaan, ett� h�n on hurmaava nainen.
-- Ettek� tunne h�nt�?
-- En, mutta tahtoisin mielell�ni tutustua h�neen.
-- Tahdotteko, ett� kutsun h�net t�nne aitiooni?
-- En, tahtoisin mieluummin, ett� esitt�isitte h�net minulle...
-- H�nen luonaan?
-- Niin.
-- Se on vaikeampaa.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� h�nt� suojelee er�s vanha herttua, joka on ��rett�m�n
mustasukkainen.
-- _Suojelee_ kuulostaa suloiselta.
-- Niin, suojelee, toisti Prudence. -- Tuon vanhan ukkoparan olisi
vaikea olla h�nen rakastajansa.
Prudence kertoi nyt minulle kuinka Marguerite oli tutustunut
herttuaan Bagn�res'sa.
-- H�n on siis siit� syyst� yksin t��ll�? sanoin min�.
-- Juuri niin.
-- Mutta kuka saattaa h�net kotiin.
-- H�n itse.
-- Herttua tulee siis noutamaan h�net?
-- Niin, v�h�n ajan kuluttua.
-- Ja te, kuka saattaa teid�t kotiin?
-- Ei kukaan.
-- Saanko luvan tarjoutua.
-- Mutta teh�n olette yst�v�nne seurassa, ellen erehdy.
-- Tarjoudumme molemmat.
-- Millainen on yst�v�nne?
-- H�n on kunnon poika, sangen miellytt�v�, ja teid�n tuttavuutenne
on ihastuttava h�nt�.
-- No niin, p��tt�k��mme siis, ett� me kaikki kolme l�hdemme t�m�n
kappaleen p��tytty�; viimeisen tunnen hyvin.
-- Hyv�, menen valmistamaan yst�v��ni.
-- Tehk�� niin.
-- Oh, sanoi Prudence juuri kun aioin poistua, -- katsokaa, nyt
saapui herttua Margueriten aitioon.
Katsoin sinnep�in.
Seitsenkymmenvuotias mies istuutui juuri Margueriten taakse ja ojensi
h�nelle makeispussin, josta tytt� heti alkoi sy�d�. Sitten asetti h�n
pussin aition reunustalle, ja viittasi Prudencelle ik��nkuin kysyen:
-- Haluatteko?
-- En, vastasi Prudence.
Marguerite otti pussin j�lleen k�teens�, k��ntyi herttuan puoleen ja
alkoi puhella h�nen kanssaan.
Kaikki n�m� pikku seikat voivat tuntua lapsellisilta, mutta kaikki
mik� koskee Margueritea, on niin el�v�sti mieless�ni, etten voi olla
niist� kertomatta.
L�ksin siis valmistamaan Gastonia siihen mist� olin Prudencen kanssa
sopinut.
H�n hyv�ksyi ehdoitukseni ja me j�timme paikkamme l�hte�ksemme
Duvernoyn aitioon.
Olimme tuskin avanneet orkesteriin johtavan oven, kun olimme
pakoitetut pys�htym��n laskeaksemme Margueriten ja herttuan
ohitsemme; he poistuivat teatterista.
Olisin antanut kymmenen vuotta el�m�st�ni, jos olisin saanut olla
tuon vanhan, kelpo miehen sijalla.
H�n auttoi Margueriten avonaisiin vaunuihin, ja he katosivat pian
kahden upean hevosen vet�min�, joita herttua itse ohjasi.
Me l�ksimme Prudencen aitioon, ja kun kappale oli lopussa, l�ksimme
me ulos, otimme ajurin ja ajoimme Prudencen asuntoon.
Prudence pyysi meit� luoksensa katsomaan varastojaan, joista h�n
n�ytti olevan eritt�in ylpe�. Voit k�sitt�� mill� innostuksella otin
vastaan pyynn�n.
Minusta tuntui kuin olisin v�hitellen p��ssyt yh� l�hemm�ksi
Margueritea.
Johdatin heti puheen h�neen.
-- Tuo vanha herttua on siis naapurittarenne luona, sanoin
Prudencelle.
-- Oh, ei. Marguerite on kyll� yksin.
-- Mutta silloinhan h�nell� on kauhean ik�v�, huomautti Gaston.
-- Olemme miltei aina yhdess� iltaisin, tahi sitten kutsuu h�n minua,
kun h�n palaa kotiin. H�n ei milloinkaan k�y levolle ennen kello
kahta aamulla. H�n ei saa unta aikaisemmin.
-- Miksi ei?
-- Siksi, ett� h�n on keuhkotautinen ja h�nell� on aina kuumetta.
-- Eik� h�nell� ole ket��n rakastajaa? kysyin min�.
-- Min� en ole koskaan n�hnyt kenenk��n j��v�n h�nen luokseen, kun
olen sielt� l�htenyt; mutta en voi menn� takuuseen, eik� joku ole
sen j�lkeen sinne saapunut. Usein iltasin olen tavannut er��n kreivi
N....n h�nen luonaan, ja h�n luulee valvovansa etujaan sill�, ett�
saapuu vieraisille kello yksitoista illalla ja l�hett�� h�nelle
mahdollisimman paljon koruja ja jalokivi�. Mutta Marguerite ei voi
siet�� h�nt�. Siin� h�n tekee v��rin, sill� kreivi on upporikas mies.
Min� olen turhaan kehoittanut h�nt� ja sanonut: "Rakas lapsi, h�n on
juuri sopiva mies teille". Mutta h�n, joka tavallisesti kuulee minua,
on k��nt�nyt selk�ns� ja vastannut, ett� kreivi on aivan liian tyhm�.
My�nn�n, ett� h�n onkin tyhm�, mutta h�n voisi antaa h�nelle aseman,
kun tuo vanha herttua kuitenkin voi kuolla min� p�iv�n� tahansa.
Vanhat miehet ovat itsekk�it�; ja herttuan sukulaiset moittivat h�nt�
alinomaa suhteestaan Margueriteen: kas siin� kaksi syyt�, joiden
perustuksella ei Marguerite tule saamaan ropoakaan. Puhua h�nelle
j�rke�, mutta h�n vastaa, ett� kyll� h�n ehtii viel� ottaa kreivin,
kun herttua kuolee.
-- El�� niin kuin h�n, jatkoi Prudence, -- ei ole aina hauskaa.
Se ei sopisi lainkaan minulle, vaan min� antaisin hyvinkin pian
potkun tuolle vanhalle miehelle. H�n on ik�vystytt�v�, tuo ukko; h�n
nimitt�� Marguerite� tytt�rekseen ja huolehtii h�nest� kuin lapsesta,
ja h�n riippuu aina h�nen kantap�ill��n. Olen varma siit�, ett� joku
herttuan palvelijoista par'aikaa harhailee kadulla pit�m�ss� silm�ll�
kuka tulee ulos ja ennen kaikkea kuka menee sis�lle Margueriten
asuntoon!
-- Oh, Marguerite parka, sanoi Gaston, istahtaen pianon ��reen ja
soittaen valssia, -- sit� en ole tiennyt. Mutta olen pannut merkille,
ett� h�n on jo jonkun aikaa n�ytt�nyt v�hemm�n iloiselta.
-- Hiljaa! sanoi Prudence ja kuunteli. Gaston herkesi soittamasta.
-- Luulen, ett� h�n kutsuu minua.
Me kuuntelimme my�s, ja joku huusi todella Prudence�.
-- Kas niin, hyv�t herrat, l�htek�� nyt, sanoi rouva Duvernoy.
-- Oh, niink� te osoitattekin vieraanvaraisuuttanne, sanoi Gaston
nauraen. -- Mutta me emme l�hde ennenkuin meit� haluttaa.
-- Miksi meid�n on l�hdett�v�? kysyin min�.
-- Siksi, ett� min� menen Margueriten luo.
-- Silloin j��mme me t�nne odottamaan.
-- Se ei k�y p�ins�.
-- Siin� tapauksessa tulemme mukaanne.
-- Se k�y viel� v�hemmin p�ins�.
-- Min� tunnen Margueriten, min�, sanoi Gaston, -- voin aivan hyvin
tehd� vierask�ynnin h�nen luonaan.
-- Mutta Armand ei tunne h�nt�.
-- Min� esit�n h�net.
-- Mahdotonta.
Kuulimme Margueriten j�lleen huutavan Prudence�.
T�m� juoksi pukuhuoneeseensa ja me seurasimme kintereill�. H�n avasi
ikkunan, ja me k�tkeydyimme ulkoa tulevilta katseilta.
-- Olen huutanut teit� kymmenen minuutin ajan, sanoi Marguerite
ikkunassaan miltei k�skev�ll� ��nell�.
-- Mit� te tahdotte?
-- Tahdon, ett� heti tulette luokseni.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� kreivi N.... on viel� t��ll� ja ik�vystytt�� minut
kuoliaaksi.
-- En voi nyt tulla.
-- Mik� teit� est��?
-- Kaksi nuorta herraa on luonani, eiv�tk� he tahdo l�hte� tiehens�.
-- Sanokaa heille, ett� teid�n t�ytyy l�hte� ulos.
-- Sen olen jo sanonut.
-- Hyv�, antakaa heid�n j��d� sinne; kun he n�kev�t, ett� olette
l�htenyt poistuvat hekin.
-- Heitetty��n t��ll� kaikki ensin mullin mallin!
-- Mutta mit� he sitten tahtovat?
-- Tavata teit�.
-- Mitk� heid�n nimens� ovat?
-- Te tunnette toisen heist�. Gaston R....n.
-- Kyll�, h�net kyll� tunnen.
-- Mutta kuka on toinen?
-- Herra Armand Duval. H�nt� te ette tunne.
-- En. Mutta ottakaa heid�t joka tapauksessa mukaanne, kaikki muut
ovat parempia kuin kreivi. Odotan siis teit�. Tulkaa pian.
Marguerite sulki ikkunansa, samoin Prudence.
Marguerite, joka luuli tuntevansa kasvoni, ei muistanut nime�ni.
Olisin kernaammin suonut, ett� h�n olisi muistanut minusta jotakin
ep�mieluista kuin kokonaan unohtanut minut.
-- Arvasin kyll�, ett� h�n ihastuisi, saadessaan tavata meid�t, sanoi
Gaston.
-- Ihastuisi ei ole oikea sana, vastasi Prudence, ottaen saalinsa
ja hattunsa. -- H�n ottaa vastaan teid�t siksi, ett� saisi kreivin
l�htem��n tiehens�. Koettakaa nyt olla rakastettavampia kuin h�n,
muuten joudutte Margueriten ep�suosioon. Min� tunnen h�net, min�.
L�ksimme siis Prudencen kanssa.
Min� tunsin vavistusta, ja aavistus sanoi minulle, ett� t�ll�
vierask�ynnill� tulisi olemaan suuri vaikutus el�m��ni. Olin viel�
enemm�n liikutettu kuin sin� iltana, jolloin minut esitettiin h�nelle
Ooppera Comiquessa.
Astuessamme eteiseen jyskytti syd�meni niin, etten kyennyt
ajattelemaan selv�sti.
Kuulimme muutamia pianoakordeja. Prudence soitti ovikelloa.
Soitto taukosi. Nainen, joka n�ytti enemm�n seuranaiselta kuin
palvelijattarelta, avasi oven.
Menimme saliin l�pi pukuhuoneen.
Nuori mies seisoi kaakeliuuniin nojaten.
Marguerite, joka istui pianon ��ress� liikutteli sormiaan
koskettimilla ja alkoi uuden kappaleen toisensa j�lkeen, lopettamatta
edellist�.
Koko n�ky todisti ik�vystynytt� mielialaa. Nuori mies oli h�mill��n
omasta mit�tt�myydest��n, ja tuo nuori nainen oli ik�vystynyt surkean
ihailijansa l�sn�olosta.
Kuultuaan Prudencen ��nen nousi Marguerite yl�s, ja vaihdettuaan
kiitollisen katseen rouva Duvernoyn kanssa, tuli h�n meit� vastaan ja
sanoi:
-- Astukaa sis��n, hyv�t herrat, ja tervetuloa luokseni.
YHDEKS�S LUKU.
-- Hyv�� iltaa, rakas Gaston, sanoi Marguerite toverilleni, -- olen
sangen iloinen n�hdess�ni teid�t. Miksi ette k�ynyt aitiossani
teatterissa?
-- Pelk�sin, ett� olisin tehnyt ep�hienosti ja h�irinnyt.
-- Yst�v�t, sanoi Marguerite, erityisesti painostaen t�t� sanaa
ik��nkuin tahtoen antaa l�sn�olevien ymm�rt��, ett� Gaston,
tuttavallisesta vastaanotosta huolimatta, ei ollut, eik� ollut
koskaan ollutkaan h�nelle muuta kuin yst�v�, -- yst�v�t eiv�t
milloinkaan h�iritse.
-- Sallikaa minun silloin esitt�� teille herra Armand Duvalin.
-- Pyysin jo Prudence� tekem��n sen.
-- Muuten, neitiseni, sanoin min� kumartaen ja lausuen joitakin
miltei k�sitett�vi� sanoja, -- on minulla ollut kunnia tulla kerran
ennenkin esitetyksi teille.
Margueriten ihanista silmist� saattoi huomata, ett� h�n koetti
muistella, mutta h�n ei muistanut sit� tahi ei ollut muistavinaan.
-- Neitiseni, ryhdyin min� uudelleen puhumaan, -- olen kiitollinen
siit�, ett� olette unohtanut ensim�isen esittelyni, sill� k�ytt�ydyin
sill� kertaa perin naurettavasti ja tein ep�ilem�tt� teihin ik�v�n
vaikutuksen. Se tapahtui kaksi vuotta sitten Ooppera Comiquessa; olin
yhdess� Ernst ...n kanssa.
-- Ah, nyt min� muistan! huudahti Marguerite hymyillen.
-- Mutta te ette ollut naurettava, vaan min� tein teille kiusaa,
niinkuin nytkin teen, vaikka en niin paljoa. Olette kai antanut
minulle anteeksi, herraseni?
H�n ojensi minulle k�tens� ja min� suutelin sit�.
-- Se on totta, jatkoi h�n. -- Uskokaa ett� minulla on tuo ruma tapa
saattaa h�milleen ne, jotka ensi kertaa tapaan. Se on kovin tyhm��.
L��k�rini sanoo, ett� se johtuu siit�, ett� olen hermostunut ja
sairas; uskokaa l��k�ri�ni.
-- Mutta te n�yt�tte sangen terveelt�.
-- Oh, olen ollut kovin sairas.
-- Tied�n sen.
-- Kuka teille on sen sanonut?
-- Kaikki ihmiset tiet�v�t sen.
K�vin usein tiedustelemassa vointianne, ja min� tunsin iloa
kuultuani, ett� voitte paremmin.
-- En koskaan saanut k�yntikorttianne.
-- En j�tt�nyt koskaan korttiani.
-- Olisitteko ehk� se nuori mies, joka joka p�iv� k�vi
tiedustelemassa vointiani ja joka ei koskaan tahtonut ilmaista
nime��n?
-- Se olin min�.
-- Silloin ette ole ainoastaan anteeksiantavainen, vaan lis�ksi
jalomielinen. Sit� ette te, herra kreivi, olisi tehnyt, lis�si h�n,
k��ntyen h�nen puoleensa ja luotuaan hyv�ksyv�n katseen minuun.
-- Olen tuntenut teid�t ainoastaan kaksi kuukautta, vastasi kreivi.
-- Ja t�m� herra on tuntenut minut vasta viisi minuuttia. Te
vastaatte aina niin yksinkertaisesti.
Naiset ovat armottomia niit� miehi� kohtaan, joista he eiv�t pid�.
Kreivi punastui ja puri huultansa. S��lin h�nt�, sill� h�n n�ytti
olevan rakastunut Margueriteen kuten min�kin, ja tuon nuoren tyt�n
suorasukainen avomielisyys mahtoi tehd� h�net perin onnettomaksi,
varsinkin kahden vieraan l�sn�ollessa.
-- Te soititte pianoa, kun me saavuimme, sanoin min� muuttaakseni
puheenaihetta, -- ettek� tahtoisi valmistaa minulle sit� iloa, ett�
pit�isitte minut vanhana tuttavananne ja jatkaisitte?
-- Oh, sanoi h�n, istuutuen sohvaan ja viitaten meit�kin istumaan, --
Gaston tiet�� hyvin millaista soittoa min� esit�n. Se kelpaa kyll�
silloin kun olen kahden kesken kreivin kanssa, mutta min� en voi
sallia, ett� te alistutte moiseen kidutukseen.
-- Sen j�t�tte minulle! vastasi kreivi koettaen hymyill� hienosti ja
ivallisesti.
-- Teette v��rin moittiessanne minua siit�, ainoasta etuoikeudesta,
jonka teille suon.
Tuntui todellakin silt� kuin tuo poika parka ei olisi saanut sanoa
ainoatakaan sanaa. H�n katsoi miltei rukoillen tuohon nuoreen naiseen.
-- Kuulkaahan, Prudence, jatkoi Marguerite, -- oletteko tehnyt mit�
pyysin teit� tekem��n?
-- Olen, vastasi Prudence.
-- Hyv�, voitte kertoa siit� my�hemmin. Meill� on hieman juteltavaa
kesken�mme, niin ett� �lk�� poistuko ennenkuin olen saanut puhua
kanssanne.
-- Olemme ep�ilem�tt� ep�hienoja, sanoin min�, -- ja kun meid�t on
nyt, tahi oikeammin, kun minut on nyt esitetty teille toistamiseen,
jotta ensim�inen esittelyni vaipuisi unholaan, niin vet�ydymme me,
Gaston ja min�, pois.
-- Ei mill��n muotoa; en sanonut sit� teid�n t�htenne. P�invastoin
toivon, ett� te j��tte t�nne.
Kreivi veti esille eritt�in hienon kellon ja katsoi sit�.
-- On aika l�hte� klubiin, sanoi h�n.
Marguerite ei vastannut.
Kreivi j�tti uunin ja astui Margueriten luo:
-- Hyv�sti, neiti.
Marguerite nousi.
-- Hyv�sti, rakas kreivi, joko te l�hdette?
-- Kyll�, pelk��n ik�vystytt�v�ni teit�.
-- Te ette ik�vystyt� minua t�n��n enemm�n kuin muulloinkaan. Koska
te j�lleen palaatte?
-- Silloin kun te sallitte.
-- J��k�� siis hyv�sti.
Tuo oli julmaa, se on my�nnett�v�.
Kreivi oli onneksi hyvin kasvatettu ja h�nell� oli erinomainen
luonne. H�n tyytyi suutelemaan k�tt�, jonka Marguerite h�nelle
huolettomasti tarjosi, kumarsi meille ja l�ksi.
Saavuttuaan ovelle, katsahti h�n Prudenceen ja kohautti olkap�it��n
ik��nkuin sanoen:
-- Mit� te tahdotte? Olen tehnyt voitavani.
-- Nanine! huusi Marguerite, -- valaiskaa kreiville.
Me kuulimme ovia avattavan ja suljettavan.
-- Vihdoinkin, huudahti Marguerite, -- vihdoinkin h�n l�ksi. Tuo mies
hermostuttaa minua kauheasti.
-- Rakas lapsi, sanoi Prudence, -- te olette tosiaankin aivan liian
ilke� h�nelle, h�nelle, joka kuitenkin on niin hyv� ja kohtelias
teille. Katsokaa, tuolla uunin reunustalla on kello, jonka h�n taas
on teille antanut ja joka on maksanut ainakin tuhannen francsia, olen
siit� varma.
Ja rouva Duvernoy, joka oli mennyt uunin luo, hypisteli kelloa ja
katseli sit� himokkaasti.
-- Rakas yst�v�ni, sanoi Marguerite ja istahti pianon ��reen, -- kun
toiseen vaakakuppiin asetan kaiken sen mink� h�n antaa minulle ja
toiseen sen mit� h�n sanoo, niin huomaan ett� h�nen k�yntins� ovat
perin halpoja.
-- Tuo poika parka on rakastunut teihin.
-- Jos minun t�ytyisi kuunnella kaikkia, jotka ovat minuun
rakastuneet, niin en enn�tt�isi edes sy�d�.
H�n antoi sormiensa hyv�ill� koskettimia, mutta k��ntyi sitten meid�n
puoleemme ja sanoi:
-- Haluatteko jotakin? Minun tekee mieleni punssia.
-- Ja minun kananpoikaa, sanoi Prudence. -- Emmek� sy� illallista?
-- Niin, todellakin, emmek� l�hde illalliselle? sanoi Gaston.
-- Ei, sy�k��mme t��ll�.
Marguerite painoi kelloa ja Nanine astui huoneeseen.
-- L�hett�k�� noutamaan illallista.
-- Mit� saisi luvan olla?
-- Mit� tahansa, mutta joutukaa, joutukaa!
Nainen poistui.
-- Se oli verraton p��h�npisto, sanoi Marguerite ja hypp�si kuin
lapsi. -- Me sy�mme! Kuinka ik�v� mies tuo tyhm� kreivi on!
Kuta enemm�n katselin tuota naista, sit� suuremmaksi kasvoi
ihastukseni. H�n oli hurmaavan kaunis. Viel�p� h�nen laihuutensakin
vieh�tti. Istuin vaipuneena katselemiseeni, ja minun olisi ollut
sangen vaikea selitt�� mit� sis�ll�ni tapahtui. Se, ett� h�n ei
myynyt itse��n tuolle nuorelle, rikkaalle, ylh�iselle miehelle, joka
olisi ollut valmis k�ym��n h�nen t�htens� h�vi�n partaalle, todisti
sellaista omanvoiton pyyt�m�tt�myytt�, ett� kaikki h�nen entiset
hairahduksensa olivat silmiss�ni anteeksi annetut.
Tuossa naisessa oli jotakin viatonta.
Saattoi huomata, ett� h�n eli viel�, niin sanoaksemme, paheen
viattomuuskaudessa.
H�nen varma k�yntins�, notkea vartalonsa, suuret, tuskin n�kyvien
sinisten renkaiden ymp�r�im�t silm�ns�, osoittivat h�nen olevan noita
hehkuvia luonteita, jotka levitt�v�t ymp�rilleen nautinnon tuoksua,
niinkuin it�maiset pullot, joista, olkootpa vaikka kuinka tiiviisti
suletut, kuitenkin sis��nsuljettu hajuveden tuoksu tunkeutuu ulos.
V�list� n�kyi tuon naisen silmist� v�l�hdyksi�, jotka olisivat
ennustaneet taivaan avaumista sille, jota h�n rakasti. Mutta ne,
jotka olivat h�nt� rakastaneet, eiv�t en�� olleet laskettavissa, ja
niit�, joita h�n oli rakastanut, ei viel� voitu laskea.
Lyhyesti, h�ness� saattoi havaita viattomuuden, josta v�h�p�t�inen
seikka oli tehnyt liehinaisen, ja liehinaisen, josta v�h�p�t�inen
seikka olisi voinut tehd� puhtaimman ja rakastettavimman naisen
maailmassa. Margueritessa oli viel� ylpeytt� ja rakkautta
riippumattomuuteen; kaksi tunnetta, jotka loukattuna voivat saada
aikaan samaa kuin viattomuus.
Min� en sanonut mit��n, sieluni oli asettunut syd�meeni ja syd�meni
silmiini.
-- Vai niin, sanoi h�n �kki�, -- se olitte siis te, joka k�vitte
tiedustelemassa vointiani, kun olin sairas?
-- Niin.
-- Tied�ttek�, teitte siin� sangen kauniisti! Ja miten voin osoittaa
teille kiitollisuuttani?
-- Siten, ett� sallitte minun joskus k�yd� luonanne.
-- Niin usein kuin vaan tahdotte, viidest� kuuteen ja yhdest�toista
keskiy�h�n. Kuule, Gaston, soitappas minulle valssi: "Tanssiin
pyynt�".
-- Miksi niin?
-- Ennen kaikkea siksi, ett� se huvittaa minua, ja sitten siksi, ett�
min� en pysty itse sit� soittamaan.
-- Mik� teist� on siin� niin vaikeata?
-- Kolmas osa, ne tahdit, joissa on ristit.
Gaston nousi ja istui pianon ��reen alkaen soittaa tuota Weberin
ihmeellist� kappaletta, joka oli lev�ll��n nuottikannattimella.
Tukien toisella k�dell��n pianoon seurasi Marguerite silmill��n
jokaista nuottia vihossa ja hyr�ili hiljaa s�velt� ja naputteli
sormillaan pianoa, kun Gaston tuli soitossaan tuohon kysymyksess�
olevaan kohtaan: -- "R�, mi, r�, do, r�, fa, mi, r�"; -- juuri tuota
paikkaa en saa luistamaan. Soitappa se uudestaan.
Gaston teki niin; sitten sanoi Marguerite:
-- Annappas, kun min� nyt yrit�n.
H�n istui nyt vuorostaan pianon ��reen ja soitti; mutta h�nen
itsep�iset sormensa iskiv�t aina harhaan.
-- Se on merkillist�, sanoi h�n lapsellisella ��nenpainolla, --
ett� min� en opi soittamaan tuota paikkaa! Uskokaa tahi ette, mutta
usein harjoittelen sit� aina kello kahteen asti aamulla! Ja kun
min� ajattelen, ett� tuo tyhm� kreivi soittaa kappaleen ulkoa ja
kerrassaan erinomaisesti, niin luulen, ett� juuri se tekee minut niin
kiukkuiseksi h�nelle. H�n alkoi uudestaan, mutta samalla tuloksella.
-- Viek��n paholainen Weberin, soiton ja kaikki pianot! sanoi h�n ja
viskasi nuottivihon kauas huoneen toiselle puolelle.
-- Merkillist�, k�sitt�m�t�nt�, ett� min� en osaa soittaa kahdeksaa
risti� per�tysten.
Ja h�n katsoi meit� ristiss� k�sin ja polki jaloillaan lattiaa.
Veri nousi h�nen poskiinsa ja heikko ysk�npuuska t�risytti h�nen
huuliaan.
-- Kas niin, kas niin, sanoi Prudence, joka oli ottanut hatun
p��st��n ja silitti nyt hiuksiaan peilin edess�. -- Jos te suututte,
niin voitte sairastua j�lleen. K�yk��mme mieluummin illalliselle, se
on paljon parempi, min� kuolen n�lk��n.
Marguerite painoi kelloa, istui sitten pianon ��reen ja alkoi
puoli��neen laulaa er�st� kevytmielist� laulua, jonka s�estys ei
tuottanut h�nelle vaikeuksia.
Gaston tunsi laulun ja alkoi my�skin laulaa.
-- �lk�� viitsik� laulaa tuollaisia s��dytt�mi� lauluja, sanoin min�
pyyt�en Margueritelle.
-- Oh, kuinka te olette siveellinen! vastasi h�n hymyillen ja ojensi
minulle k�tens�.
-- En sano sit� itseni t�hden, vaan teid�n.
Marguerite teki liikkeen ik��nkuin tahtoen sanoa:
-- Oh, min� olen jo aikoja sitten herennyt olemasta siveellinen, min�.
Samassa saapui Nanine.
-- Onko illallinen valmis? kysyi Marguerite.
-- On, neiti, tuossa paikassa.
-- Tosiaankin, sanoi Prudence minulle, -- teh�n ette ole viel� n�hnyt
huoneustoa; tulkaa min� n�yt�n sen teille.
Marguerite seurasi meit� hetkisen tuossa ihanassa huoneustossa, mutta
kutsui sitten Gastonin luoksensa ja l�ksi h�nen kanssaan ruokasaliin
katsomaan oliko illallinen valmis.
-- Kuulkaa, sanoi Prudence kovalla ��nell�, ottaen er��lt� hyllylt�
saksilaisen porsliiniesineen, -- en ole tiet�nyt, ett� teill� on t�m�
pieni mies.
-- Mik�? kysyi Marguerite.
-- T�m� pieni paimen, joka pit�� k�dess��n linnunh�kki�.
-- Ottakaa se, jos se teit� miellytt��.
-- Oh, on synti anastaa se teilt�.
-- Ajattelin antaa sen kamaripalvelijattarelleni, sill� se on
mielest�ni kauhistuttava; mutta koska te pid�tte siit�, niin ottakaa
se.
Prudencen huomio kiintyi lahjaan, eik� siihen tapaan, jolla
se annettiin. H�n pani syrj��n paimenensa ja vei minut sitten
pukuhuoneeseen, miss� n�ytti minulle kahta sein�ll� riippuvaa
pienoismuotokuvaa.
-- T�m� on kreivi G..., sanoi h�n.
-- H�n oli kovin rakastunut Margueriteen; h�n juuri "keksi" h�net.
Tunnetteko h�net?
-- En. Ja t�m� t�ss�? kysyin min� osoittaen toista muotokuvaa.
-- H�n on pikku vicomte L..., jonka t�ytyi matkustaa pois.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� h�n joutui h�vi�n partaalle. H�n oli mielett�m�sti
rakastunut Margueriteen.
-- Ja Marguerite rakasti kai my�skin paljon h�nt�.
-- H�n on niin kummallinen, ei h�nest� koskaan tied� mit��n varmaa.
Samana p�iv�n�, kun vicomte matkusti oli Marguerite tapansa mukaan
teatterissa, ja kuitenkin h�n itki, kun he sanoivat j��hyv�iset
toisilleen.
Samassa saapui Nanine ja ilmoitti, ett� illallinen oli valmis.
Kun me astuimme ruokasaliin, seisoi Marguerite nojaten sein��n, ja
Gaston piti h�nt� k�sist� ja puhui h�nelle kuiskaten.
-- Sin� olet hullu, vastasi Marguerite h�nelle, -- sin� tied�t
hyvin, etten tahdo kuulla siit�. Sitten kun on kaksi vuotta tuntenut
minun kaltaiseni naisen, ei tulla pyyt�m��n lupaa saada ruveta h�nen
rakastajattarekseen. Me, me annamme itsemme joko heti, tahi ei
koskaan. Kas niin, hyv� herrasv�ki, nyt me k�ymme illalliselle.
H�n irroittautui Gastonista, tarjosi h�nelle paikan oikealla
puolellaan, minulle vasemmalla, ja sanoi sitten Naninelle:
-- Ennenkuin te istutte, niin sanokaa keitt�j�tt�relle, ett� h�n ei
saa avata, jos ovikello soi.
T�m� k�sky annettiin kello yksi y�ll�.
Noilla illallisilla naurettiin, sy�tiin ja juotiin paljon. Jonkun
ajan kuluttua oli remu saavuttanut sopivaisuuden rajan, ja
sukkeluuksia, jotka er��nlaisia seurapiirej� huvittavat, mutta jotka
aina likaavat suun, joka niit� sanoo, kuului tuon tuostakin Naninen,
Prudencen ja Margueriten suureksi riemuksi. Gastonilla oli tavattoman
hauska; h�n oli hyv�syd�minen poika, mutta aikaiset huonot tavat
olivat pilanneet h�net. Hetkisen olin valmis karkaisemaan itseni,
antautumaan hetken huumaukseen, ottamaan osaa tuohon remuun, joka
n�ytti kuuluvan yhten� ruokalajina illallisiin. Mutta v�hitellen
erottauduin h�lin�st�, lasini j�i koskemattomaksi, ja mieleni muuttui
melkein surulliseksi, n�hdess�ni tuon kauniin, nuoren olennon juovan,
puhuvan kuin toriakka, ja nauravan sit� vallattomammin kuta rivompia
asioita puhuttiin.
Mutta tuossa iloisuudessa ja tuossa puhetavassa ja juomisessa, joka
toisissa p�yt�kumppaneissani ep�ilem�tt� johtui siveett�myydest� ja
tavasta, luulin n�kev�ni Margueriten tarpeen etsi� unhoitusta, ja
min� laskin tuon kaiken kuumeen ja �rtyneen hermoston konttoon. Joka
kerta, kun h�n oli tyhjent�nyt samppanjalasin nousi h�nen poskilleen
kuumeinen punerrus, ja ennen illallista puhjennut liev� ysk� k�vi nyt
niin ankaraksi, ett� h�nen t�ytyi nojata p��ns� tuolin selk�myst��n
ja painaa molemmat k�tens� rintaansa vasten joka kerta kun h�n ysk�si.
K�rsin, ajatellessani, kuinka turmiollisesti t�llainen jokap�iv�inen
elostelu vaikuttikaan h�nen raihnaiseen ruumiiseensa.
Lopulta tapahtui se mit� olin pelolla aavistanut.
Illallisen loppupuolella sai Marguerite ankaramman ysk�kohtauksen
kuin kaikki edelliset. H�n muuttui purppuran punaiseksi, sulki
tuskasta silm�ns� ja vei huulilleen ruokaliinan, joka v�rj��ntyi
veripisaroista. Silloin h�n nousi tuoliltaan ja kiiruhti
pukuhuoneeseensa.
-- Kuinka on Margueriten laita? kysyi Gaston.
-- H�n on nauranut liiaksi ja sylkee nyt verta, vastasi Prudence.
-- Oh, ei se merkitse mit��n, sellaista tapahtuu h�nelle joka p�iv�.
H�n tulee kyll� takaisin. Antaa h�nen olla yksikseen, h�n pit�� siit�
eniten.
Mit� minuun tulee, niin en voinut hillit� itse�ni, vaan l�ksin,
Prudencen ja Naninen h�mm�styksest� ja huudoista huolimatta, etsim��n
Margueritea.
Huonetta, jonne Marguerite oli paennut, valaisi ainoastaan yksi,
p�yd�ll� oleva kynttil�.
H�n lep�si sohvalla taaksep�in nojautuneena, aukinapitetuin puvuin,
toinen k�si syd�mell�, toinen riippuen velttona. P�yd�ll� oli
puoleksi vedell� t�ytetty, hopeinen pesuvati, ja vedess� n�kyi
verijuovia.
Marguerite oli aivan kalpea, h�nen suunsa oli puoleksi auki ja h�n
hengitti l��h�tt�en. V�list� kohotti h�nen rintaansa syv� huokaus,
joka n�ytti tuottavan h�nelle huojennusta ja hetkellist� hyvinvointia.
Menin h�nen luokseen, ilman ett� h�n liikutti v�h��k��n itse��n,
istuin ja tartuin siihen k�teen, joka riippui velttona.
-- Ah! Tek� se olette? sanoi h�n hymyillen.
Min� mahdoin n�ytt�� per�ti liikutetulta, sill� h�n lis�si:
-- Oletteko ehk� tekin sairas?
-- En. Mutta te, te k�rsitte viel�?
-- En paljoa, vastasi h�n, kuivaten nen�liinallaan kyyneleet, jotka
ysk� oli nostattanut silmiin. -- Olen jo tottunut t�h�n.
-- Te tapatte itsenne, neiti, sanoin min� liikutetulla ��nell�;
-- tahtoisin olla yst�v�nne, sukulaisenne, est��kseni teit� t�ll�
tavalla vahingoittamasta itse�nne.
-- Oh, ei maksa vaivaa olla levoton, vastasi h�n miltei katkerasti,
-- n�etteh�n, etteiv�t toisetkaan siit� v�lit�. He tiet�v�t,
nimitt�in, ett� t�m� ei ole autettavissa.
Sitten h�n nousi, otti kynttelin, asetti sen uunille ja katsoi
peiliin.
-- Kuinka kalpea min� olen! sanoi h�n, napittaen j�lleen pukunsa
ja j�rjest�en hiuksiaan. -- Hui hai! Menk��mme j�lleen p�yt��n.
Tuletteko?
Min� en hievahtanut paikaltani.
H�n huomasi, ett� kohtaus oli tehnyt minuun j�rkytt�v�n vaikutuksen,
sill� h�n astui luokseni, ojensi minulle k�tens� ja sanoi:
-- Kas niin, tulkaa nyt.
Tartuin h�nen k�teens�, vein sen huulilleni ja kostutin sit�
kahdella, kauan pid�tetyll� kyyneleell�.
-- Oh, millainen lapsi te olette! sanoi h�n ja istahti viereeni; --
teh�n itkette! Mik� teid�n on?
-- Olen teid�n mielest�nne kovin tyhm�, mutta, se, mink� �sken n�in
koski minuun tavattomasti.
-- Te olette kovin hyv�! Mutta mit� te tahdotte? Min� en voi nukkua,
ja minun t�ytyy saada hieman huvitella. Ja muuten, yksi enemm�n tahi
v�hemm�n minun kaltaisiani, mit� se tekee! L��k�rit sanovat, ett�
veri, jota min� yskin, tulee kurkkutorven haaroista. Olen uskovinani
heit�, siin� kaikki mit� voin tehd�.
-- Kuulkaa, Marguerite, sanoin min� silloin vastustamattoman
ylitsepursuvalla tunteella, -- en tied� mik� vaikutusvalta teill�
mahdollisesti on oleva el�m��ni, mutta sen tied�n, ett� t�ll�
hetkell� ei ole ainoatakaan ihmist�, joka kiinnitt�isi siihen m��r��n
mielt�ni kuin te, ei edes oma sisareni. Ja niin on ollut asianlaita
siit� l�htien, kun teid�t ensi kerran n�in. No niin, taivaan nimess�,
hoitakaa itse�nne �lk��k� viett�k� en�� t�llaista el�m��.
-- Jos hoitaisin itse�ni, niin kuolisin. Kuumeentapainen el�m� juuri
pit�� minut hengiss�. Muuten, mit� hoitamiseen tulee, niin sen
voivat tehd� sellaiset naiset, joilla on perhe ja yst�vi�. Mutta me,
niinpian kuin me emme en�� voi tyydytt�� rakastajiemme turhamaisuutta
ja haluja, j�tt�v�t he meid�t, ja pitki� p�ivi� seuraa silloin pitk�t
illat. Min� kyll� tied�n, sill� olin kaksi kuukautta vuoteessa, ja
kolmen viikon kuluttua ei kukaan en�� k�ynyt luonani.
-- Totta kyll�, etten merkitse teille mit��n, sanoin min�, -- mutta
jos tahtoisitte, hoitaisin teit� kuin veli, en j�tt�isi teit�, ja
min� parantaisin teid�t. Sitten kun tulisitte j�lleen terveeksi,
voisitte, jos niin haluaisitte, alkaa j�lleen viett�� entist�
el�m��nne; mutta min� olen varma siit�, ett� te valitsisitte
mieluummin rauhallisen el�m�n, joka tekisi teid�t onnellisemmaksi ja
s�ilytt�isi kauneutenne.
-- Niin te ajattelette nyt t�n� iltana, siksi, ett� alkohooli tekee
teid�t surumieliseksi; mutta teill� ei riitt�isi k�rsiv�llisyytt�
niin paljoon.
-- Sallikaa minun palauttaa mieleenne, Marguerite, ett� te olitte
kaksi kuukautta vuoteen omana, ja tuona aikana k�vin joka p�iv�
tiedustelemassa vointianne.
-- Se on totta, mutta miksi te ette tullut luokseni?
-- Siksi etten tuntenut teit� viel� silloin.
-- Kainostellaanko minun tapaisiani naisia?
-- Naisia kainostellaan aina; se on ainakin minun mielipiteeni.
-- Te siis hoitaisitte minua?
-- Niin.
-- Te olisitte luonani joka p�iv�?
-- Niin.
-- Viel�p� �isinkin?
-- Sik�li kuin en ik�vystytt�isi teit�.
-- Ja miksi nimit�tte t�t�?
-- My�t�tunnoksi.
-- Ja mist� t�m� my�t�tunto johtuu?
-- Vastustamattomasta mieltymyksest� teihin.
-- Oletteko siis rakastunut minuun? Sanokaa se heti, se on paljon
yksinkertaisempaa.
-- Mahdollista kyll�; mutta jos minun on sanottava se teille, niin ei
se ainakaan tapahdu t�n��n.
-- Olisi parasta, ett'ette koskaan sanoisi sit�.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� se tuottaisi vain kaksi seurausta.
-- Ja ne olisivat?
-- Joko min� tahtoisin p��st� teist�, jolloin suuttuisitte minuun,
tahi vastaisin my�ntyv�sti, ja te saisitte minusta surkean
rakastajattaren; nainen, joka on hermostunut, sairas, surumielinen
tahi my�skin iloinen tavalla, joka on surullistakin surkeampi,
nainen, joka yskii verta ja joka tuhlaa satatuhatta francsia vuodessa
-- sellainen nainen voi sopia jollekin vanhalle, rikkaalle miehelle,
kuten esimerkiksi herttualle, mutta tuottaisi paljon ik�vyytt� teid�n
kaltaisellenne nuorelle miehelle, ja todistuksena siit� on se, ett�
kaikki minun nuoret rakastajani ovat sangen pian j�tt�neet minut.
Min� en vastannut mit��n; kuuntelin ainoastaan.
Tuo avomielisyys, joka miltei tuntui tunnustukselta, tuo kiusallinen,
kullalla verhottu el�m�ntapa, jonka todellisuudelle tuo tytt�parka
koetti etsi� unhoitusta elostelussa, huumauksessa ja valvomisessa,
kaikki tuo vaikutti minuun niin syv�sti, etten saanut sanaakaan
suustani.
-- Kas niin, jatkoi Marguerite, -- nyt olemme puhuneet kylliksi
lapsellisuuksia. Tarjotkaa minulle k�sivartenne ja palatkaamme
j�lleen ruokasaliin. Heid�n ei tarvitse saada tiet�� syyt�
viipymiseemme.
-- Menk��, jos teit� haluttaa, mutta pyyd�n, ett� sallitte minun
j��d� t�nne.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� teid�n iloisuutenne tuottaa minulle liian paljon
tuskia.
-- No, hyv�, olen sitten surullinen.
-- Kuulkaa, Marguerite, sallikaa minun sanoa teille er�s asia,
joka kaiketi on teille usein sanottu, mutta jonka monenkertainen
kuuleminen on est�nyt teit� uskomasta sit�. Se ei liioin ole v�hemmin
totta, enk� min� kenties ole koskaan uudistava sit�.
-- Ja se on?... sanoi Marguerite hymyillen ja muistuttaen nuorta
�iti�, joka kuuntelee lapsensa l�rp�tyksi�.
-- Se on, ett� kun olin n�hnyt teid�t, valloititte te, en tied�
miksi tahi miten, sijan minun el�m�ss�ni, ett� min� turhaan koetan
karkoittaa kuvaanne ajatuksistani, jonne se kuitenkin aina palaa;
ett�, kun min� t�n��n, kahden vuoden kuluttua, n�in teid�t uudestaan,
te saitte entist� suuremman vallan ylitseni; ja vihdoin, ett�,
kun te nyt olette ottanut minut vastaan ja min� tunnen teid�t ja
kaiken teiss� ilmenev�n harvinaisuuden, olette te k�ynyt minulle
v�ltt�m�tt�m�ksi, ja ett� min� tulen hulluksi, en ainoastaan siit�,
ett� te ette rakasta minua, vaan my�skin siit�, ettette anna minun
rakastaa teit�.
-- Mutta, onneton, te olette niin ollen hyvin rikas? Ettek� tied�,
ett� min� tuhlaan kuusi � seitsem�n tuhatta francsia kuukaudessa, ja
ett� se on k�ynyt minulle v�ltt�m�tt�myydeksi; ettek�, yst�v� parka,
sitten tied�, ett� saattaisin teid�t k�den k��nteess� perikatoon ja
ett� omaisenne asettaisivat teid�t holhouksen alle, kun he saisivat
tiet��, ett� el�tte minun kaltaiseni naisen kanssa. Rakastakaa
minua kernaasti hyv�n� yst�v�n�, mutta ei muuna. K�yk�� luonani ja
me nauramme ja l�rp�ttelemme, mutta �lk�� luullotelko itsellenne,
ett� min� olen parempi kuin mit� itse asiassa olen. Teill� on hyv�
syd�n, te tahdotte, ett� teit� rakastetaan, mutta te olette aivan
liian herkk�tunteinen ja nuori meid�n maailmaamme. Ottakaa itsellenne
naimisissa oleva nainen. Te n�ette, ett� olen kiltti tytt� ja ett�
puhun teille aivan avomielisesti.
_Ensi osan loppu_.
TOINEN OSA.
KYMMENES LUKU.
-- Mutta, hyv�nen aika, mit� te oikeen teette? huusi Prudence, joka
tiet�m�tt�mme oli ilmestynyt kynnykselle.
-- Me puhumme j�rke�, vastasi Marguerite, -- j�tt�k�� meid�t viel�
hetkiseksi rauhaan, sitte me tulemme.
-- Hyv�, hyv�, puhukaa lapsukaiset, puhukaa, sanoi Prudence ja
poistui sulkien oven per�ss��n.
-- On siis sovittu, ett� te ette rakasta minua, sanoi Marguerite,
j��ty�mme kahden kesken.
-- Min� matkustan.
-- Olemmeko tulleet niin pitk�lle?
Olin mennyt liian pitk�lle voidakseni en�� per��nty�, ja sit�paitsi
saattoi tuo tytt� p��ni aivan py�r�lle.
Tuo sekoitus iloisuutta, surumielisyytt�, siveellisyytt� ja
siveett�myytt�, tuo h�nen vaikutuksille herk�ksi tekev� tautinsa
ja hermoston �rtyneisyytens�, kaikki se antoi minun ymm�rt��, ett�
jollen heti alusta pit�en saanut valtoihini tuota kevytmielist�,
helposti unohtuvaa luonnetta kadottaisin h�net ainiaaksi.
-- Kuulkaa, te puhutte siis tosissanne? sanoi h�n.
-- Niin, t�ydell� todella.
-- Mutta miksi ette ole sanonut minulle t�t� aikaisemmin?
-- Koska olisin voinut sanoa sen teille?
-- P�iv�� my�hemmin kun teid�t esitettiin minulle Ooppera Comiquessa.
-- Luulen, ett� olisin saanut huonon vastaanoton, jos silloin olisin
tullut luoksenne.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� k�ytt�ydyin niin tyhm�sti edellisen� iltana.
-- Se on totta. Mutta te rakastitte minua kuitenkin jo silloin.
-- Niin.
-- Mik� ei est�nyt teit� menem�st� rauhallisesti nukkumaan n�yt�nn�n
j�lkeen. Tuollaiset voimakkaat rakastumiset kyll� tunnetaan.
-- Te luultavasti erehdytte. Tied�ttek� mit� sin� iltana tein? Odotin
teit� kahvila Anglais'n portilla. Seurasin vaunua, joka vei teid�t
ja kolme yst�v��nne sielt�, ja kun n�in teid�n astuvan niist� ja
nousevan yksin asuntoonne, tunsin sanomatonta onnea.
Marguerite purskahti nauruun.
-- Mille te nauratte? kysyin min�.
-- Ei millek��n.
-- Pyyd�n, vastatkaa minulle, muuten luulen, ett� te yh� edelleen
pid�tte minua pilkkananne.
-- Ettek� suutu?
-- Onko minulla oikeus suuttua teihin?
-- No niin! Menin hyv�ll� syyll� yksin kotiini.
-- Kuinka niin?
-- Minua odotettiin siell�.
Vaikka olisin saanut h�nelt� veitsen piston, ei se olisi koskenut
minuun niin. Nousin ja ojensin h�nelle k�teni:
-- Hyv�sti.
-- Min� arvasin, ett� te suuttuisitte, sanoi Marguerite. -- Miehill�
on raivo saada tiet�� sellaista mik� tuottaa heille tuskaa.
-- Mutta min� vakuutan teille, sanoin min� kylm�sti ik��nkuin
tahtoen osoittaa h�nelle, ett� ikuisiksi ajoiksi olin parantunut
intohimostani, ja min� vakuutan teille, ett� en ole suuttunut. Se,
ett� joku odotti teit�, oli yht� luonnollista kuin sekin, ett� min�
l�hden t��lt� kello kolme aamulla.
-- Ehk� teill�kin on joku kotona odottamassa?
-- Ei, mutta minun t�ytyy l�hte�.
-- Hyv�sti siis.
-- Te l�het�tte minut pois.
-- En suinkaan.
-- Miksi te kiusaatte minua n�in?
-- Kuinka niin?
-- Te sanoitte, ett� joku odotti teit�.
-- Min� en voinut olla nauramatta, ajatellessani, ett� te olitte
onnellinen, n�hdess�nne minut menev�n yksin kotiin, johon minulla oli
niin hyv� syy.
-- Lapsellisuus tuottaa usein iloa, ja on v��rin h�irit� tuota iloa,
etenkin kun voi, antamalla sen jatkua, tehd� iloitsevan viel�kin
onnellisemmaksi.
-- Kenen kanssa te luulette olevanne tekemisiss�? Min� en ole mik��n
pyhimys enk� herttuatar. En ole tuntenut teit� ennenkuin t�n��n, enk�
ole velvollinen tekem��n teille tili� menettelyst�ni. Olettaen, ett�
minusta jonakin p�iv�n� tulee teid�n rakastajattarenne, t�ytyy teid�n
muistaa, ett� minulla on ennen teit� ollut muita rakastajia. Jos te
jo ennakolta osoitatte mustasukkaisuutta, niin mit� sitten my�hemmin
onkaan tapahtuva, jos tuo "my�hemmin" nyt sitten on lainkaan tuleva!
Te olette verraton!
-- Siksi, ett� kukaan ei ole rakastanut teit� niinkuin min� teit�
rakastan.
-- No niin, suoraan puhuen, rakastatteko minua todellakin niin
suunnattomasti?
-- Niin paljon kuin rakastaa voin.
-- Ja sit� on jatkunut aina...
-- Aina siit� l�htien, kun kolme vuotta sitten n�in teid�n astuvan
vaunuistanne P�rssitorilla.
-- Tied�ttek�, se on sangen kaunista. No, hyv�, mill� min� voin
palkita suuren rakkautenne?
-- Teid�n t�ytyy rakastaa minua hiukan, sanoin min�, syd�meni
jyskytt�ess� niin rajusti, ett� tuskin saatoin puhua, sill�
Margueriten ilvehtiv�st� hymyst� huolimatta olin tuntevinani, ett�
tuo kauan kaipaamani hetki l�hestyi.
-- No hyv�. Mutta herttua?
-- Mik� herttua?
-- Vanha, mustasukkainen suojelijani.
-- H�n ei saa tiet�� mit��n.
-- Mutta jos h�n saa tiet��?
-- Silloin h�n antaa teille anteeksi.
-- Ei anna. H�n hylk�� minut, ja kuinka minun sitten k�y?
-- Mutta uskallattehan te panna itsenne alttiiksi er��n toisenkin
takia.
-- Mist� te sen tied�tte?
-- Siit�, ett� te kielsitte p��st�m�st� ket��n sis�lle t�n� y�n�.
-- Se on totta, mutta tuo toinen on tosi yst�v�ni.
-- Josta ette n�y suuria v�litt�v�n, koska annatte sulkea h�nelt�
ovenne t�llaiseen aikaan.
-- Teill� ei pit�isi olla syyt� moittia minua siit�, koska se
tapahtui siksi, ett� otin vastaan teid�t, teid�t ja yst�v�nne.
Olin v�hitellen l�hestynyt Margueritea ja kiert�nyt k�teni h�nen
vartalonsa ymp�ri, ja tunsin nyt h�nen notkean ruumiinsa nojaavan
k�si�ni vasten.
-- Jos te tiet�isitte kuinka teit� rakastan, kuiskasin min�.
-- Onko se totta?
-- Vannon sen teille.
-- Hyv�, jos te lupaatte tehd� kaikki mit� min� tahdon, sanomatta
sanaakaan, tekem�tt� pienint�k��n huomautusta ja kysym�tt� mit��n,
niin ehk� rakastan teit�.
-- Lupaan kaikki mit� tahdotte.
-- Mutta sanon teille etuk�teen, ett� tahdon vapauden toimia mieleni
mukaan, tarvitsematta tehd� v�hint�k��n tili� teille. Olen aina
etsinyt nuorta, tahdotonta miest�, joka olisi ep�luulottomasti
rakastunut ja jota voisi rakastaa ilman oikeutta, mutta en ole
koskaan l�yt�nyt sellaista. Miehet eiv�t ole koskaan tyytyv�isi�,
vaan vaativat ett� rakastajatar tekee tili� nykyidest�,
menneisyydest� ja viel�p� tulevaisuudestakin. Sit� mukaa kuin he
tottuvat h�neen, tahtovat he hallita h�nt�, ja jos he saavat kaikki
mit� tahtovat, tulevat he vain entist� vaativaisemmiksi. Jos min� nyt
p��t�n ottaa itselleni uuden rakastajan, niin toivon, ett� h�nell� on
kolme harvinaista ominaisuutta: luottavaisuutta, alistuvaisuutta ja
hienotunteisuutta.
-- Hyv�! Olen kaikkea mit� tahdotte.
-- Sen saamme n�hd�.
-- Ja koska saamme n�hd�?
-- My�hemmin.
-- Miksi my�hemmin?
-- Siksi, sanoi Marguerite, irroittautuen minusta ja ottaen suuresta
vihosta punaisen kamelian, jonka pisti napinreik��ni, -- siksi,
ettei aina voi panna t�yt�nt��n sopimusta samana p�iv�n� kuin on sen
allekirjoittanut.
Sen oli helppo ymm�rt��.
-- Ja koska saan j�lleen n�hd� teid�t? kysyin min� ja puristin h�nt�
k�dest� rintaani vasten.
-- Silloin kun t�m� kamelia muuttaa v�ri�.
-- Ja koska se muuttaa v�ri�?
-- Huomen illalla yhdentoista ja kahdentoista v�lill�. Oletteko nyt
tyytyv�inen.
-- Ja sit� te kysytte.
-- Ei sanaakaan t�st� yst�v�llenne tahi Prudencelle tahi kenellek��n
muulle.
-- Lupaan sen.
-- Suudelkaa nyt minua, ja l�htek��mme sitten ruokasaliin.
H�n tarjosi minulle huulensa, silitti hiuksensa, ja me l�ksimme
huoneesta, h�n laulaen ja min� puolihulluna. Salissa h�n pys�htyi ja
kuiskasi:
-- Arvelette varmaankin, ett� on merkillist� kuinka pian min� olin
valmis my�ntym��n; tied�ttek� mist� se johtuu? Siit�, jatkoi h�n,
tarttuen k�teeni ja painaen sen syd�nt��n vasten, jolloin tunsin sen
voimakkaat, nopeat ly�nnit, -- se johtuu siit�, ett� koska minun
elinaikani on lyhempi kuin toisten, niin olen p��tt�nyt el�� sen
nopeammin.
-- Min� pyyd�n, �lk�� puhuko en�� tuolla tavalla.
-- Oh, lohduttakaa itse�nne, jatkoi h�n nauraen. -- Niin lyhyt kuin
elinaikani lieneekin, niin el�n kuitenkin kauemmin kuin mit� te
olette minua rakastava.
Ja h�n astui laulaen ruokasaliin.
-- Miss� on Nanine? kysyi h�n, n�hty��n, ett� Gaston ja Prudence
olivat kahden huoneessa.
-- H�n nukkuu teid�n huoneessanne, odottaen, ett� k�visitte levolle,
vastasi Prudence.
-- Tytt� parka! Kas niin, hyv�t herrat, l�htek�� nyt, on jo aika.
Kymmenen minuuttia my�hemmin me l�ksimme, Gaston ja min�.
Marguerite puristi hyv�stelless� k�tt�ni. Prudence j�i viel� h�nen
luokseen.
-- No niin, sanoi Gaston kun p��simme kadulle, -- mit� te sanotte
Margueritesta?
-- H�n on enkeli, ja min� olen hulluna h�neen.
-- Aavistin sen; sanoitteko sen h�nelle?
-- Sanoin.
-- Ja lupasiko h�n uskoa teit�?
-- Ei.
-- Prudencen laita on toisin.
-- Lupasiko h�n teille jotakin?
-- Enemm�n kuin jotakin, yst�v�ni! Kukapa uskoisi, ett� tuo pikku
Duvernoy on viel� niin hyvin s�ilynyt.
YHDESTOISTA LUKU.
Armand vaikeni p��sty��n n�in pitk�lle.
-- Tahdotko sulkea ikkunan? sanoi h�n, -- minua alkaa viluttaa. Min�
menen sill� aikaa vuoteeseen.
Suljin ikkunan.
Armand, joka oli viel� sangen heikko, riisui aamutakin ylt��n ja
asettui vuoteeseen. H�n n�ytti v�syneelt�.
-- Sin� olet ehk� puhunut liian paljon, sanoin min�. -- Tahdotko,
ett� min� poistun, jotta voit nukkua? Voit sitten jonakin toisena
p�iv�n� kertoa lopun tuosta tarinasta.
-- Ik�vystytt��k� se ehk� sinua?
-- P�invastoin.
-- Silloin min� jatkan. Vaikka j�t�tkin minut yksin, niin en
kuitenkaan voi nukkua.
-- Kun min� saavuin kotiini, jatkoi h�n, tarvitsematta muistella,
niin el�v�sti oli h�nell� mieless� kaikki nuo seikat, -- en
k�ynyt nukkumaan; istuuduin miettim��n p�iv�n seikkailua. Kaikki
oli tapahtunut niin nopeasti ja odottamatta, ett� tosiaan luulin
uneksineeni.
Ensim�inen vaikutelma, jonka olin saanut tulevasta
rakastajattarestani, oli ollut niin voimakas, ett� se yh� piti minua
vallassaan. Jatkuvassa itsep�isyydess�ni en tahtonut n�hd� h�ness�
samanlaista tytt�� kuin muut h�nen kaltaisensa, ja kaikille miehille
ominaisella turhamaisuudella olin valmis uskomaan, ett� h�n tunsi
minua kohtaan samanlaista mieltymyst� kuin min� h�nt� kohtaan.
Kuitenkin havaitsin monta kielteist� seikkaa, ja min� olin usein
kuullut kerrottavan, ett� Margueriten rakkaudesta oli tullut enemm�n
tahi v�hemm�n kallis kauppatavara, vuodenajan mukaan.
Mutta toiselta puolen, kuinka sovittaa nuo huhut kreivin yh�
jatkuviin, tuloksettomiin k�ynteihin? Voi sanoa, ett� kreivi ei
miellytt�nyt h�nt�, ja ett�, kun herttua piti h�nt� niin loistavasti
yll�, h�n tahtoi mieluummin ottaa, jos h�n kerran rakastajan halusi,
sellaisen, joka h�nt� miellytti. Miksi, miksi h�n ei silloin
valinnut, kaunista, sukkelaa ja rikasta Gastonia, vaan minut, joka
olin h�nest� ollut niin naurettava, kun h�n ensi kerran minut n�ki?
Mutta totta my�skin, ett� yksi ainoa minuutti voi vaikuttaa enemm�n
kuin koko vuoden k�ynnit.
Kaikista illallisvieraista olin min� ainoa, joka k�vin levottomaksi
silloin, kun h�n l�ksi p�yd�st�. Seurasin h�nt�, olin niin
liikutettu, etten voinut sit� peitt��, ja min� itkin suudellessani
h�nen k�tt�ns�. T�m� seikka ynn� se, ett� olin joka p�iv� k�ynyt
h�nen luonaan h�nen sairastaessaan oli ehk� saattanut h�net n�kem��n
minussa toisenlaisen miehen kuin ne, joita h�n t�h�n saakka oli
tuntenut; ja ehk� h�n ajatteli, ett� h�n saattoi rakkauden t�hden,
joka ilmeni sill� tavalla, tehd� sen mink� h�n oli tehnyt niin usein,
ett'ei sill� ollut en�� mit��n merkityst� h�nen silmiss��n.
Kaikki n�m� olettamukset olivat sangen todenn�k�isi�; mutta olivat
syyt mitk� tahansa h�nen suostumukseensa, er�s asia oli joka
tapauksessa varma, nim. se, ett� h�n oli suostunut.
Sin� y�n� en sulkenut silmi�ni. Min� en itse tuntenut itse�ni;
olin melkein hullu. Toisinaan arvelin, etten ollut kyllin kaunis,
kyllin rikas tahi hieno omistaakseni sellaisen naisen; toisinaan
tunsin ylpeytt� ajatellessani tuota omistamista. Sitten min� aloin
pel�t�, ett� Margueriten mieltymys minuun oli vain hetken oikku, ja
tuntien ennakolta, ett� pikainen loppu tekisi minut onnettomaksi,
ajattelin, ett� oli parasta olla menem�tt� h�nen luokseen, matkustaa
pois ja kirjoittaa h�nelle ep�ilyksist�ni. Sitten min� siirryin
m��r�tt�miin toiveisiin, rajattomaan luottamukseen. Tein uskomattomia
tulevaisuudensuunnitelmia; sanoin itselleni, ett� tuo nainen saisi
kiitt�� minua henkisest� ja ruumiillisesta parantumisestaan, ett�
viett�isin koko el�m�ni yhdess� h�nen kanssaan, ja ett� h�nen
rakkautensa tekisi minut onnellisemmaksi kuin kaikkein puhtain ja
viattomin rakkaus.
Niin, en voi muistaa niit� tuhansia ajatuksia, jotka nousivat
syd�mest� p��h�ni ja v�hitellen sammuivat uneen, johon aamulla
vaivuin.
Kun her�sin, soitti kello kahta. Ilma oli verraton ja minusta
tuntui kuin el�m� ei olisi koskaan n�ytt�nyt niin kauniilta ja
t�ytel�iselt�. Eilisp�iv�n muistot palasivat j�lleen, varjottomina,
esteett�min� ja illan suloisten toiveitten kyll�stytt�min�. Pukeuduin
nopeasti. Olin tyytyv�inen ja tunsin pystyv�ni parhaisiin tekoihin.
Tuon tuostakin hyp�hti syd�meni rinnassani ilosta ja rakkaudesta.
En v�litt�nyt en�� niist� syist�, jotka ennen nukahtamistani olivat
tehneet minut levottomaksi; n�in ainoastaan p��m��r�n, ajattelin
ainoastaan hetke�, jolloin taas saisin n�hd� Margueriten.
Minun oli mahdoton pysy� kotona. Huoneeni osoittautui liian pieneksi
onnelleni, tarvitsin koko luonnon.
L�ksin ulos. Sivuutin d'Antin kadun. Margueriten vaunut odottivat
h�nen portaidensa edess�; l�ksin Champs Elys�es'elle. Rakastin
kaikkia ihmisi�, jotka vastaani tulivat, tuttuja ja tuntemattomia.
Kuinka hyv�ksi rakkaus tekeek��n ihmisen!
Kun olin tunnin ajan harhaillut puistossa, n�in kaukaa Margueriten
vaunut; en tuntenut niit�, vaan aavistin.
Juuri kun vaunujen piti k��nty� Champs-Elys�es'en kulmassa,
pys�hdytti Marguerite ne, ja er�s nuori mies l�ksi l�hell� olevasta
herrajoukosta keskustelemaan h�nen kanssaan.
He juttelivat hetkisen; sitten palasi tuo nuori mies toveriensa
luo ja vaunut vieriv�t eteenp�in; olin t�ll� v�lin l�hestynyt
herrajoukkoa, ja n�in, ett� mies, joka oli puhellut Margueriten
kanssa, oli kreivi G..., jonka kuvan Prudence oli n�ytt�nyt minulle
ja sanonut olevan henkil�n, jota Marguerite sai kiitt�� asemastaan.
H�nelt� oli Marguerite k�skenyt sulkea oven edellisen� iltana,
otaksuin, ett� h�n oli pys�hdytt�nyt vaunut selitt��kseen kreiville
syyn menettelyyns�; ja min� toivoin samalla, ett� h�n olisi keksinyt
jonkun uuden tekosyyn kreivi� varten t�ksi illaksi.
Minulla ei ole aavistustakaan kuinka loppu osa p�iv�st� kului;
k�velin, tupakoin, juttelin, mutta kello kymmenen aikaan illalla en
muistanut v�h��k��n siit� mit� olin sanonut tahi keit� olin tavannut.
Kaikki mit� muistan on, ett� palasin kotiin, kulutin kolme tuntia
pukemiseen ja katsoin ainakin sata kertaa kelloani. Kun se osoitti
puolta yht�toista katsoin ajan sopivaksi ja l�ksin.
Saavuttuani d'Antin kadulle, vilkaisin Margueriten ikkunoihin. Ne oli
valaistu.
Soitin ja kysyin portinvahdilta oliko neiti Gautier kotona. H�n
vastasi, ettei neiti koskaan tullut kotiin ennen kello yht�toista.
Katsahdin kelloani ja huomasin, ett� olin tarvinnut ainoastaan viisi
minuuttia, kulkeakseni tuon pitk�n matkan.
Aloin k�vell� edestakaisin tuolla autiolla kadulla.
Puolen tunnin kuluttua saapui Marguerite. H�n astui vaunuista ja
katseli ymp�rilleen ik��nkuin etsien jotakin.
Vaunut vieriv�t pois, sill� talli ei sijainnut siin� talossa.
Juuri kun Marguerite aikoi soittaa kelloa, astuin min� esille ja
sanoin:
-- Hyv�� iltaa.
-- Ah, tek� se olette? sanoi h�n ��nell�, josta ei suuresti
kuvastunut iloa j�lleenn�kemisen johdosta.
-- Olette antanut minulle luvan saapua luoksenne t�n��n.
-- Se on totta; olin unohtanut sen kokonaan.
Tuo vastaus kumosi kaikki toivomukseni. Aloin kuitenkin v�hitellen
tottua h�nen tapoihinsa, enk� sent�hden poistunut, kuten muussa
tapauksessa ep�ilem�tt� olisin tehnyt.
Me menimme sis�lle. Nanine oli jo avannut oven.
-- Eik� Prudence ole viel� tullut? kysyi Marguerite.
-- Ei, neiti.
-- Menk�� sanomaan, ett� heti kun h�n saapuu t�ytyy h�nen tulla
t�nne. Mutta sammuttakaa ensin salissa. Jos joku tulee niin
vastatkaa, ett� min� en ole viel� palannut kotiin, enk� palaakaan
koko iltana.
Saattoi selv�sti huomata, ett� h�nell� oli muuta mieless� ja ett� h�n
ehk� piti tuloani sopimattomana. Min� en tiet�nyt mit� tehd� tahi
sanoa. Marguerite meni makuuhuoneeseensa; min� j�in siihen miss� olin.
-- Tulkaa, sanoi h�n.
H�n riisui hattunsa ja samettitakkinsa ja viskasi ne s�ngyn p��lle,
sitten h�n vaipui nojatuoliin takkavalkean ��reen, joka paloi aina,
ja sanoi, leikkien kellonperiens� kanssa:
-- Kas niin! Mit� uutta teill� on minulle kerrottavana?
-- Ei mit��n, paitsi sit�, ett� olen tehnyt v��rin tullessani t�nne
t�n� iltana.
-- Miksi niin?
-- Siksi, ett� te n�ytte olevan �rtyneell� mielell�, ja ett� min�
ep�ilem�tt� ik�vystyt�n teit�.
-- Ette te minua ik�vystyt�; mutta min� olen sairas, olen k�rsinyt
koko p�iv�n, en ole nukkunut ja minulla on kauhea p��nkivistys.
-- Tahdotteko, ett� l�hden tieheni, jotta p��sette levolle?
-- Oh, te voitte j��d�; jos tahdon k�yd� levolle, niin voin tehd� sen
siit� huolimatta.
Samassa soi ovikello.
-- Kukahan siell� on? sanoi h�n k�rsim�tt�m�sti.
Hetkisen kuluttua soitettiin uudestaan.
-- Kukaan ei suvaitse avata; minun on kai sitten teht�v� se itse.
H�n nousi ja sanoi minulle:
-- Odottakaa t��ll�.
Sitten h�n meni eteiseen ja avasi oven.
Min� kuuntelin.
Henkil�, jolle h�n avasi, pys�htyi ruokasaliin. Ensim�isest� sanasta
tunsin h�net nuoreksi kreivi N...ksi.
-- Kuinka te voitte t�n��n? kysyi h�n.
-- Huonosti, vastasi Marguerite kuivasti.
-- H�iritsenk� kenties teit�?
-- Ehk�.
-- Kuinka te otatte minut vastaan! Mit� min� olen teille tehnyt,
rakas Marguerite?
-- Te ette ole tehnyt minulle mit��n, yst�v�ni. Olen sairas, minun
t�ytyy k�yd� levolle, tehk�� siis minulle se ilo, ett� menette
tiehenne. Minua kiusaa sanomattomasti etten voi tulla kotiin iltasin
ilman, ett� te viiden minutin per�st� ilmestytte luokseni. Mit� te
oikeastaan tahdotte? Ett� rupeaisin teid�n rakastajattareksenne?
Hyv�, olenhan jo sata kertaa sanonut teille ei, sanonut, ett� te
�rsyt�tte minua kauheasti ja ett� voitte k��nty� jonkun toisen
puoleen. Toistan t�n��n viimeisen kerran: min� en tahdo tiet�� teist�
mit��n; asia on siis p��tetty; ja nyt hyv�sti. Kas tuossa Nanine, h�n
valaisee teille. Hyv�� y�t�.
Ja lis��m�tt� sanaakaan, kuulematta mit� tuo nuori mies sopersi,
palasi Marguerite makuuhuoneeseen, jonka oven h�n rajusti sulki.
Nanine tuli miltei heti huoneeseen.
-- Kuulkaa nyt, sanoi Marguerite h�nelle, -- sinun t�ytyy aina sanoa
tuolle tyhmeliinille, ett� min� en ole kotona tahi ett� min� en tahdo
ottaa vastaan h�nt�. Minua todellakin v�sytt�� se, ett� alinomaa
tullaan pyyt�m��n minulta samaa asiaa, ett� luvataan maksaa ja sitten
ollaan selv�t. Jos ne, jotka aikovat antautua meid�n alentavaan
ammattiimme, tiet�isiv�t millaista t�m� on, niin he rupeaisivat
ennemmin kamaripalvelijattariksi. Mutta ei; halu saada hienoja
vaatteita, vaunuja ja jalokivi� houkuttelee heit�; uskotaan sit� mit�
kuullaan, sill� prostitutioonilla on my�skin uskonsa, ja kulutetaan
v�hitellen syd�n, ruumis ja kauneus; meit� pel�t��n kuin villipetoja,
halveksitaan kuin hylkyj�, meill� on ymp�rill�mme vain sellaisia,
jotka ottavat enemm�n kuin antavat, ja er��n� kauniina p�iv�n� me
kuolemme kuin koirat, kun ensin olemme turmelleet muita ja itse
turmeltuneet.
-- Kas niin, neiti, tyyntyk��, sanoi Nanine, -- te olette kauhean
hermostunut t�n� iltana.
-- T�m� puku kiusaa minua, sanoi Marguerite ja alkoi napittaa auki
pukuaan; -- antakaa minulle kampausviitta. No, ent� Prudence?
-- H�n ei ole viel� tullut, mutta heti kun h�n saapuu l�het�n h�net
t�nne.
-- Kas siin� my�skin yksi, sanoi Marguerite riisuen pukunsa ja
vet�en ylleen valkoisen aamuviitan, -- kas siin� on my�skin yksi,
joka kyll� l�yt�� luokseni silloin, kun h�n minua tarvitsee ja joka
ei vapaaehtoisesti voi tehd� minulle palvelusta. H�n tiet��, ett�
min� odotan tuota vastausta t�n� iltana, ett� minun t�ytyy saada se,
ett� olen levoton, mutta min� olen varma siit�, ett� h�n on l�htenyt
huvittelemaan v�litt�m�tt� v�h��k��n minusta.
-- Ehk� h�nelle on sattunut este.
-- Tuokaa meille punssia.
-- Se tekee neidin viel� pahemmaksi, sanoi Nanine.
-- Sen parempi. Tuokaa viel� hedelmi�, piirakoita ja hiukan
kananpoikaa, mutta heti, min� kuolen n�lk��n.
Mink� vaikutuksen kohtaus teki minuun, on tarpeetonta kuvailla;
ymm�rr�t sen kuitenkin hyvin.
-- Teid�n t�ytyy aterioida kanssani, sanoi h�n, -- lukekaa jotakin
odottaessanne; min� menen hetkeksi pukuhuoneeseeni.
H�n sytytti kynttil�t monihaaraisessa kynttil�jalassa, avasi oven ja
katosi.
Min� puolestani s��lin tuon tyt�n el�m�� ja s��li lis�si rakkauttani.
K�velin pitkin askelin edestakaisin huoneessa, kun Prudence samassa
astui sis��n.
-- Ah, tek� se olette, sanoi h�n; -- miss� Marguerite on?
-- Pukuhuoneessaan.
-- Odotan h�nt�. Sanokaa, tied�ttek�, ett� te miellyt�tte h�nt�
paljon?
-- En.
-- Eik� h�n ole sanonut sit�?
-- Ei.
-- Miksi te olette t��ll�?
-- Tulin vierask�ynnille.
-- Keskell� y�t�?
-- Miksi ei?
-- Veitikka.
-- H�n otti minut vastaan sangen huonosti.
-- Kyll� h�n ottaa teid�t vastaan paremminkin.
-- Niink� luulette?
-- Minulla on h�nelle hyv� uutinen.
-- Sep� hyv�. H�n on siis puhunut teille minusta?
-- Eilen illalla, tahi oikeammin y�ll�, kun te ja yst�v�nne olitte
l�hteneet... Niin, kuinka voi yst�v�nne? Eik� h�nen nimens� ollut
Gaston R...?
-- Oli, vastasin min� hymyillen, muistaessani mit� Gaston oli uskonut
minulle ja huomatessani, ett� Prudence tuskin tiesi h�nen nime��n.
-- H�n on kaunis poika; mit� h�n omistaa?
-- H�nell� on kaksikymment�viisi tuhatta francsia korkoja vuodessa.
-- Oh, todellakin! No niin, palataksemme teihin, Marguerite kysyi
teist� kaikenmoista; h�n tahtoi tiet�� kuka te olette, mit� te teette
ja keit� teill� on ollut rakastajattarina, lyhyesti, kaikkea mit�
teid�n ik�isest�nne miehest� voi kysell�. Sanoin h�nelle kaiken mink�
tiesin ja lis�sin, ett� te olette mainio poika, ja sill� hyv�.
-- Kiit�n teit�; mutta sanokaa minulle nyt, mink� teht�v�n h�n teille
eilen antoi?
-- Ei mink��n; h�n tahtoi vaan p��st� kreivist�, vastasi Prudence;
mutta t�n��n h�n antoi minulle er��n asian toimitettavakseni ja min�
tulin nyt tuomaan siihen vastauksen.
Samassa astui Marguerite pukuhuoneesta p��ss��n soma y�myssy, joka
oli koristettu keltaisilla silkkinauharuseteilla.
H�n oli hurmaavan n�k�inen; jaloissa h�nell� oli silkkitohvelit ja
h�n leikkasi par'aikaa kynsi��n.
-- No, sanoi h�n n�hty��n Prudencen, -- tapasitteko herttuan?
-- Tapasin!
-- Ja mit� h�n sanoi?
-- H�n antoi.
-- Kuinka paljon?
-- Kuusi tuhatta.
-- Onko teill� ne?
-- On.
-- N�yttik� h�n erikoiselta?
-- Ei.
-- Miesparka!
��nen s�vy�, jolla n�m� kaksi sanaa lausuttiin on mahdoton kuvata.
Marguerite otti; nuo kuusi tuhannen francsin seteli� ja sanoi:
-- Olipa jo aikakin. Tarvitsetteko rahaa, rakas Prudence.
-- Rakas lapsi, tied�tteh�n, ett� kahden p�iv�n kuluttua meill�
on viidestoista, niin ett� tekisitte minulle palveluksen, jos
lainaisitte kolme tahi nelj� sataa francsia.
-- L�hett�k�� noutamaan rahat huomenna; on mahdoton saada en�� t�n�
iltana vahetetuksi.
-- Mutta �lk�� vaan unohtako.
-- Rauhoittukaa; sy�ttek� illallista kanssamme?
-- En, Charles odottaa minua kotona.
-- Te olette siis yh� viel� yht� hulluna h�neen?
-- Yh� viel�, rakkaani! Siis huomenna. Hyv�sti Armand.
Rouva Duvernoy poistui ja Marguerite avasi er��n laatikon ja viskasi
sinne rahat.
-- Sallitte kai, ett� menen vuoteeseen? sanoi h�n hymyillen ja
l�hestyi s�nky�.
-- En ainoastaan salli sit�, vaan viel�p� pyyd�nkin.
H�n heitti syrj��n pitsipeitteen vuoteelta ja paneutui pitk�kseen.
-- Tulkaa nyt ja istukaa viereeni ja jutelkaamme, sanoi h�n.
Prudence oli oikeassa; se mit� h�n oli tuonut mukanaan, oli
pirist�nyt Margueritea.
-- Voitteko antaa anteeksi �skeisen huonon tuuleni? sanoi h�n ja
tarttui k�teeni.
-- Annan mielell�ni anteeksi kaikenlaista.
-- Ja te rakastatte minua?
-- Hulluuteen asti.
-- Huonosta luonteestani huolimatta.
-- Kaikesta huolimatta.
-- Vannotteko sen.
-- Vannon, sanoin min� hiljaa.
Nanine tuli nyt huoneeseen, tuoden lautasia, kylm�n kananpojan,
pullon bordeaux viini�, mansikoita ja kaksi ruokaliinaa.
-- En tuonut punssia, sanoi h�n, -- sill� bordeaux on parempaa
teille. Eik� totta, herra?
-- Tietysti, vastasin min� Margueriten viimeisten sanojen
liikuttamana ja s�ihkyvin silmin h�nt� katsellen.
-- Hyv�, sanoi Marguerite, -- asettakaa kaikki tuolle pienelle
p�yd�lle ja nostakaa se s�ngyn viereen; me palvelemme itse itse�mme.
Te olette valvonut kolme y�t�, teid�n t�ytyy p��st� levolle. Menk��
siis; en tarvitse teit� en��.
-- Lukitsenko oven?
-- Kyll�, se on parasta; ja katsokaa, ettei ket��n lasketa sis�lle
huomen aamulla ennen kello kahtatoista.
KAHDESTOISTA LUKU.
Kello viisi aamulla, kun p�iv� alkoi h��m�itt�� kierrekaihtimien
l�vitse, sanoi Marguerite minulle:
-- Suo anteeksi, ett� karkoitan sinut pois; mutta se on
v�ltt�m�t�nt�. Herttua saapuu t�nne joka aamu; h�nelle vastataan,
ett� min� nukun, ja h�n j�� ehk� odottamaan kunnes her��n.
Otin Margueriten p��n k�sieni v�liin, suutelin h�nt� viel� kerran ja
sanoin:
-- Koska saan n�hd� sinut j�lleen?
-- Kuule, sanoi h�n, -- ota tuo pieni kullattu avain uunin p��lt� ja
k�y aukaisemassa ovi; tuo sitten t�nne avain ja l�hde tiehesi. P�iv�n
kuluessa saat kirjeen m��r�yksineni, sill� tied�, ett� sinun t�ytyy
totella sokeasti.
-- Niin, mutta jos min� nyt pyyt�isin jotakin.
-- Mit� sitten?
-- Ett� antaisit minun s�ilytt�� avainta.
-- En ole koskaan luovuttanut sit� kenellek��n.
-- Mutta luovuta se minulle, sill� vannon, ett� rakastan sinua
enemm�n kuin kukaan on sinua rakastanut.
-- No hyv�, ota se; mutta sanon sinulle ennakolta, ett� avaimen
k�ytt�kelpoisuus riippuu kokonaan minusta.
-- Kuinka niin?
-- Ovien sis�puolella on lukot.
-- Ilkimys!
-- Min� annan poistaa ne.
-- Sin� siis rakastat minua hiukan?
-- En tied� varmuudella, mutta luulen, ett� asianlaita melkein niin
on. Mutta l�hde nyt, olen kovin v�synyt.
Syleilin h�nt� viel� kerran ja l�ksin.
Palattuani kotiini olin melkein hulluna onnesta. Kun ajattelin,
ett� kaikki esteet Margueriten ja minun v�lill� nyt olivat poissa,
ett� h�n oli minun ja ett� minulla oli taskussani h�nen asuntonsa
avain sek� oikeus k�ytt�� sit�, niin olin tyytyv�inen el�m��n, ylpe�
itsest�ni, ja min� rakastin Jumalaa, joka oli sallinut t�m�n kaiken.
Min� nukahdin iloisiin ajatuksiini, ja Margueritelta saapunut kirje
vasta her�tti minut.
Kirje sis�lsi vain seuraavat sanat:
"Kas t�ss� m��r�ykseni: T�n� iltana teatteri Vaudeville'ssa. Tule
kolmannella v�liajalla. M. G."
Lukitsin lapun kaappiin, jotta minulla ep�ilyksen hetkin� aina olisi
todellisuus saatavissa.
Kello seitsem�n olin Vaudevillessa. Kaikki aitiot t�yttyiv�t
v�hitellen. Ainoastaan yksi j�i tyhj�ksi: permantoaitio.
Kolmannen n�yt�ksen alkaessa kuulin tuon aition oven avautuvan.
Marguerite astui sinne sis�lle. H�n tuli heti aition reunalle ja etsi
jotakin silmill��n, ja n�hty��n minut kiitti h�n minua katseellaan.
H�n oli sin� iltana ihastuttavan kaunis. Kaikkien silm�t k��ntyiv�t
h�neen, viel�p� n�yttelij�tkin n�ytt�m�ll� katsahtivat h�neen, joka
pelk�ll� ilmestymisell��n h�iritsi kaikkia katsojia.
Prudence astui my�skin aitioon, ja muuan herra, jonka tunsin kreivi
G...ksi istuutui per�lle.
N�hty�ni h�net tunsin syd�meni j�hmettyv�n
Ep�ilem�tt� Marguerite huomasi mink� vaikutuksen tuon miehen l�sn�olo
teki minuun, sill� h�n hymyili j�lleen minulle, ja k��nnetty��n
selk�ns� kreiville alkoi h�n mielenkiintoisesti seurata esityst�
n�ytt�m�ll�. Kolmannella v�liajalla k��ntyi h�n sanomaan jotakin
kreiville; t�m� l�ksi silloin aitiosta ja Marguerite viittasi minua
tulemaan luoksensa.
-- Hyv�� iltaa, sanoi h�n ja ojensi minulle k�tens�, astuessani
aitioon.
-- Hyv�� iltaa, vastasin min�, k��ntyen sek� Margueriten ett�
Prudencen puoleen.
-- Istukaa.
-- Mutta min� anastan silloin toisen paikan. Eik� kreivi G... tule
takaisin?
-- Kyll�; pyysin h�nt� k�ym��n ostamassa makeisia saadaksemme
hetkisen puhella kesken�mme. Rouva Duvernoy on uskottumme.
-- Niin, lapsukaiset, sanoi t�m�; -- olkaa aivan rauhallisia, min� en
puhu mit��n.
-- Mik� sinua vaivaa t�n� iltana? sanoi Marguerite suudellen varjossa
minua otsalle.
-- En voi oikein hyvin.
-- Silloin sinun t�ytyy menn� levolle, sanoi h�n ivallisin ilmein,
joka sopi erinomaisesti h�nen hienoille, siroille kasvoilleen.
-- Minne sitten?
-- Kotiisi.
-- Sin� tied�t varsin hyvin etten voi nukkua siell�.
-- Mutta sinun ei liioin sovi tulla t�nne luoksemme murjottamaan,
siksi ett� olet n�hnyt herran aitiossani.
-- Syy ei ole siin�.
-- Kyll�, min� tunnen tuon, mutta sin� olet v��r�ss�, emme siis puhu
enemp�� siit� asiasta. N�yt�ksen j�lkeen sin� menet Prudencen luo ja
odotat siell� kunnes min� huudan sinua. Ymm�rr�tk�?
-- Kyll�.
Saatoinko olla tottelematon?
-- Sin� rakastat minua yh�? sanoi h�n.
-- Ja sit� sin� kysyt!
-- Sin� olet ajatellut minua?
-- Koko p�iv�n.
-- Tied�tk�, min� pelk��n todellakin rakastuvani sinuun. Kysy vaan
Prudencelt�.
-- Oh! vastasi t�m�, -- se on jo p��tetty asia.
-- Palaa nyt paikallesi; kreivi tulee kohta, ja on tarpeetonta, ett�
h�n n�kee sinut t��ll�.
-- Miksi niin?
-- Koska sinusta on ep�mieluista tavata h�nt�.
-- Ei; mutta jos sin� olisit sanonut minulle, ett� halusit tulla
t�nne t�n� iltana, niin olisin min� voinut toimittaa sinulle t�m�n
aition yht�hyvin kuin h�n.
-- Onnettomuudeksi h�n tarjosi minulle t�m�n aition ilman ett� olin
pyyt�nyt sit�, ja tarjoutui saattamaan minua. Sin� tied�t kyll�, ett�
min� en voinut kielt��. Kaikki mit� saatoin tehd� oli, ett� kirjoitin
sinulle ja pyysin sinua tulemaan t�nne, saadaksesi n�hd� minut ja
ett� itse saisin ilon tavata sinua. Mutta kun sin� kiit�t minua t�ll�
tavalla, niin panen sen kyll� mieleeni tulevaisuuden varalta.
-- Olen v��r�ss�, suo anteeksi.
-- No niin, mutta palaa nyt kiltisti paikallesi ja ennen kaikkea, �l�
ole en�� mustasukkainen.
H�n suuteli minua viel� kerran ja min� poistuin.
K�yt�v�ss� kohtasin kreivin, joka juuri tuli takaisin.
Palasin paikalleni.
Kun kaikki ymp�ri k�vi, oli kreivin l�sn�olo Margueriten aitiossa
maailman yksinkertaisin asia. H�n oli ollut h�nen rakastajattarensa,
h�n hankki h�nelle aition, h�n istui h�nen kanssaan aitiossa
katsomassa esityst�, kaikki t�m� oli minusta aivan luonnollista,
ja siit� l�htien, kun rakastajattarenani oli sellainen tytt� kuin
Marguerite, t�ytyi minun mukautua h�nen tapoihinsa.
Mutta min� olin kuitenkin koko illan sangen onneton, ja kun l�ksin
teaterista ja n�in kreivin, Prudencen ja Margueriten astuvan
ulkopuolella odottaviin vaunuihin, k�vi mieleni perin apeaksi.
Nelj�nnestunnin kuluttua saavuin kuitenkin Prudencen luo, joka juuri
palasi kotiinsa.
KOLMASTOISTA LUKU.
-- Teh�n saavutte melkein yht� pian kuin me, sanoi h�n.
-- Niin, vastasin min� koneellisesti; -- miss� Marguerite on?
-- Kotonaan.
-- Yksink�?
-- Ei, kreivi G... on h�nen luonaan.
Aloin k�vell� kiivaasti edes takaisin.
-- Mutta, mik� teid�n on?
-- Luuletteko, ett� minusta on hauskaa odottaa t��ll� kunnes kreivi
on suvainnut l�hte� Margueriten luota.
-- Te olette, toden totta, j�rjet�n! Ettek� te ymm�rr�, ett�
Marguerite ei voi ajaa pois kreivi�, joka on antanut h�nelle niin
paljon rahoja ja antaa yh� edelleenkin. Marguerite tuhlaa vuosittain
enemm�n kuin satatuhatta francsia ja h�nell� on paljon velkoja.
Herttua antaa h�nelle kaikki mit� h�n pyyt��, mutta h�n ei uskalla
aina pyyt�� niin paljoa kuin h�n tarvitsisi. H�nen t�ytyy s�ilytt��
yst�vyytens� kreivin kanssa, joka antaa h�nelle vuosittain v�hint�in
kymmenen tuhatta francsia. Marguerite rakastaa teit� paljon,
yst�v�ni, mutta sek� h�nen ett� teid�n t�htenne ei suhteenne h�neen
saa olla vakavaa laatua. Teid�n seitsem�ll�, kahdeksalla tuhannella
ei pidet� yll� sit� tytt��; niill� ette voisi kustantaa edes
h�nen vaunujaan. Ottakaa Marguerite sellaisena kuin h�n on: hyv�,
vieh�tt�v� ja kaunis tytt�; olkaa h�nen rakastajansa kaksi kuukautta;
kustantakaa h�nelle kukkavihkoja, makeisia ja teatteriaitioita;
mutta �lk�� ajatelko mit��n muuta, �lk��k� panko toimeen naurettavia
mustasukkaisuuden kohtauksia. Marguerite ei ole mik��n pyhimys.
Te miellyt�tte h�nt�, h�n rakastaa teit� paljon, v�h�t muusta.
Miksi loukkaantua turhan t�hden? Onhan teill� Parisin vieh�tt�vin
rakastajatar. H�n ottaa teid�t vastaan hienon hienossa asunnossa, h�n
on jalokivien peitt�m�, h�n ei maksa teille ropoakaan, ellette itse
niin tahdo, ettek� sittenk��n ole tyytyv�inen. Tuhat tulimmaista! Te
vaaditte aivan liian paljon.
-- Olette oikeassa, mutta ajatus, ett� tuo mies on h�nen
rakastajansa, kiusaa minua kauheasti.
-- Mutta, sanoi Prudence, -- onko h�n sitten en�� h�nen rakastajansa?
H�n tarvitsee kreivi�, siin� kaikki. Kaksi p�iv�� sitten sulki h�n
oven h�nelt�. Kreivi tuli aamulla h�nen luokseen, eik� h�n voinut
muuta kuin ottaa vastaan h�nen aitiotarjouksensa ja antaa h�nen
seurata itse��n n�yt�nt��n. Kreivi saattaa h�net kotiin, viipyy
hetkisen h�nen luonaan ja poistuu sitten. Kaikki t�m� on mielest�ni
sangen luonnollista. Muuten ei teill� ole mit��n herttuata vastaan.
-- Ah, h�nh�n on vanha ukko, ja min� olen varma siit�, ett�
Marguerite ei ole h�nen rakastajattarensa. Voihan sit� muuten suvaita
yhden suhteen, tarvitsematta hyv�ksy� kahta, sill� sellainen velttous
l�hentelee liian paljon laskelmia.
-- Oh, yst�v�ni, kuinka vanhanaikainen te olette! Kuinka monen
ylh�isen, hienon ja rikkaan olenkaan n�hnyt tekev�n niinkuin nyt
neuvon teit� tekem��n, ja ilman ponnistuksia, h�pe�� ja omantunnon
tuskia! Sellaista tapahtuu joka p�iv�. Luuletteko ett� sellaiset
voisivat viett�� loistavaa el�m��ns�, ellei heill� olisi kolme, nelj�
rakastajaa yht'aikaa. Ei ole omaisuutta, joka yksin voisi peitt��
Margueriten tapaisen naisen kulut. Mutta h�nt� on kohdannut se onni,
ett� h�n on tavannut vanhan rikkaan miehen, joka omistaa kymmenen
miljoonaa, jonka vaimo ja tyt�r ovat kuolleet ja joka antaa h�nelle
kaikki mit� h�n tahtoo pyyt�m�tt� mit��n korvaukseksi; niin ett�
h�nell� on mukavaa. Mutta h�n ei voi pyyt�� herttualta enemp�� kuin
kuusi, seitsem�nkymment� tuhatta francsia vuodessa, ja min� olen
varma siit�, ett� jos h�n pyyt�isi enemm�n antaisi kreivi h�nelle
kielt�v�n vastauksen huolimatta rikkauksistaan ja my�t�tunnostaan.
-- Mutta, jos oletamme, jatkoi Prudence, -- ett� Marguerite rakastaa
teit� kylliksi luopuakseen sek� kreivist� ett� herttuasta ja
j�lkim�inen sattumalta saisi tiet�� suhteensa ja antaisi Margueriten
valita teid�n ja h�nen v�lill�, niin olisi uhraus, jonka h�n
t�htenne tekisi tavattoman suuri, se on varma, se. Voisitteko te
tehd� h�nen t�htens� yht� suuren uhrauksen. Kuinka voisitte korvata
h�nelle sen mink� h�n on t�htenne menett�nyt? Te erist�isitte h�net
siit� maailmasta, jossa h�nell� on onnensa ja tulevaisuutensa,
h�n lahjoittaisi teille parhaat vuotensa ja h�net unohdettaisiin.
Olisitteko te kunniallinen mies ja pit�isitte h�net luonanne,
valmistaisitteko h�nelle horjumattoman onnen? Sill� moinen suhde
annetaan anteeksi nuorelle miehelle, mutta ei kypsyneelle. Kuulkaa
siis minua, yst�v�, ottakaa asiat niinkuin ne ovat, naiset sellaisina
kuin he ovat, �lk��k� antako Margueriten tapaisen naisen miss��n
suhteessa saada valtaa ylitsenne.
T�m� puhe oli viisasta ja johdonmukaista, enk� min� voinut muuta kuin
my�nt�� h�nen olevan oikeassa. Puristin sent�hden h�nen k�tt�ns� ja
kiitin h�nt� neuvosta.
-- Kas niin, sanoi h�n, -- karkoittakaa nyt mielest�nne kaikki
tuulentuvat, naurakaa ja olkaa iloinen; el�m� on ihana, yst�v�ni,
riippuu vain mink�laisen lasin l�vitse sit� katselee. Mutta joka
tapauksessa voitte olla varma siit�, ett� er�s nuori nainen t�ss�
l�hell� odottaa k�rsim�tt�m�n�, ett� mies, joka on h�nen luonaan,
l�htisi tiehens�; h�n ajattelee teit� ja rakastaa teit�. Istukaamme
nyt ikkunan ��reen ja tarkatkaamme koska tuo kreivi poistuu
j�tt��kseen paikkansa meille.
Me istuuduimme ikkunan ��reen; Prudence tarkasti harvoja
ohikulkijoita; min� uneksin. Vihdoin tuli kreivi ulos, nousi
vaunuihinsa ja katosi.
Prudence sulki ikkunan.
Samassa kutsui Marguerite meit�.
-- Tulkaa pian, p�yt�� katetaan par'aikaa, me sy�mme illallista!
huusi h�n.
Kun me saavuimme h�nen luokseen, riensi Marguerite vastaani, kietoi
k�sivartensa kaulani ymp�ri ja syleili minua kiihke�sti.
-- Yh�k� viel� allap�in? kysyi h�n.
-- Ei, kaikki on jo ohitse, vastasi Prudence, -- min� olen puhunut
h�nelle j�rke� ja h�n on luvannut olla kiltti.
-- Sep� hyv�!
Vasten tahtoani heitin silm�yksen vuoteeseen; se oli koskematon.
Margueritella oli jo yll��n valkoinen kampausviittansa.
Me istuimme aterioimaan; Marguerite oli hurmaava, lempe� ja iloinen,
ja min� koetin toteuttaa Prudencen neuvoja k�yt�nn�ss� ja olla yht�
iloinen kuin molemmat p�yt�kumppanini. Mutta se mik� heiss� oli
luonnollista oli minussa pakoitettua, ja hermostunut nauruni oli
v�h�ll� p��tty� kyyneliin.
Kun illallinen oli ohi j�imme me Margueriten kanssa kahden kesken.
H�n istahti matolle uunin eteen ja tuijotti surullisena liekkeihin.
H�n mietti. Mit�? Sit� en tied�. Min� puolestani katselin h�nt�
vavistuksella, ajatellessani niit� tuskia, joita h�nen t�htens� sain
k�rsi�.
-- Tule istumaan viereeni, sanoi h�n �kki�. Istahdin matolle h�nen
viereens�.
-- Arvaappas mit� min� ajattelin?
-- En voi.
-- Suunnitelmaa, jonka olen laatinut.
-- Ja millainen se on?
-- En voi viel� kertoa sinulle sit�, mutta sanon sinulle sen
seurauksen. Nimitt�in, ett� min� kuukauden kuluttua olisin vapaa ja
velaton, ja ett� me viett�isimme yhdess� kes�n maalla.
-- Etk� voi sanoa minulle kuinka se k�visi p�ins�?
-- En. Vaaditaan ainoastaan, ett� sin� rakastat minua yht� paljon
kuin min� sinua, niin se onnistuu.
-- Ja oletko sin� yksin keksinyt tuon suunnitelman?
-- Olen.
-- Ja sin� toteutat sen yksin?
-- Min� yksin saan k�rsi� ik�vyydet, sanoi Marguerite huulillaan
hymy, jota en koskaan unohda, -- mutta me saamme yhdess� nauttia
eduista.
En voinut auttaa sit�, ett� punastuin kuullessani sanan "eduista", ja
min� vastasin jokseenkin kylm�sti, nousten:
-- Salli minun, rakas Marguerite, olla nauttimatta muitten
suunnitelmien etuja kuin niiden, jotka tunnen ja jotka itse toteutan.
-- Mit� se merkitsee?
-- Se merkitsee, ett� suuresti ep�ilen, ett� kreivi G... on mukana
tuossa suunnitelmassa, jonka ep�eduista yht� v�h�n kuin eduistakaan
en tahdo tulla osalliseksi.
-- Sin� olet lapsi. Luulin, ett� rakastit minua. Mutta petyin. Hyv�.
H�n nousi, aukaisi pianon ja alkoi soittaa "Tanssiin pyynt�"-valssia,
kunnes h�n p��si duuri juoksutukseen, johon h�n aina takertui.
Tekik� h�n sen tottumuksesta tahi muistuttaakseen mieleeni p�iv�n
jolloin tutustuimme toisiimme? Yht�kaikki, tuo s�vel veresti
muistoja, ja min� menin h�nen luoksensa, otin h�nen p��ns� k�sieni
v�liin ja suutelin h�nt�.
-- Annatko minulle anteeksi? kysyin min�.
-- Sin� tied�t sen kyll�, vastasi h�n. Mutta huomaa, ett� t�m� on
vasta toinen p�iv� ja minun t�ytyy nyt jo antaa anteeksi. Sin� pid�t
huonosti lupauksesi sokeasta tottelemisesta.
-- Mit� sin� tahdot, Marguerite? Rakastan sinua liian paljon ja olen
mustasukkainen pienimm�st� ajatuksestasikin. Se mit� �sken ehdoitit
tekisi minut hulluksi ilosta, mutta salaisuus tuon suunnitelman
toteuttamisessa kiusaa minua.
-- Kas niin, jutellaan nyt hiukan, sanoi h�n tarttuen k�siini ja
katsoen minuun niin hurmaavasti hymyillen, ett� minun olisi ollut
mahdoton vastustaa; -- sin� rakastat minua, eik� totta, ja sin�
olisit onnellinen saadessasi viett�� kolme tahi nelj� kuukautta
kanssani maalla. Tuo kahdenkeskeinen yksin�isyydess�olo tekisi
minutkin onnelliseksi, mutta ei ole kysymys ainoastaan onnestani,
vaan my�skin terveydest�ni. En kuitenkaan voi l�hte� Parisista niin
pitk�lle ajaksi, saattamatta asioitani j�rjestykseen, ja minun
asiani ovat perin sotkuiset. No niin, olen keksinyt keinon selviyty�
kaikesta, sek� asioistani ett� rakkaudestani sinuun, niin, sinuun,
�l� naura, sill� min� olen todellakin niin hullu, ett� rakastan
sinua! Ja sin� olet viel� loukkaantuneen n�k�inen ja puhut suuria
sanoja. Lapsi, sin� suuri lapsi, muista ainoastaan, ett� min�
rakastan sinua, �l�k� v�lit� muusta v�h��k��n. -- Onko asia p��tetty,
mit�?
-- Kaikki mit� sin� tahdot on p��tetty, sen sin� tied�t hyvin.
-- Hyv�, kuukauden kuluttua me olemme siis jossain maakyl�ss�,
k�yskentelemme j�rven rannoilla ja juomme maitoa. Sinusta on ehk�
ihmeellist�, ett� min�, Marguerite Gautier puhun n�in. Mutta,
yst�v�ni, se johtuu siit�, ett� kun t�m� Parisin el�m�, joka n�kyy
tekev�n minut niin onnelliseksi, ei polta minua, niin se kyll�stytt��
minua, ja silloin alan �kki� kaivata rauhallisempaa oloa, joka
muistuttaa minulle lapsuudestani. Ihmisell� on aina ollut lapsuus,
olkoon h�nest� sitten tullut mit� tahansa. Oh, rauhoitu, min� en
aio sanoa, ett� olen jonkun el�kett� nauttivan everstin tyt�r; olen
k�yh� maalaistytt�, enk� kuusi vuotta takaperin osannut kirjoittaa
nime�ni. Mutta miksi sin� olet ensim�inen, jonka puoleen k��nnyn,
pyyt�en ottamaan osaa iloon joka minua odottaa? Luultavasti siksi,
ett� huomaan sinun rakastavan minua itseni t�hden, sen sijaan, ett�
kaikki toiset ovat rakastaneet minua itsens� t�hden... Olen usein
ollut maalla, mutta en koskaan niin kuin olisin tahtonut. Nyt toivon
sinusta tuota onnea, �l� siis ole paha, vaan suostu pyynt��ni.
Ajattele n�in: H�n ei el� kauan, ja min� voin viel� kerran katua,
etten suostunut h�nen ensim�iseen pyynt��ns�, mik� olisi ollut niin
helppoa.
Mit� min� saatoin noihin sanoihin vastata? Kun pidin Margueritea
syliss�ni olisi h�n saanut pyyt�� minua tekem��n vaikka rikoksen, ja
min� olisin sen empim�tt� tehnyt.
Ennenkuin kello kuuden aikaan aamulla poistuin sanoin min�:
-- T�n� iltana.
H�n suuteli minua kiihke�sti, mutta ei vastannut.
P�iv�n kuluessa sain h�nelt� n�in kuuluvan kirjeen:
"Rakas lapsi. En voi oikein hyvin, ja l��k�ri on m��r�nnyt minulle
lepoa. Menen t�n�iltana aikaisin levolle, enk� sent�hden saa tavata
sinua. Mutta sensijaan odotan sinua huomenna, p�iv�ll�. Rakastan
sinua."
Ensim�inen ajatukseni oli: h�n pett�� minua.
Kylm� hiki kohosi otsalleni, sill� rakastin jo liian paljon tuota
naista, jotta t�m� ep�luulo ei olisi voinut tehd� minua sekap�iseksi.
Silloin johtui mieleeni, ett� minullahan oli h�nen asuntonsa avain ja
saatoin niin ollen menn� sinne kuten tavallisesti. Siten saisin heti
tiet�� totuuden, ja jos tapaisin siell� miehen, niin pehmitt�isin
h�net siin� paikassa.
Etsitty�ni h�nt� illalla turhaan kaikista teattereista l�ksin kello
yhdentoista aikaan d'Antin kadulle.
Margueriten ikkunat eiv�t olleet valaistut, mutta min� soitin joka
tapauksessa kelloa.
Portinvartija kysyi ket� halusin tavata.
-- Marguerite Gautier'ta, vastasin min�.
-- H�n ei ole viel� palannut.
-- Menen kuitenkin yl�s h�nt� odottamaan.
-- Siell� ei ole ket��n kotona.
Etten vaikuttaisi naurettavalta poistuin kuitenkin, vaikka minulla
olikin hallussani huoneuston avain. Mutta min� en palannut kotiini,
en voinut poistua tuolta kadulta ja j�tt�� Margueriten taloa
silmist�ni.
Keskiy�n aikana pys�htyiv�t umpinaiset vaunut d'Antin katu 9:n eteen;
tunsin hyvin nuo vaunut; kreivi G... astui niist� ulos; sitten h�n
meni sis�lle, l�hetetty��n ensin vaunut pois.
Toivoin silm�nr�p�yksen ajan, ett� portinvartija k��nnytt�isi h�net,
niinkuin minutkin, takaisin; mutta kello nelj�n aikaan aamulla odotin
viel� h�nen paluutaan.
Tuskia, joita sin� y�n� k�rsin, ei voida sanoin kuvata.
NELJ�STOISTA LUKU.
Palattuani kotiin aloin itke� kuin lapsi. Sanoin itselleni, ett�
minun t�ytyi heti katkaista suhteeni tuohon naiseen; ja min� odotin
suurella k�rsim�tt�myydell� p�iv�n valkenemista, matkustaakseni
is�ni ja sisareni luo, joiden rakkaus, siit� olin varma, ei ollut
petollista.
Mutta min� en tahtonut matkustaa ilman, ett� Marguerite saisi tiet��
miksi matkustin. Ainoastaan silloin, kun mies ei en�� rakasta
rakastajatartaan j�tt�� h�n h�net kirjoittamatta h�nelle.
Kirjoitin ja kirjoitin yh� uudestaan kymmeni� kirjeit� ajatuksissani.
Olin ollut tekemisiss� tyt�n kanssa, joka oli samanlainen kuin kaikki
muutkin h�nen kaltaisensa. H�n oli kohdellut minua kuin koulupoikaa,
ja itserakkauteni p��si nyt minussa voitolle. Mutta tuo nainen ei
saisi sit� tyydytyst�, ett� saisi tiet�� mit� t�m� lopettaminen
minulle merkitsi, ja siroimmalla k�sialallani, raivon ja tuskan
kyyneleet silmiss�, kirjoitin seuraavan kirjeen:
/#
'Rakas Margueriteni.
Toivon, ett� pahoinvointisi oli merkitykset�n. Kello yhdentoista
aikaan illalla olin tiedustelemassa vointiasi, mutta minulle
vastattiin ett'et ollut viel� saapunut kotiin. Kreivi G... oli
onnellisempi kuin min�, sill� h�n saapui muutamia minuutteja
my�hemmin, ja kello nelj� aamulla oli h�n viel� luonasi.
Suo anteeksi ik�v�t hetket, joita olen sinulle aiheuttanut, ja ole
varma siit�, etten koskaan unohda onnellisia hetki�, jotka sin� olet
minulle lahjoittanut.
Olisin kyll� kernaasti tullut tiedustelemaan vointiasi t�n��n, mutta
aion palata j�lleen is�ni luo.
Hyv�sti, rakas Marguerite; en ole tarpeeksi rikas rakastaakseni sinua
niin kuin tahtoisin, enk� kyllin k�yh� rakastaakseni sinua niin kuin
sin� tahtoisit. Unohtakaamme siis molemmat, sin� nimen, joka on
sinulle jokseenkin merkitykset�n, min� onnen, joka on k�ynyt minulle
mahdottomaksi.
L�het�n sinulle avaimen, jota en ole koskaan k�ytt�nyt ja josta voi
olla sinulle hy�ty�, jos satut usein voimaan pahoin, kuten eilen.'
#/
En voinut lopettaa kirjett�ni ilman t�t� pisteli�st� huomautusta,
joka osoitti kuinka rakastunut viel� olin. Luin l�pi kirjeen ainakin
kymmenen kertaa, ja ajatus, ett� se oli tuottava Margueritelle
tuskia, rauhoitti minua hiukan.
Kun palvelijani saapui kello kahdeksan aikaan; annoin h�nelle kirjeen
heti perille toimitettavaksi.
-- Odotanko vastausta? kysyi Josef.
-- Jos teilt� kysyt��n halutaanko vastausta, niin sanokaa, ettette
tied�, ja odottakaa.
Takerruin kiinni toivoon, ett� h�n vastaisi minulle.
Koko ajan kun palvelijani oli poissa kuljin min� kauheassa
j�nnityksess�. V�list� ajattelin, ett� olin kirjoittanut liian
h�vytt�m�sti, v�list� taas ett� kirjeeni oli aivan liian lempe�.
Ja sitten ajattelin, eik� olisi ollut parempi olla kokonaan
kirjoittamatta ja menn� itse p�iv�n kuluessa h�nen luokseen ja
silloin nauttia kyynelist�, jotka saisin h�net vuodattamaan.
Vihdoin saapui Josef.
-- No niin? kysyin min�.
-- Neiti nukkui viel�, vastasi h�n, -- mutta heti kun h�n her��
annetaan h�nelle kirje, ja jos tarvitaan vastaus, l�hetet��n se.
H�n nukkui!
Kymmeni� kertoja olin l�hett�� noutamaan pois kirjeen, mutta sitten
ajattelin aina:
-- H�n on jo saanut kirjeen, ja se n�ytt�isi silt� kuin min� katuisin.
Kuta enemm�n l�hestyi aika, jolloin odotin vastausta, sit� enemm�n
kaduin, ett� olin lainkaan kirjoittanut.
Kello tuli kymmenen, yksitoista, kaksitoista.
Kahdentoista aikaan arvelin hetkisen l�hte� h�nen luokseen ik��nkuin
ei olisi tapahtunut mit��n. En todellakaan tiet�nyt mit� tehd�,
p��st�kseni ahdistuksesta, joka kiusasi minua.
Kello yhden aikaan odotin viel�.
Jonkinlaisella taikauskolla luulin silloin, ett� jos l�htisin
hetkiseksi ulos, l�yt�isin palattuani vastauksen. Vastaus, jota
k�rsim�tt�m�sti odotetaan, saapuu tavallisesti aina silloin kun ei
olla kotona.
L�ksin sent�hden ulos, ollen menevin�ni aamiaiselle. Ja min� olin
varma siit�, ett� palattuani l�yt�isin kotoani Margueriten kirjeen.
Portinvartija ei ollut sellaista saanut. Mutta asetin toiveeni
Josefiin. T�m� ei ollut n�hnyt ket��n sitten kun min� l�ksin.
Silloin aloin katua kirjett�ni; minun olisi pit�nyt vaieta, sill�
jos en olisi saapunut sovittuun kohtaukseen, olisi h�n kysynyt
siihen syyt�, ja vasta silloin olisin sanonut sen h�nelle. Siten h�n
olisi ollut pakoitettu puhdistautumaan, ja juuri sen tahdoin h�nen
tekem��n. Tunsin jo, ett� mit� syit� h�n olisi esitt�nytkin, min�
olisin uskonut ne, sill� mit� muuta tahansa, mutta ei kadottaa h�nt�.
Aloin nyt uskoa, ett� h�n itse saapuisi luokseni; mutta tunnit
kuluivat eik� h�nt� kuulunut.
Kello viisi l�ksin Champs-Elys�es'elle.
K��ntyess�ni er��lle puistotielle n�in h�nen ajavan ohitseni. Kohtaus
oli niin �killinen, ett� min� kalpenin. En tied� n�kik� h�n minut;
olin niin j�rkytetty, etten n�hnyt muuta kuin h�nen vaununsa.
Sitten poikkesin kaikkiin teattereihin, miss� h�n tavallisesti k�vi;
mutta h�nt� ei ollut miss��n. Ja vihdoin palasin j�lleen kotiini.
Kysyin j�lleen kirjett� portinvartijalta, mutta tuloksetta.
Sin� y�n� en nukkunut, vaan makasin pitk�ll�ni ja mietin kuinka
tyhm�sti ja ep�hienosti olin k�ytt�ytynyt.
Kun p�iv� valkeni oli minulla kuumetta, ja minun oli mahdoton
ajatella muuta kuin Margueritea.
Mutta p��t�s oli teht�v�: joko lopetettava suhde tuohon naiseen, tahi
sitten karkoitettava kaikki ep�ilykset, edellytt�en, ett� h�n suostui
j�lleen ottamaan minut vastaan.
Mutta ratkaisevan askeleen ottaminen siirtyy aina; ja kun en voinut
j��d� kotiini enk� uskaltanut n�ytt�yty� Margueritelle, niin koetin
er�st� keinoa l�hesty� h�nt�, keinoa, jonka itserakkauteni saattoi
panna sattuman laskuun, siin� tapauksessa, ett� onnistuin.
Kun kello osoitti kymment� l�ksin Prudencen luo; h�n kysyi minulta
syyt� aikaiseen tulooni. En uskaltanut sanoa totuutta, vaan vastasin,
ett� olin l�htenyt n�in aikaisin liikkeelle siksi, ett� saisin
tilatuksi itselleni paikan G...hen menev��n diligenssiin; is�ni nim.
asui G...ss�.
-- Te olette onnellinen kun voitte t�llaisella kauniilla ilmalla
l�hte� Parisista, sanoi Prudence.
Katsahdin h�neen, n�hd�kseni pitik� h�n minua pilkkanaan. Mutta h�n
oli vakavan n�k�inen.
-- Aijotteko sanoa hyv�sti Margueritelle? kysyi h�n.
-- En.
-- Siin� teette oikein.
-- Niink� teist�?
-- Tietysti. Mit� hy�ty� olisi h�nen j�lleenn�kemisest��n, kun kerran
olette lopettanut kaikki suhteenne h�neen?
-- Tied�ttek� siis tuosta lopettamisesta?
-- H�n n�ytti minulle teid�n kirjeenne.
-- Ja mit� h�n sanoi?
-- H�n sanoi: "Rakas Prudence, teid�n suojattinne ei ole juuri
kohtelias; tuollaista ajatellaan, mutta ei kirjoiteta".
-- Mill� ��nenpainolla h�n sen sanoi?
-- H�n nauroi ja lis�si sitten:
"H�n on sy�nyt luonani illallista kaksi kertaa, eik� h�n tule edes
j��hyv�isk�ynnille".
Ja siin� oli kaikki, mink� kirjeeni ja mustasukkaisuuteni oli saanut
aikaan!
Tunsin itseni julmasti n�yryytetyksi rakkauteni turhamaisuudessa.
-- Mit� h�n teki eilen illalla? kysyin min�.
-- H�n oli oopperassa.
-- Ja sitten?
-- H�n s�i illallista kotonaan.
-- Yksink�?
-- Ei, kreivi G...n seurassa, luulen.
Suhteeni lopettaminen ei siis ollut lainkaan muuttanut Margueriten
tapoja.
-- No niin, olen iloinen, ettei Marguerite ole t�hteni lohduton,
sanoin min� pakoitetulla hymyll�.
-- Siin� h�n tekee oikein. Te olette tehnyt niin kuin teid�n tulikin,
ja te olette ollut viisaampi kuin h�n; sill� tuo tytt� rakasti teit�,
h�n ei puhunut muusta kuin teist�, ja h�n olisi voinut tehd� jonkun
hulluuden.
-- Miksi h�n ei sitten vastannut, kun h�n rakasti minua?
-- Koska h�n ymm�rsi tehneens� v��rin rakastaessaan teit�. Sill�
naiset eiv�t koskaan anna anteeksi, ett� heid�n itserakkauttaan on
loukattu, ja naisen itserakkautta loukataan siten, ett� j�tet��n
h�net kaksi p�iv�� sen j�lkeen kun on tultu h�nen rakastajakseen;
min� tunnen Margueriten, h�n ennemmin kuolisi kuin vastaisi teille.
-- Mit� minun siis pit�� tehd�?
-- Ei mit��n. H�n unohtaa teid�t, te unohdatte h�net, eik� teill� ole
syyt� moittia toisianne mist��n.
-- Mutta jos min� kirjoittaisin ja pyyt�isin anteeksi?
-- Olkaa varma siit�, ett� h�n antaisi teille anteeksi.
Olin v�h�ll� kavahtaa Prudencen kaulaan.
Nelj�nnestuntia my�hemmin olin j�lleen kotona ja kirjoitin
Margueritelle seuraavan kirjeen:
"Er�s, joka katuu eilist� kirjett��n ja joka huomenna matkustaa,
ellet sin� anna h�nelle anteeksi, pyyt�� saada tiet��, mihin aikaan
h�n voi laskea katumuksensa jalkojesi juureen? Koska h�n tapaa sinut
yksin? Sill�, niinkuin tied�t, t�ytyy tunnustuksen tapahtua ilman
todistajia". L�hetin Josefin viem��n t�m�n sepustuksen ja h�n j�tti
sen omak�tisesti Margueritelle. H�n sanoi vastaavansa my�hemmin.
L�ksin vain v�h�ksi aikaa ulos sy�d�kseni p�iv�llist�, mutta kello
yksitoista illalla en viel� ollut saanut vastausta.
Silloin p��tin, etten k�rsisi kauempaa, vaan matkustaisin seuraavana
p�iv�n�.
Ollen varma siit�, etten voisi nukkua, jos k�visin levolle, aloin
pakata matkakirstujani.
VIIDESTOISTA LUKU.
Josef ja min� olimme tunnin ajan puuhailleet matkavalmistuksissa, kun
�kki� ovikello soi kiivaasti.
-- Avaanko min�? kysyi Josef.
-- Avaa, vastasin min�, ihmetellen kuka niin my�h��n saapui ja
voimatta uskoa, ett� se olisi ollut Marguerite.
-- Siell� on kaksi naista, herra, sanoi Josef palattuaan.
-- Me t��ll� olemme, Armand! huusi ��ni, josta tunsi Prudencen.
Menin vastaanottohuoneeseen, ja siell� tapasin Prudencen
tarkastelemassa joitakin pikku esineit� ja Margueriten istumassa
sohvassa.
Astuin h�nen eteens�, polvistuin, tartuin h�nen molempiin k�siins� ja
sanoin liikutettuna:
-- Anteeksi!
H�n suuteli minua otsalle ja sanoi:
-- T�m� on kolmas kerta kun minun on annettava sinulle anteeksi.
-- Min� aion matkustaa huomenna.
-- K�yntini ei kai pit�isi voida muuttaa p��t�st�si. En tullut
est�m��n sinua l�htem�st� Parisista, vaan tulin siksi, ett� en ole
enn�tt�nyt t�n��n vastata sinulle, enk� min� tahtonut j�tt�� sinua
siihen uskoon, ett� olin vihainen sinulle.
-- Teid�n vastaanottohuoneenne on sangen miellytt�v�, sanoi Prudence;
-- saako n�hd� makuuhuoneenne?
-- Kyll�, vastasin min�.
Prudence astui makuukamariini, pikemmin j�tt��kseen meid�t kahden
kesken kuin katsellakseen huonetta.
-- Miksi otit Prudencen mukaasi? kysyin min�.
-- Siksi, ett� h�n oli kanssani teatterissa, ja tahdoin, ett� joku
saattaisi minut t��lt� kotiin.
-- Enk� min� ollut t��ll�?
-- Olit, mutta paitsi sit�, etten tahtonut vaivata sinua, olin varma
siit�, ett� sin�, saavuttuamme ovelleni, olisit pyyt�nyt p��st�
luokseni, ja sit� en olisi voinut sallia.
-- Miksi ei?
-- Siksi, ett� minua vartioidaan niin tarkasti; ja pieninkin ep�ilys
voisi tuottaa minulle suurta vahinkoa.
-- Siin�k� ainoa syy?
-- Jos olisi muita syit�, sanoisin ne sinulle; meid�n v�lill�mme ei
saa olla mit��n salaista.
-- Kuule, Marguerite, en tahdo kierrell� saadakseni sanotuksi sinulle
sen mit� tahdon. Vastaa suoraan, rakastatko minua hiukan?
-- Rakastan, paljon.
-- Miksi sin� sitten petit minua?
-- Yst�v�ni, jos min� olisin rikas herttuatar ja sin� olisit
rakastajani, ja minulla olisi paitsi sinua, viel� toinenkin, niin
silloin sinulla olisi oikeus kysy� minulta miksi sinua petin. Mutta
nyt min� olen neiti Marguerite Gautier, minulla on nelj�kymment�
tuhatta francsia velkoja, ei penni�k��n omaisuutta, ja min� kulutan
satatuhatta francsia vuodessa. Kysymyksesi on aivan tarpeeton samoin
kuin minun vastauksenikin.
-- Se on totta, sanoin min� ja laskin p��ni Margueriten polville; --
mutta min� rakastan sinua hulluuteen asti.
-- No niin, yst�v�ni, sinun t�ytyy rakastaa minua hieman v�hemmin,
tahi sitte ymm�rt�� minua paremmin. Kirjeesi saattoi minut kovin
pahoilleni. Jos olisin ollut vapaa, niin en olisi toissa p�iv�n�
ottanut vastaan kreivi�, tahi olisin ainakin pyyt�nyt sinulta
anteeksi, eik� minulla tulevaisuudessa olisi ollut muita rakastajia
kuin sin�. Luulin hetkisen, ett� voisin suoda itselleni kuuden
kuukauden ajaksi sen onnen; mutta sin� et sit� tahtonut; sin�
vaadit minun ilmaisemaan keinot. Hyv� Jumala! Keinot oli helppo
arvata. K�ytt�ess�ni niit� tein suuremman uhrin kuin luuletkaan.
Olisin voinut sanoa sinulle, ett� tarvitsin kaksikymment� tuhatta
francsia. Sin� rakastit minua ja olisit varmasti hankkinut ne. Mutta
minusta oli mieluisampaa, etten ollut sinulle mit��n velkaa, mutta
sin� et ymm�rt�nyt t�t� hienotunteisuutta, sill� sit� se oli. Me
olemme usein pakoitetut ostamaan tyydytyksen sielullemme ruumiimme
kustannuksella, ja k�rsimyksemme on sit� suurempi, jos tuo tyydytys
sitten h�ipyy meilt�. Olin kauvan toivonut tapaavani miehen, joka ei
vaatisi tili� el�m�st�ni ja joka olisi pikemmin rakastanut tunteitani
kuin ruumistani. Sellaisen miehen olin l�yt�nyt herttuassa, mutta
h�n on vanha, ja vanhuus ei suojele eik� lohduta. Luulin voivani
ottaa vastaan el�m�n, jonka h�n tarjosi; mutta voi! Olin v�h�ll�
kuolla ik�v�st�. Silloin tapasin sinut, nuoren, tulisen, onnellisen
miehen, ja min� koetin sinusta tehd� sen miehen, jota olin kaihonnut
meluavassa yksin�isyydess�ni. En rakastanut sinussa miest� sellaisena
kuin nyt olet, vaan sellaisena jollaiseksi olit tuleva. Sin� et ota
vastaan tuota osaa, sin� hylk��t sen arvottomana. Sin� olet kehno
rakastaja; maksa minulle, �lk��mmek� en�� puhuko siit� asiasta.
Marguerite, jota t�m� pitk� puhe oli v�sytt�nyt, nojautui sohvan
selk�mykseen, ja tukahuttaakseen heikon ysk�n puuskan vei h�n
nen�liinan huulilleen ja sitten silmilleen.
-- Anteeksi, anteeksi, sopersin min�, ymm�rsin kaiken t�m�n,
mutta tahdoin kuulla sinun sanovan sen, jumalallinen Marguerite.
Unhottakaamme kaikki muu ja muistakaamme vain yksi asia: ett�
me kuulumme toisillemme, ett� olemme nuoria ja ett� rakastamme
toisiamme. Tee kanssani mit� tahdot, Marguerite, olen sinun orjasi;
mutta revi, Jumalan t�hden, kirjeeni, �l�k� anna minun matkustaa.
Kuolisin silloin.
Marguerite otti esille kirjeen, antoi sen minulle ja sanoi,
sanomattoman suloisesti hymyillen:
-- T�ss� se on, otin sen mukaani.
Revin rikki kirjeen ja suutelin k�tt�, joka sen minulle antoi silmien
t�yttyess� kyynelist�. Samassa astui Prudence huoneeseen.
-- Sanokaa, Prudence, tied�ttek� mit� h�n minulta pyyt��? kysyi
Marguerite.
-- Anteeksiantoa.
-- Aivan niin.
-- Ja te annatte h�nelle anteeksi?
-- T�ytynee kai minun antaa; mutta h�n tahtoo viel� muutakin.
-- Mit� sitten?
-- H�n tahtoo tulla kanssamme illastamaan.
-- Ja te suostutte?
-- Mit� te arvelette?
-- Arvelen, ett� te molemmat olette suuria lapsia. Mutta min� arvelen
my�skin, ett� olen sangen n�liss�ni, ja ett� kuta pikemmin te
suostutte sit� pikemmin p��semme illalliselle.
-- L�htek��mme siis, sanoi Marguerite; mahdumme kaikki kolme minun
vaunuihini.
-- Kas t�ss�, lis�si h�n k��ntyen minun puoleeni, -- Nanine on jo
k�ynyt levolle, sinun t�ytyy avata ovi; ota minun avaimeni, mutta
varo kadottamasta sit� uudestaan.
Olin miltei tukahduttaa Margueriten suudelmillani.
Samassa astui Josef huoneeseen ja sanoi itsetyytyv�isin ilmein:
-- Nyt ovat matkatavarat pakatut.
-- Hyv�. Kaiva ne j�lleen esille; min� en matkustakaan.
KUUDESTOISTA LUKU.
P�iv�� my�hemmin l�hetin Margueritelle "Manon Lescaut'n".
Kun en kuitenkaan voinut muuttaa rakastajattareni elintapaa, niin
muutin omaani. Ennen kaikkea en suonut itselleni miettimisaikaa,
sill� olisin silloin, vasten tahtoani, ollut sangen pahoillani.
Ennen niin rauhallinen el�m�ni oli �kki� muuttunut rauhattomaksi
ja ep�s��nn�lliseksi. �l� luule, ettei sellaisen naisen rakkaus,
olkoonpa kuinka ep�itsek�st� tahansa, maksa mit��n. Mik��n ei
ole niin kallista kuin kaikki nuo tuhannet mieliteot, kukat,
teatteriaitiot, illalliset, huviretket, joita ei koskaan voi
rakastajattareltaan kielt��.
Minulla ei ollut ensink��n omaisuutta, mutta kahdeksan tuhannen
francsin vuotuiset korot. Is�ni, joka on yliveronkantaja G...ss�,
vakuutti minulle, ett� voisin tuolla summalla varsin hyvin tulla
toimeen Parisissa, jos sen lis�ksi hankkisin jonkun toimen, esim.
joko asianajajan tahi l��k�rin. Matkustin siis Parisiin, suoritin
tutkintoni, hyv�ksyttiin asianajajaksi ja monien muiden nuorten
miesten tavoin pistin diploomin taskuuni ja otin hiukan osaa
keve��n Parisin el�m��n. Menoni olivat perin vaatimattomat; mutta
kahdeksassa kuukaudessa menetin koko vuosituloni, ja min� vietin
nelj� kes�kuukauttani is�ni luona, josta sain hyv�n pojan maineen.
Mutta velkoja ei minulla ollut.
T�ll� kannalla olivat asiat, kun tutustuin Margueriteen.
Vasten tahtoani kasvoivat silloin elinkustannukseni, sill�
Margueritella oli sangen oikullinen luonne, ja kun h�n tahtoi olla
yhdess� kanssani mahdollisimman paljon, kirjoitti h�n aamuisin, ett�
h�n tahtoi sy�d� suurusta kanssani, mutta ei h�nen luonaan, vaan
jossain ravintolassa joko Parisissa tahi maaseudulla. Noudin h�net,
s�imme p�iv�llist�, k�vimme teatterissa, s�imme usein illallista, ja
kaikki tuo tuli maksamaan kolme tuhatta francsia kuukaudessa, joka
lyhensi vuoteni kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi ja pakoitti minut
joko tekem��n velkaa tahi j�tt�m��n Margueriten.
Mutta ennemmin mit� muuta tahansa kuin turvautua viimeksi mainittuun
vaihtoehtoon.
Huomasin kuitenkin, ett� minun t�ytyi keksi� jokin keino, saadakseni
h�nen aiheuttamansa menot peitetyksi.
Aloin lainaamalla viisi, kuusi tuhatta francsia, ja rupesin
pelaamaan. Jos olisin viett�nyt kotona ne y�t, jolloin en ollut
d'Antin kadun varrella, en kuitenkaan olisi voinut nukkua.
Mustasukkaisuus olisi pit�nyt minua valveilla, sensijaan kun peli
hetkeksi k��nsi ajatukseni toisaalle ja vasten tahtoani kiinnitti
mielt�ni, kunnes aika tuli l�hte� Margueriten luo.
Useimmille oli peli v�ltt�m�tt�myys; minulle se oli l��ke. Ja siksi
saatoin my�skin aina s�ilytt�� jonkinlaisen kylm�verisyyden, niin
etten koskaan menett�nyt enemp�� kuin mink� voin maksaa.
Muuten suosi onni minua. En tehnyt velkoja, ja min� menetin kolme
kertaa niin paljon kuin silloin, kun en pelannut. Ei ollut helppo
vastustaa elintapaa, joka ilman vaikeuksia teki minulle mahdolliseksi
tyydytt�� Margueriten tuhannet oikut. Mit� h�neen tulee, niin rakasti
h�n minua yh� enemm�n ja enemm�n.
Odottaessani siveellist� muutosta, olikin Margueritessa tapahtunut
ruumiillinen muutos. Olin p��tt�nyt koettaa parantaa h�net, ja tuo
tytt� parka, joka arvasi aikeeni, totteli minua, osoittaakseen
kiitollisuuttaan. Minulle oli v�hitellen onnistunut totuttaa h�net
melkein kokonaan pois entisist� tavoistaan. L��k�rini, jonka
kanssa neuvottelin, sanoi, ett� h�n ainoastaan levon ja rauhan
avulla s�ilytt�isi terveytens�, ja min� olin v�hitellen saanut
h�net luopumaan illallisista ja y�nvalvonnasta ja korvaamaan ne
terveellisell� el�m�nj�rjestyksell� ja s��nn�llisell� unella. Vastoin
tahtoaan tottui Marguerite uusiin olosuhteisiin, joiden terveellist�
vaikutusta h�n jo tunsi. H�n alkoi jo pysytell� iltaisin kotona, tahi
sitten, ilman ollessa kaunis, k��ri h�n saalin hartioidensa ja harson
p��ns� ymp�rille, ja me l�ksimme yhdess�, kuin kaksi lasta, jalkaisin
harhailemaan Champs-Elys�es'en varjoisille lehtokujille. H�n palasi
kotiin v�syneen�, nautti kevyen illallisen ja k�vi levolle, luettuaan
tahi soitettuaan ensin hetkisen. Terveys n�kyikin nopeasti palaavan
ja ysk� oli miltei kokonaan lakannut.
Kuuden viikon kuluttua ei kreivist� tiedetty en�� mit��n, h�n oli
lopullisesti kadonnut. Mutta herttuan t�hden t�ytyi minun yh� salata
suhteeni Margueriteen.
Tapa, niin, melkeinp� tarve, joka Margueritella oli, saada
mahdollisimman usein tavata minua, saattoi aikaan sen, ett�
min� herkesin pelaamasta juuri sill� hetkell�, jolloin taitava
pelaajakin olisi sen tehnyt. Kerta kaikkiaan, min� olin nyt, kiitos
voittojeni, kymmenen tuhannen francsin omistaja ja pidin tuota summaa
tyhjentym�tt�m�n� p��omana.
Nyt oli k�sill� aika, jolloin tavallisesti l�ksin tervehtim��n is��ni
ja sisartani; mutta min� en matkustanut. Sain heilt� usein kirjeit�,
joissa he pyysiv�t minua saapumaan, ja min� vastasin parhaani mukaan,
sek� toistin aina, ett� voin hyvin, enk� tarvinnut rahoja, joiden
seikkojen luulin jonkun verran lohduttavan is��ni.
Er��n� aamuna, kun auringon s�de her�tti Margueriten, hyp�hti h�n
vuoteesta ja kysyi minulta, tahdoinko vied� h�net maalle koko
p�iv�ksi.
L�hetimme noutamaan Prudencea ja l�ksimme kaikki kolme matkaan,
sitten kun Marguerite ensin oli k�skenyt Naninen sanomaan herttualle,
ett� h�n tahtoi k�ytt�� hyv�kseen kaunista ilmaa ja matkusti
Prudencen kanssa maalle.
Paitsi sit�, ett� Prudencen l�sn�olo oli v�ltt�m�t�n herttuan
rauhoittamiseksi, oli h�n niit� naisia, jotka ovat kuin luodut
t�llaisia huvimatkoja varten. Herke�m�tt�m�ll� iloisuudella ja
ainaisella ruokahalullaan saattoi h�n pit�� seurakumppaniensa
mielialan hilpe�n�.
Nyt oli vain kysymys minne l�htisimme. Siit� pulasta auttoi meid�t
tietenkin Prudence.
-- Tahdotteko l�hte� oikeen maalle? kysyi h�n.
-- Kyll�.
-- Hyv�! L�htek��mme siis Bougivaliin, Arnould lesken luo, Armand,
menk�� vuokraamaan vaunut.
Puolentoista tunnin kuluttua olimme Arnould lesken luona. Bougival on
kaunein paikka mit� voi ajatella; tuo pieni kyl� n�ytti kerrassaan
hurmaavalta siin� kukkulan juurella.
Aamiainen oli verraton, ja sen j�lkeen tarjosi Arnould meille
tilaisuuden tehd� soutumatkan joelle, jonka tarjouksen Marguerite ja
Prudence ottivat ilolla vastaan. Laskimme maihin er��seen saareen, ja
siell� heitt�ydyin pitk�kseni ruohostoon ja laskin mielikuvitukseni
valloilleen.
Silt� paikalta, jossa lep�sin, n�in rannalla pienen, soman,
valkoiseksi maalatun, ympyr�nmuotoisella aitauksella varustetun
talon. Aitauksen sis�ll� oli talon edess� vihre� nurmikko, sile� ja
tasainen kuin sametin pinta, ja talon takana pieni lehdikko.
Kukkivat k�ynn�skasvit peittiv�t tuon asumattoman talon portaat ja
ulottuivat aina toiseen kerrokseen asti.
Katselin tuota taloa niin kauan ett� luulin lopulta omistavani sen,
niin tarkoin se vastasi unelmiani. Olin n�kevin�ni Margueriten ja
itseni siell�, p�ivisin lehdossa ja iltasin istumassa nurmikolla, ja
ep�ilin voisivatko maalliset olennot tuntea itse��n onnellisimmiksi
kuin me.
-- Kuinka kaunis talo, sanoi Marguerite, joka oli seurannut
katsettani.
-- Miss�? kysyi Prudence.
-- Tuolla.
Ja Marguerite osoitti taloa.
-- Ah, hurmaava, vastasi Prudence; -- pid�ttek� siit�?
-- Kyll�, paljon.
-- Hyv�! Pyyt�k��, ett� herttua vuokraa sen; olen varma, ett� h�n
tekee sen. Jos tahdotte, otan min� kysy�kseni h�nelt�.
Marguerite katsoi minuun ik��nkuin kysyen mit� min� asiasta arvelin.
Prudencen viime sanat olivat haihduttaneet unelmani, ja olin niin
�kki� j�lleen joutunut todellisuuteen, ett� olin viel� aivan py�r�ll�.
-- Niin, tuuma on todellakin erinomainen, sopersin min�, tiet�m�tt�
mit� sanoin.
-- No niin, min� j�rjest�n asian, sanoi Marguerite, puristaen k�tt�ni
ja tulkiten sanani oman toivomuksensa mukaisesti. -- Menk��mme heti
tiedustelemaan onko se vuokrattavana.
Talo oli vuokrattavana kahdesta tuhannesta francsista.
-- Olisitko t��ll� onnellinen? kysyi Marguerite minulta.
-- Min�k� t�nne varmasti tulisin?
-- Miksi min� sitten hautaisin itseni t�nne, ellen sinun t�htesi?
-- Hyv�! Marguerite, anna minun vuokrata t�m� talo.
-- Oletko hullu? Se ei olisi ainoastaan tarpeetonta, vaan lis�ksi
vaarallistakin. Sin�h�n tied�t, ett� minulla ei ole oikeutta ottaa
vastaan mit��n kenelt�k��n muulta kuin er��lt� ainoalta. Rauhoitu
siis, sin� suuri lapsi, �l�k� sano mit��n.
-- Ja kun min� saan kaksi vapaata p�iv��, niin tulen tervehtim��n
teit�, sanoi Prudence.
Poistuimme nyt paikalta ja palasimme Parisiin, puhellen uudesta
aikeestamme. K�sivarteni oli Margueriten ymp�rill� ja se vaikutti
sen, ett� tuo tuuma tuntui minusta, vaunuista astuessamme, v�hemm�n
vastenmieliselt�.
SEITSEM�STOISTA LUKU.
Seuraavana p�iv�n� l�ksin varhain Margueriten luota, sill� h�n
odotti herttuata aamulla; h�n lupasi kirjoittaa heti kun herttua oli
l�htenyt.
P�iv�n kuluessa sainkin h�nelt� seuraavat rivit:
"Matkustan herttuan kanssa Bougivaliin; ole Prudencen luona t�n�
iltana kello kahdeksan".
M��r�ttyn� aikana ilmestyi Margueritekin sinne.
-- Kas niin, kaikki on selv�! huudahti h�n.
-- Onko talo vuokrattu? kysyi Prudence.
-- On. Herttua suostui heti.
Min� en tuntenut herttuaa, mutta h�pesin pett�� h�nt� niinkuin tein.
-- Mutta ei siin� kaikki! sanoi Marguerite.
-- Mit� sitten lis�ksi?
-- Olen hommannut my�skin asunnon Armandille.
-- Samassa talossako? kysyi Prudence nauraen.
-- Ei, vaan rouva Arnouldin luona. Herttuan katsellessa n�k�alaa,
tiedustelin min� rouvalta sopivaa huoneustoa. H�nell� sattui olemaan
sellainen: sali, eteinen ja makuuhuone. Enemp�� ei tarvitakaan,
ajattelin min�. Kuusikymment� francsia kuukaudessa. Ja huoneisto
kalustettu niin, ett� se voi miellytt�� surumielist� ihmist�. Otin
huoneiston. Teink� oikein?
Syleilin Margueritea.
-- Siell� tulee olemaan hurmaavaa, jatkoi h�n, -- sin� saat
pikkuportin avaimen, herttualle olen luvannut suuren portin avaimen,
jota h�n ei kuitenkaan tarvitse, sill� h�n saapuu aina p�iv�ll�. N�in
meid�n kesken sanottuna, luulen, ett� t�m� p��h�npisto ihastuttaa
h�nt�, sill� poistunhan nyt joksikin aikaa Parisista ja h�nen
sukulaisensa saavat hetkiseksi rauhan. H�n kysyi minulta kuitenkin,
kuinka min�, joka pid�n niin paljon Parisista, saatoin suostua
hautaamaan itseni maalle. Mutta min� vastasin, ett� olin heikko
ja tarvitsin lepoa. N�ytti silt� kuin h�n ei olisi oikein uskonut
minua. Meid�n on siis oltava hyvin varovaisia, rakas Armand; sill�
h�n koettaa yll�tt�� minut siell�, eik� h�n ainoastaan vuokraa
minulle taloa, vaan h�nen t�ytyy lis�ksi maksaa velkanikin, sill�
onnettomuudeksi on minulla sellaisiakin. No niin, onko t�m� kaikki
mieleesi?
-- Kyll�, vastasin min� ja koetin vaientaa omantunnon ��nt�, jonka
t�llainen el�m� minussa toisinaan her�tti.
-- Tarkastimme talon nurkkia ja komeroita my�ten; meill� tulee
olemaan siell� mukavaa! Herttua oli kaikesta huvitettu. Oh, yst�v�ni,
lis�si h�n hilpe�sti ja suuteli minua, -- �l� ole onneton, t�m�n
kaiken kustantaa miljoneeri.
-- Ja koska te aiotte muuttaa sinne? kysyi Prudence.
-- Mahdollisimman pian.
-- Otatteko vaununne mukaan?
-- Otan mukaani koko talouteni. Te saatte huolehtia asunnostani
poissaollessani.
Kahdeksan p�iv�n kuluttua oli Marguerite ottanut huvilan haltuunsa,
ja min� olin majoittunut rouva Arnouldin luo.
Nyt alkoi yhdysel�m�, jota on vaikea kuvata.
Bougivalissa oleskelunsa aikana ei Marguerite alussa voinut luopua
entisist� tavoistaan, vaan kaikki h�nen yst�v�tt�rens� k�viv�t
h�nt� tervehtim�ss�. Kuukauden kuluessa ei mennyt p�iv��k��n, ettei
Margueritella olisi ollut kahdeksan, kymmenen vierasta p�yd�ss��n.
Prudence puolestaan toi sinne kaikki tuttavansa ja otti heid�t
vastaan aivan kuin talo olisi ollut h�nen.
Herttuan rahoilla suoritettiin kaikki kulut, mutta sattui toisinaan,
ett� Prudence tuli pyyt�m��n minulta tuhannen francsia Margueriten
puolesta. Olin voittanut peliss� ja saatoin antaa pyydetyn summan.
Mutta pel�ten, ett� h�n tarvitsisi enemm�n kuin mit� omistin,
lainasin Parisissa yht� paljon kuin olin jo ennen lainannut ja
t�sm�lleen takaisin maksanut.
Ilo, mik� Margueritella oli vieraistaan, v�heni melkoisesti, kun
h�n huomasi kuinka kalliiksi tuo juhliminen k�vi ja ennen kaikkea,
kun h�n oli pakoitettu toisinaan pyyt�m��n rahoja minulta. Herttua,
joka oli vuokrannut huvilan Margueritelle lep��mist��n varten, ei
n�ytt�ytynyt en�� sen j�lkeen, kun h�n onnettomuudeksi sattui kerran
saapumaan suureen nais-seuraan, joka, kun h�n aivan odottamatta avasi
oven, rehahti ��nekk��seen nauruun. H�n vet�ytyi heti takaisin,
ja vaikka Marguerite l�ksi heti h�nen j�lkeens�, ei h�n saanut
h�nt� leppym��n. Herttuan itserakkautta oli loukattu ja h�n antoi
tytt�paran jyrk�sti tiet��, ett� oli v�synyt maksamaan naisen
hullutuksia, joka ei ymm�rt�nyt h�nt� paremmin kunnioittaa. Jonka
j�lkeen h�n l�ksi vihoissaan tiehens�.
Siit� p�iv�st� l�htien ei Marguerite ollut kuullut h�nest� mit��n,
vaikka h�n olikin muuttanut tapansa ja herennyt ottamasta vastaan
vieraita. Se oli minulle eduksi, sill� sain nyt Margueriten kokonaan
itselleni, ja unelmani alkoi v�hitellen toteutua. Marguerite ei
voinut en�� el�� ilman minua, ja v�litt�m�tt� seurauksista n�ytti h�n
peitt�m�tt� suhteemme, ja lopulta oltiin niin pitk�ll�, ett� min�
asuin h�nen luonaan.
Prudence oli kyll� koettanut saarnata siveytt� Margueritelle, mutta
t�m� oli vastannut, ett� h�n rakasti minua, eik� voinut el�� ilman
minua ja luopua onnesta saada pit�� minua aina luonaan.
Sen olin kuullut er��n� p�iv�n�, jolloin Prudence oli sanonut,
ett� h�nell� oli t�rke�t� puhuttavaa Margueritelle, ja min� olin
kuunnellut oven takana.
Jonkun ajan kuluttua palasi Prudence j�lleen. Olin puistossa kun h�n
saapui, joten h�n ei n�hnyt minua. Mutta tavasta, jolla Marguerite
otti h�net vastaan, aavistin, ett� oli kysymys samasta asiasta, ja
min� p��tin kuunnella niinkuin ensikerrallakin.
Kun he olivat sulkeutuneet huoneeseen, kysyi Marguerite:
-- No niin?
-- Min� tapasin herttuan.
-- Ja mit� h�n vastasi?
-- Ett� h�n kernaasti antaa anteeksi tuon kohtauksen, mutta ett� h�n
on saanut kuulla, ett� te julkisesti el�tte yhdess� herra Armand
Duvalin kanssa, ja sit� h�n ei voinut antaa anteeksi. "Jos Marguerite
j�tt�� tuon nuoren miehen", sanoi h�n, "annan h�nelle kaikki mit� h�n
tahtoo, kuten ennenkin; muussa tapauksessa saa h�n luopua kaikista
pyynn�ist�".
-- Mit� te vastasitte?
-- Ett� ilmoitan teille h�nen p��t�ksens�, ja min� lupasin puhua
teille j�rke�. Ajatelkaa, rakas lapsi, mit� kaikkea te menet�tte,
ja jota ei Armand voi teille koskaan antaa. H�n rakastaa teit� koko
sielullaan, mutta h�n ei ole kylliksi rikas tyydytt�m��n kaikki
teid�n tarpeenne, ja h�nen t�ytyy jonakin p�iv�n� j�tt�� teid�t,
mutta silloin on my�h�ist�, eik� herttua anna teille en�� mit��n.
Tahdotteko, ett� min� puhun Armandin kanssa?
Marguerite n�ytti ajattelevan, sill� h�n ei vastannut.
Syd�meni jyskytti kiivaasti odottaessani h�nen vastaustaan.
-- Ei, sanoi h�n, -- min� en luovu Armandista, enk� min� tahdo
piilottautua saadakseni el�� yhdess� h�nen kanssaan. Se on ehk�
hullua, mutta min� rakastan h�nt�! Ja kun h�n on nyt tottunut
est�m�tt� rakastamaan minua, koskisi h�neen kovasti, jos h�nen
t�ytyisi tunniksikin j�tt�� minut. Sit�paitsi ei minulla ole
en�� niin pitk�lti elonaikaa, ett� minun tarvitsisi tehd� itseni
onnettomaksi vanhan ukon takia. Pit�k��n h�n rahansa; tulen toimeen
ilmankin niit�.
-- Mill� tavalla?
-- Sit� en viel� tied�.
Ennenkuin Prudence enn�tti jatkaa, sy�ksyin min� sis��n, heitt�ydyin
Margueriten jalkoihin ja kostutin kyyneleill�ni h�nen k�si��n,
onnellisena siit�, ett� h�n minua niin rakasti.
-- El�m�ni kuuluu sinulle, Marguerite, sin� et tarvitse tuota miest�,
olenhan min� luonasi! Min� en koskaan hylk�� sinua, ja kuinka voisin
korvata onnen, jonka minulle lahjoitat? Ei mit��n pakkoa en��,
Marguerite, me rakastamme toisiamme! Mit� me v�lit�mme muusta!
-- Juuri niin! Rakastan sinua, Armand! sopersi h�n kietoen
k�sivartensa kaulani ymp�ri, -- rakastan sinua niin kuin en koskaan
luullut voivani rakastaa. Me olemme onnellisia, me el�mme rauhassa,
ja min� j�t�n ikuisiksi ajoiksi sen el�m�n, jonka t�hden nyt
punastun. Sin� et koskaan moiti minua menneisyydest�ni, eik� totta?
Min� en voinut puhua; vastasin ainoastaan painamalla Margueriten
syd�nt�ni vasten.
-- Kas niin, sanoi Marguerite liikutetulla ��nell� Prudencelle, --
kertokaa t�st� kohtauksesta herttualle, ja lis�tk��, ett� me emme
tarvitse h�nt�.
Sen j�lkeen ei en�� milloinkaan puhuttu herttuasta. Marguerite ei
ollut sama kuin ennen. H�n oli luopunut tavoistaan, yst�v�tt�rist��n,
puheistaan ja tuhlauksestaan. Kun me olimme ulkona k�velem�ss�, niin
eip� olisi voinut luulla, ett� tuo valkopukuinen nainen, jolla oli
olkihattu p��ss� ja silkkitakki k�sivarrellaan, oli sama Marguerite
Gautier, joka nelj� kuukautta sitten oli her�tt�nyt loistavalla
el�m�ll��n ja h�v�istysjutuillaan sellaista huomiota.
Oi, me kiiruhdimme olemaan onnellisia, aivan kuin olisimme
aavistaneet, ett� se pian loppuisi.
Emme olleet k�yneet Parisissa kahteen kuukauteen, eik� kukaan
ollut k�ynyt luonamme, lukuunottamatta Prudencea ja aikaisemmin
mainitsemaani Julie Duprat'ia. Mutta me nautimme siit� todellisesta
el�m�st�, jota nyt vietimme ja jota en min� yht� v�h�n kuin
Margueritekaan ollut t�h�n asti ymm�rt�nyt.
Tuo nainen osoitti lapsellista huomiota pienemmillekin
v�h�p�t�isyyksille. Toisinaan saattoi h�n pienen tyt�n tavoin juosta
ymp�ri puistossa ja ajaa takaa perhosta tahi sudenkorentoa; ja h�n
saattoi istua kokonaisen tunnin nurmikolla tutkimassa kukkaa, jolla
oli sama nimi kuin h�nell�.
Kaksi tahi kolme kertaa kirjoitti herttua h�nelle. Kun Marguerite
tunsi h�nen k�sialansa antoi h�n kirjeet minun luettavikseni. Nuo
kirjeet houkuttelivat kyyneleet silmiini.
Herttua luuli, sulkemalla Margueritelta kukkaronsa, saavansa h�net
k��ntym��n j�lleen puoleensa. Mutta kun h�n n�ki, ett� t�m� keino
ei tehonnut, kirjoitti h�n ja pyysi lupaa saada, niinkuin ennenkin,
k�yd� tapaamassa Margueritea, ja mill� ehdoilla tahansa.
Kun olin lukenut kirjeet revin ne rikki, kertomatta Margueritelle
niiden sis�ll�st� ja kehoittamatta Margueritea ottamaan vastaan tuota
miespoloista, jota yht� kaikki k�vi s��liksi. Mutta min� pelk�sin,
ett� Marguerite luulisi sen johtuvan toivomuksesta, ett� herttuakin
ottaisi osaa talousmenoihin; ja eniten kaikesta pelk�sin, ett� h�n
luulisi minun voivan kielt��, ett� olin edesvastuussa kaikista
seurauksista, joita h�nen rakkautensa minuun saattoi mukanaan tuoda.
Kun Herttua ei saanut vastausta kirjeisiins� herkesi h�n
kirjoittamasta, ja Marguerite ja min� olimme edelleen yhdess�
v�litt�m�tt� v�h��k��n tulevaisuudesta.
KAHDEKSASTOISTA LUKU.
Toisinaan yll�tin kuitenkin Margueriten surullisen n�k�isen� ja
kyyneleet silmiss�.
Kysyin h�nelt� syyt� t�h�n �killiseen suruun, ja h�n vastasi silloin:
-- Meid�n, rakkautemme ei ole tavallista rakkautta, Armand. Sin�
rakastat minua aivan kuin en olisi koskaan kuulunut kenellek��n
muulle, ja min� vapisen, ajatellessani, ett� sin� my�hemmin,
katuessasi rakkauttasi ja moittiessasi minua entisest� el�m�st�ni,
ehk� pakoitat minut palaamaan samaan olotilaan, josta minut pelastit.
Mutta, saatuani nyt kokea toisenlaista el�m��, kuolisin, jos minun
t�ytyisi palata tuohon entiseen el�m��ni. Sent�hden, sano minulle,
ett'et koskaan hylk�� minua.
-- Vannon sen sinulle!
H�n katsoi minuun ik��nkuin lukeakseen silmist�ni oliko valani
todellinen, sitten h�n heitt�ytyi syliini, k�tki k�tens� poveeni ja
sanoi:
-- Sin� et tied� kuinka paljon sinua rakastan.
Huomasin kuitenkin, ett� tulevaisuus alkoi huolestuttaa Margueritea.
Kun pelk�sin, ett� yksin�isyys h�nt� ik�vystytti, ehdoitin h�nelle,
ett� palaisimme j�lleen Parisiin, mutta sit� h�n ei tahtonut, vaan
vakuutti, ett� h�n saattoi olla onnellinen ainoastaan maalla.
Prudence ei tullut usein, mutta h�n kirjoitti sen sijaan, ja h�nen
kirjeens� tekiv�t aina Margueriten miettiv�iseksi. En tiet�nyt mit�
ajatella. P�iv�� my�hemmin kuin Marguerite oli saanut tuollaisen
kirjeen ja vastannut siihen, oli kerrassaan ihana ilma. Marguerite
ehdoitti, ett� tekisimme venematkan er��seen saareen, joka sijaitsi
melko kaukana. H�n n�ytti sangen iloiselta, emmek� me palanneet
ennenkuin kello viisi.
-- Rouva Duvernoy k�vi t��ll�, sanoi Nanine.
-- Joko h�n matkusti? kysyi Marguerite.
-- Jo, neidin vaunuilla; h�n sanoi, ett� oli niin sovittu.
-- Hyv�, sanoi Marguerite. -- Tuokaa nyt p�iv�llinen p�yt��n.
Kahden p�iv�n kuluttua tuli kirje Prudencelta, ja nelj�ntoista
p�iv�n per�st� oli Marguerite kokonaan vapautunut salaper�isest�
surumielisyydest��n, jota h�n lakkaamatta oli pyyt�nyt minulta
anteeksi.
Vaunut eiv�t kuitenkaan palanneet.
-- Mist� syyst� ei Prudence l�hett�nyt vaunuja takaisin? kysyin min�
er��n� p�iv�n�.
-- Toinen hevosista on sairas ja vaunut ovat olleet korjattavina.
Sellaisen on paras toimituttaa sill� aikaa kun viel� olemme t��ll�,
emmek� tarvitse vaunuja.
Jonkun p�iv�n kuluttua tuli Prudence luoksemme, ja h�n vahvisti sen
mit� Marguerite oli sanonut.
Molemmat naiset l�ksiv�t puistoon k�velem��n, ja kun min� saavuin
heid�n luokseen, vaihtoivat he puheenaihetta.
Kun Prudence l�ksi illalla, valitti h�n kylm�� ja pyysi saada lainata
Margueriten kaschmirisaalin.
Kului kuukausi, jonka aikana Marguerite oli iloisempi ja
rakastettavampi kuin koskaan ennen.
Vaunuja ei kuitenkaan kuulunut takaisin, eik� saaliakaan palautettu,
mik� tuntui minusta perin kummalliselta, ja kun min� tiesin miss�
laatikossa Marguerite s�ilytti Prudencen kirjeit�, pidin varani
kerran kun Marguerite oli puistossa, ja koetin p��st� k�siksi
kirjeisiin. Mutta laatikko oli lukossa.
Silloin tutkin laatikot, joissa h�n s�ilytti korujaan. Ne olivat
auki, mutta lipas koruineen oli poissa.
Kauhistuneena tahdoin kysy� Margueritelta syyt� t�h�n katoamiseen,
mutta h�n ei olisi ilmoittanut totuutta. Sanoin sent�hden:
-- Rakas Marguerite, pyyd�n, ett� sallit minun matkustaa Parisiin.
Osoitteeni on tuntematon ja minulle pit�isi olla saapunut kirjeit�
is�lt�ni. Ep�ilem�tt� h�n on levoton ja minun t�ytyy vastata h�nelle.
-- Matkusta, yst�v�ni, sanoi h�n, -- mutta tule pian takaisin.
Min� matkustin ja kiiruhdin heti Prudencen luo.
-- Kuulkaa, sanoin min� ilman alkuvalmistuksia, -- miss� ovat
Margueriten hevoset?
-- Myydyt.
-- Ja kaschmirisaali?
-- Myyty.
-- Ja jalokivet?
-- Pantatut.
-- Ja kuka on ne myynyt ja pantannut?
-- Min�.
-- Miksi ette ole kertonut t�st� minulle?
-- Siksi, ett� Marguerite on kielt�nyt minua sit� tekem�st�.
-- Ja miksi ette ole pyyt�nyt rahoja minulta?
-- Siksi ett� h�n ei tahtonut sit�.
-- Ja mihink� nuo rahat k�ytet��n?
-- Maksuihin.
-- Onko h�nell� paljonkin velkoja?
-- Likipit�en kolmekymment� tuhatta francsia viel�. Niin, yst�v�ni,
sanoin sen teille aikaisemmin, mutta te ette tahtoneet uskoa minua.
Velkojat saivat nimitt�in tiet��, ett'ei herttua anna h�nelle en��
mit��n ja ett� h�n el�� yhdess� er��n varattoman nuoren miehen
kanssa. Silloin he tahtoivat saada rahansa takaisin ja tekiv�t
ulosmittauksen. Marguerite tahtoi myyd� kaiken mit� h�nell� oli,
mutta siihen ei ollut aikaa. H�nen t�ytyi kuitenkin maksaa, ja
p��st�kseen pyyt�m�st� rahoja teilt�, myi h�n hevosensa ja saalinsa
ja panttasi jalokivens�. T�ss� n�ette pantti- ja ostokuitit.
Prudence avasi er��n laatikon ja n�ytti minulle paperit.
-- Oh, te luulitte, ett� siin� oli kylliksi kun saitte rakastaa
toisianne ja viett�� ihanteellista paimenel�m�� maalla. Ei,
yst�v�ni, ei. Aineellisen el�m�n vaatimuksia ei voida j�tt��
huomioon ottamatta, ja ett� Marguerite ei ole kahtakymment� kertaa
pett�nyt teit� johtuu siit�, ett� h�nell� on erikoisluonne. Olen
kyll� antanut h�nelle hyvi� neuvoja, sill� minuun koski kun tuolta
tytt�raukalta riistettiin kaikki. Mutta h�n ei tahtonut! H�n vastasi,
ett� h�n rakasti teit�, eik� mist��n hinnasta maailmassa tahtonut
teit� pett��. Kaikki tuo on sangen kaunista ja runollista, mutta
sellaisella ei tyydytet� velkojia. Ja nyt h�n tarvitsee, kuten
sanottu, v�hint�in kolmekymment� tuhatta francsia.
-- Hyv�. Min� hankin tuon summan.
-- Aiotteko lainata?
-- Aion.
-- Siin� teette tyhm�sti. Te rikkoisitte v�linne is�nne kanssa ja
t�rvelisitte mahdollisuutenne. Olkaa sent�hden viisas, �lk��k�
tehk� tyhmyyksi�. Min� en sano, ett� teid�n t�ytyisi j�tt��
Margueritea, mutta el�k�� h�nen kanssaan niinkuin teitte alkukes�st�.
Antakaa h�nen itse keksi� keino selviyty�kseen pulmasta. Herttua
palaa v�hitellen h�nen luokseen. Ja kreivi N... sanoi minulle
viimeksi eilen, ett� jos Marguerite suostuisi h�neen, maksaisi h�n
h�nen velkansa ja antaisi h�nelle nelj�, viisi tuhatta francsia
kuukaudessa. �lk�� siis odottako kunnes joudutte perikatoon,
varsinkaan kun kreivi N... on sellainen nauta, eik� mik��n siis
est� teit� edelleen olemasta Margueriten rakastaja. H�n itkee kyll�
alussa, mutta on kerran viel� kiitt�v� teit�. �lk�� sanoko h�nelle
mit��n, vaan tuokaa h�net takaisin Parisiin ja sulkekaa sitten
silm�nne. Enemp�� ei tarvita, yst�v�ni.
Prudence piti neuvoaan erinomaisena, mutta min� hylk�sin sen
suuttumuksella. Ja min� olin my�skin varma siit�, ett� Marguerite
kuolisi ennemmin kuin suostuisi moiseen.
-- Pila sikseen, sanoin min�. -- Koska rahat tarvitaan?
-- Kahden kuukauden kuluttua.
-- H�n saa ne. Mutta min� j�t�n summan teille ja pyyd�n ett� lupaatte
olla sanomatta Margueritelle, ett� min� olen antanut rahat teille.
-- Sen suhteen voitte olla rauhallinen.
-- Ja ilmoittakaa minulle, jos h�n l�hett�� teille jotakin muuta
myyt�v�ksi tahi pantattavaksi.
-- Siit� ei ole pelkoa. H�nell� ei ole en�� mit��n.
L�ksin kotiini ja l�ysin sielt� kolme is�lt�ni tullutta kirjett�.
_Toisen osan loppu_.
KOLMAS OSA.
YHDEKS�STOISTA LUKU.
Kolmessa ensim�isess� kirjeess� oli is�ni levoton vaikenemiseni
johdosta ja kysyi siihen syyt�; nelj�nness� antoi h�n minun huomata,
ett� h�n tiesi el�m�ntapani muutoksesta, ja ilmoitti kohdakkoin
saapuvansa minua tervehtim��n.
Olen aina suuresti kunnioittanut ja vilpitt�m�sti rakastanut is��ni.
Vastasin h�nelle siis, ett� vaitioloni oli aiheutunut pienest�
matkasta, ja pyysin h�nt� tarkemmin ilmoittamaan min� p�iv�n� h�n
saapui, jotta saatoin olla kotona h�nt� tapaamassa.
Annettuani Josefille osoitteeni maalla ja kehoitettuani h�nt� heti
tuomaan minulle G...ss� leimatun kirjeen, joka osoitteellani saapui,
matkustin takaisin Bougivaliin.
Marguerite odotti minua puutarhan ver�j�ll�. H�nen katseestaan
kuvastui levottomuus. H�n kietoi k�sivartensa kaulani ymp�ri, eik�
voinut olla kysym�tt�:
-- Oletko tavannut Prudencen?
-- En.
-- Miksi sin� viivyit niin kauan Parisissa?
-- Minulle oli saapunut kirjeit� is�lt�ni ja minun t�ytyi vastata
niihin.
Hetkisen kuluttua saapui Nanine aivan heng�styneen�. Marguerite nousi
ja puheli hiljaa h�nen kanssaan.
Kun Nanine oli poistunut, istahti Marguerite viereeni, tarttui
k�teeni ja sanoi:
-- Miksi sin� valehtelet? Sin�h�n k�vit Prudencen luona.
-- Kuka on sanonut sen sinulle?
-- Nanine.
-- Mist� h�n sen tiet��?
-- H�n on seurannut sinua.
-- Olit siis pyyt�nyt h�nt� tekem��n sen?
-- Niin. Arvelin, ett� sinulla t�ytyi olla t�rkeit� syit�, joiden
johdosta matkustit Parisiin; eth�n ollut nelj��n kuukauteen j�tt�nyt
minua yksin. Pelk�sin ett� oli tapahtunut jokin onnettomuus, tahi,
ett� l�ksit ehk� tapaamaan jotakin toista naista.
-- Lapsi!
-- Olen nyt rauhoittunut; tied�n mit� sin� olet tehnyt, mutta en
viel� tied� mit� sinulle on sanottu.
N�ytin Margueritelle is�ni kirjeet.
-- En kysy nyt niit�; tahdon tiet�� miksi sin� k�vit tapaamassa
Prudencea.
-- Oh, k�vin tiedustelemassa h�nelt� hevosesi vointia, ja tarvitsiko
h�n viel� sinun saaliasi ja jalokivi�si.
-- Sellaisen suhteen vallitessa kuin meid�n v�lill�mme on, t�ytyy
naisen, jos h�ness� on v�h�nkin arvokkuutta, ennemmin suostua
kaikenlaisiin uhrauksiin kuin pyyt�� rakastajaltaan rahoja ja siten
ly�d� rakkauteensa kauppatavaran leiman. Sin� rakastat minua, siit�
olen varma, mutta sin� et tied� kuinka heikko se side on, joka pit��
syd�mess� yll� sit� rakkautta, jota minun kaltaisiani naisia kohtaan
tunnetaan. Kukapa tiet��? Ehk� sin� jonakin p�iv�n�, kun sinulla
on ik�v� ja tunnet ahdistusta, luuloittelet itsellesi, ett� meid�n
suhteemme onkin vain, taitavasti yhdistetty laskelma? Prudence on
juorukello. Mit� min� noilla hevosilla tein? Niiden myyminen tuotti
minulle s��st��; voin varsin hyvin tulla toimeen ilman niit�, eiv�tk�
ne maksa minulle en�� mit��n. Kaikki mit� sinulta pyyd�n on, ett�
rakastat minua, rakastat yht� paljon, vaikka minulla ei olekaan
hevosia ja jalokivi�.
H�n sanoi kaiken t�m�n niin yksinkertaisesti ja luonnollisesti, ett�
kyyneleet nousivat silmiini.
-- Mutta, parahin Margueriteni, sanoin min�, puristaen hell�sti h�nen
k�si��n, sin� tiesit varsin hyvin, ett� min� kerran saisin tiet��
uhrauksesi ja ett� min� en hyv�ksyisi sit�.
-- Miksi et?
-- Siksi, rakkaani, ett� min� en tahdo, ett� rakkautesi minuun
riist�� sinulta ainoatakaan jalokive�. Enk� min� my�sk��n tahdo,
ett� sin� h�mmennyksen ja ik�vystymisen hetken� ajattelisit, ett�
moista hetke� ei olisi, jos sin� el�isit yhdess� jonkun toisen miehen
kanssa, ja ett� sin� katuisit, vaikkapa vain minuutinkin ajan, ett�
olet yhdess� minun kanssani. Muutaman p�iv�n per�st� saat takaisin
hevosesi, jalokivesi ja saalisi. Ne ovat sinulle yht� v�ltt�m�tt�mi�
kuin ilma el�m�lle, ja, se tuntuu ehk� naurettavalta, mutta min�
tahdon mieluummin n�hd� sinut hienona kuin yksinkertaisena.
-- Silloin et en�� rakasta minua.
-- Hupakko!
-- Jos sin� rakastaisit minua, niin antaisit minun rakastaa sinua
omalla tavallani; mutta p�invastoin n�et sin� minussa edelleenkin
tyt�n, jolle loisto on v�ltt�m�t�nt� ja jonka loiston sin� luulet
yh� edelleenkin olevasi pakoitettu maksamaan. Sin� h�pesit ottamasta
vastaan todistusta rakkaudestani. Vasten tahtoasi aiot sin� er��n�
p�iv�n� j�tt�� minut, ja sin� koetat suojata hienotunteisuuttasi
kaikilta ep�luuloilta. Olet oikeassa, yst�v�ni, mutta min� toivoin
parempaa.
Marguerite aikoi nousta, mutta min� pid�tin h�nt� ja sanoin:
-- Tahdon, ett� sin� olet onnellinen, ja ett� sinulla ei olisi mit��n
moittimista minun suhteeni, siin� kaikki.
-- Me siis eroamme?
-- Miksi niin, Marguerite? Kuka meid�t eroittaisi? huudahdin min�.
-- Sin� itse, joka et tahdo, ett� ymm�rt�isin asemasi, ja joka
turhamaisuudessasi tahdot pid�tt�� minua omassani; sin�, joka,
s�ilytt��ksesi loiston, jossa olen el�nyt, tahdot s�ilytt��
v�lill�mme olevan siveellisen eron; sin�, joka lopuksi et usko
rakkauttani kyllin ep�itsekk��ksi, jakaakseni kanssasi omaisuuden,
joka sinulla on ja jonka avulla voisimme el�� yhdess� onnellisina,
vaan joka naurettavan ennakkoluulon orjana ennemmin saatat itsesi
perikatoon. Luuletko sin� sitten, ett� min� vertaan vaunuja ja
joitakin jalokivi� sinun rakkauteesi? Sin� tahdot maksaa velkani ja
pit�� minua yll�! Kuinka kauan luulet tuon kaiken kest�v�n? Kaksi
tahi kolme kuukautta, ja silloin olisi en�� my�h�ist� aloittaa
sit� el�m��, jota sinulle ehdoitan, sill� silloin sin� ottaisit
minulta kaikki, ja sit� ei kunniallinen mies voi tehd�. Nyt sinulla
sit�vastoin on kahdeksan, kymmenen tuhatta francsia vuosittain,
joilla me voimme el��. Min� myyn kaiken liikanaisen ja siten saan
pari tuhatta francsia vuotta kohden. Me vuokraamme pienen, kauniin
asunnon, miss� voimme molemmat asua. Kes�isin oleskelemme maalla,
mutta ei t�llaisessa talossa, vaan kahden asuttavassa tuvassa. Sin�
olet riippumaton, min� vapaa, me olemme nuoria; rukoilen sinua,
Armand, �l�, taivaan nimess�, heit� minua takaisin el�m��n, jota
ennen olin pakoitettu viett�m��n.
Min� en voinut vastata, rakkauden ja kiitollisuuden kyyneleet
t�yttiv�t silm�ni ja min� heitt�ydyin Margueriten syliin.
H�n jatkoi:
-- Aioin j�rjest�� kaiken t�m�n, mainitsematta sinulle sanaakaan,
maksaa velkani ja j�rjest�� uuden asuntomme. Lokakuussa olisimme
palanneet Parisiin ja kaikki olisi silloin selvinnyt. Mutta
koska Prudence on jo kertonut sinulle kaikki, t�ytyy sinun antaa
suostumuksesi nyt sen sijaan, ett� olisit tehnyt sen j�lest�p�in.
Rakastatko minua kylliksi t�t� varten?
Minun oli mahdoton vastustaa noin suurta, rakkautta. Suutelin syv�sti
liikutettuna Margueriten k�si� ja sanoin:
-- Teen kaikki mit� sin� tahdot.
Niinkuin h�n oli p��tt�nyt, niin my�skin tapahtui.
H�n joutui lapsellisen ilon valtaan: h�n tanssi, lauloi, riemuitsi
uuden asuntonsa yksinkertaisuudesta ja tiedusteli jo mielipidett�ni,
miss� se ja se esine tulisi olemaan ja kuinka mikin paikka olisi
j�rjestett�v�. H�n oli onnellinen ja ylpe� p��t�ksest�mme, joka
n�ytti tekev�n liittomme t�ydelliseksi.
Mutta min� en tahtonut olla h�nt� huonompi
Silm�nr�p�yksess� tein p��t�kseni. Siirt�isin Margueritelle korot,
jotka olin perinyt �idilt�ni ja jotka tuntuivat minusta aivan
riitt�m�tt�milt� palkitsemaan saamani uhrin.
Is�lt�ni saama viiden tuhannen francsin el�ke j�i minulle, ja mit�
tapahtuikin, riitti se el�miseen.
En puhunut Margueritelle p��t�ksest�ni, sill� olin varma siit�, ett�
h�n kielt�ytyisi ottamasta vastaan lahjoitustani.
Kun Marguerite ja min� matkustimme Parisiin katselemaan asuntoja,
menin min� is�ni asianajajan, vanhan perhetuttavamme luo ja kysyin
h�nelt� kuinka minun oli menetelt�v� siirt��kseni nuo korot toiselle.
Tuo kelpo mies luuli, ett� olin mennytt� miest� ja kysyi syyt�
p��t�kseeni. Ja kun minun ennemmin tahi my�hemmin t�ytyi ilmaista
h�nelle kenelle lahjoituksen tein, katsoin parhaaksi heti kertoa
h�nelle totuuden.
H�n ei tehnyt vastav�itteit�, ja vakuutti j�rjest�v�ns� kaikki
parhain p�in. Luonnollisesti kehoitin h�nt� noudattamaan mit�
suurinta vaiteliaisuutta is�ni suhteen. Sitten l�ksin noutamaan
Margueritea Julia Dupratin luota, jonne h�n oli p��tt�nyt menn�
odottamaan, p��st�kseen kuulemasta Prudencen siveyssaarnoja.
L�ksimme nyt katsomaan huoneustoja ja l�ysimme lopulta sopivan
er��st� Parisin rauhallisimmasta kaupunginosasta. L�yt�mme k�sitti
pienen rakennuksen, keskell� suloista puutarhaa. P��timme ottaa sen
ja min� l�ksin kotiini ilmoittamaan, ett� luovuin asunnostani.
Marguerite l�ksi puolestaan er��n v�litt�j�n luo pyyt�m��n h�nen
tekem��n jotakin, mink� t�m� oli kerran tehnyt er��lle h�nen
yst�v�tt�rist��n.
H�n saapui kerrassaan ihastuneena asuntooni. V�litt�j� oli luvannut
maksaa h�nen velkansa, antaa h�nelle siit� kuitin ja sit�paitsi
luovuttaa h�nelle kaksikymment� tuhatta francsia korvaukseksi h�nen
huonekaluistaan.
Iloisin mielin palasimme nyt j�lleen Bougivaliin.
Kun me kahdeksan p�iv�� my�hemmin istuimme suurusp�yd�ss�, astui
Nanine sis�lle ja sanoi, ett� Josef tahtoi puhua kanssani. Annoin
h�nen astua sis�lle.
-- Herra, sanoi h�n, -- is�nne on saapunut Parisiin ja h�n pyyt��
teit� heti tulemaan asuntoonne, miss� h�n odottaa teit�.
T�m� uutinen oli maailman yksinkertaisin asia, mutta Marguerite ja
min� katsahdimme toisiimme kuultuamme sen. Aavistimme onnettomuuden.
Marguerite ei sanonut sanaakaan siit� mit� h�n tunsi, mutta min�
tartuin kuitenkin h�nen k�teens� ja sanoin:
-- �l� pelk�� mit��n.
-- Tule takaisin niin pian kuin voit, sopersi h�n syleilless��n
minua, -- istun ikkunassa sinua odottamassa.
Pyysin Josefin sanomaan is�lleni, ett� min� tulen heti.
Ja kaksi tuntia my�hemmin olin Parisissa.
KAHDESKYMMENES LUKU.
Katseesta, jonka h�n loi minuun, kun astuin sis�lle, ymm�rsin heti,
ett� oli kysymys vakavista asioista.
Ik��nkuin en olisi huomannut mit��n astuin kuitenkin h�nen eteens� ja
syleilin h�nt�, kysyen:
-- Koska te saavuitte, is�?
-- Eilen illalla.
-- Ja te asetuitte minun luokseni, kuten tavallista.
-- Niin.
-- Valitan, etten ollut t��ll� kotona teit� vastaanottamassa.
Odotin nyt siveyssaarnaa, jota is�ni kasvot ennustivat. Mutta h�n ei
sanonut mit��n, vaan pani kirjoittamansa kirjeen kuoreen ja antoi sen
Josefille postiin viet�v�ksi.
J��ty�mme kahden kesken nousi is�ni tuoliltaan ja sanoi:
-- Rakas Armand, meill� on vakavia asioita keskusteltavana.
-- Kuuntelen teit�, is�.
-- Lupaatko olla suora?
-- Sit� olen aina.
-- Onko totta, ett� sin� el�t yhdess� er��n Marguerite
Gautier-nimisen naisen kanssa?
-- On.
-- Tied�tk� sin� mik� nainen h�n on?
-- Langennut nainen.
-- H�nenk� t�htens� sin� et ole k�ynyt t�n� vuonna tervehtim�ss�
sisartasi ja minua?
-- Niin, is�, tunnustan sen.
-- Sin� rakastat siis paljon tuota naista?
-- Huomaatte sen siit�, is�, ett� h�nen t�htens� olen laiminly�nyt
pyh�n velvollisuuteni, jota nyt n�yrimm�sti pyyd�n anteeksi.
Is�ni ei n�ht�v�sti odottanut niin suoria vastauksia, sill� h�n
n�ytti hetkisen miettiv�lt�, jonka j�lkeen h�n sanoi:
-- Olet tietenkin k�sitt�nyt, ettet aina voi el�� sill� tavoin?
-- Olen kyll� pel�nnyt sit�, is�, mutta en ole k�sitt�nyt sit�.
-- Mutta sinun olisi pit�nyt k�sitt��, ett� min� en hyv�ksy sit�.
-- Olen sanonut itselleni, ett� kun en ole tehnyt mit��n sellaista,
joka sotisi sit� kunnioitusta vastaan, jota olen velvollinen
osoittamaan teid�n nime�nne ja perheemme ominaista rehellisyytt�
kohtaan, niin voin el�� niinkuin el�n.
Intohimot tekev�t ihmisen voimakkaaksi, min� olin valmis
taistelemaan, niin, vaikkapa is�ni kanssa, saadakseni pit��
Margueriten.
-- Hyv�, mutta nyt sinun on aika muuttaa elintapaasi.
-- Miksi niin, is�?
-- Siksi, ett� sin� olet tekem�isill�si sellaista, mik� loukkaa sit�
kunnioitusta, jota luulet tuntevasi omaisiasi kohtaan.
-- En ymm�rr� mit� nuo sanat merkitsev�t.
-- Selit�n sen sinulle. Ett� sinulla on rakastajatar, on hyv� asia;
ett� maksat h�nelle s��nn�llisesi, on my�skin hyv�; mutta ett�
sin� unohdat pyhimm�t velvollisuutesi h�nen t�htens�, ett� annat
huhun h�pe�llisest� elintavastasi levit� aina maakuntaamme asti ja
luoda varjon kunniallisen nimen yli, jonka olen sinulle antanut, on
sellaista mik� ei voi eik� saa jatkua.
-- Sallikaa minun sanoa teille, is�, ett� niill�, jotka ovat antaneet
teille tietoja, ei ole ollut oikeata selkoa asioista. Min� olen neiti
Gautier'in rakastaja, se on maailman yksinkertaisin asia; min� en
anna neiti Gautier'ille sit� nime�, jonka olen saanut teilt�, enk�
min� tuhlaa h�nen t�htens� enemp�� kuin mink� varani my�nt�v�t. En
ole tehnyt velkoja enk� ole asemassa, joka antaisi is�lle aihetta
sanoa pojalle niinkuin te nyt olette sanonut.
-- Is�ll� on aina oikeus est�� poikansa joutumasta huonoille teille.
Sin� et ole viel� tehnyt mit��n pahaa, mutta voit mahdollisesti tehd�.
-- Is�!
-- Min� tunnen el�m�n paremmin kuin sin�. Tied�n, ett� t�ysin
puhtaita tunteita ei ole muilla kuin aivan viattomilla naisilla.
Sinun t�ytyy j�tt�� rakastajattaresi.
-- Olen pahoillani, is�, kun minun t�ytyy olla tottelematon, mutta se
on mahdotonta.
-- Min� pakoitan sinut tekem��n sen.
-- Onnettomuudeksi ei ole saarta, jonne liehinaisia l�hetet��n, ja,
jos sellainen olisikin, seuraisin min� neiti Gautier'ta, jos teid�n
onnistuisi l�hett�� h�net sinne. En mahda sille mit��n, etten voi
olla onnellinen muualla kuin tuon naisen seurassa.
-- Rakas Armand, ajattele, ett� min� olen sinun is�si, joka aina olen
rakastanut sinua ja toivonut ainoastaan parastasi. Onko kunniallista
el�� yhdess� tyt�n kanssa, jonka koko maailma on omistanut?
-- Se ei merkitse mit��n, is�, kun ei kukaan nyt voi omistaa h�nt�!
Se ei merkitse mit��n, jos tuo tytt� rakastaa minua, jos h�n
uudestisyntyy rakkauden kautta, jota h�n tuntee minua ja min� h�nt�
kohtaan!
-- Oh, sin� siis luulet, ett� kunniallisen miehen teht�viin kuuluu
liehinaisten k��nnytt�minen? Sin� luulet, ett� Jumala on asettanut
t�m�n kehnon p��m��r�n h�nen el�m�lleen? Mik� olisi seurauksena
tuollaisesta merkillisest� menettelyst�, ja mit� sin� ajattelisit
siit� mit� juuri sanoit silloin, kun tulisit nelj�nkymmenen
vuoden ik�iseksi? Sin� nauraisit sille, sik�li kuin viel� voisit
nauraa, sik�li kuin menneisyytesi ei olisi j�tt�nyt liian syvi�
merkki� j�lkeens�. Ei, Armand, mieti asiaa, �l�k� puhu en�� moisia
typeryyksi�. Sano, ett� luovut tuosta naisesta; is�si pyyt�� sit�
sinulta.
Min� en vastannut.
-- Armand, jatkoi is�ni, -- �iti-vainajasi nimess�, luovu nykyisest�
el�m�ntavastasi, jonka, usko minua, olet unohtava pikemmin kuin
luuletkaan, ja johonka mahdoton suunnitelmasi sinut sitoo. Sin� olet
kaksikymmenviisivuotias, ajattele tulevaisuuttasi. Sin� et voi aina
rakastaa tuota naista, joka ei my�sk��n voi aina rakastaa sinua. Te
liioittelette molemmat rakkauttanne. Sin� t�rvelet tulevaisuutesi, ja
sin� olet koko el�m�si katuva nuoruuttasi. Tule viett�m��n muutama
kuukausi sisaresi luona. Lepo ja omaistesi hell� rakkaus parantavat
sinut t�st� kuumeesta, sill� se ei ole muuta kuin kuumetta. Sill�
aikaa on rakastajattaresi lohduttava itse��n, h�n ottaa itselleen
toisen rakastajan, ja kun sin� tulet huomaamaan millaisen naisen
t�hden olit v�h�ll� joutua ep�sopuun is�si kanssa ja menett�� h�nen
rakkautensa, olet sin� my�nt�v�, ett� tein oikein, kun tulin t�nne,
ja sin� olet kiitt�v� minua. Kas niin, sin� matkustat kanssani, eik�
totta, Armand?
Min� tunsin, ett� is�ni oli oikeassa kaikkien muiden naisten
suhteen, mutta ei Margueriten. Mutta h�nen ��nens� oli niin lempe�
ja rukoileva lausuessaan viimeiset sanansa, ett� min� en uskaltanut
vastata h�nelle.
-- No niin? sanoi h�n liikutetulla ��nell�.
-- No niin, is�, en voi luvata teille mit��n, sanoin min� vihdoin,
-- se mit� pyyd�tte minulta k�y yli voimieni. Uskokaa minua, jatkoin
min�, kun h�n teki k�rsim�tt�m�n liikkeen, -- te liioittelette t�m�n
suhteen seurauksia. Marguerite ei ole sellainen jollaiseksi h�net
luulette. Kaukana siit�, ett� t�m� rakkaus johtaisi minut huonoille
teille, p�invastoin se voi minussa kehitt�� mit� kunniallisimpia
tunteita. Todellinen rakkaus tekee meid�t aina paremmiksi, her�tti
sen meiss� kuka nainen tahansa. Jos te tuntisitte Margueriten, niin
huomaisitte, etten pane itse�ni alttiiksi v�himm�ss�k��n m��r�ss�.
H�n on yht� jalo kuin jaloimmat naiset. Ja h�n on yht� vaatimaton
kuin toiset ovat rahanhimoisia.
-- Mik� ei est� h�nt� ottamasta vastaan koko sinun omaisuuttasi,
sill� ne kuusikymment� tuhatta francsia, jotka perit �idilt�si ja
jotka aiot antaa h�nelle, ovat, pane tarkoin mieleesi mit� sanon,
ainoa omaisuutesi.
Is�ni oli luultavasti salannut t�m�n uhkauksen, antaakseen minulle
armonpiston. Mutta min� olin voimakkaampi h�nen uhkauksiaan kuin
rukouksiaan vastaan.
-- Kuka on sanonut teille, ett� aion antaa h�nelle tuon summan?
kysyin min�.
-- Asianajajani. Olisiko kunniallinen mies ryhtynyt moiseen,
ilmoittamatta siit� ensin minulle? No niin, tulin Parisiin,
est��kseni sinut tuollaisen tyt�n t�hden joutumasta perikatoon.
Kuoleva �itisi j�tti sinulle tuon perinn�n, el��ksesi kunnollisella
tavalla, eik� ollaksesi jalomielinen rakastajattaria kohtaan.
-- Vannon teille, is�, ett� Marguerite ei tiet�nyt t�st�
lahjoituksesta.
-- Miksi sin� sitten sen teit?
-- Siksi, ett� Marguerite, tuo nainen, jonka te tuomitsette ja
vaaditte minun j�tt�m��n, uhraa kaikki mit� h�nell� on voidakseen
el�� minun kanssani.
-- Ja sin� otat vastaan moisen uhrauksen? Mik� sin� olet miehi�si,
kun otat vastaan uhrauksia neiti Gautier'in kaltaiselta naiselta?
No niin, t�m� saa riitt��. Sinun t�ytyy luopua tuosta naisesta.
�sken pyysin sit� sinulta; nyt vaadin sinua tekem��n sen. Min� en
voi sallia, ett� perheeni keskuudessa tapahtuu moista. Pane tavarasi
kokoon ja ole valmis l�htem��n kanssani.
-- Anteeksi, is�, sanoin silloin; -- mutta, min� en matkusta.
-- Miksi et?
-- Koska olen jo siin� i�ss�, jolloin ei totella k�skyj�.
Vastaukseni sai is�ni kalpenemaan.
-- Hyv� sanoi h�n; -- silloin tied�n mit� minun on tekeminen.
H�n soitti kelloa, ja kun Josef astui huoneeseen, sanoi h�n:
-- Toimittakaa matkatavarani hotelli "Parisiin".
Sitten h�n meni viereiseen huoneeseen ja pukeutui.
Kun h�n palasi, menin min� h�nt� vastaan ja sanoin:
-- Lupaatteko, is�, ett'ette ryhdy mihink��n, joka voisi tuottaa
Margueritelle tuskia?
Is�ni pys�htyi, katsoi minuun halveksivasti ja vastasi ainoastaan:
-- Luulen ett� sin� olet hullu. Jonka j�lkeen h�n meni ja l�i oven
per�ss��n kiinni.
Min� l�ksin my�skin, otin vaunut ja palasin j�lleen Bougivaliin.
Marguerite istui ikkunassa ja odotti minua.
KAHDESKYMMENESENSIM�INEN LUKU.
-- Vihdoinkin! huudahti h�n ja heitt�ytyi syliini. -- Vihdoinkin olet
sin� t��ll�! Kuinka kalpea sin� olet!
Kerroin h�nelle koko kohtauksen is�ni kanssa.
-- Oh! Jumalani! Aavistin sen, sanoi h�n. -- Kun Josef ilmoitti h�nen
saapumisestaan, vapisin kuin olisin saanut onnettomuuden sanoman.
Yst�v� parka! Ja min� olen tuottanut sinulle niin paljon surua. Olisi
ehk� parempi, kun j�tt�isit minut, etk� joutuisi ep�sopuun is�si
kanssa. Mutta enh�n min� ole tehnyt h�nelle yht��n mit��n. Meh�n
viet�mme hiljaista el�m�� ja aiomme olla viel�kin hiljaisempia. H�n
tiet�� kai, ett� sin� tarvitset rakastajattaren, ja h�nen tulisi olla
iloinen siit�, ett� tuo rakastajatar olen min�, koska rakastan sinua,
enk� tavoittele enemp�� kuin mit� varallisuutesi my�nt��. Kerroitko
h�nelle kuinka me olemme aikoneet j�rjest�� tulevaisuutemme?
-- Kerroin, ja se �rsytti h�nt� eniten, sill� p��t�ksemme on todistus
molemminpuolisesta rakkaudestamme.
-- Mit� siis nyt teemme?
-- Me pysymme yhdess� ja annamme rajuilman menn� ohitse.
-- Meneek� se ohitse?
-- Sen t�ytyy menn�.
-- Mutta salliiko is�si sen?
-- Mit� sin� tahdot, ett� h�n tekisi?
-- Mist� min� tied�n. Kaikki mit� is� voi tehd� saadakseen poikansa
tottelemaan. H�n muistuttaa sinua menneisyydest�ni ja kenties
kunnioittaa minua sill�, ett� keksii minusta uusia juttuja,
saadakseen sinut hylk��m��n minut.
-- Sin� tied�t, ett� rakastan sinua.
-- Niin, mutta min� tied�n my�skin, ett� is��ns� on ennemmin tahi
my�hemmin toteltava, ja ehk� sin� lopultakin tulet vakuutetuksi...
-- Ei, Marguerite, h�n on tuleva vakuutetuksi. Jotkut h�nen
yst�vist��n ovat juoruillaan h�net niin suututtaneet; mutta h�n on
hyv� ja oikeudenmukainen, ja h�n kyll� rauhoittuu. Muuten, mit� se
minua liikuttaa!
-- �l� sano niin, Armand; en tahtoisi mist��n hinnasta saattaa
sinua ep�sopuun is�si kanssa. Palaa huomenna Parisiin. Is�si
on siksi ajatellut asiaa niinkuin sin�kin, ja te sovitte ehk�
silloin paremmin. �l� loukkaa h�nen periaatteitaan, tee joitakin
my�nnytyksi�, �l� n�yt�, ett� v�lit�t niin paljon minusta, ja ole
varma siit�, ett� Marguerite, tapahtukoon sitten mit� tahansa, j��
luoksesi.
-- Vannotko sen?
-- T�ytyyk� minun se tehd�?
Kuinka suloista onkaan antaa rakastettunsa ��nen rauhoittaa itse��n!
Puhelimme nyt koko p�iv�n tulevaisuudensuunnitelmistamme; ja
seuraavana p�iv�n� min� matkustin Parisiin ja saavuin kello
kaksitoista hotelliin. Is�ni oli jo l�htenyt ulos.
L�ksin asuntooni, sill� arvelin h�nen ehk� menneen sinne. Mutta h�n
ei ollut siell�. Menin asianajajani luo; ei siell�k��n. Palasin
j�lleen hotelliin ja odotin siell� kello kuuteen saakka. Mutta is��ni
ei kuulunut.
Silloin matkustin takaisin Bougivaliin. Marguerite ei odottanut
ikkunassa niinkuin eilen, vaan takkavalkean ��ress�. H�n oli vaipunut
ajatuksiinsa niin, ettei h�n huomannut tuloani, vaan h�tk�hti, kun
suutelin h�nt� otsalle.
-- Sin� s�ik�hdytit minua, sanoi h�n. -- Ja is�si?
-- En tavannut h�nt�. En voi ymm�rt�� mit� se merkitsee. Etsin h�nt�
turhaan kaikkialta.
-- Silloin on sinun l�hdett�v� uudestaan huomenna.
-- Minun tekisi mieleni odottaa kunnes h�n kutsuu minua. Luulen, ett�
olen tehnyt kaikki mit� olen voinut.
-- Ei, yst�v�ni, se ei riit�; sinun t�ytyy palata is�si luo ja viel�
huomisp�iv�n�.
-- Miksi juuri huomenna, eik� jonakin muuna p�iv�n�?
-- Siksi, sanoi Marguerite, joka oli punastunut kysymykseni johdosta,
-- siksi, ett� silloin n�yt�t huolestuneemmalta ja me voimme pikemmin
saada anteeksiannon.
Marguerite oli koko p�iv�n hajamielinen ja surullinen. H�n sanoi sen
johtuvan tulevaisuuden pelosta.
Rauhoitin h�nt� niin hyvin kuin taisin, ja seuraavana p�iv�n�
pakoitti h�n minut matkustamaan, ollen levottoman ahdistuksen
vallassa, jota en voinut selitt��.
Niinkuin edellisen� p�iv�n�, oli is�ni nytkin poissa, mutta h�n oli
j�tt�nyt minulle seuraavan kirjeen:
"Jos sin� palaat t�n��n, niin odota minua kello nelj��n; ellen siihen
menness� sattuisi tulemaan kotiin, niin sy� kanssani p�iv�llist�
huomenna. Minun t�ytyy saada puhua kanssasi".
Odotin m��r�ttyyn aikaan. Mutta is�ni ei tullut.
Silloin matkustin.
Edellisen� iltana olin tavannut Margueriten surullisena; t�n��n
tapasin h�net kuumeisena ja liikutettuna. Astuttuani sis��n
heitt�ytyi h�n kaulaani ja itki kauan syliss�ni! Kysyin h�nelt� syyt�
t�h�n �killiseen tuskaan. H�n ei ilmaissut minulle todellista syyt�,
vaan koetti kierrell� totuutta.
Kun h�n oli hieman rauhoittunut, kerroin min� h�nelle matkani
tuloksista; n�ytin h�nelle is�ni kirjeen ja sanoin, ett� se oli
meille hyv� enne.
N�hty��n kirjeen ja kuultuaan huomautukseni kiihtyi h�nen itkunsa
siihen m��rin, ett� min� kutsuin Naninen, ja kun me pelk�simme, ett�
h�n saisi hermokohtauksen, niin nostimme h�net vuoteeseen.
H�n itki, sanomatta sanaakaan, mutta h�n piti kiinni k�sist�ni
ja suuteli niit� herke�m�tt�. Kysyin Naninelta, oliko Marguerite
poissaollessani saanut jonkun kirjeen tahi ottanut vastaan jonkun
vieraan, joka olisi aiheuttanut t�m�n kiihoittuneen mielialan. Mutta
Nanine vastasi, ett� mit��n kirjett� ei ollut tullut, eik� vieraita
ollut k�ynyt sill� aikaa.
Illalla h�n hieman rauhoittui; h�n pyysi minua istumaan vuoteensa
laidalle ja puhui lakkaamatta siit� kuinka paljon h�n rakasti minua.
Sitten h�n hymyili, mutta v�kin�isesti, sill� kyyneleet verhosivat
h�nen silmi��n.
Koetin kaikin tavoin saada h�net ilmaisemaan todellisen syyn t�h�n
suruun, mutta h�n toi itsep�isesti esille ep�m��r�isi� tekosyit��n.
Lopulta h�n nukkui syliini, mutta uni oli levoton; toisinaan h�n
huudahti �kki� ja havahtui, ja tultuaan vakuutetuksi siit�, ett� yh�
olin h�nen l�heisyydess��n, antoi h�n minun vannoa, ett� rakastin
h�nt�.
En voinut ymm�rt�� syyt� noihin herke�m�tt�miin tuskan purkauksiin,
joita kesti aina aamuun asti. Silloin vaipui Marguerite jonkinlaiseen
horrostilaan. H�n ei ollut nukkunut kahteen y�h�n.
Mutta tuota lepoa ei kest�nyt kauan.
Kello yksitoista h�n her�si, ja huomattuaan, ett� min� olin jo
jalkeilla, katsoi h�n ymp�rilleen ja huudahti:
-- Joko sin� l�hdet?
-- En, sanoin min� ja tartuin h�nen k�siins�, -- mutta annoin sinun
nukkua. Minulla on viel� aikaa.
-- Milloin l�hdet Parisiin?
-- Kello nelj�.
-- Niin pian! Sin� olet luonani siihen asti, eik� totta?
-- Luonnollisesti, kuten tavallista.
-- Mik� onni! Sy�mmek� suurusta? sanoi h�n hajamielisesti.
-- Jos niin tahdot.
-- Ja sitten sin� suutelet minua monta kertaa, siihen asti kunnes
sin� l�hdet.
-- Niin, ja sitten min� palaan niin pian kuin suinkin mahdollista.
-- Palaat? sanoi h�n ja katsoi minuun tuijottavin silmin.
-- Luonnollisesti.
-- Aivan oikein, sin� palaat illalla, ja min� -- min� odotan sinua
kuten tavallista, ja sin� rakastat minua ja me olemme onnelliset
niinkuin olemme olleet aina siit� l�htien, kun opimme toisemme
tuntemaan.
Sanat tulivat h�nen suustaan miltei sys�ten, ja niiden takaa kuvastui
sellainen tuska, ett� joka hetki pelk�sin Margueriten alkavan houria.
-- Kuule, sanoin min�, -- sin� olet sairas, min� en voi j�tt�� sinua
yksin. Kirjoitan is�lleni, ettei h�n odota minua.
-- Ei, ei! huudahti h�n, -- �l� tee sit�! Is�si syytt�isi silloin
minua siit�, ett� est�n sinua tapaamasta h�nt�. Ei, ei, sinun t�ytyy
matkustaa, sinun t�ytyy! Muuten en min� ole lainkaan sairas, voin
aivan hyvin. Olen vaan n�hnyt pahaa unta, enk� ole viel� oikein
hereill�!
Marguerite koetti nyt n�ytt�� iloisemmalta. H�n ei itkenyt en��. Kun
minun tuli aika l�hte�, suutelin h�nt� ja kysyin, eik� h�n tahtoisi
saattaa minua asemalle. Toivoin nimitt�in, ett� k�vely virkist�isi
h�nt� ja raitis ilma tekisi h�nelle hyv��. Ja ennen kaikkea tahdoin
niin kauan kuin suinkin mahdollista olla h�nen l�heisyydess��n.
H�n suostui ehdoitukseeni, otti p��llystakin ylleen ja hatun p��h�ns�
ja tuli Naninen kanssa mukaani. Nanine seurasi meit� sent�hden, ett�
Margueriten ei tarvinnut palata yksin kotiin.
Ainakin parikymment� kertaa olin k��nty� takaisin. Mutta toivo p��st�
pian takaisin ja pelko suututtaa is�ni karkaisivat mielt�ni.
-- Illalla, sanoin min� Margueritelle hyv�stelless�mme.
H�n ei vastannut.
Ja juna kiid�tti minut pois.
P��sty�ni Parisiin riensin heti Prudencen luo, pyyt��kseni h�nt�
matkustamaan Margueritea tervehtim��n; toivoin nimitt�in, ett�
Prudencen hilpeys virkist�isi h�nt�.
Astuin sis�lle ilmoittautumatta ja tapasin Prudencen
pukeutumishommissa.
-- Oh! sanoi h�n levottoman n�k�isen�; -- onko Marguerite mukana?
-- Ei.
-- Kuinka h�n voi?
-- Huonosti.
-- Eik� h�n siis tulekaan?
-- Pit�isik� h�nen sitten tulla? Prudence punastui ja vastasi hyvin
h�mill��n:
-- Arvelin, ett� kun te tulitte Parisiin, niin kenties h�n tulee
teit� noutamaan.
-- Ei.
Katsoin Prudenceen; h�n loi alas katseensa ja min� olin huomaavinani
h�nen kasvoistaan, ett� h�n pelk�si k�yntini venyv�n pitk�aikaiseksi.
-- Tulin, rakas Prudence, pyyt�m��n, ett�, jollei teill� ole mit��n
teht�v��, matkustaisitte tervehtim��n Margueritea t�n� iltana ja
pit�isitte h�nelle seuraa; voitte j��d� h�nen luokseen y�ksi. En ole
koskaan n�hnyt h�nt� sellaisena kuin t�n��n, ja pelk��n, ett� h�n
tulee sairaaksi.
-- Olen luvannut sy�d� ulkona illallista t�n��n, vastasi Prudence, --
joten en voi l�hte� Margueriten luo t�n� iltana; mutta huomenna k�yn
h�nt� tervehtim�ss�.
Sanoin hyv�sti Prudencelle, joka n�ytti yht� hajamieliselt� kuin
Margueritekin, ja l�ksin is�ni luo, joka otti minut vastaan tutkivin
katsein. H�n ojensi minulle k�tens�.
-- Olen iloinnut molemmista k�ynneist�si, Armand, sanoi h�n, -- ne
ovat saattaneet minut toivomaan, ett� sin� olet osaltasi ajatellut
asiaa niinkuin min�kin.
-- Saanko luvan kysy�, is�, mihink� tulokseen olette tullut?
-- Kyll�, yst�v�ni, siihen, ett� tiedonannot, jotka olen saanut, ovat
olleet liioiteltuja, ja ett� olen p��tt�nyt olla v�hemmin ankara
sinua kohtaan.
-- Mit� te sanotte? Rakas is�! huudahdin min� iloisena.
-- Sanon, rakas lapseni, ett� jokaisella nuorella miehell� t�ytyy
olla rakastajatar, ja ett� min�, sen j�lkeen mit� nyttemmin olen
saanut tiet��, kernaammin n�en, ett� olet neiti Gautier'in rakastaja
kuin jonkun muun.
-- Rakas is�! Kuinka onnelliseksi te minut teettek��n!
Keskusteltuamme hetkisen istuimme me p�yt��n. Is�ni oli kovin
rakastettava koko aterian ajan. Tahdoin palata Bougivaliin
ilmoittamaan Margueritelle siit� onnellisesta k��nteest�, jonka
asiamme oli saanut, ja katsoin tuon tuostakin kelloa.
-- Sin� katsot kelloa, sanoi is�ni, -- sin� tahdot p��st� minusta.
Voi, teit� nuoria miehi�! Te olette aina valmiit vaihtamaan
todelliset tunteet ep�illytt�viin!
-- �lk�� sanoko niin, is�! Marguerite rakastaa minua, siit� olen
aivan varma.
Is�ni ei vastannut, mutta h�n ei n�ytt�nyt uskovan sit�. H�n oli
kovin itsep�inen ja minun piti j��d� h�nen luokseen seuraavaksi
p�iv�ksi. Mutta min� sanoin, ett� Marguerite oli huonona ja pyysin
saada matkustaa aikaisin kotiin. Lupasin sen sijaan palata seuraavana
p�iv�n�. H�n saattoi minua asemalle saakka, enk� min� ollut koskaan
tuntenut itse�ni niin onnelliseksi.
Olin juuri astumassa junaan, kun h�n pyysi viel� kerran minua
j��m��n. Min� kielt�ydyin.
-- Sin� rakastat siis h�nt� paljon? kysyi h�n.
-- Hulluuteen saakka.
-- Matkusta sitten! sanoi h�n ja pyyhk�isi k�dell� otsaansa,
ik��nkuin karkoittaakseen jonkun ajatuksen. Sitten h�n aukaisi suunsa
sanoakseen jotakin, mutta h�n puristikin vain k�tt�ni ja poistui
�kki�, huudahtaen:
-- Siis huomenna!
KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU.
Saavuin Bougivaliin kello yksitoista. Yksik��n huvilan ikkunoista ei
ollut valaistu, ja min� soitin turhaan ovikelloa. T�llaista tapahtui
ensikerran.
Vihdoin saapui puutarhuri.
Astuin sis�lle.
Nanine tuli minua vastaan kyntteli k�dess�. Astuin Margueriten
huoneeseen.
-- Miss� on neiti Gautier?
-- H�n on matkustanut Parisiin, vastasi Nanine.
-- Parisiin? Koska?
-- Tuntia my�hemmin kuin te l�ksitte.
-- Eik� h�n k�skenyt sanoa minulle mit��n.
-- Ei.
-- Kummallista! K�skik� h�n odottamaan itse��n?
-- Ei.
Nanine poistui. Ajattelin silloin:
-- Ehk� Prudence oli kirjoittanut jostakin t�rke�st� asiasta. Mutta
kun tapasin Prudencen ei h�n sanonut mit��n sellaista, josta olisin
voinut p��tt��, ett� h�n oli kirjoittanut. Mutta samassa muistin,
ett� h�n, kun sanoin, ett� Marguerite oli sairas, kysyi: "Eik� h�n
siis tule t�n��n?" Mieleeni johtui my�skin Prudencen h�mill�olo ja
min� panin sen yhteyteen Margueriten kyynelten kanssa.
Aloin ep�ill� kaikenmoista. Marguerite oli miltei vaatinut minua
matkustamaan Parisiin; h�n oli teeskennellyt tyyneytt�, kun
ehdoitin, ett� j�isin h�nen luokseen. Olinko joutunut ansaan?
Pettik� Marguerite minua? Oliko h�n laskenut enn�tt�v�ns� kotiin
niin aikaisin, etten huomaisi h�nen poissaoloaan, ja oliko sattuma
h�nt� viivytt�nyt? Miksi h�n ei ollut sanonut mit��n Naninelle, ja
miksi h�n ei ollut kirjoittanut minulle? Mit� merkitsiv�t h�nen
kyyneleens�, t�m� poissaolo, t�m� salaper�isyys?
Kaikkea t�t� kysyin itselt�ni kauhuissani, silm�t t�hd�ttyin�
kelloon, joka osoitti puoliy�t� ja ik��nkuin sanoi, ett�
oli my�h�ist� en�� odottaa Margueriten paluuta. Mutta joka
tapauksessa, oliko mahdollista, ett� h�n kaikkien, juuri tekemiemme
suunnitelmiemme ja tarjoittujen ja vastaanotettujen uhrausten j�lkeen
pett�isi minua? Ei! Sit� en voinut uskoa.
-- Tytt� raukka on l�yt�nyt ostajan huonekaluilleen ja matkustanut
Parisiin p��tt�m��n kaupan. H�n ei ole puhunut siit�, koska h�n
tiet��, ett� tuo kauppa, joka on tulevaisuudellemme v�ltt�m�t�n, on
minusta vastenmielinen, ja h�n pelk�si loukkaavansa itserakkauttani
ja hienotunteisuuttani. Luultavasti Prudence odotti h�nt� juuri
sent�hden. Marguerite ei ole enn�tt�nyt p��tt�� kauppaa t�n��n ja on
nyt luultavasti asunnossaan; tahi ehk� h�n saapuu pian, sill� h�n
tiet�� kyll�, ett� olen kovin levoton h�nen t�htens�.
-- Mutta mit� silloin merkitsisiv�t nuo kyyneleet? Huolimatta
rakkaudestaan minuun ei tuo tytt� parka ole voinut ilman tuskaa erota
loistosta, jossa h�n oli t�h�n saakka el�nyt ja joka oli tehnyt
h�net niin onnelliseksi ja kadehdituksi. Soin mielell�ni anteeksi
Margueritelle t�m�n kaipauksen, ja min� odotin h�nt� k�rsim�tt�m�sti,
saadakseni l�mpim�sti suudellen sanoa h�nelle, ett� olen arvannut
syyn h�nen salaper�iseen katoamiseensa.
Aika kului kuitenkin, eik� Margueritea kuulunut. Levottomuuteni
kasvoi. Ehk� h�nelle on tapahtunut jotakin? Ehk� h�n oli
haavoittunut, sairas, kuollut! Ehk� saisin onnettomuuden sanoman!
Ajatus, ett� Marguerite petti minua, ei en�� johtunut mieleeni.
T�ytyi olla jotakin erityist�, joka, vasten h�nen tahtoaan, pid�tti
h�nt� poissa luotani, ja kuta enemm�n asiaa ajattelin, sit�
varmemmaksi minulle k�vi, ett� tuo syy oli jokin onnettomuus.
Kello l�i yksi. P��tin odottaa viel� tunnin, mutta ellei Marguerite
ollut kello kahteen menness� palannut, matkustaisin Parisiin.
Aika kului verkkaan. Taivas vet�ytyi pilveen ja syys-sade alkoi
piest� ikkunaruutuja. Tyhj� vuode n�ytti haudalta. Minua peloitti.
Aukaisin ulko-oven, mutta en kuullut muuta kuin tuulen suhinaa puiden
oksissa.
Kello l�i kaksi. Odotin viel� hetkisen, mutta l�ksin viimein
huoneesta ja menin viereiseen, miss� tapasin Naninen nukahtaneena
ty�ns� ��reen. H�n havahtui kun avasin oven, ja kysyin eik� neiti
Gautier ollut viel� palannut.
-- Ei, mutta jos h�n tulee, niin sanokaa h�nelle, etten voinut
voittaa levottomuuttani, vaan matkustin Parisiin.
-- T�h�n aikaan?
-- Niin.
-- Mutta te ette saa mist��n vaunuja.
-- L�hden jalkaisin.
-- Mutta nyt sataa.
-- Siit� en v�lit�.
Tuo hyv� tytt� nouti p��llystakkini ja auttoi sen ylleni. Otin
d'Antin kadun numero 9:n avaimen mukaani, sanoin hyv�sti Naninelle,
joka saattoi minua portille, ja l�ksin.
Alkumatkan juoksin, mutta v�syin pian. Y� oli niin pime�, ett�
pelk�sin t�rm��v�ni vasten tien vierell� kasvavia puita, jotka
n�yttiv�t suurilta aaveilta. Kuljettuani kaksi tuntia saavuin de l'
Etoile'en. N�hty�ni Parisin sain uusia voimia ja min� aloin juosta
pitkin puistok�yt�v��. P�iv� alkoi jo valjeta, ja tuo suuri kaupunki
havahtui v�hitellen.
Kello l�i viisi, astuessani Margueriten asuntoon d'Antin kadun
varrella. Sanoin nimeni portinvartijalle. H�n tunsi minut ja laski
sis��n. Tultuani yl�s, j�in oven taakse kuuntelemaan. Ei kuulunut
pienint�k��n ��nt�. Avasin oven ja astuin sis�lle. Kaikki uutimet
olivat tarkoin vedetyt eteen.
Min� menin makuuhuoneeseen ja vedin syrj��n uutimen; heikko valo
tunkeutui huoneeseen; min� riensin vuoteen luo. Se oli tyhj�!
Kuljin l�pi kaikki huoneet, mutta en l�yt�nyt ket��n.
Sitten menin pukuhuoneeseen, avasin ikkunan ja huusin monta kertaa
Prudencea. Mutta h�nen ikkunansa pysyiv�t kiinni.
Silloin l�ksin portinvartijan luo ja kysyin, oliko neiti Gautier
k�ynyt asunnossaan p�iv�n kuluessa.
-- Kyll�, vastasi h�n, -- rouva Duvernoyn seurassa.
-- Mit� he sitten tekiv�t?
-- He ajoivat pois hienoissa vaunuissa.
Mit� se merkitsi?
Menin seuraavalle portille ja soitin.
-- Ket� te etsitte? kysyi portinvartija.
-- Rouva Duvernoyta.
-- H�n ei ole viel� palannut kotiin.
-- Oletteko varma siit�?
-- Olen, herra; t�ss� on kirje, joka odottaa h�nt�.
Mies n�ytti minulle kirjeen; katsahdin siihen koneellisesti ja tunsin
Margueriten k�sialan. Otin kirjeen ja luin seuraavan osoitteen:
"Rouva Duvernoylle, j�tett�v�ksi herra Duvalille".
-- T�m� kirje on minulle, sanoin min� portinvartijalle ja n�ytin
osoitetta.
-- Oletteko te herra Duval? kysyi h�n. -- Niin, nyt tunnenkin teid�t;
teh�n k�vitte usein rouva Duvernoyn luona.
P��sty�ni kadulle avasin kirjeen.
Jos salama olisi iskenyt maahan jalkojeni juureen, en olisi
kauhistunut niinkuin nyt tein, luettuani kirjeen.
Se sis�lsi seuraavaa:
"Kun sin� luet t�m�n kirjeen, Armand, olen min� jo toisen miehen
rakastajatar. Kaikki on siis loppu v�lill�mme. Palaa is�si luo,
yst�v�ni, n�e j�lleen sisaresi, tuo viaton, nuori tytt�, joka on
tiet�m�t�n kaikesta siit� kurjuudesta, jossa me olemme ja jonka luona
sin� pian unhotat kaiken sen mink� olet saanut k�rsi� Marguerite
Gautier-nimisen langenneen naisen kautta, jota olet hetkisen
rakastanut ja joka saa kiitt�� sinua el�m�ns� onnellisimmista
hetkist�, el�m�ns�, jonka h�n ei toivo en�� kest�v�n kauan".
Luettuani kirjeen, luulin tulevani hulluksi; olin kaatumaisillani
kadulle. Kaikki musteni silmiss�ni ja veri jyskytti ohimoillani.
Toinnuttuani hiukan katselin huumaantuneena ymp�rilleni.
En tuntenut itse�ni kyllin voimakkaaksi yksin kantamaan iskua, jonka
Marguerite oli minulle antanut.
Muistin silloin, ett� is�ni oli kaupungissa, ett� kymmeness�
minuutissa saatoin p��st� h�nen luokseen, ja ett� h�n, oli syy
tuskaani mik� tahansa, ottaisi siihen osaa.
Niinkuin mielipuoli, varas, juoksin hotelli "Parisiin". Avain oli
rei�ss� is�ni huoneen ovessa. Astuin sis��n. H�n oli pitk�ll��n ja
luki. Sen sijaan, ett� h�n olisi h�mm�stynyt tuloni johdosta, n�ytti
melkein silt� kuin h�n olisi odottanut minua.
Sanaakaan sanomatta heitt�ydyin h�nen syliins� ja annoin h�nelle
Margueriten kirjeen; sitten vaivuin maahan h�nen vuoteensa viereen ja
vuodatin kuumia kyyneleit�.
KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
Kun p�iv� valkeni, niin en luullut, ett� se muodostuisi samanlaiseksi
kuin edelliset. Oli hetki�, jolloin kuvittelin itselleni, ett�
jokin seikka, jota en muistanut, oli vieroittanut minut illalla
pois Margueriten luota, mutta ett�, palattuani j�lleen Bougivaliin,
l�yt�isin h�net siell� yht� levottomana kuin ennenkin ja ett� h�n
kysyisi minulta mik� oli pid�tt�nyt minua niin kauan poissa.
Minun t�ytyi yh� uudestaan ja uudestaan lukea kirje, tullakseni
vakuutetuksi, etten ollut uneksinut.
Ruumiini sortui siveellisen iskun edess� ja tuli kykenem�tt�m�ksi
liikkumaan. Levottomuus, y�llinen retki, kirje, kaikki oli kokonaan
vienyt voimani. Is�ni k�ytti hyv�kseen t�ydellist� lamautumistani,
saadakseen minut suostutetuksi l�htem��n mukanaan kotiin.
Lupasin tehd� kaikki mit� h�n tahtoi. En jaksanut vastustella, mutta
min� tarvitsin todellista my�t�tuntoa, jaksaakseni el�� kaiken sen
j�lkeen mit� oli tapahtunut. Ja min� tunsin itseni liian onnelliseksi
siit�, ett� is�ni tahtoi lohduttaa minua surussani.
Muistan ainoastaan, ett� h�n antoi minun samana p�iv�n� nousta
diligensiin. Puhumatta minulle mit��n oli h�n antanut pakata
matkakirstuni ja sitoi ne ynn� omansa vaunujen taakse.
Kun olimme j�tt�neet kaupungin ja tulleet yksin�iselle maantielle,
tunsin j�lleen tyhjyyden syd�mess�ni; ja min� ratkesin hillitt�m��n
itkuun.
Is�ni k�sitti, ett� sanat eiv�t voineet minua lohduttaa. H�n antoi
minun itke�, sanomatta sanaakaan; h�n puristi ainoastaan k�tt�ni,
osoittaakseen, ett� minulla oli yst�v� vieress�ni.
Sin� y�n� en juuri nukkunut. Uneksin Margueritesta. H�tk�hdin ja
havahduin unesta, voimatta k�sitt�� miksi olin vaunuissa. Kun
todellisuus palasi mieleeni vaipui p��ni rintaani vasten. En
uskaltanut puhua is�ni kanssa, sill� pelk�sin h�nen sanovan:
-- Sin� huomaat, ett� olin oikeassa tuon naisen rakkauden suhteen.
Mutta h�n ei sanonut niin, ja me saavuimme vihdoin G...hen.
Syleilless�ni sisartani muistin mit� Marguerite oli h�nest�
kirjoittanut, mutta min� huomasin, ett�, niin hyv� kuin h�n olikin,
h�n ei saanut minua unohtamaan rakastajatartani.
Mets�stysaika oli nyt k�siss� ja is�ni luuli, ett� mets�st�minen
virkist�isi minua, jonka t�hden h�n j�rjesti mets�stysretki�,
joihin otti osaa yst�vi� ja tovereita. Mutta mik��n ei pystynyt
karkoittamaan surumielisyytt�ni.
Kun kuukausi oli kulunut, niin en voinut en�� kest�� kauempaa.
Margueriten muisto oli alituisesti mieless�ni. Olin rakastanut ja
rakastin tuota naista liian paljon, voidakseni niin �kki� unohtaa
h�net. Minun t�ytyi joko rakastaa tahi vihata h�nt�. Mutta ennen
kaikkea t�ytyi minun saada n�hd� h�net, ja mahdollisimman pian.
Sanoin sent�hden is�lleni, ett� minun t�ytyi matkustaa Parisiin
muutamien asioitteni t�hden, mutta ett� aioin pian palata.
H�n aavisti n�ht�v�sti todellisen syyn, sill� h�n kielsi jyrk�sti
minua l�htem�st�, mutta n�hty��n, ett� seuraukset saattoivat
muodostua onnettomiksi, ellen saisi toivomustani t�ytetyksi,
suostui h�n pyynt��ni; mutta h�n pyysi miltei itkien, ett� palaisin
mahdollisimman pian.
Saavuttuani Parisiin menin asuntooni, muuttaakseni vaatteita, ja
kun ilma oli kaunis, niin l�ksin Champs-Elys�es'elle. Puolen tunnin
kuluttua huomasin Margueriten vaunut. Mutta Marguerite ei ollut
niiss�. Katseltuani ymp�rilleni n�in h�nen l�hestyv�n jalkaisin,
seurassaan nainen, jota en tuntenut.
Kun h�n meni ohitseni kalpeni h�n ja h�nen huulensa vet�ytyiv�t
hermostuneeseen hymyyn. Mit� minuun tulee, alkoi syd�meni
kiivaasti sykki�, mutta minun onnistui s�ilytt�� kasvoillani
v�linpit�m�tt�myytt� kuvastava ilme, ja min� tervehdin kylm�sti
entist� rakastajatartani, joka yst�v�tt�rens� kanssa kiiruhti
vaunuihinsa.
Tunsin Margueriten. Odottamaton tapaamisemme oli ep�ilem�tt� tehnyt
h�neen syv�n vaikutuksen. H�n oli luultavasti kuullut matkastani,
mutta kun h�n n�ki, ett� olin palannut, ymm�rsi h�n, ett� se oli
tapahtunut jostakin erityisest� syyst� ja ihmetteli mik� se mahtoi
olla.
Jos olisin tavannut Margueriten onnettomana, niin olisin ehk� antanut
h�nelle anteeksi, enk� varmastikaan olisi ajatellut tehd� h�nelle
mit��n pahaa. Mutta tapasin h�net onnellisena, ainakin n�enn�isesti;
toinen oli antanut h�nelle loiston, jota min� en ollut voinut
antaa h�nen pit��; suhteemme lopettaminen, joka oli tapahtunut
h�nen puoleltaan, sai n�in ollen mit� alhaisimman omanvoitonpyynin
luonteen. Olin n�yryytetty sek� rakkaudessani ett� turhamaisuudessani
ja h�nen t�ytyi korvata minulle se mink� olin k�rsinyt.
Eniten mahtoi h�neen koskea v�linpit�m�tt�myyteni. Minun oli siis
teeskennelt�v� sit� tunnetta ei ainoastaan h�nen, vaan toistenkin
edess�. Otin siis hymyilev�n ilmeen ja l�ksin Prudencen luo.
Kamarineiti meni ilmoittamaan minut ja min� odotin hetkisen salissa.
Rouva Duvernoy saapui vihdoin ja vei minut huoneeseensa. Juuri kun
istuuduin, kuulin kuinka salin ovi avattiin, joku k�veli kepein
askelin lattialla ja eteisen ovi painettiin sitten voimakkaasti
kiinni.
-- H�iritsenk� teit�? kysyin min� Prudencelta.
-- Ette ensink��n. Marguerite oli t��ll�. Kun h�n sai tiet��, ett� te
tulitte, pakeni h�n. H�n l�ksi juuri.
-- Peloitan siis nyt h�nt�?
-- Ette, mutta h�n pelk��, ett� teist� on vastenmielist� tavata h�nt�
en��.
-- Miksi niin? kysyin min�, koettaen hengitt�� rauhallisesti,
sill� mielenliikutus oli v�h�ll� tukahduttaa minut. -- Tuo tytt�
raukka hylk�si minut saadakseen takaisin vaununsa, huonekalunsa
ja jalokivens�. Siin� h�n teki oikein, eik� minun tule olla
h�nelle siit� vihainen. Tapasin h�net t�n��n, lis�sin min�
v�linpit�m�tt�m�sti.
-- Miss�? kysyi Prudence, katsoen minuun ihmetellen olinko todellakin
sama mies, jonka h�n oli n�hnyt niin rakastuneena.
-- Champs-Elys�es'ella. H�nen seurassaan oli er�s kaunis tytt�. Kuka
h�n oli?
-- Mink� n�k�inen h�n oli?
-- Vaalea, solakka, sinisilm�inen, eritt�in hieno.
-- Ah, h�n oli Olympe; h�n on todellakin sangen kaunis tytt�.
-- Kenen kanssa h�n viett�� yhdysel�m��?
-- Ei kenenk��n, koko maailman kanssa.
-- Ja miss� h�n asuu?
-- Trouchet kadun varrella, numerossa... Vai niin, aiotteko k�yd�
h�nen luonaan?
-- Mahdollisesti.
-- Ja Marguerite?
-- Jos sanon, etten laisinkaan ajattele h�nt�, valehtelen; mutta
tapa, jolla lopetetaan suhde, merkitsee paljon minun silmiss�ni.
Ja Marguerite erosi minusta niin kevyell� tavalla, ett� minusta
tuntuu kuin olisin ollut perin tyhm�, rakastaessani h�nt� niin kuin
rakastin; sill� min� rakastin todellakin sangen paljon tuota tytt��.
-- H�nkin rakasti paljon teit�, ja h�n rakastaa teit� yh� viel�.
Todistuksena siit� on se, ett� kun h�n oli kohdannut teid�t t�n��n,
tuli h�n heti t�nne kertomaan siit�. Ja tullessaan vapisi koko h�nen
ruumiinsa ja h�n oli v�h�ll� py�rty�. H�n sanoi: "Ep�ilem�tt� Armand
tulee luoksenne", ja h�n pyysi minua rukoilemaan teilt� anteeksiantoa.
-- Voitte sanoa h�nelle, ett� olen antanut h�nelle anteeksi. H�n on
hyv� tytt�, mutta minun olisi pit�nyt arvata, ett� h�n menettelisi
n�in. Olenpa h�nelle kiitollinenkin p��t�ksest��n, sill� nyt kysyn
itselt�ni, mihin p��h�npistoni, el�� ainoastaan h�nen kanssaan, olisi
minut lopulta vienyt. Se oli hulluutta.
-- H�nt� ilahduttaa varmasti kuulla, ett� te olette alistunut
v�ltt�m�tt�myyden edess�. H�nen olikin jo aika j�tt�� teid�t,
yst�v�ni. Tuo v�litt�j�, jolle h�n oli tarjonnut huonekalujaan, oli
tiedustellut h�nen saamamiehilt��n paljonko h�n oli heille velkaa. He
pel�styiv�t ja kaikki aiottiin myyd� kahden p�iv�n kuluttua.
-- Ja nyt, onko kaikki nyt maksettu?
-- Miltei.
-- Kuka sen on tehnyt?
-- Kreivi N... Voi, yst�v�ni! On miehi�, jotka ovat kuin luodut
sellaista varten. H�n antoi kaksikymment� tuhatta francsia, mutta
sittenp� h�n saavuttikin p��m��r�ns�. H�n tiet�� hyvin, ett�
Marguerite ei rakasta h�nt�, mutta se ei est� h�nt� olemasta
erikoisen hyv� h�nt� kohtaan. N�itteh�n itse, ett� kreivi on ostanut
takaisin h�nen hevosensa ja jalokivens�, ja h�n antaa h�nelle yht�
paljon rahoja kuin herttuakin aikoinaan.
-- Mit� h�n tekee? Asuuko h�n yksinomaan Parisissa?
-- H�n ei tahtonut en�� koskaan palata Bougivaliin sen j�lkeen, kun
te olitte l�htenyt sielt�. Minun t�ytyi matkustaa sinne ja j�rjest��
kaikki tavarat, viel�p� teid�nkin, jotka ovat tuossa paketissa.
Siin� on kaikki, paitsi er�st� pient� salkkua, jossa oli teid�n
nimikirjaimenne. Marguerite tahtoi pit�� sen, mutta jos tahdotte,
toimitan sen teille takaisin.
-- Pit�k��n sen, sopersin min� ja tunsin kyyneleiden nousevan
syd�mest� silmiini ajatellessani tuota pient� kyl��, miss� olin ollut
niin onnellinen, ja ajatellessani, ett� Marguerite tahtoi pit��
luonaan jotakin, joka muistutti minua. Jos h�n olisi silloin astunut
huoneeseen olisivat kaikki kostonaikeeni kadonneet ja min� olisin
heitt�ytynyt h�nen jalkojensa juureen.
-- Muuten, jatkoi Prudence, -- en ole milloinkaan n�hnyt h�nt�
sellaisena kuin h�n nyt on: h�n ei nuku juuri ollenkaan en��, k�y
tanssiaisissa ja illallisilla, viel�p� juopuukin usein. Hiljakkoin
t�ytyi h�nen er�itten illallisten j�lkeen heitt�yty� kahdeksaksi
p�iv�ksi vuoteeseen; ja heti kun l��k�ri antoi h�nelle luvan nousta,
alkoi h�n uudestaan, kuoleman uhalla. Aiotteko k�yd� h�nt� tapaamassa?
-- Mit� se hy�dytt�isi? Tulin luoksenne sent�hden, ett� te olette
aina ollut niin rakastettava minua kohtaan, ja siksi, ett� tunsin
teid�t ennenkuin Margueriten. Teit� saan kiitt�� siit�, ett� olen
ollut h�nen rakastajansa, samoin kuin saan kiitt�� teit� siit�kin,
etten sit� en�� ole, eik� totta?
-- Taivas varjelkoon! Olen tehnyt kaikkeni saadakseni h�net j�tt�m��n
teid�t, ja luulen, ettette vastaisuudessa tule olemaan minulle sen
johdosta vihainen.
-- Olen teille kaksinkerroin kiitollinen siit�, sanoin min� ja
nousin, sill� tunsin inhoa tuota naista kohtaan, joka n�ytti ottavan
todeksi kaiken mit� sanoin.
-- L�hdettek�?
-- L�hden.
Tiesin jo kylliksi.
-- Koska saan j�lleen n�hd� teid�t?
-- Pian. Hyv�sti.
-- Hyv�sti.
Saavuttuani kotiin nousivat raivon kyyneleet silmiini ja syd�mess�ni
tuntui voimakas koston tarve.
Marguerite ei siis ollut parempi kuin muutkaan; syv� rakkaus,
jota h�n tunsi minua kohtaan, ei ollut kest�nyt taistelussa h�nen
toivomustaan vastaan p��st� j�lleen viett�m��n entist� el�m��ns�,
omistaa vaunut ja viett�� hurjaa el�m��.
N�in ajattelin unettomina �in�ni, sen sijaan, ett�, jos olisin
harkinnut asioita yht� kylm�verisesti kuin olin tekevin�ni, olisin
Margueriten remuavassa el�m�ss� n�hnyt keinon, jolla h�n koetti
vaientaa er�st� alituisesti kalvavaa muistoa. Onnettomuudeksi pitiv�t
huonot intohimot minua vallassaan ja min� etsin vain keinoa, jolla
olisin voinut kiusata tuota olento parkaa.
Tuo Olympe oli, vaikka ei juuri h�nen yst�v�tt�rens�, niin ainakin
nainen, jonka kanssa h�n Parisiin paluunsa j�lkeen eniten seurusteli.
Olympen oli nyt m��r� pit�� tanssiaiset, ja kun otaksuin, ett�
Margueritekin olisi l�sn�, koetin min� hankkia itselleni kutsun
niihin, ja onnistuinkin siin�.
Kun min�, tuskallisen mielenliikutuksen valtaamana, saavuin paikalle,
oli tanssi jo t�ydess� k�ynniss�, ja min� n�in Margueriten tanssivan
katrillia kreivi N...n kanssa. Seisoin uuniin nojautuneena aivan
h�nen edess��n ja katselin kuinka h�n tanssi. Niinpian kun h�n
huomasi minut, joutui h�n aivan h�milleen. Huomasin sen ja tervehdin
h�nt� v�linpit�m�tt�m�sti.
Tanssin tauottua l�ksin tervehtim��n hohtavakaulaista,
kaunisolkap�ist� em�nt��. Tuo tytt� oli eritt�in kaunis, mutta
h�nell� ei silloin ollut rakastajaa. Sellaiseksi p��seminen ei
tuottanut mit��n vaikeuksia, jos vaan omisti kylliksi rahaa. P��tin
tulla siksi, ja aloin osani pyyt�m�ll� Oiympen tanssiin.
Puoli tuntia my�hemmin puki Marguerite turkin yllens� ja poistui
kuolon kalpeana juhlasta.
KAHDESKYMMENESNELJ�S LUKU.
Se oli jo jotakin, mutta se ei ollut kylliksi.
K�sitin millainen valta minulla oli tuon naisen ylitse, ja min�
v��rink�ytin sit� alhaisella tavalla.
Sitten kun minun todella oli onnistunut saada ostetuksi Olympe
kuudella tuhannella francsilla, aloin joka p�iv� vainota Margueritea.
Olympe ja h�n eiv�t en�� seurustelleet kesken��n, sill� huhu
intohimostani levisi pian. Mutta Marguerite otti arvokkuudella
vastaan haavat, joita h�nelle aiheutin.
H�n n�ytti vaan k�yv�n entist� surumielisemm�ksi ja kalpeammaksi. Ja
min�, joka nyt luulin rakkauteni muuttuneen vihaksi, min� iloitsin
n�hdess�ni tuon jokap�iv�isen tuskan. Usein, kun olin ollut erikoisen
julma h�nt� kohtaan, katsoi h�n minuun niin rukoilevasti, ett�
h�pesin osaani ja olin v�h�ll� pyyt�� h�nelt� anteeksi.
Lopulta ei Marguerite en�� k�ynyt tanssiaisissa eik� teatterissa,
pel�ten tapaavansa minut ja Olympen siell�. Mutta sitten seurasi
suoranaisia loukkauksia nimett�m�t kirjeet, ja sek� min� ett�
rakastajattareni puhuimme kaikenlaista alentavaa Margueritesta.
Kun olin kerran kirjoittanut tavallista katkeramman kirjeen
Margueritelle, tuli Prudence seuraavana p�iv�n� luokseni, mutta
ei nauraen kuten tavallista, vaan vakavana, ja h�n sanoi minulle
liikutetulla ��nell�, etten sitten tulostani l�htien, kolme viikkoa
sitten, ole laskenut k�sist�ni ainoatakaan tilaisuutta tuottaakseni
Margueritelle tuskaa; ja nyt oli se kaikki saattanut h�net vuoteen
omaksi.
Moittimatta minua mist��n, l�hetti Marguerite Prudencen sanomaan
minulle, ettei h�nell� ollut en�� siveellist� eik� ruumiillista
voimaa kest�� sit� mit� h�nelle aiheutin.
-- Rakas Armand, j�tt�k�� h�net sent�hden rauhaan; jos te n�kisitte
h�net, h�pe�isitte k�yt�st�nne. H�n on kalpea ja yskii, eik� h�nell�
ole en�� pitk�lti elonaikaa.
Prudence ojensi minulle k�tens� ja lis�si:
-- K�yk�� h�nen luonaan; k�yntinne tekee h�net varmasti hyvin
onnelliseksi.
-- Minua ei haluta tavata kreivi N...ea.
-- H�n ei ole koskaan Margueriten luona. H�n ei voi siet�� kreivi�.
-- Jos Margueritea haluttaa n�hd� minut, tiet�� h�n miss� asun. Mit�
minuun tulee, niin en astu jalallani d'Antin kadulle.
-- Otatteko h�net vastaan hyvin?
-- Luonnollisesti.
-- Hyv�. Olen varma siit�, ett� h�n tulee. Aiotteko l�hte� ulos
t�n��n?
-- Olen koko illan kotona.
-- Sanon sen h�nelle. Prudence l�ksi.
K�vin ulkona sy�m�ss� p�iv�llist�, mutta palasin heti kotiin. Annoin
l�mmitt�� kaikissa huoneissa ja l�hetin sitten Josefin pois. En voi
kuvailla niit� tunteita, jotka j�rkyttiv�t minua odottaessani tunnin
ajan. Mutta kun ovikello yhdeks�n aikaan soi, oli mielenliikutukseni
niin voimakas, ett� menness�ni avaamaan ovea t�ytyi minun nojautua
sein��n etten kaatuisi. Onneksi oli eteisess� puolih�m�r�, joten
kasvojani ei voinut selv�sti eroittaa. Marguerite astui sis��n. H�n
oli puettu mustiin ja h�nen kasvoillaan oli tihe� harso. Saatoin
tuskin tuntea h�nt� harson alta.
H�n astui saliin ja kohotti harson. H�n oli marmorin kalpea.
-- T�ss� olen, Armand, sanoi h�n; -- tahdoit, ett� tulisin, ja t�ss�
min� olen.
Ja h�n asetti molemmat k�tens� kasvoilleen ja ratkesi katkeraan
itkuun. Menin h�nen luokseen.
-- Mik� sinun on? kysyin min� liikutettuna.
H�n puristi k�tt�ni, mutta ei vastannut, sill� kyyneleet
tukahduttivat viel� h�nen ��nens�.
Mutta hetkisen kuluttua rauhoittui h�n hieman ja sanoi:
-- Sin� olet tehnyt minulle paljon pahaa, Armand, enk� min� ole
tehnyt sinulle mit��n.
-- Et mit��n? sanoin min� katkerasti hymyillen.
-- En mit��n muuta kuin mit� olosuhteet ovat pakoittaneet minut
tekem��n.
En voi kuvata mit� tunsin kun nyt j�lleen n�in Margueriten.
Kun h�n ensi kerran k�vi luonani istui h�n samalla paikalla
kuin nytkin; mutta sen j�lkeen oli h�nest� tullut toisen miehen
rakastajatar, ja kuitenkin min� tunsin ett� rakastin tuota naista
yht� paljon, niin, ehk�p� enemm�nkin kuin mit� ennen olin rakastanut.
Kuitenkin oli vaikeata johtaa keskustelua siihen asiaan, joka oli
tuonut h�net luokseni.
Marguerite ymm�rsi kaiketi sen, sill� h�n sanoi:
-- Suututan ehk� sinua, Armand, kun pyyd�n sinua s��st�m��n minua
siit� mit� sinulla mahdollisesti on mieless� minua kohtaan. Aina
siit� l�htien, kun palasit Parisiin olet sin�, joko tahtoen tahi
tahtomattasi, tehnyt minulle paljon pahaa, niin ett� en kest�isi en��
nelj�tt� osaakaan mielenliikutuksista, joita t�h�n saakka olen saanut
kokea. Sinun t�ytyy s��li� minua. Ja sinun t�ytyy huomata, ett�
miehell�, jolla on syd�n, on jalompaakin teht�v�� kuin kiusata minun
kaltaistani sairasta, surevaa naista. Tunnustele k�tt�ni. Minulla
on kuumetta, olen noussut vuoteesta tullakseni t�nne pyyt�m��n, en
yst�vyytt�si, vaan v�linpit�m�tt�myytt�si.
Tartuin todella Margueriten k�teen. Se oli polttavan kuuma, ja
kuitenkin h�n v�risi, samettitakista huolimatta.
Ty�nsin tuolin, jolla h�n istui, l�hemm�ksi valkeata.
-- Etk� sitten luule, ett� min� olen k�rsinyt? kysyin min�. --
Oh, tuota y�t�, jolloin, odotettuani sinua turhaan maalla, l�ksin
Parisiin sinua etsim��n, enk� l�yt�nyt muuta kuin tuon kirjeen,
joka oli tehd� minut hulluksi! Kuinka sin� saatoit pett�� minua,
Marguerite, minua, joka rakastin sinua niin suuresti?
-- �lk��mme puhuko siit�, Armand; en ole tullut t�nne selitt�m��n
sit� asiaa. Tahdoin n�hd� sinut muuna kuin vihollisena, siin�
kaikki, ja min� tahdoin viel� kerran puristaa k�tt�si. Sinulla on
nuori, kaunis rakastajatar, jota rakastat, niinkuin kerrotaan; ole
onnellinen h�nen kanssaan ja unhoita minut.
-- Ja sin�, sin� olet ep�ilem�tt� onnellinen?
-- N�yt�nk� min� onnelliselta naiselta, Armand? �l� tee pilaa
tuskastani, sin�, joka tied�t paremmin kuin kukaan muu sen syyn ja
suuruuden.
-- Riippui sinusta itsest�si, tahdoitko koskaan tulla onnettomaksi,
jos sin�, niinkuin sanot, todella olet sit�.
-- Ei, yst�v�ni, olosuhteet olivat tahtoani vahvemmat. Min� en
seurannut kevytmielisi� vaistoja, kuten n�yt luulevan, vaan
pakoittavaa v�ltt�m�tt�myytt�, ja syit�, jotka saat tiet�� er��n�
p�iv�n� ja jotka saattavat sinut antamaan minulle anteeksi.
-- Miksi sin� et ilmoita minulle t�n��n noita syit�?
-- Koska ne eiv�t voisi aikaansaada l�hestymist� v�lill�mme, ja koska
ne ehk� vieroittaisivat sinut ihmisist�, joista sinun ei tulisi
vieroittua.
-- Ket� ne ihmiset ovat?
-- Sit� en voi sanoa.
-- Silloin sin� valehtelet.
Marguerite nousi ja astui ovea kohti.
Min� en voinut n�hd� tuota mykk��, ilmeik�st� tuskaa, tuntematta
liikutusta, kun vertasin tuota kalpeata, itkev�� naista siihen
iloiseen tytt��n, joka oli tehnyt pilaa minusta Ooppera-Comiquessa.
-- Sin� et saa l�hte�, sanoin min� ja asetuin oven eteen.
-- Miksi en?
-- Siksi, ett� min�, huolimatta kaikesta siit� mit� olet tehnyt
minulle, rakastan sinua yh� ja tahdon pit�� sinut t��ll�.
-- Ajaaksesi minut huomenna pois, eik� niin? Ei, se on mahdotonta!
Meid�n kohtalomme ovat eroitetut, meid�n ei tule koettaa yhdist��
niit� j�lleen. Sin� ehk� viel� halveksisit minua, sen sijaan, ett�
sin� nyt ainoastaan vihaat minua.
-- Ei, Marguerite, huudahdin min�, tuntien koko rakkauteni ja
toivomusteni uudestaan her��v�n tuon naisen kosketuksesta.
-- Ei, min� unohdan kaikki, ja me tulemme onnellisiksi, niinkuin
olemme toisillemme luvanneet.
Marguerite pudisti ep�illen p��t�ns�, mutta sanoi:
-- Enk� ole sinun orjattaresi? Tee kanssani mit� tahdot, olen sinun!
H�n riisui hattunsa ja p��llystakkinsa, heitti ne sohvalle ja
alkoi nopeasti avata pukuaan, sill� h�nen tautinsa aiheuttaman
tavanmukaisen kohtauksen vaikutuksesta sy�ksyi veri syd�mest�
p��h�n ja oli v�h�ll� tukehduttaa h�net. Kuiva ja kova ysk� seurasi
kohtausta.
-- L�het� sana kuskilleni, ett� h�n ajaa kotiin, sanoi h�n.
L�ksin itse toimittamaan asian. Palattuani huoneeseen, istui
Marguerite takan ��ress�, hampaat kalisten kylm�st�.
Otin h�net syliini, riisuin h�net ilman ett� h�n liikauttikaan
itse��n ja asetin tuon j��kylm�n olennon vuoteeseeni.
Sitten istuin h�nen viereens� ja koetin l�mmitt�� h�nt� hyv�ilyill�ni.
H�n ei sanonut sanaakaan, vaan hymyili minulle.
Oh, se oli kummallinen y�! Kaikki se el�m�, mik� Margueritessa oli,
ik��nkuin kokoontui niihin suudelmiin, jotka h�n minulle antoi, ja
min� kysyin itselt�ni, eik� ollut parempi surmata h�net, ettei h�n
kuuluisi kenellek��n toiselle.
P�iv�n valjetessa olimme molemmat valveilla.
Hetkisen luulin voivani unohtaa kaiken, mit� oli tapahtunut sen
j�lkeen kun l�ksin Bougivalista, ja min� sanoin Margueritelle:
-- Tahdotko, ett� matkustamme, ett� j�t�mme Parisin?
-- Ei, ei, sanoi h�n melkein pel�styen. -- Me tulisimme liian
onnettomiksi. En voi en�� vaikuttaa onneesi, mutta niin kauan kun
viel� voin hengitt��, olen min� oikkujesi orjatar. Tule luokseni
milloin tahdot; mutta �l� sido tulevaisuuttasi minun tulevaisuuteeni,
sin� tulisit vaan onnettomaksi -- ja tekisit minutkin onnettomaksi.
Kun h�n oli l�htenyt, v�ristytti minua tyhjyys, jonka h�n j�tti
j�lkeens�. Kello viisi l�ksin d'Antin kadun 9:��n, tiet�m�tt� mit�
siell� tekisin.
Nanine avasi minulle oven.
-- Neiti ei voi nyt ottaa teit� vastaan, sanoi h�n h�mill��n.
-- Miksi ei?
-- Siksi, ett� kreivi N... on h�nen luonaan, ja h�n on kielt�nyt
minua laskemasta ket��n sis�lle.
-- Se on totta, sopersin min�, -- olin unohtanut sen.
Palasin kotiini hoiperrellen kuin humalainen, ja kiihke�n
mustasukkaisuuden puuskassa otin viidensadan francsin setelin ja
pistin sen kuoreen seuraavasis�lt�isen kirjeen kera:
"L�ksitte niin varhain aamulla, ett� unohdin maksaa teille. T�ss�
seuraa maksu y�st�". L�hetetty�ni kirjeen, l�ksin, ik��nkuin
tukahduttaakseni halpamaisesta teostani johtuvia, heti ilmenevi�
omantunnon tuskia.
Mutta min� palasin pian kotiin.
Marguerite ei ollut vastannut kirjeeseeni. Enk� min� voi kuvata
millaisessa mielenliikutuksessa vietin seuraavan p�iv�n.
Kello puoli seitsem�n toi kaupunginl�hetti kirje-kuoren, jossa oli
kirjeeni ja viidensadan francsin seteli, mutta ei mit��n vastausta.
-- Kuka antoi t�m�n? kysyin min� miehelt�.
-- Er�s nainen, joka kamarineitins� kera matkusti diligensiila
Boulogneen.
Riensin Margueriten luo.
-- Neiti matkusti Englantiin kello kuusi, vastasi portinvartija.
Mik��n ei pid�tt�nyt minua en�� Parisissa, ei viha eik� rakkaus. Olin
aivan n��nnyksiss� kaikista mielenliikutuksista.
Er��n yst�v�ni oli m��r� matkustaa It�maille; kirjoitin is�lleni,
ett� halusin l�hte� h�nen mukanaan. Is�ni antoi minulle matkarahat,
ja kahdeksan p�iv�� my�hemmin astuin laivaan Marseillessa.
Alexandriassa sain er��lt� l�hettil��lt�, jonka olin muutamia kertoja
tavannut Margueriten luona, tiet��, ett� tuo tytt�parka oli kovin
sairas.
Silloin kirjoitin h�nelle kirjeen, johon sain vastauksen Touloniin ja
jonka vastauksen olet lukenut.
Matkustin heti, ja lopun sin� tunnet. Nyt on j�lell� en�� niiden
lehtien lukeminen, jotka Julie Duprat j�tti minulle ja jotka
muodostavat v�ltt�m�tt�m�n lis�n siihen mit� olen kertonut.
KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU.
Armand, jota oli v�sytt�nyt tuo pitk� kertomus, jonka h�nen
kyyneleens� olivat usein keskeytt�neet, nosti molemmat k�tens�
otsalleen ja sulki silm�ns�, joko ajatellakseen tahi koettaakseen
nukkua. Olin ottanut Margueriten kirjoittamat paperit, joista luin
seuraavaa:
T�n��n on 15 p�iv� Joulukuuta. Olen ollut huonona monta p�iv��.
Aamulla t�ytyi minun k�yd� vuoteeseen; ilma on kolea ja min� olen
surullinen; olen yksin ja ajattelen sinua, Armand. Ja sin�, miss�
sin� lienet, kun kirjoitan n�it� rivej�? Kaukana Parisista, on
minulle kerrottu, ett� kenties sin� olet jo unohtanut Margueriten.
Kunhan sin� vihdoinkin olisit onnellinen, sin�, jota saan kiitt��
el�m�ni ainoista ilon hetkist�.
En voinut vastustaa toivomustani saada antaa sinulle selityksen
menettelyni johdosta, olen kirjoittanut sinulle kirjeen, mutta minun
kaltaiseni naisen kirjett� voidaan helposti pit�� valheena, ellei
kuolema sit� auktoriteetillaan pyhit�, ja se muuttuu kirjeen asemesta
tunnustukseksi.
Olen t�n��n sairas; voin kuolla t�h�n tautiin, sill� olen aina
aavistanut kuolevani nuorena. �itini kuoli keuhkotautiin, ja
elintapa, jota olen t�h�n saakka viett�nyt, on ollut omiaan vaan
pahentamaan tautiani, ainoata perint��, jonka �itini minulle j�tti.
Mutta min� en tahdo kuolla saamatta antaa sinun tiet�� mit� sinun
tulee minusta ajatella, jos sin�, kerran palattuasi, en�� v�lit�t
tytt�parasta, jota ennen matkalle l�ht��si rakastit.
Kas t�ss� mit� kirje sis�lsi:
Sin� kyll� muistat, Armand, kuinka is�si tulo h�mm�stytti meit�
Bougivalissa, muistat minun �killisen pel�stykseni ja oman
kohtauksesi h�nen kanssaan, josta minulle illalla kerroit.
Seuraavana p�iv�n�, sinun ollessasi Parisissa ja odottaessani
is��si, joka ei saapunut, tuli luokseni er�s mies ja toi minulle
kirjeen herra Duvalilta.
Tuossa kirjeess� pyydettiin minua mit� vakavimmin sanoin l�hett�m��n
sinut jonkun tekosyyn nojalla pois kotoa ja vastaanottamaan is�si.
H�n tahtoi puhua kanssani ja ennen kaikkea kielsi minua mainitsemasta
sanaakaan sinulle aikeestaan.
Sin� muistat kuinka hartaasti kehoitin sinua palaamaan j�lleen
Parisiin seuraavana p�iv�n�.
Tunti sen j�lkeen, kun sin� olit matkustanut, saapui is�si. En tahdo
kuvailla sinulle mink� vaikutuksen h�nen ankarat kasvonsa minuun
tekiv�t. Is�si oli vanhojen ennakkoluulojen orja, ennakkoluulojen,
joiden mukaan liehinainen on syd�met�n, j�rjet�n olento, jonkinlainen
kullanpyydystys kone, mutta joka on valmis murskaamaan k�den, joka
h�nelle sit� ojentaa ja armotta repim��n rikki sen, joka antaa h�nen
toimia ja el��.
Is�si oli kirjoittanut hyvin kohteliaan kirjeen, jotta suostuisin
ottamaan h�net vastaan; mutta h�n ei ensink��n ollut kirjeens�
kaltainen. H�nen ensim�iset sanansa olivat ylimieliset,
h�pe�m�tt�m�t, viel�p� uhkaavatkin, niin ett� annoin h�nen ymm�rt��,
ett� olin kotonani ja ett� minun ei tarvinnut tehd� h�nelle tili�
el�m�st�ni muuten kuin mik�li oli kysymys todellisesta rakkaudesta,
jota tunsin h�nen poikaansa kohtaan.
Herra Duval rauhoittui silloin hieman, mutta sanoi kuitenkin, ettei
h�n voinut kauempaa sallia, ett� h�nen poikansa saattoi itsens�
perikatoon minun t�hteni; ett� olin tosin kaunis, mutta olinpa kuinka
kaunis tahansa, niin en saanut k�ytt�� kauneuttani turmellakseni
nuoren miehen tulevaisuuden sellaisilla kuluilla, kuin mit� minulla
oli.
Oli olemassa ainoastaan yksi vastaus, eik� totta? Ja se oli, ett�
siit� l�htien, kun olin tullut rakastajattareksesi, ei mik��n uhri
ollut minulle ollut liian suuri ollakseni sinulle uskollinen,
pyyt�m�tt� sinulta enemm�n rahoja kuin mit� saatoit antaa. N�ytin
panttilaput, kuitit myydyist� esineist�, kerroin, ett� aioin myyd�
huonekaluni maksaakseni velkani ja voidakseni el�� yhdess� sinun
kanssasi, olematta sinulle liian raskaana taakkana. Puhuin meid�n
onnestamme, ett� sin� olet tuottanut minulle rauhallisemman,
onnellisemman el�m�n, ja lopulta h�n tuli vakuutetuksi kaikesta ja
ojensi minulle k�tens� sek� pyysi anteeksi �skeisen k�yt�ksens�.
Sitten h�n sanoi:
-- Silloin, neiti, en pyyd� teit� esityksill�ni ja uhkauksillani,
vaan rukouksillani tekem��n poikani hyv�ksi viel�kin suuremman
uhrauksen kuin mit� t�h�n saakka olette tehnyt.
T�m� johdatus saattoi minut vapisemaan. Is�si astui l�hemm�ksi,
tarttui molempiin k�siini ja jatkoi yst�v�llisell� ��nell�:
-- Lapseni, �lk�� pahastuko siit� mit� teille nyt sanon; koettakaa
vaan ymm�rt��, ett� el�m� toisinaan vaatii syd�melt� julmia
v�ltt�m�tt�myyksi�, joihin t�ytyy alistua. Te olette hyv� ja
ylev�mielisempi kuin monet naiset, jotka ehk� halveksivat teit�,
mutta jotka eiv�t ole edes teid�nk��n arvoisianne. Mutta ajatelkaa,
ett� rakastajattaren rinnalla on my�skin perhe; ett� paitsi rakkautta
on olemassa my�skin velvollisuuksia; ett� intohimon kautta seuraa se
kausi, jolloin miehell� t�ytyy, jotta h�nt� kunnioitettaisiin, olla
varma ja vakava asema el�m�ss�. Pojallani ei ole mit��n omaisuutta ja
kuitenkin h�n on valmis luovuttamaan teille �itins� perinn�n. Jos h�n
ottaisi vastaan uhrin, jonka aiotte tehd�, vaatisi kunniantunto ja
arvokkuus h�nt� korvaamaan sen t�ll� lahjoituksella, joka ainaiseksi
suojaisi teid�t t�ydelliselt� h�d�lt�. Mutta h�n ei voi ottaa
vastaan tuota uhria, siksi ett� maailman silmiss� tuon suostumuksen
aiheuttaisi ep�rehellinen vaikutin, ja moinen ep�luulo ei saa liitty�
meid�n nimeemme. Ei otettaisi huomioon, ett� Armand rakastaa teit�
ja ett� te rakastatte h�nt�, ett� t�m� molemminpuolinen rakkaus
on h�nelle onni ja teille ojennus, asia otettaisiin vain yhdelt�
kannalta, nimitt�in, ett� Armand Duval on sallinut liehinaisen --
suokaa anteeksi, rakas lapsi, kaikki mit� olen pakoitettu teille
sanomaan -- myyd� kaiken omaisuutensa h�nen t�htens�. Silloin
seuraisivat omantunnon tuskat, olkaa varma siit�, ja te joutuisitte
molemmat kahleisiin, joita ette voisi murtaa. Mit� te silloin
tekisitte? Nuoruutenne olisi mennytt�, poikani tulevaisuus tuhottu;
ja min�, h�nen is�ns�, saisin vain toiselta lapselta kiitollisuutta,
jota odotan molemmilta. Te olette nuori, te olette kaunis, el�m� on
lohduttava teit�, te olette jalomielinen, ja muisto hyv�st� teosta on
tasoittava paljon menneisyydest�nne. Niiden kuuden kuukauden aikana,
jolloin Armand on tuntenut teid�t, on h�n unohtanut minut. Nelj�
kertaa olen kirjoittanut h�nelle, eik� h�n ole ajatellutkaan vastata
minulle. Olisin voinut kuolla, eik� h�n olisi tiet�nyt siit� mit��n.
Vaikkakin p��tt�isitte el�� toisin kuin olette el�nyt, ei Armand,
joka rakastaa teit�, sallisi teid�n viett�� sellaista yksin�ist�
el�m��, johon h�nen vaatimattomat varansa pakoittaisivat teid�t, ja
joka ei sovi teid�n kauneudellenne! H�n on pelannut, tied�n sen, ja
tied�n my�skin, ett� h�n ei ole maininnut siit� sanallakaan teille.
Mutta hetkellisess� huumauksessa olisi h�n voinut menett�� osan
siit� mink� vuosien kuluessa olen ker�nnyt tytt�reni my�t�j�isiksi,
h�nelle itselleen ja omien vanhojen p�ivieni varalle. Mit� ei ole
tapahtunut, voi viel� tapahtua. Oletteko sit�paitsi varma siit�, ett�
el�m�, josta luovutte h�nen t�htens�, ei houkuttele teit� uudestaan?
Oletteko varma siit�, ettette koskaan rakasta ket��n muuta? Ettek�
lopulta k�rsisi siteist�, joihin suhteenne rakastajanne saattaisi
ja joita olisi vaikea saada h�net unohtamaan, jos kunnianhimoiset
ajatukset vuosien kuluessa seuraisivat rakkausunelmia? Ajatelkaa
kaikkea t�t�, neitiseni; te rakastatte Armandia, osoittakaa se
h�nelle ainoalla tavalla mik� teill� viel� on j�lell�, uhraamalla
rakkautenne h�nen tulevaisuutensa hyv�ksi. Viel� ei onnettomuutta
ole tapahtunut, mutta se on tapahtuva, viel�p� suurempi kuin olen
ennustanut. Ja lopuksi, lapseni, saatte tiet�� miksi olen tullut
Parisiin. Kuten jo mainitsin, on minulla tyt�r, nuori, kaunis
ja puhdas kuin enkeli. H�n rakastaa, ja h�n on my�skin tehnyt
rakkaudestaan el�m�ns� unelman. No niin! Tytt�reni menee naimisiin
miehen kanssa, jota h�n rakastaa, ja h�n joutuu kunnialliseen
perheeseen, joka tahtoo, ett� minunkin olisi kunniallinen. Tulevan
v�vyni omaiset ovat saneet kuulla kuinka Armand el�� Parisissa, ja
he katsovat avioliiton mahdottomaksi, jos Armand jatkaa nykyist�
elintapaansa. K�siss�nne on siis lapsen tulevaisuus, lapsen, joka
ei koskaan ole tehnyt teille mit��n ja jolla on oikeus katsoa
tulevaisuuteen. Onko teill� oikeutta ja onko teill� voimia s�rke�
sit�? Rakkautenne ja tuskanne nimess�, Marguerite, lahjoittakaa
minulle tytt�reni onni! --
Yst�v�ni, itkin hiljaa, kuullessani kaikkia n�it� seikkoja, joita
itsekin olin usein ajatellut, mutta jotka is�si suussa muuttuivat
viel� vakavammaksi todellisuudeksi. Ja min� sanoin itselleni kaiken
sen, jota is�si ei ollut uskaltanut minulle sanoa, mutta joka usein
oli ollut h�nen huulillaan: ett� suhteemme aina n�ytt�isi laskelmalta
minun puoleltani; ett� menneisyyteni ei oikeuttanut minua uneksimaan
sellaisesta tulevaisuudesta; ja ett� otin edesvastuun, jota tapani
ja maineeni eiv�t voineet ta'ata. Ja lopuksi, rakastin sinua,
Armand. Herra Duvalin is�llinen puhetapa, puhtaat tunteet, joita
h�n minussa her�tti, halu voittaa h�nen kunnioituksensa ja sinun,
josta olin varma my�hemmin, kaikki t�m� t�ytti syd�meni jaloilla
ajatuksilla, jotka kohottivat minua omissa silmiss�ni; ja n�m� uudet
tunteet vaiensivat ne neuvot, joita onnellisten p�ivien muistot sinun
kerallasi antoivat minulle.
-- Hyv�, herra, sanoin min�, kuivaten kyyneleeni. Uskotteko, ett�
rakastan poikaanne ep�itsekk��ll� rakkaudella?
-- Uskon, vastasi herra Duval.
-- Hyv�, syleilk�� minua siis niin kuin syleilisitte tyt�rt�nne, ja
min� sanon, ett� suudelmanne on tekev� minut vahvaksi rakkauttani
vastaan, ja ett� poikanne on viikon kuluttua palaava luoksenne.
-- Te olette jalo tytt�, vastasi is�si, suudellen minua otsalle, --
ja Jumala palkitsee teit� hyvyydest�nne. Mutta min� pelk��n, ett�
poikani ei suostu t�h�n kaikkeen.
-- Olkaa rauhallinen, herraseni, h�n on vihaava minua.
Meid�n kummankin t�hden t�ytyi ylitsep��sem�tt�m�n esteen nousta
v�lillemme. Kirjoitin sent�hden Prudencelle, ett� suostuin kreivi
N...n ehdoitukseen, ja ett� h�n ilmoittaisi kreiville, ett� tahdoin
sy�d� illallista h�nen ja Prudencen kanssa.
Sinet�in kirjeen ja pyysin is��si ottamaan sen mukaansa Parisiin,
kertomatta h�nelle sen sis�lt��. H�n tahtoi kuitenkin tiet�� sen.
-- Se sis�lt�� poikanne onnen, vastasin min�.
H�n suuteli minua viel� kerran ja kaksi kiitollisuuden kyynelt�
kostutti otsaani. Ja samassa, kun olin suostunut menem��n toiselle
miehelle, tunsin ylpeytt� ajatellessani mit� t�ll� uudella
hairahduksellani lunastin.
Herra Duval nousi nyt vaunuihinsa ja matkusti pois. Mutta olinhan
min� nainen, enk� min� voinut olla itkem�tt� n�hty�ni sinut; mutta
min� en horjunut.
-- Teink� oikein? sit� kysyn nyt itselt�ni ollessani sairaana ja
vuoteen omana, jonka ehk� vasta kuolleena j�t�n.
Sin� n�it k�rsimykseni, kun v�ltt�m�t�n eronhetki l�heni; is�si ei
ollut silloin tukemassa minua ja olin v�h�ll� tunnustaa sinulle
kaikki, niin suuresti pelk�sin ajatusta, ett� sin� vihaisit ja
halveksisit minua.
Rukoilin Jumalalta voimia kest�m��n uhraukseni, ja min� luulen, ett�
H�n kuuli minua.
Mutta noilla illallisilla tarvitsin jotakin muuta, sill� min� en
tahtonut tiet�� mit� tein, niin suuresti pelk�sin, ett� horjuisin
p��t�ksess�ni. Etsin v�kijuomista unhoitusta, ja kun seuraavana
aamuna her�sin, olin min� kreivin rakastajatar.
Siin� koko totuus, yst�v�ni; tuomitse ja anna minulle anteeksi,
niinkuin min� olen antanut sinulle anteeksi kaiken pahan mink� olet
minulle siit� l�htien tehnyt.
KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
Mit� tuota kovanonnen y�t� seurasi, tied�t yht� hyvin kuin min�kin,
mutta mit� sin� et ehk� aavista, on kaikki ne k�rsimykset, joita olen
saanut kokea, siit� hetkest� alkaen kun sin� matkustit.
Olin kuullut, ett� is�si oli vienyt sinut mukanaan, mutta aavistin
kuitenkin, ett'et voisi el�� kauan et��ll� minusta, ja kun n�in sinut
Champs-Elys�es'ella tulin liikutetuksi, mutta en h�mm�stynyt.
Ja nyt alkoi tuo jokap�iv�inen loukkausten sarja, johon kuitenkin
ilolla alistuin, sill� paitsi sit�, ett� se oli todistuksena
rakkaudestasi, uskoin min�, ett� kuta enemm�n sin� vainosit minua
sit� enemm�n kohoaisin silmiss�si sin� p�iv�n�, jolloin saisit tiet��
totuuden.
�l� ihmettele t�t� iloista uhrautumista, Armand; rakkauteni oli
avannut syd�meni jaloille tunteille. Mutta minulla ei kuitenkaan
ollut heti t�t� voimaa. Tehty�ni uhrauksen kului pitk� aika ennenkuin
sin� palasit, ja sill� aikaa t�ytyi minun tarttua kaikenlaisiin
keinoihin, etten tullut hulluksi ja tukahduttaakseni ajatukset
el�m�st�, johon olin j�lleen joutunut. Prudence on kai kertonut
sinulle siit�?
Toivoin siten saavuttavani pikaisen kuoleman ja luulen, ett� toivoni
pian t�yttyy. Terveyteni luonnollisesti huononi huononemistaan,
ja sin� p�iv�n�, jona l�hetin rouva Duvernoyn pyyt�m��n sinulta
armahdusta, olin sek� ruumiillisesti ett� sielullisesti aivan
menehtym�isill�ni.
Viimeinen loukkauksesi karkoitti minut Parisista. J�tin kaikki!
Kreivi G... oli Lontoossa. H�n on niit� miehi�, jotka pysyv�t hyvin�
yst�vin� entisten rakastajattariensa kanssa, vihaamatta heit�.
Sent�hden ajattelin heti h�nt�. Etsin h�net, ja h�n otti heti
minut yst�v�llisesti vastaan. Mutta h�n oli siell� er��n hienon
maailmannaisen rakastaja ja pelk�si n�ytt�yty� julkisesti minun
seurassani. H�n esitti minut yst�villeen, jotka panivat toimeen
illalliset, joiden j�lkeen er�s heist� vei minut kotiinsa. Mit� minun
olisi pit�nyt tehd�, yst�v�ni?
Surmatako itseni? Silloinhan olisin hy�dytt�m�ll� omantunnontuskalla
rasittanut el�m��ni, jonka tulee olla onnellinen. Ja muuten, miksi
surmata itse��n, kun kuolema kuitenkin on niin l�hell�.
Elin nyt koneellista el�m��, niinkuin sieluton ruumis, ajatukseton
esine. Sitten matkustin takaisin Parisiin, ja min� tiedustelin sinua.
Sain silloin kuulla, ett� olit matkustanut kauas pois. Mik��n ei
en�� pid�tt�nyt minua, ja el�m�ni muuttui samanlaiseksi kuin se oli
ollut kaksi vuotta ennenkuin tutustuin sinuun. Koetin saada takaisin
herttuan, mutta olin loukannut h�nt� liian syv�sti, ja tuollaiset
ukot eiv�t ole k�rsiv�llisi�, kenties siksi, ett� he huomaavat, ett�
he eiv�t ole kuolemattomia. Sairauteni paheni p�iv� p�iv�lt�, min�
kalpenin, k�vin surumieliseksi ja entist� laihemmaksi. Parisissa oli
iloisempia ja rehev�mpi� naisia kuin min�; jouduin hieman unhotuksiin.
Nyt olen oikein sairas. Olen kirjoittanut herttualle ja pyyt�nyt
rahaa, sill� minulla ei ole sit�, ja velkoojani ahdistelevat
s��lim�tt�m�sti laskuillaan. Vastanneekohan herttua? Oi, jos
sin� olisit Parisissa, Armand! Sin� k�visit luonani ja k�yntisi
lohduttaisivat minua.
20 p�iv�n� joulukuuta.
Ulkona on kamala ilma; sataa lunta; olen aivan yksin. Kolme p�iv��
on minulla ollut sellainen kuume, etten ole voinut kirjoittaa
sanaakaan. Ei ole tapahtunut mit��n uutta, yst�v�ni; joka p�iv�
el�� minussa heikko toivo saada sinulta kirje, mutta sellaista ei
saavu, eik� luultavasti tule saapumaankaan. Vain miehet voivat olla
anteeksiantamattomia. Herttua ei ole vastannut.
Prudence on alkanut k�yd� panttilaitoksessa. Min� syljen ehtimiseen
verta. Voi, jos sin� n�kisit minut t�llaisena! Sin� olet kovin
onnellinen, kun saat olla l�mp�isen taivaan alla, eik� sinun
tarvitse tuntea, niinkuin minun, j��vuorta rintasi p��ll�. T�n��n
nousin hetkiseksi vuoteestani, katsellakseni uutimien takaa Parisin
katuel�m��, tuota el�m��, joka luultavasti on ainaiseksi minulta
mennyt. N�in muutamia tuttuja, iloisia, huolettomia kasvoja. Kukaan
ei katsahtanut ikkunaani. Kerran ennen, kun olin sairas, etk� sin�
viel� tuntenut minua, tulit sin� joka aamu tiedustelemaan vointiani.
Nyt olen taas sairas. Olemme viett�neet yhdess� kuusi kuukautta.
Olen rakastanut sinua niinkuin nainen rakastaa voi, mutta nyt sin�
olet kaukana luotani, ja sin� kiroat minua, enk� min� saa sinulta
ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mutta siihen on syyn� ainoastaan
sattuma, sill� olen varma siit�, ett� jos sin� olisit Parisissa, niin
sin� et j�tt�isi minua yksin huoneeseeni.
25 p�iv�n� joulukuuta.
L��k�rini kielt�� minua kirjoittamasta joka p�iv�. Niin, muistoni
kiihoittavatkin kuumettani; mutta eilen sain kirjeen, joka teki
minulle hyv��, enemm�n tunteiden johdosta, joita se ilmaisi kuin sit�
seuraavan aineellisen avun vuoksi. Voin kirjoittaa t�n��n. Kirje oli
is�lt�si, ja kas t�ss� mit� se sis�lsi:
/#
'Neitiseni.
Sain juuri kuulla, ett� olette sairas. Jos olisin Parisissa, tulisin
itse tiedustelemaan vointianne; ja jos poikani olisi t��ll�,
l�hett�isin h�net luoksenne. Mutta min� en ole tilaisuudessa
l�htem��n G...sta ja Armand on kuuden tahi seitsem�n sadan kilometrin
p��ss� t��lt�. Sallikaa minun siis yksinkertaisesti kirjoittaa
teille, neiti, sanoakseni, ett� olen sangen pahoillani sairautenne
johdosta, ja ett� syd�mest�ni toivon teid�n pian j�lleen toipuvan.
Er�s yst�vist�ni, herra H... saapuu luoksenne; olkaa hyv� ja ottakaa
h�net vastaan. Olen pyyt�nyt h�nt� toimittamaan er��n asian ja odotan
k�rsim�tt�m�n� sen tulosta.
Pyyd�n teit�, neitiseni, vastaanottamaan vakuutukseni
erinomaisimmasta kunnioituksestani.'
#/
Sellainen oli kirje, jonka sain. Is�ll�si on jalo syd�n, rakasta
h�nt�, yst�v�ni, sill� maailmassa ei ole montaa miest�, jotka ovat
rakkauden arvoisia. T�m� h�nen nimikirjoituksellaan varustettu
kirjeens� vaikutti minuun edullisemmin kuin kaikki l��k�rien
m��r�ykset.
T�n� aamuna saapui herra H... H�n oli kovin h�mill��n arkaluontoisen
teht�v�n johdosta, jonka herra Duval oli h�nelle antanut ja se
oli yksinkertaisesti: j�tt�� minulle tuhannen francsia is�lt�si.
Tahdoin ensin kielt�yty� ottamasta sit� vastaan, mutta herra H...
sanoi silloin, ett� kielt�ytymiseni loukkaisi herra Duvalia, joka
ei ainoastaan valtuuttanut h�nt� j�tt�m��n minulle tuota rahaer��,
vaan lis�ksi toimittamaan minulle kaikki mit� tarvitsin. Silloin otin
vastaan tuon avun, jota ei voi, silloin kun se tulee is�lt�si, kutsua
almuksi. Jos olen palattuasi kuollut, niin n�yt� is�llesi mit� olen
h�nest� kirjoittanut, ja sano h�nelle, ett� tytt�raukka, jota h�n
kunnioitti t�ll� lohduttavalla kirjeell�, vuodatti kiitollisuuden
kyyneleit� ja rukoili jumalaa h�nen puolestaan.
5 p�iv�n� tammikuuta.
Minulla on ollut monta tuskallista p�iv��. Minulla ei ollut
aavistustakaan siit�, ett� ruumis voisi k�rsi� niin. Voi, mennytt�
el�m��ni! Saan maksaa siit� kaksin kerroin nyt.
Y�ll� valvottiin luonani. En voinut en�� hengitt��. Kuumehoureet ja
ysk� kuluttivat loput ruumisparastani.
Ruokasalini on t�ynn� makeislaatikoita ja kaikenlaisia lahjoja, joita
yst�v�ni ovat minulle antaneet. Prudence antaa uudenvuodenlahjoiksi
minun saamiani esineit�.
Ulkona on pakkanen ja l��k�ri on sanonut, ett� jos kauniita ilmoja
jatkuu, saan min� l�hte� ulos muutamien p�ivien kuluttua.
8 p�iv�n� tammikuuta.
Eilen olin ajelemassa. Oli ihana ilma. Champs-Elys�es oli t�ynn�
ihmisi�. Ilmassa oli kev��n tuntua. Kaikki n�ytti juhlalliselta.
En ollut koskaan aavistanut, mit� eilen huomasin, nimitt�in, ett�
auringon s�de sis�lt�isi niin paljon iloa, lempeytt� ja lohtua.
Tapasin miltei kaikki tuttavani, iloisina ja huvittelunhaluisina.
Kuinka paljon onnellisia onkaan, jotka eiv�t itse tied� olevansa
sit�. Olympe ajoi ohitseni hienoissa vaunuissa. H�n koetti loukata
minua katseellaan. H�n ei tied� kuinka kauaksi tuollaisista
pikkumaisuuksista olen p��ssyt! Muuan kunnon nuorukainen, jonka olen
kauan tuntenut, pyysi minua illastamaan itsens� ja er��n yst�v�ns�
seurassa, joka, sanoi h�n, suuresti haluaa tehd� tuttavuutta kanssani.
Hymyilin surullisesti ja ojensin h�nelle kuumeisen k�teni. En ole
koskaan n�hnyt kenenk��n niin h�mm�styv�n.
Kello nelj� palasin kotiin ja s�in p�iv�llist� hyv�ll� ruokahalulla.
Tuo retki ulkoilmassa teki minulle hyv��.
Ajattelehan, jos min� tulisin j�lleen terveeksi!
Toisten el�m�n ja onnen n�keminen her�tt�� el�m�n toivon sellaisessa,
joka edellisen� iltana sielunsa yksin�isyydess� ja sairashuoneensa
h�m�r�ss� toivoi mahdollisimman pikaista kuolemaa.
10 p�iv�n� tammikuuta.
Tuo toivo oli vain unelma.
Nyt olen taas vuoteen omana ja ruumistani peitt�� polttava laastari.
Olemme varmaankin tehneet paljon pahaa ennen syntym��mme, tahi sitten
t�ytyy meid�n saada nauttia suurta autuutta kuolemamme j�lkeen,
koska jumala tahtoo, ett� kaikenlaiset vaivat ja tuskat raskauttavat
el�m��mme.
12 p�iv�n� tammikuuta.
K�rsin yh�.
Kreivi N... l�hetti minulle eilen rahoja. En ottanut niit� vastaan.
En huoli mit��n silt� miehelt�. H�n on syyn� siihen, ett� sin� et ole
nyt luonani. Oi, meid�n suloisia p�ivi�mme Bougivalissa! Miss� te
olette?
Jos l�hden el�v�n� t�st� huoneesta, niin teen pyhiinvaellusretken
taloon, jossa yhdess� asuimme. Mutta min� j�t�n t�m�n huoneen
ainoastaan kuolleena.
Kuka tiet�� voinko en�� huomenna edes kirjoittaakaan.
25 p�iv�n� tammikuuta.
Nyt on kulunut yksitoista y�t�, jolloin en ole nukkunut, jolloin
tukehtumiskohtaukset ovat minua vaivanneet ja jolloin joka hetki
olen ollut v�h�ll� kuolla. L��k�ri on kielt�nyt minua lainkaan
tarttumasta kyn��n. Julie Duprat, joka valvoo luonani, sallii minun
kuitenkin kirjoittaa n�m� rivit. Etk� sin� siis palaa ennenkuin
kuolen? Onko siis kaikki v�lill�mme ainaiseksi loppunut? Kuvittelen,
ett� parantuisin, jos sin� tulisit. Mutta mit� hy�ty� olisi
parantumisestani?
28 p�iv�n� tammikuuta.
Aamulla her�sin kovaan meluun. Julie, joka nukkuu huoneessani,
kiiruhti ruokasaliin. Kuulin mies��ni�, joita h�n turhaan koetti
vaientaa.
Julie palasi itkien.
Tultiin merkitsem��n huonekalujani ja tavaroitani. Pyysin, ett�
Julie sallisi heid�n tekev�n mit� he nimittiv�t oikeudeksi.
Ulosottovirkailija tuli makuuhuoneeseeni hattu p��ss�. H�n avasi
laatikot, merkitsi kirjaansa kaiken mink� n�ki, eik� ollut
huomaavinaankaan, ett� kuoleva lep�si vuoteessa, jonka lain
armeliaisuus onneksi salli minun pit��.
Ennen l�ht���n suvaitsi h�n sanoa minulle, ett� voin yhdeks�n p�iv�n
sis�ll� j�tt�� vastalauseeni, mutta h�n asetti vahdin huoneisiin!
Jumalani, mit� minusta on tuleva? T�m� teko huononsi yh� tilaani.
Prudence tahtoi pyyt�� is�si yst�vilt� rahaa, mutta min� vastustin
sit�. T�n��n sain kirjeesi. Kuinka sit� tarvitsinkaan! Saapuneekohan
vastaukseni sinulle ajoissa perille? N�etk� viel� minut? T�m� on
onnen p�iv�, joka salli minun unohtaa kaiken sen mit� kuuden viikon
aikana olen saanut kokea. Minusta tuntui kuin voisin paremmin,
huolimatta painostavasta surumielisyydest�, jota tunsin vastatessani
kirjeeseesi.
Kun kaikki ymp�ri k�y, ei ihmisen tarvitse aina tuntea itse��n
onnettomaksi.
Ajattelen, ett� min� en ehk� kuolekaan, ett� sin� palaat, ett� saan
n�hd� kev��n taas, ett� sin� rakastat minua viel� ja ett� me alamme
el�� j�lleen yhdess�!
Sellainen hupakko min� olen! Minun on vaikea pit�� kyn�� k�dess�ni
kirjoittaessani t�st� syd�meni mielett�m�st� unelmasta.
Mit� tahansa tapahtuneekin, rakastin sinua paljon, Armand, ja min�
olisin kuollut jo aikoja sitten, ellei muisto rakkaudestamme olisi
pit�nyt minua yll�, niin, ja heikko j�lleenn�kemisen toivo.
4 p�iv�n� helmikuuta.
Kreivi G... on palannut. H�nen rakastajattarensa petti h�net. H�n on
kovin suruissaan, sill� h�n rakasti tytt���n. H�n kertoi sen minulle.
Tuon poikaparan asiat ovat huonosti, mutta se ei est�nyt h�nt�
maksamasta ulosottomiehelleni ja poistamasta vartijaa.
Puhelin h�nen kanssaan sinusta, ja h�n lupasi puhua sinulle minusta.
H�nell� on hyv� syd�n.
Eilen l�hetti herttua er��n henkil�n tiedustelemaan vointiani, ja
t�n��n saapui h�n itse. En k�sit� kuinka tuo vanhus voi en�� el��.
H�n istui kolme tuntia luonani, mutta ei puhunut kahtakymment�
sanaakaan. Kaksi suurta kyynelt� vier�hti h�nen silmist��n, kun
h�n n�ki kuinka kalpea min� olin. H�nen tyt�rvainajansa muisto kai
puristi ne esille. H�n on ik��nkuin n�hnyt tytt�rens� kuolevan kaksi
kertaa. H�n ei moittinut minua ensink��n. Oli ik��nkuin h�n olisi
salaisesti nauttinut, n�hdess��n kuinka tauti oli minua runnellut, ja
h�n oli ehk� ylpe� saadessaan olla jalkeilla silloin kun min�, viel�
nuori ihminen, makasin k�rsimysten murtamana.
Ilma on j�lleen muuttunut rumaksi. Prudence ei en�� k�y luonani.
Julie on mahdollisimman paljon tyk�n�ni. Kun en en�� voi antaa
Prudencelle niin paljon rahoja kuin ennen, alkaa h�n syytt�� sit�,
ett� h�nen toimensa pid�tt�v�t h�nt�.
Kun min� nyt, l��k�rien lausunnoista huolimatta, olen l�hell�
kuolemaa, tunnen melkein katumusta, ett� kuuntelin is��si; jos olisin
tiet�nyt, etten olisi anastanut enemp�� kuin vuoden el�m�st�si, niin
en olisi vastustanut toivomustani saada viett�� tuo vuosi yhdess�
sinun kanssasi, sill� silloin olisin ainakin saanut kuollessani pit��
kiinni yst�v�n k�dest�. Jos olisimme saaneet olla yhdess� t�m�n
vuoden, niin luulen, etten olisi niin pian kuollut. Tapahtukoon
Jumalan tahto!
5 p�iv�n� helmikuuta.
Voi, tule, tule, Armand; k�rsin kauheita tuskia; Jumalani, min�
kuolen!
Minulla oli eilen niin ik�v�, ett� tahdoin viett�� iltani muualla
kuin kotona. Herttua oli k�ynyt t��ll� aamulla. Luulen melkein, ett�
tuon ukon, jonka kuolema on unohtanut, n�keminen jouduttaa kuolemaani.
Polttavasta kuumeesta huolimatta, annoin pukea itseni ja ajoin
Vaudeville teatteriin. Julie oli maalannut kasvoni, etten n�ytt�isi
kalpealta kuin ruumis. Asetuin samaan aitioon, miss� ensi kerran
tapasimme toisemme; koko ajan katselin paikkaa, jolla sin� silloin
istuit, mutta, jolla nyt istui er�s h�lm�, joka kova��nisesti nauroi
kaikille n�yttelij�iden laskettelemille tyhmyyksille. Minut vietiin
puolikuolleena kotiin. Yskin ja syljin verta koko y�n. T�n��n en voi
puhua ja tuskin jaksan liikuttaa k�sivarsiani. Hyv� Jumala! Hyv�
Jumala! Min� kuolen! Odotin sit� kyll�, mutta min� en voi tottua
ajatukseen, ett� minun t�ytyy k�rsi� viel� enemm�n kuin mit� nyt
k�rsin, ja jos...
Lauseita, joita Marguerite oli koettanut kirjoittaa edelleen, ei
voinut lukea, ja Julie Duprat oli jatkanut.
18 p�iv�n� helmikuuta.
Herra Armand.
Siit� p�iv�st� l�htien, kun Marguerite oli teatterissa, on h�n
huonontumistaan huonontunut. Ensin h�n menetti puhekykyns� ja sitten
kyvyn k�ytt�� j�seni��n. On mahdotonta kuvata kuinka yst�v�parkamme
k�rsii. El�n alituisessa tuskassa, sill� en ole tottunut t�llaisiin
mielenliikutuksiin.
Kuinka min� toivonkaan, ett� te olisitte luonamme!
H�n hourii melkein aina; mutta jos h�n sitten hourii tahi on
tajuissaan, lausuu h�n aina teid�n nime�nne, onnistuessaan jotakin
sanomaan.
L��k�ri sanoi minulle, ett� h�n ei kest� en�� kauaa.
Tuo vanha herttua ei ole k�ynyt sen j�lkeen, kun Marguerite k�vi n�in
huonoksi. H�n sanoi l��k�rille, ett� h�n k�rsi liiaksi n�hdess��n
Margueriten tuskat.
Rouva Duvernoy k�ytt�ytyy rumasti. H�n, joka miltei kokonaan eli
Margueriten kustannuksella, on tehnyt sitoumuksia, joita h�n ei voi
t�ytt��, ja kun h�n nyt huomaa, ett� h�nen naapurinsa ei en�� voi
h�nt� hy�dytt��, niin h�n ei tule edes en�� tervehtim��nk��n h�nt�.
Koko maailma hylk�� h�net. Kreivi G...n t�ytyi matkustaa takaisin
Lontooseen. Ennen l�ht���n l�hetti h�n meille hiukan rahaa; h�n
on tehnyt voitavansa; mutta ulosottomiehet ovat taas toimessaan,
ja velkojat odottavat vain Margueriten kuolemaa, myyd�kseen h�nen
omaisuutensa.
Olin valmis uhraamaan viimeiset roponi, est��kseni sen, mutta
ulosottovirkailija sanoi, ett� se oli tarpeetonta. Kun h�n nyt
kuitenkin kuolee, niin on parempi luovuttaa kaikki kuin pelastaa
mit��n h�nen omaisilleen, jotka eiv�t ole v�litt�neet h�nest� eiv�tk�
ole koskaan rakastaneet h�nt�. Te ette voi kuvitella millaisessa
kurjuudessa tuo tytt�parka kuolee. Eilen ei meill� ollut ropoakaan.
Hopeat, jalokivet, saalit, kaikki ovat pantatut, ja loput on myyty
tahi ovat merkityt. Marguerite tiet�� viel� mit� h�nen ymp�rill��n
tapahtuu, ja h�n k�rsii siit� koko sielustaan ja ruumiistaan. Suuria
kyyneleit� vierii h�nen poskillaan, jotka nyt ovat niin kalpeat ja
kuihtuneet, ett� te ette nyt tuntisi entist� rakastettuanne, jos
n�kisitte h�net. Minun t�ytyi lupautua kirjoittamaan teille, kun h�n
ei itse en�� jaksanut, ja istun nyt h�nen vieress��n ja kirjoitan.
H�n k��nt�� silm�ns� minua kohti, mutta h�n ei n�e minua, l�hestyv�
kuolema on jo laskenut verhonsa h�nen silmilleen. Mutta h�n hymyilee,
ja min� olen varma siit�, ett� h�n on koko sielullaan ja kaikilla
ajatuksillaan teid�n luonanne.
Joka kerta kun ovi avautuu loistavat h�nen silm�ns� ja h�n luulee
joka kerta, ett� te saavutte. Kun h�n sitten huomaakin pettyneens�,
palaa h�nen kasvoilleen tuskallinen ilme, kylm� hiki kihoaa niille ja
poskip��t muuttuvat purppuran punaisiksi.
19 p�iv�n� helmikuuta.
T�m� p�iv� on ollut kovin surullinen, Armand parka! Aamulla sai
Marguerite tukehtumiskohtauksen, l��k�ri iski h�nest� suonta ja h�n
jaksoi taas hiukan puhua. L��k�ri neuvoi h�nt� kutsuttamaan papin.
Marguerite suostui siihen ja l��k�ri l�ksi itse toimittamaan asiaa.
Sill� aikaa kutsui Marguerite minut aivan l�helleen, pyysi minua
avaamaan kaapin ja osoitti minulle myssy� ja pitk��, pitseill�
peitetty� paitaa, sanoen heikolla ��nell�:
-- Min� kuolen, tehty�ni tunnustukseni; pue minut silloin noihin, ne
ovat kuolleen koruja. Voin puhua, mutta olen puhuessani tukehtua.
Min� tukehdun! Ilmaa!
Kyyneleet valuivat silmist�ni kun menin avaamaan ikkunan; hetkinen
sen j�lkeen saapui pappi. Menin h�nt� vastaan. Saatuaan tiet�� kenen
luona h�n oli, n�ytti h�n pelk��v�n, ett� h�net otettaisiin huonosti
vastaan.
-- Astukaa sis��n vaan, is�, sanoin min� h�nelle.
H�n ei viipynyt kauan sairaan luona, ja kun h�n poistui, sanoi h�n
minulle:
-- Syntinen oli h�n el�ess��n, mutta kuollessaan on h�n kristitty.
Hetkisen kuluttua palasi h�n j�lleen risti� kantavan kuoripojan ja
lukkarin seurassa, joka kulki heid�n edell��n ja soitti kelloa,
osoittaen siten, ett� Jumala saapui kuolevan luo.
He meniv�t kaikki kolme makuuhuoneeseen, jossa ennen oli kaikunut
niin monta ihmeellist� sanaa, mutta joka nyt oli muuttunut pyh�t�ksi.
Min� polvistuin. En tied� kuinka kauan vaikutus, jonka tuo n�ky
minuun teki, on s�ilyv�, mutta min� luulen, etten tule en�� koskaan
el�m�ss�ni sellaista kokemaan.
Pappi voiteli kuolevan jalat, k�det ja otsan pyh�ll� �ljyll� ja luki
lyhyen rukouksen, ja Marguerite oli nyt valmis l�htem��n taivaaseen,
jonne h�n ep�ilem�tt� p��see, jos Jumala on n�hnyt h�nen el�m�ns�
koettelemukset ja h�nen pyhitetyn kuolemansa.
Siit� l�htien h�n ei ole sanonut sanaakaan, eik� liikuttanut
j�sent�k��n. Ainakin kaksikymment� kertaa olisin luullut h�nt�
kuolleeksi, ellen olisi kuullut h�nen vaivaloista hengityst��n.
20 p�iv�n� helmikuuta, kello 5 illalla.
Kaikki on loppu.
Margueriten kuolinkamppailu alkoi viime y�n� kello kahden vaiheilla.
Kukaan marttyyri ei ole koskaan k�rsinyt sellaisia tuskia kuin h�n,
p��tt�en huudoista, joita h�nen suustaan kuului. Kaksi tahi kolme
kertaa kohosi h�n istumaan vuoteessa, ik��nkuin tahtoen pid�tt��
el�m��ns�, joka palasi Jumalan luo.
Pari kolme kertaa mainitsi h�n my�skin teid�n nimenne; sitten
h�n vaikeni ja vaipui raukeana takaisin vuoteeseensa. Kyyneleet
virtasivat h�nen silmist��n ja h�n kuoli.
Menin h�nen luoksensa ja mainitsin h�nen nimens�, mutta kun h�n ei
vastannut, niin suljin h�nen silm�ns� ja suutelin h�nt� otsalle.
Rakas Marguerite parka, olisin tahtonut olla pyh� nainen, ett� olisin
voinut t�ll� suudelmalla j�tt�� h�net Jumalan huomaan. Sitten puin
h�net niinkuin h�n oli pyyt�nyt minun tekem��n. L�ksin noutamaan
pappia, poltin kaksi vahakynttil�� h�nen edest��n ja rukoilin
kirkossa kokonaisen tunnin h�nen puolestaan.
En tunne paljon uskontoa, mutta min� luulen, ett� Jumala s��lii
h�nt�, jolla, vaikka h�n olikin nuori ja kaunis, ei ollut muita
kuin min�, joka olisi sulkenut h�nen silm�ns� ja pukenut h�net
kuolinvaatteisiin.
22 p�iv�n� helmikuuta.
T�n��n oli hautajaiset. Monta Margueriten yst�vist� oli saapunut
kirkkoon. Muutamat itkiv�t vilpitt�m�sti. Kun ruumissaatto l�ksi
Montmartrelle, oli siin� ainoastaan kaksi miest�, kreivi G...,
joka oli kiireimmiten saapunut Lontoosta, sek� herttua, jota kaksi
palvelijaa tuki.
Kirjoitan n�m� rivit Margueriten kotona, kyynelten valuessa
silmist�ni, sill�, jos kest�isi kauan ennenkuin palaisitte, ehk�
en silloin en�� voisi kuvata n�it� yksityisseikkoja kaikessa
surullisessa tarkkuudessaan, niinkuin nyt voin t��ll�, miss� ne ovat
tapahtuneet.
KAHDESKYMMENESSEITSEM�S LUKU.
-- Oletko lukenut sen? kysyi Armand sitten, kun oli lukenut
k�sikirjoituksen.
-- K�sit�n kuinka sinun on t�ytynyt k�rsi�, yst�v�ni, jos kaikki t�m�
on totta!
-- Is�ni vakuutti sen todeksi kirjeess��n.
Puhuttuamme hetkisen Margueriten surullisesta kohtalosta, l�ksin
kotiin lev�ht��kseni hetkisen.
Armand toipui pian ja me k�vimme yhdess� Prudencen ja Julie Duprat'in
luona.
Prudence oli �skett�in tehnyt vararikon. H�n kertoi, ett� Marguerite
oli siihen syyp��, sill� h�n oli lainannut tuolle tyt�lle suuria
summia, eik� saanut niit� koskaan takaisin. Kiitos t�m�n jutun,
jonka Prudence kertoi kaikkialla huonon taloudellisen asemansa
puolustukseksi, sai h�n narratuksi tuhannen francsin setelin
Armandilta, joka ei uskonut h�nt�, mutta oli uskovinaan Margueriten
takia.
Sitten me l�ksimme Julie Duprat'in luokse, joka kertoi meille kaikki
nuo surulliset tapaukset, joiden todistajana h�n oli ollut, ja joka
vuodatti vilpitt�mi� kyyneleit� muistellessaan yst�v��ns�.
Armandilla oli viel� yksi teht�v� t�ytett�v�n��n; k�yd� is�ns� luona.
H�n tahtoi minua mukaansa.
Saavuimme G...hen, miss� tapasin herra Duvalin sellaisena kuin
h�n poikansa kuvauksessa minulle ilmeni: kookkaana, arvokkaana ja
hyv�tahtoisena.
H�n vuodatti onnen kyyneleit� n�hdess��n Armandin sek� puristi
l�mpim�sti minun k�tt�ni. Huomasin pian, ett� sama tunne kuin is�ss�
vallitsi my�skin muissa tuon veronkantajan luona.
H�nen tytt�rell��n, Blanchella, oli silmiss� ja katseessa tuo
l�pin�kyv� kirkkaus ja suun ymp�rill� tuo puhtaus, joka todistaa,
ett� sielussa liikkuu vain puhtaita ajatuksia ja ett� huulet lausuvat
vain hurskaita sanoja. H�n oli iloinen veljens� paluusta, ja
tiet�m�t�n, ett� kaukana h�nen luotaan er�s liehinainen oli uhrannut
onnensa h�nen pelk�n nimens� mainitsemisesta.
J�in joksikin ajaksi tuon onnellisen perheen luokse, joka kokonaan
tahtoi omistaa itsens� pojan ja veljen syd�nsurun lievitt�miseksi.
Sitten palasin j�lleen Parisiin, miss� kirjoitin t�m�n tarinan
sellaisena kuin se minulle kerrottiin. Sill� on ainoastaan yksi etu,
nimitt�in se, ett� se on tosi.
En tule siihen johtop��t�kseen kertomuksesta, ett� kaikki Margueriten
kaltaiset tyt�t voisivat tehd� niinkuin h�n teki; kaukana siit�;
mutta min� tied�n nyt, ett� yksi heist� oli oppinut tuntemaan
todellista rakkautta, ett� h�n oli k�rsinyt ja kuollut sen edest�.
Olen kertonut mit� olen kuullut. Se oli velvollisuuteni.
En ole paheen ylist�j�, mutta tahdon olla jalon k�rsimyksen tulkkina
kaikkialla miss� se minuun vetoaa.
Margueriten tarina on poikkeustapaus, toistan sen viel�; mutta jos
se olisi ollut tavallinen tapaus, ei sit� olisi maksanut vaivaa
kirjoittaa muistiin.
_Loppu._
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMELIANAINEN***
******* This file should be named 54126-8.txt or 54126-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/1/2/54126
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.