The Project Gutenberg eBook, Kamelianainen, by Alexandre Dumas fils, Translated by Felix Borg This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: Kamelianainen Author: Alexandre Dumas fils Release Date: February 7, 2017 [eBook #54126] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 ***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMELIANAINEN*** E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen KAMELIANAINEN Kirj. ALEXANDRE DUMAS NUOR. Suom. Felix Borg Alkuper�inen nimi: "La Dame aux Cam�lias". Porissa, Otto Andersin'in kustannusliike, 1917. ENSIM�INEN OSA. ENSIM�INEN LUKU. Olen sit� mielt�, ett'ei voi kuvata henkil�it� ennenkuin on perusteellisesti tutkinut ihmisi�, samoin kuin ei voi puhua kielt� ennenkuin on sen kunnollisesti oppinut. Koska en ole viel� siin� i�ss�, jolloin keksit��n, tyydyn ainoastaan kertomaan t�m�n tosi tarinan, jonka olen seuraavalla tavalla saanut tietooni: Maaliskuun 12 p�iv�n� vuonna 1847 n�in er��ll� Parisin kadulla ison, keltaisen ilmoituslehden, joka kertoi er��n kuolemantapauksen johdosta pidett�v�st� huonekalujen ja kallisarvoisten harvinaisuuksien myynnist�. Kuolleen nime� ei mainittu, mutta huutokaupan oli m��r� tapahtua d'Antin kadun 9:ss�, 16 p�iv�n�, kello kahdentoista ja viiden v�lill�. Ilmoituslehdess� sanottiin sit�paitsi, ett� huoneusto ja huonekalut olivat yleis�n n�ht�vin� 13 ja 14 p�iv�n�. Olen aina ollut harvinaisuuksien ihailija, ja p��tin, etten l�isi laimin t�t� tilaisuutta, ellen ostaakseni, niin ainakin katsellakseni. Seuraavana p�iv�n� l�ksin d'Antin kadun 9:��n. Oli viel� varhainen, mutta siit� huolimatta oli siell� jo joukko herroja ja hienosti puettuja naisia, jotka ihmetyksell� ja ihailulla tarkastelivat huoneissa olevaa loistoa. Minulle selvisi pian, ett� tuo ihmettely ja ihailu johtui siit�, ett� huoneustossa oli asunut liehinainen. Tuo nainen oli nyt kuollut, ja kaikkein s��dyllisimm�tkin naiset saattoivat astua h�nen huoneisiinsa nyt, kun kuolema oli puhdistanut ilman tuossa loistavassa likapes�ss�. Tarkastelin noita kallisarvoisia esineit�, jotka kaikki ilmaisivat tuon tytt�paran alennustilan, ja ajattelin, ett� Jumala oli ollut lempe� h�nt� kohtaan, kun ei ollut sallinut tavallisen rangaistuksen kohdata h�nt�, vaan oli antanut h�nen kuolla keskell� loistoa ja kauneutta, ennenkuin vanhuus, tuo liehinaisien ensim�inen kuolema, yll�tti h�net. Vaipuneena tuon onnettoman, hairahtuneen el�m�n synnytt�miin surumielisiin ajatuksiin, en ollut huomannut, ett� aika oli kulunut ja ett� olin j��nyt yksin huoneeseen; paitsi minua oli siell� ainoastaan vartija, joka piti silm�ll�, etten p��ssyt k�hvelt�m��n mit��n taskuuni. L�hestyin tuota kelpo miest�, joka ep�ili minusta sellaista, ja sanoin: -- Hyv� herra, voitteko sanoa minulle sen henkil�n nimen, joka asui t�ss�? -- Marguerite Gautier. Tunsin tuon naisen nimelt� ja ulkon��lt�. -- Kuinka! sanoin miehelle. -- Onko neiti Gautier kuollut? -- On, herra. -- Milloin se tapahtui? -- Kolme viikkoa sitten. -- Ja miksi huoneustoa n�ytet��n yleis�lle? -- Saamamiehet arvelivat, ett� se olisi edullista huutokaupalle ja kiihoittaisi ihmisi� ostamaan. -- H�nell� oli siis velkoja? -- Kyll�, koko joukko. -- Mutta huutokauppa on kai peitt�v� ne? -- Viel�p� antava ylij��m��kin. -- Kuka sen perii? -- H�nen sukulaisensa. -- H�nell� oli siis sellaisia? -- Silt� n�ytt��. Kiitoksia, herra. Vartija, joka oli rauhoittunut tarkoitusteni suhteen, tervehti, ja min� palasin j�lleen kotiini. -- Tytt�parka! ajattelin itsekseni. -- H�nen kuolemansa on mahtanut olla surullinen, sill� h�nen maailmassaan ei omisteta yst�vi� muulloin kuin terveen� ollessa. Enk� min� voinut sille mit��n, ett� Marguerite Gautiersin kohtalo s��litti minua. TOINEN LUKU. Huutokauppa oli m��r� tapahtua 16 p�iv�n�. Olin vast'ik��n kotiutunut er��lt� matkalta, enk� sen vuoksi ollut kuullut Magueriten kuolemasta; mutta vaikka en tuntenutkaan h�nt� henkil�kohtaisesti, teki h�nen kuolemansa minuun syv�n vaikutuksen. Olin usein n�hnyt Margueriten Champs-Elys�es'ell�, jonne h�n joka p�iv� ajoi kahden upean hevosen vet�miss�, pieniss�, sinisiss� vaunuissa; ja min� olin silloin huomannut h�ness� h�nen kaltaisille naisille harvinaisen arvokkuuden, joka yh� lis�si h�nen kerrassaan hurmaavaa kauneuttaan. -- Noita onnettomia olentoja seurasi aina k�velyretkill� joku ep�illytt�v�, vanhempi nainen. Mutta Margueriten laita oli toinen. H�n ajoi aina yksin Champs-Elys�es'elle, eik� pys�htynyt ennenkuin mets�n luona, miss� h�n astui vaunuista ja k�veli tunnin ajan, palaten sitten j�lleen kaupunkiin. Ajattelin nyt noita tapahtumia, joiden todistajana olin toisinaan ollut, ja min� surin tuon tyt�n kuolemaa niinkuin surraan kauniin taideteoksen tuhoutumista. Mutta oli mahdoton l�yt�� ihanampaa kaunotarta kuin Marguerite. H�n oli pitk� ja miltei liian hoikka vartaloinen, mutta h�n osasi oivallisesti peitt�� t�m�n puutteellisuutensa pukujensa taidokkaalla j�rjestelyll�. H�nen kaidoissa, kuvaamattoman ihanissa kasvoissaan oli kaksi tummaa silm�� miltei maalatuilta n�ytt�vien silm�kulmien ja pitkien silm�ripsien ymp�r�im�n�, silm�ripsien, jotka, kun ne sulkeutuivat, loivat tumman varjon hienoille, ruusunkarvaisille poskille. Lis�ksi siro, suora nen� ja s��nn�llisesti muodostunut suu, joka avautuessaan kauniisti paljasti helmenvalkoiset hampaat, ja lopuksi t�ydensi t�t� hurmaavaa p��t� persikankarvainen hipi�. Hiilenmustat, aaltoilevat suortuvat jakautuivat kahtia otsalla, yhtyen j�lleen niskassa, mutta j�tt�en paljaaksi kaksi ruusunpunaista korvalehte� kimaltelevine, viidentuhannen francsin arvoisine jalokivineen. Kuinka Marguerite saattoi, hillitt�m�st� el�m�st��n huolimatta, s�ilytt�� kasvoillaan h�nelle ominaisen neitseellisen, miltei lapsellisen ilmeen, on vaikeasti selitett�viss�. Marguerite k�vi kaikissa ensi-illoissa ja vietti kaikki illat joko teattereissa tahi tanssiaisissa. Niinpian kun esitettiin joku uusi kappale, n�htiin h�net varmasti salissa, aina mukanaan kolme esinett� permantoaition reunustalla: kiikari, makeispussi ja kameliavihko. Kahtenakymmenen� viiten� p�iv�n� kuukaudessa oli h�nell� valkoisia kamelioita, viiten� punaisia. Ei ole milloinkaan saatu selville syyt� t�h�n v�rien vaihteluun, mutta kaikki tunsivat asian. Margueriten ei oltu milloinkaan n�hty kantavan muita kukkia kuin kamelioita, jonka vuoksi h�nt� lopulta alettiin nimitt�� Kamelianaiseksi, ja sen nimen on h�n saanut pit��. Min� tiesin, samoin kuin useimmat parisilaiset, ett� Marguerite oli ollut hienoimpien nuorten miesten rakastajatar, ett� h�n puhui siit� peittelem�tt�, ja ett� he kerskuivat sit�, mik� osoitti, ett� rakastaja ja rakastajatar olivat tyytyv�isi� toisiinsa. Kuitenkin kerrottiin nyt, ett� h�n, tehty��n noin kolme vuotta sitten matkan Bagn�res'iin, eli yhdess� ainoastaan er��n vanhan, ulkomaalaisen herttuan kanssa, joka oli tavattoman rikas ja oli koettanut mik�li mahdollista temmata h�net irti entisest� el�m�st��n, johon Marguerite n�yttikin olevan taipuvainen. Kev��ll�, vuonna 1842 oli Marguerite niin heikko ja rasittunut, ett� l��k�rit m��r�siv�t h�net kylpylaitokseen, jonkat�hden h�n matkusti Bagn�res'iin. Sairaiden joukossa oli siell� my�s tuon herttuan tyt�r, joka ei ainoastaan potenut samaa tautia kuin Marguerite, vaan oli lis�ksi niin h�nen n�k�isens�, ett� heit� saattoi luulla sisaruksiksi. Mutta nuoren herttuattaren keuhkotauti oli viimeisell� asteella ja h�n kuoli muutama p�iv� sen j�lkeen kun Marguerite oli saapunut. Herttua oli j��nyt Bagn�res'iin, jonne h�n oli haudannut osan syd�mest��n. Er��n� aamuna n�ki h�n puistok�yt�v�n k��nteess� Margueriten. H�n luuli n�kev�ns� lapsensa haamun, astui h�nen eteens�, tarttui h�nen molempiin k�siins�, syleili h�nt� itkien ja, kysym�tt� kuka h�n oli, pyysi lupaa saada k�yd� tapaamassa h�nt� ja h�ness� rakastaa kuolleen lapsensa el�v�� kuvaa. Marguerite, joka oli yksin Bagn�res'sa kamaripalvelijattarensa kanssa ja jonka ei tarvinnut pel�t� h�v�istysjuttuja, suostui herttuan pyynt��n. Mutta Bagn�res'sa oli ihmisi�, jotka tunsivat h�net, ja he ilmaisivat herttualle neiti Gautiersin todellisen aseman. Herttuaan koski syv�sti, sill� siin� loppui yht�l�isyys Margueriten ja h�nen tytt�rens� kanssa, mutta liian my�h��n. Nuori tytt� oli k�ynyt v�ltt�m�tt�m�ksi h�nen syd�melleen, Marguerite oli ainoa tekosyy, ainoa puolustus, jonka perusteella h�n saattoi viel� el��. Herttua ei moittinut tytt��, eih�n h�nell� ollut siihen oikeutta, mutta h�n kysyi, oliko Margueritelle mahdollista muuttaa el�m�ntapaansa ja tarjosi h�nelle vastineeksi kaiken korvauksen mink� h�n halusi. Marguerite lupasi. H�n oli t�h�n aikaan sairas; h�n luuli, ett� h�nen nykyinen tautinsa johtui suurimmaksi osaksi siit� el�m�st�, jota h�n oli t�h�n saakka viett�nyt, ja er��nlainen taikausko saattoi h�net lis�ksi luulemaan, ett� Jumala sallisi h�nen pit�� kauneutensa ja terveytens�, jos h�n katuisi ja tekisi parannuksen. Kiitos kylpyjen, k�velyretkien ja virkist�v�n unen oli h�n kes�n lopulla miltei t�ydellisesti toipunut. Herttua seurasi h�nt� Parisiin, miss� jatkoi k�yntej��n h�nen luonaan kuten Bagn�res'sa. T�m� suhde, jonka todellista alkua ja aihetta ei tunnettu, her�tti suurta huomiota Parisissa, miss� tavattomista rikkauksistaan kuulu herttua nyt vietti tuhlaavaa el�m��. Arvailtiin vaikka mit�, mutta ei asian todellista laitaa. Niinkauan kun Marguerite oleskeli Bagn�res'sa ei h�nelle ollut vaikeata pit�� herttualle antamaansa lupausta. Mutta palattuaan j�lleen Parisiin huomasi tuo huvitteluun, tanssiaisiin ja elosteluun tottunut tytt�, ett� h�n nyt oli kuolemaisillaan ik�v��n ja yksin�isyyteen, jonka ainoastaan herttuan s��nn�lliset k�ynnit keskeyttiv�t. Ja entisen huumaavan el�m�n houkutukset saivat h�net j�lleen valtoihinsa. Sit�paitsi oli Marguerite matkalta palattuaan kauniimpi kuin koskaan ennen. H�n oli kaksikymmenvuotias, ja taltutettu, mutta ei parantunut tauti synnytti h�ness� nuo polttavat halut, jotka aina seuraavat rintatautia. H�v�istysjuttuja vainuavilta yst�vilt��n sai herttua er��n� p�iv�n� suureksi surukseen kuulla, ett� Marguerite otti vastaan vieraita niin� aikoina, jolloin h�n oli varma herttuan poissaolosta, ja ett� nuo vierask�ynnit kestiv�t usein seuraavaan aamuun asti. Kun h�n kysyi Margueritelta, tunnusti t�m� kaiken ja pyysi, ett'ei herttua en�� v�litt�isi h�nest�, sill� h�n tunsi, ett� h�n ei jaksanut pit�� lupaustaan, eik� h�n tahtonut kauempaa vastaanottaa hyv�ntekev�isyytt� miehelt�, jota h�n petti. Herttua pysyi poissa kahdeksan p�iv��, siin� oli kaikki mit� h�n saattoi tehd�. Mutta kahdeksantena p�iv�n� saapui h�n Margueriten luokse ja pyysi saada yh� edelleenkin k�yd� h�nen luonaan ja lupasi olla h�nt� milloinkaan moittimatta. T�ll� kannalla olivat asiat kolme kuukautta Margueriten saapumisen j�lkeen, se tahtoo sanoa, marras- eli joulukuussa v. 1842. KOLMAS LUKU. Kuudentenatoista p�iv�n�, kello yksi, l�ksin d'Antin kadun 9:��n, miss� koko huoneusto oli t�ynn� uteliaita ihmisi�. Kaikki olivat hilpe�ll� tuulella, ja kokoontuneiden joukossa oli monta, jotka olivat tunteneet kuolleen, mutta eiv�t nyt olleet muistavinaan sit�. Naurettiin kova��nisesti. Min� hiivin huomaamatta tungoksen l�pi, pahoillani siit�, ett� huutokauppa tapahtui sen huoneen vieress�, miss� tuo olentoparka, jonka tavaroita nyt velkojen peitteeksi myytiin, oli vet�nyt viimeisen hengenvetonsa. Olin saapunut paremmin n�hd�kseni kuin ostaakseni ja odotin sen vuoksi k�rsiv�llisesti, katsellen kuinka puvut, saalit ja korut tekiv�t uskomattomalla nopeudella kauppansa. Sellainen tavara ei sopinut minulle. Mutta �kki� huudettiin: -- Kirja, erinomaisesti sidottu, kansissa kultakirjaimin nimi: "Manon Lescaut". Ensim�iselle sivulle on jotakin kirjoitettu. Kymmenen francsia. -- Kaksitoista, sanoi ��ni pitk�n vaitiolon j�lkeen. -- Viisitoista! huusin min�. Miksi? Sit� en tiennyt. Mutta luultavasti siksi, ett� kirjan ensi sivulle oli jotakin kirjoitettu. -- Viisitoista, toisti huutokaupan pit�j�. -- Kolmekymment�, sanoi ensim�inen huutaja mahtavalla ��nell�. -- Kolmekymment� viisi! huusin min� kilvoitteluhaluisena. -- Nelj�kymment�! -- Viisikymment�! -- Kuusikymment�! -- Sata! Jos tarkoitukseni olisi ollut her�tt�� huomiota, niin olisin t�ydellisesti onnistunut, sill� t�m�n tarjouksen j�lkeen tuli t�ydellinen hiljaisuus, katseet k��ntyiv�t minuun ja ihmeteltiin kuka min� olin, kun niin v�ltt�m�tt� tahdoin p��st� tuon kirjan omistajaksi. Viimeinen tarjoukseni n�ytti masentavan vastustajani; h�n kumarsi ja sanoi kohteliaasti, joskin hieman my�h��n: -- Hyv� herra, min� luovun. Kukaan ei tarjonnut enemp��, ja kun pelk�sin joutuvani uuteen kiusaukseen, joka saattoi k�yd� vahingolliseksi kukkarolleni, j�tin paikan, ilmoitettuani nimeni ja s��tyni, ett� huutamani kirja asetettiin syrj��n. Kaikki l�sn�olijat ihmetteliv�t suuresti, miksi olin maksanut sata francsia kirjasta, jonka mist� muualta tahansa olisi saanut kymmenell� tahi korkeintaan viidell�toista francsilla. Tuntia my�hemmin sain ostokseni, kirjan ensim�iselle sivulle oli kirjoitettu sirolla k�sialalla antajan omistuskirjoitus: _"Manon Margueritelle". "N�yryydess�"._ Ja alla oli nimikirjoitus: Armand Duval. Mit� merkitsi tuo sana: "N�yryydess�"? Oliko se, Armand Duvalin mielest�, Manonin todistus siit�, ett� h�n tunnusti Margueriten voittajakseen joko sitten siveett�myydess� tahi jalosyd�misyydess�? Min� en voinut vastata kysymykseen, enk� min� ajatellut koko kirjaa ennenkuin illalla nukkumaan menness�ni. _Manon Lescaut_ on liikuttava tarina, jonka tunnen pienimpi� yksityiskohtia my�ten; mutta aina kun avaan t�m�n kirjan, tunnen suurta my�t�tuntoa is� Pr�vostin sankaritarta kohtaan. H�n on niin todellinen, ett� minusta tuntuu kuin olisin tuntenut h�net, ja lukiessani tulin ehdottomasti vertailleeksi h�nt� ja Margueritea toisiinsa. Manon kuoli er�maassa, se on totta, mutta sen miehen syliss�, joka rakasti h�nt� koko sielussaan, joka, Manonin kuoltua, kaivoi haudan h�nelle, kostutti sit� kyyneleill��n ja hautasi siihen oman syd�mens�. Marguerite sit�vastoin, synnintekij� kuten Manonkin, ja kenties parannuksen tehnyt niinkuin h�nkin, kuoli keskell� ylenpalttista loistoa, kuten olin n�hnyt, mutta keskell� syd�men er�maata, joka on paljoa autiompi, ��rett�m�mpi ja armottomampi kuin se, johon Manon haudattiin. Muutamilta yst�vilt�ni olin my�s kuullut, ett� Margueritell� niiden kahden kuukauden aikana, jonka h�nen pitk� ja tuskallinen kuolinkamppailunsa kesti, ei ollut kertaakaan ollut lohduttavaa yst�v�� vieress��n. Olento parat, jotka laulaen astuvat kohti miltei aina samanlaista kuolemaa. Mutta min� uskon kuitenkin, ett� sille naiselle, jonka kasvatuksesta on puuttunut ohjaus hyv��n, Jumala miltei aina avaa kaksi tiet� siihen, ja ne kaksi tiet� ovat: k�rsimys ja rakkaus. N�m� tiet ovat vaikeat ja raskaat kulkea, ne, jotka niill� vaeltavat, saavat paljon k�rsi�, mutta okaille, jotka heit� haavoittavat, j�tt�v�t he my�s paheen korut ja saapuvat perille siin� alastomuudessa, jossa ei tarvitse h�vet� Jumalan edess�. NELJ�S LUKU. Kaksi p�iv�� sen j�lkeen oli huutokauppa loppunut, tuotettuaan sataviisikymment� tuhatta francsia. Saamamiehet olivat pit�neet kaksi kolmatta osaa ja sukulaiset, er�s sisar, oli perinyt loput. Tuo sisar oli h�mm�stynyt suuresti, saatuaan notariolta kirjeen, joka ilmoitti h�nen perineen viisikymment� tuhatta francsia. Seitsem��n vuoteen ei h�n ollut n�hnyt Margueritea, joka er��n� p�iv�n� oli kadonnut, kenenk��n aavistamatta millaiseen el�m��n h�n senj�lkeen oli joutunut. Sisar kiiruhti nyt Parisiin, ja ne, jotka tunsivat Margueriten, h�mm�styiv�t suuresti, n�hdess��n, ett� h�nen ainoa perij�ns� oli kaunis, j�yh�tekoinen maalaistytt�, joka ei t�h�n saakka ollut viel� koskaan j�tt�nyt kyl��ns�. Kaikki n�m� seikat, jotka olivat Parisia, tuota juorujen ja h�v�istysjuttujen tyyssijaa, kiert�neet, alkoivat v�hitellen vaipua unheeseen, ja min�kin olin jo unohtaa osanottoni noihin tapauksiin, kun sattui jotakin uutta, joka tutustutti minut Margueriten koko el�m��n niin liikuttavan yksityiskohtaisesti, ett� sain halun panna paperille koko tarinan. Huoneusto oli nyt huutokaupan j�lkeen tyhj� ja vuokrattavana. Er��n� aamuna soitettiin ovikelloani. Palvelijani meni avaamaan ja palasi tuoden k�yntikortin ja ilmoittaen, ett� henkil�, joka oli sen antanut, halusi puhua kanssani. Vilkaisin korttiin ja n�in siin� sanat: _Armand Duval._ Muistelin miss� olin ennen n�hnyt tuon nimen ja mieleeni johtui "Manon Lescaut'in" ensi sivu. Mit� tuon nimen omistaja, joka oli antanut Margueritelle kirjan, tahtoi minusta? Sanoin palvelijalle, ett� vieras oli heti johdettava sis��n. Nuori, vaalea, kalpea, pitk�kasvuinen, matkapukuun puettu mies astui nyt huoneeseen. Saattoi huomata, ett� h�n oli matkustanut monta p�iv�� yht�mittaa, eik� h�nell� ollut edes ollut aikaa puhdistaa matkatomuja ylt��n Parisiin saavuttuaan. Herra Duval ei yritt�nytk��n salata syv�� mielenliikutustaan, kun h�n kyynelsilmin ja v�r�j�vin ��nin sanoi: Hyv� herra, pyyd�n Teit� suomaan anteeksi tungettelevaisuuteni ja pukuni. Mutta paitsi sit�, ett� nuorten miesten ei tarvitsisi kainostella toisiaan, toivoin niin kiihke�sti saada tavata Teid�t t�n��n, etten malttanut edes ajaa hotelliin, jonne olin l�hett�nyt matkatavarani, vaan kiiruhdin heti t�nne, pel�ten, etten varhaisesta hetkest� huolimatta saisi tavata Teit�. Pyysin herra Duvalia istumaan takan ��reen, ja t�ytt�ess��n pyynt�ni, veti h�n taskustaan nen�liinan ja painoi sill� hetkisen kasvojaan. -- Te ette kyll�k��n voi ymm�rt��, mit� t�m� tuntematon, itkev�, n�in puettu vieras Teilt� n�in varhaisena hetken� tahtoo, sanoi h�n sitten surullisesti hymyillen. -- Mutta, herraseni, tulen yksinkertaisesti pyyt�m��n Teilt� suurta palvelusta. -- Puhukaa, herraseni, olen kokonaan k�ytett�viss�nne. -- Teh�n olitte Marguerite Gautiersin kuoleman j�lkeen tapahtuvassa huutokaupassa? N�in sanoessaan voitti mielenliikutus tuon nuoren miehen ja h�n vei j�lleen k�den silmilleen. -- Vaikutan teist� ehk� naurettavalta, sanoi h�n, -- mutta suokaa minulle anteeksi ja olkaa vakuutettu siit�, etten koskaan unohda k�rsiv�llisyytt�, jolla tahdotte minua kuunnella. -- Hyv� herra, vastasin min�, -- jos palvelus, jonka Teille mahdollisesti voin tehd�, voi lievitt�� suruanne, niin sanokaa pian mit� voin tehd� hyv�ksenne, sill� olen tunteva itseni onnelliseksi voidessani palvella Teit�. -- Te ostitte jotakin Margueriten huutokaupasta? -- Kyll�, herra, kirjan. -- Manon Lescaut? -- Aivan niin. -- Onko Teill� viel� tuo kirja? -- Se on makuuhuoneessani. Kuultuaan t�m�n n�ytti silt� kuin Armand Duval olisi vapautunut raskaasta taakasta ja h�n kiitti minua ik��nkuin jo olisin tehnyt h�nelle palveluksen sill�, etten ollut h�vitt�nyt kirjaa. Nousin, k�vin noutamassa kirjan ja annoin sen h�nelle. -- Juuri se! huudahti h�n, vilkaisten omistuskirjoitusta ensimm�isell� sivulla ja selaillen kirjaa. Ja kaksi suurta kyynelt� putosi kirjan lehdille. -- No niin, herra, virkkoi h�n ja kohotti p��ns�, v�litt�m�tt� salata sit�, ett� oli itkenyt ja ett� oli valmis yh� edelleen itkem��n: -- Onko t�m� kirja Teille suuren arvoinen? -- Miksi kysytte sit�, herra? -- Koska olen tullut pyyt�m��n, ett� luovuttaisitte sen minulle. -- Anteeksi uteliaisuuteni, sanoin, -- mutta, Te olette siis se, joka on antanut kirjan Margueritelle? -- Niin, min�. -- Kirja on Teid�n, herraseni, ottakaa se, olen onnellinen voidessani antaa sen Teille takaisin. -- Mutta, virkkoi herra Duval hieman h�mill��n, -- on kohtuullista, ett� suoritan Teille hinnan, jonka maksoitte kirjasta. -- Sallikaa minun tarjota se teille. Kirjan hinta sellaisessa huutokauppa-tilaisuudessa on pikku seikka, enk� min� muista paljonko t�st� maksoin. -- Te maksoitte sata francsia. -- Todellakin, vastasin min� nyt puolestani h�mill�ni. -- Kuinka Te sen tied�tte? -- Sangen yksinkertaisella tavalla. Toivoin enn�tt�v�ni hyviss� ajoin Parisiin, voidakseni olla mukana Margueriten huutokaupassa, mutta saavuin vasta t�n� aamuna. Tahdoin v�ltt�m�tt� saada esineen, joka oli kuulunut h�nelle, riensi sent�hden huutokaupanpit�j�n luo ja pyysin saada silm�ill� myytyjen esineiden luetteloa ja ostajien nimi�. N�hty�ni, ett� Te olitte ostanut t�m�n kirjan, p��tin pyyt�� Teit� luovuttamaan sen minulle, vaikka hinta, jonka olitte siit� maksanut, saattoi minut aavistamaan, ett� itse tahdoitte pit�� sen muistona. Saattoi selv�sti huomata, ett� Armand, sanoessaan t�m�n pelk�si minun tuntevan Margueriten samalla tavalla kuin h�n itse. Kiiruhdin rauhoittamaan h�nt�. -- Tunsin neiti Gautiersin ainoastaan ulkon��lt�, sanoin min�, -- h�nen kuolemansa koski minuun vain mik�li kauniin naisen kuolema voi nuoreen mieheen koskea. Tahdoin ostaa jotakin h�nen huutokaupassaan ja p��tin huutaa t�m�n kirjan, en tied� miksi, kenties sen t�hden, ett� tahdoin tehd� kiusaa er��lle herralle, joka koetti est�� minua aikeeni toteuttamisessa. Toistan siis, herraseni, ett� t�m� kirja on k�ytett�viss�nne, ja min� pyyd�n viel� kerran, ett� otatte sen vastaan lahjana eik� niinkuin min� sain sen huutokaupanpit�j�lt�, ja min� toivon, ett� se takaisi v�lill�mme pitempiaikaisen, l�hemm�n yst�vyyden. -- Hyv�, herraseni, sanoi Armand, puristaen k�tt�ni, -- otan sen vastaan ja olen Teille kiitollinen koko elin aikani. Olisin mielell�ni tahtonut kysy� Armand'ilta Margueritesta, samoin h�nen halustaan saada t�m� kirja haltuunsa, mutta pelk�sin, ett� h�n k�sitt�isi uteliaisuuteni haluksi sekoittautua h�nen asioihinsa. Ik��nkuin arvaten toivomukseni, sanoi h�n: -- Oletteko lukenut t�m�n kirjan? -- Kyll�, kannesta kanteen. -- Mit� arvelitte noista kahdesta rivist�, jotka olen kirjoittanut? -- Ymm�rsin heti, ett� tuo tytt� raukka, jolle annoitte t�m�n kirjan, ei Teid�n silmiss�nne kuulunut tuohon tavalliseen luokkaan, sill� en tahtonut noissa riveiss� n�hd� vain yksinkertaista kohteliaisuutta. -- Ja Te olitte oikeassa, herraseni. Tuo tytt� oli enkeli. Kas t�ss�, lukekaa t�m� kirje. N�in sanoen ojensi h�n minulle kirjeen, jonka h�n, kaikesta p��tt�en, oli lukenut monen monta kertaa. Se sis�lsi seuraavaa: 'Rakas Armand! Olen saanut kirjeesi ja kiit�n Jumalaa siit�, ett� yh� edelleen olet minulle hyv�. Niin, yst�v�ni, olen sairas, parantumattomasti sairas. Mutta my�t�tuntosi minua kohtaan lievitt�� k�rsimyksi�ni suuresti. Luultavasti en el� niin kauan, ett� saisin tilaisuuden puristaa sit� k�tt�, joka kirjoitti �sken saamani kirjeen, ja jonka sanat parantaisivat minut jos viel� parannettavissa olen. Min� en n�e sinua en��, sill� kuolema odottaa minua ja sadat penikulmat eroittavat meid�t toisistamme. Yst�v� parka! Sinun entinen Margueritesi on paljon muuttunut, ja kenties onkin parasta, ett'et saa n�hd� h�nt� sellaisena kuin h�n nyt on. Kysyt, annanko sinulle anteeksi; oi, t�ydest� syd�mest�ni, rakas yst�v�, sill� se, ett� tahdoit tehd� minulle pahaa, oli vain todistus rakkaudesta, jota minua kohtaan tunsit. Olen ollut vuoteessa kokonaisen kuukauden, mutta olen niin kunnioituksesi tarpeessa, ett� joka p�iv� pid�n kirjaa el�m�st�ni; olen tehnyt sen siit� hetkest� alkaen, jolloin me erosimme ja jatkan sit� siksi kunnes en en�� jaksa kyn�� k�dess�ni pit��. Jos my�t�tunto, jota minua kohtaan tunnet, Armand, on todellista, niin mene palattuasi Julie Duprat'in luokse. H�n antaa sinulle t�m�n p�iv�kirjan. Siit� olet l�yt�v� syyn ja puolustuksen siihen mit� v�lill�mme on tapahtunut. Julie on sangen hyv� minulle; me puhumme usein sinusta; h�n oli luonani, kun sinun kirjeesi saapui ja me itkimme molemmat sit� lukiessamme. Ellet olisi antanut minulle tietoja itsest�si, olisi h�n ottanut j�tt��kseen n�m� paperit sinulle palattuasi Ranskaan. �l� kiit� minua niist�. T�m� jokap�iv�inen el�m�ni onnellisten hetkien muisteleminen on tehnyt minulle sanomattoman hyv��; jos sin� kirjaani lukiessasi l�yd�t puolustuksen kaikelle tapahtuneelle, niin l�yd�n min� puolestani siin� arvaamattoman lohdutuksen. Tahtoisin antaa sinulle jotakin, mik� alituisesti muistuttaisi minusta, mutta koko omaisuuteni on otettu takavarikkoon eik� minulla ole en�� mit��n. Ymm�rr�tk�, yst�v�ni? Olen kuoleman kynnyksell�, ja min� kuulen huoneeseeni vartijan askeleet, vartijan, jonka velkoojani ovat asettaneet vahtimaan, ettei mit��n viet�isi pois ja etten mit��n omistaisi, ellen kuolisi. Toivottavasti he eiv�t sent��n ala myynti� ennenkuin olen kuollut. Voi, ihmiset ovat armottomia! Tahi oikeammin: Jumala on oikeamielinen ja leppym�t�n. No niin, rakas yst�v�, saavu huutokauppaan ja osta jotakin, sill� jos s�ilytt�isin pienimm�nkin esineen sinulle ja siit� saataisiin vihi�, syytett�isi minua takavarikoitujen esineiden anastamisesta. Kuinka surullisen el�m�n j�t�nk��n! Oi, kuinka Jumala olisikaan hyv�, jos h�n sallisi minun n�hd� sinut ennen l�ht��ni! Mutta kaiken todenn�k�isyyden mukaan, hyv�sti, yst�v�ni! Suo anteeksi etten kirjoita enemp��, mutta ne, jotka ovat minua parantavinaan n��nnytt�v�t minut suoneniskemisill� eik� k�teni jaksa en�� liikuttaa kyn��. Marguerite Gautier.' Viimeisi� sanoja oli miltei mahdoton lukea. Annoin kirjeen takaisin Armand'ille, joka luultavasti oli k�ynyt sen l�pi ajatuksissaan, minun lukiessani paperista, sill� h�n sanoi, ottaessaan kirjeen: -- Kuka voisi luulla, ett� t�m� on langenneen naisen kirjoittama! Ja muistojensa liikuttamana katsoi h�n kauan kirjett� ja vei sen sitten huulilleen. -- Ja kun ajattelen, jatkoi h�n, -- ett� h�n kuoli, enk� saanut h�nt� en�� n�hd�, enk� saa n�hd� h�nt� en�� koskaan, kun ajattelen, ett� h�n on tehnyt minulle enemm�n kuin mit� sisar olisi tehnyt, niin en voi koskaan antaa itselleni anteeksi sit�, ett� annoin h�nen n�in kuolla. H�n kuoli! Kuoli! Ajatellen minua ja kirjoittaen minulle! Rakas Marguerite parka! Ja laskien ajatuksensa ja kyyneleens� valloilleen, ojensi Armand minulle k�tens� ja jatkoi: -- Minua pidett�isiin kovin lapsellisena, jos n�ht�isiin minun n�in surevan sellaista naista. Mutta kukaan ei tied� kuinka paljon k�rsimyksi� olen h�nelle tuottanut, kuinka julma min� olen ollut, ja h�n puolestaan hyv� ja alistuvainen. Luulin, ett� minun olisi pit�nyt antaa anteeksi h�nelle, ja nyt huomaan, etten ansaitse h�nen anteeksiantoaan. Voi, antaisin kernaasti kymmenen vuotta el�m�st�ni, jos saisin tunnin itke� h�nen jalkojensa juuressa. Kun tuo nuori mies niin avomielisesti tunnusti minulle surunsa, niin ajattelin, ettei h�n suhtautuisi v�linpit�m�tt�m�sti sanoihini, ja sanoin h�nelle: -- Eik� Teill� ole sukulaisia ja yst�vi�? Rohkaiskaa itse�nne, etsik�� heid�t k�siinne, sill� he voivat lohduttaa Teit�; min� voin ainoastaan s��li� Teit� ja valittaa suruanne. -- Se on totta, sanoi h�n nousten ja alkoi sitten k�vell� edestakaisin huoneessa. -- Min� ik�vystyt�n Teit�. Suokaa anteeksi, en ajatellut, ett� tuskani ei merkitse Teille mit��n ja ett� vaivaan Teit� sellaisella mik� ei voi ja mink� ei tarvitsekaan Teit� liikuttaa. -- Te k�sit�tte sanani v��rin ja min� olen kokonaan k�ytett�viss�nne, valitan ainoastaan, etten kykene suruanne lievitt�m��n. Jos minun ja yst�vieni seura voi Teit� miellytt��, tahi jos vaan tarvitsette minua, vaikkapa sitten mihin tahansa, vakuutan Teille, ett� suurimmalla mielihyv�ll� autan Teit�. -- Suokaa anteeksi, suokaa anteeksi, sanoi h�n, -- tuska kiihdytt�� niin tunteitamme. Sallikaa minun viipy� viel� muutamia minuutteja, ett� silm�ni ehtiv�t kuivua ja ett� katujen tyhj�ntoimittajien ei tarvitse t�llistell� kuinka min�, iso mies, itken. Olette tehnyt minut sangen onnelliseksi, luovuttaessanne minulle t�m�n kirjan. En tied� kuinka voisin osoittaa Teille kiitollisuuttani. -- Siten, ett� lahjoitatte minulle yst�vyytenne, vastasin min�, -- ja siten, ett� ilmoitatte minulle surunne syyn. K�rsimyksen ilmaiseminen tuottaa lohdutusta. -- Olette oikeassa. Mutta t�n��n olen niin liikutettu, ett� puhuisin vain tarkoituksettomia sanoja. Mutta jonakin toisena p�iv�n� kerron Teille t�m�n tarinan, ja Te olette silloin n�kev�, ett� minulla on syyt� surra tuota tytt�parkaa. Ja nyt, lis�si h�n pyyhkien viimeisen kerran silmi��n ja katsahtaen peiliin, -- sanokaa minulle nyt, etten ole mielest�nne liian yksinkertainen ja sallikaa minun uudestaan tulla luoksenne. Nuoren miehen katse oli niin lempe�, ett� olisin mielell�ni tahtonut syleill� h�nt�. H�nen silm�ns� alkoivat j�lleen kyynel�ity�, mutta n�hty��n, ett� min� huomasin sen, k��nsi h�n katseensa toisaalle. -- Kas niin, rauhoittukaa, sanoin min�. -- J��k�� hyv�sti, sanoi h�n ainoastaan. Ja tavattomalla ponnistuksella kyyneleit��n pid�tt�en h�n pikemmin sy�ksyi kuin k�veli huoneesta. Ikkunasta n�in h�nen nousevan ulkopuolella odottaviin vaunuihin; mutta viel� niiss�kin vuodatti h�n kyyneleit� ja k�tki kasvonsa nen�liinaan. VIIDES LUKU. Kului pitk� aika ilman ett� kuulin mit��n Armand'ista, mutta Margueritesta kuulin puhuttavan useinkin. Olinhan n�hnyt h�net ja tunsin h�nen tapansa; mutta huutokaupan j�lkeen oli h�nen nimens� niin usein kaikunut korvissani ja edellisess� luvussa kerrottuun tapaukseen sekoittunut niin paljon syv�� surua, ett� niinhyvin ihmettelyni kuin uteliaisuuteni oli yh� lis��ntynyt. Tulos siit� oli, ett� milloin vaan tapasin yst�vi�, joiden kanssa en ennen ollut puhunut Margueritesta, kysyin min�: -- Tunsitteko jonkun Marguerite Gautier -nimisen naisen? -- Kamelianaisen? -- Niin. -- Kyll�, sangen hyvin! Tuota "sangen hyvin" s�esti usein hymy, jonka merkitys ei j�tt�nyt sijaa ep�illyksille. -- No niin, millainen h�n oikeastaan oli? -- H�n oli hyv� tytt�. -- Eik� muuta? Siin�k� kaikki? -- Hyv� Jumala, niin. H�n oli viisaampi ja hell�syd�misempi kuin toiset h�nen kaltaisensa. -- Ja te ette tied� mit��n erityist� h�nest�? -- H�n saattoi parooni G...n vararikkoon. -- Eik� muuta? -- H�n oli vanhan herttua de ...n rakastajatar. -- Oliko h�n todella herttuan rakastajatar? -- Niin luullaan; joka tapauksessa antoi herttua h�nelle paljon rahoja. Aina samoja yleisi� seikkoja. Ja min� kun tahdoin tiet�� jotakin h�nen suhteestaan Armand'iin. Mutta er��n� p�iv�n� tapasin miehen, joka tunsi hyvin kaikki "tunnetut" naiset, ja min� kysyin h�nelt�: -- Tunsitteko te Marguerite Gautiers'in? Sain tavanmukaisen vastauksen: -- Sangen hyvin. -- Millainen tytt� h�n oikeastaan oli? -- H�n oli kaunis ja hyv�. H�nen kuolemansa liikutti minua syv�sti. -- Oliko h�nell� Armand Duval -niminen rakastaja? -- Pitk�, vaalea mies? -- Niin. -- Kyll�. -- Kuka tuo Armand oli? -- Nuori mies, joka oli tuhlannut tytt��n pienen omaisuutensa ja jonka t�ytyi j�tt�� h�net. Kerrotaan, ett� h�n oli aivan hullaantunut tytt��n. -- Ja Marguerite? -- H�n rakasti niinik��n suuresti nuorukaista, mutta niinkuin sellaisilla tyt�ill� on tapana rakastaa. Heilt� ei saa pyyt�� enemp�� kuin mit� he voivat antaa. -- Mit� Armand'ista on tullut? -- Sit� en tied�. Emme tunteneet paljoa h�nt�. H�n vietti viisi, kuusi kuukautta maalla yhdess� Margueriten kanssa. Kun tytt� palasi Parisiin, matkusti h�n. -- Ettek� te ole n�hnyt h�nt� senj�lkeen? -- En. Min�k��n en ollut n�hnyt Armandia sen koommin kun h�n luotani l�ksi, ja min� aloin mietti�, eik� tieto Margueriten �sken tapahtuneesta kuolemasta ollut kiihoittanut h�nen entist� rakkauttaan ja samalla tuskaansa, mutta ett� h�n oli ehk� jo unohtanut kuolleen ja my�skin lupauksensa k�yd� uudestaan luonani. T�m� oletus olisi ollut hyvinkin mahdollinen jonkun toisen suhteen, mutta Armandin ep�toivo oli ollut niin vilpit�n ja syv�, ett� min�, mennen toisesta ��rimm�isyydest� toiseen, kuvittelin itselleni, ett� suru oli tehnyt h�net sairaaksi, viel�p� tappanutkin. Kun ei herra Duval tullut luokseni, p��tin min� menn� h�nen luokseen. Tekosyyn keksiminen ei ollut vaikeata, mutta onnettomuudeksi en tiet�nyt h�nen osoitettaan eiv�tk� muutkaan voineet sit� minulle sanoa. L�ksin d'Antin kadun 9:��n, kysy�kseni Margueriten portinvartijalta; mutta t�m� oli vasta pestattu ja oli yht� tiet�m�t�n kuin min�kin. Kysyin silloin, mille hautuumaalle neiti Gautier oli haudattu. -- Montmartren hautuumaalle. Oli huhtikuu, ilma oli kaunis ja min� l�ksin mainitulle hautuumaalle, sanoen itselleni: "Heti ensi silm�yksell� Margueriten haudalle, n�en viel�k� Armand suree h�nt�, ja saan ehk� tiet�� kuinka h�nen on k�ynyt". Menin hautuumaan vartijan luo ja kysyin oliko Marguerite Gautier-niminen nainen haudattu sinne 22 p�iv�n� helmikuuta. Mies selaili isoa kirjaa, johon kaikkien niiden nimet, jotka tuodaan t�h�n viimeiseen lepopaikkaan, kirjoitetaan ja numeroidaan, ja vastasi, ett� sen niminen nainen todella oli haudattu sinne helmikuun 22 p�iv�n�. Pyysin h�nt� johdattamaan minut Margueriten haudalle; h�n kutsui luokseen er��n puutarhurin ja antoi t�lle tarpeellisia ohjeita, mutta mies keskeytti h�net sanoen: -- Niin, min� tied�n, min� tied�n... Sitten k��ntyi h�n minun puoleeni, sanoen: -- Sen haudan tuntee sangen helposti! -- Kuinka niin? kysyin min�. -- Sent�hden, ett� sill� olevat kukat ovat aivan erilaisia kuin muilla haudoilla. -- Tek� niit� hoidatte? -- Niin, herra, ja min� toivon, ett� kaikki sukulaiset huolehtisivat yht� paljon kuolleistaan kuin se nuori mies, joka m��r�si minut hautaa hoitamaan. K�velty�mme hetkisen pys�htyi puutarhuri ja sanoi: -- Kas t�ss� se on. Edess�ni n�in kukkaisneli�n, jota ei todellakaan olisi voinut luulla haudaksi, ellei nimell� varustettu, valkoinen marmorilevy olisi sit� sellaiseksi osoittanut. Tuo marmorilevy oli pystyss�, rauta-aitaus ymp�r�i lunastettua hautapaikkaa ja t�m� paikka oli valkoisten kamelioiden peitt�m�. -- Mit� herra t�st� sanoo? kysyi mies. -- Se on sangen kaunis. -- Ja aina kun joku kamelioista lakastuu, t�ytyy minun asettaa uusi tilalle. -- Kuka niin on m��r�nnyt? -- Er�s nuori herra, joka itki kovasti k�ydess��n t��ll� ensi kerran, luultavasti kuolleen hyv� yst�v�, kuolleen, joka n�kyy olleen sit� kevytt� lajia. Kerrotaan, ett� h�n oli tavattoman kaunis. Tunsiko herra h�net? -- Kyll�. -- Samalla tavalla kuin se toinenkin? kysyi puutarhuri veitikkamaisesti hymyillen. -- En, en puhunut koskaan h�nen kanssaan. -- Ja tulette kuitenkin t�nne h�nen haudalleen; herra tekee siin� kauniisti, sill� t��ll� ei k�yk��n monta h�nt� tervehtim�ss�. -- Eik� ket��n? -- Ei, lukuunottamatta tuota nuorta herraa, h�nkin on k�ynyt vaan kerran. -- Yhden ainoan kerran? -- Niin, herra. -- Eik� h�n ole k�ynyt t��ll� sen koommin? -- Ei, mutta h�n tulee kyll� palattuaan matkaltaan. -- H�n on siis matkoilla? -- Niin. -- Tied�ttek� minne h�n on matkustanut? -- Luulen, ett� h�n matkusti t�m�n neidin sisaren luo. -- Mit� varten? -- Pyyt�m��n h�nen lupaansa kuolleen yl�skaivamiseen ja pois-siirt�miseen. -- Miksi h�n ei salli ruumiin lev�t� t��ll�? -- Te tied�tte, herra, ett� ihmisill� on p��h�npistonsa kuolleitten suhteen. Se n�hd��n joka p�iv�. T�m� paikka on ostettu vain viideksi vuodeksi, ja tuo nuori herra tahtoo saada avaramman hautapaikan ja ainaisiksi ajoiksi. Ja sit�paitsi ovat ihmiset niin naurettavia. -- Mit� sill� tarkoitatte? -- Tarkoitan, ett� ihmiset ovat viel� t��ll�kin ylpeit�. T�m� neiti Gautier kuuluu viett�neen hieman kevytt� el�m��. Mutta nyt on tuo tytt�raukka kuollut ja h�nest� ei ole en�� j�lell� enemp�� kuin niist�, joista ei ole mit��n sanomista. No niin, kun h�nen vieress��n lep��v�n kuolleen sukulaiset saivat tiet�� kuka h�n oli, alkoivat he rettel�id� ja sanoivat, ett� tytt� ei saa maata siin�, ja ett� sellaisia naisia varten t�ytyisi olla erityinen hautausmaa niinkuin on k�yhill�kin. Onko koskaan kuultu kummempaa! Mutta min� sanoin heille suoraan ajatukseni, min�. Mokomatkin kauppasaksat, jotka eiv�t k�y edes nelj�� kertaa vuodessa kuolleitaan tervehtim�ss�, jotka itse tuovat t�nne kukkansa, ja millaisia kukkia! jotka teeskentelev�t olematonta suruaan ja nyrpist�v�t nen��ns� naapureille! Uskokaa minua tahi ette, herra, mutta vaikka min� en tuntenut t�t� neiti�, enk� tied� mit� h�n on tehnyt, niin pid�n kuitenkin tuosta poloisesta ja hoidan h�nen hautaansa ja asetan sille kauniita kamelioita. Se on minun lempihautani. Me t��ll�, me olemme pakoitetut rakastamaan kuolleita, sill� meill� on niin paljon puuhaa, ettemme enn�t� rakastaa muuta. Katselin miest� todellisella liikutuksella. H�n n�ytti huomaavan sen, sill� h�n jatkoi: -- Kerrotaan, ett� t�m� tytt� saattoi joitakuita ihmisi� perikatoon ja ett� h�nell� oli rakastajia, jotka jumaloivat h�nt�. No niin! Mutta kun ajattelen, ettei yksik��n heist� tule ostamaan kukkaakaan h�nelle, niin on se mielest�ni merkillist� ja surullista. Mutta miss��n tapauksessa ei h�nell� ole valittamisen aihetta, sill� onhan h�nell� hautansa, ja vaikka h�nt� ei muistakaan useampi kuin yksi, niin tekee t�m� sen kaikkien edest�. Mutta t��ll� on muita saman kaltaisia ja ik�isi� tytt�raukkoja, jotka heitet��n yleiseen hautaan, ja syd�nt�ni vihlasee, kun kuulen kuinka heid�n ruumiinsa putoavat maan poveen, eik� kukaan v�lit� heist� sen j�lkeen, kun henki on heist� l�htenyt. Meid�n ammattimme ei ole aina miellytt�v�, varsinkin jos sattuu olemaan jonkun verran syd�nt� rinnassa. -- Mutta etteh�n tietenk��n ole tullut t�nne kuulemaan minun l�rp�tyksi�ni, vaan katselemaan neiti Gautier'in hautaa. Kas t�ss� se on. Voinko palvella teit� jossakin muussa? -- Tied�ttek� ehk� Armand Duvalin osoitteen? kysyin min�. -- Kyll�, h�n asuu ...kadun varrella numero ...ssa, sielt� ainakin noudan maksun kukista. -- Kiitos yst�v�ni. Heitin viimeisen silm�yksen kukkaishaudalle ja poistuin sitten surullisin mielin. -- Herra haluaa tavata herra Duvalia? virkkoi puutarhuri, joka asteli vieress�ni. -- Niin, vastasin min�. -- Mutta olen miltei varma siit�, ett� h�n ei ole viel� palannut, muuten olisin jo n�hnyt h�net t��ll�. -- Olette siis varma siit�, ett� h�n ei ole unohtanut Margueritea? -- En ole siit� ainoastaan varma, vaan voisinpa vaikka ly�d� vetoa, ett� h�n tahtoo muuttaa h�net toiseen hautaan ainoastaan saadakseen j�lleen n�hd� h�net. -- Kuinka niin? -- Ensim�iset sanat, jotka h�n hautuumaalle tultuaan minulle lausui, olivat: "Mit� minun olisi teht�v�, ett� saisin viel� kerran n�hd� h�net?" Se ei kuitenkaan k�y p�ins� muuten kuin ett� muutetaan hautaa, ja min� neuvoin mitenk� h�nen oli menetelt�v� saadakseen siihen luvan. Sill�, niinkuin tied�tte, t�ytyy tuntea kuolleet, ennenkuin niit� voi siirt�� haudasta toiseen, ja vain sukulaiset voivat antaa luvan t�llaiseen tarkastukseen, jonka t�ytyy tapahtua poliisikomisarion l�sn�ollessa. Saadakseen t�llaisen luvan matkusti herra Duval neiti Gautier'in sisaren luo, ja palattuaan saapuu h�n luultavasti ensi ty�kseen t�nne meid�n luoksemme. Olimme nyt saapuneet hautuumaan portille, kiitin viel� kerran puutarhuria, pistin muutamia kolikoita h�nen k�teens� ja l�ksin etsim��n paikkaa, jonka osoitteen h�n oli minulle antanut. Armand ei ollut viel� palannut. Kirjoitin muutamia sanoja k�yntikortilleni ja pyysin h�nt� k�ym��n luonani heti palattuaan, tahi ilmoittamaan minulle miss� saisin h�nt� tavata. Varhain seuraavana aamuna sain herra Duvalilta kirjeen, miss� h�n ilmoitti saapumisestaan ja pyysi minua tulemaan luokseen, sill� h�n oli niin lopen v�synyt, ett� h�nen oli mahdoton l�hte� ulos. KUUDES LUKU. Tapasin Armand'in vuoteessa. H�n ojensi minulle polttavan k�tens�. -- Teill� on kuumetta. -- Ei se ole vaarallista, hieman v�symyst� nopean matkan j�lkeen. -- Te tulette Margueriten sisaren luota. -- Niin, kuka on Teille sen sanonut? -- Tied�n sen, ja Te olette saanut sen mit� tahdoitte? -- Niin, viel� kerran; mutta kuka on kertonut Teille matkastani ja sen tarkoituksesta? -- Hautuumaan puutarhuri. -- Oletteko n�hnyt haudan? Uskalsin tuskin vastata, sill� ��ni, joka tuon kysymyksen teki, todisti viel� siksi suurta mielenliikutusta, ja joka kerta, kun h�nen ajatuksensa tahi puhe k��ntyi tuohon tuskalliseen aiheeseen, puhkesi tuo liikutus h�ness� valloilleen. Tyydyin sent�hden vain ny�kk��m��n p��ll�ni. -- H�n hoitaa sit� hyvin, sanoi Armand. Ja kaksi isoa kyynelt� vier�hti h�nen kalpeille poskilleen. H�n k��nsi pois kasvonsa salatakseen ne, min� en ollut huomaavinani niit�, vaan muutin puheenaihetta. -- Siit� on nyt kulunut kolme viikkoa, kun Te matkustitte. Armand kohotti k�den otsalleen ja vastasi: -- Niin, tasan kolme viikkoa. -- Olipa se pitk�aikainen matka! -- Oh, en matkustanut koko aikaa, mutta min� olin sairaana nelj�toista p�iv��, muuten olisin palannut jo aikoja sitten. Mutta heti kun saavuin sinne sain kuumetta ja olin pakoitettu pysym��n sis�ll�. -- Ja Te l�ksitte paluumatkalle olematta t�ysin parantunut. -- Jos olisin j��nyt sinne viel� kahdeksaksi p�iv�ksi niin olisin kuollut. -- Mutta kun nyt olette taas t��ll�, t�ytyy Teid�n hoitaa itse�nne; yst�v�nne tulevat katsomaan Teit�. Jos sallitte, olen min� ennen kaikkea tekev� sen. -- Kahden tunnin kuluttua nousen pystyyn. -- Kuinka varomatonta! -- Se on v�ltt�m�t�nt�. -- Mik� sitten on niin t�rke�t�? -- Minun t�ytyy menn� poliisikomisaarion luo. -- Miksi ei luovuttaa tuota teht�v�� jollekulle toiselle, koska se voi tehd� Teid�t viel�kin sairaammaksi? -- Se yksin pystyy minut parantamaan. Minun t�ytyy saada n�hd� h�net. Sen j�lkeen kun olin saanut tiedon h�nen kuolemastaan, ja ennen kaikkea kun olin n�hnyt h�nen hautansa, en ole en�� voinut nukkua. En kuvitella mieless�ni, ett� tuo nainen, jonka j�tin t�nne niin nuorena ja kauniina, on nyt kuollut. Minun t�ytyy saada n�hd� mit� Jumala on tehnyt tuosta olennosta, jota rakastin niin suuresti. Ehk� inho siit� mit� saan n�hd�, auttaa karkoittamaan tuskan, jonka muisto aiheuttaa. Ja Te seuraatte minua, eik� totta... ellei se ole Teist� kovin ik�v��? -- Mit� h�nen sisarensa sanoi? -- Ei mit��n. H�nt� n�ytti suuresti kummastuttavan se, ett� vieras mies tahtoi ostaa Margueritelle hautapaikan ja h�n allekirjoitti heti esitt�m�ni lupatodistuksen. -- Luulen, ett� menettelisitte viisaimmin, jos j�tt�isitte siirron siksi kunnes olette t�ydelleen parantunut. -- Oh, rauhoittukaa, min� olen luja. Luulen muuten, ett� tulisin hulluksi, ellen mahdollisimman pian panisi toimeen p��t�st�ni, jonka toteuttaminen on tuskalleni v�ltt�m�t�nt�. Vakuutan Teille, etten voi rauhoittua ennenkuin olen n�hnyt Margueriten. Ehk� siihen on syyn� polttava kuume, unettomat y�t ja kuumehoureet, mutta k�vi miten k�vi, minun t�ytyy saada n�hd� h�net. -- Ymm�rr�n Teid�t, vastasin min�, -- ja olen kokonaan k�ytett�viss�nne. Oletteko tavannut Julie Duprat'a? -- Kyll�. K�vin h�nen luonaan samana p�iv�n� kuin ensi kerran saavuin t�nne. -- Antoiko h�n Teille Margueriten paperit? -- Ne ovat t��ll�. Armand otti esille p��nalusensa alta paperik��r�n, mutta asetti sen heti j�lleen sinne takaisin. -- Osaan ulkoa n�iden paperien sis�ll�n, sanoi h�n. -- Kolmen viikon aikana olen joka p�iv� lukenut ne kymmeni� kertoja l�vitse. Te saatte my�skin lukea ne, mutta my�hemmin, kun olen siksi tyyntynyt, ett� voin sallia Teid�n k�sitt��, mink� syd�men, mink� rakkauden tuo tunnustus itsess��n k�tkee. T�ll� hetkell� rohkenen pyyt�� Teilt� er�st� palvelusta. -- Mit� sitten? -- Vaununnehan odottavat alhaalla kadulla? -- Niin. -- Hyv�. Tahdotteko ottaa passini, menn� postikonttoriin ja tiedustella "poste restante" -osastosta, onko minulle saapunut kirjett�? Is�ni ja sisareni oli m��r� kirjoittaa minulle t�nne Parisiin, mutta min� l�ksin matkalle niin nopeasti, etten enn�tt�nyt k�yd� postikonttorissa tiedustelemassa. Palattuanne ryhdymme yhdess� valmistamaan poliisikomisariota huomiseen toimitukseen. Armand antoi minulle passinsa ja min� ajoin postikonttoriin. Siell� oli kaksi Duval nimelle osoitettua kirjett�, otin ne ja ajoin takaisin. Kun palasin Armandin luo, tapasin h�net puettuna ja valmiina l�htem��n ulos. -- Kiitos, sanoi h�n ja otti kirjeet. -- Aivan oikein ne ovat is�lt�ni ja sisareltani. He eiv�t tietenk��n ole ymm�rt�neet vaitioloani. H�n avasi kirjeet, mutta pikemmin arvasi kuin luki niiden sis�llyksen, hetkisen kuluttua k��nsi h�n ne kokoon. -- L�htek��mme, sanoi h�n, -- vastaan niihin huomenna. Menimme poliisikomisaarion luo ja Armand antoi Margueriten sisaren allekirjoittaman lupatodistuksen, jota vastaan h�n sai hautuumaan vartijalle osoitetun tiedonannon. Sovittiin, ett� siirto toimitettaisiin seuraavana p�iv�n� kello kymmenen aamulla, ett� min� saapuisin tuntia aikaisemmin noutamaan Armand'ia ja ett� me l�ksisimme yhdess� hautuumaalle. Olin todella utelias olemaan mukana tuossa tilaisuudessa, ja tunnustan, etten sin� y�n� juuri silmi�ni ummistanut. Ja mik�li saatoin p��tell�, mahtoi y� tuntua Armandista sangen pitk�lt�. Kun seuraavana aamuna kello yhdeks�n saavuin h�nen luokseen, oli h�n kamalan kalpea, mutta n�ytti muuten rauhalliselta. H�n hymyili ja ojensi minulle k�tens�. Kynttil�t olivat palaneet loppuun, ja ennen l�ht��mme pani Armand taskuunsa paksun kirjeen, joka oli osoitettu h�nen is�lleen ja sis�lsi luultavasti kuvauksen y�n vaikutelmista. Puolen tunnin kuluttua saavuimme me Montmartrelle. Poliisikomisaario odotti jo meit�, aloimme verkkaan astella sinnep�in miss� Margueriten hauta sijaitsi, komisaario kulki edell�, Armand ja min� tulimme muutamia askeleita j�lemp�n�. Tuon tuostakin tunsin toverini k�sivarren vavahtavan, ik��nkuin �killinen v�ristys olisi k�ynyt l�pi h�nen ruumiinsa. Katsoin silloin h�neen, h�n ymm�rsi katseeni ja hymyili, mutta sitten h�nen asunnostaan l�hdetty�mme emme olleet vaihtaneet sanaakaan kesken�mme. Hiukan ennen kadulle saapumistamme pys�htyi Armand pyyhki�kseen otsallaan olevat suuret hikikarpalot. K�ytin tilaisuutta hyv�kseni heng�ht��kseni, sill� syd�meni oli aivan ruuvipenkkiin puristettu. Kun me saavuimme haudalle oli puutarhuri jo korjannut pois kaikki kukkaruukut ja rauta-aitauksen ja kaksi miest� kuokki par'aikaa maata. Armand nojautui er�st� puuta vasten ja katseli. �kki� iski toinen kuokista kiveen. Armand h�tk�hti ik��nkuin h�n olisi saanut s�hk�iskun, ja h�n puristi niin voimakkaasti k�tt�ni, ett� se teki kipe�t�. Toinen haudankaivajista tarttui nyt suureen lapioon, ja ennen pitk�� oli hauta luotu auki. Olin varuillani Armandin suhteen, sill� pelk�sin joka hetki, ett� h�nen ��rimmilleen j�nnittyneet tunteensa voittaisivat h�net. Mutta h�n seurasi yh� toimitusta suurin, tuijottavin silmin, poskien ja huulien hiljaisen vavistuksen osoittaessa, ett� h�n oli ankaran mielenliikutuksen vallassa. Mit� minuun tulee, voin sanoa ainoastaan, ett� kaduin tuloani. Kun ruumisarkku oli kokonaan paljastettu, sanoi komisario haudankaivajille: -- Aukaiskaa se. Miehet tottelivat aivan kuin olisi ollut kysymys maailman yksinkertaisimmasta asiasta. Arkku oli tammesta, ja miehet alkoivat irroittaa kantta. Maan kosteus oli ruostuttanut ruuvit, niin ett� oli sangen vaikea irroittaa kantta. Ep�miellytt�v� l�yhk� levisi arkusta huolimatta sinne asetetuista hyv�nhajuisista yrteist�. -- Jumalani, oi, Jumalani! sopersi Armand kalveten yh� entisest��n. Haudankaivajatkin per�ytyiv�t. Avara, valkoinen k��reliina peitti koko ruumiin, paljastaen ep�m��r�isesti sen piirteet. Liinan toinen p�� oli miltei kokonaan matojen sy�m�, niin ett� kuolleen toinen jalka n�kyi. Tunsin itseni miltei sairaaksi, mutta komisaario sanoi: -- Joutukaa! Toinen miehist� tarttui silloin k��reliinaan ja veti sit� syrj��n niin ett� Margueriten kasvot paljastuivat. Ne olivat kammottavan n�k�iset. Silmien sijasta oli vain kaksi kuoppaa, huulet olivat kadonneet ja valkoiset hampaat olivat tiukasti yhteen puristetut. Pitk�t mustat hiukset olivat tarttuneet kiinni ohimoihin ja peittiv�t osittain tyhji�, vihreit� poskia ja kuitenkin saatoin noissa piirteiss� tuntea nuo valkoiset, rusoittavat ja iloiset kasvot, jotka niin usein olin n�hnyt. Voimatta k��nt�� katsettaan kuolleen kasvoista, oli Armand vienyt nen�liinan suuhunsa ja puri sit�. Min� puolestani voin todella pahoin, ja kaikki mit� saatoin tehd�, oli siin�, ett� avasin hajusuolaa sis�lt�v�n pullon, jonka olin varovaisuuden vuoksi ottanut mukaani, ja hengitin siit� syv��n. Samassa kuulin komisaarion kysyv�n herra Duvalilta: -- Tunnetteko h�net? -- Kyll�, vastasi nuori mies kumeasti. -- Sulkekaa kirstu ja viek�� se pois, sanoi komisaario. Haudankaivajat laskivat liinan j�lleen kuolleen kasvoille, sulkivat arkun ja kantoivat sen pois. Armand ei liikkunut paikaltaan. H�nen silm�ns� olivat kuin kiinninaulatut tyhj��n hautaan, ja h�n oli yht� kalpea kuin �sken n�kem�mme ruumis... H�n seisoi siin� kuin kivettyneen�. Menin komisaarion luo ja kysyin osoittaen Armand'ia: -- Onko tuon herran l�sn�olo viel� v�ltt�m�t�nt�? -- Ei, vastasi h�n, -- ja kehoitan teit� viem��n h�net heti pois, sill� h�n n�kyy olevan sairas. -- Tulkaa, sanoin silloin Armand'ille ja tartuin h�nen k�sivarteensa. -- Mist� on kysymys? sanoi h�n ja katsoi minuun aivan kuin h�n ei olisi tuntenut minua. -- Se on jo tapahtunut, sanoin min�, Teid�n t�ytyy nyt l�hte� t��lt�, yst�v�ni, Te olette kalpea ja palelette, n�m� mielenliikutukset viev�t Teilt� hengen. -- Olette oikeassa, l�htek��mme, vastasi h�n koneellisesti, liikkumatta kuitenkaan paikaltaan. Tartuin h�nt� k�sivarteen ja vedin h�net mukaani. H�n antoi kulettaa itse��n kuin lapsi, mumisten vain silloin t�ll�in. -- N�ittek� noita silmi�? Ja h�n k��ntyi ymp�ri ik��nkuin tuo n�ky olisi kutsunut h�nt� takaisin. H�nen askeleensa k�viv�t kuitenkin yh� ep�varmemmiksi ja horjuvammiksi, h�nen hampaansa kalisivat, h�nen k�tens� olivat j��kylm�t ja koko h�nen ruumiinsa joutui voimakkaan hermov�ristyksen valtaan. Kun puhuin h�nelle ei h�n vastannut. H�n antoi vain kulettaa itse��n kuin lapsi. Hautuumaan portilta saimme onneksi vaunut. Armand oli tuskin enn�tt�nyt nousta niihin kun h�n sai todellisen hermokohtauksen, jonka aikana h�n, pel�ten minun k�yv�n levottomaksi, puristi k�tt�ni ja mumisi: -- Ei se ole mit��n, ei se ole mit��n, tahtoisin vaan itke�. Ja nyyhkytykset vapistuttivat h�nen rintaansa, veri tunkeutui silmiin, mutta kyyneleet eiv�t p��sseet esille. Annoin h�nen hengitt�� pullosta, joka oli minua itse�nikin auttanut, ja kun me saavuimme h�nen asuntoonsa oli h�n hiukan parempi. Palvelijan avulla sain h�net vuoteeseen, annoin sytytt�� suuren takkavalkean h�nen huoneeseensa, riensin sitten l��k�rin luo ja kerroin h�nelle mit� oli tapahtunut. H�n seurasi minua Armand'in luo. Potilas oli nyt aivan purppuran punainen, houraili ja sopersi katkonaisia sanoja. Ainoastaan sanan Marguerite saattoi toisinaan selv�sti kuulla. -- No niin? kysyin l��k�rilt� sitten, kun h�n, oli tutkinut potilaan. -- H�nell� ei ole enemp�� eik� v�hemp�� kuin aivokuume, onneksi, sill� luulen, Jumala suokoon minulle anteeksi, ett� h�n muuten olisi menett�nyt j�rkens�. Nyt on ruumiillinen tauti tappava henkisen, ja kuukauden kuluttua on h�n parantunut molemmista. SEITSEM�S LUKU. Nelj�toista p�iv�� edell�kerrottujen tapausten j�lkeen oli Armand jo parantumassa, ja meist� oli tullut uskolliset yst�v�t. Koko h�nen sairautensa aikana olin tuskin kertaakaan j�tt�nyt h�nen huonettaan. Kev�t oli tuhlaillut kukkiaan, lehti��n, lintujaan, laulujaan, ja yst�v�ni huoneen ikkuna antoi puutarhaan p�in, jonka terveelliset tuoksut kohosivat h�nen sieramiinsa. L��k�ri oli sallinut h�nen nousta vuoteeltaan, ja me istuimme usein yhdess� ja puhelimme avonaisen ikkunan ��ress� l�mpim�ss� auringon paisteessa. Kartoin tarkoin mainitsemasta mit��n Margueritesta, koska pelk�sin aina, ett� tuo nimi her�tt�isi sairaassa surullisia ajatuksia. Mutta Armandia n�ytti huvittavan keskustella h�nest�, ei niinkuin ennen kyyneleet silmiss�, vaan hymyilevin huulin. Olin pannut merkille, ett� h�nen viimeisen k�yntins� j�lkeen hautuumaalla, ei Margueriten kuolema en�� vaikuttanut h�neen niin kuin ennen. Saavuttamansa varmuus oli tuottanut h�nelle jonkinlaista lohdutusta, ja karkoittaakseen mielest��n synk�t kuvat, jotka usein pyrkiv�t esille, syventyi h�n onnellisiin muistoihin, jotka liittyiv�t h�nen ja Margueriten v�lill� olleisiin suhteisiin. H�n oli aina itsep�isesti kielt�nyt ilmoittamasta h�nen omaisilleen vaarallisesta taudistaan, niin ett� h�nen is�ll��n ei ollut siit� aavistustakaan. Er��n� iltana istuimme tavallista kauemmin ikkunan ��ress�. Ilma oli suloinen ja auringonlasku hurmaava. Vaikka olimmekin Parisissa, n�ytti ymp�r�iv� vehreys kokonaan eroittavan meid�t maailmasta, eik� vaunujen kolina p��ssyt nimeksik��n keskusteluamme h�iritsem��n. -- Oli jokseenkin sama aika vuodesta ja samanlainen ilta, kun tutustuin Margueriteen, sanoi Armand enemm�n kuunnellen omia ajatuksiaan kuin minun sanojani. En vastannut. Silloin k��ntyi h�n puoleeni ja sanoi: -- Minun t�ytyy joka tapauksessa kertoa sinulle t�m� tarina, voit kirjoittaa siit� kirjan, jota ei kyll�k��n uskota, mutta jonka kirjoittaminen voi tarjota mielenkiintoa. -- Voit kertoa sen sitten my�hemmin, yst�v�ni, vastasin min�, -- sin� et ole viel� t�ysin terve. -- Ilta on l�mmin, minulla ei ole kuumetta eik� meill� ole mit��n teht�v��, tahdon siis kertoa sinulle kaikki. -- Jos v�ltt�m�tt� niin tahdot, niin olkoon menneeksi. -- Tarina on perin yksinkertainen, sanoi h�n, -- ja min� kerron sen siin� j�rjestyksess� kuin tapaukset toisiaan seurasivat. Jos my�hemmin aijot k�ytt�� kertomustani hyv�ksesi, on sinulla t�ysi vapaus esitt�� se mielesi mukaisesti. Esit�n t�ss� h�nen kertomuksensa, muuttamatta tuskin sanaakaan t�ss� liikuttavassa tarinassa: -- Niin, alkoi Armand, nojaten p��ns� nojatuolinsa selk�myst��n, -- niin, oli samanlainen ilta kuin nytkin. Olin viett�nyt p�iv�n maalla yst�v�ni Gaston B...n seurassa. Palasimme illalla Parisiin, ja kun emme tiet�neet mit� tekisimme, p��timme menn� teatteriin. -- Er��ll� v�liajalla n�imme k�yt�v�ss� pitk�n, solakan tyt�n, jota yst�v�ni tervehti. -- Kuka h�n oli, jota tervehdit? kysyin min�. -- Marguerite Gautier, vastasi h�n. -- H�n n�ytti kovin muuttuneelta, sill� en tuntenut h�nt�, sanoin min� mielenliikutuksen valtaamana, jonka kohta k�sit�t. -- H�n on ollut sairas, tytt�paralla ei kai ole en�� pitk�lti elonaikaa. -- Tied�, yst�v�ni, ett� kaksi vuotta aikaisemmin teki tuo tytt� minuun syv�n vaikutuksen joka kerta, kun h�net n�in. Tiet�m�tt�ni miksi, kalpenin ja syd�meni alkoi rajusti sykki�. Muuan yst�vist�ni, joka harrastaa salaisia tieteit� nimitt�isi sit� sielujensukulaisuudeksi, mutta min� luulen aivan yksinkertaisesti, ett� oli ennakolta m��r�tty, ett� rakastuisin Margueriteen, ja ett� tunsin siit� esimakua. N�in h�net ensi kerran p�rssitorilla. Avonainen vaunu pys�htyi ja er�s valkopukuinen nainen astui siit� alas. H�nen tulonsa nostatti muotikaupassa ihailun sorinan. Min� puolestani j�in kuin kiinni naulittuna seisomaan paikalleni kunnes h�n palasi kaupasta. En tiet�nyt kuka tuo nainen oli, enk� luullut saavani n�hd� h�nt� toistamiseen. H�nell� oli yll��n hieno, valkoinen, rikaskoristeinen musliinipuku, nelikulmainen indialainen saali, jonka kulmat olivat kullalla ja silkkikukilla kirjaillut, italialainen olkihattu ja paksun kultaketjun kaltainen rannerengas, jollainen oli muodissa siihen aikaan. H�n tuli ulos muotikaupasta, astui vaunuihinsa ja ajoi tiehens�. Muuan muotikaupan palvelijoista tuli ovelle katsomaan hienon liiketuttavan vaunuja. Menin h�nen luokseen ja pyysin h�nt� sanomaan kuka tuo nainen oli. -- H�n oli neiti Marguerite Gautier, vastasi h�n. En uskaltanut kysy� h�nen osoitettaan, vaan poistuin. En voinut karkoittaa tuota n�ky� mielest�ni, vaan etsin kaikkialta tuota valkopukuista, kuninkaallisen kaunista naista. Joku p�iv� my�hemmin oli Ooppera Comique'ssa suuri n�yt�nt�. Menin sinne. Ensim�inen, jonka n�in n�ytt�m�n luona olevassa aitiossa oli -- Marguerite Gautier. Nuori mies, joka oli seurassani tunsi niinik��n h�net, sill� mainittuaan h�nen nimens�, sanoi h�n: -- Katsoppas tuota kaunista tytt��. Samassa k��nsi Marguerite kiikarinsa meihin p�in, h�n huomasi yst�v�ni, hymyili h�nelle ja viittasi h�nt� tulemaan luokseen. -- Min� k�yn h�nt� tervehtim�ss�, sanoi yst�v�ni, -- mutta min� palaan tuossa paikassa. En voinut olla sanomatta: -- Kuinka onnellinen te olette. -- Miksi niin? -- Kun saatte k�yd� tervehtim�ss� tuota naista. -- Oletteko ehk� rakastunut h�neen? -- En, vastasin min� punastuen, sill� en todellakaan tiet�nyt kuinka laitani oli. -- Mutta tahtoisin mielell�ni tutustua h�neen. -- Tulkaa kanssani, min� esit�n teid�t h�nelle. -- Kysyk�� h�nelt� ensin salliiko h�n sen. -- Mit� viel�, h�nt� ei tarvitse kainostella, tulkaa vaan. Minuun koski kun h�n puhui noin. Vapisin ajatellessani, ett� saisin varmuuden siit�, ett� Marguerite ei ansainnut sit� mit� tunsin h�nt� kohtaan. Pelk�sin ett� tuo nainen, jonka t�hden olisin tahtonut k�rsi� paljon, liian pian antautuisi, ja liian pian lahjoittaisi minulle rakkautensa, jonka olisin tahtanut ansaita pitk�n odotuksen tahi suuren uhrauksen j�lkeen. Jos minulle olisi sanottu: "Te omistatte tuon naisen t�n� iltana, mutta kuolette aamulla", niin olisin sanonut: olkoon menneeksi. Mutta jos olisi sanottu: "Maksakaa kymmenen louisd'orsia, ja teist� on tuleva h�nen rakastajansa", niin olisin kielt�ytynyt ja itkenyt kuin lapsi, joka n�kee y�ll� uneksimansa linnan katoavan her�tess��n. Tahdoin kuitenkin tutustua h�neen, se oli ainoa keino saada tiet��, mit� minun tuli h�nest� ajatella. Sanoin siis yst�v�lleni haluavani, ett� h�n pyyt�isi neiti Gautier'in suostumusta esittelyyn. Harhailin sill� aikaa k�yt�viss�, ajatellen kohta p��sev�ni h�nen luokseen, ja miettien miten kohdata h�nen katseensa. Mietin etuk�teen mit� h�nelle sanoisin. Kuinka ��rett�m�n lapsellista rakkaus sent��n voi olla! Hetkisen kuluttua palasi yst�v�ni. -- H�n odottaa meit�, sanoi h�n. -- Onko h�n yksin? kysyin min�. -- Er�s toinen nainen on h�nen kanssaan. -- Mutta ei herroja? -- Ei. -- Menk��mme. Yst�v�ni k��ntyi ulko-ovea kohti. -- Mit� nyt? Ei sit� tied�, sanoin min�. -- H�n pyysi minua ostamaan makeisia. Menimme er��seen kauppaan, ja min� olisin tahtonut ostaa pussiin koko liikkeen. Mutta yst�v�ni pyysi vain: -- Naula sokeroituja viiniryp�leit�. -- Tied�ttek�, pit��k� h�n niist�? -- H�n ei koskaan sy� muita makeisia, se on tunnettu asia. -- Tied�ttek�, jatkoi h�n tultuamme ulos, mik� nainen tuo on, jonka teille esit�n? �lk�� kuvitelko, ett� h�n on mik��n herttuatar, ei, h�n on yksinkertaisesti langennut nainen, yst�v�ni. �lk�� siis kainostelko, vaan puhukaa mit� tahansa. -- Hyv�, hyv�, sopersin min� ja seurasin h�nt�, sanoen itsekseni, ett� intohimoni nyt parantuisi. Kun me astuimme aitioon nauroi Marguerite kohti kurkkuaan. Olisin toivonut h�nen sen sijaan olevan surullisen. Yst�v�ni esitti minut. Marguerite taivutti hiukan p��t��n ja sanoi: -- Ent� makeiset? -- Kas t�ss�. Ottaessaan ne, katsahti Marguerite minuun. Min� loin silm�ni alas ja punastuin. H�n kumartui yst�v�tt�rens� puoleen, kuiskasi jotakin h�nen korvaansa, jonka j�lkeen molemmat purskahtivat nauruun. K�vin yh� enemm�n h�milleni, sill� olin ep�ilem�tt� aiheuttanut tuon naurukohtauksen. N�ihin aikoihin oli minulla rakastajattarena muuan pieni, sangen hell� ja sangen herkk�mielinen porvarirouva, jonka tunteellisuus ja surumieliset kirjeet her�ttiv�t minussa usein naurua. Siit� mit� nyt tunsin, ymm�rsin kuinka v��rin olin tuolle rouvalle tehnyt; ja viiden minuutin kuluttua rakastin Margueritea niin paljon kuin ikin� rakastaa saatoin. Marguerite s�i makeisiaan v�litt�m�tt� minusta sen enemp��. Yst�v�ni ei tahtonut kuitenkaan j�tt�� minua t�h�n naurettavaan asemaan. -- Marguerite, teid�n ei pid� ihmetell�, ettei herra Duval sano mit��n, sill� te olette saattanut h�nen p��ns� niin py�r�lle, ettei h�n tied� mit� sanoa. -- Luulen pikemmin, ett� t�m� herra on seurannut teit� t�nne siksi, ett� teist� oli ik�v� tulla yksin. -- Jos asia olisi siten, niin en olisi kehoittanut Ernsti� pyyt�m��n Teilt� lupaa esittelyyni, sanoin min� nyt. -- Oh, se on vaan tekosyy teilt�. Vaikka ei olisikaan paljoa ollut tekemisiss� Margueriten kaltaisten tytt�jen kanssa, niin tiet�� kuitenkin kuinka mielell��n he tahtovat olla sukkelia ja kiusata niit�, joita he n�kev�t ensi kerran. Se on ep�ilem�tt� hyvityst� niist� n�yryytyksist�, joiden alaisiksi he ovat pakoitetut joutumaan niiden puolelta, joita he n�kev�t joka p�iv�. Vastatakseen heille t�ytyy omata jonkunmoisen heid�n maailmalleen ominaisen tottumuksen, jota tottumusta minulla ei ollut. Ja sit�paitsi teki se k�sitys, jonka olin itselleni Margueritesta muodostanut, h�nen pilansa viel� kiusallisemmaksi. En ollut millek��n v�linpit�m�t�n tuossa naisessa. Sent�hden nousin heti yl�s ja sanoin v�risev�ll� ��nell�: -- Jos Teill� on minusta sellainen ajatus, hyv� neiti, niin ei minulla ole muuta neuvoksi kuin pyyt�� anteeksi tungettelevaisuuteni ja j�tt�� Teid�t hyv�sti, vakuuttaen, ett� t�m� ei ole tapahtuva toista kertaa. Kumarsin ja l�ksin. Tuskin olin enn�tt�nyt sulkea oven, kun j�lleen kuulin naurunremahduksen. Olisin mielell�ni tahtonut, ett� maa olisi niellyt minut sis��ns�. Palasin paikalleni. Juuri ennen esiripun aukeamista palasi Ernst luokseni. -- Kuinka te k�ytt�ydyittek��n! sanoi h�n istuutuen; -- he luulivat, ett� te olitte hullu. -- Mit� Marguerite sanoi sen j�lkeen, kun olin poistunut? -- H�n nauroi ja vakuutti, ett� h�n ei ollut koskaan n�hnyt mit��n niin hullua. Kuitenkaan ei teid�n pid� luulla, ett� olette menett�nyt pelin. Mutta �lk�� suoko tuollaisille tyt�ille sit� kunniaa, ett� otatte heid�t vakavalta kannalta. He eiv�t ymm�rr� mit��n hienoudesta ja kohteliaisuudesta; he muistuttavat koiria, joiden p��lle pirskoitetaan hajuvett� ja jotka mielest��n l�yhk��v�t siit� niin pahalle, ett� he kernaammin kieriskelev�t katuojissa. -- Mutta mit� se joka tapauksessa merkitsee? sanoin min� koettaen puhua v�linpit�m�tt�m�ll� ��nell�. -- Min� en koskaan en�� n�e tuota naista, ja jos pidin h�nest� ennenkuin tunsin h�net, on asianlaita aivan toinen nyt, kun tunnen h�net. -- Joutavia. En ep�ile, ett� jonakin p�iv�n� saan n�hd� teid�t j�lleen h�nen aitiossaan ja kuulla puhuttavan, ett� te joudutte perikatoon h�nen t�htens�. Ja te olette aivan oikeassa, h�n on huonosti kasvatettu, mutta hurmaava rakastajatar joka tapauksessa. Onneksi kohosi esirippu samassa ja yst�v�ni vaikeni. En olisi voinut sanoa mit� esitettiin, muistan vain, ett� min� tuon tuostakin kohotin katseeni Margueriten aitioon, jonka niin �kki� olin j�tt�nyt ja jonne nyt miltei joka minuutti saapui uusi k�vij�. Kaukana siit�, ett� kuitenkaan olisin lakannut ajattelemasta Margueritea. Mutta min� jouduin toisen tunteen valtaan. Tuntui silt� kuin minun olisi t�ytynyt koettaa unohtaa h�nen ep�kohteliaisuutensa ja oman naurettavan k�yt�kseni, ja min� p��tin, ett� vaikka minun t�ytyisi luopua kaikesta siit� mit� omistin, niin koetan sittenkin p��st� tuon tyt�n omistajaksi ja t�ydell� oikeudella anastaa paikan, josta niin �kki� olin luopunut. Ennenkuin esitys oli loppunut, l�ksiv�t Marguerite ja h�nen yst�v�tt�rens� aitiosta. Ja min�, min� j�tin my�skin paikkani. -- L�hdettek� jo? kysyi yst�v�ni. -- Kyll�. -- Miksi niin? Samassa h�n huomasi, ett� aitio oli tyhj�. -- Niin, menk��, menk��, onnea vaan, tahi oikeammin, parempaa onnea. P��sty�ni ulos, kuulin portaissa ��nt� ja hameitten kahinaa. Vet�ydyin syrj��n ja n�in lymypaikastani kuinka kaksi naista meni ohitseni kahden nuoren herran saattamana. Pilarik�yt�v�ss� teatterin ulkopuolella odotti heit� pienikasvuinen palvelija. -- Sanokaa kuskille, ett� h�n odottaa kahvila Anglais'n edess�, menemme sinne jalkaisin, sanoi Marguerite. Kun min� hiukan sen j�lkeen harhailin kadulla, n�in Margueriten seisovan tuon kahvilan suuren huoneen ikkunan luona ja nyppiv�n kamelian toisensa j�lkeen rikki k�dess� olevasta vihostaan. Toinen nuorista herroista kumartui h�nen olkansa yli ja puhui kuiskaten h�nelle. Menin Maison d'Oriin, joka on vastap��t� Anglais'ta ja asetuin istumaan niin, ett� saatoin n�hd� kysymyksess� olevan ikkunan. Kello yksi y�ll� nousi Marguerite yst�vineen vaunuihinsa. Min� otin ajurin ja seurasin heit�. Vaunut pys�htyiv�t d'Antin kadun 9:ss�. Marguerite astui alas ja l�ksi yksin kotiinsa. Se oli ep�ilem�tt� sattuma, mutta sattuma, joka teki minut sanomattoman onnelliseksi. Sen j�lkeen n�in Margueriten usein teatterissa ja Champs-Elys�es'ella. H�n oli aina yht� iloinen ja min� yht� liikutettu. Kuitenkin kului nelj�toista p�iv��, jolloin en n�hnyt h�nt� miss��n. Tavattuani Gastonin kysyin h�nelt� Margueritea. -- Tytt�parka on kovin sairas, vastasi h�n. -- Mik� h�nell� on? -- Keuhkotauti, ja kun el�m�, jota h�n on viett�nyt, ei suinkaan ole ollut omiaan h�nt� parantamaan, on h�n nyt vuoteen omana ja kuoleman kieliss�. Kuinka syd�n voi sent��n olla kummallinen! Tuo uutinen teki minut miltei iloiseksi. Joka p�iv� k�vin tiedustelemassa sairaan vointia, mutta ilmoittamatta kuka olin. Sain tiet��, ett� h�n parani ja matkusti kylpypaikkaan. Aika kului kuitenkin ja vaikutus, joskaan ei muisto, tuntui v�hitellen haihtuvan. Matkustin pois; uudet suhteet, tavat, ty� karkoittivat ajatukseni Margueritesta, ja ajatellessani toisinaan t�t� ensim�ist� seikkailuani, en voinut havaita sit� muuksi kuin nuoruusajan intohimoksi, jolle j�lest�p�in nauretaan. Muuten ei ollut lainkaan vaikea voittaa tuota muistoa, sill� en ollut n�hnyt Margueritea sen j�lkeen, kun h�n oli matkustanut, ja kun h�n, kuten �sken sanoin, meni ohitseni teatterik�yt�v�ss�, en en�� tuntenut h�nt�. H�n oli kyll�kin hunnutettu. Mutta vaikka h�n kaksi vuotta sitten olisi ollut viel� enemm�n hunnutettu, ei minun silloin olisi tarvinnut n�hd� h�nt�, tunteakseni h�net; silloin olisin aavistanut h�net. Se ei kuitenkaan est�nyt syd�nt�ni kiivaasti sykkim�st�, saatuani tiet��, ett� se oli h�n. Ja nuo kaksi vuotta, joiden aikana en ollut n�hnyt h�nt�, samoinkuin eron aiheuttama mielentilani, haihtuivat kuin usva h�nen pelk�n hameensa n�kemisest�. KAHDEKSAS LUKU. -- Kuitenkin, jatkoi Armand, hetkisen vaitiolon j�lkeen, huomasin min�, ett� yh� viel� olin rakastunut, mutta tunsin itseni vahvemmaksi kuin ennen, ja toivomukseni saada j�lleen tavata Margueritea liittyi my�skin halu osoittaa h�nelle, ett� olin h�nt� voimakkaampi. En kuitenkaan voinut j��d� pitemm�ksi ajaksi k�yt�v��n, vaan palasin j�lleen paikalleni, heitt�en nopean katseen saliin, n�hd�kseni miss� aitiossa h�n istui. H�n oli aivan yksin permantoaitiossa. Kuten �sken sanoin oli h�n kovin muuttunut ja tuo v�linpit�m�t�n hymy oli kadonnut h�nen huuliltaan. H�n oli k�rsinyt; h�n k�rsi yh� viel�kin. Vaikka oli jo huhtikuu oli h�n viel� talvipuvussa kokonaan k��rittyn� samettiin. Katselin h�nt� niin kiihke�sti, ett� katseeni veti puoleensa h�nen katseensa. H�n katsoi hetkisen minua, tarttui sitten kiikariinsa n�hd�kseen minut paremmin ja luultavasti luuli tuntevansa minut, voimatta varmuudella sanoa kuka min� olin, sill� asettaessaan pois kiikaria v�reili h�nen huulillaan hymy, tuo naisten vieh�tt�v� tervehdys, ik��nkuin vastaukseksi tervehdykseen, jota h�n n�ytti minulta odottavan. Mutta, osoittaakseni, ett� olin voitolla ja olin unohtanut silloin, kun h�n muisti, en vastannut h�nen hymyilyyns�. H�n luuli silloin erehtyneens� ja k��nsi pois p��ns�. Esirippu nousi. Mutta vaikka olenkin usein n�hnyt Margueriten teatterissa, en ole koskaan huomannut h�nen v�litt�v�n v�h��k��n siit� mit� esitettiin. Mit� minuun tulee, huvitti kappale minua sangen v�h�n, ja ajatukseni liikkuivat ainoastaan Margueritessa, vaikka en antanut h�nen sit� lainkaan huomata. N�in h�nen ny�kk��v�n naiselle, joka istui vastap��t� olevassa aitiossa. Kun katsoin kuka h�n oli, huomasin, ett� oli nainen, jonka sangen hyvin tunsin. H�n oli ennen ollut liehinainen, oli yritt�nyt n�yttelij�tt�ren�, mutta ep�onnistunut, ja oli nyt, luottaen hienoihin tuttavuuksiinsa Parisissa, antautunut liikealalle ja avannut muotiliikkeen. N�in h�ness� keinon p��st� j�lleen Margueriten tuttavuuteen ja k�ytin sent�hden hyv�kseni tilaisuutta, kun h�n katsoi minuun p�in, tervehti�kseni h�nt� k�sin ja silmin. Niinkuin olin otaksunut niin tapahtuikin; h�n kutsui minut aitioonsa. Muotikauppiatar Prudence Duvernoy oli niit� nelikymmenvuotisia naisia, joilta helposti voi saada tiet�� mit� halusi, varsinkin kun se, mink� tahtoo tiet�� on niin yksinkertaista kuin se mit� aioin h�nelt� kysy�. K�ytin hyv�kseni tilaisuutta, jolloin h�n j�lleen alkoi silm�pelins� Margueriten kanssa, kysy�kseni h�nelt�: -- Ket� te niin innokkaasti tarkastatte? -- Marguerite Gautier'ta. -- Tunnetteko h�net? -- Kyll�, olen h�nen muotikauppiattarensa, ja h�n on naapurini. -- Asutteko niin ollen d'Antin kadun varrella? -- Kyll�, numero 7:ss�. H�nen pukuhuoneensa n�kyy minun ikkunaani. -- Kerrotaan, ett� h�n on hurmaava nainen. -- Ettek� tunne h�nt�? -- En, mutta tahtoisin mielell�ni tutustua h�neen. -- Tahdotteko, ett� kutsun h�net t�nne aitiooni? -- En, tahtoisin mieluummin, ett� esitt�isitte h�net minulle... -- H�nen luonaan? -- Niin. -- Se on vaikeampaa. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� h�nt� suojelee er�s vanha herttua, joka on ��rett�m�n mustasukkainen. -- _Suojelee_ kuulostaa suloiselta. -- Niin, suojelee, toisti Prudence. -- Tuon vanhan ukkoparan olisi vaikea olla h�nen rakastajansa. Prudence kertoi nyt minulle kuinka Marguerite oli tutustunut herttuaan Bagn�res'sa. -- H�n on siis siit� syyst� yksin t��ll�? sanoin min�. -- Juuri niin. -- Mutta kuka saattaa h�net kotiin. -- H�n itse. -- Herttua tulee siis noutamaan h�net? -- Niin, v�h�n ajan kuluttua. -- Ja te, kuka saattaa teid�t kotiin? -- Ei kukaan. -- Saanko luvan tarjoutua. -- Mutta teh�n olette yst�v�nne seurassa, ellen erehdy. -- Tarjoudumme molemmat. -- Millainen on yst�v�nne? -- H�n on kunnon poika, sangen miellytt�v�, ja teid�n tuttavuutenne on ihastuttava h�nt�. -- No niin, p��tt�k��mme siis, ett� me kaikki kolme l�hdemme t�m�n kappaleen p��tytty�; viimeisen tunnen hyvin. -- Hyv�, menen valmistamaan yst�v��ni. -- Tehk�� niin. -- Oh, sanoi Prudence juuri kun aioin poistua, -- katsokaa, nyt saapui herttua Margueriten aitioon. Katsoin sinnep�in. Seitsenkymmenvuotias mies istuutui juuri Margueriten taakse ja ojensi h�nelle makeispussin, josta tytt� heti alkoi sy�d�. Sitten asetti h�n pussin aition reunustalle, ja viittasi Prudencelle ik��nkuin kysyen: -- Haluatteko? -- En, vastasi Prudence. Marguerite otti pussin j�lleen k�teens�, k��ntyi herttuan puoleen ja alkoi puhella h�nen kanssaan. Kaikki n�m� pikku seikat voivat tuntua lapsellisilta, mutta kaikki mik� koskee Margueritea, on niin el�v�sti mieless�ni, etten voi olla niist� kertomatta. L�ksin siis valmistamaan Gastonia siihen mist� olin Prudencen kanssa sopinut. H�n hyv�ksyi ehdoitukseni ja me j�timme paikkamme l�hte�ksemme Duvernoyn aitioon. Olimme tuskin avanneet orkesteriin johtavan oven, kun olimme pakoitetut pys�htym��n laskeaksemme Margueriten ja herttuan ohitsemme; he poistuivat teatterista. Olisin antanut kymmenen vuotta el�m�st�ni, jos olisin saanut olla tuon vanhan, kelpo miehen sijalla. H�n auttoi Margueriten avonaisiin vaunuihin, ja he katosivat pian kahden upean hevosen vet�min�, joita herttua itse ohjasi. Me l�ksimme Prudencen aitioon, ja kun kappale oli lopussa, l�ksimme me ulos, otimme ajurin ja ajoimme Prudencen asuntoon. Prudence pyysi meit� luoksensa katsomaan varastojaan, joista h�n n�ytti olevan eritt�in ylpe�. Voit k�sitt�� mill� innostuksella otin vastaan pyynn�n. Minusta tuntui kuin olisin v�hitellen p��ssyt yh� l�hemm�ksi Margueritea. Johdatin heti puheen h�neen. -- Tuo vanha herttua on siis naapurittarenne luona, sanoin Prudencelle. -- Oh, ei. Marguerite on kyll� yksin. -- Mutta silloinhan h�nell� on kauhean ik�v�, huomautti Gaston. -- Olemme miltei aina yhdess� iltaisin, tahi sitten kutsuu h�n minua, kun h�n palaa kotiin. H�n ei milloinkaan k�y levolle ennen kello kahta aamulla. H�n ei saa unta aikaisemmin. -- Miksi ei? -- Siksi, ett� h�n on keuhkotautinen ja h�nell� on aina kuumetta. -- Eik� h�nell� ole ket��n rakastajaa? kysyin min�. -- Min� en ole koskaan n�hnyt kenenk��n j��v�n h�nen luokseen, kun olen sielt� l�htenyt; mutta en voi menn� takuuseen, eik� joku ole sen j�lkeen sinne saapunut. Usein iltasin olen tavannut er��n kreivi N....n h�nen luonaan, ja h�n luulee valvovansa etujaan sill�, ett� saapuu vieraisille kello yksitoista illalla ja l�hett�� h�nelle mahdollisimman paljon koruja ja jalokivi�. Mutta Marguerite ei voi siet�� h�nt�. Siin� h�n tekee v��rin, sill� kreivi on upporikas mies. Min� olen turhaan kehoittanut h�nt� ja sanonut: "Rakas lapsi, h�n on juuri sopiva mies teille". Mutta h�n, joka tavallisesti kuulee minua, on k��nt�nyt selk�ns� ja vastannut, ett� kreivi on aivan liian tyhm�. My�nn�n, ett� h�n onkin tyhm�, mutta h�n voisi antaa h�nelle aseman, kun tuo vanha herttua kuitenkin voi kuolla min� p�iv�n� tahansa. Vanhat miehet ovat itsekk�it�; ja herttuan sukulaiset moittivat h�nt� alinomaa suhteestaan Margueriteen: kas siin� kaksi syyt�, joiden perustuksella ei Marguerite tule saamaan ropoakaan. Puhua h�nelle j�rke�, mutta h�n vastaa, ett� kyll� h�n ehtii viel� ottaa kreivin, kun herttua kuolee. -- El�� niin kuin h�n, jatkoi Prudence, -- ei ole aina hauskaa. Se ei sopisi lainkaan minulle, vaan min� antaisin hyvinkin pian potkun tuolle vanhalle miehelle. H�n on ik�vystytt�v�, tuo ukko; h�n nimitt�� Marguerite� tytt�rekseen ja huolehtii h�nest� kuin lapsesta, ja h�n riippuu aina h�nen kantap�ill��n. Olen varma siit�, ett� joku herttuan palvelijoista par'aikaa harhailee kadulla pit�m�ss� silm�ll� kuka tulee ulos ja ennen kaikkea kuka menee sis�lle Margueriten asuntoon! -- Oh, Marguerite parka, sanoi Gaston, istahtaen pianon ��reen ja soittaen valssia, -- sit� en ole tiennyt. Mutta olen pannut merkille, ett� h�n on jo jonkun aikaa n�ytt�nyt v�hemm�n iloiselta. -- Hiljaa! sanoi Prudence ja kuunteli. Gaston herkesi soittamasta. -- Luulen, ett� h�n kutsuu minua. Me kuuntelimme my�s, ja joku huusi todella Prudence�. -- Kas niin, hyv�t herrat, l�htek�� nyt, sanoi rouva Duvernoy. -- Oh, niink� te osoitattekin vieraanvaraisuuttanne, sanoi Gaston nauraen. -- Mutta me emme l�hde ennenkuin meit� haluttaa. -- Miksi meid�n on l�hdett�v�? kysyin min�. -- Siksi, ett� min� menen Margueriten luo. -- Silloin j��mme me t�nne odottamaan. -- Se ei k�y p�ins�. -- Siin� tapauksessa tulemme mukaanne. -- Se k�y viel� v�hemmin p�ins�. -- Min� tunnen Margueriten, min�, sanoi Gaston, -- voin aivan hyvin tehd� vierask�ynnin h�nen luonaan. -- Mutta Armand ei tunne h�nt�. -- Min� esit�n h�net. -- Mahdotonta. Kuulimme Margueriten j�lleen huutavan Prudence�. T�m� juoksi pukuhuoneeseensa ja me seurasimme kintereill�. H�n avasi ikkunan, ja me k�tkeydyimme ulkoa tulevilta katseilta. -- Olen huutanut teit� kymmenen minuutin ajan, sanoi Marguerite ikkunassaan miltei k�skev�ll� ��nell�. -- Mit� te tahdotte? -- Tahdon, ett� heti tulette luokseni. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� kreivi N.... on viel� t��ll� ja ik�vystytt�� minut kuoliaaksi. -- En voi nyt tulla. -- Mik� teit� est��? -- Kaksi nuorta herraa on luonani, eiv�tk� he tahdo l�hte� tiehens�. -- Sanokaa heille, ett� teid�n t�ytyy l�hte� ulos. -- Sen olen jo sanonut. -- Hyv�, antakaa heid�n j��d� sinne; kun he n�kev�t, ett� olette l�htenyt poistuvat hekin. -- Heitetty��n t��ll� kaikki ensin mullin mallin! -- Mutta mit� he sitten tahtovat? -- Tavata teit�. -- Mitk� heid�n nimens� ovat? -- Te tunnette toisen heist�. Gaston R....n. -- Kyll�, h�net kyll� tunnen. -- Mutta kuka on toinen? -- Herra Armand Duval. H�nt� te ette tunne. -- En. Mutta ottakaa heid�t joka tapauksessa mukaanne, kaikki muut ovat parempia kuin kreivi. Odotan siis teit�. Tulkaa pian. Marguerite sulki ikkunansa, samoin Prudence. Marguerite, joka luuli tuntevansa kasvoni, ei muistanut nime�ni. Olisin kernaammin suonut, ett� h�n olisi muistanut minusta jotakin ep�mieluista kuin kokonaan unohtanut minut. -- Arvasin kyll�, ett� h�n ihastuisi, saadessaan tavata meid�t, sanoi Gaston. -- Ihastuisi ei ole oikea sana, vastasi Prudence, ottaen saalinsa ja hattunsa. -- H�n ottaa vastaan teid�t siksi, ett� saisi kreivin l�htem��n tiehens�. Koettakaa nyt olla rakastettavampia kuin h�n, muuten joudutte Margueriten ep�suosioon. Min� tunnen h�net, min�. L�ksimme siis Prudencen kanssa. Min� tunsin vavistusta, ja aavistus sanoi minulle, ett� t�ll� vierask�ynnill� tulisi olemaan suuri vaikutus el�m��ni. Olin viel� enemm�n liikutettu kuin sin� iltana, jolloin minut esitettiin h�nelle Ooppera Comiquessa. Astuessamme eteiseen jyskytti syd�meni niin, etten kyennyt ajattelemaan selv�sti. Kuulimme muutamia pianoakordeja. Prudence soitti ovikelloa. Soitto taukosi. Nainen, joka n�ytti enemm�n seuranaiselta kuin palvelijattarelta, avasi oven. Menimme saliin l�pi pukuhuoneen. Nuori mies seisoi kaakeliuuniin nojaten. Marguerite, joka istui pianon ��ress� liikutteli sormiaan koskettimilla ja alkoi uuden kappaleen toisensa j�lkeen, lopettamatta edellist�. Koko n�ky todisti ik�vystynytt� mielialaa. Nuori mies oli h�mill��n omasta mit�tt�myydest��n, ja tuo nuori nainen oli ik�vystynyt surkean ihailijansa l�sn�olosta. Kuultuaan Prudencen ��nen nousi Marguerite yl�s, ja vaihdettuaan kiitollisen katseen rouva Duvernoyn kanssa, tuli h�n meit� vastaan ja sanoi: -- Astukaa sis��n, hyv�t herrat, ja tervetuloa luokseni. YHDEKS�S LUKU. -- Hyv�� iltaa, rakas Gaston, sanoi Marguerite toverilleni, -- olen sangen iloinen n�hdess�ni teid�t. Miksi ette k�ynyt aitiossani teatterissa? -- Pelk�sin, ett� olisin tehnyt ep�hienosti ja h�irinnyt. -- Yst�v�t, sanoi Marguerite, erityisesti painostaen t�t� sanaa ik��nkuin tahtoen antaa l�sn�olevien ymm�rt��, ett� Gaston, tuttavallisesta vastaanotosta huolimatta, ei ollut, eik� ollut koskaan ollutkaan h�nelle muuta kuin yst�v�, -- yst�v�t eiv�t milloinkaan h�iritse. -- Sallikaa minun silloin esitt�� teille herra Armand Duvalin. -- Pyysin jo Prudence� tekem��n sen. -- Muuten, neitiseni, sanoin min� kumartaen ja lausuen joitakin miltei k�sitett�vi� sanoja, -- on minulla ollut kunnia tulla kerran ennenkin esitetyksi teille. Margueriten ihanista silmist� saattoi huomata, ett� h�n koetti muistella, mutta h�n ei muistanut sit� tahi ei ollut muistavinaan. -- Neitiseni, ryhdyin min� uudelleen puhumaan, -- olen kiitollinen siit�, ett� olette unohtanut ensim�isen esittelyni, sill� k�ytt�ydyin sill� kertaa perin naurettavasti ja tein ep�ilem�tt� teihin ik�v�n vaikutuksen. Se tapahtui kaksi vuotta sitten Ooppera Comiquessa; olin yhdess� Ernst ...n kanssa. -- Ah, nyt min� muistan! huudahti Marguerite hymyillen. -- Mutta te ette ollut naurettava, vaan min� tein teille kiusaa, niinkuin nytkin teen, vaikka en niin paljoa. Olette kai antanut minulle anteeksi, herraseni? H�n ojensi minulle k�tens� ja min� suutelin sit�. -- Se on totta, jatkoi h�n. -- Uskokaa ett� minulla on tuo ruma tapa saattaa h�milleen ne, jotka ensi kertaa tapaan. Se on kovin tyhm��. L��k�rini sanoo, ett� se johtuu siit�, ett� olen hermostunut ja sairas; uskokaa l��k�ri�ni. -- Mutta te n�yt�tte sangen terveelt�. -- Oh, olen ollut kovin sairas. -- Tied�n sen. -- Kuka teille on sen sanonut? -- Kaikki ihmiset tiet�v�t sen. K�vin usein tiedustelemassa vointianne, ja min� tunsin iloa kuultuani, ett� voitte paremmin. -- En koskaan saanut k�yntikorttianne. -- En j�tt�nyt koskaan korttiani. -- Olisitteko ehk� se nuori mies, joka joka p�iv� k�vi tiedustelemassa vointiani ja joka ei koskaan tahtonut ilmaista nime��n? -- Se olin min�. -- Silloin ette ole ainoastaan anteeksiantavainen, vaan lis�ksi jalomielinen. Sit� ette te, herra kreivi, olisi tehnyt, lis�si h�n, k��ntyen h�nen puoleensa ja luotuaan hyv�ksyv�n katseen minuun. -- Olen tuntenut teid�t ainoastaan kaksi kuukautta, vastasi kreivi. -- Ja t�m� herra on tuntenut minut vasta viisi minuuttia. Te vastaatte aina niin yksinkertaisesti. Naiset ovat armottomia niit� miehi� kohtaan, joista he eiv�t pid�. Kreivi punastui ja puri huultansa. S��lin h�nt�, sill� h�n n�ytti olevan rakastunut Margueriteen kuten min�kin, ja tuon nuoren tyt�n suorasukainen avomielisyys mahtoi tehd� h�net perin onnettomaksi, varsinkin kahden vieraan l�sn�ollessa. -- Te soititte pianoa, kun me saavuimme, sanoin min� muuttaakseni puheenaihetta, -- ettek� tahtoisi valmistaa minulle sit� iloa, ett� pit�isitte minut vanhana tuttavananne ja jatkaisitte? -- Oh, sanoi h�n, istuutuen sohvaan ja viitaten meit�kin istumaan, -- Gaston tiet�� hyvin millaista soittoa min� esit�n. Se kelpaa kyll� silloin kun olen kahden kesken kreivin kanssa, mutta min� en voi sallia, ett� te alistutte moiseen kidutukseen. -- Sen j�t�tte minulle! vastasi kreivi koettaen hymyill� hienosti ja ivallisesti. -- Teette v��rin moittiessanne minua siit�, ainoasta etuoikeudesta, jonka teille suon. Tuntui todellakin silt� kuin tuo poika parka ei olisi saanut sanoa ainoatakaan sanaa. H�n katsoi miltei rukoillen tuohon nuoreen naiseen. -- Kuulkaahan, Prudence, jatkoi Marguerite, -- oletteko tehnyt mit� pyysin teit� tekem��n? -- Olen, vastasi Prudence. -- Hyv�, voitte kertoa siit� my�hemmin. Meill� on hieman juteltavaa kesken�mme, niin ett� �lk�� poistuko ennenkuin olen saanut puhua kanssanne. -- Olemme ep�ilem�tt� ep�hienoja, sanoin min�, -- ja kun meid�t on nyt, tahi oikeammin, kun minut on nyt esitetty teille toistamiseen, jotta ensim�inen esittelyni vaipuisi unholaan, niin vet�ydymme me, Gaston ja min�, pois. -- Ei mill��n muotoa; en sanonut sit� teid�n t�htenne. P�invastoin toivon, ett� te j��tte t�nne. Kreivi veti esille eritt�in hienon kellon ja katsoi sit�. -- On aika l�hte� klubiin, sanoi h�n. Marguerite ei vastannut. Kreivi j�tti uunin ja astui Margueriten luo: -- Hyv�sti, neiti. Marguerite nousi. -- Hyv�sti, rakas kreivi, joko te l�hdette? -- Kyll�, pelk��n ik�vystytt�v�ni teit�. -- Te ette ik�vystyt� minua t�n��n enemm�n kuin muulloinkaan. Koska te j�lleen palaatte? -- Silloin kun te sallitte. -- J��k�� siis hyv�sti. Tuo oli julmaa, se on my�nnett�v�. Kreivi oli onneksi hyvin kasvatettu ja h�nell� oli erinomainen luonne. H�n tyytyi suutelemaan k�tt�, jonka Marguerite h�nelle huolettomasti tarjosi, kumarsi meille ja l�ksi. Saavuttuaan ovelle, katsahti h�n Prudenceen ja kohautti olkap�it��n ik��nkuin sanoen: -- Mit� te tahdotte? Olen tehnyt voitavani. -- Nanine! huusi Marguerite, -- valaiskaa kreiville. Me kuulimme ovia avattavan ja suljettavan. -- Vihdoinkin, huudahti Marguerite, -- vihdoinkin h�n l�ksi. Tuo mies hermostuttaa minua kauheasti. -- Rakas lapsi, sanoi Prudence, -- te olette tosiaankin aivan liian ilke� h�nelle, h�nelle, joka kuitenkin on niin hyv� ja kohtelias teille. Katsokaa, tuolla uunin reunustalla on kello, jonka h�n taas on teille antanut ja joka on maksanut ainakin tuhannen francsia, olen siit� varma. Ja rouva Duvernoy, joka oli mennyt uunin luo, hypisteli kelloa ja katseli sit� himokkaasti. -- Rakas yst�v�ni, sanoi Marguerite ja istahti pianon ��reen, -- kun toiseen vaakakuppiin asetan kaiken sen mink� h�n antaa minulle ja toiseen sen mit� h�n sanoo, niin huomaan ett� h�nen k�yntins� ovat perin halpoja. -- Tuo poika parka on rakastunut teihin. -- Jos minun t�ytyisi kuunnella kaikkia, jotka ovat minuun rakastuneet, niin en enn�tt�isi edes sy�d�. H�n antoi sormiensa hyv�ill� koskettimia, mutta k��ntyi sitten meid�n puoleemme ja sanoi: -- Haluatteko jotakin? Minun tekee mieleni punssia. -- Ja minun kananpoikaa, sanoi Prudence. -- Emmek� sy� illallista? -- Niin, todellakin, emmek� l�hde illalliselle? sanoi Gaston. -- Ei, sy�k��mme t��ll�. Marguerite painoi kelloa ja Nanine astui huoneeseen. -- L�hett�k�� noutamaan illallista. -- Mit� saisi luvan olla? -- Mit� tahansa, mutta joutukaa, joutukaa! Nainen poistui. -- Se oli verraton p��h�npisto, sanoi Marguerite ja hypp�si kuin lapsi. -- Me sy�mme! Kuinka ik�v� mies tuo tyhm� kreivi on! Kuta enemm�n katselin tuota naista, sit� suuremmaksi kasvoi ihastukseni. H�n oli hurmaavan kaunis. Viel�p� h�nen laihuutensakin vieh�tti. Istuin vaipuneena katselemiseeni, ja minun olisi ollut sangen vaikea selitt�� mit� sis�ll�ni tapahtui. Se, ett� h�n ei myynyt itse��n tuolle nuorelle, rikkaalle, ylh�iselle miehelle, joka olisi ollut valmis k�ym��n h�nen t�htens� h�vi�n partaalle, todisti sellaista omanvoiton pyyt�m�tt�myytt�, ett� kaikki h�nen entiset hairahduksensa olivat silmiss�ni anteeksi annetut. Tuossa naisessa oli jotakin viatonta. Saattoi huomata, ett� h�n eli viel�, niin sanoaksemme, paheen viattomuuskaudessa. H�nen varma k�yntins�, notkea vartalonsa, suuret, tuskin n�kyvien sinisten renkaiden ymp�r�im�t silm�ns�, osoittivat h�nen olevan noita hehkuvia luonteita, jotka levitt�v�t ymp�rilleen nautinnon tuoksua, niinkuin it�maiset pullot, joista, olkootpa vaikka kuinka tiiviisti suletut, kuitenkin sis��nsuljettu hajuveden tuoksu tunkeutuu ulos. V�list� n�kyi tuon naisen silmist� v�l�hdyksi�, jotka olisivat ennustaneet taivaan avaumista sille, jota h�n rakasti. Mutta ne, jotka olivat h�nt� rakastaneet, eiv�t en�� olleet laskettavissa, ja niit�, joita h�n oli rakastanut, ei viel� voitu laskea. Lyhyesti, h�ness� saattoi havaita viattomuuden, josta v�h�p�t�inen seikka oli tehnyt liehinaisen, ja liehinaisen, josta v�h�p�t�inen seikka olisi voinut tehd� puhtaimman ja rakastettavimman naisen maailmassa. Margueritessa oli viel� ylpeytt� ja rakkautta riippumattomuuteen; kaksi tunnetta, jotka loukattuna voivat saada aikaan samaa kuin viattomuus. Min� en sanonut mit��n, sieluni oli asettunut syd�meeni ja syd�meni silmiini. -- Vai niin, sanoi h�n �kki�, -- se olitte siis te, joka k�vitte tiedustelemassa vointiani, kun olin sairas? -- Niin. -- Tied�ttek�, teitte siin� sangen kauniisti! Ja miten voin osoittaa teille kiitollisuuttani? -- Siten, ett� sallitte minun joskus k�yd� luonanne. -- Niin usein kuin vaan tahdotte, viidest� kuuteen ja yhdest�toista keskiy�h�n. Kuule, Gaston, soitappas minulle valssi: "Tanssiin pyynt�". -- Miksi niin? -- Ennen kaikkea siksi, ett� se huvittaa minua, ja sitten siksi, ett� min� en pysty itse sit� soittamaan. -- Mik� teist� on siin� niin vaikeata? -- Kolmas osa, ne tahdit, joissa on ristit. Gaston nousi ja istui pianon ��reen alkaen soittaa tuota Weberin ihmeellist� kappaletta, joka oli lev�ll��n nuottikannattimella. Tukien toisella k�dell��n pianoon seurasi Marguerite silmill��n jokaista nuottia vihossa ja hyr�ili hiljaa s�velt� ja naputteli sormillaan pianoa, kun Gaston tuli soitossaan tuohon kysymyksess� olevaan kohtaan: -- "R�, mi, r�, do, r�, fa, mi, r�"; -- juuri tuota paikkaa en saa luistamaan. Soitappa se uudestaan. Gaston teki niin; sitten sanoi Marguerite: -- Annappas, kun min� nyt yrit�n. H�n istui nyt vuorostaan pianon ��reen ja soitti; mutta h�nen itsep�iset sormensa iskiv�t aina harhaan. -- Se on merkillist�, sanoi h�n lapsellisella ��nenpainolla, -- ett� min� en opi soittamaan tuota paikkaa! Uskokaa tahi ette, mutta usein harjoittelen sit� aina kello kahteen asti aamulla! Ja kun min� ajattelen, ett� tuo tyhm� kreivi soittaa kappaleen ulkoa ja kerrassaan erinomaisesti, niin luulen, ett� juuri se tekee minut niin kiukkuiseksi h�nelle. H�n alkoi uudestaan, mutta samalla tuloksella. -- Viek��n paholainen Weberin, soiton ja kaikki pianot! sanoi h�n ja viskasi nuottivihon kauas huoneen toiselle puolelle. -- Merkillist�, k�sitt�m�t�nt�, ett� min� en osaa soittaa kahdeksaa risti� per�tysten. Ja h�n katsoi meit� ristiss� k�sin ja polki jaloillaan lattiaa. Veri nousi h�nen poskiinsa ja heikko ysk�npuuska t�risytti h�nen huuliaan. -- Kas niin, kas niin, sanoi Prudence, joka oli ottanut hatun p��st��n ja silitti nyt hiuksiaan peilin edess�. -- Jos te suututte, niin voitte sairastua j�lleen. K�yk��mme mieluummin illalliselle, se on paljon parempi, min� kuolen n�lk��n. Marguerite painoi kelloa, istui sitten pianon ��reen ja alkoi puoli��neen laulaa er�st� kevytmielist� laulua, jonka s�estys ei tuottanut h�nelle vaikeuksia. Gaston tunsi laulun ja alkoi my�skin laulaa. -- �lk�� viitsik� laulaa tuollaisia s��dytt�mi� lauluja, sanoin min� pyyt�en Margueritelle. -- Oh, kuinka te olette siveellinen! vastasi h�n hymyillen ja ojensi minulle k�tens�. -- En sano sit� itseni t�hden, vaan teid�n. Marguerite teki liikkeen ik��nkuin tahtoen sanoa: -- Oh, min� olen jo aikoja sitten herennyt olemasta siveellinen, min�. Samassa saapui Nanine. -- Onko illallinen valmis? kysyi Marguerite. -- On, neiti, tuossa paikassa. -- Tosiaankin, sanoi Prudence minulle, -- teh�n ette ole viel� n�hnyt huoneustoa; tulkaa min� n�yt�n sen teille. Marguerite seurasi meit� hetkisen tuossa ihanassa huoneustossa, mutta kutsui sitten Gastonin luoksensa ja l�ksi h�nen kanssaan ruokasaliin katsomaan oliko illallinen valmis. -- Kuulkaa, sanoi Prudence kovalla ��nell�, ottaen er��lt� hyllylt� saksilaisen porsliiniesineen, -- en ole tiet�nyt, ett� teill� on t�m� pieni mies. -- Mik�? kysyi Marguerite. -- T�m� pieni paimen, joka pit�� k�dess��n linnunh�kki�. -- Ottakaa se, jos se teit� miellytt��. -- Oh, on synti anastaa se teilt�. -- Ajattelin antaa sen kamaripalvelijattarelleni, sill� se on mielest�ni kauhistuttava; mutta koska te pid�tte siit�, niin ottakaa se. Prudencen huomio kiintyi lahjaan, eik� siihen tapaan, jolla se annettiin. H�n pani syrj��n paimenensa ja vei minut sitten pukuhuoneeseen, miss� n�ytti minulle kahta sein�ll� riippuvaa pienoismuotokuvaa. -- T�m� on kreivi G..., sanoi h�n. -- H�n oli kovin rakastunut Margueriteen; h�n juuri "keksi" h�net. Tunnetteko h�net? -- En. Ja t�m� t�ss�? kysyin min� osoittaen toista muotokuvaa. -- H�n on pikku vicomte L..., jonka t�ytyi matkustaa pois. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� h�n joutui h�vi�n partaalle. H�n oli mielett�m�sti rakastunut Margueriteen. -- Ja Marguerite rakasti kai my�skin paljon h�nt�. -- H�n on niin kummallinen, ei h�nest� koskaan tied� mit��n varmaa. Samana p�iv�n�, kun vicomte matkusti oli Marguerite tapansa mukaan teatterissa, ja kuitenkin h�n itki, kun he sanoivat j��hyv�iset toisilleen. Samassa saapui Nanine ja ilmoitti, ett� illallinen oli valmis. Kun me astuimme ruokasaliin, seisoi Marguerite nojaten sein��n, ja Gaston piti h�nt� k�sist� ja puhui h�nelle kuiskaten. -- Sin� olet hullu, vastasi Marguerite h�nelle, -- sin� tied�t hyvin, etten tahdo kuulla siit�. Sitten kun on kaksi vuotta tuntenut minun kaltaiseni naisen, ei tulla pyyt�m��n lupaa saada ruveta h�nen rakastajattarekseen. Me, me annamme itsemme joko heti, tahi ei koskaan. Kas niin, hyv� herrasv�ki, nyt me k�ymme illalliselle. H�n irroittautui Gastonista, tarjosi h�nelle paikan oikealla puolellaan, minulle vasemmalla, ja sanoi sitten Naninelle: -- Ennenkuin te istutte, niin sanokaa keitt�j�tt�relle, ett� h�n ei saa avata, jos ovikello soi. T�m� k�sky annettiin kello yksi y�ll�. Noilla illallisilla naurettiin, sy�tiin ja juotiin paljon. Jonkun ajan kuluttua oli remu saavuttanut sopivaisuuden rajan, ja sukkeluuksia, jotka er��nlaisia seurapiirej� huvittavat, mutta jotka aina likaavat suun, joka niit� sanoo, kuului tuon tuostakin Naninen, Prudencen ja Margueriten suureksi riemuksi. Gastonilla oli tavattoman hauska; h�n oli hyv�syd�minen poika, mutta aikaiset huonot tavat olivat pilanneet h�net. Hetkisen olin valmis karkaisemaan itseni, antautumaan hetken huumaukseen, ottamaan osaa tuohon remuun, joka n�ytti kuuluvan yhten� ruokalajina illallisiin. Mutta v�hitellen erottauduin h�lin�st�, lasini j�i koskemattomaksi, ja mieleni muuttui melkein surulliseksi, n�hdess�ni tuon kauniin, nuoren olennon juovan, puhuvan kuin toriakka, ja nauravan sit� vallattomammin kuta rivompia asioita puhuttiin. Mutta tuossa iloisuudessa ja tuossa puhetavassa ja juomisessa, joka toisissa p�yt�kumppaneissani ep�ilem�tt� johtui siveett�myydest� ja tavasta, luulin n�kev�ni Margueriten tarpeen etsi� unhoitusta, ja min� laskin tuon kaiken kuumeen ja �rtyneen hermoston konttoon. Joka kerta, kun h�n oli tyhjent�nyt samppanjalasin nousi h�nen poskilleen kuumeinen punerrus, ja ennen illallista puhjennut liev� ysk� k�vi nyt niin ankaraksi, ett� h�nen t�ytyi nojata p��ns� tuolin selk�myst��n ja painaa molemmat k�tens� rintaansa vasten joka kerta kun h�n ysk�si. K�rsin, ajatellessani, kuinka turmiollisesti t�llainen jokap�iv�inen elostelu vaikuttikaan h�nen raihnaiseen ruumiiseensa. Lopulta tapahtui se mit� olin pelolla aavistanut. Illallisen loppupuolella sai Marguerite ankaramman ysk�kohtauksen kuin kaikki edelliset. H�n muuttui purppuran punaiseksi, sulki tuskasta silm�ns� ja vei huulilleen ruokaliinan, joka v�rj��ntyi veripisaroista. Silloin h�n nousi tuoliltaan ja kiiruhti pukuhuoneeseensa. -- Kuinka on Margueriten laita? kysyi Gaston. -- H�n on nauranut liiaksi ja sylkee nyt verta, vastasi Prudence. -- Oh, ei se merkitse mit��n, sellaista tapahtuu h�nelle joka p�iv�. H�n tulee kyll� takaisin. Antaa h�nen olla yksikseen, h�n pit�� siit� eniten. Mit� minuun tulee, niin en voinut hillit� itse�ni, vaan l�ksin, Prudencen ja Naninen h�mm�styksest� ja huudoista huolimatta, etsim��n Margueritea. Huonetta, jonne Marguerite oli paennut, valaisi ainoastaan yksi, p�yd�ll� oleva kynttil�. H�n lep�si sohvalla taaksep�in nojautuneena, aukinapitetuin puvuin, toinen k�si syd�mell�, toinen riippuen velttona. P�yd�ll� oli puoleksi vedell� t�ytetty, hopeinen pesuvati, ja vedess� n�kyi verijuovia. Marguerite oli aivan kalpea, h�nen suunsa oli puoleksi auki ja h�n hengitti l��h�tt�en. V�list� kohotti h�nen rintaansa syv� huokaus, joka n�ytti tuottavan h�nelle huojennusta ja hetkellist� hyvinvointia. Menin h�nen luokseen, ilman ett� h�n liikutti v�h��k��n itse��n, istuin ja tartuin siihen k�teen, joka riippui velttona. -- Ah! Tek� se olette? sanoi h�n hymyillen. Min� mahdoin n�ytt�� per�ti liikutetulta, sill� h�n lis�si: -- Oletteko ehk� tekin sairas? -- En. Mutta te, te k�rsitte viel�? -- En paljoa, vastasi h�n, kuivaten nen�liinallaan kyyneleet, jotka ysk� oli nostattanut silmiin. -- Olen jo tottunut t�h�n. -- Te tapatte itsenne, neiti, sanoin min� liikutetulla ��nell�; -- tahtoisin olla yst�v�nne, sukulaisenne, est��kseni teit� t�ll� tavalla vahingoittamasta itse�nne. -- Oh, ei maksa vaivaa olla levoton, vastasi h�n miltei katkerasti, -- n�etteh�n, etteiv�t toisetkaan siit� v�lit�. He tiet�v�t, nimitt�in, ett� t�m� ei ole autettavissa. Sitten h�n nousi, otti kynttelin, asetti sen uunille ja katsoi peiliin. -- Kuinka kalpea min� olen! sanoi h�n, napittaen j�lleen pukunsa ja j�rjest�en hiuksiaan. -- Hui hai! Menk��mme j�lleen p�yt��n. Tuletteko? Min� en hievahtanut paikaltani. H�n huomasi, ett� kohtaus oli tehnyt minuun j�rkytt�v�n vaikutuksen, sill� h�n astui luokseni, ojensi minulle k�tens� ja sanoi: -- Kas niin, tulkaa nyt. Tartuin h�nen k�teens�, vein sen huulilleni ja kostutin sit� kahdella, kauan pid�tetyll� kyyneleell�. -- Oh, millainen lapsi te olette! sanoi h�n ja istahti viereeni; -- teh�n itkette! Mik� teid�n on? -- Olen teid�n mielest�nne kovin tyhm�, mutta, se, mink� �sken n�in koski minuun tavattomasti. -- Te olette kovin hyv�! Mutta mit� te tahdotte? Min� en voi nukkua, ja minun t�ytyy saada hieman huvitella. Ja muuten, yksi enemm�n tahi v�hemm�n minun kaltaisiani, mit� se tekee! L��k�rit sanovat, ett� veri, jota min� yskin, tulee kurkkutorven haaroista. Olen uskovinani heit�, siin� kaikki mit� voin tehd�. -- Kuulkaa, Marguerite, sanoin min� silloin vastustamattoman ylitsepursuvalla tunteella, -- en tied� mik� vaikutusvalta teill� mahdollisesti on oleva el�m��ni, mutta sen tied�n, ett� t�ll� hetkell� ei ole ainoatakaan ihmist�, joka kiinnitt�isi siihen m��r��n mielt�ni kuin te, ei edes oma sisareni. Ja niin on ollut asianlaita siit� l�htien, kun teid�t ensi kerran n�in. No niin, taivaan nimess�, hoitakaa itse�nne �lk��k� viett�k� en�� t�llaista el�m��. -- Jos hoitaisin itse�ni, niin kuolisin. Kuumeentapainen el�m� juuri pit�� minut hengiss�. Muuten, mit� hoitamiseen tulee, niin sen voivat tehd� sellaiset naiset, joilla on perhe ja yst�vi�. Mutta me, niinpian kuin me emme en�� voi tyydytt�� rakastajiemme turhamaisuutta ja haluja, j�tt�v�t he meid�t, ja pitki� p�ivi� seuraa silloin pitk�t illat. Min� kyll� tied�n, sill� olin kaksi kuukautta vuoteessa, ja kolmen viikon kuluttua ei kukaan en�� k�ynyt luonani. -- Totta kyll�, etten merkitse teille mit��n, sanoin min�, -- mutta jos tahtoisitte, hoitaisin teit� kuin veli, en j�tt�isi teit�, ja min� parantaisin teid�t. Sitten kun tulisitte j�lleen terveeksi, voisitte, jos niin haluaisitte, alkaa j�lleen viett�� entist� el�m��nne; mutta min� olen varma siit�, ett� te valitsisitte mieluummin rauhallisen el�m�n, joka tekisi teid�t onnellisemmaksi ja s�ilytt�isi kauneutenne. -- Niin te ajattelette nyt t�n� iltana, siksi, ett� alkohooli tekee teid�t surumieliseksi; mutta teill� ei riitt�isi k�rsiv�llisyytt� niin paljoon. -- Sallikaa minun palauttaa mieleenne, Marguerite, ett� te olitte kaksi kuukautta vuoteen omana, ja tuona aikana k�vin joka p�iv� tiedustelemassa vointianne. -- Se on totta, mutta miksi te ette tullut luokseni? -- Siksi etten tuntenut teit� viel� silloin. -- Kainostellaanko minun tapaisiani naisia? -- Naisia kainostellaan aina; se on ainakin minun mielipiteeni. -- Te siis hoitaisitte minua? -- Niin. -- Te olisitte luonani joka p�iv�? -- Niin. -- Viel�p� �isinkin? -- Sik�li kuin en ik�vystytt�isi teit�. -- Ja miksi nimit�tte t�t�? -- My�t�tunnoksi. -- Ja mist� t�m� my�t�tunto johtuu? -- Vastustamattomasta mieltymyksest� teihin. -- Oletteko siis rakastunut minuun? Sanokaa se heti, se on paljon yksinkertaisempaa. -- Mahdollista kyll�; mutta jos minun on sanottava se teille, niin ei se ainakaan tapahdu t�n��n. -- Olisi parasta, ett'ette koskaan sanoisi sit�. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� se tuottaisi vain kaksi seurausta. -- Ja ne olisivat? -- Joko min� tahtoisin p��st� teist�, jolloin suuttuisitte minuun, tahi vastaisin my�ntyv�sti, ja te saisitte minusta surkean rakastajattaren; nainen, joka on hermostunut, sairas, surumielinen tahi my�skin iloinen tavalla, joka on surullistakin surkeampi, nainen, joka yskii verta ja joka tuhlaa satatuhatta francsia vuodessa -- sellainen nainen voi sopia jollekin vanhalle, rikkaalle miehelle, kuten esimerkiksi herttualle, mutta tuottaisi paljon ik�vyytt� teid�n kaltaisellenne nuorelle miehelle, ja todistuksena siit� on se, ett� kaikki minun nuoret rakastajani ovat sangen pian j�tt�neet minut. Min� en vastannut mit��n; kuuntelin ainoastaan. Tuo avomielisyys, joka miltei tuntui tunnustukselta, tuo kiusallinen, kullalla verhottu el�m�ntapa, jonka todellisuudelle tuo tytt�parka koetti etsi� unhoitusta elostelussa, huumauksessa ja valvomisessa, kaikki tuo vaikutti minuun niin syv�sti, etten saanut sanaakaan suustani. -- Kas niin, jatkoi Marguerite, -- nyt olemme puhuneet kylliksi lapsellisuuksia. Tarjotkaa minulle k�sivartenne ja palatkaamme j�lleen ruokasaliin. Heid�n ei tarvitse saada tiet�� syyt� viipymiseemme. -- Menk��, jos teit� haluttaa, mutta pyyd�n, ett� sallitte minun j��d� t�nne. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� teid�n iloisuutenne tuottaa minulle liian paljon tuskia. -- No, hyv�, olen sitten surullinen. -- Kuulkaa, Marguerite, sallikaa minun sanoa teille er�s asia, joka kaiketi on teille usein sanottu, mutta jonka monenkertainen kuuleminen on est�nyt teit� uskomasta sit�. Se ei liioin ole v�hemmin totta, enk� min� kenties ole koskaan uudistava sit�. -- Ja se on?... sanoi Marguerite hymyillen ja muistuttaen nuorta �iti�, joka kuuntelee lapsensa l�rp�tyksi�. -- Se on, ett� kun olin n�hnyt teid�t, valloititte te, en tied� miksi tahi miten, sijan minun el�m�ss�ni, ett� min� turhaan koetan karkoittaa kuvaanne ajatuksistani, jonne se kuitenkin aina palaa; ett�, kun min� t�n��n, kahden vuoden kuluttua, n�in teid�t uudestaan, te saitte entist� suuremman vallan ylitseni; ja vihdoin, ett�, kun te nyt olette ottanut minut vastaan ja min� tunnen teid�t ja kaiken teiss� ilmenev�n harvinaisuuden, olette te k�ynyt minulle v�ltt�m�tt�m�ksi, ja ett� min� tulen hulluksi, en ainoastaan siit�, ett� te ette rakasta minua, vaan my�skin siit�, ettette anna minun rakastaa teit�. -- Mutta, onneton, te olette niin ollen hyvin rikas? Ettek� tied�, ett� min� tuhlaan kuusi � seitsem�n tuhatta francsia kuukaudessa, ja ett� se on k�ynyt minulle v�ltt�m�tt�myydeksi; ettek�, yst�v� parka, sitten tied�, ett� saattaisin teid�t k�den k��nteess� perikatoon ja ett� omaisenne asettaisivat teid�t holhouksen alle, kun he saisivat tiet��, ett� el�tte minun kaltaiseni naisen kanssa. Rakastakaa minua kernaasti hyv�n� yst�v�n�, mutta ei muuna. K�yk�� luonani ja me nauramme ja l�rp�ttelemme, mutta �lk�� luullotelko itsellenne, ett� min� olen parempi kuin mit� itse asiassa olen. Teill� on hyv� syd�n, te tahdotte, ett� teit� rakastetaan, mutta te olette aivan liian herkk�tunteinen ja nuori meid�n maailmaamme. Ottakaa itsellenne naimisissa oleva nainen. Te n�ette, ett� olen kiltti tytt� ja ett� puhun teille aivan avomielisesti. _Ensi osan loppu_. TOINEN OSA. KYMMENES LUKU. -- Mutta, hyv�nen aika, mit� te oikeen teette? huusi Prudence, joka tiet�m�tt�mme oli ilmestynyt kynnykselle. -- Me puhumme j�rke�, vastasi Marguerite, -- j�tt�k�� meid�t viel� hetkiseksi rauhaan, sitte me tulemme. -- Hyv�, hyv�, puhukaa lapsukaiset, puhukaa, sanoi Prudence ja poistui sulkien oven per�ss��n. -- On siis sovittu, ett� te ette rakasta minua, sanoi Marguerite, j��ty�mme kahden kesken. -- Min� matkustan. -- Olemmeko tulleet niin pitk�lle? Olin mennyt liian pitk�lle voidakseni en�� per��nty�, ja sit�paitsi saattoi tuo tytt� p��ni aivan py�r�lle. Tuo sekoitus iloisuutta, surumielisyytt�, siveellisyytt� ja siveett�myytt�, tuo h�nen vaikutuksille herk�ksi tekev� tautinsa ja hermoston �rtyneisyytens�, kaikki se antoi minun ymm�rt��, ett� jollen heti alusta pit�en saanut valtoihini tuota kevytmielist�, helposti unohtuvaa luonnetta kadottaisin h�net ainiaaksi. -- Kuulkaa, te puhutte siis tosissanne? sanoi h�n. -- Niin, t�ydell� todella. -- Mutta miksi ette ole sanonut minulle t�t� aikaisemmin? -- Koska olisin voinut sanoa sen teille? -- P�iv�� my�hemmin kun teid�t esitettiin minulle Ooppera Comiquessa. -- Luulen, ett� olisin saanut huonon vastaanoton, jos silloin olisin tullut luoksenne. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� k�ytt�ydyin niin tyhm�sti edellisen� iltana. -- Se on totta. Mutta te rakastitte minua kuitenkin jo silloin. -- Niin. -- Mik� ei est�nyt teit� menem�st� rauhallisesti nukkumaan n�yt�nn�n j�lkeen. Tuollaiset voimakkaat rakastumiset kyll� tunnetaan. -- Te luultavasti erehdytte. Tied�ttek� mit� sin� iltana tein? Odotin teit� kahvila Anglais'n portilla. Seurasin vaunua, joka vei teid�t ja kolme yst�v��nne sielt�, ja kun n�in teid�n astuvan niist� ja nousevan yksin asuntoonne, tunsin sanomatonta onnea. Marguerite purskahti nauruun. -- Mille te nauratte? kysyin min�. -- Ei millek��n. -- Pyyd�n, vastatkaa minulle, muuten luulen, ett� te yh� edelleen pid�tte minua pilkkananne. -- Ettek� suutu? -- Onko minulla oikeus suuttua teihin? -- No niin! Menin hyv�ll� syyll� yksin kotiini. -- Kuinka niin? -- Minua odotettiin siell�. Vaikka olisin saanut h�nelt� veitsen piston, ei se olisi koskenut minuun niin. Nousin ja ojensin h�nelle k�teni: -- Hyv�sti. -- Min� arvasin, ett� te suuttuisitte, sanoi Marguerite. -- Miehill� on raivo saada tiet�� sellaista mik� tuottaa heille tuskaa. -- Mutta min� vakuutan teille, sanoin min� kylm�sti ik��nkuin tahtoen osoittaa h�nelle, ett� ikuisiksi ajoiksi olin parantunut intohimostani, ja min� vakuutan teille, ett� en ole suuttunut. Se, ett� joku odotti teit�, oli yht� luonnollista kuin sekin, ett� min� l�hden t��lt� kello kolme aamulla. -- Ehk� teill�kin on joku kotona odottamassa? -- Ei, mutta minun t�ytyy l�hte�. -- Hyv�sti siis. -- Te l�het�tte minut pois. -- En suinkaan. -- Miksi te kiusaatte minua n�in? -- Kuinka niin? -- Te sanoitte, ett� joku odotti teit�. -- Min� en voinut olla nauramatta, ajatellessani, ett� te olitte onnellinen, n�hdess�nne minut menev�n yksin kotiin, johon minulla oli niin hyv� syy. -- Lapsellisuus tuottaa usein iloa, ja on v��rin h�irit� tuota iloa, etenkin kun voi, antamalla sen jatkua, tehd� iloitsevan viel�kin onnellisemmaksi. -- Kenen kanssa te luulette olevanne tekemisiss�? Min� en ole mik��n pyhimys enk� herttuatar. En ole tuntenut teit� ennenkuin t�n��n, enk� ole velvollinen tekem��n teille tili� menettelyst�ni. Olettaen, ett� minusta jonakin p�iv�n� tulee teid�n rakastajattarenne, t�ytyy teid�n muistaa, ett� minulla on ennen teit� ollut muita rakastajia. Jos te jo ennakolta osoitatte mustasukkaisuutta, niin mit� sitten my�hemmin onkaan tapahtuva, jos tuo "my�hemmin" nyt sitten on lainkaan tuleva! Te olette verraton! -- Siksi, ett� kukaan ei ole rakastanut teit� niinkuin min� teit� rakastan. -- No niin, suoraan puhuen, rakastatteko minua todellakin niin suunnattomasti? -- Niin paljon kuin rakastaa voin. -- Ja sit� on jatkunut aina... -- Aina siit� l�htien, kun kolme vuotta sitten n�in teid�n astuvan vaunuistanne P�rssitorilla. -- Tied�ttek�, se on sangen kaunista. No, hyv�, mill� min� voin palkita suuren rakkautenne? -- Teid�n t�ytyy rakastaa minua hiukan, sanoin min�, syd�meni jyskytt�ess� niin rajusti, ett� tuskin saatoin puhua, sill� Margueriten ilvehtiv�st� hymyst� huolimatta olin tuntevinani, ett� tuo kauan kaipaamani hetki l�hestyi. -- No hyv�. Mutta herttua? -- Mik� herttua? -- Vanha, mustasukkainen suojelijani. -- H�n ei saa tiet�� mit��n. -- Mutta jos h�n saa tiet��? -- Silloin h�n antaa teille anteeksi. -- Ei anna. H�n hylk�� minut, ja kuinka minun sitten k�y? -- Mutta uskallattehan te panna itsenne alttiiksi er��n toisenkin takia. -- Mist� te sen tied�tte? -- Siit�, ett� te kielsitte p��st�m�st� ket��n sis�lle t�n� y�n�. -- Se on totta, mutta tuo toinen on tosi yst�v�ni. -- Josta ette n�y suuria v�litt�v�n, koska annatte sulkea h�nelt� ovenne t�llaiseen aikaan. -- Teill� ei pit�isi olla syyt� moittia minua siit�, koska se tapahtui siksi, ett� otin vastaan teid�t, teid�t ja yst�v�nne. Olin v�hitellen l�hestynyt Margueritea ja kiert�nyt k�teni h�nen vartalonsa ymp�ri, ja tunsin nyt h�nen notkean ruumiinsa nojaavan k�si�ni vasten. -- Jos te tiet�isitte kuinka teit� rakastan, kuiskasin min�. -- Onko se totta? -- Vannon sen teille. -- Hyv�, jos te lupaatte tehd� kaikki mit� min� tahdon, sanomatta sanaakaan, tekem�tt� pienint�k��n huomautusta ja kysym�tt� mit��n, niin ehk� rakastan teit�. -- Lupaan kaikki mit� tahdotte. -- Mutta sanon teille etuk�teen, ett� tahdon vapauden toimia mieleni mukaan, tarvitsematta tehd� v�hint�k��n tili� teille. Olen aina etsinyt nuorta, tahdotonta miest�, joka olisi ep�luulottomasti rakastunut ja jota voisi rakastaa ilman oikeutta, mutta en ole koskaan l�yt�nyt sellaista. Miehet eiv�t ole koskaan tyytyv�isi�, vaan vaativat ett� rakastajatar tekee tili� nykyidest�, menneisyydest� ja viel�p� tulevaisuudestakin. Sit� mukaa kuin he tottuvat h�neen, tahtovat he hallita h�nt�, ja jos he saavat kaikki mit� tahtovat, tulevat he vain entist� vaativaisemmiksi. Jos min� nyt p��t�n ottaa itselleni uuden rakastajan, niin toivon, ett� h�nell� on kolme harvinaista ominaisuutta: luottavaisuutta, alistuvaisuutta ja hienotunteisuutta. -- Hyv�! Olen kaikkea mit� tahdotte. -- Sen saamme n�hd�. -- Ja koska saamme n�hd�? -- My�hemmin. -- Miksi my�hemmin? -- Siksi, sanoi Marguerite, irroittautuen minusta ja ottaen suuresta vihosta punaisen kamelian, jonka pisti napinreik��ni, -- siksi, ettei aina voi panna t�yt�nt��n sopimusta samana p�iv�n� kuin on sen allekirjoittanut. Sen oli helppo ymm�rt��. -- Ja koska saan j�lleen n�hd� teid�t? kysyin min� ja puristin h�nt� k�dest� rintaani vasten. -- Silloin kun t�m� kamelia muuttaa v�ri�. -- Ja koska se muuttaa v�ri�? -- Huomen illalla yhdentoista ja kahdentoista v�lill�. Oletteko nyt tyytyv�inen. -- Ja sit� te kysytte. -- Ei sanaakaan t�st� yst�v�llenne tahi Prudencelle tahi kenellek��n muulle. -- Lupaan sen. -- Suudelkaa nyt minua, ja l�htek��mme sitten ruokasaliin. H�n tarjosi minulle huulensa, silitti hiuksensa, ja me l�ksimme huoneesta, h�n laulaen ja min� puolihulluna. Salissa h�n pys�htyi ja kuiskasi: -- Arvelette varmaankin, ett� on merkillist� kuinka pian min� olin valmis my�ntym��n; tied�ttek� mist� se johtuu? Siit�, jatkoi h�n, tarttuen k�teeni ja painaen sen syd�nt��n vasten, jolloin tunsin sen voimakkaat, nopeat ly�nnit, -- se johtuu siit�, ett� koska minun elinaikani on lyhempi kuin toisten, niin olen p��tt�nyt el�� sen nopeammin. -- Min� pyyd�n, �lk�� puhuko en�� tuolla tavalla. -- Oh, lohduttakaa itse�nne, jatkoi h�n nauraen. -- Niin lyhyt kuin elinaikani lieneekin, niin el�n kuitenkin kauemmin kuin mit� te olette minua rakastava. Ja h�n astui laulaen ruokasaliin. -- Miss� on Nanine? kysyi h�n, n�hty��n, ett� Gaston ja Prudence olivat kahden huoneessa. -- H�n nukkuu teid�n huoneessanne, odottaen, ett� k�visitte levolle, vastasi Prudence. -- Tytt� parka! Kas niin, hyv�t herrat, l�htek�� nyt, on jo aika. Kymmenen minuuttia my�hemmin me l�ksimme, Gaston ja min�. Marguerite puristi hyv�stelless� k�tt�ni. Prudence j�i viel� h�nen luokseen. -- No niin, sanoi Gaston kun p��simme kadulle, -- mit� te sanotte Margueritesta? -- H�n on enkeli, ja min� olen hulluna h�neen. -- Aavistin sen; sanoitteko sen h�nelle? -- Sanoin. -- Ja lupasiko h�n uskoa teit�? -- Ei. -- Prudencen laita on toisin. -- Lupasiko h�n teille jotakin? -- Enemm�n kuin jotakin, yst�v�ni! Kukapa uskoisi, ett� tuo pikku Duvernoy on viel� niin hyvin s�ilynyt. YHDESTOISTA LUKU. Armand vaikeni p��sty��n n�in pitk�lle. -- Tahdotko sulkea ikkunan? sanoi h�n, -- minua alkaa viluttaa. Min� menen sill� aikaa vuoteeseen. Suljin ikkunan. Armand, joka oli viel� sangen heikko, riisui aamutakin ylt��n ja asettui vuoteeseen. H�n n�ytti v�syneelt�. -- Sin� olet ehk� puhunut liian paljon, sanoin min�. -- Tahdotko, ett� min� poistun, jotta voit nukkua? Voit sitten jonakin toisena p�iv�n� kertoa lopun tuosta tarinasta. -- Ik�vystytt��k� se ehk� sinua? -- P�invastoin. -- Silloin min� jatkan. Vaikka j�t�tkin minut yksin, niin en kuitenkaan voi nukkua. -- Kun min� saavuin kotiini, jatkoi h�n, tarvitsematta muistella, niin el�v�sti oli h�nell� mieless� kaikki nuo seikat, -- en k�ynyt nukkumaan; istuuduin miettim��n p�iv�n seikkailua. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ja odottamatta, ett� tosiaan luulin uneksineeni. Ensim�inen vaikutelma, jonka olin saanut tulevasta rakastajattarestani, oli ollut niin voimakas, ett� se yh� piti minua vallassaan. Jatkuvassa itsep�isyydess�ni en tahtonut n�hd� h�ness� samanlaista tytt�� kuin muut h�nen kaltaisensa, ja kaikille miehille ominaisella turhamaisuudella olin valmis uskomaan, ett� h�n tunsi minua kohtaan samanlaista mieltymyst� kuin min� h�nt� kohtaan. Kuitenkin havaitsin monta kielteist� seikkaa, ja min� olin usein kuullut kerrottavan, ett� Margueriten rakkaudesta oli tullut enemm�n tahi v�hemm�n kallis kauppatavara, vuodenajan mukaan. Mutta toiselta puolen, kuinka sovittaa nuo huhut kreivin yh� jatkuviin, tuloksettomiin k�ynteihin? Voi sanoa, ett� kreivi ei miellytt�nyt h�nt�, ja ett�, kun herttua piti h�nt� niin loistavasti yll�, h�n tahtoi mieluummin ottaa, jos h�n kerran rakastajan halusi, sellaisen, joka h�nt� miellytti. Miksi, miksi h�n ei silloin valinnut, kaunista, sukkelaa ja rikasta Gastonia, vaan minut, joka olin h�nest� ollut niin naurettava, kun h�n ensi kerran minut n�ki? Mutta totta my�skin, ett� yksi ainoa minuutti voi vaikuttaa enemm�n kuin koko vuoden k�ynnit. Kaikista illallisvieraista olin min� ainoa, joka k�vin levottomaksi silloin, kun h�n l�ksi p�yd�st�. Seurasin h�nt�, olin niin liikutettu, etten voinut sit� peitt��, ja min� itkin suudellessani h�nen k�tt�ns�. T�m� seikka ynn� se, ett� olin joka p�iv� k�ynyt h�nen luonaan h�nen sairastaessaan oli ehk� saattanut h�net n�kem��n minussa toisenlaisen miehen kuin ne, joita h�n t�h�n saakka oli tuntenut; ja ehk� h�n ajatteli, ett� h�n saattoi rakkauden t�hden, joka ilmeni sill� tavalla, tehd� sen mink� h�n oli tehnyt niin usein, ett'ei sill� ollut en�� mit��n merkityst� h�nen silmiss��n. Kaikki n�m� olettamukset olivat sangen todenn�k�isi�; mutta olivat syyt mitk� tahansa h�nen suostumukseensa, er�s asia oli joka tapauksessa varma, nim. se, ett� h�n oli suostunut. Sin� y�n� en sulkenut silmi�ni. Min� en itse tuntenut itse�ni; olin melkein hullu. Toisinaan arvelin, etten ollut kyllin kaunis, kyllin rikas tahi hieno omistaakseni sellaisen naisen; toisinaan tunsin ylpeytt� ajatellessani tuota omistamista. Sitten min� aloin pel�t�, ett� Margueriten mieltymys minuun oli vain hetken oikku, ja tuntien ennakolta, ett� pikainen loppu tekisi minut onnettomaksi, ajattelin, ett� oli parasta olla menem�tt� h�nen luokseen, matkustaa pois ja kirjoittaa h�nelle ep�ilyksist�ni. Sitten min� siirryin m��r�tt�miin toiveisiin, rajattomaan luottamukseen. Tein uskomattomia tulevaisuudensuunnitelmia; sanoin itselleni, ett� tuo nainen saisi kiitt�� minua henkisest� ja ruumiillisesta parantumisestaan, ett� viett�isin koko el�m�ni yhdess� h�nen kanssaan, ja ett� h�nen rakkautensa tekisi minut onnellisemmaksi kuin kaikkein puhtain ja viattomin rakkaus. Niin, en voi muistaa niit� tuhansia ajatuksia, jotka nousivat syd�mest� p��h�ni ja v�hitellen sammuivat uneen, johon aamulla vaivuin. Kun her�sin, soitti kello kahta. Ilma oli verraton ja minusta tuntui kuin el�m� ei olisi koskaan n�ytt�nyt niin kauniilta ja t�ytel�iselt�. Eilisp�iv�n muistot palasivat j�lleen, varjottomina, esteett�min� ja illan suloisten toiveitten kyll�stytt�min�. Pukeuduin nopeasti. Olin tyytyv�inen ja tunsin pystyv�ni parhaisiin tekoihin. Tuon tuostakin hyp�hti syd�meni rinnassani ilosta ja rakkaudesta. En v�litt�nyt en�� niist� syist�, jotka ennen nukahtamistani olivat tehneet minut levottomaksi; n�in ainoastaan p��m��r�n, ajattelin ainoastaan hetke�, jolloin taas saisin n�hd� Margueriten. Minun oli mahdoton pysy� kotona. Huoneeni osoittautui liian pieneksi onnelleni, tarvitsin koko luonnon. L�ksin ulos. Sivuutin d'Antin kadun. Margueriten vaunut odottivat h�nen portaidensa edess�; l�ksin Champs Elys�es'elle. Rakastin kaikkia ihmisi�, jotka vastaani tulivat, tuttuja ja tuntemattomia. Kuinka hyv�ksi rakkaus tekeek��n ihmisen! Kun olin tunnin ajan harhaillut puistossa, n�in kaukaa Margueriten vaunut; en tuntenut niit�, vaan aavistin. Juuri kun vaunujen piti k��nty� Champs-Elys�es'en kulmassa, pys�hdytti Marguerite ne, ja er�s nuori mies l�ksi l�hell� olevasta herrajoukosta keskustelemaan h�nen kanssaan. He juttelivat hetkisen; sitten palasi tuo nuori mies toveriensa luo ja vaunut vieriv�t eteenp�in; olin t�ll� v�lin l�hestynyt herrajoukkoa, ja n�in, ett� mies, joka oli puhellut Margueriten kanssa, oli kreivi G..., jonka kuvan Prudence oli n�ytt�nyt minulle ja sanonut olevan henkil�n, jota Marguerite sai kiitt�� asemastaan. H�nelt� oli Marguerite k�skenyt sulkea oven edellisen� iltana, otaksuin, ett� h�n oli pys�hdytt�nyt vaunut selitt��kseen kreiville syyn menettelyyns�; ja min� toivoin samalla, ett� h�n olisi keksinyt jonkun uuden tekosyyn kreivi� varten t�ksi illaksi. Minulla ei ole aavistustakaan kuinka loppu osa p�iv�st� kului; k�velin, tupakoin, juttelin, mutta kello kymmenen aikaan illalla en muistanut v�h��k��n siit� mit� olin sanonut tahi keit� olin tavannut. Kaikki mit� muistan on, ett� palasin kotiin, kulutin kolme tuntia pukemiseen ja katsoin ainakin sata kertaa kelloani. Kun se osoitti puolta yht�toista katsoin ajan sopivaksi ja l�ksin. Saavuttuani d'Antin kadulle, vilkaisin Margueriten ikkunoihin. Ne oli valaistu. Soitin ja kysyin portinvahdilta oliko neiti Gautier kotona. H�n vastasi, ettei neiti koskaan tullut kotiin ennen kello yht�toista. Katsahdin kelloani ja huomasin, ett� olin tarvinnut ainoastaan viisi minuuttia, kulkeakseni tuon pitk�n matkan. Aloin k�vell� edestakaisin tuolla autiolla kadulla. Puolen tunnin kuluttua saapui Marguerite. H�n astui vaunuista ja katseli ymp�rilleen ik��nkuin etsien jotakin. Vaunut vieriv�t pois, sill� talli ei sijainnut siin� talossa. Juuri kun Marguerite aikoi soittaa kelloa, astuin min� esille ja sanoin: -- Hyv�� iltaa. -- Ah, tek� se olette? sanoi h�n ��nell�, josta ei suuresti kuvastunut iloa j�lleenn�kemisen johdosta. -- Olette antanut minulle luvan saapua luoksenne t�n��n. -- Se on totta; olin unohtanut sen kokonaan. Tuo vastaus kumosi kaikki toivomukseni. Aloin kuitenkin v�hitellen tottua h�nen tapoihinsa, enk� sent�hden poistunut, kuten muussa tapauksessa ep�ilem�tt� olisin tehnyt. Me menimme sis�lle. Nanine oli jo avannut oven. -- Eik� Prudence ole viel� tullut? kysyi Marguerite. -- Ei, neiti. -- Menk�� sanomaan, ett� heti kun h�n saapuu t�ytyy h�nen tulla t�nne. Mutta sammuttakaa ensin salissa. Jos joku tulee niin vastatkaa, ett� min� en ole viel� palannut kotiin, enk� palaakaan koko iltana. Saattoi selv�sti huomata, ett� h�nell� oli muuta mieless� ja ett� h�n ehk� piti tuloani sopimattomana. Min� en tiet�nyt mit� tehd� tahi sanoa. Marguerite meni makuuhuoneeseensa; min� j�in siihen miss� olin. -- Tulkaa, sanoi h�n. H�n riisui hattunsa ja samettitakkinsa ja viskasi ne s�ngyn p��lle, sitten h�n vaipui nojatuoliin takkavalkean ��reen, joka paloi aina, ja sanoi, leikkien kellonperiens� kanssa: -- Kas niin! Mit� uutta teill� on minulle kerrottavana? -- Ei mit��n, paitsi sit�, ett� olen tehnyt v��rin tullessani t�nne t�n� iltana. -- Miksi niin? -- Siksi, ett� te n�ytte olevan �rtyneell� mielell�, ja ett� min� ep�ilem�tt� ik�vystyt�n teit�. -- Ette te minua ik�vystyt�; mutta min� olen sairas, olen k�rsinyt koko p�iv�n, en ole nukkunut ja minulla on kauhea p��nkivistys. -- Tahdotteko, ett� l�hden tieheni, jotta p��sette levolle? -- Oh, te voitte j��d�; jos tahdon k�yd� levolle, niin voin tehd� sen siit� huolimatta. Samassa soi ovikello. -- Kukahan siell� on? sanoi h�n k�rsim�tt�m�sti. Hetkisen kuluttua soitettiin uudestaan. -- Kukaan ei suvaitse avata; minun on kai sitten teht�v� se itse. H�n nousi ja sanoi minulle: -- Odottakaa t��ll�. Sitten h�n meni eteiseen ja avasi oven. Min� kuuntelin. Henkil�, jolle h�n avasi, pys�htyi ruokasaliin. Ensim�isest� sanasta tunsin h�net nuoreksi kreivi N...ksi. -- Kuinka te voitte t�n��n? kysyi h�n. -- Huonosti, vastasi Marguerite kuivasti. -- H�iritsenk� kenties teit�? -- Ehk�. -- Kuinka te otatte minut vastaan! Mit� min� olen teille tehnyt, rakas Marguerite? -- Te ette ole tehnyt minulle mit��n, yst�v�ni. Olen sairas, minun t�ytyy k�yd� levolle, tehk�� siis minulle se ilo, ett� menette tiehenne. Minua kiusaa sanomattomasti etten voi tulla kotiin iltasin ilman, ett� te viiden minutin per�st� ilmestytte luokseni. Mit� te oikeastaan tahdotte? Ett� rupeaisin teid�n rakastajattareksenne? Hyv�, olenhan jo sata kertaa sanonut teille ei, sanonut, ett� te �rsyt�tte minua kauheasti ja ett� voitte k��nty� jonkun toisen puoleen. Toistan t�n��n viimeisen kerran: min� en tahdo tiet�� teist� mit��n; asia on siis p��tetty; ja nyt hyv�sti. Kas tuossa Nanine, h�n valaisee teille. Hyv�� y�t�. Ja lis��m�tt� sanaakaan, kuulematta mit� tuo nuori mies sopersi, palasi Marguerite makuuhuoneeseen, jonka oven h�n rajusti sulki. Nanine tuli miltei heti huoneeseen. -- Kuulkaa nyt, sanoi Marguerite h�nelle, -- sinun t�ytyy aina sanoa tuolle tyhmeliinille, ett� min� en ole kotona tahi ett� min� en tahdo ottaa vastaan h�nt�. Minua todellakin v�sytt�� se, ett� alinomaa tullaan pyyt�m��n minulta samaa asiaa, ett� luvataan maksaa ja sitten ollaan selv�t. Jos ne, jotka aikovat antautua meid�n alentavaan ammattiimme, tiet�isiv�t millaista t�m� on, niin he rupeaisivat ennemmin kamaripalvelijattariksi. Mutta ei; halu saada hienoja vaatteita, vaunuja ja jalokivi� houkuttelee heit�; uskotaan sit� mit� kuullaan, sill� prostitutioonilla on my�skin uskonsa, ja kulutetaan v�hitellen syd�n, ruumis ja kauneus; meit� pel�t��n kuin villipetoja, halveksitaan kuin hylkyj�, meill� on ymp�rill�mme vain sellaisia, jotka ottavat enemm�n kuin antavat, ja er��n� kauniina p�iv�n� me kuolemme kuin koirat, kun ensin olemme turmelleet muita ja itse turmeltuneet. -- Kas niin, neiti, tyyntyk��, sanoi Nanine, -- te olette kauhean hermostunut t�n� iltana. -- T�m� puku kiusaa minua, sanoi Marguerite ja alkoi napittaa auki pukuaan; -- antakaa minulle kampausviitta. No, ent� Prudence? -- H�n ei ole viel� tullut, mutta heti kun h�n saapuu l�het�n h�net t�nne. -- Kas siin� my�skin yksi, sanoi Marguerite riisuen pukunsa ja vet�en ylleen valkoisen aamuviitan, -- kas siin� on my�skin yksi, joka kyll� l�yt�� luokseni silloin, kun h�n minua tarvitsee ja joka ei vapaaehtoisesti voi tehd� minulle palvelusta. H�n tiet��, ett� min� odotan tuota vastausta t�n� iltana, ett� minun t�ytyy saada se, ett� olen levoton, mutta min� olen varma siit�, ett� h�n on l�htenyt huvittelemaan v�litt�m�tt� v�h��k��n minusta. -- Ehk� h�nelle on sattunut este. -- Tuokaa meille punssia. -- Se tekee neidin viel� pahemmaksi, sanoi Nanine. -- Sen parempi. Tuokaa viel� hedelmi�, piirakoita ja hiukan kananpoikaa, mutta heti, min� kuolen n�lk��n. Mink� vaikutuksen kohtaus teki minuun, on tarpeetonta kuvailla; ymm�rr�t sen kuitenkin hyvin. -- Teid�n t�ytyy aterioida kanssani, sanoi h�n, -- lukekaa jotakin odottaessanne; min� menen hetkeksi pukuhuoneeseeni. H�n sytytti kynttil�t monihaaraisessa kynttil�jalassa, avasi oven ja katosi. Min� puolestani s��lin tuon tyt�n el�m�� ja s��li lis�si rakkauttani. K�velin pitkin askelin edestakaisin huoneessa, kun Prudence samassa astui sis��n. -- Ah, tek� se olette, sanoi h�n; -- miss� Marguerite on? -- Pukuhuoneessaan. -- Odotan h�nt�. Sanokaa, tied�ttek�, ett� te miellyt�tte h�nt� paljon? -- En. -- Eik� h�n ole sanonut sit�? -- Ei. -- Miksi te olette t��ll�? -- Tulin vierask�ynnille. -- Keskell� y�t�? -- Miksi ei? -- Veitikka. -- H�n otti minut vastaan sangen huonosti. -- Kyll� h�n ottaa teid�t vastaan paremminkin. -- Niink� luulette? -- Minulla on h�nelle hyv� uutinen. -- Sep� hyv�. H�n on siis puhunut teille minusta? -- Eilen illalla, tahi oikeammin y�ll�, kun te ja yst�v�nne olitte l�hteneet... Niin, kuinka voi yst�v�nne? Eik� h�nen nimens� ollut Gaston R...? -- Oli, vastasin min� hymyillen, muistaessani mit� Gaston oli uskonut minulle ja huomatessani, ett� Prudence tuskin tiesi h�nen nime��n. -- H�n on kaunis poika; mit� h�n omistaa? -- H�nell� on kaksikymment�viisi tuhatta francsia korkoja vuodessa. -- Oh, todellakin! No niin, palataksemme teihin, Marguerite kysyi teist� kaikenmoista; h�n tahtoi tiet�� kuka te olette, mit� te teette ja keit� teill� on ollut rakastajattarina, lyhyesti, kaikkea mit� teid�n ik�isest�nne miehest� voi kysell�. Sanoin h�nelle kaiken mink� tiesin ja lis�sin, ett� te olette mainio poika, ja sill� hyv�. -- Kiit�n teit�; mutta sanokaa minulle nyt, mink� teht�v�n h�n teille eilen antoi? -- Ei mink��n; h�n tahtoi vaan p��st� kreivist�, vastasi Prudence; mutta t�n��n h�n antoi minulle er��n asian toimitettavakseni ja min� tulin nyt tuomaan siihen vastauksen. Samassa astui Marguerite pukuhuoneesta p��ss��n soma y�myssy, joka oli koristettu keltaisilla silkkinauharuseteilla. H�n oli hurmaavan n�k�inen; jaloissa h�nell� oli silkkitohvelit ja h�n leikkasi par'aikaa kynsi��n. -- No, sanoi h�n n�hty��n Prudencen, -- tapasitteko herttuan? -- Tapasin! -- Ja mit� h�n sanoi? -- H�n antoi. -- Kuinka paljon? -- Kuusi tuhatta. -- Onko teill� ne? -- On. -- N�yttik� h�n erikoiselta? -- Ei. -- Miesparka! ��nen s�vy�, jolla n�m� kaksi sanaa lausuttiin on mahdoton kuvata. Marguerite otti; nuo kuusi tuhannen francsin seteli� ja sanoi: -- Olipa jo aikakin. Tarvitsetteko rahaa, rakas Prudence. -- Rakas lapsi, tied�tteh�n, ett� kahden p�iv�n kuluttua meill� on viidestoista, niin ett� tekisitte minulle palveluksen, jos lainaisitte kolme tahi nelj� sataa francsia. -- L�hett�k�� noutamaan rahat huomenna; on mahdoton saada en�� t�n� iltana vahetetuksi. -- Mutta �lk�� vaan unohtako. -- Rauhoittukaa; sy�ttek� illallista kanssamme? -- En, Charles odottaa minua kotona. -- Te olette siis yh� viel� yht� hulluna h�neen? -- Yh� viel�, rakkaani! Siis huomenna. Hyv�sti Armand. Rouva Duvernoy poistui ja Marguerite avasi er��n laatikon ja viskasi sinne rahat. -- Sallitte kai, ett� menen vuoteeseen? sanoi h�n hymyillen ja l�hestyi s�nky�. -- En ainoastaan salli sit�, vaan viel�p� pyyd�nkin. H�n heitti syrj��n pitsipeitteen vuoteelta ja paneutui pitk�kseen. -- Tulkaa nyt ja istukaa viereeni ja jutelkaamme, sanoi h�n. Prudence oli oikeassa; se mit� h�n oli tuonut mukanaan, oli pirist�nyt Margueritea. -- Voitteko antaa anteeksi �skeisen huonon tuuleni? sanoi h�n ja tarttui k�teeni. -- Annan mielell�ni anteeksi kaikenlaista. -- Ja te rakastatte minua? -- Hulluuteen asti. -- Huonosta luonteestani huolimatta. -- Kaikesta huolimatta. -- Vannotteko sen. -- Vannon, sanoin min� hiljaa. Nanine tuli nyt huoneeseen, tuoden lautasia, kylm�n kananpojan, pullon bordeaux viini�, mansikoita ja kaksi ruokaliinaa. -- En tuonut punssia, sanoi h�n, -- sill� bordeaux on parempaa teille. Eik� totta, herra? -- Tietysti, vastasin min� Margueriten viimeisten sanojen liikuttamana ja s�ihkyvin silmin h�nt� katsellen. -- Hyv�, sanoi Marguerite, -- asettakaa kaikki tuolle pienelle p�yd�lle ja nostakaa se s�ngyn viereen; me palvelemme itse itse�mme. Te olette valvonut kolme y�t�, teid�n t�ytyy p��st� levolle. Menk�� siis; en tarvitse teit� en��. -- Lukitsenko oven? -- Kyll�, se on parasta; ja katsokaa, ettei ket��n lasketa sis�lle huomen aamulla ennen kello kahtatoista. KAHDESTOISTA LUKU. Kello viisi aamulla, kun p�iv� alkoi h��m�itt�� kierrekaihtimien l�vitse, sanoi Marguerite minulle: -- Suo anteeksi, ett� karkoitan sinut pois; mutta se on v�ltt�m�t�nt�. Herttua saapuu t�nne joka aamu; h�nelle vastataan, ett� min� nukun, ja h�n j�� ehk� odottamaan kunnes her��n. Otin Margueriten p��n k�sieni v�liin, suutelin h�nt� viel� kerran ja sanoin: -- Koska saan n�hd� sinut j�lleen? -- Kuule, sanoi h�n, -- ota tuo pieni kullattu avain uunin p��lt� ja k�y aukaisemassa ovi; tuo sitten t�nne avain ja l�hde tiehesi. P�iv�n kuluessa saat kirjeen m��r�yksineni, sill� tied�, ett� sinun t�ytyy totella sokeasti. -- Niin, mutta jos min� nyt pyyt�isin jotakin. -- Mit� sitten? -- Ett� antaisit minun s�ilytt�� avainta. -- En ole koskaan luovuttanut sit� kenellek��n. -- Mutta luovuta se minulle, sill� vannon, ett� rakastan sinua enemm�n kuin kukaan on sinua rakastanut. -- No hyv�, ota se; mutta sanon sinulle ennakolta, ett� avaimen k�ytt�kelpoisuus riippuu kokonaan minusta. -- Kuinka niin? -- Ovien sis�puolella on lukot. -- Ilkimys! -- Min� annan poistaa ne. -- Sin� siis rakastat minua hiukan? -- En tied� varmuudella, mutta luulen, ett� asianlaita melkein niin on. Mutta l�hde nyt, olen kovin v�synyt. Syleilin h�nt� viel� kerran ja l�ksin. Palattuani kotiini olin melkein hulluna onnesta. Kun ajattelin, ett� kaikki esteet Margueriten ja minun v�lill� nyt olivat poissa, ett� h�n oli minun ja ett� minulla oli taskussani h�nen asuntonsa avain sek� oikeus k�ytt�� sit�, niin olin tyytyv�inen el�m��n, ylpe� itsest�ni, ja min� rakastin Jumalaa, joka oli sallinut t�m�n kaiken. Min� nukahdin iloisiin ajatuksiini, ja Margueritelta saapunut kirje vasta her�tti minut. Kirje sis�lsi vain seuraavat sanat: "Kas t�ss� m��r�ykseni: T�n� iltana teatteri Vaudeville'ssa. Tule kolmannella v�liajalla. M. G." Lukitsin lapun kaappiin, jotta minulla ep�ilyksen hetkin� aina olisi todellisuus saatavissa. Kello seitsem�n olin Vaudevillessa. Kaikki aitiot t�yttyiv�t v�hitellen. Ainoastaan yksi j�i tyhj�ksi: permantoaitio. Kolmannen n�yt�ksen alkaessa kuulin tuon aition oven avautuvan. Marguerite astui sinne sis�lle. H�n tuli heti aition reunalle ja etsi jotakin silmill��n, ja n�hty��n minut kiitti h�n minua katseellaan. H�n oli sin� iltana ihastuttavan kaunis. Kaikkien silm�t k��ntyiv�t h�neen, viel�p� n�yttelij�tkin n�ytt�m�ll� katsahtivat h�neen, joka pelk�ll� ilmestymisell��n h�iritsi kaikkia katsojia. Prudence astui my�skin aitioon, ja muuan herra, jonka tunsin kreivi G...ksi istuutui per�lle. N�hty�ni h�net tunsin syd�meni j�hmettyv�n Ep�ilem�tt� Marguerite huomasi mink� vaikutuksen tuon miehen l�sn�olo teki minuun, sill� h�n hymyili j�lleen minulle, ja k��nnetty��n selk�ns� kreiville alkoi h�n mielenkiintoisesti seurata esityst� n�ytt�m�ll�. Kolmannella v�liajalla k��ntyi h�n sanomaan jotakin kreiville; t�m� l�ksi silloin aitiosta ja Marguerite viittasi minua tulemaan luoksensa. -- Hyv�� iltaa, sanoi h�n ja ojensi minulle k�tens�, astuessani aitioon. -- Hyv�� iltaa, vastasin min�, k��ntyen sek� Margueriten ett� Prudencen puoleen. -- Istukaa. -- Mutta min� anastan silloin toisen paikan. Eik� kreivi G... tule takaisin? -- Kyll�; pyysin h�nt� k�ym��n ostamassa makeisia saadaksemme hetkisen puhella kesken�mme. Rouva Duvernoy on uskottumme. -- Niin, lapsukaiset, sanoi t�m�; -- olkaa aivan rauhallisia, min� en puhu mit��n. -- Mik� sinua vaivaa t�n� iltana? sanoi Marguerite suudellen varjossa minua otsalle. -- En voi oikein hyvin. -- Silloin sinun t�ytyy menn� levolle, sanoi h�n ivallisin ilmein, joka sopi erinomaisesti h�nen hienoille, siroille kasvoilleen. -- Minne sitten? -- Kotiisi. -- Sin� tied�t varsin hyvin etten voi nukkua siell�. -- Mutta sinun ei liioin sovi tulla t�nne luoksemme murjottamaan, siksi ett� olet n�hnyt herran aitiossani. -- Syy ei ole siin�. -- Kyll�, min� tunnen tuon, mutta sin� olet v��r�ss�, emme siis puhu enemp�� siit� asiasta. N�yt�ksen j�lkeen sin� menet Prudencen luo ja odotat siell� kunnes min� huudan sinua. Ymm�rr�tk�? -- Kyll�. Saatoinko olla tottelematon? -- Sin� rakastat minua yh�? sanoi h�n. -- Ja sit� sin� kysyt! -- Sin� olet ajatellut minua? -- Koko p�iv�n. -- Tied�tk�, min� pelk��n todellakin rakastuvani sinuun. Kysy vaan Prudencelt�. -- Oh! vastasi t�m�, -- se on jo p��tetty asia. -- Palaa nyt paikallesi; kreivi tulee kohta, ja on tarpeetonta, ett� h�n n�kee sinut t��ll�. -- Miksi niin? -- Koska sinusta on ep�mieluista tavata h�nt�. -- Ei; mutta jos sin� olisit sanonut minulle, ett� halusit tulla t�nne t�n� iltana, niin olisin min� voinut toimittaa sinulle t�m�n aition yht�hyvin kuin h�n. -- Onnettomuudeksi h�n tarjosi minulle t�m�n aition ilman ett� olin pyyt�nyt sit�, ja tarjoutui saattamaan minua. Sin� tied�t kyll�, ett� min� en voinut kielt��. Kaikki mit� saatoin tehd� oli, ett� kirjoitin sinulle ja pyysin sinua tulemaan t�nne, saadaksesi n�hd� minut ja ett� itse saisin ilon tavata sinua. Mutta kun sin� kiit�t minua t�ll� tavalla, niin panen sen kyll� mieleeni tulevaisuuden varalta. -- Olen v��r�ss�, suo anteeksi. -- No niin, mutta palaa nyt kiltisti paikallesi ja ennen kaikkea, �l� ole en�� mustasukkainen. H�n suuteli minua viel� kerran ja min� poistuin. K�yt�v�ss� kohtasin kreivin, joka juuri tuli takaisin. Palasin paikalleni. Kun kaikki ymp�ri k�vi, oli kreivin l�sn�olo Margueriten aitiossa maailman yksinkertaisin asia. H�n oli ollut h�nen rakastajattarensa, h�n hankki h�nelle aition, h�n istui h�nen kanssaan aitiossa katsomassa esityst�, kaikki t�m� oli minusta aivan luonnollista, ja siit� l�htien, kun rakastajattarenani oli sellainen tytt� kuin Marguerite, t�ytyi minun mukautua h�nen tapoihinsa. Mutta min� olin kuitenkin koko illan sangen onneton, ja kun l�ksin teaterista ja n�in kreivin, Prudencen ja Margueriten astuvan ulkopuolella odottaviin vaunuihin, k�vi mieleni perin apeaksi. Nelj�nnestunnin kuluttua saavuin kuitenkin Prudencen luo, joka juuri palasi kotiinsa. KOLMASTOISTA LUKU. -- Teh�n saavutte melkein yht� pian kuin me, sanoi h�n. -- Niin, vastasin min� koneellisesti; -- miss� Marguerite on? -- Kotonaan. -- Yksink�? -- Ei, kreivi G... on h�nen luonaan. Aloin k�vell� kiivaasti edes takaisin. -- Mutta, mik� teid�n on? -- Luuletteko, ett� minusta on hauskaa odottaa t��ll� kunnes kreivi on suvainnut l�hte� Margueriten luota. -- Te olette, toden totta, j�rjet�n! Ettek� te ymm�rr�, ett� Marguerite ei voi ajaa pois kreivi�, joka on antanut h�nelle niin paljon rahoja ja antaa yh� edelleenkin. Marguerite tuhlaa vuosittain enemm�n kuin satatuhatta francsia ja h�nell� on paljon velkoja. Herttua antaa h�nelle kaikki mit� h�n pyyt��, mutta h�n ei uskalla aina pyyt�� niin paljoa kuin h�n tarvitsisi. H�nen t�ytyy s�ilytt�� yst�vyytens� kreivin kanssa, joka antaa h�nelle vuosittain v�hint�in kymmenen tuhatta francsia. Marguerite rakastaa teit� paljon, yst�v�ni, mutta sek� h�nen ett� teid�n t�htenne ei suhteenne h�neen saa olla vakavaa laatua. Teid�n seitsem�ll�, kahdeksalla tuhannella ei pidet� yll� sit� tytt��; niill� ette voisi kustantaa edes h�nen vaunujaan. Ottakaa Marguerite sellaisena kuin h�n on: hyv�, vieh�tt�v� ja kaunis tytt�; olkaa h�nen rakastajansa kaksi kuukautta; kustantakaa h�nelle kukkavihkoja, makeisia ja teatteriaitioita; mutta �lk�� ajatelko mit��n muuta, �lk��k� panko toimeen naurettavia mustasukkaisuuden kohtauksia. Marguerite ei ole mik��n pyhimys. Te miellyt�tte h�nt�, h�n rakastaa teit� paljon, v�h�t muusta. Miksi loukkaantua turhan t�hden? Onhan teill� Parisin vieh�tt�vin rakastajatar. H�n ottaa teid�t vastaan hienon hienossa asunnossa, h�n on jalokivien peitt�m�, h�n ei maksa teille ropoakaan, ellette itse niin tahdo, ettek� sittenk��n ole tyytyv�inen. Tuhat tulimmaista! Te vaaditte aivan liian paljon. -- Olette oikeassa, mutta ajatus, ett� tuo mies on h�nen rakastajansa, kiusaa minua kauheasti. -- Mutta, sanoi Prudence, -- onko h�n sitten en�� h�nen rakastajansa? H�n tarvitsee kreivi�, siin� kaikki. Kaksi p�iv�� sitten sulki h�n oven h�nelt�. Kreivi tuli aamulla h�nen luokseen, eik� h�n voinut muuta kuin ottaa vastaan h�nen aitiotarjouksensa ja antaa h�nen seurata itse��n n�yt�nt��n. Kreivi saattaa h�net kotiin, viipyy hetkisen h�nen luonaan ja poistuu sitten. Kaikki t�m� on mielest�ni sangen luonnollista. Muuten ei teill� ole mit��n herttuata vastaan. -- Ah, h�nh�n on vanha ukko, ja min� olen varma siit�, ett� Marguerite ei ole h�nen rakastajattarensa. Voihan sit� muuten suvaita yhden suhteen, tarvitsematta hyv�ksy� kahta, sill� sellainen velttous l�hentelee liian paljon laskelmia. -- Oh, yst�v�ni, kuinka vanhanaikainen te olette! Kuinka monen ylh�isen, hienon ja rikkaan olenkaan n�hnyt tekev�n niinkuin nyt neuvon teit� tekem��n, ja ilman ponnistuksia, h�pe�� ja omantunnon tuskia! Sellaista tapahtuu joka p�iv�. Luuletteko ett� sellaiset voisivat viett�� loistavaa el�m��ns�, ellei heill� olisi kolme, nelj� rakastajaa yht'aikaa. Ei ole omaisuutta, joka yksin voisi peitt�� Margueriten tapaisen naisen kulut. Mutta h�nt� on kohdannut se onni, ett� h�n on tavannut vanhan rikkaan miehen, joka omistaa kymmenen miljoonaa, jonka vaimo ja tyt�r ovat kuolleet ja joka antaa h�nelle kaikki mit� h�n tahtoo pyyt�m�tt� mit��n korvaukseksi; niin ett� h�nell� on mukavaa. Mutta h�n ei voi pyyt�� herttualta enemp�� kuin kuusi, seitsem�nkymment� tuhatta francsia vuodessa, ja min� olen varma siit�, ett� jos h�n pyyt�isi enemm�n antaisi kreivi h�nelle kielt�v�n vastauksen huolimatta rikkauksistaan ja my�t�tunnostaan. -- Mutta, jos oletamme, jatkoi Prudence, -- ett� Marguerite rakastaa teit� kylliksi luopuakseen sek� kreivist� ett� herttuasta ja j�lkim�inen sattumalta saisi tiet�� suhteensa ja antaisi Margueriten valita teid�n ja h�nen v�lill�, niin olisi uhraus, jonka h�n t�htenne tekisi tavattoman suuri, se on varma, se. Voisitteko te tehd� h�nen t�htens� yht� suuren uhrauksen. Kuinka voisitte korvata h�nelle sen mink� h�n on t�htenne menett�nyt? Te erist�isitte h�net siit� maailmasta, jossa h�nell� on onnensa ja tulevaisuutensa, h�n lahjoittaisi teille parhaat vuotensa ja h�net unohdettaisiin. Olisitteko te kunniallinen mies ja pit�isitte h�net luonanne, valmistaisitteko h�nelle horjumattoman onnen? Sill� moinen suhde annetaan anteeksi nuorelle miehelle, mutta ei kypsyneelle. Kuulkaa siis minua, yst�v�, ottakaa asiat niinkuin ne ovat, naiset sellaisina kuin he ovat, �lk��k� antako Margueriten tapaisen naisen miss��n suhteessa saada valtaa ylitsenne. T�m� puhe oli viisasta ja johdonmukaista, enk� min� voinut muuta kuin my�nt�� h�nen olevan oikeassa. Puristin sent�hden h�nen k�tt�ns� ja kiitin h�nt� neuvosta. -- Kas niin, sanoi h�n, -- karkoittakaa nyt mielest�nne kaikki tuulentuvat, naurakaa ja olkaa iloinen; el�m� on ihana, yst�v�ni, riippuu vain mink�laisen lasin l�vitse sit� katselee. Mutta joka tapauksessa voitte olla varma siit�, ett� er�s nuori nainen t�ss� l�hell� odottaa k�rsim�tt�m�n�, ett� mies, joka on h�nen luonaan, l�htisi tiehens�; h�n ajattelee teit� ja rakastaa teit�. Istukaamme nyt ikkunan ��reen ja tarkatkaamme koska tuo kreivi poistuu j�tt��kseen paikkansa meille. Me istuuduimme ikkunan ��reen; Prudence tarkasti harvoja ohikulkijoita; min� uneksin. Vihdoin tuli kreivi ulos, nousi vaunuihinsa ja katosi. Prudence sulki ikkunan. Samassa kutsui Marguerite meit�. -- Tulkaa pian, p�yt�� katetaan par'aikaa, me sy�mme illallista! huusi h�n. Kun me saavuimme h�nen luokseen, riensi Marguerite vastaani, kietoi k�sivartensa kaulani ymp�ri ja syleili minua kiihke�sti. -- Yh�k� viel� allap�in? kysyi h�n. -- Ei, kaikki on jo ohitse, vastasi Prudence, -- min� olen puhunut h�nelle j�rke� ja h�n on luvannut olla kiltti. -- Sep� hyv�! Vasten tahtoani heitin silm�yksen vuoteeseen; se oli koskematon. Margueritella oli jo yll��n valkoinen kampausviittansa. Me istuimme aterioimaan; Marguerite oli hurmaava, lempe� ja iloinen, ja min� koetin toteuttaa Prudencen neuvoja k�yt�nn�ss� ja olla yht� iloinen kuin molemmat p�yt�kumppanini. Mutta se mik� heiss� oli luonnollista oli minussa pakoitettua, ja hermostunut nauruni oli v�h�ll� p��tty� kyyneliin. Kun illallinen oli ohi j�imme me Margueriten kanssa kahden kesken. H�n istahti matolle uunin eteen ja tuijotti surullisena liekkeihin. H�n mietti. Mit�? Sit� en tied�. Min� puolestani katselin h�nt� vavistuksella, ajatellessani niit� tuskia, joita h�nen t�htens� sain k�rsi�. -- Tule istumaan viereeni, sanoi h�n �kki�. Istahdin matolle h�nen viereens�. -- Arvaappas mit� min� ajattelin? -- En voi. -- Suunnitelmaa, jonka olen laatinut. -- Ja millainen se on? -- En voi viel� kertoa sinulle sit�, mutta sanon sinulle sen seurauksen. Nimitt�in, ett� min� kuukauden kuluttua olisin vapaa ja velaton, ja ett� me viett�isimme yhdess� kes�n maalla. -- Etk� voi sanoa minulle kuinka se k�visi p�ins�? -- En. Vaaditaan ainoastaan, ett� sin� rakastat minua yht� paljon kuin min� sinua, niin se onnistuu. -- Ja oletko sin� yksin keksinyt tuon suunnitelman? -- Olen. -- Ja sin� toteutat sen yksin? -- Min� yksin saan k�rsi� ik�vyydet, sanoi Marguerite huulillaan hymy, jota en koskaan unohda, -- mutta me saamme yhdess� nauttia eduista. En voinut auttaa sit�, ett� punastuin kuullessani sanan "eduista", ja min� vastasin jokseenkin kylm�sti, nousten: -- Salli minun, rakas Marguerite, olla nauttimatta muitten suunnitelmien etuja kuin niiden, jotka tunnen ja jotka itse toteutan. -- Mit� se merkitsee? -- Se merkitsee, ett� suuresti ep�ilen, ett� kreivi G... on mukana tuossa suunnitelmassa, jonka ep�eduista yht� v�h�n kuin eduistakaan en tahdo tulla osalliseksi. -- Sin� olet lapsi. Luulin, ett� rakastit minua. Mutta petyin. Hyv�. H�n nousi, aukaisi pianon ja alkoi soittaa "Tanssiin pyynt�"-valssia, kunnes h�n p��si duuri juoksutukseen, johon h�n aina takertui. Tekik� h�n sen tottumuksesta tahi muistuttaakseen mieleeni p�iv�n jolloin tutustuimme toisiimme? Yht�kaikki, tuo s�vel veresti muistoja, ja min� menin h�nen luoksensa, otin h�nen p��ns� k�sieni v�liin ja suutelin h�nt�. -- Annatko minulle anteeksi? kysyin min�. -- Sin� tied�t sen kyll�, vastasi h�n. Mutta huomaa, ett� t�m� on vasta toinen p�iv� ja minun t�ytyy nyt jo antaa anteeksi. Sin� pid�t huonosti lupauksesi sokeasta tottelemisesta. -- Mit� sin� tahdot, Marguerite? Rakastan sinua liian paljon ja olen mustasukkainen pienimm�st� ajatuksestasikin. Se mit� �sken ehdoitit tekisi minut hulluksi ilosta, mutta salaisuus tuon suunnitelman toteuttamisessa kiusaa minua. -- Kas niin, jutellaan nyt hiukan, sanoi h�n tarttuen k�siini ja katsoen minuun niin hurmaavasti hymyillen, ett� minun olisi ollut mahdoton vastustaa; -- sin� rakastat minua, eik� totta, ja sin� olisit onnellinen saadessasi viett�� kolme tahi nelj� kuukautta kanssani maalla. Tuo kahdenkeskeinen yksin�isyydess�olo tekisi minutkin onnelliseksi, mutta ei ole kysymys ainoastaan onnestani, vaan my�skin terveydest�ni. En kuitenkaan voi l�hte� Parisista niin pitk�lle ajaksi, saattamatta asioitani j�rjestykseen, ja minun asiani ovat perin sotkuiset. No niin, olen keksinyt keinon selviyty� kaikesta, sek� asioistani ett� rakkaudestani sinuun, niin, sinuun, �l� naura, sill� min� olen todellakin niin hullu, ett� rakastan sinua! Ja sin� olet viel� loukkaantuneen n�k�inen ja puhut suuria sanoja. Lapsi, sin� suuri lapsi, muista ainoastaan, ett� min� rakastan sinua, �l�k� v�lit� muusta v�h��k��n. -- Onko asia p��tetty, mit�? -- Kaikki mit� sin� tahdot on p��tetty, sen sin� tied�t hyvin. -- Hyv�, kuukauden kuluttua me olemme siis jossain maakyl�ss�, k�yskentelemme j�rven rannoilla ja juomme maitoa. Sinusta on ehk� ihmeellist�, ett� min�, Marguerite Gautier puhun n�in. Mutta, yst�v�ni, se johtuu siit�, ett� kun t�m� Parisin el�m�, joka n�kyy tekev�n minut niin onnelliseksi, ei polta minua, niin se kyll�stytt�� minua, ja silloin alan �kki� kaivata rauhallisempaa oloa, joka muistuttaa minulle lapsuudestani. Ihmisell� on aina ollut lapsuus, olkoon h�nest� sitten tullut mit� tahansa. Oh, rauhoitu, min� en aio sanoa, ett� olen jonkun el�kett� nauttivan everstin tyt�r; olen k�yh� maalaistytt�, enk� kuusi vuotta takaperin osannut kirjoittaa nime�ni. Mutta miksi sin� olet ensim�inen, jonka puoleen k��nnyn, pyyt�en ottamaan osaa iloon joka minua odottaa? Luultavasti siksi, ett� huomaan sinun rakastavan minua itseni t�hden, sen sijaan, ett� kaikki toiset ovat rakastaneet minua itsens� t�hden... Olen usein ollut maalla, mutta en koskaan niin kuin olisin tahtonut. Nyt toivon sinusta tuota onnea, �l� siis ole paha, vaan suostu pyynt��ni. Ajattele n�in: H�n ei el� kauan, ja min� voin viel� kerran katua, etten suostunut h�nen ensim�iseen pyynt��ns�, mik� olisi ollut niin helppoa. Mit� min� saatoin noihin sanoihin vastata? Kun pidin Margueritea syliss�ni olisi h�n saanut pyyt�� minua tekem��n vaikka rikoksen, ja min� olisin sen empim�tt� tehnyt. Ennenkuin kello kuuden aikaan aamulla poistuin sanoin min�: -- T�n� iltana. H�n suuteli minua kiihke�sti, mutta ei vastannut. P�iv�n kuluessa sain h�nelt� n�in kuuluvan kirjeen: "Rakas lapsi. En voi oikein hyvin, ja l��k�ri on m��r�nnyt minulle lepoa. Menen t�n�iltana aikaisin levolle, enk� sent�hden saa tavata sinua. Mutta sensijaan odotan sinua huomenna, p�iv�ll�. Rakastan sinua." Ensim�inen ajatukseni oli: h�n pett�� minua. Kylm� hiki kohosi otsalleni, sill� rakastin jo liian paljon tuota naista, jotta t�m� ep�luulo ei olisi voinut tehd� minua sekap�iseksi. Silloin johtui mieleeni, ett� minullahan oli h�nen asuntonsa avain ja saatoin niin ollen menn� sinne kuten tavallisesti. Siten saisin heti tiet�� totuuden, ja jos tapaisin siell� miehen, niin pehmitt�isin h�net siin� paikassa. Etsitty�ni h�nt� illalla turhaan kaikista teattereista l�ksin kello yhdentoista aikaan d'Antin kadulle. Margueriten ikkunat eiv�t olleet valaistut, mutta min� soitin joka tapauksessa kelloa. Portinvartija kysyi ket� halusin tavata. -- Marguerite Gautier'ta, vastasin min�. -- H�n ei ole viel� palannut. -- Menen kuitenkin yl�s h�nt� odottamaan. -- Siell� ei ole ket��n kotona. Etten vaikuttaisi naurettavalta poistuin kuitenkin, vaikka minulla olikin hallussani huoneuston avain. Mutta min� en palannut kotiini, en voinut poistua tuolta kadulta ja j�tt�� Margueriten taloa silmist�ni. Keskiy�n aikana pys�htyiv�t umpinaiset vaunut d'Antin katu 9:n eteen; tunsin hyvin nuo vaunut; kreivi G... astui niist� ulos; sitten h�n meni sis�lle, l�hetetty��n ensin vaunut pois. Toivoin silm�nr�p�yksen ajan, ett� portinvartija k��nnytt�isi h�net, niinkuin minutkin, takaisin; mutta kello nelj�n aikaan aamulla odotin viel� h�nen paluutaan. Tuskia, joita sin� y�n� k�rsin, ei voida sanoin kuvata. NELJ�STOISTA LUKU. Palattuani kotiin aloin itke� kuin lapsi. Sanoin itselleni, ett� minun t�ytyi heti katkaista suhteeni tuohon naiseen; ja min� odotin suurella k�rsim�tt�myydell� p�iv�n valkenemista, matkustaakseni is�ni ja sisareni luo, joiden rakkaus, siit� olin varma, ei ollut petollista. Mutta min� en tahtonut matkustaa ilman, ett� Marguerite saisi tiet�� miksi matkustin. Ainoastaan silloin, kun mies ei en�� rakasta rakastajatartaan j�tt�� h�n h�net kirjoittamatta h�nelle. Kirjoitin ja kirjoitin yh� uudestaan kymmeni� kirjeit� ajatuksissani. Olin ollut tekemisiss� tyt�n kanssa, joka oli samanlainen kuin kaikki muutkin h�nen kaltaisensa. H�n oli kohdellut minua kuin koulupoikaa, ja itserakkauteni p��si nyt minussa voitolle. Mutta tuo nainen ei saisi sit� tyydytyst�, ett� saisi tiet�� mit� t�m� lopettaminen minulle merkitsi, ja siroimmalla k�sialallani, raivon ja tuskan kyyneleet silmiss�, kirjoitin seuraavan kirjeen: /# 'Rakas Margueriteni. Toivon, ett� pahoinvointisi oli merkitykset�n. Kello yhdentoista aikaan illalla olin tiedustelemassa vointiasi, mutta minulle vastattiin ett'et ollut viel� saapunut kotiin. Kreivi G... oli onnellisempi kuin min�, sill� h�n saapui muutamia minuutteja my�hemmin, ja kello nelj� aamulla oli h�n viel� luonasi. Suo anteeksi ik�v�t hetket, joita olen sinulle aiheuttanut, ja ole varma siit�, etten koskaan unohda onnellisia hetki�, jotka sin� olet minulle lahjoittanut. Olisin kyll� kernaasti tullut tiedustelemaan vointiasi t�n��n, mutta aion palata j�lleen is�ni luo. Hyv�sti, rakas Marguerite; en ole tarpeeksi rikas rakastaakseni sinua niin kuin tahtoisin, enk� kyllin k�yh� rakastaakseni sinua niin kuin sin� tahtoisit. Unohtakaamme siis molemmat, sin� nimen, joka on sinulle jokseenkin merkitykset�n, min� onnen, joka on k�ynyt minulle mahdottomaksi. L�het�n sinulle avaimen, jota en ole koskaan k�ytt�nyt ja josta voi olla sinulle hy�ty�, jos satut usein voimaan pahoin, kuten eilen.' #/ En voinut lopettaa kirjett�ni ilman t�t� pisteli�st� huomautusta, joka osoitti kuinka rakastunut viel� olin. Luin l�pi kirjeen ainakin kymmenen kertaa, ja ajatus, ett� se oli tuottava Margueritelle tuskia, rauhoitti minua hiukan. Kun palvelijani saapui kello kahdeksan aikaan; annoin h�nelle kirjeen heti perille toimitettavaksi. -- Odotanko vastausta? kysyi Josef. -- Jos teilt� kysyt��n halutaanko vastausta, niin sanokaa, ettette tied�, ja odottakaa. Takerruin kiinni toivoon, ett� h�n vastaisi minulle. Koko ajan kun palvelijani oli poissa kuljin min� kauheassa j�nnityksess�. V�list� ajattelin, ett� olin kirjoittanut liian h�vytt�m�sti, v�list� taas ett� kirjeeni oli aivan liian lempe�. Ja sitten ajattelin, eik� olisi ollut parempi olla kokonaan kirjoittamatta ja menn� itse p�iv�n kuluessa h�nen luokseen ja silloin nauttia kyynelist�, jotka saisin h�net vuodattamaan. Vihdoin saapui Josef. -- No niin? kysyin min�. -- Neiti nukkui viel�, vastasi h�n, -- mutta heti kun h�n her�� annetaan h�nelle kirje, ja jos tarvitaan vastaus, l�hetet��n se. H�n nukkui! Kymmeni� kertoja olin l�hett�� noutamaan pois kirjeen, mutta sitten ajattelin aina: -- H�n on jo saanut kirjeen, ja se n�ytt�isi silt� kuin min� katuisin. Kuta enemm�n l�hestyi aika, jolloin odotin vastausta, sit� enemm�n kaduin, ett� olin lainkaan kirjoittanut. Kello tuli kymmenen, yksitoista, kaksitoista. Kahdentoista aikaan arvelin hetkisen l�hte� h�nen luokseen ik��nkuin ei olisi tapahtunut mit��n. En todellakaan tiet�nyt mit� tehd�, p��st�kseni ahdistuksesta, joka kiusasi minua. Kello yhden aikaan odotin viel�. Jonkinlaisella taikauskolla luulin silloin, ett� jos l�htisin hetkiseksi ulos, l�yt�isin palattuani vastauksen. Vastaus, jota k�rsim�tt�m�sti odotetaan, saapuu tavallisesti aina silloin kun ei olla kotona. L�ksin sent�hden ulos, ollen menevin�ni aamiaiselle. Ja min� olin varma siit�, ett� palattuani l�yt�isin kotoani Margueriten kirjeen. Portinvartija ei ollut sellaista saanut. Mutta asetin toiveeni Josefiin. T�m� ei ollut n�hnyt ket��n sitten kun min� l�ksin. Silloin aloin katua kirjett�ni; minun olisi pit�nyt vaieta, sill� jos en olisi saapunut sovittuun kohtaukseen, olisi h�n kysynyt siihen syyt�, ja vasta silloin olisin sanonut sen h�nelle. Siten h�n olisi ollut pakoitettu puhdistautumaan, ja juuri sen tahdoin h�nen tekem��n. Tunsin jo, ett� mit� syit� h�n olisi esitt�nytkin, min� olisin uskonut ne, sill� mit� muuta tahansa, mutta ei kadottaa h�nt�. Aloin nyt uskoa, ett� h�n itse saapuisi luokseni; mutta tunnit kuluivat eik� h�nt� kuulunut. Kello viisi l�ksin Champs-Elys�es'elle. K��ntyess�ni er��lle puistotielle n�in h�nen ajavan ohitseni. Kohtaus oli niin �killinen, ett� min� kalpenin. En tied� n�kik� h�n minut; olin niin j�rkytetty, etten n�hnyt muuta kuin h�nen vaununsa. Sitten poikkesin kaikkiin teattereihin, miss� h�n tavallisesti k�vi; mutta h�nt� ei ollut miss��n. Ja vihdoin palasin j�lleen kotiini. Kysyin j�lleen kirjett� portinvartijalta, mutta tuloksetta. Sin� y�n� en nukkunut, vaan makasin pitk�ll�ni ja mietin kuinka tyhm�sti ja ep�hienosti olin k�ytt�ytynyt. Kun p�iv� valkeni oli minulla kuumetta, ja minun oli mahdoton ajatella muuta kuin Margueritea. Mutta p��t�s oli teht�v�: joko lopetettava suhde tuohon naiseen, tahi sitten karkoitettava kaikki ep�ilykset, edellytt�en, ett� h�n suostui j�lleen ottamaan minut vastaan. Mutta ratkaisevan askeleen ottaminen siirtyy aina; ja kun en voinut j��d� kotiini enk� uskaltanut n�ytt�yty� Margueritelle, niin koetin er�st� keinoa l�hesty� h�nt�, keinoa, jonka itserakkauteni saattoi panna sattuman laskuun, siin� tapauksessa, ett� onnistuin. Kun kello osoitti kymment� l�ksin Prudencen luo; h�n kysyi minulta syyt� aikaiseen tulooni. En uskaltanut sanoa totuutta, vaan vastasin, ett� olin l�htenyt n�in aikaisin liikkeelle siksi, ett� saisin tilatuksi itselleni paikan G...hen menev��n diligenssiin; is�ni nim. asui G...ss�. -- Te olette onnellinen kun voitte t�llaisella kauniilla ilmalla l�hte� Parisista, sanoi Prudence. Katsahdin h�neen, n�hd�kseni pitik� h�n minua pilkkanaan. Mutta h�n oli vakavan n�k�inen. -- Aijotteko sanoa hyv�sti Margueritelle? kysyi h�n. -- En. -- Siin� teette oikein. -- Niink� teist�? -- Tietysti. Mit� hy�ty� olisi h�nen j�lleenn�kemisest��n, kun kerran olette lopettanut kaikki suhteenne h�neen? -- Tied�ttek� siis tuosta lopettamisesta? -- H�n n�ytti minulle teid�n kirjeenne. -- Ja mit� h�n sanoi? -- H�n sanoi: "Rakas Prudence, teid�n suojattinne ei ole juuri kohtelias; tuollaista ajatellaan, mutta ei kirjoiteta". -- Mill� ��nenpainolla h�n sen sanoi? -- H�n nauroi ja lis�si sitten: "H�n on sy�nyt luonani illallista kaksi kertaa, eik� h�n tule edes j��hyv�isk�ynnille". Ja siin� oli kaikki, mink� kirjeeni ja mustasukkaisuuteni oli saanut aikaan! Tunsin itseni julmasti n�yryytetyksi rakkauteni turhamaisuudessa. -- Mit� h�n teki eilen illalla? kysyin min�. -- H�n oli oopperassa. -- Ja sitten? -- H�n s�i illallista kotonaan. -- Yksink�? -- Ei, kreivi G...n seurassa, luulen. Suhteeni lopettaminen ei siis ollut lainkaan muuttanut Margueriten tapoja. -- No niin, olen iloinen, ettei Marguerite ole t�hteni lohduton, sanoin min� pakoitetulla hymyll�. -- Siin� h�n tekee oikein. Te olette tehnyt niin kuin teid�n tulikin, ja te olette ollut viisaampi kuin h�n; sill� tuo tytt� rakasti teit�, h�n ei puhunut muusta kuin teist�, ja h�n olisi voinut tehd� jonkun hulluuden. -- Miksi h�n ei sitten vastannut, kun h�n rakasti minua? -- Koska h�n ymm�rsi tehneens� v��rin rakastaessaan teit�. Sill� naiset eiv�t koskaan anna anteeksi, ett� heid�n itserakkauttaan on loukattu, ja naisen itserakkautta loukataan siten, ett� j�tet��n h�net kaksi p�iv�� sen j�lkeen kun on tultu h�nen rakastajakseen; min� tunnen Margueriten, h�n ennemmin kuolisi kuin vastaisi teille. -- Mit� minun siis pit�� tehd�? -- Ei mit��n. H�n unohtaa teid�t, te unohdatte h�net, eik� teill� ole syyt� moittia toisianne mist��n. -- Mutta jos min� kirjoittaisin ja pyyt�isin anteeksi? -- Olkaa varma siit�, ett� h�n antaisi teille anteeksi. Olin v�h�ll� kavahtaa Prudencen kaulaan. Nelj�nnestuntia my�hemmin olin j�lleen kotona ja kirjoitin Margueritelle seuraavan kirjeen: "Er�s, joka katuu eilist� kirjett��n ja joka huomenna matkustaa, ellet sin� anna h�nelle anteeksi, pyyt�� saada tiet��, mihin aikaan h�n voi laskea katumuksensa jalkojesi juureen? Koska h�n tapaa sinut yksin? Sill�, niinkuin tied�t, t�ytyy tunnustuksen tapahtua ilman todistajia". L�hetin Josefin viem��n t�m�n sepustuksen ja h�n j�tti sen omak�tisesti Margueritelle. H�n sanoi vastaavansa my�hemmin. L�ksin vain v�h�ksi aikaa ulos sy�d�kseni p�iv�llist�, mutta kello yksitoista illalla en viel� ollut saanut vastausta. Silloin p��tin, etten k�rsisi kauempaa, vaan matkustaisin seuraavana p�iv�n�. Ollen varma siit�, etten voisi nukkua, jos k�visin levolle, aloin pakata matkakirstujani. VIIDESTOISTA LUKU. Josef ja min� olimme tunnin ajan puuhailleet matkavalmistuksissa, kun �kki� ovikello soi kiivaasti. -- Avaanko min�? kysyi Josef. -- Avaa, vastasin min�, ihmetellen kuka niin my�h��n saapui ja voimatta uskoa, ett� se olisi ollut Marguerite. -- Siell� on kaksi naista, herra, sanoi Josef palattuaan. -- Me t��ll� olemme, Armand! huusi ��ni, josta tunsi Prudencen. Menin vastaanottohuoneeseen, ja siell� tapasin Prudencen tarkastelemassa joitakin pikku esineit� ja Margueriten istumassa sohvassa. Astuin h�nen eteens�, polvistuin, tartuin h�nen molempiin k�siins� ja sanoin liikutettuna: -- Anteeksi! H�n suuteli minua otsalle ja sanoi: -- T�m� on kolmas kerta kun minun on annettava sinulle anteeksi. -- Min� aion matkustaa huomenna. -- K�yntini ei kai pit�isi voida muuttaa p��t�st�si. En tullut est�m��n sinua l�htem�st� Parisista, vaan tulin siksi, ett� en ole enn�tt�nyt t�n��n vastata sinulle, enk� min� tahtonut j�tt�� sinua siihen uskoon, ett� olin vihainen sinulle. -- Teid�n vastaanottohuoneenne on sangen miellytt�v�, sanoi Prudence; -- saako n�hd� makuuhuoneenne? -- Kyll�, vastasin min�. Prudence astui makuukamariini, pikemmin j�tt��kseen meid�t kahden kesken kuin katsellakseen huonetta. -- Miksi otit Prudencen mukaasi? kysyin min�. -- Siksi, ett� h�n oli kanssani teatterissa, ja tahdoin, ett� joku saattaisi minut t��lt� kotiin. -- Enk� min� ollut t��ll�? -- Olit, mutta paitsi sit�, etten tahtonut vaivata sinua, olin varma siit�, ett� sin�, saavuttuamme ovelleni, olisit pyyt�nyt p��st� luokseni, ja sit� en olisi voinut sallia. -- Miksi ei? -- Siksi, ett� minua vartioidaan niin tarkasti; ja pieninkin ep�ilys voisi tuottaa minulle suurta vahinkoa. -- Siin�k� ainoa syy? -- Jos olisi muita syit�, sanoisin ne sinulle; meid�n v�lill�mme ei saa olla mit��n salaista. -- Kuule, Marguerite, en tahdo kierrell� saadakseni sanotuksi sinulle sen mit� tahdon. Vastaa suoraan, rakastatko minua hiukan? -- Rakastan, paljon. -- Miksi sin� sitten petit minua? -- Yst�v�ni, jos min� olisin rikas herttuatar ja sin� olisit rakastajani, ja minulla olisi paitsi sinua, viel� toinenkin, niin silloin sinulla olisi oikeus kysy� minulta miksi sinua petin. Mutta nyt min� olen neiti Marguerite Gautier, minulla on nelj�kymment� tuhatta francsia velkoja, ei penni�k��n omaisuutta, ja min� kulutan satatuhatta francsia vuodessa. Kysymyksesi on aivan tarpeeton samoin kuin minun vastauksenikin. -- Se on totta, sanoin min� ja laskin p��ni Margueriten polville; -- mutta min� rakastan sinua hulluuteen asti. -- No niin, yst�v�ni, sinun t�ytyy rakastaa minua hieman v�hemmin, tahi sitte ymm�rt�� minua paremmin. Kirjeesi saattoi minut kovin pahoilleni. Jos olisin ollut vapaa, niin en olisi toissa p�iv�n� ottanut vastaan kreivi�, tahi olisin ainakin pyyt�nyt sinulta anteeksi, eik� minulla tulevaisuudessa olisi ollut muita rakastajia kuin sin�. Luulin hetkisen, ett� voisin suoda itselleni kuuden kuukauden ajaksi sen onnen; mutta sin� et sit� tahtonut; sin� vaadit minun ilmaisemaan keinot. Hyv� Jumala! Keinot oli helppo arvata. K�ytt�ess�ni niit� tein suuremman uhrin kuin luuletkaan. Olisin voinut sanoa sinulle, ett� tarvitsin kaksikymment� tuhatta francsia. Sin� rakastit minua ja olisit varmasti hankkinut ne. Mutta minusta oli mieluisampaa, etten ollut sinulle mit��n velkaa, mutta sin� et ymm�rt�nyt t�t� hienotunteisuutta, sill� sit� se oli. Me olemme usein pakoitetut ostamaan tyydytyksen sielullemme ruumiimme kustannuksella, ja k�rsimyksemme on sit� suurempi, jos tuo tyydytys sitten h�ipyy meilt�. Olin kauvan toivonut tapaavani miehen, joka ei vaatisi tili� el�m�st�ni ja joka olisi pikemmin rakastanut tunteitani kuin ruumistani. Sellaisen miehen olin l�yt�nyt herttuassa, mutta h�n on vanha, ja vanhuus ei suojele eik� lohduta. Luulin voivani ottaa vastaan el�m�n, jonka h�n tarjosi; mutta voi! Olin v�h�ll� kuolla ik�v�st�. Silloin tapasin sinut, nuoren, tulisen, onnellisen miehen, ja min� koetin sinusta tehd� sen miehen, jota olin kaihonnut meluavassa yksin�isyydess�ni. En rakastanut sinussa miest� sellaisena kuin nyt olet, vaan sellaisena jollaiseksi olit tuleva. Sin� et ota vastaan tuota osaa, sin� hylk��t sen arvottomana. Sin� olet kehno rakastaja; maksa minulle, �lk��mmek� en�� puhuko siit� asiasta. Marguerite, jota t�m� pitk� puhe oli v�sytt�nyt, nojautui sohvan selk�mykseen, ja tukahuttaakseen heikon ysk�n puuskan vei h�n nen�liinan huulilleen ja sitten silmilleen. -- Anteeksi, anteeksi, sopersin min�, ymm�rsin kaiken t�m�n, mutta tahdoin kuulla sinun sanovan sen, jumalallinen Marguerite. Unhottakaamme kaikki muu ja muistakaamme vain yksi asia: ett� me kuulumme toisillemme, ett� olemme nuoria ja ett� rakastamme toisiamme. Tee kanssani mit� tahdot, Marguerite, olen sinun orjasi; mutta revi, Jumalan t�hden, kirjeeni, �l�k� anna minun matkustaa. Kuolisin silloin. Marguerite otti esille kirjeen, antoi sen minulle ja sanoi, sanomattoman suloisesti hymyillen: -- T�ss� se on, otin sen mukaani. Revin rikki kirjeen ja suutelin k�tt�, joka sen minulle antoi silmien t�yttyess� kyynelist�. Samassa astui Prudence huoneeseen. -- Sanokaa, Prudence, tied�ttek� mit� h�n minulta pyyt��? kysyi Marguerite. -- Anteeksiantoa. -- Aivan niin. -- Ja te annatte h�nelle anteeksi? -- T�ytynee kai minun antaa; mutta h�n tahtoo viel� muutakin. -- Mit� sitten? -- H�n tahtoo tulla kanssamme illastamaan. -- Ja te suostutte? -- Mit� te arvelette? -- Arvelen, ett� te molemmat olette suuria lapsia. Mutta min� arvelen my�skin, ett� olen sangen n�liss�ni, ja ett� kuta pikemmin te suostutte sit� pikemmin p��semme illalliselle. -- L�htek��mme siis, sanoi Marguerite; mahdumme kaikki kolme minun vaunuihini. -- Kas t�ss�, lis�si h�n k��ntyen minun puoleeni, -- Nanine on jo k�ynyt levolle, sinun t�ytyy avata ovi; ota minun avaimeni, mutta varo kadottamasta sit� uudestaan. Olin miltei tukahduttaa Margueriten suudelmillani. Samassa astui Josef huoneeseen ja sanoi itsetyytyv�isin ilmein: -- Nyt ovat matkatavarat pakatut. -- Hyv�. Kaiva ne j�lleen esille; min� en matkustakaan. KUUDESTOISTA LUKU. P�iv�� my�hemmin l�hetin Margueritelle "Manon Lescaut'n". Kun en kuitenkaan voinut muuttaa rakastajattareni elintapaa, niin muutin omaani. Ennen kaikkea en suonut itselleni miettimisaikaa, sill� olisin silloin, vasten tahtoani, ollut sangen pahoillani. Ennen niin rauhallinen el�m�ni oli �kki� muuttunut rauhattomaksi ja ep�s��nn�lliseksi. �l� luule, ettei sellaisen naisen rakkaus, olkoonpa kuinka ep�itsek�st� tahansa, maksa mit��n. Mik��n ei ole niin kallista kuin kaikki nuo tuhannet mieliteot, kukat, teatteriaitiot, illalliset, huviretket, joita ei koskaan voi rakastajattareltaan kielt��. Minulla ei ollut ensink��n omaisuutta, mutta kahdeksan tuhannen francsin vuotuiset korot. Is�ni, joka on yliveronkantaja G...ss�, vakuutti minulle, ett� voisin tuolla summalla varsin hyvin tulla toimeen Parisissa, jos sen lis�ksi hankkisin jonkun toimen, esim. joko asianajajan tahi l��k�rin. Matkustin siis Parisiin, suoritin tutkintoni, hyv�ksyttiin asianajajaksi ja monien muiden nuorten miesten tavoin pistin diploomin taskuuni ja otin hiukan osaa keve��n Parisin el�m��n. Menoni olivat perin vaatimattomat; mutta kahdeksassa kuukaudessa menetin koko vuosituloni, ja min� vietin nelj� kes�kuukauttani is�ni luona, josta sain hyv�n pojan maineen. Mutta velkoja ei minulla ollut. T�ll� kannalla olivat asiat, kun tutustuin Margueriteen. Vasten tahtoani kasvoivat silloin elinkustannukseni, sill� Margueritella oli sangen oikullinen luonne, ja kun h�n tahtoi olla yhdess� kanssani mahdollisimman paljon, kirjoitti h�n aamuisin, ett� h�n tahtoi sy�d� suurusta kanssani, mutta ei h�nen luonaan, vaan jossain ravintolassa joko Parisissa tahi maaseudulla. Noudin h�net, s�imme p�iv�llist�, k�vimme teatterissa, s�imme usein illallista, ja kaikki tuo tuli maksamaan kolme tuhatta francsia kuukaudessa, joka lyhensi vuoteni kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi ja pakoitti minut joko tekem��n velkaa tahi j�tt�m��n Margueriten. Mutta ennemmin mit� muuta tahansa kuin turvautua viimeksi mainittuun vaihtoehtoon. Huomasin kuitenkin, ett� minun t�ytyi keksi� jokin keino, saadakseni h�nen aiheuttamansa menot peitetyksi. Aloin lainaamalla viisi, kuusi tuhatta francsia, ja rupesin pelaamaan. Jos olisin viett�nyt kotona ne y�t, jolloin en ollut d'Antin kadun varrella, en kuitenkaan olisi voinut nukkua. Mustasukkaisuus olisi pit�nyt minua valveilla, sensijaan kun peli hetkeksi k��nsi ajatukseni toisaalle ja vasten tahtoani kiinnitti mielt�ni, kunnes aika tuli l�hte� Margueriten luo. Useimmille oli peli v�ltt�m�tt�myys; minulle se oli l��ke. Ja siksi saatoin my�skin aina s�ilytt�� jonkinlaisen kylm�verisyyden, niin etten koskaan menett�nyt enemp�� kuin mink� voin maksaa. Muuten suosi onni minua. En tehnyt velkoja, ja min� menetin kolme kertaa niin paljon kuin silloin, kun en pelannut. Ei ollut helppo vastustaa elintapaa, joka ilman vaikeuksia teki minulle mahdolliseksi tyydytt�� Margueriten tuhannet oikut. Mit� h�neen tulee, niin rakasti h�n minua yh� enemm�n ja enemm�n. Odottaessani siveellist� muutosta, olikin Margueritessa tapahtunut ruumiillinen muutos. Olin p��tt�nyt koettaa parantaa h�net, ja tuo tytt� parka, joka arvasi aikeeni, totteli minua, osoittaakseen kiitollisuuttaan. Minulle oli v�hitellen onnistunut totuttaa h�net melkein kokonaan pois entisist� tavoistaan. L��k�rini, jonka kanssa neuvottelin, sanoi, ett� h�n ainoastaan levon ja rauhan avulla s�ilytt�isi terveytens�, ja min� olin v�hitellen saanut h�net luopumaan illallisista ja y�nvalvonnasta ja korvaamaan ne terveellisell� el�m�nj�rjestyksell� ja s��nn�llisell� unella. Vastoin tahtoaan tottui Marguerite uusiin olosuhteisiin, joiden terveellist� vaikutusta h�n jo tunsi. H�n alkoi jo pysytell� iltaisin kotona, tahi sitten, ilman ollessa kaunis, k��ri h�n saalin hartioidensa ja harson p��ns� ymp�rille, ja me l�ksimme yhdess�, kuin kaksi lasta, jalkaisin harhailemaan Champs-Elys�es'en varjoisille lehtokujille. H�n palasi kotiin v�syneen�, nautti kevyen illallisen ja k�vi levolle, luettuaan tahi soitettuaan ensin hetkisen. Terveys n�kyikin nopeasti palaavan ja ysk� oli miltei kokonaan lakannut. Kuuden viikon kuluttua ei kreivist� tiedetty en�� mit��n, h�n oli lopullisesti kadonnut. Mutta herttuan t�hden t�ytyi minun yh� salata suhteeni Margueriteen. Tapa, niin, melkeinp� tarve, joka Margueritella oli, saada mahdollisimman usein tavata minua, saattoi aikaan sen, ett� min� herkesin pelaamasta juuri sill� hetkell�, jolloin taitava pelaajakin olisi sen tehnyt. Kerta kaikkiaan, min� olin nyt, kiitos voittojeni, kymmenen tuhannen francsin omistaja ja pidin tuota summaa tyhjentym�tt�m�n� p��omana. Nyt oli k�sill� aika, jolloin tavallisesti l�ksin tervehtim��n is��ni ja sisartani; mutta min� en matkustanut. Sain heilt� usein kirjeit�, joissa he pyysiv�t minua saapumaan, ja min� vastasin parhaani mukaan, sek� toistin aina, ett� voin hyvin, enk� tarvinnut rahoja, joiden seikkojen luulin jonkun verran lohduttavan is��ni. Er��n� aamuna, kun auringon s�de her�tti Margueriten, hyp�hti h�n vuoteesta ja kysyi minulta, tahdoinko vied� h�net maalle koko p�iv�ksi. L�hetimme noutamaan Prudencea ja l�ksimme kaikki kolme matkaan, sitten kun Marguerite ensin oli k�skenyt Naninen sanomaan herttualle, ett� h�n tahtoi k�ytt�� hyv�kseen kaunista ilmaa ja matkusti Prudencen kanssa maalle. Paitsi sit�, ett� Prudencen l�sn�olo oli v�ltt�m�t�n herttuan rauhoittamiseksi, oli h�n niit� naisia, jotka ovat kuin luodut t�llaisia huvimatkoja varten. Herke�m�tt�m�ll� iloisuudella ja ainaisella ruokahalullaan saattoi h�n pit�� seurakumppaniensa mielialan hilpe�n�. Nyt oli vain kysymys minne l�htisimme. Siit� pulasta auttoi meid�t tietenkin Prudence. -- Tahdotteko l�hte� oikeen maalle? kysyi h�n. -- Kyll�. -- Hyv�! L�htek��mme siis Bougivaliin, Arnould lesken luo, Armand, menk�� vuokraamaan vaunut. Puolentoista tunnin kuluttua olimme Arnould lesken luona. Bougival on kaunein paikka mit� voi ajatella; tuo pieni kyl� n�ytti kerrassaan hurmaavalta siin� kukkulan juurella. Aamiainen oli verraton, ja sen j�lkeen tarjosi Arnould meille tilaisuuden tehd� soutumatkan joelle, jonka tarjouksen Marguerite ja Prudence ottivat ilolla vastaan. Laskimme maihin er��seen saareen, ja siell� heitt�ydyin pitk�kseni ruohostoon ja laskin mielikuvitukseni valloilleen. Silt� paikalta, jossa lep�sin, n�in rannalla pienen, soman, valkoiseksi maalatun, ympyr�nmuotoisella aitauksella varustetun talon. Aitauksen sis�ll� oli talon edess� vihre� nurmikko, sile� ja tasainen kuin sametin pinta, ja talon takana pieni lehdikko. Kukkivat k�ynn�skasvit peittiv�t tuon asumattoman talon portaat ja ulottuivat aina toiseen kerrokseen asti. Katselin tuota taloa niin kauan ett� luulin lopulta omistavani sen, niin tarkoin se vastasi unelmiani. Olin n�kevin�ni Margueriten ja itseni siell�, p�ivisin lehdossa ja iltasin istumassa nurmikolla, ja ep�ilin voisivatko maalliset olennot tuntea itse��n onnellisimmiksi kuin me. -- Kuinka kaunis talo, sanoi Marguerite, joka oli seurannut katsettani. -- Miss�? kysyi Prudence. -- Tuolla. Ja Marguerite osoitti taloa. -- Ah, hurmaava, vastasi Prudence; -- pid�ttek� siit�? -- Kyll�, paljon. -- Hyv�! Pyyt�k��, ett� herttua vuokraa sen; olen varma, ett� h�n tekee sen. Jos tahdotte, otan min� kysy�kseni h�nelt�. Marguerite katsoi minuun ik��nkuin kysyen mit� min� asiasta arvelin. Prudencen viime sanat olivat haihduttaneet unelmani, ja olin niin �kki� j�lleen joutunut todellisuuteen, ett� olin viel� aivan py�r�ll�. -- Niin, tuuma on todellakin erinomainen, sopersin min�, tiet�m�tt� mit� sanoin. -- No niin, min� j�rjest�n asian, sanoi Marguerite, puristaen k�tt�ni ja tulkiten sanani oman toivomuksensa mukaisesti. -- Menk��mme heti tiedustelemaan onko se vuokrattavana. Talo oli vuokrattavana kahdesta tuhannesta francsista. -- Olisitko t��ll� onnellinen? kysyi Marguerite minulta. -- Min�k� t�nne varmasti tulisin? -- Miksi min� sitten hautaisin itseni t�nne, ellen sinun t�htesi? -- Hyv�! Marguerite, anna minun vuokrata t�m� talo. -- Oletko hullu? Se ei olisi ainoastaan tarpeetonta, vaan lis�ksi vaarallistakin. Sin�h�n tied�t, ett� minulla ei ole oikeutta ottaa vastaan mit��n kenelt�k��n muulta kuin er��lt� ainoalta. Rauhoitu siis, sin� suuri lapsi, �l�k� sano mit��n. -- Ja kun min� saan kaksi vapaata p�iv��, niin tulen tervehtim��n teit�, sanoi Prudence. Poistuimme nyt paikalta ja palasimme Parisiin, puhellen uudesta aikeestamme. K�sivarteni oli Margueriten ymp�rill� ja se vaikutti sen, ett� tuo tuuma tuntui minusta, vaunuista astuessamme, v�hemm�n vastenmieliselt�. SEITSEM�STOISTA LUKU. Seuraavana p�iv�n� l�ksin varhain Margueriten luota, sill� h�n odotti herttuata aamulla; h�n lupasi kirjoittaa heti kun herttua oli l�htenyt. P�iv�n kuluessa sainkin h�nelt� seuraavat rivit: "Matkustan herttuan kanssa Bougivaliin; ole Prudencen luona t�n� iltana kello kahdeksan". M��r�ttyn� aikana ilmestyi Margueritekin sinne. -- Kas niin, kaikki on selv�! huudahti h�n. -- Onko talo vuokrattu? kysyi Prudence. -- On. Herttua suostui heti. Min� en tuntenut herttuaa, mutta h�pesin pett�� h�nt� niinkuin tein. -- Mutta ei siin� kaikki! sanoi Marguerite. -- Mit� sitten lis�ksi? -- Olen hommannut my�skin asunnon Armandille. -- Samassa talossako? kysyi Prudence nauraen. -- Ei, vaan rouva Arnouldin luona. Herttuan katsellessa n�k�alaa, tiedustelin min� rouvalta sopivaa huoneustoa. H�nell� sattui olemaan sellainen: sali, eteinen ja makuuhuone. Enemp�� ei tarvitakaan, ajattelin min�. Kuusikymment� francsia kuukaudessa. Ja huoneisto kalustettu niin, ett� se voi miellytt�� surumielist� ihmist�. Otin huoneiston. Teink� oikein? Syleilin Margueritea. -- Siell� tulee olemaan hurmaavaa, jatkoi h�n, -- sin� saat pikkuportin avaimen, herttualle olen luvannut suuren portin avaimen, jota h�n ei kuitenkaan tarvitse, sill� h�n saapuu aina p�iv�ll�. N�in meid�n kesken sanottuna, luulen, ett� t�m� p��h�npisto ihastuttaa h�nt�, sill� poistunhan nyt joksikin aikaa Parisista ja h�nen sukulaisensa saavat hetkiseksi rauhan. H�n kysyi minulta kuitenkin, kuinka min�, joka pid�n niin paljon Parisista, saatoin suostua hautaamaan itseni maalle. Mutta min� vastasin, ett� olin heikko ja tarvitsin lepoa. N�ytti silt� kuin h�n ei olisi oikein uskonut minua. Meid�n on siis oltava hyvin varovaisia, rakas Armand; sill� h�n koettaa yll�tt�� minut siell�, eik� h�n ainoastaan vuokraa minulle taloa, vaan h�nen t�ytyy lis�ksi maksaa velkanikin, sill� onnettomuudeksi on minulla sellaisiakin. No niin, onko t�m� kaikki mieleesi? -- Kyll�, vastasin min� ja koetin vaientaa omantunnon ��nt�, jonka t�llainen el�m� minussa toisinaan her�tti. -- Tarkastimme talon nurkkia ja komeroita my�ten; meill� tulee olemaan siell� mukavaa! Herttua oli kaikesta huvitettu. Oh, yst�v�ni, lis�si h�n hilpe�sti ja suuteli minua, -- �l� ole onneton, t�m�n kaiken kustantaa miljoneeri. -- Ja koska te aiotte muuttaa sinne? kysyi Prudence. -- Mahdollisimman pian. -- Otatteko vaununne mukaan? -- Otan mukaani koko talouteni. Te saatte huolehtia asunnostani poissaollessani. Kahdeksan p�iv�n kuluttua oli Marguerite ottanut huvilan haltuunsa, ja min� olin majoittunut rouva Arnouldin luo. Nyt alkoi yhdysel�m�, jota on vaikea kuvata. Bougivalissa oleskelunsa aikana ei Marguerite alussa voinut luopua entisist� tavoistaan, vaan kaikki h�nen yst�v�tt�rens� k�viv�t h�nt� tervehtim�ss�. Kuukauden kuluessa ei mennyt p�iv��k��n, ettei Margueritella olisi ollut kahdeksan, kymmenen vierasta p�yd�ss��n. Prudence puolestaan toi sinne kaikki tuttavansa ja otti heid�t vastaan aivan kuin talo olisi ollut h�nen. Herttuan rahoilla suoritettiin kaikki kulut, mutta sattui toisinaan, ett� Prudence tuli pyyt�m��n minulta tuhannen francsia Margueriten puolesta. Olin voittanut peliss� ja saatoin antaa pyydetyn summan. Mutta pel�ten, ett� h�n tarvitsisi enemm�n kuin mit� omistin, lainasin Parisissa yht� paljon kuin olin jo ennen lainannut ja t�sm�lleen takaisin maksanut. Ilo, mik� Margueritella oli vieraistaan, v�heni melkoisesti, kun h�n huomasi kuinka kalliiksi tuo juhliminen k�vi ja ennen kaikkea, kun h�n oli pakoitettu toisinaan pyyt�m��n rahoja minulta. Herttua, joka oli vuokrannut huvilan Margueritelle lep��mist��n varten, ei n�ytt�ytynyt en�� sen j�lkeen, kun h�n onnettomuudeksi sattui kerran saapumaan suureen nais-seuraan, joka, kun h�n aivan odottamatta avasi oven, rehahti ��nekk��seen nauruun. H�n vet�ytyi heti takaisin, ja vaikka Marguerite l�ksi heti h�nen j�lkeens�, ei h�n saanut h�nt� leppym��n. Herttuan itserakkautta oli loukattu ja h�n antoi tytt�paran jyrk�sti tiet��, ett� oli v�synyt maksamaan naisen hullutuksia, joka ei ymm�rt�nyt h�nt� paremmin kunnioittaa. Jonka j�lkeen h�n l�ksi vihoissaan tiehens�. Siit� p�iv�st� l�htien ei Marguerite ollut kuullut h�nest� mit��n, vaikka h�n olikin muuttanut tapansa ja herennyt ottamasta vastaan vieraita. Se oli minulle eduksi, sill� sain nyt Margueriten kokonaan itselleni, ja unelmani alkoi v�hitellen toteutua. Marguerite ei voinut en�� el�� ilman minua, ja v�litt�m�tt� seurauksista n�ytti h�n peitt�m�tt� suhteemme, ja lopulta oltiin niin pitk�ll�, ett� min� asuin h�nen luonaan. Prudence oli kyll� koettanut saarnata siveytt� Margueritelle, mutta t�m� oli vastannut, ett� h�n rakasti minua, eik� voinut el�� ilman minua ja luopua onnesta saada pit�� minua aina luonaan. Sen olin kuullut er��n� p�iv�n�, jolloin Prudence oli sanonut, ett� h�nell� oli t�rke�t� puhuttavaa Margueritelle, ja min� olin kuunnellut oven takana. Jonkun ajan kuluttua palasi Prudence j�lleen. Olin puistossa kun h�n saapui, joten h�n ei n�hnyt minua. Mutta tavasta, jolla Marguerite otti h�net vastaan, aavistin, ett� oli kysymys samasta asiasta, ja min� p��tin kuunnella niinkuin ensikerrallakin. Kun he olivat sulkeutuneet huoneeseen, kysyi Marguerite: -- No niin? -- Min� tapasin herttuan. -- Ja mit� h�n vastasi? -- Ett� h�n kernaasti antaa anteeksi tuon kohtauksen, mutta ett� h�n on saanut kuulla, ett� te julkisesti el�tte yhdess� herra Armand Duvalin kanssa, ja sit� h�n ei voinut antaa anteeksi. "Jos Marguerite j�tt�� tuon nuoren miehen", sanoi h�n, "annan h�nelle kaikki mit� h�n tahtoo, kuten ennenkin; muussa tapauksessa saa h�n luopua kaikista pyynn�ist�". -- Mit� te vastasitte? -- Ett� ilmoitan teille h�nen p��t�ksens�, ja min� lupasin puhua teille j�rke�. Ajatelkaa, rakas lapsi, mit� kaikkea te menet�tte, ja jota ei Armand voi teille koskaan antaa. H�n rakastaa teit� koko sielullaan, mutta h�n ei ole kylliksi rikas tyydytt�m��n kaikki teid�n tarpeenne, ja h�nen t�ytyy jonakin p�iv�n� j�tt�� teid�t, mutta silloin on my�h�ist�, eik� herttua anna teille en�� mit��n. Tahdotteko, ett� min� puhun Armandin kanssa? Marguerite n�ytti ajattelevan, sill� h�n ei vastannut. Syd�meni jyskytti kiivaasti odottaessani h�nen vastaustaan. -- Ei, sanoi h�n, -- min� en luovu Armandista, enk� min� tahdo piilottautua saadakseni el�� yhdess� h�nen kanssaan. Se on ehk� hullua, mutta min� rakastan h�nt�! Ja kun h�n on nyt tottunut est�m�tt� rakastamaan minua, koskisi h�neen kovasti, jos h�nen t�ytyisi tunniksikin j�tt�� minut. Sit�paitsi ei minulla ole en�� niin pitk�lti elonaikaa, ett� minun tarvitsisi tehd� itseni onnettomaksi vanhan ukon takia. Pit�k��n h�n rahansa; tulen toimeen ilmankin niit�. -- Mill� tavalla? -- Sit� en viel� tied�. Ennenkuin Prudence enn�tti jatkaa, sy�ksyin min� sis��n, heitt�ydyin Margueriten jalkoihin ja kostutin kyyneleill�ni h�nen k�si��n, onnellisena siit�, ett� h�n minua niin rakasti. -- El�m�ni kuuluu sinulle, Marguerite, sin� et tarvitse tuota miest�, olenhan min� luonasi! Min� en koskaan hylk�� sinua, ja kuinka voisin korvata onnen, jonka minulle lahjoitat? Ei mit��n pakkoa en��, Marguerite, me rakastamme toisiamme! Mit� me v�lit�mme muusta! -- Juuri niin! Rakastan sinua, Armand! sopersi h�n kietoen k�sivartensa kaulani ymp�ri, -- rakastan sinua niin kuin en koskaan luullut voivani rakastaa. Me olemme onnellisia, me el�mme rauhassa, ja min� j�t�n ikuisiksi ajoiksi sen el�m�n, jonka t�hden nyt punastun. Sin� et koskaan moiti minua menneisyydest�ni, eik� totta? Min� en voinut puhua; vastasin ainoastaan painamalla Margueriten syd�nt�ni vasten. -- Kas niin, sanoi Marguerite liikutetulla ��nell� Prudencelle, -- kertokaa t�st� kohtauksesta herttualle, ja lis�tk��, ett� me emme tarvitse h�nt�. Sen j�lkeen ei en�� milloinkaan puhuttu herttuasta. Marguerite ei ollut sama kuin ennen. H�n oli luopunut tavoistaan, yst�v�tt�rist��n, puheistaan ja tuhlauksestaan. Kun me olimme ulkona k�velem�ss�, niin eip� olisi voinut luulla, ett� tuo valkopukuinen nainen, jolla oli olkihattu p��ss� ja silkkitakki k�sivarrellaan, oli sama Marguerite Gautier, joka nelj� kuukautta sitten oli her�tt�nyt loistavalla el�m�ll��n ja h�v�istysjutuillaan sellaista huomiota. Oi, me kiiruhdimme olemaan onnellisia, aivan kuin olisimme aavistaneet, ett� se pian loppuisi. Emme olleet k�yneet Parisissa kahteen kuukauteen, eik� kukaan ollut k�ynyt luonamme, lukuunottamatta Prudencea ja aikaisemmin mainitsemaani Julie Duprat'ia. Mutta me nautimme siit� todellisesta el�m�st�, jota nyt vietimme ja jota en min� yht� v�h�n kuin Margueritekaan ollut t�h�n asti ymm�rt�nyt. Tuo nainen osoitti lapsellista huomiota pienemmillekin v�h�p�t�isyyksille. Toisinaan saattoi h�n pienen tyt�n tavoin juosta ymp�ri puistossa ja ajaa takaa perhosta tahi sudenkorentoa; ja h�n saattoi istua kokonaisen tunnin nurmikolla tutkimassa kukkaa, jolla oli sama nimi kuin h�nell�. Kaksi tahi kolme kertaa kirjoitti herttua h�nelle. Kun Marguerite tunsi h�nen k�sialansa antoi h�n kirjeet minun luettavikseni. Nuo kirjeet houkuttelivat kyyneleet silmiini. Herttua luuli, sulkemalla Margueritelta kukkaronsa, saavansa h�net k��ntym��n j�lleen puoleensa. Mutta kun h�n n�ki, ett� t�m� keino ei tehonnut, kirjoitti h�n ja pyysi lupaa saada, niinkuin ennenkin, k�yd� tapaamassa Margueritea, ja mill� ehdoilla tahansa. Kun olin lukenut kirjeet revin ne rikki, kertomatta Margueritelle niiden sis�ll�st� ja kehoittamatta Margueritea ottamaan vastaan tuota miespoloista, jota yht� kaikki k�vi s��liksi. Mutta min� pelk�sin, ett� Marguerite luulisi sen johtuvan toivomuksesta, ett� herttuakin ottaisi osaa talousmenoihin; ja eniten kaikesta pelk�sin, ett� h�n luulisi minun voivan kielt��, ett� olin edesvastuussa kaikista seurauksista, joita h�nen rakkautensa minuun saattoi mukanaan tuoda. Kun Herttua ei saanut vastausta kirjeisiins� herkesi h�n kirjoittamasta, ja Marguerite ja min� olimme edelleen yhdess� v�litt�m�tt� v�h��k��n tulevaisuudesta. KAHDEKSASTOISTA LUKU. Toisinaan yll�tin kuitenkin Margueriten surullisen n�k�isen� ja kyyneleet silmiss�. Kysyin h�nelt� syyt� t�h�n �killiseen suruun, ja h�n vastasi silloin: -- Meid�n, rakkautemme ei ole tavallista rakkautta, Armand. Sin� rakastat minua aivan kuin en olisi koskaan kuulunut kenellek��n muulle, ja min� vapisen, ajatellessani, ett� sin� my�hemmin, katuessasi rakkauttasi ja moittiessasi minua entisest� el�m�st�ni, ehk� pakoitat minut palaamaan samaan olotilaan, josta minut pelastit. Mutta, saatuani nyt kokea toisenlaista el�m��, kuolisin, jos minun t�ytyisi palata tuohon entiseen el�m��ni. Sent�hden, sano minulle, ett'et koskaan hylk�� minua. -- Vannon sen sinulle! H�n katsoi minuun ik��nkuin lukeakseen silmist�ni oliko valani todellinen, sitten h�n heitt�ytyi syliini, k�tki k�tens� poveeni ja sanoi: -- Sin� et tied� kuinka paljon sinua rakastan. Huomasin kuitenkin, ett� tulevaisuus alkoi huolestuttaa Margueritea. Kun pelk�sin, ett� yksin�isyys h�nt� ik�vystytti, ehdoitin h�nelle, ett� palaisimme j�lleen Parisiin, mutta sit� h�n ei tahtonut, vaan vakuutti, ett� h�n saattoi olla onnellinen ainoastaan maalla. Prudence ei tullut usein, mutta h�n kirjoitti sen sijaan, ja h�nen kirjeens� tekiv�t aina Margueriten miettiv�iseksi. En tiet�nyt mit� ajatella. P�iv�� my�hemmin kuin Marguerite oli saanut tuollaisen kirjeen ja vastannut siihen, oli kerrassaan ihana ilma. Marguerite ehdoitti, ett� tekisimme venematkan er��seen saareen, joka sijaitsi melko kaukana. H�n n�ytti sangen iloiselta, emmek� me palanneet ennenkuin kello viisi. -- Rouva Duvernoy k�vi t��ll�, sanoi Nanine. -- Joko h�n matkusti? kysyi Marguerite. -- Jo, neidin vaunuilla; h�n sanoi, ett� oli niin sovittu. -- Hyv�, sanoi Marguerite. -- Tuokaa nyt p�iv�llinen p�yt��n. Kahden p�iv�n kuluttua tuli kirje Prudencelta, ja nelj�ntoista p�iv�n per�st� oli Marguerite kokonaan vapautunut salaper�isest� surumielisyydest��n, jota h�n lakkaamatta oli pyyt�nyt minulta anteeksi. Vaunut eiv�t kuitenkaan palanneet. -- Mist� syyst� ei Prudence l�hett�nyt vaunuja takaisin? kysyin min� er��n� p�iv�n�. -- Toinen hevosista on sairas ja vaunut ovat olleet korjattavina. Sellaisen on paras toimituttaa sill� aikaa kun viel� olemme t��ll�, emmek� tarvitse vaunuja. Jonkun p�iv�n kuluttua tuli Prudence luoksemme, ja h�n vahvisti sen mit� Marguerite oli sanonut. Molemmat naiset l�ksiv�t puistoon k�velem��n, ja kun min� saavuin heid�n luokseen, vaihtoivat he puheenaihetta. Kun Prudence l�ksi illalla, valitti h�n kylm�� ja pyysi saada lainata Margueriten kaschmirisaalin. Kului kuukausi, jonka aikana Marguerite oli iloisempi ja rakastettavampi kuin koskaan ennen. Vaunuja ei kuitenkaan kuulunut takaisin, eik� saaliakaan palautettu, mik� tuntui minusta perin kummalliselta, ja kun min� tiesin miss� laatikossa Marguerite s�ilytti Prudencen kirjeit�, pidin varani kerran kun Marguerite oli puistossa, ja koetin p��st� k�siksi kirjeisiin. Mutta laatikko oli lukossa. Silloin tutkin laatikot, joissa h�n s�ilytti korujaan. Ne olivat auki, mutta lipas koruineen oli poissa. Kauhistuneena tahdoin kysy� Margueritelta syyt� t�h�n katoamiseen, mutta h�n ei olisi ilmoittanut totuutta. Sanoin sent�hden: -- Rakas Marguerite, pyyd�n, ett� sallit minun matkustaa Parisiin. Osoitteeni on tuntematon ja minulle pit�isi olla saapunut kirjeit� is�lt�ni. Ep�ilem�tt� h�n on levoton ja minun t�ytyy vastata h�nelle. -- Matkusta, yst�v�ni, sanoi h�n, -- mutta tule pian takaisin. Min� matkustin ja kiiruhdin heti Prudencen luo. -- Kuulkaa, sanoin min� ilman alkuvalmistuksia, -- miss� ovat Margueriten hevoset? -- Myydyt. -- Ja kaschmirisaali? -- Myyty. -- Ja jalokivet? -- Pantatut. -- Ja kuka on ne myynyt ja pantannut? -- Min�. -- Miksi ette ole kertonut t�st� minulle? -- Siksi, ett� Marguerite on kielt�nyt minua sit� tekem�st�. -- Ja miksi ette ole pyyt�nyt rahoja minulta? -- Siksi ett� h�n ei tahtonut sit�. -- Ja mihink� nuo rahat k�ytet��n? -- Maksuihin. -- Onko h�nell� paljonkin velkoja? -- Likipit�en kolmekymment� tuhatta francsia viel�. Niin, yst�v�ni, sanoin sen teille aikaisemmin, mutta te ette tahtoneet uskoa minua. Velkojat saivat nimitt�in tiet��, ett'ei herttua anna h�nelle en�� mit��n ja ett� h�n el�� yhdess� er��n varattoman nuoren miehen kanssa. Silloin he tahtoivat saada rahansa takaisin ja tekiv�t ulosmittauksen. Marguerite tahtoi myyd� kaiken mit� h�nell� oli, mutta siihen ei ollut aikaa. H�nen t�ytyi kuitenkin maksaa, ja p��st�kseen pyyt�m�st� rahoja teilt�, myi h�n hevosensa ja saalinsa ja panttasi jalokivens�. T�ss� n�ette pantti- ja ostokuitit. Prudence avasi er��n laatikon ja n�ytti minulle paperit. -- Oh, te luulitte, ett� siin� oli kylliksi kun saitte rakastaa toisianne ja viett�� ihanteellista paimenel�m�� maalla. Ei, yst�v�ni, ei. Aineellisen el�m�n vaatimuksia ei voida j�tt�� huomioon ottamatta, ja ett� Marguerite ei ole kahtakymment� kertaa pett�nyt teit� johtuu siit�, ett� h�nell� on erikoisluonne. Olen kyll� antanut h�nelle hyvi� neuvoja, sill� minuun koski kun tuolta tytt�raukalta riistettiin kaikki. Mutta h�n ei tahtonut! H�n vastasi, ett� h�n rakasti teit�, eik� mist��n hinnasta maailmassa tahtonut teit� pett��. Kaikki tuo on sangen kaunista ja runollista, mutta sellaisella ei tyydytet� velkojia. Ja nyt h�n tarvitsee, kuten sanottu, v�hint�in kolmekymment� tuhatta francsia. -- Hyv�. Min� hankin tuon summan. -- Aiotteko lainata? -- Aion. -- Siin� teette tyhm�sti. Te rikkoisitte v�linne is�nne kanssa ja t�rvelisitte mahdollisuutenne. Olkaa sent�hden viisas, �lk��k� tehk� tyhmyyksi�. Min� en sano, ett� teid�n t�ytyisi j�tt�� Margueritea, mutta el�k�� h�nen kanssaan niinkuin teitte alkukes�st�. Antakaa h�nen itse keksi� keino selviyty�kseen pulmasta. Herttua palaa v�hitellen h�nen luokseen. Ja kreivi N... sanoi minulle viimeksi eilen, ett� jos Marguerite suostuisi h�neen, maksaisi h�n h�nen velkansa ja antaisi h�nelle nelj�, viisi tuhatta francsia kuukaudessa. �lk�� siis odottako kunnes joudutte perikatoon, varsinkaan kun kreivi N... on sellainen nauta, eik� mik��n siis est� teit� edelleen olemasta Margueriten rakastaja. H�n itkee kyll� alussa, mutta on kerran viel� kiitt�v� teit�. �lk�� sanoko h�nelle mit��n, vaan tuokaa h�net takaisin Parisiin ja sulkekaa sitten silm�nne. Enemp�� ei tarvita, yst�v�ni. Prudence piti neuvoaan erinomaisena, mutta min� hylk�sin sen suuttumuksella. Ja min� olin my�skin varma siit�, ett� Marguerite kuolisi ennemmin kuin suostuisi moiseen. -- Pila sikseen, sanoin min�. -- Koska rahat tarvitaan? -- Kahden kuukauden kuluttua. -- H�n saa ne. Mutta min� j�t�n summan teille ja pyyd�n ett� lupaatte olla sanomatta Margueritelle, ett� min� olen antanut rahat teille. -- Sen suhteen voitte olla rauhallinen. -- Ja ilmoittakaa minulle, jos h�n l�hett�� teille jotakin muuta myyt�v�ksi tahi pantattavaksi. -- Siit� ei ole pelkoa. H�nell� ei ole en�� mit��n. L�ksin kotiini ja l�ysin sielt� kolme is�lt�ni tullutta kirjett�. _Toisen osan loppu_. KOLMAS OSA. YHDEKS�STOISTA LUKU. Kolmessa ensim�isess� kirjeess� oli is�ni levoton vaikenemiseni johdosta ja kysyi siihen syyt�; nelj�nness� antoi h�n minun huomata, ett� h�n tiesi el�m�ntapani muutoksesta, ja ilmoitti kohdakkoin saapuvansa minua tervehtim��n. Olen aina suuresti kunnioittanut ja vilpitt�m�sti rakastanut is��ni. Vastasin h�nelle siis, ett� vaitioloni oli aiheutunut pienest� matkasta, ja pyysin h�nt� tarkemmin ilmoittamaan min� p�iv�n� h�n saapui, jotta saatoin olla kotona h�nt� tapaamassa. Annettuani Josefille osoitteeni maalla ja kehoitettuani h�nt� heti tuomaan minulle G...ss� leimatun kirjeen, joka osoitteellani saapui, matkustin takaisin Bougivaliin. Marguerite odotti minua puutarhan ver�j�ll�. H�nen katseestaan kuvastui levottomuus. H�n kietoi k�sivartensa kaulani ymp�ri, eik� voinut olla kysym�tt�: -- Oletko tavannut Prudencen? -- En. -- Miksi sin� viivyit niin kauan Parisissa? -- Minulle oli saapunut kirjeit� is�lt�ni ja minun t�ytyi vastata niihin. Hetkisen kuluttua saapui Nanine aivan heng�styneen�. Marguerite nousi ja puheli hiljaa h�nen kanssaan. Kun Nanine oli poistunut, istahti Marguerite viereeni, tarttui k�teeni ja sanoi: -- Miksi sin� valehtelet? Sin�h�n k�vit Prudencen luona. -- Kuka on sanonut sen sinulle? -- Nanine. -- Mist� h�n sen tiet��? -- H�n on seurannut sinua. -- Olit siis pyyt�nyt h�nt� tekem��n sen? -- Niin. Arvelin, ett� sinulla t�ytyi olla t�rkeit� syit�, joiden johdosta matkustit Parisiin; eth�n ollut nelj��n kuukauteen j�tt�nyt minua yksin. Pelk�sin ett� oli tapahtunut jokin onnettomuus, tahi, ett� l�ksit ehk� tapaamaan jotakin toista naista. -- Lapsi! -- Olen nyt rauhoittunut; tied�n mit� sin� olet tehnyt, mutta en viel� tied� mit� sinulle on sanottu. N�ytin Margueritelle is�ni kirjeet. -- En kysy nyt niit�; tahdon tiet�� miksi sin� k�vit tapaamassa Prudencea. -- Oh, k�vin tiedustelemassa h�nelt� hevosesi vointia, ja tarvitsiko h�n viel� sinun saaliasi ja jalokivi�si. -- Sellaisen suhteen vallitessa kuin meid�n v�lill�mme on, t�ytyy naisen, jos h�ness� on v�h�nkin arvokkuutta, ennemmin suostua kaikenlaisiin uhrauksiin kuin pyyt�� rakastajaltaan rahoja ja siten ly�d� rakkauteensa kauppatavaran leiman. Sin� rakastat minua, siit� olen varma, mutta sin� et tied� kuinka heikko se side on, joka pit�� syd�mess� yll� sit� rakkautta, jota minun kaltaisiani naisia kohtaan tunnetaan. Kukapa tiet��? Ehk� sin� jonakin p�iv�n�, kun sinulla on ik�v� ja tunnet ahdistusta, luuloittelet itsellesi, ett� meid�n suhteemme onkin vain, taitavasti yhdistetty laskelma? Prudence on juorukello. Mit� min� noilla hevosilla tein? Niiden myyminen tuotti minulle s��st��; voin varsin hyvin tulla toimeen ilman niit�, eiv�tk� ne maksa minulle en�� mit��n. Kaikki mit� sinulta pyyd�n on, ett� rakastat minua, rakastat yht� paljon, vaikka minulla ei olekaan hevosia ja jalokivi�. H�n sanoi kaiken t�m�n niin yksinkertaisesti ja luonnollisesti, ett� kyyneleet nousivat silmiini. -- Mutta, parahin Margueriteni, sanoin min�, puristaen hell�sti h�nen k�si��n, sin� tiesit varsin hyvin, ett� min� kerran saisin tiet�� uhrauksesi ja ett� min� en hyv�ksyisi sit�. -- Miksi et? -- Siksi, rakkaani, ett� min� en tahdo, ett� rakkautesi minuun riist�� sinulta ainoatakaan jalokive�. Enk� min� my�sk��n tahdo, ett� sin� h�mmennyksen ja ik�vystymisen hetken� ajattelisit, ett� moista hetke� ei olisi, jos sin� el�isit yhdess� jonkun toisen miehen kanssa, ja ett� sin� katuisit, vaikkapa vain minuutinkin ajan, ett� olet yhdess� minun kanssani. Muutaman p�iv�n per�st� saat takaisin hevosesi, jalokivesi ja saalisi. Ne ovat sinulle yht� v�ltt�m�tt�mi� kuin ilma el�m�lle, ja, se tuntuu ehk� naurettavalta, mutta min� tahdon mieluummin n�hd� sinut hienona kuin yksinkertaisena. -- Silloin et en�� rakasta minua. -- Hupakko! -- Jos sin� rakastaisit minua, niin antaisit minun rakastaa sinua omalla tavallani; mutta p�invastoin n�et sin� minussa edelleenkin tyt�n, jolle loisto on v�ltt�m�t�nt� ja jonka loiston sin� luulet yh� edelleenkin olevasi pakoitettu maksamaan. Sin� h�pesit ottamasta vastaan todistusta rakkaudestani. Vasten tahtoasi aiot sin� er��n� p�iv�n� j�tt�� minut, ja sin� koetat suojata hienotunteisuuttasi kaikilta ep�luuloilta. Olet oikeassa, yst�v�ni, mutta min� toivoin parempaa. Marguerite aikoi nousta, mutta min� pid�tin h�nt� ja sanoin: -- Tahdon, ett� sin� olet onnellinen, ja ett� sinulla ei olisi mit��n moittimista minun suhteeni, siin� kaikki. -- Me siis eroamme? -- Miksi niin, Marguerite? Kuka meid�t eroittaisi? huudahdin min�. -- Sin� itse, joka et tahdo, ett� ymm�rt�isin asemasi, ja joka turhamaisuudessasi tahdot pid�tt�� minua omassani; sin�, joka, s�ilytt��ksesi loiston, jossa olen el�nyt, tahdot s�ilytt�� v�lill�mme olevan siveellisen eron; sin�, joka lopuksi et usko rakkauttani kyllin ep�itsekk��ksi, jakaakseni kanssasi omaisuuden, joka sinulla on ja jonka avulla voisimme el�� yhdess� onnellisina, vaan joka naurettavan ennakkoluulon orjana ennemmin saatat itsesi perikatoon. Luuletko sin� sitten, ett� min� vertaan vaunuja ja joitakin jalokivi� sinun rakkauteesi? Sin� tahdot maksaa velkani ja pit�� minua yll�! Kuinka kauan luulet tuon kaiken kest�v�n? Kaksi tahi kolme kuukautta, ja silloin olisi en�� my�h�ist� aloittaa sit� el�m��, jota sinulle ehdoitan, sill� silloin sin� ottaisit minulta kaikki, ja sit� ei kunniallinen mies voi tehd�. Nyt sinulla sit�vastoin on kahdeksan, kymmenen tuhatta francsia vuosittain, joilla me voimme el��. Min� myyn kaiken liikanaisen ja siten saan pari tuhatta francsia vuotta kohden. Me vuokraamme pienen, kauniin asunnon, miss� voimme molemmat asua. Kes�isin oleskelemme maalla, mutta ei t�llaisessa talossa, vaan kahden asuttavassa tuvassa. Sin� olet riippumaton, min� vapaa, me olemme nuoria; rukoilen sinua, Armand, �l�, taivaan nimess�, heit� minua takaisin el�m��n, jota ennen olin pakoitettu viett�m��n. Min� en voinut vastata, rakkauden ja kiitollisuuden kyyneleet t�yttiv�t silm�ni ja min� heitt�ydyin Margueriten syliin. H�n jatkoi: -- Aioin j�rjest�� kaiken t�m�n, mainitsematta sinulle sanaakaan, maksaa velkani ja j�rjest�� uuden asuntomme. Lokakuussa olisimme palanneet Parisiin ja kaikki olisi silloin selvinnyt. Mutta koska Prudence on jo kertonut sinulle kaikki, t�ytyy sinun antaa suostumuksesi nyt sen sijaan, ett� olisit tehnyt sen j�lest�p�in. Rakastatko minua kylliksi t�t� varten? Minun oli mahdoton vastustaa noin suurta, rakkautta. Suutelin syv�sti liikutettuna Margueriten k�si� ja sanoin: -- Teen kaikki mit� sin� tahdot. Niinkuin h�n oli p��tt�nyt, niin my�skin tapahtui. H�n joutui lapsellisen ilon valtaan: h�n tanssi, lauloi, riemuitsi uuden asuntonsa yksinkertaisuudesta ja tiedusteli jo mielipidett�ni, miss� se ja se esine tulisi olemaan ja kuinka mikin paikka olisi j�rjestett�v�. H�n oli onnellinen ja ylpe� p��t�ksest�mme, joka n�ytti tekev�n liittomme t�ydelliseksi. Mutta min� en tahtonut olla h�nt� huonompi Silm�nr�p�yksess� tein p��t�kseni. Siirt�isin Margueritelle korot, jotka olin perinyt �idilt�ni ja jotka tuntuivat minusta aivan riitt�m�tt�milt� palkitsemaan saamani uhrin. Is�lt�ni saama viiden tuhannen francsin el�ke j�i minulle, ja mit� tapahtuikin, riitti se el�miseen. En puhunut Margueritelle p��t�ksest�ni, sill� olin varma siit�, ett� h�n kielt�ytyisi ottamasta vastaan lahjoitustani. Kun Marguerite ja min� matkustimme Parisiin katselemaan asuntoja, menin min� is�ni asianajajan, vanhan perhetuttavamme luo ja kysyin h�nelt� kuinka minun oli menetelt�v� siirt��kseni nuo korot toiselle. Tuo kelpo mies luuli, ett� olin mennytt� miest� ja kysyi syyt� p��t�kseeni. Ja kun minun ennemmin tahi my�hemmin t�ytyi ilmaista h�nelle kenelle lahjoituksen tein, katsoin parhaaksi heti kertoa h�nelle totuuden. H�n ei tehnyt vastav�itteit�, ja vakuutti j�rjest�v�ns� kaikki parhain p�in. Luonnollisesti kehoitin h�nt� noudattamaan mit� suurinta vaiteliaisuutta is�ni suhteen. Sitten l�ksin noutamaan Margueritea Julia Dupratin luota, jonne h�n oli p��tt�nyt menn� odottamaan, p��st�kseen kuulemasta Prudencen siveyssaarnoja. L�ksimme nyt katsomaan huoneustoja ja l�ysimme lopulta sopivan er��st� Parisin rauhallisimmasta kaupunginosasta. L�yt�mme k�sitti pienen rakennuksen, keskell� suloista puutarhaa. P��timme ottaa sen ja min� l�ksin kotiini ilmoittamaan, ett� luovuin asunnostani. Marguerite l�ksi puolestaan er��n v�litt�j�n luo pyyt�m��n h�nen tekem��n jotakin, mink� t�m� oli kerran tehnyt er��lle h�nen yst�v�tt�rist��n. H�n saapui kerrassaan ihastuneena asuntooni. V�litt�j� oli luvannut maksaa h�nen velkansa, antaa h�nelle siit� kuitin ja sit�paitsi luovuttaa h�nelle kaksikymment� tuhatta francsia korvaukseksi h�nen huonekaluistaan. Iloisin mielin palasimme nyt j�lleen Bougivaliin. Kun me kahdeksan p�iv�� my�hemmin istuimme suurusp�yd�ss�, astui Nanine sis�lle ja sanoi, ett� Josef tahtoi puhua kanssani. Annoin h�nen astua sis�lle. -- Herra, sanoi h�n, -- is�nne on saapunut Parisiin ja h�n pyyt�� teit� heti tulemaan asuntoonne, miss� h�n odottaa teit�. T�m� uutinen oli maailman yksinkertaisin asia, mutta Marguerite ja min� katsahdimme toisiimme kuultuamme sen. Aavistimme onnettomuuden. Marguerite ei sanonut sanaakaan siit� mit� h�n tunsi, mutta min� tartuin kuitenkin h�nen k�teens� ja sanoin: -- �l� pelk�� mit��n. -- Tule takaisin niin pian kuin voit, sopersi h�n syleilless��n minua, -- istun ikkunassa sinua odottamassa. Pyysin Josefin sanomaan is�lleni, ett� min� tulen heti. Ja kaksi tuntia my�hemmin olin Parisissa. KAHDESKYMMENES LUKU. Katseesta, jonka h�n loi minuun, kun astuin sis�lle, ymm�rsin heti, ett� oli kysymys vakavista asioista. Ik��nkuin en olisi huomannut mit��n astuin kuitenkin h�nen eteens� ja syleilin h�nt�, kysyen: -- Koska te saavuitte, is�? -- Eilen illalla. -- Ja te asetuitte minun luokseni, kuten tavallista. -- Niin. -- Valitan, etten ollut t��ll� kotona teit� vastaanottamassa. Odotin nyt siveyssaarnaa, jota is�ni kasvot ennustivat. Mutta h�n ei sanonut mit��n, vaan pani kirjoittamansa kirjeen kuoreen ja antoi sen Josefille postiin viet�v�ksi. J��ty�mme kahden kesken nousi is�ni tuoliltaan ja sanoi: -- Rakas Armand, meill� on vakavia asioita keskusteltavana. -- Kuuntelen teit�, is�. -- Lupaatko olla suora? -- Sit� olen aina. -- Onko totta, ett� sin� el�t yhdess� er��n Marguerite Gautier-nimisen naisen kanssa? -- On. -- Tied�tk� sin� mik� nainen h�n on? -- Langennut nainen. -- H�nenk� t�htens� sin� et ole k�ynyt t�n� vuonna tervehtim�ss� sisartasi ja minua? -- Niin, is�, tunnustan sen. -- Sin� rakastat siis paljon tuota naista? -- Huomaatte sen siit�, is�, ett� h�nen t�htens� olen laiminly�nyt pyh�n velvollisuuteni, jota nyt n�yrimm�sti pyyd�n anteeksi. Is�ni ei n�ht�v�sti odottanut niin suoria vastauksia, sill� h�n n�ytti hetkisen miettiv�lt�, jonka j�lkeen h�n sanoi: -- Olet tietenkin k�sitt�nyt, ettet aina voi el�� sill� tavoin? -- Olen kyll� pel�nnyt sit�, is�, mutta en ole k�sitt�nyt sit�. -- Mutta sinun olisi pit�nyt k�sitt��, ett� min� en hyv�ksy sit�. -- Olen sanonut itselleni, ett� kun en ole tehnyt mit��n sellaista, joka sotisi sit� kunnioitusta vastaan, jota olen velvollinen osoittamaan teid�n nime�nne ja perheemme ominaista rehellisyytt� kohtaan, niin voin el�� niinkuin el�n. Intohimot tekev�t ihmisen voimakkaaksi, min� olin valmis taistelemaan, niin, vaikkapa is�ni kanssa, saadakseni pit�� Margueriten. -- Hyv�, mutta nyt sinun on aika muuttaa elintapaasi. -- Miksi niin, is�? -- Siksi, ett� sin� olet tekem�isill�si sellaista, mik� loukkaa sit� kunnioitusta, jota luulet tuntevasi omaisiasi kohtaan. -- En ymm�rr� mit� nuo sanat merkitsev�t. -- Selit�n sen sinulle. Ett� sinulla on rakastajatar, on hyv� asia; ett� maksat h�nelle s��nn�llisesi, on my�skin hyv�; mutta ett� sin� unohdat pyhimm�t velvollisuutesi h�nen t�htens�, ett� annat huhun h�pe�llisest� elintavastasi levit� aina maakuntaamme asti ja luoda varjon kunniallisen nimen yli, jonka olen sinulle antanut, on sellaista mik� ei voi eik� saa jatkua. -- Sallikaa minun sanoa teille, is�, ett� niill�, jotka ovat antaneet teille tietoja, ei ole ollut oikeata selkoa asioista. Min� olen neiti Gautier'in rakastaja, se on maailman yksinkertaisin asia; min� en anna neiti Gautier'ille sit� nime�, jonka olen saanut teilt�, enk� min� tuhlaa h�nen t�htens� enemp�� kuin mink� varani my�nt�v�t. En ole tehnyt velkoja enk� ole asemassa, joka antaisi is�lle aihetta sanoa pojalle niinkuin te nyt olette sanonut. -- Is�ll� on aina oikeus est�� poikansa joutumasta huonoille teille. Sin� et ole viel� tehnyt mit��n pahaa, mutta voit mahdollisesti tehd�. -- Is�! -- Min� tunnen el�m�n paremmin kuin sin�. Tied�n, ett� t�ysin puhtaita tunteita ei ole muilla kuin aivan viattomilla naisilla. Sinun t�ytyy j�tt�� rakastajattaresi. -- Olen pahoillani, is�, kun minun t�ytyy olla tottelematon, mutta se on mahdotonta. -- Min� pakoitan sinut tekem��n sen. -- Onnettomuudeksi ei ole saarta, jonne liehinaisia l�hetet��n, ja, jos sellainen olisikin, seuraisin min� neiti Gautier'ta, jos teid�n onnistuisi l�hett�� h�net sinne. En mahda sille mit��n, etten voi olla onnellinen muualla kuin tuon naisen seurassa. -- Rakas Armand, ajattele, ett� min� olen sinun is�si, joka aina olen rakastanut sinua ja toivonut ainoastaan parastasi. Onko kunniallista el�� yhdess� tyt�n kanssa, jonka koko maailma on omistanut? -- Se ei merkitse mit��n, is�, kun ei kukaan nyt voi omistaa h�nt�! Se ei merkitse mit��n, jos tuo tytt� rakastaa minua, jos h�n uudestisyntyy rakkauden kautta, jota h�n tuntee minua ja min� h�nt� kohtaan! -- Oh, sin� siis luulet, ett� kunniallisen miehen teht�viin kuuluu liehinaisten k��nnytt�minen? Sin� luulet, ett� Jumala on asettanut t�m�n kehnon p��m��r�n h�nen el�m�lleen? Mik� olisi seurauksena tuollaisesta merkillisest� menettelyst�, ja mit� sin� ajattelisit siit� mit� juuri sanoit silloin, kun tulisit nelj�nkymmenen vuoden ik�iseksi? Sin� nauraisit sille, sik�li kuin viel� voisit nauraa, sik�li kuin menneisyytesi ei olisi j�tt�nyt liian syvi� merkki� j�lkeens�. Ei, Armand, mieti asiaa, �l�k� puhu en�� moisia typeryyksi�. Sano, ett� luovut tuosta naisesta; is�si pyyt�� sit� sinulta. Min� en vastannut. -- Armand, jatkoi is�ni, -- �iti-vainajasi nimess�, luovu nykyisest� el�m�ntavastasi, jonka, usko minua, olet unohtava pikemmin kuin luuletkaan, ja johonka mahdoton suunnitelmasi sinut sitoo. Sin� olet kaksikymmenviisivuotias, ajattele tulevaisuuttasi. Sin� et voi aina rakastaa tuota naista, joka ei my�sk��n voi aina rakastaa sinua. Te liioittelette molemmat rakkauttanne. Sin� t�rvelet tulevaisuutesi, ja sin� olet koko el�m�si katuva nuoruuttasi. Tule viett�m��n muutama kuukausi sisaresi luona. Lepo ja omaistesi hell� rakkaus parantavat sinut t�st� kuumeesta, sill� se ei ole muuta kuin kuumetta. Sill� aikaa on rakastajattaresi lohduttava itse��n, h�n ottaa itselleen toisen rakastajan, ja kun sin� tulet huomaamaan millaisen naisen t�hden olit v�h�ll� joutua ep�sopuun is�si kanssa ja menett�� h�nen rakkautensa, olet sin� my�nt�v�, ett� tein oikein, kun tulin t�nne, ja sin� olet kiitt�v� minua. Kas niin, sin� matkustat kanssani, eik� totta, Armand? Min� tunsin, ett� is�ni oli oikeassa kaikkien muiden naisten suhteen, mutta ei Margueriten. Mutta h�nen ��nens� oli niin lempe� ja rukoileva lausuessaan viimeiset sanansa, ett� min� en uskaltanut vastata h�nelle. -- No niin? sanoi h�n liikutetulla ��nell�. -- No niin, is�, en voi luvata teille mit��n, sanoin min� vihdoin, -- se mit� pyyd�tte minulta k�y yli voimieni. Uskokaa minua, jatkoin min�, kun h�n teki k�rsim�tt�m�n liikkeen, -- te liioittelette t�m�n suhteen seurauksia. Marguerite ei ole sellainen jollaiseksi h�net luulette. Kaukana siit�, ett� t�m� rakkaus johtaisi minut huonoille teille, p�invastoin se voi minussa kehitt�� mit� kunniallisimpia tunteita. Todellinen rakkaus tekee meid�t aina paremmiksi, her�tti sen meiss� kuka nainen tahansa. Jos te tuntisitte Margueriten, niin huomaisitte, etten pane itse�ni alttiiksi v�himm�ss�k��n m��r�ss�. H�n on yht� jalo kuin jaloimmat naiset. Ja h�n on yht� vaatimaton kuin toiset ovat rahanhimoisia. -- Mik� ei est� h�nt� ottamasta vastaan koko sinun omaisuuttasi, sill� ne kuusikymment� tuhatta francsia, jotka perit �idilt�si ja jotka aiot antaa h�nelle, ovat, pane tarkoin mieleesi mit� sanon, ainoa omaisuutesi. Is�ni oli luultavasti salannut t�m�n uhkauksen, antaakseen minulle armonpiston. Mutta min� olin voimakkaampi h�nen uhkauksiaan kuin rukouksiaan vastaan. -- Kuka on sanonut teille, ett� aion antaa h�nelle tuon summan? kysyin min�. -- Asianajajani. Olisiko kunniallinen mies ryhtynyt moiseen, ilmoittamatta siit� ensin minulle? No niin, tulin Parisiin, est��kseni sinut tuollaisen tyt�n t�hden joutumasta perikatoon. Kuoleva �itisi j�tti sinulle tuon perinn�n, el��ksesi kunnollisella tavalla, eik� ollaksesi jalomielinen rakastajattaria kohtaan. -- Vannon teille, is�, ett� Marguerite ei tiet�nyt t�st� lahjoituksesta. -- Miksi sin� sitten sen teit? -- Siksi, ett� Marguerite, tuo nainen, jonka te tuomitsette ja vaaditte minun j�tt�m��n, uhraa kaikki mit� h�nell� on voidakseen el�� minun kanssani. -- Ja sin� otat vastaan moisen uhrauksen? Mik� sin� olet miehi�si, kun otat vastaan uhrauksia neiti Gautier'in kaltaiselta naiselta? No niin, t�m� saa riitt��. Sinun t�ytyy luopua tuosta naisesta. �sken pyysin sit� sinulta; nyt vaadin sinua tekem��n sen. Min� en voi sallia, ett� perheeni keskuudessa tapahtuu moista. Pane tavarasi kokoon ja ole valmis l�htem��n kanssani. -- Anteeksi, is�, sanoin silloin; -- mutta, min� en matkusta. -- Miksi et? -- Koska olen jo siin� i�ss�, jolloin ei totella k�skyj�. Vastaukseni sai is�ni kalpenemaan. -- Hyv� sanoi h�n; -- silloin tied�n mit� minun on tekeminen. H�n soitti kelloa, ja kun Josef astui huoneeseen, sanoi h�n: -- Toimittakaa matkatavarani hotelli "Parisiin". Sitten h�n meni viereiseen huoneeseen ja pukeutui. Kun h�n palasi, menin min� h�nt� vastaan ja sanoin: -- Lupaatteko, is�, ett'ette ryhdy mihink��n, joka voisi tuottaa Margueritelle tuskia? Is�ni pys�htyi, katsoi minuun halveksivasti ja vastasi ainoastaan: -- Luulen ett� sin� olet hullu. Jonka j�lkeen h�n meni ja l�i oven per�ss��n kiinni. Min� l�ksin my�skin, otin vaunut ja palasin j�lleen Bougivaliin. Marguerite istui ikkunassa ja odotti minua. KAHDESKYMMENESENSIM�INEN LUKU. -- Vihdoinkin! huudahti h�n ja heitt�ytyi syliini. -- Vihdoinkin olet sin� t��ll�! Kuinka kalpea sin� olet! Kerroin h�nelle koko kohtauksen is�ni kanssa. -- Oh! Jumalani! Aavistin sen, sanoi h�n. -- Kun Josef ilmoitti h�nen saapumisestaan, vapisin kuin olisin saanut onnettomuuden sanoman. Yst�v� parka! Ja min� olen tuottanut sinulle niin paljon surua. Olisi ehk� parempi, kun j�tt�isit minut, etk� joutuisi ep�sopuun is�si kanssa. Mutta enh�n min� ole tehnyt h�nelle yht��n mit��n. Meh�n viet�mme hiljaista el�m�� ja aiomme olla viel�kin hiljaisempia. H�n tiet�� kai, ett� sin� tarvitset rakastajattaren, ja h�nen tulisi olla iloinen siit�, ett� tuo rakastajatar olen min�, koska rakastan sinua, enk� tavoittele enemp�� kuin mit� varallisuutesi my�nt��. Kerroitko h�nelle kuinka me olemme aikoneet j�rjest�� tulevaisuutemme? -- Kerroin, ja se �rsytti h�nt� eniten, sill� p��t�ksemme on todistus molemminpuolisesta rakkaudestamme. -- Mit� siis nyt teemme? -- Me pysymme yhdess� ja annamme rajuilman menn� ohitse. -- Meneek� se ohitse? -- Sen t�ytyy menn�. -- Mutta salliiko is�si sen? -- Mit� sin� tahdot, ett� h�n tekisi? -- Mist� min� tied�n. Kaikki mit� is� voi tehd� saadakseen poikansa tottelemaan. H�n muistuttaa sinua menneisyydest�ni ja kenties kunnioittaa minua sill�, ett� keksii minusta uusia juttuja, saadakseen sinut hylk��m��n minut. -- Sin� tied�t, ett� rakastan sinua. -- Niin, mutta min� tied�n my�skin, ett� is��ns� on ennemmin tahi my�hemmin toteltava, ja ehk� sin� lopultakin tulet vakuutetuksi... -- Ei, Marguerite, h�n on tuleva vakuutetuksi. Jotkut h�nen yst�vist��n ovat juoruillaan h�net niin suututtaneet; mutta h�n on hyv� ja oikeudenmukainen, ja h�n kyll� rauhoittuu. Muuten, mit� se minua liikuttaa! -- �l� sano niin, Armand; en tahtoisi mist��n hinnasta saattaa sinua ep�sopuun is�si kanssa. Palaa huomenna Parisiin. Is�si on siksi ajatellut asiaa niinkuin sin�kin, ja te sovitte ehk� silloin paremmin. �l� loukkaa h�nen periaatteitaan, tee joitakin my�nnytyksi�, �l� n�yt�, ett� v�lit�t niin paljon minusta, ja ole varma siit�, ett� Marguerite, tapahtukoon sitten mit� tahansa, j�� luoksesi. -- Vannotko sen? -- T�ytyyk� minun se tehd�? Kuinka suloista onkaan antaa rakastettunsa ��nen rauhoittaa itse��n! Puhelimme nyt koko p�iv�n tulevaisuudensuunnitelmistamme; ja seuraavana p�iv�n� min� matkustin Parisiin ja saavuin kello kaksitoista hotelliin. Is�ni oli jo l�htenyt ulos. L�ksin asuntooni, sill� arvelin h�nen ehk� menneen sinne. Mutta h�n ei ollut siell�. Menin asianajajani luo; ei siell�k��n. Palasin j�lleen hotelliin ja odotin siell� kello kuuteen saakka. Mutta is��ni ei kuulunut. Silloin matkustin takaisin Bougivaliin. Marguerite ei odottanut ikkunassa niinkuin eilen, vaan takkavalkean ��ress�. H�n oli vaipunut ajatuksiinsa niin, ettei h�n huomannut tuloani, vaan h�tk�hti, kun suutelin h�nt� otsalle. -- Sin� s�ik�hdytit minua, sanoi h�n. -- Ja is�si? -- En tavannut h�nt�. En voi ymm�rt�� mit� se merkitsee. Etsin h�nt� turhaan kaikkialta. -- Silloin on sinun l�hdett�v� uudestaan huomenna. -- Minun tekisi mieleni odottaa kunnes h�n kutsuu minua. Luulen, ett� olen tehnyt kaikki mit� olen voinut. -- Ei, yst�v�ni, se ei riit�; sinun t�ytyy palata is�si luo ja viel� huomisp�iv�n�. -- Miksi juuri huomenna, eik� jonakin muuna p�iv�n�? -- Siksi, sanoi Marguerite, joka oli punastunut kysymykseni johdosta, -- siksi, ett� silloin n�yt�t huolestuneemmalta ja me voimme pikemmin saada anteeksiannon. Marguerite oli koko p�iv�n hajamielinen ja surullinen. H�n sanoi sen johtuvan tulevaisuuden pelosta. Rauhoitin h�nt� niin hyvin kuin taisin, ja seuraavana p�iv�n� pakoitti h�n minut matkustamaan, ollen levottoman ahdistuksen vallassa, jota en voinut selitt��. Niinkuin edellisen� p�iv�n�, oli is�ni nytkin poissa, mutta h�n oli j�tt�nyt minulle seuraavan kirjeen: "Jos sin� palaat t�n��n, niin odota minua kello nelj��n; ellen siihen menness� sattuisi tulemaan kotiin, niin sy� kanssani p�iv�llist� huomenna. Minun t�ytyy saada puhua kanssasi". Odotin m��r�ttyyn aikaan. Mutta is�ni ei tullut. Silloin matkustin. Edellisen� iltana olin tavannut Margueriten surullisena; t�n��n tapasin h�net kuumeisena ja liikutettuna. Astuttuani sis��n heitt�ytyi h�n kaulaani ja itki kauan syliss�ni! Kysyin h�nelt� syyt� t�h�n �killiseen tuskaan. H�n ei ilmaissut minulle todellista syyt�, vaan koetti kierrell� totuutta. Kun h�n oli hieman rauhoittunut, kerroin min� h�nelle matkani tuloksista; n�ytin h�nelle is�ni kirjeen ja sanoin, ett� se oli meille hyv� enne. N�hty��n kirjeen ja kuultuaan huomautukseni kiihtyi h�nen itkunsa siihen m��rin, ett� min� kutsuin Naninen, ja kun me pelk�simme, ett� h�n saisi hermokohtauksen, niin nostimme h�net vuoteeseen. H�n itki, sanomatta sanaakaan, mutta h�n piti kiinni k�sist�ni ja suuteli niit� herke�m�tt�. Kysyin Naninelta, oliko Marguerite poissaollessani saanut jonkun kirjeen tahi ottanut vastaan jonkun vieraan, joka olisi aiheuttanut t�m�n kiihoittuneen mielialan. Mutta Nanine vastasi, ett� mit��n kirjett� ei ollut tullut, eik� vieraita ollut k�ynyt sill� aikaa. Illalla h�n hieman rauhoittui; h�n pyysi minua istumaan vuoteensa laidalle ja puhui lakkaamatta siit� kuinka paljon h�n rakasti minua. Sitten h�n hymyili, mutta v�kin�isesti, sill� kyyneleet verhosivat h�nen silmi��n. Koetin kaikin tavoin saada h�net ilmaisemaan todellisen syyn t�h�n suruun, mutta h�n toi itsep�isesti esille ep�m��r�isi� tekosyit��n. Lopulta h�n nukkui syliini, mutta uni oli levoton; toisinaan h�n huudahti �kki� ja havahtui, ja tultuaan vakuutetuksi siit�, ett� yh� olin h�nen l�heisyydess��n, antoi h�n minun vannoa, ett� rakastin h�nt�. En voinut ymm�rt�� syyt� noihin herke�m�tt�miin tuskan purkauksiin, joita kesti aina aamuun asti. Silloin vaipui Marguerite jonkinlaiseen horrostilaan. H�n ei ollut nukkunut kahteen y�h�n. Mutta tuota lepoa ei kest�nyt kauan. Kello yksitoista h�n her�si, ja huomattuaan, ett� min� olin jo jalkeilla, katsoi h�n ymp�rilleen ja huudahti: -- Joko sin� l�hdet? -- En, sanoin min� ja tartuin h�nen k�siins�, -- mutta annoin sinun nukkua. Minulla on viel� aikaa. -- Milloin l�hdet Parisiin? -- Kello nelj�. -- Niin pian! Sin� olet luonani siihen asti, eik� totta? -- Luonnollisesti, kuten tavallista. -- Mik� onni! Sy�mmek� suurusta? sanoi h�n hajamielisesti. -- Jos niin tahdot. -- Ja sitten sin� suutelet minua monta kertaa, siihen asti kunnes sin� l�hdet. -- Niin, ja sitten min� palaan niin pian kuin suinkin mahdollista. -- Palaat? sanoi h�n ja katsoi minuun tuijottavin silmin. -- Luonnollisesti. -- Aivan oikein, sin� palaat illalla, ja min� -- min� odotan sinua kuten tavallista, ja sin� rakastat minua ja me olemme onnelliset niinkuin olemme olleet aina siit� l�htien, kun opimme toisemme tuntemaan. Sanat tulivat h�nen suustaan miltei sys�ten, ja niiden takaa kuvastui sellainen tuska, ett� joka hetki pelk�sin Margueriten alkavan houria. -- Kuule, sanoin min�, -- sin� olet sairas, min� en voi j�tt�� sinua yksin. Kirjoitan is�lleni, ettei h�n odota minua. -- Ei, ei! huudahti h�n, -- �l� tee sit�! Is�si syytt�isi silloin minua siit�, ett� est�n sinua tapaamasta h�nt�. Ei, ei, sinun t�ytyy matkustaa, sinun t�ytyy! Muuten en min� ole lainkaan sairas, voin aivan hyvin. Olen vaan n�hnyt pahaa unta, enk� ole viel� oikein hereill�! Marguerite koetti nyt n�ytt�� iloisemmalta. H�n ei itkenyt en��. Kun minun tuli aika l�hte�, suutelin h�nt� ja kysyin, eik� h�n tahtoisi saattaa minua asemalle. Toivoin nimitt�in, ett� k�vely virkist�isi h�nt� ja raitis ilma tekisi h�nelle hyv��. Ja ennen kaikkea tahdoin niin kauan kuin suinkin mahdollista olla h�nen l�heisyydess��n. H�n suostui ehdoitukseeni, otti p��llystakin ylleen ja hatun p��h�ns� ja tuli Naninen kanssa mukaani. Nanine seurasi meit� sent�hden, ett� Margueriten ei tarvinnut palata yksin kotiin. Ainakin parikymment� kertaa olin k��nty� takaisin. Mutta toivo p��st� pian takaisin ja pelko suututtaa is�ni karkaisivat mielt�ni. -- Illalla, sanoin min� Margueritelle hyv�stelless�mme. H�n ei vastannut. Ja juna kiid�tti minut pois. P��sty�ni Parisiin riensin heti Prudencen luo, pyyt��kseni h�nt� matkustamaan Margueritea tervehtim��n; toivoin nimitt�in, ett� Prudencen hilpeys virkist�isi h�nt�. Astuin sis�lle ilmoittautumatta ja tapasin Prudencen pukeutumishommissa. -- Oh! sanoi h�n levottoman n�k�isen�; -- onko Marguerite mukana? -- Ei. -- Kuinka h�n voi? -- Huonosti. -- Eik� h�n siis tulekaan? -- Pit�isik� h�nen sitten tulla? Prudence punastui ja vastasi hyvin h�mill��n: -- Arvelin, ett� kun te tulitte Parisiin, niin kenties h�n tulee teit� noutamaan. -- Ei. Katsoin Prudenceen; h�n loi alas katseensa ja min� olin huomaavinani h�nen kasvoistaan, ett� h�n pelk�si k�yntini venyv�n pitk�aikaiseksi. -- Tulin, rakas Prudence, pyyt�m��n, ett�, jollei teill� ole mit��n teht�v��, matkustaisitte tervehtim��n Margueritea t�n� iltana ja pit�isitte h�nelle seuraa; voitte j��d� h�nen luokseen y�ksi. En ole koskaan n�hnyt h�nt� sellaisena kuin t�n��n, ja pelk��n, ett� h�n tulee sairaaksi. -- Olen luvannut sy�d� ulkona illallista t�n��n, vastasi Prudence, -- joten en voi l�hte� Margueriten luo t�n� iltana; mutta huomenna k�yn h�nt� tervehtim�ss�. Sanoin hyv�sti Prudencelle, joka n�ytti yht� hajamieliselt� kuin Margueritekin, ja l�ksin is�ni luo, joka otti minut vastaan tutkivin katsein. H�n ojensi minulle k�tens�. -- Olen iloinnut molemmista k�ynneist�si, Armand, sanoi h�n, -- ne ovat saattaneet minut toivomaan, ett� sin� olet osaltasi ajatellut asiaa niinkuin min�kin. -- Saanko luvan kysy�, is�, mihink� tulokseen olette tullut? -- Kyll�, yst�v�ni, siihen, ett� tiedonannot, jotka olen saanut, ovat olleet liioiteltuja, ja ett� olen p��tt�nyt olla v�hemmin ankara sinua kohtaan. -- Mit� te sanotte? Rakas is�! huudahdin min� iloisena. -- Sanon, rakas lapseni, ett� jokaisella nuorella miehell� t�ytyy olla rakastajatar, ja ett� min�, sen j�lkeen mit� nyttemmin olen saanut tiet��, kernaammin n�en, ett� olet neiti Gautier'in rakastaja kuin jonkun muun. -- Rakas is�! Kuinka onnelliseksi te minut teettek��n! Keskusteltuamme hetkisen istuimme me p�yt��n. Is�ni oli kovin rakastettava koko aterian ajan. Tahdoin palata Bougivaliin ilmoittamaan Margueritelle siit� onnellisesta k��nteest�, jonka asiamme oli saanut, ja katsoin tuon tuostakin kelloa. -- Sin� katsot kelloa, sanoi is�ni, -- sin� tahdot p��st� minusta. Voi, teit� nuoria miehi�! Te olette aina valmiit vaihtamaan todelliset tunteet ep�illytt�viin! -- �lk�� sanoko niin, is�! Marguerite rakastaa minua, siit� olen aivan varma. Is�ni ei vastannut, mutta h�n ei n�ytt�nyt uskovan sit�. H�n oli kovin itsep�inen ja minun piti j��d� h�nen luokseen seuraavaksi p�iv�ksi. Mutta min� sanoin, ett� Marguerite oli huonona ja pyysin saada matkustaa aikaisin kotiin. Lupasin sen sijaan palata seuraavana p�iv�n�. H�n saattoi minua asemalle saakka, enk� min� ollut koskaan tuntenut itse�ni niin onnelliseksi. Olin juuri astumassa junaan, kun h�n pyysi viel� kerran minua j��m��n. Min� kielt�ydyin. -- Sin� rakastat siis h�nt� paljon? kysyi h�n. -- Hulluuteen saakka. -- Matkusta sitten! sanoi h�n ja pyyhk�isi k�dell� otsaansa, ik��nkuin karkoittaakseen jonkun ajatuksen. Sitten h�n aukaisi suunsa sanoakseen jotakin, mutta h�n puristikin vain k�tt�ni ja poistui �kki�, huudahtaen: -- Siis huomenna! KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU. Saavuin Bougivaliin kello yksitoista. Yksik��n huvilan ikkunoista ei ollut valaistu, ja min� soitin turhaan ovikelloa. T�llaista tapahtui ensikerran. Vihdoin saapui puutarhuri. Astuin sis�lle. Nanine tuli minua vastaan kyntteli k�dess�. Astuin Margueriten huoneeseen. -- Miss� on neiti Gautier? -- H�n on matkustanut Parisiin, vastasi Nanine. -- Parisiin? Koska? -- Tuntia my�hemmin kuin te l�ksitte. -- Eik� h�n k�skenyt sanoa minulle mit��n. -- Ei. -- Kummallista! K�skik� h�n odottamaan itse��n? -- Ei. Nanine poistui. Ajattelin silloin: -- Ehk� Prudence oli kirjoittanut jostakin t�rke�st� asiasta. Mutta kun tapasin Prudencen ei h�n sanonut mit��n sellaista, josta olisin voinut p��tt��, ett� h�n oli kirjoittanut. Mutta samassa muistin, ett� h�n, kun sanoin, ett� Marguerite oli sairas, kysyi: "Eik� h�n siis tule t�n��n?" Mieleeni johtui my�skin Prudencen h�mill�olo ja min� panin sen yhteyteen Margueriten kyynelten kanssa. Aloin ep�ill� kaikenmoista. Marguerite oli miltei vaatinut minua matkustamaan Parisiin; h�n oli teeskennellyt tyyneytt�, kun ehdoitin, ett� j�isin h�nen luokseen. Olinko joutunut ansaan? Pettik� Marguerite minua? Oliko h�n laskenut enn�tt�v�ns� kotiin niin aikaisin, etten huomaisi h�nen poissaoloaan, ja oliko sattuma h�nt� viivytt�nyt? Miksi h�n ei ollut sanonut mit��n Naninelle, ja miksi h�n ei ollut kirjoittanut minulle? Mit� merkitsiv�t h�nen kyyneleens�, t�m� poissaolo, t�m� salaper�isyys? Kaikkea t�t� kysyin itselt�ni kauhuissani, silm�t t�hd�ttyin� kelloon, joka osoitti puoliy�t� ja ik��nkuin sanoi, ett� oli my�h�ist� en�� odottaa Margueriten paluuta. Mutta joka tapauksessa, oliko mahdollista, ett� h�n kaikkien, juuri tekemiemme suunnitelmiemme ja tarjoittujen ja vastaanotettujen uhrausten j�lkeen pett�isi minua? Ei! Sit� en voinut uskoa. -- Tytt� raukka on l�yt�nyt ostajan huonekaluilleen ja matkustanut Parisiin p��tt�m��n kaupan. H�n ei ole puhunut siit�, koska h�n tiet��, ett� tuo kauppa, joka on tulevaisuudellemme v�ltt�m�t�n, on minusta vastenmielinen, ja h�n pelk�si loukkaavansa itserakkauttani ja hienotunteisuuttani. Luultavasti Prudence odotti h�nt� juuri sent�hden. Marguerite ei ole enn�tt�nyt p��tt�� kauppaa t�n��n ja on nyt luultavasti asunnossaan; tahi ehk� h�n saapuu pian, sill� h�n tiet�� kyll�, ett� olen kovin levoton h�nen t�htens�. -- Mutta mit� silloin merkitsisiv�t nuo kyyneleet? Huolimatta rakkaudestaan minuun ei tuo tytt� parka ole voinut ilman tuskaa erota loistosta, jossa h�n oli t�h�n saakka el�nyt ja joka oli tehnyt h�net niin onnelliseksi ja kadehdituksi. Soin mielell�ni anteeksi Margueritelle t�m�n kaipauksen, ja min� odotin h�nt� k�rsim�tt�m�sti, saadakseni l�mpim�sti suudellen sanoa h�nelle, ett� olen arvannut syyn h�nen salaper�iseen katoamiseensa. Aika kului kuitenkin, eik� Margueritea kuulunut. Levottomuuteni kasvoi. Ehk� h�nelle on tapahtunut jotakin? Ehk� h�n oli haavoittunut, sairas, kuollut! Ehk� saisin onnettomuuden sanoman! Ajatus, ett� Marguerite petti minua, ei en�� johtunut mieleeni. T�ytyi olla jotakin erityist�, joka, vasten h�nen tahtoaan, pid�tti h�nt� poissa luotani, ja kuta enemm�n asiaa ajattelin, sit� varmemmaksi minulle k�vi, ett� tuo syy oli jokin onnettomuus. Kello l�i yksi. P��tin odottaa viel� tunnin, mutta ellei Marguerite ollut kello kahteen menness� palannut, matkustaisin Parisiin. Aika kului verkkaan. Taivas vet�ytyi pilveen ja syys-sade alkoi piest� ikkunaruutuja. Tyhj� vuode n�ytti haudalta. Minua peloitti. Aukaisin ulko-oven, mutta en kuullut muuta kuin tuulen suhinaa puiden oksissa. Kello l�i kaksi. Odotin viel� hetkisen, mutta l�ksin viimein huoneesta ja menin viereiseen, miss� tapasin Naninen nukahtaneena ty�ns� ��reen. H�n havahtui kun avasin oven, ja kysyin eik� neiti Gautier ollut viel� palannut. -- Ei, mutta jos h�n tulee, niin sanokaa h�nelle, etten voinut voittaa levottomuuttani, vaan matkustin Parisiin. -- T�h�n aikaan? -- Niin. -- Mutta te ette saa mist��n vaunuja. -- L�hden jalkaisin. -- Mutta nyt sataa. -- Siit� en v�lit�. Tuo hyv� tytt� nouti p��llystakkini ja auttoi sen ylleni. Otin d'Antin kadun numero 9:n avaimen mukaani, sanoin hyv�sti Naninelle, joka saattoi minua portille, ja l�ksin. Alkumatkan juoksin, mutta v�syin pian. Y� oli niin pime�, ett� pelk�sin t�rm��v�ni vasten tien vierell� kasvavia puita, jotka n�yttiv�t suurilta aaveilta. Kuljettuani kaksi tuntia saavuin de l' Etoile'en. N�hty�ni Parisin sain uusia voimia ja min� aloin juosta pitkin puistok�yt�v��. P�iv� alkoi jo valjeta, ja tuo suuri kaupunki havahtui v�hitellen. Kello l�i viisi, astuessani Margueriten asuntoon d'Antin kadun varrella. Sanoin nimeni portinvartijalle. H�n tunsi minut ja laski sis��n. Tultuani yl�s, j�in oven taakse kuuntelemaan. Ei kuulunut pienint�k��n ��nt�. Avasin oven ja astuin sis�lle. Kaikki uutimet olivat tarkoin vedetyt eteen. Min� menin makuuhuoneeseen ja vedin syrj��n uutimen; heikko valo tunkeutui huoneeseen; min� riensin vuoteen luo. Se oli tyhj�! Kuljin l�pi kaikki huoneet, mutta en l�yt�nyt ket��n. Sitten menin pukuhuoneeseen, avasin ikkunan ja huusin monta kertaa Prudencea. Mutta h�nen ikkunansa pysyiv�t kiinni. Silloin l�ksin portinvartijan luo ja kysyin, oliko neiti Gautier k�ynyt asunnossaan p�iv�n kuluessa. -- Kyll�, vastasi h�n, -- rouva Duvernoyn seurassa. -- Mit� he sitten tekiv�t? -- He ajoivat pois hienoissa vaunuissa. Mit� se merkitsi? Menin seuraavalle portille ja soitin. -- Ket� te etsitte? kysyi portinvartija. -- Rouva Duvernoyta. -- H�n ei ole viel� palannut kotiin. -- Oletteko varma siit�? -- Olen, herra; t�ss� on kirje, joka odottaa h�nt�. Mies n�ytti minulle kirjeen; katsahdin siihen koneellisesti ja tunsin Margueriten k�sialan. Otin kirjeen ja luin seuraavan osoitteen: "Rouva Duvernoylle, j�tett�v�ksi herra Duvalille". -- T�m� kirje on minulle, sanoin min� portinvartijalle ja n�ytin osoitetta. -- Oletteko te herra Duval? kysyi h�n. -- Niin, nyt tunnenkin teid�t; teh�n k�vitte usein rouva Duvernoyn luona. P��sty�ni kadulle avasin kirjeen. Jos salama olisi iskenyt maahan jalkojeni juureen, en olisi kauhistunut niinkuin nyt tein, luettuani kirjeen. Se sis�lsi seuraavaa: "Kun sin� luet t�m�n kirjeen, Armand, olen min� jo toisen miehen rakastajatar. Kaikki on siis loppu v�lill�mme. Palaa is�si luo, yst�v�ni, n�e j�lleen sisaresi, tuo viaton, nuori tytt�, joka on tiet�m�t�n kaikesta siit� kurjuudesta, jossa me olemme ja jonka luona sin� pian unhotat kaiken sen mink� olet saanut k�rsi� Marguerite Gautier-nimisen langenneen naisen kautta, jota olet hetkisen rakastanut ja joka saa kiitt�� sinua el�m�ns� onnellisimmista hetkist�, el�m�ns�, jonka h�n ei toivo en�� kest�v�n kauan". Luettuani kirjeen, luulin tulevani hulluksi; olin kaatumaisillani kadulle. Kaikki musteni silmiss�ni ja veri jyskytti ohimoillani. Toinnuttuani hiukan katselin huumaantuneena ymp�rilleni. En tuntenut itse�ni kyllin voimakkaaksi yksin kantamaan iskua, jonka Marguerite oli minulle antanut. Muistin silloin, ett� is�ni oli kaupungissa, ett� kymmeness� minuutissa saatoin p��st� h�nen luokseen, ja ett� h�n, oli syy tuskaani mik� tahansa, ottaisi siihen osaa. Niinkuin mielipuoli, varas, juoksin hotelli "Parisiin". Avain oli rei�ss� is�ni huoneen ovessa. Astuin sis��n. H�n oli pitk�ll��n ja luki. Sen sijaan, ett� h�n olisi h�mm�stynyt tuloni johdosta, n�ytti melkein silt� kuin h�n olisi odottanut minua. Sanaakaan sanomatta heitt�ydyin h�nen syliins� ja annoin h�nelle Margueriten kirjeen; sitten vaivuin maahan h�nen vuoteensa viereen ja vuodatin kuumia kyyneleit�. KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU. Kun p�iv� valkeni, niin en luullut, ett� se muodostuisi samanlaiseksi kuin edelliset. Oli hetki�, jolloin kuvittelin itselleni, ett� jokin seikka, jota en muistanut, oli vieroittanut minut illalla pois Margueriten luota, mutta ett�, palattuani j�lleen Bougivaliin, l�yt�isin h�net siell� yht� levottomana kuin ennenkin ja ett� h�n kysyisi minulta mik� oli pid�tt�nyt minua niin kauan poissa. Minun t�ytyi yh� uudestaan ja uudestaan lukea kirje, tullakseni vakuutetuksi, etten ollut uneksinut. Ruumiini sortui siveellisen iskun edess� ja tuli kykenem�tt�m�ksi liikkumaan. Levottomuus, y�llinen retki, kirje, kaikki oli kokonaan vienyt voimani. Is�ni k�ytti hyv�kseen t�ydellist� lamautumistani, saadakseen minut suostutetuksi l�htem��n mukanaan kotiin. Lupasin tehd� kaikki mit� h�n tahtoi. En jaksanut vastustella, mutta min� tarvitsin todellista my�t�tuntoa, jaksaakseni el�� kaiken sen j�lkeen mit� oli tapahtunut. Ja min� tunsin itseni liian onnelliseksi siit�, ett� is�ni tahtoi lohduttaa minua surussani. Muistan ainoastaan, ett� h�n antoi minun samana p�iv�n� nousta diligensiin. Puhumatta minulle mit��n oli h�n antanut pakata matkakirstuni ja sitoi ne ynn� omansa vaunujen taakse. Kun olimme j�tt�neet kaupungin ja tulleet yksin�iselle maantielle, tunsin j�lleen tyhjyyden syd�mess�ni; ja min� ratkesin hillitt�m��n itkuun. Is�ni k�sitti, ett� sanat eiv�t voineet minua lohduttaa. H�n antoi minun itke�, sanomatta sanaakaan; h�n puristi ainoastaan k�tt�ni, osoittaakseen, ett� minulla oli yst�v� vieress�ni. Sin� y�n� en juuri nukkunut. Uneksin Margueritesta. H�tk�hdin ja havahduin unesta, voimatta k�sitt�� miksi olin vaunuissa. Kun todellisuus palasi mieleeni vaipui p��ni rintaani vasten. En uskaltanut puhua is�ni kanssa, sill� pelk�sin h�nen sanovan: -- Sin� huomaat, ett� olin oikeassa tuon naisen rakkauden suhteen. Mutta h�n ei sanonut niin, ja me saavuimme vihdoin G...hen. Syleilless�ni sisartani muistin mit� Marguerite oli h�nest� kirjoittanut, mutta min� huomasin, ett�, niin hyv� kuin h�n olikin, h�n ei saanut minua unohtamaan rakastajatartani. Mets�stysaika oli nyt k�siss� ja is�ni luuli, ett� mets�st�minen virkist�isi minua, jonka t�hden h�n j�rjesti mets�stysretki�, joihin otti osaa yst�vi� ja tovereita. Mutta mik��n ei pystynyt karkoittamaan surumielisyytt�ni. Kun kuukausi oli kulunut, niin en voinut en�� kest�� kauempaa. Margueriten muisto oli alituisesti mieless�ni. Olin rakastanut ja rakastin tuota naista liian paljon, voidakseni niin �kki� unohtaa h�net. Minun t�ytyi joko rakastaa tahi vihata h�nt�. Mutta ennen kaikkea t�ytyi minun saada n�hd� h�net, ja mahdollisimman pian. Sanoin sent�hden is�lleni, ett� minun t�ytyi matkustaa Parisiin muutamien asioitteni t�hden, mutta ett� aioin pian palata. H�n aavisti n�ht�v�sti todellisen syyn, sill� h�n kielsi jyrk�sti minua l�htem�st�, mutta n�hty��n, ett� seuraukset saattoivat muodostua onnettomiksi, ellen saisi toivomustani t�ytetyksi, suostui h�n pyynt��ni; mutta h�n pyysi miltei itkien, ett� palaisin mahdollisimman pian. Saavuttuani Parisiin menin asuntooni, muuttaakseni vaatteita, ja kun ilma oli kaunis, niin l�ksin Champs-Elys�es'elle. Puolen tunnin kuluttua huomasin Margueriten vaunut. Mutta Marguerite ei ollut niiss�. Katseltuani ymp�rilleni n�in h�nen l�hestyv�n jalkaisin, seurassaan nainen, jota en tuntenut. Kun h�n meni ohitseni kalpeni h�n ja h�nen huulensa vet�ytyiv�t hermostuneeseen hymyyn. Mit� minuun tulee, alkoi syd�meni kiivaasti sykki�, mutta minun onnistui s�ilytt�� kasvoillani v�linpit�m�tt�myytt� kuvastava ilme, ja min� tervehdin kylm�sti entist� rakastajatartani, joka yst�v�tt�rens� kanssa kiiruhti vaunuihinsa. Tunsin Margueriten. Odottamaton tapaamisemme oli ep�ilem�tt� tehnyt h�neen syv�n vaikutuksen. H�n oli luultavasti kuullut matkastani, mutta kun h�n n�ki, ett� olin palannut, ymm�rsi h�n, ett� se oli tapahtunut jostakin erityisest� syyst� ja ihmetteli mik� se mahtoi olla. Jos olisin tavannut Margueriten onnettomana, niin olisin ehk� antanut h�nelle anteeksi, enk� varmastikaan olisi ajatellut tehd� h�nelle mit��n pahaa. Mutta tapasin h�net onnellisena, ainakin n�enn�isesti; toinen oli antanut h�nelle loiston, jota min� en ollut voinut antaa h�nen pit��; suhteemme lopettaminen, joka oli tapahtunut h�nen puoleltaan, sai n�in ollen mit� alhaisimman omanvoitonpyynin luonteen. Olin n�yryytetty sek� rakkaudessani ett� turhamaisuudessani ja h�nen t�ytyi korvata minulle se mink� olin k�rsinyt. Eniten mahtoi h�neen koskea v�linpit�m�tt�myyteni. Minun oli siis teeskennelt�v� sit� tunnetta ei ainoastaan h�nen, vaan toistenkin edess�. Otin siis hymyilev�n ilmeen ja l�ksin Prudencen luo. Kamarineiti meni ilmoittamaan minut ja min� odotin hetkisen salissa. Rouva Duvernoy saapui vihdoin ja vei minut huoneeseensa. Juuri kun istuuduin, kuulin kuinka salin ovi avattiin, joku k�veli kepein askelin lattialla ja eteisen ovi painettiin sitten voimakkaasti kiinni. -- H�iritsenk� teit�? kysyin min� Prudencelta. -- Ette ensink��n. Marguerite oli t��ll�. Kun h�n sai tiet��, ett� te tulitte, pakeni h�n. H�n l�ksi juuri. -- Peloitan siis nyt h�nt�? -- Ette, mutta h�n pelk��, ett� teist� on vastenmielist� tavata h�nt� en��. -- Miksi niin? kysyin min�, koettaen hengitt�� rauhallisesti, sill� mielenliikutus oli v�h�ll� tukahduttaa minut. -- Tuo tytt� raukka hylk�si minut saadakseen takaisin vaununsa, huonekalunsa ja jalokivens�. Siin� h�n teki oikein, eik� minun tule olla h�nelle siit� vihainen. Tapasin h�net t�n��n, lis�sin min� v�linpit�m�tt�m�sti. -- Miss�? kysyi Prudence, katsoen minuun ihmetellen olinko todellakin sama mies, jonka h�n oli n�hnyt niin rakastuneena. -- Champs-Elys�es'ella. H�nen seurassaan oli er�s kaunis tytt�. Kuka h�n oli? -- Mink� n�k�inen h�n oli? -- Vaalea, solakka, sinisilm�inen, eritt�in hieno. -- Ah, h�n oli Olympe; h�n on todellakin sangen kaunis tytt�. -- Kenen kanssa h�n viett�� yhdysel�m��? -- Ei kenenk��n, koko maailman kanssa. -- Ja miss� h�n asuu? -- Trouchet kadun varrella, numerossa... Vai niin, aiotteko k�yd� h�nen luonaan? -- Mahdollisesti. -- Ja Marguerite? -- Jos sanon, etten laisinkaan ajattele h�nt�, valehtelen; mutta tapa, jolla lopetetaan suhde, merkitsee paljon minun silmiss�ni. Ja Marguerite erosi minusta niin kevyell� tavalla, ett� minusta tuntuu kuin olisin ollut perin tyhm�, rakastaessani h�nt� niin kuin rakastin; sill� min� rakastin todellakin sangen paljon tuota tytt��. -- H�nkin rakasti paljon teit�, ja h�n rakastaa teit� yh� viel�. Todistuksena siit� on se, ett� kun h�n oli kohdannut teid�t t�n��n, tuli h�n heti t�nne kertomaan siit�. Ja tullessaan vapisi koko h�nen ruumiinsa ja h�n oli v�h�ll� py�rty�. H�n sanoi: "Ep�ilem�tt� Armand tulee luoksenne", ja h�n pyysi minua rukoilemaan teilt� anteeksiantoa. -- Voitte sanoa h�nelle, ett� olen antanut h�nelle anteeksi. H�n on hyv� tytt�, mutta minun olisi pit�nyt arvata, ett� h�n menettelisi n�in. Olenpa h�nelle kiitollinenkin p��t�ksest��n, sill� nyt kysyn itselt�ni, mihin p��h�npistoni, el�� ainoastaan h�nen kanssaan, olisi minut lopulta vienyt. Se oli hulluutta. -- H�nt� ilahduttaa varmasti kuulla, ett� te olette alistunut v�ltt�m�tt�myyden edess�. H�nen olikin jo aika j�tt�� teid�t, yst�v�ni. Tuo v�litt�j�, jolle h�n oli tarjonnut huonekalujaan, oli tiedustellut h�nen saamamiehilt��n paljonko h�n oli heille velkaa. He pel�styiv�t ja kaikki aiottiin myyd� kahden p�iv�n kuluttua. -- Ja nyt, onko kaikki nyt maksettu? -- Miltei. -- Kuka sen on tehnyt? -- Kreivi N... Voi, yst�v�ni! On miehi�, jotka ovat kuin luodut sellaista varten. H�n antoi kaksikymment� tuhatta francsia, mutta sittenp� h�n saavuttikin p��m��r�ns�. H�n tiet�� hyvin, ett� Marguerite ei rakasta h�nt�, mutta se ei est� h�nt� olemasta erikoisen hyv� h�nt� kohtaan. N�itteh�n itse, ett� kreivi on ostanut takaisin h�nen hevosensa ja jalokivens�, ja h�n antaa h�nelle yht� paljon rahoja kuin herttuakin aikoinaan. -- Mit� h�n tekee? Asuuko h�n yksinomaan Parisissa? -- H�n ei tahtonut en�� koskaan palata Bougivaliin sen j�lkeen, kun te olitte l�htenyt sielt�. Minun t�ytyi matkustaa sinne ja j�rjest�� kaikki tavarat, viel�p� teid�nkin, jotka ovat tuossa paketissa. Siin� on kaikki, paitsi er�st� pient� salkkua, jossa oli teid�n nimikirjaimenne. Marguerite tahtoi pit�� sen, mutta jos tahdotte, toimitan sen teille takaisin. -- Pit�k��n sen, sopersin min� ja tunsin kyyneleiden nousevan syd�mest� silmiini ajatellessani tuota pient� kyl��, miss� olin ollut niin onnellinen, ja ajatellessani, ett� Marguerite tahtoi pit�� luonaan jotakin, joka muistutti minua. Jos h�n olisi silloin astunut huoneeseen olisivat kaikki kostonaikeeni kadonneet ja min� olisin heitt�ytynyt h�nen jalkojensa juureen. -- Muuten, jatkoi Prudence, -- en ole milloinkaan n�hnyt h�nt� sellaisena kuin h�n nyt on: h�n ei nuku juuri ollenkaan en��, k�y tanssiaisissa ja illallisilla, viel�p� juopuukin usein. Hiljakkoin t�ytyi h�nen er�itten illallisten j�lkeen heitt�yty� kahdeksaksi p�iv�ksi vuoteeseen; ja heti kun l��k�ri antoi h�nelle luvan nousta, alkoi h�n uudestaan, kuoleman uhalla. Aiotteko k�yd� h�nt� tapaamassa? -- Mit� se hy�dytt�isi? Tulin luoksenne sent�hden, ett� te olette aina ollut niin rakastettava minua kohtaan, ja siksi, ett� tunsin teid�t ennenkuin Margueriten. Teit� saan kiitt�� siit�, ett� olen ollut h�nen rakastajansa, samoin kuin saan kiitt�� teit� siit�kin, etten sit� en�� ole, eik� totta? -- Taivas varjelkoon! Olen tehnyt kaikkeni saadakseni h�net j�tt�m��n teid�t, ja luulen, ettette vastaisuudessa tule olemaan minulle sen johdosta vihainen. -- Olen teille kaksinkerroin kiitollinen siit�, sanoin min� ja nousin, sill� tunsin inhoa tuota naista kohtaan, joka n�ytti ottavan todeksi kaiken mit� sanoin. -- L�hdettek�? -- L�hden. Tiesin jo kylliksi. -- Koska saan j�lleen n�hd� teid�t? -- Pian. Hyv�sti. -- Hyv�sti. Saavuttuani kotiin nousivat raivon kyyneleet silmiini ja syd�mess�ni tuntui voimakas koston tarve. Marguerite ei siis ollut parempi kuin muutkaan; syv� rakkaus, jota h�n tunsi minua kohtaan, ei ollut kest�nyt taistelussa h�nen toivomustaan vastaan p��st� j�lleen viett�m��n entist� el�m��ns�, omistaa vaunut ja viett�� hurjaa el�m��. N�in ajattelin unettomina �in�ni, sen sijaan, ett�, jos olisin harkinnut asioita yht� kylm�verisesti kuin olin tekevin�ni, olisin Margueriten remuavassa el�m�ss� n�hnyt keinon, jolla h�n koetti vaientaa er�st� alituisesti kalvavaa muistoa. Onnettomuudeksi pitiv�t huonot intohimot minua vallassaan ja min� etsin vain keinoa, jolla olisin voinut kiusata tuota olento parkaa. Tuo Olympe oli, vaikka ei juuri h�nen yst�v�tt�rens�, niin ainakin nainen, jonka kanssa h�n Parisiin paluunsa j�lkeen eniten seurusteli. Olympen oli nyt m��r� pit�� tanssiaiset, ja kun otaksuin, ett� Margueritekin olisi l�sn�, koetin min� hankkia itselleni kutsun niihin, ja onnistuinkin siin�. Kun min�, tuskallisen mielenliikutuksen valtaamana, saavuin paikalle, oli tanssi jo t�ydess� k�ynniss�, ja min� n�in Margueriten tanssivan katrillia kreivi N...n kanssa. Seisoin uuniin nojautuneena aivan h�nen edess��n ja katselin kuinka h�n tanssi. Niinpian kun h�n huomasi minut, joutui h�n aivan h�milleen. Huomasin sen ja tervehdin h�nt� v�linpit�m�tt�m�sti. Tanssin tauottua l�ksin tervehtim��n hohtavakaulaista, kaunisolkap�ist� em�nt��. Tuo tytt� oli eritt�in kaunis, mutta h�nell� ei silloin ollut rakastajaa. Sellaiseksi p��seminen ei tuottanut mit��n vaikeuksia, jos vaan omisti kylliksi rahaa. P��tin tulla siksi, ja aloin osani pyyt�m�ll� Oiympen tanssiin. Puoli tuntia my�hemmin puki Marguerite turkin yllens� ja poistui kuolon kalpeana juhlasta. KAHDESKYMMENESNELJ�S LUKU. Se oli jo jotakin, mutta se ei ollut kylliksi. K�sitin millainen valta minulla oli tuon naisen ylitse, ja min� v��rink�ytin sit� alhaisella tavalla. Sitten kun minun todella oli onnistunut saada ostetuksi Olympe kuudella tuhannella francsilla, aloin joka p�iv� vainota Margueritea. Olympe ja h�n eiv�t en�� seurustelleet kesken��n, sill� huhu intohimostani levisi pian. Mutta Marguerite otti arvokkuudella vastaan haavat, joita h�nelle aiheutin. H�n n�ytti vaan k�yv�n entist� surumielisemm�ksi ja kalpeammaksi. Ja min�, joka nyt luulin rakkauteni muuttuneen vihaksi, min� iloitsin n�hdess�ni tuon jokap�iv�isen tuskan. Usein, kun olin ollut erikoisen julma h�nt� kohtaan, katsoi h�n minuun niin rukoilevasti, ett� h�pesin osaani ja olin v�h�ll� pyyt�� h�nelt� anteeksi. Lopulta ei Marguerite en�� k�ynyt tanssiaisissa eik� teatterissa, pel�ten tapaavansa minut ja Olympen siell�. Mutta sitten seurasi suoranaisia loukkauksia nimett�m�t kirjeet, ja sek� min� ett� rakastajattareni puhuimme kaikenlaista alentavaa Margueritesta. Kun olin kerran kirjoittanut tavallista katkeramman kirjeen Margueritelle, tuli Prudence seuraavana p�iv�n� luokseni, mutta ei nauraen kuten tavallista, vaan vakavana, ja h�n sanoi minulle liikutetulla ��nell�, etten sitten tulostani l�htien, kolme viikkoa sitten, ole laskenut k�sist�ni ainoatakaan tilaisuutta tuottaakseni Margueritelle tuskaa; ja nyt oli se kaikki saattanut h�net vuoteen omaksi. Moittimatta minua mist��n, l�hetti Marguerite Prudencen sanomaan minulle, ettei h�nell� ollut en�� siveellist� eik� ruumiillista voimaa kest�� sit� mit� h�nelle aiheutin. -- Rakas Armand, j�tt�k�� h�net sent�hden rauhaan; jos te n�kisitte h�net, h�pe�isitte k�yt�st�nne. H�n on kalpea ja yskii, eik� h�nell� ole en�� pitk�lti elonaikaa. Prudence ojensi minulle k�tens� ja lis�si: -- K�yk�� h�nen luonaan; k�yntinne tekee h�net varmasti hyvin onnelliseksi. -- Minua ei haluta tavata kreivi N...ea. -- H�n ei ole koskaan Margueriten luona. H�n ei voi siet�� kreivi�. -- Jos Margueritea haluttaa n�hd� minut, tiet�� h�n miss� asun. Mit� minuun tulee, niin en astu jalallani d'Antin kadulle. -- Otatteko h�net vastaan hyvin? -- Luonnollisesti. -- Hyv�. Olen varma siit�, ett� h�n tulee. Aiotteko l�hte� ulos t�n��n? -- Olen koko illan kotona. -- Sanon sen h�nelle. Prudence l�ksi. K�vin ulkona sy�m�ss� p�iv�llist�, mutta palasin heti kotiin. Annoin l�mmitt�� kaikissa huoneissa ja l�hetin sitten Josefin pois. En voi kuvailla niit� tunteita, jotka j�rkyttiv�t minua odottaessani tunnin ajan. Mutta kun ovikello yhdeks�n aikaan soi, oli mielenliikutukseni niin voimakas, ett� menness�ni avaamaan ovea t�ytyi minun nojautua sein��n etten kaatuisi. Onneksi oli eteisess� puolih�m�r�, joten kasvojani ei voinut selv�sti eroittaa. Marguerite astui sis��n. H�n oli puettu mustiin ja h�nen kasvoillaan oli tihe� harso. Saatoin tuskin tuntea h�nt� harson alta. H�n astui saliin ja kohotti harson. H�n oli marmorin kalpea. -- T�ss� olen, Armand, sanoi h�n; -- tahdoit, ett� tulisin, ja t�ss� min� olen. Ja h�n asetti molemmat k�tens� kasvoilleen ja ratkesi katkeraan itkuun. Menin h�nen luokseen. -- Mik� sinun on? kysyin min� liikutettuna. H�n puristi k�tt�ni, mutta ei vastannut, sill� kyyneleet tukahduttivat viel� h�nen ��nens�. Mutta hetkisen kuluttua rauhoittui h�n hieman ja sanoi: -- Sin� olet tehnyt minulle paljon pahaa, Armand, enk� min� ole tehnyt sinulle mit��n. -- Et mit��n? sanoin min� katkerasti hymyillen. -- En mit��n muuta kuin mit� olosuhteet ovat pakoittaneet minut tekem��n. En voi kuvata mit� tunsin kun nyt j�lleen n�in Margueriten. Kun h�n ensi kerran k�vi luonani istui h�n samalla paikalla kuin nytkin; mutta sen j�lkeen oli h�nest� tullut toisen miehen rakastajatar, ja kuitenkin min� tunsin ett� rakastin tuota naista yht� paljon, niin, ehk�p� enemm�nkin kuin mit� ennen olin rakastanut. Kuitenkin oli vaikeata johtaa keskustelua siihen asiaan, joka oli tuonut h�net luokseni. Marguerite ymm�rsi kaiketi sen, sill� h�n sanoi: -- Suututan ehk� sinua, Armand, kun pyyd�n sinua s��st�m��n minua siit� mit� sinulla mahdollisesti on mieless� minua kohtaan. Aina siit� l�htien, kun palasit Parisiin olet sin�, joko tahtoen tahi tahtomattasi, tehnyt minulle paljon pahaa, niin ett� en kest�isi en�� nelj�tt� osaakaan mielenliikutuksista, joita t�h�n saakka olen saanut kokea. Sinun t�ytyy s��li� minua. Ja sinun t�ytyy huomata, ett� miehell�, jolla on syd�n, on jalompaakin teht�v�� kuin kiusata minun kaltaistani sairasta, surevaa naista. Tunnustele k�tt�ni. Minulla on kuumetta, olen noussut vuoteesta tullakseni t�nne pyyt�m��n, en yst�vyytt�si, vaan v�linpit�m�tt�myytt�si. Tartuin todella Margueriten k�teen. Se oli polttavan kuuma, ja kuitenkin h�n v�risi, samettitakista huolimatta. Ty�nsin tuolin, jolla h�n istui, l�hemm�ksi valkeata. -- Etk� sitten luule, ett� min� olen k�rsinyt? kysyin min�. -- Oh, tuota y�t�, jolloin, odotettuani sinua turhaan maalla, l�ksin Parisiin sinua etsim��n, enk� l�yt�nyt muuta kuin tuon kirjeen, joka oli tehd� minut hulluksi! Kuinka sin� saatoit pett�� minua, Marguerite, minua, joka rakastin sinua niin suuresti? -- �lk��mme puhuko siit�, Armand; en ole tullut t�nne selitt�m��n sit� asiaa. Tahdoin n�hd� sinut muuna kuin vihollisena, siin� kaikki, ja min� tahdoin viel� kerran puristaa k�tt�si. Sinulla on nuori, kaunis rakastajatar, jota rakastat, niinkuin kerrotaan; ole onnellinen h�nen kanssaan ja unhoita minut. -- Ja sin�, sin� olet ep�ilem�tt� onnellinen? -- N�yt�nk� min� onnelliselta naiselta, Armand? �l� tee pilaa tuskastani, sin�, joka tied�t paremmin kuin kukaan muu sen syyn ja suuruuden. -- Riippui sinusta itsest�si, tahdoitko koskaan tulla onnettomaksi, jos sin�, niinkuin sanot, todella olet sit�. -- Ei, yst�v�ni, olosuhteet olivat tahtoani vahvemmat. Min� en seurannut kevytmielisi� vaistoja, kuten n�yt luulevan, vaan pakoittavaa v�ltt�m�tt�myytt�, ja syit�, jotka saat tiet�� er��n� p�iv�n� ja jotka saattavat sinut antamaan minulle anteeksi. -- Miksi sin� et ilmoita minulle t�n��n noita syit�? -- Koska ne eiv�t voisi aikaansaada l�hestymist� v�lill�mme, ja koska ne ehk� vieroittaisivat sinut ihmisist�, joista sinun ei tulisi vieroittua. -- Ket� ne ihmiset ovat? -- Sit� en voi sanoa. -- Silloin sin� valehtelet. Marguerite nousi ja astui ovea kohti. Min� en voinut n�hd� tuota mykk��, ilmeik�st� tuskaa, tuntematta liikutusta, kun vertasin tuota kalpeata, itkev�� naista siihen iloiseen tytt��n, joka oli tehnyt pilaa minusta Ooppera-Comiquessa. -- Sin� et saa l�hte�, sanoin min� ja asetuin oven eteen. -- Miksi en? -- Siksi, ett� min�, huolimatta kaikesta siit� mit� olet tehnyt minulle, rakastan sinua yh� ja tahdon pit�� sinut t��ll�. -- Ajaaksesi minut huomenna pois, eik� niin? Ei, se on mahdotonta! Meid�n kohtalomme ovat eroitetut, meid�n ei tule koettaa yhdist�� niit� j�lleen. Sin� ehk� viel� halveksisit minua, sen sijaan, ett� sin� nyt ainoastaan vihaat minua. -- Ei, Marguerite, huudahdin min�, tuntien koko rakkauteni ja toivomusteni uudestaan her��v�n tuon naisen kosketuksesta. -- Ei, min� unohdan kaikki, ja me tulemme onnellisiksi, niinkuin olemme toisillemme luvanneet. Marguerite pudisti ep�illen p��t�ns�, mutta sanoi: -- Enk� ole sinun orjattaresi? Tee kanssani mit� tahdot, olen sinun! H�n riisui hattunsa ja p��llystakkinsa, heitti ne sohvalle ja alkoi nopeasti avata pukuaan, sill� h�nen tautinsa aiheuttaman tavanmukaisen kohtauksen vaikutuksesta sy�ksyi veri syd�mest� p��h�n ja oli v�h�ll� tukehduttaa h�net. Kuiva ja kova ysk� seurasi kohtausta. -- L�het� sana kuskilleni, ett� h�n ajaa kotiin, sanoi h�n. L�ksin itse toimittamaan asian. Palattuani huoneeseen, istui Marguerite takan ��ress�, hampaat kalisten kylm�st�. Otin h�net syliini, riisuin h�net ilman ett� h�n liikauttikaan itse��n ja asetin tuon j��kylm�n olennon vuoteeseeni. Sitten istuin h�nen viereens� ja koetin l�mmitt�� h�nt� hyv�ilyill�ni. H�n ei sanonut sanaakaan, vaan hymyili minulle. Oh, se oli kummallinen y�! Kaikki se el�m�, mik� Margueritessa oli, ik��nkuin kokoontui niihin suudelmiin, jotka h�n minulle antoi, ja min� kysyin itselt�ni, eik� ollut parempi surmata h�net, ettei h�n kuuluisi kenellek��n toiselle. P�iv�n valjetessa olimme molemmat valveilla. Hetkisen luulin voivani unohtaa kaiken, mit� oli tapahtunut sen j�lkeen kun l�ksin Bougivalista, ja min� sanoin Margueritelle: -- Tahdotko, ett� matkustamme, ett� j�t�mme Parisin? -- Ei, ei, sanoi h�n melkein pel�styen. -- Me tulisimme liian onnettomiksi. En voi en�� vaikuttaa onneesi, mutta niin kauan kun viel� voin hengitt��, olen min� oikkujesi orjatar. Tule luokseni milloin tahdot; mutta �l� sido tulevaisuuttasi minun tulevaisuuteeni, sin� tulisit vaan onnettomaksi -- ja tekisit minutkin onnettomaksi. Kun h�n oli l�htenyt, v�ristytti minua tyhjyys, jonka h�n j�tti j�lkeens�. Kello viisi l�ksin d'Antin kadun 9:��n, tiet�m�tt� mit� siell� tekisin. Nanine avasi minulle oven. -- Neiti ei voi nyt ottaa teit� vastaan, sanoi h�n h�mill��n. -- Miksi ei? -- Siksi, ett� kreivi N... on h�nen luonaan, ja h�n on kielt�nyt minua laskemasta ket��n sis�lle. -- Se on totta, sopersin min�, -- olin unohtanut sen. Palasin kotiini hoiperrellen kuin humalainen, ja kiihke�n mustasukkaisuuden puuskassa otin viidensadan francsin setelin ja pistin sen kuoreen seuraavasis�lt�isen kirjeen kera: "L�ksitte niin varhain aamulla, ett� unohdin maksaa teille. T�ss� seuraa maksu y�st�". L�hetetty�ni kirjeen, l�ksin, ik��nkuin tukahduttaakseni halpamaisesta teostani johtuvia, heti ilmenevi� omantunnon tuskia. Mutta min� palasin pian kotiin. Marguerite ei ollut vastannut kirjeeseeni. Enk� min� voi kuvata millaisessa mielenliikutuksessa vietin seuraavan p�iv�n. Kello puoli seitsem�n toi kaupunginl�hetti kirje-kuoren, jossa oli kirjeeni ja viidensadan francsin seteli, mutta ei mit��n vastausta. -- Kuka antoi t�m�n? kysyin min� miehelt�. -- Er�s nainen, joka kamarineitins� kera matkusti diligensiila Boulogneen. Riensin Margueriten luo. -- Neiti matkusti Englantiin kello kuusi, vastasi portinvartija. Mik��n ei pid�tt�nyt minua en�� Parisissa, ei viha eik� rakkaus. Olin aivan n��nnyksiss� kaikista mielenliikutuksista. Er��n yst�v�ni oli m��r� matkustaa It�maille; kirjoitin is�lleni, ett� halusin l�hte� h�nen mukanaan. Is�ni antoi minulle matkarahat, ja kahdeksan p�iv�� my�hemmin astuin laivaan Marseillessa. Alexandriassa sain er��lt� l�hettil��lt�, jonka olin muutamia kertoja tavannut Margueriten luona, tiet��, ett� tuo tytt�parka oli kovin sairas. Silloin kirjoitin h�nelle kirjeen, johon sain vastauksen Touloniin ja jonka vastauksen olet lukenut. Matkustin heti, ja lopun sin� tunnet. Nyt on j�lell� en�� niiden lehtien lukeminen, jotka Julie Duprat j�tti minulle ja jotka muodostavat v�ltt�m�tt�m�n lis�n siihen mit� olen kertonut. KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU. Armand, jota oli v�sytt�nyt tuo pitk� kertomus, jonka h�nen kyyneleens� olivat usein keskeytt�neet, nosti molemmat k�tens� otsalleen ja sulki silm�ns�, joko ajatellakseen tahi koettaakseen nukkua. Olin ottanut Margueriten kirjoittamat paperit, joista luin seuraavaa: T�n��n on 15 p�iv� Joulukuuta. Olen ollut huonona monta p�iv��. Aamulla t�ytyi minun k�yd� vuoteeseen; ilma on kolea ja min� olen surullinen; olen yksin ja ajattelen sinua, Armand. Ja sin�, miss� sin� lienet, kun kirjoitan n�it� rivej�? Kaukana Parisista, on minulle kerrottu, ett� kenties sin� olet jo unohtanut Margueriten. Kunhan sin� vihdoinkin olisit onnellinen, sin�, jota saan kiitt�� el�m�ni ainoista ilon hetkist�. En voinut vastustaa toivomustani saada antaa sinulle selityksen menettelyni johdosta, olen kirjoittanut sinulle kirjeen, mutta minun kaltaiseni naisen kirjett� voidaan helposti pit�� valheena, ellei kuolema sit� auktoriteetillaan pyhit�, ja se muuttuu kirjeen asemesta tunnustukseksi. Olen t�n��n sairas; voin kuolla t�h�n tautiin, sill� olen aina aavistanut kuolevani nuorena. �itini kuoli keuhkotautiin, ja elintapa, jota olen t�h�n saakka viett�nyt, on ollut omiaan vaan pahentamaan tautiani, ainoata perint��, jonka �itini minulle j�tti. Mutta min� en tahdo kuolla saamatta antaa sinun tiet�� mit� sinun tulee minusta ajatella, jos sin�, kerran palattuasi, en�� v�lit�t tytt�parasta, jota ennen matkalle l�ht��si rakastit. Kas t�ss� mit� kirje sis�lsi: Sin� kyll� muistat, Armand, kuinka is�si tulo h�mm�stytti meit� Bougivalissa, muistat minun �killisen pel�stykseni ja oman kohtauksesi h�nen kanssaan, josta minulle illalla kerroit. Seuraavana p�iv�n�, sinun ollessasi Parisissa ja odottaessani is��si, joka ei saapunut, tuli luokseni er�s mies ja toi minulle kirjeen herra Duvalilta. Tuossa kirjeess� pyydettiin minua mit� vakavimmin sanoin l�hett�m��n sinut jonkun tekosyyn nojalla pois kotoa ja vastaanottamaan is�si. H�n tahtoi puhua kanssani ja ennen kaikkea kielsi minua mainitsemasta sanaakaan sinulle aikeestaan. Sin� muistat kuinka hartaasti kehoitin sinua palaamaan j�lleen Parisiin seuraavana p�iv�n�. Tunti sen j�lkeen, kun sin� olit matkustanut, saapui is�si. En tahdo kuvailla sinulle mink� vaikutuksen h�nen ankarat kasvonsa minuun tekiv�t. Is�si oli vanhojen ennakkoluulojen orja, ennakkoluulojen, joiden mukaan liehinainen on syd�met�n, j�rjet�n olento, jonkinlainen kullanpyydystys kone, mutta joka on valmis murskaamaan k�den, joka h�nelle sit� ojentaa ja armotta repim��n rikki sen, joka antaa h�nen toimia ja el��. Is�si oli kirjoittanut hyvin kohteliaan kirjeen, jotta suostuisin ottamaan h�net vastaan; mutta h�n ei ensink��n ollut kirjeens� kaltainen. H�nen ensim�iset sanansa olivat ylimieliset, h�pe�m�tt�m�t, viel�p� uhkaavatkin, niin ett� annoin h�nen ymm�rt��, ett� olin kotonani ja ett� minun ei tarvinnut tehd� h�nelle tili� el�m�st�ni muuten kuin mik�li oli kysymys todellisesta rakkaudesta, jota tunsin h�nen poikaansa kohtaan. Herra Duval rauhoittui silloin hieman, mutta sanoi kuitenkin, ettei h�n voinut kauempaa sallia, ett� h�nen poikansa saattoi itsens� perikatoon minun t�hteni; ett� olin tosin kaunis, mutta olinpa kuinka kaunis tahansa, niin en saanut k�ytt�� kauneuttani turmellakseni nuoren miehen tulevaisuuden sellaisilla kuluilla, kuin mit� minulla oli. Oli olemassa ainoastaan yksi vastaus, eik� totta? Ja se oli, ett� siit� l�htien, kun olin tullut rakastajattareksesi, ei mik��n uhri ollut minulle ollut liian suuri ollakseni sinulle uskollinen, pyyt�m�tt� sinulta enemm�n rahoja kuin mit� saatoit antaa. N�ytin panttilaput, kuitit myydyist� esineist�, kerroin, ett� aioin myyd� huonekaluni maksaakseni velkani ja voidakseni el�� yhdess� sinun kanssasi, olematta sinulle liian raskaana taakkana. Puhuin meid�n onnestamme, ett� sin� olet tuottanut minulle rauhallisemman, onnellisemman el�m�n, ja lopulta h�n tuli vakuutetuksi kaikesta ja ojensi minulle k�tens� sek� pyysi anteeksi �skeisen k�yt�ksens�. Sitten h�n sanoi: -- Silloin, neiti, en pyyd� teit� esityksill�ni ja uhkauksillani, vaan rukouksillani tekem��n poikani hyv�ksi viel�kin suuremman uhrauksen kuin mit� t�h�n saakka olette tehnyt. T�m� johdatus saattoi minut vapisemaan. Is�si astui l�hemm�ksi, tarttui molempiin k�siini ja jatkoi yst�v�llisell� ��nell�: -- Lapseni, �lk�� pahastuko siit� mit� teille nyt sanon; koettakaa vaan ymm�rt��, ett� el�m� toisinaan vaatii syd�melt� julmia v�ltt�m�tt�myyksi�, joihin t�ytyy alistua. Te olette hyv� ja ylev�mielisempi kuin monet naiset, jotka ehk� halveksivat teit�, mutta jotka eiv�t ole edes teid�nk��n arvoisianne. Mutta ajatelkaa, ett� rakastajattaren rinnalla on my�skin perhe; ett� paitsi rakkautta on olemassa my�skin velvollisuuksia; ett� intohimon kautta seuraa se kausi, jolloin miehell� t�ytyy, jotta h�nt� kunnioitettaisiin, olla varma ja vakava asema el�m�ss�. Pojallani ei ole mit��n omaisuutta ja kuitenkin h�n on valmis luovuttamaan teille �itins� perinn�n. Jos h�n ottaisi vastaan uhrin, jonka aiotte tehd�, vaatisi kunniantunto ja arvokkuus h�nt� korvaamaan sen t�ll� lahjoituksella, joka ainaiseksi suojaisi teid�t t�ydelliselt� h�d�lt�. Mutta h�n ei voi ottaa vastaan tuota uhria, siksi ett� maailman silmiss� tuon suostumuksen aiheuttaisi ep�rehellinen vaikutin, ja moinen ep�luulo ei saa liitty� meid�n nimeemme. Ei otettaisi huomioon, ett� Armand rakastaa teit� ja ett� te rakastatte h�nt�, ett� t�m� molemminpuolinen rakkaus on h�nelle onni ja teille ojennus, asia otettaisiin vain yhdelt� kannalta, nimitt�in, ett� Armand Duval on sallinut liehinaisen -- suokaa anteeksi, rakas lapsi, kaikki mit� olen pakoitettu teille sanomaan -- myyd� kaiken omaisuutensa h�nen t�htens�. Silloin seuraisivat omantunnon tuskat, olkaa varma siit�, ja te joutuisitte molemmat kahleisiin, joita ette voisi murtaa. Mit� te silloin tekisitte? Nuoruutenne olisi mennytt�, poikani tulevaisuus tuhottu; ja min�, h�nen is�ns�, saisin vain toiselta lapselta kiitollisuutta, jota odotan molemmilta. Te olette nuori, te olette kaunis, el�m� on lohduttava teit�, te olette jalomielinen, ja muisto hyv�st� teosta on tasoittava paljon menneisyydest�nne. Niiden kuuden kuukauden aikana, jolloin Armand on tuntenut teid�t, on h�n unohtanut minut. Nelj� kertaa olen kirjoittanut h�nelle, eik� h�n ole ajatellutkaan vastata minulle. Olisin voinut kuolla, eik� h�n olisi tiet�nyt siit� mit��n. Vaikkakin p��tt�isitte el�� toisin kuin olette el�nyt, ei Armand, joka rakastaa teit�, sallisi teid�n viett�� sellaista yksin�ist� el�m��, johon h�nen vaatimattomat varansa pakoittaisivat teid�t, ja joka ei sovi teid�n kauneudellenne! H�n on pelannut, tied�n sen, ja tied�n my�skin, ett� h�n ei ole maininnut siit� sanallakaan teille. Mutta hetkellisess� huumauksessa olisi h�n voinut menett�� osan siit� mink� vuosien kuluessa olen ker�nnyt tytt�reni my�t�j�isiksi, h�nelle itselleen ja omien vanhojen p�ivieni varalle. Mit� ei ole tapahtunut, voi viel� tapahtua. Oletteko sit�paitsi varma siit�, ett� el�m�, josta luovutte h�nen t�htens�, ei houkuttele teit� uudestaan? Oletteko varma siit�, ettette koskaan rakasta ket��n muuta? Ettek� lopulta k�rsisi siteist�, joihin suhteenne rakastajanne saattaisi ja joita olisi vaikea saada h�net unohtamaan, jos kunnianhimoiset ajatukset vuosien kuluessa seuraisivat rakkausunelmia? Ajatelkaa kaikkea t�t�, neitiseni; te rakastatte Armandia, osoittakaa se h�nelle ainoalla tavalla mik� teill� viel� on j�lell�, uhraamalla rakkautenne h�nen tulevaisuutensa hyv�ksi. Viel� ei onnettomuutta ole tapahtunut, mutta se on tapahtuva, viel�p� suurempi kuin olen ennustanut. Ja lopuksi, lapseni, saatte tiet�� miksi olen tullut Parisiin. Kuten jo mainitsin, on minulla tyt�r, nuori, kaunis ja puhdas kuin enkeli. H�n rakastaa, ja h�n on my�skin tehnyt rakkaudestaan el�m�ns� unelman. No niin! Tytt�reni menee naimisiin miehen kanssa, jota h�n rakastaa, ja h�n joutuu kunnialliseen perheeseen, joka tahtoo, ett� minunkin olisi kunniallinen. Tulevan v�vyni omaiset ovat saneet kuulla kuinka Armand el�� Parisissa, ja he katsovat avioliiton mahdottomaksi, jos Armand jatkaa nykyist� elintapaansa. K�siss�nne on siis lapsen tulevaisuus, lapsen, joka ei koskaan ole tehnyt teille mit��n ja jolla on oikeus katsoa tulevaisuuteen. Onko teill� oikeutta ja onko teill� voimia s�rke� sit�? Rakkautenne ja tuskanne nimess�, Marguerite, lahjoittakaa minulle tytt�reni onni! -- Yst�v�ni, itkin hiljaa, kuullessani kaikkia n�it� seikkoja, joita itsekin olin usein ajatellut, mutta jotka is�si suussa muuttuivat viel� vakavammaksi todellisuudeksi. Ja min� sanoin itselleni kaiken sen, jota is�si ei ollut uskaltanut minulle sanoa, mutta joka usein oli ollut h�nen huulillaan: ett� suhteemme aina n�ytt�isi laskelmalta minun puoleltani; ett� menneisyyteni ei oikeuttanut minua uneksimaan sellaisesta tulevaisuudesta; ja ett� otin edesvastuun, jota tapani ja maineeni eiv�t voineet ta'ata. Ja lopuksi, rakastin sinua, Armand. Herra Duvalin is�llinen puhetapa, puhtaat tunteet, joita h�n minussa her�tti, halu voittaa h�nen kunnioituksensa ja sinun, josta olin varma my�hemmin, kaikki t�m� t�ytti syd�meni jaloilla ajatuksilla, jotka kohottivat minua omissa silmiss�ni; ja n�m� uudet tunteet vaiensivat ne neuvot, joita onnellisten p�ivien muistot sinun kerallasi antoivat minulle. -- Hyv�, herra, sanoin min�, kuivaten kyyneleeni. Uskotteko, ett� rakastan poikaanne ep�itsekk��ll� rakkaudella? -- Uskon, vastasi herra Duval. -- Hyv�, syleilk�� minua siis niin kuin syleilisitte tyt�rt�nne, ja min� sanon, ett� suudelmanne on tekev� minut vahvaksi rakkauttani vastaan, ja ett� poikanne on viikon kuluttua palaava luoksenne. -- Te olette jalo tytt�, vastasi is�si, suudellen minua otsalle, -- ja Jumala palkitsee teit� hyvyydest�nne. Mutta min� pelk��n, ett� poikani ei suostu t�h�n kaikkeen. -- Olkaa rauhallinen, herraseni, h�n on vihaava minua. Meid�n kummankin t�hden t�ytyi ylitsep��sem�tt�m�n esteen nousta v�lillemme. Kirjoitin sent�hden Prudencelle, ett� suostuin kreivi N...n ehdoitukseen, ja ett� h�n ilmoittaisi kreiville, ett� tahdoin sy�d� illallista h�nen ja Prudencen kanssa. Sinet�in kirjeen ja pyysin is��si ottamaan sen mukaansa Parisiin, kertomatta h�nelle sen sis�lt��. H�n tahtoi kuitenkin tiet�� sen. -- Se sis�lt�� poikanne onnen, vastasin min�. H�n suuteli minua viel� kerran ja kaksi kiitollisuuden kyynelt� kostutti otsaani. Ja samassa, kun olin suostunut menem��n toiselle miehelle, tunsin ylpeytt� ajatellessani mit� t�ll� uudella hairahduksellani lunastin. Herra Duval nousi nyt vaunuihinsa ja matkusti pois. Mutta olinhan min� nainen, enk� min� voinut olla itkem�tt� n�hty�ni sinut; mutta min� en horjunut. -- Teink� oikein? sit� kysyn nyt itselt�ni ollessani sairaana ja vuoteen omana, jonka ehk� vasta kuolleena j�t�n. Sin� n�it k�rsimykseni, kun v�ltt�m�t�n eronhetki l�heni; is�si ei ollut silloin tukemassa minua ja olin v�h�ll� tunnustaa sinulle kaikki, niin suuresti pelk�sin ajatusta, ett� sin� vihaisit ja halveksisit minua. Rukoilin Jumalalta voimia kest�m��n uhraukseni, ja min� luulen, ett� H�n kuuli minua. Mutta noilla illallisilla tarvitsin jotakin muuta, sill� min� en tahtonut tiet�� mit� tein, niin suuresti pelk�sin, ett� horjuisin p��t�ksess�ni. Etsin v�kijuomista unhoitusta, ja kun seuraavana aamuna her�sin, olin min� kreivin rakastajatar. Siin� koko totuus, yst�v�ni; tuomitse ja anna minulle anteeksi, niinkuin min� olen antanut sinulle anteeksi kaiken pahan mink� olet minulle siit� l�htien tehnyt. KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU. Mit� tuota kovanonnen y�t� seurasi, tied�t yht� hyvin kuin min�kin, mutta mit� sin� et ehk� aavista, on kaikki ne k�rsimykset, joita olen saanut kokea, siit� hetkest� alkaen kun sin� matkustit. Olin kuullut, ett� is�si oli vienyt sinut mukanaan, mutta aavistin kuitenkin, ett'et voisi el�� kauan et��ll� minusta, ja kun n�in sinut Champs-Elys�es'ella tulin liikutetuksi, mutta en h�mm�stynyt. Ja nyt alkoi tuo jokap�iv�inen loukkausten sarja, johon kuitenkin ilolla alistuin, sill� paitsi sit�, ett� se oli todistuksena rakkaudestasi, uskoin min�, ett� kuta enemm�n sin� vainosit minua sit� enemm�n kohoaisin silmiss�si sin� p�iv�n�, jolloin saisit tiet�� totuuden. �l� ihmettele t�t� iloista uhrautumista, Armand; rakkauteni oli avannut syd�meni jaloille tunteille. Mutta minulla ei kuitenkaan ollut heti t�t� voimaa. Tehty�ni uhrauksen kului pitk� aika ennenkuin sin� palasit, ja sill� aikaa t�ytyi minun tarttua kaikenlaisiin keinoihin, etten tullut hulluksi ja tukahduttaakseni ajatukset el�m�st�, johon olin j�lleen joutunut. Prudence on kai kertonut sinulle siit�? Toivoin siten saavuttavani pikaisen kuoleman ja luulen, ett� toivoni pian t�yttyy. Terveyteni luonnollisesti huononi huononemistaan, ja sin� p�iv�n�, jona l�hetin rouva Duvernoyn pyyt�m��n sinulta armahdusta, olin sek� ruumiillisesti ett� sielullisesti aivan menehtym�isill�ni. Viimeinen loukkauksesi karkoitti minut Parisista. J�tin kaikki! Kreivi G... oli Lontoossa. H�n on niit� miehi�, jotka pysyv�t hyvin� yst�vin� entisten rakastajattariensa kanssa, vihaamatta heit�. Sent�hden ajattelin heti h�nt�. Etsin h�net, ja h�n otti heti minut yst�v�llisesti vastaan. Mutta h�n oli siell� er��n hienon maailmannaisen rakastaja ja pelk�si n�ytt�yty� julkisesti minun seurassani. H�n esitti minut yst�villeen, jotka panivat toimeen illalliset, joiden j�lkeen er�s heist� vei minut kotiinsa. Mit� minun olisi pit�nyt tehd�, yst�v�ni? Surmatako itseni? Silloinhan olisin hy�dytt�m�ll� omantunnontuskalla rasittanut el�m��ni, jonka tulee olla onnellinen. Ja muuten, miksi surmata itse��n, kun kuolema kuitenkin on niin l�hell�. Elin nyt koneellista el�m��, niinkuin sieluton ruumis, ajatukseton esine. Sitten matkustin takaisin Parisiin, ja min� tiedustelin sinua. Sain silloin kuulla, ett� olit matkustanut kauas pois. Mik��n ei en�� pid�tt�nyt minua, ja el�m�ni muuttui samanlaiseksi kuin se oli ollut kaksi vuotta ennenkuin tutustuin sinuun. Koetin saada takaisin herttuan, mutta olin loukannut h�nt� liian syv�sti, ja tuollaiset ukot eiv�t ole k�rsiv�llisi�, kenties siksi, ett� he huomaavat, ett� he eiv�t ole kuolemattomia. Sairauteni paheni p�iv� p�iv�lt�, min� kalpenin, k�vin surumieliseksi ja entist� laihemmaksi. Parisissa oli iloisempia ja rehev�mpi� naisia kuin min�; jouduin hieman unhotuksiin. Nyt olen oikein sairas. Olen kirjoittanut herttualle ja pyyt�nyt rahaa, sill� minulla ei ole sit�, ja velkoojani ahdistelevat s��lim�tt�m�sti laskuillaan. Vastanneekohan herttua? Oi, jos sin� olisit Parisissa, Armand! Sin� k�visit luonani ja k�yntisi lohduttaisivat minua. 20 p�iv�n� joulukuuta. Ulkona on kamala ilma; sataa lunta; olen aivan yksin. Kolme p�iv�� on minulla ollut sellainen kuume, etten ole voinut kirjoittaa sanaakaan. Ei ole tapahtunut mit��n uutta, yst�v�ni; joka p�iv� el�� minussa heikko toivo saada sinulta kirje, mutta sellaista ei saavu, eik� luultavasti tule saapumaankaan. Vain miehet voivat olla anteeksiantamattomia. Herttua ei ole vastannut. Prudence on alkanut k�yd� panttilaitoksessa. Min� syljen ehtimiseen verta. Voi, jos sin� n�kisit minut t�llaisena! Sin� olet kovin onnellinen, kun saat olla l�mp�isen taivaan alla, eik� sinun tarvitse tuntea, niinkuin minun, j��vuorta rintasi p��ll�. T�n��n nousin hetkiseksi vuoteestani, katsellakseni uutimien takaa Parisin katuel�m��, tuota el�m��, joka luultavasti on ainaiseksi minulta mennyt. N�in muutamia tuttuja, iloisia, huolettomia kasvoja. Kukaan ei katsahtanut ikkunaani. Kerran ennen, kun olin sairas, etk� sin� viel� tuntenut minua, tulit sin� joka aamu tiedustelemaan vointiani. Nyt olen taas sairas. Olemme viett�neet yhdess� kuusi kuukautta. Olen rakastanut sinua niinkuin nainen rakastaa voi, mutta nyt sin� olet kaukana luotani, ja sin� kiroat minua, enk� min� saa sinulta ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mutta siihen on syyn� ainoastaan sattuma, sill� olen varma siit�, ett� jos sin� olisit Parisissa, niin sin� et j�tt�isi minua yksin huoneeseeni. 25 p�iv�n� joulukuuta. L��k�rini kielt�� minua kirjoittamasta joka p�iv�. Niin, muistoni kiihoittavatkin kuumettani; mutta eilen sain kirjeen, joka teki minulle hyv��, enemm�n tunteiden johdosta, joita se ilmaisi kuin sit� seuraavan aineellisen avun vuoksi. Voin kirjoittaa t�n��n. Kirje oli is�lt�si, ja kas t�ss� mit� se sis�lsi: /# 'Neitiseni. Sain juuri kuulla, ett� olette sairas. Jos olisin Parisissa, tulisin itse tiedustelemaan vointianne; ja jos poikani olisi t��ll�, l�hett�isin h�net luoksenne. Mutta min� en ole tilaisuudessa l�htem��n G...sta ja Armand on kuuden tahi seitsem�n sadan kilometrin p��ss� t��lt�. Sallikaa minun siis yksinkertaisesti kirjoittaa teille, neiti, sanoakseni, ett� olen sangen pahoillani sairautenne johdosta, ja ett� syd�mest�ni toivon teid�n pian j�lleen toipuvan. Er�s yst�vist�ni, herra H... saapuu luoksenne; olkaa hyv� ja ottakaa h�net vastaan. Olen pyyt�nyt h�nt� toimittamaan er��n asian ja odotan k�rsim�tt�m�n� sen tulosta. Pyyd�n teit�, neitiseni, vastaanottamaan vakuutukseni erinomaisimmasta kunnioituksestani.' #/ Sellainen oli kirje, jonka sain. Is�ll�si on jalo syd�n, rakasta h�nt�, yst�v�ni, sill� maailmassa ei ole montaa miest�, jotka ovat rakkauden arvoisia. T�m� h�nen nimikirjoituksellaan varustettu kirjeens� vaikutti minuun edullisemmin kuin kaikki l��k�rien m��r�ykset. T�n� aamuna saapui herra H... H�n oli kovin h�mill��n arkaluontoisen teht�v�n johdosta, jonka herra Duval oli h�nelle antanut ja se oli yksinkertaisesti: j�tt�� minulle tuhannen francsia is�lt�si. Tahdoin ensin kielt�yty� ottamasta sit� vastaan, mutta herra H... sanoi silloin, ett� kielt�ytymiseni loukkaisi herra Duvalia, joka ei ainoastaan valtuuttanut h�nt� j�tt�m��n minulle tuota rahaer��, vaan lis�ksi toimittamaan minulle kaikki mit� tarvitsin. Silloin otin vastaan tuon avun, jota ei voi, silloin kun se tulee is�lt�si, kutsua almuksi. Jos olen palattuasi kuollut, niin n�yt� is�llesi mit� olen h�nest� kirjoittanut, ja sano h�nelle, ett� tytt�raukka, jota h�n kunnioitti t�ll� lohduttavalla kirjeell�, vuodatti kiitollisuuden kyyneleit� ja rukoili jumalaa h�nen puolestaan. 5 p�iv�n� tammikuuta. Minulla on ollut monta tuskallista p�iv��. Minulla ei ollut aavistustakaan siit�, ett� ruumis voisi k�rsi� niin. Voi, mennytt� el�m��ni! Saan maksaa siit� kaksin kerroin nyt. Y�ll� valvottiin luonani. En voinut en�� hengitt��. Kuumehoureet ja ysk� kuluttivat loput ruumisparastani. Ruokasalini on t�ynn� makeislaatikoita ja kaikenlaisia lahjoja, joita yst�v�ni ovat minulle antaneet. Prudence antaa uudenvuodenlahjoiksi minun saamiani esineit�. Ulkona on pakkanen ja l��k�ri on sanonut, ett� jos kauniita ilmoja jatkuu, saan min� l�hte� ulos muutamien p�ivien kuluttua. 8 p�iv�n� tammikuuta. Eilen olin ajelemassa. Oli ihana ilma. Champs-Elys�es oli t�ynn� ihmisi�. Ilmassa oli kev��n tuntua. Kaikki n�ytti juhlalliselta. En ollut koskaan aavistanut, mit� eilen huomasin, nimitt�in, ett� auringon s�de sis�lt�isi niin paljon iloa, lempeytt� ja lohtua. Tapasin miltei kaikki tuttavani, iloisina ja huvittelunhaluisina. Kuinka paljon onnellisia onkaan, jotka eiv�t itse tied� olevansa sit�. Olympe ajoi ohitseni hienoissa vaunuissa. H�n koetti loukata minua katseellaan. H�n ei tied� kuinka kauaksi tuollaisista pikkumaisuuksista olen p��ssyt! Muuan kunnon nuorukainen, jonka olen kauan tuntenut, pyysi minua illastamaan itsens� ja er��n yst�v�ns� seurassa, joka, sanoi h�n, suuresti haluaa tehd� tuttavuutta kanssani. Hymyilin surullisesti ja ojensin h�nelle kuumeisen k�teni. En ole koskaan n�hnyt kenenk��n niin h�mm�styv�n. Kello nelj� palasin kotiin ja s�in p�iv�llist� hyv�ll� ruokahalulla. Tuo retki ulkoilmassa teki minulle hyv��. Ajattelehan, jos min� tulisin j�lleen terveeksi! Toisten el�m�n ja onnen n�keminen her�tt�� el�m�n toivon sellaisessa, joka edellisen� iltana sielunsa yksin�isyydess� ja sairashuoneensa h�m�r�ss� toivoi mahdollisimman pikaista kuolemaa. 10 p�iv�n� tammikuuta. Tuo toivo oli vain unelma. Nyt olen taas vuoteen omana ja ruumistani peitt�� polttava laastari. Olemme varmaankin tehneet paljon pahaa ennen syntym��mme, tahi sitten t�ytyy meid�n saada nauttia suurta autuutta kuolemamme j�lkeen, koska jumala tahtoo, ett� kaikenlaiset vaivat ja tuskat raskauttavat el�m��mme. 12 p�iv�n� tammikuuta. K�rsin yh�. Kreivi N... l�hetti minulle eilen rahoja. En ottanut niit� vastaan. En huoli mit��n silt� miehelt�. H�n on syyn� siihen, ett� sin� et ole nyt luonani. Oi, meid�n suloisia p�ivi�mme Bougivalissa! Miss� te olette? Jos l�hden el�v�n� t�st� huoneesta, niin teen pyhiinvaellusretken taloon, jossa yhdess� asuimme. Mutta min� j�t�n t�m�n huoneen ainoastaan kuolleena. Kuka tiet�� voinko en�� huomenna edes kirjoittaakaan. 25 p�iv�n� tammikuuta. Nyt on kulunut yksitoista y�t�, jolloin en ole nukkunut, jolloin tukehtumiskohtaukset ovat minua vaivanneet ja jolloin joka hetki olen ollut v�h�ll� kuolla. L��k�ri on kielt�nyt minua lainkaan tarttumasta kyn��n. Julie Duprat, joka valvoo luonani, sallii minun kuitenkin kirjoittaa n�m� rivit. Etk� sin� siis palaa ennenkuin kuolen? Onko siis kaikki v�lill�mme ainaiseksi loppunut? Kuvittelen, ett� parantuisin, jos sin� tulisit. Mutta mit� hy�ty� olisi parantumisestani? 28 p�iv�n� tammikuuta. Aamulla her�sin kovaan meluun. Julie, joka nukkuu huoneessani, kiiruhti ruokasaliin. Kuulin mies��ni�, joita h�n turhaan koetti vaientaa. Julie palasi itkien. Tultiin merkitsem��n huonekalujani ja tavaroitani. Pyysin, ett� Julie sallisi heid�n tekev�n mit� he nimittiv�t oikeudeksi. Ulosottovirkailija tuli makuuhuoneeseeni hattu p��ss�. H�n avasi laatikot, merkitsi kirjaansa kaiken mink� n�ki, eik� ollut huomaavinaankaan, ett� kuoleva lep�si vuoteessa, jonka lain armeliaisuus onneksi salli minun pit��. Ennen l�ht���n suvaitsi h�n sanoa minulle, ett� voin yhdeks�n p�iv�n sis�ll� j�tt�� vastalauseeni, mutta h�n asetti vahdin huoneisiin! Jumalani, mit� minusta on tuleva? T�m� teko huononsi yh� tilaani. Prudence tahtoi pyyt�� is�si yst�vilt� rahaa, mutta min� vastustin sit�. T�n��n sain kirjeesi. Kuinka sit� tarvitsinkaan! Saapuneekohan vastaukseni sinulle ajoissa perille? N�etk� viel� minut? T�m� on onnen p�iv�, joka salli minun unohtaa kaiken sen mit� kuuden viikon aikana olen saanut kokea. Minusta tuntui kuin voisin paremmin, huolimatta painostavasta surumielisyydest�, jota tunsin vastatessani kirjeeseesi. Kun kaikki ymp�ri k�y, ei ihmisen tarvitse aina tuntea itse��n onnettomaksi. Ajattelen, ett� min� en ehk� kuolekaan, ett� sin� palaat, ett� saan n�hd� kev��n taas, ett� sin� rakastat minua viel� ja ett� me alamme el�� j�lleen yhdess�! Sellainen hupakko min� olen! Minun on vaikea pit�� kyn�� k�dess�ni kirjoittaessani t�st� syd�meni mielett�m�st� unelmasta. Mit� tahansa tapahtuneekin, rakastin sinua paljon, Armand, ja min� olisin kuollut jo aikoja sitten, ellei muisto rakkaudestamme olisi pit�nyt minua yll�, niin, ja heikko j�lleenn�kemisen toivo. 4 p�iv�n� helmikuuta. Kreivi G... on palannut. H�nen rakastajattarensa petti h�net. H�n on kovin suruissaan, sill� h�n rakasti tytt���n. H�n kertoi sen minulle. Tuon poikaparan asiat ovat huonosti, mutta se ei est�nyt h�nt� maksamasta ulosottomiehelleni ja poistamasta vartijaa. Puhelin h�nen kanssaan sinusta, ja h�n lupasi puhua sinulle minusta. H�nell� on hyv� syd�n. Eilen l�hetti herttua er��n henkil�n tiedustelemaan vointiani, ja t�n��n saapui h�n itse. En k�sit� kuinka tuo vanhus voi en�� el��. H�n istui kolme tuntia luonani, mutta ei puhunut kahtakymment� sanaakaan. Kaksi suurta kyynelt� vier�hti h�nen silmist��n, kun h�n n�ki kuinka kalpea min� olin. H�nen tyt�rvainajansa muisto kai puristi ne esille. H�n on ik��nkuin n�hnyt tytt�rens� kuolevan kaksi kertaa. H�n ei moittinut minua ensink��n. Oli ik��nkuin h�n olisi salaisesti nauttinut, n�hdess��n kuinka tauti oli minua runnellut, ja h�n oli ehk� ylpe� saadessaan olla jalkeilla silloin kun min�, viel� nuori ihminen, makasin k�rsimysten murtamana. Ilma on j�lleen muuttunut rumaksi. Prudence ei en�� k�y luonani. Julie on mahdollisimman paljon tyk�n�ni. Kun en en�� voi antaa Prudencelle niin paljon rahoja kuin ennen, alkaa h�n syytt�� sit�, ett� h�nen toimensa pid�tt�v�t h�nt�. Kun min� nyt, l��k�rien lausunnoista huolimatta, olen l�hell� kuolemaa, tunnen melkein katumusta, ett� kuuntelin is��si; jos olisin tiet�nyt, etten olisi anastanut enemp�� kuin vuoden el�m�st�si, niin en olisi vastustanut toivomustani saada viett�� tuo vuosi yhdess� sinun kanssasi, sill� silloin olisin ainakin saanut kuollessani pit�� kiinni yst�v�n k�dest�. Jos olisimme saaneet olla yhdess� t�m�n vuoden, niin luulen, etten olisi niin pian kuollut. Tapahtukoon Jumalan tahto! 5 p�iv�n� helmikuuta. Voi, tule, tule, Armand; k�rsin kauheita tuskia; Jumalani, min� kuolen! Minulla oli eilen niin ik�v�, ett� tahdoin viett�� iltani muualla kuin kotona. Herttua oli k�ynyt t��ll� aamulla. Luulen melkein, ett� tuon ukon, jonka kuolema on unohtanut, n�keminen jouduttaa kuolemaani. Polttavasta kuumeesta huolimatta, annoin pukea itseni ja ajoin Vaudeville teatteriin. Julie oli maalannut kasvoni, etten n�ytt�isi kalpealta kuin ruumis. Asetuin samaan aitioon, miss� ensi kerran tapasimme toisemme; koko ajan katselin paikkaa, jolla sin� silloin istuit, mutta, jolla nyt istui er�s h�lm�, joka kova��nisesti nauroi kaikille n�yttelij�iden laskettelemille tyhmyyksille. Minut vietiin puolikuolleena kotiin. Yskin ja syljin verta koko y�n. T�n��n en voi puhua ja tuskin jaksan liikuttaa k�sivarsiani. Hyv� Jumala! Hyv� Jumala! Min� kuolen! Odotin sit� kyll�, mutta min� en voi tottua ajatukseen, ett� minun t�ytyy k�rsi� viel� enemm�n kuin mit� nyt k�rsin, ja jos... Lauseita, joita Marguerite oli koettanut kirjoittaa edelleen, ei voinut lukea, ja Julie Duprat oli jatkanut. 18 p�iv�n� helmikuuta. Herra Armand. Siit� p�iv�st� l�htien, kun Marguerite oli teatterissa, on h�n huonontumistaan huonontunut. Ensin h�n menetti puhekykyns� ja sitten kyvyn k�ytt�� j�seni��n. On mahdotonta kuvata kuinka yst�v�parkamme k�rsii. El�n alituisessa tuskassa, sill� en ole tottunut t�llaisiin mielenliikutuksiin. Kuinka min� toivonkaan, ett� te olisitte luonamme! H�n hourii melkein aina; mutta jos h�n sitten hourii tahi on tajuissaan, lausuu h�n aina teid�n nime�nne, onnistuessaan jotakin sanomaan. L��k�ri sanoi minulle, ett� h�n ei kest� en�� kauaa. Tuo vanha herttua ei ole k�ynyt sen j�lkeen, kun Marguerite k�vi n�in huonoksi. H�n sanoi l��k�rille, ett� h�n k�rsi liiaksi n�hdess��n Margueriten tuskat. Rouva Duvernoy k�ytt�ytyy rumasti. H�n, joka miltei kokonaan eli Margueriten kustannuksella, on tehnyt sitoumuksia, joita h�n ei voi t�ytt��, ja kun h�n nyt huomaa, ett� h�nen naapurinsa ei en�� voi h�nt� hy�dytt��, niin h�n ei tule edes en�� tervehtim��nk��n h�nt�. Koko maailma hylk�� h�net. Kreivi G...n t�ytyi matkustaa takaisin Lontooseen. Ennen l�ht���n l�hetti h�n meille hiukan rahaa; h�n on tehnyt voitavansa; mutta ulosottomiehet ovat taas toimessaan, ja velkojat odottavat vain Margueriten kuolemaa, myyd�kseen h�nen omaisuutensa. Olin valmis uhraamaan viimeiset roponi, est��kseni sen, mutta ulosottovirkailija sanoi, ett� se oli tarpeetonta. Kun h�n nyt kuitenkin kuolee, niin on parempi luovuttaa kaikki kuin pelastaa mit��n h�nen omaisilleen, jotka eiv�t ole v�litt�neet h�nest� eiv�tk� ole koskaan rakastaneet h�nt�. Te ette voi kuvitella millaisessa kurjuudessa tuo tytt�parka kuolee. Eilen ei meill� ollut ropoakaan. Hopeat, jalokivet, saalit, kaikki ovat pantatut, ja loput on myyty tahi ovat merkityt. Marguerite tiet�� viel� mit� h�nen ymp�rill��n tapahtuu, ja h�n k�rsii siit� koko sielustaan ja ruumiistaan. Suuria kyyneleit� vierii h�nen poskillaan, jotka nyt ovat niin kalpeat ja kuihtuneet, ett� te ette nyt tuntisi entist� rakastettuanne, jos n�kisitte h�net. Minun t�ytyi lupautua kirjoittamaan teille, kun h�n ei itse en�� jaksanut, ja istun nyt h�nen vieress��n ja kirjoitan. H�n k��nt�� silm�ns� minua kohti, mutta h�n ei n�e minua, l�hestyv� kuolema on jo laskenut verhonsa h�nen silmilleen. Mutta h�n hymyilee, ja min� olen varma siit�, ett� h�n on koko sielullaan ja kaikilla ajatuksillaan teid�n luonanne. Joka kerta kun ovi avautuu loistavat h�nen silm�ns� ja h�n luulee joka kerta, ett� te saavutte. Kun h�n sitten huomaakin pettyneens�, palaa h�nen kasvoilleen tuskallinen ilme, kylm� hiki kihoaa niille ja poskip��t muuttuvat purppuran punaisiksi. 19 p�iv�n� helmikuuta. T�m� p�iv� on ollut kovin surullinen, Armand parka! Aamulla sai Marguerite tukehtumiskohtauksen, l��k�ri iski h�nest� suonta ja h�n jaksoi taas hiukan puhua. L��k�ri neuvoi h�nt� kutsuttamaan papin. Marguerite suostui siihen ja l��k�ri l�ksi itse toimittamaan asiaa. Sill� aikaa kutsui Marguerite minut aivan l�helleen, pyysi minua avaamaan kaapin ja osoitti minulle myssy� ja pitk��, pitseill� peitetty� paitaa, sanoen heikolla ��nell�: -- Min� kuolen, tehty�ni tunnustukseni; pue minut silloin noihin, ne ovat kuolleen koruja. Voin puhua, mutta olen puhuessani tukehtua. Min� tukehdun! Ilmaa! Kyyneleet valuivat silmist�ni kun menin avaamaan ikkunan; hetkinen sen j�lkeen saapui pappi. Menin h�nt� vastaan. Saatuaan tiet�� kenen luona h�n oli, n�ytti h�n pelk��v�n, ett� h�net otettaisiin huonosti vastaan. -- Astukaa sis��n vaan, is�, sanoin min� h�nelle. H�n ei viipynyt kauan sairaan luona, ja kun h�n poistui, sanoi h�n minulle: -- Syntinen oli h�n el�ess��n, mutta kuollessaan on h�n kristitty. Hetkisen kuluttua palasi h�n j�lleen risti� kantavan kuoripojan ja lukkarin seurassa, joka kulki heid�n edell��n ja soitti kelloa, osoittaen siten, ett� Jumala saapui kuolevan luo. He meniv�t kaikki kolme makuuhuoneeseen, jossa ennen oli kaikunut niin monta ihmeellist� sanaa, mutta joka nyt oli muuttunut pyh�t�ksi. Min� polvistuin. En tied� kuinka kauan vaikutus, jonka tuo n�ky minuun teki, on s�ilyv�, mutta min� luulen, etten tule en�� koskaan el�m�ss�ni sellaista kokemaan. Pappi voiteli kuolevan jalat, k�det ja otsan pyh�ll� �ljyll� ja luki lyhyen rukouksen, ja Marguerite oli nyt valmis l�htem��n taivaaseen, jonne h�n ep�ilem�tt� p��see, jos Jumala on n�hnyt h�nen el�m�ns� koettelemukset ja h�nen pyhitetyn kuolemansa. Siit� l�htien h�n ei ole sanonut sanaakaan, eik� liikuttanut j�sent�k��n. Ainakin kaksikymment� kertaa olisin luullut h�nt� kuolleeksi, ellen olisi kuullut h�nen vaivaloista hengityst��n. 20 p�iv�n� helmikuuta, kello 5 illalla. Kaikki on loppu. Margueriten kuolinkamppailu alkoi viime y�n� kello kahden vaiheilla. Kukaan marttyyri ei ole koskaan k�rsinyt sellaisia tuskia kuin h�n, p��tt�en huudoista, joita h�nen suustaan kuului. Kaksi tahi kolme kertaa kohosi h�n istumaan vuoteessa, ik��nkuin tahtoen pid�tt�� el�m��ns�, joka palasi Jumalan luo. Pari kolme kertaa mainitsi h�n my�skin teid�n nimenne; sitten h�n vaikeni ja vaipui raukeana takaisin vuoteeseensa. Kyyneleet virtasivat h�nen silmist��n ja h�n kuoli. Menin h�nen luoksensa ja mainitsin h�nen nimens�, mutta kun h�n ei vastannut, niin suljin h�nen silm�ns� ja suutelin h�nt� otsalle. Rakas Marguerite parka, olisin tahtonut olla pyh� nainen, ett� olisin voinut t�ll� suudelmalla j�tt�� h�net Jumalan huomaan. Sitten puin h�net niinkuin h�n oli pyyt�nyt minun tekem��n. L�ksin noutamaan pappia, poltin kaksi vahakynttil�� h�nen edest��n ja rukoilin kirkossa kokonaisen tunnin h�nen puolestaan. En tunne paljon uskontoa, mutta min� luulen, ett� Jumala s��lii h�nt�, jolla, vaikka h�n olikin nuori ja kaunis, ei ollut muita kuin min�, joka olisi sulkenut h�nen silm�ns� ja pukenut h�net kuolinvaatteisiin. 22 p�iv�n� helmikuuta. T�n��n oli hautajaiset. Monta Margueriten yst�vist� oli saapunut kirkkoon. Muutamat itkiv�t vilpitt�m�sti. Kun ruumissaatto l�ksi Montmartrelle, oli siin� ainoastaan kaksi miest�, kreivi G..., joka oli kiireimmiten saapunut Lontoosta, sek� herttua, jota kaksi palvelijaa tuki. Kirjoitan n�m� rivit Margueriten kotona, kyynelten valuessa silmist�ni, sill�, jos kest�isi kauan ennenkuin palaisitte, ehk� en silloin en�� voisi kuvata n�it� yksityisseikkoja kaikessa surullisessa tarkkuudessaan, niinkuin nyt voin t��ll�, miss� ne ovat tapahtuneet. KAHDESKYMMENESSEITSEM�S LUKU. -- Oletko lukenut sen? kysyi Armand sitten, kun oli lukenut k�sikirjoituksen. -- K�sit�n kuinka sinun on t�ytynyt k�rsi�, yst�v�ni, jos kaikki t�m� on totta! -- Is�ni vakuutti sen todeksi kirjeess��n. Puhuttuamme hetkisen Margueriten surullisesta kohtalosta, l�ksin kotiin lev�ht��kseni hetkisen. Armand toipui pian ja me k�vimme yhdess� Prudencen ja Julie Duprat'in luona. Prudence oli �skett�in tehnyt vararikon. H�n kertoi, ett� Marguerite oli siihen syyp��, sill� h�n oli lainannut tuolle tyt�lle suuria summia, eik� saanut niit� koskaan takaisin. Kiitos t�m�n jutun, jonka Prudence kertoi kaikkialla huonon taloudellisen asemansa puolustukseksi, sai h�n narratuksi tuhannen francsin setelin Armandilta, joka ei uskonut h�nt�, mutta oli uskovinaan Margueriten takia. Sitten me l�ksimme Julie Duprat'in luokse, joka kertoi meille kaikki nuo surulliset tapaukset, joiden todistajana h�n oli ollut, ja joka vuodatti vilpitt�mi� kyyneleit� muistellessaan yst�v��ns�. Armandilla oli viel� yksi teht�v� t�ytett�v�n��n; k�yd� is�ns� luona. H�n tahtoi minua mukaansa. Saavuimme G...hen, miss� tapasin herra Duvalin sellaisena kuin h�n poikansa kuvauksessa minulle ilmeni: kookkaana, arvokkaana ja hyv�tahtoisena. H�n vuodatti onnen kyyneleit� n�hdess��n Armandin sek� puristi l�mpim�sti minun k�tt�ni. Huomasin pian, ett� sama tunne kuin is�ss� vallitsi my�skin muissa tuon veronkantajan luona. H�nen tytt�rell��n, Blanchella, oli silmiss� ja katseessa tuo l�pin�kyv� kirkkaus ja suun ymp�rill� tuo puhtaus, joka todistaa, ett� sielussa liikkuu vain puhtaita ajatuksia ja ett� huulet lausuvat vain hurskaita sanoja. H�n oli iloinen veljens� paluusta, ja tiet�m�t�n, ett� kaukana h�nen luotaan er�s liehinainen oli uhrannut onnensa h�nen pelk�n nimens� mainitsemisesta. J�in joksikin ajaksi tuon onnellisen perheen luokse, joka kokonaan tahtoi omistaa itsens� pojan ja veljen syd�nsurun lievitt�miseksi. Sitten palasin j�lleen Parisiin, miss� kirjoitin t�m�n tarinan sellaisena kuin se minulle kerrottiin. Sill� on ainoastaan yksi etu, nimitt�in se, ett� se on tosi. En tule siihen johtop��t�kseen kertomuksesta, ett� kaikki Margueriten kaltaiset tyt�t voisivat tehd� niinkuin h�n teki; kaukana siit�; mutta min� tied�n nyt, ett� yksi heist� oli oppinut tuntemaan todellista rakkautta, ett� h�n oli k�rsinyt ja kuollut sen edest�. Olen kertonut mit� olen kuullut. Se oli velvollisuuteni. En ole paheen ylist�j�, mutta tahdon olla jalon k�rsimyksen tulkkina kaikkialla miss� se minuun vetoaa. Margueriten tarina on poikkeustapaus, toistan sen viel�; mutta jos se olisi ollut tavallinen tapaus, ei sit� olisi maksanut vaivaa kirjoittaa muistiin. _Loppu._ ***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMELIANAINEN*** ******* This file should be named 54126-8.txt or 54126-8.zip ******* This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/1/2/54126 Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.