The Project Gutenberg eBook, Aeneidi, by Virgil, Translated by Konstantin Siitonen This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: Aeneidi Author: Virgil Release Date: January 16, 2017 [eBook #53977] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 ***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AENEIDI*** E-text prepared by Tapio Riikonen AENEIDI Kirj. P. VERGILIUS MARO Suomensi ja lyhyill� selityksill� varusti K. Siitonen Pietarissa, Anton Lindebergin jaettavana, 1888. Sortavalan Osake-Yhti�n kirjapainossa. SIS�LLYS: Alkulause. Ensimm�inen laulu: Aeneaan tulo Karthagoon. Toinen laulu: Troijan h�vitys. Kolmas laulu: Matka-sadut. Nelj�s laulu: Dido. Viides laulu: Kilpaleikit. Kuudes laulu: Manala. Seitsem�s laulu: Aeneaan saapuminen Italiaan ja h�nen vastustajansa. Kahdeksas laulu: Aeneaan liittolaiset. Yhdeks�s laulu: Sodan alku. Kymmenes laulu: Sota. Yhdestoista laulu: Sotilakko ja sodan jatko. Kahdestoista laulu: Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu. Alkulause. Soisin Suomeni hyv�ksi, maani marjan kasvavaksi. Publio Vergilio Maroni, jonka etevin teos, Aeneidi-kertomaruno, t�ss� lukialle suomalaisessa puvussa tarjotaan, syntyi Andes-kyl�ss� l�hell� Mantuan kaupunkia 15 p. Lokak. v. 70 e.Kr., Marko Licinio Krasson ja Knejo Pompejon Rooman konsulina ollessa. H�nen is�ns�, Vergilius Maro, oli maanviljeli� ja h�nen �idist��n tiedet��n vaan, ett� h�n oli nimelt��n Maja. Seitsem�nnest� vuodestaan asti Kremonassa koulua k�yty�ns�, l�hetettiin runoilijamme nuorukaisena ensin Milanoon ja sitten Neapoliin oppimaan, miss� h�n lakitieteen ohessa harjotti varsinki roomalaisen ja kreikkalaisen kirjallisuuden lukemista. Er�s tapaus vaikutti silloin suuresti runoilijamme el�m��n. Se oli seuraava: kun keisari Augustus oli v. 31 e.Kr. Aktion luona saavuttamansa voiton kautta p��snyt Rooman rajattomaksi hallitsiaksi, palkitsi h�n sotamiehi�ns� heille maatiluksia lahjottamalla ja n�iden lahjotettujen maatilojen joukossa oli Vergilionki kotitila. T�m� seikka pakotti h�net Roomaan l�htem��n, maatilaa takasin puuhaamaan ja siten tuli h�n tutustumaan suosijansa Maecenaatin, Auguston yst�v�n, kautta my�s keisari Auguston kera, jonka avulla sai sitte helposti perint�tilansa takasin. Keisari Auguston suosio vaikutti, ett� h�n siit� l�htien saattoi huoleta runoilija-toimiinsa antautua. H�nen ensimm�isen� t�rke�mp�n� teoksenaan pidet��n "Paimenlauluja" (Bukolika). Ne olivat idyllej� sek� saavuttivat aikanansa niin suuren suosion, ett� niit� julkisesti Rooman theaattereissa luettiin ja kerrotaan, ett� yleis�, runoilijamme sinne saapuessa, seisoalle nousemallansa osotti h�nelle erityist� kunnioitustansa. Paimenlauluja sepitt�ess� oli Vergilion esikuvana kreikkal. runoilija Theokritos. Vergilion toinen suurempi teos on h�nen nelilauluinen oppirunonsa "Maanviljelyksest�" (Georgika), jonka ensimm�isess� laulussa h�n puhuu maanviljelyksest�, toisessa -- puiden kasvatuksesta, kolmannessa -- karjan- ja nelj�nness� -- mehil�istenhoidosta. Vaan etevin h�nen teoksistaan on Aeneidi, kertomaruno, jota h�nen sanotaan kirjoittaneen koko 12 vuotta. Kuuden ensimm�isen laulun sepityksess� on h�nen esikuvanaan ollut Homeron Odysseia sek� varsinki nelj�nnelle laululle rhodolaisen Apolloonion "Argonauti-retken" kolmas laulu. Aeneidin j�lkim�inen puoli muistuttaa taasen Homeron sotais-henkist� Iliaadia ja vain jolloin kulloin �sken mainittua Apolloonion teosta. Keisari Augustus oli niin Aeneidiin mieltynyt, ett� h�n tahtoi sen oitis luettavakseen, mik�li vaan teosta valmistui, viel�p� Vergilion suunnitelmatkin siihen, mik� viel� oli valmistumatta. Aeneidin alun ilmestyess� lauloi runoilija Propertius: "Rooman jo v�istyk�ten runojat, tekin v�istyte Kreikan; syntyv�n n�en jalompaa, kuin Iliaadikan' on!" Luultavasti uusia aineita Aeneidiin hankkiaksensa, -- sill� Vergilio aikoi viel� sit� jatkaa --, l�ksi h�n Kreikkaan, jolloin Megarassa tutkimassa ollessaan, h�n sairastui ja sen vuoksi t�ytyi kohta l�hte� kotiansa purjehtimaan, mutta kuoli, juuri kuin oli Italiaan saapunut, Brundusiumissa v. 18 e.Kr., 52:lla ik�vuodellansa. H�nen ruumiinsa vietiin sielt� Neapeliin, jonka l�hell�, Puteolin luona, h�nen hautansa viel�kin l�ytyy. Jos viel� mainitsemme, ett� h�nen yst�v�n��n oli mainio roomalainen runoilija Horatius, niin olemme maininneet t�hdellisimm�t seikat Vergilion el�m�kerrasta, mitk� h�nest� nyky-ajalle ovat s�ilyneet. Vergilion Aeneidi-lauluista ei t�t� ennen ole ollut suomennettuna muuta kuin l, 2 ja 4:s laulu, joista ainoastaan ensimm�inen Suomi-kirjassa painettu laulu on kirjakaupoissa ollut saatavana. T�t� puutetta olen suomennokseni kautta koettanut poistaa. Suomentaessani olen p��-asiallisesti noudattanut A. Genetz'in Savo-Karjalaisen Osakunnan "Koitar"-albumissa julkaisemia kuusimitta-runon s��nt�j�. Kuitenkin on minun joissakuissa kohdissa niist� t�ytynyt poiketa. Nelitavuisissa sanoissa olen k�ytt�nyt viimeist� tavua korollisena, kuten esim. "huokaukset" j.n.e. Yhdistettyj� kolme- ja nelitavuisia sanoja olen taas korkoon n�hden usein k�ytt�nyt ik��nkuin muodostaisivat ne vain yhden sanan ja olen niiss� korkoa polkenut, niinkuin "sill'aikaa", "maanmiesten" y.m. Nimien lausuntotavassa olen ylimalkaan noudattanut latinalaista lausuntotapaa, mutta v�listi my�s meid�n, esim. "Aasian" (muistaakseni kerran vain "Asian", kuten Verg.) ja harvoin "Itaalian" (enemmiten "Italian", kuten Verg.). T�ytt� johdonmukaisuutta niiden viljelyksess� samoin kuin yleens� Suomenkielen kirjoitustavassa en ole parhaimmalla tahdollanikaan aina voinut saavuttaa. Mit� nimien kirjoitustapaan tulee, olen oe:n muuttanut ee:ksi, -- c:n, kerakkeen ja kovan ��nti�n edell�, k:ksi, ph:n -- f:ksi; mutta ae, joka on lausuttava kuin pitk� e, on j��nyt nimiss� latinaiseen muotoonsa, koska en tahtonut Aeneidin p��sankarin nime� toisenmuotoiseksi muuttaa. Sek� telkkimen� (vahvikkeena) ett� ja-sanan asemesta olen usein k�ytt�nyt loppuliitett� -kin, samoin kuin latinankieless�kin Vergilio itse on pleonastisesti k�ytt�nyt t�m�n sukulaista enklitikaa -- qve; t�ll� olen koettanut v�ltt�� tuota mit��n merkitsem�t�nt� on-sanan telkkimen� k�ytt�mist�. Ki- eli -kin-liitteen viljelemist� ja-sanan asemesta tapaa Kalevalassakin, ehk� harvoin (vertaa Kal. 41 runo, s. 127-128). Ennen ilmaantuneista Aeneidi-suomennoksista olen hyv�kseni k�ytt�nyt M. Costianderin suomentamasta ja J.L. Krohnin korjaamasta Aeneidin I:st� laulusta joko osaksi tai kokonaan seuraavat v�rssyt: 74, 90, 149, 158, 177-178, 189-191, 426, 436, 440-441, 46l, 488-489, 524, 539, 552, 566-567, 579, 703-704, 709, 713-714, 742, 745-746, 748-749 ja 755 (yhteens� 33 v�rssy�) sek� lehtori H. Hellgrenin 4 laulun suomennoksesta v�rssyt 45, 482, 547-549, 56l, 571-572, 574, 592, 628-629, 640, 644, 685-693, 695 ja 700 (yhteens� 25 v�rssy�). Suomentaessani olen pyyt�nyt pysy� tekstiss� niin tarkkaan kuin mahdollista. Paikottain olen kuitenki tahallani tekstist� poikennut ja t�m�n olen tehnyt syyst�, mink� teksti�ni alkukieleen vertaava lukia itse on huomaava. Luonnon ��ni� tapailevien v�rssyjen suomennosta olen koettanut kyll�, vaan vakuutukseni on, ett� niiden saaminen alkutekstin mukaiseksi on mahdoton; senkaltaisia ovat esim. I, 53, II, 631, III, 557, VI, 573, VIII, 452, 596 y.m. Koska olen vakuutettuna, ett� Suomenkielen varastossa on suuri joukko kauneita ja sattuvia, mutta nykykieless� vain ani harvoin k�ytettyj� sanoja, niin olen tekstill�ni t�h�nki n�hden koettanut kortiseni vet��; n�iden oudompien sanojen selityksen olen liitt�nyt kirjan loppupuolelle. Selvyyden vuoksi olen kunkin laulun varustanut ainehistolla ja p��llekirjoituksella, joita, kuten tietty, ei alkutekstiss� ole. Latinan kielt� tuntematonta lukiaa varten olen katsonut tarpeelliseksi varustaa tekstin lyhyill� selityksill�, jotka ovat enimmiten otetut H. Aminson'in "Kommentarier �fver Virgilii Aeneis"-nimisen kirjan toisesta painoksesta, mutta osaksi my�s muualtakin. Ennen kirjan viljelemist� pyyd�n min� lukiaa hyv�ntahtoisesti korjaamaan haitallisimmat huomatuista vioista ja painovirheist�, mitk� ovat n�ht�v�n� loppuun liitetyss� paino- y.m. virhe-luettelossa, ja johon viel� liitett�k��n, ett� sana suhahtain siv. 329, v. 474 on oleva suhahtaa; niiden v�ltt�minen painopaikan kaukaisuuden ynn� muiden syiden vuoksi on ollut tavallista vaikeampi. [E-kirjassa e.m. virheet korjattu.] Semmoisenaan, jommoiseksi sen olen voinut saada, tarjoan suomennokseni Aeneidin tuttavuuteen haluavan yleis�n k�siin. Huomautukset, mitk� tapahtuvat sine ira et studio, s.o. kiukutta ja kiivaudetta, otetaan kiitollisuudella vastaan. Suomentaja. ENSIMM�INEN LADLU. Aeneaan tulo Karthagoon. Ainehisto. Johdanto. -- Junon viha Troijalaisia vastaan (v. 1-50). -- Juno pyyt��, n�it� hukuttaakseen, Aeolon p��st�m��n myrskytuulet raivoamaan (51-80). -- Myrsky (81-123). -- Neptunus asettaa myrskyn (124-156). -- Aeneaan saapuminen Pohjois-Afrikan rantaan ja lev�hdys siell� (157-222). -- Venuksen valitus Juppiterille Troijalaisten kovan onnen vuoksi ja Juppiterin lohdutus (223-304). -- Aeneas kohtaa Venuksen, joka h�nelle selitt��, mihin maahan h�n oli joutunut ja l�hett�� h�net -- pilvehen k�tkettyn� -- Karthagoon (305-417). -- Karthago ja sen muhkean temppelin Troijan sotaa kuvailevat kuvat (418-493). -- Ilioneyn anomus Didolle suojelemaan Troijalaisia ja Didon leppe� vastaus (494-578). -- Aeneas, tullen n�kyviin, kiitt�� t�st� Didoa (579-612). -- Dido ottaa yst�v�llisesti Aeneaan ja Troijalaiset vastaan ja k�skee valmistamaan juhlalliset pidot (613-656). -- Lemmet�r neuvottelee poikansa kera, kuinka he Didon hurmaisivat rakkaudella (657-696). -- Pidot Didon hovissa (697-756). Oon se, ku paimenten soraluikulla soittelin muinoin laulua, sitt' eroten lehikoista ma naapuri-pellot saatoin tottelemaan ehk' kuinkin ahnetta herraa, -- maanmiesten hyv�ks ty�, -- vaan nyt Mars'in kamalasta[1] taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinn� Troijan 1 rannoilt' Italiaan, Lationkin ��rille saapui, Salliman k�skyst�; paljonpa h�n samos maita ja merta, tahdost' ylh�isten, vihan kantavan Junonki vuoksi: paljon k�rsi� sai sodan aikana, siks kuni laittoi 5 kaupungin sek� toi jumalat, Lation suku jost' on, albalais-is�t, niin my�s Rooman korkeat muurit. Kerroppa, oi Runotar, mik� syy tai loukkaus tenhon, tai mit� surren h�n, jumal'ruhtinatar, sys�s miehen hurskaan, mainehikkaan niin moneen vaivahan, vaaraan? 10 Moinenko t�ytt��pi viha my�s jumalittenki mielet? Kaupunki olj ij�k�s, jota Tyron hallitsi kansa, Karthago, Italiast' et�h�ll� ja suult' Tiberin vuon, mahtava aarteiltaan, aseleikkihin innokas varsin: Junon jot' yksin�h�n sanotaan yli kaikkia maita 15 hallinnehen, Samonkin yli saaren. T��ll' asehensa, t��ll�p� vaununsa olj; sen jo silloin kansoja tahtoi, kiiihke�st' toivoi vallitsemaan, jos Sallima sois sen. Teukroin heimosta sill' oli kuullut nousevan kerran miehen, jon hajottaa oli m��r�n� Punien muurit; 20 t�st�p� kansan, laajalti hallitsevan, sodass' uljaan koituvan viel Libyan tuhoks; p��tt�nehen t�ten Parkkain. Junopa, tuot' araksuin sek� muistaen entist� sotaa, jot' oli armahan Argonsa puolesta Troijassa k�ynyt, kun ei l�htenehet vihan syyt eik' katkerat murheet 25 mielest�, mut Parisen yh� tuomio rintansa pohjaa kalvaa, halveksitun ihanuutensakin syv� loukkaus, ry�v�illyn Ganymedesin arvo ja inhomans' kansa: suuttuen kaikesta t�st' et�h�ll' Latiosta h�n esti, heitellen Danaoin tylynkin Akhilleen karikkeita, 30 Teukroja, ain' ulapalla; he kaikkia aavoja pitkin harhasivat, kuten onnensa ohjas, mont' ajast'aikaa. N�in tukalaa perustaa oli Rooman valtoa varsin. Tuskin purjehtineet olivat Sikulein n�kyvist� halkoillen meren aaltoja vaahdokkait' ilomielin, 35 kuin Juno, ikihaavoa kantaen rintansa alla, n�in nimes: "T�ytysik�s mun aivoitukseni heitt��? Teukrojen hallitsijaa muka Italiast' en ma pois sais? Sen muka kohtalo kielt��! Eik�s Argivo-laivat polttaa voinut ja n�� merehen upotellakin Pallas 40 ainoan vimmatun Aijaan syyn sek� raivojen vuoksi? Pilvest� linkoillen tuo Juppiterin ukonnuolen laivat ty�ns hajalleen, meret meuruellen vihureilla rinnoin raadelluin h�net henkiv�n tuulisp��ll� tempas ja sitten tuon kohen kallion s�rme� paiskas. 45 Vaan min� Juppiterin sisar, puoliso, my�s jumalaisten haltiatar t�t� kansaa vastaan niin monet vuodet taistella saan. Kenp' t�st'edes Junon tahtoisi voimaa palvella, ken en�h�n h�ll' uhreja n�yr�n� tehd�?" N�it� kun haltiatar syd�mess��n kiihtyen mietti, 50 Aeoliaan, vihurein kotihin tuli, raivoavaisten myrskyjen seutuun. Laajassa luolassa Aeolus t��ll� tuulet tuivertavat sek� myrskyiset v�kipuuskat hallitsi, kahlein n�� masentain sek� vankeudella. Harmissaan jyryten n�m�t vuoren telkien luona 55 hurjina pauhaavat. Ylev�ss' asuen hovissaanpa Aeolus hallitsee, vihat hilliten, mieli� tyynt�in: ellei niin tekis h�n, nep� maat, meret, korkean taivaan tempaisi mukanaan ja ne niin sirottaisivat ilmaan. Vaan is� kaikenvoipa ne mustiin luolihin k�tki, 60 pelj�ten tuot', ylev�nki ne vuoren paadella peitti, m��r�si heillen my�s kuninkaan, joka vahvana voisi ohjia kiinnitt�� sek� laskea, k�skyjen j�lkeen. Junopa tuot' anoen on lausehin n�in nimeellyt: "Sullen taivahisten is� kuin inehmoin soi herra 65 aaltoja tyynent�� ja ne tuulella, Aeolus, nostaa; kansa, jot' en min� k�rsi, nyt kynt�� Tyrrhenin merta Iliot' Italiaan sek� voitetut vieden Penaatit: tuulet kiihottaos, ett' uppois laivojen keulat, tai aja nuo hajalleen sek� heittele ruumihit mereen! 70 Toist' on kymment� varreltaan sulonymfia mulla, joist ihanimman sulle ma annan Deiopean, liitt�en tuon sinuhun avioll', omakses ij�ks lausun, kanssas viett�m�h�n vuoks ansiojes ik�p�iv�s kaikki ja saattamahan is�ks sun ihanaisien lasten." 75 Aeolus vastaa: "Haltiatar, sun ty�si on k�skyn tutkia laatu, mut mun vain toivosi, k�skysi t�ytt��! Mulle sa valtani suot, jumalainkin suosion saatat, sie minut my�skin teet jumalain aterjain osakkaaksi, vinhain myrskyinkin s� mun autoit hallitsijaksi." 80 N�inp� h�n lausuttuaan l�i valtikall' ontelon vuoren syrj�h�n; rynt�si tuulet nyt kuni riehuva joukko sinne, joss' auk' oli tie, rajuten vihurillansa mailla. Laskeupi merellen suvituuli ja myrskys� louna, my�s it�, yhdess� nuo meren meuruavat syv�nteetkin, 85 rannalle vy�rytt�en yh� karjasp�it' jyrin�ll�. T�st�p� miesten huuto ja k�ysien vinkuna syntyy. �kki� peitt�v�t pilvet Teukroilt' taivon ja p�iv�n; laskeutuu merellen nyt synke� y�, sysimusta. Maannavat jyrsk�ht�v�t, s�r�htyy s�keneihins� taivas: 90 kaikkipa miehillen tuhon joutusan rient�v�n uhkaa. Aeneaan j�senet vilust' �kki� kohmehen k�yv�t. Huoaten nostaa h�n molemmat k�det taivoa kohden, n�in nimeten: "Oi, kolmasti, nelj�sti onnelliset ne, Troijan, joill' ylev�in oli sallittu muurien luona 95 kuoll' isien n�kyviss'! Oi, sie Danaoin uros uljas, Tydeon poika, ma miks' en hukkua Ilioss' saanut enk� sun k�ttes kautta jo siell� mun henkeni heitt��, joss' on julman Akhilleen keiholta kaatunut Hektor, voimakas Sarpedon -- sek� joss' Simo�s-joki huuhtoo 100 aaltojens' all' urosten asehet sek� j�ntev�t ruumiit?" N�in h�nen lausuissaan ulisten ly� pohjonen myrsky �kki� purjeihin sek� laineit' t�htihin nostaa. Airot murskahuvat ja nyt k��ntyvi keula ja laine laitahan roiskahtaa sek� jyrkk�n� vuorena uhkaa. 105 Nuo ovat aaltojen harjalla, n�ill' on maa n�kyviss� lainetten v�lyksess� ja hiekalla telmiv�t tyrskyt. Kolmet temmattuaan Suvi t�yt�ytt�� salas�rkkiin, s�rkkiin, joit' Itaalot meren keskus-alttariks kutsuu: hirve� harjannet ulapalla; mut laivoa kolme 120 selj�lt� Syrtteihin It� tunkee (surkea n�hd�), rannoillen sys�ten, ja ne hiekan vallilla kiert��. Sen, joka Lykiolaiset, Oronteenkin vakamielen kantoi, j�ljest� p�in h�nen n�hden hirve� laine peitt��: j�rk�htyy sek� suin p�in aaltohon suistuu 115 nyt per�mies; mut paikallaan alus kertoa kolme kierrytty��n vajos viimein ahneesen kurimukseen. Harvoja n�hd��n uiskelevan en�h�n ulapalla; uiskeli laudat vain, urosten asehet, varat Troijan. Ilionein tukevan aluksen ynn' urhon Akhaten, 120 my�skin Abaan sek� sen, ij�k�s samos jolla Aletes, voittaa myrsky ja kaikki ne liitteill' l�yhentyneill� vett' imev�t tuhokasta ja rappeuvat rakoloihin. Vihdoin suurella pauhulla kuohoavaks meren huomaa, hyisenkin rajus��n Neptunus ja sy�veri pohjain 125 liiaksi liikkuvan. Silloin aallon harjalta nostaa leppe�n p��ns' sek� kummastuen merellen t�hyst��pi. Huomaa Aeneaan alukset hajallaan yli selj�n, aaltojen, taivonki uhkaaman tuhon vaarassa Teukrot. Kohtapa arvaa sen veli Junon kiukkujen syyksi. 130 Luokseen L�nnen kuin Id�n kutsui; n�in nimes sitten: "N�ink' ylen luotatten muka korkeahan sukuhunne? Maan sek� taivaan vain sekaluttain heitell�, tuulet, rohkeatten, jopa vain luvattain mokomat vesivuoret nostaa! Kyll� m� teit' --! Mut on hillitt�v�t toki aallot. 135 Ett' edesp�in toki niin hyvin suoria moisista t�ist�! Tiehenne suoritkaa, kuninkaallenne viestin� vieden: ei merivaltaa h�ll' ole, vaan mull', Onnetar suonut, mullepa julman kolm'k�renkin! H�nen vallassa olkoot, Kaakkoinen, kotiluolanne; Aeolus kerskukohon siell' 140 linnassaan sek� hallitkoon vihurein komeroita!" N�in nimeten nopeasti h�n tyynent�� meren kuohut, pilvetkin pime�t hajottain palauttavi p�iv�n. Cymothoe sek� Triton ty�nt�v�t kaikilla voimin laivoja s�rkilt� pois; heit' auttaa kolm'k�rell��n h�n; 145 aukaisee, tyvent�in meren, Syrttien hiekkaset renkaat: sittep� rattaillaan meren selk�� lent�en kiit��. Niinkuin suuressa kansassa joskus, noustua melskeen, rahvas kurja ja raaka kun raivoissaan el�m�ipi: soihdut jo lentelev�t, kivetkin jopa; tuop' aseheita 150 raivo: jos silloin n�� osuvat n�kem��n uron hurskaan, ansiokkaan, niin ��neti kuulevat h�rk�ss� korvat; mieli� johtaa h�n sanoillaan, tyvennytt�vi rinnat: n�in asettui ulapan koko pauhina; katsoen sitten taas merellen, is�, pilvett�m��n siniseen yl�-ilmaan 155 ohjailee hevoset sek� vaunussa lent�en liit��. Aeneaan v�syneet toverit, l�hisimp�h�n rantaan pyrkien p��st�kseen, Libyan maan k��ntyv�t seutuun. Pitk�np� vuonon p��ss' sia on; sen luo satamaksi saari, jonk' rantoja vastaan t�rm�tty��n meren aallot 160 murtuen haarouvat t�st' tuon et�isiin lahermoihin. Laajat siell� ja t��ll' ovat kalliot; taivasta kohden tunturit p��llekk�in ylenee; mut vuorien juurell' laajalti on meri tyyn'; on vuorella aukea tanner v�lkky�v�n salon keskell�; siell� on synke�n jylh� 165 horhon kalve ja vastassa paatten kattama luola; -- t��ll' ovat l�ikkyv�t l�hteet, luonnonki veistoa istuin louhessa: nymfien kotj. Ei laivoja oo v�syneit� tarvis ankkurihin tai nuorihin kytke� t��ll�. T�nnep� kokoon haalitun seitsem�n laivansa kanssa 170 Aeneas tuli: maallen p��sty� riemastuneina rient�v�t kilpahan Teukrot rannoillen halutuille, hiekalle laskeakseen meren hyydytt�m�t j�senens�. Ens' kypenenp� Akhates iske� nyt pirahutti, tartuttain tulen lehtihin siit� h�n kuivia otti 175 luoksensa sytykkeit� ja liehtoi taulasta liekin. Veest�p� viljoa turmeltunutta ja jauhomaneuvot tuovat vaivoistaan v�synein� ja aikovat sitten liekill� kuivattaa hedelm�t ja ne paasilla survoo. Vuorelle Aeneas kavuten t�h�n aikahan katsoo 180 aavallen ulapall' ylen ymp�ri, josko h�n huomais tuulen viemin� Antheiaan tahi Frygialaisten haaksia, tai Kapyn tai aseheit' takakeulalla Kaikon. Ei n�e laivaakaan, mut huomaa rannalla kolme hirve� harhoavan; heti n�iden j�lkehen seuraa 185 aimosa lauma, mi laitumenaan piti laaksoa laajaa. H�n pys�htyin k�silleen heti tempaa joutusat nuolet, joutsen ja keih��t, joit' oli kantanut kelpo Akhates; johtajat ensinkin kenokaulat ja haarukkasarvet kaataa, muitakin sitten, kaikottain koko joukon 190 ampuen karkoittaa pakohon viher�isihin metsiin; eik' sinis h�n lopeta, kunis kaatoi seitsem�n aimo raavasta maahan ja n�in sai kullekin laivalle yhden. Sielt� h�n valkamahan l�ks, joss' omilleen jakoi saaliin. Viinej�, joit' oli oiva Acestes kaatanut leiliin, 195 rannalla Trinakrian heill' antaen muonaksi matkaan, kaataa; sitten n�in lohuttaa murehelliset mielet: "Oi toverit, kova kohtalohan jo on tuttumme vanha, oi kamalampia n�hneet, suonee kai lopun luoja n�illenkin, kiviriutat kun pauhavat n�hd� jo saitte; 200 Scyllan kauheat luodot ja Kykloopeinki te paadet saitte jo kest��! Uljastukaat sek� pankate mustat pois murehet! Ehk' joskus hauska on n�it�kin muistaa. Kohtalojen monenlaisten ja niin monen rettel�n kautta aijomme ain' Latioon ast', joss' on Sallima meille 205 s��t�nyt rauhaisat majat; siell� on nouseva Troija. Mielenne karkaiskaat ilosempaa toivoen aikaa!" Lausui n�in ja h�n huolista sairaana syd�mess��n toivoa teeskeli, mut syv�n murheens' rintahan k�tki. Saaliisen k�sin k�yv�t ja einetten varustukseen: 210 taljoja kyljilt� nylkien, paljastavat sis�lmykset; n�it' osa pilkkoo, vartahasen palat v�rjyv�t pist��; rannalle kattilan muut asettaa sek� laittavat valkeen. Voimia virkist�v�t aterjalla ja nurmella loikoin nauttivat viini� kyllin ja riistaansa maukasta. 215 Sitte kun poistettiin halu ruokaan, vietihin p�yd�t, yst�vist��n kadonneista he juttelivat pakinoiden, h�ilyen toivon kuin pelon kesken, heit' el�viksk� vaiko jo uskoisivat kadonneiks eik' kuuluviks koskaan. Hurskas Aeneas eritt�inkin tarkan Oronteen 220 surmaa huokasi tai Amykon tai muisteli kurjaa onnea Lykon ja urhon Gyaan sek� urhon Kloanthon. H�n jopa p��tti, kun Juppiter nyt sinitaivolta katsoin merta purjehikasta ja siintelev�isi� maita, rantoja suuriakin sukukuntia, kannella taivaan 225 seisahtuu, Libyankin seutuhun katsehens' suuntaa. H�llep� mieless��n t��nlaisia huolehtivalle surren, kyynelten sulosilmiss� kimmelt�ess�, n�in Venus lausuu: "Sie, joka ihmisten, jumalainkin kohtalot hallitset sek� pelj�styt�t salamalla, 230 kuinkapa Aeneakseni niin sua vastahan rikkoi, kuinkapa rikkoivat Teukrot, joilt' onnettomilta Italian vuoks telkeill��n koko maailman piiri? Varmahan Roomalaisia n�ist' on nouseva joskus, vuosien vierty� on Teukroin suvust' urhoja taasen 235 syntyv�, jotk' ovat maat, meret saattavat valtahans'; niinh�n sie lupasit. Mik� syy, oi taattoni, mielesi muutti? Tuo lohutuksena Troijan surkean sortuman vuoksi itsell�in oli, onnella punnita onnettomuutta. Mut sama kuitenkin kova onni nyt vainovi heit�. 240 Mink�p� vaivoillen lopun suot, oi valtias suuri? Saattihan Antenorkin, Akhivein keskelt� karkuun p��sty�, tunkea onnellisest' Illyrialaisten lahden, Liburnein my�s syd�nseutujen kautta, Timavon virranki voittaa, jossa se pauhulla yhdeks�n-suisna 245 tunkeutuu merehen, vesin vieruja paisuvinensa painaen. T�nne h�n kaupungin Paduan teki Teukroin suojaks, kansallekin sai arvon ja Dardanolaisten taistelut p��tti; nyt tyynen� vienoa rauhoa nauttii. Vaan me sun heimos, joill' olet my�nt�nyt taivahan suojan, 250 sitte kun hukkuivat alukset (kamalaa!), yhen kiukkuin vuoks hyl�t��n, et�h�ll' ajetaan pois Italiasta! Hurskauden sek� palkka on? N�ink' meit' autat s� valtaan?" T�llep� ihmisten is� kuin jumalain hymyellen muodolla, joll' yh� h�n seest��pi myrskyt ja taivaan, 255 suutelon tytt�relleen suo; sitten lausuvi n�it�: "Poistaos pelkosi pois, Cytherea, on sukus onni muuttumaton; s� Lavinon vannotut muurit ja linnan n�et sek� Aeneaan jalon viel' yl�s taivahan t�htiin saatat; ei v�h�nk��n ole mieleni muuttunut viel�! 260 Aeneas, n�et, -- kerron, kun sua tuo suru kalvaa, laajemmin julistain tulevaiset Salliman s��nn�t --, kest�v� on kamalan sodan Italiassa ja julmat kansat on ly�v� ja miehille luova lait sek� linnat, herrana kun Lation kes� l�yt��pi h�net kolmas, 265 kun kulunut on talvea kolm' Rutulein kukistuksest'. Poikapa Askanius, jota my�s on kutsuttu Juloks, -- Uus h�n olj, kun mahtava viel' oli Ilion valta --, kuukautten kuluessa se kolmetkymment� vuotta hallitsee sek� vallan Lavinon linnasta siirt�� 270 Alba-Longaan; sitte sen kiert�� muurilla vahvaks. Kolme jo sataa vuott' on hoitanut Hektorin kansa Albaa, kun papitar kuninkaallinen, Mars'ista raskas, Ilia siitt�vi kaksoiset. Romulus siten syntyy; t�� puetettuna kellert�v�n suden-, hoitajans', taljaan, 275 vallan itselleen anastaa, perustain varustukset; kansanpa taas nimens' j�lkehen Roomalaisiksi kutsuu. En rajotusta enk' heill' ajan m��r�� tahdo ma panna, vallan ��rett�m�n heill' annan. Sittenp� Juno, nyt joka merta ja maata ja taivasta kiukuten kiusaa, 280 toiseks muuttavi mielens' ja Roomalaisia vaippaan vaadehdittuja maailman herroina kanssani suosii. Niin on p��tetty. On ajan vierty� joutuva aika, jolloin Assarakon suku on yli kuulun Mykenen, Ftian ja voitetun Argoksen yli hallitsemassa. 285 Kerran syntyvi Troijan heimosta kuulusa Caesar, jonk' on valtaa vaan meri, mainetta est�v� t�hdet; (Julius, johtunut tuo nimi on nimest' aimon Julon). Kerran Olympoon t��n varakkaan Id�nmaan tavaroista varmahan viet, johon uhraillaan lupauksia h�lle. 290 Silloin raukeavat sodat, ankehikkaat ajat poistuu. Muinais Usko ja Vesta ja Remon kanssa Qvirinus m��r��v�t lakiloita ja rautasin kahlehin julman telke�v�t Sodan portit. Tuo sy�ntyin perin julmaks istuupi kamaloill' asehillaan; ett' takoaan sa'at 295 kytkev�t vaskiset kahleet, siks verisuisna se raivoo." N�in nimeten l�hett�� sitt' taivolta Maijasta siinneen toimittamaan, ett' Teukrille maat sek� Karthagon nuori kaupunki auk' avattaisiin eik' heit' tiet�m�t�nn� onnesta Dido maaltansa h��t�is. T�� l�pi ilman 300 siivill� lennetty��n Libyan pian rantahan saapui. K�skyns� t�ytt��; Puunialaisten siis heti mielet tahdosta lauhtuivat jumalan. Etenkin kuninkaatar leppe�n, rauhaisen syd�men saa Teukroja kohtaan. Vaan vaka Aeneas, yli y�n ajateltua paljon, 305 p�iv�n koitossa tutkimahan l�ks outoa seutuu, millek� rannallen taas tuulen tuomana joutui, ketk�p� t��ll' asukkaat, pedotkos (maa jylh�lle n�ytti) vai inehmot, -- tovereinsa h�n tiedoks tutkia p��tt��. Ontelon kallion suojahan lehtoiseen sek� jylh��n 310 lahteen, tihke�n mets�n varjohon laivansa k�tkee: itsepp� kumpaakin levyk�rkist� keih�st� kantain l�htee, mut j�less��n vaan seuraa yksin Akhates. H�llep� yhtyypi lehon keskess� �itins� vastaan, neitona muodoltaan sek� Spartan impyen kuosiin 315 vaadehdittuna, tai kuni Harpalyke hevot ohjaa thrakialaiset, ku juosten kiit�v�nkin Id�n voittaa. Riippui mets�st�j�n tapahan olallaan soma jousi, vaan hajan liehumahan j�i suortuvans' tuulien valtaan; polvensa paljastui, kun vy�ll' oli solmittu lieve. 320 Ensiksi lausuu: "Nuoret miehet, o kertote mulle, n�ittek� eksynehen sisaristani t��ll� te jonkun, kantavan selj�ss� viint� ja t�plik�st' ilveksen taljaa, taikk' ajavan kajotellen karjua vaahtoavaista?" Niin Venus; vastoamaan nyt n�in Venuksen k�vi poika: 325 "En ole yht��n kuullut en n�hnyt sun sisaristas, -- miks sua kutsuisin? -- oi neito; sill' ei ole kasvos eik' sulo-��nesi ihmisenlainen. O, henget�r varmaan, tai sisar Febon? Tai joku nymfain heimoa olnet? Suopusa oo, kuka lienetk��n sek� tuskamme poista; 330 neuvoos, mink�p�. taivahan alle nyt tai mihin maahan joudumme viimeinkin? Maan, kansan tuntematonna eksymme t�nnekkin kovan myrskyn vainoellessa. Uhreja t�st' useoita me uhraamm' alttariloilles." Nyt Venus lausui: "Moinen kunnia mulle on liikaa. 335 Punein neidollahan vain on tapa kantoa viint�, k��ri� pohkeillen ylev�n purppuraisen kothurnon. Punien valtion sie n�et ynn� Agenorin linnan: t�� Libyan on maata, mi voittamaton sodass' onpi. Valtiot' ohjaa Tyron linnasta veljens� t�hden 340 paennut Dido. Suuri on v��ryys, mutkaset vehkeet! P��llisin puolin vain siis kerron seikkojen juonen! Konnuiltaan Tyrolaisista rikkain t�ll' olj Sykhaeus puolisonaan; sit� onneton lemmitsi mahdottomasti; neitona Didon h�ll' is� soi sek� ens' aviolla 345 tuohon liitti; mut silloin Tyrossa hallitsi veljens' Pygmalion, rikoksilt' ihan verraton kaikista muista. N�iden keskuuteen tora syttyi. Tuopa Sykhaeon, kullan vimmasta hulluna julmasti alttarin eess�, huolien siskostaan v�h�t, aavistamattoman murhaa 350 miekalla; kau'anpa tuo ty�ns' peitti ja sairastavaisen lempiv�n valheitaan valaen, yh� toivolla petti. Vaan surevan unihin tuli haittaamattoman haamu, h�ll' osotellen kalveat kasvonsa ihmehen lailla: kauhean alttarin luona se miekoin puhkotun rinnan 355 n�ytti ja tuon salaisen teon paljasti n�in kokonansa. K�skee t��n pakohon heti rient�� pois kotimaalta, tien varaks julkaisten h�ll' aarnio-aartehet maasta, aartehiston ihan suunnattoman hopeaa sek� kultaa. Tuostapa kauhistuin Dido paon kumppanit hankkii. 360 Yhtyv�t julmaan joill' olj tyranniin kauhea kammo tai iso pelko; he ry�st�v�t, mitk' k�silleen osui laivat, kullalla lastatakseen; n�in ahnehen Pygmalionin matkustavat merell' aarteet: nainen on kepposen p��n�. Seutuun n�� tulivat, joss' aimosat vallit sa nyt n�et, 365 jossa s� Karthagon n�et nuoren nousevan ilmaan, paikkaa ostettuaan, -- min vuoksi sen on nimi Byrsa -- vaan sen verta, min voisivat h�rj�n vuodalla kiert��. Mut ket� its' oletten tai mist� te saavutte maasta, minnek� matkanne on?" Nyt n�it�p� tiedustavalle 370 huoahtain syv�h�n n�in Aeneas nime��pi: "Jos, oi haltiatar, mun ens' alust' alkaen t�ytyis kertoa, aikasikin sua my�nt�is vaivamme kuulla, ennenp� taivahan Vesper illan vaipalla peitt�isi Meid�t vanhasta Troijasta (jos nimi Troijan on teille 375 kuulunut koskaan), heitellyt meren aavojen kautta, rannalle t�ll' Libyan v�kivaltanen paiskasi myrsky. Oon vaka Aeneas, ku Penaatit vien vihamiehilt' taltunehet aluksill'; on maineeni yli ilmain kuulu. Ma Italiaan pyrin; Juppiter on sukun' alku. 380 Kaksikin kymment� meill' oli laivaa, kun Frygi-merta laskin, viittailless' emon tiet�, mun onneni huostaan; tuskinpa seitsem�n nyt Id�n myrskylt� meill' en�h�n j�i. Outona, k�yh�n� kuljeksin Libyan er�maita, Euroopan sek� Aasian hylkyn�." Eip' valitustaan 385 siet�� voi Venus, mut t�ten poikoans' keskeytt��pi: "Kenp� s� lienetk��n, en luule ma sun elon ilmaa hengitt�v�n jumalain yli tahdon, kun t�nnekin p��sit. Matkasi jatka ja mee kuningattaren linnahan t��lt�! Sulle ma kumppanis s�ilynehiksi ja laivasi saavas 390 ilmotan; sill� ne tuulten k��ntyess' ehtiv�t suojaan, jos vain vanhemmat mull' ennustus-opin oikein neuvoi. N�etk�s joutsenparven leikki� ly�v�n, joit' oli Juppiterin yl�-ilmasta sy�ksyv� lintu taivolla vainossa; saavuttaneen' eli saavuttamassa 395 heid�t juuri s� nyt n�et pitk�ss� sarjassa maata. Niinkuin n�� palatessaan taivaall' leikki� ly�v�t suihkavin siivin ladellen sek� sorjasti laulain, niinp� sun laivasi my�s sek� varmat miehesi lienee valkamassaan tahi t�ysin purjehin rient�v�t sinne. 400 Astuos vaan vakavast' edesp�in, mihin tiesi sun viekin!" Virkki ja k��ntyess��n hoht kaulansa ruusuv�reiss�, ambrosiaa jumalallista tuoksui suortuvans' pitk�t; jalvoilleen alas laskihe lieve. H�n julkasi kohta k�ynnill� haltiatart' ihan selv��n. Niin pian kuin nyt 405 �itins� tunsi, h�n surren kaipail erkanevaista: "Miks, oi julma, sa my�s mua tyhjine haamunes peijaat poikoas niin usehin? Miks emme me yhtehen k�tt� liitt�� tai tosilauseit' taida kuulla ja vaihtaa?" N�in valitettuahan p�in muureja suunnitti tiens�. 410 Vaan Venus matkustavaiset synkk��n pilvehen peitti, umpehen verhoillen, tihe��n sumuvaippahan k�tkein, ettei kenk��n n�hd� heit' tahi kohdata voisi, matkoa viivytt�� tahi tutkailla tulon syit�. Ylv�n� sitte h�n l�ks Pafohon, n�kem��n ilomieli� 415 huoneitaan sek� temppeli��n, joss' saabealainen suitsutus tuoksusi h�lle ja kukkais-kiehkurat tuoreet. Sill�v�lin polun johtoa my�ten he riensiv�t matkaan. Vihdoin vuorellen kapuaat, ylemm�ks joka linnaa nousevi, ynn' yl�h�lt' t�hyst��t varustuksia t��lt�. 420 Siin' hovit Aeneaan imeheks, m�kit joss' oli ennen; portteja ihmeksii, h�lin��, katujen kivityst�. Kiireess��n v�ki hy�rivi; muureja laittavat yhdet; linnoa vahvistavat k�sin paasia vierett�m�ll�; huoneellen tilan yks osa etsii, sen ojin kiert�in; 425 tuoll' on tuomarien, pyh�nraadin, senaatinki vaali; toiset kaivoivat satamaa ja teaatterillen muut korkeeta kivijalkaa veist, j�tinmois-pilareita vuorista murs, joill' aikovat n�ytt�lavaa koristella: kuin mehil�isetkin kev�h�n kukasrikkahass' maassa, 430 p�iv�n poudassa puuhaavat sek� vaurastuneita poikia saattavat tai kun noutavat kirkasta mett�, tuppaillen sulonektarillaan komeroitansa t�yteen, taikkapa korjaavat tulevain takat tai sotarinnan tehty�, n�� urosain v�en laiskan patsahast' est��t: 435 kiehuvi ty�, mesinummen haiskahtaa kukosteelta. "Onnelliset, oi, joiden jo nousevat muurit!" nyt lausuu Aeneas sek� linnan torneihin yl�s katsoo. Kulkee pilvehen verhottuneena ja, yhtyen miehiin, h�nt' ei (kummaa kas!) v�en keskess� kenk�n� huomaa. 440 Kaupungin sisustass' oli sangen varjosa puisto, joss' olivat vihurein sek� myrskyn heitt�m�t Puunit, l�ynnehet vasta nyt merkin tuon, vikev�n hevon p��n ja jost' oli ennustanut jalo Juno; olj n�in, n�et, kansaa niin sotamaine kuin elon-onnikin seurova aina. 445 Temppelin Junollen komean t�h�n sidonilainen Dido nyt laittoi, lahjoist' uhkean, suositun varsin; joll' oli vaskesta kynnys ja vaskiset olj ovipielet portaitten yli; vask'ovetkin narisit saranoillaan. Oottelemattoman puiston ilmaus laimensi vasta 450 pelvon; t��ll�p� Aeneas taas toivoa tohti onnellisuutta ja onnettomuudess' se mielens� rohkais. Sill� kun t�hdystelee, kuningattaren joutumist' oottain, suuressa templiss� kaiken ja kaupungin upeutta, taide-niekkojen kun k�sit�it� h�n suuria katsoo, 455 ihmeekseen siell' Ilion taistelut j�rjestetyiksi huomas ja ehtineheks sodan, Atridain, Priamonkin, n�illen julman Akhilleen mainehen maailman ��riin. Seisahtui sek� kyynelsilmin h�n ��nsi: "Mi paikka tai surujamm' mik� nurkk' ei viel' ole t�ynn�, Akhates? 460 Tuoll' on, kas, Priamus! On t��ll�kin hurskahall' arvo; t��ll�kin liikuttaa voi s��l' inehmolliset mielet. Pelkosi poista; on onneksi joksikin meille se maine!" N�in nimes; hartaasti kuvauksien muotoja katsoin huokas ja antoi kyynelvirran kasvoja kastaa. 465 Sill� h�n huomas, kuinkapa Hellenit Pergamon luona taistellen pakenee, mut Troijan nuoriso vainoo; t��ll' ajoi taas Frygilaisia takaa uljas Akhilles. T�st' etemm�ks v�h�n matkaa h�n surukseen n�ki Rheson teltatkin lumivalkeat, joissa sen, ens'unessansa, 470 tappoi Tydeolainen raivoillen verisesti, kuin h�n vei tuliset hevot leiriins', ennenkun Troijan laidun ne sy�tti ja Xanthuksen joki eht janon j��ht��. Toisella puolellaan Troilus, kadotettua aseet, -- poijut parka, kun taisteluhun Akhilleen kera ryhtyi --, 475 kiit��pi paeten; sel�ll��n ulos vaunusta roikkuin, ohjia sittenkin pitelee: maan pintoa laahas tukka ja kaula ja kaatunut keih�s uurteli multaa. N�rkk�h�n Pallaksen sill'aikaa astuvat templiin Ilion naiset nyt hajahapsin tuoss'; suruharsoon 480 vaadehdittuna, vaikerrellen he rintojans' l�iv�t. Kylm�n� haltiatar vain tuijottaa kohen maata. Kolmasti Ilion muurein ymp�ri raastettuansa Hektorin hengett�m�n m�i ruumihin kullast' Akhilles. Silloin vasta h�n aivan rintansa pohjasta huokas, 485 kun n�ki loistokkaan asun, vaunut ja yst�v�n ruumiin, kun Priamon k�si��n n�ki heikkoja nostavan maassa. Tunsipa itsens�kin p��miesten joukoss' Akhivein, joukkojakin It�maan, asehet tuns Memnonin mustan. Tuolla Amazonien v�en kuumois-kilpine johtaa 490 raivosa Penthesileia ja joukkojen keskess� kiit��, vy�ll��n kultaisellansa kiinnitt�en sulorinnat, impi, jok' yhtym�h�n sotahan urosten kera rohkes. N�it� kun Aeneas imehtiipi nyt dardanolainen, kun ihastellen, h�mm�styen yh� ��neti katsoo, 495 niin kuninkaatar, tuo ylen kukkea Dido jo templiin saa, jota j�ljest� seuraa nuorien miehien joukko. Eurotan kuni varrella tai kuni Cynthian m�ell� vie v�ke�ns� Diana ja kuin lukemattomat seuraa Luonnottaret sit� siell� ja t��ll�; h�n kantavi viint� 500 harteillaan sek� astuen kaikk' jumalattaret voittaa; hiljaisestapa riemusta paisuu rinta Latonan; semmoinen oli Dido, kun kansan keskess� kulki, kiirehti t�it' ilosesti ja hallituksen asioita. Sitt' ovellen jumalattaren, temppelin holvien suojaan, 505 suojaankin asetten h�n valtio-istumell' istuu. S��t�� oikeuden sek� lain, my�s miehille t�it� m��r�ilee tasan tunnollisest' tahi arvalla p��tt��; �kki� Aeneas v�kijoukon kun tunkien huomaa tuovan Anthean, Sergeston sek� urhon Kloanthon, 510 kuin my�s muitakin, joit' oli aavalta synke� myrsky heitellyt et�rannoillen, ajaen erillens�. Tuostapa h�mm�styi h�n, tuostapa valtas Akhaten pelko ja riemu; he kiihkeesti k�tehen k�den liitt�� tahtoivat, vaan mielt�ns� h�iritsee ep�tieto. 515 Mielens� malttain katselevat utupilvest�, mink� onnen nyt saavuttais urohot, mihin j�ttiv�t laivat, miks tulivat? -- Valitut n�et pursista kaikista miehet saapuivat anoen sek� huutaen pyrkiv�t templiin. Tultuahan sis�h�n, kun heill' lupa lausua suotiin, 520 vanhin Ilioneys n�in tyynell� mielell� alkaa: "Oi kuninkaatar, jollenka uuden laittoa linnan Juppiter soi, kopeoitakin kansoja hillit� lailla, Troijan miespoloset sua viskellyt merimyrskyin, pyyd�mme: hillitk�s alukset poroks polttelemasta, 525 hurskasta heimoa s��st' ynn' asjamme tarkkahan tutki! Emmep� ry�stelem��n Libyan Penateita me tulleet tai merirosvoin moisina saalista pursihin viem��n; ei ole voitettuin v�ki moinen ja r�ykke� mieli. Paikka on, -- Hesperiaks sit� Kreikanmaan v�ki kutsuu, 530 kuulusa maa, mahikas asehilta ja maan hedelmilt�, Eenotrit ovat sen asukkaita, -- nyt Italiaksi kutsuvan mainitahan v�en p��llikk�ns' nimen j�lkeen. T�nn' oli matkamme; �kki� kun It� nousi ja myrsky�v�isen� meid�t 535 vei kariloille ja myrskyn pauhaavan vihureilla saattaen voimakkaiks meren aallot eksytti s�rkk�in keskehen. Muutamat vain t�h�n rannoillenne me saatiin. Mut mi on ihmisten suku t��? Mik� sallivi maa niin armotont' tapaa? Eip' edes siedet� rannalle nousta, 540 seisahtaa ev�t��n, sotahan yritt�in, l�himaahan. Jos ylenkatsotten inehmoin suvun tai aseheitaan, pelj�tk��t jumaloit' toki, jotk' hyv�n kuin pahan muistaa! Meill' oli Aeneas kuninkaanamme; ei sit� kenk��n hurskaamp' ollut eik' asetaidoltaan etev�mpi; 545 t��np� jos miehen Sallima s��sti ja viel' eloss' on h�n eik�p� sortunut viel' ole Tuonen julmahan varjoon, varmaankin katusitten velvollisuutenne laimin ly�neenne! Viel' onhan Sicilian seutuvill' linnat, pientarehet sek� kuulusa Troijan heimost' Acestes. 550 Kiskoa maallen suo siis tuulien murtamat laivat, hirsi� hankkia my�s salomaista ja airoja veist��; sittenp� l�ytty� taas kuninkaamme ja kumppanuksemme, l�hdemm' Italiaan iloten Lation alueille; vaan jos onnemme raukes ja sunkin, oi is� Teukroin, 555 peitt�nyt on Libyan meri eik' en�h�n ole toivoo, niinp� Sikulien raumaan, valmeihin asunnoihin, josta me saimme, Acestes valtian luo palajamme!" N�in sanel Ilioneys; muut suostumustaan sorinallaan n�yttiv�t Dardanidat. 560 Didopa vastas n�in lyhyeen, alas silm�ns� luoden: "Teukrot, poistote pois syd�mest�nne pelko ja huoli! Valtion nuoruus, vaaratki, n�et, pakottaa mua n�ihin huolihin, vahtimahan rajat laajalti tarkkahan tuiki. Kenp' ei Aeneaan suvun, kenp' ei tuntisi Troijan 565 kaupungin hyv�t miehet ja semmoisen sodan kauhut? Eip' ole Puuneinkaan syd�n niin kiven kalttanen eik� aurinko Tyrialaistenkaan niin kaukana paista! Suuren Hesperian jos, taikka Saturnus'en pellot, taikkapa toivotten Erykon rajat, taikka Acesteen 570 saavuttaa, varallain teit' auttaen rauhassa lasken. Tai ehk! mieluummin asettuisitte kanssani t�nne? Teid�n on kaupunki silloin; maall' aluksenn' ny�sk��tte! Yhdenp� arvon saa mult' Teukrot kuin Tyrilaiset. Joskopa Aeneas kuningas saman heittona myrskyn 575 saapusi t�nne! Ma rantoja pitkin etsij�t laitan, k�skenp� my�s hakemaan Libyan et�simm�tki nurkat, jos se ehk' kaupunkiin tahi metsihin eksynyt oisi." N�ist�p� nyt syk�ht�� syd�n niin urokkaisen Akhaten kuin is�n Aeneaan; jopa pilvest� tahtovat varsin 580 l�hte�. Ensinn� n�in nimes Aenealle Akhates: "Oi, jumalattaren poika, mi arvelu mielehes juontuu? Kaikkihan tallella on; alukset, toveris takasin sait! Yks vain puuttuu, jonk' meren aavalla selj�ll� n�imme hukkunehen; mut muu tapahtuu emos lausuman j�lkeen." 585 Tuskin sen lausunut olj, kun �kki� verhova pilvi usmana suoltuen, kirkkaan taivahan kannelle haihtui. Seisoo Aeneas, helosan valon loistossa hohtain, kasvoiltaan sek� harteiltansakin haltianmoisna; �itip� t��n pojalleen suo nuoruuden verevyyden, 590 loihtii hiustenkin ihanuuden ja luo sulon silmiin: niinkuin norsunluun tahi Paroksen kiven saattaa tai hopean somistaa hyvin juotettu keltanen kulta. Sitten Didon puolehen k��ntyen �kki� lausui, h�mm�stytt�en kaikkia: "Tuo, jota etsitte, t�ss' on 595 Troijan Aeneas, Libyan rajus��st' avitettu. Oi sin� ainoa, viel� mi Troijan tuskia s��lit, meit�kin kun, Danaoin karikkeita, ku mailla, merill� kaikkea tuskaa n�hnehet oomme, s� k�yhin� tahdot kaupungis, kotos suojahan ottaa; ei ole meid�n 600 tarpehen kiitt��, oi sua Dido, ansios j�lkeen, eik�p� Dardanonkaan suvun maailmaan hajotellun! Sua jumalat, jos vainen hurskait' oottavi mik��n ansiopalkka ja l�ytyy oikeuden omatunto, varmahan palkitsevat! Oi aikoa onnellisinta, 605 sie jona synnyit ja semmoiseks sinut vanhemmat saivat! Siks kuni laskeuvat merehen joet, siks kuni lankee laaksohon vuorten varjo ja kiilt�v�t taivahan t�hdet, aina sun kunnias maine ja kiitollisuutemme kest��, miss�p� vain asusin!" -- Nimes n�in sek� Ilioneyst� 610 k�tteli oikeallaan, vasemellaanpa Serestusta, sitte Gyaan sek� urhon Kloanthon j�lkehen muita. Sidonilainenpa Dido h�mm�styi n�k���n ens', sitt' t��nmois-urohon ep�-onnea; nytp� h�n lausui: "Miks sua vaivaakin, jumalattaren poika, tok' aina 625 vastus? Millinen voim' yh� outohon rantahan ty�nt��? Ootko se Aeneas, min sai Venus kukkea tuonoin Troijan Ankhisell' Frygian Simo�s-joen luona? Muistanpa Teukron maastaan karkoitettuna tulleen Sidonihin, jost' taasen h�n valtansa uudisti Belon 420 turvissa. Silloinhan is� Belus Cyperin saaren ry�sti ja voitettuaan sen sitten halttuhuns' otti. Siit�p� vuodesta ast' yh� Troijan kaupungin vaiheet tuntenut oon, nimes ynn� Pelasgeinkin kuningasten. Mainitsihan vihamieskin Teukroja kiittelem�ll�, 425 syntyns�kin Teukron ikiheimosta koetteli johtaa. Siksip� nuoret miehet, tulkaatte majahamme! Kautt' useain koetuksien on muakin sama onni vainonnut, kunis mun soi seisahtuu t�h�n maahan. Oppinut oon, surut n�hneen�, toki onnetont' auttaan!" 630 N�in nime��; sitt' Aeneaan hovihinsa jo saattaa, m��r�tty��n jumalain ylistykseks temppeli-juhlan. Oiti h�n rannallen l�hett�� parikymment� h�rk�� Aeneaan tovereille ja my�s sata sy�ttil�ssikaa, ynn' emineen lihavaa karitsaa sata, tuohonpa Bakkhon 635 riemastuttavat lahjat. Vaan kuninkaallinen linna jo kaunistetaan komeasti, suojiinsa komeoihin kun valmistetaan hyv�t kestit: siell' ovat loistavat purppurakatteet, taidolla tehdyt, p�yt�kin on hopeainen; t��n on veistetty kultaan 640 taattoin sankarity�t, etev�in tapauksien sarja, miessukujen kautt', ain' yh� muinaisest' alust' alkain. Aeneas, (sill' eip' is�n rakkaus malttanut oottaa), laivoillen l�hett��pi Akhaten joutuhun ett� kertois Askaniolle h�n n�it� ja tois h�net linnaan. 645 Armahass' Askanioss' on vaan is�n hartahin huoli. Lahjojakin, pelastettuja Ilionin h�vi�st�, tuomahan k�skee, kultakoruistaan kankean viitan, siihenp� hunnun, jonn' oli neulottu kiehkura kasvi, Argolais-Helenan koristuksia, joit' oli tuonut 650 Spartasta Pergamohon, avioon ev�ttyyn halutessaan; h�ll' imehdytt�v�t lahjat olj emons' antanut Leda: paits sit� valtikankin, jota Ilione oli muinoin, tuo Priamon tyt�r vanhin, kantanut, kaulanki koljeet helmist�, kultasen kaksjakosan ja timanttisen kruunun. 655 Laivoilta hakemaan noit' oitis l�ksi Akhates. Uusiap' aikeita Cytherea nyt arvellen tuumii, keinoa, kuink' k�vis, muuttaen muodon ja kasvot Kupido Askanion asemesta ja n�in kuningattaren rinnan lahjoillaan lumoais ja sen lemmen leimuhun hurmais. 660 On hovi mutkainen, kaksikielisetkin Tyrilaiset mieless� kuin viha Junon; se huoli h�nt' y�ll�kin vaivaa. Siksip� lentosallen pojalleen h�n n�in puheleepi: "Poikani, voimani, sie mun ainoa mahtini suuri, sie, joka halveksit my�s Juppiterin ukonnuolet, 665 turvaiten sinuhun apuas anon, tenhoas vaadin! Tied�th�n miten kaikillen meren ��rille veljes Aeneas ajelluks on tullut, n�rkk�h�n Junon kiukkujen vuoks; useastihan sie suruhin' otit osaa. H�nt�p� Puunien Dido nyt luonaan viivytteleepi, 670 lauseillaan imartain; mie Junon kestej� pelk��n, ettei t�ss�k�h�n tapauksessa h�n vihast' erkii. Vehkeillen siks ennen ma lemmen liekill� tahdon valloittaa kuningattaren, ettei muuttusi jollain lailla, mut Aeneast' kerallain syd�mest�ns� lempis. 675 Kuinka sen tehd� s� voisit, nyt siit� mun tuumani kuule! Rakkaan taattonsa k�skyst� sidonilaisehen linnaan menn� mun armaihin kuninkaallinen poikanen aikoo, j�tteit� meren, Troijanki liekkein lahjaksi vieden. Vaivutetun unehen ma Cytheran saarehen vien tuon, 680 taikkapa Idalion m�en temppelihin h�net k�tken, ettei juontani tiet�is eik' sit� h�irit� voisi. Vehkeillen siis muotoiseksensa yhdeksi y�ksi vaihtuos, poikani, Askanion omistain tutut kasvot, ett�, kun ottaa sun sylihins� hilpe� Dido, 685 herkkuinsa kuninkaallisten sek� viinien vaiheell', silloin kuin sep�ellen sull' antaa herttaset suukot, lemmell� sen lumoat sek� rakkaus-kaiholla peijaat!" Rakkaan �itins� k�sky� totteli Amor ja siivet poisti ja ilkkuen k�y teputtaa kuni poika Julus. 690 Vaan Venus Askanion j�seneihin vuodatti unta rauhaisaa, h�net, armastellen rintoa vasten, vie yl�s Idahan lehikkoon, johon meiranten hentoin kukkien kalveesen, sulosaan lemuhun h�net k�tkee. Kuunnellen emoaan ilomielin jo kulki Kupido, 695 lahjoja Didolle vieden Akhateen kanss' upeoita. Heid�n jo saapuessaan, kuninkaatar kullatun sohvan sorjilla patjoill' istui, laskeuneena sen keskeen; my�s is� Aeneas ja jo Troijan nuoriso yhtyi; kaikki he laskeuvat purpuraisillen aluksille. 700 Palveliat k�sivett� ja leip�� nyt koriloissa tuovat, pyyhkimetkin ylen hienosta kankahast' tehdyt. My�s viiskymment' on sis�piikaa, virkana joill' on ruokien laittaminen sek� alttari-liekkien hoito; olj sata piikaa muut', yhen verran yhdenik�ist� 705 palveliaa, jotk' kattavat p�yd�t ja t�ytt�v�t maljat. Tyrialaisistakin ilosuojihin yhtyvi monta; pyydettyin� he sohvihin istuivat koreoihin. Lahjoja Aeneaan sek� Juloakin ihaellaan, muotoa kaunoisen jumalan, sanojen somautta, 710 harsoa, huntua my�s, johon neulottu kiehkura kasv' olj. Didopa varsinkin, tuo turmion aijotun uhri, ei voi t�ytt��k��n haluaan, yh� kiihtyen katsoo lahjain nyt koreutta ja poikasenkin ihanuutta. Vaan kun jo Aeneaan, telien, oli kaulassa ollut, 715 kun is�n erhettyneen se olj t�ytt�nyt rakkaudella, Didon luo meni. T��p� nyt silmill��n, syd�mell��n riippui tuossa ja tuon sylihins' sulk tiet�m�t�nn�, haltia millainen polost' uhkas! �iti� muistain tuo v�hitellen jo haihduttamaan rupeaapi Sykhaeon 720 Didon mielest�, lempehen kiivahasen lumoellen unhottaneen sek� ammon aikoja tyynehen rinnan. Ruoalta p��sty� kun lev�ttiin sek� syrj�h�n p�yd�t vietihin, maljoja tuodaan, kukkasin kaunistetuita. Suojihin syntyypi h�ly: kaikahuviss' saliss' sointuu 725 laulu ja kultaillultapa laelta jo kiilt�v�t kirkkaat kruunut, ja loisteellaan vaha-soihdut voittavat y�sen. Didopa maljan, sen timanteista ja kullasta raskaan, vaatii, sitt' t�m�n viinill� t�ytt��; Belosta asti tuota jo heimonsa k�ytti; nyt hiljaisuus hoviss' syntyy: 730 "Juppiter, vierasten lait m��r�nnees taru kertoo, teepp� s� Puuneillen sek� Troijastakin eronneille, p�ivyt t�� ilosaksi ja ainakin muistettavaksi! Lahjoittaos ilos Bakkho ja siekin ehtosa Juno! Viett��ten tekin, Puunit, juhloa suosiollisna!" 735 Virkki ja p�yd�llen kaas viini� tilkan ja ensin, uhrattuaan, sit� hiukan huulillansa h�n maistaa; rohkaisten ojentaa Bitiolle sen sitten. Se julma tyhjensi vaahtoavan pikarin ihan tilkkahan asti; muut ylimykset sen j�lkeen. Kultasta kannelta soitti 740 hapsikas Jopas niin kuin h�nt' oli neuvonut Atlas. Lauleli retki� kuun sek� auringon pimennykset; mist' on ihmissynty ja karjan ja vetten ja liekin, Arkturon, vesikk�in Hyadain, Otavais-parin t�htein, mint�hden merehen niin varhain talvinen rient�� 745 aurinko, taikkapa y� miten niin lyhenee kes�sill�. Puunit innokkaast' taputtaat, heit' Dardanot seuraa. N�in koko y�n puhellen monenlaisia onneton Dido vietti ja huomaamattahan t�yttyi rakkaudella: paljon kons' Priamosta h�n tieteli, Hektoristai kons', 750 kons' mityset asehet oli, kun tuli Koittaren poika, milliset Diomedeen hevot ynn� min lainen Akhilles. "Noh, mut kertoileppa, o vieras, ens'alust' alkain", lausuu, "sie Danaoin kujehet, sukus onnettomuudet, ynn' omat seikkailus! Jopahan vuos seitsem�s vieree 755 harhaellessasi sun nyt kaikkea maata ja merta!" Viitteet: [1] Nelj�ss� alkuv�rsyss�, joista monet ep�ilev�t, tokko ne ovatkaan Vergilion sepitt�mi�, viitataan runoilijamme sepitt�miin teoksiin, nim. paimenlauluihinsa (Bukolika) ja oppirunoihinsa maanviljelyksest� (Georgika) sek� vihdoin k�sill� oleviin Aeneidi-lauluihinsa. -- Mars oli Roomalaisten sodanjumalan nimi. V. 1. "Urohosta", nimitt�in Aeneaasta, Ankhisen pojasta, joka oli Troijan etevimpi� urhoja ja jonka Verg. otaksuu Rooman kansan kanta-is�ksi. -- "Troija" oli kaupunki, jonka Kreikkalaiset n. v. 1184 e.Kr. h�vittiv�t V�h�ss� Aasiassa. V. 2. "Latio" (lue: Laatsio) oli sen maakunnan nimi, johon Rooman kaupunki oli perustettu. V. 3. "Sallima" = Luoma, Kohtalo (roomal. Fatum) oli kaikkea johtava salainen valta, jonka s��nn�sten alle ajateltiin jumalainkin t�ytyv�n n�yrty�. V. 4. Juno, p��jumalan Juppiterin puoliso ja sisar, oli avioliittojen suojelija ja jumalattarista ylin. V. 7. "Albalais-is�t", s.o. Alba-Longan kaupungissa asuneet Roomalaisten esi-is�t; Alba-Longan perustajaksi mainitaan Aeneaan poikaa Askaniusta, mutta Rooman kaupungin perustajaksi tuli t��n j�lkel�inen Romulus (n. v. 753 e.Kr.) V. 13. Karthago oli ikivanhan Tyron kaupungin siirtolais-kaupunki, jonka Tyrosta paennut tyytym�t�n joukko oli naisen Didon johdon alla perustanut Libyan maakuntaan pohjois-Afrikassa (l�hell� nykyist� Tunis-kaupunkia); t�m� tapahtui historian otaksumisen mukaan vasta n. v. 880 e.Kr. -- Tiber (nyk. Tevere) on virran nimi, jonka varrelle Rooma on perustettu. V. 16. Samos oli er�s Kreikkalaisten asuma saari Egean meren pohjoispuolella, jossa Junolle osoitettiin suurinta kunnioitusta. V. 19. "Teukroin" s.o. Troijalaisten; n�in nimitet��n Troijaisia v�list� er��n esi-is�ns� Teukerin mukaan. -- V:ss� 19 ja 20 tarkoitetaan roomalaista sotap��llikk�� Scipiota (nuorempaa), joka v. 146 e.Kr. h�vitti Junon suosiman Karthagon. V. 22 "Parkat" = Onnettaret, joita oli 3, nimitt�in: Klootho, joka kehr�si, Lakhesis, joka mittasi, ja Atropos, joka katkasi el�m�n onnen langan. V. 24. Argos oli er�s Kreikan maan kaupunkeja; t�ss�, kuten usein muulloinkin, runoilijamme k�ytt�� osan nime� kokonaisen, Kreikan kansan asemasta. -- Troijan sodan kertoo taru syntyneen n�in: Kun Ftian kuningas Peleys ja merenneito Thetis viettiv�t h�it��n, kutsuttiin kaikki jumalat ja jumalattaret vieraiksi paitsi riidan jumalatarta Eris't�, koska pelj�ttiin h�nen tapansa mukaan, h�iss� riidan nostavan. Tuosta vihoissansa viskasi Eris h��suojaan kulta-omenan, jolle oli kirjoitettuna: "kauneimmalle." Jopa nousikin t�st� riita, varsinkin kolmen etevimm�n jumalattaren, Junon, Minervan ja Venuksen kesken, koska jokainen piti itsens� kauneimpana. Riidasta p��st�kseen, p��ttiv�t he sen j�tt�� Troijan kuninkaan Priamon pojan Paris'en ratkaistavaksi, ken heist� tuon kulta-omenan oli saapa. Tultuaan Pariksen luo, kun t�m� oli parhaillaan is�ns� laumoja kaitsemassa, koetti jokainen heist� lupauksillaan taivuttaa h�net puoleensa. Juno lupasi, jos h�n kultaomenan saisi, Parikselle kunniaa ja valtaa, Minerva, viisauden jumalatar, viisautta, ja Venus (= Lemmet�r), kauneuden jumalatar, kauneimman puolison. Paris antoi kulta-omenan Venukselle. Kiitokseksi t�st� johti h�n h�net Spartaan kuninkaan Menelaon luo vieraisiin, jolta Paris sittemmin ry�sti h�nen puolisonsa, sen ajan kauneimman naisen, Helenan, ja vei h�net Troijaan. T�t� v��ryytt� kostamaan nousi koko Kreikan kansa ja siit� sai Troijan sota alkunsa, joka 10 vuotta kestetty��n, p��ttyi Troijan h�vityksell�. V. 28. Ganymedesin, Troijan kuninkaan pojan, jonka Juppiterin kotka oli ry�st�nyt, teki Juppiter juomanlaskiakseen. V. 30. "Danaoin", n�in nimitet��n Kreikkalaisia er��n esi-is�ns� Danaus'en j�lkeen. -- Akhilles, edell�mainitun Peleyn poika, oli kuuluisin kreikkalainen urho Troijan sodassa. V. 34. "Sikulein" = Sicilian saaren asukkaiden n�kyvist�, jossa Teukrot harhamatkoillaan viimeksi olivat olleet. V. 40. Pallas on Minervan kreikkalainen nimi. V. 41. Aijax, O�lein poika, oli h�v�isnyt Minervan templin Troijassa. V. 51. Aeolia (lue: Eeolia) oli maakunta Kreikanmaan luoteiskulmalla. V. 68. Ilio on Troijan toisintonimi. -- "Penaatit" oli kotijumalain kuvia, joiden luultiin suojelevan kotia; kullakin perheell� samoin kuin valtioillakin olivat omat suojelus-penaatinsa. V. 71, Nymfit olivat jumalattarien palvelusneitoja. V. 97. Tydeon poika oli kuuluisa kreikkalainen urho Diomedes, joka kerran oli v�h�lt� tappaa Aeneaan. V. 99. Hektor, Priamon poika, oli urhoollisin Troijalaisista, jonka Akhilles voitti ja kaasi. V. 100. Sarpedon, Juppiterin poika ja Troijalaisien liittolainen; h�net kaasi Akhilleen yst�v� Patroklos. -- Simo�s oli er��n virran nimen�, jonka l�heisyyteen Troija oli rakennettu. V. 108. "Suvi" s.o. Etel�tuuli. V. 111. Syrtit, viel� nytkin saman nimiset lahdet Afrikan pohjoisrannalla. V. 114. "H�nen n�hden", nim. Aeneaan. -- Orontes, Ilioneys, y.m. t�ll� kohtaa mainitut olivat Aeneaan kansalaisia. 125. Neptunus, sama kuin Suomalaisten Ahti, oli meren jumala, Juppiterin ja Junon veli; h�nen valtansa merkkin� oli kolmik�rkinen hanko. V. 144. Cymothoe ja Triton olivat meren neitoja, samaa kuin Suomalaisten Wellamon neidot. V. 161. "Lahermoihin" = lahdermoihin = lahdenpohjukoihin. V.. 195. Acestes oli troijalaisen kuninkaan nimi Sicilian saarella, jonka luona Teukrot olivat viimeksi vierailleet. V. 196. Trinakria, s.o. kolmik�rkinen, -- niin kutsuttiin Siciliaa my�skin, sen kolmikulmaan vivahtavan muodon vuoksi. V. 201. Scylla ja Kharybdis oli vaarallisten meren kurimusten nimen� kummallakin puolella Sicilian ja Italian v�list�, Messinan salmea. -- "Kyploopit" (s.o., "ympyr�silm�t") oli julmien j�ttil�isien nimi, joilla taru kertoo olleen vain yhden silm�n (luultavasti tulivuorien personifikationeja). V�rsyiss� 220-222 mainitut olivat Aeneaan tovereita. V. 242. Antenor purjehti Troijan h�vityksen j�lkeen pitkin Adrian merta sen pohjoisp��h�n, jossa, Venetian tienoilla, nousi maalle ja perusti pohjois-Italiaan Patavon (nykyisen Paduan) kaupungin. V. 244. Timavo on er��n joen nimi Pohjois-Italiassa. V. 248. Dardanolaiset = Troijalaiset; Dardanus oli Troijalaisten esi-is�. V. 257. Cytherea oli Venuksen lis�nimi, Cytheran saaren mukaan, jossa h�nt� palveltiin. V. 258. Lavino oli er��n, Aeneaan Latioon perustaman kaupungin nimi. V. 266. Rutulot olivat er�s kansa keski-Italiassa sek� Aeneaan kiivaimpia vastustajoita, kun t�m� saapui Italiaan. V. 273. Mars on sodan jumalan nimi. V. 275. Tarun mukaan oli susi sotaisen Romulon imett�j�n�. V. 284. Assarakos oli Ankhisen is�nis�. -- Mykene oli er��n kaupungin nimi Argolin maakunnassa, Kreikassa; se oli Menelaon veljen Agamemnonin asuinpaikka. V. 285. Ftia, kaup. Thessaliassa, Akhilleen syntym�paikka. V. 286. Caesar = kuuluisa Julius Caesar. V. 289. Olympo on kreikkalaisten mukaan paikan nimen�, jossa heid�n jumalansa asuivat (= taivas); Thessaliassa on my�s samanniminen vuori. -- "Id�nmaan tavaroista." T�ll� tarkoitetaan Caesarin retke� Mithridateen poikaa Farnaacesta vastaan V. Aasiassa. V. 292. Vesta oli yhteisen turvallisuuden ja yksimielisyyden jumalatar. -- Remus oli Romulon veljen nimi. -- Qvirinon nimell� palveltiin Romulusta t��n kuoleman j�lkeen jumalana. V. 294. Sotaakin palveltiin jumalana. -- "Sodan portit" tarkoittaa sodan jumalan Janon temppelin portteja, jotka vain sodan aikana olivat auki. V. 297. "Maijasta siinnyt" = Merkurio, Juppiterin ja Atlaan tytt�ren Maijan poika, jumalitten airut. V. 302. "Puunialaisten"; nimi on luult. latinalainen muoto foinikialaisten nimelle; Karthago oli Foinikilaisten (l. Fenicil�isten) perustama. V. 316. Harpalyke oli, tarun mukaan, er��n naissotilaan, Amazonin nimen�. V. 317. Thrakianmaa oli kuuluisa hevosistaan. -- "Id�n", s.o. it�tuulen. V. 329. "Febon sisar" oli Diana, mets�styksen jumalatar. V. 337. "Kothurno" oli korkea puolisaapas, jota k�ytettiin mets�styksell� oltaissa. V. 338. Agenor oli Didon esi-isi�. V. 343-347. Venus, pysy�kseen tuntematonna, kertoo t�ss� kansan tapaan, asialle luonnollista j�rjestyst� noudattamatta. V. 367. "Byrsa" (vert. "p�rssi") merkitsee vuotaa; taru kertoo heid�n leikelleen vuodan hienoiksi remeleiksi, joilla saattoivat kiert�� suuren alan. V. 374. Vesper on iltat�hti. V. 380. Dardarius, Troijalaisten esi-is�, oli Juppiterin ja Elektran poika. V. 394. "Juppiterin lintu" = kotka. V. 403. Ambrosia oli jumalain hyv�hajuinen voide, jolla he itse��n voitelivat; se oli my�skin heid�n ruokanaan. Heid�n juomansa nimen� oli nektar. V. 406. Tarun mukaan oli Aeneas Venuksen ja Ankhisen poika. V. 415. Pafo oli kaupunki Cyperin saarella, Venuksen mielipaikka. V. 416. Saba oli vanha kaupunki Arabiassa, vanhaan aikaan maailman kuulu hyv�nhajuisista lemuaineistaan. V. 446. Sidon oli Foinikilaisten toisen p��kaupungin nimi. V. 466. Pergamo oli Troijan linnan nimi. V. 469, Rheso oli thrakialainen kuningas, Troijalaisten liittolainen. Ennustuksen mukaan ei olisi Troijaa voitu valloittaa, jos h�nen hevosensa olisi saaneet juoda Xanthon joesta; ennenkuin sit� ehtiv�t, varasti ne �iseen aikaan Tydeon poika Diomedes. V. 474. Troilus oli er�s Priamon poikia. V. 485-488. Priamo rukoili polvillaan Akhillesta, ett� saisi haudata poikansa Hektorin ruumiin. V. 489. Memnon oli mustien Afrikalaisten johtaja, Priamon sukulainen ja liittolainen. V. 490. Amazoneiksi kutsutaan er�st� tarumaista sotaista naiskansaa, joka oli my�skin Troijalaisien liittolaisia. V. 498. Eurotas, virta Lakoniassa Kreikan maalla, jonka rannalla Spartan kaupunki oli. -- Cynthia oli vuoren nimen� Delos'en saarella Arkhipelagissa sek� oli, tarun mukaan, Apollon ja Dianan syntym�paikka. V. 502. Latona oli Apollon ja Dianan �idin nimi. V. 530. Hesperiaksi kutsuivat Kreikkalaiset Italiaa sen vuoksi, ett� sen asema oli heid�n kotimaastaan l�nteen p�in. (Hesper = ilta, l�nsi). V. 532. Eenotrit olivat kreikkalaisia (Pelasgeja), jotka olivat Kreikasta sinne siirtyneet. V, 560. Dardanidat = Troijalaiset. V. 569. "Saturnus'en pellot", s.o. Lation maakunta, jossa Juppiterin is�n Saturnon sanotaan ennen hallinneen. V. 570. "Erykon rajat" = Sicilia, sen kuninkaan Erykon mukaan. V. 590, "�itip�", nim. Venus. V. 592. "Paroksen kivi" tarkoittaa valkoista marmoria, jota saatiin Paroksen saarelta (Arkhipelagissa). V. 624. Pelasgit olivat Kreikanmaan alku-asukkaita. V. 635. Bakkhus oli viinin jumala. V. 658. Kupido (= Amor) oli Venuksen, ampumaneuvoilla ja siivill� varustettu, sokea poika ja �itins� apulainen. V. 661. Tyyrolaiset, jotka olivat kauppaa k�yp�� kansaa, olivat kuuluisat kavaluudestaan. V. 681. Idalion (my�s Idalia) oli er��n vuoren nimi Venuksen mielikkisaarella Cyperill�. V. 741. Tarun mukaan oli Atlas er�s Mauretanian kuningas ja t�htitieteen oppinut, mutta joka sitten tuli muutetuksi Atlas vuoreksi. V. 744. Hyadat, er�s pienempi, seitsent�htinen, V-muotoinen t�hdist�, jonka nousun luultiin tuottavan pitk�llisi� sateita. V. 751. "Koittaren (= Auroran) poika" tarkoittaa Memnonia, Troialaisten liittolaista. TOINEN LAULU. Troijan h�vitys. Ainehisto. Aeneas alkaa kertomuksensa Troijan h�vityksest� (l-12). -- Puuhepo, t�ynn��n siihen k�tkettyj� kreikkalaisia asekkaita; Kreikkalaisien l�ht� Tenedon saaren yksin�iselle rannalle k�tk��n (13-24). -- Troijalaisien erimielet puuhevon tarkoituksesta (25-56). -- Kreikkal. Sion antautuu Troijalaisille ja kertoo, valheita keksien, omia kovia kohtaloltaan sek� selitt�� hevon tarkoituksen (57-198).-- Laoko'onin kuolema saattaa Troijalaiset hinaamaan puuhevon linnaan (199-253). -- Kreikkalainen laivasto palajaa ja Sion, aukaisten hevon teljet, p��st�� siit� Kreikkalaiset ulos (254-267). -- Hektorin haamu her�tt�� unesta Aeneaan, joka huomattuaan Troijan tulipalot ja perikadon p��tt�� taistellen kuolla ja saapi joukon samanmielisi� kumppaneja (268-369). -- He voittavat ensin y�n pime�ss� Androgeon joukkoineen, vaihtavat aseensa kreikkalaisiin aseihin, mutta pelastaissaan Priamon vangittua tyt�rt� k�rsiv�t asevaihtonsa vuoksi tappion ja hajoavat toisistaan (370-437). -- Taistelu Priamon hovissa ja naisten tuska siell� (438-505). -- Priamon kuolema (506-558). -- Aeneas huomaa Helenan piilopaikasta, tahtoo t�lle kostaa Troijan h�vi�n, mutta tulee �itins� Venuksen kautta t�st� estetyksi, joka k�skee h�nen pelastamaan edes omaisiansa, koska kaupunkia ei en�� voitu pelastaa (559-633). -- Ankhises, joka ensin kielt�ytyi l�htem�st� matkan vaivoja k�rsim��n, tulee ihmeitten kautta siihen saatetuksi (634-720). -- Pakomatkalla eksyy Aeneaan puoliso Kreusa, joka, sittenkuin Aeneas kauan oli turhaan etsinyt h�nt�, ilmestyy haamuna t�lle ja t��n lohduttaa (721-795). -- Aeneas palajaa is�ns� luo ja pakenee seuroineen vuorille (796-804). Vaijeten Aeneahan nyt kasvonsa k��nsiv�t kaikki. Kunnia-paikalta siis n�in Aeneas is� alkoi: "Haikean murheen k�sket uudistamaan, kuninkaatar, kuinkapa Troijan arvon ja kuin valitettavan vallan mullistivat Danaot sek� my�s mit� n�in min� kurjaa, 5 jost' osan runsahan sain min�kin. Ken Myrmidolaisten tai Dolopein tai julman Odysseyn miehist� n�it� kertois kyynelet�inn�? Taivaallenki jo rient�� kostea y� sek� laskeva t�ht' unen huostahan vaatii. Vaan jos niin haluat ylen tiet�� kohtalojamme 10 lyhvehen kuullakses sek� Troijan sortumis-vaivaa, vaikkapa muistellakin kamoksuttaa, mielt�ni karmii, mie alan." Onnen hylk��m�t sek� taistossa ly�dyt p��miehet Danaoin, monet vuodet tuhlattuansa, vuorenmois hevon ylh�isen Pallaan avittaissa, 15 valmistavat sek� kuusen lautoja liitt�v�t kyljiks; sen selitt��t kotimatkansa uhriks. T�� levis maine. Tuon lymypaikkoihin pime�ihin he miehi� k�tkee arvalla nuo valiten sek� n�in v�ell��n asekkaalla vatsan t�yttelev�t kokonaan ja sen hirve�t kuilut. 20 On n�kyviss� Tenedos, varsin kuulusa saari, aarrekas niin kauan kunis vain Priamon pysyi valta, nyt vaan lahti ja laivoillen ylen vaarakas paikka; tultua t�nne, he k�tkeyv�t er�maisehen rantaan. Vaan mep� luulimme heid�n jo purjehtineen Mykenaahan; 25 siksip� ankehikkaan surun hylk��pi koko Troija. Portit aukaistaan: ilotellen Dorien leiriin rient�v�t katsomahan nuo hylj�ttyy meren rantaa. T�ss' Dolopein v�ki, t�ss' oli julman Akhilles'en teltta, laivaston sija tuoss' sek� t�ss' oli taistelutanner. 30 Kummeksii osa Pallas-impyen turmiolahjaa, ihmetellen hevon mittaakin. Esimm�isn� Thymeetes neuvoo saattamahan sis�h�n ja sen viem�h�n linnaan, -- viekkaudestako vai jo se niin oli Troijalle s��tty. Vaan Kapys ynn� ne, joiss' oli valtias j�rkev� mieli, 35 sy�ksem�h�n merehen kehoittaa koko viekkahan Kreikan lahjan-pelj�tyksen tahi maallakin tuon poroks polttaan, taikkapa, puhkaisten mahan, tutkimahan sis�lmykset. Mielihin erkautuu monihin ep�tietonen kansa. Seurailless' isojen v�kijoukkojen tuoll' esimm�isn� 40 linnasta Laoko�n alas rient�� kuvaten sinne, huutaen kaukaa: "Voi poloset, mit� mielett�myytt�? Mennehiks vai vihollistenne luulette? Vai Danaoiden lahjat vilpitt�miks mitk��n? Sitenk' tuttu Odysseys on? Joko on t�h�n puuhun Akhivoja k�tk�h�n pantu, 45 taikk' on t�� kone laitettu meid�n muurien turmaks, huoneitten va'ontaan, yl�h�lt' ett' linnahan p��st�is, tai muu juoni t�ss' on. Teukrot, hepoa varokaatte! Kuinkapa lie, Danaoin mut lahjoja varsin ma kammoon!" Virkki ja voimakkaasti h�n sy�ksee raskahan keih��n 50 hirvi�n kylkehen, sen nivottuunkin pullerovatsaan. Seisoo tuo vavahtuin ja sen vatsassa j�rk�htyneess� kuilut kaikahuvat ja sen ontosta huokaus kuuluu. Jos ois sallittu, eik' olis mielemme ollunna nurja, jos ois aukasemaan hevon kuilut saanunna kangin, 55 Troija, sa seisosit viel, Priamonkin korkea linna! Miehytt� silloin, kas, sel�n taa k�det pantua kiinni, paimenet juur taluttaa Priamon luo dardanolaiset suurella pauhulla, joill' ihan outona antihe kiinni, ett� h�n itsekin toimiskelis ja Akhivoja Troijaan 60 laskis; siksip� valmistui pelotonna jo kaikkeen, pettelem��n tai raukenemaan Manalan tuvill' itse. Rient�� katsomahan joka suunnalta uuteliaana Troijan nuorisokin sek� vankia kilpahan pilkkaa. Kuuleppa siis Danaoin kujehet sek� yhdest� syyst� 65 tuntemahan opi kaikki! Sill� kun seisoi h�n asetonna ja h�mm�styneen�, niin frygil�is-v�en keskess� katsoen ymp�rillens�: "Voi mik� maa mun tai meret mitk� mun viimeink' korjaa?" lausuvi. "Tai mik� onni mun koidon kohtavi vihdoin, 70 joll' en�h�n Danaoin luon' ei ole turvoa yht��n, kiivahat Teukrotkin jota tahtovat hengilt� saattaa?" Tuopas huokaus liikutti mielet ja laimensi kaiken suuttumuksen. Puhumaan kehotamme nyt, mist' suvust' oisi, mik' asians' oliskaan, mihin voi noin luottoa vanki? 75 Pelkonsa heitt�vin��n tuo vihdoin n�in nimes meille: "Kaikki ma sullen, oi kuningas, tosin kertoa tahdon, kuink' k�visk��n hyv�h�n; on Argos mun is�nmaani; ensiksi vain tuon; eik� jos kurjaksi onni Sinonin saattoi, eip� se mun valetten sep�ks tyhjien saane! 80 Ehk' on joskus korvihis tullut belidolaisen Palamedeksen nimi, mainio mainehelt' aivan; t��n viatonna Pelasgit antoivat tekosyill��n, v��rin kanneltuaan, telottaa siks, ett� h�n sotaa vastusti; nytp� he kuollutta muistelevat surumiell�. 85 Kun olin t��n sukulainen, mun is�parkani laittoi taisteluhun, toveriksensa h�ll' ens' vuosista alkain. Siimes kuin h�nen valtansa kesti ja h�n kuningasten neuvotteluiss' oli, niin oli meill�i arvo ja mahti. Vaan kun sitten Ulysseen -- emp� m� outoja kerro -- 90 tuon petosmestarin vainoamilla h�n Tuonehen joutui: mielin murheellisn' apein el�m��ni m� vietin, �itellen syd�mest�ni yst�v�n onnettomuutta. En v�h�mielinen vaijennut, mut uhkasin kostaa, jos mun Sallima sois is�nmaahani saapua joskus 95 voitokkaana; t�� uhitus verivainonsa nosti. T�� kovan onnen olj alkuna; t�st�p� hetkest' Odysseys uusilla kanteillaan pelottain, v�kehen levitellen kieroja juoruja, -- n�it' tamineita h�n mestarin lailla k�ytti. H�n ei herennyt, kunis Kalkhaan h�nt' avittaissa -- 100 Niin, -- mut miksik� taas t�t� kurjuuttain peron turhaan? Miksik� viivyn? Jos samass' arvossa kaikki Akhivot teill' ovat, -- kyllin jo kuulitten; telotuksehen k�yk��t! Tuota Ulysses sois sek� teit' ylen kiitt�s Atridat." Silloinkos halajamme me tiet��, tutkia syit�, 105 aavistamattammekaan t��n vertaista kavaluutta. Pelkoa teeskellen tuo ulkokultaisena jatkaa: "Hankkeuneet usehin Danaot ovat hylj�t� Troijan, rient�� pois hereten isost' taistelustaan v�synein�, -- oi, jos sen oisivat tehneet! -- vaan usehin merell' esti 110 heit' menem�st' ylen ankara myrsky ja hirvitti Louna. Varsinkin kun t�� hepo vaahtera-hirsist' olj saatu valmihiks, raivosivat koko taivaall' ulvovat tuulet. Eurypulon, ep�ellen, Feboa tietelem��n nyt laitamme; t�� pyh�k�st�p� n�� surulausehet tuopi: 115 'Hurme ja immen uhri on tyynt�nyt tuulet kun muinoin, oi Danaot, tulitten ens' kerrall' Ilion rantaan; Argivolais-veren, hengenki lyylimisin palaus taas pyydett�k��n!' -- T�� tieto kun kansan korvihin ehti, mielemme lannistui, v�ristys vilu luihimme tunki, 120 -- keit� nyt Sallimus ois kysynyt, ket� vaatis Apollo? Ithakolainenpa suurella pauhulla tiet�j�n Kalkhaan luoksemme saattaa, sitten julkasemaan jumalitten tahtoa pyyt�� meill'. Useat t�t� taiturin julmaa kepposta kuihkasivat minullen, �k�ten h�nen tuumat. 125 Kymmenen p�iv�� tuo oli vait, ump'mielisn� kielt�in yht��n mainitsemasta ja Tuonelle uhroamasta. Vihdoin Ulysseen huutojen ahdistaessa h�n lausuu niin, kuten suostuttu olj, sek� uhrattavaks minut m��r��. Kaikkipa suostuivat: mit� itselle pelk�si kaikki, 130 sen sit� mieluummin minun raukan k��nsiv�t surmaks. Vaan jopa koitui mun tuhon p�iv� ja jop' pyh�t neuvot, suolatut jauhot ja aivenanauhat tuodahan mulle. Kahlehet katkaisten paennein Manan suusta ma my�nn�n, my�s salavihkaan liejusen allikon ruokohin y�ll� 135 k�tkeynnein, kunis ehtinehet olis l�hte� matkaan. Eip' kotiain en�h�n niit�k��n ole toivoa mulla n�hd�, ei sulolapsia eik' ik�v�itty� is��; ehk�p� heit�kin mun paon t�hden kostonsa uhriks vaativat, mun katalan syyn raukkojen kuololla kostain. 140 Siks sua ylh�isten, toden puhtahan tuntevien kautt', jos on rikkomatont' omatuntoisuutt' inehmoilla viel' olemass', -- sen kautt' anon, s��li�s vaivoja n�it�, s��lipp� mielt�, mi ansaimattomat kohtalot k�rsii!" Uskoen kyyneltulvaa viel' t�t� surkuttelemme. 145 Ensin irrottamaan Priamus k�sirautoja k�skee, miehenki ahtaita siteheit'; t�ten lauhkana sitten lausuvi: "Kenp� s� lienetk��n, jo nyt unhota Kreikka; meid�n s� oot! Sanoppas vakahat todet mun kysymyksiin: Miks on t�� j�tinmois hepo tehtyn�? Kenp� sen laittoi? 150 Miks sen aikoivat, -- pyh�k�ksik� vai sotakoneeks?" N�in nimes. Vehkeilyyn se Akhivoin tottunut lailla t�hti� kohden nyt k�det kahleist' irrotut nostaa: "Teit' ijankaikkiset liekit, tenhonne loukkaumatta, vieraiks miehiksen' anon", -- h�n nime��, "pyh�t veitset, 155 kauheat uhrinkin sitehet, joit' uhrina kannoin: onhan sallittu mun valat Kreikalle vannotut korkeet rikkoa, on, hyl�ten vihatun suvun, kaikk' julistella aikehens'; eip�h�n mitk��n nyt kotilait mua kiell�! Sie lupauksesi t�ytt��s, Troija, ja varjeltuneena 160 vain sanoissas pysy, totta kun kerron ja oivasti kostan! On Danaoin koko toivo ja aljetun taistelun onni ainakin riippunut Pallaksesta. Mut rohkenivatpa tunnoton Diomedes sek� my�s rikossepp� Ulysses Palladion tuhokkaan h�nen temppelist��n pyhimm�st� 165 ry�st��, korkean linnan vahdit surmattuansa; tempasivat kuvapatsaan, hurmehine k�sinens� impyen rohkenivat jumalattaren nauhoja raastaa; onnipa muuttuikin Danaoin, -- t�st' aivan se raukes, voimatki murtuivat, jumalattaren kun apu poistui. 170 Tuotapa Pallas heill' ylen selv�ll� merkill� n�ytti. Tuskin leirihin olj kuva saatu, kun leimusi tulta silmiss��n vihasiss' sek� suolainen hiki kulki raajojans' pitkin; kolmasti itsekkin -- sep� kummaa! -- n�yttihe kilvekk��n� ja keih��ll��n heristellen. 175 Rient�m�h�n pakohon merellen heti k�skevi Kalkhas, eik' h�vitt�� Danaoin asehilla nyt voitavan Troija, elleiv�t taas Argossa uhraten j�llehen toisi tenhon, min merellen mukahans' ons'laivone veiv�t. Nuo kotiaan jopa purjehtivat nyt Kreikkahan, ett� 180 saisivat puolelleen jumaloilt' ase-onnen ja sitten �kki� hy�kk�isiv�t. N�in entehet selvitti Kalkhas. Loukatun palladion sijahan t�m�n valmistivat siks, ett� se ois lepytyksen� heid�n ilki�-ty�st��n. Kuitenki siks hevon hirve�n suureksi k�skevi Kalkhas 185 hirsist� veistelem��n sek� laittamahan yl�v�ksi, ettei tuo sopis portista eik' vois linnahan viet��, suojelemaan siten entuudestahan hurskasta kansaa. Sill� jos Pallaan lahjaa sormikin loukkais, silloin turmio tuost' Priamon peris vallan ja Frygialaiset 190 (joska sen k��nt�siv�t jumalat tuot' itse� vastaan!). Vaan jos tuo k�sill�nn' ehk' nousisi linnahan t�nne, silloin Aasia taas l�henis sodallaan Pelopidein muureja, teid�nki kohtalo k��ntyisi suvullemme." N�it�p� juoruten, taidollaan valapattonen Sinon 195 valheit' uskomahan sai meid�t ja kyyneli�ns�, joit' ei Diomedes edes voittanut eik� Akhilles, kymmenenk��n sotavuott' ei sortanut eik' tuhat laivaa! T�ss�p� toinenkin tapaus, kamalaa kamalampi, kurjille olkes ja kauhisti mielemme aavistamatta. 200 Laoko�n, Neptunon arvalla m��r�tty pappi, uhrasi parhaillaan ison sonnin juhlallisesti; silloin laskihe kas! meren selv�lle selj�lle kaksi j�ttil�isk��rmett� (kertoakin kamalaa!) Tenedosta; kiemurrellen nuo tasarinnoin riensiv�t rantaan; 205 aaltojen keskell� n�itten rinnat kuin veriharjat pyst�in��n n�kyv�t ulapalla, mut muu per� viilsi merta ja hirmuiset sel�t k��nnellehtiv�t siell�; vaahtoillen edess��n meri pauhas. Jo p��siv�t rantaan; noill' lep�nkiimasta loistelivat tulisilm�t ja kielin 210 luikerrellen, suitaan n�� lipoivat s�h�ellen. Kauhusta vaaleina pakenemme; ne Laoko�nin kimppuhun karkaavat. Ens' kahden poikasen ruumiit kietoopi k�pyr�ihins� kumpikin k��rme ja raukkain sy�d� raatelevat nyt hentosia j�seneit�; 215 tempaavat is�n sitte, kun keih�st� kantaen riensi heill' avukseen sek� kietovat k��reihins' kainaloihin. Kahdesti suomuiset madot vy�t�iset sek� kaulan kiert�v�t, p��ns' sek� kaulansa kannattain yl�h�ll�. Silloin pyyt�vi h�n k�sin raastaa solmuja auki, 220 nauhoja n�lj�st�� kun jo visva ja tummea muihe; t�st�p� taivaallen kohos huutonsa voivottavaiset, niinkuin ammuvi h�rk�, ku haavoitettuna poijes karkaapi alttarilta ja pois osumattoman puistaa kaulalta kirveen. Kumpikin k��rme sitt' templihin v�istyy, 225 korkeahan tylyn Pallaan linnahan luikertamalla, siell' jumalattaren jalkoihin ala kilven ne peittyy. Tuostapa uudet huolet kaikkien kauhistuneihin mielihin nousee; syyst� nyt lausuvat Laoko�nin saanehen k�rsi� rangaistusta, kun loukkasi pyh�� 230 puuta, sy�stess��n rikoksellisen peitsen sen selk��n. "Temppelihin kuva saatettakoon, jumalattaren tenho pyydett�k��n!" -- v�ki huutaa. Muureja siks hajotamme ja kaupungin varustusta; ty�h�n ryhtyv�t kaikki ja laittavat vierev�t py�r�t 235 jalkoihin sek� kaulahan kiint�v�t hampusta k�ydet. Turmiokas kone t�ynn' asehikkait' astuvi muurein piirihin, ymp�rill��n kun neidot ja poikaset laulaa virsi�, riemuten sormellansakin koskea k�yteen; uhkaten liikkuu tuo sek� linnan keskelle vy�ryy. 240 Oi, is�nmaani mun! Oi, jumalain koti, taistosta kuulut Ilion muurit! Nelj�sti seisahtuupi se portin kynnyksell� ja nelj�sti helsk�hti vatsassa aseet. Vaan kuni vimmastuneet vain hy�rimme arvelematta, turmiohirvi�n viel' asetamm' ihan temppelin viereen! 245 Nyt Kassandrakin taas rupes ennustamaan tulevaista, tahdosta mut jumalan ei Troijass' sit' uskonut kenk��n. Voi poloset, ehk' viimeinen oli hetki jo tullut, templitkin koristamme me lehvill� juhlallisesti! Taivas kiertyypi merest' ehditt�in t�h�n aikaan 250 y�n, joka kietovi maan sek� taivaan suurenen vaippaans' Kreikan vehkeetkin; kotihins' eroten v�ki linnan vaikeni; uupunehet j�senet uni sitke� valtas. ��neti mut l�hestyi sotapursiss' Akaijan jo joukko kuutamon suopuisan tyvenyydess� saarelt' Tenedon, 255 kulkien tuttuhun rantaan; kuin per�keulasta liekki leimahti, niin tylyjen jumalain jopa auttama Sinon kirvottaa salahan hevon teljet ja k�tketyt vatsaan Argivolaiset. Aukaistu hepo ilmahan laskee onkaloluolista heit': iloten alas vierev�t maahan 260 p��llik�t Thessandrus, Sthenelus sek� julma Odysseys, luisuen pitkin k�ytt' alas maall', Akamas sek� Thoas, poika Akhillen Neoptelemus, esimm�isn� Makhaon, my�s Menelauskin ja sen puuhevon sepp� Epeos. Viinin kuin unen vaivuttamaan heti sy�ksyv�t linnaan; 265 vartiat surmaillaan: sitt' aukovat portit ja kaikki lasketahan sotamiehet ja muodostetaan sotarinta. Ehtip� aika, kun sairaillen inehmoill' uni vasta virvoitukseksi koitui, tuo jumalain paras lahja. Silmien' eess' unissain, kas, Hektor murheissansa, 270 kyynelvirtoa vuodattain, nyt ollehen n�ytti, vaunujen raastaman kalttaisna, veriliejusta niin h�n mustan' olj, kuin oli, kun p�h�nnein l�pi ohjat olj nilkkain. Millainen oli h�n! Min verran Hektorist' tuosta muuttunut, jok' Akhilleen asuhun palas verhouneena, 275 taikka kun laivoillen Danaoin h�n linkosi tulta; parta olj tahrauneena ja visvasta takkusna hiukset, ruumiissaan syv�t haavat, jotk' kotimuurien luona h�n oli saanut. Mie valitellen ensiksi n�ytin urhoa haastatelleen sek� lausuin n�in surullisna: 280 "Oi, sin� Teukrojen toivo ja Troijan taattavin turva, miks noin kauan s� viivyit, kaihottu Hektor, ja mist� seudusta saavut? Kuink' ylen altisna niin usean sun miestesi kuolon ja linnan seikkojen, ihmisten vaivain j�lkehen uupunehet sua n�emme? Ken ilkimys kasvot 285 kirkkahat tahrata noin tais? Miks n�en haavoja n�it�?" Turhia tietelev�ll' eip' yht��n vastaust' anna, vaan nyt rintansa pohjasta raskaast' huoaten lausuu: "Jouduppas tult', oi jumalattaren poika, jo karkuun! Linnan jo ottanut on vihamies, jopa sy�ksyvi Troija! 290 Sai Priamoll', is�nmaalle jo loppu! Jos maat' isiemme ihmisvoimilla ois voin't auttaa, oisin sen tehnyt. Sullen uskovi Pergamo nyt pyh�k�t, Penaansa: viek�si nuo satujes toveriks, niill' etsi ne muurit, jotka sa vahvoiks viel' perustat meren toiselle puolen!" 295 Virkki ja tuop' k�siss��n pyh�t nauhat ja mahtavan Vestan, huoneiden sisimm�st' ulos kantavi my�s ikitulta. Sill�p� aikaa nousevat linnassa surkeat huudot; ain' yh� suuremmiksi ne kiihtyv�t, vaikk' et�h�ll� puitten suojassa taattoni Ankhisen talo l�ytyi; 300 ��net selkenev�t ja jo kuuluvi miekkojen kalske. Pystyhyn kapsahdan unestain, katon harjalle kiipeen; tarkkahan kuunnellen yl�h�ll� ma seison, ik��nkuin paimen h�mm�stynyt, joka kallion huipulla seisten kuulevi outoa ��nt�, kun joskus viljahan liekki 305 p��sevi, lounaisen rajutess' eli voimakas vuorten virta kun tulvaillen h�vitt�� somat laihot ja pellot, t�it' inehmoin tuhoten sek� kaataen metsi� maahan. Silloin vast' Danaon vala selkesi, selkesi juonet. Korkea Deifobon talo raunioks kaatuvi, liekkein 310 voittaess' sen, Ukalegonin naapurinkin talo leimuu; liekeist� kumottaa avaralta jo Sigeon salmet; nousee miehien huuto ja torvien r�ike�t ��net. Hurjana tempaisen asehet; ehk' toivoa paitsi, mieleni kuitenkin teki yhty� my�s sodan pauhuun, 315 linnasta kumppanit koottuan' yhteen. Raivo ja harmi mieleni valtaa; kuoll' asehissa nyt kaunihilt' tuntuu. Kas, paetenpa Akhivein keih�it' Othrysen poika Panthus, Febon temppelin pappi jo kiit�vi tuossa; kantaen voitettuin jumalain kuvat, lapsensa lasta 320 pienoistaan taluttain ovellen h�n huimasti sy�ksyy. "Kuinka on, Panthus, valtion laita? Miss' linna on meid�n?" Tuskinpa nuo nimesin, kuin huoaten h�n t�ten lausuu: "Viimeinen tuli Troijan jo p�iv� ja turmion hetki! Mennytt� on suku Teukron, Iliokin sek� Teukroin 325 verraton kunnia! Kaikki ne armoton Juppiter saatti Kreikkahan! Kaupungin palavaisen on herrana Kreikka. Aimoinen hevonen kesk'linnassa miehi� laskee miekkoineen sek� Sinon pilkaten liekkej� kylv��, voitosta ilkkuillen; mut muit' avoportista tulvaa, 330 noit' tuhansii, joit' aimosta Kreikast' on tullunna koskaan; keih�ill��n muut kaupungin kadut sulkevat tukkoon; tihj� ja rautainen sotarinta jo v�lkkyvin s�ilin seisoo, valmisna murhaan; juuripa porttien valppaat vartiat vastustaa yritt�iv�t y�n pime�ss�." 335 N�� sanat kuultua, mie jumalitten tahdosta rienn�n tulta ja taistoa kohden, jonne mun synkk� Erinnys, jonneka �rjynt� vaati ja taivolle nouseva huuto. Seurahan' yhtyypi Ripeus, asekuulu Epytus, kuutamon paisteella tavatut Hypanis ja Dymaskin, 340 yhtyy my�s sotarintahan nuorellinenki Korebus, Mygdonen poikia. Juur' t�h�n aikaan Troijahan sattui h�n tulemaan, ylen innokkaasti kun lempi Kassandraa; toi avunkin Frygilaisillen Priamon v�vy kanssaan, tuo polonen, kun ennustavan ei morsiamensa 345 huolinut ennusteist'. Yhtehen saaneiks nuo kun n�en sotahan halukkaina, n�in alotan: "Oi kumppanukset, oi urhosat turhaan! Tahtonne teill� jos vankk' on seurata rohkenevaista suurihin vaaroihin (mik� onnemme ompi te n�ette: 350 kaikk' jumalammekin templien alttarit hylj�tty�ns�, -- ainoa turvamme -- poistuivat; sytytetty� linnaa autatte:) kuolkame, rynn�ht�in aseleikkihin oitis! Ainoa voitettuin menestys on -- hylj�t� toivo!" Miehuullisten se mieliss� nostavi raivon. Ihan kuin 355 raatelevat sudet synke�n y�n pime�ss�, kun heit� ankara n�lk�ns� saattaa raivoaviks tahi j��neet kuivin suin penikat ik�v�i: niin kuljemme varmaa kuoloa kohden nyt vihollisten keihojen tuiskuun keskehen kaupungin; kaikk' peitt�� y�n sumuharso. 360 Ken sen y�n vois kertoa kauhut, ken telotukset mainita, kyynelilt��n kuvaella ken malttasi vaivat? Vanha, jo vuos'satojen l�pi vallinnut kaupunki sortuu; pitkin teit� ja temppelien, asuntoin oviloilla loikoovat joka paikassa kuollehet ihmisten ruumiit. 365 Eiv�tk� yksin vaan osuneet verisaunahan Teukrot; k��ntyyp� povehen v�list' urhous voitettujen ja suistua voittajan t�ytyy. On joka paikassa julma kauhu ja vakerrus sek� kuoleman kirjava taulu. Ensinp�h�n Danaoin ison mieskunnan etup��ss� 370 kohtaa Androgeos meit'; yst�vikseen otaksuissaan tiet�m�t�nn� h�n n�in nime�� kuni kumppanillensa: "Joutuhun, miehet! Miks noin my�h��n kuhnustelitte? Muut palavan Troijan typi tyhj�ks jo kaikesta ry�st�in viev�t; vai nyt vast' yl�vilt' aluksilta te saatte!" 375 ��nsi ja �kki�h�n tuo, -- sill' ep�elt�v� kuului vastaus --, joutunehens' vihamiehien parvehen huomas. H�mm�styi sek� ��nens� kanssa h�n kulkunsa katkas. Aivan kuin joku kyylle kun tallaa ohdakemaassa, astuen aavistamatta, ja vaaleten v�istyvi oitis, 380 kun s�h�ellen se mustan, paisuvan kaulansa nostaa: Androgeos n�in, meid�t n�hty�, s�ikkyen poistui. P��llen hy�kk��mme, asehilla he saarramme tarkkaan; paikan noit' �kinn�isi� ynn' ylen kauhistuneita sitt' telotamme ja ty�t�mme ensin auttavi onni. 385 T�st�p� onnesta innostuneena Korebus nyt lausuu: "Oi toverit, min tien menestys pelastukseksi ensin n�ytt�vi meille ja Onnemme viittaa, seuraelkaamme: kilvet vaihdellen, Danaoin asut pankame p��lle! Valheko, kuntoko, -- ken sodass' paljoa huolisi tuosta? 390 Its' siten antavat meill' aseheitaan." N�in nimes; sitten t�yht�s�n Androgeon kyp�rin sek� kiilt�v�n kilven yllens� ottaen, vy�llens� laskee Argivo-kalvan; t��n Ripeus ja Dymas teki: riemuten nuoriso kaikki verhottui samoten, vereksin asehin varustautuin. 395 Oudoissa tamineiss' Danaoin v�en keskess� kulkein, ryhdymme n�in monihin aseleikkihin y�n pime�ss�, laitellen Danaoist' useankin Tuonelan maille. Jotkut puikahtavat aluksille ja pyrkiv�t rannan suojahan; arkaellenpa mut muut j�tinmois-hevoseensa 400 kiipe�v�t, takasin lymyten sen pullerovatsaan. -- Turha on onnea etsi� sen, jumalat jota vainoo! Tuolla kas! laahattiin Pallaan templin pyh�st�st�, hiukset hajan, Priamon tyt�r, kaunis Kassandra; h�n nosti silmi� kyynelikk�it� nyt vainen taivolle turhaan; 405 silmi� vain, k�si�ns� kun hentoja estiv�t kahleet. Tuot' ei siet�nyt n�hd� lemmitsev�inen Korebus: siksip� raivoillen sy�ks' kuolohon joukkojen keskeen. Kaikki me seuraamme sek� rynt��mme sodan pauhuun. Nytk�s p��llemme korkean temppelin harjalta sy�ksyy 410 kansamme keihojen tuisku ja syntyy kauhea murha, -- hellenil�iskyp�r�in, asemuotomme hairauksesta. Joukkomme vaikerrus sek� ry�stetyn neitosen kosto saa Danaoin v�en yhteen: hy�kk�� uljahin Aias, kumpikin Atreyn poika ja my�s Dolopein koko joukko 415 niinkuin tuulisp��n hajotessa, kun vastais-tuulet sy�ksyv�t yhteen, l�nsi ja louna ja koittehenmoisna kiit�v� kaakkoinen; salot rysk�v�t, kolm'k�rell��n kun Nereo raivoo, liikuttain meren sy�veripohjat. Nuokin, jot pakohon pime�n y�n synkeydess� 420 saimm' ajaneeks' kavalast' ja jo kaupunkiin hajotimme, k��ntyv�t nyt takasin, -- hep� ens' valekilvet ja keih��t huomaten julkasevat asullen rist'riitasen kielen. Meid�t voittaapi v�en paljous; ensin Korebus Peneleon k�den kautt' ihan Pallaan alttarin luona 425 kaatuvi; suistuupa Ripeus, er�s hurskahimmista Dardanolaisista kuin my�s kohtuuden pit�vist�: niin jumalain oli p��t�s. Sitt' Hypanis ja Dymaskin hukkuvat haavoitettuina omasiltansa; Pantho, ei suakaan pyhytes eik' auttanut nauha Apollon! 430 Vannon Ilionin tuhan kuin kodin raunion liekin kautta sen, etten sortuissanne ma peist�, en vaaraa v�ltellyt Danaoin mit�k��n; jos kuoloni oisi sallittu, oisin sen ansainnut! Hajoamme sen j�lkeen; Ifito, Peliokin mun kanssani; Ifito vanha 435 olj ij�lt��n, Odysseyn taas haavasta Pelio verkka; rient�m�h�n Priamon hovihin sai haikea parku. Kiivahan tappelun t��ll', ik�h�n kuin ei olis miss��n muualla taistoa eik' ket�k��n tuho linnassa korjais, niin sodan raivoavan Danaoidenki pyrkiv�n suojiin 440 n�emme ja piiritt�v�n jopa kynnyst� saartavin kilvin. Seinille pystytet��n tikapuut ja jo r�yst�hill' asti kiipe�v�t nuo, kun vasemmillansa peitsi� vasten kilpi�h�n pit�v�t sek� oikeill' ottavat kattoon. Nytk�s Teukrot kiskomahan toriloiden ja kattoin 445 parraspuit' hajalleen, kun huomaavat lopun tulleen; n�ill' asehilla he aikovat kuolema-taisteluns' kest��, maahan hirsi� kultailluit', isien koristeita sy�sten: porttien suojaks s�iline paljastetuineen muut asettauvat, noit tihe�in' sotarintone puoltaan. 450 Puolustamaan kuninkaallista linnaa mielemme kiihtyy, miehi� auttamahan sek� voitettujen sotavoimaa. L�ytyi kammio, joss' sala-ukset olj takateineen johdattavat Priamon kamareihin ja my�s sivusuojiin; tuotapa onneton Andromakhe, kun valtamme kesti, 455 seurata kulk' usehin niin luo apen kuin anopinkin, kantaen vaarillen syliss��n pient' Astyanaktaa. Mie katon harjalle nousen, jostapa peitsi� turhaan paiskelivat Teukrot poloset k�sill��n tehomatta. Partaalla m�en t�yryn olj pilvien korkea torni, 460 jonkapa huipulta saatettiin koko Troija ja my�skin hellenil�is-alukset ja Akhivojen leirinki n�hd�; tuohon me kangeilla k�sin k�ymme ja mist' ylikerrat huojuvat liitteist��n, mep� sen sijoiltaan yl�vilt� riuhtaisten sys�j�mme; se horjahtuen �kin sy�ks' ja 465 r�iskyillen kovin, l��m�lt��n Danaoin v�en p��lle kaatui. Astuvat muut sijahan taas, eik' kivet lakkaa, eik�p� muu aselaatu. Kynnyksell�p� juur' ihan porstuan vastassa Pyrrhus riehui, kiiluillen asehilta ja vaskipuvultaan; 470 aivankuin valohon mujuruohoja nauttinut k��rme, turvonneen alimaahan min piilotti j��ht�v� talvi, vaan joka nyt ketun muutettuaan sek� uudesta kiilt�in, p�yhkeillen poveaan kohottaa, sel�n niljasen v��nt�� p�iv�n paisteesen, lipoen hajakieline suutaan. 475 Silloin hirmuinen Perifas sek� kuski Akhilleen, knaappikin Automedon ynn' nuoriso Skyrian kaikki hy�kk��pi hovihin sek� harjalle soihtuja linkoo. H�n etup��ss�p� kirveen temmattuansa jo murtaa vahvat kynnykset, saranoiltaankin ovipuolet 480 vaskisilt' irroittaa; jopa hirtt� h�n veistetty�ns�, puhkaisee raut'tammen ja laittaa aimosan aukon: n�in n�kyv�t sis�suojat ja aukenevat salit laajat, huoneetkin Priamon sek� muinoisten kuningasten; my�s n�kev�t sotamiehien vahtaavan oven eess�. 485 Vaan sis�suojissa syntyy tuskallinen sekasorto; naisten vaikerrus, valitus, polo suojien t�ytt�� holveja, kirkkaihink' kohoaa yl�s t�htihin parku. Suurissa suojissa haihattavat pelon vallassa �idit; suutelevat ovipieli�, sulkien noit' sylihins�. 490 Pyrrhus rynt�� kuin is�ns' ennen; ei sulut eik� kest�� vartiatkaan voi. Murtuvat puskurin eess� ukset kuin saranoiltaan j�rkytetyt ovipuolet. Tie v�kisin avataan; Danaot likimm�isi� ly�v�t, p��sty�h�n sis�h�n, sek� miehitt�v�t hyvin paikat. 495 Niinkuin vaahtosa virtakin, vallit murrettuansa, l�htee, kun, veden painolla s�rkien aarniosulvut, sy�ksyvi �rj�ht�in vesivuorena niitylle, pitkin nurmea karjat talline vieden: Neoptelemon n�in juur t�ten raivoavan tapossaan sek� kaksos-Atridat; 500 n�in Hekuban sadan minj�ns�' kera, n�in Priamonkin tahraavan verineen nyt vihkim�ns' alttariliekit. Puol'sataa leposuojaa, -- lasten mielikki-paikat --, kullasta, voitettuin tavaroistakin hohtavat huoneet vaipuvat maahan; Kreikka sen vei, mik� liekilt� s��styi. 505 Tiet�� ehk' halunnet Priamon mik� kohtalo kohtas? Kun n�ki kaupungin otetuks ja kun rikotuiksi portit, kun palatsiinkin tunkeunneiks vihollisten, turhaan vuosiltaan tutistessa jo yllehens' ukko, oudot ott' asehet sek� miekan uumille vy�tti, 510 aikoen kuollakseen karata tihe��n vihamiesten parvehen. Suojien keskess�, paljaan taivallan alla, aimosa alttari olj sek� vieress��n ikivanha nuokkui laakeripuu, joka lehvine peitti Penaatit. T��ll' Hekuba sek� lapsensa toivotta alttarin luona, 515 niinkuin myrskyis-s��n rajun riehuiss' sukkelat kyyhkyt, yhdess� istuivat halaten jumalain kuvapatsait'. Vaan Priamon kun ottavan vahvoill' aijotut aseet huomasi, lausui: "Oi, mik� raivo sun puoliso parka sai sopahan pukeuntumahan? Tai minnekk� rienn�t? 520 Ei avun tuon eik' semmoisten apumiehien oo t�� puuttehess' aika, eik' auttaiskaan vaikk' Hektorikin t��ll' l�sn' olis. T�nne s� tullos; alttari kaikkia suojaa, taikkapa kuitenkin yhess' sorrumme!" -- Virkki ja luokseen h�n veti vanhuksen sek� paikan alttarill' laittoi. 525 Mutta kas! Pyrrhon murhaa karkuhun p��ssyt Polites, poikia yks Priamon, vihamiesten peitsi� v�ltt�in kiit�� kalteriloit' avaroita ja saapuvi tyhj��n sintsihin haavoitettuna. Surman haavalla Pyrrhus tuot' tavottain ihan kinterill��n, jo sen keih�sti viimein. 530 Tultua vanhempain n�kyviin sek� kasvojen eteen kaatui, hurmehen koskehen vuodattaen el�m�ns�. Ei sit� siet�� voi Priamus, vaikk' kuoleman kauhuin keskess� oljkin, eik' vihans' hillit� eik�p� ��nt��n. "Sullepa", huutaa, "moisesta rohkeesta rikoksestas, 535 haltiat, taivahass' jos on moisista huolehtivainen oikeus, maksavat palkkasi ansaitun tekos j�lkeen, koska s� mun n�kem��n nyt saatit poikani murhaa, kun siten surmallaan syv�st' taaton loukkasit kasvot! Eip� se, syntyneheks' kehut josta sa itses, Akhilles 540 ollut semmoinen vihamiehen�k��n mua kohtaan, pyyt�v�ll' arvoa soi se ja antoi Hektorin ruumiin kalpean haudattavaks sek� mun kotihin pojes laski." Vanhus, sen lausuttuaan, jopa viskaapi h�tel�ipi peitsens�; oitispa sen r�m�htyin nyt ehk�si vaski, 545 josta se kilpistyin siten kilven j�i kupuralle. H�llep� Pyrrhus: "Airuenain puhumaan sin� rienn� taaton Akhilleen luo sek� h�llen hirve�t ty�ni kuin sukuheitosta Pyrrhuksesta s� kertoa muista! Kuole nyt!" -- N�in nimeten h�n alttarin juurelle vanhan 550 poikansa hurmehen liejussa liukuavan ukon kiskoi; tukkahan kietoi sitt' vasempansa, kun oikea tempas v�lkkyv�n s�il�n ja sen sys�s kylkeen kahvahan saakka. T�� Priamon oli kohtalojen p��, sen lopun h�lle Sallima m��r�si, suotua n�hd� sen sortuvan tuhkaan 555 mahtavan Troijan, mi niin mont' Aasian maata ja kansaa ennen olj vallinnut. Venyi rannalla silvottu ruumis, p�� oliltaan typistetty ja vartalo tuntematonna. Silloinkos minut valtaapi ylen hirve� kauhu: s�ikyn, kun rakas taattoni muoto mun mielehen juohtuu, 560 kun kuninkaan ikivanhan julmasta haavasta n�en m� henkens� heitt�v�n; mielehen juohtuu hento Kreusa, niin kodin ry�st�t kuin pojut Juloa uhkiva vaara. Taakseni katson ja kuink' on luonani laita, ma tutkin. Kaikki jo hylk�siv�t mun tai v�synein�kin maahan 565 tai tulen liekkiin sairahat ruumiins' paiskasivatten. Jop' olin yksin j��nyt, kun Vestan kynnyksen luona hiljaan istuinneen pakopaikkahan k�tkeynneen� n�en Helenan; palo luo valon kirkkaan, loimottavaisen harhoavaan sek� tuoss' erisuunnalle katselevaiseen. 570 Teukrojen kostoa t�� pel�ten tuhon Pergamon vuoksi, my�s Danaoinkin rankaistusta ja hylj�tyn miehen kiukkua, -- yhteinen is�nmaansa ja Troijan Erinnys, -- istuen k�tkeytyy ep�kelpoinen alttarille. Rintani leimahtaa vihan leimuun; mieleni kostaa 575 tek' is�nmaan kukistusta ja rankaista pahan naikon. Tuoko se vammatta n�hd� Spartan sais, is�nmaansa, tuok' kuninkaatar voiton riemuihin osan saada? Puolison, vanhemmat, kodin, tuo n�kis lapsensa my�skin, Hion joukon kuin Frygllaisetki orjina eess��n? 580 Miekkahan vei Priamon se ja Troija on ilmitulessa! Liiaksikin hikoellut on rantamme Teukrojen verta! Eip�h�n! Vaikkapa ei mitenk��n ole mainehikasta naiselle kostaa eik' ylen voitto se kiitosta tuota, kuitenki ansainneen kurituksen ja herjanki poiston 595 t�hden kiitett�neen mua; mielt�ni tuo ilahuttaa, sammuttaa vihan liekin ja tyydytt�� sukun' haamut. Riensin jo miettien n�it� m� mielell� raivoavalla, kun sulo-�itini entist��n ihanampana saapui mun n�kyviini ja loimosta kirkasna kiilteli y�ll�, 590 muodoltaan jumalattaren moisena, niin kuni n�kyy sorjana varreltaan ylimmillen; mun, k�tehein h�n tarttuen, seisauttaa sek� n�in rusosuullansa lausuu: "Poikani, miks' syv� tuska sun saattaa niin vihan vimmaan? Miksik� raivoot? Tai mihin poistui huolesi meist�? 595 Etk�h�n katsois' ennemmin, mihin k�tkisit vanhan taattosi Ankhisen? Eloss' onk' viel' vaimos Kreusa, poikaski Askanius? Heit' kaikkia Kreikan jo joukot kiertelev�t joka suunnalt' ja jollei huoleni oisi est�nyt, niin joko liekin tai ois miekan he uhriks 600 saanehet. Ei sull' aatkela Tyndaron tytt�ren muoto eik�p� syyllinenk��n Paris, vaan jumalain n�m�t kosto rikkaudet h�vitt�� sek� Troijan sy�ksevi tuhkaan. Katsos: sill� m� v�ist�� tahdon peitt�v�n pilven tuon, joka nyt inehmois-n�k�s tylsytt�� sek� m�rk�� 605 huuruvi usmaa; sie �l� �itisi k�skyj� pelk�� noudattaa �l�k' kielt�y neuvojans' seuroamasta! Tuollapa, jossa s� n�et irt' paasista kiskotut paadet, joss' kivir�ykyt n�et sekasin, tuhan kuin savun tuprut, muurien liikuttaen alukset isoll' kolm'k�rell�ns� 610 mellastaapi Neptunus ja niin sijoiltaan koko linnan sy�ksevi; Skaijanpa-porttien luon' on julminna Juno; riehuen t�� varukseen puetettuna kutsuvi Kreikan joukkoja liittouneit' aluksilta. Linnan huipullakin kas! my�s jo Tritonilan Pallas 615 istuu, Gorgoineen kamaloine pilvelt� loistain. Itsep� Ukkokin Kreikalle urhollisuutta ja voimaa suopi ja kiihoittaa jumalat aseheitamme vastaan. Rienn� jo poikani karkuun: tee siten vaivoin' loppu! Miss��n en sua hylk�� mie, kotis sun oviloille 620 varmahan vien." Sanoen t�ten y�n katos tihj�h�n varjoon. Ilmauvat n�yt synke�t mullen, my�s jumalitten Troijallen vihamieliset, mahdikkaat tehovoimat. N�en koko Ilionin nyt liekkeihin vajonneeksi, n�en h�vitett�v�n juuresta saakka Neptunus'en Troija; 625 kuin ij�k�s on tunturi-vuorilla saarni, kun tuota kilpahan veistetty��n maamiehet kaatamahan jo k�yv�t, kirveell��n tihe��n pamahuttaen; nuokkuu lehvinehen vavahtain se ja latvoineen tutisneine taipuu, haavoihins' kunis sorruttuansa se viimein 630 harjulta, poikki kun raksahtaa, rytisten jopa kaatuu. Laskeun, niin tulen kuin vihollistenki keskite p��sten haltian johdolla; tien ase raivas ja valkea v�istyi. Vaan kun jo saavuttiin is�n huoneitten edustalle, vanhaankin kotihin, mun taattoni, jonka ma tahdoin 635 vuorien seutuhun saattaa, mie jota ensinn� pyysin, kielt�y hukkunehen per�st' Troijan p�ivi�ns' jatkaa, maanpaon tuskia k�rsi�kseen. "Tep�, joiden on viel� vuosilta raitis ver'," -- nime��, "sek� voimat on vahvat, joutukaten pakohon! 640 Jos elon p�ivi� mun jumalat olis suonehet viett��, oisivat suojelleet kotin'. Jop' on liiakski n�hd� t�� h�vitys sek� el�� voitetun kaupungin j�lkeen. Niinp� jo menk��tten, hyv�st' j�tt�en kuollehen ruumiin! Kyll� m� kuoloni l�yd�n; s��liih�n vihamieskin 645 tai asuain halunnee h�n. Helppo on haudatta j��nti. Ammoisest' ajast' ast' jumalain vihatessa jo viet�n vuosia turhaan; siit' ast' kuin jumalain is� niin my�s ihmisten kuningas salamoin muhun kirkkahin iski." N�it� h�n j�ykk�n� virkki ja niin pysyi j�rkkym�t�nn�. 650 Askanio, koko perhe ja puoliso armas Kreusa, kaikki me itkein nyt anelemm', ett'ei is� tahtois kaikkia sortumahan yhess' uhkaavan tuhon alle. Kielt�vi taasen ja aikeissaan sek� suojissa kest��. Taas sotahan min� aijon kurjana kuoloa toivoin. 655 Nyt mik� neuvo mun en��n tai mik� auttasi onni? "L�htien toivoitkos, is�, mun sinun voivani j�tt��? -- Taattoni, suustasko niin ylen raskas soimaus l�ksi? Jos eiv�t mit�k��n t�st' linnasta haltiat tahdo j��m�h�n, jos sin� mielehes juurrutit hukkuvan Troijan 660 turmiohon sukus turmion liitt��, -- on ovi auki kuolollen sek� saapuupa Priamon tapost' Pyrrhus; t�� is�n n�hden kyll' is�n kuin pojan alttarin luona surmaa. T�ksik�, armas �iti, mun keskite keih�in kuin tulen autit, ett' kodissain vihamies minut kohtais, 665 Askanion, is�n niin my�s vierest�inki Kreusan, toistensa verihin n�kisin min� teurastetuiksi? Miehet, t�nn' asehet! Jopa voitettuin tuho joutuu! Viek��tten Danaoin parihin, taas n�hd� mun suokaat tappelut! Emmep� vain t�n� p�iv�n� kostota kuole!" 670 Taasen miekkani vy�t�n ja kilven my�s vasempaani kietoillen tanakasti ma aijon suojista rient��. Mutta kas! kynnyksell�p� puoliso polvihin tarttui, niit' halaten, is�llenkin nostaen pienosta lasta. "Jos sin� surmahan rienn�t, niin vie meid�tki kanssas; 675 vaan jos toivot viel' asehistas joitakin, ensin suojelkos kotis nyt! Kell' uskosit pienosen Julon, taaton ja sen, jota puolisokses olet kutsunut muinoin?" N�it�p� lausuillen koko huonehen itkulla t�ytti, kun �kist' ilmaantui n�ky kertoa ihmek�s meille: 680 vanhempain surusain k�sien v�lyst�ss' sek� kasvoin n�ytt�� k�yk�inen tulenk�rk' p��lailta nyt Julon vuodattavan valoaan sek� hienohin hiuksihin koskein, liekill� polttamataan yh� v�lkkyv�n t��n ohimoilla. S�ik�yksest' tutistenpa me tahdomme leimuvat hiukset 685 puistaa, sammuttaa pyh�n liekin, vett�kin luoden. Vaan is� Ankhises nyt riemulla silmi�ns� t�htiin nostaa, taivasta koht' k�si��n kurottaapi ja lausuu: "Juppiter kaikenvaltias, jos rukouksista huolit, katsaha meihin; vaan sen; ja jos sit� hurskautemme 690 ansaitsee, is�, aut', tukien n�m�t ennustemerkit!" Tuskin lausuillut oli vanhus, kun vasen puoli, �kki�h�n jylisten jyr�ht�� sek� taivahan t�hti y�n l�pi loistaen lens' kuni kiitelev� tulisoitto. Tuon katon harjanteen yli laskeillen helosasti 695 n�emme nyt sammuvan Idealaisehen mets�h�n, meille viitaten tiet�; silloinpas vako pitk�urainen luo valon, laajaltikin rikin sauhua seutuhun huuruu. T�lt�p� voitettu taattoni jalvoilleen kavahtaa jo ynn' anoen jumaloit' imehtiipi nyt t�hte� pyh��. 700 "Estett� en en�h�n tee; minnekk� viettekin, seuraan. Suojelkaat, is�nmaan' jumalat, pojanpoikani, perhein! Teilt�p� enne se olj sek� teid�n on vallassa Troija. Mie jopa taivun, enk' sua, poikani, seurata kielt�y!" Lausui; silloin seini� pitkin jo roihuva liekki 705 vy�ryy ain' l�hemm�ks: tulen vaaran pauhu jo kuuluu. "Joutuhun, armahin oi is�, tarttuas kaulahan' kiinni; sun olallen' otan eik' oo mulle se vaivaksi k�yp�! Kuink' k�visk��n asiat, meill' yhteiset ovat vaarat, yhdetkin sadut kumpoa kohtaa. Pieni Julus 710 vieress� olkoon, vaan j�ljest�n' mun puoliso tulkoon! Palveliat, tep� kuulkaatten, jota lausun ma, tarkkaan! Ulkona kaupungist' on kumpu ja siell' ikitempli, joss' Cererin oli palvelus ennen ja vieress� vanha kypressi, -- tuo ikivanhastaan isien pyh� paikka; 715 siihenp� paikkahan saakaamme joka suunnalta yhteen! Sie k�tehes pyh�k�t ota, taatto, ja huone Penaatit; v��rinp� ois minun semmoisen sodan murhista �sken p��sty� n�ihin koskea, siks kunis juokseva virta taas minut puhdistais!" 720 Lausun ja harteillen leveillen ja kaulani ylle hurstin ja leijonan keltasen taljan m� heit�n ja astun kuormani alle. Nyt oikeahan k�tehein k�vi pieni Julus, lapsen askelineen teputtain is�ns' j�lkeen; sitten puoliso seuras. L�hdemme synkk�h�n seutuun; 725 jok' ei ennen huolinut keih�ist� visotuista eik�p� kreikkaalais-vihollisten joukosta yht��n, tuulikin nyt peloittaa sit�, s�ps�hytt�� joka ryske, seurastaan samaten kuin taakasta huolehtivaista. P��sin jo portillen sek� v�ltt�nehen koko vaaran 730 n�ytin; �kki� kun jykev�inen poljenta kuuluu korvissain sek� taattoni tuijottain pimennoihin: "Poikani", huudahtaa, "nopeammin; jop' likeneev�t, kiilt�v�t kilvet ja vask'puvutkin min� v�lkkyv�n n�en jo!" T�ss�p� mun pel�tess' en tied�, mi lie pahan suopa 735 loihtumus vienyt mieleni rauhan. Sill� kun kuljen mie salateit� ja tuttujen polkujen piirist� luovun, kurjalta voi! osumaltako puoliso armas Kreusa vietihin vai lie eksynyt tielt' tahi lie v�syneen� j�ljelle j��nyt, -- en ole sittemmin n�hnynn� h�nt�. 740 Eik�p� kaihota mielehen' juohdukkaan kadonnutta, ennenkuin ij�kk��n Cererin m�ellen pyh�paikkaan saavumme. T�nnep� kaikkien yhtehen saatua, yksin h�n oli vailla ja seuran ja lapsen ja miehens� j�tti. Keit' inehmoist', jumaloistakin en vain syytt�nyt, hurja? 745 Tai mit� julmempaa n�in Troijassa mellastetussa? Askanion, is�n Ankhisen sek� Troijan Penaatit yst�vien j�t�n huostaan, laakson notkohon k�tkein; kaupunkiin palajan helokkait' aseheitani kantain. Uudistettavat taas ovat kohtalot kaikki ja Troijan 750 keskitsen vaeltain on antauduttuva vaaraan. Ensin muurit ja portin synke�t k�yt�v�t kertaan taasen, jost' eronnut olin; uudestaan uroamme tarkkahan seuraan mie sek� tutkailen t�hystellen. Kauhut, yksin ��nett�myyskin mielt�ni vaivaa. 755 N�inp� ma taas kotihin palajan, jos sinn' olis mennyt. Jop' olivat Danaot sen murtaineet joka suojaan. Leimuten parhaillaan tuli nous katon harjalle juuri; tuulenpa liehtoissa tuli voittaa, roihuen riehuu. Kauemmas menen, -- taas Priamon tulen linnahan, suojiin. 760 Junon temppelin nyt etehist�ss� tyhj�ss� t��ll� arvotut vartiat, Fenix kuin my�s julma Odysseys saalista vahtivat. T�nn' jokapaikasta Teukrojen aarteet, t�nnep� templien poltettujen kalut, lyylim�p�yd�t, kullasta raskahat maljat kuin sodass' saadutki vaatteet 765 kootahan. Pitkiss� sarjoiss' seisoivat liki n�it� poikaset ynn' arat �idit. Viel�p� uskalsin huhoella nyt y�n pime�ss�, huudolla t�ytin tieni ja murheellisna Kreusaa, huoaten, ain' yh� uudestaan min� huutelin turhaan. 770 Lakkaamattapa kaupungin l�pi mun hakiessa, tuskaellessa, Kreusan onneton haamu ja varjo pitk�n� varreltaan n�kyviin tuli silmien' eteen. Kauhusta pystyhyn k�i nivukset, k�vi ��neni kurkkuun. Sitte h�n n�in nime�� sek� huoleni lausehin poistaa: 775 "Miks' niin raivoisaan suruhun sin� vainua huolit, oi rakas puoliso? Ei jumalain t�m� tahdotta ookkaan sattunut niin; sun ei ole sallittu kanssas Kreusaa vied�; sen ylev�n Olympon ep�s valtias itse. Pitk� on matkas, kynnett�v�s meren ��ret�n selk�; 780 Hesperian tulet maahan, lydialais-Tiber jossa tyynen� juoksee miesten oivien peltojen kautta. Siell� on onni ja valta ja my�s kuninkaallinen vaimo m��r�tty sullen; Kreusas t�hden jo kyyneles kuivaa! Myrmidolaisten tai Dolopein kopeoit' asunnoita 785 en min� n�e enk' Akhivojen �ideill' orjaksi joudu, mie jumalattaren minj� ja Dardanolainen --; vaan minut suur' jumalain emo n�illen korjasi maille. Voi hyvin siis sek� hellitse lastamme rakkaudella!" N�in h�n lausuttuaan mun itkev�n, tahtovankin juur 790 paljon lausua heitti ja vienoksi ilmaksi haihtui. Kolmasti koetan k�sivarteni kietoa kaulaan, kolmasti v�istyvi nyt k�sin turhaan hairastu haamu, kerki�n tuulosen moisna ja lentoisan unenlaisna. N�in y�n vietetty�in palajan tovereini ma luokse. 795 T��ll�p� ihmeeksein min� uuden kumppanijoukon l�yd�n kasvanehen lukusaks, pakoteilt�ns� kootun nuorison ynn' emot, miehet: se olj poloteltava parvi. Mielell��n varoneen joka paikasta yhtehen saavat, valmeina, mihin maahan veisinki heit' ulapoitse. 800 Vaan jopa Idalaism�en harjulta aurinko nousi, p�ive� kirkastain; Danaot nyt vahtivat porttein pieli� eik' en�h�n avun toivoa mist�k�n ollut. V�istyen onnelle siis is�n nostin ja vuorelle l�ksin. Viitteet: V. 6, 7. Myrmidonit ja Dolopit olivat kreikkalaisia heimokuntia ja Akhilleen alamaisia. -- Odysseys oli Ithakan saaren, varsinkin viekkaudestaan ja kekseli�isyydest��n kuuluisa kuningas. V. 15. Pallas'eksi nimittiv�t Kreikkalaiset viisauden jumalatarta (= Roomalaisten Minerva). V. 21. Tenedos on saari muutamia virstoja Troijan rannikolta. V. 27. "Doorit" olivat er�st� kreikkal. heimoa, johon Sparta, Argos y.m. kaupungit kuului. V. 41, Laoko�n oli Neptunon, meren jumalan, pappi. V. 79. Sinon oli t��n vangitun nuorukaisen nimi. V. 82. Palamedes, Belon j�lkeinen, Eubean viisaudestansa kuulu kuningas, oli siit� syyst� joutunut Odysseyn vihoihin, kun oli viekkaudella pakoittanut t��n osalliseksi Troijan sotaan. T�t� kostaaksensa oli Odysseys kaivanut er��n kirjeen, joka oli olevinaan Priamolta, sek� rahoja Palameden teltassa maahan ja sitten syytti t�t� Troijalaisten liittolaiseksi ja kavaltajaksi. Odysseyn kehoituksesta tutkittiin h�nen telttansa ja kun kirje ja rahat l�ydettiin, tuli Palamedes siit� syyst� kivitetyksi. V. 100. Kalkhas oli Troijan sodassa usein mainittu tiet�j�pappi. V. 104. Ulysses = Odysseys. -- Atridat s.o. Atreyn pojat Agamemnon ja Menelaus. V. 111. Louna = lounatuuli, vastainen Kreikkalaisille Troijasta kotia aikoessa. V. 114. "Feboa (= viisauden jumalaa) tietelem��n", s.o. Febon temppelist� Delfiss� Kreikanmaalla, sen papittarelta neuvoa (oraakkelivastausta) saamaan. V. 116. Kun Kreikkalaiset aikoivat l�hte� Troijan sotaan Auliin satamasta, oli Agamemnon, tarun mukaan, surmannut er��n Dianan hirven; t�st� suuttuneena her�tti jumalatar pitk�llisi� myrskyj�, jotka estiv�t heid�n matkaansa eiv�tk� laanneet ennen, kuin Agamemnon, oraakkelin neuvon j�lkeen, oli uhrannut jumalille tytt�rens� Ifigeneian. -- "Lyylimisin" = uhrein avulla. V. 155. "Pyh�t veitset", s.o. uhrissa k�ytetyt veitset. V. 161. "Oivasti kostan", s.o. n�ill� nyt seuraavilla t�rkeill� tiedoilla sinut palkitsen. V. 165. Palladio oli sota-asuinen Pallaan kuvapatsas, joka, tarun mukaan, oli pudonnut taivaasta ja talletettiin, kahleilla kiinnitettyn� Troijassa Pallaan temppeliss�; sill� oli ennustettuna, ett� Troija s�ilyisi niin kauan, kuin se kuvapatsas taltuisi siell�. Diomedes ja Odysseys olivat sen sodan aikana onnistuneet Troijasta viem��n. V. 246. Kassandra, kaunein Priamon tytt�rist�, oli, pyydetty��n, saanut ennustustaidon, mutta h�nen ennustuksiansa -- Apollon tahdon mukaan -- ei ollut kukaan uskova. V. 263. "Esimm�isn�" nim. puuhevosta alas laskenut. V. 275. Patroklus, Akhilleen yst�v�, oli pukeutunut, Troijalaisia pelottaakseen, Akhilleen tamineihin; Hektor h�net voitti ja tappoi. V. 312. Sigeo on oikeittain niemi, joka pist�� mereen juuri siin�, jossa Hellesponton salmi yhtyy Eegean mereen. V. 335. Erinnys = Raivotar; t�ss� samaa kuin raivo, sota-into. V. 412. "Hellenil�iskyp�r�t" = kreikkalaiskyp�r�t. V. 419. Nereo oli meren jumala, Okeanon (= valtameren) ja Maan poika, merenimpien is�. V. 457. Astyanax oli Hektorin ja Andromakhen poika; nimi merkitsee "kaupungin anastaja", "vallottaja." V. 476. Skyria on er�s Egean meren saaria. V. 491. Pyrrhus, jonka nimi oli my�s Neoptelemus, oli Akhilleen poika. V. 492. "Puskuri" (aries) oli muinoisten kansojen sotakone, jolla he s�rkiv�t muureja. V. 501. Hekuba oli Priamon puoliso. T�ll� parikunnalla sanotaan olleen 50 poikaa ja 50 tyt�rt�. "Sata mini��", tarkoittanee sek� Hekuban poikien puolisoja ett� h�nen omia tytt�ri�ns�. V. 562. Kreusa, Priamon ja Hekuban tyt�r, Aeneaan puoliso. V. 601. "Aatkela" = ik�v�, katkera. -- Tyndaron tyt�r = Helena. V. 612. Portit olivat muuten Junon suojeluksen alla, samoinkuin muurit Neptunon ja linnat Minervan. V. 615. Tritonilaiseksi kutsutaan t�ss� Pallasta h�nen syntym�paikkansa Triton-j�rven mukaan V�h�is-Syrtin luona Pohjois-Afrikassa. 616. Gorgo Medusa oli sen hirvi� naisen nimi, jonka kuva oli Pallaan kilvess� ja jolla hiuksien asemesta oli k��rmeit�. Tarun mukaan se kivettyi, joka sai vain n�hd� sen kuvan. V. 625. "Neptunus'en Troja"; n�in nimitet��n Trojaa siksi, koska Neptunus ja Apollo olivat, tarun mukaan, rakentaneet Trojan muurit. V. 646. Kuten kuudennesta laulusta n�kee, panivat vanhat muuten erinomaisen arvon hautaamiseen. V. 648. Tarun mukaan, oli Juppiter iskenyt Ankhiseen salamalla, josta t�� tuli vanhoilla p�ivill��n halvatuksi. V. 710. "Satu"-sanaa k�ytet��n Kalevalassa merkitsem�ss� seikkailua. V. 714. Ceres, Cereri oli maanviljelyst� suojelevan jumalattaren nimi. V. 762. Fenix oli Akhilleen opettaja sotataidossa, Dolopein kuningas. V. 781. Tiber-virtaa kutsutaan t�ss� lydialaiseksi sen vuoksi, koska lydialaiset siirrokkaat olivat kuninkaansa Tyrrhenon johdon alla t��n virran luo asettuneet. V. 788. Jumalain emo = Cybele. KOLMAS LAULU. Matka-sadut. Ainehisto. Aeneas l�htee kotimaastaan ja tulee Thrakiaan, jossa tahtoo perustaa Aeneadain linnan, mutta tulee estetyksi t�st�, kun saa ihmeen kautta tiet��, kuinka julmasti Priamon poika Polydorus t��ll� tuli surmatuksi (1-59). -- Polydorolle hautajaiset pidetty��n, he l�htev�t purjehtimaan ja saapuvat Delos-saarelle liittolaisensa, kuninkaan Anion luo, jonka oraakkelista saavat h�m�r�n neuvon, l�hte� sinne, josta heid�n esi-is�ns� muinoin olivat l�hteneet ja jonka Ankhises kaimoellen muisteli olevaksi -- Kreetan saaren (60-123). -- He saapuvat sinne, perustavat kaupungin, jolle annetaan nimeksi Pergamo, mutta hirve� rutto pakoittaa heit� t��lt�kin l�htem��n; -- penaatit neuvovat Aeneasta pyrkim��n Italiaan, jonka neuvon Ankhiseski n�kee oikeaksi (124-189). -- Myrskyisen matkan j�lkeen he saapuvat Strofadein saarille, jossa taistelevat ilke�in Harpyijain kera; Harpyija Celaeno ennustaa turmiota Troijalaisille (190-267). -- Troijalaiset t��lt� l�hdetty�, purjehtivat Ithakan ohi Epiroon, Buthrotin linnaan, jossa Aeneas kohtaa odottamatta Hektorin lesken Andromakheen ja t��n nykyisen puolison, tiet�j�n Helenon, -- maan kuninkaan (268-355). -- Helenus, pyydettyn�, neuvoo, kuinka Troijalaisien on pyritt�v� Italiaan, neuvoo uhkaavia vaaroja v�ltt�m��n, Junon lepytt�m��n ja Sibyllalta neuvoa hakemaan (356-462). -- Lahjoja jaettuaan toisilleen he eroavat; Teukrot tulevat Italiaan ja sielt� Scyllan ja Kharybdin hirmut n�hty��n tulevat Aetnan juurelle (463-587). -- Polyfeemus ja muut Kykloopit (588-691). -- Ankhisen kuolemaan p��ttyi Aeneaan kertomus (692-718). Aasian sitten kuin menestys, Priamon v�ki syyt�n tahdost' taivahisten menehtyi, suur Ilio kaatui, kunpahan Neptunon koko Troija jo nyt savus maassa: maanpakohon hakemaan muult' tahkolta auttoa maata luottehet meit' jumalain kehottaa; mep� siis rakennamme 5 laivoja Antandron sek� Idanvuorien luona, tuumaillen, mihin kohtalo veis, mihin voisimme j��d�; miehi� haalimme ens kokohon. Heti kun kev�t alkoi, niin rakas taattoni purjehtimaan k�sk onnemme huostaan, niin is�nmaani ma rannat ja valkamat itkien heit�n, 10 nurmetki, joill' oli Troija. Maanpakolaisna merelle kumppanien, pojan, suurtenkin jumalain kera l�hden. Mars'illen pyh� maa asutaan avaroin' aroinensa, -- Thrakein maa, jota ankara hallitsi ennen Lykurgo, Troijan muinoinen kest'paikka ja yst�v�-kansa 15 onnemme kest�iss�. T�nn' ehditty�in, lahenpohjaan muureja pyst�it�n ens Salliman tahtoa vasten, Aeneadaiks -- nimest�in nimen johtain -- niit� ma kutsun. Uhrasin Dionelais-emollen sek� muill' jumaloille, suojelijoin' alettuin yritysten; my�s ylimm�lle 20 taivahisten kuninkaallen rannalla kiilt�v�n h�rj�n teurastin. Oli vieress� kumpu, min huipulla kasvoi kornellipensas ynn' oka-oksilta synke� myrtti. Tuot' l�henin, kokien viher�n vesan riuhtoa maasta, ett� m� peitt�isin lehekk�isill� oksilla uhrit, 25 kun min� n�en kamalan sek� oudon kertoa ihmeen. Sill� kas! puusta, min ensin ma, juuret saatua poikki, riuhtasin maasta, nyt tiukkuvat mustahkot veritilkat, tahraten visvalla maata. Mun silloin kylm�v� kauhu voivuttaa j�senet, veren' j�iseks hirmusta hyytyy. 30 Taasenpa nyhk�ist� koen toisen notkean varren, kosk' ihan tarkalleen salasyit� ma tutkia tahdon: kuoresta toisenkin taas vuotaa hirve� visva. Varsin hurmaillen, maan Nymfej� pyyt�m�h�n k�yn, kuin is� Marsia, jonk' ovat suojassa Getojen nurmet, 35 ett� he merkkej� onneksi sois, pahat entehet poistain. Mutta kun suuremmalla ma innolla kolmannen rungon kimppuhun k�yn, kun ponnistan kohen hiekkoa polvin -- vaijennenk' vai kerronko --, kummun pohjasta kuuluu huokaus voivottavainen ja n�� sanat korvihin ehtii: 40 "Kurjoa, Aeneas, miks raastat? Jo kuollutta s��st�, hurskaita k�si�s �l� tahraa! Ei mua Troija oudoksi kantanut sull' eik' oksasta vaan veri tiuku. Karttaos julmia mait', oi ahnein rantoja karta! Mie Polydorus oon. Mun keihojen rautanen tuisku 45 haavotetun t�h�n peitti ja peitsien mets�ksi kasvoi." Silloinkos ep�tietosa pelko mun mieleni valtaa; s�ikyn ja pystyhyn k�y hivukset, k�y ��neni kurkkuun. T��np' Polydoron suurine kullat joukkonens' ennen onneton olj salahan Priamus Thrakein kuninkaalle 50 antanut hoidettavaks, ep�elless� voitosta Troijan, kun n�ki kaupungin joka suunnalta piiritetyksi. Tuopa, kun Dardanien v�ki murtui, onnemme v�istyi, puolustain Agamemnonin asjaa, voitonki puolta, hylj�ten oikeuden kokonaan, Polydorus'en murhaa, 55 t��n varat ry�st��. Oi, kirottuu rahan ahnehtimista, kuink' inehmoin syd�nt' et sin� vimmoa vainen! Kun pelko luistani taukos, mie valituill' ylimyksille kansan, varsinkin is�ll' ihmehet kerron ja neuvoa pyyd�n. Kaikill' on sama mieli nyt, hylj�t� maan rikoksikkaan, 60 saastutetun kest'paikan ja laivoill' l�hte� matkaan. Maanpanijaiset siis Polydorolle laitamme oitis: haudankummuksi maata me luomme; jo seisovat Tuonen alttarit, synkkin� mustista nauhoista, kyparissost'; itkev�t naisetkin hajottaa hivuksens' tavan j�lkeen. 65 Kaadamme vaahtoavist' pikareistamme l�mmint� maitoo, kuin my�s uhrinkin verimaljat; hautahan hengen k�tkemme, vihdoin "j��hyv�st'!" korkeall' ��nell� heitt�in. Vaan kun jo saatimme luottoa aavaan, kun merenselk� tuulilta tyyn' on, lounakin hiljanen kun ulapalle 70 kutsuu, ty�kk��v�t toverit vesill' laivoja, t�ytt�in rannan. L�hdemme siis satamasta ja maat sek� linnat taantuvat. Viljell��n pyh� tienoo keskell� merta, mielusa niin Neptunolle kuin emollen Nereidein, jonk' ajelehtivan pitkin rantoja ennen Apollo 75 kiinnitti vuorikkaan Gyaron ja Mykonus'en keskeen vankaks viljelymaaks sek� tuulten halveksijaksi. T�nne ma saan, v�syneit' t�� tyynimp��n satamaansa k�tkee. Katselemaan heti l�hdemm' Apollonin linnaa. T��ll' Anius, asukkain kuningas ja Apollonin pappi, 80 jonk' ohimoo koristaa pyh� laakeriseppel ja nauhat yhtyvi meihin ja Ankhisen ij�kk��n toverikseen tuntee. K�tt� me ly�mme ja suojihin kestihin l�ht��n. N�in anon sitt' ikitempliss� kalliollen raketussa: "Thymberilainen, suo koti meille ja suo v�syneille 85 muurit, heimon ja kest�v�n linnan! Suojele uutta Pergamoa, joka Kreikalta j�i sek� julmalt' Akhilleelt'! Ken meit' ohjaa? Tai mihin meit' asumaan sin� k�sket? Suoppas entehes, oi is�, meille ja mielt�mme neuvo!" Tuskin n�� nimesin, v�risseen ovipielet kun n�ytti 90 �kki�, haltian laakeripuu vavisseen, koko vuorkin liikkuvan, kun pyh�st�n, auk' auveten, vonkuvan kuultiin. N�yrin� vaivumme maahan ja n�� sanat saamme nyt kuulla: "Ankarat Dardanidat, joka maa on ensinn� teit� kantanut es'isien suvun alkaiss', s'ottavi teid�t 95 taas hedelm�llisn� vastaan. T�� hakekaat emo vanha! T��ll�p� Aeneaan suku hallitsee yli kaikkein maiden ja lasten lapset ja viel� jot' syntyv�t n�ist�!" Febus n�in, -- mut silloinkos ilonen h�ly syntyy; miss� se linnamme ois, sit� tahtoivat tiete� kaikki, 100 -- Febus harhoavii mihin kutsus ja k��nty� k�skis. Taattoni kaimoellen ikivanhoja nyt tarinoita lausuu: "Kuulkaatten ylimykset ja toivomme n�hk��t! Juppiterin iso Kreetan saari on keskell� merta, joss' on Idan vuori ja meid�n kansamme kehto: 105 aimoa linnoa on sata t��ll� ja valtiot uhkeet; t��lt�p� taattomme kuulu, jos oikein kuultuja muistan, Teuker ensin on tullut Rhetealaisehen rantaan, paikkaa vallalleen hakiess'. Ei Ilio viel' eik' seisnehet Pergamon linnat, vaan alangoll' asuntons olj. 110 T��lt' Cybeleen m�en suosija �it', Korybantien helskyt, idealainen lehto ja t��lt' alun sai salapalve; t��ll' jumalattaren vaunuin valjahin leijonat k�iv�t. Joutuhun l�hk�me siis, jumalat johon k�skev�t meit�, tuulet viihdytt�k��mme ja menk�me Gnosian maahan! 115 Eip� se kaukana oo, -- jos Zeys vain auttavi meit�, kolmas p�iv� jo laivamme Gnosian rantahan saattaa." N�in nimes; alttarillen sitt' uhras oikeat uhrit, h�rj�n Neptunolle ja sullekin, kaunis Apollo, myrskylle mustan vuonan ja my�t�istuulille valkeen. 120 Idomeneyn urohon kotimaastaan pois ajetun jo l�htenehen huhu mainits ja Kreetan maat hyl�nneen sen, pois eronneen vihamiehen ja tyhjin� seisovan suojain. Heit�mme Ortygian satamat nyt aavalle kiit�in, Naxon viinikk��t m�et kuin viher�nkin Donusan, 125 Olearon ja Paron lumivalkean, my�s hajanaiset Cykladat sivuamm', ihanat rikassaariset salmet. Kilvassa nouseepi merimiehien riemukas huuto: Kreetaan pyrkim�h�n kehottaa toverit isien luo. Kulkeissammepa auttoi kiihtyv� my�t�nen tuuli, 130 kunnes Kuretoin ikivanhaan saavumme rantaan. Kaihotun kaupungin varustuksia laittoa annan, Pergamoks sen nimit�n sek�, kansan tuost' ilotessa, liett��n lempim�h�n kehotan, tekem��n jaloks linnan. Jop' oli veittyin� per�keulat kuivahan rantaan, 135 huolena nuortenkin oli uudismaat, aviot, jo annoin tontit ja lait, kun �kki� j�yt�v� rutto taivahan turmioseudusta saa, hivuvuoden mi tuopi, turmiokkaan, niin puihin ja viljaan kuin j�seniinkin. Yks osa mieluisan elons' heitti, kun muut potilaina 140 riutuivat; typi tyhj�ks peltomme poutakin poltti; ruohot helvistyi, elon n�ivettynyt ep�s vilja. Purjehtimaan is� taas meren toiselle puolelle neuvoo, Febon oraakkelin neuvotteluun sek� selkoa saamaan, min lopun seikoillen polosille h�n soisi ja mist� 145 vaivoillemm' avun etsim�h�n, mihin k��nty� k�skis. Y� oli; jop' uni kaikk' elohikkaat valtasi mailla, kun frygilaiset Penaatit, nuo jumalain pyh�t patsaat, joit' olin kaupungin palon keskest� kanssani vienyt Troijasta, n�yttiv�t seisovan nukkuvan silmien eess�, 150 mun unissain ihan selkein� kumotuksesta, jolla tehtyjen akkunusten l�pi t�yskuu kirkasti niit�; sitten n�in puhutellen he poistavat huoleni synk�n: "Sen, mink' Ortygiaan samonneelle sull' laususi Febus, senp� h�n t��ll� jo lausuu, meit� sun luoksesi laittain. 155 Dardanian palon j�lkeen seuraamme aseheitas, jotka jo laivoissas samosimm' meren myrskys�n poikki; lapsesi vastaiset mep� t�hteihin ylenn�mme, linnallekin ison vallan me suomme. S� suurille suuret valmista muurit, s�ikkym�t�s paon vaivoa suurta! 160 L�hte�s t��lt�; sill' ei sua k�skenyt Delon Apollo n�illen rannoill' eik' koko Kreetaan j��m�h�n. L�ytyy tienoo, -- Hesperiaks sit� kutsuvat Hellenil�iset, -- muinaismaa, asehistakin kuulu ja maan lihavuudest': Eenotrit ovat sen asukkaat; sit� Italiaksi 165 kutsuvan mainitahan v�en, p��llikk�ns' nimen j�lkeen. N�� asunnot omiamm' ovat; t��ll�p� Dardanus syntyi, taattokin Iasius, joist' alkunsa kansamm' on saanut. Nouse ja kerto'os n�� ij�kk��ll' is�lles tosilauseet: h�n hakekoon Korython sek� Ausonilaisien maita, 170 Diktealais-ketoloita kosk' kielt�� Juppiter sulta!" N�ist' jumalain n�kyl�ist� ja lauseist' oudoksuneena (unt' ei ollunna tuo, mut selv��n kasvoni eess� n�ytin tuntevan luonani nauhaset, hiukset ja kasvot; siksip� mun koko ruumis kostui kylm�st� hiest�;) 175 vuoteelta kavahdan sek� nostan taivahasen p�in mun k�sivarteni, kun rukoellen puhtahat uhrit liesill� uhraan. Uhrin tehty� riemuten annan tiedon Ankhisalle ja asjan tarkkahan kerron. Kahdakkaiseksi h�n suvun my�nsi ja my�s ep�varmaks 180 kannan ja seikkojen vanhuuden vuoks erhettyneens�. Sitte h�n lausuu: "N�ist�p� vaiheist' ennusti mulle, Ilion kohtalot kest�nyt poikani, vainen Kassandra. T��n suvullemme nyt muistelen s��dyksi ennustaneensa, Hesperiaa usehin nimenneen sek� Italon valtaa. 185 Vaan maill' Italian ken Teukrojen saapuvan oisi uskonut? Tai ket� liikutti silloin loitsut Kassandran? Kuulkame Feboa, rankaistuin' hakien paremmuutta!" Lausui n�in; mep� kaikk' iloten sanojaan hyv�ksymme. Hylj�ten paikan t��n, me nyt sinnekin heit�mme jotkut; 190 l�hdemme purjehtimaan vaeltain aluksill' ulapalla. Mutta jo kun merell' aavall' olj laivat eiv�tk� mitk��n maat en�h�n n�kyneet, vaan ainoastaan meri, taivas, silloinp' p��mm' yli nousee synke� pilvi ja, tuoden myrskyn ja y�n, pimentoon kamalimpahan peitt�vi aallot. 195 Kohtapa kuohuttaa vihurit meren, julmia nostain laineita; hajalleenpa me heitell��n ulapalla. Pilvet peitt�v�t p�iv�n ja taivahan kostea k�tkee y� sek� v�lkkyen pilvi� viiltelev�t ukonnuolet. Eksymme tielt� ja synk�ss� myrskyss� harhaelemme. 200 Nyt Palinuruskin erottaa ep�s voivansa p�iv�� taivahan y�ss� ja kiels meren keskell� muistavans' suuntaa. P�iv�� kolme me y�n pime�ss' siten harhaelemme aavalla tiet�m�t�nn� ja t�hdit� yht� mont' y�t�, p�iv�n� nelj�nten�p' et�h�ll� kun nousevan vihdoin 205 n�emme me kaukana maan sek� vuoret ja tupruvan sauhun. Purjeet lasketahan; k�sin airohin k�ymme ja miehet soutavat ponnistain sek� kuohuttavat sinimerta. Myrskyst� varjeltuneen Strafadein mun rannatpa ensin korjaavat. Strofadeiks nimitell��n Kreikassa suuren 210 Joonian saaristoo, joss' ompi nyt julma Celaeno, muutkin Harpyijat asumassa, kun Fineon huone suljettiin ja he t�ytyi hylj�t� entiset p�yd�t. Ilke�mp�� noit' ei ole hirmua, eik' ole noussut ruttoa julmempaa stygilaisvuost' eik' jumalainkaan 215 vastusta. Linnuill' olj kavon kasvot ja saastasa sangen vatsan j�lk, k�det koukkuiset sek� kalveat aina n�lj�st� kasvot. Vaan kun saavuimme satamaan, t��ll' oiti me n�emme siell� ja t��ll' aholoilla nyt h�rk�in pulskeat laumat, 220 vuohiakin sek� karjan vahditta laidunta k�yv�n. Hy�kk��mme vasamin, jumalat sek� Juppiterinkin kutsuen saaliimme osanottoon. Sittep� lahden rantahan laitamme p�yd�t ja kelposan atrian sy�mme, �kki� kun Harpyijat vinhasti vuorilta lent�in 225 rient�v�t suurella pauhulla siivill��n suhisuttain: eineen saastuttavat, soasten ruvennallansa kaikki; julmaa haisua paits oli ��nens� ilke� my�skin. Vuononpa taas perukassa me ontelon kallion alla puiden siimekseen pime��n sek� suojahan p�yd�t 230 laitamme, valkean alttarillen asetamme, kun taivaan kaikilta suunnilta taas salaiseen pakopaikkahan kiit�� joukko se kirkuillen sek� saalihisen k�vi kynsin, turmellen einett� suin. Sen vuoks sodan k�ymisehen ja taistoon turmiokkaan suvun kanssa ma kumppanit k�sken. 235 Niinkuin k�skin, niin tekev�t; siks k�tk�h�n ruohoon pannahan miekat ja piilohon kilvet peitet�h�n. Niin kohta kun Harpyijain jymy kuuluu mutkasta rantaa pitkin, oiti Misenus kallion huipulta antoi torvella merkin. Sy�ks sotahan heti kumppanit outoon, 240 miekalla haavoittaa meren ilki�lintuja pyyt�in. Eiv�tp� untuvihin saa vammaa eiv�tk� selk��n haavoa, vaan nopeaan paeta suhahtaat ale t�htein, j�tt�en puol'kalutun aterjan sek� ilke�t j�lkens'. Istahtain kivilouhellen vain yksin Celaeno 245 ennustaen tuhoamme nyt n�� sanat rinnasta raakkui: "Viel�k� h�rk�in surmast' ja teurastuksesta hiehoin nyt sotahan yrit�tten, Teukrot, vai sotahan viel? Vai kotimaastaan pois ajasitte te syytt� Harpyijat? Kuulkaat siis sek� n�� minun lausehet mielehen pankaat, 250 joit' is� kaikenvaltias Febolle, Febos Apollo ilmotti mullen, nuo min� suurin Raivottarista julkaisen teill'! Italiaan pyritten, johon my�t�is- tuulten auttaess' saavutte, p��setten satamaankin; ette mut linnaanne varustuksilla vahvista ennen, 255 ennenkun kauhea n�lk� ja teurastuksenne v��ryys teid�t p�yti�kin saa jyrsim�h�n ikeninne." ��nsi ja lent�m�h�n lehahtain h�n metsihin poistui. Siiloinkos toverein veri �kki� j�iseksi hyytyy -- kauhusta mielemme lannistuu eik' taistelull' en��n, 260 vaan rukoellen, uhraten k�skev�t etsi� rauhaa, lie jumalattaret nuo tahi julmat, saastaset linnut; siis is� Ankhises, levitetty�h�n k�det, pyyt�� voimia tenhokkait' avukseen luvaten hyv�t uhrit: "Haltiat poistootten uhat, moisen turmion est�in, 265 hurskaita tuetkaat tyvenein�!" K�skevi touvin rannalta irroittaa sek� p��st�� hankkilusnuorat. Purjehet lounaallen levitell��n; kuljemme aaltoin vaahdossa sinn', osottaa mihin tien per�mies sek� tuuli. Jop' meren keskell� on n�kyviss' salorunsas Zakynthos, 270 Dulikios ja Samos sek� Neriton korkeat t�yr��t; kartamme lthakon riuttoja ynn� Laertesen valtaa, maan kiroten, joka kerran kasvatti julman Odysseyn; Leukaten vuorenkin heti talmaset kukkulat n�hd��n, my�s merimiehien kammoma temppeli. Saavumme t�nne; 275 laskemme kaupungin v�h�isen luo uuvuttuamme; ankkuri keulasta lasketahan, per� k��ntyvi rantaan. Vihdoin p��sty� siis ik�v�ittyyn maahan me k�ymme Juppiterin pyh�st��n, joss' alttarill' uhreja poltamm': Aktion rannalla viet�mme Troijan leikkej�. Kiilt�in 280 �ljyst�, kilpoavat toverit, otellen kuni ennen paljasna. Niin monen Argivo-kaupungin ilahuttaa v�ltt�nehen, pakohon vihollisten keskite p��sten. Vuotuis-kiertonsa taas sill'aikaa aurinko t�ytt��, talvenki pohjoinen uhotuuli jo kuohutti aallot. 285 Kiipper�n vaskisen kilven, kuulu Abas jota kantoi, uksen pielehen mie panen, t�st' t�ten v�rsyll� kertoin: "Aeneas asehet n�� Kreikalta voittanehelta!" Sitten valkamast' l�hte� k�sken ja istua teljoon. Kilpahan kumppanit aaltoja ly�v�t ja laskevat merta. 290 Kohtapa Faiakilais-varustusten peittyv�t huiput; Epiron rantoja kiert�en, saavumme Khaonilaiseen valkamahan sek� astumme korkean Buthrotin linnaan. T��lt�p� kummallisin asiain huhu korvamme kohtaa, ett' muka hallitsis' Priamon poik' Argivo-linnaa, 295 vallanneen Helenon Pyrrhon avion sek� vallan, -- maalaisens' kera Andromakhen avioon ruvenneeksi. H�mm�styin sek� ihmehen lailla mun rintani syttyi innosta miest' tavata sek� moisia seikkoja kuulla. L�htein laiturilt' astumahan, j�t�n rannat ja laivat. 300 Andromakhe suruissaan juur' vuotuis-uhrit ja lahjat Hektorin tuhkallen lehoss' uhras kaupungin luona j�ljenn�s-Simo�sjoen rannalla, haamuja kutsuin kummulle, turpehist' jonk' viherist' oli laittanut muistoks, alttariloita kaks vihkitty��n syyks kyynelillens�. 305 Vaan kun mun tulevan n�ki dardanolais-asehissa, h�mm�styi sek� suurista ihmeist' �imistyneen�, j�hmettyi imehtiiss� ja l�mmin luistansa poistui; vaipu' ja tuskin saa sanoneeks n�� kotvasen j�lkeen: "Sunko se muotosi on, jumalattaren poika? S� itsek' 310 tosjahan liet? El�tk�s? Tahi jos suloinen elo poistui, miss� on Hektor?" Virkki ja, kyynelten vuotaess', itkuin t�ytt��pi koko seudun. Tuskinpa murhehtivalle vastata voin sek� lausehist' oudoist' �llistyneen� �nkyt�n: "Viel' el�n, viel' el�m�� ylen kurjoa viet�n! 315 Pois ep�tietosi heit�; s� nyt n�et erhettym�tt�s! Voi mik� kohtalo sun niin suuren puolison lesken kohtasi? Tai mik� sull' osui kyllin arvosa onni? Hektorin Andromakhe, Pyrrhonko s� vaimona viihdyt?" Luoden kasvonsa maahan h�n murtunehin nimes ��nin: 320 "Oi Priamon sua impe�, toisia onnellisempaa, jonk' vihamiehen haudalla Troijan aimojen muurein all' oli k�sketty kuolla, et n�hnyt arpoa mit��n, voittajan herrankaan et vuodetta tarvinnut peitt��! Kun koti poltettiin, vedellyt usean meren kautta 325 nyt Akhilleen siki�n kopeutta ja nuort' isomielt� k�rsi� t�ydymme orjuudessa; se pyyt�en sitte Ledan Hermioneeta ja Spartalais-avioita, palvelialleen mun Helenollen piiaksi antoi. Mut t�m�n ry�stetyn puolison t�hden kiivastuneena 330 suuressa lemmess��n, pahan ty�n vuoks, raivoss' Orestes kohtaa, huolettoman, koti-alttarin luona ja murhaa. Pyrrhon kuoltua my�s osa annettiin Helenolle vallasta; t�� kedot Khaonilaisiksi kutsu ja kaiken Khaonin maaks nimes Troijan Khaonin j�lkeen; 335 harjulle Pergamon t��n sek� Ilion linnan h�n laittoi. Mitk�s tuulet ja kohtalot ohjasivat sinun matkas? Tai mik� haltia toi sinut rantaamm' aavistamattas? Miss' on poikasi? Henkiik�s elon ilmoa viel�? Jonka jo Troijassa sull' -- --. 340 Syv��n maar kadonneen emon kaiho nyt poikasta vaivaa? Kuntohon muinoiseen sek� miehen mielehen tuota kaiketi innostaa is�ns' Aeneas, enons' Hektor!" N�it�p� h�n nimes itkein; kauan itkien turhaan vaikerehtaa valittain, Priamon vesa linnasta kunnes 345 nyt Helenus uroskin useain toverein kera saapui; h�nkin tuntevi meid�t ja riemulla suojihins' saattaa, kyynelt� vuodattaen pakinoidessaan useasti. Astun ja Troijan pienoisen, ison Pergamon kaavaan, linnan l�yd�n ja kuivuvan virran, jonka he Xanthoks 350 kutsuvat, Skaijalaisenki portin pielt� ma halaan. Teukrot t�ss' sukukaupungin toveruuttapa nautti; pylv�hist�ss' ylev�ss' kuningas heit' ottavi vastaan. N�� hovin keskess� maljoja Bakkholle uhrasivat ja, ruokien kullan vallassa hohtaess', sarkkoja k�ytti. 355 Yksi ja toinenkin jopa vier�hti p�iv� ja tuulet vaativat purjehtimaan: kohotess' Suven palttina paisuu. Ennustajaa l�henen kysym��n sek� tietelen n�it�: "Troijasta syntynyt, oi jumalain ja Apollonin tulkki; sie Klaron laakeripuun sek� t�htien entehet tunnet, 360 tunnet lintujen kielt� ja kiit�v�n lemmonki aanat, kerros, -- sill�p� onnelliseks mun matkani muuten ennustus lupas: kaikk' jumalat tahollaan mua k�ski pyrki� Italiaan, -- et�h�isi� etsi� maita: oudon ja kertoakin kamalan Harpyija Celaeno 365 loiht vain turman ja ennusti hirmuisen tuhon meille, kauhean n�lj�n, -- mitk�p� vaarat on v�ltt�minen ens? Mill�p� keinoin niin isot vaivat ma v�ltte� voisin?" Nyt Helenus ens hiehoja uhrattuaan tavan j�lkeen, kun anonut jumaloilt' oli rauhaa, kun pyh�st' p��st��n 370 irrotti nauhat ja kynnyksillesi, Febo, kun saattoi mun k�dell��n kovin tenhoa arkoavaisen, se sitte n�it�p� ennustaa jumalaisesta suustansa pappi: "Oi jumalattaren poika, on selv�� kulkevas merta auttaess' suurempain; n�in kohtalot valtias herra 375 s��t��, vaiheet m��r��, -- t�� satujeisi on kulku: joukosta mie jotakin vain kerron, miss� s� l�yd�t varmaan tyynett� merta ja voit ausonialaiseen saapua valkamahan; sill' est�� Sallimus muuta tiet�� nyt Helenon sek� kertomast' eitt�vi Juno. 380 Ensin Italiaan, jonk' sie l�hiseksi jo luulet, tiet�m�t�nn� kun sen likim�is-satamiin koet laskee, pitk� ja vaikea tie erottaa et�h�isilt� mailta. Ensinp� notkuvat aironne Trinakrian ulapalla, n�ht�v' on laivoill' ens Ausonian suolanen selk�, 385 Tuonelan j�rvetkin sek� Circeen Aialais-saar, ennenkun vankalle maalle sa linnan laittoa voinet. Sen sanon merkiksi; t�� syv�h�n sin� k�tke�s mieleen! Kun sun huolehtiessas syrj�isen joen luona tammien suojassa sie sian aimosan rannalla l�yd�t, 390 kolmetkymment� p��t� mi makaa synnytt�neen�, valkosna vierren maass', utareissaan valkeat porsaat: siin' on kaupungin sija, t��ll' lepo tuskist' on varma. �ll�s kauhistu tuot', ett' teid�n on purtava p�yt��n; pyytess� l�sn' on Apollo ja Sallimus keksivi keinon. 395 N�it�p� maita ja Italian rant'maata sa tuota, min l�hisimmin meid�n huuhtoilee meren kuohu, karttaos; t��ll' asumass' joka linnass' on herjoja Kreikan. T�nnep� Narykolaiset Lokrin linnansa laittoi, Sallention t��ll' on kedot miehitt�nyt sotav�ell��n 400 Lyktosta Idomeneys; t��ll' on kuninkaan Filokteeton Melibolais-varustuksine pieni Petelian linna. Niinp�h�n kun meren toiselle puolelle p��sev�t laivat, alttarit tehty�s kun lupauksias rannalla t�yt�t, purppuraviittaan verhottuneena s� hiuksesi peit�, 405 ettei uhritulen jumalain ylisteeks palaessa mik��n vastainen n�ky kohtais, h�iriten enteet. T�� toverein tapa uhrata on, sin�kin sit� seuraa; hurskaina pysyk��t t�ss' uskossa lastenki lapset! Vaan kun l�hdetty�s' sun Sicilian rantahan saattaa 410 tuuli ja aukeavat sull' ahtahat salmet Pelorin, etsi�s maat', merellen vasenpuolisell' antaen kauas; oikean rannan ja sen meren aaltoja karta! Ne seudut muinoin irralleen v�kivallalla, maan j�ristess�, -- niin ajan verkkainen v�ki saattaa kaikkea muuttaa, -- 415 kertovat haljenneen, vaikk' ennen kumpikin maa olj yhten�; tunkeutui vesineen v�lihin meri, poistain Hesperian Sicilian rannast' ja sen erotettuj' linnoja kuin ketoloitaki huuhtovi myrskys� salmi. Scyllan halluss' on oikea ranta ja julman Kharybdin 420 on vasen; kolmasti kuilun pohjasta tuo kurimukseen �kki� s�rpp�� summalta vett� ja taasen sen ilmaan sy�ks�hytt�� takasin sek� parskuvi tyrsky� t�htiin. Vaan Scyllan pime�in sopukoinensa k�tkevi luola, kasvoja kurkottavan, joka laivoja s�rkkihin h�rpp��. 425 Ihmisen muoto on sill� ja immen kaunonen rinta vy�h�ns� asti, mut muu osa haikalan muodoton ruumis, joss' ovat delfinin ev�t kiinnitetyt suden vatsaan. On parast' Trinakrilaisen Pakhynuksen k�ren v�ist��, aikaakin menett�in et�hitt�in kaukoa kiert��, 430 kuin vaan kerranki n�hd� laajassa onkalossansa ilke�n Scyllan ja norppien huudosta kaikuvat riutat. Muuten jos Helenoll' k�sityst� on viel�, jos sull' on luottamus pappihin, jos tosin t�ytt�vi mielen' Apollo, sen, jumalattaren poika, ma ennen kaikkea muuta 435 ilmotan sulle ja mie pen�ten yh� muistutan vainen: olletikin ison Junon tenhoa sie rukoellos, Junolle mielell�s lupauksia laula ja uhrin lahjones mahdikkaan jumalattaren voit'! T�ten vihdoin voittaen p��set Siciliast', Italian tulet maahan. 440 T�nne kun p��set ja Kumeen kaupunkiin sin� saavut, j�rvet haltiokkaiset, Avernonki pauhusat mets�t, raivonki n�et n�kij�n, joka rotkonnurkassa loihtii kohtalojas sek� lauseet kuin nimet lehdille piirt��. Mitk�p� piirt��kin t�m� neitsyt lehdille enteet, 445 itse ne j�rjest�� sek� rotkon syrj�h�n j�tt��. Nuo pysyv�t kohallaan eik' j�rjestyksest� poistu. Mutta kun liikahtaiss' saranan n�it' tuulonen koskee, kun ovi hentoiset lehet n�in seoittaa sekaluksiin, eip� h�n silloin rotkon syrjihin sinkuvat ottaa 450 eik' asettaa asemill' eli koota loihtuja kehtaa. Neuvotta poistuvat nuo vihastuin Sibyllan asunnoihin. Aikasi hukkaa niin ylen suureksi sie �l� katso, vaikk' nureksis toverit, merellenkin vaikk' olis kiire purjehtimaan sek� my�t�inen hyvin purjehet t�ytt�is, 455 ett'et velholla k�is sek� loitsuja lahjones pyyt�is. Itse h�n laulakohon tahallaan, suuns' aanoja antain! T�� sull' Italian v�en, uhkaavat sodat my�skin, kartettavas sek� kestett�v�� miten on kukin vaiva, neuvoo, my�s rukoeltuna tuottaa onnea matkaas. 460 T�� se on, jonk' on meid�n sallittu lausua sulle. Menn�s ja luo teoistaan sin� ilmahan mahtava Troja!" Sittekun n�in puhunut myrysmies oli yst�v�llisn�, kultaisii sek� norsunluisia lahjoja k�skee laivoihin kulettaa, kasaten aluksillemme suuren 465 hopee-joukon ja Dodonalaisiakin patojansa, kolmenkertaisen raut'paidan, jonk' haat oli kultaa, oivankin kyp�r�n nupun, joss' oli jouhinen t�yht�, Pyrrhuksen tamineit'. Is�-ukkokin lahjansa saapi. Antavi ratsut ja oppahat antaa; 470 airoston t�ytt��, my�s varustaa asehin toverimme. Vaan jopa k�skevi laivoja matkaan valmihiks saamaan Ankhises, ett'ei olis viivytyst' yltess� tuulen. Suuresti arvostain h�ll' lausuvi Febusen pappi: "Ankhises, kopean Venuksen joka saavutit lemmen, 475 suosikki oi jumalain, kahest' Troijankin h�vi�st� suojeltu, -- sun Ausonian maa on; purjehdi sinne! T�ydyt sen kuitenkin ohi kulkea viel' ulapalla, kosk' et�h�ll' on se Ausonian osa, jonk' lupas Febus. L�hte�s, onnellinen", nimes, "joll' on niin jalo poika! 480 Miksip� jatkan ja virme�st' tuulesta viivyt�n haastain." My�skin Andromakhe murehiss' erohetkell� varsin, kullanreunuksiset tuo vaattehet, tuo frygil�isen vaipan Askanioll' eik' lahjojen annista lakkaa; lahjoja luo kokohon komeoita ja lausuvi n�it�: 485 "Ottaos n��, ett' oisivat muistoinas teoistamme, poikani, ett' todistaisi ne Hektorin puolison suurta lempe� sullen! Heimoltas ota viimeis-lahjat, oi kuva ainoa mun joka Astyanaktast' on j��nyt! N�in k�si��n, n�in silmi� h�n, n�in kasvoja kantoi; 490 n�in parahillaan miehuuden ik�h�ns� h�n varttuisi" Heist' eroten, kohotessapa kyynelten min� lausuin: "Onnellisest' el�k��t, joill' on oma m��r�tty onni; seikasta seikkahan mut yh� kutsuvi kohtalo meit�! Teill� jo on lepo, eik' meren selk�� kulkea pakko; 495 ettek� Ausonian yh� kauas j��vi� maita etsi� t�ydy. Xanthoksen kuvan, Troijanki n�ette, jonk' k�sivartenne loivat, enteill� paremmilla, toivon, ett' v�hemmin s'ois Hellenil�isille tiell�. Vaan jos koskaan mie Tiberin l�hinurmille saavun, 500 jos saan n�hd� m� my�nnytetyt suvullein varustukset, niinp� me kaupungit sukulaiset ja my�s sukukansat Epirossa ja Hesperiassa ja Dardanus joill' on es'is�, kohtalotkin samat, Troijan kummankin teemme yhdeksi mielelt��n. Sep� lastemme huolena olkoon!" 505 L�hdemme taas merellen ohitsen Ceraunien vuorten, jost' on Italiaan lyhin tie, lyhyin merimatka. T��ll�p� laskevi p�iv� ja varjohon peittyv�t vuoret. Vaivumme kaivatun maa-em�n helmaan aaltojen luona; soudust' arvottuamm', eritenp� me hoidamme ruumeit' 510 kuivalla rannalla; raajamme virkist�� uni raukeet. Eip' y� hetkein viel' pakotuksesta ehtinyt puoleen, kunpa jo vuoteeltaan Palinurus virkkuna nousee, katsovi suunnat kaikki ja tutkivi tuulien voimaa; kaikki h�n tyynell� taivolla vierev�t t�hdetki tarkkaa, 515 Arkturon, sadekkaat Hyadat, molemmat Otavatkin, kullanmiekkahisenkin h�n t�hyst�� Orionin. Kaikkipa seijas-taivolla tyyneksi huomattuansa, antaa keulasta h�n valomerkin; tiell' varustaimme; purjeiden levitetty� siivet me l�hdemme matkaan. 520 Koittipa t�htien sammuess' aamun rusko jo, kun me kaukoa siint�v�n vuorten ja alhaisen havaitsemme Italian. Nyt "Italia!" huus ensin Akhates: Italiaa ilohuudolla yst�v�t tervehtiv�tten. Tuoss' is� Ankhises ison kruunaapi pikarin ja 525 t�ytt�en viinill� sen h�n kutsuu n�in jumaloita, korkeella per�keulalla seisten: "Maan, meren mahdikkaat jumalat sek� myrskyjen herrat, tuulella helpottakaat tien, suokaat my�t�sen meille!" Yltyy toivottu tuuli ja valkamakin l�hemmin jo 530 aukeutuu, jopa linnasta hohtaa Pallasen torni. Miehet k�yttelev�t, kokat k��nt�en rantahan, purjeet. Niemell� valkama t��ll' Id�n myrskyj� est�vi; s�rk�t vaahdoten vastustavat meren suolasta hy�ky�; itse k�tk�ss� on; �kinjyrkkin� kalliot haaroa kaksi 535 laskevat niinkuin muurin ja rannasta tuompan' on templi. Nelj�p� ratsua t��ll' lumivalkosta nurmella n�emme laajaa laidunta k�yv�n, -- kohtalojemm' esi-enne. N�in is� Ankhises: "Voi vieras maa, sodan tuotat; k�ytet�h�n sotahan hevot; sotaa tiet�vi lauma! 540 Kuitenki tottunehet ovat nuo nelijalkaset joskus valjahissai olemaan, ijes-ohjia yhdess� kantaan. Rauhanki toivoa on!" -- nimes. Sitt' asehelskyv�n Pallaan suojaa tenhoisaa anomm'; ensin h�n riemumme kuuli; alttarin eess' frygil�iseen vaippaan k�tkemme p��mme; 545 suomain my�s Helenon opetuksien t�rkkien j�lkeen n�yrin� Argivo-Junolle poltamme k�sketyt uhrit. Viivytt�m�tt� me taas, pian laillehen tehty� uhrit, k��nn�mme p�in merellen alusraakojen nyt sakaroita; heit�mm' Akhivojen huoneet ynn' ep�luottosat nurmet. 550 T��lt' Herakleen Tarenton laht' n�hd��n, jos huhu oikein kertovi. Vastassaan jumalainen Lacinia nousee, laivoja hukkaava Scylaceum ja Kaulonin linnat. Kaukaa selj�lt� n�hd�h�n t�lt� Sicilian Aetna, kauheankin meren �rjyn, jo kuohuvan kalliot kaukaa 555 kuulemme kuin my�s aaltojen rantahan murtuvan pauhun; tyrskyss� pohjankin mura aaltojen vaahtohon yhtyy. Nyt is� Ankhises: "Tuo varmahan ompi Kharybdis; tuoss' ovat paadet ja louhet, joit' Helenus k�sk' karttaan. Ponnistaen ny�isk��t, toverit, nyt airoja kaikki!" 560 Niinkuin k�skettiin, tekev�t; ens' hyrskyv�n keulan kiert��pi Palinurus p�in sel�llen vasemmalle; siks vasempaan koko joukko nyt pyrkivi tuulin ja airoin. Taivaallen kohoamme me aallon harjalla, sitten, aallon vy�rty� pois, Manalan tuvillen vajoamme. 565 Onkalokuiluistaan kolm' kertoa �rj�hti louhet; kolmasti sy�ksyv�n tyrskyn me t�htihin parskuvan n�imme. Sill�v�lin v�syneist� jo p�iv� ja tuulikin erkes; Kykloopein, tien tiet�m�t�nn�, me saavumme rantaan. Tuulten raivolta on tyven valkama, ihmehen laaja, 570 vaan sen vieress� julmine sy�ksyne jyskivi Aetna. T�� v�lihin pikist� poroaan yl�-ilmahan suitsuu, pihkasta sauhua kuin my�s valkosta tupruten tuhkaa; liekkein pallerojaan puhaltain t�� t�hti� nuolee, paadet ja vuoren irt' revityt v�lihin sis�lmykset 575 lenn�tt�� kidastaan, sulat kalliot kiekkona paiskaa ilmoihin jyryten sek� kuilussaan syv�ss' kiehuu. On taru Enceladon panun polttaman ruumihin t�ll� painolla painettavan sek� hirve�n p��llens� pannun Aetnan louhikkaist' ukuroistansa sy�ksev�n tulta; 580 kun vaan t�� v�syneen kylen muuttaa, niin koko saari jyrsk�ht�en j�r�htyy sek� sauhuun peittyvi taivas. Metsien keskess� tuon koko y�n mep� ihmett� julmaa k�rsimme, aavistamattamme, mik' jyryhyn olis syyn�. Ei n�kynynn� nyt t�htien tult' eik' taivahan kansi 585 t�hti� tuikkinut, kun pime�ss' oli pilvess� taivas, kun syd�n y�, ajaton, kuun synkk�h�n pilvehen peitti. Koittipa p�iv�n seuraavan esimm�inen jo rusko, kun Rusotar oli poistanut taivaan kostean tahnan, �kki� mets�st� kuin ylen laihtunut, kalpea oudon 590 miehen surkastunut n�ky ynn� t�n ry�ttys� ruokko ilmaantuu; k�si��n, rukoellen, se rannalla nostaa. Katsomme: ilke� tahra ja ruokoton parta on h�ll�; vaatteitaan oat kiinnitti, muuten olj Hellenil�inen, pois kotoaan l�hetettyn� muinoin Teukroja vastaan. 595 Tuo kun dardanolaispuvun huomas ja Teukrojen aseet kaukaa, s�ps�ht�en n��st�ns� h�n hiukkasen horjui, seisahti astuntaan; mut rantaa koht' heti sy�ksi, itkien, n�in rukoellen: "T�htien kautta ma pyyd�n kuin jumalain, t��n taivaan hengitt�m�n valon kautta; 600 korjatkaat minut Teukrot ja minne tahdotte viek��t! Kyllin on t�st�i. Kreikan laivoiss' olleni my�nn�n; my�nn�n vainonnein min�kin Troijan Penateita. Jostapa, jos rikoksemm' on niin ylenm��r�sen suuri, paiskatkaat vetehen minut, mun upottain ulapalla! 605 Jos hukun, mieluummin hukun ihmisten k�den kautta." N�in nimes h�n; halaellen polvia, polvissa riippui vierren. K�skemme, ken olis? kertoa, my�s suvust' mist� syntynyt? Tunnustamaankin, onni mi vainosi h�nt�? Its' is� Ankhises k�den nyt v�h�nk��n epim�tt� 610 nuorelle miehelle soi sek� mielt��n pantilla t�ll� rohkas. N�it�p� h�n pelon poistaen lausuvi vihdoin: 'Ithakon maast' olen onnettoman Odysseyn tovereita; mun nimen ompi Akhemenides, is�n' ollessa k�yh�, (oi, jos onni se kest�nyt oisi!) m� Troijahan l�ksin. 615 T�nnep�, kun vapisten nuo j�tt�v�t kynnykset julmat, luolahan Kykloopin avaraan toverit minut heitt�� unhottaen. Kotinaan t�ll' on verisist' aterjoistaan visvanen hirve� rotko. H�n, kauhea, its' ylettyypi t�htihin (semmoisen jumalat tuhon poistote mailta!); 620 vaikea n�hd� h�n olj, mut vaikeempi puhutella. Onnettomain sis�lmyksi� s�i se ja mustoa verta. Itse ma n�in miten h�n pari ruumista luvustamme julmalla kouralla taap�in temmaten keskell� luolaa paiskasi paateen, niin ett' parskunehest' verest�ns� 625 kostuivat ovet; n�in miten hurmetta tiukkuvat raajat s�i se ja l�mp�iset j�senet varis hampahissansa. Ei vaan kostoa paits; ei k�rsinyt tuota Ulixes, eik� nyt t�ss�k�h�n unohtainnut Ithakolainen. Kerran ruoasta kun sek� viinasta voivuttuansa 630 taivutti kaulansa tuo unehen, yli luolansa roikuin, julmana, oksentain unissaan verivisvoa, jossa uiskelivat j�senet, -- avuks suuria pyydetty�mme siis jumaloita ja arpaa ly�ty�, yhdess� kaikki hy�k�ten puhkomme keih��n k�rjell� hirve�n silm�n, 635 hirve�n otsan all' yksin�h�n joka piileksi h�ll�, Argivo-kilven taikkapa Febon auringon laisna; vihdoin n�in iloten toverein mep� kostamme surman. Vaan paetkaat heti, oi poloset, sek� rannalta k�ydet pankate poikki! 640 Sill� jon moisena onteloluolassaan Polyfemus vahtivi villasta karjaa ynn' nis�t lyps�vi, n�ill� mutkais-rannoill' l�ytyypi kamaloita Kykloopej' ylt��ns� sadottain sek� korkeill' louhilla liikkuu. Kolmannen kerran kuun sakarat valollansa jo t�yttyy, 645 kun el�m�� petojen saloloissa ma viet�n ja kuiluin yksiksein ukuroiss' asuen ma Kykloopeja katson hirveit�, pel�ten jalkain t�min��ns' sek� ��nt��n. Kurja on ruokani: marjoja, kornelleit' kivekk�it� antavat oksat ja ruokkivat ruohojen nyhdetyt juuret. 650 Kaikkia tutkaillen, t��n laivaston ensinn� rantaan n�in tulevaksi. Ma t�llen, keit�p� oisikin, p��tin antaida; on kyllin ett' hirve�n heimon ma v�ltin. Ennen te ottooten mun henkeni vain miten hyv��n!' Tuskin lausunut n�� oli, vuoren kun harjulla n�emme 655 karjansa keskess� liikkuvan vuorenmoisena itse kaitselijan Polyfemon ja pyrkiv�n tuttuhun rantaan, -- kauhean hirvi�n, aarniokkaan, pois jolt' oli silm�. Honkapa katkaistu k�dess��n tuken' olj sek� ohjas k�ynti�; mut j�less��n tuli villasat lampahat; ainoo 660 tuo ilons' olj, tuo lohtua soi kovass' onnessa h�lle. Sitten kuin merell' ehti ja yll�tti korkeat aallot, visvaa silm�st��n revityst' valuvaa pesi t��ll�, voihkaten, hampaitaan kirist�in; meren keskelle astuu, vaan ei kylki�k��n yl�vii viel kastele aallot. 665 Siit�p� karkaamme vapisten pakohon me nyt kau'as, miehen ansiokkaan pelastain sek� katkomme hiljaan k�yden ja ponnistain merell' airoin soudamme kilpaan. Astuntaans', �k�tess�h�n, tuo p�in pauhua k��nt��. Vaan kun ei k�dell�ns� se voinunna haapata kiinni, 670 eik' ahistain syv�ng�ll' ulapan voi vertoa vet��, nostaapi kamalan parun, jostapa kaikk' meren aallot j�rk�htyv�t, pel�styi jota my�s koko Italian maa, rotkoistaan syvimmist�kin kaikuen vongahti Aetna. Vaan Kykloopein kutsuttu kansa nyt metsist�, vuorten 675 harjuilt' t�yt�� valkamahan sek� t�ytt�vi rannan. Aetnan veikkoja seisovan tuimin katsehin turhaan n�emm', ylettyin yl�puolelle taivahan pilvi� p��lt��n, -- seurue hirmuinen: kuni harjulla tunturivuoren seisovat v�nke�t tammet tai k�vykk��t kyparissot, 680 tai kuni Juppiterin ikimets' eli horho Dianan. Ankara pelkomme saattaa laskemahan heti k�ydet minn' hyv�h�n sek� my�t�istuulille laivoja k��nt��n. Toist' opastus Helenon meit' k�ski: Scyllan ja Kharybdin keskess' on tie, joka meill' yhenlaista kuoloa uhkas, 685 ellemme suunnalla kest�is; p��t�mme purjehet k��nt��. Vaan kas! pohjoinen puhals nyt Pelorin ahingoilta kuin l�hetettyn�. Niin ohi kalliosuuta ma kuljen Pantagian, Megaran lahen, Thapsonkin alahikkaan. N�ill�p� rannoill' luotsasi harhaillen takasin taas 690 Akhemenides, kumppani onnettoman Odysseyksen. Ompa Sicilian lahdessa saari, mi suojavi vastoin myrskyj� Plemmyrion, nimekseen joll' antovat vanhat Ortygia; t�nn' Alfeon joen elidil�isen tehneen kerrotahan salatien meren alla ja suullas 695 sun, Arethusa, sicilialaisehen yhtyv�n mereen. Kuin pitikin, maan suuria pyyd�mme auks jumaloita; sitten Helorin maan lihavan sivu, tulvanalaisen laskemme. T��lt� Pakhynon korkeat louhet ja riutat my�s sivuamme ja kaukana haamoittaa Kamarina, 700 jollen Sallima muutoksen kielsi, ja Gelonki nurmet, -- hirve�n py�rtehikk��n Gelan virrasta niin nimitetty. Sitten korkea Akragas aarniomuurinsa n�ytt�� kauas, -- tuo tulisten hepojen ikisyntym� paikka --, tuulten suotua palmuhikas Selinuski sun heit�n, 705 kynnellen salas�rkist��n Lilybein vedet vaikeet. Sitt' Drepanon mun valkama kuin perin surkea ranta suojasi. T��ll' usean meren myrskyn kest�nehen jo mun is�n' Ankhiseen, -- surun', onnettomuuteni ainoon hoivan mie kadotan; parahin is� hylk�sit t��ll� 710 mun v�syneen, voi, niin monest' turmasta s�ilynyt turhaan! Eip' Helenuskaan tiet�j�, muista kun julmista neuvoi, ennustanut t�t� murhetta, eik�p� julma Celaeno. T�� oli viimeinen suru, t�� ison matkani loppu. T��lt�p� l�htien mun ajoi haltia rantamillenne. 715 Kaikkien kuullen n�in is� Aeneas pakis yksin Onnen sallimistaan sek� matkoistaan t�ten kertoi. Vihdoin lakkas ja sen lopun tehty�h�n lev�htiihe. Viitteet: V. 6. Antandro oli merikaupunki Idan vuoriryhm�n juurella. V. 13. "Mars'illen pyh� maa", s.o. sotajumalalle Marsille pyhitetty maa, Thrakia. V. 14. Lykurgosta kerrotaan, ett� h�n ajoi viinin jumalan Bakkhon Thrakiasta pois sek� k�ski kaikki viinapensaatkin h�vitt��. V. 19. "Dionelaisemo" = Venus, jonka sanotaan olleen Dionen tytt�ren. V. 35. "Getojen nurmet" se osa Thrakiaa, jossa Getit (vertaa Massagetit, Goothit) olivat asumassa. V. 66-68. Vanhat sivistyneet kansat panivat yleens� hyvin suuren arvon ruumisten hautaamiseen. Kreikkalaisten ja Roomalaisten luulon mukaan ei haudatta j��nyt kuollut voinut saada rauhaa Manalassa. V. 75. Delon saaren, jota t�ll� paikkaa tarkoitetaan, kerrotaan ennen ajelehtineen pitkin merta, kunnes Apollo sen kiinnitti nykyiseen olopaikkaansa. V. 76. Gyaros ja Mykonus ovat Arkhipelagin saaria. V. 82. Ankhises oli v�h�� ennen Troijan sotaa ollut Delon kuninkaan Anion vieraana. V. 85. Thymberilainen on Apollon liikanimi�. V. 104. Kreeta on nyk. Kandian saaren vanhempi nimi. V. 108. Rheteum oli er��n niemen nimi Troijan luona. V. 111. Cybele-jumalattaren palvelusta, jota johtivat h�nen pappinsa Korybantit, vietettiin salaisesti rajuilla asetansseilla ja vaskikastanjettejen tahi cymbalein helskyiss� er��ss� lehdossa frygilaisen Kybelen vuoren rinteill�. -- Cybele kuvattiin leijonain vet�m�n� vaunuissa. V. 115. "Tuulet viihdytt�k��mme" nim. uhraamalla. -- Gnosian maa = Kreeta, jossa oli Gnosus'en kaupunki. V. 121. Idomeneys oli er�s Kreetan kuninkaita, joka my�s taisteli Troijaa vastaan; kun kotia palatessa h�nt� kohtasi myrsky, lupasi h�n Neptunolle uhrata ensimm�isen, jonka kohtaisi, kotia p��sty�. Se olikin h�nen oma poikansa. Kun h�n sittenkin tahtoi lupauksensa t�ytt��, nousi osa kansasta kapinaan h�nt� vastaan sek� karkoitti h�net pois maasta. Idomeneys l�ksi seuralaistensa kera Italiaan. V. 124. Ortygia oli Delossaaren vanhempi nimi. V. 126. Paros saarelta saatiin oivaa valkosta marmoria. -- Naxos, Dontisa, Olearon ja Cykladat ovat saaria Arkhipelaagissa. V. 131. Kuretot olivat Kreetan vanhimpia asukkaita, jotka, tarun mukaan, n�kiv�t Juppiterin syntym�n ja peitt��kseen lapsen itkua sek� pelastaaksensa t��n, sen is�nis�n Saturnon (= ajan, omia lapsiansa nielev�n jumalan) vainolta, helisyttiv�t vaskilevyj�. T�st� kiitokseksi teki jumalatar Cybele heid�t papiksensa (Korybantit, Kuretit). V. 156. "Dardanian" = Troijan. V. 170. Korython oli er��n Etrurian maan vuoren ja kaupungin nimi (Keski-Italiassa). V. 212. Siit� kuin Thrakialainen kuningas Fineos oli -- toisen puolisonsa kehoituksesta -- sokaissut edellisest� aviostansa syntyneiden lapsien silm�t, sai h�n rankaistukseksi Harpyijat niskoillensa, joista h�n p��si vasta sitten, kun oli tehnyt hyv�n ty�n Argonauteille, jonka vuoksi n�m�t kiitollisuudesta ajoivat Harpyijat Strofadein saarille V�limeress�. V. 270. Zakynthos, Dulikios, Samos, Nerito, Ithaka ja Teukate ovat kaikki saaria Joonian meress�. V. 272. Laertes oli Odysseyn is�. V. 275. "Merimiehien kammoma temppeli" sen tienoilla olevien vaarallisten karien t�hden. V. 280. Aktio on se paikka, jossa Oktavianus (keisari Augustus), Vergilion suosija, voitti meritappelussa Antonion ja anasti yksivallan itselleen v. 30 e.Kr. V. 287. Aeneas lahjoitti, ajan tavan mukaan, voitetun kilpens� templille. V. 291. Faiakilaiset olivat Korfun entiset kreikkalaiset asukkaat. V. 303. "J�ljenn�s-Simo�sjoki", s.o. joki, jonka Andromakhe ja Helenus olivat niin troijalais-Simo�sjoen muistoksi nimitt�neet. V. 321. Akhilles oli rakastunut Polixenaan, Priamon tytt�reen, ja pyysi t�t� puolisokseen. Vieteltyn� Apollon temppeliin, muka morsiantaan vastaan-ottamaan, murhasi h�net siell� Paris. T�st� syyst� teloitti Troijan valloituksen j�lkeen Akhilleen poika Pyrrhus Polixenan tuon hautakummulla. V. 328. Ledan tytt�rentyt�r Hermione oli kihlattu Oresteelle. V. 331. "Pahan ty�n vuoks." -- Agamemnonin Troijan sodassa ollessa vietteli Aigistho tuon puolison Klytaimnestran, jonka suostumuksella h�n tappoi Agamemnonin, juuri kun t�� palas Troijan sodasta. Sama kohtalo olis kohdannut Agamemnonin poikaakin Orestesta, ellei t��n sisar Elektra olisi h�net pelastanut. Orestes pakeni, mutta 8 vuotta my�hemmin palasi h�n j�lleen ja murhasi Aigisthon sek� �itins�. �itins� murha ei suonut Oresteelle sinis rauhaa, kunis h�n tuli Areopagin (tuomarikunnan) tahi, toisten mukaan, Minervan tuomion kautta viastaan vapautetuksi ja raivostaan p��stetyksi. V. 340. Andromakhe tahtoi kai jatkaa katkaistua lausettansa t�h�n tapaan: "on synnytt�nynn� Kreusa", -- vaan arvasi Aenean surullisesta muodosta, ettei Kreusa en��n ollutkaan elossa ja katkaisee sent�hden lauseensa. V. 360. Klaros oli kaupunki Jooniassa V.-Aasiassa, jossa oli Apollon temppeli. T��ll� ennustettiin laakeripuun palamisesta; jos se r�tisi palaessaan, merkitsi se hyv��, -- muuten p�invastoin. V. 361. Lintujen laulusta ja lennostakin ennustettiin. V. 376. "Satu" sanaa k�ytet��n Kalevalassa merkitsem�ss� kummallisia elon vaiheita (ruots. �fventyr). V. 396. Etel�-Italian rantamailla, joita t�ss� tarkoitetaan oli niin paljon kreikkalaisia siirtolaiskaupunkeja, ett� sit� sen vuoksi kutsuttiin Suureksi Kreikaksi. -- Hiukan j�lemmin mainitut paikat olivat kaikki siell�. -- Naryko, Lyktos ja Melibea osoittaa kreikkalais-siirtolaisten entisi� kotikaupunkeja joista he olivat Italiaan tulleet. V. 420. Scylla ja Kharybdis olivat kaksi merimiehille vaarallista kohtaa Messinan salmen kummallakin puolella. Scylla (nyk. Scilla) on korkea, pienempien karien ymp�r�im� kallio Italian puolella ja Kharybdis (nyk. Kalofaro) on vaarallinen meren kurimus, joka, er�iden tuulten vallitessa, synnytti ankaran meren kuohun. Tarun mukaan oli loitsija Circe mustasukkaisuudessaan muuttanut Sardinian kuninkaan Forkon tytt�ren Scyllan merihirvi�ksi. -- Kharybdis, Neptunon tyt�r, oli varastanut er�it� Herkuleen h�rki�, josta syyst� Juppiter paiskasi h�net salamallaan siihen merenkurimukseen, joka h�nest� sai nimens�. V. 441. Kumee oli kreikkal. kaupunki Kampaniassa. V. 442. Avernon j�rvet luultiin olevan yhteydess� Manalan kanssa, siksi sanotaan niit� "haltiokkaisiksi." Nimi merkitsee suomeksi "linnuton", kosk'eiv�t mitk��n linnut voineet viihty� niiden luona, niist� nousevien rutollisten h�yryjen vuoksi. V. 466. Dodona oli er��n Epiron kaupungin nimi, jossa oli Juppiterin temppeli ja ennustuspaikka (oraakkeli). Templin ymp�rille oli kattiloita ripustettuna, joiden soinnusta sitten ennustettiin. V. 506. Ceraunilais-vuoret pohjoispuolella kreikkalaista Epiroa tunkevat Akroceraunian niemen� mereen, josta on lyhvin merimatka Italiaan. V. 525. "Pikarin kruunaamiseksi" nimittiv�t muinaiset roomalaiset tapaa, koristaa uhratessa pikaria kukkaiskiehkuralla. V. 534-35. "Itse", nim. kaupunki, "on k�tk�ss�", niemen takana. T�m� hamina oli l�hell� nykyist� Otrantoa. V. 551. Herakles (= Herkules) oli tarun mukaan Tarenton kaupungin perustaja. V. 552. Lacinia niemi, jolla muinoin oli Junon temppeli, oli v�h�n matkaa muinaisesta kreikkal. kaupungista Krotonista. V. 553. Scylaceum, nykyisen Sqvillacen kaupungin seutu Bruttiassa, oli vaarallinen myrskyjens� vuoksi. V. 578. Encelados oli er�s j�ttil�inen (Titaani), joka yritti valloittaa taivaan, mutta jonka Juppiter l�i ukonnuolellaan ja laski Aetnan tulivuoren h�nen viel� el�v�lle ruumiilleen. V. 587. "Syd�n y�t�" sanotaan "ajattomaksi" t�ss� siit� syyst�, kun ei taivaan kappalten liikunnosta voitu p��tt��, min verran y�t� olis kulunut. V. 687. "Pelorin ahingolta" s.o. Messinan salmesta. V. 689. Pantagia on er�s pieni Sicilian joki, -- ja Thapsus on niemen nimi Megaran lahden luona. V. 693. Plemmyrion on my�skin niemen nimi, joka Ortygian saaren kera suojelee kuuluisan Syrakuusan kaupungin sataman. V. 695. Alfeus on joki Kreikan maan Elis-maakunnassa, jonka hoettiin kulkevan meren alate ja yhtyv�n sicilialaisen Arethusa-virran l�hteihin. V. 698. Helorin merikaupunki oli Syrakuusasta etel��n. V. 699. Pakhynon niemi on Sicilian etel�isin k�rki. V. 700. Kamarina oli Sicllian etel�rannalla. T��n kaupungin luona oli suo, jota oraakkeli oli kielt�nyt kuivattamasta. Siit� kiellosta eiv�t asukkaat huolineet, mutta siksip� p��siv�tkin viholliset t��n suon kautta kaupunkiin ja sen valloittivat. V. 703. Akragas on vuoren nimi, jonka luona suuri, komeista rakennuksistaan kuuluisa Agrigenton kaupunki muinoin oli. V. 705. Selinus oli melkoinen kaupunki Sicllian lounaiskulmalla. V. 706-707. Lilybeum ja Drepanum (nyk. Trapani) olivat kaupunkeja Sicllian l�nsipuolella. NELJ�S LAULU. Dido. Ainehisto. Dido rakastuneena valittaa huoliansa sisarelleen Annalle, joka kehoittaa t�t� ottamaan Aeneaan puolisokseen (1-55). -- Didon rakkaus (56-89). Juno kehoittaa Venusta suostumaan siihen, ett� Aeneas naisi Didon, johon t�m� suostuu sill� ehdolla, ettei Sallimalla olisi mit��n sit� vastaan (90-128). -- Dido ja Aeneas l�htev�t mets�stykselle; Junon toimittamat h��t (129-172). -- Maine kertoo t�st� Didon entiselle kosijalle Jarbaalle, joka sen vuoksi valittaa Juppiterille (173-218). -- Juppiter k�skee Merkurion viem��n Aeneaalle jyrk�n k�skyn l�htem��n Libyasta, jonka Merkurio, laskeuttuaan ensin Atlaalle, toimittaa (219-278). -- Aeneaan pula (279-295). -- Kuningattaren haikea murhe ja Aeneaan teeskennelty tylyys (296-392). -- Aeneaan jo matkaan varustautuessa kokee Dido, l�hett�m�ll� sisarensa Annan, edes viivytt�� matkaa, mutta kaikki turhaan (393-449). -- Dido p��tt�� lopettaa p�iv�ns�, jota p��t�st��n edist�v�t luullut n�kem�ns� julmat aanat (450-473). -- Aikomustansa salaten, pyyt�� h�n sisartaan laittamaan rovion sis�linnaan, jolla poltettaisiin, loihtia-naisen neuvon mukaan, kaikki muistomerkit Aeneaasta ja h�n siten loitsuneuvoilla p��sisi tuskastaan (474-521). -- Didon mielenmyrsky y�ll� (522-552). -- Aeneas saa k�skyn Merkuriolta l�htem��n pois maasta, jonka tekeekin (553-583). -- Didon ep�toivo ja raivo aamulla n�hdess��n laivat jo merta kynt�m�ss� (584-629). -- Dido k�skee eukon Barcen hakemaan Annan ja t��n poistuttua, nousee roviolle, jossa p��tt�� miekalla p�iv�ns� (630-692). -- Juno s��lien kuolevan tuskia l�hett�� Irin h�nt� niist� vapauttamaan (693-705). Vaan kuninkaatar jo haavoitettuna raskahan kaihon tuntevi suonissaan sek� oudossa leimussa riutuu. Mielehen taas palajaa urohon avut, taas suvun suuri kunniakin; syv�h�n syd�meen puhe kuin jalo muoto juurtuvi vain eik' suo j�senillens� rauhoa kaiho. 5 Toisen p�iv�n koi jopa Febon soihdulla valkas maita ja poisteli taivaan kannelta kostean tahnan, kun sisartaan yks'mielt� h�n haaveksien puhuttelee: "Annani, siskoni, mitk' unelmat levotont' mua vaivaa! Kuinkapa arvohikas majallamme on tullunna vieras! 10 Kuink' on muodoltaan jalo! Kuink' uros urheamieli! Ei ole uskoni turhaa, ett' jumalain suvust' on h�n; varmahan uskon sen: pelokkuushan on kehnojen merkki. Voi, mit seikat h�n koki, millaiset sodan k�ynnit kertoil! Ell'eip' ois luja mieleni enk' vakavast' ois 15 p��tt�nyt, etten naimisliittohon aijo ma k�yd�, sitten kuin ens'lempi mun kuolohon raueten petti, ell'eiv�t mua inhottais h��suojat ja soihdut: ehk�p� ainoan t��n vian alle ma lantua voisin! Anna, sen tunnustan ett' mieheni, koidon Sykhaeon 20 kuoleman j�lkeen, kun Penaatit velimurha se tahras, ainoa t�� mun mieleni k��nsi ja sy�mmeni saattoi horjumahan; taas entisen leimun j�lki� tunnen. Ennenp� toivosin tok' ahmaan mun nielev�n taikka ett' is� kaikenvaltias mun Manalaan salamallaan, 25 Tuonenki kalpeahaamujen y�n syv�n valtahan veisi, ennenkuin, Siveys, sua loukkaan tai lakis hylk��n! H�n mun lempeni vei, joka ens' minut itsehens' liitti; h�n sen my�s pit�k��n, -- omans' olkohon hautahan asti!" Lausui n�in; hykertyin alas sitten purskahti itkuun. 30 Annapa vastaa: "Oi sisar, armahisemp' el�m��ni, ainako nuoruuden kuluttaisit yksin�s surren, et sulolapsia sais, Venuksenkan' et auvoa tuntis? Tuostako tuhkan tai Manan haamujen huolivan luulet? Olkoon, ett'eiv�t surevaa kosijat ole saaneet, 35 ei Libyast' eik' Tyrosta muinoin; halveksit Jarbaan, p��llik�t toisetkin, joit' Afrikan voittorikas maa tuottaa; oisitko my�s miel'tehtosta lempe� vasten? Eik�s mielehes juohdu, kennenk� sie asut mailla? T��lt� Getulian linnat ja sortumaton sodass' kansa, 40 saartavat raat Numidatki ja vierahill' ankara Syrtti; tuolt' er�maa vedet�n sek� varsin raivosat Barkat. Viel�k� Tyrostakin sodan nousevaks mainita t�ydyn, uhkoa veljesikin? Luulenpa johdollaan jumalain sek� suosivan Junon 45 Ilion laivojen ohjanneen kulun tuulella t�nne. Millaiseks n�kisit, sisar, linnas, min nousevan vallan moisesta liitosta! Teukroinkin asetten tukiessa millaiset uroty�t eik' Puunien kunnian nostais! Pyyt��s vaan jumalain lupausta ja tehty�s uhrit, 50 huolehi vieraistas sek� keksi�s viivytyssyit�: milloin pauhaapi meren myrsky, Orionin kuurot, milloin laivat on rikki ja l�ht�� kielt�vi taivas!" Mielen syttynehen t�ten lemmen leimuhun liehtoi, toivoa arvelevaisessa nosti ja karkotti kunnon. 55 L�htev�t temppelihin anomaan ens' alttariloilta rauhaa; uhraavat tavan j�lkehen m��r�tyt lampaat kunniaks lain tekij�n Cererin, Febon sek� Bakkhon, Junonpa varsinkin, avion sitehet joka hoitaa. Maljoa oikeallaan pit�en tuo kukkea Dido 60 viini� valkoisen vasikan kaas sarvien keskeen; tai jumalain kuvien edess' alttarin rasvasen luona kulkee, viett�� uhrissa p�iv�n ja auotun raavaan rintahan tuijottaa, sis�lmyksist� neuvoja urkkein. Voi povarein v�h�mieli! Mit' auttavat raivoa enteet, 65 taikkapa templiss� k�ynnitkin! Yh� vaan tuli vieno sy� ydint��n, syd�mess' yh� vain kipu kalvava kiihtyy. Hehkuu onneton Dido ja kaupungiss' yh� h�il��, hurmaellen, vasaman kuni haavasta hirv', johon kaukaa huolettomaan osui Kreetan lehtojen keskess� paimen, 70 rautasen peitsens� vainotessaan ump'm�hk�h�n lentoon paiskaten; tuo paeten samoaa salot, Diktonki vaaran oudat, mut kyless��n tuhon tuottava riippuvi keih�s. Milloin Aeneaan mukanaan vie linnansa keskeen, n�ytt�en Sidonin aarteit' ynn' yrityksi� linnan; 75 alkavi lauseen, mut puhe kesken taas pys�htyypi; milloinp' ehtoonnuttua, kesti� taas halajaa h�n, pyyt�en hartaast' Troijan vaivoja taasenki kuulla, taasenki tarkastuksine riippuvi kertojan suusta. Sitten kuin erottiin sek� laskevan kuun valo v�istyy, 80 t�hdetki k�skev�t kun unehen aleten per�tysten, yksinp� huolevi tyhj�ss� linnassa, tyhj�h�n sohvaan vaipuen; poiss'olevaa poiss'ollenki kuulevi, n�kee. Tai sylihins', is�n muodosta hurmaellenpa, Julon painaa, josk' edes n�in vois suuren lempens� pett��. 85 Ei aletut torit nouse, eiv�tk� huolehi nuoret toimistaan, tahi ett' sataman tahi sais varustukset vaimeiksi sotahan; ty�t seisovat kesken ja muurein hirve�t huiput ja taivaan korkuhiset telineetkin. Vaan kun Juppiterin rakas puoliso huomasi Didon 90 lemmen turmiohon osuneen eik' arvosta yht��n huolivan, n�in Venusta l�heneepi nyt lausehin Juno: "Oivanpa kiitoksen sek� suuren saalihin saitte, sie sek� poikas! On tuo ylen suur, ylistett�v� tenho, jospahan kaks' jumalaa yhen vaimon peijaten voittaa! 95 En ole unhottanut sinun linnaamm' arkaelneesi, en ylev�nkin Karthagon asunnoit' ep�ellees. Vaan mit� tarkoitat? Lopuks miksik� ottelus t�ht��? Emmek� ennemmin avion sitehill' ikirauhan s��nt�si? Sen, jota oot halunnut syd�mest�si, sait nyt: 100 lempe� hehkuvi Dido ja lempi jo luunsakin t�ytt��. Siis v�ki vallitkaamm' molemmat, samass' arvossa ollen, miehen�ns' sitte h�n palvelkoon Frygilaistakin vaikka huomenlahjatkin tyrolaiset ma valtahas annan." H�lle, -- kun vain puhuneen t�m�n teeskelymielell� huomas, 105 vallan ett' Italian Libyan h�n ��rille k��nt�is --, n�in Venus alkavi vastauksensa: "Ken houkkopa tuota kielt�is, mieluummin ruveten kerallais sodan k�yntiin? Jospahan vain asian, jota kerroit, Onnikin my�nt�isi Sallimast' oon ep�varmana vaan, jos Juppiter yhden 110 aikosi kaupungin Tyron kuin Troijan l�h�kk�ille, kansojen yhty� jos hyv�ksyis, sek� liittoa laittaa. Sie olet puolisons'; sie rukouksella koetella mielt��n voit. Mene; seuraan!" -- N�in kuninkaallinen Juno nyt lausuu: "Huolenan' olkohon tuo! Vaan mill�p� lailla me aikeen 115 voisimme t�ytt��, kuules, kun lyhyeen heti kerron. Onneton Dido ja Aeneas yhess' aikovat menn� korpehen mets�st�m��n, kun huomenna juur' yleneepi Koitto ja taas s�tehill��n maan kehyksen keritt��pi. Pilvenp� ruittuisen, rakehikkahan syyd�n ma n�iden 120 p��lle ja, mets�stys-apajoin ritarjoukkojen outaa innolla kierrelless', ukonilmalla j�rkyt�n taivaan. Erkanevat toverit ja he peittyv�t synkk�h�n y�h�n: Dido ja Aeneas pakenee saman onkalon suojaan. L�sn' olen siell� ja, jos sun tahtosi vankaksi j��pi, 125 liit�n n�� avion sitehell', omaksens' h�net lausuin. Siell�p� olkohon h��t!" Anovallen vastustamatta my�ns' Venus, keppoisten sepityksilleen hymyellen. Kunpahan valtameren yleten vaan Koitar jo j�tti, niin rusottaiss' sen l�ks paras nuoriso portista vieden 130 harvat verkot ja paulat kuin levyk�rkiset keih��t, l�ks my�s Massylian hevosmiehet ja vainusat koirat. Suojassa viiv�ht�v�� kuninkaatarta kynnyksen luona oottelevat ylimykset ja suitsijahan jymyjalka vaahdottaen pureksii, purpurasta ja kullasta hohtain. 135 Vihdoin astuvi h�n esihin, j�less��n iso seura, kullan reunuksiseen puetettuna sidonilaiseen vaippahan; kullasta h�ll' on viine ja suortuvat solmii kulta ja purppuravaattehen kiinnitt�� soma solki. T�nnep� my�s frygilaistoverit sek� hilpe� Julus 140 saapuvat. Itsekin Aeneas ihanampana muita seurahan yhdistyy sek� joukkoja j�rjesteleepi. Jommoinen on Apollo kun talv'asunnon Lykiassa, Xanthonkin joen hylk��, saapuen �itins� Deloon, uudistamaan ilojoukkojahan; luon' alttariensa 145 Kreetat kuin Dryopit remuaa, sekasin Agathyrsit kirjotutkin; Cynthon kuin harjulle nousten se hiuksens liehuvat kaunistaa kukin sorjaks ja kullalla kruunaa, keih��t kuin olallaan hel�j��: n�in k�i keve�sti Aeneas, sulo loisteli n�in n��st��n ylev�st�. 150 Sitte kun vuoristoon oli tultu ja korpehen jylh��n, tiett�m�h�n, pukit villit jo kallion huipulta kiit�in kiipasevat m�kil�ilt' alas, hirvien laumakin laukkaa aukean tannermaan ylitsen nyt toiselta puolen; tupruttain paossaan tomupilvi�, m�elt� se l�htee. 155 Poikapa Askanius ilakoi hevollaan tulisella notkelmassa ja milloin n�it' sivuaa tahi noita, pelkurien otusten sijahan h�n vuorilta toivoo karjun vaahtoavan tahi leijonankin kohatakseen. Sill�v�lin jyrin�ll� jo suurella alkavi taivas 160 synkisty�, rakehein kera ruittosakin sade puhkee. Troijan nuorison kanss' sekasin tyrolaistoverit ynn' arkaillen Venuksen pojanpoikakin dardanilainen nurmilta kaikkovat, kun vesi vuorilta koskina sy�ksyy. Dido ja Aeneas pakenee saman onkalon suojaan. 165 Maa sek� naittaja Juno nyt antaa ensinn� merkin: leimuavat salamat, avion yl�-ilmakin tiet��; vaikerehtain ulisee my�s vuoren huipulla Nymfat. P�iv� se turmiohon vei, tuo oli onnettomuuksiin alkuna. Sill' ei maineestaan eik' kunnosta huoli 170 eik' en�h�n salalempen�ns' k�tke� Dido sit' aijo; kutsuu sen avioks sek� n�in nimitt�in vian puoltaa. �kki� kulkeepi Libyan ison linnojen kautta Maine, se hirvi�, jon vikevyydell' ei ole vertaa. Liikkeist��n v�kev�ityy, matkasta voimansa karttuu; 175 pelvosta pienen� ens, sep� kohta jo nousevi ilmaan, astuessaan mailmassa, jo peitt�vi pilvihin p��ns�. T��np' emo-Maan, jumalain vihan kiihoittaiss' sit�, viimein synnytt�neen sanotaan Ceeolle ja Enceladolle turmio siivilt��n, jaloiltaan nopeaks sisareksi, 180 -- hirvi� hirmuinen, joll' untuvat kuin ovat tihj�t, niin tihe�t t�hyssilm�t on h�yhenten all' (ime kertoo!), niin usein tuo suin suhajaa, h�rist�� monin korvin. Taivon ja maan v�lyst�ss� se lent�� suihkavin siivin y�n pime�ss', unehen eik' ummista silmi� vienoon: 185 p�iv�t vahtaellen sep� huonehen harjalla istuu tai torien kupuloilla, jost' kaupungit vavahuttaa, niin valettaan, pahoaan latellen kuin tottakin kertoin. T�� monenlaisella viestill� silloin kansoja t�ytti, t�� iloten niin tehdyt kuin tekem�tt�m�t lauloi: 190 tullehen Aeneaan, joka Troijast' on sukujansa, t�llep� puolison arvon suonehen kaunihin Didon; -- nyt koko pitkosen talven he kesken�h�n hekumassa, huoleti vallastaan, himon halvan orjina viett��. N�it�p� ilke� haltiatar yh� miehien mieliin 195 kylv�vi. Valtian Jarbaan luo heti kulkunsa suuntaa, t��n sanomallaan kiihoittaa syd�men, vihat lietsoo. Ammon olj is� t��n, emonaan garamantinen Nymfa; laajaan maahansa h�n sata aimoa templi� laittoi Juppiterille ja alttariloit', ikitultakin s��s ja 200 valvonnat jumaloill'; oli rasvaisna keto raavaan hurmeesta sek� seppelist��n useoist' ovet kukki. Katkeran maineen kautt' t��n syttyvi raivohon rinta; siks hoetaan jumalain pyh�st�ss� sen alttarin luona paljon Zeyst' anoneen, k�si��n yl�s n�yr�n� nostain: 205 "Juppiter kaikenvaltias, jolleka Maurien kansa atriat valmistaa ihap�ydille, viini� uhraa! N�etk� s� n�it'? Tahi turhaankos salamain kuningasta, oi is�, pelk��mme? Vai syytt�k� pilvien leimut mielt�mme kauhistavat? Jyrys taivahan turhako onkin? 210 Naikkoinen, joka harhottuans' sai maassamme pienen kauppalan ostaneheks sek� jollen kynte� soimme rantaa, jonka me sallimme s��te� lait, -- aviomme hylk�s ja Aeneas tyrannin maakuntahans' otti. Tuopa nyt Paris akkamusmois sotajoukkions' kanssa, 215 kiinnitt�in hivuksiins', valuvaankin �ljy� leukaans' Meeonimyssyn, -- tuo anastaa ylivallan; me lahjaa kantaa templihis saamme ja tyyty� tyhj�h�n arvoon!" Lausehin n�in anovaista ja alttarihin ruvennutta kaikenvaltias kuuli ja nyt kuningattaren linnaan 220 katsehen k��nsi ja lemmest� arvons' unhottaneihin. Sitten Hermeellen puheleepi h�n k�skien n�it�: "Joutuos, poikani, kutsuos tuulta ja laskeu siivin: Teukrojen johdattajaa, joka Karthagossa nyt viipyy eik�p� linnoistaan, joit' Onni on suonunna, huoli, 225 muistuta ynn' nopeaan vie k�skyni ilmojen teit�! Ei emo kaunihin h�nt' ole huovannut t�m�nlaiseks meill' eik' kahdesti s�ilynyt Hellenitaistossa siksi, vaan olevan se, ku voimakkaan, sotasen kukistaisi Italian, Teukron suvun korkean taasen ku alkais, 230 saattaisi koko maankin tottelemaan lakejansa. Ellei semmoisten asiain halu kiihota h�nt�, eik�p� kunniastaan h�n kehtaa vaivoa n�hd�: kielt�isk�s is� Askanioltakin linnoja Rooman? Mink�p�s aikoo? Tai mit� toivoen h�n vihollisten 235 viipyvi maass' eik' ausonilaissuvust' eik' sure maista? Purjehtikoon: se on k�skyni summa; se ilmota h�lle!" Lausui. K�sky� tuo ylev�n is�n seurata aikoo: ensinn� jalkoihinsa h�n kullatut anturat solmii, jotkapa siivin h�nt' yl�h�llen tai meren poikki 240 tai yli maan kuni kiit�v�n tuulen puuskassa viev�t; ottaa sauvansa sitten, jolla h�n Tuonesta kutsuu vainain sieluja tai muit' Tuonehen synkk�h�n laittaa, suop' unen, poistaa sen sek� kuolosta aukovi silm�t; tuohonpa luottaen tuulilla kulkee, ui l�pi synkk�in 245 pilvien. H�n jopa lent�en Atlantin kovan huipun korkeat rintehet huomaa, tuon, tukena joka taivaan, Atlantin, min peittyvi synkkihin pilvihin aina kukkula m�ntyinen, vihurit, satehet jota pieks��: niett�� olkiahan lumivaippa ja leu'asta �ij�n 250 sy�ksyv�t kosket ja j��ss' on kankea, hirve� parta. T�nnep� laukuillen tasasiivin Kyllenialainen seisahti; paistikkaan suhahtaa meren pintahan t��ll� kaijan lailla, mi kiert�� pitkin rantoja, pitkin my�s kalas�rkki�, laukuillen meren pinnalla aivan. 255 Juuripa n�in lens' nytkin taivon ja maan v�lyst�ss� rantahan hiekkaisen Libyan t�� �ij�ns� luonta, halkoillen vihureit' samotessa Kyllenialainen. Tultua siivikk�in jaloin afrikalais-majojen luo, linnaa Aeneaan n�ki vahvistamass', asunnoita 260 uudistamassa; sen vy�ll' oli jaspist�htinen miekka, tyrialainenki purppuraviittansa hohtaen riippui harteillaan, rikas joit' oli antanut lahjaksi Dido; kultasill' langoillaan se olj t��n puvun kirjonut taiten. Oitispa tiuskaa: "Karthagon perustuksia korkeen 265 siek� nyt laitat ja armastellen sorjaksi pyyd�t linnaa, voi! oman valtasi hy�dyn unhottaneena? Its' jumalain mun valtias t�nne Olymposta laittoi kirkkaastaan, joka maan sek� taivaan voimalla hoitaa; k�skien saattaan t��n sanoman nopeaan l�pi ilman: 270 Minn' pyrit? Tai mit� toivoen sie Libyan venyt mailla? Ellei semmoisten asiain sua kunnia koske, etk� s� kiitokseksesi kehtaa vaivoa n�hd�, katsos Askanioon kohovaan, perint�ns�kin toiveet muistaos, Italian joka maan on saava ja Rooman 275 vallankin!" -- N�in lausuttuansa Kyllenialainen keskeytt�in puhettaan jopa ihmishahmonsa heitti, kauaskin n�kyvist� jo ohvahan ilmahan haihtui. Tuostapa Aeneas ylen h�mm�styy n�kem�st��n, hiuksensa p�yristyv�t sek� ��nens� kurkkuhun tarttuu. 280 Pois haluaa paeta, sulosetkin hylj�t� seudut, s�ik�ht�en jumalain manausta ja k�sky� jyrkk��. Voi, mit� tehd�? Kuin puhuen kuningattaren raivon uskaltais asettaa? Kuin alkais ens' puhettansa? Miettehet lennellen nyt h�ilyv�t sinne ja t�nne, 285 horjuillen monenlaisissa tuumissa kaikki h�n koettaa. T�� ajatus ep�r�iv�st� n�yttihe parhaimmalta, k�ske� Mnestheon, Sergeston sek� urhon Kloanthon valmistamaan alukset salass', saamahan kumppanit rantaan, toimittamaan asehetkin; vaan mik� muutoksen syyn' ois, 290 nuo salatkoot; sill'aikaa itse h�n, kun paras Dido tiedotta olj eik' lempens� luullut murtuvan koskaan, koittais luoksensa p��st� ja, kun sopivin olis aika, sen lepytt�is kuten vois parahittain. Oitispa kaikki k�sky� noudattaa iloten sek� teht�v�t t�ytt��. 295 Vaan kuninkaatar -- ken voiskaan lempiv�n pette�! -- vehkeit' aavistaa sek� oitis matkamme aikehet kuuli, -- h�n, joka syytt�kin pelk�s. Ilke� mainepa kertoo raivoavallen laivamme laitokset, eron hankkeet. Neuvotta riehuen vimmassaan koko linnoa pitkin 300 kiit��pi, kuni Raivotar, palveluksen alettaissa, hourii, kun sit� kiihoittaa kolm'vuotiset Bakkhon juhlat ja y�ll� se ��nen Cithaeronin ulvovan kuulee. Vihdoin Aeneaalle h�n n�in nimeten saneleepi: "Viel�k� peitt��kin valapattoinen rikosty�t�s 305 voivasi toivoelit sek� varkain maastamme menn�? Eik� mun rakkautein eik' muinaiset lupaukses, eik' pid�tt�� voi Didon aikoma hirve� kuolo? Vai joko talvellakin sie laivastoas varustellen rient�isit merellen Puhurin parahimpahan myrskyyn, 310 julmuri? Kuinka? Jos et kedot oudot ja vierahat suojat etsi� t�ytys' ja viel' ik�-Troijakin seisosi, tokkos sittenk��n rajullen ulapalle s� l�htisit laivoin? Mua pakenetkos? N�iden kyynelten, k�tes kautta, kosk'en itsellein en�h�n, poloin, j�tt�nyt muuta, 315 naimisliittomme ynn' aletun avion anon kautta, sulta jos ansainnut olen mink��n tai sinull' yht��n oon rakas ollut: huoneeni perihukkoa s��l' ja, jos rukouksista yht�h�n huolit, -- heit� se aikees! Sun takias Libyan v�ki, paimentolais-tyrannitkin 320 vainoavat mua, on Tyrit �iss��n; sun saman vuoksi sammui kainouskin, joka ennen mun t�htihin nosti, kunniakin --. Mihin kuolemahan minut hylk�sit, vieras? T�� nimi ainoastaank' en�h�n nyt puolisostain j�i? Miksip� viivyn? Ett�k� Pygmalion veli muurit 325 sy�ksisi maahan ja mun veis vankina Getulo Jarbas? Kuitenki jos mull' ennen sun pakoais edes saatu ois siki�s, jos mullen pienonen linnassa leikkis Aeneas, n��ll��n joka muistuttais sua mulle, enp�h�n vallan mie petetyks enk' hylj�tyks n�ytt�is!" 330 Lausui. Juppiterin tuo k�skyst� tyynen� katseens s�ilytti; ponnistaen surun rintansa alle h�n painoi. Vihdoin vastaapi v�h�n: "Sull' en, joita sa paljon lausua voit luetellen, oi kuninkaatar, ma kiell� velkaunnein ylen, eik' mua harmita Didoa muistaa, 335 kunnes on muistia mulla ja n�� j�senet elo t�ytt��. Nyt v�h�n asjasta lausun: en salavihkahan peitt�� aikonut t��n paon, sit' �l� usko, -- en puolison koskaan etsinyt soihtuja enk� m� tuohon liittohon tullut. Jos mun sallittaneen elon onneni huostassa viett�� 340 Salliman kautta ja ehtoni j�lkeen huoleni hoitaa, ensinp� Troijan linnasta kuin omien sulosesta huolehin t�hteest', ett' ylev�t Priamon majat nousis, ett� m� voitettuin rakentaisin Pergamon uuden. Vaan nyt Italiaan isohon mua Grynen Apollo 345 pyrki�, Italiaan Lykiankin k�skiv�t arvat. T��ll' is�nmaa, t��ll' lempeni on! Sua foinikilaista naistakin jos ilahuttaa Karthagon linnoja n�hd�, miks Ausonian maahan et Teukrojen soisi sa p��st�? Onhan meill�kin oikeus etsi� muualta valtaa. 350 Taattoni Ankhiseen pelottaa ylen synke� muoto, muistuttain mua maatessain niin kohta kun peitt�� varjolla kostea y� maat, t�hdet kun kiilt�v�t nousee, huolettaa rakas Askaniuskin ja k�rsim�ns' v��ryys, vallasta Italian jonk' est�n ja Onnensa mailta. 355 Nyt jumalitten airutkin, jonk' Juppiter laittoi -- p��n molempain nimess' sen sanon! -- kiit�en ilmojen kautta k�skyj� toi. Min� its' jumalan n�in keskell� p�iv�� astuvan linnaan; ��nens� korvillaini ma kuulin. Heitt��s tuskoittaa parullas mua, itse�s s��st�! 360 En tahallain pyri Italiaan." N�in puhuvaisehen syrj�st� p�in h�n pitk�h�n katsoo silmin rauhattomin sek� kiirehest' astipa kantaan ��neti h�nt' t�hyst��; vihastuin t�ten lausuvi sitten: "Ei ole haltiatar emos eik' sukus alkuna Teukro, 365 petturi; vaan kivipaasistaan sinut synnytti julma Kaukaso, Hyrkanon sua tiikerit on imetelleet! Miks vihan k�tkisin? Viel' tukalampaakos haen tuskaa? Huokasko itkustain edes? Vai v�r�hyttik� silm��ns'? Tai herahtik' edes kyynel? -- S��lik� lempeni tuskaa? 370 Voih, mit� lausuisin ens'? Eik�s mahtavin Juno, eik' is� Juppiter n�it' en�h�n n�e kostajan silmin? Ei kehenk��n voi luottaa! Rannalle heitetyn, k�yh�n korjasin tuon, h�ll', mielet�n, vallastaink' osan annoin; laivaston kadonneen sek� kumppanit turmiost' autin; 375 -- haa, tuost' hulluksi voisin ma tulla! -- nyt arpa Apollon, nyt Lykian manat, nyt jumalitten airuen laittaa Juppiter julmia k�skyj� tuomaan tuulien teit�! Tuo jumalain muka vaivaksi on, tuo huoli se heid�n rauhansa vie! -- Sua en en�h�n pid�, enk' sanas kumoo. 380 Purjehi Italiaan, mene vain, hae valtasi sielt�! Toivonpa, jos mit�k��n voi hurskas pyynt�, sun saavas haaksirikossasi rankaistuksen ja muistella Didoo viel� s� saat usehin. Sua tunnon vaivalla kiusaan! Vaan vilu kuolema kun j�senist�ni henkeni viepi, 385 sua yh� haamuna vainoon. Palkkasi saat, ep�kelpo; sen saan kuulla ja t�� huhu saapuu viel' Manalaanki!" N�in sanoen h�n lausehet keskeytt��pi ja, ilmaa sairaana paeten, eroaa n�kyvist� ja poistuu, j�tt�en pelvosta arvelevaisen ja mieliv�n paljon 390 lausua. Ottaen vastaan raukean ruumihin piiat marmorisuojahan viev�t ja laskevat patjalle rauhaan. Vaan jalo Aeneas, ehk' mielens� murhehtivaista lievent�� teki, lohduttain sanoillaan surun poistaa, raskaast' huoaten suuresta lemmest� j�rk�htyneen� 395 kuulevi kuitenkin jumaloita ja laivoill' l�htee. Teukrot jouduttavat jopa ty�t� ja korkeat laivat ty�nnet�h�n vesillen koko rannalla. Tervattu taika uip' jo; he tuovat metsist� lehtiset airojen aineet, p�lkytki, kun paon kiire on, veist�m�t�inn�. 400 N�et koko kaupungissa s� rient�v�n muuttelevaisten, niinkuin muuraiset jyv�ko'on ison kimppuhun ry�st�in k�yv�t ja sen, ajatellen talvea, k�tkev�t talteen; pitkin nurmea k�y jono tumma ja saalihin viepi ruohoss' ahdasta polkusta my�ten; ty�nt�vi suurta 405 ponnistaen olallaan osa aarta ja joukkoja toiset j�rjest�v�t, kurittain hitahait'; koko polvulla kiehuu ty�. Oi, mill�p� mielell� katselit, Dido, s� n�it�! Kuinka sa huokailit, kun linnasta n�it ylev�st� laajalti puuhattavan satamassa, kun n�it meren kaiken 410 silmies eess� jo pauhaavan h�lin�st' ilosesta! Armoton rakkaus, vain mihin et inehmoin sin� rintaa saata! Se itkuhun taas pakottaa, taas koetella k�skee pyynt��, taas anoen alistaa vihan lempens� alle, ettei koettamataan erohons' ast' j�tt�si mink��n! 415 "Anna, s� riennett�v�n koko rannalla n�et, miten kaikki yhtehen saa: jopa kutsuvat tuulia purjehet; laivain kokkihin kruunuja laittelevat iloten merimiehet. Tuskoa moista ma jos oon hankkia voinunna, voin my�s, siskoni, keste� sen. Oi, toimita kurjalle mulle, 420 Annani, t�� vain; sill' on vain sua tuo ep�kelpo arvostanut, sull' uskonut on syd�mens' salaisuudet; parhaimmin sopivan puhelaadun s� ynn' ajan tied�t! Mee, sisarein, kopeall' anoen vihamiehelle haasta! En Danaoin kera vannonut Troijan kansoa vastaan 425 Auliissa, ma en my�sk��n laittanut laivoja Troijaan, en is�ns' Ankhisen tuhan solvannut tahi haamun. Miks sanojain kovakorvaisna h�n kielt�vi kuulla? Minnek�s rient��? Koidolle armaalleen erolahjaks sois edes t��n: odotelkoon tyynt� ja my�t�hist' tuulta! 430 Entist' en en�h�n avioo, jonk' petti, ma pyyd�, en ett' ilman j�is Lation sulomaita ja valtaa: aikoa tyhj�� vain anon, raivollein levon hoivaa, kunnes k�rsim�h�n opettaa kova onni mun kurjan. Armona ainoastaan sit� pyyd�n; siskoas s��li; 435 jos sen mulle sa teet, sen runsahast' sulle ma kostan!" N�in pyys; murhehtien sisar n�� anomuksensa saattaa ain' yh� uudestaan. Mut tuot' ei liikuta mitk��n itkut eik' mit�k��n esityst� h�n my�ntyen kuule; Luoma sen kielsi ja leppe�n miehen tukkesi korvat. 440 Aivan kuin ij�k�st� ja paksua tammea Alppein puuskat tuivertavat vihureillansa sielt� ja t��lt�, kilpahan koettaen kaataa; k�y kohaus sek� kohta laajalti peitt�v�t maata jo rungosta riivityt lehdet: mut on kalliollaan se: min verran latvone ilmaan 445 nousee, niin syv�lt' ty�nt�� juurensa Tuontaki kohti: pyynn�ill��n uros n�in alituisilla sielt� ja t��lt� ahdistetaan ja h�n tunteepi jalomielisn� murheen, mut ei mielens� j�rky ja turhaan kyynelt� vuotaa. Silloin kohtalostaan ep�toivossa onneton Dido 450 kuoloa pyys eik' taivon kantt' en�h�n n�kev�ns' sois. Aikeessaan, elons' heitt��, varsinki h�nt' tukeaapi, kun n�ki lahjoja laskiessaan savutus-alttarille -- kertoilla kamalaa! -- pyh�t nestehet mustuvan siell�, kaadetun viininki kun verivisvaks muuttuvan n�kee. 455 Ei puhu kellenk��n n�yst��n, edes ei sisarelleen. Paits' sit� linnassaan miesvainajans' muistoksi l�ytyi marmoritemppeli; -- tuota h�n varsin hell�sti hoiti kaunistaen sitehill� ja lehv�is-kiehkurtamilla. T��lt� h�n ��ni� kuullehens' luuli ja miehens� huudon 460 kutsuvan h�nt�, kun maat y� synke� peitti ja usein huuhkajan yksin�h�n katon harjalta hautaus-virtt��n voikuvan kuultiin, huutoja haikeit' ulvoen pitk��n. Paljon on ennustajain sit� paits' pyh�t entehet h�nt�, ennustaen kamalaa, pelotelleet. Hurmehtivaista 465 vaivaa Aeneaan tylymiel' unissaan; yh� yksin j��v�ns� n�ytt�� tai yh� seurata kulkevans' tiet� loppumatont' Tyrolaisia etsien autosta maastaan: niinkuin Raivottarein v�en n�kee mielet�n Pentheus, kahtena auringon sek� kahdeks' v�itt�vi Theben: 470 tai Agamemnonin poika Orestes, kun n�ytett�ess� soihduin, mustinki k��rmehin h�n varustettua �itiins' templihin hirmuissaan pakenee, mut kostajat kohtaa. Kun siis raivonsa sai ylivallan, sortuen huoleen p��tti h�n kuolla ja itsekseen sen aikoa, tapaa 475 miettivi; n�in surevaa sisartaan puhutellen h�n peitt�� aikeensa sek� kirkkahall' otsalla toivoa teeskel: "L�ysinp�, Annani, keinon, -- onnitteles sisartaisi! -- jolla ma saan h�net taas tahi lempens� paulasta p��sen. Okeanon rajan luon' on, laskevan auringon puolla, 480 Aethiopein raja-��rill� paikka, joss' j�ttil�s Atlas k��nnytt�� olallaan tulit�htisen taivahan kantta. Massyli-kansasta on papitar mull' laulettu sielt�, Hesperon templin vartia; t�� lohik��rmehell' antaa ruokaa, t�� pyh�n puun omenoitakin vahtivi, mett� 485 helme�v�� levitt�in, univalmunkin jyv�-appeit'. T��, n�et, loitsuillaan lupajaa keritt�� surumielet, kuin vaan tahtovi, vaan muill' laittaa raskahat huolet; seisauttaa jokiveet, ta'a t�hdetki taivahan k��nt��; kutsuvi haamuja �ill� ja maan n�et jalkojes alla 490 mylviv�n, vuoriltakin alas astuvan saarnit. Ma vannon, armahin, kautt' jumalain ja sun kauttasi, siskoni, kuin my�s kautt' ihap��s, ett'en tahallain min� loitsuhin turvaa. Sie salahan rovio sis�linnaan taivahan alle laittaos, miehen my�s asehet, joit' tunnoton suojaan 495 naulahan j�tti ja vaattehet kaikk', avionki se vuode, jolla ma hukkaannuin, pane p��lle! Sill' ilke�n miehen kaikkipa muistot loitsija polttoa k�ski ja neuvoi!" Vaikeni lausuttuaan; �kin kasvonsa kalpeus peitt��. Eip�h�n luullut Anna nyt oudoill' lyylill� siskons' 500 kuoloa peitt�v�n eik' niin suureen raivohon mielens' saanehen, eik' pahempaa varo kuin erotessa Sykhaeon. Siks h�nen k�skyt h�n t�ytt��. Vaan kuninkaatar, kun linnan keskess� taivahan alle laittoivat rovion p�rehist� ja tammihaloista, 505 paikan sen seppelill��n koristaa sek� lehvill� kruunaa -- hautansa, miekankin j�tetyn asettaa yli paarein, vaattehet kuin kuvan, ei ep�tietoisna tulevasta. Alttarit seisovat siell� ja nyt papitar hajahapsin huutaapi jumaloit' useoit', Ereboo sek� Khaaoo, 510 kolmenlais-Hekateta, kolm'muotosta neitt� Dianaa. Vihmoi Avernon l�htenen my�s mukaeltua vett�, kuun kumottaiss' hakien hep� niitt�v�t vaskisin sirpin ruohoja tenhokkait', joiss' maitona on muju musta; my�s haetaan hevon otsasta kiskottu onnenki kelme, 515 tuon em�n lemmelt� vieden. Jauhoja hurskaissa k�siss' alttarin luokse h�n vei ja, riisuttuaan yhen jalkansa kengist�, v�in kerittyine, nyt anelee jumaloit' kuni kuoleva ynn' n�kev�isii onnensa t�hti�; jos vaan lempivist' onnettomista 520 huolivi ken jumaloista, h�n muistoa, kostoa pyyt��. Y� oli; uinostuneina jo nauttivat vienoa unta ihmiset mailla ja tyyntyiv�t meret raivot ja mets�t, vierrenkin ratans' keskelt� siirtyv�t t�hdet ja kaikki maa asettui, el�v�t sek� kirjavasulkaset linnut, 525 jotk' ovat l�ikkyvill' lammilla tai asuvat karumailla, ohdakkeisilla, -- kaikk' unt' y�n tyveness� he nautti, huolia lievent�en sek� unhottain elon vaivat, -- vaan ei raskasmielinen Dido nyt saavuta yht��n unt' eik' silmiins� tahi rintaans' y�n lepo saakkaan. 530 Huolensa paisuvat vain, kons' yltyen rakkaus riehuu, kons' vihamielens� myrskyten kuohuu raivoavaisna. N�inp� h�n hurmehtien syd�mess�ns� miettivi yksin: "Voih; mit� teen? Vai taaskos pilkaksi entiset ylj�t etsisin, paimentolais-avioitako taas tulis pyyt�� 535 n�yr�n�, joihin jo niin monet kerrat halveksin menn�? Vai pit�s Ilion laivoja seurata, -- kaikkia Teukroin k�skyj�? Ehk�p� siks, ett' auttamiain ilahuttais tai ett' entist� ty�t�ni muistaen voisivat kiitt��? Vaikka sen teen, ken sallisi mun? Aluksill' upeoille 540 huolisko tuo vihatun? Voi onneton, etk� jo tunne, Laomedon suvun pattouden et viel�k�n huomaa? Kuink'? Karaten jos seuraisin merimiehi� yksin riemutsevaisia? Taikk' ajasin takoaan koko Puunein joukolla; mink� ma Sidonin linnasta vein ulos �sken, 545 -- taas merellenk' komentaisin sen tuulille purjehet antaan? -- Kuole, kuin olet ansainnut; ter� tuskasi poistaa! -- Sie, sisarein, minut kyyneltein, sin� vimmani t�hden, ensin mun vaivoihin vajotit vihamieheni saaliiks. Miks viatoinn' en mie, avion osatoinnakin saanut 550 viett�� kuin el�v�t el�m��ni ja n�� kivut p��st�? -- En pit�nyt lupausta, min tuhkalle tein ma Sykhaeon!" N�in valittaa yh� h�n syd�mest�ns� murtunehesta. Korkeass' Aeneas per�keulassa, l�ht�h�n aivan valmiina unt' otti jo toimittuaan asioistaan. 555 T�llep� ilmestyy lev�tess�h�n taas samanlaisna haltian muoto ja n�in taas n�yttihe muistuttavansa, Hermeen kalttaisna kokonaan, v�rilt��n, puhunnalta, keltaseltai tukaltaan sek� nuoruuden ihaltansa. "Oi jumalattaren poika? S� voitko nyt nauttia unta? 560 Etk� s� mielet�n n�e, mitk' uhkaavat sua vaarat, etk� s� kuulekkaan huminaa Zefyrein mukahisten? Dido se rinnassaan tuhot�it� ja juonia miettii; kuolonsa p��tetty��n, vihan myrskyst� mielens� kuohuu. Etk�h�n, kunnes voit paon t�ytt��, rient�si poijes? 565 Lankuista sin� n�et meren viel sekavaksi ja julmat, loimottavat tulet n�et sek� liekiss� roihuvan rannan, n�ill�p� mailla jos siekoamass' sinut l�yt�vi Koitar. Joutuhun arvelus heit�! On mutkikas, vaihtelevainen nainen ain'!" N�in lausuttuaan y�n varjohon peittyi. 570 Tuostapa Aeneas, pel�styksiss��n �killist� hahmoa, nous unestaan sek� kumppanejaan havautti: "Nouskaatten heti miehet ja tuhtoillen ruvetkaatte! Irralleen pian purjeet! Haltia, korkean taivaan airut, kiiruhtamaan pakohon taas yllyttelee ja 575 katkasemaan pitok�ydet. Seuraamme, pyh� airut, kenp� s� lienetk��n, iloten taas k�skysi teemme! Leppeen� tule auks sek� taivahalt' onnesat t�hdet matkahan suo!" -- N�in lausuttuaan veti v�lkkyv�n s�il�n huotrast' ja miekallaan sivaltain h�n katkasi k�ydet. 580 Kaikk' ilottaa sama into ja kahmaisten tavaran, he rient�v�t. Rannalta l�hdet�h�n; meren laivat jo peitt��: innolla soudetahan ja jo kuohutetaan siniselk�. Vaan jopa taas valoaan ihanaa sirotellessa maille nousee, j�tt�en Tlthonon kultasen vuotehen, Koitar. 585 Niin pian kuin kuninkaatar p�iv�n koittavan huomaa ikkunastaan, kun laivaston kiit�v�n pullehin purjein, rannaltai satamat aluksista jo tyhj�ksi huomaa, kolmasti, nelj�stikin k�sin kaunista rintoa ly�den, tukkaa keltaista repien: "Haa, Juppiter!" lausuu. 590 "P��sik� tuo menem��n? N�in pilkkasko valtamme vieras? Miss' asehet? Miks' kaupungist' ei vainota h�nt�? Laivoja miks teloiltaan ei tempoa muut? Heti menk��t! Kaappaiskaat heti tulta ja purjehill', airoill' oitis! -- Voi, mit� lausun? Tai miss' oon? Mit� mieleni raivoo? 595 Onneton Dido! Vastako nyt sua koskevat syntis? Silloin tuo sopi, kuin soit vallan! Haa lupaustaan! Haa vakitustaan, jonk' sanotaan isien Penateita kuljettavan sek� nostanehen olilleen is�ns' vanhan! Enk�s ottaen kiinn', repi� palasiks h�net voinut? 600 Enk' upottaa merehenkin? Enk' toverinsa ja tuonkin Askanion telottaa, is�llens' aterjaks asetella? -- Vaan ep�tietonen on sodan onni. -- No, olkohon; keit� s�ikkysin kuolohon aikoen? Leirin ma polttanut oisin, t�ytellyt toritkin tuliloilla, mie pojan, taaton, 605 tuon koko matkuen kuin my�s itseni tappanut oisin! Aurinko, sie joka maan valollas teot kirkastat kaikki, siekin n�� minun huoleni tunteva, tiet�v� Juno, sie, Hekate, jota kaupungin kadull' ulvotahan �ill', julmat Raivottaret sek� haltiat kuolevan Didon, 610 n�it� te kuulkaatten pahoill' antaen ansiopalkan; kuulkate n�� rukoukset: jos t�ytyy ilke� p��ns� p��st� valkamahan sek� saapua purjehin maille, Juppiter jos tahollaan sit� vaatii, tuon lopuks suokoon: taistolla h�iritt�k��n suku julkia ynn' asehilla, 615 sy�styn� maastaankin, erotettuna Julonsa luonta, pyyt�k�h�n apua sek� n�hk��n heimonsa kurjaa surmaa! �lk��n, kun tukalan lakon s��nt�jen alle antautuu, h�n valtoa tai sulop�ivi� n�hk�! Haudata sortukohon soramaalle se aikoans' ennen! 620 T�� rukoukseni, -- t��n lopuks vuodattaen veren lausun! Silloin, Tyro, sa heimos kuin koko nousevan polven harjottaos sotahan sek� laittaos t�� tuhallemme uhriksi! �lk�h�n kansoill' lempe�, liittoa olko! Kerranpa nouseepi er�s kostaja luistamme viel�, 625 jok' kadottaa tulin, miekoin dardanilais-tulokkaita, nyt tahi vastedes, jolloin suo t�h�n voimia aika! Rantoja rannat, aaltoja aallot ja miekkoja miekat vastaelkoot! Sotikoot yh� itse ja lastenki lapset!" Lausui n�in sek� kaikkia seikkoja hiljahan mietti, 630 pyyt�en min pikemmin vihatust' el�m�st�ns� p��st�. Barcelle, hoitajallen h�n Sykhaeon lyhvehen lausuu, -- sill' omans' muinaisen is�nmaan tomu musta jo peitti: "K�skes, armas hoitaja, Annan, siskoni t�nne; pyyd� kiiruhtamaan pesem��n jokiveell� s� ruumiin, 635 tuokoon my�s elukat mukanaan sek� neuvotut uhrit; tulkoon niin! Sin�kin p��s' lyylim�nauhoin peit�! Uhrit Plutollen nuo, jotka jo uhrata aijoin, t�ytt�� mieleni on sek� huolillein lopun tehd�, antaen dardanilaisen p��n rovion tulen valtaan!" 640 N�in nimes. �mm�p� tassuttain, min kerkesi, l�ksi. Vaan vapisten sek� julmast' aikehest' raivona Dido silmilt��n verinen sek� poskeinsa vapistessa pilkukkaiden ja vaalistuen lopustaan l�hisest�, sy�ks�ht�� sis�linnansa suojaan; t��ll' ylev�lle 645 raivoten nouseepi roviolle ja Dardanilaisen miekan paljastaa; ei pyyt�nyt h�n sit� tuohon. T��ll� kun Iliolaispuvut huomaa, kun tutun vuoteen, viiv�hti itkem�h�n hyr�ht�in sek� mielens� malttain, painaa patjalle p��ns' sek� n�� lopuks lausehet lausuu: 650 "J�ttehet oi suloset, kunis Onni ja haltia salli, ottakaten elo vastaan, mun vapahtain murehista! Oon el�nyt sek� onneni suoman tieni jo p��tin; kohtapa nyt Manalaan mun aimokas haamuni astuu. Kuulun kaupungin perustin, omat muurini n�in jo; 655 mieheni kostin ja veljeni rankaisin tihomielen; onnellinen, oi onnekas liianki, eiv�t jos koskaan koskenehet olis rantaan Dardanilaisien laivat!" ��nsi ja kasvonsa patjahan painain: "Kostota kuolen, kuolkame kuitenkin!" -- nimes. "N�in hyv� Tuonehen menn�! 660 Nauttikohon ulapalt' tuo silmill��n t�t� tulta, hirve� Aeneas, mukanaan tuhon entehet viek��n!" N�in nimes; silloin t��n n�kev�t juur lausuttuansa piiat sy�ksyv�n miekkaansa sek� hurmehest' s�il�n h�yry�v�n, k�detkin verisiks'. -- Heti suojissa huuto 665 nouseepi; huhu h�mm�styneess� sen linnassa kertoo; itkusta, voihkamisesta ja my�s polotuksesta vaimoin huonehet voikahuvat, valituksia taivaski kaikuu: aivan kuin vihollisten p��sty� sy�ksysi kaikki Karthago tahi muinonen Tyro ja raivosat liekit 670 temppelien, asuntoinki jo pitkin harjoja leimuis. Kuulevi h�imertyin, h�lin�� levotont' aristuu ja, kasvojans' raadellen sisar kynsin ja rintoa nyrkin, joukon keskite juoksee lausuen erkanevalle: "Tuotako tuo olikin, sisar? Saatoitkos mua pett��? 675 Tuotako t��n rovion tulet, alttarit tarkottivatkin? Voi, mit� ensin ma, hylj�tty, itken? Halvaksko siskon kuolosi seurahan katsoit? Suonut sen onnen mull' oisit, ett' molemmat sama tuska ja hetk' ois miekalla ly�nyt! Siksik� viel, lavan tein k�sill�in, jumaloit' is�nmaamme 680 pyysin, julman sun ett' erotess' siten, poissa ma oisin? Sie hukutit, sisar, mun sek� kansan ynn' ylimykset sidonilaiset ja linnas! Tuokate vett�, ma ett� huuhtosin haavan ja jos viel' yht�h�n liikkuvi henki, suulla sen korjaisin!" -- Nimeten yl�h�lle jo astuu, 685 tainnoksiss' olevaa sisartaan pitelee syliss�ns� huokaillen sek� vaatteellaan veren kuivaten mustan. Raskait' aukaista koki silmi� Dido ja taasen vaipui; rinnassaan korisee syv� turmion haava. Kolmasti k�sivarrelleen nojaten kohoaapi, 690 kolmasti putos vuoteelleen sek� sammuvin silmin p�iv�n etsielee valoa ja sen l�ytty� huokaa. Kaikenvaltias Junopa silloin, s��lien pitk��, vaikeeta eron tuskaa, laitti Olymposta Irin, hengen taistelevan ett' irrottais j�senist�. 695 Kun tahost' ei jumalain eik' ansaiten eron kuollut, -- vaan polonen elon katkasi �kki� raivohon joutuin -- eik� Proserpina viel' kiharaa ole poistanut h�lt� otsalta eik�p� p��ns' Manan k�tk�h�n vihkinyt viel�. Kastekas Iris siis l�pi taivaan sahrami-siivin 700 lent�vi kimmelt�en tuhansin v�rin p�ive� vasten, sitt' yli p��n pys�htyy: "Mie t��n vihin vallalle Tuonen k�skyn j�lkehen uhriks ja ruumiistas sinut p��st�n!" N�in nimeten k�dell' oikeallaan h�n suortuvan leikkas. Kerrallaan eros l�mp� ja ilmoihin elo haihtui. 705 Viitteet: V. 42. "Tuolt'" (nim. saartaa) "er�maa vedet�n", s.o. Saharan suuri er�maa. Karthagon h�vityksen j�lkeen (v. 146 e.Kr.) kerrotaan osan Karthagolaisia paenneen Saharaan sek� perustaneen siell� Tombuktun nykyj��nkin viel� l�ytyv�n kaupungin sis�-Afrikaan. V. 72. Dikton, vuori on Kreetan saarella. V. 73. "Outa" = mets�. V. 146. Delos-saarella, jossa oli oraakkeli, k�vi neuvoa kysym�ss� Kreetalaisia, Dryopeja (Kreikan maalta Parnasson vuoren tienoilta, Epirosta ja Thessaliasta) sek� kirjottuja (= tatueerattuja) Agathyrsej� Scythiasta; siis etel�st�, lounasta ja pohjosesta. V. 166. Maa, kaikkien emo, oli avioliiton suojelia; se antoi merkin j�ristyksens� kautta, mutta Juno, alemman ilmakeh�n haltija, ukkosen kautta. -- Juppiter vallitsi ylemp�� ilmakeh��. V. 167. Runoilijain mukaan tiet�v�t luonnon esineetkin siit�, mit� niiden l�heisyydess� tapahtuu. V. 168. Nymfain ulina, polotus oli paha merkki. V. 178. Maa synnytti tytt�rens� Maineen vihoissaan jumalille siit�, ett� n�m�t surmasivat h�nen lapsensa -- Titaanit, jotka, vuoria vuorten p��lle kasaamalla, yrittiv�t rynn�t� taivaasen, pannaksensa Juppiterin viralta pois. V. 196. Jarbaan, Mauretaanian kuninkaan is� oli tarun mukaan Juppiter Ammon, jolla oli temppeli Ammoniumin kosteikossa (nyk. Sivahin oasissa), l�nteenp�in Egyptist�. -- Garammantilais-kansa asui nyk. Fezzanin maassa. V. 205. Zeys on Juppiterin kreikkal. nimi. V. 217. "Meeonimyssy" = naisp��hine, jota Troijalaisten entisten naapurien, Lyydialaisien naiset kantoivat. V. 222. Hermes (kreikkal. nimi) = Merkurius, jumalien airut. V. 240. Merkuriolla oli, jumalaistarun mukaan, jaloissaan siivet, joilla h�n saattoi lennell�. V. 246. Atlas oli Mauretaanian kuningas, jonka Perseus raivottaren Medusan kuvalla muutti vuoreksi, mik� viel�kin kantaa Atlantin nime� (Afrikan luoteiskulmalla). V. 252. Merkurius kutsutaan Kyllenialaiseksi siit� syyst�, ett� h�net oli synnytt�nyt Atlantin tyt�r Maia Kylleeneen vuorella Arkadiassa Kreikan maalla. V. 303. Cithaeron on er�s vuori Boiotian maakunnassa Kreikanmaalla. V. 345. Grynelaiseksi kutsutaan Apolloa Gryneijon kaupungin j�lkeen V. Aasiassa, jossa h�nell� oli temppeli ja oraakkelipaikka, samoin kuin (v. 346) Lykiassakin (Pataran kaupungissa). V. 367. Hyrkania oli sen maan nimen� ennen, joka on Kaspian merest� etel��n p�in, nykyisess� Persian valtakunnassa. V. 462. Huuhkajan huudon luultiin ennustavan kuolemaa. V. 469. Pentheus, Theban kuningas, oli maassaan kielt�nyt Bakkhon palveluksen, jonka vuoks jumalat tekiv�t h�net, tarun mukaan, mielipuoleksi. V. 473. Orestes kohtasi, murhen�ytelm�in sepitt�j�in mukaan, �iti��n paetessa templiin pyrkiess��n, juuri t��n ovien luona Koston jumalattaret, hirve�t raivottaret. V. 480. Okeano tarkoittaa Atlantin valtamerta. V. 484. Atlas-vuoren juurella oli, tarun mukaan, kultaisia omenia kasvava puisto, jota vartioi Atlantin veljen Hesperon 3 tyt�rt� sek� lohik��rme; t�t� lohik��rmett� he sy�ttiv�t hunajalla ja unettavilla valmun eli unikukan siemenill�. V. 508. "Kuin kuvan", niin. Aeneaan vahakuvan. V. 510. Erebus oli er�s Tuonelan jumaloita ja Khaos, Erebon is�, tarkoittaa alkuper�ist� tyhj�� avaruutta. V. 511, Hekateella oli 3-lainen muoto: taivaalla oli nimen�ns� Luna (kuu), maan p��ll� -- Diana ja Manalassa Proserpina. V. 515. Vanhojen luulon mukaan on varsoilla syntyess��n otsassa kelme ("onnenlakki"), jonka em� kohta nuolee pois. V. 525. "Uinostuneina" = v�synein�, rauenneina. V. 535. "Paimentolais-avioitako",. s.o. avioitako paimenkansoja hallitsevien kuningasten kanssa minun tulisi etsi�. V. 542. Laomedon oli pett�nyt Neptunon, Apollon ja Herkuleen. V. 585. Tarun mukaan oli Tithonus, Laomedonin poika, Koittaren puoliso. V. 602. Niin teki Atreys, Agamemnonin ja Menelaonin is�, veljelleen Thyestelle sek� Prokne puolisolleen Tereukselle. V. 618. "Lakon" = sotilakon, v�lirauhan. V. 620. Aeneaasta kerrotaan, ett� h�n kaatui taistellessaan Etrurian kuningasta Mezentiusta vastaan Numikon joen rannalla etteik� h�nen ruumistaan l�ydetty mist��n. V. 625. Viittaus kuuluisaan, urhoolliseen Karthagolaisten sotap��llikk��n Hannibaliin, joka toisen Puunialais-sodan aikana ahdisti kovasti Roomalaisia, varsinkin Italiassa. Puunialaisia sotia k�ytiin sek� maalla, -- kumpaisenkin sotivan puolen alueella, -- ett� merell�. V:jen 686-692 suomennos on, v�h�ll� muutoksella, otettu lehtori H. Hellgrenin Aeneidin 4:n kirjan suomennoksesta. V. 698 Proserpina, Pluton, Manalan kuninkaan puoliso. V. 699. Vasta sitten kun niin tapahtui, kuten t�ss� ja edellisess� v�rsyss� on kerrottu, luulivat vanhat kuoleman taistelun loppuneen. VIIDES LAULU. Kilpaleikit. Ainehisto. Surun aavistuksia t�ynn��n purjehtii Aeneas merell�, jossa taivaan uhkaava muoto Troijalaisia pakoittaa k��ntym��n taasen Sicilian saarelle, josta olivat Karthagoon saapuneet; siell� ottaa Acestes heid�t yst�v�llisesti vastaan (1-41). -- Aeneas viett�� vuotuista muistojuhlaa Ankhisen kunniaksi t�m�n haudalla, jossa saa n�hd� ennusmerkin kummusta nousevassa k��rmeess� (42-103). -- Kilpaleikit alkavat kilpasoudulla (104-243). -- Voittajien palkinto ja paadelle joutuneen laivan palajaminen (244-285). -- Kilpajuoksu ja poikien kiista palkinnosta (286-361). -- Taistelu Cestoilla Daretan ja Entellon v�lill� (362-484). -- Kilpa-ampuminen ja Acesteen ammuttua n�hty ennusmerkki (485-544). -- Poikien kilparatsastus (545-603.) -- Juno k�skee Iriksen menem��n meren rannalle kokoontuneiden, purjehdukseen v�syneiden �itien luo; muuttauduttuaan Bero�-eukon n�k�iseksi, saa Iris vaimot polttamaan laivoja, jonka kautta he muka s��styisiv�t alituisesta inhottavasta purjehtimisesta (604-663). -- Tulipalosta nouseva sauhu saa Askanion y.m. kilpaleikist� rient�m��n tulipaloon, jota turhaan kokevat sammuttaa; vasta sitte kuin Aeneas oli rukoellut Juppiteri�, sammui se ankaran sateen kautta, kun jo 4 laivaa oli palanut (664-699). -- Aeneas suruissaan t�st� saa Ankhisen haamulta kehotuksen seuraamaan Nauten antamaa neuvoa sek� j�tt�m��n kaikki heikot ja tyytym�tt�m�t Siciliaan (700-778). -- Venus pyyt�� Neptunolta onnellista matkaa Troijalaisille, johon t�m� suostuu; yksi vain oli meren uhriksi joutuva (779-826). -- Palinuron hukkuminen (827-871). Sill�p� aikaa Aeneas lujamiel meren selk�� kulki jo laivoillaan sek� synkki� aaltoja halkoi, n�hden purjehtiess', Elissan miten koidon jo muurit liekist� loimottivat. Syyt' ei voi arvata, miksi nousevat semmoiset tulet; mut ison loukatun lemmen 5 raskahat murheet kuin my�s tieto, min raivokas nainen voi, surun aavistuksihin Teukrojen rintoja saattaa. Vaan kun jo ulkonivat urannoillen eiv�tk� mitk��n maat en�h�n n�y, mut joka suunnalta taivas ja vetten selk�m�, nousipa t��ll' yli heid�n synke� pilvi, 10 tuoden myrskyn ja y�n sek� synkist�en meren aallot. Tuoss' ylev�lt' per�keulaltaan per�mies Palinurus: "Voi, miks semmoiset ukonpilvet peitt�v�t taivaan? Tai mit� Neptunus is� aijot?" -- Sen lausuttuansa k�skevi purjehet koota ja vahvast' airoja k�ytt��; 15 purjehet kaiten k��nn�tt�� sek� lausuvi n�it�: "Aeneas jalomiel, en, vaikkapa Juppiter taaten yllytt�is, t�ll' ilmalla saapuvan' Italiaan sois! K��ntyen synkk�h�n luoteen yltyen vinkuvat tuulet vastahakaan sek� pilvehen ilmakin pakkautuupi. 20 Emmep� taistella vastaan eik' edes suuntoa saata kannattaa. Kun Sallima k�skevi meit', totelkaamme, matkustaen, mihin kutsuvi tuo! Ei kaukana t��lt� l�ytyv�n luulen sicllialais-toverein sulorannat kuin satamat, jos oikein muistan ma t�htien merkit." 25 Aeneas vaka ��ns: "Min�kin n�en vaativan tuulten tuota ja turhaan ponnistaivasi vastahan en��n. Purjehdi toisehen suuntaan! Oisiko mielumpi mik��n tai jonn' ennemmin v�syneet min� laskisin laivat, kuin joka maa el�tt�� mull' Acesteen dardanilaisen, 30 jok' is�n Ankhisen luut k�tkeepi povehensa!" Pyrkiv�t valkamahan n�in lausuttuansa ja my�ten l�nnelle k��nt�v�t purjeet; kiit�en aavalla rient�� laivasto, sitt' iloten jo se k��ntyvi tuttuhun rantaan. Vaan imehdellen korkean vuoren huipulta katsoi 35 yst�vien alusten tulemista ja riensi Acestes vastahan, -- hirve� keih��lt��n, libyl�isenki karhun vuodalta; Krimisson joest' dardanilais-emo siinneen t��n oli synnytt�nyt. Tuo entisen heimonsa muistain tervehtii palanneit' ilomiell� ja ottaen maansa 40 riistast' yst�v�lahjoin virvoittaa v�syneit�. Toisenpa p�iv�n kun rusollaan Koi karkotti t�hdet, kutsuvi Aeneas koko rannalta nyt toverinsa yhtehen saamaan; sitt' t�ten kummulta lausuvi heille: "Oivat Dardanidat, joill' on suku suur jumaloista! 45 Kuukautten kuluessapa p��ttyvi vuosi jo siit�, kun jumalitten moisen taattomme ruumihin j�tteet k�tkimme maahan ja alttarit murheellen pyhitimme. P�iv� jo ehti, jos en pety, murheellen yh� jonka juhlaillen omistan, kuten on jumalittenki tahto. 50 Viett�isink� sen maanpakolaisena Gaetulo-Syrtiss' tai tapoaisko se mun meren selj�ll�, linnassa Kreikan, ainapa vuotuiset lupaukset ja juhlasat retket toimittaisin ja alttarit lahjoillaan varustaisin. Saapumahan osuneet is�n luiden ja tuhkien luokse 55 oomme; en luule ma, ett' jumalain pait suontia taikka tahdottaan satamoihin me saavumme yst�viemme. Riemuillen siis nyt pit�k��mme me juhloa kaikki, tuulia toivoellen; perustettua kaupungin voimme uhrata vuosittain pyh�k�ss', omaks' h�ll' luvatussa! 60 Troijassa syntynyt teille Acestes on pari h�rk�� antanut laivoa kohden; tuokate atriallenne niin kotimaan kuin my�s is�nt�mme Acesten Penaatit! Pait sit� yhdeks�nnen kun p�iv�n loistava Koitar kuolonalaisille nousee, maan kentt�in s�tehill��n, 65 m��r��n Teukroillen nopeain ens laivojen kilvan, juoksussa ken etev�mpi ja ken v�elt��n urosamp' on, tai vasamoiltaan ken utalampi ja joutsella ampuin, Cestollakin ken uskaltaapi taistelun kest��, ansio-palkkiotaan odottain nuot olkohot l�sn�! 70 Lehvill� kruunatkaat ohimonne nyt vaijeten kaikki!" Otsansa, lausuttuaan, h�n �idin myrtill� verhoo; t��n Helymus teki, t��n ij�lt��n my�s vanha Acestes, poijut Askanius, jota muukin nuoriso seuraa. H�n kokouksesta t�st' useain tuhanten kera l�ksi 75 kummulle, ymp�rill��n iso seuraavaisien joukko. Viini� uhraten siell' kaks maljoa Bakkholle kaataa maahan, seuraten s��nt�j� rieskaa kaksi ja uhrein vertakin kaks sek� heitt�en purppurakukkia lausuu: "Terve, o tervepp� taas mun taattoni, tervepp� teille 80 turhaan l�ydetyt tuhkat ja taattoni henki ja haamu! Ei ole sallittu Italian rajat, onnemme seudut, Ausonian, Tiberink��n oudon kanssasi l�yt��!" N�� nimes tuskin, kun iso, niljakas vy�ryvi k��rme haudan pohjasta nyt sen seitsem�n v��nnett� tehden, 85 kiert�� hiljahan kummun ja alttarillen vet�yntyy, selj�ss��n sinitummat pilkut; sen suomukset kiilsi kultais-t�plien loistosta, niinkuin taivahan kaari heijastaa tuhannen v�rin loiston p�ive� vasten. N�hty� Aeneas pel�styy: tuo k��rmep� vy�rren 90 pitk�n� maljain kuin v�litsen koreain pikareiden, uhria maistaa viimeks ja taas takasin vahingotta kumpuhun laskeutuu sek� j�tt�� maistamans' uhrit. Intosammin is�lleen aletun h�n jatkavi uhrin, h�ilyen, seudunko haltian vai is�n palvelianko 95 luulisi ollehen tuon: tavan j�lkehen teurasti kaksi lammasta, lutsua, kaks' my�s hiehoa mustukkaselk��; viini� maljasta kaas sek� Ankhisen jalon sielun, haamunkin luvatun tulemaan Manalasta h�n kutsui. Tuovat kumppanukset, kenellen vara my�ns, ilo-miell� 100 alttarill' antimiaan kasaten, sek� hiehoja lyylii; paikalleen asetettua paat, n�m�t ruohossa roikuin, hiili� vartaitten ala heitt�v�t, paistavat lihaa. Jop' oli kaivattu p�iv� se tullut, kun yheks�nnen aamun toi Faeton hevot kirkkaana valoltansa; 105 maine ja kuulun Acesteen arvo jo naapurit saattaa liikkeellen, ilosesta jo joukosta t�yttyvi ranta: aikovi Aeneast' osa n�hd� ja taistella toiset. Kent�n keskukseen n�kyviins� nyt ensinn� lahjat laitetahan, pyh�t kolm'jalat, kiehkuratkin viher�iset 110 voiton palkkioks, palmujen lehv�t ja purppuravaatteet, my�s asehet sek� kultaiset, hopeaiset talentit; leikkien aljentaa m�kit�yrylt� r�ikkyvi torvi. K�yp� jo kilpoamaan ens airoiltaan samanlaista nelj� laivaa, kaikesta laivastost' etevint�. 115 Tuimaa soutajiltaan, nopeaa joht "Tursasta" Mnesteus, -- Mnesteus Italian asukas pian, Memmien jost' on heimo --, ja rungoltansa Gyas perin suurta "Khimairaa", kaupunkity�t�, kolm'kertasta saarta, jot' Dardanon miehet soutavat, kolmessa kerrassaan tasan airoja nostain; 120 Sergestus, nimen jost' on saanunna Sergion huone suurella kulki "Kentaurilla"; "Scyllaa" mut sinimustaa johti Kloanthus, jost' sukus johtuvi Rooman Kluentho. Vaahtoavaisten rantojen vastassa selj�ll� l�ytyy kallio, kuohuen jonk' yli aallot hy�kyv�t joskus, 125 kun l�ns'tuulet talvisin k�tkev�t t�hdet; se tyynen vallitess' ��neti on, kohottain meren l�ik�st� kent�n lokkien p�iv�n paistetta suosivien ilopaikaks. T�nnep� Aeneas is� tammen lehv�st� laittoi osviitaks merimiehillen viher�n vesan, ett� 130 k��nty� tiet�siv�t, kulun taivuttaen et�hitt�in. Sitten vuoroist' arpoellaan. Per�keulalla kau'as purppuran, kullankin helotuksesta johtajat hohtaa; poppelilehvin kruunautuu muu nuoriso, jolla �ljyst� voidellust' olat kiilteliv�t alastoinna. 135 Istuen teljoillen he jo airoihin k�sin k�yv�t, merkki� ootellen, t�h�ten; syd�nt��n levotonta n��nnytt�� ep�tieto ja voiton kiihtynyt kiihko. Sitten kuin hele�n s�veleen hel�hytti jo torvi, rient�v�t paikoiltaan heti kaikki ja nousevi ilmaan 140 miehien huuto ja vahvasta soudusta vaahtovat salmet; viiltelev�t vanoja tasavoimin ja kaikkea merta uurtavat airoillaan sek� kolm'k�rill��n kokillansa. Niinp' ei kilpaillen pari orhia kentte� rienn� eiv�tk� kiit�en l�htem�-paikasta lenn�t� vaunuj' 145 eiv�tk� niin ajurit, pudistellen ohjine norjin, valtoa valjakolleen suo, hurjasti huimien piiskoin. Nyt h�lin�st� ja pauhusta, miesten puoltessa kilpaa, raikuupi koko lehto ja ��nt��n rantojen vierut viert�v�t, vuoretkin vavahtuivat huudosta kaikuin. 150 Rient�vi ennen muit' esimm�isen� aavalle kiit�in, joukon pauhaellessa Gyas, jota sitte Kloanthus seuraa, airostolt' etev�mpi, mut rungolta laiva on hidas. N�iden j�lkehen yht'et�h�ll' yritt��pi "Tursas" ynn� "Kentaurus" valloittaa etupaikan. 155 Nytp� on "Tursas" voitolla, nyt ohi voitetun rient�� suuri "Kentaurus"; nyt tasakeuloin kumpikin kulkee pitk�ll� uurrellen talallaan meren suolasta selk��. Paatta jo n�� l�hestyiv�t ja saavuttivat rajapyykin, kun meren keskell� voitolle p��ssyt Gyas, jalo kattein, 160 n�in per�miehellens� Meneetelle kiivahast' ��nt��: "Oikeallen mihin liiaksi poistut? T�nne s� k��nn�, rannoillen pyri, vaikk' k�viskin vasempaan kihopaateen airojen lehdet; muut merell' olkoot!" Virkki. -- Meneetes, s�rkki� kammoksuen, ulapallen laivansa k��nt��. 165 "Minnek� poistut?" Taas: "Pyri paasia kohti, Meneetes!" huutaen k�ski Gyas, kun h�n takanansa Kloanthon huomaa ahdistamass' sek� suunnittavan l�hemm�lt�. Pauhaavain karien ja Gyaan aluksen v�litsen tuo v�yl�� soutaapi vasempaa, sisemmin ohi rient�� 170 t�st' nopeaan, meren turvasan l�yt�en pyykin jo j�tt��. Nuoren miehenp� luissa nyt syttyi katkera harmi; poskilleen tipaht kyynel ja unhottaen oman arvon kuin toverein menestyksen, h�n kuhnustavaisen Meneeten sy�ksevi p�istikk��n merehen alukselt' ylev�lt�; 175 itsep� katteini per�miehen� k�y per�ruoriin, miehi� kiihoittaa sek� ruorilla rantahan k��nt��. Tuskinpa p��sty�h�n merenpohjasta verkkahan j�lleen vanhanl�nt� Meneetes, veen puvustaan valuessa, kallion harjalle kiipes ja kuivalla paadella kykki. 180 Tuotapa luiskahtavaa sek� uivaa nauravat Teukrot, nauravat rinnalt' tuon pudistellessa suolasta vett�. Kahdessa viimeisess� nyt syttyi riemusa toivo, -- Sergestossa ja Mnestossa, -- viivytetyn Gyaan voittaa. Saavutti Sergestus esipaikan ja paadelle joutui: 185 ei sivu kuitenkaan koko laivalla p��snynn� tuosta, vaan osaks; kilvaten rinnallaan lens "Tursahan" keula. Silloin astuen laivan keskell� kumppaniansa Mnesteus kiihoittaa: "Nyt ponnistaen ny�isk��tte, Hektorin kumppanit, jotka ma Troijan oon h�vi�st� 190 kumppanikseni valinnut, nyt n�ytt�k�ten sit� voimaa, nyt sit� mielt�, min n�ytitte Gaetulo-Syrtiss� kerran, Joonian selj�ll�, luon' Malean vihurein kera taistoss'! Ensisijaa en, Mnesteus, pyyd�, en taistele voittaa, vaikk' oi --! Kuitenki voittakohot, joill' soit sen Neptunus; 185 viimeisn� palata h�vett��; tuo voittote, veikot! Est��tten h�pe�!" -- Nuo soutavat tarmonsa takaa: voimakkaist' tutajaa nyk�yksist� vaskinen keula ynn' etenee meri. Raajoja, kuivia suitansa puistaa tihj�h�n l��h�tys: kaikkiakaan hiki virtana vuosi. 200 Viel�p� sattumakin tuo miehille kaihotun voiton. Sill� kun kiivaudessaan keulan kallion puoleen Sergestus ylen k��ns sek� v��r�� suuntoa laski, ulkoneviin h�n, onneton, riuttoihin ravahutti. Kalliotkin t�r�htyy: ter�v�ll�p� s�rk�ll� airot 205 murtuvat ponnahtain, kun t�rm�ten juuttuvi keula. Pystyhyn k�y merimiehet ja my�h�styv�t kovin huutain; puosha'at rautaiset sek� my�s okak�rkiset keksit kirvotetaan sek� poimitahan merelt' airojen tynget. Mnesteus riemuissaan sek� onnestaan utalampi, 210 joukon soutaissa v�kev�sti ja joukon avulla, kiit�vi selj�llen sek� laskeepi ulapalle. Niin kuni kyyhkyinen �kist' onkalostaan aristettu, jonk' koti kuin sulonen pes� kalliovinkeloss' ompi, l�hteepi kedollen, pelotettuna siivill� vahvaan 215 onkalossaan r�pytt��, mut kohta jo ilmassa laukuin liit�� selve� tiet��n, siipi� liikuttamatta joutusiaan: n�in Mnesteus, juur n�in Tursaski viimein aavaa kynt�v�t, n�in omast' tenhostansa ne kiit��. Ensinn� j�tt�� kallion k�rjell� taistelevaisen 220 Sergeston matalaan vetehen sek� auksensa turhaan hoiloavan ynn' airojen tyngill� oppivan sovitaan. Sitte Gyaan sek� my�skin tuon j�tinmoisen Khimairan saavuttaa; t�m� j��, kun puuttuvi nyt per�miest�. Ainoa matkan p��h�n on j��nyt viel� Kloanthus; 225 tuota se, ponnistaen koko tarmoahan, tavottaapi. Siit�p� nousee huuto ja kaikki he vainoavaista puoltaen yllytt�v�t; yl�-ilmakin pauhusta kaikuu. N�it' �k� valtaa, jos oman arvon ja kunnian saadun eiv�t he s�ilytt�is; elons' voitosta tahtovat antaa. 230 Onnensa noit' el�hytt��; voivat, kun uskovat voivan. Ehk�p� oisivat n�� tasakeuloin saanehet voiton, ellei, p�in merellen kurottain k�tens' kumman, Kloanthus ois anonut jumaloita ja heill' lupauksia tehnyt: "Haltiat, joitten on merivalta ja joiden ma kiid�n 235 aavaa, teillep� rannalla riemuellen h�r�n valkeen laitan alttarillen, kuten oon luvannut, sis�lmykset viskaan teill' ulapalle ja kaadan helmiv�t viinit!" Lausui. Tuotapa aaltojen alta nyt kuulevi kaikki Forkon ja Nereidein vedenjoukko; siks sen Panopeia 240 neito ja Portunus is� vahvalla kouralla kulkuun tyrkk�si. Tuo nopeamminpa tuulta ja lentoa nuolen kiit�vi maallen ja piiloutuu syv�h�n satamaansa. Silloin Aeneas kaikk' kutsuttuaan tavan j�lkeen, airuen suurell' ��nell� voittaneheksi Kloanthon 245 suo julistaa, koristain sen otsaa laakerilehvin. Kullekin laivallen suo kolmet hiehoa lahjaks h�n valikoida ja viini� kuin hopeaa ison summan. Antaa johtajillen erikoisia lahjoja: vaipan kullan kirjatun voittanehellen; tuon koristaapi 250 melibelais pari purppurap��rmett� ymp�ritsens�, my�s kudelmat, miten idalais-saloss' urhea poika hirvi� keih��ll��n nopeoit' ajaen v�sytt��pi tuimasti huohottain, min Juppiterin aselintu k�yrill� kynsill��n yl�-ilmahan Idalta ry�sti; 255 turhaan palveliat ij�kk��t k�tens' t�hti� kohden nostavat, turhaan koirien haukunta ilmahan kaikuu. Sitten sille, mi kunnollaan sai toisena voiton, haarniskan kudotun kolm'kertaa kultahaoilla sorjilla, Demoleolta min h�n oli riist�nyt itse, 260 voitettuaan Simo�s-joen luon' ison Ilion juurell', lahjoittaa koristeeks uroholle ja taistossa turvaks. Tuskinpa tuot' olallaan monikertasta kantoa voivat palveliat Fegeus ja Sagaris; sen p��llens� pannen ennen Demoleos ajoi juosten Teukroja takaa. 265 Kolmanneksi h�n lahjoittaa pari vaskista pataa, suo hopeais-pikareit', ylen kauneita kuviltansa. N�in oli lahjottu kaikki ja, aarteiltaan kopeoina, purppuranauhoja n�� ohimoillansa kantaen k�iv�t, kun h�in tuskin taidolla julmalta paadelta irti 270 saatua, s�rkynehin terin, heikkona toiselta puolen voitota Sergestus toi laivansa naurunalaisen. Jommoinen useaan tien t�yryll� l�ydetty k��rm' on, jonk' yli vaskinen py�r� on kulkenut tai kivell' iskein tainnuksiin s�p�leisen� j�tti sen matkustavainen; 275 ruumiillaan paokseen tuo turhaan kimmurteleikse; viel� sen julmina s�ihk�v�t silm�t ja suuns' s�h�ess� kaulans' se nostaa, vaan osa haavoitettu sit' est��, solmuihin k�pertyiss' sen ja my�s j�seniins' sykertyiss�: n�inp�h�n soudullaan alus tuokin vengalsi vitkaan; 280 purjehet nostaen, t�ysin se purjehin laskevi rantaan. Sergestollekin Aeneas suo m��r�tyn lahjan, mieliss��n pelastuksesta laivan ja kumppaniensa. Orjatar suodahan h�lle, Minervan t�it� mi tunsi, Kreetasta syntyinen Foloe ja sen kaks povilasta. 285 T��n jalo Aeneas lopetettua taistelun l�htee kent�n nurmikollen, jota jylhien vuorien lehdot piiritt�v�t joka suunnalta; t��ll' on theaatterin piiri laakson keskell�: t�nn' useain tuhanten kera urho l�ksi ja laitellun lavan keskuspaikkahan istui. 290 T��ll� h�n, ketk�p� tahtosivat ehk' kilpahan juosta, lahjoin mieli� kiihottaa sek� palkkiot m��r��. Yhtehen saa joka suunnalta Teukrot ja my�ski Sikaanot; ensinn� Nisus ja Euryalus; Euryalus oli nuoruuden verevyydest� kaunis; 295 sen oli yst�v� Nisus; heit�p� seurasi sitten synnylt��n kuninkaallista heimoa oiva Diores, Patron kuin Salius: joist' toinen Akarnan olj verta, toinenpa Arkadilainen heimoa tegealaista; tnnakrilaistakin miest' oli kaks, Helymus ja Panopes, 300 vanhan Acesteen miehi�, kasvanehet salomailla; pait sit� muut monet, joist' ei kehtaa kertoa maine. Heid�np� keskess��n sitt' Aeneas nimes n�it�: "Pankate mielehen ynn' ilakoivin mielin se kuulkaat! Ei ole joukosta t�st� nyt kenk��n lahjata j��p�. 305 Rautaista pari Kreetan keih�st� kiilt�vin k�rjin annan ja my�s hopeoidun kakster�-kirvehen lahjaks. Kaikille t��n saman palkkion suon. Etevint�p� kolme lahjoja saavat ja p��ns' koristan ma olivien lehvin: sorjasilan hevosenpa on parhain voittaja saava, 310 toinen Amazonien saa viinen, nuolia t�ynn��n thraakialaisia; sen lev� kultanen nauhana kiert��, hohtokivin sen hankkiluksen pid�tt�� soma solki; kolmas tyytyk�h�n kyp�r��n t�h�n argolilaiseen!" N�in nimes; nuo asemillehen k�yv�t ja kuultua merkin, 315 kiist�m�-kent�llen heti kiit�v�t, l�htem�n heitt�in; rient�v�t myrskyn lailla ja pyrkiv�t merkki� kohden. Ensinn� juoksi ja kiiteli kaukana kaikista muista Nisus kuin salaman tahi tuulen siivill� joutuin. J�lkehen tuon, mut pitkosen matkan p��ss�p� seuraa 320 tuot' Salius l�himm�isn�; vaan v�h�n matkoa t�st� kolmas on Euryalus; Euryalust' eh�tt�� Helymus, vaan sen ihan j�lkeen kinnert�ns� jo koskee kas! jalallansa Diores, harteitaan olillansa; jos ois pitemp' ollunna matka, 325 ois sivunnut h�net tai ep�varmaks voittonsa tehnyt. Jop' olivat pian m��r�ns� p��ss� ja juur v�synein� nuo tulemaisillaan perillen, limaskaan verehen kun onneton Nisus liukahtuu, joka hiehojen uhrist' maahan olj vuotanut, tahraillen viher�n nukan p��lt�. 330 T��ll�p� poika jo voitosta riemusa ei pysynytk��n pystyss�, mut suin p�in jopa, hoiperrettua, kaatui, sy�ksyen saastaiseen lokahan sek� raavasten visvaan. Eip� se Euryalust' unohda eik' yst�v�t�ns�: nousten liukkahalt' t�� Salion etehen vet�yntyy; 335 hiekkahan pehmoiseen mahallensa jo keikahti tuokin. Euryalus vilahtaa sek� yst�v�n toimesta voittaa ensinn�, suosiohuutoihin, taputuksihin lent�in. Toisen saa Helymus sek� kolmannen lahjan Diores. Vaan koko suuren theaatterin kalterin, korviakin nyt 340 ylh�isten isien Salius kovin �itellen t�ytt��; suomahan itselleen pen�s kepposen ry�st�m�n voiton. Euryalustapa kyynelten sulo, suosio puoltaa; ain' avu mielusamp' on, jota ruumiin kauneus puoltaa. Suurella ��nell��n t�t� puolustaa Dioreskin, 345 voiton saavuttanut, joka turhaan tullunna oisi voittohon viimeiseen, ens' voiton jos Salius ois saanunna. Aeneas is� lausuu: "Lahjanne j��v�t varmoiksi, pojat, teill' eik' seppelten s��nt�� kenk��n muuta; mun sallittakoon hyvitt�� toverii viatonta!" 350 Lausuttuaan ison gaetulilaisen leijonan taljan p�rhe�n, kultaiskynsist� raskahan suo Saliollen. Nisuspa virkkoi: "Voitettuin jos palkka on moinen, kompastuneita jos s��lit; min ansainneeksi s� palkan Nisus'en luulet? Parhaan palkkion saanunna oisin, 355 ellei tuo samanen kova onni, mi olj Salioll', ois kohdannut muakin!" -- Nimeten t�t� kasvonsa n�ytti, tahrauneit' j�seneit��n. Nauroi h�nt' is� parhain nyt sek� taidokkaan Didymaonin kilven h�n tuomaan k�skevi, jonk' oli Kreikan Neptunon templist� saanut. 360 Oivalle nuorelle miehelle lahjotti t��n jalon lahjan. Kun oli juoksu jo p��tetty, lahjatkin jaettuina: "Nyt jos kuntoa, jos uroutta on rinnassa kell�, tulkoon, nostakohon yl�s k�et sek� hihnaset nyrkit!" N�in nimeten n�kyviin asettaa pari kiistauslahjaa: 365 voittaja saa vasikan, jota kaunisti kullatut nauhat; miekan kuin kyp�r�n jalon voitettu saa hyvitykseks. Oiti Dares esihin jopa astahtaa lujavoima, miesten suuressa pauhussa nousten uhkoavaisna; t�� vain kamppailla Paris'en kera uskalsi yksin; 370 t�� m�en luona, jossa on kaatunut Hektori kuulu, voitokkaan Buten j�tinmoisen l�i, joka kerskui Bebryciast' olevans' kotosin, Amykon sukulaisen; hiekalle keltaiselle h�n sen kaas kuoleman kieliin. T�mm�inen olj Dares, kun uljasna nosteli p��t��n 375 taistohon ensin, n�ytt�en suuria olkia ynn� huimien nyrkeill��n h�n tuimana ilmoa pieksi. Toist' haetaan t�ll'; eik' koko suuresta joukosta kenk��n uskalla, pingottain remeleit�, nyt ryhty� mieheen. Siis hyvill��n kun voitosta luuli jo luopuvan kaikkein 380 Aeneaan lavitsan luo malttia vaill' asettuu ja n�in, pit�en vasemmallansa h�rk��, lausuvi t��ll�: "Oi jumalattaren poika, jos ei tohi taistohon kenk��n k�yd�, mi loppun' on t�llen? Kauanko outtoa t�ydyn? K�ske�s korjata lahjat!" Suostumustaan t�h�n Teukrot 385 julkasivat, luvatun elukan j�t�n urholle vaatein. Entellust' ik�puoli Acestes nyt yllytti kiivaast, vieress��n viher�n lavan luona ku ruohossa istui: "Entellus, olit turhaan uljahin sie uroloita, sied�t jos palkinnot senmoiset kilvata viet��. 390 Miss�p� on jumalainen sun neuvojas mainio Eryx, josta sa kerskasit turhaan? Trinakrian yli kuulu mainehes miss� ja nuo sinun suojissa riippuvat saaliit?" Tuo nimes n�in: "Ei kiiton kiihk' eik' kunnian viel' oo pelvosta poistunut, vaan ij�st�in hitahaksi mun saattaa 395 j��htynyt hurme ja heikoiks j�ykistyv�t k�sivoimat. Jospa mull' oisi se nuoruus, luotellen johon kerskuu tuo ep�kelpo ja jos mull' oisivat entiset voimat, enp' ois kaunista hiehoa enk� ma saalista etsein tullut; en lahjasta piittaa." Lausuttuansa h�n sitte 400 viskaisi kedon keskelle hirve�n raskasta kaksi cestoa, joit' oli ennen k�ytt�nyt �rh�kk� Eryx taistelussaan sek� n�ill' ylen nyrkkine paiskinut selk��n. N�hdess� h�mm�styv�t: h�r�n seitsem�n aimoa vuotaa niin olivat kovat lyijyst�, raudankin mukuroista. 405 H�mm�styip' eritt�inki Dares sek� kiisteli kauan; k��nteli Aeneas jalomielikin sinne ja t�nne, hihnain julmia pahkoja, painoakin imehellen. Ukkopa lausuvi n�� sanat silloin: "Niin, mit� nuo on! Jospahan n�hnynn� ois joku Herkulen hihnat ja leikit, 410 jos h�nen otteluaan kamalaa t�ll' rannalla juuri! N�it�p� lekkeit' ennen on kantanut veljesi Eryx. Verta sa nytkin n�et sek� j�lki� murskatun aivon. N�ill� h�n vastusti Alceon poikaa; n�it� m� k�ytin, kun veri raittiimpi toi voimia eik' pahan suopa 415 vanhuus harmaata visannut ohimoilleni viel�! Vaan jos n�it' aseheit' ep�j�� mult' Dares troalainen, hurskas Aeneas sit� suo, hyv�ksyy sen Acestes, ottelu n�in tasatkaamme: ma Eryxin taljasta luovun; pelkosi poista -- ja dardanolais-remelit ota p��lt�s!" 420 N�in nimes, harteiltaan kaks'kertasen viskaten vaatteen, paljastaen isot raajat ja suuret luut sek� j�yk�t j�nt�rehet, asettuu j�tinmoisena keskelle kentt��. Heill' is� Aeneas nyt hihnat toi samanlaiset ynn' asehet tasa-arvoiset pani kummanki kouriin. 425 �kki� varpailleen kavahtain molemmat asettuupi ynn' yl�s ilmaan nostavat nyrkkins� pelke�m�tt�. Iskusta poistavat taa p�in kauas korkeat p��ns�, kiemurtavat k�si��n k�sihin sek� alkavat taiston; jalvoilt' tuo keve�mp' on ja nuoruuteensa h�n luottaa, 430 t�� j�senilt' tukevamp' on paljon, mut verkkahat polvet notkahtivat tutisten; isot raajat est�vi �hky. Kauanpa kesken�h�n jakel iskuja sankarit turhaan, kauan paiskelivat kylen onttohon, rintoa varsin jyskyttiv�t: usehin k�det korviin ynn' ohimoihin 435 paukahtivat sek� l�im�yksist��n ryskiv�t leuat. Seisoo Entellus vakahaisna ja liikkumatonna, v��j�ten varrella vain sek� valppain' silmine iskut. Tuo kuni piiritt�m�ss' olis korkeamuurista linnaa, taikkapa vuor'kastellia vastahan taistella t�ytyis, 440 milloin pyrkivi n�in tahi noin, oveluudella kiert�� h�n joka paikkaa hy�kk�ellen, monet koettaen turhaan. Nousten Entellus, kurottain yl�s oikeans', iski: kiireellens� Dares tulevan tuhon ennalta oitis huomasi, -- siks nopeasti h�n ruumihins' syrj�h�n v�isti: 445 tuulehen Entellus v�kens' tuhlas ja p��llenp� p��tteeks, raskaast, raskas kun olj, h�n suurine painone maahan rotkaht: niinkuin ontelopuu Erymantholla kaatuu taikkapa korkeall' Idalla juurilta kiskottu m�nty. Teukrot, Sicilian nuorisokin yl�s s��lien hypp�s, 450 huutonsa taivaallen kohotess'; ens riensi Acestes vanhaa yst�v�t��n, polost', auttamahan yl�s maasta. Vaan t�st' ei hitahampana eik' pelotettuna urho taistohon huimemmin palajaa: viha kiihdytti voimat, kiihdytt�� h�pykin v�ke�ns� ja kuntonsa tieto; 455 p�istikk��n tasangolla Daresta h�n kaikella vainoo riehuen; milloin oikea iski ja taas vasen milloin. Ei lev�hdyst' ole, ei loma-aikaa. Kuin rae rankka harjoilla rapajaa, niin urhokin tihj�sti iskein kummallakin k�dell��n vain peihtos ja pohti Daresta. 460 Eip' is� Aeneas suo kauemmas eisty� kiukun eik�p� Entelluksen raivota katkeramiell�, taistelun mut lopettain v�syneen pelastaapi Dareksen, sitten lohduttaen h�ll' lauhkana lausuvi n�it�: "Voi polonen, mik� semmoinen kevytmiel tuli j�rkees? 465 Etk� s� toiset voimat ja tarmonsa muutoksen huomaa? N�yrty�s siis jumalallen!" N�in nimes, ottelun p��tt�in. Vaan tuon uskolliset toverinsa jo sairahin polvin horjuvan, p��ll��n nuokkuvan kumminki puolin ja verta paksua sylkev�n suusta ja hampaitten s�p�leit�, 470 laivalle viev�t; muut keralleen kyp�r�n sek� miekan ottivat; seppelehen sek� h�rj�n Entellolle suovat. T�ss�p� voittaja uljasmiel, h�r�st��n kopeellen, lausuvi: "Tunnustas, jumalattaren poika ja Teukrot, n�it� ja arvatkaat mik� nuoressa ennen olj voima, 475 mink�p�laisesta kuolostakin pelastitte Dareksen!" Virkki ja seisomahan osui eess' vasikan tasak�rs�n, -- t�� oli tappelun palkkana siin�, -- ja heilauttain taa l�im�si oikeallaan kovat hihnansa sarvien keskeen aivan ja n�in muserrettua luut l�i murskaksi aivot. 480 H�rk�p� kaatui ja maass' vavahtain virui pitkosenansa. Tuo kovall' ��nell� n�� sanat virkkoi: "Sulle t�n, Eryx, hengen suon paremman ma Dareksen kuoleman sijaan; tuohon ma voittaja lasken hihnat ja taitoni my�skin!" Kohtapa Aeneas k�sk kilpailuun nopeoilla 485 nuolilla, ketk' vain tahtosivat sek� m��r�si lahjat; maston pystytt�� Sereston aluksest' tukevalla kourallaan sek� nuorahan solmiten lent�v�n kyyhkyn kiinnitti mastohon korkeahan, t�hystys kohaksensa. Miehet yhtenen saavat ja arvat heitetyt korjaa 490 vaskisehen kyp�r��n; jopa onnea toivotettaissa, Hippokoontes saa esivuoron, Hyrtakon poika; tuotapa laivain kilvassa voittanut Mnesteus seuraa, Mnesteus, seppelt��n viher�� joka p��ss�ns� kantoi; kolmas on Eurytion, sun, kuulusin Pandarus, veljes, 495 sie, joka muinoin, k�skett�iss' sua rikkoa rauhaa, ensinn� paiskasit keih��si Danaoin v�en keskeen; pohjahan mut kyp�r�n vihoviimeks Acestesen j��pi arpa, ku rohkesi kilpahan k�yd� nuorien kanssa. Oitipa j�nnitt�� v�kevin k�sillens� jo joutsens' 500 eess��n nyt joka mies sek� nuolia viinest� ottaa. Ensinp� j�nteelt��n suhahtain lens taivahan kautta ilmoa pieksellen keve�� pojan Hyrtakon nuoli; saavuttuansa se sattuvi mastonpuun etupuoleen. Mastopa j�rk�htyi, r�pisytt�en siipi� s�ikkyi 505 lintu ja siipeins� suhinaa joka paikkahan kuuluu. Karskipa Mnesteus nyt viritettyne joutsine nousee, t�hd�ten korkeallen, tasan nostaa nuolen ja silm�n; vaan kova-onninen ei osannut vasamoinensa itse lintuhun; katkasi vaan sitehet sek� liinasen nuoran, 510 mastohon joll' yl�v��n oli kyyhkynen kytketty kiinni; lent�en ilmahan mut tuo synkkiin pilvihin pyrki. Silloin kiireht�en vasamansa jo valmihin t�ht�s kaarelt' Eurytion, velimiest' anoen avukseen ja taivaan kannella n�hty� riemutsevan sen ja siivin 515 l�iskytt�v�n, viel' ampui synk�n pilvenki alta. Hengeti t�� putoaa, elons heitt�en t�htien tienoon, kieppuillen alas tuo mukanaan osuneen vasamankin. J�ljell' Acestes yksin j�i, kadotettuans' voiton; t�ht�si kuitenkin vasamansa h�n my�s yl�-ilmaan, 520 taitoa n�ytt��kseen, is�, kaarenki kimmousvoimaa. Silloinp' �kki� ihme ja suuria tiet�v� enne n�htihin; merkityksens' ison my�hempi kohtalo neuvoi; merkin sen kaihot tiet�j�t selvittiv�t ylen my�h��n. Sill� kun kiidellen vasamans' s�epilviss� hehkui, 525 leimulla tien vaoten, katoaa t�m�, sammuen ohvaan ilmahan; aivan kuin usehin my�s taivahan t�hdet irtaannuttuahan j�len j�tt�en, lent�en kiit��. Mielemme h�mm�styi; jumaloita Sicilian kuin my�s Troijan miehetkin anovat. Eip' ennett� kiell� 530 Aeneas jalo, vaan halaten ilomielt� Acestoo, suurilla lahjoillaan varustaa h�net, lausuen n�it�: "Ottaos n�� is�; sull' on Olympon valtias suuri moisilla enteill��n erityisesti tahtonut antaa arvoa! Ankhisen ij�kk��n t�� muistona olkoon 535 maljanen, korkokuvin min ennen thraakialainen Ankhisell' is�llein oli suurena lahjana Cisseys k�skenyt antamahan syv�n lempens�, muistonsa pantiks!" Laakerikruunulla kaunisti n�in nimeten ohimot ja voittaneheks esimm�isen� kaikista julkas Acesteen. 540 Ei hyv� Eurytion katehin h�nen arvoa katso, vaikk' oli yksin linnun ampunut taivolta maahan. Sitte se lahjans' saa, joka katkasi k�yden ja vihdoin tuo, joka nuolellaan nopeall' oli sattunut mastoon. Viel' ei Aeneas is� p��tt�nyt leikit, mut kutsuu 545 luokseen Epytideen, pojan keskenik�isen Julon vaaliamiehen ja kuiskasi uskotun korvahan n�it�: "Menn�s Julollen sanomaan, jos poikien joukko ynn' uvehet ovat luonansa ratsastuksihin valmiit, vaarinsa kunniaks ett� h�n parvensa tois asehissaan!" 550 N�in nimes. L�htem�h�n koko tunkeunneen v�en k�skee pitk�lt� cirkolta, ett' avonaisina oisivat kent�t. Poikaset saapuivat isien n�kyviin somasesti ratsuja ohjaillen komeoita; Sicilian, kaikki Troijankin melus miehet, ihmetellen tulijoita. 555 Kaikilla kiehkura olj somanen tavan j�lkehen p��ss�, kaikilla olj pari rautaisk�rkist�, kornellipeist�; muill' olillaan helsk kaunihit viinet ja kaulassa riippui ketjut kultahiset, punotut ihan rintahan asti. Kiit�� ratsastajain kolm' parvea; johtajinaan my�s 560 kolm' oli; poikaa seurasi kaksioista jokahista, loistaen johtajien somault', osihin jaoltaankin. Nuorison riemuavaa er�st' joukkoa pienonen johti �ij�ns� Priamon nimikaima, sun, kuulu Polites, poikasi, Italian kopeus, jota thraakialainen 565 valkeapilkkuinen hepo kantoi; t�ll' etujalkans' valkeat olj, kohos korkeallen my�s valkea otsa. Toinen Atys, Ation suku josta Latinojen johtuu, pikku Atys, pojallen Juloll' ylen mielusa poika. Vihdoin muodoltaan ihanampana muita Julus, 570 Sidonin ratsastain orihilla, min kukkea Dido h�ll' oli lahjottanut syv�n lempens�, muistonsa pantiks. Vanhan Acesteksen muu nuoriso Trinakrilaisten ratsastaa uvehilla. Kainoja n�it' taputtain v�ki Dardanon vastahan otti, 575 riemulla n�hdess��n ij�kk�in isien tutut kasvot. Sitten kuin iloset olivat omien ilotelleet silmi� ratsuillaan, kovin huutaen valmistuneille merkin Epytides suo, piiskallaan pamahuttain. Kiisiv�t n�� erilleen tasasesti ja kolmehen parveen 580 joukkonsa kirvottivat, vaan taas, komennettua, j�lleen tielt�ns� k��ntyiv�t, karaten vihamiehin� p��lle. Toisinpa hy�kk��v�t, sitt' taas per�yntyv�t toisin, matkan p��ss' erill��n n�m�t vuorohon kaartelemalla kierrosta est�v�t, n�in sodan vaiheita j�litellen: 585 kons' paetess' sel�n paljastavat, kons' k��nt�v�t keih��n suuttuen, kons' kuni rauhan tehty� kulkivat rinnan. Niinkuin kerrotahan Labyrinthoon korkean Kreetan veistellyks solateit� ja t��n solakkeist' tuhansistaan tullehen eksytt�v�ks, ett' kaikkipa johtavat merkit 590 huomioton, palaukseton harhaus turhaksi saattais: Teukroin n�in pojatkin kulun mutkahiseks pujotellen leikiten teeskeliv�t pakoretke� tai sodan pauhuu, niinkuin delfiinit, jotk' uiden kynt�v�t m�rk�� Karpathin tai Libyan mert', aalloill' leikki� ly�den. 595 N�� kisajuoksut, n�� tavat, taistelut toimehen ensin Askanius pani, Alban kun Longan muurilla kiersi, neuvoen viett��n noita Latinojen vanhoa kansaa, niinkuin leikki� h�n l�i Dardanojen kera ennen. Albaanit omiaan opast' taasen; t��lt� ne sitten 600 sai iso Rooma, ne s�ilytt�en isien ylistykseks; "Troijaks" poikien joukkoa viel�kin ain' nimitell��n. T�nn' ast' taistoja vietettiin is�n kunniaks hurskaan. T�ss�p� vilpistyen jopa onnemme muuttikin Luoma. Kun monenlaisilla leikill� viettiv�t haudalla juhlaa, 605 taivaalt' Iriksen l�hett��pi Saturnus'en Juno Ilion laivoillen sek� tuulella kulkuans' auttaa; paljoa aikoi h�n, yh� tuskallens' saamatta hoivaa. Neitopa kiiruhtain tuhannen v�rin kiiltosta kaarta pitkin joutuhun kiis uroaan ja sit' ei n�e kenk��n. 610 Huomaa suunnattoman v�kijoukon ja rantoja tutkii: valkamat h�n j�tetyiks �ly�� sek� tyhjiksi laivat. Vaan et�h�ll' erill��n er�n�isell� rannalla Troijan vaimot Ankhisaa kadotettua itki ja kaikki katselivat, valittain, meren selk��. -- "Voi, miten paljon 615 aavaa mert' on viel' edess�mme!" -- he lausuvat kaikk' ja linnaa kaihoavat, meren vaivoihin v�synein�. N�iden keskehen siis hyvin ymm�rt�en vahingoittaa astuvi tuo, jumalattaren muodon ja vaattehet riisuin; niin on kuin Bero�, Tmarilais-Dorykleen ik�-eukko, 620 joll' oli kuuluisa nimi, heimo ja kuulut olj lapset; dardanolais-emojen t��nlaisna h�n joukkohon yhtyy: "Koidot", -- lausuvi, "jotk' ei hellenil�is-k�den kautta hukkunehet sotahan is�nmaan varustuksien luona! Oi suku kurja, mi on tuho, sun johon kohtalo m��r��? 625 Seitsem�sh�n kes� Troijan jo hukkuman j�lkehen vieren kunpa me salmia, luotoja julmia, kaikkia maita kuljemme, t�htien tiet' osottaissa, -- kun laajoa merta pitkin Italiaa pakosaa haemm' aavalla kelluin. T��ll�h�n on Erykon velirannat ja kelpo Acestes. 630 Linnamme laitantaa mik� est�s ja sen varustusta kansalle? Oi is�nmaa, Penatit vihamiehilt� turhaan korjatut! eiv�tk� mitk��n muurit kutsuta Troijaks? Enk� m� miss��n n�e joet Hektorin, Xanthon, Simo�n? Kanssani polttooten heti nuo kovan onnemme laivat! 635 Sill' unissain n�in ennustavan Kassandranki haamun soihtuihin palaviin osotelleen: 'T��lt' hakekaatte Troijaa; t�� kotonn' on!' -- nimes. Toimia aikamme on jo! Ei sovi viivytt�� t�t� ihmett�! Tuoss' on Neptunon nelj�t alttarit! Haltiakin suo soihdut ja innon." 640 Lausuttuaan esimm�isen� tempasi ilke�n soihdun, nostaen oikeallaan yl�s viuhkas, ja ponnistaen, sen linkos. H�mm�stynyt syd�n Ilion naisten ja mieli kiihoittuu. Nimes vain ij�k�s emo, ainoa Pyrgo, lasten niin useain Priamon kuninkaallinen amma: 645 "Ei Bero� ole t��, ei rheteolainen, o �idit, puoliso oo Dorykleen: jumalallisen n�hk�te arvon merkit ja silm�ins� tulisuutta ja millinen henki, millinen muotonsa on sek� ��nens� sointu ja k�ynti! Juuripa �skett�in Bero�st' erotessa sen heitin 650 sairasna, harmitellen, ett' yksin h�n luopua t�ytyis moisesta juhlasta eik' vois ansiokunnian suoda Ankhisellen." N�in nimes. Vaan emot horjuellen ens laivoja nurjilla silmin katsovat, h�ilyellen tuon maan haluns' kurjan ja my�skin 655 valtion vaiheilla, johon Sallimus kutsuvi heit�, kun kohos siivill��n koht' taivoa haltiatar ja leikkasi laukuillen ison kaaren pilvien alle. Silloin h�mm�styen imehest� ja raivoavaisna huutaen tempoavat tult' temppelin alttariloilta; 660 alttariloit' osa raast, mut muut risuloitten ja lehv�in soihtuja sinkoavat. Tuli hillit�n tuhtoja kalvaa, airoja, kuusisia per�keulainkin koristeita. Ankhisen lavan ynn� theaatterin katsojien luo tuo sanan Eumelus alusten tulen vaarasta; itsek- 665 kin n�kev�t sysisauhua mustaa tupruvan pilviin. Ensinn� Askanius kuten riemuten ratsastuskilpaa johdatti, niin p�in riens heti leiri� h�mm�stynytt� ratsulla eik' voi s�ik�htyneet sit� hoitajat est��. "Mist' on tuo raju raivo ja minnekk� aijotte", kiljas 670 "voi vihelj��t emot? Ettep� vainoojain Danaoiden leiri� nurjaa, vaan oman toivonne poltatte. Teid�n Askanius min� oon." Kyp�r�ns� h�n riisuen paiskaa jalkoihin, jota kantaen h�n sotaleikki� johti. Siin�p� Aeneaski jo riensi ja Teukrojen joukot. 675 Nuo eri suunnillen yli rantojen sinne ja t�nne kaikkoavat pel�styin, jos joihinki luolihin, metsiin pyrkiv�t peittym�h�n. Yrityksens' ja p�iv�kin vaivaa; tuntevat rauhottuin' omans'; rinnasta poistuvi raivo. Vaan yh� hurjemmin tulen loimotus laimentumatta 680 raivos: kostean puun v�lyksiss� jo tappura kytee sauhua tupruttain nokimustaa; sy� tuli verkkaan laivoja; t�� levitt�� koko ruumaankin h�vityst� eik' urosten v�ki aut' eik' tulvittain veden kaanta. Silloin Aeneas jalo ylt�ns� reualsi vaatteen 685 ynn', avukseen jumaloit' anoessaan n�in, k�det nostaa: "Juppiter kaikenvaltias, jos viel' et jokahista Teukroa inhoa, jos sun entinen laupeus huolii murheista inehmoin, tuli sammumahan aluksista saa, is�; tempoa pois tuhost' Teukroin kaiskerat asjat, 690 taikkapa j��neenkin Manalaan vihas nuolella paiskaa, jos ma sen ansaitsen, k�dell�s meit' hukkoa t��lt�!" Tuskin lausunut n�� olj, kun sai tavaton rajumyrsky riehumahan, satehen valaen; jyrin�st�p� maitten vuoret j�rkkyv�t ynn' aromaat; koko taivoita sy�ksyy 695 ry�ppyv�, myrskyinen sade, tihje� sohjua vihmoin; t�yttyv�t laivat jo vett� ja puoleks poltetut ruumat kostuvat; sammuupi koko valkea viimeks ja kaikki vaarasta s�ilyiv�t alukset, menetetty� nelj�. Vaan is� Aeneas kovast' onnestaan murehissaan 700 suuria ankeitaan syd�mess�h�n sinne ja t�nne miettivi h�ilyillen, Sikulein kedollenko nyt j�isi, entehet unhottaen, vai pyrkis Italian rantaan. Nautes tuoss' ij�k�s, jonk' ainoan tritonilainen Pallas neuvonut olj sek� varsin taitavaks tehnyt, 705 n�in osas selvitt��, mit� haltiasten viha suuri tiet�is kuin my�s sen, mit� Salliman m��r�ys vaatis. Lohduttaen t�ten Aenealle se lausua alkaa: "Menk��mme, jumalattaren poika, minn' onnemme viekin! Kuink' k�visk��n, joka kohtalo karsein voitettavamm' on! 710 On jumalain sukulainen Acestes heimoa sulle; t�� ota neuvottelus toveriksi ja taivuta liittoon; h�lle ne heitt��s, jotk' kadonneist' aluksist' ovat j��neet, joit' v�sytt�� sun aimosat hankkees ynn' yritykses: vanhukset sek� kammoavat merimatkoa �idit, 715 kaikki, mi heikkoa, vaaraa pelk��v�ist� on, luotas luovuta; suo, v�syneet ett' t��ll� jo saisivat suojan; kaupungin luvallas nimetk��t Acestaks nimelt�ns�!" N�inep� lauseineen h�net lohdutti yst�v� vanha. Mielens� johtuupi nyt kaikenlaisihin huoliin. 720 Vaan kuin synke� Y� parivaunussa taivolle saapui, taivolta laskeunut is�n Ankhisen kuva n�ytti silloin �kki�h�n t�h�n laatuhun lausuvan h�lle: "Poikani, mull' el�m�� sulosampi, kun viel' elon' kesti muinoin, kohtalojen opistossa s� koetettu poika! 725 Tahdosta Juppiterin tulen t�nn', aluksista ku liekin poisti ja taivaaltaan ylev�lt' teit' armahti vihdoin. Neuvoja kuunnelkos, joit' oivia soi ik�vanha Nautes: miehet vain valitut, syd�met urohimmat viek�si Italiaan! Raju kansa ja yrme� varsin 730 voittamises Latioss' on. Kuitenki tullos sa ensin Tuonelan alhaisiin tupihin, Manalan syv�n kautta pyyt��s, poikani, mun kera yhty�! Eip� mua suojaa ilke� horna tai surukas pimeys: ihanassa hurskaiden pariss' Elysioss' asun. Puhdas Sibylla 735 t�nne sun johdattaa monen raavahan uhrattuaisi. Silloin n�hd� s� saat sukus kaiken ja my�s varustukses. Voi hyvin! Kostea y� jopa matkansa puolehen joutuu; ankaran Koitonki ratsujen viel' minut ent�vi henk�ys." Virkki ja ilmoihin hupihin kuni sauhu h�n haihtui. 740 Aeneas nime��: "Mihin sy�ksyt? Oi, mihin rienn�t? Tai ket� kammoat? Taikka ken est�� sun halausta?" N�it�p� lausuillen tuhast' kyyntynehen tulen liehtoo: Pergamo-Laren ja my�s iki-Vestan h�n alttarit uhrin jauhone t�ydell� suitsutusastiallaan pyhitt��pi. 745 Kohtapa kutsuu sitt' toverit, ylimyksen Acesteen; k�skyn Juppiterin, is�n armahan neuvoti kertoo heille ja my�s mik� mieless��n olis tuumansa t�st�. Suostuvat arvelematt' eik' k�skyj� kiell� Acestes. Siis emot kaupunkiin j�tet��n sek� kansa, mi tuota 750 toivoo, joidenka miel ei kunniamainetta kaipaa. Itsep� uudistavat tuhot, my�s tulen kalvamat hirret korjaavat aluksista ja laittavat airot ja k�ydet harvoina luvultaan, mut t�ynn��ns� sotakuntoo. Linnan Aeneas sill' aikaa aatralla m��r��, 755 tontteja arpoo; Ilioks t��n, mut tuon nimitt��pi Troijaksi. Vallastaan ilahtuu troalainen Acestes; m��r��pi torin, lait isien kokouksille s��t��. Laitetahan Erykon m�en t�yr�lle, t�htien puoleen, temppeli idalilais-Venukselle ja m��r�t�h�n my�s 760 haudalle Ankhisen pyh�, kookas lehto ja pappi. P�iv�� yhdeks�n jopa olj lev�nnyt koko kansa, alttarill' lyylinyt olj, kun tyynnyttiv�t meren vienot tuulet ja taas merellen suhisten k�sk virme� Louna. Alkaa haikea itku jo pitkin lahtista rantaa, 765 p�iv�n ja y�n kuu he toisiahan halajaa hetahasti. Itsep� �iditki, joist' meren muotoki n�yttihe ennen inhottavalt', ett'eiv�t siet�nehet nime��nk��n, tahtovat l�hte� kuin koko matkan vaivoja kest��. Yst�v�n lausehin Aeneas jalo lohdutteleepi, 770 kun sukulaisell' Acestoll' itkien heitt�vi heid�t. Kolmet hiehoa h�n Erykolle ja myrskylle lampaan uhrata k�skeepi ja jo oitis p��ste� touvin. Itsep� kaunistain olivin leheksill� nyt p��ns� keulassa seisoopi ulommaisna ja maljoa pit��, 775 kaataen suolaiseen merehen lihat, helmiv�t viinit. Kiihtyen seuraa my�t�istuuli jo matkustajoita. Kilpahan soutelevat merimiehet ja laskevat aavaa. Vaan Neptunollen Venus lausuvi huolehtivaisna, n�in valituksiahan h�nellen julistain syd�mest��n: 780 "Junon kiukkuinen viha, kyll�ns� saamaton rinta saattavat Neptunus minut ryhtym�h�n rukouksiin: ei ajan verkkaisuus eik' tyynenn� hurskaus tuota, tuot' ei Juppiterin iso valt' eik' Kohtalo rauhaan taivuta. Ei frygilaisv�en keskelt� kaupungin saaneen 785 julmalla kiukullaan h�vi��n ole kyllin ja kaikkeen vaivahan vieneen: t�� Troijan karikkeitakin, tuhkaa, luitakin vainoo. Syyt t�h�n raivoon h�n selitelk��n! Saatatpa itsekkin todistaa libyl�is-sel�lt' �sken, mink�p� �kki� h�n melun nostatti. Kaikk' meret sa'aten 790 taivahan kanss', vihureihin aeolilaisihin turhaan luottaen rohkesi t��n alallaiski! Kas, rikoksellahan my�skin vimmattuaan emot Troijan ilkeesti poroks laivoja poltti ja outohon maahan saattoi j�tt�m�h�n toverit, kadotettua laivat. 795 Pyyd�n, sallittakoon, mit� j�i merest', turvassa kynt�� purjehin; sallittakoon mun Laurentoin Tiber l�yt��, jos luvallist' anon, Parkat jos varustukset ne suovat!" N�it�p� nyt nime�� meren korkean valtias itse: "T�ydell� syyll�p� sie, Cytherea, mun valtahan luotat, 800 jost' sukus johdat; sen ansaitsenkin. Montahan tyynsin tuppuris��t� ja taivaan kuin meren raivoa suurta. Xanthos kuin Simo�s todistaa, ett'ei v�hemp' ollut maillakan' Aeneaksestas surun'. Kunpa Akhilles Troijan s�ik�htynytt' ajoi kansaa muurille saakka, 805 kuololle uhraillen tuhannet monet, kun joet t�yttyin huokasivat, eik' tiet' osannut eik' voinunna mereen sy�ksy� Xanthos, silloinhan Pelidaan urokkaasen Aeneaan v�elt��n, jumaloiltakin heikomman estin yhtym�st', t��n sumupilvehen peitt�in; vaikk' halasinki 810 pelmuuttaa k�sill�in raketun valapattosen Troijan muurit. Mieleni viel' sama on; sie pelkosi heit�! Huoleti astukohon, kuten toivot, h�n Tuonelan maille! Yht' vain kaihota saa, jonk' aavall' on hukkua m��r�; tuo p�� vaan monien edest' uhrattakoon!" 815 Kun jumalattaren n�in pakinoin iloseks teki mielen, vaunuhin valjastaa hevoset is�, tuimille pannen vaahtosat suitset ja ohjia h�llitt�� k�siss�ns�. Vaunuill' liit��pi keve�st' ulapan siniselk��. Aallot laskeuvat sek� hyrskyv�n akselin alla 820 tyynentyv�t meren kuohut ja kaihtuvat taivahan pilvet. Tuotapa seuraavat monet muodot, hirve�t tursaat, vanhuksen Glaukon v�ki, my�s inolainen Palemon, Tritonitkin nopeat, koko Forkonkin sotajoukko; on vasemmalla Thetis, Melite, Panopeiakin impi, 825 Neseia, Spio, my�s Thalia kuin Cymodocekin. T��ll' is� Aeneaan murehellista mielt�p� vuoroin t�ytt�vi v�ikkyillen ilo; joutuhun kaikkia k�skee mastoja pystytt�m��n sek� raakohin hiivata purjeet. Kerrallaan tekev�t sen; nyt vasemmat samall' aikaa, 830 oikeat purjeet nyt avataan; raat yhdess� korkeet kierret�h�n, kunis laivasto l�yt�� sattuvan tuulen. Ensinn� johtaapi tihe�� regattaa Palinurus; kulkunsa ohjata t��n mukahan on k�sketty muita. Taivaan puol'v�lihin olj jo kostea y� kerennynn�, 835 laskenehet olivat j�senens� jo tyynehen rauhaan uupunehet merimiehet tuhtoill' airojen alle, keijuillen kevyk�s Uni kuin t�htitarhasta laskeu karkoittain pime�n, y�n haihuttaen sumuvarjot, sua hakien, Palinurus, ja sullen turmio-unta 840 tuoden. Haltia istuiksen ylev��n per�keulaan Forbon muodossa, h�llen n�it' tarinoin pakinoita: "Iasides Palinurus, vie meri itsekin laivat; tyynih�n tuulosen henk' on, voisithan uinata hiukan. Painuta p��s levollen, p��st' vaivasta raukeat silm�s! 845 Voinhan hetkisen sun asemestasi tointasi hoitaa." Tuskin nostain silmi� vastaapi Palinurus: "Munk' meren tyyneyteen tahi maininkiin levokkaasen yllyt�t luottamahan, -- t�h�n hirvi�h�n usaltaimaan? Aeneaan kell' uskosin mie, jonk' niin monet kerrat 850 peijasi taivaan vaihtuva sees sek� pett�v�t tuulet?" Lausuen n�� sanat kiinte�mmin k�vi vain per�ruoriin, eik' v�h�nk��n sit� hellit�, tuijottaen yh� t�htiin. Lehv�n haltiatar kas! letheolaismehust' tuoreen, tenhoillun stygilais-unill' ottaen, l�yh�ytt��pi 855 tuoll' ohimoita ja sulk teniv�isen torkkusat silm�t. Tuskinpa oottamaton uni hervoittaa j�seneit' t��n, k�y kun jo kimppuhun tuo, repien palasen per�sint�, vienohon paiskaapi vetehen h�net ruorinsa kanssa p�istikk�in, tovereitansa turhaan huutavan aukseen. 860 Itsep� lent�en tuo kohos lintuna ohvahan ilmaan. Laivasto kuitenkin mert' eellehen rauhassa kynti, kulkien Neptunus-is�n suojassa kommeluksetta. N�in vaeltain Sirenein kariloita t�� l�hestyi jo, muinoin vaarahikkaita ja luist' useata valenneita, 865 kun kohisten et�h�ll� nyt �kki� �rj�hti riutat: silloin vast' is� huomaapi per�miehett� laivan harhoavan; y�n aalloill' itse nyt joht alustansa, paljon huokaillen suruissaan toverin kovast' onnest: "Voi tyveneen merehen lopen luottanut, taivahasenki, 870 oudolla hiekall', oi Palinurus, t�ydyt s� maata!" Viitteet: V. 3. Elissa on Didon foinikilainen nimi ja on semil�ist� juurta (vertaa esim. hepr. Elisabeth). V. 38. "Krimisson joest'" = Krimissus-joen haltijasta. V. 72. "�idin myrtill�" s.o. Venukselle pyhitetyll� myrtill�. V. 99. Vanhan ajan luulon mukaan sallittiin vainaiden haamujen saapua niille uhreille, jotka heit� miellyttiv�t. V. 122. "Kentauri", "Scylla" samoinkuin "Tursas" ja "Khimaira" olivat kilpaavien laivojen nimi�. V. 193. Malea oli Peloponneson etel�isimm�n niemen nimi. V. 240. Nereidit olivat Nereon, meren haltian, tytt�ri� (= Vellamon neitej�). -- Forkus oli Nereon veli, jolla oli oma haltiakuntansa. -- Panopeia oli er�s etevimpi� Nereidej�. V. 241. Portunus, jonka alkuper�inen nimi oli Melicertes, oli Theban kuninkaan Athaman ja Inon, Kadmon tytt�ren poika. Ino, paetessaan mielipuolta miest��n, sy�ksyi poikineen mereen ja he muutettiin meren haltioiksi. V. 251. Melibeea oli er�s thessalial. kaupunki, kuuluisa kauniista purppurastaan. V. 252. Vaippaan oli kudottu kuva, joka kertoi Trosin pojan Ganymedesin el�m�st� ja vaiheista. V. 271. "Terin", s.o. airojen terin l. lavoin. V. 284. "Minervan t�it� mi tunsi", s.o. oli taitava kotiaskareissa niinkuin kehruu-, kutomis-, neulomis- y.m.s. t�iss�. V. 373. Bebryciaksi nimitettiin er�st� osaa Bithynian maakunnassa V. Aasiassa. -- Amykus oli kuuluisa nyrkkisill� olija; h�net voitti Argonautiretkell� matkustava Pollux. V. 402. Eryx oli tarun mukaan er��n sicialaisen kuninkaan Buteen ja Venuksen poika, kuuluisa nyrkkisill� olija. Jouduttuaan nyrkkisille Kreikkalaisten v�kevimm�n urhon Herkuleen, Alceon pojan, kera, tuli h�n voitetuksi ja tapetuksi. V. 440. "Vuor'kastelli" = pienenl�nt� vuorilinna. V. 448. Erymantho on mets�k�s vuori Arkadiassa Kreikanmaalla. V. 449. "Korkeall' Idalla" s.o. Idan vuorella l�hell� Troijaa. V. 475. "N�it�", nim. k�sien j�nt�reit�. V. 495. Troijalaiset ja Kreikkalaiset olivat kerran p��tt�neet ratkaista Troijan sodan Menelaon ja Pariksen kaksintaistelun kautta, jossa taistelussa oli Paris v�h�lt� menett�� henkens�, mutta pelastui Venuksen auttaman paon kautta. Kun Menelaos vaati sovinnon ehtojen t�ytt�mist�, laukasi Pandarus, Minervan k�skyst�, salamyhk��n nuolen, joka haavoitti Menelaon. T�st� syyst� alkoi sota taasen. V. 514. "Velimiest'", s.o. v:ss� 495 mainittua Pandaroa, joka kaatui taistelussaan Diomeden kautta. V:ss� 524-528 mainitun ennustusmerkin otaksutaan merkinneen Troijalaisten laivojen tulipaloa, josta kohta tulee olemaan puhetta. V. 588. T�m�n Labyrinthin rakensi kreikkalainen taituri Daidalos (= suomeksi "taitava"), kuninkaan Minon k�skyst� er��n hirvi�n Minotauron talletuspaikaksi (vertaa Aen. VI, v. 24-29). V. 735. Elysio oli vanhan ajan otaksumisen mukaan nimelt��n se seutu, jossa hurskaat kuoltuansa oleskelevat. V. 739. Haamujen ei luultu voivan valoa siet��. V. 744. Pergamo-Lares oli Troijan suojelushenki. -- Vestaa nimitet��n "ikuiseksi" siit� syyst�, ett� h�n oli vanhimpia jumalattareita ja jo ikivanhoista ajoista palveltuna. V. 797. "Laurentoin Tiber", s.o. Laurentojen maassa oleva Tiber. V 807. "Huokasivat", nim. jokien haltiat. V. 808. "Pelidaan". s.o. Peleyn poikaan, Akhilles'iin. V. 809. "Jumaloitakin heikomman", s.o. jumalain suosion puolesta heikomman. V:ss� 823-826 mainitut ovat n�ht�v�sti kaikki Ahdin ja Vellamon v�ke�. V. 833. Regatta = laivasto. KUUDES LAULU. Manala. Ainehisto. Aeneas saapuu Kumeen satamaan sek� l�htee heti Hekateen lehikkoon Sibyllaa tapaamaan (1-13). -- Siell� Hekateen temppeliss� Aeneaan ihmetelless� Daedalon taitoisia t�it�, saapuu Sibylla ja kehottaa t�t� tekem��n lupauksia Apollolle, jonka Aeneas t�ytt�� (14-76). -- Sibylla ennustaa Aenealle tulevista suurista sodista (77-101). -- Aeneas pyyt��, is�ns� haamun kehotuksen mukaan, p��st� Manalaan is�ns� puheille, johon loitsija suostuu, sittenkuin t�� olisi tuonut h�nelle kultaisen lehv�n Avernon mets�st� ja haudannut leiliss� olevan kuolleen (102-155). -- Torvensoittajan Misenon kuolema ja hautaus sek� kultalehv�n l�yt� kyyhkyjen avulla (156-235). -- Uhrattuaan Manalan valloille, l�htev�t Sibylla ja Aeneas Tuonelaan (236-263). Tuonen hirve�t tautien y.m. tursaiden haamut, Akherontin liejunen virta ja ihmissielut sen rannalla pyrkim�ss� p��st� vuon toiselle puolelle (264-336). -- Palinuron kohtalot ja anomus (337-383). -- Sielujen lautturi Kharon lauttaa yli Manan virran ja Kerberon tainnutus; saapuminen lasten olopaikkaan ja Surukentille (384-449). -- Aeneas kohtaa Didon, kreikkalaisia ja troijalaisia urhoja; Deifobo kertoo Aenealle oman kuolemansa (450-534). -- Heid�n puhellessa kiirehtii Sibylla matkaa ja he saapuvat Hornan linnan luo, josta sivumennen n�kev�t sen hirve�t piinat (535-627). -- Sitten saapuvat autuaitten maille, jossa Musaio saattaa Aeneaan Ankhisen luo (628-678). -- Ankhises iloitsee poikansa n�kem�st� ja kertoo h�nelle sielujen vaelluksen ja palajamisen yl�-maailmaan (679-751). -- Sitten n�ytt�� h�n Aenealle t��n etevimm�t j�lkel�iset sek� urhot, varsinkin Romulon, Caesarin, Auguston, Numan, Tullon, Ankon, Katon, Scipioin, Fabricion, Regulon, Fabius Kunktatorin y.m. jaloimpien roomalaisien haamut sek� viimeksi Auguston jalon pojan Marcellon (752-893). -- Aeneas palajaa norsunluisesta portista yl�-ilmaan (894-902). N�in nime�� valittain sek� laskien t�ysine purjein, Kumen eubealais-satamoihin saapuvi vihdoin. K��nt�v�t kokkia p�in merellen, sitt' ankkuri vankka haaksia kiinnitt�� oallaan sek� rantoja keulat peitt�v�t kaarekkaat. Heti kilpahan nuoriso-joukko 5 Hesperiaan riens. T��ll' osa etsivi piikiven syihin k�tketty� tulenainaa; muut petojen pakopaikkaan, tihj�h�n mets��n kiis sek� l�yttyj� virtoja n�ytti. Vaan jalo Aeneas pyh�st��n, jota suuri Apollo johtavi, julman Sibyllan syrj�iseen, er�n�iseen, 10 hirve�h�n ukuraan meni; tuon ison mielen ja sielun Febus hengell��n, osottain tulevat, el�hytt��. N�� Trivian lehikkoon menev�t jo ja kultapalatsiin. Daedalon kerrotahan paetessaan Minoksen valtaa, siivill� rohjenneen yl�s pilvihin liit�en nousta, 15 hyisehen Pohjahan p�in kun h�n samos outoa tiet�; vihdoin seisahtui keve�isn' yli Kalkidin linnan. Maahan saavuttuaan t�h�n, kohta sull' uhrasi, Febus, soutimens' siivekk��t sek� laittoi kookkahat templit. Androgeon tuho olj oviloissa ja my�s miten t�ytyi 20 Kekropidain joka vuos, -- oi kurjaa! -- seitsem�n poikaa sakkona uhrata; tuoll' oli arvan heittojen urna: vastassa seisoopi merest' nouseva Gnosian seutu. T��ll' on Pasifaen h�jy rakkaus Taurohon kuin my�s tuon pime�n parituksen ilke�muotonen taimi 25 on Minotaurus t��ll', -- Venuksen iletytt�v� muisto, t��ll' iso ty� solakkein sek� p��tt�m�t sokkelopolvut; muttapa armahtain kuningattaren lempe� suurta, Daedalus julkaisee tuon sokkelon matkat ja mutkat, langalla h�nt' opastain salateill��n. Moisehen ty�h�n 30 ois osas ollut sull', Ikarus, jos kyennyt surult' oisi. Kahdesti koettanut olj satujaan kuvaella h�n kultaan, kahdesti vaipuivat is�n k�'et. Per�tt�inp� he kaikki ois t�hystelleet, elleip' ennalta mennyt Akhates ois palannut sek� my�s Febon, Hekateen papitarkin, 35 Glaukon Deifobe, joka n�in nime�� kuninkaalle: "Ei sua katselemaan t�t� aikasi my�nn�; s� ennen karjasta uhraamaan k�y seitsem�n hiehoa nuorta, yht' usean valitun karitsan, kuten meit' tapa vaatii!" N�in puhuteltua Aeneast' (eip' vaaditut uhrit 40 siksehen j��) papitar ylev��n k�sk templihin Teukrot. Kumeen kalliohon oli veistetty hirve� luola, jonn' avaraa sata johtavi tiet� ja yht� mont' usta; yht' monet kuului t��lt� Sibyllan vastauksetkin. Jouduttiin ovellen, kun lausuvi impi: "On aika 45 tutkia kohtalojas! Haa, haltia!" -- N�in puhuvalla �kki�h�n v�ri, muotokin muuttaiksen oven eess�; pystyhyn p�yristyv�t hapenensa ja rintansa huohuu; paisuttaa syd�nt' t��n raju raivo; h�n suurelta n�ytt�� eik' inehmoin tavall' ��nn�, kun hengell��n l�hemm�lt� 50 kosketti haltia tuot'. "Lupauksihin ynn' anomuksiin taivutko, Aeneas?" -- nimes. "Taivutko? Eip' ovet suuret ennen synke�h�n majahan avahu'!" -- Nimeten n�in vaikeni. Voimakkain Teukroin l�pi luidenpa kulki hyyv�ristys; kuningas, anoen syd�mest�ns� lausuu: 55 "Febus, ainapa Troijan ailutta, vaivoja s��lit, sie, joka dardanolais-Parisen avitit k�det, keih��t ruumihisen Akhilleen; niin monta jo laajoa maata kiertelev�� ulappaa opastaissasi kuljin ja n�in jo Massylonkin et�h�is-suvut, Syrttein rannikko-nurmet. 60 Vihdoin Italian yh� v�istyv�t l�ysimme rannat. Loppukohon jo nyt tuohon Troijaa vainonnut onni! Onpa jo kohtuus s��st�� Pergamon kansoakin, oi kaikk' jumalat, jumalattaret, joillen Ilion suuri kunnia olj ep�suotusa! Sie pyh� loitsija my�skin 65 tunteva vastahiset, suo, (-- emp' ano vasten ma Luoman kieltoa valtaa --), Teukroillen Latioon asettauda, harhoavill' jumaloille ja tenhoillen samoville. T�st�p� Febollen ja Dianalle marmoritemplin laitan ja my�s pyh�p�ivi� Febon muistoksi m��r��n. 70 My�s sin�kin pyh�k�t isot meid�n saat alueilla, joihin sun ennustukset ja kohtalojen sala-arvat, lausutut kansallein, asetan sek� m��r�tyt miehet, neito, ma sull' omistan. �l� vain pane lauluja lehtiin, ettei viehkurituulet leikkin�h�n pit�s noita! 75 Pyyd�n, ett' itse s� loihtisit." N�in nimenn�ns� h�n p��tti. Vaan nyt, siet�m�t��n viel' Feboa julmana raivoo luolassaan papitar, jos mahtavan haltian voisi rinnastaan erottaa; sen voimemminpa se vaivaa vaahtista suuta ja raivoa rintaa hilliten ohjaa. 80 Jop' asunnon sata aimoa porttia aukeni aivan itsest��n ja t�nlainen loitsijan vastaus kuului: "Oi sin� vihdoinkin meren suurista turmista p��snyt, (vartoo mut isommat sua maalla), Lavinon jo maahan p��sev�t Dardanidat; t�� huolesi mielest� heit�; 85 vaan ei tullehenkaan n�m� sois! Sodat, hirve�t taistot n�en, verijoukoistaan Tiberin vuon vaahtoavaksi! Ei Simo�s, Xanthus ole sult, ei Dorien leiri puuttuva. On Latiossa jo syntynyt toinen Akhilles, my�s jumalattaren poik'. Ei Teukroill' ankara Juno 90 miss��n puutu, kun ahdingoss' anoen sin� pyyd�t Italian jotakin avuks kansaa taikkapa linnaa. Semmoisen pulan syyn� on Teukroin yst�v�n vaimo, ulkohiset avioon yrityksetkin. Sie tukalill' �l� n�yrry, mut uljaammin mene eelleen, 95 minne sun Onnesi viekin! Sun menestyksesi alku, jot' et s� luulekkaan, Akhivein varustuksista urkee." N�ill�p� lauseillaan pyh�k�st�ns� Kumen Sibylla julmista luomista laulaa, onkalossaan jyryellen, peitellen h�m�riin toden; n�inp�h�n raivoavaisen 100 ohjia hallitsi, rintaa kiihottamalla, Apollo. Vaan kun raivonsa taukos ja tyyntyiv�t tylyt kasvons', alkavi Aeneas uros: "Eip�h�n pulmista yksk��n uutena muodoltaan tahi outona nouse mull', impi, kaikki jo ennalta nuo otaksuin sek� ennalta mietin. 105 Yht� m� pyyd�n. Kun sanotaan Manan haltian tien t��ll' l�ytyv�n, synk�n Tuonelan lammin tulviman t�nne, -- enk� ma saattais t��lt' is�n rakkahan kasvoja menn� katsomahan? Oi, neuvo'os tie, avaten pyh�t portit! Sen l�pi liekkien, peistenkin tuhanten uhatessa, 110 tempasin hartehillein, viholisten keskelt� vieden; teill�ni seurattuaan h�n pitkin kaikkea merta k�rsei kaikk' ulapan sek� taivaankin uhitukset, heikkona voimiltaan pait vanhuuden haperuutta. H�np� se pyyt�en k�sk mua, ett� sun tultua luokses, 115 hartaasti t�t� pyyt�sin sult'. Oi armahda, neito, poikaa kuin is�j��n, anon! Voithan kaikkea; syytt' ei oo Hekate sua pannut hoitamahan Manan mets��; puolison haamun jos palauttaa voinut on Orfeus thraakialaiskitharan lumovain s�velsointujen kautta, 120 -- jos Pollux pelastaa voi veljens�, vuorohon kuollen, kulkien ees takasin monet kerrat. Ma Theseyn, miksi mainitsisin Herakleen jalon? On jumalist' suku mullai." N�ill� h�n lauseillaan aneks, ryhtyen alttaripieliin, kun papitar puhumaan rupes n�in: "Jumalain veren taimi, 125 Ankhisen jalo poika, on helppoa Tuonehen menn�, p�iv�t ja y�t sel�ll��n on Surman synke� portti, vaan palata takasin sek� taas yl�-ilmahan nousta, -- siin�p� ty�, sep� vaiva on! Harvat, joita on tyyni Juppiter hellinyt, loistava kuntokin korkeall' auttoi, 130 t��n jumalain pojat voivat. Sen ihan sulkevat mets�t, mustanki liejuinen Kokytus sen kiert�vi veell��n. Vaan jos niin iso rakkaus, jos niin on halus harras kahdesti matkustaa Manalan vedet, n�hd� jos mustan Tarttaron, kest��kin kamalan ilahuttavi vaivan: 135 kuules, mi teht�v� on sinun ensin! Tuuhean puun on suojassa lehdilt� kuin my�s varrelta kultanen virpi, Tuonelan Junollen pyhitetty, mut t��n koko lehto suojaa, synkkien laaksojen varjolla siimest�m�ll�. Ei, n�et, ennen 00 Manalaan alas sallittu menn�, 140 ennenkun nyht�nyt ois joku puusta sen kultasen lehv�n. Lahjaksi itselleen sen kaunis Proserpina k�ski tuomahan. Nyhdetty�is sen pois, ei puutu silt' toinen kultanen virpi ja versoopi samast' ainehest' eelleen. Tarkkaan katsele siis yl�h�lle ja, l�ydetty�s sen, 145 ottaos oikein! Mielell��n se ja helposti l�htee, jos sua Sallima kutsuu: muuten et voimalla mill��n voittais, etk� sen katkoa vahvalla kalvallakaan vois. Paits' sit� yst�v�n henget�n ruumis haudata makaa -- voi, sit' et tied�! -- ja saastuttaa koko laivaston kalmaan, 150 juuri kun neuvoa etsit ja suojassamme s� viivyt. T�� sin� ensin vie majahansa ja hautahan k�tke! Mustaa karjaa tuo'os; se ens'lepytyksen� olkoon! Niinp� s� vihdoinkin Stygian salon n�et, el�ville suljetun vallan." N�in nimes; vaijeten suunsa sitt' tukkes. 155 Kasvoilt' Aeneas surevaisn', alas silm�ns� luoden, astuvi luolast' t��n eroten, syd�mess' ajatellen himmeit� tapauksia. Tuotapa kelpo Akhates seuraten my�s samanlaisissa huolissa j�ljess� astuu. Paljon he kesken�h�n molemmat puhellen pakinoivat, 160 kennenk� kuolleeksi tovereist' papitar nimes, mink� ruumihin haudattavaks. Kun hiekalle rannan Misenon n�� tulevat, n�kev�t vihelj�isell� kuololla kuolleen aeolilaisen Misenon, joll' ei vertoa ollut torven soitolla miehi� kiihottaiss' sodan intoon. 165 T�� oli suuren Hektorin kumppani, jonk' kera aina karskist taisteluhun k�vi torven ja peitsens� kanssa. Sitte kun tuolt' el�m�n oli voittaen vienyt Akhilles, dardanilaisen Aeneaan toveriks uros uljas yhtyvi eik' v�h�-arvoisempaa nytk�n� seuraa. 170 Vaan kun kerran k�yr�ll� torvella kaiutti merta, mielet�n, soittoonsa jumaloitakin kutsuen kilpaan, kiivastuen Triton urohon, jos uskoa voinee, kallios�rk�lt� kaapattuaan meren tyrskyhyn sy�ksi. Kaikki siks' suurella ��nell��n valittaat t�m�n luona, 175 varsinkin jalo Aeneas. Valittainpa Sibyllan k�skyj� toimittavat heti sitte ja laittavat puista polttolavan, mik� innolla taivaallen k�r�tell��n. Aarniomets��n riennet�h�n, petojen olopaikkaan: m�nnyt kaatuvat; jyskyy kirveell' isketty tammi; 180 kiiloin halkoillaan sarapuut sek� rautasa-tammi; vuorilta vieritet��n j�tinmoisiakin jalavoita. My�skin kiillottelee tovereitaan puuhissa n�iss� Aeneas etup��ss', samanlais-aseheitansa k�ytt�in. N�it�p� itsekseen syd�mess��n huolien miettii, 185 korpea katsellen avaraa sek� n�in aneleepi: "Jospa nyt kultaiseen puun oksahan viel' osusimme moisessa mets�ss�! Voi, kun liiaksikin oli totta kaikki, min olj papitar nimennyt sinust', oi s� Misenus!" Tuskin n�� puhunut oli, kun pari kyyhky� sattui 190 taivolta lennellen tulemaan urohon ihan kasvoin alle ja nurmelle laskeumaan. Kun �itins� linnut tuntevi riemastuin uros uljas, n�in anel noita: "Johtootten, -- jos vain joku tie on, -- ja kulkunne ilman kautt' ojaskaat lehikkoon, joss' siimest�� lihavan maan 195 arvokas oksa! Sa vaikeiss' oi �l� kohdissa luovu, haltiatar emon'!" N�in nimeellen h�n pys�htyypi, katsoen, merkin min soisivat tai mihin aikosivat ne. Ruokaa noukkien nuo sen verran lensiv�t eelle, kunnes seuroavain selitt�� heit' taisivat silm�t. 200 Saavuttuaan v�kev�n hajusan Avernon syv�nteen luo nousevat kiireesti sulan ilman kautta ja laukoin puulle he laskeuvat molemmat, halutuill' asemille, kullan v�lkynt� oksien kautta joss' ilmahan loisti. Niinkuin lehv�ll��n vereksell��n talvella naava 205 kylm�ss� vehreytyy, joka loisena kasvavi puulla. kiert�en runkoa py�reet� kuni keltanen k�ynn�s, semmoinen oli tuuhean tammen kultasen lehv�n kiilto ja n�in kult'aaluva vienossa tuulessa helkki. Tarttuen Aeneas halukkaast �kist��n hitahaisen 210 katkas ja sen sitt' ennustajan Sibyllan majailen tuo. Sill�p� aikaa Teukrot Misenoa kaipasivat jo rannalla, heitt�en sen tuhallen apeat hyv�stins�. Ensin tervaksisen sek� halvoistaan ylen suuren laittavat n�� rovion: t�m�n syrji� mustine lehvin 215 peitt�v�t, vaan etupuolen maanpanijais-kyparissoll' laittelevat sek� kaunistavat yl�h�lt' asehilla. Nuot asettaa paat kiehumahan tulell' l�mmint� vett�, vainaan ruumista muut pesev�t sek� voitelevat sen. Haikeast itkien n�� panevat roviolle sen raajat, 220 siihenp� purppuravaatteet, vainajan tunnetut viitat lasketahan. Osa astuu hirmuisen lavan alle -- surkea toimi! -- ja k��ntyen pois, isien tavan j�lkeen, soihtuja tuon ala kannattaa. Kasotut lemulahjat poltetahan, pikareistakin kaadettu �ljy ja ruoat. 225 Sitten kuin tuhat hiipuivat, tuli raueten sammui, viinill� huuhtelivat tuhan j�tteit�' janokkaita; poimitut luut Korynaeus vaskisehen pani urnaan. Kolmasti kantoi t�� tovereilleen raikasta vett�; ripsuttain keve��n vett' onnekkaan olivin puun 230 lehvin ja puhdistaen urohot, nimes "j��hyv�st"-lauseet. Vaan jalo Aeneas imehen ison haudalle kummun laitti ja miehellen asehet pani, airon ja torven, tuulikkaan m�en juurelle: t�st� nyt tuo Misenoksi kutsutahan, nimen vuos'satojen l�pi kantaen aina. 235 Tehty� n��, nopeaan h�n Sibyllan t�ytt�vi k�skyt. L�ytyip� syv�, synk�lt� kuilulta hirve� rotko, louheikas, salon siimes ja synke� lamp' jota suojas, jonk' yli turmiottaan ei voinehet lent�v�t mitk��n matkaans' siivill� jatkaa: moinen, n�et, kohos l�yhk� 240 mustista jurmistaan leveten kohen taivahan kantta: siksip� Hellenil�iset Aornoksi kutsuvat paikan. T��ll�p� juur papitar pys�hdytt�� hiehoa nelj�, mustaa selj�lt��n sek� otsalle viini� valaa; sitt' ylimm�isi� karvoja sarvien keskelt� nyht�in 245 nuo pyh�valkeallen asettaa ens' uhriksi, huutain ��nell��n Hekateet', Manalassa ja taivolla suurta; toisetpa puukoin teurastavat sek� l�mmint� lepp�� korjaavat pikareihin. Mustanpuuhavan vuonan Raivottarein emoll' Aeneas sek� t��n sisarelle 250 suurelle uhras ja sulle, Proserpina, ehtys�n lehm�n, my�s Manalan kuninkaalle h�n synk�t alttarit laittaa, liekille h�rk�inkin asettaa kokonaan sis�lmykset, mittoihin palaviin sitt' �ljy� paksua kaataa. Vaan kas! p�iv�n koittehen juur sarastaissapa n�ytt�� 255 mylvi� alkanehen maa jalkojen alla ja harjut mets�kk��t vavisseen, ulisseen penut varjossa, kun sai haltiatar. -- "Etemm�ks, oi syrj�lliset, etemm�ksi!" loitsija huudahtaa, "koko lehdostakin eretk��tte! L�hde s� matkalles sek� huotrasta tempoa miekka; 260 nyt kyky, Aeneas, kysyt��n, nyt rohkea rinta!" N�in nimeten avonaisehen rotkohon riehuen sy�ksyy. Johdattajaansapa uskaliain tuo askelin seuraa. Oi jumalat, Manan hallitsiat sek� hiljasat haamut, Khaos kuin Flegeton, laveat y�n tyynehet mannut, 265 sallittakoon mun kuultuja kertoa, tenhonne suokoon kertoa maan syd�meen, pimennoihin k�tketyt seikat! Vaivalla n�hden y�n h�m�r�ss� he kulkivat yksin kautt' avarain Manalan majojen sek� kolkkojen seutuin: niinkuin on salotie ep�selv�n�, kun valollansa 270 niukasti kuu kumottaa sek� verholla peitt�vi taivaan Juppiter, kun v�rin poistaa synke� y� esineilt�. Kynnyksen etenen Manalan esimm�isehen kuiluun tehnehet vuotehens' olj Surut, kostavat tunnonki Tuskat, kalveat Taudit t��ll' asuvat sek� vaikea Vanhuus, 275 Pelko ja syntiin johtava N�lk� ja ilke� K�yhyys, -- kauhean muotoiset n�yt katsoa --, Kuolo ja Vaiva; kuolon heimollinen Uni, my�s rikoksellisen h�ijyt Ilkut ja turmiokas Sota vastaisen oven luona, raudasta Raivottarein lepopaikat ja mielet�n Riita, 280 niin hapenistoon kyyt, verinauhatki olj punottuina. Keskell� haaraantuu jalavan ikivanhan ja aimon oksat ja haarat, joill' unien sanotaan mit�t�nten laajalti ottanehen majan, t��n takertuin joka lehteen. Pait sit� my�s monet muut oven luon' oleksii pelotukset, 285 ihmehet Kentaurit; Scyllat kaksmuotohiset ja my�s Briareys, joll' olj sata k�tt� ja Lernanki k��rme kauheestl' s�h�j�� ja tult' tuiskuttaapi Khimaira; Gorgonit, Harpyijat, kolm'p�inenki hirve� haamu. �kki� Aeneas veti, kauhusta h�mm�styneen�, 290 miekan ja paljastaen ter�n h�n tulevaisia uhkaa; kimppuhan ois karannut ja, ell'ei opas taitava oisi neuvonut virvana henkien lent�v�n, tyhjien haamuin muodossa, ruumista paits, -- hosunut ois haamuja turhaan. T��lt�p� johtaa tie Manalan Akheron joen luokse; 295 laajassa kuilussaan kurimus mutavett�ns� tyrskyin kuohuu, vy�rytt�en Kokyton jokehen yh� hiekkaa. N�� vedet, virrat vallitsee tyly lautturi Kharon, hirve�n t�rkyinen; t��n leualla ruokoton parta riippuvi harmaana sek� silm�ns� s�ihkyv�t tulta; 300 poimuisna oliltaan alas laskehti vy�ttyn� viitta. Tangolla ruuhtansa sauvovi itse ja seili� hoitaa haamuja lauttaellessaan raut' aluksessahan ukko; vanha olj ukko, mut karski ja raitis olj haltian vanhuus, T��ll�p� rannoillen koko joukko nyt tunkien sy�ksyi, 305 �idit ja miehet ja my�s jalomielisten urostenki kuollehet haamut, nuoret miehet ja impyet neitseet, lapset, jot laskettavan rovioll' emot t�ytyv�t n�hd�; niinkuin syksyn ens' pakastaissakin metsiss� paljon lehti� sinkoilee karisten tai maall' ulapalta 310 paljon lintuja kuin kokountuu, kun vilu talvi ajaa n�it' meren taa, etel�isihin laittaen maihin. Seisovat n�in anoen esimm�isin� lauttahan p��st� n��, k�si��n ojennellen, pyrkien toisehen rantaan, mut juro lautturi otti nyt n�it� ja sittemmin noita, 315 vaan muut h��dellen et�h�lle h�n rannalta est��. Aeneas imehdellen ja surkutellen v�kijoukkoo, "Kerro, o immyt!" -- virkki, "mit' etsivi virralta kansa? Tai mit� toivovat henget? Tai min vuoksipa n�it� rannalta h��det�h�n, mut nuo samovat mutavuolla?" 320 H�llen n�in lyhyeen pakinoi papitar ik�puoli: "Oi vakahin jumalain vesa, Ankhisen sukutaimi, t�ss� s� n�et Kokyton syv�t veet sek� suon stygilaisen, jonk' nimehen jumalat varovat valarikkoa tehd�. T�� koko joukko, min n�et, on, onneton, hautoa vailla; 325 lauttur on Kharoni; nuot ovat, joita h�n lauttavi, kuolleet. Ei ole sallittu heit' yli hirve�n rannikon eik� vuon yli vied�, ennenkun luuns' levon haudassa saavat. Leijuen harhoavat sata vuotta he rantoja pitkin, siks kuni saliltahan, -- kuten toivovat --, vuon yli p��st�." 330 Poikapa Ankhisen pys�htyy sek�, seisoen, varsin harkitsee pallotellen noiden onnea kurjaa. T��ll� h�n n�k' apehiss', ett' hautauskunnia puuttui, Leukaspin, lykilais-alusten per�miehen Oronteen: yhdess� Troijasta kulkeissaan yli raivosan selj�n 335 Lounas n�� upottaa, hukuttain alukset sek� miehet. Kas! per�mies Palinuruskin ajelehteli t��ll�: tuo Libyan joka matkalla �sken, kun t�hti� tutki, horjahtain per�keulalt' aaltojen keskehen keikaht. Tuskin t��n apean h�m�r�ss� h�n synk�ss� huomas, 340 h�lle kun n�in nime��: "Ken haltia sun, Palinurus, tempasi meilt', upottain sinut aavan selk�m�n keskeen? Kerto'os! Sill� jok' ei mua pett�nyt koskana ennen, vain t�ss' yhdess� kohdassa mieleni petti Apollo, kun meren ehj�n� kulkevan sun sek� saapuvan lauloi 345 ausonilais-alueell'. Onk' t�� lupauksien t�ytt��?" Mut t�m�: "Ei sua Febon oraakkeli pett�nyt ookkaan, Aeneas uros, eik' ulappaan mua haltia sy�snyt. Sill� m� ruotelinkin osunnalt' �kist' temmatun irti, juuri kuin t�hti� tarkkailin sek� ohjasin suuntaa, 350 sy�ksyen vein mukanain. Meren yrme�n kautta ma vannon, etten ma puolestain niin paljoa s�ik�htynynn�, kuin ett'ei alukses, kadotettuahan per�miehen, ruoriakin paits, paisuvahan meren raivohon hukkuis. Kolme' talvista y�t' avaran mua aavikon kautta 355 ankara Lounainen ajel veell�, kun harjalta aallon nelj�nnen koiss' Italiaa selitt�� v�hin saatoin. Uiden mie likeniimme jo maata ja suojassa oisin, ellei kauhea kansa mun m�rjist� vaattehist' verkan, tarttuvan kohmettunein k�sin louhen suippohon s�rkk��n 360 tappanut tiet�m�tt��n ois, mun otaksuin otukseksi. Nytp� mun aalto jo sai sek� rannalla tuutivat tuulet. Siis sua taivasten ihanan valon, ilmojen kautta, kautt' is�s, Julonki lapsesi kasvavan toivon ma pyyd�n, voittamaton, mua aut' t�st' ankehest' taikkapa hautaa 365 maahan, sill� sen voit, kun Velian valkamahan saat; taikka jos laatuhun k�y jotenkin, jos valtias �itis n�ytt�is keinon, -- sill' en jumalain sua tahdota usko aikovan matkustaa t�t� virtaa eik' stygi-suota --, suo k�tes koidolle, vie mukahas minut toiselle puolen, 370 ett' edes uuvuttuain levon paikassa mie lep�j�isin!" Senp� h�n lausunut olj, kun nyt papitar nimes n�it�: "Mist�k�s, oi Palinurus, s� sait niin kauhean kaihon? Soisitko haudatakin n�kev�s stygilais-vedet, julman Raivottarein joen tai luvan saamatta rantahan p��st�? 375 Luovu jo toivostas, anoen jumalain s�vyn muuttaa voivasi! T�� pane vain syd�mees, kovan onnesi hoivaks, ett' asukkaat l�hikaupunkein lavealta ja kaukaa taivahan ihmeitten pakost' t�ytyv�t luus lepytell�; kummun n�� ylent��t sek� kummulla laittavat uhrit, 380 paikkakin saa ij�kseen Palinuruksen nimen kantaa!" N�in nimeten surun siirti ja hetken tuokioks poistui synk�st� mielest' t��n mure: maan nimitys ilahuttaa. Matkansa aljetun n�� lopettaa, l�heten joen luokse. Niin pian kuin n�ki lautturi Styxin virralta kaukaa 385 heid�n matkustavan salon tyynehen kautta ja rantaan pyrkiv�n, n�in nime�� ens h�n heill' �rjyen vastaan: "Kenp� s� lienetk��n, asehissa kun vuollemme kuljet, lausuos seisahtuin sen sielt� jo, miksi s� saavuit? Haamujen seutu on t��, Unen, Y�nkin uunnuttavaisen; 390 v��rin saattoa ois el�v�� Manalan venehell�. Enp' ilonnunna ma oo, ett' tulleen Alkidan saatoin j�rvellen enk' Theseost' enk�p� Perithoostai; vaikk' olivat jumalaiset nuo sek� voimilta ihmeet. Tuo k�sin Tuonelan vartiankin on kahlehtinunna, 395 vieden sen, vauhkounneen, kuninkaan valt'istumen luonta; n�� kokivat Manalan kuningattarenkin pojes ry�st��." N�in amfrysialais-papitar t�h�n lyhvehen vastaa: "Moisia vehkeit' ei ole t�ss�, -- s� kiukkusi heit� --, eik' asehet v�kivaltoa uhkaa! Luolassa suuri 400 vartia haukullaan Manan haamuja ain' aristelkoon, my�s asukoon set�ns' suojassa puhdas Proserpina aina! Troijan Aeneas, asehilta ja hurskaudelta mainio, laskeutuu is�ns' luo Manalan pimennoihin. Jos sua ei t�m�n hellyyden kuva liikuta yht��n, 405 viel�k� t��n" (vesan n�ytti, min k�tkenyt olj pukuhunsa) "tunnet sie vesan?" -- T�� syd�mest��n vei vihan kiukun. Eik�p� sen enemp��. T�� kummeksien pyh�n oksan arvosta lahjaa, min niin kauan olj aikoa sitten n�hnynn�, k��nt�� tumman keulan ja rantahan tuopi. 410 Sitte h�n henget muut, jotk' istuivat lavitsoilla, h��t�� pois; tilan laitettuaan heti ottavi ruuheen aimosan Aeneaan. Narahtaa vene paikattu painon alla ja vuotaapi rakoloistahan viljalti vett�. Vihdoin saattaa vuon yli vaarata, miehen ja velhon 415 laskevi ilke�h�n mutahan sek� synkk�h�n kaislaan. Kerberus hirmuinen t��ll' haukkua kolmekitaisna julmana j�rkytt�� venyen ukurans' yl�p��ss�. Mut papitar, �k�ten kyyn kaulojen paisuvan, t�lle uunnuttavan mesikakkaran, loihditust' yrtist� tehdyn, 420 viskaa. Tuo levitt�in kolm' varsin ahnetta kitaa, heitetyn haappaisee sek� hirve�n selk�ns� maahan suoraksi oikaisee, yli rotkon julmana roikkuin. Aeneas pujahtaa sis�h�n, kun vartia nukkui, joutuhun kiiruhtaen yli p��sytt�m�n joen rantaan. 425 �kki�h�n monet kuuluvat ��net ja ankara parku, henget joss' itkiv�t pienoisten poraten oven luona; n�it' el�m�ns' kev�h�st� ja �idin rinnalta ry�st�in tempasi armoton p�iv� ja kuolohon synkk�h�n sy�ksi. N�idenp� vieress� nuo, jotk' syytt' ovat tuomitut kuoloon, 430 mut ei my�nnet� tuomio-arvatta viel' lepopaikkaa. Tuomari Minos t��ll' urnaans' t�risytt�vi, kutsuu kansan ��nett�m�n esillen, rikokset, teot tutkii. Sittenp� seuraa noiden onnettomain olopaikka, jotk' ylen tuskastuin el�m��ns', ovat itsens� tappain, 435 henkens� tuhlanneet. Voi, kuink' yl�ilmassa n�hd� puutetta tahtosivat nyt ja vaivaakin tukaloista! -- Sallima vastustaa sek� suon ylen synke� aalto est�vi sen; Manalan joki k�y v�lihin yheks�sti. Eik�p� kaukana t��lt' eri suunnillen n�kyv�t nyt 440 laajenevan Surukent�t: t��n nimen nuo ovat saaneet. T��ll' er�n�ispolut noit', joit' ankara rakkaus kalvaa julmalla hiukasemallaan, k�tki ja myrttien mets� suojaa soi: vaan ei suruns' kuollossaankana poistu. N�ill�p� mailla h�n Faedran, Prokrin ynn' Erifylen 445 n�ytt�v�n murheissaan tylyn poikansa haavoja n�kee, Evadnen sek� Pasifaen; tuoll' Laodanna seuras ja muinoinen nuor mies, mut nainen nyt, Caenis, muotohons' oikeahan mi jo Salliman k�skyst� muuttui. Heid�n keskess��n verihaavaa kantaen Dido 450 suuressa mets�ss� harhaili: t��n Dardano-urho niin pian kuin tapoaa sek� tuntevi varjojen kautta h��m�tt�v�n, kuten kun joku kuun juur syntyess' aivan luulevi n�hnehen taikkapa huomaa pilvien kautta; kyynelt� vuodattain heti hell�sti lemmell� lausui: 455 "Onneton Dido, on siis tosiaan ihan kertonut mulle airut, kuollehen sun, elon miekalla p��tt�neheksi? Syyn' olin moiseen kuolohos siis! Kautt' t�htien vannon, kautt' jumalain ja jos l�ytyy Tuonessa uskoa yht��n, ett'en mie tahallain, kuninkaatar, l�htenyt maastas. 460 Vaan jumalain mua k�skyt, jotka nyt vaativat Tuonen n�� karut seudut mun v�elt��n l�pi y�n pimennoiden, vaativat vallallaan enk' uskoa voinunna kuinkaan, ett' eron' ois sinullen niin raskahan tuottanut tuskan. Viiv�hd� hetkinen, oi, �l� viel n�kyvist�mme haihdu! 465 Miks pakenet? Sua viimeis-kerran voin puhutella." N�inep� lausehin Aeneas koki kiivastunutta, synk�sti katselevaa lepytell�, kyyneliss' silm�t. Tuo pois k��ntyen silmine tuijottaa alas vainen eik' teho kasvoihins' enemmin puhe aljettu yht��n, 470 kuin jos ois ukonpiit� h�n taikka Marpesian vuorta. Vihdoin h�n kavahtaa sek� n�rk�styen pakeneepi lehtohon varjoisaan, joss' entinen puoliso vastaa h�llen huolillaan ja h�nt' armastaa saman verran. Aeneas, h�nen onnettomuuttansa nyt pahotellen, 475 seuraa kyynelt�en sek� kaivaten h�nt' et�h�lt�. Jatketahan t��lt' aljettu matka. Jo kenttien ��reen enn�ttiv�t, miss' olj olopaikkansa sankarit saaneet. T��ll� h�n kohtaapi Tydeon, asehiltansa kuulun Parthenopaeon ja Adrastonkin haalean haamun. 480 T��ll' oli ylh�isten luon' itketyt taistelun uhrit, Dardanidat: riviss' seisovan n�hty� pitk�ss� kaikki, huokaa: Glaukon, Medon n�ki, siin�p� Thersilokhonki, kolm' Antenoridaa, Cererin papin my�s Polyfeeten, Idaeon aseheita ja vaunuja hoitavan t��ll�i. 485 Seisovat ymp�rill��n monet haamut kumminki puolin. Eiv�tk� vain n�kem��n n�m�t tyydy, he tahtovat olla vaan yh� luona ja seurata, urkkiellen tulon syit�. Mut Danaoin ylimykset ja my�s Agamemnonin joukot, kun n�kev�t urohon sek� varjossa kiilt�v�t aseet, 490 suuresti pelj�styv�t: kuten muinoin pyrkiv�t laivaan, n�in osa kiiruhtaa pakohon: osa nostavi heikon huudon, mut hiiaapi polo aivottu suuns' avattunsa. T��ll' Priamon pojankin, koko ruumiiltaan rusikoidun Deifobon n�ki h�n, kovin raadellun n��lt�ns�, 495 kasvoiltaan, k�silt��n, revityin ohimoisilta korvin: silpoillun nen�nkin rumentaa h�pe�llinen haava. Tuskin arkoavan siis tunsi ja peitt�v�n julmat naarmunsa, ��nell��n tutullaan kun n�in nime��pi: "Voimakas Deifobos, ylev�n Teukron sukulainen, 500 ken sua vastaan niin ylen julmasti raivota saattoi? Tehd� ken semmoisen tihoty�n voi? Viimeksi maine kertoili v�syneen Pelasgein telotuksesta laajast' y�ll� sun sortunehen yli ruumisten kasan vihdoin. Tyhj�n kummun reetealaisella rannalla silloin 505 tein sek� kolmastikin Manan henki� huutaen kutsuin. Paikka se s�ilytt�� asemainees. En sua voinut, yst�v�, l�yt�� enk' is�nmaahan haudata en��n." Deifobos t�h�n: "Et mit�k��n sin� ly�nynn� laimin, yst�v�, kaikki s� mullen teit Manan haamulle tarkkaan. 510 Vaan mua sallima kuin Helenan tuhokas rikos n�ihin vaivutti vaivoihin; n�� mulle se muistoksi j�tti. Sill� sen viimeisen y�n kuink' ilotenpa me syytt� vietimme, tied�t: tuotahan t�ydymme liianki muistaa. Tuo kovan onnen kun hepo Pergamohon ylev�iseen 515 p��si ja vatsaltaan asemiehist� raskasna saapui, kuoroja teeskellen t�m� johtavi naisia Troijan ymp�ri riehuillen; tulisoittoa aimoa kantoi hanki ja linnan huipulta Hellenil�isi� kutsui. Silloin huolistaan v�syneen', unehen vajonneena 520 vuoteellani lep�sin, polonen; mua maatessa painast raskas ja mieluinen lepo, tyynehen kuoleman laisin. Oivapa naikkoinen asehet vie suojista syrj��n kaikki ja s�il�ni uskollisen p��n aitakin peitt��: suojahan kutsuupi Menelaon ja aukovi ukset; 525 tietysti toivossa ett' olis t�� ylen miehelle mieleen, ett' t�ten entisten rikostensa h�n poistasi muiston. Vaan mit� viivyn? S�ngylle hy�kk��v�t: samass' seuraa Aeolides rikossepp�. O, kostootten Danaoille n��, jumalat, jos syyst� m� rankaistustansa vaadin; 530 vaan mitk' kohtalot sun el�v�n t�h�n saattivat, vuoroos kerto'os! Saavuitkos meren harhausmatkojes vuoksi, vai jumalatko sun laittoi? Taikka mi pakko sun k�skee l�htem�h�n surusuojihin, p�iv�tt�m��n sumuseutuun?" Heid�n n�in pakinoin rusovaunuissaan jopa Koitar 535 taivallan keskustan ohi matkustaa radallansa. Ehk' koko my�nnetyn aikansa oisivat n�in menetelleet, ellei muistuttaen ois kumppani lausunut lyhveen: "Ruhtinas, rient�vi y�; valittain kulutamme me hetket! T�ll�p� paikkaa tie eroaa erisuuntahan kahteen: 540 oikea kulkeepi Manalan ison muurien juureen; t�� tie Elysioon vie meid�t, vaan vasen vaivaan johtaapi pahojen sek� Tarttarohon kamalimpaan." Deifobus nime��: "�l� kiivastu, tiet�j� suuri; erkanenhan, palajan pimentooni ma taas luvun t�ytt�in; 545 menn�s, sie ihanteemm', ole paljoa onnellisempi!" T��n vain lausuttuaan, puhuen takasin h�n jo k��ntyi. Katsoen Aeneas vasemman heti kallion juureen, huomaa linnotukset laveat, kolm'kertaset muurit: liekkine polttavineen nuo kiert�vi ry�ppys� virta 550 -- Tartarolais-Flegeton, joka paukkuin paasia viskoo. Vastass' on iso portti ja vahvat timanttiset patsaat: ettei ihmisten mik�h�n v�ki eik' jumalain tuot' raudalla murtaa vois. Kohoaa raut'torneja ilmaan; istuen Tisifone, veriseen lev�ttiin puetettu, 555 porttia vahtii y�t sek� p�iv�tkin unetonna. T��lt�p� voivotukset sek� hirve�t ruoskien l�iskeet kuuluvat, kahletten r�min�t sek� rautojen helskeet. Aeneas pys�htyi sek� h�mm�styen melun kuuli: "T��' rikosten mik� laatu? O, neitsyt, kerto'os, mill� 560 vaivatahan nuo? Tai mik� semmoinen polo kuuluu?" Nyt papitar n�in lausua alkoi: "Kuulu sa Teukroin johtaja, ei rikosten asuntoon lupa puhtahallen oo astua, vaan Hekate, Manan lehdon mi k�ski mun hoitaa, its' jumalain vihat n�ytti ja mun l�pi kaikkia johti. 565 T��ll�p� vallitsee Rhadamanthus ankara aivan, vilppi� rankaisten; h�n tunnustamaan pakottaapi, jos el�ess��n turhaan ken ilakoi salanneensa, kuolohon my�h�iseen lyk�ten, tihoty�t tekem�ns�. Kostosa Tisifone, varustettuna ruoskalla, huimii, 570 soimaten �kki�h�n rikoksellisiaan; vasemmallaan k��rmeit��n kokottaa kamalan sisarjoukkonsa kanssa." Vihdoin urkenivat naristen saranoill' �re�sti portitkin kirotut. "Etehist�ss� millinen, n�etk�s, vartia istuupi? Mik� hirvi� kynnyst� vahtii? 575 Mustasta puolesta sa'ast' kidastansa mut hirve� Hydra, tuot' kamalamp', asustaa sis�puolella. Tarttaros itse kahdesti riitt��pi syv�nk��n, pimeyksihin antaa, niin kau'as kuin voi n�k� taivaan kannelle kantaa. T�nnep� paiskattiin salamalla Titaanien kansa, 580 entiset maan asukkaat, sek� viskattiin alikuiluun. T��ll� m� Aloidat molemmat n�in j�ttil�ismielet, jotk' ovat aikonehet k�sineen irt' taivahan kiskoo laajan ja Juppiterin ylivallastaan alas sy�st�. N�in my�s Salmoneon, joka julmasti palkita sai sen, 585 ett' apinoinunna olj Olympon salamoita ja jyryy. Nelj�ll� t�� ajaen hevosella ja lampulla huiskain keskite Kreikan maan sek� Elisen kaupungin kautta matkusti riehuillen, jumalan nimen itselle vaatein, houkka, kun myrsky� kuin salamaakin matkimatonta, 590 vaskella ynn' uvehein kapioin kumunnalla h�n matki. Vaan is� kaikenvaltias tihj�st� pilvest� keih��n linkosi eik�p� vain tulisoihtuja tai savup�rheen tulta, mut tuon yli niskoin h�n rajumyrskyll� sy�ksi. My�s n�in Tltyonin, Maan kaikkia holhovan lapsen, 595 jonk' koko yhdeks�n vakomaan yli roikuvi ruumis: k�yr�ll� nuokallaan repien t�lt' hirve� kotka maksaa kuolematonta ja, rankaistukseksi, vatsan kasvavan pengastaa, ravintoo hakien ison rinnan alt' eik' kasvavillen v�hink��n sisuksill' lepo suoda. 600 Miksik� Ixiost' kertoisin, Lapithaist', Perithoostai? Vier�ht�m�isill��n yli n�itten, kallio musta ruhtoa uhkaa heit': edess��n somajalkaset, kauniit p�yd�t loistelevat, katetut kuninkaan komeoilla herkuill': on sivullaan mut suurin Raivottareista 605 vahtina; t�� k�sin koskeakaan ei p�ytihin salli, naamansa mut uhaten kohottaa se ja kirkuvi suullaan. T��ll' oli toisiahan elinaikana v�ijyv�t veljet, tai jotk' l�i isi��n tahi pettiv�t holhottiansa, tai jotk' aartehet l�ydetty��n noit' k�yttiv�t yksin, 610 suomattaan niit�k��n omilleen: n�it' aimo olj parvi. Mestatut avjonki rikkojat, -- jotk' sotahan ovat kehnoon ryhtynehet sek� nuo, jotk' pettiv�t herransa luoton, rankaistust' odottaa sulettuina. S� �ll�sp� urki, kuinka he rankaistaan, mik� sattuma miehi� sy�ksi! 615 Toiset vieritt�v�t kivim�hk��; pingotetuina rattain puoloihin muut riippuvat. Ain' ij�t istuu istumistaan Theseys; Flegyas kova-onnisin huutaa suurella ��nell��n varottain, pen�ten pimennossa: 'Oikeuden rikontaa varokaat, pel�tk��t jumaloita!' 620 Kultahan t�� is�nmaan m�i, auttaen mahtavan herran valtahan, mut tuo lait rahanvoitosta muutti ja kiersi; vastoin luontoa tuo oli riist�nyt tytt�ren onnen; hirve�n v��ryyden rohenneet ovat kaikki ja tehneet. En vois, vaikka mull' ois sata kielt� ja ois sata suuta, 625 raudast' ��nenikin, rikosten koko kertoa sarjaa, en nimityksi�k��n luetella ma vois kuritusten!" Niin pian kuin nimes n�� Febon papitar ikivanha: "Jouduppa matkahan taas sek� aivottu toimesi t�yt�! Kiirehtik��mmep�!" -- ��nsi. "Kyklopien ahjossa tehdyt 630 muurit jo n�en sek� holviset portit toisella puolla, jonneka k�skymme on n�m�t lahjat laskea maahan." Virkki ja vierekk�in vaeltain tiet' varjohikasta kulkevat matkansa p��h�n ja saapuvat nyt oven luokse. Astuvi Aeneas sis�h�n sek� ruumihins' huuhtoo 645 selv�ll� veell� ja kiinnitt�� vesan kynnyksen pieleen. Vihdoin tehty� t��n, jumalat kuten k�skiv�t t�ytt�in, tienoihin tulivat ihaniin sek� Onnelan lehtoin horhoihin vihannoihin ja autuasten asunnoihin. Purppura-loistoineen t��ll' alhoja verhovi kirkas 640 taivas ja t��ll' oma aurinko kuin omat t�hdetki paistaa. Ottelukent�ll� harjoittaa j�senelt�ns� yhdet, taistellen huvikseen sek� hiekalla painia heitt�in; joukossa karkeli muut sek� laulelivat runojansa. Pitk�ss� viitassaan sulokkaasti thraakialainen 645 tiet�j� soittaa seitsenkielist� kanteloansa, koskien sormilla tuot' tahi norsunluu-napulalla. T��ll�p� Teukron olj suku vanha ja kuulusin heimo, urhokkaat urohot, paremman ajan tuottamat miehet, Uus, Assarakus sek� tuo, joka laitteli Troijan. 650 Tyhji� vaunuja ynn' urosten tamineit' imeht kaukaa. Pystyhyn pantuna maall' ovat peitset ja laidunta pitkin siell� ja t��ll' hevot sy� vapahaina. Mi olj el�ess��n intonsa vaunuihin, otelmiin ja mi huolensa kaita pulskeja orheitaan, se on huolenahan Manalassai. 655 Toisten, kas, einehtiv�n n�ki ruoholla siell� ja t��ll�, -- riemulla laulelevan ilolaulua kuorossa toisten, keskell� laakerien lemulehtoa, sy�ksyvi miss� koskena Eridanon l�pi mets�n vuostava virta. T��ll' oli joukot, jotk' is�nmaan vuoks haavoja saivat, 660 t��ll' olivat papit, puhtaina pysyneet ij�n kaiken, hurskaat tiet�j�tkin, nimenneet ku on Febolle mieleen, taikka jotk' kaunistivat elon taitein keksinn�n kautta, tai muit' itse�h�n oli syyst' ik�v�im�h�n saaneet. Kaikkien kaunistaa ohimoita valkea nauha. 665 Tulleit' ymp�rilleen puhutellen virkki Sibylla, varsinki Musaioo, kun keskess� aimosan joukon n�kee t��n olevan, yleten muist' hartehiltansa: "Henget autuahat sanokaat, sano tiet�j� parhain, miss�h�n Ankhises on paikassa? Juur h�nen vuoksi 670 l�ksimme, Tuonenkin isojen kymien yli kulkein." Verkkaan lausui n�in t�ll' urho nyt vastaukseksi: "Ei asunnoit' ole kell��n t��ll': ovat lehtojen kalveet, rannikkokunnahat, vierutkin purojen vihannoivat vain majanamme. Mut jos halavoitsee mielenne tuota, 675 nouskaatten yli harjun, kun mukavan polun n�yt�n!" Virkki ja l�ks edesp�in; osotettuahan ihanoita alhoja ylh��lt�, m�kil�ilt' alas johdatti sitten. Vaan is� Ankhises syv�h�n viher�isehen laaksoon henki� telkeillyit', yl�s aihelevaisia ilmaan, 680 tarkkahan katsasti parhaillaan sek� taas omiensa joukkoa laskemahan osui juur, sukuns' rakkahan kaiken Luomaa, onneakin urosten, tapojaan, urot�it��n. T�� kun Aeneaan yli nurmen kulkevan luokseen huomaa, riemuiten molemmat k�det h�ll' ojentaapi, 685 kyynelt� vuodattaen sek� n�� sanat kuuluvat suustaan: "Saitko sa vihdoinkin? Is�s koettama hurskaus onk' jo voittanut vaikean tien? Jokos, poikani, suodahan n�hd� kasvosi, kuullakkin tutun ��nes, sua puhutella? Niinp� m� mieless�ni otaksuin, niin koituvan luulin, 690 aikoja arvaellen; eik' oo mua pett�nyt huolein. Mitk�p� maat samonneeks, meret milliset purjehtineeksi n�en sinut, poikani, kuink' isot vaaratkin kokeneeksi! Kuink' araksuin, ett'ei Libyan maa vaurioks sull' ois!" T�� nime��: "Is�, oi usehin sinun murhekas haamus, 695 jonka ma n�in, minut pyrkim�h�n t�h�n tienohon k�ski. Siks ovat Tyrrhenilais-merell' laivat. Ly�k�me k�tt�; suo, is�, -- �ll�s sie syleyst�mme v�istyk� poijes!" N�in nimetess', n�k���n nyt kasteli kyynelten tulva. Kolmasti koetteli t�� k�si��n h�nen kaulahan kiert��; 700 turhaan hairaistu k�sist��n h�vis kolmasti haamu, k�yk�sen tuulosen moisna tai unen haihtuvan laisna. Silloin Aeneas et�h�isess� laaksossa huomaa metsik�n syrj�isen sek� my�s lehikon huminoivan, Laetheon joen, jok' tyventen majojen ohi juoksee. 705 Lenteli ymp�rill��n lukemattomat kansat ja heimot, kuin mehil�isetkin, kes�poudalla nurmilla kun nuo kirjavillen kukillen pys�htyy sek� kiertelev�t taas valkois-liljoja, -- n�in humajaa huristen koko kentt�. �kki� h�mm�styy n�kem�st� ja tutkivi syit� 710 tiedoton Aeneas, mitk' oisivat nuo joet tuolla, tai mik� tunkeutuin v�ki t�ytt�� rannikkomaita. Virkk' is� Ankhises: "Nuo henget, Sallima joillen toisia ruumeita suo, Laetheon joen veest� leutoja nesteit�' iki-aianki uuhetta juovat. 715 Aikoja sitten jo n�ist� ma tahdon kertoa sullen, n�ytt�� tarkoilleen omies suvun t��n luetellen, Italiaan osunnastasi ett' enemmin ilotseisit." "Voisk', is�, luullakkaan kenenk��n inehmoist' yl�h�lle ilmahan kaipoavan, palataksensa taas hitahaisiin 720 ruumeihin? El�m�� miks, koidot, niin kovin kaipais?" "Sulle sen kertoilen enk' tietoa paits sua heit�," alkavi Ankhises sek� kertovi laillehen kaikki: "Ensinn� taivas ja maat sek� vainiot viljahikkaatkin, kuun keh� kuumottavainen ja my�ski Titanian t�hdet 725 hengell� elvytet��n, j�seniink' sovitettuna toimi kaiken ko'on kuni aimoa ruumistaan el�hytt��. Siit' on ihmisten, el�v�in suku kuin elo lintuin, tursaink', jotk' alapuoll' asuvat meren marmori-pinnan. On tulinen noill' into ja taivahan voimista alku, 730 niinkau'an kuin ei hitahaiks vahingolliset ruumiit, maahiset eik' j�senet eik' tylsyt� kuolevat raajat. Siit� ne pelk��v�t, himoaa, surevat; ilotseekin eik' ylennyst' halaja sulettuin' onelmaans' pimitettyyn. Vaan kuin viimeinkin elost' t�ytyvi luopua hengen, 735 eip�h�n onnettomain koko vaiv' eik' tarkkahan kaikki ruumihin puutukkaan kipu; on ihan v�ltt�m�t�nt�, ett� se karttuupi ajan pitk�h�n ihmehen lailla. Siksi he rankaistaan: tihot�ittens� entisten vuoksi k�rsi� saavat t��ll'. Ripustellaan ilmahan yhdet 740 tuulien turjuttaviks; muut ��rett�m�n meren alla pest�h�n tarttunehest' t�ryst��n, tulellai kulutellaan. K�rsivi synneist��n joka henki ja sitt' ylev��n me harvat saavumme Elysioon, ilokentille p��sten: kunnes t�ytetty��n ajan m��r�n pitkonen p�iv� 745 tahran kasvettuneen on poistanut, saattaen sielun aetheripuhtaaksi, tulen kirkkahimman tapaseksi. N�it�p� kaikkia, vuostuhat kun on kiertynyt umpeen, Laetheon joen luo taas joukottain jumal' ohjaa: ett' yl�-ilmoihin palajaisivat muistamatonna 750 taas sek� ruumeihin palata halu alkasi olla." N�in nimes Ankhises; pojan niin my�s viepi Sibyllan joukkojen keskellen sek� haastelevan v�en seuraan: kummullen asettuu, osotellakseen koko joukon, n�hd� jost' kaikkia vois, tulevaistenki kasvoja n�ytt��: 755 "Kertoa aijon nyt mik� Dardanon heimoa vartoo kunnia, mitk' Italon suvustai viel' nousevat urhot, henget kuuluisat, jotk' suurentavat nime�mme, tarkkahan kertoelen sek� kohtalos julkasen sulle. N�eth�n valtikkahan nojauntuvan sankarin nuoren: 760 vuorona ensin on valohon h�nen nousta ja ilmaan nousevi h�n, Italon jalohon verehen sekauntuin, albanolais-nimens' Silvius on ja on poikias nuorin: t��n ij�kk��llen sulle Lavinia puolisos my�h��n metsiss� kasvattaa kuninkaaks, is�kskin kuningasten; 765 t�st' on heimonne Alba-Longassa hallitsevaisna. Seuraa tuota Prokas, Troijan suvun ylpeydeksi, my�s Numitor, Kapyskin sek� sun nimikkonasi viel� Silvius Aeneas, asehilta ja hurskaudeltaan vertahias, saa Alban jos kerran hallittavakseen. 770 Millaiset urohot! Mit� voimia uhkuvat, katsos! Tammesta kaunistaa ohimoita siks kunniaseppel. Sulle Nomenton n��, Gabion ja Fidaenanki linnan, n��p� ne vuorillen Kollatinon nostavat tornit, -- mainehest' kainouden ikikuulut, -- ja laittavat ylpeen 775 Pometion, Inuon varustukset, Bolan sek� Koran. N�inp� ne maat nimitell��n, jotk' ovat nyt nimet�nn�. Katsos, aijalleen toveriks Marsin Romuluski yhtyvi; Assarakon verest' tuon kert' Ilion �iti synnytt��; n�etk�s, miten seisovi kumpikin t�yht� 780 kiireell��n, miten its' jumalain is� h�nt' ylist��pi? Katsos, poikani, johdattaessa sen mainio Rooma vallassa maill' ylenee, ylevyydess�kin Olympolle; yhdell� muurillaan tuo seitsem�n kumpua kiert��, urhoja tuotteliast': ihan kuin Berekynthia �iti 785 kaupungein Frygian l�pi ajaa kruunuhikkaana, kun, iloten jumalaissuvustaan, syle��pi lapslaumaans': kaikk' ovat taivahikkait', asekkait' yl�-ilmojen kaikki. Luoppas katseesi t�h�n, katsellen t�t� heimoo, Rooman kansaas! T�� on Caesar ja kaikki Julon 790 heimoa on, avaran joka taivaan kannelle nousee. T�ss' on mies, jota sie usehin luvatuks olet kuullut, keisari Augustus, jumalain sukulainen, mi saattaa kultaiset ajat taas Latioon, jotk' maill' on Saturnon ennen vallinneet; levitt�� Garamantiahan t�� 795 valtans' ja Indiahan sek� maahan, mi ulkona t�htein, ulkona auringon radan on, joss' taivahan p�nkk��, t�htihin kiilteleviin sovitettua, kantavi Atlas hartehillaan. Tulostansa jo nytkin Kaspian seutu pelj�styy, jumalainkin vastauksista Meootein 800 maa, vavisten vavahtuu t�t� Niilinki seitsem�n suuta. Eip' Alcideskaan sen verran kulkenut maita, vaikk' eh�tt' tuo vaskjalkasen hirven, ehk' Erymanthon lehdotki rauhottanut on, vaikk' on tappanut Lernan, eik� Liberkaan vaikka h�n k�ynn�s-ohjilla ohjas 805 tiikeri-valjakkoaan, eroten Nysan m�kil�ilt�. Empisitk�s en�h�n teoillas laventaa oma arvos? Pelkoko est�si seisahtumast' Ausonian maahan? -- Ken on kaukana tuo, olivin joka seppelt� kantaa uhratessaan? Rooman kuninkaan nivukset sek� harmaan 810 parran ma n�en. -- T�� kaupungillepa lait nime��pi pienest� Kureesta; sep� pienest� maast' l�hetettiin suurehen valtaan. Tuon on j�lkehen nouseva sitten Tullus; t�� is�nmaan levon poistaa, johtaen miehet tyyntynehet sotahan sek� tyynehet joukkonsa voittoon. 815 Vieress' on seurana t�ll' ylen kerskuva Ankus, jo nytki lii'aksi riemuissaan taputuksista kansallis-joukkoin. Tahdotko Tarkviniot kuninkaat, isomielenki Bruton, kostajan, n�hd�kses, -- kuninkailt' otetut kurikimput? Konsuli-vallan t�� ens saa sek� kauheat kimput, 820 t�� is� rankaisee omat poikansa siit�, kun uutta sotaa puuhasivat ihanan vapahduksensa vuoksi. Onneton! Kuinkapa t��n teon katsookin sukupolvet, lemp is�nmaan etev�mp on ja kunnian ��ret�n kiihko. Katsos Drusotkin, Deciot et�h�ll' on ja kirveelt' 825 tuima Torkvatus, my�s takasin liput tuova Kamillus. Hengetp�, yhdenlais-asehista mitk' k�ttelem�ss� n�et, yksmielisn� nyt, kun y� viel' est�vi heit�, voi! metelin mink' kesken�h�n elon kun valohon vain p��sev�t, millaiset sotarinnat ja tappelut aikaan 830 saavat; Alppien valleilt' appi ja linnast' Moneekon laskeutuu, -- v�vy vastahan k�y It�maan v�kinens�. �lk��tten sotihin, pojat, mielt�nne k��nt�k� moisiin �lk��tten is�nmaatanne vastaan tarmosat voimat! S��li�s varsinkin sin�, jonk' on Olymposta heimos, 835 heitt��s keih��t sie k�dest�s, joka vertani oot! -- Voitettuaan Korinthon Kapitoliohon ylev��n tuo voittaja vaununsa vie Akhivein kukistuksesta kuulu. T�� Argon h�vitt��, Agamemnonin my�ski Mykeenan, Aeakonkin pojan ynn' Akhilleen v�kev�n sukulaisen; 840 kostaa Troijan es'-is�t, Pallaan temppelin tahrat. Mainitsematta ken j�tt�is sun iso Kato ja Kossus, ken suvun Grakkhoin; tai molemmat sodan ukkosen leimut, Scipiot, nuo Libyan tuhot, tai v�hill�ns�kin suuren Fabricion, tahi kylv�v�n sun vakoloihin, Serranon? 845 Minnekk� johdatten Fabiot v�synytt�? S� 'Suurin' oot; sie aikaillen taas kuntoon seikkamme saatat. Toiset laittanevat vask'patsahat luonnollisemmin, luulen ma; saakohon vaikk' elon muodon marmorihinki, tieteilk��t paremmin syyt taikkapa taivahan matkat 850 piirrelk��t kyn�ll��n sek� ennustakoot kulut t�htein: voimalla, Rooman mies, sin� kansoja hallita muista! Olkohon taitonas n��: sotilakkojen m��r�t� ehdot, s��st�� lannistetuita, mut kukistaa kopeoita!" N�in is� Ankhises, johon viel' lis�s ihmehtij�ille: 855 "Kas, miten uljaana sotasaaliistansa Marcellus astuu, -- voittaja kuin kohoaa yli kaikkien miesten! Rooman vallan t�� sekasorrossa suuressa saapi rauhottumaan, h�vitt�� hevot Puunein, Gallian melskeen; kolmannet t�� asehet ripustaa is�llen Qvirinolle." 860 T�ss�p� Aeneas, kun yhdess� k�yskelev�n n�k, miehen muodoltaan etev�n sek� kiilt'asehiltaan, vaan murekas oli otsa ja silm�ns� luonut olj maahan. "Ken, is�, tuo, joka tuoss' urohon j�lest' astuen seuraa? Poikako vai joku t��n sukulaisten heimoa suurta? 865 Millainen h�ly on tovereilla! Se kuin kuva tuon on! Synkk� mut y� suruharsollaan t��n peitt�vi p��t�." Nyt is� Ankhises nimes kyynelten kohotessa: "Poikani, oi omies mitatont' �l� murhetta tutki! Sallima n�ytt�� t��n vain maill' eik' kauemmin suokkaan 870 viipy�. Lii'aksi teist' on n�ytt�nyt heimonne Rooman voimakkaalt', jumalat, jos t�� olis s�ilynyt lahja! Millaiset urosten porut kuulet, s� tantere Marsin, suuren kaupungin l�hist�ss� ja milliset, oi, n�et hautaiset, Tiberino, kun sie ohi kaivetun haudan 875 kuljet. Eip' yksk��n suvust' Ilion laillansa toivoon saattanut es'isi��n latinaisia eik�p� koskaan Rooman maa j�senest�h�n kest�h�n niin kopeoitse. Voi mik� hurskaus, voi mik� usko ja urhollisuuskin taistossa! Eip�h�n lannistumatt' ois k�ynynn� kenk��n 880 kanssaan ottelemaan, jos ois sotahan jalan urho saan't tahi kannuksill' olis vaahtoavan hevon kyljet uurtanut. Oi polonen poik', Onnes jos murtoa voisit! Sie olet Marcellus. K�sin tuokate liljoja t�ysin, purppurakukkia, ett' hajottaisin ja poikani haamun 885 n�ill' edes lahjoillain hyvitt�isin ja t�ytt�sin toimen tenhottoman!" -- Nuot n�in vaeltaa joka paikassa Tuonen aavilla tuulekkaill' aholoilla ja katsovat kaikki. Vaan kun Ankhises pojan kaikkien kautta jo joht ja koittavan kunnian innostuksesta mielens� syttyi, 890 viel� h�n mainitsee sodat miehelle, jotk' h�nen t�ytyy k�yd� ja Laurenton tarinoi v�est' ynn� Latinon linnasta, kuinka h�n my�s joka pulman karttas ja v�ltt�s. Kaks unen porttia on; yht' sarvihikkaaks hoetaan n�ist': t�� tosihaamuillen keve�st' ulosp��syns� suopi: 895 toinenpa kiilt�� norsunluust' ylehens' valahkasta: t��lt�p� Tuonehikkaat unet turhat ilmahan laittaa. Sitten kuin oli Ankhises pojan ynn� Sibyllan saattanut, n�in puhellen elefantien portista p��sti: t�� samoaa alusten luo t��lt� ja kumppanit etsii. 900 Suorinta tiet� Kajetan h�n satamaan tuli sitten: ankkuri keulasta lasketahan, per�t k��ntyv�t rantaan. Viitteet: V. 2. Kume oli Eubean saarelta Kalkis-kaupungista tulleiden siirtolaisten perustama kaupunki Kampaanian maakunnassa etel� Italiassa. V. 4. "Keulat" = per�keulat. V. 13. "Trivia = kolmiteinen" on Diana eli Hekate (vertaa Aen. IV, 511). -- "N��" -- nim. Aeneas seuralaisineen. V. 14. Daedalos oli kuuluisa athenalainen taideniekka, joka oli rakentanut Kreetan kuninkaalle Minokselle Labyrintin. H�n joutui kohta kuitenkin Minoksen vihattavaksi, siit�, kun oli autellut t�m�n puolisoa ja tyt�rt� heid�n rakkauden seikoissaan; kun D. ei voinut meritiet� p��st� Kreetasta pakoon, valmisti h�n itselleen ja pojallensa Ikarolle lentimet vahasta. Pakomatkalla, nuoruuden innossaan nousi Ikarus, tarun mukaan, liian l�helle aurinkoa, jonka vuoksi h�nen vahasiipens� sulivat ja h�n putosi mereen, joka vanhaan aikaan siit� syyst� nimitettiin ikarolaiseksi mereksi. Daedalus p��si onnellisesti Siciliaan, josta sitten tuli Kumehen. V. 20. Androgeos, Minoksen poika, voitti usein Kreikkalaisten yhteisiss� kilpataisteluissa, jonka vuoksi kateelliset Athenalaiset (= Kekropidat) h�net surmasivat. T�st� syntyneess� sodassa Minos heid�t voitti ja pakoitti heit� l�hett�m��n Kreetaan joka vuosi 7 arvalla valittua poikaa. Perille saavuttuaan suljettiin n�m�t Labyrintiin, jossa joutuivat Minotaurus-hirvi�n uhriksi. T��n hirvi�n tappoi vihdoin uros Theseys, Ariadnen, Minoksen tytt�ren avulla. V. 24. Pasifae oli Minoksen puolison nimi. V. 26. Minotaurus oli hirvi�, puoleksi h�rk� ja puoleksi ihminen. V. 28. "armahtain kuningattaren", oikeittain kuningattaren tytt�ren, Ariadnen, lempe�. -- Daedalos neuvoi kiinnitt�m��n lankaker�n p��n oveen; langan ohjauksella Theseys sitten taisi tien l�yt�� Labyrinton sokkeloissa. V. 36. "Glaukon Deifobe" = Glaukon tyt�r Deifobe. V. 97. "Urkee" = l�htee, avautuu. V. 119. Orfeon, Kreikkalaisten V�in�m�isen, kerrotaan laulunsa ja soittonsa voimalla her�tt�neen yl�s kuolleista vaimonsa Eurydiken. V. 121. Polluxilla, joka oli kuolematon, oli kuolevainen veli Kastor; senp� vuoksi pyysi Pollux Juppiterilt�, ett� h�n saisi vuorotellen joka toiseksi p�iv�ksi siirty� Olymposta Manalaan, ett� h�nen veljens� Kastorkin saisi kuolemattomuutta nauttia. Juppiter suostui pyynt��n. 122. Thesey, kuuluisa athenalainen uros, koetti yst�v�ns� Perithoon kera ry�st�� Manalan kuningattaren Proserpinan; yritys ei onnistunut. Perithoos surmattiin ja Thesey pelastui h�din tuskin Herkuleen (= Herakleen) avulla. V. 123. Herkules k�vi kuninkaan Eurysteyn k�skyst� Manalan koiraa Kerberoa noutamassa. V. 132. Kokytus on er�s Tuonelan virtoja (nimi johtuu kreikkal. sanasta "kookyoo" = itken). V. 135. Tarttaros oli, Kreikkalaisten mukaan, pahojen piinapaikan nimi Manalassa. V, 192. Kyyhkyset olivat Venukselle pyhitetyt. V:ss� 212-234 kuvaellaan Roomalaisten hautaamismenoja. V. 234. Misenon m�ki ja niemi on s�ilytt�nyt nimens� nyky-aikaan asti; sen nimi on nykyj��nki "Capo di Miseno." V. 242. Aornos merkitsee suomeksi "linnuton" (lat. Avernus). V. 247. Hekateella oli 3 nime�: taivaalla Luna (kuu), maan p��ll� Diana ja Manalassa Proserpina. V. 252. Stygilais kuningas = Tuonelan kuningas, Pluto, maassa l�ytyvien aarteiden valtias. V. 265. Khaos oli kaiken luodun alku-aine; Nox (y�) ja Erebus (Manala) olivat sen lapsia; nekin katsottiin personallisiksi olennoiksi. -- Flegeton, Pyriflegeton oli er�s Tuonelan virtoja (nimet johtuvat kreikkal. sanasta "flegoo" = palan). V. 286. Kentaurit olivat ep�luomia, joiden yl�puoli oli ihmisen, mutta alapuoli hevosen muotoinen. V. 287. Satak�sinen Briareys, Uranon ja Maan poika, autti Juppiteri� t��n taistelussa Titaaneja (j�ttil�isi�) vastaan, josta hyv�st� Juppiter h�net pani voitettujen Titaanien vartiaksi Manalassa. -- Lernalaisk��rmeell� oli 50 p��t�, joista jos yksi hakattiin, kasvoi pari, kolme sen sijaan. Herkules t��n tappoi siten, ett� hakattuaan p��n poikki heti tulella k�rvensi haavan. -- Lerna oli er��n suon nimen�, Argon ja Mykenen v�lill� (vert. suon polttoa). V. 288. Khimaira oli tultasuitseva sekasiki�, jonka yl�-osa oli leijonan, keski-osa vuohen ja ala-osa lohik�rmeen n�k�inen. V. 289. "Kolm'p�inenki (oik. kolmeruumihikas) haamu" tarkoittaa Spanian ruhtinasta Geryonia; "kolm'ruumihikas" h�n oli siit� kolmen miehen voimasta mink� h�nell� sanottiin olleen. Herkules h�net voitti ja ry�sti h�nen karjansa. V. 366. Velia on er��n valkaman nimi Lukaanian maakunnassa Etel�-Itaaliassa. V. 381. Er�s niemi Etel�-Itaaliassa on viel� nytkin "Capo di Palinuro" nimelt��n. V. 392. "Alkidan", s.o. Alkeyn pojan, Herkuleen (kreikk. sana alx, alkis, josta nimi johtuu, merkitsee -- voimaa). V. 395. Tuonelan vartiana oli 3-p�inen koira, Kerberus nimelt��n. V. 398. "Amfrysialais-papitar" s.o. Amfrysian luona olleen Apollonin el�hytt�m� papitar. Amfrysia on er�s joki Thessaliassa, jonka luona Apollo paimensi, tarun mukaan, kuningas Admeton karjaa. V. 431. Roomalaisten tapana oli valita arvalla lautamiehet (jyrymiehet) tuomarille. V. 432. Minos, Kreetan kuningas, ja t��n veli Rhadamanthos sek� Aeginan kuningas Aeakos olivat, tarun mukaan, tuomareina tuonelassa. Tuomarin lautamiehill� oli kolme pient� liuskaa, joista yhdess� oli kirjain C. (alkukirjain sanasta condemno = tuomitsen), toisessa A. (absolvo = p��st�n, vapautan) ja kolmannessa N. L. (non liquet = asia ei ole kyllin selvitetty). Mit� laatua n�ist� liuskoista enin urnaan kokoontui, sen mukaan tuomari p��tti. -- T�� oli Roomalaisten tapana rikosasioita tuomitessa. V. 445. Faedra, Theseyn puoliso (katso Aen. VII, 765). -- Prokris oli Erekhteon, Fokis maan kuninkaan puoliso. Prokris oli kerran mustasukkaisuudessaan k�tkeytynyt pensaasen, vakoellaksensa sielt� puolisoansa. Kun Erekhteo kuuli, ett� pensaassa jotain kahahti, ampui h�n sinne ja sattui puolisoonsa. -- Erifyle petti puolisonsa, Amfiaraon, Kreikkalaisille, kun n�m�t vaativat Amfiaraoa mukaansa ensimm�iseen thebalais-sotaan l�htem��n ja Amfiarao oli heit� lymyinnyt, koska h�nen siin� oli, oraakkelin ennustuksen mukaan, kaatuminen. Amfiaraon kuoleman j�lkeen tappoi t��n poika Alkmaeon, is�n k�skyst�, �itins�. V. 447. Kun Kapaneo, Evadnen puoliso, kaatui thebalais-sodassa, antoi Evadne itsens� polttaa roviolla puolisonsa ruumiin kera. -- Laodomia, Protesilaon puoliso, saatuaan kuulla, ett� puolisonsa oli ensimm�isen� thebalais-sodassa kaatunut, pyysi jumaloilta, ett� sais viel� n�hd� edes puolisonsa haamun. Kun anomuksensa my�nnettiin, kuoli h�n t�m�n halaukseen. V. 448. Nainen Caenis pyysi Neptunolta, ett� saisi muuttua mieheksi ja tulisi haavoittamattomaksi. Miehen� oli h�nen nimens� Caenus. V. 479. Tydeus, Oineon poika, otti osaa ensimm�iseen thebalais-sotaan, jossa kaatui. Kuuluisa urho Diomedes oli h�nen poikansa. V. 480. Parthenopaeus ja Adrastus olivat kuninkaita, jotka my�s olivat taistelleet thebalais-sodassa. Adrastus oli ainoa niist� 7:st� Thebaa vastaan taistelleesta kuninkaasta, joka, sodan loputtua, j�i eloon. V. 481. "Ylh�isten" s.o. maan pinnalla asuvaisten. V. 483. Glaukus, Medon ja Thersilokhos olivat muukalaisia ruhtinoita, jotka olivat Troijan kera liitossa Kreikkalaisia vastaan. V. 484. "Kolm' Antenoridaa" = kolme Antenorin poikaa (troijalaisia). V. 485. Idaeus oli ollut Priamon kuskina ja aseitten kantajana. V. 500. Deifobos, Priamon poika, nai veljens� Parisen kuoleman j�lkeen Helenan. Kun Troija valloitettiin, tappoi h�net Menelaos. V. 505. Reeteon niemi on l�hell� Troijaa (ks. Aen. III, 108). -- "Tyhj�n (hauta-) kummun"; ilman t�t� ei luultu kenenk��n p��sev�n yli Tuonelan joen, Styxin. V. 517. "T�m�" s.o. Helena. V. 529. "Aeolides" s.o. Aeolon sukulainen, Odysseys. V. 569. "Kuolohon my�h�iseen lyk�ten" = rikostensa tunnustuksen siksehen j�ttt�en. V. 573. "Urkenivat" = aukenivat. V. 576. Hydra, louhik��rme, jolla oli 50 p��t�. V. 577. "Tuot kamalampi", s.o. kamalampi kuin se hirvi�, joka oli kynnyksell� vartioimassa. V. 580. Titaanit olivat j�ttil�isi�, joiden kerrotaan kerran yritt�neen vuoria vuorille kasaten, rynn�t� taivaasen, anastaaksensa vallan Juppiterilt�. V. 591. "Vaskella", s.k. vaskivaunuilla, tahi, toisten mukaan, yli vaskisen sillan. V. 618. Theseys istui, tarun mukaan, kahlehdittuna kallioon. -- Flegyan, Lapithain kuninkaan, tappoi Apollo siit� syyst�, kun tuo oli polttanut Apollon temppelin Delfiss�. V. 595. Tityos, Juppiterin ja Elaran poika, oli Maan, kaikkia holhovan �idin, kasvatuslapsi. V. 601. Ixion ja Perithoos hallitsivat kumpikin Lapithain kansaa sek� saivat, tarun mukaan, surmansa siit�, kun rupesivat rakkauden seikkoihin jumalattarein kera. V. 645-46. "Thraakialainen tiet�j�" s.o. pappi, runoilija ja laulaja Orfeus. V. 651 "Imeht'" nim. Aeneas. V. 659. "Vuostava" = jyrkk�. V. 705, Manalan joen Laetheon nimi johtuu kreikkal. sanasta "lanthanoo", joka merkitsee -- "unhotan." V. 766-769. N�iss� s�keiss� mainitut olivat kuninkaita Alba-Longassa, Rooman em�kaupungissa. V. 779. Assarakus oli Dardanon poika 5:nness� polvessa. V. 790. Caesar (= Julius Caesar), itsevaltiaaksi p��snyt Rooman tasavallassa; h�n murhattiin v. 44 e.Kr. Rooman senaatissa. V. 793. Keisari (= Caesari) Augustus, jonka aikana runoilijamme Vergilio eli, hallitsi Roomassa vuodesta 31 e.Kr. vuoteen 14 j�lkeen Kristuksen syntym�n. V. 795. Garamantia oli er��n maakunnan nimi pohjois-Afrikassa (nyk. Fezzan). V. 800-801. Meootein maaksi nimitettiin maata Azovan meren rannalla. V. 802-804. Alcides = Herkules, rauhotti Erymanthon lehdot sill�, kuin tappoi siell� raivonneen hirve�n villisian; Lernasta katso Aen. VI, v. 287. V. 805. Liber = viinin jumala Bakkhus, viinik�ynn�sten kasvatuksen opettaja. V. 806. Nysa oli er�s indial. kaupunki Merun vuorella (latinal. sana "merum" merkitsee viini�). V. 809-813. N�iss� v�rsyiss� on puhe Rooman toisesta kuninkaasta, rauhallisesta Numa Pompiliosta, joka oli kotosin Sabiinein p��kaupungista Kuureesta. Numan ansioty�n� oli varsinkin uskonnollisten menojen j�rjestys. V. 813-815. Rooman kolmas kuningas. Tullus Hostilius, oli taasen sotainen. V. 816-817. Ankus Martius'en, Rooman nelj�nnen kuninkaan, sanotaan etsineen kansan suosiota varsinkin sent�hden, ett� olisi sen avulla voinut sy�st� Numa Pompilion vallasta, johon h�n luuli itsell��n olevan enemm�n oikeutta kuin Numalla. V. 819. "Kurikimput" = vitsakimput, niihin pistettyine kirveineen, olivat kuningasten, diktaatorein, konsulien, praetorien y.m. korkeimpain roomal. virkamiesten vallan merkkin�. V. 821. "T�� is�", nim. vapauden jalo puoltaja Brutus, kuninkaan Tarkvinius "Superbon" (= "Ylimielen", "Ylpe�n") vallasta sy�ksij� ja Rooman tasavallan perustaja v. 504 e.Kr., mestautti omat poikansakin yhdess� muiden ylimyspoikien kera, kun havaitsi, ett� n�m�t oli yhtyneet salaliittoon, auttaaksensa maanpakoon paennutta, ent. kuningasta Tarkvinio Ylimielt� taasen valtaan. -- Yksi Drusoista voitti mainion Karthagolaisten p��llik�n Hamilkarin, toinen oli kuuluisa kansanpuoltaja (tribuuni). -- Deciot, is� ja poika; edellinen p��llikk�n� latiinalais-sodassa Vesuvion tappelussa v. 340 e.Kr., j�lkim�inen kolmannessa samniitilais-sodassa Sentinon tappelussa v. 298 e.Kr., pelastivat Roomalaiset sill�, ett� roomalaisen sotarinnan per��ntyess� hurjasti sy�ksyiv�t vihollisia vastaan, jossa kyll� molemmat saivat surmansa, mutta sen kautta palauttivat sotarinnan takasin ja saavuttivat Roomalaisille voiton. -- Manlius Torqvatus, joka ennen oli tappanut kahdentaistelussa er��n gallialaisen j�ttil�isen sek� riist�nyt t�lt� kultaisen kaulavitjan, (josta sai lis�nimekseen Torqvatus), oli konsulina latinolaissodan aikana kuoleman uhalla kielt�nyt kenenk��n antautumasta kahdentaisteluun vihollisten kera. H�nen oma poikansa, vaadittuna, ei t�t� kieltoa totellut, vaan taisteli er��n latinalaisen p��llik�n kera, jonka h�n voitti: siit� syyst� antoi Manlio mestata poikansa, vaikka kansa h�nelle armoa rukoili. -- Kamillus, ehk� oli maanpakoon ajettuna, kokosi Roomasta Gallialaisia paenneet kansalaisensa ja, tultuaan Roomaan diktaatoriksi m��r�tyksi, pakotti entisen gallialaisen Brennon lakkaamaan Kapitoolion linnaa piiritt�m�st� sek� sitten l�i t�m�n kokonaan ja toi Roomalaisilta voitetut sotaliput takaisin. V. 831-832. T�ss� tarkoitetaan apen J. Caesarin sotaa v�vy�ns� Pompeijoa vastaan. Caesar l�ksi t�h�n sotaan Galliasta (nyk. Ranskanmaasta) Moneekon (nyk. Monakon) linnasta yli Alppien vuorten; Pompeijus taasen kokosi joukkonsa It�mailta. V. 837-838. L. Mummius, "Akhaikus" (= "Akaijalainen") kunnianimelt��n, jota t.p. tarkoittaa, voitti Kreikkalaiset Korinthon luona sek� lopetti Kreikan valloituksen samana vuonna, jona Karthago h�vitettiin (v. 146 e.Kr.). V:ss� 839-840 tarkoitetaan luultavasti Lucius Aemilius Paulusta, joka k�vi v. 218 e.Kr. sotaa Illyriassa ja Kreikassa. -- Aeakus oli Akhilleen is�. V. 842. Kato oli siveydest��n, opistaan, sukkeluudestaan sek� is�nmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen. -- T�m�n Katon samaniminen ja samanmielinen j�lkeinen surmasi itsens� Utikassa, Pohjois-Afrikassa, kun Rooma muuttui tasavallasta yksivallaksi. V. 843. Grakkhon nimelt� mainitsee Rooman historia 4 kuuluisata miest�; n�ist� Tiberius ja Cajus Grakkhus sai surmansa siksi, ett� he puolsivat sorretun, k�yh�n kansan oikeuksia. V. 844. Scipiot, Varhempi ja My�hempi, olivat kuuluisia sotap��llik�it� Puunilais-sodissa, joista My�hempi h�vitti Karthagon. -- Molemmat olivat jaloja luonteeltaan. V. 845. Fabricius, kohtuullisesta el�m�st��n etev� Roomalainen, jota Epiron kuningas Pyrrhus koki turhaan sek� s�ikytt�� ett� lahjoella; Pyrrhon sanotaan siksi lausuneen: "Ennen aurinko k��ntyy radaltansa, kuin Fabricius rehellisyydest��n!" -- "Serranon" (= "Kylv�j�n") lis�nimen sai Attilius Regulus sent�hden, ett� h�n oli parhaillaan kylv�m�ss�, kun l�hettil��t h�net kutsuivat diktaatorina (itsevaltiaana) Rooman tasavaltaa hallitsemaan. -- Jouduttuaan Karthagolaisten vankeuteen, l�hettiv�t n�� h�net Roomaan rauhaa hieromaan, sitten kuin olivat h�nelt� lupauksen ottaneet, ett� h�n palaisi takasin. Roomassa Regulus rauhan asemesta p�invastoin kehoitti sotaa jatkamaan ja palasi lupauksensa mukaan Karthagoon, jossa h�n kiduttamalla tapettiin. V. 846. Jalosta Fabioin suvusta taisteli kerran 396 henke� ominp�in koko Veijin kaupunkia vastaan, vaan tulivat vihdoin vietellyiksi sulkeuksiin ja surmattiin joka mies. V. 847. Q. Fabius, lis�nimelt��n "Maximus Kunktator" (= "Suurin Kuhnustelia"), pelasti Rooman juuri sill�, ettei h�n antautunut mihink��n suurempaan, ratkaisevaan tappeluun Karthagolaisten mainion p��llik�n Hannibalin kera Italiassa, vaan v�sytti t�t� ja t��n v�ke� partioretkill��n, pienill� kahakoilla ja muonavarojen tuonnin esteell�. V. 856. Marcellus samoin kuin v:ss� 842 mainittu Kossus sek� Romulus olivat siit�kin kuuluisat, ett� p��llikk�in� olivat tappelussa omak�tisesti tappaneet vihollisten p��llik�n ja riistiv�t n�ilt� heid�n tamineensa, jotka voittajan tuli uhrata "jalona saaliina" (spolia optima) Juppiterille t�m�n temppeliss� Kapitooliolla. -- T�m� suuri kunnia tuli vain n�iden kolmen �sken mainitun osaksi. V. 864. "Urohon" (nim. Marcellon) "j�lest'". -- T�st� alkain puhutaan Auguston nuorena kuolleesta, toivorikkaasta v�vyst�, Marcellosta. V:t 894-897 ovat mukaelmia Odysseian XIX, v:ist� 562-67, joissa l�ytyy t�m� sanaleikki: sanalla "norsunluinen", kuten Voss selitt��, on kreikan kieless� ��nellist� yht�l�isyytt� er��n toisen sanan kera, joka merkitsee "peijaamista", mutta sana "sarvihikas" on taasen "t�ytt�mist�" merkitsev�n sanan lainen. Paitsi sit� on aineellisessakin katsannossa n�ill� se omituisuus, ett� silloin kuin sarvi-aine on l�pin�kyv�� (sit�h�n on silm�ter�ss�kin), ei norsunluu p��st�kk��n l�vitseen valkeutta, niin -- valkea kuin onkin. V. 901. Kajeta = nyk. Gaeta. SEITSEM�S LAULU Aeneaan saapuminen Italiaan ja h�nen vastustajansa. Ainehisto. Troijalaiset, haudattuaan Aeneaan imett�j�n� olleen Kajetan, l�htev�t purjehtimaan ja kulkien ohi loitsijan Circen maan, saapuvat Tiber-virran suulle (l-36). -- Lation kuningas Latinus ja kolme ennusmerkki� t�m�n tytt�relle Lavinialle tulevasta ulkomaisesta sulhosta (37-106). -- Harpyijain ennustus Teukroille p�ytien kalunnasta toteutuu, josta Aeneas p��tt�� saapuneensa matkojensa p��h�n (107-147). -- Aeneaan l�hetit tulevat Latinon luo; t��n hovin komeus (148-191). -- Ilioneys pyyt�� Latinoa Aeneaan liittolaiseksi (192-248). -- Latino, n�hden Aeneaassa Salliman lupaaman v�vyn, suostuu mielell��n heid�n anomukseensa sek� antaa niin heille samoin kuin Aeneaalle komeat lahjat (249-285). -- Juno, havaiten harmikseen Troijalaisten jo p��sneen Italiaan, p��tt�� kylv��, Allekton avulla, sodan syit� Latinolaisten ja Troijalaisten kesken (286-340). -- Allekto vimmaa ensin Latinon puolison Amatan raivoon (341-403), sitten, tullen Ardeaan ja tekeytyen vanhan papittaren Kalybeen n�k�iseksi, saattaa unessa Turnon sotaraivoon (404-474) ja vihdoin saattaa Askanion haavoittamaan Tyrrheon tytt�ren Silvian kesyn hirven, josta syntyy tappelu Tyrrhenilaisten ja Troijalaisten v�lill� (475-539). -- Allekto, t�ytetty��n Junon tahdon, saa t�lt� k�skyn poistua Manalaan (540-571). -- Kansa vaatii Latinoa avaamaan Sodan portit, josta t�m� kielt�ytyy; Juno itse sen tekee (572-622). -- Sotahan varustaiminen (623-640). -- Runoilija, pyydetty��n haltiain apua, rupeaa luettelemaan Aeneaan vastustajoita, jotka joukkoineen olivat: jumalain yl�nkatsoja Mezentius ja t��n hyv� poika Lausus, Herkuleen poika Aventinus, j�tinmoiset Katillus ja Koras, Vulkanon poika Caekulus, Neptunon poika Messapus, parvensa vertahinen Klausus, Agamemnonin poika Halesus, Eebalus, Ufens, marruvilainen pappi Umbro, Hippolyton poika Virbius sek� varsinki Turnus ja amazoni Kamilla (641-817). Hoitaja Aeneaan, Kaijeta, sa rantamillemm' oot j�tt�nyt kuollessas ikimuiston; viel�p� nytkin kunnias seutua suojaa ynn' nimes hautasi paikkaa suuressa Hesperiass' osottaa, jos on tuoss' joku arvo. Hautaiset jalo Aeneas hyvin p��tetty�ns�, 5 haudalle tehty�ns' kummun, sittenkuin syv� tyyntyi aavikko, purjehtimaan l�ks taas sek� valkaman j�tti. Tuulonen kiihoittuu y�ks eik�p� matkoa kiell� kuutama kirkas, vaan valost' tuon kimaltain meri hohtaa. Circaelais-maan rantamitsenpa he soutavat ensin 10 lehtojen turmiokkain ohi, joss' rikas Auringon tytti lauluja kaijuttaa yh�, joss' upeoiss' palatseissaan polttavi y�n valistukseks keedroa tuoksuavaa ja pirralla helskytt�� ylen hienoista kudelmaansa. T��lt�p� huokaukset, jalopeurojenkin �r�t kuuluu 15 kahletta vastustavain, syd�n y�ll�kin karjahtavaisten; t��ll�p� harjakkaat siat ynn' ometoissahan otsot raivoavat sek� ulvovat suurien suttenki hahmot, mitk' oli ihmisten n��st��n h�jy haltia Circe julmilla yrteill� lumonnut pedon muotohon, nahkaan. 20 Ett'eiv�t jalot Teukrot moisia hirmuja k�rsis, ett'ei sais satamaan sek� julmille rantamill' laskis, purjehet Neptunus mukahaisilla tuulilla t�ytti ynn' ohi lietsel�n kuohujen, autellen paoss', saatti. Vaan jopa ruskoittaan rupes aava ja kannelta taivaan 25 Koitar kultainen rusovaunuistansa jo loisti, tuulet kun tyyntyiv�t sek� tuulosen hiukkakin vaipui aivan ja marmorityynell� pinnalla loiskivat airot. T��ll�p� Aeneas ulapalta jo aimosan lehdon huomaa. Keskite t��n Tiber juoksullaan tyvenell� 30 py�rtehineen nopeoineen, keltaishiekkojen kesken, tunkeutuu merehen; monet ��rell��n sek� yll��n virran rannoillen, uran luo kotiunnehet linnut ilmoa helskyttiv�t s�veleill�ns' ja lehdossa lentel. K�skee kumppanejaan kulun muuttaa, k��nte� keulan 35 maalle ja riemuiten lask virtaan kalvehikkaasen. Suoppas, oi Erato, kuninkaista ja seikkojen vaiheist', entisest�i Lation tilast', ennenkuin v�ki vieras ausonilaisillen sai rantamillen esikerran, kerron ja taistelujen ens' alkua mielehen johdan! 40 Neuvo'os, haltiatar, runojaa! Sodan julmasta kerron taistosta kuin kuninkaistakin, joit viha vei verit�ihin, Tyrrhenain sotajoukosta, taistohonkin ruvenneesta kaikesta Hesperiast'. Isompain asiain n�en juonen; suuremman alan ty�n. -- Kuninkaana jo rauhassa kau'an 45 hallitsi vanha Latinus linnans' ja maans' levohikkaat. Faunon ja laurentolaisen immen Marikan me t��np� kuulemme vanhemmiks. Is� Faunon olj Pikus. Se kertoo sua is�ksens�, Saturnus; s� oot suvun varhain alku. Suomasta h�n jumalain oli poikaa vailla ja miehen- 50 puolta, kun poikansa kuollunna olj el�m�ns' kev�h�ss�. Yksin vaan elelee kotonaan tyt�r aimossa linnass'; h�lle kun miehel�h�n, avioon eht l�htem�vuodet, kosjoivat koko Ausoniast', isostai Latiosta h�nt' useat, kosioip' ihaninkin kaikista muista 55 Turnus, mainio es'isist��n; kuninkaatarpa tuota toivoi saadakseen v�vykseen eritt�in halukkaasti. vaan kamaluuksilla sen ep�j�� jumalain monet aanat. Seisoi laakeripuu ylev�n palatsin pihamaalla, lehv�lt��n pyh�, arvostettu jo aikoja sitten, 60 mink� Latinus-taaton, kun alkoi linnoa laittaa Feebollen sanotaan omanneen, sen l�ydetty�ns�; siit�p� johti h�n my�s nimen Laurento-maan asukkaille. Latvahan t��n mehil�isparv -- ihme on kertoa -- tullen kirkkahan taivon tiet� ja voimakkaast' tuhutellen, 65 tihj�n� istuiksen sek� toistensa koipihin tarttuin oksasta lehv�kk��st' alasp�in parv �kki� laskeis. "Ulkoa p�in urohon tulevaksi me n�emme", nyt lausuu tiet�j� koht', "tuonp�iselt� suunnalta rient�v�t joukot n�ihin tienoihin, ison linnan hallitsiaksi!" 70 Paits sit� kun sytytt��n rupes soihdullaan pyh�ll' uhrit, jolloin juur is�n luona Lavinia neitonen seisoi, n�ytt�v�t -- kauheeta -- t��n suortuvat ottavan tulta, loistavatkin hamoset kokonaan s�histen palavilta, s�ihkelev�n kuninkaallisen tukkansa kuin jalon kruunun 75 kalleine kivineen: h�n keltaisloistossa hohtain huuruten r�iskyilee kipen�it' yli kaikkea suojaa. Ihmekk��n n�yn ennustavan kamaloit' otaksuillaan; sill� he ennustavat osaltaan sek� arvolta saavan kuuluksi tuon, mut kansaa uhkaavan sodan suuren. 80 Vaan kuningas aristettuna entehilt' arpomatempliin l�ks is�n Faunon, joss' salost' Albunean yl�v�st� neuvoa h�n kyselee, joss' suurin lehtojen l�hde pulppuilee pyh�n veen sek� l�yhk�� varjossa huokuu. T��lt' Italon suku, t��lt' koko Eenotrilaisien maakin 85 ets ep�tiedossa neuvoa. Kun papitar t�h�n kantoi lahjat ja uhrattuin karitsain levitettyjen taljain p��ll� h�n nukkui y�n tyveness', odottain unelmoita: ihmehen laillapa h�n monet v�ikkyv�t aavehet huomaa, kuuleepi monet ��net ja nauttiipi jumaloitten 90 seuraa, Tuonelankin joellen alimmaiselle haastaa. T��ll� Latinuskin is� luotteit' etsien itse nyt sata villaista karitsaa tavan j�lkehen uhras; n�iden vuodillen kasatuille h�n laskihe sitten pitk�lleen, kuin kuul �kist��n lehikost' yl�v�st�: 95 "�ll�s sie tyt�rt�s avioon latinaisehen kihlaa, poikani, taikkapa turvai h�ihin aikomihinne; muu'alta p�in v�vyt saapuvat, joiden heimo on viev� t�htihin maineemme; n�kev�tp�h�n t��n suvun lapset hallitsevansa ja kiertyv�n jalkojens' alla sen kaiken, 100 kumpaa kiert�ess' Okeanoo min p�iv� on n�hnyt!" N�it' is� Faunon oraakkeli-arpoja, y�n tyveness� saatuja neuvoja ei salannut syd�meens� Latinus, vaan jo ne lennellen yli ausonilaisien linnain laajalti kertoi maine, kun Laomedontien heimo 105 kiinnitti ruohoiseen rant't�yr�h�sen aluksensa. Aeneas ylip��llikk�in kera, kaunis Julus laskeuvat levollen ylev�n puun oksien varjoon; laittavat eineit��n sek� ruoholle ruokien alle laittelevat nisukyrsi�, -- heit' t�h�n Juppiter johti --, 110 viljasan p�yt�ns� sitte he t�ytt�v�t maan hedelmill�. Sy�ty� ruokansa muun, kun k�skevi heit' osunnainen puutos j�ystelem��n elon j��nn�ksen v�h�senki, kun k�sin hampainkin n�� tarttua rohkenivat nyt uhrinleipihin eiv�tk� p�yt�ns� kyrsi� s��st�: 115 "Hei! vain t�ydymmek�s jatustaa my�s p�yd�tki?" virkkaa Julus suottaillen, -- t�m�n vainen. Se lausepa kuultu ensinn� vaivoillen lopun tek; ens lausuvan suusta sen is� huomas ja vaikeni Luomasta h�mm�styneen�. Kohtapa lausuu: "Terve, o maa, min s��si mull' Luoja, 120 tervep� teillenkin Troan uskolliset Penaatimme! T�ss' koti, t�ss' is�nmaamm' on! Sill' is� mulle Ankhises n�it�, -- nyt muistan, -- kohtalojen salauksina kertoi: 'Muonas sy�ty� kun pakottaa sua, poikani, n�lk�, tultuas oudoill' ��rille, p�yti�kin kaluamaan, 125 niin kodin toivoa voit v�syneen� ja siell� s� muista oitis ens' asuntos rakentaa ja ne muurilla kiert��!' T�� olj se n�lk� ja t�� vihoviimeks ootteli meit�, onnettomuuksillen lopun tehden. Siksip� riemuiten juur auringon yletess� 130 tutkailkaamm', mik� maa tahi ketk' asukkaat ovat t��ll�, miss' ovat linnatkin, satamast' eri suunnille l�htein. Juppiterin pikarj olkohon t��! Rukouksilla taattoo Ankhisest' anokaat sek� viini� p�ytihin tuokaat!" N�inp� h�n lausuttuaan, sitt' tammen lehv�ll� p��ns� 135 kaunistaa sek� paikan Henke� kuin jumalista vanhinta Maata ja Nymfej�, outojakin t�h�n asti virtoja my�s anelee, Koint�hti� sitte ja Y�t�. Troijanki Juppiterii, frygilais-emoaan t�m�n j�lkeen, kumpaa vanhempaans' alimaasta ja taivosta pyyt��. 140 Kolmasti selv��n t�ss' is� kaikenvaltias korkeelt' taivaalta jyr�hdytti ja v�lkkyv�n, hohtavan kultaa j�nk�n, j�rkytetyn k�dell��n, yl�kannella n�ytti. Tuost' levi�� heti pitkin Teukrojen joukkoja maine, p�iv�n joutunehen, jona nostavat aijotut muurit. 145 Kilpaan valmistavat aterjoita ja oivasta enteest' m��r��v�t iloten pikareita ja kruunuja viinin. Juuri kun huominen olj valollaan Koi alkanut maita kirkastaa jokapaikasta, -- kaupungin rajat, kansan rannatki tutkivat; t�ss' on Numikon l�htehen silm�, 150 t�� Tiberin kymi on; asukkaat t��ll' urhot Latinot. Poikapa Ankhisen valiten sata airutta kaikest' kansasta, l�hte� k�sk kuninkaan yleviin varustuksiin, saattamahan Pallaan levon tarjousmerkkej� t�lle, lahjoja viem��n my�s uroholle ja rauhoa pyyt��n. 155 Joutuvat k�skyj�ns' t�ytt�m�h�n sek� askelin kiirein l�htev�t. Vaan matalall' ojall' itse h�n muureja m��r��, maiseman perkailee sek� rannalla ens'-asunnoita, leirin laatuhun, h�n sakaroilla ja vallilla kiert��. Vaan jo Latinoin tornien huippuja, p��tetty��n tien, 160 suojiakin n�kev�t sek� astuvat linnahan miehet. Poikaset kaupungin edustalla ja kukkea nuoruus harjottelei hevosilla ja tuhkassa vaunuja ohjaa; j�ykki� jousia nuo viritt�� tahi norjia k�ell��n peitsi� paiskovat, n�� kehottaa kisajuoksuhun, taistoon: 165 ennalta ratsastaen hevosella kun kertovi airut hallitsiall' ik�vanhalle vankkoja miehi� tulleen, outoja vaattehiltaan. T�� suojihin kutsua k�skee; valtio-istuimell' its' istahtaapi h�n sitten. Suuri ja aimohikas, satapatsahinen hovi jylh� 170 olj m�ell' linnan, -- laurentolaisen Pikon palatsi, arvokas puistoistaan, pyhityksest� es'-isienki. T��ll�p� valtansa saada ja ensin vitsansa nostaa hallitsiain oli m��r�n�; t�� hovinaan oli templi, t��ll' aterjain pyh�t paikat; teurastettua oinaan, 175 t��ll' is�t istumahan yh� pitkiin p�ytihin k�iv�t. My�skin muinaisten isien rivitt�in kuvat vanhat ceederist' t��ll' olivat, Italus is� ynn� Sabinus, viinin kylv�j�, jonk' kuvan all' oli koukero sirppi, ukko Saturnus ja Januksen kaks'otsanen patsas, 180 seisoivat etehist�ss� muinaiset kuninkaatki, jotk' is�nmaataan puollustaess', sodass' surmansa saivat. Paits sit� olj aseheit' templin ovipielill� paljon, kiipper�t kirvehet riippuivat sek� voitetut vaunut, t�yht�tkin kyp�r�in sek� porttein kookkahat teljet, 185 peitset ja kilvet, my�s sodass' saadut laivojen keulat. Auguri-valtikkaa piti istuen, lyhv�h�n mekkoon verhounneena, vaan vasemmallaan kilpe� kantoi orhien hiltij� Pikus; tuot' avioks halutessaan, koskien kultasin lehvinehen sek� myrkyll� muuttain, 190 loiht' tikaks Circe ja tuon sulat kirjaili v�rikk�iksi. Templiss� t�ss' jumalain sek� es'isien lavitsalla istuen Teukroja luokseen suojihin k�ski Latinus; sitten n�in sis�h�n tuleville h�n tyynen� lausuu: "Dardanidat sanokaat, -- meh�n tunnemme niin kotimaanne 195 kuin suvunkin; siis tiettyin� tuletten ulapalta --: mik' on asjanne? Tai mik� syy alukset, mik� puute niin monien merien l�pi vei teit' Ausoni-rantaan? Tien erehdyksest�k�s vai myrskyjen heittona t�nne, -- jot' usehin merimiehet k�rsi� saa syv�ng�ll� --, 200 virran rannoillen tulitten, satamaan pys�hdyitte? �lk�te pelj�tk� vierailuu Latioss' eli kansaa kummastelko Saturnon, mi laitta ja kahlehitt' tyyn' on, alttihist muinoisen jumalan pysyen elinlaissa. Muistanpa viel�, -- vaikk' ajan vuoks jotenkin h�m�r�sti --, 205 ukkojen Aurunkkomaan hokeneen, ett' tienoita t�lt� syntynyt Dardanus olj Frygian varustuksill' ast' tullut thraakialais-Samohon, jota nyt sanotaan Samothrakeks. T��lt�p� l�htenehen Korython, min Tyrrhenien maast' taivaan t�htihikk��n hovi kultanen istumellensa 210 ottaa; n�in jumalain sekin kartutti alttarijoukkoo." Lausunut olj; vaan Ilioneys puhett' t��n t�ten vastaa: "Oi kuningas, Faunon jalo taim', ei synke� myrsky saattanut turvaumaan meren heittona maihinne meit�, eik�p� t�ht�nenk��n tahi rannikko harhahan vienyt: 215 vaan tahallamme ja tarkottain t�h�n kaupunkihinne l�ksimme maanpakolaisina vallasta, min n�ki muinoin suurimmaksi Olympon huipulta nouseva p�iv�; Juppiter on sukumm' alkuna; Juppiter Dardanon kansan es'is� on; kuningas, tuo Juppiterin sukulainen, 220 Troijan Aeneas ovilles on laittanut meit�. Mimmoinen kamalasta Mykenesta puhkesi myrsky Troijan maan ylitsen, mill' onnella kumpikin puoli, Euroopan sek� Aasian maanosa, t�rm�si yhteen, tietty on, vaikk' urannoill' erottais ket� keskell� nelj�n 225 vy�hykkeen v�rin p�iv�n polttama autio vy�hyt. Tuostapa tulvasta niin usean vaeltain meren kautta etsimme suojaa pient' is�nmaan jumalille ja rantaa rauhaisaa sek� kaikkien omaa, vett� ja ilmaa. 230 Emmep� maallenne oo h�pe�ks' eik' heikkone teid�n main', ei semmoisen teon kunnia raukene koskaan eik' Ausonit laskenehens' kadu Teukroja maahan. Aeneaan kautt' onnen ma vannon ja my�s k�den vahvan, koetetun niin levon aikana kuin sodass' ynn' asehissa, 235 ett' useat ovat kansat (meit' �l� halveksi, joskin ensinn� kannamme rauhan nauhoja, n�yr�sti pyyt�in!) meit' ovat liittoonsa halunneet, anoneet monet kansat. Vallallaan jumalain mut Luoma on maitanne meit� k�skenyt etsim�h�n. T��lt' Dardanus syntynyt on, n�et; 240 t�nnepp� vaativi, k�skyill��n pakottaapi Apollo tyrrhenalais Tiberin, Numikon pyh�n l�htehen luokse. Pait sit� muinais-onnemme pieni� lahjoja sullen h�n l�hett��, pelastaa min Troijan liekist� voitiin. T�st�p� maljasta Ankhises is� alttarill' uhras; 245 t�� Priamon puku olj, kun s��nt�j� h�n tavan j�lkeen kansoill' laati; h�n suo pyh�n kruunun ja valtikan ynn� vaatteita, t�it Ilion naisten." Ilioneyn puhuessapa n�it�, Latinus nyt katsoo tuijottaa ajatellen ja istuu liikkumatonna, 250 katsetta k��nt�en sinne ja t�nn'. Ei purppura kaunis hallitsiaan teho eik' teho valtikkakaan Priamon niin, min vert' tytt�rens' harkitsee avioita ja h�it�, min vert' arpaakin Faunon syd�mess�ns� miettii: t�ss�h�n tarjotahan v�vy tuo et�h�isest� maasta 255 l�htenyt Salliman kautt', samanlaisella arvalla valtaan kutsuttu; t��n hoetaan suvun kunnoltaan etev�ksi koituvan, my�s koko maankin ett' anastaisi se kerran. Vihdoin n�in iloten nimes: "Ennett�, aikomustamme auttakohot jumalat! Mit�, Troijan mies, anot, suodaan; 260 lahjoja halveksi en. Ei johdattaissa Latinon teilt' ole puuttuva maan lihavuus eik' aartehet Troijan! Tulkohon Aeneas, jos meit� h�n niin himaroitsee, jos haluaa tutuks tulla ja kutsuttaa toveriksi, tulkohon, �lk��nk' yst�v�n kasvoja h�n varoelko! 265 Rauhamm' on tehty, kun vaan kuninkaan k�tehen k�ten' yhtyi. N�� kuninkaallenne vastaukseks takasin te nyt viek��! On tyt�r mulla, jot' ei avioon oman maan asukkaalle antaa suo is�nmaan monet temppeli-arvat ja taivaan ihmehet; ennustavat v�vyn saavan maast' et�h�st�, 270 j��v�nkin Latioon t�h�n; n�� suvullaan ovat meid�n arvomme t�htihin viev�t. Sen juuri ma vaativan Luoman tuumailen sek� suon, jos mieleni oikean arvaa." N�in nimes, sitt' orihit koko joukollen valikoi, joist' uhkeina kolm'sataa tallissa korkeass' seisoi. 275 Kaikille Teukroillen heti k�skevi sarjassa johtaa purppurahan, koruloihin verhotut sukkelas��ret. N�idenp� rinnalla riippui kultaiset koristukset; kullasta loistellen nuo kultaa keltasta j�rsi. Aeneaallen poiss' olevall' luvataan parivaunut, 280 liekki� huohottavat hevot, aetheri-heimosta siinneet, noitten laatua, joit' is�lt��n salahan oli Circe loihtija vaihdokkaast' em�st' siit�tellyt sekalaisiks. N�inep� lahjoineen ja Latinon viestine ratsain Aeneadat palajaa kopeoina ja rauhoa tuovat. 285 Vaan kas! taas palaten tuli Inakholaisesta Argost' Juppiterin tyly puoliso, kulkien ilmojen teit�, kun ilosen n�ki Aeneaan sek� Teukrojen laivat seelt' et�h�lt�, Sicilian saaren Pakhynosta saakka. Suojia laitettavan n�ki, luotettavan jo nyt maahan, 290 laivatkin hyl�tyiks. Pys�htyi surun katkeran tuntein. P��t�ns� h�n pudistellen n�in syd�mest�ns� lausuu: "Haa, vihattuu sukua'! Frygilaisten Sallimallemme vastaist' onnea! Hukkuikos Sigeon ketoloilla, sainko sen vankeuteen otetuks? Onk' syttyen Troija 295 miehi� k�rvent�nyt edes? -- Siis tulen kuin sotajoukkoin keskite l�ysiv�t tien. Kai tenhoni uupuen vihdoin luopus' ja hylk�isin vihan ankaran kyll�styneen�? Rohkeninhan is�nmaast' ajetuita ma seurata suuttuin kautt' ulapan, pakolaisia vainotakin ulapalla! 300 Tenhotta on maan, taivonki voimat Teukroja vastaan! Mink' mua voivat Syrtit, Scylla ja laaja Kharybdis auttaa? P��siv�th�n Tiberin haluttuun joen uumaan, huoleti myrskyst� kuin minustai! Lapithain tylyn voihan kansan Mars hukuttaa; jumalain is� itsekin my�nsi 305 muinaisen Kalydonan Dianan kostojen uhriks. Syy Lapithain mik� tai Kalydonan olj k�rsi� tuota? Vaan min� Juppiterin jalo puoliso koettelematt' en j�tt�nyt oo niit�k��n: mink' voin poloinen? Mihin kaikkeen k��nnynki, vie yh� Dardano voiton! Ell'ei ole kyllin 310 tenhoni suur, niin noit' anon auks, mit� j��nyt on viel�: jos en voi jumaloita ma voittaa, taivutan Tuonen. Olkoon, ett'en ma voi Lation heit' estell� mailta, Sallittu ett' on j�rk�ht�m�tt� Lavinian nainti, vaan hidastuttaa, viivytt�� n�� seikat ma saatan; 315 viel�h�n kumpaisen kuninkaan voin vainota kansaa! T�ll' omiens' telotuksella yhtyk�h�n v�vy appeen! Teukrojen kuin Rutuloin veri huomen on lahjanas, impi, kaasonas on sodan haltiatar! Ei vain tyt�r Cisseyn raskaana tulisoihdusta synnytt�nyt aviossaan 320 tulta; on toinen Paris sek� tuommoinen Venuksellai poika ja taas kamalat tulet uudessakin Pergamossa." Niin pian kuin nimes n��, h�n julmana laskihe maahan; kutsui Sy�j�tt�rein sisaren, surun tuovan Allekton mantuhisest', umeast' asunnosta, joll' on sodat julmat, 325 vainot ja viekkaudet, tuhokkaat tihoty�t syd�mell�! Inhoo tuot' is� Pluto ja inhoavat Manalanki siskot hirvi�t�: niin tihj�h�n muotoa muuttaa, niin kamalat ovat kasvons' ja niin k�hykyist� se kiehuu. Tuotapa kiihoittaa sanoillaan, t�ten lausuen Juno: 330 "Teepp�s palvelus t�� minullen, Y�n tuottama tytti, t�� ty�, ett� mun kunnia murtumatonna ja arvon' j�rkkym�t�n ois eik' avioihin voisi Latinon yhty� Teukrot eik' asettuu Italoin rajallenkaan. Voithan veljetkin yks'mieliset taistohon saattaa, 335 voit sytytt�� vihaliekkeihin kodit, suojihin ruoskat voit, Manalan tulet pist��; on tuhannet nimet sulla, niin monet keinoski on vahingoittaa. Keksip� juoni, rikko'os solmittu liitto ja kylv��s sie sodan syit�; nuoriso tahtokohon, halutkoon sotahan, ruvetkoonki!" 340 Siit�p� Sy�j�tt�ren mujuloitaan t�ynn� Allekto ens Latioon, Laurenton korkeahan tuli kansan valtian linnahan ynn� Amatan tyynehen suojaan; tuotapa puuhaavaa Teukroin tulon, Turnonki h�itten t�hden tuskottivat useat naishuolet ja harmit. 345 Tummista hiuksistaan t�h�n haltiatar jopa k�rmeen heitti ja rinnan luo sis�llen povehen t�m�n peitti, ett� h�n raivoten hirmullaan pelottais koko perheen. Tuo pujahtain pukimen v�lihin sek� patjahan rinnan, koskemataan v�hint��n matelee sek� hourivan pett��, 350 muuttaen myrkylliseks syd�men; kyy kaulassa muuttui kultaiseks isoks renkaaksi tahi pitk�ksi nauhaks, kietoupi hivuksiins', j�senill�kin liukkahast liikkuu. Vaan kunis ens hivurutto se, tarttuen kyyn mujuloista, tuntonsa turtuttaa sek� luillen tuo tulehduksen, 355 eik�p� henk' koko rinnassaan viel' syttynyt liekkiin, leppe�mmin nimes h�n, valittain emojen tavan j�lkeen tytt�ren vuoksi ja my�s frygilaisten h�ittenki t�hden: "Troijan maanpatollenko Lavinian suot avioksi, oi is�? Eik' tyt�rt�s, eik' itse�s sull' ole s��li? 360 Etk� s� �iti�k��n s��l, min ens tuulella j�tt��, pois merellen paeten, tyt�n vieden, se vilpik�s herja? Eik' Troan paimen n�in Lakedaimonihin pujahtainnut, Ledankin Helenan eik' Troijan linnahan vienyt? Miss' omatuntosi on? Miss' entinen heimosi huoli, 365 Turnollekin sukulaisille niin monest annettu toive? Maasta Latinoill' oudosta jos haetaan v�vy, jos tuo varm' on ja jos is�n Faunon huolettavat sua k�skyt: kaikenpa maan, mik� on er�ll��n erin�isen� meid�n vallasta, vierahaks katson; tuot' osottaa jumalamme. 370 Turnonki on, jos tutkitahan suvun ens perijuurta, Inakhus, Akrisius isin��n, sukuns' alku Mykene." Turhaan tuhlattuaan n�m�t lausehet, kun h�n Latinon huomaa vastustavan, kokonaan sis�lmyksihin hivuu k�rmehen myrkkys� rutto ja valtaa t��n kokonansa: 375 silloinp' onnettomin kamaloitten raivojen alla hulluna riehuu pitkin kaupunkia rajusasti. Lent�en niinkuin hyrr�kin koukkuisan kepin alla, kun sit� kierrytt�v�t pojat ymp�ri huonetta tyhj��, innolla leikiten, suuressa kierross'; se hyrr�ten kiertyy 380 kiepoitettuna nauhalla: tuotapa pienosten joukko ymm�rt�m�tt' imehtii sek� hyrr�n lentoa katsoo; vauhtia l�im�ykset enent��: tuot' ei hitahammin juosnunna h�n l�pi kaupungin sek� julmien kansain. Viel�p� metsiinkin, nimitt�in sit� taiaksi Bakkhon, 385 raskaampaan rikokseen ruveten sek� hullummaks tullen, kiit��, tytt�ren siell' lehokkaihin vuorihin k�tkee, Teukroin ett' aviost' h�net est�s ja h��t hidastuttais. "Bakkhus ohoi!" -- h�n kirkuen ansainneen tyt�n yksin huutavi sun. Sun kunniakses h�nen pehme�t thyrsot 390 ottavan, sull' tekev�n kisajoukot ja hoitavan hiuksens, kertovi maine; nyt raivon vimmoamat emot tempaa mieliss� yht'aikaa sama hulluus, l�hte� ko'ista. Hylj�tty��n kotins', ulkona h�il�siv�t hajahapsin. Vaan muut kirkuillen ulinallansa t�ytt�v�t ilman; 395 turkiksiin puettuina he kiehkurasauvoja kantaat. Itsepp� keskess� h�n kulettaa pikisoihtua riehuin, laulaen tytt�relleen sek� Turnolle h��runoloita; rauhattomin verikatsehin vilkkuillen �kist huutaa kirkuen: "Voi, emot! Ketk' Lation vain naisia ootte: 400 s��lii jos kenenk��n syd�n tuntehikas katalinta vainen Amataa, jos emon oikeuden suru vaivaa: p��st�k�ten tukan nauhat ja raivous-tanssihin k�yk��t!" N�in l�pi korpien kuin petojen lymypaikkojen kesken Allekto kuninkaatarta Bakkhon vimmalla vaivaa. 405 Sitten kuin n�ki kyllin kiihytt�neen aluks raivon, mullistaneensa Latinon aikehen kuin koko perheen: oitis haltiatar h�jy tummilla siivill� t��lt� l�htee urhokkaan Rutulon varustuksihin, -- mitk� akrisilais-Danaen sanotaan v�elleen rakennelleen, -- 410 joutuhun leyhytt�in Etel�ll'. Is�t Ardeaks ennen paikkaa kutsuivat: "Suur Ardea" on nimens' nytkin, vaikka jo suuruus men'. Yleviss� sen suojissa Turnus nautti jo parhaillaan syd�n y�n miel'tehtosta unta. P��h�ns� Allekto h�jyt kasvot ja hirve�n hahmon 415 riisti ja muuttihen tuost' ij�kk��n akan muotohon; otsan kurttuihin rumihin rypist�in, pani valkeat nauhat harmaihin hapeniins; p��n seppelsi sitt' olivilla; Junon temppelin on papitar Kalybe olevinaan. N�in nimeten n�kyviin h�n nuorelle miehelle astuu: 420 "Turnus, oisitko niin monet vaivat tuhlannut hukkaan? Siet�sitk�s Teukroin pakolaisten valtios kiert��? Kielt�vi sult' avion kuningas, sodan kautt' haetutkin my�t�hiset: et�mailt' haetaan Lation perillist�. Menn�s, pilkattu, torjumahan vast'mieliset vaarat, 425 pelmuta Tyrrhenin kansat, Latinoille lepo tuota! N�it�p� sullen mun, makasit kun y�n tyveness�, ilmoittaan its kaiken voipa Saturnia k�ski. Siisp� s� uljaasti sotahan v�ki valmista, taistoon linnasta l�htem�h�n, frygilais-p��miehine polta 430 kaunistetut alukset, jotk' laskivat sorjahan virtaan! T��n jalo taivahisten v�ki k�sk. Kuningaski Latinus jos ep�j�is avios eik' huolisi k�skyj� kuulla, vihdoin huomatkoon, kokekoon Turnon asehissa!" Nuoripa mies papitart' ivaten n�in vuorohons alkoi 445 vastaamaan: "Tiberin urahan alusten tulemasta ei, kuten sie otaksut, vihi kuuluvistan' ole j��nyt; moisia hirmuja mull' �l� sy�ttele; eip' ole meit� unhottanut kuninkaallinen Juno. Vaan sua vanhuuden h�peryys, �kinn�is tapauskin 440 turhaan huolilla, oi emo, vaivaa; -- t��, kuningasten aikoess' otteluhun, papitart' tekokauhuin peijaa. Huolenas on jumalain kuvat, temppeliens�kin hoito; vaan sodass' ottelevat urohot sodast', rauhasta s��tk��t!" N�ist�p� lauseistaan vihan liekkihin leimaht Allekto. 445 Mut puhuvan, urohon j�senet �kist ottavi hirmu; silm�ns� tyrmistyv�t: niin Raivotar kyist' uhiseepi, niin oli muotonsa hirmuinen. Tuo silmi� kiert�in s�ihkyvi�, hitahaista ja haastamahan yritt�iv�� muuta, sen esti, kaks k�rmett� kiskaltain nivuksistaan, 450 ruoskillaan sivahutti ja n�� lis�s raivoavaisna: "Oon se, jot' vanhuuden h�peryys, jota heikkous my�skin hallitsiain k�etess' sotahan kamaluuksine peijaa. Katsos n�it'! -- Olen Raivottarein sisaruksien seuraa, mie k�siss�in sodat, surmanki kannan." 455 Miehytt� kohti h�n n�in nimeten tulen viskas ja oiti mustan kiiltelev�t sytykkeet kytev�t syd�mess' sen. H�lt' unen katkaisee iso hirmu ja luit', j�seneit�, pitkin ruumistakin hikitulv' valelee. "Tamineeni!" hurjana huutaa, n�it' hakien sijaltaan, kamarista. 460 Riehuu taistelun kiihko ja turmiokas sodan hulluus, varsinkin viha; aivan kuin risuvalkea, koska suurella r�iskeell� viri�� vask'kattilan alla, nestehet kun yli kuohuvat kiehuin, kun vesih�yry kiehuilee sis�ss��n sek� vaahtoilee yli reunain; 465 ei patahan sovi ves', mut mustana huuruvi ilmaan. Rauhan rikkonehen Lation kuninkaan tyk� l�ht��n nuoria urhojahan komentaa, varustautuen k�skee suojella Italiaa, rajalt' torjua pois vihamiehen; vertahisen olevans' molempain, Teukroin ja Latinoin. 470 Kun oli lausunut n��, jumalill' lupauksia tehnyt, toisiahan sotahan Rutulot jopa yllytti kilpaan. Tuotapa vieh�tt�� jalon muotonsa ryhti ja nuoruus, es'is�t tuot' kuninkaat, t�t� taas k�si kuulusa t�ist�. Silloin kuin Turnus Rutuloit' uromielell� t�ytt��, 475 Allekto Teukroin luo stygilaisilla siivill� rient��, uusine vehkeineen t�hyst�in tilan, miss' soma Julus rannalla pyyt�m�ss' olj satimilla ja joutsella riistaa. Koirihin t��ll' �kist��n rajun raivon Kokytian neito laittaa, koskettain otusvainulla kuonohon n�iden 480 hirve� vainoamaan tulisesti; se ensinn� syyn� vaivoihin oli, t�� sotahan v�en kiihytti mielet. L�ytyip� jalonmuotoinen, isosarvinen hirvi; temmattuaan em�n n�nnist�, hirve� Tyrrheni-poikuus sy�tti ja Tyrrheus is�, jonk' kuninkaan oli karja 485 hoidettavissa ja laajoill' laitumill' uskottu kainta. K�skyj� tottelevaa sisar Silvia hell�sti varsin kaunisti, kierrellen t�m�n sarviin kiehkurat sorjat: h�np' elukkaa suki my�s vesin puhtahin huuhdeltuansa. Tottunut tuo sivelyyn, em�nt�ns�kin p�yd�st� ruokaa 490 saamahan, metsiss� kuljeks, vaan takasin palas y�ksi my�h��n itsest��n kodin tuttuihin ver�j�ihin. Mets�st�v�isen Julon raivosat koiratpa tuota vainosi harhoavaa, kun uimahan virtoa my�ten olj osunut sek� rannan ruoholla hellett� poisti. 495 Itsep� Askanius, haluten ylistyst' erityist�, k�yr�ll� joutsella nuoltansa t�ht�s eik�p� k�elt��n harhoavalt' apu haltian puuttunut, vaan suhahtain tuo vinhasti tunkeusi l�pi vatsan kuin sis�lmysten. Mut elokas satutettuna tuttuhun riens kotisuojaan, 500 huudellen navettoon tuli, joss' ometan veriss�ns� t�ytt��pi valituksilla aivan kuin avun pyyt�is. Yhtenen ly�ty�h�n k�si��n ens Silvia sisko kutsuu auttamahan sek� tuimia miehi� huutaa. H�llen (sill' lymys tyyniss� metsiss� tuo h�jy rutto) 505 �kki� auks tulevat: t�� k�rvettyneen karahkan, mut tuo aseheks toi raskaan pahkurarangan: min vainen sai k�sihin kukin, sen viha nuijaksi tek'. V�en kutsuin Tyrrheus, tammea nalkkine kuin ajetuin parahillaan nelj�ksi halkaisi, vihastuin kovin tempasi kirveen. 510 Vaan h�jy haltiatar, lymyst��n vahinkoon sopivaksi n�hty�h�n ajan, nous ometan katollen ylev�lle; harjalta t�� h�t�merkin suo sek� Tarttaron ��nen k�yr�ll� torvellaan torahuttaa, jost' koko lehto �kki�h�n vavahtui sek� raikuivat salokorvet. 515 Kuulipa tuon Trivian j�rv kauas, kuulipa Narin virtaki valkoinen rikinve'est�, Velinonki l�hteet; tuost' arastuin emot painoi rintahans' poikasiansa. Silloin ��nellen, min hirve� soi sotatorvi merkiksi, rient�v�t temmattuaan aseheks kuka minki 520 joutuhun maanmiehet urokkaat; my�s Troijanki miehet Askanioll' avonaisesta leirist� l�htev�t auksi. Laitetahan sotarinnat. Eik�p� taistella en��n maan tapahan kovin nuijin ja k�rvennetyin karahkoinkaan: kaks'ter�kirveell� sotivat sek� laajalti musta 525 seisoo miekkojen paljastettujen joukko ja aseet, p�iv�n paisteessa kajastain valon pilvihin, kiilt��: niinkuin aalto kun ensin tuulella vaahtoell' alkaa, vaan v�hitt�in meri yltyy, aaltoja ain' ylemm�ksi nostaa, pohjankin perukast' kunis pilvihin t�yt��. 530 Nuoren miehenp� tuoss' eturinnasta viuhuva nuoli, -- Tyrrheon vanhimman pojan Almon --, jo kaatavi; sill� kulkkuhun kiinn' osui surman nuoli ja ��ntimen kosteen tien tuo sulki ja hentosan vei elons' hurmehellansa; ymp�rill��n urojen monet ruumiit, vanha Galaesus 535 kaatui, rauhan kun vuoks v�lihin l�ks: mies mit� hurskain t�� oli, ausonilais maa-konnuiltaan mit� rikkain. Lammas-kaatraa viis oli h�ll� ja viis oli laumaa laitumillaan sek� my�s sadall' aatralla kynn�tti maata. N�inp� kun taistellaan tasa-onnella kentti� pitkin, 540 voimakas Sy�j�t�r t�ytetty��n lupauksen, kun taiston sai veriseksi ja miestapot kuin my�s tappelut alkuun sai, Hesperian j�tti ja taivaan ilmojen kautta kulkien, Junolle voittajan ilkkuvall' ��nell� lausuu: "N�ets' jopa aikahan sain rajun riidan tappelun kautta! 545 Koetappa taivuttaa sovintoon sek� liittoja laittaa, Teukroja kasteltuain Ausonian hurmehen vuolla! Viel�p� teen t�m�nkin, jos mulle on tahtosi tietty: taisteluhun rajakaupungit kavaluudella saatan, mieli� yllytt�in sodan turmiokkaan ik�v�ll�, 550 ett' ylen ymp�ri rient�v�t auks; asehill' arot t�yt�n." Junopa virkki: "Jo lii'aksikin petost' on sek� kauhuu! Saatuna on sodan syyt; k�sikk�in asehill' otellaan jo. Jop' asehet verist�� veri, jotk' k�sihins' osauntui. T�mm�iset aviot sek� moiset viett�k�h�t h��t 555 kuuluisa Venuksen suku, its' kuningaski Latinus! Ei sua sallinut oo yl�-ilmoissa vapahasti liikkumahan is� tuo, joka suuren Olympomme johtaa. L�hte�s t��lt�! Ma, jos jotakin j�is ty�kseni viel�, itse sen toimitan." N�� sanat h�lle Saturnia lausui. 560 Tuopa nyt k�rmeist� s�h�v�iset siipens� nostain matkustaa Kokyton majahan, yl�-ilmasta l�htein. On kesk' Italiass' sija, juurella tunturivuorten kuuluisa, perin laajaltikin my�s mainehelt' tuttu, Amsankton noro; tihj�ill' oksilla tuon joka suunnalt' 565 ahdistaa salon synke� sein� ja keskell� pauhaa paaterojen kurimuksissa, v��ntehiss' �rjyv� koski. T��lt�p� n�ytet�h�n Manalan kamalan kidan reik�, onkalo hirmuinen, joss' ammottaen syv� jurmu Hornan ruttohiset avajaa kidat: Raivotar peittyi 570 ilkein voiminehen t�h�n, taivon ja maan kevennykseks. Sill�p� aikaa mut kuninkaatar Saturnia saapi t�ydelleen sodan alkuun. Paimenten koko joukko sy�ksevi kaupunkiin sotarinnasta, ly�tyj� tuoden, poikasen Almonen, verisenki Galaesuksen hahmon; 575 pyyt�v�t hartaasti jumalain ja Latinonki turvaa. L�sn' oli Turnus my�s k�r�j�idess�; h�n palon, murhan kammoa kartuttaa: Troalaisia kutsutuks valtaan, etsitt�v�n frygilais-suvun h�it', ajetuks pojes itsens'. Joiden haltiokkaat emot Bakkholle tanssien mets�t 580 tiett�m�t harhoavat (sull' ei nimi ollut Amatan arvoton), nyt kokohon tulevat sek� pyyt�v�t sotaa. Raivohon hurmaunneet heti vaativat taistoa julmaa kaikk' jumalain sek� Salliman ennusmerkkej� vasten. Joukossa seisovat luon' asunnon kuninkaansa Latinon. 585 H�n ep�j�� kuni liikkumaton merikallio heit�; aivan kuin merikallio, tullessa ankaran myrskyn, ymp�rill��n tuhanten kohaellessa kiivasten aaltoin, kest�vi pohjallaan: karit, vaahtosat louhetki turhaan luonansa pauhaavat, revit��nk' kupehiltansa haura. 590 Vaan kun ei en�h�n h�n voinunna hullua mielt� voittaa, kun asiat k�viv�t kuten Junon olj tahto: taivaasen, jumaloihinkin vetoen is� vahvaan, ��nt��: "V�istymme Luomalle! Meid�t jo vie rajuilma! Itsep� n�� rikokset verin syntisin saatte te maksaa, 595 hurjat! Syyt�s on, Turnus, t��! Saat hirve�n koston: kerranpa viel' l�hestyt anomuksillas jumaloita! Sill' olin saanunna rauhan ja t�ys menestys is�nmaall' olj: nyt edes kuollakkaan levoss' en saa!" Lausuttuaan n�in sulkeutui palatsiinsa ja asjoillen menons' antoi. 600 Hesperilais-Lation tapa olj, jota albanilaiset linnat katsoivat pyh�ks; tuotapa mahtavin Rooma nyt pyhitt��, kun, l�hte�kseen sotahan, varustaikse, josko se hankkeutuu sodan turmion Getojen maahan siirt��, Hyrkaniaan ja Arabiahan tahi l�htee 605 Indiahan, Koin puolehen, tai sotalippuja saamaan Parthien maalta. On kaks Sodan porttia (t�� nimen��n on), -- n�� ovat uskollen pyh�t kammosta kauhean Martin: n�it' tuhat vaskista telke�, rautaissulkua sulkee lakkaamatt'; eik' vartia Janus portilta poistu. 610 Nuopas, kun isill' on sotahan totinen halu k�yd�, vy�h�n Gabinon, Kvirinuksen lev�ttiin puettautuin, itse konsuli vonkuvat portit auk' avajaapi; taistohon kutsuu h�n, jota kutsua nuoriso seuraa; yhtenen vaskiset torvetki raikahuvat sulavasti. 615 N�inp�h�n Aeneaan urohille Latinoa sotaa julkasemaan haluttiin sek� aukomahan sotaportit. Taattopa koskea kielsi ja k��ntyen pois pakeneepi julmaa tointa ja k�tkeytyy pime��n pakopaikkaan. Taivolta liihottain jumalain kuninkaatarpa silloin 620 portteja t�yt�isi k�dell��n; saranoilta ne v��nt�in, n�in sodan rautaiset jo Saturnia murtavi portit. Riehuu Ausonia, tuo tyyni ja rauhakas ennen. Jalkaisin sotahan osa aikoo, toinenpa telmii korkeena p�lytt�in ylevill' orihillansa; kaikki 625 pyyt�v�t aseita. Silokilvet ja kiilt�v�t nuolet voiteli ihralla yhdet, kun muut hihoi kirvest� sieraan: hauskaa kuunnell' on torvien ��nt� ja lippuja kantaa. Viis hyvin vaurasta kaupunkii asekkaita nyt laittoi aikahan m��r�ttyyn: Tibur ylpe�, vahva Atina, 630 Ardea, Krustumeri sek� Antemnae torikaski. Valmistetaan tukevat p��suojat ja varvikkokimpun punoovat pajuloist'; osa vaskesta haarniskat takoo, s��rystimet sile�t tekev�t vanuvast' hopeasta. Vannahan t��ll� ja sirpin kunnia, tuoll' koko aatran 635 rakkaus poistui; liesill� karkasevat is�ns' s�il�t. Kuuluu toitaus nyt; jopa k�y sodan merkki, parooli. T�� kyp�r�n majastaan hoputen haki, tuo ikenens� korskuvat saatettuaan hevot, kilven ja kolmenki kerran kullatun pantsarin otti ja taattavan s�il�ns� vy�tti. 640 Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, alkaen laulaa, ket kuninkaat sotahan k�viv�t, kutakin kenen joukot seurasivat ketoloit' tihitt�in, mit� miehi� silloin Italon kaunis maa vihannoi, kiils mist' asehista! Sill� sen muistatten, jumalattaret, mainita voitte: 645 meillep� tunkeus tuskin mainehen himme� haimi. Ensin Mezentius, tuo jumalain ylenkatsoja julma, joukkonsa valmistain, k�i Tyrrhenon rannalla taistoon. Vieress� poikansa olj Lausus, jota ei ihanampi ollunna kenk��n, paits Laurentosta muotoa Turnon. 650 Lausus, tuo hepojen masennuttaja kuin petojenkin pyydysmies, Agyllinan linnasta saatua turhaan toi tuhat miest': ois t��n pit�nyt paremman is�n saada k�skyj� kuulla, -- Mezentius ett'ei ois is�ns' ollut. Voittosin sitt' orihin sek� kiehkuraltaan komeoine 655 vaunuineen kedoll' ylv�st�� Herakles-uron poika, kaunis Aventinus, suku-merkkin� kilvell� mill' on k��rmeit� satakunta ja k��rmetten kiert�m� Hydra; auringon valohon papitar h�net synnytti Rhea vuoren Aventinon salomaiss' salavuoteudestaan, 660 -- nainen, mi yhdistyi jumalaan, kun Laurento-seutuun, surmattuaan Geryon, tirynthinen voittaja saapui, kun pes Iberian h�rki� tyrrhenolaisessa vuossa. N�� sotahan varustautuvat peitsin ja hirvein keih�in; py�rein taistelevat tikarein ja Sabellien piikkein. 665 Jalkasin itse, ja k��reytyin ison leijonan taljaan, hirve�n p�rh�isen pani valkois-hampahinensa yllehen kallon ja n�in kuninkaan hovihin esiyntyi julmana harteilleen Herakleen p��ll' ottaen viitan. Sitten veljest� kaksi Tiburtus'en linnasta l�ksi, 670 -- linnasta veljen Tiburtuksen mukahan nimetyst� -- Katillus sek� tuima Koras, sukuns joill' oli Argost'; marssivat n�� esimm�isin� tihj�jen keihojen keskeen, pilvest� syntynehet kuni huipulta korkean vuoren laskeuvat kaks Kentaurii, Homolen sek� Othryn 675 j��kk�h�n j�tt�en joutuun: suo samovaisille tilaa aarniomets� ja ryskyillen salon virvikk� v�istyy. Eik�p� Praenesten rakennuttaja puuttunut siell�, -- mink' kuninkaan sienneeksi Vulkanosta laumojen keskeen, liedest� l�ydetykskin ain' uskonut on joka aika, -- 680 Caekulus. Seuraa tuot' talonpoikien aimosa parvi: jotk' ylev�� Preneste� miehet ja Junon Gabioin kenn�smaita ja j�ist' Anienea kuin purokkaita Hernikko-louhia viljelev�t, is� joit', Amasenus, sie el�t�t ja Anagnia runsas. Kaikilla heill' ei 685 helskynehet asehet, sotavaunut ja kilvet, mut usein lenn�tt�� sinilyijyst� kuulaa; peits-pariansa muu osa k�ytt��pi; kyp�r�t kelt'taljasta sutten suojana p��n heill' olj; jalastaan vasemmasta mut paljaat j�i j�let, toista kun vain kovanahkanen kurpponen peitti. 690 Messapuskin, hepojen masennuttaja, poika Neptunon, jot'ei kenk�n� voi kukistaa tulin taikkapa miekoin, aikojahan levokkaan v�en kuin sodan unhottaneetkin joukot kutsuu �kki�h�n sotahan, esill' ottain miekkansa. Nuo on Fescennien joukkoja, Aekvot, Faliskot, 695 n�ill' kotinaan on Sorakten linnat, Flavinion kent�t, lampi ja kukkulakin Ciminin sek� lehdot Kapenon. Astuivat tahilleen sek� laulelivat kuninkaastaan, aivan kuin s�epilviss� joskus joutsenet valkeet, laitumeltaan palatess' sulosointusin joikuvat ��nin 700 pitkist� kauloistaan: hel�j�� joki, helkkyv�t kauas Aasian j�rvetkin. Eik�p� luullunna ois vask'paitoja niin ison joukon voitavan yhtehen saada, mut taivaan lintujen pilven pyrkiv�n riekuillen meren selj�lt� rantojen suojaan. 705 Katso, Sabinojenkin ikivanhasta heimosta Klausus johtaa parvea suurt', tuo itsekin parvensa moinen, josta nyt Klaudialais-suku on Latioon levennynn� korttelineen, kun Sabinoillen osa Roomasta suotiin. Siin' oli my�s Amiternojen ruoti ja vanhat Kvintit, 710 �ljy� tuovan Muttiskan ja Ereton koko joukko: jotka Nomenton linnaa, ruusuis-maita Velinon, hirve�n Tetrikon t�yr�st� taikkapa vuorta Severon, Kasperiaa, Foruloo tai vuota Himellan mi hoitaat; my�s Fabarin, Tiberinkin juojat ja joitapa j�inen 715 Nursia laitti, Hortinan luokat ja kansat Latinon, mitk' erottaa vedell��n paha-onninen Allia-virta: niin monet kuin Libylais-ulapallakin nousevat aallot, talvisaikana kun raju Orion tyrskyhyn peittyy; taikkapa kuin kev�h�ll' ovat tihj�t kypsyv�t t�hk�t 720 Hermon kent�ll�, keltasillai Lykian ketomailla. Helskyv�t kilvet ja maa jaloissaan tutajaa t�min�st�. Troijankin nimellen vihamies, Agamemnonin poika, vaunuihin hevot valjastaapi Halesus ja julmaa Turnollen tuhat kansaa vie, jotk' k��nt�v�t kuokkein 725 viinikk�it� Massikomaita ja joit' yl�vilt� Aurunkomaan ukot vuorilta laittivat, luont' Sidicinan kent�n ja jotka Kalest' olivat sek� laakasan virran Vulturnon asukas sek� my�ski Satikulus tuima, Oskeinkin v�ki. N�ill' ovat py�re�t linkomapeitset 730 keinona; vahvalla hihnalla n�it' tapa on varustella. Suojaa kilp vasentaan; k�sik�hm�ks on viikatemiehet. Et sin�k��n runostamm' ole mainitsemattamme j��v�, Eebalo, mink� Telon sanotaan Sebethon-kapehesta siitt�neheks, ij�kk��mp�n� Kaprin kun Telebolaisten 735 seutua hallitsi; mut is�n sarkoihin tytym�tt� poika jo silloin saattoi valtansa all' avaralta kansaa Sarrasten sek� Sarnon rannikkomaita ynn� Rufran, Batulon ja Celennan maan asukkaita, noit', yli joit' omenaisen Abellan katsovat muurit: 740 taitavat linkoamaan vasamoitansa Teutoni-laihen; heid�np� peitt�vi p�it� kiskottu korkkinen kuori, kilvet vaskitetut ovat, vaskiset v�lkkyv�t miekat. Laittoipa sinut tappeluhun my�s vuorinen Nersae, maineeltas etev�n sek� taistelu-onnesta, Ufens; 745 h�ll' oli vallan tyrmi� kansa ja tottunut varsin korvessa mets�st�m��n, -- v�ki Aekvikulan aromailta. Maata he viljelev�t asehiss', ovat alttihit aina uusihin ry�st�ihin sek� ry�st�ist��n elelem��n. Saapui Marruvilaisien kansasta pappikin taistoon, 750 lehv�ll� onnekkaan olivin koristain kyp�r��ns�, Arhippon kuninkaan alamainen, urhein Umbro: kyyn suvullen, lohik��rmehillen k�hyvill' �ke�sti t�� k�dell��n levitt�� uniloita ja taialla taisi kiukkuja laimentaa sek� taidolla tuskia poistaa. 755 Vaan ei dardanolaisen keih��n iskua tainnut h�n parantaa eik' haavoiss' auks h�nell' ollehet loitsut untelokkaat eik' Marsien vuorilta etsityt yrtit. Murhehtii sua Angvitian salo, Fucinon kirkas aalto ja p�ilyv� lampi. 760 L�ksip� taistelemaan my�s Hippolyton soma poika, Virbius; t��n etev�n olj Aricia laittanut �iti, kasvatetun Egerian metsiss�, tuoretten rantain luona', miss' olj Dianan runsas ja tyynt�v� alttar. Hippolyton sanotaan, h�net kun emopuolensa vehkeet 765 surmahan sai ja h�n hurmeellaan is�n tyydytti koston, -- kun h�net olj repineet hevot raisut --, ilmohin j�lleen aetheri-t�hteihin sek� taivaallen palanneeks, kun sai elohon h�net Paeonin yrtit ja lempi Dianan. Silloin kaikenvoip' is�, suuttuen ett' umeasta 770 Tuonesta ihmislaps joku saattoi noust' elon valoon, l��kkehen semmoisen sek� taian keksij�n paiskas, Feeboksen pojan, nuolellaan Manalan suvannoille. Mutta Diana Hippolyton er�n�is-asunnoihin hell�n� korjas ja k�tki Egeria-impyen metsiin: 775 yksin ett' italoisissa metsiss� tuntematonna viett�isi eloaan, nimen muuttaen Virbius oisi. Siit�p� ast' kavioisetkin hevot templist' Dianan estet�h�n kuin my�s lehikoista, kun rannalla nuoren miehen nuo, pel�styin merihirmuja, kaasivat vaunut. 780 Poikapa kuitenkin tuliset hevosens' aromaiden kentill� lenn�ttelee sek� vaunuiss' sy�ksyvi sotaan. Ensimm�isen� hy�riipi jaloryhtinen Turnus, kantaen aseita sek� p��lt��n muist' ylemm�isn�: t��n ylev�n kyp�r�n kolm'kertanen t�yht�k�s kantoi 785 harja Khimairaa, purskuavaa kidast' aetnahist' tulta; sen enemmin tuo riehuvan n�ytti ja suitsevan julmaa tulta, min hirveemm�ks, verisemm�ksi tappelu kiihtyi. Mut keve�� kohovaisine sarvinehen Io kaunist kilpe� kullattua, -- se jo k�yden karvahan muuttuu 790 lehm�ksi, -- t�rke� aine, -- ja immen olj vartian' Argus; tuossapa kaas silatust' is� Inakhus urnasta vett�. Seuraapi jalk'miehien parvi ja kaikilla kentill' Argosen miehet ja kilpes�t taajenevat sotajoukot, laumat Aurunkkojen, Rutulot, veteraanit Sikanot, 795 my�s Sakraanien joukot ja kirjavat kilvet Labikoin; jotka sun korpiaskin, Tiberinus, ja rantoa pyh�� kyntelev�t, Numikon, Rutulein jotk' kumpuja kuokkii, Circeenkin yl�nk�it�, jotk' Anxurus Juppiter tienoot hallitsee, iloten viher�st� Feronian lehdost', 800 ynn� miss' on Saturnon syv� lampi ja pohjalla laaksoin etsivi tiens, loristen merehen, tuo j��vilu Ufens. Volskein kansasta saapui viel' paits n�it� Kamilla, johdattain ritarparvea vaskesta kiiltelev�ist�, naissotilas: ei rukkihin eik' Pallaan kudekoppaan 805 neitosen tottunehet k�det, vaan kovat tappelut impi kest�� voi sek� juoksullaan ohi tuulista kiit��. Leikkaamattoman laihonpa t�� yli korsien latvain kiit�nyt ois, v�hint��n t�h�t hentosat turmelematta; tai meren keskitenkin h�n kuohuvill' aalloill' liehuin 810 ois samonnut, nopeat jalat aavalla kastelematta. Tuot' imehtii koko nuoriso, suojista, pellolta rient�in, joukossa ootellen emot ihmettelee tulevaista, katsoo h�mm�styen: kuninkaallinen purppuravaippa kuin koristaa ihanoit' olanp�it', miten kultaissolki 815 hiuksia kiinnitt��, miten kantaa Lykian viint�, paimenmyrtill� kuin koristettua keih�st� k�ytt��. Viitteet: V. 5. "Hautaiset". nim. Kajetan, josta johtui Gaetan-kaupungin nimi. V. 35. "K�skee", nim. Aeneas. V. 37. Erato oli yksi 9:st� laulunhaltiattaresta (Musaista). V. 47. Faunus oli er�s Italian alku-asukkaiden (Aboriginein) kuningas, jota kuolemansa j�lkeen palveltiin ennustavana mets�jumalana. V. 55. Turnus, urhoollinen Rutulein kuningas, Daunon ja nymfan Venilian poika ja Juturna-nymfan veli. V. 63. Laurento-maan nimi johtuu runoilijamme mukaan, latinal. sanasta "laurus" = laakeripuu (vertaa v. 59). V. 82. Albunea on er��n jokseenki korkealla olevan, rikinpitoisen l�hteen nimi; sen �yr�ill� oli nymfalle Albunealle pyhitetty lehto. L�hteen nyk. nimi on Acqua solibrata d'Attieri. V. 116, Vertaa Aen. III. 255-257. V. 140. Nim. Ankhisesta ja Venusta. V. 154. "Pallaan levontarjous-merkkej�", nim. Pallaalle pyhitetyn �ljypuun (olivin) lehvist� tehtyj� kiehkuroita. V. 178-179. Sabinus, josta Sabinoin kansa johti nimens�, opetti ensinn� viinipuita kasvattamaan ja hoitamaan. V. 180. Janus'en sanotaan olleen samaan aikaan kuninkaana Latiossa kuin Saturnuskin. -- Januksen temppelist� katso Aen. I, v. 293, 294. V. 187. "Auguri-valtikka" oli hiukan yl�p��st� taivutettu sauva, jota lintujen lennosta ennustajat (Augurit) k�yttiv�t. V. 189. Nimi Pikus (= Picus) merkitsee my�skin tikkaa. V. 209. Korythus oli, tarun mukaan, Dardanon veli ja seurakumppani, t��n l�htiess� Italiasta Samothrakeen. -- Etruriassa oli Korython kaupunki (nyk. Cortona) nimitettyn� h�nen mukaan. V. 304. Lapithat olivat vuorikansaa pohjoisessa Thessaliassa. Heid�n kuninkaansa Perithoon h�iss� syntyi verinen tappelu heid�n ja vierastensa Kentaurien v�lill�, jossa koko Lapithain kassa sai surmansa. T��n riidan pani alkuun Mars kostoksi siit�, kun h�n yksin jumaloista j�i h�ihin kutsumatta. V. 306. Oineos, aetolilaisen kaupungin Kalydonan kuningas, j�tti kerran Dianalle uhraamatta, ehk� kaikille muille oli uhrannut. T�t� kostaakseen laittoi Diana rajun mets�sian (karjun) Oineon alueille, joka teki paljon vahinkoa, kunnes Meleager sen tappoi. V. 319. Cisseyn tyt�r Hekuba, Priamon puoliso, ollessaan Parisest' raskaana n�ki kerran unissaan, ett� h�n kantoi rintansa alla tulisoihtua; t�� oli enne Troijan sotaan, joka Parisen kautta oli syttyv�. V. 343. Amata oli Latinon puolison nimi. V. 363. "Troan paimen", s.o. Paris, joka vei Ledan tytt�ren Helenan Troijaan. V. 390. Bakkhon juhlissa kannettiin, h�nen kunniaksi, viinik�ynn�ksill� ja muratilla kiehkuroittuja sauvoja ("thyrsej�"). V. 413. Hannibal h�vitti Ardean perinjuurin. V. 516. Ardeasta et��ll� olevan Trivian (nyk. Lago di Nemi'a) j�rven rannoilla oli Dianalle pyhitetty lehto. -- Nar (nyk. Nera) on pienonen Tiberin lis�joki, Umbrein ja Sabinoin maiden rajalla. V. 517. Velino on pienonen j�rvi ja joki, joka laskee Narin jokeen. V. 565. Amsanktus oli nimelt��n er�s syv� korpinotko, jota ymp�r�i outaiset vuoret ja jossa oli pahalta l�yhk�v� j�rvi; se oli Hirpinein maassa, Apulian ja Kampanian v�lill�. Sen l�heisyydess� on pohjaton rotko (nyk. Bocca del Lupo), josta viel� nytkin pahalta l�yhk�vi� kaasuja huokuu. V. 604. Getojen maa = nyk. Unkari ja Rumeenia. V. 606. Indiaan eiv�t Roomalaiset koskaan tulleet. V. 607. Auguston aikana saatiin ne sotaliput takasin, mitk� Krassus tappionsa kautta v. 53 e.Kr. oli Partheille menett�nyt. V. 610. Joka portin luona oli Janus'en kuvapatsas. V. 612. Kvirinuksen viitta oli valkea, purppurareunainen. -- Gabinon vy� tarkoittaa sit� pukeutumistapaa, ett� lev�tin (toogan) toinen lieve nakattiin vasemman olan ylitse ja vedettiin ymp�ri oikean k�den alatse rinnalla kiinnitett�v�ksi. V. 641. Helikon on er�s vuori Boiotiassa Kreikanmaalla, tarun mukaan laulunjumalattarien olopaikka. V 648. Tyrrhenon ranta = Etruria. V. 652-653. Kaikki Lauson kera l�hteneet kaatuivat sodassa. V. 655. N�ill� vaunuilla oli voitettu palkinto, palmulehv�, kilpa-ajossa. V. 657. "Suku-merkkin�"; taru kertoo Herakleen 8 kuukauden ij�ss� kouraisneen sen kyyparin kuoliaaksi, mink� Juno, h�net surmatakseen, oli h�nen k�tkyelleen l�hett�nyt. V. 658. Hydra = vesik�rme, lohik�rme. V. 660. Aventinon vuori oli er�s niist� 7:st� kukkulasta, joille Rooma oli rakennettu. V. 662. Tirynthinen voittaja = Tirynsist�, Argos-maan kaupungista syntynyt voittaja, Herkules. V. 666. "Leijonan taljaan", nim. Nemealaisen leijonan, mink� Herkules tappoi. V. 675. Kentaurit ovat t�ss� n�ht�v�sti personifikatiooneja joko tuuliaisp�ille tai lumikiepeille. -- Homole ja Othrys ovat vuoria Thessaliassa. V. 679-680. Kerrotaan, ett� kipin� kirposi Caekulon �itiin ja ett� h�n siit� tuli raskaaksi. V. 682. Junolla oli Gabii-kaupungissa temppeli. V. 684. Amasenus oli samannimisen virran haltia. V. 696-697. Kaikki n�iss� v�rsyiss� mainitut paikat olivat Etel�-Etruriassa. V. 709. Romulon aikana muutti Titus Tatius, Sabinojen kuningas, ynn� osa t��n alamaisia Roomaan. V. 709. "Korttelineen" = se kaupungin osa Roomassa, mik� nimitettiin Klausuksen mukaan. V. 710-716. N�iss� v�rsyiss� mainitut paikat olivat Sabinoin ja Latinoin maassa. V. 717. "Paha-onninen" on Allia virta siit� syyst�, kun Roomalaiset k�rsiv�t sen luona suuren tappion toisessa Puunilaissodassa. V. 721. Hermon kentt� oli Hermos'en virran luona Lydiassa (V. asiassa), jossa Lykiankin maakunta oli. V. 726-740. Nimet tarkoittavat Etel�-Italian Kampanian maakunnan paikkakuntia ja heimoja. V. 734. "Sebethon", s.o. Kampaanialaisen joen Sebethon haltian tytt�rest�, "kapehesta." V. 744-749. N�iss� v�rsyiss� on puhe Aekvi-heimosta, joka asui Latiossa, l�nteen p�in Fucino j�rvest�. V. 750-760 on puhe Marsien sotaisesta heimosta, joka asui it��np�in Fucino-j�rvest�. V. 751. Olivi = �ljypuu. V. 762. V�h�n matkaa etel��np�in Alba-Longasta on Aricia-j�rvi, jonka rannalle oli rakennettu Dianalle pyhitetty templi ja lehto. V. 765. j.s. Theseyn poikaan Hippolytoon oli t��n emintim� Faedra rakastunut; kun h�n ei taipunut emintim�ns� rikokselliseen rakkauteen, syytti Faedra t�t� siit�, mihin itse oli koettanut h�nt� vietell�. T�st� suuttuneena sai Theseys is�ns� Neptunon meritursaiden kautta s�ikytt�m��n Hippolyton hevosia, jolloin Hippolyte tuli muserretuksi. Mutta Diana antoi Aeskulapin, l��ketieteen jumalan, h�net parantaa ja vei sitte Egerian immen lehtoon, miss� h�n eli Virbius'en nimell� (nimi on muodostettu sanoista vir -- mies ja bis = kahdesti, toistamiseen). V. 769. Paeon = Apollon lis�nimi, h�nen l��ketaitonsa vuoksi V. 781. "Poikapa" s.o. �sken mainitun Virbius'en samanniminen poika. V. 785-788. Turnon kiilloitettu kyp�r� n�ytti, h�nen liikkuessa ja p�iv�n paistaessa, sy�ksev�n tulta. V. 789. Tarun mukaan Juppiter muutti, suojellakseen suosittuansa Inakhon tyt�rt� Io'a Junolta, h�net lehm�ksi. Juno sai kuitenkin t�m�n lehm�n valtaansa ja antoi sen satasilm�isen hirvi�n Argus'en vartioittavaksi. Argus'en kyll� Merkurio tappoi, mutta Io sai sittemmin kauan harhailla, kunnes tuli Egyptiin, jossa Juppiter h�net muutti Isis-nimiseksi jumalattareksi. V. 792. Inakhus, Argos'en ensimm�inen kuningas, tuli samannimisen virran jumalana palveltavaksi. V. 795-802 mainitut paikat ja heimot olivat Latiossa, Tiberin etel�puolella, Volskien heimon alueella. V. 805. Pallas = Minerva, oli naist�iden suojelija. V. 816. Lykialaiset V. Aasiassa olivat taitavia joutsimiehi�. KAHDEKSAS LAULU. Aeneaan liittolaiset. Ainehisto. Sotaa alottaissa, l�hett�� Latinus Venulon, Diomedest� liittoon anomaan (1-17). -- Tiberino, Tiber-joen haltia, kehottaa Aeneasta l�htem��n arkadilaisen Evanderin liittoa pyyt�m��n (18-65). -- Aeneas, rukoeltuaan, l�htee laivoilla matkaan, jota Tiber virta tulvallaan edist��; Aeneas saapuu Pallanteon linnan edustalle (66-101). -- Arkadilaisten parhaillaan uhratessa, saapuu Aeneas heid�n luo ja pyyt�� p��st� Evandron puheille, jonne t��n poika Pallas h�net saattaa (102-125). -- Aeneas pyyt�� Evandroa liittoonsa, osoittaen, ett� he ovat kesken��n sukulaisia; Evandro, Ankhisen yst�v�, suostuu t�h�n (126-174). -- Evandro kertoo, kuinka Herkules tappoi hirvi�n Kakon, Vulkanon pojan, joka oli varastanut Herkuleelta muutamia h�rki� (175-279). -- Uhri ja ylistyslaulu Herkuleen kunniaksi (280-305). -- Matkalla kaupunkiin Evandro kertoo entisist� maan vaiheista sek� n�yttelee Aenealle Rooman seudun merkillisyyksi� (306-358). -- Y�maja Evandron hovissa (359-369). -- Venus pyyt�� puolisoaan Vulkanoa valmistamaan Aenealle aseita, johon t�m� suostuu (370-406). -- Aeneaan asetten valmistus Vulkanon ja Kykloopein pajassa y�ll� (407-453). -- Aamu; Evandron ja Aeneaan yl�snousu ja yhtyminen (454-468). -- Evandro, kerrottuaan Mezentiuksen julmuuksista, kehoittaa Aeneasta etsim��n tuon kapinallisten alimaisten liittoa sek� puolestaan lupaa, poikansa Pallaan johdon alla, l�hett�� voimiensa mukaisen apujoukon h�nelle (469-519). -- Venus, jylisytt�en sek� n�ytt�en aseita taivaalla, antaa merkin, mink� Aeneas selitt�� Evandrolle (520-540). -- Uhrit, varustaiminen ja l�ht� sotaan (541-607). -- Venus lahjoittaa Aenealle komean kilven y.m. aseita (608-625). -- Kilpeen kuvatut tapaukset Rooman historiasta: Romulus ja Remus suden hoitamina; Roomalaiset ry�st�v�t Sabinolaisten naisia; petollisen Metton rankaistus; Porsenna, Kokles ja Kleelia; Manlio puoltaa Kapitooliota; Aktion meritappelu; riemujuhla keisari Augusto Oktavianon Aktion voiton vuoksi y.m. (626-731). Niinpian kuin sotalippuja Laurento-linnasta Turnus nouti ja ��nell��n r�me�ll��n r�ikkyv�t torvet ynn� l�ks liikkeellen tuliset hevot, helskyv�t aseet, oitipa kiihoittuu syd�met; koko yhtyvi kohta hoppuellen Latio h�t�isesti ja julmana raivoo 5 nuoriso. P��miehet etevimm�t, Messapus ja Ufens, my�s jumalain ylenkatsoja etsi Mezentius liittoo, ylt��ns� v�hent�in avarat kedot viljelij�ist��n. Laitetahan Venulus ylev�n Diomedesin linnaan, ett' avun pyyt�s ja veis sanan: saapunehiks Latioon jo 10 Teukrojen, -- tullehen Aenean aluksilla ja tuovan ly�dyt Penaatit ja kertovan, ett' h�net ois kuninkaaksi m��r�nnyt Onni ja kansoistai monet yhtynehiksi teukerilais-urohon, Latioss' isoks kasvavan maineens'. Aikeellaan mit� h�n yritt�is, mit�, Onni jos my�nt�is, 15 tappelun seuraukseks haluais, ois selvempi h�lle, kuin Turnus-kuninkaallen taikkapa my�s Latinolle. N�in hoetaan Latioss'; sit� Laomedontinen urho kaikkea n�hden, suuresti huolistuu syd�mess��n; mielens� h�ilyy milloin t�nne ja konsapa tuonne, 20 horjuillen monenlaisissa tuumissa kaikki h�n koettaa: aivan kuin v�r�j�� vask'maljassakin veden l�ikk� kiilt�en auringon tahi hohtavan kuun kuvasesta: laajalti heijastuu jokapaikkahan, kimmovi taivaan kannelle tai kimelt�� katon harjankin kupuralla. 25 Y� oli ynn' elokkait' v�syneit� jo kaikissa maissa, lintujen, raavasten suvutkin uni sitke� valtas, kun is� Aeneas joen rannalla j��t�v�n taivaan kannen all', eritt�in tuhokkaan sodan vuoks murenissaan uinaht ja my�h�isen j�senillens� soi levon hoivan. 30 H�ll' ihavirrasta paikan haltia nyt Tiberinus poppelien lehikon v�list' ukkona nousevan n�ytti; liinainen, sininen ohut vaate verhosi h�nt�, vaan hapeneitaan seppelsi r�yhe� ruoho; h�n sitten n�in oli lausuvinaan sek� n�in nimeten surut poisti: 35 "Oi jumalain sukulainen, ku Troijan kaupungin j�lleen tuot' vihamiehilt� meill', iki-Pergamon varjelet vanhan, sie, jota Laurento-maa, Lation kedotkin jota kaipaa, -- varmahan on kotis t��ll� ja turvassa on Penatiskin; �ll�s luovu tai sodan uhkoa s�iky! Jo kaikki 40 laannunna on jumalain vihan kiukku. Sulle jo, ett'et n�it' unen kangastuksiksi luulis, rannan tammien suojassa l�ytyy aimosa lutsu, kolmetkymment� p��t� mi ilmahan tuotettuansa valkosna vierevi maass', utareissaan valkoset porsaat. 45 Siin' on kaupungin sia, siell' lepo vaivast' on varma: kolmekymment� vuott' on vierev� t�st�, kun Alban linnan Askanius perustaa, nimelt��n ylen kuulun. En ep�varmoja kerro. Mut mill�p� lailla nyt aikeen t�ytt�� voit, ota vaarin, kun lyhyesti ma neuvon. 50 Arkadit, Pallaksen sukulaiset, rantamillemme, seurattuaan kuninkaansa Evandron lippuja t�nne, paikan m��r�siv�t sek� laativat vuorille linnan, Pallanteon, nimitt�in sen es'is�n Pallas'en j�lkeen. N�� sodass' aina Latinon kansan kanss' ovat; n�it� 55 pyyt��s sie sotakumppanikses sek� tehk�si liitto! Suuntoa oikeeta sua rantojen keskite johdan, ett� s� airojen voimalla voittaisit yl�virran. Nous, jumalattaren poika, ja t�htien h�lvetess' ensin n�yr�n� Junoa sie rukoellos ja uhkivan vainon 60 voittaos uhrauksillas! Mulle sa kunnian annat voitettuais. Min� oon se, min t�ydell� vuoksella huomaat virtaa ahdistavan sek� uurtavan runsahat pellot, keltainen Tiber, taivaallen rakastettavin virta. Mull' on nouseva suur koti t��ll', p��kaupunkien p��ks." 65 Virkki ja, k�tkeytyin heti haltia vuoksehen syv��n, juumikkoon vajos. Aeneaan uni, y�kin jo j�tt��. Nousi ja autere-auringon rusohohtosta koita katsellen, tavan j�lkehen, k�mmenill��n jokivett� nostaa, sitten t��nmoiset sanat ilmahan lausuu: "Nymfat, laurentolais-nymfat, suku joist' jokiloill' on, siekin, oi is� Thybris, sun pyh�n virtasi kanssa, Aeneast' tuetkaat sek� vihdoin v�ist�te vaarat! Miss' sun l�htehes ois hyv�h�n, kun s��lit s� meid�n onnettomuuttamme, miss' ihanimpana maasta s� pulppuut, 75 sua yh� arvostan sek� ain' sua uhrilla muistan, sarvikas Hesperian vesien jokivaltias: vaan sie auttaos ainoastaan sek� selvemmin vahvista merkkis!" N�in nime�� sek� laivoist' ottaapi pari purtta, airoin n�� varustaa sek� my�s toverit asehilla. 80 Vaan kas! �kki�h�n sek� silmille kummaksi n�yksi, mets�st� valkea valkosineen kera porsahinensa n�hd�h�n pitk�ll��n viher�isell� rannalla lutsu: t��n jalo Aeneas sull' uhraten, mahtavin Juno, teurastaa ja sen porsahineen lask alttariloilles. 85 Sen koko y�n kuluessa Tiber jopa laimensi tulvaa virran ja virtaillen yl�sp�in pys�htyi siten tyynn�, ett' kuni rauhasa allikko taikkapa p�ilyv� lampi, muuttautuis vesipeiliks ja soudulta poistaisi vaivan. Rient�v�t tiell' aletullen siis tarinoin ilosesti. 90 Vieree virralle tervattu taika, jot' ihmehti aallot, korpikin ihmettel er�n�inen miehien kilpein v�lkett� kauas ja kirjavapurtten kulkua vuolla. Soutavat herke�m�tt' y�n, p�iv�nkin v�sym�tt�, kaarrellen isot niemet ja siimeksess' erilaisten 95 puiden purjehtivat viher�in salojen suvannoilla. Kuumana p�iv� olj nousnut keskelle taivahan kantta, kun n�kev�t varukkeet et�h�ll� ja linnan ja suojain harvahkot katot, nyt joit' taivahall' laajensi Rooman mahti, mut silloin Evandrus olj k�yh�n valtion p��mies. 100 K��nt�v�t keuloja p�in heti kaupunkia l�hetess��n. Arkadilais-kuningas sin� p�iv�n� uhria vuotuist' uhraamaan jaloll' Amfitryon pojallen, jumaloille kaupungin lehoss' sattui. T��n kera poika olj Pallas, aateliston koko nuorisojoukko ja k�yh� senaatti 105 suitsutti siell� ja alttaril' l�mmin h�yrysi hurme. Suurten kun alusten n�kiv�t salojen pimennossa rantahuvan sek� airoill' ��neti soudettavaksi: kaikki he s�ik�hyv�t �kin n�yst� ja j�tt�en uhrit, jalvoilleen kavahtaa. Heit' urhea kielt�vi Pallas 110 uhria keskeytt��n sek� kiit��, temmaten keih��n, vastahan itse ja kaukaa huutavi m�elt�: "Mi saattaa syy, pojat, l�htem�h�n teill' uusille? Minne on aije? Miss' suku tai kotinn' on? Sodankos vai rauhanko tuotte?" H�ll' is� Aeneas n�in keulalla korkeall' lausuu, 115 rauhaa tuovan olivin lehve� tarjoten k�ell��n: "Teukroin heimoa n�et ja Latinoin vastustajoita, joita he maanpakolaisia pois pakottais sodin ylpein. Etsimm' Evandroa nyt. N�m�t viek�te, kertoen tulleen liittoa laatimahan Teukroin ylimys-l�hetyksen!" 120 Kuultuahan nimen niin ylen mainion h�mm�hti Pallas: "Ken", nimes, "lienetk��n, puhumaan k�y taattoni luokse, astuos vieraanamme s� meid�n Penaatien suojaan!" Tarttuen t��n k�tehen, puristaa sit� h�n hetahasti. Lehdon siimeksehen menev�t sek� j�tt�v�t virran. 125 Sitten Aeneas kuninkaall' laill' yst�v�n lausuu: "Oivin Arkadilainen, mua jota Luote on s��nnyt pyyt�m�h�n, ojentain sitehin varustettua oksaa, emp� m� pelj�nnyt, ett' oot Danaoin ylimys ja Arkadilainen ja ett' olet Atridain sukulainen; 130 vaan mua kuntoni kuin jumalain pyh�t luottehet ynn� heimolliset is�t, maillenkin sinun laajennut mainees luoksesi saattivat nyt sek� mielukas Salliman pakko. Ilion kaupungin ens'alkaja, Dardanus taatto, Atlaan tytt�rest' Elektrast' siennyt, kuten kertoo 135 Hellenit, Teukroin luo tuli. Elektran mahtavin Atlas olj is� tuo, tukeaa olillaan joka taivahan kantta. Taattonne Merkurius on, jonk' on siitetyn Maija valkean Kyllenan j��huipulla synnytt�nynn�: vaan Maijan, jos kuultua yht�k�n uskomme, Atlas, 140 tuo Atlas is�n' on, joka taivahan t�hti� kantaa. Kumpasenkin jakauntuu n�in verest' yhdest� heimo. N�ihin luottaen en l�hettein min� enk' oveluuden kautt' ens tutkaillut sua; itseni niin kuten p��ni huomahas heitin ja pyyt�en liittoosi, tulin suojaas. 145 Tuo sama Daunian heimo, mi vainoo sua sodallansa julmasti, meid�t jos saisi se pois, ei puuttuvan luulis, ettei Hesperian kokonaan sais valtansa alle, vallottaen yl�-aavan ja sen, sis�puolta mi huuhtoo. Ottaos, antaos liitto! On taistohon urheat rinnat 150 meill�, on urheutt', tottunut nuoriso on urot�ihin!" N�in nimes Aeneas. Tuo kasvoja, silmi�kin t��n, aikojahan koko ruumistaan t�hyst' tutkivin silmin. Sitt' t�ten vastaapi v�h�n: "Urhoisin Frygilainen, kuink' sua mielell�in otan vastaan, tunnenki j�lleen! 155 Kuink' is�s Ankhisen jalon lausehet, ��ni ja kasvot muistuvat taas! Hesionen tervehtiess' sisar-valtaa muistan Laomedon Priamon samonneen Salaminiin, jolloin Arkadian j��kylmi� maita h�n terveht. Silloinp' poskian' ens' utusillaan liemensi nuoruus; 160 ihmettelin Teukroin p��miehi�, ihmettelinp� poikaa Laomedonin: mut kaikista suurinna kulki Ankhises. Mun mieleni nuoruuden halust' yltyi haastelemaan urohon kera kuin k�tehen k�den ly�m��n. Yhtyen mielell�in Feneon h�net linnahan saatin. 165 Viinen oivallisen sek� Lykian nuolia mulle, kullanki raitahisen takin antoi h�n erotessaan, my�s parin suitsia, joita nyt Pallas-poikani k�ytt��. Siis jos liittohon pyyd�tte k�tt�ni, teill' on se suotu; niin pian kuin valo alkaa maillen huomenna koittaa, 170 lasken teit' avun saaneina', ilotan varollaini. Kuitenki vuotiset uhrit n��, joit' ei sovi j�tt�� siksehen, t�nne kun saitten yst�vin�' kerallamme viett�k�ten ja jo tottukaten tovereinn' aterjoihin!" N�in nimeten aterjat, pikaritki h�n tuomahan k�skee 175 taasen ja nurmikko-istumellen urohot asettaapi; Aeneaan etevinn� h�n vastahan ottavi, pyyt�in vaahterasohvalle, leijonan taljalle takkuhiselle. Kilpahan nuoret miehet sitte ja alttaripappi h�rj�npaistia tarjoavat sek� sullovat merssiin 180 leivoksia Cererin maukkaita ja viini� kaataat. Silloin Aeneas sek� Troijan nuoriso nauttii selk�� aimokkaan h�r�n ynn' ydelmyksi� uhrin. Vaan kun n�lk� jo lakkas ja ruo'ankin halu tyyntyi, n�in kuningas nyt Evandrus ��ns: "Ei oo n�m�t juhlat, 185 atriat vuotuiset sek� alttarit niin ison tenhon muinaisii jumaloita' tuntematon ep�-usko s��dellyt turhaan: julmista vaaroist', Teukeri-vieras, p��sty� uhraamme yh� uhreja ansion j�lkeen. Katsoppa aimoa paatta, mi nuokkuu rauneikolla, 190 kuink' erilleen ovat paiskotut louhet ja millinen ompi vuoren runnakko, min h�vi�n teki paatero-sy�ksy. T��ll' oli syrj�inen, eritt�in syv�kuilukas luola, joss' asumass' oli peikon Kakus'en kauhea muoto; t�nn' ei paistaa voinunna p�iv�, mut tuorehest' aina 195 murhasta huurusi maa ja sen ilkeill� oviloilla naulatut miesten p��t verivisvone kalvasna riippui. Peikon sen taatto Vulkanus olj; siks tulta se synkk�� suustansa tupruttel j�tinmoisena liikkuessansa. Saipa nyt kerran meilleki toivovillen avun aika, 200 sai tulemaan jumalan, n�et; suurin kostaja itse, Geryonin kolm'hahmoisen tapost', saalihistaanki ylpe� Alkides tuli, voittamiaan ajaen t�nn' aimoja h�rki�, joill' oli laitumenaan jokilaakso. Vaan Kakon ihan villitty mieli, ett' uskaltamatta 205 tai kokematt' ei j�is rikoksen, petoksen joku laatu, nelj�p� laumasta ruumiiltaan ylen uljasta h�rk�� varkahin vie, yht' montakin hiehoa, kaunista varsin; sitte ne, ettei sorkista suoria j�lki� j�isi, h�nn�st� luolahan raasti ja n�in p�invastahisilla 210 j�ljill� ry�stetyt h�n salas rotkoihin pime�ihin. Tuot' hakevaa ei mitk��n merkit luolalle vieneet. Amfitryon pojan mutta jo laumoja kyll�styneit� niitylt� liikkeellen ajellessa, kun l�ht�� hankki, ammuivat eron vuoks h�r�t nyt sek� t�yttiv�t kaikki 215 lehdotkin m�lin�ll� ja j�ttiv�t mylvien kummut. P��stip� h�rjist� yks m�r�n, onkalossaan avarassa ammahtaen, sek� n�in lymyst��n Kakon halun petti. Tuostakos Alkiden rajusappinen leimahti harmi raivoamaan: k�tehens' asehet sek� pahkuranuijan 220 tempaisee sek� kiit�vi kukkulan huipulle juosten. Silloinkos Kakon n�kiv�t vast' �im�htyneeksi, pelkurikskin toverimm': it�tuultakin, n�et, nopeammin p�tk ukuraan pakohon, h�diss��n kuni siivill� lent�in. Vaan kun jo sulkeutui sek�, kahlehet katkoen, julman 225 vieritti paaden, mi raudan ynn' is�ns' sukkelin neuvoin riippui, h�n vakavat n�in porttinsa teljell� sulki. Kas, jopa raivoissaan Herakles tuli tuonne ja tutkein kaikk' ovipaikat, k��nsihe katsellen sinne ja t�nne, hampaitaan kirist�in. Vihan vimmassa kolmasti kaiken 230 tutki Aventinon m�en; kolmast pyrkivi turhaan kallio-uksista, kolmasti v�syen noroll' istaht. Seisoi kalliok�rk, joka suunnallen ylen jyrkk�, luolan harjanteelt' yleten, n��lt��n mit� korkein, -- lintujen ilkeiden pesillen soveljas olopaikka: 235 t��n kun harjune tuo vasempaan, joen puolehen nuokkui, ponnistaen p�invastahan j�rkytti oikealt' irti, kiskalti juurilta sen syvimmilt� ja �kki� sitten ty�kk�si: t�st�p� ty�kk�yksest' jyr�ht�� ylin ilma, rantamat halkeevat sek� vuoks vavisten vavahtuupi. 240 Onkalo, tuo Kakon hovi suuri, jo nyt n�kyviin tulj aivan ja varjohiset onelmat kokonaan avauntuit: aivan kuin jos, maan rev�sten erilleen, joku voima mantuhiset majat aukoo, -- inhoks kun tuo jumaloille paljastaa Manan vallan ja varsin jos n�hd�h�n julma 245 kuilu ja haamut tuskaelee, valon p��sty� sinne. Vastoin toivoans' siis �kist��n valohon osunutta, vinkelossaan k�sitetty�, oudosti m�yry�v�ist� ylh��lt' Alkides vasamoinensa vainoten k�ytt�� kaikk' asehiks, h�t�tt�in karahkoilla ja myllynkiveinki 250 moisilla paasilla. Vaan se, kun ei en�h�n pako ollut vaarasta mahdollist', ylen sauhua sy�ks kidastans ja -- kertoa kummaa -- mustahan sauhuun rotkonsa peitti, est�en n�in n�kem�st�; h�n tupruttaa ukurassaan sauhusta synkimp��n tulehen sekotettua usvaa. 255 Eip� nyt malttanut Alkides: hyp�ten l�pi liekin sy�ksi h�n p�istikk��n, sakeinna miss' sauhua kiiri palloten, luolakin miss' iso mustassa huurussa kiehui. T��ll� h�n Kakuksen, pime�ss' tult' tuiskivan turhaan, kouristaa syleten ihan v��r�ks ja tuon kuristaa niin, 260 ett' ulos purskahti silm�t ja j�i verest' kuivaksi kurkku. Murtaen aukaistaan heti ukset ja synke� suoja, k�tketytkin h�r�t kaikki ja kielletyt ry�st�ns� taivaan saatetahan valohon sek� koivista hirve� raato raastetahan n�kyviin. Hep� katsovat kyll�stym�tt� 265 julmia silmi�, hahmoa, rintaa p�rhe�karvaa t��n pedon viikkoisen sek� liekki� sy�snytt� kitaa. Siit�p� ast' on vietetty juhla ja my�hempi polvi riemulla p�iv�� muisti ja ens sen Potitius alkoi, vaan Herakleen pyh�st�np� Pinarion hoitavi huone. 270 T��n h�n alttarin lehtohon laitti, mi arvosimmaksi meill' yh� mainitahan sek� suurinna on olev' aina. Nuoret miehet, te siis avujen sen moisien muistoks lehv�ll� kruunatkaat nivuksenne ja, oikeall' ottain maljan, te yhteist� jumalaa anokaat, hetahasti 275 viini� uhraellen!" Nimes: t��n kakskarvanen peitti Herkules-varjollaan tukan poppel ja p��ss�ns� liehui k�ynn�s, mut oikeass' olj pyh� malja. Nyt joutuhun kaikki p�yd�lle uhraavat iloten, anoen jumaloita. Vaan jopa taivaan kiertyiss� l�hemm�ks tuli ilta: 280 astuivat papit, joist' etup��ss� Potitius kulk ja, turkiksiin puettuina, he veiv�t tult' tavan j�lkeen. Kestej� uudistavat sek� tuovat toisehen p�yt��n lahjansa oivat ja t�ysin maljoin t�ytt�v�t uhrit. Laulamahan Saliot nyt suitsevan alttarin luona 285 ryhtyiv�t, ohimoillansa kantaen poppelilehv��: t��ll' oli poikien parvi ja ukkojen tuolla; he lauloi Herkuleksen urot�it': "emopuolen h�n miten ensin hirvi�t tappanut on, k�dell��n rutistain pari kyyt�; kuinka h�n taistoissaan isot kaupungit hajotellut, 290 Troijan ja Eekhalion, on: kuin tuhat raskasta ty�t� Eurystheys-kuninkaan komennost', tylyn k�skyst� Junon kest. Oi voittamaton, kaksruumihit pilvien lapset, Hyleon ja Folon, k�dell�s sek� Kreetanki peikon, sie Nemeon ryt�maan all' leijonan kookkahan surmaat. 295 Pelk�siv�t stygilais sua allikot, Tuonenki vahti, luolassaan veristen kaluttuin yli luiden mi roikkui. Ei sua s�ikytt�nyt n�ky mik��n, ei iso Tyfeus- kaan asehissaan, eik� sun j�rkesi h�im�htynynn�, Lernan k�rmehenkin p��parvet kun sua kiersi. 300 Terve, sa Juppiterin totinen suku, sie jumaloitten kaunistus, tule, onnekas, meid�n ja uhrisi luoks ja onnea tuo!" -- N�in laulelivat, muit' ennenp� Kakon mainitsevat ukuroita ja tuon tulen tupruttamista. Laulusta raikuupi koko lehto ja kunnahat kaikuu. 305 Sittenp� kaupunkiin takasin tulevat koko uhrin loppuun saatettuaan. Kuningas ij�lt' asteli vanha, seurana vieress� t�ll' oli Aeneas sek� poikans; matkaa tehden se tiell' useoill' ilahutt' tarinoilla. Aeneas imehtii sek� valppain silmine katsoo 310 kaikkia, maisemihin ihastuin; ilotenpa h�n tutkii, kuulevi entisten urosten erikois-tarinoita. Rooman linnan laittaja ruhtinas virkki Evandrus: "N�iss' saloloiss' asuivat kotimaiset Faunit ja Nymfat, my�s suku miesten, mi syntynyt onkaloss' olj kovan tammen: 315 ei heill' ollunna viljelyst' eik' lakiloit', osanneet ei h�rki� valjastaa, tavaraa kasaten omans s��st��, vaan hedelm�t sek� vaivoin tuottava mets�stys heit� yll�pit'. Ens tuli maahan Saturnus Olymposta taivaan, vainoa Juppiterin paetessa, kun vallasta luopui: 320 t�� suvun raan, levinnyt mik� olj m�kil�ill' yleville, yhtehen liitti ja s��s lakiloita ja maan Latioksi kutsui, rannoillamme kun n�ill� h�n turvassa piili. Vuos'sadat nuo, jotk' kultaisiks teki hallituksensa, vieriv�t: n�in tyveness� h�n rauhassa kansoja johti, 325 kunnes turmeltunut v�hitellen ja huonompi aika, tappelun raivo ja aarteiden himo seurasi tuota. Nyt tulivat Ausonien parvet, Sikanien heimot, muuttipa nyt nimenkin useammin Saturnian seutu. Seurasivat kuninkaat, iso-ruumihikas, raju Thybris, 330 josta me sitt' Italot Tiberin joellen nimen saimme; entisen, mut totisen nimens Albula hylk�s. Mun maasta pois ajetun isien, meren ��riinkin samovaisen Sallima kaikenvoipa ja onneni pakkosa Luoma n�illen mailien vei, mua �itini, nymfan Karmentan 335 pelj�tt�v�t arist' aanat ja n�iden luoja Apollo." Tuskin n�� nimes, alttarin kun, edeten, osottaa ja portinkin, jota Rooman kansa nyt Karmentalaiseks kutsuupi Karmentan kunniaks, entisen Nymfan, onnea ennustaneen; sill' Aeneadain tulevaista 340 h�n jaloutta ens' ennust ja Pallanteon ylevyytt�. Mets�n sitt' aimoisen, Romulus uros min pakopaikaks m��r�s, ja j�isen Luperkalin n�ytt�� kallion alta; n�in on Lykaion Pan nimitettyn' Arkadien tapaan. My�skin n�ytt�vi Argileton kiro-mets�n ja paikan 345 kautt' opastaa, selitellen murhasta vierahan Argon. Vie sitt' Tarpeijon, Kapitolionkin m�kil�ille, kullast' mi hohtavat nyt, mut synkkin� korpin' olj ennen. Arkoja kauhistutti jo nyt maamiehi� seudun kammo ja nytkin jo t�rm��, korpeakin kamoksuivat. 350 "Lehdossa t�ss' er�harjulla t��n", -- nime��, "m�en asuu haltia yks, -- on tiet�m�t�nt� -- ken; Arkadilaiset Juppiterinkin luulevat n�hnehen, kuink' useasti mustaa kilpe� puisti ja oikeall' yllytti myrskyn. T�ss' parin linnan n�et erisuunnille antavat muurit, 355 n�et ruhajoukon ja muiston merkkej� entisten miesten. T��n is� Janus ja tuon teki linnan Saturnus; on ollut J�nikulon nimi t�ll�, Saturnian mut nimi tuolla." Kesken�h�n puhellen majahan n�m�t k�yh�n Evandron astuivat sek� siell� ett' t��ll� he ammuvan karjan 360 Rooman huomasivat toriloill', upeoill' Karinoilla. Kun majahan ehittiin nime��: "T�h�n suojahan astui voittaja Alkldes, -- h�net t�� hovi vastahan otti. Rohkene, vieras, halveksia' varat siekin ja n�ytt�y haltian vertahiseks, ett'et k�yh�lt� paljoa vaadi!" 365 Virkki ja sitten h�n majan ahtahan vei katos' alle kookkahan Aeneaan sek� t��n hajotettujen lehtein p��ll� ja afrikalais-ohon taljalla nukkua suopi. Laskeup' y�, maan k�tkien tummien siipiens' suojaan. Vaan Venus, s�ik�htynyt syd�mest' emo ei ihan syytt� 370 uhkasta Laurentoin, metelist' isostai levotoinna Vulkano-puolisolleen puhellen koruvuotehell' alkaa n�in sek� lausehillaan jumalaista h�n lempe� loihti: "Kun sodallaan kuninkaat argolaiset saarsivat Troijaa syyst� ja linnan sortunehen vihollis-tuli poltti, 375 auttamahan polosii en pyyt�nyt enk' asekertaa, taitosi t�it�, kun, en sua, armahin puoliso, turhaan vaivoja mie n�kem��n halunnut 00, vaikkapa sangen suuresti velkaunnut olenkin Priamon pojillen ja Aeneaan usehin olen itkenyt onnettomuutta. 380 Suomasta Juppiterin Rutulein jo he p��siv�t rantaan. Siis samanen anoen tulen sun tehovoimalta pyyt��n �itin� aseita pojallen. Nereon tyt�r onhan, onhan Tithononki puoliso liikuttaa sua voinut. Kas, mitk' yhtyv�t kansat! Kaupungit sek� portit 385 suljettuaan, hiovat tuhoks kalpoja heimollisillein." N�in nimes haltiatar; k�sivarsillaan lumivalkein' arvelevaa poveaan veti l�mmint� kohden. H�n oitis tuntevi entisen leimun ja mielusa l�mp�nen tunki ain' ytimiins' ast' ja voivutetuin l�pi luittensa kiisi; 390 niinkuin ukkoisen puhetessakin leimaus piirt��, v�lkkyellen valollaan, tulisen vaon pilvihin joskus. Kepposestaan iloten, sulons tunteva puoliso huomas voittanehens. Is� nyt nime�� ikilemmelle n�yrtyin: "Miks haet syit' et�h�lt'? Mihin on minuhun sinun uskos 395 poistunut, haltiatar? Jos moinen ois surus ollut, niin olis silloink' oikein ollunna Teukroja auttaa, ellei kaikenvoip' is� eik' olis Sallima Troijan tuominnut, -- Priamus vuos'kymmenet viel' pysynyt ois. Vaan nyt jos sotahan k�ke�t, jos aikehes tuo on, 400 min vain taidostain sek� huolestain lupaella voin, mit� raudasta tai metallin sulatuksesta vainen saan, min voi tuli, palkeet, -- sen olet saapa. S� lakkaa voimistas, anoen, ep�ell�!" Sen lausuttuansa, soi halutut sep�ykset ja rauhallist' unost' etsi; 405 vaipuen puolison rinnalle h�n levon soi j�senilleen. Sitte kun vietetyn y�n kesk'mailla jo alkavi hoiva karkoittaa unosen, kun ensinn� vaimo, joll' onpi pakkona kehr�ellen el�tt�� v�h�n tuottavan ty�n kautt' itse�, kiihdytt�� tult' tuhkahan vaimentunutta; 410 liitt�en ty�llens� y�t� h�n harjoittaa valoss' soihtuin piikoja uurahast' ty�ss', ett' puolison vuodetta voisi sivi�n� s�ilytt�� sek� pieni� lapsia hoitaa: eip' tulen haltiakaan nyt my�hemmin aikoa tuota pehme�lt' vuoteeltaan yl�s kapsahtanut sep�n t�ihin. 415 Aeolian ja Sicilian rantaman vieress� nousee saar Lipare, tulivuorista korkea tupruavista: paukkuu rotko sen alla ja Kykloopein tulen sy�m�t Aetnankin ukurat sek� voimakkaast' alasilla kalkkuvan kuullahan iskut ja viuhahtavan ter�sraudan 420 raudan raan sulatusarinoissa, kun ahjossa liekki hehkuvi. Vulkanon koti. Vulkanilais-nimi maallai. T�nnep� nyt tulen haltia korkeast' taivahast' astui. Rautaa kalkuttaa Kykloopit onkalossansa Brontes kuin Steropes, j�senilt' alastonki Pyrakmon. 425 Juur k�sill��n oli muodostumass' ukonnuol osittain jo kiilloitettuna, joit' is� kaikelta taivahalt' usein paiskovi maihin, -- mut osa viel' oli keskener�isn�. My�s raetten satehen kolm'joukkoa, ves'satehenki kolmet yhdistiv�t, tulen hehkuvan kolme ja tuiskun. 430 Julmiakin salahmoita ja pau'anneen pelotusta ty�h�n liittelev�t, -- vihan vainoavain v�l�ysten. Muu'alla Martillen sotavaunut ja kiit�v�t py�r�t laitetahan, joill' yllytt�� urohot, hovit taistoon; kilpe� aimoisaa, sek� my�s asehet tylyn Pallaan 435 kilpahan kiillottivat n�m�t, kyymois suomuja, kultaa, karmeita punotuit', jumalattaren rinnassa itsee Gorgoakin, joka p��ss' sivallussaan silmi� mulkoi. "Kaikki ne pois! Hyl�tk��t", ��ns, "syrj�h�n aljetut ty�nne, Aetnan Kykloopit, sek� huomatkaat t�m� tarkkaan! 440 Teht�v�t on asehet uroholle. Nyt voimat on tarpeen, nyt k�det joutuisat, koko taitonnekin kyky tarpeen! Pois hidastus hyl�tk��t!" Eik' ��nt�nyt muuta, kun kaikki joutuummin k�siks k�iv�t ja ty�n jakoivat tasasesti. Vellin� velluvi vaski ja kultametallikin, rauta 445 haavoja tuottava ahjossaan avarassahan l�ikkyy. Valmistavat ison kilven, -- suojaks Latinojen kaikkein peitsi� vasten, -- ja seitsem�n kertaiseksi sen laittaat raut'levyst'. Toisetpa palkeill' liehtoen ottavat, antaat tuulta ja muut vetehen taas kastavat tirskuvan vasken; 450 moukarily�nneist��n alasillen kiikkuvi luola; tahdilleen nuo voimakkaasti vuorottamalla paukuttavat sek� vahvoin pihdin k��nt�v�t t�nkk��. Taatto Vulkanus kuin n�it' Aeolon rannalla puuhaa, Evandron matalast' majastaan her�tt�� valo armas, 455 aamuinen her�tt�� katon harjalla lintujen laulu. Nousevi vanhus ja sitten ruumihins viitalla verhoo, tyrrhenilais-sidenauhoill' anturat jalkahan pauloo. Kiinnitti my�s olaltaan sivulleen tegelaisenki miekan, vaan vasemmall' olalleen pani yllehen pantterin taljan. 460 Koirat, kumpikin vartia, kynnykselt' ylev�lt� eess�h�n julkottaa, oman kulkien herransa kanssa. Vierahan Aeneaan majahan erityisehen urho astui, muistellen puhettaan, luvattuu apuansa. Eip' Aeneaskaan yl�snousnunna my�hemmin yht��n. 465 Tuon oli seurassa Pallas ja t��n kera kulki Akhates. Yhdytty��n k�tt' antavat, istahtavat majan keskeen; tehty� sen, tarinaa vapamielist� nauttivat sitten. Ensin n�in kuningas: "Suurin Dardanien p��mies, en, s�ilyess�s sun, 470 Troijan l�ytymist' enk' is�nmaatanne voitetuks my�nn�; niin ison arvonne suhteen meil' ovat taistelun auksi voimamme pienoiset. Tuolt' Tuscien sulkevi virta t��lt' h�t�tt�� Rutulus, asehill' edess' vallimme helsk�in. Vaan sull' aimoisten sukujen sek� suurien valtain 475 joukot ma liitte� aijon, min onnesi oottamaton suo keinoks: s� juuri kun Salliman kutsumana tulet t�nne. Ei ylen kaukana t��lt' on vanhoillen perustettu louhill' Agyllinan toripaikka, joss' Lydian kansa muinoin kuuluisa sodastaan asuks vuorill' Etruskein. 480 Tuotapa kuuluisaa kuningas Mezentius sitten julmalla aseitten pakon vallalla hallitsi pitk�t vuodet. Miks' kertoisin jumalattomat murhat ja julmat hirvi�n ty�t? Jumalat, sen kostote h�ll', omilleenki! Yhdistellyt se on el�v�in kera kuollehet ruumiit, 485 liitellen k�sihin k�det, kasvoihin n��t yhteen vaivataksensa ja tiukkuavii verest��n sek� visvast' n�in kamalass' syleyksess� hengen heittohon piinas. Kansapa nyt v�syen vihoviimein hulluhun raivoons, piiritt�� asehillaan niin h�nen kuin kotins my�skin, 490 surmaa t��n toverit sek� polttaapi palatsinki; tappelun aikana tuo pakohon Rutulein aromaille kiipas ja yst�v�ns Turnuksen avun l�ys asehista. Syyst�p� raivoillen siis nousi Etruria kaikki, vaatien rankaisuun kuningast' sodall' alkanehella. 495 N�ille sun Aeneas tuhansille ma johtajaks annan. Sill� jo nurjailee koko rannalla tihj�jen laivain miehet ja liikkehell' lippuja vaatii; vaan ik� velho est�vi ennustaen: 'Oi nuoriso oiva Meonein, vanhojen miesten kukka ja arvo, jotk' oikea harmi 500 vei sotahan ja Mezentius syyll�ns� kiihotti kostoon; ei ole Italolaiselle sallittu niin ison kansan voittaa, vaan saa johtajat kaukaa.' Etruskilainen v�k asettuu, pel�ten jumalain varotuksia, t�lle kent�lle. Airuita minun luo sek� valtion kruunun 505 valtikkoneen l�hett�� its' Tarkho ja j�tt�vi merkit leirihin, ett' tulisin Tyrrhenoin valtoa ottaan. Vaan mua vanhuutein hidas, kylm� ja vuosista verkka, vallasta kielt��, on urot�ihinki my�h�hk�t voimat. Poikaan' yllytt�isin, jos ei emons oisi Sabinost', 510 ellei t�� osaks ois is�nmaans. Sie, jonkapa Onni vuosille, heimollekin hymy��, jota Sallima vaatii, toimehen k�y, Teukroin, Italoink' ole urhosin p��mies! Sulle mun Pallaksen sit� paits, mun lohtuni ynn� toivoni liit�n, ett� sun johdattaissasi sotaa, 515 Martin toint' tukalaa kokemaan, n�kem��n sinun t�it�s tottuis ynn' esivuosist' ett' oisit h�ll' ihanteena. Arkadilais-ritarii parisataa h�lle m� annan, miehist�n valitun: nimess��n Pallas saman verran." Tuskin olj n�� puhunut, kun katselivat ajatellen 520 Aeneas, Ankhisen poika, ja kelpo Akhates: ois useat tukaluudet huolettaneet syd�nt�ns�, ellei ois Venus seijas-taivahalt' antanut merkin. Sill� nyt aavistamatt' yl�-ilmasta v�lkkyen leimaus tulj jyristen sek� �kki� sy�ksyv�n n�yttihe kaikki, 525 tyrrhenilaisenki torven r�ikkin� ilmassa soivan. Tutkelevat: ain' uudestaan jyry kauhea kuuluu. Aseita, se'espaikalta taivaan, pilvien kesken, poudassa kiiltelev�n n�kev�t sek� helskyv�n toisiins. Muut syd�mess��n h�mm�styv�t, mut Dardanon urho 530 tunteepi jyrin�n jumalattaren, �itins�, enteeks. H�n nime��: "Oi yst�v�, sie �l� tutkia huoli, tuo mink' kohtalon aanana ois; mua kutsuvi taivas! T��n lupas haltiatar emo antaa merkiksi mulle, jos sota puhkeisi, tamineita Vulkanonki tuoda 535 aukseni ilmojen teit�. Voi mik� kurjillen Laurentoillen tuho uhkaa! Kuinka sa syys sovittaa saat, Turnus! Kuin monet aaltois all' urosten kyp�r�t sek� kilvet ja ruumihit huuhtoo saat, is� Thybris! K�yk�h�t vain sotahan, lain rikkoin!" 540 Kun oli n�� sanat lausunut, nous sialtaan ylev�lt�; ensin Herkuleksen kytevii tult' alttariloita h�n viritt��, v�h�sii Penateita ja eilist� Larii hilpeen� anoen; valituit' tavan j�lkehen lampait' uhraapi nyt Evandrus ja Troijan nuoriso my�skin. 545 Laivojen luo sitt' t��lt' tovereit' tavataksensa l�htee; heid�n h�n luvustaan, sodan jotk' olivat tovereinaan, kelpoja kunnoltaan valitseepi; muut vesitiet� j�ljest� seuraavat, samoten v�hitt�in alavirtaa, tietoa viem�h�n Askanioll' is�st' ynn' asioista. 550 Teukroill' aikovillen Tyrrhenien kentille suodaan ratsut. L�ks jalo Aeneas, min leijonan talja verhoo keltainen kokonaan helokynsist� kiilt�in. �kki�h�n v�h�n kaupungin l�pi lent�vi maine, Tyrrhenien kuninkaan urosten nyt l�htev�n rantaan. 555 Pelvosta kartuttavat lupauksia �idit ja kulkee vaaraa ennemmin pelko, mi suurentaa sodan uhkaa. Taatto Evandrus sitt' erovan k�tehen ruvenneena itkusta kyll�stym�tt��n lausuvi n�in halaellen: "Jospa mull' oi kuluneet sois Juppiter j�llehen vuodet, 560 jommoinen olin kuin sotarinnan ma Praenesten luona ensinn� kaasin ja voitettuain kasan kilpi� poltin, kun kuninkaan Herilon k�dell�in min� Tuonehen ty�nsin. Kolmet henke� h�lle Feronia �itins� antoi syntyiss��n -- kamalaa! Mun taistella kolmasti t�ytyi, 565 kolmasti kaataminen olj; kaikkipa sittenki h�lt� henkens� t�� k�si katkas ja yht' useat asehet riist. Emp� m� ois sulosest' eronnut halauksestas koskaan, poikani, eik� Mezentius naapuri ois t�t� p��t� pilkannut koskaan, niin monet miekalla julmahan surmaan 570 sy�sten ja niin usean urohon telottain seastamme. Vaan te, o ylh�iset, jumalain sin� johtaja, suurin Juppiter, armahtakaat, anon, arkadilais-kuningasta; kuulkaatten is�n toivomukset: jos tahtonne ompi Pallaan s�ilytt�� minullen, jos Sallima s��st��, 575 hengiss� jos h�net n�en sek� luokseni saapuvan j�lleen, niin el�m�� anon, niin joka vaivan tahdon ma kest��: vaan kovall' onnella jollakin jos, oi Sallimus, uhkaat, sallittakoon jo nyt, nyt tukalan elon p��tte�, kunnes on ep�tietosna murhe ja on tulevan ep�varma 580 toivo, kun sua, rakas poikani, mun elon ainutta riemuu voin sep�ell�, ett'ei joku synkempi viesti mun rintaa haavoittais!" -- N�� lausehet juur erotessansa taatto virkki ja palveliat majahan v�syneen pojes auttoi. Mut jopa l�ks avonaisista porteista ritarjoukko: 585 Aeneas esimm�isien keskess', Akhateski kelpo, sitten Troijan muut ylimykset ja keskell� joukon Pallas viitassa kuin koreoiss' asehissansa n�hd��n: niinkuin Okeanon veden kastama nostavi Koint�ht, -- mink' yli muiden t�htien suosiipi Venus tulta --, 590 taivaallen pyh�t kasvot ja haihduttaa syv�t varjot. Seisovat valleilla arat �idit ja katsoen tuhkan pilve� seuraavat, v�ke��n vask'kiiltelev�ist�. N�� lehon kautta, mist' oikasutie l�himmitt�in saattaa, matkustavat asehissaan. Nousee huuto ja parveen 595 k�yty� saa hepojen kapiot jymyhyn tomukummun. Caeriton j��vilun virran luona on jylhe� korpi, laajalti uskonnoll' isien pyh�: vuorien vierut tuon rajottaa joka puolta ja kuusien vehre� korpi. Silvanoll' entisten Pelasgein sanotaan pyhitelleen 600 lehdon ja juhlan niittyjen, karjankin jumalalle; nuo esimm�isn' asuneet on Latinoin maa-alueilla. T��n l�hitienolla Tyrrhenineen salapaikkahan Tarkho leirihin k�ynyt olj: ylev�lt' yl�ng�lt� sen n�hd� saatettiin koko joukko, mi taajeni kentti� pitkin. 605 T�nn' is� Aeneas, sotahan valittunsakin joukko saapi ja, uuvuttuaan, hepojaan sek� itse� hoitaa. Vaan Venus haltiatar sulokas lomitsen yl�pilvein, lahjoja kannellen tuli; t�� er�laaksossa poikans kun et�h�ll' erill��n joen viiv�st�v�n tyk�n' �kk��, 610 lausuupi n�m�t lausehet, tullen vastahan h�lle: "Siin' ovat nuo luvatut, minun mieheni taidolla tehdyt lahjani: Laurentolaisia sie kopeoit' �l� pelk�� kutsua taisteluhun heti, poika, �l' urhoa Turnoo!" N�in Cytherea lausuttuaan halas poikuettaan ja 615 hohtoiset asehet pani tuon etehen ala tammen. T�� iloten jumalattaren lahjasta, kunniastaankin moisesta ei voi kyll�styy t�hystelless� tarkkaan kaikkea: ihmettelee sek� k��nt��pi k�siss�ns� t�yht�k�st', aimoisaa kyp�r��, joka kuultavi tulta, 620 miekkaa turmaista', vask'kankeeta sotapaitaa, kookasta, veren karvaista kuni on panupilvi p�iv�� vasten, kun tuo kimaltain kumottaa et�h�lle; my�s sekotusmetallista ja kullasta s��rystimelt��n sorjia, peist� ja kertomatont' ihan laitosta kilven. 625 Siin' Italoin osat olj, suvun Roomankin iloretket, tuntien tarkoin ennusteet, ajatkin tulevaiset piirrellyt tulen haltia; siin' koko Askaniuksen j�lkeen nousevan heimon ja taistellut sodat kaikki. Laittanut olj virumaan viher�isess� luolassa Marsin 630 hirmuisen suden; t��n nisien luo my�s pari poikaa loikovat leikitellen, elatusemoaan imeskellen pelvotta: tuo taap�in kenokaulansa k��nt�en kumpaa vuorottain hyv�j�� sek� heid�n ruumista nuolee. Rooman t��n l�hellen ja Sabinojen naisien ry�st�n 635 penkilt' teaatterin ynn' ilon�yttelyst' aimosan Cirkon liitt�nyt olj sek� �kki� oudon, kiihtyv�n taiston Rooman kuin Tatius-ukon n�rkk�h�n Kureksen kesken. Sitten nuo kuninkaat lopetettua kesken�ns taiston Juppiterin �ltt�reiden luon' asehissa ja kantain 640 maljoja seisoivat, rakentain, sian uhraten, liiton. Tuostapa ei et�h�ll' palasiks rajusat hevot Metton raastivat (-- oisitpa Alban mies pit�nyt lupaukses!); miehenki valhekkaan sis�lmyksi� viskovi Tullus mets�h�n tuossa ja kosteat orjantappurat verta 645 tiukkuvat. Tarkvinion ajetunkin k�ski Porsenna ottamahan sek� julmalla saarrolla ahdisti linnaa; puolustamaan vapauttaan Aeneaan suku riensi. Suuttuvan muotoiseks sen ja uhkaavanki s� oisit n�hnynn�, sillan ett' h�vitt�� on rohjennut Kokles, 650 murtaen kahlehens' ett' kymin yl' l�ks Kleelia uimaan. Kuppurallaan Tarpeijon linnan vartia seisoi, Manlius, temppelin eess' ylev�� Kapitooliot' puoltain; viel' Romulon hovin oljet �sken leikatut kattoi. T��ll�p� kaakattain hopeainen ankkakin lensi 655 kultaisess' etisess� ja julkais gallien matkan: Gallit saapuivat l�pi mets�n ja ottivat linnan synkkyyden sek� varjosan y�n hyvin peittoa k�ytt�in heill' oli kullan keltanen tukka ja keltaset vaatteet; hohtavat raitaisist' takistaan sek� valkosta kaulaa 660 kiert�v�t kultaset vitjat ja kullakin kaks alppilaista keih�st� k�dess' s�ihki ja ruumeitaan isot kilvet peittiv�t. Tanssivatkin Saliot, alastoinna Luperkot myssyne viiksineen sek� taivolta puonnehet kilvet kalkutellut oli; kaupungin l�pi uhreja veiv�t 665 vankkuriss' sorjissa hurskahat �idit. T��lt' et�h�lle liitt��pi Manalan majat, Tuonenki korkeat portit, my�s rikosten kuritukset ja ruhtoa sun, Katuma, uhkaavan kiven alle ja Raivotart' kauhistuvaisen; hurskahat taas erilleen: n�ill' antamahan lait Katon. 670 N�iden keskess� olj avaran meren, myrskys�n hahmo kultanen; vaan meri valkosna vaahtosi myrsky�v�isn�, ringiss� my�s delfinit hohdokkaat hopeasta py�rteliv�t, meren tyrsky� halkoen purstohinensa. Keskess��n vask'laivaston, sodan Aktialaisen 675 huomaa: j�rjestetyss' sotarinnass' s� n�hnynn� oisit kiehuvan Leukaten kaiken ja kullasta kiilt�v�n laineet. Tappeluhun vei keisari Augusto t��ll' Italoita, kansan, senaatin, Penaattein kanss', ylev�in jumalainkin, korkeall' keulalla seisten; t��n ilosill' ohimoilla 680 kiils pari leimua, vaan ylip��ns' is�n n�htihin t�hti. Toiselta suunnalta tuulin ja muin' jumaloine Agrippa johtaa korkeena v�ke��n: sodan ylpe� merkki kiilt�vi p��ss� nyt t�ll', alusten anastuksesta, -- kruunu. Barbarijoukkoin t��lt' Antonius kirjavin asein, 685 -- jok' It�maan v�en voittanut on sek� poutasan rannan, Aigypton, It�maan v�en my�s mukanaan et�simm�n Baktran tuopi ja seuraa -- kauhu! -- Egyptist� vaimo. Yhtehen sy�ksiv�t kaikki ja vaahdottivat meren kaiken, py�rrellen ulappaa et�h�is-alusten kokin, airoin. 690 Saapuivat merellen; merell' uiden luulisit irti kiskottuin Cykladain tahi vuorien sy�snehen yhteen: niin torikeuloist' taistelevat j�tinmoisista miehet. Tappura-soihtuja k�ell� ja keih�sten lentosta rautaa kylvet�h�n: punertuu meritaistost' Neptunuksen kent�t. 695 Keskess� valtiatar v�ke��n kotimaisella kutsuu kalkkaloll' eik�p� h�n n�e viel' takoaan pari kyyt�; kaikenlais-jumalain imehet sek� haukkuv' Anubis vasten Neptunusta, Venusta sek� vasten Minervaa taistelevat. Mars tappelun keskustassapa riehuu 700 rautahan kaivertu sek� ilmassa hirve�t Kauhut viittoineen revityin', iloten my�s kulk Erimieli; tuot' Sodan haltiatar verisin rusikoinensa seuraa. N�it�p� katsoen joutsen j�nnitti Aktiolainen pilvist' Apollo: s�ik�hti t�st� Egypti ja Indot, 705 kaikki Arabialaiset, Sabaeotki l�ksiv�t karkuun. My�s kuninkaatarkin mukahaisilla tuulilla n�htiin purjehtivan, levitt�� komennettuans kaikki jo purjeet. Tuon tulevaisesta kuolosta kalvenneen sodan keskeen tehnynn� olj tulen haltia myrskyn ja Luotehen huostaan 710 suoden, mut vastassaan iso ruumihisen, surevaisen Niilin, aukasevan syle��n, koko viitalla kutsuin tummahan helmahans lannistetuita ja virtansa mutkiin. Vaan Caesar kolm'kkertaisess' iloretkess� kulkein Rooman muureihin, jumalill' Italoin iki-uhrin 715 s��si ja kolmesataa pyh�st�� mit� suurinta laittoi linnahan. Raikuivat ilost', tanssista, leikist� tiet nyt, kaikissa templeiss' on emojoukot, kaikissa uhrit; maall' alttareiden eess' vasikat makas uhria varten. Muhkean Febuksen tuo kynnyksell� nyt istuin 720 tutkivi kansojen lahjoja, kynnyksille ne ylpeill' antaen: pitk�n� sarjana astuvat voitetut kansat, kielilt� kuin asehilta ja vaattehiltaan monenlaiset. Paimenten suvun t�ss� ja vy�tt�m�t Afrikalaiset, t�ss' Lelegat, Karat sek� joutsikkaatki Gelonit 725 Vulkano tek; jopa tyynemmin kulkivat Eufraten aallot, my�s inehmoist' et�simm�t Monnit ja haarova Rheini, vallattomatki Dahaet sek� juonikas sillall' Araxes. N�it� h�n Vulkanon yh� kilvess�, lahjassa �idin ihmeht ja, tiet�m�tt��n asioist', ilotsee kuvioista; 730 heimonsa sitt' olalleen osat, heid�nki mainehen nostaa. Viitteet: V. 9. Diomedes, kuuluisimpia Troijan sodan urhoja, muutti sodan j�lkeen Etel�-Italiaan (Apuliaan), jonne perusti Argos Hippion nimisen kaupungin, jonka nimi sitten muuttui Argyripa'ksi sek� vihdoin nykyiseksi Arpi'ksi. V. 83. Kolmasti tulee Aeneidiss� puhutuksi "valkeasta em�siasta valkosine porsahineen virran rannalla" merkkin�, mihin kaupunki (Alba-Longa) oli perustettava. V. 103. "Amfitryon pojalle", nim. Herkuleelle. V. 119. "N�m�t". nim. sanat. V. 130. Evander y.m. johtivat sukuper�ns� Elektrasta, Atlaan tytt�rest�: samoin Aeneaskin johti sukunsa Atlaan toisesta tytt�rest� Maijasta. -- Nimi Evander, syntynyt kreikkalaisista sanoista, merkitsee suomeksi: hyv�mies. V. 146. Daunus oli Turnon is�. V. 157-158. Herkules vei mukanaan Hesioneen, Laomedon tytt�ren ja Priamon sisaren, Kreikkaan sek� antoi h�net Salaminin kuninkaalle Telamonille puolisoksi. V. 276. Poppelia sanotaan "kakskarvaseksi" sent�hden, koska sen lehdet ovat toiselta puolelta tummemmat kuin toiselta. Poppeli oli Herkuleelle pyhitetty. V. 285. Saliot, joita Noman s��nn�n mukaan piti olla 12, olivat Mars'in pappeja. Heid�n nimens� johtuu lat. sanasta "salire" = hyp�t�, koska heid�n tuli tanssia Mars'in kunniaksi m��r�tyiss� juhlakuluissa. V. 291. Herkules valloitti Troijan ja tappoi sen kuninkaan Laomedontin siit� syyst�, koska h�n ei t�ytt�nytk��n Herkuleelle lupaustansa, antaa t�lle Trosin hevoset, kun Herkules oli pelastanut h�nen tytt�rens� Hesionen. -- Eekhalian taas Herkules h�vitti siksi, koska sen kuningas Eurytus kielt�ytyi antamasta tytt�rens� Iolen Herkuleelle puolisoksi. V. 293. "Kaksruumihit", s.o. Kentaurit, joiden ruumiin yl�-osa oli ihmisen, mutta ala-osa hevosen muotoinen. V. 294. Hylaeus ja Folos oli kahden Kentaurin nimi�. -- Kreetalais-peikko oli hirve� h�rk�, mink� Herkules ei tappanut, kuten Vergilius otaksuu, vaan toi el�v�n� kuningas Eurystheylle. V. 296. Tuonen vahti = Kerberus, jonka Herkules ry�sti Manalasta ja toi maanpinnalle. V. 298. "N�ky mik��n", mink� Herkules n�ki Manalassa. V. 322. Nimi "Latium" johtuu lat. sanasta lateo = olla peitossa, lymyill�. V. 343. "Luperkalin", nim. luolan. Nimi Luperkal, -- jonka arvellaan johtuvan lat. sanoista lupus = susi ja arceo = est�� ja joka siis merkitsisi "susien est�j��". -- oli mets�n jumalan ja karjan suojelian Panin lis�nimi, samoin kuin h�n my�s nimitettiin Lykaiolaiseksi er��n Arkadian vuoren Lykaion mukaan (kreikk. sana "lykos" merkitsee sutta). V. 345. "Argileton" (= Argon kuoleman) lehto sai nimens� er��n argivolaisen Argosen murhasta siell� siit� syyst�, kun Evanderin alamaiset varoivat t��n v�jyv�n Evanderin henke�. V. 346. Evander todisti viattomuuttansa Argon kuolemaan. V. 347. Tarpeijo oli vuoren jyrk�nteen nimen�, mist� kuolemaan tuomitut pahantekij�t sy�stiin alas. V. 354. Kilpe� puistellen, t�risytt�en luultiin Juppiterin saavan ukonilman aikaan. V. 358. Janikulon m�elle oli Evanderin linna rakennettuna, josta sitten Rooma levisi muille (6) kummuille. V. 361. "Karinoiksi" kutsuttiin Rooman komehinta kaupunginosaa. V. 383. Nereon tyt�r, merenneito Thetis pyysi ja sai Vulkanolta aseita pojallensa Akhilleelle. V. 384. Tithonon puoliso Aurora sai my�s Vulkanolta aseet Memnon pojallensa (Aen. I, 489). V. 479. Agyllan kaupungin perustajat olivat Pelasgeja, mutta tulivat siit� karkoitetuksi, kun Lydialaiset siirtolaisina kuninkaansa Tyrrhenon johdolla sinne saapuivat. Siit� l�htein sai kaupunki nimekseen Caere. V. 533. "Mua kutsuvi taivas!" nim. sotaan. V. 553. "Helokynsist�" s.o. kullatuista kynsist� "kiilt�in." V. 626. "Siin'" nim. kilvess� olivat Roomalaisten tulevaiset kohtalot kuvaeltuna. V. 631. "Pari poikaa", nim. Romulus ja Remus. V. 635. Kun Roomassa oli naisista puute, panivat he toimeen kansanjuhlan (cirkusleikit), johon kutsuivat Sabinolaisia vieraiksi. Juhlan parhaillaan ollessa, karkasivat Roomalaiset silloin pahaa aavistamattomien, aseettomien Sabinolaisten p��lle ja ry�stiv�t heid�n naisensa. T�st� syntynyt sota p��ttyi siten, ett� osa Sabinolaisia yhdess� kuninkaansa Tltus Tation kera muutti Roomaan asumaan. V. 642. Alba-Longalainen Mettus Fuffetius, Roomalaisten liittolainen, oli tehnyt salaliiton Rooman vihollisten kera ja meni tappelun aikana vihollisten puolelle. V. 646. Porsenna, Etrurian kuningas, koki sodalla pakottaa Roomaa ottamaan taasen kuninkaaksensa Tarkvinius Superbon (= "Ylpe�n"), jonka Roomalaiset olivat ajaneet pois h�nen v�kivaltaisuutensa t�hden. V. 650. Kun kerran, piirityksen aikana, Roomalaiset t�ytyiv�t, hy�kk�yksen tehty�ns�, paeta ja Etrurialaiset heit� ahdistivat jo ihan kintereill��n, pelastuivat he vain siten, ett� Horatius Kokles k��ntyi sillalla yksin taistelemaan vihollisia vastaan ja taisteli niin kauan kunis Roomalaiset ehtiv�t purkaa sillan h�nen takanansa, jonka j�lkeen h�n hypp�si Tiberin virtaan ja ui omiensa luo. -- Kleelia, joka yhdess� muiden roomalaisneitojen kera oli Porsennan panttivankina, pakeni ja ui Tiberin yli Roomaan: Roomalaiset l�hettiv�t h�net Porsennalle takaisin, mutta Porsenna lahjoitti kunnioituksesta h�nelle vapauden. V. 652. Manlion, kun oli Tarpeijon linnaa vartioimassa, saattoi ankkojen kaakatus havaitsemaan, ett� Gallit yrittiv�t y�ll� p��st� linnaan, jolloin h�n ajoi heid�t takaisin. V. 663. Saliot oli Marsin ja Luperkot Panin pappeja. V. 664. "Taivolta puonnehet kilvet", joita oli 12, olivat Salioin vartioittavina. V. 668. Katilina, er�s roomal. senaattori, oli v. 63 e.Kr. koettanut saada Roomassa kapinan aikaan ja siten anastaa itselleen vallan. V. 670. Kato oli tapainsa puhtaudesta ja yksinkertaisesta el�m�st��n ja hehkuvasta is�nmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen. V. 675. T�st� v�rssyst� alkaen kuvailee Vergilius Aktion tappelua v. 31 e.Kr., jossa Augustus voitti vallasta h�nen kera kilpailevan Antonion sek� t��n liittolaisen ja rakastetun Kleopatran, Egyptin kuningattaren. Sen tappelun j�lkeen, miss� Augustus voitti varsinkin taitavan merip��llikk�ns� Agrippan neuvoilla, sai Augustus rajattoman vallan Rooman tasavallassa. Agrippa sai, ansiojensa palkinnoksi, kantaa laivankeuloja kuvaavilla koristuksilla kaunistettua kruunua (korona rostrata'a). V. 692. Cykladat ovat saaria Egean meress�. V. 696. "Valtiatar", nim. kuninkaatar Kleopatra. V. 697. Aktion tappelun j�lkeen, v�ltt��kseen vankeutta Roomassa, antoi Kleopatra pari kyyt� purra rintaansa. V. 698. Anubis oli egyptil�inen ep�jumala, jolla luultiin olleen koiran p��n, mutta ihmisen ruumiin. V. 712. Koko viitalla liehuttaen, ik��nkuin peitt��kseen lapsiansa sen suojaan. V. 725. Lelegat oli er�s pelasgilainen heimo Kreikassa ja V�h�-Aasiassa. -- Karat = Kaarialaiset V�h�st�-Aasiasta. -- Geloonit olivat kotoisin Ukrainista Dnieperin rannoilta. -- V. 727. Morinit asuivat Belgiassa. V. 728. Dahaet olivat er�s skythialainen kansa Kaspian meren rannoilta. -- "Juonekas sillalle", s.o. ylen tulviva virta Araxes Armeniassa. YHDEKS�S LAULU. Sodan alku. Ainehisto. Aeneaan poissa ollessa l�hett�� Juno Irin yllytt�m��n Turnoa sotaan Troijalaisia vastaan, jota kehotusta Turnus oitis noudattaa (1-32). -- Kun Troijalaiset, Aeneaan k�skyn mukaan, olivat vet�yneet muurien suojaan, p��tt�� Turnus polttaa heid�n laivastonsa (33-76). -- Berekyntia muuttaa, Juppiterin luvalla, laivat yht� moneksi meren immeksi (77-122). -- Turnus rohkaisee t�st� ihmeest� h�mm�styneit� Rutuloita, n�ytt�en, ett� laivojen poiston kautta on jumalatar tehnyt Teukrojen paon mahdottomaksi. -- Teukrot saarretaan (123-175). -- Nuorukaiset Nisus ja Euryalus, havaittuaan ett� er��ll� suunnalla vihollisten leiriss� olivat nuotiot kyyntyneet, tarjoutuvat Teukrojen p��llik�ille l�htem��n airueina Aeneaan luo; tarjous otetaan ilolla vastaan ja suurien lupausten ja hartaiden toivotusten seuraamina he l�htev�t matkaan (176-313). -- Telotettuaan vihollisleirist� monta nukkunutta Rutuloa, p��sev�t he jo mets��n, mutta, kohdattuaan vihollis-parven ja jouduttuaan ilmi Euryalon saaliiksi saadun kyp�r�n v�l�hyksen kautta, joutuvat siell� perikatoon (314-449). -- Rutulot, aamulla vahinkonsa havaittuaan, pist�v�t Nison ja Euryalon p��t keih�sten neniin sek� kuljettavat niit� Teukrojen n�kyviss�; Euryalon �idin murhe (450-502). -- Tappelu alkaa; Rutuloin taistelu kilpien katos'alla; tornin kaatuminen (503-589). -- Askanius ampuu tyhm�nylpe�n, kerskuvan Remusen, mutta saapi Apollolta k�skyn, j�tt�m��n sota miesten ty�ksi (590-663). -- J�ttil�iset Pandarus ja Bitias aukasevat portin, surmaavat monta siihen rynt��v�t� vihollista, mutta saavat surmansa Turnuksen k�dest�, joka p��llep��tteeksi, porttia suljettaessa, tulee erhetyksest� teljetyksi kaupunkiin (664-759). -- Sitten kuin Turnus oli pannut suuren verisaunan kaupungissa toimeen, t�ytyy h�nen, ylivoiman ahdistamana, v�hitellen per��nty� virralle p�in, johon h�n vihdoin hypp�� ja uipi v�kens� luokse (760-818). _Turnus; Nisus ja Euryalus; Pandarus ja Bitias_. Vaan sill'aikaa kuin n�m�t toimitetaan salomailla, taivahalt' Iriksen l�hett��pi Saturnia Juno rohkean Turnon luo. Ukon Pilumnon lehokkaassa lyylim�-laaksossa silloin istumahan osui Turnus. H�llep� on rusosuin nimennyt Thaumantias n�it�: 5 "Turnus, toivovallen mit� ei jumaloist' olis kenk��n sallia rohjennut, sen my�ns sull' onnekas hetki. Aeneas toverit, sotaleirin ja laivaston j�tt�in, l�ksi Evandron valtiohon ja Palation maille, kaupunkeihinkin Korython etimm�isihin pyrkein 10 lydialais-maamoukkia l�ks kivottaan sotaleikkiin. Miks hidastat? Johan on hevot, vaunutki hankkia aika! Pois koko vitkailus! Mene, ly� sekasortohon joukot!" Virkki ja taivaallen pyr�ht lentohon laukuvin siivin, lennolla leimahuttain ison kaaren pilvien alle. 15 Nuoripa mies h�net tuns sek� t�htiin p�in k�den kumman nostaen lausehillaan t�ten seuraa erkanevaista: "Iris, taivasten sulo, ken sinut pilvist� mulle maallen laittanut on? Mist' t�� niin hohtava loiste �kki� nous? Avauntuvan n�en min� keskelt� taivaan, 20 taivolla t�hti� n�en samovan. Moist' ennett� seuraan, kenp' oliskaan sodan vaatija!" -- N�in nimeten joen luokse astaht ja ammentaen sen kalvosta vett� h�n paljon pyynt�j� laitteli ilmoihin, jumaloill' lupaellen. Vaan jopa l�ks avonaisille kentillen koko joukko, 25 kirjavilt' tankeiltaan, hevosilta ja kullalta kiilt�in. Messapus etujoukkoja joht, j�limm�isi� taasen Tyrrheuksen pojat, vaan v�en keskustaa komens Turnus, keikkuellen asehiss', yleten v�est��n koko p��lt��n: n�� samos aivan kuin tyvenest' ylenee syv� Ganges 30 seitsem�st' tyynest� l�hteest��n tahi kuin vet�yntyy aimosa Niil takasin ketomailta ja uumahans siirtyy. T�ll�in �kki� tupruavan kuni tuhkasen pilven Teukrot huomaavat ketomailla ja nousevan kalveen. Tornilta vastaiselt' esimm�isen� huutavi Kaikus: 35 "Miehet, ohoi! Mik� parvi se synkk�n� pilven� vy�ryy? Aseihin heti! Tuokate keih��t! Muurille nouskaat! Saapumass' on vihamies!" -- Rymin�ll� siks suurella porttein taakse Dardanidat vet�yntyen t�ytt�v�t muurit. N�inp' eroten asekuntoinen oli k�skenyt heille 40 Aeneas: sill'aikaa jos joku sattuis vaara, ett'eiv�t sotarintoa laittais, kent�lle l�htis, -- leiriss� oisivat vaan hakien varustuksien suojaa. Siis ehk' kamppailuun viha, kunnia yllytti k�ym��n, kuitenki sulkevat porttinsa kiinni ja t�ytt�v�t k�skyt, 45 tornien suojuksess', asehiss' odottain vihollista. Turnus kun kiireiss��n hitahan oli j�tt�nyt joukon, kahdenkymmenen ratsastajan kera oottelematta linnalle sai: t��n Thraakian valkois pilkukas ratsu toi sek� kultaista kyp�r��ns koristelj puna t�yht�. 50 "Ken kerallain vihollist' esimm�isn' on vainossa, miehet? Hei!" -- nime�� sek� sylkytt�en sy�ks ilmahan keih��n tappelun alkeeksi kupeellen ja kent�lle kiit��. Huudolla vastaavat toverins sek� julmasti �rjyin seuraavat, imehdellen Teukrojen arkoa mielt�, 55 ett'eiv�t kedon tanterellen eik' taistohon miehet k�y, vaan leiriss� piilev�t. Kiivahast' t��lt� ja sielt� ratsain aukkoa etsiskelee se ja muuria tutkii. Niinkuin lampaitten navettaa susi nuuskivi t�ytt�, kun ulisee ometan luon', n�hty�h�n satehet ja 60 myrskyiss��t, syd�n y�ll', -- em�ns luona mut m��kiv�t vuonat suojassa; vimmoissaan t�� julmana, hurjana telmii vastoin varjelluita, kun pitk�llinen n�l�n tuska kiihtyy �kki�h�n, kun t��n janoaa kita verta: n�inp�h�n Turnollakin viha syttyy, leiri�, linnaa 65 tutkiessaan, juur n�in ytimens�kin harmista kiihtyy, arvelless' sis�h�n miten p��sis ja millinen keino teljetyt Teukrot sais alangolle ja kent�lle saattais. Laivaston, mik� leirin vieress� k�tk�ss� piili, vallilla piiritetyn sek� virrankin syv�ng�ill�, 70 kimppuhun k�y, tovereitaan karskeja k�skien polttoon: tuimana leimuavan k�tehen sitt' ottavi soihdun. Toimehen k�yv�t: Turnon l�sn'olo kiihdytti heit�; turmiosoihduin siis koko nuoriso nyt varustautuu. Nuotiot raastetahan: valoaan pikim�ist' tulisoitto 75 luo, tulen tupruttaiss' sysikk��n tuhan t�hti� kohti. Haltia ken, sano oi Runotar, niin hirve�n roihun poistaa voi? Ken niin ison loimon laivoilt' est��? Vanha jo on tapaus, mut aina sen kertovi maine. Silloin kuin frygilaisella Idan vuorella laittoi 80 laivoja Aeneas, k�etess' samota ulapalle, kerrotahan Berekyntia-�idin Juppiterille suurelle n�� sanat lausunehen: "Suo, poikani, mulle armahall' �idilles anomuksens, kun valtahan p��sit! Mull' oli m�ntyinen salo, ainiahan rakastettu; 85 mets� se linnan huipulla olj ja mun lyylim�paikka, vaahtera rankoiltaan sek� tummilta kuusilta synkk�: dardanolaiselle n�� urollen, kun laivoja puuttui, mielesti soin, mut nyt levotont' iso huol murehuttaa. Pelkoni poista ja t��n suo pyyt�v�n �itisi voivan, 90 ettei tuulisp�� hajalleen sais n�it' eli myrsky. Onneksi olkohon noill', ett' t�yryill�mme ne tehtiin!" H�llep� vastaa poika, mi maailman t�hti� kiert��: "Oi mit� pyyd�tk��n, emo? Tai mit�s etsit s� noilla? Voisiko kuolevien k�sin laittamill' laivoill' antaa 95 ainainen olemus? Ep�varmoja vaaroja voisko turvassa Aeneas tuta? Moinen kell' ois jumaloista my�nnetty valta? Mut kun pysyneet ovat loppuhun, joskus tultua ausonilais-satamiin, mik� tuulilta s�ilyi, p��llik�n Dardanojen mik� toi Laurentojen seutuun, 100 hahmon turmehuvan otan niilt� ja n�� meren laajan teen jumalattariks, ett� ne niin kuni Nereon Doto- tai Galatea-imp' aaltoa vaahtoavaa povin halkois." N�in nimes, vannoen sen stygil�isen veljens� virran kuin my�s pihkasta loimottavain, syv�kuilujen rantain 105 kautta ja vannomallaan vapisuttaa kaiken Olympon. P�iv� se sallittu nyt l�hestyi, jopa ehtiv�t Onnen m��r��m�t ajat, jolloin �iti� Turnuksen v��ryys muistutti est�m�h�n vihityist' aluksistansa liekin. T�ll�in kummallinen n�kimet valo h�ik�s ja n�htiin 110 koitosta liihottavan yli taivaan penkerepilven Idan kuoroineen; sitt' aivan hirve� ��ni taivolta raikuen Teukroin kuin Rutuloin v�en huumas. "Teukrot, �lk��tten varustaiko mun laivoja puoltaan, �lk��tten sotahan ruvetko; meren ennenp� polttaa 115 kuin pyh�t puut voi Turnus! Olkaatten vapahat ja muuttukaten meren neidoiks!" N�in emo k�ski ja kaikki katkasevat nopeaan alukset sitehens satamassa: nuo delfinien laill' upottain kokat laimingin pohjaan, k�tkeyv�t sek� niin moneks muuttuvat -- ihmek�s kumma -- 120 hahmoks impyehen, kuin mont' oli vaskista keulaa rannalla seisonut ennen ja kiit�v�t t�st urannolle. Mieli t�st' �imistyi Rutulein, Messapuski itse s�ik�hti korskuissa hevosten sek� vuo Tiberinki seisahtuu, k�he�st kohaten palajaa ulapalta. 125 Mut ei rohkeamielisen Turnon lannistu uljuus; mieli� h�n kivottaa vain sen uhemmin, toruenki: "Teukroja uhkaa n�� imehet; n�in Juppiter itse ainoan turvansa luovutti heilt'; ei keihoja, tulta tarvinneet Rutuloin! N�in on meri suljettu heilt� 130 eik' paon toivoakaan oo; maailmast' osa toinen teljetty on, vaan maa k�siss�mm'; asehiss' italoisten kansain niin monet on tuhannet! Ei haltia-enteet, joist' Frygil�iset niin kehuvat mua kauhista yht��n! Kyllin on onnellen, Venukselleki suotu, ett' Teukrot 135 p��siv�t Ausonian elomaille. On mullakin arvat vastahiset, -- h�vitt�� rikoksellista kansoa miekoin, ry�stetyn puolison vuoks; ei koske Atridoja yksin tuo suru eik' sotahan vain Spartalla oikeutt' ollut. -- Onhan mut kerranki hukkua kyllin? -- Kyll' olis ollut 140 entinen synti, ett' inhonut ois syd�mens koko naisten heimoakin. T��n vallin ja estetten ojanmoisten luottamus rohkaisee, v�h�n kuolosta suojelemalla, Teukroja viel. Mut eiv�tk�s varustuksien Troijan, Neptunon k�sin tehtyjen, liekkihin sortuvan n�hneet? 145 Teist� ken, maan valiot, siis l�htee muureja kangin murtamahan sek� mun kera pelkurileirihin hy�kk��? Vulkanon tamineit' en kaipaa eik' tuhat laivaa tarvita Teukroja vasten. He liittohons saakohot vaikka kaiken Etrurian! Ei pimeytt' eik' Palladionkaan 150 varkautt' arkaa, linnan vartioston telotusta tarvitse pelj�t�; emm' uvehen pimi��n lymy vatsaan; p�iv�ll�, julkisest on paras saartaa liekill� muurit. Teenp� m� etteiv�t Danaoin ja Pelasgien kanssa luulisi taistelevans, joit' ehk�si kymmenen vuotta 155 Hektor! Te siis nyt, kuin osa parhain p�iv�st' on mennyt, iltaisin ilomiell', asiat hyvin tehty�, miehet, ruumista holhoilkaat sek� taistohon valmihit olkaat!" Portteja vahtimahan y�vartiollaan t�m�n j�lkeen Messapoll' uskotahan sek� muureja liekill� saartaan. 160 Nelj�p�toist' Rutuloin asemiest� nyt muurien vahtiin arvotahan, kutakin joist' taas sata urhoa nuorta, purppurat�yht�ilt��n sek� kullasta loistaen, seuraa. Vuorottain, eroten, n�m�t vahti ja nurmella loikoin viini� appoivat vask'maljoja kallistamalla. 165 Nuotion leimutess', y�n n�in vartiajoukk' unetonna leikiss� viett��pi. Muurilta katselevat t�t� Teukrot, kun varustustaan miehitt�v�t: varovasti he joutuun portteja sitten tutkivat, kesken�h�n varustuksia sillottavat ja 170 korjaavat tamineita. Mnestheus ja tuima Serestus kiirehtiv�t, jotk' Aeneas is� hetken� vaaran miesten johtajiks ynn' asiain esimiehiksi m��r�s. Pitkin muureja nyt koko joukko, ens vaarasta arpoin, vahtivi vuorottain, mit� kunkin vahdittavan' on. 175 Porttia vahtaamass' on Nisus, Hyrtakon poika, taisteluss' urhein; t��n nopeain vasamain sek� peisten taitavan Aeneaall' oli laittanut mets�n-imp' Ida; kumppaninaan oli Euryalus, jota ei somemp' ollut Aeneadaist' yksk��n, asekkaist' ei Dardanidaista; 180 nuoruuden kev�t niin verevytti sen kasvoja viel�. Toistensa yst�vin' olj he ja yhdess� riensiv�t taistoon, yhdess� silloinkin molemmat oli vahtina porttein. Nisus ��ns: "Jumalatkos juohtavat t��n halun mieleen, Euryalus, vai kiihkonsakos jumalaks joka ainoon 185 muuttuvi? Nyt sotahan tahi rohkenemaan isonmoista mieleni innostuu, lepohon eik' tyynehen tyydy. N�etk� s� kuin Rutulot ovat tulleet huolettomiksi? Nuotiot tuikkelevat hime�st: unehen he ja viinaan vaipuivat sek� laajalti seutu on hiljaan. Kuules 190 arveluain ja mun nyt kohoaa mik� mieless� miete: Aeneaan haentaan is�t kaikki ja kansakin vaatii miehi� laittamahan, jotk' veisiv�t tarkkahan tiedon. Jos mit� pyyd�n he sull' lupajais (-- sill' on teon maine kylliksi mull' --), aliten m�en tuon min� voivani luulen 195 l�yte� tien Pallanteon linnoituksia kohti." H�mm�hti Euryalus, ison kunnian kiihkosta syttyin, sitt' toverilleen n�in puhelee heti haltiokkaalle: "Kartteletkos urot�ittesi sie toveriks mua, Nisus? Vai sua vaaroihin t��nmoisihin laskisin yksin! 200 Ei mua niin sodantaitava kasvatellunna Ofeltes taattoni, korjattuaan minut argivolaisien kauhuin, Troijanki vaivojen keskelt�; enk' ole kest�nyt kaikki, Aeneast' uromielt' enk' seurannut kovass' onness'? On ylenkatsomahan elon t�ss�kin rohkeutt', ett' tuon 205 kunnian kaihoamas elollaan hyvin ostavan luulis!" Nisuspa n�ihin: "En mitenk��n pel�nnyt sinust' tuota; v��rin se ois! Ei! Niin tosin kuin mua Juppiter suuri voittoon auttakohon tahi ken hyv�h�n t�t� silmin suosivin katsoo! Vaan kuten moisess' on vaarassa usein, 210 jos joku haltia tai osumus mua kommelukseen veis, j��m�h�n soisin sun: ik�s on elohon sopivampi. Oispa ken, laahattuaan minut tappelust' tai rahall' ostain, maahan mun k�tkisi; tai jos tuon tavan kielt�si Onni, peijaiset tekis pois-olevalle ja kaunistas haudan. 215 Enk' emolles sois ollani niin syv�n, haikean murheen syyn�, ku ainoastaan sua niin useoist' emoloista seurata rohkes, huolimataan majast' oivan Acesteen." Vaan t�m�: "Turhaan sie sepit�t nyt vain verukkeita, sill' ei horjuillen minun mieleni asjasta luovu. 220 L�ht��n vaan!" -- nime��. Heti vahteja nostatti. Nuopa astuvat vuoroonsa sijahan; vaht'paikkansa j�tt�in h�n kera Nison jo l�htee etsim�h�n kuningasta. Kaikkia murheitaan nyt muut elokkaat unellansa mailla jo viihdyttiv�t sek� rintansa unhotti vaivan: 225 Teukroin p��llik�t mut etevimm�t ja miehist� uljas valtion t�rkeimmist' asioist' oli neuvottelussa, mik' olis teht�v�, ken sanan Aeneakselle veisi. Seisovat keih�ihin nojaten sek� kilpi� kantain keskell� leirityksen avomaata, kun Nisus ja my�ski 230 Euryalus anovat esillen heti laskettavaksi; h�iri�n kannattavan asiansa. Ensin Julus kiirehtiv�iset kohtas ja Nisuksen lausua k�ski. Hyrtakon poika nyt n�in nimes: "Kuulkaat suosivin mielin, �lk��tk�, mit� kerromme, punnitko vuottemme j�lkeen, 235 Aeneadat! Rutulot, unehen sek� viinihin voipuin, vaikenivat, sopivan kuin kepposeks keksimme paikan, miss' merenpuolisen portin luona tie hajauntuu; siell�p� tupruavat sysisauhua nuotiot kyynneet t�htihin. Jos, koettaaksemme onnea, sallitte menn� 240 Aeneaan hakuhun Pallanteon linnahan meit�, kanss' er�n t��n n�etten koht' aimoisan veril�ylyn j�lkehen saapuvamm'. Ei pet� meit' tie kulkiessamme; sill' er�laaksojen notkossa mets�stys-kulullamme n�imm' esikaupungin sek� tunnemme kaiken jo virran." 245 T�ss' ij�lt��n ij�k�s sek� vuosilta vanha Aletes: "Oi is�nmaan jumalat, yh� joiden vallass' on Troija, ettep� kauttaaltaan suo Teukrojen joutua hukkaan, kun t�t� mielt� ja tuot' uroutta jo nuorille soitte!" N�in nimeten halajaa sek� kumpaisen k�tehen sitt' 250 otti ja, kyynelten n��lleen heruessa, h�n virkki: "Miehet, mink�p� palkinnon teill' ansion j�lkeen antaa voisimmekaan urot�ist�nne? Muist' ihanimman teille jo soi jumalat avussanne; mut varmahan my�skin palkitsee hyv� Aeneas sek� nuor ij�lt�ns� 255 Askanius, joka ei t�t� ansiot' unhota koskaan!" "Teille m�, joll' is�n on palauksessa ainoa turva", jatkaa Askanius, "nimess' suurten Penaatien, Nisus, Assarakon, Larin, iki-Vestanki temppelin kautta vannon: min verran on onnea taikkapa toivoa mulla, 260 uskon ma huostaanne, takasin is� vain hakekaatte, ett� m� taas h�net n�en, h�nen saarnata vaurion mink��n. Maljaa kaks ihan hopeista sek� korkokuvaista annan, jotk' is�n' otti, Arisban voitettuansa, kolmijalan parin my�s ja talenttia kultasta kaksi, 265 muinaismaljan, sidonilainen min lahjotti Dido. Vaan jos Italian osus valtikan voittaen saamaan taattoni halttuunsa sek� heitt�is saalihist' arpaa: n�itk� s� millinen olj hepo Turnon ja mill' asehilla kullasta hohdellen kulk? Kilven ja purppurat�yht�t 270 nuo osaksen' otan juuri, jo nyt sun lahjasi, Nisus. Kahdesti kuus sit� paits is� kaunisten �itien antaa henkej�, vankejakin sek� n�iden kaikk' asehetki; tuohon, mit' on kuninkaalla Latinolla maata, m� liit�n. Vaan sinut, jonk' el�m�� ik�n' noudattaa l�hemm�lt�, 275 sun min�, oi jalo poika, jo kaikesta mun syd�mest�n' yst�v�ksein otan, kaikkien kohtalojen' osaveikoks. En sua paits mit�k��n mun valtani arvoa nauti, enk' sodast', taistosta p��t�, mut ain' sinuhun enin uskon t�iss' sek� keskusteluiss'." H�nellen n�in lausuvi vastaan 280 Euryalus: "Mua p�iv' ei yksk��n vois urot�ihin l�yt�� innottomaks; sen vain sanon: my�nt�k�h�n tai vastahan k�yk�h�n Onni! Mut kaikkia lahjojas ennen yht' t�t� vain anon: on Priamon ikiheimosta mulla �iti, jot' ei kova-onnista l�htem�st' est�nyt kanssain 285 Ilion maa eik' my�s kuninkaankan' Acesteksen linna. Vaarasta tiet�m�t�nn� t�st' t��n min� j��hyv�stitt� heit�n j�lkeeni; sill' y� todistaa sen ja my�ski sun k�tes, etten voi emon itkua keste�. Vaan s� lohduttaos surevaa, sit� pyyd�n, ja j��nytt� korjaa! 290 T��n sinust' toivon mun suo kera vied�; sitt' ilosemmin kaikkihin vaaroihin menen!" T�st' Teukroin syd�n heltyi, kyynelt� vuodattamaan, eritt�inkin kelvon Julon; Sill' is�ns rakkauden ajatus h�nen liikutti mielt��n. Sitten n�in nime��: 295 "Kaikki, mit' oiv' yrityksesi ansaitsee, lupajan sull'. �itiksein h�net teen; nimi vainen h�lt� Kreusan puuttuva on ja sun moiseks saannista suodahan h�lle ei v�h� kunnia. Seuratkoon mik� kohtalo hyv��n ty�t�si, -- vannon p��ni ja sen, mink' kautt' is�n' ennen 300 vannoi: sulle ne, mitk' lupasin asiain menestyiss�, nuo samat j�� emolles, suvulleski, jos kuolisit heilt�!" Itkien n�in nime�� sek� riist' olaltaan heti miekan kultaellun, mink' ihmehen laill' oli tehnyt Lykaon, Gnosi, ja sen somahan k�tk norsunluisehen huotraan. 305 Mnestheo Nisoll' leijonan p�rhe�karvasen taljan suo, mut vankka Aletes t��n kera raut'lakin vaihtaa. L�htev�t koht' asehissaan; n�it�, kun l�ksiv�t, kaikki ukkojen, miesten ynn' ylimysten saattavi joukko portille toivehillaan. Nyt my�s ihanainen Julus 310 kuntoa miehellist' osottain sek� huolt' yli vuotten, saatettavaks is�lleen heill' uskoi paljon, mut tuulet kaikki ne haihduttavat kuni sauhun pilvihin hukkaan. L�htien kaivoksien yli k�yv�t ja y�n pime�ss� saapuvat leirihin n�� vihollisten, ens usealle 315 surmaksi koituen. Nurmelle siell' unehen sek� viiniin nukkunehiks n�kev�t sek� rannalla pystyss� vaunut, miesten uinoavan ratasten, asetten sek� ohjain, viininki lekkerien pariss'! Ens nimes Hyrtakon poika: "Euryalus, rohetaanpa nyt! K�yd��np�s k�sin asjaan. 320 T�ss' on tie! Sin�, ett' takoamm' ei vois joku nostaa k�tt�ns� turmaksemme, nyt vahdi ja tirkist� tarkkaan! T�ss� ma aukkoa teen sek� raivaan tien avaraksi!" N�in nimeten h�n hillitsi ��nens ja miekkoineen k�i Rhamnekseen kopeaan koht'; t�� ylev�ll' aluksellaan 325 loikoen korskaili povestaan syvimm�st' unissansa; arvolta t�� kuningas olj ja Turnon tiet�j� mieluin, vaan ei ennustuskykyns surmaans saattanut est��. Palveliaa kolm, jotk' oli nukkunehet asehissaan, tappaa, my�ski Remon asekantajan luont' orittensa 330 yll�tetyn ajajan p��n nuokkuvan ly�pi h�n miekoin. Sitt' eritt�� p��n herrankin sek� j�tt�vi ruumiin s�tkelem��n veriss��n. T��n tummaa hurmetta huuruu niin alunen kuten maakin. My�s Lamyron sek� Lamon, nuorenki Serranon, joka holvaellut oli vallan 335 juur sin� y�n', -- ehon muodoltansa ja paljohon viiniin untunehen: oi onnellinen, jos h�n koko y�n sen holvaellut olis herke�m�tt' ihan aamuhun asti! Niinkuin lammasl��v�ss� n�lk�nen leijona riehuu, kun sit� vaivaapi kova puute: se raastavi purren 340 pehmytt� rintaa, kauhistunutt', �r�ht�hi verisuisna: moist' oli Euryalon telotusty�, n�inp� h�n kiihtyin raivoo, alhaisimman kun rahvahan keskess� surmaa Fadon, Herbeson, Rheton kuten my�s Abarin muut aavistamatta, mut Rheton valvonehen sek� n�hneen 345 kaikki, kun arkana h�n ison tynnyrin suojassa piili: kuitenkin sys�s t��n kohotessa, h�n miekkansa kaiken rintahan t��n sek� sen h�nen hurmehestaan purppuraisna pois vet�s: henkens� heitt�� h�n veren kanss' ylenantain kuollessa viini�; tuo salamurhaa kiivahast jatkaa. 350 Messapon tovereittenki luokse jo sai, n�ki jossa nuotiot tuikkelevan tukalasti ja lieatut ratsut rauhassa laidunta k�yv�n, kun lyhyeen t�ten Nisus, -- sill� jo lii'oin t��n tapon kiihkossa viettyv�n huomaa "Laatkaamme!" -- nime��. "Meill' uhkaava valo koittaa. 355 Kyllin jo rankaisimm'; auk tie vihollisten on kautta." Urhojen kauttaaltaan hopeaistamineita he paljon j�tt�v�t, maljoja, mattojakin, kudelmalt' ihanoita. Euryalus Rhamneen silat, kultaishelmisen vy�nki otti, min ennen olj rikas tlburilais-Remulolle 360 Caedikus lahjoittanut, kun pois olevan kera yhtyi liittohon. Kuollen tuo sen kannettavaks pojalleen soi, mut t��n kuoltua sen Rutulot sotasaalihiks saivat; turhaan nuot anast t��, ylevill' orillensa ne kiint�in. Messapon komean kyp�r�nkin, t�yht�lt� kauniin 365 p��h�ns� laski. Sitt' erjeten leirist� p��sev�t turvaan. Vaan sill' aikaa ratsastajain etujoukko Latinon linnasta kulki, kun muu osa leiriss��n odott' aikaa, vastaust' Turnollen takasin kulettain kuninkaalta, kolm'satanen sotamiest� ja n�itten johtaja Volski. 370 N�� jopa sai l�hemm�ks varustuksia astuen leiriin, tiell' et�h�ll� kun Euryalon vasempaan pujahtaivan huomaavat; kyp�r�ns y�n h�lvenev�n h�m�r�ss� pett�� unhottaneen, v�l�ht�in s�tehist�. Se turhaan ei n�ky mennytk��n, mut jo joukosta huutavi Volski: 375 "Miehet seis! Miks kuljetten? Asehissa ket' ootte? Minnekk� matkanne on?" H�ll' ei tule vastaust' yht��n, vaan salohon pakohon pyrit��n, y�n etsien turvaa. Tietyillen urillen ritarit siks k��ntyv�t vastaan sielt� ja t��lt� ja sulkevat vahdeillaan ulosp��syn. 380 Mets� olj, pensahistaan sek� tammista laaja ja synkk�, min tihe�t kutiskot jokapaikassa t�ytti ja miss� kaitainen ura joht palasten ep�selvien kesken. Euruyalust' er�maan pimennot sek� raskahat saaliit est�v�t, arkuuskin h�nt' eksytti oikealt' tielt�. 385 Nisus jo p��s, vihamiehet jo, mielet�n, olj sivunnunna, albalaisetki seudut, mitk' nimens my�hemmin saivat Albasta; nyt kuninkaan ne Latinon olj karjojen maina. Kun pys�htyi sek� pois olevaa toveriins' haki turhaan: "Euryalus, mihink�s sinut seutuhun, onneton, heitin? 390 Minnekk� l�hden?" Taas koko eksytt�v�n salon tiet� kulkevi h�n sekanaista ja oijeti huomatut j�ljet tutkivi taas palaten, vaeltain saloss' ��nett�m�ss�. Kapsetta kuuluvi vain hepojen sek� merkkej� miesten. Eik' kulunutkaan aikoa paljon, kun huuto jo kuului, 395 kun n�ki Euryalon, johon nyt k�siks k�i koko joukko, y�n sek� paikan eksytt�m��n, �kinn�is metelist� h�imertyneesen ja turhaa vastustust' yritt�iv��n. Min tekis? Kuinkapa tai asehilla mill' auttoa voisi yst�v�t��n? Vai sy�ksyisk' itsekin miekkojen keskeen 400 kuolemahan, soman kuoleman etsien haavojen kautta? Oieti voimakkain k�sin sylkyttelee vasamaansa, katsellen yl�s kuuhun ja n�in nime�� rukoellen: "Auttaos, haltiatar, l�sn'ollos nyt h�d�ss�mme, t�htien kaunistus, Lation salojenki s� turva; 405 jos is� Hyrtakus alttarilles jotakin mua ennen lyylinyt on, jos n�it' its' oon lis�nnyt er�teilt�, templihis jos ripustin n�it' tai panin pielihin pyhiin: parvea h�irit� suo, kautt' ilmojen peitseni ohjaa!" ��nsi ja ponnistaen koko voimalla paiskasi keih��n; 410 keiho se lennellen y�n halkaisee sumuloita, sattuvi Sulmonin selk�h�n takaap�in sek� siell� murtuvi, varsin s�rkynehin l�vist�in syd�men t��n. Sy�ksyvi h�n verivirtaa purskuttaen syd�mest��n, j��htyen, s�tkellen erokamppailuss' ohimoitaan. 415 Katselevat joka suunnalle. Tuo utalampana t�st� toisen taas vasaman ihan korvansa juurelta paiskas. Kun h�tik�iv�t, taas Tagus'en molempiin ohimoihin viuhahtain tuli keih�s ja aivoihin puhastuihin l�mp�isn� takertui. Rajuaa tyly Volsk n�kem�tt� 420 keih��n paiskelijaa, kera mink� h�n vois k�sin k�yd�. "Saatpahan sie verivirrallas edes maksoa mulle surman kumpasenkin!" -- nime�� sek� paljahin miekoin Euryalust' tavottaa. Mut nytk�s vauhkona Nisus pelvosta parkaisee eik' kauempaa lymyhyns� 425 malttanut j��d� tai ison tuskans' k�rsi� voinut: "Mie olen tehnyt sen, mua vastahan k��nt�te miekan, oi Rutulot, koko vilppi on mun; ei rohjennut mit��n t�� eik' voinunna; vannon sen taivaan t�htien kautta; onnetont' yst�v�t��n h�n lii'aksi lempinyt vain on!" 430 T�mm�ist� nimes h�n; mut voimalla sy�sty jo miekka tunkeutui l�pi kyljen ja puhkasi valkosen rinnan. Suistuu Euryalus, j�seneit' ihanoita kun pitkin vuotavi hurme, kun hartehill' laskihe hervoton kaula: niinkuin purppura-kukkainen, min aatra jo nyhti, 435 kuihtuen kuoleutuu tahi raukeepi unikukka, latvansa nuokuttain, sade kun sit� sattuvi painaan. Keskehen mut Nisus hyp�ht�� sek� Volskia yht� pyyt�vi olletikin, ain' Volskihin vain t�hyst��pi. Sen luo pakkauneet vihamiehet sielt� ja t��lt� 440 est�v�t h�nt'. T�� ahdistaa yh� iskien s�ilin s�ihkyvin, sinnes kuin Rutulon sen parkuvan suuhun t�yt�s ja kuollessaan vihamiehelt� katkasi hengen. Yst�v�n hengett�m�n yli kuoleman haavasta sitten suistuvi h�n, n�in vihdoin vaipuen tyynehen kuoloon. 445 Miekkoiset molemmat! Jos voi mit�k��n minun laulu, ei ikimuistostaan teit' aik' ole poistava koskaan, kunnekka Aeneaan suku vallitsee Kapitolin vahvoa vuorta ja kunnekka on Italoin is�n valtaa! Voittanehet Rutulot anastettua riistan ja saaliin, 450 kuollutta Volskia nyt valitellen leirihin veiv�t. Olj suru leiriss�kin, kun kuolleheks l�ysiv�t Rhamneen niin monen muun ylimyksen surmansa saanehen kanssa, Serranon sek� Numan. Ruumisten, puoleksi kuollein miesten luo iso joukko nyt saapui, joss' vereksest� 455 murhasta huurusi maa sek� vaahtosi virtana verta. Tuntevat saaleita omikseen, komean kyp�r�nki Messapon, -- silat nuo niin suurella vaivalla saadut. Vaan jopa maillen taas ihanaa valoaan sirotellen nousee, Tithonin kultais-vuotehen j�tt�en, Koitar: 460 p�iv�n jo paistaissa, valollaan asiat keritt�iss� Turnus kiihoittaa sotahan, asehissa jo itse, miehi�: itsekukin kokoaa vask'paitaset joukot taistohon, kiihottaen monenlaisin mainehin kostoon. Kiinnitt�v�t my�s (hirve� n�hd�!) peitsien p�ihin 465 Nison ja Euryalon p��t; suurella huudolla noita sitte he seurasivat. Aeneadat urokkaat vasemmallen puolelle muurein j�rjest�v�t sotarinnan, sill' oikean suojeli virta; vahtien kaivannoit' avaroita he synkkin� seisoo 470 tornien huipuill': liikutti heit' urosten ivatut p��t, tunnetut liiankin, kun ne tiukkuvat mustoa visvaa. Kautt' aran kaupungin sill' aikaa siivek�s Maine kiit�� kertomahan sek� Euryalon emon korviin ehtivi. Tuostapa koidon luist' eros �kki� l�mp�, 475 sukkulat kirposivat k�sist��n kutomuksensa purkain. Kiit��pi katalainen ja oihkaten naisehikkaasti muureillen v�en keskehen sy�ksyypi hajahapsin hurjana ens: ei miehi� t�� eik' vaaroja eik� keihoja muista, t�ytt�� mut valituksilla taivaan. 480 "T��nk' sinust', Euryalus, n�en vain? Vai sie minun my�h�n vanhuuden tuki n�in minut yksin j�tte� taisit, julmuri! Eik' h�tihin edes moisihin l�htenehelle j��hyv�stiks katalaa emoaan puhutell' ole suotu! Oudolla maalla sa, voi, Lation verikoirien, lintuin 485 saalihiks j�it virumaan! Sua en, emos, haudata saanut juhlallisest enk' sulkea silm�s enk' haavojas pest�, verhot' en vaatteella, mit� p�iv�t ja y�t h�timm�sti joudutin, naisekkait' asettain surujain kutomalla. Minnek� saan? J�senet mik� maa sek� silvotut raajat, 490 runnotun ruumihin s�ilytt��? Tuonk', poikani, mulle itsest�s vain suot? T�t�k�s merin, maisin ma etsin? Surmatkaat ma, jos s��litte yht��n, keihonne kaikki paiskatkaat minuhun, Rutulot, minut tappaen ensin, tai, jumalain is� valtias, armahda sie, sys�tk�s t�� 495 vainottu p��, vasamallasi paiskaten, Tuonelan maille: kosk'en muuten ma voi lopettaa katalaa el�m��ni!" Tuostapa itkustaan syd�n heltyi, synke� kuului kaikilta huokailus: lamauntuvat taistohon voimat, raueten ratk. Surun kiihottajan sen Idaeus ja Aktor 500 Ilioneyn komennosta ja haikeast itkev�n Julon tempoavat, k�sill��n h�net korjatakseen majahansa. Torvenpa hirmuinen torahdus remahtain et�h�lt� raikuvi, seuraapi jota huuto, mist' taivaski kaikuu. Volskit rynt��v�t rivitt�in, katon kilvist� tehden, 505 koettavat miehitt�� kanavoita ja muureja murtaa. Muut sis�h�n yritt��, tikapuillaan muurille nousten heikkona miss' sotarint' oli, miss' v�en harvalukuisen keskest� paistavi p�ivyt. Kaikenmoisia Teukrot keihoja paiskovat noihin ja h��t�v�t pois kovin nuijin 510 suuressa taistelussaan opin saanehet linnoa puoltaan. My�skin vieritt�v�t ylen suuria paasia, jos ehk' murtaa takasivat katetun sotarinnan: mut kaikki koitokset kest�v�t nuo, ivaten tihe�n katon alla. Eiv�tp� kest�k��n, kun nyt ulospist�v�n louhen, 515 hirmuisen ison Teukrot sy�ks, sit� vierrelty�ns�: t�� musertelj Rutuloit' avaralt', asehittenki peitteen murskasi. Eip' en�h�n Rutulot halunneet katos'alla taistella kauemmin, mut muurilta nakkausneuvoin pyyt�v�t karkoittaa. 520 Muualla p�in n��lt��n kamalaisna Mezentius honkaa huiskutti etruskilaist', tult' tupruavaa l�hetellen. Messapus, hepojen masennuttaja, poika Neptunon, muuria murtaapi, komentaa varustuksille portaat. Teit', oi Kalliope, anon, auttooten runosepp��, 525 mitk�p� miekalla nyt telotukset ja kennelle Turnus surmaksi sai? Manalaank' urohista ken toisensa laittoi. Kanssani kertoelkaat sodan verrattomat tapaukset; sill� te muistatten, jumalattaret, voittekin muistaa! Korkea siltasa torni olj, laaja milt' olj n�k�piiri, 530 t�rke� paikaltaan; t�t� kaikk' Italot koko voimin pyyt�v�t valloittaa sek� kaikella voimalla sy�st�; Teukrot puolustavat sit� louhein lohkarehilla, paiskoen peitsi�kin yh� akkunareijist� tihj���n. Ensiinn� nyt kytev�n tulisoihdun viskasi Turnus, 535 seinillen viritt�in tulen; vahvasta tuulesta tuopa lautoihin levi�� sek� k�rvent�en ovet j�yt��. S�ik�htyneet sis�ll��n h�tik�i sek� koettavat turhaan v�ltt�� onnettomuutta. Kun pakkauvat per�yntyin puolehen siihen, miss' ei palanut, niin painosta torni 540 �kki� sy�ks sek� r�iskeell��n jyr�hdytt�vi taivaan. Maahan paiskatahan puol'kuolleina, musertuissa hirve�n joukon: n�� vasamiins' l�vistyiv�t ja noitten rintoja runteli hirret. Tuskinpa vainen Helenor kuin Lykus s�ilyiv�t, joist' olj ihan nuori Helenor. 545 Meonilais-kuninkaalle Licymnia orjatar t��n olj synnytt�nyt salass'. Sitt' asehiss' ev�tyiss� sen Troijaan laitti; h�ll' olj sapel kirkas ja puhdas, maineheton kilp. T�� kun Turnuksen tuhanten n�ki keskess� itsens, rintaman t��ll� ja tuolla Latinoja vahtoamassa, 550 kuin peto, mets�st�j�in tihe�n rivin piiritt�ess�, peitsi� vastahan raivoelee sek�, surmansa tieten, rynt�vi ynn', yli keih�sten hyp�ten, samoaapi: nuoripa mieskin n�in vihollisten keskehen hy�kk�� kuollakseen, miss' astalojen tihein oli parvi. 555 Paljoa sukkelamp' olj jalaltaan Lykus; t�� vihollisten keih�sten valitsen paeten pyrk vallille, koettain yll�tt�� k�dell��n toveritten tarttua k�teen. Takaa tuot' ajaen vasamoins, n�in �rjyvi Turnus saavuttaessa h�ll': "Luulitko, houkkio, voivasi meid�n 560 karttaa sie k�si�mme?" -- ja riippuvahan heti tarttui kiinni ja muurilt' t��n ison lohkarehen kera tempas: aivan kuin j�n�sen tahi joutsenen valkearuumiin Juppiterin aselintu kun k�yrihin kynsihins koppaa; tai karitsan navetasta kun martialais-susi ry�sti, 565 jot' em� m��kien kaipaa. Nyt jokapaikassa nousee huuto: he hy�kk��v�t sek� hiekalla t�ytt�v�t hautaa; muut tulisoihtuja leimuava katonharjalle heitt��. Ilioneys kivil�ill� ja suurella lohkolla vuoren portille saavan Lucetion surmas, kun tulta se kantoi; 570 Emathionin Liger, Korynaeonpa kaasi Asilas; t�� oli keiholt' oiva ja tuo osas joutsella kau'as; Caeneus Ortygian sek� voittajan Caeneon Turnus; Turnus Ityn, Klonion, Dioxippon kuin Promolonki, my�s Sagarin sek� korkean tornin puoltajan Idan; 575 Privernon Kapys. Tuot' oli haavottanunna Themillan ens v�h�n keih�s; siks k�tens, mielet�n, kilpens� heitt�in, haavan luo ved�lt��, kuin kiit�en siivek�s nuoli t��n k�den naulitsee sivullen sek� kylkehen tunkein hengittimet repi haavalla surman tuottanehella. 580 Seisoipa komeoiss' asehissaan Arcens'in poika, loistaen tummassa purppurassaan sek� viitassa, neulan kirjoamass', soma muodoltaan; h�net olj is� Arcens laittanut, kasvatetun emon lehdoss', Symaethian virran luona, miss' ompi Palikon runsas ja tyynt�v� alttar. 585 Keih��t pantua poijes Mezentius viuhuvan lingon kolmasti kieputtaa p��ns ymp�ri piukkein hihnoin, lyijyiskuulallaan sulatulla sitt', otsan sen kesken murskaten, hengett�m�ks h�net hiekan kaas somerolle. Nyt vast' Askanion sanotaan nopean vasamansa 590 taistossa j�nnitt�neen, joka ennen olj vain pelotellut arkoja raatelijoita, ja urhokkaan Numalaisen kaatanehen k�dell��n, nimi jonk' Remunen oli; Turnon nuoremman sisaren h�n �sken olj vaimoksi saanut. T�� sopivat, sopimattomatkin sotarintaman eess� kirkuelee sek� uudesta arvostaan ylimiell� harppovi, itsest��n rehennellen reuhoamalla: "Ettenk�s h�pe� taas vallilla saarretull' olla, muurilla kuoloa torjuen, oi Frygit kahdesti ly�dyt? Kas, sodallaan miten vaativat vaan nuo meilt' avioita! 600 Hiisik� sai teit' Italiaan vai toi joku hulluus? Ei t��ll' Atridat oo tahi l�rp�tt�v�inen Ulixes. Synnylt��n karu heimo, me poikamme ens joen luokse viemme, ne karkaistaksemme ankaran kylm�ll� veell�; korvessa uurastavat pojat pyynti� uuvuttavaista, 605 joutsella ampuillen sek� ratsullaan huvitellen. Uurahat ty�ss� ja niukkaan tyytyv�t miehemme karskit milloin kuokkivat maat' tahi taistellen linnoja voittaa. Vietet�h�n asehiss' ik� kaikki ja h�rki� ly�mme laapurin nurjalla p��ll' l�p�ten eik' korkea vanhuus 610 tahtomme voimaa voi masentaa, urouttamme muuttaa. Harmaatkin hivukset katetaan kyp�r�ll� ja koota tuoretta saalist' ain' ilottaa sek� ry�st�st� el��. Purppuran, sahramin kirjoamat takit kiilt�v�t teill�; tansseja vaan haluaa yh�tellen mielenne tyhj�; 615 haa, hihakkaat nutut noill' on ja myssyss� poskien peitteet! Hyi akat eik' urohot, jo te Dindymon vuorelle menk��t, miss' ulisten kaks��nist� tuttua loilua huilut uikuvat! Teit' em�n Idan jo kutsuvi pilli ja rumpu; siis hyl�tk��t asehet urohill', eretk��t sodastanne!" 620 Moistapa syytelev��, horivaa loruaan mit�t�nt� sied' ei Askanius, vaan k��ntyen joutsella nuolen kohden suunnittaa, sitt' j�nn�tty��n heti joutsen seisaht, Juppiterii lupauksilla ens anoakseen: "Juppiter kaiken voipa, o auttaos urheat aikeet! 625 Itsep� templihis tuon sull' lyylim�lahjana juhlaks hiehon valkoisen, kult' otsan sull' alttarill' laitan, p��t� mi kantaapi tasakorkeena em�n kanssa, teikkovi sarvinehen sek� sorkilla hiekkoa potkii!" Kuuli ja taivahan nyt s�keheiselt� puolelta Taatto 630 leimahuttaa vasemmalta; jo rapsaht surmanki joutsi. Vinhasti viuhahtain jopa lens ulos kiit�v� nuoli: t�� Remusen p��n puhkas ja raudan luont' ohimonsa halkasi. "Mee, kopehin pakinoines nyt kuntoa pilkkaa! T��n Rutuloill' Frygit kahdesti ly�dyt vastaukseks suo!" 635 Askanius vaan t��n. Sit� seuraa Teukrojen huuto: riemusta pauhaavat ylent�in urouttansa t�htiin. P��tyip' ilman kannelta kaunistukka Apollo katsomahan alas ausonilais v�kehen sek� linnaan, pilvell� ollen ja n�in nime�� ilosell' Julollen: 640 "Onnea uljuutees, pojusein! N�in t�htihin noustaan, oi jumalain vesa, es'is�kin jumalain! Sodat kaikki syyst' asettuut, meill' Onni kun Assarakon suvun tuopi; Troija sull' ei ole kyllin!" N�in nimeten heti lasken kannelta taivon ja leijuvat liemingat hajottaa ja 645 saapuu Askanion luo, muotonsa muuttaen vanhan Buten kalttaiseks. T�m� dardanilaisen Ankhisen knaappina ennen olj sek� perheen luottamusmiesn�; Askanion toveriks is� sitte sen m��r�s. Apollo kaikelta olj ukonlaisena, ��nelt��n, v�rilt��n ja 650 hiuksilta valkeiltaan, helin�lt' asehittenki julmain; kiivasta Juloa n�in puhutellen h�n nime��pi: "Aeneaan poik', kyllin on, ett' Remusen vahingottas kaasit s� nuolellas: t�m�n sull' ens suuri Apollo my�nt�� kiitoksen eik' taitoas karsahin katso; 655 muutenpa sie sodast' erkane, poika!" Kun virkki Apollo, muodon lausuessaan inehmon h�n jo heitti ja kau'as ilmahan ohkaiseen n�kyvist�h�n haihtuvi heilt�. Huomasivat jumalan Teukroin ylimykset ja Febon peitset ja, v�istyess' sen, heti helskehet tunsivat viinen. 660 Tappelun siis halukkaan hep� Febon k�skyjen j�lkeen est�v�t Askanion, vaan itse taistohon j�lleen astuvat, vaaroihin taas henkens� antaen alttiiks. Kaikkien linnotusten edustalla jo nousevi huuto: Joutsia j�nnitt�v�t tulisesti ja keihoja viskoot. 665 Peitsist� peittyypi koko maa; nyt kilvet ja ontot ly�nnist� helsky�v�t kyp�r�t: raju tappelu syntyy: aivan kuin samoellen l�nnest�, Kaurihin vuoksi ruoskitsee sade maata ja kuin rakehet rajus��ll� rapsahtavat merehen, kun Juppiter hirve�n lounais- 670 myrskyn suo satehen, pisartain onspilvi� taivaan. Pandarus kuin Bitias, pojat Alkanorin frygilaisen, jotk' oli saanunna Juppiterin salon impi Iaera, -- poikuehet kotimaana pet�j�in sek� vuorien moiset --, portin aukasevat, mink' heill' oli uskonut p��mies, 675 ynn' usaltain v�kehens, vihollista nyt kutsuvat linnaan. Tornien mut edustall' its' seisovat kumminki puolin, rautaisiss' asehiss' sek� p��ss��n h�ilyv�t t�yht�t; aivankuin kohoaa kymivirtojen kirkasten luona, sorjalla rannalla Pon tahi luon' Adigen ihanaisen 680 ilmoihin paritammea, taajoja latvoja nostaen taivaallen sek� huojuvat huippuineen komeoine. Hy�kk��v�t Rutulot �k�tess' avonaisiksi portit. �kki�h�n Kvercens ja Akvikulus oiv' asehilta, mielens� malttamaton Tmarus sek� urhea Haemon 685 kaikkine joukkoineen pakohon joko t�ytyv�t painaa tai ihan portin kynnyksellen henkens� heitt��. Kiihtyv�t tuost' enemmin vihat mieliss��n sotasissa; nyt jopa Teukrotkin sinn' yhtehen joukossa saavat, rohkeevat k�sik�hm�h�n k�yd', uloten etemm�ksi. 690 Turnolle johtajallen, joka muualla p�in elamoitsi, miesten kammollen sanan airut tuo, -- vihollisten raivoavan eritt�in tapossaan sek� aukovan portit. Aikehens hylj�ten t�� sek� suuresta harmista kiihtyin hy�kk�si Teukrojen portin ja veljien luo kopeoitten; 695 ensin Antifaten, kun t�� tuli ensiksi vastaan, kookkahan Sarpedon, emost' thebalaisesta kerson, peitsens� paiskaten, kaas: italoinen sardelli lent�in ohvassa ilmassa, vatsahan, n�et, poven korkean alle sattuen k�tkeytyy; kolo haavasta synk�st� syyti 700 hurmetta vaahtoavaa sek� l�mmitti rinnassa rautaa. Sitt' Erymantin, Afiduon, Meropen k�dell��n kaas, kirkassilm�senkin Bitiaan, urokkaan syd�melt��n, keihoa paits; sill' ei olis keiholla henkens� mennyt; vaan tuli sylkytt�en j�tinmoista nakkauspeist�, 705 mink� h�n kuin salaman sy�ks; ei h�r�n vuotoa kaksi, eik' kova, kaksinkertanen, kultanen haarniskapaita kest�nyt tuota, mut horjahtuen j�senet isot sortui. Huoahti allansa maa, kun kalskuen kilp putos ylleen. Niinkuin eubealais-Baijaen meren rannalla joskus 710 lasketahan kivi-arkku, min t�ytt�nehet ovat aimo paasilla, ynn' urantoon sys�t��n; sep� sy�ksyen jurmuun n�in katoaa sek� pohjaan t�yt�tty��n pys�htyypi: sakkautuu meri ynn' yl�s mustaa ty�nt�vi multaa; jyrskeest��n tutajaa iso Procida kuin kova peite 715 Inarimen, mink' Juppiter laski Tyfeonin p��lle. Kaikenpavaltias Mars uromielen ja innon Latinoin kartuttaa sek� rintoja kiihdytt�� sota-intoon; mut l�hett�� paon Teukroillen sek� synke�n pelvon. Ylt'ylitsen k�siks k�yv�t, kun vain vara taistohon suotiin, 720 haltia vimmainen kun heid�n mielens� valtas. Kun maass' selj�ll��n n�ki Pandarus veljens� ruumiin, onnenki muutoksen, kova onni mi valtasi seikat, suurella voimallaan saranalla h�n kiert�vi portin, ponnistaen tukevill' olillansa ja mont' omistansa 725 linnasta sulkien pois tylyhyn siten taistohon j�tti; vaan muut rynt��j�t sis�h�n sulk, ottaen kanssaan, mielet�n, kun Rutuloin ei joukon keskess� n�hnyt hy�kk��v�� kuningasta ja t��nkin linnahan telkes, aivan kuin rajun tiikerin arkojen lammasten keskeen. 730 �kki� v�lk�hti silmist' t��n tuli outo ja aseet julmasti helskyiv�t; tutajaa kyp�r�ll�ns� t�yht� hurmehikas sek� s�ihkyellen h�nen leimuvi kilpi. Tuntevat muodon t��n vihatun, j�re�t nivuset t��n h�mm�styen heti Aeneadat. Iso Pandarus silloin 735 rynt�� ynn' �k�yntyen veljens� kuoleman vuoksi lausuvi: "Eip' ole t��ll� Amatan huomenpalatsi eik' is�nmaan varustuksilla Ardea Turnoa suojaa! Leirin n�et vihollisten etk' ulos p��se s� t��lt�!" H�llep� pilkkaellen ��ns kylm�ll� mielell� Turnus: 740 "Alkaos, jos sull' on uroutta ja taistelemaan k�y; l�yt�nehes Akhilleen Priamolle sa kertoa saat viel'!" Virkki. H�n oksiltaan oakkaan sek� karkeakuoren paiskaa, ponnistaen, min voimansa my�nsiv�t, keih��n. Ilmat vain vian saivat; sill� Saturnia Juno 745 tullen sen suunnitti pois, joten peitsens� porttihin tarttuu. "Vaan t�t' et keihoa karta, mink' k�sivoimani sulle laittaa enk� sun laillasi keih�shaavoja anna!" N�in nimes; korkeallen kavahtain h�n miekkansa nostaa, miekalla kummanki sitt' ohimon v�litsenp� kesk' otsan 750 halkais ja tarpais hirve�n haavan leukahan asti. Tuop' oli ryskett�! Suuresta painostaan vavahtui maa. Hervottomat j�senet, verisetkin aivosta aseet vaipuvat, kuollessa t��n, alas; vaan tasasin osin h�ll� sinne ja t�nn' olallaan molemmin p�in riippuvi p��hyt. 755 Kauhusta kalvistuin pakohon jopa k��ntyv�t Teukrot. Nyt jos voittajallen olis �kki� juontunut mieleen, teljet murtaen, yst�v�t portista laskea linnaan, p�iv� se viimeinen olis kansalle kuin sodall' ollut! Raivopa kiivastunutta ja murhan mielet�n kiihko 760 vei vihamiehi� vastaan. Ensin h�n Falerin sek�, polven taittaen, Gygen saavutti, peitsi�kin ved�styit' ulos paiskeli selk��n karkurillen; suo h�ll' uroutta ja tarmoa Juno. T��n toveriks Hayn liitti ja kilven murtaen, Fegen; 765 aavistamattoman Alkandron, sotahan kehottaiss' sen muureilla, Halion, Noemoin kuin Prytaninki; Lynceon vastustavan, tovereitaan auks hakevaisen, miekkaa heiluttaen luon' oikeapuolisen muurin kimppuhun k�y, otellen joit' yhdell� iskulla heitti 770 p��n kyp�r�n kera kauas. Sittep� my�s petojenki ahdistajan Amykon, jota ei kokeneempoa ollut keihoja voitelemaan k�sin eik�p� myrkyll� rautaa; aeolilais-Klytion, Runotartenki yst�v�n Krethen, Krethen, Lauluttarein toverin, joka lauluja aina, 775 soittoakin kitharan sek� soitellen laulella suosi ain' uvehist', urosten asehista ja my�s kahakoista. Vihdoin p��miehet tapon kuultuahan omiensa, yhtyv�t Dardanidat Mnestheus ja tuima Serestus; harhoavan n�kev�t toverit vihamiehenki linnass'. 780 Mnestheus nyt: "Mihink�s pakenette ja aijotte?" lausuu. "Mitk�p� muurit muut, mit� suojaa teill� on viel�? Yksik� mies, maanmiehet, ja kaikkiakaan varustusten saartama vois mokomat tapot linnassa kostamattamme tehd� ja miehist�mm' etevimmist� niin monet Tuoneen 785 laittaa? Eik' is�nmaat' polost', entisi� jumaloita, suurtakin Aeneast' eik' oo, k�pel�t, h�py, armo?" Kiihottuen t�st' urhostuvat sek� suurissa joukoin seisahtuvat. V�hitellenp� Turnus taistosta v�istyy, pyrkien virrallen, osahan miss' suo kymi suojaa. 790 Teukrot ankarammin t�h�n �rjyen kimppuhun k�yv�t, joukkoja tihjent�en. Kuni hirmuista jalopeuraa ahdistaa vasamoinehen suuttunut parvi, mut kouko s�ihkyen, tuijottain tulisest per�yntyvi eik� harminsa, kuntonsa voi pakohon eik' k��nty� vastaan, 795 eik', ehk' tuot' tekis miel, urosten l�pi keihojen saata tunkeuda: n�in Turnuski vasten mielt' takauntuu kiiruhtamatt' takasin sek� mielens� kiukusta kiehuu. Viel�p� silloinkin pari kertaa vastahan hy�k�ht, kahdesti h�mm�styneen v�en sai pakohon sis�linnaan. 800 Leirist� kiiruhtaen v�ki saapi nyt yhtenen kaikki. Vastustuksehen ei kehotella Saturnia Juno rohkene, ilmojen teit� kun Juppiter taivahalt' Irin laittoi saattamahan sisarelleen ankaran k�skyn, Turnus jos Teukrojen ei varusteist' ylevist� nyt v�istyis. 805 Siks ei sankari t�� en�h�n niin kilvell� kest�� eik' k�dell��n voi: niin joka suunnalta heitetyt keih��t sortavat tuot'. Ohut ain' kalajaa ohimoittensa luona nyt sotalakki ja vaskisen haarniskan murtavat paadet, t�yht�kin t�yt�ist��n laelt' eik' en�h�n tue kilpi 810 ly�nnist�, Teukrot kuin k�siks k�i vihasemmin ja itse s�ihkelev�inen Mnestheus. Jop' hiki kaikesta juoksee ruumihist' t��n pikivirtana, henki� eik' en�h�n voi: ahdistaa v�synytt� jo ahdas henk' kuni �hky. Silloinp' p�istikk�in hyp�ten lopuks h�n asehissaan 815 viskautui kymihin. T�m� keltasehen vetehens� ottavi sy�ks�ht�v�n, vedell��n sep� vienolla saattain hilpe�n vei toverein luo, huuhdottuaan veret ensin. Viitteet: V. 2. Saturnia Juno s.o. Saturnon, ajan jumalan, tyt�r Juno. -- Iriksest� katso Aen. IV, 694. -- V. 3. Turnus oli Daunon poika ja Pilumnon pojanpoika. V. 5. Thaumantias = Thaumas'en tyt�r. V. 10. Korytho oli er�s etruskilainen kuningas, joka oli perustanut Korython kaupungin (nyk. Cortona'n). V. 58. "Se", nim. Turnus. V. 82. Berekyntia, vert. Aen. VI, 785. V. 102-103. Doto ja Galatea olivat meren jumalan Nereon tytt�ri�, Vellamon neitoja. V. 108. "�iti�", nim. Berekyntiaa. V. 264. Arisba oli er�s kaupunki V.-Aasiassa, jonka Troijalaiset ovat valloittaneet ennen Kreikkalaisten tuloa sotaan heit� vastaan. V. 307. Aseiden vaihtaminen oli ennen muinoin yst�vyyden liiton merkki. V. 364. "Anast t��", nim. Euryalus. V. 370. Volski, oikeittain Volscens, oli t��n Rutulein parven p��llik�n nimi. V. 378. "Y�n", t�ss� = pimeyden. V. 383. "Palasten" = polkujen. V. 511. "Suuressa taistelussaan j.n.e.", nim. Troijan 10 vuotisen piirityksen aikana. V. 519. "Nakkausneuvoin" s.o. vanhan ajan tykinmoisien nakkauskoneiden (= vipukoneiden, viippaimien, "katapulttien" ja "ballistojen") avulla. V. 584. Symaethia-virta (nyk. Jaretta) on Sicilian it�rannalla. -- Arcens'in �itin� sanotaan olleen nymfan Thallan. V. 610. "Laapuri" oli sotakirveell� varustettu keih�s, = hellebardi. V. 616. Hihoja nutuissa ja poskipeitteit� p��hineiss� pitiv�t muinaiset kansat veltostumisen merkkin� (vertaa Aen. IV, 216). V. 617. Dindymo oli er��n Cybeleelle pyhitetyn vuoren nimi V.-Aasiassa. V. 619. "Idan em�" = Cybele. V. 642-643. T�ss� paikassa viitataan keisari Auguston aikana vallinneesen rauhaan Rooman valtakunnassa; Assarakus, josta Augusto johti sukuansa, oli Dardanon pojanpojan Tros'in poika. V. 668. Kauriin t�hdist�n taivaalle ilmaantuessa ovat Italiassa sateiset ajat. V. 698. "Italoinen sardelli" s.o. italialaisesta sardellipuusta tehty peitsi. V. 710. Baijaen kaupungin, joka oli Kampaanian maakunnassa ja miss� Rooman ylh�is� oleskeli mielell��n Vergilion aikana kes�aikoina maahovissa, olivat Eubean saarelta tulleet Kreikkalaiset siirtolaiset perustaneet. V. 716. Procidan saari on Neapelin lahden edustalla. V. 716. Inarime, nyk. Ischian (l. Iskian) saari, my�skin l�hell� Neapelia, on syntynyt maanalaisen tulen vaikutuksesta; siell� oli �skett�inkin suuri maanj�ristys (v. 1886). -- Vergilio kertoo, ett� Juppiter laski t��n saaren Tyfeonin, er��n j�ttil�isen p��lle, t�m�n rangaistukseksi. Vert. Aen. III, 578 ss. KYMMENES LAULU. Sota. Ainehisto. Kokouksessa Olympolla kehottaa Juppiter jumalia yksimielisyyteen (1-15), jolloin Venus valittaa Juppiterille Troijalaisten kovaa onnea ja Junon vainoamista (16-62), mutta Juno sen syyt�ksen torjuu, sanoen Troijalaisien ja Venuksen itsens� olevan syyp��t onnettomuuksiinsa (62-95). -- Juppiter p��tt�� kokouksen vakuutuksella, ettei h�n tahdo kumpaakaan heist� puoltaa, vaan on j�tt�v� asian Kohtalon ratkaistavaksi (96-117). -- Rutulot ahdistavat Troijalaisia, jotka puolustaivat Askanion ja Mnestheon johdon alla (118-145). -- Sill� aikaa Aeneas, saatuaan Etruskit liittolaisikseen, l�ksi Pallaan, Tarkhon ja 30 laivan kera palausmatkalleen omaisiensa luo, jolla matkalla kohtaa laivoista syntyneet merenimmet, joista Kymodokea kertoo h�nelle, mill� kannalla asiat leiriss� ovat (146-255). -- Aeneaan ja h�nen v�kens� saapuminen rantaan (256-307), jota Turnus kokee turhaan est��; tappelu rannalla (308-361). -- Pallas, tehty��n ihmetelt�vi� urot�it�, tulee kahdentaistelussaan Turnon kera tapetuksi (362-509). -- Aeneas, saatuaan tiedon yst�v�ns� Pallaan kaatumisesta, kostaa hirve�sti t�m�n kuoleman, jolloin tappaa paitsi muita my�s rikkaan, aarteitaan turhaan tarjoilevan Magon, kopeilevan Haimonin, kerskuvan Anxurin, Tarqviton, Ligerin ja Lukagon (510-605). -- Juppiter sallii Junon pelastaa Turnon Aeneaan k�sist�; Juno muuttuen Aeneaan n�k�iseksi viekottaa Turnon laivaan ja vie h�net h�nen is�ns� Daunon linnaan (606-688). -- Mezentius kaadettuaan paljon Troijalaisia ja Tyrrhenilaisia, joutuu vihdoin kahdenkamppailuun Aeneaan kanssa, jossa tulee haavoitetuksi ja pelastuu ainoastaan siten, ett� h�nen poikansa Lausus astuu h�nen ja Aeneaan v�liin (689-790). -- Lauson kuolema (790-832). -- Mezentius murhehtii poikansa kuolemata ja l�htee, sit� kostaakseen, jatkamaan ratsain tappeluansa Aeneaan kera, mutta saapi siin� surmansa (833-908). _Jumalten neuvottelu; Pallas ja Turnus; Aeneas, Mezentius ja Lausus_. Huonehet aukaistaan jopa kaiken voivan Olympon, kun jumalain is� ynn' inehmoin kuningas kokoukseen kutsuu t�htisehen majahans, jost' kaikkia maita, Teukrojen leiri�kin yl�h�lt' t�hyst�� ja Latinoin kansoja. Istahtavat avaroiss' saliloissa. H�n alkaa: 5 "Suuret taivahiset, miks teid�n tahtonne taasen muuttunut on, miks niin ylen kiist�tte kiivahin mielin? Italiaa sotimast' olin kielt�nyt Teukroja vastaan; mut tora millinen nous yli kieltonikin! Mik� pelko taistohon k�skee n�it' tahi noit' eli tarttua miekkaan 10 vaativi? Saap' ik�v�im�t�kin sodan oikea aika, kun tyly Karthago kerran tuo varustuksihin Rooman surmoa suurta ja aukaisee uran alppien kautta: silloin sallitahan n�rin taistella, riistoa ry�st��. Nyt heretk��t tyvenen sovinnon rakentain iloksenne!" 15 Juppiter n�in lyhyesti; mut ei Venus kultanen vastaan lyhv�h�n lausuile: "Oi is�, oi ikinen inehmoin, jumalainki s� herra! -- sill� mit' oiskaan muuta, jot' auksemme voisimme pyyt��? n�etk� s� ilkkuvat kuin Rutulot, miten kulkevi Turnus 20 parvinens, kuin uvehist' isostellen ja onnesta paisuin hy�kk�vi? Eip' en�h�n varusteetkana Teukroja suojaa! Nuo jopa porttienkin sis�puolla ja harjalla muurin taistelevat, ett' tulvilleen verens' saa kanavatkin! Poissa on Aeneas sek� tiedota. Etk� s� heit� 25 koskahan saarrosta p��st�? Taas varustuksia, Troijan syntyess', uhkailee vihamies; taas uus sotajoukko ynn' Aetolian Arpista nousee Teukroja vastaan Tydeon poika! Ma luulen haavoja saavani taasen; taas varoella ma, tytt�res, saan inehmoin tamineita! 30 -- Jos luvattais sek� vasten tahtoa Dardanolaiset Italiaan sai: k�rsik�h�t viastaan; s� et heit� tarvitse auttaa! Vaan jos seurasivat osoansa, ennusti mist' usehin jumalat sek� haamut; ken muuttaa k�skyj�s uskaltaa tahi uusia arpoja s��t��? 35 Virkkasin miks Erycinan rannalla poltosta laivain tai vihurein kuninkaasta ja tuulista raivoavista, nousnehist' Aeoliast', tai pilvist� l�ht�� Irin? Viel�p� Tuonenkin, -- kun koettamataan t�m� keino j�i h�nelt' --, t�� manajaa; yl�-ilmahan p��sty� kohta 40 Allekto Italian kesk'kaupunkein l�pi riehui. -- Ei mua liikuta valtio, vaikkapa tuotakin toivoin, kest�ess' onnen; voittakohot, kenen voittoa suot vain! Jos ei seutua oo mit�k��n, mink' puolisos julma sois Teukroill', is�, sorretun Troijan sauhuavaisten 45 j�ttein kautt' anon: vaarata sallittakoon asehista selvit� Askanion; -- pojan poikaani edes s��st�! Aeneas samotkoon vain oudoill' aavilla keijuin tiet�, min Onnensa soi h�nen kuljettavaksensa; t��np� suojella vain sek� julmast' taistosta tahtosin poistaa. 50 On Amathus mull', on Pafos korkea ynn� Cythera, Idalian hovit on: asehist' erotenpa h�n hiljaan t��ll' elons viett�k�h�n. V�kivallalla k�skett�k��n vain Karthago sortaa Ausoniaa; sitt' ei vihollista Tyron linnoill' oo ket�k��n. Mit�k�s sit� auttoi 55 taistelun turmasta p��sy, mit' Argoksen tulen v�ist�, -- niin useat avaran meren, maan mit� kestetyt vaarat, jos Latiossakin Teukrot Pergamo-onnensa saavat? Eik' paremp' ollunna ois, is�nmaan tuhon j�ttehill' ett' ois j��nehet mannulle, miss' oli Troija? Xanthon, Simo�n taas 60 kurjille j�llehen ann', anon; ennemmin entiset suo taas Teukroill', oi is�, kohtalons!" -- Nyt kuninkaallinen Juno harmistuin nimes: "Miks mua ��nett�myydest� vaadit luopumahan sek� julkasemaan salatun surun lausein? Kenp' inehmoista tai jumaloist' on k�skenyt k�ym��n 65 Aeneast' otelmaan, -- kuningasta Latinoa vasten nousemahan? -- Tuli Italiaan pakost' onnensa, olkoon, Kassandran unen vimmoamaisna; mut tokkohan k�skin leirins� j�tt�m�h�n tahi tuulille uskoa hengen? Tokkohan uskomahan pojalleen sodan johdon ja linnan? 70 Yllytink�s levokkait' asukkaita ma Tyrrheniliiton rikkoon? Haltia ken petokseen joht? Julmako valtamm'? Junonko syyt� se on tai pilvist� laitetun Irin? V��rin jos on Italoin kohovaa Troijaa tuliliekin saarrella, v��rin jos Turnon on is�nmaall' asuskella, 75 jonk' emo haltiatar olj Venilia, taatto Pilumnus: saavatkos Lation tulisoihtuineen Frygit polttaa? -- vierahat maat kukistaa ikehens' ala? -- saalista ottaa? -- morsiantaan valiskellen sulholta kihlatun vied�? -- rauhan k�tt' ojentaa, varustain sel�n taa tamineitaan? 80 -- Kreikkaalais-k�sist' Aeneaan sin� saat pelastella, pilvehen peitell� saat sek� tyhj�h�n usmahan miehen, laivatkin voit yht' usehiks meren immiksi muuttaa, -- v��rink� siis jos my�s Rutuloill' avun suonehet oomme? Viestit� Aeneas on poissa; h�n viestit� j��k��n! 85 On Pafos, Idalion sull', on ylev�inen Cythera: miks k�sin kaupunkiin sotasaan k�yt, -- tuimihin miehiin? Vai mek� mullistaa Frygian ylen h�ilyv�n vallan sult' yrit�mm'? Mek�? Ken polois-Teukrot Akhivojen valtaan heitti? Mi syyn' oli, ett' asehiss' oli noustava miesten 90 Europan, Asian ja mi varkaus rauhansa rikkoi? Mun avittaissako Troijan liekki� petteli Spartan? Annoinkos asehet, -- uhitinkos lemmell� sotaan? Silloin sun omistas sopi pelj�t�; nyt valitella v��rin ja my�h��nkin alat, turhia artteja nostain!" 95 N�in nimes Juno; silloin taivahiset erimielin yhtyiv�t h�listen pakinaan, kuni tuuloset ensin hiljahan kun humajaa lehikoissa ja viel' ep�selv��n tuulahtavat, julistain merimiehille kiihtymyst' tuulten. Nytp' is� kaikenvoipa, joll' on yli kaikkien valta, 100 alkaa. T�st' tyventyi jumalain ylen korkea linna, vaikeni maa vavahtuin sek� vaikeni korkea taivas, vaipui tuulahuskin, tyventyi meri p�ilyv�ks pinnaks. "Kuulkaat siis sek� n�� minun lausehet mielehen pankaat! Kosk' kera Ausonilaisien ei voi yhty� Teukrot 105 liittohon eik� se teid�n arttinne loppua l�yd�; millainen hyv�h�n olis Kohtalo tai mik� toivo Teukrolla tai Rutuloll', en huol erotella ma yht��n: Kohtalon suomastakos Italot nyt saartavat Teukroin leiri� vain kokonaan erehtyink�s tahdosta Onnen. 110 En vapahda Rutuloit'! Yrityksens� kullekin vaivan tai ilon tuo. Kuningas sama, Juppiter, kaikkia johtaa! Luoma on l�yt�v� tiens'!" -- Stygilaisen sen veljens� virran pihkasta hehkuvien, syv�kuilusten rantojen kautta vannoi, vannoessaan vapisuttaen kaiken Olympon. 115 N�in lopettaa. Nous Juppiter kultais-istumeltansa sitte ja taivahiset v�liss��n ovellen h�net saatti. Sill�v�lin Rutulot jokapaikassa porttien luona miehi� surmaavat sek� muureja saartavat liekin; vaan v�ki Aeneadain suletaan varustuksien keskeen 120 eik' mit�k��n paon toivoa oo. Yl�-tornissa koidot turhaan seisovat, muureja puoltaen harvalukuisna. -- 259 -- Imbrason poik' Asius, Hiketaonin poika Thymetes, Assarakot molemmat, kera Kastorin vanhempi Thymbris olj eturinnassa. N�it� Sarpedonin kumpikin veljes, 125 Klarus kuin Themon Lyciast' ylev�isest� seuraa. Ponnistaen koko ruumiillaan kiviharkkoa kantoi, -- vuoresta melkoista palast', -- Akmon Lyrnesiolainen; eik' isomp' ollunna tuot' Klytius is� eik' veli Mnesthes. N�� vasamilla, mut puoltaen nuo sotivat kivilohkoill', 130 liekkej� viskelev�t sek� laittavat nuolia j�nteill'. Itsep� keskell� n�it' Venuksen mit� hartahin huoli dardanilainen poika, kas, paljahin p�in somin vilkkaa, -- kuin diamantti, mi keltasehen on juotettu kultaan kaulailen koristeeks tahi p��ll' eli niin kuni kiilt�� 135 norsunluu sovitettuna bux- tai oriko-puuhun taitavast; niskalle maidon valkeallen hivukset t��n liehuvat kiinnitt�� soma, pehmonen kultanen rengas. Ismarus, sunkin my�s n�kiv�t suvut urheamielet haavoja annelleen sek� myrkkyis-nuolt' asetelleen, 140 Meonien suvust' oivan, maan v�kimultoa jossa miehet viljelev�t sek� Paktolus kullalla kastaa. Siin' oli Mnestheus, jota eilinen kunnia saattaa kuuluks, ett' ajanut pakohon olj vallilta Turnon; siin' olj Kapys, nimens Kapua-kaupunki josta on saanut. 145 N�in n�m�t taistelivat sodan armottoman kahakoissa, aavalla Aeneas ulapalla kun matkusti y�ll�. Kun luont' Evandron h�n ehti Etruskien leiriin, saa kuninkaan luo, julkaisee nimens, heimonsa h�lle, mik' asians' olis, itse min toisi; Mezentius ketk� 150 liittohons' sai sek� Turnuksen v�kivaltasen mielen n�ytt��, ihmis-asjoihin mik�l' luottoa voisi muistuttaa, avun pyyt�en. Vitkastamattapa Tarkho voimansa yhdist��, valan tehden. Huolesta p��sten lydialais-suku nyt, jumalat kuten k�sk, k�vi laivaan, 155 luottaen vierahasen p��mieheens. Ens alus kulkee Aeneaan, kokassaan frygilais-jalopeuroja kantain, mut yl�puolla on n�ist' Troijan pakolaisille rakkain Ida. T�ss' istuupi jalo Aeneas ajatellen vaiheit' taistelujen sek� Pallas t��n vasemmalla 160 istuen vieress��n utelee joko t�hdist�, synk�n oppahist' y�n, tahi maisin kuin merin k�rsimi�ns�. Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, laulua e'ist�in: mitk�p� joukot rannoilt' tuscialaisilta seuraa Aeneast', alukset varustaa sek� kulkevi merta? 165 Massikus vaskisin "Tiikerineen" ens kynteli aavaa: t��n muass' olj tuhat miehuista', jotk' Klusion muurit, Kosanki linnan j�ttiv�t; heill' oli peitset ja nuolet, viinet olj keve�t olallaan sek� tappava joutsi. Siin' oli tuima Abas: t��n verrattomiss' asehissa 170 joukko olj kaikki ja kulta-Apollosta kiilteli keula. Sataa kuus h�ll' antanut olj Populonia �iti urhoa taisteluhun sopivaa; mut Ilvanpa saari kolmesataa, -- ter�skaivannoistansa runsahist' oiva. Kolmas olj inehmoin, jumalain v�litulkki Asilas, 175 -- joll' elukkain sis�lmykset ja taivahan t�hdet olj tietyt, tiettyn� lintujen kiel, salamain v�l�hystenki enteet --, vie tuhannen miest' tuurihikast' tihe��n sotarintaan. Alfealain' alultaan heit' tottelemaan komens Pisan linna Etrurian maalla. Seuraa kaunehin Astur, 180 Astur, ratsuhun ynn' upeiin tamineihin mi luotti. Liitt�v�t sataa kolm yksmielisn� seuroavaista Caereten asukkaat sek� my�s Minjon joen lietteet, Pyrgokin muinoinen sek� tautia tuova Graviska. En suakaan Ligurein sotap��llikk� urhein heit� 185 mainitsematta Cinyra ja harvoja viev� Kupavo, jonka jo kiireell� somat joutsen-sulkaset nousee, teid�n, o Rakkaus, syy sek� taattonsa muutoksen merkki. Kerrotahan Cyknon, surevan Faetoninsa armaan vuoksi, kun poppelien -- sisartens' -- lehikon varikossa 190 laulel ja lempehens murheiseen haki laulusta hoivaa, laulaen linnun muodossa viett�nehen ij�kkyyden, sitten maast' eroten h�nen laulaen nousnehen t�htiin. Poikansa, laivalla seurassaan tasavuotinen joukko, airoin souduttaa j�tinmoista "Kentauria"; tuopa 195 halkoen suurella paaskokallaan mert', aaltoja uhkaa jyrkk�n�, pitk�ll� kun taiallaan vakoaa urannoita. My�skin vei is�nmaan nyt ��rilt� joukkonsa Oknus, Manton ennustavan sek� tuscialais-joen poika; muurit t�� sinullen, nimenkin emon Mantuan antoi; 200 Mantua, es'isist��n rikas, vaan ei yks suku kaikkein. Kolmepa heimoa on, mut heimoss' on kansoa nelj�; its' se on kansojen p��n� ja Tuscien heimost' on miehet. T��lt�kin viissatasen Mezentius vastahans' saapi; poikapa Benakon, kahilaista mi seppelt� kantoi, 205 "Mincius"-laivassa vei vihamiehin� heit' ulapalle. Raskas "Aulestes" samoaa; sadall' airolla merta soutavat miehet ja vaahdottavat, samertain meren kalvon. Tuot' veti hirmuinen Triton, joka tummoa merta torvella s�ikytt��: p��st' uumenihinpa on uivall' 210 karvaisen inehmon kuva, mut maha pyrst�ksi p��ttyy: puol'inehmon alapuolella vaahtoo hyrskyen aalto. Kolmella kymmenell' laivalla n�in useat ylimykset riensiv�t Troijan auks, meren kentti� vaskella viilten. Jop' on taivaalta alennunna nyt p�iv� ja riensi 215 �isiss� vaunuissaan soma kuu kesk'kannelle taivaan, Aeneas kun, (sill' ei j�senillens� suo suru rauhaa), ohjaa istuellen per�sint� ja purjetta hoitaa. H�llep�, kas, tien keskell� saa omien tovereinsa seurue vastaansa Nymfat, joit' ehto Cybebe 220 k�skenyt olj meren vallitsemaan, nymfaiks aluksista muuttaessaan; tasakyljin he uivat ja aaltoja halkoi, yht' useoina kuin vask'keulaa rannall' olj ollut. Tunnettuaan kuninkaans et�h�lt' t�m�n parvi se kiert�� leikkien. Heist�p� nyt puhumaan paras Kymodokea 225 takaa oikeallaan per�keulahan tarttuvi, nostain selk�ns�, vaan vasemmallaan hiljahan ui ulapalla. Sitten h�mm�styneelle h�n n�in nime��: "Jumalainen, valvotko Aeneas? Nous, antaos purjehet t�ydet! Oomme sun laivojas kaikk', yl�ng�n pyh�n hongista Idan 230 tehtyj�, tulleita meren immiks. Kun meit' ep�kelpo tuurillaan Rutulus sek� liekill� pohjahan pyysi, mursimme sun sitehes suruksemm', meren kautt' tavotellen vain sua. Uuden t��n n��n meill' emo s��lien loiht ja loi meren immiks v�rjym�h�n ij�t' aaltojen alla. 235 Poikasi Askanius suletaan varustusten ja hautain, keih�sten sek� taistelevaisten Latinojen keskeen. Etruskilais-v�kineen jopa m��r�tyt paikkansa valtaa Arkadilais ritarmies. V�lihin v�kens vastahan panna, etteiv�t tulis leirihin, Turnon on luja p��t�s. 240 Nouskosi siis sek� koin yletess' ens kumppanit k�ske kutsumahan sotahan, ota kilpesi, sulle min antoi verrattoman tulen haltia, kultasi min somaks reunat! P�iv�p� huomeinen, jos et turhaksi mun sanan' usko, hirmuiset tapettuin Rutuloin kasat l�yt�vi." N�in olj 245 lausunut: oikeallaan erotessa h�n korkean keulan ty�kk�si, tuon hyvin tuntein. T�� vilaht aaltojen halki kiireemmin vasamaa sek� nuoltakin tuulien vertaa. J�ljess� joudutti matkoans muut. Imeht ymm�rt�m�tt� Aeneas, mut enne se kuitenki mielt�ns� nostaa. 250 Taivasta katsellen h�n lyhvehen n�in aneleepi: "Idalais-jumalain sulo �iti, on Dindymon jolla linnat tornihikkaat sek� leijonaparj ikehess�, taistoissamm' ole, haltiatar, tukemm'; entehes tarkkaan t�ytt�en, auttaos sie Frygilaisia suosiollisna!" 255 Sen nimes vainen h�n; sill' aikaa rient�en koitti varhainen valokas jopa p�ivyt, karkottaen y�n. Lippuja seuraamaan k�sk ensinn� h�n tovereita, tutkimahan tamineita ja taisteluhun varustaimaan. Vaan jopa kannattamaan rupes silm�ns� Teukrojen leiriin, 260 noustuahan yl�s keulaan. Kun vasempaans pani sitten kilpens� leimuavan, ison huudonpa t�htihin Teukrot nostavat muureillaan: vihans yllytti karttunut toivo; peitsi� paiskoavat. Kuten synkkien pilvien alla strymonilais-kuret p��st�v�t huudon, kun l�pi ilmain 265 lent�v�t riekuillen, etel�� suhisten paetessaan. Mut Rutuloin kuninkaasta ja Ausonien ylimmist� kummalta n�ytt�vi tuo, alukset kunis k��ntyv�n rantaan, kunnekka huomaavat meren t�ydelt� laivoja saavan. T�yht�is�n kyp�r�n k�rk leimuilee et�h�lle 270 p��ss�ns�, kilpikin kultainen heloittaa hele�sti: aivankuin verisetki kometat kirkkahan' y�n� synkkin� s�ihkelev�t v�list' tai kuni Sirion leimu; t�� mukanaan janon, tauditkin kipe�ill' inehmoille tuopi ja synkist�� valollaan pahan tiet�v�n taivaan. 275 Eip�h�n Turnuksen urokkaan t�st' toivo se raukee, ett� h�n puoltasi maan sek� saapuvat rannalta est�is. Miehi� sen uhemmin nimeten kehottaa, toruenkin: "Mink�p� toivoitten musertaa k�dell�nne, on tuolla. Nyt tapelkaat kuni miehet! Puolisoaan, kotoansa 280 muistakohon joka mies; nyt teht�k�h�n urot�it� kunniaks es'isien! Meren luo heti juoskame vastaan, kunnes maall' yritt��t sek� viel' ensp��syns� horjuu! Onni on urhoisten apu!" N�in nimes; sitten tuumivi, keit� h�n vastahan veisi 285 tai kenellen varustuksien saarron uskoa voisi. Sill�v�lin toverit ylevilt' aluksiltansa laskee silloill' Aeneas; muut vartosivat meren aallon hy�ky�mist' takasin, hyp�ten sin� hetken� maalle; airojen neuvolla muut. T�hystellen rantoja Tarkho, 290 miss' ei tyrsky� pohj' eik' pauhaa murtuen aalto, vaan meri esteett� kohinan enetess� miss' sy�ksyy, �kki� k��nt��pi kokat maall' anoen tovereita: "Oi valiot toverit, nyt tarttukaten hyvin airoon, soutootten ett' huojuvat laivat, maan vihollisten 295 keuloilla halaiskaat, ett' itselle lois vaon laiva! En min� kammoa, jos alus s�rkyiskin satamassa moisessa, kun vaan p��semme rantaan!" Sittekuin n�it� lausunut olj Tarkho, toverit kovin airohin k�iv�t, soutivat hyrskyelless' alusten Lation kohen kentt��, 300 kunnes t�rm�siv�t kokat maahan ja vaarata kaikki seisahtui satahangat. Mut ei sinun laivasi, Tarkho. Sill� kun, puututtuaan karihin, pahall' louhelle tarttuu, kauan se kiikkuillen pysyi, taistellen hy�ky� vastaan, s�rkyvi sitte ja n�in urohot luo aaltojen keskeen; 305 airojen sirpalehet sek� uiskelevat tuhot heit� est�v�t, kompastuttavi jalkoja my�s pako-aalto. Eip�h�n Turnuskaan hidastellut, vaan heti tempaa kaiken joukkonsa Teukroja vastaan marssien rantaan. Kuuluvat merkit. Ens maajoukkoja vastahan hy�kk�� 310 Aeneas, kahakan alottaaksens, Latinoja kaatain, surmattuaan Theron, j�tinmoisna kun miehist� ensin t�� rupes Aeneakseen; t�lt' tuuralla vaskisen verhon, raskahan, kultaisen, soman kautta h�n puhkasi kyljen. Sitte Likhaan telottaa, ulos leikatun kuollehest' �idist', 315 Febus, sun pyhi�s, joka pienen� v�ltte� saattoi raudast' onnettomuutt'. Ei viikkoakaan kun jo Cisseyn tuiman ja suuren Gyaan, jotk' kaasivat miehi� nuijin, Tuonehen laittoi; ei Herakleen asehet v�h�nk��n n�it' eik' v�kev�t k�detk��n tuenneet tahi �ij� Melampus, 320 kumppani Alkideen, kun t�� teki vaikeat ty�ns� maalla. Mut, kas, Faron juur joutavia horistessa, paiskaten peitsens� suoraan �rjyv�h�n osui suuhun. My�s sin�kin, jonk' leukoja hienonen h�ytyv� valkas, yst�v�t�s Klytioota kun seurasit onneton Kydon, 325 kaatuen dardanilais-k�den kautt' olisit menehtynn�, lempesi unhottain, joka sull' oli nuoria kohtaan, kurja, jos kohdannut sa et ois veliparvea, Forkon poikia, seitsem�n joit' luvult' olj sek� seitsent� peist� paiskasivat: kyp�r�st' osa, kilvest� muut takasin taas 330 kimmahtavat; osittain osuvat Venus esteli armas ruumihist' t��n. Vakavall' Aeneas Akhaatelle lausuu: "Annas peitsi�; jos osuneet ovat ennen Akhivoin ruumeihin Troijan kedoll', enp' ole paiskova turhaan nyt Rutuleihinkaan." Sitt' temmattuaan ison keih��n, 335 sen l�hett��: tuo kiit�en Meonin vaskisen kilven lens l�vitsen sek� haarniskan kuten my�s poven puhkas. T�ll' avuks Alkanor veli sai tukeaan velimiest� lannistuvaa k�dell��n: l�pi t��n olan lennetty�ns� eellehen kiiteli peitsi ja hurmeisna piti suuntans; 340 vaan sen jo oikea k�s nivelist' olaltaan tehotonna h�ili. Nyt veljens� ruumihist' ottaen peitsen, Numitor t�ht�� Aeneahan: h�nellenp' ei sallittu ollut sattumahan, mut suuren Akhaten reiden se mursi. Luottaen ruumihisen tukevaan t�h�n Kuresta Klausus 345 riensi ja kurkkuhun l�i Dryopin et�h�lt�kin julman keih��ns�, v�kev�st sys�tyn; sep� haastavan ��nen, hengenkin, l�vist�in salitinluuns, salpasi; mut tuo suistuvi maahan p�in, ylen antaen paksua verta. Kolmepa thrakialais-Borean ylev�� sukukuntaa, 350 kolmet, joit' Idas-is� laittoi Ismaran maasta, kaatoi tappelujen kihin�ss�. Jo ehti Halesus, aurunkolais-sotajoukot ja sai Neptunonki heimo, mainio my�s hevosista Messapus. Vuorohon koittaat toisians' karkoittaa; Ausonian portillakin jo 355 taistellaan. Kuni korkean taivahan vastaistuulet kiihtyv�t taistelemaan rajultaan, v�elt��n tasavoimin: eiv�t ne toisiahan, -- ei pilvet eik' meri v�ist�; kauan h�ilyvi taisto, on j�ykk�n� vastassa kaikki: n�inp�h�n Teukroinkin sotarinnat ja n�in Lationkin 360 yhtyv�t, kun k�vi mieheen mies sek� jalkahan jalka. T�ll�in muualla p�in, johon ympyr�paasia paljon, vierulta runkojakin revityit' oli tunkenut virta, arkadilais-v�ki tottumaton k�vi jalkasin taistoon; kun, Latinoin n�ki ahdistaess', samovan pakohon sen 365 -- koskapa heit' uvehistaan luopumahan ryt�maa sai --, keinohon ainoahan, mik� j�� pulahetkin�, ryhtyin, Pallas nyt anoen, toruenkin pyys urommaksi: "Minnekk� karkaatten, toverit? Urot�iden ja teid�n johtajan Evandron nimen kautta ja saatujen voittoin, 370 toivonikin vuoks kilpaamaan is�n kanss' urot�iss�: �lk��t juoksuhun luottako! Raudalla raivata t�ytyy tie vihamiehien kautta. Miss' uhkaa miehien parvi tihj�n�, sinn' is�nmaa jalo teid�t ja p��llik�n Pallaan vaativi. Ei jumalat, inehmolliset mut vihamiehet 375 vainovi meit': yhenlaisia mielelt�, voimilta oomme. Kas, tuolt' est�vi meit' ison aavikon pohjaton telki; maall' ei voi paeta: merehenk' vai Troijahan l�ht��n?" N�in nimeten vihamiehien parven keskehen sy�ksyi. H�llen vastahan ens kovan Onnen suomana sattui 380 Lagus: t��np� h�n, kun ylen raskasta paatta se kiskoi, keih��n paiskattuaan, l�vist��, miss' erkiv�t rungon rangasta kylkienluut; takasin sitt' tempavi peitsen luihin tarttunehen. K�sikseen ei ehtinyt Hisbo, vaikkapa toivoi tuot'; t�t� ennenp� sy�ksyv�n kimppuun, 385 kun varomattomast yst�v�ns julmasta kuolosta raivos, Pallas ehti ja kosteahan sys�s keuhkohon miekan. K�i Stheneloon k�siks sitte ja vanhasta heimosta Rheton Ankhemoloon, emopuolen mi rohkesi tahrata vuoteen. Kaaduitten tekin, kaksoiset, Rutuloin ketoloilla, 390 Laris ja Thymber, Daucin niin yks'muotoset lapset, ett� he vanhempiaan hupahan erehdyksehen saivat; mut kamalamp' eromerkin Pallas nyt teki teille: sill� sun, Thymber, p��si Evandron katkasi miekka; sun taas oikea k�s haki, Laris, s�ile� turhaan, 395 sormet kun hervottuneet varaten k�vi kalpahan kiinni. Arkadit yltynehet torunnast', uron oivia t�it� n�hdess�, taistoon saa murehen, h�vynkin sekatunne. Silloin vaunuissaan ohi rient�v�n Rhetesen Pallas surmaa. T�� v�lihoivapa suotiin Ilolle viel�. 400 Sill� h�n Iloa koht' oli pahkunut raskahan keih��n, mink', osuen v�lihin, sai Rheteus, uljahin Teuthras, sua paetess' sek� Tyre�-velje�s; vaunusta suistuin kuollessaan Rutuloin ketomaita se potkivi jalvoin. Aivan kuin sopivaisena poutana, kiihtyess' tuulten, 405 mets�n pist��pi tulehen eri kohdista paimen; �kki� vallattuaan v�lyksen levi�� yli laajain kenttien yhten� nyt tulen loimotus kammottavainen; leimujen leikki� t�� tytyv�isen� istuen katsoo: n�inp�h�n urhouskin tovereiden yhtehen yhtyy, 410 Pallas, sun avukses. Mut taistossa tuima Halesus sy�ksyvi tappeluhun sek� peittyy kilpens� suojaan. T�� telottaapi Ladonan, Feretan ja Demodokonki: oikean Strymonion k�den, t��n kohottais sit� suulle, katkasi s�il�ll��n v�l�hytt�en; paadella Thoan 415 ly� n�k�h�n, musertain verisiks niin luut sek� aivot. Aavistaen is� metsihin olj salannunna Haleson; vanhana kuolohon kun t�� tummeat silm�ns� sulki, valtasivat h�net Parkat, Evandron nyt vasamille m��r�ten. T��n k�siksen k�vi Pallas n�in rukoellen: 420 "Oi, is� Thybris, suo vasamalle, min viskata aijon, onnea, l�yt�m�h�n tien rinnan kautta Haleson! N�� asehet, urohon tamineet sinun tammesi saapi." Kuulipa haltia n�it�, kun suojas Imaust' Haleso, onneton, arkadilais-vasamallen j�i povens paljaaks. 425 Vaan sodan urhea henk, Lausus, ei parvensa suonut lannistua t�m�nmois urohon kukistuksesta: tappaa ensin Abaan edest��n, kahakan parahan tukisolmun. Kaatuvat Arkadian pojat, kaatuvat my�ski Etruskit, Teukrotkin, jotk' kreikkaalais-k�sist' turmansa v�ltti; 430 yhtehen k�y v�ki joukolta, johtajiltaank' tasavoimin. Ahtaa rintamoaan takajoukk'; ei k�tt' tahi peist� voi vivahuttaa ahdingolt'. T��lt' ahtavi Pallas, vastassa Lausus tuolt'; -- ei poikenneet ik�ns paljon, ei n�k�ns' uljaatkaan, mut heilt' oli kielt�nyt Onni 435 p��st' is�nmaahansa takasin. Ei sallinut heit� kesken�ns' ottelemaan its' mahtava herra Olympon. Kohtapa n�� jalommalt' vihamiehelt� kohtalons saavat. Turnon sill�v�lin sisar armas auttamahan k�sk Lausoa; vaunuissaan nopeasti se kiis v�en kesken. 440 Kun n�ki kumppanit, ��ns: "Jo on taistosta luopua aika! Yksin Pallasta vastahan k�yn; mull' yksinp� Pallas suotakohon; halajaisinp' ett' t�ss' is�ns katsomass' oisi!" N�in nime��; toverit, kuten k�ski h�n, kent�lt� taantuu. Vaan Rutulein pois menty� reipas mies kopeoita 445 k�skyj� t��n imehtii sek� Turnon kookasta vartta katsovi h�mm�htyin, t�hyst�in t�t� synkk�n� kaukaa. N�in nimeten meni vastoamaan nyt h�n tyrannille: "Mua joko johtajan kiitet�h�n taminein otannasta, tai ylev�st' erostan'. Is�llein saman arvosta on se. 450 Heitt��s uhkat!" N�in nimeten kesk'kent�lle astuu. Arkadien syd�mess�p� mut veri kylm�ksi hyytyy. Turnus vaunuistaan alas hypp�s ja jalkasin p��tti kamppailla. Kuten leijona huomattuaan yl�ng�lt� aikovan tappeluhun h�r�n, kent�ll� seisovan, kaukaa 455 kiit�vi; semmoinen tulevan oli Turnonki muoto. T��n kun peitsens� kannatusmatkalle tullehen luuli Pallas ens k�siks k�i, jos k�ynytt� heikommin voimin taistoon auttasi Onni ja n�in yl�-ilmahan lausuu: "Kautt' is�n kestityksen sek� p�ytien, joihin s� saavuit 460 outona, Alkides, anon; auttaos aijetta suurta! N�hk�h�n kuollessaan h�n mun verisen asun h�lt� riist�v�n, voittajakseen minut n�hk��t kuolevat silm�ns'!" Urhoa kyll' Alkides kuuli ja rintansa pohjaan raskaan huokauksen pakottaa sek� katkerast itkee. 465 Vaan is� lohduttain nime�� pojalleen n�m�t lauseet: "M��r�tty kuolionsa hetki on kullekin; on elon aika k��ntym�t�n, lyhyt kaikkein; mut se on kuntosan tointa mainettaan urot�ill' edist��! Ison Troijanki muurein all' useat jumalain pojat kaatui; siell�p� sy�stiin 470 lapseni Sarpedon. Odottaa siis Turnoa kerran Luomansa, sallitun kun elon ehtivi h�n rajapyykkiin." N�in nimeten Rutuloin ketomaille h�n silm�ns� suuntaa. Vaan Pallas koko voiminehen nyt peitsens� paiskaa, ontosta huotrastaan my�s tempaa s�ihkyv�n s�il�n. 475 Sinne se kiit�en, miss' olanp��t� suojeli kilven p��, putoaa sek�, tien avaten l�pi laitojen kilven, vihdoin raapaisee ison Turnon vartalohonki. Turnus taas ter�v�n, raut'k�rkisen peitsens� kauan viipattuaan, p�in Pallasta heitt��; sitt' t�ten lausuu: 480 "Katsoppa, jos paremmin lie tunkeva peitsemme!" Sen vain virkki; mut kilvenp�, kuin monin kerroin raut' tahi vaski- kerrokset suojelikin h�r�nvuotaa verhoamalla keskelt� puhkaisee h�nen peitsens� voimakas vauhti pantsarinkin pid�kkeet sek� julmasti raastavi rinnan. 485 Turhaan haavastaan h�n tempaa l�mpim�n keih��n, yhdess� seuraapi t�t� tiet� hurme ja henki. Haavahans sortuu: helsk�ht�v�t asehens ylitsens�, maahan kuin verisin suin suistuvi kuolemahansa. T��n luo seisahtuen nimes Turnus: 490 "Tarkkahan kertootten minun lausehet, Arkadilaiset, Evandroll': kuten ansaits, annan ma j�llehen Pallaan. Haudan kunnia, peijaisista jos lohdutust' ompi, h�ll' luvataan. H�ll' ei v�h�n arvosiks Dardanon kestit nouse!" N�in nimeten jalallaan vasemmalla h�n tallaa 495 hengett�m��n, isopainoisen vy�n riist�ess' silt�, piirretynkin tihoty�n: miten h��taloss' yhten� y�n� miesten seurue murhattiin, sijans kuin veristettiin joitapa Eurytisen Klonus-poika olj veist�nyt kultaan: saatua saalihiks sen iloten omistaapi nyt Turnus. 500 Tiet�m�t�n tulevast' on kohtalost' ihmisen mieli m��r��kin pit�m��n, kun sill' on my�t�nen onni! Aikapa Turnollekin saa, jolloin hartahast soisi Pallaan s�ilyneheksi ja saalista tuota ja p�iv�� harmitteleepi! Vaan toverit valittain sek� itkein 505 kilvelle nostettuaan, Pallaan pois joukossa viev�t. Mink', oi, murheen, mink' is�lles sin� kunnian tuotat! T�� ens p�iv� sun sai sotahan, t�� my�ski sun poisti; milliset kuitenkin Rutuloin kasat j�lkehes heit�t! Moisen onnettomuuden ei huhu, mut vaka tieto 510 ehtivi Aeneall', olevan omiens liki hengen vaaraa, my�s ajan, ett' Teukroill' paenneill' avuks rient�s. Miekalla h�n l�himm�t tuhoaa sek� peitsell�, kiihtyin, raivaa tien avaraks v�en kaut', sua, ylpe� Turnus, uuteen otteluhun hakien. Pallas ja Evander, 515 kaikk' ovat mieless��n: pitojuhlat, joihinka ensin vierahaks sai, lupauksensa suomat. Nelj� h�n Sulmon poikaa nuorta ja my�s saman verran, jotk' kasvatti Ufens, ottaen kiinn' el�v�lt�, ne Tuonelan hengille j��ksii, ett�p� polttotavan tulen vangittujen veri kastais. 520 Sitte Magoon et�h�isehen paiskasi turmasan keih��n. Tuo kumartuin sen v�ist'; ylitseen lens hirve� peitsi; polvia t��n halaten, rukoellen sitt' ��nt�vi n�it�: "Taattosi haamun kautta ja Julosi kasvavan toivon pyyd�n henkeni s��st�m�h�n is�n kuin pojan vuoksi! 525 Mull' on suur talo, on kuvattuu hopeaa isot joukot k�tk��n kaivettu maahan, on taottuu, takomatta kultaa kimpalettain. Tuo eih�n voittoa Teukroin k��nt�is eik� mun henkeni tuottane niin ison haitan." N�in nimes; Aeneas h�ll' lausuvi vastaten n�it�: 530 "Mink�p� kullan tai hopean talenteista sa kerroit, s��st� ne lapsilles! Sodan keskustelut jo on Turnus ensinn� katkaisnut niin kohta kuin Pallaksen tappoi. T��n hyv�ksyy Ankhisen haamu ja poika Julus!" N�in nimeten kyp�r��n vasemmallansa otti ja v��nt�in 535 pyyt�v�n kaulan, h�n miekkansa sy�ks ihan kahvahan asti. Poika olj Haimonin tuossa, se Febon, Diananki pappi, nauhoineen pyh� p��hine suojasi jonk' ohimoita, kiillellen kokonaan puvust' ynn' etevist' asehista. Yhdytty��n ajoi t��n kedollen, pudonneen tavatenpa 540 h�n telottaa sek� peitt�vi varjolla kuolon; Serestus vie otetut asehet olallaan, Mars, sull' ilo-uhriks. Taistelun uudistaa Vulkanon heimoa suurta Caekulus kuin my�s Marsien vuorilta saapunut Umbro. Vastassa raivoo Dardanon poika. H�n miekalla hakkaa 545 Anxurin vasemman k�den, kilvenkin alas maahan. T�� puhunut jotakin isonmoist' olj ja karttuvan luuli tarmonsa lausehist', taivaasen kehuess' urouttaan; itselleen lupael ij�kkyytt� ja vuosia paljon. Vastahan Tarkvitus hyp�ten komeoiss' asehissaan, 550 min salo-Faunollen Dryope imp' synnytt�nyt olj, puuttui raivoavan etehen: tuo vauhdilla heitt�in peitsens�, n�in l�vist�� sotapaidan ja kookkahan kilven; sittep� p��n, anovan tehomatta ja aikovan paljon lausua, h�n sivaltaa alas maahan ja l�mmint� runkoo 555 vierrett�en, vihamiehen rinnan yl' lausuvi n�it�: "Siin� s� maata saat, kuvatus! Sua ei paras �iti maahan peit� tai is�nmaa j�seneit�si multaa haudalla: lintujen ruoaksi j��t tahi, aavahan painuin, aalto sun vie sek� n�lk�iset kalat nuolevat haavas!" 560 Kohtapa Antaioo, Lukast', etevimpi� Turnon urhoja ahdistaa, Numaa ja Kamertesta nuorta, Volscensin uropoikaa; t�� oli rikkahin mailtaan kansassa Ausonien sek� hallitsi tyynt� Amykloo. Niinkuin Aigeion, mink' kerrotahan sata k�tt� 565 k�ytt�nehen sek� suusta ja rinnasta puol'satasesta liekki� suitsuttaneen, kun Juppiterin ukonnuoliin kilpi� niin useoit' t�risytti ja paljasti miekkoj': Aeneas siten my�s koko kent�ll� voittaen riehui, hurmeesta kunis l�mpesi miekka. Kas, viel� Nifaeon 570 nelj�h�n h�n hepohon sek� rintaa vastahan t�ht�s. Vaan nuo, astuvan kun n�kiv�t et�h�lt� ja vahvaan �rjyv�n, vauhkoutuin takasin per�yntyv�t hurjast, kaatavat siin' ajurin sek� rantaan rattahat viev�t. Silloin valkoisten hevosten parinensa Lukagus 575 keskehen saa ja Liger-velikin; veli ohjalla hoitaa orheja, tuima Lukagus mut paljasta kalpoa k�ytt��. Eip�h�n Aeneas t�ten raivoavaisia sied�; hy�kk�� n�ill' etehen, samoten kamaloin' vasamoineen. Jolle Liger: 580 "Et hepoloit' Diomeden, et vaunuja n�e s� Akhilleen, et Frygian ketoloit': el�m�s nyt kuin sota loppuu tuoss' ihan paikassa!" Mielett�m�n Ligerin t�m�n moisten lausetten kajahtaiss' et�h�lle, jo Troijanki urho vastintaan varustaa, l�hett�in vihamieheen peitsen, 585 kun ojentuu edustalle Lukagus ja nirkkoa k�ytt�in ly� hepojaan; t��n juur ojentaiss' vasemman jalan, taistoon valmistuessa, jo s�ihkyv�n kilven reunojen alta kiit�vi keih�s ja t��n vasemman kupehen l�vist��pi; vaunuistaan tupertuin ulos kuoleva nurmelle suistuu. 590 Hurskas Aeneas ��ns katkerin lausehin h�lle: "Ei hepojen hidas juoksu, Lukagus, sun vaunuja meille heitt�nyt eik' kumonneet vihamiehienk��n peloitukset! Rattahilt' its' hyp�ten sin� valjakon hylk�sit!" Lausuin n�in anastaa hevot. Kurkottaa k�si��n veli parka 595 h�ll' asetonna, kun vaunuist' olj my�s vier�ht�nynn�: "Sun sek� niiden kautta, jot synnyttiv�t sinut moiseks, Dardano-mies el�m��n' edes s��st� ja pyynt�ni kuule!" N�in anovallen Aeneas: "Et lausunut �sken lausehet n��; siis kuole ja veljen� velje�s seuraa!" 600 Hengen sitt' olopaikan, rinnan miekalla puhkoo. N�in jakel pitkin kentti� kuoloa dardanilainen johtaja, raivoillen veden tulvan tai rajun myrskyn laisna. Jo hy�kk��v�t ulos vihdoin, j�tt�en leirin, poikansa Askaniuski ja turhaan saarretut miehet. 605 Juppiter Junollen sill' aikaa n�in nime��pi: "Oi sisarein sek� my�s minun armahin puoliso, niinkuin luulen, auttaapi Venus, -- siin' et erhettynyt oo --, Dardanojen sotavoimaa, kun ei taistossa miesten k�s ole vahv' eik' urhokas miel eik' kest�v� vaarat!" 610 Junopa n�yr�n� h�ll': "Oi miksik�, puoliso kulta, sairasta kiusaelet, miks nuhteitas varovaista! Jos olis lemmell�in sama voima, mi ennen, ja niinkuin viel�kin t�ytyis olla, s� et sit� kielt�is multa, kaikenvoipa, ett' taistosta Turnon pois pelastaisin, 615 Daunolle ett' is�lleen h�net saattaa vaarata voisin. J��k�h�n, hukkukohon viaton verens Teukrojen kostoon, vaikka h�n johtaakin sukuaan suvustamm' ylev�st�, Pilumnus jonk' oli es'is� nelj�s; vaikk' k�sin runsain, vaikk' useasti h�n suuria lahjoja templihis kantoi!" 620 H�ll' ylev�n nyt Olympon valtias lyhvehen lausuu: "Kuolohon uhkaavaan anotaan jos viivytys-aikaa miehellen poloselle, jos tehd� sen voivani luulet: vie Turnus pakohon, h�net aut' tuhost' uhkoavasta! Tuohon ma my�nty� voin. Vaan jos joku suurempi toive 625 k�tkeyp' pyynt�ihis ja jos sie koko taistelun luulet voivasi muuttaa johdattaen, niin turhia toivot." Junopa kyynelt�en: "Mut ehk, mit' et lausehin my�nn�, my�nt�isit syd�mess�s ja Turnollen elons soisit! Nyt viatont' odottaa kova kohtalo, -- taikka ma aivan 630 oon erehtynn�. O, ennen pett�k�h�n mua turha pelko ja k��ntyk�h�n, kuten voi, parempaan sinun aikees!" Kun oli n�� nimennyt, l�ks taivahan kannelta oitis ilman kautt' ajaen rajutuulella, pilvehen peittyin, Iliolais-sotarinnan ja luo Lation varustusten. 635 Sittep� haltiatar sumuloist' ihan ohkasen haamun Aeneaan n�k�iseks, (-- ett' ihme olj katsoa tuota! --) dardanolais-asehin varustaa, j�litt�in urohon p��n t�yht��, kilpe�kin; t�� tyhji� l�rp�tteleepi j�rjett�myyksi�, Aeneaan k�vellyst' apinoiden 640 kuollon j�lkehen kuin hoetaan samovan kuvatusten tai kuten tuntoa hervottonutt' unen houraus pett��. N�in sotarinnan eess' iloten karehtiipi nyt hahmo, urhoa h�rn�ellen vasamilla ja ��nell� kutsuin. Turnus vainovi tuota ja kaukaa viuhuvan viskaa 645 peitsen; se k��ntyen mut pakohon heti hoippasi poijes. Koskapa Aeneaan pakohon nyt mennehen Turnus luuli ja mieless��n, raju, tyhj�� toivoa kantoi: "Aeneas, mihink�s pakenet? �l� kihlojas hylk��! Maata mun k�est�ni saat, jota merten kautta s� etsit!" 650 N�in nimeten h�n seuraa sylkytellen sapeliinsa paljasta eik' ilon aihettaan n�e tuulien viev�n. Sattui seisomahan alus, kytketty korkean vuoren s�rm�h�n, minnekk� vei tikapuut sek� laskettu silta; t�ll� Osinius olj kuningas Klusion mailt' tullut. 655 T�nn' aran Aeneaan kuvatus lymyhyn paetessaan heitt�ytyi eik' Turnuskaan hitahampana vainoo, voittaen esteit� sek� kiidellen yli siltain. Tuskinpa laivahan ehti, kun katkas Saturnia touvin, -- laivan kun irtaunneen vei luoteella ulapalle. 660 Aeneas juur poisolevaa h�nt' etsivi taistoon, kohtaamans useat urohot Manalaan l�hetellen. Eip�h�n k�yk�inen en�h�n kuva pyrkinyt piiloon, vaan yl�s liidellen se jo mustahan pilvehen peittyi; Turnuksen mut tuulisp�� vie keskelle merta. 665 Katseli taa, osumaans imehdellen, ja kiitt�m�t�nn� s�ilymisest� h�n t�htihin p�in molemmat k�det nostaa: "Oi, is� kaikenvoipa, sa katsoitkos kovan onnen moisen mun ansainneen, n�m�t k�rsim�h�n kuritukset? Minnekk� meen? Haa, mist' erosin? Karatenk' omillein saan? 670 N�enk� m� Laurentolaisten taas varustukset ja muurit? Miksik� luulevatkaan urohot mua, joita ma johdin? Enk� m� heitt�nyt heit', oi leimaus, julmahan kuoloon? Nytkin harhoavan n�en heit� ja sy�styjen voihkat kuulen. Haa, mit� teen? Tai miss�p� pohjaton maa mun 675 nielisi? Voi, tep� jos edes armahtaisitte, tuulet! Kallioriuttoihin, -- teit', Turnus, hartahast' pyyd�n --, viek��t, paiskatkaat alukset Syrttein kivis�rkkiin, jonnekka ei Rutulot eik' vainois kielev� maine!" N�in nimeten syd�mess��n h�ilyvi sinne ja t�nne 680 mielet�n, josko h�n miekkahan moisen tahransa vuoksi sy�ksys ja miekan hirmuisen l�pi kylkien ty�nt�is, vaiko h�n heitt�ytyis merehen sek� rannikon lahteen pyrkisi uiden ja sais taas Teukrojen kanss' aseleikkiin. Keinoa kumpaakin koki kolmasti; kolmasti suurin 685 Juno sen esti ja, miehytt� s��lien, h�ll' levon tuotti. Aalloill' lelluellen, vaoten mert', tuulien mukaan, h�n is�n Daunuksen ikivanhaan linnahan saapuu. Vaan nyt tuima Mezentius, Juppiterin kehotuksest', yhtyy tappeluhun karaten ilosiin Troalaisiin. 690 Hy�kk�� tyrrhenilais-sotajoukko ja kaikki he yht� miest' t�t� kiukuissaan useoin' vasamoinehen vainoo. Kallionmoisena h�n, avaraan merehen mik� pist��, tuulien raivoillen avonaisna ja lainehill' altis, kaiken voiman ja taivaan kuin meren melskehet kest��, 695 seisten j�rkkym�t��n: t�ten Dolikhaon pojan Hebron maahan kaas, kera t��n Latagon sek� pelkurin Palmon: h�n Latagoon nyt hirve�n suurella paadella paiskaa aavistamattomallen ihan muotoon; Palmolta polven murskattuaan hitahaks pakohon teki; Lausolle antaa 700 t��n asehet olallen ja sen p��h�n kiinnitti t�yht�n. Viel�p� Evantheen frygilaisen ja my�ski Mimantan, kasvinkumppanuksen Parisen, min sai saman' y�n� taatollen Amykolle Theano, kun soihdusta raskas Cisseis-kuninkaatar Parin: kotonaan Paris lep�� 705 linnassa, mut Lation maa k�tkee oudon Mimantan. Aivankuin salokarju, min korkeilt' tunturilt' ajaa koirat raatelijat, jota on Vesulon n�remets� kauan suojellut tahi Laurento-lamp' el�tellyt kaislistoillaan, -- kun t�m� verkkojen keskehen puuttuu, 710 seisahtuu �r�ten kamalasti ja harjansa nostaa: ei uroutt' ole kell��n reimasti kimppuhuns k�ym��n, vaan meluten, varoen vasamill' et�h�lt� he vainoo; tuo vain k��nn�iksen joka suuntahan pelke�m�tt�, hampaitaan kirist�in sek� selj�st� puistellen peitset: 715 niin nekin, n�rk�styneet mi Mezentiukseen oli syyst�, paljahin miekoin ei rohenneet h�nehen k�siks k�yd�; kaukaa peitsill��n sek� huudolla h�rsytt�v�t vain. Saapunut olj Akron, Korython ikikuululta maalta, hellenil�is-mies, h��t hopussaan joka siksehen heitti; 720 tappelun tuoksinahan kun t��n n�ki tulleheks kaukaa, jollenka t�yht�n ja purppura-vaattehet morsian antoi: n�lk�inen kuni leijona, kuljeksiess' er�maita, kun sit� vaivaapi kova n�lk�, jos pelkurikauriin oljentuu n�kem��n tahi korkeasarvisen hirven, 725 irjuen irvist�� hyvill�ns� ja harjansa nostain, p��llen sy�sty�h�n revaltaa sis�lmykset ja t�ll� hirveest� kidastaan kamalasti nyt vuotavi hurme: tuimasti n�in tihe��n vihollisten Mezentius parveen hy�kk�vi. Kaatuupi polonen Akron sek� potkii 730 mustaa maat' jaloillaan verist�in asetten s�p�leit�. Vaan ei karkaavaa se Orodesta kaatoa kehtaa, eik' salavihkaan selk�h�n peitsell� paiskata haavaa; kiis etupuolelta vastaan, n�in mies vastahan miest� k�i, kavaluudessa ei ovelamp, mut voimilta vahvemp. 735 Keih��sen nojaten lask jalkansa voitetun p��lle: "Aimo Orodes, melkoinen sodan ponsi, jo kaatui, miehet!" Tuot' toverins' s�est�� ilosest pilaellen. Vaan t�m� kuollen: "Et minust' ilvehdi kostota kauan, kenp� s� lietkin, voittaja; my�s samanen sua onni 740 oottavi, kohta kun suistua n�illen saat ketoloille!" Vimmasta irvist�en Mezentius virkkavi h�lle: "Kuole nyt; vaan jumalain is� kuin inehmoin kuningas on s��dellyt minust'!" T��n nimeten veti ruumihist' tuuran. Tuon lepo pitk�llinen sek� rautainen uni painaa 745 silmi�; sulkeuvat n�kimens ikipitk�h�n y�h�n. Caedikus Alkatho�n telottaa, Sakrator Hydaspen, Parthenion Rapo ly� sek� voimilta j�ntt�r�n Orsen; Messapus Klonion ja Lykaonilais-Ericeten: tuonpa, kun vauhkouneen hevon vaunuista putos maahan, 750 t��n jalk'miehen jalkasin. Lykialais-Agis saapui, jonka Valerus, ei osaton isiens urouusta, kaatoi; vaan Thronion Salius, Saliuksen Nealces, nuolelta, keih��lt��n et�h�llen kantavalt' oiva. Tuima jo Mars jaellut surujaan oli kumminki puolin, 755 kuoloakin; samoten oteltiin, samotenpa nyt kaatui voittajat kuin tapanneet; ei kumpanenkaan ota karkuun. Juppiterin palatseissapa haltiat s��liv�t tyhj�� kiukkua kumpaisen sek� ihmisvaivoja n�it�; t��lt� Venus, mut tuoltapa katsel Saturnia Juno, 760 kuin tyly Tisifone rajuaa tuhanten otelmassa. Vaan pudistain j�tinmoista nyt peist� Mezentius astuu riehuen kent�llen. Min verran suuri Orion, kun meren keskellen jalan k�y syvimp�in syv�reinkin halki ja, tiens avaten, oliltaan ulapast' yleneepi; 765 tai ij�kk��n sarapuun kuten vuorien huipulta nousneen juuret on maassa, mut pilvien keskehen k�tkey latva: n�inp�h�n aseineen kamaloine Mezentius astuu. Aeneas t�t� vastaan, t��n v�kijoukossa n�hden, hankkeu l�htem�h�n. H�n seisoo pelj�stym�tt�, 770 urhollist' odottain vihollista ja luottaen voimaans; laskettuaan n�kem�lt' v�limatkan, min peitsens� kantaa: "Oikea k�s, jumalain, sek� peitsi, mink' aijon ma laittaa, nyt apun' olkohot! Ruumihist' Aeneaan min� herjan riistettyyn sotapaitahan, voiton merkiksi, Lausus, 775 sua lupajan puettaa!" -- nimes. Kaukaa viuhuvan keih��n heitti, mut kilpistyen tuo kilvest� lensi ja kauas oivaan Antenoriin osui, vatsan ja kylkien koskeen; Antenoriin, Herakleen toveriin, joka, Argosta l�htein, saanut Evandron luo olj ja Italo-linnahan j��nyt. 780 Haavast' toiselle aijotust', onneton, sy�ksi ja katsoin taivahasen p�in kuollessaan sulo-Argoa muistel. Sy�ksip� Aeneaskin jalo keih��n: tuo l�pi kilven kolmenkertaisen vask'kuoren ja liinasen peitteen, kolmetkin per�tt�in h�r�n vuotaa puhkas ja tarttui 785 vatsahan t��n mut ei v�ke��n lamannut. Heti miekan Aeneas, �k�tess' ilokseen vert' tyrrhenilaista, huotrasta tempaa, innolla k�yden h��riv�n kimppuun. Huokasi raskaasti is� kultansa rakkaudesta Lausus, kun n�ki tuota, ja kyynelt� silm�ns� vuosi. 790 -- En sun armottomaa telotustasi tai urot�it�s aika jos my�h�inen tekoas on uskova moista, en sinust' ��neti oo, oi miehuinen jalomieli! -- Tuo takasin per�yntyen kun rajarikkona poistui h�intuskin sek� kilvess� vei vihamiehens� keih��n, 795 hy�kk�si poikainen, asetten v�lihin sekottaiden; kunpa jo Aeneas k�tens nostanut olj sivaltaakseen, astaht t�� ala miekan ja tuota h�n viivytt�m�ll� ehk�si; seuraa tuost' toverein ilohuuto, kun poistui pois is�, jonk' oli suojellut pojan kilpi; he kaukaa 800 paiskovat keih�it� sek� h�iritsev�t vihollista peitsill�. Aeneas rajuaa, pysyen ta'a kilven. Aivan kuin raemyrskyt sy�ksyv�t puhjettuansa joskus ja kynt�j�t t�� saroiltaan hajalleen ajeleepi, kun vaellusmies, viljelij�t kaikk' etsiv�t suojaa 805 linnassa tai joen viemill', luolissai ison vuoren, mailla kun myrskyelee, ett' voisivat, laattua ilman, ty�t�ns� jatkaa: n�in joka suunnalta peitsien pilven ly�m�n� Aeneas, tapellessansa kun rajuaapi, kesti sen kaiken ja Lausoa toruu, Lausoa uhkaa: 810 "Kuolemahan mihin sy�ksyt ja voimistas yli rohkeet? Rakkaus pett�� sun varomattoman." Mut yh� vaan se mielet�n hy�kk��. Nyt jopa kiivaammin viha julma dardanilais-p��miehess� nousi ja Lausolle Parkat viimeis-s�ikehen kehr�siv�t, kun ty�ns ison miekan 815 Aeneas l�pi miehukkaan ja sen kaikkine k�tki: puhkasi miekkansa kilven ja sen tamineet kevyk�iset, pehme�n viitankin, min kullalla kirjonnut �it' olj; rinnan t��n veri t�ytt��; sitt' elo ilmojen kautta murheisn' erkani Tuonelahan sek� ruumihin j�tti. 820 Vaan kun kalvistuneen n�k�h�n sek� muotohon katsoi, kasvoihin imehen haleoihin poika Ankhisen, huokasi raskaasti suruissaan ojentain k�tens h�lle, kun is�n rakkauden ajatus h�nen liikutti mielt�: "Mill�p� sull', urot�ist�s n�ist', oi onneton poika, 825 mill�p� Aeneas jalon luontosi palkita voipi? Saat asehes, joist' oot ilonnut; sinun vanhemmill' annan tuhkasi haudattavaks, jos tuo sua painavi huoli! Lohduksi olkohon tuo, polonen, katalaan erohos, ett' Aeneaan k�den kautt' olet kaatunut!" Arvelevaisii 830 kutsuvi h�n tovereita ja maast' yl�s auttavi h�nt�, tukkaa t��n veren tahraelless' su'ittuu tavan j�lkeen. Sill�v�lin Tiberin joen luona t��n is� huuhtoi haavaansa jokiveell� ja puun tyvellen nojauntuin virvotti ruumistaan. Et�h�ll�p� oksilla riippui 835 vaskinen nyt kyp�r�ns, vaan maall' asehet vetelehti. Aatelistost' etevimm�t olj luonaan; itse h�n karsein, huohottaen virumass' oli, kammatun partansa laskein rinnalle; Lausosta h�n kyselee, l�hett�in useoita kutsumahan takasin, surukkaan is�n k�skyj� viem��n. 840 Vaan toverit jopa kilvell� toivat ruumista Lauson, itkien, kelpoista sek� saanutta hirve�n haavan. Itkun jo kaukaa kuul kovan onnen ouniva mieli. Mullalla harmahat tahraapi nivuksensa ja nostaa kumpaisen k�den taivasta kohti ja ruumista halaa. 845 "Semmoinenk' el�m��n halu mull' oli, poikani, ett� itseni e'est' vihamiehi� vastaan menn� sun sallin, mun sukuain? Sinun n�ittenk� haavojen kautt', is�s, s�ilyin, kuollostas el�m��n? Haa, nytk�s kurjalle vihdoin maanpako on rasitukseks! Nyt vast' sain syv�n haavan! 850 Mie, oi poikani, sun nimes tahraelin rikoksilla, valtio-istumeltai isien vihan vuoksi ma sy�stiin. Jos piti k�rsi� mun is�nmaan sek� kansani koston, kaikkehen surmahan mie elon syyp�h�n antanut oisin. Nyt el�n! Valkeutt' enk' inehmoin ole j�tt�nyt viel�! 855 Mut j�t�n sen!" Heti n�in nimeten kohoaa kipe�lle longalleen sek� vaikk' kipu suuressa haavassa vaivaa, lannistumatta h�n k�skeepi hevon tuoda; se h�ll' olj lohtuna ynn' ihanelmana kilpausvoittojens vuoksi. Murhehtivallen h�n nime�� sek� alkavi n�ill�: 860 "Rhebus, jo kauan, -- jos mit�k��n pysyv�� inehmoill' on --, viivyimme. Veriset tamineet nuo voittaen t�n�in, p��nkin Aeneaan sin� tuot sek� Lausoni tuskain kostajan' oot kerallain; mut voittoa jos v�ken' ei saa, yhdess� kaadut. Ma en, n�et, urhokkain, sinun luule 865 siet�v�n vierasten komentoo eik' Teukrojen herraa!" Virkki ja selk�h�n kapsahtain asettui kuni ennen vankasti, temmattuaan molempiin k�sihin ter�keih��t; hehkui p��ss�ns� vaski ja my�s hevosjouhinen t�yht�. Kent�lle n�in nopeaan karahuttaa. Mieless� kuohuu 870 hirmuisen h�pe�n sek� vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja my�s katalan omatunto. Kolmasti Aeneast' t�m� korkea-��nisn� kutsui. Aeneas tuon tuns sek� n�in iloten aneleepi: "Tehk��n tuon jumalain is� kuin my�s suuri Apollo, 870 ett� s� kanssani k�yt otelmaan!" T��n nimes vain sek� vastahan uhkaten k�y vasamoineen. Vaan tuo: "Surmattuas pojan miks pelotat mua viel�, julmuri? T�� oli ainoa tie, joten mun hukuttaa voit. Surm' ei kauhuksi oo meill' emmek� hengist� huoli. 880 Lakkaa, kuolemahan tulen nyt sek� sulle ma ens n�� lahjaksi tuon!" Nimeten vasaman l�hett�� vihamieheen; heitt�vi toisen ja sitten taasenki toinen jo lent�� kilpehen verrattomaan; mut kest�� kultanen kilpi. Kolmasti ratsastain vasempaan h�n kiert�vi tuota, 885 peitsi� heitellen; my�s kolmasti Dardanon urho kilvell� vaskitetull' ison kiert�� kanssansa mets�n. Sittep� kun ik�vistyy vitkasteluun, monen peitsen nyht�miseen, ep�suhtanen taistelu kun ik�v�itt��: paljon arveltuaan jopa hy�kk�� viimeks ja viskaa 890 taistelijan uvehen ohimoihin onsihin keih��n. Pystyhyn keikahtaa hevonen sek� pieks�vi ilmaa kapjoineen yli kaatuess' suistunehen ritarmiehen, kietoutuu sek� p�istikk�in putoaa lapaluulleen. Taivaallen kohoaa Frygien ja Latinojen huuto. 895 Kiit�vi Aeneas sek� huotrasta t��n ter�n tempaa; sittep� ��ns: "Miss' ompi, Mezentius julmuri, tuo sun hirmuinen v�kevyys?" Mezentius vastasi, kunpa ilmahan katsellen n�ki taivon ja j�rkehen tointui: "Katkera oi vihamies, miks �rjyt ja kuoloa uhkaat? 900 Ei h�pe�� ole kuolo enk' niin min� taistohon tullut, eik�p� keskeemme t�t� liittoa Lausoni tehnyt. Ainoastaan anon tuot', vihamies jos sen voitetull' antaa: my�nt��s haudattaa minun ruumis! Tied�np� kansan julmasti n�rk�styneeksi; sen vimma s� est��s, pyyd�n; 905 sallios poikani kanssa mun haudan kumppaniks yhtyy!" N�in nime��, osans tiet�en kaulansa miekalle suo ja aseillen heruvaan verehen h�n henkens� heitt��. Viitteet: V. 12-13. Viittaus Puunilaissotiin, varsinki toiseen. V. 22-23. Katso Aen. IX, 727-778. V. 28-29. Aetolilaisesta siirtolaiskaupungista Arpista Diomedes, Tydeon poika; Diomedes ei kuitenkaan ruvennut sotaan, ehk� Venus sit� pelk�si (vert. Aen. XI, 226 ss.). V. 30. Troijan sodan aikana, kuten Iliadi kertoo, haavoitti Diomedes sek� Venuksen ett� Marssin. V. 34. "Haamut", nim. Hektorin, Kreusan ja Ankhisen (vert. Aen. II, 270; 772; V, 722). V. 36. Vert. V, 606, 759. V. 37. Vert. I, 51. V. 39-40. Vert. VII, 312, 324. V. 51-52. Amathus, Pafos ja Idalia olivat kaupunkeja Cyperin saarella, jossa Venuksella oli oma temppelins�, -- Cytherasta vert. Aen. I, 680. V. 142. Paktolus, Lydiassa (V�h�ss� Aasiassa) juokseva, kultahiekasta rikas virta. V. 154. "Huolesta p��sten", (vertaa Aen. VIII, 479-503.) V. 155. "Lydialais-suku", = Etruskit (vert. Aen. VIII, 479). V. 157. "Kokassaan", nim. koristuksina, "frygilais-jalopeuroja kantain." V. 159. "Ida" (= Idavuoren halttiattaren kuva) "on yl�puoll'". V. 166. Tiikeri oli Massikon laivan nimi. V. 171. "Kulta-Apollosta kiilteli keula", s.o. laivan kokassa kiilteli kullattu Apollon kuva. V. 173. Ilvan saari = nyk. Elba. V. 179. Pisa oli siirtolaiskaupunki, jonka Kreikanmaalta saman nimisest� kaupungista Alfeon virran rannalta l�hteneet siirtolaiset olivat perustaneet. -- "Tottelemaan" nim. p��llikk���n Asilasta. V. 189. Kun Faeton, Auringon poika, tuli Juppiterin nuolen kautta tapetuksi, surivat h�nen sisarensa sek� yst�v�ns� Cyknus t�t� niin katkerasti, ett� jumalat s��liv�isyydest� muuttivat Faetonin sisaret poppelipuiksi, mutta Cyknon joutseneksi (latinal. sana "cycnus" = "joutsen"). V. 194. "Poikansa", edellisen yhden niminen poika. V. 196. Kokkaan oli kiinnitettyn� ter�v� paasi. V. 198. Oknus oli ennustavan nymfin Manton ja tuscialaisen joen haltian poika. V. 202. "Kolmepa heimoa on" Mantuassa asumassa, nim. Kreikkalaisia, Umbrilaisia ja Etruskilaisia. V. 205. Benakon (nyk. Garda) j�rven haltian poika Mincius oli laivan keulaan kuvattuna ja laiva sen mukaan nimitettyn� (Mincio virta juoksee Garda j�rven l�pi). V. 209. "Tuot' veti hirmuinen Triton", joka oli Aulesten laivan kokkaan kuvattuna. V. 239. "V�lihin j.n.e.", nim. arkadialaisen Evandron l�hett�m�n ja troijalaisen, linnassa olevan v�en v�liin. V. 252. "Idalais-�iti" s.o. Cybele. V. 265. Strymon oli er��n thraakialaisen joen nimi (nyk. Struma eli Karasu). V. 271. "P��ss��n", nim. Aeneaan p��ss�. V. 273. "Sirion", s.o. Siriust�hden (kaunehimman kiintot�hden) "leimu." V. 290. "Airojen neuvolla muut", nim. pyrkiv�t rantaan. V. 313. "Vaskisen verhon", s.o. pantsarin, rintahaarniskan. V. 316. "Pienen�" = viel� syntym�t�nn�, niinkutsutun "keisarileikkauksen" kautta p�iv�n valoon saatettu. 323. "Paiskaten", nim. Aeneas, "osui j. n. e." V. 350. Boreas = Pohjantuuli. V. 351. Ismara oli er��n Thrakian maan vuoren ja kaupungin nimi. V. 363. "Tunkenut virta" nim. tulvallaan. V. 463. "Alkldes" = Alkeyn poika, Herkules. V. 466. "Vaan is�", nim. Juppiter. V. 517. Sulmo oli kahden samannimisen kaupungin nimi, joista toinen oli Pelignien, toinen Volskien maassa. V. 520. Samoin uhrasi Akhilleskin kaatuneen yst�v�ns� Patroklon hautajaisissa Troijan luona sotavankeja t�m�n haamulle. V. 526. "Kuvattuu hopeaa", s.o. koverretuin korkokuvin koristeltuja hopeakaluja. V. 544. Caekulosta ja Umbrosta vert. Aen. VII, 681; 752. V. 564. Tyyneksi l. hiljaiseksi kutsutaan Amykloa, er�st� etel�-Italian merikaupunkia (Kajetan ja Terracinan v�lill�) siit� syyst�, koska siin� oli hengen uhalla kielletty puhumasta uhkaavista vihollisten aikeista, koska ne usein olivat n�kyneet turhiksi. Kun sitten Dorialaiset tulivat kaupunkia valloittamaan, joutui se juuri t��n vuoksi helposti vihollisten haltuun. V. 565. Aigeion on sama kuin Briareys (vert. Aen. VI, 287). V. 619. "Is�ns' nelj�s" s.o. is�ns� nelj�nness� polvessa (is�n-is�n-is�n-is�). V. 646. "Se", nim. kuvatus. V. 704. "Soihdusta raskas"; Paris'en �iti Hekuba, Cisseyn tyt�r, luuli unissaan kerran olevansa soihdusta raskaana. V. 708. Vesulus (nyk. Monte Viso), Alppien korkeimpia kukkuloita, Meri-Alppien ja Kottisten-Alppien v�lill�. V. 719. Korytho, vert. Aen. III, 170; IX, 10. V. 739-41. Kuten t�st� paikasta n�kyy uskoi Vergiliuskin kuolevilla v�listi olevan kyky� ennustamaan; Oroden ennustus toteentui. V. 861. Toisten painosten mukaan oli "jumalain ylenkatsoja" Mezentius antanut hevosellen nimeksi: Phebus (= Apollo, vert. v. 875 ja 878). V. 888. "Mets�n"; silt� n�ytti kilpeen tarttuneiden keih�sten paljous. V. 902. "Keskeemme", s.o. sinun, Aeneaan, poikani tappajan, ja minun kesken. V. 904-905. Vertaa Aen. VIII, 481-495. YHDESTOISTA LAULU. Sotilakko ja sodan jatko. Ainehisto. Aeneas, pystytetty��n muistomerkin sen vuoksi, ett� oli kahdentaistelussa kaatanut kuninkaan Mezention, rohkaisee omiansa ja l�hett�� suuren l�hetyskunnan Pallaan ruumista sen kotimaalle viem��n (1-99). -- Kuolleiden hautaamiseksi v�lirauhaa anoville latinolaisille l�hettil�ille Aeneas suopi 12 p�iv�n sotilakon (100-138). -- Evandron murhe poikansa kuolemasta (139-181). -- Troijalaiset ja Latinolaiset osottavat viimeist� kunnioitustaan sodassa kaatuneille (182-224). -- Diomedeen liittoa anomaan l�hetetyt l�hettil��t palajavat tyhjin toimin takasin siit� syyst�, kosk'ei Diomedes tahtonut ryhty� sotaan ilmesti jumalain suosimain Troijalaisten kera (225-295). -- Latinon t�st� syyst� kutsumassa neuvoskunnassa, n�ytt�� Latinus olevansa taipuvainen rauhaan Aeneaan kera, jota mielt� Drances kannattaa ja kehottaa, ivaten, Turnoa luopumaan sodasta ja kosimisesta sek� pyyt�� kuningasta rauhan tueksi antamaan tytt�rens�kin Lavinian Aeneaalle puolisoksi (296-375). -- Turnon kiivas vastaus Dranceelle ja h�nen mielipiteens� sotakannasta (376-444). -- Aeneas siirt�� v�ke�ns� likemm�ksi kaupunkia; t�m� seikka lopettaa sek� neuvottelun ett� sotilakon; Turnus, uskottuaan ylip��llik�n viran amazonille Kamillalle, l�htee er��lle vuorisolakkeelle Aeneasta v�ijym��n (445-531). -- Kerrottuaan Kamillan el�m�nvaiheista, antaa Diana nymfins� Opiksen toimeksi kostaa Kamillaa pian kohtaavan kuolon (532-596). -- Kauan h�ilyv� ratsuv�en tappelu kaupungin edustalla (597-647). -- Sitten kuin Kamilla oli tehnyt ihmetelt�vi� urot�it� ja viettynyt komeasti varustettua Khloreota vainoamaan, ampui h�net salavihkaan v�ijyv� Arruns kuoliaaksi (648-835). -- Opis kostaa Kamillan kuoleman ja ampuu Arrunsin, t��n paetessa kotimaalleen (836-867). -- Troijalaisten Onnella tehty hy�kk�ys p��llik�tt�m�ksi j��nytt� joukkoa vastaan saattaa n�m�t pakenemaan, jolloin paljon v�ke� musertuu kaupungin portista sis��n pyritt�ess�. -- Kamillan kaatuminen saa Turnon liikahtamaan v�ijymysasemaltaan; heti sen j�lkeen l�htee Aeneaski vuorisolakkeen kautta liikkeelle (868-915). _Hautajaiset. -- Latinojen neuvottelu. -- Kamilla_. Nousten Okeanon sill' aikaa Koitar jo j�tti. Aeneast', ett' aikaa maanpanijaisihin saisi, huoli ehk' kiiruhtaa, murehiss' ehk' kuollosta miel olj, p�iv�np� koittaissa jumaloill' lupauksensa t�ytti voitettuaan. Ison tammen, mist' oli karsitut oksat, 5 pystytti haudalle, sen koristain komeoill' asehilla, voittonsa merkiks; Mezention p��llik�n h�n asun suo sull', oi sodan valtias suur! Asettaa verest' tiukkuvat t�yht�t, miehen murretut peitset ja paikalta kahdeltatoista puhkotun haarniskan; vasempaan sitoi vaskisen kilven, 10 kaulalle sen ripust miekan norsunluisenki huotran. P��llikk�jen koko parvi kun suojellen seurasi h�nt�, riemastuneita h�n n�in kehottaa sitt' yst�vi��n: "Tehty jo suurin on ty�, urohot! Pojes pankahat huoli j��neest�; esikois asehet kopean kuninkaanki 15 tuoss' ovat; onpa Mezentius mun k�sivoimalta t�ss�! Matkamme on kuninkaan luo nyt ja Latinojen linnaan. Valmistakaat asehet, sodan loppua onnellist' toivoin, ett' ep�r�ivi� ei joku este, kun l�hte� taistoon m��r��v�t jumalat sek� miehi� leirist� johtaa, 20 h�iritsis tahi my�hempi arvelu heit' aristaisi. Sill'aikaa tovereiden hautaamattomat ruumiit viek��mme lepohon, erokunnian vainajill' antain! Menk��t vainaillen jalomielille, jotk' ovat meille ansainneet kotimaan verell��n, 'hyv�st'-lahjanne viem��n! 25 Ensinn� viet�k�h�n surevan Euvandrusen linnaan Pallas, jonkapa ei mit�k��n vajahan avuloista kuolohon katkerahan vajottain vei synke� p�iv�!" N�in nimes kyynelt�en sek� siihen suojahan k��ntyi, miss' ik�puoli Aceetes, mi arkadilaisen Evandron 30 knaappina ennen olj, oli paarille pantua Pallaan ruumista vahtaamass'; eip' h�n yht' onnellisesti kasvattilemmikki��n apulaisena seurata saanut. Siin' itk palvelijain koko joukko ja Teukerin kansa, itkiv�t naisetkin hivuksens hajottain tavan j�lkeen. 35 Vaan kun Aeneas ylevist' oviloist' tuli suojaan: raskaan huokauksen n�m� t�hdille nostavat, rintaans ly�den, ja haikeesta surustaan ylen voikuvi linna. Kun n�ki Pallaksen tuetun p��n kalvahat kasvot, kun n�ki ausonilais-vasaminkin raastaman haavan 40 nuoressa rinnassa t��n, n�in kyynelten noustessa lausui: "K�ik�s k��ntyess��n parempaan kateheksi nyt Onnen, oi poloteltava poika, sa valtiotamme ett' et sais n�hd� ja ett' et sais iloten palata kotimaahas? Enk� m� Euvandrost' is�st�s erotessani h�lle 45 t��n luvannut, kun h�n halaten mua matkahan laski vallottamaan ison maan sek� tuon eritt�in varottaissa, miesten ankarojen olevan, sodass' yrme�n kansan. Ehk�p� parhaillaan, ylen paljoa toivoen turhaan, tehnee h�n lupauksiakin, koristain alttareita: 50 kuollehen poikansa vainen, jok' ei taivahisilta tarvitse nyt mit�k��n, surusaatossa tyhj�ss� tuomme! Onneton, poikasi julman kuolon n�hd� sa vain saat! Vai on t�� palauksemme, -- moisetko voittomme merkit? Vai t� mun toivoni suur? Mut etp�, Evandro, sa tahraa 55 tuottavat haavat n�e t�ll'! Et, is�, paennehen poikas vuoks surust' tarvitse toivoa surmaa! Mink', oi, turvan, Ausonia, kadotit sek� mink�p� sieki, Julus!" N�inp� h�n itketty��n kohottaa valiteltavan ruumiin k�ski ja, m��r�tty��n koko joukostaan tuhat miest� 60 laittoi viimeis-kunnioitustaan h�ll' osottamaan, taatonkin suruhun osan ottoon: raskahan murheen hiukkanen lohtu, he min is�-raukallen velastuivat! Lehvill� lehditt�v�t muut paareja pehme�ks joutuun, liitellen sianvarsia tammenlehvihin yhteen; 65 lehdes-holvilla siimest�v�t my�s laitetun vuoteen. Maalaisvuoteesen ylev��n t�h�n lasketahan mies, niinkuin kukkanen, min on poiminut impyen sormi, orvokki hentoinen tahi hervotonkin hyacinthi, joit' ei viel' heleys eik' ehtinyt poistua muoto, 70 mut en�h�np' ei maa-emo ruoki ja voimia tuota. Sitten purppura-viittaa kaksi ja kullasta j�ykk�� toi h�ll' Aeneas, mitk' h�ll' oli, ty�st' ilotellen muinoin valmistanut k�sill' itse' sidonilainen Dido ja langoin kultasineen oli kirjonut taiten. 75 Yhtehen n�ist' urohon h�n kunniaks viimeiseksi verhottaa sek� ruumiihin silm�t vaipalla peitt��; saamansa paits sit� laurentolais-kahakast' monet lahjat liitt�vi ynn' isoss' saatossa k�skevi viem�h�n noita, annettuaan vihamiehilt� voitetut ratsut ja peitset. 80 Niilt' oli k�'et sel�n taa sitonut, jotk' kuoleman uhriks Tuonell' olj j��ksinyt, kastelemaan verell��n rovioita. My�s vihamies-varuksin puetettuja tankoja, joihin piirrellyt nimet olj vihamiesten, k�skevi viem��n p��llikk�in. Talutettihinp' vanha Aceeteski koito, 85 rintahan nyrkeill��n joka l�i, repi kasvoja kynsin, tai joka pitkosen pitk�lleen alas heittihe maahan. Vied��n my�s Rutuloin veren kastamat vaunut ja j�lkeen askeltaa sota-orj Aeton, koristuksia vailla, kuonolle kyynelten isojen pisarain heruessa! 90 Keihon kuin kyp�r�n tuo toiset. Mut voittaja Turnus valtasi muut. T�t� seuraavat surusaatossa Teukrot, Tyrrhenit, Arkadien p��miehet lippuja laskein. Sitten kuin toverein iso saatto olj eistynyt loitos, seisahti Aeneas sek� n�in syv�st huoaten lausui: 95 "Toisten kyynelien luo meit' �re�n sodan Luoma kutsuvi. Voi ij�ti hyvin sie, oi urhein Pallas, voi ij�ti hyvin!" N�� vain lausuttuaan meni linnaan korkeahan sek� leiri� kohden k�yntins� k��nsi. Vaan l�hetit jopa kaupungista Latinojen saivat 100 oksaa tarjoellen olivista ja pyyt�en lupaa: ruumeita, mitk' kentillen oli kaatanut miekka, ett� h�n hautaamaan lepohon lakon antasi heille; eip' en�h�n eronnein kera vainaajain sota oisi; joit' tovereiks, sukulaisikseen sanonut oli, s��st�is. 105 N�illen Aeneas hyv�, kun anoivat sopivaista, antaa suostumuksen sek� n�� nime�� lis�ks viel�: "Millainen kova Onni on kietonut teit�, Latinot, moisehen taisteluhun? Miks ette te sois toveriks meit'? Kuolleillen, sodan kautt' tapetuilleko pyyd�tte rauhaa? 110 Mieleisest' el�villekin tuota ma tahtosin suoda! En olis tullut, jos Onn' ei s��t�nyt t�nn' asuntoomm' ois; en sodi kansaa vastahan; mut kuningas ylenkatsoi liittomme, Turnuksen kun liittohon luottihe ennen. Oikeampaa olis, jos sotahan olis k�ynynn� Turnus. 115 Jos sodan p��tt�� tuo v�ell��n, jos Teukroja h��t�� aikovi, niin kerallain sopi n�iden yhty� taistoon; j�is el�m��n, kenen soi elon haltia tai oma uljuus! Menk�te, pankaatten toverinn' eronneet rovioille!" N�in nimes Aeneas. Vaan ��neti kummeksivat ja 120 toinen toisehen silm�ns� luovat he hiiskahtamatta. Sitt' ij�k�s Drances, joka nuorta Turnusta vainos ain' n�r�ll��n sek� kielittelyill��n, vastaamaan n�in ryhtyi: "Oi iso maineeltas, asehilta mut suuremp', Troijan mies, miten voin avuas ylist�� ylen kyllin? 125 Ihmettelenk' enemmin s�vymielt�s vai urot�it�s? T��n kotikaupunkiin palaten iloviestin� viemme kiitollisna ja, jos joku Sallima soisi, Latinon teemme sun yst�v�kses. Hakekoon muilt' liittoa Turnus. Viel�p� autamme muurein sallittujen rakennusta, 130 kannamme paasiakin olallamm' asunnoks Troalaisten!" N�in pakis h�n; muut suostumustaan osottaa sorinallaan. P�iv�� m��r��v�t kakstoista ja, saatua rauhan, vaaratta Teukrot Latinojen kanss' sekasin l�pi korven vuorilla kulkivat. Kakster�kirveen iskem� kaatui 135 ryskyen saarni ja kaatuvat pilvienkin-tasat hongat; ei lakata lemuvaisia keedroja, tammeja kiiloin halkomast' eik' vet�m�st' sarapuit', ratasten naristessa. Maine jo kiidellen, -- surujen ylen kiit�v� airut --, Euandron pelottaa kuin t��n perehen sek� linnan, 140 vaikk' oli Pallaast' �sken voiton viesti� tuonut. Portille Arkadit riensiv�t, muinoisen tavan j�lkeen, temmattuaan tulisoihtuja; loitospa loistavi tiell� tervaksien rivi, kirkastain ketomait' avaralta. Teukrot vastaansa tulivat, surevaisien yhtyin 145 joukkohon. Sitten kuin emot linnahan astuvan n�iden huomaavat, parullaan polotellen he t�ytt�v�t linnan. Eip� Evandroa nyt en�h�n voi hillit� kenk��n; joukkohon riensi ja Pallaan laskettuin yli paarein heitt�ytyin h�n j�� virumaan valittain sek� voihkain. 150 Kun h�nen ��nelleen soi tuskin tien suru vihdoin: "Etp� s� taatolles luvannut t�t�, kun sua, Pallas, yrme�h�n sotahan varovammin k�ym�h�n k�skin! Tiet�m�t�n emp' ollut, min arvonen uus sotamaine, kuin ylen mieluinen ens'taistelun kunnia ompi! 155 Miehuisen opin onneton koetos ja �sk�sen taiston ankarat alkeet! Ei jumaloist' ole kuullunna kenk��n mun lupauksia eik' anomuksia! Oi pyhin vaimo, miekkonen kuollessas, kun murheen t��n siten v�ltit! Oon is�n��n ohi m��r�st�n' el�nyt sit� vastaan, 160 kun j�in j�ljelle. Joska mun, Dardanojen aseveikon, oisivat surmanneet Rutulot! Elon' oisin ma ennen antanut, jos minut t�� komeus kotihin olis Pallaan tuon't asemest'. En syyt� ma teit�, en liittoa, Teukrot, en toveruuttammekaan; t�� vanhuudellemme onni 165 s��ttyn� olj. Vaan ehk' ylen aikasin kohtasi kuolo poikaani, -- ilahuttaa kaatunehen tuhansittain Volskeja surmattuaan, Latioon Teukroj' avittaissaan. Peijaiskulkua en parempaa vois sulle ma, Pallas, hankkia, kuin se, min Aeneas hyv� soi, Frygit suuret, 170 min soi Tyrrhenien p��miehet ja t�� sotajoukko. Tuovathan urosten asut, mitk' k�tes Tuonelle j��ksii. Oispahan joutunehet aseheskin suurehen paaluun, jos ik�, jos sama vuotten tuottama tarm' olis ollut, Turnus! -- Vaan miks Teukroja viivyttelen sodast', utra? 175 Menk�te kertoilkaat kuninkaallenne n�� sanat tarkkaan, ett� m� j��n vihattuun el�m��n, kun kuollut on Pallas, siihen on, n�et sen, k�tes syyn', is�llen, pojallen mi Turnusen velkaa on. Tilap�� t�� ainoa ompi onnehes, kiitollisuutehes. En elon auvoja etsi; 180 ei; ilon' on pojallein Manalassa sun kertoa kostos!" Koitar sill�v�lin sulosan valon kurjille tuotti kuolevillen, palauttaen n�illen ty�t sek� vaivat. Jop' is� Aeneas, jopa rannan lahtehen Tarkho laittoivat rovion, johon kantoivat tavan j�lkeen 185 ruumeita toverein, -- jopa nyt, sytytetty�ns' synk�n loimotuksen, sakeaan savuhun lymys korkea taivas. Kolmasti leimuavaa rovioo komeiss' asehissaan marssivat kierrellen; kolm' kertaa hautaus-tulta ratsahin kyltr�siv�t hyv�stiks, valittain surullisna. 190 Kastuu kyynelist��n maa, kostuvat my�s asehetkin. Taivaallen kohoaa urosten polo, torvien r�ike. Sittep� muut tapetuilta Latinoilt' temmatut saaliit viskaavat tulehen: kyp�r�it', useoit' sapeleita, ohjia, vaunujakin nopeoita; mut tuttuja toiset 195 lahjoja tuo: tapettuin katalat vasamat sek� kilvet. Tuonelle teurastetaan usean h�r�n ruumihit t�ss�, harjakkaat siatkin sek� kaikilta kentilt� viedyt raavaat sorretahan tulehen. Koko rannalla sitte tuhkaa yst�vien t�hyst��t, rovioo vahiskellen 200 puol' palanutt': erot' eiv�t he voi, kunis kastehikas y� t�htiin kiiluvihin tukevuutetun taivahan tuopi. My�skin laittoivat monin paikoin koidot Latinot suunnattomat roviot sek� hautaavat useoiden miesten ruumeita, osittain taas nostaen viev�t 205 maakuntaan l�hiseen tahi kaupunkiin palauttaat. Muitten surmattujen sekasan, ison polttavat joukon n�� lukematta ja kunniankaan tekem�tt�; nyt laajat pellot tuikkelevat jokapaikassa liekist� kilpaan. Kolmas p�iv� jo haihdutti taivolta hallasen varjon, 210 surren kuin rovion syv�h�n seotuita he tuhkaan etsiv�t luita ja kattoivat varin maan kupuroin ne. Vaan jo Latinon kaupungin komeoiss' asunnoissa nouseepi kova parku ja sangen haikea murhe. T�ss' emot, onnettomat mini�t, sisarten surevaisten 215 rakkahat rinnat ja my�s pojatkin, jotk' orvoiks j�iv�t, kiroovat sodan julmuutta sek� Turnusen h�it�! K�skev�t itse� tuot' asehilla ja miekalla p��tt��n, Italian joka valtaa, suurinta arvoa vaatii. T��n pahentaa tyly Drances ja kertoo yht' t�t� vainen 220 taistohon vaadittavan, yht' Turnusta kutsuttavan vain. Kiistoissaan tihe�iss� nyt kuuluupi moni miete Turnonkin hyv�ks, tuot' kuningattaren arvo kun puoltaa, kannattaa useain my�s voitonmerkkien maine. N�ittenp� riitojen kuin melun kest�iss� parahillaan, 225 kas, ylen murheissaan l�hetit Diomedesin linnast' tuovat vastauksen, ett'ei mit�k��n koko moisten vaivojen kustannus tehonnut, ei antimet, kulta, eik' tehonneet isotkaan lupaukset; on liittoa muilta etsiminen nyt Latinoin tai Frygien kera rauhaa. 230 Lannistaa kuninkaanki Latinon nyt ankara huoli. Onnesan Aeneaan jumalain avun ilmesti saavan -- muistuttaa jumalain viha kuin edess��n vereksetkin haudat. Siks ison neuvoskunnan ja my�s ylimykset kutsuen k�skyll��n kokoaa ylev��n hovihinsa. 235 Yhtehen saavat nuo palatsiin monin tulvaten joukoin. Keskess� istuupi ij�lt��n ylimm�isen� kuin my�s suurinna vallaltaan, ei huoleta otsin, Latinus. T��ll' Aetolian linnasta tulleita l�heteit� k�skee kertomahan, mit� tiesiv�t, vaatien tarkan 240 vastinehen per�tysten. Tultua ��nett�myyden, n�in Venulus, totellen h�nen k�sky�, lausua alkoi: "N�imm', oi maanmiehet, Diomeden ja Argojen leirit, matkan kuljettuamme, me voitimme kaikk' osumukset, koskimme sen k�tehen, joka Ilion rainasi linnan. 245 Voittaja t�� rakens Argyripaan, nimitt�in kotosen tuon heimonsa j�lkeen, Garganon Japygilais-ketomaille. Suojaan saavuttuamme, kun meill' lupa lausua suotiin, lahjamme tuomme ja my�s is�nmaan nimenkin nime�mme, millainen sota nous sek� syyn, miks tultihin Arppiin. 250 Kuultua t��n h�n vastauksen tyvenen t�ten antoi: 'Kansat, o miekkoiset sek� my�skin vallat Saturnon, muinois Ausonilaiset! Mi h�iritsee lepoanne kohtalo, yllytt�en teit' outohon taistohon k�ym��n? Ketk�p� kalvallaan vaan loukkasi Ilion maita, 255 -- siksehen heit�n, min k�rsimme luon' ylev�in varustusten, keit' uroloit' upottelj Simois --, jokapaikassa saimme k�rsi� syyn sovitukseks hirmuiset rasitukset, -- verratenkin Priamoon polojoukko! Sen n�ytti Minervan ankara myrsky ja Eubean paadet ja kosto Kafaren. 260 Tuostapa taistelustaan, erirannoillen ajettuina, Proteon patsahill' ast Menelaus, Atreyn poika, harhasi, siks n�ki my�s Aetnan Kyklopit Ulixes. Vallasta kertoisinko Neoptelemon, kumonnastak' Idomeneyn kodon? Maall' Libyan asunnostako Lokrein? 265 Mahtavien Akhiveinpa Mykenoist' itsekin p��mies puolison kelvottoman verukkeilt' on, p��sty� kotiin, hukkunut; v��rt�j�mies anast Aasian voittajan vallan. K�i kateheks jumalain kai, alttarit ett' is�nmaani, kaihotun puolison tai ihanan n�kisin Kalydonan! 270 Viel�p� vainoo meit' imehetkin, hirve�t n�hd�, kun kadonneet toverit pyr�ht ilmahan siivill� lentoon; lintuna lent�v�t nuo jokiloill' -- oi syntien julmaa rankaistusta! -- ja louhia t�ytt�v�t uikkuvin ��nin! Tuotapa saatoinkin odottaa ma jo hetkest� siit�, 275 kuin tavotin, v�h�mieli, ma ruumeita yl�h�isten kalvalla, oikean kuin Venuksen k�den haavotin naarmuun! Elk��tten en�h�n mua vietelk� moisehen taistoon! Pergamon kun h�vitimm', meit' ei sotahan halut' yht��n Teukroja vasten; en vaivaa entist�k��n ilomiell� 280 muistele. Lahjanne, joit' is�nmaastanne toitte te mulle, viek�te Aeneaall'! Olen julmia peitsi�ns vasten taistellut kahakassa; siks uskokaten kokenutta, kilpine kuin kohoaa, miten tuimasti peitsens� paiskaa! Miest� jos vertaistaan kaks viel' olis kasvattanunna 285 Ilion maa, ois Inakholais-varustuksihin tullut Dardanus, vuorostaank' olis onneans surrunna Kreikka. Mink� me viivyimme tylyn Troijan muurien luona Hektorin, Aeneaan se olj syy, ett' Akhivojen voitto h�ili ja kymmenenteenk' yh� vuotehen karkosi meit�. 290 Kumpikin urhoudelt', asehilta on oivilta kuulu, mut avult' t�� etev�mp' on. K�yk�te liittohon, jos vaan saatte sen; mut varokaat asetten osumist' tamineihins!' -- Tuossa nyt, oi parahin kuningas, kuninkaan sin� lauseet kuulit ja millinen on ajatus sodan t�rkeydest�." 295 Tuskin n�in l�hetit, kun Ausonien v�en valtas riitainen, sekanen h�ly: niinkuin kosk' kivet est�� kiivahan vuon sek�, sulkeutuiss' uran, syntyvi pauhu, kun l�hirannoillen kohaellen sy�ksyv�t aallot. Vaan kun tyyntyiv�t syd�met sek� sai levon kasvot, 300 n�in ylev�lt' tilaltaan kuningas, anoeltua, alkaa: "Soisinp' ennemmin is�nmaan asioista, Latinot, p��tt�nehemme, -- se ois paremp' ollut -- eik� nyt vasta yhty� neuvotteluun, vihamies kun jo valleja vaartaa! Hankalahan sotahan jumalain suvun kanssa me saimme, 305 lannistumattomien urosten kera, joit' ei mitk��n uuvuta taistot, ett' tuurista ei tapanneinakan' erkii. Toivon, mi teill' Aetolien liitosta olj, pojes pankaat! On kukin itselleen paras toivo. Te vaaramme n�ette. Millainen h�vitys on sortanut muun menestyksen, 310 silm� sen huomaa, -- tuo k�sihimmekin kaikki jo tuntuu! En ket�k��n min� syyt�. Min kunto on voinunna vainen, tehtyn� on. Is�nmaan koko voimalla taisteltu ompi. Siis nyt mieless�ni mit� arvelen, mie ep�ellen kerron ja muutamin lausehin -- kuulkaat tarkkahan -- n�yt�n. 315 Vuon Tiberin ihan vieress� mull' ikivanha on sarka, l�ntehen p�in mik� antaa aina Sikaanien maill' ast'. Aurunkot, Rutulot sen jylhi� kumpuja kylv��, sahroin kynnetty��n, mut on raunikot maan' elukasten. T��n koko seudun ja korkean vaaran m�ntys�n korven 320 suokaamme Teukroin sovitukseks ja tehk�me liiton v�ltt�v�t ehdot, valtion heit' osakkaiks nimetk��mme; j��k��t, jos sit� nuo haluaa sek� tehk�h�t linnan! Vaan jos muillen maille ja toisen kansan he luokse tahtovat p��st� ja meid�n mailtamme siirty� poijes --, 325 niin parikymment' tammist' Italian alust' teemme tai useampiakin, kuten tahtovat; on koko tarve aavikon luon'; nep� its' sanokoot alusten luvun kuin my�s muodon; me vasket, ainekset sek� ty�v�en suomme. Pait sit�, jotka mun viestini veisi ja laatisi liiton, 330 l�htem�h�n puhujaa sata, heimoltaan Latiossa oivinta tahdon, tarjoamaan sotilakkoa meilt�, viem��n lahjojakin, elehvantin luuta ja kultaa, hermelikaapun ja istumen, valtamme merkkin� heille. Kaikesta neuvotelkaat, tukaloit' asioitamme auttain!" 335 Nyt Drances, joka olj �keiss�, jot' Turnusen arvo kierolla kiukulla kuin katehen kuvotuksilla vaivas, aarteiltaan rikas, kielelt��n paremp, mut hidas k�s olj taistossa, -- neuvotteluiss' ei katsottu arvottomaksi, taitava vehkeilyyn, -- h�net �itins� korkea heimo 340 aateliseks sai, mut is�n puolelta tietym�t�n olj --, nousi ja lauseellaan t�ten syytt�en kiukkua nosti: "Kaikille selv�st� seikasta, jok' ei ��nt�mme kaipaa, oivallisin kuningas, puhut. Kaikki sen tiet�v�ns my�nt��, Onni min kansalle tuo, mut lausua tuot' ep�r�iv�t. 345 Lausua sallikohon se ja ylpeytens' pojes pankoon, min pahan johdon ja my�s tapojen nurinpuolisten vuoksi, -- sen sanon mie, h�n mull' asehilla ehk' kuoloa uhkais! -- niin monen p��miehen on sortunut henki ja n�emme kaiken kaupungin vajonneen suruhun: Frygilaisten 350 leiri� h�rn�� vain t� ja koikkavi pois, asehillaan taivoa vain pelottain! Viel' noihin antihis, mitk� vied� ja lausua Teukroillen isot k�sket, s� yksi liitt��s viel', parahin kuningas; �l� suo v�kivallan vaikuttaa kenenk��n sinuhun, -- v�vyll' oivalle tytt�s 355 muhkein' h�ineen suo, is�, n�in rakentain ikirauhan! Vaan jos semmonen pelko jo mielet ja rintamme valtaa, niin rukoelkame itselt� h�lt', anoen lupoansa: my�ntyk�h�n, kuninkaall', is�nmaall' oman valtansa suokoon! Miks julk' vaaraan kumppaniparkoja niin useoita 360 sy�kset, s� oi Lation sen moisien pulmien p��-syy? Ei sota onneksi oo; sult' rauhaa pyyd�mme kaikki, Turnus, ja rauhan my�s vakavimman ainoan pantin! Ensinn� mie, vihamiehekses jota luulet ja tuona en varo ollani, kas anoen tulen: armahda kansaas, 365 ylpeys heit� ja ly�tyn� l�hde! Jo kylliksi n�imme kuoloa, kun hajoten isot peltomme heitimme sikseen. Tai jos liikuttaa sua arvo, jos rohkeus t�ytt�� rintasi, sulle jos niin on my�t�is-valtio mieleen: rohkene taistelemaan kuni mies vihamiest�si vastaan! 370 Kaiketi, yhtys ett' Turnollen kuninkaallinen vaimo, henkemme halvat, me itkua, hautaa puuttuva rahvas, heitt�� kentille saamme! Jo sie, jos sulla on voimaa, jos isien uroutta on sulla, nyt vastusta h�nt�, ken sua paittauttaa!" 375 N�ist�p� lauseistaan ihan raivostuneena jo Turnus harmista oihkaisee, t�ten rintansa pohjasta lausuin: "Runsaspa lahja sull' on, Drances, puhumaan yh� silloin, kuin sotahan k�sivartta on tarvis ja ensinn� saavut, kun halutaan kokoust'. Ei vaan hovi t�ytett�v�n' oo 380 suurilla lauseillas, joit' uhkuvi suusi, kun vallit sua erottaa vihamiehest' eik' ojat aaltoa verta! Pauhaa vaan jyryten, tapas j�lkeen, pelkuriks syyt� vaan, Drances, mua, kosk' k�tes niin isot Teukrojen joukot Tuonehen laittoi, kosk' ylimalkaan voittojes merkit 385 kentti� kaunistavat! Mit� uuras urhous voittaa, saatathan koittaa; eip' vihamiehi� oo et�h�lt� meid�n etsiminen; joka suunnalt' he saartavat linnaa! Vastahan l�ht��nk�s -- Mit� viivyt? -- Vai sinull' onkin kieless� liukkaassa sek� liukkaammiss' sapikoissas 390 kaikki sun urhoutes! Vai min� ly�tyn�?! -- Voisk' ken ilki� syyst' mua syytt�� ly�dyks, kun Tiberin verest' Iliolaisesta huomaa tulvoavan ja Evandron huoneenkin perin juurin sortunehen, asehistakin riistetyks Arkadilaiset? 395 Ei mua n�hnehet tuoks Bitias- eik' Pandarus-j�tti eik' tuhannet, jotk' �sken voittaen Tuonehen laitoin, kun suletuks vihollisten vallien piirihin jouduin. -- 'Ei sota onneks oo!' -- Sit� Dardanolaisille laula, houkka, ja asjoilles! Sit� varten sie �l� lakkaa 400 pelkohon yllytt�m�st� ja kahdesti voitetun kansan voimia innostamast', alentain sotilaita Latinon! Myrmidonein p��miehetki nyt Frygien uroutta, Tydeon poika, Larisson Akhilleskin vapisee jo, Aufidon nyt jokikin kamaltuupi jo Adrian merta! 405 Pelkuriuttakin h�n pelajaa mun arttini vuoksi, tuo rikossepp�, ja n�in koettaa pelollaan pahentaa syyn'! Ei t�m� k�s ole koskaan poistava tuommosen hengen, pelvosta luovu: se ain' asukoon ruhossaan mokomassa! -- Nyt sinun puoleesi sek� p��t�ksiis, is�, k��nnyn. 410 Jos et toivoa voi mit�k��n asetustamme en��n, jos niin hylj�tyt oomme ja jos, v�en v�istyess' kerran, lannistuimm' eik' onnemme voi sit� korjata yht��n, rauhaa sitt' anokaamm', ojentain k�si�mm' asehitta. Vaikka, jos muinoisest' olis kunnosta j��nynn� hiukkaa, 415 miekkoseks ennen muita ja tuskista kirvottuneeksi sen jalomieleksi katson, mi, ettei sais t�t� n�hd�, sortui kuolemahan, suin p�in tupertuin toramaalle! Vaan varat meill� jos on, on koskematon sotajoukko, jos avuks kaupungit Italoin sek� kansat me saamme, 420 jos Frygilaisillekin on kunnians maksanut paljon verta ja kuolleensa ovat heill�kin, jos sama turm' on kaikilla, -- miks h�pe�llisest' ens' yrityksest� s�ikymm', miks pel�tt�� h�t�torv meit', ennenkuin h�t� onkaan? Paljon vierev�t p�iv�t kuin kaikk' k��nt�v� aika 425 suunnittaa parempaan; usehin hymy-suinenpa Onni vaihtuen petti ja taas vakavaan asemaan monen autti! Jos ei auttaiskaan meit' Aetolilaiset ja Arppi, auttaahan Messapus, Tolumnius onnesa, joit' on johtajiks laittanut niin monet kansat; kohtapa seuraa 430 kunnia niin Lation kuin Laurentomaan valioita! Volskien oivasta kansasta my�skin ompi Kamilla, ratsuv�en etup��ss� ja vaskesta hohtosten joukkoin. Vaan mua taistohon jos Teukrot kysyv�t ihan yksin, jos sit� toivot ja niin ylen kaikkien onnea haittaan, 435 -- ei n�it' oo k�si�in vihaten niin kammonut Voitto, moisen ett' toivon eest' mink��n koetuksesta v�istyn. Uljaasti menen vastaan, vaikk' uros seisos Akhilles, Vulkaanon takomat tamineet ehk' tuo k�sillens� saisikin! Teille, Latinollen apellen t�m�n hengen 440 Turnus mie lupajan, joka en avultain ole kest��n kehnompi. -- Aeneas mua kutsuu. -- Pyyd�n, ett' kutsuis, ettei mun asemesta, jos ois jumalain viha moinen, Drances k�rsisi eik� se, kunnian oottaess', sais sen!" N�inp� he kesken�h�n asioist' ep�selvist� v�itt�in 445 harkitsivat, kun Aeneas sotarintansa siirti. Suurella huudolla, kas, palatsin l�pi kiisi siks airut; t��p� se kaupungin pelotuksilla suurilla t�ytt��: rintaman laittanehen Tiberin joen puolelta Teukroin, Tyrrhenien my�s joukon laskeunneen yli kentt�in. 450 �kki� mielet h�irit�h�n, heti kiihtyvi kansan rinta ja kiehahtaa rehahtain tulisimpahan kiukkuun. Vaativat aseita hoputen, "tamineit'!" -- pojat kirkuu. Nurkuvat, itkev�tkin surullisn' is�t. Riitelev�isten ankara pauhina nouseepi jokapaikassa ilmaan: 455 niinkuin istahtamaan kun jylh��n mets�h�n sattuu lintujen parvia tai kuni pauhaten joutsenet joikuu, kaijuttain kalakkaasta Padusan virrasta soita. "Arvelkaat vain, kumppanukset", -- nime�� tilap��t� k�ytt�en Turnus, "ja istuen rauhaa vain ylistelk��t, 460 kun nuo tunkeuvat asehissansa maahanne!" T��n vaan lausuttuaan yl�s keikaht ja riens palatsist' ulos joutuun. "K�sk' asentoon, Volusus, heti Volskien joukot ja johda my�s Rutulot!" -- nime��. "Ritarjoukon sie asehissa viet Messapus ja veljes Koras ketomaill' avaroille! 465 Linnan portteja vahtaelkoon osa, tornihin nouskoon; muut mihin k�skenkin, kerallain kahakkaan varustaukoot!" Oitipa muureillen koko kaupungissa nyt juostaan. Neuvottelun is� itse ja aikehens suuret Latinus lykk��, harmistuen ajan ankeutt', toiseksi aikaa, 470 katkerast' itse�ns syytellen, ett' ei hyv�ksynn� Aeneaan v�vykseen ajallaan sek� kanssansa liittoon. Toiset porttien luon' v�jyshautoja luovat ja tuovat paaluja, paasiakin. Toraht hurmekkaan sodan merkin r�ikkyen torvi. Jo muurien piirille kirjava joukko 475 nous, emot kuin pojatkin: h�d�n suuruus kaikkia kutsuu. Linnahan korkeimpaan sek� Pallaan templihin l�htee �itien suuren seuran keskess� nyt kuninkaatar, lahjoja vieden ja impi Lavinia vieress� kulki, niin ison tuskan syy, sulot silm�ns� alas luoden, 480 Pyh�� sauhua suitsuttain emot astuvat templiin; n�in anovat surullisn' ylev�n nuo kynnyksen luona: "Johtaja taistelujen, asevoipa Tritonia impi, murtaos, oi, k�dell�s Troan liekki�n peitsi ja tuo sa kaataos maahan ja tappaos aimojen porttien alla!" 485 Valmistihen sotahan nyt joutuhun riehuva Turnus. Jop' komean vask' suomuisen rutulois-pantsarinsa olj pukenunna ja kultaset s��rystimens�kin jalkaan, verhota vain oli p��ns; sivulleen oli vy�tt�nyt miekan; kullasta hohtaen n�in ylev�st' alas linnasta riens ja, 490 korskeillen v�est��n, vihamiehens' jo toivossa voitti: kuin orikin, kun paulansa murrettuaan pakeneepi tallista vapauteen sek� aavalle kent�lle p��sten taikka se laitumellen sek� tammojen parvehen t�ytt��, tai vilahtain, tapans j�lkehen, t�� joen tuttuhun uomaan 495 uimahan laukkaa; keikkuen korskuvi t�� kenokauloin, harjalla vatkaellen lapojaan sek� kauloa vasten. Vastahan volskialais-v�en keskess� h�lle Kamilla sai sek� portin luon hevoltaan kuninkaatar nyt hypp�s; h�nt�p� seuraillen uvehilt' alas hypp�si maahan 500 my�s koko joukko ja n�in h�ll' lausuvi sitte Kamilla: "Ruhtinas, itsehens jos voi luottaa yht�k�n uljuus, vastustaa min� Aeneaan sotajoukkoa tohdin; yksin Tyrrhenien lupajan ritarjoukkoja vastaan menn�. S� mun sodan suo ens' vaaroihin k�sin k�yd�; 505 sie ole jalkasin muurien luona ja valleja vahdi!" N�ihinp� Turnus, julmahan impehen katsehen luoden, lausuvi: "Oi imp', Italian iha, kuinka ma voinen kiitt�� tai sua palkita? Onhan nyt sinun uljuus aivan verraton, kun mua seurata taistohon tahdot! 510 Aeneas, kuten maine ja luotettavat vakojamme kertovat, ratsuv�en keve�n on laittanut, herja, ennalta h�iritsem��n ketomait'; its' ylhe�n vuoren harjun korpea my�ten kaupunkia l�heneepi. Mie sotasutkausta salon oijelvoisella ahtaall' 515 aijon, sulkeaksen' v�ell�in h�net kumminki puolin. Tyrrhenolais-sotajoukon kanssa s� k�y kahakoimaan; kanssasi olkoon tuima Messapus ja my�s Lation kuin Tlburilaistenki joukot; sie ota p��llik�n toimi!" N�in nimes; my�s Messapoa kuin p��miehi� taistoon 520 yst�vi��n kehottaa samall' lailla; sitt' taistohon l�htee. Notko olj mutkainen, sotavehkeihin soveljas ja v�ijymyksiin; tuot' ahdistaa salon lehtev�n tihj�t rintehet kumminki puolin; t��ll' ojelvoinenpa johtaa, ahtaat my�s solakkeet sek� turmasat tiet pujottaivat. 525 Sen yl�puolla on vuoren harjulla, -- v�ijynn�ks oiva --, tuntematon tasamaa sek� turvahiset pakopaikat, jos vasemmalt' tai puolelta oikealt' taistella tahdot tai pys�htyy yl�ng�ille ja suuria paasia viert��. T�nnep� korskea mies tutun seudun tielt� nyt kulki, 530 valtasi paikan ja vaaralliseen salohon teki leirin. Opista sill�v�lin nopeaa yleviss' asunnoissa, seuransa neitsyit� sek� joukostaan pyh�st' yht�, n�in puhutellen Latonia murheissaan pakinoihin ryhtyi: "Taisteluhun rajuhun nyt saapi Kamilla, 535 impyet, turhaan h�n asehillammekin varustaupi, armahin lapsi; sill' eip� Dianalle lempi se ookkaan outoa eik' �kist��n minun mielt�ni liikuta lempeys. Vallastaan vihan vuoks erotettuna, min v�kivalta vaikutti, Privernon ikilinnan kun j�tti Metabus, 540 pienoisen paetessaan tappelujen h�lin�ss� vei pakohon mukanansa ja t��n emon j�lkehen kutsui Kasmillan nimest', puustavin poistettuansa, Kamillaks. H�n syliss��n t�t� kantaen, suurien vuorien jylh��n korpehen matkusti, kun joka suunnalta nuolia tuiski, 545 kun joka paikassa volskialais-sotaparvia kiehui. T��n paetessapa juur Amasenus vaahdoten tulvi �yr�ittens' ylimp�in yli; moinen pilvist� sy�ksi, n��t, sade. Uimahan aikoessaan, laps kultansa tuota vain pid�tt��, pel�tt�� rakas kantamus. Kaikkia yksin 550 miettiv�llen �kist��n t�� miete nyt mielehen juohtui: keih��n aimoisen, mit� kantamahan osui urho voimakkaass' k�dess��n, -- luja-oksasen k�rvetyn tammen pinnalle tytt�isens� h�n nyt vet�s niinill� kiinni, kiinnitt�en mukavasti, ja peitsen keskehen laittoi; 555 tuotapa viipottain k�dess��n n�in taivolle lausuu: 'Sullen, armas Latonia impi ja lehtojen turva, tytt�sen t��n omistan is�n��n, kun ilmojen kautta peitsehen turvaten h�n vihamiest', anoen, pakeneepi! Haltiatar, omakses ota h�n, anon, kun l�het�n t��n 560 tuulihin vaarallisiin!' N�in virkki ja kaikella voimin paiskasi peitsen; viuhahti ilma ja vuolahan virran poikki jo peitsell� lens suhahtain katalainen Kamilla. Vaan Metabus l�hemmin ison joukon ahdistaessa virtahan antautuu sek� keih��n neitosen kanssa 565 riemuiten -- Trivian pyh�n lahjan -- turpehest' ottaa. Ei mitk��n asunnot h�nt' eik�p� linnojen muurit suojelleet eik' h�n sovintoon rajup��lt' olis k�ynyt; yksinp� paimenten el�m�� vai vuorilla vietti. Korvessa t�� tyt�rt��n kuin my�s petojen ukuroissa, 570 laidunta k�yv�n tamman n�nnist� maitoa saaden, hoiti ja t��n ohukaisille huulille lyps utareita. Kohta kun alkoi vaan laps askelta ottaen k�yd�, t�� lelukseen h�ll' antoi keih�it� ter�p�it�; pienosen harteillen s�lytt�in pani nuolet ja joutsen. 575 Kultaisen hius-neulan ja huntuisen asemesta riippuvat kiirehelt��n yli selk�ns� tiikerin taljat. Hennolla t�� k�dell��n jopa poikien peitsi� paiskoi, linkoakin p��ns' ymp�ri kieputti piukkein hihnoin, strymonilais kuren kuin tai valkosen joutsenen tappoi. 580 Turhaan tuot' useat emot Tyrrheni-kaupunkiloissa toivovat minj�kseen: t�� tyytyen vainen Dianaan, neitona viett��pi asehissa ja impeydess� ain' eloaan. En sois, ett' ois h�net vallannut moinen taistelun into, kun Teukrojen kanss' sotahan sekauntuu; 585 t��, minullen rakas, ois sisaristani yhdeksi tullut! Siis sin�, koskapa h�nt� jo katkera kuolema uhkaa, l�hte�s taivahalt' impi ja rienn� Latinojen seutuun, jossa nyt surkea turmio-enteinen sota k�yd��n! Ottaos n�� sek� joutsesta laukase kostaen siihen, 590 ken pyh�n ruumiin haavoittaneekin, nuolella t�ll�; Teukroko tai Italus, verell��n samall' lailla sen maksaa! Raukan ruumihin, lannistumattomatkin asehet vien pilven longassa hautaan, k�tkien nuot is�nmaahan!" Virkki; mut ilman k�yk�sen kautta se taivahalt' astui. 595 Helskyen' mustahan sitt' vihuriin h�nen hahmonsa haihtui. Muureja sill�v�lin l�heneepi jo Teukrojen joukko, Etruskien p��miehet ja ratsuv�en koko parvi, ryhmitt�in jaetut luvultaan. Koko kent�ll� riehuu keikkuillen hevonen sek� piukkein' ohjinens hyppii, 600 k��ntyen sinne ja t�nne; jo laajalti peitsien rautaa t�rr�itt�� keto, hohdellen komeoist' asehista. Vastahan rient�vi Messapus, nopeatki Latinot, my�s Koras veljens�kin ja Kamillan impyen parvi, kaikki he ilmauvat kedollen tanahan k�sill�ns� 605 keih�it��n ojentain et�h�lle ja n�it' t�ristellen; miehien kiit�minen, hepojenkin korskunta kiihtyy. Nuolien heit�nt�matkalle tultua n�� molemmat nyt seisahtuvat, �kist��n korottaat sotahuudon ja �rjyin kannustavat hepojaan: jokapaikasta �kki� tuiskii 610 keih�it�, tihe�n lumen lailla, ja taivahan varjoo. �kki�h�n tanapeitsin Tyrrhenus ja tuima Akonteus yhtehen t�rm��v�t sek� suurella ryskehell' ensin aikahan saa h�vi�n, nelijalkaisten karahuttaiss' rintoja rintoihin. Alas sy�styn� maahan Akonteus 615 aivan kuin salamalt' tahi viippaimen ison kuulan kautt' et�h�llen lens sek� ilmahan henkens� heitti. Oitis horjahtuvat sotarinnat ja kilpens Latinot k��ntyen viskaavat sel�n taa, hevot nurmille k��nt�in. Vainoovat, Asilaan komentaiss' etujoukkoa, Teukrot. 620 Porttien luo jopa saapuivat, kun taasen Latinot nostavat huudon ja taas hepojaan takasin palauttaat; n�� paeten palajaa, kokonaan irt' ohjansa laskein. Niinkuin arjullaan meri vuorohon hy�kyvi, milloin rannoillen etehenp�in roiskahuttaa yli riuttain 625 vaahtosta vett� ja kuohahtaa sorallen et�h�lle; milloin taas nopeaan pakenee sek� kiehuen h�rpp�� vieritetyt kivet, kun vesin vy�ryvin j�tt�vi rannan. Kahdesti muurille p�in Rutulot ajoi Tusceja takaa; kahdesti taas, sel�n suojaten, t�ytyv�t katsoa taakseen. 630 Vaan kun yhtyiv�t k�sik�hm�h�n kolmannen kerran, rintamat kietouvat ja kun mies soti miest�ns� vastaan, silloin sortunehet valittaa; verivirrassa vy�ryy ruumihit kuin asehet sekasin, urosten tapellessa, puoleks'ki kuolleet potk uvehet: raju ottelu nousee. 635 Orsilohkos Remulon, kun kammosi ryhty� mieheen, paiskasi keih��ns� hevoseen, osuen t�m�n korvaan. Ly�nnist� jalvoilleen kavahtaa jymyjalka ja vatkaa haavasta tuskaillen, kavioit', yl�s rintansa nostain. Maahan suistuvi tuo pudoten. Katillus Jollan 640 ynn' ison urhoudelta ja varreltaan, asehiltaan kaatoi Herminion, jonk' peitota keltanen tukka liehi ja peitota hartiot olj; ei s�ikyt� haavat tuot'; asehill' oli altis. T��n isot hartiot keih�s puhkaisee sek� tuskasta kiert�� koukkuhun miehen. 645 Juokseepi jokapaikassa verta; he taistellen suovat kuoloa, haavoistaan urohon my�s kuolon he saavat. Vaan kahakoiden keskess' amazoni-neito Kamilla, kantaen viint', avoks toisen rintansa j��dess�, raivoo; t�� k�dell��n joko norjia peitsi� tihj�h�n paiskoi, 650 taikkapa vahvaa kirvest� uupumaton k�tens k�ytti. Helsk�� kultanen jouts olallaan, asehetki Dianan. Viel�p� kun pakohon ajetaan sek� poijes h�n taantuu, k��ntyen p�in paetessaan joutsella nuolia ampui. Ymp�rill��n valitut sisaret ja Larinasta neito, 655 Tulla ja Tarpeija imp, joka vaskista kirvest� k�ytti, Italon tytt�ret, joit' omaks kunniaksensa Kamilla oiviksi rauhan kuin sodankin k�tyreiks valikoitsi. Niinkuin thrakialaiset Amazonit kun Thermodontin virran poikk', otellen koreoill' asehillansa, kiit��, 660 Hippolyte sotanainen ja vaunussa Penthesileia kun palajaa sek� ymp�rill��n iso neitojen joukko riehuvi kirkuillen, kuun moisine kilpine helsk�in. Kennenk� peitsell� ens, kenen viimeks hirve� impi surmaat? Kuin monet ruumihit kuolohon sy�kset s� maalle? 665 -- Euneon, Klytion pojan ensin, jonk' avonaisen rinnan puhkaisee iso varsinen peitsens� eest��n. Kaatuu oksentain verisy�ksy� tuo sek� maahan suistuupi verihins' sek� tuskissa kiemurteleikse. Nytp� Liriin, Pagasoonki h�n yhtyi; n�ist� kun toinen 670 ratsulta haavotetult' alas sy�sty� ohjia korjaa, toinen auttamahan t�t� saapuu suojuksetonna; sy�ksyv�t p�istikk�in molemmat. T�h�n liitti Amastron -- Hippotadeen; et�h�lt� h�n vainoten peitsell� kaataa Tereon, Harpalykon sek� Demofo'on sek� Khromin; 675 kuin mont' paiskasikin k�dell��n vain keihoa, neito, niin mont' tappoi Teukronki miest'. Tamineins et�h�ll� outone ynn� iapygilais-hevoll' Ornytus kulkee: t��n sotilaan tukevii olanp�it�p� nyljetty hiehon taljanen peitt��, p��t�ns� mut hukan hirve� kuono, 680 valkosin hampaineen sit� peittiv�t my�s suden leuat; suojanans maalainen k�siss��n oli nuija; se liikkui joukkojen keskess� p��lt��n muist' ylettyin ylemm�ksi. T��n erottain, joka helppoa olj sotilain paetessa, h�n l�vist�� sek� n�rk�styneen� nyt lausuvi h�lle: 685 "Mets��nk�s samonnees, Tyrrhenialainen, s� luulit? P�iv� jo sai, mik� n�ytt��pi valeheks sanojanne naisien taistosta. Et v�h�isen nimen sie isies vie hengille kuitenkaan, kun Kamillan peitselt� kaaduit!" Niin my�s Orsilokhon sek� Buten, kaks j�tinmoista 690 Teukroa: k��ntynehen pois Buten peitsell� iski pantsarin kuin kyp�r�n v�lihin, miss' istuvan kaula paisti ja miss' olaltaan vasemmalt' alas laskehti kilpi. Kierrolla Orsilokhon j�tin ahdistettuna v�ltt�� piiriss� ahtaammassa sen, vainoten vainoavaista. 695 Sitt' ison kirveens� uron luiden ja suojusten kautta varpailleen kavahtain anovaan, ylen pyyt�v�h�nkin, iskee, l�mp�sin' roiskuttain ajuneen h�nen muotons'. Appenninneilt� sotilas osui Aunonki poika t��n n�kem��n, n��st��n mut s�ik�htyen aristuupi, 700 -- huonoin ei Ligureista, kun pett�� sattuma salli; kun ei juoksussa n�hnynn� t�� paon mahdollisuutta eik' kuningattaren ahdistavan pois k��ntyv�n huomaa, ryhtyi koettelemaan kavaluutta ja viekasta juonta, lausuen n�in: "Mit� on erityist� jos luotat s�, nainen, 705 voimalliseen hepohon? Pako heit� ja nyt tasamaalla rohkeneppas k�sik�hm�h�n k�yd� ja jalkasin taistoon; sittep� n�et, kell' antaa kiitosta horjakka maine!" Virkki; mut tuo, syd�ntyin sek� suuresti harmistuneena, yst�v�lleen hevon j�tti ja yhdenlais-asehissa 710 pelvota kalpoineen, somin kilpinehen jalan vastaan l�ksi. Mut nuorekas mies, petoksella mi voittavans luuli, kiit��pi pakohon heti ynn' hevon k��nt�en pois p�in, kannuksillahan kiihdyttelee nopeaa elukkaansa. "Turha Ligur, kavaluudestas sin� tyhj�h�n kerskut, 715 turhaan, veijari, sie kotimaasi nyt konstia koitit; ei sua pett�v�n Aunon luo petos ehj�n� auta!" N�in nimes impi, kun jalkoineen tulisest nopeoine juosten h�n sivuaa hevosen, edelt' ottaen ohjat, kimppuhuns k�y sek� rankaisee verisest vihamiehen; 720 kuin keve�st' ylev�lt' voi kallioltaan pyh� lintu lennolla saavuttaa ylevist�kin pilvist� kyyhkyn, pit�� kiinn' otetun sek� k�yrill� kynsill� raastaa, t��n veren, untuvien revittyin' alas sinkotess' ilmaan. Huolimatonn' ei, n�it' inehmoin is� ynn' yl�h�isten 725 katsellen ylev�isn� Olympon huipulla istuu. Tyrrhenien Tarkhoois� kiihoittaa kamaloihin taistoihin, kivottain n�r�n katkeran tutkasimilla. Siis sotahan sek� v�istelev�n v�en keskehen Tarkho karrauttaa hevollaan, kehottain sanoillaan sotajoukkoo, 730 my�s nimelt��n kutakin pakolaist' otelmaan palauttaa: "Oi mik� pelko, te ain' kevytmieliset, toimettomatkin Tyrrhenit, kuinkapa mielenne moinen valtasi arkuus? Nainenko teit' ty�ns karkuritielle ja t��n v�en voitti! Kalpaa miks tahi n�it' vasamoita me kannamme turhaan? 735 Eiv�tp� lempeilyyn hitahat ole tai kisaleikkiin, taikka jos Bakkhon-tanssihin kutsuvi kaareva pilli, joss' aterjat odottaa sek� t�ysine maljone p�yd�t, -- tuo halunn' on ik� voimanne -- kun papit mielenne j�lkeen uhroavat sek� runsas atria korpihin kutsuu!" 740 N�in nimeten hevosen v�en keskellen karahuttaa, itsekin kuollakseen sek� raivoten k�i Venulukseen; ratsulta tempasi pois k�dell��n syleten vihamiehen, t��n syliss��n sitt' aimolla voimalla joutuhun viepi. Huutopa taivaallen kohoaa; siks kaikki Latinot 745 katsovat tuot'. Tasangolla nyt tuimana kiit�vi Tarkho, miehen ynn' asehet kulettain; sitt' tuon vasamasta k�rjen katkaisee sek� etsivi paljasta paikkaa, minnek� kuolemanhaavaa l�is; tenienp� se vastaan est�vi kaulaltaan k�den, voimilla voimia v�ltt�in. 750 Kuin yl�h�lle kun lent�en temmatun k��rmehen kotka keltanen vie, kun tarttuen kynsin sen kietovi jalkaan; vaan mato haavoitettuna kiemurteleiks k�perryksiin ynn' omat suomuksens t�r�tytt�en suin suhajaapi, korkeallen kurottuin; tuo kuitenki k�yrine nuokin 755 hakkaa taistelevaa sek� siipinens ilmassa l�isk��: saalihins tlburilaisenki n�in juur joukosta Tarkho voittaen vie. Etev�� esimerkki� p��llik�n noutain Tyrrhenit hy�kk��v�t. Tuoss' Arruns kuollonomainen peitsell� kuin kavaluudella vilkasta vainos Kamillaa, 760 ensin tutkaellen, mist' ois h�ll' ehtosin onni. Minnekk� riehuellen v�en keskess� k��nsihe neito, sinnep� Arrunskin samoaa sek� ��neti seuraa; mist�p� voittaen tuo palajaa vihamiehien luonta, sielt�p� nuorikin mies salahan nopeast hevot k��nt��. 765 Milloin t��lt' yritt�� tahi tuolt', joka suunnalta koettaa kimppuhun k�yd� ja tarkkaa keihoa sylkytti, kehno. Pappipa muinoinen Cybelen Khloreus et�h�ll� sattui kiiltelem��n Frygian-komeoiss' asehissaan, kun hepoaan ajel vaahtoavaa, jota kaunisti loimi, 770 kultais-haat sek� my�s vask' suomut, sulkien moiset. Tummasta muhkeena purppurast' et�maisesta itse joutsestaan lykilaisesta laukas Gortynia-nuolii; kultaa olj kyp�r�ns sek� kultanen jouts olallansa helskyi; my�s solin kultasin keltaisest' sametista 775 manttelin laskoksiin h�n liehuvihin kokoaapi; yll��n kirjottu takki ja polvill' olj haljakka-vaippa. Tuot' sota-impi, ett' temppelihin troalais-tamineita lahjoittais tahi itse�ns ett' koristais otetulla kultapuvullaan, tuota h�n vain kahakan h�lin�ss� 780 hurjana vainos ja kaiken joukon kautt' epim�tt� saalihiks tuon asun saada nyt naisen kiihkolla pyysi: v�ijytys-paikasta kun sopivan n�ki tullehen hetken, keihoa sylkytt��, jumaloit' anoen t�ten, Arruns: "Suurin haltia, templin Sprakten vahti, Apollo, 785 sie, jota ens kumarramme ja jonk' ylistykseksi lieskan laitamme m�ntyispuista ja, luottaen hurskauteemme, astumme, palvelias, tulen kautt' yli hiilien leimun; suo, is� kaikenvoipa s�, pois asetustamme poistaa t��n h�pe�n! En saalista tai tyt�n voitosta pyyd� 790 arvoa enk' asettaan niit�k��n; mull' arvoa muut ty�t tuottakohot! Kun vain rajurutto t� haavahan sortuis, niin kotikaupunkiin palajan min� mainehetonna!" -- Kuuli ja toiveistaan tahallaan osan onnistumaan suo Feebus; toisenpa taas osan haihdutti tuulien huostaan. 795 Ruttohon kuolohon ett� h�n kaatais raisun Kamillan, my�ns anovalle, mut ett' is�nmaan palaten n�kis taasen, ei luvannut, hajottain etel�n rajutuulihin ��nens. Siisp� kun viuhahtain k�dest��n lens ilmojen kautta keih�s, tarkastavat sek� tuimina katsovat kaikki 800 Volskit nyt kuninkaatarta. Eip� h�n tuulesta mit��n, ei h�lin�st' eik' ilmassa kiit�v�st' astalast' �kk��, siks kunis tunkeutuin ota ottavi paljahan rinnan alle ja juo syv�llen osuneena nyt impyen verta. H�mm�styneet sisaret saa yhtehen auttoaksensa 805 sy�ks�htyv�� kuninkaatarta. Karkaa pelkuri Arruns, riemuhuns pelko kun yhtyi eik' en�h�n rohennut t�� peitsehen luottaa tai vasamoin, k�sin impehen k�yd�. Aivan kuin susi, ennen kuin sit� kostajat vainoo, vuorille korkeillen heti teitt�millen pakeneepi, 810 paimenen raadeltuaan tahi my�s vasikan isonlaisen, tiet�en rohkean ty�ns sek� h�nt�ns, sen alas laskein, luihuna painaapi mahalleen sek� mets�h�n p�tkii: n�inp�h�n Arrunskin n�kyvist� nyt joutuhun poistui, turvaiten pakohon n�in joukon keskehen k�tkyi. 815 Kuollen imp' k�dell��n veti keihoa, mut poviluiden j�� v�lihin syv�h�n t��n haavaan rautanen nirkko. Vaipuu h�n veret�nn� ja kuolohon raukeat silm�t synkkenev�t; helo entinen purppuraposkilta poistui. Kuollen Akkalle n�in sitt', yhdelle yst�vi�ns�, 820 h�n nime��, johon ennen muitapa luotti Kamilla, jonk' kera vaihtoi my�s surujaan --, sek� lausuvi h�lle: "Voin t�h�n ast jotakin, sisar Akka, mut katkera haava heikent��, sumullaan pimennellen mun luonani kaikki. Rienn� ja Turnollen n�� viimeisn' neuvona saata: 825 saisi ett' otteluhun sek� Teukroja linnasta est�isi Voi hyvin!" N�in nimetess��n ohjakset kirpos ja maahan vaipui py�rtyen itsekkin. Koko ruumihistaan h�n kylmeten kirvoittuu v�hitellen ja kuollonomaisna, kaulan ja hervottoman p��n lask, eroten asehistaan; 830 huoahtain vast'mielisn� henkens� Tuonehen haihtui. T�htihin kultaisiin yleten siks surkea parku nousevi; �rtyy vainen Kamillan kuoltua taisto; kerralla hy�kk��pi koko Teukrojen tihj�k�s joukko, johtajat Tyrrhenien ja Evandron Arkadilaiset. 835 Vaan jo Dianan vartia vaarasen harjulla Opis istuvi ylh��ll� sek� pelvota taistoja katsoo. Miesten raivoavain kun huutaissa parahillaan kaukana huomas Kamillan surkean kuolonsa saaneen, huokasi n�in nimeten syd�mest��n h�n syvimm�st�: 840 "Liiaks, o neitonen, liioin ankaran sie kurituksen sait, kun Teukroja vainota koettanut oot asehillas! Ei sua auttanut, ett' erill�s lehikoissa Dianaa palvelit aina ja harteillas ett' viint�mme kannoit. Ei sua kuitenkaan kuningattares mainetta vaille 845 heitt�nyt kuollessas eik' kuolosi unhotetuksi j�� inehmoiss' eik' kostota kuollehes mainehes kerro. Ken hyv�h�n vaan haavall' on loukannut sinun ruumiis, sen sovittaa elollaan!" -- Olj juurella korkean vuoren muinois-Laurentoin kuninkaan Dercennuksen kumpu, 850 tehtyn� maankamaroist', yli mink' oli tuuheva tammi: t�nnep� haltiatar ihanin ens joutuhun lent�in seisahtui ja Arrunsia kummun huipulta vahti. Kun n�ki mielelt��n ilosan sek� kerskoavaisen, "Syrj�h�n miks", nime��, "pakenet? T�nn' ohjoa kulkus, 855 t�nnepp�, hukkuva, vainen, Kamillan ett' arvosen saisit palkan! Diananko vain sin�kin saat nuolista surmas?" Virkki ja viinest� kultaisestapa lent�v�n nuolen Opis otti ja n�rk�styneen� nyt j�nnitti joutsen, hetkisen pingottain, kunis yhtyiv�t kera toistens 860 kiipper�t p��t ja kun sai molemmat k�det taas ihan suoraks, rautasta kosk vasen nuolta ja j�ntehell' oikea rintaa. Tuskin viuhahtavan vasaman suhahtain l�pi ilmain, Arruns kuuli, kun ruumihisens samass' sai se jo nuolen. Kuolevan tuon toverit sek� huokuvan viimeisill��n 865 j�tt�v�t unhottaen virumaan kedon outohon multaan; siivinp' Olympoon taivahiseen l�ks lent�en Opis. Johtajan n�in kadotettua l�ks ritarparvi Kamillan karkuhun, my�s pakenee Rutulot sek� tuima Atinas; p��llik�t eksynehet sek� yksin j��nehet joukot 870 suojaa etsiv�t, kun, hevot k��nt�en, pyrkiv�t linnaan. Eik�p� Teukroin ahdistaessa ja tuodessa surmaa keihine kenk��n kest�� voi tahi n�it' pys�hdytt��; vaan v�syneill' olillaan n�m� l�ysi� jousia kantaa; kiit�ess��n jymy�� hepojen kapioist' tomukentt�. 875 Vy�ryy muurien luo p�lypilvi jo synkk� ja musta; silloinp' vartiopaikoissaan emot, rintoa ly�den, haikean huudon nostavat taivahan t�hti� kohti. Jotkapa juosten ens avonaisihin sy�ksyv�t porttiin, n�it' takoaan sekanen vihamiesten vainovi joukko; 880 eip� he kurjoa kuoloa v�lt�, mut kynnyksienki luon', is�nmaan varustusten kuin kodin turvasan luonai kuolevat haavoihins. Osa sulkee heilt� jo portit eiv�tk� rohkene tiet' tovereill' avata' tahi linnaan laskea, tuot' anovaisia; syntyy surkein murha 885 porttia puollustavain sek� n�ihin sy�styjen kesken. J��nein� ulos itkevien emojen n�kyviss�, suin p�in kaivoksiin osa, tungoksen tupatessa, sy�st�h�n; valloilleen hevot laskien muut sokeasti porttihin murskauvat sek� ramppeihin vakavoihin. 890 Viel�p� �iditkin varustuksilla kiivahimmasti -- heit� Kamillan es'kuva, lemp is�nmaan kuten neuvoo heitt�v�t keih�it� k�sineen h�tel�in; kovan tammen kangin kuin karastuin karahkoinkin matkivat rautaa, innoissaan haluten ens' kuoloa linnansa eest�. 895 Turnon sill�v�lin salossaan kamaloittavi julmin airut ja urhokkaan ylen rauhattomaks teki Akka: Volskien rintamien hajonneeks, eronneeksi Kamillan, tuimana hy�kk��v�in vihamiesten, auttaess' Onnen, kaikki jo vallanneen; jopa ehtiv�n linnahank' kauhun. 900 Raivoten tuo, kosk' Juppiterin kova tahto sen vaatii, hylk�� miehitetyt m�en t�yr�t ja korpesat vaarat. Tuskin olj n�kyvist� h�n p��snyt, kent�lle joutuin, kun is� Aeneas avonaisihin metsihin mennen nouseepi yli harjun ja synk�st� korvesta l�htee. 905 Kumpikin n�in v�kineen varustuksille rient�vi joutuin eiv�tk� toisist' oo ylen pitk�n matkan he p��ss�, kun n�ki Aeneas ketojen tomun vallassa aivan tupruavan et�h�ll� jo Laurentolaisien joukot; julman Aeneaan tuns Turnuskin asehissa, 910 astuvan jalkav�en, hepojenkin hurskavan kuuli. Ehk�p� oisivat n�� heti taistohon k�ynehet, jos ei L�nteiseen merehen v�syneet uvehens olis Febus ruusunen kastanut, n�in y�n tuottaen menty� p�iv�n. Kaupungin edustall' asettuu he ja vahtivat linnaa. 915 Viitteet: V. 3. "Kuollosta", nim. Pallaan. V. 8. "Asettaa" haudalle aseet niin, ett� niist� tuli Mezention hahmo h�nen aseissa ollessa. V. 196. "Katalat", "onnettomat" olivat vasamat sen vuoksi, koska ne eiv�t voineet pelastaa niiden omistajaa kaatumasta. V. 246. Diomedes (vert. Aen. II, 164) oli siirtynyt Apuliaan (etel�-Italiassa) ja sinne perustanut Garganon vuoren luo Argyripaan kaupungin, mink� h�n nimitti kotikaupunkinsa "Argos Hippion" (= "hevokkaisen Argon") mukaan. V. 247. Japyx = luoteistuuli; "japygilaisiksi" kutsuttiin ketoja, niill� vallitsevien luoteistuulien vuoksi. V. 252. "Saturnon vallat", vert. Aen. VIII, 319. V. 260. Minerva nostatti Eubean kaakkoisen niemen Kafaren (nyk. Capo d' Oro'n) luona myrskyn, jolla h�n tahtoi varsinkin tuhota lokrilaisen Ajaxin (vert. Aen. I, 43-49), mutta jossa hukkui tai ajettiin merelle muidenkin Troijasta palajavien Kreikkalaisten laivat. V. 262. Proteus oli er��n merenhaltian nimi, jonka luultiin oleskelleen Faron saaren luona Niilin suulla Egyptiss�. "Proteon patsahill' asti" merkitsee t�ss� samaa kuin "��rimm�iseen kaakkoon asti", minne Kreikkalaiset vanhimpina aikoina tulivat (Egyptiin). V. 264. Neoptelemosta vert. Aen. III, 296, 319. 326-333. V. 265. Idomeneyst� katso Aen. III, 121-122, 401. -- Lokreista osa siirtyi Kreikasta Etel�-Italiaan, toinen osa pohj. Afrikaan. V. 266 ja 268. Agamemnonin, Kreikkalaisten p��miehen, puolison nimi oli Klytaimnestra ja avionrikkojan nimi Aigisthos. -- "V��rt�j�mies" = v��rtimies, avionrikkoja. V. 270. Kun Diomedes sai tiet��, ett� h�nt�kin uhkasi Agamemnonin kohtalo h�nen puolisonsa Aigialean ja t��n salalempi�n puolelta, ei h�n palannutkaan kotiinsa Kalydonaan, vaan pakeni Italiaan. Troijan sodan aikana oli Diomedeen is� paennut Kalydonasta Argoon. V. 277. Vrt. Aen. X, 29-30. V. 286. Inakholaisihin varustuksiin, linnaan, s.o. Kreikan maahan. -- Inakhus oli Argon kaupungin ensimm�inen ja oli Kreikanmaan vanhimpia tiettyj� kuninkaita. "Inakholainen" merkitsee siksi ylimalkaan -- ikivanhaa, aikaisinta muinaisuutta. V. 317. Sikaanien seutu oli Tiberin virran ja Laurento-maan v�lill�. V. 375. Paittauttaa = manaa, kutsuu. V. 395. Sapikka = er�s laatu kenki� (peuran nahasta). V. 405. Aufidus (= Ofanto) virtakin pakenee, Troijalaisien pelvosta, Adrian merta, jonne se laskee. -- Virta on Apuliassa. V. 458. Padusa (nyk. Po d' Argenta) on er�s Po-virran suuhaaroja. V. 534. Latonia, = Latoonan tyt�r, mets�styksen jumalatar Diana. V. 540. Privernon linna oli Volskien maassa (nyk. Piperno vecchio, l�hell� Amaseeno-virtaa). V. 659. Thrakian nimell� tarkoitetaan t�ss� seutuja Mustanmeren luona, sen pohjois- ja etel�puolella; kaakkois-Ven�j�n aroilla asuvien kansojen naiset ovat viel� nykyj��nkin kuuluisat erinomaisesta ratsastustaidostaan. -- Thermodonti-virta (nyk. Terma) on Ponton maakunnassa V. Aasiassa. V. 661. Hippolyte ja Penthesileia olivat, sadun mukaan, Amazoni-kuningattareja. V. 721. "Pyh� lintu", Juppiterin mielilintu, kotka. V. 727. "Is�" nim. Juppiter. V. 767. Vergilius nimitt�� Arrunsia kehnoksi sen vuoksi, koska t�m� ei uskaltanut ryhty� julkisesti Kamillan kera taistelemaan, vaan vainos, Kamillaa salamyhk��n kuni salapurija koira (vert. 809-813). V. 913. "L�nteiseen mereen" = l�nteiseen Atlantin valtamereen. KAHDESTOISTA LAULU. Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu. Ainehisto. Turnus ilmottaa alakuloiselle Latinolle ja h�nen perheelleen aikeensa ruveta kahdentaisteluun Aeneaan kera, josta p��t�ksest� Latinus ja Amata kokevat h�nt� luovuttaa (1-80). -- T�st� tiedon Aeneaalle l�hetetty��n, katsastaa Turnus hepojaan ja aseitaan. -- Aeneas suostuu Turnuksen tarjoukseen (81-112). -- Liitto taistelun ehdoista ja seurauksista tehd��n ja uhrilla vahvistetaan, mutta se rikkoutuu kohta Junon yllytt�m�n Turnon sisaren Juturna nymfin juonien kautta (113-265). -- Sen vuoksi syntyneess� tappelun tuoksinassa, miss� moni menett�� henkens�, tulee Aeneaski haavoitetuksi ja t�ytyy vet�yty� syrj��n (266-323). -- Turnus kaataa paljon Troijalaisia sek� tekee voitetuistaan pilkkaa (324-382). -- Iapis, Aeneaan l��k�ri, saa vihdoin, Venuksen avulla, nuolen haavasta pois (383-429). -- Lyhyesti poikaansa kunnollisna ja urhoollisna pysym��n kehotettuaan, palaa Aeneas tappeluun ja turhaan Turnoa, jonka Juturna ajurin haahmossa aina vei toisaalle, kahdentaisteluun vaadittuaan, on v�h�lt� taasen tulla haavoitetuksi; sen vuoksi h�n n�rk�styy ja saa hirve�n tapon aikaan vihollisten joukossa sek� lopuksi l�htee Latinon kaupunkia h�tyytt�m��n (430-592). -- Kaupungin h�t�; Amata, Latinon puoliso, t�st� p��tt�en Turnon kaatuneen, hirtt�� itsens� (593-613). -- N�hden kaupungin h�d�n, p��tt�� Turnus ruveta kahdentaisteluun Aeneaan kera, josta p��t�ksest� Juturna ei h�nt� en��n saanut luopumaan (614-696). -- Turnus, joka taistelun kiireiss��n oli siepannut oman miekkansa asemesta ajurinsa miekan, joutuu sen menty� poikki aseettomaksi, t�ytyy paeta ja paetessaan pyyt�� kansalaisiltaan toista miekkaa; Aeneas, polvihaavastaan hitaana, ajaa h�nt� takaa ja uhkaa tappaa sen, joka Turnolle miekan antaisi. -- Aeneaan Faunon puuhun tarttunutta peist� pois pyyt�ess�, antaa Juturna veljellens� miekan, jolloin Venuskin irroittaa Aeneaan peitsen puusta (697-790). -- Juppiterin kehotuksesta luopuu Juno vihastaan Troijalaisia vastaan sill� ehdolla, ettei Troja-nimist� kaupunkia en��n perustettaisi ja ett� Teukrot muuttuisivat kielelt��n latinalaisiksi (791-842). -- Juppiterin l�hett�m�n hirvi�linnun pelj�tt�m�n� t�ytyy Juturnan luopua velje�ns� auttamasta (843-886). -- Turnus, liian suuren kiven viskattuaan, ei jaksanutkaan saada sit� Aeneakseen sattumaan ja tulee Aeneaan peitsen kautta haavoitetuksi, kaatuu maahan ja pyyt�� Aeneasta h�nen henke�ns� s��st�m��n; Aeneas alkaa tuntea s��li� kaatunutta vihollistaan kohti, mutta huomaa, Turnon kovaksi onneksi, t��n olalla Pallaan hankkilusvy�n ja t�st� kiivastuen pist�� Turnon kuoliaaksi (887-952). Onnettoman sodan kautta kun huomaa Turnus Latinoin mielen lannistuneen ja h�nt' t�ytt�m�h�n lupaustaan ilmesti vaadittavan, h�n raivoopi levotonna, kiihtyen mieless��n. Kuten puunialais-ketomailla, rintaan mets�st�j�in k�dest' aimon saatua haavan, 5 leijona taisteluhun varustaupi ja telmien vatkaa niskalla harjaa tuuheata' sek� pyyt�j�n keih��n pirstoo tarttunehen pelotoinn', �r�ten verisuisna; n�in juur kiihtynehen Turnon raju luontokin yltyy. Sitten n�in nime�� kuninkaalle ja n�rk�sn� alkaa: 10 "En en�h�n min� estele eik' arat Dardanot syyt� taannuttamaan sanojaan saa eik' valaliittonsa kielt��. K�yn k�sin. Laitappas, is�, uhraten laillinen liitto! Tai tuon aasialaisen Dardanon karkurin paiskaan Tuonelahan k�dell�in (sen n�hk�h�t veltot Latinot), 15 kaikkien erhetyksen kun yksin ma kalvalla torjun; tai maan voittakohon ja Lavinia puolisons' olkoon!" Tyynen� mielelt��n nyt vastaa h�lle Latinus: "Oi jalo miehuinen, jota kiivaammin sua uljuus yllytt��, mun velvollisuutena senp' enemmin on 20 neuvoa, senp' enemmin varottain koko vaarasi n�ytt��! Sull' is�n Daunon valtiot on, useat ovat linnat vallottamanne; en kultaa enk' toveruutta ma kiell�; neitoja muitakin on Latiossa ja Laurento-maassa, jotk' ovat yht' etev�t suvultaan. Suo vilppi� paitsi 25 katkeran totuuden julistaan' ja se mielehes k�tke! Entisist' yljist� kellenk��n mua lapseni kihlast' ennustain jumalat sek� ihmiset kielsiv�t kaikki. Vaan sukulaisuus kuin sinun lempiminen minut saatti, puolison my�s valitus kaikk' estehet poistamahan pois, 30 kun k�vin kiellettyyn sotahan lupaukseni rikkoin. Minlainen kova onni, mi tuomio tuost' mua, Turnus, vainovi, n�et sin�kin, -- mit� vaivoja mie enin k�rsin. Tuskinpa linnassakaan kaks kertaa ly�tyn� aivan Italian pelastimme me toivon, -- on vertamme l�mmin 35 viel' Tiberin joki, kent�tkin isot valkosna luista. Miks usehin ep�r�in? Mik� raivo mun mieleni muuttaa? Heit� jos Turnon kuoltua tahdon liittohon voittaa, -- miks en s�ilyess��n pikemmin lopettais kahakoita? Mink�p� heimommekin, Rutulot, mit� kertosi muukin 40 Italia, sinut jos nyt sallisin sy�ksy� surmaan, -- Onni min est�k�h�n! --, kun lastani puolisoks pyyd�t? Muistappas sodan vaihettelusta ja armahda vanhaa taattoas, jonk' olet nyt suremaan kotihin et�h�lle j�tt�nyt Ardeahan!" -- Pakinast' ei raivosa Turnus 45 huolinut, mut enemmin vain lohdusta yltyen kiihtyi. Kohta kun harmiltaan h�n lausua voi, t�ten alkaa: "Murhees, puolestain, parahin, jota kannat, ma pyyd�n, heitt��s, kunnian kun etehen mun kuollani sallit! Emme mek��n tehotont', is�, keihoa emmek� peist� 50 visko ja juoksemahan veren saa my�s meid�nki isku. Kauas haltiatar emons poistuva on, joka multa karkoavan lymytt�is sek� k�tkisi pilvien peittoon!" Vaan pel�styin kuninkaatar uudesta tappelun laista itki ja intoista v�vy��n est', uhkaten kuolla: 55 "Turnus, kyynelten sua kautta, jos arvo Amatan mielt�si koskevi yht��n, sie minun ainoa toivo, vanhuutein kivun hoiva, Latinon arvo ja valta luona min on, johon my�s koko huoneemme nojauntuu, -- yht� ma pyyd�n: luopuos taistosta Teukroja vastaan! 60 Kohtalot millaiset sua kohtaavat tapellessas, Turnus, ne kohtaavat muakin. Heti t��n elon kurjan heit�n enk' Aeneast' v�vyn' n�hd� ma vankina tahdo." N�� emon pyynn�t Lavinia kuuli ja kyynelill�ns� poskia kostuttaa ihanoit': �kist��np' punerrusta 65 kuumana nousi ja kasvojen hehkuvien yli lensi: niinkuin Indian norsunluuta kun jos joku tahtoo purppurin kaunistaa, kuni valkein liljojen kesken hehkuvat ruusut; sen v�riset oli neitosen kasvot. Rakkaus vaivaa tuota, kun neitohon katsehens luopi; 70 kiivammin sotahan halajaa ja Amatalle lausuu: "�ll�s kyynelill�s, anon, taikkapa uumoen moista sie mua saata, kun sodan yrme�n taistohon l�hden, oi emo; eip' olekkaan minun vallassa kuoloan' est��! Viestini airut vie, Idmon, Frygien tyrannille, 75 s'ehk'ei mielehens oiskaan: juur kun huomenna Koitar rattahineen rusevin' ajaen alottaa rusotella, s'ett' ei Teukroja veis Rutuloin etehen! Sotilakko Teukroill' kuin Rutuloill' olev' on! Sodan taistomme p��tt��. Kent�ll� p��tett�k��n, omakseen ken Lavinian saapi!" 80 Kun oli n�� sanonut, h�n �kki� l�ks asuntoonsa, oivia vaadittuaan hepojaan etehens, ihannellen katsovi, jotka Pilumnolle lahjaks soi Orithyia; valkeudellaan n�� lumen, juoksulla tuulenki voitti. Seisovat ymp�rill��n vire�t ajurit, taputellen 85 rintoa k�mmenill��n sek� kammaten jouhista harjaa. Sitte h�n kullasta kuin valinvaskesta valkeast' t�nk�n pantsarin viskaisee olilleen sek� luoksensa ottaa miekan ja kilven ja my�s punat�yht�isen kyp�r�nki: miekan, min Daunollen is�ll' olj tulenvaltias herra 90 tehnyt ja kiillottanut helokkaaks stygilaisella veell�. Voimakkaast' ison keih��n tempavi sitte, mi pantu keskelle huonettaan oli aimoa patsasta vastaan. Aktorin Aurunkon t�risytt�vi saalista norjaa n�in nimeten: "Hei sie, mik' et kutsumustan' ole koskaan 95 kielt�nyt, keiho, jo aika nyt sai; sua, kuulusin Aktor, kantavi t�� Turnon k�si; suo frygilais retusmiehen ruumihin kaataa, pantsarin suo musertaa simareiksi nyrkill� voimakkaalla ja tuhkassa tahrata myrrhaa tiukkuvat hiuksens, mitk' kiharoinunna on v�ri rauta!" 100 N�in kun raivoelee, h�nen kasvoillaan s�ken�itsee kuumana kiivautensa ja silm�ns� s�ihkyv�t tulta: aivan kuin m�r�j�� k�etess�ns� taistohon h�rk� hirmuisna, kuni tuimasti kiukuten sarvinehen tuo teikkovi puun tyvehen sek� ilmaa puskien peihtoo, 105 n�in sotahan varustautuen hiekkaisell' arinalla. Sill�v�lin emons' suomiss' Aeneas asehissa julmana valmistau sotahan sek� ihdasta kiihtyy, ett' sodan suostumuksen mukahan vois taistellen p��tt��. H�n toverein, apeanki Julon poistavi huolen, 110 kertoen sallimastaan sek� vied� Latinolle k�skee vastaus tarkalleen urojaan sek� ehtonsa m��r��. Juuri kun kirkastamaan valollaan rupes huominen p�iv� vuorten huippuja, auringon hevot kun ulapalta nousivat, maailmaan ihanaa valoaan sirotellen, 115 kentt�� oit' otelmaan ison linnan muurien luona mittaillen Rutuloin sek� Teukrojen valmisti miehet, liesi� keskellen sek� yhteisill' jumaloille turpehest' alttarit. Muut sek� vett� ett' tultakin toivat, vy�tetyt vy�ll� ja my�s ohimoillansa seppelt� kantain. 120 Astuu ausonilaisv�ki ynn� sen keih�s�t parvet porttien t�ydelt� tunkeuvat. Erilais asehissaan rient�vi Teukrojen kuin Tyrrhenain nyt koko joukko; rautaan niin puetut kuin jos sotahan kova taisto heit�kin vaatis. My�s tuhanten kesk' kohdalla itse 125 p��miehet, helottain purppurasta ja kullasta, kiit��, heimosta Assarakon Mnestheus ja urho Asilas, Messapokin hepojen masennuttaja, poika Neptunon. Merkin saatua kun joka mies heti paikkahans' astui, keihoja maahan kiinnitt�v�t, asettaaksensa kilvet. 130 Katselemaan emot l�htenehet, asuton v�ki ynn� heikot vanhukset toriloill', asuntoin katoksille kiipe�v�t; muut seisovat aimojen porttien luona. Junopa vuorelta nyt, jota Albanoks nimitell��n -- vaan nimet�n oli silloin, arvoa, mainetta vailla --, 135 huipulta katsellen t�hyst�� toramaata ja kumpaa parvea Laurentoin, Teukron ja Latinonki linnaa. Haltiatar heti n�in, Turnon sisaren' lateleepi, naisjumalalle, mi j�rvet ja koskekkaat joet katsoo (Juppiter, auterien kuningas iso, h�lle sen arvon 140 antoi, siit� ett' uhrasi t�� h�ll' impeytens�): "Oi jokien sulo nymfa ja mielellemme s� rakkain, tied�th�n ett� m� sull' Lation vain naisista niist�, jotk' ison Juppiterin ovat, harmiksein, kohounneet vuoteellen, majan oon luvannunna Olympossa antaa! 145 Sull' osotan surus syyn, mua ett'et syytt�s, Juturna. Mink' vai Sallima soi sek� Onnettaret kunis salli, suosinut maata ma oon Lation, kotias sek� Turnoo. Miehuisen sotahan n�en k�yv�n onnea paitsi, n�en h�ll' Onnettarein kovan p�iv�n ja turmasan vallan 150 saavan. En tuot' otelmaa enk' liittoa katsoa saata. Veljes eest� sa, jos johonkin kykenet tehokkaasen, l�hde; sen voit nyt! Ehk�p� k��ntyis kurjien onni." Tuskin n�� nimes, kun hyr�ht itkem�h�n jo Juturna, kolmasti, nelj�stikin k�dell��n sulorintahans ly�den: 155 "Ei ole parkuhun aikaa", virkki Saturnia Juno, "joudu ja veljes, jos jotenkin voit, kuolemast' auta; tai sota kiihoita sek� laittama liittonsa s�rje! Puolestas min� vastaan." N�in kehotettua j�tti horjuvan taistelemaan syd�mens' surun katkeran kanssa. 160 Sill�v�lin kuninkaat sek� aimosan kookas Latinus, nelj�k�s-vaunuissaan samoaa, ohimoillansa kantain, kruunua kultaista', s�detten tusinasta mi kiilsi es'is�n lailla Apollon; valkoisne parineen kiis Turnuskin, k�dell��n t�rist�in kaht' astalarautaa. 165 My�s is� Aeneas, Rooman suvun alku, nyt kiilt�in kilvelt� tahdikkaalta ja taivahisilt' asehiltaan, Askanius mukanaan, -- Rooman ison kasvava toivo, l�htev�t leirist��n; jopa valkeaviittanen pappi porsaan harjaksisen sek� nuorekkaan karitsankin 170 toi sek� valmisti leimuuvill' alttareill' elukoita. N�� p�in aurinkoon kohovaisehen kasvonsa k��nt�in suolatut jauhonsa uhriksi tuovat ja raavasten otsaan miekalla merkitsev�t, valaen pikareist' alttareille. S�il�ns� Aeneas jalo paljastaen anel n�it�: 175 "Aurinko vierasna miesn� ja t�� anovalle nyt olkoon Maa, min vuoksi ma voin niin suuria vaivoja kest��, my�s Is� kaiken voipa ja sieki, Saturnia-rouva, ollos haltiatar avuljaamp', anon; mainio Marskin sie, joka taivuttelet, is�, taistoja tahtosi j�lkeen, 180 l�hteit�, suvannoit' anon, teit' yl�-ilmojen tenhon voimia, my�s merenkin yli tumman joilla on valta! Voitto jos k��ntyis ehk' Ausonien Turnuksen puoleen, l�hteminen on voitettuin sitt' Evandrusen linnaan, pois eroten ketomailt' eik' koskaan taistohon en��n 185 Teukrot ryhty� saa eik' vainota seutuja n�it�. Vaan jos seurais Onni nyt meid�n taisteluamme, kuin pikemmin min� suon, -- jumalat halun' j�lkehen tehk��t! -- en edes Teukroillen Italoit' alamaisiksi vaadi, en hae valtaani; lait yhteiset ij�ks kaikeks 190 liittohon yhdist�k��t molemmat vapavaltaset kansat! Juhlista s��d�n mie, mut taistosta appi Latinus; appeni korkeinna komentaa, mull' laittavat Teukrot linnan, mut nimen kaupungille Lavinia antaa." N�in ens Aeneas; t�ten jatkoi sitte Latinus, 195 katsoen taivaallen, k�den nostaen t�htien puoleen: "Vannon, Aeneas, my�s Maan, Meren, T�htien kautta, kaksois-lasten Latonan kautta, kaks-otsikko Janon, Tuonen valtiasten v�en kautta ja hirve�n huoneen, n�it' Is� kuulkohon my�s, salahmoine mi liittoja vihkii; 200 kosken alttarihin, tulen vannoen tenhojen kautta: �lk�h�n rauhaa tuot' Italoilt' eik' liittoa koskaan viet�k�, vaikk' k�vis kuink' asiat; kenenk��n mua voim' ei luovuta t�st'; ei vaikkapa maan upottais meri pohjaans paisuen tulvallaan sek� taivaan Tuonehen paiskais: 205 kuin vakavast' t��, (-- sill' oli valtikkaa pit�m�ss� --), valtikka ei veso lehti� eik� se varjoa koskaan, kerta kun mets�st� pois on nyhdetty juurinehen se irt' em�maasta ja lehtens ja oksansa katkasi kirves: muinoin puu, mut nyt sep�n k�et vasetuin koristeineen 210 sen somist, kannettavaks Italoin isillen takoessaan!" N�inep� lausehineen nuo kesken�h�n teki liiton, p��llikk�in n�kyviss� ja sittep� uhraten lailleen tappavat raavaita tulehen sek� kiskovat n�ilt� pois sis�lmykset ja t�ysill� maljoin t�ytt�v�t p�yd�t. 215 Vaan ep�suhtaiseks jopa taistelu tuo Rutuloille n�ytt��pi, levotuuski jo valtaa kansassa mielet sen enemmin, jota selvemmin n�kev�t erotuksen. Verkalla astelullaan sit� eist�vi Turnus, kun astui n�yr�n� alttarin luo anomaan, alas silm�ns� luoden, 220 poskin riuahtunein sek� nuorella muodolla kalpeus. Kohta kun t��n jupinan enenneen n�ki sisko Juturna, kun n�ki muuttunehiksi jo kansan vaihtuvat mielet, joukkojen keskehen muututtuaan n��lt��n Kamertaksi, -- jonkapa es'isien iso sarja ja taattojen kunto 225 sai nimen kuuluks ja jok' asehiss' oli ankara aivan --, joukkojen keskehen saa, asiain hyvin tiet�en laidan, juorua kylv�m�h�n monenlaista ja lausuvi n�it�: "Ettenk�s h�pe�, Rutulot, yht' eest�nne kaikkein laittaess' ottelemaan? Saman vertaiset luvultamme, 230 voimilta emmek� oo? Tuoss' kaikk' on Evandron ja Teukroin hirve� joukko ja tuossa Etruskit Turnolle tuimat! Tuskin miehens' saa, meist' ottelis jos joka toinen! Nousevi arvollaan jumalain luo kyll� h�n, joiden alttarill' uhrautuu sek� kansan suuss' yh� el��, 235 mep' is�nmaan kadotamme, on k�rtsi� herroja meid�n kuuleminen, jos nurmella huoleti loikuelemme!" N�ist�p� lauseistaan jopa syttyi nuorien mieli syttymist��n sek� joukkoihin levi��pi jo nurku. Muuttui Laurentolaiset jo t�st�, jo my�ski Latinot. 240 Jotka olj itselleen ik�v�inehet taistelun hoivaa onnena, tahtovat nyt kahakkaa, olemattomaks suoden liittoa, surkuellen Turnon tukalaa olokohtaa. Liittip� tuohon Juturna nyt viel' enemmin, -- yl�h�lt� merkin antaess', oivempaa jota ollunna muut' ei 245 mieli� h�iritsem��n Italoin sek� kummalla petti. Sill� kun Juppiterin kotk' kellert�v�inen nyt aamun ruskossa lennellen vesilintuja vainos ja lintuin parvea pauhuisaa, �kist��n vilahtain sep� vuon luo, joutsenen kaunoisen, tyly, k�yrihin kynsihins' sieppas. 250 Rohkeammiks Italot tulivat, kun lintujen parvi k��ntyi riekuillen paostaan, -- ylen ihme olj n�hd�! -- siivill� taivaan kun pimitt�in, vihollista he vainoo, yhtyen ilmojen kautt'; ylivoima kun voitti sen my�skin kuormastaan v�syen, er�ns hellitti kynsist� kotka 255 virtahan laskeimaan sek� h�ipyi ilmahan itse. Huutaen tervehtiv�t Rutulot t�t� merkki� silloin, hankkeutuin sotahan; nyt ensin Tolumnius velho lausuvi: "Tuoss' olj, jot' usehin anonut olen hartaast! Merkin t��n jumalain hyv�ksyin k�sit�n; heti k�yk��t 260 miekkahan johtoni all', oi kurjat, joit' tyly vieras taistolla kauhistaa kuni arkoja lintuja, teid�n rannoillen asustuin v�kisin! Merellenp� h�n kohta haihtuva on paeten. Yks'mielisn� k�yk�te yhteen puollustamaan kuningastanne, jonk' ovat vienehet teilt�!" 265 Virkki ja rynn�ht�en vihamiehi� vastahan paiskas peitsen; jo viuhahtain v�k�puu lens ilmoa tarkkaan halkoen. Nousipa tuost' heti ankara huuto ja kaikki katsojat h�mm�htiv�t sek� taisteluhun povet kiihtyi. Keih��n kiidelless' osui yhdeks�n ihaninta 270 veljest� seisomahan sit� kohti ja jotk' oli kaikki kantanut Arkadian Gylippon hyv� puoliso yksin; n�ist�p� yhden vy�lle, miss' ommeltu vy� kohen vatsaa hierovi, miss� sen p��t solk yhtenen kiinnitteleepi, veljeksen ihanan n��lt��n, asehiltansa kauniin, 275 puhkaisee kylk'luut ja sen keltais-hiekkahan kaataa. Veikotpa nyt, v�ki uljas, ja tappiostaan �keiss��n oieti kalpansa paljastavat, osa tarttuvi peitsiin; sitten hy�kk��v�t rajuten. Heill' laurentojoukko vastahan rient��; t��lt�p� sy�ks�hti taas kuni laine 280 Teukrot, Agyllinat sek� Arkadien monet joukot. Yksi nyt valtaa vain halu kaikkia: tarttua miekkaan. Alttarit ry�stell��n; koko taivaalla vasamoiden kiit�vi synke� pilvi ja rautainen sade sy�ksyy; uhraus-maljatki ry�stet�h�n. Pakeneepi Latinus 285 vieden karkotetut jumalat sodan pauhusta kanssaan. Vaunuja valjastavat muut tai hyp�ten hepojensa selk�h�n karkaavat sek� seisovat paljahin miekoin. Aulestesta Messapus, Tyrrhenein kuningasta, joll' oli kruununsa p��ss', ylen toivoen sotkea liitto, 290 s�ik�ytt�� hevollaan karahuttaen: tuo per�yntyin kaatuu alttarihin takanaan olevaan, katalainen, sy�sten raivolle ynn' olilleen. Vasamoin' tuli joutuun Messapus sek� l�i anovaisehen p�lkkyhikk��ll� peitsell� korkeelta oriltaan jykev�sti ja lausui: 295 "Kyll�ns� sai; t�� on jumalillen suotusamp' uhri!" Rynt��v�t Italot sek� ry�st�v�t l�mpys�n ruumiin. Alttarilt' k�rventyneen kek�leen edest��n Korynaeus tempaisee sek� ly�m�h�n kiirehtiv�isen Ebuson l�im�hytt�� n�k�h�n t�ll'. Leimaht tuon iso parta, 300 antaen k�rventyess�ns� katkun. Vainotenp' itse �imistyneen vihamiehen tukkahan k�i vasemmallaan, polvella ponnistaen sitt' t��n alas lyykisti h�n ja julmalla miekalla sy�ks povehen. Podalirius Alsoo paimenta, kun sotarinnan eess' ohi peitsien kiisi, 305 vainoten ahdistaa, sapelin vet�sten: sep� k��ntyin kirveens� olan taa kohottain, t�m�n otsan ja leuan halkas ja p�rskyttel verell��n avaralt' tamineita. Silm�tp� t��n syv� rauha ja rautainen uni painaa, kun ijankaikkisehen suletaan n�kimens� jo y�h�n. 310 Vaan vaka Aeneas k�si��n ojentain asetonna, paljahin p�in nyt n�in omiaan koki hillit� huutain: "Minnek�s sy�ksytten? Mist' tuo n�r� �kki� nousi? Hillitk��t vihojanne! Jo liitto on tehty ja kaikki m��r�tyt lait; mull' on vain oikeus taistohon k�yd�; 315 sallikahat mun ja poistote pelko! Ma vahvalla k�ell� liittoni t�yt�n; uhrit n�� mull' on Turnuksen velkaa!" N�it�p� lausuessaan sanojaan parahillansa juuri, oikeni, kas, urohon nyt siuhuen siivek�s nuoli, -- tiet�m�t�nt�, sen sy�ks kenen k�s tahi toiko sen tuuli 320 kunnian moisen ken Rutuloill', jumalatk' eli onni, toimitti? -- Vaijennut on kuuluisan teon maine eik�p� haavast' Aeneaan kenk��n kehununna. Turnus kun Aeneaan v�en keskest� poistuvan huomaa, johtajat h�mm�styneiks, �kinn�isest� toivosta kiihtyy: 325 vaadittuaan hepojaan, asehensa, h�n uljahast vaunuun kiirehtii hyp�ten, k�sihin sitt' ohjakset tempaa. Kiidellen urosten monet laittavi ruumihit Tuoneen; murskaa vaivaisiks useoit' tahi vaunulla sotkee joukkoja tai vasamoin otetuin pakolaisihin paiskoo. 330 Aivan kuin joen j��kk��n Ebron luona kun kiit�in julmana kilpi� Mars kalisuttaa, kun hepoloitaan raivoja laskee h�n sotahan; kuten nuo tasangolla L�nnen kuin Etel�n sivuaa; t�min�st�p� jalkain huokaa Thraakian ��ri ja ymp�rill��n tylyt Kauhun 335 kasvot ynn' N�r�t, Vainot kiirehtiv�t kerallansa: hiest' t�ten huuruvia hepojaan ajel tappelun pauhuun urhea Turnus, kehnosti pilkkaellen tapetuita vastustajoitaan; p�rskyttelee nopeast kaviot nyt hurmetten l�t�k�it� ja sotkevat hiekkahan verta. 340 Vaan jopa surmasi h�n Sthenelon, Thamyrin sek� Folon, yhtyen n�ihin, -- mut tuon et�h�lt�, ja kaksoset kaukaa Imbrasidat, Glaukon ja Laden, joit' Imbrasus itse kasvattanut Lykiass' oli, n�� varustain samall' lailla taistelemaan tahi my�s hevollaan vihureist' ohi rient��n. 345 Muu'alla p�in samos Eumedes sotahan parahillaan, Dolonin muinaisen sukulainen, taistossa oiva, ukkoa muistuttain nimelt��n, is�j��n ripeylt��n, tuota mi tiedustamaan Danaoin varustuksia l�ksi, tohti mi palkaksensa Akhilleen vaunuja pyyt��; 350 toisenpa palkan soi h�ll' uskaltamastansa Tydeen poik' eik' h�n en�h�n halunnut Akhilleen hepoloita. Kun vaan tuon avokent�ll� kaukaa huomasi Turnus, pitk�n matkan p��st' osaten h�nehen vasamallaan, valjakon seisahuttaa sek� vaunuistaan alas hypp��, 355 kaatunehen puol'kuollehen saavuttaa sek� pannen jalkansa kaulalle t��n, tikarin anastaapi h�n k�est�, v�lkkyv�n sen sitt' t�yt�ten kaulahan n�in nimes h�lle: "Siin' ovat peltosi nuo, joit' Teukro sa taistellen pyysit; mittaa Hesperiaa syleten; sen palkanpa saa, jotk' 360 uskaltavat muhun ryhty�; n�in rakennelkohot linnaa!" N�iden seurahan peitsens� paiskaten Asbuten laittaa, Khlore�n, Sybarin ja Daretan, Tersilokhonkin, selj�lt� hurjistuneen hevosen pudonneenki Thymeten. Aivankuin Edonista kun vonkuen pohjonen tuuli 365 kiit��pi merellen sek� aaltoja rantahan vy�rt��; minnekk� t�rm��kin vihurit, siin' haihtuvat pilvet: n�inp' edest' Turnonkin, mihin k��ntyi vain, v�ki v�istyi, n�in pois rimtama siirtyi; milloin kiid�tti vauhti, milloin k��ntyess��n sai liehumahan kova tuuli 370 t�yht�ns�. K�rsinyt ei Fegeus kopeaa ajoansa: vaan pys�htyin ratasten etehen h�n oikeallansa ohjista k��ns nopeain hepojen pois vaahtosat turvat. L�ngiss' se kun vedet��n sek� riippuvi, t��n avopaikkaan tunkeutuu iso keih�s ja, kakskerran sotapaidan 375 puhkoen, haavalla raamaisee keve�st' t�m�n pintaa. Kuitenki kilpens� k��nt�en, k��nsihe h�n vihamiest� vasten ja puukkonsa paljastain pelastustahan etsi: py�r� ja akseli mut h�net ruhtoi vauhdilla maahan pitk�lleen ja nyt jouduttuaan h�nen luoksensa Turnus, 380 sen kyp�r�n alap��n sek� haarniskan yl�reunan keskelt� hakkaa p��n sek� ruumiin hiekalle heitt��. Voittosa Turnus n�in kun surmaapi ketoloilla, silloin Aenean, Mnestheus ja vankka Akhates kuin my�s Askanius vie hurmeisna varustuksiin, 385 vuorottain tukien h�nen k�ynti� pitkine sauvoin. Harmittelee sek� koettaa keihoa pirstounutta kiskoa irti ja min pikemmin avun tuomahan vaatii, laajalti leikkosivat ett' haavan ja pystynt�paikan silposivat kokonaan, ett' taas palata sotahan sais. 390 Vaan jopa eht, enimm�n jota Febus suosi, Iapis, Iason poika, joll' olj eritt�in h�n suosiollisna; t�llep� taitojans lahjaks soi ilon suopa Apollo, laulun, ennustuksen ja my�skin ampumataidon. Ett' t�� sairastuneen is�n vois elonlankoa jatkaa, 395 kasvien tenhon ja l��k�rity�n siks tuntea tahtoi, ennemmin harjoittaen vain n�yr�n� tyynek�st' tointaan. Katkerast' �rj�ht�en nojauntuu suurehen peitseen Aeneas, ison kumppanusten sek� itkev�n Julon keskess�, kyynelillen v�lit�inn�. T��p� nyt ukko 400 paeonilais-tapahan puetett' taa k��ttyne vaattein, paljoa taitosineen koettaa k�sineen sek� Febon tenhosill' yrtill� turhaan; turhaan nirkkoja koettaa irroittaa, yh� vain oli kiinn' oakas ter�rauta. Keinoa ei mit�k��n suo Onn', eik' taatto Apollo 405 auta ja hirmuinen melu kasvamistaan yh� kasvaa, kent�ll� kun l�hestyy yh� vaara. Jo taivahan peitt�� tuhka, jo ratsastajat tulevat sek� tihj�sti leirin keskehen tuiskuupi vasamoita. Nous yl�-ilmaan kumppanusten sotivain sek� kaatuvien suruhuudot. 410 S��lien nyt Venus �it' pojan tautia ansiotonta kreetalais-Idan haki paltehelt' Diktamno-yrtin, mill' oli h�ytyv�t lehdet ja kukkaset min puneroivat r�yhyss'; ei m�kivuohille tuntematon t�m� ookkaan ruoho, kun tarttumahan nuol lent�v� selk�h�n sattuu. 415 T��n Venus, verhottuaan koko muotonsa synkk�h�n pilveen, nouti ja l��kett� kaadettais somahan pikariin sen viskaisee, salahan parantain; sekottaa v�ekk�it� nesteit' ambrosian sek� tuoksuavaa panakeaa. T�ll�p� rohdolla haavaa hautovi vanha Iapis 420 tiet�m�tt��n, kun �kki�h�n koko ruumihin tuska poistui, haavan pohjassa kun tyrehtyi veren vuoto. K�tt� jo seuraellen v�hint��n hakaroimatta nuoli l�ksi ja uudestaan h�nehen palas entiset voimat. "T�nn' asehet nopeaan urollen! Mit� seisot?" Iapis 425 huutaa, mieli� ens kehottain vihamiehi� vastaan. "Ei t�m� ihmisten avull' eik�p� taitoni ty�ll� tullut, et, Aeneas, sin� s�ilynyt k�tteni kautta; suurempi haltia autti ja suurihin s��st sua t�ihin!" Tappeluhun haluten t�� pohkensa s��rysti kultaan 430 kumminki puolin ja, vitkailuu vihaten, haki peitsen. Kilpi kun toimitettiin k�silleen sek� pantsari selk��n, Askanioo sev�ten halajaa k�sill��n hetahasti, sitten, suudeltuaan keve�st, kyp�r�n l�pi lausuu: "Kuntoa sie minust' oppios, poika, ja toimellisuutta; 435 muist' opi onnea! Nyt sua mun k�si taistossa viel� puollustaa sek� auttavi kunniahan erityiseen. Laittaos sie, kun vaurastut ij�lt�s isommaksi, ett� sun kiihottais syd�nt�s omies esimerkkii noudattamaan is� Aeneas sek� my�s eno Hektor!" 440 N�� sanat lausuttuaan jalonmoisna h�n portista l�ksi, aimoa keihoa sylkytt�en; kera suurien joukkoin Antheus, Mnestheus hy�kk��v�t sek� j�tt�en leirin tulvailee koko joukko. Jo peittyy pilvehen synkk��n kentt� ja maa tutajaa jaloksiss' sotav�en t�min�st�. 445 Vallilta vastaiselt' tulevan n�ki n�iden jo Turnus, Ausonitkin n�kiv�t, min vuoksipa hyyt�v� pelko luitansa karmi. Mut ennen muita Juturna Latinot kuuli ja ��nest� tuns sek� s�ik�htyen pojes l�ksi. Kiit�en tuo mukanaan vie kent�lle hirve�n joukon: 450 aivan kuin maan luo rajus��n puhetessakin tuuli kiit�vi kautt' ulapan: oi, aavistavat sit� kaukaa kalkien maalaisten syd�met; sep� tuo h�vityst� puille ja viljelysten lakomista ja laajalti kaataa kaikk', edelt' p�in vihurit ulisten kun lent�v�t rantaan: 455 n�inp� nyt Teukrojenkin p��mies vihamiehi� vastaan joukkoja johtaa; tihj�ihin rivihin joka mies k�y. Ensinn� kalvalla l�i urokkaan Thymbraeus Osirin, Arkhetion Mnestheus ja Epulon surmas Akhates, Ufensin Gyas; kaatui my�ski Tolumnius pappi, 460 tuo, joka paiskasi ens vasaman vihamiehi� vastaan. Nousevi taivaallen iso huuto ja vuorohons k��ntyi karkuhun p�in Rutulot tomukkaina kentti� pitkin. H�n pakohon samonneit' ei kehtaa kuolohon kaataa, eik' l�hellen osuneit' eik' linkoavaisia peist� 465 vainoa; Turnoa vain h�n tihj�ss� synkeydess� etsivi katsellen sek� vain t�t� vaativi taistoon. T�st�p� pelj�styin syd�mess�h�n impi Juturna Turnuksen ajurin, parahill' ajaessa, Metiskon puotti ja vaunuista' pojes vier�ht�neen et�s j�tti. 470 Its' sijahan asettuu, k�sihins' anast liehuvat ohjat, ruumihill', ��nell' ynn' asehilla Metiskoa matkein. Kuin sinip��skyinen, kun se lent�en rikkahan herran kautt' isojen suhahtaa hovien, ylev�ink' etehist�in, k�rp�sist' einett��n hakien loruvaan pes�h�ns�, 475 tyhj�n pylv�hist�n l�pi milloin, taikkapa lammen pinnan luo vilahtain: vihamiehien kesken Juturna n�in samoten uvehin joka paikkahan ehtien kiit��; siell� ja t��ll� h�n n�ytt�vi velje� riemuavaa vain eik' k�sik�hm�h�n yhty� suo, yh� v�istyen kauas. 480 Kiert�en Aeneas samoaa h�nehen osuakseen; urhoa vaaniessaan hajotettujen joukkojen kautt' h�n huutaen kutsuu. Milloin vain n�ki h�n vihamiehen, ehditt�� koki tuot' uvetten nopeain samonnalla: oitispa vaunujahan nyt k��nsi Juturnakin poisp�in. 485 Mink�p�s saattoi h�n? Monenlaisessa harmissa turhaan kuohuvi, mielt� kun vaivaavat erisriitaset huolet. Messapus t�h�n, kun k�dess��n osui kantamahan kaht' norjaa, lent�m�h�n keve��, ter�sk�rkist� peist�, tarkkahan t�ht�illen n�ist' yhden paiskasi lentoon. 490 V�ltti sen Aeneas alasp�in kumartuin sek� taasen laittihe taistelemaan; vain t�yht�ns� nuppuhun koski peitsi ja l�i hajalleen laeltaan h�nen t�yht�ns� tupsun. V�ijymysten pakotuksesta kiihtyi harminsa aivan, kun poisp�in hepojen n�ki taasen vaunuja viev�n, 495 Juppiterill' osotettua loukatun alttari-liiton h�n jopa sy�ks�ht�� v�kehen sek� julmana aikaan, Mars'in autelless', erotuksetta hirve�n surman saapi ja irroittaa vihan ohjakset kokonansa. Ken Runotar kamalat tapaukset ne kertovi mulle, 500 murhat, johtajien telotukset, jotka nyt vuoroon kent�ll� Turnus aikahan saa sek� vuorohon Troijan sankari? N�ink' metel�iden kansojen yhty� t�ytyi, Juppiter, joiden olj ikirauhassa m��r�n� el��? Aeneas Rutulon Sukron -- t�� taistelu vasta 505 -- 330 -- Teukrojen hy�kk�yksen pys�hdytti -- jo vitkastamatta kylkehen haavottaa sek�, jost' on kiirehin kuolo, kalpansa t�yt�isee verisen l�pi t��n povisuojan. Turnus taas pudonneen Amykon sek� veljen Dioren, yhdytty��n jalan n�ihin, -- sen saapuvan nuolella kaukaa, 510 -- t��n tikarillansa l�i; molempain p��t, pantua poikki, vaunuilleen asettaa, mukanaan veriss�ns� ne vieden. Tuopa Talon, Tanain sek� urhon Cethegonki tappaa, kolmet kerrallaan, sek� my�s polosenki Onyten, Ekhionin pojan, vaan emoltaan Peridljojen heimoo; 515 t�� Lyciasta, Apollonin kentilt�, laitetut veljet, nuorenki miehen Meneten, mi halveksi taistoa turhaan, Arkadiast'; t�ll' olj kalakkaan Lernan joen luona pyydykset sek� olj talo pien' eik' kenstien tuttu portti, mut vuokratullen tilailen h�nen taattonsa kylvi. 520 Aivan kuin tuliliekit, joit' on kuivahan mets��n, laakeripuun huminoivahan lehtohon laskettu kerran; tai kuni sy�ksyess��n alas vuoriston yl�ng�ilt� koskena pauhaavat kymit, kun merehen n�m� kiit��, raivaten itselleen uran; eip' molemmat hitahammin, 525 Turnus ja Aeneas, sotahan samonneet; jopa riehuu rinnassa harmi ja voittamaton syd�n m��r�t� raivoo, nyt jopa haavottamaan koko voimilla k�yd�h�n. T��p� entisist' es'isist��n, suvustaank' kopeoivan Murrhanon, josta Latinojen maan kuningasten johtuvi heimo, 530 paadella suin p�in aivan ja vauhdillakin kiven aimon sy�ksi ja maahan kaas. Yli tuon nyt ohjine, aisoin' rattahat vy�ryiv�t; �kist��n kavioinensa talloin, herraans' sullovans' ei hevoset �k�nneet palasiksi. Rient�v�n Hyllon, urhoudest' ylen ylv�st�v�isen, 535 kohtasi tuo ja sen kullattuun ohimoon osas peitsen; keih�s t�� kyp�r�n l�pi aivoonsa pys�htyypi. Ei sua voimakas k�s, urohin Danaoista sa Kretheu, Turnost' auttanut eik' tuenneet jumalansa Kupenkoo, tullessa Aeneaan; povens keih��sen tulevaiseen 540 puuttui eik' polost' auttanutkaan vask'kilpens� suoja. Aeolus, Laurentot n�kiv�t torakent�lle sunkin sortuvan ynn' avaralta sun peitt�v�n selkines maata; kuolitpa, jot' ei saattanehet Argivojen parvet kaataa eik' Priamon alusmaankaan ly�j� Akhilles: 545 kuolla sun m��r�n�s t�ss' oli; Lyrnessoss' kotis suur olj, Idan vuoren luona, mut hautas Laurento-maassa. K��ntyv�t taisteluhun sotajoukot ja kaikki Latinot, kaikkipa Teukrotkin, Mnestheus ja tuima Serestus, Messapus hepojen masennuttaja, urho Asilas, 550 Tuscien parvet, Evandronki arkadilais-sotaryhm�t; puolestaan urohot koko voiminens' ottelevat nyt. Taistellaan joka paikassa hoivaa paits sek� rauhaa. T�ll�in Aeneaall' emo kaunihin johdatti mieleen' pyrki� kaupunkiin sek� linnan luo v�en k��nt�� 555 joutuhun, s�ikytt�m��n �kist rynt�yksell� Latinot. Turnoa etsiess��n kun t�� v�kijoukkojen kautta vei sotarintaa sinne ja t�nne, h�n kaupungin huomaa s��stynehen sodan vitsauksesta ja nauttivan rauhaa syytt�. H�ll' oit' ajatus isompaan yrityksehen nousee; 560 johtajat Mnestheon, Sergeston sek� urhon Sereston kutsuen, knmmullen asettuu, johon muu v�ki Teukroin yhtehen sai eik' tihj�n� kilpi� tai vasamoita riisu. H�n seisoen keskell� nyt m�kit�yrylt� lausuu: "Tehk�te tahtoni viivytt�m�tt�; nyt Juppiter auttaa; 565 �lk��tk' aikehen uutuuden vuoks verkemmin menk�! Kaupungin, sodan syyn, t�n�p�iv�n� vallan Latinon, s'ellei taipua tahdo ja tunnusta tottelevansa, mie h�vit�n ja sen mahdin suitsevaks raunioks sorran! T�ytyisk' ootella mun, kunnes suvatseis otelmaamme 570 suostua Turnus ja taas masennettuna uutehen taistoon ryhtysi? Tuo p��, kumppanukset, sodan julman on p��syy! Soihtuja tuokaatten heti liekill� liittoa vaatein!" Virkki ja kiivastuin syd�miss��n kaikk' samall' lailla ryhmihin astuvat, sitten tihj�n� joukkona muurein 575 luo tulevat. Hetikoht' tikapuut ja jo liekkikin n�hd��n. Erkauntuu osa porttien luo sek� vahteja tappaa, peitsi� heitt�v�t muut sek� nuolilla peitt�v�t taivaan. Its' esimm�isen� k�tt�ns� muurien puolehen nostaa Aeneas sek� korkeall' ��nell' Latinoa syytt��: 580 vannoo kautt' jumalain v�kisin pakotettavans taistoon, kahdesti nyt Italot vihamiehin� rikkonehen jo toisenki liiton. -- Nous pelokkaiss' asukkaiss' erimieli t�st'. Osa k�skee kaupungin avata sek� portit Teukroill'; itsenkin kuninkaan varustuksille viev�t; 585 tuovat muut asehensa ja jatkavat puoltoa muurein: aivankuin mehil�isi� kun suletuks kivirotkoon paimen huomaapi ja sen sauhun katkulla t�ytt��; n�� asioist' h�diss��n vaks'kennoisten sis�puolla h��riv�t, kun huristen tuliseen he jo kiihtyv�t kiukkuun; 590 palloelee katollen savu musta; nyt kiivahast paaden hyrr�t�h�n sisustass', savutuprun kieriess' ilmaan. Viel� se onnettuus v�syneelle Latinolle sattui, synke�h�n suruhun mik� saattoi nyt koko linnan. Kun tulevan kuninkaatar, n�et, vihollisten jo huomaa, 595 nousevan muureillen sek� suojille tuiskivan tulta, vaan ei vastustavan Rutuloin n�e eik�p� Turnon joukkojen; Turnuksen, polonen, kahakassa jo luuli kaatunehen; surustaan heti joutuen h�n sekap��lle, itse�ns' syytt�� onnettomuuksien syyksi ja p��ksi. 600 Paljon, mielet�n, lausuttuaan surussaan rajusassa, vaattehens kuollakseen purppuraisen riuhtovi rikki, kuollonsa hirmuisen punoen t�st' ortehen paulan. Kun tapaturman t��n sai kuulla Latinojen naiset, siit�p� raivostuin raast oiti Lavinia impi 605 keltaiskutrians kuin rusoposkians; sittep� luonaan muu v�ki; voikuuvat valituksista laajalti suojat. T�st' koko kaupungin l�pi kulkee haikea maine. Mielet lannistuvat; revityin takin k�ypi Latinus, huumaunneen' avion tapaturmast' ja vaarasta linnan; 610 tuhkaa t�� sirottain, hajahapsians harmait' tahraa, katkerast itse� syytellen, ett'ei valinnunna Aeneaan v�vykseen ajallaan sek� kanssansa liittoon. Sill�v�lin tasangon takareunalla urhea Turnus harvoja harhoavaisia vainoo ain' hitahammin; 615 ain' v�hemmimp' uvetten vikevyys on mielehen h�lle. Outohin kauhuihin seotun tuon huudonpa h�lle korvihins ilma jo toi sek� kauhisti kuuntelevaista linnan huumahtuneen polotus kuin haikea huuto. "Voi mua, kaupungin mik� semmoinen suru valtaa? 620 Tai mik� semmoinen polotus nyt linnasta kuuluu?" N�in nime�� sek� seisahuttaa rajust ohjia kiint�in. H�llep� nyt ajajansa Metiskon muuttunut hahmoon sisko, mi vaunujahan, hepojaan sek� ohjia hoiti, vastaa n�in nimeten: "T�t� tiet� Teukroja, Turnus, 625 seuratkaamme, miss' ensinn� voittohon tie avauntuu; muitakin on, jotk' puoltaa voi k�dell��n asunnoita! Hy�kk�� Aeneas Italoihin ja ahdistelee siell'; tehd��np�s verisauna nyt Teukroillen mekin vuoroon! Emmeh�n oo luvultamm' alemmat tai my�s kahakoiden 630 voitosta halvemmat!" T�h�n Turnus: "Oi sisar, sun ma jo tunsin, kun h�iritsit kavalasti �sk�isen sopimuksen ja antauduit t�h�n taistoon; turhaan, haltiatar, pet�t nyt! Mut Olymposta kenp� sua l�hett�in on tahtonut kest�m�h�n n�m�t vaivat? 635 Vaiko ett' saisit n�hd� sa veljesi hirve�n kuolon? Sill� min teen tai onni min suo en�h�n menestyksen? N�'inh�n silmien' eess' mua ��nell��n nimenneenki Murrhanon, jota mull' ei rakkahamp' ollunna kenk��n, hukkuvan urhokkaana ja julmaan vaipuvan haavaans. 640 Kaatui onneton Ufenskin, ett'ei h�pe��mme n�hd�' sais; Teukrot anast t��n asehet sek� ruumiin. Sallisinkos h�vitt��, -- sep� viel' tapaturmia puuttuisi -- suojamme? Eik' valeheks Drancen sanat mun k�ten' n�ytt�s! Vai paeta'! Vai t�� maa Turnon sais paon n�hd�! 645 Siihenk� m��r��n ast' on kurjoa kuolla? S�, Tuoni, oo minullen hyv� ees, jumalain kun suosio poistui! Sieluni hurskaana sek� tuon vian tiet�m�t�nn� luoksenne astuu eik' koskaan isillen h�pe�ksi." Tuskin n�� nimes, kun vihollisten keskite rient�� 650 ratsulla vaahtoavalla Saces ajaen, n��n jonka nuol oli murskannut sek� Turnoa pyyt�en riensi: "Turnus, viimeinen olet turvamme; armahda kansaas! Riehuen Aeneas asehillaan sy�st� nyt uhkaa korkeimmat Italoin varustukset ja n�� havitella; 655 soihdut jo lent�v�t huoneillen. Sinuhunpa Latinot silm�ns� luovat; h�ilyypi kuningaski Latinus, ket' v�vykseen nimitt�is tahi kanssaan liittohon pyyt�is. Yst�vist�s sull' uskollisin kuninkaatarki itse p�iv�ns� p��tti ja poistui pois vihaten el�m��ns�. 660 Porttien luona nyt vainen Messapus ja tuima Atinas taistoa kannattavat; n�ist' seisovat kumminki puolin joukot tihj�in�, kuni raut'oras, veettyne miekoin t�rr�tt�en; sie vain avokent�ll� rattahin h�il�t!" H�mm�styi useain asiain ajatuksista vallan 665 Turno ja tuijottaen oli hiljaan. Mieless� kuohuu hirmuisen h�pe�n sek� vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja my�s katalan omatunto. Sittenkuin suru lakkas ja mieleens� valo koitti, kiivastuen varustuksille silm�ns� leimuavaiset 670 k��nsi ja kaupunkia t�hyst aimoa rattahiltansa. Vaan, kas, kerrosten v�lyst�ss� jo liekkien py�rre aaltona taivaallen kohoaa sek� valtavi tornin; hirsist� liitellyist' t��n tornin olj tehnyt Latinus, laittanut py�r�tkin sek� tehnyt korkeat sillat. 675 "Luoma jo voittaa mun, sisar; lakkaa estelem�st�! L�hk�me, minnek� meit' kova Onni ja haltiat kutsuu! Aeneaan kera p��tetty on k�sin k�yd� ja kuollen voittoa vaiva; s� et mua n�e en�h�n ep�r�iv�n, siskoni; raivota suo, anon, vaan t�� raivoni ensin!" 680 Virkki ja vaunuistaan nopeaan tasangolle h�n hypp�s, raivaten tien vihollisten peitsien kautta ja siskon huolihins j�tti ja kiidellen v�en keskustan mursi. Kallion moisena, kun alas vuoren huipulta suistuu t��, kun irrottanut sen on tuuli tai sade rankka 685 huuhtonut tai sen, vuotten vierress�, hellitti vanhuus; kiit�vi jyrk�nt��n isoll' vauhdilla hirve� louhi, maast' yh� ponnahtain sek� mets�t ja karjat ja miehet allansa ruhtoellen: hajotettua parvien Turnus n�in samos linnan muurien luo, joss' runsahimmin maa 690 vuodatetust' verest' tiukkus ja keih�it' ilmassa viuhui; merkin annettuaan k�dell��n, h�n huutaen lausuu: "Tauotkaat, Rutulot, ja jo est�te peitset, Latinot! K�yk��n kuin hyv�h�n, se on Onneni; munpa on vainen liiton t�ytt�minen edest�nne ja miekalla p��t�s!" 695 Keskelt� erkanevat nyt kaikki ja paikkoa suovat. Vaan is� Aeneas, kun Turnon sai nimen kuulla, hylk��pi varustukset ja korkean linnanki sikseen; poistavi esteet kaikki ja j�tt�vi puuhansa kesken, riemusta korskuillen, kovin helskytt�en asettansa: 700 lailla Athon tai kuin on Eryx tahi itse kun pauhaa huiskuvin tammeineen sek� telm�elee lumisella huipullaan kohoten p�in ilmoihin Apenninnus. Vaan jopa kilpaillen Rutulot sek� Teukrot ja kaikki katselemaan k�viv�t Italot, jotk' puolsivat linnaa 705 ylh�ist� kuin my�s jotk' puskurill' linnoa s�rki, kaikki he lask' asehens' oliltaan. Imehtiipi Latinus, kuinka nyt maan eri suunnilla syntynehet oli yhteen saanehet aimoisat urohot otellaksensa miekoin. Mut n�m�t, tyhj�ksi kun avauntuupi toratanner, 710 viskattuaan vasamans' et�h�lt� ja kiirehest juosten, ryhtyv�t taistelemaan vask'kilpeins� kumistessa. Allansa huokaa maa, kun tihj�j� iskuja miekoin tuiskuilee; v�ki ynn' urous t�ss' yhtenen yhtyy. Niinkuin suuren Silaan yl�ng�ill� taikka Taburnon 715 kun p�in py�r�ht�en vihamielin sy�ksyvi kaksi h�rk�� taistelemaan: pelokkaina nyt paimenet v�istyy, pelvosta ��neti on koko karja ja tuumivat hiehot, ken salon valtias ois ja ken johtoons sais koko karjan; suurella voimallaan jakelee nuo iskuja vuoroon, 720 sarvin kun puskevat ponnistaen; verivirta jo kaulaa, kylki� huuhtoo; mylvin�st��n koko korpikin raikuu: n�in troalainen Aeneas sek� Daunian urho kilpine yhtehen sai, n�in taivahan t�ytt�vi kalske. Vaakaa kannattaa tasapainossa Juppiter itse, 725 laskettuaan molempain eri kohtalot sille h�n katsoo, kenp� nyt tuomittais h�vi��n, mihin kuolema k��ntyis. Hy�kk�� �kki�h�n, koko ruumistaan kohotuttain varpahilleen Turnus sek� kalpoa nostaen iskee. Huudahtavat levotoinna Teukroin ynn� Latinoin 730 rintamat, jalvoilleen kavahtain. Mut petturi miekka murtuvi iskussaan sek� kiivahan pett�nyt n�in ois, ellei ois paennut. Pakenee It�tuult' nopeammin, kun n�ki joutavan kahvan ja my�s k�tens' suojattomiksi. Kiireiss��n, hoetaan, kun ensin rattahill' astui 735 taistohon l�hte�kseen, h�nen, unhottaen is�n kalvan, miekan temmanneen mukahans' ajurmiehen Metiskon. Sen ajan tuo kest, kun paeten sit� v�istiv�t Teukrot; vaan kun Vulkanon jumalan sopahan t�m� sattui ihmisten teko-miekka, se s�rkyi kuin lasi hapras 740 iskusta; keltais-hiekalla kiiltelev�t s�p�leet vain. Siis h�diss��n paeten mihin milloink' juoksevi Turnus, kiidellen ep�s��nt�isesti nyt ristihin, rastiin. Sill� sen ymp�ritseen sulk Dardanojen keh� tihj�, sulkevi t��lt' iso suo, mut muurit korkeat tuolta. 745 My�skin Aeneas, hitahammaksi polvensa ehk� saattoi nuolen tuottama haava ja juoksuans' esti, arkoa innokkaast per�vilkkaa seuraten vainoo: aivan kuin er�mies, kun t�� joen saartaman kohtaa tai punah�yhenten pelotuksilla teljetyn hirven, 750 juosten vainovi tuota ja koiransa haukkumisilla; vaan tuo v�ijymysten sek� kammosta korkean rannan kiit�en risteilee tuhat kertaa; virkkupa Umber vainovi suu lev�ll��n sek�, saamaisillansa, luullen saanehen, haukkaisee erehtyin vain tyhje� ilmaa. 755 Tuostakos syntyypi melu; kaikuvat rannat ja lammet ymp�rill��n sek� ryskeest��n rytisee koko taivas. Tuo pakojuoksussaan Rutuloita nyt kaikkia soimaa, its' kutakin nimitt�in sek� pyyt�en taattua miekkaa. Tappaa Aeneas sit� vasten ja surmata uhkaa 760 oiti sen, ken avun sois sek� pelj�tt�� pelokkaita, est�v�ns kaupungist' uhaten; n�in �hkyen vainoo. Juosten t�ytt�v�t viis kehyst�� sek� yht�kin monta risteillen. Sill' ei nyt pyydetty pient' eli halpaa palkkaa, mut Turnon el�m�st� ja hengest' olj taisto. 765 Katkeralehtinen t�ss� oliv, pyh� Faunolle, sattui seisomahan, mik� puu merimiehille kuulu olj ennen, jolle he, s�ilytty��n merivaarasta, lahjansa toivat, Laurentohengillen ripustain t�h�n lyylityt vaatteet; t��n pyh�n puun oli kaatanehet erotuksetta Teukrot, 770 ett� he taistella ois typityhj�ll� kent�ll� voineet. Peitsip� Aeneaan oli t��ll�; sen t�nn' oli vauhti tuonunna, kiinnitt�en pysyv�isesti norjahan runkoon. Ponnistaen k�dell��n koki temmata Dardanon poika peitsens� pois sek� vainota t�ll�, kun juosten sit' ei voi 775 saavuttaa. Vaan tuskissansa siks pelvosta Turnus, "Faunus, armahtaos, anon", lausuu; "oi, parahin maa, s�ilyt� peitsi, jos oon pit�nyt teit' arvossa aina, joit' ovat loukanneet Teukrot sodallaan tihokkaalla!" Lausui; eik' jumalain apu tyhj�h�n toivottu ollut. 780 Sill� nyt tempoen kauankin, ei norjasta puusta mill��n voimallakaan hajottaa voi puun rakoelmaa Aeneas. Kunis uuraast ponnistelee sek� puuhaa, muuttautuin ajurmiehen muotohon taasen Metiskon autti ja veljelleen toi kalvan Daunian nymfi. 785 Nymfille rohkeallen kun tuon Venus sallituks huomas, suuttuen riensi ja puun syv�st' aukosta riuhtasi peitsen. Uljastunein' asehilta ja mielelt� vilkastuneina, miekkahan luottaen t��, mut tuo vasamaltansa tuima, seisovat vastakkain he nyt l��h�tt�en sotaty�st��n. 790 Junollen kuningas mut kaiken voipa Olympon lausuvi keltais-pilvelt� taistoa katselevalle: "Puoliso, min lopun saa tuo? Tai mit� j��nevi vihdoin? Sankarin Aeneaan sin� tunnet ja tiet�v�s my�nn�t, taivaallen luvatuks sek� nousevan t�htihin luomans 795 kautta. Mit' aijot? Tai j��-j�nk�ll� toivossa miss' oot? Haavoittaa jumalaa kuni ihmist� onk' otollista? taikka onk' kalpaa, -- sill� min vois sua paitsi Juturna --, Turnolta viety� tuoda ja voitettua v�ell' auttaa? Herke� vihdoinkin sek� pyynt�ihimme s� taivu, 800 elk�h�n semmoinen sua kalvako ��net�n harmi elk��nk� sulokasvoillas suru n�ht�k� synkk�! Loppuhun saavuttiin. Oot maisin kuin merin voinut Teukroja ahdistaa, sodan hirmuisen viritell�, perheen solvaista sek� h�irit� h��t murehella: 805 muuta en koetella salli!" Olj Juppiter n�in puhununna, haltiatar kun Saturnia muodolta n�yr�n� vastaa: "Kun t�m� tahtosi mull' on tiettyn�, Juppiter aimo, niin Turnon sek� maat olen murheeksein hyl�nnynn�. Et mua ilmais-istumellain n�kis istuvan muuten, 810 siedellen sopivat, sopimattomat, mut tulisesti rintamass' seisoisin, tylyhyn sotahan Troat johtain! K�skin Juturnaa veikkoonsa katalaa, hyv�ks n�hden, auttamahan, suurt' uskaltamaan elons vuoksi ma suostuin mut en taistelemaan, ei joutsin eik�p� peitsin: 815 vannon sen stygilais-puronkin p��n rauhattoman kautt', raskaimman valan kautta, mi m��r�tty on jumaloille! Vaan jopa taivun mie sek� taistelut suuttuen hylk��n. Sulta sen vain, mit� ei laki yksk��n Kohtalon kiell�, mie Lation anon puolesta, arvonkin omies vuoks: 820 kun nyt onnellisell' aviolla jo laativat rauhan, -- olkohon --, kun lakiloita ja liittoja solmitahan jo --, ettei vanhat Latinot tarvitsis nimens muuttaa, etk� sa vaatisi heit' troalaisiksi muuttua koskaan, eik�p� muuttamahan puhettaan tahi vaattehen partta! 825 Sill' Lation nimi, albalais-kuninkaat ij�t' olkoot! Kuulusa kunnostaan Rooman ain' olkohon heimo, hukkukohon sek� hukkua suo niminens� jo Troijan!" N�in hymyellen h�ll' inehmoin sek� asjojen alku: "Juppiterink' sisar vainen ja toinen Saturnuksen lapsi 830 kuohuttelee vihan moisia aaltoja rintansa alla? Kuitenki hillitse taas sinun turhaan alkanut raivos! My�nn�n sen, mit� pyyd�t; alttihist taipuen suostun. Ausonit s�ilytt�� kotikielen kuin tapans' saavat; niinkuin on, nimens' olkohon; yhdistettyn� vainen 835 Teukrot t��ll' asukoot! Tavat, uhrienkin menot tuohon liit�n viel' sek� teen Lation ihan yhdeksi kansaks. Heimo t�st' Ausonien verehen sekotettuna nousee, jonka sa n�et inehmot, jumalatkin hurskaudellaan voittavan eik�p� suo sull' arvoa muu suku moista!" 840 Tuohonpa suostui Juno ja mielt��n helpotti riemu. Sitten taivaalla eroten h�n pilven jo j�tti. N�iden p��tytty� Is� mieless� miettivi muuta, kuinka Juturnan h�n erottais asehista nyt veljen. Kerrotahan olevan kaks kauheeta Rajutarta, 845 jotka on Tuonen Megaeran kanss' Y� hirve�n synkk� yhdell� kerralla synnytt�nyt sek� kielill� kyiden lahjonnunna ja suonunna noillen kerke�t siivet. N�� ovat Juppiterin, ylen ankaran herransa, suojan alla ja n�� levitt�� kipujaan kipe�ill' inehmoille, 850 jos joskus jumalain kuningas kamalan ruton taikka kuoleman laittavi tai sodall' ansainneit' aristaapi linnoja. N�ist' nopeaan l�hett' taivaan kannelta yhden Juppiter, toimittamaan nyt Juturnalle ennett� k�skein. Joutuhun tuo samoten, vilahtain kuni tuppuri maahan 855 tai kuni joutseltakin l�pi pilvien laukastu nuoli, hirve�n myrkkysin' nestehineen varannut min on Parthi, Parthipa taikka Kydon, -- ja mi kuoloa armota tuottaa; oudost t�� suhahtain nopeaan ohi varjojen kiit��. N�in kulk y�n tyt�rkin sek� saapui nyt sotamaille. 860 Kunpa se Ilion joukot ja Turnonkin v�en huomaa, pienen lintuisen h�n �kki� muuttuvi muotoon, tuon, joka haudoilla tahi rauniokummulla joskus istuen suo pahantiet�v�n voikunan y�n pime�ss�: muuttuen muotohon t��n sep� Turnon kasvojen luona 865 kirkuen lenteli rutto ja siipinens kilpehen l�iski. Kammon h�mm�stys j�seneit� jo raukasi kumma, p�rhist�� tukan kauhu ja ��nens� kurkkuhun tarttuu. Vaan kun Raivottarein suhinan tuns lennosta kaukaa, onneton kiskaltaa hajalleen hivuksensa Juturna, 870 kynsine -- raadellen sisar kasvoja, nyrkkine -- rintaa. "Kuinkapa auttaa voi sisares en�h�n sua, Turno? Tai mit� j�i katalallen mull'? El�m��s miten voisin pitkitt��? Miten vastustaa mokomaa kuvatusta? T�ydyn jo rintaman j�tt��. �lk��tten pelotelko 875 arkaa, hirve�t liekki�t, tunnen ma siipenne l�iskeen, ��nenki murhaavan; mua ei pet� ylpe�t k�skyt suuren Juppiterin! T��nk' impeydest� h�n antaa? Miks elon ainaisen soi? Miksi on kuoleman ehto poistettu? Semmoiset surut jos min� v�ltte� voisin, 880 varmahan veikon onnettoman toveriks Manalalle l�htisin. Kuolematon oon?! J��k�s mull' ilo mik��n, kun, veli, puutut sie? Haa, joskapa pohjaton maa mun nielisi, ett� m�, haltiatar, tulisin Manalalle!" N�in nimeten sinivaattehellaan p��n peitti ja raskaast 885 huoahtain syv�h�n suvantoon jopa Tenhotar peittyi. Vastahan Aeneas k�y sylkytt�en j�tinmoista peist�ns� puista ja n�in vihastuin syd�mest�ns� lausuu: "Miksik� aikailet? Tai taas mit�, Turnus, sa aijot? Ei ravaten, asehillapa julmill' on taisteltavamme! 890 Muutuppa vaikk' joka muotoon, paa kokohon mit� voit vain mielell�s tahi taidollas'; haluaisitko t�htiin t�yd�t� taikkapa maan ukuroihinkin lymytt�id�!" P��t��n tuo pudistain: "Mua ei kamalat sanas, julmur, s�ikyt�, mut jumalat aristaa sek� Juppiter nurja!" 895 Eik' enemp�� nimeten n�ki luonaan hirve�n louhen, kallion sammaltuneen, olemaan joka kent�ll� sattui, pantuna pyykiks, se ett' torat ratkaisis ketomaista. Tuskin tuon kakstoistakin miest� nyt jaksaisi nostaa, jommoiset inehmot nykyj��n maa tuottavi meille. 900 Senp' k�sin ruskavin nostaen paiskasi t�� vihamieheen nousten korkeammalle ja t�ydess� juoksussa urho. Vaan ei juostessaan eik' k�ydess� itse�ns tunne, k�tt' ei nostaessaan tahi liikuttaiss' eto-paatta: polvensa notkahuvat, verikin j��kylm�ksi hyytyy. 905 Eip' urohon kivi t��, l�pi tyhj�� ilmoa vierren, kulkenutkaan koko matkaa eik�p� sattunut kohden. Aivan kuin unessai, kun silmi� raukea torkka painavi y�ll� ja, juoksemahan haluten, sit� turhaan koettavan n�yt�mme, kun kipe�in� juur yritt�iss� 910 vaivumm', eik' puhe kuulu, kun ruumihin tunnetut voimat pett�v�t eik�p� ��n' eik' my�s sanat tottele meit�: Turnolta, n�in mit� keinoa taidolla koettikin, julma haltiatar menestyksen kiels. Siks h�ll' eri tunteet rintaa raatelevat. Rutuloita ja muureja katsoo, 915 oottaapi pelokkaana ja peitsen ruhtovan pelk��; v�isty� ei mihink��n eik' torjua voi vihamiest�, eik' n�e vaunujakaan eik' my�s ajajaa sisartansa! Arvelevaan Aeneas julmaa peist�ns� viippaa; paikan katsoen etsitty��n, koko ruumihillansa 920 paiskavi kaukaa. Muurienkaan ei puskurin koskaan sinkomat paadet niin rymisneet eik' ukkosen pauhu niin jyrisnyt. Kuni tuulisp�� lens synke� peitsi, tuottaen hirmuista h�vityst�; se pantsarin reunat puhkaisten sek� seitsenkertaiset nahat kilven, 925 tunkeus viuhahtaen yl�reiteen. Horjuvin polvin sortui haavoitettuna kent�llen iso Turnus. Nousevat nyt valittain Rutulot, kaikk' kukkulat kaikuu ymp�rill��n sek� parkua kannattavat salot kauas. N�yr�n� h�n rukoellen silmi�, k�tt�ns� nostaa, 930 pyyt�en lausuu: "T��n olen ansainnut; ma en pyyd� armoa; onneas k�yt�! Mut jos apean is�n murhe liikuttaa sua voi, anon: -- on samanlain' is� ollut sullakin, Ankhises --, Daunon ij�kkyytt� s� s��li; mut taas ennen jos tahdot ruumiistan' elon ottaa, 935 suo omillein mun! Sa voitit ja voitetun nostavan k�tt� Ausonit n�hnehet on; sun vaimos Lavinia olkoon; tyytyk�h�n vihas tuohon!" Julmana olj asehissaan Aeneas, kun tuijotti tuohon ja hillitsi k�tt��n; arvelevaa jopa ain' enemmin h�nen lausehens' alkoi 940 liikuttaa, n�ki kun ylev�ll' olallaan kovaks onneks yst�v�ns Pallaksen sapelvy�n, mik� tuttuna varsin Soljiltaan kimaltelj: tuon haavoitettuans Turnus kaasi ja harteillaan vihamiehest� merkki� kantoi. Sitte kun katsoessaan kamalan surun muiston ja saaliin 945 huomasi h�n, t�st' kiehahtaen kamalan vihan raivoon n�in nimes: "Verhottuin vain mun toverin varukseenko t��ll� sa s�ilyisit? Pallas sinut haavalla t�ll�, Pallas sun tuhoaa, verest�s n�in ottaen koston!" Tuon nimeten vihamiehen rintahan julmana miekan 950 k�tkevi. T��n j�seneit� siks kirvoittaapi jo kylmyys, kun elo huokauksen kera, suuttuen, Tuonehen haihtui. Viitteet: V. 83. Orithyia oli Athenan kuninkaan Erekhteon tyt�r, jonka Thrakian kuningas Boreas ry�sti ja otti puolisokseen. -- Thrakia oli kuuluisa hyvist� hevosistaan. V. 94. "Aurunkon" eli aurunkolaisen Aktorin, eroitukseksi samannimisest� troijalaisesta Aktorista (vert. IX, 500). V. 106. Arina (vert. lat. arena) = hiekkamaa, hiekkaranta. V. 115. Alkukielen mukaan kuuluu t�m� v�rssy n�in: "nousivat, sieramistaan yl�vist' tuhuttain valoansa." V. 162. "Nelj�k�s vaunuissaan", s.o. nelj�n hevosen vet�miss� vaunuissaan. V. 198. "Kaksois-lasten Latonan", s.o. Latonan kaksoisten, Apollon ja Dianan kautta. V. 296. "Kyll�ns� sai" (hoc habet) -- oli my�s gladiaattorin puhetapa, kun oli saanut vastustajansa kuollettavasti haavotetuksi. V. 347. Homeron mukaan ei Dolon ollut juuri mik��n sankari (Il. X, 314-457); sill� kun h�n y�ll� vakomusmatkallaan Kreikkalaisten leiriss� joutui Odysseyn ja Diomeden vangiksi, ilmoitti h�n, henkens� pelastaakseen, n�ille kaikki, mit� he vain tahtoivat tiet��. Diomedes tappoi h�net sitten kuitenkin. V. 365. Edoni-maa on thrakialaisen Strymonin virran luona. V. 401. "Paeonilaistapahan" = l��k�rein tavoin (vert. Aen. VII, 769). V. 412. Diktamno yrtti (Origanum Dictamnus, Linn.) kasvaa Dikteell�, joksi kutsutaan er�st� kukkulaa Idan vuorella Kreetan saarella. V. 419. Nimell� "Panakea", joka johtuu kreikkal. sanoista "pan" = kaikki ja "akos" = tuska, tarkoitetaan jotakin kasvia, josta valmistettu l��ke muka voisi lievitt�� kaikki tuskat. V. 515. Ekhion auttoi Kadmusta, kun t�� perusti Thebe�. V. 516. "Apollonin kentilt�" = h�nelle pyhitetyilt� kentilt�. -- "Laitetut veljet"; n�ill� veljill� tarkoitetaan luultavasti Klarusta ja Thermonia (vertaa Aen. X, 126). V. 701. Athos on er��n vuoren nimi Makedoniassa. -- Eryx luultavasti vuoren nimi Siciliassa (vertaa Aen. I, 570). V. 715. Silas on my�s er�s mets�nen vuori Bruttiassa (etel. Italiassa). -- Taburnus on vuoren nimi, mik� on Kampania- ja Samnium-maakuntain rajalla. V. 753. Umber -- koiran nimi; Umbrian maa oli kuuluisa hyvist� koiristaan. V. 766. Oliv = olivipuu, �ljypuu. V. 858. Kydon s.o. Kydonin kaupungin asukas, Kreetan saaren pohjoispuolella. Kydonit olivat taitavia joutsimiehi� ja nuolien myrkytt�ji�. V. 943. "Tuon", nim. Pallaan. Oudompien Aeneidi-suomennoksessa k�ytettyjen sanojen selitys. Aaluva -- vesa, varpa. Aana -- enne, merkki. Aari -- suuri herneen jyv�. Aarnio -- suuri, vanha. Aarnio-aarre -- muinais-aarre. Aarniokas -- j�ttil�inen; hirve�n suuri. Aarniomets� -- ikivanha mets�. Aatkela -- harmillinen, vihattu, vastenmielinen. Aava -- ulappa, meri. Aavikko -- ulappa, uranto. Ahtaa -- ahdistaa. Aikaella -- vitkastella, hidastella. Ailut -- tuska. Aimo -- kelpo, suuri. Aimosa -- kelpo, aika suuri. Aines -- materiaali, rakennusaine. Airut -- sanansaattaja. Alho -- laakso, noro, notko. Allikko -- seisova vesi, vesilutakko. Ange -- murhe. Ankehikas -- murheellinen. Ankeus -- murhe, ahdistus. Antura -- kenk�. Apea -- surullinen. Appoa -- m�ss�t�. Arina -- liesi. Arina -- riutta, kuivakari; hiekkamaa (vertaa lat. arena). Arju, -- iso, kohaeleva laine. Arpa -- ennustus, luote. Artti -- riita. Arvella -- mietti�, ajatella, harkita. Asekas -- sotilas. Askeltaa -- astua. Astali -- keih�s. Asu -- varus, tamineet, asekerta, sotapuku. Asuton -- varukseton, aseeton. Auder -- h�yry, kaasu; poutapilvi. Autto -- tyhj�, autio. Auvo -- riemu. Avio -- puoliso. Avittaa -- auttaa. Ehto, ehdon l. ehon -- oiva, kaunis. Ehtys� -- maho, hedelm�t�n. Eh�tt�� -- ehd�tt��, saavuttaa. E'ist�� -- edist��. Eitt�� -- kielt��. Empi� -- arvella, ep�ell�. Enne -- ennustusmerkki, Ennuste -- ennustus. Ent�� -- saavuttaa, ehd�tt��. Epi� -- arvella, ep�ell�, empi�, estell�, kielt��. Ep�kelpo -- kelvoton. Ep�r�id� -- ep�ell�, arvella. Erjet�, erkenen -- haaraantua, erkaantua. Er� -- saalis. Er�laakso -- yksin�inen, kaukainen salolaakso. Er�mies -- mets�st�j�. Etopaasi -- aika paasi. Et�s -- kau'as, et��lle. Ev�t� -- eitt��, kielt��. Haalea -- tuhkan l. valkean harmaa. Haarniska -- sotapaita. Hakaroida -- estell�; tarttua kiinui. Halea -- kalman karvainen, kaamea. Haljakka -- kallis vaippa. Haltiokas -- hurmehtiva, innostunut. Halvot -- halot. Hankkilus -- olalta riippuvan miekan kannatusremelit. Hapenisto -- hiukset, tukka. Haperuus -- heikkous, hataruus. Harkita -- ajatella, mietti�, arvella. Harso -- l�pikuultava, harvaraitainen vaate. Haura -- merenruoho. Hautaiset -- hautajaiset. Helosa -- kirkas, hohtava. Helvisty� -- kuivettua, n�ivetty�, pelehty�. Hermelikaappu -- n��d�nnahkainen lev�tti l. viitta. Hetahasti -- syd�mellisesti. Hiiata -- pett��. Hiipua -- sammua, hiilty�, peitty� tuhkalla. Hiivata -- vet��, laahata (merimiesten k�ytt�m� sana). Hilpe� -- ilonen. Hiltij� -- hillitsij�. Himaroita -- halaita, haluta. Hime�st' -- sumeasti, himme�sti. Hivuvuosi -- ruttovuosi. Hoipata -- suurin askelin p�tki�. Hoiva -- lepo, rauha. Holvaella -- pilaella, ilkastella, laskea leikki�. Horista -- l�rp�tt��, h�pist�. Horho -- lehto, metsist�. Houkka -- hupakko. Houkkio -- mielet�n, hupsu. Huiskua -- h�ily�. Huiskuttaa -- h�ilytt��. Huotra -- miekantuppi. Hupa -- katoava; v�h�n; tyhj�. Hurme -- veri. Huuru -- h�yry, kaasu. Huuruta -- h�yryt�. Hyinen -- j�inen. Hykerty� alas -- painua alas. Hy�ky -- rantaan murtuva aalto. H�ik�ist� -- sokaista. H�imerty� -- h�mm�sty�, �llisty�, oukkamustua. H�lvet� -- haihtua, vaaleta. H�rn�ell� -- kiusaella, suututtaa. H�t�tt�� -- vainota, ahdistaa. H��t�� -- est��, ajaa pois. H�ytyv� -- haituva, hieno karva, liemen. Iha -- sulo; ihanne. Ihanelma -- ihanne. Ihap�yt� -- kaunis p�yt�. Ihavirta -- soma virta. Ihta -- halu, kiivaus. Ij�kkyys -- vanhuus. Ikipitk� -- ikuinen. Iloviesti -- ilosanoma. Ime -- ihme. Inehmo -- ihminen. Irjua -- irvist��; karjua. Jatustaa -- vaivalla kaluta, sy�d�. Joikua -- huutaa joutsenen tavoin. Jurma -- syv�nk�, kuilu. Jurmu -- �kkijyrkk�, syv�nk�. Juro -- tyly. Juumikko -- syv�nk�, �kkisyv�. Jymyt� -- kumista, jylist�. J�nkk� -- synkk� l. rakehinen pilvi. J�nn�t� -- j�nnitt��. J�ntt�r� -- tukeva. J�ystell� -- pureksia, kaluta. J�yt�� -- kuluttaa, kalvaa. J��ht�� -- j��hdytt��. J��j�nkk� -- j�inen l. rakehinen pilvi. J��ksi� -- vihki�, luvata haltioille. Kaaso -- morsiamen vaatehtija, morsiuspiika. Kaatra -- lammaslauma, lauma. Kahilainen -- kaislainen. Kaiho -- kateellinen. Kaihtua -- haihtua (pilvist� puhuen). Kaikota -- paeta. Kaikottaa -- huutaen el�vi� karkottaa (mets�st�ess�). Kaimoella -- muistella, juohtaa mieleen vanhoja seikkoja. Kaiskera -- tukala. Kalki -- onneton. Kalkkalo (Aen. VIII, 697) -- er�s kastanjettejen laatuinen egyptil�inen soittokone, jota k�ytettiin Isiksen palveluksessa sek� tanssiin ja leikkiin kehotettaessa. Kallioriutat -- kallios�rk�t. Kalliovinkelo -- kalliohalkeema, kallioluola. Kalpa -- miekka. Kalve -- siimes, varjo. Kalvehikas -- siimeksik�s. Kamaltua -- kauhistua. Kapsahtaa -- nousta �kki�, keikahtaa. Karahka -- tanko, seiv�s. Karehtia -- liikkua. Karike -- j��nn�s. Karjasp�� -- lakkap��, pauhaava aalto. Karju -- mets�sika, villisika. Karkella -- tanssia. Karrauttaa -- karahuttaa, ajaa t�ytt� laukkaa. Karski -- reipas. Karskisti -- uljaasti. Karu -- ynse�, kova, synkk�. Karumaa -- kivikkomaa. Katala; katalainen -- onneton. Kauttaaltaan -- l�pikotasin, per�ti, kokonaan. Keijua -- keinua, h�ily�. Keikkua -- hyppi�. Keksi -- venheen haka, puoshaka, koukkuk�rkinen tanko. Kenokaula -- pystykaula. Kensti -- p�yhkeilev�, koreileva, dandy. Keritt�� -- kirvottaa, irrottaa. Kerso -- �p�r�, lehtolapsi. Kiemurteleita -- mutkailla, k�pert�it�. Kieri� -- palloella (savusta puhuen). Kihopaasi -- kallio, jonka ymp�rill� vesi pauhaa. Kiint�� -- kiinnitt��. Kiipper� -- kaareva, k�yr�. Kiiri� -- vy�ry�, py�rteleit�. Kilpisty� -- kiperty�. Kimaltaa -- kiilt��, l�ikky�, v�lkky�. Kimmelt�� -- kiilt��, loistaa. Kimpale -- m�hk�, suuri pala. Kirjota -- koristaa (kirjavaksi). Kirvota, Kirvottua -- irrottua, pudota. Kiviharkko -- kivenlohkare. Kiviriutta -- s�rkk�, kariniemi. Kivottaa -- kehottaa, kiihottaa. Koikkia -- suurin askelin hoipata, p�tki�. Koito -- parka, onneton. Koitto -- it� (Aen. IX, 111). Koitua -- sattua, k��nty�. Koljeet -- k��dyt, kaulaketjut. Komero -- ukura, luola, onelma. Kommelus -- pula. Kontu -- maatila. Korskaella -- kuorsata. Korskeilla -- kopeilla. Kothurnot -- korkeat saappaat, joita mets�st�ess� sek� murhen�ytelmi� esitelt�ess� k�ytettiin. Kotonen -- kotimainen. Kouko -- hirvi�, peto. Kuihkata -- vihjaista, kuiskata. Kurkottaa -- ojentaa. Kurpponen -- karvakenk�. Kutisko -- pensaikko. Kuuro -- myrskyinen rankkasade. Kuvatus -- haamu, tenttu, kuvahinen. Kuvotus -- vatsanv��nne l. katkominen, ellotus. Kyltr�t� -- tehd� kunniaa, asetta olkap��n luo nostaa. Kymi -- virta, kemi. Kypene -- kipin�, s�en. Kyynelt�� -- vuodattaa kyyneleit�. Kyynty� -- tuhkaan peitty� (tulesta puhuen). K�et� -- aikoa, ruveta. K�rts� -- kiivas. K�tyri -- apulainen. K�pel� -- saamaton, hidas, k�mpel�. Laapuri -- hellebardi, kirveell� varustettu keih�s. Laatia -- tehd�, laittaa. Laiminki -- peilityyni, l�ikkyv� vedenpinta. Lakko -- v�lirauha, aselepo. Lamauntua -- hervottua. Lantua -- taipua, n�yrty�. Laukata -- juosta neli�. Leijua -- liihottaa, h�ilyen liikkua. Leikit, Leikkeet -- kalut, kapineet. Lekkeri -- ankkuri, viinilasku. Lepp� -- veri. Lep�nkiima -- verenhimo. Leuto -- lievi�, vieno (Aen. VI, 715, oikeitt. -- kivun poistava). Lev�tti -- viitta, vaippa. Lieattu -- sidottu (kammitsalla). Liekki� -- veijari. Liement�� -- liemenparralla varustaa. Lieminka -- ohkanen pilven haihtuva. Lohtu -- lohdutus. Loimo -- roihu, ilmivalkea. Lonka -- pilvent�nkk�. Lumikieppi -- lumivy�ry, laviini. Luoma -- sallima, luote, kohtalo, onni. Lutsu -- em�sika. Lyykist�� -- painaa alas. Lyylim�laakso -- uhrauslaakso. Lyyli� -- uhrata. L�hetti -- l�hettil�s. L�ikk� -- meren p�ilyv�, peilityyni pinta. Maininki -- l�ikkyv�t aallot merell� kotvan aikaa jo tuulen laattua. Manaus -- manuutus, paittaus, muistutus, k�sky. Mantu -- maa. Mantuhinen -- mainen, maahinen. Meuruella -- mellastaa. Miehuinen, Miehyt -- nuorimies, nuorukainen. Miel'tehtonen -- mielusa. Moinen -- semmoinen. Moukari -- suuri vasara, palja. Muihe, Muju -- myrkky. Mulkoa -- v��nnell� l. k��nnell� oudosti silmi�. Murehellinen -- murheellinen. Murskata -- musertaa. Mustanpuuhava -- mustanko. Myrysmies -- loitsija, poppamies; ennustaja. My�h�nk� -- my�h�nl�nt�. M�r� -- �rin�. M�yryt� -- �r�t�, �rist�, murista. Naava -- puunsammal. Nirkko -- oas, ter�nhaka. N�lj�st�� -- tehd� limaskaiseksi. N�r� -- viha, pahansuonti. Ohto, ohdon l. ohon -- otso, karhu. Oieti -- heti, oitis. Ojelvoinen, Oijelvoinen -- polku. Oljeta, Oijentua -- sattua, p��ty�. Ometta -- navetta. Onelma -- luola. Ontto -- onsi. Otelma -- tappelu, taisto. Otus -- el�v�. Ouniva -- aavistava. Outa -- mets�. Ovela -- sukava, viekas Oveluus -- kavaluus. Paaterosy�ks� -- paasien sy�ksy. Pahkua -- t�hd�t�, suunnata. Paittauttaa -- maimuttaa. Pakinoita -- puhella, tarinoita, jutella. Palas -- mets�tie, polku. Pantsari -- rautanen rintapaita, sopa, sotisopa, haarniska. Panu -- salama, salahma. Parooli -- lunnassana, merkkisana sodan aikana. Parraspuut -- reunapuut. Patja -- tyyny, polstari. Pauanne -- jyrisij�, ukkonen. Peihtoa -- pieks��. Peijaiset -- hautajaiset. Peijata -- pett��. Peikko -- hirvi�. Peitsi -- keiho, astala. Pelmuttaa -- h�vitt��, hajottaa. Per�ruori -- laivan per�sin, ruori. Pirahuttaa -- sinkahuttaa, murentaa. Pohtaa -- ly�d�, mutkia. Ponsi -- tuki, turva. Povarmies -- ennustaja, poppamies. Puikahtaa -- pujahtaa. Pulma -- pula, h�t�. Puola; puolapuut -- rattaan rummusta l�htev�t puut. Pyh�kk� -- templi, pyh� esine. P�ilyv� -- rasvatyyni. P��hyt -- suuri l. aika p��. Raamaista -- raapaista. Raastaa -- raadella. Raat, monikko sanasta raaka -- maston poikkipuut. Raisu -- raivosa, virkku. Rajuta -- raivota. Rappeuta -- menn� rappiolle, pilalle. Rauma -- salmi. Rauneikko -- rauniokasa. Raunikko -- louhikko. Regatta -- laivasto. Rehahtaa -- puhjeta, sytty�. Remuta -- meluta. Retusmies -- mies parka, mies raiska. Reualtaa -- rev�ist�, kiskoa. Reuhata -- pauhata. Revaltaa -- repi�. Riuahtunut -- lakastunut, nurpistunut, kalvistunut. Riuhtoa -- repi�. Roihu -- ilmivalkea, hohku, loimo. Roihuva -- leimuava. Roikua -- maata, olla pitk�ll��n. Ruhajoukko -- sora- l. rauniojoukko. Ruho -- linnun rintalasta; m�hk�m�inen. Ruitot -- rinnassa olevat sis�lmykset. Runnakko -- sy�ksy. Ruoteli -- ruori, per�sin. Ruuhi -- venhe; ruumis-arkku. Ruuma -- laivanrunko, laivansisus. Ryt�maa -- korpi, miss� on paljon kaatuneita puita. Ry�ppys� -- koskekas, pauhaava. R�yhy -- viuhka. Saada -- tulla, saapua, koitua. Saartaa -- piiritt��. Saarto -- piiritys. Sakara -- ulos pist�v� k�rki, muurin hammas. Salitinluu -- kulkkuluu. Samertua -- r�yhelty�. Samota -- kulkea, Sapikka -- kenk� (vert. ven. sapog). Sarastaa -- koittaa, valjeta. Sarkka -- malja. Satimet -- pyydysneuvot, pyydykset. Satu -- kohtalo, seikkailu. Sees -- kirkas taivas. Seest�� -- kirkastaa. Sev�t� -- halata, sylet�. Siekata -- viipy�, vitkastella. Siimest�� -- varjota. Simare -- s�p�le, muru. Sintsi -- porstua. Sirottaa -- levitt��. Siuhua -- viuhua (lent�v�n nuolen vaikuttamasta ��nest� puhuen). Sohju -- tihe�, ruittoisa sade. Sopa -- sotapaita, haarniska. Soraluikku -- sorapilli, sorea ��ninen pilli (ruots. skalmeja, saksal. Schalmei). Suistua -- sy�ksy�, kaatua. Suortuvat -- pitk�t hiukset. Surkuella -- s��litell�. Suupua -- vaipua, kuolla. Suvanto -- syv�, tyyni paikka virrassa tahi j�rvess�. Sylkytt�� -- heiluttaa, viipata. Syy -- suoni, juoni (esim. kiviss�, puissa). Syv�ri -- syv� kohta. S�il� -- kalpa, miekka, sapeli. S�keinen -- kirkas, paistava. S�r�htyy -- leimuten repeytyy. S�vy -- mielilaatu, luonne. S�vymieli -- maltillisuus, ihmisellisyys, kohtuus. S��rystin -- s��ripeite (raudasta t. ter�ksest�). Taajeta -- tihjet�, levit�. Taatto -- is�. Tahra -- h�pe�. Takertua -- tarttua. Talja -- vuota, nahat, turkikset. Taika -- k�li, aluksen pohjan-alainen puu. Talmanen -- utuinen, sumuinen, terheninen. Tamineet -- varus, asekerta, sotapuku. Tanaan, tanahan -- vaakasuoraan. Tehoa -- vaikuttaa. Tehovoima -- tenho, vaikuttava voima. Teikkoa -- leikiten puskea (kuten vasikka). Telineet -- rakennuspuitteet. Teli� -- halailla, syleill� (lasten keskuudessa k�ytetty sana). Tenho -- salainen voima, taika, vaikutin, lumous. Tenhoton -- voimaton, vaikuttamaton. Teni� -- kamppailla vastaan. Tihke� -- tihe�, tuuhea. Tihomieli -- rikoksellinen. Tihoty� -- rikos. Tikari -- sotapuukko. Toramaa -- tappelutanner. Torkka -- torkkuminen. Touvi -- paksu k�ysi (laivoissa). Tuhto -- soutupenkki. Tuhutella -- humajaa, hurista. Tuivertaa -- huljuttaa, huiskuttaa, huojuttaa, h�ilytt��. Tukisolmu -- ponsi. Tulen-aina -- tuli-aines. Tuppuri -- tuulisp��. Turjuttaa -- h�ilytt��. Turma -- perikato, hukka, tuho. Tursas -- kummallinen merihirvi�, hirvi�. Turtuttaa -- tehd� tunnottomaksi. Tutkasin -- pistin, tutkain. Tuurihikas -- keih��ll� varustettu. Tyrehty� -- pys�hty�, v�s�hty� vuotamasta. Tyrmisty� -- kauhusta synket�, pimet�. Tyrmi� -- ynse�, tyly, juro. T�ytt�� -- juosta neli�. T�nkk� -- j�ykk�. T�r�tytt�� -- pystytt��. Udella -- kysell�. Uhittaa -- kehottaa, kivottaa. Uhkuta -- virrata, kummuta, juosta. Uhotuuli -- kylm� tuuli. Uitua -- niukua, voikua (niink. vesilinnut), ulista. Uinostunut -- rauennut, v�synyt. Uinota -- uneksia, nukkua, torkkua. Uksi -- ovi. Ukura -- luola. Umea -- pime�, synkk�. Untelokas -- unettava, unta tuottava. Untuva -- nukka. Uoma -- virran ura. Upea -- komea. Uranto -- ulappa, aava, aukea meren selk�. Urhoinen -- urhoollinen. Urjeta -- l�hte�, avautua. Usma -- sumu, utu, ume, terhen, Usva -- talma. Utala -- etev�, reipas. Utra -- poloinen, parka. Utunen -- haituva. Uuma -- joen v�yl�, uoma. Uumenet -- vy�t�iset. Uumi -- vy�t�re. Uunnuttava -- hervotuttava. Uunnuttavainen -- hervottavainen. Uve -- hepo, hevonen. Vaania -- vainota, etsi�. Valio -- uros, etev�, valittu. Varhain -- aikaisin. Varras -- paistihanko. Varuke -- linnoitus. Vauhko -- arka, suunniltaan joutunut. Vauhkouta -- suunniltaan joutua, raivostua, s�ik�hty�. Vaurio -- vahinko. Vieno -- hieno, pehme�. Vieru -- ahde, rinne. Viha -- vihavoiminen, kipu (esim. raudan vihat). Viini -- nuolis�ili�, nuolikoppa. Viipata -- sylkytt��, h�ilytt��. Viippain -- tykki� vastaava vanhanajan ampumakone, jolla kivi� lingottiin. Viitta -- takki. Vinha -- tuima, valtava, voimakas. Vinkelo -- rotko. Virva -- lentotuli, noidan nuoli, liekki, aarniovalkea. Virvikk� -- pensaikko. Viuhua -- suhista (niink. lent�v� nuoli). Vivahuttaa -- kavahuttaa, liikuttaa. Vuo -- vuoksi, virta, kymi. Vuono -- lahti. Vuostava -- jyrkk�. Vy�hyke -- zooni, ilmanala, yksi maan 5:st� p��-ilmanalasta. V�ikkyell� -- leijailla, h��ly�, ep�selv��n n�ky�. V�ikkyv� -- heijuva, ep�selv��n n�kyv� esine. V�kipuuska -- tuulisp��. V�nke� -- vahva, tukeva. V�rjy� -- vapista, liikkua. V�yl� -- purjehdusv�yl�, farvateri. V�r�t� -- v�rist�. Ydelmys -- ydin. Ylhe� -- jylh�. Ylv�st�v�inen -- kerskuva. Yrme� -- ynse�, karu, tyly, kova. Yrtti -- ruoho, hoitokasvi. Y�nen -- y�. �hky -- rinnan ahdistus, hengenahdistus. �im�hty� -- h�mm�sty�. �k�t� -- havaita. �re� -- ynsi�, ankara, tuima. �rh�kk� -- kiivas, tuittusa. �yr�s -- reuna, ranta. ***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AENEIDI*** ******* This file should be named 53977-8.txt or 53977-8.zip ******* This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/9/7/53977 Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.