The Project Gutenberg eBook, Aeneidi, by Virgil, Translated by Konstantin
Siitonen
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Aeneidi
Author: Virgil
Release Date: January 16, 2017 [eBook #53977]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AENEIDI***
E-text prepared by Tapio Riikonen
AENEIDI
Kirj.
P. VERGILIUS MARO
Suomensi ja lyhyill� selityksill� varusti
K. Siitonen
Pietarissa,
Anton Lindebergin jaettavana,
1888.
Sortavalan Osake-Yhti�n kirjapainossa.
SIS�LLYS:
Alkulause.
Ensimm�inen laulu: Aeneaan tulo Karthagoon.
Toinen laulu: Troijan h�vitys.
Kolmas laulu: Matka-sadut.
Nelj�s laulu: Dido.
Viides laulu: Kilpaleikit.
Kuudes laulu: Manala.
Seitsem�s laulu: Aeneaan saapuminen Italiaan ja h�nen vastustajansa.
Kahdeksas laulu: Aeneaan liittolaiset.
Yhdeks�s laulu: Sodan alku.
Kymmenes laulu: Sota.
Yhdestoista laulu: Sotilakko ja sodan jatko.
Kahdestoista laulu: Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu.
Alkulause.
Soisin Suomeni hyv�ksi,
maani marjan kasvavaksi.
Publio Vergilio Maroni, jonka etevin teos, Aeneidi-kertomaruno,
t�ss� lukialle suomalaisessa puvussa tarjotaan, syntyi Andes-kyl�ss�
l�hell� Mantuan kaupunkia 15 p. Lokak. v. 70 e.Kr., Marko Licinio
Krasson ja Knejo Pompejon Rooman konsulina ollessa. H�nen is�ns�,
Vergilius Maro, oli maanviljeli� ja h�nen �idist��n tiedet��n
vaan, ett� h�n oli nimelt��n Maja. Seitsem�nnest� vuodestaan asti
Kremonassa koulua k�yty�ns�, l�hetettiin runoilijamme nuorukaisena
ensin Milanoon ja sitten Neapoliin oppimaan, miss� h�n lakitieteen
ohessa harjotti varsinki roomalaisen ja kreikkalaisen kirjallisuuden
lukemista.
Er�s tapaus vaikutti silloin suuresti runoilijamme el�m��n. Se
oli seuraava: kun keisari Augustus oli v. 31 e.Kr. Aktion luona
saavuttamansa voiton kautta p��snyt Rooman rajattomaksi hallitsiaksi,
palkitsi h�n sotamiehi�ns� heille maatiluksia lahjottamalla ja n�iden
lahjotettujen maatilojen joukossa oli Vergilionki kotitila. T�m�
seikka pakotti h�net Roomaan l�htem��n, maatilaa takasin puuhaamaan
ja siten tuli h�n tutustumaan suosijansa Maecenaatin, Auguston
yst�v�n, kautta my�s keisari Auguston kera, jonka avulla sai sitte
helposti perint�tilansa takasin. Keisari Auguston suosio vaikutti,
ett� h�n siit� l�htien saattoi huoleta runoilija-toimiinsa antautua.
H�nen ensimm�isen� t�rke�mp�n� teoksenaan pidet��n "Paimenlauluja"
(Bukolika). Ne olivat idyllej� sek� saavuttivat aikanansa niin
suuren suosion, ett� niit� julkisesti Rooman theaattereissa luettiin
ja kerrotaan, ett� yleis�, runoilijamme sinne saapuessa, seisoalle
nousemallansa osotti h�nelle erityist� kunnioitustansa. Paimenlauluja
sepitt�ess� oli Vergilion esikuvana kreikkal. runoilija Theokritos.
Vergilion toinen suurempi teos on h�nen nelilauluinen oppirunonsa
"Maanviljelyksest�" (Georgika), jonka ensimm�isess� laulussa
h�n puhuu maanviljelyksest�, toisessa -- puiden kasvatuksesta,
kolmannessa -- karjan- ja nelj�nness� -- mehil�istenhoidosta.
Vaan etevin h�nen teoksistaan on Aeneidi, kertomaruno, jota
h�nen sanotaan kirjoittaneen koko 12 vuotta. Kuuden ensimm�isen
laulun sepityksess� on h�nen esikuvanaan ollut Homeron Odysseia
sek� varsinki nelj�nnelle laululle rhodolaisen Apolloonion
"Argonauti-retken" kolmas laulu. Aeneidin j�lkim�inen puoli
muistuttaa taasen Homeron sotais-henkist� Iliaadia ja vain jolloin
kulloin �sken mainittua Apolloonion teosta. Keisari Augustus oli niin
Aeneidiin mieltynyt, ett� h�n tahtoi sen oitis luettavakseen, mik�li
vaan teosta valmistui, viel�p� Vergilion suunnitelmatkin siihen, mik�
viel� oli valmistumatta. Aeneidin alun ilmestyess� lauloi runoilija
Propertius:
"Rooman jo v�istyk�ten runojat, tekin v�istyte Kreikan;
syntyv�n n�en jalompaa, kuin Iliaadikan' on!"
Luultavasti uusia aineita Aeneidiin hankkiaksensa, -- sill� Vergilio
aikoi viel� sit� jatkaa --, l�ksi h�n Kreikkaan, jolloin Megarassa
tutkimassa ollessaan, h�n sairastui ja sen vuoksi t�ytyi kohta
l�hte� kotiansa purjehtimaan, mutta kuoli, juuri kuin oli Italiaan
saapunut, Brundusiumissa v. 18 e.Kr., 52:lla ik�vuodellansa. H�nen
ruumiinsa vietiin sielt� Neapeliin, jonka l�hell�, Puteolin luona,
h�nen hautansa viel�kin l�ytyy. Jos viel� mainitsemme, ett� h�nen
yst�v�n��n oli mainio roomalainen runoilija Horatius, niin olemme
maininneet t�hdellisimm�t seikat Vergilion el�m�kerrasta, mitk�
h�nest� nyky-ajalle ovat s�ilyneet.
Vergilion Aeneidi-lauluista ei t�t� ennen ole ollut suomennettuna
muuta kuin l, 2 ja 4:s laulu, joista ainoastaan ensimm�inen
Suomi-kirjassa painettu laulu on kirjakaupoissa ollut saatavana. T�t�
puutetta olen suomennokseni kautta koettanut poistaa.
Suomentaessani olen p��-asiallisesti noudattanut A. Genetz'in
Savo-Karjalaisen Osakunnan "Koitar"-albumissa julkaisemia
kuusimitta-runon s��nt�j�. Kuitenkin on minun joissakuissa kohdissa
niist� t�ytynyt poiketa. Nelitavuisissa sanoissa olen k�ytt�nyt
viimeist� tavua korollisena, kuten esim. "huokaukset" j.n.e.
Yhdistettyj� kolme- ja nelitavuisia sanoja olen taas korkoon n�hden
usein k�ytt�nyt ik��nkuin muodostaisivat ne vain yhden sanan ja olen
niiss� korkoa polkenut, niinkuin "sill'aikaa", "maanmiesten" y.m.
Nimien lausuntotavassa olen ylimalkaan noudattanut latinalaista
lausuntotapaa, mutta v�listi my�s meid�n, esim. "Aasian"
(muistaakseni kerran vain "Asian", kuten Verg.) ja harvoin "Itaalian"
(enemmiten "Italian", kuten Verg.). T�ytt� johdonmukaisuutta niiden
viljelyksess� samoin kuin yleens� Suomenkielen kirjoitustavassa en
ole parhaimmalla tahdollanikaan aina voinut saavuttaa.
Mit� nimien kirjoitustapaan tulee, olen oe:n muuttanut ee:ksi,
-- c:n, kerakkeen ja kovan ��nti�n edell�, k:ksi, ph:n -- f:ksi;
mutta ae, joka on lausuttava kuin pitk� e, on j��nyt nimiss�
latinaiseen muotoonsa, koska en tahtonut Aeneidin p��sankarin nime�
toisenmuotoiseksi muuttaa.
Sek� telkkimen� (vahvikkeena) ett� ja-sanan asemesta olen usein
k�ytt�nyt loppuliitett� -kin, samoin kuin latinankieless�kin Vergilio
itse on pleonastisesti k�ytt�nyt t�m�n sukulaista enklitikaa -- qve;
t�ll� olen koettanut v�ltt�� tuota mit��n merkitsem�t�nt� on-sanan
telkkimen� k�ytt�mist�. Ki- eli -kin-liitteen viljelemist� ja-sanan
asemesta tapaa Kalevalassakin, ehk� harvoin (vertaa Kal. 41 runo,
s. 127-128).
Ennen ilmaantuneista Aeneidi-suomennoksista olen hyv�kseni k�ytt�nyt
M. Costianderin suomentamasta ja J.L. Krohnin korjaamasta Aeneidin
I:st� laulusta joko osaksi tai kokonaan seuraavat v�rssyt: 74, 90,
149, 158, 177-178, 189-191, 426, 436, 440-441, 46l, 488-489, 524,
539, 552, 566-567, 579, 703-704, 709, 713-714, 742, 745-746, 748-749
ja 755 (yhteens� 33 v�rssy�) sek� lehtori H. Hellgrenin 4 laulun
suomennoksesta v�rssyt 45, 482, 547-549, 56l, 571-572, 574, 592,
628-629, 640, 644, 685-693, 695 ja 700 (yhteens� 25 v�rssy�).
Suomentaessani olen pyyt�nyt pysy� tekstiss� niin tarkkaan kuin
mahdollista. Paikottain olen kuitenki tahallani tekstist� poikennut
ja t�m�n olen tehnyt syyst�, mink� teksti�ni alkukieleen vertaava
lukia itse on huomaava. Luonnon ��ni� tapailevien v�rssyjen
suomennosta olen koettanut kyll�, vaan vakuutukseni on, ett� niiden
saaminen alkutekstin mukaiseksi on mahdoton; senkaltaisia ovat esim.
I, 53, II, 631, III, 557, VI, 573, VIII, 452, 596 y.m.
Koska olen vakuutettuna, ett� Suomenkielen varastossa on suuri joukko
kauneita ja sattuvia, mutta nykykieless� vain ani harvoin k�ytettyj�
sanoja, niin olen tekstill�ni t�h�nki n�hden koettanut kortiseni
vet��; n�iden oudompien sanojen selityksen olen liitt�nyt kirjan
loppupuolelle.
Selvyyden vuoksi olen kunkin laulun varustanut ainehistolla ja
p��llekirjoituksella, joita, kuten tietty, ei alkutekstiss� ole.
Latinan kielt� tuntematonta lukiaa varten olen katsonut
tarpeelliseksi varustaa tekstin lyhyill� selityksill�, jotka
ovat enimmiten otetut H. Aminson'in "Kommentarier �fver Virgilii
Aeneis"-nimisen kirjan toisesta painoksesta, mutta osaksi my�s
muualtakin.
Ennen kirjan viljelemist� pyyd�n min� lukiaa hyv�ntahtoisesti
korjaamaan haitallisimmat huomatuista vioista ja painovirheist�,
mitk� ovat n�ht�v�n� loppuun liitetyss� paino- y.m. virhe-luettelossa,
ja johon viel� liitett�k��n, ett� sana suhahtain siv. 329, v. 474 on
oleva suhahtaa; niiden v�ltt�minen painopaikan kaukaisuuden ynn�
muiden syiden vuoksi on ollut tavallista vaikeampi. [E-kirjassa e.m.
virheet korjattu.]
Semmoisenaan, jommoiseksi sen olen voinut saada, tarjoan
suomennokseni Aeneidin tuttavuuteen haluavan yleis�n k�siin.
Huomautukset, mitk� tapahtuvat sine ira et studio, s.o. kiukutta ja
kiivaudetta, otetaan kiitollisuudella vastaan.
Suomentaja.
ENSIMM�INEN LADLU.
Aeneaan tulo Karthagoon.
Ainehisto.
Johdanto. -- Junon viha Troijalaisia vastaan (v. 1-50). -- Juno pyyt��,
n�it� hukuttaakseen, Aeolon p��st�m��n myrskytuulet raivoamaan (51-80).
-- Myrsky (81-123). -- Neptunus asettaa myrskyn (124-156). -- Aeneaan
saapuminen Pohjois-Afrikan rantaan ja lev�hdys siell� (157-222). --
Venuksen valitus Juppiterille Troijalaisten kovan onnen vuoksi ja
Juppiterin lohdutus (223-304). -- Aeneas kohtaa Venuksen, joka h�nelle
selitt��, mihin maahan h�n oli joutunut ja l�hett�� h�net -- pilvehen
k�tkettyn� -- Karthagoon (305-417). -- Karthago ja sen muhkean
temppelin Troijan sotaa kuvailevat kuvat (418-493). -- Ilioneyn anomus
Didolle suojelemaan Troijalaisia ja Didon leppe� vastaus (494-578). --
Aeneas, tullen n�kyviin, kiitt�� t�st� Didoa (579-612). -- Dido ottaa
yst�v�llisesti Aeneaan ja Troijalaiset vastaan ja k�skee valmistamaan
juhlalliset pidot (613-656). -- Lemmet�r neuvottelee poikansa kera,
kuinka he Didon hurmaisivat rakkaudella (657-696). -- Pidot Didon
hovissa (697-756).
Oon se, ku paimenten soraluikulla soittelin muinoin
laulua, sitt' eroten lehikoista ma naapuri-pellot
saatoin tottelemaan ehk' kuinkin ahnetta herraa,
-- maanmiesten hyv�ks ty�, -- vaan nyt Mars'in kamalasta[1]
taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinn� Troijan 1
rannoilt' Italiaan, Lationkin ��rille saapui,
Salliman k�skyst�; paljonpa h�n samos maita ja merta,
tahdost' ylh�isten, vihan kantavan Junonki vuoksi:
paljon k�rsi� sai sodan aikana, siks kuni laittoi 5
kaupungin sek� toi jumalat, Lation suku jost' on,
albalais-is�t, niin my�s Rooman korkeat muurit.
Kerroppa, oi Runotar, mik� syy tai loukkaus tenhon,
tai mit� surren h�n, jumal'ruhtinatar, sys�s miehen
hurskaan, mainehikkaan niin moneen vaivahan, vaaraan? 10
Moinenko t�ytt��pi viha my�s jumalittenki mielet?
Kaupunki olj ij�k�s, jota Tyron hallitsi kansa,
Karthago, Italiast' et�h�ll� ja suult' Tiberin vuon,
mahtava aarteiltaan, aseleikkihin innokas varsin:
Junon jot' yksin�h�n sanotaan yli kaikkia maita 15
hallinnehen, Samonkin yli saaren. T��ll' asehensa,
t��ll�p� vaununsa olj; sen jo silloin kansoja tahtoi,
kiiihke�st' toivoi vallitsemaan, jos Sallima sois sen.
Teukroin heimosta sill' oli kuullut nousevan kerran
miehen, jon hajottaa oli m��r�n� Punien muurit; 20
t�st�p� kansan, laajalti hallitsevan, sodass' uljaan
koituvan viel Libyan tuhoks; p��tt�nehen t�ten Parkkain.
Junopa, tuot' araksuin sek� muistaen entist� sotaa,
jot' oli armahan Argonsa puolesta Troijassa k�ynyt,
kun ei l�htenehet vihan syyt eik' katkerat murheet 25
mielest�, mut Parisen yh� tuomio rintansa pohjaa
kalvaa, halveksitun ihanuutensakin syv� loukkaus,
ry�v�illyn Ganymedesin arvo ja inhomans' kansa:
suuttuen kaikesta t�st' et�h�ll' Latiosta h�n esti,
heitellen Danaoin tylynkin Akhilleen karikkeita, 30
Teukroja, ain' ulapalla; he kaikkia aavoja pitkin
harhasivat, kuten onnensa ohjas, mont' ajast'aikaa.
N�in tukalaa perustaa oli Rooman valtoa varsin.
Tuskin purjehtineet olivat Sikulein n�kyvist�
halkoillen meren aaltoja vaahdokkait' ilomielin, 35
kuin Juno, ikihaavoa kantaen rintansa alla,
n�in nimes: "T�ytysik�s mun aivoitukseni heitt��?
Teukrojen hallitsijaa muka Italiast' en ma pois sais?
Sen muka kohtalo kielt��! Eik�s Argivo-laivat
polttaa voinut ja n�� merehen upotellakin Pallas 40
ainoan vimmatun Aijaan syyn sek� raivojen vuoksi?
Pilvest� linkoillen tuo Juppiterin ukonnuolen
laivat ty�ns hajalleen, meret meuruellen vihureilla
rinnoin raadelluin h�net henkiv�n tuulisp��ll�
tempas ja sitten tuon kohen kallion s�rme� paiskas. 45
Vaan min� Juppiterin sisar, puoliso, my�s jumalaisten
haltiatar t�t� kansaa vastaan niin monet vuodet
taistella saan. Kenp' t�st'edes Junon tahtoisi voimaa
palvella, ken en�h�n h�ll' uhreja n�yr�n� tehd�?"
N�it� kun haltiatar syd�mess��n kiihtyen mietti, 50
Aeoliaan, vihurein kotihin tuli, raivoavaisten
myrskyjen seutuun. Laajassa luolassa Aeolus t��ll�
tuulet tuivertavat sek� myrskyiset v�kipuuskat
hallitsi, kahlein n�� masentain sek� vankeudella.
Harmissaan jyryten n�m�t vuoren telkien luona 55
hurjina pauhaavat. Ylev�ss' asuen hovissaanpa
Aeolus hallitsee, vihat hilliten, mieli� tyynt�in:
ellei niin tekis h�n, nep� maat, meret, korkean taivaan
tempaisi mukanaan ja ne niin sirottaisivat ilmaan.
Vaan is� kaikenvoipa ne mustiin luolihin k�tki, 60
pelj�ten tuot', ylev�nki ne vuoren paadella peitti,
m��r�si heillen my�s kuninkaan, joka vahvana voisi
ohjia kiinnitt�� sek� laskea, k�skyjen j�lkeen.
Junopa tuot' anoen on lausehin n�in nimeellyt:
"Sullen taivahisten is� kuin inehmoin soi herra 65
aaltoja tyynent�� ja ne tuulella, Aeolus, nostaa;
kansa, jot' en min� k�rsi, nyt kynt�� Tyrrhenin merta
Iliot' Italiaan sek� voitetut vieden Penaatit:
tuulet kiihottaos, ett' uppois laivojen keulat,
tai aja nuo hajalleen sek� heittele ruumihit mereen! 70
Toist' on kymment� varreltaan sulonymfia mulla,
joist ihanimman sulle ma annan Deiopean,
liitt�en tuon sinuhun avioll', omakses ij�ks lausun,
kanssas viett�m�h�n vuoks ansiojes ik�p�iv�s
kaikki ja saattamahan is�ks sun ihanaisien lasten." 75
Aeolus vastaa: "Haltiatar, sun ty�si on k�skyn
tutkia laatu, mut mun vain toivosi, k�skysi t�ytt��!
Mulle sa valtani suot, jumalainkin suosion saatat,
sie minut my�skin teet jumalain aterjain osakkaaksi,
vinhain myrskyinkin s� mun autoit hallitsijaksi." 80
N�inp� h�n lausuttuaan l�i valtikall' ontelon vuoren
syrj�h�n; rynt�si tuulet nyt kuni riehuva joukko
sinne, joss' auk' oli tie, rajuten vihurillansa mailla.
Laskeupi merellen suvituuli ja myrskys� louna,
my�s it�, yhdess� nuo meren meuruavat syv�nteetkin, 85
rannalle vy�rytt�en yh� karjasp�it' jyrin�ll�.
T�st�p� miesten huuto ja k�ysien vinkuna syntyy.
�kki� peitt�v�t pilvet Teukroilt' taivon ja p�iv�n;
laskeutuu merellen nyt synke� y�, sysimusta.
Maannavat jyrsk�ht�v�t, s�r�htyy s�keneihins� taivas: 90
kaikkipa miehillen tuhon joutusan rient�v�n uhkaa.
Aeneaan j�senet vilust' �kki� kohmehen k�yv�t.
Huoaten nostaa h�n molemmat k�det taivoa kohden,
n�in nimeten: "Oi, kolmasti, nelj�sti onnelliset ne,
Troijan, joill' ylev�in oli sallittu muurien luona 95
kuoll' isien n�kyviss'! Oi, sie Danaoin uros uljas,
Tydeon poika, ma miks' en hukkua Ilioss' saanut
enk� sun k�ttes kautta jo siell� mun henkeni heitt��,
joss' on julman Akhilleen keiholta kaatunut Hektor,
voimakas Sarpedon -- sek� joss' Simo�s-joki huuhtoo 100
aaltojens' all' urosten asehet sek� j�ntev�t ruumiit?"
N�in h�nen lausuissaan ulisten ly� pohjonen myrsky
�kki� purjeihin sek� laineit' t�htihin nostaa.
Airot murskahuvat ja nyt k��ntyvi keula ja laine
laitahan roiskahtaa sek� jyrkk�n� vuorena uhkaa. 105
Nuo ovat aaltojen harjalla, n�ill' on maa n�kyviss�
lainetten v�lyksess� ja hiekalla telmiv�t tyrskyt.
Kolmet temmattuaan Suvi t�yt�ytt�� salas�rkkiin,
s�rkkiin, joit' Itaalot meren keskus-alttariks kutsuu:
hirve� harjannet ulapalla; mut laivoa kolme 120
selj�lt� Syrtteihin It� tunkee (surkea n�hd�),
rannoillen sys�ten, ja ne hiekan vallilla kiert��.
Sen, joka Lykiolaiset, Oronteenkin vakamielen
kantoi, j�ljest� p�in h�nen n�hden hirve� laine
peitt��: j�rk�htyy sek� suin p�in aaltohon suistuu 115
nyt per�mies; mut paikallaan alus kertoa kolme
kierrytty��n vajos viimein ahneesen kurimukseen.
Harvoja n�hd��n uiskelevan en�h�n ulapalla;
uiskeli laudat vain, urosten asehet, varat Troijan.
Ilionein tukevan aluksen ynn' urhon Akhaten, 120
my�skin Abaan sek� sen, ij�k�s samos jolla Aletes,
voittaa myrsky ja kaikki ne liitteill' l�yhentyneill�
vett' imev�t tuhokasta ja rappeuvat rakoloihin.
Vihdoin suurella pauhulla kuohoavaks meren huomaa,
hyisenkin rajus��n Neptunus ja sy�veri pohjain 125
liiaksi liikkuvan. Silloin aallon harjalta nostaa
leppe�n p��ns' sek� kummastuen merellen t�hyst��pi.
Huomaa Aeneaan alukset hajallaan yli selj�n,
aaltojen, taivonki uhkaaman tuhon vaarassa Teukrot.
Kohtapa arvaa sen veli Junon kiukkujen syyksi. 130
Luokseen L�nnen kuin Id�n kutsui; n�in nimes sitten:
"N�ink' ylen luotatten muka korkeahan sukuhunne?
Maan sek� taivaan vain sekaluttain heitell�, tuulet,
rohkeatten, jopa vain luvattain mokomat vesivuoret
nostaa! Kyll� m� teit' --! Mut on hillitt�v�t toki aallot. 135
Ett' edesp�in toki niin hyvin suoria moisista t�ist�!
Tiehenne suoritkaa, kuninkaallenne viestin� vieden:
ei merivaltaa h�ll' ole, vaan mull', Onnetar suonut,
mullepa julman kolm'k�renkin! H�nen vallassa olkoot,
Kaakkoinen, kotiluolanne; Aeolus kerskukohon siell' 140
linnassaan sek� hallitkoon vihurein komeroita!"
N�in nimeten nopeasti h�n tyynent�� meren kuohut,
pilvetkin pime�t hajottain palauttavi p�iv�n.
Cymothoe sek� Triton ty�nt�v�t kaikilla voimin
laivoja s�rkilt� pois; heit' auttaa kolm'k�rell��n h�n; 145
aukaisee, tyvent�in meren, Syrttien hiekkaset renkaat:
sittep� rattaillaan meren selk�� lent�en kiit��.
Niinkuin suuressa kansassa joskus, noustua melskeen,
rahvas kurja ja raaka kun raivoissaan el�m�ipi:
soihdut jo lentelev�t, kivetkin jopa; tuop' aseheita 150
raivo: jos silloin n�� osuvat n�kem��n uron hurskaan,
ansiokkaan, niin ��neti kuulevat h�rk�ss� korvat;
mieli� johtaa h�n sanoillaan, tyvennytt�vi rinnat:
n�in asettui ulapan koko pauhina; katsoen sitten
taas merellen, is�, pilvett�m��n siniseen yl�-ilmaan 155
ohjailee hevoset sek� vaunussa lent�en liit��.
Aeneaan v�syneet toverit, l�hisimp�h�n rantaan
pyrkien p��st�kseen, Libyan maan k��ntyv�t seutuun.
Pitk�np� vuonon p��ss' sia on; sen luo satamaksi
saari, jonk' rantoja vastaan t�rm�tty��n meren aallot 160
murtuen haarouvat t�st' tuon et�isiin lahermoihin.
Laajat siell� ja t��ll' ovat kalliot; taivasta kohden
tunturit p��llekk�in ylenee; mut vuorien juurell'
laajalti on meri tyyn'; on vuorella aukea tanner
v�lkky�v�n salon keskell�; siell� on synke�n jylh� 165
horhon kalve ja vastassa paatten kattama luola;
-- t��ll' ovat l�ikkyv�t l�hteet, luonnonki veistoa istuin
louhessa: nymfien kotj. Ei laivoja oo v�syneit�
tarvis ankkurihin tai nuorihin kytke� t��ll�.
T�nnep� kokoon haalitun seitsem�n laivansa kanssa 170
Aeneas tuli: maallen p��sty� riemastuneina
rient�v�t kilpahan Teukrot rannoillen halutuille,
hiekalle laskeakseen meren hyydytt�m�t j�senens�.
Ens' kypenenp� Akhates iske� nyt pirahutti,
tartuttain tulen lehtihin siit� h�n kuivia otti 175
luoksensa sytykkeit� ja liehtoi taulasta liekin.
Veest�p� viljoa turmeltunutta ja jauhomaneuvot
tuovat vaivoistaan v�synein� ja aikovat sitten
liekill� kuivattaa hedelm�t ja ne paasilla survoo.
Vuorelle Aeneas kavuten t�h�n aikahan katsoo 180
aavallen ulapall' ylen ymp�ri, josko h�n huomais
tuulen viemin� Antheiaan tahi Frygialaisten
haaksia, tai Kapyn tai aseheit' takakeulalla Kaikon.
Ei n�e laivaakaan, mut huomaa rannalla kolme
hirve� harhoavan; heti n�iden j�lkehen seuraa 185
aimosa lauma, mi laitumenaan piti laaksoa laajaa.
H�n pys�htyin k�silleen heti tempaa joutusat nuolet,
joutsen ja keih��t, joit' oli kantanut kelpo Akhates;
johtajat ensinkin kenokaulat ja haarukkasarvet
kaataa, muitakin sitten, kaikottain koko joukon 190
ampuen karkoittaa pakohon viher�isihin metsiin;
eik' sinis h�n lopeta, kunis kaatoi seitsem�n aimo
raavasta maahan ja n�in sai kullekin laivalle yhden.
Sielt� h�n valkamahan l�ks, joss' omilleen jakoi saaliin.
Viinej�, joit' oli oiva Acestes kaatanut leiliin, 195
rannalla Trinakrian heill' antaen muonaksi matkaan,
kaataa; sitten n�in lohuttaa murehelliset mielet:
"Oi toverit, kova kohtalohan jo on tuttumme vanha,
oi kamalampia n�hneet, suonee kai lopun luoja
n�illenkin, kiviriutat kun pauhavat n�hd� jo saitte; 200
Scyllan kauheat luodot ja Kykloopeinki te paadet
saitte jo kest��! Uljastukaat sek� pankate mustat
pois murehet! Ehk' joskus hauska on n�it�kin muistaa.
Kohtalojen monenlaisten ja niin monen rettel�n kautta
aijomme ain' Latioon ast', joss' on Sallima meille 205
s��t�nyt rauhaisat majat; siell� on nouseva Troija.
Mielenne karkaiskaat ilosempaa toivoen aikaa!"
Lausui n�in ja h�n huolista sairaana syd�mess��n
toivoa teeskeli, mut syv�n murheens' rintahan k�tki.
Saaliisen k�sin k�yv�t ja einetten varustukseen: 210
taljoja kyljilt� nylkien, paljastavat sis�lmykset;
n�it' osa pilkkoo, vartahasen palat v�rjyv�t pist��;
rannalle kattilan muut asettaa sek� laittavat valkeen.
Voimia virkist�v�t aterjalla ja nurmella loikoin
nauttivat viini� kyllin ja riistaansa maukasta. 215
Sitte kun poistettiin halu ruokaan, vietihin p�yd�t,
yst�vist��n kadonneista he juttelivat pakinoiden,
h�ilyen toivon kuin pelon kesken, heit' el�viksk�
vaiko jo uskoisivat kadonneiks eik' kuuluviks koskaan.
Hurskas Aeneas eritt�inkin tarkan Oronteen 220
surmaa huokasi tai Amykon tai muisteli kurjaa
onnea Lykon ja urhon Gyaan sek� urhon Kloanthon.
H�n jopa p��tti, kun Juppiter nyt sinitaivolta katsoin
merta purjehikasta ja siintelev�isi� maita,
rantoja suuriakin sukukuntia, kannella taivaan 225
seisahtuu, Libyankin seutuhun katsehens' suuntaa.
H�llep� mieless��n t��nlaisia huolehtivalle
surren, kyynelten sulosilmiss� kimmelt�ess�,
n�in Venus lausuu: "Sie, joka ihmisten, jumalainkin
kohtalot hallitset sek� pelj�styt�t salamalla, 230
kuinkapa Aeneakseni niin sua vastahan rikkoi,
kuinkapa rikkoivat Teukrot, joilt' onnettomilta
Italian vuoks telkeill��n koko maailman piiri?
Varmahan Roomalaisia n�ist' on nouseva joskus,
vuosien vierty� on Teukroin suvust' urhoja taasen 235
syntyv�, jotk' ovat maat, meret saattavat valtahans'; niinh�n
sie lupasit. Mik� syy, oi taattoni, mielesi muutti?
Tuo lohutuksena Troijan surkean sortuman vuoksi
itsell�in oli, onnella punnita onnettomuutta.
Mut sama kuitenkin kova onni nyt vainovi heit�. 240
Mink�p� vaivoillen lopun suot, oi valtias suuri?
Saattihan Antenorkin, Akhivein keskelt� karkuun
p��sty�, tunkea onnellisest' Illyrialaisten
lahden, Liburnein my�s syd�nseutujen kautta, Timavon
virranki voittaa, jossa se pauhulla yhdeks�n-suisna 245
tunkeutuu merehen, vesin vieruja paisuvinensa
painaen. T�nne h�n kaupungin Paduan teki Teukroin
suojaks, kansallekin sai arvon ja Dardanolaisten
taistelut p��tti; nyt tyynen� vienoa rauhoa nauttii.
Vaan me sun heimos, joill' olet my�nt�nyt taivahan suojan, 250
sitte kun hukkuivat alukset (kamalaa!), yhen kiukkuin
vuoks hyl�t��n, et�h�ll' ajetaan pois Italiasta!
Hurskauden sek� palkka on? N�ink' meit' autat s� valtaan?"
T�llep� ihmisten is� kuin jumalain hymyellen
muodolla, joll' yh� h�n seest��pi myrskyt ja taivaan, 255
suutelon tytt�relleen suo; sitten lausuvi n�it�:
"Poistaos pelkosi pois, Cytherea, on sukus onni
muuttumaton; s� Lavinon vannotut muurit ja linnan
n�et sek� Aeneaan jalon viel' yl�s taivahan t�htiin
saatat; ei v�h�nk��n ole mieleni muuttunut viel�! 260
Aeneas, n�et, -- kerron, kun sua tuo suru kalvaa,
laajemmin julistain tulevaiset Salliman s��nn�t --,
kest�v� on kamalan sodan Italiassa ja julmat
kansat on ly�v� ja miehille luova lait sek� linnat,
herrana kun Lation kes� l�yt��pi h�net kolmas, 265
kun kulunut on talvea kolm' Rutulein kukistuksest'.
Poikapa Askanius, jota my�s on kutsuttu Juloks,
-- Uus h�n olj, kun mahtava viel' oli Ilion valta --,
kuukautten kuluessa se kolmetkymment� vuotta
hallitsee sek� vallan Lavinon linnasta siirt�� 270
Alba-Longaan; sitte sen kiert�� muurilla vahvaks.
Kolme jo sataa vuott' on hoitanut Hektorin kansa
Albaa, kun papitar kuninkaallinen, Mars'ista raskas,
Ilia siitt�vi kaksoiset. Romulus siten syntyy;
t�� puetettuna kellert�v�n suden-, hoitajans', taljaan, 275
vallan itselleen anastaa, perustain varustukset;
kansanpa taas nimens' j�lkehen Roomalaisiksi kutsuu.
En rajotusta enk' heill' ajan m��r�� tahdo ma panna,
vallan ��rett�m�n heill' annan. Sittenp� Juno,
nyt joka merta ja maata ja taivasta kiukuten kiusaa, 280
toiseks muuttavi mielens' ja Roomalaisia vaippaan
vaadehdittuja maailman herroina kanssani suosii.
Niin on p��tetty. On ajan vierty� joutuva aika,
jolloin Assarakon suku on yli kuulun Mykenen,
Ftian ja voitetun Argoksen yli hallitsemassa. 285
Kerran syntyvi Troijan heimosta kuulusa Caesar,
jonk' on valtaa vaan meri, mainetta est�v� t�hdet;
(Julius, johtunut tuo nimi on nimest' aimon Julon).
Kerran Olympoon t��n varakkaan Id�nmaan tavaroista
varmahan viet, johon uhraillaan lupauksia h�lle. 290
Silloin raukeavat sodat, ankehikkaat ajat poistuu.
Muinais Usko ja Vesta ja Remon kanssa Qvirinus
m��r��v�t lakiloita ja rautasin kahlehin julman
telke�v�t Sodan portit. Tuo sy�ntyin perin julmaks
istuupi kamaloill' asehillaan; ett' takoaan sa'at 295
kytkev�t vaskiset kahleet, siks verisuisna se raivoo."
N�in nimeten l�hett�� sitt' taivolta Maijasta siinneen
toimittamaan, ett' Teukrille maat sek� Karthagon nuori
kaupunki auk' avattaisiin eik' heit' tiet�m�t�nn�
onnesta Dido maaltansa h��t�is. T�� l�pi ilman 300
siivill� lennetty��n Libyan pian rantahan saapui.
K�skyns� t�ytt��; Puunialaisten siis heti mielet
tahdosta lauhtuivat jumalan. Etenkin kuninkaatar
leppe�n, rauhaisen syd�men saa Teukroja kohtaan.
Vaan vaka Aeneas, yli y�n ajateltua paljon, 305
p�iv�n koitossa tutkimahan l�ks outoa seutuu,
millek� rannallen taas tuulen tuomana joutui,
ketk�p� t��ll' asukkaat, pedotkos (maa jylh�lle n�ytti)
vai inehmot, -- tovereinsa h�n tiedoks tutkia p��tt��.
Ontelon kallion suojahan lehtoiseen sek� jylh��n 310
lahteen, tihke�n mets�n varjohon laivansa k�tkee:
itsepp� kumpaakin levyk�rkist� keih�st� kantain
l�htee, mut j�less��n vaan seuraa yksin Akhates.
H�llep� yhtyypi lehon keskess� �itins� vastaan,
neitona muodoltaan sek� Spartan impyen kuosiin 315
vaadehdittuna, tai kuni Harpalyke hevot ohjaa
thrakialaiset, ku juosten kiit�v�nkin Id�n voittaa.
Riippui mets�st�j�n tapahan olallaan soma jousi,
vaan hajan liehumahan j�i suortuvans' tuulien valtaan;
polvensa paljastui, kun vy�ll' oli solmittu lieve. 320
Ensiksi lausuu: "Nuoret miehet, o kertote mulle,
n�ittek� eksynehen sisaristani t��ll� te jonkun,
kantavan selj�ss� viint� ja t�plik�st' ilveksen taljaa,
taikk' ajavan kajotellen karjua vaahtoavaista?"
Niin Venus; vastoamaan nyt n�in Venuksen k�vi poika: 325
"En ole yht��n kuullut en n�hnyt sun sisaristas,
-- miks sua kutsuisin? -- oi neito; sill' ei ole kasvos
eik' sulo-��nesi ihmisenlainen. O, henget�r varmaan,
tai sisar Febon? Tai joku nymfain heimoa olnet?
Suopusa oo, kuka lienetk��n sek� tuskamme poista; 330
neuvoos, mink�p�. taivahan alle nyt tai mihin maahan
joudumme viimeinkin? Maan, kansan tuntematonna
eksymme t�nnekkin kovan myrskyn vainoellessa.
Uhreja t�st' useoita me uhraamm' alttariloilles."
Nyt Venus lausui: "Moinen kunnia mulle on liikaa. 335
Punein neidollahan vain on tapa kantoa viint�,
k��ri� pohkeillen ylev�n purppuraisen kothurnon.
Punien valtion sie n�et ynn� Agenorin linnan:
t�� Libyan on maata, mi voittamaton sodass' onpi.
Valtiot' ohjaa Tyron linnasta veljens� t�hden 340
paennut Dido. Suuri on v��ryys, mutkaset vehkeet!
P��llisin puolin vain siis kerron seikkojen juonen!
Konnuiltaan Tyrolaisista rikkain t�ll' olj Sykhaeus
puolisonaan; sit� onneton lemmitsi mahdottomasti;
neitona Didon h�ll' is� soi sek� ens' aviolla 345
tuohon liitti; mut silloin Tyrossa hallitsi veljens'
Pygmalion, rikoksilt' ihan verraton kaikista muista.
N�iden keskuuteen tora syttyi. Tuopa Sykhaeon,
kullan vimmasta hulluna julmasti alttarin eess�,
huolien siskostaan v�h�t, aavistamattoman murhaa 350
miekalla; kau'anpa tuo ty�ns' peitti ja sairastavaisen
lempiv�n valheitaan valaen, yh� toivolla petti.
Vaan surevan unihin tuli haittaamattoman haamu,
h�ll' osotellen kalveat kasvonsa ihmehen lailla:
kauhean alttarin luona se miekoin puhkotun rinnan 355
n�ytti ja tuon salaisen teon paljasti n�in kokonansa.
K�skee t��n pakohon heti rient�� pois kotimaalta,
tien varaks julkaisten h�ll' aarnio-aartehet maasta,
aartehiston ihan suunnattoman hopeaa sek� kultaa.
Tuostapa kauhistuin Dido paon kumppanit hankkii. 360
Yhtyv�t julmaan joill' olj tyranniin kauhea kammo
tai iso pelko; he ry�st�v�t, mitk' k�silleen osui laivat,
kullalla lastatakseen; n�in ahnehen Pygmalionin
matkustavat merell' aarteet: nainen on kepposen p��n�.
Seutuun n�� tulivat, joss' aimosat vallit sa nyt n�et, 365
jossa s� Karthagon n�et nuoren nousevan ilmaan,
paikkaa ostettuaan, -- min vuoksi sen on nimi Byrsa --
vaan sen verta, min voisivat h�rj�n vuodalla kiert��.
Mut ket� its' oletten tai mist� te saavutte maasta,
minnek� matkanne on?" Nyt n�it�p� tiedustavalle 370
huoahtain syv�h�n n�in Aeneas nime��pi:
"Jos, oi haltiatar, mun ens' alust' alkaen t�ytyis
kertoa, aikasikin sua my�nt�is vaivamme kuulla,
ennenp� taivahan Vesper illan vaipalla peitt�isi
Meid�t vanhasta Troijasta (jos nimi Troijan on teille 375
kuulunut koskaan), heitellyt meren aavojen kautta,
rannalle t�ll' Libyan v�kivaltanen paiskasi myrsky.
Oon vaka Aeneas, ku Penaatit vien vihamiehilt'
taltunehet aluksill'; on maineeni yli ilmain
kuulu. Ma Italiaan pyrin; Juppiter on sukun' alku. 380
Kaksikin kymment� meill' oli laivaa, kun Frygi-merta
laskin, viittailless' emon tiet�, mun onneni huostaan;
tuskinpa seitsem�n nyt Id�n myrskylt� meill' en�h�n j�i.
Outona, k�yh�n� kuljeksin Libyan er�maita,
Euroopan sek� Aasian hylkyn�." Eip' valitustaan 385
siet�� voi Venus, mut t�ten poikoans' keskeytt��pi:
"Kenp� s� lienetk��n, en luule ma sun elon ilmaa
hengitt�v�n jumalain yli tahdon, kun t�nnekin p��sit.
Matkasi jatka ja mee kuningattaren linnahan t��lt�!
Sulle ma kumppanis s�ilynehiksi ja laivasi saavas 390
ilmotan; sill� ne tuulten k��ntyess' ehtiv�t suojaan,
jos vain vanhemmat mull' ennustus-opin oikein
neuvoi. N�etk�s joutsenparven leikki� ly�v�n,
joit' oli Juppiterin yl�-ilmasta sy�ksyv� lintu
taivolla vainossa; saavuttaneen' eli saavuttamassa 395
heid�t juuri s� nyt n�et pitk�ss� sarjassa maata.
Niinkuin n�� palatessaan taivaall' leikki� ly�v�t
suihkavin siivin ladellen sek� sorjasti laulain,
niinp� sun laivasi my�s sek� varmat miehesi lienee
valkamassaan tahi t�ysin purjehin rient�v�t sinne. 400
Astuos vaan vakavast' edesp�in, mihin tiesi sun viekin!"
Virkki ja k��ntyess��n hoht kaulansa ruusuv�reiss�,
ambrosiaa jumalallista tuoksui suortuvans' pitk�t;
jalvoilleen alas laskihe lieve. H�n julkasi kohta
k�ynnill� haltiatart' ihan selv��n. Niin pian kuin nyt 405
�itins� tunsi, h�n surren kaipail erkanevaista:
"Miks, oi julma, sa my�s mua tyhjine haamunes peijaat
poikoas niin usehin? Miks emme me yhtehen k�tt�
liitt�� tai tosilauseit' taida kuulla ja vaihtaa?"
N�in valitettuahan p�in muureja suunnitti tiens�. 410
Vaan Venus matkustavaiset synkk��n pilvehen peitti,
umpehen verhoillen, tihe��n sumuvaippahan k�tkein,
ettei kenk��n n�hd� heit' tahi kohdata voisi,
matkoa viivytt�� tahi tutkailla tulon syit�.
Ylv�n� sitte h�n l�ks Pafohon, n�kem��n ilomieli� 415
huoneitaan sek� temppeli��n, joss' saabealainen
suitsutus tuoksusi h�lle ja kukkais-kiehkurat tuoreet.
Sill�v�lin polun johtoa my�ten he riensiv�t matkaan.
Vihdoin vuorellen kapuaat, ylemm�ks joka linnaa
nousevi, ynn' yl�h�lt' t�hyst��t varustuksia t��lt�. 420
Siin' hovit Aeneaan imeheks, m�kit joss' oli ennen;
portteja ihmeksii, h�lin��, katujen kivityst�.
Kiireess��n v�ki hy�rivi; muureja laittavat yhdet;
linnoa vahvistavat k�sin paasia vierett�m�ll�;
huoneellen tilan yks osa etsii, sen ojin kiert�in; 425
tuoll' on tuomarien, pyh�nraadin, senaatinki vaali;
toiset kaivoivat satamaa ja teaatterillen muut
korkeeta kivijalkaa veist, j�tinmois-pilareita
vuorista murs, joill' aikovat n�ytt�lavaa koristella:
kuin mehil�isetkin kev�h�n kukasrikkahass' maassa, 430
p�iv�n poudassa puuhaavat sek� vaurastuneita
poikia saattavat tai kun noutavat kirkasta mett�,
tuppaillen sulonektarillaan komeroitansa t�yteen,
taikkapa korjaavat tulevain takat tai sotarinnan
tehty�, n�� urosain v�en laiskan patsahast' est��t: 435
kiehuvi ty�, mesinummen haiskahtaa kukosteelta.
"Onnelliset, oi, joiden jo nousevat muurit!" nyt lausuu
Aeneas sek� linnan torneihin yl�s katsoo.
Kulkee pilvehen verhottuneena ja, yhtyen miehiin,
h�nt' ei (kummaa kas!) v�en keskess� kenk�n� huomaa. 440
Kaupungin sisustass' oli sangen varjosa puisto,
joss' olivat vihurein sek� myrskyn heitt�m�t Puunit,
l�ynnehet vasta nyt merkin tuon, vikev�n hevon p��n ja
jost' oli ennustanut jalo Juno; olj n�in, n�et, kansaa
niin sotamaine kuin elon-onnikin seurova aina. 445
Temppelin Junollen komean t�h�n sidonilainen
Dido nyt laittoi, lahjoist' uhkean, suositun varsin;
joll' oli vaskesta kynnys ja vaskiset olj ovipielet
portaitten yli; vask'ovetkin narisit saranoillaan.
Oottelemattoman puiston ilmaus laimensi vasta 450
pelvon; t��ll�p� Aeneas taas toivoa tohti
onnellisuutta ja onnettomuudess' se mielens� rohkais.
Sill� kun t�hdystelee, kuningattaren joutumist' oottain,
suuressa templiss� kaiken ja kaupungin upeutta,
taide-niekkojen kun k�sit�it� h�n suuria katsoo, 455
ihmeekseen siell' Ilion taistelut j�rjestetyiksi
huomas ja ehtineheks sodan, Atridain, Priamonkin,
n�illen julman Akhilleen mainehen maailman ��riin.
Seisahtui sek� kyynelsilmin h�n ��nsi: "Mi paikka
tai surujamm' mik� nurkk' ei viel' ole t�ynn�, Akhates? 460
Tuoll' on, kas, Priamus! On t��ll�kin hurskahall' arvo;
t��ll�kin liikuttaa voi s��l' inehmolliset mielet.
Pelkosi poista; on onneksi joksikin meille se maine!"
N�in nimes; hartaasti kuvauksien muotoja katsoin
huokas ja antoi kyynelvirran kasvoja kastaa. 465
Sill� h�n huomas, kuinkapa Hellenit Pergamon luona
taistellen pakenee, mut Troijan nuoriso vainoo;
t��ll' ajoi taas Frygilaisia takaa uljas Akhilles.
T�st' etemm�ks v�h�n matkaa h�n surukseen n�ki Rheson
teltatkin lumivalkeat, joissa sen, ens'unessansa, 470
tappoi Tydeolainen raivoillen verisesti,
kuin h�n vei tuliset hevot leiriins', ennenkun Troijan
laidun ne sy�tti ja Xanthuksen joki eht janon j��ht��.
Toisella puolellaan Troilus, kadotettua aseet,
-- poijut parka, kun taisteluhun Akhilleen kera ryhtyi --, 475
kiit��pi paeten; sel�ll��n ulos vaunusta roikkuin,
ohjia sittenkin pitelee: maan pintoa laahas
tukka ja kaula ja kaatunut keih�s uurteli multaa.
N�rkk�h�n Pallaksen sill'aikaa astuvat templiin
Ilion naiset nyt hajahapsin tuoss'; suruharsoon 480
vaadehdittuna, vaikerrellen he rintojans' l�iv�t.
Kylm�n� haltiatar vain tuijottaa kohen maata.
Kolmasti Ilion muurein ymp�ri raastettuansa
Hektorin hengett�m�n m�i ruumihin kullast' Akhilles.
Silloin vasta h�n aivan rintansa pohjasta huokas, 485
kun n�ki loistokkaan asun, vaunut ja yst�v�n ruumiin,
kun Priamon k�si��n n�ki heikkoja nostavan maassa.
Tunsipa itsens�kin p��miesten joukoss' Akhivein,
joukkojakin It�maan, asehet tuns Memnonin mustan.
Tuolla Amazonien v�en kuumois-kilpine johtaa 490
raivosa Penthesileia ja joukkojen keskess� kiit��,
vy�ll��n kultaisellansa kiinnitt�en sulorinnat,
impi, jok' yhtym�h�n sotahan urosten kera rohkes.
N�it� kun Aeneas imehtiipi nyt dardanolainen,
kun ihastellen, h�mm�styen yh� ��neti katsoo, 495
niin kuninkaatar, tuo ylen kukkea Dido jo templiin
saa, jota j�ljest� seuraa nuorien miehien joukko.
Eurotan kuni varrella tai kuni Cynthian m�ell�
vie v�ke�ns� Diana ja kuin lukemattomat seuraa
Luonnottaret sit� siell� ja t��ll�; h�n kantavi viint� 500
harteillaan sek� astuen kaikk' jumalattaret voittaa;
hiljaisestapa riemusta paisuu rinta Latonan;
semmoinen oli Dido, kun kansan keskess� kulki,
kiirehti t�it' ilosesti ja hallituksen asioita.
Sitt' ovellen jumalattaren, temppelin holvien suojaan, 505
suojaankin asetten h�n valtio-istumell' istuu.
S��t�� oikeuden sek� lain, my�s miehille t�it�
m��r�ilee tasan tunnollisest' tahi arvalla p��tt��;
�kki� Aeneas v�kijoukon kun tunkien huomaa
tuovan Anthean, Sergeston sek� urhon Kloanthon, 510
kuin my�s muitakin, joit' oli aavalta synke� myrsky
heitellyt et�rannoillen, ajaen erillens�.
Tuostapa h�mm�styi h�n, tuostapa valtas Akhaten
pelko ja riemu; he kiihkeesti k�tehen k�den liitt��
tahtoivat, vaan mielt�ns� h�iritsee ep�tieto. 515
Mielens� malttain katselevat utupilvest�, mink�
onnen nyt saavuttais urohot, mihin j�ttiv�t laivat,
miks tulivat? -- Valitut n�et pursista kaikista miehet
saapuivat anoen sek� huutaen pyrkiv�t templiin.
Tultuahan sis�h�n, kun heill' lupa lausua suotiin, 520
vanhin Ilioneys n�in tyynell� mielell� alkaa:
"Oi kuninkaatar, jollenka uuden laittoa linnan
Juppiter soi, kopeoitakin kansoja hillit� lailla,
Troijan miespoloset sua viskellyt merimyrskyin,
pyyd�mme: hillitk�s alukset poroks polttelemasta, 525
hurskasta heimoa s��st' ynn' asjamme tarkkahan tutki!
Emmep� ry�stelem��n Libyan Penateita me tulleet
tai merirosvoin moisina saalista pursihin viem��n;
ei ole voitettuin v�ki moinen ja r�ykke� mieli.
Paikka on, -- Hesperiaks sit� Kreikanmaan v�ki kutsuu, 530
kuulusa maa, mahikas asehilta ja maan hedelmilt�,
Eenotrit ovat sen asukkaita, -- nyt Italiaksi
kutsuvan mainitahan v�en p��llikk�ns' nimen j�lkeen.
T�nn' oli matkamme;
�kki� kun It� nousi ja myrsky�v�isen� meid�t 535
vei kariloille ja myrskyn pauhaavan vihureilla
saattaen voimakkaiks meren aallot eksytti s�rkk�in
keskehen. Muutamat vain t�h�n rannoillenne me saatiin.
Mut mi on ihmisten suku t��? Mik� sallivi maa niin
armotont' tapaa? Eip' edes siedet� rannalle nousta, 540
seisahtaa ev�t��n, sotahan yritt�in, l�himaahan.
Jos ylenkatsotten inehmoin suvun tai aseheitaan,
pelj�tk��t jumaloit' toki, jotk' hyv�n kuin pahan muistaa!
Meill' oli Aeneas kuninkaanamme; ei sit� kenk��n
hurskaamp' ollut eik' asetaidoltaan etev�mpi; 545
t��np� jos miehen Sallima s��sti ja viel' eloss' on h�n
eik�p� sortunut viel' ole Tuonen julmahan varjoon,
varmaankin katusitten velvollisuutenne laimin
ly�neenne! Viel' onhan Sicilian seutuvill' linnat,
pientarehet sek� kuulusa Troijan heimost' Acestes. 550
Kiskoa maallen suo siis tuulien murtamat laivat,
hirsi� hankkia my�s salomaista ja airoja veist��;
sittenp� l�ytty� taas kuninkaamme ja kumppanuksemme,
l�hdemm' Italiaan iloten Lation alueille;
vaan jos onnemme raukes ja sunkin, oi is� Teukroin, 555
peitt�nyt on Libyan meri eik' en�h�n ole toivoo,
niinp� Sikulien raumaan, valmeihin asunnoihin,
josta me saimme, Acestes valtian luo palajamme!"
N�in sanel Ilioneys; muut suostumustaan sorinallaan
n�yttiv�t Dardanidat. 560
Didopa vastas n�in lyhyeen, alas silm�ns� luoden:
"Teukrot, poistote pois syd�mest�nne pelko ja huoli!
Valtion nuoruus, vaaratki, n�et, pakottaa mua n�ihin
huolihin, vahtimahan rajat laajalti tarkkahan tuiki.
Kenp' ei Aeneaan suvun, kenp' ei tuntisi Troijan 565
kaupungin hyv�t miehet ja semmoisen sodan kauhut?
Eip' ole Puuneinkaan syd�n niin kiven kalttanen eik�
aurinko Tyrialaistenkaan niin kaukana paista!
Suuren Hesperian jos, taikka Saturnus'en pellot,
taikkapa toivotten Erykon rajat, taikka Acesteen 570
saavuttaa, varallain teit' auttaen rauhassa lasken.
Tai ehk! mieluummin asettuisitte kanssani t�nne?
Teid�n on kaupunki silloin; maall' aluksenn' ny�sk��tte!
Yhdenp� arvon saa mult' Teukrot kuin Tyrilaiset.
Joskopa Aeneas kuningas saman heittona myrskyn 575
saapusi t�nne! Ma rantoja pitkin etsij�t laitan,
k�skenp� my�s hakemaan Libyan et�simm�tki nurkat,
jos se ehk' kaupunkiin tahi metsihin eksynyt oisi."
N�ist�p� nyt syk�ht�� syd�n niin urokkaisen Akhaten
kuin is�n Aeneaan; jopa pilvest� tahtovat varsin 580
l�hte�. Ensinn� n�in nimes Aenealle Akhates:
"Oi, jumalattaren poika, mi arvelu mielehes juontuu?
Kaikkihan tallella on; alukset, toveris takasin sait!
Yks vain puuttuu, jonk' meren aavalla selj�ll� n�imme
hukkunehen; mut muu tapahtuu emos lausuman j�lkeen." 585
Tuskin sen lausunut olj, kun �kki� verhova pilvi
usmana suoltuen, kirkkaan taivahan kannelle haihtui.
Seisoo Aeneas, helosan valon loistossa hohtain,
kasvoiltaan sek� harteiltansakin haltianmoisna;
�itip� t��n pojalleen suo nuoruuden verevyyden, 590
loihtii hiustenkin ihanuuden ja luo sulon silmiin:
niinkuin norsunluun tahi Paroksen kiven saattaa
tai hopean somistaa hyvin juotettu keltanen kulta.
Sitten Didon puolehen k��ntyen �kki� lausui,
h�mm�stytt�en kaikkia: "Tuo, jota etsitte, t�ss' on 595
Troijan Aeneas, Libyan rajus��st' avitettu.
Oi sin� ainoa, viel� mi Troijan tuskia s��lit,
meit�kin kun, Danaoin karikkeita, ku mailla, merill�
kaikkea tuskaa n�hnehet oomme, s� k�yhin� tahdot
kaupungis, kotos suojahan ottaa; ei ole meid�n 600
tarpehen kiitt��, oi sua Dido, ansios j�lkeen,
eik�p� Dardanonkaan suvun maailmaan hajotellun!
Sua jumalat, jos vainen hurskait' oottavi mik��n
ansiopalkka ja l�ytyy oikeuden omatunto,
varmahan palkitsevat! Oi aikoa onnellisinta, 605
sie jona synnyit ja semmoiseks sinut vanhemmat saivat!
Siks kuni laskeuvat merehen joet, siks kuni lankee
laaksohon vuorten varjo ja kiilt�v�t taivahan t�hdet,
aina sun kunnias maine ja kiitollisuutemme kest��,
miss�p� vain asusin!" -- Nimes n�in sek� Ilioneyst� 610
k�tteli oikeallaan, vasemellaanpa Serestusta,
sitte Gyaan sek� urhon Kloanthon j�lkehen muita.
Sidonilainenpa Dido h�mm�styi n�k���n ens',
sitt' t��nmois-urohon ep�-onnea; nytp� h�n lausui:
"Miks sua vaivaakin, jumalattaren poika, tok' aina 625
vastus? Millinen voim' yh� outohon rantahan ty�nt��?
Ootko se Aeneas, min sai Venus kukkea tuonoin
Troijan Ankhisell' Frygian Simo�s-joen luona?
Muistanpa Teukron maastaan karkoitettuna tulleen
Sidonihin, jost' taasen h�n valtansa uudisti Belon 420
turvissa. Silloinhan is� Belus Cyperin saaren
ry�sti ja voitettuaan sen sitten halttuhuns' otti.
Siit�p� vuodesta ast' yh� Troijan kaupungin vaiheet
tuntenut oon, nimes ynn� Pelasgeinkin kuningasten.
Mainitsihan vihamieskin Teukroja kiittelem�ll�, 425
syntyns�kin Teukron ikiheimosta koetteli johtaa.
Siksip� nuoret miehet, tulkaatte majahamme!
Kautt' useain koetuksien on muakin sama onni
vainonnut, kunis mun soi seisahtuu t�h�n maahan.
Oppinut oon, surut n�hneen�, toki onnetont' auttaan!" 630
N�in nime��; sitt' Aeneaan hovihinsa jo saattaa,
m��r�tty��n jumalain ylistykseks temppeli-juhlan.
Oiti h�n rannallen l�hett�� parikymment� h�rk��
Aeneaan tovereille ja my�s sata sy�ttil�ssikaa,
ynn' emineen lihavaa karitsaa sata, tuohonpa Bakkhon 635
riemastuttavat lahjat.
Vaan kuninkaallinen linna jo kaunistetaan komeasti,
suojiinsa komeoihin kun valmistetaan hyv�t kestit:
siell' ovat loistavat purppurakatteet, taidolla tehdyt,
p�yt�kin on hopeainen; t��n on veistetty kultaan 640
taattoin sankarity�t, etev�in tapauksien sarja,
miessukujen kautt', ain' yh� muinaisest' alust' alkain.
Aeneas, (sill' eip' is�n rakkaus malttanut oottaa),
laivoillen l�hett��pi Akhaten joutuhun ett�
kertois Askaniolle h�n n�it� ja tois h�net linnaan. 645
Armahass' Askanioss' on vaan is�n hartahin huoli.
Lahjojakin, pelastettuja Ilionin h�vi�st�,
tuomahan k�skee, kultakoruistaan kankean viitan,
siihenp� hunnun, jonn' oli neulottu kiehkura kasvi,
Argolais-Helenan koristuksia, joit' oli tuonut 650
Spartasta Pergamohon, avioon ev�ttyyn halutessaan;
h�ll' imehdytt�v�t lahjat olj emons' antanut Leda:
paits sit� valtikankin, jota Ilione oli muinoin,
tuo Priamon tyt�r vanhin, kantanut, kaulanki koljeet
helmist�, kultasen kaksjakosan ja timanttisen kruunun. 655
Laivoilta hakemaan noit' oitis l�ksi Akhates.
Uusiap' aikeita Cytherea nyt arvellen tuumii,
keinoa, kuink' k�vis, muuttaen muodon ja kasvot Kupido
Askanion asemesta ja n�in kuningattaren rinnan
lahjoillaan lumoais ja sen lemmen leimuhun hurmais. 660
On hovi mutkainen, kaksikielisetkin Tyrilaiset
mieless� kuin viha Junon; se huoli h�nt' y�ll�kin vaivaa.
Siksip� lentosallen pojalleen h�n n�in puheleepi:
"Poikani, voimani, sie mun ainoa mahtini suuri,
sie, joka halveksit my�s Juppiterin ukonnuolet, 665
turvaiten sinuhun apuas anon, tenhoas vaadin!
Tied�th�n miten kaikillen meren ��rille veljes
Aeneas ajelluks on tullut, n�rkk�h�n Junon
kiukkujen vuoks; useastihan sie suruhin' otit osaa.
H�nt�p� Puunien Dido nyt luonaan viivytteleepi, 670
lauseillaan imartain; mie Junon kestej� pelk��n,
ettei t�ss�k�h�n tapauksessa h�n vihast' erkii.
Vehkeillen siks ennen ma lemmen liekill� tahdon
valloittaa kuningattaren, ettei muuttusi jollain
lailla, mut Aeneast' kerallain syd�mest�ns� lempis. 675
Kuinka sen tehd� s� voisit, nyt siit� mun tuumani kuule!
Rakkaan taattonsa k�skyst� sidonilaisehen linnaan
menn� mun armaihin kuninkaallinen poikanen aikoo,
j�tteit� meren, Troijanki liekkein lahjaksi vieden.
Vaivutetun unehen ma Cytheran saarehen vien tuon, 680
taikkapa Idalion m�en temppelihin h�net k�tken,
ettei juontani tiet�is eik' sit� h�irit� voisi.
Vehkeillen siis muotoiseksensa yhdeksi y�ksi
vaihtuos, poikani, Askanion omistain tutut kasvot,
ett�, kun ottaa sun sylihins� hilpe� Dido, 685
herkkuinsa kuninkaallisten sek� viinien vaiheell',
silloin kuin sep�ellen sull' antaa herttaset suukot,
lemmell� sen lumoat sek� rakkaus-kaiholla peijaat!"
Rakkaan �itins� k�sky� totteli Amor ja siivet
poisti ja ilkkuen k�y teputtaa kuni poika Julus. 690
Vaan Venus Askanion j�seneihin vuodatti unta
rauhaisaa, h�net, armastellen rintoa vasten,
vie yl�s Idahan lehikkoon, johon meiranten hentoin
kukkien kalveesen, sulosaan lemuhun h�net k�tkee.
Kuunnellen emoaan ilomielin jo kulki Kupido, 695
lahjoja Didolle vieden Akhateen kanss' upeoita.
Heid�n jo saapuessaan, kuninkaatar kullatun sohvan
sorjilla patjoill' istui, laskeuneena sen keskeen;
my�s is� Aeneas ja jo Troijan nuoriso yhtyi;
kaikki he laskeuvat purpuraisillen aluksille. 700
Palveliat k�sivett� ja leip�� nyt koriloissa
tuovat, pyyhkimetkin ylen hienosta kankahast' tehdyt.
My�s viiskymment' on sis�piikaa, virkana joill' on
ruokien laittaminen sek� alttari-liekkien hoito;
olj sata piikaa muut', yhen verran yhdenik�ist� 705
palveliaa, jotk' kattavat p�yd�t ja t�ytt�v�t maljat.
Tyrialaisistakin ilosuojihin yhtyvi monta;
pyydettyin� he sohvihin istuivat koreoihin.
Lahjoja Aeneaan sek� Juloakin ihaellaan,
muotoa kaunoisen jumalan, sanojen somautta, 710
harsoa, huntua my�s, johon neulottu kiehkura kasv' olj.
Didopa varsinkin, tuo turmion aijotun uhri,
ei voi t�ytt��k��n haluaan, yh� kiihtyen katsoo
lahjain nyt koreutta ja poikasenkin ihanuutta.
Vaan kun jo Aeneaan, telien, oli kaulassa ollut, 715
kun is�n erhettyneen se olj t�ytt�nyt rakkaudella,
Didon luo meni. T��p� nyt silmill��n, syd�mell��n
riippui tuossa ja tuon sylihins' sulk tiet�m�t�nn�,
haltia millainen polost' uhkas! �iti� muistain
tuo v�hitellen jo haihduttamaan rupeaapi Sykhaeon 720
Didon mielest�, lempehen kiivahasen lumoellen
unhottaneen sek� ammon aikoja tyynehen rinnan.
Ruoalta p��sty� kun lev�ttiin sek� syrj�h�n p�yd�t
vietihin, maljoja tuodaan, kukkasin kaunistetuita.
Suojihin syntyypi h�ly: kaikahuviss' saliss' sointuu 725
laulu ja kultaillultapa laelta jo kiilt�v�t kirkkaat
kruunut, ja loisteellaan vaha-soihdut voittavat y�sen.
Didopa maljan, sen timanteista ja kullasta raskaan,
vaatii, sitt' t�m�n viinill� t�ytt��; Belosta asti
tuota jo heimonsa k�ytti; nyt hiljaisuus hoviss' syntyy: 730
"Juppiter, vierasten lait m��r�nnees taru kertoo,
teepp� s� Puuneillen sek� Troijastakin eronneille,
p�ivyt t�� ilosaksi ja ainakin muistettavaksi!
Lahjoittaos ilos Bakkho ja siekin ehtosa Juno!
Viett��ten tekin, Puunit, juhloa suosiollisna!" 735
Virkki ja p�yd�llen kaas viini� tilkan ja ensin,
uhrattuaan, sit� hiukan huulillansa h�n maistaa;
rohkaisten ojentaa Bitiolle sen sitten. Se julma
tyhjensi vaahtoavan pikarin ihan tilkkahan asti;
muut ylimykset sen j�lkeen. Kultasta kannelta soitti 740
hapsikas Jopas niin kuin h�nt' oli neuvonut Atlas.
Lauleli retki� kuun sek� auringon pimennykset;
mist' on ihmissynty ja karjan ja vetten ja liekin,
Arkturon, vesikk�in Hyadain, Otavais-parin t�htein,
mint�hden merehen niin varhain talvinen rient�� 745
aurinko, taikkapa y� miten niin lyhenee kes�sill�.
Puunit innokkaast' taputtaat, heit' Dardanot seuraa.
N�in koko y�n puhellen monenlaisia onneton Dido
vietti ja huomaamattahan t�yttyi rakkaudella:
paljon kons' Priamosta h�n tieteli, Hektoristai kons', 750
kons' mityset asehet oli, kun tuli Koittaren poika,
milliset Diomedeen hevot ynn� min lainen Akhilles.
"Noh, mut kertoileppa, o vieras, ens'alust' alkain",
lausuu, "sie Danaoin kujehet, sukus onnettomuudet,
ynn' omat seikkailus! Jopahan vuos seitsem�s vieree 755
harhaellessasi sun nyt kaikkea maata ja merta!"
Viitteet:
[1] Nelj�ss� alkuv�rsyss�, joista monet ep�ilev�t, tokko ne ovatkaan
Vergilion sepitt�mi�, viitataan runoilijamme sepitt�miin teoksiin, nim.
paimenlauluihinsa (Bukolika) ja oppirunoihinsa maanviljelyksest�
(Georgika) sek� vihdoin k�sill� oleviin Aeneidi-lauluihinsa. -- Mars
oli Roomalaisten sodanjumalan nimi.
V. 1. "Urohosta", nimitt�in Aeneaasta, Ankhisen pojasta, joka oli
Troijan etevimpi� urhoja ja jonka Verg. otaksuu Rooman kansan
kanta-is�ksi. -- "Troija" oli kaupunki, jonka Kreikkalaiset n. v. 1184
e.Kr. h�vittiv�t V�h�ss� Aasiassa.
V. 2. "Latio" (lue: Laatsio) oli sen maakunnan nimi, johon Rooman
kaupunki oli perustettu.
V. 3. "Sallima" = Luoma, Kohtalo (roomal. Fatum) oli kaikkea johtava
salainen valta, jonka s��nn�sten alle ajateltiin jumalainkin t�ytyv�n
n�yrty�.
V. 4. Juno, p��jumalan Juppiterin puoliso ja sisar, oli avioliittojen
suojelija ja jumalattarista ylin.
V. 7. "Albalais-is�t", s.o. Alba-Longan kaupungissa asuneet
Roomalaisten esi-is�t; Alba-Longan perustajaksi mainitaan Aeneaan
poikaa Askaniusta, mutta Rooman kaupungin perustajaksi tuli t��n
j�lkel�inen Romulus (n. v. 753 e.Kr.)
V. 13. Karthago oli ikivanhan Tyron kaupungin siirtolais-kaupunki,
jonka Tyrosta paennut tyytym�t�n joukko oli naisen Didon johdon alla
perustanut Libyan maakuntaan pohjois-Afrikassa (l�hell� nykyist�
Tunis-kaupunkia); t�m� tapahtui historian otaksumisen mukaan vasta
n. v. 880 e.Kr. -- Tiber (nyk. Tevere) on virran nimi, jonka varrelle
Rooma on perustettu.
V. 16. Samos oli er�s Kreikkalaisten asuma saari Egean meren
pohjoispuolella, jossa Junolle osoitettiin suurinta kunnioitusta.
V. 19. "Teukroin" s.o. Troijalaisten; n�in nimitet��n Troijaisia
v�list� er��n esi-is�ns� Teukerin mukaan. -- V:ss� 19 ja 20
tarkoitetaan roomalaista sotap��llikk�� Scipiota (nuorempaa),
joka v. 146 e.Kr. h�vitti Junon suosiman Karthagon.
V. 22 "Parkat" = Onnettaret, joita oli 3, nimitt�in: Klootho, joka
kehr�si, Lakhesis, joka mittasi, ja Atropos, joka katkasi el�m�n
onnen langan.
V. 24. Argos oli er�s Kreikan maan kaupunkeja; t�ss�, kuten usein
muulloinkin, runoilijamme k�ytt�� osan nime� kokonaisen, Kreikan
kansan asemasta. -- Troijan sodan kertoo taru syntyneen n�in: Kun Ftian
kuningas Peleys ja merenneito Thetis viettiv�t h�it��n, kutsuttiin
kaikki jumalat ja jumalattaret vieraiksi paitsi riidan jumalatarta
Eris't�, koska pelj�ttiin h�nen tapansa mukaan, h�iss� riidan nostavan.
Tuosta vihoissansa viskasi Eris h��suojaan kulta-omenan, jolle oli
kirjoitettuna: "kauneimmalle." Jopa nousikin t�st� riita, varsinkin
kolmen etevimm�n jumalattaren, Junon, Minervan ja Venuksen kesken, koska
jokainen piti itsens� kauneimpana. Riidasta p��st�kseen, p��ttiv�t he
sen j�tt�� Troijan kuninkaan Priamon pojan Paris'en ratkaistavaksi, ken
heist� tuon kulta-omenan oli saapa. Tultuaan Pariksen luo, kun t�m� oli
parhaillaan is�ns� laumoja kaitsemassa, koetti jokainen heist�
lupauksillaan taivuttaa h�net puoleensa. Juno lupasi, jos h�n
kultaomenan saisi, Parikselle kunniaa ja valtaa, Minerva, viisauden
jumalatar, viisautta, ja Venus (= Lemmet�r), kauneuden jumalatar,
kauneimman puolison. Paris antoi kulta-omenan Venukselle. Kiitokseksi
t�st� johti h�n h�net Spartaan kuninkaan Menelaon luo vieraisiin, jolta
Paris sittemmin ry�sti h�nen puolisonsa, sen ajan kauneimman naisen,
Helenan, ja vei h�net Troijaan. T�t� v��ryytt� kostamaan nousi koko
Kreikan kansa ja siit� sai Troijan sota alkunsa, joka 10 vuotta
kestetty��n, p��ttyi Troijan h�vityksell�.
V. 28. Ganymedesin, Troijan kuninkaan pojan, jonka Juppiterin kotka oli
ry�st�nyt, teki Juppiter juomanlaskiakseen.
V. 30. "Danaoin", n�in nimitet��n Kreikkalaisia er��n esi-is�ns�
Danaus'en j�lkeen. -- Akhilles, edell�mainitun Peleyn poika, oli
kuuluisin kreikkalainen urho Troijan sodassa.
V. 34. "Sikulein" = Sicilian saaren asukkaiden n�kyvist�, jossa Teukrot
harhamatkoillaan viimeksi olivat olleet.
V. 40. Pallas on Minervan kreikkalainen nimi.
V. 41. Aijax, O�lein poika, oli h�v�isnyt Minervan templin Troijassa.
V. 51. Aeolia (lue: Eeolia) oli maakunta Kreikanmaan luoteiskulmalla.
V. 68. Ilio on Troijan toisintonimi. -- "Penaatit" oli kotijumalain
kuvia, joiden luultiin suojelevan kotia; kullakin perheell� samoin kuin
valtioillakin olivat omat suojelus-penaatinsa.
V. 71, Nymfit olivat jumalattarien palvelusneitoja.
V. 97. Tydeon poika oli kuuluisa kreikkalainen urho Diomedes, joka
kerran oli v�h�lt� tappaa Aeneaan.
V. 99. Hektor, Priamon poika, oli urhoollisin Troijalaisista, jonka
Akhilles voitti ja kaasi.
V. 100. Sarpedon, Juppiterin poika ja Troijalaisien liittolainen;
h�net kaasi Akhilleen yst�v� Patroklos. -- Simo�s oli er��n virran
nimen�, jonka l�heisyyteen Troija oli rakennettu.
V. 108. "Suvi" s.o. Etel�tuuli.
V. 111. Syrtit, viel� nytkin saman nimiset lahdet Afrikan
pohjoisrannalla.
V. 114. "H�nen n�hden", nim. Aeneaan. -- Orontes, Ilioneys, y.m.
t�ll� kohtaa mainitut olivat Aeneaan kansalaisia.
125. Neptunus, sama kuin Suomalaisten Ahti, oli meren jumala,
Juppiterin ja Junon veli; h�nen valtansa merkkin� oli kolmik�rkinen
hanko.
V. 144. Cymothoe ja Triton olivat meren neitoja, samaa kuin
Suomalaisten Wellamon neidot.
V. 161. "Lahermoihin" = lahdermoihin = lahdenpohjukoihin.
V.. 195. Acestes oli troijalaisen kuninkaan nimi Sicilian saarella,
jonka luona Teukrot olivat viimeksi vierailleet.
V. 196. Trinakria, s.o. kolmik�rkinen, -- niin kutsuttiin Siciliaa
my�skin, sen kolmikulmaan vivahtavan muodon vuoksi.
V. 201. Scylla ja Kharybdis oli vaarallisten meren kurimusten nimen�
kummallakin puolella Sicilian ja Italian v�list�, Messinan salmea. --
"Kyploopit" (s.o., "ympyr�silm�t") oli julmien j�ttil�isien nimi,
joilla taru kertoo olleen vain yhden silm�n (luultavasti tulivuorien
personifikationeja).
V�rsyiss� 220-222 mainitut olivat Aeneaan tovereita.
V. 242. Antenor purjehti Troijan h�vityksen j�lkeen pitkin Adrian
merta sen pohjoisp��h�n, jossa, Venetian tienoilla, nousi maalle ja
perusti pohjois-Italiaan Patavon (nykyisen Paduan) kaupungin.
V. 244. Timavo on er��n joen nimi Pohjois-Italiassa.
V. 248. Dardanolaiset = Troijalaiset; Dardanus oli Troijalaisten
esi-is�.
V. 257. Cytherea oli Venuksen lis�nimi, Cytheran saaren mukaan, jossa
h�nt� palveltiin.
V. 258. Lavino oli er��n, Aeneaan Latioon perustaman kaupungin nimi.
V. 266. Rutulot olivat er�s kansa keski-Italiassa sek� Aeneaan
kiivaimpia vastustajoita, kun t�m� saapui Italiaan.
V. 273. Mars on sodan jumalan nimi.
V. 275. Tarun mukaan oli susi sotaisen Romulon imett�j�n�.
V. 284. Assarakos oli Ankhisen is�nis�. -- Mykene oli er��n kaupungin
nimi Argolin maakunnassa, Kreikassa; se oli Menelaon veljen Agamemnonin
asuinpaikka.
V. 285. Ftia, kaup. Thessaliassa, Akhilleen syntym�paikka.
V. 286. Caesar = kuuluisa Julius Caesar.
V. 289. Olympo on kreikkalaisten mukaan paikan nimen�, jossa heid�n
jumalansa asuivat (= taivas); Thessaliassa on my�s samanniminen vuori.
-- "Id�nmaan tavaroista." T�ll� tarkoitetaan Caesarin retke�
Mithridateen poikaa Farnaacesta vastaan V. Aasiassa.
V. 292. Vesta oli yhteisen turvallisuuden ja yksimielisyyden jumalatar.
-- Remus oli Romulon veljen nimi. -- Qvirinon nimell� palveltiin
Romulusta t��n kuoleman j�lkeen jumalana.
V. 294. Sotaakin palveltiin jumalana. -- "Sodan portit" tarkoittaa
sodan jumalan Janon temppelin portteja, jotka vain sodan aikana
olivat auki.
V. 297. "Maijasta siinnyt" = Merkurio, Juppiterin ja Atlaan tytt�ren
Maijan poika, jumalitten airut.
V. 302. "Puunialaisten"; nimi on luult. latinalainen muoto
foinikialaisten nimelle; Karthago oli Foinikilaisten (l. Fenicil�isten)
perustama.
V. 316. Harpalyke oli, tarun mukaan, er��n naissotilaan, Amazonin
nimen�.
V. 317. Thrakianmaa oli kuuluisa hevosistaan. -- "Id�n", s.o.
it�tuulen.
V. 329. "Febon sisar" oli Diana, mets�styksen jumalatar.
V. 337. "Kothurno" oli korkea puolisaapas, jota k�ytettiin
mets�styksell� oltaissa.
V. 338. Agenor oli Didon esi-isi�.
V. 343-347. Venus, pysy�kseen tuntematonna, kertoo t�ss� kansan
tapaan, asialle luonnollista j�rjestyst� noudattamatta.
V. 367. "Byrsa" (vert. "p�rssi") merkitsee vuotaa; taru kertoo heid�n
leikelleen vuodan hienoiksi remeleiksi, joilla saattoivat kiert��
suuren alan.
V. 374. Vesper on iltat�hti.
V. 380. Dardarius, Troijalaisten esi-is�, oli Juppiterin ja Elektran
poika.
V. 394. "Juppiterin lintu" = kotka.
V. 403. Ambrosia oli jumalain hyv�hajuinen voide, jolla he itse��n
voitelivat; se oli my�skin heid�n ruokanaan. Heid�n juomansa nimen�
oli nektar.
V. 406. Tarun mukaan oli Aeneas Venuksen ja Ankhisen poika.
V. 415. Pafo oli kaupunki Cyperin saarella, Venuksen mielipaikka.
V. 416. Saba oli vanha kaupunki Arabiassa, vanhaan aikaan maailman
kuulu hyv�nhajuisista lemuaineistaan.
V. 446. Sidon oli Foinikilaisten toisen p��kaupungin nimi.
V. 466. Pergamo oli Troijan linnan nimi.
V. 469, Rheso oli thrakialainen kuningas, Troijalaisten liittolainen.
Ennustuksen mukaan ei olisi Troijaa voitu valloittaa, jos h�nen
hevosensa olisi saaneet juoda Xanthon joesta; ennenkuin sit� ehtiv�t,
varasti ne �iseen aikaan Tydeon poika Diomedes.
V. 474. Troilus oli er�s Priamon poikia.
V. 485-488. Priamo rukoili polvillaan Akhillesta, ett� saisi haudata
poikansa Hektorin ruumiin.
V. 489. Memnon oli mustien Afrikalaisten johtaja, Priamon sukulainen
ja liittolainen.
V. 490. Amazoneiksi kutsutaan er�st� tarumaista sotaista naiskansaa,
joka oli my�skin Troijalaisien liittolaisia.
V. 498. Eurotas, virta Lakoniassa Kreikan maalla, jonka rannalla
Spartan kaupunki oli. -- Cynthia oli vuoren nimen� Delos'en saarella
Arkhipelagissa sek� oli, tarun mukaan, Apollon ja Dianan syntym�paikka.
V. 502. Latona oli Apollon ja Dianan �idin nimi.
V. 530. Hesperiaksi kutsuivat Kreikkalaiset Italiaa sen vuoksi, ett�
sen asema oli heid�n kotimaastaan l�nteen p�in. (Hesper = ilta, l�nsi).
V. 532. Eenotrit olivat kreikkalaisia (Pelasgeja), jotka olivat
Kreikasta sinne siirtyneet.
V, 560. Dardanidat = Troijalaiset.
V. 569. "Saturnus'en pellot", s.o. Lation maakunta, jossa Juppiterin
is�n Saturnon sanotaan ennen hallinneen.
V. 570. "Erykon rajat" = Sicilia, sen kuninkaan Erykon mukaan.
V. 590, "�itip�", nim. Venus.
V. 592. "Paroksen kivi" tarkoittaa valkoista marmoria, jota saatiin
Paroksen saarelta (Arkhipelagissa).
V. 624. Pelasgit olivat Kreikanmaan alku-asukkaita.
V. 635. Bakkhus oli viinin jumala.
V. 658. Kupido (= Amor) oli Venuksen, ampumaneuvoilla ja siivill�
varustettu, sokea poika ja �itins� apulainen.
V. 661. Tyyrolaiset, jotka olivat kauppaa k�yp�� kansaa, olivat
kuuluisat kavaluudestaan.
V. 681. Idalion (my�s Idalia) oli er��n vuoren nimi Venuksen
mielikkisaarella Cyperill�.
V. 741. Tarun mukaan oli Atlas er�s Mauretanian kuningas ja
t�htitieteen oppinut, mutta joka sitten tuli muutetuksi Atlas vuoreksi.
V. 744. Hyadat, er�s pienempi, seitsent�htinen, V-muotoinen t�hdist�,
jonka nousun luultiin tuottavan pitk�llisi� sateita.
V. 751. "Koittaren (= Auroran) poika" tarkoittaa Memnonia, Troialaisten
liittolaista.
TOINEN LAULU.
Troijan h�vitys.
Ainehisto.
Aeneas alkaa kertomuksensa Troijan h�vityksest� (l-12). -- Puuhepo,
t�ynn��n siihen k�tkettyj� kreikkalaisia asekkaita; Kreikkalaisien
l�ht� Tenedon saaren yksin�iselle rannalle k�tk��n (13-24). --
Troijalaisien erimielet puuhevon tarkoituksesta (25-56). -- Kreikkal.
Sion antautuu Troijalaisille ja kertoo, valheita keksien, omia kovia
kohtaloltaan sek� selitt�� hevon tarkoituksen (57-198).-- Laoko'onin
kuolema saattaa Troijalaiset hinaamaan puuhevon linnaan (199-253). --
Kreikkalainen laivasto palajaa ja Sion, aukaisten hevon teljet, p��st��
siit� Kreikkalaiset ulos (254-267). -- Hektorin haamu her�tt�� unesta
Aeneaan, joka huomattuaan Troijan tulipalot ja perikadon p��tt��
taistellen kuolla ja saapi joukon samanmielisi� kumppaneja (268-369).
-- He voittavat ensin y�n pime�ss� Androgeon joukkoineen, vaihtavat
aseensa kreikkalaisiin aseihin, mutta pelastaissaan Priamon vangittua
tyt�rt� k�rsiv�t asevaihtonsa vuoksi tappion ja hajoavat toisistaan
(370-437). -- Taistelu Priamon hovissa ja naisten tuska siell�
(438-505). -- Priamon kuolema (506-558). -- Aeneas huomaa Helenan
piilopaikasta, tahtoo t�lle kostaa Troijan h�vi�n, mutta tulee �itins�
Venuksen kautta t�st� estetyksi, joka k�skee h�nen pelastamaan edes
omaisiansa, koska kaupunkia ei en�� voitu pelastaa (559-633). --
Ankhises, joka ensin kielt�ytyi l�htem�st� matkan vaivoja k�rsim��n,
tulee ihmeitten kautta siihen saatetuksi (634-720). -- Pakomatkalla
eksyy Aeneaan puoliso Kreusa, joka, sittenkuin Aeneas kauan oli
turhaan etsinyt h�nt�, ilmestyy haamuna t�lle ja t��n lohduttaa
(721-795). -- Aeneas palajaa is�ns� luo ja pakenee seuroineen vuorille
(796-804).
Vaijeten Aeneahan nyt kasvonsa k��nsiv�t kaikki.
Kunnia-paikalta siis n�in Aeneas is� alkoi:
"Haikean murheen k�sket uudistamaan, kuninkaatar,
kuinkapa Troijan arvon ja kuin valitettavan vallan
mullistivat Danaot sek� my�s mit� n�in min� kurjaa, 5
jost' osan runsahan sain min�kin. Ken Myrmidolaisten
tai Dolopein tai julman Odysseyn miehist� n�it�
kertois kyynelet�inn�? Taivaallenki jo rient��
kostea y� sek� laskeva t�ht' unen huostahan vaatii.
Vaan jos niin haluat ylen tiet�� kohtalojamme 10
lyhvehen kuullakses sek� Troijan sortumis-vaivaa,
vaikkapa muistellakin kamoksuttaa, mielt�ni karmii,
mie alan." Onnen hylk��m�t sek� taistossa ly�dyt
p��miehet Danaoin, monet vuodet tuhlattuansa,
vuorenmois hevon ylh�isen Pallaan avittaissa, 15
valmistavat sek� kuusen lautoja liitt�v�t kyljiks;
sen selitt��t kotimatkansa uhriks. T�� levis maine.
Tuon lymypaikkoihin pime�ihin he miehi� k�tkee
arvalla nuo valiten sek� n�in v�ell��n asekkaalla
vatsan t�yttelev�t kokonaan ja sen hirve�t kuilut. 20
On n�kyviss� Tenedos, varsin kuulusa saari,
aarrekas niin kauan kunis vain Priamon pysyi valta,
nyt vaan lahti ja laivoillen ylen vaarakas paikka;
tultua t�nne, he k�tkeyv�t er�maisehen rantaan.
Vaan mep� luulimme heid�n jo purjehtineen Mykenaahan; 25
siksip� ankehikkaan surun hylk��pi koko Troija.
Portit aukaistaan: ilotellen Dorien leiriin
rient�v�t katsomahan nuo hylj�ttyy meren rantaa.
T�ss' Dolopein v�ki, t�ss' oli julman Akhilles'en teltta,
laivaston sija tuoss' sek� t�ss' oli taistelutanner. 30
Kummeksii osa Pallas-impyen turmiolahjaa,
ihmetellen hevon mittaakin. Esimm�isn� Thymeetes
neuvoo saattamahan sis�h�n ja sen viem�h�n linnaan,
-- viekkaudestako vai jo se niin oli Troijalle s��tty.
Vaan Kapys ynn� ne, joiss' oli valtias j�rkev� mieli, 35
sy�ksem�h�n merehen kehoittaa koko viekkahan Kreikan
lahjan-pelj�tyksen tahi maallakin tuon poroks polttaan,
taikkapa, puhkaisten mahan, tutkimahan sis�lmykset.
Mielihin erkautuu monihin ep�tietonen kansa.
Seurailless' isojen v�kijoukkojen tuoll' esimm�isn� 40
linnasta Laoko�n alas rient�� kuvaten sinne,
huutaen kaukaa: "Voi poloset, mit� mielett�myytt�?
Mennehiks vai vihollistenne luulette? Vai Danaoiden
lahjat vilpitt�miks mitk��n? Sitenk' tuttu Odysseys
on? Joko on t�h�n puuhun Akhivoja k�tk�h�n pantu, 45
taikk' on t�� kone laitettu meid�n muurien turmaks,
huoneitten va'ontaan, yl�h�lt' ett' linnahan p��st�is,
tai muu juoni t�ss' on. Teukrot, hepoa varokaatte!
Kuinkapa lie, Danaoin mut lahjoja varsin ma kammoon!"
Virkki ja voimakkaasti h�n sy�ksee raskahan keih��n 50
hirvi�n kylkehen, sen nivottuunkin pullerovatsaan.
Seisoo tuo vavahtuin ja sen vatsassa j�rk�htyneess�
kuilut kaikahuvat ja sen ontosta huokaus kuuluu.
Jos ois sallittu, eik' olis mielemme ollunna nurja,
jos ois aukasemaan hevon kuilut saanunna kangin, 55
Troija, sa seisosit viel, Priamonkin korkea linna!
Miehytt� silloin, kas, sel�n taa k�det pantua kiinni,
paimenet juur taluttaa Priamon luo dardanolaiset
suurella pauhulla, joill' ihan outona antihe kiinni,
ett� h�n itsekin toimiskelis ja Akhivoja Troijaan 60
laskis; siksip� valmistui pelotonna jo kaikkeen,
pettelem��n tai raukenemaan Manalan tuvill' itse.
Rient�� katsomahan joka suunnalta uuteliaana
Troijan nuorisokin sek� vankia kilpahan pilkkaa.
Kuuleppa siis Danaoin kujehet sek� yhdest� syyst� 65
tuntemahan opi kaikki!
Sill� kun seisoi h�n asetonna ja h�mm�styneen�,
niin frygil�is-v�en keskess� katsoen ymp�rillens�:
"Voi mik� maa mun tai meret mitk� mun viimeink' korjaa?"
lausuvi. "Tai mik� onni mun koidon kohtavi vihdoin, 70
joll' en�h�n Danaoin luon' ei ole turvoa yht��n,
kiivahat Teukrotkin jota tahtovat hengilt� saattaa?"
Tuopas huokaus liikutti mielet ja laimensi kaiken
suuttumuksen. Puhumaan kehotamme nyt, mist' suvust' oisi,
mik' asians' oliskaan, mihin voi noin luottoa vanki? 75
Pelkonsa heitt�vin��n tuo vihdoin n�in nimes meille:
"Kaikki ma sullen, oi kuningas, tosin kertoa tahdon,
kuink' k�visk��n hyv�h�n; on Argos mun is�nmaani;
ensiksi vain tuon; eik� jos kurjaksi onni Sinonin
saattoi, eip� se mun valetten sep�ks tyhjien saane! 80
Ehk' on joskus korvihis tullut belidolaisen
Palamedeksen nimi, mainio mainehelt' aivan;
t��n viatonna Pelasgit antoivat tekosyill��n,
v��rin kanneltuaan, telottaa siks, ett� h�n sotaa
vastusti; nytp� he kuollutta muistelevat surumiell�. 85
Kun olin t��n sukulainen, mun is�parkani laittoi
taisteluhun, toveriksensa h�ll' ens' vuosista alkain.
Siimes kuin h�nen valtansa kesti ja h�n kuningasten
neuvotteluiss' oli, niin oli meill�i arvo ja mahti.
Vaan kun sitten Ulysseen -- emp� m� outoja kerro -- 90
tuon petosmestarin vainoamilla h�n Tuonehen joutui:
mielin murheellisn' apein el�m��ni m� vietin,
�itellen syd�mest�ni yst�v�n onnettomuutta.
En v�h�mielinen vaijennut, mut uhkasin kostaa,
jos mun Sallima sois is�nmaahani saapua joskus 95
voitokkaana; t�� uhitus verivainonsa nosti.
T�� kovan onnen olj alkuna; t�st�p� hetkest' Odysseys
uusilla kanteillaan pelottain, v�kehen levitellen
kieroja juoruja, -- n�it' tamineita h�n mestarin lailla
k�ytti. H�n ei herennyt, kunis Kalkhaan h�nt' avittaissa -- 100
Niin, -- mut miksik� taas t�t� kurjuuttain peron turhaan?
Miksik� viivyn? Jos samass' arvossa kaikki Akhivot
teill' ovat, -- kyllin jo kuulitten; telotuksehen k�yk��t!
Tuota Ulysses sois sek� teit' ylen kiitt�s Atridat."
Silloinkos halajamme me tiet��, tutkia syit�, 105
aavistamattammekaan t��n vertaista kavaluutta.
Pelkoa teeskellen tuo ulkokultaisena jatkaa:
"Hankkeuneet usehin Danaot ovat hylj�t� Troijan,
rient�� pois hereten isost' taistelustaan v�synein�,
-- oi, jos sen oisivat tehneet! -- vaan usehin merell' esti 110
heit' menem�st' ylen ankara myrsky ja hirvitti Louna.
Varsinkin kun t�� hepo vaahtera-hirsist' olj saatu
valmihiks, raivosivat koko taivaall' ulvovat tuulet.
Eurypulon, ep�ellen, Feboa tietelem��n nyt
laitamme; t�� pyh�k�st�p� n�� surulausehet tuopi: 115
'Hurme ja immen uhri on tyynt�nyt tuulet kun muinoin,
oi Danaot, tulitten ens' kerrall' Ilion rantaan;
Argivolais-veren, hengenki lyylimisin palaus taas
pyydett�k��n!' -- T�� tieto kun kansan korvihin ehti,
mielemme lannistui, v�ristys vilu luihimme tunki, 120
-- keit� nyt Sallimus ois kysynyt, ket� vaatis Apollo?
Ithakolainenpa suurella pauhulla tiet�j�n Kalkhaan
luoksemme saattaa, sitten julkasemaan jumalitten
tahtoa pyyt�� meill'. Useat t�t� taiturin julmaa
kepposta kuihkasivat minullen, �k�ten h�nen tuumat. 125
Kymmenen p�iv�� tuo oli vait, ump'mielisn� kielt�in
yht��n mainitsemasta ja Tuonelle uhroamasta.
Vihdoin Ulysseen huutojen ahdistaessa h�n lausuu
niin, kuten suostuttu olj, sek� uhrattavaks minut m��r��.
Kaikkipa suostuivat: mit� itselle pelk�si kaikki, 130
sen sit� mieluummin minun raukan k��nsiv�t surmaks.
Vaan jopa koitui mun tuhon p�iv� ja jop' pyh�t neuvot,
suolatut jauhot ja aivenanauhat tuodahan mulle.
Kahlehet katkaisten paennein Manan suusta ma my�nn�n,
my�s salavihkaan liejusen allikon ruokohin y�ll� 135
k�tkeynnein, kunis ehtinehet olis l�hte� matkaan.
Eip' kotiain en�h�n niit�k��n ole toivoa mulla
n�hd�, ei sulolapsia eik' ik�v�itty� is��;
ehk�p� heit�kin mun paon t�hden kostonsa uhriks
vaativat, mun katalan syyn raukkojen kuololla kostain. 140
Siks sua ylh�isten, toden puhtahan tuntevien kautt',
jos on rikkomatont' omatuntoisuutt' inehmoilla
viel' olemass', -- sen kautt' anon, s��li�s vaivoja n�it�,
s��lipp� mielt�, mi ansaimattomat kohtalot k�rsii!"
Uskoen kyyneltulvaa viel' t�t� surkuttelemme. 145
Ensin irrottamaan Priamus k�sirautoja k�skee,
miehenki ahtaita siteheit'; t�ten lauhkana sitten
lausuvi: "Kenp� s� lienetk��n, jo nyt unhota Kreikka;
meid�n s� oot! Sanoppas vakahat todet mun kysymyksiin:
Miks on t�� j�tinmois hepo tehtyn�? Kenp� sen laittoi? 150
Miks sen aikoivat, -- pyh�k�ksik� vai sotakoneeks?"
N�in nimes. Vehkeilyyn se Akhivoin tottunut lailla
t�hti� kohden nyt k�det kahleist' irrotut nostaa:
"Teit' ijankaikkiset liekit, tenhonne loukkaumatta,
vieraiks miehiksen' anon", -- h�n nime��, "pyh�t veitset, 155
kauheat uhrinkin sitehet, joit' uhrina kannoin:
onhan sallittu mun valat Kreikalle vannotut korkeet
rikkoa, on, hyl�ten vihatun suvun, kaikk' julistella
aikehens'; eip�h�n mitk��n nyt kotilait mua kiell�!
Sie lupauksesi t�ytt��s, Troija, ja varjeltuneena 160
vain sanoissas pysy, totta kun kerron ja oivasti kostan!
On Danaoin koko toivo ja aljetun taistelun onni
ainakin riippunut Pallaksesta. Mut rohkenivatpa
tunnoton Diomedes sek� my�s rikossepp� Ulysses
Palladion tuhokkaan h�nen temppelist��n pyhimm�st� 165
ry�st��, korkean linnan vahdit surmattuansa;
tempasivat kuvapatsaan, hurmehine k�sinens�
impyen rohkenivat jumalattaren nauhoja raastaa;
onnipa muuttuikin Danaoin, -- t�st' aivan se raukes,
voimatki murtuivat, jumalattaren kun apu poistui. 170
Tuotapa Pallas heill' ylen selv�ll� merkill� n�ytti.
Tuskin leirihin olj kuva saatu, kun leimusi tulta
silmiss��n vihasiss' sek� suolainen hiki kulki
raajojans' pitkin; kolmasti itsekkin -- sep� kummaa! --
n�yttihe kilvekk��n� ja keih��ll��n heristellen. 175
Rient�m�h�n pakohon merellen heti k�skevi Kalkhas,
eik' h�vitt�� Danaoin asehilla nyt voitavan Troija,
elleiv�t taas Argossa uhraten j�llehen toisi
tenhon, min merellen mukahans' ons'laivone veiv�t.
Nuo kotiaan jopa purjehtivat nyt Kreikkahan, ett� 180
saisivat puolelleen jumaloilt' ase-onnen ja sitten
�kki� hy�kk�isiv�t. N�in entehet selvitti Kalkhas.
Loukatun palladion sijahan t�m�n valmistivat siks,
ett� se ois lepytyksen� heid�n ilki�-ty�st��n.
Kuitenki siks hevon hirve�n suureksi k�skevi Kalkhas 185
hirsist� veistelem��n sek� laittamahan yl�v�ksi,
ettei tuo sopis portista eik' vois linnahan viet��,
suojelemaan siten entuudestahan hurskasta kansaa.
Sill� jos Pallaan lahjaa sormikin loukkais, silloin
turmio tuost' Priamon peris vallan ja Frygialaiset 190
(joska sen k��nt�siv�t jumalat tuot' itse� vastaan!).
Vaan jos tuo k�sill�nn' ehk' nousisi linnahan t�nne,
silloin Aasia taas l�henis sodallaan Pelopidein
muureja, teid�nki kohtalo k��ntyisi suvullemme."
N�it�p� juoruten, taidollaan valapattonen Sinon 195
valheit' uskomahan sai meid�t ja kyyneli�ns�,
joit' ei Diomedes edes voittanut eik� Akhilles,
kymmenenk��n sotavuott' ei sortanut eik' tuhat laivaa!
T�ss�p� toinenkin tapaus, kamalaa kamalampi,
kurjille olkes ja kauhisti mielemme aavistamatta. 200
Laoko�n, Neptunon arvalla m��r�tty pappi,
uhrasi parhaillaan ison sonnin juhlallisesti;
silloin laskihe kas! meren selv�lle selj�lle kaksi
j�ttil�isk��rmett� (kertoakin kamalaa!) Tenedosta;
kiemurrellen nuo tasarinnoin riensiv�t rantaan; 205
aaltojen keskell� n�itten rinnat kuin veriharjat
pyst�in��n n�kyv�t ulapalla, mut muu per� viilsi
merta ja hirmuiset sel�t k��nnellehtiv�t siell�;
vaahtoillen edess��n meri pauhas. Jo p��siv�t rantaan;
noill' lep�nkiimasta loistelivat tulisilm�t ja kielin 210
luikerrellen, suitaan n�� lipoivat s�h�ellen.
Kauhusta vaaleina pakenemme; ne Laoko�nin
kimppuhun karkaavat. Ens' kahden poikasen ruumiit
kietoopi k�pyr�ihins� kumpikin k��rme ja raukkain
sy�d� raatelevat nyt hentosia j�seneit�; 215
tempaavat is�n sitte, kun keih�st� kantaen riensi
heill' avukseen sek� kietovat k��reihins' kainaloihin.
Kahdesti suomuiset madot vy�t�iset sek� kaulan
kiert�v�t, p��ns' sek� kaulansa kannattain yl�h�ll�.
Silloin pyyt�vi h�n k�sin raastaa solmuja auki, 220
nauhoja n�lj�st�� kun jo visva ja tummea muihe;
t�st�p� taivaallen kohos huutonsa voivottavaiset,
niinkuin ammuvi h�rk�, ku haavoitettuna poijes
karkaapi alttarilta ja pois osumattoman puistaa
kaulalta kirveen. Kumpikin k��rme sitt' templihin v�istyy, 225
korkeahan tylyn Pallaan linnahan luikertamalla,
siell' jumalattaren jalkoihin ala kilven ne peittyy.
Tuostapa uudet huolet kaikkien kauhistuneihin
mielihin nousee; syyst� nyt lausuvat Laoko�nin
saanehen k�rsi� rangaistusta, kun loukkasi pyh�� 230
puuta, sy�stess��n rikoksellisen peitsen sen selk��n.
"Temppelihin kuva saatettakoon, jumalattaren tenho
pyydett�k��n!" -- v�ki huutaa.
Muureja siks hajotamme ja kaupungin varustusta;
ty�h�n ryhtyv�t kaikki ja laittavat vierev�t py�r�t 235
jalkoihin sek� kaulahan kiint�v�t hampusta k�ydet.
Turmiokas kone t�ynn' asehikkait' astuvi muurein
piirihin, ymp�rill��n kun neidot ja poikaset laulaa
virsi�, riemuten sormellansakin koskea k�yteen;
uhkaten liikkuu tuo sek� linnan keskelle vy�ryy. 240
Oi, is�nmaani mun! Oi, jumalain koti, taistosta kuulut
Ilion muurit! Nelj�sti seisahtuupi se portin
kynnyksell� ja nelj�sti helsk�hti vatsassa aseet.
Vaan kuni vimmastuneet vain hy�rimme arvelematta,
turmiohirvi�n viel' asetamm' ihan temppelin viereen! 245
Nyt Kassandrakin taas rupes ennustamaan tulevaista,
tahdosta mut jumalan ei Troijass' sit' uskonut kenk��n.
Voi poloset, ehk' viimeinen oli hetki jo tullut,
templitkin koristamme me lehvill� juhlallisesti!
Taivas kiertyypi merest' ehditt�in t�h�n aikaan 250
y�n, joka kietovi maan sek� taivaan suurenen vaippaans'
Kreikan vehkeetkin; kotihins' eroten v�ki linnan
vaikeni; uupunehet j�senet uni sitke� valtas.
��neti mut l�hestyi sotapursiss' Akaijan jo joukko
kuutamon suopuisan tyvenyydess� saarelt' Tenedon, 255
kulkien tuttuhun rantaan; kuin per�keulasta liekki
leimahti, niin tylyjen jumalain jopa auttama Sinon
kirvottaa salahan hevon teljet ja k�tketyt vatsaan
Argivolaiset. Aukaistu hepo ilmahan laskee
onkaloluolista heit': iloten alas vierev�t maahan 260
p��llik�t Thessandrus, Sthenelus sek� julma Odysseys,
luisuen pitkin k�ytt' alas maall', Akamas sek� Thoas,
poika Akhillen Neoptelemus, esimm�isn� Makhaon,
my�s Menelauskin ja sen puuhevon sepp� Epeos.
Viinin kuin unen vaivuttamaan heti sy�ksyv�t linnaan; 265
vartiat surmaillaan: sitt' aukovat portit ja kaikki
lasketahan sotamiehet ja muodostetaan sotarinta.
Ehtip� aika, kun sairaillen inehmoill' uni vasta
virvoitukseksi koitui, tuo jumalain paras lahja.
Silmien' eess' unissain, kas, Hektor murheissansa, 270
kyynelvirtoa vuodattain, nyt ollehen n�ytti,
vaunujen raastaman kalttaisna, veriliejusta niin h�n
mustan' olj, kuin oli, kun p�h�nnein l�pi ohjat olj nilkkain.
Millainen oli h�n! Min verran Hektorist' tuosta
muuttunut, jok' Akhilleen asuhun palas verhouneena, 275
taikka kun laivoillen Danaoin h�n linkosi tulta;
parta olj tahrauneena ja visvasta takkusna hiukset,
ruumiissaan syv�t haavat, jotk' kotimuurien luona
h�n oli saanut. Mie valitellen ensiksi n�ytin
urhoa haastatelleen sek� lausuin n�in surullisna: 280
"Oi, sin� Teukrojen toivo ja Troijan taattavin turva,
miks noin kauan s� viivyit, kaihottu Hektor, ja mist�
seudusta saavut? Kuink' ylen altisna niin usean sun
miestesi kuolon ja linnan seikkojen, ihmisten vaivain
j�lkehen uupunehet sua n�emme? Ken ilkimys kasvot 285
kirkkahat tahrata noin tais? Miks n�en haavoja n�it�?"
Turhia tietelev�ll' eip' yht��n vastaust' anna,
vaan nyt rintansa pohjasta raskaast' huoaten lausuu:
"Jouduppas tult', oi jumalattaren poika, jo karkuun!
Linnan jo ottanut on vihamies, jopa sy�ksyvi Troija! 290
Sai Priamoll', is�nmaalle jo loppu! Jos maat' isiemme
ihmisvoimilla ois voin't auttaa, oisin sen tehnyt.
Sullen uskovi Pergamo nyt pyh�k�t, Penaansa:
viek�si nuo satujes toveriks, niill' etsi ne muurit,
jotka sa vahvoiks viel' perustat meren toiselle puolen!" 295
Virkki ja tuop' k�siss��n pyh�t nauhat ja mahtavan Vestan,
huoneiden sisimm�st' ulos kantavi my�s ikitulta.
Sill�p� aikaa nousevat linnassa surkeat huudot;
ain' yh� suuremmiksi ne kiihtyv�t, vaikk' et�h�ll�
puitten suojassa taattoni Ankhisen talo l�ytyi; 300
��net selkenev�t ja jo kuuluvi miekkojen kalske.
Pystyhyn kapsahdan unestain, katon harjalle kiipeen;
tarkkahan kuunnellen yl�h�ll� ma seison, ik��nkuin
paimen h�mm�stynyt, joka kallion huipulla seisten
kuulevi outoa ��nt�, kun joskus viljahan liekki 305
p��sevi, lounaisen rajutess' eli voimakas vuorten
virta kun tulvaillen h�vitt�� somat laihot ja pellot,
t�it' inehmoin tuhoten sek� kaataen metsi� maahan.
Silloin vast' Danaon vala selkesi, selkesi juonet.
Korkea Deifobon talo raunioks kaatuvi, liekkein 310
voittaess' sen, Ukalegonin naapurinkin talo leimuu;
liekeist� kumottaa avaralta jo Sigeon salmet;
nousee miehien huuto ja torvien r�ike�t ��net.
Hurjana tempaisen asehet; ehk' toivoa paitsi,
mieleni kuitenkin teki yhty� my�s sodan pauhuun, 315
linnasta kumppanit koottuan' yhteen. Raivo ja harmi
mieleni valtaa; kuoll' asehissa nyt kaunihilt' tuntuu.
Kas, paetenpa Akhivein keih�it' Othrysen poika
Panthus, Febon temppelin pappi jo kiit�vi tuossa;
kantaen voitettuin jumalain kuvat, lapsensa lasta 320
pienoistaan taluttain ovellen h�n huimasti sy�ksyy.
"Kuinka on, Panthus, valtion laita? Miss' linna on meid�n?"
Tuskinpa nuo nimesin, kuin huoaten h�n t�ten lausuu:
"Viimeinen tuli Troijan jo p�iv� ja turmion hetki!
Mennytt� on suku Teukron, Iliokin sek� Teukroin 325
verraton kunnia! Kaikki ne armoton Juppiter saatti
Kreikkahan! Kaupungin palavaisen on herrana Kreikka.
Aimoinen hevonen kesk'linnassa miehi� laskee
miekkoineen sek� Sinon pilkaten liekkej� kylv��,
voitosta ilkkuillen; mut muit' avoportista tulvaa, 330
noit' tuhansii, joit' aimosta Kreikast' on tullunna koskaan;
keih�ill��n muut kaupungin kadut sulkevat tukkoon;
tihj� ja rautainen sotarinta jo v�lkkyvin s�ilin
seisoo, valmisna murhaan; juuripa porttien valppaat
vartiat vastustaa yritt�iv�t y�n pime�ss�." 335
N�� sanat kuultua, mie jumalitten tahdosta rienn�n
tulta ja taistoa kohden, jonne mun synkk� Erinnys,
jonneka �rjynt� vaati ja taivolle nouseva huuto.
Seurahan' yhtyypi Ripeus, asekuulu Epytus,
kuutamon paisteella tavatut Hypanis ja Dymaskin, 340
yhtyy my�s sotarintahan nuorellinenki Korebus,
Mygdonen poikia. Juur' t�h�n aikaan Troijahan sattui
h�n tulemaan, ylen innokkaasti kun lempi Kassandraa;
toi avunkin Frygilaisillen Priamon v�vy kanssaan,
tuo polonen, kun ennustavan ei morsiamensa 345
huolinut ennusteist'.
Yhtehen saaneiks nuo kun n�en sotahan halukkaina,
n�in alotan: "Oi kumppanukset, oi urhosat turhaan!
Tahtonne teill� jos vankk' on seurata rohkenevaista
suurihin vaaroihin (mik� onnemme ompi te n�ette: 350
kaikk' jumalammekin templien alttarit hylj�tty�ns�,
-- ainoa turvamme -- poistuivat; sytytetty� linnaa
autatte:) kuolkame, rynn�ht�in aseleikkihin oitis!
Ainoa voitettuin menestys on -- hylj�t� toivo!"
Miehuullisten se mieliss� nostavi raivon. Ihan kuin 355
raatelevat sudet synke�n y�n pime�ss�, kun heit�
ankara n�lk�ns� saattaa raivoaviks tahi j��neet
kuivin suin penikat ik�v�i: niin kuljemme varmaa
kuoloa kohden nyt vihollisten keihojen tuiskuun
keskehen kaupungin; kaikk' peitt�� y�n sumuharso. 360
Ken sen y�n vois kertoa kauhut, ken telotukset
mainita, kyynelilt��n kuvaella ken malttasi vaivat?
Vanha, jo vuos'satojen l�pi vallinnut kaupunki sortuu;
pitkin teit� ja temppelien, asuntoin oviloilla
loikoovat joka paikassa kuollehet ihmisten ruumiit. 365
Eiv�tk� yksin vaan osuneet verisaunahan Teukrot;
k��ntyyp� povehen v�list' urhous voitettujen ja
suistua voittajan t�ytyy. On joka paikassa julma
kauhu ja vakerrus sek� kuoleman kirjava taulu.
Ensinp�h�n Danaoin ison mieskunnan etup��ss� 370
kohtaa Androgeos meit'; yst�vikseen otaksuissaan
tiet�m�t�nn� h�n n�in nime�� kuni kumppanillensa:
"Joutuhun, miehet! Miks noin my�h��n kuhnustelitte?
Muut palavan Troijan typi tyhj�ks jo kaikesta ry�st�in
viev�t; vai nyt vast' yl�vilt' aluksilta te saatte!" 375
��nsi ja �kki�h�n tuo, -- sill' ep�elt�v� kuului
vastaus --, joutunehens' vihamiehien parvehen huomas.
H�mm�styi sek� ��nens� kanssa h�n kulkunsa katkas.
Aivan kuin joku kyylle kun tallaa ohdakemaassa,
astuen aavistamatta, ja vaaleten v�istyvi oitis, 380
kun s�h�ellen se mustan, paisuvan kaulansa nostaa:
Androgeos n�in, meid�t n�hty�, s�ikkyen poistui.
P��llen hy�kk��mme, asehilla he saarramme tarkkaan;
paikan noit' �kinn�isi� ynn' ylen kauhistuneita
sitt' telotamme ja ty�t�mme ensin auttavi onni. 385
T�st�p� onnesta innostuneena Korebus nyt lausuu:
"Oi toverit, min tien menestys pelastukseksi ensin
n�ytt�vi meille ja Onnemme viittaa, seuraelkaamme:
kilvet vaihdellen, Danaoin asut pankame p��lle!
Valheko, kuntoko, -- ken sodass' paljoa huolisi tuosta? 390
Its' siten antavat meill' aseheitaan." N�in nimes; sitten
t�yht�s�n Androgeon kyp�rin sek� kiilt�v�n kilven
yllens� ottaen, vy�llens� laskee Argivo-kalvan;
t��n Ripeus ja Dymas teki: riemuten nuoriso kaikki
verhottui samoten, vereksin asehin varustautuin. 395
Oudoissa tamineiss' Danaoin v�en keskess� kulkein,
ryhdymme n�in monihin aseleikkihin y�n pime�ss�,
laitellen Danaoist' useankin Tuonelan maille.
Jotkut puikahtavat aluksille ja pyrkiv�t rannan
suojahan; arkaellenpa mut muut j�tinmois-hevoseensa 400
kiipe�v�t, takasin lymyten sen pullerovatsaan.
-- Turha on onnea etsi� sen, jumalat jota vainoo!
Tuolla kas! laahattiin Pallaan templin pyh�st�st�,
hiukset hajan, Priamon tyt�r, kaunis Kassandra; h�n nosti
silmi� kyynelikk�it� nyt vainen taivolle turhaan; 405
silmi� vain, k�si�ns� kun hentoja estiv�t kahleet.
Tuot' ei siet�nyt n�hd� lemmitsev�inen Korebus:
siksip� raivoillen sy�ks' kuolohon joukkojen keskeen.
Kaikki me seuraamme sek� rynt��mme sodan pauhuun.
Nytk�s p��llemme korkean temppelin harjalta sy�ksyy 410
kansamme keihojen tuisku ja syntyy kauhea murha,
-- hellenil�iskyp�r�in, asemuotomme hairauksesta.
Joukkomme vaikerrus sek� ry�stetyn neitosen kosto
saa Danaoin v�en yhteen: hy�kk�� uljahin Aias,
kumpikin Atreyn poika ja my�s Dolopein koko joukko 415
niinkuin tuulisp��n hajotessa, kun vastais-tuulet
sy�ksyv�t yhteen, l�nsi ja louna ja koittehenmoisna
kiit�v� kaakkoinen; salot rysk�v�t, kolm'k�rell��n kun
Nereo raivoo, liikuttain meren sy�veripohjat.
Nuokin, jot pakohon pime�n y�n synkeydess� 420
saimm' ajaneeks' kavalast' ja jo kaupunkiin hajotimme,
k��ntyv�t nyt takasin, -- hep� ens' valekilvet ja keih��t
huomaten julkasevat asullen rist'riitasen kielen.
Meid�t voittaapi v�en paljous; ensin Korebus
Peneleon k�den kautt' ihan Pallaan alttarin luona 425
kaatuvi; suistuupa Ripeus, er�s hurskahimmista
Dardanolaisista kuin my�s kohtuuden pit�vist�:
niin jumalain oli p��t�s. Sitt' Hypanis ja Dymaskin
hukkuvat haavoitettuina omasiltansa; Pantho,
ei suakaan pyhytes eik' auttanut nauha Apollon! 430
Vannon Ilionin tuhan kuin kodin raunion liekin
kautta sen, etten sortuissanne ma peist�, en vaaraa
v�ltellyt Danaoin mit�k��n; jos kuoloni oisi
sallittu, oisin sen ansainnut! Hajoamme sen j�lkeen;
Ifito, Peliokin mun kanssani; Ifito vanha 435
olj ij�lt��n, Odysseyn taas haavasta Pelio verkka;
rient�m�h�n Priamon hovihin sai haikea parku.
Kiivahan tappelun t��ll', ik�h�n kuin ei olis miss��n
muualla taistoa eik' ket�k��n tuho linnassa korjais,
niin sodan raivoavan Danaoidenki pyrkiv�n suojiin 440
n�emme ja piiritt�v�n jopa kynnyst� saartavin kilvin.
Seinille pystytet��n tikapuut ja jo r�yst�hill' asti
kiipe�v�t nuo, kun vasemmillansa peitsi� vasten
kilpi�h�n pit�v�t sek� oikeill' ottavat kattoon.
Nytk�s Teukrot kiskomahan toriloiden ja kattoin 445
parraspuit' hajalleen, kun huomaavat lopun tulleen;
n�ill' asehilla he aikovat kuolema-taisteluns' kest��,
maahan hirsi� kultailluit', isien koristeita
sy�sten: porttien suojaks s�iline paljastetuineen
muut asettauvat, noit tihe�in' sotarintone puoltaan. 450
Puolustamaan kuninkaallista linnaa mielemme kiihtyy,
miehi� auttamahan sek� voitettujen sotavoimaa.
L�ytyi kammio, joss' sala-ukset olj takateineen
johdattavat Priamon kamareihin ja my�s sivusuojiin;
tuotapa onneton Andromakhe, kun valtamme kesti, 455
seurata kulk' usehin niin luo apen kuin anopinkin,
kantaen vaarillen syliss��n pient' Astyanaktaa.
Mie katon harjalle nousen, jostapa peitsi� turhaan
paiskelivat Teukrot poloset k�sill��n tehomatta.
Partaalla m�en t�yryn olj pilvien korkea torni, 460
jonkapa huipulta saatettiin koko Troija ja my�skin
hellenil�is-alukset ja Akhivojen leirinki n�hd�;
tuohon me kangeilla k�sin k�ymme ja mist' ylikerrat
huojuvat liitteist��n, mep� sen sijoiltaan yl�vilt�
riuhtaisten sys�j�mme; se horjahtuen �kin sy�ks' ja 465
r�iskyillen kovin, l��m�lt��n Danaoin v�en p��lle
kaatui. Astuvat muut sijahan taas, eik' kivet lakkaa,
eik�p� muu aselaatu.
Kynnyksell�p� juur' ihan porstuan vastassa Pyrrhus
riehui, kiiluillen asehilta ja vaskipuvultaan; 470
aivankuin valohon mujuruohoja nauttinut k��rme,
turvonneen alimaahan min piilotti j��ht�v� talvi,
vaan joka nyt ketun muutettuaan sek� uudesta kiilt�in,
p�yhkeillen poveaan kohottaa, sel�n niljasen v��nt��
p�iv�n paisteesen, lipoen hajakieline suutaan. 475
Silloin hirmuinen Perifas sek� kuski Akhilleen,
knaappikin Automedon ynn' nuoriso Skyrian kaikki
hy�kk��pi hovihin sek� harjalle soihtuja linkoo.
H�n etup��ss�p� kirveen temmattuansa jo murtaa
vahvat kynnykset, saranoiltaankin ovipuolet 480
vaskisilt' irroittaa; jopa hirtt� h�n veistetty�ns�,
puhkaisee raut'tammen ja laittaa aimosan aukon:
n�in n�kyv�t sis�suojat ja aukenevat salit laajat,
huoneetkin Priamon sek� muinoisten kuningasten;
my�s n�kev�t sotamiehien vahtaavan oven eess�. 485
Vaan sis�suojissa syntyy tuskallinen sekasorto;
naisten vaikerrus, valitus, polo suojien t�ytt��
holveja, kirkkaihink' kohoaa yl�s t�htihin parku.
Suurissa suojissa haihattavat pelon vallassa �idit;
suutelevat ovipieli�, sulkien noit' sylihins�. 490
Pyrrhus rynt�� kuin is�ns' ennen; ei sulut eik�
kest�� vartiatkaan voi. Murtuvat puskurin eess�
ukset kuin saranoiltaan j�rkytetyt ovipuolet.
Tie v�kisin avataan; Danaot likimm�isi� ly�v�t,
p��sty�h�n sis�h�n, sek� miehitt�v�t hyvin paikat. 495
Niinkuin vaahtosa virtakin, vallit murrettuansa,
l�htee, kun, veden painolla s�rkien aarniosulvut,
sy�ksyvi �rj�ht�in vesivuorena niitylle, pitkin
nurmea karjat talline vieden: Neoptelemon n�in
juur t�ten raivoavan tapossaan sek� kaksos-Atridat; 500
n�in Hekuban sadan minj�ns�' kera, n�in Priamonkin
tahraavan verineen nyt vihkim�ns' alttariliekit.
Puol'sataa leposuojaa, -- lasten mielikki-paikat --,
kullasta, voitettuin tavaroistakin hohtavat huoneet
vaipuvat maahan; Kreikka sen vei, mik� liekilt� s��styi. 505
Tiet�� ehk' halunnet Priamon mik� kohtalo kohtas?
Kun n�ki kaupungin otetuks ja kun rikotuiksi
portit, kun palatsiinkin tunkeunneiks vihollisten,
turhaan vuosiltaan tutistessa jo yllehens' ukko,
oudot ott' asehet sek� miekan uumille vy�tti, 510
aikoen kuollakseen karata tihe��n vihamiesten
parvehen. Suojien keskess�, paljaan taivallan alla,
aimosa alttari olj sek� vieress��n ikivanha
nuokkui laakeripuu, joka lehvine peitti Penaatit.
T��ll' Hekuba sek� lapsensa toivotta alttarin luona, 515
niinkuin myrskyis-s��n rajun riehuiss' sukkelat kyyhkyt,
yhdess� istuivat halaten jumalain kuvapatsait'.
Vaan Priamon kun ottavan vahvoill' aijotut aseet
huomasi, lausui: "Oi, mik� raivo sun puoliso parka
sai sopahan pukeuntumahan? Tai minnekk� rienn�t? 520
Ei avun tuon eik' semmoisten apumiehien oo t��
puuttehess' aika, eik' auttaiskaan vaikk' Hektorikin t��ll'
l�sn' olis. T�nne s� tullos; alttari kaikkia suojaa,
taikkapa kuitenkin yhess' sorrumme!" -- Virkki ja luokseen
h�n veti vanhuksen sek� paikan alttarill' laittoi. 525
Mutta kas! Pyrrhon murhaa karkuhun p��ssyt Polites,
poikia yks Priamon, vihamiesten peitsi� v�ltt�in
kiit�� kalteriloit' avaroita ja saapuvi tyhj��n
sintsihin haavoitettuna. Surman haavalla Pyrrhus
tuot' tavottain ihan kinterill��n, jo sen keih�sti viimein. 530
Tultua vanhempain n�kyviin sek� kasvojen eteen
kaatui, hurmehen koskehen vuodattaen el�m�ns�.
Ei sit� siet�� voi Priamus, vaikk' kuoleman kauhuin
keskess� oljkin, eik' vihans' hillit� eik�p� ��nt��n.
"Sullepa", huutaa, "moisesta rohkeesta rikoksestas, 535
haltiat, taivahass' jos on moisista huolehtivainen
oikeus, maksavat palkkasi ansaitun tekos j�lkeen,
koska s� mun n�kem��n nyt saatit poikani murhaa,
kun siten surmallaan syv�st' taaton loukkasit kasvot!
Eip� se, syntyneheks' kehut josta sa itses, Akhilles 540
ollut semmoinen vihamiehen�k��n mua kohtaan,
pyyt�v�ll' arvoa soi se ja antoi Hektorin ruumiin
kalpean haudattavaks sek� mun kotihin pojes laski."
Vanhus, sen lausuttuaan, jopa viskaapi h�tel�ipi
peitsens�; oitispa sen r�m�htyin nyt ehk�si vaski, 545
josta se kilpistyin siten kilven j�i kupuralle.
H�llep� Pyrrhus: "Airuenain puhumaan sin� rienn�
taaton Akhilleen luo sek� h�llen hirve�t ty�ni
kuin sukuheitosta Pyrrhuksesta s� kertoa muista!
Kuole nyt!" -- N�in nimeten h�n alttarin juurelle vanhan 550
poikansa hurmehen liejussa liukuavan ukon kiskoi;
tukkahan kietoi sitt' vasempansa, kun oikea tempas
v�lkkyv�n s�il�n ja sen sys�s kylkeen kahvahan saakka.
T�� Priamon oli kohtalojen p��, sen lopun h�lle
Sallima m��r�si, suotua n�hd� sen sortuvan tuhkaan 555
mahtavan Troijan, mi niin mont' Aasian maata ja kansaa
ennen olj vallinnut. Venyi rannalla silvottu ruumis,
p�� oliltaan typistetty ja vartalo tuntematonna.
Silloinkos minut valtaapi ylen hirve� kauhu:
s�ikyn, kun rakas taattoni muoto mun mielehen juohtuu, 560
kun kuninkaan ikivanhan julmasta haavasta n�en m�
henkens� heitt�v�n; mielehen juohtuu hento Kreusa,
niin kodin ry�st�t kuin pojut Juloa uhkiva vaara.
Taakseni katson ja kuink' on luonani laita, ma tutkin.
Kaikki jo hylk�siv�t mun tai v�synein�kin maahan 565
tai tulen liekkiin sairahat ruumiins' paiskasivatten.
Jop' olin yksin j��nyt, kun Vestan kynnyksen luona
hiljaan istuinneen pakopaikkahan k�tkeynneen�
n�en Helenan; palo luo valon kirkkaan, loimottavaisen
harhoavaan sek� tuoss' erisuunnalle katselevaiseen. 570
Teukrojen kostoa t�� pel�ten tuhon Pergamon vuoksi,
my�s Danaoinkin rankaistusta ja hylj�tyn miehen
kiukkua, -- yhteinen is�nmaansa ja Troijan Erinnys, --
istuen k�tkeytyy ep�kelpoinen alttarille.
Rintani leimahtaa vihan leimuun; mieleni kostaa 575
tek' is�nmaan kukistusta ja rankaista pahan naikon.
Tuoko se vammatta n�hd� Spartan sais, is�nmaansa,
tuok' kuninkaatar voiton riemuihin osan saada?
Puolison, vanhemmat, kodin, tuo n�kis lapsensa my�skin,
Hion joukon kuin Frygllaisetki orjina eess��n? 580
Miekkahan vei Priamon se ja Troija on ilmitulessa!
Liiaksikin hikoellut on rantamme Teukrojen verta!
Eip�h�n! Vaikkapa ei mitenk��n ole mainehikasta
naiselle kostaa eik' ylen voitto se kiitosta tuota,
kuitenki ansainneen kurituksen ja herjanki poiston 595
t�hden kiitett�neen mua; mielt�ni tuo ilahuttaa,
sammuttaa vihan liekin ja tyydytt�� sukun' haamut.
Riensin jo miettien n�it� m� mielell� raivoavalla,
kun sulo-�itini entist��n ihanampana saapui
mun n�kyviini ja loimosta kirkasna kiilteli y�ll�, 590
muodoltaan jumalattaren moisena, niin kuni n�kyy
sorjana varreltaan ylimmillen; mun, k�tehein h�n
tarttuen, seisauttaa sek� n�in rusosuullansa lausuu:
"Poikani, miks' syv� tuska sun saattaa niin vihan vimmaan?
Miksik� raivoot? Tai mihin poistui huolesi meist�? 595
Etk�h�n katsois' ennemmin, mihin k�tkisit vanhan
taattosi Ankhisen? Eloss' onk' viel' vaimos Kreusa,
poikaski Askanius? Heit' kaikkia Kreikan jo joukot
kiertelev�t joka suunnalt' ja jollei huoleni oisi
est�nyt, niin joko liekin tai ois miekan he uhriks 600
saanehet. Ei sull' aatkela Tyndaron tytt�ren muoto
eik�p� syyllinenk��n Paris, vaan jumalain n�m�t kosto
rikkaudet h�vitt�� sek� Troijan sy�ksevi tuhkaan.
Katsos: sill� m� v�ist�� tahdon peitt�v�n pilven
tuon, joka nyt inehmois-n�k�s tylsytt�� sek� m�rk�� 605
huuruvi usmaa; sie �l� �itisi k�skyj� pelk��
noudattaa �l�k' kielt�y neuvojans' seuroamasta!
Tuollapa, jossa s� n�et irt' paasista kiskotut paadet,
joss' kivir�ykyt n�et sekasin, tuhan kuin savun tuprut,
muurien liikuttaen alukset isoll' kolm'k�rell�ns� 610
mellastaapi Neptunus ja niin sijoiltaan koko linnan
sy�ksevi; Skaijanpa-porttien luon' on julminna Juno;
riehuen t�� varukseen puetettuna kutsuvi Kreikan
joukkoja liittouneit' aluksilta.
Linnan huipullakin kas! my�s jo Tritonilan Pallas 615
istuu, Gorgoineen kamaloine pilvelt� loistain.
Itsep� Ukkokin Kreikalle urhollisuutta ja voimaa
suopi ja kiihoittaa jumalat aseheitamme vastaan.
Rienn� jo poikani karkuun: tee siten vaivoin' loppu!
Miss��n en sua hylk�� mie, kotis sun oviloille 620
varmahan vien." Sanoen t�ten y�n katos tihj�h�n varjoon.
Ilmauvat n�yt synke�t mullen, my�s jumalitten
Troijallen vihamieliset, mahdikkaat tehovoimat.
N�en koko Ilionin nyt liekkeihin vajonneeksi,
n�en h�vitett�v�n juuresta saakka Neptunus'en Troija; 625
kuin ij�k�s on tunturi-vuorilla saarni, kun tuota
kilpahan veistetty��n maamiehet kaatamahan jo
k�yv�t, kirveell��n tihe��n pamahuttaen; nuokkuu
lehvinehen vavahtain se ja latvoineen tutisneine
taipuu, haavoihins' kunis sorruttuansa se viimein 630
harjulta, poikki kun raksahtaa, rytisten jopa kaatuu.
Laskeun, niin tulen kuin vihollistenki keskite p��sten
haltian johdolla; tien ase raivas ja valkea v�istyi.
Vaan kun jo saavuttiin is�n huoneitten edustalle,
vanhaankin kotihin, mun taattoni, jonka ma tahdoin 635
vuorien seutuhun saattaa, mie jota ensinn� pyysin,
kielt�y hukkunehen per�st' Troijan p�ivi�ns' jatkaa,
maanpaon tuskia k�rsi�kseen. "Tep�, joiden on viel�
vuosilta raitis ver'," -- nime��, "sek� voimat on vahvat,
joutukaten pakohon! 640
Jos elon p�ivi� mun jumalat olis suonehet viett��,
oisivat suojelleet kotin'. Jop' on liiakski n�hd�
t�� h�vitys sek� el�� voitetun kaupungin j�lkeen.
Niinp� jo menk��tten, hyv�st' j�tt�en kuollehen ruumiin!
Kyll� m� kuoloni l�yd�n; s��liih�n vihamieskin 645
tai asuain halunnee h�n. Helppo on haudatta j��nti.
Ammoisest' ajast' ast' jumalain vihatessa jo viet�n
vuosia turhaan; siit' ast' kuin jumalain is� niin my�s
ihmisten kuningas salamoin muhun kirkkahin iski."
N�it� h�n j�ykk�n� virkki ja niin pysyi j�rkkym�t�nn�. 650
Askanio, koko perhe ja puoliso armas Kreusa,
kaikki me itkein nyt anelemm', ett'ei is� tahtois
kaikkia sortumahan yhess' uhkaavan tuhon alle.
Kielt�vi taasen ja aikeissaan sek� suojissa kest��.
Taas sotahan min� aijon kurjana kuoloa toivoin. 655
Nyt mik� neuvo mun en��n tai mik� auttasi onni?
"L�htien toivoitkos, is�, mun sinun voivani j�tt��?
-- Taattoni, suustasko niin ylen raskas soimaus l�ksi?
Jos eiv�t mit�k��n t�st' linnasta haltiat tahdo
j��m�h�n, jos sin� mielehes juurrutit hukkuvan Troijan 660
turmiohon sukus turmion liitt��, -- on ovi auki
kuolollen sek� saapuupa Priamon tapost' Pyrrhus;
t�� is�n n�hden kyll' is�n kuin pojan alttarin luona
surmaa. T�ksik�, armas �iti, mun keskite keih�in
kuin tulen autit, ett' kodissain vihamies minut kohtais, 665
Askanion, is�n niin my�s vierest�inki Kreusan,
toistensa verihin n�kisin min� teurastetuiksi?
Miehet, t�nn' asehet! Jopa voitettuin tuho joutuu!
Viek��tten Danaoin parihin, taas n�hd� mun suokaat
tappelut! Emmep� vain t�n� p�iv�n� kostota kuole!" 670
Taasen miekkani vy�t�n ja kilven my�s vasempaani
kietoillen tanakasti ma aijon suojista rient��.
Mutta kas! kynnyksell�p� puoliso polvihin tarttui,
niit' halaten, is�llenkin nostaen pienosta lasta.
"Jos sin� surmahan rienn�t, niin vie meid�tki kanssas; 675
vaan jos toivot viel' asehistas joitakin, ensin
suojelkos kotis nyt! Kell' uskosit pienosen Julon,
taaton ja sen, jota puolisokses olet kutsunut muinoin?"
N�it�p� lausuillen koko huonehen itkulla t�ytti,
kun �kist' ilmaantui n�ky kertoa ihmek�s meille: 680
vanhempain surusain k�sien v�lyst�ss' sek� kasvoin
n�ytt�� k�yk�inen tulenk�rk' p��lailta nyt Julon
vuodattavan valoaan sek� hienohin hiuksihin koskein,
liekill� polttamataan yh� v�lkkyv�n t��n ohimoilla.
S�ik�yksest' tutistenpa me tahdomme leimuvat hiukset 685
puistaa, sammuttaa pyh�n liekin, vett�kin luoden.
Vaan is� Ankhises nyt riemulla silmi�ns� t�htiin
nostaa, taivasta koht' k�si��n kurottaapi ja lausuu:
"Juppiter kaikenvaltias, jos rukouksista huolit,
katsaha meihin; vaan sen; ja jos sit� hurskautemme 690
ansaitsee, is�, aut', tukien n�m�t ennustemerkit!"
Tuskin lausuillut oli vanhus, kun vasen puoli,
�kki�h�n jylisten jyr�ht�� sek� taivahan t�hti
y�n l�pi loistaen lens' kuni kiitelev� tulisoitto.
Tuon katon harjanteen yli laskeillen helosasti 695
n�emme nyt sammuvan Idealaisehen mets�h�n, meille
viitaten tiet�; silloinpas vako pitk�urainen
luo valon, laajaltikin rikin sauhua seutuhun huuruu.
T�lt�p� voitettu taattoni jalvoilleen kavahtaa jo
ynn' anoen jumaloit' imehtiipi nyt t�hte� pyh��. 700
"Estett� en en�h�n tee; minnekk� viettekin, seuraan.
Suojelkaat, is�nmaan' jumalat, pojanpoikani, perhein!
Teilt�p� enne se olj sek� teid�n on vallassa Troija.
Mie jopa taivun, enk' sua, poikani, seurata kielt�y!"
Lausui; silloin seini� pitkin jo roihuva liekki 705
vy�ryy ain' l�hemm�ks: tulen vaaran pauhu jo kuuluu.
"Joutuhun, armahin oi is�, tarttuas kaulahan' kiinni;
sun olallen' otan eik' oo mulle se vaivaksi k�yp�!
Kuink' k�visk��n asiat, meill' yhteiset ovat vaarat,
yhdetkin sadut kumpoa kohtaa. Pieni Julus 710
vieress� olkoon, vaan j�ljest�n' mun puoliso tulkoon!
Palveliat, tep� kuulkaatten, jota lausun ma, tarkkaan!
Ulkona kaupungist' on kumpu ja siell' ikitempli,
joss' Cererin oli palvelus ennen ja vieress� vanha
kypressi, -- tuo ikivanhastaan isien pyh� paikka; 715
siihenp� paikkahan saakaamme joka suunnalta yhteen!
Sie k�tehes pyh�k�t ota, taatto, ja huone Penaatit;
v��rinp� ois minun semmoisen sodan murhista �sken
p��sty� n�ihin koskea, siks kunis juokseva virta
taas minut puhdistais!" 720
Lausun ja harteillen leveillen ja kaulani ylle
hurstin ja leijonan keltasen taljan m� heit�n ja astun
kuormani alle. Nyt oikeahan k�tehein k�vi pieni
Julus, lapsen askelineen teputtain is�ns' j�lkeen;
sitten puoliso seuras. L�hdemme synkk�h�n seutuun; 725
jok' ei ennen huolinut keih�ist� visotuista
eik�p� kreikkaalais-vihollisten joukosta yht��n,
tuulikin nyt peloittaa sit�, s�ps�hytt�� joka ryske,
seurastaan samaten kuin taakasta huolehtivaista.
P��sin jo portillen sek� v�ltt�nehen koko vaaran 730
n�ytin; �kki� kun jykev�inen poljenta kuuluu
korvissain sek� taattoni tuijottain pimennoihin:
"Poikani", huudahtaa, "nopeammin; jop' likeneev�t,
kiilt�v�t kilvet ja vask'puvutkin min� v�lkkyv�n n�en jo!"
T�ss�p� mun pel�tess' en tied�, mi lie pahan suopa 735
loihtumus vienyt mieleni rauhan. Sill� kun kuljen
mie salateit� ja tuttujen polkujen piirist� luovun,
kurjalta voi! osumaltako puoliso armas Kreusa
vietihin vai lie eksynyt tielt' tahi lie v�syneen�
j�ljelle j��nyt, -- en ole sittemmin n�hnynn� h�nt�. 740
Eik�p� kaihota mielehen' juohdukkaan kadonnutta,
ennenkuin ij�kk��n Cererin m�ellen pyh�paikkaan
saavumme. T�nnep� kaikkien yhtehen saatua, yksin
h�n oli vailla ja seuran ja lapsen ja miehens� j�tti.
Keit' inehmoist', jumaloistakin en vain syytt�nyt, hurja? 745
Tai mit� julmempaa n�in Troijassa mellastetussa?
Askanion, is�n Ankhisen sek� Troijan Penaatit
yst�vien j�t�n huostaan, laakson notkohon k�tkein;
kaupunkiin palajan helokkait' aseheitani kantain.
Uudistettavat taas ovat kohtalot kaikki ja Troijan 750
keskitsen vaeltain on antauduttuva vaaraan.
Ensin muurit ja portin synke�t k�yt�v�t kertaan
taasen, jost' eronnut olin; uudestaan uroamme
tarkkahan seuraan mie sek� tutkailen t�hystellen.
Kauhut, yksin ��nett�myyskin mielt�ni vaivaa. 755
N�inp� ma taas kotihin palajan, jos sinn' olis mennyt.
Jop' olivat Danaot sen murtaineet joka suojaan.
Leimuten parhaillaan tuli nous katon harjalle juuri;
tuulenpa liehtoissa tuli voittaa, roihuen riehuu.
Kauemmas menen, -- taas Priamon tulen linnahan, suojiin. 760
Junon temppelin nyt etehist�ss� tyhj�ss� t��ll�
arvotut vartiat, Fenix kuin my�s julma Odysseys
saalista vahtivat. T�nn' jokapaikasta Teukrojen aarteet,
t�nnep� templien poltettujen kalut, lyylim�p�yd�t,
kullasta raskahat maljat kuin sodass' saadutki vaatteet 765
kootahan. Pitkiss� sarjoiss' seisoivat liki n�it�
poikaset ynn' arat �idit.
Viel�p� uskalsin huhoella nyt y�n pime�ss�,
huudolla t�ytin tieni ja murheellisna Kreusaa,
huoaten, ain' yh� uudestaan min� huutelin turhaan. 770
Lakkaamattapa kaupungin l�pi mun hakiessa,
tuskaellessa, Kreusan onneton haamu ja varjo
pitk�n� varreltaan n�kyviin tuli silmien' eteen.
Kauhusta pystyhyn k�i nivukset, k�vi ��neni kurkkuun.
Sitte h�n n�in nime�� sek� huoleni lausehin poistaa: 775
"Miks' niin raivoisaan suruhun sin� vainua huolit,
oi rakas puoliso? Ei jumalain t�m� tahdotta ookkaan
sattunut niin; sun ei ole sallittu kanssas Kreusaa
vied�; sen ylev�n Olympon ep�s valtias itse.
Pitk� on matkas, kynnett�v�s meren ��ret�n selk�; 780
Hesperian tulet maahan, lydialais-Tiber jossa
tyynen� juoksee miesten oivien peltojen kautta.
Siell� on onni ja valta ja my�s kuninkaallinen vaimo
m��r�tty sullen; Kreusas t�hden jo kyyneles kuivaa!
Myrmidolaisten tai Dolopein kopeoit' asunnoita 785
en min� n�e enk' Akhivojen �ideill' orjaksi joudu,
mie jumalattaren minj� ja Dardanolainen --;
vaan minut suur' jumalain emo n�illen korjasi maille.
Voi hyvin siis sek� hellitse lastamme rakkaudella!"
N�in h�n lausuttuaan mun itkev�n, tahtovankin juur 790
paljon lausua heitti ja vienoksi ilmaksi haihtui.
Kolmasti koetan k�sivarteni kietoa kaulaan,
kolmasti v�istyvi nyt k�sin turhaan hairastu haamu,
kerki�n tuulosen moisna ja lentoisan unenlaisna.
N�in y�n vietetty�in palajan tovereini ma luokse. 795
T��ll�p� ihmeeksein min� uuden kumppanijoukon
l�yd�n kasvanehen lukusaks, pakoteilt�ns� kootun
nuorison ynn' emot, miehet: se olj poloteltava parvi.
Mielell��n varoneen joka paikasta yhtehen saavat,
valmeina, mihin maahan veisinki heit' ulapoitse. 800
Vaan jopa Idalaism�en harjulta aurinko nousi,
p�ive� kirkastain; Danaot nyt vahtivat porttein
pieli� eik' en�h�n avun toivoa mist�k�n ollut.
V�istyen onnelle siis is�n nostin ja vuorelle l�ksin.
Viitteet:
V. 6, 7. Myrmidonit ja Dolopit olivat kreikkalaisia heimokuntia ja
Akhilleen alamaisia. -- Odysseys oli Ithakan saaren, varsinkin
viekkaudestaan ja kekseli�isyydest��n kuuluisa kuningas.
V. 15. Pallas'eksi nimittiv�t Kreikkalaiset viisauden jumalatarta
(= Roomalaisten Minerva).
V. 21. Tenedos on saari muutamia virstoja Troijan rannikolta.
V. 27. "Doorit" olivat er�st� kreikkal. heimoa, johon Sparta,
Argos y.m. kaupungit kuului.
V. 41, Laoko�n oli Neptunon, meren jumalan, pappi.
V. 79. Sinon oli t��n vangitun nuorukaisen nimi.
V. 82. Palamedes, Belon j�lkeinen, Eubean viisaudestansa kuulu
kuningas, oli siit� syyst� joutunut Odysseyn vihoihin, kun oli
viekkaudella pakoittanut t��n osalliseksi Troijan sotaan. T�t�
kostaaksensa oli Odysseys kaivanut er��n kirjeen, joka oli olevinaan
Priamolta, sek� rahoja Palameden teltassa maahan ja sitten
syytti t�t� Troijalaisten liittolaiseksi ja kavaltajaksi. Odysseyn
kehoituksesta tutkittiin h�nen telttansa ja kun kirje ja rahat
l�ydettiin, tuli Palamedes siit� syyst� kivitetyksi.
V. 100. Kalkhas oli Troijan sodassa usein mainittu tiet�j�pappi.
V. 104. Ulysses = Odysseys. -- Atridat s.o. Atreyn pojat Agamemnon
ja Menelaus.
V. 111. Louna = lounatuuli, vastainen Kreikkalaisille Troijasta kotia
aikoessa.
V. 114. "Feboa (= viisauden jumalaa) tietelem��n", s.o. Febon
temppelist� Delfiss� Kreikanmaalla, sen papittarelta neuvoa
(oraakkelivastausta) saamaan.
V. 116. Kun Kreikkalaiset aikoivat l�hte� Troijan sotaan Auliin
satamasta, oli Agamemnon, tarun mukaan, surmannut er��n Dianan hirven;
t�st� suuttuneena her�tti jumalatar pitk�llisi� myrskyj�, jotka estiv�t
heid�n matkaansa eiv�tk� laanneet ennen, kuin Agamemnon, oraakkelin
neuvon j�lkeen, oli uhrannut jumalille tytt�rens� Ifigeneian. --
"Lyylimisin" = uhrein avulla.
V. 155. "Pyh�t veitset", s.o. uhrissa k�ytetyt veitset.
V. 161. "Oivasti kostan", s.o. n�ill� nyt seuraavilla t�rkeill�
tiedoilla sinut palkitsen.
V. 165. Palladio oli sota-asuinen Pallaan kuvapatsas, joka, tarun
mukaan, oli pudonnut taivaasta ja talletettiin, kahleilla kiinnitettyn�
Troijassa Pallaan temppeliss�; sill� oli ennustettuna, ett� Troija
s�ilyisi niin kauan, kuin se kuvapatsas taltuisi siell�. Diomedes ja
Odysseys olivat sen sodan aikana onnistuneet Troijasta viem��n.
V. 246. Kassandra, kaunein Priamon tytt�rist�, oli, pyydetty��n,
saanut ennustustaidon, mutta h�nen ennustuksiansa -- Apollon tahdon
mukaan -- ei ollut kukaan uskova.
V. 263. "Esimm�isn�" nim. puuhevosta alas laskenut.
V. 275. Patroklus, Akhilleen yst�v�, oli pukeutunut, Troijalaisia
pelottaakseen, Akhilleen tamineihin; Hektor h�net voitti ja tappoi.
V. 312. Sigeo on oikeittain niemi, joka pist�� mereen juuri siin�,
jossa Hellesponton salmi yhtyy Eegean mereen.
V. 335. Erinnys = Raivotar; t�ss� samaa kuin raivo, sota-into.
V. 412. "Hellenil�iskyp�r�t" = kreikkalaiskyp�r�t.
V. 419. Nereo oli meren jumala, Okeanon (= valtameren) ja Maan
poika, merenimpien is�.
V. 457. Astyanax oli Hektorin ja Andromakhen poika; nimi merkitsee
"kaupungin anastaja", "vallottaja."
V. 476. Skyria on er�s Egean meren saaria.
V. 491. Pyrrhus, jonka nimi oli my�s Neoptelemus, oli Akhilleen
poika.
V. 492. "Puskuri" (aries) oli muinoisten kansojen sotakone, jolla he
s�rkiv�t muureja.
V. 501. Hekuba oli Priamon puoliso. T�ll� parikunnalla sanotaan olleen
50 poikaa ja 50 tyt�rt�. "Sata mini��", tarkoittanee sek� Hekuban
poikien puolisoja ett� h�nen omia tytt�ri�ns�.
V. 562. Kreusa, Priamon ja Hekuban tyt�r, Aeneaan puoliso.
V. 601. "Aatkela" = ik�v�, katkera. -- Tyndaron tyt�r = Helena.
V. 612. Portit olivat muuten Junon suojeluksen alla, samoinkuin muurit
Neptunon ja linnat Minervan.
V. 615. Tritonilaiseksi kutsutaan t�ss� Pallasta h�nen syntym�paikkansa
Triton-j�rven mukaan V�h�is-Syrtin luona Pohjois-Afrikassa.
616. Gorgo Medusa oli sen hirvi� naisen nimi, jonka kuva oli Pallaan
kilvess� ja jolla hiuksien asemesta oli k��rmeit�. Tarun mukaan se
kivettyi, joka sai vain n�hd� sen kuvan.
V. 625. "Neptunus'en Troja"; n�in nimitet��n Trojaa siksi, koska
Neptunus ja Apollo olivat, tarun mukaan, rakentaneet Trojan muurit.
V. 646. Kuten kuudennesta laulusta n�kee, panivat vanhat muuten
erinomaisen arvon hautaamiseen.
V. 648. Tarun mukaan, oli Juppiter iskenyt Ankhiseen salamalla,
josta t�� tuli vanhoilla p�ivill��n halvatuksi.
V. 710. "Satu"-sanaa k�ytet��n Kalevalassa merkitsem�ss� seikkailua.
V. 714. Ceres, Cereri oli maanviljelyst� suojelevan jumalattaren nimi.
V. 762. Fenix oli Akhilleen opettaja sotataidossa, Dolopein kuningas.
V. 781. Tiber-virtaa kutsutaan t�ss� lydialaiseksi sen vuoksi, koska
lydialaiset siirrokkaat olivat kuninkaansa Tyrrhenon johdon alla t��n
virran luo asettuneet.
V. 788. Jumalain emo = Cybele.
KOLMAS LAULU.
Matka-sadut.
Ainehisto.
Aeneas l�htee kotimaastaan ja tulee Thrakiaan, jossa tahtoo perustaa
Aeneadain linnan, mutta tulee estetyksi t�st�, kun saa ihmeen kautta
tiet��, kuinka julmasti Priamon poika Polydorus t��ll� tuli surmatuksi
(1-59). -- Polydorolle hautajaiset pidetty��n, he l�htev�t purjehtimaan
ja saapuvat Delos-saarelle liittolaisensa, kuninkaan Anion luo, jonka
oraakkelista saavat h�m�r�n neuvon, l�hte� sinne, josta heid�n
esi-is�ns� muinoin olivat l�hteneet ja jonka Ankhises kaimoellen
muisteli olevaksi -- Kreetan saaren (60-123). -- He saapuvat sinne,
perustavat kaupungin, jolle annetaan nimeksi Pergamo, mutta hirve�
rutto pakoittaa heit� t��lt�kin l�htem��n; -- penaatit neuvovat Aeneasta
pyrkim��n Italiaan, jonka neuvon Ankhiseski n�kee oikeaksi (124-189).
-- Myrskyisen matkan j�lkeen he saapuvat Strofadein saarille, jossa
taistelevat ilke�in Harpyijain kera; Harpyija Celaeno ennustaa turmiota
Troijalaisille (190-267). -- Troijalaiset t��lt� l�hdetty�, purjehtivat
Ithakan ohi Epiroon, Buthrotin linnaan, jossa Aeneas kohtaa odottamatta
Hektorin lesken Andromakheen ja t��n nykyisen puolison, tiet�j�n
Helenon, -- maan kuninkaan (268-355). -- Helenus, pyydettyn�, neuvoo,
kuinka Troijalaisien on pyritt�v� Italiaan, neuvoo uhkaavia vaaroja
v�ltt�m��n, Junon lepytt�m��n ja Sibyllalta neuvoa hakemaan (356-462).
-- Lahjoja jaettuaan toisilleen he eroavat; Teukrot tulevat Italiaan ja
sielt� Scyllan ja Kharybdin hirmut n�hty��n tulevat Aetnan juurelle
(463-587). -- Polyfeemus ja muut Kykloopit (588-691). -- Ankhisen
kuolemaan p��ttyi Aeneaan kertomus (692-718).
Aasian sitten kuin menestys, Priamon v�ki syyt�n
tahdost' taivahisten menehtyi, suur Ilio kaatui,
kunpahan Neptunon koko Troija jo nyt savus maassa:
maanpakohon hakemaan muult' tahkolta auttoa maata
luottehet meit' jumalain kehottaa; mep� siis rakennamme 5
laivoja Antandron sek� Idanvuorien luona,
tuumaillen, mihin kohtalo veis, mihin voisimme j��d�;
miehi� haalimme ens kokohon. Heti kun kev�t alkoi,
niin rakas taattoni purjehtimaan k�sk onnemme huostaan,
niin is�nmaani ma rannat ja valkamat itkien heit�n, 10
nurmetki, joill' oli Troija. Maanpakolaisna merelle
kumppanien, pojan, suurtenkin jumalain kera l�hden.
Mars'illen pyh� maa asutaan avaroin' aroinensa,
-- Thrakein maa, jota ankara hallitsi ennen Lykurgo,
Troijan muinoinen kest'paikka ja yst�v�-kansa 15
onnemme kest�iss�. T�nn' ehditty�in, lahenpohjaan
muureja pyst�it�n ens Salliman tahtoa vasten,
Aeneadaiks -- nimest�in nimen johtain -- niit� ma kutsun.
Uhrasin Dionelais-emollen sek� muill' jumaloille,
suojelijoin' alettuin yritysten; my�s ylimm�lle 20
taivahisten kuninkaallen rannalla kiilt�v�n h�rj�n
teurastin. Oli vieress� kumpu, min huipulla kasvoi
kornellipensas ynn' oka-oksilta synke� myrtti.
Tuot' l�henin, kokien viher�n vesan riuhtoa maasta,
ett� m� peitt�isin lehekk�isill� oksilla uhrit, 25
kun min� n�en kamalan sek� oudon kertoa ihmeen.
Sill� kas! puusta, min ensin ma, juuret saatua poikki,
riuhtasin maasta, nyt tiukkuvat mustahkot veritilkat,
tahraten visvalla maata. Mun silloin kylm�v� kauhu
voivuttaa j�senet, veren' j�iseks hirmusta hyytyy. 30
Taasenpa nyhk�ist� koen toisen notkean varren,
kosk' ihan tarkalleen salasyit� ma tutkia tahdon:
kuoresta toisenkin taas vuotaa hirve� visva.
Varsin hurmaillen, maan Nymfej� pyyt�m�h�n k�yn,
kuin is� Marsia, jonk' ovat suojassa Getojen nurmet, 35
ett� he merkkej� onneksi sois, pahat entehet poistain.
Mutta kun suuremmalla ma innolla kolmannen rungon
kimppuhun k�yn, kun ponnistan kohen hiekkoa polvin
-- vaijennenk' vai kerronko --, kummun pohjasta kuuluu
huokaus voivottavainen ja n�� sanat korvihin ehtii: 40
"Kurjoa, Aeneas, miks raastat? Jo kuollutta s��st�,
hurskaita k�si�s �l� tahraa! Ei mua Troija
oudoksi kantanut sull' eik' oksasta vaan veri tiuku.
Karttaos julmia mait', oi ahnein rantoja karta!
Mie Polydorus oon. Mun keihojen rautanen tuisku 45
haavotetun t�h�n peitti ja peitsien mets�ksi kasvoi."
Silloinkos ep�tietosa pelko mun mieleni valtaa;
s�ikyn ja pystyhyn k�y hivukset, k�y ��neni kurkkuun.
T��np' Polydoron suurine kullat joukkonens' ennen
onneton olj salahan Priamus Thrakein kuninkaalle 50
antanut hoidettavaks, ep�elless� voitosta Troijan,
kun n�ki kaupungin joka suunnalta piiritetyksi.
Tuopa, kun Dardanien v�ki murtui, onnemme v�istyi,
puolustain Agamemnonin asjaa, voitonki puolta,
hylj�ten oikeuden kokonaan, Polydorus'en murhaa, 55
t��n varat ry�st��. Oi, kirottuu rahan ahnehtimista,
kuink' inehmoin syd�nt' et sin� vimmoa vainen! Kun pelko
luistani taukos, mie valituill' ylimyksille kansan,
varsinkin is�ll' ihmehet kerron ja neuvoa pyyd�n.
Kaikill' on sama mieli nyt, hylj�t� maan rikoksikkaan, 60
saastutetun kest'paikan ja laivoill' l�hte� matkaan.
Maanpanijaiset siis Polydorolle laitamme oitis:
haudankummuksi maata me luomme; jo seisovat Tuonen
alttarit, synkkin� mustista nauhoista, kyparissost';
itkev�t naisetkin hajottaa hivuksens' tavan j�lkeen. 65
Kaadamme vaahtoavist' pikareistamme l�mmint� maitoo,
kuin my�s uhrinkin verimaljat; hautahan hengen
k�tkemme, vihdoin "j��hyv�st'!" korkeall' ��nell� heitt�in.
Vaan kun jo saatimme luottoa aavaan, kun merenselk�
tuulilta tyyn' on, lounakin hiljanen kun ulapalle 70
kutsuu, ty�kk��v�t toverit vesill' laivoja, t�ytt�in
rannan. L�hdemme siis satamasta ja maat sek� linnat
taantuvat. Viljell��n pyh� tienoo keskell� merta,
mielusa niin Neptunolle kuin emollen Nereidein,
jonk' ajelehtivan pitkin rantoja ennen Apollo 75
kiinnitti vuorikkaan Gyaron ja Mykonus'en keskeen
vankaks viljelymaaks sek� tuulten halveksijaksi.
T�nne ma saan, v�syneit' t�� tyynimp��n satamaansa
k�tkee. Katselemaan heti l�hdemm' Apollonin linnaa.
T��ll' Anius, asukkain kuningas ja Apollonin pappi, 80
jonk' ohimoo koristaa pyh� laakeriseppel ja nauhat
yhtyvi meihin ja Ankhisen ij�kk��n toverikseen
tuntee. K�tt� me ly�mme ja suojihin kestihin l�ht��n.
N�in anon sitt' ikitempliss� kalliollen raketussa:
"Thymberilainen, suo koti meille ja suo v�syneille 85
muurit, heimon ja kest�v�n linnan! Suojele uutta
Pergamoa, joka Kreikalta j�i sek� julmalt' Akhilleelt'!
Ken meit' ohjaa? Tai mihin meit' asumaan sin� k�sket?
Suoppas entehes, oi is�, meille ja mielt�mme neuvo!"
Tuskin n�� nimesin, v�risseen ovipielet kun n�ytti 90
�kki�, haltian laakeripuu vavisseen, koko vuorkin
liikkuvan, kun pyh�st�n, auk' auveten, vonkuvan kuultiin.
N�yrin� vaivumme maahan ja n�� sanat saamme nyt kuulla:
"Ankarat Dardanidat, joka maa on ensinn� teit�
kantanut es'isien suvun alkaiss', s'ottavi teid�t 95
taas hedelm�llisn� vastaan. T�� hakekaat emo vanha!
T��ll�p� Aeneaan suku hallitsee yli kaikkein
maiden ja lasten lapset ja viel� jot' syntyv�t n�ist�!"
Febus n�in, -- mut silloinkos ilonen h�ly syntyy;
miss� se linnamme ois, sit� tahtoivat tiete� kaikki, 100
-- Febus harhoavii mihin kutsus ja k��nty� k�skis.
Taattoni kaimoellen ikivanhoja nyt tarinoita
lausuu: "Kuulkaatten ylimykset ja toivomme n�hk��t!
Juppiterin iso Kreetan saari on keskell� merta,
joss' on Idan vuori ja meid�n kansamme kehto: 105
aimoa linnoa on sata t��ll� ja valtiot uhkeet;
t��lt�p� taattomme kuulu, jos oikein kuultuja muistan,
Teuker ensin on tullut Rhetealaisehen rantaan,
paikkaa vallalleen hakiess'. Ei Ilio viel' eik'
seisnehet Pergamon linnat, vaan alangoll' asuntons olj. 110
T��lt' Cybeleen m�en suosija �it', Korybantien helskyt,
idealainen lehto ja t��lt' alun sai salapalve;
t��ll' jumalattaren vaunuin valjahin leijonat k�iv�t.
Joutuhun l�hk�me siis, jumalat johon k�skev�t meit�,
tuulet viihdytt�k��mme ja menk�me Gnosian maahan! 115
Eip� se kaukana oo, -- jos Zeys vain auttavi meit�,
kolmas p�iv� jo laivamme Gnosian rantahan saattaa."
N�in nimes; alttarillen sitt' uhras oikeat uhrit,
h�rj�n Neptunolle ja sullekin, kaunis Apollo,
myrskylle mustan vuonan ja my�t�istuulille valkeen. 120
Idomeneyn urohon kotimaastaan pois ajetun jo
l�htenehen huhu mainits ja Kreetan maat hyl�nneen sen,
pois eronneen vihamiehen ja tyhjin� seisovan suojain.
Heit�mme Ortygian satamat nyt aavalle kiit�in,
Naxon viinikk��t m�et kuin viher�nkin Donusan, 125
Olearon ja Paron lumivalkean, my�s hajanaiset
Cykladat sivuamm', ihanat rikassaariset salmet.
Kilvassa nouseepi merimiehien riemukas huuto:
Kreetaan pyrkim�h�n kehottaa toverit isien luo.
Kulkeissammepa auttoi kiihtyv� my�t�nen tuuli, 130
kunnes Kuretoin ikivanhaan saavumme rantaan.
Kaihotun kaupungin varustuksia laittoa annan,
Pergamoks sen nimit�n sek�, kansan tuost' ilotessa,
liett��n lempim�h�n kehotan, tekem��n jaloks linnan.
Jop' oli veittyin� per�keulat kuivahan rantaan, 135
huolena nuortenkin oli uudismaat, aviot, jo
annoin tontit ja lait, kun �kki� j�yt�v� rutto
taivahan turmioseudusta saa, hivuvuoden mi tuopi,
turmiokkaan, niin puihin ja viljaan kuin j�seniinkin.
Yks osa mieluisan elons' heitti, kun muut potilaina 140
riutuivat; typi tyhj�ks peltomme poutakin poltti;
ruohot helvistyi, elon n�ivettynyt ep�s vilja.
Purjehtimaan is� taas meren toiselle puolelle neuvoo,
Febon oraakkelin neuvotteluun sek� selkoa saamaan,
min lopun seikoillen polosille h�n soisi ja mist� 145
vaivoillemm' avun etsim�h�n, mihin k��nty� k�skis.
Y� oli; jop' uni kaikk' elohikkaat valtasi mailla,
kun frygilaiset Penaatit, nuo jumalain pyh�t patsaat,
joit' olin kaupungin palon keskest� kanssani vienyt
Troijasta, n�yttiv�t seisovan nukkuvan silmien eess�, 150
mun unissain ihan selkein� kumotuksesta, jolla
tehtyjen akkunusten l�pi t�yskuu kirkasti niit�;
sitten n�in puhutellen he poistavat huoleni synk�n:
"Sen, mink' Ortygiaan samonneelle sull' laususi Febus,
senp� h�n t��ll� jo lausuu, meit� sun luoksesi laittain. 155
Dardanian palon j�lkeen seuraamme aseheitas,
jotka jo laivoissas samosimm' meren myrskys�n poikki;
lapsesi vastaiset mep� t�hteihin ylenn�mme,
linnallekin ison vallan me suomme. S� suurille suuret
valmista muurit, s�ikkym�t�s paon vaivoa suurta! 160
L�hte�s t��lt�; sill' ei sua k�skenyt Delon Apollo
n�illen rannoill' eik' koko Kreetaan j��m�h�n. L�ytyy
tienoo, -- Hesperiaks sit� kutsuvat Hellenil�iset, --
muinaismaa, asehistakin kuulu ja maan lihavuudest':
Eenotrit ovat sen asukkaat; sit� Italiaksi 165
kutsuvan mainitahan v�en, p��llikk�ns' nimen j�lkeen.
N�� asunnot omiamm' ovat; t��ll�p� Dardanus syntyi,
taattokin Iasius, joist' alkunsa kansamm' on saanut.
Nouse ja kerto'os n�� ij�kk��ll' is�lles tosilauseet:
h�n hakekoon Korython sek� Ausonilaisien maita, 170
Diktealais-ketoloita kosk' kielt�� Juppiter sulta!"
N�ist' jumalain n�kyl�ist� ja lauseist' oudoksuneena
(unt' ei ollunna tuo, mut selv��n kasvoni eess�
n�ytin tuntevan luonani nauhaset, hiukset ja kasvot;
siksip� mun koko ruumis kostui kylm�st� hiest�;) 175
vuoteelta kavahdan sek� nostan taivahasen p�in
mun k�sivarteni, kun rukoellen puhtahat uhrit
liesill� uhraan. Uhrin tehty� riemuten annan
tiedon Ankhisalle ja asjan tarkkahan kerron.
Kahdakkaiseksi h�n suvun my�nsi ja my�s ep�varmaks 180
kannan ja seikkojen vanhuuden vuoks erhettyneens�.
Sitte h�n lausuu: "N�ist�p� vaiheist' ennusti mulle,
Ilion kohtalot kest�nyt poikani, vainen Kassandra.
T��n suvullemme nyt muistelen s��dyksi ennustaneensa,
Hesperiaa usehin nimenneen sek� Italon valtaa. 185
Vaan maill' Italian ken Teukrojen saapuvan oisi
uskonut? Tai ket� liikutti silloin loitsut Kassandran?
Kuulkame Feboa, rankaistuin' hakien paremmuutta!"
Lausui n�in; mep� kaikk' iloten sanojaan hyv�ksymme.
Hylj�ten paikan t��n, me nyt sinnekin heit�mme jotkut; 190
l�hdemme purjehtimaan vaeltain aluksill' ulapalla.
Mutta jo kun merell' aavall' olj laivat eiv�tk� mitk��n
maat en�h�n n�kyneet, vaan ainoastaan meri, taivas,
silloinp' p��mm' yli nousee synke� pilvi ja, tuoden
myrskyn ja y�n, pimentoon kamalimpahan peitt�vi aallot. 195
Kohtapa kuohuttaa vihurit meren, julmia nostain
laineita; hajalleenpa me heitell��n ulapalla.
Pilvet peitt�v�t p�iv�n ja taivahan kostea k�tkee
y� sek� v�lkkyen pilvi� viiltelev�t ukonnuolet.
Eksymme tielt� ja synk�ss� myrskyss� harhaelemme. 200
Nyt Palinuruskin erottaa ep�s voivansa p�iv��
taivahan y�ss� ja kiels meren keskell� muistavans' suuntaa.
P�iv�� kolme me y�n pime�ss' siten harhaelemme
aavalla tiet�m�t�nn� ja t�hdit� yht� mont' y�t�,
p�iv�n� nelj�nten�p' et�h�ll� kun nousevan vihdoin 205
n�emme me kaukana maan sek� vuoret ja tupruvan sauhun.
Purjeet lasketahan; k�sin airohin k�ymme ja miehet
soutavat ponnistain sek� kuohuttavat sinimerta.
Myrskyst� varjeltuneen Strafadein mun rannatpa ensin
korjaavat. Strofadeiks nimitell��n Kreikassa suuren 210
Joonian saaristoo, joss' ompi nyt julma Celaeno,
muutkin Harpyijat asumassa, kun Fineon huone
suljettiin ja he t�ytyi hylj�t� entiset p�yd�t.
Ilke�mp�� noit' ei ole hirmua, eik' ole noussut
ruttoa julmempaa stygilaisvuost' eik' jumalainkaan 215
vastusta. Linnuill' olj kavon kasvot ja saastasa sangen
vatsan j�lk, k�det koukkuiset sek� kalveat aina
n�lj�st� kasvot.
Vaan kun saavuimme satamaan, t��ll' oiti me n�emme
siell� ja t��ll' aholoilla nyt h�rk�in pulskeat laumat, 220
vuohiakin sek� karjan vahditta laidunta k�yv�n.
Hy�kk��mme vasamin, jumalat sek� Juppiterinkin
kutsuen saaliimme osanottoon. Sittep� lahden
rantahan laitamme p�yd�t ja kelposan atrian sy�mme,
�kki� kun Harpyijat vinhasti vuorilta lent�in 225
rient�v�t suurella pauhulla siivill��n suhisuttain:
eineen saastuttavat, soasten ruvennallansa kaikki;
julmaa haisua paits oli ��nens� ilke� my�skin.
Vuononpa taas perukassa me ontelon kallion alla
puiden siimekseen pime��n sek� suojahan p�yd�t 230
laitamme, valkean alttarillen asetamme, kun taivaan
kaikilta suunnilta taas salaiseen pakopaikkahan kiit��
joukko se kirkuillen sek� saalihisen k�vi kynsin,
turmellen einett� suin. Sen vuoks sodan k�ymisehen ja
taistoon turmiokkaan suvun kanssa ma kumppanit k�sken. 235
Niinkuin k�skin, niin tekev�t; siks k�tk�h�n ruohoon
pannahan miekat ja piilohon kilvet peitet�h�n. Niin
kohta kun Harpyijain jymy kuuluu mutkasta rantaa
pitkin, oiti Misenus kallion huipulta antoi
torvella merkin. Sy�ks sotahan heti kumppanit outoon, 240
miekalla haavoittaa meren ilki�lintuja pyyt�in.
Eiv�tp� untuvihin saa vammaa eiv�tk� selk��n
haavoa, vaan nopeaan paeta suhahtaat ale t�htein,
j�tt�en puol'kalutun aterjan sek� ilke�t j�lkens'.
Istahtain kivilouhellen vain yksin Celaeno 245
ennustaen tuhoamme nyt n�� sanat rinnasta raakkui:
"Viel�k� h�rk�in surmast' ja teurastuksesta hiehoin
nyt sotahan yrit�tten, Teukrot, vai sotahan viel?
Vai kotimaastaan pois ajasitte te syytt� Harpyijat?
Kuulkaat siis sek� n�� minun lausehet mielehen pankaat, 250
joit' is� kaikenvaltias Febolle, Febos Apollo
ilmotti mullen, nuo min� suurin Raivottarista
julkaisen teill'! Italiaan pyritten, johon my�t�is-
tuulten auttaess' saavutte, p��setten satamaankin;
ette mut linnaanne varustuksilla vahvista ennen, 255
ennenkun kauhea n�lk� ja teurastuksenne v��ryys
teid�t p�yti�kin saa jyrsim�h�n ikeninne."
��nsi ja lent�m�h�n lehahtain h�n metsihin poistui.
Siiloinkos toverein veri �kki� j�iseksi hyytyy --
kauhusta mielemme lannistuu eik' taistelull' en��n, 260
vaan rukoellen, uhraten k�skev�t etsi� rauhaa,
lie jumalattaret nuo tahi julmat, saastaset linnut;
siis is� Ankhises, levitetty�h�n k�det, pyyt��
voimia tenhokkait' avukseen luvaten hyv�t uhrit:
"Haltiat poistootten uhat, moisen turmion est�in, 265
hurskaita tuetkaat tyvenein�!" K�skevi touvin
rannalta irroittaa sek� p��st�� hankkilusnuorat.
Purjehet lounaallen levitell��n; kuljemme aaltoin
vaahdossa sinn', osottaa mihin tien per�mies sek� tuuli.
Jop' meren keskell� on n�kyviss' salorunsas Zakynthos, 270
Dulikios ja Samos sek� Neriton korkeat t�yr��t;
kartamme lthakon riuttoja ynn� Laertesen valtaa,
maan kiroten, joka kerran kasvatti julman Odysseyn;
Leukaten vuorenkin heti talmaset kukkulat n�hd��n,
my�s merimiehien kammoma temppeli. Saavumme t�nne; 275
laskemme kaupungin v�h�isen luo uuvuttuamme;
ankkuri keulasta lasketahan, per� k��ntyvi rantaan.
Vihdoin p��sty� siis ik�v�ittyyn maahan me k�ymme
Juppiterin pyh�st��n, joss' alttarill' uhreja poltamm':
Aktion rannalla viet�mme Troijan leikkej�. Kiilt�in 280
�ljyst�, kilpoavat toverit, otellen kuni ennen
paljasna. Niin monen Argivo-kaupungin ilahuttaa
v�ltt�nehen, pakohon vihollisten keskite p��sten.
Vuotuis-kiertonsa taas sill'aikaa aurinko t�ytt��,
talvenki pohjoinen uhotuuli jo kuohutti aallot. 285
Kiipper�n vaskisen kilven, kuulu Abas jota kantoi,
uksen pielehen mie panen, t�st' t�ten v�rsyll� kertoin:
"Aeneas asehet n�� Kreikalta voittanehelta!"
Sitten valkamast' l�hte� k�sken ja istua teljoon.
Kilpahan kumppanit aaltoja ly�v�t ja laskevat merta. 290
Kohtapa Faiakilais-varustusten peittyv�t huiput;
Epiron rantoja kiert�en, saavumme Khaonilaiseen
valkamahan sek� astumme korkean Buthrotin linnaan.
T��lt�p� kummallisin asiain huhu korvamme kohtaa,
ett' muka hallitsis' Priamon poik' Argivo-linnaa, 295
vallanneen Helenon Pyrrhon avion sek� vallan, --
maalaisens' kera Andromakhen avioon ruvenneeksi.
H�mm�styin sek� ihmehen lailla mun rintani syttyi
innosta miest' tavata sek� moisia seikkoja kuulla.
L�htein laiturilt' astumahan, j�t�n rannat ja laivat. 300
Andromakhe suruissaan juur' vuotuis-uhrit ja lahjat
Hektorin tuhkallen lehoss' uhras kaupungin luona
j�ljenn�s-Simo�sjoen rannalla, haamuja kutsuin
kummulle, turpehist' jonk' viherist' oli laittanut muistoks,
alttariloita kaks vihkitty��n syyks kyynelillens�. 305
Vaan kun mun tulevan n�ki dardanolais-asehissa,
h�mm�styi sek� suurista ihmeist' �imistyneen�,
j�hmettyi imehtiiss� ja l�mmin luistansa poistui;
vaipu' ja tuskin saa sanoneeks n�� kotvasen j�lkeen:
"Sunko se muotosi on, jumalattaren poika? S� itsek' 310
tosjahan liet? El�tk�s? Tahi jos suloinen elo poistui,
miss� on Hektor?" Virkki ja, kyynelten vuotaess', itkuin
t�ytt��pi koko seudun. Tuskinpa murhehtivalle
vastata voin sek� lausehist' oudoist' �llistyneen�
�nkyt�n: "Viel' el�n, viel' el�m�� ylen kurjoa viet�n! 315
Pois ep�tietosi heit�; s� nyt n�et erhettym�tt�s!
Voi mik� kohtalo sun niin suuren puolison lesken
kohtasi? Tai mik� sull' osui kyllin arvosa onni?
Hektorin Andromakhe, Pyrrhonko s� vaimona viihdyt?"
Luoden kasvonsa maahan h�n murtunehin nimes ��nin: 320
"Oi Priamon sua impe�, toisia onnellisempaa,
jonk' vihamiehen haudalla Troijan aimojen muurein
all' oli k�sketty kuolla, et n�hnyt arpoa mit��n,
voittajan herrankaan et vuodetta tarvinnut peitt��!
Kun koti poltettiin, vedellyt usean meren kautta 325
nyt Akhilleen siki�n kopeutta ja nuort' isomielt�
k�rsi� t�ydymme orjuudessa; se pyyt�en sitte
Ledan Hermioneeta ja Spartalais-avioita,
palvelialleen mun Helenollen piiaksi antoi.
Mut t�m�n ry�stetyn puolison t�hden kiivastuneena 330
suuressa lemmess��n, pahan ty�n vuoks, raivoss' Orestes
kohtaa, huolettoman, koti-alttarin luona ja murhaa.
Pyrrhon kuoltua my�s osa annettiin Helenolle
vallasta; t�� kedot Khaonilaisiksi kutsu ja kaiken
Khaonin maaks nimes Troijan Khaonin j�lkeen; 335
harjulle Pergamon t��n sek� Ilion linnan h�n laittoi.
Mitk�s tuulet ja kohtalot ohjasivat sinun matkas?
Tai mik� haltia toi sinut rantaamm' aavistamattas?
Miss' on poikasi? Henkiik�s elon ilmoa viel�?
Jonka jo Troijassa sull' -- --. 340
Syv��n maar kadonneen emon kaiho nyt poikasta vaivaa?
Kuntohon muinoiseen sek� miehen mielehen tuota
kaiketi innostaa is�ns' Aeneas, enons' Hektor!"
N�it�p� h�n nimes itkein; kauan itkien turhaan
vaikerehtaa valittain, Priamon vesa linnasta kunnes 345
nyt Helenus uroskin useain toverein kera saapui;
h�nkin tuntevi meid�t ja riemulla suojihins' saattaa,
kyynelt� vuodattaen pakinoidessaan useasti.
Astun ja Troijan pienoisen, ison Pergamon kaavaan,
linnan l�yd�n ja kuivuvan virran, jonka he Xanthoks 350
kutsuvat, Skaijalaisenki portin pielt� ma halaan.
Teukrot t�ss' sukukaupungin toveruuttapa nautti;
pylv�hist�ss' ylev�ss' kuningas heit' ottavi vastaan.
N�� hovin keskess� maljoja Bakkholle uhrasivat ja,
ruokien kullan vallassa hohtaess', sarkkoja k�ytti. 355
Yksi ja toinenkin jopa vier�hti p�iv� ja tuulet
vaativat purjehtimaan: kohotess' Suven palttina paisuu.
Ennustajaa l�henen kysym��n sek� tietelen n�it�:
"Troijasta syntynyt, oi jumalain ja Apollonin tulkki;
sie Klaron laakeripuun sek� t�htien entehet tunnet, 360
tunnet lintujen kielt� ja kiit�v�n lemmonki aanat,
kerros, -- sill�p� onnelliseks mun matkani muuten
ennustus lupas: kaikk' jumalat tahollaan mua k�ski
pyrki� Italiaan, -- et�h�isi� etsi� maita:
oudon ja kertoakin kamalan Harpyija Celaeno 365
loiht vain turman ja ennusti hirmuisen tuhon meille,
kauhean n�lj�n, -- mitk�p� vaarat on v�ltt�minen ens?
Mill�p� keinoin niin isot vaivat ma v�ltte� voisin?"
Nyt Helenus ens hiehoja uhrattuaan tavan j�lkeen,
kun anonut jumaloilt' oli rauhaa, kun pyh�st' p��st��n 370
irrotti nauhat ja kynnyksillesi, Febo, kun saattoi
mun k�dell��n kovin tenhoa arkoavaisen, se sitte
n�it�p� ennustaa jumalaisesta suustansa pappi:
"Oi jumalattaren poika, on selv�� kulkevas merta
auttaess' suurempain; n�in kohtalot valtias herra 375
s��t��, vaiheet m��r��, -- t�� satujeisi on kulku:
joukosta mie jotakin vain kerron, miss� s� l�yd�t
varmaan tyynett� merta ja voit ausonialaiseen
saapua valkamahan; sill' est�� Sallimus muuta
tiet�� nyt Helenon sek� kertomast' eitt�vi Juno. 380
Ensin Italiaan, jonk' sie l�hiseksi jo luulet,
tiet�m�t�nn� kun sen likim�is-satamiin koet laskee,
pitk� ja vaikea tie erottaa et�h�isilt� mailta.
Ensinp� notkuvat aironne Trinakrian ulapalla,
n�ht�v' on laivoill' ens Ausonian suolanen selk�, 385
Tuonelan j�rvetkin sek� Circeen Aialais-saar,
ennenkun vankalle maalle sa linnan laittoa voinet.
Sen sanon merkiksi; t�� syv�h�n sin� k�tke�s mieleen!
Kun sun huolehtiessas syrj�isen joen luona
tammien suojassa sie sian aimosan rannalla l�yd�t, 390
kolmetkymment� p��t� mi makaa synnytt�neen�,
valkosna vierren maass', utareissaan valkeat porsaat:
siin' on kaupungin sija, t��ll' lepo tuskist' on varma.
�ll�s kauhistu tuot', ett' teid�n on purtava p�yt��n;
pyytess� l�sn' on Apollo ja Sallimus keksivi keinon. 395
N�it�p� maita ja Italian rant'maata sa tuota,
min l�hisimmin meid�n huuhtoilee meren kuohu,
karttaos; t��ll' asumass' joka linnass' on herjoja Kreikan.
T�nnep� Narykolaiset Lokrin linnansa laittoi,
Sallention t��ll' on kedot miehitt�nyt sotav�ell��n 400
Lyktosta Idomeneys; t��ll' on kuninkaan Filokteeton
Melibolais-varustuksine pieni Petelian linna.
Niinp�h�n kun meren toiselle puolelle p��sev�t laivat,
alttarit tehty�s kun lupauksias rannalla t�yt�t,
purppuraviittaan verhottuneena s� hiuksesi peit�, 405
ettei uhritulen jumalain ylisteeks palaessa
mik��n vastainen n�ky kohtais, h�iriten enteet.
T�� toverein tapa uhrata on, sin�kin sit� seuraa;
hurskaina pysyk��t t�ss' uskossa lastenki lapset!
Vaan kun l�hdetty�s' sun Sicilian rantahan saattaa 410
tuuli ja aukeavat sull' ahtahat salmet Pelorin,
etsi�s maat', merellen vasenpuolisell' antaen kauas;
oikean rannan ja sen meren aaltoja karta! Ne seudut
muinoin irralleen v�kivallalla, maan j�ristess�,
-- niin ajan verkkainen v�ki saattaa kaikkea muuttaa, -- 415
kertovat haljenneen, vaikk' ennen kumpikin maa olj
yhten�; tunkeutui vesineen v�lihin meri, poistain
Hesperian Sicilian rannast' ja sen erotettuj'
linnoja kuin ketoloitaki huuhtovi myrskys� salmi.
Scyllan halluss' on oikea ranta ja julman Kharybdin 420
on vasen; kolmasti kuilun pohjasta tuo kurimukseen
�kki� s�rpp�� summalta vett� ja taasen sen ilmaan
sy�ks�hytt�� takasin sek� parskuvi tyrsky� t�htiin.
Vaan Scyllan pime�in sopukoinensa k�tkevi luola,
kasvoja kurkottavan, joka laivoja s�rkkihin h�rpp��. 425
Ihmisen muoto on sill� ja immen kaunonen rinta
vy�h�ns� asti, mut muu osa haikalan muodoton ruumis,
joss' ovat delfinin ev�t kiinnitetyt suden vatsaan.
On parast' Trinakrilaisen Pakhynuksen k�ren v�ist��,
aikaakin menett�in et�hitt�in kaukoa kiert��, 430
kuin vaan kerranki n�hd� laajassa onkalossansa
ilke�n Scyllan ja norppien huudosta kaikuvat riutat.
Muuten jos Helenoll' k�sityst� on viel�, jos sull' on
luottamus pappihin, jos tosin t�ytt�vi mielen' Apollo,
sen, jumalattaren poika, ma ennen kaikkea muuta 435
ilmotan sulle ja mie pen�ten yh� muistutan vainen:
olletikin ison Junon tenhoa sie rukoellos,
Junolle mielell�s lupauksia laula ja uhrin
lahjones mahdikkaan jumalattaren voit'! T�ten vihdoin
voittaen p��set Siciliast', Italian tulet maahan. 440
T�nne kun p��set ja Kumeen kaupunkiin sin� saavut,
j�rvet haltiokkaiset, Avernonki pauhusat mets�t,
raivonki n�et n�kij�n, joka rotkonnurkassa loihtii
kohtalojas sek� lauseet kuin nimet lehdille piirt��.
Mitk�p� piirt��kin t�m� neitsyt lehdille enteet, 445
itse ne j�rjest�� sek� rotkon syrj�h�n j�tt��.
Nuo pysyv�t kohallaan eik' j�rjestyksest� poistu.
Mutta kun liikahtaiss' saranan n�it' tuulonen koskee,
kun ovi hentoiset lehet n�in seoittaa sekaluksiin,
eip� h�n silloin rotkon syrjihin sinkuvat ottaa 450
eik' asettaa asemill' eli koota loihtuja kehtaa.
Neuvotta poistuvat nuo vihastuin Sibyllan asunnoihin.
Aikasi hukkaa niin ylen suureksi sie �l� katso,
vaikk' nureksis toverit, merellenkin vaikk' olis kiire
purjehtimaan sek� my�t�inen hyvin purjehet t�ytt�is, 455
ett'et velholla k�is sek� loitsuja lahjones pyyt�is.
Itse h�n laulakohon tahallaan, suuns' aanoja antain!
T�� sull' Italian v�en, uhkaavat sodat my�skin,
kartettavas sek� kestett�v�� miten on kukin vaiva,
neuvoo, my�s rukoeltuna tuottaa onnea matkaas. 460
T�� se on, jonk' on meid�n sallittu lausua sulle.
Menn�s ja luo teoistaan sin� ilmahan mahtava Troja!"
Sittekun n�in puhunut myrysmies oli yst�v�llisn�,
kultaisii sek� norsunluisia lahjoja k�skee
laivoihin kulettaa, kasaten aluksillemme suuren 465
hopee-joukon ja Dodonalaisiakin patojansa,
kolmenkertaisen raut'paidan, jonk' haat oli kultaa,
oivankin kyp�r�n nupun, joss' oli jouhinen t�yht�,
Pyrrhuksen tamineit'. Is�-ukkokin lahjansa saapi.
Antavi ratsut ja oppahat antaa; 470
airoston t�ytt��, my�s varustaa asehin toverimme.
Vaan jopa k�skevi laivoja matkaan valmihiks saamaan
Ankhises, ett'ei olis viivytyst' yltess� tuulen.
Suuresti arvostain h�ll' lausuvi Febusen pappi:
"Ankhises, kopean Venuksen joka saavutit lemmen, 475
suosikki oi jumalain, kahest' Troijankin h�vi�st�
suojeltu, -- sun Ausonian maa on; purjehdi sinne!
T�ydyt sen kuitenkin ohi kulkea viel' ulapalla,
kosk' et�h�ll' on se Ausonian osa, jonk' lupas Febus.
L�hte�s, onnellinen", nimes, "joll' on niin jalo poika! 480
Miksip� jatkan ja virme�st' tuulesta viivyt�n haastain."
My�skin Andromakhe murehiss' erohetkell� varsin,
kullanreunuksiset tuo vaattehet, tuo frygil�isen
vaipan Askanioll' eik' lahjojen annista lakkaa;
lahjoja luo kokohon komeoita ja lausuvi n�it�: 485
"Ottaos n��, ett' oisivat muistoinas teoistamme,
poikani, ett' todistaisi ne Hektorin puolison suurta
lempe� sullen! Heimoltas ota viimeis-lahjat,
oi kuva ainoa mun joka Astyanaktast' on j��nyt!
N�in k�si��n, n�in silmi� h�n, n�in kasvoja kantoi; 490
n�in parahillaan miehuuden ik�h�ns� h�n varttuisi"
Heist' eroten, kohotessapa kyynelten min� lausuin:
"Onnellisest' el�k��t, joill' on oma m��r�tty onni;
seikasta seikkahan mut yh� kutsuvi kohtalo meit�!
Teill� jo on lepo, eik' meren selk�� kulkea pakko; 495
ettek� Ausonian yh� kauas j��vi� maita
etsi� t�ydy. Xanthoksen kuvan, Troijanki n�ette,
jonk' k�sivartenne loivat, enteill� paremmilla,
toivon, ett' v�hemmin s'ois Hellenil�isille tiell�.
Vaan jos koskaan mie Tiberin l�hinurmille saavun, 500
jos saan n�hd� m� my�nnytetyt suvullein varustukset,
niinp� me kaupungit sukulaiset ja my�s sukukansat
Epirossa ja Hesperiassa ja Dardanus joill' on
es'is�, kohtalotkin samat, Troijan kummankin teemme
yhdeksi mielelt��n. Sep� lastemme huolena olkoon!" 505
L�hdemme taas merellen ohitsen Ceraunien vuorten,
jost' on Italiaan lyhin tie, lyhyin merimatka.
T��ll�p� laskevi p�iv� ja varjohon peittyv�t vuoret.
Vaivumme kaivatun maa-em�n helmaan aaltojen luona;
soudust' arvottuamm', eritenp� me hoidamme ruumeit' 510
kuivalla rannalla; raajamme virkist�� uni raukeet.
Eip' y� hetkein viel' pakotuksesta ehtinyt puoleen,
kunpa jo vuoteeltaan Palinurus virkkuna nousee,
katsovi suunnat kaikki ja tutkivi tuulien voimaa;
kaikki h�n tyynell� taivolla vierev�t t�hdetki tarkkaa, 515
Arkturon, sadekkaat Hyadat, molemmat Otavatkin,
kullanmiekkahisenkin h�n t�hyst�� Orionin.
Kaikkipa seijas-taivolla tyyneksi huomattuansa,
antaa keulasta h�n valomerkin; tiell' varustaimme;
purjeiden levitetty� siivet me l�hdemme matkaan. 520
Koittipa t�htien sammuess' aamun rusko jo, kun me
kaukoa siint�v�n vuorten ja alhaisen havaitsemme
Italian. Nyt "Italia!" huus ensin Akhates:
Italiaa ilohuudolla yst�v�t tervehtiv�tten.
Tuoss' is� Ankhises ison kruunaapi pikarin ja 525
t�ytt�en viinill� sen h�n kutsuu n�in jumaloita,
korkeella per�keulalla seisten:
"Maan, meren mahdikkaat jumalat sek� myrskyjen herrat,
tuulella helpottakaat tien, suokaat my�t�sen meille!"
Yltyy toivottu tuuli ja valkamakin l�hemmin jo 530
aukeutuu, jopa linnasta hohtaa Pallasen torni.
Miehet k�yttelev�t, kokat k��nt�en rantahan, purjeet.
Niemell� valkama t��ll' Id�n myrskyj� est�vi; s�rk�t
vaahdoten vastustavat meren suolasta hy�ky�; itse
k�tk�ss� on; �kinjyrkkin� kalliot haaroa kaksi 535
laskevat niinkuin muurin ja rannasta tuompan' on templi.
Nelj�p� ratsua t��ll' lumivalkosta nurmella n�emme
laajaa laidunta k�yv�n, -- kohtalojemm' esi-enne.
N�in is� Ankhises: "Voi vieras maa, sodan tuotat;
k�ytet�h�n sotahan hevot; sotaa tiet�vi lauma! 540
Kuitenki tottunehet ovat nuo nelijalkaset joskus
valjahissai olemaan, ijes-ohjia yhdess� kantaan.
Rauhanki toivoa on!" -- nimes. Sitt' asehelskyv�n Pallaan
suojaa tenhoisaa anomm'; ensin h�n riemumme kuuli;
alttarin eess' frygil�iseen vaippaan k�tkemme p��mme; 545
suomain my�s Helenon opetuksien t�rkkien j�lkeen
n�yrin� Argivo-Junolle poltamme k�sketyt uhrit.
Viivytt�m�tt� me taas, pian laillehen tehty� uhrit,
k��nn�mme p�in merellen alusraakojen nyt sakaroita;
heit�mm' Akhivojen huoneet ynn' ep�luottosat nurmet. 550
T��lt' Herakleen Tarenton laht' n�hd��n, jos huhu oikein
kertovi. Vastassaan jumalainen Lacinia nousee,
laivoja hukkaava Scylaceum ja Kaulonin linnat.
Kaukaa selj�lt� n�hd�h�n t�lt� Sicilian Aetna,
kauheankin meren �rjyn, jo kuohuvan kalliot kaukaa 555
kuulemme kuin my�s aaltojen rantahan murtuvan pauhun;
tyrskyss� pohjankin mura aaltojen vaahtohon yhtyy.
Nyt is� Ankhises: "Tuo varmahan ompi Kharybdis;
tuoss' ovat paadet ja louhet, joit' Helenus k�sk' karttaan.
Ponnistaen ny�isk��t, toverit, nyt airoja kaikki!" 560
Niinkuin k�skettiin, tekev�t; ens' hyrskyv�n keulan
kiert��pi Palinurus p�in sel�llen vasemmalle;
siks vasempaan koko joukko nyt pyrkivi tuulin ja airoin.
Taivaallen kohoamme me aallon harjalla, sitten,
aallon vy�rty� pois, Manalan tuvillen vajoamme. 565
Onkalokuiluistaan kolm' kertoa �rj�hti louhet;
kolmasti sy�ksyv�n tyrskyn me t�htihin parskuvan n�imme.
Sill�v�lin v�syneist� jo p�iv� ja tuulikin erkes;
Kykloopein, tien tiet�m�t�nn�, me saavumme rantaan.
Tuulten raivolta on tyven valkama, ihmehen laaja, 570
vaan sen vieress� julmine sy�ksyne jyskivi Aetna.
T�� v�lihin pikist� poroaan yl�-ilmahan suitsuu,
pihkasta sauhua kuin my�s valkosta tupruten tuhkaa;
liekkein pallerojaan puhaltain t�� t�hti� nuolee,
paadet ja vuoren irt' revityt v�lihin sis�lmykset 575
lenn�tt�� kidastaan, sulat kalliot kiekkona paiskaa
ilmoihin jyryten sek� kuilussaan syv�ss' kiehuu.
On taru Enceladon panun polttaman ruumihin t�ll�
painolla painettavan sek� hirve�n p��llens� pannun
Aetnan louhikkaist' ukuroistansa sy�ksev�n tulta; 580
kun vaan t�� v�syneen kylen muuttaa, niin koko saari
jyrsk�ht�en j�r�htyy sek� sauhuun peittyvi taivas.
Metsien keskess� tuon koko y�n mep� ihmett� julmaa
k�rsimme, aavistamattamme, mik' jyryhyn olis syyn�.
Ei n�kynynn� nyt t�htien tult' eik' taivahan kansi 585
t�hti� tuikkinut, kun pime�ss' oli pilvess� taivas,
kun syd�n y�, ajaton, kuun synkk�h�n pilvehen peitti.
Koittipa p�iv�n seuraavan esimm�inen jo rusko,
kun Rusotar oli poistanut taivaan kostean tahnan,
�kki� mets�st� kuin ylen laihtunut, kalpea oudon 590
miehen surkastunut n�ky ynn� t�n ry�ttys� ruokko
ilmaantuu; k�si��n, rukoellen, se rannalla nostaa.
Katsomme: ilke� tahra ja ruokoton parta on h�ll�;
vaatteitaan oat kiinnitti, muuten olj Hellenil�inen,
pois kotoaan l�hetettyn� muinoin Teukroja vastaan. 595
Tuo kun dardanolaispuvun huomas ja Teukrojen aseet
kaukaa, s�ps�ht�en n��st�ns� h�n hiukkasen horjui,
seisahti astuntaan; mut rantaa koht' heti sy�ksi,
itkien, n�in rukoellen: "T�htien kautta ma pyyd�n
kuin jumalain, t��n taivaan hengitt�m�n valon kautta; 600
korjatkaat minut Teukrot ja minne tahdotte viek��t!
Kyllin on t�st�i. Kreikan laivoiss' olleni my�nn�n;
my�nn�n vainonnein min�kin Troijan Penateita.
Jostapa, jos rikoksemm' on niin ylenm��r�sen suuri,
paiskatkaat vetehen minut, mun upottain ulapalla! 605
Jos hukun, mieluummin hukun ihmisten k�den kautta."
N�in nimes h�n; halaellen polvia, polvissa riippui
vierren. K�skemme, ken olis? kertoa, my�s suvust' mist�
syntynyt? Tunnustamaankin, onni mi vainosi h�nt�?
Its' is� Ankhises k�den nyt v�h�nk��n epim�tt� 610
nuorelle miehelle soi sek� mielt��n pantilla t�ll�
rohkas. N�it�p� h�n pelon poistaen lausuvi vihdoin:
'Ithakon maast' olen onnettoman Odysseyn tovereita;
mun nimen ompi Akhemenides, is�n' ollessa k�yh�,
(oi, jos onni se kest�nyt oisi!) m� Troijahan l�ksin. 615
T�nnep�, kun vapisten nuo j�tt�v�t kynnykset julmat,
luolahan Kykloopin avaraan toverit minut heitt��
unhottaen. Kotinaan t�ll' on verisist' aterjoistaan
visvanen hirve� rotko. H�n, kauhea, its' ylettyypi
t�htihin (semmoisen jumalat tuhon poistote mailta!); 620
vaikea n�hd� h�n olj, mut vaikeempi puhutella.
Onnettomain sis�lmyksi� s�i se ja mustoa verta.
Itse ma n�in miten h�n pari ruumista luvustamme
julmalla kouralla taap�in temmaten keskell� luolaa
paiskasi paateen, niin ett' parskunehest' verest�ns� 625
kostuivat ovet; n�in miten hurmetta tiukkuvat raajat
s�i se ja l�mp�iset j�senet varis hampahissansa.
Ei vaan kostoa paits; ei k�rsinyt tuota Ulixes,
eik� nyt t�ss�k�h�n unohtainnut Ithakolainen.
Kerran ruoasta kun sek� viinasta voivuttuansa 630
taivutti kaulansa tuo unehen, yli luolansa roikuin,
julmana, oksentain unissaan verivisvoa, jossa
uiskelivat j�senet, -- avuks suuria pyydetty�mme
siis jumaloita ja arpaa ly�ty�, yhdess� kaikki
hy�k�ten puhkomme keih��n k�rjell� hirve�n silm�n, 635
hirve�n otsan all' yksin�h�n joka piileksi h�ll�,
Argivo-kilven taikkapa Febon auringon laisna;
vihdoin n�in iloten toverein mep� kostamme surman.
Vaan paetkaat heti, oi poloset, sek� rannalta k�ydet
pankate poikki! 640
Sill� jon moisena onteloluolassaan Polyfemus
vahtivi villasta karjaa ynn' nis�t lyps�vi, n�ill�
mutkais-rannoill' l�ytyypi kamaloita Kykloopej'
ylt��ns� sadottain sek� korkeill' louhilla liikkuu.
Kolmannen kerran kuun sakarat valollansa jo t�yttyy, 645
kun el�m�� petojen saloloissa ma viet�n ja kuiluin
yksiksein ukuroiss' asuen ma Kykloopeja katson
hirveit�, pel�ten jalkain t�min��ns' sek� ��nt��n.
Kurja on ruokani: marjoja, kornelleit' kivekk�it�
antavat oksat ja ruokkivat ruohojen nyhdetyt juuret. 650
Kaikkia tutkaillen, t��n laivaston ensinn� rantaan
n�in tulevaksi. Ma t�llen, keit�p� oisikin, p��tin
antaida; on kyllin ett' hirve�n heimon ma v�ltin.
Ennen te ottooten mun henkeni vain miten hyv��n!'
Tuskin lausunut n�� oli, vuoren kun harjulla n�emme 655
karjansa keskess� liikkuvan vuorenmoisena itse
kaitselijan Polyfemon ja pyrkiv�n tuttuhun rantaan,
-- kauhean hirvi�n, aarniokkaan, pois jolt' oli silm�.
Honkapa katkaistu k�dess��n tuken' olj sek� ohjas
k�ynti�; mut j�less��n tuli villasat lampahat; ainoo 660
tuo ilons' olj, tuo lohtua soi kovass' onnessa h�lle.
Sitten kuin merell' ehti ja yll�tti korkeat aallot,
visvaa silm�st��n revityst' valuvaa pesi t��ll�,
voihkaten, hampaitaan kirist�in; meren keskelle astuu,
vaan ei kylki�k��n yl�vii viel kastele aallot. 665
Siit�p� karkaamme vapisten pakohon me nyt kau'as,
miehen ansiokkaan pelastain sek� katkomme hiljaan
k�yden ja ponnistain merell' airoin soudamme kilpaan.
Astuntaans', �k�tess�h�n, tuo p�in pauhua k��nt��.
Vaan kun ei k�dell�ns� se voinunna haapata kiinni, 670
eik' ahistain syv�ng�ll' ulapan voi vertoa vet��,
nostaapi kamalan parun, jostapa kaikk' meren aallot
j�rk�htyv�t, pel�styi jota my�s koko Italian maa,
rotkoistaan syvimmist�kin kaikuen vongahti Aetna.
Vaan Kykloopein kutsuttu kansa nyt metsist�, vuorten 675
harjuilt' t�yt�� valkamahan sek� t�ytt�vi rannan.
Aetnan veikkoja seisovan tuimin katsehin turhaan
n�emm', ylettyin yl�puolelle taivahan pilvi� p��lt��n,
-- seurue hirmuinen: kuni harjulla tunturivuoren
seisovat v�nke�t tammet tai k�vykk��t kyparissot, 680
tai kuni Juppiterin ikimets' eli horho Dianan.
Ankara pelkomme saattaa laskemahan heti k�ydet
minn' hyv�h�n sek� my�t�istuulille laivoja k��nt��n.
Toist' opastus Helenon meit' k�ski: Scyllan ja Kharybdin
keskess' on tie, joka meill' yhenlaista kuoloa uhkas, 685
ellemme suunnalla kest�is; p��t�mme purjehet k��nt��.
Vaan kas! pohjoinen puhals nyt Pelorin ahingoilta
kuin l�hetettyn�. Niin ohi kalliosuuta ma kuljen
Pantagian, Megaran lahen, Thapsonkin alahikkaan.
N�ill�p� rannoill' luotsasi harhaillen takasin taas 690
Akhemenides, kumppani onnettoman Odysseyksen.
Ompa Sicilian lahdessa saari, mi suojavi vastoin
myrskyj� Plemmyrion, nimekseen joll' antovat vanhat
Ortygia; t�nn' Alfeon joen elidil�isen
tehneen kerrotahan salatien meren alla ja suullas 695
sun, Arethusa, sicilialaisehen yhtyv�n mereen.
Kuin pitikin, maan suuria pyyd�mme auks jumaloita;
sitten Helorin maan lihavan sivu, tulvanalaisen
laskemme. T��lt� Pakhynon korkeat louhet ja riutat
my�s sivuamme ja kaukana haamoittaa Kamarina, 700
jollen Sallima muutoksen kielsi, ja Gelonki nurmet,
-- hirve�n py�rtehikk��n Gelan virrasta niin nimitetty.
Sitten korkea Akragas aarniomuurinsa n�ytt��
kauas, -- tuo tulisten hepojen ikisyntym� paikka --,
tuulten suotua palmuhikas Selinuski sun heit�n, 705
kynnellen salas�rkist��n Lilybein vedet vaikeet.
Sitt' Drepanon mun valkama kuin perin surkea ranta
suojasi. T��ll' usean meren myrskyn kest�nehen jo
mun is�n' Ankhiseen, -- surun', onnettomuuteni ainoon
hoivan mie kadotan; parahin is� hylk�sit t��ll� 710
mun v�syneen, voi, niin monest' turmasta s�ilynyt turhaan!
Eip' Helenuskaan tiet�j�, muista kun julmista neuvoi,
ennustanut t�t� murhetta, eik�p� julma Celaeno.
T�� oli viimeinen suru, t�� ison matkani loppu.
T��lt�p� l�htien mun ajoi haltia rantamillenne. 715
Kaikkien kuullen n�in is� Aeneas pakis yksin
Onnen sallimistaan sek� matkoistaan t�ten kertoi.
Vihdoin lakkas ja sen lopun tehty�h�n lev�htiihe.
Viitteet:
V. 6. Antandro oli merikaupunki Idan vuoriryhm�n juurella.
V. 13. "Mars'illen pyh� maa", s.o. sotajumalalle Marsille pyhitetty
maa, Thrakia.
V. 14. Lykurgosta kerrotaan, ett� h�n ajoi viinin jumalan Bakkhon
Thrakiasta pois sek� k�ski kaikki viinapensaatkin h�vitt��.
V. 19. "Dionelaisemo" = Venus, jonka sanotaan olleen Dionen tytt�ren.
V. 35. "Getojen nurmet" se osa Thrakiaa, jossa Getit (vertaa
Massagetit, Goothit) olivat asumassa.
V. 66-68. Vanhat sivistyneet kansat panivat yleens� hyvin suuren
arvon ruumisten hautaamiseen. Kreikkalaisten ja Roomalaisten luulon
mukaan ei haudatta j��nyt kuollut voinut saada rauhaa Manalassa.
V. 75. Delon saaren, jota t�ll� paikkaa tarkoitetaan, kerrotaan ennen
ajelehtineen pitkin merta, kunnes Apollo sen kiinnitti nykyiseen
olopaikkaansa.
V. 76. Gyaros ja Mykonus ovat Arkhipelagin saaria.
V. 82. Ankhises oli v�h�� ennen Troijan sotaa ollut Delon kuninkaan
Anion vieraana.
V. 85. Thymberilainen on Apollon liikanimi�.
V. 104. Kreeta on nyk. Kandian saaren vanhempi nimi.
V. 108. Rheteum oli er��n niemen nimi Troijan luona.
V. 111. Cybele-jumalattaren palvelusta, jota johtivat h�nen pappinsa
Korybantit, vietettiin salaisesti rajuilla asetansseilla ja
vaskikastanjettejen tahi cymbalein helskyiss� er��ss� lehdossa
frygilaisen Kybelen vuoren rinteill�. -- Cybele kuvattiin leijonain
vet�m�n� vaunuissa.
V. 115. "Tuulet viihdytt�k��mme" nim. uhraamalla. -- Gnosian
maa = Kreeta, jossa oli Gnosus'en kaupunki.
V. 121. Idomeneys oli er�s Kreetan kuninkaita, joka my�s taisteli
Troijaa vastaan; kun kotia palatessa h�nt� kohtasi myrsky, lupasi h�n
Neptunolle uhrata ensimm�isen, jonka kohtaisi, kotia p��sty�. Se olikin
h�nen oma poikansa. Kun h�n sittenkin tahtoi lupauksensa t�ytt��, nousi
osa kansasta kapinaan h�nt� vastaan sek� karkoitti h�net pois maasta.
Idomeneys l�ksi seuralaistensa kera Italiaan.
V. 124. Ortygia oli Delossaaren vanhempi nimi.
V. 126. Paros saarelta saatiin oivaa valkosta marmoria. -- Naxos,
Dontisa, Olearon ja Cykladat ovat saaria Arkhipelaagissa.
V. 131. Kuretot olivat Kreetan vanhimpia asukkaita, jotka, tarun
mukaan, n�kiv�t Juppiterin syntym�n ja peitt��kseen lapsen itkua sek�
pelastaaksensa t��n, sen is�nis�n Saturnon (= ajan, omia lapsiansa
nielev�n jumalan) vainolta, helisyttiv�t vaskilevyj�. T�st� kiitokseksi
teki jumalatar Cybele heid�t papiksensa (Korybantit, Kuretit).
V. 156. "Dardanian" = Troijan.
V. 170. Korython oli er��n Etrurian maan vuoren ja kaupungin nimi
(Keski-Italiassa).
V. 212. Siit� kuin Thrakialainen kuningas Fineos oli -- toisen
puolisonsa kehoituksesta -- sokaissut edellisest� aviostansa
syntyneiden lapsien silm�t, sai h�n rankaistukseksi Harpyijat
niskoillensa, joista h�n p��si vasta sitten, kun oli tehnyt hyv�n
ty�n Argonauteille, jonka vuoksi n�m�t kiitollisuudesta ajoivat
Harpyijat Strofadein saarille V�limeress�.
V. 270. Zakynthos, Dulikios, Samos, Nerito, Ithaka ja Teukate ovat
kaikki saaria Joonian meress�.
V. 272. Laertes oli Odysseyn is�.
V. 275. "Merimiehien kammoma temppeli" sen tienoilla olevien
vaarallisten karien t�hden.
V. 280. Aktio on se paikka, jossa Oktavianus (keisari Augustus),
Vergilion suosija, voitti meritappelussa Antonion ja anasti yksivallan
itselleen v. 30 e.Kr.
V. 287. Aeneas lahjoitti, ajan tavan mukaan, voitetun kilpens�
templille.
V. 291. Faiakilaiset olivat Korfun entiset kreikkalaiset asukkaat.
V. 303. "J�ljenn�s-Simo�sjoki", s.o. joki, jonka Andromakhe ja Helenus
olivat niin troijalais-Simo�sjoen muistoksi nimitt�neet.
V. 321. Akhilles oli rakastunut Polixenaan, Priamon tytt�reen, ja pyysi
t�t� puolisokseen. Vieteltyn� Apollon temppeliin, muka morsiantaan
vastaan-ottamaan, murhasi h�net siell� Paris. T�st� syyst� teloitti
Troijan valloituksen j�lkeen Akhilleen poika Pyrrhus Polixenan tuon
hautakummulla.
V. 328. Ledan tytt�rentyt�r Hermione oli kihlattu Oresteelle.
V. 331. "Pahan ty�n vuoks." -- Agamemnonin Troijan sodassa ollessa
vietteli Aigistho tuon puolison Klytaimnestran, jonka suostumuksella
h�n tappoi Agamemnonin, juuri kun t�� palas Troijan sodasta. Sama
kohtalo olis kohdannut Agamemnonin poikaakin Orestesta, ellei t��n
sisar Elektra olisi h�net pelastanut. Orestes pakeni, mutta 8 vuotta
my�hemmin palasi h�n j�lleen ja murhasi Aigisthon sek� �itins�. �itins�
murha ei suonut Oresteelle sinis rauhaa, kunis h�n tuli Areopagin
(tuomarikunnan) tahi, toisten mukaan, Minervan tuomion kautta viastaan
vapautetuksi ja raivostaan p��stetyksi.
V. 340. Andromakhe tahtoi kai jatkaa katkaistua lausettansa t�h�n
tapaan: "on synnytt�nynn� Kreusa", -- vaan arvasi Aenean surullisesta
muodosta, ettei Kreusa en��n ollutkaan elossa ja katkaisee sent�hden
lauseensa.
V. 360. Klaros oli kaupunki Jooniassa V.-Aasiassa, jossa oli Apollon
temppeli. T��ll� ennustettiin laakeripuun palamisesta; jos se r�tisi
palaessaan, merkitsi se hyv��, -- muuten p�invastoin.
V. 361. Lintujen laulusta ja lennostakin ennustettiin.
V. 376. "Satu" sanaa k�ytet��n Kalevalassa merkitsem�ss� kummallisia
elon vaiheita (ruots. �fventyr).
V. 396. Etel�-Italian rantamailla, joita t�ss� tarkoitetaan oli niin
paljon kreikkalaisia siirtolaiskaupunkeja, ett� sit� sen vuoksi
kutsuttiin Suureksi Kreikaksi. -- Hiukan j�lemmin mainitut paikat
olivat kaikki siell�. -- Naryko, Lyktos ja Melibea osoittaa
kreikkalais-siirtolaisten entisi� kotikaupunkeja joista he olivat
Italiaan tulleet.
V. 420. Scylla ja Kharybdis olivat kaksi merimiehille vaarallista
kohtaa Messinan salmen kummallakin puolella. Scylla (nyk. Scilla) on
korkea, pienempien karien ymp�r�im� kallio Italian puolella ja Kharybdis
(nyk. Kalofaro) on vaarallinen meren kurimus, joka, er�iden tuulten
vallitessa, synnytti ankaran meren kuohun. Tarun mukaan oli loitsija
Circe mustasukkaisuudessaan muuttanut Sardinian kuninkaan Forkon
tytt�ren Scyllan merihirvi�ksi. -- Kharybdis, Neptunon tyt�r, oli
varastanut er�it� Herkuleen h�rki�, josta syyst� Juppiter paiskasi
h�net salamallaan siihen merenkurimukseen, joka h�nest� sai nimens�.
V. 441. Kumee oli kreikkal. kaupunki Kampaniassa.
V. 442. Avernon j�rvet luultiin olevan yhteydess� Manalan kanssa, siksi
sanotaan niit� "haltiokkaisiksi." Nimi merkitsee suomeksi "linnuton",
kosk'eiv�t mitk��n linnut voineet viihty� niiden luona, niist�
nousevien rutollisten h�yryjen vuoksi.
V. 466. Dodona oli er��n Epiron kaupungin nimi, jossa oli Juppiterin
temppeli ja ennustuspaikka (oraakkeli). Templin ymp�rille oli
kattiloita ripustettuna, joiden soinnusta sitten ennustettiin.
V. 506. Ceraunilais-vuoret pohjoispuolella kreikkalaista Epiroa
tunkevat Akroceraunian niemen� mereen, josta on lyhvin merimatka
Italiaan.
V. 525. "Pikarin kruunaamiseksi" nimittiv�t muinaiset roomalaiset
tapaa, koristaa uhratessa pikaria kukkaiskiehkuralla.
V. 534-35. "Itse", nim. kaupunki, "on k�tk�ss�", niemen takana. T�m�
hamina oli l�hell� nykyist� Otrantoa.
V. 551. Herakles (= Herkules) oli tarun mukaan Tarenton kaupungin
perustaja.
V. 552. Lacinia niemi, jolla muinoin oli Junon temppeli, oli v�h�n
matkaa muinaisesta kreikkal. kaupungista Krotonista.
V. 553. Scylaceum, nykyisen Sqvillacen kaupungin seutu Bruttiassa, oli
vaarallinen myrskyjens� vuoksi.
V. 578. Encelados oli er�s j�ttil�inen (Titaani), joka yritti
valloittaa taivaan, mutta jonka Juppiter l�i ukonnuolellaan ja laski
Aetnan tulivuoren h�nen viel� el�v�lle ruumiilleen.
V. 587. "Syd�n y�t�" sanotaan "ajattomaksi" t�ss� siit� syyst�, kun ei
taivaan kappalten liikunnosta voitu p��tt��, min verran y�t� olis
kulunut.
V. 687. "Pelorin ahingolta" s.o. Messinan salmesta.
V. 689. Pantagia on er�s pieni Sicilian joki, -- ja Thapsus on niemen
nimi Megaran lahden luona.
V. 693. Plemmyrion on my�skin niemen nimi, joka Ortygian saaren kera
suojelee kuuluisan Syrakuusan kaupungin sataman.
V. 695. Alfeus on joki Kreikan maan Elis-maakunnassa, jonka hoettiin
kulkevan meren alate ja yhtyv�n sicilialaisen Arethusa-virran
l�hteihin.
V. 698. Helorin merikaupunki oli Syrakuusasta etel��n.
V. 699. Pakhynon niemi on Sicilian etel�isin k�rki.
V. 700. Kamarina oli Sicllian etel�rannalla. T��n kaupungin luona oli
suo, jota oraakkeli oli kielt�nyt kuivattamasta. Siit� kiellosta eiv�t
asukkaat huolineet, mutta siksip� p��siv�tkin viholliset t��n suon
kautta kaupunkiin ja sen valloittivat.
V. 703. Akragas on vuoren nimi, jonka luona suuri, komeista
rakennuksistaan kuuluisa Agrigenton kaupunki muinoin oli.
V. 705. Selinus oli melkoinen kaupunki Sicllian lounaiskulmalla.
V. 706-707. Lilybeum ja Drepanum (nyk. Trapani) olivat kaupunkeja
Sicllian l�nsipuolella.
NELJ�S LAULU.
Dido.
Ainehisto.
Dido rakastuneena valittaa huoliansa sisarelleen Annalle, joka
kehoittaa t�t� ottamaan Aeneaan puolisokseen (1-55). -- Didon rakkaus
(56-89). Juno kehoittaa Venusta suostumaan siihen, ett� Aeneas naisi
Didon, johon t�m� suostuu sill� ehdolla, ettei Sallimalla olisi mit��n
sit� vastaan (90-128). -- Dido ja Aeneas l�htev�t mets�stykselle; Junon
toimittamat h��t (129-172). -- Maine kertoo t�st� Didon entiselle
kosijalle Jarbaalle, joka sen vuoksi valittaa Juppiterille (173-218).
-- Juppiter k�skee Merkurion viem��n Aeneaalle jyrk�n k�skyn l�htem��n
Libyasta, jonka Merkurio, laskeuttuaan ensin Atlaalle, toimittaa
(219-278). -- Aeneaan pula (279-295). -- Kuningattaren haikea murhe ja
Aeneaan teeskennelty tylyys (296-392). -- Aeneaan jo matkaan
varustautuessa kokee Dido, l�hett�m�ll� sisarensa Annan, edes viivytt��
matkaa, mutta kaikki turhaan (393-449). -- Dido p��tt�� lopettaa
p�iv�ns�, jota p��t�st��n edist�v�t luullut n�kem�ns� julmat aanat
(450-473). -- Aikomustansa salaten, pyyt�� h�n sisartaan laittamaan
rovion sis�linnaan, jolla poltettaisiin, loihtia-naisen neuvon mukaan,
kaikki muistomerkit Aeneaasta ja h�n siten loitsuneuvoilla p��sisi
tuskastaan (474-521). -- Didon mielenmyrsky y�ll� (522-552). -- Aeneas
saa k�skyn Merkuriolta l�htem��n pois maasta, jonka tekeekin (553-583).
-- Didon ep�toivo ja raivo aamulla n�hdess��n laivat jo merta
kynt�m�ss� (584-629). -- Dido k�skee eukon Barcen hakemaan Annan ja
t��n poistuttua, nousee roviolle, jossa p��tt�� miekalla p�iv�ns�
(630-692). -- Juno s��lien kuolevan tuskia l�hett�� Irin h�nt� niist�
vapauttamaan (693-705).
Vaan kuninkaatar jo haavoitettuna raskahan kaihon
tuntevi suonissaan sek� oudossa leimussa riutuu.
Mielehen taas palajaa urohon avut, taas suvun suuri
kunniakin; syv�h�n syd�meen puhe kuin jalo muoto
juurtuvi vain eik' suo j�senillens� rauhoa kaiho. 5
Toisen p�iv�n koi jopa Febon soihdulla valkas
maita ja poisteli taivaan kannelta kostean tahnan,
kun sisartaan yks'mielt� h�n haaveksien puhuttelee:
"Annani, siskoni, mitk' unelmat levotont' mua vaivaa!
Kuinkapa arvohikas majallamme on tullunna vieras! 10
Kuink' on muodoltaan jalo! Kuink' uros urheamieli!
Ei ole uskoni turhaa, ett' jumalain suvust' on h�n;
varmahan uskon sen: pelokkuushan on kehnojen merkki.
Voi, mit seikat h�n koki, millaiset sodan k�ynnit
kertoil! Ell'eip' ois luja mieleni enk' vakavast' ois 15
p��tt�nyt, etten naimisliittohon aijo ma k�yd�,
sitten kuin ens'lempi mun kuolohon raueten petti,
ell'eiv�t mua inhottais h��suojat ja soihdut:
ehk�p� ainoan t��n vian alle ma lantua voisin!
Anna, sen tunnustan ett' mieheni, koidon Sykhaeon 20
kuoleman j�lkeen, kun Penaatit velimurha se tahras,
ainoa t�� mun mieleni k��nsi ja sy�mmeni saattoi
horjumahan; taas entisen leimun j�lki� tunnen.
Ennenp� toivosin tok' ahmaan mun nielev�n taikka
ett' is� kaikenvaltias mun Manalaan salamallaan, 25
Tuonenki kalpeahaamujen y�n syv�n valtahan veisi,
ennenkuin, Siveys, sua loukkaan tai lakis hylk��n!
H�n mun lempeni vei, joka ens' minut itsehens' liitti;
h�n sen my�s pit�k��n, -- omans' olkohon hautahan asti!"
Lausui n�in; hykertyin alas sitten purskahti itkuun. 30
Annapa vastaa: "Oi sisar, armahisemp' el�m��ni,
ainako nuoruuden kuluttaisit yksin�s surren,
et sulolapsia sais, Venuksenkan' et auvoa tuntis?
Tuostako tuhkan tai Manan haamujen huolivan luulet?
Olkoon, ett'eiv�t surevaa kosijat ole saaneet, 35
ei Libyast' eik' Tyrosta muinoin; halveksit Jarbaan,
p��llik�t toisetkin, joit' Afrikan voittorikas maa
tuottaa; oisitko my�s miel'tehtosta lempe� vasten?
Eik�s mielehes juohdu, kennenk� sie asut mailla?
T��lt� Getulian linnat ja sortumaton sodass' kansa, 40
saartavat raat Numidatki ja vierahill' ankara Syrtti;
tuolt' er�maa vedet�n sek� varsin raivosat Barkat.
Viel�k� Tyrostakin sodan nousevaks mainita t�ydyn,
uhkoa veljesikin?
Luulenpa johdollaan jumalain sek� suosivan Junon 45
Ilion laivojen ohjanneen kulun tuulella t�nne.
Millaiseks n�kisit, sisar, linnas, min nousevan vallan
moisesta liitosta! Teukroinkin asetten tukiessa
millaiset uroty�t eik' Puunien kunnian nostais!
Pyyt��s vaan jumalain lupausta ja tehty�s uhrit, 50
huolehi vieraistas sek� keksi�s viivytyssyit�:
milloin pauhaapi meren myrsky, Orionin kuurot,
milloin laivat on rikki ja l�ht�� kielt�vi taivas!"
Mielen syttynehen t�ten lemmen leimuhun liehtoi,
toivoa arvelevaisessa nosti ja karkotti kunnon. 55
L�htev�t temppelihin anomaan ens' alttariloilta
rauhaa; uhraavat tavan j�lkehen m��r�tyt lampaat
kunniaks lain tekij�n Cererin, Febon sek� Bakkhon,
Junonpa varsinkin, avion sitehet joka hoitaa.
Maljoa oikeallaan pit�en tuo kukkea Dido 60
viini� valkoisen vasikan kaas sarvien keskeen;
tai jumalain kuvien edess' alttarin rasvasen luona
kulkee, viett�� uhrissa p�iv�n ja auotun raavaan
rintahan tuijottaa, sis�lmyksist� neuvoja urkkein.
Voi povarein v�h�mieli! Mit' auttavat raivoa enteet, 65
taikkapa templiss� k�ynnitkin! Yh� vaan tuli vieno
sy� ydint��n, syd�mess' yh� vain kipu kalvava kiihtyy.
Hehkuu onneton Dido ja kaupungiss' yh� h�il��,
hurmaellen, vasaman kuni haavasta hirv', johon kaukaa
huolettomaan osui Kreetan lehtojen keskess� paimen, 70
rautasen peitsens� vainotessaan ump'm�hk�h�n lentoon
paiskaten; tuo paeten samoaa salot, Diktonki vaaran
oudat, mut kyless��n tuhon tuottava riippuvi keih�s.
Milloin Aeneaan mukanaan vie linnansa keskeen,
n�ytt�en Sidonin aarteit' ynn' yrityksi� linnan; 75
alkavi lauseen, mut puhe kesken taas pys�htyypi;
milloinp' ehtoonnuttua, kesti� taas halajaa h�n,
pyyt�en hartaast' Troijan vaivoja taasenki kuulla,
taasenki tarkastuksine riippuvi kertojan suusta.
Sitten kuin erottiin sek� laskevan kuun valo v�istyy, 80
t�hdetki k�skev�t kun unehen aleten per�tysten,
yksinp� huolevi tyhj�ss� linnassa, tyhj�h�n sohvaan
vaipuen; poiss'olevaa poiss'ollenki kuulevi, n�kee.
Tai sylihins', is�n muodosta hurmaellenpa, Julon
painaa, josk' edes n�in vois suuren lempens� pett��. 85
Ei aletut torit nouse, eiv�tk� huolehi nuoret
toimistaan, tahi ett' sataman tahi sais varustukset
vaimeiksi sotahan; ty�t seisovat kesken ja muurein
hirve�t huiput ja taivaan korkuhiset telineetkin.
Vaan kun Juppiterin rakas puoliso huomasi Didon 90
lemmen turmiohon osuneen eik' arvosta yht��n
huolivan, n�in Venusta l�heneepi nyt lausehin Juno:
"Oivanpa kiitoksen sek� suuren saalihin saitte,
sie sek� poikas! On tuo ylen suur, ylistett�v� tenho,
jospahan kaks' jumalaa yhen vaimon peijaten voittaa! 95
En ole unhottanut sinun linnaamm' arkaelneesi,
en ylev�nkin Karthagon asunnoit' ep�ellees.
Vaan mit� tarkoitat? Lopuks miksik� ottelus t�ht��?
Emmek� ennemmin avion sitehill' ikirauhan
s��nt�si? Sen, jota oot halunnut syd�mest�si, sait nyt: 100
lempe� hehkuvi Dido ja lempi jo luunsakin t�ytt��.
Siis v�ki vallitkaamm' molemmat, samass' arvossa ollen,
miehen�ns' sitte h�n palvelkoon Frygilaistakin vaikka
huomenlahjatkin tyrolaiset ma valtahas annan."
H�lle, -- kun vain puhuneen t�m�n teeskelymielell� huomas, 105
vallan ett' Italian Libyan h�n ��rille k��nt�is --,
n�in Venus alkavi vastauksensa: "Ken houkkopa tuota
kielt�is, mieluummin ruveten kerallais sodan k�yntiin?
Jospahan vain asian, jota kerroit, Onnikin my�nt�isi
Sallimast' oon ep�varmana vaan, jos Juppiter yhden 110
aikosi kaupungin Tyron kuin Troijan l�h�kk�ille,
kansojen yhty� jos hyv�ksyis, sek� liittoa laittaa.
Sie olet puolisons'; sie rukouksella koetella mielt��n
voit. Mene; seuraan!" -- N�in kuninkaallinen Juno nyt lausuu:
"Huolenan' olkohon tuo! Vaan mill�p� lailla me aikeen 115
voisimme t�ytt��, kuules, kun lyhyeen heti kerron.
Onneton Dido ja Aeneas yhess' aikovat menn�
korpehen mets�st�m��n, kun huomenna juur' yleneepi
Koitto ja taas s�tehill��n maan kehyksen keritt��pi.
Pilvenp� ruittuisen, rakehikkahan syyd�n ma n�iden 120
p��lle ja, mets�stys-apajoin ritarjoukkojen outaa
innolla kierrelless', ukonilmalla j�rkyt�n taivaan.
Erkanevat toverit ja he peittyv�t synkk�h�n y�h�n:
Dido ja Aeneas pakenee saman onkalon suojaan.
L�sn' olen siell� ja, jos sun tahtosi vankaksi j��pi, 125
liit�n n�� avion sitehell', omaksens' h�net lausuin.
Siell�p� olkohon h��t!" Anovallen vastustamatta
my�ns' Venus, keppoisten sepityksilleen hymyellen.
Kunpahan valtameren yleten vaan Koitar jo j�tti,
niin rusottaiss' sen l�ks paras nuoriso portista vieden 130
harvat verkot ja paulat kuin levyk�rkiset keih��t,
l�ks my�s Massylian hevosmiehet ja vainusat koirat.
Suojassa viiv�ht�v�� kuninkaatarta kynnyksen luona
oottelevat ylimykset ja suitsijahan jymyjalka
vaahdottaen pureksii, purpurasta ja kullasta hohtain. 135
Vihdoin astuvi h�n esihin, j�less��n iso seura,
kullan reunuksiseen puetettuna sidonilaiseen
vaippahan; kullasta h�ll' on viine ja suortuvat solmii
kulta ja purppuravaattehen kiinnitt�� soma solki.
T�nnep� my�s frygilaistoverit sek� hilpe� Julus 140
saapuvat. Itsekin Aeneas ihanampana muita
seurahan yhdistyy sek� joukkoja j�rjesteleepi.
Jommoinen on Apollo kun talv'asunnon Lykiassa,
Xanthonkin joen hylk��, saapuen �itins� Deloon,
uudistamaan ilojoukkojahan; luon' alttariensa 145
Kreetat kuin Dryopit remuaa, sekasin Agathyrsit
kirjotutkin; Cynthon kuin harjulle nousten se hiuksens
liehuvat kaunistaa kukin sorjaks ja kullalla kruunaa,
keih��t kuin olallaan hel�j��: n�in k�i keve�sti
Aeneas, sulo loisteli n�in n��st��n ylev�st�. 150
Sitte kun vuoristoon oli tultu ja korpehen jylh��n,
tiett�m�h�n, pukit villit jo kallion huipulta kiit�in
kiipasevat m�kil�ilt' alas, hirvien laumakin laukkaa
aukean tannermaan ylitsen nyt toiselta puolen;
tupruttain paossaan tomupilvi�, m�elt� se l�htee. 155
Poikapa Askanius ilakoi hevollaan tulisella
notkelmassa ja milloin n�it' sivuaa tahi noita,
pelkurien otusten sijahan h�n vuorilta toivoo
karjun vaahtoavan tahi leijonankin kohatakseen.
Sill�v�lin jyrin�ll� jo suurella alkavi taivas 160
synkisty�, rakehein kera ruittosakin sade puhkee.
Troijan nuorison kanss' sekasin tyrolaistoverit ynn'
arkaillen Venuksen pojanpoikakin dardanilainen
nurmilta kaikkovat, kun vesi vuorilta koskina sy�ksyy.
Dido ja Aeneas pakenee saman onkalon suojaan. 165
Maa sek� naittaja Juno nyt antaa ensinn� merkin:
leimuavat salamat, avion yl�-ilmakin tiet��;
vaikerehtain ulisee my�s vuoren huipulla Nymfat.
P�iv� se turmiohon vei, tuo oli onnettomuuksiin
alkuna. Sill' ei maineestaan eik' kunnosta huoli 170
eik' en�h�n salalempen�ns' k�tke� Dido sit' aijo;
kutsuu sen avioks sek� n�in nimitt�in vian puoltaa.
�kki� kulkeepi Libyan ison linnojen kautta
Maine, se hirvi�, jon vikevyydell' ei ole vertaa.
Liikkeist��n v�kev�ityy, matkasta voimansa karttuu; 175
pelvosta pienen� ens, sep� kohta jo nousevi ilmaan,
astuessaan mailmassa, jo peitt�vi pilvihin p��ns�.
T��np' emo-Maan, jumalain vihan kiihoittaiss' sit�, viimein
synnytt�neen sanotaan Ceeolle ja Enceladolle
turmio siivilt��n, jaloiltaan nopeaks sisareksi, 180
-- hirvi� hirmuinen, joll' untuvat kuin ovat tihj�t,
niin tihe�t t�hyssilm�t on h�yhenten all' (ime kertoo!),
niin usein tuo suin suhajaa, h�rist�� monin korvin.
Taivon ja maan v�lyst�ss� se lent�� suihkavin siivin
y�n pime�ss', unehen eik' ummista silmi� vienoon: 185
p�iv�t vahtaellen sep� huonehen harjalla istuu
tai torien kupuloilla, jost' kaupungit vavahuttaa,
niin valettaan, pahoaan latellen kuin tottakin kertoin.
T�� monenlaisella viestill� silloin kansoja t�ytti,
t�� iloten niin tehdyt kuin tekem�tt�m�t lauloi: 190
tullehen Aeneaan, joka Troijast' on sukujansa,
t�llep� puolison arvon suonehen kaunihin Didon; --
nyt koko pitkosen talven he kesken�h�n hekumassa,
huoleti vallastaan, himon halvan orjina viett��.
N�it�p� ilke� haltiatar yh� miehien mieliin 195
kylv�vi. Valtian Jarbaan luo heti kulkunsa suuntaa,
t��n sanomallaan kiihoittaa syd�men, vihat lietsoo.
Ammon olj is� t��n, emonaan garamantinen Nymfa;
laajaan maahansa h�n sata aimoa templi� laittoi
Juppiterille ja alttariloit', ikitultakin s��s ja 200
valvonnat jumaloill'; oli rasvaisna keto raavaan
hurmeesta sek� seppelist��n useoist' ovet kukki.
Katkeran maineen kautt' t��n syttyvi raivohon rinta;
siks hoetaan jumalain pyh�st�ss� sen alttarin luona
paljon Zeyst' anoneen, k�si��n yl�s n�yr�n� nostain: 205
"Juppiter kaikenvaltias, jolleka Maurien kansa
atriat valmistaa ihap�ydille, viini� uhraa!
N�etk� s� n�it'? Tahi turhaankos salamain kuningasta,
oi is�, pelk��mme? Vai syytt�k� pilvien leimut
mielt�mme kauhistavat? Jyrys taivahan turhako onkin? 210
Naikkoinen, joka harhottuans' sai maassamme pienen
kauppalan ostaneheks sek� jollen kynte� soimme
rantaa, jonka me sallimme s��te� lait, -- aviomme
hylk�s ja Aeneas tyrannin maakuntahans' otti.
Tuopa nyt Paris akkamusmois sotajoukkions' kanssa, 215
kiinnitt�in hivuksiins', valuvaankin �ljy� leukaans'
Meeonimyssyn, -- tuo anastaa ylivallan; me lahjaa
kantaa templihis saamme ja tyyty� tyhj�h�n arvoon!"
Lausehin n�in anovaista ja alttarihin ruvennutta
kaikenvaltias kuuli ja nyt kuningattaren linnaan 220
katsehen k��nsi ja lemmest� arvons' unhottaneihin.
Sitten Hermeellen puheleepi h�n k�skien n�it�:
"Joutuos, poikani, kutsuos tuulta ja laskeu siivin:
Teukrojen johdattajaa, joka Karthagossa nyt viipyy
eik�p� linnoistaan, joit' Onni on suonunna, huoli, 225
muistuta ynn' nopeaan vie k�skyni ilmojen teit�!
Ei emo kaunihin h�nt' ole huovannut t�m�nlaiseks
meill' eik' kahdesti s�ilynyt Hellenitaistossa siksi,
vaan olevan se, ku voimakkaan, sotasen kukistaisi
Italian, Teukron suvun korkean taasen ku alkais, 230
saattaisi koko maankin tottelemaan lakejansa.
Ellei semmoisten asiain halu kiihota h�nt�,
eik�p� kunniastaan h�n kehtaa vaivoa n�hd�:
kielt�isk�s is� Askanioltakin linnoja Rooman?
Mink�p�s aikoo? Tai mit� toivoen h�n vihollisten 235
viipyvi maass' eik' ausonilaissuvust' eik' sure maista?
Purjehtikoon: se on k�skyni summa; se ilmota h�lle!"
Lausui. K�sky� tuo ylev�n is�n seurata aikoo:
ensinn� jalkoihinsa h�n kullatut anturat solmii,
jotkapa siivin h�nt' yl�h�llen tai meren poikki 240
tai yli maan kuni kiit�v�n tuulen puuskassa viev�t;
ottaa sauvansa sitten, jolla h�n Tuonesta kutsuu
vainain sieluja tai muit' Tuonehen synkk�h�n laittaa,
suop' unen, poistaa sen sek� kuolosta aukovi silm�t;
tuohonpa luottaen tuulilla kulkee, ui l�pi synkk�in 245
pilvien. H�n jopa lent�en Atlantin kovan huipun
korkeat rintehet huomaa, tuon, tukena joka taivaan,
Atlantin, min peittyvi synkkihin pilvihin aina
kukkula m�ntyinen, vihurit, satehet jota pieks��:
niett�� olkiahan lumivaippa ja leu'asta �ij�n 250
sy�ksyv�t kosket ja j��ss' on kankea, hirve� parta.
T�nnep� laukuillen tasasiivin Kyllenialainen
seisahti; paistikkaan suhahtaa meren pintahan t��ll�
kaijan lailla, mi kiert�� pitkin rantoja, pitkin
my�s kalas�rkki�, laukuillen meren pinnalla aivan. 255
Juuripa n�in lens' nytkin taivon ja maan v�lyst�ss�
rantahan hiekkaisen Libyan t�� �ij�ns� luonta,
halkoillen vihureit' samotessa Kyllenialainen.
Tultua siivikk�in jaloin afrikalais-majojen luo,
linnaa Aeneaan n�ki vahvistamass', asunnoita 260
uudistamassa; sen vy�ll' oli jaspist�htinen miekka,
tyrialainenki purppuraviittansa hohtaen riippui
harteillaan, rikas joit' oli antanut lahjaksi Dido;
kultasill' langoillaan se olj t��n puvun kirjonut taiten.
Oitispa tiuskaa: "Karthagon perustuksia korkeen 265
siek� nyt laitat ja armastellen sorjaksi pyyd�t
linnaa, voi! oman valtasi hy�dyn unhottaneena?
Its' jumalain mun valtias t�nne Olymposta laittoi
kirkkaastaan, joka maan sek� taivaan voimalla hoitaa;
k�skien saattaan t��n sanoman nopeaan l�pi ilman: 270
Minn' pyrit? Tai mit� toivoen sie Libyan venyt mailla?
Ellei semmoisten asiain sua kunnia koske,
etk� s� kiitokseksesi kehtaa vaivoa n�hd�,
katsos Askanioon kohovaan, perint�ns�kin toiveet
muistaos, Italian joka maan on saava ja Rooman 275
vallankin!" -- N�in lausuttuansa Kyllenialainen
keskeytt�in puhettaan jopa ihmishahmonsa heitti,
kauaskin n�kyvist� jo ohvahan ilmahan haihtui.
Tuostapa Aeneas ylen h�mm�styy n�kem�st��n,
hiuksensa p�yristyv�t sek� ��nens� kurkkuhun tarttuu. 280
Pois haluaa paeta, sulosetkin hylj�t� seudut,
s�ik�ht�en jumalain manausta ja k�sky� jyrkk��.
Voi, mit� tehd�? Kuin puhuen kuningattaren raivon
uskaltais asettaa? Kuin alkais ens' puhettansa?
Miettehet lennellen nyt h�ilyv�t sinne ja t�nne, 285
horjuillen monenlaisissa tuumissa kaikki h�n koettaa.
T�� ajatus ep�r�iv�st� n�yttihe parhaimmalta,
k�ske� Mnestheon, Sergeston sek� urhon Kloanthon
valmistamaan alukset salass', saamahan kumppanit rantaan,
toimittamaan asehetkin; vaan mik� muutoksen syyn' ois, 290
nuo salatkoot; sill'aikaa itse h�n, kun paras Dido
tiedotta olj eik' lempens� luullut murtuvan koskaan,
koittais luoksensa p��st� ja, kun sopivin olis aika,
sen lepytt�is kuten vois parahittain. Oitispa kaikki
k�sky� noudattaa iloten sek� teht�v�t t�ytt��. 295
Vaan kuninkaatar -- ken voiskaan lempiv�n pette�! -- vehkeit'
aavistaa sek� oitis matkamme aikehet kuuli,
-- h�n, joka syytt�kin pelk�s. Ilke� mainepa kertoo
raivoavallen laivamme laitokset, eron hankkeet.
Neuvotta riehuen vimmassaan koko linnoa pitkin 300
kiit��pi, kuni Raivotar, palveluksen alettaissa,
hourii, kun sit� kiihoittaa kolm'vuotiset Bakkhon
juhlat ja y�ll� se ��nen Cithaeronin ulvovan kuulee.
Vihdoin Aeneaalle h�n n�in nimeten saneleepi:
"Viel�k� peitt��kin valapattoinen rikosty�t�s 305
voivasi toivoelit sek� varkain maastamme menn�?
Eik� mun rakkautein eik' muinaiset lupaukses,
eik' pid�tt�� voi Didon aikoma hirve� kuolo?
Vai joko talvellakin sie laivastoas varustellen
rient�isit merellen Puhurin parahimpahan myrskyyn, 310
julmuri? Kuinka? Jos et kedot oudot ja vierahat suojat
etsi� t�ytys' ja viel' ik�-Troijakin seisosi, tokkos
sittenk��n rajullen ulapalle s� l�htisit laivoin?
Mua pakenetkos? N�iden kyynelten, k�tes kautta,
kosk'en itsellein en�h�n, poloin, j�tt�nyt muuta, 315
naimisliittomme ynn' aletun avion anon kautta,
sulta jos ansainnut olen mink��n tai sinull' yht��n
oon rakas ollut: huoneeni perihukkoa s��l' ja,
jos rukouksista yht�h�n huolit, -- heit� se aikees!
Sun takias Libyan v�ki, paimentolais-tyrannitkin 320
vainoavat mua, on Tyrit �iss��n; sun saman vuoksi
sammui kainouskin, joka ennen mun t�htihin nosti,
kunniakin --. Mihin kuolemahan minut hylk�sit, vieras?
T�� nimi ainoastaank' en�h�n nyt puolisostain j�i?
Miksip� viivyn? Ett�k� Pygmalion veli muurit 325
sy�ksisi maahan ja mun veis vankina Getulo Jarbas?
Kuitenki jos mull' ennen sun pakoais edes saatu
ois siki�s, jos mullen pienonen linnassa leikkis
Aeneas, n��ll��n joka muistuttais sua mulle,
enp�h�n vallan mie petetyks enk' hylj�tyks n�ytt�is!" 330
Lausui. Juppiterin tuo k�skyst� tyynen� katseens
s�ilytti; ponnistaen surun rintansa alle h�n painoi.
Vihdoin vastaapi v�h�n: "Sull' en, joita sa paljon
lausua voit luetellen, oi kuninkaatar, ma kiell�
velkaunnein ylen, eik' mua harmita Didoa muistaa, 335
kunnes on muistia mulla ja n�� j�senet elo t�ytt��.
Nyt v�h�n asjasta lausun: en salavihkahan peitt��
aikonut t��n paon, sit' �l� usko, -- en puolison koskaan
etsinyt soihtuja enk� m� tuohon liittohon tullut.
Jos mun sallittaneen elon onneni huostassa viett�� 340
Salliman kautta ja ehtoni j�lkeen huoleni hoitaa,
ensinp� Troijan linnasta kuin omien sulosesta
huolehin t�hteest', ett' ylev�t Priamon majat nousis,
ett� m� voitettuin rakentaisin Pergamon uuden.
Vaan nyt Italiaan isohon mua Grynen Apollo 345
pyrki�, Italiaan Lykiankin k�skiv�t arvat.
T��ll' is�nmaa, t��ll' lempeni on! Sua foinikilaista
naistakin jos ilahuttaa Karthagon linnoja n�hd�,
miks Ausonian maahan et Teukrojen soisi sa p��st�?
Onhan meill�kin oikeus etsi� muualta valtaa. 350
Taattoni Ankhiseen pelottaa ylen synke� muoto,
muistuttain mua maatessain niin kohta kun peitt��
varjolla kostea y� maat, t�hdet kun kiilt�v�t nousee,
huolettaa rakas Askaniuskin ja k�rsim�ns' v��ryys,
vallasta Italian jonk' est�n ja Onnensa mailta. 355
Nyt jumalitten airutkin, jonk' Juppiter laittoi
-- p��n molempain nimess' sen sanon! -- kiit�en ilmojen kautta
k�skyj� toi. Min� its' jumalan n�in keskell� p�iv��
astuvan linnaan; ��nens� korvillaini ma kuulin.
Heitt��s tuskoittaa parullas mua, itse�s s��st�! 360
En tahallain pyri Italiaan."
N�in puhuvaisehen syrj�st� p�in h�n pitk�h�n katsoo
silmin rauhattomin sek� kiirehest' astipa kantaan
��neti h�nt' t�hyst��; vihastuin t�ten lausuvi sitten:
"Ei ole haltiatar emos eik' sukus alkuna Teukro, 365
petturi; vaan kivipaasistaan sinut synnytti julma
Kaukaso, Hyrkanon sua tiikerit on imetelleet!
Miks vihan k�tkisin? Viel' tukalampaakos haen tuskaa?
Huokasko itkustain edes? Vai v�r�hyttik� silm��ns'?
Tai herahtik' edes kyynel? -- S��lik� lempeni tuskaa? 370
Voih, mit� lausuisin ens'? Eik�s mahtavin Juno,
eik' is� Juppiter n�it' en�h�n n�e kostajan silmin?
Ei kehenk��n voi luottaa! Rannalle heitetyn, k�yh�n
korjasin tuon, h�ll', mielet�n, vallastaink' osan annoin;
laivaston kadonneen sek� kumppanit turmiost' autin; 375
-- haa, tuost' hulluksi voisin ma tulla! -- nyt arpa Apollon,
nyt Lykian manat, nyt jumalitten airuen laittaa
Juppiter julmia k�skyj� tuomaan tuulien teit�!
Tuo jumalain muka vaivaksi on, tuo huoli se heid�n
rauhansa vie! -- Sua en en�h�n pid�, enk' sanas kumoo. 380
Purjehi Italiaan, mene vain, hae valtasi sielt�!
Toivonpa, jos mit�k��n voi hurskas pyynt�, sun saavas
haaksirikossasi rankaistuksen ja muistella Didoo
viel� s� saat usehin. Sua tunnon vaivalla kiusaan!
Vaan vilu kuolema kun j�senist�ni henkeni viepi, 385
sua yh� haamuna vainoon. Palkkasi saat, ep�kelpo;
sen saan kuulla ja t�� huhu saapuu viel' Manalaanki!"
N�in sanoen h�n lausehet keskeytt��pi ja, ilmaa
sairaana paeten, eroaa n�kyvist� ja poistuu,
j�tt�en pelvosta arvelevaisen ja mieliv�n paljon 390
lausua. Ottaen vastaan raukean ruumihin piiat
marmorisuojahan viev�t ja laskevat patjalle rauhaan.
Vaan jalo Aeneas, ehk' mielens� murhehtivaista
lievent�� teki, lohduttain sanoillaan surun poistaa,
raskaast' huoaten suuresta lemmest� j�rk�htyneen� 395
kuulevi kuitenkin jumaloita ja laivoill' l�htee.
Teukrot jouduttavat jopa ty�t� ja korkeat laivat
ty�nnet�h�n vesillen koko rannalla. Tervattu taika
uip' jo; he tuovat metsist� lehtiset airojen aineet,
p�lkytki, kun paon kiire on, veist�m�t�inn�. 400
N�et koko kaupungissa s� rient�v�n muuttelevaisten,
niinkuin muuraiset jyv�ko'on ison kimppuhun ry�st�in
k�yv�t ja sen, ajatellen talvea, k�tkev�t talteen;
pitkin nurmea k�y jono tumma ja saalihin viepi
ruohoss' ahdasta polkusta my�ten; ty�nt�vi suurta 405
ponnistaen olallaan osa aarta ja joukkoja toiset
j�rjest�v�t, kurittain hitahait'; koko polvulla kiehuu
ty�. Oi, mill�p� mielell� katselit, Dido, s� n�it�!
Kuinka sa huokailit, kun linnasta n�it ylev�st�
laajalti puuhattavan satamassa, kun n�it meren kaiken 410
silmies eess� jo pauhaavan h�lin�st' ilosesta!
Armoton rakkaus, vain mihin et inehmoin sin� rintaa
saata! Se itkuhun taas pakottaa, taas koetella k�skee
pyynt��, taas anoen alistaa vihan lempens� alle,
ettei koettamataan erohons' ast' j�tt�si mink��n! 415
"Anna, s� riennett�v�n koko rannalla n�et, miten kaikki
yhtehen saa: jopa kutsuvat tuulia purjehet; laivain
kokkihin kruunuja laittelevat iloten merimiehet.
Tuskoa moista ma jos oon hankkia voinunna, voin my�s,
siskoni, keste� sen. Oi, toimita kurjalle mulle, 420
Annani, t�� vain; sill' on vain sua tuo ep�kelpo
arvostanut, sull' uskonut on syd�mens' salaisuudet;
parhaimmin sopivan puhelaadun s� ynn' ajan tied�t!
Mee, sisarein, kopeall' anoen vihamiehelle haasta!
En Danaoin kera vannonut Troijan kansoa vastaan 425
Auliissa, ma en my�sk��n laittanut laivoja Troijaan,
en is�ns' Ankhisen tuhan solvannut tahi haamun.
Miks sanojain kovakorvaisna h�n kielt�vi kuulla?
Minnek�s rient��? Koidolle armaalleen erolahjaks
sois edes t��n: odotelkoon tyynt� ja my�t�hist' tuulta! 430
Entist' en en�h�n avioo, jonk' petti, ma pyyd�,
en ett' ilman j�is Lation sulomaita ja valtaa:
aikoa tyhj�� vain anon, raivollein levon hoivaa,
kunnes k�rsim�h�n opettaa kova onni mun kurjan.
Armona ainoastaan sit� pyyd�n; siskoas s��li; 435
jos sen mulle sa teet, sen runsahast' sulle ma kostan!"
N�in pyys; murhehtien sisar n�� anomuksensa saattaa
ain' yh� uudestaan. Mut tuot' ei liikuta mitk��n
itkut eik' mit�k��n esityst� h�n my�ntyen kuule;
Luoma sen kielsi ja leppe�n miehen tukkesi korvat. 440
Aivan kuin ij�k�st� ja paksua tammea Alppein
puuskat tuivertavat vihureillansa sielt� ja t��lt�,
kilpahan koettaen kaataa; k�y kohaus sek� kohta
laajalti peitt�v�t maata jo rungosta riivityt lehdet:
mut on kalliollaan se: min verran latvone ilmaan 445
nousee, niin syv�lt' ty�nt�� juurensa Tuontaki kohti:
pyynn�ill��n uros n�in alituisilla sielt� ja t��lt�
ahdistetaan ja h�n tunteepi jalomielisn� murheen,
mut ei mielens� j�rky ja turhaan kyynelt� vuotaa.
Silloin kohtalostaan ep�toivossa onneton Dido 450
kuoloa pyys eik' taivon kantt' en�h�n n�kev�ns' sois.
Aikeessaan, elons' heitt��, varsinki h�nt' tukeaapi,
kun n�ki lahjoja laskiessaan savutus-alttarille
-- kertoilla kamalaa! -- pyh�t nestehet mustuvan siell�,
kaadetun viininki kun verivisvaks muuttuvan n�kee. 455
Ei puhu kellenk��n n�yst��n, edes ei sisarelleen.
Paits' sit� linnassaan miesvainajans' muistoksi l�ytyi
marmoritemppeli; -- tuota h�n varsin hell�sti hoiti
kaunistaen sitehill� ja lehv�is-kiehkurtamilla.
T��lt� h�n ��ni� kuullehens' luuli ja miehens� huudon 460
kutsuvan h�nt�, kun maat y� synke� peitti ja usein
huuhkajan yksin�h�n katon harjalta hautaus-virtt��n
voikuvan kuultiin, huutoja haikeit' ulvoen pitk��n.
Paljon on ennustajain sit� paits' pyh�t entehet h�nt�,
ennustaen kamalaa, pelotelleet. Hurmehtivaista 465
vaivaa Aeneaan tylymiel' unissaan; yh� yksin
j��v�ns� n�ytt�� tai yh� seurata kulkevans' tiet�
loppumatont' Tyrolaisia etsien autosta maastaan:
niinkuin Raivottarein v�en n�kee mielet�n Pentheus,
kahtena auringon sek� kahdeks' v�itt�vi Theben: 470
tai Agamemnonin poika Orestes, kun n�ytett�ess�
soihduin, mustinki k��rmehin h�n varustettua �itiins'
templihin hirmuissaan pakenee, mut kostajat kohtaa.
Kun siis raivonsa sai ylivallan, sortuen huoleen
p��tti h�n kuolla ja itsekseen sen aikoa, tapaa 475
miettivi; n�in surevaa sisartaan puhutellen h�n peitt��
aikeensa sek� kirkkahall' otsalla toivoa teeskel:
"L�ysinp�, Annani, keinon, -- onnitteles sisartaisi! --
jolla ma saan h�net taas tahi lempens� paulasta p��sen.
Okeanon rajan luon' on, laskevan auringon puolla, 480
Aethiopein raja-��rill� paikka, joss' j�ttil�s Atlas
k��nnytt�� olallaan tulit�htisen taivahan kantta.
Massyli-kansasta on papitar mull' laulettu sielt�,
Hesperon templin vartia; t�� lohik��rmehell' antaa
ruokaa, t�� pyh�n puun omenoitakin vahtivi, mett� 485
helme�v�� levitt�in, univalmunkin jyv�-appeit'.
T��, n�et, loitsuillaan lupajaa keritt�� surumielet,
kuin vaan tahtovi, vaan muill' laittaa raskahat huolet;
seisauttaa jokiveet, ta'a t�hdetki taivahan k��nt��;
kutsuvi haamuja �ill� ja maan n�et jalkojes alla 490
mylviv�n, vuoriltakin alas astuvan saarnit. Ma vannon,
armahin, kautt' jumalain ja sun kauttasi, siskoni, kuin my�s
kautt' ihap��s, ett'en tahallain min� loitsuhin turvaa.
Sie salahan rovio sis�linnaan taivahan alle
laittaos, miehen my�s asehet, joit' tunnoton suojaan 495
naulahan j�tti ja vaattehet kaikk', avionki se vuode,
jolla ma hukkaannuin, pane p��lle! Sill' ilke�n miehen
kaikkipa muistot loitsija polttoa k�ski ja neuvoi!"
Vaikeni lausuttuaan; �kin kasvonsa kalpeus peitt��.
Eip�h�n luullut Anna nyt oudoill' lyylill� siskons' 500
kuoloa peitt�v�n eik' niin suureen raivohon mielens'
saanehen, eik' pahempaa varo kuin erotessa Sykhaeon.
Siks h�nen k�skyt h�n t�ytt��.
Vaan kuninkaatar, kun linnan keskess� taivahan alle
laittoivat rovion p�rehist� ja tammihaloista, 505
paikan sen seppelill��n koristaa sek� lehvill� kruunaa
-- hautansa, miekankin j�tetyn asettaa yli paarein,
vaattehet kuin kuvan, ei ep�tietoisna tulevasta.
Alttarit seisovat siell� ja nyt papitar hajahapsin
huutaapi jumaloit' useoit', Ereboo sek� Khaaoo, 510
kolmenlais-Hekateta, kolm'muotosta neitt� Dianaa.
Vihmoi Avernon l�htenen my�s mukaeltua vett�,
kuun kumottaiss' hakien hep� niitt�v�t vaskisin sirpin
ruohoja tenhokkait', joiss' maitona on muju musta;
my�s haetaan hevon otsasta kiskottu onnenki kelme, 515
tuon em�n lemmelt� vieden.
Jauhoja hurskaissa k�siss' alttarin luokse h�n vei ja,
riisuttuaan yhen jalkansa kengist�, v�in kerittyine,
nyt anelee jumaloit' kuni kuoleva ynn' n�kev�isii
onnensa t�hti�; jos vaan lempivist' onnettomista 520
huolivi ken jumaloista, h�n muistoa, kostoa pyyt��.
Y� oli; uinostuneina jo nauttivat vienoa unta
ihmiset mailla ja tyyntyiv�t meret raivot ja mets�t,
vierrenkin ratans' keskelt� siirtyv�t t�hdet ja kaikki
maa asettui, el�v�t sek� kirjavasulkaset linnut, 525
jotk' ovat l�ikkyvill' lammilla tai asuvat karumailla,
ohdakkeisilla, -- kaikk' unt' y�n tyveness� he nautti,
huolia lievent�en sek� unhottain elon vaivat,
-- vaan ei raskasmielinen Dido nyt saavuta yht��n
unt' eik' silmiins� tahi rintaans' y�n lepo saakkaan. 530
Huolensa paisuvat vain, kons' yltyen rakkaus riehuu,
kons' vihamielens� myrskyten kuohuu raivoavaisna.
N�inp� h�n hurmehtien syd�mess�ns� miettivi yksin:
"Voih; mit� teen? Vai taaskos pilkaksi entiset ylj�t
etsisin, paimentolais-avioitako taas tulis pyyt�� 535
n�yr�n�, joihin jo niin monet kerrat halveksin menn�?
Vai pit�s Ilion laivoja seurata, -- kaikkia Teukroin
k�skyj�? Ehk�p� siks, ett' auttamiain ilahuttais
tai ett' entist� ty�t�ni muistaen voisivat kiitt��?
Vaikka sen teen, ken sallisi mun? Aluksill' upeoille 540
huolisko tuo vihatun? Voi onneton, etk� jo tunne,
Laomedon suvun pattouden et viel�k�n huomaa?
Kuink'? Karaten jos seuraisin merimiehi� yksin
riemutsevaisia? Taikk' ajasin takoaan koko Puunein
joukolla; mink� ma Sidonin linnasta vein ulos �sken, 545
-- taas merellenk' komentaisin sen tuulille purjehet antaan? --
Kuole, kuin olet ansainnut; ter� tuskasi poistaa!
-- Sie, sisarein, minut kyyneltein, sin� vimmani t�hden,
ensin mun vaivoihin vajotit vihamieheni saaliiks.
Miks viatoinn' en mie, avion osatoinnakin saanut 550
viett�� kuin el�v�t el�m��ni ja n�� kivut p��st�?
-- En pit�nyt lupausta, min tuhkalle tein ma Sykhaeon!"
N�in valittaa yh� h�n syd�mest�ns� murtunehesta.
Korkeass' Aeneas per�keulassa, l�ht�h�n aivan
valmiina unt' otti jo toimittuaan asioistaan. 555
T�llep� ilmestyy lev�tess�h�n taas samanlaisna
haltian muoto ja n�in taas n�yttihe muistuttavansa,
Hermeen kalttaisna kokonaan, v�rilt��n, puhunnalta,
keltaseltai tukaltaan sek� nuoruuden ihaltansa.
"Oi jumalattaren poika? S� voitko nyt nauttia unta? 560
Etk� s� mielet�n n�e, mitk' uhkaavat sua vaarat,
etk� s� kuulekkaan huminaa Zefyrein mukahisten?
Dido se rinnassaan tuhot�it� ja juonia miettii;
kuolonsa p��tetty��n, vihan myrskyst� mielens� kuohuu.
Etk�h�n, kunnes voit paon t�ytt��, rient�si poijes? 565
Lankuista sin� n�et meren viel sekavaksi ja julmat,
loimottavat tulet n�et sek� liekiss� roihuvan rannan,
n�ill�p� mailla jos siekoamass' sinut l�yt�vi Koitar.
Joutuhun arvelus heit�! On mutkikas, vaihtelevainen
nainen ain'!" N�in lausuttuaan y�n varjohon peittyi. 570
Tuostapa Aeneas, pel�styksiss��n �killist�
hahmoa, nous unestaan sek� kumppanejaan havautti:
"Nouskaatten heti miehet ja tuhtoillen ruvetkaatte!
Irralleen pian purjeet! Haltia, korkean taivaan
airut, kiiruhtamaan pakohon taas yllyttelee ja 575
katkasemaan pitok�ydet. Seuraamme, pyh� airut,
kenp� s� lienetk��n, iloten taas k�skysi teemme!
Leppeen� tule auks sek� taivahalt' onnesat t�hdet
matkahan suo!" -- N�in lausuttuaan veti v�lkkyv�n s�il�n
huotrast' ja miekallaan sivaltain h�n katkasi k�ydet. 580
Kaikk' ilottaa sama into ja kahmaisten tavaran, he
rient�v�t. Rannalta l�hdet�h�n; meren laivat jo peitt��:
innolla soudetahan ja jo kuohutetaan siniselk�.
Vaan jopa taas valoaan ihanaa sirotellessa maille
nousee, j�tt�en Tlthonon kultasen vuotehen, Koitar. 585
Niin pian kuin kuninkaatar p�iv�n koittavan huomaa
ikkunastaan, kun laivaston kiit�v�n pullehin purjein,
rannaltai satamat aluksista jo tyhj�ksi huomaa,
kolmasti, nelj�stikin k�sin kaunista rintoa ly�den,
tukkaa keltaista repien: "Haa, Juppiter!" lausuu. 590
"P��sik� tuo menem��n? N�in pilkkasko valtamme vieras?
Miss' asehet? Miks' kaupungist' ei vainota h�nt�?
Laivoja miks teloiltaan ei tempoa muut? Heti menk��t!
Kaappaiskaat heti tulta ja purjehill', airoill' oitis!
-- Voi, mit� lausun? Tai miss' oon? Mit� mieleni raivoo? 595
Onneton Dido! Vastako nyt sua koskevat syntis?
Silloin tuo sopi, kuin soit vallan! Haa lupaustaan!
Haa vakitustaan, jonk' sanotaan isien Penateita
kuljettavan sek� nostanehen olilleen is�ns' vanhan!
Enk�s ottaen kiinn', repi� palasiks h�net voinut? 600
Enk' upottaa merehenkin? Enk' toverinsa ja tuonkin
Askanion telottaa, is�llens' aterjaks asetella?
-- Vaan ep�tietonen on sodan onni. -- No, olkohon; keit�
s�ikkysin kuolohon aikoen? Leirin ma polttanut oisin,
t�ytellyt toritkin tuliloilla, mie pojan, taaton, 605
tuon koko matkuen kuin my�s itseni tappanut oisin!
Aurinko, sie joka maan valollas teot kirkastat kaikki,
siekin n�� minun huoleni tunteva, tiet�v� Juno,
sie, Hekate, jota kaupungin kadull' ulvotahan �ill',
julmat Raivottaret sek� haltiat kuolevan Didon, 610
n�it� te kuulkaatten pahoill' antaen ansiopalkan;
kuulkate n�� rukoukset: jos t�ytyy ilke� p��ns�
p��st� valkamahan sek� saapua purjehin maille,
Juppiter jos tahollaan sit� vaatii, tuon lopuks suokoon:
taistolla h�iritt�k��n suku julkia ynn' asehilla, 615
sy�styn� maastaankin, erotettuna Julonsa luonta,
pyyt�k�h�n apua sek� n�hk��n heimonsa kurjaa
surmaa! �lk��n, kun tukalan lakon s��nt�jen alle
antautuu, h�n valtoa tai sulop�ivi� n�hk�!
Haudata sortukohon soramaalle se aikoans' ennen! 620
T�� rukoukseni, -- t��n lopuks vuodattaen veren lausun!
Silloin, Tyro, sa heimos kuin koko nousevan polven
harjottaos sotahan sek� laittaos t�� tuhallemme
uhriksi! �lk�h�n kansoill' lempe�, liittoa olko!
Kerranpa nouseepi er�s kostaja luistamme viel�, 625
jok' kadottaa tulin, miekoin dardanilais-tulokkaita,
nyt tahi vastedes, jolloin suo t�h�n voimia aika!
Rantoja rannat, aaltoja aallot ja miekkoja miekat
vastaelkoot! Sotikoot yh� itse ja lastenki lapset!"
Lausui n�in sek� kaikkia seikkoja hiljahan mietti, 630
pyyt�en min pikemmin vihatust' el�m�st�ns� p��st�.
Barcelle, hoitajallen h�n Sykhaeon lyhvehen lausuu,
-- sill' omans' muinaisen is�nmaan tomu musta jo peitti:
"K�skes, armas hoitaja, Annan, siskoni t�nne;
pyyd� kiiruhtamaan pesem��n jokiveell� s� ruumiin, 635
tuokoon my�s elukat mukanaan sek� neuvotut uhrit;
tulkoon niin! Sin�kin p��s' lyylim�nauhoin peit�!
Uhrit Plutollen nuo, jotka jo uhrata aijoin,
t�ytt�� mieleni on sek� huolillein lopun tehd�,
antaen dardanilaisen p��n rovion tulen valtaan!" 640
N�in nimes. �mm�p� tassuttain, min kerkesi, l�ksi.
Vaan vapisten sek� julmast' aikehest' raivona Dido
silmilt��n verinen sek� poskeinsa vapistessa
pilkukkaiden ja vaalistuen lopustaan l�hisest�,
sy�ks�ht�� sis�linnansa suojaan; t��ll' ylev�lle 645
raivoten nouseepi roviolle ja Dardanilaisen
miekan paljastaa; ei pyyt�nyt h�n sit� tuohon.
T��ll� kun Iliolaispuvut huomaa, kun tutun vuoteen,
viiv�hti itkem�h�n hyr�ht�in sek� mielens� malttain,
painaa patjalle p��ns' sek� n�� lopuks lausehet lausuu: 650
"J�ttehet oi suloset, kunis Onni ja haltia salli,
ottakaten elo vastaan, mun vapahtain murehista!
Oon el�nyt sek� onneni suoman tieni jo p��tin;
kohtapa nyt Manalaan mun aimokas haamuni astuu.
Kuulun kaupungin perustin, omat muurini n�in jo; 655
mieheni kostin ja veljeni rankaisin tihomielen;
onnellinen, oi onnekas liianki, eiv�t jos koskaan
koskenehet olis rantaan Dardanilaisien laivat!"
��nsi ja kasvonsa patjahan painain: "Kostota kuolen,
kuolkame kuitenkin!" -- nimes. "N�in hyv� Tuonehen menn�! 660
Nauttikohon ulapalt' tuo silmill��n t�t� tulta,
hirve� Aeneas, mukanaan tuhon entehet viek��n!"
N�in nimes; silloin t��n n�kev�t juur lausuttuansa
piiat sy�ksyv�n miekkaansa sek� hurmehest' s�il�n
h�yry�v�n, k�detkin verisiks'. -- Heti suojissa huuto 665
nouseepi; huhu h�mm�styneess� sen linnassa kertoo;
itkusta, voihkamisesta ja my�s polotuksesta vaimoin
huonehet voikahuvat, valituksia taivaski kaikuu:
aivan kuin vihollisten p��sty� sy�ksysi kaikki
Karthago tahi muinonen Tyro ja raivosat liekit 670
temppelien, asuntoinki jo pitkin harjoja leimuis.
Kuulevi h�imertyin, h�lin�� levotont' aristuu ja,
kasvojans' raadellen sisar kynsin ja rintoa nyrkin,
joukon keskite juoksee lausuen erkanevalle:
"Tuotako tuo olikin, sisar? Saatoitkos mua pett��? 675
Tuotako t��n rovion tulet, alttarit tarkottivatkin?
Voi, mit� ensin ma, hylj�tty, itken? Halvaksko siskon
kuolosi seurahan katsoit? Suonut sen onnen mull' oisit,
ett' molemmat sama tuska ja hetk' ois miekalla ly�nyt!
Siksik� viel, lavan tein k�sill�in, jumaloit' is�nmaamme 680
pyysin, julman sun ett' erotess' siten, poissa ma oisin?
Sie hukutit, sisar, mun sek� kansan ynn' ylimykset
sidonilaiset ja linnas! Tuokate vett�, ma ett�
huuhtosin haavan ja jos viel' yht�h�n liikkuvi henki,
suulla sen korjaisin!" -- Nimeten yl�h�lle jo astuu, 685
tainnoksiss' olevaa sisartaan pitelee syliss�ns�
huokaillen sek� vaatteellaan veren kuivaten mustan.
Raskait' aukaista koki silmi� Dido ja taasen
vaipui; rinnassaan korisee syv� turmion haava.
Kolmasti k�sivarrelleen nojaten kohoaapi, 690
kolmasti putos vuoteelleen sek� sammuvin silmin
p�iv�n etsielee valoa ja sen l�ytty� huokaa.
Kaikenvaltias Junopa silloin, s��lien pitk��,
vaikeeta eron tuskaa, laitti Olymposta Irin,
hengen taistelevan ett' irrottais j�senist�. 695
Kun tahost' ei jumalain eik' ansaiten eron kuollut,
-- vaan polonen elon katkasi �kki� raivohon joutuin --
eik� Proserpina viel' kiharaa ole poistanut h�lt�
otsalta eik�p� p��ns' Manan k�tk�h�n vihkinyt viel�.
Kastekas Iris siis l�pi taivaan sahrami-siivin 700
lent�vi kimmelt�en tuhansin v�rin p�ive� vasten,
sitt' yli p��n pys�htyy: "Mie t��n vihin vallalle Tuonen
k�skyn j�lkehen uhriks ja ruumiistas sinut p��st�n!"
N�in nimeten k�dell' oikeallaan h�n suortuvan leikkas.
Kerrallaan eros l�mp� ja ilmoihin elo haihtui. 705
Viitteet:
V. 42. "Tuolt'" (nim. saartaa) "er�maa vedet�n", s.o. Saharan suuri
er�maa. Karthagon h�vityksen j�lkeen (v. 146 e.Kr.) kerrotaan osan
Karthagolaisia paenneen Saharaan sek� perustaneen siell� Tombuktun
nykyj��nkin viel� l�ytyv�n kaupungin sis�-Afrikaan.
V. 72. Dikton, vuori on Kreetan saarella.
V. 73. "Outa" = mets�.
V. 146. Delos-saarella, jossa oli oraakkeli, k�vi neuvoa kysym�ss�
Kreetalaisia, Dryopeja (Kreikan maalta Parnasson vuoren tienoilta,
Epirosta ja Thessaliasta) sek� kirjottuja (= tatueerattuja) Agathyrsej�
Scythiasta; siis etel�st�, lounasta ja pohjosesta.
V. 166. Maa, kaikkien emo, oli avioliiton suojelia; se antoi merkin
j�ristyksens� kautta, mutta Juno, alemman ilmakeh�n haltija, ukkosen
kautta. -- Juppiter vallitsi ylemp�� ilmakeh��.
V. 167. Runoilijain mukaan tiet�v�t luonnon esineetkin siit�, mit�
niiden l�heisyydess� tapahtuu.
V. 168. Nymfain ulina, polotus oli paha merkki.
V. 178. Maa synnytti tytt�rens� Maineen vihoissaan jumalille siit�,
ett� n�m�t surmasivat h�nen lapsensa -- Titaanit, jotka, vuoria vuorten
p��lle kasaamalla, yrittiv�t rynn�t� taivaasen, pannaksensa Juppiterin
viralta pois.
V. 196. Jarbaan, Mauretaanian kuninkaan is� oli tarun mukaan Juppiter
Ammon, jolla oli temppeli Ammoniumin kosteikossa (nyk. Sivahin
oasissa), l�nteenp�in Egyptist�. -- Garammantilais-kansa asui nyk.
Fezzanin maassa.
V. 205. Zeys on Juppiterin kreikkal. nimi.
V. 217. "Meeonimyssy" = naisp��hine, jota Troijalaisten entisten
naapurien, Lyydialaisien naiset kantoivat.
V. 222. Hermes (kreikkal. nimi) = Merkurius, jumalien airut.
V. 240. Merkuriolla oli, jumalaistarun mukaan, jaloissaan siivet,
joilla h�n saattoi lennell�.
V. 246. Atlas oli Mauretaanian kuningas, jonka Perseus raivottaren
Medusan kuvalla muutti vuoreksi, mik� viel�kin kantaa Atlantin nime�
(Afrikan luoteiskulmalla).
V. 252. Merkurius kutsutaan Kyllenialaiseksi siit� syyst�, ett� h�net
oli synnytt�nyt Atlantin tyt�r Maia Kylleeneen vuorella Arkadiassa
Kreikan maalla.
V. 303. Cithaeron on er�s vuori Boiotian maakunnassa Kreikanmaalla.
V. 345. Grynelaiseksi kutsutaan Apolloa Gryneijon kaupungin j�lkeen
V. Aasiassa, jossa h�nell� oli temppeli ja oraakkelipaikka, samoin kuin
(v. 346) Lykiassakin (Pataran kaupungissa).
V. 367. Hyrkania oli sen maan nimen� ennen, joka on Kaspian merest�
etel��n p�in, nykyisess� Persian valtakunnassa.
V. 462. Huuhkajan huudon luultiin ennustavan kuolemaa.
V. 469. Pentheus, Theban kuningas, oli maassaan kielt�nyt Bakkhon
palveluksen, jonka vuoks jumalat tekiv�t h�net, tarun mukaan,
mielipuoleksi.
V. 473. Orestes kohtasi, murhen�ytelm�in sepitt�j�in mukaan, �iti��n
paetessa templiin pyrkiess��n, juuri t��n ovien luona Koston
jumalattaret, hirve�t raivottaret.
V. 480. Okeano tarkoittaa Atlantin valtamerta.
V. 484. Atlas-vuoren juurella oli, tarun mukaan, kultaisia omenia
kasvava puisto, jota vartioi Atlantin veljen Hesperon 3 tyt�rt� sek�
lohik��rme; t�t� lohik��rmett� he sy�ttiv�t hunajalla ja unettavilla
valmun eli unikukan siemenill�.
V. 508. "Kuin kuvan", niin. Aeneaan vahakuvan.
V. 510. Erebus oli er�s Tuonelan jumaloita ja Khaos, Erebon is�,
tarkoittaa alkuper�ist� tyhj�� avaruutta.
V. 511, Hekateella oli 3-lainen muoto: taivaalla oli nimen�ns� Luna
(kuu), maan p��ll� -- Diana ja Manalassa Proserpina.
V. 515. Vanhojen luulon mukaan on varsoilla syntyess��n otsassa kelme
("onnenlakki"), jonka em� kohta nuolee pois.
V. 525. "Uinostuneina" = v�synein�, rauenneina.
V. 535. "Paimentolais-avioitako",. s.o. avioitako paimenkansoja
hallitsevien kuningasten kanssa minun tulisi etsi�.
V. 542. Laomedon oli pett�nyt Neptunon, Apollon ja Herkuleen.
V. 585. Tarun mukaan oli Tithonus, Laomedonin poika, Koittaren
puoliso.
V. 602. Niin teki Atreys, Agamemnonin ja Menelaonin is�, veljelleen
Thyestelle sek� Prokne puolisolleen Tereukselle.
V. 618. "Lakon" = sotilakon, v�lirauhan.
V. 620. Aeneaasta kerrotaan, ett� h�n kaatui taistellessaan Etrurian
kuningasta Mezentiusta vastaan Numikon joen rannalla etteik� h�nen
ruumistaan l�ydetty mist��n.
V. 625. Viittaus kuuluisaan, urhoolliseen Karthagolaisten
sotap��llikk��n Hannibaliin, joka toisen Puunialais-sodan aikana
ahdisti kovasti Roomalaisia, varsinkin Italiassa. Puunialaisia sotia
k�ytiin sek� maalla, -- kumpaisenkin sotivan puolen alueella, -- ett�
merell�.
V:jen 686-692 suomennos on, v�h�ll� muutoksella, otettu lehtori
H. Hellgrenin Aeneidin 4:n kirjan suomennoksesta.
V. 698 Proserpina, Pluton, Manalan kuninkaan puoliso.
V. 699. Vasta sitten kun niin tapahtui, kuten t�ss� ja edellisess�
v�rsyss� on kerrottu, luulivat vanhat kuoleman taistelun loppuneen.
VIIDES LAULU.
Kilpaleikit.
Ainehisto.
Surun aavistuksia t�ynn��n purjehtii Aeneas merell�, jossa taivaan
uhkaava muoto Troijalaisia pakoittaa k��ntym��n taasen Sicilian
saarelle, josta olivat Karthagoon saapuneet; siell� ottaa Acestes
heid�t yst�v�llisesti vastaan (1-41). -- Aeneas viett�� vuotuista
muistojuhlaa Ankhisen kunniaksi t�m�n haudalla, jossa saa n�hd�
ennusmerkin kummusta nousevassa k��rmeess� (42-103). -- Kilpaleikit
alkavat kilpasoudulla (104-243). -- Voittajien palkinto ja paadelle
joutuneen laivan palajaminen (244-285). -- Kilpajuoksu ja poikien
kiista palkinnosta (286-361). -- Taistelu Cestoilla Daretan ja Entellon
v�lill� (362-484). -- Kilpa-ampuminen ja Acesteen ammuttua n�hty
ennusmerkki (485-544). -- Poikien kilparatsastus (545-603.) -- Juno
k�skee Iriksen menem��n meren rannalle kokoontuneiden, purjehdukseen
v�syneiden �itien luo; muuttauduttuaan Bero�-eukon n�k�iseksi, saa
Iris vaimot polttamaan laivoja, jonka kautta he muka s��styisiv�t
alituisesta inhottavasta purjehtimisesta (604-663). -- Tulipalosta
nouseva sauhu saa Askanion y.m. kilpaleikist� rient�m��n tulipaloon,
jota turhaan kokevat sammuttaa; vasta sitte kuin Aeneas oli rukoellut
Juppiteri�, sammui se ankaran sateen kautta, kun jo 4 laivaa oli
palanut (664-699). -- Aeneas suruissaan t�st� saa Ankhisen haamulta
kehotuksen seuraamaan Nauten antamaa neuvoa sek� j�tt�m��n kaikki
heikot ja tyytym�tt�m�t Siciliaan (700-778). -- Venus pyyt�� Neptunolta
onnellista matkaa Troijalaisille, johon t�m� suostuu; yksi vain oli
meren uhriksi joutuva (779-826). -- Palinuron hukkuminen (827-871).
Sill�p� aikaa Aeneas lujamiel meren selk��
kulki jo laivoillaan sek� synkki� aaltoja halkoi,
n�hden purjehtiess', Elissan miten koidon jo muurit
liekist� loimottivat. Syyt' ei voi arvata, miksi
nousevat semmoiset tulet; mut ison loukatun lemmen 5
raskahat murheet kuin my�s tieto, min raivokas nainen
voi, surun aavistuksihin Teukrojen rintoja saattaa.
Vaan kun jo ulkonivat urannoillen eiv�tk� mitk��n
maat en�h�n n�y, mut joka suunnalta taivas ja vetten
selk�m�, nousipa t��ll' yli heid�n synke� pilvi, 10
tuoden myrskyn ja y�n sek� synkist�en meren aallot.
Tuoss' ylev�lt' per�keulaltaan per�mies Palinurus:
"Voi, miks semmoiset ukonpilvet peitt�v�t taivaan?
Tai mit� Neptunus is� aijot?" -- Sen lausuttuansa
k�skevi purjehet koota ja vahvast' airoja k�ytt��; 15
purjehet kaiten k��nn�tt�� sek� lausuvi n�it�:
"Aeneas jalomiel, en, vaikkapa Juppiter taaten
yllytt�is, t�ll' ilmalla saapuvan' Italiaan sois!
K��ntyen synkk�h�n luoteen yltyen vinkuvat tuulet
vastahakaan sek� pilvehen ilmakin pakkautuupi. 20
Emmep� taistella vastaan eik' edes suuntoa saata
kannattaa. Kun Sallima k�skevi meit', totelkaamme,
matkustaen, mihin kutsuvi tuo! Ei kaukana t��lt�
l�ytyv�n luulen sicllialais-toverein sulorannat
kuin satamat, jos oikein muistan ma t�htien merkit." 25
Aeneas vaka ��ns: "Min�kin n�en vaativan tuulten
tuota ja turhaan ponnistaivasi vastahan en��n.
Purjehdi toisehen suuntaan! Oisiko mielumpi mik��n
tai jonn' ennemmin v�syneet min� laskisin laivat,
kuin joka maa el�tt�� mull' Acesteen dardanilaisen, 30
jok' is�n Ankhisen luut k�tkeepi povehensa!"
Pyrkiv�t valkamahan n�in lausuttuansa ja my�ten
l�nnelle k��nt�v�t purjeet; kiit�en aavalla rient��
laivasto, sitt' iloten jo se k��ntyvi tuttuhun rantaan.
Vaan imehdellen korkean vuoren huipulta katsoi 35
yst�vien alusten tulemista ja riensi Acestes
vastahan, -- hirve� keih��lt��n, libyl�isenki karhun
vuodalta; Krimisson joest' dardanilais-emo siinneen
t��n oli synnytt�nyt. Tuo entisen heimonsa muistain
tervehtii palanneit' ilomiell� ja ottaen maansa 40
riistast' yst�v�lahjoin virvoittaa v�syneit�.
Toisenpa p�iv�n kun rusollaan Koi karkotti t�hdet,
kutsuvi Aeneas koko rannalta nyt toverinsa
yhtehen saamaan; sitt' t�ten kummulta lausuvi heille:
"Oivat Dardanidat, joill' on suku suur jumaloista! 45
Kuukautten kuluessapa p��ttyvi vuosi jo siit�,
kun jumalitten moisen taattomme ruumihin j�tteet
k�tkimme maahan ja alttarit murheellen pyhitimme.
P�iv� jo ehti, jos en pety, murheellen yh� jonka
juhlaillen omistan, kuten on jumalittenki tahto. 50
Viett�isink� sen maanpakolaisena Gaetulo-Syrtiss'
tai tapoaisko se mun meren selj�ll�, linnassa Kreikan,
ainapa vuotuiset lupaukset ja juhlasat retket
toimittaisin ja alttarit lahjoillaan varustaisin.
Saapumahan osuneet is�n luiden ja tuhkien luokse 55
oomme; en luule ma, ett' jumalain pait suontia taikka
tahdottaan satamoihin me saavumme yst�viemme.
Riemuillen siis nyt pit�k��mme me juhloa kaikki,
tuulia toivoellen; perustettua kaupungin voimme
uhrata vuosittain pyh�k�ss', omaks' h�ll' luvatussa! 60
Troijassa syntynyt teille Acestes on pari h�rk��
antanut laivoa kohden; tuokate atriallenne
niin kotimaan kuin my�s is�nt�mme Acesten Penaatit!
Pait sit� yhdeks�nnen kun p�iv�n loistava Koitar
kuolonalaisille nousee, maan kentt�in s�tehill��n, 65
m��r��n Teukroillen nopeain ens laivojen kilvan,
juoksussa ken etev�mpi ja ken v�elt��n urosamp' on,
tai vasamoiltaan ken utalampi ja joutsella ampuin,
Cestollakin ken uskaltaapi taistelun kest��,
ansio-palkkiotaan odottain nuot olkohot l�sn�! 70
Lehvill� kruunatkaat ohimonne nyt vaijeten kaikki!"
Otsansa, lausuttuaan, h�n �idin myrtill� verhoo;
t��n Helymus teki, t��n ij�lt��n my�s vanha Acestes,
poijut Askanius, jota muukin nuoriso seuraa.
H�n kokouksesta t�st' useain tuhanten kera l�ksi 75
kummulle, ymp�rill��n iso seuraavaisien joukko.
Viini� uhraten siell' kaks maljoa Bakkholle kaataa
maahan, seuraten s��nt�j� rieskaa kaksi ja uhrein
vertakin kaks sek� heitt�en purppurakukkia lausuu:
"Terve, o tervepp� taas mun taattoni, tervepp� teille 80
turhaan l�ydetyt tuhkat ja taattoni henki ja haamu!
Ei ole sallittu Italian rajat, onnemme seudut,
Ausonian, Tiberink��n oudon kanssasi l�yt��!"
N�� nimes tuskin, kun iso, niljakas vy�ryvi k��rme
haudan pohjasta nyt sen seitsem�n v��nnett� tehden, 85
kiert�� hiljahan kummun ja alttarillen vet�yntyy,
selj�ss��n sinitummat pilkut; sen suomukset kiilsi
kultais-t�plien loistosta, niinkuin taivahan kaari
heijastaa tuhannen v�rin loiston p�ive� vasten.
N�hty� Aeneas pel�styy: tuo k��rmep� vy�rren 90
pitk�n� maljain kuin v�litsen koreain pikareiden,
uhria maistaa viimeks ja taas takasin vahingotta
kumpuhun laskeutuu sek� j�tt�� maistamans' uhrit.
Intosammin is�lleen aletun h�n jatkavi uhrin,
h�ilyen, seudunko haltian vai is�n palvelianko 95
luulisi ollehen tuon: tavan j�lkehen teurasti kaksi
lammasta, lutsua, kaks' my�s hiehoa mustukkaselk��;
viini� maljasta kaas sek� Ankhisen jalon sielun,
haamunkin luvatun tulemaan Manalasta h�n kutsui.
Tuovat kumppanukset, kenellen vara my�ns, ilo-miell� 100
alttarill' antimiaan kasaten, sek� hiehoja lyylii;
paikalleen asetettua paat, n�m�t ruohossa roikuin,
hiili� vartaitten ala heitt�v�t, paistavat lihaa.
Jop' oli kaivattu p�iv� se tullut, kun yheks�nnen
aamun toi Faeton hevot kirkkaana valoltansa; 105
maine ja kuulun Acesteen arvo jo naapurit saattaa
liikkeellen, ilosesta jo joukosta t�yttyvi ranta:
aikovi Aeneast' osa n�hd� ja taistella toiset.
Kent�n keskukseen n�kyviins� nyt ensinn� lahjat
laitetahan, pyh�t kolm'jalat, kiehkuratkin viher�iset 110
voiton palkkioks, palmujen lehv�t ja purppuravaatteet,
my�s asehet sek� kultaiset, hopeaiset talentit;
leikkien aljentaa m�kit�yrylt� r�ikkyvi torvi.
K�yp� jo kilpoamaan ens airoiltaan samanlaista
nelj� laivaa, kaikesta laivastost' etevint�. 115
Tuimaa soutajiltaan, nopeaa joht "Tursasta" Mnesteus,
-- Mnesteus Italian asukas pian, Memmien jost' on
heimo --, ja rungoltansa Gyas perin suurta "Khimairaa",
kaupunkity�t�, kolm'kertasta saarta, jot' Dardanon miehet
soutavat, kolmessa kerrassaan tasan airoja nostain; 120
Sergestus, nimen jost' on saanunna Sergion huone
suurella kulki "Kentaurilla"; "Scyllaa" mut sinimustaa
johti Kloanthus, jost' sukus johtuvi Rooman Kluentho.
Vaahtoavaisten rantojen vastassa selj�ll� l�ytyy
kallio, kuohuen jonk' yli aallot hy�kyv�t joskus, 125
kun l�ns'tuulet talvisin k�tkev�t t�hdet; se tyynen
vallitess' ��neti on, kohottain meren l�ik�st� kent�n
lokkien p�iv�n paistetta suosivien ilopaikaks.
T�nnep� Aeneas is� tammen lehv�st� laittoi
osviitaks merimiehillen viher�n vesan, ett� 130
k��nty� tiet�siv�t, kulun taivuttaen et�hitt�in.
Sitten vuoroist' arpoellaan. Per�keulalla kau'as
purppuran, kullankin helotuksesta johtajat hohtaa;
poppelilehvin kruunautuu muu nuoriso, jolla
�ljyst� voidellust' olat kiilteliv�t alastoinna. 135
Istuen teljoillen he jo airoihin k�sin k�yv�t,
merkki� ootellen, t�h�ten; syd�nt��n levotonta
n��nnytt�� ep�tieto ja voiton kiihtynyt kiihko.
Sitten kuin hele�n s�veleen hel�hytti jo torvi,
rient�v�t paikoiltaan heti kaikki ja nousevi ilmaan 140
miehien huuto ja vahvasta soudusta vaahtovat salmet;
viiltelev�t vanoja tasavoimin ja kaikkea merta
uurtavat airoillaan sek� kolm'k�rill��n kokillansa.
Niinp' ei kilpaillen pari orhia kentte� rienn�
eiv�tk� kiit�en l�htem�-paikasta lenn�t� vaunuj' 145
eiv�tk� niin ajurit, pudistellen ohjine norjin,
valtoa valjakolleen suo, hurjasti huimien piiskoin.
Nyt h�lin�st� ja pauhusta, miesten puoltessa kilpaa,
raikuupi koko lehto ja ��nt��n rantojen vierut
viert�v�t, vuoretkin vavahtuivat huudosta kaikuin. 150
Rient�vi ennen muit' esimm�isen� aavalle kiit�in,
joukon pauhaellessa Gyas, jota sitte Kloanthus
seuraa, airostolt' etev�mpi, mut rungolta laiva
on hidas. N�iden j�lkehen yht'et�h�ll' yritt��pi
"Tursas" ynn� "Kentaurus" valloittaa etupaikan. 155
Nytp� on "Tursas" voitolla, nyt ohi voitetun rient��
suuri "Kentaurus"; nyt tasakeuloin kumpikin kulkee
pitk�ll� uurrellen talallaan meren suolasta selk��.
Paatta jo n�� l�hestyiv�t ja saavuttivat rajapyykin,
kun meren keskell� voitolle p��ssyt Gyas, jalo kattein, 160
n�in per�miehellens� Meneetelle kiivahast' ��nt��:
"Oikeallen mihin liiaksi poistut? T�nne s� k��nn�,
rannoillen pyri, vaikk' k�viskin vasempaan kihopaateen
airojen lehdet; muut merell' olkoot!" Virkki. -- Meneetes,
s�rkki� kammoksuen, ulapallen laivansa k��nt��. 165
"Minnek� poistut?" Taas: "Pyri paasia kohti, Meneetes!"
huutaen k�ski Gyas, kun h�n takanansa Kloanthon
huomaa ahdistamass' sek� suunnittavan l�hemm�lt�.
Pauhaavain karien ja Gyaan aluksen v�litsen tuo
v�yl�� soutaapi vasempaa, sisemmin ohi rient�� 170
t�st' nopeaan, meren turvasan l�yt�en pyykin jo j�tt��.
Nuoren miehenp� luissa nyt syttyi katkera harmi;
poskilleen tipaht kyynel ja unhottaen oman arvon
kuin toverein menestyksen, h�n kuhnustavaisen Meneeten
sy�ksevi p�istikk��n merehen alukselt' ylev�lt�; 175
itsep� katteini per�miehen� k�y per�ruoriin,
miehi� kiihoittaa sek� ruorilla rantahan k��nt��.
Tuskinpa p��sty�h�n merenpohjasta verkkahan j�lleen
vanhanl�nt� Meneetes, veen puvustaan valuessa,
kallion harjalle kiipes ja kuivalla paadella kykki. 180
Tuotapa luiskahtavaa sek� uivaa nauravat Teukrot,
nauravat rinnalt' tuon pudistellessa suolasta vett�.
Kahdessa viimeisess� nyt syttyi riemusa toivo,
-- Sergestossa ja Mnestossa, -- viivytetyn Gyaan voittaa.
Saavutti Sergestus esipaikan ja paadelle joutui: 185
ei sivu kuitenkaan koko laivalla p��snynn� tuosta,
vaan osaks; kilvaten rinnallaan lens "Tursahan" keula.
Silloin astuen laivan keskell� kumppaniansa
Mnesteus kiihoittaa: "Nyt ponnistaen ny�isk��tte,
Hektorin kumppanit, jotka ma Troijan oon h�vi�st� 190
kumppanikseni valinnut, nyt n�ytt�k�ten sit� voimaa,
nyt sit� mielt�, min n�ytitte Gaetulo-Syrtiss� kerran,
Joonian selj�ll�, luon' Malean vihurein kera taistoss'!
Ensisijaa en, Mnesteus, pyyd�, en taistele voittaa,
vaikk' oi --! Kuitenki voittakohot, joill' soit sen Neptunus; 185
viimeisn� palata h�vett��; tuo voittote, veikot!
Est��tten h�pe�!" -- Nuo soutavat tarmonsa takaa:
voimakkaist' tutajaa nyk�yksist� vaskinen keula
ynn' etenee meri. Raajoja, kuivia suitansa puistaa
tihj�h�n l��h�tys: kaikkiakaan hiki virtana vuosi. 200
Viel�p� sattumakin tuo miehille kaihotun voiton.
Sill� kun kiivaudessaan keulan kallion puoleen
Sergestus ylen k��ns sek� v��r�� suuntoa laski,
ulkoneviin h�n, onneton, riuttoihin ravahutti.
Kalliotkin t�r�htyy: ter�v�ll�p� s�rk�ll� airot 205
murtuvat ponnahtain, kun t�rm�ten juuttuvi keula.
Pystyhyn k�y merimiehet ja my�h�styv�t kovin huutain;
puosha'at rautaiset sek� my�s okak�rkiset keksit
kirvotetaan sek� poimitahan merelt' airojen tynget.
Mnesteus riemuissaan sek� onnestaan utalampi, 210
joukon soutaissa v�kev�sti ja joukon avulla,
kiit�vi selj�llen sek� laskeepi ulapalle.
Niin kuni kyyhkyinen �kist' onkalostaan aristettu,
jonk' koti kuin sulonen pes� kalliovinkeloss' ompi,
l�hteepi kedollen, pelotettuna siivill� vahvaan 215
onkalossaan r�pytt��, mut kohta jo ilmassa laukuin
liit�� selve� tiet��n, siipi� liikuttamatta
joutusiaan: n�in Mnesteus, juur n�in Tursaski viimein
aavaa kynt�v�t, n�in omast' tenhostansa ne kiit��.
Ensinn� j�tt�� kallion k�rjell� taistelevaisen 220
Sergeston matalaan vetehen sek� auksensa turhaan
hoiloavan ynn' airojen tyngill� oppivan sovitaan.
Sitte Gyaan sek� my�skin tuon j�tinmoisen Khimairan
saavuttaa; t�m� j��, kun puuttuvi nyt per�miest�.
Ainoa matkan p��h�n on j��nyt viel� Kloanthus; 225
tuota se, ponnistaen koko tarmoahan, tavottaapi.
Siit�p� nousee huuto ja kaikki he vainoavaista
puoltaen yllytt�v�t; yl�-ilmakin pauhusta kaikuu.
N�it' �k� valtaa, jos oman arvon ja kunnian saadun
eiv�t he s�ilytt�is; elons' voitosta tahtovat antaa. 230
Onnensa noit' el�hytt��; voivat, kun uskovat voivan.
Ehk�p� oisivat n�� tasakeuloin saanehet voiton,
ellei, p�in merellen kurottain k�tens' kumman, Kloanthus
ois anonut jumaloita ja heill' lupauksia tehnyt:
"Haltiat, joitten on merivalta ja joiden ma kiid�n 235
aavaa, teillep� rannalla riemuellen h�r�n valkeen
laitan alttarillen, kuten oon luvannut, sis�lmykset
viskaan teill' ulapalle ja kaadan helmiv�t viinit!"
Lausui. Tuotapa aaltojen alta nyt kuulevi kaikki
Forkon ja Nereidein vedenjoukko; siks sen Panopeia 240
neito ja Portunus is� vahvalla kouralla kulkuun
tyrkk�si. Tuo nopeamminpa tuulta ja lentoa nuolen
kiit�vi maallen ja piiloutuu syv�h�n satamaansa.
Silloin Aeneas kaikk' kutsuttuaan tavan j�lkeen,
airuen suurell' ��nell� voittaneheksi Kloanthon 245
suo julistaa, koristain sen otsaa laakerilehvin.
Kullekin laivallen suo kolmet hiehoa lahjaks
h�n valikoida ja viini� kuin hopeaa ison summan.
Antaa johtajillen erikoisia lahjoja: vaipan
kullan kirjatun voittanehellen; tuon koristaapi 250
melibelais pari purppurap��rmett� ymp�ritsens�,
my�s kudelmat, miten idalais-saloss' urhea poika
hirvi� keih��ll��n nopeoit' ajaen v�sytt��pi
tuimasti huohottain, min Juppiterin aselintu
k�yrill� kynsill��n yl�-ilmahan Idalta ry�sti; 255
turhaan palveliat ij�kk��t k�tens' t�hti� kohden
nostavat, turhaan koirien haukunta ilmahan kaikuu.
Sitten sille, mi kunnollaan sai toisena voiton,
haarniskan kudotun kolm'kertaa kultahaoilla
sorjilla, Demoleolta min h�n oli riist�nyt itse, 260
voitettuaan Simo�s-joen luon' ison Ilion juurell',
lahjoittaa koristeeks uroholle ja taistossa turvaks.
Tuskinpa tuot' olallaan monikertasta kantoa voivat
palveliat Fegeus ja Sagaris; sen p��llens� pannen
ennen Demoleos ajoi juosten Teukroja takaa. 265
Kolmanneksi h�n lahjoittaa pari vaskista pataa,
suo hopeais-pikareit', ylen kauneita kuviltansa.
N�in oli lahjottu kaikki ja, aarteiltaan kopeoina,
purppuranauhoja n�� ohimoillansa kantaen k�iv�t,
kun h�in tuskin taidolla julmalta paadelta irti 270
saatua, s�rkynehin terin, heikkona toiselta puolen
voitota Sergestus toi laivansa naurunalaisen.
Jommoinen useaan tien t�yryll� l�ydetty k��rm' on,
jonk' yli vaskinen py�r� on kulkenut tai kivell' iskein
tainnuksiin s�p�leisen� j�tti sen matkustavainen; 275
ruumiillaan paokseen tuo turhaan kimmurteleikse;
viel� sen julmina s�ihk�v�t silm�t ja suuns' s�h�ess�
kaulans' se nostaa, vaan osa haavoitettu sit' est��,
solmuihin k�pertyiss' sen ja my�s j�seniins' sykertyiss�:
n�inp�h�n soudullaan alus tuokin vengalsi vitkaan; 280
purjehet nostaen, t�ysin se purjehin laskevi rantaan.
Sergestollekin Aeneas suo m��r�tyn lahjan,
mieliss��n pelastuksesta laivan ja kumppaniensa.
Orjatar suodahan h�lle, Minervan t�it� mi tunsi,
Kreetasta syntyinen Foloe ja sen kaks povilasta. 285
T��n jalo Aeneas lopetettua taistelun l�htee
kent�n nurmikollen, jota jylhien vuorien lehdot
piiritt�v�t joka suunnalta; t��ll' on theaatterin piiri
laakson keskell�: t�nn' useain tuhanten kera urho
l�ksi ja laitellun lavan keskuspaikkahan istui. 290
T��ll� h�n, ketk�p� tahtosivat ehk' kilpahan juosta,
lahjoin mieli� kiihottaa sek� palkkiot m��r��.
Yhtehen saa joka suunnalta Teukrot ja my�ski Sikaanot;
ensinn� Nisus ja Euryalus;
Euryalus oli nuoruuden verevyydest� kaunis; 295
sen oli yst�v� Nisus; heit�p� seurasi sitten
synnylt��n kuninkaallista heimoa oiva Diores,
Patron kuin Salius: joist' toinen Akarnan olj verta,
toinenpa Arkadilainen heimoa tegealaista;
tnnakrilaistakin miest' oli kaks, Helymus ja Panopes, 300
vanhan Acesteen miehi�, kasvanehet salomailla;
pait sit� muut monet, joist' ei kehtaa kertoa maine.
Heid�np� keskess��n sitt' Aeneas nimes n�it�:
"Pankate mielehen ynn' ilakoivin mielin se kuulkaat!
Ei ole joukosta t�st� nyt kenk��n lahjata j��p�. 305
Rautaista pari Kreetan keih�st� kiilt�vin k�rjin
annan ja my�s hopeoidun kakster�-kirvehen lahjaks.
Kaikille t��n saman palkkion suon. Etevint�p� kolme
lahjoja saavat ja p��ns' koristan ma olivien lehvin:
sorjasilan hevosenpa on parhain voittaja saava, 310
toinen Amazonien saa viinen, nuolia t�ynn��n
thraakialaisia; sen lev� kultanen nauhana kiert��,
hohtokivin sen hankkiluksen pid�tt�� soma solki;
kolmas tyytyk�h�n kyp�r��n t�h�n argolilaiseen!"
N�in nimes; nuo asemillehen k�yv�t ja kuultua merkin, 315
kiist�m�-kent�llen heti kiit�v�t, l�htem�n heitt�in;
rient�v�t myrskyn lailla ja pyrkiv�t merkki� kohden.
Ensinn� juoksi ja kiiteli kaukana kaikista muista
Nisus kuin salaman tahi tuulen siivill� joutuin.
J�lkehen tuon, mut pitkosen matkan p��ss�p� seuraa 320
tuot' Salius l�himm�isn�; vaan v�h�n matkoa t�st�
kolmas on Euryalus;
Euryalust' eh�tt�� Helymus, vaan sen ihan j�lkeen
kinnert�ns� jo koskee kas! jalallansa Diores,
harteitaan olillansa; jos ois pitemp' ollunna matka, 325
ois sivunnut h�net tai ep�varmaks voittonsa tehnyt.
Jop' olivat pian m��r�ns� p��ss� ja juur v�synein�
nuo tulemaisillaan perillen, limaskaan verehen kun
onneton Nisus liukahtuu, joka hiehojen uhrist'
maahan olj vuotanut, tahraillen viher�n nukan p��lt�. 330
T��ll�p� poika jo voitosta riemusa ei pysynytk��n
pystyss�, mut suin p�in jopa, hoiperrettua, kaatui,
sy�ksyen saastaiseen lokahan sek� raavasten visvaan.
Eip� se Euryalust' unohda eik' yst�v�t�ns�:
nousten liukkahalt' t�� Salion etehen vet�yntyy; 335
hiekkahan pehmoiseen mahallensa jo keikahti tuokin.
Euryalus vilahtaa sek� yst�v�n toimesta voittaa
ensinn�, suosiohuutoihin, taputuksihin lent�in.
Toisen saa Helymus sek� kolmannen lahjan Diores.
Vaan koko suuren theaatterin kalterin, korviakin nyt 340
ylh�isten isien Salius kovin �itellen t�ytt��;
suomahan itselleen pen�s kepposen ry�st�m�n voiton.
Euryalustapa kyynelten sulo, suosio puoltaa;
ain' avu mielusamp' on, jota ruumiin kauneus puoltaa.
Suurella ��nell��n t�t� puolustaa Dioreskin, 345
voiton saavuttanut, joka turhaan tullunna oisi
voittohon viimeiseen, ens' voiton jos Salius ois
saanunna. Aeneas is� lausuu: "Lahjanne j��v�t
varmoiksi, pojat, teill' eik' seppelten s��nt�� kenk��n
muuta; mun sallittakoon hyvitt�� toverii viatonta!" 350
Lausuttuaan ison gaetulilaisen leijonan taljan
p�rhe�n, kultaiskynsist� raskahan suo Saliollen.
Nisuspa virkkoi: "Voitettuin jos palkka on moinen,
kompastuneita jos s��lit; min ansainneeksi s� palkan
Nisus'en luulet? Parhaan palkkion saanunna oisin, 355
ellei tuo samanen kova onni, mi olj Salioll', ois
kohdannut muakin!" -- Nimeten t�t� kasvonsa n�ytti,
tahrauneit' j�seneit��n. Nauroi h�nt' is� parhain
nyt sek� taidokkaan Didymaonin kilven h�n tuomaan
k�skevi, jonk' oli Kreikan Neptunon templist� saanut. 360
Oivalle nuorelle miehelle lahjotti t��n jalon lahjan.
Kun oli juoksu jo p��tetty, lahjatkin jaettuina:
"Nyt jos kuntoa, jos uroutta on rinnassa kell�,
tulkoon, nostakohon yl�s k�et sek� hihnaset nyrkit!"
N�in nimeten n�kyviin asettaa pari kiistauslahjaa: 365
voittaja saa vasikan, jota kaunisti kullatut nauhat;
miekan kuin kyp�r�n jalon voitettu saa hyvitykseks.
Oiti Dares esihin jopa astahtaa lujavoima,
miesten suuressa pauhussa nousten uhkoavaisna;
t�� vain kamppailla Paris'en kera uskalsi yksin; 370
t�� m�en luona, jossa on kaatunut Hektori kuulu,
voitokkaan Buten j�tinmoisen l�i, joka kerskui
Bebryciast' olevans' kotosin, Amykon sukulaisen;
hiekalle keltaiselle h�n sen kaas kuoleman kieliin.
T�mm�inen olj Dares, kun uljasna nosteli p��t��n 375
taistohon ensin, n�ytt�en suuria olkia ynn�
huimien nyrkeill��n h�n tuimana ilmoa pieksi.
Toist' haetaan t�ll'; eik' koko suuresta joukosta kenk��n
uskalla, pingottain remeleit�, nyt ryhty� mieheen.
Siis hyvill��n kun voitosta luuli jo luopuvan kaikkein 380
Aeneaan lavitsan luo malttia vaill' asettuu ja
n�in, pit�en vasemmallansa h�rk��, lausuvi t��ll�:
"Oi jumalattaren poika, jos ei tohi taistohon kenk��n
k�yd�, mi loppun' on t�llen? Kauanko outtoa t�ydyn?
K�ske�s korjata lahjat!" Suostumustaan t�h�n Teukrot 385
julkasivat, luvatun elukan j�t�n urholle vaatein.
Entellust' ik�puoli Acestes nyt yllytti kiivaast,
vieress��n viher�n lavan luona ku ruohossa istui:
"Entellus, olit turhaan uljahin sie uroloita,
sied�t jos palkinnot senmoiset kilvata viet��. 390
Miss�p� on jumalainen sun neuvojas mainio Eryx,
josta sa kerskasit turhaan? Trinakrian yli kuulu
mainehes miss� ja nuo sinun suojissa riippuvat saaliit?"
Tuo nimes n�in: "Ei kiiton kiihk' eik' kunnian viel' oo
pelvosta poistunut, vaan ij�st�in hitahaksi mun saattaa 395
j��htynyt hurme ja heikoiks j�ykistyv�t k�sivoimat.
Jospa mull' oisi se nuoruus, luotellen johon kerskuu
tuo ep�kelpo ja jos mull' oisivat entiset voimat,
enp' ois kaunista hiehoa enk� ma saalista etsein
tullut; en lahjasta piittaa." Lausuttuansa h�n sitte 400
viskaisi kedon keskelle hirve�n raskasta kaksi
cestoa, joit' oli ennen k�ytt�nyt �rh�kk� Eryx
taistelussaan sek� n�ill' ylen nyrkkine paiskinut selk��n.
N�hdess� h�mm�styv�t: h�r�n seitsem�n aimoa vuotaa
niin olivat kovat lyijyst�, raudankin mukuroista. 405
H�mm�styip' eritt�inki Dares sek� kiisteli kauan;
k��nteli Aeneas jalomielikin sinne ja t�nne,
hihnain julmia pahkoja, painoakin imehellen.
Ukkopa lausuvi n�� sanat silloin: "Niin, mit� nuo on!
Jospahan n�hnynn� ois joku Herkulen hihnat ja leikit, 410
jos h�nen otteluaan kamalaa t�ll' rannalla juuri!
N�it�p� lekkeit' ennen on kantanut veljesi Eryx.
Verta sa nytkin n�et sek� j�lki� murskatun aivon.
N�ill� h�n vastusti Alceon poikaa; n�it� m� k�ytin,
kun veri raittiimpi toi voimia eik' pahan suopa 415
vanhuus harmaata visannut ohimoilleni viel�!
Vaan jos n�it' aseheit' ep�j�� mult' Dares troalainen,
hurskas Aeneas sit� suo, hyv�ksyy sen Acestes,
ottelu n�in tasatkaamme: ma Eryxin taljasta luovun;
pelkosi poista -- ja dardanolais-remelit ota p��lt�s!" 420
N�in nimes, harteiltaan kaks'kertasen viskaten vaatteen,
paljastaen isot raajat ja suuret luut sek� j�yk�t
j�nt�rehet, asettuu j�tinmoisena keskelle kentt��.
Heill' is� Aeneas nyt hihnat toi samanlaiset
ynn' asehet tasa-arvoiset pani kummanki kouriin. 425
�kki� varpailleen kavahtain molemmat asettuupi
ynn' yl�s ilmaan nostavat nyrkkins� pelke�m�tt�.
Iskusta poistavat taa p�in kauas korkeat p��ns�,
kiemurtavat k�si��n k�sihin sek� alkavat taiston;
jalvoilt' tuo keve�mp' on ja nuoruuteensa h�n luottaa, 430
t�� j�senilt' tukevamp' on paljon, mut verkkahat polvet
notkahtivat tutisten; isot raajat est�vi �hky.
Kauanpa kesken�h�n jakel iskuja sankarit turhaan,
kauan paiskelivat kylen onttohon, rintoa varsin
jyskyttiv�t: usehin k�det korviin ynn' ohimoihin 435
paukahtivat sek� l�im�yksist��n ryskiv�t leuat.
Seisoo Entellus vakahaisna ja liikkumatonna,
v��j�ten varrella vain sek� valppain' silmine iskut.
Tuo kuni piiritt�m�ss' olis korkeamuurista linnaa,
taikkapa vuor'kastellia vastahan taistella t�ytyis, 440
milloin pyrkivi n�in tahi noin, oveluudella kiert��
h�n joka paikkaa hy�kk�ellen, monet koettaen turhaan.
Nousten Entellus, kurottain yl�s oikeans', iski:
kiireellens� Dares tulevan tuhon ennalta oitis
huomasi, -- siks nopeasti h�n ruumihins' syrj�h�n v�isti: 445
tuulehen Entellus v�kens' tuhlas ja p��llenp� p��tteeks,
raskaast, raskas kun olj, h�n suurine painone maahan
rotkaht: niinkuin ontelopuu Erymantholla kaatuu
taikkapa korkeall' Idalla juurilta kiskottu m�nty.
Teukrot, Sicilian nuorisokin yl�s s��lien hypp�s, 450
huutonsa taivaallen kohotess'; ens riensi Acestes
vanhaa yst�v�t��n, polost', auttamahan yl�s maasta.
Vaan t�st' ei hitahampana eik' pelotettuna urho
taistohon huimemmin palajaa: viha kiihdytti voimat,
kiihdytt�� h�pykin v�ke�ns� ja kuntonsa tieto; 455
p�istikk��n tasangolla Daresta h�n kaikella vainoo
riehuen; milloin oikea iski ja taas vasen milloin.
Ei lev�hdyst' ole, ei loma-aikaa. Kuin rae rankka
harjoilla rapajaa, niin urhokin tihj�sti iskein
kummallakin k�dell��n vain peihtos ja pohti Daresta. 460
Eip' is� Aeneas suo kauemmas eisty� kiukun
eik�p� Entelluksen raivota katkeramiell�,
taistelun mut lopettain v�syneen pelastaapi Dareksen,
sitten lohduttaen h�ll' lauhkana lausuvi n�it�:
"Voi polonen, mik� semmoinen kevytmiel tuli j�rkees? 465
Etk� s� toiset voimat ja tarmonsa muutoksen huomaa?
N�yrty�s siis jumalallen!" N�in nimes, ottelun p��tt�in.
Vaan tuon uskolliset toverinsa jo sairahin polvin
horjuvan, p��ll��n nuokkuvan kumminki puolin ja verta
paksua sylkev�n suusta ja hampaitten s�p�leit�, 470
laivalle viev�t; muut keralleen kyp�r�n sek� miekan
ottivat; seppelehen sek� h�rj�n Entellolle suovat.
T�ss�p� voittaja uljasmiel, h�r�st��n kopeellen,
lausuvi: "Tunnustas, jumalattaren poika ja Teukrot,
n�it� ja arvatkaat mik� nuoressa ennen olj voima, 475
mink�p�laisesta kuolostakin pelastitte Dareksen!"
Virkki ja seisomahan osui eess' vasikan tasak�rs�n,
-- t�� oli tappelun palkkana siin�, -- ja heilauttain taa
l�im�si oikeallaan kovat hihnansa sarvien keskeen
aivan ja n�in muserrettua luut l�i murskaksi aivot. 480
H�rk�p� kaatui ja maass' vavahtain virui pitkosenansa.
Tuo kovall' ��nell� n�� sanat virkkoi: "Sulle t�n, Eryx,
hengen suon paremman ma Dareksen kuoleman sijaan;
tuohon ma voittaja lasken hihnat ja taitoni my�skin!"
Kohtapa Aeneas k�sk kilpailuun nopeoilla 485
nuolilla, ketk' vain tahtosivat sek� m��r�si lahjat;
maston pystytt�� Sereston aluksest' tukevalla
kourallaan sek� nuorahan solmiten lent�v�n kyyhkyn
kiinnitti mastohon korkeahan, t�hystys kohaksensa.
Miehet yhtenen saavat ja arvat heitetyt korjaa 490
vaskisehen kyp�r��n; jopa onnea toivotettaissa,
Hippokoontes saa esivuoron, Hyrtakon poika;
tuotapa laivain kilvassa voittanut Mnesteus seuraa,
Mnesteus, seppelt��n viher�� joka p��ss�ns� kantoi;
kolmas on Eurytion, sun, kuulusin Pandarus, veljes, 495
sie, joka muinoin, k�skett�iss' sua rikkoa rauhaa,
ensinn� paiskasit keih��si Danaoin v�en keskeen;
pohjahan mut kyp�r�n vihoviimeks Acestesen j��pi
arpa, ku rohkesi kilpahan k�yd� nuorien kanssa.
Oitipa j�nnitt�� v�kevin k�sillens� jo joutsens' 500
eess��n nyt joka mies sek� nuolia viinest� ottaa.
Ensinp� j�nteelt��n suhahtain lens taivahan kautta
ilmoa pieksellen keve�� pojan Hyrtakon nuoli;
saavuttuansa se sattuvi mastonpuun etupuoleen.
Mastopa j�rk�htyi, r�pisytt�en siipi� s�ikkyi 505
lintu ja siipeins� suhinaa joka paikkahan kuuluu.
Karskipa Mnesteus nyt viritettyne joutsine nousee,
t�hd�ten korkeallen, tasan nostaa nuolen ja silm�n;
vaan kova-onninen ei osannut vasamoinensa itse
lintuhun; katkasi vaan sitehet sek� liinasen nuoran, 510
mastohon joll' yl�v��n oli kyyhkynen kytketty kiinni;
lent�en ilmahan mut tuo synkkiin pilvihin pyrki.
Silloin kiireht�en vasamansa jo valmihin t�ht�s
kaarelt' Eurytion, velimiest' anoen avukseen ja
taivaan kannella n�hty� riemutsevan sen ja siivin 515
l�iskytt�v�n, viel' ampui synk�n pilvenki alta.
Hengeti t�� putoaa, elons heitt�en t�htien tienoon,
kieppuillen alas tuo mukanaan osuneen vasamankin.
J�ljell' Acestes yksin j�i, kadotettuans' voiton;
t�ht�si kuitenkin vasamansa h�n my�s yl�-ilmaan, 520
taitoa n�ytt��kseen, is�, kaarenki kimmousvoimaa.
Silloinp' �kki� ihme ja suuria tiet�v� enne
n�htihin; merkityksens' ison my�hempi kohtalo neuvoi;
merkin sen kaihot tiet�j�t selvittiv�t ylen my�h��n.
Sill� kun kiidellen vasamans' s�epilviss� hehkui, 525
leimulla tien vaoten, katoaa t�m�, sammuen ohvaan
ilmahan; aivan kuin usehin my�s taivahan t�hdet
irtaannuttuahan j�len j�tt�en, lent�en kiit��.
Mielemme h�mm�styi; jumaloita Sicilian kuin my�s
Troijan miehetkin anovat. Eip' ennett� kiell� 530
Aeneas jalo, vaan halaten ilomielt� Acestoo,
suurilla lahjoillaan varustaa h�net, lausuen n�it�:
"Ottaos n�� is�; sull' on Olympon valtias suuri
moisilla enteill��n erityisesti tahtonut antaa
arvoa! Ankhisen ij�kk��n t�� muistona olkoon 535
maljanen, korkokuvin min ennen thraakialainen
Ankhisell' is�llein oli suurena lahjana Cisseys
k�skenyt antamahan syv�n lempens�, muistonsa pantiks!"
Laakerikruunulla kaunisti n�in nimeten ohimot ja
voittaneheks esimm�isen� kaikista julkas Acesteen. 540
Ei hyv� Eurytion katehin h�nen arvoa katso,
vaikk' oli yksin linnun ampunut taivolta maahan.
Sitte se lahjans' saa, joka katkasi k�yden ja vihdoin
tuo, joka nuolellaan nopeall' oli sattunut mastoon.
Viel' ei Aeneas is� p��tt�nyt leikit, mut kutsuu 545
luokseen Epytideen, pojan keskenik�isen Julon
vaaliamiehen ja kuiskasi uskotun korvahan n�it�:
"Menn�s Julollen sanomaan, jos poikien joukko
ynn' uvehet ovat luonansa ratsastuksihin valmiit,
vaarinsa kunniaks ett� h�n parvensa tois asehissaan!" 550
N�in nimes. L�htem�h�n koko tunkeunneen v�en k�skee
pitk�lt� cirkolta, ett' avonaisina oisivat kent�t.
Poikaset saapuivat isien n�kyviin somasesti
ratsuja ohjaillen komeoita; Sicilian, kaikki
Troijankin melus miehet, ihmetellen tulijoita. 555
Kaikilla kiehkura olj somanen tavan j�lkehen p��ss�,
kaikilla olj pari rautaisk�rkist�, kornellipeist�;
muill' olillaan helsk kaunihit viinet ja kaulassa riippui
ketjut kultahiset, punotut ihan rintahan asti.
Kiit�� ratsastajain kolm' parvea; johtajinaan my�s 560
kolm' oli; poikaa seurasi kaksioista jokahista,
loistaen johtajien somault', osihin jaoltaankin.
Nuorison riemuavaa er�st' joukkoa pienonen johti
�ij�ns� Priamon nimikaima, sun, kuulu Polites,
poikasi, Italian kopeus, jota thraakialainen 565
valkeapilkkuinen hepo kantoi; t�ll' etujalkans'
valkeat olj, kohos korkeallen my�s valkea otsa.
Toinen Atys, Ation suku josta Latinojen johtuu,
pikku Atys, pojallen Juloll' ylen mielusa poika.
Vihdoin muodoltaan ihanampana muita Julus, 570
Sidonin ratsastain orihilla, min kukkea Dido
h�ll' oli lahjottanut syv�n lempens�, muistonsa pantiks.
Vanhan Acesteksen muu nuoriso Trinakrilaisten
ratsastaa uvehilla.
Kainoja n�it' taputtain v�ki Dardanon vastahan otti, 575
riemulla n�hdess��n ij�kk�in isien tutut kasvot.
Sitten kuin iloset olivat omien ilotelleet
silmi� ratsuillaan, kovin huutaen valmistuneille
merkin Epytides suo, piiskallaan pamahuttain.
Kiisiv�t n�� erilleen tasasesti ja kolmehen parveen 580
joukkonsa kirvottivat, vaan taas, komennettua, j�lleen
tielt�ns� k��ntyiv�t, karaten vihamiehin� p��lle.
Toisinpa hy�kk��v�t, sitt' taas per�yntyv�t toisin,
matkan p��ss' erill��n n�m�t vuorohon kaartelemalla
kierrosta est�v�t, n�in sodan vaiheita j�litellen: 585
kons' paetess' sel�n paljastavat, kons' k��nt�v�t keih��n
suuttuen, kons' kuni rauhan tehty� kulkivat rinnan.
Niinkuin kerrotahan Labyrinthoon korkean Kreetan
veistellyks solateit� ja t��n solakkeist' tuhansistaan
tullehen eksytt�v�ks, ett' kaikkipa johtavat merkit 590
huomioton, palaukseton harhaus turhaksi saattais:
Teukroin n�in pojatkin kulun mutkahiseks pujotellen
leikiten teeskeliv�t pakoretke� tai sodan pauhuu,
niinkuin delfiinit, jotk' uiden kynt�v�t m�rk��
Karpathin tai Libyan mert', aalloill' leikki� ly�den. 595
N�� kisajuoksut, n�� tavat, taistelut toimehen ensin
Askanius pani, Alban kun Longan muurilla kiersi,
neuvoen viett��n noita Latinojen vanhoa kansaa,
niinkuin leikki� h�n l�i Dardanojen kera ennen.
Albaanit omiaan opast' taasen; t��lt� ne sitten 600
sai iso Rooma, ne s�ilytt�en isien ylistykseks;
"Troijaks" poikien joukkoa viel�kin ain' nimitell��n.
T�nn' ast' taistoja vietettiin is�n kunniaks hurskaan.
T�ss�p� vilpistyen jopa onnemme muuttikin Luoma.
Kun monenlaisilla leikill� viettiv�t haudalla juhlaa, 605
taivaalt' Iriksen l�hett��pi Saturnus'en Juno
Ilion laivoillen sek� tuulella kulkuans' auttaa;
paljoa aikoi h�n, yh� tuskallens' saamatta hoivaa.
Neitopa kiiruhtain tuhannen v�rin kiiltosta kaarta
pitkin joutuhun kiis uroaan ja sit' ei n�e kenk��n. 610
Huomaa suunnattoman v�kijoukon ja rantoja tutkii:
valkamat h�n j�tetyiks �ly�� sek� tyhjiksi laivat.
Vaan et�h�ll' erill��n er�n�isell� rannalla Troijan
vaimot Ankhisaa kadotettua itki ja kaikki
katselivat, valittain, meren selk��. -- "Voi, miten paljon 615
aavaa mert' on viel' edess�mme!" -- he lausuvat kaikk' ja
linnaa kaihoavat, meren vaivoihin v�synein�.
N�iden keskehen siis hyvin ymm�rt�en vahingoittaa
astuvi tuo, jumalattaren muodon ja vaattehet riisuin;
niin on kuin Bero�, Tmarilais-Dorykleen ik�-eukko, 620
joll' oli kuuluisa nimi, heimo ja kuulut olj lapset;
dardanolais-emojen t��nlaisna h�n joukkohon yhtyy:
"Koidot", -- lausuvi, "jotk' ei hellenil�is-k�den kautta
hukkunehet sotahan is�nmaan varustuksien luona!
Oi suku kurja, mi on tuho, sun johon kohtalo m��r��? 625
Seitsem�sh�n kes� Troijan jo hukkuman j�lkehen vieren
kunpa me salmia, luotoja julmia, kaikkia maita
kuljemme, t�htien tiet' osottaissa, -- kun laajoa merta
pitkin Italiaa pakosaa haemm' aavalla kelluin.
T��ll�h�n on Erykon velirannat ja kelpo Acestes. 630
Linnamme laitantaa mik� est�s ja sen varustusta
kansalle? Oi is�nmaa, Penatit vihamiehilt� turhaan
korjatut! eiv�tk� mitk��n muurit kutsuta Troijaks?
Enk� m� miss��n n�e joet Hektorin, Xanthon, Simo�n?
Kanssani polttooten heti nuo kovan onnemme laivat! 635
Sill' unissain n�in ennustavan Kassandranki haamun
soihtuihin palaviin osotelleen: 'T��lt' hakekaatte
Troijaa; t�� kotonn' on!' -- nimes. Toimia aikamme on jo!
Ei sovi viivytt�� t�t� ihmett�! Tuoss' on Neptunon
nelj�t alttarit! Haltiakin suo soihdut ja innon." 640
Lausuttuaan esimm�isen� tempasi ilke�n soihdun,
nostaen oikeallaan yl�s viuhkas, ja ponnistaen, sen
linkos. H�mm�stynyt syd�n Ilion naisten ja mieli
kiihoittuu. Nimes vain ij�k�s emo, ainoa Pyrgo,
lasten niin useain Priamon kuninkaallinen amma: 645
"Ei Bero� ole t��, ei rheteolainen, o �idit,
puoliso oo Dorykleen: jumalallisen n�hk�te arvon
merkit ja silm�ins� tulisuutta ja millinen henki,
millinen muotonsa on sek� ��nens� sointu ja k�ynti!
Juuripa �skett�in Bero�st' erotessa sen heitin 650
sairasna, harmitellen, ett' yksin h�n luopua t�ytyis
moisesta juhlasta eik' vois ansiokunnian suoda
Ankhisellen." N�in nimes.
Vaan emot horjuellen ens laivoja nurjilla silmin
katsovat, h�ilyellen tuon maan haluns' kurjan ja my�skin 655
valtion vaiheilla, johon Sallimus kutsuvi heit�,
kun kohos siivill��n koht' taivoa haltiatar ja
leikkasi laukuillen ison kaaren pilvien alle.
Silloin h�mm�styen imehest� ja raivoavaisna
huutaen tempoavat tult' temppelin alttariloilta; 660
alttariloit' osa raast, mut muut risuloitten ja lehv�in
soihtuja sinkoavat. Tuli hillit�n tuhtoja kalvaa,
airoja, kuusisia per�keulainkin koristeita.
Ankhisen lavan ynn� theaatterin katsojien luo
tuo sanan Eumelus alusten tulen vaarasta; itsek- 665
kin n�kev�t sysisauhua mustaa tupruvan pilviin.
Ensinn� Askanius kuten riemuten ratsastuskilpaa
johdatti, niin p�in riens heti leiri� h�mm�stynytt�
ratsulla eik' voi s�ik�htyneet sit� hoitajat est��.
"Mist' on tuo raju raivo ja minnekk� aijotte", kiljas 670
"voi vihelj��t emot? Ettep� vainoojain Danaoiden
leiri� nurjaa, vaan oman toivonne poltatte. Teid�n
Askanius min� oon." Kyp�r�ns� h�n riisuen paiskaa
jalkoihin, jota kantaen h�n sotaleikki� johti.
Siin�p� Aeneaski jo riensi ja Teukrojen joukot. 675
Nuo eri suunnillen yli rantojen sinne ja t�nne
kaikkoavat pel�styin, jos joihinki luolihin, metsiin
pyrkiv�t peittym�h�n. Yrityksens' ja p�iv�kin vaivaa;
tuntevat rauhottuin' omans'; rinnasta poistuvi raivo.
Vaan yh� hurjemmin tulen loimotus laimentumatta 680
raivos: kostean puun v�lyksiss� jo tappura kytee
sauhua tupruttain nokimustaa; sy� tuli verkkaan
laivoja; t�� levitt�� koko ruumaankin h�vityst�
eik' urosten v�ki aut' eik' tulvittain veden kaanta.
Silloin Aeneas jalo ylt�ns� reualsi vaatteen 685
ynn', avukseen jumaloit' anoessaan n�in, k�det nostaa:
"Juppiter kaikenvaltias, jos viel' et jokahista
Teukroa inhoa, jos sun entinen laupeus huolii
murheista inehmoin, tuli sammumahan aluksista
saa, is�; tempoa pois tuhost' Teukroin kaiskerat asjat, 690
taikkapa j��neenkin Manalaan vihas nuolella paiskaa,
jos ma sen ansaitsen, k�dell�s meit' hukkoa t��lt�!"
Tuskin lausunut n�� olj, kun sai tavaton rajumyrsky
riehumahan, satehen valaen; jyrin�st�p� maitten
vuoret j�rkkyv�t ynn' aromaat; koko taivoita sy�ksyy 695
ry�ppyv�, myrskyinen sade, tihje� sohjua vihmoin;
t�yttyv�t laivat jo vett� ja puoleks poltetut ruumat
kostuvat; sammuupi koko valkea viimeks ja kaikki
vaarasta s�ilyiv�t alukset, menetetty� nelj�.
Vaan is� Aeneas kovast' onnestaan murehissaan 700
suuria ankeitaan syd�mess�h�n sinne ja t�nne
miettivi h�ilyillen, Sikulein kedollenko nyt j�isi,
entehet unhottaen, vai pyrkis Italian rantaan.
Nautes tuoss' ij�k�s, jonk' ainoan tritonilainen
Pallas neuvonut olj sek� varsin taitavaks tehnyt, 705
n�in osas selvitt��, mit� haltiasten viha suuri
tiet�is kuin my�s sen, mit� Salliman m��r�ys vaatis.
Lohduttaen t�ten Aenealle se lausua alkaa:
"Menk��mme, jumalattaren poika, minn' onnemme viekin!
Kuink' k�visk��n, joka kohtalo karsein voitettavamm' on! 710
On jumalain sukulainen Acestes heimoa sulle;
t�� ota neuvottelus toveriksi ja taivuta liittoon;
h�lle ne heitt��s, jotk' kadonneist' aluksist' ovat j��neet,
joit' v�sytt�� sun aimosat hankkees ynn' yritykses:
vanhukset sek� kammoavat merimatkoa �idit, 715
kaikki, mi heikkoa, vaaraa pelk��v�ist� on, luotas
luovuta; suo, v�syneet ett' t��ll� jo saisivat suojan;
kaupungin luvallas nimetk��t Acestaks nimelt�ns�!"
N�inep� lauseineen h�net lohdutti yst�v� vanha.
Mielens� johtuupi nyt kaikenlaisihin huoliin. 720
Vaan kuin synke� Y� parivaunussa taivolle saapui,
taivolta laskeunut is�n Ankhisen kuva n�ytti
silloin �kki�h�n t�h�n laatuhun lausuvan h�lle:
"Poikani, mull' el�m�� sulosampi, kun viel' elon' kesti
muinoin, kohtalojen opistossa s� koetettu poika! 725
Tahdosta Juppiterin tulen t�nn', aluksista ku liekin
poisti ja taivaaltaan ylev�lt' teit' armahti vihdoin.
Neuvoja kuunnelkos, joit' oivia soi ik�vanha
Nautes: miehet vain valitut, syd�met urohimmat
viek�si Italiaan! Raju kansa ja yrme� varsin 730
voittamises Latioss' on. Kuitenki tullos sa ensin
Tuonelan alhaisiin tupihin, Manalan syv�n kautta
pyyt��s, poikani, mun kera yhty�! Eip� mua suojaa
ilke� horna tai surukas pimeys: ihanassa
hurskaiden pariss' Elysioss' asun. Puhdas Sibylla 735
t�nne sun johdattaa monen raavahan uhrattuaisi.
Silloin n�hd� s� saat sukus kaiken ja my�s varustukses.
Voi hyvin! Kostea y� jopa matkansa puolehen joutuu;
ankaran Koitonki ratsujen viel' minut ent�vi henk�ys."
Virkki ja ilmoihin hupihin kuni sauhu h�n haihtui. 740
Aeneas nime��: "Mihin sy�ksyt? Oi, mihin rienn�t?
Tai ket� kammoat? Taikka ken est�� sun halausta?"
N�it�p� lausuillen tuhast' kyyntynehen tulen liehtoo:
Pergamo-Laren ja my�s iki-Vestan h�n alttarit uhrin
jauhone t�ydell� suitsutusastiallaan pyhitt��pi. 745
Kohtapa kutsuu sitt' toverit, ylimyksen Acesteen;
k�skyn Juppiterin, is�n armahan neuvoti kertoo
heille ja my�s mik� mieless��n olis tuumansa t�st�.
Suostuvat arvelematt' eik' k�skyj� kiell� Acestes.
Siis emot kaupunkiin j�tet��n sek� kansa, mi tuota 750
toivoo, joidenka miel ei kunniamainetta kaipaa.
Itsep� uudistavat tuhot, my�s tulen kalvamat hirret
korjaavat aluksista ja laittavat airot ja k�ydet
harvoina luvultaan, mut t�ynn��ns� sotakuntoo.
Linnan Aeneas sill' aikaa aatralla m��r��, 755
tontteja arpoo; Ilioks t��n, mut tuon nimitt��pi
Troijaksi. Vallastaan ilahtuu troalainen Acestes;
m��r��pi torin, lait isien kokouksille s��t��.
Laitetahan Erykon m�en t�yr�lle, t�htien puoleen,
temppeli idalilais-Venukselle ja m��r�t�h�n my�s 760
haudalle Ankhisen pyh�, kookas lehto ja pappi.
P�iv�� yhdeks�n jopa olj lev�nnyt koko kansa,
alttarill' lyylinyt olj, kun tyynnyttiv�t meren vienot
tuulet ja taas merellen suhisten k�sk virme� Louna.
Alkaa haikea itku jo pitkin lahtista rantaa, 765
p�iv�n ja y�n kuu he toisiahan halajaa hetahasti.
Itsep� �iditki, joist' meren muotoki n�yttihe ennen
inhottavalt', ett'eiv�t siet�nehet nime��nk��n,
tahtovat l�hte� kuin koko matkan vaivoja kest��.
Yst�v�n lausehin Aeneas jalo lohdutteleepi, 770
kun sukulaisell' Acestoll' itkien heitt�vi heid�t.
Kolmet hiehoa h�n Erykolle ja myrskylle lampaan
uhrata k�skeepi ja jo oitis p��ste� touvin.
Itsep� kaunistain olivin leheksill� nyt p��ns�
keulassa seisoopi ulommaisna ja maljoa pit��, 775
kaataen suolaiseen merehen lihat, helmiv�t viinit.
Kiihtyen seuraa my�t�istuuli jo matkustajoita.
Kilpahan soutelevat merimiehet ja laskevat aavaa.
Vaan Neptunollen Venus lausuvi huolehtivaisna,
n�in valituksiahan h�nellen julistain syd�mest��n: 780
"Junon kiukkuinen viha, kyll�ns� saamaton rinta
saattavat Neptunus minut ryhtym�h�n rukouksiin:
ei ajan verkkaisuus eik' tyynenn� hurskaus tuota,
tuot' ei Juppiterin iso valt' eik' Kohtalo rauhaan
taivuta. Ei frygilaisv�en keskelt� kaupungin saaneen 785
julmalla kiukullaan h�vi��n ole kyllin ja kaikkeen
vaivahan vieneen: t�� Troijan karikkeitakin, tuhkaa,
luitakin vainoo. Syyt t�h�n raivoon h�n selitelk��n!
Saatatpa itsekkin todistaa libyl�is-sel�lt' �sken,
mink�p� �kki� h�n melun nostatti. Kaikk' meret sa'aten 790
taivahan kanss', vihureihin aeolilaisihin turhaan
luottaen rohkesi t��n alallaiski!
Kas, rikoksellahan my�skin vimmattuaan emot Troijan
ilkeesti poroks laivoja poltti ja outohon maahan
saattoi j�tt�m�h�n toverit, kadotettua laivat. 795
Pyyd�n, sallittakoon, mit� j�i merest', turvassa kynt��
purjehin; sallittakoon mun Laurentoin Tiber l�yt��,
jos luvallist' anon, Parkat jos varustukset ne suovat!"
N�it�p� nyt nime�� meren korkean valtias itse:
"T�ydell� syyll�p� sie, Cytherea, mun valtahan luotat, 800
jost' sukus johdat; sen ansaitsenkin. Montahan tyynsin
tuppuris��t� ja taivaan kuin meren raivoa suurta.
Xanthos kuin Simo�s todistaa, ett'ei v�hemp' ollut
maillakan' Aeneaksestas surun'. Kunpa Akhilles
Troijan s�ik�htynytt' ajoi kansaa muurille saakka, 805
kuololle uhraillen tuhannet monet, kun joet t�yttyin
huokasivat, eik' tiet' osannut eik' voinunna mereen
sy�ksy� Xanthos, silloinhan Pelidaan urokkaasen
Aeneaan v�elt��n, jumaloiltakin heikomman estin
yhtym�st', t��n sumupilvehen peitt�in; vaikk' halasinki 810
pelmuuttaa k�sill�in raketun valapattosen Troijan
muurit. Mieleni viel' sama on; sie pelkosi heit�!
Huoleti astukohon, kuten toivot, h�n Tuonelan maille!
Yht' vain kaihota saa, jonk' aavall' on hukkua m��r�;
tuo p�� vaan monien edest' uhrattakoon!" 815
Kun jumalattaren n�in pakinoin iloseks teki mielen,
vaunuhin valjastaa hevoset is�, tuimille pannen
vaahtosat suitset ja ohjia h�llitt�� k�siss�ns�.
Vaunuill' liit��pi keve�st' ulapan siniselk��.
Aallot laskeuvat sek� hyrskyv�n akselin alla 820
tyynentyv�t meren kuohut ja kaihtuvat taivahan pilvet.
Tuotapa seuraavat monet muodot, hirve�t tursaat,
vanhuksen Glaukon v�ki, my�s inolainen Palemon,
Tritonitkin nopeat, koko Forkonkin sotajoukko;
on vasemmalla Thetis, Melite, Panopeiakin impi, 825
Neseia, Spio, my�s Thalia kuin Cymodocekin.
T��ll' is� Aeneaan murehellista mielt�p� vuoroin
t�ytt�vi v�ikkyillen ilo; joutuhun kaikkia k�skee
mastoja pystytt�m��n sek� raakohin hiivata purjeet.
Kerrallaan tekev�t sen; nyt vasemmat samall' aikaa, 830
oikeat purjeet nyt avataan; raat yhdess� korkeet
kierret�h�n, kunis laivasto l�yt�� sattuvan tuulen.
Ensinn� johtaapi tihe�� regattaa Palinurus;
kulkunsa ohjata t��n mukahan on k�sketty muita.
Taivaan puol'v�lihin olj jo kostea y� kerennynn�, 835
laskenehet olivat j�senens� jo tyynehen rauhaan
uupunehet merimiehet tuhtoill' airojen alle,
keijuillen kevyk�s Uni kuin t�htitarhasta laskeu
karkoittain pime�n, y�n haihuttaen sumuvarjot,
sua hakien, Palinurus, ja sullen turmio-unta 840
tuoden. Haltia istuiksen ylev��n per�keulaan
Forbon muodossa, h�llen n�it' tarinoin pakinoita:
"Iasides Palinurus, vie meri itsekin laivat;
tyynih�n tuulosen henk' on, voisithan uinata hiukan.
Painuta p��s levollen, p��st' vaivasta raukeat silm�s! 845
Voinhan hetkisen sun asemestasi tointasi hoitaa."
Tuskin nostain silmi� vastaapi Palinurus:
"Munk' meren tyyneyteen tahi maininkiin levokkaasen
yllyt�t luottamahan, -- t�h�n hirvi�h�n usaltaimaan?
Aeneaan kell' uskosin mie, jonk' niin monet kerrat 850
peijasi taivaan vaihtuva sees sek� pett�v�t tuulet?"
Lausuen n�� sanat kiinte�mmin k�vi vain per�ruoriin,
eik' v�h�nk��n sit� hellit�, tuijottaen yh� t�htiin.
Lehv�n haltiatar kas! letheolaismehust' tuoreen,
tenhoillun stygilais-unill' ottaen, l�yh�ytt��pi 855
tuoll' ohimoita ja sulk teniv�isen torkkusat silm�t.
Tuskinpa oottamaton uni hervoittaa j�seneit' t��n,
k�y kun jo kimppuhun tuo, repien palasen per�sint�,
vienohon paiskaapi vetehen h�net ruorinsa kanssa
p�istikk�in, tovereitansa turhaan huutavan aukseen. 860
Itsep� lent�en tuo kohos lintuna ohvahan ilmaan.
Laivasto kuitenkin mert' eellehen rauhassa kynti,
kulkien Neptunus-is�n suojassa kommeluksetta.
N�in vaeltain Sirenein kariloita t�� l�hestyi jo,
muinoin vaarahikkaita ja luist' useata valenneita, 865
kun kohisten et�h�ll� nyt �kki� �rj�hti riutat:
silloin vast' is� huomaapi per�miehett� laivan
harhoavan; y�n aalloill' itse nyt joht alustansa,
paljon huokaillen suruissaan toverin kovast' onnest:
"Voi tyveneen merehen lopen luottanut, taivahasenki, 870
oudolla hiekall', oi Palinurus, t�ydyt s� maata!"
Viitteet:
V. 3. Elissa on Didon foinikilainen nimi ja on semil�ist� juurta
(vertaa esim. hepr. Elisabeth).
V. 38. "Krimisson joest'" = Krimissus-joen haltijasta.
V. 72. "�idin myrtill�" s.o. Venukselle pyhitetyll� myrtill�.
V. 99. Vanhan ajan luulon mukaan sallittiin vainaiden haamujen saapua
niille uhreille, jotka heit� miellyttiv�t.
V. 122. "Kentauri", "Scylla" samoinkuin "Tursas" ja "Khimaira" olivat
kilpaavien laivojen nimi�.
V. 193. Malea oli Peloponneson etel�isimm�n niemen nimi.
V. 240. Nereidit olivat Nereon, meren haltian, tytt�ri� (= Vellamon
neitej�). -- Forkus oli Nereon veli, jolla oli oma haltiakuntansa. --
Panopeia oli er�s etevimpi� Nereidej�.
V. 241. Portunus, jonka alkuper�inen nimi oli Melicertes, oli Theban
kuninkaan Athaman ja Inon, Kadmon tytt�ren poika. Ino, paetessaan
mielipuolta miest��n, sy�ksyi poikineen mereen ja he muutettiin meren
haltioiksi.
V. 251. Melibeea oli er�s thessalial. kaupunki, kuuluisa kauniista
purppurastaan.
V. 252. Vaippaan oli kudottu kuva, joka kertoi Trosin pojan Ganymedesin
el�m�st� ja vaiheista.
V. 271. "Terin", s.o. airojen terin l. lavoin.
V. 284. "Minervan t�it� mi tunsi", s.o. oli taitava kotiaskareissa
niinkuin kehruu-, kutomis-, neulomis- y.m.s. t�iss�.
V. 373. Bebryciaksi nimitettiin er�st� osaa Bithynian maakunnassa
V. Aasiassa. -- Amykus oli kuuluisa nyrkkisill� olija; h�net voitti
Argonautiretkell� matkustava Pollux.
V. 402. Eryx oli tarun mukaan er��n sicialaisen kuninkaan Buteen
ja Venuksen poika, kuuluisa nyrkkisill� olija. Jouduttuaan nyrkkisille
Kreikkalaisten v�kevimm�n urhon Herkuleen, Alceon pojan, kera, tuli h�n
voitetuksi ja tapetuksi.
V. 440. "Vuor'kastelli" = pienenl�nt� vuorilinna.
V. 448. Erymantho on mets�k�s vuori Arkadiassa Kreikanmaalla.
V. 449. "Korkeall' Idalla" s.o. Idan vuorella l�hell� Troijaa.
V. 475. "N�it�", nim. k�sien j�nt�reit�.
V. 495. Troijalaiset ja Kreikkalaiset olivat kerran p��tt�neet
ratkaista Troijan sodan Menelaon ja Pariksen kaksintaistelun kautta,
jossa taistelussa oli Paris v�h�lt� menett�� henkens�, mutta pelastui
Venuksen auttaman paon kautta. Kun Menelaos vaati sovinnon ehtojen
t�ytt�mist�, laukasi Pandarus, Minervan k�skyst�, salamyhk��n nuolen,
joka haavoitti Menelaon. T�st� syyst� alkoi sota taasen.
V. 514. "Velimiest'", s.o. v:ss� 495 mainittua Pandaroa, joka kaatui
taistelussaan Diomeden kautta.
V:ss� 524-528 mainitun ennustusmerkin otaksutaan merkinneen
Troijalaisten laivojen tulipaloa, josta kohta tulee olemaan puhetta.
V. 588. T�m�n Labyrinthin rakensi kreikkalainen taituri Daidalos
(= suomeksi "taitava"), kuninkaan Minon k�skyst� er��n hirvi�n
Minotauron talletuspaikaksi (vertaa Aen. VI, v. 24-29).
V. 735. Elysio oli vanhan ajan otaksumisen mukaan nimelt��n se
seutu, jossa hurskaat kuoltuansa oleskelevat.
V. 739. Haamujen ei luultu voivan valoa siet��.
V. 744. Pergamo-Lares oli Troijan suojelushenki. -- Vestaa nimitet��n
"ikuiseksi" siit� syyst�, ett� h�n oli vanhimpia jumalattareita ja jo
ikivanhoista ajoista palveltuna.
V. 797. "Laurentoin Tiber", s.o. Laurentojen maassa oleva Tiber.
V 807. "Huokasivat", nim. jokien haltiat.
V. 808. "Pelidaan". s.o. Peleyn poikaan, Akhilles'iin.
V. 809. "Jumaloitakin heikomman", s.o. jumalain suosion puolesta
heikomman.
V:ss� 823-826 mainitut ovat n�ht�v�sti kaikki Ahdin ja Vellamon v�ke�.
V. 833. Regatta = laivasto.
KUUDES LAULU.
Manala.
Ainehisto.
Aeneas saapuu Kumeen satamaan sek� l�htee heti Hekateen lehikkoon
Sibyllaa tapaamaan (1-13). -- Siell� Hekateen temppeliss� Aeneaan
ihmetelless� Daedalon taitoisia t�it�, saapuu Sibylla ja kehottaa t�t�
tekem��n lupauksia Apollolle, jonka Aeneas t�ytt�� (14-76). -- Sibylla
ennustaa Aenealle tulevista suurista sodista (77-101). -- Aeneas
pyyt��, is�ns� haamun kehotuksen mukaan, p��st� Manalaan is�ns�
puheille, johon loitsija suostuu, sittenkuin t�� olisi tuonut h�nelle
kultaisen lehv�n Avernon mets�st� ja haudannut leiliss� olevan kuolleen
(102-155). -- Torvensoittajan Misenon kuolema ja hautaus sek�
kultalehv�n l�yt� kyyhkyjen avulla (156-235). -- Uhrattuaan Manalan
valloille, l�htev�t Sibylla ja Aeneas Tuonelaan (236-263). Tuonen
hirve�t tautien y.m. tursaiden haamut, Akherontin liejunen virta ja
ihmissielut sen rannalla pyrkim�ss� p��st� vuon toiselle puolelle
(264-336). -- Palinuron kohtalot ja anomus (337-383). -- Sielujen
lautturi Kharon lauttaa yli Manan virran ja Kerberon tainnutus;
saapuminen lasten olopaikkaan ja Surukentille (384-449). -- Aeneas
kohtaa Didon, kreikkalaisia ja troijalaisia urhoja; Deifobo kertoo
Aenealle oman kuolemansa (450-534). -- Heid�n puhellessa kiirehtii
Sibylla matkaa ja he saapuvat Hornan linnan luo, josta sivumennen
n�kev�t sen hirve�t piinat (535-627). -- Sitten saapuvat autuaitten
maille, jossa Musaio saattaa Aeneaan Ankhisen luo (628-678). --
Ankhises iloitsee poikansa n�kem�st� ja kertoo h�nelle sielujen
vaelluksen ja palajamisen yl�-maailmaan (679-751). -- Sitten n�ytt��
h�n Aenealle t��n etevimm�t j�lkel�iset sek� urhot, varsinkin Romulon,
Caesarin, Auguston, Numan, Tullon, Ankon, Katon, Scipioin, Fabricion,
Regulon, Fabius Kunktatorin y.m. jaloimpien roomalaisien haamut sek�
viimeksi Auguston jalon pojan Marcellon (752-893). -- Aeneas palajaa
norsunluisesta portista yl�-ilmaan (894-902).
N�in nime�� valittain sek� laskien t�ysine purjein,
Kumen eubealais-satamoihin saapuvi vihdoin.
K��nt�v�t kokkia p�in merellen, sitt' ankkuri vankka
haaksia kiinnitt�� oallaan sek� rantoja keulat
peitt�v�t kaarekkaat. Heti kilpahan nuoriso-joukko 5
Hesperiaan riens. T��ll' osa etsivi piikiven syihin
k�tketty� tulenainaa; muut petojen pakopaikkaan,
tihj�h�n mets��n kiis sek� l�yttyj� virtoja n�ytti.
Vaan jalo Aeneas pyh�st��n, jota suuri Apollo
johtavi, julman Sibyllan syrj�iseen, er�n�iseen, 10
hirve�h�n ukuraan meni; tuon ison mielen ja sielun
Febus hengell��n, osottain tulevat, el�hytt��.
N�� Trivian lehikkoon menev�t jo ja kultapalatsiin.
Daedalon kerrotahan paetessaan Minoksen valtaa,
siivill� rohjenneen yl�s pilvihin liit�en nousta, 15
hyisehen Pohjahan p�in kun h�n samos outoa tiet�;
vihdoin seisahtui keve�isn' yli Kalkidin linnan.
Maahan saavuttuaan t�h�n, kohta sull' uhrasi, Febus,
soutimens' siivekk��t sek� laittoi kookkahat templit.
Androgeon tuho olj oviloissa ja my�s miten t�ytyi 20
Kekropidain joka vuos, -- oi kurjaa! -- seitsem�n poikaa
sakkona uhrata; tuoll' oli arvan heittojen urna:
vastassa seisoopi merest' nouseva Gnosian seutu.
T��ll' on Pasifaen h�jy rakkaus Taurohon kuin my�s
tuon pime�n parituksen ilke�muotonen taimi 25
on Minotaurus t��ll', -- Venuksen iletytt�v� muisto,
t��ll' iso ty� solakkein sek� p��tt�m�t sokkelopolvut;
muttapa armahtain kuningattaren lempe� suurta,
Daedalus julkaisee tuon sokkelon matkat ja mutkat,
langalla h�nt' opastain salateill��n. Moisehen ty�h�n 30
ois osas ollut sull', Ikarus, jos kyennyt surult' oisi.
Kahdesti koettanut olj satujaan kuvaella h�n kultaan,
kahdesti vaipuivat is�n k�'et. Per�tt�inp� he kaikki
ois t�hystelleet, elleip' ennalta mennyt Akhates
ois palannut sek� my�s Febon, Hekateen papitarkin, 35
Glaukon Deifobe, joka n�in nime�� kuninkaalle:
"Ei sua katselemaan t�t� aikasi my�nn�; s� ennen
karjasta uhraamaan k�y seitsem�n hiehoa nuorta,
yht' usean valitun karitsan, kuten meit' tapa vaatii!"
N�in puhuteltua Aeneast' (eip' vaaditut uhrit 40
siksehen j��) papitar ylev��n k�sk templihin Teukrot.
Kumeen kalliohon oli veistetty hirve� luola,
jonn' avaraa sata johtavi tiet� ja yht� mont' usta;
yht' monet kuului t��lt� Sibyllan vastauksetkin.
Jouduttiin ovellen, kun lausuvi impi: "On aika 45
tutkia kohtalojas! Haa, haltia!" -- N�in puhuvalla
�kki�h�n v�ri, muotokin muuttaiksen oven eess�;
pystyhyn p�yristyv�t hapenensa ja rintansa huohuu;
paisuttaa syd�nt' t��n raju raivo; h�n suurelta n�ytt��
eik' inehmoin tavall' ��nn�, kun hengell��n l�hemm�lt� 50
kosketti haltia tuot'. "Lupauksihin ynn' anomuksiin
taivutko, Aeneas?" -- nimes. "Taivutko? Eip' ovet suuret
ennen synke�h�n majahan avahu'!" -- Nimeten n�in
vaikeni. Voimakkain Teukroin l�pi luidenpa kulki
hyyv�ristys; kuningas, anoen syd�mest�ns� lausuu: 55
"Febus, ainapa Troijan ailutta, vaivoja s��lit,
sie, joka dardanolais-Parisen avitit k�det, keih��t
ruumihisen Akhilleen; niin monta jo laajoa maata
kiertelev�� ulappaa opastaissasi kuljin ja n�in jo
Massylonkin et�h�is-suvut, Syrttein rannikko-nurmet. 60
Vihdoin Italian yh� v�istyv�t l�ysimme rannat.
Loppukohon jo nyt tuohon Troijaa vainonnut onni!
Onpa jo kohtuus s��st�� Pergamon kansoakin, oi
kaikk' jumalat, jumalattaret, joillen Ilion suuri
kunnia olj ep�suotusa! Sie pyh� loitsija my�skin 65
tunteva vastahiset, suo, (-- emp' ano vasten ma Luoman
kieltoa valtaa --), Teukroillen Latioon asettauda,
harhoavill' jumaloille ja tenhoillen samoville.
T�st�p� Febollen ja Dianalle marmoritemplin
laitan ja my�s pyh�p�ivi� Febon muistoksi m��r��n. 70
My�s sin�kin pyh�k�t isot meid�n saat alueilla,
joihin sun ennustukset ja kohtalojen sala-arvat,
lausutut kansallein, asetan sek� m��r�tyt miehet,
neito, ma sull' omistan. �l� vain pane lauluja lehtiin,
ettei viehkurituulet leikkin�h�n pit�s noita! 75
Pyyd�n, ett' itse s� loihtisit." N�in nimenn�ns� h�n p��tti.
Vaan nyt, siet�m�t��n viel' Feboa julmana raivoo
luolassaan papitar, jos mahtavan haltian voisi
rinnastaan erottaa; sen voimemminpa se vaivaa
vaahtista suuta ja raivoa rintaa hilliten ohjaa. 80
Jop' asunnon sata aimoa porttia aukeni aivan
itsest��n ja t�nlainen loitsijan vastaus kuului:
"Oi sin� vihdoinkin meren suurista turmista p��snyt,
(vartoo mut isommat sua maalla), Lavinon jo maahan
p��sev�t Dardanidat; t�� huolesi mielest� heit�; 85
vaan ei tullehenkaan n�m� sois! Sodat, hirve�t taistot
n�en, verijoukoistaan Tiberin vuon vaahtoavaksi!
Ei Simo�s, Xanthus ole sult, ei Dorien leiri
puuttuva. On Latiossa jo syntynyt toinen Akhilles,
my�s jumalattaren poik'. Ei Teukroill' ankara Juno 90
miss��n puutu, kun ahdingoss' anoen sin� pyyd�t
Italian jotakin avuks kansaa taikkapa linnaa.
Semmoisen pulan syyn� on Teukroin yst�v�n vaimo,
ulkohiset avioon yrityksetkin.
Sie tukalill' �l� n�yrry, mut uljaammin mene eelleen, 95
minne sun Onnesi viekin! Sun menestyksesi alku,
jot' et s� luulekkaan, Akhivein varustuksista urkee."
N�ill�p� lauseillaan pyh�k�st�ns� Kumen Sibylla
julmista luomista laulaa, onkalossaan jyryellen,
peitellen h�m�riin toden; n�inp�h�n raivoavaisen 100
ohjia hallitsi, rintaa kiihottamalla, Apollo.
Vaan kun raivonsa taukos ja tyyntyiv�t tylyt kasvons',
alkavi Aeneas uros: "Eip�h�n pulmista yksk��n
uutena muodoltaan tahi outona nouse mull', impi,
kaikki jo ennalta nuo otaksuin sek� ennalta mietin. 105
Yht� m� pyyd�n. Kun sanotaan Manan haltian tien t��ll'
l�ytyv�n, synk�n Tuonelan lammin tulviman t�nne,
-- enk� ma saattais t��lt' is�n rakkahan kasvoja menn�
katsomahan? Oi, neuvo'os tie, avaten pyh�t portit!
Sen l�pi liekkien, peistenkin tuhanten uhatessa, 110
tempasin hartehillein, viholisten keskelt� vieden;
teill�ni seurattuaan h�n pitkin kaikkea merta
k�rsei kaikk' ulapan sek� taivaankin uhitukset,
heikkona voimiltaan pait vanhuuden haperuutta.
H�np� se pyyt�en k�sk mua, ett� sun tultua luokses, 115
hartaasti t�t� pyyt�sin sult'. Oi armahda, neito,
poikaa kuin is�j��n, anon! Voithan kaikkea; syytt' ei
oo Hekate sua pannut hoitamahan Manan mets��;
puolison haamun jos palauttaa voinut on Orfeus
thraakialaiskitharan lumovain s�velsointujen kautta, 120
-- jos Pollux pelastaa voi veljens�, vuorohon kuollen,
kulkien ees takasin monet kerrat. Ma Theseyn, miksi
mainitsisin Herakleen jalon? On jumalist' suku mullai."
N�ill� h�n lauseillaan aneks, ryhtyen alttaripieliin,
kun papitar puhumaan rupes n�in: "Jumalain veren taimi, 125
Ankhisen jalo poika, on helppoa Tuonehen menn�,
p�iv�t ja y�t sel�ll��n on Surman synke� portti,
vaan palata takasin sek� taas yl�-ilmahan nousta,
-- siin�p� ty�, sep� vaiva on! Harvat, joita on tyyni
Juppiter hellinyt, loistava kuntokin korkeall' auttoi, 130
t��n jumalain pojat voivat. Sen ihan sulkevat mets�t,
mustanki liejuinen Kokytus sen kiert�vi veell��n.
Vaan jos niin iso rakkaus, jos niin on halus harras
kahdesti matkustaa Manalan vedet, n�hd� jos mustan
Tarttaron, kest��kin kamalan ilahuttavi vaivan: 135
kuules, mi teht�v� on sinun ensin! Tuuhean puun on
suojassa lehdilt� kuin my�s varrelta kultanen virpi,
Tuonelan Junollen pyhitetty, mut t��n koko lehto
suojaa, synkkien laaksojen varjolla siimest�m�ll�.
Ei, n�et, ennen 00 Manalaan alas sallittu menn�, 140
ennenkun nyht�nyt ois joku puusta sen kultasen lehv�n.
Lahjaksi itselleen sen kaunis Proserpina k�ski
tuomahan. Nyhdetty�is sen pois, ei puutu silt' toinen
kultanen virpi ja versoopi samast' ainehest' eelleen.
Tarkkaan katsele siis yl�h�lle ja, l�ydetty�s sen, 145
ottaos oikein! Mielell��n se ja helposti l�htee,
jos sua Sallima kutsuu: muuten et voimalla mill��n
voittais, etk� sen katkoa vahvalla kalvallakaan vois.
Paits' sit� yst�v�n henget�n ruumis haudata makaa
-- voi, sit' et tied�! -- ja saastuttaa koko laivaston kalmaan, 150
juuri kun neuvoa etsit ja suojassamme s� viivyt.
T�� sin� ensin vie majahansa ja hautahan k�tke!
Mustaa karjaa tuo'os; se ens'lepytyksen� olkoon!
Niinp� s� vihdoinkin Stygian salon n�et, el�ville
suljetun vallan." N�in nimes; vaijeten suunsa sitt' tukkes. 155
Kasvoilt' Aeneas surevaisn', alas silm�ns� luoden,
astuvi luolast' t��n eroten, syd�mess' ajatellen
himmeit� tapauksia. Tuotapa kelpo Akhates
seuraten my�s samanlaisissa huolissa j�ljess� astuu.
Paljon he kesken�h�n molemmat puhellen pakinoivat, 160
kennenk� kuolleeksi tovereist' papitar nimes, mink�
ruumihin haudattavaks. Kun hiekalle rannan Misenon
n�� tulevat, n�kev�t vihelj�isell� kuololla kuolleen
aeolilaisen Misenon, joll' ei vertoa ollut
torven soitolla miehi� kiihottaiss' sodan intoon. 165
T�� oli suuren Hektorin kumppani, jonk' kera aina
karskist taisteluhun k�vi torven ja peitsens� kanssa.
Sitte kun tuolt' el�m�n oli voittaen vienyt Akhilles,
dardanilaisen Aeneaan toveriks uros uljas
yhtyvi eik' v�h�-arvoisempaa nytk�n� seuraa. 170
Vaan kun kerran k�yr�ll� torvella kaiutti merta,
mielet�n, soittoonsa jumaloitakin kutsuen kilpaan,
kiivastuen Triton urohon, jos uskoa voinee,
kallios�rk�lt� kaapattuaan meren tyrskyhyn sy�ksi.
Kaikki siks' suurella ��nell��n valittaat t�m�n luona, 175
varsinkin jalo Aeneas. Valittainpa Sibyllan
k�skyj� toimittavat heti sitte ja laittavat puista
polttolavan, mik� innolla taivaallen k�r�tell��n.
Aarniomets��n riennet�h�n, petojen olopaikkaan:
m�nnyt kaatuvat; jyskyy kirveell' isketty tammi; 180
kiiloin halkoillaan sarapuut sek� rautasa-tammi;
vuorilta vieritet��n j�tinmoisiakin jalavoita.
My�skin kiillottelee tovereitaan puuhissa n�iss�
Aeneas etup��ss', samanlais-aseheitansa k�ytt�in.
N�it�p� itsekseen syd�mess��n huolien miettii, 185
korpea katsellen avaraa sek� n�in aneleepi:
"Jospa nyt kultaiseen puun oksahan viel' osusimme
moisessa mets�ss�! Voi, kun liiaksikin oli totta
kaikki, min olj papitar nimennyt sinust', oi s� Misenus!"
Tuskin n�� puhunut oli, kun pari kyyhky� sattui 190
taivolta lennellen tulemaan urohon ihan kasvoin
alle ja nurmelle laskeumaan. Kun �itins� linnut
tuntevi riemastuin uros uljas, n�in anel noita:
"Johtootten, -- jos vain joku tie on, -- ja kulkunne ilman
kautt' ojaskaat lehikkoon, joss' siimest�� lihavan maan 195
arvokas oksa! Sa vaikeiss' oi �l� kohdissa luovu,
haltiatar emon'!" N�in nimeellen h�n pys�htyypi,
katsoen, merkin min soisivat tai mihin aikosivat ne.
Ruokaa noukkien nuo sen verran lensiv�t eelle,
kunnes seuroavain selitt�� heit' taisivat silm�t. 200
Saavuttuaan v�kev�n hajusan Avernon syv�nteen luo
nousevat kiireesti sulan ilman kautta ja laukoin
puulle he laskeuvat molemmat, halutuill' asemille,
kullan v�lkynt� oksien kautta joss' ilmahan loisti.
Niinkuin lehv�ll��n vereksell��n talvella naava 205
kylm�ss� vehreytyy, joka loisena kasvavi puulla.
kiert�en runkoa py�reet� kuni keltanen k�ynn�s,
semmoinen oli tuuhean tammen kultasen lehv�n
kiilto ja n�in kult'aaluva vienossa tuulessa helkki.
Tarttuen Aeneas halukkaast �kist��n hitahaisen 210
katkas ja sen sitt' ennustajan Sibyllan majailen tuo.
Sill�p� aikaa Teukrot Misenoa kaipasivat jo
rannalla, heitt�en sen tuhallen apeat hyv�stins�.
Ensin tervaksisen sek� halvoistaan ylen suuren
laittavat n�� rovion: t�m�n syrji� mustine lehvin 215
peitt�v�t, vaan etupuolen maanpanijais-kyparissoll'
laittelevat sek� kaunistavat yl�h�lt' asehilla.
Nuot asettaa paat kiehumahan tulell' l�mmint� vett�,
vainaan ruumista muut pesev�t sek� voitelevat sen.
Haikeast itkien n�� panevat roviolle sen raajat, 220
siihenp� purppuravaatteet, vainajan tunnetut viitat
lasketahan. Osa astuu hirmuisen lavan alle
-- surkea toimi! -- ja k��ntyen pois, isien tavan j�lkeen,
soihtuja tuon ala kannattaa. Kasotut lemulahjat
poltetahan, pikareistakin kaadettu �ljy ja ruoat. 225
Sitten kuin tuhat hiipuivat, tuli raueten sammui,
viinill� huuhtelivat tuhan j�tteit�' janokkaita;
poimitut luut Korynaeus vaskisehen pani urnaan.
Kolmasti kantoi t�� tovereilleen raikasta vett�;
ripsuttain keve��n vett' onnekkaan olivin puun 230
lehvin ja puhdistaen urohot, nimes "j��hyv�st"-lauseet.
Vaan jalo Aeneas imehen ison haudalle kummun
laitti ja miehellen asehet pani, airon ja torven,
tuulikkaan m�en juurelle: t�st� nyt tuo Misenoksi
kutsutahan, nimen vuos'satojen l�pi kantaen aina. 235
Tehty� n��, nopeaan h�n Sibyllan t�ytt�vi k�skyt.
L�ytyip� syv�, synk�lt� kuilulta hirve� rotko,
louheikas, salon siimes ja synke� lamp' jota suojas,
jonk' yli turmiottaan ei voinehet lent�v�t mitk��n
matkaans' siivill� jatkaa: moinen, n�et, kohos l�yhk� 240
mustista jurmistaan leveten kohen taivahan kantta:
siksip� Hellenil�iset Aornoksi kutsuvat paikan.
T��ll�p� juur papitar pys�hdytt�� hiehoa nelj�,
mustaa selj�lt��n sek� otsalle viini� valaa;
sitt' ylimm�isi� karvoja sarvien keskelt� nyht�in 245
nuo pyh�valkeallen asettaa ens' uhriksi, huutain
��nell��n Hekateet', Manalassa ja taivolla suurta;
toisetpa puukoin teurastavat sek� l�mmint� lepp��
korjaavat pikareihin. Mustanpuuhavan vuonan
Raivottarein emoll' Aeneas sek� t��n sisarelle 250
suurelle uhras ja sulle, Proserpina, ehtys�n lehm�n,
my�s Manalan kuninkaalle h�n synk�t alttarit laittaa,
liekille h�rk�inkin asettaa kokonaan sis�lmykset,
mittoihin palaviin sitt' �ljy� paksua kaataa.
Vaan kas! p�iv�n koittehen juur sarastaissapa n�ytt�� 255
mylvi� alkanehen maa jalkojen alla ja harjut
mets�kk��t vavisseen, ulisseen penut varjossa, kun sai
haltiatar. -- "Etemm�ks, oi syrj�lliset, etemm�ksi!"
loitsija huudahtaa, "koko lehdostakin eretk��tte!
L�hde s� matkalles sek� huotrasta tempoa miekka; 260
nyt kyky, Aeneas, kysyt��n, nyt rohkea rinta!"
N�in nimeten avonaisehen rotkohon riehuen sy�ksyy.
Johdattajaansapa uskaliain tuo askelin seuraa.
Oi jumalat, Manan hallitsiat sek� hiljasat haamut,
Khaos kuin Flegeton, laveat y�n tyynehet mannut, 265
sallittakoon mun kuultuja kertoa, tenhonne suokoon
kertoa maan syd�meen, pimennoihin k�tketyt seikat!
Vaivalla n�hden y�n h�m�r�ss� he kulkivat yksin
kautt' avarain Manalan majojen sek� kolkkojen seutuin:
niinkuin on salotie ep�selv�n�, kun valollansa 270
niukasti kuu kumottaa sek� verholla peitt�vi taivaan
Juppiter, kun v�rin poistaa synke� y� esineilt�.
Kynnyksen etenen Manalan esimm�isehen kuiluun
tehnehet vuotehens' olj Surut, kostavat tunnonki Tuskat,
kalveat Taudit t��ll' asuvat sek� vaikea Vanhuus, 275
Pelko ja syntiin johtava N�lk� ja ilke� K�yhyys,
-- kauhean muotoiset n�yt katsoa --, Kuolo ja Vaiva;
kuolon heimollinen Uni, my�s rikoksellisen h�ijyt
Ilkut ja turmiokas Sota vastaisen oven luona,
raudasta Raivottarein lepopaikat ja mielet�n Riita, 280
niin hapenistoon kyyt, verinauhatki olj punottuina.
Keskell� haaraantuu jalavan ikivanhan ja aimon
oksat ja haarat, joill' unien sanotaan mit�t�nten
laajalti ottanehen majan, t��n takertuin joka lehteen.
Pait sit� my�s monet muut oven luon' oleksii pelotukset, 285
ihmehet Kentaurit; Scyllat kaksmuotohiset ja
my�s Briareys, joll' olj sata k�tt� ja Lernanki k��rme
kauheestl' s�h�j�� ja tult' tuiskuttaapi Khimaira;
Gorgonit, Harpyijat, kolm'p�inenki hirve� haamu.
�kki� Aeneas veti, kauhusta h�mm�styneen�, 290
miekan ja paljastaen ter�n h�n tulevaisia uhkaa;
kimppuhan ois karannut ja, ell'ei opas taitava oisi
neuvonut virvana henkien lent�v�n, tyhjien haamuin
muodossa, ruumista paits, -- hosunut ois haamuja turhaan.
T��lt�p� johtaa tie Manalan Akheron joen luokse; 295
laajassa kuilussaan kurimus mutavett�ns� tyrskyin
kuohuu, vy�rytt�en Kokyton jokehen yh� hiekkaa.
N�� vedet, virrat vallitsee tyly lautturi Kharon,
hirve�n t�rkyinen; t��n leualla ruokoton parta
riippuvi harmaana sek� silm�ns� s�ihkyv�t tulta; 300
poimuisna oliltaan alas laskehti vy�ttyn� viitta.
Tangolla ruuhtansa sauvovi itse ja seili� hoitaa
haamuja lauttaellessaan raut' aluksessahan ukko;
vanha olj ukko, mut karski ja raitis olj haltian vanhuus,
T��ll�p� rannoillen koko joukko nyt tunkien sy�ksyi, 305
�idit ja miehet ja my�s jalomielisten urostenki
kuollehet haamut, nuoret miehet ja impyet neitseet,
lapset, jot laskettavan rovioll' emot t�ytyv�t n�hd�;
niinkuin syksyn ens' pakastaissakin metsiss� paljon
lehti� sinkoilee karisten tai maall' ulapalta 310
paljon lintuja kuin kokountuu, kun vilu talvi
ajaa n�it' meren taa, etel�isihin laittaen maihin.
Seisovat n�in anoen esimm�isin� lauttahan p��st�
n��, k�si��n ojennellen, pyrkien toisehen rantaan,
mut juro lautturi otti nyt n�it� ja sittemmin noita, 315
vaan muut h��dellen et�h�lle h�n rannalta est��.
Aeneas imehdellen ja surkutellen v�kijoukkoo,
"Kerro, o immyt!" -- virkki, "mit' etsivi virralta kansa?
Tai mit� toivovat henget? Tai min vuoksipa n�it�
rannalta h��det�h�n, mut nuo samovat mutavuolla?" 320
H�llen n�in lyhyeen pakinoi papitar ik�puoli:
"Oi vakahin jumalain vesa, Ankhisen sukutaimi,
t�ss� s� n�et Kokyton syv�t veet sek� suon stygilaisen,
jonk' nimehen jumalat varovat valarikkoa tehd�.
T�� koko joukko, min n�et, on, onneton, hautoa vailla; 325
lauttur on Kharoni; nuot ovat, joita h�n lauttavi, kuolleet.
Ei ole sallittu heit' yli hirve�n rannikon eik�
vuon yli vied�, ennenkun luuns' levon haudassa saavat.
Leijuen harhoavat sata vuotta he rantoja pitkin,
siks kuni saliltahan, -- kuten toivovat --, vuon yli p��st�." 330
Poikapa Ankhisen pys�htyy sek�, seisoen, varsin
harkitsee pallotellen noiden onnea kurjaa.
T��ll� h�n n�k' apehiss', ett' hautauskunnia puuttui,
Leukaspin, lykilais-alusten per�miehen Oronteen:
yhdess� Troijasta kulkeissaan yli raivosan selj�n 335
Lounas n�� upottaa, hukuttain alukset sek� miehet.
Kas! per�mies Palinuruskin ajelehteli t��ll�:
tuo Libyan joka matkalla �sken, kun t�hti� tutki,
horjahtain per�keulalt' aaltojen keskehen keikaht.
Tuskin t��n apean h�m�r�ss� h�n synk�ss� huomas, 340
h�lle kun n�in nime��: "Ken haltia sun, Palinurus,
tempasi meilt', upottain sinut aavan selk�m�n keskeen?
Kerto'os! Sill� jok' ei mua pett�nyt koskana ennen,
vain t�ss' yhdess� kohdassa mieleni petti Apollo,
kun meren ehj�n� kulkevan sun sek� saapuvan lauloi 345
ausonilais-alueell'. Onk' t�� lupauksien t�ytt��?"
Mut t�m�: "Ei sua Febon oraakkeli pett�nyt ookkaan,
Aeneas uros, eik' ulappaan mua haltia sy�snyt.
Sill� m� ruotelinkin osunnalt' �kist' temmatun irti,
juuri kuin t�hti� tarkkailin sek� ohjasin suuntaa, 350
sy�ksyen vein mukanain. Meren yrme�n kautta ma vannon,
etten ma puolestain niin paljoa s�ik�htynynn�,
kuin ett'ei alukses, kadotettuahan per�miehen,
ruoriakin paits, paisuvahan meren raivohon hukkuis.
Kolme' talvista y�t' avaran mua aavikon kautta 355
ankara Lounainen ajel veell�, kun harjalta aallon
nelj�nnen koiss' Italiaa selitt�� v�hin saatoin.
Uiden mie likeniimme jo maata ja suojassa oisin,
ellei kauhea kansa mun m�rjist� vaattehist' verkan,
tarttuvan kohmettunein k�sin louhen suippohon s�rkk��n 360
tappanut tiet�m�tt��n ois, mun otaksuin otukseksi.
Nytp� mun aalto jo sai sek� rannalla tuutivat tuulet.
Siis sua taivasten ihanan valon, ilmojen kautta,
kautt' is�s, Julonki lapsesi kasvavan toivon ma pyyd�n,
voittamaton, mua aut' t�st' ankehest' taikkapa hautaa 365
maahan, sill� sen voit, kun Velian valkamahan saat;
taikka jos laatuhun k�y jotenkin, jos valtias �itis
n�ytt�is keinon, -- sill' en jumalain sua tahdota usko
aikovan matkustaa t�t� virtaa eik' stygi-suota --,
suo k�tes koidolle, vie mukahas minut toiselle puolen, 370
ett' edes uuvuttuain levon paikassa mie lep�j�isin!"
Senp� h�n lausunut olj, kun nyt papitar nimes n�it�:
"Mist�k�s, oi Palinurus, s� sait niin kauhean kaihon?
Soisitko haudatakin n�kev�s stygilais-vedet, julman
Raivottarein joen tai luvan saamatta rantahan p��st�? 375
Luovu jo toivostas, anoen jumalain s�vyn muuttaa
voivasi! T�� pane vain syd�mees, kovan onnesi hoivaks,
ett' asukkaat l�hikaupunkein lavealta ja kaukaa
taivahan ihmeitten pakost' t�ytyv�t luus lepytell�;
kummun n�� ylent��t sek� kummulla laittavat uhrit, 380
paikkakin saa ij�kseen Palinuruksen nimen kantaa!"
N�in nimeten surun siirti ja hetken tuokioks poistui
synk�st� mielest' t��n mure: maan nimitys ilahuttaa.
Matkansa aljetun n�� lopettaa, l�heten joen luokse.
Niin pian kuin n�ki lautturi Styxin virralta kaukaa 385
heid�n matkustavan salon tyynehen kautta ja rantaan
pyrkiv�n, n�in nime�� ens h�n heill' �rjyen vastaan:
"Kenp� s� lienetk��n, asehissa kun vuollemme kuljet,
lausuos seisahtuin sen sielt� jo, miksi s� saavuit?
Haamujen seutu on t��, Unen, Y�nkin uunnuttavaisen; 390
v��rin saattoa ois el�v�� Manalan venehell�.
Enp' ilonnunna ma oo, ett' tulleen Alkidan saatoin
j�rvellen enk' Theseost' enk�p� Perithoostai;
vaikk' olivat jumalaiset nuo sek� voimilta ihmeet.
Tuo k�sin Tuonelan vartiankin on kahlehtinunna, 395
vieden sen, vauhkounneen, kuninkaan valt'istumen luonta;
n�� kokivat Manalan kuningattarenkin pojes ry�st��."
N�in amfrysialais-papitar t�h�n lyhvehen vastaa:
"Moisia vehkeit' ei ole t�ss�, -- s� kiukkusi heit� --,
eik' asehet v�kivaltoa uhkaa! Luolassa suuri 400
vartia haukullaan Manan haamuja ain' aristelkoon,
my�s asukoon set�ns' suojassa puhdas Proserpina aina!
Troijan Aeneas, asehilta ja hurskaudelta
mainio, laskeutuu is�ns' luo Manalan pimennoihin.
Jos sua ei t�m�n hellyyden kuva liikuta yht��n, 405
viel�k� t��n" (vesan n�ytti, min k�tkenyt olj pukuhunsa)
"tunnet sie vesan?" -- T�� syd�mest��n vei vihan kiukun.
Eik�p� sen enemp��. T�� kummeksien pyh�n oksan
arvosta lahjaa, min niin kauan olj aikoa sitten
n�hnynn�, k��nt�� tumman keulan ja rantahan tuopi. 410
Sitte h�n henget muut, jotk' istuivat lavitsoilla,
h��t�� pois; tilan laitettuaan heti ottavi ruuheen
aimosan Aeneaan. Narahtaa vene paikattu painon
alla ja vuotaapi rakoloistahan viljalti vett�.
Vihdoin saattaa vuon yli vaarata, miehen ja velhon 415
laskevi ilke�h�n mutahan sek� synkk�h�n kaislaan.
Kerberus hirmuinen t��ll' haukkua kolmekitaisna
julmana j�rkytt�� venyen ukurans' yl�p��ss�.
Mut papitar, �k�ten kyyn kaulojen paisuvan, t�lle
uunnuttavan mesikakkaran, loihditust' yrtist� tehdyn, 420
viskaa. Tuo levitt�in kolm' varsin ahnetta kitaa,
heitetyn haappaisee sek� hirve�n selk�ns� maahan
suoraksi oikaisee, yli rotkon julmana roikkuin.
Aeneas pujahtaa sis�h�n, kun vartia nukkui,
joutuhun kiiruhtaen yli p��sytt�m�n joen rantaan. 425
�kki�h�n monet kuuluvat ��net ja ankara parku,
henget joss' itkiv�t pienoisten poraten oven luona;
n�it' el�m�ns' kev�h�st� ja �idin rinnalta ry�st�in
tempasi armoton p�iv� ja kuolohon synkk�h�n sy�ksi.
N�idenp� vieress� nuo, jotk' syytt' ovat tuomitut kuoloon, 430
mut ei my�nnet� tuomio-arvatta viel' lepopaikkaa.
Tuomari Minos t��ll' urnaans' t�risytt�vi, kutsuu
kansan ��nett�m�n esillen, rikokset, teot tutkii.
Sittenp� seuraa noiden onnettomain olopaikka,
jotk' ylen tuskastuin el�m��ns', ovat itsens� tappain, 435
henkens� tuhlanneet. Voi, kuink' yl�ilmassa n�hd�
puutetta tahtosivat nyt ja vaivaakin tukaloista!
-- Sallima vastustaa sek� suon ylen synke� aalto
est�vi sen; Manalan joki k�y v�lihin yheks�sti.
Eik�p� kaukana t��lt' eri suunnillen n�kyv�t nyt 440
laajenevan Surukent�t: t��n nimen nuo ovat saaneet.
T��ll' er�n�ispolut noit', joit' ankara rakkaus kalvaa
julmalla hiukasemallaan, k�tki ja myrttien mets�
suojaa soi: vaan ei suruns' kuollossaankana poistu.
N�ill�p� mailla h�n Faedran, Prokrin ynn' Erifylen 445
n�ytt�v�n murheissaan tylyn poikansa haavoja n�kee,
Evadnen sek� Pasifaen; tuoll' Laodanna
seuras ja muinoinen nuor mies, mut nainen nyt, Caenis,
muotohons' oikeahan mi jo Salliman k�skyst� muuttui.
Heid�n keskess��n verihaavaa kantaen Dido 450
suuressa mets�ss� harhaili: t��n Dardano-urho
niin pian kuin tapoaa sek� tuntevi varjojen kautta
h��m�tt�v�n, kuten kun joku kuun juur syntyess' aivan
luulevi n�hnehen taikkapa huomaa pilvien kautta;
kyynelt� vuodattain heti hell�sti lemmell� lausui: 455
"Onneton Dido, on siis tosiaan ihan kertonut mulle
airut, kuollehen sun, elon miekalla p��tt�neheksi?
Syyn' olin moiseen kuolohos siis! Kautt' t�htien vannon,
kautt' jumalain ja jos l�ytyy Tuonessa uskoa yht��n,
ett'en mie tahallain, kuninkaatar, l�htenyt maastas. 460
Vaan jumalain mua k�skyt, jotka nyt vaativat Tuonen
n�� karut seudut mun v�elt��n l�pi y�n pimennoiden,
vaativat vallallaan enk' uskoa voinunna kuinkaan,
ett' eron' ois sinullen niin raskahan tuottanut tuskan.
Viiv�hd� hetkinen, oi, �l� viel n�kyvist�mme haihdu! 465
Miks pakenet? Sua viimeis-kerran voin puhutella."
N�inep� lausehin Aeneas koki kiivastunutta,
synk�sti katselevaa lepytell�, kyyneliss' silm�t.
Tuo pois k��ntyen silmine tuijottaa alas vainen
eik' teho kasvoihins' enemmin puhe aljettu yht��n, 470
kuin jos ois ukonpiit� h�n taikka Marpesian vuorta.
Vihdoin h�n kavahtaa sek� n�rk�styen pakeneepi
lehtohon varjoisaan, joss' entinen puoliso vastaa
h�llen huolillaan ja h�nt' armastaa saman verran.
Aeneas, h�nen onnettomuuttansa nyt pahotellen, 475
seuraa kyynelt�en sek� kaivaten h�nt' et�h�lt�.
Jatketahan t��lt' aljettu matka. Jo kenttien ��reen
enn�ttiv�t, miss' olj olopaikkansa sankarit saaneet.
T��ll� h�n kohtaapi Tydeon, asehiltansa kuulun
Parthenopaeon ja Adrastonkin haalean haamun. 480
T��ll' oli ylh�isten luon' itketyt taistelun uhrit,
Dardanidat: riviss' seisovan n�hty� pitk�ss� kaikki,
huokaa: Glaukon, Medon n�ki, siin�p� Thersilokhonki,
kolm' Antenoridaa, Cererin papin my�s Polyfeeten,
Idaeon aseheita ja vaunuja hoitavan t��ll�i. 485
Seisovat ymp�rill��n monet haamut kumminki puolin.
Eiv�tk� vain n�kem��n n�m�t tyydy, he tahtovat olla
vaan yh� luona ja seurata, urkkiellen tulon syit�.
Mut Danaoin ylimykset ja my�s Agamemnonin joukot,
kun n�kev�t urohon sek� varjossa kiilt�v�t aseet, 490
suuresti pelj�styv�t: kuten muinoin pyrkiv�t laivaan,
n�in osa kiiruhtaa pakohon: osa nostavi heikon
huudon, mut hiiaapi polo aivottu suuns' avattunsa.
T��ll' Priamon pojankin, koko ruumiiltaan rusikoidun
Deifobon n�ki h�n, kovin raadellun n��lt�ns�, 495
kasvoiltaan, k�silt��n, revityin ohimoisilta korvin:
silpoillun nen�nkin rumentaa h�pe�llinen haava.
Tuskin arkoavan siis tunsi ja peitt�v�n julmat
naarmunsa, ��nell��n tutullaan kun n�in nime��pi:
"Voimakas Deifobos, ylev�n Teukron sukulainen, 500
ken sua vastaan niin ylen julmasti raivota saattoi?
Tehd� ken semmoisen tihoty�n voi? Viimeksi maine
kertoili v�syneen Pelasgein telotuksesta laajast'
y�ll� sun sortunehen yli ruumisten kasan vihdoin.
Tyhj�n kummun reetealaisella rannalla silloin 505
tein sek� kolmastikin Manan henki� huutaen kutsuin.
Paikka se s�ilytt�� asemainees. En sua voinut,
yst�v�, l�yt�� enk' is�nmaahan haudata en��n."
Deifobos t�h�n: "Et mit�k��n sin� ly�nynn� laimin,
yst�v�, kaikki s� mullen teit Manan haamulle tarkkaan. 510
Vaan mua sallima kuin Helenan tuhokas rikos n�ihin
vaivutti vaivoihin; n�� mulle se muistoksi j�tti.
Sill� sen viimeisen y�n kuink' ilotenpa me syytt�
vietimme, tied�t: tuotahan t�ydymme liianki muistaa.
Tuo kovan onnen kun hepo Pergamohon ylev�iseen 515
p��si ja vatsaltaan asemiehist� raskasna saapui,
kuoroja teeskellen t�m� johtavi naisia Troijan
ymp�ri riehuillen; tulisoittoa aimoa kantoi
hanki ja linnan huipulta Hellenil�isi� kutsui.
Silloin huolistaan v�syneen', unehen vajonneena 520
vuoteellani lep�sin, polonen; mua maatessa painast
raskas ja mieluinen lepo, tyynehen kuoleman laisin.
Oivapa naikkoinen asehet vie suojista syrj��n
kaikki ja s�il�ni uskollisen p��n aitakin peitt��:
suojahan kutsuupi Menelaon ja aukovi ukset; 525
tietysti toivossa ett' olis t�� ylen miehelle mieleen,
ett' t�ten entisten rikostensa h�n poistasi muiston.
Vaan mit� viivyn? S�ngylle hy�kk��v�t: samass' seuraa
Aeolides rikossepp�. O, kostootten Danaoille
n��, jumalat, jos syyst� m� rankaistustansa vaadin; 530
vaan mitk' kohtalot sun el�v�n t�h�n saattivat, vuoroos
kerto'os! Saavuitkos meren harhausmatkojes vuoksi,
vai jumalatko sun laittoi? Taikka mi pakko sun k�skee
l�htem�h�n surusuojihin, p�iv�tt�m��n sumuseutuun?"
Heid�n n�in pakinoin rusovaunuissaan jopa Koitar 535
taivallan keskustan ohi matkustaa radallansa.
Ehk' koko my�nnetyn aikansa oisivat n�in menetelleet,
ellei muistuttaen ois kumppani lausunut lyhveen:
"Ruhtinas, rient�vi y�; valittain kulutamme me hetket!
T�ll�p� paikkaa tie eroaa erisuuntahan kahteen: 540
oikea kulkeepi Manalan ison muurien juureen;
t�� tie Elysioon vie meid�t, vaan vasen vaivaan
johtaapi pahojen sek� Tarttarohon kamalimpaan."
Deifobus nime��: "�l� kiivastu, tiet�j� suuri;
erkanenhan, palajan pimentooni ma taas luvun t�ytt�in; 545
menn�s, sie ihanteemm', ole paljoa onnellisempi!"
T��n vain lausuttuaan, puhuen takasin h�n jo k��ntyi.
Katsoen Aeneas vasemman heti kallion juureen,
huomaa linnotukset laveat, kolm'kertaset muurit:
liekkine polttavineen nuo kiert�vi ry�ppys� virta 550
-- Tartarolais-Flegeton, joka paukkuin paasia viskoo.
Vastass' on iso portti ja vahvat timanttiset patsaat:
ettei ihmisten mik�h�n v�ki eik' jumalain tuot'
raudalla murtaa vois. Kohoaa raut'torneja ilmaan;
istuen Tisifone, veriseen lev�ttiin puetettu, 555
porttia vahtii y�t sek� p�iv�tkin unetonna.
T��lt�p� voivotukset sek� hirve�t ruoskien l�iskeet
kuuluvat, kahletten r�min�t sek� rautojen helskeet.
Aeneas pys�htyi sek� h�mm�styen melun kuuli:
"T��' rikosten mik� laatu? O, neitsyt, kerto'os, mill� 560
vaivatahan nuo? Tai mik� semmoinen polo kuuluu?"
Nyt papitar n�in lausua alkoi: "Kuulu sa Teukroin
johtaja, ei rikosten asuntoon lupa puhtahallen oo
astua, vaan Hekate, Manan lehdon mi k�ski mun hoitaa,
its' jumalain vihat n�ytti ja mun l�pi kaikkia johti. 565
T��ll�p� vallitsee Rhadamanthus ankara aivan,
vilppi� rankaisten; h�n tunnustamaan pakottaapi,
jos el�ess��n turhaan ken ilakoi salanneensa,
kuolohon my�h�iseen lyk�ten, tihoty�t tekem�ns�.
Kostosa Tisifone, varustettuna ruoskalla, huimii, 570
soimaten �kki�h�n rikoksellisiaan; vasemmallaan
k��rmeit��n kokottaa kamalan sisarjoukkonsa kanssa."
Vihdoin urkenivat naristen saranoill' �re�sti
portitkin kirotut. "Etehist�ss� millinen, n�etk�s,
vartia istuupi? Mik� hirvi� kynnyst� vahtii? 575
Mustasta puolesta sa'ast' kidastansa mut hirve� Hydra,
tuot' kamalamp', asustaa sis�puolella. Tarttaros itse
kahdesti riitt��pi syv�nk��n, pimeyksihin antaa,
niin kau'as kuin voi n�k� taivaan kannelle kantaa.
T�nnep� paiskattiin salamalla Titaanien kansa, 580
entiset maan asukkaat, sek� viskattiin alikuiluun.
T��ll� m� Aloidat molemmat n�in j�ttil�ismielet,
jotk' ovat aikonehet k�sineen irt' taivahan kiskoo
laajan ja Juppiterin ylivallastaan alas sy�st�.
N�in my�s Salmoneon, joka julmasti palkita sai sen, 585
ett' apinoinunna olj Olympon salamoita ja jyryy.
Nelj�ll� t�� ajaen hevosella ja lampulla huiskain
keskite Kreikan maan sek� Elisen kaupungin kautta
matkusti riehuillen, jumalan nimen itselle vaatein,
houkka, kun myrsky� kuin salamaakin matkimatonta, 590
vaskella ynn' uvehein kapioin kumunnalla h�n matki.
Vaan is� kaikenvaltias tihj�st� pilvest� keih��n
linkosi eik�p� vain tulisoihtuja tai savup�rheen
tulta, mut tuon yli niskoin h�n rajumyrskyll� sy�ksi.
My�s n�in Tltyonin, Maan kaikkia holhovan lapsen, 595
jonk' koko yhdeks�n vakomaan yli roikuvi ruumis:
k�yr�ll� nuokallaan repien t�lt' hirve� kotka
maksaa kuolematonta ja, rankaistukseksi, vatsan
kasvavan pengastaa, ravintoo hakien ison rinnan
alt' eik' kasvavillen v�hink��n sisuksill' lepo suoda. 600
Miksik� Ixiost' kertoisin, Lapithaist', Perithoostai?
Vier�ht�m�isill��n yli n�itten, kallio musta
ruhtoa uhkaa heit': edess��n somajalkaset, kauniit
p�yd�t loistelevat, katetut kuninkaan komeoilla
herkuill': on sivullaan mut suurin Raivottareista 605
vahtina; t�� k�sin koskeakaan ei p�ytihin salli,
naamansa mut uhaten kohottaa se ja kirkuvi suullaan.
T��ll' oli toisiahan elinaikana v�ijyv�t veljet,
tai jotk' l�i isi��n tahi pettiv�t holhottiansa,
tai jotk' aartehet l�ydetty��n noit' k�yttiv�t yksin, 610
suomattaan niit�k��n omilleen: n�it' aimo olj parvi.
Mestatut avjonki rikkojat, -- jotk' sotahan ovat kehnoon
ryhtynehet sek� nuo, jotk' pettiv�t herransa luoton,
rankaistust' odottaa sulettuina. S� �ll�sp� urki,
kuinka he rankaistaan, mik� sattuma miehi� sy�ksi! 615
Toiset vieritt�v�t kivim�hk��; pingotetuina
rattain puoloihin muut riippuvat. Ain' ij�t istuu
istumistaan Theseys; Flegyas kova-onnisin huutaa
suurella ��nell��n varottain, pen�ten pimennossa:
'Oikeuden rikontaa varokaat, pel�tk��t jumaloita!' 620
Kultahan t�� is�nmaan m�i, auttaen mahtavan herran
valtahan, mut tuo lait rahanvoitosta muutti ja kiersi;
vastoin luontoa tuo oli riist�nyt tytt�ren onnen;
hirve�n v��ryyden rohenneet ovat kaikki ja tehneet.
En vois, vaikka mull' ois sata kielt� ja ois sata suuta, 625
raudast' ��nenikin, rikosten koko kertoa sarjaa,
en nimityksi�k��n luetella ma vois kuritusten!"
Niin pian kuin nimes n�� Febon papitar ikivanha:
"Jouduppa matkahan taas sek� aivottu toimesi t�yt�!
Kiirehtik��mmep�!" -- ��nsi. "Kyklopien ahjossa tehdyt 630
muurit jo n�en sek� holviset portit toisella puolla,
jonneka k�skymme on n�m�t lahjat laskea maahan."
Virkki ja vierekk�in vaeltain tiet' varjohikasta
kulkevat matkansa p��h�n ja saapuvat nyt oven luokse.
Astuvi Aeneas sis�h�n sek� ruumihins' huuhtoo 645
selv�ll� veell� ja kiinnitt�� vesan kynnyksen pieleen.
Vihdoin tehty� t��n, jumalat kuten k�skiv�t t�ytt�in,
tienoihin tulivat ihaniin sek� Onnelan lehtoin
horhoihin vihannoihin ja autuasten asunnoihin.
Purppura-loistoineen t��ll' alhoja verhovi kirkas 640
taivas ja t��ll' oma aurinko kuin omat t�hdetki paistaa.
Ottelukent�ll� harjoittaa j�senelt�ns� yhdet,
taistellen huvikseen sek� hiekalla painia heitt�in;
joukossa karkeli muut sek� laulelivat runojansa.
Pitk�ss� viitassaan sulokkaasti thraakialainen 645
tiet�j� soittaa seitsenkielist� kanteloansa,
koskien sormilla tuot' tahi norsunluu-napulalla.
T��ll�p� Teukron olj suku vanha ja kuulusin heimo,
urhokkaat urohot, paremman ajan tuottamat miehet,
Uus, Assarakus sek� tuo, joka laitteli Troijan. 650
Tyhji� vaunuja ynn' urosten tamineit' imeht kaukaa.
Pystyhyn pantuna maall' ovat peitset ja laidunta pitkin
siell� ja t��ll' hevot sy� vapahaina. Mi olj el�ess��n
intonsa vaunuihin, otelmiin ja mi huolensa kaita
pulskeja orheitaan, se on huolenahan Manalassai. 655
Toisten, kas, einehtiv�n n�ki ruoholla siell� ja t��ll�,
-- riemulla laulelevan ilolaulua kuorossa toisten,
keskell� laakerien lemulehtoa, sy�ksyvi miss�
koskena Eridanon l�pi mets�n vuostava virta.
T��ll' oli joukot, jotk' is�nmaan vuoks haavoja saivat, 660
t��ll' olivat papit, puhtaina pysyneet ij�n kaiken,
hurskaat tiet�j�tkin, nimenneet ku on Febolle mieleen,
taikka jotk' kaunistivat elon taitein keksinn�n kautta,
tai muit' itse�h�n oli syyst' ik�v�im�h�n saaneet.
Kaikkien kaunistaa ohimoita valkea nauha. 665
Tulleit' ymp�rilleen puhutellen virkki Sibylla,
varsinki Musaioo, kun keskess� aimosan joukon
n�kee t��n olevan, yleten muist' hartehiltansa:
"Henget autuahat sanokaat, sano tiet�j� parhain,
miss�h�n Ankhises on paikassa? Juur h�nen vuoksi 670
l�ksimme, Tuonenkin isojen kymien yli kulkein."
Verkkaan lausui n�in t�ll' urho nyt vastaukseksi:
"Ei asunnoit' ole kell��n t��ll': ovat lehtojen kalveet,
rannikkokunnahat, vierutkin purojen vihannoivat
vain majanamme. Mut jos halavoitsee mielenne tuota, 675
nouskaatten yli harjun, kun mukavan polun n�yt�n!"
Virkki ja l�ks edesp�in; osotettuahan ihanoita
alhoja ylh��lt�, m�kil�ilt' alas johdatti sitten.
Vaan is� Ankhises syv�h�n viher�isehen laaksoon
henki� telkeillyit', yl�s aihelevaisia ilmaan, 680
tarkkahan katsasti parhaillaan sek� taas omiensa
joukkoa laskemahan osui juur, sukuns' rakkahan kaiken
Luomaa, onneakin urosten, tapojaan, urot�it��n.
T�� kun Aeneaan yli nurmen kulkevan luokseen
huomaa, riemuiten molemmat k�det h�ll' ojentaapi, 685
kyynelt� vuodattaen sek� n�� sanat kuuluvat suustaan:
"Saitko sa vihdoinkin? Is�s koettama hurskaus onk' jo
voittanut vaikean tien? Jokos, poikani, suodahan n�hd�
kasvosi, kuullakkin tutun ��nes, sua puhutella?
Niinp� m� mieless�ni otaksuin, niin koituvan luulin, 690
aikoja arvaellen; eik' oo mua pett�nyt huolein.
Mitk�p� maat samonneeks, meret milliset purjehtineeksi
n�en sinut, poikani, kuink' isot vaaratkin kokeneeksi!
Kuink' araksuin, ett'ei Libyan maa vaurioks sull' ois!"
T�� nime��: "Is�, oi usehin sinun murhekas haamus, 695
jonka ma n�in, minut pyrkim�h�n t�h�n tienohon k�ski.
Siks ovat Tyrrhenilais-merell' laivat. Ly�k�me k�tt�;
suo, is�, -- �ll�s sie syleyst�mme v�istyk� poijes!"
N�in nimetess', n�k���n nyt kasteli kyynelten tulva.
Kolmasti koetteli t�� k�si��n h�nen kaulahan kiert��; 700
turhaan hairaistu k�sist��n h�vis kolmasti haamu,
k�yk�sen tuulosen moisna tai unen haihtuvan laisna.
Silloin Aeneas et�h�isess� laaksossa huomaa
metsik�n syrj�isen sek� my�s lehikon huminoivan,
Laetheon joen, jok' tyventen majojen ohi juoksee. 705
Lenteli ymp�rill��n lukemattomat kansat ja heimot,
kuin mehil�isetkin, kes�poudalla nurmilla kun nuo
kirjavillen kukillen pys�htyy sek� kiertelev�t taas
valkois-liljoja, -- n�in humajaa huristen koko kentt�.
�kki� h�mm�styy n�kem�st� ja tutkivi syit� 710
tiedoton Aeneas, mitk' oisivat nuo joet tuolla,
tai mik� tunkeutuin v�ki t�ytt�� rannikkomaita.
Virkk' is� Ankhises: "Nuo henget, Sallima joillen
toisia ruumeita suo, Laetheon joen veest�
leutoja nesteit�' iki-aianki uuhetta juovat. 715
Aikoja sitten jo n�ist� ma tahdon kertoa sullen,
n�ytt�� tarkoilleen omies suvun t��n luetellen,
Italiaan osunnastasi ett' enemmin ilotseisit."
"Voisk', is�, luullakkaan kenenk��n inehmoist' yl�h�lle
ilmahan kaipoavan, palataksensa taas hitahaisiin 720
ruumeihin? El�m�� miks, koidot, niin kovin kaipais?"
"Sulle sen kertoilen enk' tietoa paits sua heit�,"
alkavi Ankhises sek� kertovi laillehen kaikki:
"Ensinn� taivas ja maat sek� vainiot viljahikkaatkin,
kuun keh� kuumottavainen ja my�ski Titanian t�hdet 725
hengell� elvytet��n, j�seniink' sovitettuna toimi
kaiken ko'on kuni aimoa ruumistaan el�hytt��.
Siit' on ihmisten, el�v�in suku kuin elo lintuin,
tursaink', jotk' alapuoll' asuvat meren marmori-pinnan.
On tulinen noill' into ja taivahan voimista alku, 730
niinkau'an kuin ei hitahaiks vahingolliset ruumiit,
maahiset eik' j�senet eik' tylsyt� kuolevat raajat.
Siit� ne pelk��v�t, himoaa, surevat; ilotseekin
eik' ylennyst' halaja sulettuin' onelmaans' pimitettyyn.
Vaan kuin viimeinkin elost' t�ytyvi luopua hengen, 735
eip�h�n onnettomain koko vaiv' eik' tarkkahan kaikki
ruumihin puutukkaan kipu; on ihan v�ltt�m�t�nt�,
ett� se karttuupi ajan pitk�h�n ihmehen lailla.
Siksi he rankaistaan: tihot�ittens� entisten vuoksi
k�rsi� saavat t��ll'. Ripustellaan ilmahan yhdet 740
tuulien turjuttaviks; muut ��rett�m�n meren alla
pest�h�n tarttunehest' t�ryst��n, tulellai kulutellaan.
K�rsivi synneist��n joka henki ja sitt' ylev��n me
harvat saavumme Elysioon, ilokentille p��sten:
kunnes t�ytetty��n ajan m��r�n pitkonen p�iv� 745
tahran kasvettuneen on poistanut, saattaen sielun
aetheripuhtaaksi, tulen kirkkahimman tapaseksi.
N�it�p� kaikkia, vuostuhat kun on kiertynyt umpeen,
Laetheon joen luo taas joukottain jumal' ohjaa:
ett' yl�-ilmoihin palajaisivat muistamatonna 750
taas sek� ruumeihin palata halu alkasi olla."
N�in nimes Ankhises; pojan niin my�s viepi Sibyllan
joukkojen keskellen sek� haastelevan v�en seuraan:
kummullen asettuu, osotellakseen koko joukon,
n�hd� jost' kaikkia vois, tulevaistenki kasvoja n�ytt��: 755
"Kertoa aijon nyt mik� Dardanon heimoa vartoo
kunnia, mitk' Italon suvustai viel' nousevat urhot,
henget kuuluisat, jotk' suurentavat nime�mme,
tarkkahan kertoelen sek� kohtalos julkasen sulle.
N�eth�n valtikkahan nojauntuvan sankarin nuoren: 760
vuorona ensin on valohon h�nen nousta ja ilmaan
nousevi h�n, Italon jalohon verehen sekauntuin,
albanolais-nimens' Silvius on ja on poikias nuorin:
t��n ij�kk��llen sulle Lavinia puolisos my�h��n
metsiss� kasvattaa kuninkaaks, is�kskin kuningasten; 765
t�st' on heimonne Alba-Longassa hallitsevaisna.
Seuraa tuota Prokas, Troijan suvun ylpeydeksi,
my�s Numitor, Kapyskin sek� sun nimikkonasi viel�
Silvius Aeneas, asehilta ja hurskaudeltaan
vertahias, saa Alban jos kerran hallittavakseen. 770
Millaiset urohot! Mit� voimia uhkuvat, katsos!
Tammesta kaunistaa ohimoita siks kunniaseppel.
Sulle Nomenton n��, Gabion ja Fidaenanki linnan,
n��p� ne vuorillen Kollatinon nostavat tornit,
-- mainehest' kainouden ikikuulut, -- ja laittavat ylpeen 775
Pometion, Inuon varustukset, Bolan sek� Koran.
N�inp� ne maat nimitell��n, jotk' ovat nyt nimet�nn�.
Katsos, aijalleen toveriks Marsin Romuluski
yhtyvi; Assarakon verest' tuon kert' Ilion �iti
synnytt��; n�etk�s, miten seisovi kumpikin t�yht� 780
kiireell��n, miten its' jumalain is� h�nt' ylist��pi?
Katsos, poikani, johdattaessa sen mainio Rooma
vallassa maill' ylenee, ylevyydess�kin Olympolle;
yhdell� muurillaan tuo seitsem�n kumpua kiert��,
urhoja tuotteliast': ihan kuin Berekynthia �iti 785
kaupungein Frygian l�pi ajaa kruunuhikkaana,
kun, iloten jumalaissuvustaan, syle��pi lapslaumaans':
kaikk' ovat taivahikkait', asekkait' yl�-ilmojen kaikki.
Luoppas katseesi t�h�n, katsellen t�t� heimoo,
Rooman kansaas! T�� on Caesar ja kaikki Julon 790
heimoa on, avaran joka taivaan kannelle nousee.
T�ss' on mies, jota sie usehin luvatuks olet kuullut,
keisari Augustus, jumalain sukulainen, mi saattaa
kultaiset ajat taas Latioon, jotk' maill' on Saturnon
ennen vallinneet; levitt�� Garamantiahan t�� 795
valtans' ja Indiahan sek� maahan, mi ulkona t�htein,
ulkona auringon radan on, joss' taivahan p�nkk��,
t�htihin kiilteleviin sovitettua, kantavi Atlas
hartehillaan. Tulostansa jo nytkin Kaspian seutu
pelj�styy, jumalainkin vastauksista Meootein 800
maa, vavisten vavahtuu t�t� Niilinki seitsem�n suuta.
Eip' Alcideskaan sen verran kulkenut maita,
vaikk' eh�tt' tuo vaskjalkasen hirven, ehk' Erymanthon
lehdotki rauhottanut on, vaikk' on tappanut Lernan,
eik� Liberkaan vaikka h�n k�ynn�s-ohjilla ohjas 805
tiikeri-valjakkoaan, eroten Nysan m�kil�ilt�.
Empisitk�s en�h�n teoillas laventaa oma arvos?
Pelkoko est�si seisahtumast' Ausonian maahan?
-- Ken on kaukana tuo, olivin joka seppelt� kantaa
uhratessaan? Rooman kuninkaan nivukset sek� harmaan 810
parran ma n�en. -- T�� kaupungillepa lait nime��pi
pienest� Kureesta; sep� pienest� maast' l�hetettiin
suurehen valtaan. Tuon on j�lkehen nouseva sitten
Tullus; t�� is�nmaan levon poistaa, johtaen miehet
tyyntynehet sotahan sek� tyynehet joukkonsa voittoon. 815
Vieress' on seurana t�ll' ylen kerskuva Ankus, jo nytki
lii'aksi riemuissaan taputuksista kansallis-joukkoin.
Tahdotko Tarkviniot kuninkaat, isomielenki Bruton,
kostajan, n�hd�kses, -- kuninkailt' otetut kurikimput?
Konsuli-vallan t�� ens saa sek� kauheat kimput, 820
t�� is� rankaisee omat poikansa siit�, kun uutta
sotaa puuhasivat ihanan vapahduksensa vuoksi.
Onneton! Kuinkapa t��n teon katsookin sukupolvet,
lemp is�nmaan etev�mp on ja kunnian ��ret�n kiihko.
Katsos Drusotkin, Deciot et�h�ll' on ja kirveelt' 825
tuima Torkvatus, my�s takasin liput tuova Kamillus.
Hengetp�, yhdenlais-asehista mitk' k�ttelem�ss�
n�et, yksmielisn� nyt, kun y� viel' est�vi heit�,
voi! metelin mink' kesken�h�n elon kun valohon vain
p��sev�t, millaiset sotarinnat ja tappelut aikaan 830
saavat; Alppien valleilt' appi ja linnast' Moneekon
laskeutuu, -- v�vy vastahan k�y It�maan v�kinens�.
�lk��tten sotihin, pojat, mielt�nne k��nt�k� moisiin
�lk��tten is�nmaatanne vastaan tarmosat voimat!
S��li�s varsinkin sin�, jonk' on Olymposta heimos, 835
heitt��s keih��t sie k�dest�s, joka vertani oot! --
Voitettuaan Korinthon Kapitoliohon ylev��n tuo
voittaja vaununsa vie Akhivein kukistuksesta kuulu.
T�� Argon h�vitt��, Agamemnonin my�ski Mykeenan,
Aeakonkin pojan ynn' Akhilleen v�kev�n sukulaisen; 840
kostaa Troijan es'-is�t, Pallaan temppelin tahrat.
Mainitsematta ken j�tt�is sun iso Kato ja Kossus,
ken suvun Grakkhoin; tai molemmat sodan ukkosen leimut,
Scipiot, nuo Libyan tuhot, tai v�hill�ns�kin suuren
Fabricion, tahi kylv�v�n sun vakoloihin, Serranon? 845
Minnekk� johdatten Fabiot v�synytt�? S� 'Suurin'
oot; sie aikaillen taas kuntoon seikkamme saatat.
Toiset laittanevat vask'patsahat luonnollisemmin,
luulen ma; saakohon vaikk' elon muodon marmorihinki,
tieteilk��t paremmin syyt taikkapa taivahan matkat 850
piirrelk��t kyn�ll��n sek� ennustakoot kulut t�htein:
voimalla, Rooman mies, sin� kansoja hallita muista!
Olkohon taitonas n��: sotilakkojen m��r�t� ehdot,
s��st�� lannistetuita, mut kukistaa kopeoita!"
N�in is� Ankhises, johon viel' lis�s ihmehtij�ille: 855
"Kas, miten uljaana sotasaaliistansa Marcellus
astuu, -- voittaja kuin kohoaa yli kaikkien miesten!
Rooman vallan t�� sekasorrossa suuressa saapi
rauhottumaan, h�vitt�� hevot Puunein, Gallian melskeen;
kolmannet t�� asehet ripustaa is�llen Qvirinolle." 860
T�ss�p� Aeneas, kun yhdess� k�yskelev�n n�k,
miehen muodoltaan etev�n sek� kiilt'asehiltaan,
vaan murekas oli otsa ja silm�ns� luonut olj maahan.
"Ken, is�, tuo, joka tuoss' urohon j�lest' astuen seuraa?
Poikako vai joku t��n sukulaisten heimoa suurta? 865
Millainen h�ly on tovereilla! Se kuin kuva tuon on!
Synkk� mut y� suruharsollaan t��n peitt�vi p��t�."
Nyt is� Ankhises nimes kyynelten kohotessa:
"Poikani, oi omies mitatont' �l� murhetta tutki!
Sallima n�ytt�� t��n vain maill' eik' kauemmin suokkaan 870
viipy�. Lii'aksi teist' on n�ytt�nyt heimonne Rooman
voimakkaalt', jumalat, jos t�� olis s�ilynyt lahja!
Millaiset urosten porut kuulet, s� tantere Marsin,
suuren kaupungin l�hist�ss� ja milliset, oi, n�et
hautaiset, Tiberino, kun sie ohi kaivetun haudan 875
kuljet. Eip' yksk��n suvust' Ilion laillansa toivoon
saattanut es'isi��n latinaisia eik�p� koskaan
Rooman maa j�senest�h�n kest�h�n niin kopeoitse.
Voi mik� hurskaus, voi mik� usko ja urhollisuuskin
taistossa! Eip�h�n lannistumatt' ois k�ynynn� kenk��n 880
kanssaan ottelemaan, jos ois sotahan jalan urho
saan't tahi kannuksill' olis vaahtoavan hevon kyljet
uurtanut. Oi polonen poik', Onnes jos murtoa voisit!
Sie olet Marcellus. K�sin tuokate liljoja t�ysin,
purppurakukkia, ett' hajottaisin ja poikani haamun 885
n�ill' edes lahjoillain hyvitt�isin ja t�ytt�sin toimen
tenhottoman!" -- Nuot n�in vaeltaa joka paikassa Tuonen
aavilla tuulekkaill' aholoilla ja katsovat kaikki.
Vaan kun Ankhises pojan kaikkien kautta jo joht ja
koittavan kunnian innostuksesta mielens� syttyi, 890
viel� h�n mainitsee sodat miehelle, jotk' h�nen t�ytyy
k�yd� ja Laurenton tarinoi v�est' ynn� Latinon
linnasta, kuinka h�n my�s joka pulman karttas ja v�ltt�s.
Kaks unen porttia on; yht' sarvihikkaaks hoetaan n�ist':
t�� tosihaamuillen keve�st' ulosp��syns� suopi: 895
toinenpa kiilt�� norsunluust' ylehens' valahkasta:
t��lt�p� Tuonehikkaat unet turhat ilmahan laittaa.
Sitten kuin oli Ankhises pojan ynn� Sibyllan
saattanut, n�in puhellen elefantien portista p��sti:
t�� samoaa alusten luo t��lt� ja kumppanit etsii. 900
Suorinta tiet� Kajetan h�n satamaan tuli sitten:
ankkuri keulasta lasketahan, per�t k��ntyv�t rantaan.
Viitteet:
V. 2. Kume oli Eubean saarelta Kalkis-kaupungista tulleiden
siirtolaisten perustama kaupunki Kampaanian maakunnassa etel�
Italiassa.
V. 4. "Keulat" = per�keulat.
V. 13. "Trivia = kolmiteinen" on Diana eli Hekate (vertaa Aen. IV,
511). -- "N��" -- nim. Aeneas seuralaisineen.
V. 14. Daedalos oli kuuluisa athenalainen taideniekka, joka oli
rakentanut Kreetan kuninkaalle Minokselle Labyrintin. H�n joutui kohta
kuitenkin Minoksen vihattavaksi, siit�, kun oli autellut t�m�n puolisoa
ja tyt�rt� heid�n rakkauden seikoissaan; kun D. ei voinut meritiet�
p��st� Kreetasta pakoon, valmisti h�n itselleen ja pojallensa Ikarolle
lentimet vahasta. Pakomatkalla, nuoruuden innossaan nousi Ikarus, tarun
mukaan, liian l�helle aurinkoa, jonka vuoksi h�nen vahasiipens� sulivat
ja h�n putosi mereen, joka vanhaan aikaan siit� syyst� nimitettiin
ikarolaiseksi mereksi. Daedalus p��si onnellisesti Siciliaan, josta
sitten tuli Kumehen.
V. 20. Androgeos, Minoksen poika, voitti usein Kreikkalaisten
yhteisiss� kilpataisteluissa, jonka vuoksi kateelliset Athenalaiset
(= Kekropidat) h�net surmasivat. T�st� syntyneess� sodassa Minos heid�t
voitti ja pakoitti heit� l�hett�m��n Kreetaan joka vuosi 7 arvalla
valittua poikaa. Perille saavuttuaan suljettiin n�m�t Labyrintiin,
jossa joutuivat Minotaurus-hirvi�n uhriksi. T��n hirvi�n tappoi vihdoin
uros Theseys, Ariadnen, Minoksen tytt�ren avulla.
V. 24. Pasifae oli Minoksen puolison nimi.
V. 26. Minotaurus oli hirvi�, puoleksi h�rk� ja puoleksi ihminen.
V. 28. "armahtain kuningattaren", oikeittain kuningattaren tytt�ren,
Ariadnen, lempe�. -- Daedalos neuvoi kiinnitt�m��n lankaker�n p��n
oveen; langan ohjauksella Theseys sitten taisi tien l�yt�� Labyrinton
sokkeloissa.
V. 36. "Glaukon Deifobe" = Glaukon tyt�r Deifobe.
V. 97. "Urkee" = l�htee, avautuu.
V. 119. Orfeon, Kreikkalaisten V�in�m�isen, kerrotaan laulunsa ja
soittonsa voimalla her�tt�neen yl�s kuolleista vaimonsa Eurydiken.
V. 121. Polluxilla, joka oli kuolematon, oli kuolevainen veli Kastor;
senp� vuoksi pyysi Pollux Juppiterilt�, ett� h�n saisi vuorotellen joka
toiseksi p�iv�ksi siirty� Olymposta Manalaan, ett� h�nen veljens�
Kastorkin saisi kuolemattomuutta nauttia. Juppiter suostui pyynt��n.
122. Thesey, kuuluisa athenalainen uros, koetti yst�v�ns� Perithoon
kera ry�st�� Manalan kuningattaren Proserpinan; yritys ei onnistunut.
Perithoos surmattiin ja Thesey pelastui h�din tuskin Herkuleen
(= Herakleen) avulla.
V. 123. Herkules k�vi kuninkaan Eurysteyn k�skyst� Manalan koiraa
Kerberoa noutamassa.
V. 132. Kokytus on er�s Tuonelan virtoja (nimi johtuu kreikkal. sanasta
"kookyoo" = itken).
V. 135. Tarttaros oli, Kreikkalaisten mukaan, pahojen piinapaikan nimi
Manalassa.
V, 192. Kyyhkyset olivat Venukselle pyhitetyt.
V:ss� 212-234 kuvaellaan Roomalaisten hautaamismenoja.
V. 234. Misenon m�ki ja niemi on s�ilytt�nyt nimens� nyky-aikaan asti;
sen nimi on nykyj��nki "Capo di Miseno."
V. 242. Aornos merkitsee suomeksi "linnuton" (lat. Avernus).
V. 247. Hekateella oli 3 nime�: taivaalla Luna (kuu), maan p��ll� Diana
ja Manalassa Proserpina.
V. 252. Stygilais kuningas = Tuonelan kuningas, Pluto, maassa l�ytyvien
aarteiden valtias.
V. 265. Khaos oli kaiken luodun alku-aine; Nox (y�) ja Erebus (Manala)
olivat sen lapsia; nekin katsottiin personallisiksi olennoiksi. --
Flegeton, Pyriflegeton oli er�s Tuonelan virtoja (nimet johtuvat
kreikkal. sanasta "flegoo" = palan).
V. 286. Kentaurit olivat ep�luomia, joiden yl�puoli oli ihmisen, mutta
alapuoli hevosen muotoinen.
V. 287. Satak�sinen Briareys, Uranon ja Maan poika, autti Juppiteri�
t��n taistelussa Titaaneja (j�ttil�isi�) vastaan, josta hyv�st�
Juppiter h�net pani voitettujen Titaanien vartiaksi Manalassa. --
Lernalaisk��rmeell� oli 50 p��t�, joista jos yksi hakattiin, kasvoi
pari, kolme sen sijaan. Herkules t��n tappoi siten, ett� hakattuaan
p��n poikki heti tulella k�rvensi haavan. -- Lerna oli er��n suon
nimen�, Argon ja Mykenen v�lill� (vert. suon polttoa).
V. 288. Khimaira oli tultasuitseva sekasiki�, jonka yl�-osa oli
leijonan, keski-osa vuohen ja ala-osa lohik�rmeen n�k�inen.
V. 289. "Kolm'p�inenki (oik. kolmeruumihikas) haamu" tarkoittaa Spanian
ruhtinasta Geryonia; "kolm'ruumihikas" h�n oli siit� kolmen miehen
voimasta mink� h�nell� sanottiin olleen. Herkules h�net voitti ja
ry�sti h�nen karjansa.
V. 366. Velia on er��n valkaman nimi Lukaanian maakunnassa
Etel�-Itaaliassa.
V. 381. Er�s niemi Etel�-Itaaliassa on viel� nytkin "Capo di Palinuro"
nimelt��n.
V. 392. "Alkidan", s.o. Alkeyn pojan, Herkuleen (kreikk. sana alx,
alkis, josta nimi johtuu, merkitsee -- voimaa).
V. 395. Tuonelan vartiana oli 3-p�inen koira, Kerberus nimelt��n.
V. 398. "Amfrysialais-papitar" s.o. Amfrysian luona olleen Apollonin
el�hytt�m� papitar. Amfrysia on er�s joki Thessaliassa, jonka luona
Apollo paimensi, tarun mukaan, kuningas Admeton karjaa.
V. 431. Roomalaisten tapana oli valita arvalla lautamiehet (jyrymiehet)
tuomarille.
V. 432. Minos, Kreetan kuningas, ja t��n veli Rhadamanthos sek� Aeginan
kuningas Aeakos olivat, tarun mukaan, tuomareina tuonelassa. Tuomarin
lautamiehill� oli kolme pient� liuskaa, joista yhdess� oli kirjain C.
(alkukirjain sanasta condemno = tuomitsen), toisessa A. (absolvo =
p��st�n, vapautan) ja kolmannessa N. L. (non liquet = asia ei ole
kyllin selvitetty). Mit� laatua n�ist� liuskoista enin urnaan
kokoontui, sen mukaan tuomari p��tti. -- T�� oli Roomalaisten tapana
rikosasioita tuomitessa.
V. 445. Faedra, Theseyn puoliso (katso Aen. VII, 765). -- Prokris oli
Erekhteon, Fokis maan kuninkaan puoliso. Prokris oli kerran
mustasukkaisuudessaan k�tkeytynyt pensaasen, vakoellaksensa sielt�
puolisoansa. Kun Erekhteo kuuli, ett� pensaassa jotain kahahti, ampui
h�n sinne ja sattui puolisoonsa. -- Erifyle petti puolisonsa,
Amfiaraon, Kreikkalaisille, kun n�m�t vaativat Amfiaraoa mukaansa
ensimm�iseen thebalais-sotaan l�htem��n ja Amfiarao oli heit�
lymyinnyt, koska h�nen siin� oli, oraakkelin ennustuksen mukaan,
kaatuminen. Amfiaraon kuoleman j�lkeen tappoi t��n poika Alkmaeon, is�n
k�skyst�, �itins�.
V. 447. Kun Kapaneo, Evadnen puoliso, kaatui thebalais-sodassa, antoi
Evadne itsens� polttaa roviolla puolisonsa ruumiin kera. -- Laodomia,
Protesilaon puoliso, saatuaan kuulla, ett� puolisonsa oli ensimm�isen�
thebalais-sodassa kaatunut, pyysi jumaloilta, ett� sais viel� n�hd�
edes puolisonsa haamun. Kun anomuksensa my�nnettiin, kuoli h�n t�m�n
halaukseen.
V. 448. Nainen Caenis pyysi Neptunolta, ett� saisi muuttua mieheksi ja
tulisi haavoittamattomaksi. Miehen� oli h�nen nimens� Caenus.
V. 479. Tydeus, Oineon poika, otti osaa ensimm�iseen thebalais-sotaan,
jossa kaatui. Kuuluisa urho Diomedes oli h�nen poikansa.
V. 480. Parthenopaeus ja Adrastus olivat kuninkaita, jotka my�s olivat
taistelleet thebalais-sodassa. Adrastus oli ainoa niist� 7:st� Thebaa
vastaan taistelleesta kuninkaasta, joka, sodan loputtua, j�i eloon.
V. 481. "Ylh�isten" s.o. maan pinnalla asuvaisten.
V. 483. Glaukus, Medon ja Thersilokhos olivat muukalaisia ruhtinoita,
jotka olivat Troijan kera liitossa Kreikkalaisia vastaan.
V. 484. "Kolm' Antenoridaa" = kolme Antenorin poikaa (troijalaisia).
V. 485. Idaeus oli ollut Priamon kuskina ja aseitten kantajana.
V. 500. Deifobos, Priamon poika, nai veljens� Parisen kuoleman j�lkeen
Helenan. Kun Troija valloitettiin, tappoi h�net Menelaos.
V. 505. Reeteon niemi on l�hell� Troijaa (ks. Aen. III, 108). --
"Tyhj�n (hauta-) kummun"; ilman t�t� ei luultu kenenk��n p��sev�n yli
Tuonelan joen, Styxin.
V. 517. "T�m�" s.o. Helena.
V. 529. "Aeolides" s.o. Aeolon sukulainen, Odysseys.
V. 569. "Kuolohon my�h�iseen lyk�ten" = rikostensa tunnustuksen
siksehen j�ttt�en.
V. 573. "Urkenivat" = aukenivat.
V. 576. Hydra, louhik��rme, jolla oli 50 p��t�.
V. 577. "Tuot kamalampi", s.o. kamalampi kuin se hirvi�, joka oli
kynnyksell� vartioimassa.
V. 580. Titaanit olivat j�ttil�isi�, joiden kerrotaan kerran yritt�neen
vuoria vuorille kasaten, rynn�t� taivaasen, anastaaksensa vallan
Juppiterilt�.
V. 591. "Vaskella", s.k. vaskivaunuilla, tahi, toisten mukaan, yli
vaskisen sillan.
V. 618. Theseys istui, tarun mukaan, kahlehdittuna kallioon. --
Flegyan, Lapithain kuninkaan, tappoi Apollo siit� syyst�, kun tuo oli
polttanut Apollon temppelin Delfiss�.
V. 595. Tityos, Juppiterin ja Elaran poika, oli Maan, kaikkia holhovan
�idin, kasvatuslapsi.
V. 601. Ixion ja Perithoos hallitsivat kumpikin Lapithain kansaa sek�
saivat, tarun mukaan, surmansa siit�, kun rupesivat rakkauden
seikkoihin jumalattarein kera.
V. 645-46. "Thraakialainen tiet�j�" s.o. pappi, runoilija ja laulaja
Orfeus.
V. 651 "Imeht'" nim. Aeneas.
V. 659. "Vuostava" = jyrkk�.
V. 705, Manalan joen Laetheon nimi johtuu kreikkal. sanasta
"lanthanoo", joka merkitsee -- "unhotan."
V. 766-769. N�iss� s�keiss� mainitut olivat kuninkaita
Alba-Longassa, Rooman em�kaupungissa.
V. 779. Assarakus oli Dardanon poika 5:nness� polvessa.
V. 790. Caesar (= Julius Caesar), itsevaltiaaksi p��snyt Rooman
tasavallassa; h�n murhattiin v. 44 e.Kr. Rooman senaatissa.
V. 793. Keisari (= Caesari) Augustus, jonka aikana runoilijamme
Vergilio eli, hallitsi Roomassa vuodesta 31 e.Kr. vuoteen 14 j�lkeen
Kristuksen syntym�n.
V. 795. Garamantia oli er��n maakunnan nimi pohjois-Afrikassa (nyk.
Fezzan).
V. 800-801. Meootein maaksi nimitettiin maata Azovan meren rannalla.
V. 802-804. Alcides = Herkules, rauhotti Erymanthon lehdot sill�,
kuin tappoi siell� raivonneen hirve�n villisian; Lernasta katso
Aen. VI, v. 287.
V. 805. Liber = viinin jumala Bakkhus, viinik�ynn�sten kasvatuksen
opettaja.
V. 806. Nysa oli er�s indial. kaupunki Merun vuorella (latinal. sana
"merum" merkitsee viini�).
V. 809-813. N�iss� v�rsyiss� on puhe Rooman toisesta kuninkaasta,
rauhallisesta Numa Pompiliosta, joka oli kotosin Sabiinein
p��kaupungista Kuureesta. Numan ansioty�n� oli varsinkin uskonnollisten
menojen j�rjestys.
V. 813-815. Rooman kolmas kuningas. Tullus Hostilius, oli taasen
sotainen.
V. 816-817. Ankus Martius'en, Rooman nelj�nnen kuninkaan, sanotaan
etsineen kansan suosiota varsinkin sent�hden, ett� olisi sen avulla
voinut sy�st� Numa Pompilion vallasta, johon h�n luuli itsell��n olevan
enemm�n oikeutta kuin Numalla.
V. 819. "Kurikimput" = vitsakimput, niihin pistettyine kirveineen,
olivat kuningasten, diktaatorein, konsulien, praetorien y.m.
korkeimpain roomal. virkamiesten vallan merkkin�.
V. 821. "T�� is�", nim. vapauden jalo puoltaja Brutus, kuninkaan
Tarkvinius "Superbon" (= "Ylimielen", "Ylpe�n") vallasta sy�ksij� ja
Rooman tasavallan perustaja v. 504 e.Kr., mestautti omat poikansakin
yhdess� muiden ylimyspoikien kera, kun havaitsi, ett� n�m�t oli
yhtyneet salaliittoon, auttaaksensa maanpakoon paennutta, ent.
kuningasta Tarkvinio Ylimielt� taasen valtaan. -- Yksi Drusoista voitti
mainion Karthagolaisten p��llik�n Hamilkarin, toinen oli kuuluisa
kansanpuoltaja (tribuuni). -- Deciot, is� ja poika; edellinen
p��llikk�n� latiinalais-sodassa Vesuvion tappelussa v. 340 e.Kr.,
j�lkim�inen kolmannessa samniitilais-sodassa Sentinon tappelussa v. 298
e.Kr., pelastivat Roomalaiset sill�, ett� roomalaisen sotarinnan
per��ntyess� hurjasti sy�ksyiv�t vihollisia vastaan, jossa kyll�
molemmat saivat surmansa, mutta sen kautta palauttivat sotarinnan
takasin ja saavuttivat Roomalaisille voiton. -- Manlius Torqvatus, joka
ennen oli tappanut kahdentaistelussa er��n gallialaisen j�ttil�isen
sek� riist�nyt t�lt� kultaisen kaulavitjan, (josta sai lis�nimekseen
Torqvatus), oli konsulina latinolaissodan aikana kuoleman uhalla
kielt�nyt kenenk��n antautumasta kahdentaisteluun vihollisten kera.
H�nen oma poikansa, vaadittuna, ei t�t� kieltoa totellut, vaan taisteli
er��n latinalaisen p��llik�n kera, jonka h�n voitti: siit� syyst� antoi
Manlio mestata poikansa, vaikka kansa h�nelle armoa rukoili. --
Kamillus, ehk� oli maanpakoon ajettuna, kokosi Roomasta Gallialaisia
paenneet kansalaisensa ja, tultuaan Roomaan diktaatoriksi m��r�tyksi,
pakotti entisen gallialaisen Brennon lakkaamaan Kapitoolion linnaa
piiritt�m�st� sek� sitten l�i t�m�n kokonaan ja toi Roomalaisilta
voitetut sotaliput takaisin.
V. 831-832. T�ss� tarkoitetaan apen J. Caesarin sotaa v�vy�ns�
Pompeijoa vastaan. Caesar l�ksi t�h�n sotaan Galliasta (nyk.
Ranskanmaasta) Moneekon (nyk. Monakon) linnasta yli Alppien vuorten;
Pompeijus taasen kokosi joukkonsa It�mailta.
V. 837-838. L. Mummius, "Akhaikus" (= "Akaijalainen") kunnianimelt��n,
jota t.p. tarkoittaa, voitti Kreikkalaiset Korinthon luona sek� lopetti
Kreikan valloituksen samana vuonna, jona Karthago h�vitettiin (v. 146
e.Kr.).
V:ss� 839-840 tarkoitetaan luultavasti Lucius Aemilius Paulusta, joka
k�vi v. 218 e.Kr. sotaa Illyriassa ja Kreikassa. -- Aeakus oli
Akhilleen is�.
V. 842. Kato oli siveydest��n, opistaan, sukkeluudestaan sek�
is�nmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen. -- T�m�n Katon samaniminen
ja samanmielinen j�lkeinen surmasi itsens� Utikassa, Pohjois-Afrikassa,
kun Rooma muuttui tasavallasta yksivallaksi.
V. 843. Grakkhon nimelt� mainitsee Rooman historia 4 kuuluisata miest�;
n�ist� Tiberius ja Cajus Grakkhus sai surmansa siksi, ett� he puolsivat
sorretun, k�yh�n kansan oikeuksia.
V. 844. Scipiot, Varhempi ja My�hempi, olivat kuuluisia sotap��llik�it�
Puunilais-sodissa, joista My�hempi h�vitti Karthagon. -- Molemmat
olivat jaloja luonteeltaan.
V. 845. Fabricius, kohtuullisesta el�m�st��n etev� Roomalainen, jota
Epiron kuningas Pyrrhus koki turhaan sek� s�ikytt�� ett� lahjoella;
Pyrrhon sanotaan siksi lausuneen: "Ennen aurinko k��ntyy radaltansa,
kuin Fabricius rehellisyydest��n!" -- "Serranon" (= "Kylv�j�n")
lis�nimen sai Attilius Regulus sent�hden, ett� h�n oli parhaillaan
kylv�m�ss�, kun l�hettil��t h�net kutsuivat diktaatorina
(itsevaltiaana) Rooman tasavaltaa hallitsemaan. -- Jouduttuaan
Karthagolaisten vankeuteen, l�hettiv�t n�� h�net Roomaan rauhaa
hieromaan, sitten kuin olivat h�nelt� lupauksen ottaneet, ett� h�n
palaisi takasin. Roomassa Regulus rauhan asemesta p�invastoin kehoitti
sotaa jatkamaan ja palasi lupauksensa mukaan Karthagoon, jossa h�n
kiduttamalla tapettiin.
V. 846. Jalosta Fabioin suvusta taisteli kerran 396 henke� ominp�in
koko Veijin kaupunkia vastaan, vaan tulivat vihdoin vietellyiksi
sulkeuksiin ja surmattiin joka mies.
V. 847. Q. Fabius, lis�nimelt��n "Maximus Kunktator" (= "Suurin
Kuhnustelia"), pelasti Rooman juuri sill�, ettei h�n antautunut
mihink��n suurempaan, ratkaisevaan tappeluun Karthagolaisten mainion
p��llik�n Hannibalin kera Italiassa, vaan v�sytti t�t� ja t��n v�ke�
partioretkill��n, pienill� kahakoilla ja muonavarojen tuonnin esteell�.
V. 856. Marcellus samoin kuin v:ss� 842 mainittu Kossus sek� Romulus
olivat siit�kin kuuluisat, ett� p��llikk�in� olivat tappelussa
omak�tisesti tappaneet vihollisten p��llik�n ja riistiv�t n�ilt� heid�n
tamineensa, jotka voittajan tuli uhrata "jalona saaliina" (spolia
optima) Juppiterille t�m�n temppeliss� Kapitooliolla. -- T�m� suuri
kunnia tuli vain n�iden kolmen �sken mainitun osaksi.
V. 864. "Urohon" (nim. Marcellon) "j�lest'". -- T�st� alkain puhutaan
Auguston nuorena kuolleesta, toivorikkaasta v�vyst�, Marcellosta.
V:t 894-897 ovat mukaelmia Odysseian XIX, v:ist� 562-67, joissa
l�ytyy t�m� sanaleikki: sanalla "norsunluinen", kuten Voss selitt��, on
kreikan kieless� ��nellist� yht�l�isyytt� er��n toisen sanan kera, joka
merkitsee "peijaamista", mutta sana "sarvihikas" on taasen
"t�ytt�mist�" merkitsev�n sanan lainen. Paitsi sit� on aineellisessakin
katsannossa n�ill� se omituisuus, ett� silloin kuin sarvi-aine on
l�pin�kyv�� (sit�h�n on silm�ter�ss�kin), ei norsunluu p��st�kk��n
l�vitseen valkeutta, niin -- valkea kuin onkin.
V. 901. Kajeta = nyk. Gaeta.
SEITSEM�S LAULU
Aeneaan saapuminen Italiaan ja h�nen vastustajansa.
Ainehisto.
Troijalaiset, haudattuaan Aeneaan imett�j�n� olleen Kajetan,
l�htev�t purjehtimaan ja kulkien ohi loitsijan Circen maan, saapuvat
Tiber-virran suulle (l-36). -- Lation kuningas Latinus ja kolme
ennusmerkki� t�m�n tytt�relle Lavinialle tulevasta ulkomaisesta
sulhosta (37-106). -- Harpyijain ennustus Teukroille p�ytien kalunnasta
toteutuu, josta Aeneas p��tt�� saapuneensa matkojensa p��h�n (107-147).
-- Aeneaan l�hetit tulevat Latinon luo; t��n hovin komeus (148-191). --
Ilioneys pyyt�� Latinoa Aeneaan liittolaiseksi (192-248). -- Latino,
n�hden Aeneaassa Salliman lupaaman v�vyn, suostuu mielell��n heid�n
anomukseensa sek� antaa niin heille samoin kuin Aeneaalle komeat lahjat
(249-285). -- Juno, havaiten harmikseen Troijalaisten jo p��sneen
Italiaan, p��tt�� kylv��, Allekton avulla, sodan syit� Latinolaisten ja
Troijalaisten kesken (286-340). -- Allekto vimmaa ensin Latinon
puolison Amatan raivoon (341-403), sitten, tullen Ardeaan ja tekeytyen
vanhan papittaren Kalybeen n�k�iseksi, saattaa unessa Turnon
sotaraivoon (404-474) ja vihdoin saattaa Askanion haavoittamaan
Tyrrheon tytt�ren Silvian kesyn hirven, josta syntyy tappelu
Tyrrhenilaisten ja Troijalaisten v�lill� (475-539). -- Allekto,
t�ytetty��n Junon tahdon, saa t�lt� k�skyn poistua Manalaan (540-571).
-- Kansa vaatii Latinoa avaamaan Sodan portit, josta t�m� kielt�ytyy;
Juno itse sen tekee (572-622). -- Sotahan varustaiminen (623-640). --
Runoilija, pyydetty��n haltiain apua, rupeaa luettelemaan Aeneaan
vastustajoita, jotka joukkoineen olivat: jumalain yl�nkatsoja Mezentius
ja t��n hyv� poika Lausus, Herkuleen poika Aventinus, j�tinmoiset
Katillus ja Koras, Vulkanon poika Caekulus, Neptunon poika Messapus,
parvensa vertahinen Klausus, Agamemnonin poika Halesus, Eebalus, Ufens,
marruvilainen pappi Umbro, Hippolyton poika Virbius sek� varsinki
Turnus ja amazoni Kamilla (641-817).
Hoitaja Aeneaan, Kaijeta, sa rantamillemm' oot
j�tt�nyt kuollessas ikimuiston; viel�p� nytkin
kunnias seutua suojaa ynn' nimes hautasi paikkaa
suuressa Hesperiass' osottaa, jos on tuoss' joku arvo.
Hautaiset jalo Aeneas hyvin p��tetty�ns�, 5
haudalle tehty�ns' kummun, sittenkuin syv� tyyntyi
aavikko, purjehtimaan l�ks taas sek� valkaman j�tti.
Tuulonen kiihoittuu y�ks eik�p� matkoa kiell�
kuutama kirkas, vaan valost' tuon kimaltain meri hohtaa.
Circaelais-maan rantamitsenpa he soutavat ensin 10
lehtojen turmiokkain ohi, joss' rikas Auringon tytti
lauluja kaijuttaa yh�, joss' upeoiss' palatseissaan
polttavi y�n valistukseks keedroa tuoksuavaa ja
pirralla helskytt�� ylen hienoista kudelmaansa.
T��lt�p� huokaukset, jalopeurojenkin �r�t kuuluu 15
kahletta vastustavain, syd�n y�ll�kin karjahtavaisten;
t��ll�p� harjakkaat siat ynn' ometoissahan otsot
raivoavat sek� ulvovat suurien suttenki hahmot,
mitk' oli ihmisten n��st��n h�jy haltia Circe
julmilla yrteill� lumonnut pedon muotohon, nahkaan. 20
Ett'eiv�t jalot Teukrot moisia hirmuja k�rsis,
ett'ei sais satamaan sek� julmille rantamill' laskis,
purjehet Neptunus mukahaisilla tuulilla t�ytti
ynn' ohi lietsel�n kuohujen, autellen paoss', saatti.
Vaan jopa ruskoittaan rupes aava ja kannelta taivaan 25
Koitar kultainen rusovaunuistansa jo loisti,
tuulet kun tyyntyiv�t sek� tuulosen hiukkakin vaipui
aivan ja marmorityynell� pinnalla loiskivat airot.
T��ll�p� Aeneas ulapalta jo aimosan lehdon
huomaa. Keskite t��n Tiber juoksullaan tyvenell� 30
py�rtehineen nopeoineen, keltaishiekkojen kesken,
tunkeutuu merehen; monet ��rell��n sek� yll��n
virran rannoillen, uran luo kotiunnehet linnut
ilmoa helskyttiv�t s�veleill�ns' ja lehdossa lentel.
K�skee kumppanejaan kulun muuttaa, k��nte� keulan 35
maalle ja riemuiten lask virtaan kalvehikkaasen.
Suoppas, oi Erato, kuninkaista ja seikkojen vaiheist',
entisest�i Lation tilast', ennenkuin v�ki vieras
ausonilaisillen sai rantamillen esikerran,
kerron ja taistelujen ens' alkua mielehen johdan! 40
Neuvo'os, haltiatar, runojaa! Sodan julmasta kerron
taistosta kuin kuninkaistakin, joit viha vei verit�ihin,
Tyrrhenain sotajoukosta, taistohonkin ruvenneesta
kaikesta Hesperiast'. Isompain asiain n�en juonen;
suuremman alan ty�n. -- Kuninkaana jo rauhassa kau'an 45
hallitsi vanha Latinus linnans' ja maans' levohikkaat.
Faunon ja laurentolaisen immen Marikan me t��np�
kuulemme vanhemmiks. Is� Faunon olj Pikus. Se kertoo
sua is�ksens�, Saturnus; s� oot suvun varhain alku.
Suomasta h�n jumalain oli poikaa vailla ja miehen- 50
puolta, kun poikansa kuollunna olj el�m�ns' kev�h�ss�.
Yksin vaan elelee kotonaan tyt�r aimossa linnass';
h�lle kun miehel�h�n, avioon eht l�htem�vuodet,
kosjoivat koko Ausoniast', isostai Latiosta
h�nt' useat, kosioip' ihaninkin kaikista muista 55
Turnus, mainio es'isist��n; kuninkaatarpa tuota
toivoi saadakseen v�vykseen eritt�in halukkaasti.
vaan kamaluuksilla sen ep�j�� jumalain monet aanat.
Seisoi laakeripuu ylev�n palatsin pihamaalla,
lehv�lt��n pyh�, arvostettu jo aikoja sitten, 60
mink� Latinus-taaton, kun alkoi linnoa laittaa
Feebollen sanotaan omanneen, sen l�ydetty�ns�;
siit�p� johti h�n my�s nimen Laurento-maan asukkaille.
Latvahan t��n mehil�isparv -- ihme on kertoa -- tullen
kirkkahan taivon tiet� ja voimakkaast' tuhutellen, 65
tihj�n� istuiksen sek� toistensa koipihin tarttuin
oksasta lehv�kk��st' alasp�in parv �kki� laskeis.
"Ulkoa p�in urohon tulevaksi me n�emme", nyt lausuu
tiet�j� koht', "tuonp�iselt� suunnalta rient�v�t joukot
n�ihin tienoihin, ison linnan hallitsiaksi!" 70
Paits sit� kun sytytt��n rupes soihdullaan pyh�ll' uhrit,
jolloin juur is�n luona Lavinia neitonen seisoi,
n�ytt�v�t -- kauheeta -- t��n suortuvat ottavan tulta,
loistavatkin hamoset kokonaan s�histen palavilta,
s�ihkelev�n kuninkaallisen tukkansa kuin jalon kruunun 75
kalleine kivineen: h�n keltaisloistossa hohtain
huuruten r�iskyilee kipen�it' yli kaikkea suojaa.
Ihmekk��n n�yn ennustavan kamaloit' otaksuillaan;
sill� he ennustavat osaltaan sek� arvolta saavan
kuuluksi tuon, mut kansaa uhkaavan sodan suuren. 80
Vaan kuningas aristettuna entehilt' arpomatempliin
l�ks is�n Faunon, joss' salost' Albunean yl�v�st�
neuvoa h�n kyselee, joss' suurin lehtojen l�hde
pulppuilee pyh�n veen sek� l�yhk�� varjossa huokuu.
T��lt' Italon suku, t��lt' koko Eenotrilaisien maakin 85
ets ep�tiedossa neuvoa. Kun papitar t�h�n kantoi
lahjat ja uhrattuin karitsain levitettyjen taljain
p��ll� h�n nukkui y�n tyveness', odottain unelmoita:
ihmehen laillapa h�n monet v�ikkyv�t aavehet huomaa,
kuuleepi monet ��net ja nauttiipi jumaloitten 90
seuraa, Tuonelankin joellen alimmaiselle haastaa.
T��ll� Latinuskin is� luotteit' etsien itse
nyt sata villaista karitsaa tavan j�lkehen uhras;
n�iden vuodillen kasatuille h�n laskihe sitten
pitk�lleen, kuin kuul �kist��n lehikost' yl�v�st�: 95
"�ll�s sie tyt�rt�s avioon latinaisehen kihlaa,
poikani, taikkapa turvai h�ihin aikomihinne;
muu'alta p�in v�vyt saapuvat, joiden heimo on viev�
t�htihin maineemme; n�kev�tp�h�n t��n suvun lapset
hallitsevansa ja kiertyv�n jalkojens' alla sen kaiken, 100
kumpaa kiert�ess' Okeanoo min p�iv� on n�hnyt!"
N�it' is� Faunon oraakkeli-arpoja, y�n tyveness�
saatuja neuvoja ei salannut syd�meens� Latinus,
vaan jo ne lennellen yli ausonilaisien linnain
laajalti kertoi maine, kun Laomedontien heimo 105
kiinnitti ruohoiseen rant't�yr�h�sen aluksensa.
Aeneas ylip��llikk�in kera, kaunis Julus
laskeuvat levollen ylev�n puun oksien varjoon;
laittavat eineit��n sek� ruoholle ruokien alle
laittelevat nisukyrsi�, -- heit' t�h�n Juppiter johti --, 110
viljasan p�yt�ns� sitte he t�ytt�v�t maan hedelmill�.
Sy�ty� ruokansa muun, kun k�skevi heit' osunnainen
puutos j�ystelem��n elon j��nn�ksen v�h�senki,
kun k�sin hampainkin n�� tarttua rohkenivat nyt
uhrinleipihin eiv�tk� p�yt�ns� kyrsi� s��st�: 115
"Hei! vain t�ydymmek�s jatustaa my�s p�yd�tki?" virkkaa
Julus suottaillen, -- t�m�n vainen. Se lausepa kuultu
ensinn� vaivoillen lopun tek; ens lausuvan suusta
sen is� huomas ja vaikeni Luomasta h�mm�styneen�.
Kohtapa lausuu: "Terve, o maa, min s��si mull' Luoja, 120
tervep� teillenkin Troan uskolliset Penaatimme!
T�ss' koti, t�ss' is�nmaamm' on! Sill' is� mulle Ankhises
n�it�, -- nyt muistan, -- kohtalojen salauksina kertoi:
'Muonas sy�ty� kun pakottaa sua, poikani, n�lk�,
tultuas oudoill' ��rille, p�yti�kin kaluamaan, 125
niin kodin toivoa voit v�syneen� ja siell� s� muista
oitis ens' asuntos rakentaa ja ne muurilla kiert��!'
T�� olj se n�lk� ja t�� vihoviimeks ootteli meit�,
onnettomuuksillen lopun tehden.
Siksip� riemuiten juur auringon yletess� 130
tutkailkaamm', mik� maa tahi ketk' asukkaat ovat t��ll�,
miss' ovat linnatkin, satamast' eri suunnille l�htein.
Juppiterin pikarj olkohon t��! Rukouksilla taattoo
Ankhisest' anokaat sek� viini� p�ytihin tuokaat!"
N�inp� h�n lausuttuaan, sitt' tammen lehv�ll� p��ns� 135
kaunistaa sek� paikan Henke� kuin jumalista
vanhinta Maata ja Nymfej�, outojakin t�h�n asti
virtoja my�s anelee, Koint�hti� sitte ja Y�t�.
Troijanki Juppiterii, frygilais-emoaan t�m�n j�lkeen,
kumpaa vanhempaans' alimaasta ja taivosta pyyt��. 140
Kolmasti selv��n t�ss' is� kaikenvaltias korkeelt'
taivaalta jyr�hdytti ja v�lkkyv�n, hohtavan kultaa
j�nk�n, j�rkytetyn k�dell��n, yl�kannella n�ytti.
Tuost' levi�� heti pitkin Teukrojen joukkoja maine,
p�iv�n joutunehen, jona nostavat aijotut muurit. 145
Kilpaan valmistavat aterjoita ja oivasta enteest'
m��r��v�t iloten pikareita ja kruunuja viinin.
Juuri kun huominen olj valollaan Koi alkanut maita
kirkastaa jokapaikasta, -- kaupungin rajat, kansan
rannatki tutkivat; t�ss' on Numikon l�htehen silm�, 150
t�� Tiberin kymi on; asukkaat t��ll' urhot Latinot.
Poikapa Ankhisen valiten sata airutta kaikest'
kansasta, l�hte� k�sk kuninkaan yleviin varustuksiin,
saattamahan Pallaan levon tarjousmerkkej� t�lle,
lahjoja viem��n my�s uroholle ja rauhoa pyyt��n. 155
Joutuvat k�skyj�ns' t�ytt�m�h�n sek� askelin kiirein
l�htev�t. Vaan matalall' ojall' itse h�n muureja m��r��,
maiseman perkailee sek� rannalla ens'-asunnoita,
leirin laatuhun, h�n sakaroilla ja vallilla kiert��.
Vaan jo Latinoin tornien huippuja, p��tetty��n tien, 160
suojiakin n�kev�t sek� astuvat linnahan miehet.
Poikaset kaupungin edustalla ja kukkea nuoruus
harjottelei hevosilla ja tuhkassa vaunuja ohjaa;
j�ykki� jousia nuo viritt�� tahi norjia k�ell��n
peitsi� paiskovat, n�� kehottaa kisajuoksuhun, taistoon: 165
ennalta ratsastaen hevosella kun kertovi airut
hallitsiall' ik�vanhalle vankkoja miehi� tulleen,
outoja vaattehiltaan. T�� suojihin kutsua k�skee;
valtio-istuimell' its' istahtaapi h�n sitten.
Suuri ja aimohikas, satapatsahinen hovi jylh� 170
olj m�ell' linnan, -- laurentolaisen Pikon palatsi,
arvokas puistoistaan, pyhityksest� es'-isienki.
T��ll�p� valtansa saada ja ensin vitsansa nostaa
hallitsiain oli m��r�n�; t�� hovinaan oli templi,
t��ll' aterjain pyh�t paikat; teurastettua oinaan, 175
t��ll' is�t istumahan yh� pitkiin p�ytihin k�iv�t.
My�skin muinaisten isien rivitt�in kuvat vanhat
ceederist' t��ll' olivat, Italus is� ynn� Sabinus,
viinin kylv�j�, jonk' kuvan all' oli koukero sirppi,
ukko Saturnus ja Januksen kaks'otsanen patsas, 180
seisoivat etehist�ss� muinaiset kuninkaatki,
jotk' is�nmaataan puollustaess', sodass' surmansa saivat.
Paits sit� olj aseheit' templin ovipielill� paljon,
kiipper�t kirvehet riippuivat sek� voitetut vaunut,
t�yht�tkin kyp�r�in sek� porttein kookkahat teljet, 185
peitset ja kilvet, my�s sodass' saadut laivojen keulat.
Auguri-valtikkaa piti istuen, lyhv�h�n mekkoon
verhounneena, vaan vasemmallaan kilpe� kantoi
orhien hiltij� Pikus; tuot' avioks halutessaan,
koskien kultasin lehvinehen sek� myrkyll� muuttain, 190
loiht' tikaks Circe ja tuon sulat kirjaili v�rikk�iksi.
Templiss� t�ss' jumalain sek� es'isien lavitsalla
istuen Teukroja luokseen suojihin k�ski Latinus;
sitten n�in sis�h�n tuleville h�n tyynen� lausuu:
"Dardanidat sanokaat, -- meh�n tunnemme niin kotimaanne 195
kuin suvunkin; siis tiettyin� tuletten ulapalta --:
mik' on asjanne? Tai mik� syy alukset, mik� puute
niin monien merien l�pi vei teit' Ausoni-rantaan?
Tien erehdyksest�k�s vai myrskyjen heittona t�nne,
-- jot' usehin merimiehet k�rsi� saa syv�ng�ll� --, 200
virran rannoillen tulitten, satamaan pys�hdyitte?
�lk�te pelj�tk� vierailuu Latioss' eli kansaa
kummastelko Saturnon, mi laitta ja kahlehitt' tyyn' on,
alttihist muinoisen jumalan pysyen elinlaissa.
Muistanpa viel�, -- vaikk' ajan vuoks jotenkin h�m�r�sti --, 205
ukkojen Aurunkkomaan hokeneen, ett' tienoita t�lt�
syntynyt Dardanus olj Frygian varustuksill' ast' tullut
thraakialais-Samohon, jota nyt sanotaan Samothrakeks.
T��lt�p� l�htenehen Korython, min Tyrrhenien maast'
taivaan t�htihikk��n hovi kultanen istumellensa 210
ottaa; n�in jumalain sekin kartutti alttarijoukkoo."
Lausunut olj; vaan Ilioneys puhett' t��n t�ten vastaa:
"Oi kuningas, Faunon jalo taim', ei synke� myrsky
saattanut turvaumaan meren heittona maihinne meit�,
eik�p� t�ht�nenk��n tahi rannikko harhahan vienyt: 215
vaan tahallamme ja tarkottain t�h�n kaupunkihinne
l�ksimme maanpakolaisina vallasta, min n�ki muinoin
suurimmaksi Olympon huipulta nouseva p�iv�;
Juppiter on sukumm' alkuna; Juppiter Dardanon kansan
es'is� on; kuningas, tuo Juppiterin sukulainen, 220
Troijan Aeneas ovilles on laittanut meit�.
Mimmoinen kamalasta Mykenesta puhkesi myrsky
Troijan maan ylitsen, mill' onnella kumpikin puoli,
Euroopan sek� Aasian maanosa, t�rm�si yhteen,
tietty on, vaikk' urannoill' erottais ket� keskell� nelj�n 225
vy�hykkeen v�rin p�iv�n polttama autio vy�hyt.
Tuostapa tulvasta niin usean vaeltain meren kautta
etsimme suojaa pient' is�nmaan jumalille ja rantaa
rauhaisaa sek� kaikkien omaa, vett� ja ilmaa. 230
Emmep� maallenne oo h�pe�ks' eik' heikkone teid�n
main', ei semmoisen teon kunnia raukene koskaan
eik' Ausonit laskenehens' kadu Teukroja maahan.
Aeneaan kautt' onnen ma vannon ja my�s k�den vahvan,
koetetun niin levon aikana kuin sodass' ynn' asehissa, 235
ett' useat ovat kansat (meit' �l� halveksi, joskin
ensinn� kannamme rauhan nauhoja, n�yr�sti pyyt�in!)
meit' ovat liittoonsa halunneet, anoneet monet kansat.
Vallallaan jumalain mut Luoma on maitanne meit�
k�skenyt etsim�h�n. T��lt' Dardanus syntynyt on, n�et; 240
t�nnepp� vaativi, k�skyill��n pakottaapi Apollo
tyrrhenalais Tiberin, Numikon pyh�n l�htehen luokse.
Pait sit� muinais-onnemme pieni� lahjoja sullen
h�n l�hett��, pelastaa min Troijan liekist� voitiin.
T�st�p� maljasta Ankhises is� alttarill' uhras; 245
t�� Priamon puku olj, kun s��nt�j� h�n tavan j�lkeen
kansoill' laati; h�n suo pyh�n kruunun ja valtikan ynn�
vaatteita, t�it Ilion naisten."
Ilioneyn puhuessapa n�it�, Latinus nyt katsoo
tuijottaa ajatellen ja istuu liikkumatonna, 250
katsetta k��nt�en sinne ja t�nn'. Ei purppura kaunis
hallitsiaan teho eik' teho valtikkakaan Priamon niin,
min vert' tytt�rens' harkitsee avioita ja h�it�,
min vert' arpaakin Faunon syd�mess�ns� miettii:
t�ss�h�n tarjotahan v�vy tuo et�h�isest� maasta 255
l�htenyt Salliman kautt', samanlaisella arvalla valtaan
kutsuttu; t��n hoetaan suvun kunnoltaan etev�ksi
koituvan, my�s koko maankin ett' anastaisi se kerran.
Vihdoin n�in iloten nimes: "Ennett�, aikomustamme
auttakohot jumalat! Mit�, Troijan mies, anot, suodaan; 260
lahjoja halveksi en. Ei johdattaissa Latinon
teilt' ole puuttuva maan lihavuus eik' aartehet Troijan!
Tulkohon Aeneas, jos meit� h�n niin himaroitsee,
jos haluaa tutuks tulla ja kutsuttaa toveriksi,
tulkohon, �lk��nk' yst�v�n kasvoja h�n varoelko! 265
Rauhamm' on tehty, kun vaan kuninkaan k�tehen k�ten' yhtyi.
N�� kuninkaallenne vastaukseks takasin te nyt viek��!
On tyt�r mulla, jot' ei avioon oman maan asukkaalle
antaa suo is�nmaan monet temppeli-arvat ja taivaan
ihmehet; ennustavat v�vyn saavan maast' et�h�st�, 270
j��v�nkin Latioon t�h�n; n�� suvullaan ovat meid�n
arvomme t�htihin viev�t. Sen juuri ma vaativan Luoman
tuumailen sek� suon, jos mieleni oikean arvaa."
N�in nimes, sitt' orihit koko joukollen valikoi, joist'
uhkeina kolm'sataa tallissa korkeass' seisoi. 275
Kaikille Teukroillen heti k�skevi sarjassa johtaa
purppurahan, koruloihin verhotut sukkelas��ret.
N�idenp� rinnalla riippui kultaiset koristukset;
kullasta loistellen nuo kultaa keltasta j�rsi.
Aeneaallen poiss' olevall' luvataan parivaunut, 280
liekki� huohottavat hevot, aetheri-heimosta siinneet,
noitten laatua, joit' is�lt��n salahan oli Circe
loihtija vaihdokkaast' em�st' siit�tellyt sekalaisiks.
N�inep� lahjoineen ja Latinon viestine ratsain
Aeneadat palajaa kopeoina ja rauhoa tuovat. 285
Vaan kas! taas palaten tuli Inakholaisesta Argost'
Juppiterin tyly puoliso, kulkien ilmojen teit�,
kun ilosen n�ki Aeneaan sek� Teukrojen laivat
seelt' et�h�lt�, Sicilian saaren Pakhynosta saakka.
Suojia laitettavan n�ki, luotettavan jo nyt maahan, 290
laivatkin hyl�tyiks. Pys�htyi surun katkeran tuntein.
P��t�ns� h�n pudistellen n�in syd�mest�ns� lausuu:
"Haa, vihattuu sukua'! Frygilaisten Sallimallemme
vastaist' onnea! Hukkuikos Sigeon ketoloilla,
sainko sen vankeuteen otetuks? Onk' syttyen Troija 295
miehi� k�rvent�nyt edes? -- Siis tulen kuin sotajoukkoin
keskite l�ysiv�t tien. Kai tenhoni uupuen vihdoin
luopus' ja hylk�isin vihan ankaran kyll�styneen�?
Rohkeninhan is�nmaast' ajetuita ma seurata suuttuin
kautt' ulapan, pakolaisia vainotakin ulapalla! 300
Tenhotta on maan, taivonki voimat Teukroja vastaan!
Mink' mua voivat Syrtit, Scylla ja laaja Kharybdis
auttaa? P��siv�th�n Tiberin haluttuun joen uumaan,
huoleti myrskyst� kuin minustai! Lapithain tylyn voihan
kansan Mars hukuttaa; jumalain is� itsekin my�nsi 305
muinaisen Kalydonan Dianan kostojen uhriks.
Syy Lapithain mik� tai Kalydonan olj k�rsi� tuota?
Vaan min� Juppiterin jalo puoliso koettelematt' en
j�tt�nyt oo niit�k��n: mink' voin poloinen? Mihin kaikkeen
k��nnynki, vie yh� Dardano voiton! Ell'ei ole kyllin 310
tenhoni suur, niin noit' anon auks, mit� j��nyt on viel�:
jos en voi jumaloita ma voittaa, taivutan Tuonen.
Olkoon, ett'en ma voi Lation heit' estell� mailta,
Sallittu ett' on j�rk�ht�m�tt� Lavinian nainti,
vaan hidastuttaa, viivytt�� n�� seikat ma saatan; 315
viel�h�n kumpaisen kuninkaan voin vainota kansaa!
T�ll' omiens' telotuksella yhtyk�h�n v�vy appeen!
Teukrojen kuin Rutuloin veri huomen on lahjanas, impi,
kaasonas on sodan haltiatar! Ei vain tyt�r Cisseyn
raskaana tulisoihdusta synnytt�nyt aviossaan 320
tulta; on toinen Paris sek� tuommoinen Venuksellai
poika ja taas kamalat tulet uudessakin Pergamossa."
Niin pian kuin nimes n��, h�n julmana laskihe maahan;
kutsui Sy�j�tt�rein sisaren, surun tuovan Allekton
mantuhisest', umeast' asunnosta, joll' on sodat julmat, 325
vainot ja viekkaudet, tuhokkaat tihoty�t syd�mell�!
Inhoo tuot' is� Pluto ja inhoavat Manalanki
siskot hirvi�t�: niin tihj�h�n muotoa muuttaa,
niin kamalat ovat kasvons' ja niin k�hykyist� se kiehuu.
Tuotapa kiihoittaa sanoillaan, t�ten lausuen Juno: 330
"Teepp�s palvelus t�� minullen, Y�n tuottama tytti,
t�� ty�, ett� mun kunnia murtumatonna ja arvon'
j�rkkym�t�n ois eik' avioihin voisi Latinon
yhty� Teukrot eik' asettuu Italoin rajallenkaan.
Voithan veljetkin yks'mieliset taistohon saattaa, 335
voit sytytt�� vihaliekkeihin kodit, suojihin ruoskat
voit, Manalan tulet pist��; on tuhannet nimet sulla,
niin monet keinoski on vahingoittaa. Keksip� juoni,
rikko'os solmittu liitto ja kylv��s sie sodan syit�;
nuoriso tahtokohon, halutkoon sotahan, ruvetkoonki!" 340
Siit�p� Sy�j�tt�ren mujuloitaan t�ynn� Allekto
ens Latioon, Laurenton korkeahan tuli kansan
valtian linnahan ynn� Amatan tyynehen suojaan;
tuotapa puuhaavaa Teukroin tulon, Turnonki h�itten
t�hden tuskottivat useat naishuolet ja harmit. 345
Tummista hiuksistaan t�h�n haltiatar jopa k�rmeen
heitti ja rinnan luo sis�llen povehen t�m�n peitti,
ett� h�n raivoten hirmullaan pelottais koko perheen.
Tuo pujahtain pukimen v�lihin sek� patjahan rinnan,
koskemataan v�hint��n matelee sek� hourivan pett��, 350
muuttaen myrkylliseks syd�men; kyy kaulassa muuttui
kultaiseks isoks renkaaksi tahi pitk�ksi nauhaks,
kietoupi hivuksiins', j�senill�kin liukkahast liikkuu.
Vaan kunis ens hivurutto se, tarttuen kyyn mujuloista,
tuntonsa turtuttaa sek� luillen tuo tulehduksen, 355
eik�p� henk' koko rinnassaan viel' syttynyt liekkiin,
leppe�mmin nimes h�n, valittain emojen tavan j�lkeen
tytt�ren vuoksi ja my�s frygilaisten h�ittenki t�hden:
"Troijan maanpatollenko Lavinian suot avioksi,
oi is�? Eik' tyt�rt�s, eik' itse�s sull' ole s��li? 360
Etk� s� �iti�k��n s��l, min ens tuulella j�tt��,
pois merellen paeten, tyt�n vieden, se vilpik�s herja?
Eik' Troan paimen n�in Lakedaimonihin pujahtainnut,
Ledankin Helenan eik' Troijan linnahan vienyt?
Miss' omatuntosi on? Miss' entinen heimosi huoli, 365
Turnollekin sukulaisille niin monest annettu toive?
Maasta Latinoill' oudosta jos haetaan v�vy, jos tuo
varm' on ja jos is�n Faunon huolettavat sua k�skyt:
kaikenpa maan, mik� on er�ll��n erin�isen� meid�n
vallasta, vierahaks katson; tuot' osottaa jumalamme. 370
Turnonki on, jos tutkitahan suvun ens perijuurta,
Inakhus, Akrisius isin��n, sukuns' alku Mykene."
Turhaan tuhlattuaan n�m�t lausehet, kun h�n Latinon
huomaa vastustavan, kokonaan sis�lmyksihin hivuu
k�rmehen myrkkys� rutto ja valtaa t��n kokonansa: 375
silloinp' onnettomin kamaloitten raivojen alla
hulluna riehuu pitkin kaupunkia rajusasti.
Lent�en niinkuin hyrr�kin koukkuisan kepin alla,
kun sit� kierrytt�v�t pojat ymp�ri huonetta tyhj��,
innolla leikiten, suuressa kierross'; se hyrr�ten kiertyy 380
kiepoitettuna nauhalla: tuotapa pienosten joukko
ymm�rt�m�tt' imehtii sek� hyrr�n lentoa katsoo;
vauhtia l�im�ykset enent��: tuot' ei hitahammin
juosnunna h�n l�pi kaupungin sek� julmien kansain.
Viel�p� metsiinkin, nimitt�in sit� taiaksi Bakkhon, 385
raskaampaan rikokseen ruveten sek� hullummaks tullen,
kiit��, tytt�ren siell' lehokkaihin vuorihin k�tkee,
Teukroin ett' aviost' h�net est�s ja h��t hidastuttais.
"Bakkhus ohoi!" -- h�n kirkuen ansainneen tyt�n yksin
huutavi sun. Sun kunniakses h�nen pehme�t thyrsot 390
ottavan, sull' tekev�n kisajoukot ja hoitavan hiuksens,
kertovi maine; nyt raivon vimmoamat emot tempaa
mieliss� yht'aikaa sama hulluus, l�hte� ko'ista.
Hylj�tty��n kotins', ulkona h�il�siv�t hajahapsin.
Vaan muut kirkuillen ulinallansa t�ytt�v�t ilman; 395
turkiksiin puettuina he kiehkurasauvoja kantaat.
Itsepp� keskess� h�n kulettaa pikisoihtua riehuin,
laulaen tytt�relleen sek� Turnolle h��runoloita;
rauhattomin verikatsehin vilkkuillen �kist huutaa
kirkuen: "Voi, emot! Ketk' Lation vain naisia ootte: 400
s��lii jos kenenk��n syd�n tuntehikas katalinta
vainen Amataa, jos emon oikeuden suru vaivaa:
p��st�k�ten tukan nauhat ja raivous-tanssihin k�yk��t!"
N�in l�pi korpien kuin petojen lymypaikkojen kesken
Allekto kuninkaatarta Bakkhon vimmalla vaivaa. 405
Sitten kuin n�ki kyllin kiihytt�neen aluks raivon,
mullistaneensa Latinon aikehen kuin koko perheen:
oitis haltiatar h�jy tummilla siivill� t��lt�
l�htee urhokkaan Rutulon varustuksihin, -- mitk�
akrisilais-Danaen sanotaan v�elleen rakennelleen, -- 410
joutuhun leyhytt�in Etel�ll'. Is�t Ardeaks ennen
paikkaa kutsuivat: "Suur Ardea" on nimens' nytkin,
vaikka jo suuruus men'. Yleviss� sen suojissa Turnus
nautti jo parhaillaan syd�n y�n miel'tehtosta unta.
P��h�ns� Allekto h�jyt kasvot ja hirve�n hahmon 415
riisti ja muuttihen tuost' ij�kk��n akan muotohon; otsan
kurttuihin rumihin rypist�in, pani valkeat nauhat
harmaihin hapeniins; p��n seppelsi sitt' olivilla;
Junon temppelin on papitar Kalybe olevinaan.
N�in nimeten n�kyviin h�n nuorelle miehelle astuu: 420
"Turnus, oisitko niin monet vaivat tuhlannut hukkaan?
Siet�sitk�s Teukroin pakolaisten valtios kiert��?
Kielt�vi sult' avion kuningas, sodan kautt' haetutkin
my�t�hiset: et�mailt' haetaan Lation perillist�.
Menn�s, pilkattu, torjumahan vast'mieliset vaarat, 425
pelmuta Tyrrhenin kansat, Latinoille lepo tuota!
N�it�p� sullen mun, makasit kun y�n tyveness�,
ilmoittaan its kaiken voipa Saturnia k�ski.
Siisp� s� uljaasti sotahan v�ki valmista, taistoon
linnasta l�htem�h�n, frygilais-p��miehine polta 430
kaunistetut alukset, jotk' laskivat sorjahan virtaan!
T��n jalo taivahisten v�ki k�sk. Kuningaski Latinus
jos ep�j�is avios eik' huolisi k�skyj� kuulla,
vihdoin huomatkoon, kokekoon Turnon asehissa!"
Nuoripa mies papitart' ivaten n�in vuorohons alkoi 445
vastaamaan: "Tiberin urahan alusten tulemasta
ei, kuten sie otaksut, vihi kuuluvistan' ole j��nyt;
moisia hirmuja mull' �l� sy�ttele; eip' ole meit�
unhottanut kuninkaallinen Juno.
Vaan sua vanhuuden h�peryys, �kinn�is tapauskin 440
turhaan huolilla, oi emo, vaivaa; -- t��, kuningasten
aikoess' otteluhun, papitart' tekokauhuin peijaa.
Huolenas on jumalain kuvat, temppeliens�kin hoito;
vaan sodass' ottelevat urohot sodast', rauhasta s��tk��t!"
N�ist�p� lauseistaan vihan liekkihin leimaht Allekto. 445
Mut puhuvan, urohon j�senet �kist ottavi hirmu;
silm�ns� tyrmistyv�t: niin Raivotar kyist' uhiseepi,
niin oli muotonsa hirmuinen. Tuo silmi� kiert�in
s�ihkyvi�, hitahaista ja haastamahan yritt�iv��
muuta, sen esti, kaks k�rmett� kiskaltain nivuksistaan, 450
ruoskillaan sivahutti ja n�� lis�s raivoavaisna:
"Oon se, jot' vanhuuden h�peryys, jota heikkous my�skin
hallitsiain k�etess' sotahan kamaluuksine peijaa.
Katsos n�it'! -- Olen Raivottarein sisaruksien seuraa,
mie k�siss�in sodat, surmanki kannan." 455
Miehytt� kohti h�n n�in nimeten tulen viskas ja oiti
mustan kiiltelev�t sytykkeet kytev�t syd�mess' sen.
H�lt' unen katkaisee iso hirmu ja luit', j�seneit�,
pitkin ruumistakin hikitulv' valelee. "Tamineeni!"
hurjana huutaa, n�it' hakien sijaltaan, kamarista. 460
Riehuu taistelun kiihko ja turmiokas sodan hulluus,
varsinkin viha; aivan kuin risuvalkea, koska
suurella r�iskeell� viri�� vask'kattilan alla,
nestehet kun yli kuohuvat kiehuin, kun vesih�yry
kiehuilee sis�ss��n sek� vaahtoilee yli reunain; 465
ei patahan sovi ves', mut mustana huuruvi ilmaan.
Rauhan rikkonehen Lation kuninkaan tyk� l�ht��n
nuoria urhojahan komentaa, varustautuen k�skee
suojella Italiaa, rajalt' torjua pois vihamiehen;
vertahisen olevans' molempain, Teukroin ja Latinoin. 470
Kun oli lausunut n��, jumalill' lupauksia tehnyt,
toisiahan sotahan Rutulot jopa yllytti kilpaan.
Tuotapa vieh�tt�� jalon muotonsa ryhti ja nuoruus,
es'is�t tuot' kuninkaat, t�t� taas k�si kuulusa t�ist�.
Silloin kuin Turnus Rutuloit' uromielell� t�ytt��, 475
Allekto Teukroin luo stygilaisilla siivill� rient��,
uusine vehkeineen t�hyst�in tilan, miss' soma Julus
rannalla pyyt�m�ss' olj satimilla ja joutsella riistaa.
Koirihin t��ll' �kist��n rajun raivon Kokytian neito
laittaa, koskettain otusvainulla kuonohon n�iden 480
hirve� vainoamaan tulisesti; se ensinn� syyn�
vaivoihin oli, t�� sotahan v�en kiihytti mielet.
L�ytyip� jalonmuotoinen, isosarvinen hirvi;
temmattuaan em�n n�nnist�, hirve� Tyrrheni-poikuus
sy�tti ja Tyrrheus is�, jonk' kuninkaan oli karja 485
hoidettavissa ja laajoill' laitumill' uskottu kainta.
K�skyj� tottelevaa sisar Silvia hell�sti varsin
kaunisti, kierrellen t�m�n sarviin kiehkurat sorjat:
h�np' elukkaa suki my�s vesin puhtahin huuhdeltuansa.
Tottunut tuo sivelyyn, em�nt�ns�kin p�yd�st� ruokaa 490
saamahan, metsiss� kuljeks, vaan takasin palas y�ksi
my�h��n itsest��n kodin tuttuihin ver�j�ihin.
Mets�st�v�isen Julon raivosat koiratpa tuota
vainosi harhoavaa, kun uimahan virtoa my�ten
olj osunut sek� rannan ruoholla hellett� poisti. 495
Itsep� Askanius, haluten ylistyst' erityist�,
k�yr�ll� joutsella nuoltansa t�ht�s eik�p� k�elt��n
harhoavalt' apu haltian puuttunut, vaan suhahtain tuo
vinhasti tunkeusi l�pi vatsan kuin sis�lmysten.
Mut elokas satutettuna tuttuhun riens kotisuojaan, 500
huudellen navettoon tuli, joss' ometan veriss�ns�
t�ytt��pi valituksilla aivan kuin avun pyyt�is.
Yhtenen ly�ty�h�n k�si��n ens Silvia sisko
kutsuu auttamahan sek� tuimia miehi� huutaa.
H�llen (sill' lymys tyyniss� metsiss� tuo h�jy rutto) 505
�kki� auks tulevat: t�� k�rvettyneen karahkan, mut
tuo aseheks toi raskaan pahkurarangan: min vainen
sai k�sihin kukin, sen viha nuijaksi tek'. V�en kutsuin
Tyrrheus, tammea nalkkine kuin ajetuin parahillaan
nelj�ksi halkaisi, vihastuin kovin tempasi kirveen. 510
Vaan h�jy haltiatar, lymyst��n vahinkoon sopivaksi
n�hty�h�n ajan, nous ometan katollen ylev�lle;
harjalta t�� h�t�merkin suo sek� Tarttaron ��nen
k�yr�ll� torvellaan torahuttaa, jost' koko lehto
�kki�h�n vavahtui sek� raikuivat salokorvet. 515
Kuulipa tuon Trivian j�rv kauas, kuulipa Narin
virtaki valkoinen rikinve'est�, Velinonki l�hteet;
tuost' arastuin emot painoi rintahans' poikasiansa.
Silloin ��nellen, min hirve� soi sotatorvi
merkiksi, rient�v�t temmattuaan aseheks kuka minki 520
joutuhun maanmiehet urokkaat; my�s Troijanki miehet
Askanioll' avonaisesta leirist� l�htev�t auksi.
Laitetahan sotarinnat. Eik�p� taistella en��n
maan tapahan kovin nuijin ja k�rvennetyin karahkoinkaan:
kaks'ter�kirveell� sotivat sek� laajalti musta 525
seisoo miekkojen paljastettujen joukko ja aseet,
p�iv�n paisteessa kajastain valon pilvihin, kiilt��:
niinkuin aalto kun ensin tuulella vaahtoell' alkaa,
vaan v�hitt�in meri yltyy, aaltoja ain' ylemm�ksi
nostaa, pohjankin perukast' kunis pilvihin t�yt��. 530
Nuoren miehenp� tuoss' eturinnasta viuhuva nuoli,
-- Tyrrheon vanhimman pojan Almon --, jo kaatavi; sill�
kulkkuhun kiinn' osui surman nuoli ja ��ntimen kosteen
tien tuo sulki ja hentosan vei elons' hurmehellansa;
ymp�rill��n urojen monet ruumiit, vanha Galaesus 535
kaatui, rauhan kun vuoks v�lihin l�ks: mies mit� hurskain
t�� oli, ausonilais maa-konnuiltaan mit� rikkain.
Lammas-kaatraa viis oli h�ll� ja viis oli laumaa
laitumillaan sek� my�s sadall' aatralla kynn�tti maata.
N�inp� kun taistellaan tasa-onnella kentti� pitkin, 540
voimakas Sy�j�t�r t�ytetty��n lupauksen, kun taiston
sai veriseksi ja miestapot kuin my�s tappelut alkuun
sai, Hesperian j�tti ja taivaan ilmojen kautta
kulkien, Junolle voittajan ilkkuvall' ��nell� lausuu:
"N�ets' jopa aikahan sain rajun riidan tappelun kautta! 545
Koetappa taivuttaa sovintoon sek� liittoja laittaa,
Teukroja kasteltuain Ausonian hurmehen vuolla!
Viel�p� teen t�m�nkin, jos mulle on tahtosi tietty:
taisteluhun rajakaupungit kavaluudella saatan,
mieli� yllytt�in sodan turmiokkaan ik�v�ll�, 550
ett' ylen ymp�ri rient�v�t auks; asehill' arot t�yt�n."
Junopa virkki: "Jo lii'aksikin petost' on sek� kauhuu!
Saatuna on sodan syyt; k�sikk�in asehill' otellaan jo.
Jop' asehet verist�� veri, jotk' k�sihins' osauntui.
T�mm�iset aviot sek� moiset viett�k�h�t h��t 555
kuuluisa Venuksen suku, its' kuningaski Latinus!
Ei sua sallinut oo yl�-ilmoissa vapahasti
liikkumahan is� tuo, joka suuren Olympomme johtaa.
L�hte�s t��lt�! Ma, jos jotakin j�is ty�kseni viel�,
itse sen toimitan." N�� sanat h�lle Saturnia lausui. 560
Tuopa nyt k�rmeist� s�h�v�iset siipens� nostain
matkustaa Kokyton majahan, yl�-ilmasta l�htein.
On kesk' Italiass' sija, juurella tunturivuorten
kuuluisa, perin laajaltikin my�s mainehelt' tuttu,
Amsankton noro; tihj�ill' oksilla tuon joka suunnalt' 565
ahdistaa salon synke� sein� ja keskell� pauhaa
paaterojen kurimuksissa, v��ntehiss' �rjyv� koski.
T��lt�p� n�ytet�h�n Manalan kamalan kidan reik�,
onkalo hirmuinen, joss' ammottaen syv� jurmu
Hornan ruttohiset avajaa kidat: Raivotar peittyi 570
ilkein voiminehen t�h�n, taivon ja maan kevennykseks.
Sill�p� aikaa mut kuninkaatar Saturnia saapi
t�ydelleen sodan alkuun. Paimenten koko joukko
sy�ksevi kaupunkiin sotarinnasta, ly�tyj� tuoden,
poikasen Almonen, verisenki Galaesuksen hahmon; 575
pyyt�v�t hartaasti jumalain ja Latinonki turvaa.
L�sn' oli Turnus my�s k�r�j�idess�; h�n palon, murhan
kammoa kartuttaa: Troalaisia kutsutuks valtaan,
etsitt�v�n frygilais-suvun h�it', ajetuks pojes itsens'.
Joiden haltiokkaat emot Bakkholle tanssien mets�t 580
tiett�m�t harhoavat (sull' ei nimi ollut Amatan
arvoton), nyt kokohon tulevat sek� pyyt�v�t sotaa.
Raivohon hurmaunneet heti vaativat taistoa julmaa
kaikk' jumalain sek� Salliman ennusmerkkej� vasten.
Joukossa seisovat luon' asunnon kuninkaansa Latinon. 585
H�n ep�j�� kuni liikkumaton merikallio heit�;
aivan kuin merikallio, tullessa ankaran myrskyn,
ymp�rill��n tuhanten kohaellessa kiivasten aaltoin,
kest�vi pohjallaan: karit, vaahtosat louhetki turhaan
luonansa pauhaavat, revit��nk' kupehiltansa haura. 590
Vaan kun ei en�h�n h�n voinunna hullua mielt�
voittaa, kun asiat k�viv�t kuten Junon olj tahto:
taivaasen, jumaloihinkin vetoen is� vahvaan,
��nt��: "V�istymme Luomalle! Meid�t jo vie rajuilma!
Itsep� n�� rikokset verin syntisin saatte te maksaa, 595
hurjat! Syyt�s on, Turnus, t��! Saat hirve�n koston:
kerranpa viel' l�hestyt anomuksillas jumaloita!
Sill' olin saanunna rauhan ja t�ys menestys is�nmaall' olj:
nyt edes kuollakkaan levoss' en saa!" Lausuttuaan n�in
sulkeutui palatsiinsa ja asjoillen menons' antoi. 600
Hesperilais-Lation tapa olj, jota albanilaiset
linnat katsoivat pyh�ks; tuotapa mahtavin Rooma
nyt pyhitt��, kun, l�hte�kseen sotahan, varustaikse,
josko se hankkeutuu sodan turmion Getojen maahan
siirt��, Hyrkaniaan ja Arabiahan tahi l�htee 605
Indiahan, Koin puolehen, tai sotalippuja saamaan
Parthien maalta. On kaks Sodan porttia (t�� nimen��n on),
-- n�� ovat uskollen pyh�t kammosta kauhean Martin:
n�it' tuhat vaskista telke�, rautaissulkua sulkee
lakkaamatt'; eik' vartia Janus portilta poistu. 610
Nuopas, kun isill' on sotahan totinen halu k�yd�,
vy�h�n Gabinon, Kvirinuksen lev�ttiin puettautuin,
itse konsuli vonkuvat portit auk' avajaapi;
taistohon kutsuu h�n, jota kutsua nuoriso seuraa;
yhtenen vaskiset torvetki raikahuvat sulavasti. 615
N�inp�h�n Aeneaan urohille Latinoa sotaa
julkasemaan haluttiin sek� aukomahan sotaportit.
Taattopa koskea kielsi ja k��ntyen pois pakeneepi
julmaa tointa ja k�tkeytyy pime��n pakopaikkaan.
Taivolta liihottain jumalain kuninkaatarpa silloin 620
portteja t�yt�isi k�dell��n; saranoilta ne v��nt�in,
n�in sodan rautaiset jo Saturnia murtavi portit.
Riehuu Ausonia, tuo tyyni ja rauhakas ennen.
Jalkaisin sotahan osa aikoo, toinenpa telmii
korkeena p�lytt�in ylevill' orihillansa; kaikki 625
pyyt�v�t aseita. Silokilvet ja kiilt�v�t nuolet
voiteli ihralla yhdet, kun muut hihoi kirvest� sieraan:
hauskaa kuunnell' on torvien ��nt� ja lippuja kantaa.
Viis hyvin vaurasta kaupunkii asekkaita nyt laittoi
aikahan m��r�ttyyn: Tibur ylpe�, vahva Atina, 630
Ardea, Krustumeri sek� Antemnae torikaski.
Valmistetaan tukevat p��suojat ja varvikkokimpun
punoovat pajuloist'; osa vaskesta haarniskat takoo,
s��rystimet sile�t tekev�t vanuvast' hopeasta.
Vannahan t��ll� ja sirpin kunnia, tuoll' koko aatran 635
rakkaus poistui; liesill� karkasevat is�ns' s�il�t.
Kuuluu toitaus nyt; jopa k�y sodan merkki, parooli.
T�� kyp�r�n majastaan hoputen haki, tuo ikenens�
korskuvat saatettuaan hevot, kilven ja kolmenki kerran
kullatun pantsarin otti ja taattavan s�il�ns� vy�tti. 640
Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, alkaen laulaa,
ket kuninkaat sotahan k�viv�t, kutakin kenen joukot
seurasivat ketoloit' tihitt�in, mit� miehi� silloin
Italon kaunis maa vihannoi, kiils mist' asehista!
Sill� sen muistatten, jumalattaret, mainita voitte: 645
meillep� tunkeus tuskin mainehen himme� haimi.
Ensin Mezentius, tuo jumalain ylenkatsoja julma,
joukkonsa valmistain, k�i Tyrrhenon rannalla taistoon.
Vieress� poikansa olj Lausus, jota ei ihanampi
ollunna kenk��n, paits Laurentosta muotoa Turnon. 650
Lausus, tuo hepojen masennuttaja kuin petojenkin
pyydysmies, Agyllinan linnasta saatua turhaan
toi tuhat miest': ois t��n pit�nyt paremman is�n saada
k�skyj� kuulla, -- Mezentius ett'ei ois is�ns' ollut.
Voittosin sitt' orihin sek� kiehkuraltaan komeoine 655
vaunuineen kedoll' ylv�st�� Herakles-uron poika,
kaunis Aventinus, suku-merkkin� kilvell� mill' on
k��rmeit� satakunta ja k��rmetten kiert�m� Hydra;
auringon valohon papitar h�net synnytti Rhea
vuoren Aventinon salomaiss' salavuoteudestaan, 660
-- nainen, mi yhdistyi jumalaan, kun Laurento-seutuun,
surmattuaan Geryon, tirynthinen voittaja saapui,
kun pes Iberian h�rki� tyrrhenolaisessa vuossa.
N�� sotahan varustautuvat peitsin ja hirvein keih�in;
py�rein taistelevat tikarein ja Sabellien piikkein. 665
Jalkasin itse, ja k��reytyin ison leijonan taljaan,
hirve�n p�rh�isen pani valkois-hampahinensa
yllehen kallon ja n�in kuninkaan hovihin esiyntyi
julmana harteilleen Herakleen p��ll' ottaen viitan.
Sitten veljest� kaksi Tiburtus'en linnasta l�ksi, 670
-- linnasta veljen Tiburtuksen mukahan nimetyst� --
Katillus sek� tuima Koras, sukuns joill' oli Argost';
marssivat n�� esimm�isin� tihj�jen keihojen keskeen,
pilvest� syntynehet kuni huipulta korkean vuoren
laskeuvat kaks Kentaurii, Homolen sek� Othryn 675
j��kk�h�n j�tt�en joutuun: suo samovaisille tilaa
aarniomets� ja ryskyillen salon virvikk� v�istyy.
Eik�p� Praenesten rakennuttaja puuttunut siell�,
-- mink' kuninkaan sienneeksi Vulkanosta laumojen keskeen,
liedest� l�ydetykskin ain' uskonut on joka aika, -- 680
Caekulus. Seuraa tuot' talonpoikien aimosa parvi:
jotk' ylev�� Preneste� miehet ja Junon Gabioin
kenn�smaita ja j�ist' Anienea kuin purokkaita
Hernikko-louhia viljelev�t, is� joit', Amasenus,
sie el�t�t ja Anagnia runsas. Kaikilla heill' ei 685
helskynehet asehet, sotavaunut ja kilvet, mut usein
lenn�tt�� sinilyijyst� kuulaa; peits-pariansa
muu osa k�ytt��pi; kyp�r�t kelt'taljasta sutten
suojana p��n heill' olj; jalastaan vasemmasta mut paljaat
j�i j�let, toista kun vain kovanahkanen kurpponen peitti. 690
Messapuskin, hepojen masennuttaja, poika Neptunon,
jot'ei kenk�n� voi kukistaa tulin taikkapa miekoin,
aikojahan levokkaan v�en kuin sodan unhottaneetkin
joukot kutsuu �kki�h�n sotahan, esill' ottain
miekkansa. Nuo on Fescennien joukkoja, Aekvot, Faliskot, 695
n�ill' kotinaan on Sorakten linnat, Flavinion kent�t,
lampi ja kukkulakin Ciminin sek� lehdot Kapenon.
Astuivat tahilleen sek� laulelivat kuninkaastaan,
aivan kuin s�epilviss� joskus joutsenet valkeet,
laitumeltaan palatess' sulosointusin joikuvat ��nin 700
pitkist� kauloistaan: hel�j�� joki, helkkyv�t kauas
Aasian j�rvetkin.
Eik�p� luullunna ois vask'paitoja niin ison joukon
voitavan yhtehen saada, mut taivaan lintujen pilven
pyrkiv�n riekuillen meren selj�lt� rantojen suojaan. 705
Katso, Sabinojenkin ikivanhasta heimosta Klausus
johtaa parvea suurt', tuo itsekin parvensa moinen,
josta nyt Klaudialais-suku on Latioon levennynn�
korttelineen, kun Sabinoillen osa Roomasta suotiin.
Siin' oli my�s Amiternojen ruoti ja vanhat Kvintit, 710
�ljy� tuovan Muttiskan ja Ereton koko joukko:
jotka Nomenton linnaa, ruusuis-maita Velinon,
hirve�n Tetrikon t�yr�st� taikkapa vuorta Severon,
Kasperiaa, Foruloo tai vuota Himellan mi hoitaat;
my�s Fabarin, Tiberinkin juojat ja joitapa j�inen 715
Nursia laitti, Hortinan luokat ja kansat Latinon,
mitk' erottaa vedell��n paha-onninen Allia-virta:
niin monet kuin Libylais-ulapallakin nousevat aallot,
talvisaikana kun raju Orion tyrskyhyn peittyy;
taikkapa kuin kev�h�ll' ovat tihj�t kypsyv�t t�hk�t 720
Hermon kent�ll�, keltasillai Lykian ketomailla.
Helskyv�t kilvet ja maa jaloissaan tutajaa t�min�st�.
Troijankin nimellen vihamies, Agamemnonin poika,
vaunuihin hevot valjastaapi Halesus ja julmaa
Turnollen tuhat kansaa vie, jotk' k��nt�v�t kuokkein 725
viinikk�it� Massikomaita ja joit' yl�vilt�
Aurunkomaan ukot vuorilta laittivat, luont' Sidicinan
kent�n ja jotka Kalest' olivat sek� laakasan virran
Vulturnon asukas sek� my�ski Satikulus tuima,
Oskeinkin v�ki. N�ill' ovat py�re�t linkomapeitset 730
keinona; vahvalla hihnalla n�it' tapa on varustella.
Suojaa kilp vasentaan; k�sik�hm�ks on viikatemiehet.
Et sin�k��n runostamm' ole mainitsemattamme j��v�,
Eebalo, mink� Telon sanotaan Sebethon-kapehesta
siitt�neheks, ij�kk��mp�n� Kaprin kun Telebolaisten 735
seutua hallitsi; mut is�n sarkoihin tytym�tt�
poika jo silloin saattoi valtansa all' avaralta
kansaa Sarrasten sek� Sarnon rannikkomaita
ynn� Rufran, Batulon ja Celennan maan asukkaita,
noit', yli joit' omenaisen Abellan katsovat muurit: 740
taitavat linkoamaan vasamoitansa Teutoni-laihen;
heid�np� peitt�vi p�it� kiskottu korkkinen kuori,
kilvet vaskitetut ovat, vaskiset v�lkkyv�t miekat.
Laittoipa sinut tappeluhun my�s vuorinen Nersae,
maineeltas etev�n sek� taistelu-onnesta, Ufens; 745
h�ll' oli vallan tyrmi� kansa ja tottunut varsin
korvessa mets�st�m��n, -- v�ki Aekvikulan aromailta.
Maata he viljelev�t asehiss', ovat alttihit aina
uusihin ry�st�ihin sek� ry�st�ist��n elelem��n.
Saapui Marruvilaisien kansasta pappikin taistoon, 750
lehv�ll� onnekkaan olivin koristain kyp�r��ns�,
Arhippon kuninkaan alamainen, urhein Umbro:
kyyn suvullen, lohik��rmehillen k�hyvill' �ke�sti
t�� k�dell��n levitt�� uniloita ja taialla taisi
kiukkuja laimentaa sek� taidolla tuskia poistaa. 755
Vaan ei dardanolaisen keih��n iskua tainnut
h�n parantaa eik' haavoiss' auks h�nell' ollehet loitsut
untelokkaat eik' Marsien vuorilta etsityt yrtit.
Murhehtii sua Angvitian salo, Fucinon kirkas
aalto ja p�ilyv� lampi. 760
L�ksip� taistelemaan my�s Hippolyton soma poika,
Virbius; t��n etev�n olj Aricia laittanut �iti,
kasvatetun Egerian metsiss�, tuoretten rantain
luona', miss' olj Dianan runsas ja tyynt�v� alttar.
Hippolyton sanotaan, h�net kun emopuolensa vehkeet 765
surmahan sai ja h�n hurmeellaan is�n tyydytti koston,
-- kun h�net olj repineet hevot raisut --, ilmohin j�lleen
aetheri-t�hteihin sek� taivaallen palanneeks, kun
sai elohon h�net Paeonin yrtit ja lempi Dianan.
Silloin kaikenvoip' is�, suuttuen ett' umeasta 770
Tuonesta ihmislaps joku saattoi noust' elon valoon,
l��kkehen semmoisen sek� taian keksij�n paiskas,
Feeboksen pojan, nuolellaan Manalan suvannoille.
Mutta Diana Hippolyton er�n�is-asunnoihin
hell�n� korjas ja k�tki Egeria-impyen metsiin: 775
yksin ett' italoisissa metsiss� tuntematonna
viett�isi eloaan, nimen muuttaen Virbius oisi.
Siit�p� ast' kavioisetkin hevot templist' Dianan
estet�h�n kuin my�s lehikoista, kun rannalla nuoren
miehen nuo, pel�styin merihirmuja, kaasivat vaunut. 780
Poikapa kuitenkin tuliset hevosens' aromaiden
kentill� lenn�ttelee sek� vaunuiss' sy�ksyvi sotaan.
Ensimm�isen� hy�riipi jaloryhtinen Turnus,
kantaen aseita sek� p��lt��n muist' ylemm�isn�:
t��n ylev�n kyp�r�n kolm'kertanen t�yht�k�s kantoi 785
harja Khimairaa, purskuavaa kidast' aetnahist' tulta;
sen enemmin tuo riehuvan n�ytti ja suitsevan julmaa
tulta, min hirveemm�ks, verisemm�ksi tappelu kiihtyi.
Mut keve�� kohovaisine sarvinehen Io kaunist
kilpe� kullattua, -- se jo k�yden karvahan muuttuu 790
lehm�ksi, -- t�rke� aine, -- ja immen olj vartian' Argus;
tuossapa kaas silatust' is� Inakhus urnasta vett�.
Seuraapi jalk'miehien parvi ja kaikilla kentill'
Argosen miehet ja kilpes�t taajenevat sotajoukot,
laumat Aurunkkojen, Rutulot, veteraanit Sikanot, 795
my�s Sakraanien joukot ja kirjavat kilvet Labikoin;
jotka sun korpiaskin, Tiberinus, ja rantoa pyh��
kyntelev�t, Numikon, Rutulein jotk' kumpuja kuokkii,
Circeenkin yl�nk�it�, jotk' Anxurus Juppiter tienoot
hallitsee, iloten viher�st� Feronian lehdost', 800
ynn� miss' on Saturnon syv� lampi ja pohjalla laaksoin
etsivi tiens, loristen merehen, tuo j��vilu Ufens.
Volskein kansasta saapui viel' paits n�it� Kamilla,
johdattain ritarparvea vaskesta kiiltelev�ist�,
naissotilas: ei rukkihin eik' Pallaan kudekoppaan 805
neitosen tottunehet k�det, vaan kovat tappelut impi
kest�� voi sek� juoksullaan ohi tuulista kiit��.
Leikkaamattoman laihonpa t�� yli korsien latvain
kiit�nyt ois, v�hint��n t�h�t hentosat turmelematta;
tai meren keskitenkin h�n kuohuvill' aalloill' liehuin 810
ois samonnut, nopeat jalat aavalla kastelematta.
Tuot' imehtii koko nuoriso, suojista, pellolta rient�in,
joukossa ootellen emot ihmettelee tulevaista,
katsoo h�mm�styen: kuninkaallinen purppuravaippa
kuin koristaa ihanoit' olanp�it', miten kultaissolki 815
hiuksia kiinnitt��, miten kantaa Lykian viint�,
paimenmyrtill� kuin koristettua keih�st� k�ytt��.
Viitteet:
V. 5. "Hautaiset". nim. Kajetan, josta johtui Gaetan-kaupungin nimi.
V. 35. "K�skee", nim. Aeneas.
V. 37. Erato oli yksi 9:st� laulunhaltiattaresta (Musaista).
V. 47. Faunus oli er�s Italian alku-asukkaiden (Aboriginein) kuningas,
jota kuolemansa j�lkeen palveltiin ennustavana mets�jumalana.
V. 55. Turnus, urhoollinen Rutulein kuningas, Daunon ja nymfan Venilian
poika ja Juturna-nymfan veli.
V. 63. Laurento-maan nimi johtuu runoilijamme mukaan, latinal. sanasta
"laurus" = laakeripuu (vertaa v. 59).
V. 82. Albunea on er��n jokseenki korkealla olevan, rikinpitoisen
l�hteen nimi; sen �yr�ill� oli nymfalle Albunealle pyhitetty lehto.
L�hteen nyk. nimi on Acqua solibrata d'Attieri.
V. 116, Vertaa Aen. III. 255-257.
V. 140. Nim. Ankhisesta ja Venusta.
V. 154. "Pallaan levontarjous-merkkej�", nim. Pallaalle pyhitetyn
�ljypuun (olivin) lehvist� tehtyj� kiehkuroita.
V. 178-179. Sabinus, josta Sabinoin kansa johti nimens�, opetti
ensinn� viinipuita kasvattamaan ja hoitamaan.
V. 180. Janus'en sanotaan olleen samaan aikaan kuninkaana Latiossa kuin
Saturnuskin. -- Januksen temppelist� katso Aen. I, v. 293, 294.
V. 187. "Auguri-valtikka" oli hiukan yl�p��st� taivutettu sauva, jota
lintujen lennosta ennustajat (Augurit) k�yttiv�t.
V. 189. Nimi Pikus (= Picus) merkitsee my�skin tikkaa.
V. 209. Korythus oli, tarun mukaan, Dardanon veli ja seurakumppani,
t��n l�htiess� Italiasta Samothrakeen. -- Etruriassa oli Korython
kaupunki (nyk. Cortona) nimitettyn� h�nen mukaan.
V. 304. Lapithat olivat vuorikansaa pohjoisessa Thessaliassa. Heid�n
kuninkaansa Perithoon h�iss� syntyi verinen tappelu heid�n ja
vierastensa Kentaurien v�lill�, jossa koko Lapithain kassa sai
surmansa. T��n riidan pani alkuun Mars kostoksi siit�, kun h�n yksin
jumaloista j�i h�ihin kutsumatta.
V. 306. Oineos, aetolilaisen kaupungin Kalydonan kuningas, j�tti kerran
Dianalle uhraamatta, ehk� kaikille muille oli uhrannut. T�t�
kostaakseen laittoi Diana rajun mets�sian (karjun) Oineon alueille,
joka teki paljon vahinkoa, kunnes Meleager sen tappoi.
V. 319. Cisseyn tyt�r Hekuba, Priamon puoliso, ollessaan Parisest'
raskaana n�ki kerran unissaan, ett� h�n kantoi rintansa alla
tulisoihtua; t�� oli enne Troijan sotaan, joka Parisen kautta oli
syttyv�.
V. 343. Amata oli Latinon puolison nimi.
V. 363. "Troan paimen", s.o. Paris, joka vei Ledan tytt�ren Helenan
Troijaan.
V. 390. Bakkhon juhlissa kannettiin, h�nen kunniaksi, viinik�ynn�ksill�
ja muratilla kiehkuroittuja sauvoja ("thyrsej�").
V. 413. Hannibal h�vitti Ardean perinjuurin.
V. 516. Ardeasta et��ll� olevan Trivian (nyk. Lago di Nemi'a) j�rven
rannoilla oli Dianalle pyhitetty lehto. -- Nar (nyk. Nera) on pienonen
Tiberin lis�joki, Umbrein ja Sabinoin maiden rajalla.
V. 517. Velino on pienonen j�rvi ja joki, joka laskee Narin jokeen.
V. 565. Amsanktus oli nimelt��n er�s syv� korpinotko, jota ymp�r�i
outaiset vuoret ja jossa oli pahalta l�yhk�v� j�rvi; se oli Hirpinein
maassa, Apulian ja Kampanian v�lill�. Sen l�heisyydess� on pohjaton
rotko (nyk. Bocca del Lupo), josta viel� nytkin pahalta l�yhk�vi�
kaasuja huokuu.
V. 604. Getojen maa = nyk. Unkari ja Rumeenia.
V. 606. Indiaan eiv�t Roomalaiset koskaan tulleet.
V. 607. Auguston aikana saatiin ne sotaliput takasin, mitk� Krassus
tappionsa kautta v. 53 e.Kr. oli Partheille menett�nyt.
V. 610. Joka portin luona oli Janus'en kuvapatsas.
V. 612. Kvirinuksen viitta oli valkea, purppurareunainen. -- Gabinon
vy� tarkoittaa sit� pukeutumistapaa, ett� lev�tin (toogan) toinen lieve
nakattiin vasemman olan ylitse ja vedettiin ymp�ri oikean k�den alatse
rinnalla kiinnitett�v�ksi.
V. 641. Helikon on er�s vuori Boiotiassa Kreikanmaalla, tarun mukaan
laulunjumalattarien olopaikka.
V 648. Tyrrhenon ranta = Etruria.
V. 652-653. Kaikki Lauson kera l�hteneet kaatuivat sodassa.
V. 655. N�ill� vaunuilla oli voitettu palkinto, palmulehv�,
kilpa-ajossa.
V. 657. "Suku-merkkin�"; taru kertoo Herakleen 8 kuukauden ij�ss�
kouraisneen sen kyyparin kuoliaaksi, mink� Juno, h�net surmatakseen,
oli h�nen k�tkyelleen l�hett�nyt.
V. 658. Hydra = vesik�rme, lohik�rme.
V. 660. Aventinon vuori oli er�s niist� 7:st� kukkulasta, joille Rooma
oli rakennettu.
V. 662. Tirynthinen voittaja = Tirynsist�, Argos-maan kaupungista
syntynyt voittaja, Herkules.
V. 666. "Leijonan taljaan", nim. Nemealaisen leijonan, mink� Herkules
tappoi.
V. 675. Kentaurit ovat t�ss� n�ht�v�sti personifikatiooneja joko
tuuliaisp�ille tai lumikiepeille. -- Homole ja Othrys ovat
vuoria Thessaliassa.
V. 679-680. Kerrotaan, ett� kipin� kirposi Caekulon �itiin ja ett� h�n
siit� tuli raskaaksi.
V. 682. Junolla oli Gabii-kaupungissa temppeli.
V. 684. Amasenus oli samannimisen virran haltia.
V. 696-697. Kaikki n�iss� v�rsyiss� mainitut paikat olivat
Etel�-Etruriassa.
V. 709. Romulon aikana muutti Titus Tatius, Sabinojen kuningas,
ynn� osa t��n alamaisia Roomaan.
V. 709. "Korttelineen" = se kaupungin osa Roomassa, mik� nimitettiin
Klausuksen mukaan.
V. 710-716. N�iss� v�rsyiss� mainitut paikat olivat Sabinoin ja
Latinoin maassa.
V. 717. "Paha-onninen" on Allia virta siit� syyst�, kun Roomalaiset
k�rsiv�t sen luona suuren tappion toisessa Puunilaissodassa.
V. 721. Hermon kentt� oli Hermos'en virran luona Lydiassa (V. asiassa),
jossa Lykiankin maakunta oli.
V. 726-740. Nimet tarkoittavat Etel�-Italian Kampanian maakunnan
paikkakuntia ja heimoja.
V. 734. "Sebethon", s.o. Kampaanialaisen joen Sebethon haltian
tytt�rest�, "kapehesta."
V. 744-749. N�iss� v�rsyiss� on puhe Aekvi-heimosta, joka asui
Latiossa, l�nteen p�in Fucino j�rvest�.
V. 750-760 on puhe Marsien sotaisesta heimosta, joka asui it��np�in
Fucino-j�rvest�.
V. 751. Olivi = �ljypuu.
V. 762. V�h�n matkaa etel��np�in Alba-Longasta on Aricia-j�rvi, jonka
rannalle oli rakennettu Dianalle pyhitetty templi ja lehto.
V. 765. j.s. Theseyn poikaan Hippolytoon oli t��n emintim� Faedra
rakastunut; kun h�n ei taipunut emintim�ns� rikokselliseen rakkauteen,
syytti Faedra t�t� siit�, mihin itse oli koettanut h�nt� vietell�.
T�st� suuttuneena sai Theseys is�ns� Neptunon meritursaiden kautta
s�ikytt�m��n Hippolyton hevosia, jolloin Hippolyte tuli muserretuksi.
Mutta Diana antoi Aeskulapin, l��ketieteen jumalan, h�net parantaa ja
vei sitte Egerian immen lehtoon, miss� h�n eli Virbius'en nimell� (nimi
on muodostettu sanoista vir -- mies ja bis = kahdesti, toistamiseen).
V. 769. Paeon = Apollon lis�nimi, h�nen l��ketaitonsa vuoksi
V. 781. "Poikapa" s.o. �sken mainitun Virbius'en samanniminen poika.
V. 785-788. Turnon kiilloitettu kyp�r� n�ytti, h�nen liikkuessa ja
p�iv�n paistaessa, sy�ksev�n tulta.
V. 789. Tarun mukaan Juppiter muutti, suojellakseen suosittuansa
Inakhon tyt�rt� Io'a Junolta, h�net lehm�ksi. Juno sai kuitenkin t�m�n
lehm�n valtaansa ja antoi sen satasilm�isen hirvi�n Argus'en
vartioittavaksi. Argus'en kyll� Merkurio tappoi, mutta Io sai sittemmin
kauan harhailla, kunnes tuli Egyptiin, jossa Juppiter h�net muutti
Isis-nimiseksi jumalattareksi.
V. 792. Inakhus, Argos'en ensimm�inen kuningas, tuli samannimisen
virran jumalana palveltavaksi.
V. 795-802 mainitut paikat ja heimot olivat Latiossa, Tiberin
etel�puolella, Volskien heimon alueella.
V. 805. Pallas = Minerva, oli naist�iden suojelija.
V. 816. Lykialaiset V. Aasiassa olivat taitavia joutsimiehi�.
KAHDEKSAS LAULU.
Aeneaan liittolaiset.
Ainehisto.
Sotaa alottaissa, l�hett�� Latinus Venulon, Diomedest� liittoon anomaan
(1-17). -- Tiberino, Tiber-joen haltia, kehottaa Aeneasta l�htem��n
arkadilaisen Evanderin liittoa pyyt�m��n (18-65). -- Aeneas,
rukoeltuaan, l�htee laivoilla matkaan, jota Tiber virta tulvallaan
edist��; Aeneas saapuu Pallanteon linnan edustalle (66-101). --
Arkadilaisten parhaillaan uhratessa, saapuu Aeneas heid�n luo ja pyyt��
p��st� Evandron puheille, jonne t��n poika Pallas h�net saattaa
(102-125). -- Aeneas pyyt�� Evandroa liittoonsa, osoittaen, ett� he
ovat kesken��n sukulaisia; Evandro, Ankhisen yst�v�, suostuu t�h�n
(126-174). -- Evandro kertoo, kuinka Herkules tappoi hirvi�n Kakon,
Vulkanon pojan, joka oli varastanut Herkuleelta muutamia h�rki�
(175-279). -- Uhri ja ylistyslaulu Herkuleen kunniaksi (280-305). --
Matkalla kaupunkiin Evandro kertoo entisist� maan vaiheista sek�
n�yttelee Aenealle Rooman seudun merkillisyyksi� (306-358). -- Y�maja
Evandron hovissa (359-369). -- Venus pyyt�� puolisoaan Vulkanoa
valmistamaan Aenealle aseita, johon t�m� suostuu (370-406). -- Aeneaan
asetten valmistus Vulkanon ja Kykloopein pajassa y�ll� (407-453). --
Aamu; Evandron ja Aeneaan yl�snousu ja yhtyminen (454-468). -- Evandro,
kerrottuaan Mezentiuksen julmuuksista, kehoittaa Aeneasta etsim��n tuon
kapinallisten alimaisten liittoa sek� puolestaan lupaa, poikansa
Pallaan johdon alla, l�hett�� voimiensa mukaisen apujoukon h�nelle
(469-519). -- Venus, jylisytt�en sek� n�ytt�en aseita taivaalla, antaa
merkin, mink� Aeneas selitt�� Evandrolle (520-540). -- Uhrit,
varustaiminen ja l�ht� sotaan (541-607). -- Venus lahjoittaa Aenealle
komean kilven y.m. aseita (608-625). -- Kilpeen kuvatut tapaukset
Rooman historiasta: Romulus ja Remus suden hoitamina; Roomalaiset
ry�st�v�t Sabinolaisten naisia; petollisen Metton rankaistus; Porsenna,
Kokles ja Kleelia; Manlio puoltaa Kapitooliota; Aktion meritappelu;
riemujuhla keisari Augusto Oktavianon Aktion voiton vuoksi y.m.
(626-731).
Niinpian kuin sotalippuja Laurento-linnasta Turnus
nouti ja ��nell��n r�me�ll��n r�ikkyv�t torvet
ynn� l�ks liikkeellen tuliset hevot, helskyv�t aseet,
oitipa kiihoittuu syd�met; koko yhtyvi kohta
hoppuellen Latio h�t�isesti ja julmana raivoo 5
nuoriso. P��miehet etevimm�t, Messapus ja Ufens,
my�s jumalain ylenkatsoja etsi Mezentius liittoo,
ylt��ns� v�hent�in avarat kedot viljelij�ist��n.
Laitetahan Venulus ylev�n Diomedesin linnaan,
ett' avun pyyt�s ja veis sanan: saapunehiks Latioon jo 10
Teukrojen, -- tullehen Aenean aluksilla ja tuovan
ly�dyt Penaatit ja kertovan, ett' h�net ois kuninkaaksi
m��r�nnyt Onni ja kansoistai monet yhtynehiksi
teukerilais-urohon, Latioss' isoks kasvavan maineens'.
Aikeellaan mit� h�n yritt�is, mit�, Onni jos my�nt�is, 15
tappelun seuraukseks haluais, ois selvempi h�lle,
kuin Turnus-kuninkaallen taikkapa my�s Latinolle.
N�in hoetaan Latioss'; sit� Laomedontinen urho
kaikkea n�hden, suuresti huolistuu syd�mess��n;
mielens� h�ilyy milloin t�nne ja konsapa tuonne, 20
horjuillen monenlaisissa tuumissa kaikki h�n koettaa:
aivan kuin v�r�j�� vask'maljassakin veden l�ikk�
kiilt�en auringon tahi hohtavan kuun kuvasesta:
laajalti heijastuu jokapaikkahan, kimmovi taivaan
kannelle tai kimelt�� katon harjankin kupuralla. 25
Y� oli ynn' elokkait' v�syneit� jo kaikissa maissa,
lintujen, raavasten suvutkin uni sitke� valtas,
kun is� Aeneas joen rannalla j��t�v�n taivaan
kannen all', eritt�in tuhokkaan sodan vuoks murenissaan
uinaht ja my�h�isen j�senillens� soi levon hoivan. 30
H�ll' ihavirrasta paikan haltia nyt Tiberinus
poppelien lehikon v�list' ukkona nousevan n�ytti;
liinainen, sininen ohut vaate verhosi h�nt�,
vaan hapeneitaan seppelsi r�yhe� ruoho; h�n sitten
n�in oli lausuvinaan sek� n�in nimeten surut poisti: 35
"Oi jumalain sukulainen, ku Troijan kaupungin j�lleen
tuot' vihamiehilt� meill', iki-Pergamon varjelet vanhan,
sie, jota Laurento-maa, Lation kedotkin jota kaipaa,
-- varmahan on kotis t��ll� ja turvassa on Penatiskin;
�ll�s luovu tai sodan uhkoa s�iky! Jo kaikki 40
laannunna on jumalain vihan kiukku.
Sulle jo, ett'et n�it' unen kangastuksiksi luulis,
rannan tammien suojassa l�ytyy aimosa lutsu,
kolmetkymment� p��t� mi ilmahan tuotettuansa
valkosna vierevi maass', utareissaan valkoset porsaat. 45
Siin' on kaupungin sia, siell' lepo vaivast' on varma:
kolmekymment� vuott' on vierev� t�st�, kun Alban
linnan Askanius perustaa, nimelt��n ylen kuulun.
En ep�varmoja kerro. Mut mill�p� lailla nyt aikeen
t�ytt�� voit, ota vaarin, kun lyhyesti ma neuvon. 50
Arkadit, Pallaksen sukulaiset, rantamillemme,
seurattuaan kuninkaansa Evandron lippuja t�nne,
paikan m��r�siv�t sek� laativat vuorille linnan,
Pallanteon, nimitt�in sen es'is�n Pallas'en j�lkeen.
N�� sodass' aina Latinon kansan kanss' ovat; n�it� 55
pyyt��s sie sotakumppanikses sek� tehk�si liitto!
Suuntoa oikeeta sua rantojen keskite johdan,
ett� s� airojen voimalla voittaisit yl�virran.
Nous, jumalattaren poika, ja t�htien h�lvetess' ensin
n�yr�n� Junoa sie rukoellos ja uhkivan vainon 60
voittaos uhrauksillas! Mulle sa kunnian annat
voitettuais. Min� oon se, min t�ydell� vuoksella huomaat
virtaa ahdistavan sek� uurtavan runsahat pellot,
keltainen Tiber, taivaallen rakastettavin virta.
Mull' on nouseva suur koti t��ll', p��kaupunkien p��ks." 65
Virkki ja, k�tkeytyin heti haltia vuoksehen syv��n,
juumikkoon vajos. Aeneaan uni, y�kin jo j�tt��.
Nousi ja autere-auringon rusohohtosta koita
katsellen, tavan j�lkehen, k�mmenill��n jokivett�
nostaa, sitten t��nmoiset sanat ilmahan lausuu:
"Nymfat, laurentolais-nymfat, suku joist' jokiloill' on,
siekin, oi is� Thybris, sun pyh�n virtasi kanssa,
Aeneast' tuetkaat sek� vihdoin v�ist�te vaarat!
Miss' sun l�htehes ois hyv�h�n, kun s��lit s� meid�n
onnettomuuttamme, miss' ihanimpana maasta s� pulppuut, 75
sua yh� arvostan sek� ain' sua uhrilla muistan,
sarvikas Hesperian vesien jokivaltias: vaan sie
auttaos ainoastaan sek� selvemmin vahvista merkkis!"
N�in nime�� sek� laivoist' ottaapi pari purtta,
airoin n�� varustaa sek� my�s toverit asehilla. 80
Vaan kas! �kki�h�n sek� silmille kummaksi n�yksi,
mets�st� valkea valkosineen kera porsahinensa
n�hd�h�n pitk�ll��n viher�isell� rannalla lutsu:
t��n jalo Aeneas sull' uhraten, mahtavin Juno,
teurastaa ja sen porsahineen lask alttariloilles. 85
Sen koko y�n kuluessa Tiber jopa laimensi tulvaa
virran ja virtaillen yl�sp�in pys�htyi siten tyynn�,
ett' kuni rauhasa allikko taikkapa p�ilyv� lampi,
muuttautuis vesipeiliks ja soudulta poistaisi vaivan.
Rient�v�t tiell' aletullen siis tarinoin ilosesti. 90
Vieree virralle tervattu taika, jot' ihmehti aallot,
korpikin ihmettel er�n�inen miehien kilpein
v�lkett� kauas ja kirjavapurtten kulkua vuolla.
Soutavat herke�m�tt' y�n, p�iv�nkin v�sym�tt�,
kaarrellen isot niemet ja siimeksess' erilaisten 95
puiden purjehtivat viher�in salojen suvannoilla.
Kuumana p�iv� olj nousnut keskelle taivahan kantta,
kun n�kev�t varukkeet et�h�ll� ja linnan ja suojain
harvahkot katot, nyt joit' taivahall' laajensi Rooman
mahti, mut silloin Evandrus olj k�yh�n valtion p��mies. 100
K��nt�v�t keuloja p�in heti kaupunkia l�hetess��n.
Arkadilais-kuningas sin� p�iv�n� uhria vuotuist'
uhraamaan jaloll' Amfitryon pojallen, jumaloille
kaupungin lehoss' sattui. T��n kera poika olj Pallas,
aateliston koko nuorisojoukko ja k�yh� senaatti 105
suitsutti siell� ja alttaril' l�mmin h�yrysi hurme.
Suurten kun alusten n�kiv�t salojen pimennossa
rantahuvan sek� airoill' ��neti soudettavaksi:
kaikki he s�ik�hyv�t �kin n�yst� ja j�tt�en uhrit,
jalvoilleen kavahtaa. Heit' urhea kielt�vi Pallas 110
uhria keskeytt��n sek� kiit��, temmaten keih��n,
vastahan itse ja kaukaa huutavi m�elt�: "Mi saattaa
syy, pojat, l�htem�h�n teill' uusille? Minne on aije?
Miss' suku tai kotinn' on? Sodankos vai rauhanko tuotte?"
H�ll' is� Aeneas n�in keulalla korkeall' lausuu, 115
rauhaa tuovan olivin lehve� tarjoten k�ell��n:
"Teukroin heimoa n�et ja Latinoin vastustajoita,
joita he maanpakolaisia pois pakottais sodin ylpein.
Etsimm' Evandroa nyt. N�m�t viek�te, kertoen tulleen
liittoa laatimahan Teukroin ylimys-l�hetyksen!" 120
Kuultuahan nimen niin ylen mainion h�mm�hti Pallas:
"Ken", nimes, "lienetk��n, puhumaan k�y taattoni luokse,
astuos vieraanamme s� meid�n Penaatien suojaan!"
Tarttuen t��n k�tehen, puristaa sit� h�n hetahasti.
Lehdon siimeksehen menev�t sek� j�tt�v�t virran. 125
Sitten Aeneas kuninkaall' laill' yst�v�n lausuu:
"Oivin Arkadilainen, mua jota Luote on s��nnyt
pyyt�m�h�n, ojentain sitehin varustettua oksaa,
emp� m� pelj�nnyt, ett' oot Danaoin ylimys ja
Arkadilainen ja ett' olet Atridain sukulainen; 130
vaan mua kuntoni kuin jumalain pyh�t luottehet ynn�
heimolliset is�t, maillenkin sinun laajennut mainees
luoksesi saattivat nyt sek� mielukas Salliman pakko.
Ilion kaupungin ens'alkaja, Dardanus taatto,
Atlaan tytt�rest' Elektrast' siennyt, kuten kertoo 135
Hellenit, Teukroin luo tuli. Elektran mahtavin Atlas
olj is� tuo, tukeaa olillaan joka taivahan kantta.
Taattonne Merkurius on, jonk' on siitetyn Maija
valkean Kyllenan j��huipulla synnytt�nynn�:
vaan Maijan, jos kuultua yht�k�n uskomme, Atlas, 140
tuo Atlas is�n' on, joka taivahan t�hti� kantaa.
Kumpasenkin jakauntuu n�in verest' yhdest� heimo.
N�ihin luottaen en l�hettein min� enk' oveluuden
kautt' ens tutkaillut sua; itseni niin kuten p��ni
huomahas heitin ja pyyt�en liittoosi, tulin suojaas. 145
Tuo sama Daunian heimo, mi vainoo sua sodallansa
julmasti, meid�t jos saisi se pois, ei puuttuvan luulis,
ettei Hesperian kokonaan sais valtansa alle,
vallottaen yl�-aavan ja sen, sis�puolta mi huuhtoo.
Ottaos, antaos liitto! On taistohon urheat rinnat 150
meill�, on urheutt', tottunut nuoriso on urot�ihin!"
N�in nimes Aeneas. Tuo kasvoja, silmi�kin t��n,
aikojahan koko ruumistaan t�hyst' tutkivin silmin.
Sitt' t�ten vastaapi v�h�n: "Urhoisin Frygilainen,
kuink' sua mielell�in otan vastaan, tunnenki j�lleen! 155
Kuink' is�s Ankhisen jalon lausehet, ��ni ja kasvot
muistuvat taas! Hesionen tervehtiess' sisar-valtaa
muistan Laomedon Priamon samonneen Salaminiin,
jolloin Arkadian j��kylmi� maita h�n terveht.
Silloinp' poskian' ens' utusillaan liemensi nuoruus; 160
ihmettelin Teukroin p��miehi�, ihmettelinp�
poikaa Laomedonin: mut kaikista suurinna kulki
Ankhises. Mun mieleni nuoruuden halust' yltyi
haastelemaan urohon kera kuin k�tehen k�den ly�m��n.
Yhtyen mielell�in Feneon h�net linnahan saatin. 165
Viinen oivallisen sek� Lykian nuolia mulle,
kullanki raitahisen takin antoi h�n erotessaan,
my�s parin suitsia, joita nyt Pallas-poikani k�ytt��.
Siis jos liittohon pyyd�tte k�tt�ni, teill' on se suotu;
niin pian kuin valo alkaa maillen huomenna koittaa, 170
lasken teit' avun saaneina', ilotan varollaini.
Kuitenki vuotiset uhrit n��, joit' ei sovi j�tt��
siksehen, t�nne kun saitten yst�vin�' kerallamme
viett�k�ten ja jo tottukaten tovereinn' aterjoihin!"
N�in nimeten aterjat, pikaritki h�n tuomahan k�skee 175
taasen ja nurmikko-istumellen urohot asettaapi;
Aeneaan etevinn� h�n vastahan ottavi, pyyt�in
vaahterasohvalle, leijonan taljalle takkuhiselle.
Kilpahan nuoret miehet sitte ja alttaripappi
h�rj�npaistia tarjoavat sek� sullovat merssiin 180
leivoksia Cererin maukkaita ja viini� kaataat.
Silloin Aeneas sek� Troijan nuoriso nauttii
selk�� aimokkaan h�r�n ynn' ydelmyksi� uhrin.
Vaan kun n�lk� jo lakkas ja ruo'ankin halu tyyntyi,
n�in kuningas nyt Evandrus ��ns: "Ei oo n�m�t juhlat, 185
atriat vuotuiset sek� alttarit niin ison tenhon
muinaisii jumaloita' tuntematon ep�-usko
s��dellyt turhaan: julmista vaaroist', Teukeri-vieras,
p��sty� uhraamme yh� uhreja ansion j�lkeen.
Katsoppa aimoa paatta, mi nuokkuu rauneikolla, 190
kuink' erilleen ovat paiskotut louhet ja millinen ompi
vuoren runnakko, min h�vi�n teki paatero-sy�ksy.
T��ll' oli syrj�inen, eritt�in syv�kuilukas luola,
joss' asumass' oli peikon Kakus'en kauhea muoto;
t�nn' ei paistaa voinunna p�iv�, mut tuorehest' aina 195
murhasta huurusi maa ja sen ilkeill� oviloilla
naulatut miesten p��t verivisvone kalvasna riippui.
Peikon sen taatto Vulkanus olj; siks tulta se synkk��
suustansa tupruttel j�tinmoisena liikkuessansa.
Saipa nyt kerran meilleki toivovillen avun aika, 200
sai tulemaan jumalan, n�et; suurin kostaja itse,
Geryonin kolm'hahmoisen tapost', saalihistaanki
ylpe� Alkides tuli, voittamiaan ajaen t�nn'
aimoja h�rki�, joill' oli laitumenaan jokilaakso.
Vaan Kakon ihan villitty mieli, ett' uskaltamatta 205
tai kokematt' ei j�is rikoksen, petoksen joku laatu,
nelj�p� laumasta ruumiiltaan ylen uljasta h�rk��
varkahin vie, yht' montakin hiehoa, kaunista varsin;
sitte ne, ettei sorkista suoria j�lki� j�isi,
h�nn�st� luolahan raasti ja n�in p�invastahisilla 210
j�ljill� ry�stetyt h�n salas rotkoihin pime�ihin.
Tuot' hakevaa ei mitk��n merkit luolalle vieneet.
Amfitryon pojan mutta jo laumoja kyll�styneit�
niitylt� liikkeellen ajellessa, kun l�ht�� hankki,
ammuivat eron vuoks h�r�t nyt sek� t�yttiv�t kaikki 215
lehdotkin m�lin�ll� ja j�ttiv�t mylvien kummut.
P��stip� h�rjist� yks m�r�n, onkalossaan avarassa
ammahtaen, sek� n�in lymyst��n Kakon halun petti.
Tuostakos Alkiden rajusappinen leimahti harmi
raivoamaan: k�tehens' asehet sek� pahkuranuijan 220
tempaisee sek� kiit�vi kukkulan huipulle juosten.
Silloinkos Kakon n�kiv�t vast' �im�htyneeksi,
pelkurikskin toverimm': it�tuultakin, n�et, nopeammin
p�tk ukuraan pakohon, h�diss��n kuni siivill� lent�in.
Vaan kun jo sulkeutui sek�, kahlehet katkoen, julman 225
vieritti paaden, mi raudan ynn' is�ns' sukkelin neuvoin
riippui, h�n vakavat n�in porttinsa teljell� sulki.
Kas, jopa raivoissaan Herakles tuli tuonne ja tutkein
kaikk' ovipaikat, k��nsihe katsellen sinne ja t�nne,
hampaitaan kirist�in. Vihan vimmassa kolmasti kaiken 230
tutki Aventinon m�en; kolmast pyrkivi turhaan
kallio-uksista, kolmasti v�syen noroll' istaht.
Seisoi kalliok�rk, joka suunnallen ylen jyrkk�,
luolan harjanteelt' yleten, n��lt��n mit� korkein,
-- lintujen ilkeiden pesillen soveljas olopaikka: 235
t��n kun harjune tuo vasempaan, joen puolehen nuokkui,
ponnistaen p�invastahan j�rkytti oikealt' irti,
kiskalti juurilta sen syvimmilt� ja �kki� sitten
ty�kk�si: t�st�p� ty�kk�yksest' jyr�ht�� ylin ilma,
rantamat halkeevat sek� vuoks vavisten vavahtuupi. 240
Onkalo, tuo Kakon hovi suuri, jo nyt n�kyviin tulj
aivan ja varjohiset onelmat kokonaan avauntuit:
aivan kuin jos, maan rev�sten erilleen, joku voima
mantuhiset majat aukoo, -- inhoks kun tuo jumaloille
paljastaa Manan vallan ja varsin jos n�hd�h�n julma 245
kuilu ja haamut tuskaelee, valon p��sty� sinne.
Vastoin toivoans' siis �kist��n valohon osunutta,
vinkelossaan k�sitetty�, oudosti m�yry�v�ist�
ylh��lt' Alkides vasamoinensa vainoten k�ytt��
kaikk' asehiks, h�t�tt�in karahkoilla ja myllynkiveinki 250
moisilla paasilla. Vaan se, kun ei en�h�n pako ollut
vaarasta mahdollist', ylen sauhua sy�ks kidastans ja
-- kertoa kummaa -- mustahan sauhuun rotkonsa peitti,
est�en n�in n�kem�st�; h�n tupruttaa ukurassaan
sauhusta synkimp��n tulehen sekotettua usvaa. 255
Eip� nyt malttanut Alkides: hyp�ten l�pi liekin
sy�ksi h�n p�istikk��n, sakeinna miss' sauhua kiiri
palloten, luolakin miss' iso mustassa huurussa kiehui.
T��ll� h�n Kakuksen, pime�ss' tult' tuiskivan turhaan,
kouristaa syleten ihan v��r�ks ja tuon kuristaa niin, 260
ett' ulos purskahti silm�t ja j�i verest' kuivaksi kurkku.
Murtaen aukaistaan heti ukset ja synke� suoja,
k�tketytkin h�r�t kaikki ja kielletyt ry�st�ns� taivaan
saatetahan valohon sek� koivista hirve� raato
raastetahan n�kyviin. Hep� katsovat kyll�stym�tt� 265
julmia silmi�, hahmoa, rintaa p�rhe�karvaa
t��n pedon viikkoisen sek� liekki� sy�snytt� kitaa.
Siit�p� ast' on vietetty juhla ja my�hempi polvi
riemulla p�iv�� muisti ja ens sen Potitius alkoi,
vaan Herakleen pyh�st�np� Pinarion hoitavi huone. 270
T��n h�n alttarin lehtohon laitti, mi arvosimmaksi
meill' yh� mainitahan sek� suurinna on olev' aina.
Nuoret miehet, te siis avujen sen moisien muistoks
lehv�ll� kruunatkaat nivuksenne ja, oikeall' ottain
maljan, te yhteist� jumalaa anokaat, hetahasti 275
viini� uhraellen!" Nimes: t��n kakskarvanen peitti
Herkules-varjollaan tukan poppel ja p��ss�ns� liehui
k�ynn�s, mut oikeass' olj pyh� malja. Nyt joutuhun kaikki
p�yd�lle uhraavat iloten, anoen jumaloita.
Vaan jopa taivaan kiertyiss� l�hemm�ks tuli ilta: 280
astuivat papit, joist' etup��ss� Potitius kulk ja,
turkiksiin puettuina, he veiv�t tult' tavan j�lkeen.
Kestej� uudistavat sek� tuovat toisehen p�yt��n
lahjansa oivat ja t�ysin maljoin t�ytt�v�t uhrit.
Laulamahan Saliot nyt suitsevan alttarin luona 285
ryhtyiv�t, ohimoillansa kantaen poppelilehv��:
t��ll' oli poikien parvi ja ukkojen tuolla; he lauloi
Herkuleksen urot�it': "emopuolen h�n miten ensin
hirvi�t tappanut on, k�dell��n rutistain pari kyyt�;
kuinka h�n taistoissaan isot kaupungit hajotellut, 290
Troijan ja Eekhalion, on: kuin tuhat raskasta ty�t�
Eurystheys-kuninkaan komennost', tylyn k�skyst� Junon
kest. Oi voittamaton, kaksruumihit pilvien lapset,
Hyleon ja Folon, k�dell�s sek� Kreetanki peikon,
sie Nemeon ryt�maan all' leijonan kookkahan surmaat. 295
Pelk�siv�t stygilais sua allikot, Tuonenki vahti,
luolassaan veristen kaluttuin yli luiden mi roikkui.
Ei sua s�ikytt�nyt n�ky mik��n, ei iso Tyfeus-
kaan asehissaan, eik� sun j�rkesi h�im�htynynn�,
Lernan k�rmehenkin p��parvet kun sua kiersi. 300
Terve, sa Juppiterin totinen suku, sie jumaloitten
kaunistus, tule, onnekas, meid�n ja uhrisi luoks ja
onnea tuo!" -- N�in laulelivat, muit' ennenp� Kakon
mainitsevat ukuroita ja tuon tulen tupruttamista.
Laulusta raikuupi koko lehto ja kunnahat kaikuu. 305
Sittenp� kaupunkiin takasin tulevat koko uhrin
loppuun saatettuaan. Kuningas ij�lt' asteli vanha,
seurana vieress� t�ll' oli Aeneas sek� poikans;
matkaa tehden se tiell' useoill' ilahutt' tarinoilla.
Aeneas imehtii sek� valppain silmine katsoo 310
kaikkia, maisemihin ihastuin; ilotenpa h�n tutkii,
kuulevi entisten urosten erikois-tarinoita.
Rooman linnan laittaja ruhtinas virkki Evandrus:
"N�iss' saloloiss' asuivat kotimaiset Faunit ja Nymfat,
my�s suku miesten, mi syntynyt onkaloss' olj kovan tammen: 315
ei heill' ollunna viljelyst' eik' lakiloit', osanneet ei
h�rki� valjastaa, tavaraa kasaten omans s��st��,
vaan hedelm�t sek� vaivoin tuottava mets�stys heit�
yll�pit'. Ens tuli maahan Saturnus Olymposta taivaan,
vainoa Juppiterin paetessa, kun vallasta luopui: 320
t�� suvun raan, levinnyt mik� olj m�kil�ill' yleville,
yhtehen liitti ja s��s lakiloita ja maan Latioksi
kutsui, rannoillamme kun n�ill� h�n turvassa piili.
Vuos'sadat nuo, jotk' kultaisiks teki hallituksensa,
vieriv�t: n�in tyveness� h�n rauhassa kansoja johti, 325
kunnes turmeltunut v�hitellen ja huonompi aika,
tappelun raivo ja aarteiden himo seurasi tuota.
Nyt tulivat Ausonien parvet, Sikanien heimot,
muuttipa nyt nimenkin useammin Saturnian seutu.
Seurasivat kuninkaat, iso-ruumihikas, raju Thybris, 330
josta me sitt' Italot Tiberin joellen nimen saimme;
entisen, mut totisen nimens Albula hylk�s. Mun maasta
pois ajetun isien, meren ��riinkin samovaisen
Sallima kaikenvoipa ja onneni pakkosa Luoma
n�illen mailien vei, mua �itini, nymfan Karmentan 335
pelj�tt�v�t arist' aanat ja n�iden luoja Apollo."
Tuskin n�� nimes, alttarin kun, edeten, osottaa ja
portinkin, jota Rooman kansa nyt Karmentalaiseks
kutsuupi Karmentan kunniaks, entisen Nymfan,
onnea ennustaneen; sill' Aeneadain tulevaista 340
h�n jaloutta ens' ennust ja Pallanteon ylevyytt�.
Mets�n sitt' aimoisen, Romulus uros min pakopaikaks
m��r�s, ja j�isen Luperkalin n�ytt�� kallion alta;
n�in on Lykaion Pan nimitettyn' Arkadien tapaan.
My�skin n�ytt�vi Argileton kiro-mets�n ja paikan 345
kautt' opastaa, selitellen murhasta vierahan Argon.
Vie sitt' Tarpeijon, Kapitolionkin m�kil�ille,
kullast' mi hohtavat nyt, mut synkkin� korpin' olj ennen.
Arkoja kauhistutti jo nyt maamiehi� seudun
kammo ja nytkin jo t�rm��, korpeakin kamoksuivat. 350
"Lehdossa t�ss' er�harjulla t��n", -- nime��, "m�en asuu
haltia yks, -- on tiet�m�t�nt� -- ken; Arkadilaiset
Juppiterinkin luulevat n�hnehen, kuink' useasti
mustaa kilpe� puisti ja oikeall' yllytti myrskyn.
T�ss' parin linnan n�et erisuunnille antavat muurit, 355
n�et ruhajoukon ja muiston merkkej� entisten miesten.
T��n is� Janus ja tuon teki linnan Saturnus; on ollut
J�nikulon nimi t�ll�, Saturnian mut nimi tuolla."
Kesken�h�n puhellen majahan n�m�t k�yh�n Evandron
astuivat sek� siell� ett' t��ll� he ammuvan karjan 360
Rooman huomasivat toriloill', upeoill' Karinoilla.
Kun majahan ehittiin nime��: "T�h�n suojahan astui
voittaja Alkldes, -- h�net t�� hovi vastahan otti.
Rohkene, vieras, halveksia' varat siekin ja n�ytt�y
haltian vertahiseks, ett'et k�yh�lt� paljoa vaadi!" 365
Virkki ja sitten h�n majan ahtahan vei katos' alle
kookkahan Aeneaan sek� t��n hajotettujen lehtein
p��ll� ja afrikalais-ohon taljalla nukkua suopi.
Laskeup' y�, maan k�tkien tummien siipiens' suojaan.
Vaan Venus, s�ik�htynyt syd�mest' emo ei ihan syytt� 370
uhkasta Laurentoin, metelist' isostai levotoinna
Vulkano-puolisolleen puhellen koruvuotehell' alkaa
n�in sek� lausehillaan jumalaista h�n lempe� loihti:
"Kun sodallaan kuninkaat argolaiset saarsivat Troijaa
syyst� ja linnan sortunehen vihollis-tuli poltti, 375
auttamahan polosii en pyyt�nyt enk' asekertaa,
taitosi t�it�, kun, en sua, armahin puoliso, turhaan
vaivoja mie n�kem��n halunnut 00, vaikkapa sangen
suuresti velkaunnut olenkin Priamon pojillen ja
Aeneaan usehin olen itkenyt onnettomuutta. 380
Suomasta Juppiterin Rutulein jo he p��siv�t rantaan.
Siis samanen anoen tulen sun tehovoimalta pyyt��n
�itin� aseita pojallen. Nereon tyt�r onhan,
onhan Tithononki puoliso liikuttaa sua voinut.
Kas, mitk' yhtyv�t kansat! Kaupungit sek� portit 385
suljettuaan, hiovat tuhoks kalpoja heimollisillein."
N�in nimes haltiatar; k�sivarsillaan lumivalkein'
arvelevaa poveaan veti l�mmint� kohden. H�n oitis
tuntevi entisen leimun ja mielusa l�mp�nen tunki
ain' ytimiins' ast' ja voivutetuin l�pi luittensa kiisi; 390
niinkuin ukkoisen puhetessakin leimaus piirt��,
v�lkkyellen valollaan, tulisen vaon pilvihin joskus.
Kepposestaan iloten, sulons tunteva puoliso huomas
voittanehens. Is� nyt nime�� ikilemmelle n�yrtyin:
"Miks haet syit' et�h�lt'? Mihin on minuhun sinun uskos 395
poistunut, haltiatar? Jos moinen ois surus ollut,
niin olis silloink' oikein ollunna Teukroja auttaa,
ellei kaikenvoip' is� eik' olis Sallima Troijan
tuominnut, -- Priamus vuos'kymmenet viel' pysynyt ois.
Vaan nyt jos sotahan k�ke�t, jos aikehes tuo on, 400
min vain taidostain sek� huolestain lupaella
voin, mit� raudasta tai metallin sulatuksesta vainen
saan, min voi tuli, palkeet, -- sen olet saapa. S� lakkaa
voimistas, anoen, ep�ell�!" Sen lausuttuansa,
soi halutut sep�ykset ja rauhallist' unost' etsi; 405
vaipuen puolison rinnalle h�n levon soi j�senilleen.
Sitte kun vietetyn y�n kesk'mailla jo alkavi hoiva
karkoittaa unosen, kun ensinn� vaimo, joll' onpi
pakkona kehr�ellen el�tt�� v�h�n tuottavan ty�n kautt'
itse�, kiihdytt�� tult' tuhkahan vaimentunutta; 410
liitt�en ty�llens� y�t� h�n harjoittaa valoss' soihtuin
piikoja uurahast' ty�ss', ett' puolison vuodetta voisi
sivi�n� s�ilytt�� sek� pieni� lapsia hoitaa:
eip' tulen haltiakaan nyt my�hemmin aikoa tuota
pehme�lt' vuoteeltaan yl�s kapsahtanut sep�n t�ihin. 415
Aeolian ja Sicilian rantaman vieress� nousee
saar Lipare, tulivuorista korkea tupruavista:
paukkuu rotko sen alla ja Kykloopein tulen sy�m�t
Aetnankin ukurat sek� voimakkaast' alasilla
kalkkuvan kuullahan iskut ja viuhahtavan ter�sraudan 420
raudan raan sulatusarinoissa, kun ahjossa liekki
hehkuvi. Vulkanon koti. Vulkanilais-nimi maallai.
T�nnep� nyt tulen haltia korkeast' taivahast' astui.
Rautaa kalkuttaa Kykloopit onkalossansa
Brontes kuin Steropes, j�senilt' alastonki Pyrakmon. 425
Juur k�sill��n oli muodostumass' ukonnuol osittain jo
kiilloitettuna, joit' is� kaikelta taivahalt' usein
paiskovi maihin, -- mut osa viel' oli keskener�isn�.
My�s raetten satehen kolm'joukkoa, ves'satehenki
kolmet yhdistiv�t, tulen hehkuvan kolme ja tuiskun. 430
Julmiakin salahmoita ja pau'anneen pelotusta
ty�h�n liittelev�t, -- vihan vainoavain v�l�ysten.
Muu'alla Martillen sotavaunut ja kiit�v�t py�r�t
laitetahan, joill' yllytt�� urohot, hovit taistoon;
kilpe� aimoisaa, sek� my�s asehet tylyn Pallaan 435
kilpahan kiillottivat n�m�t, kyymois suomuja, kultaa,
karmeita punotuit', jumalattaren rinnassa itsee
Gorgoakin, joka p��ss' sivallussaan silmi� mulkoi.
"Kaikki ne pois! Hyl�tk��t", ��ns, "syrj�h�n aljetut ty�nne,
Aetnan Kykloopit, sek� huomatkaat t�m� tarkkaan! 440
Teht�v�t on asehet uroholle. Nyt voimat on tarpeen,
nyt k�det joutuisat, koko taitonnekin kyky tarpeen!
Pois hidastus hyl�tk��t!" Eik' ��nt�nyt muuta, kun kaikki
joutuummin k�siks k�iv�t ja ty�n jakoivat tasasesti.
Vellin� velluvi vaski ja kultametallikin, rauta 445
haavoja tuottava ahjossaan avarassahan l�ikkyy.
Valmistavat ison kilven, -- suojaks Latinojen kaikkein
peitsi� vasten, -- ja seitsem�n kertaiseksi sen laittaat
raut'levyst'. Toisetpa palkeill' liehtoen ottavat, antaat
tuulta ja muut vetehen taas kastavat tirskuvan vasken; 450
moukarily�nneist��n alasillen kiikkuvi luola;
tahdilleen nuo voimakkaasti vuorottamalla
paukuttavat sek� vahvoin pihdin k��nt�v�t t�nkk��.
Taatto Vulkanus kuin n�it' Aeolon rannalla puuhaa,
Evandron matalast' majastaan her�tt�� valo armas, 455
aamuinen her�tt�� katon harjalla lintujen laulu.
Nousevi vanhus ja sitten ruumihins viitalla verhoo,
tyrrhenilais-sidenauhoill' anturat jalkahan pauloo.
Kiinnitti my�s olaltaan sivulleen tegelaisenki miekan,
vaan vasemmall' olalleen pani yllehen pantterin taljan. 460
Koirat, kumpikin vartia, kynnykselt' ylev�lt�
eess�h�n julkottaa, oman kulkien herransa kanssa.
Vierahan Aeneaan majahan erityisehen urho
astui, muistellen puhettaan, luvattuu apuansa.
Eip' Aeneaskaan yl�snousnunna my�hemmin yht��n. 465
Tuon oli seurassa Pallas ja t��n kera kulki Akhates.
Yhdytty��n k�tt' antavat, istahtavat majan keskeen;
tehty� sen, tarinaa vapamielist� nauttivat sitten.
Ensin n�in kuningas:
"Suurin Dardanien p��mies, en, s�ilyess�s sun, 470
Troijan l�ytymist' enk' is�nmaatanne voitetuks my�nn�;
niin ison arvonne suhteen meil' ovat taistelun auksi
voimamme pienoiset. Tuolt' Tuscien sulkevi virta
t��lt' h�t�tt�� Rutulus, asehill' edess' vallimme helsk�in.
Vaan sull' aimoisten sukujen sek� suurien valtain 475
joukot ma liitte� aijon, min onnesi oottamaton suo
keinoks: s� juuri kun Salliman kutsumana tulet t�nne.
Ei ylen kaukana t��lt' on vanhoillen perustettu
louhill' Agyllinan toripaikka, joss' Lydian kansa
muinoin kuuluisa sodastaan asuks vuorill' Etruskein. 480
Tuotapa kuuluisaa kuningas Mezentius sitten
julmalla aseitten pakon vallalla hallitsi pitk�t
vuodet. Miks' kertoisin jumalattomat murhat ja julmat
hirvi�n ty�t? Jumalat, sen kostote h�ll', omilleenki!
Yhdistellyt se on el�v�in kera kuollehet ruumiit, 485
liitellen k�sihin k�det, kasvoihin n��t yhteen
vaivataksensa ja tiukkuavii verest��n sek� visvast'
n�in kamalass' syleyksess� hengen heittohon piinas.
Kansapa nyt v�syen vihoviimein hulluhun raivoons,
piiritt�� asehillaan niin h�nen kuin kotins my�skin, 490
surmaa t��n toverit sek� polttaapi palatsinki;
tappelun aikana tuo pakohon Rutulein aromaille
kiipas ja yst�v�ns Turnuksen avun l�ys asehista.
Syyst�p� raivoillen siis nousi Etruria kaikki,
vaatien rankaisuun kuningast' sodall' alkanehella. 495
N�ille sun Aeneas tuhansille ma johtajaks annan.
Sill� jo nurjailee koko rannalla tihj�jen laivain
miehet ja liikkehell' lippuja vaatii; vaan ik� velho
est�vi ennustaen: 'Oi nuoriso oiva Meonein,
vanhojen miesten kukka ja arvo, jotk' oikea harmi 500
vei sotahan ja Mezentius syyll�ns� kiihotti kostoon;
ei ole Italolaiselle sallittu niin ison kansan
voittaa, vaan saa johtajat kaukaa.' Etruskilainen
v�k asettuu, pel�ten jumalain varotuksia, t�lle
kent�lle. Airuita minun luo sek� valtion kruunun 505
valtikkoneen l�hett�� its' Tarkho ja j�tt�vi merkit
leirihin, ett' tulisin Tyrrhenoin valtoa ottaan.
Vaan mua vanhuutein hidas, kylm� ja vuosista verkka,
vallasta kielt��, on urot�ihinki my�h�hk�t voimat.
Poikaan' yllytt�isin, jos ei emons oisi Sabinost', 510
ellei t�� osaks ois is�nmaans. Sie, jonkapa Onni
vuosille, heimollekin hymy��, jota Sallima vaatii,
toimehen k�y, Teukroin, Italoink' ole urhosin p��mies!
Sulle mun Pallaksen sit� paits, mun lohtuni ynn�
toivoni liit�n, ett� sun johdattaissasi sotaa, 515
Martin toint' tukalaa kokemaan, n�kem��n sinun t�it�s
tottuis ynn' esivuosist' ett' oisit h�ll' ihanteena.
Arkadilais-ritarii parisataa h�lle m� annan,
miehist�n valitun: nimess��n Pallas saman verran."
Tuskin olj n�� puhunut, kun katselivat ajatellen 520
Aeneas, Ankhisen poika, ja kelpo Akhates:
ois useat tukaluudet huolettaneet syd�nt�ns�,
ellei ois Venus seijas-taivahalt' antanut merkin.
Sill� nyt aavistamatt' yl�-ilmasta v�lkkyen leimaus
tulj jyristen sek� �kki� sy�ksyv�n n�yttihe kaikki, 525
tyrrhenilaisenki torven r�ikkin� ilmassa soivan.
Tutkelevat: ain' uudestaan jyry kauhea kuuluu.
Aseita, se'espaikalta taivaan, pilvien kesken,
poudassa kiiltelev�n n�kev�t sek� helskyv�n toisiins.
Muut syd�mess��n h�mm�styv�t, mut Dardanon urho 530
tunteepi jyrin�n jumalattaren, �itins�, enteeks.
H�n nime��: "Oi yst�v�, sie �l� tutkia huoli,
tuo mink' kohtalon aanana ois; mua kutsuvi taivas!
T��n lupas haltiatar emo antaa merkiksi mulle,
jos sota puhkeisi, tamineita Vulkanonki tuoda 535
aukseni ilmojen teit�.
Voi mik� kurjillen Laurentoillen tuho uhkaa!
Kuinka sa syys sovittaa saat, Turnus! Kuin monet aaltois
all' urosten kyp�r�t sek� kilvet ja ruumihit huuhtoo
saat, is� Thybris! K�yk�h�t vain sotahan, lain rikkoin!" 540
Kun oli n�� sanat lausunut, nous sialtaan ylev�lt�;
ensin Herkuleksen kytevii tult' alttariloita
h�n viritt��, v�h�sii Penateita ja eilist� Larii
hilpeen� anoen; valituit' tavan j�lkehen lampait'
uhraapi nyt Evandrus ja Troijan nuoriso my�skin. 545
Laivojen luo sitt' t��lt' tovereit' tavataksensa l�htee;
heid�n h�n luvustaan, sodan jotk' olivat tovereinaan,
kelpoja kunnoltaan valitseepi; muut vesitiet�
j�ljest� seuraavat, samoten v�hitt�in alavirtaa,
tietoa viem�h�n Askanioll' is�st' ynn' asioista. 550
Teukroill' aikovillen Tyrrhenien kentille suodaan
ratsut. L�ks jalo Aeneas, min leijonan talja
verhoo keltainen kokonaan helokynsist� kiilt�in.
�kki�h�n v�h�n kaupungin l�pi lent�vi maine,
Tyrrhenien kuninkaan urosten nyt l�htev�n rantaan. 555
Pelvosta kartuttavat lupauksia �idit ja kulkee
vaaraa ennemmin pelko, mi suurentaa sodan uhkaa.
Taatto Evandrus sitt' erovan k�tehen ruvenneena
itkusta kyll�stym�tt��n lausuvi n�in halaellen:
"Jospa mull' oi kuluneet sois Juppiter j�llehen vuodet, 560
jommoinen olin kuin sotarinnan ma Praenesten luona
ensinn� kaasin ja voitettuain kasan kilpi� poltin,
kun kuninkaan Herilon k�dell�in min� Tuonehen ty�nsin.
Kolmet henke� h�lle Feronia �itins� antoi
syntyiss��n -- kamalaa! Mun taistella kolmasti t�ytyi, 565
kolmasti kaataminen olj; kaikkipa sittenki h�lt�
henkens� t�� k�si katkas ja yht' useat asehet riist.
Emp� m� ois sulosest' eronnut halauksestas koskaan,
poikani, eik� Mezentius naapuri ois t�t� p��t�
pilkannut koskaan, niin monet miekalla julmahan surmaan 570
sy�sten ja niin usean urohon telottain seastamme.
Vaan te, o ylh�iset, jumalain sin� johtaja, suurin
Juppiter, armahtakaat, anon, arkadilais-kuningasta;
kuulkaatten is�n toivomukset: jos tahtonne ompi
Pallaan s�ilytt�� minullen, jos Sallima s��st��, 575
hengiss� jos h�net n�en sek� luokseni saapuvan j�lleen,
niin el�m�� anon, niin joka vaivan tahdon ma kest��:
vaan kovall' onnella jollakin jos, oi Sallimus, uhkaat,
sallittakoon jo nyt, nyt tukalan elon p��tte�, kunnes
on ep�tietosna murhe ja on tulevan ep�varma 580
toivo, kun sua, rakas poikani, mun elon ainutta riemuu
voin sep�ell�, ett'ei joku synkempi viesti mun rintaa
haavoittais!" -- N�� lausehet juur erotessansa taatto
virkki ja palveliat majahan v�syneen pojes auttoi.
Mut jopa l�ks avonaisista porteista ritarjoukko: 585
Aeneas esimm�isien keskess', Akhateski kelpo,
sitten Troijan muut ylimykset ja keskell� joukon
Pallas viitassa kuin koreoiss' asehissansa n�hd��n:
niinkuin Okeanon veden kastama nostavi Koint�ht,
-- mink' yli muiden t�htien suosiipi Venus tulta --, 590
taivaallen pyh�t kasvot ja haihduttaa syv�t varjot.
Seisovat valleilla arat �idit ja katsoen tuhkan
pilve� seuraavat, v�ke��n vask'kiiltelev�ist�.
N�� lehon kautta, mist' oikasutie l�himmitt�in saattaa,
matkustavat asehissaan. Nousee huuto ja parveen 595
k�yty� saa hepojen kapiot jymyhyn tomukummun.
Caeriton j��vilun virran luona on jylhe� korpi,
laajalti uskonnoll' isien pyh�: vuorien vierut
tuon rajottaa joka puolta ja kuusien vehre� korpi.
Silvanoll' entisten Pelasgein sanotaan pyhitelleen 600
lehdon ja juhlan niittyjen, karjankin jumalalle;
nuo esimm�isn' asuneet on Latinoin maa-alueilla.
T��n l�hitienolla Tyrrhenineen salapaikkahan Tarkho
leirihin k�ynyt olj: ylev�lt' yl�ng�lt� sen n�hd�
saatettiin koko joukko, mi taajeni kentti� pitkin. 605
T�nn' is� Aeneas, sotahan valittunsakin joukko
saapi ja, uuvuttuaan, hepojaan sek� itse� hoitaa.
Vaan Venus haltiatar sulokas lomitsen yl�pilvein,
lahjoja kannellen tuli; t�� er�laaksossa poikans
kun et�h�ll' erill��n joen viiv�st�v�n tyk�n' �kk��, 610
lausuupi n�m�t lausehet, tullen vastahan h�lle:
"Siin' ovat nuo luvatut, minun mieheni taidolla tehdyt
lahjani: Laurentolaisia sie kopeoit' �l� pelk��
kutsua taisteluhun heti, poika, �l' urhoa Turnoo!"
N�in Cytherea lausuttuaan halas poikuettaan ja 615
hohtoiset asehet pani tuon etehen ala tammen.
T�� iloten jumalattaren lahjasta, kunniastaankin
moisesta ei voi kyll�styy t�hystelless� tarkkaan
kaikkea: ihmettelee sek� k��nt��pi k�siss�ns�
t�yht�k�st', aimoisaa kyp�r��, joka kuultavi tulta, 620
miekkaa turmaista', vask'kankeeta sotapaitaa,
kookasta, veren karvaista kuni on panupilvi
p�iv�� vasten, kun tuo kimaltain kumottaa et�h�lle;
my�s sekotusmetallista ja kullasta s��rystimelt��n
sorjia, peist� ja kertomatont' ihan laitosta kilven. 625
Siin' Italoin osat olj, suvun Roomankin iloretket,
tuntien tarkoin ennusteet, ajatkin tulevaiset
piirrellyt tulen haltia; siin' koko Askaniuksen
j�lkeen nousevan heimon ja taistellut sodat kaikki.
Laittanut olj virumaan viher�isess� luolassa Marsin 630
hirmuisen suden; t��n nisien luo my�s pari poikaa
loikovat leikitellen, elatusemoaan imeskellen
pelvotta: tuo taap�in kenokaulansa k��nt�en kumpaa
vuorottain hyv�j�� sek� heid�n ruumista nuolee.
Rooman t��n l�hellen ja Sabinojen naisien ry�st�n 635
penkilt' teaatterin ynn' ilon�yttelyst' aimosan Cirkon
liitt�nyt olj sek� �kki� oudon, kiihtyv�n taiston
Rooman kuin Tatius-ukon n�rkk�h�n Kureksen kesken.
Sitten nuo kuninkaat lopetettua kesken�ns taiston
Juppiterin �ltt�reiden luon' asehissa ja kantain 640
maljoja seisoivat, rakentain, sian uhraten, liiton.
Tuostapa ei et�h�ll' palasiks rajusat hevot Metton
raastivat (-- oisitpa Alban mies pit�nyt lupaukses!);
miehenki valhekkaan sis�lmyksi� viskovi Tullus
mets�h�n tuossa ja kosteat orjantappurat verta 645
tiukkuvat. Tarkvinion ajetunkin k�ski Porsenna
ottamahan sek� julmalla saarrolla ahdisti linnaa;
puolustamaan vapauttaan Aeneaan suku riensi.
Suuttuvan muotoiseks sen ja uhkaavanki s� oisit
n�hnynn�, sillan ett' h�vitt�� on rohjennut Kokles, 650
murtaen kahlehens' ett' kymin yl' l�ks Kleelia uimaan.
Kuppurallaan Tarpeijon linnan vartia seisoi,
Manlius, temppelin eess' ylev�� Kapitooliot' puoltain;
viel' Romulon hovin oljet �sken leikatut kattoi.
T��ll�p� kaakattain hopeainen ankkakin lensi 655
kultaisess' etisess� ja julkais gallien matkan:
Gallit saapuivat l�pi mets�n ja ottivat linnan
synkkyyden sek� varjosan y�n hyvin peittoa k�ytt�in
heill' oli kullan keltanen tukka ja keltaset vaatteet;
hohtavat raitaisist' takistaan sek� valkosta kaulaa 660
kiert�v�t kultaset vitjat ja kullakin kaks alppilaista
keih�st� k�dess' s�ihki ja ruumeitaan isot kilvet
peittiv�t. Tanssivatkin Saliot, alastoinna Luperkot
myssyne viiksineen sek� taivolta puonnehet kilvet
kalkutellut oli; kaupungin l�pi uhreja veiv�t 665
vankkuriss' sorjissa hurskahat �idit. T��lt' et�h�lle
liitt��pi Manalan majat, Tuonenki korkeat portit,
my�s rikosten kuritukset ja ruhtoa sun, Katuma,
uhkaavan kiven alle ja Raivotart' kauhistuvaisen;
hurskahat taas erilleen: n�ill' antamahan lait Katon. 670
N�iden keskess� olj avaran meren, myrskys�n hahmo
kultanen; vaan meri valkosna vaahtosi myrsky�v�isn�,
ringiss� my�s delfinit hohdokkaat hopeasta
py�rteliv�t, meren tyrsky� halkoen purstohinensa.
Keskess��n vask'laivaston, sodan Aktialaisen 675
huomaa: j�rjestetyss' sotarinnass' s� n�hnynn� oisit
kiehuvan Leukaten kaiken ja kullasta kiilt�v�n laineet.
Tappeluhun vei keisari Augusto t��ll' Italoita,
kansan, senaatin, Penaattein kanss', ylev�in jumalainkin,
korkeall' keulalla seisten; t��n ilosill' ohimoilla 680
kiils pari leimua, vaan ylip��ns' is�n n�htihin t�hti.
Toiselta suunnalta tuulin ja muin' jumaloine Agrippa
johtaa korkeena v�ke��n: sodan ylpe� merkki
kiilt�vi p��ss� nyt t�ll', alusten anastuksesta, -- kruunu.
Barbarijoukkoin t��lt' Antonius kirjavin asein, 685
-- jok' It�maan v�en voittanut on sek� poutasan rannan,
Aigypton, It�maan v�en my�s mukanaan et�simm�n
Baktran tuopi ja seuraa -- kauhu! -- Egyptist� vaimo.
Yhtehen sy�ksiv�t kaikki ja vaahdottivat meren kaiken,
py�rrellen ulappaa et�h�is-alusten kokin, airoin. 690
Saapuivat merellen; merell' uiden luulisit irti
kiskottuin Cykladain tahi vuorien sy�snehen yhteen:
niin torikeuloist' taistelevat j�tinmoisista miehet.
Tappura-soihtuja k�ell� ja keih�sten lentosta rautaa
kylvet�h�n: punertuu meritaistost' Neptunuksen kent�t. 695
Keskess� valtiatar v�ke��n kotimaisella kutsuu
kalkkaloll' eik�p� h�n n�e viel' takoaan pari kyyt�;
kaikenlais-jumalain imehet sek� haukkuv' Anubis
vasten Neptunusta, Venusta sek� vasten Minervaa
taistelevat. Mars tappelun keskustassapa riehuu 700
rautahan kaivertu sek� ilmassa hirve�t Kauhut
viittoineen revityin', iloten my�s kulk Erimieli;
tuot' Sodan haltiatar verisin rusikoinensa seuraa.
N�it�p� katsoen joutsen j�nnitti Aktiolainen
pilvist' Apollo: s�ik�hti t�st� Egypti ja Indot, 705
kaikki Arabialaiset, Sabaeotki l�ksiv�t karkuun.
My�s kuninkaatarkin mukahaisilla tuulilla n�htiin
purjehtivan, levitt�� komennettuans kaikki jo purjeet.
Tuon tulevaisesta kuolosta kalvenneen sodan keskeen
tehnynn� olj tulen haltia myrskyn ja Luotehen huostaan 710
suoden, mut vastassaan iso ruumihisen, surevaisen
Niilin, aukasevan syle��n, koko viitalla kutsuin
tummahan helmahans lannistetuita ja virtansa mutkiin.
Vaan Caesar kolm'kkertaisess' iloretkess� kulkein
Rooman muureihin, jumalill' Italoin iki-uhrin 715
s��si ja kolmesataa pyh�st�� mit� suurinta laittoi
linnahan. Raikuivat ilost', tanssista, leikist� tiet nyt,
kaikissa templeiss' on emojoukot, kaikissa uhrit;
maall' alttareiden eess' vasikat makas uhria varten.
Muhkean Febuksen tuo kynnyksell� nyt istuin 720
tutkivi kansojen lahjoja, kynnyksille ne ylpeill'
antaen: pitk�n� sarjana astuvat voitetut kansat,
kielilt� kuin asehilta ja vaattehiltaan monenlaiset.
Paimenten suvun t�ss� ja vy�tt�m�t Afrikalaiset,
t�ss' Lelegat, Karat sek� joutsikkaatki Gelonit 725
Vulkano tek; jopa tyynemmin kulkivat Eufraten aallot,
my�s inehmoist' et�simm�t Monnit ja haarova Rheini,
vallattomatki Dahaet sek� juonikas sillall' Araxes.
N�it� h�n Vulkanon yh� kilvess�, lahjassa �idin
ihmeht ja, tiet�m�tt��n asioist', ilotsee kuvioista; 730
heimonsa sitt' olalleen osat, heid�nki mainehen nostaa.
Viitteet:
V. 9. Diomedes, kuuluisimpia Troijan sodan urhoja, muutti sodan
j�lkeen Etel�-Italiaan (Apuliaan), jonne perusti Argos Hippion nimisen
kaupungin, jonka nimi sitten muuttui Argyripa'ksi sek� vihdoin
nykyiseksi Arpi'ksi.
V. 83. Kolmasti tulee Aeneidiss� puhutuksi "valkeasta em�siasta
valkosine porsahineen virran rannalla" merkkin�, mihin kaupunki
(Alba-Longa) oli perustettava.
V. 103. "Amfitryon pojalle", nim. Herkuleelle.
V. 119. "N�m�t". nim. sanat.
V. 130. Evander y.m. johtivat sukuper�ns� Elektrasta, Atlaan
tytt�rest�: samoin Aeneaskin johti sukunsa Atlaan toisesta tytt�rest�
Maijasta. -- Nimi Evander, syntynyt kreikkalaisista sanoista, merkitsee
suomeksi: hyv�mies.
V. 146. Daunus oli Turnon is�.
V. 157-158. Herkules vei mukanaan Hesioneen, Laomedon tytt�ren ja
Priamon sisaren, Kreikkaan sek� antoi h�net Salaminin kuninkaalle
Telamonille puolisoksi.
V. 276. Poppelia sanotaan "kakskarvaseksi" sent�hden, koska sen lehdet
ovat toiselta puolelta tummemmat kuin toiselta. Poppeli oli Herkuleelle
pyhitetty.
V. 285. Saliot, joita Noman s��nn�n mukaan piti olla 12, olivat Mars'in
pappeja. Heid�n nimens� johtuu lat. sanasta "salire" = hyp�t�, koska
heid�n tuli tanssia Mars'in kunniaksi m��r�tyiss� juhlakuluissa.
V. 291. Herkules valloitti Troijan ja tappoi sen kuninkaan Laomedontin
siit� syyst�, koska h�n ei t�ytt�nytk��n Herkuleelle lupaustansa, antaa
t�lle Trosin hevoset, kun Herkules oli pelastanut h�nen tytt�rens�
Hesionen. -- Eekhalian taas Herkules h�vitti siksi, koska sen kuningas
Eurytus kielt�ytyi antamasta tytt�rens� Iolen Herkuleelle puolisoksi.
V. 293. "Kaksruumihit", s.o. Kentaurit, joiden ruumiin yl�-osa oli
ihmisen, mutta ala-osa hevosen muotoinen.
V. 294. Hylaeus ja Folos oli kahden Kentaurin nimi�. --
Kreetalais-peikko oli hirve� h�rk�, mink� Herkules ei tappanut, kuten
Vergilius otaksuu, vaan toi el�v�n� kuningas Eurystheylle.
V. 296. Tuonen vahti = Kerberus, jonka Herkules ry�sti Manalasta ja toi
maanpinnalle.
V. 298. "N�ky mik��n", mink� Herkules n�ki Manalassa.
V. 322. Nimi "Latium" johtuu lat. sanasta lateo = olla peitossa,
lymyill�.
V. 343. "Luperkalin", nim. luolan. Nimi Luperkal, -- jonka arvellaan
johtuvan lat. sanoista lupus = susi ja arceo = est�� ja joka siis
merkitsisi "susien est�j��". -- oli mets�n jumalan ja karjan suojelian
Panin lis�nimi, samoin kuin h�n my�s nimitettiin Lykaiolaiseksi er��n
Arkadian vuoren Lykaion mukaan (kreikk. sana "lykos" merkitsee sutta).
V. 345. "Argileton" (= Argon kuoleman) lehto sai nimens� er��n
argivolaisen Argosen murhasta siell� siit� syyst�, kun Evanderin
alamaiset varoivat t��n v�jyv�n Evanderin henke�.
V. 346. Evander todisti viattomuuttansa Argon kuolemaan.
V. 347. Tarpeijo oli vuoren jyrk�nteen nimen�, mist� kuolemaan tuomitut
pahantekij�t sy�stiin alas.
V. 354. Kilpe� puistellen, t�risytt�en luultiin Juppiterin saavan
ukonilman aikaan.
V. 358. Janikulon m�elle oli Evanderin linna rakennettuna, josta sitten
Rooma levisi muille (6) kummuille.
V. 361. "Karinoiksi" kutsuttiin Rooman komehinta kaupunginosaa.
V. 383. Nereon tyt�r, merenneito Thetis pyysi ja sai Vulkanolta aseita
pojallensa Akhilleelle.
V. 384. Tithonon puoliso Aurora sai my�s Vulkanolta aseet Memnon
pojallensa (Aen. I, 489).
V. 479. Agyllan kaupungin perustajat olivat Pelasgeja, mutta tulivat
siit� karkoitetuksi, kun Lydialaiset siirtolaisina kuninkaansa
Tyrrhenon johdolla sinne saapuivat. Siit� l�htein sai kaupunki
nimekseen Caere.
V. 533. "Mua kutsuvi taivas!" nim. sotaan.
V. 553. "Helokynsist�" s.o. kullatuista kynsist� "kiilt�in."
V. 626. "Siin'" nim. kilvess� olivat Roomalaisten tulevaiset kohtalot
kuvaeltuna.
V. 631. "Pari poikaa", nim. Romulus ja Remus.
V. 635. Kun Roomassa oli naisista puute, panivat he toimeen
kansanjuhlan (cirkusleikit), johon kutsuivat Sabinolaisia vieraiksi.
Juhlan parhaillaan ollessa, karkasivat Roomalaiset silloin pahaa
aavistamattomien, aseettomien Sabinolaisten p��lle ja ry�stiv�t heid�n
naisensa. T�st� syntynyt sota p��ttyi siten, ett� osa Sabinolaisia
yhdess� kuninkaansa Tltus Tation kera muutti Roomaan asumaan.
V. 642. Alba-Longalainen Mettus Fuffetius, Roomalaisten liittolainen,
oli tehnyt salaliiton Rooman vihollisten kera ja meni tappelun aikana
vihollisten puolelle.
V. 646. Porsenna, Etrurian kuningas, koki sodalla pakottaa Roomaa
ottamaan taasen kuninkaaksensa Tarkvinius Superbon (= "Ylpe�n"), jonka
Roomalaiset olivat ajaneet pois h�nen v�kivaltaisuutensa t�hden.
V. 650. Kun kerran, piirityksen aikana, Roomalaiset t�ytyiv�t,
hy�kk�yksen tehty�ns�, paeta ja Etrurialaiset heit� ahdistivat jo ihan
kintereill��n, pelastuivat he vain siten, ett� Horatius Kokles k��ntyi
sillalla yksin taistelemaan vihollisia vastaan ja taisteli niin kauan
kunis Roomalaiset ehtiv�t purkaa sillan h�nen takanansa, jonka j�lkeen
h�n hypp�si Tiberin virtaan ja ui omiensa luo. -- Kleelia, joka yhdess�
muiden roomalaisneitojen kera oli Porsennan panttivankina, pakeni ja ui
Tiberin yli Roomaan: Roomalaiset l�hettiv�t h�net Porsennalle takaisin,
mutta Porsenna lahjoitti kunnioituksesta h�nelle vapauden.
V. 652. Manlion, kun oli Tarpeijon linnaa vartioimassa, saattoi
ankkojen kaakatus havaitsemaan, ett� Gallit yrittiv�t y�ll� p��st�
linnaan, jolloin h�n ajoi heid�t takaisin.
V. 663. Saliot oli Marsin ja Luperkot Panin pappeja.
V. 664. "Taivolta puonnehet kilvet", joita oli 12, olivat Salioin
vartioittavina.
V. 668. Katilina, er�s roomal. senaattori, oli v. 63 e.Kr. koettanut
saada Roomassa kapinan aikaan ja siten anastaa itselleen vallan.
V. 670. Kato oli tapainsa puhtaudesta ja yksinkertaisesta el�m�st��n ja
hehkuvasta is�nmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen.
V. 675. T�st� v�rssyst� alkaen kuvailee Vergilius Aktion tappelua
v. 31 e.Kr., jossa Augustus voitti vallasta h�nen kera kilpailevan
Antonion sek� t��n liittolaisen ja rakastetun Kleopatran, Egyptin
kuningattaren. Sen tappelun j�lkeen, miss� Augustus voitti varsinkin
taitavan merip��llikk�ns� Agrippan neuvoilla, sai Augustus rajattoman
vallan Rooman tasavallassa. Agrippa sai, ansiojensa palkinnoksi, kantaa
laivankeuloja kuvaavilla koristuksilla kaunistettua kruunua (korona
rostrata'a).
V. 692. Cykladat ovat saaria Egean meress�.
V. 696. "Valtiatar", nim. kuninkaatar Kleopatra.
V. 697. Aktion tappelun j�lkeen, v�ltt��kseen vankeutta Roomassa, antoi
Kleopatra pari kyyt� purra rintaansa.
V. 698. Anubis oli egyptil�inen ep�jumala, jolla luultiin olleen koiran
p��n, mutta ihmisen ruumiin.
V. 712. Koko viitalla liehuttaen, ik��nkuin peitt��kseen lapsiansa sen
suojaan.
V. 725. Lelegat oli er�s pelasgilainen heimo Kreikassa ja
V�h�-Aasiassa. -- Karat = Kaarialaiset V�h�st�-Aasiasta. -- Geloonit
olivat kotoisin Ukrainista Dnieperin rannoilta. --
V. 727. Morinit asuivat Belgiassa.
V. 728. Dahaet olivat er�s skythialainen kansa Kaspian meren rannoilta.
-- "Juonekas sillalle", s.o. ylen tulviva virta Araxes Armeniassa.
YHDEKS�S LAULU.
Sodan alku.
Ainehisto.
Aeneaan poissa ollessa l�hett�� Juno Irin yllytt�m��n Turnoa sotaan
Troijalaisia vastaan, jota kehotusta Turnus oitis noudattaa (1-32). --
Kun Troijalaiset, Aeneaan k�skyn mukaan, olivat vet�yneet muurien
suojaan, p��tt�� Turnus polttaa heid�n laivastonsa (33-76). --
Berekyntia muuttaa, Juppiterin luvalla, laivat yht� moneksi meren
immeksi (77-122). -- Turnus rohkaisee t�st� ihmeest� h�mm�styneit�
Rutuloita, n�ytt�en, ett� laivojen poiston kautta on jumalatar tehnyt
Teukrojen paon mahdottomaksi. -- Teukrot saarretaan (123-175). --
Nuorukaiset Nisus ja Euryalus, havaittuaan ett� er��ll� suunnalla
vihollisten leiriss� olivat nuotiot kyyntyneet, tarjoutuvat Teukrojen
p��llik�ille l�htem��n airueina Aeneaan luo; tarjous otetaan ilolla
vastaan ja suurien lupausten ja hartaiden toivotusten seuraamina he
l�htev�t matkaan (176-313). -- Telotettuaan vihollisleirist� monta
nukkunutta Rutuloa, p��sev�t he jo mets��n, mutta, kohdattuaan
vihollis-parven ja jouduttuaan ilmi Euryalon saaliiksi saadun kyp�r�n
v�l�hyksen kautta, joutuvat siell� perikatoon (314-449). -- Rutulot,
aamulla vahinkonsa havaittuaan, pist�v�t Nison ja Euryalon p��t
keih�sten neniin sek� kuljettavat niit� Teukrojen n�kyviss�; Euryalon
�idin murhe (450-502). -- Tappelu alkaa; Rutuloin taistelu kilpien
katos'alla; tornin kaatuminen (503-589). -- Askanius ampuu
tyhm�nylpe�n, kerskuvan Remusen, mutta saapi Apollolta k�skyn,
j�tt�m��n sota miesten ty�ksi (590-663). -- J�ttil�iset Pandarus ja
Bitias aukasevat portin, surmaavat monta siihen rynt��v�t� vihollista,
mutta saavat surmansa Turnuksen k�dest�, joka p��llep��tteeksi, porttia
suljettaessa, tulee erhetyksest� teljetyksi kaupunkiin (664-759). --
Sitten kuin Turnus oli pannut suuren verisaunan kaupungissa toimeen,
t�ytyy h�nen, ylivoiman ahdistamana, v�hitellen per��nty� virralle
p�in, johon h�n vihdoin hypp�� ja uipi v�kens� luokse (760-818).
_Turnus; Nisus ja Euryalus; Pandarus ja Bitias_.
Vaan sill'aikaa kuin n�m�t toimitetaan salomailla,
taivahalt' Iriksen l�hett��pi Saturnia Juno
rohkean Turnon luo. Ukon Pilumnon lehokkaassa
lyylim�-laaksossa silloin istumahan osui Turnus.
H�llep� on rusosuin nimennyt Thaumantias n�it�: 5
"Turnus, toivovallen mit� ei jumaloist' olis kenk��n
sallia rohjennut, sen my�ns sull' onnekas hetki.
Aeneas toverit, sotaleirin ja laivaston j�tt�in,
l�ksi Evandron valtiohon ja Palation maille,
kaupunkeihinkin Korython etimm�isihin pyrkein 10
lydialais-maamoukkia l�ks kivottaan sotaleikkiin.
Miks hidastat? Johan on hevot, vaunutki hankkia aika!
Pois koko vitkailus! Mene, ly� sekasortohon joukot!"
Virkki ja taivaallen pyr�ht lentohon laukuvin siivin,
lennolla leimahuttain ison kaaren pilvien alle. 15
Nuoripa mies h�net tuns sek� t�htiin p�in k�den kumman
nostaen lausehillaan t�ten seuraa erkanevaista:
"Iris, taivasten sulo, ken sinut pilvist� mulle
maallen laittanut on? Mist' t�� niin hohtava loiste
�kki� nous? Avauntuvan n�en min� keskelt� taivaan, 20
taivolla t�hti� n�en samovan. Moist' ennett� seuraan,
kenp' oliskaan sodan vaatija!" -- N�in nimeten joen luokse
astaht ja ammentaen sen kalvosta vett� h�n paljon
pyynt�j� laitteli ilmoihin, jumaloill' lupaellen.
Vaan jopa l�ks avonaisille kentillen koko joukko, 25
kirjavilt' tankeiltaan, hevosilta ja kullalta kiilt�in.
Messapus etujoukkoja joht, j�limm�isi� taasen
Tyrrheuksen pojat, vaan v�en keskustaa komens Turnus,
keikkuellen asehiss', yleten v�est��n koko p��lt��n:
n�� samos aivan kuin tyvenest' ylenee syv� Ganges 30
seitsem�st' tyynest� l�hteest��n tahi kuin vet�yntyy
aimosa Niil takasin ketomailta ja uumahans siirtyy.
T�ll�in �kki� tupruavan kuni tuhkasen pilven
Teukrot huomaavat ketomailla ja nousevan kalveen.
Tornilta vastaiselt' esimm�isen� huutavi Kaikus: 35
"Miehet, ohoi! Mik� parvi se synkk�n� pilven� vy�ryy?
Aseihin heti! Tuokate keih��t! Muurille nouskaat!
Saapumass' on vihamies!" -- Rymin�ll� siks suurella porttein
taakse Dardanidat vet�yntyen t�ytt�v�t muurit.
N�inp' eroten asekuntoinen oli k�skenyt heille 40
Aeneas: sill'aikaa jos joku sattuis vaara,
ett'eiv�t sotarintoa laittais, kent�lle l�htis, --
leiriss� oisivat vaan hakien varustuksien suojaa.
Siis ehk' kamppailuun viha, kunnia yllytti k�ym��n,
kuitenki sulkevat porttinsa kiinni ja t�ytt�v�t k�skyt, 45
tornien suojuksess', asehiss' odottain vihollista.
Turnus kun kiireiss��n hitahan oli j�tt�nyt joukon,
kahdenkymmenen ratsastajan kera oottelematta
linnalle sai: t��n Thraakian valkois pilkukas ratsu
toi sek� kultaista kyp�r��ns koristelj puna t�yht�. 50
"Ken kerallain vihollist' esimm�isn' on vainossa, miehet?
Hei!" -- nime�� sek� sylkytt�en sy�ks ilmahan keih��n
tappelun alkeeksi kupeellen ja kent�lle kiit��.
Huudolla vastaavat toverins sek� julmasti �rjyin
seuraavat, imehdellen Teukrojen arkoa mielt�, 55
ett'eiv�t kedon tanterellen eik' taistohon miehet
k�y, vaan leiriss� piilev�t. Kiivahast' t��lt� ja sielt�
ratsain aukkoa etsiskelee se ja muuria tutkii.
Niinkuin lampaitten navettaa susi nuuskivi t�ytt�,
kun ulisee ometan luon', n�hty�h�n satehet ja 60
myrskyiss��t, syd�n y�ll', -- em�ns luona mut m��kiv�t vuonat
suojassa; vimmoissaan t�� julmana, hurjana telmii
vastoin varjelluita, kun pitk�llinen n�l�n tuska
kiihtyy �kki�h�n, kun t��n janoaa kita verta:
n�inp�h�n Turnollakin viha syttyy, leiri�, linnaa 65
tutkiessaan, juur n�in ytimens�kin harmista kiihtyy,
arvelless' sis�h�n miten p��sis ja millinen keino
teljetyt Teukrot sais alangolle ja kent�lle saattais.
Laivaston, mik� leirin vieress� k�tk�ss� piili,
vallilla piiritetyn sek� virrankin syv�ng�ill�, 70
kimppuhun k�y, tovereitaan karskeja k�skien polttoon:
tuimana leimuavan k�tehen sitt' ottavi soihdun.
Toimehen k�yv�t: Turnon l�sn'olo kiihdytti heit�;
turmiosoihduin siis koko nuoriso nyt varustautuu.
Nuotiot raastetahan: valoaan pikim�ist' tulisoitto 75
luo, tulen tupruttaiss' sysikk��n tuhan t�hti� kohti.
Haltia ken, sano oi Runotar, niin hirve�n roihun
poistaa voi? Ken niin ison loimon laivoilt' est��?
Vanha jo on tapaus, mut aina sen kertovi maine.
Silloin kuin frygilaisella Idan vuorella laittoi 80
laivoja Aeneas, k�etess' samota ulapalle,
kerrotahan Berekyntia-�idin Juppiterille
suurelle n�� sanat lausunehen: "Suo, poikani, mulle
armahall' �idilles anomuksens, kun valtahan p��sit!
Mull' oli m�ntyinen salo, ainiahan rakastettu; 85
mets� se linnan huipulla olj ja mun lyylim�paikka,
vaahtera rankoiltaan sek� tummilta kuusilta synkk�:
dardanolaiselle n�� urollen, kun laivoja puuttui,
mielesti soin, mut nyt levotont' iso huol murehuttaa.
Pelkoni poista ja t��n suo pyyt�v�n �itisi voivan, 90
ettei tuulisp�� hajalleen sais n�it' eli myrsky.
Onneksi olkohon noill', ett' t�yryill�mme ne tehtiin!"
H�llep� vastaa poika, mi maailman t�hti� kiert��:
"Oi mit� pyyd�tk��n, emo? Tai mit�s etsit s� noilla?
Voisiko kuolevien k�sin laittamill' laivoill' antaa 95
ainainen olemus? Ep�varmoja vaaroja voisko
turvassa Aeneas tuta? Moinen kell' ois jumaloista
my�nnetty valta? Mut kun pysyneet ovat loppuhun, joskus
tultua ausonilais-satamiin, mik� tuulilta s�ilyi,
p��llik�n Dardanojen mik� toi Laurentojen seutuun, 100
hahmon turmehuvan otan niilt� ja n�� meren laajan
teen jumalattariks, ett� ne niin kuni Nereon Doto-
tai Galatea-imp' aaltoa vaahtoavaa povin halkois."
N�in nimes, vannoen sen stygil�isen veljens� virran
kuin my�s pihkasta loimottavain, syv�kuilujen rantain 105
kautta ja vannomallaan vapisuttaa kaiken Olympon.
P�iv� se sallittu nyt l�hestyi, jopa ehtiv�t Onnen
m��r��m�t ajat, jolloin �iti� Turnuksen v��ryys
muistutti est�m�h�n vihityist' aluksistansa liekin.
T�ll�in kummallinen n�kimet valo h�ik�s ja n�htiin 110
koitosta liihottavan yli taivaan penkerepilven
Idan kuoroineen; sitt' aivan hirve� ��ni
taivolta raikuen Teukroin kuin Rutuloin v�en huumas.
"Teukrot, �lk��tten varustaiko mun laivoja puoltaan,
�lk��tten sotahan ruvetko; meren ennenp� polttaa 115
kuin pyh�t puut voi Turnus! Olkaatten vapahat ja
muuttukaten meren neidoiks!" N�in emo k�ski ja kaikki
katkasevat nopeaan alukset sitehens satamassa:
nuo delfinien laill' upottain kokat laimingin pohjaan,
k�tkeyv�t sek� niin moneks muuttuvat -- ihmek�s kumma -- 120
hahmoks impyehen, kuin mont' oli vaskista keulaa
rannalla seisonut ennen ja kiit�v�t t�st urannolle.
Mieli t�st' �imistyi Rutulein, Messapuski itse
s�ik�hti korskuissa hevosten sek� vuo Tiberinki
seisahtuu, k�he�st kohaten palajaa ulapalta. 125
Mut ei rohkeamielisen Turnon lannistu uljuus;
mieli� h�n kivottaa vain sen uhemmin, toruenki:
"Teukroja uhkaa n�� imehet; n�in Juppiter itse
ainoan turvansa luovutti heilt'; ei keihoja, tulta
tarvinneet Rutuloin! N�in on meri suljettu heilt� 130
eik' paon toivoakaan oo; maailmast' osa toinen
teljetty on, vaan maa k�siss�mm'; asehiss' italoisten
kansain niin monet on tuhannet! Ei haltia-enteet,
joist' Frygil�iset niin kehuvat mua kauhista yht��n!
Kyllin on onnellen, Venukselleki suotu, ett' Teukrot 135
p��siv�t Ausonian elomaille. On mullakin arvat
vastahiset, -- h�vitt�� rikoksellista kansoa miekoin,
ry�stetyn puolison vuoks; ei koske Atridoja yksin
tuo suru eik' sotahan vain Spartalla oikeutt' ollut.
-- Onhan mut kerranki hukkua kyllin? -- Kyll' olis ollut 140
entinen synti, ett' inhonut ois syd�mens koko naisten
heimoakin. T��n vallin ja estetten ojanmoisten
luottamus rohkaisee, v�h�n kuolosta suojelemalla,
Teukroja viel. Mut eiv�tk�s varustuksien Troijan,
Neptunon k�sin tehtyjen, liekkihin sortuvan n�hneet? 145
Teist� ken, maan valiot, siis l�htee muureja kangin
murtamahan sek� mun kera pelkurileirihin hy�kk��?
Vulkanon tamineit' en kaipaa eik' tuhat laivaa
tarvita Teukroja vasten. He liittohons saakohot vaikka
kaiken Etrurian! Ei pimeytt' eik' Palladionkaan 150
varkautt' arkaa, linnan vartioston telotusta
tarvitse pelj�t�; emm' uvehen pimi��n lymy vatsaan;
p�iv�ll�, julkisest on paras saartaa liekill� muurit.
Teenp� m� etteiv�t Danaoin ja Pelasgien kanssa
luulisi taistelevans, joit' ehk�si kymmenen vuotta 155
Hektor! Te siis nyt, kuin osa parhain p�iv�st' on mennyt,
iltaisin ilomiell', asiat hyvin tehty�, miehet,
ruumista holhoilkaat sek� taistohon valmihit olkaat!"
Portteja vahtimahan y�vartiollaan t�m�n j�lkeen
Messapoll' uskotahan sek� muureja liekill� saartaan. 160
Nelj�p�toist' Rutuloin asemiest� nyt muurien vahtiin
arvotahan, kutakin joist' taas sata urhoa nuorta,
purppurat�yht�ilt��n sek� kullasta loistaen, seuraa.
Vuorottain, eroten, n�m�t vahti ja nurmella loikoin
viini� appoivat vask'maljoja kallistamalla. 165
Nuotion leimutess', y�n n�in vartiajoukk' unetonna
leikiss� viett��pi.
Muurilta katselevat t�t� Teukrot, kun varustustaan
miehitt�v�t: varovasti he joutuun portteja sitten
tutkivat, kesken�h�n varustuksia sillottavat ja 170
korjaavat tamineita. Mnestheus ja tuima Serestus
kiirehtiv�t, jotk' Aeneas is� hetken� vaaran
miesten johtajiks ynn' asiain esimiehiksi m��r�s.
Pitkin muureja nyt koko joukko, ens vaarasta arpoin,
vahtivi vuorottain, mit� kunkin vahdittavan' on. 175
Porttia vahtaamass' on Nisus, Hyrtakon poika,
taisteluss' urhein; t��n nopeain vasamain sek� peisten
taitavan Aeneaall' oli laittanut mets�n-imp' Ida;
kumppaninaan oli Euryalus, jota ei somemp' ollut
Aeneadaist' yksk��n, asekkaist' ei Dardanidaista; 180
nuoruuden kev�t niin verevytti sen kasvoja viel�.
Toistensa yst�vin' olj he ja yhdess� riensiv�t taistoon,
yhdess� silloinkin molemmat oli vahtina porttein.
Nisus ��ns: "Jumalatkos juohtavat t��n halun mieleen,
Euryalus, vai kiihkonsakos jumalaks joka ainoon 185
muuttuvi? Nyt sotahan tahi rohkenemaan isonmoista
mieleni innostuu, lepohon eik' tyynehen tyydy.
N�etk� s� kuin Rutulot ovat tulleet huolettomiksi?
Nuotiot tuikkelevat hime�st: unehen he ja viinaan
vaipuivat sek� laajalti seutu on hiljaan. Kuules 190
arveluain ja mun nyt kohoaa mik� mieless� miete:
Aeneaan haentaan is�t kaikki ja kansakin vaatii
miehi� laittamahan, jotk' veisiv�t tarkkahan tiedon.
Jos mit� pyyd�n he sull' lupajais (-- sill' on teon maine
kylliksi mull' --), aliten m�en tuon min� voivani luulen 195
l�yte� tien Pallanteon linnoituksia kohti."
H�mm�hti Euryalus, ison kunnian kiihkosta syttyin,
sitt' toverilleen n�in puhelee heti haltiokkaalle:
"Kartteletkos urot�ittesi sie toveriks mua, Nisus?
Vai sua vaaroihin t��nmoisihin laskisin yksin! 200
Ei mua niin sodantaitava kasvatellunna Ofeltes
taattoni, korjattuaan minut argivolaisien kauhuin,
Troijanki vaivojen keskelt�; enk' ole kest�nyt kaikki,
Aeneast' uromielt' enk' seurannut kovass' onness'?
On ylenkatsomahan elon t�ss�kin rohkeutt', ett' tuon 205
kunnian kaihoamas elollaan hyvin ostavan luulis!"
Nisuspa n�ihin: "En mitenk��n pel�nnyt sinust' tuota;
v��rin se ois! Ei! Niin tosin kuin mua Juppiter suuri
voittoon auttakohon tahi ken hyv�h�n t�t� silmin
suosivin katsoo! Vaan kuten moisess' on vaarassa usein, 210
jos joku haltia tai osumus mua kommelukseen veis,
j��m�h�n soisin sun: ik�s on elohon sopivampi.
Oispa ken, laahattuaan minut tappelust' tai rahall' ostain,
maahan mun k�tkisi; tai jos tuon tavan kielt�si Onni,
peijaiset tekis pois-olevalle ja kaunistas haudan. 215
Enk' emolles sois ollani niin syv�n, haikean murheen
syyn�, ku ainoastaan sua niin useoist' emoloista
seurata rohkes, huolimataan majast' oivan Acesteen."
Vaan t�m�: "Turhaan sie sepit�t nyt vain verukkeita,
sill' ei horjuillen minun mieleni asjasta luovu. 220
L�ht��n vaan!" -- nime��. Heti vahteja nostatti. Nuopa
astuvat vuoroonsa sijahan; vaht'paikkansa j�tt�in
h�n kera Nison jo l�htee etsim�h�n kuningasta.
Kaikkia murheitaan nyt muut elokkaat unellansa
mailla jo viihdyttiv�t sek� rintansa unhotti vaivan: 225
Teukroin p��llik�t mut etevimm�t ja miehist� uljas
valtion t�rkeimmist' asioist' oli neuvottelussa,
mik' olis teht�v�, ken sanan Aeneakselle veisi.
Seisovat keih�ihin nojaten sek� kilpi� kantain
keskell� leirityksen avomaata, kun Nisus ja my�ski 230
Euryalus anovat esillen heti laskettavaksi;
h�iri�n kannattavan asiansa. Ensin Julus
kiirehtiv�iset kohtas ja Nisuksen lausua k�ski.
Hyrtakon poika nyt n�in nimes: "Kuulkaat suosivin mielin,
�lk��tk�, mit� kerromme, punnitko vuottemme j�lkeen, 235
Aeneadat! Rutulot, unehen sek� viinihin voipuin,
vaikenivat, sopivan kuin kepposeks keksimme paikan,
miss' merenpuolisen portin luona tie hajauntuu;
siell�p� tupruavat sysisauhua nuotiot kyynneet
t�htihin. Jos, koettaaksemme onnea, sallitte menn� 240
Aeneaan hakuhun Pallanteon linnahan meit�,
kanss' er�n t��n n�etten koht' aimoisan veril�ylyn
j�lkehen saapuvamm'. Ei pet� meit' tie kulkiessamme;
sill' er�laaksojen notkossa mets�stys-kulullamme
n�imm' esikaupungin sek� tunnemme kaiken jo virran." 245
T�ss' ij�lt��n ij�k�s sek� vuosilta vanha Aletes:
"Oi is�nmaan jumalat, yh� joiden vallass' on Troija,
ettep� kauttaaltaan suo Teukrojen joutua hukkaan,
kun t�t� mielt� ja tuot' uroutta jo nuorille soitte!"
N�in nimeten halajaa sek� kumpaisen k�tehen sitt' 250
otti ja, kyynelten n��lleen heruessa, h�n virkki:
"Miehet, mink�p� palkinnon teill' ansion j�lkeen
antaa voisimmekaan urot�ist�nne? Muist' ihanimman
teille jo soi jumalat avussanne; mut varmahan my�skin
palkitsee hyv� Aeneas sek� nuor ij�lt�ns� 255
Askanius, joka ei t�t� ansiot' unhota koskaan!"
"Teille m�, joll' is�n on palauksessa ainoa turva",
jatkaa Askanius, "nimess' suurten Penaatien, Nisus,
Assarakon, Larin, iki-Vestanki temppelin kautta
vannon: min verran on onnea taikkapa toivoa mulla, 260
uskon ma huostaanne, takasin is� vain hakekaatte,
ett� m� taas h�net n�en, h�nen saarnata vaurion mink��n.
Maljaa kaks ihan hopeista sek� korkokuvaista
annan, jotk' is�n' otti, Arisban voitettuansa,
kolmijalan parin my�s ja talenttia kultasta kaksi, 265
muinaismaljan, sidonilainen min lahjotti Dido.
Vaan jos Italian osus valtikan voittaen saamaan
taattoni halttuunsa sek� heitt�is saalihist' arpaa:
n�itk� s� millinen olj hepo Turnon ja mill' asehilla
kullasta hohdellen kulk? Kilven ja purppurat�yht�t 270
nuo osaksen' otan juuri, jo nyt sun lahjasi, Nisus.
Kahdesti kuus sit� paits is� kaunisten �itien antaa
henkej�, vankejakin sek� n�iden kaikk' asehetki;
tuohon, mit' on kuninkaalla Latinolla maata, m� liit�n.
Vaan sinut, jonk' el�m�� ik�n' noudattaa l�hemm�lt�, 275
sun min�, oi jalo poika, jo kaikesta mun syd�mest�n'
yst�v�ksein otan, kaikkien kohtalojen' osaveikoks.
En sua paits mit�k��n mun valtani arvoa nauti,
enk' sodast', taistosta p��t�, mut ain' sinuhun enin uskon
t�iss' sek� keskusteluiss'." H�nellen n�in lausuvi vastaan 280
Euryalus: "Mua p�iv' ei yksk��n vois urot�ihin
l�yt�� innottomaks; sen vain sanon: my�nt�k�h�n tai
vastahan k�yk�h�n Onni! Mut kaikkia lahjojas ennen
yht' t�t� vain anon: on Priamon ikiheimosta mulla
�iti, jot' ei kova-onnista l�htem�st' est�nyt kanssain 285
Ilion maa eik' my�s kuninkaankan' Acesteksen linna.
Vaarasta tiet�m�t�nn� t�st' t��n min� j��hyv�stitt�
heit�n j�lkeeni; sill' y� todistaa sen ja my�ski
sun k�tes, etten voi emon itkua keste�. Vaan s�
lohduttaos surevaa, sit� pyyd�n, ja j��nytt� korjaa! 290
T��n sinust' toivon mun suo kera vied�; sitt' ilosemmin
kaikkihin vaaroihin menen!" T�st' Teukroin syd�n heltyi,
kyynelt� vuodattamaan, eritt�inkin kelvon Julon;
Sill' is�ns rakkauden ajatus h�nen liikutti mielt��n.
Sitten n�in nime��: 295
"Kaikki, mit' oiv' yrityksesi ansaitsee, lupajan sull'.
�itiksein h�net teen; nimi vainen h�lt� Kreusan
puuttuva on ja sun moiseks saannista suodahan h�lle
ei v�h� kunnia. Seuratkoon mik� kohtalo hyv��n
ty�t�si, -- vannon p��ni ja sen, mink' kautt' is�n' ennen 300
vannoi: sulle ne, mitk' lupasin asiain menestyiss�,
nuo samat j�� emolles, suvulleski, jos kuolisit heilt�!"
Itkien n�in nime�� sek� riist' olaltaan heti miekan
kultaellun, mink' ihmehen laill' oli tehnyt Lykaon,
Gnosi, ja sen somahan k�tk norsunluisehen huotraan. 305
Mnestheo Nisoll' leijonan p�rhe�karvasen taljan
suo, mut vankka Aletes t��n kera raut'lakin vaihtaa.
L�htev�t koht' asehissaan; n�it�, kun l�ksiv�t, kaikki
ukkojen, miesten ynn' ylimysten saattavi joukko
portille toivehillaan. Nyt my�s ihanainen Julus 310
kuntoa miehellist' osottain sek� huolt' yli vuotten,
saatettavaks is�lleen heill' uskoi paljon, mut tuulet
kaikki ne haihduttavat kuni sauhun pilvihin hukkaan.
L�htien kaivoksien yli k�yv�t ja y�n pime�ss�
saapuvat leirihin n�� vihollisten, ens usealle 315
surmaksi koituen. Nurmelle siell' unehen sek� viiniin
nukkunehiks n�kev�t sek� rannalla pystyss� vaunut,
miesten uinoavan ratasten, asetten sek� ohjain,
viininki lekkerien pariss'! Ens nimes Hyrtakon poika:
"Euryalus, rohetaanpa nyt! K�yd��np�s k�sin asjaan. 320
T�ss' on tie! Sin�, ett' takoamm' ei vois joku nostaa
k�tt�ns� turmaksemme, nyt vahdi ja tirkist� tarkkaan!
T�ss� ma aukkoa teen sek� raivaan tien avaraksi!"
N�in nimeten h�n hillitsi ��nens ja miekkoineen k�i
Rhamnekseen kopeaan koht'; t�� ylev�ll' aluksellaan 325
loikoen korskaili povestaan syvimm�st' unissansa;
arvolta t�� kuningas olj ja Turnon tiet�j� mieluin,
vaan ei ennustuskykyns surmaans saattanut est��.
Palveliaa kolm, jotk' oli nukkunehet asehissaan,
tappaa, my�ski Remon asekantajan luont' orittensa 330
yll�tetyn ajajan p��n nuokkuvan ly�pi h�n miekoin.
Sitt' eritt�� p��n herrankin sek� j�tt�vi ruumiin
s�tkelem��n veriss��n. T��n tummaa hurmetta huuruu
niin alunen kuten maakin. My�s Lamyron sek� Lamon,
nuorenki Serranon, joka holvaellut oli vallan 335
juur sin� y�n', -- ehon muodoltansa ja paljohon viiniin
untunehen: oi onnellinen, jos h�n koko y�n sen
holvaellut olis herke�m�tt' ihan aamuhun asti!
Niinkuin lammasl��v�ss� n�lk�nen leijona riehuu,
kun sit� vaivaapi kova puute: se raastavi purren 340
pehmytt� rintaa, kauhistunutt', �r�ht�hi verisuisna:
moist' oli Euryalon telotusty�, n�inp� h�n kiihtyin
raivoo, alhaisimman kun rahvahan keskess� surmaa
Fadon, Herbeson, Rheton kuten my�s Abarin muut
aavistamatta, mut Rheton valvonehen sek� n�hneen 345
kaikki, kun arkana h�n ison tynnyrin suojassa piili:
kuitenkin sys�s t��n kohotessa, h�n miekkansa kaiken
rintahan t��n sek� sen h�nen hurmehestaan purppuraisna
pois vet�s: henkens� heitt�� h�n veren kanss' ylenantain
kuollessa viini�; tuo salamurhaa kiivahast jatkaa. 350
Messapon tovereittenki luokse jo sai, n�ki jossa
nuotiot tuikkelevan tukalasti ja lieatut ratsut
rauhassa laidunta k�yv�n, kun lyhyeen t�ten Nisus,
-- sill� jo lii'oin t��n tapon kiihkossa viettyv�n huomaa
"Laatkaamme!" -- nime��. "Meill' uhkaava valo koittaa. 355
Kyllin jo rankaisimm'; auk tie vihollisten on kautta."
Urhojen kauttaaltaan hopeaistamineita he paljon
j�tt�v�t, maljoja, mattojakin, kudelmalt' ihanoita.
Euryalus Rhamneen silat, kultaishelmisen vy�nki
otti, min ennen olj rikas tlburilais-Remulolle 360
Caedikus lahjoittanut, kun pois olevan kera yhtyi
liittohon. Kuollen tuo sen kannettavaks pojalleen soi,
mut t��n kuoltua sen Rutulot sotasaalihiks saivat;
turhaan nuot anast t��, ylevill' orillensa ne kiint�in.
Messapon komean kyp�r�nkin, t�yht�lt� kauniin 365
p��h�ns� laski. Sitt' erjeten leirist� p��sev�t turvaan.
Vaan sill' aikaa ratsastajain etujoukko Latinon
linnasta kulki, kun muu osa leiriss��n odott' aikaa,
vastaust' Turnollen takasin kulettain kuninkaalta,
kolm'satanen sotamiest� ja n�itten johtaja Volski. 370
N�� jopa sai l�hemm�ks varustuksia astuen leiriin,
tiell' et�h�ll� kun Euryalon vasempaan pujahtaivan
huomaavat; kyp�r�ns y�n h�lvenev�n h�m�r�ss�
pett�� unhottaneen, v�l�ht�in s�tehist�. Se turhaan
ei n�ky mennytk��n, mut jo joukosta huutavi Volski: 375
"Miehet seis! Miks kuljetten? Asehissa ket' ootte?
Minnekk� matkanne on?" H�ll' ei tule vastaust' yht��n,
vaan salohon pakohon pyrit��n, y�n etsien turvaa.
Tietyillen urillen ritarit siks k��ntyv�t vastaan
sielt� ja t��lt� ja sulkevat vahdeillaan ulosp��syn. 380
Mets� olj, pensahistaan sek� tammista laaja ja synkk�,
min tihe�t kutiskot jokapaikassa t�ytti ja miss�
kaitainen ura joht palasten ep�selvien kesken.
Euruyalust' er�maan pimennot sek� raskahat saaliit
est�v�t, arkuuskin h�nt' eksytti oikealt' tielt�. 385
Nisus jo p��s, vihamiehet jo, mielet�n, olj sivunnunna,
albalaisetki seudut, mitk' nimens my�hemmin saivat
Albasta; nyt kuninkaan ne Latinon olj karjojen maina.
Kun pys�htyi sek� pois olevaa toveriins' haki turhaan:
"Euryalus, mihink�s sinut seutuhun, onneton, heitin? 390
Minnekk� l�hden?" Taas koko eksytt�v�n salon tiet�
kulkevi h�n sekanaista ja oijeti huomatut j�ljet
tutkivi taas palaten, vaeltain saloss' ��nett�m�ss�.
Kapsetta kuuluvi vain hepojen sek� merkkej� miesten.
Eik' kulunutkaan aikoa paljon, kun huuto jo kuului, 395
kun n�ki Euryalon, johon nyt k�siks k�i koko joukko,
y�n sek� paikan eksytt�m��n, �kinn�is metelist�
h�imertyneesen ja turhaa vastustust' yritt�iv��n.
Min tekis? Kuinkapa tai asehilla mill' auttoa voisi
yst�v�t��n? Vai sy�ksyisk' itsekin miekkojen keskeen 400
kuolemahan, soman kuoleman etsien haavojen kautta?
Oieti voimakkain k�sin sylkyttelee vasamaansa,
katsellen yl�s kuuhun ja n�in nime�� rukoellen:
"Auttaos, haltiatar, l�sn'ollos nyt h�d�ss�mme,
t�htien kaunistus, Lation salojenki s� turva; 405
jos is� Hyrtakus alttarilles jotakin mua ennen
lyylinyt on, jos n�it' its' oon lis�nnyt er�teilt�,
templihis jos ripustin n�it' tai panin pielihin pyhiin:
parvea h�irit� suo, kautt' ilmojen peitseni ohjaa!"
��nsi ja ponnistaen koko voimalla paiskasi keih��n; 410
keiho se lennellen y�n halkaisee sumuloita,
sattuvi Sulmonin selk�h�n takaap�in sek� siell�
murtuvi, varsin s�rkynehin l�vist�in syd�men t��n.
Sy�ksyvi h�n verivirtaa purskuttaen syd�mest��n,
j��htyen, s�tkellen erokamppailuss' ohimoitaan. 415
Katselevat joka suunnalle. Tuo utalampana t�st�
toisen taas vasaman ihan korvansa juurelta paiskas.
Kun h�tik�iv�t, taas Tagus'en molempiin ohimoihin
viuhahtain tuli keih�s ja aivoihin puhastuihin
l�mp�isn� takertui. Rajuaa tyly Volsk n�kem�tt� 420
keih��n paiskelijaa, kera mink� h�n vois k�sin k�yd�.
"Saatpahan sie verivirrallas edes maksoa mulle
surman kumpasenkin!" -- nime�� sek� paljahin miekoin
Euryalust' tavottaa. Mut nytk�s vauhkona Nisus
pelvosta parkaisee eik' kauempaa lymyhyns� 425
malttanut j��d� tai ison tuskans' k�rsi� voinut:
"Mie olen tehnyt sen, mua vastahan k��nt�te miekan,
oi Rutulot, koko vilppi on mun; ei rohjennut mit��n
t�� eik' voinunna; vannon sen taivaan t�htien kautta;
onnetont' yst�v�t��n h�n lii'aksi lempinyt vain on!" 430
T�mm�ist� nimes h�n; mut voimalla sy�sty jo miekka
tunkeutui l�pi kyljen ja puhkasi valkosen rinnan.
Suistuu Euryalus, j�seneit' ihanoita kun pitkin
vuotavi hurme, kun hartehill' laskihe hervoton kaula:
niinkuin purppura-kukkainen, min aatra jo nyhti, 435
kuihtuen kuoleutuu tahi raukeepi unikukka,
latvansa nuokuttain, sade kun sit� sattuvi painaan.
Keskehen mut Nisus hyp�ht�� sek� Volskia yht�
pyyt�vi olletikin, ain' Volskihin vain t�hyst��pi.
Sen luo pakkauneet vihamiehet sielt� ja t��lt� 440
est�v�t h�nt'. T�� ahdistaa yh� iskien s�ilin
s�ihkyvin, sinnes kuin Rutulon sen parkuvan suuhun
t�yt�s ja kuollessaan vihamiehelt� katkasi hengen.
Yst�v�n hengett�m�n yli kuoleman haavasta sitten
suistuvi h�n, n�in vihdoin vaipuen tyynehen kuoloon. 445
Miekkoiset molemmat! Jos voi mit�k��n minun laulu,
ei ikimuistostaan teit' aik' ole poistava koskaan,
kunnekka Aeneaan suku vallitsee Kapitolin
vahvoa vuorta ja kunnekka on Italoin is�n valtaa!
Voittanehet Rutulot anastettua riistan ja saaliin, 450
kuollutta Volskia nyt valitellen leirihin veiv�t.
Olj suru leiriss�kin, kun kuolleheks l�ysiv�t Rhamneen
niin monen muun ylimyksen surmansa saanehen kanssa,
Serranon sek� Numan. Ruumisten, puoleksi kuollein
miesten luo iso joukko nyt saapui, joss' vereksest� 455
murhasta huurusi maa sek� vaahtosi virtana verta.
Tuntevat saaleita omikseen, komean kyp�r�nki
Messapon, -- silat nuo niin suurella vaivalla saadut.
Vaan jopa maillen taas ihanaa valoaan sirotellen
nousee, Tithonin kultais-vuotehen j�tt�en, Koitar: 460
p�iv�n jo paistaissa, valollaan asiat keritt�iss�
Turnus kiihoittaa sotahan, asehissa jo itse,
miehi�: itsekukin kokoaa vask'paitaset joukot
taistohon, kiihottaen monenlaisin mainehin kostoon.
Kiinnitt�v�t my�s (hirve� n�hd�!) peitsien p�ihin 465
Nison ja Euryalon p��t; suurella huudolla noita
sitte he seurasivat.
Aeneadat urokkaat vasemmallen puolelle muurein
j�rjest�v�t sotarinnan, sill' oikean suojeli virta;
vahtien kaivannoit' avaroita he synkkin� seisoo 470
tornien huipuill': liikutti heit' urosten ivatut p��t,
tunnetut liiankin, kun ne tiukkuvat mustoa visvaa.
Kautt' aran kaupungin sill' aikaa siivek�s Maine
kiit�� kertomahan sek� Euryalon emon korviin
ehtivi. Tuostapa koidon luist' eros �kki� l�mp�, 475
sukkulat kirposivat k�sist��n kutomuksensa purkain.
Kiit��pi katalainen ja oihkaten naisehikkaasti
muureillen v�en keskehen sy�ksyypi hajahapsin
hurjana ens: ei miehi� t�� eik' vaaroja eik�
keihoja muista, t�ytt�� mut valituksilla taivaan. 480
"T��nk' sinust', Euryalus, n�en vain? Vai sie minun my�h�n
vanhuuden tuki n�in minut yksin j�tte� taisit,
julmuri! Eik' h�tihin edes moisihin l�htenehelle
j��hyv�stiks katalaa emoaan puhutell' ole suotu!
Oudolla maalla sa, voi, Lation verikoirien, lintuin 485
saalihiks j�it virumaan! Sua en, emos, haudata saanut
juhlallisest enk' sulkea silm�s enk' haavojas pest�,
verhot' en vaatteella, mit� p�iv�t ja y�t h�timm�sti
joudutin, naisekkait' asettain surujain kutomalla.
Minnek� saan? J�senet mik� maa sek� silvotut raajat, 490
runnotun ruumihin s�ilytt��? Tuonk', poikani, mulle
itsest�s vain suot? T�t�k�s merin, maisin ma etsin?
Surmatkaat ma, jos s��litte yht��n, keihonne kaikki
paiskatkaat minuhun, Rutulot, minut tappaen ensin,
tai, jumalain is� valtias, armahda sie, sys�tk�s t�� 495
vainottu p��, vasamallasi paiskaten, Tuonelan maille:
kosk'en muuten ma voi lopettaa katalaa el�m��ni!"
Tuostapa itkustaan syd�n heltyi, synke� kuului
kaikilta huokailus: lamauntuvat taistohon voimat,
raueten ratk. Surun kiihottajan sen Idaeus ja Aktor 500
Ilioneyn komennosta ja haikeast itkev�n Julon
tempoavat, k�sill��n h�net korjatakseen majahansa.
Torvenpa hirmuinen torahdus remahtain et�h�lt�
raikuvi, seuraapi jota huuto, mist' taivaski kaikuu.
Volskit rynt��v�t rivitt�in, katon kilvist� tehden, 505
koettavat miehitt�� kanavoita ja muureja murtaa.
Muut sis�h�n yritt��, tikapuillaan muurille nousten
heikkona miss' sotarint' oli, miss' v�en harvalukuisen
keskest� paistavi p�ivyt. Kaikenmoisia Teukrot
keihoja paiskovat noihin ja h��t�v�t pois kovin nuijin 510
suuressa taistelussaan opin saanehet linnoa puoltaan.
My�skin vieritt�v�t ylen suuria paasia, jos ehk'
murtaa takasivat katetun sotarinnan: mut kaikki
koitokset kest�v�t nuo, ivaten tihe�n katon alla.
Eiv�tp� kest�k��n, kun nyt ulospist�v�n louhen, 515
hirmuisen ison Teukrot sy�ks, sit� vierrelty�ns�:
t�� musertelj Rutuloit' avaralt', asehittenki peitteen
murskasi. Eip' en�h�n Rutulot halunneet katos'alla
taistella kauemmin, mut muurilta nakkausneuvoin
pyyt�v�t karkoittaa. 520
Muualla p�in n��lt��n kamalaisna Mezentius honkaa
huiskutti etruskilaist', tult' tupruavaa l�hetellen.
Messapus, hepojen masennuttaja, poika Neptunon,
muuria murtaapi, komentaa varustuksille portaat.
Teit', oi Kalliope, anon, auttooten runosepp��, 525
mitk�p� miekalla nyt telotukset ja kennelle Turnus
surmaksi sai? Manalaank' urohista ken toisensa laittoi.
Kanssani kertoelkaat sodan verrattomat tapaukset;
sill� te muistatten, jumalattaret, voittekin muistaa!
Korkea siltasa torni olj, laaja milt' olj n�k�piiri, 530
t�rke� paikaltaan; t�t� kaikk' Italot koko voimin
pyyt�v�t valloittaa sek� kaikella voimalla sy�st�;
Teukrot puolustavat sit� louhein lohkarehilla,
paiskoen peitsi�kin yh� akkunareijist� tihj���n.
Ensiinn� nyt kytev�n tulisoihdun viskasi Turnus, 535
seinillen viritt�in tulen; vahvasta tuulesta tuopa
lautoihin levi�� sek� k�rvent�en ovet j�yt��.
S�ik�htyneet sis�ll��n h�tik�i sek� koettavat turhaan
v�ltt�� onnettomuutta. Kun pakkauvat per�yntyin
puolehen siihen, miss' ei palanut, niin painosta torni 540
�kki� sy�ks sek� r�iskeell��n jyr�hdytt�vi taivaan.
Maahan paiskatahan puol'kuolleina, musertuissa
hirve�n joukon: n�� vasamiins' l�vistyiv�t ja noitten
rintoja runteli hirret. Tuskinpa vainen Helenor
kuin Lykus s�ilyiv�t, joist' olj ihan nuori Helenor. 545
Meonilais-kuninkaalle Licymnia orjatar t��n olj
synnytt�nyt salass'. Sitt' asehiss' ev�tyiss� sen Troijaan
laitti; h�ll' olj sapel kirkas ja puhdas, maineheton kilp.
T�� kun Turnuksen tuhanten n�ki keskess� itsens,
rintaman t��ll� ja tuolla Latinoja vahtoamassa, 550
kuin peto, mets�st�j�in tihe�n rivin piiritt�ess�,
peitsi� vastahan raivoelee sek�, surmansa tieten,
rynt�vi ynn', yli keih�sten hyp�ten, samoaapi:
nuoripa mieskin n�in vihollisten keskehen hy�kk��
kuollakseen, miss' astalojen tihein oli parvi. 555
Paljoa sukkelamp' olj jalaltaan Lykus; t�� vihollisten
keih�sten valitsen paeten pyrk vallille, koettain
yll�tt�� k�dell��n toveritten tarttua k�teen.
Takaa tuot' ajaen vasamoins, n�in �rjyvi Turnus
saavuttaessa h�ll': "Luulitko, houkkio, voivasi meid�n 560
karttaa sie k�si�mme?" -- ja riippuvahan heti tarttui
kiinni ja muurilt' t��n ison lohkarehen kera tempas:
aivan kuin j�n�sen tahi joutsenen valkearuumiin
Juppiterin aselintu kun k�yrihin kynsihins koppaa;
tai karitsan navetasta kun martialais-susi ry�sti, 565
jot' em� m��kien kaipaa. Nyt jokapaikassa nousee
huuto: he hy�kk��v�t sek� hiekalla t�ytt�v�t hautaa;
muut tulisoihtuja leimuava katonharjalle heitt��.
Ilioneys kivil�ill� ja suurella lohkolla vuoren
portille saavan Lucetion surmas, kun tulta se kantoi; 570
Emathionin Liger, Korynaeonpa kaasi Asilas;
t�� oli keiholt' oiva ja tuo osas joutsella kau'as;
Caeneus Ortygian sek� voittajan Caeneon Turnus;
Turnus Ityn, Klonion, Dioxippon kuin Promolonki,
my�s Sagarin sek� korkean tornin puoltajan Idan; 575
Privernon Kapys. Tuot' oli haavottanunna Themillan
ens v�h�n keih�s; siks k�tens, mielet�n, kilpens� heitt�in,
haavan luo ved�lt��, kuin kiit�en siivek�s nuoli
t��n k�den naulitsee sivullen sek� kylkehen tunkein
hengittimet repi haavalla surman tuottanehella. 580
Seisoipa komeoiss' asehissaan Arcens'in poika,
loistaen tummassa purppurassaan sek� viitassa, neulan
kirjoamass', soma muodoltaan; h�net olj is� Arcens
laittanut, kasvatetun emon lehdoss', Symaethian virran
luona, miss' ompi Palikon runsas ja tyynt�v� alttar. 585
Keih��t pantua poijes Mezentius viuhuvan lingon
kolmasti kieputtaa p��ns ymp�ri piukkein hihnoin,
lyijyiskuulallaan sulatulla sitt', otsan sen kesken
murskaten, hengett�m�ks h�net hiekan kaas somerolle.
Nyt vast' Askanion sanotaan nopean vasamansa 590
taistossa j�nnitt�neen, joka ennen olj vain pelotellut
arkoja raatelijoita, ja urhokkaan Numalaisen
kaatanehen k�dell��n, nimi jonk' Remunen oli; Turnon
nuoremman sisaren h�n �sken olj vaimoksi saanut.
T�� sopivat, sopimattomatkin sotarintaman eess�
kirkuelee sek� uudesta arvostaan ylimiell�
harppovi, itsest��n rehennellen reuhoamalla:
"Ettenk�s h�pe� taas vallilla saarretull' olla,
muurilla kuoloa torjuen, oi Frygit kahdesti ly�dyt?
Kas, sodallaan miten vaativat vaan nuo meilt' avioita! 600
Hiisik� sai teit' Italiaan vai toi joku hulluus?
Ei t��ll' Atridat oo tahi l�rp�tt�v�inen Ulixes.
Synnylt��n karu heimo, me poikamme ens joen luokse
viemme, ne karkaistaksemme ankaran kylm�ll� veell�;
korvessa uurastavat pojat pyynti� uuvuttavaista, 605
joutsella ampuillen sek� ratsullaan huvitellen.
Uurahat ty�ss� ja niukkaan tyytyv�t miehemme karskit
milloin kuokkivat maat' tahi taistellen linnoja voittaa.
Vietet�h�n asehiss' ik� kaikki ja h�rki� ly�mme
laapurin nurjalla p��ll' l�p�ten eik' korkea vanhuus 610
tahtomme voimaa voi masentaa, urouttamme muuttaa.
Harmaatkin hivukset katetaan kyp�r�ll� ja koota
tuoretta saalist' ain' ilottaa sek� ry�st�st� el��.
Purppuran, sahramin kirjoamat takit kiilt�v�t teill�;
tansseja vaan haluaa yh�tellen mielenne tyhj�; 615
haa, hihakkaat nutut noill' on ja myssyss� poskien peitteet!
Hyi akat eik' urohot, jo te Dindymon vuorelle menk��t,
miss' ulisten kaks��nist� tuttua loilua huilut
uikuvat! Teit' em�n Idan jo kutsuvi pilli ja rumpu;
siis hyl�tk��t asehet urohill', eretk��t sodastanne!" 620
Moistapa syytelev��, horivaa loruaan mit�t�nt�
sied' ei Askanius, vaan k��ntyen joutsella nuolen
kohden suunnittaa, sitt' j�nn�tty��n heti joutsen
seisaht, Juppiterii lupauksilla ens anoakseen:
"Juppiter kaiken voipa, o auttaos urheat aikeet! 625
Itsep� templihis tuon sull' lyylim�lahjana juhlaks
hiehon valkoisen, kult' otsan sull' alttarill' laitan,
p��t� mi kantaapi tasakorkeena em�n kanssa,
teikkovi sarvinehen sek� sorkilla hiekkoa potkii!"
Kuuli ja taivahan nyt s�keheiselt� puolelta Taatto 630
leimahuttaa vasemmalta; jo rapsaht surmanki joutsi.
Vinhasti viuhahtain jopa lens ulos kiit�v� nuoli:
t�� Remusen p��n puhkas ja raudan luont' ohimonsa
halkasi. "Mee, kopehin pakinoines nyt kuntoa pilkkaa!
T��n Rutuloill' Frygit kahdesti ly�dyt vastaukseks suo!" 635
Askanius vaan t��n. Sit� seuraa Teukrojen huuto:
riemusta pauhaavat ylent�in urouttansa t�htiin.
P��tyip' ilman kannelta kaunistukka Apollo
katsomahan alas ausonilais v�kehen sek� linnaan,
pilvell� ollen ja n�in nime�� ilosell' Julollen: 640
"Onnea uljuutees, pojusein! N�in t�htihin noustaan,
oi jumalain vesa, es'is�kin jumalain! Sodat kaikki
syyst' asettuut, meill' Onni kun Assarakon suvun tuopi;
Troija sull' ei ole kyllin!" N�in nimeten heti lasken
kannelta taivon ja leijuvat liemingat hajottaa ja 645
saapuu Askanion luo, muotonsa muuttaen vanhan
Buten kalttaiseks. T�m� dardanilaisen Ankhisen
knaappina ennen olj sek� perheen luottamusmiesn�;
Askanion toveriks is� sitte sen m��r�s. Apollo
kaikelta olj ukonlaisena, ��nelt��n, v�rilt��n ja 650
hiuksilta valkeiltaan, helin�lt' asehittenki julmain;
kiivasta Juloa n�in puhutellen h�n nime��pi:
"Aeneaan poik', kyllin on, ett' Remusen vahingottas
kaasit s� nuolellas: t�m�n sull' ens suuri Apollo
my�nt�� kiitoksen eik' taitoas karsahin katso; 655
muutenpa sie sodast' erkane, poika!" Kun virkki Apollo,
muodon lausuessaan inehmon h�n jo heitti ja kau'as
ilmahan ohkaiseen n�kyvist�h�n haihtuvi heilt�.
Huomasivat jumalan Teukroin ylimykset ja Febon
peitset ja, v�istyess' sen, heti helskehet tunsivat viinen. 660
Tappelun siis halukkaan hep� Febon k�skyjen j�lkeen
est�v�t Askanion, vaan itse taistohon j�lleen
astuvat, vaaroihin taas henkens� antaen alttiiks.
Kaikkien linnotusten edustalla jo nousevi huuto:
Joutsia j�nnitt�v�t tulisesti ja keihoja viskoot. 665
Peitsist� peittyypi koko maa; nyt kilvet ja ontot
ly�nnist� helsky�v�t kyp�r�t: raju tappelu syntyy:
aivan kuin samoellen l�nnest�, Kaurihin vuoksi
ruoskitsee sade maata ja kuin rakehet rajus��ll�
rapsahtavat merehen, kun Juppiter hirve�n lounais- 670
myrskyn suo satehen, pisartain onspilvi� taivaan.
Pandarus kuin Bitias, pojat Alkanorin frygilaisen,
jotk' oli saanunna Juppiterin salon impi Iaera,
-- poikuehet kotimaana pet�j�in sek� vuorien moiset --,
portin aukasevat, mink' heill' oli uskonut p��mies, 675
ynn' usaltain v�kehens, vihollista nyt kutsuvat linnaan.
Tornien mut edustall' its' seisovat kumminki puolin,
rautaisiss' asehiss' sek� p��ss��n h�ilyv�t t�yht�t;
aivankuin kohoaa kymivirtojen kirkasten luona,
sorjalla rannalla Pon tahi luon' Adigen ihanaisen 680
ilmoihin paritammea, taajoja latvoja nostaen
taivaallen sek� huojuvat huippuineen komeoine.
Hy�kk��v�t Rutulot �k�tess' avonaisiksi portit.
�kki�h�n Kvercens ja Akvikulus oiv' asehilta,
mielens� malttamaton Tmarus sek� urhea Haemon 685
kaikkine joukkoineen pakohon joko t�ytyv�t painaa
tai ihan portin kynnyksellen henkens� heitt��.
Kiihtyv�t tuost' enemmin vihat mieliss��n sotasissa;
nyt jopa Teukrotkin sinn' yhtehen joukossa saavat,
rohkeevat k�sik�hm�h�n k�yd', uloten etemm�ksi. 690
Turnolle johtajallen, joka muualla p�in elamoitsi,
miesten kammollen sanan airut tuo, -- vihollisten
raivoavan eritt�in tapossaan sek� aukovan portit.
Aikehens hylj�ten t�� sek� suuresta harmista kiihtyin
hy�kk�si Teukrojen portin ja veljien luo kopeoitten; 695
ensin Antifaten, kun t�� tuli ensiksi vastaan,
kookkahan Sarpedon, emost' thebalaisesta kerson,
peitsens� paiskaten, kaas: italoinen sardelli lent�in
ohvassa ilmassa, vatsahan, n�et, poven korkean alle
sattuen k�tkeytyy; kolo haavasta synk�st� syyti 700
hurmetta vaahtoavaa sek� l�mmitti rinnassa rautaa.
Sitt' Erymantin, Afiduon, Meropen k�dell��n kaas,
kirkassilm�senkin Bitiaan, urokkaan syd�melt��n,
keihoa paits; sill' ei olis keiholla henkens� mennyt;
vaan tuli sylkytt�en j�tinmoista nakkauspeist�, 705
mink� h�n kuin salaman sy�ks; ei h�r�n vuotoa kaksi,
eik' kova, kaksinkertanen, kultanen haarniskapaita
kest�nyt tuota, mut horjahtuen j�senet isot sortui.
Huoahti allansa maa, kun kalskuen kilp putos ylleen.
Niinkuin eubealais-Baijaen meren rannalla joskus 710
lasketahan kivi-arkku, min t�ytt�nehet ovat aimo
paasilla, ynn' urantoon sys�t��n; sep� sy�ksyen jurmuun
n�in katoaa sek� pohjaan t�yt�tty��n pys�htyypi:
sakkautuu meri ynn' yl�s mustaa ty�nt�vi multaa;
jyrskeest��n tutajaa iso Procida kuin kova peite 715
Inarimen, mink' Juppiter laski Tyfeonin p��lle.
Kaikenpavaltias Mars uromielen ja innon Latinoin
kartuttaa sek� rintoja kiihdytt�� sota-intoon;
mut l�hett�� paon Teukroillen sek� synke�n pelvon.
Ylt'ylitsen k�siks k�yv�t, kun vain vara taistohon suotiin, 720
haltia vimmainen kun heid�n mielens� valtas.
Kun maass' selj�ll��n n�ki Pandarus veljens� ruumiin,
onnenki muutoksen, kova onni mi valtasi seikat,
suurella voimallaan saranalla h�n kiert�vi portin,
ponnistaen tukevill' olillansa ja mont' omistansa 725
linnasta sulkien pois tylyhyn siten taistohon j�tti;
vaan muut rynt��j�t sis�h�n sulk, ottaen kanssaan,
mielet�n, kun Rutuloin ei joukon keskess� n�hnyt
hy�kk��v�� kuningasta ja t��nkin linnahan telkes,
aivan kuin rajun tiikerin arkojen lammasten keskeen. 730
�kki� v�lk�hti silmist' t��n tuli outo ja aseet
julmasti helskyiv�t; tutajaa kyp�r�ll�ns� t�yht�
hurmehikas sek� s�ihkyellen h�nen leimuvi kilpi.
Tuntevat muodon t��n vihatun, j�re�t nivuset t��n
h�mm�styen heti Aeneadat. Iso Pandarus silloin 735
rynt�� ynn' �k�yntyen veljens� kuoleman vuoksi
lausuvi: "Eip' ole t��ll� Amatan huomenpalatsi
eik' is�nmaan varustuksilla Ardea Turnoa suojaa!
Leirin n�et vihollisten etk' ulos p��se s� t��lt�!"
H�llep� pilkkaellen ��ns kylm�ll� mielell� Turnus: 740
"Alkaos, jos sull' on uroutta ja taistelemaan k�y;
l�yt�nehes Akhilleen Priamolle sa kertoa saat viel'!"
Virkki. H�n oksiltaan oakkaan sek� karkeakuoren
paiskaa, ponnistaen, min voimansa my�nsiv�t, keih��n.
Ilmat vain vian saivat; sill� Saturnia Juno 745
tullen sen suunnitti pois, joten peitsens� porttihin tarttuu.
"Vaan t�t' et keihoa karta, mink' k�sivoimani sulle
laittaa enk� sun laillasi keih�shaavoja anna!"
N�in nimes; korkeallen kavahtain h�n miekkansa nostaa,
miekalla kummanki sitt' ohimon v�litsenp� kesk' otsan 750
halkais ja tarpais hirve�n haavan leukahan asti.
Tuop' oli ryskett�! Suuresta painostaan vavahtui maa.
Hervottomat j�senet, verisetkin aivosta aseet
vaipuvat, kuollessa t��n, alas; vaan tasasin osin h�ll�
sinne ja t�nn' olallaan molemmin p�in riippuvi p��hyt. 755
Kauhusta kalvistuin pakohon jopa k��ntyv�t Teukrot.
Nyt jos voittajallen olis �kki� juontunut mieleen,
teljet murtaen, yst�v�t portista laskea linnaan,
p�iv� se viimeinen olis kansalle kuin sodall' ollut!
Raivopa kiivastunutta ja murhan mielet�n kiihko 760
vei vihamiehi� vastaan.
Ensin h�n Falerin sek�, polven taittaen, Gygen
saavutti, peitsi�kin ved�styit' ulos paiskeli selk��n
karkurillen; suo h�ll' uroutta ja tarmoa Juno.
T��n toveriks Hayn liitti ja kilven murtaen, Fegen; 765
aavistamattoman Alkandron, sotahan kehottaiss' sen
muureilla, Halion, Noemoin kuin Prytaninki;
Lynceon vastustavan, tovereitaan auks hakevaisen,
miekkaa heiluttaen luon' oikeapuolisen muurin
kimppuhun k�y, otellen joit' yhdell� iskulla heitti 770
p��n kyp�r�n kera kauas. Sittep� my�s petojenki
ahdistajan Amykon, jota ei kokeneempoa ollut
keihoja voitelemaan k�sin eik�p� myrkyll� rautaa;
aeolilais-Klytion, Runotartenki yst�v�n Krethen,
Krethen, Lauluttarein toverin, joka lauluja aina, 775
soittoakin kitharan sek� soitellen laulella suosi
ain' uvehist', urosten asehista ja my�s kahakoista.
Vihdoin p��miehet tapon kuultuahan omiensa,
yhtyv�t Dardanidat Mnestheus ja tuima Serestus;
harhoavan n�kev�t toverit vihamiehenki linnass'. 780
Mnestheus nyt: "Mihink�s pakenette ja aijotte?" lausuu.
"Mitk�p� muurit muut, mit� suojaa teill� on viel�?
Yksik� mies, maanmiehet, ja kaikkiakaan varustusten
saartama vois mokomat tapot linnassa kostamattamme
tehd� ja miehist�mm' etevimmist� niin monet Tuoneen 785
laittaa? Eik' is�nmaat' polost', entisi� jumaloita,
suurtakin Aeneast' eik' oo, k�pel�t, h�py, armo?"
Kiihottuen t�st' urhostuvat sek� suurissa joukoin
seisahtuvat. V�hitellenp� Turnus taistosta v�istyy,
pyrkien virrallen, osahan miss' suo kymi suojaa. 790
Teukrot ankarammin t�h�n �rjyen kimppuhun k�yv�t,
joukkoja tihjent�en. Kuni hirmuista jalopeuraa
ahdistaa vasamoinehen suuttunut parvi, mut kouko
s�ihkyen, tuijottain tulisest per�yntyvi eik�
harminsa, kuntonsa voi pakohon eik' k��nty� vastaan, 795
eik', ehk' tuot' tekis miel, urosten l�pi keihojen saata
tunkeuda: n�in Turnuski vasten mielt' takauntuu
kiiruhtamatt' takasin sek� mielens� kiukusta kiehuu.
Viel�p� silloinkin pari kertaa vastahan hy�k�ht,
kahdesti h�mm�styneen v�en sai pakohon sis�linnaan. 800
Leirist� kiiruhtaen v�ki saapi nyt yhtenen kaikki.
Vastustuksehen ei kehotella Saturnia Juno
rohkene, ilmojen teit� kun Juppiter taivahalt' Irin
laittoi saattamahan sisarelleen ankaran k�skyn,
Turnus jos Teukrojen ei varusteist' ylevist� nyt v�istyis. 805
Siks ei sankari t�� en�h�n niin kilvell� kest��
eik' k�dell��n voi: niin joka suunnalta heitetyt keih��t
sortavat tuot'. Ohut ain' kalajaa ohimoittensa luona
nyt sotalakki ja vaskisen haarniskan murtavat paadet,
t�yht�kin t�yt�ist��n laelt' eik' en�h�n tue kilpi 810
ly�nnist�, Teukrot kuin k�siks k�i vihasemmin ja itse
s�ihkelev�inen Mnestheus. Jop' hiki kaikesta juoksee
ruumihist' t��n pikivirtana, henki� eik' en�h�n voi:
ahdistaa v�synytt� jo ahdas henk' kuni �hky.
Silloinp' p�istikk�in hyp�ten lopuks h�n asehissaan 815
viskautui kymihin. T�m� keltasehen vetehens�
ottavi sy�ks�ht�v�n, vedell��n sep� vienolla saattain
hilpe�n vei toverein luo, huuhdottuaan veret ensin.
Viitteet:
V. 2. Saturnia Juno s.o. Saturnon, ajan jumalan, tyt�r Juno. --
Iriksest� katso Aen. IV, 694. -- V. 3. Turnus oli Daunon poika ja
Pilumnon pojanpoika.
V. 5. Thaumantias = Thaumas'en tyt�r.
V. 10. Korytho oli er�s etruskilainen kuningas, joka oli perustanut
Korython kaupungin (nyk. Cortona'n).
V. 58. "Se", nim. Turnus.
V. 82. Berekyntia, vert. Aen. VI, 785.
V. 102-103. Doto ja Galatea olivat meren jumalan Nereon tytt�ri�,
Vellamon neitoja.
V. 108. "�iti�", nim. Berekyntiaa.
V. 264. Arisba oli er�s kaupunki V.-Aasiassa, jonka Troijalaiset ovat
valloittaneet ennen Kreikkalaisten tuloa sotaan heit� vastaan.
V. 307. Aseiden vaihtaminen oli ennen muinoin yst�vyyden liiton
merkki.
V. 364. "Anast t��", nim. Euryalus.
V. 370. Volski, oikeittain Volscens, oli t��n Rutulein parven p��llik�n
nimi.
V. 378. "Y�n", t�ss� = pimeyden.
V. 383. "Palasten" = polkujen.
V. 511. "Suuressa taistelussaan j.n.e.", nim. Troijan 10 vuotisen
piirityksen aikana.
V. 519. "Nakkausneuvoin" s.o. vanhan ajan tykinmoisien nakkauskoneiden
(= vipukoneiden, viippaimien, "katapulttien" ja "ballistojen") avulla.
V. 584. Symaethia-virta (nyk. Jaretta) on Sicilian it�rannalla.
-- Arcens'in �itin� sanotaan olleen nymfan Thallan.
V. 610. "Laapuri" oli sotakirveell� varustettu keih�s, = hellebardi.
V. 616. Hihoja nutuissa ja poskipeitteit� p��hineiss� pitiv�t muinaiset
kansat veltostumisen merkkin� (vertaa Aen. IV, 216).
V. 617. Dindymo oli er��n Cybeleelle pyhitetyn vuoren nimi V.-Aasiassa.
V. 619. "Idan em�" = Cybele.
V. 642-643. T�ss� paikassa viitataan keisari Auguston aikana
vallinneesen rauhaan Rooman valtakunnassa; Assarakus, josta Augusto
johti sukuansa, oli Dardanon pojanpojan Tros'in poika.
V. 668. Kauriin t�hdist�n taivaalle ilmaantuessa ovat Italiassa
sateiset ajat.
V. 698. "Italoinen sardelli" s.o. italialaisesta sardellipuusta tehty
peitsi.
V. 710. Baijaen kaupungin, joka oli Kampaanian maakunnassa ja
miss� Rooman ylh�is� oleskeli mielell��n Vergilion aikana kes�aikoina
maahovissa, olivat Eubean saarelta tulleet Kreikkalaiset siirtolaiset
perustaneet.
V. 716. Procidan saari on Neapelin lahden edustalla.
V. 716. Inarime, nyk. Ischian (l. Iskian) saari, my�skin l�hell�
Neapelia, on syntynyt maanalaisen tulen vaikutuksesta; siell� oli
�skett�inkin suuri maanj�ristys (v. 1886). -- Vergilio kertoo, ett�
Juppiter laski t��n saaren Tyfeonin, er��n j�ttil�isen p��lle, t�m�n
rangaistukseksi. Vert. Aen. III, 578 ss.
KYMMENES LAULU.
Sota.
Ainehisto.
Kokouksessa Olympolla kehottaa Juppiter jumalia yksimielisyyteen
(1-15), jolloin Venus valittaa Juppiterille Troijalaisten kovaa onnea
ja Junon vainoamista (16-62), mutta Juno sen syyt�ksen torjuu, sanoen
Troijalaisien ja Venuksen itsens� olevan syyp��t onnettomuuksiinsa
(62-95). -- Juppiter p��tt�� kokouksen vakuutuksella, ettei h�n tahdo
kumpaakaan heist� puoltaa, vaan on j�tt�v� asian Kohtalon
ratkaistavaksi (96-117). -- Rutulot ahdistavat Troijalaisia, jotka
puolustaivat Askanion ja Mnestheon johdon alla (118-145). -- Sill�
aikaa Aeneas, saatuaan Etruskit liittolaisikseen, l�ksi Pallaan,
Tarkhon ja 30 laivan kera palausmatkalleen omaisiensa luo, jolla
matkalla kohtaa laivoista syntyneet merenimmet, joista Kymodokea kertoo
h�nelle, mill� kannalla asiat leiriss� ovat (146-255). -- Aeneaan ja
h�nen v�kens� saapuminen rantaan (256-307), jota Turnus kokee turhaan
est��; tappelu rannalla (308-361). -- Pallas, tehty��n ihmetelt�vi�
urot�it�, tulee kahdentaistelussaan Turnon kera tapetuksi (362-509).
-- Aeneas, saatuaan tiedon yst�v�ns� Pallaan kaatumisesta, kostaa
hirve�sti t�m�n kuoleman, jolloin tappaa paitsi muita my�s rikkaan,
aarteitaan turhaan tarjoilevan Magon, kopeilevan Haimonin, kerskuvan
Anxurin, Tarqviton, Ligerin ja Lukagon (510-605). -- Juppiter sallii
Junon pelastaa Turnon Aeneaan k�sist�; Juno muuttuen Aeneaan n�k�iseksi
viekottaa Turnon laivaan ja vie h�net h�nen is�ns� Daunon linnaan
(606-688). -- Mezentius kaadettuaan paljon Troijalaisia ja
Tyrrhenilaisia, joutuu vihdoin kahdenkamppailuun Aeneaan kanssa, jossa
tulee haavoitetuksi ja pelastuu ainoastaan siten, ett� h�nen poikansa
Lausus astuu h�nen ja Aeneaan v�liin (689-790). -- Lauson kuolema
(790-832). -- Mezentius murhehtii poikansa kuolemata ja l�htee, sit�
kostaakseen, jatkamaan ratsain tappeluansa Aeneaan kera, mutta saapi
siin� surmansa (833-908).
_Jumalten neuvottelu; Pallas ja Turnus; Aeneas, Mezentius ja Lausus_.
Huonehet aukaistaan jopa kaiken voivan Olympon,
kun jumalain is� ynn' inehmoin kuningas kokoukseen
kutsuu t�htisehen majahans, jost' kaikkia maita,
Teukrojen leiri�kin yl�h�lt' t�hyst�� ja Latinoin
kansoja. Istahtavat avaroiss' saliloissa. H�n alkaa: 5
"Suuret taivahiset, miks teid�n tahtonne taasen
muuttunut on, miks niin ylen kiist�tte kiivahin mielin?
Italiaa sotimast' olin kielt�nyt Teukroja vastaan;
mut tora millinen nous yli kieltonikin! Mik� pelko
taistohon k�skee n�it' tahi noit' eli tarttua miekkaan 10
vaativi? Saap' ik�v�im�t�kin sodan oikea aika,
kun tyly Karthago kerran tuo varustuksihin Rooman
surmoa suurta ja aukaisee uran alppien kautta:
silloin sallitahan n�rin taistella, riistoa ry�st��.
Nyt heretk��t tyvenen sovinnon rakentain iloksenne!" 15
Juppiter n�in lyhyesti; mut ei Venus kultanen vastaan
lyhv�h�n lausuile:
"Oi is�, oi ikinen inehmoin, jumalainki s� herra!
-- sill� mit' oiskaan muuta, jot' auksemme voisimme pyyt��?
n�etk� s� ilkkuvat kuin Rutulot, miten kulkevi Turnus 20
parvinens, kuin uvehist' isostellen ja onnesta paisuin
hy�kk�vi? Eip' en�h�n varusteetkana Teukroja suojaa!
Nuo jopa porttienkin sis�puolla ja harjalla muurin
taistelevat, ett' tulvilleen verens' saa kanavatkin!
Poissa on Aeneas sek� tiedota. Etk� s� heit� 25
koskahan saarrosta p��st�? Taas varustuksia, Troijan
syntyess', uhkailee vihamies; taas uus sotajoukko
ynn' Aetolian Arpista nousee Teukroja vastaan
Tydeon poika! Ma luulen haavoja saavani taasen;
taas varoella ma, tytt�res, saan inehmoin tamineita! 30
-- Jos luvattais sek� vasten tahtoa Dardanolaiset
Italiaan sai: k�rsik�h�t viastaan; s� et heit�
tarvitse auttaa! Vaan jos seurasivat osoansa,
ennusti mist' usehin jumalat sek� haamut; ken muuttaa
k�skyj�s uskaltaa tahi uusia arpoja s��t��? 35
Virkkasin miks Erycinan rannalla poltosta laivain
tai vihurein kuninkaasta ja tuulista raivoavista,
nousnehist' Aeoliast', tai pilvist� l�ht�� Irin?
Viel�p� Tuonenkin, -- kun koettamataan t�m� keino
j�i h�nelt' --, t�� manajaa; yl�-ilmahan p��sty� kohta 40
Allekto Italian kesk'kaupunkein l�pi riehui.
-- Ei mua liikuta valtio, vaikkapa tuotakin toivoin,
kest�ess' onnen; voittakohot, kenen voittoa suot vain!
Jos ei seutua oo mit�k��n, mink' puolisos julma
sois Teukroill', is�, sorretun Troijan sauhuavaisten 45
j�ttein kautt' anon: vaarata sallittakoon asehista
selvit� Askanion; -- pojan poikaani edes s��st�!
Aeneas samotkoon vain oudoill' aavilla keijuin
tiet�, min Onnensa soi h�nen kuljettavaksensa; t��np�
suojella vain sek� julmast' taistosta tahtosin poistaa. 50
On Amathus mull', on Pafos korkea ynn� Cythera,
Idalian hovit on: asehist' erotenpa h�n hiljaan
t��ll' elons viett�k�h�n. V�kivallalla k�skett�k��n vain
Karthago sortaa Ausoniaa; sitt' ei vihollista
Tyron linnoill' oo ket�k��n. Mit�k�s sit� auttoi 55
taistelun turmasta p��sy, mit' Argoksen tulen v�ist�,
-- niin useat avaran meren, maan mit� kestetyt vaarat,
jos Latiossakin Teukrot Pergamo-onnensa saavat?
Eik' paremp' ollunna ois, is�nmaan tuhon j�ttehill' ett' ois
j��nehet mannulle, miss' oli Troija? Xanthon, Simo�n taas 60
kurjille j�llehen ann', anon; ennemmin entiset suo taas
Teukroill', oi is�, kohtalons!" -- Nyt kuninkaallinen Juno
harmistuin nimes: "Miks mua ��nett�myydest� vaadit
luopumahan sek� julkasemaan salatun surun lausein?
Kenp' inehmoista tai jumaloist' on k�skenyt k�ym��n 65
Aeneast' otelmaan, -- kuningasta Latinoa vasten
nousemahan? -- Tuli Italiaan pakost' onnensa, olkoon,
Kassandran unen vimmoamaisna; mut tokkohan k�skin
leirins� j�tt�m�h�n tahi tuulille uskoa hengen?
Tokkohan uskomahan pojalleen sodan johdon ja linnan? 70
Yllytink�s levokkait' asukkaita ma Tyrrheniliiton
rikkoon? Haltia ken petokseen joht? Julmako valtamm'?
Junonko syyt� se on tai pilvist� laitetun Irin?
V��rin jos on Italoin kohovaa Troijaa tuliliekin
saarrella, v��rin jos Turnon on is�nmaall' asuskella, 75
jonk' emo haltiatar olj Venilia, taatto Pilumnus:
saavatkos Lation tulisoihtuineen Frygit polttaa?
-- vierahat maat kukistaa ikehens' ala? -- saalista ottaa?
-- morsiantaan valiskellen sulholta kihlatun vied�?
-- rauhan k�tt' ojentaa, varustain sel�n taa tamineitaan? 80
-- Kreikkaalais-k�sist' Aeneaan sin� saat pelastella,
pilvehen peitell� saat sek� tyhj�h�n usmahan miehen,
laivatkin voit yht' usehiks meren immiksi muuttaa,
-- v��rink� siis jos my�s Rutuloill' avun suonehet oomme?
Viestit� Aeneas on poissa; h�n viestit� j��k��n! 85
On Pafos, Idalion sull', on ylev�inen Cythera:
miks k�sin kaupunkiin sotasaan k�yt, -- tuimihin miehiin?
Vai mek� mullistaa Frygian ylen h�ilyv�n vallan
sult' yrit�mm'? Mek�? Ken polois-Teukrot Akhivojen valtaan
heitti? Mi syyn' oli, ett' asehiss' oli noustava miesten 90
Europan, Asian ja mi varkaus rauhansa rikkoi?
Mun avittaissako Troijan liekki� petteli Spartan?
Annoinkos asehet, -- uhitinkos lemmell� sotaan?
Silloin sun omistas sopi pelj�t�; nyt valitella
v��rin ja my�h��nkin alat, turhia artteja nostain!" 95
N�in nimes Juno; silloin taivahiset erimielin
yhtyiv�t h�listen pakinaan, kuni tuuloset ensin
hiljahan kun humajaa lehikoissa ja viel' ep�selv��n
tuulahtavat, julistain merimiehille kiihtymyst' tuulten.
Nytp' is� kaikenvoipa, joll' on yli kaikkien valta, 100
alkaa. T�st' tyventyi jumalain ylen korkea linna,
vaikeni maa vavahtuin sek� vaikeni korkea taivas,
vaipui tuulahuskin, tyventyi meri p�ilyv�ks pinnaks.
"Kuulkaat siis sek� n�� minun lausehet mielehen pankaat!
Kosk' kera Ausonilaisien ei voi yhty� Teukrot 105
liittohon eik� se teid�n arttinne loppua l�yd�;
millainen hyv�h�n olis Kohtalo tai mik� toivo
Teukrolla tai Rutuloll', en huol erotella ma yht��n:
Kohtalon suomastakos Italot nyt saartavat Teukroin
leiri� vain kokonaan erehtyink�s tahdosta Onnen. 110
En vapahda Rutuloit'! Yrityksens� kullekin vaivan
tai ilon tuo. Kuningas sama, Juppiter, kaikkia johtaa!
Luoma on l�yt�v� tiens'!" -- Stygilaisen sen veljens� virran
pihkasta hehkuvien, syv�kuilusten rantojen kautta
vannoi, vannoessaan vapisuttaen kaiken Olympon. 115
N�in lopettaa. Nous Juppiter kultais-istumeltansa
sitte ja taivahiset v�liss��n ovellen h�net saatti.
Sill�v�lin Rutulot jokapaikassa porttien luona
miehi� surmaavat sek� muureja saartavat liekin;
vaan v�ki Aeneadain suletaan varustuksien keskeen 120
eik' mit�k��n paon toivoa oo. Yl�-tornissa koidot
turhaan seisovat, muureja puoltaen harvalukuisna.
-- 259 --
Imbrason poik' Asius, Hiketaonin poika Thymetes,
Assarakot molemmat, kera Kastorin vanhempi Thymbris
olj eturinnassa. N�it� Sarpedonin kumpikin veljes, 125
Klarus kuin Themon Lyciast' ylev�isest� seuraa.
Ponnistaen koko ruumiillaan kiviharkkoa kantoi,
-- vuoresta melkoista palast', -- Akmon Lyrnesiolainen;
eik' isomp' ollunna tuot' Klytius is� eik' veli Mnesthes.
N�� vasamilla, mut puoltaen nuo sotivat kivilohkoill', 130
liekkej� viskelev�t sek� laittavat nuolia j�nteill'.
Itsep� keskell� n�it' Venuksen mit� hartahin huoli
dardanilainen poika, kas, paljahin p�in somin vilkkaa,
-- kuin diamantti, mi keltasehen on juotettu kultaan
kaulailen koristeeks tahi p��ll' eli niin kuni kiilt�� 135
norsunluu sovitettuna bux- tai oriko-puuhun
taitavast; niskalle maidon valkeallen hivukset t��n
liehuvat kiinnitt�� soma, pehmonen kultanen rengas.
Ismarus, sunkin my�s n�kiv�t suvut urheamielet
haavoja annelleen sek� myrkkyis-nuolt' asetelleen, 140
Meonien suvust' oivan, maan v�kimultoa jossa
miehet viljelev�t sek� Paktolus kullalla kastaa.
Siin' oli Mnestheus, jota eilinen kunnia saattaa
kuuluks, ett' ajanut pakohon olj vallilta Turnon;
siin' olj Kapys, nimens Kapua-kaupunki josta on saanut. 145
N�in n�m�t taistelivat sodan armottoman kahakoissa,
aavalla Aeneas ulapalla kun matkusti y�ll�.
Kun luont' Evandron h�n ehti Etruskien leiriin,
saa kuninkaan luo, julkaisee nimens, heimonsa h�lle,
mik' asians' olis, itse min toisi; Mezentius ketk� 150
liittohons' sai sek� Turnuksen v�kivaltasen mielen
n�ytt��, ihmis-asjoihin mik�l' luottoa voisi
muistuttaa, avun pyyt�en. Vitkastamattapa Tarkho
voimansa yhdist��, valan tehden. Huolesta p��sten
lydialais-suku nyt, jumalat kuten k�sk, k�vi laivaan, 155
luottaen vierahasen p��mieheens. Ens alus kulkee
Aeneaan, kokassaan frygilais-jalopeuroja kantain,
mut yl�puolla on n�ist' Troijan pakolaisille rakkain
Ida. T�ss' istuupi jalo Aeneas ajatellen
vaiheit' taistelujen sek� Pallas t��n vasemmalla 160
istuen vieress��n utelee joko t�hdist�, synk�n
oppahist' y�n, tahi maisin kuin merin k�rsimi�ns�.
Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, laulua e'ist�in:
mitk�p� joukot rannoilt' tuscialaisilta seuraa
Aeneast', alukset varustaa sek� kulkevi merta? 165
Massikus vaskisin "Tiikerineen" ens kynteli aavaa:
t��n muass' olj tuhat miehuista', jotk' Klusion muurit,
Kosanki linnan j�ttiv�t; heill' oli peitset ja nuolet,
viinet olj keve�t olallaan sek� tappava joutsi.
Siin' oli tuima Abas: t��n verrattomiss' asehissa 170
joukko olj kaikki ja kulta-Apollosta kiilteli keula.
Sataa kuus h�ll' antanut olj Populonia �iti
urhoa taisteluhun sopivaa; mut Ilvanpa saari
kolmesataa, -- ter�skaivannoistansa runsahist' oiva.
Kolmas olj inehmoin, jumalain v�litulkki Asilas, 175
-- joll' elukkain sis�lmykset ja taivahan t�hdet olj tietyt,
tiettyn� lintujen kiel, salamain v�l�hystenki enteet --,
vie tuhannen miest' tuurihikast' tihe��n sotarintaan.
Alfealain' alultaan heit' tottelemaan komens Pisan
linna Etrurian maalla. Seuraa kaunehin Astur, 180
Astur, ratsuhun ynn' upeiin tamineihin mi luotti.
Liitt�v�t sataa kolm yksmielisn� seuroavaista
Caereten asukkaat sek� my�s Minjon joen lietteet,
Pyrgokin muinoinen sek� tautia tuova Graviska.
En suakaan Ligurein sotap��llikk� urhein heit� 185
mainitsematta Cinyra ja harvoja viev� Kupavo,
jonka jo kiireell� somat joutsen-sulkaset nousee,
teid�n, o Rakkaus, syy sek� taattonsa muutoksen merkki.
Kerrotahan Cyknon, surevan Faetoninsa armaan
vuoksi, kun poppelien -- sisartens' -- lehikon varikossa 190
laulel ja lempehens murheiseen haki laulusta hoivaa,
laulaen linnun muodossa viett�nehen ij�kkyyden,
sitten maast' eroten h�nen laulaen nousnehen t�htiin.
Poikansa, laivalla seurassaan tasavuotinen joukko,
airoin souduttaa j�tinmoista "Kentauria"; tuopa 195
halkoen suurella paaskokallaan mert', aaltoja uhkaa
jyrkk�n�, pitk�ll� kun taiallaan vakoaa urannoita.
My�skin vei is�nmaan nyt ��rilt� joukkonsa Oknus,
Manton ennustavan sek� tuscialais-joen poika;
muurit t�� sinullen, nimenkin emon Mantuan antoi; 200
Mantua, es'isist��n rikas, vaan ei yks suku kaikkein.
Kolmepa heimoa on, mut heimoss' on kansoa nelj�;
its' se on kansojen p��n� ja Tuscien heimost' on miehet.
T��lt�kin viissatasen Mezentius vastahans' saapi;
poikapa Benakon, kahilaista mi seppelt� kantoi, 205
"Mincius"-laivassa vei vihamiehin� heit' ulapalle.
Raskas "Aulestes" samoaa; sadall' airolla merta
soutavat miehet ja vaahdottavat, samertain meren kalvon.
Tuot' veti hirmuinen Triton, joka tummoa merta
torvella s�ikytt��: p��st' uumenihinpa on uivall' 210
karvaisen inehmon kuva, mut maha pyrst�ksi p��ttyy:
puol'inehmon alapuolella vaahtoo hyrskyen aalto.
Kolmella kymmenell' laivalla n�in useat ylimykset
riensiv�t Troijan auks, meren kentti� vaskella viilten.
Jop' on taivaalta alennunna nyt p�iv� ja riensi 215
�isiss� vaunuissaan soma kuu kesk'kannelle taivaan,
Aeneas kun, (sill' ei j�senillens� suo suru rauhaa),
ohjaa istuellen per�sint� ja purjetta hoitaa.
H�llep�, kas, tien keskell� saa omien tovereinsa
seurue vastaansa Nymfat, joit' ehto Cybebe 220
k�skenyt olj meren vallitsemaan, nymfaiks aluksista
muuttaessaan; tasakyljin he uivat ja aaltoja halkoi,
yht' useoina kuin vask'keulaa rannall' olj ollut.
Tunnettuaan kuninkaans et�h�lt' t�m�n parvi se kiert��
leikkien. Heist�p� nyt puhumaan paras Kymodokea 225
takaa oikeallaan per�keulahan tarttuvi, nostain
selk�ns�, vaan vasemmallaan hiljahan ui ulapalla.
Sitten h�mm�styneelle h�n n�in nime��: "Jumalainen,
valvotko Aeneas? Nous, antaos purjehet t�ydet!
Oomme sun laivojas kaikk', yl�ng�n pyh�n hongista Idan 230
tehtyj�, tulleita meren immiks. Kun meit' ep�kelpo
tuurillaan Rutulus sek� liekill� pohjahan pyysi,
mursimme sun sitehes suruksemm', meren kautt' tavotellen
vain sua. Uuden t��n n��n meill' emo s��lien loiht ja
loi meren immiks v�rjym�h�n ij�t' aaltojen alla. 235
Poikasi Askanius suletaan varustusten ja hautain,
keih�sten sek� taistelevaisten Latinojen keskeen.
Etruskilais-v�kineen jopa m��r�tyt paikkansa valtaa
Arkadilais ritarmies. V�lihin v�kens vastahan panna,
etteiv�t tulis leirihin, Turnon on luja p��t�s. 240
Nouskosi siis sek� koin yletess' ens kumppanit k�ske
kutsumahan sotahan, ota kilpesi, sulle min antoi
verrattoman tulen haltia, kultasi min somaks reunat!
P�iv�p� huomeinen, jos et turhaksi mun sanan' usko,
hirmuiset tapettuin Rutuloin kasat l�yt�vi." N�in olj 245
lausunut: oikeallaan erotessa h�n korkean keulan
ty�kk�si, tuon hyvin tuntein. T�� vilaht aaltojen halki
kiireemmin vasamaa sek� nuoltakin tuulien vertaa.
J�ljess� joudutti matkoans muut. Imeht ymm�rt�m�tt�
Aeneas, mut enne se kuitenki mielt�ns� nostaa. 250
Taivasta katsellen h�n lyhvehen n�in aneleepi:
"Idalais-jumalain sulo �iti, on Dindymon jolla
linnat tornihikkaat sek� leijonaparj ikehess�,
taistoissamm' ole, haltiatar, tukemm'; entehes tarkkaan
t�ytt�en, auttaos sie Frygilaisia suosiollisna!" 255
Sen nimes vainen h�n; sill' aikaa rient�en koitti
varhainen valokas jopa p�ivyt, karkottaen y�n.
Lippuja seuraamaan k�sk ensinn� h�n tovereita,
tutkimahan tamineita ja taisteluhun varustaimaan.
Vaan jopa kannattamaan rupes silm�ns� Teukrojen leiriin, 260
noustuahan yl�s keulaan. Kun vasempaans pani sitten
kilpens� leimuavan, ison huudonpa t�htihin Teukrot
nostavat muureillaan: vihans yllytti karttunut toivo;
peitsi� paiskoavat. Kuten synkkien pilvien alla
strymonilais-kuret p��st�v�t huudon, kun l�pi ilmain 265
lent�v�t riekuillen, etel�� suhisten paetessaan.
Mut Rutuloin kuninkaasta ja Ausonien ylimmist�
kummalta n�ytt�vi tuo, alukset kunis k��ntyv�n rantaan,
kunnekka huomaavat meren t�ydelt� laivoja saavan.
T�yht�is�n kyp�r�n k�rk leimuilee et�h�lle 270
p��ss�ns�, kilpikin kultainen heloittaa hele�sti:
aivankuin verisetki kometat kirkkahan' y�n�
synkkin� s�ihkelev�t v�list' tai kuni Sirion leimu;
t�� mukanaan janon, tauditkin kipe�ill' inehmoille
tuopi ja synkist�� valollaan pahan tiet�v�n taivaan. 275
Eip�h�n Turnuksen urokkaan t�st' toivo se raukee,
ett� h�n puoltasi maan sek� saapuvat rannalta est�is.
Miehi� sen uhemmin nimeten kehottaa, toruenkin:
"Mink�p� toivoitten musertaa k�dell�nne, on tuolla.
Nyt tapelkaat kuni miehet! Puolisoaan, kotoansa 280
muistakohon joka mies; nyt teht�k�h�n urot�it�
kunniaks es'isien! Meren luo heti juoskame vastaan,
kunnes maall' yritt��t sek� viel' ensp��syns� horjuu!
Onni on urhoisten apu!"
N�in nimes; sitten tuumivi, keit� h�n vastahan veisi 285
tai kenellen varustuksien saarron uskoa voisi.
Sill�v�lin toverit ylevilt' aluksiltansa laskee
silloill' Aeneas; muut vartosivat meren aallon
hy�ky�mist' takasin, hyp�ten sin� hetken� maalle;
airojen neuvolla muut. T�hystellen rantoja Tarkho, 290
miss' ei tyrsky� pohj' eik' pauhaa murtuen aalto,
vaan meri esteett� kohinan enetess� miss' sy�ksyy,
�kki� k��nt��pi kokat maall' anoen tovereita:
"Oi valiot toverit, nyt tarttukaten hyvin airoon,
soutootten ett' huojuvat laivat, maan vihollisten 295
keuloilla halaiskaat, ett' itselle lois vaon laiva!
En min� kammoa, jos alus s�rkyiskin satamassa
moisessa, kun vaan p��semme rantaan!" Sittekuin n�it�
lausunut olj Tarkho, toverit kovin airohin k�iv�t,
soutivat hyrskyelless' alusten Lation kohen kentt��, 300
kunnes t�rm�siv�t kokat maahan ja vaarata kaikki
seisahtui satahangat. Mut ei sinun laivasi, Tarkho.
Sill� kun, puututtuaan karihin, pahall' louhelle tarttuu,
kauan se kiikkuillen pysyi, taistellen hy�ky� vastaan,
s�rkyvi sitte ja n�in urohot luo aaltojen keskeen; 305
airojen sirpalehet sek� uiskelevat tuhot heit�
est�v�t, kompastuttavi jalkoja my�s pako-aalto.
Eip�h�n Turnuskaan hidastellut, vaan heti tempaa
kaiken joukkonsa Teukroja vastaan marssien rantaan.
Kuuluvat merkit. Ens maajoukkoja vastahan hy�kk�� 310
Aeneas, kahakan alottaaksens, Latinoja kaatain,
surmattuaan Theron, j�tinmoisna kun miehist� ensin
t�� rupes Aeneakseen; t�lt' tuuralla vaskisen verhon,
raskahan, kultaisen, soman kautta h�n puhkasi kyljen.
Sitte Likhaan telottaa, ulos leikatun kuollehest' �idist', 315
Febus, sun pyhi�s, joka pienen� v�ltte� saattoi
raudast' onnettomuutt'. Ei viikkoakaan kun jo Cisseyn
tuiman ja suuren Gyaan, jotk' kaasivat miehi� nuijin,
Tuonehen laittoi; ei Herakleen asehet v�h�nk��n n�it'
eik' v�kev�t k�detk��n tuenneet tahi �ij� Melampus, 320
kumppani Alkideen, kun t�� teki vaikeat ty�ns�
maalla. Mut, kas, Faron juur joutavia horistessa,
paiskaten peitsens� suoraan �rjyv�h�n osui suuhun.
My�s sin�kin, jonk' leukoja hienonen h�ytyv� valkas,
yst�v�t�s Klytioota kun seurasit onneton Kydon, 325
kaatuen dardanilais-k�den kautt' olisit menehtynn�,
lempesi unhottain, joka sull' oli nuoria kohtaan,
kurja, jos kohdannut sa et ois veliparvea, Forkon
poikia, seitsem�n joit' luvult' olj sek� seitsent� peist�
paiskasivat: kyp�r�st' osa, kilvest� muut takasin taas 330
kimmahtavat; osittain osuvat Venus esteli armas
ruumihist' t��n. Vakavall' Aeneas Akhaatelle lausuu:
"Annas peitsi�; jos osuneet ovat ennen Akhivoin
ruumeihin Troijan kedoll', enp' ole paiskova turhaan
nyt Rutuleihinkaan." Sitt' temmattuaan ison keih��n, 335
sen l�hett��: tuo kiit�en Meonin vaskisen kilven
lens l�vitsen sek� haarniskan kuten my�s poven puhkas.
T�ll' avuks Alkanor veli sai tukeaan velimiest�
lannistuvaa k�dell��n: l�pi t��n olan lennetty�ns�
eellehen kiiteli peitsi ja hurmeisna piti suuntans; 340
vaan sen jo oikea k�s nivelist' olaltaan tehotonna
h�ili. Nyt veljens� ruumihist' ottaen peitsen, Numitor
t�ht�� Aeneahan: h�nellenp' ei sallittu ollut
sattumahan, mut suuren Akhaten reiden se mursi.
Luottaen ruumihisen tukevaan t�h�n Kuresta Klausus 345
riensi ja kurkkuhun l�i Dryopin et�h�lt�kin julman
keih��ns�, v�kev�st sys�tyn; sep� haastavan ��nen,
hengenkin, l�vist�in salitinluuns, salpasi; mut tuo
suistuvi maahan p�in, ylen antaen paksua verta.
Kolmepa thrakialais-Borean ylev�� sukukuntaa, 350
kolmet, joit' Idas-is� laittoi Ismaran maasta,
kaatoi tappelujen kihin�ss�. Jo ehti Halesus,
aurunkolais-sotajoukot ja sai Neptunonki heimo,
mainio my�s hevosista Messapus. Vuorohon koittaat
toisians' karkoittaa; Ausonian portillakin jo 355
taistellaan. Kuni korkean taivahan vastaistuulet
kiihtyv�t taistelemaan rajultaan, v�elt��n tasavoimin:
eiv�t ne toisiahan, -- ei pilvet eik' meri v�ist�;
kauan h�ilyvi taisto, on j�ykk�n� vastassa kaikki:
n�inp�h�n Teukroinkin sotarinnat ja n�in Lationkin 360
yhtyv�t, kun k�vi mieheen mies sek� jalkahan jalka.
T�ll�in muualla p�in, johon ympyr�paasia paljon,
vierulta runkojakin revityit' oli tunkenut virta,
arkadilais-v�ki tottumaton k�vi jalkasin taistoon;
kun, Latinoin n�ki ahdistaess', samovan pakohon sen 365
-- koskapa heit' uvehistaan luopumahan ryt�maa sai --,
keinohon ainoahan, mik� j�� pulahetkin�, ryhtyin,
Pallas nyt anoen, toruenkin pyys urommaksi:
"Minnekk� karkaatten, toverit? Urot�iden ja teid�n
johtajan Evandron nimen kautta ja saatujen voittoin, 370
toivonikin vuoks kilpaamaan is�n kanss' urot�iss�:
�lk��t juoksuhun luottako! Raudalla raivata t�ytyy
tie vihamiehien kautta. Miss' uhkaa miehien parvi
tihj�n�, sinn' is�nmaa jalo teid�t ja p��llik�n Pallaan
vaativi. Ei jumalat, inehmolliset mut vihamiehet 375
vainovi meit': yhenlaisia mielelt�, voimilta oomme.
Kas, tuolt' est�vi meit' ison aavikon pohjaton telki;
maall' ei voi paeta: merehenk' vai Troijahan l�ht��n?"
N�in nimeten vihamiehien parven keskehen sy�ksyi.
H�llen vastahan ens kovan Onnen suomana sattui 380
Lagus: t��np� h�n, kun ylen raskasta paatta se kiskoi,
keih��n paiskattuaan, l�vist��, miss' erkiv�t rungon
rangasta kylkienluut; takasin sitt' tempavi peitsen
luihin tarttunehen. K�sikseen ei ehtinyt Hisbo,
vaikkapa toivoi tuot'; t�t� ennenp� sy�ksyv�n kimppuun, 385
kun varomattomast yst�v�ns julmasta kuolosta raivos,
Pallas ehti ja kosteahan sys�s keuhkohon miekan.
K�i Stheneloon k�siks sitte ja vanhasta heimosta Rheton
Ankhemoloon, emopuolen mi rohkesi tahrata vuoteen.
Kaaduitten tekin, kaksoiset, Rutuloin ketoloilla, 390
Laris ja Thymber, Daucin niin yks'muotoset lapset,
ett� he vanhempiaan hupahan erehdyksehen saivat;
mut kamalamp' eromerkin Pallas nyt teki teille:
sill� sun, Thymber, p��si Evandron katkasi miekka;
sun taas oikea k�s haki, Laris, s�ile� turhaan, 395
sormet kun hervottuneet varaten k�vi kalpahan kiinni.
Arkadit yltynehet torunnast', uron oivia t�it�
n�hdess�, taistoon saa murehen, h�vynkin sekatunne.
Silloin vaunuissaan ohi rient�v�n Rhetesen Pallas
surmaa. T�� v�lihoivapa suotiin Ilolle viel�. 400
Sill� h�n Iloa koht' oli pahkunut raskahan keih��n,
mink', osuen v�lihin, sai Rheteus, uljahin Teuthras,
sua paetess' sek� Tyre�-velje�s; vaunusta suistuin
kuollessaan Rutuloin ketomaita se potkivi jalvoin.
Aivan kuin sopivaisena poutana, kiihtyess' tuulten, 405
mets�n pist��pi tulehen eri kohdista paimen;
�kki� vallattuaan v�lyksen levi�� yli laajain
kenttien yhten� nyt tulen loimotus kammottavainen;
leimujen leikki� t�� tytyv�isen� istuen katsoo:
n�inp�h�n urhouskin tovereiden yhtehen yhtyy, 410
Pallas, sun avukses. Mut taistossa tuima Halesus
sy�ksyvi tappeluhun sek� peittyy kilpens� suojaan.
T�� telottaapi Ladonan, Feretan ja Demodokonki:
oikean Strymonion k�den, t��n kohottais sit� suulle,
katkasi s�il�ll��n v�l�hytt�en; paadella Thoan 415
ly� n�k�h�n, musertain verisiks niin luut sek� aivot.
Aavistaen is� metsihin olj salannunna Haleson;
vanhana kuolohon kun t�� tummeat silm�ns� sulki,
valtasivat h�net Parkat, Evandron nyt vasamille
m��r�ten. T��n k�siksen k�vi Pallas n�in rukoellen: 420
"Oi, is� Thybris, suo vasamalle, min viskata aijon,
onnea, l�yt�m�h�n tien rinnan kautta Haleson!
N�� asehet, urohon tamineet sinun tammesi saapi."
Kuulipa haltia n�it�, kun suojas Imaust' Haleso,
onneton, arkadilais-vasamallen j�i povens paljaaks. 425
Vaan sodan urhea henk, Lausus, ei parvensa suonut
lannistua t�m�nmois urohon kukistuksesta: tappaa
ensin Abaan edest��n, kahakan parahan tukisolmun.
Kaatuvat Arkadian pojat, kaatuvat my�ski Etruskit,
Teukrotkin, jotk' kreikkaalais-k�sist' turmansa v�ltti; 430
yhtehen k�y v�ki joukolta, johtajiltaank' tasavoimin.
Ahtaa rintamoaan takajoukk'; ei k�tt' tahi peist�
voi vivahuttaa ahdingolt'. T��lt' ahtavi Pallas,
vastassa Lausus tuolt'; -- ei poikenneet ik�ns paljon,
ei n�k�ns' uljaatkaan, mut heilt' oli kielt�nyt Onni 435
p��st' is�nmaahansa takasin. Ei sallinut heit�
kesken�ns' ottelemaan its' mahtava herra Olympon.
Kohtapa n�� jalommalt' vihamiehelt� kohtalons saavat.
Turnon sill�v�lin sisar armas auttamahan k�sk
Lausoa; vaunuissaan nopeasti se kiis v�en kesken. 440
Kun n�ki kumppanit, ��ns: "Jo on taistosta luopua aika!
Yksin Pallasta vastahan k�yn; mull' yksinp� Pallas
suotakohon; halajaisinp' ett' t�ss' is�ns katsomass' oisi!"
N�in nime��; toverit, kuten k�ski h�n, kent�lt� taantuu.
Vaan Rutulein pois menty� reipas mies kopeoita 445
k�skyj� t��n imehtii sek� Turnon kookasta vartta
katsovi h�mm�htyin, t�hyst�in t�t� synkk�n� kaukaa.
N�in nimeten meni vastoamaan nyt h�n tyrannille:
"Mua joko johtajan kiitet�h�n taminein otannasta,
tai ylev�st' erostan'. Is�llein saman arvosta on se. 450
Heitt��s uhkat!" N�in nimeten kesk'kent�lle astuu.
Arkadien syd�mess�p� mut veri kylm�ksi hyytyy.
Turnus vaunuistaan alas hypp�s ja jalkasin p��tti
kamppailla. Kuten leijona huomattuaan yl�ng�lt�
aikovan tappeluhun h�r�n, kent�ll� seisovan, kaukaa 455
kiit�vi; semmoinen tulevan oli Turnonki muoto.
T��n kun peitsens� kannatusmatkalle tullehen luuli
Pallas ens k�siks k�i, jos k�ynytt� heikommin voimin
taistoon auttasi Onni ja n�in yl�-ilmahan lausuu:
"Kautt' is�n kestityksen sek� p�ytien, joihin s� saavuit 460
outona, Alkides, anon; auttaos aijetta suurta!
N�hk�h�n kuollessaan h�n mun verisen asun h�lt�
riist�v�n, voittajakseen minut n�hk��t kuolevat silm�ns'!"
Urhoa kyll' Alkides kuuli ja rintansa pohjaan
raskaan huokauksen pakottaa sek� katkerast itkee. 465
Vaan is� lohduttain nime�� pojalleen n�m�t lauseet:
"M��r�tty kuolionsa hetki on kullekin; on elon aika
k��ntym�t�n, lyhyt kaikkein; mut se on kuntosan tointa
mainettaan urot�ill' edist��! Ison Troijanki muurein
all' useat jumalain pojat kaatui; siell�p� sy�stiin 470
lapseni Sarpedon. Odottaa siis Turnoa kerran
Luomansa, sallitun kun elon ehtivi h�n rajapyykkiin."
N�in nimeten Rutuloin ketomaille h�n silm�ns� suuntaa.
Vaan Pallas koko voiminehen nyt peitsens� paiskaa,
ontosta huotrastaan my�s tempaa s�ihkyv�n s�il�n. 475
Sinne se kiit�en, miss' olanp��t� suojeli kilven
p��, putoaa sek�, tien avaten l�pi laitojen kilven,
vihdoin raapaisee ison Turnon vartalohonki.
Turnus taas ter�v�n, raut'k�rkisen peitsens� kauan
viipattuaan, p�in Pallasta heitt��; sitt' t�ten lausuu: 480
"Katsoppa, jos paremmin lie tunkeva peitsemme!" Sen vain
virkki; mut kilvenp�, kuin monin kerroin raut' tahi vaski-
kerrokset suojelikin h�r�nvuotaa verhoamalla
keskelt� puhkaisee h�nen peitsens� voimakas vauhti
pantsarinkin pid�kkeet sek� julmasti raastavi rinnan. 485
Turhaan haavastaan h�n tempaa l�mpim�n keih��n,
yhdess� seuraapi t�t� tiet� hurme ja henki.
Haavahans sortuu: helsk�ht�v�t asehens ylitsens�,
maahan kuin verisin suin suistuvi kuolemahansa.
T��n luo seisahtuen nimes Turnus: 490
"Tarkkahan kertootten minun lausehet, Arkadilaiset,
Evandroll': kuten ansaits, annan ma j�llehen Pallaan.
Haudan kunnia, peijaisista jos lohdutust' ompi,
h�ll' luvataan. H�ll' ei v�h�n arvosiks Dardanon kestit
nouse!" N�in nimeten jalallaan vasemmalla h�n tallaa 495
hengett�m��n, isopainoisen vy�n riist�ess' silt�,
piirretynkin tihoty�n: miten h��taloss' yhten� y�n�
miesten seurue murhattiin, sijans kuin veristettiin
joitapa Eurytisen Klonus-poika olj veist�nyt kultaan:
saatua saalihiks sen iloten omistaapi nyt Turnus. 500
Tiet�m�t�n tulevast' on kohtalost' ihmisen mieli
m��r��kin pit�m��n, kun sill' on my�t�nen onni!
Aikapa Turnollekin saa, jolloin hartahast soisi
Pallaan s�ilyneheksi ja saalista tuota ja p�iv��
harmitteleepi! Vaan toverit valittain sek� itkein 505
kilvelle nostettuaan, Pallaan pois joukossa viev�t.
Mink', oi, murheen, mink' is�lles sin� kunnian tuotat!
T�� ens p�iv� sun sai sotahan, t�� my�ski sun poisti;
milliset kuitenkin Rutuloin kasat j�lkehes heit�t!
Moisen onnettomuuden ei huhu, mut vaka tieto 510
ehtivi Aeneall', olevan omiens liki hengen
vaaraa, my�s ajan, ett' Teukroill' paenneill' avuks rient�s.
Miekalla h�n l�himm�t tuhoaa sek� peitsell�, kiihtyin,
raivaa tien avaraks v�en kaut', sua, ylpe� Turnus,
uuteen otteluhun hakien. Pallas ja Evander, 515
kaikk' ovat mieless��n: pitojuhlat, joihinka ensin
vierahaks sai, lupauksensa suomat. Nelj� h�n Sulmon
poikaa nuorta ja my�s saman verran, jotk' kasvatti Ufens,
ottaen kiinn' el�v�lt�, ne Tuonelan hengille j��ksii,
ett�p� polttotavan tulen vangittujen veri kastais. 520
Sitte Magoon et�h�isehen paiskasi turmasan keih��n.
Tuo kumartuin sen v�ist'; ylitseen lens hirve� peitsi;
polvia t��n halaten, rukoellen sitt' ��nt�vi n�it�:
"Taattosi haamun kautta ja Julosi kasvavan toivon
pyyd�n henkeni s��st�m�h�n is�n kuin pojan vuoksi! 525
Mull' on suur talo, on kuvattuu hopeaa isot joukot
k�tk��n kaivettu maahan, on taottuu, takomatta
kultaa kimpalettain. Tuo eih�n voittoa Teukroin
k��nt�is eik� mun henkeni tuottane niin ison haitan."
N�in nimes; Aeneas h�ll' lausuvi vastaten n�it�: 530
"Mink�p� kullan tai hopean talenteista sa kerroit,
s��st� ne lapsilles! Sodan keskustelut jo on Turnus
ensinn� katkaisnut niin kohta kuin Pallaksen tappoi.
T��n hyv�ksyy Ankhisen haamu ja poika Julus!"
N�in nimeten kyp�r��n vasemmallansa otti ja v��nt�in 535
pyyt�v�n kaulan, h�n miekkansa sy�ks ihan kahvahan asti.
Poika olj Haimonin tuossa, se Febon, Diananki pappi,
nauhoineen pyh� p��hine suojasi jonk' ohimoita,
kiillellen kokonaan puvust' ynn' etevist' asehista.
Yhdytty��n ajoi t��n kedollen, pudonneen tavatenpa 540
h�n telottaa sek� peitt�vi varjolla kuolon; Serestus
vie otetut asehet olallaan, Mars, sull' ilo-uhriks.
Taistelun uudistaa Vulkanon heimoa suurta
Caekulus kuin my�s Marsien vuorilta saapunut Umbro.
Vastassa raivoo Dardanon poika. H�n miekalla hakkaa 545
Anxurin vasemman k�den, kilvenkin alas maahan.
T�� puhunut jotakin isonmoist' olj ja karttuvan luuli
tarmonsa lausehist', taivaasen kehuess' urouttaan;
itselleen lupael ij�kkyytt� ja vuosia paljon.
Vastahan Tarkvitus hyp�ten komeoiss' asehissaan, 550
min salo-Faunollen Dryope imp' synnytt�nyt olj,
puuttui raivoavan etehen: tuo vauhdilla heitt�in
peitsens�, n�in l�vist�� sotapaidan ja kookkahan kilven;
sittep� p��n, anovan tehomatta ja aikovan paljon
lausua, h�n sivaltaa alas maahan ja l�mmint� runkoo 555
vierrett�en, vihamiehen rinnan yl' lausuvi n�it�:
"Siin� s� maata saat, kuvatus! Sua ei paras �iti
maahan peit� tai is�nmaa j�seneit�si multaa
haudalla: lintujen ruoaksi j��t tahi, aavahan painuin,
aalto sun vie sek� n�lk�iset kalat nuolevat haavas!" 560
Kohtapa Antaioo, Lukast', etevimpi� Turnon
urhoja ahdistaa, Numaa ja Kamertesta nuorta,
Volscensin uropoikaa; t�� oli rikkahin mailtaan
kansassa Ausonien sek� hallitsi tyynt� Amykloo.
Niinkuin Aigeion, mink' kerrotahan sata k�tt� 565
k�ytt�nehen sek� suusta ja rinnasta puol'satasesta
liekki� suitsuttaneen, kun Juppiterin ukonnuoliin
kilpi� niin useoit' t�risytti ja paljasti miekkoj':
Aeneas siten my�s koko kent�ll� voittaen riehui,
hurmeesta kunis l�mpesi miekka. Kas, viel� Nifaeon 570
nelj�h�n h�n hepohon sek� rintaa vastahan t�ht�s.
Vaan nuo, astuvan kun n�kiv�t et�h�lt� ja vahvaan
�rjyv�n, vauhkoutuin takasin per�yntyv�t hurjast,
kaatavat siin' ajurin sek� rantaan rattahat viev�t.
Silloin valkoisten hevosten parinensa Lukagus 575
keskehen saa ja Liger-velikin; veli ohjalla hoitaa
orheja, tuima Lukagus mut paljasta kalpoa k�ytt��.
Eip�h�n Aeneas t�ten raivoavaisia sied�;
hy�kk�� n�ill' etehen, samoten kamaloin' vasamoineen.
Jolle Liger: 580
"Et hepoloit' Diomeden, et vaunuja n�e s� Akhilleen,
et Frygian ketoloit': el�m�s nyt kuin sota loppuu
tuoss' ihan paikassa!" Mielett�m�n Ligerin t�m�n moisten
lausetten kajahtaiss' et�h�lle, jo Troijanki urho
vastintaan varustaa, l�hett�in vihamieheen peitsen, 585
kun ojentuu edustalle Lukagus ja nirkkoa k�ytt�in
ly� hepojaan; t��n juur ojentaiss' vasemman jalan, taistoon
valmistuessa, jo s�ihkyv�n kilven reunojen alta
kiit�vi keih�s ja t��n vasemman kupehen l�vist��pi;
vaunuistaan tupertuin ulos kuoleva nurmelle suistuu. 590
Hurskas Aeneas ��ns katkerin lausehin h�lle:
"Ei hepojen hidas juoksu, Lukagus, sun vaunuja meille
heitt�nyt eik' kumonneet vihamiehienk��n peloitukset!
Rattahilt' its' hyp�ten sin� valjakon hylk�sit!" Lausuin
n�in anastaa hevot. Kurkottaa k�si��n veli parka 595
h�ll' asetonna, kun vaunuist' olj my�s vier�ht�nynn�:
"Sun sek� niiden kautta, jot synnyttiv�t sinut moiseks,
Dardano-mies el�m��n' edes s��st� ja pyynt�ni kuule!"
N�in anovallen Aeneas: "Et lausunut �sken
lausehet n��; siis kuole ja veljen� velje�s seuraa!" 600
Hengen sitt' olopaikan, rinnan miekalla puhkoo.
N�in jakel pitkin kentti� kuoloa dardanilainen
johtaja, raivoillen veden tulvan tai rajun myrskyn
laisna. Jo hy�kk��v�t ulos vihdoin, j�tt�en leirin,
poikansa Askaniuski ja turhaan saarretut miehet. 605
Juppiter Junollen sill' aikaa n�in nime��pi:
"Oi sisarein sek� my�s minun armahin puoliso, niinkuin
luulen, auttaapi Venus, -- siin' et erhettynyt oo --,
Dardanojen sotavoimaa, kun ei taistossa miesten
k�s ole vahv' eik' urhokas miel eik' kest�v� vaarat!" 610
Junopa n�yr�n� h�ll': "Oi miksik�, puoliso kulta,
sairasta kiusaelet, miks nuhteitas varovaista!
Jos olis lemmell�in sama voima, mi ennen, ja niinkuin
viel�kin t�ytyis olla, s� et sit� kielt�is multa,
kaikenvoipa, ett' taistosta Turnon pois pelastaisin, 615
Daunolle ett' is�lleen h�net saattaa vaarata voisin.
J��k�h�n, hukkukohon viaton verens Teukrojen kostoon,
vaikka h�n johtaakin sukuaan suvustamm' ylev�st�,
Pilumnus jonk' oli es'is� nelj�s; vaikk' k�sin runsain,
vaikk' useasti h�n suuria lahjoja templihis kantoi!" 620
H�ll' ylev�n nyt Olympon valtias lyhvehen lausuu:
"Kuolohon uhkaavaan anotaan jos viivytys-aikaa
miehellen poloselle, jos tehd� sen voivani luulet:
vie Turnus pakohon, h�net aut' tuhost' uhkoavasta!
Tuohon ma my�nty� voin. Vaan jos joku suurempi toive 625
k�tkeyp' pyynt�ihis ja jos sie koko taistelun luulet
voivasi muuttaa johdattaen, niin turhia toivot."
Junopa kyynelt�en: "Mut ehk, mit' et lausehin my�nn�,
my�nt�isit syd�mess�s ja Turnollen elons soisit!
Nyt viatont' odottaa kova kohtalo, -- taikka ma aivan 630
oon erehtynn�. O, ennen pett�k�h�n mua turha
pelko ja k��ntyk�h�n, kuten voi, parempaan sinun aikees!"
Kun oli n�� nimennyt, l�ks taivahan kannelta oitis
ilman kautt' ajaen rajutuulella, pilvehen peittyin,
Iliolais-sotarinnan ja luo Lation varustusten. 635
Sittep� haltiatar sumuloist' ihan ohkasen haamun
Aeneaan n�k�iseks, (-- ett' ihme olj katsoa tuota! --)
dardanolais-asehin varustaa, j�litt�in urohon p��n
t�yht��, kilpe�kin; t�� tyhji� l�rp�tteleepi
j�rjett�myyksi�, Aeneaan k�vellyst' apinoiden 640
kuollon j�lkehen kuin hoetaan samovan kuvatusten
tai kuten tuntoa hervottonutt' unen houraus pett��.
N�in sotarinnan eess' iloten karehtiipi nyt hahmo,
urhoa h�rn�ellen vasamilla ja ��nell� kutsuin.
Turnus vainovi tuota ja kaukaa viuhuvan viskaa 645
peitsen; se k��ntyen mut pakohon heti hoippasi poijes.
Koskapa Aeneaan pakohon nyt mennehen Turnus
luuli ja mieless��n, raju, tyhj�� toivoa kantoi:
"Aeneas, mihink�s pakenet? �l� kihlojas hylk��!
Maata mun k�est�ni saat, jota merten kautta s� etsit!" 650
N�in nimeten h�n seuraa sylkytellen sapeliinsa
paljasta eik' ilon aihettaan n�e tuulien viev�n.
Sattui seisomahan alus, kytketty korkean vuoren
s�rm�h�n, minnekk� vei tikapuut sek� laskettu silta;
t�ll� Osinius olj kuningas Klusion mailt' tullut. 655
T�nn' aran Aeneaan kuvatus lymyhyn paetessaan
heitt�ytyi eik' Turnuskaan hitahampana vainoo,
voittaen esteit� sek� kiidellen yli siltain.
Tuskinpa laivahan ehti, kun katkas Saturnia touvin,
-- laivan kun irtaunneen vei luoteella ulapalle. 660
Aeneas juur poisolevaa h�nt' etsivi taistoon,
kohtaamans useat urohot Manalaan l�hetellen.
Eip�h�n k�yk�inen en�h�n kuva pyrkinyt piiloon,
vaan yl�s liidellen se jo mustahan pilvehen peittyi;
Turnuksen mut tuulisp�� vie keskelle merta. 665
Katseli taa, osumaans imehdellen, ja kiitt�m�t�nn�
s�ilymisest� h�n t�htihin p�in molemmat k�det nostaa:
"Oi, is� kaikenvoipa, sa katsoitkos kovan onnen
moisen mun ansainneen, n�m�t k�rsim�h�n kuritukset?
Minnekk� meen? Haa, mist' erosin? Karatenk' omillein saan? 670
N�enk� m� Laurentolaisten taas varustukset ja muurit?
Miksik� luulevatkaan urohot mua, joita ma johdin?
Enk� m� heitt�nyt heit', oi leimaus, julmahan kuoloon?
Nytkin harhoavan n�en heit� ja sy�styjen voihkat
kuulen. Haa, mit� teen? Tai miss�p� pohjaton maa mun 675
nielisi? Voi, tep� jos edes armahtaisitte, tuulet!
Kallioriuttoihin, -- teit', Turnus, hartahast' pyyd�n --,
viek��t, paiskatkaat alukset Syrttein kivis�rkkiin,
jonnekka ei Rutulot eik' vainois kielev� maine!"
N�in nimeten syd�mess��n h�ilyvi sinne ja t�nne 680
mielet�n, josko h�n miekkahan moisen tahransa vuoksi
sy�ksys ja miekan hirmuisen l�pi kylkien ty�nt�is,
vaiko h�n heitt�ytyis merehen sek� rannikon lahteen
pyrkisi uiden ja sais taas Teukrojen kanss' aseleikkiin.
Keinoa kumpaakin koki kolmasti; kolmasti suurin 685
Juno sen esti ja, miehytt� s��lien, h�ll' levon tuotti.
Aalloill' lelluellen, vaoten mert', tuulien mukaan,
h�n is�n Daunuksen ikivanhaan linnahan saapuu.
Vaan nyt tuima Mezentius, Juppiterin kehotuksest',
yhtyy tappeluhun karaten ilosiin Troalaisiin. 690
Hy�kk�� tyrrhenilais-sotajoukko ja kaikki he yht�
miest' t�t� kiukuissaan useoin' vasamoinehen vainoo.
Kallionmoisena h�n, avaraan merehen mik� pist��,
tuulien raivoillen avonaisna ja lainehill' altis,
kaiken voiman ja taivaan kuin meren melskehet kest��, 695
seisten j�rkkym�t��n: t�ten Dolikhaon pojan Hebron
maahan kaas, kera t��n Latagon sek� pelkurin Palmon:
h�n Latagoon nyt hirve�n suurella paadella paiskaa
aavistamattomallen ihan muotoon; Palmolta polven
murskattuaan hitahaks pakohon teki; Lausolle antaa 700
t��n asehet olallen ja sen p��h�n kiinnitti t�yht�n.
Viel�p� Evantheen frygilaisen ja my�ski Mimantan,
kasvinkumppanuksen Parisen, min sai saman' y�n�
taatollen Amykolle Theano, kun soihdusta raskas
Cisseis-kuninkaatar Parin: kotonaan Paris lep�� 705
linnassa, mut Lation maa k�tkee oudon Mimantan.
Aivankuin salokarju, min korkeilt' tunturilt' ajaa
koirat raatelijat, jota on Vesulon n�remets�
kauan suojellut tahi Laurento-lamp' el�tellyt
kaislistoillaan, -- kun t�m� verkkojen keskehen puuttuu, 710
seisahtuu �r�ten kamalasti ja harjansa nostaa:
ei uroutt' ole kell��n reimasti kimppuhuns k�ym��n,
vaan meluten, varoen vasamill' et�h�lt� he vainoo;
tuo vain k��nn�iksen joka suuntahan pelke�m�tt�,
hampaitaan kirist�in sek� selj�st� puistellen peitset: 715
niin nekin, n�rk�styneet mi Mezentiukseen oli syyst�,
paljahin miekoin ei rohenneet h�nehen k�siks k�yd�;
kaukaa peitsill��n sek� huudolla h�rsytt�v�t vain.
Saapunut olj Akron, Korython ikikuululta maalta,
hellenil�is-mies, h��t hopussaan joka siksehen heitti; 720
tappelun tuoksinahan kun t��n n�ki tulleheks kaukaa,
jollenka t�yht�n ja purppura-vaattehet morsian antoi:
n�lk�inen kuni leijona, kuljeksiess' er�maita,
kun sit� vaivaapi kova n�lk�, jos pelkurikauriin
oljentuu n�kem��n tahi korkeasarvisen hirven, 725
irjuen irvist�� hyvill�ns� ja harjansa nostain,
p��llen sy�sty�h�n revaltaa sis�lmykset ja t�ll�
hirveest� kidastaan kamalasti nyt vuotavi hurme:
tuimasti n�in tihe��n vihollisten Mezentius parveen
hy�kk�vi. Kaatuupi polonen Akron sek� potkii 730
mustaa maat' jaloillaan verist�in asetten s�p�leit�.
Vaan ei karkaavaa se Orodesta kaatoa kehtaa,
eik' salavihkaan selk�h�n peitsell� paiskata haavaa;
kiis etupuolelta vastaan, n�in mies vastahan miest�
k�i, kavaluudessa ei ovelamp, mut voimilta vahvemp. 735
Keih��sen nojaten lask jalkansa voitetun p��lle:
"Aimo Orodes, melkoinen sodan ponsi, jo kaatui,
miehet!" Tuot' toverins' s�est�� ilosest pilaellen.
Vaan t�m� kuollen: "Et minust' ilvehdi kostota kauan,
kenp� s� lietkin, voittaja; my�s samanen sua onni 740
oottavi, kohta kun suistua n�illen saat ketoloille!"
Vimmasta irvist�en Mezentius virkkavi h�lle:
"Kuole nyt; vaan jumalain is� kuin inehmoin kuningas on
s��dellyt minust'!" T��n nimeten veti ruumihist' tuuran.
Tuon lepo pitk�llinen sek� rautainen uni painaa 745
silmi�; sulkeuvat n�kimens ikipitk�h�n y�h�n.
Caedikus Alkatho�n telottaa, Sakrator Hydaspen,
Parthenion Rapo ly� sek� voimilta j�ntt�r�n Orsen;
Messapus Klonion ja Lykaonilais-Ericeten:
tuonpa, kun vauhkouneen hevon vaunuista putos maahan, 750
t��n jalk'miehen jalkasin. Lykialais-Agis saapui,
jonka Valerus, ei osaton isiens urouusta,
kaatoi; vaan Thronion Salius, Saliuksen Nealces,
nuolelta, keih��lt��n et�h�llen kantavalt' oiva.
Tuima jo Mars jaellut surujaan oli kumminki puolin, 755
kuoloakin; samoten oteltiin, samotenpa nyt kaatui
voittajat kuin tapanneet; ei kumpanenkaan ota karkuun.
Juppiterin palatseissapa haltiat s��liv�t tyhj��
kiukkua kumpaisen sek� ihmisvaivoja n�it�;
t��lt� Venus, mut tuoltapa katsel Saturnia Juno, 760
kuin tyly Tisifone rajuaa tuhanten otelmassa.
Vaan pudistain j�tinmoista nyt peist� Mezentius astuu
riehuen kent�llen. Min verran suuri Orion,
kun meren keskellen jalan k�y syvimp�in syv�reinkin
halki ja, tiens avaten, oliltaan ulapast' yleneepi; 765
tai ij�kk��n sarapuun kuten vuorien huipulta nousneen
juuret on maassa, mut pilvien keskehen k�tkey latva:
n�inp�h�n aseineen kamaloine Mezentius astuu.
Aeneas t�t� vastaan, t��n v�kijoukossa n�hden,
hankkeu l�htem�h�n. H�n seisoo pelj�stym�tt�, 770
urhollist' odottain vihollista ja luottaen voimaans;
laskettuaan n�kem�lt' v�limatkan, min peitsens� kantaa:
"Oikea k�s, jumalain, sek� peitsi, mink' aijon ma laittaa,
nyt apun' olkohot! Ruumihist' Aeneaan min� herjan
riistettyyn sotapaitahan, voiton merkiksi, Lausus, 775
sua lupajan puettaa!" -- nimes. Kaukaa viuhuvan keih��n
heitti, mut kilpistyen tuo kilvest� lensi ja kauas
oivaan Antenoriin osui, vatsan ja kylkien koskeen;
Antenoriin, Herakleen toveriin, joka, Argosta l�htein,
saanut Evandron luo olj ja Italo-linnahan j��nyt. 780
Haavast' toiselle aijotust', onneton, sy�ksi ja katsoin
taivahasen p�in kuollessaan sulo-Argoa muistel.
Sy�ksip� Aeneaskin jalo keih��n: tuo l�pi kilven
kolmenkertaisen vask'kuoren ja liinasen peitteen,
kolmetkin per�tt�in h�r�n vuotaa puhkas ja tarttui 785
vatsahan t��n mut ei v�ke��n lamannut. Heti miekan
Aeneas, �k�tess' ilokseen vert' tyrrhenilaista,
huotrasta tempaa, innolla k�yden h��riv�n kimppuun.
Huokasi raskaasti is� kultansa rakkaudesta
Lausus, kun n�ki tuota, ja kyynelt� silm�ns� vuosi. 790
-- En sun armottomaa telotustasi tai urot�it�s
aika jos my�h�inen tekoas on uskova moista,
en sinust' ��neti oo, oi miehuinen jalomieli! --
Tuo takasin per�yntyen kun rajarikkona poistui
h�intuskin sek� kilvess� vei vihamiehens� keih��n, 795
hy�kk�si poikainen, asetten v�lihin sekottaiden;
kunpa jo Aeneas k�tens nostanut olj sivaltaakseen,
astaht t�� ala miekan ja tuota h�n viivytt�m�ll�
ehk�si; seuraa tuost' toverein ilohuuto, kun poistui
pois is�, jonk' oli suojellut pojan kilpi; he kaukaa 800
paiskovat keih�it� sek� h�iritsev�t vihollista
peitsill�. Aeneas rajuaa, pysyen ta'a kilven.
Aivan kuin raemyrskyt sy�ksyv�t puhjettuansa
joskus ja kynt�j�t t�� saroiltaan hajalleen ajeleepi,
kun vaellusmies, viljelij�t kaikk' etsiv�t suojaa 805
linnassa tai joen viemill', luolissai ison vuoren,
mailla kun myrskyelee, ett' voisivat, laattua ilman,
ty�t�ns� jatkaa: n�in joka suunnalta peitsien pilven
ly�m�n� Aeneas, tapellessansa kun rajuaapi,
kesti sen kaiken ja Lausoa toruu, Lausoa uhkaa: 810
"Kuolemahan mihin sy�ksyt ja voimistas yli rohkeet?
Rakkaus pett�� sun varomattoman." Mut yh� vaan se
mielet�n hy�kk��. Nyt jopa kiivaammin viha julma
dardanilais-p��miehess� nousi ja Lausolle Parkat
viimeis-s�ikehen kehr�siv�t, kun ty�ns ison miekan 815
Aeneas l�pi miehukkaan ja sen kaikkine k�tki:
puhkasi miekkansa kilven ja sen tamineet kevyk�iset,
pehme�n viitankin, min kullalla kirjonnut �it' olj;
rinnan t��n veri t�ytt��; sitt' elo ilmojen kautta
murheisn' erkani Tuonelahan sek� ruumihin j�tti. 820
Vaan kun kalvistuneen n�k�h�n sek� muotohon katsoi,
kasvoihin imehen haleoihin poika Ankhisen,
huokasi raskaasti suruissaan ojentain k�tens h�lle,
kun is�n rakkauden ajatus h�nen liikutti mielt�:
"Mill�p� sull', urot�ist�s n�ist', oi onneton poika, 825
mill�p� Aeneas jalon luontosi palkita voipi?
Saat asehes, joist' oot ilonnut; sinun vanhemmill' annan
tuhkasi haudattavaks, jos tuo sua painavi huoli!
Lohduksi olkohon tuo, polonen, katalaan erohos, ett'
Aeneaan k�den kautt' olet kaatunut!" Arvelevaisii 830
kutsuvi h�n tovereita ja maast' yl�s auttavi h�nt�,
tukkaa t��n veren tahraelless' su'ittuu tavan j�lkeen.
Sill�v�lin Tiberin joen luona t��n is� huuhtoi
haavaansa jokiveell� ja puun tyvellen nojauntuin
virvotti ruumistaan. Et�h�ll�p� oksilla riippui 835
vaskinen nyt kyp�r�ns, vaan maall' asehet vetelehti.
Aatelistost' etevimm�t olj luonaan; itse h�n karsein,
huohottaen virumass' oli, kammatun partansa laskein
rinnalle; Lausosta h�n kyselee, l�hett�in useoita
kutsumahan takasin, surukkaan is�n k�skyj� viem��n. 840
Vaan toverit jopa kilvell� toivat ruumista Lauson,
itkien, kelpoista sek� saanutta hirve�n haavan.
Itkun jo kaukaa kuul kovan onnen ouniva mieli.
Mullalla harmahat tahraapi nivuksensa ja nostaa
kumpaisen k�den taivasta kohti ja ruumista halaa. 845
"Semmoinenk' el�m��n halu mull' oli, poikani, ett�
itseni e'est' vihamiehi� vastaan menn� sun sallin,
mun sukuain? Sinun n�ittenk� haavojen kautt', is�s, s�ilyin,
kuollostas el�m��n? Haa, nytk�s kurjalle vihdoin
maanpako on rasitukseks! Nyt vast' sain syv�n haavan! 850
Mie, oi poikani, sun nimes tahraelin rikoksilla,
valtio-istumeltai isien vihan vuoksi ma sy�stiin.
Jos piti k�rsi� mun is�nmaan sek� kansani koston,
kaikkehen surmahan mie elon syyp�h�n antanut oisin.
Nyt el�n! Valkeutt' enk' inehmoin ole j�tt�nyt viel�! 855
Mut j�t�n sen!" Heti n�in nimeten kohoaa kipe�lle
longalleen sek� vaikk' kipu suuressa haavassa vaivaa,
lannistumatta h�n k�skeepi hevon tuoda; se h�ll' olj
lohtuna ynn' ihanelmana kilpausvoittojens vuoksi.
Murhehtivallen h�n nime�� sek� alkavi n�ill�: 860
"Rhebus, jo kauan, -- jos mit�k��n pysyv�� inehmoill' on --,
viivyimme. Veriset tamineet nuo voittaen t�n�in,
p��nkin Aeneaan sin� tuot sek� Lausoni tuskain
kostajan' oot kerallain; mut voittoa jos v�ken' ei saa,
yhdess� kaadut. Ma en, n�et, urhokkain, sinun luule 865
siet�v�n vierasten komentoo eik' Teukrojen herraa!"
Virkki ja selk�h�n kapsahtain asettui kuni ennen
vankasti, temmattuaan molempiin k�sihin ter�keih��t;
hehkui p��ss�ns� vaski ja my�s hevosjouhinen t�yht�.
Kent�lle n�in nopeaan karahuttaa. Mieless� kuohuu 870
hirmuisen h�pe�n sek� vimmaavan surun tunne;
raivoten vaivaa lempi ja my�s katalan omatunto.
Kolmasti Aeneast' t�m� korkea-��nisn� kutsui.
Aeneas tuon tuns sek� n�in iloten aneleepi:
"Tehk��n tuon jumalain is� kuin my�s suuri Apollo, 870
ett� s� kanssani k�yt otelmaan!"
T��n nimes vain sek� vastahan uhkaten k�y vasamoineen.
Vaan tuo: "Surmattuas pojan miks pelotat mua viel�,
julmuri? T�� oli ainoa tie, joten mun hukuttaa voit.
Surm' ei kauhuksi oo meill' emmek� hengist� huoli. 880
Lakkaa, kuolemahan tulen nyt sek� sulle ma ens n��
lahjaksi tuon!" Nimeten vasaman l�hett�� vihamieheen;
heitt�vi toisen ja sitten taasenki toinen jo lent��
kilpehen verrattomaan; mut kest�� kultanen kilpi.
Kolmasti ratsastain vasempaan h�n kiert�vi tuota, 885
peitsi� heitellen; my�s kolmasti Dardanon urho
kilvell� vaskitetull' ison kiert�� kanssansa mets�n.
Sittep� kun ik�vistyy vitkasteluun, monen peitsen
nyht�miseen, ep�suhtanen taistelu kun ik�v�itt��:
paljon arveltuaan jopa hy�kk�� viimeks ja viskaa 890
taistelijan uvehen ohimoihin onsihin keih��n.
Pystyhyn keikahtaa hevonen sek� pieks�vi ilmaa
kapjoineen yli kaatuess' suistunehen ritarmiehen,
kietoutuu sek� p�istikk�in putoaa lapaluulleen.
Taivaallen kohoaa Frygien ja Latinojen huuto. 895
Kiit�vi Aeneas sek� huotrasta t��n ter�n tempaa;
sittep� ��ns: "Miss' ompi, Mezentius julmuri, tuo sun
hirmuinen v�kevyys?" Mezentius vastasi, kunpa
ilmahan katsellen n�ki taivon ja j�rkehen tointui:
"Katkera oi vihamies, miks �rjyt ja kuoloa uhkaat? 900
Ei h�pe�� ole kuolo enk' niin min� taistohon tullut,
eik�p� keskeemme t�t� liittoa Lausoni tehnyt.
Ainoastaan anon tuot', vihamies jos sen voitetull' antaa:
my�nt��s haudattaa minun ruumis! Tied�np� kansan
julmasti n�rk�styneeksi; sen vimma s� est��s, pyyd�n; 905
sallios poikani kanssa mun haudan kumppaniks yhtyy!"
N�in nime��, osans tiet�en kaulansa miekalle suo ja
aseillen heruvaan verehen h�n henkens� heitt��.
Viitteet:
V. 12-13. Viittaus Puunilaissotiin, varsinki toiseen.
V. 22-23. Katso Aen. IX, 727-778.
V. 28-29. Aetolilaisesta siirtolaiskaupungista Arpista Diomedes, Tydeon
poika; Diomedes ei kuitenkaan ruvennut sotaan, ehk� Venus sit� pelk�si
(vert. Aen. XI, 226 ss.).
V. 30. Troijan sodan aikana, kuten Iliadi kertoo, haavoitti Diomedes
sek� Venuksen ett� Marssin.
V. 34. "Haamut", nim. Hektorin, Kreusan ja Ankhisen (vert. Aen. II,
270; 772; V, 722).
V. 36. Vert. V, 606, 759.
V. 37. Vert. I, 51.
V. 39-40. Vert. VII, 312, 324.
V. 51-52. Amathus, Pafos ja Idalia olivat kaupunkeja Cyperin saarella,
jossa Venuksella oli oma temppelins�, -- Cytherasta vert. Aen. I, 680.
V. 142. Paktolus, Lydiassa (V�h�ss� Aasiassa) juokseva, kultahiekasta
rikas virta.
V. 154. "Huolesta p��sten", (vertaa Aen. VIII, 479-503.)
V. 155. "Lydialais-suku", = Etruskit (vert. Aen. VIII, 479).
V. 157. "Kokassaan", nim. koristuksina, "frygilais-jalopeuroja
kantain."
V. 159. "Ida" (= Idavuoren halttiattaren kuva) "on yl�puoll'".
V. 166. Tiikeri oli Massikon laivan nimi.
V. 171. "Kulta-Apollosta kiilteli keula", s.o. laivan kokassa kiilteli
kullattu Apollon kuva.
V. 173. Ilvan saari = nyk. Elba.
V. 179. Pisa oli siirtolaiskaupunki, jonka Kreikanmaalta saman
nimisest� kaupungista Alfeon virran rannalta l�hteneet siirtolaiset
olivat perustaneet. -- "Tottelemaan" nim. p��llikk���n Asilasta.
V. 189. Kun Faeton, Auringon poika, tuli Juppiterin nuolen kautta
tapetuksi, surivat h�nen sisarensa sek� yst�v�ns� Cyknus t�t� niin
katkerasti, ett� jumalat s��liv�isyydest� muuttivat Faetonin sisaret
poppelipuiksi, mutta Cyknon joutseneksi (latinal. sana "cycnus" =
"joutsen").
V. 194. "Poikansa", edellisen yhden niminen poika.
V. 196. Kokkaan oli kiinnitettyn� ter�v� paasi.
V. 198. Oknus oli ennustavan nymfin Manton ja tuscialaisen joen haltian
poika.
V. 202. "Kolmepa heimoa on" Mantuassa asumassa, nim. Kreikkalaisia,
Umbrilaisia ja Etruskilaisia.
V. 205. Benakon (nyk. Garda) j�rven haltian poika Mincius oli laivan
keulaan kuvattuna ja laiva sen mukaan nimitettyn� (Mincio virta juoksee
Garda j�rven l�pi).
V. 209. "Tuot' veti hirmuinen Triton", joka oli Aulesten laivan kokkaan
kuvattuna.
V. 239. "V�lihin j.n.e.", nim. arkadialaisen Evandron l�hett�m�n ja
troijalaisen, linnassa olevan v�en v�liin.
V. 252. "Idalais-�iti" s.o. Cybele.
V. 265. Strymon oli er��n thraakialaisen joen nimi (nyk. Struma eli
Karasu).
V. 271. "P��ss��n", nim. Aeneaan p��ss�.
V. 273. "Sirion", s.o. Siriust�hden (kaunehimman kiintot�hden) "leimu."
V. 290. "Airojen neuvolla muut", nim. pyrkiv�t rantaan.
V. 313. "Vaskisen verhon", s.o. pantsarin, rintahaarniskan.
V. 316. "Pienen�" = viel� syntym�t�nn�, niinkutsutun
"keisarileikkauksen" kautta p�iv�n valoon saatettu.
323. "Paiskaten", nim. Aeneas, "osui j. n. e."
V. 350. Boreas = Pohjantuuli.
V. 351. Ismara oli er��n Thrakian maan vuoren ja kaupungin nimi.
V. 363. "Tunkenut virta" nim. tulvallaan.
V. 463. "Alkldes" = Alkeyn poika, Herkules.
V. 466. "Vaan is�", nim. Juppiter.
V. 517. Sulmo oli kahden samannimisen kaupungin nimi, joista toinen
oli Pelignien, toinen Volskien maassa.
V. 520. Samoin uhrasi Akhilleskin kaatuneen yst�v�ns� Patroklon
hautajaisissa Troijan luona sotavankeja t�m�n haamulle.
V. 526. "Kuvattuu hopeaa", s.o. koverretuin korkokuvin koristeltuja
hopeakaluja.
V. 544. Caekulosta ja Umbrosta vert. Aen. VII, 681; 752.
V. 564. Tyyneksi l. hiljaiseksi kutsutaan Amykloa, er�st� etel�-Italian
merikaupunkia (Kajetan ja Terracinan v�lill�) siit� syyst�, koska siin�
oli hengen uhalla kielletty puhumasta uhkaavista vihollisten aikeista,
koska ne usein olivat n�kyneet turhiksi. Kun sitten Dorialaiset tulivat
kaupunkia valloittamaan, joutui se juuri t��n vuoksi helposti
vihollisten haltuun.
V. 565. Aigeion on sama kuin Briareys (vert. Aen. VI, 287).
V. 619. "Is�ns' nelj�s" s.o. is�ns� nelj�nness� polvessa
(is�n-is�n-is�n-is�).
V. 646. "Se", nim. kuvatus.
V. 704. "Soihdusta raskas"; Paris'en �iti Hekuba, Cisseyn tyt�r, luuli
unissaan kerran olevansa soihdusta raskaana.
V. 708. Vesulus (nyk. Monte Viso), Alppien korkeimpia kukkuloita,
Meri-Alppien ja Kottisten-Alppien v�lill�.
V. 719. Korytho, vert. Aen. III, 170; IX, 10.
V. 739-41. Kuten t�st� paikasta n�kyy uskoi Vergiliuskin kuolevilla
v�listi olevan kyky� ennustamaan; Oroden ennustus toteentui.
V. 861. Toisten painosten mukaan oli "jumalain ylenkatsoja" Mezentius
antanut hevosellen nimeksi: Phebus (= Apollo, vert. v. 875 ja 878).
V. 888. "Mets�n"; silt� n�ytti kilpeen tarttuneiden keih�sten paljous.
V. 902. "Keskeemme", s.o. sinun, Aeneaan, poikani tappajan, ja minun
kesken.
V. 904-905. Vertaa Aen. VIII, 481-495.
YHDESTOISTA LAULU.
Sotilakko ja sodan jatko.
Ainehisto.
Aeneas, pystytetty��n muistomerkin sen vuoksi, ett� oli
kahdentaistelussa kaatanut kuninkaan Mezention, rohkaisee omiansa ja
l�hett�� suuren l�hetyskunnan Pallaan ruumista sen kotimaalle viem��n
(1-99). -- Kuolleiden hautaamiseksi v�lirauhaa anoville latinolaisille
l�hettil�ille Aeneas suopi 12 p�iv�n sotilakon (100-138). -- Evandron
murhe poikansa kuolemasta (139-181). -- Troijalaiset ja Latinolaiset
osottavat viimeist� kunnioitustaan sodassa kaatuneille (182-224). --
Diomedeen liittoa anomaan l�hetetyt l�hettil��t palajavat tyhjin toimin
takasin siit� syyst�, kosk'ei Diomedes tahtonut ryhty� sotaan ilmesti
jumalain suosimain Troijalaisten kera (225-295). -- Latinon t�st�
syyst� kutsumassa neuvoskunnassa, n�ytt�� Latinus olevansa taipuvainen
rauhaan Aeneaan kera, jota mielt� Drances kannattaa ja kehottaa,
ivaten, Turnoa luopumaan sodasta ja kosimisesta sek� pyyt�� kuningasta
rauhan tueksi antamaan tytt�rens�kin Lavinian Aeneaalle puolisoksi
(296-375). -- Turnon kiivas vastaus Dranceelle ja h�nen mielipiteens�
sotakannasta (376-444). -- Aeneas siirt�� v�ke�ns� likemm�ksi
kaupunkia; t�m� seikka lopettaa sek� neuvottelun ett� sotilakon;
Turnus, uskottuaan ylip��llik�n viran amazonille Kamillalle, l�htee
er��lle vuorisolakkeelle Aeneasta v�ijym��n (445-531). -- Kerrottuaan
Kamillan el�m�nvaiheista, antaa Diana nymfins� Opiksen toimeksi kostaa
Kamillaa pian kohtaavan kuolon (532-596). -- Kauan h�ilyv� ratsuv�en
tappelu kaupungin edustalla (597-647). -- Sitten kuin Kamilla oli
tehnyt ihmetelt�vi� urot�it� ja viettynyt komeasti varustettua
Khloreota vainoamaan, ampui h�net salavihkaan v�ijyv� Arruns kuoliaaksi
(648-835). -- Opis kostaa Kamillan kuoleman ja ampuu Arrunsin, t��n
paetessa kotimaalleen (836-867). -- Troijalaisten Onnella tehty
hy�kk�ys p��llik�tt�m�ksi j��nytt� joukkoa vastaan saattaa n�m�t
pakenemaan, jolloin paljon v�ke� musertuu kaupungin portista sis��n
pyritt�ess�. -- Kamillan kaatuminen saa Turnon liikahtamaan
v�ijymysasemaltaan; heti sen j�lkeen l�htee Aeneaski vuorisolakkeen
kautta liikkeelle (868-915).
_Hautajaiset. -- Latinojen neuvottelu. -- Kamilla_.
Nousten Okeanon sill' aikaa Koitar jo j�tti.
Aeneast', ett' aikaa maanpanijaisihin saisi,
huoli ehk' kiiruhtaa, murehiss' ehk' kuollosta miel olj,
p�iv�np� koittaissa jumaloill' lupauksensa t�ytti
voitettuaan. Ison tammen, mist' oli karsitut oksat, 5
pystytti haudalle, sen koristain komeoill' asehilla,
voittonsa merkiks; Mezention p��llik�n h�n asun suo sull',
oi sodan valtias suur! Asettaa verest' tiukkuvat t�yht�t,
miehen murretut peitset ja paikalta kahdeltatoista
puhkotun haarniskan; vasempaan sitoi vaskisen kilven, 10
kaulalle sen ripust miekan norsunluisenki huotran.
P��llikk�jen koko parvi kun suojellen seurasi h�nt�,
riemastuneita h�n n�in kehottaa sitt' yst�vi��n:
"Tehty jo suurin on ty�, urohot! Pojes pankahat huoli
j��neest�; esikois asehet kopean kuninkaanki 15
tuoss' ovat; onpa Mezentius mun k�sivoimalta t�ss�!
Matkamme on kuninkaan luo nyt ja Latinojen linnaan.
Valmistakaat asehet, sodan loppua onnellist' toivoin,
ett' ep�r�ivi� ei joku este, kun l�hte� taistoon
m��r��v�t jumalat sek� miehi� leirist� johtaa, 20
h�iritsis tahi my�hempi arvelu heit' aristaisi.
Sill'aikaa tovereiden hautaamattomat ruumiit
viek��mme lepohon, erokunnian vainajill' antain!
Menk��t vainaillen jalomielille, jotk' ovat meille
ansainneet kotimaan verell��n, 'hyv�st'-lahjanne viem��n! 25
Ensinn� viet�k�h�n surevan Euvandrusen linnaan
Pallas, jonkapa ei mit�k��n vajahan avuloista
kuolohon katkerahan vajottain vei synke� p�iv�!"
N�in nimes kyynelt�en sek� siihen suojahan k��ntyi,
miss' ik�puoli Aceetes, mi arkadilaisen Evandron 30
knaappina ennen olj, oli paarille pantua Pallaan
ruumista vahtaamass'; eip' h�n yht' onnellisesti
kasvattilemmikki��n apulaisena seurata saanut.
Siin' itk palvelijain koko joukko ja Teukerin kansa,
itkiv�t naisetkin hivuksens hajottain tavan j�lkeen. 35
Vaan kun Aeneas ylevist' oviloist' tuli suojaan:
raskaan huokauksen n�m� t�hdille nostavat, rintaans
ly�den, ja haikeesta surustaan ylen voikuvi linna.
Kun n�ki Pallaksen tuetun p��n kalvahat kasvot,
kun n�ki ausonilais-vasaminkin raastaman haavan 40
nuoressa rinnassa t��n, n�in kyynelten noustessa lausui:
"K�ik�s k��ntyess��n parempaan kateheksi nyt Onnen,
oi poloteltava poika, sa valtiotamme ett' et sais
n�hd� ja ett' et sais iloten palata kotimaahas?
Enk� m� Euvandrost' is�st�s erotessani h�lle 45
t��n luvannut, kun h�n halaten mua matkahan laski
vallottamaan ison maan sek� tuon eritt�in varottaissa,
miesten ankarojen olevan, sodass' yrme�n kansan.
Ehk�p� parhaillaan, ylen paljoa toivoen turhaan,
tehnee h�n lupauksiakin, koristain alttareita: 50
kuollehen poikansa vainen, jok' ei taivahisilta
tarvitse nyt mit�k��n, surusaatossa tyhj�ss� tuomme!
Onneton, poikasi julman kuolon n�hd� sa vain saat!
Vai on t�� palauksemme, -- moisetko voittomme merkit?
Vai t� mun toivoni suur? Mut etp�, Evandro, sa tahraa 55
tuottavat haavat n�e t�ll'! Et, is�, paennehen poikas
vuoks surust' tarvitse toivoa surmaa! Mink', oi, turvan,
Ausonia, kadotit sek� mink�p� sieki, Julus!"
N�inp� h�n itketty��n kohottaa valiteltavan ruumiin
k�ski ja, m��r�tty��n koko joukostaan tuhat miest� 60
laittoi viimeis-kunnioitustaan h�ll' osottamaan,
taatonkin suruhun osan ottoon: raskahan murheen
hiukkanen lohtu, he min is�-raukallen velastuivat!
Lehvill� lehditt�v�t muut paareja pehme�ks joutuun,
liitellen sianvarsia tammenlehvihin yhteen; 65
lehdes-holvilla siimest�v�t my�s laitetun vuoteen.
Maalaisvuoteesen ylev��n t�h�n lasketahan mies,
niinkuin kukkanen, min on poiminut impyen sormi,
orvokki hentoinen tahi hervotonkin hyacinthi,
joit' ei viel' heleys eik' ehtinyt poistua muoto, 70
mut en�h�np' ei maa-emo ruoki ja voimia tuota.
Sitten purppura-viittaa kaksi ja kullasta j�ykk��
toi h�ll' Aeneas, mitk' h�ll' oli, ty�st' ilotellen
muinoin valmistanut k�sill' itse' sidonilainen
Dido ja langoin kultasineen oli kirjonut taiten. 75
Yhtehen n�ist' urohon h�n kunniaks viimeiseksi
verhottaa sek� ruumiihin silm�t vaipalla peitt��;
saamansa paits sit� laurentolais-kahakast' monet lahjat
liitt�vi ynn' isoss' saatossa k�skevi viem�h�n noita,
annettuaan vihamiehilt� voitetut ratsut ja peitset. 80
Niilt' oli k�'et sel�n taa sitonut, jotk' kuoleman uhriks
Tuonell' olj j��ksinyt, kastelemaan verell��n rovioita.
My�s vihamies-varuksin puetettuja tankoja, joihin
piirrellyt nimet olj vihamiesten, k�skevi viem��n
p��llikk�in. Talutettihinp' vanha Aceeteski koito, 85
rintahan nyrkeill��n joka l�i, repi kasvoja kynsin,
tai joka pitkosen pitk�lleen alas heittihe maahan.
Vied��n my�s Rutuloin veren kastamat vaunut ja j�lkeen
askeltaa sota-orj Aeton, koristuksia vailla,
kuonolle kyynelten isojen pisarain heruessa! 90
Keihon kuin kyp�r�n tuo toiset. Mut voittaja Turnus
valtasi muut. T�t� seuraavat surusaatossa Teukrot,
Tyrrhenit, Arkadien p��miehet lippuja laskein.
Sitten kuin toverein iso saatto olj eistynyt loitos,
seisahti Aeneas sek� n�in syv�st huoaten lausui: 95
"Toisten kyynelien luo meit' �re�n sodan Luoma
kutsuvi. Voi ij�ti hyvin sie, oi urhein Pallas,
voi ij�ti hyvin!" N�� vain lausuttuaan meni linnaan
korkeahan sek� leiri� kohden k�yntins� k��nsi.
Vaan l�hetit jopa kaupungista Latinojen saivat 100
oksaa tarjoellen olivista ja pyyt�en lupaa:
ruumeita, mitk' kentillen oli kaatanut miekka,
ett� h�n hautaamaan lepohon lakon antasi heille;
eip' en�h�n eronnein kera vainaajain sota oisi;
joit' tovereiks, sukulaisikseen sanonut oli, s��st�is. 105
N�illen Aeneas hyv�, kun anoivat sopivaista,
antaa suostumuksen sek� n�� nime�� lis�ks viel�:
"Millainen kova Onni on kietonut teit�, Latinot,
moisehen taisteluhun? Miks ette te sois toveriks meit'?
Kuolleillen, sodan kautt' tapetuilleko pyyd�tte rauhaa? 110
Mieleisest' el�villekin tuota ma tahtosin suoda!
En olis tullut, jos Onn' ei s��t�nyt t�nn' asuntoomm' ois;
en sodi kansaa vastahan; mut kuningas ylenkatsoi
liittomme, Turnuksen kun liittohon luottihe ennen.
Oikeampaa olis, jos sotahan olis k�ynynn� Turnus. 115
Jos sodan p��tt�� tuo v�ell��n, jos Teukroja h��t��
aikovi, niin kerallain sopi n�iden yhty� taistoon;
j�is el�m��n, kenen soi elon haltia tai oma uljuus!
Menk�te, pankaatten toverinn' eronneet rovioille!"
N�in nimes Aeneas. Vaan ��neti kummeksivat ja 120
toinen toisehen silm�ns� luovat he hiiskahtamatta.
Sitt' ij�k�s Drances, joka nuorta Turnusta vainos
ain' n�r�ll��n sek� kielittelyill��n, vastaamaan n�in
ryhtyi: "Oi iso maineeltas, asehilta mut suuremp',
Troijan mies, miten voin avuas ylist�� ylen kyllin? 125
Ihmettelenk' enemmin s�vymielt�s vai urot�it�s?
T��n kotikaupunkiin palaten iloviestin� viemme
kiitollisna ja, jos joku Sallima soisi, Latinon
teemme sun yst�v�kses. Hakekoon muilt' liittoa Turnus.
Viel�p� autamme muurein sallittujen rakennusta, 130
kannamme paasiakin olallamm' asunnoks Troalaisten!"
N�in pakis h�n; muut suostumustaan osottaa sorinallaan.
P�iv�� m��r��v�t kakstoista ja, saatua rauhan,
vaaratta Teukrot Latinojen kanss' sekasin l�pi korven
vuorilla kulkivat. Kakster�kirveen iskem� kaatui 135
ryskyen saarni ja kaatuvat pilvienkin-tasat hongat;
ei lakata lemuvaisia keedroja, tammeja kiiloin
halkomast' eik' vet�m�st' sarapuit', ratasten naristessa.
Maine jo kiidellen, -- surujen ylen kiit�v� airut --,
Euandron pelottaa kuin t��n perehen sek� linnan, 140
vaikk' oli Pallaast' �sken voiton viesti� tuonut.
Portille Arkadit riensiv�t, muinoisen tavan j�lkeen,
temmattuaan tulisoihtuja; loitospa loistavi tiell�
tervaksien rivi, kirkastain ketomait' avaralta.
Teukrot vastaansa tulivat, surevaisien yhtyin 145
joukkohon. Sitten kuin emot linnahan astuvan n�iden
huomaavat, parullaan polotellen he t�ytt�v�t linnan.
Eip� Evandroa nyt en�h�n voi hillit� kenk��n;
joukkohon riensi ja Pallaan laskettuin yli paarein
heitt�ytyin h�n j�� virumaan valittain sek� voihkain. 150
Kun h�nen ��nelleen soi tuskin tien suru vihdoin:
"Etp� s� taatolles luvannut t�t�, kun sua, Pallas,
yrme�h�n sotahan varovammin k�ym�h�n k�skin!
Tiet�m�t�n emp' ollut, min arvonen uus sotamaine,
kuin ylen mieluinen ens'taistelun kunnia ompi! 155
Miehuisen opin onneton koetos ja �sk�sen taiston
ankarat alkeet! Ei jumaloist' ole kuullunna kenk��n
mun lupauksia eik' anomuksia! Oi pyhin vaimo,
miekkonen kuollessas, kun murheen t��n siten v�ltit!
Oon is�n��n ohi m��r�st�n' el�nyt sit� vastaan, 160
kun j�in j�ljelle. Joska mun, Dardanojen aseveikon,
oisivat surmanneet Rutulot! Elon' oisin ma ennen
antanut, jos minut t�� komeus kotihin olis Pallaan
tuon't asemest'. En syyt� ma teit�, en liittoa, Teukrot,
en toveruuttammekaan; t�� vanhuudellemme onni 165
s��ttyn� olj. Vaan ehk' ylen aikasin kohtasi kuolo
poikaani, -- ilahuttaa kaatunehen tuhansittain
Volskeja surmattuaan, Latioon Teukroj' avittaissaan.
Peijaiskulkua en parempaa vois sulle ma, Pallas,
hankkia, kuin se, min Aeneas hyv� soi, Frygit suuret, 170
min soi Tyrrhenien p��miehet ja t�� sotajoukko.
Tuovathan urosten asut, mitk' k�tes Tuonelle j��ksii.
Oispahan joutunehet aseheskin suurehen paaluun,
jos ik�, jos sama vuotten tuottama tarm' olis ollut,
Turnus! -- Vaan miks Teukroja viivyttelen sodast', utra? 175
Menk�te kertoilkaat kuninkaallenne n�� sanat tarkkaan,
ett� m� j��n vihattuun el�m��n, kun kuollut on Pallas,
siihen on, n�et sen, k�tes syyn', is�llen, pojallen mi
Turnusen velkaa on. Tilap�� t�� ainoa ompi
onnehes, kiitollisuutehes. En elon auvoja etsi; 180
ei; ilon' on pojallein Manalassa sun kertoa kostos!"
Koitar sill�v�lin sulosan valon kurjille tuotti
kuolevillen, palauttaen n�illen ty�t sek� vaivat.
Jop' is� Aeneas, jopa rannan lahtehen Tarkho
laittoivat rovion, johon kantoivat tavan j�lkeen 185
ruumeita toverein, -- jopa nyt, sytytetty�ns' synk�n
loimotuksen, sakeaan savuhun lymys korkea taivas.
Kolmasti leimuavaa rovioo komeiss' asehissaan
marssivat kierrellen; kolm' kertaa hautaus-tulta
ratsahin kyltr�siv�t hyv�stiks, valittain surullisna. 190
Kastuu kyynelist��n maa, kostuvat my�s asehetkin.
Taivaallen kohoaa urosten polo, torvien r�ike.
Sittep� muut tapetuilta Latinoilt' temmatut saaliit
viskaavat tulehen: kyp�r�it', useoit' sapeleita,
ohjia, vaunujakin nopeoita; mut tuttuja toiset 195
lahjoja tuo: tapettuin katalat vasamat sek� kilvet.
Tuonelle teurastetaan usean h�r�n ruumihit t�ss�,
harjakkaat siatkin sek� kaikilta kentilt� viedyt
raavaat sorretahan tulehen. Koko rannalla sitte
tuhkaa yst�vien t�hyst��t, rovioo vahiskellen 200
puol' palanutt': erot' eiv�t he voi, kunis kastehikas y�
t�htiin kiiluvihin tukevuutetun taivahan tuopi.
My�skin laittoivat monin paikoin koidot Latinot
suunnattomat roviot sek� hautaavat useoiden
miesten ruumeita, osittain taas nostaen viev�t 205
maakuntaan l�hiseen tahi kaupunkiin palauttaat.
Muitten surmattujen sekasan, ison polttavat joukon
n�� lukematta ja kunniankaan tekem�tt�; nyt laajat
pellot tuikkelevat jokapaikassa liekist� kilpaan.
Kolmas p�iv� jo haihdutti taivolta hallasen varjon, 210
surren kuin rovion syv�h�n seotuita he tuhkaan
etsiv�t luita ja kattoivat varin maan kupuroin ne.
Vaan jo Latinon kaupungin komeoiss' asunnoissa
nouseepi kova parku ja sangen haikea murhe.
T�ss' emot, onnettomat mini�t, sisarten surevaisten 215
rakkahat rinnat ja my�s pojatkin, jotk' orvoiks j�iv�t,
kiroovat sodan julmuutta sek� Turnusen h�it�!
K�skev�t itse� tuot' asehilla ja miekalla p��tt��n,
Italian joka valtaa, suurinta arvoa vaatii.
T��n pahentaa tyly Drances ja kertoo yht' t�t� vainen 220
taistohon vaadittavan, yht' Turnusta kutsuttavan vain.
Kiistoissaan tihe�iss� nyt kuuluupi moni miete
Turnonkin hyv�ks, tuot' kuningattaren arvo kun puoltaa,
kannattaa useain my�s voitonmerkkien maine.
N�ittenp� riitojen kuin melun kest�iss� parahillaan, 225
kas, ylen murheissaan l�hetit Diomedesin linnast'
tuovat vastauksen, ett'ei mit�k��n koko moisten
vaivojen kustannus tehonnut, ei antimet, kulta,
eik' tehonneet isotkaan lupaukset; on liittoa muilta
etsiminen nyt Latinoin tai Frygien kera rauhaa. 230
Lannistaa kuninkaanki Latinon nyt ankara huoli.
Onnesan Aeneaan jumalain avun ilmesti saavan
-- muistuttaa jumalain viha kuin edess��n vereksetkin
haudat. Siks ison neuvoskunnan ja my�s ylimykset
kutsuen k�skyll��n kokoaa ylev��n hovihinsa. 235
Yhtehen saavat nuo palatsiin monin tulvaten joukoin.
Keskess� istuupi ij�lt��n ylimm�isen� kuin my�s
suurinna vallaltaan, ei huoleta otsin, Latinus.
T��ll' Aetolian linnasta tulleita l�heteit�
k�skee kertomahan, mit� tiesiv�t, vaatien tarkan 240
vastinehen per�tysten. Tultua ��nett�myyden,
n�in Venulus, totellen h�nen k�sky�, lausua alkoi:
"N�imm', oi maanmiehet, Diomeden ja Argojen leirit,
matkan kuljettuamme, me voitimme kaikk' osumukset,
koskimme sen k�tehen, joka Ilion rainasi linnan. 245
Voittaja t�� rakens Argyripaan, nimitt�in kotosen tuon
heimonsa j�lkeen, Garganon Japygilais-ketomaille.
Suojaan saavuttuamme, kun meill' lupa lausua suotiin,
lahjamme tuomme ja my�s is�nmaan nimenkin nime�mme,
millainen sota nous sek� syyn, miks tultihin Arppiin. 250
Kuultua t��n h�n vastauksen tyvenen t�ten antoi:
'Kansat, o miekkoiset sek� my�skin vallat Saturnon,
muinois Ausonilaiset! Mi h�iritsee lepoanne
kohtalo, yllytt�en teit' outohon taistohon k�ym��n?
Ketk�p� kalvallaan vaan loukkasi Ilion maita, 255
-- siksehen heit�n, min k�rsimme luon' ylev�in varustusten,
keit' uroloit' upottelj Simois --, jokapaikassa saimme
k�rsi� syyn sovitukseks hirmuiset rasitukset,
-- verratenkin Priamoon polojoukko! Sen n�ytti Minervan
ankara myrsky ja Eubean paadet ja kosto Kafaren. 260
Tuostapa taistelustaan, erirannoillen ajettuina,
Proteon patsahill' ast Menelaus, Atreyn poika,
harhasi, siks n�ki my�s Aetnan Kyklopit Ulixes.
Vallasta kertoisinko Neoptelemon, kumonnastak'
Idomeneyn kodon? Maall' Libyan asunnostako Lokrein? 265
Mahtavien Akhiveinpa Mykenoist' itsekin p��mies
puolison kelvottoman verukkeilt' on, p��sty� kotiin,
hukkunut; v��rt�j�mies anast Aasian voittajan vallan.
K�i kateheks jumalain kai, alttarit ett' is�nmaani,
kaihotun puolison tai ihanan n�kisin Kalydonan! 270
Viel�p� vainoo meit' imehetkin, hirve�t n�hd�,
kun kadonneet toverit pyr�ht ilmahan siivill� lentoon;
lintuna lent�v�t nuo jokiloill' -- oi syntien julmaa
rankaistusta! -- ja louhia t�ytt�v�t uikkuvin ��nin!
Tuotapa saatoinkin odottaa ma jo hetkest� siit�, 275
kuin tavotin, v�h�mieli, ma ruumeita yl�h�isten
kalvalla, oikean kuin Venuksen k�den haavotin naarmuun!
Elk��tten en�h�n mua vietelk� moisehen taistoon!
Pergamon kun h�vitimm', meit' ei sotahan halut' yht��n
Teukroja vasten; en vaivaa entist�k��n ilomiell� 280
muistele. Lahjanne, joit' is�nmaastanne toitte te mulle,
viek�te Aeneaall'! Olen julmia peitsi�ns vasten
taistellut kahakassa; siks uskokaten kokenutta,
kilpine kuin kohoaa, miten tuimasti peitsens� paiskaa!
Miest� jos vertaistaan kaks viel' olis kasvattanunna 285
Ilion maa, ois Inakholais-varustuksihin tullut
Dardanus, vuorostaank' olis onneans surrunna Kreikka.
Mink� me viivyimme tylyn Troijan muurien luona
Hektorin, Aeneaan se olj syy, ett' Akhivojen voitto
h�ili ja kymmenenteenk' yh� vuotehen karkosi meit�. 290
Kumpikin urhoudelt', asehilta on oivilta kuulu,
mut avult' t�� etev�mp' on. K�yk�te liittohon, jos vaan
saatte sen; mut varokaat asetten osumist' tamineihins!'
-- Tuossa nyt, oi parahin kuningas, kuninkaan sin� lauseet
kuulit ja millinen on ajatus sodan t�rkeydest�." 295
Tuskin n�in l�hetit, kun Ausonien v�en valtas
riitainen, sekanen h�ly: niinkuin kosk' kivet est��
kiivahan vuon sek�, sulkeutuiss' uran, syntyvi pauhu,
kun l�hirannoillen kohaellen sy�ksyv�t aallot.
Vaan kun tyyntyiv�t syd�met sek� sai levon kasvot, 300
n�in ylev�lt' tilaltaan kuningas, anoeltua, alkaa:
"Soisinp' ennemmin is�nmaan asioista, Latinot,
p��tt�nehemme, -- se ois paremp' ollut -- eik� nyt vasta
yhty� neuvotteluun, vihamies kun jo valleja vaartaa!
Hankalahan sotahan jumalain suvun kanssa me saimme, 305
lannistumattomien urosten kera, joit' ei mitk��n
uuvuta taistot, ett' tuurista ei tapanneinakan' erkii.
Toivon, mi teill' Aetolien liitosta olj, pojes pankaat!
On kukin itselleen paras toivo. Te vaaramme n�ette.
Millainen h�vitys on sortanut muun menestyksen, 310
silm� sen huomaa, -- tuo k�sihimmekin kaikki jo tuntuu!
En ket�k��n min� syyt�. Min kunto on voinunna vainen,
tehtyn� on. Is�nmaan koko voimalla taisteltu ompi.
Siis nyt mieless�ni mit� arvelen, mie ep�ellen
kerron ja muutamin lausehin -- kuulkaat tarkkahan -- n�yt�n. 315
Vuon Tiberin ihan vieress� mull' ikivanha on sarka,
l�ntehen p�in mik� antaa aina Sikaanien maill' ast'.
Aurunkot, Rutulot sen jylhi� kumpuja kylv��,
sahroin kynnetty��n, mut on raunikot maan' elukasten.
T��n koko seudun ja korkean vaaran m�ntys�n korven 320
suokaamme Teukroin sovitukseks ja tehk�me liiton
v�ltt�v�t ehdot, valtion heit' osakkaiks nimetk��mme;
j��k��t, jos sit� nuo haluaa sek� tehk�h�t linnan!
Vaan jos muillen maille ja toisen kansan he luokse
tahtovat p��st� ja meid�n mailtamme siirty� poijes --, 325
niin parikymment' tammist' Italian alust' teemme
tai useampiakin, kuten tahtovat; on koko tarve
aavikon luon'; nep� its' sanokoot alusten luvun kuin my�s
muodon; me vasket, ainekset sek� ty�v�en suomme.
Pait sit�, jotka mun viestini veisi ja laatisi liiton, 330
l�htem�h�n puhujaa sata, heimoltaan Latiossa
oivinta tahdon, tarjoamaan sotilakkoa meilt�,
viem��n lahjojakin, elehvantin luuta ja kultaa,
hermelikaapun ja istumen, valtamme merkkin� heille.
Kaikesta neuvotelkaat, tukaloit' asioitamme auttain!" 335
Nyt Drances, joka olj �keiss�, jot' Turnusen arvo
kierolla kiukulla kuin katehen kuvotuksilla vaivas,
aarteiltaan rikas, kielelt��n paremp, mut hidas k�s olj
taistossa, -- neuvotteluiss' ei katsottu arvottomaksi,
taitava vehkeilyyn, -- h�net �itins� korkea heimo 340
aateliseks sai, mut is�n puolelta tietym�t�n olj --,
nousi ja lauseellaan t�ten syytt�en kiukkua nosti:
"Kaikille selv�st� seikasta, jok' ei ��nt�mme kaipaa,
oivallisin kuningas, puhut. Kaikki sen tiet�v�ns my�nt��,
Onni min kansalle tuo, mut lausua tuot' ep�r�iv�t. 345
Lausua sallikohon se ja ylpeytens' pojes pankoon,
min pahan johdon ja my�s tapojen nurinpuolisten vuoksi,
-- sen sanon mie, h�n mull' asehilla ehk' kuoloa uhkais! --
niin monen p��miehen on sortunut henki ja n�emme
kaiken kaupungin vajonneen suruhun: Frygilaisten 350
leiri� h�rn�� vain t� ja koikkavi pois, asehillaan
taivoa vain pelottain! Viel' noihin antihis, mitk�
vied� ja lausua Teukroillen isot k�sket, s� yksi
liitt��s viel', parahin kuningas; �l� suo v�kivallan
vaikuttaa kenenk��n sinuhun, -- v�vyll' oivalle tytt�s 355
muhkein' h�ineen suo, is�, n�in rakentain ikirauhan!
Vaan jos semmonen pelko jo mielet ja rintamme valtaa,
niin rukoelkame itselt� h�lt', anoen lupoansa:
my�ntyk�h�n, kuninkaall', is�nmaall' oman valtansa suokoon!
Miks julk' vaaraan kumppaniparkoja niin useoita 360
sy�kset, s� oi Lation sen moisien pulmien p��-syy?
Ei sota onneksi oo; sult' rauhaa pyyd�mme kaikki,
Turnus, ja rauhan my�s vakavimman ainoan pantin!
Ensinn� mie, vihamiehekses jota luulet ja tuona
en varo ollani, kas anoen tulen: armahda kansaas, 365
ylpeys heit� ja ly�tyn� l�hde! Jo kylliksi n�imme
kuoloa, kun hajoten isot peltomme heitimme sikseen.
Tai jos liikuttaa sua arvo, jos rohkeus t�ytt��
rintasi, sulle jos niin on my�t�is-valtio mieleen:
rohkene taistelemaan kuni mies vihamiest�si vastaan! 370
Kaiketi, yhtys ett' Turnollen kuninkaallinen vaimo,
henkemme halvat, me itkua, hautaa puuttuva rahvas,
heitt�� kentille saamme! Jo sie, jos sulla on voimaa,
jos isien uroutta on sulla, nyt vastusta h�nt�,
ken sua paittauttaa!" 375
N�ist�p� lauseistaan ihan raivostuneena jo Turnus
harmista oihkaisee, t�ten rintansa pohjasta lausuin:
"Runsaspa lahja sull' on, Drances, puhumaan yh� silloin,
kuin sotahan k�sivartta on tarvis ja ensinn� saavut,
kun halutaan kokoust'. Ei vaan hovi t�ytett�v�n' oo 380
suurilla lauseillas, joit' uhkuvi suusi, kun vallit
sua erottaa vihamiehest' eik' ojat aaltoa verta!
Pauhaa vaan jyryten, tapas j�lkeen, pelkuriks syyt�
vaan, Drances, mua, kosk' k�tes niin isot Teukrojen joukot
Tuonehen laittoi, kosk' ylimalkaan voittojes merkit 385
kentti� kaunistavat! Mit� uuras urhous voittaa,
saatathan koittaa; eip' vihamiehi� oo et�h�lt�
meid�n etsiminen; joka suunnalt' he saartavat linnaa!
Vastahan l�ht��nk�s -- Mit� viivyt? -- Vai sinull' onkin
kieless� liukkaassa sek� liukkaammiss' sapikoissas 390
kaikki sun urhoutes!
Vai min� ly�tyn�?! -- Voisk' ken ilki� syyst' mua syytt��
ly�dyks, kun Tiberin verest' Iliolaisesta huomaa
tulvoavan ja Evandron huoneenkin perin juurin
sortunehen, asehistakin riistetyks Arkadilaiset? 395
Ei mua n�hnehet tuoks Bitias- eik' Pandarus-j�tti
eik' tuhannet, jotk' �sken voittaen Tuonehen laitoin,
kun suletuks vihollisten vallien piirihin jouduin.
-- 'Ei sota onneks oo!' -- Sit� Dardanolaisille laula,
houkka, ja asjoilles! Sit� varten sie �l� lakkaa 400
pelkohon yllytt�m�st� ja kahdesti voitetun kansan
voimia innostamast', alentain sotilaita Latinon!
Myrmidonein p��miehetki nyt Frygien uroutta,
Tydeon poika, Larisson Akhilleskin vapisee jo,
Aufidon nyt jokikin kamaltuupi jo Adrian merta! 405
Pelkuriuttakin h�n pelajaa mun arttini vuoksi,
tuo rikossepp�, ja n�in koettaa pelollaan pahentaa syyn'!
Ei t�m� k�s ole koskaan poistava tuommosen hengen,
pelvosta luovu: se ain' asukoon ruhossaan mokomassa!
-- Nyt sinun puoleesi sek� p��t�ksiis, is�, k��nnyn. 410
Jos et toivoa voi mit�k��n asetustamme en��n,
jos niin hylj�tyt oomme ja jos, v�en v�istyess' kerran,
lannistuimm' eik' onnemme voi sit� korjata yht��n,
rauhaa sitt' anokaamm', ojentain k�si�mm' asehitta.
Vaikka, jos muinoisest' olis kunnosta j��nynn� hiukkaa, 415
miekkoseks ennen muita ja tuskista kirvottuneeksi
sen jalomieleksi katson, mi, ettei sais t�t� n�hd�,
sortui kuolemahan, suin p�in tupertuin toramaalle!
Vaan varat meill� jos on, on koskematon sotajoukko,
jos avuks kaupungit Italoin sek� kansat me saamme, 420
jos Frygilaisillekin on kunnians maksanut paljon
verta ja kuolleensa ovat heill�kin, jos sama turm' on
kaikilla, -- miks h�pe�llisest' ens' yrityksest� s�ikymm',
miks pel�tt�� h�t�torv meit', ennenkuin h�t� onkaan?
Paljon vierev�t p�iv�t kuin kaikk' k��nt�v� aika 425
suunnittaa parempaan; usehin hymy-suinenpa Onni
vaihtuen petti ja taas vakavaan asemaan monen autti!
Jos ei auttaiskaan meit' Aetolilaiset ja Arppi,
auttaahan Messapus, Tolumnius onnesa, joit' on
johtajiks laittanut niin monet kansat; kohtapa seuraa 430
kunnia niin Lation kuin Laurentomaan valioita!
Volskien oivasta kansasta my�skin ompi Kamilla,
ratsuv�en etup��ss� ja vaskesta hohtosten joukkoin.
Vaan mua taistohon jos Teukrot kysyv�t ihan yksin,
jos sit� toivot ja niin ylen kaikkien onnea haittaan, 435
-- ei n�it' oo k�si�in vihaten niin kammonut Voitto,
moisen ett' toivon eest' mink��n koetuksesta v�istyn.
Uljaasti menen vastaan, vaikk' uros seisos Akhilles,
Vulkaanon takomat tamineet ehk' tuo k�sillens�
saisikin! Teille, Latinollen apellen t�m�n hengen 440
Turnus mie lupajan, joka en avultain ole kest��n
kehnompi. -- Aeneas mua kutsuu. -- Pyyd�n, ett' kutsuis,
ettei mun asemesta, jos ois jumalain viha moinen,
Drances k�rsisi eik� se, kunnian oottaess', sais sen!"
N�inp� he kesken�h�n asioist' ep�selvist� v�itt�in 445
harkitsivat, kun Aeneas sotarintansa siirti.
Suurella huudolla, kas, palatsin l�pi kiisi siks airut;
t��p� se kaupungin pelotuksilla suurilla t�ytt��:
rintaman laittanehen Tiberin joen puolelta Teukroin,
Tyrrhenien my�s joukon laskeunneen yli kentt�in. 450
�kki� mielet h�irit�h�n, heti kiihtyvi kansan
rinta ja kiehahtaa rehahtain tulisimpahan kiukkuun.
Vaativat aseita hoputen, "tamineit'!" -- pojat kirkuu.
Nurkuvat, itkev�tkin surullisn' is�t. Riitelev�isten
ankara pauhina nouseepi jokapaikassa ilmaan: 455
niinkuin istahtamaan kun jylh��n mets�h�n sattuu
lintujen parvia tai kuni pauhaten joutsenet joikuu,
kaijuttain kalakkaasta Padusan virrasta soita.
"Arvelkaat vain, kumppanukset", -- nime�� tilap��t�
k�ytt�en Turnus, "ja istuen rauhaa vain ylistelk��t, 460
kun nuo tunkeuvat asehissansa maahanne!" T��n vaan
lausuttuaan yl�s keikaht ja riens palatsist' ulos joutuun.
"K�sk' asentoon, Volusus, heti Volskien joukot ja johda
my�s Rutulot!" -- nime��. "Ritarjoukon sie asehissa
viet Messapus ja veljes Koras ketomaill' avaroille! 465
Linnan portteja vahtaelkoon osa, tornihin nouskoon;
muut mihin k�skenkin, kerallain kahakkaan varustaukoot!"
Oitipa muureillen koko kaupungissa nyt juostaan.
Neuvottelun is� itse ja aikehens suuret Latinus
lykk��, harmistuen ajan ankeutt', toiseksi aikaa, 470
katkerast' itse�ns syytellen, ett' ei hyv�ksynn�
Aeneaan v�vykseen ajallaan sek� kanssansa liittoon.
Toiset porttien luon' v�jyshautoja luovat ja tuovat
paaluja, paasiakin. Toraht hurmekkaan sodan merkin
r�ikkyen torvi. Jo muurien piirille kirjava joukko 475
nous, emot kuin pojatkin: h�d�n suuruus kaikkia kutsuu.
Linnahan korkeimpaan sek� Pallaan templihin l�htee
�itien suuren seuran keskess� nyt kuninkaatar,
lahjoja vieden ja impi Lavinia vieress� kulki,
niin ison tuskan syy, sulot silm�ns� alas luoden, 480
Pyh�� sauhua suitsuttain emot astuvat templiin;
n�in anovat surullisn' ylev�n nuo kynnyksen luona:
"Johtaja taistelujen, asevoipa Tritonia impi,
murtaos, oi, k�dell�s Troan liekki�n peitsi ja tuo sa
kaataos maahan ja tappaos aimojen porttien alla!" 485
Valmistihen sotahan nyt joutuhun riehuva Turnus.
Jop' komean vask' suomuisen rutulois-pantsarinsa
olj pukenunna ja kultaset s��rystimens�kin jalkaan,
verhota vain oli p��ns; sivulleen oli vy�tt�nyt miekan;
kullasta hohtaen n�in ylev�st' alas linnasta riens ja, 490
korskeillen v�est��n, vihamiehens' jo toivossa voitti:
kuin orikin, kun paulansa murrettuaan pakeneepi
tallista vapauteen sek� aavalle kent�lle p��sten
taikka se laitumellen sek� tammojen parvehen t�ytt��,
tai vilahtain, tapans j�lkehen, t�� joen tuttuhun uomaan 495
uimahan laukkaa; keikkuen korskuvi t�� kenokauloin,
harjalla vatkaellen lapojaan sek� kauloa vasten.
Vastahan volskialais-v�en keskess� h�lle Kamilla
sai sek� portin luon hevoltaan kuninkaatar nyt hypp�s;
h�nt�p� seuraillen uvehilt' alas hypp�si maahan 500
my�s koko joukko ja n�in h�ll' lausuvi sitte Kamilla:
"Ruhtinas, itsehens jos voi luottaa yht�k�n uljuus,
vastustaa min� Aeneaan sotajoukkoa tohdin;
yksin Tyrrhenien lupajan ritarjoukkoja vastaan
menn�. S� mun sodan suo ens' vaaroihin k�sin k�yd�; 505
sie ole jalkasin muurien luona ja valleja vahdi!"
N�ihinp� Turnus, julmahan impehen katsehen luoden,
lausuvi: "Oi imp', Italian iha, kuinka ma voinen
kiitt�� tai sua palkita? Onhan nyt sinun uljuus
aivan verraton, kun mua seurata taistohon tahdot! 510
Aeneas, kuten maine ja luotettavat vakojamme
kertovat, ratsuv�en keve�n on laittanut, herja,
ennalta h�iritsem��n ketomait'; its' ylhe�n vuoren
harjun korpea my�ten kaupunkia l�heneepi.
Mie sotasutkausta salon oijelvoisella ahtaall' 515
aijon, sulkeaksen' v�ell�in h�net kumminki puolin.
Tyrrhenolais-sotajoukon kanssa s� k�y kahakoimaan;
kanssasi olkoon tuima Messapus ja my�s Lation kuin
Tlburilaistenki joukot; sie ota p��llik�n toimi!"
N�in nimes; my�s Messapoa kuin p��miehi� taistoon 520
yst�vi��n kehottaa samall' lailla; sitt' taistohon l�htee.
Notko olj mutkainen, sotavehkeihin soveljas ja
v�ijymyksiin; tuot' ahdistaa salon lehtev�n tihj�t
rintehet kumminki puolin; t��ll' ojelvoinenpa johtaa,
ahtaat my�s solakkeet sek� turmasat tiet pujottaivat. 525
Sen yl�puolla on vuoren harjulla, -- v�ijynn�ks oiva --,
tuntematon tasamaa sek� turvahiset pakopaikat,
jos vasemmalt' tai puolelta oikealt' taistella tahdot
tai pys�htyy yl�ng�ille ja suuria paasia viert��.
T�nnep� korskea mies tutun seudun tielt� nyt kulki, 530
valtasi paikan ja vaaralliseen salohon teki leirin.
Opista sill�v�lin nopeaa yleviss' asunnoissa,
seuransa neitsyit� sek� joukostaan pyh�st' yht�,
n�in puhutellen Latonia murheissaan pakinoihin
ryhtyi: "Taisteluhun rajuhun nyt saapi Kamilla, 535
impyet, turhaan h�n asehillammekin varustaupi,
armahin lapsi; sill' eip� Dianalle lempi se ookkaan
outoa eik' �kist��n minun mielt�ni liikuta lempeys.
Vallastaan vihan vuoks erotettuna, min v�kivalta
vaikutti, Privernon ikilinnan kun j�tti Metabus, 540
pienoisen paetessaan tappelujen h�lin�ss�
vei pakohon mukanansa ja t��n emon j�lkehen kutsui
Kasmillan nimest', puustavin poistettuansa, Kamillaks.
H�n syliss��n t�t� kantaen, suurien vuorien jylh��n
korpehen matkusti, kun joka suunnalta nuolia tuiski, 545
kun joka paikassa volskialais-sotaparvia kiehui.
T��n paetessapa juur Amasenus vaahdoten tulvi
�yr�ittens' ylimp�in yli; moinen pilvist� sy�ksi,
n��t, sade. Uimahan aikoessaan, laps kultansa tuota
vain pid�tt��, pel�tt�� rakas kantamus. Kaikkia yksin 550
miettiv�llen �kist��n t�� miete nyt mielehen juohtui:
keih��n aimoisen, mit� kantamahan osui urho
voimakkaass' k�dess��n, -- luja-oksasen k�rvetyn tammen
pinnalle tytt�isens� h�n nyt vet�s niinill� kiinni,
kiinnitt�en mukavasti, ja peitsen keskehen laittoi; 555
tuotapa viipottain k�dess��n n�in taivolle lausuu:
'Sullen, armas Latonia impi ja lehtojen turva,
tytt�sen t��n omistan is�n��n, kun ilmojen kautta
peitsehen turvaten h�n vihamiest', anoen, pakeneepi!
Haltiatar, omakses ota h�n, anon, kun l�het�n t��n 560
tuulihin vaarallisiin!' N�in virkki ja kaikella voimin
paiskasi peitsen; viuhahti ilma ja vuolahan virran
poikki jo peitsell� lens suhahtain katalainen Kamilla.
Vaan Metabus l�hemmin ison joukon ahdistaessa
virtahan antautuu sek� keih��n neitosen kanssa 565
riemuiten -- Trivian pyh�n lahjan -- turpehest' ottaa.
Ei mitk��n asunnot h�nt' eik�p� linnojen muurit
suojelleet eik' h�n sovintoon rajup��lt' olis k�ynyt;
yksinp� paimenten el�m�� vai vuorilla vietti.
Korvessa t�� tyt�rt��n kuin my�s petojen ukuroissa, 570
laidunta k�yv�n tamman n�nnist� maitoa saaden,
hoiti ja t��n ohukaisille huulille lyps utareita.
Kohta kun alkoi vaan laps askelta ottaen k�yd�,
t�� lelukseen h�ll' antoi keih�it� ter�p�it�;
pienosen harteillen s�lytt�in pani nuolet ja joutsen. 575
Kultaisen hius-neulan ja huntuisen asemesta
riippuvat kiirehelt��n yli selk�ns� tiikerin taljat.
Hennolla t�� k�dell��n jopa poikien peitsi� paiskoi,
linkoakin p��ns' ymp�ri kieputti piukkein hihnoin,
strymonilais kuren kuin tai valkosen joutsenen tappoi. 580
Turhaan tuot' useat emot Tyrrheni-kaupunkiloissa
toivovat minj�kseen: t�� tyytyen vainen Dianaan,
neitona viett��pi asehissa ja impeydess�
ain' eloaan. En sois, ett' ois h�net vallannut moinen
taistelun into, kun Teukrojen kanss' sotahan sekauntuu; 585
t��, minullen rakas, ois sisaristani yhdeksi tullut!
Siis sin�, koskapa h�nt� jo katkera kuolema uhkaa,
l�hte�s taivahalt' impi ja rienn� Latinojen seutuun,
jossa nyt surkea turmio-enteinen sota k�yd��n!
Ottaos n�� sek� joutsesta laukase kostaen siihen, 590
ken pyh�n ruumiin haavoittaneekin, nuolella t�ll�;
Teukroko tai Italus, verell��n samall' lailla sen maksaa!
Raukan ruumihin, lannistumattomatkin asehet vien
pilven longassa hautaan, k�tkien nuot is�nmaahan!"
Virkki; mut ilman k�yk�sen kautta se taivahalt' astui. 595
Helskyen' mustahan sitt' vihuriin h�nen hahmonsa haihtui.
Muureja sill�v�lin l�heneepi jo Teukrojen joukko,
Etruskien p��miehet ja ratsuv�en koko parvi,
ryhmitt�in jaetut luvultaan. Koko kent�ll� riehuu
keikkuillen hevonen sek� piukkein' ohjinens hyppii, 600
k��ntyen sinne ja t�nne; jo laajalti peitsien rautaa
t�rr�itt�� keto, hohdellen komeoist' asehista.
Vastahan rient�vi Messapus, nopeatki Latinot,
my�s Koras veljens�kin ja Kamillan impyen parvi,
kaikki he ilmauvat kedollen tanahan k�sill�ns� 605
keih�it��n ojentain et�h�lle ja n�it' t�ristellen;
miehien kiit�minen, hepojenkin korskunta kiihtyy.
Nuolien heit�nt�matkalle tultua n�� molemmat nyt
seisahtuvat, �kist��n korottaat sotahuudon ja �rjyin
kannustavat hepojaan: jokapaikasta �kki� tuiskii 610
keih�it�, tihe�n lumen lailla, ja taivahan varjoo.
�kki�h�n tanapeitsin Tyrrhenus ja tuima Akonteus
yhtehen t�rm��v�t sek� suurella ryskehell' ensin
aikahan saa h�vi�n, nelijalkaisten karahuttaiss'
rintoja rintoihin. Alas sy�styn� maahan Akonteus 615
aivan kuin salamalt' tahi viippaimen ison kuulan
kautt' et�h�llen lens sek� ilmahan henkens� heitti.
Oitis horjahtuvat sotarinnat ja kilpens Latinot
k��ntyen viskaavat sel�n taa, hevot nurmille k��nt�in.
Vainoovat, Asilaan komentaiss' etujoukkoa, Teukrot. 620
Porttien luo jopa saapuivat, kun taasen Latinot
nostavat huudon ja taas hepojaan takasin palauttaat;
n�� paeten palajaa, kokonaan irt' ohjansa laskein.
Niinkuin arjullaan meri vuorohon hy�kyvi, milloin
rannoillen etehenp�in roiskahuttaa yli riuttain 625
vaahtosta vett� ja kuohahtaa sorallen et�h�lle;
milloin taas nopeaan pakenee sek� kiehuen h�rpp��
vieritetyt kivet, kun vesin vy�ryvin j�tt�vi rannan.
Kahdesti muurille p�in Rutulot ajoi Tusceja takaa;
kahdesti taas, sel�n suojaten, t�ytyv�t katsoa taakseen. 630
Vaan kun yhtyiv�t k�sik�hm�h�n kolmannen kerran,
rintamat kietouvat ja kun mies soti miest�ns� vastaan,
silloin sortunehet valittaa; verivirrassa vy�ryy
ruumihit kuin asehet sekasin, urosten tapellessa,
puoleks'ki kuolleet potk uvehet: raju ottelu nousee. 635
Orsilohkos Remulon, kun kammosi ryhty� mieheen,
paiskasi keih��ns� hevoseen, osuen t�m�n korvaan.
Ly�nnist� jalvoilleen kavahtaa jymyjalka ja vatkaa
haavasta tuskaillen, kavioit', yl�s rintansa nostain.
Maahan suistuvi tuo pudoten. Katillus Jollan 640
ynn' ison urhoudelta ja varreltaan, asehiltaan
kaatoi Herminion, jonk' peitota keltanen tukka
liehi ja peitota hartiot olj; ei s�ikyt� haavat
tuot'; asehill' oli altis. T��n isot hartiot keih�s
puhkaisee sek� tuskasta kiert�� koukkuhun miehen. 645
Juokseepi jokapaikassa verta; he taistellen suovat
kuoloa, haavoistaan urohon my�s kuolon he saavat.
Vaan kahakoiden keskess' amazoni-neito Kamilla,
kantaen viint', avoks toisen rintansa j��dess�, raivoo;
t�� k�dell��n joko norjia peitsi� tihj�h�n paiskoi, 650
taikkapa vahvaa kirvest� uupumaton k�tens k�ytti.
Helsk�� kultanen jouts olallaan, asehetki Dianan.
Viel�p� kun pakohon ajetaan sek� poijes h�n taantuu,
k��ntyen p�in paetessaan joutsella nuolia ampui.
Ymp�rill��n valitut sisaret ja Larinasta neito, 655
Tulla ja Tarpeija imp, joka vaskista kirvest� k�ytti,
Italon tytt�ret, joit' omaks kunniaksensa Kamilla
oiviksi rauhan kuin sodankin k�tyreiks valikoitsi.
Niinkuin thrakialaiset Amazonit kun Thermodontin
virran poikk', otellen koreoill' asehillansa, kiit��, 660
Hippolyte sotanainen ja vaunussa Penthesileia
kun palajaa sek� ymp�rill��n iso neitojen joukko
riehuvi kirkuillen, kuun moisine kilpine helsk�in.
Kennenk� peitsell� ens, kenen viimeks hirve� impi
surmaat? Kuin monet ruumihit kuolohon sy�kset s� maalle? 665
-- Euneon, Klytion pojan ensin, jonk' avonaisen
rinnan puhkaisee iso varsinen peitsens� eest��n.
Kaatuu oksentain verisy�ksy� tuo sek� maahan
suistuupi verihins' sek� tuskissa kiemurteleikse.
Nytp� Liriin, Pagasoonki h�n yhtyi; n�ist� kun toinen 670
ratsulta haavotetult' alas sy�sty� ohjia korjaa,
toinen auttamahan t�t� saapuu suojuksetonna;
sy�ksyv�t p�istikk�in molemmat. T�h�n liitti Amastron --
Hippotadeen; et�h�lt� h�n vainoten peitsell� kaataa
Tereon, Harpalykon sek� Demofo'on sek� Khromin; 675
kuin mont' paiskasikin k�dell��n vain keihoa, neito,
niin mont' tappoi Teukronki miest'. Tamineins et�h�ll�
outone ynn� iapygilais-hevoll' Ornytus kulkee:
t��n sotilaan tukevii olanp�it�p� nyljetty hiehon
taljanen peitt��, p��t�ns� mut hukan hirve� kuono, 680
valkosin hampaineen sit� peittiv�t my�s suden leuat;
suojanans maalainen k�siss��n oli nuija; se liikkui
joukkojen keskess� p��lt��n muist' ylettyin ylemm�ksi.
T��n erottain, joka helppoa olj sotilain paetessa,
h�n l�vist�� sek� n�rk�styneen� nyt lausuvi h�lle: 685
"Mets��nk�s samonnees, Tyrrhenialainen, s� luulit?
P�iv� jo sai, mik� n�ytt��pi valeheks sanojanne
naisien taistosta. Et v�h�isen nimen sie isies vie
hengille kuitenkaan, kun Kamillan peitselt� kaaduit!"
Niin my�s Orsilokhon sek� Buten, kaks j�tinmoista 690
Teukroa: k��ntynehen pois Buten peitsell� iski
pantsarin kuin kyp�r�n v�lihin, miss' istuvan kaula
paisti ja miss' olaltaan vasemmalt' alas laskehti kilpi.
Kierrolla Orsilokhon j�tin ahdistettuna v�ltt��
piiriss� ahtaammassa sen, vainoten vainoavaista. 695
Sitt' ison kirveens� uron luiden ja suojusten kautta
varpailleen kavahtain anovaan, ylen pyyt�v�h�nkin,
iskee, l�mp�sin' roiskuttain ajuneen h�nen muotons'.
Appenninneilt� sotilas osui Aunonki poika
t��n n�kem��n, n��st��n mut s�ik�htyen aristuupi, 700
-- huonoin ei Ligureista, kun pett�� sattuma salli;
kun ei juoksussa n�hnynn� t�� paon mahdollisuutta
eik' kuningattaren ahdistavan pois k��ntyv�n huomaa,
ryhtyi koettelemaan kavaluutta ja viekasta juonta,
lausuen n�in: "Mit� on erityist� jos luotat s�, nainen, 705
voimalliseen hepohon? Pako heit� ja nyt tasamaalla
rohkeneppas k�sik�hm�h�n k�yd� ja jalkasin taistoon;
sittep� n�et, kell' antaa kiitosta horjakka maine!"
Virkki; mut tuo, syd�ntyin sek� suuresti harmistuneena,
yst�v�lleen hevon j�tti ja yhdenlais-asehissa 710
pelvota kalpoineen, somin kilpinehen jalan vastaan
l�ksi. Mut nuorekas mies, petoksella mi voittavans luuli,
kiit��pi pakohon heti ynn' hevon k��nt�en pois p�in,
kannuksillahan kiihdyttelee nopeaa elukkaansa.
"Turha Ligur, kavaluudestas sin� tyhj�h�n kerskut, 715
turhaan, veijari, sie kotimaasi nyt konstia koitit;
ei sua pett�v�n Aunon luo petos ehj�n� auta!"
N�in nimes impi, kun jalkoineen tulisest nopeoine
juosten h�n sivuaa hevosen, edelt' ottaen ohjat,
kimppuhuns k�y sek� rankaisee verisest vihamiehen; 720
kuin keve�st' ylev�lt' voi kallioltaan pyh� lintu
lennolla saavuttaa ylevist�kin pilvist� kyyhkyn,
pit�� kiinn' otetun sek� k�yrill� kynsill� raastaa,
t��n veren, untuvien revittyin' alas sinkotess' ilmaan.
Huolimatonn' ei, n�it' inehmoin is� ynn' yl�h�isten 725
katsellen ylev�isn� Olympon huipulla istuu.
Tyrrhenien Tarkhoois� kiihoittaa kamaloihin
taistoihin, kivottain n�r�n katkeran tutkasimilla.
Siis sotahan sek� v�istelev�n v�en keskehen Tarkho
karrauttaa hevollaan, kehottain sanoillaan sotajoukkoo, 730
my�s nimelt��n kutakin pakolaist' otelmaan palauttaa:
"Oi mik� pelko, te ain' kevytmieliset, toimettomatkin
Tyrrhenit, kuinkapa mielenne moinen valtasi arkuus?
Nainenko teit' ty�ns karkuritielle ja t��n v�en voitti!
Kalpaa miks tahi n�it' vasamoita me kannamme turhaan? 735
Eiv�tp� lempeilyyn hitahat ole tai kisaleikkiin,
taikka jos Bakkhon-tanssihin kutsuvi kaareva pilli,
joss' aterjat odottaa sek� t�ysine maljone p�yd�t,
-- tuo halunn' on ik� voimanne -- kun papit mielenne j�lkeen
uhroavat sek� runsas atria korpihin kutsuu!" 740
N�in nimeten hevosen v�en keskellen karahuttaa,
itsekin kuollakseen sek� raivoten k�i Venulukseen;
ratsulta tempasi pois k�dell��n syleten vihamiehen,
t��n syliss��n sitt' aimolla voimalla joutuhun viepi.
Huutopa taivaallen kohoaa; siks kaikki Latinot 745
katsovat tuot'. Tasangolla nyt tuimana kiit�vi Tarkho,
miehen ynn' asehet kulettain; sitt' tuon vasamasta
k�rjen katkaisee sek� etsivi paljasta paikkaa,
minnek� kuolemanhaavaa l�is; tenienp� se vastaan
est�vi kaulaltaan k�den, voimilla voimia v�ltt�in. 750
Kuin yl�h�lle kun lent�en temmatun k��rmehen kotka
keltanen vie, kun tarttuen kynsin sen kietovi jalkaan;
vaan mato haavoitettuna kiemurteleiks k�perryksiin
ynn' omat suomuksens t�r�tytt�en suin suhajaapi,
korkeallen kurottuin; tuo kuitenki k�yrine nuokin 755
hakkaa taistelevaa sek� siipinens ilmassa l�isk��:
saalihins tlburilaisenki n�in juur joukosta Tarkho
voittaen vie. Etev�� esimerkki� p��llik�n noutain
Tyrrhenit hy�kk��v�t. Tuoss' Arruns kuollonomainen
peitsell� kuin kavaluudella vilkasta vainos Kamillaa, 760
ensin tutkaellen, mist' ois h�ll' ehtosin onni.
Minnekk� riehuellen v�en keskess� k��nsihe neito,
sinnep� Arrunskin samoaa sek� ��neti seuraa;
mist�p� voittaen tuo palajaa vihamiehien luonta,
sielt�p� nuorikin mies salahan nopeast hevot k��nt��. 765
Milloin t��lt' yritt�� tahi tuolt', joka suunnalta koettaa
kimppuhun k�yd� ja tarkkaa keihoa sylkytti, kehno.
Pappipa muinoinen Cybelen Khloreus et�h�ll�
sattui kiiltelem��n Frygian-komeoiss' asehissaan,
kun hepoaan ajel vaahtoavaa, jota kaunisti loimi, 770
kultais-haat sek� my�s vask' suomut, sulkien moiset.
Tummasta muhkeena purppurast' et�maisesta itse
joutsestaan lykilaisesta laukas Gortynia-nuolii;
kultaa olj kyp�r�ns sek� kultanen jouts olallansa
helskyi; my�s solin kultasin keltaisest' sametista 775
manttelin laskoksiin h�n liehuvihin kokoaapi;
yll��n kirjottu takki ja polvill' olj haljakka-vaippa.
Tuot' sota-impi, ett' temppelihin troalais-tamineita
lahjoittais tahi itse�ns ett' koristais otetulla
kultapuvullaan, tuota h�n vain kahakan h�lin�ss� 780
hurjana vainos ja kaiken joukon kautt' epim�tt�
saalihiks tuon asun saada nyt naisen kiihkolla pyysi:
v�ijytys-paikasta kun sopivan n�ki tullehen hetken,
keihoa sylkytt��, jumaloit' anoen t�ten, Arruns:
"Suurin haltia, templin Sprakten vahti, Apollo, 785
sie, jota ens kumarramme ja jonk' ylistykseksi lieskan
laitamme m�ntyispuista ja, luottaen hurskauteemme,
astumme, palvelias, tulen kautt' yli hiilien leimun;
suo, is� kaikenvoipa s�, pois asetustamme poistaa
t��n h�pe�n! En saalista tai tyt�n voitosta pyyd� 790
arvoa enk' asettaan niit�k��n; mull' arvoa muut ty�t
tuottakohot! Kun vain rajurutto t� haavahan sortuis,
niin kotikaupunkiin palajan min� mainehetonna!"
-- Kuuli ja toiveistaan tahallaan osan onnistumaan suo
Feebus; toisenpa taas osan haihdutti tuulien huostaan. 795
Ruttohon kuolohon ett� h�n kaatais raisun Kamillan,
my�ns anovalle, mut ett' is�nmaan palaten n�kis taasen,
ei luvannut, hajottain etel�n rajutuulihin ��nens.
Siisp� kun viuhahtain k�dest��n lens ilmojen kautta
keih�s, tarkastavat sek� tuimina katsovat kaikki 800
Volskit nyt kuninkaatarta. Eip� h�n tuulesta mit��n,
ei h�lin�st' eik' ilmassa kiit�v�st' astalast' �kk��,
siks kunis tunkeutuin ota ottavi paljahan rinnan
alle ja juo syv�llen osuneena nyt impyen verta.
H�mm�styneet sisaret saa yhtehen auttoaksensa 805
sy�ks�htyv�� kuninkaatarta. Karkaa pelkuri Arruns,
riemuhuns pelko kun yhtyi eik' en�h�n rohennut t��
peitsehen luottaa tai vasamoin, k�sin impehen k�yd�.
Aivan kuin susi, ennen kuin sit� kostajat vainoo,
vuorille korkeillen heti teitt�millen pakeneepi, 810
paimenen raadeltuaan tahi my�s vasikan isonlaisen,
tiet�en rohkean ty�ns sek� h�nt�ns, sen alas laskein,
luihuna painaapi mahalleen sek� mets�h�n p�tkii:
n�inp�h�n Arrunskin n�kyvist� nyt joutuhun poistui,
turvaiten pakohon n�in joukon keskehen k�tkyi. 815
Kuollen imp' k�dell��n veti keihoa, mut poviluiden
j�� v�lihin syv�h�n t��n haavaan rautanen nirkko.
Vaipuu h�n veret�nn� ja kuolohon raukeat silm�t
synkkenev�t; helo entinen purppuraposkilta poistui.
Kuollen Akkalle n�in sitt', yhdelle yst�vi�ns�, 820
h�n nime��, johon ennen muitapa luotti Kamilla,
jonk' kera vaihtoi my�s surujaan --, sek� lausuvi h�lle:
"Voin t�h�n ast jotakin, sisar Akka, mut katkera haava
heikent��, sumullaan pimennellen mun luonani kaikki.
Rienn� ja Turnollen n�� viimeisn' neuvona saata: 825
saisi ett' otteluhun sek� Teukroja linnasta est�isi
Voi hyvin!" N�in nimetess��n ohjakset kirpos ja maahan
vaipui py�rtyen itsekkin. Koko ruumihistaan h�n
kylmeten kirvoittuu v�hitellen ja kuollonomaisna,
kaulan ja hervottoman p��n lask, eroten asehistaan; 830
huoahtain vast'mielisn� henkens� Tuonehen haihtui.
T�htihin kultaisiin yleten siks surkea parku
nousevi; �rtyy vainen Kamillan kuoltua taisto;
kerralla hy�kk��pi koko Teukrojen tihj�k�s joukko,
johtajat Tyrrhenien ja Evandron Arkadilaiset. 835
Vaan jo Dianan vartia vaarasen harjulla Opis
istuvi ylh��ll� sek� pelvota taistoja katsoo.
Miesten raivoavain kun huutaissa parahillaan
kaukana huomas Kamillan surkean kuolonsa saaneen,
huokasi n�in nimeten syd�mest��n h�n syvimm�st�: 840
"Liiaks, o neitonen, liioin ankaran sie kurituksen
sait, kun Teukroja vainota koettanut oot asehillas!
Ei sua auttanut, ett' erill�s lehikoissa Dianaa
palvelit aina ja harteillas ett' viint�mme kannoit.
Ei sua kuitenkaan kuningattares mainetta vaille 845
heitt�nyt kuollessas eik' kuolosi unhotetuksi
j�� inehmoiss' eik' kostota kuollehes mainehes kerro.
Ken hyv�h�n vaan haavall' on loukannut sinun ruumiis,
sen sovittaa elollaan!" -- Olj juurella korkean vuoren
muinois-Laurentoin kuninkaan Dercennuksen kumpu, 850
tehtyn� maankamaroist', yli mink' oli tuuheva tammi:
t�nnep� haltiatar ihanin ens joutuhun lent�in
seisahtui ja Arrunsia kummun huipulta vahti.
Kun n�ki mielelt��n ilosan sek� kerskoavaisen,
"Syrj�h�n miks", nime��, "pakenet? T�nn' ohjoa kulkus, 855
t�nnepp�, hukkuva, vainen, Kamillan ett' arvosen saisit
palkan! Diananko vain sin�kin saat nuolista surmas?"
Virkki ja viinest� kultaisestapa lent�v�n nuolen
Opis otti ja n�rk�styneen� nyt j�nnitti joutsen,
hetkisen pingottain, kunis yhtyiv�t kera toistens 860
kiipper�t p��t ja kun sai molemmat k�det taas ihan suoraks,
rautasta kosk vasen nuolta ja j�ntehell' oikea rintaa.
Tuskin viuhahtavan vasaman suhahtain l�pi ilmain,
Arruns kuuli, kun ruumihisens samass' sai se jo nuolen.
Kuolevan tuon toverit sek� huokuvan viimeisill��n 865
j�tt�v�t unhottaen virumaan kedon outohon multaan;
siivinp' Olympoon taivahiseen l�ks lent�en Opis.
Johtajan n�in kadotettua l�ks ritarparvi Kamillan
karkuhun, my�s pakenee Rutulot sek� tuima Atinas;
p��llik�t eksynehet sek� yksin j��nehet joukot 870
suojaa etsiv�t, kun, hevot k��nt�en, pyrkiv�t linnaan.
Eik�p� Teukroin ahdistaessa ja tuodessa surmaa
keihine kenk��n kest�� voi tahi n�it' pys�hdytt��;
vaan v�syneill' olillaan n�m� l�ysi� jousia kantaa;
kiit�ess��n jymy�� hepojen kapioist' tomukentt�. 875
Vy�ryy muurien luo p�lypilvi jo synkk� ja musta;
silloinp' vartiopaikoissaan emot, rintoa ly�den,
haikean huudon nostavat taivahan t�hti� kohti.
Jotkapa juosten ens avonaisihin sy�ksyv�t porttiin,
n�it' takoaan sekanen vihamiesten vainovi joukko; 880
eip� he kurjoa kuoloa v�lt�, mut kynnyksienki
luon', is�nmaan varustusten kuin kodin turvasan luonai
kuolevat haavoihins. Osa sulkee heilt� jo portit
eiv�tk� rohkene tiet' tovereill' avata' tahi linnaan
laskea, tuot' anovaisia; syntyy surkein murha 885
porttia puollustavain sek� n�ihin sy�styjen kesken.
J��nein� ulos itkevien emojen n�kyviss�,
suin p�in kaivoksiin osa, tungoksen tupatessa,
sy�st�h�n; valloilleen hevot laskien muut sokeasti
porttihin murskauvat sek� ramppeihin vakavoihin. 890
Viel�p� �iditkin varustuksilla kiivahimmasti
-- heit� Kamillan es'kuva, lemp is�nmaan kuten neuvoo
heitt�v�t keih�it� k�sineen h�tel�in; kovan tammen
kangin kuin karastuin karahkoinkin matkivat rautaa,
innoissaan haluten ens' kuoloa linnansa eest�. 895
Turnon sill�v�lin salossaan kamaloittavi julmin
airut ja urhokkaan ylen rauhattomaks teki Akka:
Volskien rintamien hajonneeks, eronneeksi Kamillan,
tuimana hy�kk��v�in vihamiesten, auttaess' Onnen,
kaikki jo vallanneen; jopa ehtiv�n linnahank' kauhun. 900
Raivoten tuo, kosk' Juppiterin kova tahto sen vaatii,
hylk�� miehitetyt m�en t�yr�t ja korpesat vaarat.
Tuskin olj n�kyvist� h�n p��snyt, kent�lle joutuin,
kun is� Aeneas avonaisihin metsihin mennen
nouseepi yli harjun ja synk�st� korvesta l�htee. 905
Kumpikin n�in v�kineen varustuksille rient�vi joutuin
eiv�tk� toisist' oo ylen pitk�n matkan he p��ss�,
kun n�ki Aeneas ketojen tomun vallassa aivan
tupruavan et�h�ll� jo Laurentolaisien joukot;
julman Aeneaan tuns Turnuskin asehissa, 910
astuvan jalkav�en, hepojenkin hurskavan kuuli.
Ehk�p� oisivat n�� heti taistohon k�ynehet, jos ei
L�nteiseen merehen v�syneet uvehens olis Febus
ruusunen kastanut, n�in y�n tuottaen menty� p�iv�n.
Kaupungin edustall' asettuu he ja vahtivat linnaa. 915
Viitteet:
V. 3. "Kuollosta", nim. Pallaan.
V. 8. "Asettaa" haudalle aseet niin, ett� niist� tuli Mezention hahmo
h�nen aseissa ollessa.
V. 196. "Katalat", "onnettomat" olivat vasamat sen vuoksi, koska
ne eiv�t voineet pelastaa niiden omistajaa kaatumasta.
V. 246. Diomedes (vert. Aen. II, 164) oli siirtynyt Apuliaan
(etel�-Italiassa) ja sinne perustanut Garganon vuoren luo Argyripaan
kaupungin, mink� h�n nimitti kotikaupunkinsa "Argos Hippion"
(= "hevokkaisen Argon") mukaan.
V. 247. Japyx = luoteistuuli; "japygilaisiksi" kutsuttiin
ketoja, niill� vallitsevien luoteistuulien vuoksi.
V. 252. "Saturnon vallat", vert. Aen. VIII, 319.
V. 260. Minerva nostatti Eubean kaakkoisen niemen Kafaren (nyk. Capo
d' Oro'n) luona myrskyn, jolla h�n tahtoi varsinkin tuhota lokrilaisen
Ajaxin (vert. Aen. I, 43-49), mutta jossa hukkui tai ajettiin merelle
muidenkin Troijasta palajavien Kreikkalaisten laivat.
V. 262. Proteus oli er��n merenhaltian nimi, jonka luultiin oleskelleen
Faron saaren luona Niilin suulla Egyptiss�. "Proteon patsahill' asti"
merkitsee t�ss� samaa kuin "��rimm�iseen kaakkoon asti", minne
Kreikkalaiset vanhimpina aikoina tulivat (Egyptiin).
V. 264. Neoptelemosta vert. Aen. III, 296, 319. 326-333.
V. 265. Idomeneyst� katso Aen. III, 121-122, 401. -- Lokreista osa
siirtyi Kreikasta Etel�-Italiaan, toinen osa pohj. Afrikaan.
V. 266 ja 268. Agamemnonin, Kreikkalaisten p��miehen, puolison nimi oli
Klytaimnestra ja avionrikkojan nimi Aigisthos. -- "V��rt�j�mies" =
v��rtimies, avionrikkoja.
V. 270. Kun Diomedes sai tiet��, ett� h�nt�kin uhkasi Agamemnonin
kohtalo h�nen puolisonsa Aigialean ja t��n salalempi�n puolelta, ei h�n
palannutkaan kotiinsa Kalydonaan, vaan pakeni Italiaan. Troijan sodan
aikana oli Diomedeen is� paennut Kalydonasta Argoon.
V. 277. Vrt. Aen. X, 29-30.
V. 286. Inakholaisihin varustuksiin, linnaan, s.o. Kreikan maahan. --
Inakhus oli Argon kaupungin ensimm�inen ja oli Kreikanmaan vanhimpia
tiettyj� kuninkaita. "Inakholainen" merkitsee siksi ylimalkaan --
ikivanhaa, aikaisinta muinaisuutta.
V. 317. Sikaanien seutu oli Tiberin virran ja Laurento-maan v�lill�.
V. 375. Paittauttaa = manaa, kutsuu.
V. 395. Sapikka = er�s laatu kenki� (peuran nahasta).
V. 405. Aufidus (= Ofanto) virtakin pakenee, Troijalaisien pelvosta,
Adrian merta, jonne se laskee. -- Virta on Apuliassa.
V. 458. Padusa (nyk. Po d' Argenta) on er�s Po-virran suuhaaroja.
V. 534. Latonia, = Latoonan tyt�r, mets�styksen jumalatar Diana.
V. 540. Privernon linna oli Volskien maassa (nyk. Piperno vecchio,
l�hell� Amaseeno-virtaa).
V. 659. Thrakian nimell� tarkoitetaan t�ss� seutuja Mustanmeren luona,
sen pohjois- ja etel�puolella; kaakkois-Ven�j�n aroilla asuvien
kansojen naiset ovat viel� nykyj��nkin kuuluisat erinomaisesta
ratsastustaidostaan. -- Thermodonti-virta (nyk. Terma) on Ponton
maakunnassa V. Aasiassa.
V. 661. Hippolyte ja Penthesileia olivat, sadun mukaan,
Amazoni-kuningattareja.
V. 721. "Pyh� lintu", Juppiterin mielilintu, kotka.
V. 727. "Is�" nim. Juppiter.
V. 767. Vergilius nimitt�� Arrunsia kehnoksi sen vuoksi, koska t�m� ei
uskaltanut ryhty� julkisesti Kamillan kera taistelemaan, vaan vainos,
Kamillaa salamyhk��n kuni salapurija koira (vert. 809-813).
V. 913. "L�nteiseen mereen" = l�nteiseen Atlantin valtamereen.
KAHDESTOISTA LAULU.
Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu.
Ainehisto.
Turnus ilmottaa alakuloiselle Latinolle ja h�nen perheelleen aikeensa
ruveta kahdentaisteluun Aeneaan kera, josta p��t�ksest� Latinus ja
Amata kokevat h�nt� luovuttaa (1-80). -- T�st� tiedon Aeneaalle
l�hetetty��n, katsastaa Turnus hepojaan ja aseitaan. -- Aeneas suostuu
Turnuksen tarjoukseen (81-112). -- Liitto taistelun ehdoista ja
seurauksista tehd��n ja uhrilla vahvistetaan, mutta se rikkoutuu kohta
Junon yllytt�m�n Turnon sisaren Juturna nymfin juonien kautta
(113-265). -- Sen vuoksi syntyneess� tappelun tuoksinassa, miss� moni
menett�� henkens�, tulee Aeneaski haavoitetuksi ja t�ytyy vet�yty�
syrj��n (266-323). -- Turnus kaataa paljon Troijalaisia sek� tekee
voitetuistaan pilkkaa (324-382). -- Iapis, Aeneaan l��k�ri, saa
vihdoin, Venuksen avulla, nuolen haavasta pois (383-429). -- Lyhyesti
poikaansa kunnollisna ja urhoollisna pysym��n kehotettuaan, palaa
Aeneas tappeluun ja turhaan Turnoa, jonka Juturna ajurin haahmossa aina
vei toisaalle, kahdentaisteluun vaadittuaan, on v�h�lt� taasen tulla
haavoitetuksi; sen vuoksi h�n n�rk�styy ja saa hirve�n tapon aikaan
vihollisten joukossa sek� lopuksi l�htee Latinon kaupunkia h�tyytt�m��n
(430-592). -- Kaupungin h�t�; Amata, Latinon puoliso, t�st� p��tt�en
Turnon kaatuneen, hirtt�� itsens� (593-613). -- N�hden kaupungin h�d�n,
p��tt�� Turnus ruveta kahdentaisteluun Aeneaan kera, josta p��t�ksest�
Juturna ei h�nt� en��n saanut luopumaan (614-696). -- Turnus, joka
taistelun kiireiss��n oli siepannut oman miekkansa asemesta ajurinsa
miekan, joutuu sen menty� poikki aseettomaksi, t�ytyy paeta ja
paetessaan pyyt�� kansalaisiltaan toista miekkaa; Aeneas,
polvihaavastaan hitaana, ajaa h�nt� takaa ja uhkaa tappaa sen, joka
Turnolle miekan antaisi. -- Aeneaan Faunon puuhun tarttunutta peist�
pois pyyt�ess�, antaa Juturna veljellens� miekan, jolloin Venuskin
irroittaa Aeneaan peitsen puusta (697-790). -- Juppiterin kehotuksesta
luopuu Juno vihastaan Troijalaisia vastaan sill� ehdolla, ettei
Troja-nimist� kaupunkia en��n perustettaisi ja ett� Teukrot
muuttuisivat kielelt��n latinalaisiksi (791-842). -- Juppiterin
l�hett�m�n hirvi�linnun pelj�tt�m�n� t�ytyy Juturnan luopua velje�ns�
auttamasta (843-886). -- Turnus, liian suuren kiven viskattuaan, ei
jaksanutkaan saada sit� Aeneakseen sattumaan ja tulee Aeneaan peitsen
kautta haavoitetuksi, kaatuu maahan ja pyyt�� Aeneasta h�nen henke�ns�
s��st�m��n; Aeneas alkaa tuntea s��li� kaatunutta vihollistaan kohti,
mutta huomaa, Turnon kovaksi onneksi, t��n olalla Pallaan hankkilusvy�n
ja t�st� kiivastuen pist�� Turnon kuoliaaksi (887-952).
Onnettoman sodan kautta kun huomaa Turnus Latinoin
mielen lannistuneen ja h�nt' t�ytt�m�h�n lupaustaan
ilmesti vaadittavan, h�n raivoopi levotonna,
kiihtyen mieless��n. Kuten puunialais-ketomailla,
rintaan mets�st�j�in k�dest' aimon saatua haavan, 5
leijona taisteluhun varustaupi ja telmien vatkaa
niskalla harjaa tuuheata' sek� pyyt�j�n keih��n
pirstoo tarttunehen pelotoinn', �r�ten verisuisna;
n�in juur kiihtynehen Turnon raju luontokin yltyy.
Sitten n�in nime�� kuninkaalle ja n�rk�sn� alkaa: 10
"En en�h�n min� estele eik' arat Dardanot syyt�
taannuttamaan sanojaan saa eik' valaliittonsa kielt��.
K�yn k�sin. Laitappas, is�, uhraten laillinen liitto!
Tai tuon aasialaisen Dardanon karkurin paiskaan
Tuonelahan k�dell�in (sen n�hk�h�t veltot Latinot), 15
kaikkien erhetyksen kun yksin ma kalvalla torjun;
tai maan voittakohon ja Lavinia puolisons' olkoon!"
Tyynen� mielelt��n nyt vastaa h�lle Latinus:
"Oi jalo miehuinen, jota kiivaammin sua uljuus
yllytt��, mun velvollisuutena senp' enemmin on 20
neuvoa, senp' enemmin varottain koko vaarasi n�ytt��!
Sull' is�n Daunon valtiot on, useat ovat linnat
vallottamanne; en kultaa enk' toveruutta ma kiell�;
neitoja muitakin on Latiossa ja Laurento-maassa,
jotk' ovat yht' etev�t suvultaan. Suo vilppi� paitsi 25
katkeran totuuden julistaan' ja se mielehes k�tke!
Entisist' yljist� kellenk��n mua lapseni kihlast'
ennustain jumalat sek� ihmiset kielsiv�t kaikki.
Vaan sukulaisuus kuin sinun lempiminen minut saatti,
puolison my�s valitus kaikk' estehet poistamahan pois, 30
kun k�vin kiellettyyn sotahan lupaukseni rikkoin.
Minlainen kova onni, mi tuomio tuost' mua, Turnus,
vainovi, n�et sin�kin, -- mit� vaivoja mie enin k�rsin.
Tuskinpa linnassakaan kaks kertaa ly�tyn� aivan
Italian pelastimme me toivon, -- on vertamme l�mmin 35
viel' Tiberin joki, kent�tkin isot valkosna luista.
Miks usehin ep�r�in? Mik� raivo mun mieleni muuttaa?
Heit� jos Turnon kuoltua tahdon liittohon voittaa,
-- miks en s�ilyess��n pikemmin lopettais kahakoita?
Mink�p� heimommekin, Rutulot, mit� kertosi muukin 40
Italia, sinut jos nyt sallisin sy�ksy� surmaan,
-- Onni min est�k�h�n! --, kun lastani puolisoks pyyd�t?
Muistappas sodan vaihettelusta ja armahda vanhaa
taattoas, jonk' olet nyt suremaan kotihin et�h�lle
j�tt�nyt Ardeahan!" -- Pakinast' ei raivosa Turnus 45
huolinut, mut enemmin vain lohdusta yltyen kiihtyi.
Kohta kun harmiltaan h�n lausua voi, t�ten alkaa:
"Murhees, puolestain, parahin, jota kannat, ma pyyd�n,
heitt��s, kunnian kun etehen mun kuollani sallit!
Emme mek��n tehotont', is�, keihoa emmek� peist� 50
visko ja juoksemahan veren saa my�s meid�nki isku.
Kauas haltiatar emons poistuva on, joka multa
karkoavan lymytt�is sek� k�tkisi pilvien peittoon!"
Vaan pel�styin kuninkaatar uudesta tappelun laista
itki ja intoista v�vy��n est', uhkaten kuolla: 55
"Turnus, kyynelten sua kautta, jos arvo Amatan
mielt�si koskevi yht��n, sie minun ainoa toivo,
vanhuutein kivun hoiva, Latinon arvo ja valta
luona min on, johon my�s koko huoneemme nojauntuu,
-- yht� ma pyyd�n: luopuos taistosta Teukroja vastaan! 60
Kohtalot millaiset sua kohtaavat tapellessas,
Turnus, ne kohtaavat muakin. Heti t��n elon kurjan
heit�n enk' Aeneast' v�vyn' n�hd� ma vankina tahdo."
N�� emon pyynn�t Lavinia kuuli ja kyynelill�ns�
poskia kostuttaa ihanoit': �kist��np' punerrusta 65
kuumana nousi ja kasvojen hehkuvien yli lensi:
niinkuin Indian norsunluuta kun jos joku tahtoo
purppurin kaunistaa, kuni valkein liljojen kesken
hehkuvat ruusut; sen v�riset oli neitosen kasvot.
Rakkaus vaivaa tuota, kun neitohon katsehens luopi; 70
kiivammin sotahan halajaa ja Amatalle lausuu:
"�ll�s kyynelill�s, anon, taikkapa uumoen moista
sie mua saata, kun sodan yrme�n taistohon l�hden,
oi emo; eip' olekkaan minun vallassa kuoloan' est��!
Viestini airut vie, Idmon, Frygien tyrannille, 75
s'ehk'ei mielehens oiskaan: juur kun huomenna Koitar
rattahineen rusevin' ajaen alottaa rusotella,
s'ett' ei Teukroja veis Rutuloin etehen! Sotilakko
Teukroill' kuin Rutuloill' olev' on! Sodan taistomme p��tt��.
Kent�ll� p��tett�k��n, omakseen ken Lavinian saapi!" 80
Kun oli n�� sanonut, h�n �kki� l�ks asuntoonsa,
oivia vaadittuaan hepojaan etehens, ihannellen
katsovi, jotka Pilumnolle lahjaks soi Orithyia;
valkeudellaan n�� lumen, juoksulla tuulenki voitti.
Seisovat ymp�rill��n vire�t ajurit, taputellen 85
rintoa k�mmenill��n sek� kammaten jouhista harjaa.
Sitte h�n kullasta kuin valinvaskesta valkeast' t�nk�n
pantsarin viskaisee olilleen sek� luoksensa ottaa
miekan ja kilven ja my�s punat�yht�isen kyp�r�nki:
miekan, min Daunollen is�ll' olj tulenvaltias herra 90
tehnyt ja kiillottanut helokkaaks stygilaisella veell�.
Voimakkaast' ison keih��n tempavi sitte, mi pantu
keskelle huonettaan oli aimoa patsasta vastaan.
Aktorin Aurunkon t�risytt�vi saalista norjaa
n�in nimeten: "Hei sie, mik' et kutsumustan' ole koskaan 95
kielt�nyt, keiho, jo aika nyt sai; sua, kuulusin Aktor,
kantavi t�� Turnon k�si; suo frygilais retusmiehen
ruumihin kaataa, pantsarin suo musertaa simareiksi
nyrkill� voimakkaalla ja tuhkassa tahrata myrrhaa
tiukkuvat hiuksens, mitk' kiharoinunna on v�ri rauta!" 100
N�in kun raivoelee, h�nen kasvoillaan s�ken�itsee
kuumana kiivautensa ja silm�ns� s�ihkyv�t tulta:
aivan kuin m�r�j�� k�etess�ns� taistohon h�rk�
hirmuisna, kuni tuimasti kiukuten sarvinehen tuo
teikkovi puun tyvehen sek� ilmaa puskien peihtoo, 105
n�in sotahan varustautuen hiekkaisell' arinalla.
Sill�v�lin emons' suomiss' Aeneas asehissa
julmana valmistau sotahan sek� ihdasta kiihtyy,
ett' sodan suostumuksen mukahan vois taistellen p��tt��.
H�n toverein, apeanki Julon poistavi huolen, 110
kertoen sallimastaan sek� vied� Latinolle k�skee
vastaus tarkalleen urojaan sek� ehtonsa m��r��.
Juuri kun kirkastamaan valollaan rupes huominen p�iv�
vuorten huippuja, auringon hevot kun ulapalta
nousivat, maailmaan ihanaa valoaan sirotellen, 115
kentt�� oit' otelmaan ison linnan muurien luona
mittaillen Rutuloin sek� Teukrojen valmisti miehet,
liesi� keskellen sek� yhteisill' jumaloille
turpehest' alttarit. Muut sek� vett� ett' tultakin toivat,
vy�tetyt vy�ll� ja my�s ohimoillansa seppelt� kantain. 120
Astuu ausonilaisv�ki ynn� sen keih�s�t parvet
porttien t�ydelt� tunkeuvat. Erilais asehissaan
rient�vi Teukrojen kuin Tyrrhenain nyt koko joukko;
rautaan niin puetut kuin jos sotahan kova taisto
heit�kin vaatis. My�s tuhanten kesk' kohdalla itse 125
p��miehet, helottain purppurasta ja kullasta, kiit��,
heimosta Assarakon Mnestheus ja urho Asilas,
Messapokin hepojen masennuttaja, poika Neptunon.
Merkin saatua kun joka mies heti paikkahans' astui,
keihoja maahan kiinnitt�v�t, asettaaksensa kilvet. 130
Katselemaan emot l�htenehet, asuton v�ki ynn�
heikot vanhukset toriloill', asuntoin katoksille
kiipe�v�t; muut seisovat aimojen porttien luona.
Junopa vuorelta nyt, jota Albanoks nimitell��n
-- vaan nimet�n oli silloin, arvoa, mainetta vailla --, 135
huipulta katsellen t�hyst�� toramaata ja kumpaa
parvea Laurentoin, Teukron ja Latinonki linnaa.
Haltiatar heti n�in, Turnon sisaren' lateleepi,
naisjumalalle, mi j�rvet ja koskekkaat joet katsoo
(Juppiter, auterien kuningas iso, h�lle sen arvon 140
antoi, siit� ett' uhrasi t�� h�ll' impeytens�):
"Oi jokien sulo nymfa ja mielellemme s� rakkain,
tied�th�n ett� m� sull' Lation vain naisista niist�,
jotk' ison Juppiterin ovat, harmiksein, kohounneet
vuoteellen, majan oon luvannunna Olympossa antaa! 145
Sull' osotan surus syyn, mua ett'et syytt�s, Juturna.
Mink' vai Sallima soi sek� Onnettaret kunis salli,
suosinut maata ma oon Lation, kotias sek� Turnoo.
Miehuisen sotahan n�en k�yv�n onnea paitsi,
n�en h�ll' Onnettarein kovan p�iv�n ja turmasan vallan 150
saavan. En tuot' otelmaa enk' liittoa katsoa saata.
Veljes eest� sa, jos johonkin kykenet tehokkaasen,
l�hde; sen voit nyt! Ehk�p� k��ntyis kurjien onni."
Tuskin n�� nimes, kun hyr�ht itkem�h�n jo Juturna,
kolmasti, nelj�stikin k�dell��n sulorintahans ly�den: 155
"Ei ole parkuhun aikaa", virkki Saturnia Juno,
"joudu ja veljes, jos jotenkin voit, kuolemast' auta;
tai sota kiihoita sek� laittama liittonsa s�rje!
Puolestas min� vastaan." N�in kehotettua j�tti
horjuvan taistelemaan syd�mens' surun katkeran kanssa. 160
Sill�v�lin kuninkaat sek� aimosan kookas Latinus,
nelj�k�s-vaunuissaan samoaa, ohimoillansa kantain,
kruunua kultaista', s�detten tusinasta mi kiilsi
es'is�n lailla Apollon; valkoisne parineen kiis
Turnuskin, k�dell��n t�rist�in kaht' astalarautaa. 165
My�s is� Aeneas, Rooman suvun alku, nyt kiilt�in
kilvelt� tahdikkaalta ja taivahisilt' asehiltaan,
Askanius mukanaan, -- Rooman ison kasvava toivo,
l�htev�t leirist��n; jopa valkeaviittanen pappi
porsaan harjaksisen sek� nuorekkaan karitsankin 170
toi sek� valmisti leimuuvill' alttareill' elukoita.
N�� p�in aurinkoon kohovaisehen kasvonsa k��nt�in
suolatut jauhonsa uhriksi tuovat ja raavasten otsaan
miekalla merkitsev�t, valaen pikareist' alttareille.
S�il�ns� Aeneas jalo paljastaen anel n�it�: 175
"Aurinko vierasna miesn� ja t�� anovalle nyt olkoon
Maa, min vuoksi ma voin niin suuria vaivoja kest��,
my�s Is� kaiken voipa ja sieki, Saturnia-rouva,
ollos haltiatar avuljaamp', anon; mainio Marskin
sie, joka taivuttelet, is�, taistoja tahtosi j�lkeen, 180
l�hteit�, suvannoit' anon, teit' yl�-ilmojen tenhon
voimia, my�s merenkin yli tumman joilla on valta!
Voitto jos k��ntyis ehk' Ausonien Turnuksen puoleen,
l�hteminen on voitettuin sitt' Evandrusen linnaan,
pois eroten ketomailt' eik' koskaan taistohon en��n 185
Teukrot ryhty� saa eik' vainota seutuja n�it�.
Vaan jos seurais Onni nyt meid�n taisteluamme,
kuin pikemmin min� suon, -- jumalat halun' j�lkehen tehk��t! --
en edes Teukroillen Italoit' alamaisiksi vaadi,
en hae valtaani; lait yhteiset ij�ks kaikeks 190
liittohon yhdist�k��t molemmat vapavaltaset kansat!
Juhlista s��d�n mie, mut taistosta appi Latinus;
appeni korkeinna komentaa, mull' laittavat Teukrot
linnan, mut nimen kaupungille Lavinia antaa."
N�in ens Aeneas; t�ten jatkoi sitte Latinus, 195
katsoen taivaallen, k�den nostaen t�htien puoleen:
"Vannon, Aeneas, my�s Maan, Meren, T�htien kautta,
kaksois-lasten Latonan kautta, kaks-otsikko Janon,
Tuonen valtiasten v�en kautta ja hirve�n huoneen,
n�it' Is� kuulkohon my�s, salahmoine mi liittoja vihkii; 200
kosken alttarihin, tulen vannoen tenhojen kautta:
�lk�h�n rauhaa tuot' Italoilt' eik' liittoa koskaan
viet�k�, vaikk' k�vis kuink' asiat; kenenk��n mua voim' ei
luovuta t�st'; ei vaikkapa maan upottais meri pohjaans
paisuen tulvallaan sek� taivaan Tuonehen paiskais: 205
kuin vakavast' t��, (-- sill' oli valtikkaa pit�m�ss� --),
valtikka ei veso lehti� eik� se varjoa koskaan,
kerta kun mets�st� pois on nyhdetty juurinehen se
irt' em�maasta ja lehtens ja oksansa katkasi kirves:
muinoin puu, mut nyt sep�n k�et vasetuin koristeineen 210
sen somist, kannettavaks Italoin isillen takoessaan!"
N�inep� lausehineen nuo kesken�h�n teki liiton,
p��llikk�in n�kyviss� ja sittep� uhraten lailleen
tappavat raavaita tulehen sek� kiskovat n�ilt�
pois sis�lmykset ja t�ysill� maljoin t�ytt�v�t p�yd�t. 215
Vaan ep�suhtaiseks jopa taistelu tuo Rutuloille
n�ytt��pi, levotuuski jo valtaa kansassa mielet
sen enemmin, jota selvemmin n�kev�t erotuksen.
Verkalla astelullaan sit� eist�vi Turnus, kun astui
n�yr�n� alttarin luo anomaan, alas silm�ns� luoden, 220
poskin riuahtunein sek� nuorella muodolla kalpeus.
Kohta kun t��n jupinan enenneen n�ki sisko Juturna,
kun n�ki muuttunehiksi jo kansan vaihtuvat mielet,
joukkojen keskehen muututtuaan n��lt��n Kamertaksi,
-- jonkapa es'isien iso sarja ja taattojen kunto 225
sai nimen kuuluks ja jok' asehiss' oli ankara aivan --,
joukkojen keskehen saa, asiain hyvin tiet�en laidan,
juorua kylv�m�h�n monenlaista ja lausuvi n�it�:
"Ettenk�s h�pe�, Rutulot, yht' eest�nne kaikkein
laittaess' ottelemaan? Saman vertaiset luvultamme, 230
voimilta emmek� oo? Tuoss' kaikk' on Evandron ja Teukroin
hirve� joukko ja tuossa Etruskit Turnolle tuimat!
Tuskin miehens' saa, meist' ottelis jos joka toinen!
Nousevi arvollaan jumalain luo kyll� h�n, joiden
alttarill' uhrautuu sek� kansan suuss' yh� el��, 235
mep' is�nmaan kadotamme, on k�rtsi� herroja meid�n
kuuleminen, jos nurmella huoleti loikuelemme!"
N�ist�p� lauseistaan jopa syttyi nuorien mieli
syttymist��n sek� joukkoihin levi��pi jo nurku.
Muuttui Laurentolaiset jo t�st�, jo my�ski Latinot. 240
Jotka olj itselleen ik�v�inehet taistelun hoivaa
onnena, tahtovat nyt kahakkaa, olemattomaks suoden
liittoa, surkuellen Turnon tukalaa olokohtaa.
Liittip� tuohon Juturna nyt viel' enemmin, -- yl�h�lt�
merkin antaess', oivempaa jota ollunna muut' ei 245
mieli� h�iritsem��n Italoin sek� kummalla petti.
Sill� kun Juppiterin kotk' kellert�v�inen nyt aamun
ruskossa lennellen vesilintuja vainos ja lintuin
parvea pauhuisaa, �kist��n vilahtain sep� vuon luo,
joutsenen kaunoisen, tyly, k�yrihin kynsihins' sieppas. 250
Rohkeammiks Italot tulivat, kun lintujen parvi
k��ntyi riekuillen paostaan, -- ylen ihme olj n�hd�! --
siivill� taivaan kun pimitt�in, vihollista he vainoo,
yhtyen ilmojen kautt'; ylivoima kun voitti sen my�skin
kuormastaan v�syen, er�ns hellitti kynsist� kotka 255
virtahan laskeimaan sek� h�ipyi ilmahan itse.
Huutaen tervehtiv�t Rutulot t�t� merkki� silloin,
hankkeutuin sotahan; nyt ensin Tolumnius velho
lausuvi: "Tuoss' olj, jot' usehin anonut olen hartaast!
Merkin t��n jumalain hyv�ksyin k�sit�n; heti k�yk��t 260
miekkahan johtoni all', oi kurjat, joit' tyly vieras
taistolla kauhistaa kuni arkoja lintuja, teid�n
rannoillen asustuin v�kisin! Merellenp� h�n kohta
haihtuva on paeten. Yks'mielisn� k�yk�te yhteen
puollustamaan kuningastanne, jonk' ovat vienehet teilt�!" 265
Virkki ja rynn�ht�en vihamiehi� vastahan paiskas
peitsen; jo viuhahtain v�k�puu lens ilmoa tarkkaan
halkoen. Nousipa tuost' heti ankara huuto ja kaikki
katsojat h�mm�htiv�t sek� taisteluhun povet kiihtyi.
Keih��n kiidelless' osui yhdeks�n ihaninta 270
veljest� seisomahan sit� kohti ja jotk' oli kaikki
kantanut Arkadian Gylippon hyv� puoliso yksin;
n�ist�p� yhden vy�lle, miss' ommeltu vy� kohen vatsaa
hierovi, miss� sen p��t solk yhtenen kiinnitteleepi,
veljeksen ihanan n��lt��n, asehiltansa kauniin, 275
puhkaisee kylk'luut ja sen keltais-hiekkahan kaataa.
Veikotpa nyt, v�ki uljas, ja tappiostaan �keiss��n
oieti kalpansa paljastavat, osa tarttuvi peitsiin;
sitten hy�kk��v�t rajuten. Heill' laurentojoukko
vastahan rient��; t��lt�p� sy�ks�hti taas kuni laine 280
Teukrot, Agyllinat sek� Arkadien monet joukot.
Yksi nyt valtaa vain halu kaikkia: tarttua miekkaan.
Alttarit ry�stell��n; koko taivaalla vasamoiden
kiit�vi synke� pilvi ja rautainen sade sy�ksyy;
uhraus-maljatki ry�stet�h�n. Pakeneepi Latinus 285
vieden karkotetut jumalat sodan pauhusta kanssaan.
Vaunuja valjastavat muut tai hyp�ten hepojensa
selk�h�n karkaavat sek� seisovat paljahin miekoin.
Aulestesta Messapus, Tyrrhenein kuningasta,
joll' oli kruununsa p��ss', ylen toivoen sotkea liitto, 290
s�ik�ytt�� hevollaan karahuttaen: tuo per�yntyin
kaatuu alttarihin takanaan olevaan, katalainen,
sy�sten raivolle ynn' olilleen. Vasamoin' tuli joutuun
Messapus sek� l�i anovaisehen p�lkkyhikk��ll�
peitsell� korkeelta oriltaan jykev�sti ja lausui: 295
"Kyll�ns� sai; t�� on jumalillen suotusamp' uhri!"
Rynt��v�t Italot sek� ry�st�v�t l�mpys�n ruumiin.
Alttarilt' k�rventyneen kek�leen edest��n Korynaeus
tempaisee sek� ly�m�h�n kiirehtiv�isen Ebuson
l�im�hytt�� n�k�h�n t�ll'. Leimaht tuon iso parta, 300
antaen k�rventyess�ns� katkun. Vainotenp' itse
�imistyneen vihamiehen tukkahan k�i vasemmallaan,
polvella ponnistaen sitt' t��n alas lyykisti h�n ja
julmalla miekalla sy�ks povehen. Podalirius Alsoo
paimenta, kun sotarinnan eess' ohi peitsien kiisi, 305
vainoten ahdistaa, sapelin vet�sten: sep� k��ntyin
kirveens� olan taa kohottain, t�m�n otsan ja leuan
halkas ja p�rskyttel verell��n avaralt' tamineita.
Silm�tp� t��n syv� rauha ja rautainen uni painaa,
kun ijankaikkisehen suletaan n�kimens� jo y�h�n. 310
Vaan vaka Aeneas k�si��n ojentain asetonna,
paljahin p�in nyt n�in omiaan koki hillit� huutain:
"Minnek�s sy�ksytten? Mist' tuo n�r� �kki� nousi?
Hillitk��t vihojanne! Jo liitto on tehty ja kaikki
m��r�tyt lait; mull' on vain oikeus taistohon k�yd�; 315
sallikahat mun ja poistote pelko! Ma vahvalla k�ell�
liittoni t�yt�n; uhrit n�� mull' on Turnuksen velkaa!"
N�it�p� lausuessaan sanojaan parahillansa juuri,
oikeni, kas, urohon nyt siuhuen siivek�s nuoli,
-- tiet�m�t�nt�, sen sy�ks kenen k�s tahi toiko sen tuuli 320
kunnian moisen ken Rutuloill', jumalatk' eli onni,
toimitti? -- Vaijennut on kuuluisan teon maine
eik�p� haavast' Aeneaan kenk��n kehununna.
Turnus kun Aeneaan v�en keskest� poistuvan huomaa,
johtajat h�mm�styneiks, �kinn�isest� toivosta kiihtyy: 325
vaadittuaan hepojaan, asehensa, h�n uljahast vaunuun
kiirehtii hyp�ten, k�sihin sitt' ohjakset tempaa.
Kiidellen urosten monet laittavi ruumihit Tuoneen;
murskaa vaivaisiks useoit' tahi vaunulla sotkee
joukkoja tai vasamoin otetuin pakolaisihin paiskoo. 330
Aivan kuin joen j��kk��n Ebron luona kun kiit�in
julmana kilpi� Mars kalisuttaa, kun hepoloitaan
raivoja laskee h�n sotahan; kuten nuo tasangolla
L�nnen kuin Etel�n sivuaa; t�min�st�p� jalkain
huokaa Thraakian ��ri ja ymp�rill��n tylyt Kauhun 335
kasvot ynn' N�r�t, Vainot kiirehtiv�t kerallansa:
hiest' t�ten huuruvia hepojaan ajel tappelun pauhuun
urhea Turnus, kehnosti pilkkaellen tapetuita
vastustajoitaan; p�rskyttelee nopeast kaviot nyt
hurmetten l�t�k�it� ja sotkevat hiekkahan verta. 340
Vaan jopa surmasi h�n Sthenelon, Thamyrin sek� Folon,
yhtyen n�ihin, -- mut tuon et�h�lt�, ja kaksoset kaukaa
Imbrasidat, Glaukon ja Laden, joit' Imbrasus itse
kasvattanut Lykiass' oli, n�� varustain samall' lailla
taistelemaan tahi my�s hevollaan vihureist' ohi rient��n. 345
Muu'alla p�in samos Eumedes sotahan parahillaan,
Dolonin muinaisen sukulainen, taistossa oiva,
ukkoa muistuttain nimelt��n, is�j��n ripeylt��n,
tuota mi tiedustamaan Danaoin varustuksia l�ksi,
tohti mi palkaksensa Akhilleen vaunuja pyyt��; 350
toisenpa palkan soi h�ll' uskaltamastansa Tydeen
poik' eik' h�n en�h�n halunnut Akhilleen hepoloita.
Kun vaan tuon avokent�ll� kaukaa huomasi Turnus,
pitk�n matkan p��st' osaten h�nehen vasamallaan,
valjakon seisahuttaa sek� vaunuistaan alas hypp��, 355
kaatunehen puol'kuollehen saavuttaa sek� pannen
jalkansa kaulalle t��n, tikarin anastaapi h�n k�est�,
v�lkkyv�n sen sitt' t�yt�ten kaulahan n�in nimes h�lle:
"Siin' ovat peltosi nuo, joit' Teukro sa taistellen pyysit;
mittaa Hesperiaa syleten; sen palkanpa saa, jotk' 360
uskaltavat muhun ryhty�; n�in rakennelkohot linnaa!"
N�iden seurahan peitsens� paiskaten Asbuten laittaa,
Khlore�n, Sybarin ja Daretan, Tersilokhonkin,
selj�lt� hurjistuneen hevosen pudonneenki Thymeten.
Aivankuin Edonista kun vonkuen pohjonen tuuli 365
kiit��pi merellen sek� aaltoja rantahan vy�rt��;
minnekk� t�rm��kin vihurit, siin' haihtuvat pilvet:
n�inp' edest' Turnonkin, mihin k��ntyi vain, v�ki v�istyi,
n�in pois rimtama siirtyi; milloin kiid�tti vauhti,
milloin k��ntyess��n sai liehumahan kova tuuli 370
t�yht�ns�. K�rsinyt ei Fegeus kopeaa ajoansa:
vaan pys�htyin ratasten etehen h�n oikeallansa
ohjista k��ns nopeain hepojen pois vaahtosat turvat.
L�ngiss' se kun vedet��n sek� riippuvi, t��n avopaikkaan
tunkeutuu iso keih�s ja, kakskerran sotapaidan 375
puhkoen, haavalla raamaisee keve�st' t�m�n pintaa.
Kuitenki kilpens� k��nt�en, k��nsihe h�n vihamiest�
vasten ja puukkonsa paljastain pelastustahan etsi:
py�r� ja akseli mut h�net ruhtoi vauhdilla maahan
pitk�lleen ja nyt jouduttuaan h�nen luoksensa Turnus, 380
sen kyp�r�n alap��n sek� haarniskan yl�reunan
keskelt� hakkaa p��n sek� ruumiin hiekalle heitt��.
Voittosa Turnus n�in kun surmaapi ketoloilla,
silloin Aenean, Mnestheus ja vankka Akhates
kuin my�s Askanius vie hurmeisna varustuksiin, 385
vuorottain tukien h�nen k�ynti� pitkine sauvoin.
Harmittelee sek� koettaa keihoa pirstounutta
kiskoa irti ja min pikemmin avun tuomahan vaatii,
laajalti leikkosivat ett' haavan ja pystynt�paikan
silposivat kokonaan, ett' taas palata sotahan sais. 390
Vaan jopa eht, enimm�n jota Febus suosi, Iapis,
Iason poika, joll' olj eritt�in h�n suosiollisna;
t�llep� taitojans lahjaks soi ilon suopa Apollo,
laulun, ennustuksen ja my�skin ampumataidon.
Ett' t�� sairastuneen is�n vois elonlankoa jatkaa, 395
kasvien tenhon ja l��k�rity�n siks tuntea tahtoi,
ennemmin harjoittaen vain n�yr�n� tyynek�st' tointaan.
Katkerast' �rj�ht�en nojauntuu suurehen peitseen
Aeneas, ison kumppanusten sek� itkev�n Julon
keskess�, kyynelillen v�lit�inn�. T��p� nyt ukko 400
paeonilais-tapahan puetett' taa k��ttyne vaattein,
paljoa taitosineen koettaa k�sineen sek� Febon
tenhosill' yrtill� turhaan; turhaan nirkkoja koettaa
irroittaa, yh� vain oli kiinn' oakas ter�rauta.
Keinoa ei mit�k��n suo Onn', eik' taatto Apollo 405
auta ja hirmuinen melu kasvamistaan yh� kasvaa,
kent�ll� kun l�hestyy yh� vaara. Jo taivahan peitt��
tuhka, jo ratsastajat tulevat sek� tihj�sti leirin
keskehen tuiskuupi vasamoita. Nous yl�-ilmaan
kumppanusten sotivain sek� kaatuvien suruhuudot. 410
S��lien nyt Venus �it' pojan tautia ansiotonta
kreetalais-Idan haki paltehelt' Diktamno-yrtin,
mill' oli h�ytyv�t lehdet ja kukkaset min puneroivat
r�yhyss'; ei m�kivuohille tuntematon t�m� ookkaan
ruoho, kun tarttumahan nuol lent�v� selk�h�n sattuu. 415
T��n Venus, verhottuaan koko muotonsa synkk�h�n pilveen,
nouti ja l��kett� kaadettais somahan pikariin sen
viskaisee, salahan parantain; sekottaa v�ekk�it�
nesteit' ambrosian sek� tuoksuavaa panakeaa.
T�ll�p� rohdolla haavaa hautovi vanha Iapis 420
tiet�m�tt��n, kun �kki�h�n koko ruumihin tuska
poistui, haavan pohjassa kun tyrehtyi veren vuoto.
K�tt� jo seuraellen v�hint��n hakaroimatta nuoli
l�ksi ja uudestaan h�nehen palas entiset voimat.
"T�nn' asehet nopeaan urollen! Mit� seisot?" Iapis 425
huutaa, mieli� ens kehottain vihamiehi� vastaan.
"Ei t�m� ihmisten avull' eik�p� taitoni ty�ll�
tullut, et, Aeneas, sin� s�ilynyt k�tteni kautta;
suurempi haltia autti ja suurihin s��st sua t�ihin!"
Tappeluhun haluten t�� pohkensa s��rysti kultaan 430
kumminki puolin ja, vitkailuu vihaten, haki peitsen.
Kilpi kun toimitettiin k�silleen sek� pantsari selk��n,
Askanioo sev�ten halajaa k�sill��n hetahasti,
sitten, suudeltuaan keve�st, kyp�r�n l�pi lausuu:
"Kuntoa sie minust' oppios, poika, ja toimellisuutta; 435
muist' opi onnea! Nyt sua mun k�si taistossa viel�
puollustaa sek� auttavi kunniahan erityiseen.
Laittaos sie, kun vaurastut ij�lt�s isommaksi,
ett� sun kiihottais syd�nt�s omies esimerkkii
noudattamaan is� Aeneas sek� my�s eno Hektor!" 440
N�� sanat lausuttuaan jalonmoisna h�n portista l�ksi,
aimoa keihoa sylkytt�en; kera suurien joukkoin
Antheus, Mnestheus hy�kk��v�t sek� j�tt�en leirin
tulvailee koko joukko. Jo peittyy pilvehen synkk��n
kentt� ja maa tutajaa jaloksiss' sotav�en t�min�st�. 445
Vallilta vastaiselt' tulevan n�ki n�iden jo Turnus,
Ausonitkin n�kiv�t, min vuoksipa hyyt�v� pelko
luitansa karmi. Mut ennen muita Juturna Latinot
kuuli ja ��nest� tuns sek� s�ik�htyen pojes l�ksi.
Kiit�en tuo mukanaan vie kent�lle hirve�n joukon: 450
aivan kuin maan luo rajus��n puhetessakin tuuli
kiit�vi kautt' ulapan: oi, aavistavat sit� kaukaa
kalkien maalaisten syd�met; sep� tuo h�vityst�
puille ja viljelysten lakomista ja laajalti kaataa
kaikk', edelt' p�in vihurit ulisten kun lent�v�t rantaan: 455
n�inp� nyt Teukrojenkin p��mies vihamiehi� vastaan
joukkoja johtaa; tihj�ihin rivihin joka mies k�y.
Ensinn� kalvalla l�i urokkaan Thymbraeus Osirin,
Arkhetion Mnestheus ja Epulon surmas Akhates,
Ufensin Gyas; kaatui my�ski Tolumnius pappi, 460
tuo, joka paiskasi ens vasaman vihamiehi� vastaan.
Nousevi taivaallen iso huuto ja vuorohons k��ntyi
karkuhun p�in Rutulot tomukkaina kentti� pitkin.
H�n pakohon samonneit' ei kehtaa kuolohon kaataa,
eik' l�hellen osuneit' eik' linkoavaisia peist� 465
vainoa; Turnoa vain h�n tihj�ss� synkeydess�
etsivi katsellen sek� vain t�t� vaativi taistoon.
T�st�p� pelj�styin syd�mess�h�n impi Juturna
Turnuksen ajurin, parahill' ajaessa, Metiskon
puotti ja vaunuista' pojes vier�ht�neen et�s j�tti. 470
Its' sijahan asettuu, k�sihins' anast liehuvat ohjat,
ruumihill', ��nell' ynn' asehilla Metiskoa matkein.
Kuin sinip��skyinen, kun se lent�en rikkahan herran
kautt' isojen suhahtaa hovien, ylev�ink' etehist�in,
k�rp�sist' einett��n hakien loruvaan pes�h�ns�, 475
tyhj�n pylv�hist�n l�pi milloin, taikkapa lammen
pinnan luo vilahtain: vihamiehien kesken Juturna
n�in samoten uvehin joka paikkahan ehtien kiit��;
siell� ja t��ll� h�n n�ytt�vi velje� riemuavaa vain
eik' k�sik�hm�h�n yhty� suo, yh� v�istyen kauas. 480
Kiert�en Aeneas samoaa h�nehen osuakseen;
urhoa vaaniessaan hajotettujen joukkojen kautt' h�n
huutaen kutsuu. Milloin vain n�ki h�n vihamiehen,
ehditt�� koki tuot' uvetten nopeain samonnalla:
oitispa vaunujahan nyt k��nsi Juturnakin poisp�in. 485
Mink�p�s saattoi h�n? Monenlaisessa harmissa turhaan
kuohuvi, mielt� kun vaivaavat erisriitaset huolet.
Messapus t�h�n, kun k�dess��n osui kantamahan kaht'
norjaa, lent�m�h�n keve��, ter�sk�rkist� peist�,
tarkkahan t�ht�illen n�ist' yhden paiskasi lentoon. 490
V�ltti sen Aeneas alasp�in kumartuin sek� taasen
laittihe taistelemaan; vain t�yht�ns� nuppuhun koski
peitsi ja l�i hajalleen laeltaan h�nen t�yht�ns� tupsun.
V�ijymysten pakotuksesta kiihtyi harminsa aivan,
kun poisp�in hepojen n�ki taasen vaunuja viev�n, 495
Juppiterill' osotettua loukatun alttari-liiton
h�n jopa sy�ks�ht�� v�kehen sek� julmana aikaan,
Mars'in autelless', erotuksetta hirve�n surman
saapi ja irroittaa vihan ohjakset kokonansa.
Ken Runotar kamalat tapaukset ne kertovi mulle, 500
murhat, johtajien telotukset, jotka nyt vuoroon
kent�ll� Turnus aikahan saa sek� vuorohon Troijan
sankari? N�ink' metel�iden kansojen yhty� t�ytyi,
Juppiter, joiden olj ikirauhassa m��r�n� el��?
Aeneas Rutulon Sukron -- t�� taistelu vasta 505
-- 330 --
Teukrojen hy�kk�yksen pys�hdytti -- jo vitkastamatta
kylkehen haavottaa sek�, jost' on kiirehin kuolo,
kalpansa t�yt�isee verisen l�pi t��n povisuojan.
Turnus taas pudonneen Amykon sek� veljen Dioren,
yhdytty��n jalan n�ihin, -- sen saapuvan nuolella kaukaa, 510
-- t��n tikarillansa l�i; molempain p��t, pantua poikki,
vaunuilleen asettaa, mukanaan veriss�ns� ne vieden.
Tuopa Talon, Tanain sek� urhon Cethegonki tappaa,
kolmet kerrallaan, sek� my�s polosenki Onyten,
Ekhionin pojan, vaan emoltaan Peridljojen heimoo; 515
t�� Lyciasta, Apollonin kentilt�, laitetut veljet,
nuorenki miehen Meneten, mi halveksi taistoa turhaan,
Arkadiast'; t�ll' olj kalakkaan Lernan joen luona
pyydykset sek� olj talo pien' eik' kenstien tuttu
portti, mut vuokratullen tilailen h�nen taattonsa kylvi. 520
Aivan kuin tuliliekit, joit' on kuivahan mets��n,
laakeripuun huminoivahan lehtohon laskettu kerran;
tai kuni sy�ksyess��n alas vuoriston yl�ng�ilt�
koskena pauhaavat kymit, kun merehen n�m� kiit��,
raivaten itselleen uran; eip' molemmat hitahammin, 525
Turnus ja Aeneas, sotahan samonneet; jopa riehuu
rinnassa harmi ja voittamaton syd�n m��r�t� raivoo,
nyt jopa haavottamaan koko voimilla k�yd�h�n. T��p�
entisist' es'isist��n, suvustaank' kopeoivan Murrhanon,
josta Latinojen maan kuningasten johtuvi heimo, 530
paadella suin p�in aivan ja vauhdillakin kiven aimon
sy�ksi ja maahan kaas. Yli tuon nyt ohjine, aisoin'
rattahat vy�ryiv�t; �kist��n kavioinensa talloin,
herraans' sullovans' ei hevoset �k�nneet palasiksi.
Rient�v�n Hyllon, urhoudest' ylen ylv�st�v�isen, 535
kohtasi tuo ja sen kullattuun ohimoon osas peitsen;
keih�s t�� kyp�r�n l�pi aivoonsa pys�htyypi.
Ei sua voimakas k�s, urohin Danaoista sa Kretheu,
Turnost' auttanut eik' tuenneet jumalansa Kupenkoo,
tullessa Aeneaan; povens keih��sen tulevaiseen 540
puuttui eik' polost' auttanutkaan vask'kilpens� suoja.
Aeolus, Laurentot n�kiv�t torakent�lle sunkin
sortuvan ynn' avaralta sun peitt�v�n selkines maata;
kuolitpa, jot' ei saattanehet Argivojen parvet
kaataa eik' Priamon alusmaankaan ly�j� Akhilles: 545
kuolla sun m��r�n�s t�ss' oli; Lyrnessoss' kotis suur olj,
Idan vuoren luona, mut hautas Laurento-maassa.
K��ntyv�t taisteluhun sotajoukot ja kaikki Latinot,
kaikkipa Teukrotkin, Mnestheus ja tuima Serestus,
Messapus hepojen masennuttaja, urho Asilas, 550
Tuscien parvet, Evandronki arkadilais-sotaryhm�t;
puolestaan urohot koko voiminens' ottelevat nyt.
Taistellaan joka paikassa hoivaa paits sek� rauhaa.
T�ll�in Aeneaall' emo kaunihin johdatti mieleen'
pyrki� kaupunkiin sek� linnan luo v�en k��nt�� 555
joutuhun, s�ikytt�m��n �kist rynt�yksell� Latinot.
Turnoa etsiess��n kun t�� v�kijoukkojen kautta
vei sotarintaa sinne ja t�nne, h�n kaupungin huomaa
s��stynehen sodan vitsauksesta ja nauttivan rauhaa
syytt�. H�ll' oit' ajatus isompaan yrityksehen nousee; 560
johtajat Mnestheon, Sergeston sek� urhon Sereston
kutsuen, knmmullen asettuu, johon muu v�ki Teukroin
yhtehen sai eik' tihj�n� kilpi� tai vasamoita
riisu. H�n seisoen keskell� nyt m�kit�yrylt� lausuu:
"Tehk�te tahtoni viivytt�m�tt�; nyt Juppiter auttaa; 565
�lk��tk' aikehen uutuuden vuoks verkemmin menk�!
Kaupungin, sodan syyn, t�n�p�iv�n� vallan Latinon,
s'ellei taipua tahdo ja tunnusta tottelevansa,
mie h�vit�n ja sen mahdin suitsevaks raunioks sorran!
T�ytyisk' ootella mun, kunnes suvatseis otelmaamme 570
suostua Turnus ja taas masennettuna uutehen taistoon
ryhtysi? Tuo p��, kumppanukset, sodan julman on p��syy!
Soihtuja tuokaatten heti liekill� liittoa vaatein!"
Virkki ja kiivastuin syd�miss��n kaikk' samall' lailla
ryhmihin astuvat, sitten tihj�n� joukkona muurein 575
luo tulevat. Hetikoht' tikapuut ja jo liekkikin n�hd��n.
Erkauntuu osa porttien luo sek� vahteja tappaa,
peitsi� heitt�v�t muut sek� nuolilla peitt�v�t taivaan.
Its' esimm�isen� k�tt�ns� muurien puolehen nostaa
Aeneas sek� korkeall' ��nell' Latinoa syytt��: 580
vannoo kautt' jumalain v�kisin pakotettavans taistoon,
kahdesti nyt Italot vihamiehin� rikkonehen jo
toisenki liiton. -- Nous pelokkaiss' asukkaiss' erimieli
t�st'. Osa k�skee kaupungin avata sek� portit
Teukroill'; itsenkin kuninkaan varustuksille viev�t; 585
tuovat muut asehensa ja jatkavat puoltoa muurein:
aivankuin mehil�isi� kun suletuks kivirotkoon
paimen huomaapi ja sen sauhun katkulla t�ytt��;
n�� asioist' h�diss��n vaks'kennoisten sis�puolla
h��riv�t, kun huristen tuliseen he jo kiihtyv�t kiukkuun; 590
palloelee katollen savu musta; nyt kiivahast paaden
hyrr�t�h�n sisustass', savutuprun kieriess' ilmaan.
Viel� se onnettuus v�syneelle Latinolle sattui,
synke�h�n suruhun mik� saattoi nyt koko linnan.
Kun tulevan kuninkaatar, n�et, vihollisten jo huomaa, 595
nousevan muureillen sek� suojille tuiskivan tulta,
vaan ei vastustavan Rutuloin n�e eik�p� Turnon
joukkojen; Turnuksen, polonen, kahakassa jo luuli
kaatunehen; surustaan heti joutuen h�n sekap��lle,
itse�ns' syytt�� onnettomuuksien syyksi ja p��ksi. 600
Paljon, mielet�n, lausuttuaan surussaan rajusassa,
vaattehens kuollakseen purppuraisen riuhtovi rikki,
kuollonsa hirmuisen punoen t�st' ortehen paulan.
Kun tapaturman t��n sai kuulla Latinojen naiset,
siit�p� raivostuin raast oiti Lavinia impi 605
keltaiskutrians kuin rusoposkians; sittep� luonaan
muu v�ki; voikuuvat valituksista laajalti suojat.
T�st' koko kaupungin l�pi kulkee haikea maine.
Mielet lannistuvat; revityin takin k�ypi Latinus,
huumaunneen' avion tapaturmast' ja vaarasta linnan; 610
tuhkaa t�� sirottain, hajahapsians harmait' tahraa,
katkerast itse� syytellen, ett'ei valinnunna
Aeneaan v�vykseen ajallaan sek� kanssansa liittoon.
Sill�v�lin tasangon takareunalla urhea Turnus
harvoja harhoavaisia vainoo ain' hitahammin; 615
ain' v�hemmimp' uvetten vikevyys on mielehen h�lle.
Outohin kauhuihin seotun tuon huudonpa h�lle
korvihins ilma jo toi sek� kauhisti kuuntelevaista
linnan huumahtuneen polotus kuin haikea huuto.
"Voi mua, kaupungin mik� semmoinen suru valtaa? 620
Tai mik� semmoinen polotus nyt linnasta kuuluu?"
N�in nime�� sek� seisahuttaa rajust ohjia kiint�in.
H�llep� nyt ajajansa Metiskon muuttunut hahmoon
sisko, mi vaunujahan, hepojaan sek� ohjia hoiti,
vastaa n�in nimeten: "T�t� tiet� Teukroja, Turnus, 625
seuratkaamme, miss' ensinn� voittohon tie avauntuu;
muitakin on, jotk' puoltaa voi k�dell��n asunnoita!
Hy�kk�� Aeneas Italoihin ja ahdistelee siell';
tehd��np�s verisauna nyt Teukroillen mekin vuoroon!
Emmeh�n oo luvultamm' alemmat tai my�s kahakoiden 630
voitosta halvemmat!" T�h�n Turnus:
"Oi sisar, sun ma jo tunsin, kun h�iritsit kavalasti
�sk�isen sopimuksen ja antauduit t�h�n taistoon;
turhaan, haltiatar, pet�t nyt! Mut Olymposta kenp�
sua l�hett�in on tahtonut kest�m�h�n n�m�t vaivat? 635
Vaiko ett' saisit n�hd� sa veljesi hirve�n kuolon?
Sill� min teen tai onni min suo en�h�n menestyksen?
N�'inh�n silmien' eess' mua ��nell��n nimenneenki
Murrhanon, jota mull' ei rakkahamp' ollunna kenk��n,
hukkuvan urhokkaana ja julmaan vaipuvan haavaans. 640
Kaatui onneton Ufenskin, ett'ei h�pe��mme
n�hd�' sais; Teukrot anast t��n asehet sek� ruumiin.
Sallisinkos h�vitt��, -- sep� viel' tapaturmia puuttuisi --
suojamme? Eik' valeheks Drancen sanat mun k�ten' n�ytt�s!
Vai paeta'! Vai t�� maa Turnon sais paon n�hd�! 645
Siihenk� m��r��n ast' on kurjoa kuolla? S�, Tuoni,
oo minullen hyv� ees, jumalain kun suosio poistui!
Sieluni hurskaana sek� tuon vian tiet�m�t�nn�
luoksenne astuu eik' koskaan isillen h�pe�ksi."
Tuskin n�� nimes, kun vihollisten keskite rient�� 650
ratsulla vaahtoavalla Saces ajaen, n��n jonka
nuol oli murskannut sek� Turnoa pyyt�en riensi:
"Turnus, viimeinen olet turvamme; armahda kansaas!
Riehuen Aeneas asehillaan sy�st� nyt uhkaa
korkeimmat Italoin varustukset ja n�� havitella; 655
soihdut jo lent�v�t huoneillen. Sinuhunpa Latinot
silm�ns� luovat; h�ilyypi kuningaski Latinus,
ket' v�vykseen nimitt�is tahi kanssaan liittohon pyyt�is.
Yst�vist�s sull' uskollisin kuninkaatarki itse
p�iv�ns� p��tti ja poistui pois vihaten el�m��ns�. 660
Porttien luona nyt vainen Messapus ja tuima Atinas
taistoa kannattavat; n�ist' seisovat kumminki puolin
joukot tihj�in�, kuni raut'oras, veettyne miekoin
t�rr�tt�en; sie vain avokent�ll� rattahin h�il�t!"
H�mm�styi useain asiain ajatuksista vallan 665
Turno ja tuijottaen oli hiljaan. Mieless� kuohuu
hirmuisen h�pe�n sek� vimmaavan surun tunne;
raivoten vaivaa lempi ja my�s katalan omatunto.
Sittenkuin suru lakkas ja mieleens� valo koitti,
kiivastuen varustuksille silm�ns� leimuavaiset 670
k��nsi ja kaupunkia t�hyst aimoa rattahiltansa.
Vaan, kas, kerrosten v�lyst�ss� jo liekkien py�rre
aaltona taivaallen kohoaa sek� valtavi tornin;
hirsist� liitellyist' t��n tornin olj tehnyt Latinus,
laittanut py�r�tkin sek� tehnyt korkeat sillat. 675
"Luoma jo voittaa mun, sisar; lakkaa estelem�st�!
L�hk�me, minnek� meit' kova Onni ja haltiat kutsuu!
Aeneaan kera p��tetty on k�sin k�yd� ja kuollen
voittoa vaiva; s� et mua n�e en�h�n ep�r�iv�n,
siskoni; raivota suo, anon, vaan t�� raivoni ensin!" 680
Virkki ja vaunuistaan nopeaan tasangolle h�n hypp�s,
raivaten tien vihollisten peitsien kautta ja siskon
huolihins j�tti ja kiidellen v�en keskustan mursi.
Kallion moisena, kun alas vuoren huipulta suistuu
t��, kun irrottanut sen on tuuli tai sade rankka 685
huuhtonut tai sen, vuotten vierress�, hellitti vanhuus;
kiit�vi jyrk�nt��n isoll' vauhdilla hirve� louhi,
maast' yh� ponnahtain sek� mets�t ja karjat ja miehet
allansa ruhtoellen: hajotettua parvien Turnus
n�in samos linnan muurien luo, joss' runsahimmin maa 690
vuodatetust' verest' tiukkus ja keih�it' ilmassa viuhui;
merkin annettuaan k�dell��n, h�n huutaen lausuu:
"Tauotkaat, Rutulot, ja jo est�te peitset, Latinot!
K�yk��n kuin hyv�h�n, se on Onneni; munpa on vainen
liiton t�ytt�minen edest�nne ja miekalla p��t�s!" 695
Keskelt� erkanevat nyt kaikki ja paikkoa suovat.
Vaan is� Aeneas, kun Turnon sai nimen kuulla,
hylk��pi varustukset ja korkean linnanki sikseen;
poistavi esteet kaikki ja j�tt�vi puuhansa kesken,
riemusta korskuillen, kovin helskytt�en asettansa: 700
lailla Athon tai kuin on Eryx tahi itse kun pauhaa
huiskuvin tammeineen sek� telm�elee lumisella
huipullaan kohoten p�in ilmoihin Apenninnus.
Vaan jopa kilpaillen Rutulot sek� Teukrot ja kaikki
katselemaan k�viv�t Italot, jotk' puolsivat linnaa 705
ylh�ist� kuin my�s jotk' puskurill' linnoa s�rki,
kaikki he lask' asehens' oliltaan. Imehtiipi Latinus,
kuinka nyt maan eri suunnilla syntynehet oli yhteen
saanehet aimoisat urohot otellaksensa miekoin.
Mut n�m�t, tyhj�ksi kun avauntuupi toratanner, 710
viskattuaan vasamans' et�h�lt� ja kiirehest juosten,
ryhtyv�t taistelemaan vask'kilpeins� kumistessa.
Allansa huokaa maa, kun tihj�j� iskuja miekoin
tuiskuilee; v�ki ynn' urous t�ss' yhtenen yhtyy.
Niinkuin suuren Silaan yl�ng�ill� taikka Taburnon 715
kun p�in py�r�ht�en vihamielin sy�ksyvi kaksi
h�rk�� taistelemaan: pelokkaina nyt paimenet v�istyy,
pelvosta ��neti on koko karja ja tuumivat hiehot,
ken salon valtias ois ja ken johtoons sais koko karjan;
suurella voimallaan jakelee nuo iskuja vuoroon, 720
sarvin kun puskevat ponnistaen; verivirta jo kaulaa,
kylki� huuhtoo; mylvin�st��n koko korpikin raikuu:
n�in troalainen Aeneas sek� Daunian urho
kilpine yhtehen sai, n�in taivahan t�ytt�vi kalske.
Vaakaa kannattaa tasapainossa Juppiter itse, 725
laskettuaan molempain eri kohtalot sille h�n katsoo,
kenp� nyt tuomittais h�vi��n, mihin kuolema k��ntyis.
Hy�kk�� �kki�h�n, koko ruumistaan kohotuttain
varpahilleen Turnus sek� kalpoa nostaen iskee.
Huudahtavat levotoinna Teukroin ynn� Latinoin 730
rintamat, jalvoilleen kavahtain. Mut petturi miekka
murtuvi iskussaan sek� kiivahan pett�nyt n�in ois,
ellei ois paennut. Pakenee It�tuult' nopeammin,
kun n�ki joutavan kahvan ja my�s k�tens' suojattomiksi.
Kiireiss��n, hoetaan, kun ensin rattahill' astui 735
taistohon l�hte�kseen, h�nen, unhottaen is�n kalvan,
miekan temmanneen mukahans' ajurmiehen Metiskon.
Sen ajan tuo kest, kun paeten sit� v�istiv�t Teukrot;
vaan kun Vulkanon jumalan sopahan t�m� sattui
ihmisten teko-miekka, se s�rkyi kuin lasi hapras 740
iskusta; keltais-hiekalla kiiltelev�t s�p�leet vain.
Siis h�diss��n paeten mihin milloink' juoksevi Turnus,
kiidellen ep�s��nt�isesti nyt ristihin, rastiin.
Sill� sen ymp�ritseen sulk Dardanojen keh� tihj�,
sulkevi t��lt' iso suo, mut muurit korkeat tuolta. 745
My�skin Aeneas, hitahammaksi polvensa ehk�
saattoi nuolen tuottama haava ja juoksuans' esti,
arkoa innokkaast per�vilkkaa seuraten vainoo:
aivan kuin er�mies, kun t�� joen saartaman kohtaa
tai punah�yhenten pelotuksilla teljetyn hirven, 750
juosten vainovi tuota ja koiransa haukkumisilla;
vaan tuo v�ijymysten sek� kammosta korkean rannan
kiit�en risteilee tuhat kertaa; virkkupa Umber
vainovi suu lev�ll��n sek�, saamaisillansa, luullen
saanehen, haukkaisee erehtyin vain tyhje� ilmaa. 755
Tuostakos syntyypi melu; kaikuvat rannat ja lammet
ymp�rill��n sek� ryskeest��n rytisee koko taivas.
Tuo pakojuoksussaan Rutuloita nyt kaikkia soimaa,
its' kutakin nimitt�in sek� pyyt�en taattua miekkaa.
Tappaa Aeneas sit� vasten ja surmata uhkaa 760
oiti sen, ken avun sois sek� pelj�tt�� pelokkaita,
est�v�ns kaupungist' uhaten; n�in �hkyen vainoo.
Juosten t�ytt�v�t viis kehyst�� sek� yht�kin monta
risteillen. Sill' ei nyt pyydetty pient' eli halpaa
palkkaa, mut Turnon el�m�st� ja hengest' olj taisto. 765
Katkeralehtinen t�ss� oliv, pyh� Faunolle, sattui
seisomahan, mik� puu merimiehille kuulu olj ennen,
jolle he, s�ilytty��n merivaarasta, lahjansa toivat,
Laurentohengillen ripustain t�h�n lyylityt vaatteet;
t��n pyh�n puun oli kaatanehet erotuksetta Teukrot, 770
ett� he taistella ois typityhj�ll� kent�ll� voineet.
Peitsip� Aeneaan oli t��ll�; sen t�nn' oli vauhti
tuonunna, kiinnitt�en pysyv�isesti norjahan runkoon.
Ponnistaen k�dell��n koki temmata Dardanon poika
peitsens� pois sek� vainota t�ll�, kun juosten sit' ei voi 775
saavuttaa. Vaan tuskissansa siks pelvosta Turnus,
"Faunus, armahtaos, anon", lausuu; "oi, parahin maa,
s�ilyt� peitsi, jos oon pit�nyt teit' arvossa aina,
joit' ovat loukanneet Teukrot sodallaan tihokkaalla!"
Lausui; eik' jumalain apu tyhj�h�n toivottu ollut. 780
Sill� nyt tempoen kauankin, ei norjasta puusta
mill��n voimallakaan hajottaa voi puun rakoelmaa
Aeneas. Kunis uuraast ponnistelee sek� puuhaa,
muuttautuin ajurmiehen muotohon taasen Metiskon
autti ja veljelleen toi kalvan Daunian nymfi. 785
Nymfille rohkeallen kun tuon Venus sallituks huomas,
suuttuen riensi ja puun syv�st' aukosta riuhtasi peitsen.
Uljastunein' asehilta ja mielelt� vilkastuneina,
miekkahan luottaen t��, mut tuo vasamaltansa tuima,
seisovat vastakkain he nyt l��h�tt�en sotaty�st��n. 790
Junollen kuningas mut kaiken voipa Olympon
lausuvi keltais-pilvelt� taistoa katselevalle:
"Puoliso, min lopun saa tuo? Tai mit� j��nevi vihdoin?
Sankarin Aeneaan sin� tunnet ja tiet�v�s my�nn�t,
taivaallen luvatuks sek� nousevan t�htihin luomans 795
kautta. Mit' aijot? Tai j��-j�nk�ll� toivossa miss' oot?
Haavoittaa jumalaa kuni ihmist� onk' otollista?
taikka onk' kalpaa, -- sill� min vois sua paitsi Juturna --,
Turnolta viety� tuoda ja voitettua v�ell' auttaa?
Herke� vihdoinkin sek� pyynt�ihimme s� taivu, 800
elk�h�n semmoinen sua kalvako ��net�n harmi
elk��nk� sulokasvoillas suru n�ht�k� synkk�!
Loppuhun saavuttiin. Oot maisin kuin merin voinut
Teukroja ahdistaa, sodan hirmuisen viritell�,
perheen solvaista sek� h�irit� h��t murehella: 805
muuta en koetella salli!" Olj Juppiter n�in puhununna,
haltiatar kun Saturnia muodolta n�yr�n� vastaa:
"Kun t�m� tahtosi mull' on tiettyn�, Juppiter aimo,
niin Turnon sek� maat olen murheeksein hyl�nnynn�.
Et mua ilmais-istumellain n�kis istuvan muuten, 810
siedellen sopivat, sopimattomat, mut tulisesti
rintamass' seisoisin, tylyhyn sotahan Troat johtain!
K�skin Juturnaa veikkoonsa katalaa, hyv�ks n�hden,
auttamahan, suurt' uskaltamaan elons vuoksi ma suostuin
mut en taistelemaan, ei joutsin eik�p� peitsin: 815
vannon sen stygilais-puronkin p��n rauhattoman kautt',
raskaimman valan kautta, mi m��r�tty on jumaloille!
Vaan jopa taivun mie sek� taistelut suuttuen hylk��n.
Sulta sen vain, mit� ei laki yksk��n Kohtalon kiell�,
mie Lation anon puolesta, arvonkin omies vuoks: 820
kun nyt onnellisell' aviolla jo laativat rauhan,
-- olkohon --, kun lakiloita ja liittoja solmitahan jo --,
ettei vanhat Latinot tarvitsis nimens muuttaa,
etk� sa vaatisi heit' troalaisiksi muuttua koskaan,
eik�p� muuttamahan puhettaan tahi vaattehen partta! 825
Sill' Lation nimi, albalais-kuninkaat ij�t' olkoot!
Kuulusa kunnostaan Rooman ain' olkohon heimo,
hukkukohon sek� hukkua suo niminens� jo Troijan!"
N�in hymyellen h�ll' inehmoin sek� asjojen alku:
"Juppiterink' sisar vainen ja toinen Saturnuksen lapsi 830
kuohuttelee vihan moisia aaltoja rintansa alla?
Kuitenki hillitse taas sinun turhaan alkanut raivos!
My�nn�n sen, mit� pyyd�t; alttihist taipuen suostun.
Ausonit s�ilytt�� kotikielen kuin tapans' saavat;
niinkuin on, nimens' olkohon; yhdistettyn� vainen 835
Teukrot t��ll' asukoot! Tavat, uhrienkin menot tuohon
liit�n viel' sek� teen Lation ihan yhdeksi kansaks.
Heimo t�st' Ausonien verehen sekotettuna nousee,
jonka sa n�et inehmot, jumalatkin hurskaudellaan
voittavan eik�p� suo sull' arvoa muu suku moista!" 840
Tuohonpa suostui Juno ja mielt��n helpotti riemu.
Sitten taivaalla eroten h�n pilven jo j�tti.
N�iden p��tytty� Is� mieless� miettivi muuta,
kuinka Juturnan h�n erottais asehista nyt veljen.
Kerrotahan olevan kaks kauheeta Rajutarta, 845
jotka on Tuonen Megaeran kanss' Y� hirve�n synkk�
yhdell� kerralla synnytt�nyt sek� kielill� kyiden
lahjonnunna ja suonunna noillen kerke�t siivet.
N�� ovat Juppiterin, ylen ankaran herransa, suojan
alla ja n�� levitt�� kipujaan kipe�ill' inehmoille, 850
jos joskus jumalain kuningas kamalan ruton taikka
kuoleman laittavi tai sodall' ansainneit' aristaapi
linnoja. N�ist' nopeaan l�hett' taivaan kannelta yhden
Juppiter, toimittamaan nyt Juturnalle ennett� k�skein.
Joutuhun tuo samoten, vilahtain kuni tuppuri maahan 855
tai kuni joutseltakin l�pi pilvien laukastu nuoli,
hirve�n myrkkysin' nestehineen varannut min on Parthi,
Parthipa taikka Kydon, -- ja mi kuoloa armota tuottaa;
oudost t�� suhahtain nopeaan ohi varjojen kiit��.
N�in kulk y�n tyt�rkin sek� saapui nyt sotamaille. 860
Kunpa se Ilion joukot ja Turnonkin v�en huomaa,
pienen lintuisen h�n �kki� muuttuvi muotoon,
tuon, joka haudoilla tahi rauniokummulla joskus
istuen suo pahantiet�v�n voikunan y�n pime�ss�:
muuttuen muotohon t��n sep� Turnon kasvojen luona 865
kirkuen lenteli rutto ja siipinens kilpehen l�iski.
Kammon h�mm�stys j�seneit� jo raukasi kumma,
p�rhist�� tukan kauhu ja ��nens� kurkkuhun tarttuu.
Vaan kun Raivottarein suhinan tuns lennosta kaukaa,
onneton kiskaltaa hajalleen hivuksensa Juturna, 870
kynsine -- raadellen sisar kasvoja, nyrkkine -- rintaa.
"Kuinkapa auttaa voi sisares en�h�n sua, Turno?
Tai mit� j�i katalallen mull'? El�m��s miten voisin
pitkitt��? Miten vastustaa mokomaa kuvatusta?
T�ydyn jo rintaman j�tt��. �lk��tten pelotelko 875
arkaa, hirve�t liekki�t, tunnen ma siipenne l�iskeen,
��nenki murhaavan; mua ei pet� ylpe�t k�skyt
suuren Juppiterin! T��nk' impeydest� h�n antaa?
Miks elon ainaisen soi? Miksi on kuoleman ehto
poistettu? Semmoiset surut jos min� v�ltte� voisin, 880
varmahan veikon onnettoman toveriks Manalalle
l�htisin. Kuolematon oon?! J��k�s mull' ilo mik��n,
kun, veli, puutut sie? Haa, joskapa pohjaton maa mun
nielisi, ett� m�, haltiatar, tulisin Manalalle!"
N�in nimeten sinivaattehellaan p��n peitti ja raskaast 885
huoahtain syv�h�n suvantoon jopa Tenhotar peittyi.
Vastahan Aeneas k�y sylkytt�en j�tinmoista
peist�ns� puista ja n�in vihastuin syd�mest�ns� lausuu:
"Miksik� aikailet? Tai taas mit�, Turnus, sa aijot?
Ei ravaten, asehillapa julmill' on taisteltavamme! 890
Muutuppa vaikk' joka muotoon, paa kokohon mit� voit vain
mielell�s tahi taidollas'; haluaisitko t�htiin
t�yd�t� taikkapa maan ukuroihinkin lymytt�id�!"
P��t��n tuo pudistain: "Mua ei kamalat sanas, julmur,
s�ikyt�, mut jumalat aristaa sek� Juppiter nurja!" 895
Eik' enemp�� nimeten n�ki luonaan hirve�n louhen,
kallion sammaltuneen, olemaan joka kent�ll� sattui,
pantuna pyykiks, se ett' torat ratkaisis ketomaista.
Tuskin tuon kakstoistakin miest� nyt jaksaisi nostaa,
jommoiset inehmot nykyj��n maa tuottavi meille. 900
Senp' k�sin ruskavin nostaen paiskasi t�� vihamieheen
nousten korkeammalle ja t�ydess� juoksussa urho.
Vaan ei juostessaan eik' k�ydess� itse�ns tunne,
k�tt' ei nostaessaan tahi liikuttaiss' eto-paatta:
polvensa notkahuvat, verikin j��kylm�ksi hyytyy. 905
Eip' urohon kivi t��, l�pi tyhj�� ilmoa vierren,
kulkenutkaan koko matkaa eik�p� sattunut kohden.
Aivan kuin unessai, kun silmi� raukea torkka
painavi y�ll� ja, juoksemahan haluten, sit� turhaan
koettavan n�yt�mme, kun kipe�in� juur yritt�iss� 910
vaivumm', eik' puhe kuulu, kun ruumihin tunnetut voimat
pett�v�t eik�p� ��n' eik' my�s sanat tottele meit�:
Turnolta, n�in mit� keinoa taidolla koettikin, julma
haltiatar menestyksen kiels. Siks h�ll' eri tunteet
rintaa raatelevat. Rutuloita ja muureja katsoo, 915
oottaapi pelokkaana ja peitsen ruhtovan pelk��;
v�isty� ei mihink��n eik' torjua voi vihamiest�,
eik' n�e vaunujakaan eik' my�s ajajaa sisartansa!
Arvelevaan Aeneas julmaa peist�ns� viippaa;
paikan katsoen etsitty��n, koko ruumihillansa 920
paiskavi kaukaa. Muurienkaan ei puskurin koskaan
sinkomat paadet niin rymisneet eik' ukkosen pauhu
niin jyrisnyt. Kuni tuulisp�� lens synke� peitsi,
tuottaen hirmuista h�vityst�; se pantsarin reunat
puhkaisten sek� seitsenkertaiset nahat kilven, 925
tunkeus viuhahtaen yl�reiteen. Horjuvin polvin
sortui haavoitettuna kent�llen iso Turnus.
Nousevat nyt valittain Rutulot, kaikk' kukkulat kaikuu
ymp�rill��n sek� parkua kannattavat salot kauas.
N�yr�n� h�n rukoellen silmi�, k�tt�ns� nostaa, 930
pyyt�en lausuu: "T��n olen ansainnut; ma en pyyd�
armoa; onneas k�yt�! Mut jos apean is�n murhe
liikuttaa sua voi, anon: -- on samanlain' is� ollut
sullakin, Ankhises --, Daunon ij�kkyytt� s� s��li;
mut taas ennen jos tahdot ruumiistan' elon ottaa, 935
suo omillein mun! Sa voitit ja voitetun nostavan k�tt�
Ausonit n�hnehet on; sun vaimos Lavinia olkoon;
tyytyk�h�n vihas tuohon!" Julmana olj asehissaan
Aeneas, kun tuijotti tuohon ja hillitsi k�tt��n;
arvelevaa jopa ain' enemmin h�nen lausehens' alkoi 940
liikuttaa, n�ki kun ylev�ll' olallaan kovaks onneks
yst�v�ns Pallaksen sapelvy�n, mik� tuttuna varsin
Soljiltaan kimaltelj: tuon haavoitettuans Turnus
kaasi ja harteillaan vihamiehest� merkki� kantoi.
Sitte kun katsoessaan kamalan surun muiston ja saaliin 945
huomasi h�n, t�st' kiehahtaen kamalan vihan raivoon
n�in nimes: "Verhottuin vain mun toverin varukseenko
t��ll� sa s�ilyisit? Pallas sinut haavalla t�ll�,
Pallas sun tuhoaa, verest�s n�in ottaen koston!"
Tuon nimeten vihamiehen rintahan julmana miekan 950
k�tkevi. T��n j�seneit� siks kirvoittaapi jo kylmyys,
kun elo huokauksen kera, suuttuen, Tuonehen haihtui.
Viitteet:
V. 83. Orithyia oli Athenan kuninkaan Erekhteon tyt�r, jonka Thrakian
kuningas Boreas ry�sti ja otti puolisokseen. -- Thrakia oli kuuluisa
hyvist� hevosistaan.
V. 94. "Aurunkon" eli aurunkolaisen Aktorin, eroitukseksi
samannimisest� troijalaisesta Aktorista (vert. IX, 500).
V. 106. Arina (vert. lat. arena) = hiekkamaa, hiekkaranta.
V. 115. Alkukielen mukaan kuuluu t�m� v�rssy n�in: "nousivat,
sieramistaan yl�vist' tuhuttain valoansa."
V. 162. "Nelj�k�s vaunuissaan", s.o. nelj�n hevosen vet�miss�
vaunuissaan.
V. 198. "Kaksois-lasten Latonan", s.o. Latonan kaksoisten, Apollon ja
Dianan kautta.
V. 296. "Kyll�ns� sai" (hoc habet) -- oli my�s gladiaattorin puhetapa,
kun oli saanut vastustajansa kuollettavasti haavotetuksi.
V. 347. Homeron mukaan ei Dolon ollut juuri mik��n sankari (Il.
X, 314-457); sill� kun h�n y�ll� vakomusmatkallaan Kreikkalaisten
leiriss� joutui Odysseyn ja Diomeden vangiksi, ilmoitti h�n, henkens�
pelastaakseen, n�ille kaikki, mit� he vain tahtoivat tiet��. Diomedes
tappoi h�net sitten kuitenkin.
V. 365. Edoni-maa on thrakialaisen Strymonin virran luona.
V. 401. "Paeonilaistapahan" = l��k�rein tavoin (vert. Aen. VII, 769).
V. 412. Diktamno yrtti (Origanum Dictamnus, Linn.) kasvaa Dikteell�,
joksi kutsutaan er�st� kukkulaa Idan vuorella Kreetan saarella.
V. 419. Nimell� "Panakea", joka johtuu kreikkal. sanoista "pan" =
kaikki ja "akos" = tuska, tarkoitetaan jotakin kasvia, josta
valmistettu l��ke muka voisi lievitt�� kaikki tuskat.
V. 515. Ekhion auttoi Kadmusta, kun t�� perusti Thebe�.
V. 516. "Apollonin kentilt�" = h�nelle pyhitetyilt� kentilt�. --
"Laitetut veljet"; n�ill� veljill� tarkoitetaan luultavasti Klarusta ja
Thermonia (vertaa Aen. X, 126).
V. 701. Athos on er��n vuoren nimi Makedoniassa. -- Eryx luultavasti
vuoren nimi Siciliassa (vertaa Aen. I, 570).
V. 715. Silas on my�s er�s mets�nen vuori Bruttiassa (etel. Italiassa).
-- Taburnus on vuoren nimi, mik� on Kampania- ja Samnium-maakuntain
rajalla.
V. 753. Umber -- koiran nimi; Umbrian maa oli kuuluisa hyvist�
koiristaan.
V. 766. Oliv = olivipuu, �ljypuu.
V. 858. Kydon s.o. Kydonin kaupungin asukas, Kreetan saaren
pohjoispuolella. Kydonit olivat taitavia joutsimiehi� ja nuolien
myrkytt�ji�.
V. 943. "Tuon", nim. Pallaan.
Oudompien Aeneidi-suomennoksessa k�ytettyjen sanojen selitys.
Aaluva -- vesa, varpa.
Aana -- enne, merkki.
Aari -- suuri herneen jyv�.
Aarnio -- suuri, vanha.
Aarnio-aarre -- muinais-aarre.
Aarniokas -- j�ttil�inen; hirve�n suuri.
Aarniomets� -- ikivanha mets�.
Aatkela -- harmillinen, vihattu, vastenmielinen.
Aava -- ulappa, meri.
Aavikko -- ulappa, uranto.
Ahtaa -- ahdistaa.
Aikaella -- vitkastella, hidastella.
Ailut -- tuska.
Aimo -- kelpo, suuri.
Aimosa -- kelpo, aika suuri.
Aines -- materiaali, rakennusaine.
Airut -- sanansaattaja.
Alho -- laakso, noro, notko.
Allikko -- seisova vesi, vesilutakko.
Ange -- murhe.
Ankehikas -- murheellinen.
Ankeus -- murhe, ahdistus.
Antura -- kenk�.
Apea -- surullinen.
Appoa -- m�ss�t�.
Arina -- liesi.
Arina -- riutta, kuivakari; hiekkamaa (vertaa lat. arena).
Arju, -- iso, kohaeleva laine.
Arpa -- ennustus, luote.
Artti -- riita.
Arvella -- mietti�, ajatella, harkita.
Asekas -- sotilas.
Askeltaa -- astua.
Astali -- keih�s.
Asu -- varus, tamineet, asekerta, sotapuku.
Asuton -- varukseton, aseeton.
Auder -- h�yry, kaasu; poutapilvi.
Autto -- tyhj�, autio.
Auvo -- riemu.
Avio -- puoliso.
Avittaa -- auttaa.
Ehto, ehdon l. ehon -- oiva, kaunis.
Ehtys� -- maho, hedelm�t�n.
Eh�tt�� -- ehd�tt��, saavuttaa.
E'ist�� -- edist��.
Eitt�� -- kielt��.
Empi� -- arvella, ep�ell�.
Enne -- ennustusmerkki,
Ennuste -- ennustus.
Ent�� -- saavuttaa, ehd�tt��.
Epi� -- arvella, ep�ell�, empi�, estell�, kielt��.
Ep�kelpo -- kelvoton.
Ep�r�id� -- ep�ell�, arvella.
Erjet�, erkenen -- haaraantua, erkaantua.
Er� -- saalis.
Er�laakso -- yksin�inen, kaukainen salolaakso.
Er�mies -- mets�st�j�.
Etopaasi -- aika paasi.
Et�s -- kau'as, et��lle.
Ev�t� -- eitt��, kielt��.
Haalea -- tuhkan l. valkean harmaa.
Haarniska -- sotapaita.
Hakaroida -- estell�; tarttua kiinui.
Halea -- kalman karvainen, kaamea.
Haljakka -- kallis vaippa.
Haltiokas -- hurmehtiva, innostunut.
Halvot -- halot.
Hankkilus -- olalta riippuvan miekan kannatusremelit.
Hapenisto -- hiukset, tukka.
Haperuus -- heikkous, hataruus.
Harkita -- ajatella, mietti�, arvella.
Harso -- l�pikuultava, harvaraitainen vaate.
Haura -- merenruoho.
Hautaiset -- hautajaiset.
Helosa -- kirkas, hohtava.
Helvisty� -- kuivettua, n�ivetty�, pelehty�.
Hermelikaappu -- n��d�nnahkainen lev�tti l. viitta.
Hetahasti -- syd�mellisesti.
Hiiata -- pett��.
Hiipua -- sammua, hiilty�, peitty� tuhkalla.
Hiivata -- vet��, laahata (merimiesten k�ytt�m� sana).
Hilpe� -- ilonen.
Hiltij� -- hillitsij�.
Himaroita -- halaita, haluta.
Hime�st' -- sumeasti, himme�sti.
Hivuvuosi -- ruttovuosi.
Hoipata -- suurin askelin p�tki�.
Hoiva -- lepo, rauha.
Holvaella -- pilaella, ilkastella, laskea leikki�.
Horista -- l�rp�tt��, h�pist�.
Horho -- lehto, metsist�.
Houkka -- hupakko.
Houkkio -- mielet�n, hupsu.
Huiskua -- h�ily�.
Huiskuttaa -- h�ilytt��.
Huotra -- miekantuppi.
Hupa -- katoava; v�h�n; tyhj�.
Hurme -- veri.
Huuru -- h�yry, kaasu.
Huuruta -- h�yryt�.
Hyinen -- j�inen.
Hykerty� alas -- painua alas.
Hy�ky -- rantaan murtuva aalto.
H�ik�ist� -- sokaista.
H�imerty� -- h�mm�sty�, �llisty�, oukkamustua.
H�lvet� -- haihtua, vaaleta.
H�rn�ell� -- kiusaella, suututtaa.
H�t�tt�� -- vainota, ahdistaa.
H��t�� -- est��, ajaa pois.
H�ytyv� -- haituva, hieno karva, liemen.
Iha -- sulo; ihanne.
Ihanelma -- ihanne.
Ihap�yt� -- kaunis p�yt�.
Ihavirta -- soma virta.
Ihta -- halu, kiivaus.
Ij�kkyys -- vanhuus.
Ikipitk� -- ikuinen.
Iloviesti -- ilosanoma.
Ime -- ihme.
Inehmo -- ihminen.
Irjua -- irvist��; karjua.
Jatustaa -- vaivalla kaluta, sy�d�.
Joikua -- huutaa joutsenen tavoin.
Jurma -- syv�nk�, kuilu.
Jurmu -- �kkijyrkk�, syv�nk�.
Juro -- tyly.
Juumikko -- syv�nk�, �kkisyv�.
Jymyt� -- kumista, jylist�.
J�nkk� -- synkk� l. rakehinen pilvi.
J�nn�t� -- j�nnitt��.
J�ntt�r� -- tukeva.
J�ystell� -- pureksia, kaluta.
J�yt�� -- kuluttaa, kalvaa.
J��ht�� -- j��hdytt��.
J��j�nkk� -- j�inen l. rakehinen pilvi.
J��ksi� -- vihki�, luvata haltioille.
Kaaso -- morsiamen vaatehtija, morsiuspiika.
Kaatra -- lammaslauma, lauma.
Kahilainen -- kaislainen.
Kaiho -- kateellinen.
Kaihtua -- haihtua (pilvist� puhuen).
Kaikota -- paeta.
Kaikottaa -- huutaen el�vi� karkottaa (mets�st�ess�).
Kaimoella -- muistella, juohtaa mieleen vanhoja seikkoja.
Kaiskera -- tukala.
Kalki -- onneton.
Kalkkalo (Aen. VIII, 697) -- er�s kastanjettejen laatuinen
egyptil�inen soittokone, jota k�ytettiin Isiksen
palveluksessa sek� tanssiin ja leikkiin kehotettaessa.
Kallioriutat -- kallios�rk�t.
Kalliovinkelo -- kalliohalkeema, kallioluola.
Kalpa -- miekka.
Kalve -- siimes, varjo.
Kalvehikas -- siimeksik�s.
Kamaltua -- kauhistua.
Kapsahtaa -- nousta �kki�, keikahtaa.
Karahka -- tanko, seiv�s.
Karehtia -- liikkua.
Karike -- j��nn�s.
Karjasp�� -- lakkap��, pauhaava aalto.
Karju -- mets�sika, villisika.
Karkella -- tanssia.
Karrauttaa -- karahuttaa, ajaa t�ytt� laukkaa.
Karski -- reipas.
Karskisti -- uljaasti.
Karu -- ynse�, kova, synkk�.
Karumaa -- kivikkomaa.
Katala; katalainen -- onneton.
Kauttaaltaan -- l�pikotasin, per�ti, kokonaan.
Keijua -- keinua, h�ily�.
Keikkua -- hyppi�.
Keksi -- venheen haka, puoshaka, koukkuk�rkinen tanko.
Kenokaula -- pystykaula.
Kensti -- p�yhkeilev�, koreileva, dandy.
Keritt�� -- kirvottaa, irrottaa.
Kerso -- �p�r�, lehtolapsi.
Kiemurteleita -- mutkailla, k�pert�it�.
Kieri� -- palloella (savusta puhuen).
Kihopaasi -- kallio, jonka ymp�rill� vesi pauhaa.
Kiint�� -- kiinnitt��.
Kiipper� -- kaareva, k�yr�.
Kiiri� -- vy�ry�, py�rteleit�.
Kilpisty� -- kiperty�.
Kimaltaa -- kiilt��, l�ikky�, v�lkky�.
Kimmelt�� -- kiilt��, loistaa.
Kimpale -- m�hk�, suuri pala.
Kirjota -- koristaa (kirjavaksi).
Kirvota, Kirvottua -- irrottua, pudota.
Kiviharkko -- kivenlohkare.
Kiviriutta -- s�rkk�, kariniemi.
Kivottaa -- kehottaa, kiihottaa.
Koikkia -- suurin askelin hoipata, p�tki�.
Koito -- parka, onneton.
Koitto -- it� (Aen. IX, 111).
Koitua -- sattua, k��nty�.
Koljeet -- k��dyt, kaulaketjut.
Komero -- ukura, luola, onelma.
Kommelus -- pula.
Kontu -- maatila.
Korskaella -- kuorsata.
Korskeilla -- kopeilla.
Kothurnot -- korkeat saappaat, joita mets�st�ess� sek�
murhen�ytelmi� esitelt�ess� k�ytettiin.
Kotonen -- kotimainen.
Kouko -- hirvi�, peto.
Kuihkata -- vihjaista, kuiskata.
Kurkottaa -- ojentaa.
Kurpponen -- karvakenk�.
Kutisko -- pensaikko.
Kuuro -- myrskyinen rankkasade.
Kuvatus -- haamu, tenttu, kuvahinen.
Kuvotus -- vatsanv��nne l. katkominen, ellotus.
Kyltr�t� -- tehd� kunniaa, asetta olkap��n luo nostaa.
Kymi -- virta, kemi.
Kypene -- kipin�, s�en.
Kyynelt�� -- vuodattaa kyyneleit�.
Kyynty� -- tuhkaan peitty� (tulesta puhuen).
K�et� -- aikoa, ruveta.
K�rts� -- kiivas.
K�tyri -- apulainen.
K�pel� -- saamaton, hidas, k�mpel�.
Laapuri -- hellebardi, kirveell� varustettu keih�s.
Laatia -- tehd�, laittaa.
Laiminki -- peilityyni, l�ikkyv� vedenpinta.
Lakko -- v�lirauha, aselepo.
Lamauntua -- hervottua.
Lantua -- taipua, n�yrty�.
Laukata -- juosta neli�.
Leijua -- liihottaa, h�ilyen liikkua.
Leikit, Leikkeet -- kalut, kapineet.
Lekkeri -- ankkuri, viinilasku.
Lepp� -- veri.
Lep�nkiima -- verenhimo.
Leuto -- lievi�, vieno (Aen. VI, 715, oikeitt. -- kivun poistava).
Lev�tti -- viitta, vaippa.
Lieattu -- sidottu (kammitsalla).
Liekki� -- veijari.
Liement�� -- liemenparralla varustaa.
Lieminka -- ohkanen pilven haihtuva.
Lohtu -- lohdutus.
Loimo -- roihu, ilmivalkea.
Lonka -- pilvent�nkk�.
Lumikieppi -- lumivy�ry, laviini.
Luoma -- sallima, luote, kohtalo, onni.
Lutsu -- em�sika.
Lyykist�� -- painaa alas.
Lyylim�laakso -- uhrauslaakso.
Lyyli� -- uhrata.
L�hetti -- l�hettil�s.
L�ikk� -- meren p�ilyv�, peilityyni pinta.
Maininki -- l�ikkyv�t aallot merell� kotvan aikaa jo tuulen laattua.
Manaus -- manuutus, paittaus, muistutus, k�sky.
Mantu -- maa.
Mantuhinen -- mainen, maahinen.
Meuruella -- mellastaa.
Miehuinen, Miehyt -- nuorimies, nuorukainen.
Miel'tehtonen -- mielusa.
Moinen -- semmoinen.
Moukari -- suuri vasara, palja.
Muihe, Muju -- myrkky.
Mulkoa -- v��nnell� l. k��nnell� oudosti silmi�.
Murehellinen -- murheellinen.
Murskata -- musertaa.
Mustanpuuhava -- mustanko.
Myrysmies -- loitsija, poppamies; ennustaja.
My�h�nk� -- my�h�nl�nt�.
M�r� -- �rin�.
M�yryt� -- �r�t�, �rist�, murista.
Naava -- puunsammal.
Nirkko -- oas, ter�nhaka.
N�lj�st�� -- tehd� limaskaiseksi.
N�r� -- viha, pahansuonti.
Ohto, ohdon l. ohon -- otso, karhu.
Oieti -- heti, oitis.
Ojelvoinen, Oijelvoinen -- polku.
Oljeta, Oijentua -- sattua, p��ty�.
Ometta -- navetta.
Onelma -- luola.
Ontto -- onsi.
Otelma -- tappelu, taisto.
Otus -- el�v�.
Ouniva -- aavistava.
Outa -- mets�.
Ovela -- sukava, viekas
Oveluus -- kavaluus.
Paaterosy�ks� -- paasien sy�ksy.
Pahkua -- t�hd�t�, suunnata.
Paittauttaa -- maimuttaa.
Pakinoita -- puhella, tarinoita, jutella.
Palas -- mets�tie, polku.
Pantsari -- rautanen rintapaita, sopa, sotisopa, haarniska.
Panu -- salama, salahma.
Parooli -- lunnassana, merkkisana sodan aikana.
Parraspuut -- reunapuut.
Patja -- tyyny, polstari.
Pauanne -- jyrisij�, ukkonen.
Peihtoa -- pieks��.
Peijaiset -- hautajaiset.
Peijata -- pett��.
Peikko -- hirvi�.
Peitsi -- keiho, astala.
Pelmuttaa -- h�vitt��, hajottaa.
Per�ruori -- laivan per�sin, ruori.
Pirahuttaa -- sinkahuttaa, murentaa.
Pohtaa -- ly�d�, mutkia.
Ponsi -- tuki, turva.
Povarmies -- ennustaja, poppamies.
Puikahtaa -- pujahtaa.
Pulma -- pula, h�t�.
Puola; puolapuut -- rattaan rummusta l�htev�t puut.
Pyh�kk� -- templi, pyh� esine.
P�ilyv� -- rasvatyyni.
P��hyt -- suuri l. aika p��.
Raamaista -- raapaista.
Raastaa -- raadella.
Raat, monikko sanasta raaka -- maston poikkipuut.
Raisu -- raivosa, virkku.
Rajuta -- raivota.
Rappeuta -- menn� rappiolle, pilalle.
Rauma -- salmi.
Rauneikko -- rauniokasa.
Raunikko -- louhikko.
Regatta -- laivasto.
Rehahtaa -- puhjeta, sytty�.
Remuta -- meluta.
Retusmies -- mies parka, mies raiska.
Reualtaa -- rev�ist�, kiskoa.
Reuhata -- pauhata.
Revaltaa -- repi�.
Riuahtunut -- lakastunut, nurpistunut, kalvistunut.
Riuhtoa -- repi�.
Roihu -- ilmivalkea, hohku, loimo.
Roihuva -- leimuava.
Roikua -- maata, olla pitk�ll��n.
Ruhajoukko -- sora- l. rauniojoukko.
Ruho -- linnun rintalasta; m�hk�m�inen.
Ruitot -- rinnassa olevat sis�lmykset.
Runnakko -- sy�ksy.
Ruoteli -- ruori, per�sin.
Ruuhi -- venhe; ruumis-arkku.
Ruuma -- laivanrunko, laivansisus.
Ryt�maa -- korpi, miss� on paljon kaatuneita puita.
Ry�ppys� -- koskekas, pauhaava.
R�yhy -- viuhka.
Saada -- tulla, saapua, koitua.
Saartaa -- piiritt��.
Saarto -- piiritys.
Sakara -- ulos pist�v� k�rki, muurin hammas.
Salitinluu -- kulkkuluu.
Samertua -- r�yhelty�.
Samota -- kulkea,
Sapikka -- kenk� (vert. ven. sapog).
Sarastaa -- koittaa, valjeta.
Sarkka -- malja.
Satimet -- pyydysneuvot, pyydykset.
Satu -- kohtalo, seikkailu.
Sees -- kirkas taivas.
Seest�� -- kirkastaa.
Sev�t� -- halata, sylet�.
Siekata -- viipy�, vitkastella.
Siimest�� -- varjota.
Simare -- s�p�le, muru.
Sintsi -- porstua.
Sirottaa -- levitt��.
Siuhua -- viuhua (lent�v�n nuolen vaikuttamasta ��nest� puhuen).
Sohju -- tihe�, ruittoisa sade.
Sopa -- sotapaita, haarniska.
Soraluikku -- sorapilli, sorea ��ninen pilli (ruots. skalmeja,
saksal. Schalmei).
Suistua -- sy�ksy�, kaatua.
Suortuvat -- pitk�t hiukset.
Surkuella -- s��litell�.
Suupua -- vaipua, kuolla.
Suvanto -- syv�, tyyni paikka virrassa tahi j�rvess�.
Sylkytt�� -- heiluttaa, viipata.
Syy -- suoni, juoni (esim. kiviss�, puissa).
Syv�ri -- syv� kohta.
S�il� -- kalpa, miekka, sapeli.
S�keinen -- kirkas, paistava.
S�r�htyy -- leimuten repeytyy.
S�vy -- mielilaatu, luonne.
S�vymieli -- maltillisuus, ihmisellisyys, kohtuus.
S��rystin -- s��ripeite (raudasta t. ter�ksest�).
Taajeta -- tihjet�, levit�.
Taatto -- is�.
Tahra -- h�pe�.
Takertua -- tarttua.
Talja -- vuota, nahat, turkikset.
Taika -- k�li, aluksen pohjan-alainen puu.
Talmanen -- utuinen, sumuinen, terheninen.
Tamineet -- varus, asekerta, sotapuku.
Tanaan, tanahan -- vaakasuoraan.
Tehoa -- vaikuttaa.
Tehovoima -- tenho, vaikuttava voima.
Teikkoa -- leikiten puskea (kuten vasikka).
Telineet -- rakennuspuitteet.
Teli� -- halailla, syleill� (lasten keskuudessa k�ytetty sana).
Tenho -- salainen voima, taika, vaikutin, lumous.
Tenhoton -- voimaton, vaikuttamaton.
Teni� -- kamppailla vastaan.
Tihke� -- tihe�, tuuhea.
Tihomieli -- rikoksellinen.
Tihoty� -- rikos.
Tikari -- sotapuukko.
Toramaa -- tappelutanner.
Torkka -- torkkuminen.
Touvi -- paksu k�ysi (laivoissa).
Tuhto -- soutupenkki.
Tuhutella -- humajaa, hurista.
Tuivertaa -- huljuttaa, huiskuttaa, huojuttaa, h�ilytt��.
Tukisolmu -- ponsi.
Tulen-aina -- tuli-aines.
Tuppuri -- tuulisp��.
Turjuttaa -- h�ilytt��.
Turma -- perikato, hukka, tuho.
Tursas -- kummallinen merihirvi�, hirvi�.
Turtuttaa -- tehd� tunnottomaksi.
Tutkasin -- pistin, tutkain.
Tuurihikas -- keih��ll� varustettu.
Tyrehty� -- pys�hty�, v�s�hty� vuotamasta.
Tyrmisty� -- kauhusta synket�, pimet�.
Tyrmi� -- ynse�, tyly, juro.
T�ytt�� -- juosta neli�.
T�nkk� -- j�ykk�.
T�r�tytt�� -- pystytt��.
Udella -- kysell�.
Uhittaa -- kehottaa, kivottaa.
Uhkuta -- virrata, kummuta, juosta.
Uhotuuli -- kylm� tuuli.
Uitua -- niukua, voikua (niink. vesilinnut), ulista.
Uinostunut -- rauennut, v�synyt.
Uinota -- uneksia, nukkua, torkkua.
Uksi -- ovi.
Ukura -- luola.
Umea -- pime�, synkk�.
Untelokas -- unettava, unta tuottava.
Untuva -- nukka.
Uoma -- virran ura.
Upea -- komea.
Uranto -- ulappa, aava, aukea meren selk�.
Urhoinen -- urhoollinen.
Urjeta -- l�hte�, avautua.
Usma -- sumu, utu, ume, terhen,
Usva -- talma.
Utala -- etev�, reipas.
Utra -- poloinen, parka.
Utunen -- haituva.
Uuma -- joen v�yl�, uoma.
Uumenet -- vy�t�iset.
Uumi -- vy�t�re.
Uunnuttava -- hervotuttava.
Uunnuttavainen -- hervottavainen.
Uve -- hepo, hevonen.
Vaania -- vainota, etsi�.
Valio -- uros, etev�, valittu.
Varhain -- aikaisin.
Varras -- paistihanko.
Varuke -- linnoitus.
Vauhko -- arka, suunniltaan joutunut.
Vauhkouta -- suunniltaan joutua,
raivostua, s�ik�hty�.
Vaurio -- vahinko.
Vieno -- hieno, pehme�.
Vieru -- ahde, rinne.
Viha -- vihavoiminen, kipu (esim. raudan vihat).
Viini -- nuolis�ili�, nuolikoppa.
Viipata -- sylkytt��, h�ilytt��.
Viippain -- tykki� vastaava vanhanajan ampumakone,
jolla kivi� lingottiin.
Viitta -- takki.
Vinha -- tuima, valtava, voimakas.
Vinkelo -- rotko.
Virva -- lentotuli, noidan nuoli, liekki, aarniovalkea.
Virvikk� -- pensaikko.
Viuhua -- suhista (niink. lent�v� nuoli).
Vivahuttaa -- kavahuttaa, liikuttaa.
Vuo -- vuoksi, virta, kymi.
Vuono -- lahti.
Vuostava -- jyrkk�.
Vy�hyke -- zooni, ilmanala, yksi maan 5:st� p��-ilmanalasta.
V�ikkyell� -- leijailla, h��ly�, ep�selv��n n�ky�.
V�ikkyv� -- heijuva, ep�selv��n n�kyv� esine.
V�kipuuska -- tuulisp��.
V�nke� -- vahva, tukeva.
V�rjy� -- vapista, liikkua.
V�yl� -- purjehdusv�yl�, farvateri.
V�r�t� -- v�rist�.
Ydelmys -- ydin.
Ylhe� -- jylh�.
Ylv�st�v�inen -- kerskuva.
Yrme� -- ynse�, karu, tyly, kova.
Yrtti -- ruoho, hoitokasvi.
Y�nen -- y�.
�hky -- rinnan ahdistus, hengenahdistus.
�im�hty� -- h�mm�sty�.
�k�t� -- havaita.
�re� -- ynsi�, ankara, tuima.
�rh�kk� -- kiivas, tuittusa.
�yr�s -- reuna, ranta.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AENEIDI***
******* This file should be named 53977-8.txt or 53977-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/9/7/53977
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.