The Project Gutenberg EBook of Mehil�ispyyt�j�, by James Fenimore Cooper

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.



Title: Mehil�ispyyt�j�
       Kertomus L�nnen saloilta

Author: James Fenimore Cooper

Translator: V. H�meen-Anttila

Release Date: December 11, 2016 [EBook #53714]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHIL�ISPYYT�J� ***




Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen






MEHIL�ISPYYT�J�

Kertomus L�nnen saloilta


Kirj.

JAMES FENIMORE COOPER


Englanninkielest� ["The Bee-Hunter"] suomentanut

V. H�meen-Anttila



Kariston 50 p:n romaaneja N:o 22


Tekij�n el�m�kerralla varustettu





H�meenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1913.




SIS�LLYS:

     James Fenimore Cooper.
  1. Er�mies toimessaan.
  2. Sotaisia viestej�.
  3. Intiaanit sotajalalla.
  4. Pelastettu vanki.
  5. Onnistunut pako.
  6. Uutta seuraa.
  7. Hunajalinnan varustaminen.
  8. Y�llinen neuvottelu.
  9. Nuori pari.
 10. Heimottoman tappio.
 11. Verity�.
 12. Kaksi auttajaa.




James Fenimore Cooper


James Fenimore Cooper syntyi Burlingtonissa New Jerseyn valtiossa
Yhdysvalloissa v. 1789. H�nen is�ns� omisti laajoja maa-alueita
Otsego-j�rven l�hettyvill� New Yorkin valtiossa ja rakennutti
vastaraivatulle paikalle uutistalon, joka oli sittemmin muodostuneen
Cooperstownin ensim�inen rakennus ja Cooperin koti h�nen
varhaisimmassa lapsuudessaan sek� sittemmin vanhoilla p�ivill��n.
Ensim�iset vaikutelmansa ulkoap�in h�n sai ymp�rist�n mahtavasta
aarniomets�st�, jossa intiaanit vaeltelivat vuorten ja j�rvien yli,
valkoihoiset er�miehet pyytiv�t susia, karhuja, panttereita ja
hirvi�, ja rohkeat uutisasukkaat perustivat koteja korpeen.

H�n menestyi erinomaisesti opinnoissaan ja palveli sitte kuusi
vuotta Yhdysvaltain sotalaivastossa, kunnes erosi v. 1811, mennen
avioliittoon, joka oli loppuun asti onnellinen. H�n ryhtyi
hoitelemaan omaa maatilaa, mutta vieh�ttyi my�s kirjallisiin
t�ihin. Jonkun vuoden kuluttua h�n kyh�si englantilaisten esikuvien
mukaan "salonkiromaanin", jossa yritti kuvata brittil�isi� tapoja,
vaikka h�nell� ei silloin ollut mit��n kokemusta sik�l�isest�
seurael�m�st�. T�st� per�ti v�ritt�m�st� ja j�yk�st� tekeleest� ei
olisi voinut p��tt��, ett� Cooperilla oli loistava kirjailijaura
edess��n. Mutta h�n tunsi sielussaan, ett� h�nell� oli paljon
omintakeista sanottavaa, ja koska h�nen oli vaikea saada ajatuksiansa
piirretyksi paperille, syventyi h�n perinpohjaisesti tutkimaan
varsinaisen hengenheimolaisensa Walter Scottin kirjotustapaa,
suuren skotlantilaisen mestarin, joka parhaillaan maineensa
huipulla ollen julkaisi historiallis-haaveellisia romaanejaan,
t�m�n kirjallisuusmuodon ensim�isen� oikeana k�ytt�j�n�. Scottin
teokset vaikuttivat Cooperiin suuresti, ja h�n asetti p��m��r�kseen
"mestarinsa seuraamisen" mit� uskollisimpana j�ljittelij�n�. N�iden
kahden suurmiehen teoksia vertaillessa tulee havainneeksi, miten
pikku piirteit� my�ten Cooper on omaksunut Scottin tyylillisi�
tuntomerkkej�, joskin h�n on saanut jonkun verran vaikutusta
muistakin kirjailijoista.

Mutta Cooper oli ensim�isen romaaninsa huonosta menestyksest�
havainnut, ett� h�nen oli _sis�lt��n_ n�hden turvauduttava
omaan kokemukseensa, nojauduttava erityiseen ymp�rist��ns�,
-- ja kuvattavia oloja tarjosi uusi maailma ylt�kyllin. H�nen
kunnianhimonaan oli osottaa, ett� amerikalainenkin kykenee
her�tt�v�sti kirjottamaan is�nmaansa historiasta, kuten Scott oli
nostattanut kansallistuntoa Brittein saarilla. Ja Cooperin toinen
romaani, "Vakooja", joka ilmestyi v. 1821, toteutti h�nen unelmansa
t�ydellisesti; tottumattomuus oli kyll� j�tt�nyt vikoja rakenteeseen,
mutta ansiot olivat niin suuret, ett� t�m� romaani saavutti
yleist� ihastusta englanninkielisess� maailmassa ja k��nnettiin
pian muillekin sivistyskielille. Amerikalaisten ylpeys kuuluisasta
kirjailijastaan oli sit�kin suurempi, kun L�nnen kirjallisuus oli
vasta ensim�isess� alussaan.

"Vakoojassa" oli Cooper osottautunut erinomaiseksi luonnekuvaajaksi
Harvey Birchin esitt�misess�, osaten asettaa h�nen moninaiset
ominaisuutensa yht� vaikuttavaksi kokonaisuudeksi kuin Scott
parhaissa silloin tunnetuissa henkil�kuvissaan. Kolmannessa
romaanissaan ("Uutisasukkaat") Cooper taasen osotti, ett� h�n oli
_luonnonkuvauksessa_ esikuvaansa etev�mpikin: toiminnan oli h�n
sovittanut oman kauniin j�rvens� partaille, mit� runollisimmin
ihannoiden alkuper�isen salon ja hedelm�llisen viljelyksen
vaihtelevaksi tekem�� luontoa sek� reippaiden uutisasukkaiden
tervett� el�m��. Cooperin teoksissa -- er�maa -- kuten
meriromaaneissakin -- saa luonnonkuvaus hyvin suuren sijan ja on aina
vieh�tt�v��, kun sit�vastoin Scott useimmiten koskettelee luontoa
vain ohimennen. -- "Uutisasukkaissa" esiintyy my�s ensi kertaa
Nahkasukka, kirjatiedoton metsien filosofi, jolla on oma luonnon
antama sivistyksens� ja joka puhdasta luonnonel�m�� viett�en on
omaksunut sek� synnyinrotunsa ett� villien alkuasukasten parhaat
ominaisuudet. T�m� kautta koko maapallon tutuksi tullut tyyppi on
ep�ilem�tt� maailmankirjallisuuden ylevimpi�, mielenkiintoisimpia
ja omintakeisimpia luomuksia. Varmaankin olisivat jo "Vakooja" ja
"Uutisasukkaat" riitt�neet suomaan Cooperille pysyv�isen sijan
kirjallisuudenhistoriassa muuallakin kuin h�nen kotimaassaan. H�n oli
siten heti ensim�isill� varsinaisilla romaaniyrityksill��n p��ssyt
yht� kiist�m�tt�m�n mestarin asemaan kuin "Waverley"-sarjan alottaja;
kumpaisellekin oli menestyksellinen ura heti avoinna.

N�in ollen ei Cooper ollut liian rohkea, yritt�ess��n Scottin
"Merirosvon" ilmestytty�, eik� h�n er��ll� alalla kykenisi
saavuttamaan suurempaa kuvausten tarkkuutta ja todellisuutta
kuin suuri skotlantilainen. Scottia arvailtiin jo silloin
"Waverley"-romaanien nimett�m�ksi tekij�ksi, mutta t�t� luuloa
horjutti se k�sitys, ett� "Merirosvo" muka ilmaisi erityist� meren
ja meriel�m�n tuntemusta. Cooper taasen entisen� merikadettina
tiesi, ett� romaanin kirjottaja oli vain runoilijasielun silmin
n�hnyt kuvattavansa hyvinkin todenmukaisesti, mutta ei kuitenkaan
yksityiskohtaisiin tietoihin ulottuvasti, ja vastustushaluisena
tahtoi h�n osottaa -- kuten sittemmin itse kertoi --, milt� _oikeat_
kuvaukset merelt� ja laivoilta n�ytt�isiv�t. Ala oli uusi, ja Cooper
ei hirvinnyt ajatellakaan, ett� kukaan v�litt�isi merimiesten
arkiel�m�st� -- sen kokeen teki onnistuneesti h�nen maanmiehens� Dana
20 vuotta j�lkeenp�in. Cooper sovitti uudelle n�ytt�m�lleen sek�
kaameata ett� liikuttavaa haaveellisuutta, romantiikkaa, ja tuloksena
oli maailman ensim�inen meriromaani "Luotsi", jossa nykyaikainen
lukija havaitsee paljon luonnotonta ja teenn�ist�, mutta my�s paljon
mielenkiintoisia ja todellisia kuvauksia meren suuremmoisuudesta ja
meriel�m�n oudoista oloista.

Siten oli Scottin amerikalainen vastikekin tullut luoneeksi
oman kirjallisuudenhaaran, joka on saanut suunnattoman joukon
seuraajia; l�hinn� tuli kapteeni Marryat, jonka esimerkki� Cooper
n�ht�v�sti seurasi, kun h�n my�h�isempin� vuosina sirotteli
kaunokirjallisiin teoksiinsa kaikenlaisia v�ittelynluontoisia
huomautuksia p�iv�nkysymyksist� ja teki alituisia syrj�hypp�yksi�,
antaakseen lukijoilleen opetuksia jos mist� asioista. Scott itse oli
mieltynyt Cooperin teoksiin [vrt. esim. "Peveril of the Peak" Note
VI], joita kirpoili melkein yht� tihe��n kuin h�nenkin kyn�st��n.
Molempien ura pysyikin samanlaisena: heti ensim�iset teokset
saavuttivat tavatonta suosiota, mutta eiv�t kuitenkaan olleet
tekij�ns� koko tuotannon kaikkein parhaita; tuon tuostakin sattui
ep�onnistumisia, jolloin maailma luuli suuren kirjailijan joutuneen
v�ltt�m�tt�m��n v�s�hdystilaansa, kunnes uusi menestys osotti
voimien s�ilyneen ennallaan tai virkistyneenkin; molemmat kokeilivat
my�s ulkomaalaisilla seikkailuromaanien aiheilla, onnistuen vain
keskinkertaisesti; molempien romaanity�skentelyn tuloksena oli
kolmisenkymment� laajaa teosta, ja kumpainenkin oli 62:sella
ik�vuodellaan, kun kuolema kohtasi uupumattoman uurastajan ja suuren
kansalaisen. Omassa maassaan saavutti kumpainenkin saman kansallisen
merkityksen, kaikissa sivistysmaissa ovat he yht� yleisesti
tunnettuja, ja kun Cooper lis�ksi vasiten k�ytti Scottia esikuvanaan,
muodostuu n�iden kahden el�m�nty� tutkijalle ainaiseksi verrannoksi.

Cooper oli siis kohonnut huomattavaan asemaan sek� omassa maassaan
ett� Europassa, jonne h�n perheineen matkustikin v. 1826 kerrassaan
seitsem�ksi vuodeksi, asuen enimm�kseen Ranskassa. T�lt� ajalta
on m.m. h�nen paras ulkomainen romaaninsa, "Palkkamurhaaja" ("The
Bravo"), jossa kuvataan Venetsian tasavaltaisen hallitusmuodon
muuttumista hirmuvallaksi muulta paitsi nimelt��n. Se her�tti suurta
suuttumusta Ranskassa, silloisten valtiollisten olojen vuoksi, ja
samaan aikaan oli Cooper sek� useilla matkateoksillaan ett� muilla
kirjotelmillaan jouduttautunut mit� katkerimpiin kyn�kiistoihin,
joiden laadusta riitt�� t�ss� mainita, ett� h�n toiselta puolen
tahtoi oikoa europalaisten nurinkurisia ja halventavia k�sityksi�
amerikalaisista, toiselta puolen -- suoraluontoisena is�nmaan
yst�v�n� -- huomautella kansalaisilleen heid�n todellisia vikojaan,
saadakseen aikaan parannusta. Totuuden puhuja saa vihoja osakseen, ja
monissa my�hemmiss� kaunokirjallisissakin teoksissaan Cooper aivan
liiallisesti osotti loukkaantuneensa kokemastaan kohtelusta. H�nest�
oli vuosien kuluessa kehittynyt hellitt�m�t�n taistelijaluonne.

Paitsi Cooperin useita matkateoksia on h�nen tuotantonsa
monipuolisuudesta viel� mainittava, ett� h�n my�hemmin,
saaden vaikutusta englantilaisesta Wilkie Collinsista, k�ytti
kaunokirjallista muotoa yhteiskunnallisten, valtiollisten ja
el�m�n-ongelmien ratkaisemiseen, usein hyvinkin suuresti syrj�ytt�en
taiteellisuuden vaatimukset ja ruoskien ep�kohtia ivalla, johon
h�nen luonteeltaan ei liiennyt lievent�v�� leikkisyytt�. Julkaisi
h�n my�skin "Yhdysvaltain merihistorian" ja valmisteli muitakin
historiallisia teoksia, jotka kuitenkin j�iv�t kesken. Skotlannin
suurmiehen kaltaista on tuo monipuolisuuskin ja ty�teli�isyys.

Cooper vietti vanhuutensa p�iv�t lapsuudenkodissa, kuten jo sanottu,
ja ihmetell� t�ytyy, ett� monet h�nen herttaisimmat ja syv�llisint�
luonnonrauhaa huokuvat kertomuksensa valmistuivat aikana, jolloin h�n
esim. kuusi vuotta k�r�j�itsi valtionsa koko sanomalehdist�n kanssa,
sakotuttaen toimittajia kunnianloukkausjutuissaan ihan armottomasti.
Mutta h�n oli voimakasluontoinen, herkk� tulistumaan kaikelle
v��ryydelle, nopea saavuttamaan mielenrauhan v�h�isimm�st�kin
viihdykkeest� ja L�nnen uranaukaisijain tavoin valmis reipastautumaan
suurimmissakin ik�vyyksiss�. H�n oli viel� mit� parhaissa voimissa,
ennen kuin parantumaton tauti kaatoi h�net syyskuun 14 p:n� 1851.

Cooperin laajasta tuotannosta ovat tunnetuimmat ja suosituimmat
ne h�nen kertomuksensa, joissa Nahkasukka esiintyy yhdist�m�ss�
oivallisia, joskin hieman haaveellisuudella kaunisteltuja
kuvauksia Amerikan saloilta, uutisasukasten ja mets�st�jien
el�m�st� sivistyksen rajamailla ja maan alkuasukasten,
intiaanien, vastahakoisesta per�ytymisest� valkoihoisten tielt�,
alituisine sissitaisteluineen. P��henkil�n kehityksen (ei teosten
ilmestymisajan) mukaisessa j�rjestyksess� luetellen ovat n�m�
nimelt��n "Hirventappaja", "Viimeinen mohikaani", "Polunl�yt�j�",
"Uutisasukkaat" ja "Ruoho-aavikko" ("The Prairie"), kolme niist�
jo suomenkielisess�kin asussa ilmestyneit�; kuudetta suunnitteli
tekij� viel� vanhuudessaan. "Viimeinen mohikaani" ilmestyi v. 1826;
siin� on jo Nahkasukka kuvattu el�v�mmin kuin "Uutisasukkaissa",
ja seikkailuihinsa on tekij� saanut niin suurta inhimillisen
mielenkiinnon virikett� luoduksi, ett� lukija ei tule rakenteen
puutteellisuuksia havainneeksikaan. Kaikkien kansojen kaikki
poikapolvet ovat sittemmin hengityst��n pid�tellen ja lopulta
kyynelsilmin seuranneet siin� kuvattujen henkil�iden vaiheita,
ja jos intiaaniromaanit luetaan eri kirjallisuudenhaaraksi, on
Cooper senkin suunnattoman sadon alkujuuri (ja saavuttamaton
esikuva). Jo seuraavana vuonna julkaisi h�n Europassa ollessaan
"Ruoho-aavikon", kenties ylevimm�n ja parhaan teoksensa, jonka
suuremmoisten luonnonkuvausten lomissa Nahkasukka esiintyy i�kk��n�
patriarkkana viett�m�ss� levollisin mielin el�m�ns� ehtoota
punanahkojen mets�stysmaitten ��rell�. "Polunl�yt�j�ss�" osotti
Cooper er�st� taitoa, jota h�nelt� kuten Scottiltakin yleens� t�ytyy
sanoa puuttuneen -- tosinaisellisten naisluonteiden onnistunutta
piirt�mist� --, el�v�sti kuvaten jalomielist�, p��tt�v�ist�, mutta
sukupuolensa luonteenomaisimpienkin tunteiden syk�hdyttelem��
korpraalintyt�r Mabel Dunhamia ja nuorta intiaanitarta, Kes�kuun
kastetta, joka v��rent�m�tt�m�n� luonnonihmisen� her�tt�� vilpit�nt�
my�t�tuntoa; Nahkasukka esiintyy siin� teoksessa rakastajana.
Hyvin ovat naisluonteet my�s "Hirventappajassa" kuvattuja. --
Edell�mainittujen rinnalle on asetettava Cooperin tuotannon t�lt�
alalta romaanit "Wyandotte" ja v. 1848 ilmestynyt "Tammistoahot eli
Mehil�ispyyt�j�."

Viimeksimainittu, joka nyt ilmestyy lyhenneltyn� suomennoksena,
sis�lt�� alkuper�isess� asussaan runsaasti n�ytteit� tekij�n
v�ittelynhalusta; siit� johtuneet pys�hdykset ja poikkeilut ne
enimm�kseen ovat suomennoksen kokoa supistaneet. "Mehil�ispyyt�j�n"
n�ytt�m� ja henkil�t ovat erikoisia ja luontevasti piirrettyj�, ja
saloseudun vaaroista kehittyy sarja seikkailuja, jotka pit�nev�t
meik�l�isenkin nuorison mielenkiintoa vireill�, todellisina
esimerkkein� Suuren L�nnen asutusoloista.

Lopuksi tulkoon en�� mainituksi sananen Cooperin meriromaaneista.
Ep�ilem�tt� ovat sanaston ja puheenlaadun kielelliset vaikeudet
osaltaan syyn� siihen, ett� suomalainen yleis� ei ole viel� saanut
niihin tutustua, jotapaitsi meill� ei muutenkaan ole havaittavissa
sellaista harrastusta merikirjallisuutta kohtaan kuin muualla,
varsinkin anglosaksilaisessa maailmassa. Mutta se on ehdottomasti
puute kirjallisuudessamme, sill� Cooperin meriromaanit avaavat
lukijalle uuden ja ihmeellisen maailman. Erityisesti on meren
majesteetillisuus innostuttanut h�nt� valtaviin kuvauksiin, ja
erinomaisena meriel�m�n tuntijana on h�n saanut mit� el�vimmin
kerrotuksi syvyyden lukemattomia vaaroja, puhumattakaan vihamielisten
valtain sotalaivojen taisteluista ja merirosvojen retkist�, joilla
on suuri sija noissa teoksissa. Parhaimpina ovat "Kaksi amiraalia",
"Maalla ja merell�" ja sen jatko "Miles Wallingford" sek� "Jack
Tier eli Floridan riutta" mainittavat; "Jack Tier" ilmestyi
ryhm�ns� viimeisen� v. 1848, jolloin my�s "Mehil�ispyyt�j�" p��tti
aarniomets�kuvausten sarjan.

Cooperin tyyli oli omankin aikakautensa makusuunnan mukaan
kankeanlainen, ja nykyaikainen lukija on lis�ksi tottunut n�kem��n
seikkailukertomuksissa suurempaa vauhdikkuutta kuin vaadittiin
silloin, kun ihmisill� viel� oli ylt�kyllin hyv�� aikaa ja
malttavaista k�rsiv�llisyytt�. Mutta vuosikymmenien vieriess� ovat
h�nen teoksensa saaneet lis�ansionkin sellaisen, jota ei alkujaan
kuulunut niiden moniin hyviin puoliin: niist� on nyttemmin tullut
silminn�kij�n historiallinen todistus menneisyyteen vaipuneesta
kehityskaudesta, joka saa erityist� vieh�tyst� juuri sen johdosta,
ett� olot ovat muuttuneet kokonaan toisiksi.

_Suomentaja_.




1. LUKU.

Er�mies toimessaan.


Kertomuksemme toiminta alkaa v. 1812; oltiin herttaisessa
hein�kuussa, joka nyt l�heni loppuaan. Aurinko oli jo painumassa
mets�maiseman l�nsirajalle seudulla, joka oli tavallaan korpea,
vaikka se my�s muistutti muutamista ihmisty�n voimallisimmista ja
miellytt�vimmist� piirteist�. Maaper� aaltoili t�yryisen�, ja kun
amerikalaisessa mets�ss� puut tavallisesti kohoavat suorina korkealle
kohti valoa, n�kyi t��ll� aukkojen lomissa vain matalia tammia
hajallaan pitkin n�k�piiri�, niinkuin olisi tahdottu keinotekoisesti
j�ljitell� luontoa. Puut olivat miltei yksinomaan niin sanottuja
"takkiaistammia", kutistuneena muunnoksena monilajisessa suvussa,
ja niiden keskeen s��nn�tt�m�sti avautuneet ahot olivat usein
harvinaisen vieh�tt�vi�.

T�llaiset mets�t, jotka antavat erikoisen leiman muutamille maan
tienoille, eiv�t yleisess� samann�k�isyydess��n ole sent��n
kokonaan vaihtelua vailla. Puut ovat kyll� hyvin yhdenkokoisia,
hiukan pitempi� kuin p��ryn�puut, joita ne melkoisesti muistuttavat
muodoltaan; rungot saavuttavat harvoin kahden jalan l�pimitan. Mutta
vaihtelua tuottaa niiden jakautuminen maisemassa. Paikotellen ne
kohoavat s��nn�llisin v�limatkoin kuin puutarhaan istutettuina,
toisaalla taasen enemm�n hajallaan, ja toisinaan n�kyy laajoja aloja,
miss� ne versovat pensastoina, joiden ymp�rill� vihannat aukiot ovat
kuin puutarhurin sommittelemia nurmikkoja. Ruohikkojen arvellaan
johtuneen kaskitulista, joilla intiaanit tuolloin t�ll�in perkaavat
mets�stysmaitaan.

T�llaisen mets�niityn laidassa, melkein huomaamattomasti loivenevalla
rinteell�, n�kyi t��ll� kaukaisella saloseudullakin nyt nelj� miest�,
joista kahdella oli joitakuita sivistyneenkin el�m�n v�likappaleita
mukanaan. Heid�n ymp�rill��n levi�v�t mets�t olivat silloin
asumatonta Michigania, ja et��lt� pilkottava soukka ja tyynipintainen
vedenmutka oli polveke Kalamazoota, kaunista pikku jokea, joka
l�nteen p�in soluen tyhjent�� vetens� mahtavaan Michigan-j�rveen.
Kyl�t ja maatalot, rautatiet ja tehtaat reunustavat nykyaikana jokea,
mutta siihen aikaan ei sen �yr�ill� oltu n�hty muita asumuksia kuin
jokunen intiaaniwigwami tai satunnaisen valkoihoisen seikkailijan
m�kki. Jo seitsem�nnentoista vuosisadan lopulla olivat ranskalaiset
asuttaneet kapean maakaistaleen Detroit-virran varrella, mutta
muuten oli koko niemimaa saloa, johon valkoihoisia osui ainoastaan
kaupank�vij�in� intiaanien keskuuteen, mets�st�jin� tai muissa
sellaisissa seikkailuel�m�n toimissa.

Viimeksimainittuihin kuului seurueesta kaksi; heid�n kumppaninsa
olivat maan alkuper�isi� asukkaita. Vakavina ja vaiteliaina tarkkaili
kolme nelj�nnen liikkeit�. T�m� oli keskikokoinen, nuori, notkea,
tavattoman sopusuhtainen ruumiiltaan, ja kasvojen avomielinen ja
rehellinen s�vy teki h�net ainakin miellytt�v�n n�k�iseksi, vaikka ne
olivat hiukan rokonarpiset. H�nen oikea nimens� oli Benjamin Boden,
vaikka h�net luoteisissa piirikunnissa laajalti tunnettiin Pemu-Penun
lis�nimell�, jonka asemesta h�nell� ranskalaisten keskuudessa oli
melkein yleisesti nimen� Le Bourdon eli "Kuhnuri". T�m� ei johtunut
h�nen laiskuudestaan tai saamattomuudestaan, vaan siit� seikasta,
ett� h�n oli mainehikas muiden ty�n tuotteiden saalistaja. Ben Boden
oli sanalla sanoen "mehil�ispyyt�j�", ja niinkuin h�n oli ensim�isi�
sen ammatin harjottajia siell� p�in maata, oli h�n my�s verrattomasti
taitavin ja onnistunein. Le Bourdonin hunajaa ei ainoastaan pidetty
puhtaampana ja hienotuoksuisempana kuin ainoankaan muun sit�
tuotetta myyskentelev�n, vaan sit� oli my�s runsaimmin saatavana.
Detroitin varrella asui parikymment� arvossapidetty� perhett�, jotka
eiv�t milloinkaan ostaneet muualta, vaan odottivat k�rsiv�llisesti
Pemu-Penun tilavan kaarnakanootin saapumista syksyll�, pannakseen
t�t� makeata ravintoainetta talteen talvitarpeitten varalle.
Kaikenlaatuiset ohukaiset, sek� tattari- ett� maissi- tai
vehn�jauhoista paistetut, olivat enemm�n tai v�hemm�n riippuvaisia
Le Bourdonin turvallisesta tulosta. Hunajaa k�ytettiin kaikkien
maustajana, ja mets�mehil�isten hunaja oli -- syyst� tai syytt� --
paremmassa maineessa kuin kotoisten.

Le Bourdonin puku soveltui hyvin h�nen el�m�ntapoihinsa. H�nell�
oli mets�styspaita ja housut ohuesta kankaasta, joka oli v�rj�tty
vihre�ksi ja reunustettu keltaisella p��rmeell�. T�llainen oli
amerikalaisen pyssymiehen tavallinen mets�puku, sen kun arveltiin
olevan omiaan k�tkem��n h�nt� mets�ss�, sekottamalla v�rins�
ymp�rist��n. P��ss� oli Benjaminilla nahkalakki, hyvinkin sirosti
tehty, mutta karvaton, sill� s�� oli l�mmin. H�nen mokkasiininsa
olivat jokseenkin taiteellisesti muovaeltuja nekin, mutta n�yttiv�t
jo alkaneen r�nsty� monien vaellusten j�ljilt�. Aseet oli
h�nell� oivalliset, mutta kaikki h�nen sotaiset kojeensa, ter�v�
v�kipuukkokin, riippuivat rihlapyssyn latasimessa; itse luikku oli
huolettoman luottavasti j�tetty nojalleen l�himm�n tammen runkoa
vasten, niinkuin olisi aseiden is�nt� ollut vakuutettu siit�, ettei
niit� voitu nykyhetken� tarvita.

Niin ei ollut muiden kolmen laita. Hyvin aseistettuna piti kukin
uskollista rihlapyssy�ns� lujasti k�sill�, ik��nkuin ep�luuloisesti
varuillaan ollen, ja toinen valkoihoinen tuon tuostakin vaivihkaa,
mutta visusti tarkkasi luikkunsa piit� ja sankkiruutia. T�m� mies
oli aivan erilainen henkil� kuin vastakuvattu. H�n oli viel�
nuori, pitk�, luiseva, mutta ketter� ja voimakas, kumarainen ja
py�re�hartiainen, kasvoillaan selv� majakka, joka ilmaisi whiskyn
saaneen valtaansa Gershom Waringin ja kertoi yht� varmasti h�nen
tulevaisuutensa kuin miehen puheenmurre ilmaisi h�nen menneisyytens�
kuuluneen Uuden-Englannin valtioihin.

Vanhempi intiaani oli ovela ja kokenut soturi pottawattamie-heimoa,
nimelt��n Hirvenjalka, -- hyvin tunnettu kaikissa luoteismaan
kauppapaikoissa ja paalulinnotuksissa. Toinen punanahka oli nuori
chippewa, oman kansansa keskuudessa nimitetty Kyyhkynsiiveksi
matkojensa nopeuden ja pituuden johdosta. H�n oli tuskin t�ytt�nyt
viitt�kolmatta, mutta oli jo p��ssyt suureen maineeseen kansansa
lukuisain heimojen keskuudessa sanansaattajana eli "juoksijana".

Sattuma oli osuttanut yhteen n�m� kesken��n vento vieraat henkil�t
tammiston ruohikon laidassa noin puoli tuntia takaperin. Vaikka
kohtaus oli tapahtunut sellaisin varokeinoin kuin on salomailla
tavallista, oli se t�h�n asti kehittynyt kaikessa yst�vyydess�, ja
se seikka johtui suureksi osaksi mielenkiinnosta, jota kaikissa
her�tti mehil�ispyyt�j�n askarrus. Nuo kolme muuta olivat nimitt�in
eri latuja tulleina tavanneet Le Bourdonin ryhtym�ss� ammattinsa
j�nnitt�vimpiin teht�viin -- ja se n�yte sai katsojilta osakseen niin
suurta ja yhteist� harrastusta, ett� kaikki muut pyyteet toistaiseksi
syrj�ytyiv�t. Lyhyitten tervehdysten j�lkeen ja varovasti
t�hystelty��n sek� paikkaa ett� seuruetta oli kukin vuorostaan
omistanut totisen tarkkaavaisuutensa Pemu-Penun puuhille, pyyt�en
h�nt� vain h�iriintym�tt�m�sti jatkamaan. Keskustelu k�vi osittain
englanniksi, osittain k�ytettiin intiaanimurretta, jota kaikki
n�kyiv�t ymm�rt�v�n.

"Annas n�hd�, annas n�hd�, vieras", huudahti Gershom, "mihin pystyt
lekkeill�si. Olen kuullut puhuttavan tuollaisista hommista, mutta
ikin� en ole n�hnyt metti�ist� vaanittavan, ja minulla on julma halu
oppia kaikkea uutta t�ss� mailmassa. Viikon lystit min� antaisin
Whisky-Keskuksessa, tiet��kseni mill� tavoin tuo lyk�st��".

"Whisky-Keskuksen" olivat seudun soutumiehet ja moniaat muut noille
tiett�mille tienoille kulkeutuneet valkoihoiset seikkailijat antaneet
lis�nimeksi ensin Gershomille itselleen ja sitte h�nen asunnolleen,
molemmat kun soivat kovin suositun sijan sille juomalle.

S�ve�sti hymyillen ja sen ammatin harjottajaksi harvinaisen puhdasta
kielt� k�ytt�en vastasi Ben Boden pikku huomautuksella hommansa
yksinkertaisuudesta, omistamatta suurtakaan huomiota Gershom Waringin
leve�lle rupattelulle. H�nen tarkkaavaisuutensa oli kohdistunut omaan
toimeensa, ja milloin h�nen ajatuksensa v�h�nkin haihattelivat,
k��ntyiv�t ne parhaasta p��st� intiaaneihin, etenkin juoksijaan.
Hirvenjalasta oli h�n kuullut huhutietoja, jotka saivat h�net
v�litt�m��n vanhemman intiaanin liikkeell�olosta jonkun verran
v�hemmin kuin Kyyhkynsiiven. T�st� nuoresta punanahasta ei h�n
ollut koskaan ennen kuullut sanaakaan, ja saaden salatuksi kiihke�n
uteliaisuutensa teki h�nen mielens� kaikin mokomin tiet��, miss�
asioissa chippewa samosi saloa. Gershomin oli h�n ensi silm�yksell�
oikein punninnut kuljeskelevaksi, juopottelevaksi, hurjamieliseksi
seikkailijaksi, jonka moniin paheisiin ja huonoihin ominaisuuksiin
yhtyi yht� ja toista lievent�v�� inholle, mill� h�nt� muutoin
olisivat kaikki kunnon ihmiset kohdelleet.

J�nnittyneesti tarkkailtua mehil�ispyynti� jatkui sill�v�lin.
Pemu-Penun "lekkeet", Gershomin m��ritelm�� k�ytt��ksemme, eiv�t
olleet moninaiset eiv�tk� mutkikkaat. Ne mahtuivat kaikki pieneen
kannelliseen puulaskuun, jollaisella ty�l�iset kuljettavat ruokaansa
paikasta toiseen. Kiert�en kannen auki oli Le Bourdon ensin ottanut
esille v�lineens�: pienen tinakupin, puisen rasian ja lautasen sek�
himme�st� vihert�v�st� lasista puhalletun pikarin -- parempaa lasia
ei siihen aikaan kyetty valmistamaan Pittsburgissa, Le Bourdonin
kotivaltiossa, miss� h�n vasta vuotta aikaisemmin oli itse ostanut
sen. Tavallista vankempi tammi oli kasvanut hiukan syrj�ss�
kumppaneistaan, aukion reunan sis�puolella. Salama oli sin� samaisena
kes�n� iskenyt t�h�n puuhun, ruhjoen rungon noin nelj�n jalan
korkeudelta maasta. Pirstaleita ja oksia oli sinkoillut l�helle, ja
n�ill� istuivat katselijat, tarkkaillen mehil�ispyyt�j�n varusteluja.
Kannosta oli Boden saanut p�yd�ntapaisen, tasoteltuaan sen s�r�t
kirveell�, ja sille asetti h�n ammattinsa v�likappaleet, tarviten
niit� per�tysten.

Ensin sai puulautanen sijansa j�re�ll� p�yd�ll�. Sitten avasi
Le Bourdon pikku rasiansa ja otti esille ympyri�isen kappaleen
hunajakennoa, joka oli noin puolitoista tuumaa l�pimitaltaan. Nyt
tuli pieni kannellinen tinakuppi k�yt�nt��n. Sen nokasta valutettiin
er� puhdasta ja kauniin kirkasta hunajaa kennon lokeroihin, kunnes
jokainen oli jokseenkin puolillaan. Mehil�ispyydyst�j� otti sitte
k�teens� pikarin, pyyhki sen huolellisesti ja tarkasteli sit�
aurinkoa vasten; se oli kyllin l�pin�kyv� h�nen tarkotuksiinsa.

N�ist� alkuhommista suoriuduttuaan k��nsi Pemu-Penu huomionsa
ruohorinteen samettimaiseen peitteeseen. My�h��n kev��ll� oli
kulovalkea kiit�nyt yli seudun, ja ruoho oli nyt vehmasta ja lyhytt�
nukkaa kuin k�ytetty laidun. Runsaimpana menestyi valkoapila, ja se
alkoi juuri kukkia. Lukuisia muitakin kukkasia oli ilmestynyt aholle,
ja niiden ymp�rill� surisi tuhansittain mehil�isi�. N�m� uutterat
pikku el�j�t hy�riv�t v�sym�tt�m�sti ty�ss��n, ker�ten makeita
taakkojaan, ollenkaan aavistamatta, mit� rosvousta ihmisen viekkaus
niille suunnitteli. Le Bourdonin hiiviskelless� kukkasien ja niiss�
vierailevien p�rri�isten seassa seurasivat molempien punanahkain
katseet h�nen pienimpi�kin liikkeit��n niinkuin kissa tarkkailee
hiirt�. Gershom oli v�hemmin valpas, pit�en puuhaa kyll�kin
omituisena, mutta katsoen whiskyn olevan haluttavampaa tavaraa kuin
kaiken maailman hunajan.

Viimein tapasi Le Bourdon mieleisens� mehil�isen, ja t�m�n
parhaillaan imiess� makeaa nestett� valkoapilan myker�st� laski h�n
varovasti vihre�lasisen pikarinsa sen p��lle, vangiten hy�nteisen.
Heti kun mehil�inen huomasi olevansa lasin alla, s�ps�hti se lentoon
ja yritti kohota. T�ten se joutui vankilansa yl�osaan, jolloin Boden
taitavasti pisti vapaan k�tens� lasin alle ja palasi kannolle. Siell�
h�n laski pikarin puulautaselle siten, ett� sen keh��n joutui kappale
hunajakennoa.

Niin pitk�lle p��sty��n onnellisesti ja v�h�ll� vaivalla tutki Boden
vankiansa tovin, varmistuakseen siit�, ett� kaikki oli kunnossa.
Sitten otti h�n lakin p��st��n ja asetti sen koko varustusten p��lle.
Puoli minuuttia odotettuaan h�n varovasti kohotti lakkia, jolloin
n�htiin, ett� mehil�inen ik��nkuin pes�ns� pimeyteen joutuneena oli
laskeutunut kennolle ja alkanut t�ytt�� itse�ns� hunajalla. Kun
Benjamin otti kokonaan pois lasin, oli mehil�isen p�� ja etupuoli
ruumista painunut hunajalokeroon, jonka aavistamaton aarrevarasto
oli kerrassaan vallannut sen huomion. T�t� oli sen pyydyst�j�
toivonutkin, joten h�n katsoi sen osan ty�t�ns� suoritetuksi. Nyt
k�vi selv�ksi, mink�t�hden pikarin piti olla lasia; l�pin�kyv�isyys
oli v�ltt�m�t�n vangin liikkeiden seuraamiselle, niinkuin pimeytt�
tarvittiin sen saamiseksi luopumaan pakoyrityksist��n ja laskeutumaan
kennolle.

Mehil�isen nyt hartaasti ahmiessa hunajaa ei Pemu-Penu ep�r�inyt
kohottaa pois pikaria. H�n rohkeni katsella ymp�rilleenkin ja ottaa
toisen vangin, jonka h�n asetti kennon p��lle ja taltutti kuten
edellisenkin. Minuutin kuluttua oli j�lkim�inenkin mehil�inen
painunut lokeroon, ja pikari siirrettiin taas pois. Le Bourdon
viittasi kumppaneitaan l�hemm�ksi.

"Siin� ne nyt uurastavat itselleen hunajaa", sanoi h�n, puhuen
englantia ja osottaen mehil�isi�. "V�h�np� ne ajattelevat tuota
kennoa kaivellessaan, mit� vaaraa ne siten tuottavat omalle
pes�lleen! Mutta niin on laita meid�n kaikkien! Kun luulemme
parhaiten menestyneemme, saatammekin olla h�vi�n partaalla, ja
k�yhimp�n� ja n�yryytt�vimp�n� hetken�mme on kenties nousu edess�mme.
T�llaisia asioita ajattelen usein t��ll� salolla, ollessani yksin ja
mietiskelev�ll� tuulella."

"Kuinka vaaraa pes�lle?" tiedusti Hirvenjalka, joka oli
asiallisuuteen suuresti kiintynyt henkil�. "Ei n�ke sit�, ei kuule
sit� -- muutoin hunajaa saa."

"Hunajaa saat, jos haluat, sill� minulla on sit� jo viljalti
m�kiss�ni, vaikka vuodenaika on ollut hiukan varhainen varastojen
tyhjent�miselle. Yleens� mehil�ispyydyst�j�t malttavat mielens�
elokuuhun asti, sill� he pit�v�t parempana ryhty� ty�h�n silloin kun
itikoilla on ollut aikaa t�ytt�� aittansa talvisy�nnin j�lkeen. Mutta
min� pid�n vanhasta varastosta, ja sit�paitsi tuntuu minusta, ett�
t�m� kes� ei tule tavallinen, joten p��tin alottaa aikaisin."

T�m�n sanoessaan vilkaisi Benjamin Boden Kyyhkynsiipeen. Nuori
intiaani vastasi katseeseen tavalla, joka osotti heid�n v�lill��n, jo
olevan salaista ymm�rryst�.

"No, se on kyll� hauskaa kuulla, sen min� my�nn�n!" huudahti Gershom;
"onpa vainkin -- mutta meill� on Whisky-Keskuksessa varastoon pantuna
tavaraa, joka ly� kerrassaan laudalta makeimmankin hunajan, mit� on
milloinkaan mehil�inen imenyt!"

"Tavaraa, josta sin� imet osasi, veikkonen, sen tied�n vakuuttaa
kyltist�, joka paistaa naamaikkunaisi v�liss�", vastasi Ben nauraen.
"Mutta hiljaa nyt, hiljaa. Tuo ensim�inen mehil�inen on saanut
kyll�ns� ja alkaa ajatella kotia. Pian se l�htee _Hunaja_-Keskusta
kohti, ja minun on pidett�v� sit� silm�ll�. Siirtyk��p� hiukan
sivulle, yst�v�t, antaaksenne tilaa taidolleni."

Miehet tottelivat, ja Le Bourdon j�nnitti nyt kaiken huomionsa
teht�v��ns�. Ensim�iseksi siepattu mehil�inen oli ker�nnyt
kantamuksensa ja tuntui aluksi liian raskaalta kohoamaan siivillens�.
Tuokion valmistauduttuaan se kuitenkin ponnistausi ilmaan ja kierteli
kohdalla, ik��nkuin ep�tietoisena suunnastaan. Benjaminin katse ei
hetkeksik��n hellitt�nyt siit�, ja kun hy�nteinen piankin pyr�hti
matkaansa, n�ki h�n sen viitt�kymment� kyyn�r�� kauvemmaksi kuin
muut, joiden silmist� se tuntui tuossa tuokiossa katoavan. Boden
t�hysti tarkkaan, ollen vaiti runsaan minuutin.

"Se mehil�inen on saattanut laskeutua tuon suon nurkkaan", virkkoi
h�n, viitaten pikku alanteeseen, jolla kasvoi paljoa isompia puita
kuin rinneniityn tienoilla, "tai se on liit�nyt metsik�n yli ja
takana levi�v�n ruohokent�n poikki, suunnaten kulkunsa sankkaan
mets��n, kolmisen penikulmaa edemm�ksi. [Engl. penikulma on noin 1,6
km. Suom.] Siin� tapauksessa olen tullut tehneeksi hukkaty�t�."

"Mit� toinen tekee?" kysyi Hirvenjalka ilmeisen uteliaasti.

"Aivan oikein -- toisen miekkosen t�ytyy olla kutakuinkin valmiina
l�ht��n, ja katsotaanpa, mit� tiet� se matkustaa. Mehil�ispyyt�j�lle
on aina etua yhden el�v�n toimittamisesta taipaleelle, sill� se
auttaa h�nt� vaanimaan varmemmin seuraavaa."

Kumppaninsa tavoin nousi toinen mehil�inen kiert�m��n kantoa
muutamaan kertaan, ennen kuin kiiti pes��ns� p�in. Niin pieni oli se
katseltavaksi ja niin nopeasti singahti se matkaansa, ett� ainoastaan
mehil�ispyyt�j� n�ki hy�nteisen sen j�lkeen kun se oli toden
teolla l�htenyt liikkeelle. H�nen pettymyksekseen ei pikku el�v�
lent�nytk��n samalle suunnalle kuin ensim�inen, vaan valitsi tolansa
jokseenkin suorakulmaisesti sivummalle. Pesi� oli siis selv�sti
kaksi, ja aivan eri tahoilla.

Tuhlaamatta aikaansa hy�dytt�miin puheisiin pyydysti Le Bourdon nyt
toisen mehil�isen, jonka suhteen meneteltiin kuten edellistenkin.
Kyll�ns� saatuaan kierteli t�m�kin kantoa, ik��nkuin painaakseen
paikan mieleens� uutta vierailua varten, ja ammahti tiehens� aivan
samalle suunnalle kuin ensim�inen mehil�inen. Boden tarkkasi sen
lentoa mit� huolellisimmin ja erotti sen viel� sadan kyyn�r�n p��h�n
kannosta. Siihen tekiv�t h�net kykenev�ksi tarkka n�k� ja pitk�llinen
harjaannus.

"Me muutamme majaa, yst�v�t", virkkoi Pemu-Penu reippaasti, heti kun
oli varmistunut viime havainnostaan, ja alkoi koota kapineitaan.
"Minun t�ytyy ruveta onkimaan tuota pes��, ja pelk��n selvi�v�n,
ett� se on ruohokent�n takana ja kerrassaan poissa ulottuvistani
t�m�n p�iv�n osalle. Mutta jos l�hdette mukaan, n�ette piankin
mehil�ispyynnin tarkimman teht�v�n. Monetkin pystyv�t vaanimaan ilmi
pes�n, mutta eiv�t osaa onkia sit�."

Kuuntelijat eiv�t n�ihin k�sitt�m�tt�miin ammattisanoihin vastanneet,
vaan valmistautuivat seuraamaan Ben Bodenia. Mehil�ispyyt�j�
asteli aukion poikki l�hemm� tuhannen kyyn�r�n p��h�n ensim�isest�
asemastaan; siell� h�n taas tapasi kaatuneen puun kannon, josta sai
telineen k�ytett�v�kseen. �skeiset temput uudistettiin, ja pian oli
Le Bourdon tarkkaamassa kahta mehil�ist�, jotka olivat ty�nt�neet
p��ns� kennon lokeroihin. Erinomaisen totisina ja huomaavaisina
koettivat intiaanit p��st� h�nen aikeittensa perille. Gershom
taasen oli tiet�vin��n koko menettelytavan mutkat, sill� h�nen
katsantokantansa mukaan oli sopimatonta valkoihoisen esiinty� miss��n
seikassa yht� v�h�tietoisena kuin punanahan.

Mehil�iset t�yttiv�t itsens� perusteellisesti. Vihdoin per�ytyi
toinen lokerostaan ja alkoi tehd� l�ht��. Ben viittasi katsojia
vet�ytym��n loitomma, antaakseen sille h�iriintym�tt�m�n tilaisuuden,
ja samassa nousikin mehil�inen lentoon. Suristuaan kannon ymp�rill�
tovin vilahti se pois, ihan syrj��n suunnasta, jolle Le Bourdon oli
odottanut n�kev�ns� sen lent�v�n. Vasta hetkisen mietitty��n muisti
h�n, ett� pikku el�v� oli kadonnut jokseenkin yhdensuuntaisesti
toisen mehil�isen kanssa, jonka h�n oli p��st�nyt liikkeelle
alkuper�isest� asemastaan. Suunta johti viereisen ruohokent�n poikki,
ja toivotonta oli yritt��k��n seurata n�it� mehil�isi�.

Mutta toinenkin vanki oli jo pian l�ht�valmis, ja kun se pyr�hti
matkalleen, n�ki Le Bourdon mielihyv�kseen, ett� se suuntasi
lentonsa sit� suonkulmaa kohti, johon tai jonka yli oli jo kaksi
mehil�ist� lent�nyt. T�m� havainto ratkaisi ep�tietoisen seikan.
Jos n�iden pes� olisi ollut tuon metsik�n takana, ei leikkauspiste
olisi ollut siell�, vaan ruohokent�n tuolla puolen sijaitsevan
pes�n luona, sill� n�m� siivekk��t tottelevat vaistoaan eiv�tk�
milloinkaan tee tarpeetonta mutkaa lennossaan. Kaksi mehil�ist�,
jotka oli pyydystetty kukista puolen penikulman p��ss� toisistaan, ei
siis kotimatkalla voinut lent�� toinen toisensa tolan poikki ennen
kuin yhteisell� pes�ll� tapasivat toisensa; miss� niiden suunnat
muodostivat kulman, siin� oli niill� pes�kin. Koska t�m� aarre-aitta
oli Le Bourdonin mielitekona, niin ilahtui h�n luonnollisesti
huomatessaan viimeisen mehil�isens� lennosta sen varman tosiseikan,
ett� ruohokentt��n pist�ytyv�ss� tihe�ss� metsik�ss� oli sen koti.

Nyt oli otettava selville, mik� puu oli suonut mehil�isille
suojan. Kooten kapineensa l�ksi Le Bourdon kevein, joustavin
askelin metsikk�� kohti, saattueensa seuraamana. Matkaa oli
puolisen penikulmaa, ja se ei tuntunut milt��n miehist�, jotka
olivat tottuneet alituiseen k�ytt�m��n raajojansa. Muutaman
minuutin kuluttua olivat kaikki perill�, ja mehil�ispyyt�j� alkoi
rivakasti haeskella puutansa. T�m� teht�v� oli koko menettelytavan
lopputoimitus, ja Ben ei ollut ainoastaan varustettu tarpeellisilla
v�lineill�, vaan h�n osasi my�s hyvin p��tell�, mitk� kaikki merkit
ilmaisivat mehil�isten asuntoa.

Tottumaton olisi voinut tuhanteen kertaan risteill� metsik�ss�
huomaamatta ainoatakaan hy�nteist�, jollaisista nyt oli kysymys.
Yleens� lensiv�t mehil�iset liian korkealla, ollakseen helposti
havaittavissa maasta, vaikka harjaantunut silm� voi keksi� ne
melkein mahdottomilta tuntuvien v�limatkojen p��st�. Mutta Benill�
oli muitakin apuneuvoja kuin silm�ns�. H�n tiesi, ett� etsitt�v�n
puun t�ytyi olla ontto, ja sellaisissa puissa n�kyy tavallisesti
ulkonaisia merkkej� sis�isest� vikaantumisesta. Toisekseen suosivat
mehil�iset muutamia puulajeja erityisesti, samalla kun noiden
uutterain pikku el�vien vaisto yleens� ohjaa ne valitsemaan sellaisen
kodin, joka kaiken todenn�k�isyyden mukaan ei tule ep�aikaisella
kukistumisella tuhonneeksi niiden aherruksen hedelmi�. N�m� seikat
suuntailivat Benin etsint��.

Ammattiinsa kuuluvana kojeena oli Le Bourdonilla pieni kaukolasi,
tuskin teatterit�hystint� isompi, mutta voimakas ja kaikin puolin
tarkotuksenmukainen. Benill� oli piankin valittuna muuan puolilaho
jalava puuksi, jossa pes� saattoi sijaita, ja kaukoputkensa avulla
h�n sitte n�ki mehil�isi� lentelem�ss� sen kuoleutuvassa latvuksessa,
kerrassaan seitsem�nkymment� jalkaa korkealla maasta. Edelleen
t�hystelless��n h�n sai keksityksi oksanrei�n, josta mehil�isi� kulki
virtanaan sis��n ja ulos. Se ratkaisi asian, ja laskien syrj��n muut
kapineensa paitsi kirveen ryhtyi Pemu-Penu puun kaatamispuuhaan.

"Hyv� mies", sanoi Gershom, kun Le Bourdon oli lohkaissut ensim�isen
lastun, "kenties on sinun parempi antaa _minun_ suorittaa se osa
urakkaa. Odotan p��sev�ni osille hunajasta, ja mieleni tekee ansaita
kaikki saannokseni. Ter�kaluja on minut kasvatettu k�yttelem��n
kaikenlaatuisia, ja luulenpa niin hakkuussa kuin veistossakin
vet�v�ni vertoja kelle hyv�ns� Uudessa-Englannissa tai sen
ulkopuolella."

"Yrit� pois, jos haluttaa", vastasi Ben, luovuttaen kirveen. "Puun
pystyn kaatamaan siin� miss� toinenkin, mutta niin rakasta ei minulle
ole se homma, ett� tahtoisin pid�tt�� sen kokonaan itselleni."

"No, voinpa sanoa, ett� min� olen suorastaan mieltynyt sellaiseen
n�pertelyyn", tuumi Gershom, ensin peukalollaan sivellen kirveen
ter��, koetellakseen miss� kunnossa se oli, ja sitte heiluttaen
ty�kalua, tunteakseen sen "vauhdin". "Kiitt�� en juuri saata
kirvest�si, veikkonen, sill� t�m� varsi ei ole oikein nasevaksi minun
kouriini suhtailtu; mutta t�n�ll��nkin ollen pit�� t�m�n jalavan
keikisty�, vaikka saisin vaivoistani kimppuuni kymmenen miljoonaa
metti�ist�."

Se ei ollut tyhj�� kerskausta. Niin kehno kuin Waring olikin monessa
suhteessa, oli h�n erinomaisen taitava kirvesmies, kuten nyt osotti
se joutuisuus, jolla h�n katkaisi jalavan rungon. H�n kysyi Benilt�,
mihin kohtaan puu piti "kellist��", ja rysk�ht�ess��n maahan kaatui
se juuri oikealle paikalle. Suunnattomaan h�mminkiin joutuivat
mehil�iset, kun niiden pitk�aikainen koti n�in �kki� kukistui.
Pilvin� t�yttiv�t ne ilman, ja h�iritsij�t katsoivat viisaaksi
vet�yty� joksikin aikaa syrj��n, jotta �rtyneet ja v��ryytt�
k�rsineet siivekk��t eiv�t k�visi ahdistamaan heit� kiukullaan. Jos
ne olisivat tienneet voimansa, niin olisi kova kosto ollut helposti
saatavissa, sill� mik��n ihmisen kekseli�isyys ei kykene suojelemaan
h�nt� t�m�n v�h�p�t�iselt� n�ytt�v�n hy�nteisen hy�kk�yksilt�,
silloin kun h�n ei p��se suojaan ja kun nuo vihaiset pikku urhot ovat
vakavissa aikeissa.

T�ll� kertaa eiv�t riist�j�t kuitenkaan joutuneet mihink��n
vahinkoon. Pes�puu oli kukistunut niin �kki�, ett� sen �skeiset
asukkaat olivat kuin huumaannuksissaan ja alistuivat kohtaloonsa
niinkuin ihmiset mukautuvat myrskyjen ja maanj�ristysten
temmellyksiin. Puolen tunnin kuluttua olivat ne enimm�lt� osalta
ker�ytyneet er��seen l�heiseen puuhun, jossa ne arvattavasti omaan
tapaansa neuvottelivat vastaisesta menettelyst��n. Intiaanit olivat
enemm�n ihastuksissaan Le Bourdonin nerokkaasta etsimistavasta kuin
saaliin harvinaisesta runsaudesta, kun sit�vastoin Ben itse ja
Gershom enimm�kseen ilmaisivat tyytyv�isyytt��n ontelon sis�ll�st�.
Puun tultua p�tkityksi ja halotuksi havaittiin, ett� sen tilaviin
lokeroihin oli ker�tty vuosikausien aarteet, ja Ben arvioitsi
sittemmin osuutensa runsaasti kolmeksisadaksi naulaksi hyv�� hunajaa
-- kenno mukaan luettuna -- annettuaan intiaaneille kelpo lahjaer�n
ja varattuaan Gershomillekin palkkion vaivoistaan; punanahat eiv�t
kuitenkaan voineet paljoa ottaa vied�kseen mukanansa.

Hunajaa ei ker�tty korjuuseen sin� iltana. Aika oli siihen puuhaan jo
my�h�inen, ja Le Bourdon -- aineettomampaa lis�nime� ei varmaankaan
ole kukaan saanut kuin t�m� rivakka nuori mehil�ispyyt�j� Kuhnuriksi
sanottuna -- tarjosi oman majansa vieraanvaraisuutta uusille
kumppaneilleen, luvaten toimittaa heid�t kunkin taipaleelleen
seuraavana p�iv�n�, mukanaan kunnon kantamus hunajaa.

"Sanotaan olevan tulossa rauhattomia aikoja", jatkoi h�n s�ve�n
totisena, kutsuttuaan vieraansa ottamaan osaa yksinkertaiseen
illalliseensa; "ja mieleni tekee kuulla uutisia maailmalta.
Whisky-Keskukselta en suuriakaan odota, sen tunnustan; mutta erehdyn
kerrassaan, jollei t�ll� Kyyhkynsiivell� ole sanomaa, joka saa meid�t
kaikki avaamaan korvamme."

Intiaanit ��nn�htiv�t my�ntymyksens�, mutta Gershom oli mies, joka
ei osannut puheissaan esiinty� hienotunteisesti. Mehil�ispyyt�j�n
kulkiessa oppaana majaansa kohti teki h�n tavallisia arkailemattomia
huomautuksiaan. Ensin on meid�n kuitenkin teht�v� hiukan selv��
salomaiden er�miehen mets�pirtist�.




2. LUKU.

Sotaisia viestej�.


Le Bourdonin maja sijaitsi ihan l�hell� Kalamazoon �yr�st�, mit�
kauneimmassa tammilehdossa. Ben oli aistikkaasti valinnut paikan,
vaikka h�nen p��t�kseens� oli luultavasti hyvinkin paljon vaikuttanut
raikkaan l�hteensilm�n l�heisyys. Ja v�ltt�m�t�nt� muuten oli
h�nen asua virran partaalla, koska h�nen oli teht�v� t�rke�t
matkansa vesitse, kuljettaakseen ty�tarpeitaan, huonekalujaan ja
myyntitavaraansa. Syrj�ss� virran vuolteesta oli pieness� poukamassa
oivallinen kaarnakanootti huolellisesti kiinnitettyn� keula- ja
per�p��st��n, jotta se ei p��sisi kolhiutumaan.

Asunto oli rakennettu jossain m��rin pit�en silm�ll� turvallisuutta.
T�m�n oli Ben kokemuksesta havainnut tarpeelliseksi kahdenlaisten
vihollisten varalta -- ihmisten ja karhujen. Ensinmainittujen
taholta ei mehil�ispyyt�j� tosin ollut t�h�n asti suurtakaan vaaraa
pelj�nnyt. Sill� tienoolla liikkui harvassa ihmisolentoja. Michiganin
laaja niemimaan pohjoisosa on jokseenkin alavaa ja r�meisi� tai
liian jylh�� ja karua, houkutellakseen alkuasukasmets�st�ji� niilt�
ahoilta ja ruoholakeuksilta, joita silloin mit� riistarikkaimpina
levisi etel�mp�n� ja l�nnemp�n�. Niemimaan pohjoispuoliskoa ei
ihmisjalka samonnut juuri muualla kuin rannoilla. Etel�isen
puoliskon laita oli kuitenkin aivan toinen; sen aukiot, lehdot ja
virrat tarjosivat villeille melkein yht� monia houkutuksia kuin
sittemmin sivistyneen maailman edustajille. Le Bourdon tunsi monia
intiaanisotureita, ja h�nt� pidettiin suuressa arvossa sik�l�isten
heimojen keskuudessa, jotka laajalle alalle hajaantuneina eiv�t
sit� sent��n suurestikaan kansoittaneet. Yleens� ei h�nell� ollut
paljoakaan kiusaa punanahoista, jotka ihmetteliv�t h�nen ammattiansa
ja pitiv�t h�nen luonteestaan; mutta vahinkoa ja pahoinpitely�kin
oli h�n kokenut heimoistaan erkaantuneiden heitti�iden kuten my�s
valkoihoisten kulkurien taholta, jotka sattumoilta osuivat h�nen
tilap�isiin asuntoihinsa. T�ll� kertaa tunsi Le Bourdon paljoa
enemm�n levottomuutta siit� seikasta, ett� h�nen majansa tuli
tunnetuksi Gershom Waringille, omalle maanmiehelle ja tavallaan
kanssakristitylle, kuin chippewan ja pottawattamien saattamisesta
mets�pirtilleen.

Karhut olivat alituisena ja vaarallisena kiusana mehil�ispyyt�j�lle.
Aseellisen miehen -- ja Le Bourdon oli harvoin liikkeell� ilman
rihlapyssy��n -- ei useinkaan tarvinnut suuresti pit�� lukua Amerikan
tavallisesta ruskeasta karhusta. Vaikka se on pelottavan n�k�inen
otus, varsinkin t�ysikasvuisena, on se harvoin kyllin rohkea
h�tyytt��kseen ihmist�; mik��n muu kuin n�lk� tai penikoistaan
huolehtiminen ei koskaan saa sit� niin suuresti poikkeamaan
tavoistaan. Mutta karhun mieltymys hunajaan kasvaa sill� intohimoksi.
Se ei ainoastaan keksi kaikenlaisia karhumaisia keinoja, p��st�kseen
t�h�n herkkuun k�siksi, vaan my�skin vainuaa sen pitkien matkojen
p��st�. Kerrankin oli muuan karhuperhe pist�ytynyt Benin majaan,
jota h�n ei ollut tullut rakentaneeksi riitt�v�n huolellisesti,
ja t�ydent�nyt murtovarkautensa viimeisenkin kennon tuhoamisella.
Se tapaus oli jouduttaa kerrassaan h�vi��n mehil�ispyyt�j�n, joka
oli silloin vasta alokas ammatissaan; ja siit� saakka oli h�n
varovaisuuden vuoksi aina rakentanut sellaisen varustuksen, ett�
siihen eiv�t ainakaan hampaat ja kynnet pystyneet. T�m� ei ollutkaan
ty�l�s teht�v� miehelle, jolla oli kirves ja likell��n ylt�kyllin
m�nnynsalkoja, kuten sankarimme nykyinenkin asunto osotti.

Toista ty�kauttansa vietti nyt Le Bourdon "Hunajalinnassa", joksi sen
oli nimitt�nyt muuan hauska salomaan vaeltaja; t�m� oli edellisen�
kes�n� auttanut Bodenia matkalla yl�s Kalamazoota ja viipynyt h�nen
seurassaan sen aikaa kuin rakennuspuuhaa kesti. _Ch�teau au Miel_,
kuten kuului matkalaisen kielell� majan nimitys, oli sis�puolelta
mitaten tasan kaksitoista jalkaa kultakin sivulta ja ulkopuolelta
hiukan vaille nelj�toista jalkaa. Se oli tavalliseen tapaan
salvettu pet�j�hirsist�, mutta lis�varmuudeksi oli kattokin tehty
paksuista laahkoista ja niin tiukaksi, ett� se oli vedenpit�v�.
T�m� harvinainen varokeino oli tarpeellinen hunajan t�hden, sill�
karhut olisivat repineet t�llaisissa majoissa yleens� k�ytetyn
kaarnakattauksen yht� kerke�sti kuin ihmisolennotkin, p��st�kseen
k�siksi niin runsaihin varastoihin kuin mehil�ispyyt�j�ll�
oli piankin ker�ttyin� kattonsa alle. Tupaan antoi valoa yksi
lasi-ikkuna, jonka Le Bourdon oli tuonut kanootissaan; mutta se
oli pelkk� puolisko, jonka kuusi pient� ruutua olivat ulkoap�in
suojeltuja vankoilla sein�hirsiin vajotetuilla tammilistoilla.
Kolmesta lautakerroksesta lujasti liitetty tamminen ovi k��ntyi
jykevill� rautasaranoilla, jotka olivat niin kiinnitettyj�, ettei
niit� k�ynyt helposti irrottaminen sijoiltaan.

"Sin� taidatkin pit�� hunajaasi per�ti t�ydellisen� tavarana,
veikkonen", sanoi Gershom, kun Le Bourdon avasi tavattoman jyhke�n
munalukon ja siirsi syrj��n tukevat telkimet, "koska talletat sit�
n�in visusti! Meill� p�in ei olla puoleksikaan niin tyysti�; Dolly ja
Kukka eiv�t edes ved� telke� oven eteen silloinkaan kun nukun poissa
kotoa, niinkuin nyt syd�nkes�ll� tulee puolet �ist�ns� olleeksi
ulkosalla."

"Miss� 'meill� p�in', jos sopii kysy�?" vastasi mehil�ispyyt�j�,
pit�en ovea longallaan, kun k��ntyi puhuttelemaansa.

"Ka, Whisky-Keskuksessa tietenkin, joksi matkalaiset ja muut soutajat
paikkaa nimitt�v�t."

"Ja miss� on Whisky-Keskus?" tiedusti Pernu-Penu hiukan
itsepintaisesti.

"No, sen luulin olevan joka miehen tietona", selitti Gershom, "koska
whisky vet�� puoleensa kuin laastari. Whisky-Keskus on juuri siin�
miss� min� osun asumaan, ja nyt majailen Kalamazoon suulla."

"Jo ymm�rr�n", huomautti Le Bourdon, ja h�nen siev�muotoinen suunsa
vet�ytyi jonkunlaiseen halveksivaan hymyyn. "Veriveljeksin� olette
sin� ja whisky aina tavattavissa toistenne seurassa. Mutta tullessani
joelle huhtikuun viimeisell� viikolla en havainnut siell� j�lke�k��n
sellaisesta keskuksesta."

"Kyll� olisit havainnut, jos olisit kulkenut kahta viikkoa my�hemmin
sit� kautta", vakuutti Waring. "Kotiv�eksi j�i nyt Dolly -- vaimoni,
n�es -- ja Margery-sisareni, jota kaikki sanovat Kukaksi, niin ett�
min�kin olen siihen nimitykseen takeltunut."

Tupa oli erinomaisen siisti nuoren miehen yksin�iseksi asunnoksi noin
et�isell� kolkalla maailmaa. Sirotekoisiin nassakoihin talletettuna
oli hunaja huolellisesti ladottu yhdelle sein�lle mahdollisimman
v�h�n tilaa ottavaksi. N�m� astiansa sommitteli Le Bourdon itse,
opittuaan sit� taitoa kotitarpeeksi. Aineksia sai mets�st�
ylt�kyllin, ja l�heisen puun juurelle koottu kimpikasa osotti, ettei
h�n viel� pit�nyt sit� teht�v��ns� p��ttyneen�. Er��seen nurkkaan
oli ladottu p��llekk�in kolme karhuntaljaa, jotka oli kahden viime
kuukauden kuluessa riistetty kaatuneilta vihollisilta; niit� k�ytti
majan omistaja vuoteenaan. Varsin alkeellisena p�yt�n� oli kahdella
p�lkyll� tuettu leve� laahko, ja pirtin koko muuna kalustona oli
vain pari lavitsaa ja isohko puinen kirstu. Seinill� tosin riippui
ty�kaluja, ja ovensuunurkkaan oli pantu pystyyn kerrassaan kolme
rihlapyssy� sek� komea kaksipiippuinen haulikko. Ne aseensa oli
mehil�ispyyt�j� ker�nnyt matkoillaan ja pit�nyt yht� paljon muistoksi
kuin varovaisuuden vuoksi. Ampumavaroja ei ollut suurestikaan
n�kyviss�; vaarnoissa killui vain kolme tai nelj� ruutisarvea ja
pari luotikukkaroa. Mutta Le Bourdonilla oli salainen varasto ja
nelj�s rihlapyssy k�tkettyn� luonnon laatimaan talletuspaikkaan
siksi loitolle, ettei sill� ollut vaaraa joutua osalliseksi majan
kohtalosta, jos t�lle sattuisi onnettomuus.

Kaikki ruuanlaitto toimitettiin ulkona. T�st� t�rke�st� mukavuudesta
oli Le Bourdon huolehtinut hyvin perusteellisesti. H�nell� oli
pikku uuni, tarkotustaan vastaava tulisija ja erityinen aitta
tuuhean jalavan suojasta pulppuavan l�hteen partaalla. Aitassa h�n
s�ilytti jauho- ja suolatynnyri��n, savustettua ja kuivattua lihaa
sek� uutisasutuksissa nuoruutensa viett�neen mets�l�isen halutuinta
ev�st�, suolaista l�ski�, jota h�nell� oli puoli tynnyrillist�.
Tilava, mutta vaappera kaarnakanootti oli kaikista n�ist� varastoista
vain saanut kunnollisen painolastin, ja samaan tarkotukseen arveli
omistaja hunajan riitt�v�n paluumatkalla, edell�mainittujen tavarain
tultua kulutetuiksi.

Vieraanvaraisuuden velvollisuudet unohtuvat harvoin rajalaisten
keskuudessa. Totuttuun tapaan alkoi Le Bourdon heti asettaa p�yt��n
sellaista sy�t�v�� kuin oli k�ytett�viss� ja valmiiksi laitettuna.
Pian oli h�nell� tarjottavana vierailleen ateria, johon kuului
aimo kimpale edellisen� p�iv�n� keitetty� sianlihaa kylmilt��n,
k�ristetty karhunlihan viipale, pikku t�hde hirvipaistia ja j��nn�s
Kalamazoon kaislikosta ammuttua hanhea; ei my�sk��n puuttunut leip��
ja suolaa, ja saloseudun oloissa harvinaisena lis�n� oli p�yd�ss�
pari kolme raakaa sipulia. Viimeksimainittua h�ystett� piti Gershom
erityisen� herkkuna, ja k�ytti sit� hiukan mehil�ispyyt�j�kin; mutta
intiaanit olivat kylm�kiskoisen v�linpit�m�tt�mi� n�ist� kasviksista.
J�lkiruokana oli leiv�n p��lle levitetty� hunajaa, joka maistui
kaikille illastajille.

Aterialla ei paljoakaan puhuttu, mutta sitte siirtyi seurue
raikkaaseen illan ilmaan tammen juurelle tupakoitsemaan ja antautui
v�hin erin keskusteluun.

"Sin� olet pottawattamie ja sin� chippewa", virkkoi Le Bourdon,
kohteliaasti ojentaessaan molemmille vaskenkarvaisille
kyl�ilij�ille heid�n piippunsa, jotka h�n oli juuri t�ytt�nyt
omasta tupakkakukkarostaan; "luullakseni ovat heimonne jonkunlaisia
serkuksia, vaikka niill� on eri nimi".

"Kansa -- chippewa", vastasi vanhempi intiaani, kohottaen etusormensa
tarkkaavaisuuden her�tt�miseksi.

"Heimo -- pottawattamie", lis�si juoksija samaan mahtipontiseen
tapaan.

"Tupakka hyv�", huomautti vanhempi osottaakseen tyytyv�isyytt��n
kestitykseen.

"Eik� talossa ole mit��n juotavaa?" tiedusti Whisky-Keskus, joka ei
antanut suurtakaan arvoa muulle kuin "tulijuomalle".

"L�hde on tuolla", vastasi Le Bourdon vakavasti; "lippi riippuu
oksantyng�ss�".

Gershom nyrpisti nen��ns�, hievahtamatta paikaltaan.

"Kuuluuko mit��n uutta heimojen keskuudesta?" kysyi mehil�ispyyt�j�,
oltuaan kuitenkin soveliaan tovin vaiti, jottei h�nen olisi arveltu
osottavan naisellista uteliaisuutta.

Hirvenjalka tuprautteli moniaita haikupilvi� ennen kuin katsoi
arvonsa mukaiseksi vastata. Sitte h�n siirsi piipun huuliltaan,
kopisti pois tuhan, painoi kyt�� hieman peukalonkynnell�, imaisi pari
viritt�v�� vet�isy� ja lausui s�ve�sti:

"Kysy nuoremmalta veljelt� -- h�n juoksija -- h�n tiet��."

Mutta Kyyhkynsiipi ei juuri n�ytt�nyt puheliaammalta kuin
pottawattamiekaan. H�n puhalteli savuja hiljaisen arvokkaasti,
mehil�ispyyt�j�n malttavasti odottaessa hetke�, jolloin nuorempi
vieras saattoi virkkaa sanansa. Oli kulunut l�hes viisi minuttia
Hirvenjalan huomautuksesta, kun chippewakin laski piippunsa syrj��n,
k��ntyi huomaavasti katsomaan is�nt��ns� ja lausui painavasti:

"Paha kes� pian tulee. Valkonaamat kutsuvat nuoret miehet yhteen ja
kaivavat yl�s kirveen."

"Jotain sellaista olen kuullutkin", sanoi Le Bourdon, ja h�nen
kasvonsa pilvistyiv�t; "pelk�sin niin saattavan k�yd�."

"Veljeni my�s kaivaa yl�s kirveen, niink�?" kysyi Kyyhkynsiipi.

"Miksi sen tekisin? Oleksin yksin�ni t��ll� tammistossa, ja
hupsulta n�ytt�isi minun haluta taisteluun. Jos englantilaiset ja
amerikalaiset joutuvat voimien mittelyyn, niin sen t�ytyy tapahtua
kaukana salomailta, Suuren Suolaj�rven tienoilla."

"Ei tied� -- ei koskaan tied�, vasta kun n�kee. Englantilainen soturi
runsas Kanadassa."

"Saattaa olla; mutta amerikalaisia sotureita ei ole paljoakaan n�ill�
main. Ei liiku t��ll� sotamiehi� toistensa p��n menoksi."

"Mik� h�n on, luulet?" kysyi Kyyhkynsiipi vilkaisten Gershomiin,
joka ei ollut en�� kyennyt pid�ttym��n elvykkeest��n, vaan siirtynyt
l�hteelle sekottamaan kostukkeekseen tilkan matkapullonsa t�hteest�.
"Aika hyv� p��nahka h�nell�?"

"Yht� hyv� kait kuin kell� tahansa -- mutta h�n ja min� olemme
maanmiehi� emmek� voi kohottaa tomahawkia toisiamme vastaan."

"Sit� en usko. Selv� yankee h�n!" Le Bourdon hymyili
tarkkan�k�isyydelle, jolla Kyyhkynsiipi oli osannut p��tell�
Gershomin perikuvalliseksi it�valtiolaiseksi. Mutta er�mies oli silti
hyvinkin huolissaan keskustelun aiheesta.

"_Siin�_ kyll� osaat oikeaan", vastasi h�n, "mutta puhdasverinen
yankee min�kin olen."

"Ei, sit� �l� sano", kielsi chippewa; "ei sit�. Englantilainen, ei
yankee. H�n ei yht��n samanlainen."

"Ka, olemmehan muutamissa suhteissa erilaisia, mutta silti asuu minun
suuri is�ni Washingtonissa kuten h�nenkin."

Chippewa n�ytti pettyneelt�; kenties oli h�n pahoillaankin
syd�mellisen ja miehekk��n is�nt�ns� t�hden. Luultavasti sai joku
hyv�ntahtoinen vaikutin h�net pitkitt�m��n keskustelua sellaiseen
tapaan, ett� er�mies sai k�sityst� asiain oikeasta tilasta siell�
p�in maailmaa.

"Brittil�inen runsas metsiss�", huomautti h�n ilmeisen harkitusti.
"Yankee ei viel� tullut."

"Anna minun kerrallaan tiet�� totuus, chippewa", huudahti Le Bourdon.
"Min� olen vain rauhallinen mehil�ispyyt�j�, kuten n�et, enk� halua
yhdenk��n ihmisen p��nahkaa tai mit��n kenenk��n omaa. Mit� luulet,
syttyyk� Amerikan ja Kanadan v�lill� sota?"

"Toiset niin sanovat, toiset n�in", vastasi Kyyhkynsiipi kierrellen.
"Min� en tied�. Menossa nyt katsomaan. Mutta Montrealin vy� runsas
punanahkain seassa; pyssy runsas; ruuti my�s runsas."

"Sentapaista min� kuulin tullessani yl�s j�rvi�", sanoi Ben,
"vanhalta kanadalaiselta kauppatuttavalta ja hyv�lt� yst�v�lt�,
vaikka h�nest� nyt lain mukaan tullee viholliseni H�n vakuutti, ett�
kes� ei kulu loppuun iskuitta. Mutta Mackinawissa n�kyiv�t kaikki
torkkuvan, kun ohimennen pist�ysin sinne?"

"Kyll� pian her��v�t. Kanadan soturi ottaa linnan."

"Jos niin luulisin, chippewa, niin l�htisinp� jo t�n� y�n� matkalle
heit� h�lytt�m��n."

"Ei -- ajattele paremmin."

"L�htisin kuin l�htisinkin, vaikka henkeni heti menisi!"

"Ajattele paremmin -- �l� ole se hupsu, min� sanon."

"Ja min� sanon sinulle, Kyyhkynsiipi, ett� min� en siekailisi, vaikka
koko chippewa-kansa k�rkkyisi kintereill�ni. Olen amerikalainen ja
aion puoltaa kansallisuuttani, tuli mit� tuli."

"Ajattelin sin� vain rauhallinen mehil�ispyyt�j� juuri vasta",
muistutti chippewa hiukan ivallisesti.

Le Bourdon malttoi mielens�, huomaten suotta innostuneensa
puheissaan. H�n tunsi menneisyyden historiaa kyliin hyvin
tiet��kseen, ett� min��n Amerikan kehityksen aikoina eiv�t
englantilaiset tai ranskalaisetkaan olleet haikailleet k�ytt��
villej� apuna taisteluissaan. Hienosta sivistyksest��n ja
kielt�m�tt�m�st� inhimillisyydest��n huolimatta tahtoivat n�m�
kansat k�yd� _amerikalaisia_ sotiaan tomahawkin, nylkyveitsen ja
murhapolton v�lityksell�, yllytt�en ja palkaten intiaaneja n�iden
tunnottomiin taistelutapoihin. Mehil�ispyyt�j� k�sitti t�ydellisesti,
ett� vihamielisyyksien puhkeaminen Englannin ja Amerikan v�lill�
ilmaisi mit� varmimman enteens� kaukaisessa l�nness�. Jos intiaanit
olivat liikkeell�, niin oli kaiken todenn�k�isyyden mukaan taampana
joku voima vaikuttamassa heihin. Kyyhkynsiiven s�vy her�tti h�nen
mieless��n ik�vi� aavistuksia, ja j�nnittyneen� tahtoi h�n kuulla
vieraaltaan niin paljon tietoja kuin mahdollista, yritt�en kaikin
mokomin hillit� tunteensa.

"En usko brittil�isten koettavan vallottaa Mackinawia", virkkoi
h�n, oltuaan vaiti pitk�n tovin ja ahkerasti p�llytelty��n savuja
v�linpit�m�tt�m�n s�vyn tapaamiseksi.

"Saaneet sen, min� sanon", vastasi Kyyhkynsiipi pontevasti.

"Saaneet mink�, chippewa?"

"Sen -- Mac-nawin -- saaneet linnan, saaneet sotamiehet -- koko
saaren. Tied�n sen, sill� ollut siell�."

Sep� oli h�mm�stytt�v� uutinen! Kun kovaonnisen varusv�en p��llikk��
vaati aavistamattansa antautumaan ik��nkuin maasta noussut
vihollinen, ei h�n ollut itse voinut pahemmin tyrmisty� kuin nyt
Le Bourdon saadessaan tapauksesta tiedon. L�nness� pidettiin
Michilimackinacia -- se oli varustuksen virallinen nimi -- toisena
Gibraltarina, vaikka se todellisuudessa oli hyvinkin heikosti
varustettu ja ainoastaan yhden vaillinaisen jalkav�enkomppanian
miehitt�m�. Tottumus oli kuitenkin saanut sen her�tt�m��n t�ydellisen
turvallisuuden tunteen sik�l�isten seikkailijain keskuudessa, ja maan
asutuissakin osissa kuulosti sen kukistuminen kokonaisen maakunnan
menetykselt�. Nyt tiedet��n, ett� kolmisensataa valkoihoista,
tukenaan runsaasti kaksinkertainen lukum��r� melkein kaikista
likeisist� intiaaniheimoista saatuja sotureita, oli amerikalaisten
liikkeist� edelle eh�tt�ytyen yll�tt�nyt varustuksen hein�kuun 17
p:n� ja pakottanut p��llikk�n� toimivan luutnantin antautumaan tuskin
kuudenkymmenen miehens� kanssa. T�m� rivakka ja sotataidollisessa
suhteessa hyvin harkittu toimenpide brittil�isten taholta eristi
kokonaan muun maailman yhteydest� Michigan-j�rven p��ss� sijaitsevan
Chicagon asemapaikan, j�tt�en sen suojattomaksi keskelle silloista
varsin et�ist� saloseutua. Chicago, Mackinac ja Detroit olivat
amerikalaisten kolme suurta keskusta yl�j�rvien rannoilla, ja yhdell�
iskulla oli kaksi niist� saatu tehottomiksi!

Sanaakaan ei illan mittaan en�� virketty t�st� t�rke�st� tapauksesta.
Kukin karttoi ilmaisemasta sen enemp�� mielenkiintoa sen johdosta,
mutta tupakoimista jatkui viel� jonkun aikaa p�iv�nlaskun j�lkeen.
Illan varjojen tummuessa nousi pottawattamie, kopisti tuhan
piipustaan ja murahti pari sanaa levollemenosta. Benjamin meni
majaan, levitti taljansa ja ilmotti vierailleen vuoteiden olevan
valmiina. Viimeisen� j�i valveille is�nt� itse, pohtien asemaa viel�
parin tunnin ajan.

Silti oli h�n aamulla ensim�isen� jalkeilla, astuen ulos majastaan
juuri kun p�iv�n ensi kajastus punasi id�n taivaanrantaa. Hyvill�
mielin hengitti h�n raikasta aamuilmaa, jossa tuntui tuhansien
kukkien tuoksua, ja ihasteli seudun rauhaisaa kauneutta, kunnes joku
kosketti h�nt� kyyn�sp��h�n. Katsomaan k��nn�ht�ess��n h�n n�ki
chippewan l�hestyneen kansansa ��nett�min askelin.

"Pottawattamiella pitk� korva -- tule edemm�", kuiskasi Kyyhkynsiipi;
"menn��n keitti�lle -- kai aamiainen tarvitaan."

Ben noudatti kehotusta, ja pian seisoivat miehet vierekk�in l�hteest�
lirisev�n puron p��ss� peseytym�ss�. T�st� virkist�v�st� askareesta
suoriuduttuaan tunsi kumpainenkin olevansa paremmassa kunnossa
neuvottelua varten.

"Hirvenjalka saanut vy�n Kanada-is�lt�", alotti chippewa viitaten
brittil�isten taipumukseen pit�� villej� palkoissaan. _"Tied�n_
saanut -- _tied�n_ pit��."

"Ent� sin�, Kyyhkynsiipi, -- puheittesi s�vyst� p��ttelin sinutkin
kuninkaan intiaaniksi?"

"Puhun niin -- en yht��n tunne niin. Minulla syd�n yankee."

"Ja eik� sinulle ole l�hetetty wampum-vy�t� niinkuin muillekin?"

"Se totta -- saanut sen -- en pid� sit�."

"Mit�! Uskalsitko muka l�hett�� sen takaisin?"

"En hupsu, vaikka nuori. Pid�n -- en pid�. Pid�n Kanada-is�lle; en
pid� chippewa-urholle. Haudannut, mist� ei kukaan t�ss� sodassa
l�yd�. Ei -- Waubkenewhilla ei syd�mess� aukkoa kuninkaan tulla
sis��n."

T�llaisen erityisen kunnianimen oli Kyyhkynsiipi saanut jostakin
heimonsa partioretkill� osottamastaan kunnostautumisesta, ja h�n oli
syyst� ylpe� siit�, k�ytt�en sit� juhlallisissa vakuutuksissa.

"Ja sin� olet siis amerikalaisten yst�v� ja punatakkien vihollinen?
Mutta mink�t�hden esiinnyit illalla kuin aikoen asettua maanmiehi�ni
_vastaan_?"

Waubkenewh tarttui Le Bourdonia k�teen ja puristi sit� lujasti.

"Se hyv� keino, eik�? Hirvenjalka silloin luulee minun yst�v�ksi --
se kovin hyv� sodan aikana."

"Mutta onko totta, ett� brittil�iset ovat vallottaneet Mackinawin,
vai omiasiko panit siin�kin?"

"Se totta -- mennyt, ja soturit kaikki vangit. Winnebago runsas,
pottawattamie runsas, Ottawa runsas -- punanahka runsas siell�."

"Mutta mit� asiaa sinulla on t��ll� ja minne olet nyt menossa, jos
kerran olet amerikalaisten puolella? Min� en tunteitani salaa -- oman
kansani kannalla pysyn, ja haluaisin todistetta siit�, ett� todella
olet yst�v�."

"Liian moni kysymys yhteen aikaan", vastasi chippewa hiukan
pahaksuen. "Ei hyv� niin pitk� kieli. Kysy yksi, min� vastaan -- kysy
toinen, min� vastaan taas."

"No, mill� asialla liikut t��ll�?"

"Menen Chicagoon kenraalilta."

"Tarkotatko, ett� sinulla on joltakulta amerikalaiselta kenraalilta
sanoma Chicagon p��llik�lle?"

"Niin juuri -- se asia. Arvaa heti -- he, he, he." Intiaani nauraa
niin harvoin, ett� mehil�ispyyt�j� s�ps�hti.

"Miss� on se kenraali, joka sinut l�hetti?" h�n tiedusti. "H�n
Detroitissa -- h�nell� kokonainen armeija siell� -- soturi runsas
kuin tammi t��ll�."

T�m� oli er�miehelle kaikki uutta, ja h�n mietti tovin ennen kuin
jatkoi:

"Vai on kuvern��ri Hull valinnut sinut sanansaattajakseen? Mutta
vastaappas nyt yhteen mutkaan minun mielikseni, chippewa, taikka
min� katson sinut haarakieliseksi mieheksi, vaikka sanotkin olevasi
meik�l�isi�. Jos sinut on l�hetetty Detroitista Chicagoon, niin miksi
olet n�in kaukana pohjoisessa? Mink�t�hden kiertelet Kalamazoon
rantoja, kun tolasi pit�isi paremmin suuntautua St. Josephia kohti?"

"Ollut Mac-nawissa. Kenraali sanoo, ensin mene Mac-nawiin ja katso
kuinka varusv�ki jaksaa -- sitten mene Chicagoon ja sano soturille
siell�, mit� tapahtunut ja mit� h�nen paras tehd�. Ymm�rr�t, Bourdon?"

"Kyll�, se kuulostaa j�rkeen menev�lt�, sen my�nn�n. Mutta onko
sinulla mit��n todistetta sanoillesi?"

Jostakin mehil�ispyyt�j�lle viel� k�sitt�m�tt�m�st� syyst� oli
chippewa eritt�in halukas voittamaan h�nen luottamuksensa tai
pett�m��n h�net. Nyt h�n silm�ili tarkoin ymp�rilleen, kuin varoen
katselijoita, ja avasi sitte tupakkakukkaronsa, jonka silputusta
sis�ll�st� kaivoi esille mit� pienimp��n tilaan kierretyn ja langalla
sidotun paperin. Vet�en pois siteen ja levitt�en auki kirjelm�n
n�ytti sanansaattaja osotetta, joka kuului: "Kapteeni Healdille,
Chicagon p��llik�lle." Toisessa alinurkassa n�ki mehil�ispyyt�j�
sanat: "Virka-asioissa, Kyyhkynsiiven v�lityksell�."

"Tuo hyv�", kysyi chippewa ter�v�sti, "tuo sanoo totta -- uskot sen?"

Le Bourdon puristi syd�mellisesti intiaanin k�tt�.

"Oikealla puolella olet, sen huomaan selv�sti", sanoi h�n
vilpitt�m�sti. "Mutta mit� pottawattamieen tulee, niin pid�tk� h�nt�
tosiaankin vihollisena?"

"Vihollinen -- ottaa sinulta p��nahan -- ottaa minulta p��nahan --
vaan ei saa. H�n kai polulla mustanrastaan luo."

"Ja mit� on mustarastas-heimolla hankkeissa?"

"Mustarastas sotapolulla -- ottaa p��nahan mist� voi."

"Mutta miss� ovat heid�n vihollisensa? T��ll� p�in ei ole
valkoihoisia, paitsi siell� t��ll� joku satunnainen kaupustelija,
er�mies tai matkalainen."

"Ottaa _h�nelt�_ p��nahan -- kaikki p��nahat hyv�t sodan aikana.
Sill� ei v�li� Montrealissa. Mit� varusv�ki Chicagossa?"

"Mustarastas saattaa siis mielest�si olla tunkeutumassa Chicagoon.
Siin� tapauksessa, chippewa, pit�isi sinun ehti� edelle t�st�
pottawattamiet� ja p��st� asemapaikalle ajoissa ilmottamaan vaarasta."

"L�htem�ss� heti kun sy�n aamiaisen. En my�s voi menn� suoraan,
taikka pottawattamie n�kee mokkasiinin j�ljet. T�ytyy eksytt�� h�n."

"Aivan oikein; mutta varmasti olet kyllin viekas tekem��n sen
kahteenkin kertaan, jos tarvis tulee. Tuossapa pottawattamie jo
ilmestyykin n�k�j��n valmiina haukkaamaan einett� ja l�ht� mieless�."

Le Bourdon oli kaiken aikaa hy�rinyt keitti�puuhissaan ja l�mmitt�nyt
riitt�v�sti ruokaa vierailleen. Tovin kuluttua istuivat kaikki
aterialla, Gershomin otettua vahvistusryypyn vaivihkaa ja luullakseen
huomaamattomana. P�yd�st� noustua alkoivat molemmat intiaanit
hankkiutua matkalle. Pottawattamie astui Le Bourdonin luo ja ojensi
k�tens�.

"Kiitokset", lausui h�n lyhyeen tapaansa; "hyv� illallinen -- hyv�
uni -- hyv� aamiainen. Nyt l�htem�ss�. Kiitokset -- kun joku yst�v�
tulee pottawattamie-kyl��n, hyv� wigwam siell�, ja ovi auki."

"Ei kest� kiitt��, Hirvenjalka -- ja kun satut taas kulkemaan t�t�
kautta, niin pist�ydy vain tupaan ja ole kuin kotonasi, jos min� olen
mets�ll�. Onnea matkalle ja rauhaa majallesi."

Pottawattamie k��ntyi sitte k�ttelem��n toisia; n�m� n�yttiv�t
hyv�stelyss��n ilmaisevan pelkk�� yst�vyytt�. Mehil�ispyyt�j�
pani t�hdelle, ettei kumpainenkaan intiaani virkkanut toiselle
mit��n matkasuunnitelmastaan; molemmat n�yttiv�t aikovan vaeltaa
itsen�isesti, ajattelemattakaan seuran mahdollisuutta.

Hirvenjalka l�ksi ensim�isen�. H�n heitti rihlapyssyn kainaloonsa,
tunnusteli vy�t�ns� kuin asettaakseen sen paikoilleen, j�rjesteli
keve�t� kes�asuansa hiukan ja poistui lounaiseen suuntaan, samoten
aukioiden poikki ja harvakasvuisten tammilehtojen l�pi niin suoraan
ja vakaasti kuin vaiston johtamana.

"Siin� h�n meni kuin mehil�inen pes�lleen, kohti St. Josephin virtaa,
miss� h�n kai piankin tapaa yst�vi� ja naapureita", sanoi Le Bourdon.
"Mit�, l�hd�ss�k� olet sin�kin, chippewa?"

"T�ytyy menn� nyt", vastasi chippewa suopeasti. "Sitte taas tulen
sy�m��n lis�� hunajaa -- tuomaan hyvi� tietoja, toivon -- ei Kanada
t��ll�", laskien sormensa syd�melleen, "pelkk� yankee".

"Herran haltuun, chippewa. Meille tulee rauhaton kes�, ja odotan
kuulevani nime�si mainittavan sodissa p��llikk�n�, joka ei tunne
mit��n pelkoa."

Kyyhkynsiipi pudisti h�nen k�tt��n, katsahti puolittain
yst�v�llisesti, puolittain halveksivasti Whisky-Keskukseen, ja meni
menojaan. Hiipuvan liesivalkean ��reen seisomaan j��neet huomasivat,
ett� chippewa suuntasi kulkunsa j�rve� kohti, suoraan sivulle
pottawattamien tolasta. Edellinen n�ytti heist� my�s etenev�n kahta
vertaa nopeammin kuin j�lkim�inen. Vajaassa kolmessa minuutissa
oli nuori intiaani kadonnut tammistoon, vaikka h�nell� oli ollut
samottavanaan jokseenkin laaja aho.




3. LUKU.

Intiaanit sotajalalla.


Kun Gershomilla ei n�kynyt olevan mit��n l�ht�aikeita, ryhtyi Le
Bourdon jokap�iv�iseen ty�h�ns� niin j�rjestelm�llisesti ja tyynesti
kuin olisi ollut yksin��n. Ensim�iseksi teht�v�kseen valmistausi
h�n noutamaan edellisen� p�iv�n� tavattua hunajavarastoa; Gershom
tarjoutui auttamaan, ja he ahersivat kahden kesken hyv�ss� sovussa ja
luottamuksessa.

Kalamazoo oli polveileva joki, ja se kaarsi Le Bourdonin majan
kohdalta noin sadan kyyn�r�n p��h�n kelopuusta, johon mehil�iset
olivat tehneet pes�ns�. Ben luonnollisesti tahtoi k�ytt�� t�t�
seikkaa hunajan hakemiseen vesitse. Laitettuaan kaikki kotona
turvalliseen kuntoon astuivat h�n ja Gershom kanoottiin, ottaen
matkalleen kerrassaan nelj� pyssy�. Mukaan p��si hirsikopistaan my�s
iso ja vanttera kahlekoira, jolla oli n�ht�v�sti is�nt�ns� ammatista
johdettuna nimen� "Kenno"; iloisena loikki uljas otus edes takaisin
mehil�ispyyt�j�n ymp�rill� ilmaisemassa kiitollisuuttaan ja tepasteli
vire�sti rantaan. Kahden miehen melomana kiiti keve� alus melkoisen
nopeasti vastavirtaankin, ja nelj�nnestunnin kuluttua l�heniv�t he
niemekett�, josta olivat kaataneet puunsa. Koiran levottomuus her�tti
silloin is�nn�n huomiota, ja h�n huomautti siit� kumppanilleen.

"Se vainuaa riistaa", vastasi Whisky-Keskus, joka viinanhimostaan
huolimatta oli sek� j�rkev� ett� p��tt�v�inen mies. "En yht��n
ihmettelisi, vaikka tapaisimme karhuja k�rkkym�ss� hunajaamme!"

"Sellaista on kyll� sattunut minulle", sanoi mehil�ispyyt�j�;
"kahdesti ovat ne pahalaiset h��t�neet minut tieheni ja anastaneet
saaliini".

"Silloin ei sinulla ollut kumppania, veikkonen", tuumi Gershom,
kohottaen rihlapyssyn ja huolellisesti tarkastaen sen piit� ja
sankkiruutia. "Niit� tarvitaan koko iso perhe karkottamaan _meit�_
puulta, sill� min� olen p��tt�nyt vied� Dollylle ja Kukalle makeita
tuliaisia."

Noustuaan maihin ja kiinnitetty��n veneens� tyynnytti Le
Bourdon maltittoman koiran, joka oli tottunut niin ehdottomaan
kuuliaisuuteen, ett� se nytkin taipui j�tt�ytym��n miesten taakse.
Mehil�ispyyt�j� nimitt�in arveli vihollisten varmasti olevan
hunajapuun luona, joten h�n ei tarvinnut vakoojaa, vaan tahtoi
silm�ill� asemaa rauhassa. Kumpainenkin kahta pyssy� kantaen
astelivat miehet aukiolle, jonne puu oli n�kyviss�, ollen kaadettu
tihe�n metsik�n laidasta ulosp�in. Ben otti nyt kaukoputkensa
esille ja alkoi vakavasti tarkata edellisen� iltana h�iritsemiens�
hunajanker��jien tilaa.

"Katsohan noita el�vi�, miten kiukkuisina ne hy�riv�t", sanoi h�n
kumppanilleen, ojentaen t�lle t�hystimen. "Sellaisessa vimmassa en
ole viel� koskaan n�hnyt mehil�is-yhteiskunnan olevan. Tavallisesti
ne muutamia tunteja pes�puunsa kukistumisen ja suunnitelmiensa
h�iriytymisen j�lkeen heitt�v�t asian silleen ja parveilevat etsim��n
uutta pes�paikkaa, ryhty�kseen kiireimmiten kokoamaan talvivarastoa.
Mutta tuolla ne kaikki viel� kuhisevat ontelon ymp�rill� kuin aikoen
kest�� piirityst�."

"Onpa niit� totisesti juhlallinen liuta", my�nsi Gershom, "ja jos
aiot hy�k�t� moisten vihollisten kimppuun, niin on minusta tuskin
etumieheksi. Mik� kumma noita itikoita riivaa? Eiv�th�n toki yritt�ne
pystytt�� puuta takaisin kannolleen!"

"N�etk� parven niit� juuri mets�n laidassa -- hiukan etel�mp�n�?"
kysyi Le Bourdon.

"N�enp� kyll�! Paljon on niit� siell�kin, ja n�ytt�v�t liehuvan edes
takaisin sen ja puun v�li� kuin tulipalon sammuttajat vesisankoineen."

"Karhut ovat siell�", huomautti mehil�ispyyt�j� tyynesti; "sellaiset
liikkeet tunnen vanhastaan. Mesik�mmenet vaanivat tiheik�ss�,
mutteiv�t uskalla tulla ulos sellaista yhteiskuntaa vastaan. Olen
kuullut mehil�isten oikein kiukustuneina h�tyytt�v�n karhuja
penikulmien p��h�n."

"Jopa on pikku herhil�isill� sisua! Mutta miten on meid�n
menetelt�v�, Bourdon, sill� kotiv�keni pit�� saada hunajaa? Puolet
on minun, tied�th�n, eik� tee mieleni luopua. Ja jos voin uskoa
silmi�ni, Bourdon, pilkist��kin karhun turpa tuon vanhan hongan takaa
-- tuosta, miss� metti�iset ihan pimitt�v�t ilman!"

"Siit� ei ole ep�ilyst�k��n", vahvisti Le Bourdon rauhallisesti,
hymyillen Gershomin itsen�iselle tasanjaolle, jonka kohtuullisuutta
vastaan h�n katsoi tarpeettomaksi mit��n muistuttaa. "Ja tuolta tulee
kokonainen karhu", lis�si h�n samaan tapaan, mutta samalla tarkastaen
molempia pyssyj��n; "jopa l�htev�t joukolla liikkeelle ja n�kyv�t
olevan tosissaan".

Niin olikin asian laita. Kerrassaan kahdeksan karhua, joista
kuitenkin puolet aivan nuoria, ilmestyi hyppelehtien puunrunkojen
yli. Otsot s�nt�siv�t hunajapuuta kohti kuin rynn�ten yhteisest�
sopimuksesta linnotusta vastaan. Hy�kk��j�in tulo h�lytti hy�nteiset
t�ysin voimin taisteluun, ja kun k�mpel�ist� el�imist� etumainen
ehti puun luo, kietoi sen sankka mehil�ispilvi, joka oli kokoontunut
puolustamaan aarteitaan. Kontio luotti turkkinsa paksuuteen ja
luonnolta saamiinsa torjumisv�lineihin, jotapaitsi se oli liiaksi
kiihkoissaan p��sem��n k�siksi hunajaan, v�litt��kseen pikku
sankareista; se pisti kuononsa sis�lle rei�st�, varmaankin toivoen
saavansa sen suoraa p��t� vajotetuksi makeaan tahtaaseen. Karjahdus,
kavahdus taaksep�in, etuk�p�lien viuhtominen ja ilman haukkominen
ilmaisivat heti, ett� korven kuningas oli kohdannut tehokkaampaa
vastarintaa kuin oli odottanut.

Tuossa tuokiossa seisoivat kaikki karhut takajaloillaan, huitoen
ilmaa etuk�p�lill��n ja loksautellen leukojaan oikealle ja
vasemmalle, tuimassa ottelussa miltei n�kym�tt�mien vihollistensa
kanssa. Vaisto korvasi tieteen, ja vihollistensa paksusta ja
tuuheakarvaisesta peitteest� huolimatta osasivat mehil�iset
t�hd�t� pistojaan suojattomiin kohtiin, kunnes nelijalkaisten oli
pakko kieri� ruohossa, rusentaakseen ahdistajansa. T�m� keino
tehosikin osaksi; mehil�isi� tuhoutui suurin m��rin kontioiden
piehtaroimisessa. Mutta t�ss�kin taistelun tiimellyksess� ilmestyi
aina uusia hy�kk��ji� kaatuneiden tilalle, ja lukum��r� tuntui
alkavan p��st� voitolle voimasta. T�ss� ratkaisevassa vaiheessa,
kun karhut n�yttiv�t v�syv�n mielett�m�st� reuhtomisesta ja tyhj�n
hosumisesta, katsoi Le Bourdon viisaaksi toimittaa joukkonsa
n�ytt�m�lle. Molemmat miehet laukaisivat yhtaikaa, ja kumpainenkin
osasi; isoin karhu j�i henget�nn� paikalle, toinen sai pahan haavan.
T�t� menestyst� seurasi uusi yhteislaukaus, joka haavotti taas kahta
vihollista. Otuksien l�ntyst�ess� tiehens� varasivat miehet pyssyns�
uusilla panoksilla, ja heid�n l�hestyess��n taistelukentt�� oli se
tyhj� sek� karhuista ett� mehil�isist�, kahta kaatunutta kontiota
lukuunottamatta. Pes�ns� puolustajat seurasivat �skeisi� h�tyytt�ji�
t�ysilukuisina, aavistamatta uusien vihollisten tuloa.

Mehil�ispyyt�j� ryhtyi nyt kumppaninsa kanssa toimenpiteisiin
hy�nteisten paluun varalta, sill� sit� ei tarvinnut pitk��k��n aikaa
odottaa. Edellinen sytytti nuotion, johon Gershom kantoi kuivia
risuja ja kalikoita, kunnes kirkas loimu kohosi kohti taivasta.
Takaisin tullessaan havaitsivat mehil�iset uusien h�iritsij�ins�
siten vet�ytyneen tulimuurien suojaan. Tuhansia pikku el�vi�
sai surmansa t�st� ihmisen viekkaasta keksinn�st�, ja loput
l�ksiv�t tovin kuluttua p��llikk�jens� johtamina hakemaan toista
talletuspaikkaa uutteruutensa tuloksille.

Vasta puoleltap�ivin p��siv�t Ben ja Gershom p�tkim��n ja halkomaan
puuta; siihen saakka olivat mehil�iset viivyskelleet kukistuneen
pes�ns� l�hettyvill�, ja olisi ollut vaarallista edet� savun ja
kuumuuden turvista. Miehet olivat tuoneet kanootissa kirveit�,
kiiloja ja kurikan, ja kun molemmat olivat sellaisten ty�kalujen
k�tevi� pitelij�it�, oli puun ontelon sis�lt� pian paljastettu.
Ehtoop�iv�n kuluessa juoksutettiin hunaja nassakoihin, n�m�
siirrettiin kanoottiin, ja hyvill� mielin olivat miehet p�iv�ty�ns�
p��ttymisest�, kun illalla uupuneina istuutuivat mets�pirtin l�hteen
partaalle aterioimaan.

"Se taisi olla viimeinen onkimani pes� t�ksi kes��", puheli Le
Bourdon. "T�k�li on minulla ollut onnea, mutta rauhattomina aikoina
ei ole hyv� oleskella kovin kaukana kotoa. Minua ihmetytt��, Waring,
ett� sin� olet l�htenyt liikkeelle t�llaisten kuulumisten kiert�ess�
tienoolla."

"Kyll� Dolly pit�� varansa", vastasi Gershom huolettomasti; "ei h�nt�
h�t� heiluttele".

"Hyv� ett� paikkasi on niin turvallinen", sanoi mehil�ispyyt�j�
miettiv�sti; "mutta minun asemani on liian heikko, viipy�kseni en��
yksin�ni t��ll� tammistoahoilla. Whisky-Keskus, min� aion l�hte�
pois; palaan uutisasutukseen ennen kuin punanahat todenper��n
nousevat sotajalalle. Jos j��t auttelemaan hunajani ja muiden
varastojeni lastaamisessa kanoottiin ja melomisessa alas virtaa, niin
korvaan vaivasi kunnollisesti."

"Ka, yht� mieluusti min� sen teen kuin muutakaan. Ansiohommat ovat
t��ll� salomailla siksi harvinaisia, ett� on parasta tarrata kiinni,
kun tarjotaan. Tulin t�nne vasiten tapaamaan sinua, kuultuani er��lt�
matkalaiselta, ett� olit n�ill� paikoin jokivarren tammistossa
metti�isten haussa. Dolly ei pid� mist��n maallisesta ravinnosta
niinkuin hyv�st� mets�hunajasta."

Seuraavana aamuna ryhtyi mehil�ispyyt�j� j�rjest�m��n majanmuuttoa,
sill� paikoilleenj��minen tuotti nyt liian suurta vaaraa, kun
pottawattamiekin oli osunut h�nen pirtilleen. Oli varsin mahdollista,
ett� vanhan p��llik�n heimolaisia saattoi jo parin p�iv�n kuluttua
ilmesty� tavottamaan h�nen p��nahkaansa. Hyv� keskin�inen ymm�rrys
vallitsi nyt miesten kesken, sill� Gershomin paremmat ominaisuudet
virkosivat nopeasti, h�nen �lyns� ja tunteittensa vapautuessa
alituisesta ikeest��n. H�nen oma pikku whiskyvarastonsa oli
lopussa, ja Le Bourdon katsoi turhaksi ilmottaa, ett� h�nell�kin
oli satunnaisten tarpeiden varalla ruukullinen konjakkia; t�m�n
h�n saikin sitte piilotetuksi tyhj��n ruutinassakkaan parilla
majavannahalla verhottuna, kun siirsi tavaroitansa kanoottiin,
Gershomin toimekkaasti ahertaessa apuna.

Mehil�ispyyt�j� oli p�iv�� ennen vieraitten tuloa ampunut uroshirven
ja kantanut nelj�nneksen lihoista olallaan kotiin, ripustaen loput
puun oksaan taitelle. Koska he saattoivat matkallaan tarvita
riistaa, niin Ben arveli parhaaksi k�yd� Gershomin kanssa noutamassa
saaliinsa; taivalta oli noin kolme penikulmaa. Silt� varalta, ett�
veren haju oli ker�nnyt susia paikalle, vaikka n�m� eiv�t voineetkaan
ylt�� saaliiseen, otti kumpainenkin rihlapyssyn kainaloonsa, ja
Kenno sai tulla mukaan. Er�mies haasteli vilkkaasti kumppaninsa
kanssa, joka osottausi hyvinkin tietorikkaaksi monilla rajalaisel�m�n
aloilla. Kyselless��n laivojen kulkua j�rvill� ja muuta sellaista,
mit� h�nen t�ytyi ottaa lukuun matkallaan Detroitiin, oli h�n
p��ssyt noin kahdeksan kyyn�r�n p��h�n tappopaikalta, kun koiran
liikkeet �kki� her�ttiv�t h�nen huomiotaan. Se ei en�� tapansa
mukaan juoksennellut edes takaisin tolallaan, haistellen oikealle
ja vasemmalle, vaan eteni varovasti p�� alhaalla, n�ht�v�sti
tunnustellen tiet��n vainun avulla, niinkuin olisi ilmassa ollut
voimakasta hajua.

"Niin totta kuin nimeni on Gershom", virkahti Waring, juuri kun h�n
ja Ben olivat pys�htyneet silm�ilem��n ymp�rilleen, "onkin tuolla
intiaani! Istuu, pakana, tuon ison tammen juurella -- tuolla hiukan
oikealla, ja Kenno vainusi sen. Mies nukkuu rihlapyssy polvilla; ei
piittaa h�n paljoakaan susista tai karhuista!"

"Kyll� n�en", vastasi Le Bourdon, "ja minua sek� kummastuttaa ett�
surettaa. On hiukan merkillist�, ett� juuri t�h�n aikaan liikkuu niin
paljon vieraita pyyntimaillani, kun ennen sain olla hyv�ss� rauhassa.
T�llaisessa tungoksessa asustaminen alkaa tuntua tukalalta, Waring!
No, muuttamassahan olen, joten asialla ei kohtsilt��n ole v�h��k��n
v�li�."

"Jo nukkuukin sike�sti!" ihmetteli Gershom, pys�htyess��n
kymmenkunnan kyyn�r�n p��h�n intiaanista tarkastamaan h�nt� l�hemmin.

"H�n ei milloinkaan her��", huomautti mehil�ispyyt�j� juhlallisesti;
"mies on kuollut. Katso -- ohimo on veress�, ja pyssynluoti on
j�tt�nyt siihen reik�ns�."

Puhuessaan h�n astui eteenp�in ja kohotti jonkunlaista lointa,
joka aikoinaan somistuksena oltuaan oli nyt huolettomasti heitetty
entisen omistajansa p��n yli. N�kyviin tulivat Hirvenjalan tutut
kasvonpiirteet -- pottawattamien, joka oli vasta edellisen� p�iv�n�
l�htenyt heid�n luotansa! Soturilta oli luoti l�vist�nyt p��n, ja
p��nahka oli nyljetty. Ruutisarvi oli tyhjennetty, luotikukkaro
samaten, mutta muuta ei kaatuneelta oltu riistetty. Ruumis oli
asetettu istualleen puuta vasten ja j�tetty siihen keskelle tammistoa
petoel�inten saaliiksi, luut lumituiskujen ja sateiden valkaistaviksi.

Mehil�ispyyt�j�� v�risytti h�nen katsellessaan kammottavaa
v�kivallan merkki�; rauhallinen saloseutukaan ei siis tarjonnut
suojaa verit�ilt�. Ett� Kyyhkynsiipi oli surmannut �skeisen
p�yt�kumppaninsa, sit� ei Le Bourdon ollenkaan ep�illyt, ja
h�nt� tymp�isi se ajatus. Vaikka h�n oli itse aavistellut pahaa
pottawattamien vihamielisyydest�, niin olisi h�n suonut t�m�n teon
tekem�tt�m�ksi. Molempien intiaanien keskin�inen ep�luuloisuus oli
ollut kyll�kin ilmeinen; mutta mehil�ispyyt�j� ei olisi osannut
aavistaa sen niin pian johtavan n�in kamalaan tulokseen.

Yh� vakavampina k�sittiv�t miehet, ett� heid�n tuli valmistautua
tukemaan toisiansa t��ll� saloseudulla, kun nyt alkuasukasheimot
olivat niin selv�sti joutuneet v�kivallan tekoihin kesken��n. Gershom
oli n�hnyt s��nn�t�nt� rajalaisel�m�� enemm�n kuin yksin�inen
kumppaninsa, h�n kun oli el�nyt niin likeisess� yhteydess�
"tuliveden" kanssa; mutta h�nt�kin kammoksutti pottawattamien
�killinen loppu. He eiv�t soveliaiden ty�kalujen puutteessa
yritt�neet haudata ruumista, sill� sudet olisivat helposti kaivaneet
esille ohuesti mullatut j��nn�kset.

Hirvenlihat l�ytyiv�t koskemattomina, ja kumpainenkin nosti
taakkansa olalleen. Virralle palatessaan he karttoivat kuolleen
intiaanin ohitse johtavaa polkua ja suorittivat viimeiset
puuhansa mahdollisimman joutuisasti, kunnes kanootti kellui joen
keskiv�yl�ss�. Kalamazoo ei yleens� ole vuolas, joskin siin�
paikotellen on virtaviakin taipaleita ja putouksiakin, ja enimm�kseen
solui kanootti tasaisesti ja keve�sti alasp�in, melan hiljalleen
lykkim�n�. Miehist� ei kumpainenkaan ponnistellut paljoa, painuessaan
matkansa m��r�� kohti, vauhti kun v�h�ll� pysyi riitt�v�n hyv�n�.
T�ten saivat he rauhallista tilaisuutta pakinoimiseen.

"On sinulla sent��n harvinainen ammatti!" huudahti Gershom Waring,
tovin ��nett�m�n� tarkasteltuaan veneen keskelle kasattuja
hunajanassakoita. "Kerrassaan kummallinen ja harvinainen ammatti!"

"Se soveltuu luonteelleni", vastasi mehil�ispyyt�j� hieman
surumielisesti hymyillen, sill� h�n ei voinut olla pahottelematta
mets�pirttins� j�tt�mist� kylmilleen, saatuaan sille paikan valituksi
kaikkia ammatilleen suotuisia n�k�kohtia silm�ll�pit�en. "T�m� kes�
olikin tuottoisa, ja hunaja erityisen hyv�tuoksuista, niin ett� sit�
olisi nyt saanut kaupaksi runsaamminkin ja kelpo hinnasta."

H�n haasteli kumppanilleen mielell��nkin el�m�ntavoistaan. H�n piti
ammatistaan; h�n oli kenties liiaksikin kiintynyt yksin�isyyteen, ja
h�nt� elvytti se pikku j�nnitys, jota luonnollisesti tuottivat h�nen
"mehil�is-ongintansa", vaihtelevat l�yt�ns� ja voittonsa. T�llainen
ammatti ei ollut juuri milloinkaan rasittavaa, mutta terveellist�
liikuntoa ja mieluisaa ulkosalla oleskelua se antoi kylliksi. Luonnon
salaisuuksista huvitettuna seurasi h�n vieh�ttyneesti noiden pikku
el�vien hy�rin��, joiden vaivann�k�� h�n tosin k�ytti hyv�kseen
ihmiselle suotuna luonnon antimena, mutta suopeasti ja malttavasti.
Niin suurta harrastusta her�ttiv�t Le Bourdonissa toisinaan h�nen
pikku kumppaninsa, ett� h�n oli nyt t�n�kin kes�n� s��st�nyt kolme
l�yt�m��ns� pes��, havaittuaan niiden asukkaat nuoriksi mehil�isiksi,
jotka eiv�t olisi kunnollisesti kyenneet uuteen parveiluun.

Waring kuunteli p�� rintaan painuneena, syviss� mietteiss�,
n�ht�v�sti vertaillen omaa tarkotuksetonta el�m��ns� toisen terveihin
oloihin. H�nen kasvonpiirteist��n saattoi viel�kin n�hd�, ett� h�n
oli ollut kaunis mies, reipas ja toivehikas kansalainen, johon nyt
olivat v�kijuomat painaneet vastenmielisen leimansa. Sen ehtoop�iv��
ja koko seuraavan y�n lipui kanootti esteett�m�sti alas virtaa,
ja sill�v�lin jutteli my�s Gershom el�m�ns� vaiheista. H�n oli
lapsuudessaan saanut jonkun verran kasvatusta eik� selvin� hetkin��n
tuntunut ollenkaan niin sivistym�tt�m�lt� kuin heitt�ytyess��n
alkoholin tylsytt�m�n� rennoksi ja ylimieliseksi. Ainoan sisarensa
h�n kertoi joutuneen er��n naissukulaisen hoitoon, joka oli
suojatilleen toimittanut enemm�nkin opetusta kuin Massachusettsin
valtion alkeiskouluissa tarjottiin. Tuon sukulaisen kuolema ja
Gershomin naimisiinmeno toimittivat sisaren j�lleen h�nen luokseen,
t�m�n ollessa viel� aivan nuori.

Siit� ajasta alkoi perheen kiert�j�el�m�. Ennen kuin Uuden
Englannin valtioihin perustettiin tehtaita, luovutti se alue
j�rjestelm�llisesti v�enlis�yksens� l�ntisiin ja etel�isiin
valtioihin. L�nteen siirtyi my�skin Gershom ja oppi matkoillaan
turvautumaan alkoholin petolliseen virkistykseen. Onneksi ei
rouva Waringilla ollut lapsia, mik� seikka lievensi nais-parkain
kovia kokemuksia. Synnyinseudulta l�hdett�ess� oli Gershomilla
toistatuhatta dollaria rahaa, omina ja sisarensa yhteisin� varoina,
mutta h�nen tullessaan Detroitiin ei ollut j�ljell� sataakaan.
Matkalla oli kuitenkin kulunut useita vuosia. Waring liittyi
siell� sotakapakoitsijaan, joka oli l�hd�ss� Michilimackinaciin
er��n sotav�enosaston mukana, ja siten oli h�n lopulta johtunut
vaihtelevissa yrityksiss��n pyrkim��n viimeksimainitusta paikasta
omalla kanootilla Michigan-j�rven p��h�n, miss� Chicagon nykyisell�
paikalla oli Fort Dearbornin varustus.

T�t� matkaansa varten ei Waringilla ollut mit��n aivan m��r�tty�
suunnitelmaa. H�nen tapansa olivat her�tt�neet pahastusta
Michilimackinacissa, ja oma levottomuuskin pakotti h�nt�
tunkeutumaan yh� syvemm�lle salomaihin. Kaikilla retkill� seurasivat
l�mminsyd�miset naiset h�nen vaiheitaan, toinen syyst� ett� oli
h�neen kiintynyt vaimona, toinen sisarrakkauden sitomana. Kanootin
saapuessa Kalamazoon suulle ajoi navakka tuuli sen jokeen. Gershom
keksi valmiiksi rakennetun hirsituvan tyhjilleen j�tettyn�, poikkesi
maihin ja oli jo mets�stellyt ymp�rist�ll��n kaksi viikkoa, kun kuuli
puhuttavan mehil�ispyyt�j�st� ja pist�ysi t�m�n luo vieraisille.

Sellaisen yleiskuvan muodosti itselleen mehil�ispyyt�j� h�nen
puheistaan, t�ydennelless��n niit� omilla p��telmill��n.
H�n huomautti vakavasti, ett� heid�n t�ytyi piammiten sopia
toimenpiteist� omaksi turvallisuudekseen, joten Gershominkin oli
mietitt�v� uutta suunnitelmaa el�m�lleen.

"Pahat ovat ajat", huudahti t�m�, kun h�nen kumppaninsa oli
selitellyt, mihin kiusoihin he saattoivat joutua ennen kuin p��siv�t
maan asuttuihin osiin, "pahat kerrassaan! Kyll� ymm�rr�n kaikki mit�
tahtoisit sanoa, Bourdon, ja kummastelen itsekin, ett� ennakolta
ajattelematta toimitin v�keni t�llaiseen asemaan. Mutta erehdyksi�
sattuu sent��n parhaillekin ihmisille, ja minun kai piti tehd� t�m�
tyhmyys."

"Minun ammattini puhuu puolestaan", virkkoi mehil�ispyyt�j�;
"jokainen oivaltaa, ett� mehil�isten hakijan on ment�v� sinne, miss�
niit� on. Mutta minun t�ytyy tunnustaa, Gershom, etten oikein tajua
sinun yrityst�si. Sanot, ett� sinulla on kaksi t�ytt� tynnyrillist�
whisky� --"

"_Oli_, Bourdon, huomaa se -- sill� toinen lienee valitettavasti
tullut jo puoliv�liin kulutetuksi."

"No, oli ainakin ennen kuin aloit omaksi ostajaksesi. Mutta nyt
olet asettuneena Kalamazoon suuhun puolentoista whiskytynnyrin
omistajaksi, itse ainoana juojana. Minun j�rkeeni ei mahdu, mist�
siin� tulee liikevoittoa."

"Unohdat intiaanit. Tapasin Mackinawissa miehen, joka toi
kanootissaan vain _yhden_ tynnyrillisen ja sai sill� niin paljon
nahkoja, ett� arveli voivansa perustaa Detroitiin sekatavarakaupan,
muutettuaan ne rahaksi. Mutta min� olin sotamiesten j�ljill� ja aioin
k�yd� whiskykauppaa Fort Dearbornissa. Sotamiehille ja intiaaneille
saattaa myyd� kannuttain p�iv�ss�, ja hyv�st� hinnasta."

"Se on huonoa kauppaa parhaimmillaankin, Waring, ja nyt ollessasi
maistamattomana neuvoisin sinua pysym��nkin erill�si koko juomasta."

"Kenties teen sen, jahka nuo kaksi tynnyrillist� ovat lopussa.
Olen sit� jo useasti ajatellut, ja yht�mittaa ovat Dolly ja Kukka
minua siihen kehottaneet; mutta vanhoista tavoista on vaikea luopua
yht�kki�. Kunhan vain saisin supistetuksi m��r�ni kortteliin p�iv�ss�
vuodenkin ajaksi, niin luulisin v�hitellen voivani tehd� t�yden
k��nn�ksen. Tied�n yht� hyvin kuin sin�kin, Bourdon, ett� kohtuus on
ihmiselle kaikessa paras."

Kumppanin puolustelut saivat Le Bourdonin mietiskelem��n
Whisky-Keskuksen tilaa enemm�n kuin h�n olisi muutoin saattanut
v�litt�� siit�. Vaikka h�n ei olisi katsonutkaan asiakseen huolia
miehen omasta menestyksest� ja h�nen perheens� onnellisuudesta,
oli h�nen nykyisiss� olosuhteissa ainakin ajateltava yhteisen
turvallisuuden vaatimuksia. Boden oli p��tt�v�inen ja lujaluontoinen
mies, ja h�n oli selv�j�rkinen syihin ja seurauksiin n�hden.
Yksin�inen el�m� oli kasvattanut h�ness� harkintakyky� ja
itsen�isyytt�, joka sai h�net ratkaisemaan varovasti, mutta sitte
toimimaan ripe�sti. Heid�n laskeutuessaan alas virtaa pohti
h�n senvuoksi Gershom Waringin koko asemaa ja mahdollisuuksia
tasapuolisesti ja tarkoin, kunnes vakautui siit�, mit� oli teht�v� ja
miten.

Kanootti ehti virran suulle vasta kolmannen vuorokauden ehtoop�iv�n�.
V�limatkakin oli melkoinen, mutta viivytyst� tuottivat my�s virtaan
ajautuneet esteet. Heid�n l�hestyess��n paikkaa, jonne Gershom oli
j�tt�nyt vaimonsa ja sisarensa, huomasi Le Bourdon kumppaninsa k�yv�n
yh� levottomammaksi n�iden kohtalosta. H�nen ilmeinen huolestuksensa
siit�, ett� kotiv�en asiat eiv�t kenties olleetkaan toivotulla
kannalla, osotti h�nell� olevan ainakin jonkun verran syd�nt�, niin
ajattelemattomasta kuin h�n olikin j�tt�nyt heid�t turvattomiksi.

"Pelk��np�, ett� ihminen ei tule kaikkea niin miettineeksi kuin
h�nen pit�isi, kun h�nell� on nestett� nupissaan", virkkoi h�n juuri
kun kanootti k��ntyi viimeisen niemen nenitse; "muutoin en olisi
_voinut_ j�tt�� heit� noin yksin�iseen paikkaan. Luojan kiitos,
maja on toki j�ljell� -- ja sielt� nousee savua, jolleiv�t silm�ni
pet�! Se sent��n viihdytt��!" ja harhaileva puoliso ja veli huokasi
huojentuneesta "Jos siell� on tulta, niin siell� t�ytyy olla sen
sytytt�j�t, ja t�h�n vuodenaikaan merkitsee tuli my�s, ett� siell� on
jotakin sy�t�v��. Olen pahoillani, Bourdon, etten ollenkaan muista,
j�tink� kotiin edes ruokaa --"

Gershom vaikeni �kki� ja pudotti melansa kuin herpaantuneena.
T�hyst�ess��n ymp�rilleen, n�hd�kseen mik� odottamaton tapaus oli
siten vaikuttanut miehen tunteisiin, huomasi Le Bourdon naishenkil�n
seisomassa rantat�yr��ll�, jolta avautui melkoisen laaja n�k�ala
virralle -- ep�ilem�tt� tarkasteli t�m� kanootin tuloa.

"Tuolla h�n on", virkkoi nyt Waring s�ve�sti; "ja tuolla on Dolly
varmaankin viett�nyt puolet aikaansa poissaollessani, odottaen
n�kyviins� ensim�ist� vilahdusta minusta mokomasta kotiin palaamassa.
Sellainen on nainen, Bourdon, ja taivas minulle suokoon anteeksi, jos
olen unohtanut heid�n luonnonlaatunsa silloin kun minun olisi pit�nyt
se muistaa."

"Tuo on kaunis n�ky, Gershom, ja se melkein saa minut yst�v�ksesi!"
kiitti mehil�ispyyt�j�. "Miehell�, johon s��lliset naiset ovat niin
kiintyneit�, t�ytyy olla hyvi� piirteit�. Vaimosi itkee, varmaankin
niin iloissaan kotiutumisestasi."

"Se on Dollyn tapaista", sanoi Gershom tukahtuneesti,
ponnistellessaan mielenliikutuksensa salaamiseksi. "Laskehan kanootti
kummun juurelle, poiketakseni siin� maihin. Minun on ment�v�
virkkamaan pari sanaa Dolly-paralle; melo sin� sitten edelleen ja
ilmota Kukalle, ett� min� olen l�hettyvill�."

Mehil�ispyyt�j� totteli ��neti, luoden uteliaita silm�yksi�
kunnaalle, n�hd�kseen millainen nainen Whisky-Keskuksella saattoikaan
olla vaimona. H�nen kummastuksekseen ei Dorothy Waring ollut
ainoastaan siististi, vaan siev�stikin puettu, ik��nkuin olisi
h�n tahtonut pit�� erityist� huolta ulkoasustaan, toivottaakseen
kuljeksivaa miest�ns� tervetulleeksi kotiin. T�m�n verran enn�tti Le
Bourdon havaita kumppaninsa astuessa rannalle, sill� hienotunteisuus
esti h�nt� l�hemmin silm�ilem�st� odottavaa. Kotvasen kuluttua ehti
er�mies itse perille, meloen kanootin rantaan juuri sen lehdon
alapuolelle, miss� tupa sijaitsi. Kenties johtui h�nen pitk�llisest�
erakkoel�m�st��n, ett� se olento, jonka h�n nyt kohtasi, n�ytti
h�nest� pikemmin kuuluvan toiseen maailmaan kuin siihen, miss� h�n
tavanmukaisesi asusti.

Hipi�lt�ns�, hiuksiensa v�rilt� ja kasvojensa reunapiirteilt�
muistutti Margery Waring paljonkin velje�ns�, mutta runsaasta
taivasalla oleskelusta huolimatta oli h�nen ihonsa kuulaan
valkoinen, jollaista saattoi odottaa n�kev�ns� suurkaupungin
suojamassa, vaan tuskin salomailla, kun taasen huulten, poskien
sek� lievemmin leuan ja korvalehtien ruso vivahteli hohteina, joita
olisi tottunutkin siveltimen pit�j� kenties saanut kauvan turhaan
tavotella. H�nen kasvojansa el�v�itti sama selv�piirteisyys kuin
veljenkin, mutta sukupuolen ja i�n suoman s�veyden lis�ksi ei
niiden tenhoavaa s��nn�llisyytt� ollut haittaamassa mik��n
ruumiin- tai luonteenheikkouden leima. Silm�t olivat siniset ja kutrit
niin l�heisesti kullankarvaiset kuin ihmishiukset voivatkin olla.
Toiminta, vaihteleva el�m� ja alituinen oleskelu ulkosalla eiv�t
olleet antaneet t�lle harvinaisen viehke�lle tyt�lle ainoastaan
terveytt�, vaan my�skin sen ilmaukset. Kuitenkaan h�n ei ollut
miss��n suhteessa karkea tai n�ytt�nyt uurastajalta; k�det vain
ehk� hiukan ilmaisivat, ett� h�n ei s��stellyt itse��n, kun kykeni
tuottamaan hy�ty�. Margaret Waringissa ilmeni se miellytt�v�
hentouden ja ruumiillisen tarmokkuuden yhtym�, jota h�nen luokkaansa
kuuluvassa amerikalaisessa tyt�ss� kenties tavataan useammin kuin
juuri mink��n muun kansallisuuden nuoressa naisessa.

Vieraan l�hestyess� ilmaisivat t�m�n vieh�tt�v�n olennon kasvot sek�
ihmetyst� ett� tyytyv�isyytt�; oli kummastuttavaa, ett� Gershom oli
kohdannut kumppanin t�llaisella saloseudulla, ja hauskaa, ett� tulija
ei n�ht�v�sti ollut tavallinen viinanhakija.

"Sin� olet Kukka", virkkoi mehil�ispyyt�j�, tarttuen puolittain
vastahakoisen tyt�n k�teen niin kunnioittavasti ja yst�v�llisesti,
ett� t�m� ei voinut kielt�yty�, vaikka ep�ilikin, tokko oli aivan
sopivaa suoda t�llainen vastaanotto ventovieraalle, "Kukka, josta
Gershom Waring puhuu niin usein ja hell�sti?"

"Olet siis veljeni yst�vi�", vastasi Margery hymyillen niin
herttaisesti, ett� Le Bourdon katseli h�nt� ihastuksissaan "Kyll�p�
olemme iloissamme h�nen paluustaan! Viisi kamalaa y�t� olemme
k�ly ja min� viett�neet yksin�mme, ja jokaista pensasta olemme
pelj�nneet intiaaniksi siit� saakka kun Gershom l�ksi tapaamaan
mehil�ispyyt�j��, jonka kuulimme asustavan tammistoahoilla. Sin�k�
oletkin se mies?"

"Sama juuri. No, se vaara on kestetty -- mutta l�hell�nne on viel�
vihollinen, joka on voitettava: t��ll� kuuluu olevan whisky�
tynnyreiss�, ja jos n�yt�t minulle s�ilytyspaikan, niin poistan
senkin vaaran ennen kuin sen aineen suosija ehtii h�t��n."

Kauniin neitosen kasvoja kirkasti ymm�rt�v� v�l�hdys. Ensin h�n
karahti miltei tulipunaiseksi; sitte vaalenivat h�nen kasvonsa
kalmankalpeiksi. Puristaen huulensa yhteen h�n seisoi ep�r�iv�n�,
milloin tuijottaen suopean n�k�iseen muukalaiseen, milloin vakaasti
t�hyst�en veljeens� ja k�lyyns� p�in, jotka viel� et��ll� ollen
verkalleen l�hestyiv�t majaa.

"Uskallatko?" kysyi Margery viimein, veljeens� viitaten.

"Kyll� uskallan. H�n on nyt ihan selv�n�, joten h�neen tehoo j�rki.
Meid�n kaikkien vuoksi k�ytt�k��mme t�t� etua."

"Molemmat tynnyrit ovat vajan alla, majan takana."

T�m�n sanottuaan tytt� peitti kasvonsa k�sill��n ja vaipui tuolille
ik��nkuin pelj�ten todistajaksi joutumista siin� kohtauksessa, joka
oli tulossa. Le Bourdon ei siekaillut hetke�k��n, vaan astui ulos
majan takaovesta. Siin� oli tynnyrit ja niiden vieress� kirves. H�nen
ensim�isen� ajatuksenaan oli rusentaa astiat paikoillaan, mutta
samassa muisti h�n, ett� lemu olisi noin l�hell� majaa vastenmielinen
kaikille ja saattaisi �rsytt�� nesteen omistajaa.

Onneksi sijaitsi Whisky-Keskuksen koti jyrk�n vierun kaltaalla,
jonka pohjalla lirisi vuolas puro. Tarttuen l�himp��n tynnyriin
vieritti Le Bourdon sen vaivattomasti rinteen reunalle ja survaisi
sen voimakkaalla potkaisulla menem��n. Se oli tuo puolilleen j��nyt
astia, ja sis�lt� loiskahteli pitkin m�ke�, kun se kieri vinhasti
alas, kunnes puolitiess� eteen osunut kivennyppyl� kolhaisi vanteet
hajalle. Kimmet tipahtivat jyrk�nteelt� veteen ja katosivat sen
mukana.

Hiljainen ilahduksen huudahdus sai mehil�ispyyt�j�n katsomaan
taaksensa, jolloin h�n n�ki Margeryn tarkkaavan puuhaa
j�nnittyneesti. Tyt�n hymyss� ilmeni sent��n s�ikky�kin, ja h�n
pikemmin kuiskasi kuin lausui ��neens�: "Toinen -- toinen -- _se_ on
t�ysin�inen -- ole nopea, ei ole hetke�k��n hukattavana."

H�vitt�j� k�vi k�siksi toiseen tynnyriin ja alkoi kieritt�� sit�
louhikkorinteen partaalle. Se ei ollut niin huokeasti pidelt�v� kuin
edellinen, mutta h�nell� riitti voimia, ja pian poukkoili sekin alas
m�en kuvetta, t�lm�ten samaan kiveen kuin edelt�j�ns�kin ja siit�
sy�ksyen pirstaleina jyrk�nteen yli puroon.

"Siit� urakasta on hyvin suoriuduttu!" huudahti Le Bourdon. "Yksik��n
ihminen ei koskaan sekoa el�imeksi _tuon_ nesteen tautta."

"Jumalan kiitos!" huoahti Margery. "H�n on kovin toisenlainen,
vieras, kun ei ole johonkuhun aikaan maistellut v�kevi�. Ihan sinut
on Kaitselmus l�hett�nyt tekem��n meille t�m�n palveluksen!"

"Sen voin uskoa, sill� niin on meid�n kaikkien laita. Mutta sin� et
saa sanoa minua vieraaksi, hyv� Margery; yst�vyksi�h�n olemme nyt,
kun meill� on t�m� salaisuus kesken�mme."

Tytt� myh�ili ja punehtui; sitte h�nen n�ytti tekev�n mieli kysy�
jotakin. Sill�v�lin olivat he poistuneet vajasta ja istuutuneet
odottamaan Gershomia ja t�m�n vaimoa. Kotvan kuluttua n�m� jo
saapuivatkin, vaimon kasvot loistaen tyytyv�isyydest�, jota h�n ei
yritt�nytk��n salata. Dolly ei ollut yht� kaunis kuin natonsa, mutta
sorea nainen oli h�nkin, vaikka surun raskautusta tuntenut. H�n
oli viel� nuori ja olisi saattanut esiinty� kukkeimmillaan, jollei
Gershomin rappeutumisen murhe olisi h�neen ly�nyt leimaansa. Naisen
syd�nt� elvytt�v� ilo nyt kuitenkin kirkasti h�nen katsantoansa,
ja h�n toivotti Le Bourdonin mit� syd�mellisimmin tervetulleeksi,
ik��nkuin oivaltaen h�nen vaikuttaneen hyv�� Waringiin.
Kuukausim��riin ei h�n ollut n�hnyt miest�ns� ihan omana itsen��n,
ennen kuin nyt t�n� iltana.

"Olen kertonut Dollylle kaikki seikkailumme, Bourdon", huudahti
Gershom, "ja h�n sanoo kaiken olevan t��ll� p�in rauhallista. Kolme
kanootillista intiaaneja kuuluu kyll� kulkeneen t�st� ohi j�rvelle
juuri t�n��n ehtoop�iv�ll�, mutta ne eiv�t n�hneet savua, sill� tuli
oli sammuksissa, niin ett� niiden on t�ytynyt arvella majaa autioksi,
jos siit� mit��n tiesiv�tk��n."

"J�lkim�inen on todenn�k�isemp��", huomautti Margery, "sill� min�
t�hystelin niit� tarkoin rannan py�kkimetsik�st�, eik� t�nne p�in
ollenkaan viitottu tai katseltu, niinkuin olisi tapahtunut, jos
joukossa olisi joku kyennyt n�ytt�m��n toisille mets�m�kin. Taloja
ei t��ll� p�in maata ole niin tihe�ss�, ett� matkamiehet niit�
sivuuttaisivat katsomaan k��ntym�tt�. Intiaanilla on uteliaisuutta
kuten valkoihoisellakin, vaikka h�n niin usein osaa salata sen."

"Etk� sanonut, Kukka, ett� yksi kanootti oli paljon j�ljess� muista
ja ett� siin� kanootissa muuan soturi tosiaan vilkaisi yl�s lehtoomme
p�in, ik��nkuin vaanien majaa?" kysyi Dolly.

"Se tosiaan on mahdollista tai sitte sai pelkoni n�ytt�m��n silt�.
Molemmat edell� menneet kanootit olivat t�ynn� v�ke�, kahdeksan
miest� kumpaisessakin; viimeisess� oli ainoastaan nelj� soturia. Ne
olivat penikulman verran erill��n, ja takimainen kanootti n�ytti
yritt�v�n tavottaa edelliset. En luullut muun kuin kiireen est�neen
viimeisen kanootin miehi� poikkeamasta maihin; mutta kenties se vain
oli turhanaikaista levottomuuttani."

Viehke�n tyt�n poskien tulistuessa kiihtymyksest� ja kasvojen
vilkastuessa eloisiksi n�ytti Margery ihmeellisen siev�lt�; niin
tenhoavaa naista ei mehil�ispyyt�j� mielest��n ollut el�iss��n
n�hnyt. Mutta h�nen sanansa tehosivat er�mieheen yht� suuresti
kuin ulkomuotonsakin, sill� h�n �lysi heti, kuinka suuri merkitys
tuollaisella tapauksella oli heid�n asemassaan. Tuuli oli nousemassa
j�rvell�, ja sen suunta oli kanooteille vastakkainen. Jos villit
katsoisivat tarpeelliseksi etsi� satamapaikkaa, niin he saattoivat
palata Kalamazoon suulle, ja se askel panisi vaaraan heid�n kaikkien
hengen siin� tapauksessa, ett� n�m� intiaanit olivat niit�, joiden
nyt piti ep�ill� olevan brittil�isten palkkaamia.

Asiasta oli siis pidett�v� huolta, ja kun ilta teki tuloaan, ei ollut
aikaa hukattavana. Michiganin rannat ovat yleens� matalia, satamat
eiv�t ole lukuisia eiv�tk� kovinkaan helppop��syisi�. Olisikin vaikea
tavata miss��n muussa osassa maailmaa niin laajaa rannikkoa, joka
tarjoaa purjehtijalle niin niukasti suojaa kuin t�m�n j�rven tienoot.
Virtoja on kyll� melko lailla, mutta tavallisesti vaikeuttaa niihin
p��sy� matalikko. Kalamazoohon p��si kanooteilla, vaikka se ei suonut
kunnollista suojaa millek��n isommalle alukselle. Mit��n muuta turvaa
ei villeille ollut tarjona monen penikulman alalla etel�mp�n�,
joten oli hyvinkin luultavaa, ett� he py�rt�isiv�t takaisin, jos
tuuli yltyisi, niinkuin kaikki merkit tuntuivat osottavan. Naisten
kertomuksen mukaan olivat he ulonneet j�rvelle vasta kaksi tuntia
takaperin, ja siit� asti oli tuulahtelu v�hitellen voimistunut.
Viimeisess� kanootissa olleen soturin huomio olikin kyll� saattanut
kohdistua juuri s��n oireisiin, ja h�nen kiirehtimisens� tovereitaan
tapaamaan oli kenties johtunut halusta saada heid�t etsim��n suojaa.

Kaikki t�m� johtui yht�haavaa mehil�ispyyt�j�n mieleen, ja siit�
keskusteltiin seurueessa vapaasti, kenenk��n kykenem�tt� pid�ttym��n
vakavista arveluista. L�hist�ll� oli muuan verrattain yl�v� paikka,
josta avautui joltisenkin laaja n�k�ala j�rven rantamalle. Sinne nyt
kiirehti Margery t�hyst�m��n kanootteja. Boden saattoi h�nt�, ja
yhdess� he sitten astelivat vieretysten, vastaher�nneen keskin�isen
luottamuksen vahvistuessa heid�n povessaan.

"Kas, tuossahan on kanoottini selke�sti kaikkien n�ht�viss�, jotka
saapuvat virralle", huudahti er�mies kesken muun puhelun; "se on
k�tkett�v�, olipa intiaaneja liikkeell� tai ei".

"T�st� on en�� vain askel paikkaan, mist� voimme t�hystell�. Juuri
tuossa, takkiaistammen juurella. Tuntikausia olen siin� istuskellut
ompeluksineni, Gershomin viipyess� salollasi."

"Ja Dolly -- miss� oli h�n sinun oleskellessasi t��ll�?"

"Dolly-parka! Luulen h�nen viett�neen kerrassaan puolet aikaansa
py�kkipuun luona, miss� ensin n�it h�net, odottamassa veljeni
kotiutumista. Julmaa on joutua kokemaan puolison harhaannuksia!"

"Sellaista ei toivoakseni satu sinun osallesi, siev� Margery, eik�
luullakseni voikaan sattua."

Margery ei vastannut, mutta vaikka nuori mies virkkoi t�m�n
huomautuksensa hyvin hiljaa, oli se n�ht�v�sti tullut kuulluksi,
sill� herttainen tytt� loi katseensa maahan ja punehtui. Onneksi
saapuivat he samassa puun luo, jolloin puhelu luonnollisesti
k��ntyi asiaan, joka oli heid�t sinne toimittanut. Kolme kanoottia
oli n�kyviss�, l�hell� maata, mutta niin et��ll� katsojista, ett�
mehil�ispyyt�j� vasta pikku kaukoputkensa avulla kykeni havaitsemaan
intiaanien melovan my�t�tuuleen ja suuntaavan kulkunsa virran suulle.
T�m� oli varsin arveluttava seikka, ja Kukan kiit�ess� ilmottamaan
sit� veljelleen ja k�lylleen l�ksi Le Bourdon omaa kanoottiansa kohti
ja alkoi katsella sille piilopaikkaa.




4. LUKU.

Pelastettu vanki.


Oli otettava lukuun useita seikkoja kanoottien sijoittamisessa
-- sill� Gershomin kanootti oli niinik��n k�tkett�v�. Melkein
kaikissa Michiganin matalissa vesiss� kasvaa korkeata villiriissiksi
nimitetty� hein��, ja niinp� t�ss�kin jokivarressa. Meloen omaa
kanoottiansa ja hinaten toista tunkeutui mehil�ispyyt�j� t�llaiseen
tiheikk��n, valiten jonkun luonnonoikun muodostaman kanavan, joka
polvitteli heinikossa sellaiseen tapaan, ett� se piankin peitti
n�kyvist� kaiken keskemm�ll� olevan. T�llaisia tavattoman mutkaisia
kanavia oli useita, ja heti kun er�mies oli toimittanut kanootit
kiinte��n rantaan ja kytkenyt ne, nousi h�n likeiseen puuhun ja tutki
noiden soukkien solien kaarroksia, kunnes h�nell� oli ylimalkainen
k�sitys niiden suunnista ja laadusta. T�m�n varokeinon j�lkeen h�n
riensi takaisin majaan.

"No, Gershom, oletko p��tt�nyt menettelytavasta?" olivat h�nen
ensim�iset sanansa.

"Emme ole viel� selvill�", vastasi toinen. "Sisko pyytelee meit�
muuttamaan syrjemm�lle, koska intiaanien t�ytyy kohtsilt��n olla
t��ll�; mutta vaimoni tuntuu ajattelevan, ett� h�n on varmassa
turvassa, kun kerran min� olen taas kotona."

"Silloin on vaimo v��r�ss� ja sisar oikeassa. Jos noudatat neuvoani,
niin k�tket kaiken irtaimesi mets��n ja poistut majasta niin
v�leen kuin mahdollista. Intiaanit ehdottomasti havaitsevat t�m�n
asumuksen ja varmastikin tuhoavat kaikki mit� eiv�t voi mukanaan
vied�. Sit�paitsi ohjaa pieninkin valkoihoiselle kuuluva esine
heid�t j�ljillemme, nyt kun p��nahat alkavat olla hyv�ss� hinnassa
Montrealissa. Puolessa tunnissa voidaan t��lt� kantaa kaikki
tiheikk��n, joka on onneksi likell�, ja huolellisesti sammuttamalla
tulen ja k�ytt�m�ll� asianmukaista varovaisuutta saatamme antaa
paikalle niin hylj�tyn n��n, ett� villit eiv�t ep�ile mit��n."

"Jos ne pist�ytyv�t virtaan, Bourdon, niin ne eiv�t leiriydy
ulkosalle wigwamin ollessa niin l�hell�, ja jos ne tulevat t�nne,
niin mik� est�� niit� n�kem�st� jalanj�lki�, joita me j�t�mme
taaksemme?"

"Y�, ainoastaan y�. Ennen aamua ovat heid�n omat j�lkens� niin
runsaita, ett� meid�n olomme haipuu. Onneksi k�yt�mme me kaikki
mokkasineja; siit� on nyt suurta etua. Mutta jokainen hetki on
kallis, ja meid�n tulisi hy�ri�. Ottakoot naiset vuoteet ja
makuuvaatteet, sinun ja minun siepatessamme t�m�n kirstun. Yl�s se
nousee, ja t�ss� menee!"

Gershom oli siin� m��rin joutunut kumppaninsa vaikutettavaksi, ett�
h�n mukautui, vaikka h�nen mieless��n liikkui monia vastav�itteit�,
joita h�n huomautteli t�st� toimintatavasta heid�n puuhatessaan
muuttoa. Whisky-Keskuksen tavarat olivat kolmen viime vuoden kuluessa
v�hitellen v�hentyneet sek� m��r�lt��n ett� arvoltaan, joten h�nell�
ei nyt ollut paljoakaan irtainta. Seurueelta meni vain parikymment�
minuuttia tuvan tyhjent�miseen kaikista esineist�, joista intiaani
olisi saattanut johtua aavistelemaan valkoihoisen l�sn�oloa. Tavarat
kannettiin riitt�v�n matkan p��h�n, ollakseen turvassa muulta paitsi
vasituiselta etsinn�lt�, ja mahdollisimman huolellisesti varottiin
tallaamasta tolaa, joka olisi voinut johtaa villit v�liaikaiseen
aittaan. T�m� oli pelkk� sankka viidakko, johon johti kapea aukko
suojaisimmalta puolelta.

Hommasta suoriuduttuaan l�ksiv�t kaikki nelj� t�hyst�m��n, miten
pitk�lle kanootit olivat p��sseet. Ne olivat en�� vajaan penikulman
p��ss�, ajautuen navakan tuulen ja my�t�laineitten mukana sek�
niin monen melan lykkimin� kuin niiss� oli elollisia olentoja.
Kymmeness� minuutissa saattoi olettaa tulijain ehtiv�n matalikolle
ja siit� viidess� minuutissa itse virtaan. Tuli nyt kysymykseksi,
miss� seurueen piti piileksi� villien vierailun aikana. Dolly,
kuten kenties oli em�nn�lle luonnollistakin, halusi j��d� maallisen
omaisuutensa ��reen, ja siev� Margery tunsi voimakasta naisellista
taipumusta tekem��n samaten. Mutta miehist� ei kumpainenkaan
hyv�ksynyt sit� aietta. Se oli liikanaista vaarantamista yhteen
kohti, ja voitolle p��si esitys, jonka mehil�ispyyt�j� nopeasti keksi.

Olihan Le Bourdon vienyt kanootit vesiheinikk��n ja sijottanut ne
niin turvallisesti suojatuiksi kuin suinkin saattoi. N�m� kanootit
tarjosivat monessakin suhteessa paremman tilap�isen lymypaikan
kaikissa oloissa kuin mik��n rannalta l�ytyv� k�tk�. Ne olivat
kuivillaan, ja levitt�m�ll� taljoja, joita Bodenilla oli useita,
oli teht�viss� mukavat vuoteet naisille, samalla kun heit� oli
helppo varjella y�kylm�lt� ja kasteelta laiteitten yli heitetyll�
karvapeitolla. Toisekseen oli kummassakin kanootissa monia
tarvikkeita, jotka luultavasti joutuisivat t�hdellisiksi; varsinkin
oli mehil�ispyyt�j�n venheest� saatavissa ylt�kyllin ruokavaroja ja
muuta, mit� heid�n asemassaan kaipasi. Mutta Le Bourdonin mielest�
oli kanoottien suurimpana etuna kuitenkin se, ett� niill� oli helppo
paeta. H�n rohkeni tuskin toivoa intiaanien ter�v�n�k�isyyden siin�
m��rin pett�v�n, ett� heid�n hy�rin�st��n j��neet monet jalanj�ljet
v�ltt�isiv�t huomiota, joten h�n arveli p�iv�n valjetessa saattavan
k�yd� pakolliseksi pyrki� turvaan salavihkaa poistumalla paikalta.
T�m�n h�n uskoi k�yv�n laatuun riissin suojassa, jos kyllin
huolellisesti kartettiin osumasta n�kyviin. N�m� syyt selitti Le
Bourdon nyt kiireesti kumppaneilleen, ja kanoottien luo seurue riensi
niin joutuin kuin jaksoivat k�vell�.

Mehil�ispyyt�j� oli osottanut hyv�� harkintaa villiriissin
valitsemisessa suojapaikaksi. Siihen vuodenaikaan se oli kyllin
rehev�� peitt��kseen t�ydellisesti n�kyvist� kaikki, mik� ei ollut
miest� korkeampaa tai millek��n l�heiselle yl�nteelle paljastuvaa.
Virran suulla oli maa enimm�kseen laakeata, ja harvat poikkeukset oli
otettu lukuun kanoottien sijottamisessa heinikkoon. Mutta juuri kun
Gershom oli astumaisillaan omaan kanoottiinsa, j�rjest��kseen sit�
vaimonsa vastaanotoksi, vet�ysi h�n takaisin ja huudahti kuin mit�
t�rkeimm�n ajatuksen �kki� valtaamana:

"Hyv�inen aika! Min� olen ihan unohtanut ne tynnyrit! Ne joutuvat
villien k�siin, ja kamalan metelin ne siit� nostavat! Anna minun
menn�, Dolly -- minun pit�� paikalla pit�� huolta tynnyreist�."

Vaimon hiljaisesti pid�tt�ess� innokasta miest�ns� kysyi
mehil�ispyyt�j� levollisesti, mist� tynnyreist� oli puhe.

"Whiskytynnyreist�", oli vastaus. "Niit� on kaksi vajassa majan
takana, ja nestett� on niiss� riitt�m��n asti riivaamaan kokonaisen
heimon py�r�lle p��st�ns�. Kumma, kuinka minulta whisky unehtui!"

"Se on suuren parannuksen merkki, Waring-veikkonen, eik� aiheuta
mit��n hankalia seurauksia", huomautti Le Bourdon rauhallisesti.
"Min� oivalsin vaaran ja vieritin astiat alas m�ke� sirpaleiksi
jokeen, joka on jo aikaa kuljettanut nesteen grogina j�rveen."

Waring n�ytti �llistyneelt�, mutta h�n ei ollenkaan osannut aavistaa
asian todellista laitaa. V�kijuoman toivoton hukkaantuminen oli kyll�
ik�v��, mutta sekin oli parempi kuin tiet�� villien saavan siit�
ilmaisen saaliin. H�vi�t�ns� surkeillen ryhtyi h�n kuitenkin muiden
mukana muutamiin lis�varustuksiin, joita Le Bourdon piti kaiken
varalle suotavina, jollei v�ltt�m�tt�min�.

Mehil�ispyyt�j�n mieleen oli johtunut oman lastinsa jakaminen
molempiin kanootteihin, ja siin� ty�ss� nyt koko seurue puuhasi.
Siten tahtoi h�n kevent�� omaa kanoottiansa paon varalta ja tavaransa
kahteen er��n jakamalla suoda kaikille parhaan mahdollisuuden
olojensa huojentamiseen. Niin pian kuin t�st� j�rjestelyst� oli
p��sty, juoksi Le Bourdon puun luo, joka tuntui siihen soveliaalta,
ja sen oksille kohoten ehti h�n piankin kyllin korkealle, n�hd�kseen
matalikon ja jokisuun. P�iv�n hiipuvassa valossa erotti h�n selv�sti
nelj� kanoottia tulossa yl�s virtaa eli yht� enemm�n kuin Margery oli
ilmottanut n�hneens� kulkevan ohitse.

Tunnin verran heijasti maan p��lle kirkas kuu auringon valoa
t�m�n taivaankappaleen painuttua n�k�piirin alle. Sen avulla
mehil�ispyyt�j� yh� puussaan pysyen sai tarkatuksi intiaanikanoottien
liikkeit�, vaikka henkil�iden hahmot pian k�viv�t niin ep�selviksi,
ett� saattoi vain havaita lukum��r�n. Kolmessa kanootissa laski
h�n olevan viisi kussakin ja nelj�nness� kuusi. Yksikolmatta oli
liian suuri ylivoima vastarinnan ajattelemiseksi siin� tapauksessa,
ett� tulijat olivat vihamielisi�; pakolaisten oli siis toimittava
varovaisesti ja valppaasti.

Intiaanit astuivat maihin juuri majan alapuolella, tarkalleen samassa
paikassa, miss� Whisky-Keskuksella oli tapana pit�� kanoottiaan,
kunnes Bourdon oli sen siit� vastik��n siirt�nyt pois. Villit olivat
n�ht�v�sti valinneet sen maallenousuunsa siit� syyst�, ett� ranta oli
siin� vapaata vesiheinik�st� ja ett� l�heinen yl�nne n�ytti sopivalta
t�hystys- ja leiripaikalta. Useita heist� pist�ysi ylemm�ksi
ik��nkuin mukavaa nuotiosijaa hakien, ja muuan keksi pian majan.
Soturi julisti menestyksens� huikkauksella, ja tuossa tuokiossa
ker�ysi tupaan ja sen l�hist�lle kymmenkunta punanahkaista. Viisaasti
olivat siis pakolaiset menetelleet.

Kukka seisoi puun juurella, ja mehil�ispyyt�j� kertoili h�nelle
huomioitaan; tytt� vuorostaan teki niist� selv�� veljelleen ja
k�lylleen, jotka olivat ihan l�hell� kanootissaan.

"Tuntuvatko ne aavistelevan asukkaiden l�heisyytt�?" kysyi Margery
kuultuaan mehil�ispyyt�j�lt�, mill� tavoin villit olivat ottaneet
haltuunsa h�nen �skeisen asuntonsa.

"Ei voi sanoa. Villit ovat aina ep�luuloisia ja varovaisia
sotapolulla, ja n�m� n�ytt�v�t nuuskivan ymp�rist�� kuin koirat
ollessaan j�lki� vainuamassa. Ne ker��v�t nyt kalikoita nuotiokseen,
ja se on parempi kuin majan polttaminen."

"Sit� ne varmaankaan eiv�t tee niin kauvan kuin tarvitsevat suojaa.
Sano minulle, Bourdon, l�hestyyk� kukaan heist� viidakkoa, johon
k�tkimme tavaramme."

"Ei viel� -- vaikka nyt n�kyy niiden joukossa �killist� liikett� ja
kuuluu ulvahduksia!"

"Suokoon taivas, ett� ne eiv�t ole keksineet mit��n unohtamaamme.
Hukkaantuneen vesikauhankin tai pikarin n�keminen osuttaisi nuo
verikoirat polullemme niin varmasti kuin me olemme valkoihoisia ja he
villej�!"

"Niin totta kuin el�n, ne haistavat whiskyn! Rynn�t��n vajaa kohti ja
h�list��n siell� ja ymp�rill� -- niin, varmasti ne ovat vainunneet
whiskyn. Sit� on l�ikkynyt m�keen, ja niill� on liian tarkka nen�
j�tt�m��n niin ihanaa tuoksua silleen. No, haistelkoot mink� mieliv�t
-- intiaanikaan ei p�ihdy nen�ns� kautta."

"Mutta eik� se haju ole meille mit� onnettomin, koska he eiv�t voi
luulla whiskyn kasvaneen itsell��n mets�ss� niinkuin nurmi rehottaa
majan ymp�rill�?"

"Huomautuksesi osuu kyll� paikalleen; sit� ne eiv�t tosiaankaan voi
luulla, vaikka paikka onkin nimelt��n Whisky-Keskus!"

"On kyllin kovaa tiet��, ett� perhe on ansainnut sellaisen nimen,
tulematta siit� muistutetuksi henkil�n taholta, joka sanoo itse�ns�
yst�v�ksemme", virkkoi tytt� ter�v�sti, oltuaan vaiti l�hes minuutin;
mutta h�nen ��nens� sointu ilmaisi pikemmin surua kuin suuttumusta.

Tuossa tuokiossa seisoi mehil�ispyyt�j� siev�n Margeryn sivulla,
solmien rauhaa innokkailla anteeksipyynn�ill� ja vilpitt�mill�
kunnioituksen ja mielipahan vakuutuksilla. Loukkaantunut tytt�
tyyntyi pian, ja kotvan neuvoteltuansa kesken��n he l�ksiv�t
kanoottiin ilmottamaan viime havainnosta.

"Whisky luullakseni lopultakin koituu pahimmaksi viholliseksemme",
sanoi mehil�ispyyt�j� l�hemm�ksi tullessaan. "Tynnyreist� n�kyy
l�ikkyneen nestett�, josta nyt villien hajuaisti on saanut vihi�."

"Pit�k��t hyv�n��n", murisi Gershom. "Niiden takia olen menett�nyt
koko varaston, ja rangaistuksekseen kaivatkoot sit� nyt pisaraakaan
saamatta. Olisin korjannut kelpo rahat, kun vain olisin saanut
molemmat tynnyrit Fort Dearborniin ennen varusv�en poisl�ht��."

"Tynnyrit olisi tosiaan ollut saatavissa sinne", vastasi Le Bourdon,
jota niin suuresti �rsytti miehen pahottelu tuhoaineesta, joka jo
oli ollut v�h�ll� sy�st� h�net perheineen suoranaiseen puutteeseen
ja h�vi��n, ett� h�n hetkeksi unohti �skeisen kohtauksensa siev�n
Margeryn kanssa; "mutta olisiko niiss� ollut mit��n sis�lt��, se on
toinen asia. Puolillaan oli jo toinen niist�, jotka kieritin vierun
partaalle."

"Gershomia kiusaa niin kovasti vilutauti, jollei h�n ota vahviketta
t��ll� saloseudulla", tokaisi h�nen vaimonsa siihen puolustelevaan
tapaan, jolla nainen pyrkii peittelem��n rakastamansa heikkouksia.
"Mit� whiskyyn tulee, niin en ole sen menosta ollenkaan pahoillani,
sill� huono keino rikastumiseen on myyskennell� sit� sotamiehille,
jotka tarvitsevat kaiken j�rkens� vire�n�. Mutta Gershom kaipaa
l�mmikett�, eik� jokaista h�nen maistamaansa pisaraa saisi viskata
h�nen silmilleen."

Le Bourdon tajusi j�lleen erehdyksens� ja selvitt�ysi pulasta
parhaansa mukaan, itsekseen p��tt�en olla en�� asettumatta kahden
tulen v�liin mill��n uusilla kompastuksilla t�ss� arkaluontoisessa
asiassa. H�n huomasi nyt, ett� oli aivan toista laskea leikki�
itse Whisky-Keskuksen kanssa h�nen suuresta viastaan kuin virkkaa
et�isint�k��n viittausta siihen niiden kuullen, jotka s��litteliv�t
puolison ja veljen alennusta. H�n siis vain terotti uusien yst�viens�
mieliin valppauden v�ltt�m�tt�myytt� nyt, kun intiaanit v�kijuoman
vereksest� lemusta varmaankin p��tteliv�t ihmisolentoja vastik��n
olleen majassa.

"Min� palaan puuhun ja silm��n taas niiden liikkeit�", lopetti Le
Bourdon. "T�h�n menness� t�ytyy niill� jo olla tuli sytytettyn�,
ja t�hystimell�ni on saatavissa parempi k�sitys niiden aikeista ja
tunteista."

Mehil�ispyyt�j� l�ksi vartiopaikalleen, ja h�nt� seurasi vitkastellen
Margery. Tytt�� pid�tteli neitseellinen ujous, mutta huolestus ja
halu saada mahdollisimman pian tieto asiain k��nteest� voittivat sen.

"Ne ovat viritt�neet loimuavan takkavalkean, joka valaisee kirkkaasti
koko talon sis�puolta", kertoi Le Bourdon, p��sty��n varovasti puun
latvuksen k�tk��n. "Punaisia paholaisia hy�rii ovesta sis��n ja ulos,
ja niill� n�kyy olevan sek� kalaa ett� mets�nriistaa kypsennett�v�n�.
Kas, yh� vain lis�� kuivia risuja kasataan tuleen n�ytt�m�n
valaisemiseksi; siell� on kuin ilmi p�iv�. Totisesti, niill�p� on
vanki matkassaan!"

"Vankiko!" huudahti Margery naisellisen surkuttelevasta "Eih�n toki
valkoihoinen?"

"Ei -- h�n on punanahkainen niinkuin ne kaikki -- mutta, maltas kun
saan t�hystimeni paremmin paikalleen -- niin, oikeassa olin ensi
n�kem�ll�!"

"Mit� n�et, Bourdon?"

"Muistanet, Kukka, ett� veljesi ja min� puhuimme kahdesta
intiaanista, jotka vierailivat luonani tammistoahoilla. Toinen oli
pottawattamie ja toinen chippewa. Edellisen tapasimme kuolleena ja
p��nahkansa menett�neen� h�nen eritty�ns� meist�, ja j�lkim�inen
on nyt tuolla majassa, sidottuna ja vankina. H�n on poikennut
j�rvelle, matkallaan Fort Dearborniin, ja kaikesta oveluudestaan ja
p��tt�v�isyydest��n huolimatta on h�n joutunut vihollistensa k�siin.
Hyv� on h�nelle, jos h�nen kiinniottajansa eiv�t saa tietoonsa, miten
k�vi soturin, joka surmattiin majani l�hell� ja j�tettiin puuta
vasten istumaan!"

"Luuletko noiden villien aikovan kostaa kumppaninsa kuoleman t�lle
onnettomalle?"

"Tied�n h�nen olevan detroitilaisen kenraalimme palveluksessa, kun
taasen pottawattamiet ovat englantilaisten palkkaamia. Jo t�m�
tekisi heid�t kesken��n vihollisiksi ja on ep�ilem�tt� ollutkin
h�nen kiinniottamisensa syyn�; mutta minun on vaikea k�sitt��,
miten intiaanit t��ll� j�rvell� voisivat tiet��, mit� on tapahtunut
viitisenkymmenen penikulman p��ss� tammistoahoilla."

"Kenties kanooteissa tulleet villit kuuluvat samaan joukkueeseen kuin
Hirvenjalaksi nimitt�m�si soturi, ja ehk� heill� on ollut keinoja
kuullakseen h�nen kuolemansa ja surmaajansa."

Mehil�ispyyt�j�� kummastutti tyt�n nopea �lykkyys. Se tapa, mill�
tiedot kiit�v�t saloseutujen halki, oli usein ihmetytt�nyt h�nt�,
ja tosiaankin oli mahdollista, ett� h�nen edess��n oleva joukkue
oli kuullut p��llikk�ns� kohtalon n�in lyhyess�kin ajassa. T�t�
p��telm�� vastusti kuitenkin se seikka, ett� kanootit olivat
tulleet pohjoisesta p�in, ja tovin mietitty��n huomautti Le Bourdon
kumppanilleen t�st�.

"Onko varmaa, ett� n�in juuri samojen kanoottien kulkevan ohi
ehtoop�iv�ll�?" sanoi siihen Margery. "Niist� meni kaksi edell�, ja
kolmas tuli takanap�in, mutta nyt on tullut maihin nelj�."

"Niinp� kyll�, saattaahan j�rvell� olla muitakin kanootteja kuin ne,
joiden n�it sivuuttavan majan. Mutta olkoot villit keit� hyv�ns�,
meid�n on varovaisuuden vuoksi pysytelt�v� niist� erossa, jos
voimme, varsinkin kun nyt huomaan niiden kohtelevan vihollisenaan
Kyyhkynsiipe�, jonka tied�n olevan amerikalaisten puolella."

"Mit� ne nyt hommaavat, Bourdon? Valmistautuvatko aterioimaan vai
kiduttavatko vankiansa?"

"J�lkim�iseen eiv�t ne nyt illalla ryhdy. Niiss� ilmenee
levottomuutta, niinkuin viel�kin haistelisivat whisky�; mutta toiset
ovat keittohommissa tulen ��ress�. Antaisin kaiken hunajani, siev�
Margery, jos kykenisin pelastamaan Kyyhkynsiiven! H�n on hyv� mies
villiksi ja kaikesta syd�mest��n meid�n puolellamme t�ss� uudessa
sodassa, jonka h�n kertoo alkaneen meid�n ja englantilaisten v�lill�!"

"Eth�n toki panisi omaa henke�si alttiiksi villin t�hden, joka tappaa
ja ottaa p��nahkoja umpim�hk��n niinkuin se mies on tehnyt?"

"Siin� h�n on vain seurannut rotunsa tapoja. Kaiketi me intiaanien
k�sityskannan mukaan teemme yht� moitittavia tekosia. Ja min� uskon,
Margery, ett� jos tuo mies n�kisi minut pottawattamie-heimon k�siss�
kuten min� nyt h�net, yritt�isi h�n jotakin auttamisekseni."

"Mutta mit� voit sin�, yksin�inen mies, tehd� kahtakymment� vastaan?"
kysyi Margery hieman moittivasti, ja h�nen s�vyns� ilmaisi h�nen
v�litt�v�n nuoren er�miehen turvallisuudesta enemm�n kuin h�nen teki
mieli osottaa avoimesti.

"Kukaan ei voi pystymisest�ns� sanoa ennen kuin yritt��. Minua ei
miellyt� se tapa, mill� ne kohtelevat chippewaa, sill� ne n�kyv�t
olevan tuimalla tuulella. H�nelle ei anneta ruokaa eik� h�nen sallita
olla is�ntiens� seurassa; mies-parka on k�sist� ja jaloista sidottuna
kytketty puuhun oven l�helle. H�nen ei edes anneta huojennuksekseen
istuutua."

Margeryn hell�� syd�nt� liikutti t�m� kuvaus vangin kovasta asemasta.
Kallista aikaa hukkaamatta meni mehil�ispyyt�j� heti kanoottien
luo ja ilmotti aikeensa Waringille. Kuu oli nyt laskenut, ja y�
oli suotuisa Le Bourdonin suunnitelmalle. Ensi silm�yksell� olisi
saattanut n�ytt�� viisaimmalta odottaa, kunnes villit olivat
joutuneet unen valtaan, mutta Boden j�rkeili toisin. Yleinen
��nett�myys syntyisi villien laskeutuessa levolle, ja silloin olisi
h�nen paljoa ty�l��mpi v�ltt�� liikkeittens� kuulumista kuin hetken�,
jolloin illastettiin tai hy�rittiin innokkaassa aterian ja y�sijan
valmistelussa, vilkkaan puhelun ollessa kaiken aikaa k�ynniss�.
Huomio oli nyt k��ntynyt pois tukevasti kiinnitetyst� vangista;
v�syneiden ja n�lk�isten matkalaisten mieli oli j�nnittyneesti
kohdistunut omiin askareihin, mutta mahdoton oli uskoa, ett�
pottawattamiet eiv�t y�ksi j�rjest�isi vartiota.

Muutamin sanoin selitetty��n suunnitelmansa ja pyydetty��n Waringia
olemaan siin� apuna Le Bourdon lausui juhlalliset hyv�stit seurueelle
ja l�ksi heti majaa kohti. Tupa sijaitsi matalalla ja hiukan
jyrk�ll� yl�nteell�, jota kaikilta puolin ymp�r�itsi niin alava maa,
ett� t�m� oli monin paikoin vesiper�ist� ja suoksi muodostunutta.
Kummulla oli melkoisen runsaasti puita, ja r�meik�ss� kasvoi siell�
t��ll� lepikk�j� ja pensastoja, mutta yleens� oli alue mets�t�nt�.
Kunnaan kaksi kuvetta oli jyrkki�, se nimitt�in, jolta Boden oli
kieritt�nyt tynnyrit jokeen, ja vastap�inen sivu, joka oli l�hinn�
h�nen �skeist� t�hystyspuutansa. Majan ja t�m�n puun v�li� oli vajaa
penikulma. V�litaival oli alavaa ja enimm�kseen r�mett�, vaikka t�m�n
poikki p��si erityist� tolaa my�ten. Latu oli silmin n�ht�viss�
p�iv�nvalolla, ja sit� pitkin olivat pakolaiset tulleet majasta
poistuessaan; onneksi saattoi sen y�ll�kin h�m�r�sti erottaa seutuun
tutustunut erityisten puiden ja pensaiden avulla, jotka soveltuivat
tienviitoiksi. Ainoastaan t�t� tolaa k�ytt�en sai v�ltetyksi
kolmen tai nelj�n penikulman kierroksen, mutta kun Le Bourdon oli
jo kulkenut siit� ja tarkkaillut sit� huolellisesti puustansa,
arveli h�n kykenev�ns� pysym��n sill� pime�ss�kin noiden merkkien
opastelemana.

Matkallaan majaa kohti oli mehil�ispyyt�j� ehtinyt r�meen reunalle
asti, kun h�n hetkiseksi rihlapyssyns� sankkiruutia tarkastamaan
pys�htyess��n luuli kuulevansa keve�n askeleen takaap�in. H�n
k��nn�hti nopeana kuin ajatus ja n�ki siev�n Margeryn pujahtaneen
saattajaksensa. Kiireiss��nk��n ei h�n hentonut erit� tyt�st�
osottamatta, ett� h�n piti arvossa harrastusta, jota neitonen tunsi
h�nt� kohtaan. Tarttuen siis h�nen k�teens� lausui mehil�ispyyt�j�
yksinkertaisen suoraluontoisesti, mutta ik��nkuin katsoen Margeryn
tulleen mukaansa enemm�n veljens� ja k�lyns� puolesta huolestuneena
kuin uuden tuttavansa t�hden, vaikka h�n syk�htelev�ss� syd�mess��n
toivoikin olevansa osallinen tyt�n my�t�tunnosta:

"�l� ole huolissasi Gershomin ja h�nen vaimonsa t�hden, siev�
Margery. En min� unohda, mit� olen j�tt�nyt taakseni ja miss� m��rin
sinun ja muiden turvallisuus riippuu varovaisuudestani."

Margery oli hyvill��n ja h�mill��n. T�llaiset viittaukset olivat
h�nelle uutta, mutta luonto sai h�nen syd�mens� tajuamaan ne hyvin.

"Eik� vaara ole liian suuri, Bourdon?" kysyi h�n. "Oletko varma
siit�, ett� pysyt tolalla suossa n�in tavattoman pime�n� y�n�?
Kenties niin pitk�llinen tuijotus majan kirkkaaseen tuleen sokaisee
minua, mutta minusta todella n�ytt�� silt� kuin en olisi koskaan
n�hnyt mustempaa y�t�!"

"Pimeys lis��ntyy, sill� t�htivalo on mennytt�; mutta n�en sent��n
eteeni, ja niin kauvan ei ole suurtakaan pelkoa eksymisest�.
Mielell�ni en pane sinua alttiiksi vaaraan, mutta --"

"�l� minusta v�lit�, Bourdon -- anna teht�v�kseni mit� hyv�ns�, miss�
luulet minusta voivan olla hy�ty�!" huudahti tytt� innokkaasti.

"No niin, Margery, sin� voit tulla mukanani ison puun luo keskelle
r�mett�, ja min� uskon sinulle toimen, joka saattaa pelastaa henkeni.
Perill� kerron aikeeni."

Margery seurasi kepein, maltittomin askelin, ja pian seisoivat he
vastamainitun puun juurella. Se oli vankka jalava, joka t�ydellisesti
varjosti melkoista kiinte�n kamaran alaa. Sielt� avautui esteet�n
ja jokseenkin likeinen n�k�ala majalle, jota roihuava takkavalkea
sis�puolelta yh� valaisi. Tovin seisoivat molemmat ��nett�min�
t�hyst�en outoa n�ytt�m��, sitte Le Bourdon selitti kumppanilleen,
miten t�m� kykeni auttamaan h�nt�.

Jalavan luona p��ttyi vaikein taival tuvalta p�in tullessa. Kun
nevan keskikohdalla kasvoi hajallaan useita jalavia, pelk�si
mehil�ispyyt�j�, ett� h�n ei kenties osaisikaan heti oikealle puulle,
vaan joutuisi per�ytym��n kiivaasti takaa-ajettunakin. H�nell� oli
tavallisesti mukanaan pieni salalyhty, jonka h�n oli aikonut ripustaa
t�m�n jalavan alilehvist��n johtot�hdeksi, mutta h�n ep�r�itsi
ajatellessaan, ett� valo saattaisi opastaa vihollisia yht� hyvin
kuin h�nt� itse�ns�kin. Jos Margery ottaisi hoitoonsa lyhdyn, niin
h�n varmaankin saisi hyv�kseen sen suoman edun, valon pilkottamatta
puusta liian pitk�� aikaa. Margery k�sitti saamansa ohjeet ja lupasi
noudattaa niit� tarkoin.

"No, Jumalan haltuun, Margery", lis�si mehil�ispyyt�j�. "Kaitselmus
on toimittanut minut ja veljesi perheen yhteen tukalina aikoina; jos
ehe�n� selvi�n t�st� seikkailusta, niin katson velvollisuudekseni
tehd� kaikkeni, auttaakseni Gershomia asettamaan vaimonsa ja
sisarensa vaaran ulottumattomiin."

"Auttakoon Herra, Bourdon", puolittain kuiskasi kiihtynyt tytt�.
"Tied�n ihmishengen pelastamisen ansaitsevan alttiutta, vaikka on
kysymyksess� vain intiaanikin, enk� tahdo houkutella sinua luopumaan
t�st� yrityksest�; mutta �l� puutu enemp��n kuin on v�ltt�m�t�nt� ja
luota siihen, ett� k�yt�n lyhty� aivan niinkuin sin� olet neuvonut."

N�m� kaksi nuorta eiv�t olleet tunteneet toisiansa viel� kokonaista
p�iv��k��n, mutta tunsivat kuitenkin sit� tuttavallista keskin�ist�
luottamusta, jota maailman hy�rin�ss� vain vuodet kykenev�t
tavallisesti luomaan ihmismieless�. Luontomme salaper�isiin ilmi�ihin
kuuluu t�m� �killinen ja voimakas my�t�tuntoisuus, joka kahden samaan
sukupuoleen kuuluvan kesken viritt�� ehdottoman yst�vyyden ja eri
sukupuolta olevien v�lill� saa syttym��n kiihke�n kiintymyksen.

Kun Le Bourdon erkani kumppanistaan, joka oli nyt per�ti j�nnittynyt
h�nen menestyksest��n, hapuillakseen esiin tolansa pime�ss�
suon lopputaipaleen poikki, vet�ytyi Margery puun taakse ja
tarkisti ensi ty�kseen, oliko lyhty t�ydess� kunnossa, jotta sit�
voitaisiin silm�nr�p�yksess� k�ytt�� t�rke��n palvelukseensa. T�st�
varmistuttuaan h�n huolestuneesti suuntasi katseensa majaan p�in.
Mehil�ispyyt�j� oli jo kadonnut j�ljett�miin, sill� edess� kohoava
kunnas oli liian tummana taustana, p��st��kseen h�nen varjoansa
n�kyviin. Mutta villej� h��r�si viel� illallisvalmistuksissaan
pirtiss�, vaikka useat olivat jo tyydytt�neet ruokahalunsa ja
etsineet itselleen leposijan y�ksi. Hyvill� mielin n�ki Margery,
ett� j�lkim�iset olivat sijottuneet tulen l�hettyville, niin l�mmin
kuin y� olikin. Luultavasti tahtoivat he siten v�ltt�� moskiitojen
puremia, niit� kun yleens� on kiusanhenkin� jokivarsilla.

Margery erotti selv�sti chippewan suoran vartalon puunrunkoon
k�ytettyn�. H�neen h�n enimm�kseen pitikin katseensa kohdistettuna,
odottaen h�nen l�hell��n ensiksi j�lleen havaitsevansa
mehil�ispyyt�j�n. T�m�n oli sill�v�lin hieman vaikea l�yt�� tiet�ns�
r�meen poikki, mutta kompuroiden esteitten yli ja yleens� s�ilytt�en
p��suunnan h�n p��si kiinte�lle pohjalle siin� ajassa kuin oli
olettanutkin. H�nen oli noudatettava mit� suurinta varovaisuutta.
Intiaaneilla oli tapansa mukaan koiria; kaksi oli ollut n�kyviss�,
loikoen noin puolitiess� majan oven ja vangin v�lill�. H�n tiesi
hyvin, mit� palveluksia punanahat odottivat n�ilt� elukoilta,
joita he pit�v�t enemm�n etuvartijoiksi kuin suureksikaan avuksi
mets�stysmatkoilleen. Nousten m�en kuvetta yl�s hiukan syrj�ss�
valovirrasta, joka yh�ti tulvi majan avoimesta ovesta, h�n kyllin
korkealle p��sty��n t�hysti asiain tilaa majan ymp�rist�ss�.

Runsaasti puolet villej� oli viel� jalkeilla, vaikka keitto- ja
sy�ntihommat olivat jo melkein p��ttyneet. Tavattoman varovasti
edeten saapui Le Bourdon valojuovan reunalle, jolloin h�n oli
kymmenen kyyn�r�n p��ss� vangista. Siin� asetti h�n luikkunsa
pient� puunrunkoa vasten ja veti esille puukkonsa, ollakseen valmis
katkomaan vangin siteet. Kolmena eri kertana, mehil�ispyyt�j�n t�ten
varustautuessa, kohottivat molemmat koirat p��t�ns� ja nuuskivat
ilmaa; vanhempi niist� p��sti kerran kumean ja pahaenteisen murinan.
Mutta t�m� h�lytyksen vihje tuotti suurta hy�ty� Le Bourdonille ja
chippewalle, kumma kyll�. J�lkim�inen kuuli murinan ja n�ki koirien
rauhattomuuden, p��tellen siit�, ett� h�nen takanaan oli joku olento
tai vaara vaanimassa. T�st� h�n luonnollisesti johtui omistamaan
j�nnittynytt� huomaavaisuutta sille suunnalle, k�ytt�en kuuloaistia
ainoana tarkkaamiskeinonaan, kun ei kyennyt k��nt�m��n ruhoansa,
raajojansa taikka p��t�ns�.

Siten herist�ess��n korviansa oli Kyyhkynsiipi kuulevinaan oman
nimens� sellaisena kuiskauksena, jollaisella puhuttelija tahtoo
kutsua lyhyen matkan p��st� mahdollisuutta my�ten s��st�en ��nt�ns�.
"Kyyhkynsiipi"- ja "chippewa"-sanoja seurasi pian "mehil�ispyyt�j�"
ja "Bourdon". T�m� riitti; nopea�lyinen soturi ��nn�hti hiljaa
ik��nkuin puolittain tukahtuneesti �hk�isten kivusta, ja sen ymm�rsi
puhuttelija hyvin tarkkaavaisuuden merkiksi. Kuiske taukosi sitte
tyyten, ja vanki odotti tuloksia j�rkkym�tt�m�n k�rsiv�llisen� kuten
amerikalainen intiaani ainakin. Minuuttia my�hemmin tunsi chippewa
nahkapunoksen helti�v�n kyyn�sp�ist�ns�. Sitte kietousi k�sivarsi
h�nen uumilleen ja katkaisi ranteitten siteen. Samassa kuiskasi ��ni
h�nen korvaansa: "Ole rohkeana, chippewa -- yst�v�si Bourdon on
t�ss�. Pystytk� seisomaan?"

"Ei seisoa", vastasi intiaani hiljaa kuiskaten; "liian paljon
sidett�".

Seuraavassa tuokiossa vapautuivat chippewan s��ret ja polvet.
Kaikista kiinnikkeist� oli nyt j�ljell� ainoastaan se, jolla vanki
oli kytketty puunrunkoon. J�tt�ess��n sen katkaisematta osotti
er�mies kylm�verist� harkintakyky��n, sill� jos vankka niinivitsas
olisi leikattu poikki, olisi intiaani kaatunut pitk�lleen kuin
p�lkky, koska tiukat siteet olivat ehk�isseet verenkierron ja
aiheuttaneet tavallisen tilap�isen herpaannuksen. Kyyhkynsiipi sai
hierotuksi k�si�ns� ja ranteitansa yhteen, ja mehil�ispyyt�j� hankasi
h�nen jalkojaan puun tyven taakse ojentautuneena. On helppo arvata
Margeryn tuskallinen j�nnitys, kun h�n n�ki Le Bourdonin saapuneen
puulle eik� voinut k�sitt��, miksi viel� viivyteltiin.

Kaiken aikaa olivat koirat levottomia, mutta niiden is�nn�t olivat
tottuneet siihen, ett� elukat hiljakseen murisivat makuusijoillaan
susien tai kettujen hiiviskelless� y�ll� ymp�rist�ss�. Yst�v�ns�
s��ri� hieroessaan ei mehil�ispyyt�j� nyt suuriakaan v�litt�nyt
koirista, mutta uusi huolestuksen syy esiintyi chippewan vasta h�din
kyetess� kannattamaan omaa painoansa ja viel� ollenkaan kunnollisesti
pystym�tt� k�ytt�m��n raajojansa. Villien ker�ytymisest� majaan
ja heid�n p��llikk�ns� eleist� ilmeni hyvinkin selv�sti, ett�
oltiin asettamassa vartiota y�ksi. L�hent�en suunsa niin likelle
Kyyhkynsiiven korvaa kuin k�vi laatuun siirt�m�tt� p��t�ns� valoon
ryhtyi Le Bourdon seuraavaan keskusteluun vangin kanssa.

"N�etk�, chippewa", alotti mehil�ispyyt�j�, "ett� p��llikk� m��r��
er��n nuoren miehen tulemaan vartijaksi l�hellesi?"

"Hyvin h�nen n�en. Tekee liikaa monta merkki�, ettei n�e."

"Mit�s arvelet -- odotammeko kunnes soturit nukkuvat vai yrit�mmek�
livist�� ennen kuin vartija saapuu?"

"Paras odottaa, jos sopii. Onko sinulla pyssy -- tomahawk -- veitsi,
h�?"

"On kaikkikin, vaikka pyssyni on v�h�n matkan p��ss� takanani
rinteell�."

"Se paha -- aina pyssy pit�� olla sotapolulla. No, sin� h�nelle
tomahawkista -- min� otan p��nahan -- se kelpaa."

"Min� en tapa ket��n, chippewa, jollei se k�y pakolliseksi. Ellei ole
mit��n muuta keinoa vapauttamiseksesi, niin katkaisen t�m�n viimeisen
pid�kkeen ja j�t�n sinut pit�m��n huolta itsest�si."

Samassa laskeusivat p��llikk� ja h�nen muutamat valveille j��neet
kumppaninsa levolle, ja vartijaksi m��r�tty nuori soturi l�ksi
majasta, hitaasti l�hestyen vankia. Olosuhteet eiv�t sallineet
silm�nr�p�yksenk��n siekailua; Le Bourdon painoi puukkonsa ter�v�n
ter�n vitsakseen, jolla intiaani oli sidottu puuhun, varotettuaan
h�nt� ensin pysym��n pystyss�. Sen tehty��n mehil�ispyyt�j� painui
maahan ja ry�mi pimeyteen, saaden m�en reunan heti suojakseen.
Seuraavassa tuokiossa oli h�n siepannut luikkunsa ja laskeusi
nopeasti suolle p�in.

P��sty��n r�meen yli johtavan tolansa alkup��h�n kyyristyi Le Bourdon
katsomaan taaksensa. H�n oli nyt kyllin et��ll� matalalta rinteelt�,
n�hd�kseen kummun laelle. Hiipuvan tulen hohteessa erotti h�n
chippewan seisomassa suorana puunrunkoa vasten kuin viel�kin visusti
kytkettyn�, etuvartijan verkalleen astellessa l�hemm�ksi. Koirat
olivat kavahtaneet jalkeille ja haukahtivat pariin kertaan �k�isesti,
saaden viisi tai kuusi villi� nostamaan p��ns� leposijaltaan. Muuan
nousi yl�skin ja viskasi kahmalollisen risuja tuleen, joka leimahti
kirkkaasti valaisemaan majan koko l�hist��.

Mehil�ispyyt�j�� ihmetytti Kyyhkynsiiven horjumaton tyyneys, t�m�n
seistess� etuvartijaa odottamassa. Pian oli t�m� h�nen vieress��n.
Ensim�lt� ei pottawattamie havainnut, ett� vanki oli vapautunut
siteist��n, sill� h�nen oma varjonsa oli haittana. Boden oli liian
kaukana paikalta, erottaakseen miesten jokaista liikahdusta, mutta
kotvasen kuluttua oli ilmeisesti rynnistely k�ynniss�. Pottawattamien
tarkastaessa vankia ilmaisi h�nen huudahduksensa sen �killisen
havainnon, ett� chippewa oli siteet�n. Samassa tarttui Kyyhkynsiipi
etuvartijan puukkoon, mutta h�n ei saanut sit� siepatuksi, ja
molemmat kaatuivat painien. Seuraavassa silm�nr�p�yksess� he kieriv�t
alas rinnett� pimeyteen. Karatessaan sylityksin k�siksi chippewaan
oli pottawattamie hihkaissut ulvahduksen, joka tuossa tuokiossa
kimmautti joukkueen joka miehen jalkeille. Villit yhtyiv�t kaikin
etuvartijan huikkauksiin, ja koirat alkoivat hurjasti haukkua, joten
h�lin� oli tavaton.




5. LUKU.

Onnistunut pako.


Ensim�lt� ei Le Bourdon tiennyt miten toimia. H�n pelk�si pahasti
koiria eik� voinut olla ajattelematta Margerya ja arvattavia
seurauksia, jos nuo �lykk��t elukat seuraisivat h�nt� r�meen poikki.
Mutta h�nen ei tehnyt mieli hylj�t� Kyyhkynsiipe�, kun yksi ainoa
h�nen k�tens� isku tai jalkansa potkaisu saattoi auttaa ahdistetun
turvaan. H�nen aprikoidessaan kiusallisen ep�tietoisuuden vallassa
taukosi rynnistyksen h�ly, ja h�n n�ki etuvartijan j�lleen nousevan
valoon, ontuen niinkuin langetessaan loukkaantunut. Samassa kuuli h�n
askeleen l�hell��n, ja h�nen kutsuttuaan matalalla ��nell� saapui
Kyyhkynsiipi hetimiten h�nen viereens�. Ennen kuin mehil�ispyyt�j�
oivalsi h�nen aikomustaan tempasi chippewa h�nen rihlapyssyns�,
t�ht�si etuvartijaan, joka viel� seisoi kunnaan reunalla selv�sti
kuvastuen liekkien valaisemaa taustaa vasten, ja laukaisi. Kiljahdus,
hypp�ys ilmaan ja raskas putous osottivat ampujan tarkkuuden. Maahan
jys�ht�ess��n suistui haavottunut jyrk�n vierun kaltaalta alas ja
kuului kieriskelev�n kummun juurelle asti.

Le Bourdon tunsi, miten t�rke� nyt oli k�ytt�� kalliita hetki�
hyv�kseen, ja kehotti kumppaniansa tulemaan mukana, mutta j�lkim�inen
samassa ojensi k�tens� h�nen uumilleen toiselta sivulta, sivalsi
vy�ss� riippuvasta tupesta puukon, pudotti pyssyn yst�v�ns� k�siin ja
vilisti pimeyteen, kaatuneen vihollisensa suunnalle. T�st� kaikesta
ei voinut erehty�; oman erikoisen kunniantuntonsa kannustamana pani
chippewa kaikki alttiiksi, saadakseen tavanmukaisen voitonmerkin.
T�ll�in seisoi m�en reunalla jo kymmenkunta villi�, n�k�j��n
ymm�ll�, miten taistokumppanusten oli k�ynyt. T�m�n havaitessaan
mehil�ispyyt�j� k�ytti viivytyst� pyssyns� panostamiseen. Kun
kaikki tapahtui melkein yht� nopeasti kuin s�hk�kipin� lent��,
kului vain hetkinen pottawattamien kaatumisesta voittajan
suoriutumiseen verisest� teht�v�st��n. Juuri kun Le Bourdon heitti
luikun kainaloonsa, yhtyi h�neen punanahkainen toverinsa, kantaen
vy�ss��n etuvartijan hurmeista p��nahkaa; onneksi ei mehil�ispyyt�j�
h�m�r�ss� n�hnyt sit�, muutoin ei h�n kenties olisi ollut niin aulis
edelleenkin toimimaan tuiman liittolaisensa kanssa.

Enempi viivyttely ei tullut kysymykseen, sill� intiaanit olivat nyt
joukolla ker�ytyneet kummun reunalle, miss� p��llikk� rivakasti antoi
m��r�yksi��n. Kiireimmiten hajaantui parvi; joka mies s�nt�si pime��n
ik��nkuin oivaltaen, miten vaarallista oli j��d� takkatulen kirkkaan
valojuovan piiriin. Sitte nostivat koirat sellaisen metelin, ett�
mehil�ispyyt�j� k�sitti niiden vainunneen ja tavanneen ammutun miehen
ruumiin. Hurja huuto kajahti samalta paikalta osotukseksi siit�, ett�
jotkut villitkin jo olivat keksineet kovaonnisen kumppaninsa, ja Le
Bourdon k�ski chippewan seurata, samotessaan suolle niin joutuin kuin
kykeni selvi�m��n tolan vastuksista.

Neva oli paikotellen jokseenkin kiinte�t� kamaraa, mutta t�m� taival
levisi hyvin s��nn�tt�m�sti; yleens� olivat kasvavat puut sen
tunnuksina. Le Bourdon oli hyvin huolellisesti painanut mieleens�
maamerkkej�, arvaten nopean per�ytymisen hyvin todenn�k�iseksi, ja
h�nen ei ollut aluksi vaikea pysy� oikealla suunnalla. Mutta koirat
poistuivat pian ruumiin luota ja tulivat loikkien r�meelle mist��n
esteist� v�litt�m�tt�, vaikka niiden loiskahdukset ja vinkaukset
pian ilmaisivat, etteiv�t nek��n tavanneet kannattavaa pohjaa.
Villit painuivat parvena alas rinnett�, ottaen koirat oppaikseen,
ja varmoina n�it� saattoi pit��kin vainun puolesta, vaikka ne eiv�t
malttaneet olla pyrkim�tt� oikosuuntaan pakolaisten mutkittelevilta
j�ljilt�.

Vihdoin Le Bourdon pys�htyi, saaden kumppaninsa tekem��n samaten.
Kiireiss��n oli edellinen menett�nyt maamerkkins� ja joutunut pienien
puiden tai isojen pensaiden muodostamaan n�reikk��n, joka ei ollut
h�nen etsim�ns�. Kaikki yritykset p��st� pois t�st� tiheik�st�
muuta tiet� kuin he olivat tulleet osottausivat turhiksi, ja koirat
eiv�t kaukanakaan haukkuneet takanap�in. Elukat eiv�t kyll� en��
l�hestyneet, sill� ne rypiv�t liejussa ja vesil�t�k�iss�, mutta
niiden melu johti vainoojia eteenp�in, kuten k�vi selville n�iden
hiljaisista huhuiluista toisilleen.

Arveluttava k��nne vaati sek� varovaisuutta ett� p��tt�v�isyytt�, ja
saloseudun el�m��n harjaantuneena ei mehil�ispyyt�j� ollut niiss�
ominaisuuksissa puutteellinen. H�n etsi polun, jota my�ten he olivat
tulleet onnettomaan vesaikkoon, ja alkoi palata samaa tolaa pitkin.
Lujia hermoja kysyi per�ytyminen melkein suoraan kohti koiria ja
niiden is�nti�, mutta karaistuneita olivat he kumpainenkin, edeten
kuin vanhat soturit, jotka odottavat tervehdyst� piilotetusta, mutta
hyvin varustetusta patterista. Tovin kuluttua seisahtui Le Bourdon ja
tutki maaper�� jalkainsa juuresta.

"T�st� meid�n pit�� k��nty�, chippewa", supatti h�n. "T�lt� kohdalta
min� kaiketi poikkesin v��r��n."

"Hyv� paikka k��nty�", vastasi intiaani, "koira liikaa likell�".

"Meid�n t�ytyy ampua koirat, jos ne alkavat ahdistaa pahasti",
tuumi mehil�ispyyt�j�, joutuisasti johtaen pakoa ja ollen nyt varma
oikeasta suunnasta. "Ne tuntuvat juuri nyt olevan pulassa, mutta
sellaiset elukat kyll� v�leen l�yt�v�t tolansa t�m�n r�meen poikki."

"Parempi ampua pottawattamie", arveli Kyyhkynsiipi kylm�verisesti.
"Pottawattamiella hyv� p��nahka -- koiran korvat ei mit��n kelpaa."

"Tuolla luullakseni onkin puu, jota haen!" huudahti Le Bourdon. "Jos
sen tavotamme, niin suoriudumme ajosta jokseenkin varmasti."

He p��siv�t puun luo, ja er�mies alkoi varmistautua siit� l�htien
noudatettavasta suunnasta. Ottaen massistaan pienen kokkareen
kostutettua ruutia, jonka oli valmistanut pelastushankkeeseen
ryhtyess��n, h�n painoi sen matalalla olevaan puun oksaan, joka
h�nen p��ns� kohdalta pist�ysi sille taholle, minne h�n oli j�tt�nyt
Margeryn. Sen tehty��n h�n k�ski kumppaninsa astua syrj��n, viritti
taulanmurun tuluksillaan ja sytytti ruudin. T�m� pikku valmiste
luonnollisesti paloi kuin pojan ilotulitus, mutta antoi kuitenkin
riitt�v�sti valoa n�kym��n pime�n� y�n� hyvinkin penikulman p��h�n.
Kostean seoksen sihistess� ja kipin�idess� tuijotti mehil�ispyyt�j�
tiukasti r�meen sankkaan mustuuteen. Kirkas valo pilkahti ja
katosi. Siin� oli kylliksi, er�mies l�i alas oman merkkivalkeansa
ja polkaisi sen sammuksiin; sopimuksen mukaan ei Margeryn lyhty nyt
en�� n�ytt�ytynytk��n. Asemastaan ja tolastaan vakuutettuna k�ski Le
Bourdon kumppaninsa pysy� kintereill��n ja l�ksi j�lleen taivaltamaan
nevan poikki. Ennen pitk�� tuli n�kyviin puu, ja sit� kohti riensiv�t
pakolaiset. Seuraavassa tuokiossa ei mehil�ispyyt�j� mielihyv�ss��n
kyennyt pid�ttym��n suutelemasta Margerya.

"Koirat ulisevat kamalasti", sanoi Margery, tuollaisena hetken�
panematta pahakseen toisen ottamaa vapautta, "ja kokonainen heimo
tuntuu olevan tulossa niiden takana. Taivaan t�hden, Bourdon,
kiirehtik��mme kanooteille; siell� varmaan luullaan meid�n joutuneen
tuhoon!"

Tilanne oli t�p�r�, ja mehil�ispyyt�j� pujotti Margeryn k�sivarren
kainaloonsa; h�nen p��tt�v�inen ja suojeleva s�vyns� sai tyt�n
syd�men sykkim��n tunteiden vallassa, joihin ei v�h��k��n yhtynyt
pelkoa, vaan mielihyv�� noin vaarallisenakin hetken�. V�limatka ei
ollut pitk�, joten kolmikko pian ehti rantaan l�helle kanootteja.
Siell� he kohtasivat Dorothyn yksin��n k�velem�ss� edes takaisin
kuin suuren h�d�n ahdistamana. H�n oli n�ht�v�sti kuullut metelin ja
oivaltanut villien olevan tavottamassa heid�n seuruettansa. Margery
n�ki k�lyns� ilmeest�, ett� jotain muutakin oli tapahtunut, ja
pahojen aavistustensa kiihtymyksess� ei h�n arkaillut tekem�st� t�lle
kysymyksi�.

"Mihin on veljeni joutunut? Miten on Gershomin laita?" tiedusti
herkk�mielinen tytt� heti.

Vastaus annettiin matalalla ��nell� ja siihen tapaan, jolla nainen
yritt�� viimeiseen asti salata rakastamansa horjahduksia.

"Gershom ei juuri nyt ole ihan oma itsens�", supatti vaimo; "h�n on
taas sattunut hiukan vanhoihin tapoihinsa".

"Vanhoihin tapoihinsa?" kertasi sisar hitaasti, alentaen oman ��nens�
yht� matalaksi kuin oli ik�v�n viestin ilmottajankin. "Miten se on
mahdollista, kun kaikki whisky kaadettiin pois?"

"Bourdonilla n�kyy olleen konjakkiruukku varastossaan, ja Gershom
keksi sen. En moiti ket��n, sill� Bourdonilla, joka ei koskaan k�yt�
Kaitselmuksen anteja v��rin, oli oikeus pit�� huolta vahvikkeistaan;
mutta s��li on sent��n, ett� kanooteissa oli mit��n sellaista
tavaraa!"

Mehil�ispyyt�j�� huolestutti suuresti t�m� tieto, sill� h�n oivalsi
sen merkityksen paremminkin kuin naiset. T�llaisessa k��nteess�
saattoi seurueen j�senen joutuminen pelk�ksi rasitukseksi tuottaa
suurta vaaraa muillekin. Onneksi oli heill� intiaani mukanaan,
ja t�m� kykeni ottamaan hoidettavakseen toisen kanootin. Koirien
haukunta ja villien huudot ilmaisivat selv�sti, ett� viholliset
olivat tavalla tai toisella p��sem�ss� r�meen yli. H�n joudutti
senvuoksi seurueen l�ht�� kanootteihin, itse ensim�isen� k�yden
tarkastamaan Whisky-Keskusta.

T�m� nukkui p�ihtyneen tajutonta unta. Dolly oli pist�nyt ruukun
piiloon niin pian kuin h�nen miehens� tila salli sen tapahtua
humalaisen rupeamatta v�kivaltaiseksi. Muutoin olisi mies-parka
saattanut tuottaa tuhon itselleen ylenm��rin nauttimalla nestett�,
joka oli per�ti paljoa maukkaampaa kuin se mit� h�n oli tottunut
k�ytt�m��n, etenkin n�in pitk�llisen pakollisen pid�ttymisen j�lkeen.
Nyt tyhjensi Le Bourdon ruukun heti virtaan naisten suureksi iloksi,
chippewan pontevasta vastalauseesta piittaamatta. Heid�n siirtyess��n
virralle t�ytyi takaa-ajon ainakin toistaiseksi keskeyty�, koska
intiaanien oli palattava r�meen poikki, p��st�kseen omiin veneisiins�.

Salaisen my�t�tunnon johdosta tai kenties vain sattumalta joutui
chippewa Le Bourdonin veneeseen, t�m�n vuorostaan asettuessa
Gershomin kanoottiin. P�ihtynyt virui keve�n ruuhensa pohjalla kuin
p�lkky, ainoastaan hell�n vaimonsa huoltamana, joka oli toimittanut
pieluksen h�nen p��ns� alle; mutta onneksi ei sortuneesta ollut h�nen
yst�viens� liikkeille siis nyt suoranaista vastusta, jos ei apuakaan.
Miesten asetuttua paikoilleen ja kanoottien kelluessa irti pohjasta
erotti jo ��nten perusteella, ett� sek� koirat ett� useat niiden
is�nnist�kin olivat r�mpineet selville suosta ja nousseet kiinte�lle
kamaralle sen it�puolelle. Mehil�ispyyt�j� k�ski chippewan seurata
ja lykki kanootin ulohtaalle, valiten yhden niist� kolmesta luonnon
kanavasta, jotka yhtyiv�t t�ss� kohti.

Melu yltyi nyt huomattavasti, ja vainoojain l�hestyminen oli
paljoa rivakampaa kuin �sken, heid�n saatuansa tukevan pohjan
jalkainsa alle. Noin viidenkymmenen kyyn�r�n p��ss� rannasta
teki riissiheinik�n l�pi johtava kuja pikku mutkan pohjoiseen
p�in; juuri kertomamme tapaukset sattuivatkin virran pohjoisella
rannalla. Tuosta polvekkeesta p��sty��n olisivat kanootit olleet
n�kym�tt�miss� rannalta katsoen ilmi p�iv�ll�kin, saati pime�n y�n
h�myss�. Sen huomatessaan, ja pelj�ten melojen loiskeen kuuluvan,
Le Bourdon herkesi kiskomasta ja k�ski chippewankin antaa veneens�
solua itsell��n. T�m�n varokeinon johdosta olivat pakolaiset viel�
ihan l�hell� rantaa, kun ensin koirat ja sitten useat villit
rynt�siv�t samalle paikalle, mist� veneet olivat l�hteneet tuskin
kahta minuuttia aikaisemmin. Le Bourdon oli toimittanut molemmat
kanootit yhteen, ja h�nen pyynn�st��n tulkitsi nyt chippewa sellaisia
vihollistensa huomautuksia, mit� piti huomion arvoisina.

"Sanoo nyt, ei kukaan t��ll�", alotti intiaani levollisesti.
"Ajattelee, ei kaukana -- aikoo hakea -- arvelee, koira levoton --
ihmettelee, mink�t�hden koira niin levoton."

"Nuo nelijalkaiset hylyt varmaankin vainuavat meid�t t��lt�
kanooteista, kun olemme niin likell�", kuiskasi Le Bourdon.

"Jos niin, ei p��se kiinni", vastasi chippewa tyynesti. "Ja ampuu
sen, jos ei pid� varaa -- paha koiran ajaa soturia liikaa paljon."

"Nyt puhuu joku, jolla tuntuu olevan k�skyvaltaa."

"Niin -- h�n p��llikk� -- kuullut h�nen usein -- h�n Kyyhkynsiiven
kiduttaa aikoo. No, ottakoon ensin -- nopea lintu sen tekee, h�?"

"Mutta mit� h�n sanoo? Saattaa olla t�rke� kuulla p��llik�n mielipide
juuri nyt."

"Mit� v�li�, mit� h�n sanoo -- ei voi tehd� mit��n -- jos
Kyyhkynsiivelle tulee tilaisuus, ottaa my�s h�nen p��nahan."

"Sen kyll� uskon -- mutta h�n puhuu totisena ja matalalla ��nell�;
kuuntele ja ilmota meille, mit� h�nell� on mieless�. Min� en oikein
k�sit� heimon murretta t�lt� matkalta."

Chippewa vaikeni tarkkaavaiseksi, kunnes p��llikk� lakkasi
haastamasta. Sitte h�n parhaansa mukaan selitti kuulemansa, pannen
joukkoon omia luonnollisia huomautuksiaan.

"P��llikk� puhuu nuorille miehille -- kaikki p��llik�t puhuu nuorille
miehille -- sanoo heille, Kyyhkynsiipi varmaan mennyt kanootilla --
ei n�e kanoottia -- mutta t�ytynyt olla kanootti, muutoin h�n uinut.
Luulee, useampi kuin yksi intiaani t��ll� -- ei tied� sent��n --
kenties on, kenties ei -- ei voi sanoa, kunnes j�ljet n�kee, aamulla
--"

"No niin, mutta mit� k�skee h�n nuorten miestens� _tehd�_?" tokaisi
mehil�ispyyt�j� maltittomasta.

"�l� ole squaw, Bourdon -- sanon kaikki v�h�ss� ajassa. Sanoo
nuorille miehille, jos h�nell� kanootti, h�n voi saada meid�n
kanootit ja vied� pois -- jos taas uinut, se chippewa lurjus ui
alas virtaa ja ottaa meid�n kanootit sill� lailla -- parempi menn�
takaisin, muutamien teid�n, ja pit�� huolta meid�n kanooteista --
sit� h�n nuorille miehille enimm�n sanoo!"

"Sep� oivallinen aatos!" huudahti Le Bourdon. "Melokaamme heti alas
ja siepatkaamme heid�n kaikki kanoottinsa ennen kuin he ehtiv�t
sinne. Virran kaarroksen takia ei matka vesitse ole puoltakaan
maataipaleesta, ja r�me hidastuttaa heid�n kulkuansa kaksin verroin."

"Se hyv� neuvo!" my�nsi Kyyhkynsiipi. "Sin� menet -- min� per�ss�."

Sanottu ja tehty. Kanootit pantiin j�lleen liikkeeseen; majan tuli
oli majakkana, joka vaivattomasti johti Le Bourdonin perille.
Maallenousupaikkaan p��stess��n kuuli h�n koirien viel�kin haukkuvan
suolla ja niiden mukana olevien intiaanien ��nekk��sti huhuilevan
kahdelle villille, jotka olivat j��neet majalle jonkunlaiseksi
leirivartioksi.

"Mit� ne kiljuvat?" virkkoi Le Bourdon chippewalle. "Jotakin ne
tuntuvat tahtovan saada noiden majan ovella seisovien kuuluviin.
Saatko sin� selv�� siit�?"

"Huutavat kaksi soturia tulla alas pit�m��n huoli kanooteista --
se kaikki -- tulkoot he -- tapaavat kaksi t��ll� pit�m��n huolta
_heist�_ -- hyv� p��nahka noilla pottawattamie-riivatuilla!"

"Ei, ei, Kyyhkynsiipi -- sen ty�n pit�� jo riitt�� t�ksi iltaa.
Meid�n on vain ryhdytt�v� hinaamaan n�it� nelj�� kanoottia rannasta
niin joutuin kuin voimme. Oletko saanut silmukat niihin kahteen?"

"Kyll� pian -- niin pian, ett� tulee per�ss�", vastasi intiaani, joka
kanoottien anastamista valmistellessaankin oli ilmeisen vastahakoinen
poistumaan tuottamatta sen enemp�� vauriota vihollisilleen. "Nyt hyv�
aika niiden riivattujen menett�� p��nahka!"

"Ne riivatut, joiksi heit� sanot, alkavat ymm�rt�� r�meess�
r�mpivi� yst�vi��n ja tarkastavat pyssyjens� sankkiruutia. Meid�n
on siirrytt�v� poikkeen, muutoin ne saattavat n�hd� meid�t ja ampua
r�isk�ytt��. Ty�nn� irti, chippewa, ja melo heti keskelle lahdelmaa."

Le Bourdon puhui varsin vakavasti, ja Kyyhkynsiiven oli pakko
totella. Jos j�lkim�isell� olisi ollut oma pyssy tai puukkokaan,
niin h�n olisi luultavasti hyp�nnyt rantaan ja saanut salavihkaa
hiivityksi jonkun vihollisensa kimppuun, riist��kseen uuden
voitonmerkin. Mutta Le Bourdon ei varovaisuudessaan ollut ainoastaan
pit�nyt luikkuansa vieress��n, vaan my�skin pannut talteen puukon
ja tomahawkin, joita h�n k�ytti tavallisena varustuksenaan kuten
intiaanitkin.

Kanooteilla oli nyt hiukan ty�l�s teht�v�. Tuuli puhalsi yh�
navakkana, ja kumpaisenkin keve�n venosen oli jokseenkin t�ydess�
lastissa ja yhden ainoan melojan varassa hinattava kahta
samankokoista alusta suoraan p�in tuulta. Onneksi olivat hinattavat
kanootit keveit�, ja parin minuutin kuluttua oli koko joukkue kyllin
kaukana rannasta v�ltt��kseen molempien intiaanien huomiota, jotka
nyt olivat ehtineet rantamalle katsomaan omia kanoottejaan. Villien
my�h�stymisen aiheuttama ulvonta ilmaisi heid�n nolostuksensa sek�
virralle ett� suolle.

Mehil�ispyyt�j�n seurue oli t�ten saavuttanut varsin suuren
edun. Viholliset olivat nyt ainakin joksikin aikaa suljettuja
pohjoispuolelle virtaa, joka oli suistonsa l�hell� niin leve�,
ett� intiaanit eiv�t voineet ajatellakaan muuta keinoa matkansa
pitkitt�miseksi kuin taivaltaa jalkasin. Sen retken tarkotusperi�
saattoi mehil�ispyyt�j� vain arvailla, kunnes oli kuulustellut
chippewaa. T�h�n teht�v��n h�n ryhtyikin heti kun arveli seurueen
olevan t�ydess� turvassa etel�isen rannan suojassa. Siell�
pakolaiset meniv�t maihin heinikk�kanavaa my�ten, asettuen kuivalle
rantahietikolle. Margery k�vi sytytt�m��n nuotiota moskiitojen
h��t�miseksi, valiten sen sijaksi pikku kumpareen taustan, jotta
valo ei voinut n�ky� vastap�iselle puolelle jokea. Aamulla olisi
pakko sammuttaa tuli, koska sen savu voisi kavaltaa heid�n asemansa.
Koottuaan polttoaineksia siev�n Margeryn nuotiota varten alkoi Le
Bourdon siis kysell� chippewalta h�nen vankeudestaan.

"Kyll�, kaikki kerron", vastasi intiaani; "ei hyv� peitt�� j�lke�
yst�v�lt�. Muistat, Bourdon, kun sanoin hyv�sti aholla?"

"Tietysti -- muistanpa erohetken aivan tarkalleen. Pottawattamie
l�hti toiselle tolalle ja sin� toiselle. Se ilahutti minua, koska
sin� n�'yit ajattelevan, ettei h�n ollut yst�v�si."

"Niin, hyv� v�ltt�� vihamiehen polkua, koska h�n joskus riidan
tekee", tuumi intiaani levollisesti. "T�m� kerta polku tuli jotenkin
yhteen, ja pottawattamie menetti p��nahan."

"Sen tied�n, Kyyhkynsiipi, ja soisin k�yneen toisin. Tapasin
Hirvenjalan ruumiin asetettuna istualleen puuta vasten ja arvasin,
kuka h�net oli lopettanut. Mutta tuollainen sodank�ynti vain
hy�dytt�m�sti tekee mets�t, ahot ja arot ep�varmoiksi oleskella.
Sin� n�et, mihin pulaan t�m� perhe on joutunut teid�n intiaanien
omaksumasta sotimistavasta."

"Kuinka te sitte teette -- tahdon kuulla? Menette suutelemaan ja
riistaa annatte viholliselle, vai menette ottamaan h�nen p��nahan?
Kumpi parempi keino h�nt� pelottaa ja teid�t herraksi tehd�?"

"Kaikki se on saatavissa aikaan, surmaamatta yksin�isi� matkalaisia
tai murhaamatta vaimoja ja lapsia. Rauhaa ei Englannin ja Amerikan
v�lille solmita sen pikemmin, jos oletkin saanut Hirvenjalan
p��nahan."

"Ei se minulla en�� -- hyv� kun olisi. Pottawattamie sen pois otti
ja sanoi, hautaa sen. No, sen piilottakoon kuoppaan niin syv��n kuin
valkoisen miehen kaivo, ei voi piilottaa Kyyhkynsiiven kunniaa sinne
my�s. Se niin turvassa kuin lovi sauvassa voi tehd�!"

Pyk�lien leikkominen sauvaan oli intiaanien tapa antaa kunniamerkkej�
soturille, ja erityinen lukum��r� noita lovia takasi h�nelle varmasti
samanlaisen arvonylennyksen omassa piiriss��n kuin p�iv�k�sky
nykyaikaisen armeijan soturille. "Niin on parasta", huomautti
mehil�ispyyt�j�. "Soisin voivani suostuttaa sinut viskaamaan pois
tuon inhottavan muistomerkin vy�st�si. Muista, chippewa, ett�
sin� olet nyt kristityss� seurassa, joten sinun pit�isi menetell�
kristittyjen toivomusten mukaan."

"Mit� kristityt tekee?" vastasi intiaani ivallisesti. "P�ihtyy
niinkuin Whisky-Keskus tuolla? Pett�� poloinen punanahkainen mies,
sitten alas polvelle painuu ja katsoo yl�s Manitouhun? _Sen_
kristityt tekee, h�?"

"Sellaiset ovat kristittyj� vain nimelt��n -- sinun pit�� ajatella
suotuisammin ihmisist�, jotka ovat toden teolla kristittyj�."

"Jokainen ilmottaa, h�n itse kristitty, sanon sinulle -- kaikki
valkonaamat kristittyj�, he ilmottavat. Nyt, kuule chippewaa.
Kerta puhuin l�hetyssaarnaajan kanssa kauvan aikaa -- sanoi
kaikki kristityist� -- mit� kristityt tekee -- mit� kristityt
sanoo -- kuinka ne sy�, kuinka nukkuu, kuinka juo -- kaikki hyv�.
Tahtoi, Kyyhkynsiipi tulee kristityksi. Sitte min� muistin soturit
linnotuksessa -- ei niill� mit��n kristittyjen lailla -- tekee kaikki
sotamiehen lailla -- kiroo, tappelee, pett��, p�ihtyy -- pahempi kuin
intiaani -- sek� kristitty�?"

"Ei, se ei ole kristillist� el�m��, ja min� pelk��n, ett� kovin
harvat meist�, jotka k�ytt�v�t sit� nime�, toimivat kristillisesti",
my�nsi Le Bourdon, k�sitt�en chippewan syyt�ksen oikeutetuksi.

"Juuri niin -- nyt min� sen saan -- kysyin l�hetyssaarnaajalta yksi
p�iv�, mihin kaikki kristityt menee, niin ett� intiaani ei l�yd� --
ei kukaan mets�ss� -- ei kukaan ruohokentill� -- ei linnotuksessa --
ei Macnawissa -- ei Detroitissa -- mihin siis kaikki menee, niin ett�
intiaani ei l�yd� muuta kuin l�hetyssaarnaajan puheessa."

"Olenpa utelias tiet�m��n, mit� l�hetyssaarnaaja siihen kysymykseen
vastasi."

"No, sanon sinulle -- vastasi, ainoastaan yksi kymmeness�tuhannessa
oikea kristitty valkonaamain joukossa, vaikka kaikki sanoo itse��n
kristityksi! Se intiaanin mielest� kumma."

"Ei ole helppo saada punaihoista miest� ymm�rt�m��n valkoihoisten
el�m��, Kyyhkynsiipi. Mutta me puhumme n�ist� asioista toisella
kertaa, kun meill� on huolettomammat oltavat. T�ll�haavaa haluaisin
kuulla t�yden selvityksen siit�, miten jouduit pottawattamie-heimon
k�siin."

"Se selv�� -- kun olisi kristitty puhe puolet niin selv��. Katso,
Bourdon, se Hirvenjalka tuli yl�s virtaa vakoojana. Min� tiesin h�nen
asian ja niin otin p��nahan. Ne pottawattamiet h�nen yst�vi� -- ne
tulee tapaamaan vanhaa p��llikk��, ei l�yd� h�nt�, mutta l�yt��
Kyyhkynsiiven, kun min� v�synyt uneen. Minulla Hirvenjalan p��nahka
-- suree sit� -- tuntee p��nahan kiharasta, jossa harmaat hiukset ja
joku merkki. Panee siis minut kanoottiin ja aikoo vied� chippewan
Chicagoon, miss� kiduttaa -- mutta liikaa paljon tuulta. Kun siis
tapaa yst�v�n toisessa kanootissa, tulee t�nne, tahtoo v�h�n odottaa."

T�m� oli koristelematon selitys Kyyhkynsiiven joutumisesta
vihollistensa k�siin. Ep�ilem�tt� oli chippewa omassa yksityisess�
sodank�ynniss��n my�s tahtonut varjella mehil�ispyyt�j��
v�ijytykselt�, joka h�nt� uhkasi Hirvenjalan saatua selon
h�nen oloistaan. Miesten haastellessa oli Margery laittanut
nuotion kuntoon, ja yksinkertaisen aterian j�lkeen Kyyhkynsiipi
katkonaiseen, mutta ymm�rrett�v��n tapaansa viel� jatkoi huomioitansa
intiaanileirist�. M�enrinteelt� noussut voimakas whiskynhaju oli
her�tt�nyt villeiss� mit� suurinta ihmetyst� ja taikauskoista
pelkoakin, sill� maja oli tyhjennetty niin tarkoin, ett� he eiv�t
aavistaneet asukkaiden l�hteneen sielt� vasta tovia aikaisemmin.
Kaikki intiaanit tiesiv�t majan rakennetuksi useita vuosia
takaperin, mutta he eiv�t olleet kuulleet sen viime asujista mit��n.
Heid�n p��llik�lt��n oli useimmissa amerikalaisten luoteisissa
asemapaikoissa tunnettu Ukkospilvi eli lyhyemmin nimitettyn�
Pilvi; sen nimen oli h�n saanut kolkosta katsannostaan, vaikka
h�nell� oikeastaan oli verrattain hyv� maine intiaaniksi, joille
alituiseen tehtiin v��ryytt� ja joita senvuoksi my�s oltiin valmiit
mustaamaan. Johtavana p��llikk�n� oli kuitenkin muuan Variksensulka,
joka chippewan kuvauksen mukaan oli varsin ovela ja ter�v�j�rkinen
sissisodan johtaja, ja kiinniottajiensa keskin�isist� huomautuksista
oli Kyyhkynsiipi lis�ksi huomannut kaikkien odottelevan er�st�
Onoaa, jonka piti tulla kaikkien eri tahoilta kokoontuvien
brittil�isyst�v�llisten villien ylip��llik�ksi n�ill� seuduilla.

T�m�n Onoan tiesi mehil�ispyyt�j� samaksi mieheksi, jolla
Nylky-Pietarin nimisen� oli hirve� maine valkoihoisten rajalaisten
asemapaikoissa, vaikka h�n ei ollut koskaan n�ytt�ytynyt niiss�.
Lis�nimens� oli h�n saanut siit� suupuheesta, ett� t�m� p��llikk�,
joka ei n�ytt�nyt kuuluvan mihink��n erityiseen heimoon, samalla
kun h�nell� oli suurta vaikutusvaltaa niiden kaikkien keskuudessa,
oli eri tilaisuuksissa murhannut tielleen sattuneet valkoihoiset
ja riist�nyt ruumiilta p��nahat. H�nell� sanottiin jo olevan
nelj�kymment� pyk�l�� sauvassaan. T�m� salaper�inen intiaani n�ytti
el�v�n ainoastaan kostaakseen valkoihoisille tungettelijoille
rotunsa k�rsim�t v��ryydet, maksaakseen heille verisesti siit�, ett�
he olivat ty�nt�m�ss� saloseutujen vapaita lapsia yh� et��mm�ksi
Kalliovuoria kohti. Mink� verran kaikissa h�nest� kerrotuista
jutuissa oli per��, sit� oli mahdoton sanoa, mutta Le Bourdonia
huolestutti kuitenkin intiaanien tuollainen j�rjest�ytyminen n�ill�
tienoin.

Nyt oli jo aika laskeutua levolle. Kukin valitsi makuusijansa,
mehil�ispyyt�j� kanootistaan, Margery k�lyns� puhvelintaljalle
asettuen, ja kun toistaiseksi ei ollut mit��n h�iri�t� pelj�tt�viss�,
oli heid�n unensa sike�t� ja aamuun saakka kest�v��. Ensim�isen�
nousi Le Bourdon, vet�ysi syrj��n riisuutumaan ja sy�ksyi tapansa
mukaan jokeen kylpem��n. Sielt� palattuaan h�n kohosi pikku
kummulle tarkastelemaan vastap�ist� rantaa, hiukan n�hd�kseen, mit�
pottawattamiet puuhailivat; kaikissa liikkeiss��n h�n kuitenkin
visusti varoi itse joutumasta n�kyviin. Kanooteille ja leiripaikalle
taasen olivat riissiheinikk� ja pikku rantayl�nne t�ydellisen�
suojana.

Kummultaan mehil�ispyyt�j� t�hystimens� avulla sai hyvin pidetyksi
silm�ll� majaa ja sen ymp�rist��. Villit olivat jo jalkeilla ja
hommailivat sotapolulla liikkuvan punanahkaisen eri askareissa. Muuan
joukkue oli hautaamassa kuolleen kumppaninsa ruumista. Muutamat
keittiv�t ruokaa tai puhdistivat lahdelman rannalta ammuttuja
vesilintuja, ja jotkut viel�kin nuuskivat rinnett�, joka tuntui
ilmaisevan maanalaista whiskysuonta.

Mehil�ispyyt�j�n viel� tehdess� huomioitaan yhtyi h�neen Margery.
Tytt� n�ytti levollisen y�n nukuttuaan raikkaalta ja terveytt�
uhkuvalta, tullen tiheikk��n j�rjest�m�st�ns� pukuhuoneesta, jonka
halki juoksi pikku puro; mutta h�n oli alakuloinen ja mietteiss��n.
Tuskin oli Le Bourdon pudistanut h�nen k�tt�ns� ja viel� kiitt�nyt
viime�isest� avusta, kun Margeryn t�ysi syd�n puhkesi purkamaan
tunteitaan niinkuin paisuva joki tulvii yli �yr�ittens�, ja h�n alkoi
itke�.

"Veljeni on hereill�", h�n sanoi, voimakkaalla ponnistuksella
hillitty��n nyyhkytyksens�, "mutta liiallisen ryypp��misen j�lkeen
on h�n aina niin tyls�, ettei nytk��n Dolly saa h�nt� tajuamaan
vaaraamme. H�n hokee n�hneens� niin paljon intiaaneja, ettei h�n
niit� pelk��, ja ett� ne eiv�t ik�n� tee pahaa perheelle, joka on
tuonut niin runsaasti ilojuomaa heid�n maahansa."

"Kyll� ovat h�nen aistinsa sitte tosiaan pilalla, jos h�n luottaa
intiaanien yst�vyyteen sill� perusteella, ett� on myynyt tulivett�
heid�n nuorille miehilleen", tuumi Le Bourdon. "Me saatamme pit��
synnist�, vaikka inhoamme kiusaajaa. En ole viel� koskaan tavannut
miest�, punanahkaista tahi valkeaihoista, joka ei ole selvin�
hetkin��n kironnut humalansa edist�j��."

"Dolly ja min� olemme nyt kovin ahdistuneella mielell�", jatkoi
tytt�-poloinen. "Gershom oli ilmottanut meille aikovansa l�hte�
asemapaikalle j�rven toiseen p��h�n heti tammistoahoilta palattuaan.
Nyt h�n on tullut takaisin, muttei ole sellaisessa kunnossa, ett�
pystyisi suojelemaan vaimoansa ja sisartaan villeilt�, jotka pyrkiv�t
h�tyytt�m��n meit� niin pian kuin saavat kyh�tyksi kanootin tai muun
kulkuneuvon, tullakseen virran yli."

"Jos niill� kanoottikin olisi", vastasi Le Bourdon tyynesti, "niin
ne eiv�t tiet�isi, mist� meit� hakea. Se etsint� veisi jonkun aikaa,
eik� kaarnakanoottiakaan siunaaman ajassa valmisteta. Ja jos veljesi
onkin hiukan raskaalla p��ll� ilonpitonsa j�lkeen, Margery, niin olen
min� yht� virkku kuin koskaan."

"Mutta sin�, Bourdon, luonnollisesti haluat pit�� huolta itsest�si
ja omaisuudestasi ja l�hte� luotamme ensim�isess� soveliaassa
tilaisuudessa. Meill� ei ole oikeutta odottaa sinun viipyv�n
joukossamme hetke�k��n kauvemmin kuin on etusi mukaista, enk� sit�
soisikaan."

"Etk� sit� soisikaan, Margery!" huudahti mehil�ispyyt�j� pettyneen�.
"Min� olisin luullut seurani kelpaavan arveluitta. Mutta n�in ollen
en totisesti v�lit�, miten menettelen omasta puolestani."

Ujoudessaan ei Margery kehdannut l�hemmin selitt��, ett� h�n
juuri nuoren miehen oman menestyksen vuoksi ep�r�itsi edist��
h�nen j��mist�ns� n�in hankalaan seuraan -- vaikka h�n olisi
ollut ihan onneton h�peiss��n, jos olisi tiennyt, kuinka per�ti
tuttavallista oli Gershomin tavoin puhutella Benjamin Bodenia
ranskalaisella lis�nimell��n Bourdoniksi. Mehil�ispyyt�j� oli
kuitenkin niin tottunut t�h�n omituisen ristiriitaiseen nimitykseen,
ettei h�n Margeryn s�vy� siin� kohden katsonut muuksi kuin
teeskentelem�tt�myydeksi, ja sit� suurempaa pettymyst� tunsi h�n
luullessaan havaitsevansa, ett� tytt� tahtoi osottaa syd�mens� olevan
h�nen suhteensa v�linpit�m�t�n.

Nuori pari palasi senvuoksi apeana kummulta. Aamiaisella pohti Le
Bourdon seurueensa asemaa ja parasta toimintatapaa, kalventuneen
ja h�t��ntyneen tyt�n h�nen vieress��n luullessa h�nen yksinomaan
harkitsevan itsens� ja kallisarvoisen hunajavarastonsa korjaamista
varmaan talteen. Jos n�iden kahden tuttavuus olisi ollut
pitempiaikainen, ei Margery olisi hetkeksik��n voinut ajatella
sellaista mehil�ispyyt�j�st�; mutta mit��n loukkaavaa tai halventavaa
ei ollut siin� k�sityksess�, ett� vieras er�mies etusijassa ottaisi
lukuun oman kohtansa t�llaisessa tilanteessa.

Aterian aikana ei paljoakaan puhuttu. Dorothy pii yleens�kin
vaitelias, alituisen murheen ja huolestuksen johdosta. H�nen miehens�
taasen oli nyt liian sekavalla p��ll� haastellakseen, vaikka h�n
tavallisesti oli hyvinkin puhelias, ja intiaani harvoin puuttui
kahteen teht�v��n yhtaikaa.

"Virran poikki tulemalla olemme saavuttaneet vihollisemme suhteen
er��n edun", alotti Le Bourdon aamiaiselta p��sty�. "Vesi ei j�t�
j�lki�; vaikka Variksensulalla olisi kanoottikin, ei h�n voisi
tiet��, mist� tavottaisi meit�."

"Se ei niin", tokaisi Kyyhkynsiipi hiukan jyrk�sti. "H�n tiet��,
me emme j�rvell�, koska tuuli puhaltaa. Tiet��, me emme mene yl�s
virtaa, koska siin� kova ty�; tiet��, me tulleet t�nne, koska se
helppo. Variksensulka pian lautan tekee, sitte tulee hakee p��nahkaa."

"Niin", sanoi Margery s�ve�sti, "sinun on paras hetimiten lastata
kanoottisi kuntoon ja siirty� et��mm�ksi, meid�n olemattamme
pid�tt�m�ss� liikkeit�si. Veljeni kyll� kykenee auttamaan meit�
ehtoop�iv�ll�, jolloin kenties jo paremmin voimme ratkaista, mihin
meid�n on pyritt�v�, jos intiaanit pysyv�t asemillaan ja sielt�
yritt�v�t h�irit� meit�. Mene, Bourdon, kun siihen on mukava
tilaisuus. Varmaankin sinulla on �iti kotona, taikka sisar -- kenties
vaimo --"

"Eik� ole", keskeytti mehil�ispyyt�j� pontevasti. "Kukaan ei odota
minua, ja t�m�n perheen mukana min� pysyn niin kauvan kuin siin�
yksik��n tarvitsee apuani."

Tyt�n poskille kohosi siev� puna, ja huojentavaa lohdutusta tuli
ahdistuneeseen mieleen, jota huolestunut kuvittelu oli raskauttanut
mit� pahimmilla mahdollisuuksilla. Jalomielisyydess��n ei h�n
kuitenkaan pit�nyt ajatuksesta, ett� mehil�ispyyt�j� uhrautuisi
muiden hyv�ksi, joilla oli niin v�h�n oikeutusta edellytt�� h�nelt�
mit��n palveluksia. H�nen vastustelunsa lopetti er�mies kuitenkin
lujasti, viitaten Gershomin tylsiin huomautuksiin, ett� muka oli
lopultakin parasta menn� ly�m��n "rauhan k�mment�" intiaaneille.
Chippewa ei sill�v�lin n�kynyt pit�v�n suurtakaan lukua seurueesta,
johon oli nyt liittynyt. H�n oli valmis kohtaamaan tapauksia
niiden kehityksen mukaan ja suunnitteli keinoja p��nahkojensa
kartuttamiseksi. T�ss� mieless� h�n saapui kanootin luo, jonne Le
Bourdon oli vet�ytynyt haastelemaan Margeryn kanssa ja lausui halunsa
lyhyeen.

"Hyv� aika saada nyt lis�� p��nahkoja, Bourdon", virkkoi h�n.

"Ja hyv� aika my�s pit�� omansa tallella, chippewa", vastasi er�mies.
"Tunnen kyll� teid�n intiaanien ainaisen p��m��r�n sotapolulla
oltaessa, mutta me olemme tyytyv�isi�, jos voimme pysytell� syrj�ss�
vaurioista, kun meill� on naisia ja lapsia mukanamme."

"Ei lapsia t��ll�", huomautti intiaani ymp�rilleen katsellen. "Tuo
sinun nainen -- sinun squaw, h�?"

Suorasukainen kysymys sai siev�n Margeryn karahtamaan punaiseksi,
ja mehil�ispyyt�j�kin tuli hieman h�milleen. J�lkim�inen kuitenkin
vastasi miehuullisesti niinkuin h�nen sukupuolensa velvollisuutena
oli.

"Ei ole minulla viel� vaimoa, ja kaikkein v�himmin voisi olla t�m�",
sanoi h�n.

"Miksei t�m� -- h�n hyv� squaw", tuumi toinen h�ik�ilem�tt�m�sti;
"kyll� siev� p��llik�lle. Sin� pyyd�t -- h�n ottaa -- tunnen hyvin
naisen."

"Niin, kyll�h�n sellainen mutkattomuus saattaa k�yd� laatuun
punanahkojen kesken", vastasi Le Bourdon kiireisesti, sill� h�n n�ki
Margeryn h�miss� pahastustakin, "mutta valkoihoisten nuoret naiset
ovat toisenlaisia. En ole el�iss�ni n�hnyt Margerya ennen kuin eilen
illalla, ja valkoihoinen nainen tahtoo aikaa kaikkeen tutustumiseen."

"Valkoihoinen pilaa squaw'n", arveli intiaani, "pit�� liikaa huolta."

"Se ei ole koskaan mahdollista!" huudahti Le Bourdon vakavasti.
"Kun nuorukainen tahtoo kiinnitt�� itseens� siev�n, vaatimattoman,
l�mminsyd�misen tyt�n, ei h�n voi milloinkaan edes kylliksi pit��
huolta t�m�n onnesta."

Margery loi katseensa maahan, mutta n�ytti olevan hyvill��n.
Kyyhkynsiivell� oli kokonaan toisenlainen el�m�nkatsomus, eik� h�n
malttanut olla ryhtym�tt� hiukan v�ittelem��n tuollaista oikean
miehekkyyden puutetta vastaan.

"Helppo pilata squaw", intti h�n. "Mihin h�n kelpaa, muuhun kuin
ty�h�n? Ei voi menn� sotapolulle -- ei voi ottaa p��nahkaa -- ei voi
ampua hirvi� -- t�ytyy ty�t� tehd�. Siihen squaw tarvitaan."

"Me valkoihoiset havaitsemme naisten kelpaavan muuhunkin -- me
rakastamme heit� ja pid�mme heist� huolta -- varjelemme heit� vilulta
talvella ja helteelt� kes�ll�; me koetamme toimittaa heille niin
mukavat ja onnelliset olot kuin voimme."

"Se hyv�� puhetta nuoren squaw'n korviin", vastasi chippewa hiukan
halveksivasti, "mutta parempi v�h�n ep�ill�. Mit� intiaani sanoo
squaw'lle, sit� h�n tekee -- mit� valkonaama sanoo, sit� ei tee."

"Niink� onkin asia, Bourdon?" kysyi Margery nauraen intiaanin
totisuudelle.

"Minun on rehellisesti my�nnett�v�, ett� siin� on jonkun verran
per��", tuumi mehil�ispyyt�j�, "sill� intiaani ei lupaa juuri mit��n,
joten h�nen on helppo puolustaa menettely��n, kun sit�vastoin
valkoihoiset sitoutuvat useinkin enemp��n kuin voivat aina t�ytt��."

Mutta t�m�n rupattelun keskeytti �kki� aivan aavistamaton tapaus.




6. LUKU.

Uutta seuraa


Keskeytyksen aiheutti Dorothy, joka oli pikku yl�nteelle noustuaan
keksinyt kanootin tulossa joen suulla ja nyt heng�styneen�
riensi ilmottamaan havainnostaan mehil�ispyyt�j�lle. J�lkim�inen
kiirehti heti t�hyst�m��n. Kanootti l�hestyi j�rvelt�, n�ht�v�sti
tulleena my�t�tuuleen, jonka voima nyt alkoi hiukan heiket�; alus
oli pohjoiseen p�in pyrkien poikennut jokisuuhun arvattavasti
ruuan keitt�mist� tai muuta sellaista tarvista varten. Suureksi
huolestuksekseen n�ki Le Bourdon villien tekev�n pohjoisrannalta
merkkej� vieraalle kanootille savun avulla. Ei ollut hyv� vihollisten
t�ten saada tilaisuutta tulla virran yli, joten h�n juoksi alas
rantamalle sellaiseen paikkaan, miss� ei kasvanut riissiheinikk��,
ja vieraille n�ytt�ytyen viittoi heit� saapumaan etel�iselle
rannalle. T�m� olikin paljoa l�hemp�n�. Veneest� kohotti pian muuan
k�sivartensa my�ntymyksen merkiksi, ja samassa sen kokka k��ntyikin
suoraan mehil�ispyyt�j�� kohti.

Kanootin l�hestyess� ker��ntyi koko seurue vesirajaan vastaanottamaan
tulokkaita. N�it� oli kolme, kaksi melomassa kepe�n aluksen
kumpaisessakin p��ss� ja kolmas istumassa keskell� jouten.
Mehil�ispyyt�j�n tarkastellessa tulijoita kaukolasillaan kyseliv�t
h�nelt� seuralaisensa heid�n laatuaan ja n�enn�isi� aikeitaan.

"Hankkeistaan saavat he itse tehd� selkoa", vastasi er�mies, "mutta
keulassa melova mies n�ytt�� olevan valkoihoinen ja sotilas -- taikka
asustaan p��tt�en puolittain sotilas. Meik�l�isi� on keskell�kin
istuva mies, ja h�n n�ytt�� papilta -- niin, se h�n onkin, mutta
puku osottaa h�nen hyvinkin tottuneen salomaiden el�m��n. Kolmas on
ehdottomasti punanahkainen."

"Pappi!" toisti Margery kummastuneena. "Mit� tekemist� saattaa
papilla olla n�ill� tienoin?"

"Liikkuuhan villien keskuudessa joitakuita l�hetyssaarnaajia, ja tuo
on varmaankin niit�. Mies-parka on kaiketi kuullut sodasta ja yritt��
palata uutisasutuksiin niin kauvan kuin h�nen p��nahkansa on lujassa."

"Ei kajota h�neen", tokaisi chippewa painavasti. "Tiedet��n,
tarkottaa hyv�� -- puhuu Suuresta Hengest� -- intiaani ei ota
semmoisen tiet�j�miehen p��nahkaa."

"Se on hauskaa kuulla, Kyyhkynsiipi, sill� min� olin alkanut
ajatella, ettei yhdenk��n ihmisen p��nahka ollut turvallinen sinun
sormiesi ulottuvissa. Mutta mit� voi tuo sotamies hommata t��ll�
p�in? Luulisipa kaikilla sotamiehill� olevan nyt kylliksi teht�v��
linnotuksessa, j�rven p��ss�. Mihin muuten joutuikaan kirjeesi,
joka sinun piti vied� Fort Dearbornin p��llik�lle, h�nen saadakseen
ilmotuksen sodasta, Kyyhkynsiipi?"

"Purrut suussani niinkuin niin paljon tupakkaa", vastasi chippewa,
"ett� pottawattamie ei sit� saanut. Ei hyv� pit�� kirjett� silloin."

"Kenraali, joka hankki sinut viem��n sit� kirjett�, tuskin kiitt��
sinua huolellisuudestasi."

"Kyll� sent��n kiitt�� -- sent��n maksaa -- kirje nyt turha."

"Mist� sen voit tiet��? Se kirje olisi saattanut pelastaa varusv�en
joutumasta vihollisten k�siin."

"Joutunut jo. Varusv�ki kaikki tapettu tai vankina.
Pottawattamie-miesten puheesta se kuului."

"Armias taivas, onko se mahdollista? Mackinaw ja Chicago jo mennytt�
kumpainenkin! Kyll� ovat brittil�iset kauvan vehkeilleet intiaanien
keskuudessa, koska n�m� ovat niin valmiiseen kuntoon p��sseet!"

Nyt oli kanootti jo niin likell�, ett� saattoi paljain silmin
helposti havaita mehil�ispyyt�j�n �skeiset huomiot tulijoista
oikeiksi. Kotvasen kuluttua rahisi veneen kokka hiljaa
rantahietikossa.

"_Sago, sago_", tervehti sotamies intiaanien tapaan, nousten astumaan
maihin, "_sago_, yst�v�t, ja toivoakseni saavumme tervetulleeseen
leiriin."

"Tervetulleita olette", vastasi mehil�ispyyt�j�, "tervetulleita
er�maassa kohdattuina vieraina, mutta sit�kin tervetulleempia, kun
n�en asustanne, ett� te olette sotavanhus kotimaisesta rykmentist�."

"Aivan oikein, hra mehil�ispyyt�j�, sill� sen n�en teid�n
ammatiksenne hunajapikarista ja t�hystimest� sek� muusta
sonnustuksestanne. Olemme matkalla Mackinawiin ja pist�ymme vain
pikim�lt��n teid�n yst�v�lliseen seuraanne."

"Aiotteko Mackinawissa tavata amerikalaisen vai englantilaisen
varusv�en?"

"Omia miehi� tietysti", vastasi sotamies oudostuen.

"Mackinaw on kukistunut; se on nyt englantilainen asema kuten
Chicagokin."

"Ka, seh�n muuttaakin suunnitelmamme, pastori Amen!" huudahti
sotamies kumppaniinsa k��ntyen. "Jos Mackinaw on vihollisten
hallussa, niin ei meid�n kannata uskaltautua saarelle."

"Amen" oli sotav�en antama lis�nimi, joka oli ajan mittaan k�ynyt
niin tutuksi, ett� miehet eiv�t arkailleet puhutella kelpo
miest� suoraan siksi. T�m� l�hetyssaarnaaja oli metodisti; sill�
lahkolla oli siihen aikaan ani harvoja korkeamman koulukasvatuksen
saaneita pappeja, -- sen useimmat hengenmiehet tulivat sellaisesta
yhteiskuntaluokasta, joka ei ollut luontuvainen pahastumaan pienist�
arvokkuutensa h�iri�ist�, ja heid�n innostuksensa ja tavanmukainen
uhraavaisuutensa oli totuttanut heid�t alistumaan suuriinkin
henkil�kohtaisiin vaikeuksiin.

"Oikeassa olette, korpraali", my�nsi l�hetyssaarnaaja. "N�in ollen
en n�e mit��n parempaa menettelytapaa kuin asettua kokonaan Onoan
ohjattavaksi. H�n on t�h�n asti neuvonut meit� hyvin ja kykenee
taatummin kuin mik��n muu opas auttamaan meid�t selville t��lt�
saloseudulta."

Le Bourdon rohkeni tuskin uskoa korviaan! Onoan kamala nimi
h�mm�stytti h�nt� nyt tavattomasti, mutta h�nen kumpainenkaan
valkoihoinen kumppaninsa ei ilmaissut mit��n mielenliikutusta. Jos
intiaania olisi mainittu Nylky-Pietariksi, niin olisivat varmaankin
sek� Dorothy ett� Margery kirkaisseet, kenties paenneetkin; mutta
he eiv�t tienneet mit��n siit� nimityksest�, joka oli annettu t�lle
salaper�iselle p��llik�lle punanahkaisten keskuudessa. Kuitenkin
havaitsi mehil�ispyyt�j� suuren muutoksen chippewan s�vyss�, heti
kun l�hetyssaarnaaja oli lausunut tuon pahaenteisen sanan, vaikka
h�n ei n�ytt�nyt s�ik�ht�neelt�. P�in vastoin oli Boden huomaavinaan
Kyyhkynsiiven pikemmin mielistyv�n tuosta vieraasta, vaikka nuori
soturi nyt n�ytti esiintyv�n s�ve�mp�n� ja v�hemmin huomiota
her�tt�v�sti.

"Kyll�, sir", vahvisti mit��n aavistamaton sotamies, "Onoa on hyv�
opas ja oivallinen apu neuvotteluissa. Mutta n�m� ovat sotaisia
aikoja, ja meid�n on turvauduttava aseisiimme, kumpainenkin
kasvatuksemme ja luonnonlaatumme mukaan -- pastori saarnaamalla ja
rukoilemalla, ja min� pyssy� ja latasinta pidellen."

"Voi, korpraali -- saarna ja rukous merkitsisiv�t yht� paljon
teille sotureille kuin aseenne ja ampumavaranne, jos teid�t vain
saisi ajattelemaan oikealla tavalla. Katsokaa Fort Dearbornia! Sit�
puolustettiin inhimillisin keinoin, sill� oli aseellinen joukkonsa
pyssyineen ja miekkoineen, kapteeneineen ja korpraaleineen;
kuitenkin olette n�hnyt heid�n ylpeytens� lannistuvan, heid�n
puolustuskeinojensa raukeavan ja suuren osan tovereitanne joutuvan
surmatuiksi. Kaikki t�m� on tapahtunut aseellisille miehille,
sillaikaa kun Herra on tuonut _minut_, aseettoman ja halvan
sanansa opettajan, turvallisesti pois filistealaisten k�sist� ja
vahingoittumattani asettanut minut t�nne Kalamazoon rauhallisille
rannoille."

"Mit� siihen tulee, pastori Amen, niin on Herra tehnyt samoin
minullekin musketteineni ja latasimineni", tuumi yksivakainen
sotamies. "Saarnaaminen saattaa olla hyv� muutamilla retkill�, mutta
aseet ja ampumavarat ovat varsin t�hdellisi� toisilla. Kuulkaa
heprealaista, joka tuntee kaikki salomaiden tavat, niin n�ette, eik�
h�n lausu samaa mielipidett�."

"Heprealainen on Herran hylj�ttyj� niinkuin h�n on Herran
valittujakin!" vastasi l�hetyssaarnaaja. "Yhdyn teihin kuitenkin
siin�, ett� h�n on inhimilliseksi neuvonantajaksi niin taattu kuin
juuri l�yt��kin, ja sent�hden tahdon kysy� h�nen mielipidett��n.
Abrahamin suvun lapsi", h�n lis�si Onoaan k��ntyen, "sin� olet
kuullut sanoman Mackinawista; emme voi en�� ajatella matkamme
pitkitt�mist� sinne p�in. Mille taholle siis neuvoisit meit�
suuntaamaan kulkumme? Teen t�m�n kysymyksen ensin sinulle, joka olet
kokenut ja viisas saloseudun asukas; soveliaampana hetken� aion
k��nty� Herran puoleen ja etsi� jumalallista apua askeleittemme
ohjaukseksi."

"Niin", huomautti ahavoittunut, karkeapiirteinen korpraali, joka piti
hyvinkin suuressa arvossa innokasta, joskin hieman kiihkomielist�
l�hetyssaarnaajaa, vaikka h�n uskoi intiaanin aina varmaksi
neuvojaksi t�llaisissa asioissa, "koettakaa molempia -- ei tuki
suovaa alenna. Hyv� soturi pit�� aina osan joukkojaan varav�ken�.
Muistan, miten me Mawmeessa olimme kaikki rynt��m�ss� eteenp�in kuin
raivostuneina paholaisina, kun Hullu Anthony antoi k�skyn karata
vihollisen kimppuun, mutta vanha mies sanoi: 'Ei, pit�k�� nuo miehet
reserviss�, sill� ei tied�, milloin voi sattua kiertoliike tai
muutoin tarvitaan v�ke� varalla.' No, mit� Onoa sanoo, pastori Amen?"

T�ll�v�lin oli vieras intiaani astunut maihin, suoden Le Bourdonille
tilaisuuden tarkastaa h�nen ulkomuotoaan ja asuansa tiukemmin
kuin oli t�h�n asti k�ynyt p�ins�. Kuuluisa villi oli metsien
kes�tamineissa, ja jokainen pohjois-amerikalaisen intiaanin tapoihin
tutustunut saattoi heti havaita, ett� h�n k�ytti vaikutusvallan
ja arvoaseman tunnuksia. Kaulassa oli h�nell� rihmaan pujotettuja
puikkoja, jotka oli tehty L�nnen punaisesta piippusavesta ja
huolellisesti muovailtu koruiksi. Rintaan oli keltaisella maalilla
hahmoteltu kalkkarok��rmeen kuva. T�m� oli olevinaan h�nen heimonsa
_totem_ eli "vaakuna", vaikka kukaan ei tiennyt, mik� se heimo oli ja
miss� se asui. Heimomerkkins� alapuolelle oli Onoa j�re�sti piirt�nyt
ojennetun k�den siihen asentoon, joka ilmaisee varotusta; se oli siis
ik��nkuin h�nen vaakunakilpens� valiolauseena. P�� oli ajeltu, kuten
soturin tavallisesti, j�tt�en vain ritarillisen nylkysuortuvan, mutta
p��llikk� ei ollut sotamaalauksessaan. H�nen kasvonpiirteens� olivat
rohkeat ja kotkamaiset, ja vertausta tukivat hyvin h�nen vakaat,
tyynet, l�pitunkevat silm�ns�. Leuka oli t�ytel�inen ja pitk�,
huulet tiukat ja lujat, hampaat lyhyet, mutta tasaiset ja terveet,
hymy kohtelias ja tilaisuuden mukaan miellytt�v�kin. Nylkysuortuvaan
oli kiinnitetty yksin�inen kotkansulka, ja h�nen wampum-vy�ns� oli
tavallista kallisarvoisempi; sen alle oli h�n ty�nt�nyt puukkonsa
ja tomahawkinsa. Jalassa oli h�nell� yksinkertaiset hirvennahkaiset
mokkasinit ja polveen asti ulottuvat s��rykset. Lis�varuksina oli
ruutisarvi ja luotikukkaro sek� pitk� amerikalainen rihlapyssy.

Maalle noustessaan Pietari -- sill� siten h�nt� yleens� kohteliaasti
valkoihoiset nimittiv�t -- vakavasti tervehti seuruetta,
yksinkertaisen vilpitt�m�n�, mik�li ihmissilm� saattoi tunkeutua
h�nen salaisiin tunteisiinsa. Miehille h�n tarjosi k�tens�, vain
vilkaisten molempiin naisiin.

"_Sago, sago_ kaikki, vanhat ja nuoret!" sanoi h�n syv�ll�
kurkku��nell�. "Yst�v� tullut katsomaan teit� ja sy�m��n
wigwamissamme -- kuka p��llikk�n� t��ll�?"

"Meill� ei ole t��ll� wigwamia eik� p��llikk��", vastasi Le Bourdon,
vaikka h�n oli v�h�ll� kavahtaa tarttumasta noin hirve�n maineen
leimaaman miehen k�teen; "olemme halpaa kansaa, min� el�t�n itse�ni
hunajan keruulla, ja t�m� mies on sotav�en muonakauppiaan apuri. H�n
oli matkalla etel��n, tapaamaan j�rven p��h�n sijotettua osastoa, ja
min� olin menossa pohjoista kohti Mackinawiin, sielt� l�hte�kseni
uutisasutuksiin."

"Miksi veljell�ni sellainen kiire?" kysyi Pietari s�vyis�sti.
"V�synytk� hankkimaan hunajaa?"

"Ajat ovat levottomat, ja punaiset miehet ovat kaivaneet yl�s
kirveens�; valkonaama ei voi sanoa, milloin h�nen wigwaminsa on
turvassa."

"Miss� veljeni wigwam?" tiedusti Pietari, varovasti silm�illen
ymp�rilleen. "T��ll� en n�e."

"Tuolla ahoilla, Kalamazoon yl�varrella. Me l�ksimme sielt� viime
viikolla ja olimme p��sseet vastap�isell� rannalla olevaan majaan,
kun joukko pottawattamie-heimon miehi� tuli j�rvelt� ja h��ti meid�t
t�nne turvaan."

Pietari k��ntyi hitaasti l�hetyssaarnaajaan, kohottaen sormensa
antamaan pontta sanoilleen.

"Niin sanoin teille", virkkoi h�n. "Tiesin, siell� pottawattamie.
Osasin tuntea ne kaukaa."

"Me pelk�simme heit�, kun seurueessamme on naisia", lis�si
mehil�ispyyt�j�, "ja ajattelimme heid�n saattavan mieli�
p��nahkojamme".

"Se kyll� luultavaa; kaikki intiaanit rakastavat p��nahkoja sodan
aikana. Te amerikalaisia, ne brittil�isi�; ette voi kulkea samaa
polkua ja olla ilman riitaa. Mutta ei nyt tarvis pelj�t�", lis�si h�n
arvokkaasti. "Min� tunnen pottawattamiet -- tunnen kaikki p��llik�t.
Kukaan ei vastusta Onoan kieltoa; min� puhun heille."

"Mutta heh�n ovat brittil�isten puolella, ja sinut n�en amerikalaisen
sotilaan seurassa?"

"Ei, v�li�, Onoa liikkuu miss� haluaa. V�liin pottawattamien luona,
v�liin irokeesin. Kaikki chippewat tuntee Onoan, kaikki intiaanit
aukaisee korvansa, kun h�n puhuu. Min� menen virran yli pudistamaan
k�tt�, muutoin pottawattamie pit�� kummana."

Pietarin s�vyss� ei ollut mit��n kerskuvaa h�nen ilmottaessaan
koskemattomuutensa tai valtansa; h�n viittasi siihen ihan
luonnollisena seikkana kuin henkil�, joka on tottunut vallitsemaan.
L�hetyssaarnaaja katsoi tarpeelliseksi lis�t� muutamia selitt�vi�
sanoja, k�vellen mehil�ispyyt�j�n kanssa sivummalle. Gershomia ei
kukaan n�ytt�nyt pit�v�n mink��nlaisen huomion arvoisena.

"Te voitte luottaa Pietariin", huomautti l�hetyssaarnaaja, "sill�
mit� h�n lupaa, sen h�n t�ytt��. Min� tunnen h�net hyvin ja olen
t�ydellisesti uskonut itseni h�nen haltuunsa. Ei h�n p��st� villej�
t�nne."

"Mutta eik� t�m� samainen intiaani ole juuri se Nylky-Pietari, jolla
on niin kamala maine koko rajaseudulla?" kysyi Le Bourdon.

"Sama mies, mutta �lk�� v�litt�k� nimist� -- niist� ei ole mit��n
haittaa. Abrahamin, Isakin ja Jakobin j�lkel�ist� ei Kaitselmus ole
suotta asettanut t�nne er�maahan; koska h�n on t��ll�, niin siit� on
varmasti hy�ty�."

"Abrahamin ja noiden muiden j�lkel�inen!" kummeksui mehil�ispyyt�j�,
samalla muistaen l�hetyssaarnaajan �skeisen oudon puhuttelutavan.
"Tokihan Pietari on punanahkainen ja intiaani?"

"Ep�ilem�tt�, vaikka ainoastaan min� tied�n h�nen _heimonsa_, jonka
johtajaksi h�n on syntynyt, valistamaan koko kansaansa takaisin
totuuden l�hteille. Min� tied�n sen, ja ennen pitk�� julistan
sen koko maalle. Niin, minulle on suotu sen keksinn�n tekeminen,
vaikka minusta toisinaan tuntuu, ett� Pietari itse on todella yht�
tiet�m�t�n syntyper�st��n kuin h�nen koko ymp�rist�ns�kin."

Ja h�n alkoi �llistelev�lle er�miehelle selitt�� raamatun avulla,
miten Pietari veljineen oli Israelin lapsia, Judean harhaantuneita
poikia eli l�hemmin m��ritellen Naftalin sukujuurta, joka "on
nopia peura ja antaa suloiset puheet", niinkuin punanahkaiset
tosiaan olivat tunnettuja ketteryydest��n ja runollisesta
kaunopuheisuudestaan. Mieleenjuohtumansa innostuttama hengenmies
vetosi sujuvasti erin�isiin pyh�n kirjan kohtiin, joiden piti
selv�sti todistaa t�m�n kuvitelman p�tevyys, toisen kuunnellessa
ymm�ll� n�it� v�itteit� Amerikan intiaanien juutalaisuudesta.

Jo pelkk� intiaanien jakautuminen nimenomaisiin heimoihin,
juutalaisten tavoin, oli yksinkertaisen sananselitt�j�n
mielest� t�rke� todiste h�nen oletuksensa p�tevyydest�. "Ja
kahdeksannessaseitsem�tt� psalmissa on varsin merkillinen kohta,
joka on suuresti vaikuttanut minuun sitte kun ensin tulin t�t�
asiaa ajatelleeksi. 'Mutta Jumala s�rkee vihollistensa p��n
heid�n p��lakeinsa kanssa', sanoi David, 'jotka pysyv�t heid�n
synneiss�ns�'. Eik� t�ss� ole p�iv�nselv� viittaus punaihoisten
tunnettuun ja meid�n mielest�mme raakamaiseen tapaan? Mutta samassa
sanotaankin, ett� se p��nahkain nylkeminen on jumalallisena
koettelemuksena meid�n synneist�mme. Voin tuskin avata ainoatakaan
lukua Vanhasta Testamentista, tapaamatta jotakuta seikkaa, joka
osoittaa punaihoisten ja heprealaisten yhteytt� --"

Vilkkaan todistelun keskeytti kuitenkin asianomainen itse, l�hestyen
arvoisaa sanantulkitsijaa. Pietari oli p��tt�nyt pist�yty� heti
virran poikki ja tuli mainitsemaan sit� kumppaneilleen, jotka
h�n aikoi kumpaisenkin j�tt�� pohjoisrannalle siksi aikaa. Le
Bourdon ei kyennyt pid�tt�m��n h�nt�; h�n olisi voinut yritt��
ainoastaan v�kipakkoa, mutta ep�ili sek� sen oikeutusta ett�
tarkoituksenmukaisuutta. Pietarin itsen�inen ja melkein vallitseva
s�vy n�ytti tekev�n kaikki vastav�itteet hy�dytt�miksi, niin pahasti
kuin Boden pelk�sikin sit� kiusausta, johon intiaanit joutuisivat
saadessaan h�nen kanoottinsa tavattaviinsa.

Kanootista siirrettiin rannalle kaikki l�hetyssaarnaajan ja
korpraalin tavarat, joten siihen j�iv�t vain intiaanin omat pikku
matkatarpeet. Levollisesti ja pelottomasti meloi j�lkim�inen pois.
Riissiheinik�st� suoriuduttuaan h�n antoi kanootin solua itsekseen,
avatessaan vaatemyttyns�, josta huolellisesti kaivoi esille pikku
kimpun. Siit� otti h�n kerrassaan seitsem�n vastasaatua ihmisen
p��nahkaa, jotka ripusti heilumaan pienest� kepist�, ennen kuin
j�lleen ryhtyi melomiseensa. Pottawattamiet olivat ker��ntyneet
ryhm�ksi tavalliseen maallenousupaikkaan majan alapuolelle. Noin
sadan kyyn�r�n p��h�n rannasta tultuaan taukosi Pietari taas
melomasta, otti p��nahka-vartaan k�teens�, nousi seisomaan ja
antoi kanootin ajautua my�t�tuulessa viistoon ryhm�� kohti. Pariin
kertaan h�n hitaasti heilutti varrasta, k��nt��kseen huomiota
voitonmerkkeihins�.

Ihastunut kunnioitus valtasi odottajat. Onoan nimi kulki suusta
suuhun, sill� monet tunsivat kuuluisan p��llik�n ulkomuodolta.
Variksensulka ja muut p��llik�t astuivat tulijaa vastaan, nuoret
miehet j�iv�t kunnioittavasti loitommaksi. Pietari nousi kanootista
ja tervehti kutakin johtajaa vakavan kohteliaasti, pudistaen jokaisen
k�tt� ja puhutellen heit� nimelt��n pottawattamie-murteella, mik�
osotti miesten tavanneen toisensa ennenkin.

"Is�ni on hyvin tervetullut!" huudahti Variksensulka, joka oli
joukossa ylh�isin arvoltaan. "Min� n�en h�nen ottaneen tapansa mukaan
monta p��nahkaa; min� huomaan, ett� valkonaamat harvenevat. Nouseeko
aurinko koskaan osottamaan sit� p�iv��, jolloin heid�n wigwaminsa
ovat kuin tammen oksat talvella? Voiko is�ni antaa meille mit��n
toivoa sen hetken n�kemisest�?"

"On pitk� polku silt� suolaj�rvell�, josta aurinko nousee, toiselle
suolaj�rvelle, johon se y�ksi k�tkeytyy. Squaw't ovat h�t�isi�,
mutta miehet osaavat odottaa. T�m�n maan antoi punaisille miehille
Suuri Henki; jos h�n on p��st�nyt nyt t�nne valkonaamat muutamiksi
talviksi, niin h�n on tahtonut sill� rangaista meit� v��ryyksist�.
Nyt kun me suremme pahuuttamme, h�n auttaa meit� h��t�m��n
muukalaiset ja antaa meille taas mets�t aivan omiksi. Katsokaa, n�m�
p��nahat tulevat j�rven p��ss� olleilta sotureilta. Mustarastas
oli siell� kaikkine nuorine miehineen; yksik��n heist� kaikista
ei saanut n�in monta p��nahkaa. T�ll� tavoin valkoinen kyyhkynen
estet��n lent�m�st� ylitsemme sellaisina parvina, ett� ne viimein
pimitt�isiv�t meilt� auringon."

Joukosta kuului taaskin ihastuksen sorinaa, kun kukin nuori soturi
kumartui laskemaan p��nahkojen lukum��r�� ja heille tutuista
merkeist� tarkkaamaan uhrien ik��, sukupuolta ja asemaa. Siin� oli
taaskin n�yte salaper�isen Onoan kunnosta ja sammumattomasta vihasta
sit� rotua vastaan, joka hitaasti, mutta varmasti oli ty�nt�m�ss�
syrj��n maan alkuper�iset valtiaat. Variksensulka kertoi sitten
edellisen illan tapaukset Onoalle eli "Heimottomalle", kuten
h�nt� toisinaan nimitettiin syyst� ett� kukaan ei tiennyt mihin
intiaanikansan haaraan h�n kuului.

Molemmat kuuluisat p��llik�t vet�ytyiv�t nyt keskin�iseen
neuvotteluun, jota kenenk��n ei sopinut h�irit�. He istuutuivat
syrj��n �yr��lle, vetiv�t jalkansa osittain allensa ja istuivat
kasvot vastakkain, toisinaan tehden arvokkaasti liikkeit�
k�sill��n, mutta kumpainenkin vuoronsa j�lkeen puhuen erityisen
hillitysti. Variksensulka oli r�ike�sti maalattu ja n�ytti tuimalta
ja sotaiselta, mutta Onoassa her�ttiv�t kasvot enint� huomiota.
Niill� oli tavallisesti miettiv� ilme, jollaista villill� n�kee
harvoin, vaikka ne toisin ajoin vilkastuivat ik��nkuin sis�isen
tulen leimahduksesta, niinkuin tulivuoren aukko tuolloin t�ll�in
sy�ksee liekkej� sameaan ilmakeh��n. Taitava ihmiskasvojen tulkitsija
olisi kenties huomannut noissa piirteiss� erinomaista teeskentely�,
mutta my�skin voimakasta kiihkomielisyytt�. H�n oli juuri silloin
kohdistanut kaiken sielunsa suunnitelmaan, joka oli ylv�imm�nkin
ihmispyrkimyksen arvoinen -- kansansa hajallisten heimojen
j�rjest�miseen ja uudistamiseen kaiken sen voittamiseksi takaisin,
mit� he olivat valkoihoisille menett�neet; mutta siihen aikeeseen
liittyi villin julmuutta ja kostonhimoa, kaikessa tunnottomuudessaan
ylev�� vimmaa.

Ylip��llikk�jen neuvottelua kesti runsaasti tunnin.

"Is�ni siis aikoo johtaa nuo valkonaamansa k�yr�lle Polulle ja ottaa
heid�n p��nahkansa, kun on heist� valmis", virkkoi Variksensulka,
totisena kuunneltuaan Pietarin selityksi� l�hip�ivien toimenpiteist�.
"Mutta kuka saa chippewan p��nahan?"

"Joku nuori pottawattamie, muttei ennen kuin min� olen k�ytt�nyt
h�nt�. Minulla on mukanani muuan valkonaamain tiet�j�pappi ja soturi,
mutta niiden p��nahkoja en ripusta vartaaseeni, ennen kuin he ovat
meloneet minut edemm�ksi. Kokous pidet��n vasta tammiahoilla, ja
min� haluan n�ytt�� vankejani p��llik�ille, jotta he n�kev�t, kuinka
helppo on lopettaa yankee-kansa. Minulla on nyt siit� kansasta
vallassani nelj� miest� ja kaksi squaw'ta; tuhotkoon jokainen
punainen mies yht� monta, niin maa on pian vapaa niist� kaikista!"

T�m�n lausuessaan sai puhuja kasvoilleen niin tuimia v�l�hdyksi�,
ett� h�nen katsantonsa n�ytti kauhistavalta. Variksensulkakin
h�tk�hti tuollaisesta rajuudesta, mutta koko kiihtymys haipui melkein
yht� nopeasti kuin oli ilmestynytkin, ja sit� seurasi yst�v�llinen
ja pett�v� myh�ily, joka oli pikemmin luonteenomainen viekkaalle
aasialaiselle kuin amerikalaiselle alkuasukkaalle.

"Heit� ei voi lukea", huomautti pottawattamie-p��llikk�, niin pian
kuin kumppaninsa maltillisempi katsanto hiukan h�ivytti h�nen
v�kin�isyytt��n, "jos kaikki kuulemani on totta. Mustarastas sanoo,
ett� valkonaamain squaw'tkin ovat kyllin lukuisia, nujertaakseen
kaikki j�ljelle j��neet punaiset miehet."

"Pian on heit�kin taas kahta v�hemm�n", vastasi Pietari, ja
hetkellinen, mutta s�ps�hdytt�v� kiivaan kostonhimon v�l�hdys
n�kyi j�lleen h�nen kasvoillaan. "Mutta sill� ei ole nyt v�li�;
veljeni tiet�� kaikki, mit� haluan h�nen tekev�n. Virran toisella
puolella olevien valkonaamain p��st� ei saa karvaakaan koskettaa
muulla k�dell� kuin minun. Kun aika tulee, Onoan puukko on varma.
Pottawattamiet saavat kanoottinsa ja voivat seurata meit� yl�s
virtaa. He tapaavat meid�t ahoilla, l�hell� Ruohikkoaukiota. He
tuntevat paikan, sill� punaiset miehet mielell��n pyyt�v�t hirvi�
siell� p�in. Mene nyt kertomaan t�m� nuorille miehillesi, ja sano
heille, ett� vilja ei kasva eik� hirvi antaudu kaadettavaksi
ainoallekaan teik�l�iselle, jos he unohtavat tehd� niinkuin min� olen
sanonut. Kosto tulee ajallaan."

Variksensulka ilmotti kaikki kuulemansa ohjeet sotureilleen, jotka
ottivat ne vastaan niinkuin entiseen aikaan kuunneltiin suurten
tiet�jien lauselmia. Jokainen yritti saada tarkan k�sityksen
velvollisuudestaan, voidakseen kirjaimellisesti t�ytt�� sen. Niin
suuren vaikutuksen olivat kaikkiin luoteisten seutujen intiaaneihin
tehneet "Heimottoman" ponnistukset kansallishengen her�tt�miseksi,
ja niin suuresti pelk�siv�t he tottelemattomuuden seurauksia, ett�
jokaisesta soturista tuntui kuin olisi h�nen henkens� menossa, jos
mit��n hairahdusta h�nen taholtaan tapahtuisi.

Heti kun Pietari oli mennyt kanoottiinsa ja alkanut meloa
vastatuuleen, kutsui Variksensulka nuoret miehens� koolle, piti
lyhyen puheen ja johti heid�t mets��n, ik��nkuin aikoen pitk�lle
jalkamatkalle. Joukko ei kuitenkaan edennyt puoltatoista penikulmaa
kauvemmaksi, kun se jo pys�htyi ja sytytti nuotion, valmistaakseen
aterian matkan varrella saadusta riistasta.

Etel�rannalle tullessaan tapasi Pietari koko seurueen vastassaan.
H�nen selityksens� oli pian kerrottu. H�n oli puhutellut
pottawattamie-miehi�, ja he olivat poistuneet. Kanootit oli kuitenkin
toimitettava toiselle rannalle ja j�tett�v� sinne, jotta omistajat
palatessaan saisivat ne takaisin. T�m�n oli Pietari luvannut, ja
h�nen valkoihoisten yst�viens� tuli auttaa h�nt� pit�m��n sanansa.
Sitte lausui h�n varmana uskonaan, ett� ylemp�n� sijaitsevat ahot
olivat toistaiseksi parhaana turvapaikkana. Siell� he olisivat
syrj�ss� kaikelta suoranaiselta vaaralta, ja h�n oli valmis l�htem��n
saattajaksi, suodakseen heille tukensa ja suojeluksensa. J�rven
etel�p��h�n pyrkiminen oli t�ll� tuulella mahdotonta ja my�hemminkin
hy�dyt�nt�, koska kaikki sotav�ki oli j�tt�nyt Chicagon, ja linnotus
oli h�vitetty.

Pastorilla ja korpraalilla ei ollut mit��n aihetta ep�ill� Pietarin
vilpitt�myytt�, koska olivat jo turvallisesti matkustaneet h�nen
seurassaan ja havainneet h�nen antamansa neuvot hyviksi. He
suostuivat senvuoksi heti kavalan villin ehdotukseen. Se oli paras
ja viisain menettelytapa t�ll�haavaa, jopa aivan ainoa mahdollinen.
Mackinaw oli mennytt�, Chicago samaten, ja Detroitiin oli nyt
pyritt�v� niemimaan poikki, k�ytt�m�tt� j�rvien helpompaa, mutta
paljoa mutkittelevampaa taivalta. Gershom my�s helposti taipui
uskomaan, ett� t�m� poikkeus alkuper�isest� matkasuunnitelmasta oli
k�yt�nn�llinen ja v�ltt�m�t�nt�kin, ja h�n p��tti liitty� seurueeseen.

Le Bourdonin laita oli toisin. H�n tunsi saloseudun ja tiesi
villien tavat, eik� h�n voinut pit�� viisaana palata mets�ahoille,
vaan katsoi paljoa paremmaksi kaikille pyrki� sittekin vesitse
uutisasutuksiin, v�ltellen j�rville parveilevia villej�
mahdollisimman valppaasti. Tuollainen, paikoilleen j��minen
keskelle rauhatonta aluetta tuntui h�nest� varsin arveluttavalta,
ja lis�ksi pysyi h�n edelleenkin ensim�isess� vaikutelmassaan, ett�
Onoa salaisesti kuului amerikalaisten vihollisiin. T�t� kaikkea
h�n innokkaasti selitteli valkoihoisille kumppaneilleen, kutsuen
heid�t sit� varten syrj��n. Mutta n�m� pysyiv�t itsepintaisina, niin
luotettavan vaikutuksen oli Onoa osannut heihin tehd�. Gershomiin
tehosi erityisesti kunnon korpraalin varma ja horjumaton k�yt�s, ja
naisten oli pakko j��d� miehens� ja veljens� luo.




7. LUKU.

Hunajalinnan varustaminen.


"Sinun olisi parempi l�hte� virralta, kun kaikki kanootit ovat viel�
t�ll� puolella", virkkoi Margery k�velless��n Le Bourdonin kanssa
veneit� kohti neuvottelun p��tytty� ja toiminnan hetken ollessa juuri
k�siss�. "Muista, ett� joudut ihan yksin kulkemaan niin tavattoman
pitk�n taipaleen!"

"V�ltt�m�t�nt� olisi meid�n kaikkien pyrki� takaisin uutisasutuksiin
niin joutuin kuin voimme, Margery", sanoi mehil�ispyyt�j� mietteisiin
vaipuneena. "En ollenkaan pid� tuosta Pietarista; h�n on huonossa
huudossa sotav�en keskuudessa, ja minut tekee ihan onnettomaksi
ajatus, ett� sin� saatat olla h�nen vallassaan."

"L�hetyssaarnaaja ja korpraali n�kyv�t luottavan h�neen, kuten
veljenikin. Mit� voi kaksi naista tehd�, kun heid�n miehinen
suojelijansa on tehnyt p��t�ksens�?"

"Muuan, joka hyvin mielell��n olisi _sinun_ suojelijasi, siev�
Margery, ei ole p��tt�nyt viisaaksi ollenkaan luottaa Pietariin. Usko
itsesi minun hoivattavakseni, ja min� joko menet�n henkeni tai vien
sinut turvallisesti yst�viesi luo Detroitiin."

Margery punehtui ja loi katseensa alas, n�ytt�m�tt� olevan suorastaan
pahoillansa. Mutta h�nen vastauksensa oli niin luja ja nopea, ett� se
osotti h�nen olevan t�ydellisesti tosissaan.

"En voi j�tt�� Dorothya nykyiseen asemaansa -- ja velvollisuuteni on
pysy� veljeni mukana", sanoi h�n.

Mehil�ispyyt�j� huokasi, ja hyvin p��tt�v�isest� miehest� k��ntyi h�n
nyt kovin ep�r�iv�ksi.

"En pid� siit� tavasta, mill� Pietari ja Kyyhkynsiipi nyt
haastelevat", virkkoi h�n ajatuksissaan. "Intiaanin ollessa niin
totisena on tavallisesti jotakin pahaa tekeill�. Mutta luullakseni
voin sent��n h�neen luottaa; �skeisist� v�leist�mme p��tt�en t�ytyy
h�nen olla kerrassaan harvinainen konna, jollei h�n ole horjumaton
yst�v�."

"Onko turvallista luottaa kehenk��n, Bourdon? Ei -- ei -- sinun on
paras l�hte� j�rvelle ja laittautua Detroitiin niin joutuin kuin
voit. Vaarassa ei ole ainoastaan omaisuutesi, vaan henkesikin."

"Minun on mahdoton j�tt�� sinua n�in turvattomiin oloihin,
Margery, kun kerran en luota muun seurueen p��tt�m�n menettelyn
k�yt�nn�llisyyteen", lopetti mehil�ispyyt�j�. "Minun on sijotettava
hunajani johonkin talletuspaikkaan ja valmistauduttava l�htem��n
takaisin yl�s virtaa. Minne sin� menet, Margery, sinne min�kin,
jollet sano minulle, ett� seurani ei sinua miellyt�."

T�m� lausuttiin hiljaisesti, mutta p��tt�v�sti. Margery tuskin tiesi
mit� ajatella. Ett� h�nt� salaa ilahdutti, sit� ei voi kielt��,
mutta samalla h�n oli jalomielisesti ja vilpitt�m�sti huolissaan
Bourdonin menestyksest�. Samassa kutsuikin Gershom h�net avukseen
l�ht�valmistuksiin, joten puhelu senkin johdosta p��ttyi.

Gershom tahtoi korjata pois talouskapineensa ennen kuin l�hti
yl�s virtaa. Kaikki hommasivat muuttopuuhissa paitsi chippewa,
joka Le Bourdonista n�ytti valppaalta ja ep�luuloiselta. Kun
j�lkim�isell� oli toimitettavanaan parin, tunnin ty�, olivat toiset
valmiina l�ht��n aikaa ennen kuin h�nell� oli kuoppansa kaivettuna.
Sovittiinkin senvuoksi, ett� mehil�ispyyt�j� lopettaisi hommansa
muiden menness� virran yli ja kootessa Gershomin v�hi� tavaroita.
Kyyhkynsiipe� ei kuitenkaan n�kynyt kanoottien ollessa l�ht�kunnossa,
ja Pietari meni ilman h�nt�. Vasta seurueen jo tultua pohjoisrannalle
yhtyi chippewa valkoihoisen yst�v�ns� seuraan, istuutuen kaatuneelle
puunrungolle katselemaan j�lkim�isen ty�skentely� omaisuutensa
suojelemiseksi mutta tarjoutumatta v�himm�ll�k��n tavalla auttamaan
h�nt�. Mehil�ispyyt�j� tunsi liian hyvin intiaanin vastenmielisyyden
muuhun ty�h�n kuin tavalla tai toisella sotaisiin ponnistuksiin,
ihmetell�kseen kumppaninsa v�linpit�m�tt�myytt�.

"Luulin sinun melkein jo l�hteneen tammistoaholle meid�n edell�mme,
Kyyhkynsiipi", huomautti Le Bourdon puuhassaan. "Tuo heimoton
intiaani n�ytti hiukan panettelevan poissaoloasi; h�n kai olisi
halunnut sinua auttamaan huonekalujen kantamisessa kanootteihin."

"Saanut squaw't -- mit� h�n tarvitsee siihen parempaa? Pysyn poissa
pottawattamie-polulta -- en tahdo p��nahkaa menett��, ainoastaan
ottaa."

"Mutta Pietari sanoo pottawattamie-miesten menneen matkoihinsa
ja ett� meill� ei ole en�� mit��n syyt� pelj�t� heit�, ja tuo
tiet�j�pappi vakuuttaa, ett� me saamme uskoa Pietaria."

"Onkohan se hyv� tiet�j�? Parasta varoa sit� Pietaria sent��n!"
virkkoi Kyyhkynsiipi. "Valkonaama luottaa valkonaamaan, ja intiaani
luottaa intiaaniin -- niin luultavasti parasta."

"Kuitenkin luotan min� _sinuun_, Kyyhkynsiipi, ja t�h�n asti et
olekaan pett�nyt minua!"

Chippewa loi mehil�ispyyt�j��n niin merkitsev�n katseen, ett�
se kiusasi t�t� viel� monta p�iv�� j�lkeenp�in, her�tt�en h�nen
mieless��n ahdistavaa aavistelua. Siihen aamuun asti olivat noiden
kahden v�lit olleet mit� tuttavallisimpia, mutta tuossa katseessa
v�l�hti jotakin rajua vihaa. Oliko mahdollista, ett� chippewan
tunteet olivat muuttuneet! Oliko Pietari mill��n tavoin osallisena
tuon katseen salaper�isyyteen? Ep�luulo painosti Le Bourdonia
h�nen viimeistelless��n talletuspaikkansa, mutta olosuhteet eiv�t
en�� sallineet mit��n suunnitelman muutosta. Muutaman minuutin
kuluttua istuivat nuo kaksi kanootissaan ja olivat menossa yhtym��n
kumppaneihinsa.

Pietarin vakuutukset olivat pit�neet paikkansa. Intiaaneja ei
n�kynyt miss��n, ja Gershom vei korpraalin s�ilytyspaikalleen niin
luottavaisena, ett� molemmat miehet olivat j�tt�neet rihlapyssyns�
rannalle. Siin� Le Bourdon tullessaan h�tk�ht�en n�ki ne, mutta
mit��n vaaraa ei tosiaankaan ollut ilmaantunut. H�n otti nyt melkein
tyhjentyneeseen kanoottiinsa osan Gershomin tavaroista, jotka kaikki
kannettiin k�tk�paikastaan rantamalle.

Le Bourdonin ei ollut vaikea saada Margerya vakuutetuksi siit�, ett�
h�nen veljens� vene olisi liian raskaassa lastissa vastavirtaan
kuljettaessa, jollei tytt� siirtyisi h�nen omaan kanoottiinsa.
Kyyhkynsiipi tarvittiin melomaan apuna Waringille, ja muut kolme
pysyiv�t kanootissa, jolla olivat virralle saapuneetkin. T�ten
j�rjest�ytynein� alottivat seikkailijamme uuden matkansa.

Nouseminen vastavirtaan oli luonnollisesti kokonaan toista kuin
alastulo. Eteneminen oli vitkallista ja monin paikoin tukalaa.
Useasti oli kanootteja sauvottava vuolteissa, ja sattui sellaisiakin
taipaleita, ett� koko lasti oli purettava miesten selk��n ja v�hin
erin kannettava maitse kuten kanootitkin. T�llaisessa aherruksessa
oli korpraali varsin j�ntev�, eik� kumpainenkaan intiaani kielt�nyt
apuansa n�in miehekk��ss� urheilussa. Gershom my�s oli vironnut
j�lleen rivakasti hoitamaan teht�vi�ns�.

Matkaa kesti siten useita p�ivi�, etenkin kun kell��n ei tuntunut
olevan kiirett�. Pietari odotti suuren neuvottelukokouksensa
l�hestymist� ja oli yht� tyytyv�inen pysym��n kanootissa kuin
viett�m��n leiriel�m�� ahoilla. Gershom ei milloinkaan ajatellut
ajan hukkautumista, ja mehil�ispyyt�j� taasen olisi hyvill� mielin
viett�nyt koko kes�nkin noin hauskasti, Margeryn enimm�kseen
istuskellessa h�nen kanootissaan. Tavallisilla retkill��n piti Le
Bourdon kahlekoiraansa kumppaninaan, mutta nyt sai Kenno samota
pitkin metsi�, jotka yleens� reunustivat rantoja, yhtyen herraansa
aina kun poikettiin maihin.

L�hetyssaarnaajalla ja korpraalilla ei my�sk��n ollut mit��n
erityist� kiirett� suunnitelmissaan. Edellist� oli Pietari
osannut johtaa suuriin k�sityksiin h�nen edustamansa uskonnon
levi�misest� punaihoisten keskuuteen, jahka h�n p��sisi kunnollisesti
selvittelem��n heille heid�n suurta alkuper��ns� ja yhdyssidett�ns�
valkoihoisten kanssa, ja j�lkim�inen luotti siihen, ett� Pietari
kaikessa hiljaisuudessa ker�isi intiaanien keskuudesta amerikalaisten
puolelle voimia, joiden keralla h�n saisi kunnostautuneeksi.

P�iv� p�iv�lt� heikkeni mehil�ispyyt�j�n ep�luuloisuus t�t� kamalaa
teeskentelij�� kohtaan, kun rauha s�ilyi aivan h�iriintym�tt�m�n�.
Ainoastaan Kyyhkynsiipi tajusi selv�sti h�nen seuransa vaarallisuuden
muutamista puolittain luottamuksellisista huomautuksista, joita
Pietari oli katsonut voivansa virkkaa punaihoiselle seuralaiselle.
Mutta h�nt�kin eksytti jonkun verran se seikka, ett� Pietarin
menettelyyn ei soveltunut ehdottomasti liitty� kumpaiseenkaan
silloiseen suureen sodank�vij��n. H�n p�in vastoin kiihke�sti halusi
n�hd� heid�n tuhoavan toisensa, ja alkaneet vihollisuudet olivat
senvuoksi antaneet erityist� virikett� h�nen vihansa hankkeille.
H�n oivalsi t�ydellisesti Kyyhkynsiiven tunteet ja tiesi h�nen
olevan vihoissa pottawattamie-heimon kuten useimpien muidenkin
Michiganin heimojen kanssa; mutta se ei h�nelle mit��n merkinnyt.
Jos Kyyhkynsiipi kerran tavotteli valkoihoisten p��nahkoja, niin
oli h�nelle yhdentekev��, ahdistiko chippewa englantilaisia vai
amerikalaisia; kumpaisessakin tapauksessa kohdistui tuhoaminen
h�nen vihollisiinsa. N�in ollen ei ole kummeksittavaa, ett� Pietari
tosiaan syd�mess��nkin pysyi aivan samalla kannalla Kyyhkynsiiven
kuin Variksensulankin suhteen, ja siit� johtunut ehdottomasti
vilpit�n s�vy sai chippewan ep�r�im��n, miss� m��rin h�n oli oikeassa
pelj�tess��n valkoihoisen seuransa kohtaloa, josta Pietari ei ollut
rohjennut h�nelle lausua selvi� viittauksia.

Ainoastaan kerran huomasi mehil�ispyyt�j� heid�n vitkallisesti
edetess��n yl�s Kalamazoota Pietarissa mit��n tukea alkuper�isille
aavistuksilleen. Retken nelj�nten� p�iv�n�, kun koko seurue lep�ili
ponnisteltuaan melkoisen "kantamistaipaleen", huomasi Le Bourdon
heimottoman villin katseen kiert�v�n valkoihoisesta toiseen niin
per�ti hornamaisin ilmein, ett� h�nen syd�mens� ihan alkoi sykki�
nopeammin. H�n oli vilahdukselta n�hnyt Pietarin sellaisena hetken�,
jolloin kostajan povessa alituiseen riehuvan tulivuoren pakottava
voima k�vi vaikeaksi hillit� ja jolloin muisti el�vimmin kuvaili
valkoihoisten tuottamia v��ryyksi�. Mutta se vaikutelma, jonka Le
Bourdon sai katseesta, h�ipyi taas piankin, kun sille ei ilmestynyt
lis�� aihetta.

Oli hiukan merkillist�, ett� Margery todella alkoi v�hitellen kiinty�
Pietariin, usein osottaen p��llik�lle sellaista huomaavaisuutta
kuin tyt�r is�lleen. T�m� johtui ihmeellisen villin ylv��st� ja
kohteliaasta k�ytt�ytymisest�. Kaikkinakin aikoina on intiaanisoturi
harras erityisesti s�ilytt�m��n rodullaan huomatun arvokkuuden
ja s��dyllisyyden, mutta ani harvoin osottaa h�n huomaavaisuutta
naisiakin kohtaan. Ep�ilem�tt� on heill� inhimilliset tunteet,
kaiketikin rakastavat he vaimojansa ja lapsiansa niinkuin muutkin;
mutta heid�n kasvatuksessaan on sellaisten tunteiden k�tkeminen
niin t�rke�n� tekij�n�, ett� pelkk� syrj�inen harvoin p��see
niit� havaitsemaan. Pietarilla ei arvattavasti ollut perhett�,
ja varmaankin h�n ensim�lt� piti vain silm�ll� j�rjestelm�llist�
petollisuuttaan, v�hin erin alkaessaan pyyntiretkill��n omistaa
huomiota seurueensa naisille, tarjoamalla heille riistansa parhaita
paloja ja selittelem�ll� koetelluimpia intiaanien ruuanlaittotapoja
lihan maukkaimpien ominaisuuksien edist�miseksi. Mutta p�iv�
p�iv�lt� k�vi h�nen s�vyns� etenkin Margerya kohtaan l�heisemm�ksi
ja luonnollisemmaksi. Tyt�n teeskentelem�tt�myys, s�ve� hellyys
ja naisellinen urheus viattoman hilpeyden kirkastuttamana n�ytti
tehoavan t�h�n miltei tunnottomaan villiin, vaikka t�m� koettikin
vastustaa sellaista heikontavaa vaikutusta. Kenties oli Margeryn
kauneudella osuutensa n�iss� noin j�yk�lle mielelle uusissa
tunteissa. Pietari alkoi ehdottomasti pehmit� leppeyteen nuorta
tytt�� kohtaan, ja luonnollisena vastakaikuna lis��ntyi tyt�n
luottamus ja my�t�tunto kamalan intiaanin hyv�ksi.

Vasta yhdenten�toista p�iv�n� virran suulta l�hdetty��n saapuivat
kanootit pikku lahdelmaan, jossa Le Bourdonilla oli ollut tapana
pit�� ruuhtansa. Hunajalinna oli t�ydellisesti n�kyviss�, ja Kenno,
joka vanhoille mets�stysmailleen tultuansa oli edellisen� iltana
l�htenyt vilist�m��n pitkin virran vartta, seisoi nyt rannalla
toivottamassa herraansa ja t�m�n vieraita tervetulleiksi majaan.
Aurinko teki juuri laskuaan matkalaisten astuessa maihin, ja sen
viimeiset s�teet pilkisteliv�t ahoille, luoden lempe�n hehkun
ruohikoille ja kukkasille. Mik�li mehil�ispyyt�j� saattoi havaita, ei
edes karhu ollut k�v�issyt paikalla h�nen poissaollessaan.

       *       *       *       *       *

Nyt alkanut viikko k�ytettiin hyvin uutteraan aherrukseen
Hunajalinnassa. Retkikunta oli majoitettava, ja siihen tarkotukseen
oli Le Bourdonin pikku asumus aivan riitt�m�t�n. Se luovutettiin
naisille, jotka k�yttiv�t sit� yksityisen� huoneenaan, kun
sit�vastoin ruuanlaitto ja aterioiminen tapahtui ulkosalla puiden
siimeksess�, miss� miehet my�s nukkuivat. Mutta lyhyess� ajassa
rakennettiin uusi maja, joka tosin ei ollut niin t�ydellinen ja luja
kuin Hunajalinna, mutta vastasi kuitenkin retkel�isten tarpeita.

Dorothy ja Kukka olivat jo tottuneet saloseudun vaatimattomiin
oloihin ja niiden tuottamaan ty�skentelyyn. Molemmat olivat taitavia
em�nti�, ja Le Bourdon virkkoi punehtuvalle Margerylle, ennen kuin
t�m� oli vuorokauttakaan oleskellut h�nen majassaan, ett� sielt�
ei puuttunut muuta kuin h�nen laisensa valtijatar, jotta se olisi
ruhtinaallekin sovelias asunto. Ateriatkin paranivat ihmeellisesti,
vaikka ainekset pysyiv�t samoina kuin ennenkin! Lis�ksi osasi Margery
valmistaa hauskoja pikku yll�tyksi� seudun marjoista ja hedelmist�,
joten seurue jakseli erinomaisesti.

Siten terveesti elellen uurastivat miehet kukin lahjojensa mukaan.
Kyyhkynsiipi toi joka p�iv� sorsia, mets�kyyhkysi� ja kaikenlaista
riistaa ruoka-aitan varustamiseksi, toisten rakentaessa uutta majaa.
Saadakseen ainekset t�h�n entist� asumustansa paljoa isompaan tupaan
meni Ben yl�s Kalamazoota puolen penikulman verran, miss� h�n
kaatoi soleita m�ntyj�, joiden rungot olivat noin jalan vahvuisia
l�pimitaltaan, ja katkoi ne kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen jalan
mittaisiksi hirsiksi. N�m� uitettiin alas virtaa Hunajalinnan
kohdalle, miss� Pietari oli kanootilla niit� vastassa ja hinasi
kunkin j�rjest��n rantaan.

Uusi maja ei ollut t�ytt� kolmeakymment� jalkaa pitk�, ja leveytt�
oli siit� mitasta kolmannes. Yksinkertainen katto tehtiin kaarnasta,
ovea vastasi pelkk� aukko ja ikkunoita kaksi pienemp�� reik��.
Korpraali Flint oli kuitenkin p��tt�nyt, ett� oli valmistettava oikea
ovikin sek� ikkunoihin luukut, viel�p� oli talo aikanaan ymp�r�itt�v�
vaaja-aidalla.

"Mit� hy�ty� sellaisesta olisi?" huudahti Le Bourdon hiukan
k�rsim�tt�m�sti, kun huomasi korpraalin alkavan olla tosissaan sen
suunnitelman suhteen. "T��ll� olen turvallisesti elellyt kaksi
ty�kautta ilman mit��n paalutuksia, ja nyt tahdotte tehd� uudesta
majasta todellisen linnotuksen!"

"Niin, Bourdon, se k�vi p�ins� rauhallisina aikoina", vastasi
korpraali j�yk�sti; "mutta nyt on sota k�ynniss�. Olen n�hnyt Fort
Dearbornin kukistumisen, ja mieleni ei tee n�hd� mink��n muun
vartiopaikan menetyst� t�m�n sodan aikana. Pottawattamiet ovat
vihamielisi�, sen my�nt�� Pietarikin, ja he ovat kerran k�yneet
t��ll�, kuten itse sanotte, joten he saattavat tulla uudestaankin."

"Ainoa pottawattamie, joka minun tiet��kseni on k�ynyt t��ll�, on
kuollut, ja h�nen luunsa valkenevat tuolla mets�ss�. Ei ole siis
h�nest� pelkoa."

"H�nen ruumiinsa on kadonnut", huomautti korpraali, "ja sen
mukana rihlapyssykin. Kuulin sen unohtuneen ja l�ksin ker��m��n
taistelukent�lle j�tettyj� aseita, mutten l�yt�nyt mit��n.
Ep�ilem�tt� ovat h�nen yst�v�ns� polttaneet tai haudanneet p��llik�n,
ja he saattavat hyvinkin toistamiseen pist�yty� t��ll� p�in, kun nyt
tuntevat tien." Soturin ilmotus ja j�rkeily vaikutti hiukan Bodeniin,
ja tovin kuluttua h�n vastasi tavalla, joka osotti ep�r�imist�:

"Talon vaajoittaminen vaatii viikon ty�n, ja mieleni tekee taaskin
jonkun aikaa viel� hy�ri� mehil�isten parissa."

"Menk�� te vain niihin hommiin, Bourdon, ja j�tt�k��t minut
linnottamaan ja varustelemaan oman ammattini mukaan."

"Lujittakaa sitte mieluummin Hunajalinna", esitti mehil�ispyyt�j�;
"naisethan toki tarvitsevat parahinta suojaa. Helpompi onkin saartaa
paalutuksella se maja, koska se on paljoa pienempi, ja vankempi se jo
alkujaankin on turvapaikaksi."

Ja t�m�n muutoksen mukaan toteutettiin suunnitelma. Korpraali kaivoi
nelj� jalkaa syv�n juoksuhaudan "linnan" ymp�rille, tepastellen
per�ti hyvill� mielin, sill� ensi kertaa ei h�n ollut t�llaisessa
ty�ss�, jossa h�n katsoi kaikin puolin kunnostautuvansa retkikunnan
sotilaallisena asiantuntijana. Gershomista h�n sai toimekkaan
apurin, joka uurasti sit�kin mieluummin, kun tiesi vaajoituksen
lis��v�n vaimonsa ja sisarensa turvallisuutta. Eik� pastori Amenkaan
halveksunut kuokan ja lapion k�ytt��; l�hetyssaarnaaja oli tosin
ehdottomasti vakuutettu siit�, ett� oikeaan alkuper��ns� tutustuminen
piankin kesytt�isi kaikki villit ja saisi heid�t innostuneina
k��ntym��n takaisin vanhaan uskoonsa, mutta sit�ennen oli heill�
viel� ik�v� halu ker�t� p��nahkoja. H�n ei uudessa toimessaan ollut
yht� k�tev� kuin Waring, mutta h�nell� oli innostuneen miehen
kannattelemaa sitkeytt�, joka suuresti korvasi harjaannuksen puutetta.

Intiaaneista ei kumpainenkaan suvainnut koskea mihink��n ty�kaluun.
Kyyhkynsiiven p�iv�t kuluivatkin ahkerilla pyyntiretkill�,
mutta Pietari vietti aikansa enimm�kseen mietiskelyss� ja
yksin�isill� k�velyill�. Hunajalinnan varustelusta ei h�n tuntunut
olevan mill�ns�k��n, joko tiet�en voivansa kavalluksella tehd�
mit�tt�miksi kaikki nuo varokeinot mill� hetkell� hyv�ns� tai
luottaen siihen voimaan, joka oli ker�ytym�ss� l�hiseudun ahoille.
V�linpit�m�tt�m�sti silm�ili h�n toisinaan linnottajien ty�t�,
viel�p� kavaluudessaan kerran antoi hy�dyllisen neuvonkin varustuksen
lujittamiseksi. T�llainen kanta ei v�ltt�nyt mehil�ispyyt�j�n
huomiota, tehden h�net yh� v�hemmin ep�luuloiseksi salaper�ist�
villi� kohtaan.

Le Bourdon ei sallinut kaataa ainoatakaan puuta asuntonsa
l�hittyvilt�. Korpraalin kaivaessa juoksuhautaa kumppaneinensa
oli h�n mennyt melkoisen matkan p��h�n hakkaamaan ja veist�m��n
takkiaistammia paaluaitaa varten. Bodenia ilahdutti t�ss� ty�ss�
kaksikin seikkaa. Ensiksikin saattoi varustuksista j�lkeenp�in
olla hy�ty� h�nelle itselleen puolustuskeinoina sek� karhuja ett�
intiaaneja vastaan, ja toisekseen toi Margery joka p�iv� ompeluksensa
tai kudelmansa mets��n ja istui puunrungoilla naurellen ja jutellen,
kirveen heiluessa j�ntev�n miehen k�siss�. Jonakuna kertana oli
Pietarikin saapuvilla, osottaen tytt�� kohtaan kukkasien poiminnassa
ja h�nen muiden viattomien mielitekojensa palvelemisessa sellaista
huomaavaisuutta, ett� siit� olisi ollut kunniaa korkeammankin
sivistyksen hienostamalle seuramiehelle.

Mehil�ispyyt�j�n raivatessa mets�� ja Margeryn pujotellessa
sukkavartaitaan tulevan talven varalle seisoskeli umpimielinen
intiaani nelj�nnestunnin ajan kerrallaan liikkumattomana kuin patsas,
t�hd�ten katseensa tiukasti milloin toiseen, milloin toiseen.
Tarkkasilm�inen sivullinen olisi kenties havainnut, ett� h�nen
tunteensa eiv�t t�ll�in olleet yksinomaan julmia ja kostonhimoisia,
vaikka h�nen kasvoillaan toisinaan v�l�htikin hirvitt�v� rajuus.

Korpraalin saadessa juoksuhautansa valmiiksi oli Le Bourdonkin
suoriutunut paaluistaan, joita oli kaikkiaan sata; yhteisvoimin
kuljettivat miehet ne vesirajaan, mist� ne laskettiin alas virtaa
m�ntylautalla, sill� suolaton vesi ei kannata takkiaistammen
ominaispainoa. Kaikki tarpeet saatiin toimitetuksi ty�paikalle
juuri arkiviikon p��ttyess�, ja alkava sunnuntai vietettiin
t�ydellisess� levossa, l�hetyssaarnaajan pit�ess� mielt� ylent�v�n
hartaushetken. Maanantaina pani korpraali kaikki miehet pystytt�m��n
ja kiinnitt�m��n vaajoja, ja jo saman p�iv�n iltana oli Hunajalinna
saarrettu huipukkaalla puolustusmuurillaan. Paalut seisoivat
pystyss� ja toisiinsa kytkettyin�, ja seuraavien p�ivien ty�ksi j�i
tuon sadan jalan mittaisen juoksuhaudan t�ytt�minen mullalla, joka
oli survottava lujaan. Gershomin tavarain joukossa oli r�ikk� ja
tinatorvi, jollaisilla amerikalaisissa maataloissa kutsutaan ty�v�ke�
vainioilta; edellinen annettiin nyt miehille, jotta he tarpeen tullen
voisivat antaa h�lytyksen ulkopuolelta, kun taasen torvi ripustettiin
Hunajalinnan ovipieleen. Siten saattoivat seurueen molemmat ryhm�t
vaaran uhatessa toimittaa tiedon toiselle.

Ammattimiehen� vahvisti korpraali muiden lausuman k�sityksen, ett�
varustus oli t�llaisenaan varsin tukeva; vett� h�n p��tti aina
pit�� pari kolme tynnyrillist� varastossa. Koko seurueen mielt�
kevensi lis��ntyneen turvallisuuden tunne, vaikka oli viel� yksi
haitta olemassa. Oli nimitt�in aina yll�tyksen vaaraa siit�, ett�
varsinainen varusv�ki oli y�ll� erossa linnotuksen muista asukkaista;
mutta siihenkin pulaan keksi korpraali pian keinon. H�n laittoi
majan seinustalle matalan lavan, asettamalla siihen hirsi�, joiden
yl�pinta oli veistetty tasaiseksi. Sen yl�puolelle sommiteltiin
miehenkorkuisten salkojen p�ihin kaarnakatos, ja t�h�n vajaan saatiin
taljojen avulla mukavat vuoteet hein�kimpuista. Siin� alkoivat nyt
miehet viett�� y�ns�.

T�ten varustautuneina kykeni seurue kauvankin odottelemaan aseman
selvi�mist�. Pietarin puheista tiedettiin, ett� l�hitienoolla oli
tulossa eri intiaaniheimojen p��llik�it� neuvotteluun, mutta Pietari
takasi yst�villeen t�ydellisen koskemattomuuden.




8. LUKU.

Y�llinen neuvottelu.


Mehil�ispyyt�j� oli luonnostaan ter�v� havaintojen tekij�, ja sit�
kyky� olivat olosuhteet suuresti harjaannuttaneet. Ellei h�n olisi
ajan mittaan yh� syvemmin kiintynyt Margeryyn, olisi h�n varmasti
huomannut chippewan k�ytt�ytymisess� jotakin ep�ilytt�v��. Margery
oli nyt aina h�nen ajatuksissaan ja usein unessakin sulostuttamassa
h�nen haaveitaan kauneudellaan ja viattomalla leikkisyydell��n.
Sill�v�lin sai Pietari rauhassa yritell� k��nnytysty�t� Kyyhkynsiiven
suhteen, opettaakseen h�nt� pit�m��n kaikkia valkoihoisia
luonnollisina vihollisinaan. Se teht�v� ei suikkaan ollut helppo,
sill� chippewa oli kaikesta syd�mest��n amerikalaisten yst�v�,
koettuaan heid�n taholtaan pelkk�� hyv��, ja h�nen koko pikku
heimoaan olivat Yhdysvaltain hallituksen j�senet suuressa m��rin
k�ytt�neet sanansaattajina ja muissa palkkiotoimissa. Lis�ksi oli
h�n aivan erityisesti kiintynyt suoraluontoiseen ja syd�melliseen
mehil�ispyyt�j��n, jolle h�n ei mitenk��n tahtonut suoda pahaa tai
ik�vyytt� tapahtuvan. Mutta salaper�isen villin innostuttavat puheet
her�ttiv�t h�nen mieless��n kuitenkin ep�r�imist�, joka pid�tteli
h�nt� kavaltamasta er�miehelle, mit� puolinaisia viittauksia Pietari
tuli lausuneeksi seuruetta uhkaavasta kohtalosta.

Chippewan asema oli muutenkin kiusallinen. Mets�stysretkill��n oli
h�n jo havainnut ilmeisi� j�lki� siit�, ett� intiaanisotureita
liikkui ymp�rist�ss�. Niin kauvan kuin h�n tunnustausi amerikalaisten
yst�v�ksi oli h�nen omakin henkens� vaarassa; t�ydellinen
k��ntymys olisi arvattavasti Pietarin v�lityksell� vapauttanut
h�net Hirvenjalan surmaamisen seurauksista. Toistaiseksi kuitenkin
odottavalle kannalle asettuen noudatti h�n nyt mit� suurinta
varovaisuutta eik� en�� uskaltanut k�ytt�� pyssy� pyyntimatkoillaan,
vaan turvausi ��nett�m�sti toimivaan jouseen. Muutamissa puheluissa
oli h�n kautta rantain urkkinut mehil�ispyyt�j�lt� valkoihoisten
lukum��r��, josta h�nell� oli hiukan oikeampi k�sitys kuin
heimottomalla p��llik�ll�, ja kun Le Bourdon huolettomasti kuvasi
rotuansa olevan runsaasti kuin kokonaisella ruohoaavikolla korsia
ja sen sotureita riitt�v�n tuhannen jokaista intiaanisoturia kohti,
sai kysyj� yh� toivottomamman mielipiteen salaper�isen p��llik�n
suunnitelmista kaikkien valkoihoisten h�vitt�miseksi.

P�iv�t kuluivat rauhallisessa askaroimisessa. Oli harvinaisen
lauha ja herttainen ilta; aurinko painui pilvett�m�n taivaanrannan
taa, ja hiljainen lounaan heng�htely leyhytteli Margeryn l�mpimi�
poskia, kun h�n p�iv�n toimista lev�ht�en istui Le Bourdonin kanssa
puhelemassa t�llaisen asuinpaikan tuottamasta viihdytyksest�. Nuori
mies oli kaunopuheinen, sill� h�n haastoi vilpitt�mi� tunteitaan, ja
neitonen kuunteli hyvill��n h�nen vilkkaita kuvauksiaan vaihtelevista
kokemuksista ammatissaan.

"Mutta etk� usein ole yksin�inen, Bourdon, asuessasi t��ll� ahoilla
kaiket kes�t ilman ainoatakaan puhekumppania?" kysyi Margery, samassa
punehtuen silmi�ns� my�ten, kun huomasi, ett� t�t� tiedustusta
voitiin ajatella viittaukseksi t�m�n yksin�isyyden lopettamiseen
vastaisen varalle.

"En ole t�h�n asti ollut", vastasi Le Bourdon avomielisesti, "vaikka
taitaa nyt vastedes k�yd� toisin. Olen saanut seuraa, josta ei tekisi
mieleni ikin� luopua."

Margery punehtui j�lleen ja loi katseensa maahan -- sitte h�n kohotti
silm�ns�, hymyili ja n�ytti ihastuneelta. H�n oli jo tottunut
tuollaisiin huomautuksiin ja tajusi kyll� rakastajansa toivomukset,
vaikka t�m� ei ollut koskaan puhunut selke�mmin. Ainoastaan omiin
ansioihin luottamaton arvottomuuden tunto pid�tti Le Bourdonia
pyyt�m�st� Margerya vaimokseen, ja t�m� taasen itse toisinaan ep�ili,
tokko oli mahdollista, ett� kukaan kunniallinen mies halusi joutua
j�seneksi perheeseen, joka oli vaipunut niin surkuteltavaan tilaan
kuin t��ll� saloseudulla saattoi alentua suorastaan mainettansa
menett�m�tt�. N�iss� ep�ilyksiss� nuoren parin rakkaus kuitenkin
lujittui vakaasti ja kirkasti heid�n koko olemustaan.

Siten istuivat he milloin vilkkaasti haastellen, milloin n�ytt�en
hajamielisilt� ja ajatuksiinsa vaipuneilta, kun Le Bourdon sattui
katsahtamaan taaksensa ja n�ki Pietarin silm�ilev�n heit� taaskin
salaper�isen tiukoin ilmein. Villin kummallinen katsanto her�tti
h�ness� aina sellaisina hetkin� sekavia tunteita, joissa oli sijansa
ep�ilyll�, uteliaisuudella ja raskailla, ep�m��r�isill� aavistuksilla.

Tavallisella hetkell�, joka t�ss� tervetapaisessa seurueessa
oli aina varhainen, l�ksi koko perhe levolle; naiset vet�ysiv�t
majaan ja miehet j�rjestiv�t taljansa ulkopuolelle. Paaluaidan
rakentamisesta saakka oli Le Bourdonilla ollut tapana kutsua Kenno
sen sis�puolelle, miss� se sai kuljeskella vapaasti. Sit�ennen oli se
ollut suljettuna koppiinsa, jottei se olisi joutunut hirven j�ljille
tai otteluun karhun kanssa is�nt�ns� olematta paikalla hy�tym�ss�
sen rynnistyksist�. Koska paaluaita oli liian korkea sen hyp�t�
yli, niin sai kahlekoira sen sis�puolelle vapauteen p��stess��n
terveellist� liikuntoa, samalla kun se oli mit� valppaimpana
vartijana kaikenlaisilta vaaroilta. Mutta nyt olikin koira poissa,
ja huhuiltuaan ja vihellelty��n jonkun aikaa n�ki mehil�ispyyt�j�
pakolliseksi teljet� ver�j�n, j�tt�en uskollisen kumppaninsa sen
ulkopuolelle. T�m�n tehty��n h�n heitt�ysi taljalleen ja vaipui pian
uneen.

Oli keskiy�, kun mehil�ispyyt�j� tunsi k�den laskeutuvan
k�sivarrelleen. Korpraali se siten varovasti her�tteli h�nt�.
Silm�nr�p�yksess� kavahti nuori mies jaloilleen, rihlapyssy k�dess��n.

"Etk� ole kuullut, Bourdon?" supatti korpraali.

"Mit� niin? Olen nukkunut sike�sti kuin mehil�inen talvella."

"Ver�j�� on r�ykytelty jo moneen kertaan." Miehet l�heniv�t ver�j��
juuri kun taas t�lm�istiin siihen ik��nkuin salpojen lujuutta
koetellen. Rynn�kk� uudistui useaan kertaan ennen kuin heille
selvisi, ett� kahlekoira sielt� pyrki sis�lle. Mehil�ispyyt�j� avasi
ver�j�n. Kenno oli totutettu hillitsem��n haukuntaansa, jotapaitsi
isot koirat eiv�t muutenkaan ole luontuvia haaskaamaan voimiansa
hy�dytt�m��n h�lin��n. Mutta tuskin ole se p��ssyt "varustukseen",
kun se jo taas yht� hartaasti pyrki ulos. T�m�n seikan tiesi Le
Bourdon ilmaisevan, ett� l�hist�ll� oli jotakin outoa. Neuvoteltuaan
korpraalin kanssa kutsui h�n Kyyhkynsiiven, joka j�tettiin ver�j�n
vartijaksi, noiden kahden muun l�htiess� tutkimusretkelle. Korpraali
oli urhea kuin leijona ja piti kaikista tuollaisista liikkeist�,
vaikka h�n uskoikin varmasti kohtaavansa villej�, kun sit�vastoin
h�nen kumppaninsa odotti kohtausta karhujen kanssa.

Ennen l�ht���n tarkastivat molemmat seikkailijat huolellisesti
aseensa. Kumpainenkin tutki sankkiruudin, sovitti ruutisarven ja
luotikukkaron mukavasti k�sille ja hellitti puukkoansa tupesta.
Lis�ksi kiinnitti korpraali muskettinsa p��h�n pelottavan kiilt�v�n
painettansa, mehil�ispyyt�j�n ollessa aseistettu pitk�ll�
rihlapyssyll�.

Le Bourdon ei ulkosalle tultaessa antanut kahlekoiransa juosta
edelle, vaan piti sen likell��n, jollaiseen hillint��n koira oli
t�ydellisesti tottunut. Mutta niin varmana ja halukkaana ohjasi se
miehi�, ett� mehil�ispyyt�j� huomautti jotakin erikoista olevan
tekeill�.

"Eteenp�in", vastasi korpraali. "Yksi seikka on kuitenkin sovittava,
Bourdon, nimitt�in ett� sinun tulee toimia keve�n� osastona t�ll�
retkeilyll�, minun ollessani p��joukkona. Jos kohtaamme vihollisen,
niin on sinun velvollisuutenasi kahakoida etujoukkona niin kauvan
kuin voit, ja sitte per�yty� varav�kesi suojaan. Min� luotan
etup��ss� painettiin, joka on paras kapine intiaanin pitelemiseksi,
ja kun vihollinen minun rynt�yksest�ni vet�ytyy taamma, tulee meid�n
pit�� se mahdollisimman kiivaassa luotisateessa. Ratsuv�en puutteessa
voisimme k�ytt�� koiraa etu- ja kiertoliikkeisiin."

"Joutavia, korpraali, te olette melkein yht� piintynet ammattinne
aatoksiin kuin pastori Amen suureen keksint��ns� intiaanien
alkuper�st�. Katsotaanhan nyt vain ensin rauhallisesti, mit� koira
tahtoo meille n�ytt��."

Kenno ohjasi miehet tavallista tihe�mp�� metsikk�� kohti jokseenkin
et��lle Hunajalinnasta; siell� juoksi pieni Kalamazoon sivujoki
rotkon l�pi, l�heisilt� yl�nteilt� yhty�kseen koko tienoon
valtasuoneen. Mehil�ispyyt�j� tunsi hyvin paikan, sill� h�n oli usein
juonut joesta ja viillytellyt itse��n rotkon siimeksess�, tultuaan
kuumiinsa ahoilla. Puut muodostivat siin� tilavan lehdon, joka
tarjosi rotkossa mit� t�ydellisimm�n piilopaikan. Senvuoksi noudatti
h�n yh� suurempaa varovaisuutta, kun astui korpraalin keralla
metsikk��n, pit�en k�rsim�tt�m�ksi k�ynytt� koiraa yh� tiukemmin
vierell��n.

"Nyt, korpraali", virkkoi h�n matalalla ��nell�, "luulen vainunneemme
villien tyyssijan. Me kierr�mme syv�nteen ja laskeudumme pohjalle
tiheikk��n, jonka tunnen. N�ittek�?"

"Kyll� kai", vastasi soturi j�rkkym�tt�m�n� kuin kallio. "Tarkotatte
nuotiota?"

"Niin, punanahat ovat sytytt�neet sinne neuvottelutulensa ja
ker�ytyneet pit�m��n kokousta sen ymp�rill�. Saattaa olla hyv�
yritt�� hiukan tutustua heid�n puuhiinsa. Nyt on meid�n tunkeuduttava
n�iden pensaiden l�pi niin hiljaa kuin mahdollista. Koiran saan kyll�
pysym��n ��neti."

Viisas elukka k�ytt�ysikin kerrassaan ihmeellisesti. Se n�ytti
tajuavan varovaisuuden v�ltt�m�tt�myyden aivan yht� selke�sti kuin
miehetkin eik� kertaakaan pyrkinyt omaa pituuttansa edemm�ksi
herrastaan. Parina kertana se keksi parhaan p��sytienkin ja johti
kumppaneitansa inhimillisen ymm�rt�v�isesti. Se ei p��st�nyt
murahdusta eik� haukahdusta, viel�p� pid�tteli maltitonta
l��h�tyst��nkin, ik��nkuin tiet�en, kuinka l�helle maailman
valppaimpia korvia se oli joutumassa.

Tuiki varovasti hiiviskelty��n p��siv�t mehil�ispyyt�j� ja korpraali
juuri sellaiseen asemaan kuin halusivat. Se oli vain muutaman jalan
p��ss� metsik�n sis�reunasta, mutta t�ydellisesti k�tk�ss�, samalla
kun he pikku aukoista saivat tarkastelluksi eteens� avautunutta
n�ytt�m��. Kaatuneesta puunrungosta he saivat istuimenkin; Kenno
asettui herransa viereen, n�ht�v�sti k�ytt�en omaan tarkkailuunsa
muita aisteja kuin n�k��, sill� se ei voinut niin alhaalta erottaa
mit��n edest�ns�.

N�ytelm� oli juhlallisen vaikuttava. Nuotio ei ollut suinkaan iso
eik� eritt�in kirkas, mutta se riitti himme�sti valaisemaan melkoisen
laajaa s�depiiri�. Se oli viritetty ihan keskelle notkonpohjaa,
joka muodoltaan ja ymp�rist�lt��n melkoisesti muistutti avaran
amfiteatterin arenaa. T�t� saartavassa loivassa rinteess� oli tosin
yksi katkeama, ihan vastap��t� Le Bourdonin ja h�nen kumppaninsa
t�hystyspaikkaa; siin� tapasi l�hteest� juokseva puro p��syn
aukeammalle maalle. Yl�v�� kamaraa varjostivat enimm�kseen puut,
mutta itse arenaa verhosi ainoastaan tihe� ja kaunis nurmikko.

Mutta merkillinen n�ytt�m� sai parhaan tehonsa katselijoihin sen
inhimillisist� esiintyjist�, heid�n ulkomuodostaan, eleist��n ja
liikkeist��n. Saapuvilla oli l�hes viisikymment� alkuasukasta,
joten heid�n pelkk� lukum��r�ns�kin oli h�mm�stytt�v�. Jokainen
oli sotamaalaukseensa laittautunut soturi. Viel� vaikuttavampi
oli se seikka, ett� kaikki n�yttiv�t olevan p��llikk�j�; hyvin
luultavasti oli siis jossakin tammistoahoilla varsin mahtava joukko
punanahkaisia, eik� kovinkaan kaukana. T�t� tarkkaillessaan ja
pohtiessaan johtui Le Bourdon aavistelemaan, ett� ennen puheena ollut
suuri neuvottelu pidettiinkin nyt keskiy�n hetken� ja n�in l�hell�
h�nen asuntoansa Pietarin mukavuudeksi.

Paikalle tulleet intiaanit eiv�t olleet istumassa; he seisoivat
hiljaa supattelevina ryhmin� tai astelivat edestakaisin kuin tummina
ja juhlallisina haamuina. Joukosta ei kuulunut hivaustakaan, ja
se seikka suuresti lis�si kohtauksen omituisuutta. V�hint��n
puolialastomat, suorat k�velij�t, tummat hipi�t, vihollisten
pelottamiseksi julmilla kuvioilla maalatut kasvot ja niist� v�lkkyv�t
silm�t osaltaan saivat Le Bourdonin ajattelemaan, ett� kohtaus oli
kummallisin n�ky, mit� h�nen eteens� viel� oli sattunut.

Molemmat katselijat olivat istuneet kaamean hiljaista kohtausta
silm�illen ehk� puoli tuntia, kun �kki� jokainen p��llikk�
seisahtui hievahtamattomaksi ja kaikki kasvot k��ntyiv�t samalle
suunnalle, nimitt�in puron halkaisemaan solaan. Sen pimennosta
astui esille kaksi olentoa, arvokkaasti ja verkallisesti l�hestyen
arenan keskusta. Tulijain p��stess� paremmin valoon havaitsi
Le Bourdon, ett� he olivat Pietari ja pastori Amen. Edellinen
johti juhlalliseen tapaan j�lkim�ist�, joka n�ytti melkoisesti
h�mmentyneelt� t�llaisesta ymp�rist�st�. T�ss� lienee paikallaan
selitt��, ett� intiaani oli yksin��n tulossa kohtauspaikalle, kun
h�n tapasi l�hetyssaarnaajan harhailemassa tammien keskell�. T�m�
oli l�htenyt haeskelemaan Le Bourdonia ja korpraalia, ja sensijaan,
ett� olisi yritt�nyt p��st� eroon odottamattomasta kumppanista,
oli Pietari s�ve�sti kutsunut t�m�n mukaansa. Mehil�ispyyt�j�lle
oli heti ensi silm�yksell� ilmeist�, ett� Pietari tuli odotettuna,
vaikka asianlaita ei suinkaan n�kynyt olevan sama h�nen toveriinsa
n�hden. Kunnioitus suurta p��llikk�� kohtaan esti kuitenkin mit��n
kummastusta tai tyytym�tt�myytt� ilmenem�st�, ja valkonaamain
tiet�j�mies vastaanotettiin yht� vakavan kohteliaasti kuin olisi
h�n ollut kutsuvieras. Juuri kun nuo kaksi olivat astuneet tummaan
piiriin, joka muodostui heid�n ymp�rilleen, heitti muuan nuori
p��llikk� kuivia risuja tuleen; korkealle loimuten loi t�m�
kirkkaamman valon lukuisiin niin kauhistuttavan n�k�isiin kasvoihin
kuin on koskaan v�l�hdellyt inhimillisill� olkap�ill�. Kaamean joukon
�killinen kirkastuminen h�tk�hdytti kaikkia valkoihoisia katsojia,
mutta Pietari vain hymyili tehdess��n liikkeen, jolla h�n tuntui
tervehtiv�n koko ryhm��. Nuotion nyt roihutessa hohtavimmillaan tunsi
Le Bourdon joukossa vanhoja tuttaviakin, pottawattamie-p��llikk�j�.

Muutamat vanhimmat l�hestyiv�t Pietaria, ja heid�n v�lill��n syntyi
hiljainen keskustelu. Sen tuloksena istuutuivat kaikki p��llik�t
nurmikolle, s�ilytt�en nuotion ymp�rille muodostuneen alkuper�isen
keh�ns�. Ihan kuin Le Bourdonin toivomuksen mukaisesti asettuivat
Pietari ja t�m�n likeisimm�t kumppanit suoraan vastap��t� h�nen
omaa istumasijaansa, joten h�n sai tarkastelluksi tuon merkillisen
johtomiehen ilmehikk�it� kasvonpiirteit�. Aluksi sytyttiv�t
nuoret p��llik�t kaksi piippua, sill� t�llaisten neuvottelujen
menoihin kuului yhteinen tupakoiminen. Vain pari savua imaisi kukin
p��llikk�, siirt�en sitte piipun heti naapurilleen. Toimitukseen
meni kuitenkin jonkun verran aikaa n�in suuressa joukossa, mutta
v�hint�k��n k�rsim�tt�myytt� ei viivytys aiheuttanut. Vihdoin olivat
piiput suorittaneet kierroksensa; pastori Amenkin oli ottanut osaa
t�h�n alkajaishommaan. Hisahtamattoman ��nett�myyden j�lkeen nousi
sitte muuan johtava p��llikk� puhumaan. Tilaisuudessa k�ytettiin
suuren chippewa-kansan kielt�, sill� useimmat p��llik�t kuuluivat
johunkuhun sen ryhm�n heimoon. Kolmesta valkoihoisesta kuulijasta
ymm�rsi ainoastaan pastori Amen t�ydellisesti kaiken sanotun, sill�
h�n oli t�ss� suhteessa valmistautunut p�tev�ksi saarnatoimeen
noiden heimojen keskuudessa; mutta mehil�ispyyt�j�kin sai enimm�st�
osasta selon, ja melkoisen paljon k�sitti puheista my�s korpraali.
Ensim�isen� puhujana t�ss� salaisessa kokouksessa, jolla j�lkeenp�in
oli chippewain keskuudessa nimen� "Pohjamaan neuvottelu l�hell�
lirisev�n veden l�hdett�", oli Karhunliha, jollainen nimitys saattoi
pikemmin osottaa etev�� pyyntimiest� kuin suurestikaan tunnettua
puhujaa.

"Chippewain monien heimojen veljet", alotti t�m� johtaja, "Suuri
henki on sallinut meid�n kokoontua neuvotteluun. Isiemme Manitou
on nyt n�iden tammien seassa, kuunnellen sanojamme ja katsoen
syd�miimme. Viisaat intiaanit ovat huolellisia sanoistaan ja
ajatuksistaan h�nen ollessaan saapuvilla. Kaikki on sanottava ja
ajateltava parhaaksi. Me olemme hajallinen kansa, ja aika on tullut,
jolloin meid�n t�ytyy seisahtua j�ljill�mme tai matkata toistemme
huudon kuulumattomiin. Jos me vaellamme erillemme, niin meid�n
lapsemme pian oppivat kieli�, joita chippewan korvat eiv�t kykene
ymm�rt�m��n. Emo puhuu lapselleen, ja lapsi oppii h�nen sanansa.
Mutta yksik��n lapsi ei voi kuulla ison j�rven poikki. Muinoin me
asuimme nousevan auringon l�hell�. Miss� me olemme nyt? Jotkut nuoret
miehemme sanovat n�hneens� auringon laskeutuneen makeanveden j�rviin.
_Niiden_ takana ei voi olla mit��n mets�stysmaita, ja jos me tahdomme
el��, niin meid�n t�ytyy seisahtua. Miten t�m� on teht�viss�, sit�
pohtimaan olemme tulleet koolle.

"Veljet, monta viisasta p��llikk�� ja urhoa istuu t�m�n
neuvottelunuotion ��ress�. Mieluista on silmieni katsella heit�.
Ottawat, chippewat, pottawattamiet, menomineet, huronit ja kaikki
ovat tervetulleita. Quebecissa on is�mme kaivanut yl�s kirveen
yankee-kansaa vastaan. Sotapolku on auki Detroitin ja punanahkaisten
kaikkien kylien v�lill�. Tiet�j�t puhuvat kansallemme, ja me
kuuntelemme. Yksi on t��ll�; h�n aikoo puhua. Kokous ei muuta tahdo
kuin kuulla."

Ja Karhunliha istuutui yht� levollisesti ja arvokkaasti kuin oli
noussutkin. Heng�ht�m�tt�m�n hiljaisuuden vallitessa kohosi Pietari
jaloilleen. Piiri huohotti syvemp��n, ainoaksi merkiksi siit�, ett�
yleinen odotus oli mit� j�nnittynein. Pietari oli kokenut puhuja
ja osasi taiten k�ytt�� jok'ainoaa alansa pikku piirrett�. H�nen
jokainen liikkeens� oli harkittu, h�nen ryhtins� ylv��n arvokas,
h�nen silm�ns�kin n�yttiv�t kaunopuheisilta.

"Suuren chippewa-kansan p��llik�t, min� toivotan teille menestyst�",
sanoi h�n, ojentaen k�sivartensa pitkin piiri� ik��nkuin haluten
syleill� kaikkia l�sn�olijoita. "Manitou on ollut minulle hyv�. H�n
on raivannut minulle polun t�lle l�hteelle ja t�m�n neuvottelunuotion
��reen. Min� n�en sen ymp�rill� monien yst�vien kasvot. Miksemme me
kaikki olisi sovussa? Miksi t�ht�isi punainen mies koskaan iskua
toiseen punaiseen? Suuri Henki teki meist� kaikista samanv�risi�
ja asetti meid�t samoille mets�stysmaille. H�n tarkotti, ett� me
mets�st�isimme yhdess� emmek� ottaisi toistemme p��nahkoja. Kuinka
monta soturia on kaatunut meid�n kotoisissa kahakoissamme? Kuka on ne
lukenut? Kuka voi sanoa? Kenties niin paljon, ett� he elossa ollen
olisivat voineet ajaa valkonaamat mereen!"

Pietari oli t�h�n asti puhunut vain matalalla ja tuskin kuultavalla
��nell�. Nyt h�n �kki� pys�htyi antaakseen sinkauttamansa aatoksen
painua kuulijain mieliin. Ett� sill� oli tehoa, se n�kyi tavasta,
jolla toiset ankarat kasvot k��ntyiv�t toisiin ja silm� tuntui
etsiv�n silm�st� jotakin vastausta sielun tekem��n kysymykseen,
vaikka sit� ei kieli virkkanut. Niin pian kuin puhuja arveli
suoneensa johdannolleen kylliksi vaikutustilaisuutta k�vi h�n
j�lleen haastamaan, antaen ��nens� v�hitellen paisua, mik�li l�mpeni
aiheeseensa.

"Niin", h�n jatkoi, "Manitou on ollut kovin hyv�. Kuka on
Manitou? Onko yksik��n intiaani koskaan n�hnyt h�nt�? On jokainen
intiaani n�hnyt. Kukaan ei voi katsella mets�stysmaita, j�rvi�,
ruohoaavikkoja, puita, riistaa, n�kem�tt� h�nen k�tt�ns�. H�nen
kasvonsa n�hd��n puolip�iv�n auringossa, h�nen silm�ns� y�n t�hdiss�.
Onko yksik��n intiaani koskaan kuullut Manitouta? Kun taivas kumisee,
silloin h�n puhuu. Kun jyrisee, h�n toruu. Joku intiaani on tehnyt
v��rin. Kenties on joku punainen mies ottanut toisen punaisen miehen
p��nahan!"

Pikku pys�hdys sai j�lleen terottaa kuulijain mieliin, miten suuri
ep�kohta se oli, ett� intiaani kohotti k�tens� intiaania vastaan.

"Niin, kukaan ei ole niin kuuro, ettei kuulisi Suuren Hengen
��nt�, kun h�n on vihoissaan", pitkitti Pietari. "Kymmenentuhatta
yhdess� mylviv�� puhvelih�rk�� ei tee niin suurta melua kuin h�nen
kuiskauksensa. Levit� h�nen eteens� ruohoaavikot, ahot ja j�rvet,
niin h�net kuullaan kaikkialla ��rest� ��reen.

"T��ll� on valkonaamain tiet�j�pappi; h�n kertoo minulle, ett�
Manitoun ��ni ulottuu h�nen kansansa isoimpiinkin kyliin, nousevan
auringon alapuolelle, silloin kun sen kuulee punainen mies isojen
j�rvien poikki ja l�helt� laskevan auringon kallioita. Se on kova
��ni; voi h�nt�, joka ei sit� muista! Se puhuu kaikille v�reille ja
kaikille kansoille ja heimoille.

"Veljet, se on valhetarinaa, joka sanoo, ett� on yksi Manitou
vihamiehelle ja toinen yst�v�lle -- eri Manitou punaiselle miehelle
ja valkonaamalle. T�ss� me olemme kaikki samankaltaisia. Yksi Suuri
Henki teki kaikki, hallitsee kaikkia, palkitsee kaikkia, rankaisee
kaikkia. H�n saattaa pit�� intiaanin onnelliset mets�stysmaat
erossa valkoisen miehen taivaasta, sill� h�n tiet��, ett� heid�n
tapansa ovat erilaiset, ja mik� miellytt�isi soturia, olisi vastoin
kaupustelijain luontoa, ja p�in toisin. H�n on ajatellut n�it�
asioita ja valmistanut useita paikkoja hyvien hengille, olkoot v�rit
mit� tahansa. Onko samaten pahojen ihmisten henkien asuinsijaan
laita? Min� en luule. Minusta n�ytt�isi parhaalta antaa niiden olla
yhdess�, ett� he toisiansa kiduttaisivat. Ilke� intiaani ja ilke�
valkonaama olisivat pahana naapuruutena. Min� ajattelen, ett� Manitou
antaa niiden tulla yhteen.

"Veljet, jos Manitou pit�� hyv�n intiaanin ja hyv�n valkonaaman
erill��n toisessa maailmassa, niin mik� on toimittanut heid�t yhteen
t�ss�? Jos h�n saattaa kaikkien v�rien pahat henget koolle haudan
takana, niin mink�t�hden sekaantuvat he toisiinsa t��ll� ennen
aikaansa? T�m� on v��ryys, sit� on mietitt�v�.

"Veljet, min� olen lopettanut; t�m� valkonaama haluaa puhua, ja
min� olen sanonut, ett� te kyll� kuulette h�nt� H�nen lausuttuaan
mielipiteens� on minulla kenties lis�� mainittavana teille.
Kuunnelkaa siis nyt vierasta. H�n on valkoisten miesten tiet�j�pappi
ja sanoo, ett� h�nell� on suuri salaisuus ilmotettavana meid�n
kansallemme -- kun h�n on kertonut sen, on minullakin toinen teid�n
korvianne varten. Minun on se ilmaistava silloin kun ei ole l�hell�
muita kuin punaisen saven lapsia."

Siten valmistettuaan tilaisuuden l�hetyssaarnaajalle Pietari
kohteliaasti painui istualleen, tuottaen pikku pettymyksen
ihailijoilleen, vaikka h�n samalla her�tti vilkasta uteliaisuutta
siit�, mit� t�ll� tiet�j�papilla saattoi olla sanot tavaa n�in
t�rke�ll� hetkell�. Pastori Amen oli vuosikausien kuluessa omaksunut
muutamia intiaanien tapoja. H�n oli oppinut pysym��n ulkonaisesti
harkitsevana, tyynen� ja arvokkaana, ja samaten oli h�n heilt� saanut
yksinkertaisen j�rkev�n puheenlaadun. Hartain mielin alotti h�n
mainitsemalla, ett� h�n oli vastik��n p��ssyt selville ihmeellisest�
ja ilahuttavasta perim�tiedosta, joka koski kuulijain omaa historiaa
ja osotti, kuinka Suuri Henki oli omistanut erityist� huolta ja
rakkautta punaihoisia heimoja kohtaan jo harmaassa muinaisuudessa.

"Suuri Henki jakoi ihmiskunnan kansoiksi ja heimoiksi" jatkoi h�n.
"T�m�n tehty��n h�n eritti yhden valituksi kansakseen. Sit� suosittua
kansaa valkoihoiset nimitt�v�t juutalaisiksi. Manitou johdatti
heid�t suuren er�maan halki ja suolaisen j�rvenkin poikki, kunnes he
saapuivat luvattuun maahan, miss� h�n salli heid�n asua monta sataa
talvea. Suuri voitto oli tulossa sen kansan keskuudesta -- totuuden
ja lain voitto synnin ja kuoleman yli. Aikojen kuluessa --"

T�ss� nousi muuan nuori p��llikk�, teki varoittavan merkin ja astui
nopeasti piirin poikki, kadoten puron v�yl�n� olevaan solaan. Noin
minuutin kuluttua h�n palasi, ohjaten kokouksen keskukseen miehen,
jonka kaikki heti tunsivat asusta ja varuksista juoksijaksi. T�rkeit�
viestej� oli tulossa, mutta yksik��n koko joukossa ei ilmaissut
mit��n maltittomuutta. Vaikka juoksijan saapuminen oli aivan
odottamaton, h�iritsi se tuskin tuon vakavan kokouksen levollisuutta.
H�nen l�henev�t askeleensa olivat kuuluneet, ja nuori p��llikk� oli
l�htenyt h�nt� vastaan. H�n oli Ottawa, ja oli n�ht�v�sti tullut
kaukaa ja kiireisesti. Vihdoin h�n kenenk��n puhuttelematta sai
sanoiksi.

"Tulen kertomaan p��llik�ille, mit� on tapahtunut", virkkoi juoksija.
"Quebeciss� asuva suuri is�mme on l�hett�nyt nuoret miehens�
yankee-kansaa vastaan. Punaisia sotureja my�s oli siell� satoja" --
p��llik�iden joukosta kuului nyt hiljaista mielenkiinnon sorinaa --
"heid�n polkunsa johtivat Detroitiin; se on otettu."

Tyytyv�inen jupina kiersi piiri�, sill� Detroit oli silloin
amerikalaisten t�rkein asutus koko suurten j�rvien alueella. Miehet
katsoivat toisiinsa ihmetellen ja ihastuneina; sitten muuan vanhempi
p��llikk� taipui tiedustamaan:

"Ovatko nuoret miehenne ottaneet monta valkonaamain p��nahkaa?"

"Niin v�h�n, ett� niit� ei kannata lukea. Yksik��n ei tapellut.
Yankeet pyysiv�t p��st� vangeiksi, k�ytt�m�tt� pyssyj��n."

Julman riemun v�l�hdys kirkasti Pietarin tummia kasvonpiirteit�.
H�nen suuri suunnitelmansa valkoihoisten tuhoamiseksi n�ytti
saaneen hyv�� vauhtia. Eri p��llik�t kuulustelivat nyt juoksijalta
yksityiskohtia, jotka h�n kuvasikin �lykk��sti ja selke�sti, antaen
oikean k�sityksen tuosta h�pe�llisest� historian tapauksesta.
P��llik�t hajaannuttivat sitte piirins� j�rjestyksen, helpommin
puhellakseen amerikalaisten alituisista h�vi�ist�. Kului jonkun
aikaa ennen kuin kokous oli sik�li saanut levollisuutensa takaisin,
ett� voitiin ajatella kehoittaa l�hetyssaarnaajaa pitkitt�m��n
esityst�ns�. Kunnon hengenmies oli kuulemastansa uutisesta kuitenkin
joutunut niin ahdistuneelle mielelle, ett� h�n ei tuntenut paljoakaan
halua suuren asiansa edist�miseen t�ss� y�llisess� kohtauksessa;
mutta kun Pietari vakuutti, ett� "h�nen yst�viens� korvat olivat
avoinna", katsoi h�n lopultakin viisaimmaksi k�ytt�� tilaisuutta
parhaansa mukaan. H�n kertoi suurin piirtein Israelin kansan
entisyydest� ja todisteli sitte niin selke�sti kuin osasi, ett�
punaihoiset ja juutalaiset olivat samaa kansaa er��n pyh�n kirjan
mukaan, johon valkoihoiset olivat ker�nneet Suuren Hengen sanoja.

T�m� ilmotus ehdottomasti her�tti intiaaneissa mit� suurinta
ihmetyst�. Valkohapsisen tiet�j�papin harras vakavuus ei voinut olla
tuntumatta uskottavalta. Kunnioittavasti nousi paikaltaan Karhunliha,
kun l�hetyssaarnaaja toviksi vaikeni, ja kysyi totisena:

"Jos Manitou niin suuresti rakastaa intiaaneja, niin miksi on h�n
sallinut valkonaamain ottaa pois heid�n kauniit mets�stysmaansa?
Miksi on h�n tehnyt punaisesta miehest� k�yh�n ja valkoisesta
rikkaan? Veli, min� pelk��n, ett� tarinasi on valhetta, tai muutoin
eiv�t n�m� asiat voisi n�in olla."

"Ihmisten ei ole annettu ymm�rt�� sit� viisautta, joka tulee
ylh��lt�", huomautti l�hetyssaarnaaja. "Se mik� n�ytt�� oudolta
meist�, saattaa olla oikein. Jumala on rangaissut pahuutta, mutta
meill� on syyt� uskoa, ett� h�n viel� johtaa eksyneet talteen. Niin,
lapseni, Suuri Henki n�kee viel� hyv�ksi palauttaa teid�t isienne
maahan ja tehd� teist� j�lleen suuren ja loistokkaan kansan, niinkuin
olette ammoin olleet!"

T�m� vakuuttelu ei voinut olla tehoamatta kuulijoihin. Mutta viekkaan
Pietarin suunnitelmiin ei soveltunut sen mahdollisuuden edist�minen,
ett� punaihoiset alkaisivat kenties luottaa yksinomaan Suuren
Hengen toimintaan mets�stysmaittensa parantamisessa. H�n nousi nyt
puhumaan, mutta Heimottoman itsehillint� oli niin j�rkkym�t�n, ett�
h�n sis�isest� mielenkuohustaan huolimatta kykeni haastamaan yht�
arvokkaasti ja rauhallisesti kuin ennenkin. Muutamin sanoin sai h�n
her�tetyksi vastenmielisyytt� tuollaista harhailevaa valkoihoisten
kansaa vastaan, josta muut valkoihoiset olivat h�nenkin kuultensa
puhuneet halventavasta, sill� amerikalaisten asutuksissa liikkuessaan
oli Pietari tullut hiukan tiet�m��n juutalaisistakin. Toisekseen
osasi h�n runollisesti ja syd�mi� l�mmitt�v�sti kuvata kansansa
nykyisi� mets�stysmaita, joita punaihoiset eiv�t toki tahtoisi
vaihtaa tuntemattomiin suuren suolaj�rven takaisiin seutuihin.
Pietarin tekem��n nimenomaiseen kysymykseen t�ytyi l�hetyssaarnaajan
s�ve�sti vastata:

"Ei, Suuri Henki on omissa viisaissa tarkotuksissaan toimittanut
kansani t�nne, ja t��ll� sen t�ytyy pysy� ajan loppuun asti. Ei ole
helppo saada kyyhkysi� lent�m��n etel��n kev��ll�."

Juuri n�in hiljaisen vanhuksen taholta tullut vakuutus sai
kaikki kuulijat mahdollisimman selv�sti k�sitt�m��n, ettei ollut
mit��n syyt� odottaa valkoihoisten vapaaehtoisesti vet�ytyv�n
pois maasta, joten asema tuntui olevan ratkaistavissa ainoastaan
asevoimin. On varsin luultavaa, ett� piiri olisi puhjennut johonkin
mielenosotukseen, jollei koko keskustelussa olisi tapahtunut
erityist� keskeytyst�. Saloseuduilla sattuu usein, ett� ihmisten
poissaollessa el�imet mets�st�v�t toisiaan. Uljas uroshirvi s�nt�si
nyt �kki� puron soukasta rotkosta, viidenkymmenen suden lauma
kintereill��n, ja ilmestyi notkon amfiteatteriin. Sen huiman vauhdin
pid�tti ensin tulen n�keminen; seuraavassa silm�nr�p�yksess� jo
poukkosi jaloilleen tumma mieskeh�, kukin aseistettuna ja pyyntiin
tottuneena. Tuossa tuokiossa oli notkon pohja sutten ja miesten
vilin�n� hirven ymp�rill�. Niin lyhytaikainen kuin t�m� sekamelska
olikin, riitti se er��lle nuorelle pyyntimiehelle nuolensa
ammahuttamiseksi hirven syd�meen, samalla kun jotkut muut intiaanit
surmasivat useita susia joko nuolilla tai puukoilla ja muilla
��nett�mill� aseilla, sill� pyssyj� ei k�ytetty arvattavastakaan
h�lytyksen pelosta.

Sudet olivat yht� suuresti �llistyksiss��n t�st� odottamattomasta
kohtauksesta kuin intiaanitkin. Ne eiv�t olleet parvi n�lk�isi� ja
pelottavia petoja, jotka pakko saattaa ajaa miten ep�toivoisiin
toimiin hyv�ns�, vaan omaksi huvikseen mets�stelev� liuta. Niiden
p��t�pahkaista vilistyst� ei niin suuresti pid�tt�nyt miesjoukko
kuin nuotion loimu. Kiihkossaan olisivat ne luultavasti rynn�nneet
viidenkinsadan miehen l�pi, mutta mik��n mets�nel�v� ei hevill�
uhmaa tulta. T�m�n kammon oivaltaessaan sieppasivat muutamat
p��llik�t hehkuvia kek�leit� ja heitt�ysiv�t huolettomasti keskelle
laumaa, jolloin elukat ulvoen hajaantuivat joka suunnalle. Kovaksi
onnekseen pintti muuan suoraan l�pi piirin, sy�ks�hti sen takana
kasvavaan tiheikk��n ja tunkeusi kaatuneen puunrungon luo, jolle
mehil�ispyyt�j� ja korpraali olivat istuutuneet. T�m� oli sent��n
liikaa Kennon kasvatukselle tai el�m�nviisaudelle.

Havaitessaan pahimman vihollisensa hy�kk��v�n vastaansa kohtasi
uljas kahlekoira sen pienell� aukiolla, ja toviksi oli tuima
kahakka seurauksena. Koirat ja sudet eiv�t tappele ��nett�m�sti, ja
vimmattuja olivat nyt murahdukset ja ulvahdukset. Turhaan yritti Le
Bourdon vet�� koiraansa pois; el�in oli p��sem�isill��n voitolle,
jolloin aina on ty�l�in pid�tt�� taistelijaa. Muutamia p��llik�it�
riensi metakkaa kohti, saaden n�kyviins� molemmat katselijat.
Seuraavassa silm�nr�p�yksess� ojentui susi kuolleena Kennon
jalkoihin, ja seurueet tuijottivat toisiinsa ihmeiss��n ja ymm�ll�.
V�ltt�m�tt�m�ksi k�vi valkoihoisille seurata intiaaneja takaisin
heid�n piiriins�, miss� kaikki olivat j�lleen pian koolla.

Koko t�m�n kiihtyneen ja meluisan kohtauksen aikana ei Pietari ollut
liikahtanutkaan. Tuollaisiin tapauksiin tottuneena h�n k�sitti
t�rke�ksi osottaa horjumatonta tyyneytt�, siten lujittaakseen
kumppaniensa keskuudessa arvokkuutensa ja itsehillint�ns�
mainetta. Kaikkien hy�riess� h�nen ymp�rill��n sekasorrossa
seisoi h�n paikallaan hievahtamattomana kuin patsas. Arvoisan
l�hetyssaarnaajankin urheutta oli hetkellinen myll�kk� horjutellut,
ja kelpo mies oli kerrassaan unohtanut h�nt� haltioittaneen suuren
teht�v�n. Pian oli kuitenkin taas j�rjestys palannut, ja arvokas
rauhallisuus vallitsi j�lleen piiriss�. Kalikoita heitettiin tuleen,
ja molemmat vangit eli katselijat seisoivat kaikkien tarkkaamina niin
l�hell� sit� kuin kuumuus teki mahdolliseksi.

Pietari n�ki hiukan levottomasti, ett� uusia tulokkaita katsottiin
vakoojiksi, joille ei ollut armoa suotava. Mutta viel� ei ollut
tullut aika, jolloin h�n aikoi iske�. H�nen ensim�isen� huolenaan oli
senvuoksi k�ytt�� vaikutusvaltaansa aseman pelastamiseksi.

"Rakastaako veljeni hunajaa?" kysyi heimoton p��llikk� viattomasti
Variksensulalta, joka istui h�nt� l�hinn� ja silm�ili tuimasti Le
Bourdonia. "Jotkut intiaanit pit�v�t siit� makeasta ruuasta; jos
veljeni pit��, niin voin kertoa h�nelle, miten h�n saa helposti
t�ytetyksi wigwaminsa hunajalla."

Pietari selitti sitte, ett� Le Bourdon oli l�nnen taitavin
mehil�ispyyt�j�, joka oli niin etev� hunajan ker��j�, ettei yksik��n
intiaani ollut viel� n�hnyt h�nen vertaistaan. H�n sanoi aikovansa
pyyt�� t�t� ihmemiest� piakkoin n�ytt�m��n merkillist� kyky�ns�,
jotta saapuvilla olevat p��llik�t ja soturit voisivat vied� kyliins�
hunajavarastoja vaimojensa ja lastensa syd�nten ilahuttamiseksi.
T�m� keksint� onnistui, sill� intiaanit olivat aivan kokemattomia
t�m�n ruokavaran hankkimisessa, niin runsaasti kuin sit� metsiss�
olikin; heille oli puiden kaataminen ty�l�st�, jotapaitsi he
eiv�t apuneuvojen puutteessa ollenkaan kyenneet suoriutumaan
hunajanpyyntiin tarpeellisesta "onkimisesta". Siten saatuaan Le
Bourdonin ja h�nen kumppaninsa j��m��n rauhaan piti Pietari parempana
lopettaa sen historiallisen tutkistelun, johon kokous oli ollut niin
suuresti kiintyneen�, kun sudet sit� saapuivat h�iritsem��n. H�n
nousi ja piti lyhyen puheen, jossa palautti kuulijain mieliin t�m�n
asian. Kunnon pastori sai viel� selvitell� n�k�kohtiansa ja vastailla
parin p��llik�n lausumiin arvosteluihin, kunnes Pietari antoi
keskustelun j��d� vastaukseksi kysymykseen ja s�ve�sti huomautti:

"Nyt on sitte tie auki valkoihoisten wigwamiin, ja me toivotamme
heille turvallista kotimatkaa. Meill� intiaaneilla on viel�
neuvoteltavaa nuotiomme ymp�rill�, joten me viivymme my�hemp��n."

T�m� selv� viittaus, ett� heid�n l�sn�oloaan ei en�� haluttu,
teki heille v�ltt�m�tt�m�ksi poistua. Se oli intoutuneelle
l�hetyssaarnaajalle hyvinkin vastenmielist�, sill� h�n oli ollut
n�kevin��n toki joitakuita lupaavia merkkej� intiaanien suuresta
k��ntymyksest�. Kuitenkin oli h�nen pakko taipua, ja kun Le Bourdon
ja korpraali kumarsivat hyv�stiksi, k��ntyi h�nkin ja lausui
juhlallisesti kristittyjen siunauksen kokoukselle. Useimmat p��llik�t
k�sittiv�t t�m�n hartaan toimituksen merkityksen ja nousivat kuin
yhten� miehen� ilmaisemaan siit� tunnustuksensa.




9. LUKU.

Nuori pari.


Piirist� per�ytyess��n suuntasivat kaikki kolme valkoihoista
askeleensa Hunajalinnaa kohti. Kenno seurasi herraansa,
suoriuduttuaan ottelustansa jokseenkin v�h�isin vammoin. P��sty��n
kohdalle, mist� saattoi luoda viimeisen katseen notkoon, k��ntyi
kukin silm�ilem��n taaksensa. Nuotio kiilui juuri sen verran,
ett� sen hohteessa kuvastui keh� tummia kasvoja, mutta ainoakaan
intiaani ei puhunut eik� liikkunut. Siin� he istuivat k�rsiv�llisesti
odottaen, kunnes muukalaiset olisivat kylliksi et��ll�, jotta he
saisivat ilman h�iritsemisen pelkoa pitkitt�� yksityisten asiainsa
valmistelua.

"T�m� on ollut minulle mit� koettelevin kohtaus", huomautti
l�hetyssaarnaaja, kun he j�lleen l�ksiv�t liikkeelle. "Kuinka
vaikeata onkaan saada ihmisi� vakuutetuiksi vastoin heid�n omia
toivomuksiaan! Mutta syd�meni kaihoo n�it� pakanoita, joihin minulle
nyt on suotu niin edullinen tilaisuus vaikuttaa."

"Soisin heit� olevan v�hemm�n, ja niidenkin harvojen olevan et��mp�n�
Hunajalinnasta", virkkoi Le Bourdon ter�v�sti. "Olen kaiken aikaa
tiennyt, ett� Pietari hommasi suurta neuvottelua; mutta nyt n�hty�ni
siit� vilahduksen tunnustan, ettei se hanke olekaan niin mieleni
mukainen kuin olin luullut."

"Voimakas joukko niit� on", my�nsi korpraali, "ja tuima katsella.
Nuoreen soturiin kaikki tuo maalailu ja p��n ajelu ja nen�n ja
korvien rengastus tehoo jonkun verran; mutta pari taisteluretke�
niit� miekkosia vastaan tasaannuttaa kyll� kaikki sellaiset temput.
Min� luin ne, Bourdon, ja t�hystelin niit� jokseenkin tarkoin, kun ne
pitiv�t puheita, ja luullakseni pystyisimme puolustamaan linnotusta
niilt� kaikilta, ellemme joudu ahtaalle vedest�. Ruokavarat ja vesi
ne piirityksess� ovat lopultakin kaiken pohjana."

"Toivoakseni emme joudu v�kivaltaisiin tekemisiin -- olenpa siit�
varmakin", arveli pastori Amen. "Pietari on yst�v�mme, ja nuo villit
ovat ihan ihmeellisesti h�nen hallittavissaan! En ole milloinkaan
n�hnyt punaisia miehi� niin t�ydellisesti p��llik�n k�skett�viss�."

Mehil�ispyyt�j� ei voinut olla lausumatta ep�m��r�isi� ep�ilyksi��n
Pietarin uskollisuudesta, mutta h�nenkin t�ytyi my�nt��, ett�
se vilpitt�myys, jolla salaper�inen p��llikk� oli tuonut
l�hetyssaarnaajan mukanaan neuvotteluun, oli jonkunlaisena todisteena
h�nen aikeittensa yst�v�llisyydest�, samoin kuin sekin kohtelu, joka
oli tullut vakoojiksi sattuneiden valkoihoisten osalle. Kuitenkin
alkoi h�n yh� hartaammin toivoa, ett� kaikki Hunajalinnan asukkaat ja
Kukka eritoten olisivat jo olleet sivistyneen asutuksen turvassa.

"Linnotuksessa" oli kaikki rauhallista. Whisky-Keskus vartioitsi
vuorostaan porttia ja kummastui kuullessaan, ett� Pietarikin
oli liikkeell� varustuksen ulkopuolella. Sit� kautta ei villi
varmastikaan ollut kulkenut, ja helppo ei ollut ymm�rt��, miten h�n
oli muutoin suoriutunut paalutuksesta. Olihan tosin mahdollista
kiivet� sen yli, mutta se temppu vaati niin suurta ponnistusta ja oli
omiaan aiheuttamaan melua, joka olisi paljastanut yrityksen, ett�
kaikkien oli mahdoton uskoa noin arvokkaasti esiintyv�n p��llik�n
turvautuvan sellaiseen l�ht�keinoon. Chippewan ilmotti Gershom
k�yneen t�hystelem�ss� ja palanneen varustukseen tovia aikaisemmin.
Mehil�ispyyt�j� meni heti tapaamaan koeteltua yst�v��ns�, jonka
havaitsi olevan juuri laskeutumassa makuulle.

"Olet siis taas t��ll�, chippewa!" tervehti Le Bourdon.
"Punanahkaisia velji�si parveilee niin runsaasti metsiss�, etten
odottanut n�kev�ni sinua pariin kolmeen p�iv��n."

"Ettek� siis tahdo sy�d�? Kuinka te kaikki voitte sy�d�, jos
mets�st�j� ei pyyd� riistaa? Jos squaw ei keit� ruokaa, niin etteh�n
siit� pid�? Juuri niin mets�st�j�n laita -- ette siit�k��n pid�, jos
h�n ei tuo ruokaa."

"Se kyll� on totta. Arvelin sinun vain haluavan hiukan tapailla
tuttaviasi t��ll� liikkuvasta liudasta. N�in juuri viitisenkymment�
p��llikk�� ja p��ttelen siit�, ett� tavallisia sotureita t�ytyy
oleskella l�hist�ll� aimo joukko. Olenko oikeassa, Kyyhkynsiipi?"

"Jos ei tied�, silloin ei voi sanoa. Min� ainoastaan sanon, mit�
tied�n."

"Toisinaan intiaani sent��n arvaamallakin p��see yht� l�helle
totuutta kuin valkoinen mies omin silmin katsellessaan."

Kyyhkynsiipi ei vastannut mit��n, vaikka Le Bourdon oli h�nen
s�vyst�ns� n�kevin��n, ett� h�nell� oli tosiaan jotain t�rke�t�
mieless��n sellaista, mit� h�n halusi ilmottaa.

"Luulenpa, ett� sin� voisit ilmaista minulle jotakin t�hdellist�,
chippewa, jos katsoisit hyv�ksi."

"Miksi siis viivyt t��ll�?" kysyi intiaani jyrk�sti. "Saanut
runsaasti hunajaa -- parasta menn� kotiin nyt. Aina paras menn�
kotiin, kun pyynti p��ttyy. Koti hyv� paikka, kun mets�st�j� hyvin
v�synyt."

"Minun kotini on t��ll� ahoilla, Kyyhkynsiipi", sanoi mehil�ispyyt�j�
huoaten. "Uutisasutuksiin l�htiess�ni en juuri muuta tee kuin
kuljeskelen Detroit-virran maataloissa, minulla kun ei ole omaa
squaw'ta tai wigwamia, mihin menn�. Ja hyvin pid�nkin t�st� paikasta,
kunhan punaiset veljesi vain heitt�isiv�t sen rauhaan."

"T�m� paha paikka valkonaamalle juuri nyt. Parempi menn� kotiin kuin
viipy� ahoilla. Jos et tied� lyhytt� polkua Detroitiin, min� n�yt�n
sinulle. Parempi menn� niin pian kuin voit, ja parempi menn� _yksin_.
Ei hyv� squaw'n olla kiusana, kun on kiire."

Viime viittaus sai Le Bourdonin kasvot muuttumaan, vaikka intiaani
ei sit� kenties huomannut pime�ss�. Lyhyen tovin j�lkeen h�n vastasi
lujasti:

"Luulen ymm�rt�v�ni sinut, chippewa. Mit��n sellaista en kuitenkaan
tee. Jolleiv�t squaw't voi l�hte�, niin en min� voi poistua heid�n
luotansa. Kiit�n sinua viittauksestasi, samalla kun pid�n kunniassa
uskollisuuttasi omaa kansaasi kohtaan. En muuten ensiksik��n voisi
l�hte� Detroitiin, sill� sekin linnotus ja kaupunki on nyt joutunut
brittil�isten k�siin. Mahdollista olisi kanootin p��st� sen ohitse
y�ll� ja tunkeutua Erie-j�rvelle. Jos voit toimittaa meille kaikille
tilaisuuden l�hte� t��lt�, niin yhdyn mielell�ni suunnitelmaasi.
Emmek� voisikin kaikki livahtaa kanoottiin ja menn� alas virtaa jo
ensi y�n�? Ennen aamua olisi meill� parinkymmenen penikulman taival
takanamme."

"Ei kelpaa", vastasi Kyyhkynsiipi kylm�kiskoisesti. "Jos ei voi menn�
yksin, ei voi menn� ollenkaan. Squaw ei pysy mukana, kun on niin
monta j�ljill�. Kanootti turha koettaa. Saa teid�t kiinni kahdessa
p�iv�ss� -- kenties yhdess�. No, min� menen nukkumaan -- ei voi pit��
silm�� auki koko y�t�."

Tyynesti heitt�ysi chippewa samassa taljoilleen ja nukahti heti.
Mehil�ispyyt�j� olisi mielell��n tehnyt samaten, sill� y� oli jo
pitk�lle joutunut; mutta v�kisinkin pysyi h�n valveilla kauvan aikaa,
ajatellen saamaansa viittausta ja seurueen vaarallista asemaa.

Kun mehil�ispyyt�j� p�iv�n koittaessa l�ksi paalutuksesta purolle
peseytym��n, tapasi h�n Pietarin palaamassa Hunajalinnaan. Y�n
tapahtumista ei virketty mit��n; p��llikk� tervehti kohteliaasti
ja ly�tt�ysi Le Bourdonin seuraan, n�k�j��n yht� v�h�n halukkaana
menem��n makuulle kuin olisi juuri noussut vuoteeltaan.

"Veljeni tahtoi t�n��n n�ytt�� intiaaneille, kuinka hunajaa
l�ydet��n", sanoi Pietari heid�n sittemmin j�lleen k�velless��n
paalutusta kohti, miss� koko perhe nyt oli jalkeilla. "Min� en itse
ole koskaan sellaista n�hnyt, vaikka olen vanha."

"Hyvin mielell�ni opetan p��llik�illeni ammattiani", vastasi
mehil�ispyyt�j�, "olletikin kun en itse aio en�� harjottaa sit�
kauvan, ainakaan t��ll� p�in maata."

"Kuinka niin? Poisko l�hd�ss�?" tiedusti Pietari, jonka ter�v�,
levoton silm� n�ytti hetkiseksi tahtovan syventy� kumppaninsa sieluun
ja sitte siirty� t�hyst�m��n jotakuta et�ist� esinett� ik��nkuin
olisi h�n ollut tietoinen sen h�tk�hdytt�v�st� ja hehkuvasta
ilmeest�. "Kun nyt Detroit on brittil�isill�, minne veljeni menee?
Parempi viipy� t��ll�, min� luulen."

"En pid�k��n kiirett�, Pietari; mutta ty�kauteni menee piakkoin
umpeen, ja minun t�ytyy eh�tt�� edelle rumista ilmoista, muutoin
joutuu kaarnakanoottini lujille Huron-j�rvell�. Minullahan on oikea
koti Pennsylvaniassa, Erie-j�rven tuolla puolen. Se on pitk� polku,
ja min� en ole varma sen turvallisuudesta n�in� h�iri�n aikoina.
Kenties olisi minun kuitenkin parempi suunnata kulkuni piammiten
Ohioon; siit� valtiosta saattaisin p��st� kiert�m��n Erie-j�rven ja
siten kulkea koko matkan maitse."

Mainitessaan luonnollisimman tolansa tahtoi mehil�ispyyt�j� kuitenkin
vain kaiken varalta eksytt�� intiaania, sill� h�n oli sidottu
seurueeseensa ja tiesi turhaksi yritt�� niin vaivaloista maamatkaa
naisten kanssa. Kyyhkynsiiven vastav�itteist� huolimatta piti h�n
yh�ti silm�ll� Kalamazoota kulkutien�ns� ja katsoi hyv�ksi s�ilytt��
sen aikeen omana tietonaan.

"Se kenties on hyv� tie", vastasi p��llikk� s�ve�sti, ik��nkuin
mit��n viekkautta ep�ilem�tt�. "Kyll� kerki�� l�hte�. T�n��n pit��
opettaa intiaaneille hunajan l�yt�mist�. Se tekee h�nest� hyv�n
yst�v�n, ja h�n ehk� auttaa valkoihoisia velji�ni takaisin heid�n
maahansa. Parempi olisi ollut jokaiselle, jos kukaan ei olisi tullut
t�nne ollenkaan."

Kauniin saloseudun rauhallisuus vallitsi luonnossa, kun
Hunajalinnasta tuntia my�hemmin l�ksi seurue mehil�ispyyntiin.
P�iv� ei ollut milloinkaan helottanut kirkkaampana, ja tavallista
runsaampina viserteliv�t ja liehuivat erilajiset linnut
tammistoryhmiss�. Joukkueeseen kuului Le Bourdon itse johtajana,
Pietari, l�hetyssaarnaaja ja korpraali; my�skin Margery tuli mukaan,
koska h�n ei ollut viel� n�hnyt Bodenin osottavan erikoista taitoaan.
Gershom ja h�nen vaimonsa j�iv�t valmistamaan puolip�iv�llist�,
kun taasen chippewa sonnustausi varuksiinsa ja l�ksi j�lleen
pyyntiretkelle. Mehil�ispyyt�j� suuntasi askeleensa pienelle
ympyri�iselle ruohoaavikolle, jonne oli h�nen asunnoltaan noin
kolmen tunnin matka. Omituinen oli hankkeessa se seikka, ett� h�n ei
maininnut kellek��n, minne oli menossa, ja ett� Pietari ei n�ytt�nyt
huolivan puolestaan kysy� sit� h�nelt�. Siit� huolimatta oli jokainen
edellisen y�n neuvottelussa ollut p��llikk� kuljeksimassa perill�,
kun seurue saapui paikalle. Pian kokoontuivat he kaikki ryhm�ksi
valkoihoisten ymp�rille. T�m� tuntui Le Bourdonista pelottavalta
enteelt�, koska se osotti, ett� Hunajalinnan asukkaita pidettiin
tarkoin silm�ll�. Mit� toivoa oli hiljaisesta paosta, kun sadat
silm�t siten tarkkailivat heid�n liikkeit��n?

Aavikko oli �skett�in palanut, joten sen koko pinta, oli peittynyt
nuorella nurmella ja kukkasilla ik��nkuin hyvinhoidetun puiston
ruohikko. Siten oli kentt� mit� mieluisin katsella ja mukava
jalankulkijalle, kun heinikko ei miss��n ollut kyllin korkea
ehk�isem��n liikkeit� tai varjostamaan kukkasia, mik� oli viel�
t�rke�mp�� Le Bourdonin nykyiselle hommalle. T�m�n seikan tiet�en
olikin h�n opastanut kumppaninsa t�lle ihmeellisen kauniille
n�ytt�m�lle, saadakseen mit� edullisimmin esitt�� taitoansa
tienoon kokoontuneitten p��llik�iden n�hden. Mehil�ispyyt�j� oli
ylpe� ammatistaan niinkuin kaikki taidollaan mainetta saaneet
ty�skentelij�t, ja h�n asteli nyt aavikolla lujemmin askelin
ja s�ihkyv�mmin silmin kuin h�nen tapanaan oli tavallisemmissa
toimintapaikoissaan.

Vieh�tt�v� kentt� oli juuri sen verran ep�tasainen, ett� sen pinta
sai miellytt�v�� vaihtelua, jota muutamat pikku pensaikot ja
puuryhm�t siell� t��ll� hajalleen siroteltuina lis�siv�t. Saapuville
tulleet intiaanit loivat my�s mielenkiintoisuutta n�ytt�m��n. Kaikki
p��llik�t olivat jalkasin, ja ani harvoilla oli muita aseita kuin
veitsi ja tomahawki; rihlapyssyt oli piilotettu ik��nkuin tilaisuuden
rauhallisen luonteen kunniaksi. Le Bourdon ei kuitenkaan n�hnyt
hyv�ksi luopua ainaisesta yll�tyksi� vaanivasta valppaudestaan. Pian
sai h�n valituksi l�ht�kohdan ammattin�ytteelleen, sill� h�nen ei
sopinut et��nty� kauvas mets�st�, joka saarsi aukiota, koska tiesi
hy�nteisten asuntojen sijaitsevan sen puissa. Telineekseen oli h�n
valmistanut s�leist� keve�n kehyksen, jonka korpraali toi kent�lle,
ja sille h�n asetteli eri kojeensa niin pian kuin oli p��tt�nyt
pys�hdyspaikkansa.

Milloinkaan ei ole silm�nk��nt�j�� tarkkailtu tiukemmin kuin nyt Le
Bourdonia, h�nen pystytt�ess��n telineens� ja levitt�ess��n esille
ty�kapineensa. Kaikki vakavat, tummat kasvot k��ntyiv�t h�neen,
ja jokainen ter�v�, v�lkkyv� silm� t�hysti h�nen liikkeit��n. Kun
pantiin esille astia, jossa hunajakennon kappale oli, tunsivat
likeisimm�t p��llik�t t�m�n esineen ja jupisivat ihailuansa, sill�
heist� n�ytti silt� kuin olisi mehil�ispyyt�j� aikonut hankkia
hunajaa hunajalla. Sitten oli lasi ihmetyksen aiheena, sill�
l�sn�olijoista eiv�t puoletkaan olleet ennen n�hneet sellaista
ainetta. Siten oli melkein jokainen mehil�ispyyt�j�n k�ytt�m� kapine
kaikessa yksinkertaisuudessaan salaisen, mutta hillityn ihailun syyn�.

Pian oli Le Bourdon valmis katsomaan mehil�ist� k�sitelt�v�kseen.
Hy�nteisten suurella runsaudella oli kuitenkin tavallinen
vaikutuksensa, ja h�nen oli hiukan vaikea tavata mieleist��n. Vihdoin
joutui lasin peittoon ja vangiksi muuan jo puolet taakkaansa ker�nnyt
pikku el�v�. Se oli kummallinen ja selitt�m�t�n temppu intiaanien
mielest�! Saattoivatko valkonaamat pakottaa mehil�isi� ilmaisemaan
pesiens� k�tk�t, ja aikoiko tuo tunkeutuva rotu h��t�� kaikki
hy�nteiset metsist� ja anastaa niiden hunajan niinkuin he ty�nsiv�t
intiaaneja pois tielt�ns� ja valtasivat heid�n maitansa? Kun vangittu
mehil�inen oli pantu kennolle, Le Bourdonin lakki kaiken peittona,
tuijottivat yksinkertaiset metsien ja aavikkojen lapset ik��nkuin
odottaen mehil�ispes�n ilmestyv�n esiin verhon alta, jahka t�m�
siirrett�isiin pois. Tovin kuluttua oli mehil�inen asettunut kennoon
ja sek� lakki ett� pikari siirretty syrj��n. Ensi kertaa esityksens�
alkamisen j�lkeen puhui nyt Le Bourdon, Pietariin k��ntyen.

"Jos heimoton p��llikk� katsoo tarkoin", h�n sanoi, "niin h�n pian
n�kee mehil�isen l�htev�n lentoon. Se t�ytt�� itsens� hunajalla,
ja paikalla kun se on saanut taakkansa -- kas, kas -- se on
nousemaisillaan -- noin, nyt se on ilmassa -- tuossa se nyt kiertelee
telineen yl�puolella ik��nkuin tunteakseen paikan toisella kertaa --
ja tuonne se nyt l�htee!"

Ja mehil�inen tosiaan ammahti tiehens� suoraan kuin vasama. Koko
joukosta n�kiv�t ainoastaan mehil�ispyyt�j� ja Margery hy�nteisen
t�ss� lennossaan. Useimmat olivat kadottaneet sen katseiltansa
silloin kun se kierteli telineen yl�puolella, mutta muiltakin se
tuntui huvenneen ilmaan samassa silm�nr�p�yksess� kuin se singahti
sivulle. Le Bourdon oli tottunut seuraamaan hy�nteisi�ns� pitemm�lle,
ja nopsakatseinen Margery taasen sai t�ss� kohden avukseen
j�nnittyneen halunsa olla menett�m�tt� mit��n, mit� toinen tahtoi
h�nelle n�ytt��. Pikku el�v� lensi er�st� mets�nk�rke� kohti, joka
oli runsaasti puolen penikulman p��ss� aavikon reunassa.

Villit huudahtelivat hiljaa kesken��n. Mehil�inen oli mennyt,
mutta minne tai mill� asialla, sit� he eiv�t tienneet. Oliko
valkonaama saattanut l�hett�� sen viem��n jotakin viesti�, vai
oliko se itsell��n lent�nyt tiehens� h�lytt�m��n kumppaneitansa
mehil�ispyyt�j�n aikomusten t�rvelemiseksi? Mutta j�lkim�inen ryhtyi
tyynesti valitsemaan uutta hy�nteist�, ja pian oli h�nell� kolme
kennollansa -- kaikki hyv�ss� sovussa ja peitt�m�tt�min�. Oliko
lukum��r�ll� mit��n tekemist� lumouksen kanssa, vai aiottiinko nuo
kolme l�hett�� noutamaan takaisin sit�, joka oli l�htenyt tiehens�?
Sellaisia kysymyksi� tekiv�t itsekseen useat luonnonlapset, jotka
olivat ker�ytyneet telineen ymp�rille. Le Bourdon kutsui nyt
Pietarin, Karhunlihan ja Variksensulan l�hemm�ksi, jotta he Margeryn
kanssa saisivat selke�mm�n k�sityksen kaikista h�nen toimituksistaan.

"Veljeni n�kev�t tuon keskim�isen mehil�isen -- se on pian l�hd�ss�
pois", ilmotti h�n intiaanimurteella. "Jos se l�htee sen per�ss�,
jotka meni edell�, niin tied�n kohtsilt��n, mist� hunaja on haettava."

"Kuinka voi veljeni sanoa, mik� mehil�inen lent�� ensim�isen�?" kysyi
Karhunliha.

Mehil�ispyyt�j� tiesi ensiksikin, mik� hy�nteinen oli kauvemmin ollut
kennolla ja kykeni pitk�aikaisen harjaannuksen nojalla muutenkin
verrattain tarkoin p��tt�m��n mehil�isten liikkeist�, milloin ne
alkoivat t�ytty� hunajalla. Mutta samassa johtui h�nen mieleens�,
ett� h�nen kiusallista asemaansa kenties hyvinkin suuresti kevent�isi
salaper�isen� taikurina esiintyminen, jos h�n saisi ammattin�ytteens�
n�kym��n mahdollisimman yliluonnollisena. T�m� �killinen mielijohde
sai h�net siit� hetkest� alkaen sovittelemaan koko k�ytt�ytymisens�
niin vaikuttavaksi ja ihmeelliseksi kuin suinkin.

"Kuinka intiaanit tiet�v�t hirven polun?" kysyi h�n vastaan. "He
katselevat hirve�, tulevat tuntemaan sen ja ymm�rt�v�t sen tavat. Tuo
keskim�inen mehil�inen l�htee pian lentoon."

"Minne se l�htee?" kysyi Pietari. "Voiko veljeni sanoa meille _sen_?"

"Pes�lleen", vastasi Le Bourdon huolettomasti, ik��nkuin ei olisi
t�ydellisesti oivaltanut kysymyst�. "Kaikki ne l�htev�t pesiins�,
jollen min� m��r�� niille suuntaa. Katsokaa, nyt se kohosi!"

P��llik�t t�hystiv�t tarkoin ja n�kiv�t mehil�isen tekev�n
kaarroksiansa telineen yl�puolella. Pian menettiv�t he n�kyvist��n
hy�nteisen, joka heist� tuntui �kki� h�vinneen, vaikka Le Bourdon sai
selv�sti seuratuksi sen tolaa sadan kyyn�r�n verran. Se poikkesi ihan
sivulle ensim�isen mehil�isen suunnasta, lent�en aavikolle p�in pikku
metsikk�� kohti, joka n�kyi vajaan penikulman p��ss�. Seuraavana
hetken� nousi toinenkin mehil�inen ja katosi samaan suuntaan kuin
ensim�inen. Sitten alkoi nelj�s surista telineen yl�puolella; Ben
osotti sit� p��llik�ille, ja t�ll� kertaa he saivat tarkatuksi sen
lentoa kappaleen matkaa paikalta. T�m� ei seurannut ainoatakaan
toveriaan, vaan suuntasi kulkunsa suoraan Hunajalinnaa kohti.

Mehil�isten eri suunnat auttoivat Le Bourdonin �killist� p��t�st�
villien johtamisesta oudostelemaan h�nen temppujaan. Jos ne olisivat
kaikki l�hteneet yht��nne, niin olisi p��telm� niiden kotiinmenosta
ollut niin per�ti luonnollinen ja ilmeinen, ett� pes�n keksiminen
olisi menett�nyt ainakin kaiken yliluonnollisen ansion. Nyt eiv�t
intiaanit kaikkien mehil�isten menty� olleet sen viisaampia kuin
alkujaankaan, he kun eiv�t tulleet ajatelleeksi, ett� pesi� t�ytyi
t�llaisella tienoolla olla monta; p�in vastoin tuntui heist�
k�sitt�m�tt�m�lt�, miten mehil�ispyyt�j�lle saattoi olla ohjausta
siit�, ett� h�n antoi hy�nteisten lennell� eri suuntiin.

Le Bourdon huomautti nyt haluavansa muuttaa paikkaa. H�n oli
havainnut kahden mehil�isen katoavan samalle taholle, ja
ainoana kysymyksen� oli nyt ratkaista, j�iv�tk� ne juuri siihen
mets�niemekkeeseen, jota kohti olivat lent�neet, vai ulottivatko
matkansa et��mm�ksi. Bodenin t�ytyi siis saada toisaalta mehil�inen
lent�m��n samalle pes�lle, jotta uuden suunnan kulma edellisen
kanssa ehdottomasti m��r�isi pes�n paikan. Siirrytty��n kappaleen
matkaa sivummalle h�n uudisti toimenpiteens�. Kaksi mehil�ist�
otettiin kiinni, ja minuutin kuluttua imiv�t ne jo hunajaa kennosta,
verhoamattomina ja vapaina. Lakin asettaminen toviksi hy�nteisten
yli tuntui villeist� merkilliselt� taikatempulta sekin, he kun eiv�t
tunteneet noin mit�tt�mien el�vien tapoja siin� m��rin, ett� olisivat
oivaltaneet pikarin pimitt�misen saavan mehil�iset aikaisemmin
heruttamaan kennoa.

"Minne luulet t�m�n mehil�isen menev�n?" kysyi Pietari heti kun Le
Bourdon nosti syrj��n pikarin.

"Toinen l�htee t�lle suunnalle, toinen tuolle", vastasi
mehil�ispyyt�j�, viitaten ensin mets�niemekett� ja sitten aavikon
metsikk�saarta kohti.

Ennustukset saattoivat osua oikeaan, ja siin� tapauksessa t�ytyi
niiden tehota suuresti; p�invastaisessa tapauksessa ei muutos
pitk�ltik��n tuntuisi n�iss� j�nnitt�viss� hommissa. Onnellinen
sattuma sai ennakkoilmotuksen osumaan paikalleen, kun mehil�iset
per�kk�in l�ksiv�t liikkeelle. T�ll� kertaa tarkkaili Pietari
hy�nteisi� niin tiukasti, ett� h�n omin silmin n�ki kumpaisenkin
matkasuunnan.

"Sin� k�skit mehil�isten tehd� n�in?" tiedusti h�n, ja h�nen
h�mm�styksens� oli niin �killinen ja suuri, ett� se jossain m��rin
j�rkytti h�nen tavallista itsehillint��ns�.

"Niinh�n tietenkin", vastasi Le Bourdon huolettomasti. "L�het�n
tuonne metsikk�saareen viel� yhden, jos haluat n�hd�."

Ja nuori mies otti j�lleen tyynesti kiinni mehil�isen ja asetti
sen kennolle. Niin v�linpit�m�tt�m�lt� kuin h�n n�yttikin, k�ytti
h�n kuitenkin kenties hienointa taituruuttaan t�m�n hy�nteisen
valinnassa. H�n otti sen aivan samasta kukkakimpusta kuin
edellisenkin, tiet�en melkein suorastaan varmaksi, ett� se kuului
samaan pes��n kuin �skeinenkin. Ja mets�saarekkeeseen p�in se sitte
tosiaan lenn�hti. T�ll�in olivat jo useat villit oppineet hyvin
valppaiksi, ja nyt hekin n�kiv�t sen tolan.

"Sin� k�skit sen taas menn� sinne?" kysyi Pietari, jonka mielenkiinto
nyt oli niin ilmeinen, ett� h�n ei mitenk��n saanut sit� salatuksi.

"Niin k�skin. Mehil�iset tottelevat minua niinkuin nuoret miehenne
teit�. Min� olen niiden p��llikk�, ja ne tuntevat minut. Sit� seikkaa
valaisen teille piankin. Me l�hdemme nyt tuohon pieneen tiheikk��n,
miss� minulla on erityist� n�ytett�v�� teille. Olen l�hett�nyt kolme
mehil�ist�ni sinne, ja t�ss� on yksi jo tullut takaisin ilmottamaan
minulle n�kem�st�ns�."

Ja Le Bourdonin p��n yl�puolella surisi tosiaankin mehil�inen, jonka
luultavasti oli kennonkappale houkutellut paikalle, ja sen h�n
viekkaasti k��nsi tiheik�st� saapuneeksi l�hettil��ksi, koska tiesi
varmasti p��tell�, ett� sielt� oli tavattavissa hunajaa. Kaikki
t�m� oli per�ti ihmeellist� intiaanijoukolle ja sai Pietarinkin
ymm�lle. T�m� mies luontui paljoa v�hemmin taikauskoisuuteen kuin
useimmat kansalaisensa, mutta h�nk��n ei suinkaan ollut kokonaan sen
yl�puolella. Le Bourdon l�ksi uudestaan liikkeelle, ottaen mukaansa
kaikki kojeensa. Margery pysytteli ihan h�nen vieress��n, kantaen
hunajakennoa. Tyt�n keve�sti astellessa intiaanien edell� kierteli
parikymment� mehil�ist� h�nen kantamuksensa tuoksun houkuttelemina
tyt�n ja Bodenin yl�puolella ja Pietari ei voinut olla havaitsematta
t�t� seikkaa. H�nest� n�ytti silt� kuin olisivat n�m� mehil�iset
olleet asiamiehi�, jotka saattelivat herraansa, pannakseen toimeen
t�m�n m��r�yksi�. Siten oli Pietari nopeasti joutumassa siihen
mielentilaan, joka k�ytt�� kaiken n�kem�ns� tukemaan kerran
omaksuttua k�sityst�.

Joukon l�hestyess� pient� saarekkeen n�k�ist� metsikk�� pys�htyi Le
Bourdon ja virkkoi Pietarille:

"Tulkoot veljeni ja kaksi muuta p��llikk�� minun kanssani, ja muut
j��k��t t�nne. Korpraali, min� luovutan Margeryn teid�n huostaanne,
ja pastori Amen pysyy l�hell�nne. Nyt l�hden n�ytt�m��n n�ille
p��llik�ille, mit� mehil�inen voi ilmottaa ihmiselle."

Niin sanoen Le Bourdon astui eteenp�in Pietarin, Karhunlihan ja
Variksensulan saattamana. Rohkeasti ja varmasti astui h�n etumaisena
tiheikk��n, tuntien v�ltt�m�tt�m�ksi osottaa t�ydellist� luottamusta
kaikkiin omiin toimenpiteisiins�, her�tt��kseen kunnioitusta
tarkkaajissaan. Ensim�isen� tunkeusi h�n p�hkin�pensaikon l�pi, joka
saarsi sisemp�n� olevaa aukeampaa aluetta, paria silm�nr�p�yst�
aikaisemmin kuin intiaanit ehtiv�t mukaan. Silloin kajahti ilmoille
sellainen ulvahtelu ja kirkuna, ett� se kuului kauvas yli aavikon
ja olisi voinut j�rkytt�� urheintakin syd�nt�. Yht� kamala yll�tys
kohtasi silm��. Satoja sotamaalaukseensa laittautuneita, aseellisia
ja tihe�ksi ryhm�ksi sulloutuneita villej� kohosi n�k�j��n maasta
ik��nkuin yhdell� ponnistuksella ja alkoi hyppi� ja teiskaroita
puiden lomissa, jokainen kiljuen kuin paholainen. Tuollainen
aavistamaton ilmi� olisi saattanut lannistaa hyvinkin p��tt�v�isen
miehen hermot, mutta Le Bourdon oli j�nnitt�nyt kaiken tarmonsa
esiinty�kseen kiusallisessa asemassaan h�t��ntym�tt�m�sti ja �lysi
heti asian oikean laidan. T�m� joukko kuului p��llik�ille ja oli
villien armeijana v�ijynyt l�hitienoilla. Ilmaisematta sen vuoksi
s�ikky�, kun t�m� haamuparvi poukkosi h�nen n�kyviins�, seisoi Le
Bourdon lujana, k��ntyen vain kintereill��n tulevia p��llik�it�
kohti, n�hd�kseen oliko kohtaus heillekin yll�tyksen�. Oli selv��,
ett� n�in oli tosiaan asian laita, sill� kuultuaan taikamenoja
tulevan toimitettavaksi ruohoaavikolla olivat n�m� "nuoret miehet"
ennakolta l�hteneet liikkeelle ja kaikkien p��llik�iden tiet�m�tt�
ottaneet haltuunsa metsik�n, mukavimpana suojana, mist� saivat tehd�
havaintojaan.

"Veljeni n�kev�t nuoret miehens�", virkkoi Le Bourdon rauhallisesti,
heti kun syv� hiljaisuus oli seurannut huutoja, joilla h�nt� oli
tervehditty. "Ajattelin heid�n haluavan sanoa v�elleen jotakin,
ja mehil�iseni kertoivat minulle, mist� nuoret miehet olivat
tavattavissa. Haluavatko veljeni tiet�� mit��n muuta?"

Suuri oli noiden kolmen p��llik�n h�mm�stys t�m�n taikan�ytteen
johdosta! He eiv�t v�h��k��n voineet aavistaa onnellista sattumaa,
joka oli johtanut Le Bourdonin heid�n soturiensa piilopaikkaan.
Tuollainen taito oli ��rett�m�n hy�dyllinen; kuinka helppo olisikaan
soturin liikkua polullaan, jos h�nell� olisi saattolainen, joka
kykeni tuolla tavoin k�ytt�m��n mehil�isten valppautta apunaan!

"L�yd�t vihollisen niinkuin yst�v�nkin?" kysyi Pietari ilmaisten
ensim�isen ajatuksensa t�st� ihmety�st�.

"Tietysti. Mit�p� eroa sill� olisi mehil�iselle; l�yt�� se vihollisen
yht� helposti kuin yst�v�nkin."

Kun p��llik�t koko sotajoukkonsa seuraamina palasivat aukealle,
kerrottiin odottajille kaikki lyhyesti, mutta selv�sti. Le Bourdon
sai sopivan hetken antaakseen Margeryn k�sitt�� asemansa ja aikeensa,
samalla kun pastori Amen ja korpraali saivat niist� sen verran
vihi�, ett� osasivat varoa tekem�st� mit��n onnetonta erehdyst�.
Edellisen omatunto ei tosin olisi taipunut mihink��n suoranaiseen
petokseen, mutta h�n j�i vain siihen k�sitykseen, ett� Boden ei
yritellytk��n muuta kuin mit� h�n saattoi luonnollisin keinoin tiet��
perusteellisesti tutkimastansa hy�nteismaailmasta. Mehil�ispyyt�j�
oli nyt p��ssyt mit� vaikutusvaltaisimmaksi niiden ihmettelevien
villien keskuudessa, jotka ymp�r�itsiv�t h�net. Tosin h�n tuskin
tiesi itsek��n, miten t�m� kaikki oli johdettavissa loppuun, mutta
kerran leikkiin antauduttuansa t�ytyi h�nen k�ytt�� kaikki �lyns�
suoriutuakseen jokaisesta esiintyv�st� pulmasta.

"Mit� veljeni nyt tekee?" kysyi Karhunliha, jonka teki enimmin mieli
n�hd� pelkki� ihmeit� per�tysten. "Kenties h�n nyt l�yt�� hunajaa?"

"Jos haluat, p��llikk�. Mit� sanoo Pietari? -- pyyd�nk� mehil�isi�ni
ilmottamaan, miss� on pes�?"

Kun Pietari kerke�sti suostui, ryhtyi Le Bourdon t�h�n uuteen
taitonsa temppuun. H�nell�h�n oli tiedossaan kahden pes�n paikka,
toinen mets�niemekkeess� aavikon reunassa ja toinen juuri t�ss�
tiheik�ss�, johon villit olivat lymynneet. Boden ei nyt ollenkaan
aikonut h�irit� j�lkim�ist� hy�nteissiirtolaa, sill� sen keksiminen
olisi voinut heikent�� �skeisen paljastuksen vaikutusta, joten
h�n k��nsi huomionsa edelliseen pes��n. H�nen oli tarpeeton
turvautua varsinaisiin ammattikeinoihinsa, kun sit�vastoin
oli mukava muutamilla salaper�isill� toimituksilla kannatella
tiet�j�mainettaan. Ottaen senvuoksi kiinni mehil�isen ja pit�en sit�
pikariinsa suljettuna kallisti Ben korvansa t�t� vasten ik��nkuin
kuunnellakseen, mit� pyristelev�ll� hy�nteisell� oli sanottavana.
N�k�j��n saatuaan t�yden selon h�n pyysi p��llik�it� j�lleen mukaansa
ja p��sti mehil�isen menem��n varsin juhlallisesti. Kaikki l�ksiv�t
siis liikkeelle; joukkueeseen oli nyt yhtynyt koko villiparvi, joka
oli saatu ilmi k�tk�st��n.

Margery alkoi huolestua seurauksista, sill� h�n pelk�si, ett� Le
Bourdonin onnistuneet kokeet pett�isiv�t lopulta, ja aina oli
tarjolla vaara, ett� koko seurue joutuisi villien umpim�hk�iselle
kostolle alttiiksi. Kenties ei h�n t�ydellisesti tajunnut
taikauskon voimaa ja sen mielen tylsyytt�, joka kerran antautuu
sen vaikutettavaksi, samalla kun naisen syd�n sai h�net vapisten
oivaltamaan, miten kamalaksi paljastus koituisi. Liian my�h� oli nyt
kuitenkin per�yty�, ja asiain t�ytyi menn� menoansa. Jotta h�n ei
olisi aivan hy�dyt�n rakastajansa pannessa niin paljon vaaraan h�nen
t�htens�, k��nsi tytt� kaiken huomionsa Pietariin, jonka suosiossa
tunsi p��sseens� p�iv� p�iv�lt� pitemm�lle ja jonka tahdosta t�ytyi
riippua hyvin paljon. Muuttaen hiukan asemaansa tuli h�n nyt entist�
l�hemm�ksi p��llikk��.

"Squaw pit�� tiet�j�miehest�?" kysyi Pietari, ja h�nen merkitsev�
ilmeens� kohotti punan Margeryn poskille.

"Kyll� pid�n tiet�j�miesten toimitusten katselemisesta", vastasi
Margery. "Valkoiset naiset ovat aina uteliaita, sanotaan -- miten on
punaisten miesten naisten laita?"

"Juuri niin -- kovasti uteliaita. Squaw on squaw -- ei v�li� v�rill�."

"Olen pahoillani, Pietari, ett� sinulla ei ole parempaa mielipidett�
naisista. Kenties ei sinulla ole koskaan ollut squaw'ta -- ei vaimoa
eik� tyt�rt�?"

Voimakkaan tunteen v�l�hdys leimahti intiaanin tummille kasvoille,
muistuttaen keskiy�n pilveen osuvaa salamaa; mutta se katosi
silm�nr�p�yksess�, j�tt�en sijalleen sen kovan, tiukentuneen ilmeen,
jonka niihin oli leimannut h�vi�m�tt�m�ksi kuin kiveen kaivertaen
h�nen niin kauvan hartaasti ja j�nnittyneesti hautomansa hanke.

"Kaikilla p��llik�ill� on squaw -- kaikilla p��llik�ill� on papoose",
oli viimein vastauksena. "Mit� hyv�� siit�?"

"On aina hyv� olla perheellisen�, Pietari, etenkin milloin vaimo ja
lapset itse ovat hyvi�."

"Hyv� valkonaamalle kenties -- ei hyv� intiaanille. Valkonaama
iloitsee, kun papoose syntyy -- punanahka suree."

"Toivoakseni ei asia ole sent��n sellainen. Miksi olisi intiaani
suruissaan, n�hdess��n pienen poikansa naurun?"

"Nauraa pienen� -- ehk� niin; h�n on pieni eik� tied�, mit� tapahtuu.
Mutta intiaani ei naura en��, kun kasvaa. Riista mennyt, maa mennyt,
vainio mennyt. Ei en�� tilaa intiaanille -- valkonaama tahtoo kaikki.
Valkonaama nuori mies nauraa -- punanahka nuori mies itkee. Niin se
on."

"Voi, eih�n toki, Pietari! Minua surettaisi suuresti, jos ajattelisin
asiain olevan sill� kannalla. Punaisella miehell� on yht� hyv�
oikeus -- ei, h�nell� on _parempi_ oikeus t�h�n maahan kuin meill�
valkoihoisilla, ja Jumala varjelkoon, ettei h�nell� olisi aina t�ytt�
osuuttansa maasta!"

Margery sai luultavasti kiitt�� hengest��n tuota rehellist�,
luonnollista tunteenpurkausta, joka lausuttiin niin l�mpim�sti ja
vilpitt�m�sti, ettei voinut v�h��k��n ep�ill� sen tulevan suoraan
syd�mest�, Niin omituisia me ihmiset olemme sielultamme! Minuuttia
aikaisemmin ei Pietari ollut tehnyt mit��n poikkeusta tyt�n hyv�ksi
siin� suunnitelmassa, jonka h�n oli muodostanut valkoihoisten
tuhoamiseksi, ja kaiken t�m�n muutti ik��nkuin silm�nr�p�yksess�
Margeryn innokas ja oikeudentuntoinen k�sitys siit� suuresta asiasta,
jossa Pietarin ajatukset yksinomaan askartelivat. H�nen mietteens�
saivat nyt aivan toisen suunnan.

"Haluaako tytt�reni t�t�?" vastasi Pietari. "Voiko valkonaama squaw
haluta j�tt�� intiaanille mit��n h�nen mets�stysmaistansa?"

"Tuhannet meist� haluavat sit�, Pietari, ja min� yhten�. Tuon
tuostakin olemme puhelleet t�st� asiasta perhelietemme ��ress�, ja
my�skin Gershom on samaa mielt�. Tied�n Bourdoninkin ajattelevan
samaten, ja olen kuullut h�nen sanovan, ett� kongressin pit�isi
laatia laki, jolla estett�isiin valkoihoiset saamasta haltuunsa lis��
intiaanien maita."

Pietarin kasvoilla kuvastui omituisia ilmeit� sin� lyhyen� tovina,
jolloin h�nen tuima tahtonsa oli joutumassa parempien tunteitten
vallitsemaksi. Ensin h�n n�ytti h�mmentyneelt�, sitte loi mielipaha
varjonsa h�nen katsantoonsa, ja viimeisen� her�si inhimillinen
my�t�tunto pitk�llisest� uinahduksestaan. Margery tajusi sanojensa
vaikutuksesta sen verran, ett� tunsi saavansa mahtavan villin s�vyst�
rohkaisua. Osaltaan vaikutti ep�ilem�tt� my�skin mehil�ispyyt�j�n
onnistunut toiminta siihen siveelliseen k�sitysten muuttumiseen, joka
nyt oli p��ssyt tuntumaan Pietarin povessa.

N�ist� toimista kannattaa viel� lyhyesti mainita, ett� Le Bourdon
kaukolasinsa avulla sai toimitetuksi intiaaneille j�nnitt�v�n
karhunpyynnin, luonnollisesti ollen saavinansa opastuksensa ylitseen
ammahtaneelta mehil�iselt�, ja ett� h�n lopuksi kaadatti puun,
jonka ontelosta intiaanit saivat runsain m��rin mit� makeinta
herkkua. T�llainen menestys tuotti h�nelle mit� suurinta suosiota
soturien keskuudessa. Pietari pani merkille t�m�n ilmi�n ja oli
siit� nyt hyvill��n, sill� h�n ei ollut ainoastaan antanut Margeryn
yh� enemm�n hellytell� syd�nt��n, kunnes tyt�n voitto, oli t�n��n
tullut t�ydelliseksi, vaan h�n oli sek� tyt�n kiintymyksen ett�
Bodenin merkillisten taitotemppujen takia alkanut varsin pahasti
ep�ill�, miten viisasta oli yritt�� v�kivaltaa tuollaiselle
tiet�j�miehellek��n.

Pietarin asema oli nyt kovin kiusallinen, h�nen jouduttuaan
ep�r�iv�lle p��lle ihan viime hetkell�. Juuri t�n� iltana oli
sovittu pidett�v�ksi t�ll� samalla ruohoaavikolla p��llik�iden
lopullinen neuvottelu valkoihoisten surmaamistavasta. Saattoiko
h�n viel� yritt�� poikkeuksia suunnitelmaan, jota oli itse niin
kaunopuheisesti juurruttanut kaikkien kansalaistensa mieliin?
Syviss� mietteiss� ilmotti h�n Le Bourdonille toivomuksenaan, ett�
valkoihoiset nyt palaisivat Hunajalinnaan, jonne lupasi saapua
j�lkeenp�in joko auringon laskiessa tai varhain aamulla. Nuori pari
l�ksi yst�v�llisesti tervehtien, ja korpraali seurasi j�lkijoukkona.
L�hetyssaarnaajan pid�tti salaper�inen p��llikk� hetkiseksi
puheilleen. Valkoihoisten avioliittomuotoa osaksi tuntien kehotti
h�n harrasta hengenmiest� siunaamaan parinkunnan, "jonka Manitou oli
tuonut yhteen".

"En ymm�rr�, miksi v�lit�t siit� asiasta", vastasi hengenmies hiukan
ihmeiss��n; "mutta pyynt�si on kyll� j�rkev�, sill� sen verran olen
min�kin havainnut molempien nuorten v�leist�. Kyll� kehotan Bourdonia
ja Margerya vahvistamaan liittonsa, jos sin� vuorostasi lupaat puhua
kansalaisillesi esi-isienne entisyydest� siihen suuntaan kuin teille
kaikille viime y�n� selittelin."

"Min� puhun niinkuin veljeni haluaa -- tehk��n h�n niinkuin min�
haluan. Tahdon saada sanotuksi p��llik�ille ennen kuin p�iv� laskee,
ett� nuori valkonaama mehil�ispyyt�j� on ottanut nuoren valkonaaman
squaw'n wigwamiinsa."

He erosivat intiaanin hymyilless� kohteliaan kylm�kiskoisesti, mutta
v�h��k��n muuttumatta armottomissa aikomuksissaan l�hetyssaarnaajaan
n�hden. Ainoastaan Boden ja Margery olivat h�nen nykyisen
suunnitelmansa mukaan j�tett�v�t ulkopuolelle koston. Selitt�m�t�n
hell�mielisyys vallitsi h�nt� tyt�n suhteen, kun taasen taikausko ja
tuntemattoman voiman pelko vaikuttivat h�nen p��t�kseens� rakastajan
s��st�misest�, samalla kun villin rajuissa tunteissa oli kipin�
inhimillist� s��li�kin. T�ten johtui Pietari yritt�m��n nuoren
parin pelastamista, k�ytt�en heid�n vihkimist��n jonkunlaisena
salaper�isen� perusteena Margeryn hyv�ksi.

L�hetyssaarnaaja kiirehti yst�viens� per��n niin joutuin kuin
jaksoi k�vell�. �skeinen vaara ja luonnon herttaisuus saivat
Bodenin ja Margeryn t�ll� rauhallisella ehtoop�iv�k�velyll��n
puhumaan tunteistansa selvemmin kuin milloinkaan ennen ja
t�ydellisesti ymm�rt�m��n toisensa. Kunnon saarnamiehen ep�r�imist�
omituisessa teht�v�ss��n v�hensi suuresti se havainto, ett�
molemmat nuoret olivat v�leiss��n kehittyneet n�in pitk�lle. H�n
esitti pys�hdytt�v�ksi, seurue etsi itselleen mukavat istuimet, ja
v�hitellen p��si arvoisa pastori k�siksi asiaan, jonka oli Pietarilta
saanut toimitettavakseen. T�llaisissa olosuhteissa alistuivat
rakastavaiset empim�tt� esitykseen. Pietarin vaikuttimesta oli paljon
puhetta, mutta kukaan ei kyennyt sit� oivaltamaan. Bodenilla oli
kuitenkin oma yksityinen mielipiteens�, joka osuikin hyvin l�helle
totuutta. H�n arveli, ett� salaper�inen p��llikk� oli mieltynyt
Margeryyn ja halusi mahdollisimman suuressa m��rin pelastaa h�nelt�
intiaaniwigwamin tulevaisuuden, sill� avioliittoa pidet��n hyvin
pyh�n� intiaanienkin keskuudessa, vaikka se ei tosin aina tehoa
soturien v�kivaltaisuutta vastaan.

Margeryn teki mieli lyk�t� toimitusta ainakin siksi kunnes h�nen
veljens� ja k�lyns� olisivat saapuvilla. Mutta t�h�n ei Le
Bourdonilla ollut halua. H�n oli ollut huomaavinaan, ett� Gershom
vastusti aikaista avioliittoa, luultavimmin syyst� ett� h�n
arveli saavansa olla varmempi mehil�ispyyt�j�n t�rke�st� avusta
uutisasutuksiin pyrkimisess� niin kauvan kuin h�nen kiintymyksens�
sisareen sai h�net likeisesti liittym��n veljeenkin. Niinp�
lopultakin lausuttiin avioliitollinen siunaus heti paikalla, luonnon
suurella alttarilla. Le Bourdon ja h�nen viehke� morsiamensa
asettuivat sen eteen tilaisuuden juhlallisuuteen sopivin tuntein.
Kelpo l�hetyssaarnaaja seisoi takkiaistammen siimeksess� keskell�
puistomaista aukiota, jolla vehmas nurmikko hymyili kaunein
kukkasin. Kun seurue polvistui rukoukseen, arvoisa korpraalikin
kyyneliin liikutettuna, olivat puitten oksat kunniakatoksena,
jonka yl�puolella lis�ksi kaartui taivaan mittaamaton siniholvi,
T�ll� tavoin viettiv�t h�it�ns� mehil�ispyyt�j� ja Margery Waring
suuremmoisilla tammistoahoilla. Yksik��n goottilainen rakennus
komeine kuorok�yt�vineen ja jyhkeine pilareineen ei olisi ollut
puoleksikaan niin sovelias sellaisen pariskunnan liittoon.




10. LUKU.

Heimottoman tappio.


Sill�v�lin kun Pietari oli joutunut ep�ilyksiin asiasta, jossa
h�n oli t�h�n asti seissyt lujana kuin kallio, olivat intiaanien
joukossa monet muut alkaneet tuntea suosiollisuutta mehil�ispyyt�j��
kohtaan h�nen salaper�isten taitojensa ja herttaisen anteliaisuutensa
t�hden; mutta sit�vastoin oli muuan n�kij� erityisen vastenmielisesti
havainnut t�m�n k��nteen. T�t� miest� voitiin tuskin sanoa
p��llik�ksi, vaikka h�nell� oli ilke�t� vaikutusvaltaa, joka
usein kohdistui heikent�m��n varsinaisten p��llikk�jen toimintaa.
H�nell� oli merkitsev�n� lis�nimen��n "K�rpp�", koska h�nen
oletettiin jollain tavoin muistuttavan tuota pient� rosvoilevaa
ja luihua nelijalkaista. H�n oli luonteeltaan halpamainen ja
n��lt��n vastenmielinen, ja h�nen likaiset tapansa saivat h�net
viel� huonompaan suosioon muiden silmiss� kuin h�n olisi muutoin
ollut. Lis�ksi oli h�n erityisesti perso v�kijuomille ja saattoi
p�ihtyneen� makailla p�iv�kausia, milloin h�nen heimonsa vain sai
viljemm�lti tulivett� haltuunsa. Maineettomana soturina, niin
pense�n� pyyntimiehen�, ett� h�nen perheens� t�ytyi usein kerj�t�
ruokaa naapureilta, rumana ulkomuodoltaan ja juoppona oli K�rp�ll�
kuitenkin melkoisesti vaikutusvaltaa noin monien urheitten, viisaiden
ja kaikinpuolin kunnostautuneitten p��llik�iden keskuudessa. T�m�
saattaa n�ytt�� kummalliselta, mutta se johtui kokonaan h�nen
kielest��n.

Ungque eli K�rpp� oli per�ti kaunopuheinen mies; h�nell� oli
erinomainen taito vedota ihmisten intohimoihin. Valehteleva ja
liukas kieli on suuressa joukossa merkillisen� mahtina, helposti
saaden v��r�n esiintym��n oikeana melkein miss� kohdassa hyv�ns�.
T�t� lahjaansa k�ytteli K�rpp� aina tilanteissa, joissa arveli
parhaiten p��sev�ns� vastustamaan vihaamiansa. J�lkim�isiin kuului
Pietari, jonka saavuttama arvovalta h�nen omassa heimossaan
oli her�tt�nyt K�rp�ss� suurta kateutta ja levottomuutta. H�n
oli lujasti ponnistellut sit� vastaan, viel�p� rohjennut puhua
valkoihoisten hyv�ksi ja n�iden tuhoamista est��kseen, yksinomaan
saadakseen tehdyksi kiusaa tuolle salaper�iselle muukalaiselle.
Se oli kuitenkin ollut turhaa; vuolle juoksi toiseen suuntaan, ja
Pietarin tulinen kaunopuheisuus oli ollut h�nellekin liian voimakas.
Nyt oli h�n kummakseen havainnut Pietarin k�yt�ksess� ilmeisesti
muuttunutta s�vy� ja saapui p��llik�iden lopulliseen neuvotteluun
hyvin ep�luuloisena, j�rk�ht�m�tt�m�sti p��tt�en panna kaikkensa
heimottoman p��llik�n vastustamiseen, jos t�m� esitt�isi mit��n
muutoksia alkuper�iseen suunnitelmaan.

Kokouksen alussa ilmeni selvi� merkkej� erilaisista mielipiteist� ja
kiihdytt�vist� ep�ilyksist� p��llik�iden kesken, vaikka v�h��n aikaan
ei lausuttu mit��n kiistan tai v�ittelyn tapaista. Pietarin johtelu
oli yh� voimassa, eik� h�n ly�nyt laimin mit��n tavallisia keinojaan
vaikutusvaltansa lujittamiseksi. Kenties h�n ponnisteli sit�
lujemmin, kun oli joutunut asemaan, jossa h�nen oli pakko peruuttaa
paljon sellaista, mit� oli aikaisemmin tehnyt.

Kokouspaikaksi oli valittu kaunis aho ruohoaavikon reunalta;
ainoastaan p��llik�t muodostivat piirin, jonka ulkopuolella "nuoret
miehet" liikkuivat hiljaisina ryhmin�, kuunnellakseen neuvottelua
ja hy�ty�kseen vanhempien viisaudesta, jos mieli teki. Piipullinen
poltettiin ja kaikki tavalliset menot otettiin huomioon, ennen kuin
Karhunliha nousi pit�m��n jonkunlaisen avauspuheen. H�nen lyhyen
tervehdyksens� j�lkeen tupakoittiin taasen ja odotettiin Pietarin nyt
nousevan puhujaksi. Mutta h�n istui yh� mietteiss��n, jonkavuoksi
pari muuta p��llikk�� lausui mielipiteit��n intiaanien suuresta ja
nyt voitolliseksi k��ntyneest� taistelusta yankee-kansaa vastaan,
antaakseen suurelle johtajalle aikaa ajatustensa j�rjest�miseen.
Muuan Tammenoksaksi nimitetty p��llikk�, joka ehdottomasti oli
enemm�n soturi kuin puhuja, osasi sek� omasta ett� muiden mielest�
tehd� hyvinkin onnistuneita vastav�itteit� yksinkertaisen pastorin
edellisen� y�n� lausumiin vakuutuksiin ja sai osakseen mielihyv�n
sorinaa, joka oli h�nelle aivan uutta. Syntyi taas pitk�llinen,
mietiskelev� ��nett�myys, jonka aikana rauhanpiippu kiersi moneen
kertaan. Vasta noin puolen tunnin kuluttua edellisen puhujan
istuutumisesta nousi Pietari seisaalle. Pitk�n� v�liaikana oli odotus
p��ssyt j�nnittym��n ja uteliaisuus yltym��n. Mik��n muu kuin hyvin
suuri tapaus ei voinut aiheuttaa t�t� syv�llist� aprikoimista ja
alottamisen vastahakoisuutta. Kun salaper�inen p��llikk� ja monien
p��nahkain mies siis kohosi puhumaan, oli koko kuulijakunta pelkk�n�
korvana. Viel� noustuaankin seisoi Heimoton tuokion ��nett�m�n�
katsellen ymp�rilleen ik��nkuin olisi h�nen tarvinnut hieman hillit�
ajatustensa kuohuntaa, ennen kuin uskalsi luovuttaa niit� kielens�
v�litett�viksi.

H�n alotti kauniisti kuvailemalla kansansa loistokasta entisyytt�
ja Suuren Hengen huolenpitoa punaihoisesta rodusta. Yhtyen
Tammenoksan huomautuksiin valkoihoisten uskonnollisten v�itteiden
p�tem�tt�myydest� h�n siirtyi taitavasti puhumaan tiet�j�miesten
suurista ansioista kaikkien kansojen ja eritoten punanahkain kesken.
H�n oli valmis my�nt�m��n, ett� eriv�risill�kin suurilla tiet�jill�
oli paljon yhteist�, mik� saattoi olla ainoastaan Manitousta
itsest��n l�ht�isin.

"Veljet, yksi asia on minulla viel� sanottavana teille", jatkoi
h�n. "Haluan kuulla muita enk� tahdo t�ll� kertaa mainita kaikkea,
mit� tied�n. Yksi asia on minulla viel� sanottavana teille, ja
nyt sen sanon. Olen puhunut teille, ett� meid�n t�ytyy ottaa
p��nahat kaikilta niilt� valkonaamoilta, jotka nyt ovat l�hell�mme.
Arvelin saavamme enemm�n, mutta muut eiv�t tule. Kenties he ovat
pelj�styneet. T��ll� on ainoastaan kuusi. Kuusi p��nahkaa ei ole
paljon. Minua surettaa, ett� niit� on niin v�h�n. Mutta me voimme
menn� sinne, miss� on enemm�n. Yksi noista kuudesta on tiet�j�mies.
En tied�, mit� ajatella. Saattaa olla hyv� ottaa h�nen p��nahkansa.
Saattaa olla paha. Tiet�j�miehill� on suuri voima. Te olette
n�hneet, mit� t�m� mehil�ispyyt�j� voi tehd�. H�n osaa puhella
mehil�isten kanssa. Ne pienet hy�nteiset lentelev�t kaikkialle ja
n�kev�t sellaista, mit� intiaanit eiv�t kykene n�kem��n. Suuri
Henki teki ne sellaisiksi. Kun saamme takaisin kaiken maan, saamme
mehil�iset sen mukana ja voimme silloin neuvotella siit�, miten on
paras menetell� niiden suhteen. Kunnes tied�mme enemm�n, en halua
kajota tuon mehil�ispyyt�j�n p��nahkaan. Siit� saattaa koitua meille
suurta vauriota. Tied�n er��n valkonaamain tiet�j�miehen, joka
menetti p��nahkansa, ja rokko surmasi puolet siit� joukosta, joka
otti h�net vangiksi ja tappoi h�net. Ei ole hyv� puuttua tekemisiin
tiet�j�miehi� vastaan. Muutamia p�ivi� takaperin min� hyvin hartaasti
halusin tuon nuoren miehen p��nahkaa. Nyt en min� sit� halua. Sen
koskemisesta voisi tulla suuri vahinko. Haluan antaa h�nen menn� ja
vied� squaw'nsa mukanaan. Muilta voimme ottaa p��nahan."

Viisaasti pid�ttyi Pietari viittaamasta Margeryyn ennen kuin juuri
puheensa lopussa, vaikka h�n nyt kaikesta syd�mest��n tahtoikin
toimittaa neitosen turvaan. Mit� Le Bourdoniin tulee, niin oli h�n
p�iv�n mittaan tehnyt katsojiinsa niin suuren vaikutuksen, ett�
harvat p��llik�t kummeksuivat h�nen hyv�kseen tehty� poikkeusta.
Taikuuden pelko on Amerikan villien keskuudessa hyvin yleinen,
ja n�ytti tosiaan vaaralliselta juonitella sellaisen miehen
henke� vastaan, jolla oli johdettavissaan joka taholla surisevat
mehil�isetkin. H�n saattoi juuri t�ll� hetkell� seurata koko
neuvottelun kulkua, ja useat julman n�k�iset vanhat soturit, jotka
nyt istuivat piiriss� ja n�yttiv�t olevan valmiita nousemaan mit�
hyv�ns� inhimillist� vastaan, eiv�t olleet muistamatta, ett�
tiet�j�mies salaisilla keinoillaan varmaankin piti hyv�� huolta sek�
yst�viens� ett� vihamiestens� kohtelusta.

Pietarin istuutuessa oli p��llikk�jen piiriss� yksi ainoa mies,
joka oli heti p��tt�nyt vastustaa h�nen uutta aiettansa. Useat
olivat kyll� ep�tietoisia n�in �killisest� muutosehdotuksesta, mutta
heid�n ei my�sk��n tehnyt suorastaan mieli pysy� alkuper�isess�
suunnitelmassaan. Poikkeuksena oli Ungque, joka nyt n�ki
oivallisen tilaisuuden t�hd�t�kseen iskun kadehtimansa p��llik�n
suurta vaikutusta vastaan. Mutta niin ovela oli t�m� intiaani ja
niin tottunut hallitsemaan halujansa, ett� h�n ei heti noussut
rehellisess� innostuksessa selittelem��n vakaumustansa, vaan katsoi
viisaaksi viel� odottaa hetkisen.

Intiaanikin on vain ihminen ja heikkouksiensa horjuttelema,
niin suuresti kuin h�n ankaralla harjaannuksella oppiikin niit�
hillitsem��n. Tammenoksa oli n�ytteen� t�st� tosiseikasta. H�n
oli niin odottamattomasti onnistunut �skeisess� kaunopuheisuuden
yrityksess�, ettei ollut helppo pid�tt�� h�nt� istuallaan nyt uuden
hyv�n tilaisuuden tarjoutuessa kunnostautumiselle. Niinp� oli h�n
taas seuraavana puhujana.

"Veljet", lausui Tammenoksa, "minut on nimitetty puun mukaan. Te
kaikki tunnette sen puun. Se ei kelpaa jousiksi tai nuoliksi, ei
se kelpaa kanooteiksikaan; siit� ei l�hde paras nuotio, vaikka se
palaa ja on kuuma, kun se on hyvin sytytetty. On monia tarkotuksia,
joihin kaimapuuni ei sovellu. Siit� ei ole sy�t�v�ksi. Siin� ei ole
mahlaa, jota intiaanit voivat juoda, niinkuin vaahterassa. Siit� ei
tule hyvi� luutia. Mutta sill� on oksia niinkuin muillakin puilla,
ja ne ovat lujia. Lujat oksat ovat hyvi�. Tammen haarat eiv�t taivu
niinkuin h�ilyvien pensaitten. Veljet, min� olen tammen oksa. Minun
ei tee mieleni taipua. Kun p��t�kseni on tehty, tahdon pit�� sen
paikallaan. P��t�kseni on tehty, ett� otamme p��nahat kaikilta
valkonaamoilta, jotka ovat nyt ahoilla. En tahdo muuttaa sit�. Min�
voin taittua, vaan en taipua. Olen luja."

Lausuttuaan t�m�n lyhyen, mutta ytimekk��n selostuksen
katsantokannastaan painui p��llikk� istumaan varsin tyytyv�isen�
t�h�n toiseen kaunopuheisuutensa n�ytteeseen sen p�iv�n kuluessa.
H�nen menestyksens� ei t�ll� kertaa ollut yht� kielt�m�t�n kuin
�sken, mutta lausunto saavutti kuitenkin tunnustusta ja my�t�tuntoa.
K�rpp�� sek� ihmetytti ett� ihastutti Tammenoksalta saamansa
aavistamaton kannatus. H�n k�sitti, ett� salaper�ist� p��llikk��
vastaan oli nousemassa tyydytt�m�t�nt� kunnianhimoa, ja katsoi nyt
hetken suotuisaksi omalle esiintymiselleen.

Per�ti vaatimattomasti oli h�n rohkenevinaan avata suunsa n�in
suurten miesten joukossa, mutta osasi kuitenkin sovittaa sanoihinsa
ilkeit� ep�ilyksi� heimottoman p��llik�n todellisista aikeista. H�n
viittasi Pietarin alituiseen kiertelyyn valkoihoisten keskuudessa ja
siihen mahdollisuuteen, ett� suuri johtaja lopultakin ajoi vain omia
yksityisi� tarkotusperi��n.

"Tuntematon p��llikk�, joka ei kuulu mihink��n heimoon, puhuu tuon
mehil�ispyyt�j�n squaw'sta", pitkitti h�n. "H�n pelk�� noin suurta
tiet�j�miest� ja tahtoo antaa t�m�n menn� sek� vied� koko wigwaminsa
matkassaan. Mutta se nuori squaw ei ole _h�nen_ squaw'nsa. Ei ole
tarvis antaa h�nen menn� miehen t�hden, eik� minua my�sk��n pelota
se tiet�j�mies, vaikka min� olen vain vaivainen k�rpp�, joka etsii
pient� riistaa. Jos intiaanien tulee ottaa kaikilta valkonaamoilta
p��nahat, niin miksemme alottaisi niist�, jotka ovat k�siss�mme. Jos
suuri veljeni, joka on arvellut, ett� meid�n ei sovi ottaa p��nahkaa
mehil�ispyyt�j�lt� ja t�m�n squaw'ksi sanomaltansa naiselta, ilmottaa
meille heimonsa nimen, niin h�n ilahuttaa minua. Min� olen typer�
intiaani ja opin mielell�ni, mit� suinkin voin; haluan tiet��
sen. Kenties se auttaa meit� ymm�rt�m��n, mink�t�hden h�n antoi
toisenlaisen neuvon eilen ja toisenlaisen t�n��n. Siihen on syy. Min�
haluan tiet��, mik� se on."

Ungque istuutui verkalleen. H�n oli puhunut per�ti maltillisena
s�vylt��n ja hyvin n�yr�n n�k�isen�. Pietari n�ki heti, ett� h�nell�
oli viekas kilpailija, ja h�nen oli hiukan vaikea kokonaan salata
sit� tulista kiukustumista, mit� h�n tunsi kohdatessaan vastarintaa
tuollaiselta taholta. Pietari oli ovela ja perehtynyt kaikkiin
johtavien miesten juoniin, mutta k�ytti keinojaan vain suuren
tarkotuksensa saavuttamiseksi eik� tosiaan ep�r�inytk��n juuri
mit��n sen edist�misess�. Mutta nyt, kun h�nen synk�ss� mieless��n
ensi kertaa vuosikausiin pilkotti inhimillist� tunnetta, tapasi h�n
odottamattomasti vastassaan miehen, jota h�nen oli �skett�in ollut
kovin ty�l�s suostuttaa omiin suunnitelmiinsa ja joka sit�paitsi
oli aivan arvoton esiintym��n koko p��llikk�kokouksessa! Katkeran
raivon riehuessa povessaan nousi salaper�inen johtaja vastaamaan. H�n
vetosi uudestaan mehil�ispyyt�j�n kielt�m�tt�miin salaisiin taitoihin
ja vakuutti ruohoaavikolla n�ytt�ytyneen naisen vastik��n tulleen
tiet�j�miehen puolisoksi. Lausuttuaan sitte muutamia sangen v�h�n
mairittelevia huomautuksia k�rp�n ominaisuuksista h�n jatkoi:

"Veljet, teille on sanottu, ett� t�m� k�rpp� ei tied� heimoa, josta
min� olen syntynyt. Mink�t�hden pit�isi teid�n se tiet��? Intiaanit
ovat olleet hupsuja. Valkonaamain anastaessa toisen mets�stysmaan
toisensa j�lkeen, kaivoivat he kirveen maasta omia yst�vi�ns�
vastaan. He ottivat toistensa p��nahkoja. Intiaani vihasi intiaania
-- heimo vainosi heimoa. Min� en ole mit��n heimoa, eik� kukaan
voi vihata minua sukuni t�hden. Te n�ette nahkani. Se on punainen.
Se riitt��. Min� otan p��nahkoja ja poltan rauhanpiippua ja puhun,
ja kuljen uuvuttavilla poluilla kaikkien intiaanien puolesta enk�
mink��n heimon hyv�ksi. Min� olen heimoton. Jotkut nimitt�v�tkin
minua siksi. Parempi on kantaa sit� nime� kuin hiipi� K�rpp�n�. Olen
puhunut."

Pietarilla oli niin hyv� menestys t�ll� henkil�kohtaisella
todistelullaan, ett� useimmat l�sn�olijat kuvittelivat k�rp�n
ry�miv�n johonkin koloon ja katoavan. Mutta sit�p� ei Ungque tehnyt.
H�n oli kansanpuhuja intiaanien tapaan, ja sen sijaan ett� olisi
nolostunut, nousikin h�n vastaamaan yht� vire�sti kuin paatunut
v�ittelij� ainakin, vaikka niin tavattoman n�yr�ksi tekeytyneen�,
ettei yksik��n voinut pahastua h�nen julkeudestaan.

"Tuntematon p��llikk� on vastannut", h�n sanoi. "Se ilahuttaa minua.
Min� rakastan kuulla h�nen sanojansa. Korvani ovat aina auki, kun h�n
puhuu, ja ymm�rrykseni on herkempi. Min� n�en nyt, ett� on hyv� h�nen
olla heimottomana. H�n saattaa olla cherokee, ja silloin soturimme
toivottaisivat h�nelle pahaa." T�m� oli n�pp�r� letkaus, sill�
cherokeet olivat se heimo, jota kaikki l�sn�olijat enimmin vihasivat.
"On parempi h�nen olla heimottomana kuin kulkea cherokeena. H�nen
saattaisi olla parempi esiinty� k�rpp�n�.

"Veljet, meille on sanottu, ett� meid�n pit�� tappaa kaikki
valkonaamat. Min� pid�n siit� neuvosta. Maalla ei voi olla kahta
omistajaa. Jos valkonaama omistaa sen, niin intiaani j�� kulkuriksi.
Mutta heimoton p��llikk� sanoo meille, ett� me emme saisikaan tappaa
kaikkia valkonaamoja. H�n ajattelee, ett� tuo mehil�ispyyt�j� voi
olla tiet�j�mies ja saattaa tuottaa meille intiaaneille suurta
vahinkoa. Veljet, n�in en min� ajattele. On parempi tappaa se
mehil�ispyyt�j� ja h�nen squaw'nsa niin kauvan kuin voimme, jotta
sellaisia tiet�j�pyyt�ji� ei tulisi lis�� meid�n pelotukseksemme.
Jos yksi mehil�ispyyt�j� voi tuottaa niin paljon vauriota, niin mit�
tekisik��n kokonainen mehil�ispyyt�jien heimo? Min� en halua n�hd�
niit� lis��. On vaarallista haastaa mehil�isten kanssa. On parasta,
ettei kell��n ole sit� lahjaa.

"Veljet, eik� se riit�, ett� valkonaamat tiet�v�t niin paljoa enemm�n
kuin punaiset miehet? Pit��k� heid�n saada mehil�iset ilmottelemaan
heille, mist� on l�ydett�viss� hunajaa, karhuja, sotureita? Ei,
ottakaamme mehil�ispyyt�j�n ja h�nen squaw'nsa p��nahka, jotta
sellainen tiet�mys loppuu. Olen puhunut."

Pietari ei en�� noussut. H�n tunsi arvokkuutensa vaativan vaitioloa.
Useat p��llik�t lausuivat nyt mielipiteens� lyhyeen. Ensi kertaa
siit� saakka kun salaper�inen p��llikk� oli alkanut saarnata
ristiretke�ns� k��ntyi virtaus h�nt� vastaan. K�rpp� ei puhunut
enemp��, mutta toiset parantelivat h�nen lausumiansa viittauksia.
Pietari oivalsi, ett� h�n olisi Le Bourdonin ja Margeryn pelastamista
viel�kin yritt�m�ll� vain vaarantanut oman asemansa, kykenem�tt�
toteuttamaan tarkotustansa. H�nen oli senvuoksi k��nnett�v� tappionsa
parhain p�in. Sitte kun asiasta oli keskusteltu runsaan tunnin verran
nousi h�n puhumaan tavalla, joka riisti h�nen vastustajiltaan aseet.

"Veljet", lausui h�n arvokkaasti, lopettaakseen keskustelun, "min� en
ole n�hnyt suoraan. Sumua nousee v�liin silmien eteen, ja silloin me
emme n�e. Min� olen ollut sumussa. Veljeni hengitys on puhaltanut sen
pois. Nyt n�en selv�sti. Min� n�en, ett� mehil�ispyyt�jien ei sovi
el��. Kuolkoon t�m� -- kuolkoon my�skin h�nen squaw'nsa!"

T�h�n p��ttyi kysymyksen periaatteellinen pohtiminen. Viel� parin
tunnin ajan j�rjesteli kokous k�yt�nn�llisi� toimenpiteit�, jolloin
Pietari sai ohjattavakseen suunnitellun veril�ylyn yksityiskohdat.

       *       *       *       *       *

Hunajalinnassa Gershom ja Dorothy ottivat hyvin tyynesti vastaan
tiedon omaisensa avioliitosta, sill� tapaus oli odotettu. N�in
j�nnitt�viss� olosuhteissa ei sen �killisyys voinut muutenkaan
her�tt�� suurta huomiota. Varsinkin Dorothy oli ep�m��r�isen
ahdistuksen vallassa, sill� Kyyhkynsiipi oli aamup�iv�ll� riistaa
tuodessaan joutunut h�nen kanssaan tavallista pitemp��n keskusteluun
ja tullut silloin lausuneeksi vakavia viittauksia, ett� koko
seurueen oli paras kiireimmiten l�hte� paikalta. Ilmeisesti tiet�en
vakoilunsa perusteella, miten vaarallisesti verkko oli kiertym�ss�
Hunajalinnan asukkaiden ymp�ri, alkoi h�n seuraavana aamuna uudistaa
vihjauksiansa mehil�ispyyt�j�lle, jonka avioliitto n�ytti her�tt�v�n
h�nen yst�vyytt�ns� yh� hartaammaksi, niin ett� h�n entist� v�hemmin
ep�r�itsi kansansa salaisten aikomusten ilmaisemisessa intiaanien
ainaiseen kiertelev��n tapaan. Le Bourdon oli senvuoksi varsin
vakavalla p��ll�, kun Pietari aamup�iv�ll� palasi ruohoaavikolta heti
Kyyhkynsiiven vet�ydytty� omiin hommiinsa.

Margery otti vanhan p��llik�n hyvin herttaisesti vastaan ja sai
h�nen synk�n katsantonsa melkoisesti kirkastumaan. Pietari tahtoi
puhutella mehil�ispyyt�j�� kahden kesken, ja t�m� n�ki hyvin, ett�
salaper�isell� p��llik�ll� oli jotain erityist� syd�mell��n, vaikka
h�n ei tiennyt p��tell�, miss� m��rin h�n viel�k��n saattoi luottaa
miehen vilpitt�myyteen.

"Olet ollut ruohoaavikolla, Bourdon", alotti p��llikk�. "N�it
intiaanit siell� -- p��llik�t, soturit, nuoret miehet, mets�st�j�t,
kaikki olivat siell�."

"Kyll� min� ne kaikki n�in", my�nsi mehil�ispyyt�j�, "ja komea n�ky
se olikin -- maalailu ja mitalit, jouset ja nuolet, tomahawkit ja
kaikki muu varustelu!"

"Sinua miellytti n�hd� se, vai mit�?" virkkoi johtaja. "Niin, kaunis
on katsella sellaista. No, se kokous oli _minun_ kutsumani -- tied�t
my�s sen, Bourdon?"

"Olen kuullut sinun mainitsevan sit� aikeenasi, ja arvatenkin
sen teit, Pietari. Sinulla sanotaan olevan suuri valta kansasi
keskuudessa. Kaikki intiaanit kuuluvat tekev�n jokseenkin niinkuin
sin� m��r��t."

Pietari n�ytti t�m�n huomautuksen johdosta yh� vakavammalta, ja h�nen
synkille kasvoilleen leimahti j�lleen tuima ilme. Sitte h�n vastasi
hilliten itsens� kuten lavallista:

"Toisinaan niin, toisinaan ei. Eilen ei ollut niin. Siell� on
p��llikk�, joka tahtoi panna Pietarin jalkansa alle. H�n yritti,
mutta sit� h�n ei saanut tehdyksi. Min� tunnen Pietarin hyvin, ja
tunnen sen p��llik�n my�s."

"Se on minulle kerrassaan uutta, Pietari", oudoksui mehil�ispyyt�j�,
"ja minua ihmetytt�� sanomasi. Olin kuullut sinut t�ydelliseksi
valtiaaksi muiden p��llik�iden joukossa."

"Siell� oli huono mies, Tammenoksa", kertoi Pietari. "Kuuntele,
Bourdon. Ei ole koskaan hyv� olla liikaa Pietarin tiell�."

Mehil�ispyyt�j� nauroi, sill� h�nen oma menestyksens� rohkaisi h�net
esiintym��n salaper�isen p��llik�n edess� vapaammin kuin ennen.

"Sen kyll� uskon, Pietari", huudahti nuori mies hilpe�sti. "Min�
ainakin katsoisin viisaaksi v�isty� tielt�si. Kulkemasi polku on
omasi, ja kaikki viisaat miehet j�tt�v�t sinut samoamaan sit� omalla
tavallasi."

"Niin, se on parasta", vahvisti suuri p��llikk� yksinkertaisesti.
"Minua ei miellyt� kuulla toisen p��llik�n sanovan: ei, kun min�
sanon: kyll�. Tuo Tammenoksa on hyvin hupsu intiaani, jos h�n laskee
jalkansa minun polulleni."

"Se on selv� seikka, Pietari", my�nsi Le Bourdon, huolettomasti
korjaillessaan muutamia ty�kapineitaan. "Min� muuten kuulun olevan
sinulle suuressa kiitollisuudenvelassa. Minulle on ilmotettu, ett�
olen sinun neuvostasi saanut squaw'n wigwamiini melkoista aikaisemmin
kuin olisi muuten tapahtunut. Margery on nyt vaimoni, kuten tiet�net,
ja min� kiit�n sinua syd�meni pohjasta avustasi."

Silloin tarttui Pietari mehil�ispyyt�j�� k�teen ja purki h�nelle koko
sielunsa, salaiset toiveensa ja pelkonsa. H�n puhui intiaanimurretta,
jota tiesi mehil�ispyyt�j�n ymm�rt�v�n, saadakseen selityksens�
sujumaan vapaammin. H�n kertoi suuresta suunnitelmastaan ja kansansa
k�rsimist� v��ryyksist�, �skeisest� verisest� vehkeilyst��n ja niist�
ep�ilyist�, mit� h�n oli nyt �kki� saanut seurueen tuhoamisesta.

"Haluan saada valkoihoiset h�vi�m��n", ilmotti h�n h�ik�ilem�tt�m�n
suoraan mehil�ispyyt�j�lle, joka kuunteli yh� enemm�n kauhistuen
sit� asemaa, mihin seurue oli joutunut. "N�in on teht�v�, taikka
valkoihoiset sy�ksev�t tuhoon intiaanikansan. Ei ole muuta
mahdollisuutta. Toisen tai toisen kansan t�ytyy h�vit�. Min� olen
punainen mies; syd�meni sanoo minulle, ett� valkonaamain pit�isi
kuolla. He ovat vierailla mets�stysmailla, eiv�tk� punanahkaiset.
He ovat v��r�ss�, me olemme oikeassa. Mutta, Bourdon, minulla on
yst�vi� valkonaamain joukossa, eik� ole luonnollista ottaa yst�viens�
p��nahkaa. Min� en ymm�rr� uskontoa, joka k�skee meid�n rakastaa
vihollisiamme ja tehd� hyv�� niille, jotka vahingoittavat meit� -- se
on kummallinen uskonto. Olen intiaani enk� tied� mit� ajatella. En
usko kenenk��n tekev�n niin, kunnes n�en sen. Mutta min� ymm�rr�n,
ett� meid�n pit�� rakastaa yst�vi�mme. Sinun squaw'si on minun
tytt�reni. Min� olen puhutellut h�nt� tytt�reksi -- h�n tiet�� sen,
ja kieleni ei ole kaksihaarainen kuin k��rmeen. Mit� se sanoo, sit�
tarkotan. Aioin ottaa p��nahan nuorelta squaw'ltasi; nyt en sit�
aio, minun k�teni ei h�nt� koskaan vahingoita. Viisauteni ilmottaa
h�nelle, miten h�nen on pelastuttava niiden punaisten miesten
k�sist�, jotka tavottavat h�nen p��nahkaansa. Ei my�sk��n sinua minun
k�teni nyt vahingoita, kun olet h�nen miehens� ja suuri mehil�isten
tiet�j�. Avaa korvasi, sill� minulla on suuri totuus kerrottavana."

Ja h�n kuvaili mehil�ispyyt�j�lle edellisen illan kokouksen kulun,
oman tappionsa juuri niiden suunnitelmien kumoamisessa, joita h�n
oli niin innokkaasti ajanut Hunajalinnan salakavalana vihollisena.
Taitavasti karttoi h�n kuitenkin j�tt�m�st� mehil�ispyyt�j�n mieleen
sit� vaikutusta, ett� h�n kykeni peruuttamaan osan ty�st�ns� ja
samalla itse s�ilytt�m��n asemansa ainoastaan uhraamalla osan
seurueesta kansalaistensa verenhimoisuudelle. Milloinkaan koko
seikkailurikkaan ja uskaliaan el�m�ns� aikana ei Le Bourdon ollut
niin el�v�sti tajunnut vaaraansa ja ollut murtumaisillaan sen
t�p�ryyteen; mutta salaper�inen p��llikk� vakuutti niin vilpitt�m�sti
ja varmasti tiet�v�ns� pelastuksen keinon, ett� toinen samalla sai
tukea h�nen paljastuksestaan.

J�tt�en mehil�ispyyt�j�n miettim��n asemaansa ja tekem��n sen
johdosta valmistuksiaan nousi salaper�inen p��llikk� nyt tyynesti
jalkeille ja k�veli pieneen lehtoon, johon l�hetyssaarnaaja ja
korpraali olivat heitt�ytyneet ruohikolle, keskustellen intiaanien
odottamattoman runsaasta esiintymisest� paikkakunnalla. Pietari
johti puheen s�ve�sti kelpo pastorin k��nnytyspuuhiin ja kertoi
parin p��llik�n haluavan kuulla viel� lis�� h�nen ihmeellisist�
mielipiteist��n. N�m� olivat parhaillaan tavattavissa, ja hengenmies
suostuikin arvelematta puhuttelemaan heit� heti. Ep�r�iv� korpraali
ei kehdannut vastustaa pastorin kutsua, vaan l�ksi saattajaksi, kun
p��llikk� nopeasti suuntasi askeleensa sit� notkol�hdett� kohti,
jonka luona ensim�inen neuvottelu oli pidetty. Paikka oli noin
kahden penikulman p��ss� paalutuksesta ja aivan n�kym�tt�miss�,
kuten my�skin ��nen kuulumattomissa. Heid�n astellessaan rinnatusten
suuren johtomiehen takana lausui korpraali kumppanilleen kuitenkin
vastenmielisyytens� koko liikkeest�.

"Meid�n pit�isi t�llaisina aikoina pysytell� varustuksemme luona,
pastori Amen", virkkoi hyv��tarkottava soturi. "Varustus on
varustus, ja intiaanit harvoin pystyv�t tekem��n suurtakaan vauriota
tuonlaatuiselle vankasti rakennetulle ja rohkeasti puolustetulle
paikalle. Heilt� puuttuu tykist��, ja ilman sit� eiv�t heid�n
hy�kk�yksens� koskaan ole kovinkaan pelottavia."

"Miksi puhutte sotaisista keinoista, korpraali, kun olemme yst�vien
keskell�? Eik� Pietari ole tuttu ja taattu liittolaisemme, jonka
kanssa te ja min� olemme matkustaneet kauvas, ja emmek� tied�,
ett� meill� on yst�vi� noiden p��llik�iden joukossa, joiden luokse
olemme l�hd�ss�? Herra on johdattanut minut n�ihin et�isiin
er�maihin viem��n sanaansa ja julistamaan nime�ns�, ja aivan arvoton
ja hy�dyt�n palvelija olisin, jos ep�r�itsisin l�hesty� niit�,
joita minut on valittu opettamaan. Ei, ei, �lk�� pelj�tk� mit��n.
Seuraattehan miest�, joka on Jumalan johtama ja H�nen viisaitten
aivoitustensa suojelema."

Korpraalia h�vetti vastustaa noin luottavaista intomielisyytt�,
ja h�n mukautui v�ltt�m�tt�myyteen. Yhdess� seurasivat molemmat
johtajaansa, joka oikealle tai vasemmalle k��ntym�tt� pian vei heid�t
pois varustuksen n�k�s�lt�. Noin puolitiess� sivuutti heid�n tolansa
pikku tiheik�n, ja sen suojassa n�ki l�hetyssaarnaaja kummasuksekseen
Kyyhkynsiiven, n�ht�v�sti taas valmistautuneena pyyntiretkelle. T�h�n
aikaan p�iv�st� oli nuorella soturilla tapana nukkua, mutta siin�
h�n nyt kuitenkin oli v�linpit�m�tt�m�sti katselemassa seuruetta.
H�nen s�vyst��n ei kukaan voinut aavistaa, ett� h�n tiesi mit��n
pahaa olevan tekeill�. Huomattuaan, ett� mehil�ispyyt�j� ei ollut
Pietarin saattolaisena, k��ntyi chippewa kylm�kiskoisesti pois
ja alkoi tarkastaa rihlapyssyns� piit�. Korpraali havaitsi h�nen
huolettomuutensa, ja se lis�si h�nen luottamustansa.




11. LUKU.

Verity�.


Notkossa n�kyi hajallaan melkoisen paljon villej�. Muutamat seisoivat
tai istuivat ryhmin�, haastellen vakavasti kesken��n, mutta useimmat
makasivat pitkin pituuttaan ruohikolla siin� veltossa levossa, joka
on intiaanisoturille kovin mieluinen. Pietarin saapuminen muutti
kuitenkin koko n�ytt�m�n. Jokainen kavahti jalkeille, ja l�heisist�
metsik�ist� parveili lis�� v�ke�, kunnes kaksi- tai kolmesataa
punanahkaista oli ker��ntynyt piiriksi valkoihoisten ymp�rille.

"Tuossa", sanoi Pietari tuimasti, luoden ynse�n silm�yksen etenkin
Tammenoksaan ja Ungqueen, "tuossa on teille vankeja. Menetelk��
heid�n suhteensa miten mielitte. Mit� niihin tulee, jotka ovat
rohjenneet ep�ill� uskollisuuttani, niin tunnustakoot he olevansa
valehtelijoita!"

T�m� ei ollut kovinkaan leppe� tervehdys, mutta villit ovat tottuneet
suoraan puheeseen. Tammenoksa n�ytti hiukan levottomalta, ja
Ungquen kasvot ilmaisivat pahastusta, mutta j�lkim�inen oli liian
taitava n�yttelij�, salliakseen vehkeilev�n sielunsa salaisuuksien
suurestikaan kuvastua muiden tarkkailtaviksi. Mit� koko v�kijoukkoon
yleens� tulee, n�kyi maalatuilla punertavilla kasvoilla hurjan ilon
leimahduksia. Kuului hyv�ksyv�� sorinaa, ja Variksensulka puhutteli
joukkoa, t�m�n saartaessa noin katalan juonen avuttomia ja vasta
puolittain s�ik�htyneit� uhreja.

"Veljeni ja nuoret mieheni voivat nyt n�hd�", haastoi pottawattamie,
"ett� heimottomalla p��llik�ll� on intiaanin syd�n. Jotkut
p��llikk�mme ovat ajatelleet, ett� h�n oli oleskellut liian
paljon muukalaisten parissa, unohtanut isiemme muistot ja k�ynyt
kuuntelemaan tiet�j�papin laulua. N�in ei ole asia. Pietari tuntee
polun, jota h�n kulkee. H�n tiet�� olevansa punanahkainen ja pit��
yankee-kansaa vihollisinansa. H�n on ottanut liian paljon p��nahkoja,
ett� niit� voisi lukea. H�n on valmis ottamaan lis��. T�ss� h�n antaa
meille kaksi. N�ist� vangeista valmistuttuamme h�n tuo meille uusia.
H�n toimittaa meille niit�, kunnes valkonaamoja on yht� v�h�n kuin
hirvi� heid�n omilla raivuupaikoillaan. Sellainen on Manitoun tahto."

L�hetyssaarnaaja ymm�rsi kaiken puhutun, ja muuttunut asema
tyrmistytti h�nt�. Ensi kertaa k�sitti h�n olevansa vaarassa. Niin
suuresti oli t�m� harras ja hyv�ntahtoinen kirkkonsa palvelija
tottunut antautumaan Kaitselmuksen huomaan, ett� omakohtaisten
k�rsimysten pelko harvoin vaikutti h�nen toimiinsa, vaikka h�n
olikin aina valmis my�nt�m��n, ett� taivaan tutkimattomat tiet
saattoivat sallia tapauksia, joiden oikeutusta ihmisj�rjen oli
mahdoton k�sitt��. Toisin oli korpraalin laita. H�n oli perehtynyt
punaihoisten taisteluihin ja enimmin tutustunut heid�n pahimpiin
puoliinsa, joten h�n aina ep�ili petosta kuten nytkin Pietarin
seuraan antautuessaan. H�n k�vi heti varovaiseksi ja �lysi
puolestakin ymm�rt�m�st�ns�, ett� h�n ja l�hetyssaarnaaja olivat
joutuneet uhkaavien vihollisten saarrokseen.

"Olemme osuneet jonkunlaiseen v�ijytykseen, pastori Amen",
huudahti korpraali aseitansa kalistellen, tarkastaessaan, ett�
ne olivat kunnossa, "ja nyt ovat hyv�t neuvot kalliit. Jos meit�
olisi nelj�, niin voisimme muodostaa neli�n; mutta n�in kahteen
mieheen on meid�n paras seist� selitysten ja toisen pit�� silm�ll�
oikeata sivustaa, samalla kun h�n luonnollisesti t�hystelee
koko rintamaa, ja sill�v�lin toinen ottaa huolekseen vasemman
sivustan ja tarkkailee samalla taakse. Asettakaa selk�nne tiukasti
minun selk��ni vasten ja ottakaa t�hystyksest� osallenne vasen
sivusta. Tiukempaan, tiukempaan, pastori hyv�; meid�n on seist�v�
tanakkoina kuin juurtuneet puut, voidaksemme v�h�nk��n kunnollisesti
puolustautua." H�mmennyksiss��n antoi l�hetyssaarnaaja korpraalin
omaksua tuon puolustusaseman, vaikka h�n tajusi sen hy�dytt�myyden
n�iss� oloissa. Korpraalin rivakka s�vy ja h�nen aseittensa kalina
pani piirin per�ytym��n muutamia askeleita, joten vangit saivat
hiukan liikkumatilaa ja heng�hdysaikaa. T�m� pikku muutos n�ytti
jonkunlaiselta menestykselt� ja rohkaisi suuresti korpraalia.
Alkoipa h�n ajatella mahdolliseksi per�ytymist�kin, joka olisi yht�
kunniallinen kuin mik��n voitto.

"Vakaasti nyt -- pit�k�� hartia hartiaa pastori vasten, ja ottakaa
vaari sivustastanne. Liikkeemme t�ytyy tapahtua vasemman sivustamme
kautta, ja kaikki riippuu sen pysytt�misest� selv�n�. Minun t�ytyy
antaa teille painettini, sill� te olette ihan vailla asetta, joten
taustani j�� aivan turvattomaksi."

"�lk�� ollenkaan ajatelko aseitanne, veli Flint", virkkoi
l�hetyssaarnaaja hiljaisesti; "ne olisivat joka tapauksessa
hy�dytt�mi� minun k�siss�ni, ja vaikka me olisimme musketeista
tehtyj�, eiv�t ne auttaisi t�llaista ylivoimaa vastaan. Minun
puolustuskeinojeni t�ytyy tulla ylh��lt�; panssarinani on usko ja
ainoana aseenani rukous. En ep�r�itse k�ytt�� j�lkim�ist� t�ss�
tilaisuudessa kuten aina muulloinkin."

S�ve�sti pyysi h�n sitte uteliaina tuijottelevia kuolemansa
tavottajia yhtym��n kansansa Suuren Hengen puhutteluun. Tottuneena
saarnaamaan ja rukoilemaan intiaanien keskuudessa heid�n omalla
kielell��n vetosi arvoisa pastori nyt voimallisesti heid�n
parempiin tunteisiinsa, anoessaan jumalallisen Kaitselmuksen
suojelusta itselleen ja vankitoverilleen. Samalla pyysi h�n armoa
ja siunausta kaikille vihollisilleen, onnistuneesti esitt�en
kristinopin jalointa periaatetta. Ensi kertaa el�m�ss��n tunsi nyt
Pietari tuollaisten lauselmien siveellisen kauneuden vaikutusta
sielussaan. H�nen mielenkiintonsa her�si, ja sen sijaan ett� olisi
kylm�kiskoisesti j�tt�nyt vangit surmaajien k�siin, j�i h�n piiriin
mit� huomaavaisimmin kuuntelemaan pappia, kun n�ki t�m�n toteuttavan
vaatimuksia, joita oli vastik��n pit�nyt mahdottomina.

Muut intiaanit eiv�t tunteneet kovinkaan syv�llist� vaikutusta
omituisesta n�ytelm�st�, mutta olivat taipuvaisia antamaan
l�hetyssaarnaajan lopettaa vetoamisensa -- toiset ihmetellen,
toiset ep�illen ja kaikkikin jossain m��rin ymm�ll�, mit�
kohtauksesta ajattelisivat. Siin� seisoi korpraali selk�
kumppaninsa selk�� vasten, musketti valmiina laukeamaan ja katsanto
tuiman j�nnittyneen�, sill�v�lin kun kuvan toisella puolella
l�hetyssaarnaaja ojennetuin k�sivarsin korotti ��nens� puhuttelemaan
n�kym�t�nt� olentoa. Merkillisen kohtauksen jatkuessa k�vi korpraali
kiihtyneeksi, ja ennen pitk�� kuului v�lip�iksi h�nenkin ��nens�,
joka antoi neuvoja ja rohkaisua hengenmiehen lauseitten lomassa.

"Antakaa tulla, pastori Amen", rohkaisi soturi. "Laukaiskaa uudestaan
-- te teette ihmeit�, ja niiden rintama horjuu! Viel� tuollainen
purkaus, ja sitte me vuorostamme siirrymme eteenp�in -- tarkatkaa
nyt! -- valmistautukaa marssimaan vasemman sivustan kautta niin pian
kuin syntyy kunnollinen aukko!"

Sit� kunnollista aukkoa ei kuitenkaan koskaan tullut. Vaikka villit
olivat kummastuksissaan, eiv�t he suinkaan olleet s�ik�htyneit�
eiv�tk� v�h��k��n ajatelleet vankiensa s��st�mist�. P�in vastoin
oli nyt ylip��llikk�n� toimiva Karhunliha aivan levollinen ja
kuunteli l�hetyssaarnaajan puhetta vain odottaen jotakin heikkoutta
ilmenev�ksi siin�. Mutta korpraalin kiihtymys tuotti pian k��nteen.
H�nen yritt�ess��n "vasenta sivustaliikett�" murtui h�nen
puolustusasentonsa, ja kun h�n ei saanut mit��n apua yh�ti hartaaseen
rukoukseen vaipuneelta pastorilta, huomasi h�n �kki� olevansa
piiritetty ja riisuttu aseista. Siit� silm�nr�p�yksest� alkaen muutti
korpraali menettelytapaansa. Niin kauvan kuin h�n oli ollut aseissa
ja verrattain vapaana, oli h�n ajatellut vain vastarintaa; nyt h�n
alistui kohtaloonsa ja ker�si kaiken p��tt�v�isyytens�, kest��kseen
vankeutensa vaiheet sellaisella tavalla, ett� siit� ei koituisi
mit��n h�pe�� h�nen rykmentilleen. Kolmatta kertaa oli korpraali
Flint nyt intiaanien vankina, ja h�n tiesi pid�tt�jiens� luonteen.
H�nen aavistuksensa eiv�t olleet suinkaan mieluisia, mutta h�n tahtoi
miehekk��n urheasti kohdata sen, mit� ei voitu auttaa.

Kaiken aikaa oli pastori Amen pitkitt�nyt rukoustansa niin hartaasti,
ett� h�n ei tiennyt mit��n korpraalin neuvoista ja ymp�rill��n
tapahtuneesta pikku rynnistyksest�. Keskeytt�m�tt�m�sti sai h�n
omalla tavallaan lopettaa sielunsa vahvistamisen ja istuutui sitte
rauhallisesti p�lkylle, jolle voittajat olivat aikaisemmin asettaneet
korpraalin.

Aika oli tullut p��llik�iden ryhty� toteuttamaan aikeitansa.
Tarkkaavaisena oli Pietari kuunnellut ylev�� puhetta ja katsoi nyt
tarpeelliseksi tehd� muutamia huomautuksia, jotka h�nen luullakseen
saattoivat her�tt�� johtavissa p��llik�iss� samaa harrastusta kuin
h�nkin oli tullut tuntemaan.

"Veli tiet�j�mies", virkkoi salaper�inen p��llikk�, vet�ytyen
l�hemm�ksi l�hetyssaarnaajaa Karhunlihan, Variksensulan ja parin muun
saattamana, "sin� olet haastellut valkonaamain Suurelle Hengelle.
Me olemme kuulleet sanasi ja pid�mme niit� hyvin�. Ne ovat hyvi�
sanoja miehelle, joka on l�htem�isill��n tuntemattomiin maihin
johtavalle polulle. Sinne on meid�n kaikkien ment�v� aikanaan, ja
v�h�n on v�li�, milloin se tapahtuu, vaikka me emme luullakseni
kaikki kulje ihan samaa polkua ja samaan paikkaan. Veli, sin� saat
pian tiet��, miten Manitou on j�rjest�nyt kaikki tulevaiset olot.
Sin� ja yst�v�si, t�m� kansansa soturi, kuljette sen pitk�n polun
yhdess�. On mukavaa veljelleni, ett� h�nell� on mets�st�j� mukanaan;
taival on pitk�, ja h�nen tulee n�lk� ennen kuin p��see perille.
T�m� soturi osaa k�ytt�� muskettia, ja me hautaamme h�nen aseensa
h�nen kanssaan. Mutta ennen kuin l�hdet t�lle matkalle, jolta
yksik��n ei koskaan palaja, tahdomme viel� kuulla sinun puhuvan
siit�, mink�t�hden mielest�si olisi v��rin meid�n toimittaa sinua
sille pime�lle polulle. Mink�t�hden ei se olisi Suuren Hengen tahto,
kun meill� kahdella eriv�risell� rodulla tulee liian ahdas n�ill�
mets�stysmailla?"

Siten sai heimoton p��llikk� toimitetuksi l�hetyssaarnaajalle
viimeisen tilaisuuden puhua henkens� s��st�misen puolesta, sill�
kerran per�ydytty��n suunnitelmastaan kaikkien valkoihoisten
tuhoamiseksi oli h�n tullut yh� taipuvaisemmaksi my�nt�m��n
valkoihoisten k�sityksiss� olevan oikeata ja ajattelun arvoista,
joten heit� ei sopinut kaikkia kohdella armottoman sodank�ynnin
kannalta. Toivottomasta asemastaan huolimatta l�mpeni kunnon pastori
kaunopuheisesti selitt�m��n kristinopin suuria totuuksia, ja yh�
enemm�n varmistui Pietari siit�, ett� h�nen oli ryhdytt�v� vakavasti
tutustumaan niihin, sill� h�nen mietiskelev�ss� luonteessaan oli
totuudenhaku vaikuttavana piirteen�. Mutta h�n n�ki hyvin, ett�
enemmist� lopultakin oli hengenmiehen s��st�mist� vastaan.

Johtavien p��llikk�jen astuessa sivulle lyhyeen neuvotteluun ei h�n
yhtynyt joukkoon, ik��nkuin olisi h�nen mielest��n asia ollut selv�.
Pari p��llikk�� lausui kyll� ep�ilyksi� tiet�j�papin surmaamisesta,
mutta muut olivat entisell� kannalla. Ungque sai toimekseen ilmottaa
neuvottelun tuloksen vangeille. Muuan poikkeus kuitenkin p��tettiin
l�hetyssaarnaajan hyv�ksi. H�nen ylev�st� esiintymisest��n oli
nimitt�in seurauksena, ett� h�net oli yhteisen sopimuksen mukaan
viet�v� v�h�n matkan p��h�n tiheikk��n ja siell� kiduttamatta
surmattava. Erityiseksi kunnioituksen osotukseksi sovittiin my�s,
ett� h�nelt� ei nyljett�isi p��nahkaa.

Mieliss��n astui K�rpp� l�hetyssaarnaajan eteen.

"Nyt on aika valkonaamain tiet�j�papin l�hte� tapaamaan kansansa
henki�, jotka ovat menneet h�nen edell��n", huomautti h�n hiukan
ivallisesti.

"Kyll� ymm�rr�n", vastasi l�hetyssaarnaaja, tovissa tointuen t�m�n
ilmotuksen tuottamasta j�rkytyksest�. "Hetkeni on tullut. Olen
pannut henkeni alttiiksi siit� asti kun ensi kertaa astuin t�lle
pakanaseudulle, ja jos on Luojan tahto, ett� minun pit�� nyt kuolla,
niin n�yrryn siihen s��nn�kseen."

Ungque vei kumppaniensa keralla l�hetyssaarnaajan telotuspaikalle ja
antoi h�nen lausua viimeisen lyhyen rukouksen, jossa h�n v�risev�ll�
��nell� pyysi taivaan armoa murhaajilleen. Heimoton p��llikk� oli
rauhattomasti hiipinyt siksi l�helle, ett� kuuli nuo sanat. Heti kun
l�hetyssaarnaajan ��ni mykistyi, painoi Pietari p��ns� alas ja astui
pois. H�n oli voimaton sammuttamaan sytytt�m��ns� tulta, mutta n�ky,
joka olisi viel� �skett�in ilahuttanut h�nen silmi�ns�, oli h�nelle
nyt liian tukala. H�n kuuli tomahawkin iskun, joka halkaisi uhrilta
p��n, ja vapisi kiireest� kantap��h�n. Sellainen heikkous ei ollut
ennen yll�tt�nyt h�nt�. Telottajat kaivoivat heti haudan ja peittiv�t
n�yr�n hengenmiehen silpomattomana paikalle, mihin h�n oli kaatunut.

Korpraali Flint oli j�tetty istumaan p�lkylleen, sillaikaa kun
l�hetyssaarnaaja oli kohdannut verisen kuolemansa. H�n tajusi
t�ydellisesti asemansa kamaluuden ja kumppaninsa kohtalon. Mutta
vastik��n osottamastaan maltillisuudesta huolimatta olivat intiaanit
nyt veren makuun p��sty�ns� tulemassa kiihdyksiin. Johtavat
p��llik�t saivat julmemman ilmeen, ja nuoret miehet alkoivat osottaa
samanlaista k�rsim�tt�myytt� kuin harjaantumaton penikka ilmaisee
ensin vainutessaan riistaa. Ne olivat pahaenteisi� merkkej�, ja vanki
tajusi ne selke�sti.

Kenties ei olisi ollut mahdollinen l�yt�� kahta tunteiltaan niin
erilaista miest� kuin l�hetyssaarnaaja ja korpraali olivat t�n�
viimeisen� maallisen vaelluksensa hetken�. Pastori Amen kuoli
n�yr�sti k�ytt�en esimerkkin��n Lunastajaansa, joka rukoili
anteeksiantoa vihamiehilleen, syd�n pelkk�� s��li� tulvillaan,
kun sit�vastoin korpraali ei ajatellut mit��n muuta kuin kostoa.
Pelastuksen tiesi h�n mahdottomaksi, mutta h�nen mielens� teki
kukistua niinkuin h�nen k�sityksens� mukaan soturin tuli -- kuolla
kaatuneitten vihollisten keskell�.

N�inkin vakavana hetken� tunsi h�n pikku kunnianhimoa. H�n oli
kuullut leiritulien ��ress� ja varustuksissa, niin monia kertomuksia
intiaanien k�siin joutuneiden soturien sankaruudesta, ett� h�nen
mieless��n alkoi v�ikky� halu piirt�� oma nimens� noiden urhojen
luetteloon. Mutta totuuden nimess� on lis�tt�v�, ett� korpraalin
vallitsevana vaikuttimena oli sisukas toivo saada kostetuksi
kohtalonsa vihamiehilleen niin tuntuvasti kuin mahdollista. Siihen
tarkotukseen kohdisti h�n kaikki ajatuksensa sen puolen tunnin
aikana, mink� p��llik�t neuvottelivat h�nen surmaamistavastaan.
Sill�v�lin Ungque valmisteli korpraalia l�hestyv��n kohtaloonsa.

Korpraali oli puutteellisesti perehtynyt intiaanien kieleen, mutta
j�nnitys teritti h�nen kykyj��n, ja K�rp�n s�ve�, vitkallinen ja
harkittu puheentapa my�s osaltaan edisti h�nen ymm�rryst��n. Tiet�en
ennakolta, ett� mit��n armoa ei ollut odotettavissa, kykeni h�n
n�ytt�ytym��n aivan j�rkkym�tt�m�n� ja vastaamaan ihan tyynesti.

"Intiaanit", haastoi kunnon Flint kaikuvalla ��nell�, "siin� te kyll�
piirit�tte minua, ja minut on saatu vangiksi -- mutta jos meit�
olisi ollut edes plutoona, niin ei se olisi tainnut k�yd� aivan
yht� huokeasti laatuun. Ei ole suurikaan voitto kolmensadan soturin
nujertaa yksin�inen mies. Pastoria en ota ollenkaan lukuun, sill�
h�n ei vilkaissut taakse eik� sivulle. Saisinpa vain puolisen tuntia
peitota teit� puolenkaan entisen komppaniani kanssa, niin ettep�
paljoakaan rehentelisi. Mutta sille ei nyt mahda mit��n; tehk�� vaan,
niinkuin hyv�ksi n�ette. En min� suosiotanne pyyd�."

Vaikka vastaus tulkituin enemmist�lle hyvin vaillinaisesti, her�tti
se melkoista ihailua. Intiaanien silmiss� esiintyy sankarillisena
esimerkkin� mies, joka kykenee niin vakaasti katsomaan kuolemaa
silmiin. Hyv�ksyv�� sorinaa kuului ymp�rilt�, ja K�rpp�� pyydettiin
salavihkaa koettelemaan vankia pitemm�lti, jotta n�ht�isiin, miss�
m��rin h�n kykeni s�ilytt�m��n s�vyns�.

"Niin, me olemme intiaaneja", alotti j�lleen Ungque niin n�yr�n
n�k�isen� ja niin lakealla ��nell�, ett� vieras olisi saattanut
luulla h�nen lohduttelevan vankia eik� yrittelev�n pelottaa t�t�. "Se
on totta. Me emme ole muuta kuin k�yhi�, tiet�m�tt�mi� intiaaneja. Me
osaamme ainoastaan kiduttaa soturivankejamme intiaanien tapaan. Nyt
tahdomme kiduttamisella todistaa, ett� sin� olet l�pikotaisin mies.
Me kidutamme sinua niin kire�sti, ett� sin� k�rsimyksill�si saat
nuoret miehemme ep�ilem��n, tokko �itisi olikaan squaw, koska sinussa
ei ole mit��n naisellisuutta. Me teemme sen omaksi kunniaksemme
kuten sinunkin. Meille on kunniaa sellaisen vangin saamisesta, sinun
kunnianasi on olla sellaisena vankina. Me toimimme parhaamme mukaan.
Veli, on jo jokseenkin aika alottaakin. Kidutus kest�� kauvan. Meid�n
ei sovi antaa tiet�j�papin p��st� liian kauvas edelle polulla, joka
johtaa --"

T�ss� sattui mit� odottamattomin keskeytys, joka tehokkaasti
tyrehdytti Ungquen kaunopuheisuuden. Halutessaan vaikuttaa vankiinsa
l�hestyi villi h�nen k�sivartensa ulottuville, omistaen kaiken
huomionsa niihin sanoihin, joilla toivoi saavansa kidutettavan
vapisemaan. Korpraali vuorostaan piti katseensa tiukasti t�hd�ttyn�
puhujaan, ik��nkuin lumoten h�net tuijotuksellaan. Valppaana vaanien
tilaisuutta h�n sieppasi K�rp�n vy�st� tomahawkin ja iski h�net
kuoliaaksi jalkoihinsa. T�h�n tyytym�tt� rynt�si vanha soturi
nyt eteenp�in, huitoen oikealle ja vasemmalle, ja sai pahasti
haavotetuksi kuutta tai kahdeksaa intiaania, ennen kuin h�net j�lleen
pid�tettiin, tehtiin aseettomaksi ja sidottiin.

Moni "hugh" ja muu ihailun huudahdus onnitteli t�t� ep�toivoisen
miehuuden n�ytett�. K�rp�n ruumis kannettiin pois ja haudattiin, ja
haavotetut vet�ysiv�t saamaan hoitoa vammoilleen. L��h�tt�en lep�si
korpraali rajuista ponnistuksistaan ja lujasti kytkettyn�, sillaikaa
kun johtavat p��llik�t sopivat lopullisesta menettelyst�. Ungquella
oli harvoja yst�vi�; kukaan ei h�nt� suuresti surrut, ja jotkut
olivat suorastaan hyvill��nkin h�nen kohtalostaan. Mutta voittajien
arvo vaati, ett� vangille oli urotekonsa johdosta keksitt�v� mit�
parhain kosto. Viimein p��tettiin alistaa h�net salkokokeeseen. T�m�
pannaan toimeen siten, ett� kaksi l�hekk�in kasvavaa puuta karsitaan
ja taivutetaan likitysten; uhri kiinnitet��n sitte molempiin
runkoihin, milloin ojennetuista k�sivarsistaan, milloin jaloistaan
tai muusta ruumiinosasta. Kumpainenkin salko p��stet��n sitten
yhtaikaa nousemaan taivutetusta asennostaan. Kidutettu luonnollisesti
kohoaa maasta ja riippuu j�senist��n niin kire�sti pingotettuna, ett�
tuska on mit� kamalin.

Tammenoksa l�hestyi nyt korpraalia, antaakseen h�nen tiet��, kuinka
suuri kunnia oli h�nelle varattu. Korpraali ei h�nen haastetustaan
paljoakaan k�sitt�nyt, mutta tajusi kuitenkin salkojen valmistelun ja
Tammenoksan viittaukset niihin. Kylm� hiki kihoili h�nen otsalleen,
sill� niin lujaluontoinen kuin h�n olikin, n�ki h�n joutuvansa
k�rsimyksiin, joita inhimillinen urheus tuskin kykeni siet�m��n.
T�llaisessa tilanteessa ja siin� mielialassa h�n turvausi usein
kuulemaansa keinoon, josta arveli nyt voivan olla apua. H�n tahtoi
siin� m��rin s�tti� ja pilkata villej�, ett� joku heikompi heimon
j�sen �rsyttyisi surmaamaan h�net paikalla.

Parhaansa pani kunnon korpraali noiden hirvitt�vien valmistusten
tapahtuessa h�nen n�kyviss��n, kunnes h�nen oli pakko pys�hty�
pelk�st� heng�styksest�. Mutta koko parjaustulva her�tti vain suurta
ihailua villeiss�. Tosin oli siin� totuuksia, joita oli tukala
kuulla, ja kun niit� tulkittiin nuorille miehille, eiv�t n�m� voineet
olla uhkaavasti mutisematta. Mutta vangin sankaruus sai samalla
yh� suurempaa loistoa, ja vainoojat malttoivat korpraalin kovaksi
onneksi odottaa, kunnes n�kisiv�t h�nen esiintymisens� ratkaisevassa
koetuksessa. Tammenoksa lausui h�nelle tyynesti hyv�ksymisens�
noin rohkeasta puheesta ja hyv�st� haukkumistaidosta, syd�nnytt�en
tuskastuneen korpraalin uudestaan syyt�m��n suun t�ydelt� herjauksia,
joista toiset osuivat niin myrkyllisiksi, ett� useat k�det
kouraisivat puukkoja ja tomahawkeja, ja muuan jo j�nnitti nuolen
jouseensa. Silm�kulmiensa rypistyksell� sai Karhunliha kuitenkin
suoranaisen v�kivallan estetyksi.

Korpraalin tarmokkaat ponnistukset jouduttivat valmistuksia, ja pian
asetettiin h�net kahden taivutetun puun v�liin, jotka oli latvasta
tiukennettu likekk�in vitsaksilla. Vangilta sidottiin lujasti
ranne kumpaisenkin puun latvaan, ja asema k�vi korpraalille nyt
niin vakavaksi, ett� h�n ei voinut en�� haaskata sanojaan. Kylm�t
hikikarpalot palasivat, ja monta tuskallista katsetta loi sotaurho
kataliin valmistuksiin. H�n sai kuitenkin pysytyksi j�rkkym�tt�m�n
n�k�isen�, ja kun kaikki oli selvill�, ei yksik��n katsoja voinut
havaita, mik� kauhistuksen kammo kouri uhrin syd�nt�. Kuolemaa ei
h�n suurestikaan pelj�nnyt, vaan k�rsimyksi�. Muutamassa minuutissa
tiesi h�n tuskan k�yv�n siet�m�tt�m�ksi, n�kem�tt� mit��n toivoa
olemassaolonsa pikaisesta p��ttymisest�. Mies saattoi kitua
tuntikausia t�llaisessa asemassa.

Sill� hetkell� elpyiv�t lapsuuden opetukset kovettuneen miehen
povessa, ja h�n muisti olennon, joka kuoli h�nen kuten muunkin
ihmisrodun t�hden puuhun kytkettyn�. H�nen oman telotuksensa
n�enn�inen samanlaisuus johtui h�nen mieleens� ja tuotti my�h�ist�,
mutta heikkoa muistelua niist� ohjauksista, jotka olivat menett�neet
enimm�n tehonsa leirien mellastuksissa ja jumalattomuudessa. H�nen
sielunsa ponnistausi saamaan huojennusta silt� taholta, mutta tilanne
oli liian j�nnitt�v�, p��st��kseen sit� kohoamaan niin korkealle yli
arkiolon tason.

"Valkonaamainen soturi", virkkoi Tammenoksa, "me katkaisemme nyt
vitsapunokset. Sitten olet siell�, miss� urhoollinen tarvitsee
kaiken uljautensa. Jos olet luja, niin me kunnioitamme sinua; jos
olet heikko ja kirut, niin nuoret miehemme nauravat sinulle. T�m� on
intiaanien tapa."

Samassa teki Karhunliha merkin, ja muuan soturi kohotti
tomahawkinsa, sivaltaakseen poikki pid�kkeet. H�nen k�tens� oli
juuri laskeutumassa, kun kuului rihlapyssyn laukaus, ja sinerv�
savun p�ll�hdys kohosi tiheik�st� l�helt� sit� paikkaa, miss�
mehil�ispyyt�j� ja korpraali itse olivat kauvan lymynneet ensim�isen
neuvottelun aikana. Tomahawki putosi vauhdikkaasti, vitsakset
katkesivat, ja puut lenn�htiv�t ilmaan niin rajusti, ett� uhkasivat
rev�ist� uhrin k�det irti kainalokuopista.

Intiaanit kuuntelivat, odottaen kirkauksia ja �hk�yksi�; he
tuijottelivat n�hd�kseen vankinsa v��ntelehtiv�n. Mutta he pettyiv�t.
Siin� riippui ruumis, k�sivarret suoristuneina, yh� pit�en salkojen
latvoja taivuksissa, mutta el�m�n merkki�k��n ei n�kynyt. Kapea
verijuova tiukkui alas otsalta, ja sen yl�puolella n�kyi tuskin
huomattava luodin reik�. P�� oli retkahtanut eteenp�in ja hiukan
toiselle olalle. Korpraali oli yst�v�llisen laukauksen avulla
pelastunut kidutuksesta.

Intiaanille on omien vammojensa kostaminen niin luonnollista, ett�
p��llik�t eiv�t ilmaisseet kummastusta tai pahastusta korpraalin
kuolintavasta. Tosin her�tti se hiukan pettymyst�, vaan ei
suuttumusta, koska oletettiin, ett� joku vangin �sken haavottamista
miehist� oli raivostuksissaan t�ten palkinnut omakohtaisesti
kipunsa. Mutta t�ss� intiaanit erehtyiv�t. Hyv�� tarkottava ja
kuolettava luoti, joka s��sti korpraalilta tuntikausien tuskat,
tuli Kyyhkynsiiven suopeasta k�dest�, ja se palvelus olikin t�lle
todellista uhrautumista. H�nen oli nimitt�in sen takia livistett�v�
tiheik�st� niin joutuin, ett� n�ki pakolliseksi j�tt�� perim�tt�
Ungquen p��nahan, johon h�nen halunsa hehkui.

Menetetty��n toiveensa vangin pakottamisesta tunnustamaan
heikkoutensa alkoivat intiaanit neuvotella uusista toimenpiteist�.
Kyseltiin Pietaria, mutta t�t� ei n�kynyt miss��n. Tammenoksa arveli
salaper�isen p��llik�n l�hteneen paalumajaan hankkimaan loputkin
p��nahat, ja koko parvi katsoi tarpeelliseksi rient�� h�nen avukseen
ja kahakan kunniasta osallisiksi. J�tt�en korpraalin ruumiin mets��n
riippumaan l�ksiv�t villit matkalleen, kaikki jo kovin kiihdyksiss��n
aamup�iv�n verisist� toimista. Jonkunlaista j�rjestyst� pidettiin
kuitenkin voimassa; kukin p��llikk� johti omaa joukkuettansa
itsen�isesti, mutta suunnilleen m��r�tty� tolaa my�ten. Karhunliha
toimi ylip��llikk�n�, jonka ohjeita muut jokseenkin kuuliaisesti
noudattivat. Ryhm�t katosivat eri suunnille, kunnes herttaisen
l�hteen ��rell� avautuva vehmas notko oli autiona. Vajaassa puolessa
tunnissa ker��ntyi koko joukko Hunajalinnan ymp�rille, pysytellen
kuitenkin pyssynkantaman ulkopuolella. Saapuessaan julisti kukin
parvi l�sn�olonsa huikkauksilla, joiden piti olla merkinantoina
ja samalla her�tt�� kauhua piiritettyjen syd�miss�. Ainoatakaan
olentoa ei n�kynyt paalutuksessa tai sen l�hettyvill�. Portti oli
teljetty, kuten ovet ja ikkunatkin, osottaen v�en valmistautuneen
puolustukseen; mutta asukkaat olivat piiloutuneet. Pietariakaan
ei n�kynyt. H�n saattoi olla vankina, tai kenties ei h�n ollut
tullutkaan t�lle suunnalle. Mahdollista oli my�s, ett� h�n hiipi
jossakin l�hist�ll� vakoojana.

Intiaanien sodank�ynti on aina salak�hm�ist�. Harvoin rohkenevat
Amerikan alkuper�iset asukkaat ryhty� avoimeen rynn�kk��n mit��n
varustettua paikkaa vastaan, olkoon se miten pieni ja heikko
tahansa. Karhunliha kokosi johtavat p��llik�t, ja melkoisen tovin
neuvoteltuaan he p��ttiv�t yritt�� apukeinonaan tulta. Ainoana elon
merkkin� oli majassa Kennon toisinaan kajahteleva kiivas haukunta;
kaikki oli n�k�j��n tiukasti teljetty�, ja oli mahdoton sanoa,
milloin tai mist� saattoi singahtaa luoti varomattoman p��n menoksi.
Tammenoksa parin muun urhon kannattamana otti kuitenkin sytytt��kseen
rakennukset tuleen. T�m� tapahtui l�hestym�ll� keitti�t�, livahtaen
puulta puulle niin joutuisasti ja s��nn�tt�m�sti, ett� t�ht�yksen
t�ytyi h�mmenty�. T�ll� tavoin saapuivat he turvallisesti keitti�n
hirsikatoksen suojaan. Siell� paloi tulikin, sill� p�iv�llisruoka oli
v�h�� aikaisemmin pantu kiehumaan. Intiaanit varustausivat nuolilla
ja lastuilla, ja pian alkoivat he lenn�tell� roihuavia ammuksiansa
majan katolle. Nuoli toisensa j�lkeen osui maaliin, ja ennen pitk��
loimusi katto ilmi tulessa.

Riemukas kiljunta nousi kaikkialta ahoilta. Puu oli kuivaa ja hyvin
vire�sti palavaa. K�vi tuuli, ja puolessa tunnissa leimusivat liekit
Hunajalinnan joka kohdasta. Kenno alkoi ulista yh� surkeammin.
Viel�k��n ei mit��n ihmisolentoa n�ytt�ytynyt. Katto sortui, ja
villit heristiv�t korviaan kuullakseen uhriensa kiljahdukset.
Pian loikkasi hirve�sti valittava koira puolipalaneena kattonsa
menett�neen sein�n reunalle ja siit� alas paaluaidan sis�puolelle.
Luoti lopetti sen vaivat samassa kun se putosi maahan. Karhunliha
antoi nyt merkin, ja tehtiin yleinen hy�kk�ys. Mik��n pyssy ei heit�
vastustanut, ja satakunta oli seuraavassa hetkess� paalutuksen
��ress�. Kaikkien ihmeeksi havaittiin portti vain kiinni vedetyksi,
vaan ei teljetyksi. Rynn�ten sis�lle l�iv�t villit majan oven auki
ja katselivat sis�puolella roihuavaan ahjoon. Joukko ehti juuri
parahiksi, n�hd�kseen viel� Le Bourdonin j�re�tekoisten huonekalujen
ja yksinkertaisten varastojen j��nn�ksi� tulessa, mutta ihmisruumista
ei miss��n havaittu. Hankittiin seip�it� ja kiskottiin hajalle
kek�leetkin, mutta etsiminen oli turhaa. Ilmeisesti ei yksik��n
valkoihoinen ollut menett�nyt henke�ns� majassa. Silloin valkeni
villeille totuus: Le Bourdon ja h�nen yst�v�ns� olivat ajoissa
oivaltaneet vaaransa ja paenneet majan ollessa vartioitsemattomana
aamup�iv�n verisen n�yt�ksen aikana!




12. LUKU.

Kaksi auttajaa.


L�hetyssaarnaajan kuoleman johdosta oli Pietari, kuten sanottu,
saanut niin voimallisen her�tyksen, ett� h�n tahtoi v�ltt�m�tt�m�sti
l�hemmin tutustua rauhallisten valkoihoisten el�m�nk�sityksiin ja
heid�n opetuksiinsa Suuresta Hengest� ennen kuin tuotti toiminnallaan
uusia peruuttamattomia tekoja. H�nen l�himm�ksi p��m��r�kseen tuli
pelastaa koko Hunajalinnan perhekunta. Rauhattoman mielenkuohun
vallassa kiirehti h�n paalumajaan ja keskeytti sik�l�iset huolettomat
askareet �killisell� viestill��n. Oli kiireimmiten toimitettava
kaikki kanoottiin, koska nyt oli hetki "l�hte� polulle, joka johti
valkoihoisten maahan".

"Mit� on tapahtunut, Pietari?" kysyi mehil�ispyyt�j� havahtaen
seisaalle. "Sin� tulet kuin juoksija, joka rynt�� tuomaan
tuhosanomaa."

"Yl�s ja pois, min� sanon. Turha puhua nyt. Pankaa kanoottiin kaikki
mit� voitte, ja melokaa virralle niin joutuin kuin mahdollista."

Ei k�ynyt erehtyminen Pietarin s�vyst�. Mehil�ispyyt�j� n�ki
hy�dytt�m�ksi kysell� enemp�� tuollaiselta miehelt� ja sellaisena
hetken�, ja h�n kutsui Gershomin avukseen.

"P��llikk� varoittaa meit� heti l�htem��n", virkkoi h�n, yritt�en
n�ytt�� levolliselta, jotta naiset eiv�t suotta s�ik�htyisi, "ja
mit� h�n neuvoo, se meid�n on parempi tehd�. Sek� Kyyhkynsiipi ett�
h�n ovat jo aikaisemmin antaneet minulle vihi� vaarasta; �lk��mme
siis menett�k� aikaa, vaan lastatkaamme kanootit ja tehk��mme h�nen
kehotuksensa mukaan."

Gershom suostui vastustelematta, ja tuotapikaa olivat kaikki
ty�ss�. Kumpainenkin kanootti oli jo useita p�ivi� ollut varustettu
ruokavaroilla pikaisen paon varalle. Tarvitsi vain lis�t� sellaisia
kapineita, jotka olivat liian kallisarvoisia ja v�ltt�m�tt�mi�
hylj�tt�viksi. Puoli tuntia ahersivat Le Bourdon ja Gershom kuin
henkens� edest�. Valmistusten p��tytty� neuvoi Pietari sulkemaan
kaikki aukot ja portin sek� j�tt�m��n sis�puolelle koiran. T�ten
voittivat pakolaiset aikaa villien tarpeettomasti varustautuessa
rynt��m��n majaa vastaan.

Juuri kun kanootit oli saatu lastatuiksi, saapui Kyyhkynsiipi.
H�n ilmotti koko lauman olevan liikkeell� ja varmaankin ehtiv�n
lehtoon kymmenen minuutin kuluessa. Kietaisten k�sivartensa
Margeryn hennolle vy�t�r�lle Le Bourdon melkein kantoi h�net omaan
kanoottiinsa. Gershomilla oli pian Dorothy pikku venosessaan,
sill�v�lin kun Pietari astui siihen alukseen, jonka omistusoikeuden
h�n oli ik��nkuin perinyt korpraalin ja l�hetyssaarnaajan kuoleman
kautta. Kyyhkynsiipi j�i j�ljelle, toimiakseen vakoojana, ensin
huomautettuaan Pietarille, mihin suuntaan oli paras kulkea. Ennen
kuin chippewa pujahti vesaikkoon, jossa aikoi piileksi�, ilmotti h�n
merkill�, ett� villiparvi oli jo n�kyviss�.

Le Bourdonin syd�n salpautui h�nen kuullessaan, kuinka l�hell�
viholliset olivat. Pelastus n�ytti h�nest� mahdottomalta,
ja h�n pahotteli nyt, ett� oli luopunut �skeisen asuntonsa
puolustusneuvoista. Virran juoksu oli hyvin hidas runsaan penikulman
taipaleella siit� kohdasta alkaen, ja sitte oli tulossa eteen
soukkenema, josta ei voinut p��st� osittain purkamatta kanootteja,
ja se aiheuttaisi v�hint�in tunnin viivytyksen. Olisi siis tuskin
mahdollista kanoottien pyrki� alas virtaa pakoon niin suurelta
takaa-ajajien joukolta. Pietari tiesi t�m�n yht� hyvin kuin
mehil�ispyyt�j�kin, eik� h�n aikonutkaan toimittaa uusia yst�vi�ns�
niin ep�toivoiselle matkalle. Kyyhkynsiipi oli lyhyesti ilmottanut
h�nelle t�rke�n tiedon heid�n viimeist� kertaa astellessaan
kanootteja kohti, ja h�n oli p��tt�nyt k�ytt�� sit�. Asettuen
siis omalla kanootillaan johtamaan meloi Pietari _yl�s_ virtaa,
p�invastaiselle suunnalle kuin oli luonnollista arvella pakolaisten
l�hteneen. Kaiken aikaa pysytteli h�n niin l�hell� �yr�st�, ett�
kanoottien t�ytyi jokseenkin turvallisesti s�ily� piilossa niilt�,
jotka l�hestyiv�t virran vartta etel�isell� rannalla.

Aikaisemmin on mainittu, ett� paaluaitaa varten oli hakattu puut
suolta jonkun matkan p��ss� mehil�ispyyt�j�n asunnon yl�puolella. Ne
olivat kasvaneet l�hell� vesirajaa, joten p�lkkyj� oli ollut mukava
sielt� uittaa m��r�paikkaansa. Monien kaadettujen puiden pihkaiset
ja kauvan lehti�ns� s�ilytt�v�t latvukset olivat j��neet osittain
rannalle ja osittain virtaan. Pit�en hyv�n lymypaikan tarvista
luultavana oli Kyyhkynsiipi niin taitavasti j�rjestellyt useita
latvuksia, ett� niiden alle saattoi sovittaa kanootteja t�ydelliseen
piiloon, oksien ja �yr��n lomaan.

Niin pian kuin kanootit olivat p��sseet niemekkeen taakse, mist�
vesiper�inen r�me alkoi, ei ollut en�� pelkoa mink��n villin
l�hestymisest� maan puolelta, ja Pietari tunsi suurta huojennusta
siit�, ett� seurue oli ainakin toistaiseksi turvassa. Tovin kuluttua
olivat kaikki kanootit varsinaisessa k�tk�ss��n.

"T�m� on hyv� paikka", huomautti suuri p��llikk� kaikkien
pys�hdytty�. "Parasta on kuitenkin olla varovainen. T�ytyy varoa
j�tt�m�st� j�lki� maalle niin paljon kuin mahdollista. Nyt min�
l�hden puhuttelemaan p��llik�it�. Tulen sittemmin takaisin. Te j��tte
t�nne. Hyv�sti."

"Maltas, Pietari -- sana viel�, ennen kuin eri�mme", sanoi
mehil�ispyyt�j�. "Jos n�et pastorin tai korpraalin, niin olisi hyv�
mainita heille, miss� me olemme, sill� nyt on arveluttavaa hajaantua."

Pietari n�ytti totiselta ja murheelliseltakin. H�n ei vastannut
kokonaiseen minuuttiin. Sitte sanoi h�n matalalla, hillitetyll�
��nell�:

"He eiv�t en�� koskaan tied� mit��n. Ne molemmat valkonaamat ovat
kuolleet."

"Kuolleet!" huudahtivat kaikki yhteen suuhun. "Juuri niin, intiaanit
tappoivat heid�t. Aikoivat tappaa teid�tkin -- sent�hden min� juoksin
pois. N�in tiet�j�papin kuolevan. Mit� ajattelet, Kukka? Mit�
ajattelet, Bourdon? Se mies kuoli ja pyysi Suurta Henke� tekem��n
hyv�� intiaaneille!"

"Sen voin uskoa, Pietari", sanoi mehil�ispyyt�j� j�rkytettyn�, "sill�
h�n oli hyv� mies, ja sellaisia ovat meid�n kristilliset lakimme,
vaikka harvat niit� tottelevat".

"Minun t�ytyy kuulla niist� tytt�relt�ni", virkkoi p��llikk�
ny�k�ten Margerylle, puristi mehil�ispyyt�j�n k�tt� yst�v�llisesti
ja l�ksi. H�n ei k�vellyt suolle, vaikka se olisi riitt�v��
varovaisuutta noudattaen k�ynyt laatuun, vaan astui virtaan ja
seurasi uoman reunaa, tiet�en veden j�ljett�m�ksi. My�sk��n ei
Pietari suunnannut kulkuansa suoraan majaa kohti, josta savupilvet
nousivat korkealle puiden latvojen yli, vaan eteni yl�s virtaa,
kunnes saapui soveliaalle kohdalle, teki keve�st� puvustaan mytyn
ja ui Kalamazoon poikki, pidellen vaatteitansa toisessa k�dess��n
koholla. Vastap�isell� rannalla h�n hiipi suon yl�reunaan ja pukeutui
siell� j�lleen. Ahoille p��sty��n ei Pietarin ollut vaikea yhty�
�skeisiin kumppaneihinsa kenenk��n huomaamatta, mist� h�n tuli. H�n
sekaantui joukkoon juuri kun parvi hy�kk�si varustukseen ja iski auki
katottomana roihuavan majan oven.

"Valkonaamat ovat paenneet", ilmotti Karhunliha suurelle p��llik�lle,
kun j�lkim�inen viimein l�hestyi h�nt�. "Tuo tiet�j�pyyt�j� on
kertonut heille, ett� heid�n p��nahkojaan haluttiin, ja he ovat
rient�neet pois!"

"Onko nuoria miehi� l�hetetty alas virralle hakemaan heid�n
kanoottejansa?" kysyi Pietari rivakasti. "Jos kanootitkin ovat
poissa, niin he ovat pyrkim�ss� Suurelle J�rvelle."

Asiasta saatiin pian selko, ja kiihke�sti ryhdyttiin takaa-ajoon.
Se j�rjestettiin intiaanien tavanmukaisella �lykkyydell�.
Variksensulalle ja h�nen joukolleen kuuluvat kanootit oli tuotu
yl�s virtaa ja piilotettu kaislikkoon noin penikulman p��h�n majan
alapuolelle. Ryhm� sotureita toi ne maallenousupaikkaan, ja niill�
vietiin osasto miehi� vastap�iselle rannalle, sill� kumpaistakin
�yr�st� p��tettiin maitse samota vaikkapa virran suulle asti, jos
tarpeelliseksi k�visi. Kaksi muuta joukkuetta l�hetettiin suorinta
tiet� niinik��n kumpaiseltakin puolelta virtaa rient�m��n ennakolta
v�ijyksiin sellaisiin kohtiin, minne pakolaiset virran tavattoman
mutkittelun takia melkein varmasti eiv�t voineet ehti� aikaisemmin.
Kanootit toimitettiin sitte kiireimmiten viilett�m��n alas virtaa,
jotta valkoihoisilta olisi paluutiekin taatusti suljettu. Karhunliha,
Tammenoksa, Variksensulka ja useat muut johtavat p��llik�t
j�iv�t sill�v�lin palaneen majan ymp�rist�lle voimakkaan joukon
avulla tutkimaan j�lki� l�hitienoon ahoilta. Olihan mahdollista,
ett� kanootit oli heid�n eksytt�misekseen ty�nnetty vesiajolle,
valkonaamain paetessa maitse.

Hiukan levottomana n�ki heimoton p��llikk�, ett� j�lkim�isist�
etsij�ist� osa l�hetettiin usean penikulman p��h�n it��n p�in
tarkastelemaan, oltiinko sit� kautta l�hdetty pyrkim��n Detroitia
kohti. Siten joutui vihollisia pakolaisten taaksekin, joten heid�n
asemansa k�vi kaksin verroin vaaralliseksi. H�n ei kuitenkaan voinut
puuttua sen varokeinon ehk�isemiseen, vaan sai kiitt�� onneansa
siit�, ett� h�nen oma osuutensa pakoon j�i aivan aavistamattomaksi.
Olihan h�n viett�nyt edellisen y�n ruohoaavikolla ja ilmottanut
tavanneensa �skeisen verity�n uhrit paalumajan ulkopuolella,
ollessaan matkalla varustukseen.

       *       *       *       *       *

On helppo arvata, ett� Pietari j�tti pelastetun seurueen mit�
tuskallisimpaan j�nnitykseen. Majan ja heid�n k�tk�paikkansa v�li�
ei ollut paljoakaan enemp�� kuin nelj�nnespenikulma, ja villien
huikkaukset tunkeusivat usein heid�n korviinsa mets�nkin l�pi.
Mehil�ispyyt�j� tunsi olevansa mit� raskaimmassa vastuussa, ja
h�nen ainoana lohdutuksenaan oli, ett� h�n uskollisen auttajansa
Kyyhkynsiiven lis�ksi oli ilmeisesti saanut viel� mahtavamman
puoltajan heimottomasta p��llik�st�, jota h�n havaitsi kyll�
aikaisemmin t�ydell� syyll� ep�illeens�. H�n ei voinut olla
tuntematta syv�� kiitollisuutta nuorta vaimoansa kohtaan, jonka
herttaisen olemuksen h�n k�sitti suureksi osaksi saaneen aikaan t�m�n
merkillisen muutoksen.

Nuori pariskunta astui hetkisen kuluttua maihin ja alkoi tarkastella
piilopaikkansa ymp�rist��. Juuri sill� kohdalla oli virran
�yr�s hieman yl�v�mp�� kuin l�hettyvill�, ja kamara oli kuivaa,
hiekansekaista. Kaadettujen puiden oksat olivat riitt�v�n� suojana
kaikkiin suuntiin, ja ahoille p�in oli itse suo hyv�n� puolustuksena,
sill� mehil�ispyyt�j� huomasi sit� tutkiessaan, ett� nevaa oli
melkein mahdoton samota jalkasin. Ensi ty�kseen rakensi Le Bourdon
nyt naisille lehv�majan suojaksi sateelta, ja siin� saattoivat
he kaikki nukkua y�ns�, sill� n�ht�v�sti t�ytyi heid�n viipy�
alallaan useita p�ivi�, jotta intiaanit saisivat aikaa hajaantua
paikkakunnalta. Vaaran mahdollisuus n�kyi melkein yksinomaan uhkaavan
virralta, koska yl�sp�in kulkevasta kanootista voitaisiin ep�ill�,
ett� tuollainen tiheikk� kelpasi pakolaisten suojaksi.

V�hitellen her�si ahdistuksen painostamassa seurueessa kuitenkin
yh� lis��ntyv�� turvallisuuden tunnetta, kun he viettiv�t kolme
vuorokautta kuivalla rantakaistaleella, kuulematta tai n�kem�tt�
mit��n Pietarista tai Kyyhkynsiivest�. Ep�tietoisuuskin alkoi lopulta
vaivata, ja suuresti ilahtui mehil�ispyyt�j�, kun h�nen nuori
vaimonsa nelj�nnen p�iv�n aamuna juoksi h�nt� vastaan ilmottamaan,
ett� muuan intiaani l�heni kahlaten vedess� pitkin rantaa. Rient�en
kohdalle, mist� tulija oli n�ht�viss�, huomasi Le Bourdon h�net
Kyyhkynsiiveksi. Hyvill� mielin ottivat kaikki nelj� pakolaista h�net
vastaan, ker�ytyen kuulemaan uutisia.

"Tervetuloa, chippewa", huudahti Le Bourdon, syd�mellisesti pudistaen
yst�v�ns� k�tt�. "Me jo puolittain pelk�simme, ettemme en�� koskaan
n�e sinua. Tuotko meille hyvi� vai pahoja viestej�?"

"Ei saa olla squaw ja kysy� liikaa, Bourdon", vastasi punanahkainen,
huolellisesti tarkastaen luikkunsa sankkiruutia, varmistuakseen sen
s�ilymisest� kuivana. "Onko kylliksi riistaa?"

"Ei ole paljoakaan riistaa j�ljell�, mutta kalaa olemme saaneet
melkoisesti, ja siit� on ollut suurta apua. Olen my�s tappanut
kymmenkunnan isoa oravaa jousellasi ja nuolillasi, jotka huomasin
j��neen kanoottiisi. Mutta..."

"Niin, se hyv� jousi -- voisi mesilinnunkin sill� jousella tappaa.
Kala t��ll� hyv�, mit�?"

"Mukiin menee, kun ei ole parempaa saatavissa. Mutta nyt,
Kyyhkynsiipi, pit�� sinun mielest�ni jo kertoa meille uutisiakin."

"Ei saa olla squaw, Bourdon -- paha soturin olla squaw. Aina parempi
olla mies, ja malttaa. Mit� ajattelet, Bourdon? Sain sen lopussa!"

"Sait mit�, hyv� mies? En n�e hallussasi mit��n muuta kuin aseita ja
ampumavaroja."

"Sain sen K�rp�n p��nahan! Eik� se hyvin tehty? Koskaan ei nuori
soturi vienyt enemm�n p��nahkoja kotiin kuin Kyyhkynsiipi vie t�ll�
kertaa! Saanut kolme; kaikki piilossa, miss� Karhunliha ei ik�n�
tied�. Otan ne pois, kun h�n on valmis marssimaan."

"Hm, no, chippewa -- eih�n sinua kai ole helppo k��nnytt�� noista
aatoksistasi. Mutta minne ovat punanahat joutuneet?"

"Kaikki ymp�rill� -- vaikka t�ytyy menn� alas virtaa. Kuule, Bourdon,
joku p��llikk� niin hupsu, ett� luulee mehil�inen kantoi sinun pois
siivell��n!"

Ja chippewan kasvot saivat halveksivan ilmeen, kun h�n ajatteli
muiden herkk�uskoisuutta ja tiet�m�tt�myytt�. H�nelle oli Le Bourdon
hyv� mies, vaan ei mik��n taikuri, sill� h�n tunsi yst�v�ns� ammatin
jo hyvinkin tarkoin ja oli usein saanut huvitella t�m�n kaukolasilla.

"Sen parempi", vastasi Le Bourdon; "ja min� toivon, ett� he ovat
l�hteneet etsim��n pes��ni uutisasutuksista p�in."

"Enimm�t menneet -- kyll�, se totta. Mutta toiset eiv�t mene. Paljon
intiaaneja viel� t��ll� p�in."

"Mit� on meid�n siis teht�v�? Pian joudumme pulaan ruuasta. Kalat
eiv�t t�rpi yht� hyvin kuin �skett�in, ja koko metsik�n olen
puhdistanut oravista."

"Ei h�t��, Bourdon. Mit� te teette, ett� sy�d� saatte? No, kas
tuolla", ja h�n viittasi esineeseen, joka verkalleen solui alas
virtaa, sill� vuolle oli t�ss� mutkassa hyvin heikko. "Tuossa niin
lihava kauris kuin koskaan n�hnyt, mit�?"

Intiaani oli tosiaan kaatanut otuksen, joita ahoilla oli runsaasti,
ja tuotuaan sen virran varteen oli h�n rakentanut pikku lautan
ja ty�nt�nyt riistansa kulkeutumaan virran mukana, rient�en itse
ennakolta valmiiksi hinaamaan sen satamaan. H�nen suoriuduttuaan
t�st� viime toimenpiteest� havaittiin, ett� chippewa ei turhaan
kerskunut saaliinsa oivallisuutta. Ja niin tarkoin oli h�n arvioinut
pakolaisten haltuun j��neen ruokavaraston, ett� t�m� l�hetys saapui
juuri parahiksi. Ainaisessa huolellisuudessaan osotti h�n kokeneen
ja uskollisen er�miehen s�ntillisyytt�. Nyt alentui Kyyhkynsiipi
selittelem��n retkeilyns� aikana tekemi�ns� havaintoja.

Intiaanien l�hett�m�t retkikunnat olivat kesken��n yhteydess�
juoksijain avulla. T�llaiseksi v�litt�j�ksi tekeytyneen� oli
Kyyhkynsiipi puhutellut monia villej� ja tahallaan toimitellut
heit� v��rille j�ljille sis�maahan muka Karhunlihan m��r�yksien
perusteella. H�n oli seurannut p��joukkoa kuudenkymmenen penikulman
verran alas virtaa ja sitte py�rt�nyt takaisin, kertaakaan
kohtaamatta Variksensulan miehi�, joten h�n s�ilyi ilmitulolta.
Pietarista h�n ei ollut kuullut mit��n. Onnistuneesta juonittelustaan
huolimatta tiesi h�n, ett� intiaaneja kuitenkin viel� liikkui
yltymp�rill�.

Sen vuoksi esittikin h�n, ett� perhe l�htisi seuraavana y�n� melomaan
alas virtaa. Tosin liikkui vihollisia tiheimm�ss� juuri alijuoksun
varrella, mutta muutakaan valittavaa ei ollut, sill� naisten
olisi ollut liian raskas taivaltaa niemimaan poikki, jotapaitsi
intiaanien vakoojat olisivat varmasti osuneet heid�n j�ljilleen.
Keino tuntui mehil�ispyyt�j�st�kin ainoalta mahdolliselta. Kanootit
lastattiin uudestaan p�iv�n mittaan, ja hyvill��n oli jokainenkin
liikkeellel�hd�st�, vaikka varsinkin naisten syd�met pamppailivat,
kun kumpainenkin puolisonsa kanootissa pist�ysi piilopaikasta
avoimelle virralle. Kyyhkynsiipi asettui johtamaan, meloen hitaasti,
mutta vakaasti, ja pysytellen niin likell� �yr�st� kuin soveltui.
Varjojen suojassa sivuutti seurue turvallisesti majan sijan ja sit�
ymp�r�iv�n lehdon.

Keskiy�n tienoissa p��siv�t kanootit ensim�iseen soukkenemaan,
jossa niist� oli lastia v�hennett�v�, kunnes oli p��sty toiselle
puolelle. Ennen aamun sarastusta ehti seurue uuteen piilopaikkaan,
jonka Kyyhkynsiipi oli ennakolta valinnut pakolaisten k�ytett�v�ksi
p�iv�saikaan. Se oli samanlainen suonkaistale kuin edellinenkin,
melkein t�ydellisesti turvattu maan puolelta. Ranta oli kyll�
alavampaa, mutta chippewa johti kanootit kaidan syrj�puron suusta
kappaleen matkaa sisemm�lle. Keventynein mielin poikkesi jokainen
maihin kahdeksan tuntia kest�neen hellitt�m�tt�m�n melomisen ja
tuskallisen j�nnityksen j�lkeen. Tyytyv�isen� istuutui chippewa
tupakoimaan, naisten varovasti asetellessa kylmi� ruokia aamiaiseksi.

P�iv� kului hiljaisesti, seurueen j�senten vuorotellen nukkuessa.
Illan varjojen laskeutuessa maiseman yli l�ksiv�t pakolaiset
uudestaan liikkeelle. Y� oli pilvinen ja pime�, ja taipaleesta
kulki nyt niin suuri osa sankkojen metsien halki, ettei ollut
suurtakaan ilmitulon pelkoa. V�yl�n monista vaikeuksista suoriutui
Le Bourdon perinpohjaisen tuntemuksensa avulla, ja tukalimmissa
kohdissa ryhtyikin h�n luotsiksi. P�iv�n l�hetess� etsi Kyyhkynsiipi
uuden piilopaikan. T�ll� tavoin vietettiin virralla nelj� y�t� ja
r�meiss� yht� monta p�iv�� ilman ainoatakaan seikkailua. Viimein oli
j�ljell� ainoastaan parin tunnin taival joen suulle, mutta ��rim�inen
varovaisuus olikin nyt tarpeen, sill� jo edellisen� y�n� olivat
pakolaiset kuulleet parin intiaanin huhuilevan toisilleen virralla,
joka oli siin� kohdassa melkoisen leve�.

Sin� aamuna asetuttiin lev�ht�m��n aikaisemmin kuin ennen, sill�
muutoin olisi seurue joutunut joen suulle p�iv�n valjetessa, jolloin
parhaassakin tapauksessa olisi heid�n matkansa suunta tullut tietoon.
Taitavana purjehtijana ei mehil�ispyyt�j� olisi j�rvelle p��sty��n
pelj�nnyt suoranaista takaa-ajoa, mutta intiaaneja olisi voinut
maitse rient�� kannaksen yli h�lytt�m��n heimolaisia l�htem��n
kanooteillaan pakolaisia vastaan jossakin kapeassa salmessa.

Viimeinen lepopaikka ei ollut r�meen laidassa, vaan pikku aukiolla,
jota ymp�r�itsi jokseenkin taaja metsikk�. Sen l�pi juoksi puro,
jonka kahilikkoon kanootit saatiin k�tketyiksi. Kyyhkynsiipi katsoi
tarpeelliseksi l�hte� heti vakoilemaan, kahlaten ensin yl�s puroa
j�lkiens� peitt�miseksi ja sitte poiketen l�nteen p�in eli joen suuta
kohti. Seurue tunsi saaneensa paljon aikaan, ja yh� valoisammat
toiveet elvyttiv�t kaikkien mieli�.

Ehtoop�iv�ll� pist�ysi Margery omin luvin varovaisesti silm�ilem��n
ymp�rist��, kun h�nen askeleensa �kki� pid�tti s�ik�hdytt�v� n�ky.
Kahdenkymmenen jalan p��ss� h�nest� istui kivell� intiaani, selk�
h�neen p�in, mutta vartaloltaan paljoa vantterampi kuin chippewa.
Villin asento ja koko esiintyminen n�ytti h�nest� merkilliselt�,
sill� vaikka nuori vaimo seisoi katsellen h�nt� usean minuutin
ajan, melkein heng�ht�m�tt� ahdistuksessaan, ei villi v�h��k��n
hievahtanut. H�n istui alallaan kuin kivi allansa, yksin�isyyden ja
mietiskelyn kuvana. Vihdoin h�n kuitenkin hiukan k��nsi p��t�ns�,
jolloin Margery suureksi h�mm�styksekseen n�ki Pietarin kasvojen
karkeat, mutta ylv��t ja ilmehikk��t reunapiirteet.

Silm�nr�p�yksess� h�lveni Margeryn arkailu, ja pian laski h�n k�tens�
keve�sti yst�v�ns� olalle. Kosketuksen �killisyydest� huolimatta
ei suuri p��llikk� v�h��k��n h�tk�ht�nyt. H�n k��ntyi hitaasti
katsomaan, ja n�hdess��n viehke�n morsiamen herttaiset kasvot
tervehti h�n t�t� mielihyv�n hymyll�.

"T�m�p� oli onnellinen sattuma, Pietari!" huudahti innostunut
Margery. "Enp� olisi uskonut tapaavamme t��ll�!"

"Ei sattuma yht��n. Tulin vasiten. Kyyhkynsiipi kertoi minulle, miss�
olette. Siis tulin t�nne. Min� olen paljon ajatellut uusia asioita.
T�ytyy saada teid�t kaikki pois t��lt�, ja sitte min� tulen nuoren
squaw'n kotiin kuulemaan niist� lis��. Uusi el�m� kenties alkaa
minulla."

Heimottoman p��llik�n hyv��n suuntaan kehittyneest� mielenmuutoksesta
ilahtuneena alkoi Margery my�t�tuntoisesti kuvailla, miten
auliisti h�nen kotinsa ainiaan pysyisi pelastajalle avoinna ja
h�nen vaatimaton opetuksensa t�lle tarjolla. Samassa teki Pietari
sen t�rke�n havainnon, ett� heit� piti silm�ll� kaksi nuorta
pottawattamie-heimon miest�, Karhunlihan k�ytt�min� vakoojina.

Nopeasti kuin salama keksi Pietari ensim�isen apukeinon. H�n viittasi
arvokkaasti nuoria miehi� per�ytym��n, ik��nkuin olisi kohtaus
ollut mit� luonnollisin, ja saikin n�m� �llistynein� vet�ytym��n
pois, samalla kun h�n itse talutti Margeryn pensaitten suojaan.
Tovin kuluttua ehtiv�t he leiriin, jossa Pietari kiireiss��n
tervehtim�tt�k��n ilmotti kahden soturin n�hneen Margeryn ja
ep�ilem�tt� menneen viem��n siit� tiedon p��llik�lleen.

"Mit� on teht�viss�?" kysyi mehil�ispyyt�j� h�t�isesti.
"Taistelemmeko hengest�mme vai pakenemmeko?"

"L�hdemme kanootteihin niin pian kuin voimme. Nyt en min�k��n voi
en�� j��d� p��llik�iden joukkoon. Noilta nuorilta miehilt� menee
puoli tuntia, ennen kuin ehtiv�t p��llik�n luo. Siin� ajassa meid�n
t�ytyy p��st� niin kauvas kuin suinkin. Ei ole hyv� j��d� t�nne.
Intiaanit tulevat tunnin kuluttua."

Le Bourdon kyll� k�sitti tilanteen, mutta aikeella oli kaksi
hankalaa vastusta. H�nen ei tehnyt mieli j�tt�� Kyyhkynsiipe�
ilman mit��n viesti� taaksensa, ja toisekseen tuntui virralle
l�hteminen p�iv�nvalolla ik��nkuin tahalliselta jalopeurain luolaan
tunkeutumiselta. Mutta mahdottomalta tuntui j��d� odottamaan
intiaanejakaan, ja Margeryn hartaasti kehottelemana suostui
mehil�ispyyt�j� vastahakoisesti t�h�n uhkaretkeen. Kiireimmiten
riensiv�t kaikki kanootteihin ja ty�nsiv�t ne puron suulta vesille.
Oli viel� ihan valoisaa, mutta aurinko alkoi jo l�het� laskuansa.
Onneksi olivat �yr��t sankan mets�n peitossa, ja virta laajeni pikku
j�rveksi. Ei sen vuoksi ollut suurtakaan vaaraa heid�n ilmitulostaan
ennen kuin l�hemp�n� suistoa, eik� heti silloinkaan, jos he vain
turvallisesti p��sisiv�t villiriissin ja kaislain suojaan. Kanootit
vet�ysiv�t likekk�in ja soluivat melomattomina virran mukana, jotta
ne eiv�t saapuisi joen suulle ennen pime�n tuloa. Kaikki n�ytti
niin rauhalliselta ja hiljaiselta, ett� toivo j�lleen virkosi
h�t��ntyneiss� syd�miss�.

Matalalla ��nell� kertoi Pietari, ett� valkoihoisten t�ydellinen
katoaminen oli her�tt�nyt suurta ihmetyst� soturien keskuudessa.
Vakooja toisensa j�lkeen oli tullut sis�maasta ilmottamaan, ett�
miss��n ei ollut j�lki� heist� havaittavissa. T�ten johtuivat
intiaanit yh� tiukemmin kohdistamaan huomionsa joen suistoon, koska
oli varmaa, ett� pakolaisten kanootit eiv�t olleet voineet ehti�
j�rvelle aikaisemmin kuin ensim�iset nuorten miesten osastot, jotka
oli piikamarssissa l�hetetty suorinta tiet� alijuoksun varrelle
vaanimaan. Le Bourdonin tavarain k�tk�paikka oli kyll� l�ytynyt
t�ss� innokkaassa etsiskelyss� ja otettu vihollisten saaliiksi.
Se vastoink�yminen ei suurestikaan vaikuttanut mehil�ispyyt�j��n
t�ll�haavaa, kun h�nell� oli paljoa t�rke�mpi� etuja suojeltavana.
Enimmin sai h�net huolestumaan se tieto, ett� Karhunliha oli k�skenyt
kymmenkunnan soturinsa pit�� vartiota p�ivin ja �in kanooteissa
l�hell� virran suuta, v�ijyen vesiheinik�ss� niinkuin k��rmeet
ruohistossa.

T�h�n keskusteluunsa kiintynein� olivat pakolaiset melkein
huomaamattaan ehtineet alas kaislikko- ja riissitaipaleen yl�reunaan
asti ja jokseenkin vaarallisen l�helle v�yl�ns� arveluttavinta
jaksoa. Koska oli viel�kin p�iv�nvaloa, ehdotti Pietari
pys�hdytt�v�ksi heinikkoon. Parin minuutin kuluttua olivatkin kaikki
kolme alusta siten suojassa. Kaikkien mieli� ahdisti ep�tietoisuus
siit�, oliko heid�n tahallaan annettu ilmitulleina edet� alas virtaa
vihollistensa suurinta voimaa kohti. Pietari ei salannut pahoja
aavistuksiaan, sill� olihan uskomatonta, ett� tarkoin vartioittua
taivalta olisi hetkeksik��n j�tetty p��syvapaaksi. Mutta niin oli
kuitenkin k�ynyt, kuten j�lkeenp�in saatiin selville. Ne vakoojat,
jotka olivat n�hneet Pietarin ja Margeryn, olivat h�lytt�neet joen
koko alivarren mies miehelt�, toimittaen sanan kulkemaan pakolaisten
olopaikasta, ja pitkin t�t� taivalta olivat vartijat rient�neet
paikoiltaan, ollakseen mukana vangitsemisessa. Niin v�h�isi� ja
aavistamattomia keinoja k�ytt�� Kaitselmus usein kumotakseen
viekkaimpiakin pahuuden hankkeita.

Mehil�ispyyt�j� oli koneellisen kiihke� p��sem��n liikkeelle, sill�
avoimen j�rven likeisyys teki h�net maltittomaksi, etenkin kun tuntui
arveluttavalta pysy� alallaan keskell� vihollispiiri�. Viivytty��n
piilossa puolisen tuntia ehdotti h�n, ett� kanootit ty�nnett�isiin
tuollaiseen avoimeen v�yl��n, joita heinikossa oli useita, ja matkaa
pitkitett�isiin rivakasti. Pietarilla oli intiaanin k�rsiv�llisyytt�,
ja h�n piti hetke� liian varhaisena. Mutta h�n ei kyennyt pid�tt�m��n
Le Bourdonia, joka alkoi meloa edell� tuollaista solaa my�ten. T�m�
ratkaiseva askel pakotti muut seuraamaan h�nt�. Jos mehil�ispyyt�j�
olisi nyt viime hetkess� paremmin hillinnyt itse�ns�, olisi h�n
luultavasti v�ltt�nyt sen arveluttavan vaaran, johon h�nen oli
antauduttava. Vaikka heinikoissa oli monia avoimia v�yli�, eiv�t
n�m� olleet aina yhteydess� kesken��n, joten k�vi v�ltt�m�tt�m�ksi
tunkea kanootteja pikku tiheikk�jen l�pi solasta toiseen. Ensim�isen
t�llaisen siirtymisen tapahtuessa osui ruokojen latvain heiluminen
er��n rannalla t�hystelev�n vartijan silmiin. Keskin�isesti
sovituilla merkeill� ilmotti mies havaintonsa l�himm�lle kanootille,
joka toimi vakoiluveneen�, ja siten levisi h�lytys pitkin koko
vartijarivi� sek� Waringin majan luona ja joen suulla oleskeleville
p��llik�ille. Noin pitk�llisen viivytyksen j�lkeen saadun viestin
tuottama hurja riemastus k�vi hillitt�m�ksi, ja pian kuului
ulvahduksia ja huikkauksia virran molemmilta rannoilta kuten itse
virraltakin.

Kanooteissa ei ollut ainoatakaan valkoihoista, joka ei olisi uskonut
koko seurueen olevan hukassa, kun t�m� melu kajahti ilmoille.
Pietarin laita oli toisin. Metelist� piittaamatta j�nnitti h�n kaikki
kykyns�. Itse mehil�ispyyt�j�n jouduttua melkein toivottomaksi
kuunteli Pietari tarkoin korvin, mist� kohti virtaa kulloinkin
kiljuttiin. �yr�ist� h�n ei ollenkaan v�litt�nyt, koska vaara tuli
vain kanoottien taholta. Ter�v�ll� havaintokyvyll��n sai p��llikk�
selville, ett� liikkeell� oli nelj� kanoottia, joiden v�litse heid�n
oli p��st�v�, muutoin oli pelastus mahdoton. ��nist� osasi h�n my�s
p��tt��, ett� kanootit olivat riissiheinik�ss�, kaksi kumpaisellakin
puolella virtaa, ja sinne ne luultavasti j�isiv�tkin odottamaan, ett�
pakolaiset pist�ytyisiv�t kiireimmiten heinikon suojaan.

Pietari teki p��t�ksens� silm�nr�p�yksess�. Oli juuri tulossa
pime�, ja h�n p��tti heti ment�v�ksi virran keskikohdalle. Naisten
oli laskeuduttava pitk�kseen kanooteissaan, jotta Le Bourdon ja
Gershom voisivat pime�n turvissa edet� intiaaneina, jotka olivat
h�nen johdollaan vakoilemassa. Le Bourdon rohkaisi vaimonsa mielt�
sill� t�rke�ll� havainnolla, ett� tuuli puhalsi etel�st�, joten
j�rvimatka oli k��ntym�ss� heille mit� suotuisimmaksi, jos he vain
sinne asti p��sisiv�t. Yht� matalalla ��nell� lausui vuorostaan
nuori vaimo viihdytt�vi� sanoja miehelleen. Kaikista toimenpiteist�
sovittiin nopeasti. Ilmitulon tapahtuessa oli kanoottien sy�ksytt�v�
heinikkoon, tunkeutuen eri suunnille ja kukin mies toimien
itsen�isesti. Ulkopuolella m��r�ttiin kohtauspaikaksi muuan
Gershomille ja Bourdonille tuttu niemi, ja sovittiin merkeist�,
joista viimeinen tulokas saattoi p��tt��, ett� siell� oli kaikki
turvallista. N�m� seikat j�rjestettiin kanoottien soluessa alas
virtaa.

Pietari otti johdon. Y� oli t�htivaloinen ja seijas, mutta kuutamoa
ei ollut. Vedenpinnalla eiv�t esineet n�kyneet pitk�nk��n matkan
p��h�n. P��llikk� hallitsi vauhtia, joka oli kohtuullinen ja
tasainen; t�t� menoa kest�isi kanoottien pyrki� j�rvelle noin
tunnin ajan, mutta melkein koko se aika oli oltava vihollisten
keskell�. Silti kului puolisen tuntia ilman mink��nlaista selkkausta.
T�ll�in oli seurue p��ssyt sen paikan kohdalle, mihin Gershom ja
Le Bourdon olivat piilottaneet kanoottinsa edellisen pakoretkens�
alussa. Tullessaan yh� l�hemm�ksi kaikkein vaarallisinta taivalta
vet�ysiv�t kanootit niin likitysten, ett� molemmat valkoihoiset
miehet saattoivat varovasti supatella kesken��n. Melomisessa oli
noudatettava mit� suurinta huolellisuutta, sill� v�h�isinkin kalahdus
tai loiskahdus olisi voinut heid�t kavaltaa. Margery ja Dorothy eiv�t
kyenneet en�� hillitsem��n j�nnittyneit� tunteitaan, vaan kohottivat
kumpainenkin p��t�ns� veneen reunan yli ja kuiskailivat toisilleen,
yritt�en saada rohkaisua yhteisest� my�t�tunnosta. Samassa tapahtui
heid�n pakoyrityksens� k��nnekohta.

Pietari kulki edell�, kuten sanottu. Kanoottinsa ollessa majan
tavallisen maallenousupaikan kohdalla h�n n�ki kahden kanootin
pist�ytyv�n esiin heinikosta vain sadan kyyn�r�n p��ss�; et��mm�ksi
ei sellaisia esineit� olisi erottanutkaan. Harhaantumatta yritt�m��n
niiden v�ltt�mist� huhusi p��llikk� heti melojille, k��nt�en heid�n
huomionsa itseens� ja puhuen niin kovaa, ett� takanatulijat helposti
kuulivat h�net.

"Nuoret mieheni ovat my�h�isi�", h�n sanoi. "Soturimme ovat
n�hneet valkonaamat yl�puolella ahoilla, ja pian heid�t tuodaan
t�nne. Menk��mme maihin, ollaksemme valmiit vastaanottamaan heid�t
wigwamissa."

Pietarin ��ni tunnettiin heti. H�nen rauhallinen, luonnollinen
s�vyns� eksytti melojat, ja kun h�n yhtyi heihin ja poikkesi
heinikkoa halkovaan solaan, joka johti maallenousupaikkaan,
seurasivat he h�nt� kuuliaisesti. Le Bourdon kuuli keskustelun ja
ymm�rsi aseman, vaikka h�n ei voinut n�hd� kanootteja. Pietari
haasteli yh� ��nekk��sti, meloessaan rantaan, ja sai vastauksia
uusilta kumppaneiltaan. Le Bourdonin ensim�isen� vaikuttimena oli
ollut k��nty� ja paeta yl�s virtaa. Mutta huomatessaan noiden
vaarallisten vihollisten joutuneen Pietarin ohjattaviksi vet�ysi
h�n vain hiukan ulommaksi ja hiljensi vauhtia. ��nten perusteella
p��telless��n, ett� kaikki kolme kanoottia olivat k��ntyneet rantaa
kohti, ponnisti h�n lujasti ja kiiti alas virtaa kuin nuoli. Kesti
vain puoli minuuttia sivuuttaa kanavan aukko, mutta Pietarin puhelu
sai h�nen saattolaisensa katselemaan eteenp�in, ja se v�hensi
suuresti vaaraa. Le Bourdonilla oli usein syd�n kurkussa, h�nen
suoriutuessaan t�st� kokeesta, mutta onni suosi heit� tai -- kuten
Margery hurskaammin tajusi olosuhteet. -- Kaitselmus johdatti heid�t
turvallisesti vaaran ohi.

Virran suulla arvelivat miehet jokseenkin varmasti kohtaavansa lis��
t�hyst�ji�, ja kumpainenkin valmistausi k�ytt�m��n aseitansa. Mutta
siell� ei ollut ainoatakaan kanoottia, ja pakolaiset olivat pian
j�rvell�. Michigan on aava selk�, ja kaarnakanootti on kovin pieni
alus keikkumaan sen aalloilla. T�ll� kertaa puhalteli jokseenkin
navakka tuuli, ja naisia pelotti kovasti. Mutta tuollaiset
munankuoret ovat silti per�ti turvallisia aluksia tottuneiden
k�ytt�jien k�siss�, ja siihen olivat molemmat miehet p�tevi�. Heti
kun kanootit olivat edenneet v�h�n matkaa ulapalle, sovitti Le
Bourdon venoset vieretysten ja k�ytti ne yhteen. T�m� varokeino
v�hensi suuresti kumoonmenon vaaraa, vaikka sellaista kaksoisruuhta
oli ty�l��mpi pid�tt�� k��ntym�st� sivulaineisiin. Mutta sitte kun
kumpaiseenkin oli kohotettu pieni purje, k�vi per�npito helpommaksi,
joskin alituinen valppaus oli yh� v�ltt�m�t�n.

Hyv�� vauhtia eteniv�t veneet siten kytkettyin�, ja sek� Margery ett�
Dorothy tunsivat mielens� �kki� kerrassaan keventyneen. My�t�tuuli
heikkeni v�hitellen, mutta p�iv�n valjetessa olivat pakolaiset
kuitenkin jo noin nelj�nkymmenen penikulman p��ss� Kalamazoon suulta.
Illalla poikkesi seurue sitten er��n niemen suojaan. Seuraavana
p�iv�n� he l�hemp�n� rantaa kuljettuaan uskalsivat puolelta, p�ivin
sytytt�� pienen joen partaalle nuotion, pyydystiv�t purosta kalaa,
kaatoivat hirven ja keittiv�t ruokavaroja parin kolmen p�iv�n
varastoksi. Kanootit erkanivat j�lleen, koska niit� oli helpompi
hoidella erikseen. Mit� pohjoisemmaksi p��stiin, sit� parempaa suojaa
saatiin tuulenpuoleisista korkeista rannoista.

T�ten eteniv�t seikkailijamme mit��n vaaroja kohtaamatta kahden
vuorokauden kuluessa l�helle Michilimackinacin kuuluisia salmia.
Suunta oli v�hitellen kaartunut it�� kohti. Nyt ei en�� katsottu
turvalliseksi k�ytt�� purjeita, vaan p��tettiin meloa, kunnes
salmet ja saari j�isiv�t taakse. Oli nimitt�in vaarallinen
n�ytell� huikaisevan valkoisia purjeita, jotka paistoivat pitk�n
matkan p��h�n. Varokeino ei ollutkaan hy�dyt�n. Siten saivat he
turvallisesti sivuutetuksi kanoottiparven, joka oli l�htenyt
Mackinawin asutuspaikalta Michiganin manteretta kohti. Kanootteja oli
v�hint�in viisikymment�, mutta huomaten ne ajoissa k�tki Le Bourdon
seurueensa er��seen poukamaan, kunnes vaara meni ohitse.

Suunta poikkesi yh� syrjemm�lle, mutta tuulikin k��ntyi sik�li
suotuisaksi. Huron-j�rvell� pakolaiset viipyiv�t kaksi p�iv��,
k�ytt�en j�lkim�isen� y�n� hyv�kseen m�kki�, jonka Le Bourdon oli
itse rakentanut er��ll� pyyntiretkell��n. Kolmantena p�iv�n� he
olivat nopeasti l�henem�ss� Pointe au Barques-nient�, kaikille
sik�l�isille matkaajille tuttua maamerkki�, kun rannikon suojasta
n�htiin kanootin pist�ytyv�n ik��nkuin osuttautuakseen heid�n
suuntansa tielle. Mehil�ispyyt�j�n kaukolasi tuli hyv��n k�yt�nt��n.
Sen avulla n�htiin, ett� kanootissa oli vain kaksi miest�, molemmat
intiaaneja, joten kohtauksesta ei ollut suurtakaan vaaraa, kun
mehil�ispyyt�j� sit�vastoin saattoi tulijoilta kuulla t�rkeit�
tietoja yleisest� asemasta.

"Niin totta kuin el�n, nuo ovatkin Pietari ja Kyyhkynsiipi", huudahti
�kki� Le Bourdon, laskien alas t�hystimens�. "He ovat samonneet
niemimaan poikki ja odottaneet meit�, tullakseen kanootilla vastaan."

Havainto ilmotettiin heti toiselle kanootille, ja kymmenen minuutin
kuluttua olivat kaikki kolme kanoottia kiinnitetyt yhteen, Pietarin
alus keskim�isen�. Mehil�ispyyt�j� n�ki heti, ett� intiaanien
matkallel�ht� oli ollut hyvin kiireellinen, sill� heid�n kanoottinsa
oli jokseenkin kehnossa kunnossa ja huonommin varustettu kun
lyhyellek��n matkalle ment�ess� yleens�. H�n ei kuitenkaan tahtonut
tehd� mit��n kysymyksi�, vaan tarjosi intiaaneille rauhanpiipun, jota
molemmat hyvin levollisesti k�yttiv�t hyv�kseen.

V�hitellen p��si mieliala seurueessa vilkastumaan, ja mit�
l�mpimimpi� tervehdyksi� lausuttiin intiaaneille niin pian kuin
katsottiin soveliaaksi h�irit� heid�n ainaista arvokkuudenhaluaan.
Pietari oli taitavasti ottanut osaa siihen uuteen etsint��n, joka oli
kiivaasti pantu toimeen heti kun huomattiin valkoihoisten uudestaan
pujahtaneen pakoon. H�n oli ly�tt�ytynyt pikku ryhm��n, joka h�nen
viime esiintymisest��n tiet�m�tt� l�ksi maitse eh�tt�ytym��n eri
kohtiin j�rven rannoille pakolaisia vastaan. Ryhm�n v�hitellen
hajaantuessa johti Pietari lopuksi kahta miest�, jotka h�n osasi
eksytt�� muuanne, l�hett�m�ll� heid�t hakemaan yht� kanoottia
lis��. Siten j�i h�n yksin��n vastamainitulle niemekkeelle, pit�en
hallussaan kanootin, joka oli saatu aikaisemmin varatuksi. Tuskin
olivat nuoret miehet kadonneet n�kyvist�, kun Kyyhkynsiipi yhtyi
liittolaiseensa. T�m� uskollinen yst�v� oli k�rkkynyt vihollisen
kintereill� kaiken aikaa, k�rsien n�lk�� ja v�symyst� ja pannen
henkens� alttiiksi melkein joka askeleella, voidakseen mahdollisuuden
mukaan auttaa niit�, joita h�n katsoi olevansa velvollinen
palvelemaan. Luonnollisesti ymm�rsiv�t molemmat intiaanit nyt
toisensa.

Seurue oli t�h�n asti edennyt jo viisisataa penikulmaa hyvinkin
vaarallisilla vesill�, mutta viel�k��n ei se ollut turvassa. Sen
edess� oli yh� uusia j�rvi� ja salmia, joiden varsilla liikkui
vihamielisi� villej�, jotapaitsi Detroit oli nyt brittil�isten
hallussa, joten pakolaiset saattoivat kohdata valkoihoisiakin
vihollisia. Eteenp�in oli kuitenkin pyritt�v�. Seurue poikkesi
niemekkeelle aterioimaan, ja sen l�htiess� j�lleen pitkitt�m��n
matkaansa tulivat Pietari ja Kyyhkynsiipi mukaan, vaikka he
hylk�siv�t oman kanoottinsa. Pietari tuli mehil�ispyyt�j�n ja
Margeryn kumppaniksi, kun taasen chippewa otti teljon ja melan
Gershomin veneess�. Siten saatiin kumpaiseenkin kanoottiin
kaksinkertainen voima, koska oli mahdollista, ett� suoranainen vauhti
saattoi koitua ainoaksi pelastuksen keinoksi.

Tuuli oli asettunut l�ntiseksi, ja purjehdus oli nopeata.
Ehtoopuolella l�hestyi seurue j�rven laskuv�yl��, joka johti
St. Clair-j�rvelle; t�m� vuorostaan p��ttyy niin sanottuun
Detroit-virtaan, vaikka sekin luonnollisesti on salmi. Noin kuusi
penikulmaa alempana on t�m�n salmen varrella nykyinen Detroitin
kaupunki. Pietari k�ski ottaa purjeet alas varokeinoksi, jota
vahvistettiin pysyttelem�ll� rannan suojassa niin paljon kuin
mahdollista. Oli jo ihan pime�, kun kanootit pist�ysiv�t St. Clairin
salmeen. Sen alip��ss� poikkesi Pietari mutkittelevaan solaan,
jollaisia salmesta kulki j�rveen useita, ja sen vesikasvistossa
saivat pakolaiset t�ydellist� suojaa.

T�m� kierros pelastikin heid�t joutumasta vihollisten k�siin, kuten
intiaaneilta j�lkeenp�in kuultiin. Karhunliha oli toimittanut
kaksi viiden soturin miehitt�m�� kanoottia vartioimaan v�yl��,
joten ainoastaan Pietarin paikallistuntemus ja varovaisuus esti
heid�t joutumasta satimeen. Kanootit p��siv�t rauhassa j�rvelle
ja suuntasivat kulkunsa sen poikki hiukan viistoon, p��st�kseen
Kanadan-puoleiselle rannalle. Ulapalla uskalsivat he k�ytt��
purjeitaan. Ehtoop�iv�ll� pist�ysi seurue er��n ranskalaisen
uutisviljelij�n majaan, miss� yst�v�lliset asukkaat ottivat heid�t
vastaan mit� vieraanvaraisimmin, v�h��k��n v�litt�m�tt� tulijain
kansallisuudesta, olletikaan kun he eiv�t suinkaan olleet erityisen
kiintyneit� englantilaisiin is�ntiins�.

Pime�n tullen pitkitettiin matkaa etel�ist� salmea kohti. Tunnin
kuluttua saapuivat pakolaiset Pietarin luotsaamina sen suulle, jonka
jakaa iso saari kahdeksi v�yl�ksi. Juuri t�ll� saarella v�ijyi
parhaillaan Karhunliha, mukanaan kolme kanoottia, joiden kunkin
miehist�n� oli kuusi soturia. Mahdollisen kahakan varalta olivat
pakolaisten kanootit liittyneet yhteen ja lipuivat mit� varovaisimmin
saaren ohi. J�lkeenp�in selvisi, ett� Karhunlihan kanooteista olikin
muuan keskivirralla meloessaan havainnut heid�t, mutta h�m�r�ss�
luullut kytkettyj� kanootteja yhdeksi alukseksi ja arvellut
pakolaisia omaksi osastokseen, koska he erottivat juuri kuusi varjoa
ja sellainen miehist� vastik��n l�hetetty hankkimaan hedelmi�
ranskalaisten majoista. Pakolaisilla oli siis j�lleen ollut t�p�r�
hetki, juuri viimeisell� vaarallisella taipaleellaan.

Tosin oli heid�n viel� sivuutettava Detroitin kaupunki, mutta salmi
oli sen kohdalla siksi laaja, ett� siit� saattoi pime�n turvissa
suoriutua hyvinkin huolettomasti. P�iv�n valjetessa oli Le Bourdon
yst�vineen jo Erie-j�rvell�.

Pitk� oli viel�kin matka pakolaisilla edess�. Siihen aikaan olivat
kaikkien suurten sis�j�rvien Amerikan-puoleiset rannat melkein
pelkk�� er�maata. Asuttuja paikkoja oli harvassa. Se satama, jota
mehil�ispyyt�j� piti p��m��r�n��n, oli Presque-saari, nyt tunnettu
Erien suurena satamakaupunkina. Se oli melkoinen retki sekin,
l�hes kahdensadan penikulman taival, saarten ja rannikon v�litse
pujoteltava, mutta turvallisesti suoriuduttiin siit� seuraavan viikon
aikana. Kerran Amerikan puolelle p��sty��n tunsivatkin seikkailijamme
jo saavansa olla jokseenkin varmoja kaikilta muilta yll�tyksilt� kuin
elementtien.

Pietari ja Kyyhkynsiipi erisiv�t yst�vist��n ennen kuin n�m�
saapuivat Presque saarelle. Mehil�ispyyt�j� antoi heille oman
kanoottinsa, ja ero ei ollut ainoastaan yst�v�llinen, vaan
liikuttavakin. Mutta Margery ja Pietari olivat matkan varrella yh�
lujemmin sopineet, ett� se hyv�stely tapahtui vain toistaiseksi.
Kyyhkynsiipi j�tti yst�v�ns� yht� keve�sti kuin oli h�nen s�vyn��n
ollut koko heid�n seurustelunsa aikana. Le Bourdon antoi h�nelle
rihlapyssyns�, runsaasti ampumavaroja ja erin�isi� pikkuesineit�,
jotka olivat intiaanille suuriarvoisia, ottaen chippewan aseet
vastalahjaksi. Sumenevin silmin katseli nuori pariskunta kahden
auttajansa et��ntymist� ulapalle, taitavan mets�st�j�n ja uuteen
yksin�isyyteen antautuneen p��llik�n, ja siin� luodessaan viimeisen
silm�yksen noihin niin erilaisiin villeihin tunsivat he sek� syv��
kiitollisuutta ett� suurta ihmetyst� niist� kummallisista teist�,
joilla he olivat saaneet toisensa ja pelastuksensa saloseudun
joutuessa intiaanien sotapolkujen risteilem�ksi.








End of Project Gutenberg's Mehil�ispyyt�j�, by James Fenimore Cooper

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHIL�ISPYYT�J� ***

***** This file should be named 53714-8.txt or 53714-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/3/7/1/53714/

Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.