The Project Gutenberg EBook of Mehil�ispyyt�j�, by James Fenimore Cooper This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: Mehil�ispyyt�j� Kertomus L�nnen saloilta Author: James Fenimore Cooper Translator: V. H�meen-Anttila Release Date: December 11, 2016 [EBook #53714] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHIL�ISPYYT�J� *** Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen MEHIL�ISPYYT�J� Kertomus L�nnen saloilta Kirj. JAMES FENIMORE COOPER Englanninkielest� ["The Bee-Hunter"] suomentanut V. H�meen-Anttila Kariston 50 p:n romaaneja N:o 22 Tekij�n el�m�kerralla varustettu H�meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1913. SIS�LLYS: James Fenimore Cooper. 1. Er�mies toimessaan. 2. Sotaisia viestej�. 3. Intiaanit sotajalalla. 4. Pelastettu vanki. 5. Onnistunut pako. 6. Uutta seuraa. 7. Hunajalinnan varustaminen. 8. Y�llinen neuvottelu. 9. Nuori pari. 10. Heimottoman tappio. 11. Verity�. 12. Kaksi auttajaa. James Fenimore Cooper James Fenimore Cooper syntyi Burlingtonissa New Jerseyn valtiossa Yhdysvalloissa v. 1789. H�nen is�ns� omisti laajoja maa-alueita Otsego-j�rven l�hettyvill� New Yorkin valtiossa ja rakennutti vastaraivatulle paikalle uutistalon, joka oli sittemmin muodostuneen Cooperstownin ensim�inen rakennus ja Cooperin koti h�nen varhaisimmassa lapsuudessaan sek� sittemmin vanhoilla p�ivill��n. Ensim�iset vaikutelmansa ulkoap�in h�n sai ymp�rist�n mahtavasta aarniomets�st�, jossa intiaanit vaeltelivat vuorten ja j�rvien yli, valkoihoiset er�miehet pyytiv�t susia, karhuja, panttereita ja hirvi�, ja rohkeat uutisasukkaat perustivat koteja korpeen. H�n menestyi erinomaisesti opinnoissaan ja palveli sitte kuusi vuotta Yhdysvaltain sotalaivastossa, kunnes erosi v. 1811, mennen avioliittoon, joka oli loppuun asti onnellinen. H�n ryhtyi hoitelemaan omaa maatilaa, mutta vieh�ttyi my�s kirjallisiin t�ihin. Jonkun vuoden kuluttua h�n kyh�si englantilaisten esikuvien mukaan "salonkiromaanin", jossa yritti kuvata brittil�isi� tapoja, vaikka h�nell� ei silloin ollut mit��n kokemusta sik�l�isest� seurael�m�st�. T�st� per�ti v�ritt�m�st� ja j�yk�st� tekeleest� ei olisi voinut p��tt��, ett� Cooperilla oli loistava kirjailijaura edess��n. Mutta h�n tunsi sielussaan, ett� h�nell� oli paljon omintakeista sanottavaa, ja koska h�nen oli vaikea saada ajatuksiansa piirretyksi paperille, syventyi h�n perinpohjaisesti tutkimaan varsinaisen hengenheimolaisensa Walter Scottin kirjotustapaa, suuren skotlantilaisen mestarin, joka parhaillaan maineensa huipulla ollen julkaisi historiallis-haaveellisia romaanejaan, t�m�n kirjallisuusmuodon ensim�isen� oikeana k�ytt�j�n�. Scottin teokset vaikuttivat Cooperiin suuresti, ja h�n asetti p��m��r�kseen "mestarinsa seuraamisen" mit� uskollisimpana j�ljittelij�n�. N�iden kahden suurmiehen teoksia vertaillessa tulee havainneeksi, miten pikku piirteit� my�ten Cooper on omaksunut Scottin tyylillisi� tuntomerkkej�, joskin h�n on saanut jonkun verran vaikutusta muistakin kirjailijoista. Mutta Cooper oli ensim�isen romaaninsa huonosta menestyksest� havainnut, ett� h�nen oli _sis�lt��n_ n�hden turvauduttava omaan kokemukseensa, nojauduttava erityiseen ymp�rist��ns�, -- ja kuvattavia oloja tarjosi uusi maailma ylt�kyllin. H�nen kunnianhimonaan oli osottaa, ett� amerikalainenkin kykenee her�tt�v�sti kirjottamaan is�nmaansa historiasta, kuten Scott oli nostattanut kansallistuntoa Brittein saarilla. Ja Cooperin toinen romaani, "Vakooja", joka ilmestyi v. 1821, toteutti h�nen unelmansa t�ydellisesti; tottumattomuus oli kyll� j�tt�nyt vikoja rakenteeseen, mutta ansiot olivat niin suuret, ett� t�m� romaani saavutti yleist� ihastusta englanninkielisess� maailmassa ja k��nnettiin pian muillekin sivistyskielille. Amerikalaisten ylpeys kuuluisasta kirjailijastaan oli sit�kin suurempi, kun L�nnen kirjallisuus oli vasta ensim�isess� alussaan. "Vakoojassa" oli Cooper osottautunut erinomaiseksi luonnekuvaajaksi Harvey Birchin esitt�misess�, osaten asettaa h�nen moninaiset ominaisuutensa yht� vaikuttavaksi kokonaisuudeksi kuin Scott parhaissa silloin tunnetuissa henkil�kuvissaan. Kolmannessa romaanissaan ("Uutisasukkaat") Cooper taasen osotti, ett� h�n oli _luonnonkuvauksessa_ esikuvaansa etev�mpikin: toiminnan oli h�n sovittanut oman kauniin j�rvens� partaille, mit� runollisimmin ihannoiden alkuper�isen salon ja hedelm�llisen viljelyksen vaihtelevaksi tekem�� luontoa sek� reippaiden uutisasukkaiden tervett� el�m��. Cooperin teoksissa -- er�maa -- kuten meriromaaneissakin -- saa luonnonkuvaus hyvin suuren sijan ja on aina vieh�tt�v��, kun sit�vastoin Scott useimmiten koskettelee luontoa vain ohimennen. -- "Uutisasukkaissa" esiintyy my�s ensi kertaa Nahkasukka, kirjatiedoton metsien filosofi, jolla on oma luonnon antama sivistyksens� ja joka puhdasta luonnonel�m�� viett�en on omaksunut sek� synnyinrotunsa ett� villien alkuasukasten parhaat ominaisuudet. T�m� kautta koko maapallon tutuksi tullut tyyppi on ep�ilem�tt� maailmankirjallisuuden ylevimpi�, mielenkiintoisimpia ja omintakeisimpia luomuksia. Varmaankin olisivat jo "Vakooja" ja "Uutisasukkaat" riitt�neet suomaan Cooperille pysyv�isen sijan kirjallisuudenhistoriassa muuallakin kuin h�nen kotimaassaan. H�n oli siten heti ensim�isill� varsinaisilla romaaniyrityksill��n p��ssyt yht� kiist�m�tt�m�n mestarin asemaan kuin "Waverley"-sarjan alottaja; kumpaisellekin oli menestyksellinen ura heti avoinna. N�in ollen ei Cooper ollut liian rohkea, yritt�ess��n Scottin "Merirosvon" ilmestytty�, eik� h�n er��ll� alalla kykenisi saavuttamaan suurempaa kuvausten tarkkuutta ja todellisuutta kuin suuri skotlantilainen. Scottia arvailtiin jo silloin "Waverley"-romaanien nimett�m�ksi tekij�ksi, mutta t�t� luuloa horjutti se k�sitys, ett� "Merirosvo" muka ilmaisi erityist� meren ja meriel�m�n tuntemusta. Cooper taasen entisen� merikadettina tiesi, ett� romaanin kirjottaja oli vain runoilijasielun silmin n�hnyt kuvattavansa hyvinkin todenmukaisesti, mutta ei kuitenkaan yksityiskohtaisiin tietoihin ulottuvasti, ja vastustushaluisena tahtoi h�n osottaa -- kuten sittemmin itse kertoi --, milt� _oikeat_ kuvaukset merelt� ja laivoilta n�ytt�isiv�t. Ala oli uusi, ja Cooper ei hirvinnyt ajatellakaan, ett� kukaan v�litt�isi merimiesten arkiel�m�st� -- sen kokeen teki onnistuneesti h�nen maanmiehens� Dana 20 vuotta j�lkeenp�in. Cooper sovitti uudelle n�ytt�m�lleen sek� kaameata ett� liikuttavaa haaveellisuutta, romantiikkaa, ja tuloksena oli maailman ensim�inen meriromaani "Luotsi", jossa nykyaikainen lukija havaitsee paljon luonnotonta ja teenn�ist�, mutta my�s paljon mielenkiintoisia ja todellisia kuvauksia meren suuremmoisuudesta ja meriel�m�n oudoista oloista. Siten oli Scottin amerikalainen vastikekin tullut luoneeksi oman kirjallisuudenhaaran, joka on saanut suunnattoman joukon seuraajia; l�hinn� tuli kapteeni Marryat, jonka esimerkki� Cooper n�ht�v�sti seurasi, kun h�n my�h�isempin� vuosina sirotteli kaunokirjallisiin teoksiinsa kaikenlaisia v�ittelynluontoisia huomautuksia p�iv�nkysymyksist� ja teki alituisia syrj�hypp�yksi�, antaakseen lukijoilleen opetuksia jos mist� asioista. Scott itse oli mieltynyt Cooperin teoksiin [vrt. esim. "Peveril of the Peak" Note VI], joita kirpoili melkein yht� tihe��n kuin h�nenkin kyn�st��n. Molempien ura pysyikin samanlaisena: heti ensim�iset teokset saavuttivat tavatonta suosiota, mutta eiv�t kuitenkaan olleet tekij�ns� koko tuotannon kaikkein parhaita; tuon tuostakin sattui ep�onnistumisia, jolloin maailma luuli suuren kirjailijan joutuneen v�ltt�m�tt�m��n v�s�hdystilaansa, kunnes uusi menestys osotti voimien s�ilyneen ennallaan tai virkistyneenkin; molemmat kokeilivat my�s ulkomaalaisilla seikkailuromaanien aiheilla, onnistuen vain keskinkertaisesti; molempien romaanity�skentelyn tuloksena oli kolmisenkymment� laajaa teosta, ja kumpainenkin oli 62:sella ik�vuodellaan, kun kuolema kohtasi uupumattoman uurastajan ja suuren kansalaisen. Omassa maassaan saavutti kumpainenkin saman kansallisen merkityksen, kaikissa sivistysmaissa ovat he yht� yleisesti tunnettuja, ja kun Cooper lis�ksi vasiten k�ytti Scottia esikuvanaan, muodostuu n�iden kahden el�m�nty� tutkijalle ainaiseksi verrannoksi. Cooper oli siis kohonnut huomattavaan asemaan sek� omassa maassaan ett� Europassa, jonne h�n perheineen matkustikin v. 1826 kerrassaan seitsem�ksi vuodeksi, asuen enimm�kseen Ranskassa. T�lt� ajalta on m.m. h�nen paras ulkomainen romaaninsa, "Palkkamurhaaja" ("The Bravo"), jossa kuvataan Venetsian tasavaltaisen hallitusmuodon muuttumista hirmuvallaksi muulta paitsi nimelt��n. Se her�tti suurta suuttumusta Ranskassa, silloisten valtiollisten olojen vuoksi, ja samaan aikaan oli Cooper sek� useilla matkateoksillaan ett� muilla kirjotelmillaan jouduttautunut mit� katkerimpiin kyn�kiistoihin, joiden laadusta riitt�� t�ss� mainita, ett� h�n toiselta puolen tahtoi oikoa europalaisten nurinkurisia ja halventavia k�sityksi� amerikalaisista, toiselta puolen -- suoraluontoisena is�nmaan yst�v�n� -- huomautella kansalaisilleen heid�n todellisia vikojaan, saadakseen aikaan parannusta. Totuuden puhuja saa vihoja osakseen, ja monissa my�hemmiss� kaunokirjallisissakin teoksissaan Cooper aivan liiallisesti osotti loukkaantuneensa kokemastaan kohtelusta. H�nest� oli vuosien kuluessa kehittynyt hellitt�m�t�n taistelijaluonne. Paitsi Cooperin useita matkateoksia on h�nen tuotantonsa monipuolisuudesta viel� mainittava, ett� h�n my�hemmin, saaden vaikutusta englantilaisesta Wilkie Collinsista, k�ytti kaunokirjallista muotoa yhteiskunnallisten, valtiollisten ja el�m�n-ongelmien ratkaisemiseen, usein hyvinkin suuresti syrj�ytt�en taiteellisuuden vaatimukset ja ruoskien ep�kohtia ivalla, johon h�nen luonteeltaan ei liiennyt lievent�v�� leikkisyytt�. Julkaisi h�n my�skin "Yhdysvaltain merihistorian" ja valmisteli muitakin historiallisia teoksia, jotka kuitenkin j�iv�t kesken. Skotlannin suurmiehen kaltaista on tuo monipuolisuuskin ja ty�teli�isyys. Cooper vietti vanhuutensa p�iv�t lapsuudenkodissa, kuten jo sanottu, ja ihmetell� t�ytyy, ett� monet h�nen herttaisimmat ja syv�llisint� luonnonrauhaa huokuvat kertomuksensa valmistuivat aikana, jolloin h�n esim. kuusi vuotta k�r�j�itsi valtionsa koko sanomalehdist�n kanssa, sakotuttaen toimittajia kunnianloukkausjutuissaan ihan armottomasti. Mutta h�n oli voimakasluontoinen, herkk� tulistumaan kaikelle v��ryydelle, nopea saavuttamaan mielenrauhan v�h�isimm�st�kin viihdykkeest� ja L�nnen uranaukaisijain tavoin valmis reipastautumaan suurimmissakin ik�vyyksiss�. H�n oli viel� mit� parhaissa voimissa, ennen kuin parantumaton tauti kaatoi h�net syyskuun 14 p:n� 1851. Cooperin laajasta tuotannosta ovat tunnetuimmat ja suosituimmat ne h�nen kertomuksensa, joissa Nahkasukka esiintyy yhdist�m�ss� oivallisia, joskin hieman haaveellisuudella kaunisteltuja kuvauksia Amerikan saloilta, uutisasukasten ja mets�st�jien el�m�st� sivistyksen rajamailla ja maan alkuasukasten, intiaanien, vastahakoisesta per�ytymisest� valkoihoisten tielt�, alituisine sissitaisteluineen. P��henkil�n kehityksen (ei teosten ilmestymisajan) mukaisessa j�rjestyksess� luetellen ovat n�m� nimelt��n "Hirventappaja", "Viimeinen mohikaani", "Polunl�yt�j�", "Uutisasukkaat" ja "Ruoho-aavikko" ("The Prairie"), kolme niist� jo suomenkielisess�kin asussa ilmestyneit�; kuudetta suunnitteli tekij� viel� vanhuudessaan. "Viimeinen mohikaani" ilmestyi v. 1826; siin� on jo Nahkasukka kuvattu el�v�mmin kuin "Uutisasukkaissa", ja seikkailuihinsa on tekij� saanut niin suurta inhimillisen mielenkiinnon virikett� luoduksi, ett� lukija ei tule rakenteen puutteellisuuksia havainneeksikaan. Kaikkien kansojen kaikki poikapolvet ovat sittemmin hengityst��n pid�tellen ja lopulta kyynelsilmin seuranneet siin� kuvattujen henkil�iden vaiheita, ja jos intiaaniromaanit luetaan eri kirjallisuudenhaaraksi, on Cooper senkin suunnattoman sadon alkujuuri (ja saavuttamaton esikuva). Jo seuraavana vuonna julkaisi h�n Europassa ollessaan "Ruoho-aavikon", kenties ylevimm�n ja parhaan teoksensa, jonka suuremmoisten luonnonkuvausten lomissa Nahkasukka esiintyy i�kk��n� patriarkkana viett�m�ss� levollisin mielin el�m�ns� ehtoota punanahkojen mets�stysmaitten ��rell�. "Polunl�yt�j�ss�" osotti Cooper er�st� taitoa, jota h�nelt� kuten Scottiltakin yleens� t�ytyy sanoa puuttuneen -- tosinaisellisten naisluonteiden onnistunutta piirt�mist� --, el�v�sti kuvaten jalomielist�, p��tt�v�ist�, mutta sukupuolensa luonteenomaisimpienkin tunteiden syk�hdyttelem�� korpraalintyt�r Mabel Dunhamia ja nuorta intiaanitarta, Kes�kuun kastetta, joka v��rent�m�tt�m�n� luonnonihmisen� her�tt�� vilpit�nt� my�t�tuntoa; Nahkasukka esiintyy siin� teoksessa rakastajana. Hyvin ovat naisluonteet my�s "Hirventappajassa" kuvattuja. -- Edell�mainittujen rinnalle on asetettava Cooperin tuotannon t�lt� alalta romaanit "Wyandotte" ja v. 1848 ilmestynyt "Tammistoahot eli Mehil�ispyyt�j�." Viimeksimainittu, joka nyt ilmestyy lyhenneltyn� suomennoksena, sis�lt�� alkuper�isess� asussaan runsaasti n�ytteit� tekij�n v�ittelynhalusta; siit� johtuneet pys�hdykset ja poikkeilut ne enimm�kseen ovat suomennoksen kokoa supistaneet. "Mehil�ispyyt�j�n" n�ytt�m� ja henkil�t ovat erikoisia ja luontevasti piirrettyj�, ja saloseudun vaaroista kehittyy sarja seikkailuja, jotka pit�nev�t meik�l�isenkin nuorison mielenkiintoa vireill�, todellisina esimerkkein� Suuren L�nnen asutusoloista. Lopuksi tulkoon en�� mainituksi sananen Cooperin meriromaaneista. Ep�ilem�tt� ovat sanaston ja puheenlaadun kielelliset vaikeudet osaltaan syyn� siihen, ett� suomalainen yleis� ei ole viel� saanut niihin tutustua, jotapaitsi meill� ei muutenkaan ole havaittavissa sellaista harrastusta merikirjallisuutta kohtaan kuin muualla, varsinkin anglosaksilaisessa maailmassa. Mutta se on ehdottomasti puute kirjallisuudessamme, sill� Cooperin meriromaanit avaavat lukijalle uuden ja ihmeellisen maailman. Erityisesti on meren majesteetillisuus innostuttanut h�nt� valtaviin kuvauksiin, ja erinomaisena meriel�m�n tuntijana on h�n saanut mit� el�vimmin kerrotuksi syvyyden lukemattomia vaaroja, puhumattakaan vihamielisten valtain sotalaivojen taisteluista ja merirosvojen retkist�, joilla on suuri sija noissa teoksissa. Parhaimpina ovat "Kaksi amiraalia", "Maalla ja merell�" ja sen jatko "Miles Wallingford" sek� "Jack Tier eli Floridan riutta" mainittavat; "Jack Tier" ilmestyi ryhm�ns� viimeisen� v. 1848, jolloin my�s "Mehil�ispyyt�j�" p��tti aarniomets�kuvausten sarjan. Cooperin tyyli oli omankin aikakautensa makusuunnan mukaan kankeanlainen, ja nykyaikainen lukija on lis�ksi tottunut n�kem��n seikkailukertomuksissa suurempaa vauhdikkuutta kuin vaadittiin silloin, kun ihmisill� viel� oli ylt�kyllin hyv�� aikaa ja malttavaista k�rsiv�llisyytt�. Mutta vuosikymmenien vieriess� ovat h�nen teoksensa saaneet lis�ansionkin sellaisen, jota ei alkujaan kuulunut niiden moniin hyviin puoliin: niist� on nyttemmin tullut silminn�kij�n historiallinen todistus menneisyyteen vaipuneesta kehityskaudesta, joka saa erityist� vieh�tyst� juuri sen johdosta, ett� olot ovat muuttuneet kokonaan toisiksi. _Suomentaja_. 1. LUKU. Er�mies toimessaan. Kertomuksemme toiminta alkaa v. 1812; oltiin herttaisessa hein�kuussa, joka nyt l�heni loppuaan. Aurinko oli jo painumassa mets�maiseman l�nsirajalle seudulla, joka oli tavallaan korpea, vaikka se my�s muistutti muutamista ihmisty�n voimallisimmista ja miellytt�vimmist� piirteist�. Maaper� aaltoili t�yryisen�, ja kun amerikalaisessa mets�ss� puut tavallisesti kohoavat suorina korkealle kohti valoa, n�kyi t��ll� aukkojen lomissa vain matalia tammia hajallaan pitkin n�k�piiri�, niinkuin olisi tahdottu keinotekoisesti j�ljitell� luontoa. Puut olivat miltei yksinomaan niin sanottuja "takkiaistammia", kutistuneena muunnoksena monilajisessa suvussa, ja niiden keskeen s��nn�tt�m�sti avautuneet ahot olivat usein harvinaisen vieh�tt�vi�. T�llaiset mets�t, jotka antavat erikoisen leiman muutamille maan tienoille, eiv�t yleisess� samann�k�isyydess��n ole sent��n kokonaan vaihtelua vailla. Puut ovat kyll� hyvin yhdenkokoisia, hiukan pitempi� kuin p��ryn�puut, joita ne melkoisesti muistuttavat muodoltaan; rungot saavuttavat harvoin kahden jalan l�pimitan. Mutta vaihtelua tuottaa niiden jakautuminen maisemassa. Paikotellen ne kohoavat s��nn�llisin v�limatkoin kuin puutarhaan istutettuina, toisaalla taasen enemm�n hajallaan, ja toisinaan n�kyy laajoja aloja, miss� ne versovat pensastoina, joiden ymp�rill� vihannat aukiot ovat kuin puutarhurin sommittelemia nurmikkoja. Ruohikkojen arvellaan johtuneen kaskitulista, joilla intiaanit tuolloin t�ll�in perkaavat mets�stysmaitaan. T�llaisen mets�niityn laidassa, melkein huomaamattomasti loivenevalla rinteell�, n�kyi t��ll� kaukaisella saloseudullakin nyt nelj� miest�, joista kahdella oli joitakuita sivistyneenkin el�m�n v�likappaleita mukanaan. Heid�n ymp�rill��n levi�v�t mets�t olivat silloin asumatonta Michigania, ja et��lt� pilkottava soukka ja tyynipintainen vedenmutka oli polveke Kalamazoota, kaunista pikku jokea, joka l�nteen p�in soluen tyhjent�� vetens� mahtavaan Michigan-j�rveen. Kyl�t ja maatalot, rautatiet ja tehtaat reunustavat nykyaikana jokea, mutta siihen aikaan ei sen �yr�ill� oltu n�hty muita asumuksia kuin jokunen intiaaniwigwami tai satunnaisen valkoihoisen seikkailijan m�kki. Jo seitsem�nnentoista vuosisadan lopulla olivat ranskalaiset asuttaneet kapean maakaistaleen Detroit-virran varrella, mutta muuten oli koko niemimaa saloa, johon valkoihoisia osui ainoastaan kaupank�vij�in� intiaanien keskuuteen, mets�st�jin� tai muissa sellaisissa seikkailuel�m�n toimissa. Viimeksimainittuihin kuului seurueesta kaksi; heid�n kumppaninsa olivat maan alkuper�isi� asukkaita. Vakavina ja vaiteliaina tarkkaili kolme nelj�nnen liikkeit�. T�m� oli keskikokoinen, nuori, notkea, tavattoman sopusuhtainen ruumiiltaan, ja kasvojen avomielinen ja rehellinen s�vy teki h�net ainakin miellytt�v�n n�k�iseksi, vaikka ne olivat hiukan rokonarpiset. H�nen oikea nimens� oli Benjamin Boden, vaikka h�net luoteisissa piirikunnissa laajalti tunnettiin Pemu-Penun lis�nimell�, jonka asemesta h�nell� ranskalaisten keskuudessa oli melkein yleisesti nimen� Le Bourdon eli "Kuhnuri". T�m� ei johtunut h�nen laiskuudestaan tai saamattomuudestaan, vaan siit� seikasta, ett� h�n oli mainehikas muiden ty�n tuotteiden saalistaja. Ben Boden oli sanalla sanoen "mehil�ispyyt�j�", ja niinkuin h�n oli ensim�isi� sen ammatin harjottajia siell� p�in maata, oli h�n my�s verrattomasti taitavin ja onnistunein. Le Bourdonin hunajaa ei ainoastaan pidetty puhtaampana ja hienotuoksuisempana kuin ainoankaan muun sit� tuotetta myyskentelev�n, vaan sit� oli my�s runsaimmin saatavana. Detroitin varrella asui parikymment� arvossapidetty� perhett�, jotka eiv�t milloinkaan ostaneet muualta, vaan odottivat k�rsiv�llisesti Pemu-Penun tilavan kaarnakanootin saapumista syksyll�, pannakseen t�t� makeata ravintoainetta talteen talvitarpeitten varalle. Kaikenlaatuiset ohukaiset, sek� tattari- ett� maissi- tai vehn�jauhoista paistetut, olivat enemm�n tai v�hemm�n riippuvaisia Le Bourdonin turvallisesta tulosta. Hunajaa k�ytettiin kaikkien maustajana, ja mets�mehil�isten hunaja oli -- syyst� tai syytt� -- paremmassa maineessa kuin kotoisten. Le Bourdonin puku soveltui hyvin h�nen el�m�ntapoihinsa. H�nell� oli mets�styspaita ja housut ohuesta kankaasta, joka oli v�rj�tty vihre�ksi ja reunustettu keltaisella p��rmeell�. T�llainen oli amerikalaisen pyssymiehen tavallinen mets�puku, sen kun arveltiin olevan omiaan k�tkem��n h�nt� mets�ss�, sekottamalla v�rins� ymp�rist��n. P��ss� oli Benjaminilla nahkalakki, hyvinkin sirosti tehty, mutta karvaton, sill� s�� oli l�mmin. H�nen mokkasiininsa olivat jokseenkin taiteellisesti muovaeltuja nekin, mutta n�yttiv�t jo alkaneen r�nsty� monien vaellusten j�ljilt�. Aseet oli h�nell� oivalliset, mutta kaikki h�nen sotaiset kojeensa, ter�v� v�kipuukkokin, riippuivat rihlapyssyn latasimessa; itse luikku oli huolettoman luottavasti j�tetty nojalleen l�himm�n tammen runkoa vasten, niinkuin olisi aseiden is�nt� ollut vakuutettu siit�, ettei niit� voitu nykyhetken� tarvita. Niin ei ollut muiden kolmen laita. Hyvin aseistettuna piti kukin uskollista rihlapyssy�ns� lujasti k�sill�, ik��nkuin ep�luuloisesti varuillaan ollen, ja toinen valkoihoinen tuon tuostakin vaivihkaa, mutta visusti tarkkasi luikkunsa piit� ja sankkiruutia. T�m� mies oli aivan erilainen henkil� kuin vastakuvattu. H�n oli viel� nuori, pitk�, luiseva, mutta ketter� ja voimakas, kumarainen ja py�re�hartiainen, kasvoillaan selv� majakka, joka ilmaisi whiskyn saaneen valtaansa Gershom Waringin ja kertoi yht� varmasti h�nen tulevaisuutensa kuin miehen puheenmurre ilmaisi h�nen menneisyytens� kuuluneen Uuden-Englannin valtioihin. Vanhempi intiaani oli ovela ja kokenut soturi pottawattamie-heimoa, nimelt��n Hirvenjalka, -- hyvin tunnettu kaikissa luoteismaan kauppapaikoissa ja paalulinnotuksissa. Toinen punanahka oli nuori chippewa, oman kansansa keskuudessa nimitetty Kyyhkynsiiveksi matkojensa nopeuden ja pituuden johdosta. H�n oli tuskin t�ytt�nyt viitt�kolmatta, mutta oli jo p��ssyt suureen maineeseen kansansa lukuisain heimojen keskuudessa sanansaattajana eli "juoksijana". Sattuma oli osuttanut yhteen n�m� kesken��n vento vieraat henkil�t tammiston ruohikon laidassa noin puoli tuntia takaperin. Vaikka kohtaus oli tapahtunut sellaisin varokeinoin kuin on salomailla tavallista, oli se t�h�n asti kehittynyt kaikessa yst�vyydess�, ja se seikka johtui suureksi osaksi mielenkiinnosta, jota kaikissa her�tti mehil�ispyyt�j�n askarrus. Nuo kolme muuta olivat nimitt�in eri latuja tulleina tavanneet Le Bourdonin ryhtym�ss� ammattinsa j�nnitt�vimpiin teht�viin -- ja se n�yte sai katsojilta osakseen niin suurta ja yhteist� harrastusta, ett� kaikki muut pyyteet toistaiseksi syrj�ytyiv�t. Lyhyitten tervehdysten j�lkeen ja varovasti t�hystelty��n sek� paikkaa ett� seuruetta oli kukin vuorostaan omistanut totisen tarkkaavaisuutensa Pemu-Penun puuhille, pyyt�en h�nt� vain h�iriintym�tt�m�sti jatkamaan. Keskustelu k�vi osittain englanniksi, osittain k�ytettiin intiaanimurretta, jota kaikki n�kyiv�t ymm�rt�v�n. "Annas n�hd�, annas n�hd�, vieras", huudahti Gershom, "mihin pystyt lekkeill�si. Olen kuullut puhuttavan tuollaisista hommista, mutta ikin� en ole n�hnyt metti�ist� vaanittavan, ja minulla on julma halu oppia kaikkea uutta t�ss� mailmassa. Viikon lystit min� antaisin Whisky-Keskuksessa, tiet��kseni mill� tavoin tuo lyk�st��". "Whisky-Keskuksen" olivat seudun soutumiehet ja moniaat muut noille tiett�mille tienoille kulkeutuneet valkoihoiset seikkailijat antaneet lis�nimeksi ensin Gershomille itselleen ja sitte h�nen asunnolleen, molemmat kun soivat kovin suositun sijan sille juomalle. S�ve�sti hymyillen ja sen ammatin harjottajaksi harvinaisen puhdasta kielt� k�ytt�en vastasi Ben Boden pikku huomautuksella hommansa yksinkertaisuudesta, omistamatta suurtakaan huomiota Gershom Waringin leve�lle rupattelulle. H�nen tarkkaavaisuutensa oli kohdistunut omaan toimeensa, ja milloin h�nen ajatuksensa v�h�nkin haihattelivat, k��ntyiv�t ne parhaasta p��st� intiaaneihin, etenkin juoksijaan. Hirvenjalasta oli h�n kuullut huhutietoja, jotka saivat h�net v�litt�m��n vanhemman intiaanin liikkeell�olosta jonkun verran v�hemmin kuin Kyyhkynsiiven. T�st� nuoresta punanahasta ei h�n ollut koskaan ennen kuullut sanaakaan, ja saaden salatuksi kiihke�n uteliaisuutensa teki h�nen mielens� kaikin mokomin tiet��, miss� asioissa chippewa samosi saloa. Gershomin oli h�n ensi silm�yksell� oikein punninnut kuljeskelevaksi, juopottelevaksi, hurjamieliseksi seikkailijaksi, jonka moniin paheisiin ja huonoihin ominaisuuksiin yhtyi yht� ja toista lievent�v�� inholle, mill� h�nt� muutoin olisivat kaikki kunnon ihmiset kohdelleet. J�nnittyneesti tarkkailtua mehil�ispyynti� jatkui sill�v�lin. Pemu-Penun "lekkeet", Gershomin m��ritelm�� k�ytt��ksemme, eiv�t olleet moninaiset eiv�tk� mutkikkaat. Ne mahtuivat kaikki pieneen kannelliseen puulaskuun, jollaisella ty�l�iset kuljettavat ruokaansa paikasta toiseen. Kiert�en kannen auki oli Le Bourdon ensin ottanut esille v�lineens�: pienen tinakupin, puisen rasian ja lautasen sek� himme�st� vihert�v�st� lasista puhalletun pikarin -- parempaa lasia ei siihen aikaan kyetty valmistamaan Pittsburgissa, Le Bourdonin kotivaltiossa, miss� h�n vasta vuotta aikaisemmin oli itse ostanut sen. Tavallista vankempi tammi oli kasvanut hiukan syrj�ss� kumppaneistaan, aukion reunan sis�puolella. Salama oli sin� samaisena kes�n� iskenyt t�h�n puuhun, ruhjoen rungon noin nelj�n jalan korkeudelta maasta. Pirstaleita ja oksia oli sinkoillut l�helle, ja n�ill� istuivat katselijat, tarkkaillen mehil�ispyyt�j�n varusteluja. Kannosta oli Boden saanut p�yd�ntapaisen, tasoteltuaan sen s�r�t kirveell�, ja sille asetti h�n ammattinsa v�likappaleet, tarviten niit� per�tysten. Ensin sai puulautanen sijansa j�re�ll� p�yd�ll�. Sitten avasi Le Bourdon pikku rasiansa ja otti esille ympyri�isen kappaleen hunajakennoa, joka oli noin puolitoista tuumaa l�pimitaltaan. Nyt tuli pieni kannellinen tinakuppi k�yt�nt��n. Sen nokasta valutettiin er� puhdasta ja kauniin kirkasta hunajaa kennon lokeroihin, kunnes jokainen oli jokseenkin puolillaan. Mehil�ispyydyst�j� otti sitte k�teens� pikarin, pyyhki sen huolellisesti ja tarkasteli sit� aurinkoa vasten; se oli kyllin l�pin�kyv� h�nen tarkotuksiinsa. N�ist� alkuhommista suoriuduttuaan k��nsi Pemu-Penu huomionsa ruohorinteen samettimaiseen peitteeseen. My�h��n kev��ll� oli kulovalkea kiit�nyt yli seudun, ja ruoho oli nyt vehmasta ja lyhytt� nukkaa kuin k�ytetty laidun. Runsaimpana menestyi valkoapila, ja se alkoi juuri kukkia. Lukuisia muitakin kukkasia oli ilmestynyt aholle, ja niiden ymp�rill� surisi tuhansittain mehil�isi�. N�m� uutterat pikku el�j�t hy�riv�t v�sym�tt�m�sti ty�ss��n, ker�ten makeita taakkojaan, ollenkaan aavistamatta, mit� rosvousta ihmisen viekkaus niille suunnitteli. Le Bourdonin hiiviskelless� kukkasien ja niiss� vierailevien p�rri�isten seassa seurasivat molempien punanahkain katseet h�nen pienimpi�kin liikkeit��n niinkuin kissa tarkkailee hiirt�. Gershom oli v�hemmin valpas, pit�en puuhaa kyll�kin omituisena, mutta katsoen whiskyn olevan haluttavampaa tavaraa kuin kaiken maailman hunajan. Viimein tapasi Le Bourdon mieleisens� mehil�isen, ja t�m�n parhaillaan imiess� makeaa nestett� valkoapilan myker�st� laski h�n varovasti vihre�lasisen pikarinsa sen p��lle, vangiten hy�nteisen. Heti kun mehil�inen huomasi olevansa lasin alla, s�ps�hti se lentoon ja yritti kohota. T�ten se joutui vankilansa yl�osaan, jolloin Boden taitavasti pisti vapaan k�tens� lasin alle ja palasi kannolle. Siell� h�n laski pikarin puulautaselle siten, ett� sen keh��n joutui kappale hunajakennoa. Niin pitk�lle p��sty��n onnellisesti ja v�h�ll� vaivalla tutki Boden vankiansa tovin, varmistuakseen siit�, ett� kaikki oli kunnossa. Sitten otti h�n lakin p��st��n ja asetti sen koko varustusten p��lle. Puoli minuuttia odotettuaan h�n varovasti kohotti lakkia, jolloin n�htiin, ett� mehil�inen ik��nkuin pes�ns� pimeyteen joutuneena oli laskeutunut kennolle ja alkanut t�ytt�� itse�ns� hunajalla. Kun Benjamin otti kokonaan pois lasin, oli mehil�isen p�� ja etupuoli ruumista painunut hunajalokeroon, jonka aavistamaton aarrevarasto oli kerrassaan vallannut sen huomion. T�t� oli sen pyydyst�j� toivonutkin, joten h�n katsoi sen osan ty�t�ns� suoritetuksi. Nyt k�vi selv�ksi, mink�t�hden pikarin piti olla lasia; l�pin�kyv�isyys oli v�ltt�m�t�n vangin liikkeiden seuraamiselle, niinkuin pimeytt� tarvittiin sen saamiseksi luopumaan pakoyrityksist��n ja laskeutumaan kennolle. Mehil�isen nyt hartaasti ahmiessa hunajaa ei Pemu-Penu ep�r�inyt kohottaa pois pikaria. H�n rohkeni katsella ymp�rilleenkin ja ottaa toisen vangin, jonka h�n asetti kennon p��lle ja taltutti kuten edellisenkin. Minuutin kuluttua oli j�lkim�inenkin mehil�inen painunut lokeroon, ja pikari siirrettiin taas pois. Le Bourdon viittasi kumppaneitaan l�hemm�ksi. "Siin� ne nyt uurastavat itselleen hunajaa", sanoi h�n, puhuen englantia ja osottaen mehil�isi�. "V�h�np� ne ajattelevat tuota kennoa kaivellessaan, mit� vaaraa ne siten tuottavat omalle pes�lleen! Mutta niin on laita meid�n kaikkien! Kun luulemme parhaiten menestyneemme, saatammekin olla h�vi�n partaalla, ja k�yhimp�n� ja n�yryytt�vimp�n� hetken�mme on kenties nousu edess�mme. T�llaisia asioita ajattelen usein t��ll� salolla, ollessani yksin ja mietiskelev�ll� tuulella." "Kuinka vaaraa pes�lle?" tiedusti Hirvenjalka, joka oli asiallisuuteen suuresti kiintynyt henkil�. "Ei n�ke sit�, ei kuule sit� -- muutoin hunajaa saa." "Hunajaa saat, jos haluat, sill� minulla on sit� jo viljalti m�kiss�ni, vaikka vuodenaika on ollut hiukan varhainen varastojen tyhjent�miselle. Yleens� mehil�ispyydyst�j�t malttavat mielens� elokuuhun asti, sill� he pit�v�t parempana ryhty� ty�h�n silloin kun itikoilla on ollut aikaa t�ytt�� aittansa talvisy�nnin j�lkeen. Mutta min� pid�n vanhasta varastosta, ja sit�paitsi tuntuu minusta, ett� t�m� kes� ei tule tavallinen, joten p��tin alottaa aikaisin." T�m�n sanoessaan vilkaisi Benjamin Boden Kyyhkynsiipeen. Nuori intiaani vastasi katseeseen tavalla, joka osotti heid�n v�lill��n, jo olevan salaista ymm�rryst�. "No, se on kyll� hauskaa kuulla, sen min� my�nn�n!" huudahti Gershom; "onpa vainkin -- mutta meill� on Whisky-Keskuksessa varastoon pantuna tavaraa, joka ly� kerrassaan laudalta makeimmankin hunajan, mit� on milloinkaan mehil�inen imenyt!" "Tavaraa, josta sin� imet osasi, veikkonen, sen tied�n vakuuttaa kyltist�, joka paistaa naamaikkunaisi v�liss�", vastasi Ben nauraen. "Mutta hiljaa nyt, hiljaa. Tuo ensim�inen mehil�inen on saanut kyll�ns� ja alkaa ajatella kotia. Pian se l�htee _Hunaja_-Keskusta kohti, ja minun on pidett�v� sit� silm�ll�. Siirtyk��p� hiukan sivulle, yst�v�t, antaaksenne tilaa taidolleni." Miehet tottelivat, ja Le Bourdon j�nnitti nyt kaiken huomionsa teht�v��ns�. Ensim�iseksi siepattu mehil�inen oli ker�nnyt kantamuksensa ja tuntui aluksi liian raskaalta kohoamaan siivillens�. Tuokion valmistauduttuaan se kuitenkin ponnistausi ilmaan ja kierteli kohdalla, ik��nkuin ep�tietoisena suunnastaan. Benjaminin katse ei hetkeksik��n hellitt�nyt siit�, ja kun hy�nteinen piankin pyr�hti matkaansa, n�ki h�n sen viitt�kymment� kyyn�r�� kauvemmaksi kuin muut, joiden silmist� se tuntui tuossa tuokiossa katoavan. Boden t�hysti tarkkaan, ollen vaiti runsaan minuutin. "Se mehil�inen on saattanut laskeutua tuon suon nurkkaan", virkkoi h�n, viitaten pikku alanteeseen, jolla kasvoi paljoa isompia puita kuin rinneniityn tienoilla, "tai se on liit�nyt metsik�n yli ja takana levi�v�n ruohokent�n poikki, suunnaten kulkunsa sankkaan mets��n, kolmisen penikulmaa edemm�ksi. [Engl. penikulma on noin 1,6 km. Suom.] Siin� tapauksessa olen tullut tehneeksi hukkaty�t�." "Mit� toinen tekee?" kysyi Hirvenjalka ilmeisen uteliaasti. "Aivan oikein -- toisen miekkosen t�ytyy olla kutakuinkin valmiina l�ht��n, ja katsotaanpa, mit� tiet� se matkustaa. Mehil�ispyyt�j�lle on aina etua yhden el�v�n toimittamisesta taipaleelle, sill� se auttaa h�nt� vaanimaan varmemmin seuraavaa." Kumppaninsa tavoin nousi toinen mehil�inen kiert�m��n kantoa muutamaan kertaan, ennen kuin kiiti pes��ns� p�in. Niin pieni oli se katseltavaksi ja niin nopeasti singahti se matkaansa, ett� ainoastaan mehil�ispyyt�j� n�ki hy�nteisen sen j�lkeen kun se oli toden teolla l�htenyt liikkeelle. H�nen pettymyksekseen ei pikku el�v� lent�nytk��n samalle suunnalle kuin ensim�inen, vaan valitsi tolansa jokseenkin suorakulmaisesti sivummalle. Pesi� oli siis selv�sti kaksi, ja aivan eri tahoilla. Tuhlaamatta aikaansa hy�dytt�miin puheisiin pyydysti Le Bourdon nyt toisen mehil�isen, jonka suhteen meneteltiin kuten edellistenkin. Kyll�ns� saatuaan kierteli t�m�kin kantoa, ik��nkuin painaakseen paikan mieleens� uutta vierailua varten, ja ammahti tiehens� aivan samalle suunnalle kuin ensim�inen mehil�inen. Boden tarkkasi sen lentoa mit� huolellisimmin ja erotti sen viel� sadan kyyn�r�n p��h�n kannosta. Siihen tekiv�t h�net kykenev�ksi tarkka n�k� ja pitk�llinen harjaannus. "Me muutamme majaa, yst�v�t", virkkoi Pemu-Penu reippaasti, heti kun oli varmistunut viime havainnostaan, ja alkoi koota kapineitaan. "Minun t�ytyy ruveta onkimaan tuota pes��, ja pelk��n selvi�v�n, ett� se on ruohokent�n takana ja kerrassaan poissa ulottuvistani t�m�n p�iv�n osalle. Mutta jos l�hdette mukaan, n�ette piankin mehil�ispyynnin tarkimman teht�v�n. Monetkin pystyv�t vaanimaan ilmi pes�n, mutta eiv�t osaa onkia sit�." Kuuntelijat eiv�t n�ihin k�sitt�m�tt�miin ammattisanoihin vastanneet, vaan valmistautuivat seuraamaan Ben Bodenia. Mehil�ispyyt�j� asteli aukion poikki l�hemm� tuhannen kyyn�r�n p��h�n ensim�isest� asemastaan; siell� h�n taas tapasi kaatuneen puun kannon, josta sai telineen k�ytett�v�kseen. �skeiset temput uudistettiin, ja pian oli Le Bourdon tarkkaamassa kahta mehil�ist�, jotka olivat ty�nt�neet p��ns� kennon lokeroihin. Erinomaisen totisina ja huomaavaisina koettivat intiaanit p��st� h�nen aikeittensa perille. Gershom taasen oli tiet�vin��n koko menettelytavan mutkat, sill� h�nen katsantokantansa mukaan oli sopimatonta valkoihoisen esiinty� miss��n seikassa yht� v�h�tietoisena kuin punanahan. Mehil�iset t�yttiv�t itsens� perusteellisesti. Vihdoin per�ytyi toinen lokerostaan ja alkoi tehd� l�ht��. Ben viittasi katsojia vet�ytym��n loitomma, antaakseen sille h�iriintym�tt�m�n tilaisuuden, ja samassa nousikin mehil�inen lentoon. Suristuaan kannon ymp�rill� tovin vilahti se pois, ihan syrj��n suunnasta, jolle Le Bourdon oli odottanut n�kev�ns� sen lent�v�n. Vasta hetkisen mietitty��n muisti h�n, ett� pikku el�v� oli kadonnut jokseenkin yhdensuuntaisesti toisen mehil�isen kanssa, jonka h�n oli p��st�nyt liikkeelle alkuper�isest� asemastaan. Suunta johti viereisen ruohokent�n poikki, ja toivotonta oli yritt��k��n seurata n�it� mehil�isi�. Mutta toinenkin vanki oli jo pian l�ht�valmis, ja kun se pyr�hti matkalleen, n�ki Le Bourdon mielihyv�kseen, ett� se suuntasi lentonsa sit� suonkulmaa kohti, johon tai jonka yli oli jo kaksi mehil�ist� lent�nyt. T�m� havainto ratkaisi ep�tietoisen seikan. Jos n�iden pes� olisi ollut tuon metsik�n takana, ei leikkauspiste olisi ollut siell�, vaan ruohokent�n tuolla puolen sijaitsevan pes�n luona, sill� n�m� siivekk��t tottelevat vaistoaan eiv�tk� milloinkaan tee tarpeetonta mutkaa lennossaan. Kaksi mehil�ist�, jotka oli pyydystetty kukista puolen penikulman p��ss� toisistaan, ei siis kotimatkalla voinut lent�� toinen toisensa tolan poikki ennen kuin yhteisell� pes�ll� tapasivat toisensa; miss� niiden suunnat muodostivat kulman, siin� oli niill� pes�kin. Koska t�m� aarre-aitta oli Le Bourdonin mielitekona, niin ilahtui h�n luonnollisesti huomatessaan viimeisen mehil�isens� lennosta sen varman tosiseikan, ett� ruohokentt��n pist�ytyv�ss� tihe�ss� metsik�ss� oli sen koti. Nyt oli otettava selville, mik� puu oli suonut mehil�isille suojan. Kooten kapineensa l�ksi Le Bourdon kevein, joustavin askelin metsikk�� kohti, saattueensa seuraamana. Matkaa oli puolisen penikulmaa, ja se ei tuntunut milt��n miehist�, jotka olivat tottuneet alituiseen k�ytt�m��n raajojansa. Muutaman minuutin kuluttua olivat kaikki perill�, ja mehil�ispyyt�j� alkoi rivakasti haeskella puutansa. T�m� teht�v� oli koko menettelytavan lopputoimitus, ja Ben ei ollut ainoastaan varustettu tarpeellisilla v�lineill�, vaan h�n osasi my�s hyvin p��tell�, mitk� kaikki merkit ilmaisivat mehil�isten asuntoa. Tottumaton olisi voinut tuhanteen kertaan risteill� metsik�ss� huomaamatta ainoatakaan hy�nteist�, jollaisista nyt oli kysymys. Yleens� lensiv�t mehil�iset liian korkealla, ollakseen helposti havaittavissa maasta, vaikka harjaantunut silm� voi keksi� ne melkein mahdottomilta tuntuvien v�limatkojen p��st�. Mutta Benill� oli muitakin apuneuvoja kuin silm�ns�. H�n tiesi, ett� etsitt�v�n puun t�ytyi olla ontto, ja sellaisissa puissa n�kyy tavallisesti ulkonaisia merkkej� sis�isest� vikaantumisesta. Toisekseen suosivat mehil�iset muutamia puulajeja erityisesti, samalla kun noiden uutterain pikku el�vien vaisto yleens� ohjaa ne valitsemaan sellaisen kodin, joka kaiken todenn�k�isyyden mukaan ei tule ep�aikaisella kukistumisella tuhonneeksi niiden aherruksen hedelmi�. N�m� seikat suuntailivat Benin etsint��. Ammattiinsa kuuluvana kojeena oli Le Bourdonilla pieni kaukolasi, tuskin teatterit�hystint� isompi, mutta voimakas ja kaikin puolin tarkotuksenmukainen. Benill� oli piankin valittuna muuan puolilaho jalava puuksi, jossa pes� saattoi sijaita, ja kaukoputkensa avulla h�n sitte n�ki mehil�isi� lentelem�ss� sen kuoleutuvassa latvuksessa, kerrassaan seitsem�nkymment� jalkaa korkealla maasta. Edelleen t�hystelless��n h�n sai keksityksi oksanrei�n, josta mehil�isi� kulki virtanaan sis��n ja ulos. Se ratkaisi asian, ja laskien syrj��n muut kapineensa paitsi kirveen ryhtyi Pemu-Penu puun kaatamispuuhaan. "Hyv� mies", sanoi Gershom, kun Le Bourdon oli lohkaissut ensim�isen lastun, "kenties on sinun parempi antaa _minun_ suorittaa se osa urakkaa. Odotan p��sev�ni osille hunajasta, ja mieleni tekee ansaita kaikki saannokseni. Ter�kaluja on minut kasvatettu k�yttelem��n kaikenlaatuisia, ja luulenpa niin hakkuussa kuin veistossakin vet�v�ni vertoja kelle hyv�ns� Uudessa-Englannissa tai sen ulkopuolella." "Yrit� pois, jos haluttaa", vastasi Ben, luovuttaen kirveen. "Puun pystyn kaatamaan siin� miss� toinenkin, mutta niin rakasta ei minulle ole se homma, ett� tahtoisin pid�tt�� sen kokonaan itselleni." "No, voinpa sanoa, ett� min� olen suorastaan mieltynyt sellaiseen n�pertelyyn", tuumi Gershom, ensin peukalollaan sivellen kirveen ter��, koetellakseen miss� kunnossa se oli, ja sitte heiluttaen ty�kalua, tunteakseen sen "vauhdin". "Kiitt�� en juuri saata kirvest�si, veikkonen, sill� t�m� varsi ei ole oikein nasevaksi minun kouriini suhtailtu; mutta t�n�ll��nkin ollen pit�� t�m�n jalavan keikisty�, vaikka saisin vaivoistani kimppuuni kymmenen miljoonaa metti�ist�." Se ei ollut tyhj�� kerskausta. Niin kehno kuin Waring olikin monessa suhteessa, oli h�n erinomaisen taitava kirvesmies, kuten nyt osotti se joutuisuus, jolla h�n katkaisi jalavan rungon. H�n kysyi Benilt�, mihin kohtaan puu piti "kellist��", ja rysk�ht�ess��n maahan kaatui se juuri oikealle paikalle. Suunnattomaan h�mminkiin joutuivat mehil�iset, kun niiden pitk�aikainen koti n�in �kki� kukistui. Pilvin� t�yttiv�t ne ilman, ja h�iritsij�t katsoivat viisaaksi vet�yty� joksikin aikaa syrj��n, jotta �rtyneet ja v��ryytt� k�rsineet siivekk��t eiv�t k�visi ahdistamaan heit� kiukullaan. Jos ne olisivat tienneet voimansa, niin olisi kova kosto ollut helposti saatavissa, sill� mik��n ihmisen kekseli�isyys ei kykene suojelemaan h�nt� t�m�n v�h�p�t�iselt� n�ytt�v�n hy�nteisen hy�kk�yksilt�, silloin kun h�n ei p��se suojaan ja kun nuo vihaiset pikku urhot ovat vakavissa aikeissa. T�ll� kertaa eiv�t riist�j�t kuitenkaan joutuneet mihink��n vahinkoon. Pes�puu oli kukistunut niin �kki�, ett� sen �skeiset asukkaat olivat kuin huumaannuksissaan ja alistuivat kohtaloonsa niinkuin ihmiset mukautuvat myrskyjen ja maanj�ristysten temmellyksiin. Puolen tunnin kuluttua olivat ne enimm�lt� osalta ker�ytyneet er��seen l�heiseen puuhun, jossa ne arvattavasti omaan tapaansa neuvottelivat vastaisesta menettelyst��n. Intiaanit olivat enemm�n ihastuksissaan Le Bourdonin nerokkaasta etsimistavasta kuin saaliin harvinaisesta runsaudesta, kun sit�vastoin Ben itse ja Gershom enimm�kseen ilmaisivat tyytyv�isyytt��n ontelon sis�ll�st�. Puun tultua p�tkityksi ja halotuksi havaittiin, ett� sen tilaviin lokeroihin oli ker�tty vuosikausien aarteet, ja Ben arvioitsi sittemmin osuutensa runsaasti kolmeksisadaksi naulaksi hyv�� hunajaa -- kenno mukaan luettuna -- annettuaan intiaaneille kelpo lahjaer�n ja varattuaan Gershomillekin palkkion vaivoistaan; punanahat eiv�t kuitenkaan voineet paljoa ottaa vied�kseen mukanansa. Hunajaa ei ker�tty korjuuseen sin� iltana. Aika oli siihen puuhaan jo my�h�inen, ja Le Bourdon -- aineettomampaa lis�nime� ei varmaankaan ole kukaan saanut kuin t�m� rivakka nuori mehil�ispyyt�j� Kuhnuriksi sanottuna -- tarjosi oman majansa vieraanvaraisuutta uusille kumppaneilleen, luvaten toimittaa heid�t kunkin taipaleelleen seuraavana p�iv�n�, mukanaan kunnon kantamus hunajaa. "Sanotaan olevan tulossa rauhattomia aikoja", jatkoi h�n s�ve�n totisena, kutsuttuaan vieraansa ottamaan osaa yksinkertaiseen illalliseensa; "ja mieleni tekee kuulla uutisia maailmalta. Whisky-Keskukselta en suuriakaan odota, sen tunnustan; mutta erehdyn kerrassaan, jollei t�ll� Kyyhkynsiivell� ole sanomaa, joka saa meid�t kaikki avaamaan korvamme." Intiaanit ��nn�htiv�t my�ntymyksens�, mutta Gershom oli mies, joka ei osannut puheissaan esiinty� hienotunteisesti. Mehil�ispyyt�j�n kulkiessa oppaana majaansa kohti teki h�n tavallisia arkailemattomia huomautuksiaan. Ensin on meid�n kuitenkin teht�v� hiukan selv�� salomaiden er�miehen mets�pirtist�. 2. LUKU. Sotaisia viestej�. Le Bourdonin maja sijaitsi ihan l�hell� Kalamazoon �yr�st�, mit� kauneimmassa tammilehdossa. Ben oli aistikkaasti valinnut paikan, vaikka h�nen p��t�kseens� oli luultavasti hyvinkin paljon vaikuttanut raikkaan l�hteensilm�n l�heisyys. Ja v�ltt�m�t�nt� muuten oli h�nen asua virran partaalla, koska h�nen oli teht�v� t�rke�t matkansa vesitse, kuljettaakseen ty�tarpeitaan, huonekalujaan ja myyntitavaraansa. Syrj�ss� virran vuolteesta oli pieness� poukamassa oivallinen kaarnakanootti huolellisesti kiinnitettyn� keula- ja per�p��st��n, jotta se ei p��sisi kolhiutumaan. Asunto oli rakennettu jossain m��rin pit�en silm�ll� turvallisuutta. T�m�n oli Ben kokemuksesta havainnut tarpeelliseksi kahdenlaisten vihollisten varalta -- ihmisten ja karhujen. Ensinmainittujen taholta ei mehil�ispyyt�j� tosin ollut t�h�n asti suurtakaan vaaraa pelj�nnyt. Sill� tienoolla liikkui harvassa ihmisolentoja. Michiganin laaja niemimaan pohjoisosa on jokseenkin alavaa ja r�meisi� tai liian jylh�� ja karua, houkutellakseen alkuasukasmets�st�ji� niilt� ahoilta ja ruoholakeuksilta, joita silloin mit� riistarikkaimpina levisi etel�mp�n� ja l�nnemp�n�. Niemimaan pohjoispuoliskoa ei ihmisjalka samonnut juuri muualla kuin rannoilla. Etel�isen puoliskon laita oli kuitenkin aivan toinen; sen aukiot, lehdot ja virrat tarjosivat villeille melkein yht� monia houkutuksia kuin sittemmin sivistyneen maailman edustajille. Le Bourdon tunsi monia intiaanisotureita, ja h�nt� pidettiin suuressa arvossa sik�l�isten heimojen keskuudessa, jotka laajalle alalle hajaantuneina eiv�t sit� sent��n suurestikaan kansoittaneet. Yleens� ei h�nell� ollut paljoakaan kiusaa punanahoista, jotka ihmetteliv�t h�nen ammattiansa ja pitiv�t h�nen luonteestaan; mutta vahinkoa ja pahoinpitely�kin oli h�n kokenut heimoistaan erkaantuneiden heitti�iden kuten my�s valkoihoisten kulkurien taholta, jotka sattumoilta osuivat h�nen tilap�isiin asuntoihinsa. T�ll� kertaa tunsi Le Bourdon paljoa enemm�n levottomuutta siit� seikasta, ett� h�nen majansa tuli tunnetuksi Gershom Waringille, omalle maanmiehelle ja tavallaan kanssakristitylle, kuin chippewan ja pottawattamien saattamisesta mets�pirtilleen. Karhut olivat alituisena ja vaarallisena kiusana mehil�ispyyt�j�lle. Aseellisen miehen -- ja Le Bourdon oli harvoin liikkeell� ilman rihlapyssy��n -- ei useinkaan tarvinnut suuresti pit�� lukua Amerikan tavallisesta ruskeasta karhusta. Vaikka se on pelottavan n�k�inen otus, varsinkin t�ysikasvuisena, on se harvoin kyllin rohkea h�tyytt��kseen ihmist�; mik��n muu kuin n�lk� tai penikoistaan huolehtiminen ei koskaan saa sit� niin suuresti poikkeamaan tavoistaan. Mutta karhun mieltymys hunajaan kasvaa sill� intohimoksi. Se ei ainoastaan keksi kaikenlaisia karhumaisia keinoja, p��st�kseen t�h�n herkkuun k�siksi, vaan my�skin vainuaa sen pitkien matkojen p��st�. Kerrankin oli muuan karhuperhe pist�ytynyt Benin majaan, jota h�n ei ollut tullut rakentaneeksi riitt�v�n huolellisesti, ja t�ydent�nyt murtovarkautensa viimeisenkin kennon tuhoamisella. Se tapaus oli jouduttaa kerrassaan h�vi��n mehil�ispyyt�j�n, joka oli silloin vasta alokas ammatissaan; ja siit� saakka oli h�n varovaisuuden vuoksi aina rakentanut sellaisen varustuksen, ett� siihen eiv�t ainakaan hampaat ja kynnet pystyneet. T�m� ei ollutkaan ty�l�s teht�v� miehelle, jolla oli kirves ja likell��n ylt�kyllin m�nnynsalkoja, kuten sankarimme nykyinenkin asunto osotti. Toista ty�kauttansa vietti nyt Le Bourdon "Hunajalinnassa", joksi sen oli nimitt�nyt muuan hauska salomaan vaeltaja; t�m� oli edellisen� kes�n� auttanut Bodenia matkalla yl�s Kalamazoota ja viipynyt h�nen seurassaan sen aikaa kuin rakennuspuuhaa kesti. _Ch�teau au Miel_, kuten kuului matkalaisen kielell� majan nimitys, oli sis�puolelta mitaten tasan kaksitoista jalkaa kultakin sivulta ja ulkopuolelta hiukan vaille nelj�toista jalkaa. Se oli tavalliseen tapaan salvettu pet�j�hirsist�, mutta lis�varmuudeksi oli kattokin tehty paksuista laahkoista ja niin tiukaksi, ett� se oli vedenpit�v�. T�m� harvinainen varokeino oli tarpeellinen hunajan t�hden, sill� karhut olisivat repineet t�llaisissa majoissa yleens� k�ytetyn kaarnakattauksen yht� kerke�sti kuin ihmisolennotkin, p��st�kseen k�siksi niin runsaihin varastoihin kuin mehil�ispyyt�j�ll� oli piankin ker�ttyin� kattonsa alle. Tupaan antoi valoa yksi lasi-ikkuna, jonka Le Bourdon oli tuonut kanootissaan; mutta se oli pelkk� puolisko, jonka kuusi pient� ruutua olivat ulkoap�in suojeltuja vankoilla sein�hirsiin vajotetuilla tammilistoilla. Kolmesta lautakerroksesta lujasti liitetty tamminen ovi k��ntyi jykevill� rautasaranoilla, jotka olivat niin kiinnitettyj�, ettei niit� k�ynyt helposti irrottaminen sijoiltaan. "Sin� taidatkin pit�� hunajaasi per�ti t�ydellisen� tavarana, veikkonen", sanoi Gershom, kun Le Bourdon avasi tavattoman jyhke�n munalukon ja siirsi syrj��n tukevat telkimet, "koska talletat sit� n�in visusti! Meill� p�in ei olla puoleksikaan niin tyysti�; Dolly ja Kukka eiv�t edes ved� telke� oven eteen silloinkaan kun nukun poissa kotoa, niinkuin nyt syd�nkes�ll� tulee puolet �ist�ns� olleeksi ulkosalla." "Miss� 'meill� p�in', jos sopii kysy�?" vastasi mehil�ispyyt�j�, pit�en ovea longallaan, kun k��ntyi puhuttelemaansa. "Ka, Whisky-Keskuksessa tietenkin, joksi matkalaiset ja muut soutajat paikkaa nimitt�v�t." "Ja miss� on Whisky-Keskus?" tiedusti Pernu-Penu hiukan itsepintaisesti. "No, sen luulin olevan joka miehen tietona", selitti Gershom, "koska whisky vet�� puoleensa kuin laastari. Whisky-Keskus on juuri siin� miss� min� osun asumaan, ja nyt majailen Kalamazoon suulla." "Jo ymm�rr�n", huomautti Le Bourdon, ja h�nen siev�muotoinen suunsa vet�ytyi jonkunlaiseen halveksivaan hymyyn. "Veriveljeksin� olette sin� ja whisky aina tavattavissa toistenne seurassa. Mutta tullessani joelle huhtikuun viimeisell� viikolla en havainnut siell� j�lke�k��n sellaisesta keskuksesta." "Kyll� olisit havainnut, jos olisit kulkenut kahta viikkoa my�hemmin sit� kautta", vakuutti Waring. "Kotiv�eksi j�i nyt Dolly -- vaimoni, n�es -- ja Margery-sisareni, jota kaikki sanovat Kukaksi, niin ett� min�kin olen siihen nimitykseen takeltunut." Tupa oli erinomaisen siisti nuoren miehen yksin�iseksi asunnoksi noin et�isell� kolkalla maailmaa. Sirotekoisiin nassakoihin talletettuna oli hunaja huolellisesti ladottu yhdelle sein�lle mahdollisimman v�h�n tilaa ottavaksi. N�m� astiansa sommitteli Le Bourdon itse, opittuaan sit� taitoa kotitarpeeksi. Aineksia sai mets�st� ylt�kyllin, ja l�heisen puun juurelle koottu kimpikasa osotti, ettei h�n viel� pit�nyt sit� teht�v��ns� p��ttyneen�. Er��seen nurkkaan oli ladottu p��llekk�in kolme karhuntaljaa, jotka oli kahden viime kuukauden kuluessa riistetty kaatuneilta vihollisilta; niit� k�ytti majan omistaja vuoteenaan. Varsin alkeellisena p�yt�n� oli kahdella p�lkyll� tuettu leve� laahko, ja pirtin koko muuna kalustona oli vain pari lavitsaa ja isohko puinen kirstu. Seinill� tosin riippui ty�kaluja, ja ovensuunurkkaan oli pantu pystyyn kerrassaan kolme rihlapyssy� sek� komea kaksipiippuinen haulikko. Ne aseensa oli mehil�ispyyt�j� ker�nnyt matkoillaan ja pit�nyt yht� paljon muistoksi kuin varovaisuuden vuoksi. Ampumavaroja ei ollut suurestikaan n�kyviss�; vaarnoissa killui vain kolme tai nelj� ruutisarvea ja pari luotikukkaroa. Mutta Le Bourdonilla oli salainen varasto ja nelj�s rihlapyssy k�tkettyn� luonnon laatimaan talletuspaikkaan siksi loitolle, ettei sill� ollut vaaraa joutua osalliseksi majan kohtalosta, jos t�lle sattuisi onnettomuus. Kaikki ruuanlaitto toimitettiin ulkona. T�st� t�rke�st� mukavuudesta oli Le Bourdon huolehtinut hyvin perusteellisesti. H�nell� oli pikku uuni, tarkotustaan vastaava tulisija ja erityinen aitta tuuhean jalavan suojasta pulppuavan l�hteen partaalla. Aitassa h�n s�ilytti jauho- ja suolatynnyri��n, savustettua ja kuivattua lihaa sek� uutisasutuksissa nuoruutensa viett�neen mets�l�isen halutuinta ev�st�, suolaista l�ski�, jota h�nell� oli puoli tynnyrillist�. Tilava, mutta vaappera kaarnakanootti oli kaikista n�ist� varastoista vain saanut kunnollisen painolastin, ja samaan tarkotukseen arveli omistaja hunajan riitt�v�n paluumatkalla, edell�mainittujen tavarain tultua kulutetuiksi. Vieraanvaraisuuden velvollisuudet unohtuvat harvoin rajalaisten keskuudessa. Totuttuun tapaan alkoi Le Bourdon heti asettaa p�yt��n sellaista sy�t�v�� kuin oli k�ytett�viss� ja valmiiksi laitettuna. Pian oli h�nell� tarjottavana vierailleen ateria, johon kuului aimo kimpale edellisen� p�iv�n� keitetty� sianlihaa kylmilt��n, k�ristetty karhunlihan viipale, pikku t�hde hirvipaistia ja j��nn�s Kalamazoon kaislikosta ammuttua hanhea; ei my�sk��n puuttunut leip�� ja suolaa, ja saloseudun oloissa harvinaisena lis�n� oli p�yd�ss� pari kolme raakaa sipulia. Viimeksimainittua h�ystett� piti Gershom erityisen� herkkuna, ja k�ytti sit� hiukan mehil�ispyyt�j�kin; mutta intiaanit olivat kylm�kiskoisen v�linpit�m�tt�mi� n�ist� kasviksista. J�lkiruokana oli leiv�n p��lle levitetty� hunajaa, joka maistui kaikille illastajille. Aterialla ei paljoakaan puhuttu, mutta sitte siirtyi seurue raikkaaseen illan ilmaan tammen juurelle tupakoitsemaan ja antautui v�hin erin keskusteluun. "Sin� olet pottawattamie ja sin� chippewa", virkkoi Le Bourdon, kohteliaasti ojentaessaan molemmille vaskenkarvaisille kyl�ilij�ille heid�n piippunsa, jotka h�n oli juuri t�ytt�nyt omasta tupakkakukkarostaan; "luullakseni ovat heimonne jonkunlaisia serkuksia, vaikka niill� on eri nimi". "Kansa -- chippewa", vastasi vanhempi intiaani, kohottaen etusormensa tarkkaavaisuuden her�tt�miseksi. "Heimo -- pottawattamie", lis�si juoksija samaan mahtipontiseen tapaan. "Tupakka hyv�", huomautti vanhempi osottaakseen tyytyv�isyytt��n kestitykseen. "Eik� talossa ole mit��n juotavaa?" tiedusti Whisky-Keskus, joka ei antanut suurtakaan arvoa muulle kuin "tulijuomalle". "L�hde on tuolla", vastasi Le Bourdon vakavasti; "lippi riippuu oksantyng�ss�". Gershom nyrpisti nen��ns�, hievahtamatta paikaltaan. "Kuuluuko mit��n uutta heimojen keskuudesta?" kysyi mehil�ispyyt�j�, oltuaan kuitenkin soveliaan tovin vaiti, jottei h�nen olisi arveltu osottavan naisellista uteliaisuutta. Hirvenjalka tuprautteli moniaita haikupilvi� ennen kuin katsoi arvonsa mukaiseksi vastata. Sitte h�n siirsi piipun huuliltaan, kopisti pois tuhan, painoi kyt�� hieman peukalonkynnell�, imaisi pari viritt�v�� vet�isy� ja lausui s�ve�sti: "Kysy nuoremmalta veljelt� -- h�n juoksija -- h�n tiet��." Mutta Kyyhkynsiipi ei juuri n�ytt�nyt puheliaammalta kuin pottawattamiekaan. H�n puhalteli savuja hiljaisen arvokkaasti, mehil�ispyyt�j�n malttavasti odottaessa hetke�, jolloin nuorempi vieras saattoi virkkaa sanansa. Oli kulunut l�hes viisi minuttia Hirvenjalan huomautuksesta, kun chippewakin laski piippunsa syrj��n, k��ntyi huomaavasti katsomaan is�nt��ns� ja lausui painavasti: "Paha kes� pian tulee. Valkonaamat kutsuvat nuoret miehet yhteen ja kaivavat yl�s kirveen." "Jotain sellaista olen kuullutkin", sanoi Le Bourdon, ja h�nen kasvonsa pilvistyiv�t; "pelk�sin niin saattavan k�yd�." "Veljeni my�s kaivaa yl�s kirveen, niink�?" kysyi Kyyhkynsiipi. "Miksi sen tekisin? Oleksin yksin�ni t��ll� tammistossa, ja hupsulta n�ytt�isi minun haluta taisteluun. Jos englantilaiset ja amerikalaiset joutuvat voimien mittelyyn, niin sen t�ytyy tapahtua kaukana salomailta, Suuren Suolaj�rven tienoilla." "Ei tied� -- ei koskaan tied�, vasta kun n�kee. Englantilainen soturi runsas Kanadassa." "Saattaa olla; mutta amerikalaisia sotureita ei ole paljoakaan n�ill� main. Ei liiku t��ll� sotamiehi� toistensa p��n menoksi." "Mik� h�n on, luulet?" kysyi Kyyhkynsiipi vilkaisten Gershomiin, joka ei ollut en�� kyennyt pid�ttym��n elvykkeest��n, vaan siirtynyt l�hteelle sekottamaan kostukkeekseen tilkan matkapullonsa t�hteest�. "Aika hyv� p��nahka h�nell�?" "Yht� hyv� kait kuin kell� tahansa -- mutta h�n ja min� olemme maanmiehi� emmek� voi kohottaa tomahawkia toisiamme vastaan." "Sit� en usko. Selv� yankee h�n!" Le Bourdon hymyili tarkkan�k�isyydelle, jolla Kyyhkynsiipi oli osannut p��tell� Gershomin perikuvalliseksi it�valtiolaiseksi. Mutta er�mies oli silti hyvinkin huolissaan keskustelun aiheesta. "_Siin�_ kyll� osaat oikeaan", vastasi h�n, "mutta puhdasverinen yankee min�kin olen." "Ei, sit� �l� sano", kielsi chippewa; "ei sit�. Englantilainen, ei yankee. H�n ei yht��n samanlainen." "Ka, olemmehan muutamissa suhteissa erilaisia, mutta silti asuu minun suuri is�ni Washingtonissa kuten h�nenkin." Chippewa n�ytti pettyneelt�; kenties oli h�n pahoillaankin syd�mellisen ja miehekk��n is�nt�ns� t�hden. Luultavasti sai joku hyv�ntahtoinen vaikutin h�net pitkitt�m��n keskustelua sellaiseen tapaan, ett� er�mies sai k�sityst� asiain oikeasta tilasta siell� p�in maailmaa. "Brittil�inen runsas metsiss�", huomautti h�n ilmeisen harkitusti. "Yankee ei viel� tullut." "Anna minun kerrallaan tiet�� totuus, chippewa", huudahti Le Bourdon. "Min� olen vain rauhallinen mehil�ispyyt�j�, kuten n�et, enk� halua yhdenk��n ihmisen p��nahkaa tai mit��n kenenk��n omaa. Mit� luulet, syttyyk� Amerikan ja Kanadan v�lill� sota?" "Toiset niin sanovat, toiset n�in", vastasi Kyyhkynsiipi kierrellen. "Min� en tied�. Menossa nyt katsomaan. Mutta Montrealin vy� runsas punanahkain seassa; pyssy runsas; ruuti my�s runsas." "Sentapaista min� kuulin tullessani yl�s j�rvi�", sanoi Ben, "vanhalta kanadalaiselta kauppatuttavalta ja hyv�lt� yst�v�lt�, vaikka h�nest� nyt lain mukaan tullee viholliseni H�n vakuutti, ett� kes� ei kulu loppuun iskuitta. Mutta Mackinawissa n�kyiv�t kaikki torkkuvan, kun ohimennen pist�ysin sinne?" "Kyll� pian her��v�t. Kanadan soturi ottaa linnan." "Jos niin luulisin, chippewa, niin l�htisinp� jo t�n� y�n� matkalle heit� h�lytt�m��n." "Ei -- ajattele paremmin." "L�htisin kuin l�htisinkin, vaikka henkeni heti menisi!" "Ajattele paremmin -- �l� ole se hupsu, min� sanon." "Ja min� sanon sinulle, Kyyhkynsiipi, ett� min� en siekailisi, vaikka koko chippewa-kansa k�rkkyisi kintereill�ni. Olen amerikalainen ja aion puoltaa kansallisuuttani, tuli mit� tuli." "Ajattelin sin� vain rauhallinen mehil�ispyyt�j� juuri vasta", muistutti chippewa hiukan ivallisesti. Le Bourdon malttoi mielens�, huomaten suotta innostuneensa puheissaan. H�n tunsi menneisyyden historiaa kyliin hyvin tiet��kseen, ett� min��n Amerikan kehityksen aikoina eiv�t englantilaiset tai ranskalaisetkaan olleet haikailleet k�ytt�� villej� apuna taisteluissaan. Hienosta sivistyksest��n ja kielt�m�tt�m�st� inhimillisyydest��n huolimatta tahtoivat n�m� kansat k�yd� _amerikalaisia_ sotiaan tomahawkin, nylkyveitsen ja murhapolton v�lityksell�, yllytt�en ja palkaten intiaaneja n�iden tunnottomiin taistelutapoihin. Mehil�ispyyt�j� k�sitti t�ydellisesti, ett� vihamielisyyksien puhkeaminen Englannin ja Amerikan v�lill� ilmaisi mit� varmimman enteens� kaukaisessa l�nness�. Jos intiaanit olivat liikkeell�, niin oli kaiken todenn�k�isyyden mukaan taampana joku voima vaikuttamassa heihin. Kyyhkynsiiven s�vy her�tti h�nen mieless��n ik�vi� aavistuksia, ja j�nnittyneen� tahtoi h�n kuulla vieraaltaan niin paljon tietoja kuin mahdollista, yritt�en kaikin mokomin hillit� tunteensa. "En usko brittil�isten koettavan vallottaa Mackinawia", virkkoi h�n, oltuaan vaiti pitk�n tovin ja ahkerasti p�llytelty��n savuja v�linpit�m�tt�m�n s�vyn tapaamiseksi. "Saaneet sen, min� sanon", vastasi Kyyhkynsiipi pontevasti. "Saaneet mink�, chippewa?" "Sen -- Mac-nawin -- saaneet linnan, saaneet sotamiehet -- koko saaren. Tied�n sen, sill� ollut siell�." Sep� oli h�mm�stytt�v� uutinen! Kun kovaonnisen varusv�en p��llikk�� vaati aavistamattansa antautumaan ik��nkuin maasta noussut vihollinen, ei h�n ollut itse voinut pahemmin tyrmisty� kuin nyt Le Bourdon saadessaan tapauksesta tiedon. L�nness� pidettiin Michilimackinacia -- se oli varustuksen virallinen nimi -- toisena Gibraltarina, vaikka se todellisuudessa oli hyvinkin heikosti varustettu ja ainoastaan yhden vaillinaisen jalkav�enkomppanian miehitt�m�. Tottumus oli kuitenkin saanut sen her�tt�m��n t�ydellisen turvallisuuden tunteen sik�l�isten seikkailijain keskuudessa, ja maan asutuissakin osissa kuulosti sen kukistuminen kokonaisen maakunnan menetykselt�. Nyt tiedet��n, ett� kolmisensataa valkoihoista, tukenaan runsaasti kaksinkertainen lukum��r� melkein kaikista likeisist� intiaaniheimoista saatuja sotureita, oli amerikalaisten liikkeist� edelle eh�tt�ytyen yll�tt�nyt varustuksen hein�kuun 17 p:n� ja pakottanut p��llikk�n� toimivan luutnantin antautumaan tuskin kuudenkymmenen miehens� kanssa. T�m� rivakka ja sotataidollisessa suhteessa hyvin harkittu toimenpide brittil�isten taholta eristi kokonaan muun maailman yhteydest� Michigan-j�rven p��ss� sijaitsevan Chicagon asemapaikan, j�tt�en sen suojattomaksi keskelle silloista varsin et�ist� saloseutua. Chicago, Mackinac ja Detroit olivat amerikalaisten kolme suurta keskusta yl�j�rvien rannoilla, ja yhdell� iskulla oli kaksi niist� saatu tehottomiksi! Sanaakaan ei illan mittaan en�� virketty t�st� t�rke�st� tapauksesta. Kukin karttoi ilmaisemasta sen enemp�� mielenkiintoa sen johdosta, mutta tupakoimista jatkui viel� jonkun aikaa p�iv�nlaskun j�lkeen. Illan varjojen tummuessa nousi pottawattamie, kopisti tuhan piipustaan ja murahti pari sanaa levollemenosta. Benjamin meni majaan, levitti taljansa ja ilmotti vierailleen vuoteiden olevan valmiina. Viimeisen� j�i valveille is�nt� itse, pohtien asemaa viel� parin tunnin ajan. Silti oli h�n aamulla ensim�isen� jalkeilla, astuen ulos majastaan juuri kun p�iv�n ensi kajastus punasi id�n taivaanrantaa. Hyvill� mielin hengitti h�n raikasta aamuilmaa, jossa tuntui tuhansien kukkien tuoksua, ja ihasteli seudun rauhaisaa kauneutta, kunnes joku kosketti h�nt� kyyn�sp��h�n. Katsomaan k��nn�ht�ess��n h�n n�ki chippewan l�hestyneen kansansa ��nett�min askelin. "Pottawattamiella pitk� korva -- tule edemm�", kuiskasi Kyyhkynsiipi; "menn��n keitti�lle -- kai aamiainen tarvitaan." Ben noudatti kehotusta, ja pian seisoivat miehet vierekk�in l�hteest� lirisev�n puron p��ss� peseytym�ss�. T�st� virkist�v�st� askareesta suoriuduttuaan tunsi kumpainenkin olevansa paremmassa kunnossa neuvottelua varten. "Hirvenjalka saanut vy�n Kanada-is�lt�", alotti chippewa viitaten brittil�isten taipumukseen pit�� villej� palkoissaan. _"Tied�n_ saanut -- _tied�n_ pit��." "Ent� sin�, Kyyhkynsiipi, -- puheittesi s�vyst� p��ttelin sinutkin kuninkaan intiaaniksi?" "Puhun niin -- en yht��n tunne niin. Minulla syd�n yankee." "Ja eik� sinulle ole l�hetetty wampum-vy�t� niinkuin muillekin?" "Se totta -- saanut sen -- en pid� sit�." "Mit�! Uskalsitko muka l�hett�� sen takaisin?" "En hupsu, vaikka nuori. Pid�n -- en pid�. Pid�n Kanada-is�lle; en pid� chippewa-urholle. Haudannut, mist� ei kukaan t�ss� sodassa l�yd�. Ei -- Waubkenewhilla ei syd�mess� aukkoa kuninkaan tulla sis��n." T�llaisen erityisen kunnianimen oli Kyyhkynsiipi saanut jostakin heimonsa partioretkill� osottamastaan kunnostautumisesta, ja h�n oli syyst� ylpe� siit�, k�ytt�en sit� juhlallisissa vakuutuksissa. "Ja sin� olet siis amerikalaisten yst�v� ja punatakkien vihollinen? Mutta mink�t�hden esiinnyit illalla kuin aikoen asettua maanmiehi�ni _vastaan_?" Waubkenewh tarttui Le Bourdonia k�teen ja puristi sit� lujasti. "Se hyv� keino, eik�? Hirvenjalka silloin luulee minun yst�v�ksi -- se kovin hyv� sodan aikana." "Mutta onko totta, ett� brittil�iset ovat vallottaneet Mackinawin, vai omiasiko panit siin�kin?" "Se totta -- mennyt, ja soturit kaikki vangit. Winnebago runsas, pottawattamie runsas, Ottawa runsas -- punanahka runsas siell�." "Mutta mit� asiaa sinulla on t��ll� ja minne olet nyt menossa, jos kerran olet amerikalaisten puolella? Min� en tunteitani salaa -- oman kansani kannalla pysyn, ja haluaisin todistetta siit�, ett� todella olet yst�v�." "Liian moni kysymys yhteen aikaan", vastasi chippewa hiukan pahaksuen. "Ei hyv� niin pitk� kieli. Kysy yksi, min� vastaan -- kysy toinen, min� vastaan taas." "No, mill� asialla liikut t��ll�?" "Menen Chicagoon kenraalilta." "Tarkotatko, ett� sinulla on joltakulta amerikalaiselta kenraalilta sanoma Chicagon p��llik�lle?" "Niin juuri -- se asia. Arvaa heti -- he, he, he." Intiaani nauraa niin harvoin, ett� mehil�ispyyt�j� s�ps�hti. "Miss� on se kenraali, joka sinut l�hetti?" h�n tiedusti. "H�n Detroitissa -- h�nell� kokonainen armeija siell� -- soturi runsas kuin tammi t��ll�." T�m� oli er�miehelle kaikki uutta, ja h�n mietti tovin ennen kuin jatkoi: "Vai on kuvern��ri Hull valinnut sinut sanansaattajakseen? Mutta vastaappas nyt yhteen mutkaan minun mielikseni, chippewa, taikka min� katson sinut haarakieliseksi mieheksi, vaikka sanotkin olevasi meik�l�isi�. Jos sinut on l�hetetty Detroitista Chicagoon, niin miksi olet n�in kaukana pohjoisessa? Mink�t�hden kiertelet Kalamazoon rantoja, kun tolasi pit�isi paremmin suuntautua St. Josephia kohti?" "Ollut Mac-nawissa. Kenraali sanoo, ensin mene Mac-nawiin ja katso kuinka varusv�ki jaksaa -- sitten mene Chicagoon ja sano soturille siell�, mit� tapahtunut ja mit� h�nen paras tehd�. Ymm�rr�t, Bourdon?" "Kyll�, se kuulostaa j�rkeen menev�lt�, sen my�nn�n. Mutta onko sinulla mit��n todistetta sanoillesi?" Jostakin mehil�ispyyt�j�lle viel� k�sitt�m�tt�m�st� syyst� oli chippewa eritt�in halukas voittamaan h�nen luottamuksensa tai pett�m��n h�net. Nyt h�n silm�ili tarkoin ymp�rilleen, kuin varoen katselijoita, ja avasi sitte tupakkakukkaronsa, jonka silputusta sis�ll�st� kaivoi esille mit� pienimp��n tilaan kierretyn ja langalla sidotun paperin. Vet�en pois siteen ja levitt�en auki kirjelm�n n�ytti sanansaattaja osotetta, joka kuului: "Kapteeni Healdille, Chicagon p��llik�lle." Toisessa alinurkassa n�ki mehil�ispyyt�j� sanat: "Virka-asioissa, Kyyhkynsiiven v�lityksell�." "Tuo hyv�", kysyi chippewa ter�v�sti, "tuo sanoo totta -- uskot sen?" Le Bourdon puristi syd�mellisesti intiaanin k�tt�. "Oikealla puolella olet, sen huomaan selv�sti", sanoi h�n vilpitt�m�sti. "Mutta mit� pottawattamieen tulee, niin pid�tk� h�nt� tosiaankin vihollisena?" "Vihollinen -- ottaa sinulta p��nahan -- ottaa minulta p��nahan -- vaan ei saa. H�n kai polulla mustanrastaan luo." "Ja mit� on mustarastas-heimolla hankkeissa?" "Mustarastas sotapolulla -- ottaa p��nahan mist� voi." "Mutta miss� ovat heid�n vihollisensa? T��ll� p�in ei ole valkoihoisia, paitsi siell� t��ll� joku satunnainen kaupustelija, er�mies tai matkalainen." "Ottaa _h�nelt�_ p��nahan -- kaikki p��nahat hyv�t sodan aikana. Sill� ei v�li� Montrealissa. Mit� varusv�ki Chicagossa?" "Mustarastas saattaa siis mielest�si olla tunkeutumassa Chicagoon. Siin� tapauksessa, chippewa, pit�isi sinun ehti� edelle t�st� pottawattamiet� ja p��st� asemapaikalle ajoissa ilmottamaan vaarasta." "L�htem�ss� heti kun sy�n aamiaisen. En my�s voi menn� suoraan, taikka pottawattamie n�kee mokkasiinin j�ljet. T�ytyy eksytt�� h�n." "Aivan oikein; mutta varmasti olet kyllin viekas tekem��n sen kahteenkin kertaan, jos tarvis tulee. Tuossapa pottawattamie jo ilmestyykin n�k�j��n valmiina haukkaamaan einett� ja l�ht� mieless�." Le Bourdon oli kaiken aikaa hy�rinyt keitti�puuhissaan ja l�mmitt�nyt riitt�v�sti ruokaa vierailleen. Tovin kuluttua istuivat kaikki aterialla, Gershomin otettua vahvistusryypyn vaivihkaa ja luullakseen huomaamattomana. P�yd�st� noustua alkoivat molemmat intiaanit hankkiutua matkalle. Pottawattamie astui Le Bourdonin luo ja ojensi k�tens�. "Kiitokset", lausui h�n lyhyeen tapaansa; "hyv� illallinen -- hyv� uni -- hyv� aamiainen. Nyt l�htem�ss�. Kiitokset -- kun joku yst�v� tulee pottawattamie-kyl��n, hyv� wigwam siell�, ja ovi auki." "Ei kest� kiitt��, Hirvenjalka -- ja kun satut taas kulkemaan t�t� kautta, niin pist�ydy vain tupaan ja ole kuin kotonasi, jos min� olen mets�ll�. Onnea matkalle ja rauhaa majallesi." Pottawattamie k��ntyi sitte k�ttelem��n toisia; n�m� n�yttiv�t hyv�stelyss��n ilmaisevan pelkk�� yst�vyytt�. Mehil�ispyyt�j� pani t�hdelle, ettei kumpainenkaan intiaani virkkanut toiselle mit��n matkasuunnitelmastaan; molemmat n�yttiv�t aikovan vaeltaa itsen�isesti, ajattelemattakaan seuran mahdollisuutta. Hirvenjalka l�ksi ensim�isen�. H�n heitti rihlapyssyn kainaloonsa, tunnusteli vy�t�ns� kuin asettaakseen sen paikoilleen, j�rjesteli keve�t� kes�asuansa hiukan ja poistui lounaiseen suuntaan, samoten aukioiden poikki ja harvakasvuisten tammilehtojen l�pi niin suoraan ja vakaasti kuin vaiston johtamana. "Siin� h�n meni kuin mehil�inen pes�lleen, kohti St. Josephin virtaa, miss� h�n kai piankin tapaa yst�vi� ja naapureita", sanoi Le Bourdon. "Mit�, l�hd�ss�k� olet sin�kin, chippewa?" "T�ytyy menn� nyt", vastasi chippewa suopeasti. "Sitte taas tulen sy�m��n lis�� hunajaa -- tuomaan hyvi� tietoja, toivon -- ei Kanada t��ll�", laskien sormensa syd�melleen, "pelkk� yankee". "Herran haltuun, chippewa. Meille tulee rauhaton kes�, ja odotan kuulevani nime�si mainittavan sodissa p��llikk�n�, joka ei tunne mit��n pelkoa." Kyyhkynsiipi pudisti h�nen k�tt��n, katsahti puolittain yst�v�llisesti, puolittain halveksivasti Whisky-Keskukseen, ja meni menojaan. Hiipuvan liesivalkean ��reen seisomaan j��neet huomasivat, ett� chippewa suuntasi kulkunsa j�rve� kohti, suoraan sivulle pottawattamien tolasta. Edellinen n�ytti heist� my�s etenev�n kahta vertaa nopeammin kuin j�lkim�inen. Vajaassa kolmessa minuutissa oli nuori intiaani kadonnut tammistoon, vaikka h�nell� oli ollut samottavanaan jokseenkin laaja aho. 3. LUKU. Intiaanit sotajalalla. Kun Gershomilla ei n�kynyt olevan mit��n l�ht�aikeita, ryhtyi Le Bourdon jokap�iv�iseen ty�h�ns� niin j�rjestelm�llisesti ja tyynesti kuin olisi ollut yksin��n. Ensim�iseksi teht�v�kseen valmistausi h�n noutamaan edellisen� p�iv�n� tavattua hunajavarastoa; Gershom tarjoutui auttamaan, ja he ahersivat kahden kesken hyv�ss� sovussa ja luottamuksessa. Kalamazoo oli polveileva joki, ja se kaarsi Le Bourdonin majan kohdalta noin sadan kyyn�r�n p��h�n kelopuusta, johon mehil�iset olivat tehneet pes�ns�. Ben luonnollisesti tahtoi k�ytt�� t�t� seikkaa hunajan hakemiseen vesitse. Laitettuaan kaikki kotona turvalliseen kuntoon astuivat h�n ja Gershom kanoottiin, ottaen matkalleen kerrassaan nelj� pyssy�. Mukaan p��si hirsikopistaan my�s iso ja vanttera kahlekoira, jolla oli n�ht�v�sti is�nt�ns� ammatista johdettuna nimen� "Kenno"; iloisena loikki uljas otus edes takaisin mehil�ispyyt�j�n ymp�rill� ilmaisemassa kiitollisuuttaan ja tepasteli vire�sti rantaan. Kahden miehen melomana kiiti keve� alus melkoisen nopeasti vastavirtaankin, ja nelj�nnestunnin kuluttua l�heniv�t he niemekett�, josta olivat kaataneet puunsa. Koiran levottomuus her�tti silloin is�nn�n huomiota, ja h�n huomautti siit� kumppanilleen. "Se vainuaa riistaa", vastasi Whisky-Keskus, joka viinanhimostaan huolimatta oli sek� j�rkev� ett� p��tt�v�inen mies. "En yht��n ihmettelisi, vaikka tapaisimme karhuja k�rkkym�ss� hunajaamme!" "Sellaista on kyll� sattunut minulle", sanoi mehil�ispyyt�j�; "kahdesti ovat ne pahalaiset h��t�neet minut tieheni ja anastaneet saaliini". "Silloin ei sinulla ollut kumppania, veikkonen", tuumi Gershom, kohottaen rihlapyssyn ja huolellisesti tarkastaen sen piit� ja sankkiruutia. "Niit� tarvitaan koko iso perhe karkottamaan _meit�_ puulta, sill� min� olen p��tt�nyt vied� Dollylle ja Kukalle makeita tuliaisia." Noustuaan maihin ja kiinnitetty��n veneens� tyynnytti Le Bourdon maltittoman koiran, joka oli tottunut niin ehdottomaan kuuliaisuuteen, ett� se nytkin taipui j�tt�ytym��n miesten taakse. Mehil�ispyyt�j� nimitt�in arveli vihollisten varmasti olevan hunajapuun luona, joten h�n ei tarvinnut vakoojaa, vaan tahtoi silm�ill� asemaa rauhassa. Kumpainenkin kahta pyssy� kantaen astelivat miehet aukiolle, jonne puu oli n�kyviss�, ollen kaadettu tihe�n metsik�n laidasta ulosp�in. Ben otti nyt kaukoputkensa esille ja alkoi vakavasti tarkata edellisen� iltana h�iritsemiens� hunajanker��jien tilaa. "Katsohan noita el�vi�, miten kiukkuisina ne hy�riv�t", sanoi h�n kumppanilleen, ojentaen t�lle t�hystimen. "Sellaisessa vimmassa en ole viel� koskaan n�hnyt mehil�is-yhteiskunnan olevan. Tavallisesti ne muutamia tunteja pes�puunsa kukistumisen ja suunnitelmiensa h�iriytymisen j�lkeen heitt�v�t asian silleen ja parveilevat etsim��n uutta pes�paikkaa, ryhty�kseen kiireimmiten kokoamaan talvivarastoa. Mutta tuolla ne kaikki viel� kuhisevat ontelon ymp�rill� kuin aikoen kest�� piirityst�." "Onpa niit� totisesti juhlallinen liuta", my�nsi Gershom, "ja jos aiot hy�k�t� moisten vihollisten kimppuun, niin on minusta tuskin etumieheksi. Mik� kumma noita itikoita riivaa? Eiv�th�n toki yritt�ne pystytt�� puuta takaisin kannolleen!" "N�etk� parven niit� juuri mets�n laidassa -- hiukan etel�mp�n�?" kysyi Le Bourdon. "N�enp� kyll�! Paljon on niit� siell�kin, ja n�ytt�v�t liehuvan edes takaisin sen ja puun v�li� kuin tulipalon sammuttajat vesisankoineen." "Karhut ovat siell�", huomautti mehil�ispyyt�j� tyynesti; "sellaiset liikkeet tunnen vanhastaan. Mesik�mmenet vaanivat tiheik�ss�, mutteiv�t uskalla tulla ulos sellaista yhteiskuntaa vastaan. Olen kuullut mehil�isten oikein kiukustuneina h�tyytt�v�n karhuja penikulmien p��h�n." "Jopa on pikku herhil�isill� sisua! Mutta miten on meid�n menetelt�v�, Bourdon, sill� kotiv�keni pit�� saada hunajaa? Puolet on minun, tied�th�n, eik� tee mieleni luopua. Ja jos voin uskoa silmi�ni, Bourdon, pilkist��kin karhun turpa tuon vanhan hongan takaa -- tuosta, miss� metti�iset ihan pimitt�v�t ilman!" "Siit� ei ole ep�ilyst�k��n", vahvisti Le Bourdon rauhallisesti, hymyillen Gershomin itsen�iselle tasanjaolle, jonka kohtuullisuutta vastaan h�n katsoi tarpeettomaksi mit��n muistuttaa. "Ja tuolta tulee kokonainen karhu", lis�si h�n samaan tapaan, mutta samalla tarkastaen molempia pyssyj��n; "jopa l�htev�t joukolla liikkeelle ja n�kyv�t olevan tosissaan". Niin olikin asian laita. Kerrassaan kahdeksan karhua, joista kuitenkin puolet aivan nuoria, ilmestyi hyppelehtien puunrunkojen yli. Otsot s�nt�siv�t hunajapuuta kohti kuin rynn�ten yhteisest� sopimuksesta linnotusta vastaan. Hy�kk��j�in tulo h�lytti hy�nteiset t�ysin voimin taisteluun, ja kun k�mpel�ist� el�imist� etumainen ehti puun luo, kietoi sen sankka mehil�ispilvi, joka oli kokoontunut puolustamaan aarteitaan. Kontio luotti turkkinsa paksuuteen ja luonnolta saamiinsa torjumisv�lineihin, jotapaitsi se oli liiaksi kiihkoissaan p��sem��n k�siksi hunajaan, v�litt��kseen pikku sankareista; se pisti kuononsa sis�lle rei�st�, varmaankin toivoen saavansa sen suoraa p��t� vajotetuksi makeaan tahtaaseen. Karjahdus, kavahdus taaksep�in, etuk�p�lien viuhtominen ja ilman haukkominen ilmaisivat heti, ett� korven kuningas oli kohdannut tehokkaampaa vastarintaa kuin oli odottanut. Tuossa tuokiossa seisoivat kaikki karhut takajaloillaan, huitoen ilmaa etuk�p�lill��n ja loksautellen leukojaan oikealle ja vasemmalle, tuimassa ottelussa miltei n�kym�tt�mien vihollistensa kanssa. Vaisto korvasi tieteen, ja vihollistensa paksusta ja tuuheakarvaisesta peitteest� huolimatta osasivat mehil�iset t�hd�t� pistojaan suojattomiin kohtiin, kunnes nelijalkaisten oli pakko kieri� ruohossa, rusentaakseen ahdistajansa. T�m� keino tehosikin osaksi; mehil�isi� tuhoutui suurin m��rin kontioiden piehtaroimisessa. Mutta t�ss�kin taistelun tiimellyksess� ilmestyi aina uusia hy�kk��ji� kaatuneiden tilalle, ja lukum��r� tuntui alkavan p��st� voitolle voimasta. T�ss� ratkaisevassa vaiheessa, kun karhut n�yttiv�t v�syv�n mielett�m�st� reuhtomisesta ja tyhj�n hosumisesta, katsoi Le Bourdon viisaaksi toimittaa joukkonsa n�ytt�m�lle. Molemmat miehet laukaisivat yhtaikaa, ja kumpainenkin osasi; isoin karhu j�i henget�nn� paikalle, toinen sai pahan haavan. T�t� menestyst� seurasi uusi yhteislaukaus, joka haavotti taas kahta vihollista. Otuksien l�ntyst�ess� tiehens� varasivat miehet pyssyns� uusilla panoksilla, ja heid�n l�hestyess��n taistelukentt�� oli se tyhj� sek� karhuista ett� mehil�isist�, kahta kaatunutta kontiota lukuunottamatta. Pes�ns� puolustajat seurasivat �skeisi� h�tyytt�ji� t�ysilukuisina, aavistamatta uusien vihollisten tuloa. Mehil�ispyyt�j� ryhtyi nyt kumppaninsa kanssa toimenpiteisiin hy�nteisten paluun varalta, sill� sit� ei tarvinnut pitk��k��n aikaa odottaa. Edellinen sytytti nuotion, johon Gershom kantoi kuivia risuja ja kalikoita, kunnes kirkas loimu kohosi kohti taivasta. Takaisin tullessaan havaitsivat mehil�iset uusien h�iritsij�ins� siten vet�ytyneen tulimuurien suojaan. Tuhansia pikku el�vi� sai surmansa t�st� ihmisen viekkaasta keksinn�st�, ja loput l�ksiv�t tovin kuluttua p��llikk�jens� johtamina hakemaan toista talletuspaikkaa uutteruutensa tuloksille. Vasta puoleltap�ivin p��siv�t Ben ja Gershom p�tkim��n ja halkomaan puuta; siihen saakka olivat mehil�iset viivyskelleet kukistuneen pes�ns� l�hettyvill�, ja olisi ollut vaarallista edet� savun ja kuumuuden turvista. Miehet olivat tuoneet kanootissa kirveit�, kiiloja ja kurikan, ja kun molemmat olivat sellaisten ty�kalujen k�tevi� pitelij�it�, oli puun ontelon sis�lt� pian paljastettu. Ehtoop�iv�n kuluessa juoksutettiin hunaja nassakoihin, n�m� siirrettiin kanoottiin, ja hyvill� mielin olivat miehet p�iv�ty�ns� p��ttymisest�, kun illalla uupuneina istuutuivat mets�pirtin l�hteen partaalle aterioimaan. "Se taisi olla viimeinen onkimani pes� t�ksi kes��", puheli Le Bourdon. "T�k�li on minulla ollut onnea, mutta rauhattomina aikoina ei ole hyv� oleskella kovin kaukana kotoa. Minua ihmetytt��, Waring, ett� sin� olet l�htenyt liikkeelle t�llaisten kuulumisten kiert�ess� tienoolla." "Kyll� Dolly pit�� varansa", vastasi Gershom huolettomasti; "ei h�nt� h�t� heiluttele". "Hyv� ett� paikkasi on niin turvallinen", sanoi mehil�ispyyt�j� miettiv�sti; "mutta minun asemani on liian heikko, viipy�kseni en�� yksin�ni t��ll� tammistoahoilla. Whisky-Keskus, min� aion l�hte� pois; palaan uutisasutukseen ennen kuin punanahat todenper��n nousevat sotajalalle. Jos j��t auttelemaan hunajani ja muiden varastojeni lastaamisessa kanoottiin ja melomisessa alas virtaa, niin korvaan vaivasi kunnollisesti." "Ka, yht� mieluusti min� sen teen kuin muutakaan. Ansiohommat ovat t��ll� salomailla siksi harvinaisia, ett� on parasta tarrata kiinni, kun tarjotaan. Tulin t�nne vasiten tapaamaan sinua, kuultuani er��lt� matkalaiselta, ett� olit n�ill� paikoin jokivarren tammistossa metti�isten haussa. Dolly ei pid� mist��n maallisesta ravinnosta niinkuin hyv�st� mets�hunajasta." Seuraavana aamuna ryhtyi mehil�ispyyt�j� j�rjest�m��n majanmuuttoa, sill� paikoilleenj��minen tuotti nyt liian suurta vaaraa, kun pottawattamiekin oli osunut h�nen pirtilleen. Oli varsin mahdollista, ett� vanhan p��llik�n heimolaisia saattoi jo parin p�iv�n kuluttua ilmesty� tavottamaan h�nen p��nahkaansa. Hyv� keskin�inen ymm�rrys vallitsi nyt miesten kesken, sill� Gershomin paremmat ominaisuudet virkosivat nopeasti, h�nen �lyns� ja tunteittensa vapautuessa alituisesta ikeest��n. H�nen oma pikku whiskyvarastonsa oli lopussa, ja Le Bourdon katsoi turhaksi ilmottaa, ett� h�nell�kin oli satunnaisten tarpeiden varalla ruukullinen konjakkia; t�m�n h�n saikin sitte piilotetuksi tyhj��n ruutinassakkaan parilla majavannahalla verhottuna, kun siirsi tavaroitansa kanoottiin, Gershomin toimekkaasti ahertaessa apuna. Mehil�ispyyt�j� oli p�iv�� ennen vieraitten tuloa ampunut uroshirven ja kantanut nelj�nneksen lihoista olallaan kotiin, ripustaen loput puun oksaan taitelle. Koska he saattoivat matkallaan tarvita riistaa, niin Ben arveli parhaaksi k�yd� Gershomin kanssa noutamassa saaliinsa; taivalta oli noin kolme penikulmaa. Silt� varalta, ett� veren haju oli ker�nnyt susia paikalle, vaikka n�m� eiv�t voineetkaan ylt�� saaliiseen, otti kumpainenkin rihlapyssyn kainaloonsa, ja Kenno sai tulla mukaan. Er�mies haasteli vilkkaasti kumppaninsa kanssa, joka osottausi hyvinkin tietorikkaaksi monilla rajalaisel�m�n aloilla. Kyselless��n laivojen kulkua j�rvill� ja muuta sellaista, mit� h�nen t�ytyi ottaa lukuun matkallaan Detroitiin, oli h�n p��ssyt noin kahdeksan kyyn�r�n p��h�n tappopaikalta, kun koiran liikkeet �kki� her�ttiv�t h�nen huomiotaan. Se ei en�� tapansa mukaan juoksennellut edes takaisin tolallaan, haistellen oikealle ja vasemmalle, vaan eteni varovasti p�� alhaalla, n�ht�v�sti tunnustellen tiet��n vainun avulla, niinkuin olisi ilmassa ollut voimakasta hajua. "Niin totta kuin nimeni on Gershom", virkahti Waring, juuri kun h�n ja Ben olivat pys�htyneet silm�ilem��n ymp�rilleen, "onkin tuolla intiaani! Istuu, pakana, tuon ison tammen juurella -- tuolla hiukan oikealla, ja Kenno vainusi sen. Mies nukkuu rihlapyssy polvilla; ei piittaa h�n paljoakaan susista tai karhuista!" "Kyll� n�en", vastasi Le Bourdon, "ja minua sek� kummastuttaa ett� surettaa. On hiukan merkillist�, ett� juuri t�h�n aikaan liikkuu niin paljon vieraita pyyntimaillani, kun ennen sain olla hyv�ss� rauhassa. T�llaisessa tungoksessa asustaminen alkaa tuntua tukalalta, Waring! No, muuttamassahan olen, joten asialla ei kohtsilt��n ole v�h��k��n v�li�." "Jo nukkuukin sike�sti!" ihmetteli Gershom, pys�htyess��n kymmenkunnan kyyn�r�n p��h�n intiaanista tarkastamaan h�nt� l�hemmin. "H�n ei milloinkaan her��", huomautti mehil�ispyyt�j� juhlallisesti; "mies on kuollut. Katso -- ohimo on veress�, ja pyssynluoti on j�tt�nyt siihen reik�ns�." Puhuessaan h�n astui eteenp�in ja kohotti jonkunlaista lointa, joka aikoinaan somistuksena oltuaan oli nyt huolettomasti heitetty entisen omistajansa p��n yli. N�kyviin tulivat Hirvenjalan tutut kasvonpiirteet -- pottawattamien, joka oli vasta edellisen� p�iv�n� l�htenyt heid�n luotansa! Soturilta oli luoti l�vist�nyt p��n, ja p��nahka oli nyljetty. Ruutisarvi oli tyhjennetty, luotikukkaro samaten, mutta muuta ei kaatuneelta oltu riistetty. Ruumis oli asetettu istualleen puuta vasten ja j�tetty siihen keskelle tammistoa petoel�inten saaliiksi, luut lumituiskujen ja sateiden valkaistaviksi. Mehil�ispyyt�j�� v�risytti h�nen katsellessaan kammottavaa v�kivallan merkki�; rauhallinen saloseutukaan ei siis tarjonnut suojaa verit�ilt�. Ett� Kyyhkynsiipi oli surmannut �skeisen p�yt�kumppaninsa, sit� ei Le Bourdon ollenkaan ep�illyt, ja h�nt� tymp�isi se ajatus. Vaikka h�n oli itse aavistellut pahaa pottawattamien vihamielisyydest�, niin olisi h�n suonut t�m�n teon tekem�tt�m�ksi. Molempien intiaanien keskin�inen ep�luuloisuus oli ollut kyll�kin ilmeinen; mutta mehil�ispyyt�j� ei olisi osannut aavistaa sen niin pian johtavan n�in kamalaan tulokseen. Yh� vakavampina k�sittiv�t miehet, ett� heid�n tuli valmistautua tukemaan toisiansa t��ll� saloseudulla, kun nyt alkuasukasheimot olivat niin selv�sti joutuneet v�kivallan tekoihin kesken��n. Gershom oli n�hnyt s��nn�t�nt� rajalaisel�m�� enemm�n kuin yksin�inen kumppaninsa, h�n kun oli el�nyt niin likeisess� yhteydess� "tuliveden" kanssa; mutta h�nt�kin kammoksutti pottawattamien �killinen loppu. He eiv�t soveliaiden ty�kalujen puutteessa yritt�neet haudata ruumista, sill� sudet olisivat helposti kaivaneet esille ohuesti mullatut j��nn�kset. Hirvenlihat l�ytyiv�t koskemattomina, ja kumpainenkin nosti taakkansa olalleen. Virralle palatessaan he karttoivat kuolleen intiaanin ohitse johtavaa polkua ja suorittivat viimeiset puuhansa mahdollisimman joutuisasti, kunnes kanootti kellui joen keskiv�yl�ss�. Kalamazoo ei yleens� ole vuolas, joskin siin� paikotellen on virtaviakin taipaleita ja putouksiakin, ja enimm�kseen solui kanootti tasaisesti ja keve�sti alasp�in, melan hiljalleen lykkim�n�. Miehist� ei kumpainenkaan ponnistellut paljoa, painuessaan matkansa m��r�� kohti, vauhti kun v�h�ll� pysyi riitt�v�n hyv�n�. T�ten saivat he rauhallista tilaisuutta pakinoimiseen. "On sinulla sent��n harvinainen ammatti!" huudahti Gershom Waring, tovin ��nett�m�n� tarkasteltuaan veneen keskelle kasattuja hunajanassakoita. "Kerrassaan kummallinen ja harvinainen ammatti!" "Se soveltuu luonteelleni", vastasi mehil�ispyyt�j� hieman surumielisesti hymyillen, sill� h�n ei voinut olla pahottelematta mets�pirttins� j�tt�mist� kylmilleen, saatuaan sille paikan valituksi kaikkia ammatilleen suotuisia n�k�kohtia silm�ll�pit�en. "T�m� kes� olikin tuottoisa, ja hunaja erityisen hyv�tuoksuista, niin ett� sit� olisi nyt saanut kaupaksi runsaamminkin ja kelpo hinnasta." H�n haasteli kumppanilleen mielell��nkin el�m�ntavoistaan. H�n piti ammatistaan; h�n oli kenties liiaksikin kiintynyt yksin�isyyteen, ja h�nt� elvytti se pikku j�nnitys, jota luonnollisesti tuottivat h�nen "mehil�is-ongintansa", vaihtelevat l�yt�ns� ja voittonsa. T�llainen ammatti ei ollut juuri milloinkaan rasittavaa, mutta terveellist� liikuntoa ja mieluisaa ulkosalla oleskelua se antoi kylliksi. Luonnon salaisuuksista huvitettuna seurasi h�n vieh�ttyneesti noiden pikku el�vien hy�rin��, joiden vaivann�k�� h�n tosin k�ytti hyv�kseen ihmiselle suotuna luonnon antimena, mutta suopeasti ja malttavasti. Niin suurta harrastusta her�ttiv�t Le Bourdonissa toisinaan h�nen pikku kumppaninsa, ett� h�n oli nyt t�n�kin kes�n� s��st�nyt kolme l�yt�m��ns� pes��, havaittuaan niiden asukkaat nuoriksi mehil�isiksi, jotka eiv�t olisi kunnollisesti kyenneet uuteen parveiluun. Waring kuunteli p�� rintaan painuneena, syviss� mietteiss�, n�ht�v�sti vertaillen omaa tarkotuksetonta el�m��ns� toisen terveihin oloihin. H�nen kasvonpiirteist��n saattoi viel�kin n�hd�, ett� h�n oli ollut kaunis mies, reipas ja toivehikas kansalainen, johon nyt olivat v�kijuomat painaneet vastenmielisen leimansa. Sen ehtoop�iv�� ja koko seuraavan y�n lipui kanootti esteett�m�sti alas virtaa, ja sill�v�lin jutteli my�s Gershom el�m�ns� vaiheista. H�n oli lapsuudessaan saanut jonkun verran kasvatusta eik� selvin� hetkin��n tuntunut ollenkaan niin sivistym�tt�m�lt� kuin heitt�ytyess��n alkoholin tylsytt�m�n� rennoksi ja ylimieliseksi. Ainoan sisarensa h�n kertoi joutuneen er��n naissukulaisen hoitoon, joka oli suojatilleen toimittanut enemm�nkin opetusta kuin Massachusettsin valtion alkeiskouluissa tarjottiin. Tuon sukulaisen kuolema ja Gershomin naimisiinmeno toimittivat sisaren j�lleen h�nen luokseen, t�m�n ollessa viel� aivan nuori. Siit� ajasta alkoi perheen kiert�j�el�m�. Ennen kuin Uuden Englannin valtioihin perustettiin tehtaita, luovutti se alue j�rjestelm�llisesti v�enlis�yksens� l�ntisiin ja etel�isiin valtioihin. L�nteen siirtyi my�skin Gershom ja oppi matkoillaan turvautumaan alkoholin petolliseen virkistykseen. Onneksi ei rouva Waringilla ollut lapsia, mik� seikka lievensi nais-parkain kovia kokemuksia. Synnyinseudulta l�hdett�ess� oli Gershomilla toistatuhatta dollaria rahaa, omina ja sisarensa yhteisin� varoina, mutta h�nen tullessaan Detroitiin ei ollut j�ljell� sataakaan. Matkalla oli kuitenkin kulunut useita vuosia. Waring liittyi siell� sotakapakoitsijaan, joka oli l�hd�ss� Michilimackinaciin er��n sotav�enosaston mukana, ja siten oli h�n lopulta johtunut vaihtelevissa yrityksiss��n pyrkim��n viimeksimainitusta paikasta omalla kanootilla Michigan-j�rven p��h�n, miss� Chicagon nykyisell� paikalla oli Fort Dearbornin varustus. T�t� matkaansa varten ei Waringilla ollut mit��n aivan m��r�tty� suunnitelmaa. H�nen tapansa olivat her�tt�neet pahastusta Michilimackinacissa, ja oma levottomuuskin pakotti h�nt� tunkeutumaan yh� syvemm�lle salomaihin. Kaikilla retkill� seurasivat l�mminsyd�miset naiset h�nen vaiheitaan, toinen syyst� ett� oli h�neen kiintynyt vaimona, toinen sisarrakkauden sitomana. Kanootin saapuessa Kalamazoon suulle ajoi navakka tuuli sen jokeen. Gershom keksi valmiiksi rakennetun hirsituvan tyhjilleen j�tettyn�, poikkesi maihin ja oli jo mets�stellyt ymp�rist�ll��n kaksi viikkoa, kun kuuli puhuttavan mehil�ispyyt�j�st� ja pist�ysi t�m�n luo vieraisille. Sellaisen yleiskuvan muodosti itselleen mehil�ispyyt�j� h�nen puheistaan, t�ydennelless��n niit� omilla p��telmill��n. H�n huomautti vakavasti, ett� heid�n t�ytyi piammiten sopia toimenpiteist� omaksi turvallisuudekseen, joten Gershominkin oli mietitt�v� uutta suunnitelmaa el�m�lleen. "Pahat ovat ajat", huudahti t�m�, kun h�nen kumppaninsa oli selitellyt, mihin kiusoihin he saattoivat joutua ennen kuin p��siv�t maan asuttuihin osiin, "pahat kerrassaan! Kyll� ymm�rr�n kaikki mit� tahtoisit sanoa, Bourdon, ja kummastelen itsekin, ett� ennakolta ajattelematta toimitin v�keni t�llaiseen asemaan. Mutta erehdyksi� sattuu sent��n parhaillekin ihmisille, ja minun kai piti tehd� t�m� tyhmyys." "Minun ammattini puhuu puolestaan", virkkoi mehil�ispyyt�j�; "jokainen oivaltaa, ett� mehil�isten hakijan on ment�v� sinne, miss� niit� on. Mutta minun t�ytyy tunnustaa, Gershom, etten oikein tajua sinun yrityst�si. Sanot, ett� sinulla on kaksi t�ytt� tynnyrillist� whisky� --" "_Oli_, Bourdon, huomaa se -- sill� toinen lienee valitettavasti tullut jo puoliv�liin kulutetuksi." "No, oli ainakin ennen kuin aloit omaksi ostajaksesi. Mutta nyt olet asettuneena Kalamazoon suuhun puolentoista whiskytynnyrin omistajaksi, itse ainoana juojana. Minun j�rkeeni ei mahdu, mist� siin� tulee liikevoittoa." "Unohdat intiaanit. Tapasin Mackinawissa miehen, joka toi kanootissaan vain _yhden_ tynnyrillisen ja sai sill� niin paljon nahkoja, ett� arveli voivansa perustaa Detroitiin sekatavarakaupan, muutettuaan ne rahaksi. Mutta min� olin sotamiesten j�ljill� ja aioin k�yd� whiskykauppaa Fort Dearbornissa. Sotamiehille ja intiaaneille saattaa myyd� kannuttain p�iv�ss�, ja hyv�st� hinnasta." "Se on huonoa kauppaa parhaimmillaankin, Waring, ja nyt ollessasi maistamattomana neuvoisin sinua pysym��nkin erill�si koko juomasta." "Kenties teen sen, jahka nuo kaksi tynnyrillist� ovat lopussa. Olen sit� jo useasti ajatellut, ja yht�mittaa ovat Dolly ja Kukka minua siihen kehottaneet; mutta vanhoista tavoista on vaikea luopua yht�kki�. Kunhan vain saisin supistetuksi m��r�ni kortteliin p�iv�ss� vuodenkin ajaksi, niin luulisin v�hitellen voivani tehd� t�yden k��nn�ksen. Tied�n yht� hyvin kuin sin�kin, Bourdon, ett� kohtuus on ihmiselle kaikessa paras." Kumppanin puolustelut saivat Le Bourdonin mietiskelem��n Whisky-Keskuksen tilaa enemm�n kuin h�n olisi muutoin saattanut v�litt�� siit�. Vaikka h�n ei olisi katsonutkaan asiakseen huolia miehen omasta menestyksest� ja h�nen perheens� onnellisuudesta, oli h�nen nykyisiss� olosuhteissa ainakin ajateltava yhteisen turvallisuuden vaatimuksia. Boden oli p��tt�v�inen ja lujaluontoinen mies, ja h�n oli selv�j�rkinen syihin ja seurauksiin n�hden. Yksin�inen el�m� oli kasvattanut h�ness� harkintakyky� ja itsen�isyytt�, joka sai h�net ratkaisemaan varovasti, mutta sitte toimimaan ripe�sti. Heid�n laskeutuessaan alas virtaa pohti h�n senvuoksi Gershom Waringin koko asemaa ja mahdollisuuksia tasapuolisesti ja tarkoin, kunnes vakautui siit�, mit� oli teht�v� ja miten. Kanootti ehti virran suulle vasta kolmannen vuorokauden ehtoop�iv�n�. V�limatkakin oli melkoinen, mutta viivytyst� tuottivat my�s virtaan ajautuneet esteet. Heid�n l�hestyess��n paikkaa, jonne Gershom oli j�tt�nyt vaimonsa ja sisarensa, huomasi Le Bourdon kumppaninsa k�yv�n yh� levottomammaksi n�iden kohtalosta. H�nen ilmeinen huolestuksensa siit�, ett� kotiv�en asiat eiv�t kenties olleetkaan toivotulla kannalla, osotti h�nell� olevan ainakin jonkun verran syd�nt�, niin ajattelemattomasta kuin h�n olikin j�tt�nyt heid�t turvattomiksi. "Pelk��np�, ett� ihminen ei tule kaikkea niin miettineeksi kuin h�nen pit�isi, kun h�nell� on nestett� nupissaan", virkkoi h�n juuri kun kanootti k��ntyi viimeisen niemen nenitse; "muutoin en olisi _voinut_ j�tt�� heit� noin yksin�iseen paikkaan. Luojan kiitos, maja on toki j�ljell� -- ja sielt� nousee savua, jolleiv�t silm�ni pet�! Se sent��n viihdytt��!" ja harhaileva puoliso ja veli huokasi huojentuneesta "Jos siell� on tulta, niin siell� t�ytyy olla sen sytytt�j�t, ja t�h�n vuodenaikaan merkitsee tuli my�s, ett� siell� on jotakin sy�t�v��. Olen pahoillani, Bourdon, etten ollenkaan muista, j�tink� kotiin edes ruokaa --" Gershom vaikeni �kki� ja pudotti melansa kuin herpaantuneena. T�hyst�ess��n ymp�rilleen, n�hd�kseen mik� odottamaton tapaus oli siten vaikuttanut miehen tunteisiin, huomasi Le Bourdon naishenkil�n seisomassa rantat�yr��ll�, jolta avautui melkoisen laaja n�k�ala virralle -- ep�ilem�tt� tarkasteli t�m� kanootin tuloa. "Tuolla h�n on", virkkoi nyt Waring s�ve�sti; "ja tuolla on Dolly varmaankin viett�nyt puolet aikaansa poissaollessani, odottaen n�kyviins� ensim�ist� vilahdusta minusta mokomasta kotiin palaamassa. Sellainen on nainen, Bourdon, ja taivas minulle suokoon anteeksi, jos olen unohtanut heid�n luonnonlaatunsa silloin kun minun olisi pit�nyt se muistaa." "Tuo on kaunis n�ky, Gershom, ja se melkein saa minut yst�v�ksesi!" kiitti mehil�ispyyt�j�. "Miehell�, johon s��lliset naiset ovat niin kiintyneit�, t�ytyy olla hyvi� piirteit�. Vaimosi itkee, varmaankin niin iloissaan kotiutumisestasi." "Se on Dollyn tapaista", sanoi Gershom tukahtuneesti, ponnistellessaan mielenliikutuksensa salaamiseksi. "Laskehan kanootti kummun juurelle, poiketakseni siin� maihin. Minun on ment�v� virkkamaan pari sanaa Dolly-paralle; melo sin� sitten edelleen ja ilmota Kukalle, ett� min� olen l�hettyvill�." Mehil�ispyyt�j� totteli ��neti, luoden uteliaita silm�yksi� kunnaalle, n�hd�kseen millainen nainen Whisky-Keskuksella saattoikaan olla vaimona. H�nen kummastuksekseen ei Dorothy Waring ollut ainoastaan siististi, vaan siev�stikin puettu, ik��nkuin olisi h�n tahtonut pit�� erityist� huolta ulkoasustaan, toivottaakseen kuljeksivaa miest�ns� tervetulleeksi kotiin. T�m�n verran enn�tti Le Bourdon havaita kumppaninsa astuessa rannalle, sill� hienotunteisuus esti h�nt� l�hemmin silm�ilem�st� odottavaa. Kotvasen kuluttua ehti er�mies itse perille, meloen kanootin rantaan juuri sen lehdon alapuolelle, miss� tupa sijaitsi. Kenties johtui h�nen pitk�llisest� erakkoel�m�st��n, ett� se olento, jonka h�n nyt kohtasi, n�ytti h�nest� pikemmin kuuluvan toiseen maailmaan kuin siihen, miss� h�n tavanmukaisesi asusti. Hipi�lt�ns�, hiuksiensa v�rilt� ja kasvojensa reunapiirteilt� muistutti Margery Waring paljonkin velje�ns�, mutta runsaasta taivasalla oleskelusta huolimatta oli h�nen ihonsa kuulaan valkoinen, jollaista saattoi odottaa n�kev�ns� suurkaupungin suojamassa, vaan tuskin salomailla, kun taasen huulten, poskien sek� lievemmin leuan ja korvalehtien ruso vivahteli hohteina, joita olisi tottunutkin siveltimen pit�j� kenties saanut kauvan turhaan tavotella. H�nen kasvojansa el�v�itti sama selv�piirteisyys kuin veljenkin, mutta sukupuolen ja i�n suoman s�veyden lis�ksi ei niiden tenhoavaa s��nn�llisyytt� ollut haittaamassa mik��n ruumiin- tai luonteenheikkouden leima. Silm�t olivat siniset ja kutrit niin l�heisesti kullankarvaiset kuin ihmishiukset voivatkin olla. Toiminta, vaihteleva el�m� ja alituinen oleskelu ulkosalla eiv�t olleet antaneet t�lle harvinaisen viehke�lle tyt�lle ainoastaan terveytt�, vaan my�skin sen ilmaukset. Kuitenkaan h�n ei ollut miss��n suhteessa karkea tai n�ytt�nyt uurastajalta; k�det vain ehk� hiukan ilmaisivat, ett� h�n ei s��stellyt itse��n, kun kykeni tuottamaan hy�ty�. Margaret Waringissa ilmeni se miellytt�v� hentouden ja ruumiillisen tarmokkuuden yhtym�, jota h�nen luokkaansa kuuluvassa amerikalaisessa tyt�ss� kenties tavataan useammin kuin juuri mink��n muun kansallisuuden nuoressa naisessa. Vieraan l�hestyess� ilmaisivat t�m�n vieh�tt�v�n olennon kasvot sek� ihmetyst� ett� tyytyv�isyytt�; oli kummastuttavaa, ett� Gershom oli kohdannut kumppanin t�llaisella saloseudulla, ja hauskaa, ett� tulija ei n�ht�v�sti ollut tavallinen viinanhakija. "Sin� olet Kukka", virkkoi mehil�ispyyt�j�, tarttuen puolittain vastahakoisen tyt�n k�teen niin kunnioittavasti ja yst�v�llisesti, ett� t�m� ei voinut kielt�yty�, vaikka ep�ilikin, tokko oli aivan sopivaa suoda t�llainen vastaanotto ventovieraalle, "Kukka, josta Gershom Waring puhuu niin usein ja hell�sti?" "Olet siis veljeni yst�vi�", vastasi Margery hymyillen niin herttaisesti, ett� Le Bourdon katseli h�nt� ihastuksissaan "Kyll�p� olemme iloissamme h�nen paluustaan! Viisi kamalaa y�t� olemme k�ly ja min� viett�neet yksin�mme, ja jokaista pensasta olemme pelj�nneet intiaaniksi siit� saakka kun Gershom l�ksi tapaamaan mehil�ispyyt�j��, jonka kuulimme asustavan tammistoahoilla. Sin�k� oletkin se mies?" "Sama juuri. No, se vaara on kestetty -- mutta l�hell�nne on viel� vihollinen, joka on voitettava: t��ll� kuuluu olevan whisky� tynnyreiss�, ja jos n�yt�t minulle s�ilytyspaikan, niin poistan senkin vaaran ennen kuin sen aineen suosija ehtii h�t��n." Kauniin neitosen kasvoja kirkasti ymm�rt�v� v�l�hdys. Ensin h�n karahti miltei tulipunaiseksi; sitte vaalenivat h�nen kasvonsa kalmankalpeiksi. Puristaen huulensa yhteen h�n seisoi ep�r�iv�n�, milloin tuijottaen suopean n�k�iseen muukalaiseen, milloin vakaasti t�hyst�en veljeens� ja k�lyyns� p�in, jotka viel� et��ll� ollen verkalleen l�hestyiv�t majaa. "Uskallatko?" kysyi Margery viimein, veljeens� viitaten. "Kyll� uskallan. H�n on nyt ihan selv�n�, joten h�neen tehoo j�rki. Meid�n kaikkien vuoksi k�ytt�k��mme t�t� etua." "Molemmat tynnyrit ovat vajan alla, majan takana." T�m�n sanottuaan tytt� peitti kasvonsa k�sill��n ja vaipui tuolille ik��nkuin pelj�ten todistajaksi joutumista siin� kohtauksessa, joka oli tulossa. Le Bourdon ei siekaillut hetke�k��n, vaan astui ulos majan takaovesta. Siin� oli tynnyrit ja niiden vieress� kirves. H�nen ensim�isen� ajatuksenaan oli rusentaa astiat paikoillaan, mutta samassa muisti h�n, ett� lemu olisi noin l�hell� majaa vastenmielinen kaikille ja saattaisi �rsytt�� nesteen omistajaa. Onneksi sijaitsi Whisky-Keskuksen koti jyrk�n vierun kaltaalla, jonka pohjalla lirisi vuolas puro. Tarttuen l�himp��n tynnyriin vieritti Le Bourdon sen vaivattomasti rinteen reunalle ja survaisi sen voimakkaalla potkaisulla menem��n. Se oli tuo puolilleen j��nyt astia, ja sis�lt� loiskahteli pitkin m�ke�, kun se kieri vinhasti alas, kunnes puolitiess� eteen osunut kivennyppyl� kolhaisi vanteet hajalle. Kimmet tipahtivat jyrk�nteelt� veteen ja katosivat sen mukana. Hiljainen ilahduksen huudahdus sai mehil�ispyyt�j�n katsomaan taaksensa, jolloin h�n n�ki Margeryn tarkkaavan puuhaa j�nnittyneesti. Tyt�n hymyss� ilmeni sent��n s�ikky�kin, ja h�n pikemmin kuiskasi kuin lausui ��neens�: "Toinen -- toinen -- _se_ on t�ysin�inen -- ole nopea, ei ole hetke�k��n hukattavana." H�vitt�j� k�vi k�siksi toiseen tynnyriin ja alkoi kieritt�� sit� louhikkorinteen partaalle. Se ei ollut niin huokeasti pidelt�v� kuin edellinen, mutta h�nell� riitti voimia, ja pian poukkoili sekin alas m�en kuvetta, t�lm�ten samaan kiveen kuin edelt�j�ns�kin ja siit� sy�ksyen pirstaleina jyrk�nteen yli puroon. "Siit� urakasta on hyvin suoriuduttu!" huudahti Le Bourdon. "Yksik��n ihminen ei koskaan sekoa el�imeksi _tuon_ nesteen tautta." "Jumalan kiitos!" huoahti Margery. "H�n on kovin toisenlainen, vieras, kun ei ole johonkuhun aikaan maistellut v�kevi�. Ihan sinut on Kaitselmus l�hett�nyt tekem��n meille t�m�n palveluksen!" "Sen voin uskoa, sill� niin on meid�n kaikkien laita. Mutta sin� et saa sanoa minua vieraaksi, hyv� Margery; yst�vyksi�h�n olemme nyt, kun meill� on t�m� salaisuus kesken�mme." Tytt� myh�ili ja punehtui; sitte h�nen n�ytti tekev�n mieli kysy� jotakin. Sill�v�lin olivat he poistuneet vajasta ja istuutuneet odottamaan Gershomia ja t�m�n vaimoa. Kotvan kuluttua n�m� jo saapuivatkin, vaimon kasvot loistaen tyytyv�isyydest�, jota h�n ei yritt�nytk��n salata. Dolly ei ollut yht� kaunis kuin natonsa, mutta sorea nainen oli h�nkin, vaikka surun raskautusta tuntenut. H�n oli viel� nuori ja olisi saattanut esiinty� kukkeimmillaan, jollei Gershomin rappeutumisen murhe olisi h�neen ly�nyt leimaansa. Naisen syd�nt� elvytt�v� ilo nyt kuitenkin kirkasti h�nen katsantoansa, ja h�n toivotti Le Bourdonin mit� syd�mellisimmin tervetulleeksi, ik��nkuin oivaltaen h�nen vaikuttaneen hyv�� Waringiin. Kuukausim��riin ei h�n ollut n�hnyt miest�ns� ihan omana itsen��n, ennen kuin nyt t�n� iltana. "Olen kertonut Dollylle kaikki seikkailumme, Bourdon", huudahti Gershom, "ja h�n sanoo kaiken olevan t��ll� p�in rauhallista. Kolme kanootillista intiaaneja kuuluu kyll� kulkeneen t�st� ohi j�rvelle juuri t�n��n ehtoop�iv�ll�, mutta ne eiv�t n�hneet savua, sill� tuli oli sammuksissa, niin ett� niiden on t�ytynyt arvella majaa autioksi, jos siit� mit��n tiesiv�tk��n." "J�lkim�inen on todenn�k�isemp��", huomautti Margery, "sill� min� t�hystelin niit� tarkoin rannan py�kkimetsik�st�, eik� t�nne p�in ollenkaan viitottu tai katseltu, niinkuin olisi tapahtunut, jos joukossa olisi joku kyennyt n�ytt�m��n toisille mets�m�kin. Taloja ei t��ll� p�in maata ole niin tihe�ss�, ett� matkamiehet niit� sivuuttaisivat katsomaan k��ntym�tt�. Intiaanilla on uteliaisuutta kuten valkoihoisellakin, vaikka h�n niin usein osaa salata sen." "Etk� sanonut, Kukka, ett� yksi kanootti oli paljon j�ljess� muista ja ett� siin� kanootissa muuan soturi tosiaan vilkaisi yl�s lehtoomme p�in, ik��nkuin vaanien majaa?" kysyi Dolly. "Se tosiaan on mahdollista tai sitte sai pelkoni n�ytt�m��n silt�. Molemmat edell� menneet kanootit olivat t�ynn� v�ke�, kahdeksan miest� kumpaisessakin; viimeisess� oli ainoastaan nelj� soturia. Ne olivat penikulman verran erill��n, ja takimainen kanootti n�ytti yritt�v�n tavottaa edelliset. En luullut muun kuin kiireen est�neen viimeisen kanootin miehi� poikkeamasta maihin; mutta kenties se vain oli turhanaikaista levottomuuttani." Viehke�n tyt�n poskien tulistuessa kiihtymyksest� ja kasvojen vilkastuessa eloisiksi n�ytti Margery ihmeellisen siev�lt�; niin tenhoavaa naista ei mehil�ispyyt�j� mielest��n ollut el�iss��n n�hnyt. Mutta h�nen sanansa tehosivat er�mieheen yht� suuresti kuin ulkomuotonsakin, sill� h�n �lysi heti, kuinka suuri merkitys tuollaisella tapauksella oli heid�n asemassaan. Tuuli oli nousemassa j�rvell�, ja sen suunta oli kanooteille vastakkainen. Jos villit katsoisivat tarpeelliseksi etsi� satamapaikkaa, niin he saattoivat palata Kalamazoon suulle, ja se askel panisi vaaraan heid�n kaikkien hengen siin� tapauksessa, ett� n�m� intiaanit olivat niit�, joiden nyt piti ep�ill� olevan brittil�isten palkkaamia. Asiasta oli siis pidett�v� huolta, ja kun ilta teki tuloaan, ei ollut aikaa hukattavana. Michiganin rannat ovat yleens� matalia, satamat eiv�t ole lukuisia eiv�tk� kovinkaan helppop��syisi�. Olisikin vaikea tavata miss��n muussa osassa maailmaa niin laajaa rannikkoa, joka tarjoaa purjehtijalle niin niukasti suojaa kuin t�m�n j�rven tienoot. Virtoja on kyll� melko lailla, mutta tavallisesti vaikeuttaa niihin p��sy� matalikko. Kalamazoohon p��si kanooteilla, vaikka se ei suonut kunnollista suojaa millek��n isommalle alukselle. Mit��n muuta turvaa ei villeille ollut tarjona monen penikulman alalla etel�mp�n�, joten oli hyvinkin luultavaa, ett� he py�rt�isiv�t takaisin, jos tuuli yltyisi, niinkuin kaikki merkit tuntuivat osottavan. Naisten kertomuksen mukaan olivat he ulonneet j�rvelle vasta kaksi tuntia takaperin, ja siit� asti oli tuulahtelu v�hitellen voimistunut. Viimeisess� kanootissa olleen soturin huomio olikin kyll� saattanut kohdistua juuri s��n oireisiin, ja h�nen kiirehtimisens� tovereitaan tapaamaan oli kenties johtunut halusta saada heid�t etsim��n suojaa. Kaikki t�m� johtui yht�haavaa mehil�ispyyt�j�n mieleen, ja siit� keskusteltiin seurueessa vapaasti, kenenk��n kykenem�tt� pid�ttym��n vakavista arveluista. L�hist�ll� oli muuan verrattain yl�v� paikka, josta avautui joltisenkin laaja n�k�ala j�rven rantamalle. Sinne nyt kiirehti Margery t�hyst�m��n kanootteja. Boden saattoi h�nt�, ja yhdess� he sitten astelivat vieretysten, vastaher�nneen keskin�isen luottamuksen vahvistuessa heid�n povessaan. "Kas, tuossahan on kanoottini selke�sti kaikkien n�ht�viss�, jotka saapuvat virralle", huudahti er�mies kesken muun puhelun; "se on k�tkett�v�, olipa intiaaneja liikkeell� tai ei". "T�st� on en�� vain askel paikkaan, mist� voimme t�hystell�. Juuri tuossa, takkiaistammen juurella. Tuntikausia olen siin� istuskellut ompeluksineni, Gershomin viipyess� salollasi." "Ja Dolly -- miss� oli h�n sinun oleskellessasi t��ll�?" "Dolly-parka! Luulen h�nen viett�neen kerrassaan puolet aikaansa py�kkipuun luona, miss� ensin n�it h�net, odottamassa veljeni kotiutumista. Julmaa on joutua kokemaan puolison harhaannuksia!" "Sellaista ei toivoakseni satu sinun osallesi, siev� Margery, eik� luullakseni voikaan sattua." Margery ei vastannut, mutta vaikka nuori mies virkkoi t�m�n huomautuksensa hyvin hiljaa, oli se n�ht�v�sti tullut kuulluksi, sill� herttainen tytt� loi katseensa maahan ja punehtui. Onneksi saapuivat he samassa puun luo, jolloin puhelu luonnollisesti k��ntyi asiaan, joka oli heid�t sinne toimittanut. Kolme kanoottia oli n�kyviss�, l�hell� maata, mutta niin et��ll� katsojista, ett� mehil�ispyyt�j� vasta pikku kaukoputkensa avulla kykeni havaitsemaan intiaanien melovan my�t�tuuleen ja suuntaavan kulkunsa virran suulle. T�m� oli varsin arveluttava seikka, ja Kukan kiit�ess� ilmottamaan sit� veljelleen ja k�lylleen l�ksi Le Bourdon omaa kanoottiansa kohti ja alkoi katsella sille piilopaikkaa. 4. LUKU. Pelastettu vanki. Oli otettava lukuun useita seikkoja kanoottien sijoittamisessa -- sill� Gershomin kanootti oli niinik��n k�tkett�v�. Melkein kaikissa Michiganin matalissa vesiss� kasvaa korkeata villiriissiksi nimitetty� hein��, ja niinp� t�ss�kin jokivarressa. Meloen omaa kanoottiansa ja hinaten toista tunkeutui mehil�ispyyt�j� t�llaiseen tiheikk��n, valiten jonkun luonnonoikun muodostaman kanavan, joka polvitteli heinikossa sellaiseen tapaan, ett� se piankin peitti n�kyvist� kaiken keskemm�ll� olevan. T�llaisia tavattoman mutkaisia kanavia oli useita, ja heti kun er�mies oli toimittanut kanootit kiinte��n rantaan ja kytkenyt ne, nousi h�n likeiseen puuhun ja tutki noiden soukkien solien kaarroksia, kunnes h�nell� oli ylimalkainen k�sitys niiden suunnista ja laadusta. T�m�n varokeinon j�lkeen h�n riensi takaisin majaan. "No, Gershom, oletko p��tt�nyt menettelytavasta?" olivat h�nen ensim�iset sanansa. "Emme ole viel� selvill�", vastasi toinen. "Sisko pyytelee meit� muuttamaan syrjemm�lle, koska intiaanien t�ytyy kohtsilt��n olla t��ll�; mutta vaimoni tuntuu ajattelevan, ett� h�n on varmassa turvassa, kun kerran min� olen taas kotona." "Silloin on vaimo v��r�ss� ja sisar oikeassa. Jos noudatat neuvoani, niin k�tket kaiken irtaimesi mets��n ja poistut majasta niin v�leen kuin mahdollista. Intiaanit ehdottomasti havaitsevat t�m�n asumuksen ja varmastikin tuhoavat kaikki mit� eiv�t voi mukanaan vied�. Sit�paitsi ohjaa pieninkin valkoihoiselle kuuluva esine heid�t j�ljillemme, nyt kun p��nahat alkavat olla hyv�ss� hinnassa Montrealissa. Puolessa tunnissa voidaan t��lt� kantaa kaikki tiheikk��n, joka on onneksi likell�, ja huolellisesti sammuttamalla tulen ja k�ytt�m�ll� asianmukaista varovaisuutta saatamme antaa paikalle niin hylj�tyn n��n, ett� villit eiv�t ep�ile mit��n." "Jos ne pist�ytyv�t virtaan, Bourdon, niin ne eiv�t leiriydy ulkosalle wigwamin ollessa niin l�hell�, ja jos ne tulevat t�nne, niin mik� est�� niit� n�kem�st� jalanj�lki�, joita me j�t�mme taaksemme?" "Y�, ainoastaan y�. Ennen aamua ovat heid�n omat j�lkens� niin runsaita, ett� meid�n olomme haipuu. Onneksi k�yt�mme me kaikki mokkasineja; siit� on nyt suurta etua. Mutta jokainen hetki on kallis, ja meid�n tulisi hy�ri�. Ottakoot naiset vuoteet ja makuuvaatteet, sinun ja minun siepatessamme t�m�n kirstun. Yl�s se nousee, ja t�ss� menee!" Gershom oli siin� m��rin joutunut kumppaninsa vaikutettavaksi, ett� h�n mukautui, vaikka h�nen mieless��n liikkui monia vastav�itteit�, joita h�n huomautteli t�st� toimintatavasta heid�n puuhatessaan muuttoa. Whisky-Keskuksen tavarat olivat kolmen viime vuoden kuluessa v�hitellen v�hentyneet sek� m��r�lt��n ett� arvoltaan, joten h�nell� ei nyt ollut paljoakaan irtainta. Seurueelta meni vain parikymment� minuuttia tuvan tyhjent�miseen kaikista esineist�, joista intiaani olisi saattanut johtua aavistelemaan valkoihoisen l�sn�oloa. Tavarat kannettiin riitt�v�n matkan p��h�n, ollakseen turvassa muulta paitsi vasituiselta etsinn�lt�, ja mahdollisimman huolellisesti varottiin tallaamasta tolaa, joka olisi voinut johtaa villit v�liaikaiseen aittaan. T�m� oli pelkk� sankka viidakko, johon johti kapea aukko suojaisimmalta puolelta. Hommasta suoriuduttuaan l�ksiv�t kaikki nelj� t�hyst�m��n, miten pitk�lle kanootit olivat p��sseet. Ne olivat en�� vajaan penikulman p��ss�, ajautuen navakan tuulen ja my�t�laineitten mukana sek� niin monen melan lykkimin� kuin niiss� oli elollisia olentoja. Kymmeness� minuutissa saattoi olettaa tulijain ehtiv�n matalikolle ja siit� viidess� minuutissa itse virtaan. Tuli nyt kysymykseksi, miss� seurueen piti piileksi� villien vierailun aikana. Dolly, kuten kenties oli em�nn�lle luonnollistakin, halusi j��d� maallisen omaisuutensa ��reen, ja siev� Margery tunsi voimakasta naisellista taipumusta tekem��n samaten. Mutta miehist� ei kumpainenkaan hyv�ksynyt sit� aietta. Se oli liikanaista vaarantamista yhteen kohti, ja voitolle p��si esitys, jonka mehil�ispyyt�j� nopeasti keksi. Olihan Le Bourdon vienyt kanootit vesiheinikk��n ja sijottanut ne niin turvallisesti suojatuiksi kuin suinkin saattoi. N�m� kanootit tarjosivat monessakin suhteessa paremman tilap�isen lymypaikan kaikissa oloissa kuin mik��n rannalta l�ytyv� k�tk�. Ne olivat kuivillaan, ja levitt�m�ll� taljoja, joita Bodenilla oli useita, oli teht�viss� mukavat vuoteet naisille, samalla kun heit� oli helppo varjella y�kylm�lt� ja kasteelta laiteitten yli heitetyll� karvapeitolla. Toisekseen oli kummassakin kanootissa monia tarvikkeita, jotka luultavasti joutuisivat t�hdellisiksi; varsinkin oli mehil�ispyyt�j�n venheest� saatavissa ylt�kyllin ruokavaroja ja muuta, mit� heid�n asemassaan kaipasi. Mutta Le Bourdonin mielest� oli kanoottien suurimpana etuna kuitenkin se, ett� niill� oli helppo paeta. H�n rohkeni tuskin toivoa intiaanien ter�v�n�k�isyyden siin� m��rin pett�v�n, ett� heid�n hy�rin�st��n j��neet monet jalanj�ljet v�ltt�isiv�t huomiota, joten h�n arveli p�iv�n valjetessa saattavan k�yd� pakolliseksi pyrki� turvaan salavihkaa poistumalla paikalta. T�m�n h�n uskoi k�yv�n laatuun riissin suojassa, jos kyllin huolellisesti kartettiin osumasta n�kyviin. N�m� syyt selitti Le Bourdon nyt kiireesti kumppaneilleen, ja kanoottien luo seurue riensi niin joutuin kuin jaksoivat k�vell�. Mehil�ispyyt�j� oli osottanut hyv�� harkintaa villiriissin valitsemisessa suojapaikaksi. Siihen vuodenaikaan se oli kyllin rehev�� peitt��kseen t�ydellisesti n�kyvist� kaikki, mik� ei ollut miest� korkeampaa tai millek��n l�heiselle yl�nteelle paljastuvaa. Virran suulla oli maa enimm�kseen laakeata, ja harvat poikkeukset oli otettu lukuun kanoottien sijottamisessa heinikkoon. Mutta juuri kun Gershom oli astumaisillaan omaan kanoottiinsa, j�rjest��kseen sit� vaimonsa vastaanotoksi, vet�ysi h�n takaisin ja huudahti kuin mit� t�rkeimm�n ajatuksen �kki� valtaamana: "Hyv�inen aika! Min� olen ihan unohtanut ne tynnyrit! Ne joutuvat villien k�siin, ja kamalan metelin ne siit� nostavat! Anna minun menn�, Dolly -- minun pit�� paikalla pit�� huolta tynnyreist�." Vaimon hiljaisesti pid�tt�ess� innokasta miest�ns� kysyi mehil�ispyyt�j� levollisesti, mist� tynnyreist� oli puhe. "Whiskytynnyreist�", oli vastaus. "Niit� on kaksi vajassa majan takana, ja nestett� on niiss� riitt�m��n asti riivaamaan kokonaisen heimon py�r�lle p��st�ns�. Kumma, kuinka minulta whisky unehtui!" "Se on suuren parannuksen merkki, Waring-veikkonen, eik� aiheuta mit��n hankalia seurauksia", huomautti Le Bourdon rauhallisesti. "Min� oivalsin vaaran ja vieritin astiat alas m�ke� sirpaleiksi jokeen, joka on jo aikaa kuljettanut nesteen grogina j�rveen." Waring n�ytti �llistyneelt�, mutta h�n ei ollenkaan osannut aavistaa asian todellista laitaa. V�kijuoman toivoton hukkaantuminen oli kyll� ik�v��, mutta sekin oli parempi kuin tiet�� villien saavan siit� ilmaisen saaliin. H�vi�t�ns� surkeillen ryhtyi h�n kuitenkin muiden mukana muutamiin lis�varustuksiin, joita Le Bourdon piti kaiken varalle suotavina, jollei v�ltt�m�tt�min�. Mehil�ispyyt�j�n mieleen oli johtunut oman lastinsa jakaminen molempiin kanootteihin, ja siin� ty�ss� nyt koko seurue puuhasi. Siten tahtoi h�n kevent�� omaa kanoottiansa paon varalta ja tavaransa kahteen er��n jakamalla suoda kaikille parhaan mahdollisuuden olojensa huojentamiseen. Niin pian kuin t�st� j�rjestelyst� oli p��sty, juoksi Le Bourdon puun luo, joka tuntui siihen soveliaalta, ja sen oksille kohoten ehti h�n piankin kyllin korkealle, n�hd�kseen matalikon ja jokisuun. P�iv�n hiipuvassa valossa erotti h�n selv�sti nelj� kanoottia tulossa yl�s virtaa eli yht� enemm�n kuin Margery oli ilmottanut n�hneens� kulkevan ohitse. Tunnin verran heijasti maan p��lle kirkas kuu auringon valoa t�m�n taivaankappaleen painuttua n�k�piirin alle. Sen avulla mehil�ispyyt�j� yh� puussaan pysyen sai tarkatuksi intiaanikanoottien liikkeit�, vaikka henkil�iden hahmot pian k�viv�t niin ep�selviksi, ett� saattoi vain havaita lukum��r�n. Kolmessa kanootissa laski h�n olevan viisi kussakin ja nelj�nness� kuusi. Yksikolmatta oli liian suuri ylivoima vastarinnan ajattelemiseksi siin� tapauksessa, ett� tulijat olivat vihamielisi�; pakolaisten oli siis toimittava varovaisesti ja valppaasti. Intiaanit astuivat maihin juuri majan alapuolella, tarkalleen samassa paikassa, miss� Whisky-Keskuksella oli tapana pit�� kanoottiaan, kunnes Bourdon oli sen siit� vastik��n siirt�nyt pois. Villit olivat n�ht�v�sti valinneet sen maallenousuunsa siit� syyst�, ett� ranta oli siin� vapaata vesiheinik�st� ja ett� l�heinen yl�nne n�ytti sopivalta t�hystys- ja leiripaikalta. Useita heist� pist�ysi ylemm�ksi ik��nkuin mukavaa nuotiosijaa hakien, ja muuan keksi pian majan. Soturi julisti menestyksens� huikkauksella, ja tuossa tuokiossa ker�ysi tupaan ja sen l�hist�lle kymmenkunta punanahkaista. Viisaasti olivat siis pakolaiset menetelleet. Kukka seisoi puun juurella, ja mehil�ispyyt�j� kertoili h�nelle huomioitaan; tytt� vuorostaan teki niist� selv�� veljelleen ja k�lylleen, jotka olivat ihan l�hell� kanootissaan. "Tuntuvatko ne aavistelevan asukkaiden l�heisyytt�?" kysyi Margery kuultuaan mehil�ispyyt�j�lt�, mill� tavoin villit olivat ottaneet haltuunsa h�nen �skeisen asuntonsa. "Ei voi sanoa. Villit ovat aina ep�luuloisia ja varovaisia sotapolulla, ja n�m� n�ytt�v�t nuuskivan ymp�rist�� kuin koirat ollessaan j�lki� vainuamassa. Ne ker��v�t nyt kalikoita nuotiokseen, ja se on parempi kuin majan polttaminen." "Sit� ne varmaankaan eiv�t tee niin kauvan kuin tarvitsevat suojaa. Sano minulle, Bourdon, l�hestyyk� kukaan heist� viidakkoa, johon k�tkimme tavaramme." "Ei viel� -- vaikka nyt n�kyy niiden joukossa �killist� liikett� ja kuuluu ulvahduksia!" "Suokoon taivas, ett� ne eiv�t ole keksineet mit��n unohtamaamme. Hukkaantuneen vesikauhankin tai pikarin n�keminen osuttaisi nuo verikoirat polullemme niin varmasti kuin me olemme valkoihoisia ja he villej�!" "Niin totta kuin el�n, ne haistavat whiskyn! Rynn�t��n vajaa kohti ja h�list��n siell� ja ymp�rill� -- niin, varmasti ne ovat vainunneet whiskyn. Sit� on l�ikkynyt m�keen, ja niill� on liian tarkka nen� j�tt�m��n niin ihanaa tuoksua silleen. No, haistelkoot mink� mieliv�t -- intiaanikaan ei p�ihdy nen�ns� kautta." "Mutta eik� se haju ole meille mit� onnettomin, koska he eiv�t voi luulla whiskyn kasvaneen itsell��n mets�ss� niinkuin nurmi rehottaa majan ymp�rill�?" "Huomautuksesi osuu kyll� paikalleen; sit� ne eiv�t tosiaankaan voi luulla, vaikka paikka onkin nimelt��n Whisky-Keskus!" "On kyllin kovaa tiet��, ett� perhe on ansainnut sellaisen nimen, tulematta siit� muistutetuksi henkil�n taholta, joka sanoo itse�ns� yst�v�ksemme", virkkoi tytt� ter�v�sti, oltuaan vaiti l�hes minuutin; mutta h�nen ��nens� sointu ilmaisi pikemmin surua kuin suuttumusta. Tuossa tuokiossa seisoi mehil�ispyyt�j� siev�n Margeryn sivulla, solmien rauhaa innokkailla anteeksipyynn�ill� ja vilpitt�mill� kunnioituksen ja mielipahan vakuutuksilla. Loukkaantunut tytt� tyyntyi pian, ja kotvan neuvoteltuansa kesken��n he l�ksiv�t kanoottiin ilmottamaan viime havainnosta. "Whisky luullakseni lopultakin koituu pahimmaksi viholliseksemme", sanoi mehil�ispyyt�j� l�hemm�ksi tullessaan. "Tynnyreist� n�kyy l�ikkyneen nestett�, josta nyt villien hajuaisti on saanut vihi�." "Pit�k��t hyv�n��n", murisi Gershom. "Niiden takia olen menett�nyt koko varaston, ja rangaistuksekseen kaivatkoot sit� nyt pisaraakaan saamatta. Olisin korjannut kelpo rahat, kun vain olisin saanut molemmat tynnyrit Fort Dearborniin ennen varusv�en poisl�ht��." "Tynnyrit olisi tosiaan ollut saatavissa sinne", vastasi Le Bourdon, jota niin suuresti �rsytti miehen pahottelu tuhoaineesta, joka jo oli ollut v�h�ll� sy�st� h�net perheineen suoranaiseen puutteeseen ja h�vi��n, ett� h�n hetkeksi unohti �skeisen kohtauksensa siev�n Margeryn kanssa; "mutta olisiko niiss� ollut mit��n sis�lt��, se on toinen asia. Puolillaan oli jo toinen niist�, jotka kieritin vierun partaalle." "Gershomia kiusaa niin kovasti vilutauti, jollei h�n ota vahviketta t��ll� saloseudulla", tokaisi h�nen vaimonsa siihen puolustelevaan tapaan, jolla nainen pyrkii peittelem��n rakastamansa heikkouksia. "Mit� whiskyyn tulee, niin en ole sen menosta ollenkaan pahoillani, sill� huono keino rikastumiseen on myyskennell� sit� sotamiehille, jotka tarvitsevat kaiken j�rkens� vire�n�. Mutta Gershom kaipaa l�mmikett�, eik� jokaista h�nen maistamaansa pisaraa saisi viskata h�nen silmilleen." Le Bourdon tajusi j�lleen erehdyksens� ja selvitt�ysi pulasta parhaansa mukaan, itsekseen p��tt�en olla en�� asettumatta kahden tulen v�liin mill��n uusilla kompastuksilla t�ss� arkaluontoisessa asiassa. H�n huomasi nyt, ett� oli aivan toista laskea leikki� itse Whisky-Keskuksen kanssa h�nen suuresta viastaan kuin virkkaa et�isint�k��n viittausta siihen niiden kuullen, jotka s��litteliv�t puolison ja veljen alennusta. H�n siis vain terotti uusien yst�viens� mieliin valppauden v�ltt�m�tt�myytt� nyt, kun intiaanit v�kijuoman vereksest� lemusta varmaankin p��tteliv�t ihmisolentoja vastik��n olleen majassa. "Min� palaan puuhun ja silm��n taas niiden liikkeit�", lopetti Le Bourdon. "T�h�n menness� t�ytyy niill� jo olla tuli sytytettyn�, ja t�hystimell�ni on saatavissa parempi k�sitys niiden aikeista ja tunteista." Mehil�ispyyt�j� l�ksi vartiopaikalleen, ja h�nt� seurasi vitkastellen Margery. Tytt�� pid�tteli neitseellinen ujous, mutta huolestus ja halu saada mahdollisimman pian tieto asiain k��nteest� voittivat sen. "Ne ovat viritt�neet loimuavan takkavalkean, joka valaisee kirkkaasti koko talon sis�puolta", kertoi Le Bourdon, p��sty��n varovasti puun latvuksen k�tk��n. "Punaisia paholaisia hy�rii ovesta sis��n ja ulos, ja niill� n�kyy olevan sek� kalaa ett� mets�nriistaa kypsennett�v�n�. Kas, yh� vain lis�� kuivia risuja kasataan tuleen n�ytt�m�n valaisemiseksi; siell� on kuin ilmi p�iv�. Totisesti, niill�p� on vanki matkassaan!" "Vankiko!" huudahti Margery naisellisen surkuttelevasta "Eih�n toki valkoihoinen?" "Ei -- h�n on punanahkainen niinkuin ne kaikki -- mutta, maltas kun saan t�hystimeni paremmin paikalleen -- niin, oikeassa olin ensi n�kem�ll�!" "Mit� n�et, Bourdon?" "Muistanet, Kukka, ett� veljesi ja min� puhuimme kahdesta intiaanista, jotka vierailivat luonani tammistoahoilla. Toinen oli pottawattamie ja toinen chippewa. Edellisen tapasimme kuolleena ja p��nahkansa menett�neen� h�nen eritty�ns� meist�, ja j�lkim�inen on nyt tuolla majassa, sidottuna ja vankina. H�n on poikennut j�rvelle, matkallaan Fort Dearborniin, ja kaikesta oveluudestaan ja p��tt�v�isyydest��n huolimatta on h�n joutunut vihollistensa k�siin. Hyv� on h�nelle, jos h�nen kiinniottajansa eiv�t saa tietoonsa, miten k�vi soturin, joka surmattiin majani l�hell� ja j�tettiin puuta vasten istumaan!" "Luuletko noiden villien aikovan kostaa kumppaninsa kuoleman t�lle onnettomalle?" "Tied�n h�nen olevan detroitilaisen kenraalimme palveluksessa, kun taasen pottawattamiet ovat englantilaisten palkkaamia. Jo t�m� tekisi heid�t kesken��n vihollisiksi ja on ep�ilem�tt� ollutkin h�nen kiinniottamisensa syyn�; mutta minun on vaikea k�sitt��, miten intiaanit t��ll� j�rvell� voisivat tiet��, mit� on tapahtunut viitisenkymmenen penikulman p��ss� tammistoahoilla." "Kenties kanooteissa tulleet villit kuuluvat samaan joukkueeseen kuin Hirvenjalaksi nimitt�m�si soturi, ja ehk� heill� on ollut keinoja kuullakseen h�nen kuolemansa ja surmaajansa." Mehil�ispyyt�j�� kummastutti tyt�n nopea �lykkyys. Se tapa, mill� tiedot kiit�v�t saloseutujen halki, oli usein ihmetytt�nyt h�nt�, ja tosiaankin oli mahdollista, ett� h�nen edess��n oleva joukkue oli kuullut p��llikk�ns� kohtalon n�in lyhyess�kin ajassa. T�t� p��telm�� vastusti kuitenkin se seikka, ett� kanootit olivat tulleet pohjoisesta p�in, ja tovin mietitty��n huomautti Le Bourdon kumppanilleen t�st�. "Onko varmaa, ett� n�in juuri samojen kanoottien kulkevan ohi ehtoop�iv�ll�?" sanoi siihen Margery. "Niist� meni kaksi edell�, ja kolmas tuli takanap�in, mutta nyt on tullut maihin nelj�." "Niinp� kyll�, saattaahan j�rvell� olla muitakin kanootteja kuin ne, joiden n�it sivuuttavan majan. Mutta olkoot villit keit� hyv�ns�, meid�n on varovaisuuden vuoksi pysytelt�v� niist� erossa, jos voimme, varsinkin kun nyt huomaan niiden kohtelevan vihollisenaan Kyyhkynsiipe�, jonka tied�n olevan amerikalaisten puolella." "Mit� ne nyt hommaavat, Bourdon? Valmistautuvatko aterioimaan vai kiduttavatko vankiansa?" "J�lkim�iseen eiv�t ne nyt illalla ryhdy. Niiss� ilmenee levottomuutta, niinkuin viel�kin haistelisivat whisky�; mutta toiset ovat keittohommissa tulen ��ress�. Antaisin kaiken hunajani, siev� Margery, jos kykenisin pelastamaan Kyyhkynsiiven! H�n on hyv� mies villiksi ja kaikesta syd�mest��n meid�n puolellamme t�ss� uudessa sodassa, jonka h�n kertoo alkaneen meid�n ja englantilaisten v�lill�!" "Eth�n toki panisi omaa henke�si alttiiksi villin t�hden, joka tappaa ja ottaa p��nahkoja umpim�hk��n niinkuin se mies on tehnyt?" "Siin� h�n on vain seurannut rotunsa tapoja. Kaiketi me intiaanien k�sityskannan mukaan teemme yht� moitittavia tekosia. Ja min� uskon, Margery, ett� jos tuo mies n�kisi minut pottawattamie-heimon k�siss� kuten min� nyt h�net, yritt�isi h�n jotakin auttamisekseni." "Mutta mit� voit sin�, yksin�inen mies, tehd� kahtakymment� vastaan?" kysyi Margery hieman moittivasti, ja h�nen s�vyns� ilmaisi h�nen v�litt�v�n nuoren er�miehen turvallisuudesta enemm�n kuin h�nen teki mieli osottaa avoimesti. "Kukaan ei voi pystymisest�ns� sanoa ennen kuin yritt��. Minua ei miellyt� se tapa, mill� ne kohtelevat chippewaa, sill� ne n�kyv�t olevan tuimalla tuulella. H�nelle ei anneta ruokaa eik� h�nen sallita olla is�ntiens� seurassa; mies-parka on k�sist� ja jaloista sidottuna kytketty puuhun oven l�helle. H�nen ei edes anneta huojennuksekseen istuutua." Margeryn hell�� syd�nt� liikutti t�m� kuvaus vangin kovasta asemasta. Kallista aikaa hukkaamatta meni mehil�ispyyt�j� heti kanoottien luo ja ilmotti aikeensa Waringille. Kuu oli nyt laskenut, ja y� oli suotuisa Le Bourdonin suunnitelmalle. Ensi silm�yksell� olisi saattanut n�ytt�� viisaimmalta odottaa, kunnes villit olivat joutuneet unen valtaan, mutta Boden j�rkeili toisin. Yleinen ��nett�myys syntyisi villien laskeutuessa levolle, ja silloin olisi h�nen paljoa ty�l��mpi v�ltt�� liikkeittens� kuulumista kuin hetken�, jolloin illastettiin tai hy�rittiin innokkaassa aterian ja y�sijan valmistelussa, vilkkaan puhelun ollessa kaiken aikaa k�ynniss�. Huomio oli nyt k��ntynyt pois tukevasti kiinnitetyst� vangista; v�syneiden ja n�lk�isten matkalaisten mieli oli j�nnittyneesti kohdistunut omiin askareihin, mutta mahdoton oli uskoa, ett� pottawattamiet eiv�t y�ksi j�rjest�isi vartiota. Muutamin sanoin selitetty��n suunnitelmansa ja pyydetty��n Waringia olemaan siin� apuna Le Bourdon lausui juhlalliset hyv�stit seurueelle ja l�ksi heti majaa kohti. Tupa sijaitsi matalalla ja hiukan jyrk�ll� yl�nteell�, jota kaikilta puolin ymp�r�itsi niin alava maa, ett� t�m� oli monin paikoin vesiper�ist� ja suoksi muodostunutta. Kummulla oli melkoisen runsaasti puita, ja r�meik�ss� kasvoi siell� t��ll� lepikk�j� ja pensastoja, mutta yleens� oli alue mets�t�nt�. Kunnaan kaksi kuvetta oli jyrkki�, se nimitt�in, jolta Boden oli kieritt�nyt tynnyrit jokeen, ja vastap�inen sivu, joka oli l�hinn� h�nen �skeist� t�hystyspuutansa. Majan ja t�m�n puun v�li� oli vajaa penikulma. V�litaival oli alavaa ja enimm�kseen r�mett�, vaikka t�m�n poikki p��si erityist� tolaa my�ten. Latu oli silmin n�ht�viss� p�iv�nvalolla, ja sit� pitkin olivat pakolaiset tulleet majasta poistuessaan; onneksi saattoi sen y�ll�kin h�m�r�sti erottaa seutuun tutustunut erityisten puiden ja pensaiden avulla, jotka soveltuivat tienviitoiksi. Ainoastaan t�t� tolaa k�ytt�en sai v�ltetyksi kolmen tai nelj�n penikulman kierroksen, mutta kun Le Bourdon oli jo kulkenut siit� ja tarkkaillut sit� huolellisesti puustansa, arveli h�n kykenev�ns� pysym��n sill� pime�ss�kin noiden merkkien opastelemana. Matkallaan majaa kohti oli mehil�ispyyt�j� ehtinyt r�meen reunalle asti, kun h�n hetkiseksi rihlapyssyns� sankkiruutia tarkastamaan pys�htyess��n luuli kuulevansa keve�n askeleen takaap�in. H�n k��nn�hti nopeana kuin ajatus ja n�ki siev�n Margeryn pujahtaneen saattajaksensa. Kiireiss��nk��n ei h�n hentonut erit� tyt�st� osottamatta, ett� h�n piti arvossa harrastusta, jota neitonen tunsi h�nt� kohtaan. Tarttuen siis h�nen k�teens� lausui mehil�ispyyt�j� yksinkertaisen suoraluontoisesti, mutta ik��nkuin katsoen Margeryn tulleen mukaansa enemm�n veljens� ja k�lyns� puolesta huolestuneena kuin uuden tuttavansa t�hden, vaikka h�n syk�htelev�ss� syd�mess��n toivoikin olevansa osallinen tyt�n my�t�tunnosta: "�l� ole huolissasi Gershomin ja h�nen vaimonsa t�hden, siev� Margery. En min� unohda, mit� olen j�tt�nyt taakseni ja miss� m��rin sinun ja muiden turvallisuus riippuu varovaisuudestani." Margery oli hyvill��n ja h�mill��n. T�llaiset viittaukset olivat h�nelle uutta, mutta luonto sai h�nen syd�mens� tajuamaan ne hyvin. "Eik� vaara ole liian suuri, Bourdon?" kysyi h�n. "Oletko varma siit�, ett� pysyt tolalla suossa n�in tavattoman pime�n� y�n�? Kenties niin pitk�llinen tuijotus majan kirkkaaseen tuleen sokaisee minua, mutta minusta todella n�ytt�� silt� kuin en olisi koskaan n�hnyt mustempaa y�t�!" "Pimeys lis��ntyy, sill� t�htivalo on mennytt�; mutta n�en sent��n eteeni, ja niin kauvan ei ole suurtakaan pelkoa eksymisest�. Mielell�ni en pane sinua alttiiksi vaaraan, mutta --" "�l� minusta v�lit�, Bourdon -- anna teht�v�kseni mit� hyv�ns�, miss� luulet minusta voivan olla hy�ty�!" huudahti tytt� innokkaasti. "No niin, Margery, sin� voit tulla mukanani ison puun luo keskelle r�mett�, ja min� uskon sinulle toimen, joka saattaa pelastaa henkeni. Perill� kerron aikeeni." Margery seurasi kepein, maltittomin askelin, ja pian seisoivat he vastamainitun puun juurella. Se oli vankka jalava, joka t�ydellisesti varjosti melkoista kiinte�n kamaran alaa. Sielt� avautui esteet�n ja jokseenkin likeinen n�k�ala majalle, jota roihuava takkavalkea sis�puolelta yh� valaisi. Tovin seisoivat molemmat ��nett�min� t�hyst�en outoa n�ytt�m��, sitte Le Bourdon selitti kumppanilleen, miten t�m� kykeni auttamaan h�nt�. Jalavan luona p��ttyi vaikein taival tuvalta p�in tullessa. Kun nevan keskikohdalla kasvoi hajallaan useita jalavia, pelk�si mehil�ispyyt�j�, ett� h�n ei kenties osaisikaan heti oikealle puulle, vaan joutuisi per�ytym��n kiivaasti takaa-ajettunakin. H�nell� oli tavallisesti mukanaan pieni salalyhty, jonka h�n oli aikonut ripustaa t�m�n jalavan alilehvist��n johtot�hdeksi, mutta h�n ep�r�itsi ajatellessaan, ett� valo saattaisi opastaa vihollisia yht� hyvin kuin h�nt� itse�ns�kin. Jos Margery ottaisi hoitoonsa lyhdyn, niin h�n varmaankin saisi hyv�kseen sen suoman edun, valon pilkottamatta puusta liian pitk�� aikaa. Margery k�sitti saamansa ohjeet ja lupasi noudattaa niit� tarkoin. "No, Jumalan haltuun, Margery", lis�si mehil�ispyyt�j�. "Kaitselmus on toimittanut minut ja veljesi perheen yhteen tukalina aikoina; jos ehe�n� selvi�n t�st� seikkailusta, niin katson velvollisuudekseni tehd� kaikkeni, auttaakseni Gershomia asettamaan vaimonsa ja sisarensa vaaran ulottumattomiin." "Auttakoon Herra, Bourdon", puolittain kuiskasi kiihtynyt tytt�. "Tied�n ihmishengen pelastamisen ansaitsevan alttiutta, vaikka on kysymyksess� vain intiaanikin, enk� tahdo houkutella sinua luopumaan t�st� yrityksest�; mutta �l� puutu enemp��n kuin on v�ltt�m�t�nt� ja luota siihen, ett� k�yt�n lyhty� aivan niinkuin sin� olet neuvonut." N�m� kaksi nuorta eiv�t olleet tunteneet toisiansa viel� kokonaista p�iv��k��n, mutta tunsivat kuitenkin sit� tuttavallista keskin�ist� luottamusta, jota maailman hy�rin�ss� vain vuodet kykenev�t tavallisesti luomaan ihmismieless�. Luontomme salaper�isiin ilmi�ihin kuuluu t�m� �killinen ja voimakas my�t�tuntoisuus, joka kahden samaan sukupuoleen kuuluvan kesken viritt�� ehdottoman yst�vyyden ja eri sukupuolta olevien v�lill� saa syttym��n kiihke�n kiintymyksen. Kun Le Bourdon erkani kumppanistaan, joka oli nyt per�ti j�nnittynyt h�nen menestyksest��n, hapuillakseen esiin tolansa pime�ss� suon lopputaipaleen poikki, vet�ytyi Margery puun taakse ja tarkisti ensi ty�kseen, oliko lyhty t�ydess� kunnossa, jotta sit� voitaisiin silm�nr�p�yksess� k�ytt�� t�rke��n palvelukseensa. T�st� varmistuttuaan h�n huolestuneesti suuntasi katseensa majaan p�in. Mehil�ispyyt�j� oli jo kadonnut j�ljett�miin, sill� edess� kohoava kunnas oli liian tummana taustana, p��st��kseen h�nen varjoansa n�kyviin. Mutta villej� h��r�si viel� illallisvalmistuksissaan pirtiss�, vaikka useat olivat jo tyydytt�neet ruokahalunsa ja etsineet itselleen leposijan y�ksi. Hyvill� mielin n�ki Margery, ett� j�lkim�iset olivat sijottuneet tulen l�hettyville, niin l�mmin kuin y� olikin. Luultavasti tahtoivat he siten v�ltt�� moskiitojen puremia, niit� kun yleens� on kiusanhenkin� jokivarsilla. Margery erotti selv�sti chippewan suoran vartalon puunrunkoon k�ytettyn�. H�neen h�n enimm�kseen pitikin katseensa kohdistettuna, odottaen h�nen l�hell��n ensiksi j�lleen havaitsevansa mehil�ispyyt�j�n. T�m�n oli sill�v�lin hieman vaikea l�yt�� tiet�ns� r�meen poikki, mutta kompuroiden esteitten yli ja yleens� s�ilytt�en p��suunnan h�n p��si kiinte�lle pohjalle siin� ajassa kuin oli olettanutkin. H�nen oli noudatettava mit� suurinta varovaisuutta. Intiaaneilla oli tapansa mukaan koiria; kaksi oli ollut n�kyviss�, loikoen noin puolitiess� majan oven ja vangin v�lill�. H�n tiesi hyvin, mit� palveluksia punanahat odottivat n�ilt� elukoilta, joita he pit�v�t enemm�n etuvartijoiksi kuin suureksikaan avuksi mets�stysmatkoilleen. Nousten m�en kuvetta yl�s hiukan syrj�ss� valovirrasta, joka yh�ti tulvi majan avoimesta ovesta, h�n kyllin korkealle p��sty��n t�hysti asiain tilaa majan ymp�rist�ss�. Runsaasti puolet villej� oli viel� jalkeilla, vaikka keitto- ja sy�ntihommat olivat jo melkein p��ttyneet. Tavattoman varovasti edeten saapui Le Bourdon valojuovan reunalle, jolloin h�n oli kymmenen kyyn�r�n p��ss� vangista. Siin� asetti h�n luikkunsa pient� puunrunkoa vasten ja veti esille puukkonsa, ollakseen valmis katkomaan vangin siteet. Kolmena eri kertana, mehil�ispyyt�j�n t�ten varustautuessa, kohottivat molemmat koirat p��t�ns� ja nuuskivat ilmaa; vanhempi niist� p��sti kerran kumean ja pahaenteisen murinan. Mutta t�m� h�lytyksen vihje tuotti suurta hy�ty� Le Bourdonille ja chippewalle, kumma kyll�. J�lkim�inen kuuli murinan ja n�ki koirien rauhattomuuden, p��tellen siit�, ett� h�nen takanaan oli joku olento tai vaara vaanimassa. T�st� h�n luonnollisesti johtui omistamaan j�nnittynytt� huomaavaisuutta sille suunnalle, k�ytt�en kuuloaistia ainoana tarkkaamiskeinonaan, kun ei kyennyt k��nt�m��n ruhoansa, raajojansa taikka p��t�ns�. Siten herist�ess��n korviansa oli Kyyhkynsiipi kuulevinaan oman nimens� sellaisena kuiskauksena, jollaisella puhuttelija tahtoo kutsua lyhyen matkan p��st� mahdollisuutta my�ten s��st�en ��nt�ns�. "Kyyhkynsiipi"- ja "chippewa"-sanoja seurasi pian "mehil�ispyyt�j�" ja "Bourdon". T�m� riitti; nopea�lyinen soturi ��nn�hti hiljaa ik��nkuin puolittain tukahtuneesti �hk�isten kivusta, ja sen ymm�rsi puhuttelija hyvin tarkkaavaisuuden merkiksi. Kuiske taukosi sitte tyyten, ja vanki odotti tuloksia j�rkkym�tt�m�n k�rsiv�llisen� kuten amerikalainen intiaani ainakin. Minuuttia my�hemmin tunsi chippewa nahkapunoksen helti�v�n kyyn�sp�ist�ns�. Sitte kietousi k�sivarsi h�nen uumilleen ja katkaisi ranteitten siteen. Samassa kuiskasi ��ni h�nen korvaansa: "Ole rohkeana, chippewa -- yst�v�si Bourdon on t�ss�. Pystytk� seisomaan?" "Ei seisoa", vastasi intiaani hiljaa kuiskaten; "liian paljon sidett�". Seuraavassa tuokiossa vapautuivat chippewan s��ret ja polvet. Kaikista kiinnikkeist� oli nyt j�ljell� ainoastaan se, jolla vanki oli kytketty puunrunkoon. J�tt�ess��n sen katkaisematta osotti er�mies kylm�verist� harkintakyky��n, sill� jos vankka niinivitsas olisi leikattu poikki, olisi intiaani kaatunut pitk�lleen kuin p�lkky, koska tiukat siteet olivat ehk�isseet verenkierron ja aiheuttaneet tavallisen tilap�isen herpaannuksen. Kyyhkynsiipi sai hierotuksi k�si�ns� ja ranteitansa yhteen, ja mehil�ispyyt�j� hankasi h�nen jalkojaan puun tyven taakse ojentautuneena. On helppo arvata Margeryn tuskallinen j�nnitys, kun h�n n�ki Le Bourdonin saapuneen puulle eik� voinut k�sitt��, miksi viel� viivyteltiin. Kaiken aikaa olivat koirat levottomia, mutta niiden is�nn�t olivat tottuneet siihen, ett� elukat hiljakseen murisivat makuusijoillaan susien tai kettujen hiiviskelless� y�ll� ymp�rist�ss�. Yst�v�ns� s��ri� hieroessaan ei mehil�ispyyt�j� nyt suuriakaan v�litt�nyt koirista, mutta uusi huolestuksen syy esiintyi chippewan vasta h�din kyetess� kannattamaan omaa painoansa ja viel� ollenkaan kunnollisesti pystym�tt� k�ytt�m��n raajojansa. Villien ker�ytymisest� majaan ja heid�n p��llikk�ns� eleist� ilmeni hyvinkin selv�sti, ett� oltiin asettamassa vartiota y�ksi. L�hent�en suunsa niin likelle Kyyhkynsiiven korvaa kuin k�vi laatuun siirt�m�tt� p��t�ns� valoon ryhtyi Le Bourdon seuraavaan keskusteluun vangin kanssa. "N�etk�, chippewa", alotti mehil�ispyyt�j�, "ett� p��llikk� m��r�� er��n nuoren miehen tulemaan vartijaksi l�hellesi?" "Hyvin h�nen n�en. Tekee liikaa monta merkki�, ettei n�e." "Mit�s arvelet -- odotammeko kunnes soturit nukkuvat vai yrit�mmek� livist�� ennen kuin vartija saapuu?" "Paras odottaa, jos sopii. Onko sinulla pyssy -- tomahawk -- veitsi, h�?" "On kaikkikin, vaikka pyssyni on v�h�n matkan p��ss� takanani rinteell�." "Se paha -- aina pyssy pit�� olla sotapolulla. No, sin� h�nelle tomahawkista -- min� otan p��nahan -- se kelpaa." "Min� en tapa ket��n, chippewa, jollei se k�y pakolliseksi. Ellei ole mit��n muuta keinoa vapauttamiseksesi, niin katkaisen t�m�n viimeisen pid�kkeen ja j�t�n sinut pit�m��n huolta itsest�si." Samassa laskeusivat p��llikk� ja h�nen muutamat valveille j��neet kumppaninsa levolle, ja vartijaksi m��r�tty nuori soturi l�ksi majasta, hitaasti l�hestyen vankia. Olosuhteet eiv�t sallineet silm�nr�p�yksenk��n siekailua; Le Bourdon painoi puukkonsa ter�v�n ter�n vitsakseen, jolla intiaani oli sidottu puuhun, varotettuaan h�nt� ensin pysym��n pystyss�. Sen tehty��n mehil�ispyyt�j� painui maahan ja ry�mi pimeyteen, saaden m�en reunan heti suojakseen. Seuraavassa tuokiossa oli h�n siepannut luikkunsa ja laskeusi nopeasti suolle p�in. P��sty��n r�meen yli johtavan tolansa alkup��h�n kyyristyi Le Bourdon katsomaan taaksensa. H�n oli nyt kyllin et��ll� matalalta rinteelt�, n�hd�kseen kummun laelle. Hiipuvan tulen hohteessa erotti h�n chippewan seisomassa suorana puunrunkoa vasten kuin viel�kin visusti kytkettyn�, etuvartijan verkalleen astellessa l�hemm�ksi. Koirat olivat kavahtaneet jalkeille ja haukahtivat pariin kertaan �k�isesti, saaden viisi tai kuusi villi� nostamaan p��ns� leposijaltaan. Muuan nousi yl�skin ja viskasi kahmalollisen risuja tuleen, joka leimahti kirkkaasti valaisemaan majan koko l�hist��. Mehil�ispyyt�j�� ihmetytti Kyyhkynsiiven horjumaton tyyneys, t�m�n seistess� etuvartijaa odottamassa. Pian oli t�m� h�nen vieress��n. Ensim�lt� ei pottawattamie havainnut, ett� vanki oli vapautunut siteist��n, sill� h�nen oma varjonsa oli haittana. Boden oli liian kaukana paikalta, erottaakseen miesten jokaista liikahdusta, mutta kotvasen kuluttua oli ilmeisesti rynnistely k�ynniss�. Pottawattamien tarkastaessa vankia ilmaisi h�nen huudahduksensa sen �killisen havainnon, ett� chippewa oli siteet�n. Samassa tarttui Kyyhkynsiipi etuvartijan puukkoon, mutta h�n ei saanut sit� siepatuksi, ja molemmat kaatuivat painien. Seuraavassa silm�nr�p�yksess� he kieriv�t alas rinnett� pimeyteen. Karatessaan sylityksin k�siksi chippewaan oli pottawattamie hihkaissut ulvahduksen, joka tuossa tuokiossa kimmautti joukkueen joka miehen jalkeille. Villit yhtyiv�t kaikin etuvartijan huikkauksiin, ja koirat alkoivat hurjasti haukkua, joten h�lin� oli tavaton. 5. LUKU. Onnistunut pako. Ensim�lt� ei Le Bourdon tiennyt miten toimia. H�n pelk�si pahasti koiria eik� voinut olla ajattelematta Margerya ja arvattavia seurauksia, jos nuo �lykk��t elukat seuraisivat h�nt� r�meen poikki. Mutta h�nen ei tehnyt mieli hylj�t� Kyyhkynsiipe�, kun yksi ainoa h�nen k�tens� isku tai jalkansa potkaisu saattoi auttaa ahdistetun turvaan. H�nen aprikoidessaan kiusallisen ep�tietoisuuden vallassa taukosi rynnistyksen h�ly, ja h�n n�ki etuvartijan j�lleen nousevan valoon, ontuen niinkuin langetessaan loukkaantunut. Samassa kuuli h�n askeleen l�hell��n, ja h�nen kutsuttuaan matalalla ��nell� saapui Kyyhkynsiipi hetimiten h�nen viereens�. Ennen kuin mehil�ispyyt�j� oivalsi h�nen aikomustaan tempasi chippewa h�nen rihlapyssyns�, t�ht�si etuvartijaan, joka viel� seisoi kunnaan reunalla selv�sti kuvastuen liekkien valaisemaa taustaa vasten, ja laukaisi. Kiljahdus, hypp�ys ilmaan ja raskas putous osottivat ampujan tarkkuuden. Maahan jys�ht�ess��n suistui haavottunut jyrk�n vierun kaltaalta alas ja kuului kieriskelev�n kummun juurelle asti. Le Bourdon tunsi, miten t�rke� nyt oli k�ytt�� kalliita hetki� hyv�kseen, ja kehotti kumppaniansa tulemaan mukana, mutta j�lkim�inen samassa ojensi k�tens� h�nen uumilleen toiselta sivulta, sivalsi vy�ss� riippuvasta tupesta puukon, pudotti pyssyn yst�v�ns� k�siin ja vilisti pimeyteen, kaatuneen vihollisensa suunnalle. T�st� kaikesta ei voinut erehty�; oman erikoisen kunniantuntonsa kannustamana pani chippewa kaikki alttiiksi, saadakseen tavanmukaisen voitonmerkin. T�ll�in seisoi m�en reunalla jo kymmenkunta villi�, n�k�j��n ymm�ll�, miten taistokumppanusten oli k�ynyt. T�m�n havaitessaan mehil�ispyyt�j� k�ytti viivytyst� pyssyns� panostamiseen. Kun kaikki tapahtui melkein yht� nopeasti kuin s�hk�kipin� lent��, kului vain hetkinen pottawattamien kaatumisesta voittajan suoriutumiseen verisest� teht�v�st��n. Juuri kun Le Bourdon heitti luikun kainaloonsa, yhtyi h�neen punanahkainen toverinsa, kantaen vy�ss��n etuvartijan hurmeista p��nahkaa; onneksi ei mehil�ispyyt�j� h�m�r�ss� n�hnyt sit�, muutoin ei h�n kenties olisi ollut niin aulis edelleenkin toimimaan tuiman liittolaisensa kanssa. Enempi viivyttely ei tullut kysymykseen, sill� intiaanit olivat nyt joukolla ker�ytyneet kummun reunalle, miss� p��llikk� rivakasti antoi m��r�yksi��n. Kiireimmiten hajaantui parvi; joka mies s�nt�si pime��n ik��nkuin oivaltaen, miten vaarallista oli j��d� takkatulen kirkkaan valojuovan piiriin. Sitte nostivat koirat sellaisen metelin, ett� mehil�ispyyt�j� k�sitti niiden vainunneen ja tavanneen ammutun miehen ruumiin. Hurja huuto kajahti samalta paikalta osotukseksi siit�, ett� jotkut villitkin jo olivat keksineet kovaonnisen kumppaninsa, ja Le Bourdon k�ski chippewan seurata, samotessaan suolle niin joutuin kuin kykeni selvi�m��n tolan vastuksista. Neva oli paikotellen jokseenkin kiinte�t� kamaraa, mutta t�m� taival levisi hyvin s��nn�tt�m�sti; yleens� olivat kasvavat puut sen tunnuksina. Le Bourdon oli hyvin huolellisesti painanut mieleens� maamerkkej�, arvaten nopean per�ytymisen hyvin todenn�k�iseksi, ja h�nen ei ollut aluksi vaikea pysy� oikealla suunnalla. Mutta koirat poistuivat pian ruumiin luota ja tulivat loikkien r�meelle mist��n esteist� v�litt�m�tt�, vaikka niiden loiskahdukset ja vinkaukset pian ilmaisivat, etteiv�t nek��n tavanneet kannattavaa pohjaa. Villit painuivat parvena alas rinnett�, ottaen koirat oppaikseen, ja varmoina n�it� saattoi pit��kin vainun puolesta, vaikka ne eiv�t malttaneet olla pyrkim�tt� oikosuuntaan pakolaisten mutkittelevilta j�ljilt�. Vihdoin Le Bourdon pys�htyi, saaden kumppaninsa tekem��n samaten. Kiireiss��n oli edellinen menett�nyt maamerkkins� ja joutunut pienien puiden tai isojen pensaiden muodostamaan n�reikk��n, joka ei ollut h�nen etsim�ns�. Kaikki yritykset p��st� pois t�st� tiheik�st� muuta tiet� kuin he olivat tulleet osottausivat turhiksi, ja koirat eiv�t kaukanakaan haukkuneet takanap�in. Elukat eiv�t kyll� en�� l�hestyneet, sill� ne rypiv�t liejussa ja vesil�t�k�iss�, mutta niiden melu johti vainoojia eteenp�in, kuten k�vi selville n�iden hiljaisista huhuiluista toisilleen. Arveluttava k��nne vaati sek� varovaisuutta ett� p��tt�v�isyytt�, ja saloseudun el�m��n harjaantuneena ei mehil�ispyyt�j� ollut niiss� ominaisuuksissa puutteellinen. H�n etsi polun, jota my�ten he olivat tulleet onnettomaan vesaikkoon, ja alkoi palata samaa tolaa pitkin. Lujia hermoja kysyi per�ytyminen melkein suoraan kohti koiria ja niiden is�nti�, mutta karaistuneita olivat he kumpainenkin, edeten kuin vanhat soturit, jotka odottavat tervehdyst� piilotetusta, mutta hyvin varustetusta patterista. Tovin kuluttua seisahtui Le Bourdon ja tutki maaper�� jalkainsa juuresta. "T�st� meid�n pit�� k��nty�, chippewa", supatti h�n. "T�lt� kohdalta min� kaiketi poikkesin v��r��n." "Hyv� paikka k��nty�", vastasi intiaani, "koira liikaa likell�". "Meid�n t�ytyy ampua koirat, jos ne alkavat ahdistaa pahasti", tuumi mehil�ispyyt�j�, joutuisasti johtaen pakoa ja ollen nyt varma oikeasta suunnasta. "Ne tuntuvat juuri nyt olevan pulassa, mutta sellaiset elukat kyll� v�leen l�yt�v�t tolansa t�m�n r�meen poikki." "Parempi ampua pottawattamie", arveli Kyyhkynsiipi kylm�verisesti. "Pottawattamiella hyv� p��nahka -- koiran korvat ei mit��n kelpaa." "Tuolla luullakseni onkin puu, jota haen!" huudahti Le Bourdon. "Jos sen tavotamme, niin suoriudumme ajosta jokseenkin varmasti." He p��siv�t puun luo, ja er�mies alkoi varmistautua siit� l�htien noudatettavasta suunnasta. Ottaen massistaan pienen kokkareen kostutettua ruutia, jonka oli valmistanut pelastushankkeeseen ryhtyess��n, h�n painoi sen matalalla olevaan puun oksaan, joka h�nen p��ns� kohdalta pist�ysi sille taholle, minne h�n oli j�tt�nyt Margeryn. Sen tehty��n h�n k�ski kumppaninsa astua syrj��n, viritti taulanmurun tuluksillaan ja sytytti ruudin. T�m� pikku valmiste luonnollisesti paloi kuin pojan ilotulitus, mutta antoi kuitenkin riitt�v�sti valoa n�kym��n pime�n� y�n� hyvinkin penikulman p��h�n. Kostean seoksen sihistess� ja kipin�idess� tuijotti mehil�ispyyt�j� tiukasti r�meen sankkaan mustuuteen. Kirkas valo pilkahti ja katosi. Siin� oli kylliksi, er�mies l�i alas oman merkkivalkeansa ja polkaisi sen sammuksiin; sopimuksen mukaan ei Margeryn lyhty nyt en�� n�ytt�ytynytk��n. Asemastaan ja tolastaan vakuutettuna k�ski Le Bourdon kumppaninsa pysy� kintereill��n ja l�ksi j�lleen taivaltamaan nevan poikki. Ennen pitk�� tuli n�kyviin puu, ja sit� kohti riensiv�t pakolaiset. Seuraavassa tuokiossa ei mehil�ispyyt�j� mielihyv�ss��n kyennyt pid�ttym��n suutelemasta Margerya. "Koirat ulisevat kamalasti", sanoi Margery, tuollaisena hetken� panematta pahakseen toisen ottamaa vapautta, "ja kokonainen heimo tuntuu olevan tulossa niiden takana. Taivaan t�hden, Bourdon, kiirehtik��mme kanooteille; siell� varmaan luullaan meid�n joutuneen tuhoon!" Tilanne oli t�p�r�, ja mehil�ispyyt�j� pujotti Margeryn k�sivarren kainaloonsa; h�nen p��tt�v�inen ja suojeleva s�vyns� sai tyt�n syd�men sykkim��n tunteiden vallassa, joihin ei v�h��k��n yhtynyt pelkoa, vaan mielihyv�� noin vaarallisenakin hetken�. V�limatka ei ollut pitk�, joten kolmikko pian ehti rantaan l�helle kanootteja. Siell� he kohtasivat Dorothyn yksin��n k�velem�ss� edes takaisin kuin suuren h�d�n ahdistamana. H�n oli n�ht�v�sti kuullut metelin ja oivaltanut villien olevan tavottamassa heid�n seuruettansa. Margery n�ki k�lyns� ilmeest�, ett� jotain muutakin oli tapahtunut, ja pahojen aavistustensa kiihtymyksess� ei h�n arkaillut tekem�st� t�lle kysymyksi�. "Mihin on veljeni joutunut? Miten on Gershomin laita?" tiedusti herkk�mielinen tytt� heti. Vastaus annettiin matalalla ��nell� ja siihen tapaan, jolla nainen yritt�� viimeiseen asti salata rakastamansa horjahduksia. "Gershom ei juuri nyt ole ihan oma itsens�", supatti vaimo; "h�n on taas sattunut hiukan vanhoihin tapoihinsa". "Vanhoihin tapoihinsa?" kertasi sisar hitaasti, alentaen oman ��nens� yht� matalaksi kuin oli ik�v�n viestin ilmottajankin. "Miten se on mahdollista, kun kaikki whisky kaadettiin pois?" "Bourdonilla n�kyy olleen konjakkiruukku varastossaan, ja Gershom keksi sen. En moiti ket��n, sill� Bourdonilla, joka ei koskaan k�yt� Kaitselmuksen anteja v��rin, oli oikeus pit�� huolta vahvikkeistaan; mutta s��li on sent��n, ett� kanooteissa oli mit��n sellaista tavaraa!" Mehil�ispyyt�j�� huolestutti suuresti t�m� tieto, sill� h�n oivalsi sen merkityksen paremminkin kuin naiset. T�llaisessa k��nteess� saattoi seurueen j�senen joutuminen pelk�ksi rasitukseksi tuottaa suurta vaaraa muillekin. Onneksi oli heill� intiaani mukanaan, ja t�m� kykeni ottamaan hoidettavakseen toisen kanootin. Koirien haukunta ja villien huudot ilmaisivat selv�sti, ett� viholliset olivat tavalla tai toisella p��sem�ss� r�meen yli. H�n joudutti senvuoksi seurueen l�ht�� kanootteihin, itse ensim�isen� k�yden tarkastamaan Whisky-Keskusta. T�m� nukkui p�ihtyneen tajutonta unta. Dolly oli pist�nyt ruukun piiloon niin pian kuin h�nen miehens� tila salli sen tapahtua humalaisen rupeamatta v�kivaltaiseksi. Muutoin olisi mies-parka saattanut tuottaa tuhon itselleen ylenm��rin nauttimalla nestett�, joka oli per�ti paljoa maukkaampaa kuin se mit� h�n oli tottunut k�ytt�m��n, etenkin n�in pitk�llisen pakollisen pid�ttymisen j�lkeen. Nyt tyhjensi Le Bourdon ruukun heti virtaan naisten suureksi iloksi, chippewan pontevasta vastalauseesta piittaamatta. Heid�n siirtyess��n virralle t�ytyi takaa-ajon ainakin toistaiseksi keskeyty�, koska intiaanien oli palattava r�meen poikki, p��st�kseen omiin veneisiins�. Salaisen my�t�tunnon johdosta tai kenties vain sattumalta joutui chippewa Le Bourdonin veneeseen, t�m�n vuorostaan asettuessa Gershomin kanoottiin. P�ihtynyt virui keve�n ruuhensa pohjalla kuin p�lkky, ainoastaan hell�n vaimonsa huoltamana, joka oli toimittanut pieluksen h�nen p��ns� alle; mutta onneksi ei sortuneesta ollut h�nen yst�viens� liikkeille siis nyt suoranaista vastusta, jos ei apuakaan. Miesten asetuttua paikoilleen ja kanoottien kelluessa irti pohjasta erotti jo ��nten perusteella, ett� sek� koirat ett� useat niiden is�nnist�kin olivat r�mpineet selville suosta ja nousseet kiinte�lle kamaralle sen it�puolelle. Mehil�ispyyt�j� k�ski chippewan seurata ja lykki kanootin ulohtaalle, valiten yhden niist� kolmesta luonnon kanavasta, jotka yhtyiv�t t�ss� kohti. Melu yltyi nyt huomattavasti, ja vainoojain l�hestyminen oli paljoa rivakampaa kuin �sken, heid�n saatuansa tukevan pohjan jalkainsa alle. Noin viidenkymmenen kyyn�r�n p��ss� rannasta teki riissiheinik�n l�pi johtava kuja pikku mutkan pohjoiseen p�in; juuri kertomamme tapaukset sattuivatkin virran pohjoisella rannalla. Tuosta polvekkeesta p��sty��n olisivat kanootit olleet n�kym�tt�miss� rannalta katsoen ilmi p�iv�ll�kin, saati pime�n y�n h�myss�. Sen huomatessaan, ja pelj�ten melojen loiskeen kuuluvan, Le Bourdon herkesi kiskomasta ja k�ski chippewankin antaa veneens� solua itsell��n. T�m�n varokeinon johdosta olivat pakolaiset viel� ihan l�hell� rantaa, kun ensin koirat ja sitten useat villit rynt�siv�t samalle paikalle, mist� veneet olivat l�hteneet tuskin kahta minuuttia aikaisemmin. Le Bourdon oli toimittanut molemmat kanootit yhteen, ja h�nen pyynn�st��n tulkitsi nyt chippewa sellaisia vihollistensa huomautuksia, mit� piti huomion arvoisina. "Sanoo nyt, ei kukaan t��ll�", alotti intiaani levollisesti. "Ajattelee, ei kaukana -- aikoo hakea -- arvelee, koira levoton -- ihmettelee, mink�t�hden koira niin levoton." "Nuo nelijalkaiset hylyt varmaankin vainuavat meid�t t��lt� kanooteista, kun olemme niin likell�", kuiskasi Le Bourdon. "Jos niin, ei p��se kiinni", vastasi chippewa tyynesti. "Ja ampuu sen, jos ei pid� varaa -- paha koiran ajaa soturia liikaa paljon." "Nyt puhuu joku, jolla tuntuu olevan k�skyvaltaa." "Niin -- h�n p��llikk� -- kuullut h�nen usein -- h�n Kyyhkynsiiven kiduttaa aikoo. No, ottakoon ensin -- nopea lintu sen tekee, h�?" "Mutta mit� h�n sanoo? Saattaa olla t�rke� kuulla p��llik�n mielipide juuri nyt." "Mit� v�li�, mit� h�n sanoo -- ei voi tehd� mit��n -- jos Kyyhkynsiivelle tulee tilaisuus, ottaa my�s h�nen p��nahan." "Sen kyll� uskon -- mutta h�n puhuu totisena ja matalalla ��nell�; kuuntele ja ilmota meille, mit� h�nell� on mieless�. Min� en oikein k�sit� heimon murretta t�lt� matkalta." Chippewa vaikeni tarkkaavaiseksi, kunnes p��llikk� lakkasi haastamasta. Sitte h�n parhaansa mukaan selitti kuulemansa, pannen joukkoon omia luonnollisia huomautuksiaan. "P��llikk� puhuu nuorille miehille -- kaikki p��llik�t puhuu nuorille miehille -- sanoo heille, Kyyhkynsiipi varmaan mennyt kanootilla -- ei n�e kanoottia -- mutta t�ytynyt olla kanootti, muutoin h�n uinut. Luulee, useampi kuin yksi intiaani t��ll� -- ei tied� sent��n -- kenties on, kenties ei -- ei voi sanoa, kunnes j�ljet n�kee, aamulla --" "No niin, mutta mit� k�skee h�n nuorten miestens� _tehd�_?" tokaisi mehil�ispyyt�j� maltittomasta. "�l� ole squaw, Bourdon -- sanon kaikki v�h�ss� ajassa. Sanoo nuorille miehille, jos h�nell� kanootti, h�n voi saada meid�n kanootit ja vied� pois -- jos taas uinut, se chippewa lurjus ui alas virtaa ja ottaa meid�n kanootit sill� lailla -- parempi menn� takaisin, muutamien teid�n, ja pit�� huolta meid�n kanooteista -- sit� h�n nuorille miehille enimm�n sanoo!" "Sep� oivallinen aatos!" huudahti Le Bourdon. "Melokaamme heti alas ja siepatkaamme heid�n kaikki kanoottinsa ennen kuin he ehtiv�t sinne. Virran kaarroksen takia ei matka vesitse ole puoltakaan maataipaleesta, ja r�me hidastuttaa heid�n kulkuansa kaksin verroin." "Se hyv� neuvo!" my�nsi Kyyhkynsiipi. "Sin� menet -- min� per�ss�." Sanottu ja tehty. Kanootit pantiin j�lleen liikkeeseen; majan tuli oli majakkana, joka vaivattomasti johti Le Bourdonin perille. Maallenousupaikkaan p��stess��n kuuli h�n koirien viel�kin haukkuvan suolla ja niiden mukana olevien intiaanien ��nekk��sti huhuilevan kahdelle villille, jotka olivat j��neet majalle jonkunlaiseksi leirivartioksi. "Mit� ne kiljuvat?" virkkoi Le Bourdon chippewalle. "Jotakin ne tuntuvat tahtovan saada noiden majan ovella seisovien kuuluviin. Saatko sin� selv�� siit�?" "Huutavat kaksi soturia tulla alas pit�m��n huoli kanooteista -- se kaikki -- tulkoot he -- tapaavat kaksi t��ll� pit�m��n huolta _heist�_ -- hyv� p��nahka noilla pottawattamie-riivatuilla!" "Ei, ei, Kyyhkynsiipi -- sen ty�n pit�� jo riitt�� t�ksi iltaa. Meid�n on vain ryhdytt�v� hinaamaan n�it� nelj�� kanoottia rannasta niin joutuin kuin voimme. Oletko saanut silmukat niihin kahteen?" "Kyll� pian -- niin pian, ett� tulee per�ss�", vastasi intiaani, joka kanoottien anastamista valmistellessaankin oli ilmeisen vastahakoinen poistumaan tuottamatta sen enemp�� vauriota vihollisilleen. "Nyt hyv� aika niiden riivattujen menett�� p��nahka!" "Ne riivatut, joiksi heit� sanot, alkavat ymm�rt�� r�meess� r�mpivi� yst�vi��n ja tarkastavat pyssyjens� sankkiruutia. Meid�n on siirrytt�v� poikkeen, muutoin ne saattavat n�hd� meid�t ja ampua r�isk�ytt��. Ty�nn� irti, chippewa, ja melo heti keskelle lahdelmaa." Le Bourdon puhui varsin vakavasti, ja Kyyhkynsiiven oli pakko totella. Jos j�lkim�isell� olisi ollut oma pyssy tai puukkokaan, niin h�n olisi luultavasti hyp�nnyt rantaan ja saanut salavihkaa hiivityksi jonkun vihollisensa kimppuun, riist��kseen uuden voitonmerkin. Mutta Le Bourdon ei varovaisuudessaan ollut ainoastaan pit�nyt luikkuansa vieress��n, vaan my�skin pannut talteen puukon ja tomahawkin, joita h�n k�ytti tavallisena varustuksenaan kuten intiaanitkin. Kanooteilla oli nyt hiukan ty�l�s teht�v�. Tuuli puhalsi yh� navakkana, ja kumpaisenkin keve�n venosen oli jokseenkin t�ydess� lastissa ja yhden ainoan melojan varassa hinattava kahta samankokoista alusta suoraan p�in tuulta. Onneksi olivat hinattavat kanootit keveit�, ja parin minuutin kuluttua oli koko joukkue kyllin kaukana rannasta v�ltt��kseen molempien intiaanien huomiota, jotka nyt olivat ehtineet rantamalle katsomaan omia kanoottejaan. Villien my�h�stymisen aiheuttama ulvonta ilmaisi heid�n nolostuksensa sek� virralle ett� suolle. Mehil�ispyyt�j�n seurue oli t�ten saavuttanut varsin suuren edun. Viholliset olivat nyt ainakin joksikin aikaa suljettuja pohjoispuolelle virtaa, joka oli suistonsa l�hell� niin leve�, ett� intiaanit eiv�t voineet ajatellakaan muuta keinoa matkansa pitkitt�miseksi kuin taivaltaa jalkasin. Sen retken tarkotusperi� saattoi mehil�ispyyt�j� vain arvailla, kunnes oli kuulustellut chippewaa. T�h�n teht�v��n h�n ryhtyikin heti kun arveli seurueen olevan t�ydess� turvassa etel�isen rannan suojassa. Siell� pakolaiset meniv�t maihin heinikk�kanavaa my�ten, asettuen kuivalle rantahietikolle. Margery k�vi sytytt�m��n nuotiota moskiitojen h��t�miseksi, valiten sen sijaksi pikku kumpareen taustan, jotta valo ei voinut n�ky� vastap�iselle puolelle jokea. Aamulla olisi pakko sammuttaa tuli, koska sen savu voisi kavaltaa heid�n asemansa. Koottuaan polttoaineksia siev�n Margeryn nuotiota varten alkoi Le Bourdon siis kysell� chippewalta h�nen vankeudestaan. "Kyll�, kaikki kerron", vastasi intiaani; "ei hyv� peitt�� j�lke� yst�v�lt�. Muistat, Bourdon, kun sanoin hyv�sti aholla?" "Tietysti -- muistanpa erohetken aivan tarkalleen. Pottawattamie l�hti toiselle tolalle ja sin� toiselle. Se ilahutti minua, koska sin� n�'yit ajattelevan, ettei h�n ollut yst�v�si." "Niin, hyv� v�ltt�� vihamiehen polkua, koska h�n joskus riidan tekee", tuumi intiaani levollisesti. "T�m� kerta polku tuli jotenkin yhteen, ja pottawattamie menetti p��nahan." "Sen tied�n, Kyyhkynsiipi, ja soisin k�yneen toisin. Tapasin Hirvenjalan ruumiin asetettuna istualleen puuta vasten ja arvasin, kuka h�net oli lopettanut. Mutta tuollainen sodank�ynti vain hy�dytt�m�sti tekee mets�t, ahot ja arot ep�varmoiksi oleskella. Sin� n�et, mihin pulaan t�m� perhe on joutunut teid�n intiaanien omaksumasta sotimistavasta." "Kuinka te sitte teette -- tahdon kuulla? Menette suutelemaan ja riistaa annatte viholliselle, vai menette ottamaan h�nen p��nahan? Kumpi parempi keino h�nt� pelottaa ja teid�t herraksi tehd�?" "Kaikki se on saatavissa aikaan, surmaamatta yksin�isi� matkalaisia tai murhaamatta vaimoja ja lapsia. Rauhaa ei Englannin ja Amerikan v�lille solmita sen pikemmin, jos oletkin saanut Hirvenjalan p��nahan." "Ei se minulla en�� -- hyv� kun olisi. Pottawattamie sen pois otti ja sanoi, hautaa sen. No, sen piilottakoon kuoppaan niin syv��n kuin valkoisen miehen kaivo, ei voi piilottaa Kyyhkynsiiven kunniaa sinne my�s. Se niin turvassa kuin lovi sauvassa voi tehd�!" Pyk�lien leikkominen sauvaan oli intiaanien tapa antaa kunniamerkkej� soturille, ja erityinen lukum��r� noita lovia takasi h�nelle varmasti samanlaisen arvonylennyksen omassa piiriss��n kuin p�iv�k�sky nykyaikaisen armeijan soturille. "Niin on parasta", huomautti mehil�ispyyt�j�. "Soisin voivani suostuttaa sinut viskaamaan pois tuon inhottavan muistomerkin vy�st�si. Muista, chippewa, ett� sin� olet nyt kristityss� seurassa, joten sinun pit�isi menetell� kristittyjen toivomusten mukaan." "Mit� kristityt tekee?" vastasi intiaani ivallisesti. "P�ihtyy niinkuin Whisky-Keskus tuolla? Pett�� poloinen punanahkainen mies, sitten alas polvelle painuu ja katsoo yl�s Manitouhun? _Sen_ kristityt tekee, h�?" "Sellaiset ovat kristittyj� vain nimelt��n -- sinun pit�� ajatella suotuisammin ihmisist�, jotka ovat toden teolla kristittyj�." "Jokainen ilmottaa, h�n itse kristitty, sanon sinulle -- kaikki valkonaamat kristittyj�, he ilmottavat. Nyt, kuule chippewaa. Kerta puhuin l�hetyssaarnaajan kanssa kauvan aikaa -- sanoi kaikki kristityist� -- mit� kristityt tekee -- mit� kristityt sanoo -- kuinka ne sy�, kuinka nukkuu, kuinka juo -- kaikki hyv�. Tahtoi, Kyyhkynsiipi tulee kristityksi. Sitte min� muistin soturit linnotuksessa -- ei niill� mit��n kristittyjen lailla -- tekee kaikki sotamiehen lailla -- kiroo, tappelee, pett��, p�ihtyy -- pahempi kuin intiaani -- sek� kristitty�?" "Ei, se ei ole kristillist� el�m��, ja min� pelk��n, ett� kovin harvat meist�, jotka k�ytt�v�t sit� nime�, toimivat kristillisesti", my�nsi Le Bourdon, k�sitt�en chippewan syyt�ksen oikeutetuksi. "Juuri niin -- nyt min� sen saan -- kysyin l�hetyssaarnaajalta yksi p�iv�, mihin kaikki kristityt menee, niin ett� intiaani ei l�yd� -- ei kukaan mets�ss� -- ei kukaan ruohokentill� -- ei linnotuksessa -- ei Macnawissa -- ei Detroitissa -- mihin siis kaikki menee, niin ett� intiaani ei l�yd� muuta kuin l�hetyssaarnaajan puheessa." "Olenpa utelias tiet�m��n, mit� l�hetyssaarnaaja siihen kysymykseen vastasi." "No, sanon sinulle -- vastasi, ainoastaan yksi kymmeness�tuhannessa oikea kristitty valkonaamain joukossa, vaikka kaikki sanoo itse��n kristityksi! Se intiaanin mielest� kumma." "Ei ole helppo saada punaihoista miest� ymm�rt�m��n valkoihoisten el�m��, Kyyhkynsiipi. Mutta me puhumme n�ist� asioista toisella kertaa, kun meill� on huolettomammat oltavat. T�ll�haavaa haluaisin kuulla t�yden selvityksen siit�, miten jouduit pottawattamie-heimon k�siin." "Se selv�� -- kun olisi kristitty puhe puolet niin selv��. Katso, Bourdon, se Hirvenjalka tuli yl�s virtaa vakoojana. Min� tiesin h�nen asian ja niin otin p��nahan. Ne pottawattamiet h�nen yst�vi� -- ne tulee tapaamaan vanhaa p��llikk��, ei l�yd� h�nt�, mutta l�yt�� Kyyhkynsiiven, kun min� v�synyt uneen. Minulla Hirvenjalan p��nahka -- suree sit� -- tuntee p��nahan kiharasta, jossa harmaat hiukset ja joku merkki. Panee siis minut kanoottiin ja aikoo vied� chippewan Chicagoon, miss� kiduttaa -- mutta liikaa paljon tuulta. Kun siis tapaa yst�v�n toisessa kanootissa, tulee t�nne, tahtoo v�h�n odottaa." T�m� oli koristelematon selitys Kyyhkynsiiven joutumisesta vihollistensa k�siin. Ep�ilem�tt� oli chippewa omassa yksityisess� sodank�ynniss��n my�s tahtonut varjella mehil�ispyyt�j�� v�ijytykselt�, joka h�nt� uhkasi Hirvenjalan saatua selon h�nen oloistaan. Miesten haastellessa oli Margery laittanut nuotion kuntoon, ja yksinkertaisen aterian j�lkeen Kyyhkynsiipi katkonaiseen, mutta ymm�rrett�v��n tapaansa viel� jatkoi huomioitansa intiaanileirist�. M�enrinteelt� noussut voimakas whiskynhaju oli her�tt�nyt villeiss� mit� suurinta ihmetyst� ja taikauskoista pelkoakin, sill� maja oli tyhjennetty niin tarkoin, ett� he eiv�t aavistaneet asukkaiden l�hteneen sielt� vasta tovia aikaisemmin. Kaikki intiaanit tiesiv�t majan rakennetuksi useita vuosia takaperin, mutta he eiv�t olleet kuulleet sen viime asujista mit��n. Heid�n p��llik�lt��n oli useimmissa amerikalaisten luoteisissa asemapaikoissa tunnettu Ukkospilvi eli lyhyemmin nimitettyn� Pilvi; sen nimen oli h�n saanut kolkosta katsannostaan, vaikka h�nell� oikeastaan oli verrattain hyv� maine intiaaniksi, joille alituiseen tehtiin v��ryytt� ja joita senvuoksi my�s oltiin valmiit mustaamaan. Johtavana p��llikk�n� oli kuitenkin muuan Variksensulka, joka chippewan kuvauksen mukaan oli varsin ovela ja ter�v�j�rkinen sissisodan johtaja, ja kiinniottajiensa keskin�isist� huomautuksista oli Kyyhkynsiipi lis�ksi huomannut kaikkien odottelevan er�st� Onoaa, jonka piti tulla kaikkien eri tahoilta kokoontuvien brittil�isyst�v�llisten villien ylip��llik�ksi n�ill� seuduilla. T�m�n Onoan tiesi mehil�ispyyt�j� samaksi mieheksi, jolla Nylky-Pietarin nimisen� oli hirve� maine valkoihoisten rajalaisten asemapaikoissa, vaikka h�n ei ollut koskaan n�ytt�ytynyt niiss�. Lis�nimens� oli h�n saanut siit� suupuheesta, ett� t�m� p��llikk�, joka ei n�ytt�nyt kuuluvan mihink��n erityiseen heimoon, samalla kun h�nell� oli suurta vaikutusvaltaa niiden kaikkien keskuudessa, oli eri tilaisuuksissa murhannut tielleen sattuneet valkoihoiset ja riist�nyt ruumiilta p��nahat. H�nell� sanottiin jo olevan nelj�kymment� pyk�l�� sauvassaan. T�m� salaper�inen intiaani n�ytti el�v�n ainoastaan kostaakseen valkoihoisille tungettelijoille rotunsa k�rsim�t v��ryydet, maksaakseen heille verisesti siit�, ett� he olivat ty�nt�m�ss� saloseutujen vapaita lapsia yh� et��mm�ksi Kalliovuoria kohti. Mink� verran kaikissa h�nest� kerrotuista jutuissa oli per��, sit� oli mahdoton sanoa, mutta Le Bourdonia huolestutti kuitenkin intiaanien tuollainen j�rjest�ytyminen n�ill� tienoin. Nyt oli jo aika laskeutua levolle. Kukin valitsi makuusijansa, mehil�ispyyt�j� kanootistaan, Margery k�lyns� puhvelintaljalle asettuen, ja kun toistaiseksi ei ollut mit��n h�iri�t� pelj�tt�viss�, oli heid�n unensa sike�t� ja aamuun saakka kest�v��. Ensim�isen� nousi Le Bourdon, vet�ysi syrj��n riisuutumaan ja sy�ksyi tapansa mukaan jokeen kylpem��n. Sielt� palattuaan h�n kohosi pikku kummulle tarkastelemaan vastap�ist� rantaa, hiukan n�hd�kseen, mit� pottawattamiet puuhailivat; kaikissa liikkeiss��n h�n kuitenkin visusti varoi itse joutumasta n�kyviin. Kanooteille ja leiripaikalle taasen olivat riissiheinikk� ja pikku rantayl�nne t�ydellisen� suojana. Kummultaan mehil�ispyyt�j� t�hystimens� avulla sai hyvin pidetyksi silm�ll� majaa ja sen ymp�rist��. Villit olivat jo jalkeilla ja hommailivat sotapolulla liikkuvan punanahkaisen eri askareissa. Muuan joukkue oli hautaamassa kuolleen kumppaninsa ruumista. Muutamat keittiv�t ruokaa tai puhdistivat lahdelman rannalta ammuttuja vesilintuja, ja jotkut viel�kin nuuskivat rinnett�, joka tuntui ilmaisevan maanalaista whiskysuonta. Mehil�ispyyt�j�n viel� tehdess� huomioitaan yhtyi h�neen Margery. Tytt� n�ytti levollisen y�n nukuttuaan raikkaalta ja terveytt� uhkuvalta, tullen tiheikk��n j�rjest�m�st�ns� pukuhuoneesta, jonka halki juoksi pikku puro; mutta h�n oli alakuloinen ja mietteiss��n. Tuskin oli Le Bourdon pudistanut h�nen k�tt�ns� ja viel� kiitt�nyt viime�isest� avusta, kun Margeryn t�ysi syd�n puhkesi purkamaan tunteitaan niinkuin paisuva joki tulvii yli �yr�ittens�, ja h�n alkoi itke�. "Veljeni on hereill�", h�n sanoi, voimakkaalla ponnistuksella hillitty��n nyyhkytyksens�, "mutta liiallisen ryypp��misen j�lkeen on h�n aina niin tyls�, ettei nytk��n Dolly saa h�nt� tajuamaan vaaraamme. H�n hokee n�hneens� niin paljon intiaaneja, ettei h�n niit� pelk��, ja ett� ne eiv�t ik�n� tee pahaa perheelle, joka on tuonut niin runsaasti ilojuomaa heid�n maahansa." "Kyll� ovat h�nen aistinsa sitte tosiaan pilalla, jos h�n luottaa intiaanien yst�vyyteen sill� perusteella, ett� on myynyt tulivett� heid�n nuorille miehilleen", tuumi Le Bourdon. "Me saatamme pit�� synnist�, vaikka inhoamme kiusaajaa. En ole viel� koskaan tavannut miest�, punanahkaista tahi valkeaihoista, joka ei ole selvin� hetkin��n kironnut humalansa edist�j��." "Dolly ja min� olemme nyt kovin ahdistuneella mielell�", jatkoi tytt�-poloinen. "Gershom oli ilmottanut meille aikovansa l�hte� asemapaikalle j�rven toiseen p��h�n heti tammistoahoilta palattuaan. Nyt h�n on tullut takaisin, muttei ole sellaisessa kunnossa, ett� pystyisi suojelemaan vaimoansa ja sisartaan villeilt�, jotka pyrkiv�t h�tyytt�m��n meit� niin pian kuin saavat kyh�tyksi kanootin tai muun kulkuneuvon, tullakseen virran yli." "Jos niill� kanoottikin olisi", vastasi Le Bourdon tyynesti, "niin ne eiv�t tiet�isi, mist� meit� hakea. Se etsint� veisi jonkun aikaa, eik� kaarnakanoottiakaan siunaaman ajassa valmisteta. Ja jos veljesi onkin hiukan raskaalla p��ll� ilonpitonsa j�lkeen, Margery, niin olen min� yht� virkku kuin koskaan." "Mutta sin�, Bourdon, luonnollisesti haluat pit�� huolta itsest�si ja omaisuudestasi ja l�hte� luotamme ensim�isess� soveliaassa tilaisuudessa. Meill� ei ole oikeutta odottaa sinun viipyv�n joukossamme hetke�k��n kauvemmin kuin on etusi mukaista, enk� sit� soisikaan." "Etk� sit� soisikaan, Margery!" huudahti mehil�ispyyt�j� pettyneen�. "Min� olisin luullut seurani kelpaavan arveluitta. Mutta n�in ollen en totisesti v�lit�, miten menettelen omasta puolestani." Ujoudessaan ei Margery kehdannut l�hemmin selitt��, ett� h�n juuri nuoren miehen oman menestyksen vuoksi ep�r�itsi edist�� h�nen j��mist�ns� n�in hankalaan seuraan -- vaikka h�n olisi ollut ihan onneton h�peiss��n, jos olisi tiennyt, kuinka per�ti tuttavallista oli Gershomin tavoin puhutella Benjamin Bodenia ranskalaisella lis�nimell��n Bourdoniksi. Mehil�ispyyt�j� oli kuitenkin niin tottunut t�h�n omituisen ristiriitaiseen nimitykseen, ettei h�n Margeryn s�vy� siin� kohden katsonut muuksi kuin teeskentelem�tt�myydeksi, ja sit� suurempaa pettymyst� tunsi h�n luullessaan havaitsevansa, ett� tytt� tahtoi osottaa syd�mens� olevan h�nen suhteensa v�linpit�m�t�n. Nuori pari palasi senvuoksi apeana kummulta. Aamiaisella pohti Le Bourdon seurueensa asemaa ja parasta toimintatapaa, kalventuneen ja h�t��ntyneen tyt�n h�nen vieress��n luullessa h�nen yksinomaan harkitsevan itsens� ja kallisarvoisen hunajavarastonsa korjaamista varmaan talteen. Jos n�iden kahden tuttavuus olisi ollut pitempiaikainen, ei Margery olisi hetkeksik��n voinut ajatella sellaista mehil�ispyyt�j�st�; mutta mit��n loukkaavaa tai halventavaa ei ollut siin� k�sityksess�, ett� vieras er�mies etusijassa ottaisi lukuun oman kohtansa t�llaisessa tilanteessa. Aterian aikana ei paljoakaan puhuttu. Dorothy pii yleens�kin vaitelias, alituisen murheen ja huolestuksen johdosta. H�nen miehens� taasen oli nyt liian sekavalla p��ll� haastellakseen, vaikka h�n tavallisesti oli hyvinkin puhelias, ja intiaani harvoin puuttui kahteen teht�v��n yhtaikaa. "Virran poikki tulemalla olemme saavuttaneet vihollisemme suhteen er��n edun", alotti Le Bourdon aamiaiselta p��sty�. "Vesi ei j�t� j�lki�; vaikka Variksensulalla olisi kanoottikin, ei h�n voisi tiet��, mist� tavottaisi meit�." "Se ei niin", tokaisi Kyyhkynsiipi hiukan jyrk�sti. "H�n tiet��, me emme j�rvell�, koska tuuli puhaltaa. Tiet��, me emme mene yl�s virtaa, koska siin� kova ty�; tiet��, me tulleet t�nne, koska se helppo. Variksensulka pian lautan tekee, sitte tulee hakee p��nahkaa." "Niin", sanoi Margery s�ve�sti, "sinun on paras hetimiten lastata kanoottisi kuntoon ja siirty� et��mm�ksi, meid�n olemattamme pid�tt�m�ss� liikkeit�si. Veljeni kyll� kykenee auttamaan meit� ehtoop�iv�ll�, jolloin kenties jo paremmin voimme ratkaista, mihin meid�n on pyritt�v�, jos intiaanit pysyv�t asemillaan ja sielt� yritt�v�t h�irit� meit�. Mene, Bourdon, kun siihen on mukava tilaisuus. Varmaankin sinulla on �iti kotona, taikka sisar -- kenties vaimo --" "Eik� ole", keskeytti mehil�ispyyt�j� pontevasti. "Kukaan ei odota minua, ja t�m�n perheen mukana min� pysyn niin kauvan kuin siin� yksik��n tarvitsee apuani." Tyt�n poskille kohosi siev� puna, ja huojentavaa lohdutusta tuli ahdistuneeseen mieleen, jota huolestunut kuvittelu oli raskauttanut mit� pahimmilla mahdollisuuksilla. Jalomielisyydess��n ei h�n kuitenkaan pit�nyt ajatuksesta, ett� mehil�ispyyt�j� uhrautuisi muiden hyv�ksi, joilla oli niin v�h�n oikeutusta edellytt�� h�nelt� mit��n palveluksia. H�nen vastustelunsa lopetti er�mies kuitenkin lujasti, viitaten Gershomin tylsiin huomautuksiin, ett� muka oli lopultakin parasta menn� ly�m��n "rauhan k�mment�" intiaaneille. Chippewa ei sill�v�lin n�kynyt pit�v�n suurtakaan lukua seurueesta, johon oli nyt liittynyt. H�n oli valmis kohtaamaan tapauksia niiden kehityksen mukaan ja suunnitteli keinoja p��nahkojensa kartuttamiseksi. T�ss� mieless� h�n saapui kanootin luo, jonne Le Bourdon oli vet�ytynyt haastelemaan Margeryn kanssa ja lausui halunsa lyhyeen. "Hyv� aika saada nyt lis�� p��nahkoja, Bourdon", virkkoi h�n. "Ja hyv� aika my�s pit�� omansa tallella, chippewa", vastasi er�mies. "Tunnen kyll� teid�n intiaanien ainaisen p��m��r�n sotapolulla oltaessa, mutta me olemme tyytyv�isi�, jos voimme pysytell� syrj�ss� vaurioista, kun meill� on naisia ja lapsia mukanamme." "Ei lapsia t��ll�", huomautti intiaani ymp�rilleen katsellen. "Tuo sinun nainen -- sinun squaw, h�?" Suorasukainen kysymys sai siev�n Margeryn karahtamaan punaiseksi, ja mehil�ispyyt�j�kin tuli hieman h�milleen. J�lkim�inen kuitenkin vastasi miehuullisesti niinkuin h�nen sukupuolensa velvollisuutena oli. "Ei ole minulla viel� vaimoa, ja kaikkein v�himmin voisi olla t�m�", sanoi h�n. "Miksei t�m� -- h�n hyv� squaw", tuumi toinen h�ik�ilem�tt�m�sti; "kyll� siev� p��llik�lle. Sin� pyyd�t -- h�n ottaa -- tunnen hyvin naisen." "Niin, kyll�h�n sellainen mutkattomuus saattaa k�yd� laatuun punanahkojen kesken", vastasi Le Bourdon kiireisesti, sill� h�n n�ki Margeryn h�miss� pahastustakin, "mutta valkoihoisten nuoret naiset ovat toisenlaisia. En ole el�iss�ni n�hnyt Margerya ennen kuin eilen illalla, ja valkoihoinen nainen tahtoo aikaa kaikkeen tutustumiseen." "Valkoihoinen pilaa squaw'n", arveli intiaani, "pit�� liikaa huolta." "Se ei ole koskaan mahdollista!" huudahti Le Bourdon vakavasti. "Kun nuorukainen tahtoo kiinnitt�� itseens� siev�n, vaatimattoman, l�mminsyd�misen tyt�n, ei h�n voi milloinkaan edes kylliksi pit�� huolta t�m�n onnesta." Margery loi katseensa maahan, mutta n�ytti olevan hyvill��n. Kyyhkynsiivell� oli kokonaan toisenlainen el�m�nkatsomus, eik� h�n malttanut olla ryhtym�tt� hiukan v�ittelem��n tuollaista oikean miehekkyyden puutetta vastaan. "Helppo pilata squaw", intti h�n. "Mihin h�n kelpaa, muuhun kuin ty�h�n? Ei voi menn� sotapolulle -- ei voi ottaa p��nahkaa -- ei voi ampua hirvi� -- t�ytyy ty�t� tehd�. Siihen squaw tarvitaan." "Me valkoihoiset havaitsemme naisten kelpaavan muuhunkin -- me rakastamme heit� ja pid�mme heist� huolta -- varjelemme heit� vilulta talvella ja helteelt� kes�ll�; me koetamme toimittaa heille niin mukavat ja onnelliset olot kuin voimme." "Se hyv�� puhetta nuoren squaw'n korviin", vastasi chippewa hiukan halveksivasti, "mutta parempi v�h�n ep�ill�. Mit� intiaani sanoo squaw'lle, sit� h�n tekee -- mit� valkonaama sanoo, sit� ei tee." "Niink� onkin asia, Bourdon?" kysyi Margery nauraen intiaanin totisuudelle. "Minun on rehellisesti my�nnett�v�, ett� siin� on jonkun verran per��", tuumi mehil�ispyyt�j�, "sill� intiaani ei lupaa juuri mit��n, joten h�nen on helppo puolustaa menettely��n, kun sit�vastoin valkoihoiset sitoutuvat useinkin enemp��n kuin voivat aina t�ytt��." Mutta t�m�n rupattelun keskeytti �kki� aivan aavistamaton tapaus. 6. LUKU. Uutta seuraa Keskeytyksen aiheutti Dorothy, joka oli pikku yl�nteelle noustuaan keksinyt kanootin tulossa joen suulla ja nyt heng�styneen� riensi ilmottamaan havainnostaan mehil�ispyyt�j�lle. J�lkim�inen kiirehti heti t�hyst�m��n. Kanootti l�hestyi j�rvelt�, n�ht�v�sti tulleena my�t�tuuleen, jonka voima nyt alkoi hiukan heiket�; alus oli pohjoiseen p�in pyrkien poikennut jokisuuhun arvattavasti ruuan keitt�mist� tai muuta sellaista tarvista varten. Suureksi huolestuksekseen n�ki Le Bourdon villien tekev�n pohjoisrannalta merkkej� vieraalle kanootille savun avulla. Ei ollut hyv� vihollisten t�ten saada tilaisuutta tulla virran yli, joten h�n juoksi alas rantamalle sellaiseen paikkaan, miss� ei kasvanut riissiheinikk��, ja vieraille n�ytt�ytyen viittoi heit� saapumaan etel�iselle rannalle. T�m� olikin paljoa l�hemp�n�. Veneest� kohotti pian muuan k�sivartensa my�ntymyksen merkiksi, ja samassa sen kokka k��ntyikin suoraan mehil�ispyyt�j�� kohti. Kanootin l�hestyess� ker��ntyi koko seurue vesirajaan vastaanottamaan tulokkaita. N�it� oli kolme, kaksi melomassa kepe�n aluksen kumpaisessakin p��ss� ja kolmas istumassa keskell� jouten. Mehil�ispyyt�j�n tarkastellessa tulijoita kaukolasillaan kyseliv�t h�nelt� seuralaisensa heid�n laatuaan ja n�enn�isi� aikeitaan. "Hankkeistaan saavat he itse tehd� selkoa", vastasi er�mies, "mutta keulassa melova mies n�ytt�� olevan valkoihoinen ja sotilas -- taikka asustaan p��tt�en puolittain sotilas. Meik�l�isi� on keskell�kin istuva mies, ja h�n n�ytt�� papilta -- niin, se h�n onkin, mutta puku osottaa h�nen hyvinkin tottuneen salomaiden el�m��n. Kolmas on ehdottomasti punanahkainen." "Pappi!" toisti Margery kummastuneena. "Mit� tekemist� saattaa papilla olla n�ill� tienoin?" "Liikkuuhan villien keskuudessa joitakuita l�hetyssaarnaajia, ja tuo on varmaankin niit�. Mies-parka on kaiketi kuullut sodasta ja yritt�� palata uutisasutuksiin niin kauvan kuin h�nen p��nahkansa on lujassa." "Ei kajota h�neen", tokaisi chippewa painavasti. "Tiedet��n, tarkottaa hyv�� -- puhuu Suuresta Hengest� -- intiaani ei ota semmoisen tiet�j�miehen p��nahkaa." "Se on hauskaa kuulla, Kyyhkynsiipi, sill� min� olin alkanut ajatella, ettei yhdenk��n ihmisen p��nahka ollut turvallinen sinun sormiesi ulottuvissa. Mutta mit� voi tuo sotamies hommata t��ll� p�in? Luulisipa kaikilla sotamiehill� olevan nyt kylliksi teht�v�� linnotuksessa, j�rven p��ss�. Mihin muuten joutuikaan kirjeesi, joka sinun piti vied� Fort Dearbornin p��llik�lle, h�nen saadakseen ilmotuksen sodasta, Kyyhkynsiipi?" "Purrut suussani niinkuin niin paljon tupakkaa", vastasi chippewa, "ett� pottawattamie ei sit� saanut. Ei hyv� pit�� kirjett� silloin." "Kenraali, joka hankki sinut viem��n sit� kirjett�, tuskin kiitt�� sinua huolellisuudestasi." "Kyll� sent��n kiitt�� -- sent��n maksaa -- kirje nyt turha." "Mist� sen voit tiet��? Se kirje olisi saattanut pelastaa varusv�en joutumasta vihollisten k�siin." "Joutunut jo. Varusv�ki kaikki tapettu tai vankina. Pottawattamie-miesten puheesta se kuului." "Armias taivas, onko se mahdollista? Mackinaw ja Chicago jo mennytt� kumpainenkin! Kyll� ovat brittil�iset kauvan vehkeilleet intiaanien keskuudessa, koska n�m� ovat niin valmiiseen kuntoon p��sseet!" Nyt oli kanootti jo niin likell�, ett� saattoi paljain silmin helposti havaita mehil�ispyyt�j�n �skeiset huomiot tulijoista oikeiksi. Kotvasen kuluttua rahisi veneen kokka hiljaa rantahietikossa. "_Sago, sago_", tervehti sotamies intiaanien tapaan, nousten astumaan maihin, "_sago_, yst�v�t, ja toivoakseni saavumme tervetulleeseen leiriin." "Tervetulleita olette", vastasi mehil�ispyyt�j�, "tervetulleita er�maassa kohdattuina vieraina, mutta sit�kin tervetulleempia, kun n�en asustanne, ett� te olette sotavanhus kotimaisesta rykmentist�." "Aivan oikein, hra mehil�ispyyt�j�, sill� sen n�en teid�n ammatiksenne hunajapikarista ja t�hystimest� sek� muusta sonnustuksestanne. Olemme matkalla Mackinawiin ja pist�ymme vain pikim�lt��n teid�n yst�v�lliseen seuraanne." "Aiotteko Mackinawissa tavata amerikalaisen vai englantilaisen varusv�en?" "Omia miehi� tietysti", vastasi sotamies oudostuen. "Mackinaw on kukistunut; se on nyt englantilainen asema kuten Chicagokin." "Ka, seh�n muuttaakin suunnitelmamme, pastori Amen!" huudahti sotamies kumppaniinsa k��ntyen. "Jos Mackinaw on vihollisten hallussa, niin ei meid�n kannata uskaltautua saarelle." "Amen" oli sotav�en antama lis�nimi, joka oli ajan mittaan k�ynyt niin tutuksi, ett� miehet eiv�t arkailleet puhutella kelpo miest� suoraan siksi. T�m� l�hetyssaarnaaja oli metodisti; sill� lahkolla oli siihen aikaan ani harvoja korkeamman koulukasvatuksen saaneita pappeja, -- sen useimmat hengenmiehet tulivat sellaisesta yhteiskuntaluokasta, joka ei ollut luontuvainen pahastumaan pienist� arvokkuutensa h�iri�ist�, ja heid�n innostuksensa ja tavanmukainen uhraavaisuutensa oli totuttanut heid�t alistumaan suuriinkin henkil�kohtaisiin vaikeuksiin. "Oikeassa olette, korpraali", my�nsi l�hetyssaarnaaja. "N�in ollen en n�e mit��n parempaa menettelytapaa kuin asettua kokonaan Onoan ohjattavaksi. H�n on t�h�n asti neuvonut meit� hyvin ja kykenee taatummin kuin mik��n muu opas auttamaan meid�t selville t��lt� saloseudulta." Le Bourdon rohkeni tuskin uskoa korviaan! Onoan kamala nimi h�mm�stytti h�nt� nyt tavattomasti, mutta h�nen kumpainenkaan valkoihoinen kumppaninsa ei ilmaissut mit��n mielenliikutusta. Jos intiaania olisi mainittu Nylky-Pietariksi, niin olisivat varmaankin sek� Dorothy ett� Margery kirkaisseet, kenties paenneetkin; mutta he eiv�t tienneet mit��n siit� nimityksest�, joka oli annettu t�lle salaper�iselle p��llik�lle punanahkaisten keskuudessa. Kuitenkin havaitsi mehil�ispyyt�j� suuren muutoksen chippewan s�vyss�, heti kun l�hetyssaarnaaja oli lausunut tuon pahaenteisen sanan, vaikka h�n ei n�ytt�nyt s�ik�ht�neelt�. P�in vastoin oli Boden huomaavinaan Kyyhkynsiiven pikemmin mielistyv�n tuosta vieraasta, vaikka nuori soturi nyt n�ytti esiintyv�n s�ve�mp�n� ja v�hemmin huomiota her�tt�v�sti. "Kyll�, sir", vahvisti mit��n aavistamaton sotamies, "Onoa on hyv� opas ja oivallinen apu neuvotteluissa. Mutta n�m� ovat sotaisia aikoja, ja meid�n on turvauduttava aseisiimme, kumpainenkin kasvatuksemme ja luonnonlaatumme mukaan -- pastori saarnaamalla ja rukoilemalla, ja min� pyssy� ja latasinta pidellen." "Voi, korpraali -- saarna ja rukous merkitsisiv�t yht� paljon teille sotureille kuin aseenne ja ampumavaranne, jos teid�t vain saisi ajattelemaan oikealla tavalla. Katsokaa Fort Dearbornia! Sit� puolustettiin inhimillisin keinoin, sill� oli aseellinen joukkonsa pyssyineen ja miekkoineen, kapteeneineen ja korpraaleineen; kuitenkin olette n�hnyt heid�n ylpeytens� lannistuvan, heid�n puolustuskeinojensa raukeavan ja suuren osan tovereitanne joutuvan surmatuiksi. Kaikki t�m� on tapahtunut aseellisille miehille, sillaikaa kun Herra on tuonut _minut_, aseettoman ja halvan sanansa opettajan, turvallisesti pois filistealaisten k�sist� ja vahingoittumattani asettanut minut t�nne Kalamazoon rauhallisille rannoille." "Mit� siihen tulee, pastori Amen, niin on Herra tehnyt samoin minullekin musketteineni ja latasimineni", tuumi yksivakainen sotamies. "Saarnaaminen saattaa olla hyv� muutamilla retkill�, mutta aseet ja ampumavarat ovat varsin t�hdellisi� toisilla. Kuulkaa heprealaista, joka tuntee kaikki salomaiden tavat, niin n�ette, eik� h�n lausu samaa mielipidett�." "Heprealainen on Herran hylj�ttyj� niinkuin h�n on Herran valittujakin!" vastasi l�hetyssaarnaaja. "Yhdyn teihin kuitenkin siin�, ett� h�n on inhimilliseksi neuvonantajaksi niin taattu kuin juuri l�yt��kin, ja sent�hden tahdon kysy� h�nen mielipidett��n. Abrahamin suvun lapsi", h�n lis�si Onoaan k��ntyen, "sin� olet kuullut sanoman Mackinawista; emme voi en�� ajatella matkamme pitkitt�mist� sinne p�in. Mille taholle siis neuvoisit meit� suuntaamaan kulkumme? Teen t�m�n kysymyksen ensin sinulle, joka olet kokenut ja viisas saloseudun asukas; soveliaampana hetken� aion k��nty� Herran puoleen ja etsi� jumalallista apua askeleittemme ohjaukseksi." "Niin", huomautti ahavoittunut, karkeapiirteinen korpraali, joka piti hyvinkin suuressa arvossa innokasta, joskin hieman kiihkomielist� l�hetyssaarnaajaa, vaikka h�n uskoi intiaanin aina varmaksi neuvojaksi t�llaisissa asioissa, "koettakaa molempia -- ei tuki suovaa alenna. Hyv� soturi pit�� aina osan joukkojaan varav�ken�. Muistan, miten me Mawmeessa olimme kaikki rynt��m�ss� eteenp�in kuin raivostuneina paholaisina, kun Hullu Anthony antoi k�skyn karata vihollisen kimppuun, mutta vanha mies sanoi: 'Ei, pit�k�� nuo miehet reserviss�, sill� ei tied�, milloin voi sattua kiertoliike tai muutoin tarvitaan v�ke� varalla.' No, mit� Onoa sanoo, pastori Amen?" T�ll�v�lin oli vieras intiaani astunut maihin, suoden Le Bourdonille tilaisuuden tarkastaa h�nen ulkomuotoaan ja asuansa tiukemmin kuin oli t�h�n asti k�ynyt p�ins�. Kuuluisa villi oli metsien kes�tamineissa, ja jokainen pohjois-amerikalaisen intiaanin tapoihin tutustunut saattoi heti havaita, ett� h�n k�ytti vaikutusvallan ja arvoaseman tunnuksia. Kaulassa oli h�nell� rihmaan pujotettuja puikkoja, jotka oli tehty L�nnen punaisesta piippusavesta ja huolellisesti muovailtu koruiksi. Rintaan oli keltaisella maalilla hahmoteltu kalkkarok��rmeen kuva. T�m� oli olevinaan h�nen heimonsa _totem_ eli "vaakuna", vaikka kukaan ei tiennyt, mik� se heimo oli ja miss� se asui. Heimomerkkins� alapuolelle oli Onoa j�re�sti piirt�nyt ojennetun k�den siihen asentoon, joka ilmaisee varotusta; se oli siis ik��nkuin h�nen vaakunakilpens� valiolauseena. P�� oli ajeltu, kuten soturin tavallisesti, j�tt�en vain ritarillisen nylkysuortuvan, mutta p��llikk� ei ollut sotamaalauksessaan. H�nen kasvonpiirteens� olivat rohkeat ja kotkamaiset, ja vertausta tukivat hyvin h�nen vakaat, tyynet, l�pitunkevat silm�ns�. Leuka oli t�ytel�inen ja pitk�, huulet tiukat ja lujat, hampaat lyhyet, mutta tasaiset ja terveet, hymy kohtelias ja tilaisuuden mukaan miellytt�v�kin. Nylkysuortuvaan oli kiinnitetty yksin�inen kotkansulka, ja h�nen wampum-vy�ns� oli tavallista kallisarvoisempi; sen alle oli h�n ty�nt�nyt puukkonsa ja tomahawkinsa. Jalassa oli h�nell� yksinkertaiset hirvennahkaiset mokkasinit ja polveen asti ulottuvat s��rykset. Lis�varuksina oli ruutisarvi ja luotikukkaro sek� pitk� amerikalainen rihlapyssy. Maalle noustessaan Pietari -- sill� siten h�nt� yleens� kohteliaasti valkoihoiset nimittiv�t -- vakavasti tervehti seuruetta, yksinkertaisen vilpitt�m�n�, mik�li ihmissilm� saattoi tunkeutua h�nen salaisiin tunteisiinsa. Miehille h�n tarjosi k�tens�, vain vilkaisten molempiin naisiin. "_Sago, sago_ kaikki, vanhat ja nuoret!" sanoi h�n syv�ll� kurkku��nell�. "Yst�v� tullut katsomaan teit� ja sy�m��n wigwamissamme -- kuka p��llikk�n� t��ll�?" "Meill� ei ole t��ll� wigwamia eik� p��llikk��", vastasi Le Bourdon, vaikka h�n oli v�h�ll� kavahtaa tarttumasta noin hirve�n maineen leimaaman miehen k�teen; "olemme halpaa kansaa, min� el�t�n itse�ni hunajan keruulla, ja t�m� mies on sotav�en muonakauppiaan apuri. H�n oli matkalla etel��n, tapaamaan j�rven p��h�n sijotettua osastoa, ja min� olin menossa pohjoista kohti Mackinawiin, sielt� l�hte�kseni uutisasutuksiin." "Miksi veljell�ni sellainen kiire?" kysyi Pietari s�vyis�sti. "V�synytk� hankkimaan hunajaa?" "Ajat ovat levottomat, ja punaiset miehet ovat kaivaneet yl�s kirveens�; valkonaama ei voi sanoa, milloin h�nen wigwaminsa on turvassa." "Miss� veljeni wigwam?" tiedusti Pietari, varovasti silm�illen ymp�rilleen. "T��ll� en n�e." "Tuolla ahoilla, Kalamazoon yl�varrella. Me l�ksimme sielt� viime viikolla ja olimme p��sseet vastap�isell� rannalla olevaan majaan, kun joukko pottawattamie-heimon miehi� tuli j�rvelt� ja h��ti meid�t t�nne turvaan." Pietari k��ntyi hitaasti l�hetyssaarnaajaan, kohottaen sormensa antamaan pontta sanoilleen. "Niin sanoin teille", virkkoi h�n. "Tiesin, siell� pottawattamie. Osasin tuntea ne kaukaa." "Me pelk�simme heit�, kun seurueessamme on naisia", lis�si mehil�ispyyt�j�, "ja ajattelimme heid�n saattavan mieli� p��nahkojamme". "Se kyll� luultavaa; kaikki intiaanit rakastavat p��nahkoja sodan aikana. Te amerikalaisia, ne brittil�isi�; ette voi kulkea samaa polkua ja olla ilman riitaa. Mutta ei nyt tarvis pelj�t�", lis�si h�n arvokkaasti. "Min� tunnen pottawattamiet -- tunnen kaikki p��llik�t. Kukaan ei vastusta Onoan kieltoa; min� puhun heille." "Mutta heh�n ovat brittil�isten puolella, ja sinut n�en amerikalaisen sotilaan seurassa?" "Ei, v�li�, Onoa liikkuu miss� haluaa. V�liin pottawattamien luona, v�liin irokeesin. Kaikki chippewat tuntee Onoan, kaikki intiaanit aukaisee korvansa, kun h�n puhuu. Min� menen virran yli pudistamaan k�tt�, muutoin pottawattamie pit�� kummana." Pietarin s�vyss� ei ollut mit��n kerskuvaa h�nen ilmottaessaan koskemattomuutensa tai valtansa; h�n viittasi siihen ihan luonnollisena seikkana kuin henkil�, joka on tottunut vallitsemaan. L�hetyssaarnaaja katsoi tarpeelliseksi lis�t� muutamia selitt�vi� sanoja, k�vellen mehil�ispyyt�j�n kanssa sivummalle. Gershomia ei kukaan n�ytt�nyt pit�v�n mink��nlaisen huomion arvoisena. "Te voitte luottaa Pietariin", huomautti l�hetyssaarnaaja, "sill� mit� h�n lupaa, sen h�n t�ytt��. Min� tunnen h�net hyvin ja olen t�ydellisesti uskonut itseni h�nen haltuunsa. Ei h�n p��st� villej� t�nne." "Mutta eik� t�m� samainen intiaani ole juuri se Nylky-Pietari, jolla on niin kamala maine koko rajaseudulla?" kysyi Le Bourdon. "Sama mies, mutta �lk�� v�litt�k� nimist� -- niist� ei ole mit��n haittaa. Abrahamin, Isakin ja Jakobin j�lkel�ist� ei Kaitselmus ole suotta asettanut t�nne er�maahan; koska h�n on t��ll�, niin siit� on varmasti hy�ty�." "Abrahamin ja noiden muiden j�lkel�inen!" kummeksui mehil�ispyyt�j�, samalla muistaen l�hetyssaarnaajan �skeisen oudon puhuttelutavan. "Tokihan Pietari on punanahkainen ja intiaani?" "Ep�ilem�tt�, vaikka ainoastaan min� tied�n h�nen _heimonsa_, jonka johtajaksi h�n on syntynyt, valistamaan koko kansaansa takaisin totuuden l�hteille. Min� tied�n sen, ja ennen pitk�� julistan sen koko maalle. Niin, minulle on suotu sen keksinn�n tekeminen, vaikka minusta toisinaan tuntuu, ett� Pietari itse on todella yht� tiet�m�t�n syntyper�st��n kuin h�nen koko ymp�rist�ns�kin." Ja h�n alkoi �llistelev�lle er�miehelle selitt�� raamatun avulla, miten Pietari veljineen oli Israelin lapsia, Judean harhaantuneita poikia eli l�hemmin m��ritellen Naftalin sukujuurta, joka "on nopia peura ja antaa suloiset puheet", niinkuin punanahkaiset tosiaan olivat tunnettuja ketteryydest��n ja runollisesta kaunopuheisuudestaan. Mieleenjuohtumansa innostuttama hengenmies vetosi sujuvasti erin�isiin pyh�n kirjan kohtiin, joiden piti selv�sti todistaa t�m�n kuvitelman p�tevyys, toisen kuunnellessa ymm�ll� n�it� v�itteit� Amerikan intiaanien juutalaisuudesta. Jo pelkk� intiaanien jakautuminen nimenomaisiin heimoihin, juutalaisten tavoin, oli yksinkertaisen sananselitt�j�n mielest� t�rke� todiste h�nen oletuksensa p�tevyydest�. "Ja kahdeksannessaseitsem�tt� psalmissa on varsin merkillinen kohta, joka on suuresti vaikuttanut minuun sitte kun ensin tulin t�t� asiaa ajatelleeksi. 'Mutta Jumala s�rkee vihollistensa p��n heid�n p��lakeinsa kanssa', sanoi David, 'jotka pysyv�t heid�n synneiss�ns�'. Eik� t�ss� ole p�iv�nselv� viittaus punaihoisten tunnettuun ja meid�n mielest�mme raakamaiseen tapaan? Mutta samassa sanotaankin, ett� se p��nahkain nylkeminen on jumalallisena koettelemuksena meid�n synneist�mme. Voin tuskin avata ainoatakaan lukua Vanhasta Testamentista, tapaamatta jotakuta seikkaa, joka osoittaa punaihoisten ja heprealaisten yhteytt� --" Vilkkaan todistelun keskeytti kuitenkin asianomainen itse, l�hestyen arvoisaa sanantulkitsijaa. Pietari oli p��tt�nyt pist�yty� heti virran poikki ja tuli mainitsemaan sit� kumppaneilleen, jotka h�n aikoi kumpaisenkin j�tt�� pohjoisrannalle siksi aikaa. Le Bourdon ei kyennyt pid�tt�m��n h�nt�; h�n olisi voinut yritt�� ainoastaan v�kipakkoa, mutta ep�ili sek� sen oikeutusta ett� tarkoituksenmukaisuutta. Pietarin itsen�inen ja melkein vallitseva s�vy n�ytti tekev�n kaikki vastav�itteet hy�dytt�miksi, niin pahasti kuin Boden pelk�sikin sit� kiusausta, johon intiaanit joutuisivat saadessaan h�nen kanoottinsa tavattaviinsa. Kanootista siirrettiin rannalle kaikki l�hetyssaarnaajan ja korpraalin tavarat, joten siihen j�iv�t vain intiaanin omat pikku matkatarpeet. Levollisesti ja pelottomasti meloi j�lkim�inen pois. Riissiheinik�st� suoriuduttuaan h�n antoi kanootin solua itsekseen, avatessaan vaatemyttyns�, josta huolellisesti kaivoi esille pikku kimpun. Siit� otti h�n kerrassaan seitsem�n vastasaatua ihmisen p��nahkaa, jotka ripusti heilumaan pienest� kepist�, ennen kuin j�lleen ryhtyi melomiseensa. Pottawattamiet olivat ker��ntyneet ryhm�ksi tavalliseen maallenousupaikkaan majan alapuolelle. Noin sadan kyyn�r�n p��h�n rannasta tultuaan taukosi Pietari taas melomasta, otti p��nahka-vartaan k�teens�, nousi seisomaan ja antoi kanootin ajautua my�t�tuulessa viistoon ryhm�� kohti. Pariin kertaan h�n hitaasti heilutti varrasta, k��nt��kseen huomiota voitonmerkkeihins�. Ihastunut kunnioitus valtasi odottajat. Onoan nimi kulki suusta suuhun, sill� monet tunsivat kuuluisan p��llik�n ulkomuodolta. Variksensulka ja muut p��llik�t astuivat tulijaa vastaan, nuoret miehet j�iv�t kunnioittavasti loitommaksi. Pietari nousi kanootista ja tervehti kutakin johtajaa vakavan kohteliaasti, pudistaen jokaisen k�tt� ja puhutellen heit� nimelt��n pottawattamie-murteella, mik� osotti miesten tavanneen toisensa ennenkin. "Is�ni on hyvin tervetullut!" huudahti Variksensulka, joka oli joukossa ylh�isin arvoltaan. "Min� n�en h�nen ottaneen tapansa mukaan monta p��nahkaa; min� huomaan, ett� valkonaamat harvenevat. Nouseeko aurinko koskaan osottamaan sit� p�iv��, jolloin heid�n wigwaminsa ovat kuin tammen oksat talvella? Voiko is�ni antaa meille mit��n toivoa sen hetken n�kemisest�?" "On pitk� polku silt� suolaj�rvell�, josta aurinko nousee, toiselle suolaj�rvelle, johon se y�ksi k�tkeytyy. Squaw't ovat h�t�isi�, mutta miehet osaavat odottaa. T�m�n maan antoi punaisille miehille Suuri Henki; jos h�n on p��st�nyt nyt t�nne valkonaamat muutamiksi talviksi, niin h�n on tahtonut sill� rangaista meit� v��ryyksist�. Nyt kun me suremme pahuuttamme, h�n auttaa meit� h��t�m��n muukalaiset ja antaa meille taas mets�t aivan omiksi. Katsokaa, n�m� p��nahat tulevat j�rven p��ss� olleilta sotureilta. Mustarastas oli siell� kaikkine nuorine miehineen; yksik��n heist� kaikista ei saanut n�in monta p��nahkaa. T�ll� tavoin valkoinen kyyhkynen estet��n lent�m�st� ylitsemme sellaisina parvina, ett� ne viimein pimitt�isiv�t meilt� auringon." Joukosta kuului taaskin ihastuksen sorinaa, kun kukin nuori soturi kumartui laskemaan p��nahkojen lukum��r�� ja heille tutuista merkeist� tarkkaamaan uhrien ik��, sukupuolta ja asemaa. Siin� oli taaskin n�yte salaper�isen Onoan kunnosta ja sammumattomasta vihasta sit� rotua vastaan, joka hitaasti, mutta varmasti oli ty�nt�m�ss� syrj��n maan alkuper�iset valtiaat. Variksensulka kertoi sitten edellisen illan tapaukset Onoalle eli "Heimottomalle", kuten h�nt� toisinaan nimitettiin syyst� ett� kukaan ei tiennyt mihin intiaanikansan haaraan h�n kuului. Molemmat kuuluisat p��llik�t vet�ytyiv�t nyt keskin�iseen neuvotteluun, jota kenenk��n ei sopinut h�irit�. He istuutuivat syrj��n �yr��lle, vetiv�t jalkansa osittain allensa ja istuivat kasvot vastakkain, toisinaan tehden arvokkaasti liikkeit� k�sill��n, mutta kumpainenkin vuoronsa j�lkeen puhuen erityisen hillitysti. Variksensulka oli r�ike�sti maalattu ja n�ytti tuimalta ja sotaiselta, mutta Onoassa her�ttiv�t kasvot enint� huomiota. Niill� oli tavallisesti miettiv� ilme, jollaista villill� n�kee harvoin, vaikka ne toisin ajoin vilkastuivat ik��nkuin sis�isen tulen leimahduksesta, niinkuin tulivuoren aukko tuolloin t�ll�in sy�ksee liekkej� sameaan ilmakeh��n. Taitava ihmiskasvojen tulkitsija olisi kenties huomannut noissa piirteiss� erinomaista teeskentely�, mutta my�skin voimakasta kiihkomielisyytt�. H�n oli juuri silloin kohdistanut kaiken sielunsa suunnitelmaan, joka oli ylv�imm�nkin ihmispyrkimyksen arvoinen -- kansansa hajallisten heimojen j�rjest�miseen ja uudistamiseen kaiken sen voittamiseksi takaisin, mit� he olivat valkoihoisille menett�neet; mutta siihen aikeeseen liittyi villin julmuutta ja kostonhimoa, kaikessa tunnottomuudessaan ylev�� vimmaa. Ylip��llikk�jen neuvottelua kesti runsaasti tunnin. "Is�ni siis aikoo johtaa nuo valkonaamansa k�yr�lle Polulle ja ottaa heid�n p��nahkansa, kun on heist� valmis", virkkoi Variksensulka, totisena kuunneltuaan Pietarin selityksi� l�hip�ivien toimenpiteist�. "Mutta kuka saa chippewan p��nahan?" "Joku nuori pottawattamie, muttei ennen kuin min� olen k�ytt�nyt h�nt�. Minulla on mukanani muuan valkonaamain tiet�j�pappi ja soturi, mutta niiden p��nahkoja en ripusta vartaaseeni, ennen kuin he ovat meloneet minut edemm�ksi. Kokous pidet��n vasta tammiahoilla, ja min� haluan n�ytt�� vankejani p��llik�ille, jotta he n�kev�t, kuinka helppo on lopettaa yankee-kansa. Minulla on nyt siit� kansasta vallassani nelj� miest� ja kaksi squaw'ta; tuhotkoon jokainen punainen mies yht� monta, niin maa on pian vapaa niist� kaikista!" T�m�n lausuessaan sai puhuja kasvoilleen niin tuimia v�l�hdyksi�, ett� h�nen katsantonsa n�ytti kauhistavalta. Variksensulkakin h�tk�hti tuollaisesta rajuudesta, mutta koko kiihtymys haipui melkein yht� nopeasti kuin oli ilmestynytkin, ja sit� seurasi yst�v�llinen ja pett�v� myh�ily, joka oli pikemmin luonteenomainen viekkaalle aasialaiselle kuin amerikalaiselle alkuasukkaalle. "Heit� ei voi lukea", huomautti pottawattamie-p��llikk�, niin pian kuin kumppaninsa maltillisempi katsanto hiukan h�ivytti h�nen v�kin�isyytt��n, "jos kaikki kuulemani on totta. Mustarastas sanoo, ett� valkonaamain squaw'tkin ovat kyllin lukuisia, nujertaakseen kaikki j�ljelle j��neet punaiset miehet." "Pian on heit�kin taas kahta v�hemm�n", vastasi Pietari, ja hetkellinen, mutta s�ps�hdytt�v� kiivaan kostonhimon v�l�hdys n�kyi j�lleen h�nen kasvoillaan. "Mutta sill� ei ole nyt v�li�; veljeni tiet�� kaikki, mit� haluan h�nen tekev�n. Virran toisella puolella olevien valkonaamain p��st� ei saa karvaakaan koskettaa muulla k�dell� kuin minun. Kun aika tulee, Onoan puukko on varma. Pottawattamiet saavat kanoottinsa ja voivat seurata meit� yl�s virtaa. He tapaavat meid�t ahoilla, l�hell� Ruohikkoaukiota. He tuntevat paikan, sill� punaiset miehet mielell��n pyyt�v�t hirvi� siell� p�in. Mene nyt kertomaan t�m� nuorille miehillesi, ja sano heille, ett� vilja ei kasva eik� hirvi antaudu kaadettavaksi ainoallekaan teik�l�iselle, jos he unohtavat tehd� niinkuin min� olen sanonut. Kosto tulee ajallaan." Variksensulka ilmotti kaikki kuulemansa ohjeet sotureilleen, jotka ottivat ne vastaan niinkuin entiseen aikaan kuunneltiin suurten tiet�jien lauselmia. Jokainen yritti saada tarkan k�sityksen velvollisuudestaan, voidakseen kirjaimellisesti t�ytt�� sen. Niin suuren vaikutuksen olivat kaikkiin luoteisten seutujen intiaaneihin tehneet "Heimottoman" ponnistukset kansallishengen her�tt�miseksi, ja niin suuresti pelk�siv�t he tottelemattomuuden seurauksia, ett� jokaisesta soturista tuntui kuin olisi h�nen henkens� menossa, jos mit��n hairahdusta h�nen taholtaan tapahtuisi. Heti kun Pietari oli mennyt kanoottiinsa ja alkanut meloa vastatuuleen, kutsui Variksensulka nuoret miehens� koolle, piti lyhyen puheen ja johti heid�t mets��n, ik��nkuin aikoen pitk�lle jalkamatkalle. Joukko ei kuitenkaan edennyt puoltatoista penikulmaa kauvemmaksi, kun se jo pys�htyi ja sytytti nuotion, valmistaakseen aterian matkan varrella saadusta riistasta. Etel�rannalle tullessaan tapasi Pietari koko seurueen vastassaan. H�nen selityksens� oli pian kerrottu. H�n oli puhutellut pottawattamie-miehi�, ja he olivat poistuneet. Kanootit oli kuitenkin toimitettava toiselle rannalle ja j�tett�v� sinne, jotta omistajat palatessaan saisivat ne takaisin. T�m�n oli Pietari luvannut, ja h�nen valkoihoisten yst�viens� tuli auttaa h�nt� pit�m��n sanansa. Sitte lausui h�n varmana uskonaan, ett� ylemp�n� sijaitsevat ahot olivat toistaiseksi parhaana turvapaikkana. Siell� he olisivat syrj�ss� kaikelta suoranaiselta vaaralta, ja h�n oli valmis l�htem��n saattajaksi, suodakseen heille tukensa ja suojeluksensa. J�rven etel�p��h�n pyrkiminen oli t�ll� tuulella mahdotonta ja my�hemminkin hy�dyt�nt�, koska kaikki sotav�ki oli j�tt�nyt Chicagon, ja linnotus oli h�vitetty. Pastorilla ja korpraalilla ei ollut mit��n aihetta ep�ill� Pietarin vilpitt�myytt�, koska olivat jo turvallisesti matkustaneet h�nen seurassaan ja havainneet h�nen antamansa neuvot hyviksi. He suostuivat senvuoksi heti kavalan villin ehdotukseen. Se oli paras ja viisain menettelytapa t�ll�haavaa, jopa aivan ainoa mahdollinen. Mackinaw oli mennytt�, Chicago samaten, ja Detroitiin oli nyt pyritt�v� niemimaan poikki, k�ytt�m�tt� j�rvien helpompaa, mutta paljoa mutkittelevampaa taivalta. Gershom my�s helposti taipui uskomaan, ett� t�m� poikkeus alkuper�isest� matkasuunnitelmasta oli k�yt�nn�llinen ja v�ltt�m�t�nt�kin, ja h�n p��tti liitty� seurueeseen. Le Bourdonin laita oli toisin. H�n tunsi saloseudun ja tiesi villien tavat, eik� h�n voinut pit�� viisaana palata mets�ahoille, vaan katsoi paljoa paremmaksi kaikille pyrki� sittekin vesitse uutisasutuksiin, v�ltellen j�rville parveilevia villej� mahdollisimman valppaasti. Tuollainen, paikoilleen j��minen keskelle rauhatonta aluetta tuntui h�nest� varsin arveluttavalta, ja lis�ksi pysyi h�n edelleenkin ensim�isess� vaikutelmassaan, ett� Onoa salaisesti kuului amerikalaisten vihollisiin. T�t� kaikkea h�n innokkaasti selitteli valkoihoisille kumppaneilleen, kutsuen heid�t sit� varten syrj��n. Mutta n�m� pysyiv�t itsepintaisina, niin luotettavan vaikutuksen oli Onoa osannut heihin tehd�. Gershomiin tehosi erityisesti kunnon korpraalin varma ja horjumaton k�yt�s, ja naisten oli pakko j��d� miehens� ja veljens� luo. 7. LUKU. Hunajalinnan varustaminen. "Sinun olisi parempi l�hte� virralta, kun kaikki kanootit ovat viel� t�ll� puolella", virkkoi Margery k�velless��n Le Bourdonin kanssa veneit� kohti neuvottelun p��tytty� ja toiminnan hetken ollessa juuri k�siss�. "Muista, ett� joudut ihan yksin kulkemaan niin tavattoman pitk�n taipaleen!" "V�ltt�m�t�nt� olisi meid�n kaikkien pyrki� takaisin uutisasutuksiin niin joutuin kuin voimme, Margery", sanoi mehil�ispyyt�j� mietteisiin vaipuneena. "En ollenkaan pid� tuosta Pietarista; h�n on huonossa huudossa sotav�en keskuudessa, ja minut tekee ihan onnettomaksi ajatus, ett� sin� saatat olla h�nen vallassaan." "L�hetyssaarnaaja ja korpraali n�kyv�t luottavan h�neen, kuten veljenikin. Mit� voi kaksi naista tehd�, kun heid�n miehinen suojelijansa on tehnyt p��t�ksens�?" "Muuan, joka hyvin mielell��n olisi _sinun_ suojelijasi, siev� Margery, ei ole p��tt�nyt viisaaksi ollenkaan luottaa Pietariin. Usko itsesi minun hoivattavakseni, ja min� joko menet�n henkeni tai vien sinut turvallisesti yst�viesi luo Detroitiin." Margery punehtui ja loi katseensa alas, n�ytt�m�tt� olevan suorastaan pahoillansa. Mutta h�nen vastauksensa oli niin luja ja nopea, ett� se osotti h�nen olevan t�ydellisesti tosissaan. "En voi j�tt�� Dorothya nykyiseen asemaansa -- ja velvollisuuteni on pysy� veljeni mukana", sanoi h�n. Mehil�ispyyt�j� huokasi, ja hyvin p��tt�v�isest� miehest� k��ntyi h�n nyt kovin ep�r�iv�ksi. "En pid� siit� tavasta, mill� Pietari ja Kyyhkynsiipi nyt haastelevat", virkkoi h�n ajatuksissaan. "Intiaanin ollessa niin totisena on tavallisesti jotakin pahaa tekeill�. Mutta luullakseni voin sent��n h�neen luottaa; �skeisist� v�leist�mme p��tt�en t�ytyy h�nen olla kerrassaan harvinainen konna, jollei h�n ole horjumaton yst�v�." "Onko turvallista luottaa kehenk��n, Bourdon? Ei -- ei -- sinun on paras l�hte� j�rvelle ja laittautua Detroitiin niin joutuin kuin voit. Vaarassa ei ole ainoastaan omaisuutesi, vaan henkesikin." "Minun on mahdoton j�tt�� sinua n�in turvattomiin oloihin, Margery, kun kerran en luota muun seurueen p��tt�m�n menettelyn k�yt�nn�llisyyteen", lopetti mehil�ispyyt�j�. "Minun on sijotettava hunajani johonkin talletuspaikkaan ja valmistauduttava l�htem��n takaisin yl�s virtaa. Minne sin� menet, Margery, sinne min�kin, jollet sano minulle, ett� seurani ei sinua miellyt�." T�m� lausuttiin hiljaisesti, mutta p��tt�v�sti. Margery tuskin tiesi mit� ajatella. Ett� h�nt� salaa ilahdutti, sit� ei voi kielt��, mutta samalla h�n oli jalomielisesti ja vilpitt�m�sti huolissaan Bourdonin menestyksest�. Samassa kutsuikin Gershom h�net avukseen l�ht�valmistuksiin, joten puhelu senkin johdosta p��ttyi. Gershom tahtoi korjata pois talouskapineensa ennen kuin l�hti yl�s virtaa. Kaikki hommasivat muuttopuuhissa paitsi chippewa, joka Le Bourdonista n�ytti valppaalta ja ep�luuloiselta. Kun j�lkim�isell� oli toimitettavanaan parin, tunnin ty�, olivat toiset valmiina l�ht��n aikaa ennen kuin h�nell� oli kuoppansa kaivettuna. Sovittiinkin senvuoksi, ett� mehil�ispyyt�j� lopettaisi hommansa muiden menness� virran yli ja kootessa Gershomin v�hi� tavaroita. Kyyhkynsiipe� ei kuitenkaan n�kynyt kanoottien ollessa l�ht�kunnossa, ja Pietari meni ilman h�nt�. Vasta seurueen jo tultua pohjoisrannalle yhtyi chippewa valkoihoisen yst�v�ns� seuraan, istuutuen kaatuneelle puunrungolle katselemaan j�lkim�isen ty�skentely� omaisuutensa suojelemiseksi mutta tarjoutumatta v�himm�ll�k��n tavalla auttamaan h�nt�. Mehil�ispyyt�j� tunsi liian hyvin intiaanin vastenmielisyyden muuhun ty�h�n kuin tavalla tai toisella sotaisiin ponnistuksiin, ihmetell�kseen kumppaninsa v�linpit�m�tt�myytt�. "Luulin sinun melkein jo l�hteneen tammistoaholle meid�n edell�mme, Kyyhkynsiipi", huomautti Le Bourdon puuhassaan. "Tuo heimoton intiaani n�ytti hiukan panettelevan poissaoloasi; h�n kai olisi halunnut sinua auttamaan huonekalujen kantamisessa kanootteihin." "Saanut squaw't -- mit� h�n tarvitsee siihen parempaa? Pysyn poissa pottawattamie-polulta -- en tahdo p��nahkaa menett��, ainoastaan ottaa." "Mutta Pietari sanoo pottawattamie-miesten menneen matkoihinsa ja ett� meill� ei ole en�� mit��n syyt� pelj�t� heit�, ja tuo tiet�j�pappi vakuuttaa, ett� me saamme uskoa Pietaria." "Onkohan se hyv� tiet�j�? Parasta varoa sit� Pietaria sent��n!" virkkoi Kyyhkynsiipi. "Valkonaama luottaa valkonaamaan, ja intiaani luottaa intiaaniin -- niin luultavasti parasta." "Kuitenkin luotan min� _sinuun_, Kyyhkynsiipi, ja t�h�n asti et olekaan pett�nyt minua!" Chippewa loi mehil�ispyyt�j��n niin merkitsev�n katseen, ett� se kiusasi t�t� viel� monta p�iv�� j�lkeenp�in, her�tt�en h�nen mieless��n ahdistavaa aavistelua. Siihen aamuun asti olivat noiden kahden v�lit olleet mit� tuttavallisimpia, mutta tuossa katseessa v�l�hti jotakin rajua vihaa. Oliko mahdollista, ett� chippewan tunteet olivat muuttuneet! Oliko Pietari mill��n tavoin osallisena tuon katseen salaper�isyyteen? Ep�luulo painosti Le Bourdonia h�nen viimeistelless��n talletuspaikkansa, mutta olosuhteet eiv�t en�� sallineet mit��n suunnitelman muutosta. Muutaman minuutin kuluttua istuivat nuo kaksi kanootissaan ja olivat menossa yhtym��n kumppaneihinsa. Pietarin vakuutukset olivat pit�neet paikkansa. Intiaaneja ei n�kynyt miss��n, ja Gershom vei korpraalin s�ilytyspaikalleen niin luottavaisena, ett� molemmat miehet olivat j�tt�neet rihlapyssyns� rannalle. Siin� Le Bourdon tullessaan h�tk�ht�en n�ki ne, mutta mit��n vaaraa ei tosiaankaan ollut ilmaantunut. H�n otti nyt melkein tyhjentyneeseen kanoottiinsa osan Gershomin tavaroista, jotka kaikki kannettiin k�tk�paikastaan rantamalle. Le Bourdonin ei ollut vaikea saada Margerya vakuutetuksi siit�, ett� h�nen veljens� vene olisi liian raskaassa lastissa vastavirtaan kuljettaessa, jollei tytt� siirtyisi h�nen omaan kanoottiinsa. Kyyhkynsiipi tarvittiin melomaan apuna Waringille, ja muut kolme pysyiv�t kanootissa, jolla olivat virralle saapuneetkin. T�ten j�rjest�ytynein� alottivat seikkailijamme uuden matkansa. Nouseminen vastavirtaan oli luonnollisesti kokonaan toista kuin alastulo. Eteneminen oli vitkallista ja monin paikoin tukalaa. Useasti oli kanootteja sauvottava vuolteissa, ja sattui sellaisiakin taipaleita, ett� koko lasti oli purettava miesten selk��n ja v�hin erin kannettava maitse kuten kanootitkin. T�llaisessa aherruksessa oli korpraali varsin j�ntev�, eik� kumpainenkaan intiaani kielt�nyt apuansa n�in miehekk��ss� urheilussa. Gershom my�s oli vironnut j�lleen rivakasti hoitamaan teht�vi�ns�. Matkaa kesti siten useita p�ivi�, etenkin kun kell��n ei tuntunut olevan kiirett�. Pietari odotti suuren neuvottelukokouksensa l�hestymist� ja oli yht� tyytyv�inen pysym��n kanootissa kuin viett�m��n leiriel�m�� ahoilla. Gershom ei milloinkaan ajatellut ajan hukkautumista, ja mehil�ispyyt�j� taasen olisi hyvill� mielin viett�nyt koko kes�nkin noin hauskasti, Margeryn enimm�kseen istuskellessa h�nen kanootissaan. Tavallisilla retkill��n piti Le Bourdon kahlekoiraansa kumppaninaan, mutta nyt sai Kenno samota pitkin metsi�, jotka yleens� reunustivat rantoja, yhtyen herraansa aina kun poikettiin maihin. L�hetyssaarnaajalla ja korpraalilla ei my�sk��n ollut mit��n erityist� kiirett� suunnitelmissaan. Edellist� oli Pietari osannut johtaa suuriin k�sityksiin h�nen edustamansa uskonnon levi�misest� punaihoisten keskuuteen, jahka h�n p��sisi kunnollisesti selvittelem��n heille heid�n suurta alkuper��ns� ja yhdyssidett�ns� valkoihoisten kanssa, ja j�lkim�inen luotti siihen, ett� Pietari kaikessa hiljaisuudessa ker�isi intiaanien keskuudesta amerikalaisten puolelle voimia, joiden keralla h�n saisi kunnostautuneeksi. P�iv� p�iv�lt� heikkeni mehil�ispyyt�j�n ep�luuloisuus t�t� kamalaa teeskentelij�� kohtaan, kun rauha s�ilyi aivan h�iriintym�tt�m�n�. Ainoastaan Kyyhkynsiipi tajusi selv�sti h�nen seuransa vaarallisuuden muutamista puolittain luottamuksellisista huomautuksista, joita Pietari oli katsonut voivansa virkkaa punaihoiselle seuralaiselle. Mutta h�nt�kin eksytti jonkun verran se seikka, ett� Pietarin menettelyyn ei soveltunut ehdottomasti liitty� kumpaiseenkaan silloiseen suureen sodank�vij��n. H�n p�in vastoin kiihke�sti halusi n�hd� heid�n tuhoavan toisensa, ja alkaneet vihollisuudet olivat senvuoksi antaneet erityist� virikett� h�nen vihansa hankkeille. H�n oivalsi t�ydellisesti Kyyhkynsiiven tunteet ja tiesi h�nen olevan vihoissa pottawattamie-heimon kuten useimpien muidenkin Michiganin heimojen kanssa; mutta se ei h�nelle mit��n merkinnyt. Jos Kyyhkynsiipi kerran tavotteli valkoihoisten p��nahkoja, niin oli h�nelle yhdentekev��, ahdistiko chippewa englantilaisia vai amerikalaisia; kumpaisessakin tapauksessa kohdistui tuhoaminen h�nen vihollisiinsa. N�in ollen ei ole kummeksittavaa, ett� Pietari tosiaan syd�mess��nkin pysyi aivan samalla kannalla Kyyhkynsiiven kuin Variksensulankin suhteen, ja siit� johtunut ehdottomasti vilpit�n s�vy sai chippewan ep�r�im��n, miss� m��rin h�n oli oikeassa pelj�tess��n valkoihoisen seuransa kohtaloa, josta Pietari ei ollut rohjennut h�nelle lausua selvi� viittauksia. Ainoastaan kerran huomasi mehil�ispyyt�j� heid�n vitkallisesti edetess��n yl�s Kalamazoota Pietarissa mit��n tukea alkuper�isille aavistuksilleen. Retken nelj�nten� p�iv�n�, kun koko seurue lep�ili ponnisteltuaan melkoisen "kantamistaipaleen", huomasi Le Bourdon heimottoman villin katseen kiert�v�n valkoihoisesta toiseen niin per�ti hornamaisin ilmein, ett� h�nen syd�mens� ihan alkoi sykki� nopeammin. H�n oli vilahdukselta n�hnyt Pietarin sellaisena hetken�, jolloin kostajan povessa alituiseen riehuvan tulivuoren pakottava voima k�vi vaikeaksi hillit� ja jolloin muisti el�vimmin kuvaili valkoihoisten tuottamia v��ryyksi�. Mutta se vaikutelma, jonka Le Bourdon sai katseesta, h�ipyi taas piankin, kun sille ei ilmestynyt lis�� aihetta. Oli hiukan merkillist�, ett� Margery todella alkoi v�hitellen kiinty� Pietariin, usein osottaen p��llik�lle sellaista huomaavaisuutta kuin tyt�r is�lleen. T�m� johtui ihmeellisen villin ylv��st� ja kohteliaasta k�ytt�ytymisest�. Kaikkinakin aikoina on intiaanisoturi harras erityisesti s�ilytt�m��n rodullaan huomatun arvokkuuden ja s��dyllisyyden, mutta ani harvoin osottaa h�n huomaavaisuutta naisiakin kohtaan. Ep�ilem�tt� on heill� inhimilliset tunteet, kaiketikin rakastavat he vaimojansa ja lapsiansa niinkuin muutkin; mutta heid�n kasvatuksessaan on sellaisten tunteiden k�tkeminen niin t�rke�n� tekij�n�, ett� pelkk� syrj�inen harvoin p��see niit� havaitsemaan. Pietarilla ei arvattavasti ollut perhett�, ja varmaankin h�n ensim�lt� piti vain silm�ll� j�rjestelm�llist� petollisuuttaan, v�hin erin alkaessaan pyyntiretkill��n omistaa huomiota seurueensa naisille, tarjoamalla heille riistansa parhaita paloja ja selittelem�ll� koetelluimpia intiaanien ruuanlaittotapoja lihan maukkaimpien ominaisuuksien edist�miseksi. Mutta p�iv� p�iv�lt� k�vi h�nen s�vyns� etenkin Margerya kohtaan l�heisemm�ksi ja luonnollisemmaksi. Tyt�n teeskentelem�tt�myys, s�ve� hellyys ja naisellinen urheus viattoman hilpeyden kirkastuttamana n�ytti tehoavan t�h�n miltei tunnottomaan villiin, vaikka t�m� koettikin vastustaa sellaista heikontavaa vaikutusta. Kenties oli Margeryn kauneudella osuutensa n�iss� noin j�yk�lle mielelle uusissa tunteissa. Pietari alkoi ehdottomasti pehmit� leppeyteen nuorta tytt�� kohtaan, ja luonnollisena vastakaikuna lis��ntyi tyt�n luottamus ja my�t�tunto kamalan intiaanin hyv�ksi. Vasta yhdenten�toista p�iv�n� virran suulta l�hdetty��n saapuivat kanootit pikku lahdelmaan, jossa Le Bourdonilla oli ollut tapana pit�� ruuhtansa. Hunajalinna oli t�ydellisesti n�kyviss�, ja Kenno, joka vanhoille mets�stysmailleen tultuansa oli edellisen� iltana l�htenyt vilist�m��n pitkin virran vartta, seisoi nyt rannalla toivottamassa herraansa ja t�m�n vieraita tervetulleiksi majaan. Aurinko teki juuri laskuaan matkalaisten astuessa maihin, ja sen viimeiset s�teet pilkisteliv�t ahoille, luoden lempe�n hehkun ruohikoille ja kukkasille. Mik�li mehil�ispyyt�j� saattoi havaita, ei edes karhu ollut k�v�issyt paikalla h�nen poissaollessaan. * * * * * Nyt alkanut viikko k�ytettiin hyvin uutteraan aherrukseen Hunajalinnassa. Retkikunta oli majoitettava, ja siihen tarkotukseen oli Le Bourdonin pikku asumus aivan riitt�m�t�n. Se luovutettiin naisille, jotka k�yttiv�t sit� yksityisen� huoneenaan, kun sit�vastoin ruuanlaitto ja aterioiminen tapahtui ulkosalla puiden siimeksess�, miss� miehet my�s nukkuivat. Mutta lyhyess� ajassa rakennettiin uusi maja, joka tosin ei ollut niin t�ydellinen ja luja kuin Hunajalinna, mutta vastasi kuitenkin retkel�isten tarpeita. Dorothy ja Kukka olivat jo tottuneet saloseudun vaatimattomiin oloihin ja niiden tuottamaan ty�skentelyyn. Molemmat olivat taitavia em�nti�, ja Le Bourdon virkkoi punehtuvalle Margerylle, ennen kuin t�m� oli vuorokauttakaan oleskellut h�nen majassaan, ett� sielt� ei puuttunut muuta kuin h�nen laisensa valtijatar, jotta se olisi ruhtinaallekin sovelias asunto. Ateriatkin paranivat ihmeellisesti, vaikka ainekset pysyiv�t samoina kuin ennenkin! Lis�ksi osasi Margery valmistaa hauskoja pikku yll�tyksi� seudun marjoista ja hedelmist�, joten seurue jakseli erinomaisesti. Siten terveesti elellen uurastivat miehet kukin lahjojensa mukaan. Kyyhkynsiipi toi joka p�iv� sorsia, mets�kyyhkysi� ja kaikenlaista riistaa ruoka-aitan varustamiseksi, toisten rakentaessa uutta majaa. Saadakseen ainekset t�h�n entist� asumustansa paljoa isompaan tupaan meni Ben yl�s Kalamazoota puolen penikulman verran, miss� h�n kaatoi soleita m�ntyj�, joiden rungot olivat noin jalan vahvuisia l�pimitaltaan, ja katkoi ne kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen jalan mittaisiksi hirsiksi. N�m� uitettiin alas virtaa Hunajalinnan kohdalle, miss� Pietari oli kanootilla niit� vastassa ja hinasi kunkin j�rjest��n rantaan. Uusi maja ei ollut t�ytt� kolmeakymment� jalkaa pitk�, ja leveytt� oli siit� mitasta kolmannes. Yksinkertainen katto tehtiin kaarnasta, ovea vastasi pelkk� aukko ja ikkunoita kaksi pienemp�� reik��. Korpraali Flint oli kuitenkin p��tt�nyt, ett� oli valmistettava oikea ovikin sek� ikkunoihin luukut, viel�p� oli talo aikanaan ymp�r�itt�v� vaaja-aidalla. "Mit� hy�ty� sellaisesta olisi?" huudahti Le Bourdon hiukan k�rsim�tt�m�sti, kun huomasi korpraalin alkavan olla tosissaan sen suunnitelman suhteen. "T��ll� olen turvallisesti elellyt kaksi ty�kautta ilman mit��n paalutuksia, ja nyt tahdotte tehd� uudesta majasta todellisen linnotuksen!" "Niin, Bourdon, se k�vi p�ins� rauhallisina aikoina", vastasi korpraali j�yk�sti; "mutta nyt on sota k�ynniss�. Olen n�hnyt Fort Dearbornin kukistumisen, ja mieleni ei tee n�hd� mink��n muun vartiopaikan menetyst� t�m�n sodan aikana. Pottawattamiet ovat vihamielisi�, sen my�nt�� Pietarikin, ja he ovat kerran k�yneet t��ll�, kuten itse sanotte, joten he saattavat tulla uudestaankin." "Ainoa pottawattamie, joka minun tiet��kseni on k�ynyt t��ll�, on kuollut, ja h�nen luunsa valkenevat tuolla mets�ss�. Ei ole siis h�nest� pelkoa." "H�nen ruumiinsa on kadonnut", huomautti korpraali, "ja sen mukana rihlapyssykin. Kuulin sen unohtuneen ja l�ksin ker��m��n taistelukent�lle j�tettyj� aseita, mutten l�yt�nyt mit��n. Ep�ilem�tt� ovat h�nen yst�v�ns� polttaneet tai haudanneet p��llik�n, ja he saattavat hyvinkin toistamiseen pist�yty� t��ll� p�in, kun nyt tuntevat tien." Soturin ilmotus ja j�rkeily vaikutti hiukan Bodeniin, ja tovin kuluttua h�n vastasi tavalla, joka osotti ep�r�imist�: "Talon vaajoittaminen vaatii viikon ty�n, ja mieleni tekee taaskin jonkun aikaa viel� hy�ri� mehil�isten parissa." "Menk�� te vain niihin hommiin, Bourdon, ja j�tt�k��t minut linnottamaan ja varustelemaan oman ammattini mukaan." "Lujittakaa sitte mieluummin Hunajalinna", esitti mehil�ispyyt�j�; "naisethan toki tarvitsevat parahinta suojaa. Helpompi onkin saartaa paalutuksella se maja, koska se on paljoa pienempi, ja vankempi se jo alkujaankin on turvapaikaksi." Ja t�m�n muutoksen mukaan toteutettiin suunnitelma. Korpraali kaivoi nelj� jalkaa syv�n juoksuhaudan "linnan" ymp�rille, tepastellen per�ti hyvill� mielin, sill� ensi kertaa ei h�n ollut t�llaisessa ty�ss�, jossa h�n katsoi kaikin puolin kunnostautuvansa retkikunnan sotilaallisena asiantuntijana. Gershomista h�n sai toimekkaan apurin, joka uurasti sit�kin mieluummin, kun tiesi vaajoituksen lis��v�n vaimonsa ja sisarensa turvallisuutta. Eik� pastori Amenkaan halveksunut kuokan ja lapion k�ytt��; l�hetyssaarnaaja oli tosin ehdottomasti vakuutettu siit�, ett� oikeaan alkuper��ns� tutustuminen piankin kesytt�isi kaikki villit ja saisi heid�t innostuneina k��ntym��n takaisin vanhaan uskoonsa, mutta sit�ennen oli heill� viel� ik�v� halu ker�t� p��nahkoja. H�n ei uudessa toimessaan ollut yht� k�tev� kuin Waring, mutta h�nell� oli innostuneen miehen kannattelemaa sitkeytt�, joka suuresti korvasi harjaannuksen puutetta. Intiaaneista ei kumpainenkaan suvainnut koskea mihink��n ty�kaluun. Kyyhkynsiiven p�iv�t kuluivatkin ahkerilla pyyntiretkill�, mutta Pietari vietti aikansa enimm�kseen mietiskelyss� ja yksin�isill� k�velyill�. Hunajalinnan varustelusta ei h�n tuntunut olevan mill�ns�k��n, joko tiet�en voivansa kavalluksella tehd� mit�tt�miksi kaikki nuo varokeinot mill� hetkell� hyv�ns� tai luottaen siihen voimaan, joka oli ker�ytym�ss� l�hiseudun ahoille. V�linpit�m�tt�m�sti silm�ili h�n toisinaan linnottajien ty�t�, viel�p� kavaluudessaan kerran antoi hy�dyllisen neuvonkin varustuksen lujittamiseksi. T�llainen kanta ei v�ltt�nyt mehil�ispyyt�j�n huomiota, tehden h�net yh� v�hemmin ep�luuloiseksi salaper�ist� villi� kohtaan. Le Bourdon ei sallinut kaataa ainoatakaan puuta asuntonsa l�hittyvilt�. Korpraalin kaivaessa juoksuhautaa kumppaneinensa oli h�n mennyt melkoisen matkan p��h�n hakkaamaan ja veist�m��n takkiaistammia paaluaitaa varten. Bodenia ilahdutti t�ss� ty�ss� kaksikin seikkaa. Ensiksikin saattoi varustuksista j�lkeenp�in olla hy�ty� h�nelle itselleen puolustuskeinoina sek� karhuja ett� intiaaneja vastaan, ja toisekseen toi Margery joka p�iv� ompeluksensa tai kudelmansa mets��n ja istui puunrungoilla naurellen ja jutellen, kirveen heiluessa j�ntev�n miehen k�siss�. Jonakuna kertana oli Pietarikin saapuvilla, osottaen tytt�� kohtaan kukkasien poiminnassa ja h�nen muiden viattomien mielitekojensa palvelemisessa sellaista huomaavaisuutta, ett� siit� olisi ollut kunniaa korkeammankin sivistyksen hienostamalle seuramiehelle. Mehil�ispyyt�j�n raivatessa mets�� ja Margeryn pujotellessa sukkavartaitaan tulevan talven varalle seisoskeli umpimielinen intiaani nelj�nnestunnin ajan kerrallaan liikkumattomana kuin patsas, t�hd�ten katseensa tiukasti milloin toiseen, milloin toiseen. Tarkkasilm�inen sivullinen olisi kenties havainnut, ett� h�nen tunteensa eiv�t t�ll�in olleet yksinomaan julmia ja kostonhimoisia, vaikka h�nen kasvoillaan toisinaan v�l�htikin hirvitt�v� rajuus. Korpraalin saadessa juoksuhautansa valmiiksi oli Le Bourdonkin suoriutunut paaluistaan, joita oli kaikkiaan sata; yhteisvoimin kuljettivat miehet ne vesirajaan, mist� ne laskettiin alas virtaa m�ntylautalla, sill� suolaton vesi ei kannata takkiaistammen ominaispainoa. Kaikki tarpeet saatiin toimitetuksi ty�paikalle juuri arkiviikon p��ttyess�, ja alkava sunnuntai vietettiin t�ydellisess� levossa, l�hetyssaarnaajan pit�ess� mielt� ylent�v�n hartaushetken. Maanantaina pani korpraali kaikki miehet pystytt�m��n ja kiinnitt�m��n vaajoja, ja jo saman p�iv�n iltana oli Hunajalinna saarrettu huipukkaalla puolustusmuurillaan. Paalut seisoivat pystyss� ja toisiinsa kytkettyin�, ja seuraavien p�ivien ty�ksi j�i tuon sadan jalan mittaisen juoksuhaudan t�ytt�minen mullalla, joka oli survottava lujaan. Gershomin tavarain joukossa oli r�ikk� ja tinatorvi, jollaisilla amerikalaisissa maataloissa kutsutaan ty�v�ke� vainioilta; edellinen annettiin nyt miehille, jotta he tarpeen tullen voisivat antaa h�lytyksen ulkopuolelta, kun taasen torvi ripustettiin Hunajalinnan ovipieleen. Siten saattoivat seurueen molemmat ryhm�t vaaran uhatessa toimittaa tiedon toiselle. Ammattimiehen� vahvisti korpraali muiden lausuman k�sityksen, ett� varustus oli t�llaisenaan varsin tukeva; vett� h�n p��tti aina pit�� pari kolme tynnyrillist� varastossa. Koko seurueen mielt� kevensi lis��ntyneen turvallisuuden tunne, vaikka oli viel� yksi haitta olemassa. Oli nimitt�in aina yll�tyksen vaaraa siit�, ett� varsinainen varusv�ki oli y�ll� erossa linnotuksen muista asukkaista; mutta siihenkin pulaan keksi korpraali pian keinon. H�n laittoi majan seinustalle matalan lavan, asettamalla siihen hirsi�, joiden yl�pinta oli veistetty tasaiseksi. Sen yl�puolelle sommiteltiin miehenkorkuisten salkojen p�ihin kaarnakatos, ja t�h�n vajaan saatiin taljojen avulla mukavat vuoteet hein�kimpuista. Siin� alkoivat nyt miehet viett�� y�ns�. T�ten varustautuneina kykeni seurue kauvankin odottelemaan aseman selvi�mist�. Pietarin puheista tiedettiin, ett� l�hitienoolla oli tulossa eri intiaaniheimojen p��llik�it� neuvotteluun, mutta Pietari takasi yst�villeen t�ydellisen koskemattomuuden. 8. LUKU. Y�llinen neuvottelu. Mehil�ispyyt�j� oli luonnostaan ter�v� havaintojen tekij�, ja sit� kyky� olivat olosuhteet suuresti harjaannuttaneet. Ellei h�n olisi ajan mittaan yh� syvemmin kiintynyt Margeryyn, olisi h�n varmasti huomannut chippewan k�ytt�ytymisess� jotakin ep�ilytt�v��. Margery oli nyt aina h�nen ajatuksissaan ja usein unessakin sulostuttamassa h�nen haaveitaan kauneudellaan ja viattomalla leikkisyydell��n. Sill�v�lin sai Pietari rauhassa yritell� k��nnytysty�t� Kyyhkynsiiven suhteen, opettaakseen h�nt� pit�m��n kaikkia valkoihoisia luonnollisina vihollisinaan. Se teht�v� ei suikkaan ollut helppo, sill� chippewa oli kaikesta syd�mest��n amerikalaisten yst�v�, koettuaan heid�n taholtaan pelkk�� hyv��, ja h�nen koko pikku heimoaan olivat Yhdysvaltain hallituksen j�senet suuressa m��rin k�ytt�neet sanansaattajina ja muissa palkkiotoimissa. Lis�ksi oli h�n aivan erityisesti kiintynyt suoraluontoiseen ja syd�melliseen mehil�ispyyt�j��n, jolle h�n ei mitenk��n tahtonut suoda pahaa tai ik�vyytt� tapahtuvan. Mutta salaper�isen villin innostuttavat puheet her�ttiv�t h�nen mieless��n kuitenkin ep�r�imist�, joka pid�tteli h�nt� kavaltamasta er�miehelle, mit� puolinaisia viittauksia Pietari tuli lausuneeksi seuruetta uhkaavasta kohtalosta. Chippewan asema oli muutenkin kiusallinen. Mets�stysretkill��n oli h�n jo havainnut ilmeisi� j�lki� siit�, ett� intiaanisotureita liikkui ymp�rist�ss�. Niin kauvan kuin h�n tunnustausi amerikalaisten yst�v�ksi oli h�nen omakin henkens� vaarassa; t�ydellinen k��ntymys olisi arvattavasti Pietarin v�lityksell� vapauttanut h�net Hirvenjalan surmaamisen seurauksista. Toistaiseksi kuitenkin odottavalle kannalle asettuen noudatti h�n nyt mit� suurinta varovaisuutta eik� en�� uskaltanut k�ytt�� pyssy� pyyntimatkoillaan, vaan turvausi ��nett�m�sti toimivaan jouseen. Muutamissa puheluissa oli h�n kautta rantain urkkinut mehil�ispyyt�j�lt� valkoihoisten lukum��r��, josta h�nell� oli hiukan oikeampi k�sitys kuin heimottomalla p��llik�ll�, ja kun Le Bourdon huolettomasti kuvasi rotuansa olevan runsaasti kuin kokonaisella ruohoaavikolla korsia ja sen sotureita riitt�v�n tuhannen jokaista intiaanisoturia kohti, sai kysyj� yh� toivottomamman mielipiteen salaper�isen p��llik�n suunnitelmista kaikkien valkoihoisten h�vitt�miseksi. P�iv�t kuluivat rauhallisessa askaroimisessa. Oli harvinaisen lauha ja herttainen ilta; aurinko painui pilvett�m�n taivaanrannan taa, ja hiljainen lounaan heng�htely leyhytteli Margeryn l�mpimi� poskia, kun h�n p�iv�n toimista lev�ht�en istui Le Bourdonin kanssa puhelemassa t�llaisen asuinpaikan tuottamasta viihdytyksest�. Nuori mies oli kaunopuheinen, sill� h�n haastoi vilpitt�mi� tunteitaan, ja neitonen kuunteli hyvill��n h�nen vilkkaita kuvauksiaan vaihtelevista kokemuksista ammatissaan. "Mutta etk� usein ole yksin�inen, Bourdon, asuessasi t��ll� ahoilla kaiket kes�t ilman ainoatakaan puhekumppania?" kysyi Margery, samassa punehtuen silmi�ns� my�ten, kun huomasi, ett� t�t� tiedustusta voitiin ajatella viittaukseksi t�m�n yksin�isyyden lopettamiseen vastaisen varalle. "En ole t�h�n asti ollut", vastasi Le Bourdon avomielisesti, "vaikka taitaa nyt vastedes k�yd� toisin. Olen saanut seuraa, josta ei tekisi mieleni ikin� luopua." Margery punehtui j�lleen ja loi katseensa maahan -- sitte h�n kohotti silm�ns�, hymyili ja n�ytti ihastuneelta. H�n oli jo tottunut tuollaisiin huomautuksiin ja tajusi kyll� rakastajansa toivomukset, vaikka t�m� ei ollut koskaan puhunut selke�mmin. Ainoastaan omiin ansioihin luottamaton arvottomuuden tunto pid�tti Le Bourdonia pyyt�m�st� Margerya vaimokseen, ja t�m� taasen itse toisinaan ep�ili, tokko oli mahdollista, ett� kukaan kunniallinen mies halusi joutua j�seneksi perheeseen, joka oli vaipunut niin surkuteltavaan tilaan kuin t��ll� saloseudulla saattoi alentua suorastaan mainettansa menett�m�tt�. N�iss� ep�ilyksiss� nuoren parin rakkaus kuitenkin lujittui vakaasti ja kirkasti heid�n koko olemustaan. Siten istuivat he milloin vilkkaasti haastellen, milloin n�ytt�en hajamielisilt� ja ajatuksiinsa vaipuneilta, kun Le Bourdon sattui katsahtamaan taaksensa ja n�ki Pietarin silm�ilev�n heit� taaskin salaper�isen tiukoin ilmein. Villin kummallinen katsanto her�tti h�ness� aina sellaisina hetkin� sekavia tunteita, joissa oli sijansa ep�ilyll�, uteliaisuudella ja raskailla, ep�m��r�isill� aavistuksilla. Tavallisella hetkell�, joka t�ss� tervetapaisessa seurueessa oli aina varhainen, l�ksi koko perhe levolle; naiset vet�ysiv�t majaan ja miehet j�rjestiv�t taljansa ulkopuolelle. Paaluaidan rakentamisesta saakka oli Le Bourdonilla ollut tapana kutsua Kenno sen sis�puolelle, miss� se sai kuljeskella vapaasti. Sit�ennen oli se ollut suljettuna koppiinsa, jottei se olisi joutunut hirven j�ljille tai otteluun karhun kanssa is�nt�ns� olematta paikalla hy�tym�ss� sen rynnistyksist�. Koska paaluaita oli liian korkea sen hyp�t� yli, niin sai kahlekoira sen sis�puolelle vapauteen p��stess��n terveellist� liikuntoa, samalla kun se oli mit� valppaimpana vartijana kaikenlaisilta vaaroilta. Mutta nyt olikin koira poissa, ja huhuiltuaan ja vihellelty��n jonkun aikaa n�ki mehil�ispyyt�j� pakolliseksi teljet� ver�j�n, j�tt�en uskollisen kumppaninsa sen ulkopuolelle. T�m�n tehty��n h�n heitt�ysi taljalleen ja vaipui pian uneen. Oli keskiy�, kun mehil�ispyyt�j� tunsi k�den laskeutuvan k�sivarrelleen. Korpraali se siten varovasti her�tteli h�nt�. Silm�nr�p�yksess� kavahti nuori mies jaloilleen, rihlapyssy k�dess��n. "Etk� ole kuullut, Bourdon?" supatti korpraali. "Mit� niin? Olen nukkunut sike�sti kuin mehil�inen talvella." "Ver�j�� on r�ykytelty jo moneen kertaan." Miehet l�heniv�t ver�j�� juuri kun taas t�lm�istiin siihen ik��nkuin salpojen lujuutta koetellen. Rynn�kk� uudistui useaan kertaan ennen kuin heille selvisi, ett� kahlekoira sielt� pyrki sis�lle. Mehil�ispyyt�j� avasi ver�j�n. Kenno oli totutettu hillitsem��n haukuntaansa, jotapaitsi isot koirat eiv�t muutenkaan ole luontuvia haaskaamaan voimiansa hy�dytt�m��n h�lin��n. Mutta tuskin ole se p��ssyt "varustukseen", kun se jo taas yht� hartaasti pyrki ulos. T�m�n seikan tiesi Le Bourdon ilmaisevan, ett� l�hist�ll� oli jotakin outoa. Neuvoteltuaan korpraalin kanssa kutsui h�n Kyyhkynsiiven, joka j�tettiin ver�j�n vartijaksi, noiden kahden muun l�htiess� tutkimusretkelle. Korpraali oli urhea kuin leijona ja piti kaikista tuollaisista liikkeist�, vaikka h�n uskoikin varmasti kohtaavansa villej�, kun sit�vastoin h�nen kumppaninsa odotti kohtausta karhujen kanssa. Ennen l�ht���n tarkastivat molemmat seikkailijat huolellisesti aseensa. Kumpainenkin tutki sankkiruudin, sovitti ruutisarven ja luotikukkaron mukavasti k�sille ja hellitti puukkoansa tupesta. Lis�ksi kiinnitti korpraali muskettinsa p��h�n pelottavan kiilt�v�n painettansa, mehil�ispyyt�j�n ollessa aseistettu pitk�ll� rihlapyssyll�. Le Bourdon ei ulkosalle tultaessa antanut kahlekoiransa juosta edelle, vaan piti sen likell��n, jollaiseen hillint��n koira oli t�ydellisesti tottunut. Mutta niin varmana ja halukkaana ohjasi se miehi�, ett� mehil�ispyyt�j� huomautti jotakin erikoista olevan tekeill�. "Eteenp�in", vastasi korpraali. "Yksi seikka on kuitenkin sovittava, Bourdon, nimitt�in ett� sinun tulee toimia keve�n� osastona t�ll� retkeilyll�, minun ollessani p��joukkona. Jos kohtaamme vihollisen, niin on sinun velvollisuutenasi kahakoida etujoukkona niin kauvan kuin voit, ja sitte per�yty� varav�kesi suojaan. Min� luotan etup��ss� painettiin, joka on paras kapine intiaanin pitelemiseksi, ja kun vihollinen minun rynt�yksest�ni vet�ytyy taamma, tulee meid�n pit�� se mahdollisimman kiivaassa luotisateessa. Ratsuv�en puutteessa voisimme k�ytt�� koiraa etu- ja kiertoliikkeisiin." "Joutavia, korpraali, te olette melkein yht� piintynet ammattinne aatoksiin kuin pastori Amen suureen keksint��ns� intiaanien alkuper�st�. Katsotaanhan nyt vain ensin rauhallisesti, mit� koira tahtoo meille n�ytt��." Kenno ohjasi miehet tavallista tihe�mp�� metsikk�� kohti jokseenkin et��lle Hunajalinnasta; siell� juoksi pieni Kalamazoon sivujoki rotkon l�pi, l�heisilt� yl�nteilt� yhty�kseen koko tienoon valtasuoneen. Mehil�ispyyt�j� tunsi hyvin paikan, sill� h�n oli usein juonut joesta ja viillytellyt itse��n rotkon siimeksess�, tultuaan kuumiinsa ahoilla. Puut muodostivat siin� tilavan lehdon, joka tarjosi rotkossa mit� t�ydellisimm�n piilopaikan. Senvuoksi noudatti h�n yh� suurempaa varovaisuutta, kun astui korpraalin keralla metsikk��n, pit�en k�rsim�tt�m�ksi k�ynytt� koiraa yh� tiukemmin vierell��n. "Nyt, korpraali", virkkoi h�n matalalla ��nell�, "luulen vainunneemme villien tyyssijan. Me kierr�mme syv�nteen ja laskeudumme pohjalle tiheikk��n, jonka tunnen. N�ittek�?" "Kyll� kai", vastasi soturi j�rkkym�tt�m�n� kuin kallio. "Tarkotatte nuotiota?" "Niin, punanahat ovat sytytt�neet sinne neuvottelutulensa ja ker�ytyneet pit�m��n kokousta sen ymp�rill�. Saattaa olla hyv� yritt�� hiukan tutustua heid�n puuhiinsa. Nyt on meid�n tunkeuduttava n�iden pensaiden l�pi niin hiljaa kuin mahdollista. Koiran saan kyll� pysym��n ��neti." Viisas elukka k�ytt�ysikin kerrassaan ihmeellisesti. Se n�ytti tajuavan varovaisuuden v�ltt�m�tt�myyden aivan yht� selke�sti kuin miehetkin eik� kertaakaan pyrkinyt omaa pituuttansa edemm�ksi herrastaan. Parina kertana se keksi parhaan p��sytienkin ja johti kumppaneitansa inhimillisen ymm�rt�v�isesti. Se ei p��st�nyt murahdusta eik� haukahdusta, viel�p� pid�tteli maltitonta l��h�tyst��nkin, ik��nkuin tiet�en, kuinka l�helle maailman valppaimpia korvia se oli joutumassa. Tuiki varovasti hiiviskelty��n p��siv�t mehil�ispyyt�j� ja korpraali juuri sellaiseen asemaan kuin halusivat. Se oli vain muutaman jalan p��ss� metsik�n sis�reunasta, mutta t�ydellisesti k�tk�ss�, samalla kun he pikku aukoista saivat tarkastelluksi eteens� avautunutta n�ytt�m��. Kaatuneesta puunrungosta he saivat istuimenkin; Kenno asettui herransa viereen, n�ht�v�sti k�ytt�en omaan tarkkailuunsa muita aisteja kuin n�k��, sill� se ei voinut niin alhaalta erottaa mit��n edest�ns�. N�ytelm� oli juhlallisen vaikuttava. Nuotio ei ollut suinkaan iso eik� eritt�in kirkas, mutta se riitti himme�sti valaisemaan melkoisen laajaa s�depiiri�. Se oli viritetty ihan keskelle notkonpohjaa, joka muodoltaan ja ymp�rist�lt��n melkoisesti muistutti avaran amfiteatterin arenaa. T�t� saartavassa loivassa rinteess� oli tosin yksi katkeama, ihan vastap��t� Le Bourdonin ja h�nen kumppaninsa t�hystyspaikkaa; siin� tapasi l�hteest� juokseva puro p��syn aukeammalle maalle. Yl�v�� kamaraa varjostivat enimm�kseen puut, mutta itse arenaa verhosi ainoastaan tihe� ja kaunis nurmikko. Mutta merkillinen n�ytt�m� sai parhaan tehonsa katselijoihin sen inhimillisist� esiintyjist�, heid�n ulkomuodostaan, eleist��n ja liikkeist��n. Saapuvilla oli l�hes viisikymment� alkuasukasta, joten heid�n pelkk� lukum��r�ns�kin oli h�mm�stytt�v�. Jokainen oli sotamaalaukseensa laittautunut soturi. Viel� vaikuttavampi oli se seikka, ett� kaikki n�yttiv�t olevan p��llikk�j�; hyvin luultavasti oli siis jossakin tammistoahoilla varsin mahtava joukko punanahkaisia, eik� kovinkaan kaukana. T�t� tarkkaillessaan ja pohtiessaan johtui Le Bourdon aavistelemaan, ett� ennen puheena ollut suuri neuvottelu pidettiinkin nyt keskiy�n hetken� ja n�in l�hell� h�nen asuntoansa Pietarin mukavuudeksi. Paikalle tulleet intiaanit eiv�t olleet istumassa; he seisoivat hiljaa supattelevina ryhmin� tai astelivat edestakaisin kuin tummina ja juhlallisina haamuina. Joukosta ei kuulunut hivaustakaan, ja se seikka suuresti lis�si kohtauksen omituisuutta. V�hint��n puolialastomat, suorat k�velij�t, tummat hipi�t, vihollisten pelottamiseksi julmilla kuvioilla maalatut kasvot ja niist� v�lkkyv�t silm�t osaltaan saivat Le Bourdonin ajattelemaan, ett� kohtaus oli kummallisin n�ky, mit� h�nen eteens� viel� oli sattunut. Molemmat katselijat olivat istuneet kaamean hiljaista kohtausta silm�illen ehk� puoli tuntia, kun �kki� jokainen p��llikk� seisahtui hievahtamattomaksi ja kaikki kasvot k��ntyiv�t samalle suunnalle, nimitt�in puron halkaisemaan solaan. Sen pimennosta astui esille kaksi olentoa, arvokkaasti ja verkallisesti l�hestyen arenan keskusta. Tulijain p��stess� paremmin valoon havaitsi Le Bourdon, ett� he olivat Pietari ja pastori Amen. Edellinen johti juhlalliseen tapaan j�lkim�ist�, joka n�ytti melkoisesti h�mmentyneelt� t�llaisesta ymp�rist�st�. T�ss� lienee paikallaan selitt��, ett� intiaani oli yksin��n tulossa kohtauspaikalle, kun h�n tapasi l�hetyssaarnaajan harhailemassa tammien keskell�. T�m� oli l�htenyt haeskelemaan Le Bourdonia ja korpraalia, ja sensijaan, ett� olisi yritt�nyt p��st� eroon odottamattomasta kumppanista, oli Pietari s�ve�sti kutsunut t�m�n mukaansa. Mehil�ispyyt�j�lle oli heti ensi silm�yksell� ilmeist�, ett� Pietari tuli odotettuna, vaikka asianlaita ei suinkaan n�kynyt olevan sama h�nen toveriinsa n�hden. Kunnioitus suurta p��llikk�� kohtaan esti kuitenkin mit��n kummastusta tai tyytym�tt�myytt� ilmenem�st�, ja valkonaamain tiet�j�mies vastaanotettiin yht� vakavan kohteliaasti kuin olisi h�n ollut kutsuvieras. Juuri kun nuo kaksi olivat astuneet tummaan piiriin, joka muodostui heid�n ymp�rilleen, heitti muuan nuori p��llikk� kuivia risuja tuleen; korkealle loimuten loi t�m� kirkkaamman valon lukuisiin niin kauhistuttavan n�k�isiin kasvoihin kuin on koskaan v�l�hdellyt inhimillisill� olkap�ill�. Kaamean joukon �killinen kirkastuminen h�tk�hdytti kaikkia valkoihoisia katsojia, mutta Pietari vain hymyili tehdess��n liikkeen, jolla h�n tuntui tervehtiv�n koko ryhm��. Nuotion nyt roihutessa hohtavimmillaan tunsi Le Bourdon joukossa vanhoja tuttaviakin, pottawattamie-p��llikk�j�. Muutamat vanhimmat l�hestyiv�t Pietaria, ja heid�n v�lill��n syntyi hiljainen keskustelu. Sen tuloksena istuutuivat kaikki p��llik�t nurmikolle, s�ilytt�en nuotion ymp�rille muodostuneen alkuper�isen keh�ns�. Ihan kuin Le Bourdonin toivomuksen mukaisesti asettuivat Pietari ja t�m�n likeisimm�t kumppanit suoraan vastap��t� h�nen omaa istumasijaansa, joten h�n sai tarkastelluksi tuon merkillisen johtomiehen ilmehikk�it� kasvonpiirteit�. Aluksi sytyttiv�t nuoret p��llik�t kaksi piippua, sill� t�llaisten neuvottelujen menoihin kuului yhteinen tupakoiminen. Vain pari savua imaisi kukin p��llikk�, siirt�en sitte piipun heti naapurilleen. Toimitukseen meni kuitenkin jonkun verran aikaa n�in suuressa joukossa, mutta v�hint�k��n k�rsim�tt�myytt� ei viivytys aiheuttanut. Vihdoin olivat piiput suorittaneet kierroksensa; pastori Amenkin oli ottanut osaa t�h�n alkajaishommaan. Hisahtamattoman ��nett�myyden j�lkeen nousi sitte muuan johtava p��llikk� puhumaan. Tilaisuudessa k�ytettiin suuren chippewa-kansan kielt�, sill� useimmat p��llik�t kuuluivat johunkuhun sen ryhm�n heimoon. Kolmesta valkoihoisesta kuulijasta ymm�rsi ainoastaan pastori Amen t�ydellisesti kaiken sanotun, sill� h�n oli t�ss� suhteessa valmistautunut p�tev�ksi saarnatoimeen noiden heimojen keskuudessa; mutta mehil�ispyyt�j�kin sai enimm�st� osasta selon, ja melkoisen paljon k�sitti puheista my�s korpraali. Ensim�isen� puhujana t�ss� salaisessa kokouksessa, jolla j�lkeenp�in oli chippewain keskuudessa nimen� "Pohjamaan neuvottelu l�hell� lirisev�n veden l�hdett�", oli Karhunliha, jollainen nimitys saattoi pikemmin osottaa etev�� pyyntimiest� kuin suurestikaan tunnettua puhujaa. "Chippewain monien heimojen veljet", alotti t�m� johtaja, "Suuri henki on sallinut meid�n kokoontua neuvotteluun. Isiemme Manitou on nyt n�iden tammien seassa, kuunnellen sanojamme ja katsoen syd�miimme. Viisaat intiaanit ovat huolellisia sanoistaan ja ajatuksistaan h�nen ollessaan saapuvilla. Kaikki on sanottava ja ajateltava parhaaksi. Me olemme hajallinen kansa, ja aika on tullut, jolloin meid�n t�ytyy seisahtua j�ljill�mme tai matkata toistemme huudon kuulumattomiin. Jos me vaellamme erillemme, niin meid�n lapsemme pian oppivat kieli�, joita chippewan korvat eiv�t kykene ymm�rt�m��n. Emo puhuu lapselleen, ja lapsi oppii h�nen sanansa. Mutta yksik��n lapsi ei voi kuulla ison j�rven poikki. Muinoin me asuimme nousevan auringon l�hell�. Miss� me olemme nyt? Jotkut nuoret miehemme sanovat n�hneens� auringon laskeutuneen makeanveden j�rviin. _Niiden_ takana ei voi olla mit��n mets�stysmaita, ja jos me tahdomme el��, niin meid�n t�ytyy seisahtua. Miten t�m� on teht�viss�, sit� pohtimaan olemme tulleet koolle. "Veljet, monta viisasta p��llikk�� ja urhoa istuu t�m�n neuvottelunuotion ��ress�. Mieluista on silmieni katsella heit�. Ottawat, chippewat, pottawattamiet, menomineet, huronit ja kaikki ovat tervetulleita. Quebecissa on is�mme kaivanut yl�s kirveen yankee-kansaa vastaan. Sotapolku on auki Detroitin ja punanahkaisten kaikkien kylien v�lill�. Tiet�j�t puhuvat kansallemme, ja me kuuntelemme. Yksi on t��ll�; h�n aikoo puhua. Kokous ei muuta tahdo kuin kuulla." Ja Karhunliha istuutui yht� levollisesti ja arvokkaasti kuin oli noussutkin. Heng�ht�m�tt�m�n hiljaisuuden vallitessa kohosi Pietari jaloilleen. Piiri huohotti syvemp��n, ainoaksi merkiksi siit�, ett� yleinen odotus oli mit� j�nnittynein. Pietari oli kokenut puhuja ja osasi taiten k�ytt�� jok'ainoaa alansa pikku piirrett�. H�nen jokainen liikkeens� oli harkittu, h�nen ryhtins� ylv��n arvokas, h�nen silm�ns�kin n�yttiv�t kaunopuheisilta. "Suuren chippewa-kansan p��llik�t, min� toivotan teille menestyst�", sanoi h�n, ojentaen k�sivartensa pitkin piiri� ik��nkuin haluten syleill� kaikkia l�sn�olijoita. "Manitou on ollut minulle hyv�. H�n on raivannut minulle polun t�lle l�hteelle ja t�m�n neuvottelunuotion ��reen. Min� n�en sen ymp�rill� monien yst�vien kasvot. Miksemme me kaikki olisi sovussa? Miksi t�ht�isi punainen mies koskaan iskua toiseen punaiseen? Suuri Henki teki meist� kaikista samanv�risi� ja asetti meid�t samoille mets�stysmaille. H�n tarkotti, ett� me mets�st�isimme yhdess� emmek� ottaisi toistemme p��nahkoja. Kuinka monta soturia on kaatunut meid�n kotoisissa kahakoissamme? Kuka on ne lukenut? Kuka voi sanoa? Kenties niin paljon, ett� he elossa ollen olisivat voineet ajaa valkonaamat mereen!" Pietari oli t�h�n asti puhunut vain matalalla ja tuskin kuultavalla ��nell�. Nyt h�n �kki� pys�htyi antaakseen sinkauttamansa aatoksen painua kuulijain mieliin. Ett� sill� oli tehoa, se n�kyi tavasta, jolla toiset ankarat kasvot k��ntyiv�t toisiin ja silm� tuntui etsiv�n silm�st� jotakin vastausta sielun tekem��n kysymykseen, vaikka sit� ei kieli virkkanut. Niin pian kuin puhuja arveli suoneensa johdannolleen kylliksi vaikutustilaisuutta k�vi h�n j�lleen haastamaan, antaen ��nens� v�hitellen paisua, mik�li l�mpeni aiheeseensa. "Niin", h�n jatkoi, "Manitou on ollut kovin hyv�. Kuka on Manitou? Onko yksik��n intiaani koskaan n�hnyt h�nt�? On jokainen intiaani n�hnyt. Kukaan ei voi katsella mets�stysmaita, j�rvi�, ruohoaavikkoja, puita, riistaa, n�kem�tt� h�nen k�tt�ns�. H�nen kasvonsa n�hd��n puolip�iv�n auringossa, h�nen silm�ns� y�n t�hdiss�. Onko yksik��n intiaani koskaan kuullut Manitouta? Kun taivas kumisee, silloin h�n puhuu. Kun jyrisee, h�n toruu. Joku intiaani on tehnyt v��rin. Kenties on joku punainen mies ottanut toisen punaisen miehen p��nahan!" Pikku pys�hdys sai j�lleen terottaa kuulijain mieliin, miten suuri ep�kohta se oli, ett� intiaani kohotti k�tens� intiaania vastaan. "Niin, kukaan ei ole niin kuuro, ettei kuulisi Suuren Hengen ��nt�, kun h�n on vihoissaan", pitkitti Pietari. "Kymmenentuhatta yhdess� mylviv�� puhvelih�rk�� ei tee niin suurta melua kuin h�nen kuiskauksensa. Levit� h�nen eteens� ruohoaavikot, ahot ja j�rvet, niin h�net kuullaan kaikkialla ��rest� ��reen. "T��ll� on valkonaamain tiet�j�pappi; h�n kertoo minulle, ett� Manitoun ��ni ulottuu h�nen kansansa isoimpiinkin kyliin, nousevan auringon alapuolelle, silloin kun sen kuulee punainen mies isojen j�rvien poikki ja l�helt� laskevan auringon kallioita. Se on kova ��ni; voi h�nt�, joka ei sit� muista! Se puhuu kaikille v�reille ja kaikille kansoille ja heimoille. "Veljet, se on valhetarinaa, joka sanoo, ett� on yksi Manitou vihamiehelle ja toinen yst�v�lle -- eri Manitou punaiselle miehelle ja valkonaamalle. T�ss� me olemme kaikki samankaltaisia. Yksi Suuri Henki teki kaikki, hallitsee kaikkia, palkitsee kaikkia, rankaisee kaikkia. H�n saattaa pit�� intiaanin onnelliset mets�stysmaat erossa valkoisen miehen taivaasta, sill� h�n tiet��, ett� heid�n tapansa ovat erilaiset, ja mik� miellytt�isi soturia, olisi vastoin kaupustelijain luontoa, ja p�in toisin. H�n on ajatellut n�it� asioita ja valmistanut useita paikkoja hyvien hengille, olkoot v�rit mit� tahansa. Onko samaten pahojen ihmisten henkien asuinsijaan laita? Min� en luule. Minusta n�ytt�isi parhaalta antaa niiden olla yhdess�, ett� he toisiansa kiduttaisivat. Ilke� intiaani ja ilke� valkonaama olisivat pahana naapuruutena. Min� ajattelen, ett� Manitou antaa niiden tulla yhteen. "Veljet, jos Manitou pit�� hyv�n intiaanin ja hyv�n valkonaaman erill��n toisessa maailmassa, niin mik� on toimittanut heid�t yhteen t�ss�? Jos h�n saattaa kaikkien v�rien pahat henget koolle haudan takana, niin mink�t�hden sekaantuvat he toisiinsa t��ll� ennen aikaansa? T�m� on v��ryys, sit� on mietitt�v�. "Veljet, min� olen lopettanut; t�m� valkonaama haluaa puhua, ja min� olen sanonut, ett� te kyll� kuulette h�nt� H�nen lausuttuaan mielipiteens� on minulla kenties lis�� mainittavana teille. Kuunnelkaa siis nyt vierasta. H�n on valkoisten miesten tiet�j�pappi ja sanoo, ett� h�nell� on suuri salaisuus ilmotettavana meid�n kansallemme -- kun h�n on kertonut sen, on minullakin toinen teid�n korvianne varten. Minun on se ilmaistava silloin kun ei ole l�hell� muita kuin punaisen saven lapsia." Siten valmistettuaan tilaisuuden l�hetyssaarnaajalle Pietari kohteliaasti painui istualleen, tuottaen pikku pettymyksen ihailijoilleen, vaikka h�n samalla her�tti vilkasta uteliaisuutta siit�, mit� t�ll� tiet�j�papilla saattoi olla sanot tavaa n�in t�rke�ll� hetkell�. Pastori Amen oli vuosikausien kuluessa omaksunut muutamia intiaanien tapoja. H�n oli oppinut pysym��n ulkonaisesti harkitsevana, tyynen� ja arvokkaana, ja samaten oli h�n heilt� saanut yksinkertaisen j�rkev�n puheenlaadun. Hartain mielin alotti h�n mainitsemalla, ett� h�n oli vastik��n p��ssyt selville ihmeellisest� ja ilahuttavasta perim�tiedosta, joka koski kuulijain omaa historiaa ja osotti, kuinka Suuri Henki oli omistanut erityist� huolta ja rakkautta punaihoisia heimoja kohtaan jo harmaassa muinaisuudessa. "Suuri Henki jakoi ihmiskunnan kansoiksi ja heimoiksi" jatkoi h�n. "T�m�n tehty��n h�n eritti yhden valituksi kansakseen. Sit� suosittua kansaa valkoihoiset nimitt�v�t juutalaisiksi. Manitou johdatti heid�t suuren er�maan halki ja suolaisen j�rvenkin poikki, kunnes he saapuivat luvattuun maahan, miss� h�n salli heid�n asua monta sataa talvea. Suuri voitto oli tulossa sen kansan keskuudesta -- totuuden ja lain voitto synnin ja kuoleman yli. Aikojen kuluessa --" T�ss� nousi muuan nuori p��llikk�, teki varoittavan merkin ja astui nopeasti piirin poikki, kadoten puron v�yl�n� olevaan solaan. Noin minuutin kuluttua h�n palasi, ohjaten kokouksen keskukseen miehen, jonka kaikki heti tunsivat asusta ja varuksista juoksijaksi. T�rkeit� viestej� oli tulossa, mutta yksik��n koko joukossa ei ilmaissut mit��n maltittomuutta. Vaikka juoksijan saapuminen oli aivan odottamaton, h�iritsi se tuskin tuon vakavan kokouksen levollisuutta. H�nen l�henev�t askeleensa olivat kuuluneet, ja nuori p��llikk� oli l�htenyt h�nt� vastaan. H�n oli Ottawa, ja oli n�ht�v�sti tullut kaukaa ja kiireisesti. Vihdoin h�n kenenk��n puhuttelematta sai sanoiksi. "Tulen kertomaan p��llik�ille, mit� on tapahtunut", virkkoi juoksija. "Quebeciss� asuva suuri is�mme on l�hett�nyt nuoret miehens� yankee-kansaa vastaan. Punaisia sotureja my�s oli siell� satoja" -- p��llik�iden joukosta kuului nyt hiljaista mielenkiinnon sorinaa -- "heid�n polkunsa johtivat Detroitiin; se on otettu." Tyytyv�inen jupina kiersi piiri�, sill� Detroit oli silloin amerikalaisten t�rkein asutus koko suurten j�rvien alueella. Miehet katsoivat toisiinsa ihmetellen ja ihastuneina; sitten muuan vanhempi p��llikk� taipui tiedustamaan: "Ovatko nuoret miehenne ottaneet monta valkonaamain p��nahkaa?" "Niin v�h�n, ett� niit� ei kannata lukea. Yksik��n ei tapellut. Yankeet pyysiv�t p��st� vangeiksi, k�ytt�m�tt� pyssyj��n." Julman riemun v�l�hdys kirkasti Pietarin tummia kasvonpiirteit�. H�nen suuri suunnitelmansa valkoihoisten tuhoamiseksi n�ytti saaneen hyv�� vauhtia. Eri p��llik�t kuulustelivat nyt juoksijalta yksityiskohtia, jotka h�n kuvasikin �lykk��sti ja selke�sti, antaen oikean k�sityksen tuosta h�pe�llisest� historian tapauksesta. P��llik�t hajaannuttivat sitte piirins� j�rjestyksen, helpommin puhellakseen amerikalaisten alituisista h�vi�ist�. Kului jonkun aikaa ennen kuin kokous oli sik�li saanut levollisuutensa takaisin, ett� voitiin ajatella kehoittaa l�hetyssaarnaajaa pitkitt�m��n esityst�ns�. Kunnon hengenmies oli kuulemastansa uutisesta kuitenkin joutunut niin ahdistuneelle mielelle, ett� h�n ei tuntenut paljoakaan halua suuren asiansa edist�miseen t�ss� y�llisess� kohtauksessa; mutta kun Pietari vakuutti, ett� "h�nen yst�viens� korvat olivat avoinna", katsoi h�n lopultakin viisaimmaksi k�ytt�� tilaisuutta parhaansa mukaan. H�n kertoi suurin piirtein Israelin kansan entisyydest� ja todisteli sitte niin selke�sti kuin osasi, ett� punaihoiset ja juutalaiset olivat samaa kansaa er��n pyh�n kirjan mukaan, johon valkoihoiset olivat ker�nneet Suuren Hengen sanoja. T�m� ilmotus ehdottomasti her�tti intiaaneissa mit� suurinta ihmetyst�. Valkohapsisen tiet�j�papin harras vakavuus ei voinut olla tuntumatta uskottavalta. Kunnioittavasti nousi paikaltaan Karhunliha, kun l�hetyssaarnaaja toviksi vaikeni, ja kysyi totisena: "Jos Manitou niin suuresti rakastaa intiaaneja, niin miksi on h�n sallinut valkonaamain ottaa pois heid�n kauniit mets�stysmaansa? Miksi on h�n tehnyt punaisesta miehest� k�yh�n ja valkoisesta rikkaan? Veli, min� pelk��n, ett� tarinasi on valhetta, tai muutoin eiv�t n�m� asiat voisi n�in olla." "Ihmisten ei ole annettu ymm�rt�� sit� viisautta, joka tulee ylh��lt�", huomautti l�hetyssaarnaaja. "Se mik� n�ytt�� oudolta meist�, saattaa olla oikein. Jumala on rangaissut pahuutta, mutta meill� on syyt� uskoa, ett� h�n viel� johtaa eksyneet talteen. Niin, lapseni, Suuri Henki n�kee viel� hyv�ksi palauttaa teid�t isienne maahan ja tehd� teist� j�lleen suuren ja loistokkaan kansan, niinkuin olette ammoin olleet!" T�m� vakuuttelu ei voinut olla tehoamatta kuulijoihin. Mutta viekkaan Pietarin suunnitelmiin ei soveltunut sen mahdollisuuden edist�minen, ett� punaihoiset alkaisivat kenties luottaa yksinomaan Suuren Hengen toimintaan mets�stysmaittensa parantamisessa. H�n nousi nyt puhumaan, mutta Heimottoman itsehillint� oli niin j�rkkym�t�n, ett� h�n sis�isest� mielenkuohustaan huolimatta kykeni haastamaan yht� arvokkaasti ja rauhallisesti kuin ennenkin. Muutamin sanoin sai h�n her�tetyksi vastenmielisyytt� tuollaista harhailevaa valkoihoisten kansaa vastaan, josta muut valkoihoiset olivat h�nenkin kuultensa puhuneet halventavasta, sill� amerikalaisten asutuksissa liikkuessaan oli Pietari tullut hiukan tiet�m��n juutalaisistakin. Toisekseen osasi h�n runollisesti ja syd�mi� l�mmitt�v�sti kuvata kansansa nykyisi� mets�stysmaita, joita punaihoiset eiv�t toki tahtoisi vaihtaa tuntemattomiin suuren suolaj�rven takaisiin seutuihin. Pietarin tekem��n nimenomaiseen kysymykseen t�ytyi l�hetyssaarnaajan s�ve�sti vastata: "Ei, Suuri Henki on omissa viisaissa tarkotuksissaan toimittanut kansani t�nne, ja t��ll� sen t�ytyy pysy� ajan loppuun asti. Ei ole helppo saada kyyhkysi� lent�m��n etel��n kev��ll�." Juuri n�in hiljaisen vanhuksen taholta tullut vakuutus sai kaikki kuulijat mahdollisimman selv�sti k�sitt�m��n, ettei ollut mit��n syyt� odottaa valkoihoisten vapaaehtoisesti vet�ytyv�n pois maasta, joten asema tuntui olevan ratkaistavissa ainoastaan asevoimin. On varsin luultavaa, ett� piiri olisi puhjennut johonkin mielenosotukseen, jollei koko keskustelussa olisi tapahtunut erityist� keskeytyst�. Saloseuduilla sattuu usein, ett� ihmisten poissaollessa el�imet mets�st�v�t toisiaan. Uljas uroshirvi s�nt�si nyt �kki� puron soukasta rotkosta, viidenkymmenen suden lauma kintereill��n, ja ilmestyi notkon amfiteatteriin. Sen huiman vauhdin pid�tti ensin tulen n�keminen; seuraavassa silm�nr�p�yksess� jo poukkosi jaloilleen tumma mieskeh�, kukin aseistettuna ja pyyntiin tottuneena. Tuossa tuokiossa oli notkon pohja sutten ja miesten vilin�n� hirven ymp�rill�. Niin lyhytaikainen kuin t�m� sekamelska olikin, riitti se er��lle nuorelle pyyntimiehelle nuolensa ammahuttamiseksi hirven syd�meen, samalla kun jotkut muut intiaanit surmasivat useita susia joko nuolilla tai puukoilla ja muilla ��nett�mill� aseilla, sill� pyssyj� ei k�ytetty arvattavastakaan h�lytyksen pelosta. Sudet olivat yht� suuresti �llistyksiss��n t�st� odottamattomasta kohtauksesta kuin intiaanitkin. Ne eiv�t olleet parvi n�lk�isi� ja pelottavia petoja, jotka pakko saattaa ajaa miten ep�toivoisiin toimiin hyv�ns�, vaan omaksi huvikseen mets�stelev� liuta. Niiden p��t�pahkaista vilistyst� ei niin suuresti pid�tt�nyt miesjoukko kuin nuotion loimu. Kiihkossaan olisivat ne luultavasti rynn�nneet viidenkinsadan miehen l�pi, mutta mik��n mets�nel�v� ei hevill� uhmaa tulta. T�m�n kammon oivaltaessaan sieppasivat muutamat p��llik�t hehkuvia kek�leit� ja heitt�ysiv�t huolettomasti keskelle laumaa, jolloin elukat ulvoen hajaantuivat joka suunnalle. Kovaksi onnekseen pintti muuan suoraan l�pi piirin, sy�ks�hti sen takana kasvavaan tiheikk��n ja tunkeusi kaatuneen puunrungon luo, jolle mehil�ispyyt�j� ja korpraali olivat istuutuneet. T�m� oli sent��n liikaa Kennon kasvatukselle tai el�m�nviisaudelle. Havaitessaan pahimman vihollisensa hy�kk��v�n vastaansa kohtasi uljas kahlekoira sen pienell� aukiolla, ja toviksi oli tuima kahakka seurauksena. Koirat ja sudet eiv�t tappele ��nett�m�sti, ja vimmattuja olivat nyt murahdukset ja ulvahdukset. Turhaan yritti Le Bourdon vet�� koiraansa pois; el�in oli p��sem�isill��n voitolle, jolloin aina on ty�l�in pid�tt�� taistelijaa. Muutamia p��llik�it� riensi metakkaa kohti, saaden n�kyviins� molemmat katselijat. Seuraavassa silm�nr�p�yksess� ojentui susi kuolleena Kennon jalkoihin, ja seurueet tuijottivat toisiinsa ihmeiss��n ja ymm�ll�. V�ltt�m�tt�m�ksi k�vi valkoihoisille seurata intiaaneja takaisin heid�n piiriins�, miss� kaikki olivat j�lleen pian koolla. Koko t�m�n kiihtyneen ja meluisan kohtauksen aikana ei Pietari ollut liikahtanutkaan. Tuollaisiin tapauksiin tottuneena h�n k�sitti t�rke�ksi osottaa horjumatonta tyyneytt�, siten lujittaakseen kumppaniensa keskuudessa arvokkuutensa ja itsehillint�ns� mainetta. Kaikkien hy�riess� h�nen ymp�rill��n sekasorrossa seisoi h�n paikallaan hievahtamattomana kuin patsas. Arvoisan l�hetyssaarnaajankin urheutta oli hetkellinen myll�kk� horjutellut, ja kelpo mies oli kerrassaan unohtanut h�nt� haltioittaneen suuren teht�v�n. Pian oli kuitenkin taas j�rjestys palannut, ja arvokas rauhallisuus vallitsi j�lleen piiriss�. Kalikoita heitettiin tuleen, ja molemmat vangit eli katselijat seisoivat kaikkien tarkkaamina niin l�hell� sit� kuin kuumuus teki mahdolliseksi. Pietari n�ki hiukan levottomasti, ett� uusia tulokkaita katsottiin vakoojiksi, joille ei ollut armoa suotava. Mutta viel� ei ollut tullut aika, jolloin h�n aikoi iske�. H�nen ensim�isen� huolenaan oli senvuoksi k�ytt�� vaikutusvaltaansa aseman pelastamiseksi. "Rakastaako veljeni hunajaa?" kysyi heimoton p��llikk� viattomasti Variksensulalta, joka istui h�nt� l�hinn� ja silm�ili tuimasti Le Bourdonia. "Jotkut intiaanit pit�v�t siit� makeasta ruuasta; jos veljeni pit��, niin voin kertoa h�nelle, miten h�n saa helposti t�ytetyksi wigwaminsa hunajalla." Pietari selitti sitte, ett� Le Bourdon oli l�nnen taitavin mehil�ispyyt�j�, joka oli niin etev� hunajan ker��j�, ettei yksik��n intiaani ollut viel� n�hnyt h�nen vertaistaan. H�n sanoi aikovansa pyyt�� t�t� ihmemiest� piakkoin n�ytt�m��n merkillist� kyky�ns�, jotta saapuvilla olevat p��llik�t ja soturit voisivat vied� kyliins� hunajavarastoja vaimojensa ja lastensa syd�nten ilahuttamiseksi. T�m� keksint� onnistui, sill� intiaanit olivat aivan kokemattomia t�m�n ruokavaran hankkimisessa, niin runsaasti kuin sit� metsiss� olikin; heille oli puiden kaataminen ty�l�st�, jotapaitsi he eiv�t apuneuvojen puutteessa ollenkaan kyenneet suoriutumaan hunajanpyyntiin tarpeellisesta "onkimisesta". Siten saatuaan Le Bourdonin ja h�nen kumppaninsa j��m��n rauhaan piti Pietari parempana lopettaa sen historiallisen tutkistelun, johon kokous oli ollut niin suuresti kiintyneen�, kun sudet sit� saapuivat h�iritsem��n. H�n nousi ja piti lyhyen puheen, jossa palautti kuulijain mieliin t�m�n asian. Kunnon pastori sai viel� selvitell� n�k�kohtiansa ja vastailla parin p��llik�n lausumiin arvosteluihin, kunnes Pietari antoi keskustelun j��d� vastaukseksi kysymykseen ja s�ve�sti huomautti: "Nyt on sitte tie auki valkoihoisten wigwamiin, ja me toivotamme heille turvallista kotimatkaa. Meill� intiaaneilla on viel� neuvoteltavaa nuotiomme ymp�rill�, joten me viivymme my�hemp��n." T�m� selv� viittaus, ett� heid�n l�sn�oloaan ei en�� haluttu, teki heille v�ltt�m�tt�m�ksi poistua. Se oli intoutuneelle l�hetyssaarnaajalle hyvinkin vastenmielist�, sill� h�n oli ollut n�kevin��n toki joitakuita lupaavia merkkej� intiaanien suuresta k��ntymyksest�. Kuitenkin oli h�nen pakko taipua, ja kun Le Bourdon ja korpraali kumarsivat hyv�stiksi, k��ntyi h�nkin ja lausui juhlallisesti kristittyjen siunauksen kokoukselle. Useimmat p��llik�t k�sittiv�t t�m�n hartaan toimituksen merkityksen ja nousivat kuin yhten� miehen� ilmaisemaan siit� tunnustuksensa. 9. LUKU. Nuori pari. Piirist� per�ytyess��n suuntasivat kaikki kolme valkoihoista askeleensa Hunajalinnaa kohti. Kenno seurasi herraansa, suoriuduttuaan ottelustansa jokseenkin v�h�isin vammoin. P��sty��n kohdalle, mist� saattoi luoda viimeisen katseen notkoon, k��ntyi kukin silm�ilem��n taaksensa. Nuotio kiilui juuri sen verran, ett� sen hohteessa kuvastui keh� tummia kasvoja, mutta ainoakaan intiaani ei puhunut eik� liikkunut. Siin� he istuivat k�rsiv�llisesti odottaen, kunnes muukalaiset olisivat kylliksi et��ll�, jotta he saisivat ilman h�iritsemisen pelkoa pitkitt�� yksityisten asiainsa valmistelua. "T�m� on ollut minulle mit� koettelevin kohtaus", huomautti l�hetyssaarnaaja, kun he j�lleen l�ksiv�t liikkeelle. "Kuinka vaikeata onkaan saada ihmisi� vakuutetuiksi vastoin heid�n omia toivomuksiaan! Mutta syd�meni kaihoo n�it� pakanoita, joihin minulle nyt on suotu niin edullinen tilaisuus vaikuttaa." "Soisin heit� olevan v�hemm�n, ja niidenkin harvojen olevan et��mp�n� Hunajalinnasta", virkkoi Le Bourdon ter�v�sti. "Olen kaiken aikaa tiennyt, ett� Pietari hommasi suurta neuvottelua; mutta nyt n�hty�ni siit� vilahduksen tunnustan, ettei se hanke olekaan niin mieleni mukainen kuin olin luullut." "Voimakas joukko niit� on", my�nsi korpraali, "ja tuima katsella. Nuoreen soturiin kaikki tuo maalailu ja p��n ajelu ja nen�n ja korvien rengastus tehoo jonkun verran; mutta pari taisteluretke� niit� miekkosia vastaan tasaannuttaa kyll� kaikki sellaiset temput. Min� luin ne, Bourdon, ja t�hystelin niit� jokseenkin tarkoin, kun ne pitiv�t puheita, ja luullakseni pystyisimme puolustamaan linnotusta niilt� kaikilta, ellemme joudu ahtaalle vedest�. Ruokavarat ja vesi ne piirityksess� ovat lopultakin kaiken pohjana." "Toivoakseni emme joudu v�kivaltaisiin tekemisiin -- olenpa siit� varmakin", arveli pastori Amen. "Pietari on yst�v�mme, ja nuo villit ovat ihan ihmeellisesti h�nen hallittavissaan! En ole milloinkaan n�hnyt punaisia miehi� niin t�ydellisesti p��llik�n k�skett�viss�." Mehil�ispyyt�j� ei voinut olla lausumatta ep�m��r�isi� ep�ilyksi��n Pietarin uskollisuudesta, mutta h�nenkin t�ytyi my�nt��, ett� se vilpitt�myys, jolla salaper�inen p��llikk� oli tuonut l�hetyssaarnaajan mukanaan neuvotteluun, oli jonkunlaisena todisteena h�nen aikeittensa yst�v�llisyydest�, samoin kuin sekin kohtelu, joka oli tullut vakoojiksi sattuneiden valkoihoisten osalle. Kuitenkin alkoi h�n yh� hartaammin toivoa, ett� kaikki Hunajalinnan asukkaat ja Kukka eritoten olisivat jo olleet sivistyneen asutuksen turvassa. "Linnotuksessa" oli kaikki rauhallista. Whisky-Keskus vartioitsi vuorostaan porttia ja kummastui kuullessaan, ett� Pietarikin oli liikkeell� varustuksen ulkopuolella. Sit� kautta ei villi varmastikaan ollut kulkenut, ja helppo ei ollut ymm�rt��, miten h�n oli muutoin suoriutunut paalutuksesta. Olihan tosin mahdollista kiivet� sen yli, mutta se temppu vaati niin suurta ponnistusta ja oli omiaan aiheuttamaan melua, joka olisi paljastanut yrityksen, ett� kaikkien oli mahdoton uskoa noin arvokkaasti esiintyv�n p��llik�n turvautuvan sellaiseen l�ht�keinoon. Chippewan ilmotti Gershom k�yneen t�hystelem�ss� ja palanneen varustukseen tovia aikaisemmin. Mehil�ispyyt�j� meni heti tapaamaan koeteltua yst�v��ns�, jonka havaitsi olevan juuri laskeutumassa makuulle. "Olet siis taas t��ll�, chippewa!" tervehti Le Bourdon. "Punanahkaisia velji�si parveilee niin runsaasti metsiss�, etten odottanut n�kev�ni sinua pariin kolmeen p�iv��n." "Ettek� siis tahdo sy�d�? Kuinka te kaikki voitte sy�d�, jos mets�st�j� ei pyyd� riistaa? Jos squaw ei keit� ruokaa, niin etteh�n siit� pid�? Juuri niin mets�st�j�n laita -- ette siit�k��n pid�, jos h�n ei tuo ruokaa." "Se kyll� on totta. Arvelin sinun vain haluavan hiukan tapailla tuttaviasi t��ll� liikkuvasta liudasta. N�in juuri viitisenkymment� p��llikk�� ja p��ttelen siit�, ett� tavallisia sotureita t�ytyy oleskella l�hist�ll� aimo joukko. Olenko oikeassa, Kyyhkynsiipi?" "Jos ei tied�, silloin ei voi sanoa. Min� ainoastaan sanon, mit� tied�n." "Toisinaan intiaani sent��n arvaamallakin p��see yht� l�helle totuutta kuin valkoinen mies omin silmin katsellessaan." Kyyhkynsiipi ei vastannut mit��n, vaikka Le Bourdon oli h�nen s�vyst�ns� n�kevin��n, ett� h�nell� oli tosiaan jotain t�rke�t� mieless��n sellaista, mit� h�n halusi ilmottaa. "Luulenpa, ett� sin� voisit ilmaista minulle jotakin t�hdellist�, chippewa, jos katsoisit hyv�ksi." "Miksi siis viivyt t��ll�?" kysyi intiaani jyrk�sti. "Saanut runsaasti hunajaa -- parasta menn� kotiin nyt. Aina paras menn� kotiin, kun pyynti p��ttyy. Koti hyv� paikka, kun mets�st�j� hyvin v�synyt." "Minun kotini on t��ll� ahoilla, Kyyhkynsiipi", sanoi mehil�ispyyt�j� huoaten. "Uutisasutuksiin l�htiess�ni en juuri muuta tee kuin kuljeskelen Detroit-virran maataloissa, minulla kun ei ole omaa squaw'ta tai wigwamia, mihin menn�. Ja hyvin pid�nkin t�st� paikasta, kunhan punaiset veljesi vain heitt�isiv�t sen rauhaan." "T�m� paha paikka valkonaamalle juuri nyt. Parempi menn� kotiin kuin viipy� ahoilla. Jos et tied� lyhytt� polkua Detroitiin, min� n�yt�n sinulle. Parempi menn� niin pian kuin voit, ja parempi menn� _yksin_. Ei hyv� squaw'n olla kiusana, kun on kiire." Viime viittaus sai Le Bourdonin kasvot muuttumaan, vaikka intiaani ei sit� kenties huomannut pime�ss�. Lyhyen tovin j�lkeen h�n vastasi lujasti: "Luulen ymm�rt�v�ni sinut, chippewa. Mit��n sellaista en kuitenkaan tee. Jolleiv�t squaw't voi l�hte�, niin en min� voi poistua heid�n luotansa. Kiit�n sinua viittauksestasi, samalla kun pid�n kunniassa uskollisuuttasi omaa kansaasi kohtaan. En muuten ensiksik��n voisi l�hte� Detroitiin, sill� sekin linnotus ja kaupunki on nyt joutunut brittil�isten k�siin. Mahdollista olisi kanootin p��st� sen ohitse y�ll� ja tunkeutua Erie-j�rvelle. Jos voit toimittaa meille kaikille tilaisuuden l�hte� t��lt�, niin yhdyn mielell�ni suunnitelmaasi. Emmek� voisikin kaikki livahtaa kanoottiin ja menn� alas virtaa jo ensi y�n�? Ennen aamua olisi meill� parinkymmenen penikulman taival takanamme." "Ei kelpaa", vastasi Kyyhkynsiipi kylm�kiskoisesti. "Jos ei voi menn� yksin, ei voi menn� ollenkaan. Squaw ei pysy mukana, kun on niin monta j�ljill�. Kanootti turha koettaa. Saa teid�t kiinni kahdessa p�iv�ss� -- kenties yhdess�. No, min� menen nukkumaan -- ei voi pit�� silm�� auki koko y�t�." Tyynesti heitt�ysi chippewa samassa taljoilleen ja nukahti heti. Mehil�ispyyt�j� olisi mielell��n tehnyt samaten, sill� y� oli jo pitk�lle joutunut; mutta v�kisinkin pysyi h�n valveilla kauvan aikaa, ajatellen saamaansa viittausta ja seurueen vaarallista asemaa. Kun mehil�ispyyt�j� p�iv�n koittaessa l�ksi paalutuksesta purolle peseytym��n, tapasi h�n Pietarin palaamassa Hunajalinnaan. Y�n tapahtumista ei virketty mit��n; p��llikk� tervehti kohteliaasti ja ly�tt�ysi Le Bourdonin seuraan, n�k�j��n yht� v�h�n halukkaana menem��n makuulle kuin olisi juuri noussut vuoteeltaan. "Veljeni tahtoi t�n��n n�ytt�� intiaaneille, kuinka hunajaa l�ydet��n", sanoi Pietari heid�n sittemmin j�lleen k�velless��n paalutusta kohti, miss� koko perhe nyt oli jalkeilla. "Min� en itse ole koskaan sellaista n�hnyt, vaikka olen vanha." "Hyvin mielell�ni opetan p��llik�illeni ammattiani", vastasi mehil�ispyyt�j�, "olletikin kun en itse aio en�� harjottaa sit� kauvan, ainakaan t��ll� p�in maata." "Kuinka niin? Poisko l�hd�ss�?" tiedusti Pietari, jonka ter�v�, levoton silm� n�ytti hetkiseksi tahtovan syventy� kumppaninsa sieluun ja sitte siirty� t�hyst�m��n jotakuta et�ist� esinett� ik��nkuin olisi h�n ollut tietoinen sen h�tk�hdytt�v�st� ja hehkuvasta ilmeest�. "Kun nyt Detroit on brittil�isill�, minne veljeni menee? Parempi viipy� t��ll�, min� luulen." "En pid�k��n kiirett�, Pietari; mutta ty�kauteni menee piakkoin umpeen, ja minun t�ytyy eh�tt�� edelle rumista ilmoista, muutoin joutuu kaarnakanoottini lujille Huron-j�rvell�. Minullahan on oikea koti Pennsylvaniassa, Erie-j�rven tuolla puolen. Se on pitk� polku, ja min� en ole varma sen turvallisuudesta n�in� h�iri�n aikoina. Kenties olisi minun kuitenkin parempi suunnata kulkuni piammiten Ohioon; siit� valtiosta saattaisin p��st� kiert�m��n Erie-j�rven ja siten kulkea koko matkan maitse." Mainitessaan luonnollisimman tolansa tahtoi mehil�ispyyt�j� kuitenkin vain kaiken varalta eksytt�� intiaania, sill� h�n oli sidottu seurueeseensa ja tiesi turhaksi yritt�� niin vaivaloista maamatkaa naisten kanssa. Kyyhkynsiiven vastav�itteist� huolimatta piti h�n yh�ti silm�ll� Kalamazoota kulkutien�ns� ja katsoi hyv�ksi s�ilytt�� sen aikeen omana tietonaan. "Se kenties on hyv� tie", vastasi p��llikk� s�ve�sti, ik��nkuin mit��n viekkautta ep�ilem�tt�. "Kyll� kerki�� l�hte�. T�n��n pit�� opettaa intiaaneille hunajan l�yt�mist�. Se tekee h�nest� hyv�n yst�v�n, ja h�n ehk� auttaa valkoihoisia velji�ni takaisin heid�n maahansa. Parempi olisi ollut jokaiselle, jos kukaan ei olisi tullut t�nne ollenkaan." Kauniin saloseudun rauhallisuus vallitsi luonnossa, kun Hunajalinnasta tuntia my�hemmin l�ksi seurue mehil�ispyyntiin. P�iv� ei ollut milloinkaan helottanut kirkkaampana, ja tavallista runsaampina viserteliv�t ja liehuivat erilajiset linnut tammistoryhmiss�. Joukkueeseen kuului Le Bourdon itse johtajana, Pietari, l�hetyssaarnaaja ja korpraali; my�skin Margery tuli mukaan, koska h�n ei ollut viel� n�hnyt Bodenin osottavan erikoista taitoaan. Gershom ja h�nen vaimonsa j�iv�t valmistamaan puolip�iv�llist�, kun taasen chippewa sonnustausi varuksiinsa ja l�ksi j�lleen pyyntiretkelle. Mehil�ispyyt�j� suuntasi askeleensa pienelle ympyri�iselle ruohoaavikolle, jonne oli h�nen asunnoltaan noin kolmen tunnin matka. Omituinen oli hankkeessa se seikka, ett� h�n ei maininnut kellek��n, minne oli menossa, ja ett� Pietari ei n�ytt�nyt huolivan puolestaan kysy� sit� h�nelt�. Siit� huolimatta oli jokainen edellisen y�n neuvottelussa ollut p��llikk� kuljeksimassa perill�, kun seurue saapui paikalle. Pian kokoontuivat he kaikki ryhm�ksi valkoihoisten ymp�rille. T�m� tuntui Le Bourdonista pelottavalta enteelt�, koska se osotti, ett� Hunajalinnan asukkaita pidettiin tarkoin silm�ll�. Mit� toivoa oli hiljaisesta paosta, kun sadat silm�t siten tarkkailivat heid�n liikkeit��n? Aavikko oli �skett�in palanut, joten sen koko pinta, oli peittynyt nuorella nurmella ja kukkasilla ik��nkuin hyvinhoidetun puiston ruohikko. Siten oli kentt� mit� mieluisin katsella ja mukava jalankulkijalle, kun heinikko ei miss��n ollut kyllin korkea ehk�isem��n liikkeit� tai varjostamaan kukkasia, mik� oli viel� t�rke�mp�� Le Bourdonin nykyiselle hommalle. T�m�n seikan tiet�en olikin h�n opastanut kumppaninsa t�lle ihmeellisen kauniille n�ytt�m�lle, saadakseen mit� edullisimmin esitt�� taitoansa tienoon kokoontuneitten p��llik�iden n�hden. Mehil�ispyyt�j� oli ylpe� ammatistaan niinkuin kaikki taidollaan mainetta saaneet ty�skentelij�t, ja h�n asteli nyt aavikolla lujemmin askelin ja s�ihkyv�mmin silmin kuin h�nen tapanaan oli tavallisemmissa toimintapaikoissaan. Vieh�tt�v� kentt� oli juuri sen verran ep�tasainen, ett� sen pinta sai miellytt�v�� vaihtelua, jota muutamat pikku pensaikot ja puuryhm�t siell� t��ll� hajalleen siroteltuina lis�siv�t. Saapuville tulleet intiaanit loivat my�s mielenkiintoisuutta n�ytt�m��n. Kaikki p��llik�t olivat jalkasin, ja ani harvoilla oli muita aseita kuin veitsi ja tomahawki; rihlapyssyt oli piilotettu ik��nkuin tilaisuuden rauhallisen luonteen kunniaksi. Le Bourdon ei kuitenkaan n�hnyt hyv�ksi luopua ainaisesta yll�tyksi� vaanivasta valppaudestaan. Pian sai h�n valituksi l�ht�kohdan ammattin�ytteelleen, sill� h�nen ei sopinut et��nty� kauvas mets�st�, joka saarsi aukiota, koska tiesi hy�nteisten asuntojen sijaitsevan sen puissa. Telineekseen oli h�n valmistanut s�leist� keve�n kehyksen, jonka korpraali toi kent�lle, ja sille h�n asetteli eri kojeensa niin pian kuin oli p��tt�nyt pys�hdyspaikkansa. Milloinkaan ei ole silm�nk��nt�j�� tarkkailtu tiukemmin kuin nyt Le Bourdonia, h�nen pystytt�ess��n telineens� ja levitt�ess��n esille ty�kapineensa. Kaikki vakavat, tummat kasvot k��ntyiv�t h�neen, ja jokainen ter�v�, v�lkkyv� silm� t�hysti h�nen liikkeit��n. Kun pantiin esille astia, jossa hunajakennon kappale oli, tunsivat likeisimm�t p��llik�t t�m�n esineen ja jupisivat ihailuansa, sill� heist� n�ytti silt� kuin olisi mehil�ispyyt�j� aikonut hankkia hunajaa hunajalla. Sitten oli lasi ihmetyksen aiheena, sill� l�sn�olijoista eiv�t puoletkaan olleet ennen n�hneet sellaista ainetta. Siten oli melkein jokainen mehil�ispyyt�j�n k�ytt�m� kapine kaikessa yksinkertaisuudessaan salaisen, mutta hillityn ihailun syyn�. Pian oli Le Bourdon valmis katsomaan mehil�ist� k�sitelt�v�kseen. Hy�nteisten suurella runsaudella oli kuitenkin tavallinen vaikutuksensa, ja h�nen oli hiukan vaikea tavata mieleist��n. Vihdoin joutui lasin peittoon ja vangiksi muuan jo puolet taakkaansa ker�nnyt pikku el�v�. Se oli kummallinen ja selitt�m�t�n temppu intiaanien mielest�! Saattoivatko valkonaamat pakottaa mehil�isi� ilmaisemaan pesiens� k�tk�t, ja aikoiko tuo tunkeutuva rotu h��t�� kaikki hy�nteiset metsist� ja anastaa niiden hunajan niinkuin he ty�nsiv�t intiaaneja pois tielt�ns� ja valtasivat heid�n maitansa? Kun vangittu mehil�inen oli pantu kennolle, Le Bourdonin lakki kaiken peittona, tuijottivat yksinkertaiset metsien ja aavikkojen lapset ik��nkuin odottaen mehil�ispes�n ilmestyv�n esiin verhon alta, jahka t�m� siirrett�isiin pois. Tovin kuluttua oli mehil�inen asettunut kennoon ja sek� lakki ett� pikari siirretty syrj��n. Ensi kertaa esityksens� alkamisen j�lkeen puhui nyt Le Bourdon, Pietariin k��ntyen. "Jos heimoton p��llikk� katsoo tarkoin", h�n sanoi, "niin h�n pian n�kee mehil�isen l�htev�n lentoon. Se t�ytt�� itsens� hunajalla, ja paikalla kun se on saanut taakkansa -- kas, kas -- se on nousemaisillaan -- noin, nyt se on ilmassa -- tuossa se nyt kiertelee telineen yl�puolella ik��nkuin tunteakseen paikan toisella kertaa -- ja tuonne se nyt l�htee!" Ja mehil�inen tosiaan ammahti tiehens� suoraan kuin vasama. Koko joukosta n�kiv�t ainoastaan mehil�ispyyt�j� ja Margery hy�nteisen t�ss� lennossaan. Useimmat olivat kadottaneet sen katseiltansa silloin kun se kierteli telineen yl�puolella, mutta muiltakin se tuntui huvenneen ilmaan samassa silm�nr�p�yksess� kuin se singahti sivulle. Le Bourdon oli tottunut seuraamaan hy�nteisi�ns� pitemm�lle, ja nopsakatseinen Margery taasen sai t�ss� kohden avukseen j�nnittyneen halunsa olla menett�m�tt� mit��n, mit� toinen tahtoi h�nelle n�ytt��. Pikku el�v� lensi er�st� mets�nk�rke� kohti, joka oli runsaasti puolen penikulman p��ss� aavikon reunassa. Villit huudahtelivat hiljaa kesken��n. Mehil�inen oli mennyt, mutta minne tai mill� asialla, sit� he eiv�t tienneet. Oliko valkonaama saattanut l�hett�� sen viem��n jotakin viesti�, vai oliko se itsell��n lent�nyt tiehens� h�lytt�m��n kumppaneitansa mehil�ispyyt�j�n aikomusten t�rvelemiseksi? Mutta j�lkim�inen ryhtyi tyynesti valitsemaan uutta hy�nteist�, ja pian oli h�nell� kolme kennollansa -- kaikki hyv�ss� sovussa ja peitt�m�tt�min�. Oliko lukum��r�ll� mit��n tekemist� lumouksen kanssa, vai aiottiinko nuo kolme l�hett�� noutamaan takaisin sit�, joka oli l�htenyt tiehens�? Sellaisia kysymyksi� tekiv�t itsekseen useat luonnonlapset, jotka olivat ker�ytyneet telineen ymp�rille. Le Bourdon kutsui nyt Pietarin, Karhunlihan ja Variksensulan l�hemm�ksi, jotta he Margeryn kanssa saisivat selke�mm�n k�sityksen kaikista h�nen toimituksistaan. "Veljeni n�kev�t tuon keskim�isen mehil�isen -- se on pian l�hd�ss� pois", ilmotti h�n intiaanimurteella. "Jos se l�htee sen per�ss�, jotka meni edell�, niin tied�n kohtsilt��n, mist� hunaja on haettava." "Kuinka voi veljeni sanoa, mik� mehil�inen lent�� ensim�isen�?" kysyi Karhunliha. Mehil�ispyyt�j� tiesi ensiksikin, mik� hy�nteinen oli kauvemmin ollut kennolla ja kykeni pitk�aikaisen harjaannuksen nojalla muutenkin verrattain tarkoin p��tt�m��n mehil�isten liikkeist�, milloin ne alkoivat t�ytty� hunajalla. Mutta samassa johtui h�nen mieleens�, ett� h�nen kiusallista asemaansa kenties hyvinkin suuresti kevent�isi salaper�isen� taikurina esiintyminen, jos h�n saisi ammattin�ytteens� n�kym��n mahdollisimman yliluonnollisena. T�m� �killinen mielijohde sai h�net siit� hetkest� alkaen sovittelemaan koko k�ytt�ytymisens� niin vaikuttavaksi ja ihmeelliseksi kuin suinkin. "Kuinka intiaanit tiet�v�t hirven polun?" kysyi h�n vastaan. "He katselevat hirve�, tulevat tuntemaan sen ja ymm�rt�v�t sen tavat. Tuo keskim�inen mehil�inen l�htee pian lentoon." "Minne se l�htee?" kysyi Pietari. "Voiko veljeni sanoa meille _sen_?" "Pes�lleen", vastasi Le Bourdon huolettomasti, ik��nkuin ei olisi t�ydellisesti oivaltanut kysymyst�. "Kaikki ne l�htev�t pesiins�, jollen min� m��r�� niille suuntaa. Katsokaa, nyt se kohosi!" P��llik�t t�hystiv�t tarkoin ja n�kiv�t mehil�isen tekev�n kaarroksiansa telineen yl�puolella. Pian menettiv�t he n�kyvist��n hy�nteisen, joka heist� tuntui �kki� h�vinneen, vaikka Le Bourdon sai selv�sti seuratuksi sen tolaa sadan kyyn�r�n verran. Se poikkesi ihan sivulle ensim�isen mehil�isen suunnasta, lent�en aavikolle p�in pikku metsikk�� kohti, joka n�kyi vajaan penikulman p��ss�. Seuraavana hetken� nousi toinenkin mehil�inen ja katosi samaan suuntaan kuin ensim�inen. Sitten alkoi nelj�s surista telineen yl�puolella; Ben osotti sit� p��llik�ille, ja t�ll� kertaa he saivat tarkatuksi sen lentoa kappaleen matkaa paikalta. T�m� ei seurannut ainoatakaan toveriaan, vaan suuntasi kulkunsa suoraan Hunajalinnaa kohti. Mehil�isten eri suunnat auttoivat Le Bourdonin �killist� p��t�st� villien johtamisesta oudostelemaan h�nen temppujaan. Jos ne olisivat kaikki l�hteneet yht��nne, niin olisi p��telm� niiden kotiinmenosta ollut niin per�ti luonnollinen ja ilmeinen, ett� pes�n keksiminen olisi menett�nyt ainakin kaiken yliluonnollisen ansion. Nyt eiv�t intiaanit kaikkien mehil�isten menty� olleet sen viisaampia kuin alkujaankaan, he kun eiv�t tulleet ajatelleeksi, ett� pesi� t�ytyi t�llaisella tienoolla olla monta; p�in vastoin tuntui heist� k�sitt�m�tt�m�lt�, miten mehil�ispyyt�j�lle saattoi olla ohjausta siit�, ett� h�n antoi hy�nteisten lennell� eri suuntiin. Le Bourdon huomautti nyt haluavansa muuttaa paikkaa. H�n oli havainnut kahden mehil�isen katoavan samalle taholle, ja ainoana kysymyksen� oli nyt ratkaista, j�iv�tk� ne juuri siihen mets�niemekkeeseen, jota kohti olivat lent�neet, vai ulottivatko matkansa et��mm�ksi. Bodenin t�ytyi siis saada toisaalta mehil�inen lent�m��n samalle pes�lle, jotta uuden suunnan kulma edellisen kanssa ehdottomasti m��r�isi pes�n paikan. Siirrytty��n kappaleen matkaa sivummalle h�n uudisti toimenpiteens�. Kaksi mehil�ist� otettiin kiinni, ja minuutin kuluttua imiv�t ne jo hunajaa kennosta, verhoamattomina ja vapaina. Lakin asettaminen toviksi hy�nteisten yli tuntui villeist� merkilliselt� taikatempulta sekin, he kun eiv�t tunteneet noin mit�tt�mien el�vien tapoja siin� m��rin, ett� olisivat oivaltaneet pikarin pimitt�misen saavan mehil�iset aikaisemmin heruttamaan kennoa. "Minne luulet t�m�n mehil�isen menev�n?" kysyi Pietari heti kun Le Bourdon nosti syrj��n pikarin. "Toinen l�htee t�lle suunnalle, toinen tuolle", vastasi mehil�ispyyt�j�, viitaten ensin mets�niemekett� ja sitten aavikon metsikk�saarta kohti. Ennustukset saattoivat osua oikeaan, ja siin� tapauksessa t�ytyi niiden tehota suuresti; p�invastaisessa tapauksessa ei muutos pitk�ltik��n tuntuisi n�iss� j�nnitt�viss� hommissa. Onnellinen sattuma sai ennakkoilmotuksen osumaan paikalleen, kun mehil�iset per�kk�in l�ksiv�t liikkeelle. T�ll� kertaa tarkkaili Pietari hy�nteisi� niin tiukasti, ett� h�n omin silmin n�ki kumpaisenkin matkasuunnan. "Sin� k�skit mehil�isten tehd� n�in?" tiedusti h�n, ja h�nen h�mm�styksens� oli niin �killinen ja suuri, ett� se jossain m��rin j�rkytti h�nen tavallista itsehillint��ns�. "Niinh�n tietenkin", vastasi Le Bourdon huolettomasti. "L�het�n tuonne metsikk�saareen viel� yhden, jos haluat n�hd�." Ja nuori mies otti j�lleen tyynesti kiinni mehil�isen ja asetti sen kennolle. Niin v�linpit�m�tt�m�lt� kuin h�n n�yttikin, k�ytti h�n kuitenkin kenties hienointa taituruuttaan t�m�n hy�nteisen valinnassa. H�n otti sen aivan samasta kukkakimpusta kuin edellisenkin, tiet�en melkein suorastaan varmaksi, ett� se kuului samaan pes��n kuin �skeinenkin. Ja mets�saarekkeeseen p�in se sitte tosiaan lenn�hti. T�ll�in olivat jo useat villit oppineet hyvin valppaiksi, ja nyt hekin n�kiv�t sen tolan. "Sin� k�skit sen taas menn� sinne?" kysyi Pietari, jonka mielenkiinto nyt oli niin ilmeinen, ett� h�n ei mitenk��n saanut sit� salatuksi. "Niin k�skin. Mehil�iset tottelevat minua niinkuin nuoret miehenne teit�. Min� olen niiden p��llikk�, ja ne tuntevat minut. Sit� seikkaa valaisen teille piankin. Me l�hdemme nyt tuohon pieneen tiheikk��n, miss� minulla on erityist� n�ytett�v�� teille. Olen l�hett�nyt kolme mehil�ist�ni sinne, ja t�ss� on yksi jo tullut takaisin ilmottamaan minulle n�kem�st�ns�." Ja Le Bourdonin p��n yl�puolella surisi tosiaankin mehil�inen, jonka luultavasti oli kennonkappale houkutellut paikalle, ja sen h�n viekkaasti k��nsi tiheik�st� saapuneeksi l�hettil��ksi, koska tiesi varmasti p��tell�, ett� sielt� oli tavattavissa hunajaa. Kaikki t�m� oli per�ti ihmeellist� intiaanijoukolle ja sai Pietarinkin ymm�lle. T�m� mies luontui paljoa v�hemmin taikauskoisuuteen kuin useimmat kansalaisensa, mutta h�nk��n ei suinkaan ollut kokonaan sen yl�puolella. Le Bourdon l�ksi uudestaan liikkeelle, ottaen mukaansa kaikki kojeensa. Margery pysytteli ihan h�nen vieress��n, kantaen hunajakennoa. Tyt�n keve�sti astellessa intiaanien edell� kierteli parikymment� mehil�ist� h�nen kantamuksensa tuoksun houkuttelemina tyt�n ja Bodenin yl�puolella ja Pietari ei voinut olla havaitsematta t�t� seikkaa. H�nest� n�ytti silt� kuin olisivat n�m� mehil�iset olleet asiamiehi�, jotka saattelivat herraansa, pannakseen toimeen t�m�n m��r�yksi�. Siten oli Pietari nopeasti joutumassa siihen mielentilaan, joka k�ytt�� kaiken n�kem�ns� tukemaan kerran omaksuttua k�sityst�. Joukon l�hestyess� pient� saarekkeen n�k�ist� metsikk�� pys�htyi Le Bourdon ja virkkoi Pietarille: "Tulkoot veljeni ja kaksi muuta p��llikk�� minun kanssani, ja muut j��k��t t�nne. Korpraali, min� luovutan Margeryn teid�n huostaanne, ja pastori Amen pysyy l�hell�nne. Nyt l�hden n�ytt�m��n n�ille p��llik�ille, mit� mehil�inen voi ilmottaa ihmiselle." Niin sanoen Le Bourdon astui eteenp�in Pietarin, Karhunlihan ja Variksensulan saattamana. Rohkeasti ja varmasti astui h�n etumaisena tiheikk��n, tuntien v�ltt�m�tt�m�ksi osottaa t�ydellist� luottamusta kaikkiin omiin toimenpiteisiins�, her�tt��kseen kunnioitusta tarkkaajissaan. Ensim�isen� tunkeusi h�n p�hkin�pensaikon l�pi, joka saarsi sisemp�n� olevaa aukeampaa aluetta, paria silm�nr�p�yst� aikaisemmin kuin intiaanit ehtiv�t mukaan. Silloin kajahti ilmoille sellainen ulvahtelu ja kirkuna, ett� se kuului kauvas yli aavikon ja olisi voinut j�rkytt�� urheintakin syd�nt�. Yht� kamala yll�tys kohtasi silm��. Satoja sotamaalaukseensa laittautuneita, aseellisia ja tihe�ksi ryhm�ksi sulloutuneita villej� kohosi n�k�j��n maasta ik��nkuin yhdell� ponnistuksella ja alkoi hyppi� ja teiskaroita puiden lomissa, jokainen kiljuen kuin paholainen. Tuollainen aavistamaton ilmi� olisi saattanut lannistaa hyvinkin p��tt�v�isen miehen hermot, mutta Le Bourdon oli j�nnitt�nyt kaiken tarmonsa esiinty�kseen kiusallisessa asemassaan h�t��ntym�tt�m�sti ja �lysi heti asian oikean laidan. T�m� joukko kuului p��llik�ille ja oli villien armeijana v�ijynyt l�hitienoilla. Ilmaisematta sen vuoksi s�ikky�, kun t�m� haamuparvi poukkosi h�nen n�kyviins�, seisoi Le Bourdon lujana, k��ntyen vain kintereill��n tulevia p��llik�it� kohti, n�hd�kseen oliko kohtaus heillekin yll�tyksen�. Oli selv��, ett� n�in oli tosiaan asian laita, sill� kuultuaan taikamenoja tulevan toimitettavaksi ruohoaavikolla olivat n�m� "nuoret miehet" ennakolta l�hteneet liikkeelle ja kaikkien p��llik�iden tiet�m�tt� ottaneet haltuunsa metsik�n, mukavimpana suojana, mist� saivat tehd� havaintojaan. "Veljeni n�kev�t nuoret miehens�", virkkoi Le Bourdon rauhallisesti, heti kun syv� hiljaisuus oli seurannut huutoja, joilla h�nt� oli tervehditty. "Ajattelin heid�n haluavan sanoa v�elleen jotakin, ja mehil�iseni kertoivat minulle, mist� nuoret miehet olivat tavattavissa. Haluavatko veljeni tiet�� mit��n muuta?" Suuri oli noiden kolmen p��llik�n h�mm�stys t�m�n taikan�ytteen johdosta! He eiv�t v�h��k��n voineet aavistaa onnellista sattumaa, joka oli johtanut Le Bourdonin heid�n soturiensa piilopaikkaan. Tuollainen taito oli ��rett�m�n hy�dyllinen; kuinka helppo olisikaan soturin liikkua polullaan, jos h�nell� olisi saattolainen, joka kykeni tuolla tavoin k�ytt�m��n mehil�isten valppautta apunaan! "L�yd�t vihollisen niinkuin yst�v�nkin?" kysyi Pietari ilmaisten ensim�isen ajatuksensa t�st� ihmety�st�. "Tietysti. Mit�p� eroa sill� olisi mehil�iselle; l�yt�� se vihollisen yht� helposti kuin yst�v�nkin." Kun p��llik�t koko sotajoukkonsa seuraamina palasivat aukealle, kerrottiin odottajille kaikki lyhyesti, mutta selv�sti. Le Bourdon sai sopivan hetken antaakseen Margeryn k�sitt�� asemansa ja aikeensa, samalla kun pastori Amen ja korpraali saivat niist� sen verran vihi�, ett� osasivat varoa tekem�st� mit��n onnetonta erehdyst�. Edellisen omatunto ei tosin olisi taipunut mihink��n suoranaiseen petokseen, mutta h�n j�i vain siihen k�sitykseen, ett� Boden ei yritellytk��n muuta kuin mit� h�n saattoi luonnollisin keinoin tiet�� perusteellisesti tutkimastansa hy�nteismaailmasta. Mehil�ispyyt�j� oli nyt p��ssyt mit� vaikutusvaltaisimmaksi niiden ihmettelevien villien keskuudessa, jotka ymp�r�itsiv�t h�net. Tosin h�n tuskin tiesi itsek��n, miten t�m� kaikki oli johdettavissa loppuun, mutta kerran leikkiin antauduttuansa t�ytyi h�nen k�ytt�� kaikki �lyns� suoriutuakseen jokaisesta esiintyv�st� pulmasta. "Mit� veljeni nyt tekee?" kysyi Karhunliha, jonka teki enimmin mieli n�hd� pelkki� ihmeit� per�tysten. "Kenties h�n nyt l�yt�� hunajaa?" "Jos haluat, p��llikk�. Mit� sanoo Pietari? -- pyyd�nk� mehil�isi�ni ilmottamaan, miss� on pes�?" Kun Pietari kerke�sti suostui, ryhtyi Le Bourdon t�h�n uuteen taitonsa temppuun. H�nell�h�n oli tiedossaan kahden pes�n paikka, toinen mets�niemekkeess� aavikon reunassa ja toinen juuri t�ss� tiheik�ss�, johon villit olivat lymynneet. Boden ei nyt ollenkaan aikonut h�irit� j�lkim�ist� hy�nteissiirtolaa, sill� sen keksiminen olisi voinut heikent�� �skeisen paljastuksen vaikutusta, joten h�n k��nsi huomionsa edelliseen pes��n. H�nen oli tarpeeton turvautua varsinaisiin ammattikeinoihinsa, kun sit�vastoin oli mukava muutamilla salaper�isill� toimituksilla kannatella tiet�j�mainettaan. Ottaen senvuoksi kiinni mehil�isen ja pit�en sit� pikariinsa suljettuna kallisti Ben korvansa t�t� vasten ik��nkuin kuunnellakseen, mit� pyristelev�ll� hy�nteisell� oli sanottavana. N�k�j��n saatuaan t�yden selon h�n pyysi p��llik�it� j�lleen mukaansa ja p��sti mehil�isen menem��n varsin juhlallisesti. Kaikki l�ksiv�t siis liikkeelle; joukkueeseen oli nyt yhtynyt koko villiparvi, joka oli saatu ilmi k�tk�st��n. Margery alkoi huolestua seurauksista, sill� h�n pelk�si, ett� Le Bourdonin onnistuneet kokeet pett�isiv�t lopulta, ja aina oli tarjolla vaara, ett� koko seurue joutuisi villien umpim�hk�iselle kostolle alttiiksi. Kenties ei h�n t�ydellisesti tajunnut taikauskon voimaa ja sen mielen tylsyytt�, joka kerran antautuu sen vaikutettavaksi, samalla kun naisen syd�n sai h�net vapisten oivaltamaan, miten kamalaksi paljastus koituisi. Liian my�h� oli nyt kuitenkin per�yty�, ja asiain t�ytyi menn� menoansa. Jotta h�n ei olisi aivan hy�dyt�n rakastajansa pannessa niin paljon vaaraan h�nen t�htens�, k��nsi tytt� kaiken huomionsa Pietariin, jonka suosiossa tunsi p��sseens� p�iv� p�iv�lt� pitemm�lle ja jonka tahdosta t�ytyi riippua hyvin paljon. Muuttaen hiukan asemaansa tuli h�n nyt entist� l�hemm�ksi p��llikk��. "Squaw pit�� tiet�j�miehest�?" kysyi Pietari, ja h�nen merkitsev� ilmeens� kohotti punan Margeryn poskille. "Kyll� pid�n tiet�j�miesten toimitusten katselemisesta", vastasi Margery. "Valkoiset naiset ovat aina uteliaita, sanotaan -- miten on punaisten miesten naisten laita?" "Juuri niin -- kovasti uteliaita. Squaw on squaw -- ei v�li� v�rill�." "Olen pahoillani, Pietari, ett� sinulla ei ole parempaa mielipidett� naisista. Kenties ei sinulla ole koskaan ollut squaw'ta -- ei vaimoa eik� tyt�rt�?" Voimakkaan tunteen v�l�hdys leimahti intiaanin tummille kasvoille, muistuttaen keskiy�n pilveen osuvaa salamaa; mutta se katosi silm�nr�p�yksess�, j�tt�en sijalleen sen kovan, tiukentuneen ilmeen, jonka niihin oli leimannut h�vi�m�tt�m�ksi kuin kiveen kaivertaen h�nen niin kauvan hartaasti ja j�nnittyneesti hautomansa hanke. "Kaikilla p��llik�ill� on squaw -- kaikilla p��llik�ill� on papoose", oli viimein vastauksena. "Mit� hyv�� siit�?" "On aina hyv� olla perheellisen�, Pietari, etenkin milloin vaimo ja lapset itse ovat hyvi�." "Hyv� valkonaamalle kenties -- ei hyv� intiaanille. Valkonaama iloitsee, kun papoose syntyy -- punanahka suree." "Toivoakseni ei asia ole sent��n sellainen. Miksi olisi intiaani suruissaan, n�hdess��n pienen poikansa naurun?" "Nauraa pienen� -- ehk� niin; h�n on pieni eik� tied�, mit� tapahtuu. Mutta intiaani ei naura en��, kun kasvaa. Riista mennyt, maa mennyt, vainio mennyt. Ei en�� tilaa intiaanille -- valkonaama tahtoo kaikki. Valkonaama nuori mies nauraa -- punanahka nuori mies itkee. Niin se on." "Voi, eih�n toki, Pietari! Minua surettaisi suuresti, jos ajattelisin asiain olevan sill� kannalla. Punaisella miehell� on yht� hyv� oikeus -- ei, h�nell� on _parempi_ oikeus t�h�n maahan kuin meill� valkoihoisilla, ja Jumala varjelkoon, ettei h�nell� olisi aina t�ytt� osuuttansa maasta!" Margery sai luultavasti kiitt�� hengest��n tuota rehellist�, luonnollista tunteenpurkausta, joka lausuttiin niin l�mpim�sti ja vilpitt�m�sti, ettei voinut v�h��k��n ep�ill� sen tulevan suoraan syd�mest�, Niin omituisia me ihmiset olemme sielultamme! Minuuttia aikaisemmin ei Pietari ollut tehnyt mit��n poikkeusta tyt�n hyv�ksi siin� suunnitelmassa, jonka h�n oli muodostanut valkoihoisten tuhoamiseksi, ja kaiken t�m�n muutti ik��nkuin silm�nr�p�yksess� Margeryn innokas ja oikeudentuntoinen k�sitys siit� suuresta asiasta, jossa Pietarin ajatukset yksinomaan askartelivat. H�nen mietteens� saivat nyt aivan toisen suunnan. "Haluaako tytt�reni t�t�?" vastasi Pietari. "Voiko valkonaama squaw haluta j�tt�� intiaanille mit��n h�nen mets�stysmaistansa?" "Tuhannet meist� haluavat sit�, Pietari, ja min� yhten�. Tuon tuostakin olemme puhelleet t�st� asiasta perhelietemme ��ress�, ja my�skin Gershom on samaa mielt�. Tied�n Bourdoninkin ajattelevan samaten, ja olen kuullut h�nen sanovan, ett� kongressin pit�isi laatia laki, jolla estett�isiin valkoihoiset saamasta haltuunsa lis�� intiaanien maita." Pietarin kasvoilla kuvastui omituisia ilmeit� sin� lyhyen� tovina, jolloin h�nen tuima tahtonsa oli joutumassa parempien tunteitten vallitsemaksi. Ensin h�n n�ytti h�mmentyneelt�, sitte loi mielipaha varjonsa h�nen katsantoonsa, ja viimeisen� her�si inhimillinen my�t�tunto pitk�llisest� uinahduksestaan. Margery tajusi sanojensa vaikutuksesta sen verran, ett� tunsi saavansa mahtavan villin s�vyst� rohkaisua. Osaltaan vaikutti ep�ilem�tt� my�skin mehil�ispyyt�j�n onnistunut toiminta siihen siveelliseen k�sitysten muuttumiseen, joka nyt oli p��ssyt tuntumaan Pietarin povessa. N�ist� toimista kannattaa viel� lyhyesti mainita, ett� Le Bourdon kaukolasinsa avulla sai toimitetuksi intiaaneille j�nnitt�v�n karhunpyynnin, luonnollisesti ollen saavinansa opastuksensa ylitseen ammahtaneelta mehil�iselt�, ja ett� h�n lopuksi kaadatti puun, jonka ontelosta intiaanit saivat runsain m��rin mit� makeinta herkkua. T�llainen menestys tuotti h�nelle mit� suurinta suosiota soturien keskuudessa. Pietari pani merkille t�m�n ilmi�n ja oli siit� nyt hyvill��n, sill� h�n ei ollut ainoastaan antanut Margeryn yh� enemm�n hellytell� syd�nt��n, kunnes tyt�n voitto, oli t�n��n tullut t�ydelliseksi, vaan h�n oli sek� tyt�n kiintymyksen ett� Bodenin merkillisten taitotemppujen takia alkanut varsin pahasti ep�ill�, miten viisasta oli yritt�� v�kivaltaa tuollaiselle tiet�j�miehellek��n. Pietarin asema oli nyt kovin kiusallinen, h�nen jouduttuaan ep�r�iv�lle p��lle ihan viime hetkell�. Juuri t�n� iltana oli sovittu pidett�v�ksi t�ll� samalla ruohoaavikolla p��llik�iden lopullinen neuvottelu valkoihoisten surmaamistavasta. Saattoiko h�n viel� yritt�� poikkeuksia suunnitelmaan, jota oli itse niin kaunopuheisesti juurruttanut kaikkien kansalaistensa mieliin? Syviss� mietteiss� ilmotti h�n Le Bourdonille toivomuksenaan, ett� valkoihoiset nyt palaisivat Hunajalinnaan, jonne lupasi saapua j�lkeenp�in joko auringon laskiessa tai varhain aamulla. Nuori pari l�ksi yst�v�llisesti tervehtien, ja korpraali seurasi j�lkijoukkona. L�hetyssaarnaajan pid�tti salaper�inen p��llikk� hetkiseksi puheilleen. Valkoihoisten avioliittomuotoa osaksi tuntien kehotti h�n harrasta hengenmiest� siunaamaan parinkunnan, "jonka Manitou oli tuonut yhteen". "En ymm�rr�, miksi v�lit�t siit� asiasta", vastasi hengenmies hiukan ihmeiss��n; "mutta pyynt�si on kyll� j�rkev�, sill� sen verran olen min�kin havainnut molempien nuorten v�leist�. Kyll� kehotan Bourdonia ja Margerya vahvistamaan liittonsa, jos sin� vuorostasi lupaat puhua kansalaisillesi esi-isienne entisyydest� siihen suuntaan kuin teille kaikille viime y�n� selittelin." "Min� puhun niinkuin veljeni haluaa -- tehk��n h�n niinkuin min� haluan. Tahdon saada sanotuksi p��llik�ille ennen kuin p�iv� laskee, ett� nuori valkonaama mehil�ispyyt�j� on ottanut nuoren valkonaaman squaw'n wigwamiinsa." He erosivat intiaanin hymyilless� kohteliaan kylm�kiskoisesti, mutta v�h��k��n muuttumatta armottomissa aikomuksissaan l�hetyssaarnaajaan n�hden. Ainoastaan Boden ja Margery olivat h�nen nykyisen suunnitelmansa mukaan j�tett�v�t ulkopuolelle koston. Selitt�m�t�n hell�mielisyys vallitsi h�nt� tyt�n suhteen, kun taasen taikausko ja tuntemattoman voiman pelko vaikuttivat h�nen p��t�kseens� rakastajan s��st�misest�, samalla kun villin rajuissa tunteissa oli kipin� inhimillist� s��li�kin. T�ten johtui Pietari yritt�m��n nuoren parin pelastamista, k�ytt�en heid�n vihkimist��n jonkunlaisena salaper�isen� perusteena Margeryn hyv�ksi. L�hetyssaarnaaja kiirehti yst�viens� per��n niin joutuin kuin jaksoi k�vell�. �skeinen vaara ja luonnon herttaisuus saivat Bodenin ja Margeryn t�ll� rauhallisella ehtoop�iv�k�velyll��n puhumaan tunteistansa selvemmin kuin milloinkaan ennen ja t�ydellisesti ymm�rt�m��n toisensa. Kunnon saarnamiehen ep�r�imist� omituisessa teht�v�ss��n v�hensi suuresti se havainto, ett� molemmat nuoret olivat v�leiss��n kehittyneet n�in pitk�lle. H�n esitti pys�hdytt�v�ksi, seurue etsi itselleen mukavat istuimet, ja v�hitellen p��si arvoisa pastori k�siksi asiaan, jonka oli Pietarilta saanut toimitettavakseen. T�llaisissa olosuhteissa alistuivat rakastavaiset empim�tt� esitykseen. Pietarin vaikuttimesta oli paljon puhetta, mutta kukaan ei kyennyt sit� oivaltamaan. Bodenilla oli kuitenkin oma yksityinen mielipiteens�, joka osuikin hyvin l�helle totuutta. H�n arveli, ett� salaper�inen p��llikk� oli mieltynyt Margeryyn ja halusi mahdollisimman suuressa m��rin pelastaa h�nelt� intiaaniwigwamin tulevaisuuden, sill� avioliittoa pidet��n hyvin pyh�n� intiaanienkin keskuudessa, vaikka se ei tosin aina tehoa soturien v�kivaltaisuutta vastaan. Margeryn teki mieli lyk�t� toimitusta ainakin siksi kunnes h�nen veljens� ja k�lyns� olisivat saapuvilla. Mutta t�h�n ei Le Bourdonilla ollut halua. H�n oli ollut huomaavinaan, ett� Gershom vastusti aikaista avioliittoa, luultavimmin syyst� ett� h�n arveli saavansa olla varmempi mehil�ispyyt�j�n t�rke�st� avusta uutisasutuksiin pyrkimisess� niin kauvan kuin h�nen kiintymyksens� sisareen sai h�net likeisesti liittym��n veljeenkin. Niinp� lopultakin lausuttiin avioliitollinen siunaus heti paikalla, luonnon suurella alttarilla. Le Bourdon ja h�nen viehke� morsiamensa asettuivat sen eteen tilaisuuden juhlallisuuteen sopivin tuntein. Kelpo l�hetyssaarnaaja seisoi takkiaistammen siimeksess� keskell� puistomaista aukiota, jolla vehmas nurmikko hymyili kaunein kukkasin. Kun seurue polvistui rukoukseen, arvoisa korpraalikin kyyneliin liikutettuna, olivat puitten oksat kunniakatoksena, jonka yl�puolella lis�ksi kaartui taivaan mittaamaton siniholvi, T�ll� tavoin viettiv�t h�it�ns� mehil�ispyyt�j� ja Margery Waring suuremmoisilla tammistoahoilla. Yksik��n goottilainen rakennus komeine kuorok�yt�vineen ja jyhkeine pilareineen ei olisi ollut puoleksikaan niin sovelias sellaisen pariskunnan liittoon. 10. LUKU. Heimottoman tappio. Sill�v�lin kun Pietari oli joutunut ep�ilyksiin asiasta, jossa h�n oli t�h�n asti seissyt lujana kuin kallio, olivat intiaanien joukossa monet muut alkaneet tuntea suosiollisuutta mehil�ispyyt�j�� kohtaan h�nen salaper�isten taitojensa ja herttaisen anteliaisuutensa t�hden; mutta sit�vastoin oli muuan n�kij� erityisen vastenmielisesti havainnut t�m�n k��nteen. T�t� miest� voitiin tuskin sanoa p��llik�ksi, vaikka h�nell� oli ilke�t� vaikutusvaltaa, joka usein kohdistui heikent�m��n varsinaisten p��llikk�jen toimintaa. H�nell� oli merkitsev�n� lis�nimen��n "K�rpp�", koska h�nen oletettiin jollain tavoin muistuttavan tuota pient� rosvoilevaa ja luihua nelijalkaista. H�n oli luonteeltaan halpamainen ja n��lt��n vastenmielinen, ja h�nen likaiset tapansa saivat h�net viel� huonompaan suosioon muiden silmiss� kuin h�n olisi muutoin ollut. Lis�ksi oli h�n erityisesti perso v�kijuomille ja saattoi p�ihtyneen� makailla p�iv�kausia, milloin h�nen heimonsa vain sai viljemm�lti tulivett� haltuunsa. Maineettomana soturina, niin pense�n� pyyntimiehen�, ett� h�nen perheens� t�ytyi usein kerj�t� ruokaa naapureilta, rumana ulkomuodoltaan ja juoppona oli K�rp�ll� kuitenkin melkoisesti vaikutusvaltaa noin monien urheitten, viisaiden ja kaikinpuolin kunnostautuneitten p��llik�iden keskuudessa. T�m� saattaa n�ytt�� kummalliselta, mutta se johtui kokonaan h�nen kielest��n. Ungque eli K�rpp� oli per�ti kaunopuheinen mies; h�nell� oli erinomainen taito vedota ihmisten intohimoihin. Valehteleva ja liukas kieli on suuressa joukossa merkillisen� mahtina, helposti saaden v��r�n esiintym��n oikeana melkein miss� kohdassa hyv�ns�. T�t� lahjaansa k�ytteli K�rpp� aina tilanteissa, joissa arveli parhaiten p��sev�ns� vastustamaan vihaamiansa. J�lkim�isiin kuului Pietari, jonka saavuttama arvovalta h�nen omassa heimossaan oli her�tt�nyt K�rp�ss� suurta kateutta ja levottomuutta. H�n oli lujasti ponnistellut sit� vastaan, viel�p� rohjennut puhua valkoihoisten hyv�ksi ja n�iden tuhoamista est��kseen, yksinomaan saadakseen tehdyksi kiusaa tuolle salaper�iselle muukalaiselle. Se oli kuitenkin ollut turhaa; vuolle juoksi toiseen suuntaan, ja Pietarin tulinen kaunopuheisuus oli ollut h�nellekin liian voimakas. Nyt oli h�n kummakseen havainnut Pietarin k�yt�ksess� ilmeisesti muuttunutta s�vy� ja saapui p��llik�iden lopulliseen neuvotteluun hyvin ep�luuloisena, j�rk�ht�m�tt�m�sti p��tt�en panna kaikkensa heimottoman p��llik�n vastustamiseen, jos t�m� esitt�isi mit��n muutoksia alkuper�iseen suunnitelmaan. Kokouksen alussa ilmeni selvi� merkkej� erilaisista mielipiteist� ja kiihdytt�vist� ep�ilyksist� p��llik�iden kesken, vaikka v�h��n aikaan ei lausuttu mit��n kiistan tai v�ittelyn tapaista. Pietarin johtelu oli yh� voimassa, eik� h�n ly�nyt laimin mit��n tavallisia keinojaan vaikutusvaltansa lujittamiseksi. Kenties h�n ponnisteli sit� lujemmin, kun oli joutunut asemaan, jossa h�nen oli pakko peruuttaa paljon sellaista, mit� oli aikaisemmin tehnyt. Kokouspaikaksi oli valittu kaunis aho ruohoaavikon reunalta; ainoastaan p��llik�t muodostivat piirin, jonka ulkopuolella "nuoret miehet" liikkuivat hiljaisina ryhmin�, kuunnellakseen neuvottelua ja hy�ty�kseen vanhempien viisaudesta, jos mieli teki. Piipullinen poltettiin ja kaikki tavalliset menot otettiin huomioon, ennen kuin Karhunliha nousi pit�m��n jonkunlaisen avauspuheen. H�nen lyhyen tervehdyksens� j�lkeen tupakoittiin taasen ja odotettiin Pietarin nyt nousevan puhujaksi. Mutta h�n istui yh� mietteiss��n, jonkavuoksi pari muuta p��llikk�� lausui mielipiteit��n intiaanien suuresta ja nyt voitolliseksi k��ntyneest� taistelusta yankee-kansaa vastaan, antaakseen suurelle johtajalle aikaa ajatustensa j�rjest�miseen. Muuan Tammenoksaksi nimitetty p��llikk�, joka ehdottomasti oli enemm�n soturi kuin puhuja, osasi sek� omasta ett� muiden mielest� tehd� hyvinkin onnistuneita vastav�itteit� yksinkertaisen pastorin edellisen� y�n� lausumiin vakuutuksiin ja sai osakseen mielihyv�n sorinaa, joka oli h�nelle aivan uutta. Syntyi taas pitk�llinen, mietiskelev� ��nett�myys, jonka aikana rauhanpiippu kiersi moneen kertaan. Vasta noin puolen tunnin kuluttua edellisen puhujan istuutumisesta nousi Pietari seisaalle. Pitk�n� v�liaikana oli odotus p��ssyt j�nnittym��n ja uteliaisuus yltym��n. Mik��n muu kuin hyvin suuri tapaus ei voinut aiheuttaa t�t� syv�llist� aprikoimista ja alottamisen vastahakoisuutta. Kun salaper�inen p��llikk� ja monien p��nahkain mies siis kohosi puhumaan, oli koko kuulijakunta pelkk�n� korvana. Viel� noustuaankin seisoi Heimoton tuokion ��nett�m�n� katsellen ymp�rilleen ik��nkuin olisi h�nen tarvinnut hieman hillit� ajatustensa kuohuntaa, ennen kuin uskalsi luovuttaa niit� kielens� v�litett�viksi. H�n alotti kauniisti kuvailemalla kansansa loistokasta entisyytt� ja Suuren Hengen huolenpitoa punaihoisesta rodusta. Yhtyen Tammenoksan huomautuksiin valkoihoisten uskonnollisten v�itteiden p�tem�tt�myydest� h�n siirtyi taitavasti puhumaan tiet�j�miesten suurista ansioista kaikkien kansojen ja eritoten punanahkain kesken. H�n oli valmis my�nt�m��n, ett� eriv�risill�kin suurilla tiet�jill� oli paljon yhteist�, mik� saattoi olla ainoastaan Manitousta itsest��n l�ht�isin. "Veljet, yksi asia on minulla viel� sanottavana teille", jatkoi h�n. "Haluan kuulla muita enk� tahdo t�ll� kertaa mainita kaikkea, mit� tied�n. Yksi asia on minulla viel� sanottavana teille, ja nyt sen sanon. Olen puhunut teille, ett� meid�n t�ytyy ottaa p��nahat kaikilta niilt� valkonaamoilta, jotka nyt ovat l�hell�mme. Arvelin saavamme enemm�n, mutta muut eiv�t tule. Kenties he ovat pelj�styneet. T��ll� on ainoastaan kuusi. Kuusi p��nahkaa ei ole paljon. Minua surettaa, ett� niit� on niin v�h�n. Mutta me voimme menn� sinne, miss� on enemm�n. Yksi noista kuudesta on tiet�j�mies. En tied�, mit� ajatella. Saattaa olla hyv� ottaa h�nen p��nahkansa. Saattaa olla paha. Tiet�j�miehill� on suuri voima. Te olette n�hneet, mit� t�m� mehil�ispyyt�j� voi tehd�. H�n osaa puhella mehil�isten kanssa. Ne pienet hy�nteiset lentelev�t kaikkialle ja n�kev�t sellaista, mit� intiaanit eiv�t kykene n�kem��n. Suuri Henki teki ne sellaisiksi. Kun saamme takaisin kaiken maan, saamme mehil�iset sen mukana ja voimme silloin neuvotella siit�, miten on paras menetell� niiden suhteen. Kunnes tied�mme enemm�n, en halua kajota tuon mehil�ispyyt�j�n p��nahkaan. Siit� saattaa koitua meille suurta vauriota. Tied�n er��n valkonaamain tiet�j�miehen, joka menetti p��nahkansa, ja rokko surmasi puolet siit� joukosta, joka otti h�net vangiksi ja tappoi h�net. Ei ole hyv� puuttua tekemisiin tiet�j�miehi� vastaan. Muutamia p�ivi� takaperin min� hyvin hartaasti halusin tuon nuoren miehen p��nahkaa. Nyt en min� sit� halua. Sen koskemisesta voisi tulla suuri vahinko. Haluan antaa h�nen menn� ja vied� squaw'nsa mukanaan. Muilta voimme ottaa p��nahan." Viisaasti pid�ttyi Pietari viittaamasta Margeryyn ennen kuin juuri puheensa lopussa, vaikka h�n nyt kaikesta syd�mest��n tahtoikin toimittaa neitosen turvaan. Mit� Le Bourdoniin tulee, niin oli h�n p�iv�n mittaan tehnyt katsojiinsa niin suuren vaikutuksen, ett� harvat p��llik�t kummeksuivat h�nen hyv�kseen tehty� poikkeusta. Taikuuden pelko on Amerikan villien keskuudessa hyvin yleinen, ja n�ytti tosiaan vaaralliselta juonitella sellaisen miehen henke� vastaan, jolla oli johdettavissaan joka taholla surisevat mehil�isetkin. H�n saattoi juuri t�ll� hetkell� seurata koko neuvottelun kulkua, ja useat julman n�k�iset vanhat soturit, jotka nyt istuivat piiriss� ja n�yttiv�t olevan valmiita nousemaan mit� hyv�ns� inhimillist� vastaan, eiv�t olleet muistamatta, ett� tiet�j�mies salaisilla keinoillaan varmaankin piti hyv�� huolta sek� yst�viens� ett� vihamiestens� kohtelusta. Pietarin istuutuessa oli p��llikk�jen piiriss� yksi ainoa mies, joka oli heti p��tt�nyt vastustaa h�nen uutta aiettansa. Useat olivat kyll� ep�tietoisia n�in �killisest� muutosehdotuksesta, mutta heid�n ei my�sk��n tehnyt suorastaan mieli pysy� alkuper�isess� suunnitelmassaan. Poikkeuksena oli Ungque, joka nyt n�ki oivallisen tilaisuuden t�hd�t�kseen iskun kadehtimansa p��llik�n suurta vaikutusta vastaan. Mutta niin ovela oli t�m� intiaani ja niin tottunut hallitsemaan halujansa, ett� h�n ei heti noussut rehellisess� innostuksessa selittelem��n vakaumustansa, vaan katsoi viisaaksi viel� odottaa hetkisen. Intiaanikin on vain ihminen ja heikkouksiensa horjuttelema, niin suuresti kuin h�n ankaralla harjaannuksella oppiikin niit� hillitsem��n. Tammenoksa oli n�ytteen� t�st� tosiseikasta. H�n oli niin odottamattomasti onnistunut �skeisess� kaunopuheisuuden yrityksess�, ettei ollut helppo pid�tt�� h�nt� istuallaan nyt uuden hyv�n tilaisuuden tarjoutuessa kunnostautumiselle. Niinp� oli h�n taas seuraavana puhujana. "Veljet", lausui Tammenoksa, "minut on nimitetty puun mukaan. Te kaikki tunnette sen puun. Se ei kelpaa jousiksi tai nuoliksi, ei se kelpaa kanooteiksikaan; siit� ei l�hde paras nuotio, vaikka se palaa ja on kuuma, kun se on hyvin sytytetty. On monia tarkotuksia, joihin kaimapuuni ei sovellu. Siit� ei ole sy�t�v�ksi. Siin� ei ole mahlaa, jota intiaanit voivat juoda, niinkuin vaahterassa. Siit� ei tule hyvi� luutia. Mutta sill� on oksia niinkuin muillakin puilla, ja ne ovat lujia. Lujat oksat ovat hyvi�. Tammen haarat eiv�t taivu niinkuin h�ilyvien pensaitten. Veljet, min� olen tammen oksa. Minun ei tee mieleni taipua. Kun p��t�kseni on tehty, tahdon pit�� sen paikallaan. P��t�kseni on tehty, ett� otamme p��nahat kaikilta valkonaamoilta, jotka ovat nyt ahoilla. En tahdo muuttaa sit�. Min� voin taittua, vaan en taipua. Olen luja." Lausuttuaan t�m�n lyhyen, mutta ytimekk��n selostuksen katsantokannastaan painui p��llikk� istumaan varsin tyytyv�isen� t�h�n toiseen kaunopuheisuutensa n�ytteeseen sen p�iv�n kuluessa. H�nen menestyksens� ei t�ll� kertaa ollut yht� kielt�m�t�n kuin �sken, mutta lausunto saavutti kuitenkin tunnustusta ja my�t�tuntoa. K�rpp�� sek� ihmetytti ett� ihastutti Tammenoksalta saamansa aavistamaton kannatus. H�n k�sitti, ett� salaper�ist� p��llikk�� vastaan oli nousemassa tyydytt�m�t�nt� kunnianhimoa, ja katsoi nyt hetken suotuisaksi omalle esiintymiselleen. Per�ti vaatimattomasti oli h�n rohkenevinaan avata suunsa n�in suurten miesten joukossa, mutta osasi kuitenkin sovittaa sanoihinsa ilkeit� ep�ilyksi� heimottoman p��llik�n todellisista aikeista. H�n viittasi Pietarin alituiseen kiertelyyn valkoihoisten keskuudessa ja siihen mahdollisuuteen, ett� suuri johtaja lopultakin ajoi vain omia yksityisi� tarkotusperi��n. "Tuntematon p��llikk�, joka ei kuulu mihink��n heimoon, puhuu tuon mehil�ispyyt�j�n squaw'sta", pitkitti h�n. "H�n pelk�� noin suurta tiet�j�miest� ja tahtoo antaa t�m�n menn� sek� vied� koko wigwaminsa matkassaan. Mutta se nuori squaw ei ole _h�nen_ squaw'nsa. Ei ole tarvis antaa h�nen menn� miehen t�hden, eik� minua my�sk��n pelota se tiet�j�mies, vaikka min� olen vain vaivainen k�rpp�, joka etsii pient� riistaa. Jos intiaanien tulee ottaa kaikilta valkonaamoilta p��nahat, niin miksemme alottaisi niist�, jotka ovat k�siss�mme. Jos suuri veljeni, joka on arvellut, ett� meid�n ei sovi ottaa p��nahkaa mehil�ispyyt�j�lt� ja t�m�n squaw'ksi sanomaltansa naiselta, ilmottaa meille heimonsa nimen, niin h�n ilahuttaa minua. Min� olen typer� intiaani ja opin mielell�ni, mit� suinkin voin; haluan tiet�� sen. Kenties se auttaa meit� ymm�rt�m��n, mink�t�hden h�n antoi toisenlaisen neuvon eilen ja toisenlaisen t�n��n. Siihen on syy. Min� haluan tiet��, mik� se on." Ungque istuutui verkalleen. H�n oli puhunut per�ti maltillisena s�vylt��n ja hyvin n�yr�n n�k�isen�. Pietari n�ki heti, ett� h�nell� oli viekas kilpailija, ja h�nen oli hiukan vaikea kokonaan salata sit� tulista kiukustumista, mit� h�n tunsi kohdatessaan vastarintaa tuollaiselta taholta. Pietari oli ovela ja perehtynyt kaikkiin johtavien miesten juoniin, mutta k�ytti keinojaan vain suuren tarkotuksensa saavuttamiseksi eik� tosiaan ep�r�inytk��n juuri mit��n sen edist�misess�. Mutta nyt, kun h�nen synk�ss� mieless��n ensi kertaa vuosikausiin pilkotti inhimillist� tunnetta, tapasi h�n odottamattomasti vastassaan miehen, jota h�nen oli �skett�in ollut kovin ty�l�s suostuttaa omiin suunnitelmiinsa ja joka sit�paitsi oli aivan arvoton esiintym��n koko p��llikk�kokouksessa! Katkeran raivon riehuessa povessaan nousi salaper�inen johtaja vastaamaan. H�n vetosi uudestaan mehil�ispyyt�j�n kielt�m�tt�miin salaisiin taitoihin ja vakuutti ruohoaavikolla n�ytt�ytyneen naisen vastik��n tulleen tiet�j�miehen puolisoksi. Lausuttuaan sitte muutamia sangen v�h�n mairittelevia huomautuksia k�rp�n ominaisuuksista h�n jatkoi: "Veljet, teille on sanottu, ett� t�m� k�rpp� ei tied� heimoa, josta min� olen syntynyt. Mink�t�hden pit�isi teid�n se tiet��? Intiaanit ovat olleet hupsuja. Valkonaamain anastaessa toisen mets�stysmaan toisensa j�lkeen, kaivoivat he kirveen maasta omia yst�vi�ns� vastaan. He ottivat toistensa p��nahkoja. Intiaani vihasi intiaania -- heimo vainosi heimoa. Min� en ole mit��n heimoa, eik� kukaan voi vihata minua sukuni t�hden. Te n�ette nahkani. Se on punainen. Se riitt��. Min� otan p��nahkoja ja poltan rauhanpiippua ja puhun, ja kuljen uuvuttavilla poluilla kaikkien intiaanien puolesta enk� mink��n heimon hyv�ksi. Min� olen heimoton. Jotkut nimitt�v�tkin minua siksi. Parempi on kantaa sit� nime� kuin hiipi� K�rpp�n�. Olen puhunut." Pietarilla oli niin hyv� menestys t�ll� henkil�kohtaisella todistelullaan, ett� useimmat l�sn�olijat kuvittelivat k�rp�n ry�miv�n johonkin koloon ja katoavan. Mutta sit�p� ei Ungque tehnyt. H�n oli kansanpuhuja intiaanien tapaan, ja sen sijaan ett� olisi nolostunut, nousikin h�n vastaamaan yht� vire�sti kuin paatunut v�ittelij� ainakin, vaikka niin tavattoman n�yr�ksi tekeytyneen�, ettei yksik��n voinut pahastua h�nen julkeudestaan. "Tuntematon p��llikk� on vastannut", h�n sanoi. "Se ilahuttaa minua. Min� rakastan kuulla h�nen sanojansa. Korvani ovat aina auki, kun h�n puhuu, ja ymm�rrykseni on herkempi. Min� n�en nyt, ett� on hyv� h�nen olla heimottomana. H�n saattaa olla cherokee, ja silloin soturimme toivottaisivat h�nelle pahaa." T�m� oli n�pp�r� letkaus, sill� cherokeet olivat se heimo, jota kaikki l�sn�olijat enimmin vihasivat. "On parempi h�nen olla heimottomana kuin kulkea cherokeena. H�nen saattaisi olla parempi esiinty� k�rpp�n�. "Veljet, meille on sanottu, ett� meid�n pit�� tappaa kaikki valkonaamat. Min� pid�n siit� neuvosta. Maalla ei voi olla kahta omistajaa. Jos valkonaama omistaa sen, niin intiaani j�� kulkuriksi. Mutta heimoton p��llikk� sanoo meille, ett� me emme saisikaan tappaa kaikkia valkonaamoja. H�n ajattelee, ett� tuo mehil�ispyyt�j� voi olla tiet�j�mies ja saattaa tuottaa meille intiaaneille suurta vahinkoa. Veljet, n�in en min� ajattele. On parempi tappaa se mehil�ispyyt�j� ja h�nen squaw'nsa niin kauvan kuin voimme, jotta sellaisia tiet�j�pyyt�ji� ei tulisi lis�� meid�n pelotukseksemme. Jos yksi mehil�ispyyt�j� voi tuottaa niin paljon vauriota, niin mit� tekisik��n kokonainen mehil�ispyyt�jien heimo? Min� en halua n�hd� niit� lis��. On vaarallista haastaa mehil�isten kanssa. On parasta, ettei kell��n ole sit� lahjaa. "Veljet, eik� se riit�, ett� valkonaamat tiet�v�t niin paljoa enemm�n kuin punaiset miehet? Pit��k� heid�n saada mehil�iset ilmottelemaan heille, mist� on l�ydett�viss� hunajaa, karhuja, sotureita? Ei, ottakaamme mehil�ispyyt�j�n ja h�nen squaw'nsa p��nahka, jotta sellainen tiet�mys loppuu. Olen puhunut." Pietari ei en�� noussut. H�n tunsi arvokkuutensa vaativan vaitioloa. Useat p��llik�t lausuivat nyt mielipiteens� lyhyeen. Ensi kertaa siit� saakka kun salaper�inen p��llikk� oli alkanut saarnata ristiretke�ns� k��ntyi virtaus h�nt� vastaan. K�rpp� ei puhunut enemp��, mutta toiset parantelivat h�nen lausumiansa viittauksia. Pietari oivalsi, ett� h�n olisi Le Bourdonin ja Margeryn pelastamista viel�kin yritt�m�ll� vain vaarantanut oman asemansa, kykenem�tt� toteuttamaan tarkotustansa. H�nen oli senvuoksi k��nnett�v� tappionsa parhain p�in. Sitte kun asiasta oli keskusteltu runsaan tunnin verran nousi h�n puhumaan tavalla, joka riisti h�nen vastustajiltaan aseet. "Veljet", lausui h�n arvokkaasti, lopettaakseen keskustelun, "min� en ole n�hnyt suoraan. Sumua nousee v�liin silmien eteen, ja silloin me emme n�e. Min� olen ollut sumussa. Veljeni hengitys on puhaltanut sen pois. Nyt n�en selv�sti. Min� n�en, ett� mehil�ispyyt�jien ei sovi el��. Kuolkoon t�m� -- kuolkoon my�skin h�nen squaw'nsa!" T�h�n p��ttyi kysymyksen periaatteellinen pohtiminen. Viel� parin tunnin ajan j�rjesteli kokous k�yt�nn�llisi� toimenpiteit�, jolloin Pietari sai ohjattavakseen suunnitellun veril�ylyn yksityiskohdat. * * * * * Hunajalinnassa Gershom ja Dorothy ottivat hyvin tyynesti vastaan tiedon omaisensa avioliitosta, sill� tapaus oli odotettu. N�in j�nnitt�viss� olosuhteissa ei sen �killisyys voinut muutenkaan her�tt�� suurta huomiota. Varsinkin Dorothy oli ep�m��r�isen ahdistuksen vallassa, sill� Kyyhkynsiipi oli aamup�iv�ll� riistaa tuodessaan joutunut h�nen kanssaan tavallista pitemp��n keskusteluun ja tullut silloin lausuneeksi vakavia viittauksia, ett� koko seurueen oli paras kiireimmiten l�hte� paikalta. Ilmeisesti tiet�en vakoilunsa perusteella, miten vaarallisesti verkko oli kiertym�ss� Hunajalinnan asukkaiden ymp�ri, alkoi h�n seuraavana aamuna uudistaa vihjauksiansa mehil�ispyyt�j�lle, jonka avioliitto n�ytti her�tt�v�n h�nen yst�vyytt�ns� yh� hartaammaksi, niin ett� h�n entist� v�hemmin ep�r�itsi kansansa salaisten aikomusten ilmaisemisessa intiaanien ainaiseen kiertelev��n tapaan. Le Bourdon oli senvuoksi varsin vakavalla p��ll�, kun Pietari aamup�iv�ll� palasi ruohoaavikolta heti Kyyhkynsiiven vet�ydytty� omiin hommiinsa. Margery otti vanhan p��llik�n hyvin herttaisesti vastaan ja sai h�nen synk�n katsantonsa melkoisesti kirkastumaan. Pietari tahtoi puhutella mehil�ispyyt�j�� kahden kesken, ja t�m� n�ki hyvin, ett� salaper�isell� p��llik�ll� oli jotain erityist� syd�mell��n, vaikka h�n ei tiennyt p��tell�, miss� m��rin h�n viel�k��n saattoi luottaa miehen vilpitt�myyteen. "Olet ollut ruohoaavikolla, Bourdon", alotti p��llikk�. "N�it intiaanit siell� -- p��llik�t, soturit, nuoret miehet, mets�st�j�t, kaikki olivat siell�." "Kyll� min� ne kaikki n�in", my�nsi mehil�ispyyt�j�, "ja komea n�ky se olikin -- maalailu ja mitalit, jouset ja nuolet, tomahawkit ja kaikki muu varustelu!" "Sinua miellytti n�hd� se, vai mit�?" virkkoi johtaja. "Niin, kaunis on katsella sellaista. No, se kokous oli _minun_ kutsumani -- tied�t my�s sen, Bourdon?" "Olen kuullut sinun mainitsevan sit� aikeenasi, ja arvatenkin sen teit, Pietari. Sinulla sanotaan olevan suuri valta kansasi keskuudessa. Kaikki intiaanit kuuluvat tekev�n jokseenkin niinkuin sin� m��r��t." Pietari n�ytti t�m�n huomautuksen johdosta yh� vakavammalta, ja h�nen synkille kasvoilleen leimahti j�lleen tuima ilme. Sitte h�n vastasi hilliten itsens� kuten lavallista: "Toisinaan niin, toisinaan ei. Eilen ei ollut niin. Siell� on p��llikk�, joka tahtoi panna Pietarin jalkansa alle. H�n yritti, mutta sit� h�n ei saanut tehdyksi. Min� tunnen Pietarin hyvin, ja tunnen sen p��llik�n my�s." "Se on minulle kerrassaan uutta, Pietari", oudoksui mehil�ispyyt�j�, "ja minua ihmetytt�� sanomasi. Olin kuullut sinut t�ydelliseksi valtiaaksi muiden p��llik�iden joukossa." "Siell� oli huono mies, Tammenoksa", kertoi Pietari. "Kuuntele, Bourdon. Ei ole koskaan hyv� olla liikaa Pietarin tiell�." Mehil�ispyyt�j� nauroi, sill� h�nen oma menestyksens� rohkaisi h�net esiintym��n salaper�isen p��llik�n edess� vapaammin kuin ennen. "Sen kyll� uskon, Pietari", huudahti nuori mies hilpe�sti. "Min� ainakin katsoisin viisaaksi v�isty� tielt�si. Kulkemasi polku on omasi, ja kaikki viisaat miehet j�tt�v�t sinut samoamaan sit� omalla tavallasi." "Niin, se on parasta", vahvisti suuri p��llikk� yksinkertaisesti. "Minua ei miellyt� kuulla toisen p��llik�n sanovan: ei, kun min� sanon: kyll�. Tuo Tammenoksa on hyvin hupsu intiaani, jos h�n laskee jalkansa minun polulleni." "Se on selv� seikka, Pietari", my�nsi Le Bourdon, huolettomasti korjaillessaan muutamia ty�kapineitaan. "Min� muuten kuulun olevan sinulle suuressa kiitollisuudenvelassa. Minulle on ilmotettu, ett� olen sinun neuvostasi saanut squaw'n wigwamiini melkoista aikaisemmin kuin olisi muuten tapahtunut. Margery on nyt vaimoni, kuten tiet�net, ja min� kiit�n sinua syd�meni pohjasta avustasi." Silloin tarttui Pietari mehil�ispyyt�j�� k�teen ja purki h�nelle koko sielunsa, salaiset toiveensa ja pelkonsa. H�n puhui intiaanimurretta, jota tiesi mehil�ispyyt�j�n ymm�rt�v�n, saadakseen selityksens� sujumaan vapaammin. H�n kertoi suuresta suunnitelmastaan ja kansansa k�rsimist� v��ryyksist�, �skeisest� verisest� vehkeilyst��n ja niist� ep�ilyist�, mit� h�n oli nyt �kki� saanut seurueen tuhoamisesta. "Haluan saada valkoihoiset h�vi�m��n", ilmotti h�n h�ik�ilem�tt�m�n suoraan mehil�ispyyt�j�lle, joka kuunteli yh� enemm�n kauhistuen sit� asemaa, mihin seurue oli joutunut. "N�in on teht�v�, taikka valkoihoiset sy�ksev�t tuhoon intiaanikansan. Ei ole muuta mahdollisuutta. Toisen tai toisen kansan t�ytyy h�vit�. Min� olen punainen mies; syd�meni sanoo minulle, ett� valkonaamain pit�isi kuolla. He ovat vierailla mets�stysmailla, eiv�tk� punanahkaiset. He ovat v��r�ss�, me olemme oikeassa. Mutta, Bourdon, minulla on yst�vi� valkonaamain joukossa, eik� ole luonnollista ottaa yst�viens� p��nahkaa. Min� en ymm�rr� uskontoa, joka k�skee meid�n rakastaa vihollisiamme ja tehd� hyv�� niille, jotka vahingoittavat meit� -- se on kummallinen uskonto. Olen intiaani enk� tied� mit� ajatella. En usko kenenk��n tekev�n niin, kunnes n�en sen. Mutta min� ymm�rr�n, ett� meid�n pit�� rakastaa yst�vi�mme. Sinun squaw'si on minun tytt�reni. Min� olen puhutellut h�nt� tytt�reksi -- h�n tiet�� sen, ja kieleni ei ole kaksihaarainen kuin k��rmeen. Mit� se sanoo, sit� tarkotan. Aioin ottaa p��nahan nuorelta squaw'ltasi; nyt en sit� aio, minun k�teni ei h�nt� koskaan vahingoita. Viisauteni ilmottaa h�nelle, miten h�nen on pelastuttava niiden punaisten miesten k�sist�, jotka tavottavat h�nen p��nahkaansa. Ei my�sk��n sinua minun k�teni nyt vahingoita, kun olet h�nen miehens� ja suuri mehil�isten tiet�j�. Avaa korvasi, sill� minulla on suuri totuus kerrottavana." Ja h�n kuvaili mehil�ispyyt�j�lle edellisen illan kokouksen kulun, oman tappionsa juuri niiden suunnitelmien kumoamisessa, joita h�n oli niin innokkaasti ajanut Hunajalinnan salakavalana vihollisena. Taitavasti karttoi h�n kuitenkin j�tt�m�st� mehil�ispyyt�j�n mieleen sit� vaikutusta, ett� h�n kykeni peruuttamaan osan ty�st�ns� ja samalla itse s�ilytt�m��n asemansa ainoastaan uhraamalla osan seurueesta kansalaistensa verenhimoisuudelle. Milloinkaan koko seikkailurikkaan ja uskaliaan el�m�ns� aikana ei Le Bourdon ollut niin el�v�sti tajunnut vaaraansa ja ollut murtumaisillaan sen t�p�ryyteen; mutta salaper�inen p��llikk� vakuutti niin vilpitt�m�sti ja varmasti tiet�v�ns� pelastuksen keinon, ett� toinen samalla sai tukea h�nen paljastuksestaan. J�tt�en mehil�ispyyt�j�n miettim��n asemaansa ja tekem��n sen johdosta valmistuksiaan nousi salaper�inen p��llikk� nyt tyynesti jalkeille ja k�veli pieneen lehtoon, johon l�hetyssaarnaaja ja korpraali olivat heitt�ytyneet ruohikolle, keskustellen intiaanien odottamattoman runsaasta esiintymisest� paikkakunnalla. Pietari johti puheen s�ve�sti kelpo pastorin k��nnytyspuuhiin ja kertoi parin p��llik�n haluavan kuulla viel� lis�� h�nen ihmeellisist� mielipiteist��n. N�m� olivat parhaillaan tavattavissa, ja hengenmies suostuikin arvelematta puhuttelemaan heit� heti. Ep�r�iv� korpraali ei kehdannut vastustaa pastorin kutsua, vaan l�ksi saattajaksi, kun p��llikk� nopeasti suuntasi askeleensa sit� notkol�hdett� kohti, jonka luona ensim�inen neuvottelu oli pidetty. Paikka oli noin kahden penikulman p��ss� paalutuksesta ja aivan n�kym�tt�miss�, kuten my�skin ��nen kuulumattomissa. Heid�n astellessaan rinnatusten suuren johtomiehen takana lausui korpraali kumppanilleen kuitenkin vastenmielisyytens� koko liikkeest�. "Meid�n pit�isi t�llaisina aikoina pysytell� varustuksemme luona, pastori Amen", virkkoi hyv��tarkottava soturi. "Varustus on varustus, ja intiaanit harvoin pystyv�t tekem��n suurtakaan vauriota tuonlaatuiselle vankasti rakennetulle ja rohkeasti puolustetulle paikalle. Heilt� puuttuu tykist��, ja ilman sit� eiv�t heid�n hy�kk�yksens� koskaan ole kovinkaan pelottavia." "Miksi puhutte sotaisista keinoista, korpraali, kun olemme yst�vien keskell�? Eik� Pietari ole tuttu ja taattu liittolaisemme, jonka kanssa te ja min� olemme matkustaneet kauvas, ja emmek� tied�, ett� meill� on yst�vi� noiden p��llik�iden joukossa, joiden luokse olemme l�hd�ss�? Herra on johdattanut minut n�ihin et�isiin er�maihin viem��n sanaansa ja julistamaan nime�ns�, ja aivan arvoton ja hy�dyt�n palvelija olisin, jos ep�r�itsisin l�hesty� niit�, joita minut on valittu opettamaan. Ei, ei, �lk�� pelj�tk� mit��n. Seuraattehan miest�, joka on Jumalan johtama ja H�nen viisaitten aivoitustensa suojelema." Korpraalia h�vetti vastustaa noin luottavaista intomielisyytt�, ja h�n mukautui v�ltt�m�tt�myyteen. Yhdess� seurasivat molemmat johtajaansa, joka oikealle tai vasemmalle k��ntym�tt� pian vei heid�t pois varustuksen n�k�s�lt�. Noin puolitiess� sivuutti heid�n tolansa pikku tiheik�n, ja sen suojassa n�ki l�hetyssaarnaaja kummasuksekseen Kyyhkynsiiven, n�ht�v�sti taas valmistautuneena pyyntiretkelle. T�h�n aikaan p�iv�st� oli nuorella soturilla tapana nukkua, mutta siin� h�n nyt kuitenkin oli v�linpit�m�tt�m�sti katselemassa seuruetta. H�nen s�vyst��n ei kukaan voinut aavistaa, ett� h�n tiesi mit��n pahaa olevan tekeill�. Huomattuaan, ett� mehil�ispyyt�j� ei ollut Pietarin saattolaisena, k��ntyi chippewa kylm�kiskoisesti pois ja alkoi tarkastaa rihlapyssyns� piit�. Korpraali havaitsi h�nen huolettomuutensa, ja se lis�si h�nen luottamustansa. 11. LUKU. Verity�. Notkossa n�kyi hajallaan melkoisen paljon villej�. Muutamat seisoivat tai istuivat ryhmin�, haastellen vakavasti kesken��n, mutta useimmat makasivat pitkin pituuttaan ruohikolla siin� veltossa levossa, joka on intiaanisoturille kovin mieluinen. Pietarin saapuminen muutti kuitenkin koko n�ytt�m�n. Jokainen kavahti jalkeille, ja l�heisist� metsik�ist� parveili lis�� v�ke�, kunnes kaksi- tai kolmesataa punanahkaista oli ker��ntynyt piiriksi valkoihoisten ymp�rille. "Tuossa", sanoi Pietari tuimasti, luoden ynse�n silm�yksen etenkin Tammenoksaan ja Ungqueen, "tuossa on teille vankeja. Menetelk�� heid�n suhteensa miten mielitte. Mit� niihin tulee, jotka ovat rohjenneet ep�ill� uskollisuuttani, niin tunnustakoot he olevansa valehtelijoita!" T�m� ei ollut kovinkaan leppe� tervehdys, mutta villit ovat tottuneet suoraan puheeseen. Tammenoksa n�ytti hiukan levottomalta, ja Ungquen kasvot ilmaisivat pahastusta, mutta j�lkim�inen oli liian taitava n�yttelij�, salliakseen vehkeilev�n sielunsa salaisuuksien suurestikaan kuvastua muiden tarkkailtaviksi. Mit� koko v�kijoukkoon yleens� tulee, n�kyi maalatuilla punertavilla kasvoilla hurjan ilon leimahduksia. Kuului hyv�ksyv�� sorinaa, ja Variksensulka puhutteli joukkoa, t�m�n saartaessa noin katalan juonen avuttomia ja vasta puolittain s�ik�htyneit� uhreja. "Veljeni ja nuoret mieheni voivat nyt n�hd�", haastoi pottawattamie, "ett� heimottomalla p��llik�ll� on intiaanin syd�n. Jotkut p��llikk�mme ovat ajatelleet, ett� h�n oli oleskellut liian paljon muukalaisten parissa, unohtanut isiemme muistot ja k�ynyt kuuntelemaan tiet�j�papin laulua. N�in ei ole asia. Pietari tuntee polun, jota h�n kulkee. H�n tiet�� olevansa punanahkainen ja pit�� yankee-kansaa vihollisinansa. H�n on ottanut liian paljon p��nahkoja, ett� niit� voisi lukea. H�n on valmis ottamaan lis��. T�ss� h�n antaa meille kaksi. N�ist� vangeista valmistuttuamme h�n tuo meille uusia. H�n toimittaa meille niit�, kunnes valkonaamoja on yht� v�h�n kuin hirvi� heid�n omilla raivuupaikoillaan. Sellainen on Manitoun tahto." L�hetyssaarnaaja ymm�rsi kaiken puhutun, ja muuttunut asema tyrmistytti h�nt�. Ensi kertaa k�sitti h�n olevansa vaarassa. Niin suuresti oli t�m� harras ja hyv�ntahtoinen kirkkonsa palvelija tottunut antautumaan Kaitselmuksen huomaan, ett� omakohtaisten k�rsimysten pelko harvoin vaikutti h�nen toimiinsa, vaikka h�n olikin aina valmis my�nt�m��n, ett� taivaan tutkimattomat tiet saattoivat sallia tapauksia, joiden oikeutusta ihmisj�rjen oli mahdoton k�sitt��. Toisin oli korpraalin laita. H�n oli perehtynyt punaihoisten taisteluihin ja enimmin tutustunut heid�n pahimpiin puoliinsa, joten h�n aina ep�ili petosta kuten nytkin Pietarin seuraan antautuessaan. H�n k�vi heti varovaiseksi ja �lysi puolestakin ymm�rt�m�st�ns�, ett� h�n ja l�hetyssaarnaaja olivat joutuneet uhkaavien vihollisten saarrokseen. "Olemme osuneet jonkunlaiseen v�ijytykseen, pastori Amen", huudahti korpraali aseitansa kalistellen, tarkastaessaan, ett� ne olivat kunnossa, "ja nyt ovat hyv�t neuvot kalliit. Jos meit� olisi nelj�, niin voisimme muodostaa neli�n; mutta n�in kahteen mieheen on meid�n paras seist� selitysten ja toisen pit�� silm�ll� oikeata sivustaa, samalla kun h�n luonnollisesti t�hystelee koko rintamaa, ja sill�v�lin toinen ottaa huolekseen vasemman sivustan ja tarkkailee samalla taakse. Asettakaa selk�nne tiukasti minun selk��ni vasten ja ottakaa t�hystyksest� osallenne vasen sivusta. Tiukempaan, tiukempaan, pastori hyv�; meid�n on seist�v� tanakkoina kuin juurtuneet puut, voidaksemme v�h�nk��n kunnollisesti puolustautua." H�mmennyksiss��n antoi l�hetyssaarnaaja korpraalin omaksua tuon puolustusaseman, vaikka h�n tajusi sen hy�dytt�myyden n�iss� oloissa. Korpraalin rivakka s�vy ja h�nen aseittensa kalina pani piirin per�ytym��n muutamia askeleita, joten vangit saivat hiukan liikkumatilaa ja heng�hdysaikaa. T�m� pikku muutos n�ytti jonkunlaiselta menestykselt� ja rohkaisi suuresti korpraalia. Alkoipa h�n ajatella mahdolliseksi per�ytymist�kin, joka olisi yht� kunniallinen kuin mik��n voitto. "Vakaasti nyt -- pit�k�� hartia hartiaa pastori vasten, ja ottakaa vaari sivustastanne. Liikkeemme t�ytyy tapahtua vasemman sivustamme kautta, ja kaikki riippuu sen pysytt�misest� selv�n�. Minun t�ytyy antaa teille painettini, sill� te olette ihan vailla asetta, joten taustani j�� aivan turvattomaksi." "�lk�� ollenkaan ajatelko aseitanne, veli Flint", virkkoi l�hetyssaarnaaja hiljaisesti; "ne olisivat joka tapauksessa hy�dytt�mi� minun k�siss�ni, ja vaikka me olisimme musketeista tehtyj�, eiv�t ne auttaisi t�llaista ylivoimaa vastaan. Minun puolustuskeinojeni t�ytyy tulla ylh��lt�; panssarinani on usko ja ainoana aseenani rukous. En ep�r�itse k�ytt�� j�lkim�ist� t�ss� tilaisuudessa kuten aina muulloinkin." S�ve�sti pyysi h�n sitte uteliaina tuijottelevia kuolemansa tavottajia yhtym��n kansansa Suuren Hengen puhutteluun. Tottuneena saarnaamaan ja rukoilemaan intiaanien keskuudessa heid�n omalla kielell��n vetosi arvoisa pastori nyt voimallisesti heid�n parempiin tunteisiinsa, anoessaan jumalallisen Kaitselmuksen suojelusta itselleen ja vankitoverilleen. Samalla pyysi h�n armoa ja siunausta kaikille vihollisilleen, onnistuneesti esitt�en kristinopin jalointa periaatetta. Ensi kertaa el�m�ss��n tunsi nyt Pietari tuollaisten lauselmien siveellisen kauneuden vaikutusta sielussaan. H�nen mielenkiintonsa her�si, ja sen sijaan ett� olisi kylm�kiskoisesti j�tt�nyt vangit surmaajien k�siin, j�i h�n piiriin mit� huomaavaisimmin kuuntelemaan pappia, kun n�ki t�m�n toteuttavan vaatimuksia, joita oli vastik��n pit�nyt mahdottomina. Muut intiaanit eiv�t tunteneet kovinkaan syv�llist� vaikutusta omituisesta n�ytelm�st�, mutta olivat taipuvaisia antamaan l�hetyssaarnaajan lopettaa vetoamisensa -- toiset ihmetellen, toiset ep�illen ja kaikkikin jossain m��rin ymm�ll�, mit� kohtauksesta ajattelisivat. Siin� seisoi korpraali selk� kumppaninsa selk�� vasten, musketti valmiina laukeamaan ja katsanto tuiman j�nnittyneen�, sill�v�lin kun kuvan toisella puolella l�hetyssaarnaaja ojennetuin k�sivarsin korotti ��nens� puhuttelemaan n�kym�t�nt� olentoa. Merkillisen kohtauksen jatkuessa k�vi korpraali kiihtyneeksi, ja ennen pitk�� kuului v�lip�iksi h�nenkin ��nens�, joka antoi neuvoja ja rohkaisua hengenmiehen lauseitten lomassa. "Antakaa tulla, pastori Amen", rohkaisi soturi. "Laukaiskaa uudestaan -- te teette ihmeit�, ja niiden rintama horjuu! Viel� tuollainen purkaus, ja sitte me vuorostamme siirrymme eteenp�in -- tarkatkaa nyt! -- valmistautukaa marssimaan vasemman sivustan kautta niin pian kuin syntyy kunnollinen aukko!" Sit� kunnollista aukkoa ei kuitenkaan koskaan tullut. Vaikka villit olivat kummastuksissaan, eiv�t he suinkaan olleet s�ik�htyneit� eiv�tk� v�h��k��n ajatelleet vankiensa s��st�mist�. P�in vastoin oli nyt ylip��llikk�n� toimiva Karhunliha aivan levollinen ja kuunteli l�hetyssaarnaajan puhetta vain odottaen jotakin heikkoutta ilmenev�ksi siin�. Mutta korpraalin kiihtymys tuotti pian k��nteen. H�nen yritt�ess��n "vasenta sivustaliikett�" murtui h�nen puolustusasentonsa, ja kun h�n ei saanut mit��n apua yh�ti hartaaseen rukoukseen vaipuneelta pastorilta, huomasi h�n �kki� olevansa piiritetty ja riisuttu aseista. Siit� silm�nr�p�yksest� alkaen muutti korpraali menettelytapaansa. Niin kauvan kuin h�n oli ollut aseissa ja verrattain vapaana, oli h�n ajatellut vain vastarintaa; nyt h�n alistui kohtaloonsa ja ker�si kaiken p��tt�v�isyytens�, kest��kseen vankeutensa vaiheet sellaisella tavalla, ett� siit� ei koituisi mit��n h�pe�� h�nen rykmentilleen. Kolmatta kertaa oli korpraali Flint nyt intiaanien vankina, ja h�n tiesi pid�tt�jiens� luonteen. H�nen aavistuksensa eiv�t olleet suinkaan mieluisia, mutta h�n tahtoi miehekk��n urheasti kohdata sen, mit� ei voitu auttaa. Kaiken aikaa oli pastori Amen pitkitt�nyt rukoustansa niin hartaasti, ett� h�n ei tiennyt mit��n korpraalin neuvoista ja ymp�rill��n tapahtuneesta pikku rynnistyksest�. Keskeytt�m�tt�m�sti sai h�n omalla tavallaan lopettaa sielunsa vahvistamisen ja istuutui sitte rauhallisesti p�lkylle, jolle voittajat olivat aikaisemmin asettaneet korpraalin. Aika oli tullut p��llik�iden ryhty� toteuttamaan aikeitansa. Tarkkaavaisena oli Pietari kuunnellut ylev�� puhetta ja katsoi nyt tarpeelliseksi tehd� muutamia huomautuksia, jotka h�nen luullakseen saattoivat her�tt�� johtavissa p��llik�iss� samaa harrastusta kuin h�nkin oli tullut tuntemaan. "Veli tiet�j�mies", virkkoi salaper�inen p��llikk�, vet�ytyen l�hemm�ksi l�hetyssaarnaajaa Karhunlihan, Variksensulan ja parin muun saattamana, "sin� olet haastellut valkonaamain Suurelle Hengelle. Me olemme kuulleet sanasi ja pid�mme niit� hyvin�. Ne ovat hyvi� sanoja miehelle, joka on l�htem�isill��n tuntemattomiin maihin johtavalle polulle. Sinne on meid�n kaikkien ment�v� aikanaan, ja v�h�n on v�li�, milloin se tapahtuu, vaikka me emme luullakseni kaikki kulje ihan samaa polkua ja samaan paikkaan. Veli, sin� saat pian tiet��, miten Manitou on j�rjest�nyt kaikki tulevaiset olot. Sin� ja yst�v�si, t�m� kansansa soturi, kuljette sen pitk�n polun yhdess�. On mukavaa veljelleni, ett� h�nell� on mets�st�j� mukanaan; taival on pitk�, ja h�nen tulee n�lk� ennen kuin p��see perille. T�m� soturi osaa k�ytt�� muskettia, ja me hautaamme h�nen aseensa h�nen kanssaan. Mutta ennen kuin l�hdet t�lle matkalle, jolta yksik��n ei koskaan palaja, tahdomme viel� kuulla sinun puhuvan siit�, mink�t�hden mielest�si olisi v��rin meid�n toimittaa sinua sille pime�lle polulle. Mink�t�hden ei se olisi Suuren Hengen tahto, kun meill� kahdella eriv�risell� rodulla tulee liian ahdas n�ill� mets�stysmailla?" Siten sai heimoton p��llikk� toimitetuksi l�hetyssaarnaajalle viimeisen tilaisuuden puhua henkens� s��st�misen puolesta, sill� kerran per�ydytty��n suunnitelmastaan kaikkien valkoihoisten tuhoamiseksi oli h�n tullut yh� taipuvaisemmaksi my�nt�m��n valkoihoisten k�sityksiss� olevan oikeata ja ajattelun arvoista, joten heit� ei sopinut kaikkia kohdella armottoman sodank�ynnin kannalta. Toivottomasta asemastaan huolimatta l�mpeni kunnon pastori kaunopuheisesti selitt�m��n kristinopin suuria totuuksia, ja yh� enemm�n varmistui Pietari siit�, ett� h�nen oli ryhdytt�v� vakavasti tutustumaan niihin, sill� h�nen mietiskelev�ss� luonteessaan oli totuudenhaku vaikuttavana piirteen�. Mutta h�n n�ki hyvin, ett� enemmist� lopultakin oli hengenmiehen s��st�mist� vastaan. Johtavien p��llikk�jen astuessa sivulle lyhyeen neuvotteluun ei h�n yhtynyt joukkoon, ik��nkuin olisi h�nen mielest��n asia ollut selv�. Pari p��llikk�� lausui kyll� ep�ilyksi� tiet�j�papin surmaamisesta, mutta muut olivat entisell� kannalla. Ungque sai toimekseen ilmottaa neuvottelun tuloksen vangeille. Muuan poikkeus kuitenkin p��tettiin l�hetyssaarnaajan hyv�ksi. H�nen ylev�st� esiintymisest��n oli nimitt�in seurauksena, ett� h�net oli yhteisen sopimuksen mukaan viet�v� v�h�n matkan p��h�n tiheikk��n ja siell� kiduttamatta surmattava. Erityiseksi kunnioituksen osotukseksi sovittiin my�s, ett� h�nelt� ei nyljett�isi p��nahkaa. Mieliss��n astui K�rpp� l�hetyssaarnaajan eteen. "Nyt on aika valkonaamain tiet�j�papin l�hte� tapaamaan kansansa henki�, jotka ovat menneet h�nen edell��n", huomautti h�n hiukan ivallisesti. "Kyll� ymm�rr�n", vastasi l�hetyssaarnaaja, tovissa tointuen t�m�n ilmotuksen tuottamasta j�rkytyksest�. "Hetkeni on tullut. Olen pannut henkeni alttiiksi siit� asti kun ensi kertaa astuin t�lle pakanaseudulle, ja jos on Luojan tahto, ett� minun pit�� nyt kuolla, niin n�yrryn siihen s��nn�kseen." Ungque vei kumppaniensa keralla l�hetyssaarnaajan telotuspaikalle ja antoi h�nen lausua viimeisen lyhyen rukouksen, jossa h�n v�risev�ll� ��nell� pyysi taivaan armoa murhaajilleen. Heimoton p��llikk� oli rauhattomasti hiipinyt siksi l�helle, ett� kuuli nuo sanat. Heti kun l�hetyssaarnaajan ��ni mykistyi, painoi Pietari p��ns� alas ja astui pois. H�n oli voimaton sammuttamaan sytytt�m��ns� tulta, mutta n�ky, joka olisi viel� �skett�in ilahuttanut h�nen silmi�ns�, oli h�nelle nyt liian tukala. H�n kuuli tomahawkin iskun, joka halkaisi uhrilta p��n, ja vapisi kiireest� kantap��h�n. Sellainen heikkous ei ollut ennen yll�tt�nyt h�nt�. Telottajat kaivoivat heti haudan ja peittiv�t n�yr�n hengenmiehen silpomattomana paikalle, mihin h�n oli kaatunut. Korpraali Flint oli j�tetty istumaan p�lkylleen, sillaikaa kun l�hetyssaarnaaja oli kohdannut verisen kuolemansa. H�n tajusi t�ydellisesti asemansa kamaluuden ja kumppaninsa kohtalon. Mutta vastik��n osottamastaan maltillisuudesta huolimatta olivat intiaanit nyt veren makuun p��sty�ns� tulemassa kiihdyksiin. Johtavat p��llik�t saivat julmemman ilmeen, ja nuoret miehet alkoivat osottaa samanlaista k�rsim�tt�myytt� kuin harjaantumaton penikka ilmaisee ensin vainutessaan riistaa. Ne olivat pahaenteisi� merkkej�, ja vanki tajusi ne selke�sti. Kenties ei olisi ollut mahdollinen l�yt�� kahta tunteiltaan niin erilaista miest� kuin l�hetyssaarnaaja ja korpraali olivat t�n� viimeisen� maallisen vaelluksensa hetken�. Pastori Amen kuoli n�yr�sti k�ytt�en esimerkkin��n Lunastajaansa, joka rukoili anteeksiantoa vihamiehilleen, syd�n pelkk�� s��li� tulvillaan, kun sit�vastoin korpraali ei ajatellut mit��n muuta kuin kostoa. Pelastuksen tiesi h�n mahdottomaksi, mutta h�nen mielens� teki kukistua niinkuin h�nen k�sityksens� mukaan soturin tuli -- kuolla kaatuneitten vihollisten keskell�. N�inkin vakavana hetken� tunsi h�n pikku kunnianhimoa. H�n oli kuullut leiritulien ��ress� ja varustuksissa, niin monia kertomuksia intiaanien k�siin joutuneiden soturien sankaruudesta, ett� h�nen mieless��n alkoi v�ikky� halu piirt�� oma nimens� noiden urhojen luetteloon. Mutta totuuden nimess� on lis�tt�v�, ett� korpraalin vallitsevana vaikuttimena oli sisukas toivo saada kostetuksi kohtalonsa vihamiehilleen niin tuntuvasti kuin mahdollista. Siihen tarkotukseen kohdisti h�n kaikki ajatuksensa sen puolen tunnin aikana, mink� p��llik�t neuvottelivat h�nen surmaamistavastaan. Sill�v�lin Ungque valmisteli korpraalia l�hestyv��n kohtaloonsa. Korpraali oli puutteellisesti perehtynyt intiaanien kieleen, mutta j�nnitys teritti h�nen kykyj��n, ja K�rp�n s�ve�, vitkallinen ja harkittu puheentapa my�s osaltaan edisti h�nen ymm�rryst��n. Tiet�en ennakolta, ett� mit��n armoa ei ollut odotettavissa, kykeni h�n n�ytt�ytym��n aivan j�rkkym�tt�m�n� ja vastaamaan ihan tyynesti. "Intiaanit", haastoi kunnon Flint kaikuvalla ��nell�, "siin� te kyll� piirit�tte minua, ja minut on saatu vangiksi -- mutta jos meit� olisi ollut edes plutoona, niin ei se olisi tainnut k�yd� aivan yht� huokeasti laatuun. Ei ole suurikaan voitto kolmensadan soturin nujertaa yksin�inen mies. Pastoria en ota ollenkaan lukuun, sill� h�n ei vilkaissut taakse eik� sivulle. Saisinpa vain puolisen tuntia peitota teit� puolenkaan entisen komppaniani kanssa, niin ettep� paljoakaan rehentelisi. Mutta sille ei nyt mahda mit��n; tehk�� vaan, niinkuin hyv�ksi n�ette. En min� suosiotanne pyyd�." Vaikka vastaus tulkituin enemmist�lle hyvin vaillinaisesti, her�tti se melkoista ihailua. Intiaanien silmiss� esiintyy sankarillisena esimerkkin� mies, joka kykenee niin vakaasti katsomaan kuolemaa silmiin. Hyv�ksyv�� sorinaa kuului ymp�rilt�, ja K�rpp�� pyydettiin salavihkaa koettelemaan vankia pitemm�lti, jotta n�ht�isiin, miss� m��rin h�n kykeni s�ilytt�m��n s�vyns�. "Niin, me olemme intiaaneja", alotti j�lleen Ungque niin n�yr�n n�k�isen� ja niin lakealla ��nell�, ett� vieras olisi saattanut luulla h�nen lohduttelevan vankia eik� yrittelev�n pelottaa t�t�. "Se on totta. Me emme ole muuta kuin k�yhi�, tiet�m�tt�mi� intiaaneja. Me osaamme ainoastaan kiduttaa soturivankejamme intiaanien tapaan. Nyt tahdomme kiduttamisella todistaa, ett� sin� olet l�pikotaisin mies. Me kidutamme sinua niin kire�sti, ett� sin� k�rsimyksill�si saat nuoret miehemme ep�ilem��n, tokko �itisi olikaan squaw, koska sinussa ei ole mit��n naisellisuutta. Me teemme sen omaksi kunniaksemme kuten sinunkin. Meille on kunniaa sellaisen vangin saamisesta, sinun kunnianasi on olla sellaisena vankina. Me toimimme parhaamme mukaan. Veli, on jo jokseenkin aika alottaakin. Kidutus kest�� kauvan. Meid�n ei sovi antaa tiet�j�papin p��st� liian kauvas edelle polulla, joka johtaa --" T�ss� sattui mit� odottamattomin keskeytys, joka tehokkaasti tyrehdytti Ungquen kaunopuheisuuden. Halutessaan vaikuttaa vankiinsa l�hestyi villi h�nen k�sivartensa ulottuville, omistaen kaiken huomionsa niihin sanoihin, joilla toivoi saavansa kidutettavan vapisemaan. Korpraali vuorostaan piti katseensa tiukasti t�hd�ttyn� puhujaan, ik��nkuin lumoten h�net tuijotuksellaan. Valppaana vaanien tilaisuutta h�n sieppasi K�rp�n vy�st� tomahawkin ja iski h�net kuoliaaksi jalkoihinsa. T�h�n tyytym�tt� rynt�si vanha soturi nyt eteenp�in, huitoen oikealle ja vasemmalle, ja sai pahasti haavotetuksi kuutta tai kahdeksaa intiaania, ennen kuin h�net j�lleen pid�tettiin, tehtiin aseettomaksi ja sidottiin. Moni "hugh" ja muu ihailun huudahdus onnitteli t�t� ep�toivoisen miehuuden n�ytett�. K�rp�n ruumis kannettiin pois ja haudattiin, ja haavotetut vet�ysiv�t saamaan hoitoa vammoilleen. L��h�tt�en lep�si korpraali rajuista ponnistuksistaan ja lujasti kytkettyn�, sillaikaa kun johtavat p��llik�t sopivat lopullisesta menettelyst�. Ungquella oli harvoja yst�vi�; kukaan ei h�nt� suuresti surrut, ja jotkut olivat suorastaan hyvill��nkin h�nen kohtalostaan. Mutta voittajien arvo vaati, ett� vangille oli urotekonsa johdosta keksitt�v� mit� parhain kosto. Viimein p��tettiin alistaa h�net salkokokeeseen. T�m� pannaan toimeen siten, ett� kaksi l�hekk�in kasvavaa puuta karsitaan ja taivutetaan likitysten; uhri kiinnitet��n sitte molempiin runkoihin, milloin ojennetuista k�sivarsistaan, milloin jaloistaan tai muusta ruumiinosasta. Kumpainenkin salko p��stet��n sitten yhtaikaa nousemaan taivutetusta asennostaan. Kidutettu luonnollisesti kohoaa maasta ja riippuu j�senist��n niin kire�sti pingotettuna, ett� tuska on mit� kamalin. Tammenoksa l�hestyi nyt korpraalia, antaakseen h�nen tiet��, kuinka suuri kunnia oli h�nelle varattu. Korpraali ei h�nen haastetustaan paljoakaan k�sitt�nyt, mutta tajusi kuitenkin salkojen valmistelun ja Tammenoksan viittaukset niihin. Kylm� hiki kihoili h�nen otsalleen, sill� niin lujaluontoinen kuin h�n olikin, n�ki h�n joutuvansa k�rsimyksiin, joita inhimillinen urheus tuskin kykeni siet�m��n. T�llaisessa tilanteessa ja siin� mielialassa h�n turvausi usein kuulemaansa keinoon, josta arveli nyt voivan olla apua. H�n tahtoi siin� m��rin s�tti� ja pilkata villej�, ett� joku heikompi heimon j�sen �rsyttyisi surmaamaan h�net paikalla. Parhaansa pani kunnon korpraali noiden hirvitt�vien valmistusten tapahtuessa h�nen n�kyviss��n, kunnes h�nen oli pakko pys�hty� pelk�st� heng�styksest�. Mutta koko parjaustulva her�tti vain suurta ihailua villeiss�. Tosin oli siin� totuuksia, joita oli tukala kuulla, ja kun niit� tulkittiin nuorille miehille, eiv�t n�m� voineet olla uhkaavasti mutisematta. Mutta vangin sankaruus sai samalla yh� suurempaa loistoa, ja vainoojat malttoivat korpraalin kovaksi onneksi odottaa, kunnes n�kisiv�t h�nen esiintymisens� ratkaisevassa koetuksessa. Tammenoksa lausui h�nelle tyynesti hyv�ksymisens� noin rohkeasta puheesta ja hyv�st� haukkumistaidosta, syd�nnytt�en tuskastuneen korpraalin uudestaan syyt�m��n suun t�ydelt� herjauksia, joista toiset osuivat niin myrkyllisiksi, ett� useat k�det kouraisivat puukkoja ja tomahawkeja, ja muuan jo j�nnitti nuolen jouseensa. Silm�kulmiensa rypistyksell� sai Karhunliha kuitenkin suoranaisen v�kivallan estetyksi. Korpraalin tarmokkaat ponnistukset jouduttivat valmistuksia, ja pian asetettiin h�net kahden taivutetun puun v�liin, jotka oli latvasta tiukennettu likekk�in vitsaksilla. Vangilta sidottiin lujasti ranne kumpaisenkin puun latvaan, ja asema k�vi korpraalille nyt niin vakavaksi, ett� h�n ei voinut en�� haaskata sanojaan. Kylm�t hikikarpalot palasivat, ja monta tuskallista katsetta loi sotaurho kataliin valmistuksiin. H�n sai kuitenkin pysytyksi j�rkkym�tt�m�n n�k�isen�, ja kun kaikki oli selvill�, ei yksik��n katsoja voinut havaita, mik� kauhistuksen kammo kouri uhrin syd�nt�. Kuolemaa ei h�n suurestikaan pelj�nnyt, vaan k�rsimyksi�. Muutamassa minuutissa tiesi h�n tuskan k�yv�n siet�m�tt�m�ksi, n�kem�tt� mit��n toivoa olemassaolonsa pikaisesta p��ttymisest�. Mies saattoi kitua tuntikausia t�llaisessa asemassa. Sill� hetkell� elpyiv�t lapsuuden opetukset kovettuneen miehen povessa, ja h�n muisti olennon, joka kuoli h�nen kuten muunkin ihmisrodun t�hden puuhun kytkettyn�. H�nen oman telotuksensa n�enn�inen samanlaisuus johtui h�nen mieleens� ja tuotti my�h�ist�, mutta heikkoa muistelua niist� ohjauksista, jotka olivat menett�neet enimm�n tehonsa leirien mellastuksissa ja jumalattomuudessa. H�nen sielunsa ponnistausi saamaan huojennusta silt� taholta, mutta tilanne oli liian j�nnitt�v�, p��st��kseen sit� kohoamaan niin korkealle yli arkiolon tason. "Valkonaamainen soturi", virkkoi Tammenoksa, "me katkaisemme nyt vitsapunokset. Sitten olet siell�, miss� urhoollinen tarvitsee kaiken uljautensa. Jos olet luja, niin me kunnioitamme sinua; jos olet heikko ja kirut, niin nuoret miehemme nauravat sinulle. T�m� on intiaanien tapa." Samassa teki Karhunliha merkin, ja muuan soturi kohotti tomahawkinsa, sivaltaakseen poikki pid�kkeet. H�nen k�tens� oli juuri laskeutumassa, kun kuului rihlapyssyn laukaus, ja sinerv� savun p�ll�hdys kohosi tiheik�st� l�helt� sit� paikkaa, miss� mehil�ispyyt�j� ja korpraali itse olivat kauvan lymynneet ensim�isen neuvottelun aikana. Tomahawki putosi vauhdikkaasti, vitsakset katkesivat, ja puut lenn�htiv�t ilmaan niin rajusti, ett� uhkasivat rev�ist� uhrin k�det irti kainalokuopista. Intiaanit kuuntelivat, odottaen kirkauksia ja �hk�yksi�; he tuijottelivat n�hd�kseen vankinsa v��ntelehtiv�n. Mutta he pettyiv�t. Siin� riippui ruumis, k�sivarret suoristuneina, yh� pit�en salkojen latvoja taivuksissa, mutta el�m�n merkki�k��n ei n�kynyt. Kapea verijuova tiukkui alas otsalta, ja sen yl�puolella n�kyi tuskin huomattava luodin reik�. P�� oli retkahtanut eteenp�in ja hiukan toiselle olalle. Korpraali oli yst�v�llisen laukauksen avulla pelastunut kidutuksesta. Intiaanille on omien vammojensa kostaminen niin luonnollista, ett� p��llik�t eiv�t ilmaisseet kummastusta tai pahastusta korpraalin kuolintavasta. Tosin her�tti se hiukan pettymyst�, vaan ei suuttumusta, koska oletettiin, ett� joku vangin �sken haavottamista miehist� oli raivostuksissaan t�ten palkinnut omakohtaisesti kipunsa. Mutta t�ss� intiaanit erehtyiv�t. Hyv�� tarkottava ja kuolettava luoti, joka s��sti korpraalilta tuntikausien tuskat, tuli Kyyhkynsiiven suopeasta k�dest�, ja se palvelus olikin t�lle todellista uhrautumista. H�nen oli nimitt�in sen takia livistett�v� tiheik�st� niin joutuin, ett� n�ki pakolliseksi j�tt�� perim�tt� Ungquen p��nahan, johon h�nen halunsa hehkui. Menetetty��n toiveensa vangin pakottamisesta tunnustamaan heikkoutensa alkoivat intiaanit neuvotella uusista toimenpiteist�. Kyseltiin Pietaria, mutta t�t� ei n�kynyt miss��n. Tammenoksa arveli salaper�isen p��llik�n l�hteneen paalumajaan hankkimaan loputkin p��nahat, ja koko parvi katsoi tarpeelliseksi rient�� h�nen avukseen ja kahakan kunniasta osallisiksi. J�tt�en korpraalin ruumiin mets��n riippumaan l�ksiv�t villit matkalleen, kaikki jo kovin kiihdyksiss��n aamup�iv�n verisist� toimista. Jonkunlaista j�rjestyst� pidettiin kuitenkin voimassa; kukin p��llikk� johti omaa joukkuettansa itsen�isesti, mutta suunnilleen m��r�tty� tolaa my�ten. Karhunliha toimi ylip��llikk�n�, jonka ohjeita muut jokseenkin kuuliaisesti noudattivat. Ryhm�t katosivat eri suunnille, kunnes herttaisen l�hteen ��rell� avautuva vehmas notko oli autiona. Vajaassa puolessa tunnissa ker��ntyi koko joukko Hunajalinnan ymp�rille, pysytellen kuitenkin pyssynkantaman ulkopuolella. Saapuessaan julisti kukin parvi l�sn�olonsa huikkauksilla, joiden piti olla merkinantoina ja samalla her�tt�� kauhua piiritettyjen syd�miss�. Ainoatakaan olentoa ei n�kynyt paalutuksessa tai sen l�hettyvill�. Portti oli teljetty, kuten ovet ja ikkunatkin, osottaen v�en valmistautuneen puolustukseen; mutta asukkaat olivat piiloutuneet. Pietariakaan ei n�kynyt. H�n saattoi olla vankina, tai kenties ei h�n ollut tullutkaan t�lle suunnalle. Mahdollista oli my�s, ett� h�n hiipi jossakin l�hist�ll� vakoojana. Intiaanien sodank�ynti on aina salak�hm�ist�. Harvoin rohkenevat Amerikan alkuper�iset asukkaat ryhty� avoimeen rynn�kk��n mit��n varustettua paikkaa vastaan, olkoon se miten pieni ja heikko tahansa. Karhunliha kokosi johtavat p��llik�t, ja melkoisen tovin neuvoteltuaan he p��ttiv�t yritt�� apukeinonaan tulta. Ainoana elon merkkin� oli majassa Kennon toisinaan kajahteleva kiivas haukunta; kaikki oli n�k�j��n tiukasti teljetty�, ja oli mahdoton sanoa, milloin tai mist� saattoi singahtaa luoti varomattoman p��n menoksi. Tammenoksa parin muun urhon kannattamana otti kuitenkin sytytt��kseen rakennukset tuleen. T�m� tapahtui l�hestym�ll� keitti�t�, livahtaen puulta puulle niin joutuisasti ja s��nn�tt�m�sti, ett� t�ht�yksen t�ytyi h�mmenty�. T�ll� tavoin saapuivat he turvallisesti keitti�n hirsikatoksen suojaan. Siell� paloi tulikin, sill� p�iv�llisruoka oli v�h�� aikaisemmin pantu kiehumaan. Intiaanit varustausivat nuolilla ja lastuilla, ja pian alkoivat he lenn�tell� roihuavia ammuksiansa majan katolle. Nuoli toisensa j�lkeen osui maaliin, ja ennen pitk�� loimusi katto ilmi tulessa. Riemukas kiljunta nousi kaikkialta ahoilta. Puu oli kuivaa ja hyvin vire�sti palavaa. K�vi tuuli, ja puolessa tunnissa leimusivat liekit Hunajalinnan joka kohdasta. Kenno alkoi ulista yh� surkeammin. Viel�k��n ei mit��n ihmisolentoa n�ytt�ytynyt. Katto sortui, ja villit heristiv�t korviaan kuullakseen uhriensa kiljahdukset. Pian loikkasi hirve�sti valittava koira puolipalaneena kattonsa menett�neen sein�n reunalle ja siit� alas paaluaidan sis�puolelle. Luoti lopetti sen vaivat samassa kun se putosi maahan. Karhunliha antoi nyt merkin, ja tehtiin yleinen hy�kk�ys. Mik��n pyssy ei heit� vastustanut, ja satakunta oli seuraavassa hetkess� paalutuksen ��ress�. Kaikkien ihmeeksi havaittiin portti vain kiinni vedetyksi, vaan ei teljetyksi. Rynn�ten sis�lle l�iv�t villit majan oven auki ja katselivat sis�puolella roihuavaan ahjoon. Joukko ehti juuri parahiksi, n�hd�kseen viel� Le Bourdonin j�re�tekoisten huonekalujen ja yksinkertaisten varastojen j��nn�ksi� tulessa, mutta ihmisruumista ei miss��n havaittu. Hankittiin seip�it� ja kiskottiin hajalle kek�leetkin, mutta etsiminen oli turhaa. Ilmeisesti ei yksik��n valkoihoinen ollut menett�nyt henke�ns� majassa. Silloin valkeni villeille totuus: Le Bourdon ja h�nen yst�v�ns� olivat ajoissa oivaltaneet vaaransa ja paenneet majan ollessa vartioitsemattomana aamup�iv�n verisen n�yt�ksen aikana! 12. LUKU. Kaksi auttajaa. L�hetyssaarnaajan kuoleman johdosta oli Pietari, kuten sanottu, saanut niin voimallisen her�tyksen, ett� h�n tahtoi v�ltt�m�tt�m�sti l�hemmin tutustua rauhallisten valkoihoisten el�m�nk�sityksiin ja heid�n opetuksiinsa Suuresta Hengest� ennen kuin tuotti toiminnallaan uusia peruuttamattomia tekoja. H�nen l�himm�ksi p��m��r�kseen tuli pelastaa koko Hunajalinnan perhekunta. Rauhattoman mielenkuohun vallassa kiirehti h�n paalumajaan ja keskeytti sik�l�iset huolettomat askareet �killisell� viestill��n. Oli kiireimmiten toimitettava kaikki kanoottiin, koska nyt oli hetki "l�hte� polulle, joka johti valkoihoisten maahan". "Mit� on tapahtunut, Pietari?" kysyi mehil�ispyyt�j� havahtaen seisaalle. "Sin� tulet kuin juoksija, joka rynt�� tuomaan tuhosanomaa." "Yl�s ja pois, min� sanon. Turha puhua nyt. Pankaa kanoottiin kaikki mit� voitte, ja melokaa virralle niin joutuin kuin mahdollista." Ei k�ynyt erehtyminen Pietarin s�vyst�. Mehil�ispyyt�j� n�ki hy�dytt�m�ksi kysell� enemp�� tuollaiselta miehelt� ja sellaisena hetken�, ja h�n kutsui Gershomin avukseen. "P��llikk� varoittaa meit� heti l�htem��n", virkkoi h�n, yritt�en n�ytt�� levolliselta, jotta naiset eiv�t suotta s�ik�htyisi, "ja mit� h�n neuvoo, se meid�n on parempi tehd�. Sek� Kyyhkynsiipi ett� h�n ovat jo aikaisemmin antaneet minulle vihi� vaarasta; �lk��mme siis menett�k� aikaa, vaan lastatkaamme kanootit ja tehk��mme h�nen kehotuksensa mukaan." Gershom suostui vastustelematta, ja tuotapikaa olivat kaikki ty�ss�. Kumpainenkin kanootti oli jo useita p�ivi� ollut varustettu ruokavaroilla pikaisen paon varalle. Tarvitsi vain lis�t� sellaisia kapineita, jotka olivat liian kallisarvoisia ja v�ltt�m�tt�mi� hylj�tt�viksi. Puoli tuntia ahersivat Le Bourdon ja Gershom kuin henkens� edest�. Valmistusten p��tytty� neuvoi Pietari sulkemaan kaikki aukot ja portin sek� j�tt�m��n sis�puolelle koiran. T�ten voittivat pakolaiset aikaa villien tarpeettomasti varustautuessa rynt��m��n majaa vastaan. Juuri kun kanootit oli saatu lastatuiksi, saapui Kyyhkynsiipi. H�n ilmotti koko lauman olevan liikkeell� ja varmaankin ehtiv�n lehtoon kymmenen minuutin kuluessa. Kietaisten k�sivartensa Margeryn hennolle vy�t�r�lle Le Bourdon melkein kantoi h�net omaan kanoottiinsa. Gershomilla oli pian Dorothy pikku venosessaan, sill�v�lin kun Pietari astui siihen alukseen, jonka omistusoikeuden h�n oli ik��nkuin perinyt korpraalin ja l�hetyssaarnaajan kuoleman kautta. Kyyhkynsiipi j�i j�ljelle, toimiakseen vakoojana, ensin huomautettuaan Pietarille, mihin suuntaan oli paras kulkea. Ennen kuin chippewa pujahti vesaikkoon, jossa aikoi piileksi�, ilmotti h�n merkill�, ett� villiparvi oli jo n�kyviss�. Le Bourdonin syd�n salpautui h�nen kuullessaan, kuinka l�hell� viholliset olivat. Pelastus n�ytti h�nest� mahdottomalta, ja h�n pahotteli nyt, ett� oli luopunut �skeisen asuntonsa puolustusneuvoista. Virran juoksu oli hyvin hidas runsaan penikulman taipaleella siit� kohdasta alkaen, ja sitte oli tulossa eteen soukkenema, josta ei voinut p��st� osittain purkamatta kanootteja, ja se aiheuttaisi v�hint�in tunnin viivytyksen. Olisi siis tuskin mahdollista kanoottien pyrki� alas virtaa pakoon niin suurelta takaa-ajajien joukolta. Pietari tiesi t�m�n yht� hyvin kuin mehil�ispyyt�j�kin, eik� h�n aikonutkaan toimittaa uusia yst�vi�ns� niin ep�toivoiselle matkalle. Kyyhkynsiipi oli lyhyesti ilmottanut h�nelle t�rke�n tiedon heid�n viimeist� kertaa astellessaan kanootteja kohti, ja h�n oli p��tt�nyt k�ytt�� sit�. Asettuen siis omalla kanootillaan johtamaan meloi Pietari _yl�s_ virtaa, p�invastaiselle suunnalle kuin oli luonnollista arvella pakolaisten l�hteneen. Kaiken aikaa pysytteli h�n niin l�hell� �yr�st�, ett� kanoottien t�ytyi jokseenkin turvallisesti s�ily� piilossa niilt�, jotka l�hestyiv�t virran vartta etel�isell� rannalla. Aikaisemmin on mainittu, ett� paaluaitaa varten oli hakattu puut suolta jonkun matkan p��ss� mehil�ispyyt�j�n asunnon yl�puolella. Ne olivat kasvaneet l�hell� vesirajaa, joten p�lkkyj� oli ollut mukava sielt� uittaa m��r�paikkaansa. Monien kaadettujen puiden pihkaiset ja kauvan lehti�ns� s�ilytt�v�t latvukset olivat j��neet osittain rannalle ja osittain virtaan. Pit�en hyv�n lymypaikan tarvista luultavana oli Kyyhkynsiipi niin taitavasti j�rjestellyt useita latvuksia, ett� niiden alle saattoi sovittaa kanootteja t�ydelliseen piiloon, oksien ja �yr��n lomaan. Niin pian kuin kanootit olivat p��sseet niemekkeen taakse, mist� vesiper�inen r�me alkoi, ei ollut en�� pelkoa mink��n villin l�hestymisest� maan puolelta, ja Pietari tunsi suurta huojennusta siit�, ett� seurue oli ainakin toistaiseksi turvassa. Tovin kuluttua olivat kaikki kanootit varsinaisessa k�tk�ss��n. "T�m� on hyv� paikka", huomautti suuri p��llikk� kaikkien pys�hdytty�. "Parasta on kuitenkin olla varovainen. T�ytyy varoa j�tt�m�st� j�lki� maalle niin paljon kuin mahdollista. Nyt min� l�hden puhuttelemaan p��llik�it�. Tulen sittemmin takaisin. Te j��tte t�nne. Hyv�sti." "Maltas, Pietari -- sana viel�, ennen kuin eri�mme", sanoi mehil�ispyyt�j�. "Jos n�et pastorin tai korpraalin, niin olisi hyv� mainita heille, miss� me olemme, sill� nyt on arveluttavaa hajaantua." Pietari n�ytti totiselta ja murheelliseltakin. H�n ei vastannut kokonaiseen minuuttiin. Sitte sanoi h�n matalalla, hillitetyll� ��nell�: "He eiv�t en�� koskaan tied� mit��n. Ne molemmat valkonaamat ovat kuolleet." "Kuolleet!" huudahtivat kaikki yhteen suuhun. "Juuri niin, intiaanit tappoivat heid�t. Aikoivat tappaa teid�tkin -- sent�hden min� juoksin pois. N�in tiet�j�papin kuolevan. Mit� ajattelet, Kukka? Mit� ajattelet, Bourdon? Se mies kuoli ja pyysi Suurta Henke� tekem��n hyv�� intiaaneille!" "Sen voin uskoa, Pietari", sanoi mehil�ispyyt�j� j�rkytettyn�, "sill� h�n oli hyv� mies, ja sellaisia ovat meid�n kristilliset lakimme, vaikka harvat niit� tottelevat". "Minun t�ytyy kuulla niist� tytt�relt�ni", virkkoi p��llikk� ny�k�ten Margerylle, puristi mehil�ispyyt�j�n k�tt� yst�v�llisesti ja l�ksi. H�n ei k�vellyt suolle, vaikka se olisi riitt�v�� varovaisuutta noudattaen k�ynyt laatuun, vaan astui virtaan ja seurasi uoman reunaa, tiet�en veden j�ljett�m�ksi. My�sk��n ei Pietari suunnannut kulkuansa suoraan majaa kohti, josta savupilvet nousivat korkealle puiden latvojen yli, vaan eteni yl�s virtaa, kunnes saapui soveliaalle kohdalle, teki keve�st� puvustaan mytyn ja ui Kalamazoon poikki, pidellen vaatteitansa toisessa k�dess��n koholla. Vastap�isell� rannalla h�n hiipi suon yl�reunaan ja pukeutui siell� j�lleen. Ahoille p��sty��n ei Pietarin ollut vaikea yhty� �skeisiin kumppaneihinsa kenenk��n huomaamatta, mist� h�n tuli. H�n sekaantui joukkoon juuri kun parvi hy�kk�si varustukseen ja iski auki katottomana roihuavan majan oven. "Valkonaamat ovat paenneet", ilmotti Karhunliha suurelle p��llik�lle, kun j�lkim�inen viimein l�hestyi h�nt�. "Tuo tiet�j�pyyt�j� on kertonut heille, ett� heid�n p��nahkojaan haluttiin, ja he ovat rient�neet pois!" "Onko nuoria miehi� l�hetetty alas virralle hakemaan heid�n kanoottejansa?" kysyi Pietari rivakasti. "Jos kanootitkin ovat poissa, niin he ovat pyrkim�ss� Suurelle J�rvelle." Asiasta saatiin pian selko, ja kiihke�sti ryhdyttiin takaa-ajoon. Se j�rjestettiin intiaanien tavanmukaisella �lykkyydell�. Variksensulalle ja h�nen joukolleen kuuluvat kanootit oli tuotu yl�s virtaa ja piilotettu kaislikkoon noin penikulman p��h�n majan alapuolelle. Ryhm� sotureita toi ne maallenousupaikkaan, ja niill� vietiin osasto miehi� vastap�iselle rannalle, sill� kumpaistakin �yr�st� p��tettiin maitse samota vaikkapa virran suulle asti, jos tarpeelliseksi k�visi. Kaksi muuta joukkuetta l�hetettiin suorinta tiet� niinik��n kumpaiseltakin puolelta virtaa rient�m��n ennakolta v�ijyksiin sellaisiin kohtiin, minne pakolaiset virran tavattoman mutkittelun takia melkein varmasti eiv�t voineet ehti� aikaisemmin. Kanootit toimitettiin sitte kiireimmiten viilett�m��n alas virtaa, jotta valkoihoisilta olisi paluutiekin taatusti suljettu. Karhunliha, Tammenoksa, Variksensulka ja useat muut johtavat p��llik�t j�iv�t sill�v�lin palaneen majan ymp�rist�lle voimakkaan joukon avulla tutkimaan j�lki� l�hitienoon ahoilta. Olihan mahdollista, ett� kanootit oli heid�n eksytt�misekseen ty�nnetty vesiajolle, valkonaamain paetessa maitse. Hiukan levottomana n�ki heimoton p��llikk�, ett� j�lkim�isist� etsij�ist� osa l�hetettiin usean penikulman p��h�n it��n p�in tarkastelemaan, oltiinko sit� kautta l�hdetty pyrkim��n Detroitia kohti. Siten joutui vihollisia pakolaisten taaksekin, joten heid�n asemansa k�vi kaksin verroin vaaralliseksi. H�n ei kuitenkaan voinut puuttua sen varokeinon ehk�isemiseen, vaan sai kiitt�� onneansa siit�, ett� h�nen oma osuutensa pakoon j�i aivan aavistamattomaksi. Olihan h�n viett�nyt edellisen y�n ruohoaavikolla ja ilmottanut tavanneensa �skeisen verity�n uhrit paalumajan ulkopuolella, ollessaan matkalla varustukseen. * * * * * On helppo arvata, ett� Pietari j�tti pelastetun seurueen mit� tuskallisimpaan j�nnitykseen. Majan ja heid�n k�tk�paikkansa v�li� ei ollut paljoakaan enemp�� kuin nelj�nnespenikulma, ja villien huikkaukset tunkeusivat usein heid�n korviinsa mets�nkin l�pi. Mehil�ispyyt�j� tunsi olevansa mit� raskaimmassa vastuussa, ja h�nen ainoana lohdutuksenaan oli, ett� h�n uskollisen auttajansa Kyyhkynsiiven lis�ksi oli ilmeisesti saanut viel� mahtavamman puoltajan heimottomasta p��llik�st�, jota h�n havaitsi kyll� aikaisemmin t�ydell� syyll� ep�illeens�. H�n ei voinut olla tuntematta syv�� kiitollisuutta nuorta vaimoansa kohtaan, jonka herttaisen olemuksen h�n k�sitti suureksi osaksi saaneen aikaan t�m�n merkillisen muutoksen. Nuori pariskunta astui hetkisen kuluttua maihin ja alkoi tarkastella piilopaikkansa ymp�rist��. Juuri sill� kohdalla oli virran �yr�s hieman yl�v�mp�� kuin l�hettyvill�, ja kamara oli kuivaa, hiekansekaista. Kaadettujen puiden oksat olivat riitt�v�n� suojana kaikkiin suuntiin, ja ahoille p�in oli itse suo hyv�n� puolustuksena, sill� mehil�ispyyt�j� huomasi sit� tutkiessaan, ett� nevaa oli melkein mahdoton samota jalkasin. Ensi ty�kseen rakensi Le Bourdon nyt naisille lehv�majan suojaksi sateelta, ja siin� saattoivat he kaikki nukkua y�ns�, sill� n�ht�v�sti t�ytyi heid�n viipy� alallaan useita p�ivi�, jotta intiaanit saisivat aikaa hajaantua paikkakunnalta. Vaaran mahdollisuus n�kyi melkein yksinomaan uhkaavan virralta, koska yl�sp�in kulkevasta kanootista voitaisiin ep�ill�, ett� tuollainen tiheikk� kelpasi pakolaisten suojaksi. V�hitellen her�si ahdistuksen painostamassa seurueessa kuitenkin yh� lis��ntyv�� turvallisuuden tunnetta, kun he viettiv�t kolme vuorokautta kuivalla rantakaistaleella, kuulematta tai n�kem�tt� mit��n Pietarista tai Kyyhkynsiivest�. Ep�tietoisuuskin alkoi lopulta vaivata, ja suuresti ilahtui mehil�ispyyt�j�, kun h�nen nuori vaimonsa nelj�nnen p�iv�n aamuna juoksi h�nt� vastaan ilmottamaan, ett� muuan intiaani l�heni kahlaten vedess� pitkin rantaa. Rient�en kohdalle, mist� tulija oli n�ht�viss�, huomasi Le Bourdon h�net Kyyhkynsiiveksi. Hyvill� mielin ottivat kaikki nelj� pakolaista h�net vastaan, ker�ytyen kuulemaan uutisia. "Tervetuloa, chippewa", huudahti Le Bourdon, syd�mellisesti pudistaen yst�v�ns� k�tt�. "Me jo puolittain pelk�simme, ettemme en�� koskaan n�e sinua. Tuotko meille hyvi� vai pahoja viestej�?" "Ei saa olla squaw ja kysy� liikaa, Bourdon", vastasi punanahkainen, huolellisesti tarkastaen luikkunsa sankkiruutia, varmistuakseen sen s�ilymisest� kuivana. "Onko kylliksi riistaa?" "Ei ole paljoakaan riistaa j�ljell�, mutta kalaa olemme saaneet melkoisesti, ja siit� on ollut suurta apua. Olen my�s tappanut kymmenkunnan isoa oravaa jousellasi ja nuolillasi, jotka huomasin j��neen kanoottiisi. Mutta..." "Niin, se hyv� jousi -- voisi mesilinnunkin sill� jousella tappaa. Kala t��ll� hyv�, mit�?" "Mukiin menee, kun ei ole parempaa saatavissa. Mutta nyt, Kyyhkynsiipi, pit�� sinun mielest�ni jo kertoa meille uutisiakin." "Ei saa olla squaw, Bourdon -- paha soturin olla squaw. Aina parempi olla mies, ja malttaa. Mit� ajattelet, Bourdon? Sain sen lopussa!" "Sait mit�, hyv� mies? En n�e hallussasi mit��n muuta kuin aseita ja ampumavaroja." "Sain sen K�rp�n p��nahan! Eik� se hyvin tehty? Koskaan ei nuori soturi vienyt enemm�n p��nahkoja kotiin kuin Kyyhkynsiipi vie t�ll� kertaa! Saanut kolme; kaikki piilossa, miss� Karhunliha ei ik�n� tied�. Otan ne pois, kun h�n on valmis marssimaan." "Hm, no, chippewa -- eih�n sinua kai ole helppo k��nnytt�� noista aatoksistasi. Mutta minne ovat punanahat joutuneet?" "Kaikki ymp�rill� -- vaikka t�ytyy menn� alas virtaa. Kuule, Bourdon, joku p��llikk� niin hupsu, ett� luulee mehil�inen kantoi sinun pois siivell��n!" Ja chippewan kasvot saivat halveksivan ilmeen, kun h�n ajatteli muiden herkk�uskoisuutta ja tiet�m�tt�myytt�. H�nelle oli Le Bourdon hyv� mies, vaan ei mik��n taikuri, sill� h�n tunsi yst�v�ns� ammatin jo hyvinkin tarkoin ja oli usein saanut huvitella t�m�n kaukolasilla. "Sen parempi", vastasi Le Bourdon; "ja min� toivon, ett� he ovat l�hteneet etsim��n pes��ni uutisasutuksista p�in." "Enimm�t menneet -- kyll�, se totta. Mutta toiset eiv�t mene. Paljon intiaaneja viel� t��ll� p�in." "Mit� on meid�n siis teht�v�? Pian joudumme pulaan ruuasta. Kalat eiv�t t�rpi yht� hyvin kuin �skett�in, ja koko metsik�n olen puhdistanut oravista." "Ei h�t��, Bourdon. Mit� te teette, ett� sy�d� saatte? No, kas tuolla", ja h�n viittasi esineeseen, joka verkalleen solui alas virtaa, sill� vuolle oli t�ss� mutkassa hyvin heikko. "Tuossa niin lihava kauris kuin koskaan n�hnyt, mit�?" Intiaani oli tosiaan kaatanut otuksen, joita ahoilla oli runsaasti, ja tuotuaan sen virran varteen oli h�n rakentanut pikku lautan ja ty�nt�nyt riistansa kulkeutumaan virran mukana, rient�en itse ennakolta valmiiksi hinaamaan sen satamaan. H�nen suoriuduttuaan t�st� viime toimenpiteest� havaittiin, ett� chippewa ei turhaan kerskunut saaliinsa oivallisuutta. Ja niin tarkoin oli h�n arvioinut pakolaisten haltuun j��neen ruokavaraston, ett� t�m� l�hetys saapui juuri parahiksi. Ainaisessa huolellisuudessaan osotti h�n kokeneen ja uskollisen er�miehen s�ntillisyytt�. Nyt alentui Kyyhkynsiipi selittelem��n retkeilyns� aikana tekemi�ns� havaintoja. Intiaanien l�hett�m�t retkikunnat olivat kesken��n yhteydess� juoksijain avulla. T�llaiseksi v�litt�j�ksi tekeytyneen� oli Kyyhkynsiipi puhutellut monia villej� ja tahallaan toimitellut heit� v��rille j�ljille sis�maahan muka Karhunlihan m��r�yksien perusteella. H�n oli seurannut p��joukkoa kuudenkymmenen penikulman verran alas virtaa ja sitte py�rt�nyt takaisin, kertaakaan kohtaamatta Variksensulan miehi�, joten h�n s�ilyi ilmitulolta. Pietarista h�n ei ollut kuullut mit��n. Onnistuneesta juonittelustaan huolimatta tiesi h�n, ett� intiaaneja kuitenkin viel� liikkui yltymp�rill�. Sen vuoksi esittikin h�n, ett� perhe l�htisi seuraavana y�n� melomaan alas virtaa. Tosin liikkui vihollisia tiheimm�ss� juuri alijuoksun varrella, mutta muutakaan valittavaa ei ollut, sill� naisten olisi ollut liian raskas taivaltaa niemimaan poikki, jotapaitsi intiaanien vakoojat olisivat varmasti osuneet heid�n j�ljilleen. Keino tuntui mehil�ispyyt�j�st�kin ainoalta mahdolliselta. Kanootit lastattiin uudestaan p�iv�n mittaan, ja hyvill��n oli jokainenkin liikkeellel�hd�st�, vaikka varsinkin naisten syd�met pamppailivat, kun kumpainenkin puolisonsa kanootissa pist�ysi piilopaikasta avoimelle virralle. Kyyhkynsiipi asettui johtamaan, meloen hitaasti, mutta vakaasti, ja pysytellen niin likell� �yr�st� kuin soveltui. Varjojen suojassa sivuutti seurue turvallisesti majan sijan ja sit� ymp�r�iv�n lehdon. Keskiy�n tienoissa p��siv�t kanootit ensim�iseen soukkenemaan, jossa niist� oli lastia v�hennett�v�, kunnes oli p��sty toiselle puolelle. Ennen aamun sarastusta ehti seurue uuteen piilopaikkaan, jonka Kyyhkynsiipi oli ennakolta valinnut pakolaisten k�ytett�v�ksi p�iv�saikaan. Se oli samanlainen suonkaistale kuin edellinenkin, melkein t�ydellisesti turvattu maan puolelta. Ranta oli kyll� alavampaa, mutta chippewa johti kanootit kaidan syrj�puron suusta kappaleen matkaa sisemm�lle. Keventynein mielin poikkesi jokainen maihin kahdeksan tuntia kest�neen hellitt�m�tt�m�n melomisen ja tuskallisen j�nnityksen j�lkeen. Tyytyv�isen� istuutui chippewa tupakoimaan, naisten varovasti asetellessa kylmi� ruokia aamiaiseksi. P�iv� kului hiljaisesti, seurueen j�senten vuorotellen nukkuessa. Illan varjojen laskeutuessa maiseman yli l�ksiv�t pakolaiset uudestaan liikkeelle. Y� oli pilvinen ja pime�, ja taipaleesta kulki nyt niin suuri osa sankkojen metsien halki, ettei ollut suurtakaan ilmitulon pelkoa. V�yl�n monista vaikeuksista suoriutui Le Bourdon perinpohjaisen tuntemuksensa avulla, ja tukalimmissa kohdissa ryhtyikin h�n luotsiksi. P�iv�n l�hetess� etsi Kyyhkynsiipi uuden piilopaikan. T�ll� tavoin vietettiin virralla nelj� y�t� ja r�meiss� yht� monta p�iv�� ilman ainoatakaan seikkailua. Viimein oli j�ljell� ainoastaan parin tunnin taival joen suulle, mutta ��rim�inen varovaisuus olikin nyt tarpeen, sill� jo edellisen� y�n� olivat pakolaiset kuulleet parin intiaanin huhuilevan toisilleen virralla, joka oli siin� kohdassa melkoisen leve�. Sin� aamuna asetuttiin lev�ht�m��n aikaisemmin kuin ennen, sill� muutoin olisi seurue joutunut joen suulle p�iv�n valjetessa, jolloin parhaassakin tapauksessa olisi heid�n matkansa suunta tullut tietoon. Taitavana purjehtijana ei mehil�ispyyt�j� olisi j�rvelle p��sty��n pelj�nnyt suoranaista takaa-ajoa, mutta intiaaneja olisi voinut maitse rient�� kannaksen yli h�lytt�m��n heimolaisia l�htem��n kanooteillaan pakolaisia vastaan jossakin kapeassa salmessa. Viimeinen lepopaikka ei ollut r�meen laidassa, vaan pikku aukiolla, jota ymp�r�itsi jokseenkin taaja metsikk�. Sen l�pi juoksi puro, jonka kahilikkoon kanootit saatiin k�tketyiksi. Kyyhkynsiipi katsoi tarpeelliseksi l�hte� heti vakoilemaan, kahlaten ensin yl�s puroa j�lkiens� peitt�miseksi ja sitte poiketen l�nteen p�in eli joen suuta kohti. Seurue tunsi saaneensa paljon aikaan, ja yh� valoisammat toiveet elvyttiv�t kaikkien mieli�. Ehtoop�iv�ll� pist�ysi Margery omin luvin varovaisesti silm�ilem��n ymp�rist��, kun h�nen askeleensa �kki� pid�tti s�ik�hdytt�v� n�ky. Kahdenkymmenen jalan p��ss� h�nest� istui kivell� intiaani, selk� h�neen p�in, mutta vartaloltaan paljoa vantterampi kuin chippewa. Villin asento ja koko esiintyminen n�ytti h�nest� merkilliselt�, sill� vaikka nuori vaimo seisoi katsellen h�nt� usean minuutin ajan, melkein heng�ht�m�tt� ahdistuksessaan, ei villi v�h��k��n hievahtanut. H�n istui alallaan kuin kivi allansa, yksin�isyyden ja mietiskelyn kuvana. Vihdoin h�n kuitenkin hiukan k��nsi p��t�ns�, jolloin Margery suureksi h�mm�styksekseen n�ki Pietarin kasvojen karkeat, mutta ylv��t ja ilmehikk��t reunapiirteet. Silm�nr�p�yksess� h�lveni Margeryn arkailu, ja pian laski h�n k�tens� keve�sti yst�v�ns� olalle. Kosketuksen �killisyydest� huolimatta ei suuri p��llikk� v�h��k��n h�tk�ht�nyt. H�n k��ntyi hitaasti katsomaan, ja n�hdess��n viehke�n morsiamen herttaiset kasvot tervehti h�n t�t� mielihyv�n hymyll�. "T�m�p� oli onnellinen sattuma, Pietari!" huudahti innostunut Margery. "Enp� olisi uskonut tapaavamme t��ll�!" "Ei sattuma yht��n. Tulin vasiten. Kyyhkynsiipi kertoi minulle, miss� olette. Siis tulin t�nne. Min� olen paljon ajatellut uusia asioita. T�ytyy saada teid�t kaikki pois t��lt�, ja sitte min� tulen nuoren squaw'n kotiin kuulemaan niist� lis��. Uusi el�m� kenties alkaa minulla." Heimottoman p��llik�n hyv��n suuntaan kehittyneest� mielenmuutoksesta ilahtuneena alkoi Margery my�t�tuntoisesti kuvailla, miten auliisti h�nen kotinsa ainiaan pysyisi pelastajalle avoinna ja h�nen vaatimaton opetuksensa t�lle tarjolla. Samassa teki Pietari sen t�rke�n havainnon, ett� heit� piti silm�ll� kaksi nuorta pottawattamie-heimon miest�, Karhunlihan k�ytt�min� vakoojina. Nopeasti kuin salama keksi Pietari ensim�isen apukeinon. H�n viittasi arvokkaasti nuoria miehi� per�ytym��n, ik��nkuin olisi kohtaus ollut mit� luonnollisin, ja saikin n�m� �llistynein� vet�ytym��n pois, samalla kun h�n itse talutti Margeryn pensaitten suojaan. Tovin kuluttua ehtiv�t he leiriin, jossa Pietari kiireiss��n tervehtim�tt�k��n ilmotti kahden soturin n�hneen Margeryn ja ep�ilem�tt� menneen viem��n siit� tiedon p��llik�lleen. "Mit� on teht�viss�?" kysyi mehil�ispyyt�j� h�t�isesti. "Taistelemmeko hengest�mme vai pakenemmeko?" "L�hdemme kanootteihin niin pian kuin voimme. Nyt en min�k��n voi en�� j��d� p��llik�iden joukkoon. Noilta nuorilta miehilt� menee puoli tuntia, ennen kuin ehtiv�t p��llik�n luo. Siin� ajassa meid�n t�ytyy p��st� niin kauvas kuin suinkin. Ei ole hyv� j��d� t�nne. Intiaanit tulevat tunnin kuluttua." Le Bourdon kyll� k�sitti tilanteen, mutta aikeella oli kaksi hankalaa vastusta. H�nen ei tehnyt mieli j�tt�� Kyyhkynsiipe� ilman mit��n viesti� taaksensa, ja toisekseen tuntui virralle l�hteminen p�iv�nvalolla ik��nkuin tahalliselta jalopeurain luolaan tunkeutumiselta. Mutta mahdottomalta tuntui j��d� odottamaan intiaanejakaan, ja Margeryn hartaasti kehottelemana suostui mehil�ispyyt�j� vastahakoisesti t�h�n uhkaretkeen. Kiireimmiten riensiv�t kaikki kanootteihin ja ty�nsiv�t ne puron suulta vesille. Oli viel� ihan valoisaa, mutta aurinko alkoi jo l�het� laskuansa. Onneksi olivat �yr��t sankan mets�n peitossa, ja virta laajeni pikku j�rveksi. Ei sen vuoksi ollut suurtakaan vaaraa heid�n ilmitulostaan ennen kuin l�hemp�n� suistoa, eik� heti silloinkaan, jos he vain turvallisesti p��sisiv�t villiriissin ja kaislain suojaan. Kanootit vet�ysiv�t likekk�in ja soluivat melomattomina virran mukana, jotta ne eiv�t saapuisi joen suulle ennen pime�n tuloa. Kaikki n�ytti niin rauhalliselta ja hiljaiselta, ett� toivo j�lleen virkosi h�t��ntyneiss� syd�miss�. Matalalla ��nell� kertoi Pietari, ett� valkoihoisten t�ydellinen katoaminen oli her�tt�nyt suurta ihmetyst� soturien keskuudessa. Vakooja toisensa j�lkeen oli tullut sis�maasta ilmottamaan, ett� miss��n ei ollut j�lki� heist� havaittavissa. T�ten johtuivat intiaanit yh� tiukemmin kohdistamaan huomionsa joen suistoon, koska oli varmaa, ett� pakolaisten kanootit eiv�t olleet voineet ehti� j�rvelle aikaisemmin kuin ensim�iset nuorten miesten osastot, jotka oli piikamarssissa l�hetetty suorinta tiet� alijuoksun varrelle vaanimaan. Le Bourdonin tavarain k�tk�paikka oli kyll� l�ytynyt t�ss� innokkaassa etsiskelyss� ja otettu vihollisten saaliiksi. Se vastoink�yminen ei suurestikaan vaikuttanut mehil�ispyyt�j��n t�ll�haavaa, kun h�nell� oli paljoa t�rke�mpi� etuja suojeltavana. Enimmin sai h�net huolestumaan se tieto, ett� Karhunliha oli k�skenyt kymmenkunnan soturinsa pit�� vartiota p�ivin ja �in kanooteissa l�hell� virran suuta, v�ijyen vesiheinik�ss� niinkuin k��rmeet ruohistossa. T�h�n keskusteluunsa kiintynein� olivat pakolaiset melkein huomaamattaan ehtineet alas kaislikko- ja riissitaipaleen yl�reunaan asti ja jokseenkin vaarallisen l�helle v�yl�ns� arveluttavinta jaksoa. Koska oli viel�kin p�iv�nvaloa, ehdotti Pietari pys�hdytt�v�ksi heinikkoon. Parin minuutin kuluttua olivatkin kaikki kolme alusta siten suojassa. Kaikkien mieli� ahdisti ep�tietoisuus siit�, oliko heid�n tahallaan annettu ilmitulleina edet� alas virtaa vihollistensa suurinta voimaa kohti. Pietari ei salannut pahoja aavistuksiaan, sill� olihan uskomatonta, ett� tarkoin vartioittua taivalta olisi hetkeksik��n j�tetty p��syvapaaksi. Mutta niin oli kuitenkin k�ynyt, kuten j�lkeenp�in saatiin selville. Ne vakoojat, jotka olivat n�hneet Pietarin ja Margeryn, olivat h�lytt�neet joen koko alivarren mies miehelt�, toimittaen sanan kulkemaan pakolaisten olopaikasta, ja pitkin t�t� taivalta olivat vartijat rient�neet paikoiltaan, ollakseen mukana vangitsemisessa. Niin v�h�isi� ja aavistamattomia keinoja k�ytt�� Kaitselmus usein kumotakseen viekkaimpiakin pahuuden hankkeita. Mehil�ispyyt�j� oli koneellisen kiihke� p��sem��n liikkeelle, sill� avoimen j�rven likeisyys teki h�net maltittomaksi, etenkin kun tuntui arveluttavalta pysy� alallaan keskell� vihollispiiri�. Viivytty��n piilossa puolisen tuntia ehdotti h�n, ett� kanootit ty�nnett�isiin tuollaiseen avoimeen v�yl��n, joita heinikossa oli useita, ja matkaa pitkitett�isiin rivakasti. Pietarilla oli intiaanin k�rsiv�llisyytt�, ja h�n piti hetke� liian varhaisena. Mutta h�n ei kyennyt pid�tt�m��n Le Bourdonia, joka alkoi meloa edell� tuollaista solaa my�ten. T�m� ratkaiseva askel pakotti muut seuraamaan h�nt�. Jos mehil�ispyyt�j� olisi nyt viime hetkess� paremmin hillinnyt itse�ns�, olisi h�n luultavasti v�ltt�nyt sen arveluttavan vaaran, johon h�nen oli antauduttava. Vaikka heinikoissa oli monia avoimia v�yli�, eiv�t n�m� olleet aina yhteydess� kesken��n, joten k�vi v�ltt�m�tt�m�ksi tunkea kanootteja pikku tiheikk�jen l�pi solasta toiseen. Ensim�isen t�llaisen siirtymisen tapahtuessa osui ruokojen latvain heiluminen er��n rannalla t�hystelev�n vartijan silmiin. Keskin�isesti sovituilla merkeill� ilmotti mies havaintonsa l�himm�lle kanootille, joka toimi vakoiluveneen�, ja siten levisi h�lytys pitkin koko vartijarivi� sek� Waringin majan luona ja joen suulla oleskeleville p��llik�ille. Noin pitk�llisen viivytyksen j�lkeen saadun viestin tuottama hurja riemastus k�vi hillitt�m�ksi, ja pian kuului ulvahduksia ja huikkauksia virran molemmilta rannoilta kuten itse virraltakin. Kanooteissa ei ollut ainoatakaan valkoihoista, joka ei olisi uskonut koko seurueen olevan hukassa, kun t�m� melu kajahti ilmoille. Pietarin laita oli toisin. Metelist� piittaamatta j�nnitti h�n kaikki kykyns�. Itse mehil�ispyyt�j�n jouduttua melkein toivottomaksi kuunteli Pietari tarkoin korvin, mist� kohti virtaa kulloinkin kiljuttiin. �yr�ist� h�n ei ollenkaan v�litt�nyt, koska vaara tuli vain kanoottien taholta. Ter�v�ll� havaintokyvyll��n sai p��llikk� selville, ett� liikkeell� oli nelj� kanoottia, joiden v�litse heid�n oli p��st�v�, muutoin oli pelastus mahdoton. ��nist� osasi h�n my�s p��tt��, ett� kanootit olivat riissiheinik�ss�, kaksi kumpaisellakin puolella virtaa, ja sinne ne luultavasti j�isiv�tkin odottamaan, ett� pakolaiset pist�ytyisiv�t kiireimmiten heinikon suojaan. Pietari teki p��t�ksens� silm�nr�p�yksess�. Oli juuri tulossa pime�, ja h�n p��tti heti ment�v�ksi virran keskikohdalle. Naisten oli laskeuduttava pitk�kseen kanooteissaan, jotta Le Bourdon ja Gershom voisivat pime�n turvissa edet� intiaaneina, jotka olivat h�nen johdollaan vakoilemassa. Le Bourdon rohkaisi vaimonsa mielt� sill� t�rke�ll� havainnolla, ett� tuuli puhalsi etel�st�, joten j�rvimatka oli k��ntym�ss� heille mit� suotuisimmaksi, jos he vain sinne asti p��sisiv�t. Yht� matalalla ��nell� lausui vuorostaan nuori vaimo viihdytt�vi� sanoja miehelleen. Kaikista toimenpiteist� sovittiin nopeasti. Ilmitulon tapahtuessa oli kanoottien sy�ksytt�v� heinikkoon, tunkeutuen eri suunnille ja kukin mies toimien itsen�isesti. Ulkopuolella m��r�ttiin kohtauspaikaksi muuan Gershomille ja Bourdonille tuttu niemi, ja sovittiin merkeist�, joista viimeinen tulokas saattoi p��tt��, ett� siell� oli kaikki turvallista. N�m� seikat j�rjestettiin kanoottien soluessa alas virtaa. Pietari otti johdon. Y� oli t�htivaloinen ja seijas, mutta kuutamoa ei ollut. Vedenpinnalla eiv�t esineet n�kyneet pitk�nk��n matkan p��h�n. P��llikk� hallitsi vauhtia, joka oli kohtuullinen ja tasainen; t�t� menoa kest�isi kanoottien pyrki� j�rvelle noin tunnin ajan, mutta melkein koko se aika oli oltava vihollisten keskell�. Silti kului puolisen tuntia ilman mink��nlaista selkkausta. T�ll�in oli seurue p��ssyt sen paikan kohdalle, mihin Gershom ja Le Bourdon olivat piilottaneet kanoottinsa edellisen pakoretkens� alussa. Tullessaan yh� l�hemm�ksi kaikkein vaarallisinta taivalta vet�ysiv�t kanootit niin likitysten, ett� molemmat valkoihoiset miehet saattoivat varovasti supatella kesken��n. Melomisessa oli noudatettava mit� suurinta huolellisuutta, sill� v�h�isinkin kalahdus tai loiskahdus olisi voinut heid�t kavaltaa. Margery ja Dorothy eiv�t kyenneet en�� hillitsem��n j�nnittyneit� tunteitaan, vaan kohottivat kumpainenkin p��t�ns� veneen reunan yli ja kuiskailivat toisilleen, yritt�en saada rohkaisua yhteisest� my�t�tunnosta. Samassa tapahtui heid�n pakoyrityksens� k��nnekohta. Pietari kulki edell�, kuten sanottu. Kanoottinsa ollessa majan tavallisen maallenousupaikan kohdalla h�n n�ki kahden kanootin pist�ytyv�n esiin heinikosta vain sadan kyyn�r�n p��ss�; et��mm�ksi ei sellaisia esineit� olisi erottanutkaan. Harhaantumatta yritt�m��n niiden v�ltt�mist� huhusi p��llikk� heti melojille, k��nt�en heid�n huomionsa itseens� ja puhuen niin kovaa, ett� takanatulijat helposti kuulivat h�net. "Nuoret mieheni ovat my�h�isi�", h�n sanoi. "Soturimme ovat n�hneet valkonaamat yl�puolella ahoilla, ja pian heid�t tuodaan t�nne. Menk��mme maihin, ollaksemme valmiit vastaanottamaan heid�t wigwamissa." Pietarin ��ni tunnettiin heti. H�nen rauhallinen, luonnollinen s�vyns� eksytti melojat, ja kun h�n yhtyi heihin ja poikkesi heinikkoa halkovaan solaan, joka johti maallenousupaikkaan, seurasivat he h�nt� kuuliaisesti. Le Bourdon kuuli keskustelun ja ymm�rsi aseman, vaikka h�n ei voinut n�hd� kanootteja. Pietari haasteli yh� ��nekk��sti, meloessaan rantaan, ja sai vastauksia uusilta kumppaneiltaan. Le Bourdonin ensim�isen� vaikuttimena oli ollut k��nty� ja paeta yl�s virtaa. Mutta huomatessaan noiden vaarallisten vihollisten joutuneen Pietarin ohjattaviksi vet�ysi h�n vain hiukan ulommaksi ja hiljensi vauhtia. ��nten perusteella p��telless��n, ett� kaikki kolme kanoottia olivat k��ntyneet rantaa kohti, ponnisti h�n lujasti ja kiiti alas virtaa kuin nuoli. Kesti vain puoli minuuttia sivuuttaa kanavan aukko, mutta Pietarin puhelu sai h�nen saattolaisensa katselemaan eteenp�in, ja se v�hensi suuresti vaaraa. Le Bourdonilla oli usein syd�n kurkussa, h�nen suoriutuessaan t�st� kokeesta, mutta onni suosi heit� tai -- kuten Margery hurskaammin tajusi olosuhteet. -- Kaitselmus johdatti heid�t turvallisesti vaaran ohi. Virran suulla arvelivat miehet jokseenkin varmasti kohtaavansa lis�� t�hyst�ji�, ja kumpainenkin valmistausi k�ytt�m��n aseitansa. Mutta siell� ei ollut ainoatakaan kanoottia, ja pakolaiset olivat pian j�rvell�. Michigan on aava selk�, ja kaarnakanootti on kovin pieni alus keikkumaan sen aalloilla. T�ll� kertaa puhalteli jokseenkin navakka tuuli, ja naisia pelotti kovasti. Mutta tuollaiset munankuoret ovat silti per�ti turvallisia aluksia tottuneiden k�ytt�jien k�siss�, ja siihen olivat molemmat miehet p�tevi�. Heti kun kanootit olivat edenneet v�h�n matkaa ulapalle, sovitti Le Bourdon venoset vieretysten ja k�ytti ne yhteen. T�m� varokeino v�hensi suuresti kumoonmenon vaaraa, vaikka sellaista kaksoisruuhta oli ty�l��mpi pid�tt�� k��ntym�st� sivulaineisiin. Mutta sitte kun kumpaiseenkin oli kohotettu pieni purje, k�vi per�npito helpommaksi, joskin alituinen valppaus oli yh� v�ltt�m�t�n. Hyv�� vauhtia eteniv�t veneet siten kytkettyin�, ja sek� Margery ett� Dorothy tunsivat mielens� �kki� kerrassaan keventyneen. My�t�tuuli heikkeni v�hitellen, mutta p�iv�n valjetessa olivat pakolaiset kuitenkin jo noin nelj�nkymmenen penikulman p��ss� Kalamazoon suulta. Illalla poikkesi seurue sitten er��n niemen suojaan. Seuraavana p�iv�n� he l�hemp�n� rantaa kuljettuaan uskalsivat puolelta, p�ivin sytytt�� pienen joen partaalle nuotion, pyydystiv�t purosta kalaa, kaatoivat hirven ja keittiv�t ruokavaroja parin kolmen p�iv�n varastoksi. Kanootit erkanivat j�lleen, koska niit� oli helpompi hoidella erikseen. Mit� pohjoisemmaksi p��stiin, sit� parempaa suojaa saatiin tuulenpuoleisista korkeista rannoista. T�ten eteniv�t seikkailijamme mit��n vaaroja kohtaamatta kahden vuorokauden kuluessa l�helle Michilimackinacin kuuluisia salmia. Suunta oli v�hitellen kaartunut it�� kohti. Nyt ei en�� katsottu turvalliseksi k�ytt�� purjeita, vaan p��tettiin meloa, kunnes salmet ja saari j�isiv�t taakse. Oli nimitt�in vaarallinen n�ytell� huikaisevan valkoisia purjeita, jotka paistoivat pitk�n matkan p��h�n. Varokeino ei ollutkaan hy�dyt�n. Siten saivat he turvallisesti sivuutetuksi kanoottiparven, joka oli l�htenyt Mackinawin asutuspaikalta Michiganin manteretta kohti. Kanootteja oli v�hint�in viisikymment�, mutta huomaten ne ajoissa k�tki Le Bourdon seurueensa er��seen poukamaan, kunnes vaara meni ohitse. Suunta poikkesi yh� syrjemm�lle, mutta tuulikin k��ntyi sik�li suotuisaksi. Huron-j�rvell� pakolaiset viipyiv�t kaksi p�iv��, k�ytt�en j�lkim�isen� y�n� hyv�kseen m�kki�, jonka Le Bourdon oli itse rakentanut er��ll� pyyntiretkell��n. Kolmantena p�iv�n� he olivat nopeasti l�henem�ss� Pointe au Barques-nient�, kaikille sik�l�isille matkaajille tuttua maamerkki�, kun rannikon suojasta n�htiin kanootin pist�ytyv�n ik��nkuin osuttautuakseen heid�n suuntansa tielle. Mehil�ispyyt�j�n kaukolasi tuli hyv��n k�yt�nt��n. Sen avulla n�htiin, ett� kanootissa oli vain kaksi miest�, molemmat intiaaneja, joten kohtauksesta ei ollut suurtakaan vaaraa, kun mehil�ispyyt�j� sit�vastoin saattoi tulijoilta kuulla t�rkeit� tietoja yleisest� asemasta. "Niin totta kuin el�n, nuo ovatkin Pietari ja Kyyhkynsiipi", huudahti �kki� Le Bourdon, laskien alas t�hystimens�. "He ovat samonneet niemimaan poikki ja odottaneet meit�, tullakseen kanootilla vastaan." Havainto ilmotettiin heti toiselle kanootille, ja kymmenen minuutin kuluttua olivat kaikki kolme kanoottia kiinnitetyt yhteen, Pietarin alus keskim�isen�. Mehil�ispyyt�j� n�ki heti, ett� intiaanien matkallel�ht� oli ollut hyvin kiireellinen, sill� heid�n kanoottinsa oli jokseenkin kehnossa kunnossa ja huonommin varustettu kun lyhyellek��n matkalle ment�ess� yleens�. H�n ei kuitenkaan tahtonut tehd� mit��n kysymyksi�, vaan tarjosi intiaaneille rauhanpiipun, jota molemmat hyvin levollisesti k�yttiv�t hyv�kseen. V�hitellen p��si mieliala seurueessa vilkastumaan, ja mit� l�mpimimpi� tervehdyksi� lausuttiin intiaaneille niin pian kuin katsottiin soveliaaksi h�irit� heid�n ainaista arvokkuudenhaluaan. Pietari oli taitavasti ottanut osaa siihen uuteen etsint��n, joka oli kiivaasti pantu toimeen heti kun huomattiin valkoihoisten uudestaan pujahtaneen pakoon. H�n oli ly�tt�ytynyt pikku ryhm��n, joka h�nen viime esiintymisest��n tiet�m�tt� l�ksi maitse eh�tt�ytym��n eri kohtiin j�rven rannoille pakolaisia vastaan. Ryhm�n v�hitellen hajaantuessa johti Pietari lopuksi kahta miest�, jotka h�n osasi eksytt�� muuanne, l�hett�m�ll� heid�t hakemaan yht� kanoottia lis��. Siten j�i h�n yksin��n vastamainitulle niemekkeelle, pit�en hallussaan kanootin, joka oli saatu aikaisemmin varatuksi. Tuskin olivat nuoret miehet kadonneet n�kyvist�, kun Kyyhkynsiipi yhtyi liittolaiseensa. T�m� uskollinen yst�v� oli k�rkkynyt vihollisen kintereill� kaiken aikaa, k�rsien n�lk�� ja v�symyst� ja pannen henkens� alttiiksi melkein joka askeleella, voidakseen mahdollisuuden mukaan auttaa niit�, joita h�n katsoi olevansa velvollinen palvelemaan. Luonnollisesti ymm�rsiv�t molemmat intiaanit nyt toisensa. Seurue oli t�h�n asti edennyt jo viisisataa penikulmaa hyvinkin vaarallisilla vesill�, mutta viel�k��n ei se ollut turvassa. Sen edess� oli yh� uusia j�rvi� ja salmia, joiden varsilla liikkui vihamielisi� villej�, jotapaitsi Detroit oli nyt brittil�isten hallussa, joten pakolaiset saattoivat kohdata valkoihoisiakin vihollisia. Eteenp�in oli kuitenkin pyritt�v�. Seurue poikkesi niemekkeelle aterioimaan, ja sen l�htiess� j�lleen pitkitt�m��n matkaansa tulivat Pietari ja Kyyhkynsiipi mukaan, vaikka he hylk�siv�t oman kanoottinsa. Pietari tuli mehil�ispyyt�j�n ja Margeryn kumppaniksi, kun taasen chippewa otti teljon ja melan Gershomin veneess�. Siten saatiin kumpaiseenkin kanoottiin kaksinkertainen voima, koska oli mahdollista, ett� suoranainen vauhti saattoi koitua ainoaksi pelastuksen keinoksi. Tuuli oli asettunut l�ntiseksi, ja purjehdus oli nopeata. Ehtoopuolella l�hestyi seurue j�rven laskuv�yl��, joka johti St. Clair-j�rvelle; t�m� vuorostaan p��ttyy niin sanottuun Detroit-virtaan, vaikka sekin luonnollisesti on salmi. Noin kuusi penikulmaa alempana on t�m�n salmen varrella nykyinen Detroitin kaupunki. Pietari k�ski ottaa purjeet alas varokeinoksi, jota vahvistettiin pysyttelem�ll� rannan suojassa niin paljon kuin mahdollista. Oli jo ihan pime�, kun kanootit pist�ysiv�t St. Clairin salmeen. Sen alip��ss� poikkesi Pietari mutkittelevaan solaan, jollaisia salmesta kulki j�rveen useita, ja sen vesikasvistossa saivat pakolaiset t�ydellist� suojaa. T�m� kierros pelastikin heid�t joutumasta vihollisten k�siin, kuten intiaaneilta j�lkeenp�in kuultiin. Karhunliha oli toimittanut kaksi viiden soturin miehitt�m�� kanoottia vartioimaan v�yl��, joten ainoastaan Pietarin paikallistuntemus ja varovaisuus esti heid�t joutumasta satimeen. Kanootit p��siv�t rauhassa j�rvelle ja suuntasivat kulkunsa sen poikki hiukan viistoon, p��st�kseen Kanadan-puoleiselle rannalle. Ulapalla uskalsivat he k�ytt�� purjeitaan. Ehtoop�iv�ll� pist�ysi seurue er��n ranskalaisen uutisviljelij�n majaan, miss� yst�v�lliset asukkaat ottivat heid�t vastaan mit� vieraanvaraisimmin, v�h��k��n v�litt�m�tt� tulijain kansallisuudesta, olletikaan kun he eiv�t suinkaan olleet erityisen kiintyneit� englantilaisiin is�ntiins�. Pime�n tullen pitkitettiin matkaa etel�ist� salmea kohti. Tunnin kuluttua saapuivat pakolaiset Pietarin luotsaamina sen suulle, jonka jakaa iso saari kahdeksi v�yl�ksi. Juuri t�ll� saarella v�ijyi parhaillaan Karhunliha, mukanaan kolme kanoottia, joiden kunkin miehist�n� oli kuusi soturia. Mahdollisen kahakan varalta olivat pakolaisten kanootit liittyneet yhteen ja lipuivat mit� varovaisimmin saaren ohi. J�lkeenp�in selvisi, ett� Karhunlihan kanooteista olikin muuan keskivirralla meloessaan havainnut heid�t, mutta h�m�r�ss� luullut kytkettyj� kanootteja yhdeksi alukseksi ja arvellut pakolaisia omaksi osastokseen, koska he erottivat juuri kuusi varjoa ja sellainen miehist� vastik��n l�hetetty hankkimaan hedelmi� ranskalaisten majoista. Pakolaisilla oli siis j�lleen ollut t�p�r� hetki, juuri viimeisell� vaarallisella taipaleellaan. Tosin oli heid�n viel� sivuutettava Detroitin kaupunki, mutta salmi oli sen kohdalla siksi laaja, ett� siit� saattoi pime�n turvissa suoriutua hyvinkin huolettomasti. P�iv�n valjetessa oli Le Bourdon yst�vineen jo Erie-j�rvell�. Pitk� oli viel�kin matka pakolaisilla edess�. Siihen aikaan olivat kaikkien suurten sis�j�rvien Amerikan-puoleiset rannat melkein pelkk�� er�maata. Asuttuja paikkoja oli harvassa. Se satama, jota mehil�ispyyt�j� piti p��m��r�n��n, oli Presque-saari, nyt tunnettu Erien suurena satamakaupunkina. Se oli melkoinen retki sekin, l�hes kahdensadan penikulman taival, saarten ja rannikon v�litse pujoteltava, mutta turvallisesti suoriuduttiin siit� seuraavan viikon aikana. Kerran Amerikan puolelle p��sty��n tunsivatkin seikkailijamme jo saavansa olla jokseenkin varmoja kaikilta muilta yll�tyksilt� kuin elementtien. Pietari ja Kyyhkynsiipi erisiv�t yst�vist��n ennen kuin n�m� saapuivat Presque saarelle. Mehil�ispyyt�j� antoi heille oman kanoottinsa, ja ero ei ollut ainoastaan yst�v�llinen, vaan liikuttavakin. Mutta Margery ja Pietari olivat matkan varrella yh� lujemmin sopineet, ett� se hyv�stely tapahtui vain toistaiseksi. Kyyhkynsiipi j�tti yst�v�ns� yht� keve�sti kuin oli h�nen s�vyn��n ollut koko heid�n seurustelunsa aikana. Le Bourdon antoi h�nelle rihlapyssyns�, runsaasti ampumavaroja ja erin�isi� pikkuesineit�, jotka olivat intiaanille suuriarvoisia, ottaen chippewan aseet vastalahjaksi. Sumenevin silmin katseli nuori pariskunta kahden auttajansa et��ntymist� ulapalle, taitavan mets�st�j�n ja uuteen yksin�isyyteen antautuneen p��llik�n, ja siin� luodessaan viimeisen silm�yksen noihin niin erilaisiin villeihin tunsivat he sek� syv�� kiitollisuutta ett� suurta ihmetyst� niist� kummallisista teist�, joilla he olivat saaneet toisensa ja pelastuksensa saloseudun joutuessa intiaanien sotapolkujen risteilem�ksi. End of Project Gutenberg's Mehil�ispyyt�j�, by James Fenimore Cooper *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MEHIL�ISPYYT�J� *** ***** This file should be named 53714-8.txt or 53714-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/3/7/1/53714/ Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.