The Project Gutenberg EBook of Kolme yst�vyst� I-II, by Maksim Gorki

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license


Title: Kolme yst�vyst� I-II

Author: Maksim Gorki

Translator: Anton Helve

Release Date: October 4, 2016 [EBook #53209]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME YST�VYST� I-II ***




Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen






KOLME YST�VYST� I

Kirj.

Maksim Gorkij


Ven�j�nkielest� suomentanut

Anton Helve





Helsingiss�,
Ty�v�en Sanomalehti-osakeyhti�,
1903.




I.


Kershentson syvimmiss� metsiss� on paljon yksin�isi� hautoja;
niiss� m�t�nev�t erakkojen luut, miesten, joiden jumalanpelko oli
vanhanaikuista, ja er��st� sellaisesta erakosta, Antipasta, --
Kershentson kyliss� kerrotaan seuraavaa:

Raaka, rikas talonpoika Antipa Lunjeff, vietetty��n syntist�,
maailmallista el�m�� viisikymmenvuotiaaksi, rupesi tarkoin
ajattelemaan sielunsa tilaa, omantunnon vaivoissa j�tti perheens� ja
meni metsiin. Sinne, jyrk�n rotkon reunalle, salvoi h�n itselleen
m�kin ja eli siin� kahdeksan vuotta, talvet ja kes�t, p��st�m�tt�
luoksensa ket��n, olivatpa ne sitten tuttavia tai sukulaisia. Joskus
ihmiset, jotka olivat eksyneet mets��n, sattumalta joutuivat h�nen
majansa l�heisyyteen ja n�kiv�t Antipan rukoilevan polvillaan sen
kynnyksell�. H�n oli kauheann�k�inen. Paastoaminen ja rukoileminen
oli h�net kuihduttanut, ja tukkansa ja partansa oli h�n antanut
vapaasti kasvaa. Huomatessaan ihmisen, nousi h�n seisomaan ja vaieten
kumarsi maahan asti h�nelle. Jos h�nelt� kysyttiin, kuinka p��st�
pois mets�st�, osoitti h�n ��net�nn� k�dell��n tiet�, viel� kerran
kumarsi maahan asti ja poistui majaansa sulkeutuen sinne. Kahdeksan
vuoden kuluessa n�htiin h�net usein, vaan ei kukaan koskaan kuullut
h�nen ��nt�ns�. H�nen vaimonsa ja lapsensa k�viv�t joskus h�nen
luonansa; h�n otti vastaan heid�n tuomansa vaatteet ja ruokavarat ja
kumarsi, kuten kaikille, heillekin maahan asti, vaan tapansa mukaan
ei virkkanut heille sanaakaan koko erakkoel�m�ns� aikana.

H�n kuoli samana vuonna, jolloin erakkojen majat h�vitettiin, ja se
tapahtui seuraavalla tavalla:

Ispravnik [J�rjestysmies maalla; nimismies. Suom. muist.]
poliisijoukon kera tuli mets��n, ja n�kiv�t he Antipan seisovan
polvillaan keskell� majaansa ja ��nett�m�sti rukoilevan.

-- Hei, sin� siell�! -- huusi h�nelle ispravnik. -- Tule ulos!
S�rjemme pes�si!... -- Mutta Antipa ei kuullut h�nen ��nt��n. Kuinka
tahansa h�nelle huusi ispravnik vanhus ei h�nelle vastannut. Silloin
k�ski ispravnik v�kisin tuoda Antipan majasta. Vaan v�ki n�hdess��n
erakon heit� huomaamatta yh� keskeym�tt� rukoilevan hartaasti,
h�mm�styi h�nen mielenlujuuttansa eik� totellut ispravnikkia.
Silloin ispravnik k�ski heid�n s�rke� majan, ja varovasti, pel�ten
satuttavansa rukoilijaa, he vaieten alkoivat purkaa kattoa.

Kalkkoivat Antipan p��n p��ll� kirveet, ruskivat laudat ja putosivat
maahan, iskujen kumea kaiku kajahteli mets�ss�, kierteliv�t h�diss��n
majan ymp�rill� linnut, melun s�ikytt�min�, vavahtelivat puiden
lehdet. Vanhus vaan yh� rukoili, ik��nkuin mit��n n�kem�tt� ja
kuulematta... Majan sein�t alkoivat jo horjua, vaan yh� seisoi sen
is�nt� polvillaan, liikkumatta. Ja vasta sitten, kun viimeisetkin
hirret olivat syrj��n sys�tyt entisilt� paikoiltaan ja itse ispravnik
astuen erakon luo, tarttui h�nen hiuksiinsa, Antipa, nostaen silm�ns�
taivaaseen p�in, hiljaa lausui Jumalalle:

Armon Jumala... Anna heille anteeksi.

Ja, kaatuen selj�lleen, kuoli h�n.

Kun t�m� tapahtui, oli Antipan vanhin poika, Jaakko,
kaksikymmenkolmi-vuotias ja nuorin, Terenti, oli t�ytt�nyt
kahdeksantoista. Pulska ja v�kev� Jaakko hankki itselleen jo
keskenkasvuisena kyl�l�isilt��n hurjap��n nimen, ja niihin aikoihin,
kun h�nen is�ns� kuoli, oli h�n seutunsa suurin juoppo ja mellastaja.
Kaikilla oli h�nest� valittamista: �idill�, kyl�nvanhimmalla,
naapureilla; h�net pistettiin kylm��n koppiin, l�ylytettiin
ruoskilla, ly�tiin muutenkin, tuomitsematta, vaan ei mik��n
taltuttanut Jaakon reimaa luonnetta ja yh� vaikeammaksi k�vi h�nelle
el�m� kyl�ss�, lahkolaisten joukossa, jotka olivat ahkeria kuin
myyr�t, ankaran-vakavia joka suhteessa ja itsep�isesti s�ilyttiv�t
vanhan uskon k�skyt. Jaakko poltti tupakkaa, joi viinaa, pukeutui
saksalaiseen pukuun, rukoushetkiss� eik� hartaudenharjoituksissa
k�ynyt, ja kun vakavat ihmiset varoittivat h�nt�, muistuttaen h�nelle
is�st�, vastasi h�n leikillisesti:

-- Odottakaa, kunnian-ukot, -- kaikella on m��r�ns�. Kunhan t�ss�
tarpeeksi synti� teen min�kin, niin kadun. Mutta nyt on viel�
aikaista. Is�ll� �lk�� minua nuhdelko, -- viisikymment� vuotta teki
h�n synti�, vaan katui vain kahdeksan... Synti� on minulla kuten
linnunpojalla untuvia, vaan kunhan synnit kasvavat, kuin variksen
sulat, silloin on pojan aika katua...

-- Kerettil�inen! -- sanottiin Jaakko Lunjeffista kyl�ss�, ja
h�nt� vihattiin ja pel�ttiin. Pari vuotta is�n kuoleman j�lkeen
Jaakko nai. Hurjalla el�m�ll��n oli h�n h�vitt�nyt kokonaan is�n
kolmikymmenvuotisella ahkeralla ty�ll� kokoaman omaisuuden, niin
ett'ei kukaan syntym�kyl�ss� tahtonut antaa h�nelle tyt�rt��n
vaimoksi. Jostakin et�isest� kyl�st� otti h�n kauniin orpotyt�n, ja
voidakseen pit�� h��t, m�i h�n is�n mehil�ispes�t ja parin hevosia.
H�nen veljens� Terenti, arka, vaitelias ja pitk�k�tinen kyttyr�selk�,
ei est�nyt h�nen el�mist��n; kivulloinen �iti makasi uunilla ja
puheli sielt� h�nelle pahaa ennustavalla, k�he�ll� ��nell�:

-- Kirottu!... S��li armastasi!... Muista!...

-- �lk�� h�t�ilk�, �itikulta! -- vastasi tavallisesti Jaakko. -- Is�
puhuu puolestani Jumalalle...

Alussa, l�hes kokonaisen vuoden, eleli Jaakko vaimoineen
s��dyllisesti ja hiljalleen, alkoipa jo t�it�kin tehd�, vaan sitten
taas hurjaantui, ja oltuaan useita kuukausia kadoksissa, palasi h�n
vaimonsa luo pahanp�iv�iseksi peitottuna, repaleisena, n�lk�isen�...
Kuoli sitten Jaakon �iti; hautajaispidoissa juopunut Jaakko kuritti
niin kovakouraisesti vanhaa vihamiest��n, kyl�nvanhinta, ett� h�net
siit� hyv�st� pistettiin rangaistuskomppaniaan. Oltuaan siell�
aikansa, ilmestyi h�n taas kyl��n, p�� paljaaksi ajeltuna, synkk�n�,
ilke�n�. Kyl�l�iset yh� enemm�n vihasivat h�nt�, siirt�en vihansa
Jaakon perheeseenkin, etenkin viattomaan kyttyr�selk��n Terentiin,
joka pienest� pit�en oli ollut tytt�jen ja poikien pilkan esineen�.
Jaakkoa haukuttiin vangiksi ja ry�v�riksi, Terenti� rujokkaaksi ja
velhoksi. Terenti vastaukseksi haukkumisiin ja ivaan vaikeni, Jaakko
taas julkisesti uhkasi kaikkia:

-- Hyv�! Odottakaahan!... Kyll� teille n�yt�n!

-- H�n oli tuossa nelj�nkymmenen seuduissa, kun kyl�ss� sattui
tulipalo; h�nt� syytettiin sytytt�j�ksi ja h�net l�hetettiin
Siperiaan.

Terentin niskoille j�i Jaakon vaimo, joka tulipalon aikana oli
tullut hulluksi, ja h�nen lapsensa Ilja, kymmenvuotias tanakka
mustasilm�inen poika, joka ik��ns� n�hden tuntui pikkuvanhalta. Kun
Ilja kulki kadulla, juoksivat kyl�n lapset h�nen kintereill��n ja
viskeliv�t h�nt� kivill�. Aikaihmiset taas h�net n�hdess��n sanoivat:

-- Hyi, paholaisen pentu! Pakkoty�l�isen siki�!... Kunpahan
loppuisit!...

Ruumiilliseen ty�h�n kykenem�t�n Terenti oli ennen tulipaloa k�ynyt
kauppaa tervalla, langalla, neuloilla ja kaikella rihkamalla, vaan
tulipalo, joka poltti puoli kyl��, h�vitti Lunjeffien m�kinkin ja
kaikki Terentin tavarat, niin ett� sen j�lkeen Lunjeffeille j�i
j�lelle vain hevonen ja nelj�kymment�kolme ruplaa rahaa -- eik�
mit��n muuta. Huomattuaan, ett'ei h�n mitenk��n voinut en�� tulla
toimeen kyl�ss�, j�tti Terenti veljens� vaimon er��n loisvaimon
hoidettavaksi puolenruplan kuukautisesta maksusta, osti vanhat
vankkurit, istutti veljenpoikansa niihin ja p��tti matkustaa
l��ninkaupunkiin, toivoen siell� er��lt� Lunjeffien kaukaiselta
sukulaiselta, joka palveli viinurina muutamassa ravintolassa, Petruha
Filimonoff'ilta, el�misen apua.

L�ksi Terenti kotisijoiltaan y�ll�, kaikessa hiljaisuudessa, kuten
varas. ��neti ohjasi h�n hevostaan ja tavan takaa katsahti taaksensa
suurilla mustilla silmill��n. Hevonen kulki k�yden, vankkurit
heiluivat mainiosti, ja pian nukkui Ilja heiniin kaivautuneena syv��
lapsen unta...

Her�si h�n keskell� y�t� jostakin peloittavasta, oudosta ��nest�,
joka muistutti suden ulvontaa. Y� oli valoisa, vankkurit seisoivat
mets�nrinteess�; niiden l�hell� kuljeskeli hevonen ja p�ristellen
hamuili suuhunsa kasteista ruohoa. Suuri, kuivalatvainen m�nty kasvoi
kaukana kedolla yksin�isen�, ik��nkuin mets�st� karkoitettuna. Pojan
tarkat silm�t etsiv�t rauhattomasti set��, ja y�n hiljaisuudessa
kuului selv�sti hevosen kavioiden harva, kumea t�m�hteleminen maahan,
raskailta henk�yksilt� tuntui sen p�rskyminen ja alakuloiselta kuului
k�sitt�m�t�n vapiseva ��ni, peloittaen Iljaa.

-- Se-t�! -- hiljaa ��nsi h�n.

-- H�, mit�? -- kiireesti vastasi Terenti, ja ulvonta heti taukosi.

-- Miss� olet?

-- T��ll�... makaa vaan...

Silloin Ilja huomasi, ett� set�, mustana ja n�k�j��n kuin maasta
kiskottu kanto, istui muutamalla kummulla mets�n rinteess�.

-- Minua peloittaa, -- sanoi poika.

-- Mik� sitten? Mik� peloittaa?... Yksin me olemme...

-- Mik� ulvonee...

-- Unta n�it... -- hiljaa sanoi kyttyr�selk�.

-- Totta jumaliste ulvoo.

-- No... lienee susi... Se on -- kaukana... Nuku sin� vaan...

Vaan ei en�� nukuttanut Iljaa. Hiljaisuus tuntui kolkolta, ja
korvissa yh� kuului valittava ��ni. H�n katsahti ymp�rilleen, seutua
silm�si, ja huomasi, ett� set� katsoo sinne, miss� vuoren takana,
kaukana mets�n keskell�, seisoo viisitorninen, valkoinen kirkko
ja jonka yl�puolella kirkkaasti kumottaa suuri, py�re� kuu. Ilja
tunsi sen Romodanoff'in kirkoksi ja tiesi nyt, ett� kaksi virstaa
t�nnemp�n�, l�hemp�n� h�nt� ja set��, mets�n keskell�, laakson
partaalla, on heid�n kyl�ns� -- Kitjeshnaja.

-- Emmep� ole kauaksi p��sseet, -- virkkoi h�n miettiv�sti.

-- Mit�? -- kysyi set�.

-- Kauemmaksi pit�isi kulkea, sanon... Voi viel� joku sielt�...

Ilja nyyk�ytti vihamielisesti p��t��n kyl��ns� p�in.

-- L�hdemme... odota... -- virkkoi set�.

Ja taas syntyi hiljaisuus. Ilja kytristyi kokoon nojaten vankkurien
etusein��n, ja alkoi katsoa sinnep�in minne set� katsoi. Kyl��
ei n�kynyt mets�lt�, vaan h�nest� tuntui kuin h�n sen n�kisi
kokonaisuudessaan m�kkineen ja ihmisineen, ja pajuineen, joka kasvoi
keskell� katua olevan kaivon vieress�. Pajun juurella makaa h�nen
is�ns� k�ydell� sidottuna, p��ll� risainen paita; k�det ovat sidotut
sel�n taakse, paljas rinta on ty�ntynyt ulosp�in ja p�� on ik��nkuin
kasvettunut kiinni pajun runkoon. Makaa h�n liikkumatta kuin tapettu,
katsoen kauheann�k�isill� silmill��n talonpoikia, jotka seisovat
kyl�nvanhimman m�kin luona. Niit� on paljon, kaikki ne ovat ilkeit�,
huutavat ja riitelev�t. Sit� muistellessaan tuli pojalle ik�v� ja
katkera pala nousi kurkkuun, H�nt� itketti ik�v�st� ja �isest�
kosteudesta, vaan ei h�n tahtonut h�irit� set��ns�, ja siksi h�n
pid�ttihe, kytrist�en yh� enemm�n kokoon pient� ruumistaan...

�kki� kuului taas hiljaista ulvomista. Ensin joku raskaasti huokasi,
itke� nyyhkytti ja sitten valittavasti ulisi:

-- Oo-oo-uu-oo-oo!...

Poika h�tk�hti kauhusta ja milt'ei j�ykistyi. Vaan ��ni yh� kuului,
ja se kasvoi.

-- Set�! Sin�k� ulvot?... -- huusi Ilja.

Terenti ei vastannut eik� edes liikahtanutkaan. Silloin poika hypp�si
vankkureista maahan, juoksi sed�n luo, lankesi polvilleen h�nen
jalkoihinsa, kietoi k�tens� niiden ymp�ri ja alkoi itke�. Itkunsa
lomasta kuuli h�n sed�n ��nen:

H��tiv�t... meid�t... Herra Ju-mala! Mihin menemme...?

Vaan poika, niellen kyyneleit��n, puhui:

-- Annahan aikaa... kasvan suureksi... n�yt�n niille!... niin...

Itketty��n kyllikseen, nukkui h�n. Silloin otti set� h�net syliins�,
kantoi h�net vankkureihin, vaan itse poistui h�n loitommalle ja
rupesi taas ulvomaan pitk�veteisesti, valittavasti.

       *       *       *       *       *

Muisti Ilja tulonsa kaupunkiin. Her�si h�n er��n� aamuna varhain ja
n�ki edess��n joen, leve�n, sameavesisen, ja sen takana, korkealla
vuorella, ryhm�n taloja, puna- ja vihre�kattoisia ja korkeita, ja
talojen v�lill� tuuheita puita. Talot yleniv�t vuoren rinnett�
tihe�n�, kauniina ryhm�n�, ja vuoren harjalla muodostivat ne tasaisen
rivin ja katsoivat sielt� ylpe�sti joen poikki. Kirkkojen kultaiset
ristit ja kupoolit kohosivat niiden kattojen yl�puolelle korkealle
taivaalle. Aurinko oli vasta noussut; sen vinot s�teet heijastivat
talojen ikkunoihin, ja koko kaupunki s�teili kirkkaanv�risen�, kiilsi
kullalta.

-- Niinp� sit� nyt, ai-ai! -- hiljaa huudahti poika, katsellen silm�t
selkosen selj�ll��n, mainiota kuvaa, ja kauan, vaieten, ihaili sit�.
Sitten v�l�hti h�nen mieleens� levoton ajatus, miss� tulee asumaan
h�n, pieni, mustatukkainen, p�rr�p�inen poikanen, jolla on huonot,
raitavat piikkoiset housut jalassa, ja h�nen kyttyr�selk�inen,
saamaton set�ns�? P��stet��nk� heit� sinne, tuohon puhtaaseen,
rikkaaseen, kullalta loistavaan, suuren-suureen kaupunkiin? H�nen
johtui mieleens�, ett� heid�n vankkurinsa juuri siksi seisovat t�ss�,
joen rannalla, kun kaupunkiin ei p��stet� k�yh�� v�ke�, riekaleisiin
puettuja ja rumia. Ja siis set� on mennyt pyyt�m��n, ett� p��st�isi.

Ilja pelkomielell� alkoi hakea katseillaan set��. Sek� heid�n
vankkuriensa etu- ett� takapuolella oli paljon kuormia; toisissa
oli puisia maitoastioita, toisissa lintuvasuja, kurkkuja, sipulia,
niinikoppia t�ynn� marjoja, perunas�kki�. Kuormilla ja niiden
vieress� istui ja seisoi miehi� ja eukkoja, ja kummallista v�ke�
ne olivat. Puhelivat he ��nekk��sti ja seikkaper�isesti, eiv�tk�
heid�n vaatteensa olleet sinist� piikkoa, vaan enimm�kseen kirjavaa
karttuunia ja tulipunaista kumatshia [pumpulikangasta. Suom.
muist.]. Milt'ei jokaisella oli saappaat jalassa, ja vaikka heid�n
l�hell��n k�veli edestakaisin sapelilla varustettuja miehi�, --
j�rjestysmies tai poliisi, -- niin he eiv�t ainoastaan n�ytt�neet
olevan pelk��m�tt�, vaan eiv�t he edes tervehtineet heit�. Ja se
miellytti suuresti Iljaa. Vankkureilla istuen katseli h�n auringon
kirkkaasti valaisemaa eloisaa kuvaa, ja haaveili sit� aikaa, jolloin
h�nkin vet�� jalkaansa saappaat ja pukeutuu kumatshipaitaan. Kaukana,
talonpoikain joukosta, tuli n�kyviin set� Terenti. H�n kulki, ottaen
reimoja askelia syv�ss� hiekassa, p��pystyss�; h�nen kasvonsa
loistivat ilosta ja jo kaukaa hymyili h�n Iljalle, ojentaen k�tt��n
h�nt� kohden ja jotakin n�ytt�en.

-- Jumala on kanssamme, Iljuha! El� huolehdi! Petruha-sed�n heti
l�ysin... Saapas tuosta, pureksi sit� ensi h�t��n!...

Ja h�n antoi Iljalle rinkelin.

Poika milt'ei hartaudella otti sen, pisti povellensa ja rauhattomasti
kysyi:

-- Eik� p��stet� kaupunkiin?

-- Heti p��stet��n... Tuolla tulee lautta -- niinp� l�hdemme.

-- Mekin?

-- Kuinkas muuten? Mekin menemme... Emme t�ss�k��n voi el��...

-- Oh! Min� kun luulin, ettei meit� p��stett�isik��n... Mutta miss�
me rupeamme siell� asumaan?

-- Se on viel� tietym�t�nt�... Herra osoittaa...

-- Jospa tuossa suuressa, punaisessa...

-- Hullu! Seh�n on kasarmi!... Siin� asuu sotamiehi�...

-- Mutta tuossa toisessa... ent�s jos tuossa!

-- Kyll� sinua on! Korkealla on meist�!...

-- Mit� viel�! -- vakuuttavasti sanoi Ilja.

-- Kohoamme niinkin korkealle!...

-- Voi sinua! -- huokasi Terenti-set� ja poistui jonnekin.

Asumaan he joutuivat aivan kaupungin laitaan, kauppatorin viereen,
suureen, harmaaseen taloon. Joka puolelle sit� oli rakennettu
erin�k�isi� lis�rakennuksia, toiset uudempia, toiset yht�
harmaan-likaisia kuin se itsekin. Ikkunat ja ovet olivat siin�
kieroja, ja kaikki siin� narisi. Lis�rakennukset, aita, portti,
-- kaikki ne yhdess� muodostivat puolim�d�nneen puul�j�n, johon
oli yltyleens� kasvanut vihert�v�� sammalta. Ikkunaruudut olivat
vanhuuttaan himmeit�, fasaadista oli muutamia hirsi� pullistunut
ulosp�in, ja siksi oli talo is�nn�n n�k�inen, joka siin� piti
ravintolaa. Is�nt� niinik��n oli vanha ja harmaa; h�nen silm�ns�
muistuttivat talon ikkunaruutuja; k�ydess��n nojasi h�n paksuun
keppiin; h�nest� tuntui n�ht�v�sti vaikealta suuren vatsansa
kantaminen, ja h�nkin narisi aina.

Terenti-set� asettui asumaan er��seen talon lukemattomista sopukoista
maakerroksessa, penkille ikkunan ��reen, joka antoi pihan per�lle,
jossa oli suuri mural�j� ja kasvoi vanha, tuuhea lehmus ja kaksi
seljapuupensasta. Kolmen p�iv�n kuluttua talonis�nt�, osoittaen
kepill��n Iljaa, joka oli k�tkeytynyt, h�nt� pel�ten, mural�j�n
taakse, ja sielt� s�ik�htyneill� silmill� katseli h�nt�, marisevalla
��nell� virkkoi:

-- Kenen olet poika, h�h? Mist� olet ilmestynyt, h�h?

Ilja silmi��n r�pytt�en vaikeni.

-- Hei, kenen poika tuo rehveli on? Kuin jo olisi t��lt�! Mene
tiehesi, pojanpakana! Kyll� min� sinulle!... H�ts! Voi, sin� sen, --
rottako olet, vai? Mit�? Astioiden pesij�n? Poika? Ahaa! Veljenpoika?
Kyttyr�selk� veijari, h�nen olisi pit�nyt sanoa, ett� h�nell�
on veljenpoika! Pjotr! Mit� �llistelet, h�h? Kyttyr�selj�ll� on
veljenpoika -- mit� se merkitsee? Kuin jo olisi t��lt�!...

Punakka viinuri Petruha katsoi pihalle ravintolan ikkunasta ja
kiharoitaan pudistellen my�s huusi:

-- V�liaikaisesti, Vasili Dorimendontitsh, alaik�inen Ilja... t�ysi
orpo... Otettu t�nne minun tieteni... vien pois, jos ette halua...

Kun Ilja kuuli, ett� h�net aiotaan vied� pois, rupesi h�n parkumaan
t�ytt� kurkkua, ja kiit�en nopeasti kuin nuoli is�nn�n ohi, pujahti
h�n kellarikerroksen ikkunasta sis��n kuin hiiri koloonsa. Siell� h�n
heitt�ytyi pitk�lleen penkille, painoi p��ns� sed�n karkeaan viittaan
ja rupesi itkem��n vavisten pelosta. Siihen h�t��n joutui sitten
set�kin ja h�n sai h�net tyyntym��n.

-- Mit� joutavia! �l� pelk��!... Sill� on aina tapana huutaa niin...
Vanhuuttaan h�pert��... M��r��v� henkil� t��ll� ei ole h�n, vaan
Petruha... Petruha on asioissa p��n�!... H�nelle ole mieliksi!...
Kunnioita h�nt�! Is�nt� on ihan jonninjoutava henkil� h�nen
rinnallaan...

Ensi aikoina kierteli Ilja talon kaikki sopukat. Talo miellytti
h�nt� ja h�mm�stytti avaruudellaan. Siihen oli ahdettu niin paljon
ihmisi� asumaan, ett� niit� Iljan mielest� oli enemm�n kuin koko
Kitjeshnajan kyl�ss�. Ja meluisata siell� oli. Molemmat kerrokset
kuuluivat ravintolalle, joka aina oli v�ke� t�ynn�; ylisill� asui
juoppoja naisia, ja er�s heist�, Matitsa nimelt��n, mustaverinen,
suuri kokoinen, karkea-��ninen, s�ikytti poikaa vihaisilla, tummilla
silmill��n. Maakerroksessa asui Perfishka-suutari sairaine,
jalattomine vaimoineen ja seitsenvuotisine tytt�rineen, lumpunkokooja
Jeremei-ukko, kerj�l�is-akka, laiha ja riitaisa, josta syyst� h�nt�
talon asukkaiden kesken kutsuttiin avokurkuksi, ja ajuri Makar
Stepanitsh, el�ht�nyt mies, tyyni ja vaitelias. Pihan nurkassa oli
paja; aamusta iltaan paloi siell� tuli, ter�stettiin py�r�rautoja,
kengitettiin hevosia, vasarat kalkkoivat, ja roteva, suonikas
Savel-sepp� jyre�ll� ��nell� lauloi loppumattoman pitki� laulujaan.
Toisinaan tuli pajaan Savelin vaimo, pieni, t�ytel�inen nainen,
ruskeatukkainen, sinisilm�inen. H�n piti aina p��ss��n valkoista
huivia, ja oudolta n�ytti tuo valkoinen p�� mustassa pajassa.
H�n miltei aina nauroi sointuvalla ��nell��n, ja Savel s�esti
h�nt� kovasti, kuin moukarilla ly�den. Useimmiten h�n kuitenkin
vastaukseksi vaimonsa nauruun �rjyi. Kerrottiin h�nen suuresti
rakastavan vaimoaan, vaan t�m� kuului sopimattomasti el�v�n...

Jokaisessa talon sopukassa istui ihminen, ja aamusta my�h��n iltaan
t�risi se huudoista ja melusta, ik��nkuin siin�, kuten vanhassa
ruostuneessa kattilassa, jotakin olisi kiehunut tai paistunut.
Iltasin kaikki asukkaat tulivat ulos sopukoistaan pihalle ja talon
portilla olevalle penkille; Perfishka-suutari soitti hanuria, Savel
m�risi laulujaan, ja Matitsa, jos sattui olemaan juovuksissa, lauloi
jotakin omituista, hyvin surullista laulua, jonka sanoista oli
mahdoton saada selv��, ja aina jotakin katkerasti itki.

Johonkin pihan kolkkaan kokoontuivat kaikki talon lapset Jeremei-ukon
ymp�rille ja piiriss� istuen pyysiv�t:

-- Ukko-kulta! Kerro satu!

Ukko katsoi heihin kipeill� punaisilla silmill��n, joista alituisesti
pitkin h�nen ryppyisi� kasvojaan vuosi sameita kyyneli� ja, painaen
syv��n p��h�ns� vanhaa ketunnahkalakkiaan, alkoi laulavalla,
vapisevalla kime�ll� ��nell�:

"Syntyip� er��ss� valtakunnassa kerettil�inen tuntemattomista
vanhemmista, joita Kaikkin�kev� Herra Jumala rankaisi pojalla..."

Jeremei-ukon pitk�, harmaa parta vapisi ja t�risi, kun h�n avasi
mustan hampaattoman suunsa, vapisi p��kin, ja pitkin ryppyisi� poskia
vuosi kyyneleit�.

"Ja julkea oli t�m� kerettil�ispoika: Jeesukseen Kristukseen
ei uskonut, ei rakastanut Jumalan �iti�, kirkon ohi kulki --
ristinmerkki� tekem�tt�, ei is�� eik� �iti� totellut..."

Lapset kuuntelivat ukon kimakkaa, vapisevaa ��nt� ja ��neti katsoivat
h�nen kasvoihinsa.

Toisia tarkkaavaisemmin kuunteli ja katsoi vaaleaverinen Jashka,
Petruha-viinurin poika. H�n oli laiha, ter�v�nen�inen poika,
suurip�inen ja hoikkakaulainen. Kun h�n juoksi, heilahteli
h�nen p��ns� olkap��lt� toiselle, aivan kuin se olisi ollut
putoamaisillaan. H�nen silm�ns� niinik��n olivat suuret ja hiukan
levottomat. Ne aina arasti livahtivat joka esineen ohi, ik��nkuin
pel�ten pys�hty� mihink��n, vaan kerran pys�hdytty��n pullistuivat
ne omituisesti ulosp�in, katsoa murjottivat ja antoivat Jaakon
kasvoille lammasmaisen ilmeen. H�n erosi toisista lapsista hienojen,
verett�mien kasvojensa ja puhtaan, ehj�n pukunsa kautta. Ilja heti
tuli h�nen hyv�ksi yst�v�kseen, ja jo tuttavuuden ensi p�iv�n� kysyi
Jaakko salaper�isell� ��nell� uudelta toveriltaan:

-- Onko siell� maalla paljon noitia?

-- On -- vastasi Ilja. -- Noita-akkojakin on... Ihan meid�n
naapurissa asui noita.

-- Oliko se punainen? -- kuiskaten tiedusteli Jaakko.

-- Harmaa... ne ovat kaikki harmaita.

-- Kun harmaita lienev�t olleen, niin eiv�t ne ole vaarallisia.
Harmaat ovat hyv�luontoisia... Mutta punaiset -- huh, huh! Ne juovat
verta...

He istuivat pihan parhaassa ja mukavimmassa kolkassa, seljapuupensaan
ja lehmuksen alla, mural�j�n takana. Sinne p��si kapeasta solasta,
talon ja vajan v�list�; siell� oli aina rauhallista eik� sinne
n�kynyt muuta kuin taivas p��n yl�puolella ja talon sein�, jossa oli
kolme ikkunaa, ja niist�kin kaksi oli umpeen naulattu. Siit� tuli
toverusten lempipaikka. Lehmuksen oksilla sirkuttivat varpuset, ja
sen juurella, maassa, istuivat pojat keskustellen kaikesta, mik�
heid�n huomiotaan veti puoleensa.

Pitk�t p�iv�t py�ri Iljan silmien edess� meluten ja pauhaten jotakin
hyvin suurta ja kirjavaa h�ik�isten ja huumaten h�nt�. Alussa h�n
�llistyi ja ik��nkuin tyhmeni tuon vilkkaan el�m�n py�rin�ss�.
Seisoen ravintolassa sen p�yd�n vieress�, jossa Terenti-set� hikisen�
ja m�rk�n� pesi astioita, katseli Ilja, kuinka ihmiset tulevat,
juovat, sy�v�t, huutavat, suutelevat, tappelevat, laulaa hoilottavat.
Hikisi� ne ovat, v�syneit�, likaisia, tupakansavu pilvi� leijailee
niiden ymp�rill�, ja siin� savussa ne m�ss��v�t kuin v�h�mieliset...

-- Kuule, kuule! -- puhelee h�nelle set�, kyttyr� keikkuen ja
lakkaamatta helistellen laseja. -- Mit� sin� t��ll�? Mene pihalle!
Muuten sattuu viel� is�nt� n�kem��n ja toruu!...

-- Kas vaan, ai, ai! -- ajatuksissaan huudahti Ilja
lempihuudahduksensa ja poistui pihalle huumaantuneena
ravintola-el�m�st�. Vaan pihalla Savel kalkutteli vasaraansa ja
riiteli kis�llins� kanssa, maakerroksesta kuului Perfishka-suutarin
iloinen laulu, ja ylh��ll� juopuneet naiset riiteliv�t kesken�ns�
haukkuen ja kirkuen. Pashka, Savelin poika, ratsasti keppihevosella
ja huusi vihaisella ��nell�:

-- Ptruu, perkele!

-- H�nen py�re� naamansa oli kokonaan lian ja noen peitossa; otsassa
oli h�nell� kuhmu; paita oli rikki, ja sen lukemattomista rei'ist�
paistoi vankka ruumis. H�n oli talon suurin huimap�� ja tappelija; jo
kahdesti oli h�n ehtinyt antaa aika kolauksen k�mpel�lle Iljalle. Kun
sitten Ilja itkien valitti siit� sed�lleen, levitti t�m� vaan k�si��n
sanoen:

-- Mit� joutavia!... Mink� sille teet? K�rsi!... Ohi menee!

-- Kun min� vaan l�hden ja annan oikein! -- uhkaili kyyneltens�
lomasta Ilja.

-- Koetappas vaan! -- ankarasti virkkoi set�. -- Et mill��n ehdolla
saa sit� tehd�!...

-- Mutta kun h�nkin!...

-- Se on toista se!... H�n on, n�es... t�k�l�inen... omaa v�ke�...
Sin� taas vieras...

Ilja jatkoi uhkailujaan, kunnes set� �kki� suuttui ja �rj�si h�nelle,
jota h�n harvoin teki. Silloin Ilja h�m�r�sti ymm�rsi, ettei h�nt�
voitu verrata "t�k�l�isiin" poikiin, ja k�tkien vihansa Pashkaan,
kiintyi h�n yh� l�hemmin Jaakkoon.

Jaakko k�ytt�ytyi s��dyllisesti: h�n ei koskaan kenenk��n kanssa
tapellut, viel�p� huusikin harvoin. H�n miltei lainkaan leikkinyt,
vaan sen sijaan mielell��n puhui siit�, millaisia leikkej� leikkiv�t
rikasten lapset pihoissa ja kaupungin puistossa. Kaikista talon
lapsista, Iljaa lukuunottamatta, seitsenvuotias Perfishka-suutarin
tyt�r Mashka oli ainoa, jota Jaakko piti yst�v�n��n. Se oli likainen
tytt�-pahainen, hoikka ja hento; h�nen pieni, mustakiharainen p��ns�
aamusta iltaan keikkui pihalla. H�nen �itins� istui niinik��n
aina maakerrokseen johtavan oven suussa. H�n oli suuri kooltaan;
paksu hiuspalmikko riippui aina pitkin selk�� h�nen alituisesti
ommellessaan syv��n kumartuneena ty�ns� yli. Kun h�n kohotti
p��t��n, katsoaksensa tyt�rt��n, sai Ilja n�hd� h�nen kasvonsa. Ne
olivat karkeat, siniset, liikkumattomat kuin kuolleella. Ja h�nen
mustat, hyv�ntahtoiset silm�ns� niinik��n olivat liikkumattomat.
H�n ei koskaan puhellut kenenk��n kanssa, kutsuipa h�n tyt�rt��nkin
tavallisesti merkeill� luoksensa, toisinaan kuitenkin, vaan hyvin
harvoin, huutaen k�he�ll�, painuneella ��nell�:

-- Masha!

Alussa Iljaa jokin miellytti tuossa naisessa, vaan saatuaan tiet��,
ettei h�n kolmeen vuoteen ole voinut k�ytt�� jalkojaan ja ett� h�n
pian kuolee, alkoi h�n pelj�t� h�nt�.

Kerran, kun Ilja kulki h�nen l�helt��n, ojensi h�n k�tens� ja tarttui
h�nen paitaansa, vet�en pel�styneen pojan luoksensa.

-- Pyyd�n sinua... -- sanoi h�n, -- �l� loukkaa Mashaa!... �l�
loukkaa!...

H�nen oli vaikea puhua: h�n heng�styi.

-- �l� loukkaa... rakkaani!...

Ja katsoen surullisilla silmill��n Iljaa silmiin, p��sti h�n h�net.
Siit� l�htien alkoi Ilja Jaakon kanssa huolellisesti vaalia suutarin
tyt�rt�, koettaen varjella h�nt� monista el�m�n ik�vyyksist�.
H�n ei voinut olla antamatta arvoa aikaihmisen pyynn�lle, sill�
kaikki muut aikaihmiset vaan k�skiv�t. Sit� paitsi ne aina l�iv�t
pieni�. Makar-ajuri t�misytti jalkojaan ja l�i lapsia m�r�ll�
r�till� kasvoihin, jos he sattuivat menem��n liian l�helle h�nt�,
kun h�n pesi rattaita. Savel suuttui kaikkiin, jotka pist�ysiv�t
asiatta h�nen pajaansa paljaasta uteliaisuudesta, ja heitti lapsia
hiilis�kill�. Perfishka paiskasi, mill� sattui, jokaista, joka sattui
seisahtumaan h�nen ikkunansa eteen, piment�en h�nelt� valon...
Toisinaan l�iv�t lystikseen, ik�v�st� tai ollen ilvehtivin�ns� lasten
kera. Jeremei-ukko oli ainoa, joka ei koskaan tapellut.

Ennen pitk�� alkoi Iljasta tuntua, ett� maalla oli paljoa parempi
el��, kuin kaupungissa. Saattoihan maalla k�vell�, miss� puuttui,
vaan t��ll� kielsi set� poistumasta pihastakin; maalla sai sy�d�kseen
kurkkuja, herneit� ja jos jotakin, mutta t��ll� ryytimaita ei
ollut, vaan kaikki piti ostaa rahalla. Siell� on sek� v�ljemp��
ett� hiljaisempaa, kaikki ihmiset tekev�t siell� samaa ty�t�, --
t��ll� jokainen riitelee, tyrkkii toinen toistansa, kukin tekee,
mit� tahtoo, ja kaikki he ovat k�yhi�, el�v�t vieraan leiv�st�
-- puolin�lk�isin�, Ilja kuljeskeli pihalla p�iv�t p��ksytysten,
ja h�nest� rupesi el�m� tuntumaan ik�v�lt� t�ss� harmaassa,
painostavassa talossa, jonka ikkunaruudutkin olivat niin himmeit�.

Kerran p�iv�llist� sy�t�ess� Terenti-set�, raskaasti huoaten, virkkoi
veljenpojallensa:

-- Syksy on k�siss�, Iljuha... -- Niin! Pist�� se k�temme
ruuvipihtiin!... tiukkaan pist��kin!... Voi, hyv� Jumala!...

-- H�n vaipui mietteisiins� ja kauan oli h�n vaiti, alakuloisesti
tuijottaen kaalivatiin. Mietteisiins� vaipui poikakin. S�iv�t he
saman p�yd�n ��ress�, jolla kyttyr�selk� pesi astioita. Ravintolassa
k�vi hirve� melu.

-- Petruha t�ss� �sken sanoi, ett� sinut Jaakon kanssa olisi pantava
kouluun... Ho, hoh! Olisi pantava, ymm�rr�n min�kin... Luku- ja
kirjoitustaidotta olet t��ll� kuin sokea!... hukkaan joudut! Mutta
koulua varten pit�� sinut vaatettaa, keng�t saada jalkaan!... Vaan
viiden ruplan kuukausipalkalla ei vaatteita osteta!... Voi, hyv�
Jumala! Sin� olet toivoni!...

Sed�n huokaukset ja h�nen surulliset kasvonsa liikuttivat Iljan
mielt�, ja h�n hiljaa ehdotti:

-- L�hdet��n t��lt�!...

-- Mi-i-hin! -- pitk�veteisesti ja alakuloisesti kysyi kyttyr�selk�.
-- Minne voisimme menn�?...

-- No, vaikka mets��n!? -- sanoi Ilja, �kki� innostuen.

-- Kerroithan, kuinka kauan isois� asui yksin mets�ss�! Mutta
meit� on kaksi! Niinipuun kuoria kiskottaisi!... Kettuja ja oravia
tappaismme kuin Kornei Silm�puoli... sin� k�ytt�isit pyssy�... min�
ansoja... Lintuja Pyydyst�isin monenlaisia... Jumalauta! Marjoja
siell� on, sieni�... L�hdet��nk�?...

Set� katsoi h�neen yst�v�llisesti ja hymyillen kysyi:

-- Ent� sudet? Ent� karhut?

-- Onhan meill� pyssy! -- tulisesti huudahti Ilja. -- Kun tulen
suureksi, petojakaan en pelk��!... K�sin otan niit� hengilt�!...
Nytk��n en en�� ket��n pelk��! T��ll� on el�m� ahdasta, tiukkaa!
Vaikka pieni olenkin, n�en kuitenkin... Pahemmin t��ll� tapellaankin
kuin maalla, niin kyll�... Huomaanhan min�, puusta en ole! Sepp� kun
kerran kolahuttaa p��h�n, soi korva tilli� pitk�t ajat j�lest�p�in...!

-- Voi, sinua orporaukka! -- sanoi Terenti ja heitt�en lusikan
k�dest��n l�ksi h�n jonnekin. Kiireesti h�n l�ksi...

Saman p�iv�n iltana, v�sytty��n pihalla kuljeksimiseen, jossa jo
kaikki oli h�nelle tuttua, istui Ilja lattialla, l�hell� sed�n
p�yt��, torkuksissa, kuunnellen Terentin keskustelua Jeremei-ukon
kanssa, joka oli tullut ravintolaan teet� juomaan. Lumppujenkokooja
oli tullut kyttyr�selj�n hyv�ksi yst�v�ksi, ja palattuaan ty�st�,
istuutui h�n aina teet� juomaan l�helle Terentin p�yt��.

-- Mit� joutavia! -- kuuli Ilja Jeremein kitisev�n ��nen sanovan.
-- Sin� -- tied� turvautua Jumalaan!... Sin� mieti vaan mieless�si
-- Jumala! H�n! Sin� olet kuin H�nen orjansa... siksi on sanassakin
sanottu -- orja! Tied� siis -- sin� olet Jumalan orja. Kaikki,
mit� sinulla on, on Jumalalta!... Sek� hyv� ett� paha -- kaikki on
H�nelt�! H�n tutkii, H�n n�kee sinun el�m�si, H�n, Is�mme, kaikki
n�kee!... Ja tulee kerran sinullekin valoisa p�iv�, silloin sanoo
H�n enkelille: taivaallinen palvelijani! mene huojentamaan maallisen
orjani, Terentin, el�m�... Ja saapuu silloin onnesi... saa-aa-puu-uu!

-- Min�, ukkokulta, turvaudun Herraan -- mit� muuta minun tehd�
pit��? -- hiljaa puhui Terenti. -- Uskon -- H�n auttaa!

-- H�nk�? Ei milloinkaan, sanon sinulle, hylj�� H�n ihmist� maan
p��ll�. Maan on Jumala antanut koetellakseen meit�... t�ytt��ksemme
H�nen k�skyns�... H�n katsoo korkeuksistansa ja seuraa: kuinka
rakastatte toinen toistanne, ihmiset? Niink�, kuin H�nen Poikansa
k�ski teit�?... Ja kun H�n n�kee Terentin vaivalloisen el�m�n, niin
l�hett�� H�n siunatun sanoman Jeremei-ukolle: hei, Jerema, auta Minun
orjaani!...

Ja �kki� toisella ��nell�, joka muistutti Petruha-viinurin ��nt�, kun
h�n oli suutuksissaan, -- sanoi ukko. Terentille:

-- Iljan kouluun varustamiseen annan sinulle puolikymment� ruplaa...
S��st�n, hankin... Lainaksi annan... Tulee rikkaaksi, kun antaa...

-- Ukkokulta! -- hiljaa huudahti Terenti.

-- Seis, pid� suusi! Sill�v�lin anna poika minulle, -- mit��n ei
h�nell� ole tekemist� t�ss�k��n!... Palvelkoon h�n minua koroista...
R�tti� ker��, luita kokoo... Enp�h�n aina tarvitse taivuttaa vanhaa
selk��ni...

-- Jumala sinulle palkitkoon!... -- huudahti kyttyr�selk�.

-- Jumala -- minulle, min� -- sinulle, sin� -- h�nelle ja h�n taas
Jumalalle, niin se kiertyy... Eik� kukaan, siten j�� toiselle
velkaa... He-he-he-he! Rakkaani! Oh, veliseni! Olen el�nyt ja el�nyt,
katsellut katselemistani -- mit��n muuta kuin Jumalan, en ole n�hnyt.
Kaikki on H�nen, kaikki on H�nelle, kaikki on H�nelt�, kaikki on
H�nt� varten!...

Ilja nukkui kuunnellessaan n�it� hiljaisia puheita. Mutta seuraavana
aamuna varhain Jeremei-ukko her�tti h�net ja iloisesti virkkoi:

-- Kas niin, nyt k�velylle, Iljushka! Joutuin nyt! Pese silm�si!

       *       *       *       *       *

Hyv� oli Iljan el�� yst�v�llisen Jeremein palveluksessa. Joka
aamu varhain ukko her�tti pojan, ja my�h��n iltaan asti kulkivat
he pitkin kaupunkia, kooten vaateriepuja, luita, paperipalasia,
raudankappaleita, nahkapalasia. Suuri oli kaupunki ja paljon
merkillist� oli siin�, niin ett� ensi aikoina Ilja huonosti auttoi
ukkoa, yh� tarkastellen ihmisi� ja taloja, kaikkea kummastellen
ja kaikesta kysellen ukolta... Jeremei oli halukas puhumaan. P��
syv��n painettuna, maahan katsellen, kulki h�n pihasta pihaan,
koputellen rautap�isell� kepill��n maahan, pyyhkien kyyneleit�
poskiltaan ryysyisen nuttunsa hihalla tai likaisen pussin
nurkalla ja, vaikenematta, laulavalla ��nell�, yksinkertaisesti
kertoen apulaiselleen: -- Tuo talo on kauppias Ptshelinin, Savva
Petrovitshin. Rikas mies on kauppias Ptshelin!... Hopean hohdossa ja
kullan kiillossa el��...

-- Ukko-kulta, -- kysyi Ilja, -- kuinka sit� tullaan rikkaaksi?

-- Vaivaa sit� varten n�hd��n, ty�t� tehd��n... Sek� p�iv�t ett� y�t
ty�skennell��n ja rahoja yh� kootaan. Ja kun tarpeeksi paljon on
koossa, -- rakennetaan itselleen talo, hankitaan hevosia, erilaisia
astioita ja muuta kaikenlaista... sellaista erilaista. Uutta on
kaikki! Ja otetaan sitten palvelukseen, tietysti pehtooreja,
talonmiehi� ja muita sellaisia, ett� ne sitten ty�t tekisiv�t, vaan
itse he lep��v�t -- el�v�t. No, silloin sanotaan: siin� rikastui
mies kunniallisella ty�ll�... n-niin!... On taas niit�kin, jotka
synnillisill� keinoilla rikastuvat. Kauppias Ptshelinist� puhuvat
ihmiset, ett� h�n nuorena ollessaan muka olisi miehen tappanut.
Voivat kateudesta sanoa, vaan saattaa tottakin olla. Ilke� h�n on,
tuo Ptshelin, ja katsekin on sill� niin arka... Yh� vilkuvat silm�t,
yh� peitteleikse... Vaan voivat valhetellakin Ptshelinist�... Sattuu,
ett� mies rikastuu �kki�... yksinkertaisesti... Onni n�et... Onni
n�et potkasi... Heh, heh, -- Jumala yksin el�� totuudessa, vaan
itse me emme mit��n tied�!... Ihmisi� olemme, mutta ihmiset ovat
Jumalan siemen... siemen, lapseni, ovat ihmiset! Kylvi meid�t Herra
maan p��lle -- kasvakaa! vaan Min� katson, millainen jokap�iv�inen
leip� tulee teist�... Niin n�et! Tuo taas tuossa on Sabanejeffin
talo, Mitri Pavlitshin... H�n on Ptshelini�kin rikkaampi. Ja h�n se
vasta oikea pahantekij� on -- min� tied�n... Meid�n kyl�ss�mme oli
h�n vanhimpana ja m�i meid�t kaikki, ja ry�sti!... Kauan oli Jumala
siit� pitk�mielinen, vaan vihdoin alkoi tehd� tili� h�nen kanssaan.
Ensin tuli kuuroksi Mitri Pavlitsh, sitten potkasi hevonen pojan
kuoliaaksi... Ja nyt ei ole kauan siit�, kuin tyt�r karkasi kotoa...

Vanhus tiesi kaikki ja tunsi jokaisen kaupungissa, ja kaikesta puhui
h�n vilpitt�m�sti, koruttomasti. Kaikki, mit� h�n kertoi, tuntui
h�nen suustaan kuultuna ik��nkuin puhtaalta, aivankuin h�n joka
historian olisi pessyt loppumattomilla kyyneleill�.

Poika tarkkaavaisesti kuunteli h�nt�, katsellen suuria taloja, ja
v�liin h�n virkkoi:

-- Kunpa saisi edes toisella silm�ll� katsahtaa niiden sis��n!...

-- Viel� saat n�hd�! Odota! Muista vaan oppia ja ty�t� tehd�:
kun kasvat suureksi, saat kaikki n�hd�! Ehk� sin� itsekin tulet
rikkaaksi... El� kuitenkin... Ohhohhoo! Elin el�mist�ni min�kin,
katsoin katsomistani... silm�ni turmeltuivat... Nyt ne, kyyneleet,
n�et, vuotavat yh� silmist�ni... ja siksip� on minusta tullutkin
kuihtunut ja huono... Voima on vuotanut loppuun kyyneliss�, vereni on
kuivunut...

Suloiselta tuntui Iljasta kuunnella vanhuksen varmoja ja lempeit�
puheita Jumalasta, ja ne synnyttiv�t pojan syd�mess� rohkean ja
lujan toivon jostakin hyv�st�, ilahuttavasta, joka h�nt� odottaa
tulevaisuudessa. H�n vilkastui ja tuli lapsellisemmaksi, kuin h�n oli
ollut ensi aikoma kaupunkiin muuttonsa j�lkeen.

Innolla alkoi h�n auttaa vanhusta roskal�jien kaivamisessa.
Hauskaa oli kaivella kepill� kaikellaisia romul�ji�, ja eritt�in
lystilt� tuntui Iljasta n�hd� ukon iloa, kun h�n sattui l�yt�m��n
jotakin erityist�. Kerran l�ysi Ilja likakaivosta hopealusikan,
ja ukko osti h�nelle siit� puoli naulaa prenikoita. Sitten kaivoi
h�n esiin pienen, homehtuneen kukkaron, jossa oli toista ruplaa
rahaa. Toisinaan l�ytyi veitsi�, kahvelia, mutteria, s�rkyneit�
vaskikaluja, hyvi� peltiastioita, joissa oli ollut keng�nvoidetta tai
s�ilykekaloja; l�ysip� Ilja kerran notkosta, jonne koko kaupungista
tuotiin roskia, aivan ehe�n, raskaan, vaskisen kynttil�jalan.
Jokaisesta arvokkaasta l�yd�st� osti ukko Iljalle makeisia.

L�yt�ess��n jonkun eriskummaisen esineen, huusi Ilja iloissaan:

-- Ukko-kulta, katsopas, katsopas!... Kas niin, ai, ai!

-- Vaan vanhus, huolissaan ja levottomasti katsellen ymp�rilleen,
neuvoi h�nt�:

-- �l� huuda! Ole huutamatta!... Ah, Jumalani!...

H�n pel�styi aina, kun l�ydettiin harvinaisia esineit�, ja temmaten
ne nopeasti pojan k�dest�, k�tki h�n ne suureen pussiinsa.

-- Kas niin, l�ysin uistimen! -- kehasi Ilja, hyv�st� onnestaan
ylpe�n�.

-- Pid� suusi, kuuletko!... Sukkela olet poika, -- yst�v�llisesti
puhui ukko, ja kyyneleet vuosivat vuotamistaan h�nen kipeist�,
punasista silmist��n.

-- Katsopas, ukko-kulta, mink�lainen luu! -- huusi Ilja taas.

Luut ja vaaterievut eiv�t pelj�stytt�neet ukkoa; h�n otti ne pojalta,
kaiveli tikulla lian niist� pois, ja pisti rauhallisesti pussiinsa.
Vanhus laittoi Iljalle pienen pussin, antoi rautak�rkisen kepin,
ja niist�k�s poika oli ylpe�! Pussiinsa ker�si h�n erin�k�isi�
laatikoita, s�rkyneit� leikkikaluja, kauniita simpukankuoria, ja
h�nest� tuntui hauskalta tuntea kaikki nuo esineet selk�ns� takana ja
kuulia niiden kalahtelevan vastakkain. Niit� kokoamaan neuvoi h�nt�
Jeremei-ukko.

-- Ota talteen vaan ja vie kotiin. Ja'at ne sitten lapsille,
ilahdutat heit�. Hyv� on tuottaa ihmisille iloa, sit� rakastaa
Jumalakin... Ohhoijaa, poikani!... Kaikki ihmiset haluavat iloa, vaan
iloa on maailmassa v�h�n! Niin on v�h�n, ett� muutamat ihmiset el�v�t
koko ik�ns� tapaamatta sit� koskaan!...

Kaupungin ulkopuolella olevat kaatopaikat miellyttiv�t Iljaa paljon
enemm�n kuin kulkeminen pihasta toiseen. Siell� ei ollut muita kuin
pari kolme samanlaista vanhusta, kuin Jeremeikin, jotka niinik��n
roskakasoja kaivelivat, eik� siell� tarvinnut peloissaan vilkua
sivuilleen varoen talonmiest�, joka luuta k�dess� tulee haukkumaan ja
ajamaan pihasta, viel�p� toisinaan ly�m��nkin.

Joka p�iv�, kun olivat pari tuntia kaivelleet roskal�ji�, sanoi
tavallisesti Jeremei:

-- Riitt��, Iljusha, riitt�� jo, lapsikulta... istukaamme lev�ht�m��n
ja hiukan sy�m��n...

H�n otti poveltaan esiin leip�viipaleen, ristitty��n silm�ns�, jakoi
sen, ja he s�iv�t. Sy�ty��n lep�siv�t he puolisen tuntia, maaten
notkon reunalla. Notkon suu p��ttyi jokeen, niin ett� he saattoivat
sen n�hd�. Leve�n�, hopeansinert�v�n�, se verkkaan vy�rytti
laineitaan notkelman ohi, ja sit� katsoessaan teki Iljan mieli
heitt�id� sen viet�v�ksi. Joen toisella puolella oli laajoja vihreit�
niittyj�; hein�rukoja n�kyi sielt� harmaina kokoina ja kaukana n�ytti
tumma mets� yhtyv�n siniseen taivaaseen. Niityill� oli hiljaista,
herttaista ja tuntui kuin ilma siell� olisi ollut puhdasta,
l�pin�kyv�t� ja hyv�lt� tuoksuvaa... Vaan t��ll� oli tukahduttavaa
m�t�nevien j�tteiden hajusta; se haju ahdisti rintaa, kutkutti nen��,
ja siit� Iljan, kuten ukonkin, silmist� vuosi kyyneli�...

-- N�etk�, Ilja, kuinka suuria lakeita l�ytyy maailmassa? -- puheli
ukko. -- Ja sen kaikilla lakeilla asuu ihmisi�, jotka hy�riv�t ja
py�riv�t... Heihin katsoo korkeuksista Herra ja kaikki H�n n�kee,
ja kaikki H�n tiet��. Mit� ihminen ajatteleekaan, kaikki on H�nelle
tietty�. Siksip� H�nelle on annettukin pyh� nimi -- Kaikkitiet�v�
Herra Jumala Zebaoth Jeesus Kristus. H�n kaikki tiet��, kaikki
tarkastaa, kaikki muistaa. Ihmisilt� voit k�tke� syntipilkut
omassatunnossasi, H�nelt� et voi: H�n n�kee! H�n puhuu itsekseen
sinusta: voi sinua syntisparkaa, onnetonta syntisraukkaa! Palkan
maksan! Ja kun hetki ly�, rankaisee H�n sinua, kouraan tuntuvasti
rankaisee!... H�n on k�skenyt ihmisi�: rakastakaa toinen toistanne,
ja on j�rjest�nyt niin, ett'ei niit� ihmisi�, jotka eiv�t toisia
rakasta, rakasta kukaan. Ja yksin el�v�t he: raskasta on heid�n
maallinen el�m�ns� eik� iloa heill� ole...

Sel�ll��n maaten katsoi poika taivaaseen eik� n�hnyt sen korkeuden
loppua. Kaihoten uinaillen syntyi h�nen mielikuvituksessaan joitakin
h�m�ri� ��rett�m�n suuria kuvia. H�nest� n�ytti taivaalla leijailevan
joku suunnattoman suuri olento, l�pikuultavan kirkas, herttaisen
l�mmitt�v�, hyv�luontoinen ja samalla ankara, ja ett� h�n, poika,
ukon kanssa ja koko maa mukanaan, kohoaa h�nen luoksensa sinne,
pohjattomaan korkeuteen, sen sinert�v��n loisteeseen, puhtauteen ja
valoon... Ja h�nen syd�mens� t�yttyi tyynest�, hiljaisesta ilosta.

Palatessaan iltasin kotiin, astui Ilja pihaan arvokkaana ja vakavana
kuin mies, joka on kovasti tehnyt ty�t� ja haluaa lev�ht�� ja jolla
ei ole aikaa turhanp�iv�isiin asioihin, kuten toisilla pojilla ja
tyt�ill�. Kaikissa talon lapsissa her�tti h�n kunnioitusta hyv�ll�
ryhdill��n ja olkap��lt� riippuvalla pussillaan, jossa oli aina
monenlaisia kauniita esineit�...

Ukko hymyillen sanoi jotakin leikillist� lapselle.

-- Latsaruksetkin tulivat kotiin j�rjestetty��n koko kaupungin ja
kaikkialla tehty��n koirankuria!... Iljka! K�yp�s pesem�ss� naamasi
ja tule sitten ravintolaan juomaan teet�!...

Ilja l�ksi asuntoonsa maakerrokseen per�ss��n lapsijoukko, joka
varovasti tunnustelivat k�sill��n h�nen pussinsa sis�llyst�.
Ainoastaan Pashka, r�yhke�sti asettuen h�nen tiellens�, sanoi:

-- Hei, ryysykauppias! N�yt�p�s, mit� toit...

-- Odota! -- virkkoi h�nelle jyrk�sti Ilja. -- Ensin juon teet�,
sitten n�yt�n...

Ravintolassa tapasi h�n set�ns�, joka hymyili yst�v�llisesti.

-- Ty�mies-pieneni tuli! Voi sinua lasta!... v�syitk�?

Iljasta tuntui hauskalta, ett� h�nt� kutsuttiin ty�mieheksi, eik�
h�n yksin sed�lt��n kuullut sit� nimityst�. Kerran oli Pashka tehnyt
jonkin kepposen; Savel sai h�net kiinni, pisti pojan p��n polvilleen
ja, suomien h�nt� k�ydenp��ll�, puheli:

-- Viel�k� teet ilkeyksi�si, lurjus, viel�k�? Siin� nyt saat, tuosta,
tuosta! Toiset lapset sinun i�ll�si hankkivat jo leip�ns�, sin� vaan
sy�t ja vaatteita revit!...

Pashka voivotteli niin, ett� piha kaikui, ja potki jalkojaan, vaan
k�ydenp�� yh� tanssi h�nen sel�ss��n. Oudolla mielihyv�ll� kuunteli
Ilja vihamiehens� tuskanhuutoja, vaan kun sep�n sanat saattoivat
h�net tietoisuuteen etev�mmyydest��n Pashkan rinnalla, silloin rupesi
h�nt� poika s��litt�m��n.

-- Savel-set�, herke�! -- �kki� huudahti h�n. -- Savel-set�!

Sepp� l�im�ytti viel� kerran poikaansa, ja katsahtaen Iljaan, sanoi
h�n vihasesti:

-- Mit�! Sin�k� t�ss� puolustajaksi rupeat!... Varo itse�si!... --
Sitten heitti h�n poikansa menem��n ja poistui pajaan. Pashka nousi
jaloilleen ja astui kompastellen kuin sokea pihan pime��n nurkkaan.
Ilja s��lien seurasi h�nt�. Tultuaan nurkkaan, laskeusi Pashka
polvilleen ja nojaten p��t��n aitaan ja sivellen selk��ns� k�sill��n,
alkoi ulvoa viel� kovemmin. Ilja aikoi sanoa jotakin yst�v�llist�
piestylle vihamiehelleen, mutta hymyili vaan:

-- Tekeek� kipe�t�?

-- Mene tiehesi! -- huusi Pashka. T�m� h�ijy huudahdus loukkasi
Iljaa, ja h�n alkoi opettavasti puhua:

-- Siin� sen nyt n�et! Sin� itse kolhit kaikkia, niinp� sinuakin...

Mutta ennenkuin h�n ehti lopettaa, rynt�si Pashka h�nen kimppuunsa ja
paiskasi h�net kumoon. Ilja raivostui my�s, takertui h�neen kiinni,
ja pian kieriv�t he ker�n� maassa. Pashka puri ja kynsi, vaan Ilja,
tartuttuaan k�sin h�nen tukkaansa, jyskytti h�nen p��t��n maahan,
kunnes Pashka vihdoin huusi:

-- P��st�-�!

-- Ent�s nyt! -- sanoi Ilja, nousten seisomaan, ylpe�n� voitostaan.
-- Tunnustatko nyt, ett� olen v�kev�mpi sinua, muuten l�ylyyt�n sinua
viel�?...

H�n poistui pyyhkien paitansa hihalla verta kasvoiltaan. Keskell�
pihaa seisoi synk�nn�k�isen� sepp�. Huomattuaan h�net, h�tk�hti Ilja
kauhusta ja pys�htyi, luullen, ett� sepp� kostaa h�nelle poikansa
puolesta. Vaan t�m� hartioitaan kohauttaen virkkoi:

-- Mit� �llistelet? Etk� minua ennen ole n�hnyt? Mene, mihin olet
menossa!...

Mutta tavattuaan illalla Iljan portilla, n�p�hytti Savel h�nt�
sormellaan p��h�n ja jurosti hymyillen kysyi:

-- Kuinka voit, pihanpuhdistaja? h�h? Ilja iloissaan nauraa hihitti,
-- h�n oli onnellinen. Kiukkuinen sepp�, talon vahvin mies, jota
kaikki pelk�siv�t ja kunnioittivat, laski leikki� h�nen kanssaan.
Sepp� tarttui rautakourillaan h�nen olkap��h�ns� ja lis�si h�nen
iloaan:

Ohoo! -- sanoi h�n. -- Sin�h�n olet v�kev� poika! V�h�ll� et anna
per��... Kunhan kasvat suuremmaksi, otan sinut pajaan!...

Ilja tarttui polvesta sep�n isoon jalkaan ja puristi sit� lujasti
rintaansa vasten. Luultavasti tunsi Pavel pikku syd�men pelokkaan
sykinn�n, jonka h�nen raaka pilansa oli saanut aikaan, sill� h�n
laski raskaan k�tens� Iljan p��n p��lle, ja v�h�n vaiettuaan, virkkoi:

-- Orpo-raukka!... no, p��st�p�s irti!...

Kasvot loistaen ryhtyi Ilja sin� iltana hyvill� mielin tavalliseen
toimeensa -- jakamaan sin� p�iv�n� ker��mi�ns� eriskummallisia
kaluja. Lapset olivat jo kauan odottaneet h�nt�. He istuutuivat
piiriin Iljan ymp�rille maahan ja ahnain silmin katsoivat likaista
pussia. Ilja otti pussistaan esiin karttuunin palasia, puusotamiehen,
pomaadarasian, korvattoman teekupin, jonka reuna lis�ksi oli rikki.

-- Se minulle, minulle, minulle! -- kuului kateellisia huudahduksia,
ja pieni�, likaisia k�si� ojentautui joka puolelta ottamaan
harvinaiskaluja.

-- Odota! Sormet pois! -- komensi Ilja. -- Kuinka luulette voivamme
leikki�, jos kaikki viette kerrassaan? Min� avaan kaupan! Myyn
palasen karttuunia... Parasta lajia! Maksaa puoli ruplaa!... Mashka,
osta!

-- H�n osti!... vastasi Jaakko suutarin tyt�n puolesta ja otettuaan
taskustaan jo edelt�p�in varatun n�kinkeng�nkuoren, pisti sen
kauppiaan k�teen. Vaan Ilja ei siit� huolinut.

-- Mit� leikki� t�m� on? Tingi sin�, piru! Koskaan et sin� tingi!...
Eih�n se ole tavallista!

-- En muistanut! -- puolustihe Jaakko. Ja sitten alkoi kiivas
tinkiminen; sek� myyj� ett� ostajat innostuivat, vaan sill� aikaa
sieppasi Pashka l�j�st� sen esineen, joka h�nt� miellytti, juoksi
pakoon, ja hyp�hdellen, �rsytti toisia:

-- Min�p� varastin! Min�p� varastin! H�lm�j� olette, pirut!

Alussa saattoi h�n semmoisella menettelyll� kaikki kauhistumaan:
pienet itkiv�t ja huusivat, Jaakko ja Ilja ajoivat takaa varasta
pitkin pihaa, vaan eiv�t koskaan onnistuneet saamaan h�nt� kiinni.
Sittemmin h�nen temppuihinsa totuttiin eik� h�nelt� odotettukaan
mit��n hyv��, yksimielisesti ei kukaan pit�nyt h�nest� eik�
leikkinyt h�nen kanssaan. Pashka eli syrj�ss� ja innokkaasti koetti
tehd� kaikille jotakin pahaa. Isop�inen Jaakko puuhasi suutarin
kiharatukkaisen tyt�n kanssa kuin lapsenhoitaja. T�m� k�sitti h�nen
huolenpitonsa h�nen luonnolliseksi velvollisuudekseen, ja vaikka h�n
kutsuikin h�nt� Jashetshkaksi [lempinimitys Jaakko-nimest�. Suom.
muist.], niin kynsi h�n usein pojan kasvot verille ja l�i h�nt�.
H�nen yst�vyytens� Iljan kanssa yh� lujeni, ja h�n kertoi alinomaa
toverilleen kummallisia unia. -- Minulla on olevinaan paljon rahaa,
kaikki ruplanrahoja, suuri pussillinen. Kannan sit� mets�ss�. �kki�
tulee rosvoja. Veitset k�dess�, kauheita ovat! Min� juoksemaan!
Mutta �kki� tuntuu, kuin pussissa rapisisi jotakin. Heit�n sen aika
vauhdilla luotani! Siit�k�s pyr�ht�� lentoon erilaisia lintuja!...
keltasirkkuja, talitiaisia, tiklij� -- ��rett�m�n paljon! Tarttuivat
minuun kiinni ja veiv�t korkealle, hyvin korkealle!

H�n keskeytti kertomuksensa, h�nen silm�ns� pullistuivat ulosp�in, ja
kasvot saivat lammasmaisen ilmeen...

-- Ent� sitten? -- rohkaisi h�nt� Ilja, k�rsim�tt�m�sti odottaen
loppua.

-- Niin, lensin aivan n�kym�tt�miin!... miettiv�sti p��tti Jaakko.

-- Mihin?

-- Niin... aivan n�kym�tt�miin!

-- Voi sinua! -- moittien sanoi Ilja. Et mit��n muista!...

Ravintolasta astui ulos Jeremei-ukko ja, varjostaen k�dell��n
silmi��n, huusi:

-- Iljushka! Miss� olet? Tulepa nukkumaan, jo on aika!...

Ilja tottelevaisesti seurasi ukkoa ja laskeusi vuoteelleen, jona
h�nell� oli suuri, heinill� t�ytetty, jauhomatto. Makeasti nukkui
h�n matollaan; hyv� oli h�nen el�� lumpunkokoojan kanssa, vaan pian
katkeroitui t�m� hauska ja huoleton el�m�.

       *       *       *       *       *

Jeremei-ukko piti lupauksensa: h�n osti Iljalle saappaat, suuren,
raskaan palton, hatun, ja niin pantiin poika kouluun. H�n meni sinne
uteliaana ja peloissaan sek� palasi loukkautuneena, alakuloisena,
kyyneleet silmiss�. Pojat olivat n�et tunteneet h�net Jeremei-ukon
seuralaiseksi ja joukolla alkaneet h�rn�t� h�nt�:

-- R�ttil�inen! Hyi, kuin haisee! R�ttil�inen!

Toiset olivat nipistelleet h�nt�, toiset n�ytt�neet kielt��n; muuan
oli tullut h�nen luoksensa, vet�nyt ilmaa sieramiinsa ja pahasti
irvist�en hyp�nnyt etemm�ksi, huutaen kovasti:

-- Huh, kuinka l�yhk��!

-- Miksi ne h�rn��v�t? -- h�mill��n ja harmissaan kysyi h�n
sed�lt��n. -- Tai onko sitten h�pe�llist� koota lumppuja?

-- Mit� viel�! -- puheli Terenti, silitt�en pojan p��t�, v�ltt�en
veljenpoikansa kysyvi� ja tutkivia silmi�. -- Ne vaan ilman aikojaan
tekev�t kiusaa... Mit� joutavia! K�rsi sin� vaan!... He tottuvat...
ja sin�kin totut...

-- Saappaillekin nauravat ja paltolle!... Mist� lieneek��n
likakaivosta l�yt�nyt, -- sanovat...

Jeremei-ukkokin, iloisesti silmi��n r�pytt�en, lohdutti h�nt�:

-- K�rsi! H�n tekee niist� viel� tilin!... H�nk�? Lapseni! Kuka
sitten, joll'ei H�n!

Vanhus puhui Jumalasta sellaisella ilolla, niin suurella uskolla
H�nen oikeudellisuuteensa, kuin olisi kaikki Jumalan ajatukset
tiennyt ja tutkinut kaikki H�nen aikeensa. Jeremein sanat ik��nkuin
sammuttivat vihan pojan syd�mest�, vaan seuraavana p�iv�n� se
leimahti entist� kiivaammin. Ilja oli jo tottunut pit�m��n itse��n
suurena, ty�miehen�: puhelihan itse Savel-sepp�kin yst�v�llisesti
h�nen kanssansa, vaan koulupojat nauroivat h�nelle ja h�rn�siv�t
h�nt�. H�n ei voinut tyyty� siihen: koulun tekem� loukkaava ja
katkera vaikutus lis��ntyi p�iv� p�iv�lt�, yh� syvemm�lle painui
se h�nen muistiinsa. Koulunk�yminen tuli h�nelle raskaaksi ja
vastenmieliseksi velvollisuudeksi. H�n pysyttelihe yksin��n,
karttaen toisia. Heti her�tti h�n opettajansa huomion itseens�
ymm�rt�v�isyydell�ns�; opettaja alkoi asettaa h�net esimerkiksi
toisille, ja se saattoi yh� kire�mm�lle h�nen ja poikain v�lit.
Etupenkill� istuessaan tunsi h�n aina selk�ns� takana olevan
vihollisiansa, jotka aina, kun h�n oli heid�n n�ht�viss��n,
tarkastivat h�nest� kaikkea, mille saattoi nauraa, ja nauroivat.
Jaakko k�vi samaa koulua, ja h�nkin oli huonoissa kirjoissa
tovereillaan; he kutsuivat h�nt� oinaaksi. Hajamielisen� ja
kyvytt�m�n� sai h�n usein k�rsi� rangaistuksia, vaan h�n v�litti
niist� v�h�n. H�n n�ytti hyvin v�h�n huomaavan, mit� h�nen
ymp�rill��n tapahtui, el�en jonkinlaista erityist� el�m�� sek�
koulussa ett� kotona. H�nell� oli omat mietteens�, ja milt'ei joka
p�iv� h�mm�stytti h�n Iljaa k�sitt�m�tt�mill� kysymyksill�. Milloin
kysyi h�n miettiv�sti, silmi��n sirist�en:

-- Iljka! Mist� se johtuu, ett�, vaikka ihmisten silm�t ovat pienet,
he n�kev�t kaikki! Koko kaupungin n�kev�t. Koko kadun... Kuinka niin
suuri esine sopii silm��n?

Tai, katsoessaan taivaalle, huomautti �kki�.

-- Katsopas aurinkoa!...

-- Mit� siit�? -- kysyi Ilja.

-- Se paistaa!...

-- Ent� sitten?...

-- Ei mit��n!... Tied�tk�, mit� ajattelen? Se saattaa olla mies ja
kuu sen vaimo!... Siit�p� sitte t�hdet!...

Alussa rupesi Ilja miettim��n noita outoja puheita, vaan sitten
ne alkoivat h�irit� h�nt�, siirt�en h�nen ajatuksensa pois niist�
tapahtumista, jotka h�nt� �rsyttiv�t. Sellaisia tapauksia oli paljon,
ja poika oppi jo arvostelemaan niit�.

Kerran palasi h�n koulusta kotiin, ja rumasti irvist�en, sanoi
Jeremei-ukolle:

-- J�rkev� on tuo opettajakin olevinaan! Katukauppiaan Malafejeff'in
poika s�rki eilen ikkunaruudun, ja h�n torui vaan v�h�n h�nt�, ja
t�n��n panetti h�n omilla rahoillaan uuden lasin...

-- Siin�p� on hyv� mies! -- liikutettuna sanoi Jeremei.

-- Kyll� on hyv�! Ent� kun Vanjka Kljutshareff s�rki ikkunan, j�tti
h�n h�net p�iv�llisett�, kutsui sitten luokseen Vanjkan is�n ja sanoi
h�nelle: anna lasiin nelj�kymment� kopeekkaa!... Is� sitten l�i
Vanjkaa!... N�etk�, millaisia ovat!

-- �l� ole sit� huomaavinasikaan, Iljusha! -- neuvoi h�nt� ukko,
rauhattomasti r�pytt�en silmi��n. -- Katso asiaa niin, kuin se ei
lainkaan sinua koskisi. V��ryyden tutkii Jumala emmek� me! Me emme
osaa. V��ryyden kyll� n�emme aina, vaan totuutta l�yt�� emme osaa.
H�n tiet�� kaikelle mitan ja painon!... Min�, n�et, olen kauan
el�nyt ja katsellut ymp�rilleni, -- niin paljon v��ryytt� olen
n�hnyt, ett'ei sit� voi laskeakaan! Totuutta taas en ole n�hnyt!...
Ja kuitenkin on kahdeksaskymmen minulla jo menossa. Eik� saata
niin olla, ett'ei niin pitk��n aikaan olisi totuuttakin sattunut
tielleni... Mutta kun en sit� ole n�hnyt, niin en tunne sit�...

-- No-o! -- ep�illen virkkoi Ilja. -- Mit� tuntemista siin� on? Jos
toinen antaa nelj�kymment�, antakoon toinenkin saman; siin� totuus!...

Vanhusta se ei tyydytt�nyt. H�n puhui viel� paljon itsest��n,
ihmisten sokeudesta ja siit�, ett'eiv�t he osaa oikeudenmukaisesti
arvostella toisiansa, ja ett� vain Jumalan tuomio on oikea. Ilja
kuunteli h�nt� tarkasti, vaan yh� jurommaksi k�viv�t h�nen kasvonsa
ja silm�ns� yh� tummenivat:

-- Milloin sitten Jumala tuomitsee? kysyi h�n �kki� ukolta.

-- Se on tietym�t�nt�!... Kun hetki ly�, tulee h�n alas pilvist�
tuomitsemaan el�vi� ja kuolleita... vaan milloin? -- Se on
tietym�t�nt�. L�hdep�s kanssani iltakirkkoon lauantaina...

-- L�hdet��n vaan!...

-- Kas niin!...

-- Lauantaina seisoi Ilja ukon kera kirkon eteisess�, kerj�l�isten
joukossa, kahden oven v�lill�. Ulko-oven avautuessa p�yristytti
Iljaa kadulta sis��n tulviva kylm� ilma, h�nen jalkojaan palelsi,
ja hiljaa koputti h�n niit� kivipermantoon. Mutta kirkkoon johtavan
oven ikkunoiden l�pi n�ki h�n, kuinka kynttil�iden tulet valaisivat
messupukujen kiilt�v�� metallip��llyst�, ihmisten mustia p�it�,
pyh�inkuvien kasvoja, ja ikonostaasin [pyh�inkuvilla varustettu
v�lisein�, jota eroittaa alttarin muusta kirkosta. Suom. muist.]
kauniita leikkauksia.

Kirkossa n�yttiv�t ihmiset paremmilta ja yst�v�llisemmilt�, kuin
kadulla kulkiessaan. He olivat kauniimpiakin kullankiilt�v�ss�
loisteessa, joka valaisi heid�n tummia olentojaan heid�n seisoessaan
��neti ja hiljaa. Kirkon oven avautuessa kuului etehiseen l�mmin,
sointuisa laulu ja tulvi hyv�lt� tuoksuvaa suitsutussavua;
sit� kiertyi pojan ymp�rille, ja nautinnolla hengitti h�n sit�
keuhkoihinsa. H�nen oli hyv� seisoa siin�, Jeremei-ukon vieress�,
joka kuiskaten rukoili. H�n kuunteli, kuinka kauniit s�velet
kaikuivat kirkossa ja k�rsim�tt�m�sti odotti h�n kirkon oven
avautumista, jolloin ne tulvivat h�nen p��llens�, voimakkaina,
riemuisina, ja hiveliv�t h�nen kasvojaan suloisen-tuoksuvalla
l�mm�ll��n. H�n tiesi, ett� kliros'illa [klirosiksi kutsutaan paikkaa
kirkossa, jossa laulajat laulavat. Suom. muist.] laulaa Grishka
Bubnoff, er�s koulun ilkeimpi� kiusantekij�it�, ja Fedjka Dolganoff,
v�kev� ja suuri tappelija, jota h�nkin usein oli saanut kokea.
Vaan nyt ei h�n tuntenut vihaa heit� kohtaan, vaan kenties hiukan
kateutta. H�nt� itse��n olisi haluttanut laulaa kliros'illa ja katsoa
sielt� ihmisten kasvoja.

Oli kai hyvin hauskaa laulaa l�hell� kuninkaan ovea [ikonostaasin
keskimm�inen, kaksipuolinen ovi. Suom. muist.], kaikkia muita ihmisi�
korkeammalla, ja n�hd� heid�n tyynet, rauhalliset kasvonsa. H�n
poistui kirkosta, tuntien itsens� hyv�ntahtoiseksi ja valmiiksi
sopimaan sek� Bubnoff'in, Dolganoff'in ett� kaikkien oppilasten
kanssa. Vaan maanantaina palasi h�n koulusta samanlaisena kuin
ennenkin, -- synkk�n� ja loukkautuneena.

Jokaisessa seurapiiriss� on tavallisesti henkil�, jonka on vaikeata
siin� el�� eik� h�nen silti tarvitse olla parempi tai huonompi sit�.
H�n saattaa her�tt�� siin� ilke�n huomion itseens�, vaikka h�nell�
onkin j�rki paikallaan, vaikk'ei h�n olekaan naurettava: piiri
valitsee henkil�n oman huvinsa vuoksi. T�ss� tapauksessa sattui
valinta Ilja Lunjeff'iin. H�n olisi ehk� aikaa my�ten tehnyt sen
kanssa sovinnon ja se h�nen kanssaan, vaan kun samoihin aikoihin
Iljan el�m�ss� sattui tapauksia, joiden vaikutus h�neen oli suuri,
tekiv�t ne koulun lopullisesti vastenmieliseksi h�nelle, samalla
kohottaen h�net v�h�p�t�isyyksien yl�puolelle, ja h�vittiv�t
muistonkin siit�.

Palatessaan kerran Jaakon kera kotiin, huomasi Ilja ihmisjoukon
portilla.

-- Katsopas! -- sanoi h�n toverilleen, taas, n�ht�v�sti, on
tappelu!... Juostaan!

He l�ksiv�t kiireesti juoksemaan ja perille tultuaan he n�kiv�t, ett�
pihalla liikkuu tuntemattomia ihmisi�, huutaen:

-- Kutsukaa poliisi! H�net on sidottava! Pajan l�helle oli
kokoontunut ihmisi� suuri, taaja joukko, ja ne seisoivat vaiti,
liikkumatta. Pojat tunkeutuivat joukon keskelle, vaan vet�ytyiv�t
heti takasin. Heid�n jaloissaan, lumessa, makasi, kasvot maata
vasten, nainen; h�nen takaraivonsa oli veress�, ja lumi p��n
ymp�rill� oli laajalti verest� punanen. H�nen vieress��n oli
rutistunut huivi ja suuret sep�npihdit. Pajan ovella, kyyryss�,
istui Savel, katsoen naisen k�siin. Ne olivat eteenp�in ojennetut,
sormet olivat kouristuneet syv�lle lumeen ja p�� oli painunut
k�sien v�liin, aivan kuin nainen olisi tahtonut paeta, piiloutua.
Sep�n silm�t olivat synkiss� rypyiss�, kasvot n�yttiv�t laihoilta;
saattoi huomata, ett� h�n kovasti puri hampaitaan: leukapielet
n�yttiv�t kahdelta suurelta pahkalta. Oikealla k�dell��n nojasi h�n
ovenpieleen; h�nen nokiset sormensa liikkuivat kuin kissan kynnet,
vaan muuten oli sepp� liikkumaton. Iljasta kuitenkin tuntui, ett�
h�n heti avaa tiukkaan yhteen puristetut huulensa ja �rj�see leve�n
rintansa koko voimalla.

V�ki vaieten katseli sepp��; kaikkien kasvot olivat totiset,
ankarat, ja vaikka pihalla meluttiin ja h��rittiin edestakasin,
niin ei t��ll�, pajan l�hell� ollut melua, ei liikett�... Vihdoin
tunkeusi vaivalla joukosta esiin Jeremei-ukko p�rr�isen�, hikisen�:
vapisevalla k�dell��n ojensi h�n sep�lle vesikauhan ja sanoi:

-- Hep�s... juo...

-- K�ysi h�nelle kaulaan, roistolle, eik� vett�, -- virkkoi joku
puoli��neen. Savel otti kauhan vasemmalla k�dell��n ja joi kauan,
kauan. Ja kun h�n oli juonut veden loppuun, katsoi h�n tyhj��n
kauhaan ja alkoi puhua ontolla ��nell�:

-- Min� h�nt� varotin... Herke�, raato! Sanoin -- pid� varasi,
tapan sinut! Annoin anteeksi h�nelle... monesti anteeksi annoin...
Ei totellut... Niin se sitten k�vi!... Pashka on nyt orpo...
Ukko-kulta... Pid� h�nt� silm�ll�... Sinua rakastaa Jumala... Pid�
silm�ll�...

-- Voi sinua! -- surullisesti sanoi vanhus, koskettaen vapisevalla
k�dell��n sep�n olkap��t�, vaan joku joukosta huomautti taas:

-- Katso roistoa!... Viel�p� Jumalasta puhuu!...

Silloin heitti sepp� julman katseen joukkoon ja �kki� �rj�si kuin
peto:

-- Mit� tahdotte? Menk�� tiehenne jok'ainoa!

H�nen �rj�isyns� k�vi ruoskan tavoin joukkoon. Muristen v�istyi
se pois. Sepp� nousi seisomaan, astui kuolleen naisen luo, vaan
heti py�r�hti takasin ja suurena, suorana -- meni pajaan. Kaikki
n�kiv�t, ett� h�n, sinne tultuaan, istuutui alasimelle, tarttui k�sin
p��h�ns�, ik��nkuin sit� �kki� olisi ruvennut s�rkem��n, ja alkoi
heilutella ruumistaan edestakasin. Iljaa rupesi sepp� s��litt�m��n;
h�n poistui pajan luota ja alkoi kuin unissaan kulkea joukosta
joukkoon, kuunnellen ihmisten puheita, vaan ymm�rt�m�tt� mit��n. H�n
oli n�kevin��n punasen l�isk�n, ja h�nen syd�nt��n ahdisti.

Saapui paikalle poliisi ja alkoi ajaa v�ke� pihasta; sitten
k�ytettiin sepp� ja vietiin pois.

-- J��k�� hyv�sti... hyv�sti, ukko-kulta! -- huudahti Savel,
astuessaan ulos portista.

-- Hyv�sti, Savel Ivanitsh, hyv�sti, rakas yst�v�! -- kiirehtien ja
heikolla ��nell� huusi Jeremei h�nen j�lkeens�.

Mutta paitsi ukkoa, ei kukaan heitt�nyt hyv�sti� sep�lle...

Seisoen pieniss� parvissa pihalla juttelivat ihmiset kesken�ns�,
synk�sti katsellen sinne, miss� surmatun niinimatolla peitetty ruumis
makasi. Pajan ovelle, samalle paikalle, jossa Savel oli istunut, oli
nyt sijoittunut poliisivartija piippu suussa. H�n poltteli piippuaan,
syljeksi ja, himmeill� silmill��n katsoen Jeremei-ukkoon, kuunteli
h�nen puhettaan.

-- H�nk� olisi tappanut? -- salaper�isen hiljaa puhui vanhus. --
Musta voima se on ollut, aivan varmaan! Ihminen ihmist� ei saata
tappaa... Ihminen, joka pit�� Jumalan kuvaa syd�mess��n... Ei h�n
tapa, on v��rin sanoa niin, hyv�t ihmiset!

Jeremei laski k�tens� rinnalleen, pyyhk�si pois jotakin itsest�ns�,
ryki ja jatkoi selitt�mist��n tapauksen salaisuudesta.

-- Kauan on h�nelle musta mies korvaan kuiskutellut: tapa muka!

-- Mit� sanot, kauanko? -- arvokkaasti tiedusteli poliisi.

-- Kauan! H�n muka on sinun. Mutta se ei ole totta... Hevonen
on minun... Koira on minun... vaan vaimo on -- Jumalan!... H�n
on -- ihminen!... H�n on ottanut kaikki ty�t ja vaivat Herralta
paratiisissa ja kantaa niit� yhdess� meid�n miesten kanssa... Vaan
musta mies yh� tyrkytt�� h�nen p��ll�ns�: tapa, sinun on h�n!...
H�nelle on tarpeen, ett� ihminen tekisi vastoin Jumalaa... H�n itse
tekee Jumalan tahtoa vastaan ja ihmisest� h�n hakee apulaista...

-- Pihdeill� ei h�nt� kuitenkaan ly�nyt piru, vaan sepp�, -- sanoi
poliisi ja sylk�si.

-- Mutta kuka sai h�net sen tekem��n? -- huusi vanhus. -- Tutkipas,
kuka sai h�net niin tekem��n?

-- Varropas! -- sanoi poliisi. -- Mik� on h�n sinulle, tuo sepp�?
Poikako?

-- Ei, viel� mit�!...

-- Varropas! Sukulainen kenties?

-- E-ei. Ei ole sukulaisia minulla...

-- Kuule! Mutta mink�t�hden sin� sitten v�lit�t koko jutusta?

-- Min�k�? Mutta Herra Jumala...

-- Kuuleppas, mit� min� sinulle sanon, ankarasti sanoi poliisi: --
vanhuuttasi l�piset... Ja -- mene nyt tiehesi!

Poliisimies pullautti suustaan paksun savupilven ja k��ntyi pois
ukosta. Vaan Jeremei viittasi k�dell��n ja uudestaan alkoi puhua
nopeasti, vinkuvalla ��nell�.

Kalpeana ja silm�t suurina poistui Ilja pajan luota ja seisahtui
er��n joukkueen luo, jossa oli Makar-ajuri, Perfishka, Matitsa ja
muita ullakossa asuvia naisia.

-- H�n, hyv�t yst�v�t, eleli huonosti jo ennen naimisiin menoaan! --
puheli muuan naisista. -- Tied�n sen. Saattaapa olla niinkin, ett'ei
Pashka olekaan sep�n poika, vaan kymnaasin opettajan, joka asui
rihkamakauppiaan Malafejeff'in luona... h�n yh� juopotteli...

-- Senk� saman, joka ampui itsens�? kysyi Perfishka.

-- Niin, niin!... H�n se alun teki...

-- T�m�n nyt ei tarvinnut johtua siit�... tyyneesti sanoi Makar. --
Se olisi hyvin yksinkertaista... H�n ly� omaa eukkoansa, min� taas
omaani.

-- Eiv�t ehdi valitsemaan! -- sanoi iloinen Perfishka suutari.
-- Tuossa minunkaan vaimoni ei mihink��n kelpaa, vaan k�rsin
kuitenkin!...

-- K�rsit kai, piru! -- jurosti sanoi Matitsa.

Perfishkan jalaton vaimo oli my�s keinotellut itsens� pihalle ja
kokonaan ryysyihin k��riytyneen� istui h�n vanhalla paikallaan,
maakerrokseen johtavan oven suussa, H�nen k�tens� olivat
liikkumattomina polvilla; h�n oli nostanut p��ns� ja katseli mustilla
silmill��n taivaalle. H�nen huulensa olivat lujasti yhteen puristetut
ja suupielet olivat painuneet alas. Ilja niinik��n rupesi katsomaan
vuoroin naisen silmiin, vuoroin korkeata taivasta, ja h�nen pisti
p��h�ns�, ett� Perfishkan vaimo kenties n�kee Jumalan ja ��nett�m�sti
rukoilee H�nelt� jotakin.

Pian kokoontuivat kaikki lapsetkin tihe��n joukkoon maakerrokseen
johtavan k�yt�v�n suulle. Viluissaan kietoutuneina vaatteisiinsa
istuivat he rappusten portailla ja uteliaina kuuntelivat Savelin
pojan kertomusta. Pashkan kasvot n�yttiv�t kalpeilta, vaan h�nen
viekkaat silm�ns� vilkuivat jokaiseen levottomasti ja h�mill��n.
Mutta h�n tunsi itsens� sankariksi; ihmiset eiv�t viel� koskaan
t�t� ennen olleet k��nt�neet h�neen niin suurta huomiota kuin
t�n��n. Kymmenett� kertaa kertoessaan samaa, puhui h�n ik��nkuin
haluttomasti, v�linpit�m�tt�m�sti:

-- Kun �iti oli l�htenyt toissap�iv�n� kotoa, niin jo silloin oli
is� hammasta purrut ja siit� pit�en ollut ilke�, �rjynyt. Minuakin
yht�p��t� oli tukasta repinyt... Ymm�rsin heti, ett'ei ollut hyv�
merrassa! Sitten tuli �iti kotiin, vaan asunto oli lukossa, -- olimme
pajassa. Seisoin palkeiden vieress�. N�en h�nen tulevan, seisahtuvan
ovelle ja kuulen h�nen sanovan: annapa avain! Mutta is� otti pihdit
ja astui h�nt� kohden... Astuu h�n hiljaa, kuin hiipien... Min� ihan
suljin silm�ni -- kauhealta tuntui! Aioin huutaa: pakene, �iti! En
huutanut... Avasin silm�ni, mutta yh� h�n vaan kulkee! Silm�t palavat
suurina! Silloin alkoi �iti per�yty�... Mutta sitten k��nsi h�n
selk�ns� is�lle: h�n n�ht�v�sti aikoi paeta...

Pashkan kasvot v�r�htiv�t, koko h�nen laiha, kulmikas ruumiinsa
vavahti. Syv��n heng�ht�en veti h�n keuhkoihinsa paljon ilmaa ja
hengitti sen ulos pitk��n, sanoen:

-- Ja sitten kuin h�n h�nt� l�im�ytt�� pihdeill�!

Lapsijoukko, joka siihen asti oli istunut hiljaa, liikahtaa.

-- �iti heilutti k�si��n ja kaatui... kuin olisi veteen pudonnut...

H�n vaikeni, otti k�teens� ketjunp��t, tarkasti katseli niit� ja
viskasi ne lasten p�itten p��llitse pihalle. Lapset samoin istuivat
��neti ja liikkumatta, ik��nkuin odottaen h�nelt� viel� lis��. Vaan
h�n p�� syv��n painettuna oli ��neti.

-- Kuoliaaksiko l�i? -- kysyi Masha ��ni vavisten.

-- H�lm�! -- p��t��n nostamatta virkkoi Pashka.

Jaakko syleili tytt�� ja siirsi h�net l�hemm�ksi itse��n, vaan Ilja
siirtyi Pashkan viereen ja hiljaa kysyi h�nelt�:

-- Onko sinun s��li �iti�si?

-- Mit� se sinua liikuttaa? -- vihasesti vastasi Pashka.

Kaikki vaieten katsahtivat h�neen.

-- H�nh�n vietti sopimatonta el�m��, kuului Mashan kaikuva ��ni, vaan
Jaakko kiiruusti ja levottomasti keskeytti h�nen puheensa:

-- Kummakos se oli!... Muistatko millainen oli sepp�?... Aina oli h�n
musta, kauhea, �re�! Vaimo taas oli iloinen kuin Perfishka... H�nest�
tuli el�m� ik�v�ksi... sep�n kanssa...

Pashka katsahti h�neen ja rupesi puhumaan jurosti, lujasti, kuten
aikainen:

-- Min� sanoin h�nelle monasti: pid� varasi, �iti! H�n tappaa
sinut!... Ei uskonut... Toisinaan vain pyysi, ett'en kertoisi mit��n
is�lle... Makeisia osti minulle siit�. V��peli taas tavantakaa
lahjoitteli minulle viisikopeekkaisia. Tuon h�nelle kirjeen, ja heti
pist�� h�n viisikopeekkaisen kouraani... H�n on hyv�luonteinen!...
Vahva h�n on... Suuret viikset...

-- Onko h�nell� sapelia? -- kysyi Masha.

-- Suuri onkin! -- vastasi Pashka ja lis�si ylpe�sti: -- kerran vedin
sen ulos huotrasta, -- raskas oli, perkele!

Jaakko mietteiss��n virkkoi:

-- Nyt olet sin�kin orpo... kuten Iljushka...

-- Enp� niink��n, -- tyytym�tt�m�sti vastasi orpo. -- Luuletko, ett�
min�kin rupean lumpunkokoojaksi? Syljen moista ammattia!

-- En min� sit� tarkottanut...

-- Nyt saan tehd� mit� tahdon!... sanoi Pashka ylpe�sti nostaen
p��t��n ja silm�t vihasta kiiluen. -- En ole orpo... vaan... el�n
vain yksin. Is� ei tahtonut p��st�� minua kouluun, vaan nyt pantiin
h�net vankeuteen... Mutta min�p� menen kouluun, ja opin paljon
paremmin kuin te!

-- Mutta mist� saat vaatteet? -- kysyi h�nelt� Ilja, ilkkuen nauraen.
-- Kouluun ei juuri mielell��n repaleisiin puettuja oteta!... Mit�
siihen sanot?

-- Vaatteetko? Min� myyn pajan!

Kaikki katsahtivat kunnioittavasti Pashkaan, ja Ilja tunsi tulleensa
voitetuksi. Pashka huomasi sanojensa tekem�n vaikutuksen ja
kohottausi viel� korkeammalle.

-- Ostan viel� itselleni hevosen... nopean hevosen! Ratsastan sill�
sitten kouluun!...

Se ajatus miellytti h�nt� siihen m��r��n, ett� h�n hymyilikin, vaikka
hymyily oli arka, -- v�r�hti huulilla ja heti katosi.

-- Kukaan ei sinua en�� t�st� l�hin ly�, -- �kki� sanoi Masha
Pashkalle, katsoen kateellisesti h�neen.

-- On niit� halukkaita! -- vakuuttavasti v�itti Ilja.

Pashka katsahti h�neen ja, sylk�isten uljaasti syrj��n, kysyi:

-- Sin�k�, vai? Koetappas!

Taas sekaantui puheeseen Jaakko.

-- Kuinka ihmeellist�, toverit!... oli olemassa ihminen, k�veli,
puhui ja teki vaikka mit�, kuten muutkin, -- oli el�v� ihminen, vaan
ly�tiin h�nt� sitten pihdeill� p��h�n h�nt� ei ole en�� olemassa!...

Lapset, kaikki kolme, tarkasti katsoivat Jaakkoon, jonka silm�t
seisoivat selkosen sel�ll��n, hullunkurisesti pullistuneina ulos
p��st�.

-- Nii-in! -- sanoi Ilja. -- Min�kin olen ajatellut sit�...

-- Sanotaan -- kuoli, -- hiljaa ja salaper�isesti virkkoi Jaakko, --
mutta mik� kuoli?

-- Henki lensi pois, -- j�r�sti selitti Pashka.

-- Taivaaseen, -- lis�si Masha ja, puristautuen Jaakkoon kiinni,
katsahti taivaalle. Se oli t�ynn� t�hti�; yksi niist�, -- suuri,
kirkas, joka ei tuikkinut -- oli l�hemp�n� maata kuin toiset ja
katsoi sit� kylm�ll� liikkumattomalla silm�ll��n. Mashan per�st�
kohottivat p��ns� yl�sp�in nuo kolme poikaakin. Pashka vaan vilkasi
ja sitten heti juoksi tiehens�. Ilja katsoi kauan, silmi��n
r�p�ytt�m�tt�, kauhu silmiss�, yhteen pisteeseen, vaan Jaakon suuret
silm�t n�yttiv�t ahnaasti etsiv�n jotakin taivaan sinest�.

-- Pashka! -- huudahti hiljaa h�nen toverinsa, laskien alas p��ns�,

-- Mit�?

-- Ajattelen, n�es, yh�... -- Iljan ��ni katkesi.

-- Mit�? -- niinik��n hiljaa kysyi Jaakko.

-- Kaikkia...

-- No?

-- Kuinka he... Eiv�t ole niinkuin pit�isi... Surmattiin ihminen...
jokainen hy�rii, py�rii... puhuu jos jotakin... Mutta kukaan ei
itke... kukaan ei s��littele...

-- Nii-in... Jeremei kuitenkin itki...

-- H�n on toista, h�n... Ent�s Pashka! Kertoi kuin satua...

-- H�n teeskentelee... H�n on pahoillaan, vaan h�nt� h�vett�� meid�n
n�hden itke�... �sken h�n juoksi tiehens� ja kenties h�n nyt...

He istuivat hetkisen vaiti hyvin l�hell� toisiansa.

Masha oli nukahtanut Jaakon polvelle ja h�nen kasvonsa olivat j��neet
entiseen asentoonsa, taivasta kohden.

-- Pelottaako sinua? -- kysyi taas kuiskaten Jaakko.

-- Pelottaa! -- vastasi Ilja.

-- Nyt h�nen sielunsa kuljeksii t�st� l�hin t��ll�...

-- Nii-in!... Masha n�kyy nukkuvan...

-- Pit�isi vied� h�net kotiin... vaan peloittaa liikahtaakin...

-- Menn��n yhdess�...

Jaakko laski nukkuvan tyt�n p��n olkap��t��n vasten, tarttui
k�sill��n h�nen hentoon ruumiiseensa ja vaivoin nousi seisomaan,
kuiskaten virkkaen:

-- Odota, Ilja, menen edell�...

H�n l�ksi kulkemaan horjuen raskaan taakkansa alla, ja Ilja kulki
per�st�, nen� milt'ei kiinni toverin p��ss�. H�nest� tuntui, ett�
jokin n�kym�t�n olento kulkee h�nen takanaan, hengitt�� kylm�� h�nen
kaulaansa ja tahtoo tarttua h�neen kiinni. H�n tyrkk�si toveriaan
selk��n ja tuskin kuuluvasti kuiskasi h�nelle:

-- Kulje nopeammin!...

       *       *       *       *       *

Edell� kerrotun tapauksen j�lkeen alkoi Jeremei-ukko sairastella. Yh�
harvemmin l�ksi h�n lumppujen keruulle, vaan j�i kotiin, kuljeksien
ik�viss��n pihalla tai venyi vuoteellaan pime�ss� h�kkeliss��n. Tuli
kev�t ja sellaisina p�ivin�, jolloin aurinko l�mpim�sti paistoi
kirkkaalta taivaalta, istui vanhus auringonpaisteessa, tarkkaan
jotakin laskien sormillaan ja ��nett�m�sti liikuttaen huuliaan.
Satuja alkoi h�n kertoa lapsille yh� harvemmin ja huonommin. Kun h�n
alottaa, rupeaa h�nt� ryitt�m��n. H�nen rintansa korisee, aivankuin
jokin sielt� tahtoisi p��st� vapauteen.

-- �l� nyt en�� ry'i!... -- kielsi h�nt� Masha, joka suuresti piti
saduista.

-- O... do... ta!... l��h�tt�en sanoi ukko. -- Odota, heti...
lakkaa...

Mutta ysk� ei lakannut, vaan yh� kovemmin vapisi vanhuksen raihnas
ruumis. Toisinaan l�ksiv�t lapset tiehens� odottamatta sadun loppua,
ja heid�n poistuessaan katsoi vanhus heihin omituisen moittivasti.

Ilja huomasi, ett� vanhuksen sairaus teki Petruha-viinurin ja
Terenti-sed�n hyvin levottomaksi. Petruha tuli monasti p�iv�ss�
ravintolan pihanpuolisille rappusille, ja etsitty��n hetkisen
iloisilla harmailla silmill��n ukkoa, kysyi h�n h�nelt�:

-- Kuinka on laitasi, ukko? Helpottaako, vai?

Tanakkana, punasessa karttuunipaidassa, kulki h�n k�det leveiden
verkahousujen taskuissa, joiden lahkeet olivat kiilt�vien,
pienipoimuisten keng�nvarsien sis�ss�. Taskuissa kilisi h�nell�
aina rahaa. H�nen py�re� p��ns� alkoi otsalta paljastua, vaan oli
siin� viel� paljon vaaleita, k�h�r�it� hiuksia, joita h�n aina
reippaasti pudisteli. Ilja ei ollut h�nest� koskaan pit�nyt, vaan nyt
tuo vastenmielisyys yh� kasvoi pojassa. H�n tiesi, ett'ei Petruha
rakastanut Jeremei-ukkoa. Kerran kuuli h�n, kun viinuri neuvoi
Terenti-set��:

-- Sin�, Terjoha, pid� silm�ll� h�nt�! H�n on saituri!... H�nell�,
mene ja tied�, saattaa olla tyynyyns� k�tkettyn� paljon. Mit�
�llistelet?... H�nell�, vanhalla myyr�ll�, ei ole en�� pitk�lt�
elonaikaa j�lell�; sin� olet h�nen hyv� yst�v�ns� eik� h�nell� ole
ainoatakaan sukulaista!... Ajattelepas sit�!...

Illat vietti Jeremei-vanhus tapansa mukaan ravintolassa, istuen
Terentin l�heisyydess�, puhellen kyttyr�sel�n kanssa Jumalasta,
totuudesta ja ihmist�ist�. Kaupungissa asuessaan oli kyttyr�selk�
tullut yh� muodottomamman n�k�iseksi. H�n oli ik��nkuin lionnut
ty�ss��n; h�nen silm�ns� olivat tulleet himmeiksi, vauhkoiksi,
ruumis oli kuin sulanut kuumassa ravintolailmassa. Likainen paita
nousi alituisesti kokoon kyttyr�lle, joten vy�t�iset paljastuivat.
Puhellessaan ihmisten kanssa piti Terenti koko ajan k�tens� sel�n
takana, korjaten paitaa nopeilla k�den liikkeill� -- mik� n�ytti
silt�, kuin olisi h�n jotakin k�tkenyt isoon kyttyr��ns�.

Kun Jeremei-ukko istui pihalla, tuli Terentikin rappusille ja katseli
h�nt� silmi��n siristellen ja varjostaen niit� k�dell��n. Pieni
keltainen parta, joka peitti h�nen ter�v�t kasvonsa, t�risi, h�nen
heikolla ja aralla ��nell� kysyess��n:

-- Jeremei-ukko! Ettek� tarvitse mit��n?

-- Kiitoksia!... En tarvitse... mit��n en tarvitse... -- vastasi
tavallisesti vanhus.

Kyttyr�selk� k��ntyi hitaasti ymp�ri hoikilla jaloillaan ja poistui.
Mutta vanhuksen tila k�vi p�iv� p�iv�lt� yh� huonommaksi.

-- N�ytt�� silt�, kuin en en�� paranisikaan, -- sanoi h�n kerran
Iljalle, joka istui h�nen vieress��n. -- Kuoleman hetki on k�siss�!
Vaan...

Jeremei katsahti ep�illen ymp�rilleen, ja sitten kuiskaten jatkoi:

-- Liian on aikaista, Iljusha! Ty�t�ni en ole viel� valmiiksi
saanut! En ole ehtinyt! Rahaa... olen koonnut rahaa, seitsem�ntoista
vuotta olen koonnut... Kirkon rakentamiseen aioin koota... Aioin
kotikyl��n rakennuttaa Herran temppelin... Ihmisill� pit�� olla
Herran temppeleit�... Ainoa turvapaikkamme on Jumalan tyk�n�...
V�h�n olen koonnut... ei riit�... Enk� tied�, mihin panna ne, jotka
olen koonnut... Herra, osota!... Vaan jo lent�� korppi, raakkuu,
tunnustelee palaa!... Iljusha, tied�: rahoja minulla on... �l� kerro,
vaan tied�!...

Ilja kuunteli ukon puhetta, ja h�n tunsi kantavansa suurta ja t�rke��
salaisuutta ja ymm�rsi, kuka se korppi oli, josta ukko pelolla ja
katkeruudella puhui.

Muutamien p�ivien kuluttua kuuli Ilja, koulusta tultuaan ja omassa
nurkassaan riisuessaan p��llysvaatteitaan Jeremei-vanhuksen komerosta
outoa ��nt�. Joku jupisi, nyyhkytti, korisi, ik��nkuin h�nt� olisi
kuristettu. V�list� voi selv�sti kahinasta erottaa:

-- Ksh... Kshsh... pois!...

Poika peloissaan t�ytt�si vanhuksen huoneeseen johtavaa ovea. Se oli
lukossa. Silloin h�n, ��ni vavisten, huudahti:

-- Ukko-kulta!

Oven takaa kuului vastaukseksi nopeata, l��h�tt�v�� kuiskutusta.

-- Kshsh!... Herra... armahda... armahda... -- Ja �kki� tuli
hiljaista. Ilja hyp�hti oven luota, tiet�m�tt�, mit� tehd�, vaan heti
painoi h�n kasvonsa laipiossa olevaan rakoon ja seisoi kuin kiinni
naulattuna, kokonaan vavisten. Vanhuksen pienen pieness� huoneessa
vallitsi h�m�r�. Valoa p��si sinne vain niukasti v�h�isest�,
likaisesta akkunapahasesta. Saattoi kuulla, kun ikkunalasiin
r�isk�hteli kev�tilman sulattama, katolta tippuva vesi, ja kuinka
akkunan allaolevaan kuoppaan juoksi pihalta vett�. Hetkisen
katsottuaan huomasi Ilja, ett� ukko makasi rinta yl�sp�in vuoteellaan
ja ��neti viittoi k�si��n.

-- Ukko-kulta! -- tuskallisesti huudahti poika.

Vanhus vavahti, kohotti p��t��n ja ��neen mutisi:

-- Ksh... Petruha... katso, Ju-mala! Se on H�nelle!... se on H�nen
temppeli�ns� varten... Ksh... Korppi olet sin�... Herra... Sinun...
Sinun!... Varjele... Pelasta... armahda... armahda... armahda...

Ilja vapisi kauhusta, vaan poistua ei h�n voinut. Ja h�n n�ki, kuinka
Jeremein musta ja kuivunut k�si voimattomasti huitoen ilmassa uhkasi
jotakin n�kym�t�nt� koukkusella sormellaan.

-- Varo!... Se on Jumalan!... �l� rohkene!...

Vaan sitten vanhuksen ruumis kokonaan hupeni, kutistui kokoon ja --
�kki� nousi h�n istumaan vuoteelleen. H�nen valkonen partansa vapisi
kuin lent�v�n kyyhkysen siipi. H�n ojensi k�tens� eteenp�in ja,
voimakkaasti tyrk�ten niill� jotakin, putosi h�n lattialle.

Ilja �l�hti ja sy�ksyi ulos. H�nen korvissaan k�hisi, vainoten
h�nt�...

-- Ksh... ksh...

Poika juoksi ravintolaan heng�styksiss��n huutaen:

-- Set�!... ukko kuoli...

Terenti voihkasi, polki jalkojaan yhdess� kohden ja alkoi h�t�isesti
korjata paitaansa, katsoen Petruhaan, joka seisoi tarjoilup�yd�n
takana.

-- Set�, tule pian!...

-- Mit� ajattelet? -- ankarasti sanoi Petruha. Mene! Suokoon Jumala
h�nelle ijankaikkisen el�m�n! Kunnon ukko h�n oli, muun muassa...
L�hden min�kin... katson... Ilja, j�� sin� t�nne... jos tarvitaan,
juokse hakemaan minua, -- kuuletko? Jaakko mene tiskin taa...
Tulen pian takasin... Petruha l�ksi ravintolasta verkkaan, kovasti
keng�nkantojaan lattiaan kolistellen, ja molemmat pojat kuulivat,
kuinka h�n oven takana uudestaan sanoi kyttyr�selj�lle:

-- Mene, mene... paksup��...

Ilja oli hyvin pelj�styksiss��n kaikesta n�kem�st��n ja kuulemastaan,
vaan ei pelkokaan est�nyt h�nt� huomaamasta kaikkea, mit� h�nen
ymp�rill��n tapahtui.

-- N�itk� sin�, kuinka h�n kuoli? -- kysyi Jaakko myym�p�yd�n takaa.

Ilja katsahti h�neen ja vastasi kysymyksell�:

-- Mutta miksi ne meniv�t sinne?...

-- Katsomaan!... sin�h�n heit� kutsuit!...

Ilja oli hetkisen ��neti. Sitte sulki h�n silm�ns� ja virkkoi:

-- Kauheata se oli!... Kuinka h�n h�nt� tyrkk�si!...

-- Ket�? -- kysyi Jaakko uteliaana kurottaen kaulaansa.

-- Pirua!... vastasi Ilja miettien.

-- N�itk�!

-- H�h?

-- N�itk� pirun? -- huudahti hiljaa Jaakko juostuaan h�nen luoksensa.
Vaan h�nen toverinsa sulki taas silm�ns� eik� vastannut.

-- Pel�styitk�? -- kysyi Jaakko, nykien h�nt� hihasta.

Varropas! -- �kki�, salaper�isesti virkkoi Ilja. -- Min�... juoksen
v�h�ksi aikaa ulos... niinh�n? Mutta �l� puhukaan is�llesi mit��n
lupaatko?

-- Lupaan! Mutta juokse sitten t�nne... Ep�luulonsa ajamana
poistui Ilja juosten ravintolasta, ja jo hetken p��st� oli h�n
maakerroksessa. Varovasti, hiljaa, kuten hiiri, hiipi h�n laipiossa
olevalle raolle ja uudestaan painautui siihen. Vanhus eli viel�, --
h�n korisi... Vaan Ilja ei n�hnyt h�nt�; kuolevan ukon ruumis venyi
lattialla kahden el�v�n, tumman olennon jaloissa. H�m�r�ss� n�yttiv�t
ne yhdelt� ainoalta, muodottomalta olennolta. Sitten n�ki Ilja,
ett� h�nen set�ns� polvillaan ukon vuoteen vieress� piti k�siss��n
tyyny� ja kiiruusti ompeli sit� kiinni. Kuului selv�sti rihman
nitin�, kun sit� vedettiin vaatteen l�pi. Petruha seisoi Terentin
takana kumartuneena h�nen ylitsens�. Nyt h�n pudisti hiuksiaan ja
moittivasti kuiskasi:

-- Joutuin... rujokas... Sanoinhan sinulle, ett� pid� varalta rihmaa
neulan silm�ss�... Mutta ei... piti viel� se nyt tehd�... Voi sinua,
vokkelo! Osasitkohan hyvin tarkastaa... No, anna sen jo olla! Kyll�
jo riitt��!... Kuuletko? Mutta toinnu jo, h�lm�.

Petruhan tyyni kuiske, kuolevan katkonaiset huokaukset, rihman
nitin� ja tippuvan veden valittava ��ni, joka syntyi sen juostessa
ikkunan alla olevaan kuoppaan, kaikki nuo ��net yhdess� saivat
aikaan huminan, joka huumasi pojan p��t�. H�n hiljaa loittoni
sein�n vierest� ja poistui maakerroksesta. Iso, musta laikka
py�ri, kuten py�r�, h�nen silmiss��n ja hurisi, josta Iljan p��t�
rupesi py�rrytt�m��n ja mielt� ellostelemaan. Rappuja noustessaan
ravintolaan, piti h�n lujasti kiinni kaidepuusta ja t�intuskin jaksoi
nostella jalkojaan, ja saavuttuaan ovelle, pys�htyi h�n siihen ja
rupesi hiljaa itkem��n. Jaakko hy�ri h�nen ymp�rill��n puhuen h�nelle
jotakin. Sitten tyrk�ttiin h�nt� selk��n ja Perfishkan ��ni kuului:

-- Kuka -- ket�? mill� -- mink�t�hden? Mit�? Kuoliko? Ah...
pir-ru!... -- Ja tyrk�tty��n taas Iljaa, riensi suutari sellaisella
vauhdilla rappusia alas, ett� portaat ruskivat h�nen jalkojensa alla.
Alhaalla kuului h�n viel� kovasti ja valittaen huudahtavan:

-- Jo nyt jotakin!

Ilja kuuli set�ns� ja Petruhan nousevan rappusia, ja h�n ei olisi
tahtonut heid�n n�htens� itke�, vaan h�n ei voinut pid�tt��
kyyneli��n.

-- Jaakko! -- huusi Petruha, -- juoksepa hakemaan Mihei-poliisia!...
Sano, lumppujen ker��j� on astunut Herran eteen... sukkelasti!

-- Kas vaan!... -- huudahti Perfishka. Oletteko siis jo ollut siell�?
hm!...

Terenti astui veljenpoikansa ohi h�neen katsomatta. Vaan Petruha
laski k�tens� Iljan olkap��lle ja sanoi:

-- Itketk�? Itke vaan, -- se on hyv�... N�yt�t olevan kiitollinen
poika, joka osaat ymm�rt�� sinulle tehdyn hyv�n ty�n. Ukko oli sinun
suuri hyv�ntekij�si!...

H�n vaikeni v�h�n ja vei Iljan syrj��n lis�ten:

-- Muista, ett'et vasta seiso oven takana...

Ilja pyyhki paidanhihalla kasvonsa ja katsahti l�sn�oleviin. Petruha
seisoi jo tarjoilup�yd�n takana kiharoitaan pudistellen. H�nen
edess��n seisoi Perfishka ja, katsoen h�nt�, viekkaasti hymyili.
Mutta h�nen kasvonsa olivat hymyst� huolimatta sen n�k�iset, kuin h�n
vasta olisi menett�nyt peliss� viimeisen viisikopeekkaisensa.

-- No, mit� tahdot, Perfil? kysyi silmi��n rypist�en ankarasti
Petruha.

Min�k�?... Ettek� anna harjakaisia? �kki� sanoi Perfishka.

-- Mink� tapauksen johdosta? -- vitkaan kysyi viinuri.

-- Jo nyt jotakin! -- huudahti suutari, polaisten jalkaa laattiaan.
-- Kyll�h�n suuta olisi, kun vaan ruokaa riitt�isi! Niin sit�
tuleekin! Sananen -- toivotan teille terveytt�, Pjotr Jakimitsh!

-- Mit� ihmeit�? Mit� sin� h�piset taas? -- kysyi Petruha, nyt jo
yst�v�llisesti hymyillen.

-- Ilman vaan... syd�meni yksinkertaisuudessa!

-- Toisin sanoen, tahdot ryypyn? Hehe-he!

-- Hah, hah, haa! -- kaikui ravintolassa suutarin iloinen nauru.

Ilja pudisti p��t��n, ik��nkuin ravistaen siit� jotakin, ja l�ksi
ulos.

Sin� y�n� pani h�n my�h��n maata, ei kuitenkaan omaan
huonepahaseensa, vaan ravintolaan sen p�yd�n alle, jolla Terenti
pesi astioita. Kyttyr�selk� auttoi Iljan vuoteelle ja rupesi
sitten pyyhkim��n p�yt��. Tarjoilup�yd�ll� paloi lamppu, valaisten
pulleiden teekannujen kylki� ja kaapissa olevia pulloja. Vaan
ravintolassa oli pime�t�, ikkunoista n�kyi musta y�, hieno sade
rapisi ikkunoihin, tuuli hiljaa humisi... Terenti liikkui huoneessa
kuin haamu, siirrellen p�yti� ja yh� huokaillen. Kun h�n tuli lampun
l�heisyyteen, lankesi h�nest� selv� varjo lattialle, Iljasta n�ytti
silt� kuin se olisi ollut Jeremei-vanhuksen sielu, joka korisi
sed�lle.

-- Ksh... kshsh...

Pojan oli kylm� ja kauhea olla. H�nen hengityst��n ahdisti kosteus,
-- oli lauantai, lattia oli vasta pesty ja se haisi m�d�nneelt�.
H�nt� halutti pyyt�� set�� heti panemaan maata p�yd�n alle, h�nen
viereens�, vaan painostava, ilke� tunne esti h�nt� puhuttelemasta
set��. Mielikuvituksessaan oli h�n n�kevin��n Jeremei-ukon k�ykyn
vartalon ja valkosen parran, ja oli kuulevinaan h�nen yst�v�llisen
kime�n ��nen:

-- Poikani, poikani! Herra tiet�� m��r�n...

-- Panisit maata! -- sanoi vihdoin malttamattomasti Ilja
k�rsim�tt�m�ll� ��nell�.

Kyttyr�selk� h�tk�hti ja tuli liikkumattomaksi. Sitten kysyi h�n
hiljaa ja arasti:

-- Mit�? Kuka se on?

-- Min�, panisit maata, sanon...

-- Heti! Heti, heti!... -- kiireesti virkkoi kyttyr�selk� ja rupesi
hy�rim��n p�ytien ymp�rill� nopeasti kuin hyrr�. Ilja ymm�rsi, ett�
set��kin peloitti ja hyvill� mielin ajatteli h�n itsekseen:

"Niin sinulle pit��kin!..."

Ulkona sataa tihuutti yh�, jostakin kuului kumakoita iskuja. Tuli
lampussa vavahteli, vaan teekannut ja pullot n�yttiv�t vaieten
hymyilev�n. Ilja k�tki p��ns� sed�n puoliturkkiin ja makasi henke��n
pid�tellen. �kki� rupesi h�nen l�helt��n kuulumaan outoa ��nt�.
H�n j�hmettyi pelosta, pisti p��ns� n�kyviin ja huomasi, ett�
Terenti-set� oli polvillaan p�� niin syv��n painettuna, ett� leuka
nojasi rintaan, ja kuiskaili:

-- Herra Jumala, Is�mme... Herra! H�nen kuiskimisensa muistutti
Jeremei-ukon k�hin��. Huoneessa vallitseva h�m�r� n�ytti olevan kuin
liikkeess� ja lattia keikkuvan sen kanssa, vaan savutorvissa vinkui
tuuli.

-- U-u-u-u!...

-- �l� rukoile, -- ��neen huusi Ilja.

-- Oh, mit� sin� nyt? -- puoli��neen virkkoi kyttyr�selk�. -- Nuku,
Jumalan nimess�!

-- �l� rukoile! -- itsep�isesti toisti poika.

-- No, no... en, en...

Pimeys ja kosteus yh� raskaammin ahdistivat Iljaa. H�nen oli vaikea
hengitt��, ja h�nen mieless��n oli pelko, s��li ukkoa, ilke� tunne
set�� kohtaan. H�n kieritt�ytyi lattialle, istuutui ja alkoi �hki�.

-- Mit�; mik� sinua vaivaa? H�h?... pel�styneen� kuiskasi set�
tarttuen h�neen kiinni. Mutta Ilja ty�nsi h�net luotaan ja
itkunsekaisella ��nell�, tuskallisesti ja pelokkaasti sanoi:

-- Herra Jumala! Kun voisi piiloutua... jonnekin... kaikesta... Herra
Jumala!

-- Kyyneleet katkasivat h�nen ��nens�. Raskaasti veti h�n m�d�nnytt�
ilmaa keuhkoihinsa ja rupesi nyyhkim��n painaen kasvonsa lattiaan...

       *       *       *       *       *

Suuresti muuttui Iljan luonne n�iden tapausten j�lkeen. Ennen oli
h�n pysytellyt syrj�ss� vaan koulunsa oppilaista, kun h�n ei voinut
olla tyytyv�inen heid�n kohteluunsa, eik� h�nell� ollut halua antaa
per�� ja l�het� heit�. Mutta kotona oli h�n ollut avomielinen ja
luottavainen kaikille, sill� aikuisten huomion her�tt�minen huvitti
h�nt�. Vaan nyt alkoi h�n pysytell� yksin ja tuli ik��ns� n�hden
liian vakavaksi. H�nen kasvojensa ilme k�vi kuivaksi, huulet olivat
aina lujasti kiinni puristetut, h�n katsoi ter�v�sti aikaisia ja
tutkiva ilme silmiss��n kuunteli h�n heid�n puheitaan. H�nt� vaivasi
muisto siit�, mit� h�n oli n�hnyt Jeremei-ukon kuolinp�iv�n�, ja
h�nest� tuntui, ett� h�nkin, kuten Petruha ja set�, oli syyllinen
vanhuksen edess�. Kenties vanhus, kuollessaan ja n�hdess��n, kuinka
h�net ry�stettiin, oli ajatellut, ett� h�n, Ilja, oli kertonut
Petruhalle rahoista. Se ajatus syntyi Iljassa aivankuin �kki�, h�nen
huomaamattaan, ja se t�ytti pojan mielen h�mm�styksell� ja teki sen
katkeran raskaaksi. H�n k�tki sen kuitenkin mieleens�, ja se viel�
enemm�n her�tti h�ness� ep�luuloja kaikkia ihmisi� kohtaan. Ja joka
kerta kun h�n huomasi heiss� jotakin pahaa, tuli h�nen helpompi
siit� olla, ik��nkuin h�nen syyllisyytens� vanhuksen suhteen olisi
v�hentynyt. Mutta pahaa n�ki h�n ihmisiss� paljon. Kaikki talon
asukkaat kutsuivat Petruha-viinuria varastetun tavaran salaajaksi,
konnaksi, vaan silmien edess� imartelivat h�nt�, kunnioittavasti
tervehtiv�t ja kutsuivat Pjotr Jakimitsh'iksi. Matitsaa kaikki
haukkuivat; kun h�n oli juonut itsens� juovuksiin, tyrkki h�nt�
jokainen ja l�i; kerran h�n juopuneena istui ky�kin ikkunan alla, ja
kokki kaatoi likavett� h�nen niskaansa... Kaikki k�yttiv�t hyv�kseen
h�nen palveluksiaan, koskaan palkitsematta h�nt� mill��n kuin
haukkumisella ja ly�nneill�. Perfishka kutsui h�net pesem��n sairasta
vaimoaan, Petruha pakoitti h�net pyhien edell� siistim��n maksutta
ravintolan, Terentille ompeli h�n paitoja. H�n k�vi kaikkien luona,
teki kaikki nurisematta ja hyvin, h�n rakasti sairasten hoitamista,
rakasti lasten leikkimist�...

Ilja huomasi, ett� enimmin ty�t� tekev� mies talossa -- Perfishka --
suutari -- oli kaikkien pilkan esineen�, ja ett� h�nt� huomattiin
tuskin vaan silloin, kun h�n p�iss��n, hanuri k�dess�, istui
ravintolassa tai hoiperteli pihalla, soittaen ja laulaen iloisia
naurettavia lauluja. Vaan kukaan ei tahtonut n�hd�, kuinka varovasti
samainen Perfishka kantoi rappusille jalatonta vaimoaan, kuinka h�n
asetti maata tyt�rt��n, suudellen h�nt� ja tehden hullunkurisia
irvistyksi� viihdytt�ess��n h�nt� ja saadakseen h�net nauramaan.
Eik� kukaan katsonut suutaria, h�nen nauraen ja leikki� laskien
opettaessaan Mashaa keitt�m��n p�iv�llist� ja siivoamaan huonetta,
jonka j�lkeen h�n istuutui ty�ns� ��reen ja ompeli my�h��n y�h�n
syv��n kumartuneena korjatessaan huonoa, likaista saapasta.

Kun sepp� oli viety vankeuteen, ei kukaan pit�nyt huolta h�nen
pojastaan paitsi suutari. H�n otti heti Pashkan luoksensa ja kauan
oli jo Pashka tehnyt h�nelle pikilankaa, lakaissut huoneen, hakenut
vett�, puodista k�ynyt leip��, kaljaa, sipulia. Kaikki n�kiv�t
suutarin juovuksissa pyh�sin, vaan kukaan ei kuullut, kun h�n
seuraavana p�iv�n� selvin p�in puheli vaimonsa kanssa:

-- Anna minulle anteeksi, Dunja! En n�et juo samasta syyst�, kuin
hunningolle joutunut juoppo, vaan v�symyksest�. Koko viikon kun tekee
ty�t�... tulee ik�v�! Niinp� sitten tulee otetuksi!...

-- Syyt�nk� min� sitten? Oi, Jumalani! S��lin sinua!... -- k�he�ll�
��nell� puhuu vaimo ja nielasee jotakin alas. -- Luuletko, ett'en
huomaa ty�t�si ja vaivojasi? Herra on pannut minut kiveksi
kuormallesi. Kun edes kuolisin!... Kun voisinkin vapauttaa sinut!...

-- �l� puhu niin! En pid� niist� puheistasi. Min� sinua loukkaan etk�
sin� minua!... Vaan en min� niin tee siksi, ett� paha olisin, vaan
siksi, kuin olen heikko. Kun t�st� viel� muutetaan toiselle kadulle,
ja tulee kaikki toisin... ikkunat, ovet... kaikki! Ikkunat tulevat
kadulle p�in. Leikkaamme paperista saappaan kuvan ja liimaamme
ikkunaan. Ilmoituskyltti, n�et! Ja kun meille sitten tulvii v�ke�!
Asiat alkavat menn� huristaa hyvin!... Hei, vaan! Keit� munaa, paista
rieskaa! Pulskasti elet��n, rahaa tehd��n!

Ilja tunsi yksityiskohtia my�ten Perfishkan el�m�n, n�ki, ett�
h�n yritt�� mahdottomia, ja kunnioitti h�nt� siksi, ett� h�n aina
jokaisen kanssa laski leikki�, aina nauroi ja mainiosti soitti
hanuria.

Petruha istui tiskin takana, pelasi tammea tuttujen kanssa, aamusta
iltaan joi teet� ja haukkui viinureita. Pian Jeremein kuoleman
j�lkeen alkoi h�n opettaa Terenti� tekem��n kauppaa tiskin takana,
vaan itse kuleksi h�n vihellellen pihalla, tarkastellen taloa
kaikilta puolin viel�p� koputtaen seini� nyrkill��n.

Paljon muutakin huomasi Ilja, vaan kaikki se oli pahaa, ik�v��,
kaikki ty�nsi h�nt� loitommalle ihmisist�. Toisinaan h�nen saamansa
vaikutukset ja ajatukset, kun niit� oli kertynyt paljon, synnyttiv�t
h�ness� vastustamattoman halun puhella jonkun kanssa. Vaan h�nt�
ei haluttanut puhella sed�n kanssa. Jeremein kuoleman j�lkeen oli
Iljan ja h�nen set�ns� v�liin kasvanut jotakin n�kym�t�nt�, vaan
kire�t�, ja se esti poikaa l�hestym�st� kyttyr�selk�� yht� vapaasti
kuin ennen. Eik� Jaakkokaan voinut mit��n selitt�� h�nelle el�ess��n
itsekin ik��nkuin syrj�ss� kaikesta, ja omalla erityisell� tavallaan.

H�n suri vanhan lumpunkokoojan kuolemaa. Usein muisteli h�n h�nt�
kaipauksella.

-- Ik�v� on!... Olisipa vaan Jeremei-ukko elossa, kertoisi h�n meille
satuja; mik��n ei ole satuja parempaa! Hyvi� satuja h�n osasi!...

-- Kaikkea h�n osasi, -- synk�sti virkkoi Ilja.

Kerran Jaakko salaper�isesti sanoi toverilleen:

-- Tahdotko, niin n�yt�n sinulle er��n asian?

-- Tahdon!...

-- Mutta vanno ensin, ett'et kerro kenellek��n!...

-- Jumalauta, en kerro!

-- Olen kirottu, jos kerron, sano!...

Ilja toisti valan, ja sitten vei Jaakko h�net pihan nurkkaan
lehmuksen luo. Siell� irrotti h�n puun rungosta siihen taitavasti
sovitetun kaarnapalasen, ja sen alta tuli n�kyviin suuri aukko
puussa. Se oli kolo, jota oli laajennettu veitsell� ja kauniisti
koristettu sis�st� eriv�risill� vaatetilkuilla ja papereilla,
teepaketeista otetulla lyijypaperilla ja metallipalasilla. Rei�n
pohjalla oli pieni vaskinen pyh�inkuva, ja sen eteen oli pystytetty
vahakynttil�np�tk�.

-- N�itk�? -- kysyi Jaakko, asettaen taas paikoilleen kaarnapalasen.

-- N�in... Miksi sin� sellaista?...

-- Se on rukoushuone!... -- selitti Jaakko. -- Rupean, n�et, �isin
k�ym��n t��ll�; sytyt�n kynttil�n ja rukoilen. Mainiota?

Toverin hanke miellytti Iljaa, vaan h�n heti rupesi pelk��m��n sen
vaarallisuutta.

-- Ent�, jos huomaavat tulen? Silloin antaa is�si sinulle selk��n!...

-- Y�ll� -- kuka sit� huomaisi? Y�ll� kaikki nukkuvat; maan p��ll� on
aivan hiljaista... Olen pieni: p�iv�ll� ei Jumala kuule rukoustani...
Vaan y�ll� h�n kuulee!... Kuuleekohan?

-- En tied�!... Ehk� kuulee!... miettiv�sti sanoi Ilja, katsoen
toverinsa suurisilm�isi�, kalpeita kasvoja.

-- Rukoiletko sin� minun kanssani? kysyi Jaakko.

-- Mit� sin� tahdot rukoilla? -- kysyi vuorostaan Ilja, ja he
hymyiliv�t toinen toisellensa.

-- Min� rukoilen sit�, -- sanoi Ilja, ett� tulisin viisaaksi... ja
viel�, ett� minulla olisi kaikkea, mit� haluan!... ent� sin�?

-- Min�kin...

Vaan hiukan ajateltuaan selitti Jaakko:

-- Aioin vaan ilman aikojani... rukoilla... tarkoituksetta!...
Antakoon H�n sitten, mit� H�n tahtoo!... Mutta jos sin� tahdot
rukoilla toisella tavalla, niin teen min�kin samoin!

-- Olkoon menneeksi, -- sanoi Ilja.

He p��ttiv�t alkaa rukoilemisensa jo sin� y�n�, ja kumpikin heist�
pani maata vahvasti aikoen her�t� y�ll�. Mutta her��m�tt� j�i sin�
ja seuraavanakin y�n�, ja useasti j�lest�p�inkin petti heid�t
uni. Sittemmin sai Ilja kokea uusia vaikutuksia, jotka kokonaan
haihduttivat rukoushuoneen h�nen mielest��n.

Saman lehmuksen oksille, johon Jaakko oli laatinut rukoushuoneen,
-- oli Pashkalla tapana viritt�� pyydyksi� keltasirkuille ja
tiaisille. El�m� tuntui h�nest� raskaalta; h�n oli laihtunut, n�ytti
kuihtuneelta ja h�nen silm�ns� vilkuivat kuin pedolla. H�nell� ei
ollut en�� aikaa juoksennella pihalla. Koko p�iv�n oli h�n ty�ss�
Perfishkalla, ja vain pyh�sin, kun suutari oli humalassa, n�kiv�t
toverit h�net. Pashka kyseli heilt�, mit� he oppivat koulussa, ja h�n
n�ytti kateelliselta ja synk�lt� kuunnellessaan heid�n kertomuksiaan,
joista selv�sti n�kyi heid�n tiet�v�n oman etev�mmyytens� h�nen
rinnallaan.

-- �lk�� ylpeilk�, opin t�ss� kerran min�kin!...

-- Perfishkapa ei p��st�!...

-- Mutta min� karkaan, -- p��tt�v�sti vastasi Pashka.

Ja todellakin, v�h�n tuon keskustelun j�lkeen kulki suutari pitkin
pihaa ja kertoi naureskellen:

-- Kis�llini on juossut tiehens�! Sit� pient� pirua!... Nahkatiede ei
h�nt� huvittanut...

-- P�iv� oli sateinen. Ilja katsoi repaleista Perfishkaa, harmaata,
synkk�� taivasta, ja h�nt� rupesi huimap�� toverinsa s��litt�m��n.
H�n ja Perfishka seisoivat vajan r�yst��n alla, painautuneena
sein��n, ja katsoivat taloa. Iljasta n�ytti silt�, ett� talo k�vi
yh� matalammaksi, aivankuin se ajan painosta olisi painunut maahan.
Vanhat sein�t olivat pullistuneet yh� enemm�n ulosp�in, ik��nkuin se
lika, jota kymmenien vuosien kuluessa oli niiden sis��n kokoontunut,
ei en�� olisi mahtunut sinne eiv�tk� ne en�� voineet pid�tt��
sit�. Onnettomuuksilla kyll�stytettyn�, aina t�ynn� juopuneiden
huutoja, juomalaulujen hoilotusta, lattialaudat rikkipoljettuina,
ei talo voinut en�� pysy� pystyss�, vaan verkkaan kukistui kokoon,
surullisesti katsoen Jumalan luomakuntaan kummeilla lasisilmill��n,
ikkunoilla.

-- Hoh, hoh! -- sanoi suutari. -- Pian hajoo niinikoppa ja sienet
lent�v�t hujan hajan m�r�lle maalle. Me asukkaat joudumme mik�
minnekin... Etsimme itsellemme katon p��mme p��lle muualta!...
L�yt�nemme, niin alotamme toisenlaista el�m��. Toisenlaista tulee
kaikki: sek� ikkunat ett� ovet, viel�p� toiset kirputkin purevat
meit�! Kun vaan pian muuttuisi! Liiaksi on jo minua ruvennut
kyll�stytt�m��n t�m� sikahovi... vaikka olenkin siihen tottunut!
Viek��n piru koko laitoksen!

Turhaan kuitenkin suutari haaveili: taloa ei vienyt mik��n manalan
herroista, vaan sen osti Petruha-viinuri. Pari p�iv�� kaupan
p��tt�misen j�lkeen kulki h�n joka paikassa talossa, tutkien tarkoin
kaikki kohdat. Sitten tuotiin tiili�, lautoja, talon ymp�rille
rakennettiin telineet ja kolmisen kuukautta valitti ja t�risi se
kirvesten iskuista. Sit� sahattiin, veistettiin, siihen ly�tiin
nauloja, r�iskin�ll� ja tomupilvien p�ll�hdelless� irrotettiin siit�
m�d�ntyneet hirret, ja uudet pantiin sijalle, ja vihdoin, kun sit�
viel� oli jatkettu lis�rakennuksella, laudotettiin se. Matalana,
leve�n� kohosi se nyt maasta suorana ja tanakkana, ik��nkuin se
olisi juurruttanut syv��n uudet juurensa siihen. Talon etusivulle,
katon rajaan, ripusti Petruha suuren kyltin, johon kultakirjaimilla
siniselle pohjalle oli kirjotettu:

"-- P. A. Filimonoff'in yst�vien huvituspaikka."

-- Sis�st� se kuitenkin on m�d�nnytt�! sanoi Perfishka kerran.

Ilja kuuli sen ja my�nt�v�sti hymyili. Korjattu talo n�ytti h�nest�
petokselta. H�nen johtui mieleens� Pashka, joka asui jossakin
toisessa paikassa ja n�ki toisenlaista. Ilja, kuten suutarikin,
niinik��n haaveili toisia ikkunoita, ovia, ihmisi�... El�m� talossa
k�vi nyt entist� ik�v�mm�ksi. Vanha lehmus oli kaadettu, rauhallinen
kolkka sen luona oli h�vinnyt; sijalle oli tullut lis�rakennus.
Kadonneet olivat muutkin lempipaikat, joissa lasten oli ollut tapana
istua ja jutella. Vain pajan sijalla, suuren lastu- ja m�d�nneen
hirsil�j�n takana, oli viel� mukava, rauhaisa kolkka, vaan siell�
oli kauheata istua, sill� aina tuntui, kuin tuon l�j�n alla makaisi
Savelin vaimo p�� rikkily�tyn�.

Petruha oli antanut Terenti-sed�lle uuden asunnon -- pienen huoneen
ravintolasalin vierest�. Ohuen, vihreill� sein�paperilla peitetyn,
lautasein�n l�pi kuului ravintolasta kaikki ��net ja tunki viinan
haju ja tupakan savu sinne. Siell� oli puhdasta, kuivaa, vaan
ei kuitenkaan niin hauskaa kuin kellarikerroksessa. Sen ikkunaa
vastap��t� oli vajan harmaa sein�, joka peitti taivaan ja auringon ja
t�hdet, vaan kellarikerroksen ikkunasta olivat ne hyvin n�kyneet, kun
vaan oli laskeutunut polvilleen sen eteen...

Terenti-set� kulki nyt sireeninv�risess� paidassa, jonka p��ll� oli
nuttu, joka verhosi h�nt� kuten arkkua. Aamusta iltaan seisoi h�n
tarjoilup�yd�n takana. H�n ei sinutellut en�� ket��n, vaan kutsui
jokaista "te", ja puhui yleens� v�h�n, ja silloinkin lyhyesti,
katkonaisesti, aivankuin haukkuen, ja katsoi vieraisiin, kuten
uskollinen koira, joka vahtii is�nt�ns� omaisuutta. Iljalle osti
h�n harmaan verkanutun, saappaat, palton ja lippalakin, ja kun
poika ensi kerran pani ylleen ne kappaleet, muistui el�v�sti h�nen
mieleens� vanha lumppujen ker��j�. H�n miltei koskaan puhunut set�ns�
kanssa, ja h�nen el�m�ns� kului yksitoikkoisesti, hiljaa, Ja vaikka
omituiset, lapselle harvinaiset, tunteet ja ajatukset kiinnittiv�t
h�nen mielt��n, niin vaivasi h�nt� kuitenkin painostava ik�v�.
Yh� useammin alkoi johtua h�nen mieleens� maaseutu; nyt tuntui
h�nest� eritt�in selv�lt�, ett� siell� oli paljon parempi asua.
Olihan siell� hiljaista, yksinkertaista ja luonnollista. Muistuivat
mieleen Kershenetsin tihe�t mets�t, Terenti-sed�n kertomukset
Antipa-erakosta, ja muistaessaan Antipaa, johtui h�nen mieleens�
toinen samanlainen erakko, Pashka. Miss� oli h�n? Kenties on h�nkin
karannut mets��n, kaivanut siell� itselleen kuopan ja elelee siin�.
Myrsky vinkuu mets�ss�, sudet ulvovat. Se tuntuu kauhealta, vaan
samalla hyv�lt�. Ja talvella, kauniilla ilmalla, hohtaa kaikki
hopealta, ja niin on hiljaista, ett'ei muuta kuulu, kuin lumen narske
jalkain alla, ja jos seisoo liikkumatta, kuuluu vaan oman syd�men
sykint�.

Mutta kaupungissa on sen sijaan aina melua ja h�lin��, y�ll�k��n
ei se lopu. Ihmiset hoilottavat, huutavat poliisia, riitelev�t,
ajurit ajavat edestakasin, ja niiden ajoneuvojen jyrin�st� t�risev�t
ikkunalasit. Pojat huutavat ja meluavat koulussa. Suuret kiljuvat,
kiroilevat, tappelevat ja juopottelevat. Ja se ei tunnu ainoastaan
levottomalta, -- v�listi on se kauheatakin. Ihmiset ovat kuin
j�rjilt��n, -- toiset ovat konnia ja veijareita, kuten Petruha,
toiset ilkeit�, kuten Savel tai niin kurjan kurjia kuten Perfishka,
Terenti-set�, Matitsa... Etenkin h�mm�stytti Iljaa se kevytmielinen
tapa, jolla suutari tavallisesti k�ytt�ytyi.

Kerran, er��n� aamuna, kun Ilja oli kouluun l�hd�ss�, tuli Perfishka
ravintolaan. Repaleisena, unisena asettui h�n ��neti tarjoilup�yd�n
��reen seisomaan katsoen Terentiin. H�nen vasen silm�ns� vavahteli ja
tavantakaa r�pytti h�n sit�, ja alahuuli oli omituisesti riipuksissa.
Terenti-set� katsahti h�neen, hymyili ja kaasi h�nelle kolmen
kopeekan lasin viinaa, joka oli Perfishkan tavallinen aamunapsi.
Perfishka otti lasin vapisevaan k�teens�, kaatoi sen sis�llyksen
suuhunsa, vaan ryyp�tty��n ei h�n rykinyt, ei kiroten kehunut juoman
hyvyytt� eik� edes haukannut mit��n p��lle. Uudestaan katsoa tiirotti
h�n Terentiin omituisesti vavahtelevalla vasemmalla silm�ll��n, vaan
h�nen oikea silm�ns� oli himme� ja liikkumaton, ik��nkuin h�n sill�
ei olisi mit��n n�hnyt.

-- Mik� teid�n silm��nne vaivaa? -- kysyi Terenti.

Perfishka hieroi silm�� k�dell��n, katsoi sitten k�tt��n ja selitti
sitten �kki� kovalla ja selv�ll� ��nell�:

-- Puolisomme Avdotja Petrovna on kuollut...

-- Mit� ihmeit�? -- huudahti Terenti-set�, ja, vilkaisten
pyh�inkuvaan, teki ristinmerkin.

-- Rauha olkoon h�nen sielullensa!

-- Mit�? -- kysyi? Perfishka, yh� katsoa tuijottaen Terentin
kasvoihin.

-- Sanon: rauha olkoon h�nen sielullensa.

-- Niin... H�n kuoli!... -- sanoi suutari. Sitten py�r�hti h�n ymp�ri
ja poistui ravintolasta.

-- Kummallinen mies! -- mutisi Terenti, p��t��n pudistaen. Iljankin
mielest� oli suutarin k�yt�s omituista... Kouluun menness��n poikkesi
h�n kellarikerrokseen katsomaan vainajata. Siell� oli pime�t� ja
ahdasta. Naiset, jotka asuivat ullakossa, olivat tulleet suutarin
huoneeseen ja seisoivat puoli��neen puhellen yhdess� joukossa
nurkassa, jossa s�nky oli. Matitsa koetteli Mashalle er�st� pukua ja
kysyi:

-- Puristaako kainaloista?

Masha, joka seisoi k�det ojossa, vastasi oikullisella ��nell�:

-- Puristaa!...

Suutari istui kumarassa p�yd�ll� katsellen tyt�rt��n ja h�nen
silm�ns� yh� vavahteli. Ilja katsahti kuolleen kalpeisiin,
p�h�ttyneisiin kasvoihin, muisti h�nen tummat silm�ns�, jotka nyt
ikiajoiksi olivat sulkeutuneet, ja poistui huoneesta syd�n raskaana.

H�nen koulusta palatessaan ja astuessaan ravintolaan kuuli h�n
Perfishkan soittavan hanuria ja reippaasti laulavan:

    "Oh, s� oma kultasein
    Kun s� ry�stit syd�mein!
    Mihin heitit saaliisi,
    Kyll�styitk� vaaliisi?"

-- Hoh, hoh!... T�ss� nyt olen, kun vaimov�ki ajoi minut ulos! Suori
tiehesi, kelvoton, huusivat he! Senkin juopporatti!... En min�
suutu... olen k�rsiv�llinen... Hauku minua, ly�, jos tahdot!... salli
minun vaan hieman pit�� lysti�!... sallikaa, olkaa hyv�! Voi, veljet,
jokaista haluttaa nauttia el�m�st�! Vai kuinka? Jokaisen sielu on
samanlainen, oli h�n kuka tahansa!...

    "Ken siell� voivottelee,
    Ja ket� odottelee?
    Vait! hiljaa! �ll�s sure,
    Kovaa leip�kyrs�� pure!"

Ep�toivosen ilonen ilme kuvastui Perfishkan kasvoilla; Ilja tunsi
h�neen katsoessaan vastenmielisyytt� ja pelkoa. H�n ajatteli, ett�
Jumala ankarasti rankaisee suutaria moisesta k�yt�ksest� h�nen
vaimonsa kuolinp�iv�n�. Mutta seuraavanakin p�iv�n� oli Perfishka
p�iss��n. Vaimonsa arkun j�lest� kulki h�n kompastellen, silm��ns�
siristellen ja naureksien. Jokainen haukkui h�nt�, antoipa muuan
h�nelle korvapuustinkin...

-- Kas vaan, ai, ai!... -- sanoi Ilja Jaakolle hautajaisp�iv�n
iltana. -- Tuo Perfishka on oikea kerettil�inen!

-- Juokse hiiteen Perfishkoinesi! -- vastasi Jaakko
v�linpit�m�tt�m�sti.

Ennenkin oli Ilja huomannut, ett� Jaakko oli viime aikoina paljon
muuttunut. H�n ei juuri koskaan en�� tullut pihalle k�velem��n, vaan
istui yh� kotona ja n�ytti kuin karttavan h�nt�. Alussa arveli Ilja,
ett� Jaakko oli ruvennut kadehtimaan h�nen menestyst��n koulussa,
ja ett� h�n nyt, kotona istuessaan, luki ahkerasti l�ksyj��n. Vaan
viel� entist� huonommin h�n n�ytti kuitenkin osaavan; opettaja
alituisesti torui h�nt� hajamielisyydest� ja kykenem�tt�myydest�
ymm�rt�m��n yksinkertaisimpiakaan asioita. Jaakon suhde Perfishkaan
ei kummastuttanut Iljaa, sill� Jaakko milt'ei koskaan kiinnitt�nyt
huomiotaan talon el�m��n. Kuitenkin tahtoi Ilja tiet��, mik� toveria
vaivasi, ja siksi kysyi h�n h�nelt� kerran:

-- Mik� sinusta on oikeastaan tullut? Etk� tahdo en�� ollakaan
yst�v�ni?

-- Min�k�? Enk� en�� tahdo olla yst�v�si? Mit� sin� joutavia! --
h�mm�styneen� huudahti Jaakko ja lis�si kiireesti:

-- Kuulehan, -- mene kotiin... Meneh�n, tulen heti per�st�... N�yt�n
sinulle jotakin!

H�n juoksi pois, ja Ilja uteliaana l�ksi huoneeseensa. Jaakko tuli
pian sinne. H�n sulki oven, meni ikkunan ��reen ja otti poveltaan
er��n punakantisen kirjan.

-- Tule t�nne! -- sanoi h�n hiljaa t�rke�n n�k�sen�, istuutuen
Terenti-sed�n s�ngyn laidalle ja k�skien Iljan istumaan viereens�.
Sitten avasi h�n kirjan, laski sen polvelleen, ja seuraten sormellaan
rivej�, alkoi lukea:

"Ja �kki�... huomasi urhoollinen ritari kaukaa vuoren... joka
ulottui taivaaseen asti, ja jonka keskell� oli rautaportti. H�nen
miehekk��ss� rinnassaan leimahti silloin rohkeuden liekki... H�n
kohotti keih��ns� ja hurjasti huutaen sy�ksyi eteenp�in kan...
kannustaen ratsuaan, ja iski v�kevill� voimillaan porttia. Silloin
jyr�hti hirve�ll� jyrin�ll� ukkonen... rautaportti lensi palasiksi...
ja samalla tulvi vuoresta tulta ja savua, ja kuului jyrisev�
��ni... josta maa vapisi ja kivi� vieri vuorelta ritarin ratsun
jalkoihin. 'Vai niin! siin�h�n sin� olet... j�rjet�n huimap��!...
Min� ja kuolema olemme jo kauan odottaneet sinua!...' Ritari, savun
sokaisemana..."

-- Mik� se on? -- kysyi Ilja kummastuneena, kuunneltuaan toverinsa
mielenliikutuksesta vapisevalla ��nell� lukemista.

-- H�h? -- sanoi Jaakko, kohottaen kalpeat kasvonsa kirjasta.

-- Mik� se on -- se ritari?

-- Se on sellainen mies... hevosen sel�ss�... keih�s k�dess�...
Raoul Peloton on h�nen nimens�... Lohik��rme on ry�st�nyt h�nen
morsiamensa, ihanan Luisen... Vaan kuule edelleen, -- keskeytti
k�rsim�tt�m�sti Jaakko.

-- Odotahan! Mutta mik� on lohik��rme?

-- Se on k��rme, jolla on siivet ja jalat, joissa on rautakynnet...
Sill� on kolme p��t� ja jokainen niist� sy�ksee tulta -- ymm�rr�tk�?

-- Onpas sit�! -- sanoi Ilja silm�t suurena. -- Kyll� se puolensa
pit��!...

-- No, kuuntelehan edelleen!... Rinnakkain toinen toisessaan kiinni
istuen, vavisten uteliaisuudesta ja iloisesta mielenj�nnityksest�,
astuivat pojat uuteen ihmemaailmaan, jossa v�kev�t, ilke�t hirvi�t
joutuivat rohkeiden ritarien voimakkaan, k�den uhriksi, jossa
kaikki oli suurenmoista, kaunista ja ihmeellist�, eik� mik��n
muistuttanut t�st� harmaasta, ik�v�st� el�m�st�. Siell� ei ollut
ryysyisi�, p�ihtyneit� ihmisi�, ja puolim�d�nneiden talojen sijasta
oli palatseja, jotka kiilsiv�t kullalta, ja taivasta tapailevia,
rautaisia linnoja. Heid�n kulkiessaan mielikuvituksen luomilla
rikkailla mailla, soitti ravintolassa juopunut Perfishka hanuriansa
ja lauloi runomuotoon sovitettuja hullutuksiaan:

    "Ei kuoltuani vainen
    Vie mua paholainen.
    P��m��r�ks' el�m�n paan tuon:
    Ma paholaisen moiseks' juon!"

-- Eik� niin, veljet! Soita, laula! Jumala rakastaa ilosia!

Hanuri alkoi taas kiivaasti soida aivankuin se olisi koettanut
saavuttaa suutarin sointuvaa ��nt�, h�nen laulaessaan kilvan sen
kanssa er��n hiukan liian kevytsis�lt�isen tanssis�velen:

    "�l' itke, ett� nuoruudesta
    Oot k�rsinyt s� pakkasesta;
    Kun kuolet -- joudut helvettiin,
    Ja siell� tulee kuuma!"

Joka s�e laulussa her�tti kuulijoissa naurua ja vilkkaita
hyv�-hautoja. Hanurin ��net sekottuivat lasien kilin��n, jalkojen
kumeaan t�m�htelemiseen lattiaan, tuolien jyrin��n, -- ja n�m�
yhdess� synnyttiv�t ��nen, joka muistutti talvimyrskyn ulvontaa
mets�ss�.

Mutta pieness� huoneessa, jonka vaan ohut lautasein� erotti t�st�
ulvonnasta, istui kaksi poikaa kumartuneena kirjan yli, ja toinen
heist� kuiskaamalla luki:

"Silloin tempasi ritari hirvi�n rautaiseen syliins�, ja se jyrisi,
kuten ukkonen, tuskasta ja raivosta..."

       *       *       *       *       *

Kirjan j�lkeen ritarista ja lohik��rmeest� tuli vuoro yht�
ihmeelliselle kirjalle: "Guak eli voittamaton uskollisuus", sitten
seurasi "Kertomus urhoollisesta Venetian prinssist� Franzilista ja
nuoresta Renzivena-kuningattaresta", ja todellisuuden vaikutukset
v�istyiv�t Iljan mielest� kokonaan ritarien ja ritarirouvien tielt�.
Toverukset vuoron per��n varastelivat kaksikymmenkopeekkaisia
rahalaatikosta, joten kirjoista ei puutetta ollut. He tutustuivat
"Jashka Smertjenski'n" uhkarohkeisiin harharetkiin, tulivat
haltioihinsa "Japantsha'sta, tataarilaisesta rosvop��llik�st�" ja yh�
enemm�n kaikkonivat he el�m�n kovasta ja armottomasta todellisuudesta
sellaiselle alueelle, jossa ihmiset osasivat rikkoa kohtalon lujat
kahleet ja saavuttivat onnen. Kauan eliv�t he haave-el�m��, ja silt�
ajalta painui Iljan mieleen vain yksi tapaus.

Kerran kutsuttiin Perfishka poliisikammariin. H�n meni sinne
levottomana, vaan palasi ilosena, tuoden tullessaan Pashka
Gratsheff'in, pit�en h�nt� lujasti k�dest�. Pashkan silm�t katsoivat
viel� yht� kirkkaasti kuin ennenkin, vaan laihtunut h�n oli
tavattomasti ja kellastunut, ja kasvot olivat kadottaneet paljon
entisest� uhmailevaisuudestaan. Suutari vei h�net ravintolaan ja
kertoi siell�, silmi��n r�pytt�en:

-- T�ss� on nyt, hyv�t yst�v�t, itse herra Pavluha Gratsheff! H�n
on juuri saapunut t�nne kruununkyydill� Pensan kaupungista...
Kummallista v�ke� se on t�m� nykyinen polvi koskaan eiv�t he tunne
itse��n onnellisiksi kotona! Tuskin viel� osaavat liikkua omilla
jaloillaan, kun jo t�ytyy -- maailmalle l�hte� onnen ongintaan!

Pashka seisoi h�nen vieress��n toinen k�si rikkin�isten housujen
taskussa, toinen taas yh� koetti riist�yty� suutarin kourasta. H�n
katsoi altakulmain, kieroon suutaria. Muuan l�sn�olijoista neuvoi
Perfishkaa antamaan Pashkalle kunnon selk�saunan, vaan suutari
vastasi totisena, p��st�en Pashkan k�den irti:

-- Mink�t�hden? Kulkekoon maailmaa, kenties h�n viel� kerran l�yt��
onnensa.

-- Ehk� h�nell� on n�lk�! -- huomautti Terenti, ja ojensi pojalle
leip�palasen, sanoen:

-- Pashka, hep�s!

Poika hitaasti otti leiv�n ja l�ksi ovea kohti.

-- Hu-ii! -- vihelsi suutari h�nen j�lkeens�. -- Taas h�n l�ksi!
N�kem��n asti, nuori yst�v�ni!

Ilja, joka oli katsellut kohtausta huoneensa ovelta, huusi Pashkaa
luoksensa. T�m� mietti hetkisen, ennenkuin noudatti kutsua, ja
tultuaan sitten Iljan kammariin, katsahti h�n ep�ilev�sti ymp�rilleen
ja lyhyesti, tylysti kysyi:

-- Mit� tahdot?

-- Terveheksi!...

-- No terveheksi!...

-- Istu!...

-- Miksi?

-- Muuten vaan!... jutellaan v�h�n!...

Iljaa h�mm�stytti Grastheff'in katkonaiset, �k�set vastaukset ja
k�he� korkea ��ni. H�nen teki mielens� kysell� Pashkalta, miss� h�n
oli ollut koko kes�n ja mit� h�n oli n�hnyt. Vaan Pashka, joka oli
istunut tuolille, leip�� pureksien alkoikin puolestansa itse kysell�
h�nelt�:

-- Joko lopetit koulunk�yntisi?

-- Kev��ll� lopetan!

-- Mutta min�p� olen jo lopettanut!...

-- �l�h�n! -- ep�illen huudahti Ilja.

-- Pian min�, vai kuinka?

-- Miss� k�vit koulua?

-- Vankilassa, vankien luona!...

Ilja astui l�hemm�ksi h�nt� ja, katsoen kunnioituksella h�nen
laihtuneisiin kasvoihinsa, kysyi:

-- Kuinka kauan istuit? Oliko siell� kauheata?

-- Ei lainkaan kauheata!... Istuin... nelisen kuukautta... Olin n�et
monessa vankilassa... eri kaupungeissa... Min�, veikkonen, jouduin
herrojen pariin... Rouviakin oli siell�... oikeata herrasv�ke�!
Monenlaisia kieli� puhuvat ja osaavat paljon... Siivosin heid�n
koppinsa heille! Iloista v�ke� ne olivat, pirut, vaikka olivatkin
vankilassa!...

-- Rosvojako ne olivat olleet?

-- Ensimm�ist� lajia, -- vastasi ylpe�sti Pashka.

Ilja r�p�ytti silmi��n, tuntien yh� suurempaa kunnioitusta Pashkaa
kohtaan.

-- Olivatko ne ven�l�isi�? -- kysyi h�n.

-- Oli muutamia juutalaisiakin... Kelpo v�ke�!... Ne ne ymm�rsiv�t
asiansa, veliseni! Kuka vaan eteen oli sattunut, se oli ry�stetty
paljaaksi!... No, vihdoin joutuivat he kiinni, ja nyt on Siperia
edess�!

-- Kuinka sin� sitten voit oppia siell�?

-- Sanoin vaan hyvin yksinkertaisesti heille: opettakaa minua, --
niinp� opettivat...

-- Lukemaanko ja kirjottamaan?

-- Kirjottaminen on viel� huononlaista!... Mutta lukea osaan niin
paljon kuin tahdot! Olen jo lukenut koko joukon kirjoja!...

Kun puhe siirtyi kirjoihin, vilkastui Ilja.

-- Mekin luemme Jaakon kanssa. Ja niin tavattoman hauskoja kirjoja!

He rupesivat kilvan toinen toisellensa luettelemaan lukemiansa
kirjoja. Pian sanoi Paavali huoaten:

-- Kyll� te, pirut, olette enemm�n lukeneet! Ja teid�n kirjanne ovat
hauskempia. Min� taas olen enemm�kseen lukenut runoja... Siell� oli
niill� monenlaisia kirjoja, vaan parhaita olivat ne, joissa oli
runoja!...

Pian tuli huoneeseen Jaakkokin, silm�t suurina ja nauraa hihitt�en.

-- Mit� hihit�t, senkin p�ssinp��? -- kysyi Pashka.

-- Ilman aikojani!... Miss� olet ollut?

-- Siell�, minne sin� et koskaan voi menn�!...

-- Ajattelepas, -- sanoi Ilja toverilleen, -- ett� h�nkin on lukenut
kirjoja!...

-- �l�h�n! -- huudahti Jaakko ja rupesi heti yst�v�llisesti
puhuttelemaan Pashkaa.

-- Toverukset istuutuivat rinnakkain ja heid�n v�lill��n sukeusi
vilkas, jos kohta hajanainen, keskustelu.

-- Min� sit� olen n�hnyt jos jotakin, jota kaikkea ei kertoakaan
osaa! -- ylpe�sti ja innostuneesti virkkoi Pashka. -- Kerran olin
kaksi vuorokautta vallan sy�m�tt�! Y�ni vietin mets�ss�... yp�sen
yksin�ni.

-- Pelottiko? -- kysyi Jaakko. -- Mene koettamaan, niin saat tiet��!
Kerran olivat koirat purra minut kuoliaaksi... K�vin Kasanin
kaupungissakin... Siell� on pystytettyn� muistopatsas er��lle
miehelle, joka oli sepitt�nyt runoja... Se oli tavattoman suuri
mies!... Jalat olivat sill� mahdottoman suuret! Nyrkkikin oli sinun
p��si kokoinen, Jashka! Min�kin rupean runoja tekem��n, olen jo v�h�n
opetellut!...

H�n ojentautui �kki� suoraksi ja, katsoa tuijottaen yhteen kohti,
lausui totisena, nopeasti:

    "Pitkin katua v�ke� k�y,
    Ei l�yt�nyt puute sen luokse;
    Mutt' pyyd�p� leip�� -- pois!
    Ne ylpe�t huutaa -- juokse
    Hiiteen!..."

H�n vaikeni, katsahti tovereihinsa ja antoi p��ns� hiljaa vaipua
alas. Hetkisen kesti kiusallista ��nett�myytt�. Sitten kysyi Ilja
varovasti:

-- Onko tuo runoa!

-- Etk� sitte kuule? -- vihasesti huudahti Pashka. -- Kun on --
luokse -- juokse, -- niin mit� se on muuta kuin runoa...

-- Tietysti se on runoa! -- kiireesti huudahti Jaakko. -- Sinulla on
aina joka asiaan sanomista, Ilja!

-- Olen min� sepitt�nyt muitakin runoja, -- k��ntyi Pashka vilkkaasti
Jaakkoon, ja heti alkoi nopeasti lasketella:

    "Taivas harmaa, maa -- yks lokalaikka,
    Syys kolkko sateinensa saa.
    Mutt' mull' ei miss��n asuntoa.
    Ja nuttu -- paikan p��ll� paikka!..."

-- Ohoo! -- veti pitk��n Jaakko, silm�t suurina.

-- Se oli oikeata runoa! -- vakuutti Iljakin.

Pashkan kasvoille kohosi vieno puna, ja h�n siristi silmi��n,
ik��nkuin niihin olisi mennyt savua.

-- Sepit�n viel� pitki�kin runoja! -- keh�si h�n. -- Se ei kai ole
niink��n vaikeata! Kulkiessaan n�kee -- kukkia -- metsi�, niittyj� --
peltoja!... Itsest��n syntyv�t s�keet!...

-- Ja mit� rupeat nyt tekem��n? -- kysyi h�nelt� Ilja.

Pashka r�pytti silmi��n, katsahti ymp�rilleen, ja, v�h�n vaiettuaan,
virkkoi vihdoin hiljaa, ep�varmasti:

-- Mit� tahansa!...

Mutta heti lis�si h�n sen j�lkeen varmalla ��nell�:

-- Ja sitte taas pakenen!...

Vastaiseksi j�i h�n asumaan suutarin luo, ja, joka ilta kokoontuivat
lapset h�nen luoksensa, Maakerroksessa oli hiljaisempaa ja hauskempaa
kuin Terentin kammarissa. Perfishka oli harvoin kotona. H�n oli
juonut kaikki, mist� suinkin oli rahaa saanut, ja nykysin teki h�n
ty�t� p�iv�palkalla toisille mestareille, vaan joll'ei ty�t� ollut
-- h�n istui ravintolassa. H�n kuleksi puolialastonna, avojaloin,
kainalossa eri�m�t�n, rakas hanurir�m�. Se oli kuin kasvanut kiinni
h�nen ruumiiseensa, ja h�n oli pannut osan iloista mielt��n siihen,
niin ett� he kumpikin olivat tulleet toistensa kaltaisiksi --
molemmat risaisia, kuluneita, t�ynn� ilosia lauluja ja rallatuksia.
Kaikille kaupungin suutareille oli Perfishka tuttu reipasten
ja ilosten viisujen, lystikk�itten tanssilaulujen laulajana ja
iroonisten kompien puhujana, -- ja h�n oli tervetullut vieras joka
suutarin ty�huoneessa. Kaikki pitiv�t h�nest� siksi, ett� h�n osasi
kevent�� heid�n raskasta ja yksitoikkoista ty�t��n lauluillaan ja
sujuvilla, hauskoilla jutuillaan.

Kun h�n oli onnistunut ansaitsemaan muutamia kopeekoita, antoi h�n
puolet tytt�relleen. Siihen rajottuikin koko h�nen huolenpitonsa
lapsestaan. Masha sai el�� omine valtoineen. H�n oli kasvanut
pitk�ksi, h�nen musta kihara tukkansa ulottui hartijoille, tummat
silm�t olivat tulleet suuremmiksi ja niihin oli tullut vakava ilme;
vartalo oli hoikka ja solakka. Mainiosti hoiti h�n em�nn�n teht�vi�
pikku asunnossaan. H�n ker�si lastuja rakenteilla olevien talojen
luota, koetti keitt�� lient� ja kulki puolille p�iville hameet
yl�s nostettuina, nokisena, m�rk�n�, huolestuneena. Valmistettuaan
itselleen p�iv�llisen, siivosi h�n huoneen, peseytyi, puki yllens�
puhtaat vaatteet ja istuutui p�yd�n ��reen ikkunan eteen korjaamaan
jotakin vaatekappaletta. Ommellessaan lauleli h�n jotakin iloista
laulua muistuttaen vilkkaudellaan ja liikkuvaisuudellaan h�kiss�
olevaa talitiaista.

Usein k�vi h�nen luonansa Matitsa, tuoden tullessaan vehn�st�, teet�,
sokeria, lahjottipa h�n kerran h�nelle sinisen hameenkin. Masha
otti vieraansa vastaan kuten aikuinen ihminen ja perheen em�nt�
konsanaankin -- h�n asetti pienen lakkisen toekeitti�n p�yd�lle,
tarjosi Matitsalle teet�, ja kuumaa, maukasta teet� juodessaan,
juttelivat he yht� ja toista ja haukkuivat Perfishkaa. Matitsa
soimasi kiihke�sti suutaria, jotavastoin Masha vaan my�nteli hennolla
��nell��n aivan kuin kohteliaisuudesta vierastaan kohtaan. Mutta itse
puhui h�n is�st��n aina jonkinmoisella suopeudella, katkeruudetta.

-- Tietysti on j�rjet�nt�, jos mies juo p��tteli h�n. -- Mutta h�n
raukka pit�� niin paljon iloisuudesta. H�n n�et juo siksi, ett� h�n
tulisi iloiseksi... �idin el�ess� ei h�n paljoa juonut...

-- Kunpa h�nen sisuksensa palaisivat! murisi Matitsa, uhkaavasti
kulmakarvojaan rypist�en. -- Onko tuo juopporatti unohtanut, ett�
h�nell� on kotonaan pikkutytt�? Senkin hylki�! Hirtett�v� h�n olisi!

-- Mutta h�nh�n tiet��, ett� min� olen jo suuri ja osaan itse tehd�
kaikki...? virkkoi Masha.

-- Jumalani, Jumalani! -- raskaasti huokasi Matitsa. -- Semmoista se
on t�ss� maailmassa! Mit� tulee tyt�st�? Minullakin oli samanlainen
tytt� kuin sin�!... Se j�i sinne, kotiin... Horolin kaupunkiin.
Ja et��ll� on Horol, niin ett'en l�yt�isi tiet�, vaikka p��sinkin
sinne... Niin saattaa ihmiselle k�yd�! H�n el�� el�mist��n maailmassa
ja unohtaa, miss� h�n syntynyt on...

Masha kuunteli mielell��n tuon naisen syv�� ��nt�, jolla oli suuret
kasvot ja lehm�nsilm�t. Ja vaikka Matitsa haisikin aina viinalle,
niin ei se kuitenkaan est�nyt Mashaa nousemasta h�nen syliins�,
puristautumasta h�nen pulleata rintaansa vastaan ja suutelemasta
h�nen hyvin muodostuneen suunsa paksuja huulia. Matitsan oli tapana
k�yd� aamusin, vaan iltasin kokoontuivat Mashan luokse pojat. He
pelasivat korttia, -- "knorria", "myllymattia", "omaa valttia", vaan
useimmiten istuivat he jotakin kirjaa lukien. Masha kuunteli my�s
suurella mielenkiinnolla lukemista eik� h�n kauheissa kohdissa voinut
olla hiljaa huudahtamatta.

Jaakko piti entist� suurempaa huolta tyt�st�. Alituisesti toi
h�n h�nelle kotoaan leip�� ja lihaa, teet�, sokeria, lamppu�ljy�
olutpulloissa, v�listi rahaakin, jota oli j��nyt kirjojen ostosta
j�lelle. H�n oli jo niin tottunut tekem��n kaikkea t�t�, ett� se
tapahtui kuin huomaamatta, ja Mashakin piti h�nen huolenpitoaan niin
luonnollisena, ettei h�nk��n huomannut sit�.

-- Jasha! -- sanoi h�n, -- hiilet ovat loppuneet!

-- Hyv� on!

Ja hetken p��st� h�n joko toi hiili� tai antoi h�nelle
kaksikopeekkaisen, sanoen:

-- K�y ostamassa! En voinut varastaa!

H�n hankki Mashalle kivitaulun ja rupesi h�nt� iltasin opettamaan
kirjottamaan. Oppiminen k�vi hitaasti, vaan kahden kuukauden p��st�
osasi Masha kuitenkin jo lukea ja kirjottaa kaikki kirjaimet.

Ilja oli my�s tottunut t�h�n suhteeseen, eik� kukaan koko talossa
juuri k��nt�nyt huomiotaan siihen. V�list� varasti Iljakin toverinsa
pyynn�st� jotakin ky�kist� tai ravintolasta ja toi maakerrokseen,
suutarin asuntoon. Tuo tummasilm�inen, hoikka tytt� miellytti
h�nt�, sill� olihan h�n lis�ksi samanlainen orpo, kuin h�n itsekin.
Etenkin piti h�n siit�, ett� Masha osasi el�� yksin ja k�ytt�ytyi
kaikessa, kuten aikaihmiset konsanaankin. H�n n�ki mielell��n Mashan
nauravan, ja siksi koetti h�n h�nt� aina naurattaa. Mutta jollei h�n
yrityksess��n onnistunut, h�n suuttui, ja rupesi kiusottamaan tytt��.

-- Mustalaispentu! -- huusi h�n �rsytt�en. Masha siristi silmi��n,
vastaten samalla mitalla:

-- Laiha rottelo!...

Sanasta syntyi toinen, ja pian riiteliv�t he tosissaan. Masha
tulistui pian ja sy�ksyi Iljan kimppuun p�llyytt��kseen h�net
perinpohjin, vaan t�m� nauraen tyytyv�isen� juoksi pakoon.

Kerran korttipeliss� sai h�n Mashan kiinni petoksesta ja huusi
kiukuissaan h�nelle:

-- Jashkan rakastajatar!

Ja viel� lis�si h�n er��n ruman sanan, jonka merkityksen h�n jo
ymm�rsi. Jaakko oli l�sn�. Alussa h�n nauroi, vaan huomattuaan,
ett� h�nen pikku yst�v�tt�rens� kasvot muuttuivat surullisiksi ja
silmiss� kiilsi kyyneleit�, kalpeni h�n ja vaikeni. �kki� h�n sitten
hypp�si yl�s tuolilta, rynt�si Iljan kimppuun, l�i h�nt� nen��n,
ja, tartuttuaan kourin h�nen tukkaansa, paiskasi h�net lattialle.
Kaikki t�m� tapahtui niin nopeasti, ett'ei Ilja edes ehtinyt
puolustautumaan. Mutta kun h�n sitten kivun ja vihan sokaisemana oli
hyp�nnyt lattialta seisomaan, sy�ksyi h�n, p�� alas painettuna, kuten
h�rk�, Jaakon kimppuun, huutaen:

-- Odotahan! Kyll� min� sinulle n�yt�n!...

Mutta kun h�n huomasi, ett� Jaakko, nojaten kyyn�rp�it��n p�yt��n,
itki katkerasti, ja h�nen vieress��n seisoi Masha ja puhui kyyneleet
silmiss�:

-- �l� v�lit� h�nest�. H�n on h�pe�m�t�n lurjus! He ovat
kaikki ilkeit�... h�nen is�ns� on vankeudessa... ja set�ns� on
kyttyr�selk�!... H�nenkin selk��ns� kasvaa viel� kyttyr�! H�vyt�n
sin� olet! huusi h�n, astuen rohkeasti Iljan eteen.

-- Sin�, sen rupinaama!... mokoma lumpunkokooja! Tulepas vaan!
Tulepas koetteeksi, niin revin nahkan naamastasi! Tulepas!...

Ilja ei liikahtanutkaan. H�nen tuli paha olla n�hdess��n Jaakon
itkev�n, jonka mielt� h�n ei ollut tahtonut pahottaa, ja h�nt�
h�vetti tapella tyt�n kanssa. Vaan ett'ei Mashalla ollut mit��n
tappelua vastaan, sen huomasi h�n hyv�sti. Sanaakaan sanomatta
poistui h�n maakerroksesta ja kuljeksi kauan pihalla, mieli raskaana
ja t�ynn� katkeria ajatuksia. Sitten astui h�n Perfishkan huoneen
ikkunan luo ja katsahti varovasti sis��n Jaakko pelasi taas korttia
pienen yst�v�ns�, kanssa. Masha piti korttejaan viuhkan tavoin
kasvojensa alaosan edess�, ja n�ytti nauravan, samalla kun Jaakko
tuijotti kortteihinsa ja ep�varmasti kosketti milloin mit�kin niist�.
Ilja tuli surulliseksi. H�n k�veli viel� hetkisen pihalla ja astui
sitten p��tt�v�sti maakerrokseen.

-- Ottakaa minut mukaan! -- sanoi h�n, astui p�yd�n luo.

H�nen syd�mens� l�i kovasti, kasvoja poltti, ja silm�t olivat maahan
luodut. Jaakko ja Masha olivat vaiti.

-- En hauku en��!... Jumalauta, en hauku! -- sanoi Ilja, katsahtaen
heiliin.

-- No, istu sitten... Voi, sinua! -- virkkoi Masha.

Johon Jaakko ankarasti lis�si:

-- Tyhmyri! Et ole en�� mik��n lapsi... Pit�isi sinun tiet��, mit�
puhut...

-- Ei, me olemme viel� kaikki lapsia! puuttui puheeseen Masha, ly�den
pienen nyrkkins� p�yt��n.

-- Siksi emme saakaan rumia sanoja k�ytt��.

-- Mutta miksi sin� minua!... -- sanoi Ilja moittivasti Jaakolle.

-- Sen kyll� ansaitsit! �l� valitakaan... -- vastasi Masha
arvokkaasti.

-- No, niin! En ole vihanen... Olihan se oma syyni... -- tunnusti
Ilja hymyillen h�mill��n Jaakolle. -- Eth�n sin�k��n ole vihanen, --
eth�n?

-- En! Ota kortit...

-- Hurjap��! -- sanoi Masha, ja siihen asia p��ttyi.

Hetken p��st� istui jo Ilja otsa rypyss� syventyneen� korttipeliin.
H�n istui aina siten, ett� voi ly�d� lehtens� Mashan kaadettavaksi,
sill� h�nt� huvitti suuresti, kun t�m� h�visi, ja sit� koetti
h�n, niin kauan kuin peli kesti. Vaan tytt� pelasi taitavasti, ja
useimmiten h�visi Jaakko.

-- Voi sinua, mulkosilm�! -- puheli Masha s��litellen, -- taasko
sinusta tuli Matti!

-- Hiiteen mokomat kortit! Kyll�stytt�m��n rupesivat! Luetaan
mieluummin "Tytt�� Kamtshatkasta!"

Ja esiin otettiin risainen, tahrainen kirja ja luettiin onnettomasti
rakastuneen Kamtshatkan tyt�n k�rsimyksist�.

Kun Pashka Gratsheff oli tutustunut heid�n el�m��ns�, sanoi h�n
maailmaa kokeneen miehen ��nell�:

-- Kyll�, te pirut, viet�tte hauskaa el�m��!

-- Sitten katsahti h�n Jaakkoon ja Mashaan ja hymyillen, vaan
tosissaan lis�si:

-- El�k�� vaan! Sitten sin�, Jaakko, nait Mashan... Vai mit�?

-- Hupsu!... nauraen virkkoi Masha, ja he kaikki nelj� nauroivat
t�ytt� kurkkua.

Kun he olivat lukeneet loppuun jonkin kirjan tai v�syiv�t lukemiseen,
kertoili Pashka kokemuksiaan heille, ja h�nen kertomuksensa olivat
yht� hauskoja kuin kirjat.

-- Kun huomasin, pojat, ett� passitta oli vaikea tulla toimeen,
keksin min� kaikenlaisia keinoja. Kun n�in poliisin, l�ksin kulkemaan
nopeasti, ik��nkuin olisin ollut jollakin asialla, tahi pysyttelin
l�hell� jotakin talonpoikaa, aivan kuin h�n olisi ollut is�nt�ni tai
is�ni tai jotakin sellaista... Poliisi katsoo, vaan kun h�n ei huomaa
mit��n erityist�, ei h�n ota minua kiinni... Kyliss� oli hyv� olla,
sill� siell� ei ollut poliiseja. Ukkoja vain ja akkoja sek� lapsia,
vaan miehet olivat pelloilla. Jos joku kysyi, kuka olen, vastasin
min�: kerj�l�inen. Kenen poikia? Eiv�t ole vanhemmat elossa... Mist�?
Kaupungista. Siin� kaikki! Juottavat, sy�tt�v�t hyv�sti. Siell� sai
kulkea, kuinka halutti, juosta tahi vaikka vatsallaan madella...
Kaikkialla on ketoja, metsi�... Satakielet laulavat... tuntuu kuin
tekisi mieli lent�� niiden luo! Kun on kyll�inen, niin ei mit��n tee
mieli, vaan voisi siten kulkea vaikka maailman ��riin saakka. Tuntuu
kuin joku ty�nt�isi eteenp�in, kuin �iti kantaisi pient� lastaan.
Mutta olen monasti n�lk��kin n�hnyt, -- brr! Vatsa on n�l�st�
niin naukunut, ett� on mieli tehnyt maata puremaan! P��t� on ihan
huimannut... Kun sitten sattui saamaan leip��, niin pid� puoliasi
jumalanvilja! Olisin sy�nyt vaikka kokonaisen vuorokauden yht�mittaa.
Ja kuitenkin olin hyvin iloissani, kun jouduin putkaan... Ensin
pel�styin, vaan sitten olin hyvin tyytyv�inen! Olin aina pel�nnyt
poliisia. Olin luullut, ett� kun vaan kiinni saavat, rupeavat ly�m��n
ja ly�v�t viel� kuoliaaksi! Vaan niin ei kuitenkaan k�ynyt, p�in
vastoin hiipi h�n hiljaa takaap�in luokseni ja kevyesti otti niskasta
kiinni. Seisoin katsomassa er��n kellokaupan ikkunasta kelloja...
Paljon niit� olikin, kultakelloja ja muita. -- Min� huutamaan!
Mutta h�n kysyy yst�v�llisesti, kuka olen ja mist�? No, min�
sanoin, olisivathan he kuitenkin saaneet tiet��, sill� he kuuluvat
tiet�v�n kaikki... H�n vei minut poliisikammariin... Siell� oli
kaikenlaisia herroja... Mihin olet menossa? -- kysyiv�t. -- Vaellan
vaan ymp�ri maailmaa... Nauraa hohottivat... Pistiv�t putkaan...
Siell�kin jokainen nauroi minulle. Vaan sitten ottivat ne herrat
minut hommiinsa... Ne ne olivat v�ke�, ne pirut, uskokaa tai olkaa
uskomatta!

Herroista puhui h�n enimm�kseen vahvistussanoilla. Ne olivat
n�ht�v�sti tehneet syv�n vaikutuksen h�neen, vaan samalla kertaa
olivat ne ik��nkuin sulautuneet yhteen h�nen muistossaan, niin ett�
ne n�yttiv�t yhdelt� suurelta, himme�lt� l�isk�lt�.

Eletty��n suutarin luona noin kuukauden, katosi Pashka taas
uudelleen. J�lest�p�in sai Perfishka kuulla ett� h�n oli ruvennut
oppilaaksi er��seen kirjapainoon ja asui jossakin et�isess�
kaupunginosassa. Kun Ilja kuuli sen, huokasi h�n kateellisesti ja
sanoi Jaakolle:

-- Me vaan istumme t��ll� ja happanemme...

       *       *       *       *       *

Ensi aikoina Pashkan katoamisen j�lkeen tuntui Iljasta, kuin h�nelt�
olisi jotakin puuttunut, vaan pian joutui h�n taas haavemaailmaan.
Uudestaan alkoi kirjojen lukeminen, ja Iljan sielu vaipui suloiseen
puoli-uinailuun.

Her��minen tapahtui �kki� ja odottamatta. Ilja k�vi viel� koulua, kun
h�nen set�ns� er��n� p�iv�n� sanoi h�nelle:

-- Kohta olet oppinut tarpeeksi... t�yt�t nelj�toista vuotta... alkaa
olla aika ruveta sinulle paikkaa katselemaan.

-- Paikka on hankittava! -- my�nsi Petruhakin. -- Ja kun meill� on
paljon tuttavia, en luule sen k�yv�n vaikeaksikaan... Jashkalle ei
tarvitse paikkaa etsi�, h�nell� se on jo odottamassa! Laiskotelkoon
viel� vuoden, vaan sitten on h�nen astuttava tiskin taakse. Ja
sinulle, Terjoha, avaan min� toisen ravintolan t��ll� l�heisyydess�.
Saat olla siell� kuin oma is�nt�si, kunhan vaan teet minulle tilin.
Niin, voin kiitt�� Herraa huolenpidostansa minun suhteeni.

Iljasta kuuluivat nuo sanat tulevan kuin jostakin kaukaa; ne eiv�t
olleet miss��n yhteydess� niiden ajatusten kanssa, jotka h�nen
mielt��n kiinnittiv�t eiv�tk� ne tehneet h�neen mit��n vaikutusta.
Vaan kerran, varhain er��n� aamuna, her�tti h�net set�, sanoen:

-- Nouse yl�s ja peseydy pian hyvin puhtaaksi!

-- Mihin on sitten ment�v�? -- unisesti kysyi Ilja.

-- Paikkaan! Jumalalle kiitos, l�ytyi sinulle palveluspaikka!...
Kalakauppaan sait paikan.

Iljan syd�nt� kouristi jokin outo aavistus. H�nen halunsa p��st�
pois t�st� talosta, jossa h�n tunsi joka kohdan ja oli tottunut
kaikkeen, katosi, ja se huonekin, josta h�n ei ollut pit�nyt,
n�ytti nyt puhtoselta, valosalta. Silm�t lattiaan tuijottaen, istui
h�n vuoteellaan eik� h�nt� yht��n haluttanut pukeutua... Jaakko
astui huoneeseen, tukka kampaamattomana, kasvot synkk�n� ja p��
kallistuneena vasenta olkap��t� vasten, katsahti toveriinsa ja sanoi:

-- Joudu, is� odottaa... K�ytk� usein t��ll�?

-- K�yn...

-- Hyv�... Poikkea heitt�m�ss� Mashalle hyv�stisi.

-- Mutta en kai min� i�ksi t��lt� l�hde, -- virkkoi Ilja vihasesti.

-- Vaan Masha tulikin itse. H�n j�i seisomaan oven viereen, ja sanoi
surullisesti Iljaan katsahtaen:

-- Hyv�sti nyt, Ilja!

Ilja kiivaasti tempasi nuttuaan, jota h�n juuri veti ylleen, ja
kirosi. Masha ja Jaakko kumpikin huokasivat syv��n.

-- Muistahan k�yd� t��ll�! -- sanoi Jaakko.

-- Kyll� muistan! -- jurosti vastasi Ilja.

-- Kuulepas puotilaisen ��nt�! -- huomautti Masha.

-- Voi sinua, ankka! -- sanoi Ilja hiljaa ja moittivasti.

V�h�n ajan p��st� kulki h�n jo katua Petrahan rinnalla, joka oli
pukeutunut pyh�pukuunsa, pitk��n sortuukiin ja nariseviin saappaisiin.

-- Vien sinut nyt hyvin kunnioitetun miehen palvelukseen, miehen,
jonka koko kaupunki tuntee, -- sanoi h�n opettavalla ��nell� Iljalle,
-- nimitt�in Kiril Ivanitsh Stroganin... H�n on saanut mitallejakin
hyvyydest��n ja hyv�ntekev�isyydest��n! H�n on ��nivaltainen j�sen
kaupungin neuvostossa ja ehk� tulee h�n viel� kerran valituksi
joksikin kaupungin hallitusmieheksikin. Palvele h�nt� rehellisesti ja
uskollisesti, niin kyll� h�n sinusta miehen tekee... Sin� olet vakava
poika etk� mik��n huimap��... H�nelle on yht� helppoa tehd� jollekin
hyv� ty�, kuin sylk�ist�...

Ilja kuunteli h�nt� ja koetti kuvitella mieless��n, mink�lainen
kauppias Strogani on. Kummallista kyll�, tuntui h�nest�, ett�
kauppias on Jeremei-ukon n�k�inen, -- yht� kuivahkon laiha,
hyv�syd�minen ja lystik�s. Vaan tultuaan kalapuotiin, n�ki h�n
kirjotuspulpetin takana pitk�n, isovatsaisen miehen. H�nell� ei ollut
haituvaakaan p��ss�, vaan kasvoja peitti silmist� l�htien kaulaan
asti sankka, punanen parta. H�nen kulmakarvansa olivat my�s sankat ja
punaset, ja niiden alapuolella olivat pienet, vihert�v�t, vihasesti
vilkuvat silm�t.

-- Kumarra! -- kuiskasi Petruha Iljalle, osottaen silmill��n
punapartaista miest�. Ilja painoi p��ns� pettyneen� alas.

-- Mik� nimi? -- jyrisi syv� basso��ni puodissa.

-- Ilja, -- vastasi Petruha.

-- No, Ilja, pid� silm�t auki ja ole tarkkaavainen! Sinulla ei saa
nyt olla muita olemassa maailmassa, kuin is�nt�si! Ei sukulaisia, ei
tuttavia -- ymm�rr�tk�? Olen sinulle is�n� ja �itin� -- enemp�� ei
minulla ole sinulle sanomista...

Ilja vilkasi kulmainsa alta puotia. Vasuissa, j�iden seassa oli
suuria monnia ja sampia, hyllyill� isoja pinoja kuivatuita kuhia,
toutaimia, ja kaikkialla kiilsi l�kkilaatikoita. Kirpe� suolaveden
haju t�ytti ilman, ja puodissa oli tukehuttavaa, ahdasta, kosteata.
Lattialla oli suuria ammeita, joissa uiskenteli el�vi� kaloja,
sterlettej� [er�s sampilaji. Suom. muist.], mateita, ahvenia, s�rki�.
Er��ss� ammeessa muuan pieni hauki sujakehteli rohkeasti sinne t�nne,
sys�ten tielt��n toisia kaloja ja voimakkailla pyrst�ns� iskuilla
r�iskytt�en vett� lattialle. Iljaa rupesi se s��litt�m��n.

Er�s kauppapalvelijoista, pieni, paksu mies, py�re�silm�inen ja
k�yr�nen�inen, muistuttaen paljon huuhkainta, k�ski Iljan ottamaan
pois ammeista kuolleet kalat. Poika k��ri yl�s hihansa ja koetti
saada kaloja k�teens�.

-- Tartu p��h�n, h�lm�! -- kuiskasi kauppapalvelija. V�list� tarttui
Ilja ep�huomiossa el�v��n kalaan, joka oli liikkumatta; se luiskahti
h�nen k�dest��n ja rupesi uimaan aika kyyti� sinne t�nne, kolhien
p��t��n ammeen seiniin.

-- Liiku sukkelammin! -- komensi kauppapalvelija.

Vaan Iljaa oli pist�nyt ruoto sormeen, ja h�n pisti sormen suuhunsa,
ruveten sit� imem��n.

-- Sormi suusta! -- jyrisi is�nn�n basso.

Sitten annettiin pojalle iso, raskas kirves ja k�skettiin h�nen menn�
kellariin hakkaamaan j��t�. J��palasia lensi h�nen kasvoillensa
ja nutun kauluksen alle, kellarissa oli kylm� ja pime�, ja kirves
k�vi kattoon, kun h�n sattui varomattomasti ly�m��n. Parin minuutin
kuluttua tuli h�n l�pim�rk�n� kellarista ja selitti is�nn�lle:

-- Olen s�rkenyt kellarissa er��n lasiastian.

Is�nt� katsoi tutkivasti h�neen ja sanoi:

-- Ensimm�isen kerran annan anteeksi sinulle, koska itse tunnustit
tekosi... Toisen kerran tapahtuessa revin korvat p��st�si... Aivan
koneellisesti, huomaamatta, joutui Ilja uuteen el�m��n, kuten pieni
ruuvi sijotetaan suureen koneeseen. H�n nousi yl�s viiden aikaan
aamulla, harjasi is�nt�ns�, t�m�n perheen ja kauppapalvelijoiden
jalkineet, meni sitten puotiin, lakasi sen lattian ja pesi p�yd�t
ja vaa'at. Kun k�vi ostajia, nosti h�n n�ht�v�ksi tavarat, kantoi
ne ostajien kotiin ja meni sitten kotiin p�iv�lliselle. P�iv�llisen
j�lkeen ei ollut paljoa tekemist�, ja, jollei h�nt� l�hetetty
jollekin asialle, seisoi h�n puodin ovella, katseli liikett� torilla
ja mietti kuinka paljon maailmassa on ihmisi�, ja kuinka paljon
ne sy�v�t kalaa, lihaa ja vihanneksia. Kerran kysyi h�n silt�
kauppa-apulaiselta, joka oli huuhkaimen n�k�inen:

-- Mihail Ignatjitsh!

-- No, mit� nyt?

-- Mit� sy�v�t ihmiset sitten, kun on pyydystetty kaikki kalat ja
teurastettu kaikki naudat?

-- H�lm�! -- vastasi kauppa-apulainen h�nelle.

Toisen kerran otti h�n sanomalehden tiskilt� ja rupesi sit� lukemaan
puodin ovella. Vaan kauppa-apulainen tempasi lehden h�nen k�dest�ns�,
tyrkk�si h�nt� sormellaan nen��n ja kysyi uhkaavasti:

-- Kenelt� olet saanut luvan siihen, h�h? Aasi...

T�st� kauppa-apulaisesta ei Ilja lainkaan pit�nyt. Kun h�n puhui
is�nn�n kanssa, lis�si h�n milt'ei joka sanan loppuun kohteliaasti
s��nteen, vaan takanap�in kutsui h�n kauppiasta veijariksi ja
tekopyh�ksi, punaseksi perkeleeksi. Joka lauantai ja juhlien aattona
meni kauppias iltakirkkoon ja silloin tuli puotiin kauppa-apulaisen
vainio tai sisar, ja niille antoi h�n aina mukaan suuren k��r�n
kaloja, kaviaria ja s�ilykkeit�. Eritt�in huvitti h�nt� tehd� pilaa
kerj�l�isille, joiden joukossa oli monta vanhusta, jotka muistuttivat
Iljalle Jeremei-ukkoa. Kun puodin ovelle tuli joku ukko ja n�yr�sti
kumartaen pyysi almua, otti kauppa-apulainen tavallisesti pienen
kalan p��st� kiinni ja pisti sen kerj�l�isen k�teen pyrst� edell�p�in
niin, ett� kalan selk�ruodot tunkeutuivat pyyt�j�n k�mmenlihaan. Ja
kun kerj�l�inen tuskissaan tempasi k�tens� takasin, huusi puotilainen
ivallisen-vihasesti h�nelle:

-- Etk� huoli? V�h�ksik� katsot? Suori tiehesi!...

Kerran otti muuan vanha kerj�l�isakka salaa kuivatun kuhan ja k�tki
sen ryysyihins�. Kauppa-apulainen sattui kuitenkin sen n�kem��n. H�n
tarttui akan tukkaan, otti h�nelt� pois varastetun kalan, painoi
h�nen p��ns� alas ja l�i oikealla k�dell��n h�nt� alhaaltap�in
kasvoihin. Akka ei p��st�nyt ��nt�k��n, vaan poistui ��neti p��
kumarassa, mutta Ilja n�ki, kuinka h�nen rikki ly�dyst� nen�st��n
kahtena virtana vuosi tummanpunanen veri.

-- Riitt��k�? -- huusi kauppa-apulainen h�nen j�lkeens�.

Ja k��ntyen toiseen kauppa-apulaiseen, Karp'iin, sanoi h�n:

-- En voi k�rsi� noita kerj�l�isi�!... Laiskureita ne ovat!
Kulkevat ymp�ri almuja anoen ja pysyv�t kyll�isin� ja viett�v�t
hyvi� p�ivi�! Kristuksen veljiksi niit� kutsutaan. Mutta mik� olen
min� Kristukselle? Vieras, vai? P�iv�t p��st�ns� kiemurtelen kuin
mato p�iv�npaisteessa, saamatta koskaan lev�t� tahi kunnioitusta
osakseni...

Toinen kauppa-apulainen, Karp, oli hiljainen ja jumalinen mies.
H�n puheli yleens� vaan kirkoista, kirkkolaulajista, piispan
toimittamista jumalanpalveluksista ja oli joka lauantai hyvin
levoton, pel�tess��n my�h�styv�ns� iltakirkosta. Lis�ksi harrasti h�n
kaikenlaisia silm�nk��nt�j�n temppuja, ja joka kerran, kun kaupunkiin
ilmestyi mik�tahansa "ihmetaituri", k�vi Karp v�ltt�m�tt�m�sti
katsomassa sen esityksi�... H�n oli pitk�, laihahko ja eritt�in
sukkelaliikkeinen mies. Kun puodissa oli paljon ostajia, pujahteli
h�n niiden joukossa kuin k��rme, hymyili jokaiselle, puheli kaikkien
kanssa, vilkuen yh� is�nt��ns�, ik��nkuin h�n olisi tahtonut ylpeill�
taitavuudellansa. Iljaa n�ytti h�n halveksivan eik� t�m�k��n pit�nyt
h�nest�. Is�nn�st��n piti h�n sen sijaan paljon. Aamusta iltaan
seisoi kauppias pulpettinsa ��ress�, avaten laatikkoa ja heitt�en
siihen rahaa. Ilja huomasi, ett� h�n teki sit� v�linpit�m�tt�m�n
n�k�isen�, eik� ahneesti ja se miellytti h�nt�. Hauskaa oli
sekin, ett� is�nt� puheli h�nen kanssansa sek� useammin ett�
yst�v�llisemmin, kuin kauppa-apulaisten kanssa. Iltap�ivisin, jolloin
ei tavallisesti k�ynyt ostajia, oli kauppiaalla tapana toisinaan
puhutella Iljaa, joka seisoi ajatuksissaan puodin ovella:

-- Hoi, Ilja, nukutko?

-- En...

-- Sit�h�n min�kin... Mutta miksi sitten aina olet totinen?

-- Min�k�... en tied�...

-- Taitaa olla sinulla ik�v�, vai?

-- On...

-- No niin! Ik�v�i vaan! Ik�v�id� sain aikoinaan min�kin...
Yhdeks�nvuotiaasta kolmikymmenkaksivuotiseksi vietin ik�vi� p�ivi�
vieraan palveluksessa... Vaan nyt kolmenkolmatta vuotta katson, kun
toiset viett�v�t ik�vi� p�ivi�...

Ja h�n pudisti p��t��n kuin olisi tahtonut lis�t�:

-- Sellainen on nyt kerran maailman kulku!

Parin, kolmen sellaisen keskustelun j�lkeen alkoi Ilja mieless��n
pohtia kysymyst�: miksi tuo rikas, kunnioitettu mies seisoi kaiket
p�iv�t likasessa puodissa hengitt�m�ss� pahanhajuista ilmaa
keuhkoihinsa, kun h�nell� kerran oli niin suuri ja komea talo.
Se oli muuten eriskummallinen talo: kaikki toimitettiin siin�
vakavasti, hiljaa ja ankaran j�rjestyksellisesti. Ja vaikkei sen
molemmissa kerroksissa asunut muita paitsi is�nt��, h�nen vaimoansa
ja kolmea h�nen tyt�rt�ns�, kuin ky�kkipiika, jolla oli my�s
sis�piian toimet huolenaan, ja talonmies, joka toimitti samalla
kuskinkin virkaa, niin tuntui se kuitenkin ahtaalta. Kaikki talon
asukkaat puhuivat hillityll� ��nell�, ja kulkiessaan siistin avaran
pihan poikki, pysytteliv�t he aina sein�vierustalla, ik��nkuin he
olisivat pel�nneet astua tuolle avonaiselle paikalle. Verratessaan
t�t� rauhallista, vankkaa taloa Petruha-viinurin taloon, teki
h�n, kummallista kyll�, sen johtop��t�ksen, ett� j�lkimm�isess�
oli parempi asua, vaikkakin el�m� siell� oli k�yh��, meluavaa ja
likasta. Se ajatus kummastutti h�nt� eik� h�n tahtonut uskoa sit�.
Mutta yh� useammin ja itsepintaisemmin palasi se h�nen mieleens�.
Ja sit� vahvisti viel� enemm�n se seikka, ett� is�nt� niin v�h�n
oleskeli siell�. Ja poikaa sanomattomasti halutti, kysy� kauppiaalta,
mink�t�hden h�n vietti kaiket p�iv�t kauppatorin melussa eik�
talossaan, jossa oli niin hiljaista ja rauhallista?

Er��n� p�iv�n�, kun Karp oli mennyt jollekin asialle ja Mihail
valikoi kellarissa pilaantuneita kaloja vaivaistaloon l�hetett�v�ksi,
rupesi is�nt� taas puhelemaan Iljan kanssa. �kki� sanoi poika
kiireesti h�nelle:

-- Jopa olisi teid�n, Kiril Ivanovitsh, aika heitt�� kauppa...
Olettehan rikas... Kotonanne on kaikki niin hienoa, vaan t��ll� taas
on vain pahaa hajua... yksitoikkoista...

Strogani nojasi kumpaakin kyyn�rp��t��n pulpettiin, ter�v�sti katsoi
h�neen ja h�nen punaset kulmakarvansa vavahtelivat.

-- No? -- kysyi h�n, kun Ilja vaikeni. Joko olet kaikki sanottavasi
sanonut?

-- Jo... -- vastasi Ilja h�mill��n, pelkomielell�.

-- Tulepas t�nne!

Ilja astui kauppiaan luo. Silloin otti t�m� h�nt� leuvasta kiinni,
taivutti p��t��n taaksep�in ja katsoen tarkasti h�nen silmiins�,
kysyi:

-- Onko joku neuvonut sinua sanomaan niin, vain itsest�sik� sanoit?

-- Jumalauta, itsest�ni!

-- Vai niin... Jos niin on, niin olkoon... Vaan kuulepas, mit�
sinulle sanon. Vastedes �l� rohkene sellaista puhua minulle
is�nn�llesi -- ymm�rr�tk�? -- is�nn�llesi! Pane mieleesi! Ja nyt mene
ty�h�si!...

Mutta kun Karp oli tullut takasin, alkoi is�nt� �kki� aiheetta, puhua
t�lle, salaa kuitenkin katsoen Iljaan, niin ett� t�m� sen hyvin
huomasi:

-- Ihmisen tulee koko el�m�ns� ajan tehd� jotakin ty�t�!... Se,
joka ei sit� ymm�rr�, on tolvana. Kuinka ihminen, mit��n tekem�tt�,
huoletonna voi el��? Sellainen ihminen, joka ei ole kiintynyt
ty�h�ns�, ei kelpaa mihink��n...

-- Aivan oikein, Kiril Ivanovitsh, -- my�nsi kauppa-apulainen,
tarkasti katsellen ymp�ri puotia ik��nkuin l�yt��kseen itselleen
jotakin tekemist�. Ilja katsahti is�nt��n ja vaipui mietteisiins�.
Yh� yksitoikkoisemmaksi k�vi el�m� n�iden ihmisten joukossa. P�iv�t
kuluivat toistensa j�lkeen yht� verkkaan kuin pitk�t, harmaat langat
kiertyv�t suurelta, n�kym�tt�m�lt� ker�lt�, ja pojasta tuntui, kuin
ei n�ist� p�ivist� loppua tulisikaan, vaan ett� h�n koko ik�ns�
saisi seisoa puodin ovella ja kuunnella torimelua. Vaikka t�m� el�m�
olikin niin kuolettavan yksitoikkoista, niin ei h�n kuitenkaan
kadottanut kyky��n ajatella, johon h�net oli opettanut ennen saadut
vaikutukset el�m�ss� ja lukemansa kirjat. Ajatus ty�skenteli yh�
hiljaa, vaan keskeym�tt�. Pojan mieli otti alinomaan vastaan uusia
vaikutuksia; ne hautuivat siin� ja se t�ytti h�nen p��ns� ainaisella
arvostelulla kaikesta, mit� h�nen ymp�rill��n tapahtui. H�nell� ei
ollut puhekumppania, ei ollut ket��n, jolle h�n olisi voinut kertoa
mietteit��n, vaan h�n sai kantaa ne yksin. Niit� oli paljon; ne
vaivasivat h�nt�, vaikkakin ne olivat ep�selvi�, aivan kuin yhteen
sekottuneita, vuorottelivat toisiansa ja painoivat h�nen rintaansa ja
p��t�ns� kuin raskas kivi. Toisinaan tuntui hiljaisesta, vakavasta
pojasta niin ik�v�lt� katsella ihmisi�, ett� h�nen teki mielens�
sulkea silm�ns� ja paeta jonnekin, viel� kauemmaksi kuin Pashka
Gratsheff, paeta eik� koskaan palata t�h�n kuolettavaan ik�vyyteen ja
tarkotuksettomaan hy�rin��n.

-- Pyh�sin l�hetettiin h�net kirkkoon, ja h�n palasi sielt� aina
tuntien kuin h�nen syd�mens� olisi tullut pestyksi puhtaaksi
hyv�hajuisessa, l�mpim�ss� kylvyss�. Puoleen vuoteen oli h�n kahdesti
saanut k�yd� set�ns� luona. Kaikki oli siell� ennallaan. Kyttyr�selk�
oli laihtunut ja Petruha vihelteli yh� kovemmin, samalla kun h�nen
kasvonsa, jotka ennen olivat olleet punakat, olivat nyt k�yneet
punasiksi. Jaakko valitti, ett� h�nen is�ns� piti h�nt� liian
tiukalla.

-- Yh� murisee h�n: Opi vihdoinkin tekem��n jotakin hy�dyllist�
ty�t�! Min�, sanoo, en kirjatoukasta v�lit�... Mutta kun kerran
minusta on vastenmielist� seisoa tarjoilup�yd�n takana?! Melua,
r�hin��, huutoa, kirkunaa, niin ett'ei omaa ��nt�ns� kuule!...
Sanon h�nelle: hanki minulle puotilaisen paikka jonnekin... Vaikka
pyh�inkuva-kauppaan... Ostajia k�y siell� v�h�n, ja min� pid�n
pyh�inkuvista...

Jaakon silmiss� oli surullinen kiilto, iho oli otsalta tullut
keltaseksi ja kiilsi kuin h�nen is�ns� kalju p��laki.

-- Luetko yh� viel� kirjoja? -- kysyi Ilja.

-- Kuinkas muuten? Siin� onkin ainoa iloni... Kun lukee, luulee
olevansa toisessa kaupungissa... ja kun taas on lopettanut, tuntuu
kuin kirkontornista maahan putoaisi... Ilja katsoi h�neen ja sanoi:

-- Kuinka vanhann�k�iseksi olet tullut!... Mutta miss� on Mashutka?

-- Vaivaistalolle meni almuja saamaan. Nykysin en paljoakaan voi
h�nt� auttaa, sill� is� pit�� silm�ll�... Ja Porfishka on yht�
mittaa sairaana... Sent�hden rupesi Masha k�ym��n vaivaistalolla...
kaalikeittoa annetaan siell� ja kaikkea muutakin... Matitsa my�s
antaa apua... Vaikeata on Masha-raukan toimeentulo...

-- Ik�v�� on siis teill�kin, -- miettiv�sti virkkoi Ilja.

-- Onko sinullakin sitten ik�v�?

-- Voi veikkonen!... Onhan teill� edes kirjoja luettavananne...
vaan meill� l�ytyy kaiken kaikkiaan koko talossa vaan yksi kirja
"Uusin silm�nk��nt�j� ja noitatemppujen tekij�", ja sekin on
kauppa-apulaisen arkussa, eik� h�n sit� lainaa luettavakseni, ei
vaikka, mik� olisi.

-- Huonosti on laitamme, Jaakko...

-- Huonosti on, veli... Puheltuamme viel� v�h�n aikaa, heittiv�t he
toisilleen hyv�stit ja erosivat surullisina, mietteiss��n.

Samallaista el�m�� jatkui viel� muutamia viikkoja, vaan �kki� sitten
tapahtui Iljan kohtalossa muutos. Er��n� aamuna, kaupan ollessa
vilkkaimmillaan, alkoi is�nt� innokkaasti etsi� jotakin pulpetiltaan.
H�nen otsansa tuli vihasta punaseksi ja kaulasuonet pullistuivat.

-- Ilja! -- huusi h�n. -- Katsopas lattialta, eik� siell� jossakin
olisi kymmenen ruplan seteli�...

Ilja katsahti kauppiaaseen, vilkaisten lattiaan ja tyynesti sanoi:

-- Ei ole...

-- Katso tarkkaan, kuuletko!... -- �rj�si is�nt� h�nelle.

-- Olen jo katsonut...

-- Hm... odotahan, tottelematon nulikka! uhkasi kauppias.

Ja kun ostajat olivat poistuneet, kutsui h�n Iljan luoksensa, tarttui
vahvoilla, paksuilla sormillaan h�nen korvaansa ja repi sit� sinne
t�nne, jyristen:

-- Kun sinua k�sket��n etsim��n, niin etsi, kun k�sket��n etsim��n,
niin etsi...

Ilja nojasi molemmilla k�sill��n is�nt�ns� suureen vatsaan, riuhtasi
korvansa irti h�nen sormistaan ja koko ruumis vavisten kiukusta,
ilke�ll� ��nell� huusi kovasti:

-- Miksi ly�tte minua? Mihail Ignatjitsh otti rahat... nii-in! Ne
ovat h�nen liiviens� vasemmanpuolisessa taskussa...

Kauppa-apulaisen huuhkaimennaama venyi h�mm�styksest� pitk�ksi,
vavahti, ja �kki� ly�d� l�im�ytti h�n oikeella k�dell��n Iljaa
korvalle. Poika hyp�hti kohoksi iskusta, kaatui tuskasta huudahtaen
maahan ja kovasti itkien konttasi puodin nurkkaan. Kuin unessa kuuli
h�n is�nn�n pedon �rjynn�n kaltaisen huudahduksen:

-- Seis! Mihin? T�nne rahat...

-- H�n valhettelee... -- kuului kauppa-apulaisen kime� ��ni sanovan.

-- Tule t�nne...

-- Jumalauta... min�...

-- Viskaan punnuksella kalloosi!

-- Kiril Ivanitsh... Ne ovat omiani... Iskek��n minuun salama...

-- Pid� suusi!...

Syntyi hiljaisuus. Is�nt� meni huoneesensa, ja pian kuului sielt�
lasku-helmitaulun pallojen kova napsahteleminen. Ilja, pit�en k�sin
p��st��n kiinni, katsoi vihasesti kauppa-apulaista, joka seisoi
puodin toisessa nurkassa ja katsoi my�s pahoilla silmill� poikaan.

-- Mit�, lurjus, joko sait tarpeeksi asti? -- hiljaa kysyi h�n
irvist�en.

Ilja kohautti hartioitaan ja oli vaiti.

-- Odotahan, merkitsen sinua viel� v�h�n!

-- Kauppa-apulainen astui hitaasti poikaa kohden, katsoen py�reill�
silmill��n h�nt� suoraan kasvoihin. Vaan Ilja nousi seisomaan, otti
p��tt�v�sti pitk�n, ter�v�n veitsen tiskilt� ja sanoi:

-- Tule nyt!

Silloin kauppa-apulainen pys�htyi, h�mm�stynein katsein mitteli
tanakkaa, vahvaa poikaa, jonka toisessa k�dess� oli veitsi, ja
halveksivasti virkkoi:

-- Pakkoty�l�isen siki�!...

-- No, tule nyt, tule! -- toisti poika ja otti askeleen h�nt�
vastaan. Iljan silmiss� n�ytti kaikki py�riv�n ymp�ri, vaan
rinnassaan tunsi h�n v�kev�n voiman, joka ajoi h�nt� rohkeasti
eteenp�in.

-- Veitsi pois! -- kuului is�nn�n ��ni. Ilja h�tk�hti, katsahti
kauppiaan punaseen partaan ja kasvoihin, vaan ei liikahtanutkaan
paikaltaan.

-- Pane pois veitsi! -- hiljaa toisti is�nt�. Ilja, joka n�ki
kaikki kuin usvan l�pi, laski veitsen tiskille, purskahti itkem��n
ja istuutui taas lattialle. H�nen p��t��n huimasi ja s�rki, korva
oli turvoksissa, h�nen rinnallaan tuntui olevan raskas paino, ja se
vaikeutti syd�men tykytyst�, v�hitellen nousi kurkkuun ja esti h�net
puhumasta, Is�nn�n ��ni kuului kuin hyvin kaukaa:

-- T�ss� on lopputilisi, Mishka...

-- Mutta sallikaa...

-- Ulos! Muuten huudan poliisin...

-- Hyv� on! Min� l�hden... Mutta pit�k�� silm�ll� tuota poikaa, sen
neuvon annan teille... H�n uhkaa veitsell�... he, he! H�nen is�ns� on
pakkoty�ss�... he, he!

-- Ulos!

Ja taas syntyi hiljaisuus puodissa. Ilja tunsi jotakin
vastenmielist�: h�n luuli, ett� pitkin h�nen kasvojaan mateli
jotakin. H�n kuivasi k�dell��n kyyneleet kasvoiltaan ja huomasi, ett�
is�nt� katsoi pulpettinsa takaa h�neen ter�v�sti ja l�pitunkevasti.
Silloin h�n nousi yl�s ja astui horjuvin askelin ovelle, tavalliselle
paikalleen.

-- Seis, odota hiukan! -- sanoi is�nt�. Olisitko todellakin voinut
ly�d� h�nt� veitsell�?

-- Olisin kyll�! -- hiljaa, vaan varmasti vastasi poika.

-- Vai niin... Is�sih�n kuuluu olevan pakkoty�ss�. Mist� h�n sinne
joutui? Murhastako?

-- Murhapoltosta...

-- On sit� syyt� siin�kin...

-- Karp tuli puotiin istuutui hiljaisesti jakkaralle oven viereen ja
rupesi katselemaan kadulle.

-- Kuulehan Karpushka! -- sanoi is�nt�, katsoen hymyillen, h�neen. --
�sken annoin Mihailille l�ht�passit...

-- Tapahtukoon tahtonne, Kiril Ivanovitsh!

-- Rupesi varastelemaan, ajattelepas sit�!

-- Ai, ai! -- huudahti Karp hiljaa pel�styneen n�k�sen�. -- Niink�
todellakin?

Is�nt� nauroi pulpettinsa takana niin, ett� punanen parta t�risi ja
vatsa keikkui.

-- Hoh, hoh! Voi sinua Karpushka... sin� lauhkeasieluinen
silm�nk��nt�j�ni...

Sitten herkesi h�n �kki� nauramasta, huokasi syv��n ja sanoi
miettiv�sti, jurosti:

-- Voi teit�, ihmiset!... Jokainen teist� tahtoo el��, jokainen
tahtoo sy�d� ja lis�ksi mit� parasta, mit� makeinta...

H�n ny�kk�si p��t��n ja vaikeni.

Ilja, joka seisoi pulpetin vieress�, tunsi itsens� loukatuksi, kun ei
is�nt� k��nt�nyt h�neen sen suurempaa huomiota.

-- No, Ilja, -- alkoi vihdoin pitk�n ��nett�myyden j�lkeen kauppias,
-- puhellaanpas v�h�n... Sanopas minulle ensiksi, huomasitko
ennenkin, ett� Mihailo varasti?

-- Kyll�... Usein h�n varastelikin... sek� kalaa ett� muuta...

-- Mutta mink�t�hden et ole minulle sanonut mit��n?

-- Ilman vaan... -- vastasi Ilja, mietitty��n v�h�n.

-- Pelk�sitk� h�nt�, vai?

-- En, en h�nt� pel�nnyt...

-- No niin... Mutta miks'et sanonut minulle: is�nt�, sinulta
varastetaan...

-- En tied�... ei haluttanut...

-- Hm... Nyt siis sanoit kiukusta...

-- Niin, -- lujasti vastasi Ilja,

-- Katsos vaan, millainen olet! -- huudahti is�nt�. Sitten silitti
h�n kauan partaansa, sanomatta sanaakaan ja katsoen totisesti Iljaan.

-- Ent� sin� itse, Ilja? Oletko varastanut?

-- En...

-- Uskon sinua... Ent� sitten Karp, tuo sama Karp tuossa, kuinka on
h�nen laitansa, -- varastaako h�n?

-- Varastaa! -- vastasi Ilja varmalla ��nell�, Karp katsoi
kummastuneena h�neen, r�pytti silmi��n ja tyynesti k��ntyi poisp�in,
aivan kuin asia ei lainkaan olisi koskenut h�nt�. Is�nt� rypisti
synk�nn�k�isen� kulmakarvojaan ja rupesi uudestaan silitt�m��n
partaansa. Iljasta tuntui, kuin tapahtuisi jotakin outoa, ja
j�nnityksell� odotti h�n loppua. Puodin l�yhk�v�ss� ilmassa lenteli
edestakasin k�rp�si� ja kuului veden hiljainen loisko ammeesta, jossa
oli el�vi� kaloja.

-- Karpushka! -- huudahti kauppias puotilaiselle, joka liikahtamatta,
tarkasti katsoi kadulle.

-- Mit� suvaitsette? -- kysyi Karp, astuen nopeasti is�nt�ns� luo ja
katsoen h�nen kasvoihinsa kohteliaan mairittelevilla silmill��n.

-- Kuulitko, mit� sinusta sanottiin? -- hymyillen kysyi Strogani.

-- Kuulin...

-- No, ja mit� siihen sanot?

-- En mit��n... -- vastasi Karp, olkap�it��n kohauttaen.

-- Mit� tarkotat?

-- Seh�n on selv��, Kiril Ivanovitsh. Min�, Kiril Ivanovitsh, olen
ihminen, joka kunnioitan itse�ni, ja sent�hden ei minun sovi suuttua
poikaan. Kuten itsekin voitte huomata, on poika porin tyhm� eik�
h�nell� ole mit��n k�sityst�... Saatan sent�hden ilman muuta antaa
h�nelle anteeksi...

-- Odotahan! �l� puhu joutavia vaan sano suoraan, onko h�n puhunut
totta?

-- Mik� on totuus, Kiril Ivanovitsh? vastasi Karp hiljaa, uudestaan
kohauttaen hartijoitaan ja kallistaen p��t��n. -- Kukin k�sitt��
totuuden omalla tavallaan... Ja tietysti ottakaa h�nen sanansa
todeksi, jos suvaitsette, vaan niinik��n on teid�n vallassanne olla
niit� todeksi ottamatta...

Karp huokasi ja kumartaen is�nn�lle, viittasi loukkaantuneen
n�k�isen� k�dell��n.

-- Niin, kaikki on t��ll� minun vallassani -- my�nsi is�nt�. -- Sinun
mielest�si siis poika on tyhm�?

-- Perin tyhm�, -- vakuuttavasti sanoi Karp.

-- No, sen taas valehtelet... -- ep�m��r�isesti sanoi Strogani,
nauruun purskahtaen.

-- Mutta jopa sanoi sanottavansa sinulle vasten naamaa... hoh, hoh!
Varastaako Karp? Varastaa! Hoh, hoh, hoo!

Ilja oli mennyt ovelle ja seisoi siell�, kuunnellen keskustelua ja
tuntien, ett� se loukkasi h�nt�. Vaan kun is�nt� rupesi nauramaan,
tunsi h�n, kuinka h�nen syd�mens� syk�hti kostonilosta. H�n katsahti
riemuiten Karp'iin ja kiitollisesti is�nt��n. Strogani sulki silm�ns�
mielihyviss��n nauraessaan, ja Karp kuunteli is�nn�n naurua, p��st�en
h�nkin kurkustaan kuivahkon, varovaisen hehetyksen.

-- He, he, ho!...

Mutta kuultuaan sen, komensi kauppias jurosti:

-- Sulje puoti!...

Kotimatkalla puhui Karp, p��t��n pudistellen, Iljalle:

-- Kyll� sinua on h�lm�, aika h�lm� onkin! Sanopas, miksi panit
toimeen t�m�n jupakan? Sill� tavallako luulet ensi sijalle p��sev�si,
h�lm�? Luuletko, ett'ei h�n tiet�nyt meid�n Mishkan kanssa
varastelevan? Itsekin on h�n samalla tavalla alkanut... he, he! Ett�
h�n antoi l�ht�passit Mishkalle, siit� olen sinulle syd�mest�ni
kiitollinen? Vaan mit� minusta sanoit, sit� en anna anteeksi
koskaan... sanon sen jo edelt�k�sin! Se oli tyhm�� r�yhkeytt�! Sanoa
sellaista minusta minun l�sn�ollessani! Ei, kyll� sen muistan... Se
osottaa sinussa kunnioituksen puutetta minua kohtaan...

Ilja kuunteli ��neti h�nen puhettaan, vaan huonosti h�n sit�
ymm�rsi. H�nen arvelunsa mukaan olisi Karp'in suuttumuksen h�neen
pit�nyt esiinty� toisella tavalla. H�n oli, n�et, odottanut, ett�
kauppa-apulainen antaisi h�nelle hyv�n selk�saunan tiell�, ja
siksi oli h�n pel�nnyt menn� kotiinkaan... Vaan vihan asemasta
kuulosti Karp'in puheesta vain iva, eik� edes h�nen uhkauksensakaan
pelottaneet Iljaa. Samana iltana selveni h�nelle Karp'in sanojen
merkitys, kun is�nt� kutsui h�net luoksensa yl�kertaan.

-- Kas vaan! Menep�s sinne! -- ev�steli h�nt� Karp pahaa
tarkottavalla ��nell�.

-- Tultuaan is�nt�ns� asuntoon, j�i Ilja seisomaan suuren huoneen
ovelle, jonka keskell�, ison kattolampun alla oli py�re� p�yt�, jolla
oli suuri teekeitti�. P�yd�n ymp�rill� istui is�nt� vaimoineen ja
tytt�rineen, jotka viimeksi mainitut olivat toinen toistaan p��t��n
lyhempi�, ja joiden kaikkien hiukset olivat punaset ja valkeaihoiset
kasvot t�ynn� teerenpilkkuja. Kun Ilja astui huoneeseen, painautuivat
he kiinni toisiinsa ja pel�stynein� loivat h�neen siniset silm�ns�.

-- Siin� h�n nyt on! -- sanoi is�nt�.

-- Katsokaa, hyv�t ihmiset, millainen h�n on! -- huudahti rouva
peloissaan, katsoen h�neen, ik��nkuin h�n ei koskaan ennen olisi
h�nt� n�hnyt. Strogani hymyili, sormieli partaansa, naputti
sormillaan p�yt��n ja virkkoi painavasti:

-- Olen kutsunut sinut, Ilja, t�nne, ilmottaakseni, ett'en sinua en��
tarvitse; ker�� siis kamsusi kokoon ja poistu...

Ilja h�tk�hti, kummissaan avasi suunsa, vaan saamatta suustaan
sanaakaan, k��ntyi h�n ymp�ri ja aikoi poistua huoneesta.

-- Seis! -- huusi kauppias, ojentaen h�nt� kohden k�tens� ja ly�den
nyrkki� p�yt��n, toisti hiljemmin:

-- Seis!

Sitten nosti h�n sormensa pystyyn ja rupesi uudestaan puhumaan
harvakseen ja arvokkaasti:

-- Mutta en yksin siksi kutsunut sinua... En... Minun t�ytyy neuvoa
sinua... Minun tulee selitt�� sinulle, mink�t�hden k�vit minulle
tarpeettomaksi. Mit��n vahinkoa et ole minulle tehnyt... olethan
sin� luku- ja kirjotustaitoinen poika... etk� ole tyhm� ja laiska.
Sit�paitsi olet rehellinen, vankka... nii-in!

Kaikki ne ovat valttiasi... vaan sittenk��n et ole minulle
tarpeellinen... Miksi, -- kysyt?

Ilja ymm�rsi, ett� h�nt� ylistet��n ja ajetaan h�net ulos. Se k�vi
yli h�nen ymm�rryksens�, ja h�nest� tuntui, kuin ei is�nt� itsek��n
tiet�nyt, mit� teki... Ja Stroganin kasvojen ilme my�s vakuutti
poikaa siit�, sill� siit� p��tt�en n�ytti kauppias ponnistavan
ajatuksiaan voidakseen antaa niille oikean sanamuodon. Silloin astui
poika askeleen l�hemm�ksi ja kysyi tyynesti, kunnioittavasti:

-- Sent�hdenk� ajatte minut pois, ett� min� silloin veitsell�?...

-- Siunaa ja varjele! -- pel�styneen� huudahti rouva. -- Kyll�p� h�n
on r�yhke�! Hyv�nen aika!...

-- Niin, niin! -- sanoi is�nt� tyytyv�isen�, hymyillen Iljalle ja
pist�en h�nt� sormellaan. -- Sin� olet r�yhke�!... Vaan toisen
palveluksessa olevan pojan tulee olla n�yr�n... sive�n, kuten
raamatussa sanotaan... H�nen tulee el��, kuten is�nt�v�kens�kin...
Olkoon h�nen k�sityksens� ja rehellisyytens� samanlaiset kuin
is�nt�v�ell�... Mutta sinulla on omat omituisesi... Ja se taas ei
ole paikallaan... Ja siksi sin� olet r�yhke�... Sanot esimerkiksi
ihmiselle vasten silmi�: varas! Se ei ole hyv�, se on r�yhke�t�...
Jos olet rehellinen, niin kerro asia minulle, vaan kaikessa
hiljaisuudessa kerro... Min� kyll� selvit�n asian olenhan is�nt�!...
Mutta sin� kaikkien kuullen huudat: varas!... Ei, odotahan... Jos
yksi kolmesta on rehellinen, ei se minulle mit��n merkitse... T�ytyy
laskea erityisell� tavalla t�ss� tapauksessa... Jos kymmenest� on
yksi vain kunniallinen, vaan yhdeks�n roistoa, ei kukaan mit��n
voita... Korkeintaan h�vi�� se yksi. Mutta jos l�ytyy seitsem�n
rehellist� kolmea roistoa vastaan, silloin on sinun asiasi oikea...
Ymm�rr�tk�? Enemmist�, n�et, on aina oikeassa... Mutta mit� merkitsee
yksi rehellinen? N�in on sinun arvosteltava rehellisyytt�... �l� siis
koskaan tyrkyt� rehellisyytt�si ihmisille, ennenkuin olet miettinyt,
josko he sit� tarvitsevat!

Strogani pyyhki k�mmenell� hike� otsaltaan, huokasi, ja kasvoillaan
s��liv�isen itsetyytyv�inen ilme, jatkoi:

-- Taas tartut veitseen...

-- Voi, Herra Jumala! -- kauhistuneena huudahti rouva, samalla kun
tytt�set painautuivat viel� l�hemm�ksi toisiaan.

-- Sanassa sanotaan: joka miekkaan rupeaa, se miekkaan hukkuu...
N-niin... Siit� syyst� en tarvitse sinua... Niin se on... T�st�
saat puoli ruplaa rahaa ja saat l�hte�... Poistu t��lt�... Sinulla
ei ole syyt� kantaa vihaa minulle, samoin kuin ei minullakaan
sinulle... Annan sinulle viel� puoli ruplaakin -- ota se... Ja
puhellutkin olen kanssasi vakavasti kuten ainakin, joka ei ole
tavallista sinunlaistesi poikanulikoitten kanssa... Kenties s��linkin
sinua... vaan sittenk��n et ole sopiva minulle!... Joll'ei naula
sovi py�r�nakseliin, on se viskattava pois, ennen kuin l�hdet��n
ajamaan... No, mene nyt...

-- Hyv�sti! -- sanoi Ilja. H�n oli tarkasti kuunnellut kauppiaan
puhetta ja k�sitt�nyt sen yksinkertaisesti. Kauppias ajoi h�net
pois sent�hden, kun ei voinut antaa l�ht�passia Karp'ille, pel�ten
j��v�ns� puotilaisetta. Se teki Iljan mielen kevyemm�ksi ja
iloisemmaksi, ja is�nt�kin n�ytti h�nest� erinomaiselta ihmiselt� --
hyv�nsuovalta ja hyv�lt�.

-- Varo rahojasi!

-- Hyv�sti! -- toisti Ilja, lujasti k�teens� puristaen hopearahat.
Kiit�n n�yrimm�sti!

-- Ei kest�! -- vastasi Strogani, ny�k�ytt�en h�nelle p��t��n.

-- Ai, ai! Ei kyynelt�k��n vuodattanut -- kuuli Ilja rouvan per�st��n
moittivasti huudahtavan.

-- Kun Ilja mytty sel�ss� poistui kauppiaan talon raskaasta portista,
tuntui h�nest�, kuin tulisi h�n kaukaisesta, autiosta maasta, josta
h�n oli lukenut er��ss� kirjassa, ja jossa ei ollut mit��n, ei
ihmisi� eik� puita, vaan ainoastaan kivi�, ja niiden keskell� asui
vanha, hyv� haltija, joka yst�v�llisesti n�ytti tiet� jokaiselle,
joka oli joutunut sinne.

Oli kaunis kev�tp�iv�n ilta. Aurinko teki laskuaan. Sen kaunis,
punanen kajastus hehkui talojen ikkunoissa. Se johti pojan mieleen
sen p�iv�n, jolloin h�n ensi kerran joen rannalta n�ki kaupungin.
Iso mytty, jossa oli h�nen tavaransa, painoi h�nen selk��ns�. H�n
hiljensi k�ynti��n. Katuk�yt�v�ll� kulki ihmisi�, jotka tyrkkiv�t
h�nen kantamustaan; ajoneuvoja vieri jyristen h�nen ohitsensa,
tomuhiukkasia tanssi vinoissa auringons�teiss�, ja kaikkialla oli
melua, h��rin��, liikett�. Pojan mieleen johtui kaikki, mit� h�n oli
kokenut kaupungissa n�in� vuosina. H�n tunsi itsens� aikaihmiseksi,
h�nen syd�mens� sykki ylpe�sti ja rohkeasti ja h�nen korvissaan
kaikuivat kauppiaan sanat:

-- Sin� olet luku- ja kirjotustaitoinen poika etk� ole tyhm� ja
laiska... Sit�paitsi olet rehellinen, vankka... Kaikki ne ovat
valttiasi.

-- Pelataan sitten! -- mieless��n huudahti Ilja, jouduttaen taas
askeliaan, tuntien itsens� sanomattoman iloseksi ja tahtomattaan
hymyillen, ajatellessaan ettei h�nen en�� huomenna tarvitse menn�
kalakauppaan...

       *       *       *       *       *

Palattuaan Petruha Filimonoff'in taloon, tuli h�n suureksi
mielihyv�kseen vakuutetuksi siit�, ett� h�n todellakin oli
miehistynyt kalakaupassa palvellessansa. Kaikki talon asukkaat
kohtelivat h�nt� huomaavaisesti ja imartelevalla uteliaisuudella,
ojensipa Perfishka h�nelle k�tens�kin.

-- N�yrin palvelijanne, herra kaupanhoitaja! Mit�, veliseni, joko
palvelit aikasi loppuun? Olen kyll� kuullut urot�ist�si -- hah, hah!
Ne pit�v�t siit�, kun matelee heid�n edess��n, vaan varjele, jos
totuuden sanot... Kun Masha sai n�hd� h�net, huudahti h�n ilosesti:

-- Mutta kuinka sinusta on tullut suuri!

Jaakko oli my�s hyvill��n toverinsa takasintulosta.

-- Kas niin, nyt saamme taas olla yhdess�. Minulla on muuan kirja,
nimelt� "Albigensit"; se on sellainen historia, Siin� kerrotaan
er��st� Simon Montfort'ista... Se on ihmeellinen mies. -- Ja
Jaakko alkoi nopeasti, katkonaisesti kertoa kirjan sis�lt��. Ilja
katsoi h�neen ja ajatteli tyytyv�isesti, ett� h�nen toverinsa oli
viel� samanlainen kuin ennen. Jaakon mielest� ei Iljan k�yt�ksess�
kauppias Stroganin luona ollut mit��n merkillist�. Kuunneltuaan Iljan
kertomusta sanoi h�n yksinkertaisesti:

-- Niin pitikin...

Iljan mielest� tuntui Jaakon suhde h�nt� kohdanneeseen tapaukseen
v�h�n liian kylm�lt�. Itse Petruhakin oli, kuultuaan pojan selonteon
tapahtumasta kalakaupassa, hyv�ksynyt h�nen menettelyns� olipa viel�
sanonut:

-- Selv�t sanat sanoit heille, poikaseni, eritt�in selv�t! Mutta
tietysti ei Kiril Ivanovitsh voinut antaa sinun t�htesi l�ht�passia
Karp'ille. Karp on perehtynyt liikkeeseen, h�nenlaistaan miest� on
vaikea l�yt��. Sin� taas sellaisen tapauksen j�lkeen et en�� voinut
olla yhdess� h�nen kanssaan... Sin� olet tahtonut pysy� totuudessa,
pelata rehellist� peli�, mutta sinut on k�yk�iseksi havaittu...

Seuraavana p�iv�n� sanoi kuitenkin Terenti-set� hiljaa
veljenpojallensa:

-- �l� sin� ole liiaksi avomielinen tuolle Petruhalle... Ole
varovainen... H�n ei pid� sinusta... Kyll� h�n on totuutta rakastava
olevinaan! sanoo h�n. -- Mutta mink�t�hden? Sent�hden, ett� h�n on
niin perin tyhm�! Hm -- niin, -- niin h�n sanoo...

Ilja kuunteli nauraen set�ns� puhetta.

-- Eilen h�n minua ylisti. Hyvin teit, sanoi. Mutta sellaisia n�kyv�t
olevankin kaikki ihmiset: edess� kiitt�v�t, takana moittivat.

Petruhan suhde Iljaan ei lainkaan v�hent�nyt pojan itsetuntoa. H�n
tunsi itsens� sankariksi, h�n ymm�rsi, ett� h�n oli k�ytt�ytynyt
hyvin kauppiaan luona, paremmin kuin moni muu kenties h�nen sijassaan.

Parin kuukauden kuluttua, kun oli turhaan etsitty paikkaa Iljalle,
sukeutui kerran pojan ja h�nen set�ns� v�lill� seuraavanlainen
keskustelu:

-- Niin... -- alakuloisesti virkkoi kyttyr�selk�. -- Ei l�ydy paikkaa
sinulle... Joka paikassa sanotaan -- liian on iso... Mit� tehd��n,
lapsikulta, mit�?

Ilja vastasi tyynesti ja vakuuttavasti:

-- Olen viisitoista vuotias... luku- ja kirjotustaitoinen poika
enk� ole tyhm�...Mutta jos kerran olen r�yhke�, niin ajetaan minut
toisestakin paikasta... siis samantekev��! Kuka huolisi r�yhke��
oppipoikaa?

-- Mutta mit� sitten teemme? h�h? kysyi toivottomasti Terenti, istuen
vuoteellaan ja nojaten k�si��n siihen.

-- Hanki sin� minulle laatikko ja osta tavaraa. Saippuaa, hajuvesi�,
neuloja, kirjasia... yht� ja toista rihkamaa... niin rupean min�
kulkemaan ymp�ri ja tekem��n kauppaa omin p�in...

-- Kuinka? Mit� tarkotat sill�, Iljusha? Tuo ravintolamelu panee
p��ni ihan py�r�lle! Ja sit�paitsi on minun ajatuksissani yh� vain
yksi ja sama asia... yh� vain sama...

Kyttyr�sel�n silmiss� oli todellakin sellainen ilme, kuin h�n olisi
aina laskenut jotakin, p��sem�tt� kuitenkaan mihink��n tulokseen.

-- Anna minun koettaa! -- pyysi Ilja, innostuneena aikeestaan, joka,
lupasi h�nelle vapautta.

-- No, Jumalan nimeen sitten! Voimmehan koettaa...

-- Kas niin! Saat n�hd�, ett� se onnistuu, -- iloissaan huudahti Ilja.

-- Oi, voi! -- huokasi Terenti ja jatkoi surullisesti:

-- Kunpa tulisit pian suureksi! Silloin l�ksisin min�... Vaan nyt
olet sin� kuin ankkuri, joka pid�t�t minua... Sinun t�htesi olen
min� t�ss� pahennuksen pes�ss�... ja menehdyn! Tekisin muuten
matkan pyhiin paikkoihin... Sanoisin pyhimyksille: Jumalan miehet?
Hyv�ntekij�t ja puolustajat Jumalan tyk�n�! Vapahtakaa minut, joka
raskautettu olen! Puhukaa puolestani Jumalan, Is�mme tyk�n�!

Ja kyttyr�selk� rupesi �kki� hiljaa itkem��n. Ilja ymm�rsi, mist�
synnist� set� puhui, ja h�n itse muisti sen hyvin. H�nen syd�nt�ns�
rupesi ahdistamaan. H�nen tuli s��li set��ns�, mutta h�n ei l�yt�nyt
sanoja, lohduttaaksensa h�nt�, ja h�n oli ��neti. Ja vasta sitten,
kun h�n n�ki kyynelten yh� runsaampiin vuotavan kyttyr�sel�n syv�lle
painuneista silmist�, sanoi h�n:

-- �l� itke en��... Odotahan, kunhan p��sen v�h�n alkuun, niin voit
l�hte�... H�n vaikeni ja, v�h�n mietitty��n, lis�si lohduttaen:

-- Kyll� ne antavat anteeksi...

-- Luuletko todellakin niin? -- hiljaa kysyi Terenti, ja poika toisti
uudestaan, nyt jo vakuuttavasti:

-- Kyll� ne antavat anteeksi!... Pahemhempiakin synti� ovat anteeksi
antaneet... tied�n kyll�!...

Ja niin siis Iljasta tuli katukauppias. Aamusta iltaan kuleksi h�n
katuja pitkin laatikko rinnalla ja sen alustapukit k�dess�, mustia
silmi��n sirist�en ja nen� pystyss� katsoen itsetietoisesti ihmisiin.
Lakki syv��n p��h�n painettuna huusi h�n t�ytt� kurkkua viel�
��nenmurroksessa olevalla ��nell��n:

-- Saippuaa! Keng�nmustetta! Hiusvoidetta! Tukkaneuloja,
nuppineuloja! Rihmaa, silm�neuloja! Kirjoja, hyvi� kirjoja!

Kirjavana, kohisevana aaltona kiehui el�m� h�nen ymp�rill��n, ja
h�n ui siin� vapaasti ja kevyesti, tuntien itsens� samanlaiseksi
ihmiseksi, kuin kaikki muutkin. H�n kuljeksi basaareissa, pist�ysi
ravintoloissa, tilaten arvokkaasti itselleen teet� ja joi sen sitten
vehn�leiv�n kera verkkaan, arvokkaasti, kuten oman arvonsa tunteva
mies konsanaankin. El�m� tuntui h�nest� yksinkertaiselta, helpolta,
hauskalta.

H�nen haaveilunsa olivat my�s yksinkertaisia ja selv�piirteisi�.
H�n kuvitteli itsens� muutaman vuoden p��st� pienen, siistin puodin
is�nn�ksi, joka olisi jonkin hyv�n, vaan ei liian meluisan, kadun
varrella, ja kuinka h�n tekisi kauppaa puhtaalla korutavaralla,
joka ei tahrisi eik� turmelisi vaatteita. Ja h�n itsekin n�ytt�isi
puhtaalta, terveelt�, hienolta. Kaikki ihmiset kunnioittaisivat
h�nt�, ja tyt�t katsoisivat yst�v�llisin silmin h�neen. Iltaisin,
sulettuaan puodin, istuisi h�n sen vieress� olevassa puhtasessa,
valoisassa kammarissa teet� juoden ja kirjaa lukien. Puhtautta
piti h�n joka paikassa v�ltt�m�tt�m�n�, milt'ei t�rkeimp�n� ehtona
kunnollisessa el�m�ss�.

Sill� tavoin haaveili h�n, kun kauppa k�vi hyvin eik� kukaan
loukannut h�nt� raa'alla k�yt�ksell�. H�n oli n�et siit� l�htien, kun
oli ruvennut pit�m��n itse��n riippumattomana miehen�, tullut hyvin
araksi kunniastaan ja loukkaantui pian.

Mutta kun h�nen ei ollut onnistunut myyd� mit��n, ja h�n v�syneen�
istui joko ravintolassa tai kadulla, muistui h�nen mieleens�
poliisien raa'at �rjymiset ja tyrkk�ykset, ostajien loukkaavat
ep�illykset, kilpailijoittensa, toisten katukauppiasten, haukkuma- ja
kompasanat, ja silloin tunsi h�n suurta, sis�ist� levottomuutta.
H�nen silm�ns� ik��nkuin avautuivat suuremmiksi ja katsoivat
syvemm�lle el�m��n, h�nen vaikutuksista rikas muistinsa ty�nsi
niist� yhden toisensa j�lkeen h�nen j�rkens� arvosteltavaksi. H�n
n�ki selv�sti, ett� kaikki ihmiset pyrkiv�t samaan p��maaliin,
kuin h�nkin, etsiv�t samaa, tyynt�, kyll�ist� ja puhdasta el�m��,
jollaista h�nkin halusi. Eik� kukaan heist� surkeillut sys��m�st�
tielt��n toista, jos vaan h�n oli esteeksi h�nelle; kaikki ovat
ahnaita, kaikki armottomia, loukkaavatpa usein toisiaan, ilman ett�
heill� siihen on mit��n tarvista tai siit� mit��n hy�ty� itselleen,
vaan menettelev�t niin, melkein kuin paljaan huvin vuoksi. Toisinaan
nauravatkin toista loukatessaan, ja harvoin kukaan s��lii loukattua...

Sellaiset ajatukset tekiv�t kaupan ik�v�ksi ty�ksi. H�nen
haaveilunsa puhtasesta, pienest� kaupasta haihtuivat, ja h�n tunsi
rinnassaan tyhjyytt�, ruumiissaan velttoutta ja laiskuutta. H�nest�
tuntui, ett'ei h�n koskaan saisi kootuksi niin paljoa rahaa, kuin
kauppapuodin perustamiseen tarvitaan, vaan ett� h�n saisi vanhoille
p�ivilleen asti kuleksia tomuisia, kuumia katuja tavaralaatikko
rinnalla, olkap�� ja selk� kantohihnasta kipein�. Vaan jokainen uusi
menestys kaupassa uudestaan her�tti h�ness� rohkeutta ja vilkastutti
h�nen haaveitaan...

Er��n� p�iv�n� tapasi h�n odottamattaan Pashka Gratsheff'in
er��ll� vilkasliikkeisell� kadulla. Sep�n poika kulki katuk�yt�v��
huolettomasti, k�det risaisten housujen taskussa, puettuna liian
isoon ja v�lj��n, niinik��n repaleiseen ja likaiseen, siniseen
mekkoon. H�nen suuret keng�nkantansa kolkkivat joka askeleella
kovasti katukivitykseen. Lakki, jonka lippa oli rikki, oli reippaasti
vasemmalla korvalla kallellaan, joten puolta p��st�, jonka tukka
oli lyhyeksi leikattu, aurinko vapaasti paahtoi. Kasvot ja kaula
olivat paksun, rasvamaisen likakerroksen peitossa. Jo kaukaa tunsi
h�n Iljan, iloisesti ny�k�ytti h�nelle p��t��n, jouduttamatta silti
askeliaan.

-- Terve! -- sanoi Ilja. -- Onpa sinusta tullut koko keikari...

Pashka puristi lujasti h�nen k�tt��n ja p��st�m�tt� sit� irti,
rupesi nauramaan. H�nen hampaansa ja silm�ns� iloisesti kiiluivat
likanaamiosta.

-- Kuinka voit?

-- Elet��n voinnin mukaan -- kun on ruokaa, niin sy�d��n, kun ei ole,
piipotetaan kuin linnunpoikaset... hah, hah! Mutta olipa saamarin
hauskaa tavata sinut!

-- Mutta miks'et koskaan ole k�ynyt meit� katsomassa? -- kysyi Ilja
hymyillen. H�nest�kin oli hauskaa tavata vanha toveri niin iloisena
huolimatta h�nen likasesta ulkoasustaan. H�n katseli Pashkan huonoja
kenk�rajoja, sitten omia uusia saappaitaan, jotka olivat maksaneet
yhdeks�n ruplaa, ja hymyili tyytyv�isesti.

-- Mist� min� tied�n, miss� sin� asut... -- sanoi Gratsheff.

-- Yh� vaan Filimonoff'in talossa...

-- Niink�? -- Mutta Jashkahan kertoi, ett� sin� olet jossakin
kalakaupassa...

Silloin Ilja ylpe�sti kertoi Pashkalle kokemuksistaan Stroganin
palvelluksessa ja siit�, kuinka h�n nyt eli.

-- Ne ne ovat v�ke�! -- hyv�ksyv�sti huudahti Gratsheff. -- Minutkin
ajettiin kirjapainosta r�yhkeyden takia... Sitten jouduin er��n
maalarin luo v�rej� sekottamaan ja muuta sellaista pient� askaretta
toimittamaan, kunnes vihdoin er��n� p�iv�n� satuin istumaan vasta
maalatulle kyltille... Siit�k�s el�m� nousi... rupesivat pieks�m��n
minua, ja kunnollisesti pieksiv�tkin, pirut! Sek� is�nt� ett� em�nt�
ja mestari... l�iv�t niin kauan, ett� v�syiv�t... Sitten annettiin
l�ht�passi... Nyt olen er��n vesijohtomestarin palvelluksessa...
Kuusi ruplaa saan kuukaudelta... Tulen juuri p�iv�llist� sy�m�st� ja
olen taas menossa ty�h�n...

-- Sinulla ei n�yt� olevan kovin kiire ty�h�n.

-- Piru viek��n koko ty�n! Koska luulet ty�n loppuvan, vaikka kuinka
ahkerasti tekisi?... Pit�nee sitten k�yd� teit� katsomassa...

-- Tule! -- yst�v�llisesti sanoi Ilja.

-- Viel�k� luet kirjoja?

-- Kuinkas muuten! Ent� sin�?

-- Joskus, kun sattuu...

-- Sepit�tk� runoja?...

-- Kyll� v�list�...

Pashka taas nauraa hohotti tyytyv�isesti.

-- Tulehan! Tuo runoja tullessasi...

-- Tulen, tulen... Viinaakin tuon...

-- Juotko sin�?

-- Aina v�liin... Mutta hyv�sti nyt...

-- Hyv�sti! -- sanoi Ilja.

H�n kulki edelleen ajatellen Pashkaa. H�nest� tuntui oudolta, ettei
tuo repaleisiin puettu poika n�ytt�nyt kadehtivan h�nen vahvoja
saappaitaan eik� siisti� pukuaan, tuskinpa n�ytti huomaavankaan
niit�. Ja kun Ilja oli kertonut h�nelle riippumattomasta el�m�st��n,
oli Pashka vaan ollut hyvill��n siit�. Se teki Iljan levottomaksi, ja
h�n ajatteli: tokkohan Gratsheff tahtoneekaan sit�, mit� kaikki muut?
Mit� muuta ihminen saattoi halutakaan, kuin puhdasta, rauhallista,
riippumatonta el�m��?

Etenkin kirkossa k�yty��n tunsi Ilja mielens� surulliseksi ja
levottomaksi. Harvoin l�i h�n laimin kirkossa k�ymisen, vaan
oli mielell��n sek� aamu- ett� iltajumalanpalveluksessa l�sn�.
H�n ei rukoillut, seisoihan vaan mit��n ajattelematta nurkassa,
ihmisi� katsellen ja laulua kuunnellen. Ihmiset seisoivat ��neti,
liikkumatta, ja heid�n ��nett�myydess�ns� oli jotakin yksimielist�,
aivankuin joka ihminen olisi pakottanut itsens� ajattelemaan
samaa kuin kaikki toisetkin. Laulun aallot levisiv�t kirkkoon
yhdess� suitsutussavun kanssa, ja v�list� tuntui Iljasta, ett�
h�nkin s�velten kera kohoaa korkeuteen, liitelee niiden mukana
l�mmint� huokuvassa ilmassa ja katoaa sinne. Vakavan juhlallisessa
mielialassa, joka t�ytti Herran huoneen, oli jotakin rauhaa
synnytt�v��, joka teki hyv�� mielelle, ja joka oli niin erilaista,
kuin maailmallinen hy�rin�, niin erinkaltaista kuin sen pyrinn�t.
Alussa t�m� vaikutus asettui erilleen muista jokap�iv�isen el�m�n
vaikutuksista eik� tehnyt h�nt� levottomaksi. Vaan sitten h�n
huomasi, ett� h�nen syd�mmess��n asustaa jotakin, joka aina piti
silm�ll� h�nt�. Se oli k�tk�ss� ja vaiti silloin, kun h�n puuhasi
jokap�iv�isiss� toimissaan, vaan tultuaan kirkkoon, kasvoi se hiljaa
h�nen rinnassaan, her�tt�en siin� omituisen, levottoman tunteen, joka
soti h�nen haaveitaan vastaan puhtaasta el�m�st�. Sellaisina hetkin�
h�nen aina johtui mieleens� kertomukset Antipa-erakosta ja vanhan
lumpunkokoojan hurskaat puheet Jumalasta:

"Herra n�kee kaikki, tiet�� kaikelle mitan ja painon! Paitsi H�nt� ei
ole ket��n!"

Ilja tuli kotiin mieli levottomana, tuntien, ett� h�nen tulevaisuuden
haaveensa himmenev�t yh�, ja ett� h�ness� on jokin, joka ei halua
korutavarakauppaa avattavaksi. Vaan el�m� otti omansa, ja pian tuo
jokin taas k�tkeysi h�nen syd�mens� syvimpiin sopukoihin...

Vaikka Ilja kertoikin Jaakolle kaikki asiansa, ei h�n kuitenkaan
sanallakaan maininnut h�nelle sis�llisest� erimielisyydest�ns�.
Itsekin ajatteli h�n sit� vain tahtomattaan, ehdoin tahdoin ei h�n
koskaan ruvennut tuota k�sitt�m�t�nt� tunnetta miettim��n.

Illat vietti h�n hyvin hauskasti. Palattuaan kaupungilta, meni h�n
tavallisesti maakerrokseen Mashan luokse ja kysyi h�nelt� sellaisella
��nell�, kuin olisi h�n ollut is�nt� talossa:

-- Mashutka! kuinka on teekeitti�n laita?

Mutta teekeitti� oli jo poristen ja inisten kiehumassa p�yd�ll�.
Iljalla oli aina mukanaan jotakin hyv��: rinkeli�, prenikoita,
mesileipi�, v�list� marjahilloakin, ja Masha vastapalvelukseksi
kestitsi h�nt� teell�. Tytt� oli my�s ruvennut ansaitsemaan rahaa.
Matitsa oli n�et opettanut h�net valmistamaan paperista kukkia,
ja Mashaa huvitti suuresti tehd� ohuesta, kahisevasta paperista
loistavan punasia ruusuja. V�list� ansaitsi h�n kymmenenkin kopeekkaa
p�iv�ss�. H�nen is�ns� oli sairastunut lavantautiin, maannut kolmatta
kuukautta sairashuoneessa ja tullut sielt� laihana, hoikkana,
p�� tummilla kiharoilla. H�n oli ajanut takkuisen partansa, ja
keltasista, sis��npainuneista poskistaan huolimatta n�ytti h�n
entist��n viitt� vuotta nuoremmalta. Entiseen tapaansa teki h�n
ty�t� vieraissa liikkeiss�, y�ksi tuli h�n harvoin kotiin, j�tt�en
asuntonsa kokonaan tytt�rens� huostaan. Masha korjasi is�ns�
vaatteet, ja rupesi my�s kutsumaan h�nt� kuten muutkin, Perfishkaksi.
Suutari oli hyvin tyytyv�inen h�nen tapaansa kohdella h�nt�, n�yttip�
h�n kuin tuntevan kunnioitusta kiharatukkaista tyt�rt��n kohtaan,
joka osasi nauraa yht� iloisesti ja syd�mmellisesti, kuin h�n itsekin.

Teenjuonti iltasin Mashan luona oli tullut tavaksi Iljalle ja
Jaakolle. Lapset asettuivat p�yd�n ��reen ja joivat kauan, paljon,
otsa hiess�, puhellen kaikesta, mik� heit� huvitti. Ilja kertoili
siit�, mit� oli kaupungilla n�hnyt. Jaakko taas, joka luki p�iv�t
p��st��n, puhui kirjoistaan, ravintolassa tapahtuneista jyr�k�ist�,
valitti is�st��n, ja l�rp�tteli v�listi sellaista, ett'eiv�t Ilja
eik� Masha ymm�rt�neet siit� mit��n. Masha, joka aamusta iltaan istui
huoneessaan ty�t� tehden ja laulellen, kuunteli poikien juttuja,
mutta itse h�n puhui v�h�n, vaan nauroi aina, kun vaan siihen
tilaisuutta ilmestyi. Tee oli eritt�in maukasta, ja teekeitti�,
joka oli kokonaan happeumakerroksen peitossa, n�ytti herttaiselta
vanhuksen naamalta, joka hymyili veitikkamaisesti. Milt'ei aina,
kun lapset olivat p��sseet parhaaseen teenjuonnin vauhtiin, rupesi
teekeitti� surisemaan hyv�ntahtoisen �rsytt�v�sti, ilmottaen siten
veden loppuneen. Masha otti sen t�ytett�v�ksi -- ja joka ilta sai h�n
sen tehd� useita kertoja.

Jos paistoi kuu, lankesi sen valokin lapsijoukkoon aina samanlaisena
kimmelt�v�n� l�isk�n�.

T�ss� pieness� huonepahasessa, jota ymp�r�iv�t puolim�d�nneet sein�t
ja peitti matala, sis��npainunut katto, tuntui aina puute ilmasta,
valosta, vedest�, leiv�st�, sokerista ja paljosta muusta, vaan iloa
siell� oli tarpeeksi, ja joka ilta syntyi siell� monta jaloa tunnetta
ja lapsellisen naivia ajatusta.

Joskus oli Perfishkakin teenjuonnissa mukana. Tavallisesti sijoittui
h�n huoneen pime��n nurkkaan puupukeille ison, maahan painuneen uunin
viereen, tai nousi h�n uunille, antaen p��ns� riippua reunalta alas,
jolloin h�nen valkoset, pienet hampaansa kiilsiv�t pime�ss�. H�nen
tytt�rens� ojensi h�nelle suuren vadillisen teet�, sokeripalasen ja
leip��; h�n otti ne nauraen vastaan, sanoen:

-- Suur' kiitosta, Marja Perfiljevna! Olen syv�sti liikutettu
hyvyydest�nne...

V�list� huudahti h�n kateellisesti huoaten:

-- Hyvin el�tte, lapset, mainiosti kerrassaan! Aivankuin ihmiset
konsanaankin!

Ja sitten hymyillen ja huoaten kertoi h�n:

-- Ihmisten el�m� k�y vuosi vuodelta paremmaksi ja hauskemmaksi!
Teid�n i�ll�nne seurustelin min� vaan suutarin polvihihnan kanssa
-- se tanssi sel�ss�ni ja min� mielihyv�st� ulvoin, mink� jaksoin.
Kun se lakkasi, tuli selk�ni vihaseksi, rupesi kiukuttelemaan,
sit� alkoi kolottaa -- se n�et kaipasi rakasta yst�v��ns�. Se
ei kauan odotuttanutkaan itse��n, -- herkk�tunteinen oli n�et
polvihihna! Siin� olikin, Jumala paratkoon, koko huvitukseni!
Kun tulette suureksi, muistelette te mielell�nne kaikkea t�t�...
keskustelujanne, eri tapauksia ja hauskaa el�m��nne. Min� olen jo
suuri -- kuudesnelj�tt� on menossa -- vaan muistelemista ei minulla
ole mit��n! Ei v�h��k��n! Mit��n ei ole j��nyt mieleen! On, kuin
teid�n i�ll�nne olisin ollut sokea ja kuuro. Sen vaan muistan,
ett� hampaat suussani kalisivat n�l�st� ja kylm�st� ja kasvot
olivat mustelmilla... vaan kuinka kumman tavalla luuni, korvani
ja tukkani pysyiv�t ehein�, sit� en voi k�sitt��. Ja kyll� minua
ly�tiin, niin ett� vaatteet p�lisiv�t. Niin vanutettiin minua kuin
taikinaa oppia p��h�n pantaessa... Mutta ven�l�inen kest�� paljon!
Survo h�nt� vaikka huhmarissa, niin sittenkin h�n paikkansa pit��!
Ota minut esimerkiksi, -- minua sek� puitiin ett� jauhettiin -- ja
kuitenkin elelen tyytyv�isen� kuin k�ki, kuleksin ravintoloissa ja
olen maailmaan tyytyv�inen! Jumala pit�� minusta... Kerran sattui
h�n minut tapaamaan ja paikalla rupesi H�n nauramaan. "Sin�k� se
oletkin!" -- sanoi H�n, ja p��sti minut menem��n...

Nuoret kuuntelivat nauraen suutarin sujuvata puhetta. Iljakin nauroi,
vaan samalla her�tti Perfishkan laulava ��ni h�ness� aina omituisen
h�nt� vaivaavan tunteen. Kerran koetti h�n p��st� selville siit� ja
ep�ilev�sti hymyillen kysyi suutarilta:

-- Etk� siis mit��n halua, Perfishka?

-- Kuka sit� kielt��k��n! Juoda esimerkiksi, aina haluttaa...

-- Mutta puhupas totuuden mukaisesti; tietysti sin� edes jotakin
haluat? -- itsep�isesti kysyi Ilja.

-- Totuuden mukaisesti? No, tuota noin... uuden hanurin haluaisin...
Hyv�n, oikein hyv�n hanurin tahtoisin... Tuollaisen, ruplaa
viisikolmatta maksavan! Silloin, totta totisesti, saisitte kuulla!...

H�n vaikeni ja nauroi tyytyv�isesti, vaan �kki� h�n lakkasi,
jokin ajatus n�ytti pist�neen h�nen p��h�ns� ja h�n sanoi syv�ll�
vakuutuksella Iljalle:

-- E-hei, veliseni, mit� min� uudella hanurilla tekisin!... Sill�
ensiksikin, jos se olisi kallis, joisin sen paikalla! Toiseksi
ent� jos se n�ytt�ytyisi huonommaksi kuin se, joka minulla nyt on?
-- Tied�ttek�h�n, millainen nykyinen hanurini on? Se on verraton!
Sieluni on siin�! Se ymm�rt�� minua -- tarvitsen vaan laskea k�teni
n�pp�imille, niin se jo laulaa! Hanurini on harvinainen lajiaan,
tuskin toisia samanlaisia l�ytyneek��n maailmassa... Hanuri on kuin
vaimo... Minulla oli my�s vaimo -- enkeli h�n oli eik� ihminen!
Kuinka olisi mahdollista, ett� uudestaan naisin? Vaimovainajani
kaltaista en kuitenkaan l�yt�isi... Uuden vaimon suhteen k�ytt�isin
vanhaa mittaa, ja jos h�net kevyeksi huomaisin, johtuisi siit�
ik�vyyksi� sek� minulle ett� h�nelle! Niin se on... Ei se, veliseni,
ole hyv��, mik� on hyv��, vaan se, josta pit��!...

Ilja my�nsi ylistykset tosiksi, joita suutari tuhlasi hanurillensa.
Perfishkan soittokone her�tti todellakin sointuvalla ��nell��n
ihmettely� jokaisessa, joka vaan sit� kuuli. Vaan sit� ei Ilja
saattanut uskoa, ett'ei suutarilla ollut mit��n muuta toivottavaa?
Se ajatus sai h�net pit�m��n Perfishkaa hiukan heikkomielisen�, vaan
samalla seurasi h�n mielenkiinnolla tuon miehen huoletonta el�m��,
tunnustaen, ett� suutari oli syd�melt��n paras ihminen koko talossa,
vaikka h�n juopotteli ja oli kelpaamaton s��dylliseen el�m��n...

Joskus ryhtyiv�t nuoret niihin suuriin ja syv�llisiin kysymyksiin,
jotka avautuvat ihmisten eteen kuin pohjattomat kuilut, voimakkaasti
vet�en heid�n tiedonhaluista mielt��n ja syd�nt��n salaper�iseen
h�m�r��ns�. T�llaiset kysymykset nosti aina Jaakko. H�n oli
v�hitellen saanut omituisen tavan nojautua aina johonkin, aivankuin
h�n ei olisi varmasti luottanut jalkoihinsa. Istuessaankin h�n
joko nojasi olkap��t��n l�himm�iseen esineeseen tahi lujasti piti
k�dell��n siit� kiinni. Kulkiessaan nopein, ep�varmoin askelin
kadulla, kosketteli h�n k�dell��n porttien pieless� olevia
ty�kk�rikivi�, ik��nkuin h�n olisi lukenut niit�, tahi viiletti
k�tt��n pitkin lauta-aitaa, aivan kuin koetellen sen vahvuutta.
Ollessaan Mashan luona teell�, istui h�n aina ikkunan vieress�,
nojaten selk��ns� sein��n, ja h�nen pitk�t sormensa pitiv�t
lujasti kiinni joko tuolista tahi p�yd�n reunasta. Iso, sile�n,
pehme�n ja kellert�v�n tukan peitt�m� p�� kallellaan katseli h�n
puhekumppaneitaan, ja siniset silm�t h�nen kalpeissa kasvoissaan
vuorotellen sulkeutuivat ja avautuivat selkosen sel�lleen. Yh�
edelleen kertoi h�n mielell��n uniaan eik� koskaan voinut tehd�
selkoa jonkin lukemansa kirjan sis�ll�st� lis��m�tt� siihen itse
puolestansa jotakin outoa ja k�sitt�m�t�nt�. Ilja moitti kyll� h�nt�
siit�, vaan Jaakko ei h�mm�stynyt, sanoihan vaan yksinkertaisesti:

-- Niinkuin min� sen kerron, on se paremmin. Ainoastaan raamattua
ei saa tuikita mielens� mukaan, vaan kyll� muita kirjoja. Ne ovat
ihmisten kirjottamia, ja min� olen my�s ihminen. Voin korjata niiden
sis�lt��, joll'ei se miellyt� minua... Mutta sanopas minulle er�s
toinen asia -- miss� on ihmisen maatessa h�nen sielunsa?

-- Mist� min� tied�n? -- vastasi Ilja, joka ei pit�nyt sellaisista
kysymyksist�, koska ne tekiv�t h�net omituisen levottomaksi.

-- Mutta min� luulen aivan varmaan, ett� se lent�� pois, -- selitti
Jaakko.

-- Tietysti se lent�� pois, -- vakuuttavasti virkkoi Masha.

-- Mist� sen tied�t? -- ankarasti kysyi h�nelt� Ilja.

-- Niinp�h�n arvelen...

-- Lent�� pois, -- virkkoi Jaakko miettiv�sti hymyillen. -- Senkin
t�ytyy lev�ht��... Siit�p� sitten unet...

Ilja ei tiennyt, mit� vastata tuohon huomautukseen, vaan vaikeni,
vaikka h�n aina tunsi suurta halua vastustaa toveriaan. Ja
t�llaisessa tapauksessa vaikenivat he kaikki, v�list� kauankin aikaa.
Pime�ss� maakerroksen huoneessa n�ytti aina silloin tulevan kuin yh�
pime�mp��. Lamppu savutti, teekeitti�n hiilist� l�ksi h�'�n hajua,
kaukaa kuului kumeata, omituista melua. Ravintola se oli, joka
ylh��ll� kumisi ja ulvoi. Ja uudestaan kuului Jaakon heikko ��ni:

-- Ihmiset h��riv�t... tekev�t ty�t�... ja niin edesp�in. Sit�
sanotaan el�m�ksi. Sitten yht�kki� -- kumsis! Ihminen kuoli... Mit�
merkitsee se? Mit� siit� ajattelet, Ilja, h�h?

-- Se ei merkitse mit��n erityist�... Kun tullaan vanhaksi, t�ytyy
kuolla...

-- Ei... Mutta kuoleehan nuoriakin, ja lapsia... Kuolee terveit�.

-- Eiv�t he siis ole olleet terveit�, koska kuolevat...

-- Mutta miksi ihmiset ylimalkaan el�v�t?

-- On sekin kysymys! -- ivallisesti huudahti Ilja arvellen itsens�
kykenev�ksi vastaamaan sellaiseen kysymykseen. -- El��ksens� el�v�t.
Tekev�t ty�t�, odottavat onneansa. Jokainen tahtoo hyv�sti el��,
hakee tilaisuutta p��st� hyville p�iville. Kaikki etsiv�t sellaisia
tilaisuuksia, tullaksensa rikkaiksi ja voidakseen el�� puhtaasti...

-- Niin on k�yhien laita, Mutta rikkaat?

Heill� on kaikkea... Mit� etsiv�t he?

-- H�lm�! Rikkaatko? Jollei l�ytyisi rikkaita, niin kenen eteen
sitten tekisiv�t ty�t� k�yh�t?

V�h�n mietitty��n kysyi Jaakko:

-- Sinun mielest�si siis ihmiset el�v�t ty�t� tehd�ksens�?

-- Tietysti... se on, eiv�t aivan kaikki... Toiset tekev�t ty�t�,
vaan toiset -- el�v�t. He ovat aikansa ty�skennelleet, koonneet
rahaa... ja el�v�t.

-- Mutta mink�t�hden el�v�t he?

-- Piru viek��n! Haluttaako heit� vai ei? Haluttaako sinua el��? --
huusi Ilja sivutuksissaan. Vaan h�nen oli vaikea sanoa, mink�t�hden
h�n suuttui. Siksik�, ett� Jaakko kyseli sellaisia asioita, vai
sent�hdenk�, ett� h�n kysyi niin tyhm�sti? H�n tunsi, ett� Jaakon
kysymykset h�rsyttiv�t h�ness� jotakin, johon h�n ei voinut antaa
selv�� vastausta.

-- Mink�t�hden el�t sin�? Sano, mink�t�hden? -- huusi h�n toverilleen.

-- Sit�p� juuri en tied�! -- n�yr�sti vastasi Jaakko. -- Tahtoisin
kuolla... Kauhealta se ehk� tuntuisi, vaan samalla kuitenkin
hauskalta...

Ja �kki� rupesi h�n puhumaan yst�v�llisen moittivasti:

-- Suutuit ihan suotta. Ajattele sin�: ihmiset el�v�t ty�t�
tehd�ksens�, ja ty� on ihmisi� varten olemassa!... Seh�n on
samaa kuin py�ri� py�r�ll�, joka ei kulje eteenp�in, tiet�m�tt�,
mink�t�hden. Mutta miss� on Jumala? Miss� on H�n, joka on kaiken
sen akseli? H�n sanoi Aatamille ja Eevalle: olkaa hedelm�lliset,
lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maata, -- mutta mink�t�hden?

Ja kumartuen toveriinsa p�in, sanoi Jaakko hiljaa ja salaper�isesti,
pelon ilme sinisiss� silmiss��n, toverilleen:

-- Tied�tk� mit�? Sekin on varmasti sanottu -- mink�t�hden? Vaan joku
on ry�st�nyt Jumalalta... varastanut ja k�tkenyt selityksen... Ja se
on ollut saatana! Kukas muu, kuin saatana! Ja siksi ei kukaan tied�
-- mink�t�hden h�n el��...

-- Ilja kuunteli toverinsa katkonaista puhetta, tuntien, kuinka se
k�vi h�nen mieleens�, ja oli vaiti.

Mutta Jaakko puhui yh� nopeammin ja hiljemmin. H�nen silm�ns�
pullistuivat p��st�, kalpeissa kasvoissa kuvastui kauhu eik� ollut
mahdollista saada mit��n selv�� h�nen sanoistaan.

-- Tied�tk� sin�, mit� Jumala tahtoo sinulta? Mit� siihen sanot? --
p��si vihdoin tuosta sanatulvasta riemuitseva huudahdus. Ja uudestaan
tuli h�nen suustaan virtanaan hiljaa ��nnettyj�, katkonaisia sanoja.
Masha katseli ihmeiss��n, suu auki, yst�v��ns� ja suojelijaansa.
Iljan otsa oli synkiss� rypyiss�. H�nt� suututti se, ett'ei h�n
ymm�rt�nyt Jaakon puheita. H�n piti itsens� Jaakkoa viisaampana, vaan
t�m� h�mm�stytti h�nt� aina ihmeellisell� muistillaan ja ky'yll��n
puhua korkeista asioista. Kyll�stytty��n vihdoin kuuntelemiseen ja
vaikenemiseen, ja tuntien p��ns� sekavaksi, keskeytti h�n vihdoin
puhujan vihasesti virkkaen:

-- Lakkaa jo hiidess�! Mit� siin� jauhat? Olet lukenut p��si sekasin,
siin� koko juttu... Itsek��n et puhettasi ymm�rr�...

-- Siit�h�n t�ss� puhunkin, ett'en mit��n ymm�rr�! -- huudahti Jaakko
kummastuneena ja suuttuneena.

-- Sanokin sitten suoraan, ettet ymm�rr�, lopottamatta kuin
mielipuoli... Ja anna minun h�nt� kuunnella!

-- Ei, odotahan v�h�n! -- alotti taas Jaakko. Oikeastaan on kaikki
k�sitt�m�t�nt� meille... Otetaan esimerkiksi... tuo lamppu. Siin�
palaa tuli. Mist� se tulee? �kki� on se siin�, �kki� taas katoo!
Vet�se tulitikulla laatikon kylkeen... niin se palaa... Siis -- tuli
on aina olemassa... Liiteleek� se kenties n�kym�t�nn� ilmassa?

Siit� innostui taas Ilja puhumaan. Halveksiva ilme kasvoillaan
katsahti h�n lamppuun ja sanoi:

-- Jos tuli olisi ilmassa, olisi aina l�mmin. Mutta tulitikku syttyy
pakkasellakin... Siis tuli ei ole ilmassa...

-- Mutta miss� se sitten on? -- kysyi Jaakko, katsoen odottavasti
toveriinsa.

-- Tulitikussa, -- kuului Mashan ��ni. Vaan toverusten keskusteluissa
olemuksen korkeista kysymyksist� j�iv�t Mashan huomautukset aina
vastausta vaille. H�n oli siihen jo tottunut eik� siit� loukkautunut.

-- Miss�? -- huusi Ilja uudestaan kiukkuisesta -- Sit� en tied�, enk�
tahdokaan tiet��! Tied�n vaan, ett'ei ole hyv� pist�� k�tt��n siihen,
ja ett� sen l�hell� on hyv� l�mmitell�. Siin� kaikki.

-- Katso vaan h�nt�! -- kiivaasti ja harmissaan sanoi Jaakko. --
En tahdokaan tiet��! Niin voin my�s min� ja kuka tahansa p�lkkyp��
sanoa... Ei, selit� sin� -- mist� tuli tulee? Leiv�st� en tarvitse
kysy�, sill� sen synty on selv�: jyv�st� syntyy jyv�, jyv�st� --
jauhot, jauhoista taikina -- ja niin on leip� valmis! Mutta kuinka
syntyy ihminen?

Ilja katsoi ihmetellen ja kateellisesti toverinsa isoa p��t�.
Toisinaan, kun Jaakko h�nen mielest�ns� liiaksi ahdisti h�nt�
kysymyksill�ns�, hyp�hti h�n yl�s paikaltansa ja p��sti suustaan
tylyj� ja ivallisia sanoja. Sellaisissa tapauksissa meni h�n
tavallisesti uunin viereen, ja nojaten leveit�, tanakoita
hartijoitaan siihen, puhui h�n k�h�r�tukkaista p��t��n pudistaen ja
pannen painon joka sanalle:

-- Sin� saatat p��ni sekasin. Olet hiukan l�yhk�, kuuletko! Ja se
johtuu ty�tt�myydest�. On sekin el�m�� seisoa tarjoilup�yd�n takana?
Kunpa sin�kin kulkisit ymp�ri kaupunkia, kuten min�, aamusta iltaan,
jok'ikinen p�iv�, etsim�ss� tilaisuutta ansaitaksesi, niin et
turhanp�iv�isi� asioita ajattelisi... vaan miettisit, kuinka p��st�
ihmiseksi, kuinka l�yt�� onnensa. Sent�hden kai lie p��sikin iso,
kun siell� niin paljon tyhmyyksi� rehottaa. J�rkev�t ajatukset ovat
v�h�iset, -- niist� ei ainakaan p��si laajene.

Jaakko istuu kumarassa ��neti, puristaen k�dell��n p�yd�n reunaa.
V�list� liikkuivat h�nen huulensa ��nett�m�sti, ja h�n r�pytti
taajaan silmi�ns�. Mutta kun Ilja, lakattuaan puhumasta, uudestaan
oli istuutunut p�yd�n viereen, alkoi Jaakko taas filosofeerata:

-- Kuuluu l�ytyv�n er�s kirja "Oppi loitsutaidosta". Siin� on
selitetty kaikki... kuinka ja mist�, ja mink�t�hden... Kunpa saisi
k�siins� sen kirjan luettavaksensa... Lukisin sen? Kamalia asioita
siin� varmaankin olisi!...

Heid�n keskustelunsa aikana oli Masha siirtynyt p�yd�n vierest�
s�nkyyn istumaan ja katseli sielt� mustilla silmill�ns� milloin
toista, milloin toista heist�. Sitten rupesi h�n haukottelemaan,
heilutteli ruumistaan v�syneesti edestakasin, kunnes vihdoin valahti
pitk�llens� vuoteelle.

-- On aika menn� levolle, -- sanoi Ilja.

-- Kas vaan! Odota... peit�n Mashutkan ja sammutan lampun.

Mutta n�hdess��n, ett� Ilja ojensi jo k�tt��n ovea avatakseen, pyysi
Jaakko kiirehtien ja valittavasti:

-- Mutta odota-a! Pelk��n yksin... pime�ss�...

-- Voi sinua! -- halveksien huudahti Lunjeff. -- Kuusitoista vuotta
on sinulla ik�� vaan viel� olet kuin lapsi. Miksih�n min� en mit��n
pelk��? Vaikka piru vastaani tulisi, niin en sittenk��n edes
ohahtaisi! Mutta sin�...

Ja h�n viittasi halveksivasti k�dell��n. Jaakko puuhasi viel� ��neti
hetkisen Mashan vuoteen vieress� ja puhalsi sitten lamppuun. Tuli
leimahti koholle, sammui, ja joka puolelta levisi ��nett�m�sti
huoneeseen �inen pimeys. Ja jos kuu sattui olemaan taivaalla, heitti
se lempe�n, sinert�v�n loisteensa ikkunasta huoneen lattialle.

       *       *       *       *       *

Er��n� pyh�n� tuli Lunjeff kotiin kalpeana ja mieli katkerana, ja
heitt�ysi riisuutumatta vuoteelle. H�nen rintaansa ahdisti viha kuin
suuri kivenm�hk�le, kolotus kaulassa ei sallinut p��t� k��nt��, ja
h�nest� tuntui kuin koko h�nen ruumistaan pakottaisi se loukkaus,
jonka h�n oli saanut k�rsi�.

Saman p�iv�n aamuna oli muuan poliisi palasesta hajusaippuaa
ja tusinasta hakasia antanut h�nelle luvan asettua tavaroineen
sirkuksen eteen, jossa parastaikaa oli p�iv�n�yt�nt�, ja Ilja oli
sijottunut aivan sis��nk�yt�v�n viereen. Sattui sinne tulemaan
piiripoliisitarkastajan apulainen, l�i h�nt� korvalle, potkasi
jalallaan kumoon ne puupukit, joiden p��ll� tavaralaatikko oli,
niin ett� kaikki tavarat lensiv�t hujan hajan maahan, jolloin
muutamia esineit� turmeltui loassa, muutamia katosikin. Ker�tess��n
tavaroitaan maasta, sanoi Ilja tarkastajan apulaiselle:

-- Se on laitonta, teid�n vapaasukuisuutenne...

-- Mit� sanot?... -- kysyi t�m�, punasia viiksi��n v��nnellen.

-- Teill� ei ole oikeutta ly�d�...

-- Niink�? Migunoff! Vie h�net poliisiasemalle! -- k�ski apulainen
tyynesti.

Ja sama poliisi, joka oli antanut luvan Iljalle seisoa sirkuksen
luona, vei h�net poliisiasemalle, jossa h�n sai olla iltaan asti.

Tekemisiss� poliisin kanssa oli Lunjeff ollut ennenkin, vaan ensi
kerran oli h�net viety poliisiasemalle ja ensi kertaa tunsi h�n
mielens� niin loukkaantuneeksi ja katkeraksi.

H�n makasi vuoteellaan silm�t kiinni kokonaan tuon katkeran tunteen
vallassa. Sein�n takaa, ravintolasta, kuului melua ja kohinaa,
ik��nkuin vuolaita puroja olisi sy�ksynyt alas vuorilta sumuisena
syysp�iv�n�. Kuului metallisten tarjotinten helin��, astioiden
kilin��, kuinka vieraat vaativat, mik� viinaa, mik� teet�, mik� taas
olutta... ja kuinka tarjoilijat huutaen vastasivat:

-- Heti! Silm�nr�p�yksess�... Ja melusta kuului korkea kurkku-��ni
surullisesti laulavan:

    "En luullut kadottavani sua..."

Toinen ��ni, t�ytel�inen basso, huveten meluun, yhdess� edellisen
kanssa, jatkoi:

    "Nuoruus, olet mennyt."

Sitten molemmat ��net yhtyiv�t yhdeksi puhtaaksi, surullisen
kauniiksi s�velaalloksi, joka v�h�ksi ajaksi vei valituksellaan
voiton melustakin:

    "Yksin tiet�in k�yh�n�
    Oon saanut kulkea!"

Muuan kuului huutavan sellaisella ��nell�, kuin h�nen kurkkunsa olisi
ollut kuivasta, halkeilleesta puusta.

-- �l� puhu tyhmyyksi�! Kirjotettu on: "ole k�rsiv�llinen, niin min�
tuen sinua kiusauksen hetkell�..."

-- Itse puhut tyhmyyksi�, -- puuttui puhumaan toinen kiivaasti ja
varmasti. Sill� my�s on kirjotettu: "koska sin� et ole l�mmin etk�
kylm� etk� my�sk��n kuuma, oksennan min� sinut suustani..." N�etk�
nyt! Mit� hy�dyit?...

Kuului kaikuvaa naurua, ja heti sen j�lkeen vinkuva ��ni:

-- Mutta min� annoin h�nelle vasten naamaa, ymp�ri korvia ja p�in
turpaa, niin ett� l�iskyi!

-- Katsohan perhanaa! Hah, hah, haa! Ent� sitten?

Vinkuva ��ni jatkoi tapaillen, kovasti:

-- H�n kaatua keiskahtaa maahan! Ja viel� annan pari iskua h�nen
kauniiseen naamaansa. Olen ensimm�inen, joka olen suudellut h�nt�,
saan siis ly�d�kin...

-- Kyll� olet se raamatuntuntija! -- huudahti ivallisesti joku.

-- Ei, min� tuimistun! En saata hillit� itse�ni, en!

-- "Min� rakastan, syyt�n ja rankaisen"... oletko unhottanut sen?...
Ja viel�: "�l� tuomitse, ett'et tuomituksi tulisi"... Ja lis�ksi --
oletko unhottanut kuningas Davidin sanat?

Kauan kuunteli Ilja riitaa, naurun honotusta, laulua, vaan se ei
her�tt�nyt h�ness� mit��n mietteit�. H�nen silmiss��n pime�ss� py�ri
piiripoliisitarkastajan apulaisen laihat kasvot, ky�mynenineen,
vihreine, kiiluvine, ilkeine silmineen ja liikkuvine punasine
viiksineen. H�n tuijotti niihin kasvoihin ja puri yh� kovemmin
hampaitaan. Mutta laulu sein�n takana kasvoi, laulajat yh� enemm�n
innostuivat, heid�n ��nens� kaikuivat yh� rohkeampina ja kovempina.
L�mpim�t, surulliset s�velet tunkivat Iljan rintaan ja koskettivat
kiukun ja katkeruuden j�ist� kive�.

    "On t�m� poika kulkenut",

lauloi tenori.

    "Meren rannat ja vuorten huiput..."

jatkoi basso. Ja taas kumpikin ��ni yhtyi yhdeksi valitukseksi:

    "Koko Siperian seudut,
    Etsein kotiin tiet�..."

Ilja huokasi kuunnellessaan n�it� surunvoittoisia sanoja. Ravintolan
huumaavassa melussa tuntuivat ne pienilt�, kirkkailta t�hdilt�
pilvisell� taivaalla. Pilvet kulkevat nopeasti eteenp�in ja t�hdet
milloin tuikkivat milloin katoavat n�kyvist�... kuvaavasti kertoi
laulu.

-- Laulakaa, satakielet! -- huusi yst�v�llisesti joku...

Ilja mietti, ett� siin� ne nyt nuo ihmiset laulavat niin syd�meen
k�yv�sti. Vaan sitten juovat he itsens� juovuksiin ja kenties
rupeavat tappelemaan... Ei hyv� kauan kest� ihmisess�...

    "Voi, koito, kovaa kohtaloain..."

valitti tenori.

Basso jyrisi mahtavasti ja syv�sti:

    "Rintaani vuoren lailla painat..."

Iljan mieleen tuli Jeremei-ukon kuva. Vanhus puhui p��t��n pudistaen
ja posket kyyneliss�:

-- Olen katsellut katselemistani, vaan totuutta en ole n�hnyt...

Ilja mietti, ett� Jeremeikin, joka rakasti Jumalaa niin paljon,
kaikessa hiljaisuudessa s��sti rahoja. Ja pelk�sih�n Terenti-set�kin
Jumalaa ja kuitenkin varasti rahaa. Ja kaikki ihmiset n�ytt�v�t
olevan kaksinaisia kukin. On kuin heid�n rinnassaan olisi vaaka
ja heid�n syd�mens� olisi vaa'an tasaaja, joka kallistuu milloin
toiselle puolelle n�ytt�ess��n hyv�n ja pahan painoa.

-- �-�h! -- kuului ravintolasta. Ja heti sen j�lkeen kaatui jotakin
ja lattia t�r�hti niin, ett� Iljan vuodekin hytk�hti.

-- Hiljaa!... Hyv�t ihmiset...

-- Pid� kiinni h�nt�... a-ah!

-- Poliisi!...

Melu k�vi heti suuremmaksi, syntyi joukko uusia ��ni�, ja kaikki
ne py�riv�t ilmassa toisiinsa sekottuneina, muistuttaen �k�isen,
h�listyneen koirajoukon ulvontaa. Yksityiset ��net sekottuivat
yleiseen h�lin��n.

Ilja kuunteli tyytyv�isen� tuota melua. H�nest� tuntui hauskalta,
ett� oli tapahtunut juuri se, mit� h�n oli odottanut, ja siit�
sai h�nen k�sityksens� ihmisist� uutta vahviketta. H�n k��ntelihe
vuoteellaan, pisti k�tens� p��ns� taakse ja antoi taas mietteilleen
vallan.

"... Kai se oli suuri synti, jonka isois�ni Antipa oli tehnyt, koska
h�n teki katumusta kokonaista kahdeksan vuotta... Ja kaikki antoivat
h�nelle anteeksi, puhuivat kunnioituksella h�nest� ja kutsuivat h�nt�
vanhurskaaksi... Mutta h�nen poikansa saattoivat he perikatoon.
Toisen karkottivat Siperiaan, toisen ajoivat pois kyl�st�..."

"T�ss� t�ytyy laskea erityisell� tavalla! muistui Iljan mieleen
kauppias Stroganin merkilliset sanat. -- Jos kymmenest� on yksi
kunniallinen, vaan yhdeks�n roistoa, ei kukaan mit��n voita...
Korkeintaan h�vi�� se yksi. Enemmist� n�et on aina oikeassa..."

Ilja hym�hti. H�nen rinnassaan syttyi kylm�n ilke� tunne ihmisi�
kohtaan. H�nen mieleens� johtui yh� uusia ja tuttuja kuvia. Iso,
paksu Matitsa lojui keskell� pihaa likarapakossa ja voihki:

-- �iti rakas!... Oma �itini! Jospa voisit antaa minulle anteeksi!

Juopunut Perfishka seisoi horjuen h�nen vieress��n ja sanoi
moittivasti:

-- Jopa on juonut itsens� siaksi!... Mutta rappusilta katsoi
halveksivasti hymyillen Petruha, terveenpuna poskillaan...

Ilja mietti kaikkea sit�, h�nen syd�nt�ns� ahdisti ja mielens� k�vi
yh� tylymm�ksi, kovemmaksi...

Meteli ravintolassa loppui. Kolme ��nt�, joista kaksi naisen, yksi
miehen, yritti laulaa laulua, vaan onnistumatta. Joku oli tuonut
hanurin, soitti sill� v�h�n ja huonosti, sitten sekin vaikeni.
Sein�n luona, jonka vieress� Iljan s�nky oli, puheli kaksi miest�
puoli��neen ja usein kuului syvi� huokauksia. Ilja kuunteli
jonkinlaisella vihamielisell� tunteella heid�n keskusteluansa.

-- T�ss� sit� elet��n... ty�t� tehd��n... eik� el�m� sen paremmaksi
muutu... Muut el�v�t, kuten tuleekin, mutta me... emme tanakasti
jaksa edes seisoa, vaan alituisesti saamme rimpuilla jaloillamme...

-- Niin se on...

-- Eik� ole mit��n toivoa muutoksesta parempaan p�in... Rehellisell�
ty�ll� ei pilkallekaan p��st�, sill� ei itselleen kivitaloja
rakenneta... Ennenkuin tiet��k��n, ovat voimat loppuun kulutetut, ja
silloin loppukin on tiedossa...

-- Hoh, hoh! Niin se on...

Eik� kunniattomaan ty�h�n ole rohkeutta, ei taitoa. Kyll�h�n p�hkin�t
olisivat sammakosta maukkaita, kun sill� vaan olisi hampaat...

-- Oi, voi, Herra Jumala...

Ilja huokasi my�s tahtomattaan. �kki� kuului ravintolasta Perfishkan
kaikuva ��ni, joka tunki melunkin l�pi. Suutari huusi laulavalla
tavallaan:

"Kaada kannuun, kaada tuoppiin, �l� is�nn�n omaa s��li! Juodaan,
tytt�j� rakastellaan, maat, mantereet kuljeksitaan. K�ysi vapauttaa
maailmasta, mutta ken ei siit� pid�, hirtt�ytyk��n omiin suoliinsa..."

Kuului naurua ja hyv�huutoja... Sitten kuului taas hiljainen ��ni
sein�n vierest�:

Olen raatanut pienest� pit�en... kohta t�yt�n nelj�kymment�. Muttei
edes leip��k��n ole aina ollut riitt�m��n asti. Ty�t� joka p�iv�,
vaan ei joka p�iv� s�rvint�. Kotona on kova puute. Lapset itkev�t,
eukko valittaa... kunpa n�kisit! V�list� ei jaksa k�rsi� ja silloin
sattuu joutumaan kapakkaan. Ja kun sitten selvi�� taas, niin n�ytt��
h�t� viel� enemm�n hampaitaan.

-- Niinp� niin!

-- Tulee silloin rukoilleeksi Jumalaa: Armias Is�! Mink�t�hden minua
niin suuresti vaivataan?... Mutta ei H�n n�y kuulevan...

-- N-niin!... Ei n�y kuulevan...

Iljaa alkoi kyll�stytt�� tuo toivoton valitus, ja toisen viel�
toivottomampi edellisen sanojen toistaminen. H�n heittelehti sinne
t�nne vuoteellaan ja tahallaan jyskytti kyyn�rp��t��n lujasti
sein��n, vihdoin ��net vaikenivat.

Mutta Ilja ei voinut en�� maata, ahdistava levottomuus ajoi h�net
vuoteelta. H�n nousi, meni pihalle ja seisahtui rappusille, tahtoen
menn� jonnekin, vaan tiet�m�tt� minne? Oli jo my�h�inen; Masha
nukkui; Jaakko oli hiukan sairas ja makasi kotonaan, jonne Ilja
ei halunnut menn�, sill� aina h�nen tullessaan rypisti Petruha
vihaisesti kulmakarvojaan. Kylm� syystuuli puhalsi. Synkk�,
milt'ei musta, pimeys peitti pihan, eik� taivasta n�kynyt.
Ulkohuonerakennukset n�yttiv�t suurilta, tuulen tiivist�milt� pime�n
osilta. Kosteassa ilmassa kiiri omituisia ��ni�, kuului kahinaa,
helskett�, hiljaista, outoa kuisketta, joka muistutti ihmisten
nurinaa el�m�st�. Tuuli tunkihe Iljan povelle, puhalsi voimakkaasti
h�nen kasvoihinsa, liehtoi kylm�� kosteutta h�nen kauluksensa
alle... Ilja v�risi, vaan h�n ei poistunut; h�n yh� ajatteli, ett'ei
sellainen el�m� saa jatkua! Pois pit�isi p��st� kaikesta t�st�
likaisesta hy�rin�st� el�� yksin puhtaasti, hiljaa...

-- Kuka siell� seisoo? -- kuului �kki� kolea ��ni.

-- Min�... Kuka puhuu?

-- Min�... Matitsa...

-- Miss� olet?

-- Halkol�j�ll� istun...

-- Mink�t�hden?

-- Ilman aikojani...

Ja kumpikin vaikeni...

-- T�n��n on �itini kuolinp�iv�, -- kuului taas Matitsan ��ni
pime�st�.

Onko h�n jo kauan ollut kuollut? kysyi Ilja jotakin sanoaksensa.

-- Kauan... noin viisitoista vuotta... ehk� enemm�nkin... Ent� sinun
�itisi, el��k� h�n viel�?

-- Ei... kuollut on h�nkin... Vanhako olet?

Matitsa oli v�h�n aikaa ��neti ja vastasi sitten:

-- Kolmissakymmeniss� jo... Vanha olen. Jalkani on kipe�... Se on
nyt turpea kuin melooni, ja sit� pakottaa... Olen sit� hieronut jos
jollakin, vaan apua ei l�hde...

-- Menisit sairashuoneeseen...

-- Se on liian et��ll�... en jaksa k�vell� sinne asti...

-- Ota issikka...

-- Ei ole rahaa...

Joku avasi ravintolan oven; sielt� tunki pihalle ��nek�st� melua.
Tuuli tempasi sen ja hajotti pime��n.

-- Mit� sin� siin� seisot? -- kysyi Matitsa.

-- Ilman aikojani... tuli ik�v�... Samoinkuin min�... Asunnossakin on
kuin ruumisarkussa...

Ilja kuuli syv�n huokauksen. Sitten sanoi Matitsa h�nelle:

-- L�hdet��nk� minun luokseni?

Ilja katsahti sinne, josta naisen ��ni kuului ja vastasi
v�linpit�m�tt�m�sti:

-- L�hdet��n...

Matitsa kulki Iljan edell� rappusissa ullakkoon. H�n asetti aina
ensin oikean jalkansa, sitten hitaasti ja valittaen vasemman
portaalle. Ilja kulki h�nen per�st��n hajamielisesti ja hitaasti,
ik��nkuin h�nen ik�v� mielialansa olisi est�nyt h�nt� kulkemasta
nopeammin, samoinkuin Matitsaa esti h�nen kipe� jalkansa.

Matitsan huone oli kaita ja pitk�, ja sen katto oli todellakin
ruumisarkun kannen n�k�inen. Oven suussa oli hollantilainen uuni,
ja sein�n vieress�, toinen p�� uunissa kiinni, seisoi leve� s�nky;
vastap��t� sit� oli p�yt�, jonka kumpaisellakin puolella oli tuoli.
Kolmas tuoli oli ikkunan luona, joka n�ytti vaan harmaassa sein�ss�
olevalta tummalta l�isk�lt�. T��ll� ylh��ll� kuului tuulen humina ja
vinkuna selvemmin kuin alhaalla, Ilja istuutui ikkunan luona olevalle
tuolille, katseli seini� ja, huomattuaan nurkassa pienen pyh�inkuvan,
kysyi h�n:

-- Ket� tuo pyh�inkuva esitt��?

-- Pyh�� Annaa... -- vastasi Matitsa hiljaa ja hartaudella.

-- Mik� sinun nimesi sitten on?

-- My�s Anna... etk� sit� ole tiet�nyt?

-- En...

-- Ei kukaan tied� sit�, -- sanoi Matitsa, istuen vaivalloisesti
s�nkyyn. Ilja katsoi h�neen, mutta ei tuntenut halua puhella h�nen
kanssansa. Matitsakin oli ��neti. Niin istuivat he hiljaa kauan,
kolmisen minuuttia eik� kumpikaan n�ytt�nyt huomaavan toisensa
l�sn�oloa. Vihdoin kysyi Matitsa:

-- No, mit� teemme?

-- En tied�... -- vastasi Ilja neuvottomasti.

-- Sep� nyt olisi kummallista! -- huudahti Matitsa, ep�ilev�sti
hymyillen.

-- No, mit� sitten?

-- Kestitse minua. Osta pari pulloa olutta... Tahi �l�, osta ennen
minulle v�h�n sy�mist�!... Ei mit��n muuta, kuin hiukan sy�mist�...

H�nen ��nens� katkesi, h�n ryki ja jatkoi sitten h�mill��n:

-- N�es, sen j�lkeen, kun jalkani tuli kipe�ksi, en ole ansainnut
mit��n... En voi menn� ulos... Kaikki, mit� oli, on mennyt... Eik� se
niin ihmeellist� olekaan, sill� viidett� p�iv�� istun nyt kotona...
Eilen en en�� sy�nyt tuskin mit��n... ja t�n��n en ole palaakaan
maistanut... jumalauta, se on totta!

Nyt vasta muisti Ilja, ett� Matitsa oli katutytt�. H�n katsahti
ter�v�sti h�nen suuriin kasvoihinsa ja huomasi, ett� h�nen mustat
silm�ns� hiukan hymyiliv�t, ja huulet liikkuivat niin, kuin h�n
olisi imenyt jotakin n�kym�t�nt�... H�n tunsi itsens� hiukan noloksi
h�nen seurassaan, vaan samalla her�tti h�n omituista, selitt�m�t�nt�
mielenkiintoa h�ness�.

-- Heti tuon sinulle... oluttakin tuon...

-- Ilja nousi nopeasti tuolilta, juoksi kiiruusti rappusia alas
ravintolan etehiseen ja pys�htyi keitti�n oven eteen. �kki� johtui
h�nen mieleens� olla lainkaan palaamatta ullakkoon. Mutta se ajatus
v�l�hti vaan h�nen sielunsa tuskalloisessa pimeydess�, kadoten heti.
H�n astui keitti��n, osti kokilta kymmenen kopeekan edest� keitetyn
lihan t�hteit�, leip�palasia ja lis�ksi v�h�n muita ruoanj�tteit�.
Kokki pani ne sihtiin. Ilja otti sen molempiin k�siins�, kuten
tarjottimen, ja tultuaan etehiseen, pys�htyi h�n uudestaan tuumimaan,
kuinka saada olutta. Itse ei h�n voinut sit� ostaa, sill� Terenti
kysyisi heti, mihin h�n sit� tarvitsee. Silloin kutsui h�n keitti�st�
astioiden pesij�n ja pyysi h�nen ostamaan. T�m� juoksi ravintolaan,
tuli pian takasin, ojensi h�nelle ��neti pullot ja tarttui oven
ripaan palataksensa ky�kkiin.

-- Kuulehan! -- sanoi Ilja. -- Ei n�m� ole minulle... Muuan toveri on
luonani... vien h�nelle.

-- Mit�? -- kysyi astioiden pesij�.

-- Toveria kestitsen...

-- Vai niin... se on oikein!

Ilja huomasi, ett'ei h�nen lainkaan olisi tarvinnut valehdella,
ja h�nest� tuntui pahalta. Ullakkoon nousi h�n hitaasti, tarkasti
kuunnellen pienint�kin ��nt�, ik��nkuin h�n olisi pel�nnyt itse��n
huudettavan. Mutta, paitsi tuulen huminaa, ei mit��n kuulunut eik�
kukaan pid�tt�nyt nuorukaista, ja h�n palasi, tosin tuntien arkuutta,
himokkaana naisen luo ullakkoon.

Matitsa asetti sihdin polvelleen, otti isoilla sormillaan
ruoanpalasia ja pisti ne suureksi avattuun suuhunsa maiskuttaen
pureskellen niit�. H�nen hampaansa olivat suuret ja ter�v�t.
Ennenkuin h�n pisti palan suuhunsa, tarkasteli h�n sit� joka puolelta
aivankuin etsien siit� makeimpia kohtia.

Ilja katsoi hellitt�m�tt� naiseen miettien, kuinka h�n syleilisi ja
suutelisi h�nt�, vaan samalla h�n pelk�si, ett'ei h�n osaisi tehd�
sit�, ja ett� Matitsa nauraisi h�nelle. Sit� ajatellessaan tuli
h�nelle vuoroin kylm�, vuoroin kuuma. Katolla pyyhki tuuli. Ullakon
luukuista tunki se ullakolle ja jyskitti Matitsan huoneen ovea, ja
joka kerran, kun ovi t�risi, vavahti Ilja, pel�ten jonkun tulevan
sis��n ja tapaavan h�net t��ll�...

-- Panenko oven s�ppiin? -- kysyi h�n.

Matitsa nyyk�ytti ��neti p��t��n. Sitten laski h�n sihdin uunin
pankolle, k��ntyneen� pyh�inkuvaan, teki ristinmerkin ja sanoi:

-- Kiitos Sinulle, Sin� Pyh�, -- nyt on eukko kyll�inen! V�h�n sit�
ihminen tarvitsee!

Ilja oli ��neti. Matitsa katsoi h�neen, huokasi ja jatkoi:

-- Kuka paljon haluaa, h�nelt� paljon vaaditaankin...

-- Kuka vaatii? -- kysyi Ilja.

-- Jumala tietenkin! Etk� sitten tied� sit�?

Ilja ei taaskaan vastannut h�nelle. Jumalan nimi tuon naisen suussa
her�tti h�ness� �kki�, selitt�m�tt�m�n, sanoin kuvaamattoman
tunteen, joka vastusti h�nen haluaan hyv�ill� h�nt�. Matitsa nojasi
k�tens� s�ngyn laitaan ja kohottausi istumaan ylemm�ksi vuoteelle,
sein�n varaan. Sitten rupesi h�n taas puhumaan v�linpit�m�tt�m�ll�,
puisevalla ��nell�:

-- �sken sy�dess�ni ajattelin koko ajan Perfishkan tyt�rt�... Kauan
olen h�nt� ajatellut... H�n on aina teid�n seurassanne -- sinun ja
Jaakon... siit� ei koidu h�nelle hyv��, arvelen min�... Te turmelette
tyt�n ennen aikojaan, ja silloin joutuu h�n minun j�lilleni... Ja
se on kirottu, paholaisen tie... ja ne naiset ja tyt�t, jotka sit�
kulkevat, eiv�t k�y pystyss�, kuten ihmiset, vaan matelevat matojen
lailla.

H�n vaikeni v�h�n ja rupesi taas puhumaan katsoen k�siins�, jotka
lep�siv�t h�nen polvillaan:

-- Tytt� on pian t�ysikasvuinen. Olen kysellyt muutamilta tutuilta
keitt�j�tt�rilt� ja muilta, josko he tiet�isiv�t paikkaa tyt�lle.
Ei ole h�nelle paikkaa, sanovat he... Myy h�net... sanovat... Niin
on paras... h�n saa rahaa, vaatteita... asunnonkin saa h�n... Se
on hyvin tavallista... L�ytyy n�et rikkaita ukkoja, jotka, kun
vanhetessaan ovat tulleet heikoiksi, eiv�tk� naiset heit� en��
rakasta ilmaiseksi, ostavat itselleen tyt�n... ja turmelevat h�net...
Kenties tyt�n on hyv�kin olla... vaan eik�h�n h�nest� ainakin alussa
tuntune inhottavalta... ja parempi olisi ilman... Parempi olisi h�nen
el�� n�l�ss�, mutta puhtaana, kuin...

H�nt� rupesi ry'itt�m��n, ik��nkuin jokin sana olisi tarttunut h�nen
kurkkuunsa, ja h�n lopetti puheensa v�linpit�m�tt�m�ll� ��nell�,
vaikka kasvot osottivat ponnistusta:

-- Kuin h�pe�ss� ja kuitenkin n�hd� n�lk��... kuten min� esimerkiksi.

Tuuli yh� vinkui ullakon l�pi jyskytt�en rajusti ovea. Peltikatolle
sataa vihmoi vett�, ja ikkunan ulkopuolelta, pime�st� kuului heikko
vihellys:

-- Hui-i-i...

Se v�linpit�m�t�n tapa, jolla Matitsa puhui ja h�nen liikkumaton,
suuri olentonsa eiv�t vaikuttaneet kiihottavasti Iljan tunteisiin
eiv�tk� antaneet h�nelle rohkeutta p��st�ksens� halujensa perille.
Matitsa ik��nkuin ty�nsi h�nt� loitommalle ja loitommalle itsest��n,
ja h�n huomasi sen ja oli vihainen siit� h�nelle...

-- Jumalani, Jumalani! -- hiljaa huoaten sanoi Matitsa. -- Pyh�
�iti...

Ilja vihaisesti liikahti tuolilla ja jurolla ��nell� virkkoi:

-- Kutsut itse�si saastaiseksi, vaan yh� on Jumalan nimi huulillasi!
Luuletko kenties, ett� H�n v�litt�� siit�?

Matitsa katsahti h�neen, vaikeni v�h�n ja pudisti p��t��n.

-- En ymm�rr�, mit� puhut...

-- Ei siin� ole mit��n ymm�rt�mist�! jatkoi Ilja, nousten tuolilta.
-- Sellaisia te olette kaikki! Ensin te irstailette -- vaan sitten:
oi Jumalani! Mutta jos te kerran tahdotte Jumalassa kiinni pysy�,
niin heitt�k�� irstailu...

-- Voi! -- levottomana huudahti Matitsa. -- Mit� sin� nyt puhut? Kuka
sitten huutaisi Jumalaa avukseen, joll'eiv�t juuri syntiset? Kuka muu?

-- Sit� taas en tied�, -- virkkoi Ilja, tuntien vastustamatonta
halua loukata tuota naista ja kaikkia muitakin ihmisi�. -- Sen vaan
tied�n, ett'ei teid�n sovi puhua H�nest�, niin! Te k�yt�tte H�nt�
vaan verhonanne... sen kyll� n�en. En ole lapsi... n�en min�. Kaikki
nurisevat, kaikki valittavat... mutta mink�t�hden he sitten ovat
niin kehnoja? Mink�t�hden pett�v�t he toinen toistansa, mink�t�hden
ry�st�v�t leip�palasen toinen toiseltansa? H�h, h��! Ensin tehd��n
synti�, sitten rukoillaan: Herra, armahda!... Ymm�rr�n min� teid�t...
te sen pett�j�t, pirut! Itse�nne pet�tte, ja pet�tte Jumalaa...

Matitsa katsoi vaieten h�neen, suu auki ja kaula pitk�ll�, ja
h�nen silmiss��n ilmeni tyhm� ihmetteleminen. Ilja astui ovelle,
tempasi r�iskin�ll� s�pin auki ja poistui huoneesta, jyr�ytt�en oven
menness��n kovasti kiinni. H�n huomasi syv�sti loukanneensa Matitsaa,
vaan se tuntui h�nest� hyv�lt�, siit� keveni h�nen syd�mens� ja
selvisi p��ns�. Rappusia laskeutuessaan vihelsi h�n hampaittensa
v�list�, ja viha neuvoi h�nelle yh� uusia loukkaussanoja, ankaran
kovia, kuin kivet. H�nest� tuntui, kuin ne kivet olisivat olleet
hehkuvia ja valaisseet h�nen sielussaan vallitsevaa pimeytt� ja
samalla n�ytt�neet h�nelle tiet�, joka vei h�net pois ihmisten
luota. Ja nyt h�n ei puhunut sanojaan yksist��n Matitsalle, vaan
my�s Terenti-sed�lle, Petruhalle, kauppias Stroganille ja kaikille
ihmisille.

"Niin se on! -- mietti h�n pihalle astuessaan. -- Ei ole syyt�
kursailla teid�n kanssanne... te roistov�ki!"...

Pihalla puhalsi tuuli ulvoen ja humisten. Jossakin kolkutettiin, ja
se t�ytti ilman lyhyill�, katkonaisilla ��nill�, jotka muistuttivat
kylm��, raakaa naurua...

V�h�n k�yntins� j�lkeen Matitsan luona rupesi Ilja k�ym��n naisten
tyk�n�. Ensimm�isen kerran tapahtui se seuraavalla tavalla:

Er��n� iltana, kun h�n palasi kotiinsa, puhutteli h�nt� muuan nainen:

-- L�hdet��nk� meille?

Ilja katsahti h�neen ja rupesi ��neti k�velem��n h�nen rinnallaan.
Kulkiessaan piti h�n p��t��n alasp�in painettuna, vilkuen altakulmain
ymp�rillens�, pel�ten tapaavansa tuttavia. V�h�n ajan p��st� sanoi
nainen varottavalla ��nell�:

-- Muistakin, ett� se maksaa ruplan.

-- Hyv� on! -- sanoi Ilja, Astutaan nopeammin...

Ja aina naisen portille asti kulkivat he kumpikin ��nett�min�. Siin�
kaikki...

Iljan tuttavuus naisten kanssa saattoi h�net suuriin menoihin ja yh�
useammin rupesi h�n ajattelemaan, ett� h�nen kauppansa oli tyhj��
ajan ja voimien tuhlausta ja ett'ei se tarjonnut h�nelle tilaisuutta
p��st� el�m��n puhdasta el�m��. Yhteen aikaan tuumi h�n, toisten
katukauppiasten tavoin, panna toimeen arpajaisia ja pett�� yleis��,
vaan tarkemmin mietitty�ns� katsoi h�n sen liian pikkumaiseksi ja
huolta kysyv�ksi puuhaksi. Silloin olisi pit�nyt varoa poliiseja
tahi mielistell� ja lahjoa niit�, ja se oli Iljasta vastenmielist�.
H�n tahtoi katsoa jokaista suoraan ja rohkeasti silmiin, ja h�n
tunsi mielihyv�� siit�, ett� h�n aina oli puhtaammassa ja paremmassa
puvussa, kuin toiset katukauppiaat, eik� juonut viinaa eik�
tehnyt ilkit�it�, kuten kaikki muut. Kadulla kulki h�n hitaasti,
arvokkaasti; h�nen kulmikkaat kasvonsa olivat kuivahkot, totiset.
Puhuessaan oli h�nell� tapana sirist�� tummia silmi��n, ja yleens�
puhui h�n v�h�n ja j�rkev�sti. Usein haaveili h�n, kuinka hauskaa
olisi l�yt�� tuhannen ruplaa tai enemm�nkin rahaa. Varkausjutut
her�ttiv�t h�ness� aina suurta mielenkiintoa. H�n osti sanomalehden,
luki siit� huolellisesti varkauden yksityiskohdista ja seurasi sitten
kauan, -- tokko varkaita saatiin kiinni vai eik�? Mutta jos heid�t
tavattiin, suuttui Ilja, haukkui heit�, sanoen Jaakolle:

-- Voi, noita h�lm�j�, kun antoivat ottaa itsens� kiinni! Olisivat
yritt�m�tt�k��n, kun kerran eiv�t asiataan ymm�rr�... pirut!

Kerran sanoi h�n Jaakolle istuessaan h�nen kanssansa huoneessansa:

-- Veijarien on sittenkin parempi el�� maailmassa kuin rehellisten
ihmisten...

Jaakon kasvot saivat salaper�isen ilmeen, h�n siristi silmi��n ja
sanoi sill� matalalla, hillityll� ��nell�, jolla h�n tavallisesti
puhui korkeista asioista:

-- Toissap�iv�n� joi set�si ravintolassa teet� er��n vanhan miehen
kanssa... joka oli luultavasti raamatun tuntija. Ja se vanha mies
v�itti, ett� raamatussa sanotaan: "rauha asuu ry�v�rien huoneessa ja
turvalliset ovat ne, jotka pahoittavat Herran mielen, vaan ihmisten
silmiss� k�siss��n H�nt� kantavat"...

-- Etk�h�n taas puhu per�tt�mi�? -- kysyi Ilja, kuunneltuaan
tarkkaavasti toveriaan.

-- Eiv�t ne ole minun sanojani... vastasi Jaakko, levitt�en
k�si��n aivankuin tavottaen jotakin ilmasta. -- Min�k��n en usko,
ett� raamatussa olisi niin sanottu... luultavasti on h�n itse sen
keksinyt... -- Kysyin h�nelt� useita kertoja, ja joka kerralla toisti
h�n sanat aivan samalla tavalla... Ja totta kenties puhuvatkin
sanat... T�ytyy katsoa raamatusta...

Ja, kumartuen Iljaan p�in, h�n hiljaa virkkoi:

-- Otetaan esimerkiksi is�ni... H�n on rauhallinen, mutta mink�laista
el�m��h�n viett��!

-- Niinp� niin! -- huudahti Ilja.

-- Nyt on h�net valittu kaupungin valtuustoon...

-- Jaakon p�� painui rinnalle, h�n huokasi raskaasti ja lis�si:

-- Kaikkien ihmisen asioiden pit�isi olla omantunnon edess�
py�reit� kuin munien, vaan t��ll�... huh! Ihan vastenmielist�...
En ymm�rr� mit��n... Kyky� el�m��n ei minulla ole, taipumusta
ravintolaan en tunne... Mutta is� yh� muistuttaa... On jo aika
j�tt�� lapsellisuudet. Sinun pit�� ruveta j�rkev�ksi ja ryhty�
tositoimiin... Mihin? Seison usein tiskin takana, kun Terenti ei ole
saapuvilla... ja vaikka se tuntuukin vastenmieliselt�, niin k�rsin
kuitenkin... Vaan alkaa jotakin ominp�in tekem��n... siihen en
kykene...

-- Sinun t�ytyy opetella! -- varmasti sanoi Ilja.

-- El�m� on niin vaikeata... -- hiljaa virkkoi Jaakko.

-- Vaikeatako? Sinunko el�m�si? Jopa nyt jotakin! -- huudahti Ilja,
hyp�ten pois s�ngyst� ja astuen toverinsa eteen, joka istui ikkunan
��ress�. -- Minun el�m�ni on vaikeata, -- vaan ei sinun! Is�si kun
tulee vanhaksi, p��set is�nn�ksi... Sitten kuolee, h�n... Mutta
toista on minun! Kuljen katuja, kauppojen ikkunoissa n�en housuja,
liivij�... kelloja ja kaikkea muuta hyv��... Ajattelen: tuollaisia
housuja en saa hankituksi... tuollaista kelloa en voi ostaa...
ymm�rr�tk�? Ja kuitenkin tekee mieleni... Ja ennen kaikkea tahdon,
ett� minua kunnioitettaisiin... Miksi olisin muita huonompi! Olen --
parempi! Olenko min� roisto? Mutta roistot p�yhkeilev�t minulle...
niit� valitaan valtuustoon! Niill� on talot... ravintolat...
Mink�t�hden onnistaa roistoa, vaan minua ei onnista? Min�kin
haluan... hyv��... kunnollista...

Jaakko katsoi yst�v��ns� ja sanoi �kki� hiljaa, vaan selv�sti:

-- Suokoon Jumala, ettet koskaan hyvin onnistuisi!

-- Mit�? Miksi? -- huusi Ilja, seisahtuen keskelle huonetta ja
vihaisesti katsoen Jaakkoon.

-- Liian olet ahnas... koskaan et saisi kyllin -- selitti t�m�.

Ilja nauroi kuivasti ja ilke�sti.

-- Enk� koskaan saisi kyllin? Sanopas is�llesi, ett� h�n antaisi
minulle edes puolet niist� rahoista, jotka he yhdess� set�ni kanssa
varastivat Jeremei-ukolta, niin olen tyytyv�inen! Min�k� olen ahnas!
Ent�s is�si?...

Mutta silloin nousi Jaakko tuolilta ja astui kumarassa p�in ovelle.
Ilja n�ki, ett� h�nen olkap��ns� vapisivat ja h�nen kaulansa oli niin
taipunut, kuin joku olisi antanut h�nelle kovan iskun niskaan.

-- Odota! -- h�mm�styneen� sanoi Ilja, tarttuen h�nen k�teens�, --
Mihin menet?

-- P��st� minut, veli, -- miltei kuiskaten sanoi Jaakko, vaan
pys�htyi kuitenkin ja katsahti Iljaan. H�nen kasvonsa olivat kalpeat,
huulet lujasti yhteenpuristetut, ja koko ruumiinsa oli kuin murtunut,
aivan kuin sen olisi raskas taakka musertanut...

-- No... �l� ole pahoillasi -- sanoi Ilja syyllisell� ��nell�,
varovasti tuoden h�net pois ovelta ja asettaen uudestaan istumaan
tuolille. -- �l� suutu minuun... Onhan se totta...

-- Tied�n sen -- sanoi Ilja.

-- Tied�tk�?

-- Kyll�...

-- Kuka sinulle sen on sanonut?

-- Jokainenhan siit� puhuu...

-- N-niin... Mutta no, jotka puhuvat, itsekin ovat roistoja!

Jaakko katsahti h�nen surullisesti ja huokasi.

-- En ole uskonut sit�... olen luullut, ett� sit� puhutaan
kateudesta. Sitten olen alkanut uskoa... Ja kun kerran sin�kin �sken
sanoit, niin...

H�n viittasi k�dell��n, k��ntyi poisp�in toveristaan ja istui
liikkumatta, lujasti painaen k�si��n tuolin istuinlautaan ja h�nen
p��ns� painui vasten rintaa. Ilja poistui h�nen vierest��n, istuutui
s�nkyyn samaan asentoon, kuin Jaakko, ja vaikeni, kun oi tiet�nyt,
mit� sanoa, lohduttaaksensa toveriaan.

Sein�n takana huudettiin ja kiljuttiin, astiat helisiv�t, ja
juopuneen naisen ��ni veti:

    "Poissa on rauha rinnastain,
    Ja kaikonnut on uni..."

-- Ja t��ll� on elett�v�, -- puoli��neen virkkoi Jaakko.

-- Niin, niin, -- my�nsi Ilja. -- Ymm�rr�n kyll�, ett� olosi ei ole
hyv��. Ainoa lohdutus on se, ett� joka paikassa on samanlaista, jonka
kyll� huomaat, kun hiukan katselet ymp�rillesi... Ihmiset ovat kaikki
samanlaisia.

-- Tied�tk� varmaan, ett� se on totta, mit� sanoit? -- arasti kysyi
Jaakko katsomatta toveriinsa.

-- Min�k�? N�in sen omilla silmill�ni... Muistatko, ett� min� juoksin
sinne? N�in raosta, kun he ompelivat tyynynp��llyst�� kiinni... ja
ukko korisi viel�...

Jaakko kohautti hartijoitaan mit��n sanomatta. He istuivat kauan
��neti, molemmat samanlaisessa asennossa, toinen s�ngyss�, toinen
tuolilla. Sitten nousi Jaakko ja astui ovelle sanoen Iljalle:

-- Hyv�sti...

-- Hyv�sti, veli... �l� sin� sit� liiaksi rupea suremaan... mink�
sille tekee?

-- Enh�n min� surekaan... vastasi Jaakko, ja avasi oven.

Ilja seurasi h�nt� silmill��n ja heitt�ysi sitten raskaasti
pitk�lleen vuoteelle. H�nen tuli s��li Jaakkoa, ja h�ness� rupesi
uudestaan kiehumaan viha set��ns�, Petruhaa ja kaikkia ihmisi�
vastaan. H�n n�ki, ett'ei niin heikko ihminen, kuin Jaakko,
voinut el�� heid�n joukossaan, Jaakko, joka oli niin hiljainen,
hyv�luonteinen, siisti. Ilja antoi ajatuksilleen vallan, ja h�nen
muistinsa kertoi h�nelle tapauksia, jolloin ihmiset ovat esiintyneet
ilkein�, syd�mett�min�, petollisina. Ja sellaisia tapauksia oli ollut
monen monta, joten h�n mielell��n purki kiukkuaan ja katkeruuttaan
heihin. Ja mit� mustemmilta ne h�nest� n�yttiv�t, sit� vaikeammaksi
k�vi h�nen hengitt�� er��lt� omituiselta tunteelta, jossa oli
ep�m��r�ist� kaipausta ja ilkkumista ja pelkoa tuntiessaan olevansa
yksin t�ss� valottomassa, surullisessa el�m�ss�, joka vihurin tavoin
vieri h�nen ymp�rill��n...

Kun h�n vihdoin ei en�� voinut maata yksin pieness� huoneessansa,
jonka lautasein�n l�pi tunkeutui sis��n ravintolasta kumeata melua,
nousi h�n yl�s vuoteeltansa ja l�ksi k�velem��n. Sin� y�n� kuljeskeli
h�n kauan yksin��n kaupungin katuja, p�� synkki�, rasittavia
ajatuksia t�ynn�. H�n kulki yksin pime�ss�, tuntien, kuin h�nen
per�st�ns� seuraisi joku, joka oli vihamielinen h�nelle, ja joka
huomaamatta tyrkk�si h�nt� aina sinne, miss� oli huonointa, ik�vint�,
n�ytti h�nelle vain sellaista, joka synnytti mieleen katkeruutta ja
vihaa. Mutta onhan maailmassa hyv��kin -- hyvi� ihmisi� ja tapauksia,
ja iloa, miksei h�n koskaan satu n�kem��n niit�, vaan aina ty�ntyy
vain sinne, miss� on pahuudella ja ik�v�ll� sijansa? Kuka ohjaa h�net
aina el�m�n pimeyteen, lokaan ja pahuuteen?

T�llaisiin ajatuksiin vaipuneena kulki h�n eteens� tuijottaen
kent�n poikki kaupungin ulkopuolella olevan luostarin kivimuurille
asti. Tummasta et�isyydest� liikkuivat h�nt� kohti raskaasti ja
verkkaan pilvet. Paikoittain h�nen p��ns� p��ll� vallitsevassa
pimeydess� pilvien lomasta vilahti n�kyviin sininen taivas, jossa
tuikki pieni� t�hti�. L�pi �isen hiljaisuuden kaikui v�list�
luostarikirkon vahtikellon metallikirkas, pitk�veteinen ��ni -- ainoa
liike kuolonhiljaisuudessa, joka peitti maan. Ei edes Iljan takaa
h��m�tt�vist� kaupungin rakennuksista kuulunut kent�lle el�m�n humua,
vaikk'ei viel� ollutkaan my�h�. Oli pakkasy�; Iljan jalka tavantakaa
t�lm�si j��tyneeseen lokaan. Yksin�isyyden synnytt�m� outo tunne
ja ajatusten aiheuttama pelko saivat h�net pys�htym��n. H�n nojasi
selk��ns� luostarin kylm�� kivimuuria vasten, miettien yh� uudestaan,
kuka johtaa h�nen el�m��ns�, kuka ty�nt�� aina h�nen tielleen kaikkea
pahuutta, kaikkea kurjuutta.

Kylm� pelonv�ristys k�vi l�pi h�nen ruumiinsa ja ik��nkuin aavistaen
jotakin kauheata, riuhtasihe h�n muurin sein�st� ja kiiruhti nopein
askelin kaupunkiin yh� useammin kompastellen j��tyneeseen lokaan,
uskaltamatta kertaakaan vilkaista taaksensa ja puristaen k�tens�
lujasti ruumiiseensa kiinni.

       *       *       *       *       *

Muutamia p�ivi� t�m�n j�lkeen tapasi Ilja Pashka Gratsheffin. Oli
ilta; ilmassa liiteli verkkaan pieni� lumihiutaleita, kimellellen
lyhtyjen valossa. Kylm�st� huolimatta oli Pashkan yll� vain
pumpulipaita, sekin vy�tt�. H�n kulki verkkaan p�� rintaa vasten
painettuna, k�det taskussa, selk� kumarassa, ik��nkuin h�n olisi
etsinyt jotakin tielt�. Kun Ilja oli tullut h�nen kohdallensa ja
huusi h�nt�, kohotti Pashka p��t��n ja katsahtaen v�linpit�m�tt�m�sti
h�nen kasvoihinsa, virkkoi:

-- Kas! Sin�k� se oletkin!

-- Kuinka voit? -- kysyi Ilja astuessaan, h�nen rinnallaan.

-- Saattaisin voida huonomminkin, jos sellainen olisi mahdollista...
Ent� sin� itse?

-- Tuossahan tuo menee...

-- Ei taida olla kehuttavaa...

He kulkivat ��neti toistensa rinnalla niin l�hell� toisiansa, ett�
kyyn�rp��t k�viv�t yhteen.

-- Miks'et ole k�ynyt meill�? Olen kutsunut ja kutsunut... -- sanoi
Ilja.

-- Ei ole juuri aikaa... Vapaa-aikaa annetaan v�h�n, sen kyll� hyvin
tied�t...

-- P��sisit kyll�, kun vaan tahtoisit... sanoi Ilja moittien.

-- �l� suutu... Minua kutsut luoksesi, vaan itse et kertaakaan
ole viel� edes kysynyt, miss� asun, viel� v�hemm�n, ett� olisit
ajatellutkaan k�yd� tervehtim�ss�...

-- Se on totta se! -- huudahti Ilja hymyillen. -- Miss� sitten asut?

-- Pashka katsahti h�neen, hymyili ja rupesi puhumaan vilkkaammin
kuin ennen:

-- Yksin asun, -- en ole tavannut mieleisi�ni tovereita. Kun olin
sairaana l�hes kolme kuukautta sairashuoneessa, ei kukaan k�ynyt
minua koko aikana katsomassa...

-- Mit� tautia sairastit?

-- Humalap�iss�ni vilustuin kerran... sain lavantaudin... Kun aloin
parantua, silloin oli ik�v��! Yksin sai maata p�iv�t ja y�t...
tuntui, kuin olisi sek� mykk� ett� sokea... kuin olisi kuoppaan
viskattu koiranpentu. Kiitos tohtorille... h�n edes antoi minulle
kirjoja... muuten olisin kuollutkin ik�v��n...

-- Olivatko ne hauskoja kirjoja? -- kysyi Lunjeff.

-- Kyll� ne olivat hauskoja, veli! Enimm�kseen luin runoja --
Ljermontoff'in, Njekrasoff'in, Pushkinin... Toisinaan tuntui
lukiessaan silt�, kuin olisi maitoa juonut. L�ytyy sellaisia runoja,
ett� kun lukee, on kuin armaasi suutelisi sinua. V�list� taas saa
runo syd�men hehkumaan, niin ett� kuumaksi s�v�ht�� koko ruumis...

-- Min� olen heitt�nyt kirjojen lukemisen v�hemm�ksi, -- huoaten
sanoi Ilja.

-- Miksi?

-- Niin, kun lukee kirjaa, kerrotaan siell� asiat toisella tavalla,
kuin ne itse asiassa n�kyv�t olevan...

-- Kyll� se niin on... Pist�ydyt��n ravintolaan. Istutaan ja
jutellaan... Minun on ment�v� er��seen paikkaan, vaan on viel�
aikaista... Mutta voimme me sinnekin menn� yhdess�...

-- Menn��n vaan! -- sanoi Ilja ja tarttui yst�v�llisesti Paavalin
k�teen. T�m� taas katsahti h�neen, ja virkkoi hymyillen:

Me emme juuri koskaan ole olleet eritt�in hyvi� yst�vi�, vaan
sittenkin tuntuu minusta hauskalta tavata sinut...

-- Sit� en tied�, josko sinusta tuntuu hauskalta... N�ytt�� silt�,
kuin ei... Mutta minusta sit� vastoin...

-- Voi, veli hyv�! -- keskeytti h�net Paavali. -- Tapasit minut
sellaiseen aikaan, jolloin juuri mietin asioita, joita ei mieli
tekisi muistamaankaan! -- H�n viittasi k�dell��n ja ��neti kulki
hitaammin edelleen.

He poikkesivat ensim�iseen ravintolaan, mik� tielle sattui,
istuutuivat er��seen nurkkaan ja pyysiv�t tuomaan olutta. Lampun
valossa huomasi Ilja, ett� Paavalin kasvot olivat laihtuneet ja
posket kuopilla. H�nen silm�ns� olivat tulleet levottomiksi, ja h�nen
huulensa, ennen puoliavoimet, osottaen leikillisyytt�, olivat nyt
lujasti yhteen puristetut.

-- Miss� olet ty�ss�? -- kysyi Ilja Gratsheff'ilta.

-- Uudestaan kirjapainossa, -- surullisesti sanoi Paavali.

-- Onko siell� vaikeata?

-- Ei-ei... Ty� ei kuluta, vaan huoli. Ilja tunsi omituista
mielihyv��, n�hdess��n iloisen ja reippaan Pashkan alakuloisena
ja huolestuneena. H�nen teki mielens� tiet��, mik� niin suuressa
m��r�ss� oli muuttanut Paavalin, ja h�n, v�kisin t�ytt�ess��n oluella
t�m�n lasia, kysyi:

-- Kuinka on runonsepityksesi laita'

-- Nykysin olen j�tt�nyt sen, vaan ennen sepitin paljon. N�ytin niit�
tohtorille. H�n kehui, painattipa muutamia niist� sanomalehteenkin...
Kolmekymment� yhdeks�n kopeekkaa annettiin minulle niist�...

-- Ohoo! -- huudahti Ilja. Sep� kuuluu joltakin! Mink�laisia ne
olivat, ne runot? Lausupa joku?

Iljan kiihke� uteliaisuus ja muutamat lasilliset olutta olivat
vilkastuttaneet Gratsheff'ia. H�nen silm�ns� paloivat ja h�nen
keltasiin poskiinsa oli noussut hehkuva ruskotus.

-- Mink�laisiako? -- kysyi h�n, hieroen k�dell��n otsaansa. -- Olen
unhottanut -- jumalauta, unhottanut olen! Odotahan, kenties muistan.
Minulla on niit� aina p��ss�ni kuin mehil�isi� mehil�ispes�ss�... ja
ne surisevat ja surisevat siell�! V�list�, kun rupean runoilemaan,
joudun ihan haltioihini... Mieleni on vallan kuohuksissa ja kyyneleet
nousevat silmiin...

-- Niink�? Mist� se johtuu? -- kummastuneena ja ep�illen kysyi Ilja.

-- Niin se vaan on... Mieless� palaa jotakin, ja tahtoisi sanoa sen
kauniisti, vaan sanoja puuttuu... Niinp� puuttuu... -- H�n huokasi
ja, pudistaen p��t��n, lis�si:

-- Kun se on mieless�, tuntuu se erinomaiselta, vaan kun sen on
saanut paperille, tuntuu se ihan tyhj�np�iv�iselt�...

-- Lausu minulle edes joitakin runoja! pyysi Ilja. Mit� enemm�n h�n
katseli Paavalia, sit� voimakkaammaksi kasvoi h�nen uteliaisuutensa,
ja v�hitellen tuli tuohon uteliaisuuteen lis�ksi jokin hyv�, l�mmin,
surullinen tunne.

-- Enimm�kseen sepit�n leikillisi� runoja omasta el�m�st�ni, -- sanoi
Gratsheff, hymyillen h�mill��n.

-- No, anna kuulua sitten niit� leikillisi�! -- ahdisti h�nt� Ilja.

Silloin katsahti Gratsheff ymp�rillens�, ryk�si, hierasi rintaansa ja
alkoi puoli-��neen, nopeasti, katsomatta toveriinsa, lausua:

    "On y�... L�pi himmien ikkunain
    Kuu s�teit� heitt�vi valostaan,
    Kuin mielisi minua huvittaa;
    Kivisein�t kylm�nkosteat
    Ja papeririekkeet tahraisat
    Sinivaalein juovin se kuvittaa.
    M� istun, katson, ja vait olen, vait...
    Vuoks aatosten unta pait..."

Paavali pys�htyi, huokasi syv��n ja jatkoi hitaammin, hiljemmin:

    "Kohtalo mua murjoo, vainoo ahdistain...
    Se v�liin sy�nt� repii, v�liin iskee tukkaan,
    Se ry�sti kaikki -- lemmen johti hukkaan.
    Se yhden j�tti -- viinapullon vain...
    On edess�ni pullo helmeilev�� viinaa.
    Se v�lkkyy kuutamossa, kuni hymyileis,
    Kuin nesteell�ns� syd�nhaavat l��kitseis:
    Se poistaa aatokset, jotk mielt� piinaa;
    Saa p��h�n sumu -- elo on kuin humu.
    Pois mietteet, tahdon nukkumaan...
    Mutt' viel� kerran kaadan, kerran vaan...
    Ma -- juon!... Se nukkukoon, ken haluaa,
    En min� mietteilt�ni unta saa..."

Kun Gratsheff oli lopettanut, vilkasi h�n Iljaan, ja painaen p��ns�
viel� alemmaksi, sanoi hiljaa:

-- T�llaisia ne ovat useimmat... hullunkurisia.

H�n naputti sormillaan p�yd�n reunaan ja levottomasti liikahteli
tuolilla.

Ilja katsoi hetkisen Gratsheff'ia suoraan silmiin, ja h�nen
kasvoillaan kuvastui ep�ilev� ihmettely. H�nen korvissaan kaikuivat
yh� soinnukkaan runon katkerat sanat, ja h�nest� tuntui vaikealta
uskoa, ett� sen oli sepitt�nyt tuo laiha, parraton poika, jonka
silm�t olivat levottomat, ja jolla oli yll� vanha, karkea paita ja
jalassa raskaat saappaat.

-- No, veli, eiv�t ne niink��n hullunkurisia ole! -- verkkaan ja
hiljaa sanoi Ilja, yh� tutkivasti katsoen Paavaliin. -- Ne ovat
hyvi�... K�viv�t ihan syd�melleni!... Lausupa viel� kerran...

Paavali nosti sukkelaan p��ns� pystyyn, katsahti silm�t iloisina
kuulijaansa ja siirtyen h�nt� l�hemm�ksi, kysyi hiljaa:

-- Niink� todellakin -- miellytt�v�tk� ne sinua?

-- Totta totisesti! Kummallinen mies!... Luuletko, ett� rupeaisin
valhettelemaan?

-- Uskon... sin� olet suora... Kunnon poika olet, veliseni!

-- Lausu viel� kerran!

Paavali alkoi lausua hiljaa, miettiv�sti, pys�htyen usein ja huokasi
syv��n, kun ��ni petti h�net. Ja kun h�n oli lopettanut, oli Iljan
ep�illys siit�, ett'ei Paavali itse ollut sepitt�nyt runoja, tullut
yh� suuremmaksi.

-- Ent� muita? -- sanoi h�n.

-- Kuule, -- tulen ennemmin toisen kerran luoksesi ja tuon vihkon
tullessani... Useimmat runoni ovat pitki�... ja minun on aika
l�hte�! Sit�paitsi muistan huonosti... Alku ja loppu kyll� muistuvat
mieleen... Er�s loppuu t�ll� tavalla -- olen kulkevinani mets�ss�
y�ll� ja eksynyt ja v�synyt... mieli tuntuu ik�v�lt�... kaikkialla on
hiljaista, olen yksin... ja niin etsin tiet� pois p��st�kseni ja olen
valittavinani:

    "Jo jalat uupui
    Ja syd�n raukes --
    En tiet� l�yd�!
    Oi synnyinmaani!
    Sanopa mulle sie --
    Tie mist� vie?
    M� maahan painuin --
    Sen lempe�t�,
    M�rk�� rintaa vasten vaivuin --
    Ja oi kuin kuiskeen
    Sielt' �isin kuullut:
    -- K�y t�nne!"

-- Se on totta: el�m�mme on kuin synk�n mets�n l�pi kulkemista, jossa
et��ll� vilkahtaa valo, vaan jonne ei tiet� l�yd�!... Kuule, Ilja,
l�hde kanssani! L�hdetk�? En haluaisi erota sinusta nyt...

Gratsheff nousi p�yd�st�, nyki Iljaa hihasta ja katsoi yst�v�llisesti
h�nen silmiins�.

-- L�hden mukaasi! -- sanoi Ilja. -- Minuakin haluttaa olla hetkinen
sinun seurassasi. Totta puhuen, uskon ja en usko, ett� sin� olet
sepitt�nyt nuo runot.

-- Etk� usko, ett� ne ovat minun ty�t�ni? Se ei tee mit��n! Kunhan
n�et, niin uskotkin... -- sanoi Paavali, kun he astuivat ravintolasta
kadulle.

-- Jos runot ovat sinun sepitt�mi�si, olet koko mies! --
vilpitt�m�sti huudahti Ilja. -- Jatka vaan! Kerro, kuinka kunnon
ihmiset el�v�t.

-- Kunhan ensin opin, niin kyll� kirjotan -- odota vaan!

-- Tee niin! Anna heid�n ymm�rt��...

-- V�list� mietin: voi teit�!... Te olette kyll�isi�, teill� on
keng�t jalassa, kunnolliset vaatteet yll� -- mutta min�?

-- Niin sit� pit��!

-- Mutta enk� min�kin ole ihminen?

-- Kaikki olemme samanlaisia!

-- Kuka k�y sametissa ja kumatshissa, se sy� vehn�st�kin, vaan kenen
rintaakaan eiv�t ryysyt riit� peitt�m��n, sen vatsakin saa olla
tyhj�n�. Mutta niin ei saa olla!

-- Ei! Kaikki ovat yhdenvertaisia!

-- Olisipa minulla p��t�, Ilja!...

He kulkivat nopeasti katua, innostuneesti ja joutuin puhellen,
kiihtyen kiihtymist�ns� ja siirtyen yh� l�hemm�ksi toisiansa.
Molemmat he tunsivat iloa huomatessaan, ett� toinen ajatteli samoin
kuin toinenkin, ja se ilo kohotti viel� heid�n mielialaansa.
Lumi, jota satoi akanpaloilla, suli heid�n kasvoillansa, tarttui
vaatteisiin ja kenkiin, ja he kulkivat, kuin sakeassa liemess�, joka
��nett�m�sti kiehui heid�n ymp�rill��n.

-- Min� k�sit�n kaikki! -- vakuuttavasti huudahti Paavali.

-- N�in ei saata el��! -- sanoi Ilja.

-- Jos on k�ynyt kimnaasia, niin on mies herra, vaikka h�nen is�ns�
olisikin vedenvet�j�!

-- Niin! Ja onko minun syyni, ett'en ole voinut k�yd� kimnaasia?

-- Heille on kaikki tarjona, vaan meille ei edes tuon vertaa? --
sanoi Gratsheff, n�ytt�en etusormeaan Iljalle. -- Mutta annahan aikaa!

-- Hyi, perkele! -- kirosi Ilja, joka oli astunut lumisohjua t�ynn�
olevaan kuoppaan.

-- Astu enemm�n vasempaan k�teen...

-- Minne hiiteen me sitte menemme?...

-- Sidorihan luokse...

-- Minne?

-- Sidorihan luokse... etk� sin� h�nt� tunne?

-- E-en... vastasi Ilja v�h�n vaiettuaan, ja astuttuaan pari askelta,
jatkoi h�n nauraen: -- lyhyit� ovat tiemme, veli...

-- Mutta minun on ment�v� sinne... On v�h�n asiaa...

-- En panekaan vastaan... Luonnollisesti tulen mukaasi!

-- Kerron sinulle... Ilja! Katkerata on puhua siit�...

H�n sylk�si ja vaikeni.

-- Mit� se on? -- kysyi Ilja uteliaasti.

-- N�es, -- haluttomasti alkoi Paavali kertoa, -- siell� on er�s
tytt�... Saat n�hd�, mink�lainen h�n on... Syd�men saa palamaan...
H�n oli sis�piikana sill� tohtorilla, joka hoiti minua. Minulla
oli tapana k�yd� sielt� kirjoja hakemassa... sitten, kun olin
parantunut... Tultuani sinne, sattui usein, ett� sain odottaa
tohtoria ky�kiss�... Ja h�n oli koko ajan siin�... Liikkui ketter�sti
kuin orava, nauroi... Tunnen samaa h�nen l�heisyydess��n, kuin
h�yl�lastu tulen vieress�... Min� rupesin l�hentelem��n... ja
pian h�n antautuikin, pitemmitt� puheitta... V�lill�mme syntyi --
sellainen... Tuntui kuin taivas olisi siirtynyt maan p��lle...
Lenn�n h�nen luokseen kuin h�yhen tuleen... Suutelimme toisiamme,
niin ett� huulet turvottuivat ja luut raskivat -- ah! H�n on niin
puhtonen, pienonen, kuin nukke... syleilless�ni tuntuu, kuin h�nt� ei
olisikaan! Kuin pikkunen lintu lensi h�n syd�meeni ja laulaa siell�
ja... visert��...

H�n vaikeni, ja h�nen suustaan tunki outo, nyyhkytyksen tapainen ��ni.

-- Ent� sitten? -- kysyi Ilja j�nnityksell�.

-- Tohtorin rouva yll�tti meid�t... piru h�net viek��n! H�nkin oli
hyv� ihminen; monasti oli h�n puhutellut minua... yst�v�llisesti,
niinkuin ainakin... Kaunis h�n oli!

-- Ent� sitten? -- toisti Ilja.

-- Sitten nousi aika meteli... Vjera ajettiin pois... ja minut
my�s... Vjera j�i minun luokseni... Mutta minulla ei niihin aikoihin
ollut paikkaa... N�lk�� n�imme... S�imme kaikki... Mutta h�nell� on
luonteenlujuutta... H�n pakeni luotani... Oli h�veiss� pari viikkoa,
ja sitten ilmestyi luokseni kuosikkaassa puvussa, rannerenkaissa...
rahaa taskussa...

Pashka puri hammasta ja synk�sti lis�si:

-- L�in h�nt�... kovasti...

-- L�ksik� h�n pois? -- kysyi Ilja.

-- E-ei... Jos h�n olisi l�htenyt, olisin min� mennyt j�rveen...

-- J�ik� h�n?

-- Joko surmaa minut, sanoi, tahi anna minun tehd�, mit� tahdon...
Min�, sanoi, olen taakkana sinulle... Syd�nt�ni ei kukaan saa, sanoi
h�n...

-- Ent� sin�?

-- Min� tein jos jotakin: sek� l�in h�nt� ett�... itkin... Mit� muuta
voin tehd�? Mill� jaksoin h�nt� el�tt�� min�?...

-- Eik� h�n tahtonut etsi� paikkaa?

-- Piru h�nt� ymm�rt��! Sanoo -- n�in on hyv�! Jos saamme lapsia,
niin mihin sitten joudumme? Vaan n�in ollen muka on kaikki hyvin,
kaikki on sinun, eik� lapsia tule...

-- Ilja Lunjeff mietti hetkisen ja sanoi sitten:

-- J�rkev� tytt�!...

Pashka astui vaiti lumipyryss�, ja p��sty��n pari askelta toverinsa
edelle, k��ntyi h�n ymp�ri, pys�htyi ja sanoi k�he�sti:

-- Kun ajattelen, ett� toiset suutelevat h�nt�... tuntuu, kuin kuumaa
lyijy� kaadettaisi syd�meni l�pi...

-- J�tt�isit h�net!

-- H�netk�! -- h�mm�styneen� huudahti Paavali.

Ilja ymm�rsi h�nen h�mm�styksens�, kun sai n�hd� tyt�n.

He tulivat er��n yksikerroksisen talon luokse kaupungin laidassa.
Sen kuusi ikkunaa oli peitetty luukuilla, mik� sai talon n�ytt�m��n
pitk�lt�, vanhalta s�ilytyshuoneelta. Nuoskea lumi peitti paksulta
talon katon ja sein�t, aivan kuin se olisi aikonut k�tke� tahi
haudata sen.

Pashka kolkutti porttiin ja sanoi:

-- T�ss� on -- erityinen laitos. Sidoriha antaa tyt�ille asunnon,
ruo'an, ja ottaa siit� viisikymment� ruplaa kuukaudessa kultakin...

Tytt�j� on vaan nelj�... Luonnollisesti pit�� Sidoriha viini�,
olutta ja muuta hyv�� saatavana... konvehtia... ja jos jotakin...
Tyt�t saavat el�� omine valtoinensa -- mielens� mukaan saavat menn�
k�velylle tai kotona olla, kunhan vaan maksavat puolisatasensa kukin
kuukaudessa... Tyt�t ovat yleens� kallishintaisia... ansaitsevat
rahansa helposti. Muuan heist�, Olympiada, ei koskaan rupea alle
nelj�� ruplaa.

-- Ent� paljonko ottaa... sinun? -- kysyi Ilja, pudistaen lunta
vaatteistaan.

-- E-en tied�... kallis on h�nkin... h�mill��n vastasi Gratsheff.

Oven takaa kuului kolinaa, ja kirkas valons�de tuikahti oven raosta...

-- Kuka siell�?

-- Min�, Vassa Sidorovna... Gratsheff...

-- Vai niin!

Ovi avautui ja pieni kuivahko eukko, jolla oli kuihtuneet kasvot ja
suuri nen�, valaisi Pashkaa kynttil�ll� ja sanoi yst�v�llisesti:

-- Terveheksi, Pasha... Vjerunjka onkin jo kauan odottanut sinua ja
on ihan harmissaan. Kuka on kanssasi?

-- Toveri...

-- Kuka tuli? -- kuului pitk�st�, pime�st� k�yt�v�st� sointuva ��ni
kysyv�n.

-- Vjeralle tuli vieraita, Lipotshka... sanoi eukko.

-- Vjerka, rakastettusi on tullut! -- huusi sama sointuva ��ni.

K�yt�v�n per�ll� avautui nopeasti ovi, ja kirkkaasti valaistussa
oviaukossa n�kyi pieni naisolento puettuna valkosiin ja tuuhea
kullankellert�v� tukka hajallaan hartijoilla.

-- Kauanpa olet viipynytkin! -- sanoi h�n moittivasti matalalla
rinta-��nell�. Sitten nousi h�n varpaisilleen, laski k�tens� Paavalin
olalle ja katsoi h�nen suojastaan Iljaan lempeill� ruskeilla
silmill��n.

-- T�m� on toverini... Lunjeff... Ilja. Tapasin h�net... ja tulen
sent�hden v�h�n my�h��n -- sanoi Paavali.

-- Terve tuloa!

Tytt� ojensi Iljalle k�tens�, jolloin h�nen valkosen aamur�ijyns�
leve� hiha kohosi milt'ei olkap��h�n asti. Ilja puristi h�nen
kuivaa, kuumaa pient� k�tt��n kunnioittavasti. H�n katsoi Paavalin
yst�v�t�rt� samanlaisella iloisella h�mm�styksell�, jolla tihe�ss�
mets�ss�, keskell� ryteikk��, tervehdit��n solakkaa, hyv�lt�
tuoksuvaa koivua. Kun tytt� v�istyi syrj��n p��st��kseen h�net
ovesta, vet�ytyi my�s h�n takasin ja sanoi, kohteliaasti kumartaen
h�nelle:

-- Ensin te!

-- Mik� kavaljeeri! -- nauroi h�n. H�nen naurunsa oli miellytt�v��,
kirkasta, iloista. Paavali my�s nauroi ja sanoi:

-- P��n panit jo pojalta py�r�lle, Vjerka. Katsopas, kuinka h�n
seisoo... aivan kuin karhu mesikennon ��ress�...

-- Niink� todellakin? -- kysyi tytt� iloisesti Iljalta.

-- Aivan niin! -- my�nsi t�m� hymyillen. -- Olen ihan h�mm�stynyt
kauneudestanne...

-- Koetapas vaan rakastua h�neen, niin surmaan sinut... -- uhkasi
Paavali iloisesti hymyillen. H�n oli hyvill��n, huomatessaan,
mink� vaikutuksen h�nen armaansa kauneus oli tehnyt Iljaan,
ja h�nen silm�ns� loistivat ylpeydest� katsellessaan tytt��.
Ja t�m�kin naiivisesti keimaili sulollaan, ollen vakuutettu
sen vastustamattomuudesta. H�nen yll��n oli v�lj� aamur�ijy ja
lumivalkonen alushame. H�nen r�ijyns� oli auki paljastaen vankan,
valkosen rinnan. H�nen pienen suunsa rusohuulilla v�reili lapsellisen
-- itsetyytyv�inen hymy; n�ytti silt�, ett� h�n oli huvitettu
omasta itsest��n, kuten lapsi leikkikalusta, joka ei ollut viel�
ehtinyt ruveta kyll�stytt�m��n h�nt�. Ilja katsoi silmi��n h�nest�
irroittamatta, kuinka h�n nen��ns� nyrpist�en py�r�hteli sinne t�nne
huoneessa, hell�sti katsoen Paavaliin, nauraen ja puhellen, ja h�n
tuli surulliseksi ajatellessaan, ett'ei h�nell� ollut sellaista
yst�v�t�rt�. H�n istui ��neti katsellen ymp�rillens�.

Pienen, valoisan, siev�sti kalustetun huoneen keskell� oli valkosella
liinalla peitetty p�yt�; p�yd�ll� kiehua porisi teekeitti�, ja kaikki
sen ymp�rill� oli tuoretta, nuorta. Kupit, viinipullo, leip�- ja
makkaralautaset kaikki oli uutta, puhdasta ja miellytti Iljaa ja teki
h�net kateelliseksi Paavalille. T�m� istui onnellisena ja alkoi puhua
runollisesti:

-- Kun saan sinut n�hd�, on kuin auringon s�de k�visi minuun...
kaikki unhotan, ja toivon onnea... Hyv� on el��kseni, kun saan
rakastaa, hyv�lt� tuntuu mieless�, kun saan sinut n�hd�...

-- Rakas Pashkani! Voi, kuinka t��ll� on hauskaa!... -- huudahti
Vjera ihastuksissaan.

-- Tulinen olet! Heti sytyit... Kuulepas, Ilja! Lakkaa jo!... Etk�
saa jo tarpeeksesi katsomisesta? Hanki itsellesi oma omituinen.

-- Ja kaunis! -- omituisella ��nenpainolla sanoi tytt�, katsoen Iljaa
silmiin.

-- Teit� kauniimpaa ei ole olemassa! huoaten ja hymyillen sanoi Ilja.

-- Mit� joutavia... �lk�� puhuko sellaista, mit� ette ymm�rr�... --
hiljaa virkkoi Vjera.

-- Kyll� h�n ymm�rt��... -- sanoi Pashka, ja jatkoi sitten Iljaan
k��ntyen synk�sti. Kaikki on nyt niin hyv�� ja onnellista... ja kun
sitten �kki� taas muistuu mieleen se toinen... Ihan syd�nt� repii
silloin!...

-- Mit� siit� sitten muistelet! -- sanoi Vjera, painaen p��t��n
p�yt�� vasten. Ilja vilkasi h�neen ja huomasi, ett� h�nen korvansa
olivat punaset.

-- Ajattele n�in, -- hiljaa, vaan varmasti jatkoi tytt�, -- vaikka
sit� olisi vain yksi p�iv�, kuuluu se minulle!... Ei minustakaan ole
helppoa... vaan min� en tahdo sekottaa iloa surulla... Min� -- kuten
laulussa lauletaan -- surun yksin juon, ilon vain sulle suon...

Paavali kuunteli h�nen puhettaan tullen yh� synkemm�n n�k�iseksi.
Ilja tunsi haluavansa sanoa jotakin hyv��, rohkaisevaa heille, ja
v�h�n mietitty��n, sanoi:

-- Mit� tehd�, kun solmu ei aukea? Jospa minulla olisi rahaa tuhannen
tai esimerkiksi kymmenen tuhatta ruplaa, niin antaisin ne teille, --
ottakaa, tehk�� hyvin, rakkautenne t�hden... Sill� n�en ett� tunnen,
ett� tunteenne on syd�men tunne, puhdas, omantunnonmukainen... mit�
siis huolitte muusta!

H�nen mieless��n syntyi l�mmin tunne, joka valtasi h�net kokonaan.
H�n viel� hyp�hti tuolilta yl�s, huomatessaan kuinka tytt�,
kohotettuaan p��ns�, katseli h�nt� kiitollisilla silmill�, ja Paavali
hymyili h�nelle ja ik��nkuin odotti h�nelt� viel� jotakin.

-- Ensimm�isen kerran el�m�ss�ni n�en sellaisen kaunottaren, kuin
te... ja ensimm�ist� kertaa n�en, kuinka ihmiset rakastavat toisiaan.
Ja sinut, Paavali, olen vasta t�n��n oppinut oikein tuntemaan ja
oikein sinua arvostelemaan -- syd�men mukaan, kuten tuleekin...
Istun t�ss�... ja suoraan puhuen -- kadehdin teit�... mieleni on
surullinen ja samalla iloinen... Suokoon Jumala, ett� asianne saisi
hyv�n p��t�ksen. Ja mit� tulee taas siihen toiseen seikkaan, niin
sanon, ett'en pid� tshuvasseista enk� mordvalaisista, he ovat minusta
vastenmielisi�! He ovat r��hm�silm�isi� ja likaisia... Mutta min�
uin samassa joessa kuin hekin... ja samaa vett� juon, jota hekin.
Pit�isik� minun olla k�ytt�m�tt� jokea vain siksi, ett� he ovat
pakanoita? Miksi? Uskon, ett� Jumala sen puhdistaa...

-- Oikeassa olet, Ilja! Olet kunnon mies! -- tulisesti huudahti
Paavali.

-- Mutta juotteko te joesta, -- kuului Vjeran kuiskaava ��ni.

-- Mist� sen l�yd�n? -- kysyi Ilja. Sill� v�lin kaatakaa minulle
lasillinen teet�, Vjera!

-- Voi kuinka olette hyv�! -- huudahti tytt�.

-- N�yrimm�sti kiit�n! -- sanoi Ilja totisesti, kumarsi ja istuutui.

Paavaliin vaikutti h�nen puheensa ja t�m� pieni kohtaus, kuin
viini. H�nen vilkkaat kasvonsa saivat rusottaviksi, h�nen silm�ns�
loistivat, h�n hyp�hti yl�s tuolilta ja hyppeli pitkin huonetta.

-- Hei, kissa viek��n! Hyv� on el�� maailmassa, kun ihmiset ovat
lasten kaltaisia! Saatoin itselleni tosi ilon tuodessani sinut t�nne,
Ilja... Juokaamme, veli! Kaada lasiin, Vjerunjka...

-- Nyt on h�n taas suunniltaan! -- sanoi tytt�, hell�sti hymyillen
katsoen h�neen, ja k��ntyi Iljaan. -- Tuollainen on h�n aina milloin
kimmelt�� sateenkaaren tavoin, milloin taas on harmaa, ik�v� ja
h�ijy...

-- Se ei ole hyv�! -- sanoi Ilja arvokkaasti. Ja he kaikki kolme
rupesivat juttelemaan vilkkaasti ja iloisesti, puheten tavantakaa
huolettomaan nauruun.

Ovea kolkutettiin ja joku kysyi:

-- Vjera! saanko tulla?

-- Tule, tule!... Kas t�ss�, Ilja Jakovlevitsh, on yst�v�tt�reni
Lipa...

Ilja nousi tuolilta ja k��ntyi oveen p�in: h�nen edess��n seisoi
pitk�, komeavartaloinen nainen, joka katsoi h�nen kasvoihinsa
tyynill� sinisill� silmill��n. H�nen vaatteistaan tuoksui v�kev�
hajuveden tuoksu, h�nen poskensa olivat raittiit, punakat, ja h�nen
tummatukkaista p��t��n koristi kruununn�k�inen hiuslaite, joka teki
h�net viel� pitemm�n n�k�iseksi.

-- Istuin yksin, niin tuli ik�v�... ja kun kuulin, ett� t��ll�
luonasi nauretaan, puhellaan, niin l�ksin t�nne... En kai h�irinne?
T��ll�h�n on kavaljeerikin, jolla ei ole naista... koetan huvittaa
h�nt�, -- tahdotteko?

Sulavalla liikkeell� siirsi h�n Iljan tuolin viereen tuolin, istui
sille ja kysyi:

-- Sanokaa, eik� teill� ole ik�v� noiden kahden seurassa? He
hyv�ilev�t toisiaan, ja te kadehditte heit�, eik� niin?

-- Minulla ei ole lainkaan ik�v� heid�n kanssaan, -- sanoi Ilja,
h�mill��n h�nen l�hell� olostaan.

-- Sep� paha! -- tyyneesti virkkoi t�m�, k��ntyi Iljasta poisp�in ja
rupesi puhumaan Vjeralle:

-- Tied�tk�, ett� olin eilen iltakirkossa Neitsytluostarissa ja n�in
siell� niin ihmeen kauniin nunnan kliros'illa laulamassa! Oikein
suloinen tytt� h�n oli! Seisoin ja katsoin katsomistani h�neen, ja
mietin, mink�t�hden h�n oli mennyt luostariin? Minun tuli h�nt� s��li.

-- Mutta min�p� en olisi h�nt� s��linyt, -- sanoi Vjera.

-- Niin kai, luulen min�...

Ilja hengitti hajuveden hyv�� tuoksua, joka levisi ilmaan tuosta
naisesta, katseli h�nt� syrj�st� ja kuunteli h�nen ��nt�ns�. H�n
puhui ihmetelt�v�n tyynesti ja maltillisesti, h�nen ��ness��n oli
jotakin unettavaa, ja tuntui silt�, kuin h�nen sanoissaankin olisi
ollut miellytt�v� tuoksu...

-- Tied�tk�, Vjera, -- min� yh� vaan mietin, menn�k� Poluektoff'in
luo vai ollako menem�tt�...

-- En tied�, mit� neuvoisin...

-- Kenties kuitenkin menen... H�n on vanha ja rikas, -- ne ovat kaksi
t�rke�t� seikkaa... Mutta saita h�n on... Min� tahdon h�nen panemaan
pankkiin viisituhatta ruplaa ja maksamaan minulle puolitoista sataa
kuukauteen, vaan h�n tarjoo vaan kolmeatuhatta ja sataa...

-- Lipotshka! �l� puhu siit�, -- pyysi h�nt� Vjera.

-- Hyv� on, lakkaan sitten, -- tyyneesti vastasi Lipa ja k��ntyi taas
Iljaan. -- No, nuori mies, ruvetaanpa puhelemaan... Te miellyt�tte
minua... teill� on kauniit kasvot ja totiset silm�t... Mit� siihen
sanotte?

-- En mit��n osaa sanoa, -- h�mill��n hymyillen vastasi Ilja,
tuntien, ett� tuo nainen kietoi h�net kuin pilveen.

-- Ettek� mit��n? Mutta, kuinka te olette ik�v�... Mik� te olette?

-- Katukauppias.

-- Niink�? Ja min� kun luulin, ett� palvelette jossakin pankissa...
tai hienossa kaupassa. Te olette siistin n�k�inen...

-- Pid�n puhtaudesta, -- sanoi Ilja. H�nell� oli tukahduttavan kuuma
ja hajuveden tuoksu k�vi h�nen p��ll�ns�.

-- Pid�tte puhtaudesta? Se on hyv� se... Oletteko huomaavainen?

-- Se tahtoo sanoa, miss� suhteessa?

-- Oletteko jo huomannut, vai ettek�, ett� h�iritsette toverianne? --
kysyi h�nelt� tuo sinisilm�inen tytt�.

-- Ai, niin! Min� heti poistun!... h�mill��n sanoi Ilja.

-- Odottakaa! Vjera, saanko vied� t�m�n nuorukaisen mukaani?

-- Vie vaan, jos h�n l�htee! -- sanoi Vjera nauraen.

-- Minne? -- kysyi Ilja levottomasti.

-- Mene sin� vaan, h�lm�, -- huusi Paavali.

Ilja seisoi nolona ja hymyili h�mill��n, vaan Lipa otti h�nt� k�dest�
ja veti h�net mukaansa, tyyneesti puhellen:

-- Te olette viel� kesytt�m�t�n, vaan min� olen itsep�inen ja
oikullinen. Jos minun pist�isi p��h�ni sammuttaa aurinko, niin
nousisin katolle ja puhaltaisin siihen siksi, kunnes n��ntyisin...
Huomaatteko nyt, millainen min� olen?

Ilja kulki k�si k�dess� h�nen kanssaan, ymm�rt�m�tt�, milt'ei
kuulematta h�nen sanojaan; h�n tunsi vain, ett� h�nen taluttajansa
oli niin l�mmin, pehme�, hyv�lt� tuoksuva...

       *       *       *       *       *

Iljan suhde Olympiadaan, joka oli syntynyt odottamatta naisen
oikusta, kiinnitti alussa h�nen huomionsa kokonaan. Se her�tti
h�ness� itsetyytyv�isen tunteen ja l��kitsi ne haavat, jotka h�nen
syd�mens� oli saanut el�m�ss�. Ajatellessaan, ett� nainen, kaunis ja
hyvin puettu, omasta vapaasta tahdostaan lahjotti h�nelle kalliita
suutelojaan pyyt�m�tt� mit��n korvaukseksi, nousi h�nen arvonsa
suuresti h�nen omissa silmiss��n. H�nest� tuntui, kuin h�n nyt vasta
olisi alkanut el��, kuin h�n olisi ollut leve�n virran viet�v�n�,
maininkiaallon syliss�, joka hell�sti hyv�ili h�nen ruumistaan ja
antoi h�nelle rohkeutta rintaan ja voimaa.

-- Oma, rakas oikkuni! -- puheli h�nelle Olympiada, leikkien
h�nen kiharoilla hiuksillaan tahi sivellen h�nen hienon tumman
huulipartansa alkua. -- Miellyt�t minua yh� enemm�n... Syd�mesi on
luja, tarmokas, ja n�en, ett� jos mit� tahdot, saavutat sen... Ja se
on hyv�... Samanlainen olen min�kin... Jos olisin nuorempi, menisin
naimisiin kanssasi... Silloin luistaisi el�m�...

Ilja kohteli Olympiadaa kunnioituksella. H�nen mielest��n oli
t�m� j�rkev� ja huolimatta h�pe�llisest� el�m�st��n, oli h�nen
itsekunnioituksensa s�ilynyt. H�n ei koskaan juonut itse��n
juovuksiin eik� k�ytt�nyt raakoja sanoja, kuten muut samanlaiset
naiset, joita h�n tunsi. H�nen vartalonsa oli yht� taipuisa ja
vankka kuin h�nen syv� rinta-��nens�kin ja yht� voimakas, kuin h�nen
luonteensa. Iljaa miellytti h�ness� h�nen huolellisuutensa, puhtauden
ja j�rjestyksen rakkautensa, ja kykyns� puhua kaikesta ja k�ytt�yty�
niin, ett'ei n�ytt�nyt olevan kenest�k��n riippuvainen. Mutta kun
h�n v�listi, tullessaan h�nen luoksensa, tapasi h�net makaamassa
vuoteessa kalpein, kuluneen n�k�isin kasvoin ja takkuisin hiuksin,
silloin tunsi h�n rinnassaan syv�� inhoa tuota naista kohtaan. Ja
katsoessaan ��neti, synk�sti h�nen raukeita, v�ritt�mi� silmi��n, ei
h�n edes tahtonut saada tervehdyst� huuliltaan.

Olympiada n�ht�v�sti arvasi h�nen mielentilansa, sill� h�n,
kietoutuen paremmin peitteeseen, sanoi h�nelle:

-- Mene ulos! Mene Vjeran luokse!... Sano eukolle, ett� h�n toisi
minulle j�ist� vett�!...

Ilja meni Paavalin yst�v�tt�ren pieneen, siistiin huoneeseen, ja
Vjera, n�hdess��n h�nen synk�t ja tyytym�tt�m�t kasvonsa, hymyili
h�mill��n. Kerran kysyi h�n h�nelt�:

-- No, Ilja Jakovlevitsh, mit� sinne kuuluu?

-- Voi, Vjerotshka! -- vastasi h�n. Teid�n suhteenne on syntikin
lumen kaltaista. Kun te n�in hymyilette, sulaa se kuin lumi...

-- Voi, teit� poikarukkia! -- s��litteli tytt�.

Ilja piti Vjerasta. H�n s��li h�nt� kuin pient� lasta, tuli hyvin
levottomaksi, kun h�n sattui riitaantumaan Paavalin kanssa ja aina
sovitti heid�t. H�n istui mielell��n h�nen huoneessaan, katsoen, kun
h�n kampasi kullankellert�v�� tukkaansa tahi hyr�illen ompeli jotakin
itselleen. V�list� huomasi h�n h�nen katseessaan kalvavaa tuskaa,
toisinaan oli h�nen hymyns� toivotonta, katkeraa. Sellaisina hetkin�
miellytti h�n viel� enemm�n h�nt�, h�n viel� paremmin huomasi tyt�n
onnettomuuden ja koetti parhaansa mukaan lohduttaa h�nt�. Mutta t�m�
sanoi:

-- Ei, ei, Ilja Jakovlevitsh, n�in ei saa el��!... On mahdotonta!...
Minun t�ytyy jatkaa el�mist�ni liassa... vaan mit� Paavalilla on
t��ll� tekemist�?

-- Seh�n tapahtuu h�nen omasta tahdostaan...

-- H�nenk� tahdostaan? -- toisti h�n hiljaa kuin kaiku.

Heid�n keskustelunsa katkasi Olympiada, joka, siniseen aamur�ijyyn
puettuna ��nett�m�sti tuli huoneeseen kuin kuun s�de.

-- Tule teet� juomaan, oikkuni!... V�h�n my�hemmin tule sin�kin,
Vjerotshka...

Kasvot kylm�st� vedest� raittiina ja punakkana, tyyneen� ja
hillittyn�, vei h�n Iljan pitemmitt� mutkitta huoneeseensa, ja h�n
seurasi h�nt� miettien, oliko juuri t�m� nainen sama Olympiada,
jonka h�n tunti takaperin oli n�hnyt v�syneen, kuluneen n�k�isen� ja
himokasten k�sien tahrimana.

Teet� juotaessa sanoi h�n Iljalle:

-- Ik�v� on, ett� olet vain talonpoika ja olet v�h�n saanut oppia...
Vaikeaksi k�y sinulle el�m�. Vaan sittenkin on sinun heitett�v�
kauppasi ja koetettava jotakin muuta. Koetan hankkia sinulle
paikan... Kun vaan sovimme kaupoilla Poluektoff'in kanssa, voin sen
tehd�kin...

-- Antaako h�n todellakin viisi tuhatta? -- kysyi Ilja.

-- Luonnollisesti h�n antaa, -- vastasi vakuuttavasti Olympiada.

-- Mutta jos min� tapaan kerrankin h�net luonasi, niin surmaan
h�net... -- vihaisesti sanoi Ilja.

-- Mink�t�hden? Ei h�n ole sinun tiell�si...

-- Tietysti on h�n tiell�ni...

-- Herke� jo! H�nh�n on vanha ja ruma... -- sanoi Olympiada nauraen.

-- Naura sin� vaan! Enp� min� liioin arvelisi... eik� olisi niink��n
suuri synti nujertaa hengilt� tuollaista ry�tyst�...

-- Odota edes siksi, kunnes h�n ehtii antaa rahat minulle, -- nauroi
Olympiada.

Kauppias suostui kaikkiin Olympiadan vaatimuksiin. Pian istui Ilja
h�nen uudessa asunnossaan, katseli paksuja lattiamattoja, raskaita
plyysip��llyksisi� huonekaluja, ja kuunteli rakastajattarensa
tyynt� puhetta. H�n ei havainnut h�ness� erityist� tyytyv�isyytt�
muuttuneesta asemasta: h�n oli, kuten ennenkin, tyyni ja maltillinen;
n�ytti silt�, kuin h�n vaan olisi pukeutunut toiseen pukuun -- siin�
kaikki.

-- Olen nyt kahdenkymmenen seitsem�n vuoden vanha, -- sanoi h�n, --
ja kolmeenkymmeneen on minulla jo s��st�ss� kymmenkunta tuhatta.
Silloin annan ukolle palttua ja olen vapaa... Opi minusta, kuinka
pit�� el��, totinen oikkuni...

Ilja oppi h�nelt� sen taipumattoman lujuuden, jolla h�n saavutti
p��m��r�ns�. V�list� kuitenkin, kun h�nen johtui mieleens�, ett�
h�nen t�ytyy jakaa tytt�ns� hyv�ilyt toisen kanssa, tunsi h�n
n�yryytt�v�n, katkeran tunteen kalvavan mielt��n. Ja silloin aina
her�si h�ness� eritt�in selv�n� entinen haaveensa omasta pienest�
puodista, siistist� huoneesta, jossa h�n voisi ottaa Olympiadan
vastaan. H�n ei ollut vakuutettu rakkaudestaan h�neen, vaan h�n
n�ytti h�nest� v�ltt�m�tt�m�lt�, kuten j�rkev�, kelpo toveri... Niin
kului pari kolme kuukautta.

       *       *       *       *       *

Er��n� p�iv�n�, tultuaan kotiin kaupungilta, meni Ilja
kellarikerrokseen suutarin asuntoon ja kummastuksekseen n�ki, ett�
Perfishka istui onnellisena hymyillen p�yd�n ��ress�, jossa oli
viinapullo, ja h�nt� vastap��t� Jaakko. H�n istui nojaten rintaansa
p�yt��n, heilutellen p��t��n ja kieli sammaltaen puhui:

-- Hyv�! Jos Jumala n�kee kaikki... ja tiet�� kaikki -- niin n�kee
H�n minutkin... Kaikki ovat hylj�nneet minut, veli... ja nyt olen
yksin! Is�ni ei rakasta minua... h�n on va-va-ras! H�n on rosvo ja
konna... eik� niin, Perfishka?

-- Aivan niin, Jasha! Se ei ole kyll� kaunista, vaan totta se on! --
sanoi suutari.

-- N-niin!... Kuinka sitten voin el��? Mihin osaan uskoa?... -- kysyi
Jaakko kieli sopertaen.

-- Is��n en saata uskoa... Ilja -- kulkee omia teit��n... Masha...
on lapsi, Masha... Miss� sitten oikeat ihmiset ovat? Perfishka!
Maailmassa ei ole en�� ihmisi�...

Ilja seisoi ovella kuunnellen toverinsa puhetta. H�nen syd�nt�ns�
ahdisti. H�n n�ki, kuinka veltosti ja voimattomasti Jashkan iso p��
nytk�hteli sinne t�nne hoikan kaulan varassa, n�ki Perfishkan kuivan,
keltasen naaman onnellisessa hymyss�, eik� h�n ollut uskoa, ett�
h�nen edess��n oli Jaakko, tuo hiljainen, lempe� Jaakko. -- H�n astui
h�nen luoksensa ja kysyi moittien:

-- Mit� sin� teet?

Jaakko vavahti, katsahti h�nen kasvoihinsa pel�styneen n�k�isill�
silmill��n ja huudahti, omituisesti hymyillen:

-- Oh, Ilja... en juuri mit��n! Ajattelin vaan... ett�... is�...

-- Mit� sin� teet? -- kysyi Ilja toistamiseen.

-- Sin�, Ilja Jakovlitsh, anna h�nen olla rauhassa, -- puuttui
puhumaan Perfishka, nousten tuolilta ja horjuen jaloillaan. -- H�n on
oikeassa... Jumalalle kiitos, ett� h�nelle viel� edes viina maistuu...

-- Ilja! -- huusi Jaakko hysteerillisen kovasti. -- Is�... l�i minua!

-- Niin h�n teki, -- sen voin min� todistaa! -- selitti Perfishka,
ly�den nyrkill��n rintaansa. -- N�in kaikki... vaikka valalle
viet�isi! Hampaita l�i poikki ja nen�n s�rki...

Jaakon kasvot olivat todellakin turvoksissa ja yl�huuli oli verill�.
H�n seisoi yst�v�ns� edess� ja tuskallisesti hymyillen sanoi h�nelle:

-- Kuinka saatetaan minua ly�d�? Olen jo yhdeks�ntoistavuotias...
enk� ole mit��n pahaa tehnyt.

Ilja tunsi, ett'ei h�n voinut lohduttaa toveriaan eik� tuomitakaan
h�nt�.

-- Mink�t�hden l�i h�n sinua?... Jaakon huulet liikkuivat: h�n aikoi
sanoa jotakin, vaan vaikeni. H�nen v��ristyneiden kasvojensa l�pi
k�vi v�r�hdys, h�n valahti tuolille, ja tarttuen k�sin p��h�ns�,
alkoi nyyhkytt��, niin ett� koko h�nen ruumiinsa vapisi. Perfiska,
joka tuki h�nt� h�nen istuessaan tuolille, poistui heti h�nen luotaan
ja kaataen itselleen ryypyn, sanoi:

-- Antaa h�nen itke�!... Kaikki ei viel� ole hukassa, kun ihminen voi
itke�... Mashutkakin sai osansa... Itki, mink� jaksoi... Silm�t revin
h�nelt�, huusi h�n lakkaamatta! He, he! Vein h�net Matitsan luo...

-- Mit� h�nen ja h�nen is�ns� v�lill� sitten tapahtui?

-- Sen kyll� voin kertoa... -- vastasi Perfiska. -- Oli sit� koko
meteli!... Set�si, Terenti, alkoi pelin... Odottamatta sanoo
h�n Petruhalle: p��st� minut pyhiinvaellusretkelle Kijev'iin...
Petruhalla ei ollut mit��n sit� vastaan, sill� kauan oli jo
kyttyr�selk� ollut h�nelle silm�tikkuna, ja totta puhuen, h�n oli
hyvill��n, ett� Terenti l�htee... Joka asiassa ei toverikaan ole
hyv�ksi, he, he! Mene sin� vaan, sanoo h�n, ja sano sananen minunkin
puolestani pyhimyksille... Mutta silloin alkaa Jaakkokin: p��st�,
sanoo, minutkin...

Perfiska muljisti silmi��n, asetti kasvonsa irviin ja jatkoi raa'alla
��nell� Petruhaa matkien:

-- Mit�-�?... Min�kin tahtoisin p��st�. Mink�t�hden? Haluaisin, sanoo
Jaakko, min�kin rukoilla puolestasi... Petruha kun �rj�see: kyll�
min� annan sinulle rukoilemista? Mutta Jaakko vaan: p��st� minut!
Lapsen rukous is�n synneist� on otollinen Jumalalle. Silloin Petruha
ly�d� l�im�ytt�� h�nt� vasten kasvoja kerran... ja toisen... ja...

-- En voi el�� h�nen kanssaan! -- huusi Jaakko. -- L�hden tieheni!
Menen hirteen! Mink�t�hden l�i h�n minua? H�h? Mink�t�hden? Mit�
h�nelle sanoin, l�ksi syd�mest�...

Iljan tuli paha olla h�nen huudoistaan, ja h�n poistui
kellarikerroksesta neuvottomana kohauttaen hartijoitaan. Tieto siit�,
ett� h�nen set�ns� l�htee pyhiinvaellusretkelle, tuntui h�nest�
hyv�lt�: jos set� l�htee, voi h�nkin vihdoin j�tt�� t�m�n talon,
vuokrata itselleen erityisen asunnon -- pikkuisen huoneen -- ja el��
omin p�in...

Tultuaan kammariinsa, tuli Terenti sinne heti h�nen per�st��n. H�nen
kasvonsa olivat iloiset, silm�t loistivat, ja h�n riensi Iljan luo,
huudahtaen:

-- No, nyt min� l�hden! Herra Jumala, kuinka iloinen olen... Tuntuu,
kuin p��sisin vankeudesta taas Herran valkeutta n�kem��n... H�n ei
kai halveksi minun rukoustani, koska sallii minun p��st� t��lt�...

-- Tied�tk�, miss� tilassa Jaakko on? kuivasti kysyi Ilja.

-- En.

-- H�n on juonut itsens� p�ihins�...

-- Mit� sanot! Huonosti tehty! Ajattelematon poika!... Ja kuitenkin
pyysi h�n is�lt��n lupaa p��st� kanssani...

-- Olitko sin� l�sn�, kun h�nen is�ns� l�i h�nt�?

-- Olin... Ent� sitten?

-- Ent�k� sitten? Etk� sitten huomaa, ett� h�n juuri sent�hden joikin
itsens� juovuksiin? -- Jurosti kysyi Ilja.

-- Niink�? Jopa nyt jotakin!

Ilja huomasi selv�sti, ett� Jaakon kohtalo hyvin v�h�n liikutti
set��, ja se lis�si yh� enemm�n h�nen kiukkuaan kyttyr�selk��n. H�n
ei koskaan ollut n�hnyt Terenti� niin iloisena, ja tuo ilo heti
Jaakon kyynelien j�lkeen teki h�neen omituisen vaikutuksen. H�n
istuutui ikkunan ��reen ja sanoi sed�lle:

-- Etk� mene ravintolaan?...

-- Siell� on is�nt�... Minulla on puhumista sinulle...

-- Vai niin! Mit�?

Kyttyr�selk� astui h�nen viereens� ja sanoi salaper�isesti:

-- L�hden kohta matkaan. Sin� j��t t�nne yksin... se tahtoo sanoa...
sill�...

-- Sano, sano sanottavasi, -- virkkoi Ilja.

-- Kyll�, kyll�... Mielell�ni... -- sanoi Terenti hillityll� ��nell�,
r�p�ytt�en silmi��n. -- T��ll� ei ole helppoa...

-- Minustako aiot puhua, vai?

-- N-niin... Mutta ensiksi... olen s��st�nyt v�h�n... rahoja...

Ilja katsahti h�neen ja nauroi ilke�sti.

-- Mit� sin�? -- s�ik�ht�en kysyi h�nelt� set�.

-- Tied�n kyll�... No, olkoon menneeksi, olet s��st�nyt rahoja.

Ilja antoi erityisen painon sanalle "s��st�nyt".

-- Niin... -- sanoi Terenti katsomatta h�neen. -- Kaksi sataa ruplaa
olen p��tt�nyt antaa luostarille...

-- Vai niin...

-- Sata ruplaa sinulle...

-- Sata? -- huudahti Ilja. Ja silloin h�n huomasi, ett� h�n jo kauan
oli mieless��n toivonut saavansa sed�lt��n ei sataa, vaan paljon
enemm�n. H�n oli kiukuissaan sek� itsellens� ett� toiveellensa, joka
oli halpa, sen tiesi h�n, -- ja sed�llens� siksi, kun h�n niin v�h�n
aikoi antaa h�nelle. H�n nousi tuolilta seisomaan, ojensihe suoraksi
ja sanoi lujasti, ilke�sti sed�lleen:

-- En huoli varastettuja rahojasi... ymm�rr�tk�?

Kyttyr�selk� horjahti takaperin, istuutui vuoteelleen kalpeana,
h�mm�styneen�. Tukka pystyss� ja suu sel�ll��n katsoi h�n Iljaa tyls�
kauhu silmiss� ja vaikeni.

-- Mit� katsot? En tarvitse rahojasi...

-- Herranen aika! -- p��si k�he�sti Terentilta. -- Mikset, poikani,
miks'et?

-- Mit�? kysyi Ilja.

-- Iljusha! Eth�n ole pyyt�nyt itse�si synnytt�m��nk��n... -- sanoi
set�, koomillisen n�k�isen� ojentaen k�si��n Iljaa kohden. Ei, ota
sin� rahat... Jumalan t�hden! Minun sieluni autuuden t�hden!... Kun
palaan, niin kaikki annan sinulle... Siksi ota n�m�... Poikani! Herra
ei anna synti�ni anteeksi, jollet ota...

Niin h�n rukoili ja h�nen huulensa vapisivat ja silmiss� kuvastui
pelko. Ilja katsoi h�neen, eik� voinut p��st� selville, s��littik�
h�nt� set� vai eik�?

-- Olkoon menneeksi! Min� otan... sanoi h�n vihdoin ja l�ksi heti
ulos huoneesta. H�nen p��t�ksens� ottaa rahat sed�lt�, oli h�nest�
vastenmielinen; se alensi h�nt� h�nen omissa silmiss��n. Ja mit�
tekisi h�n sadalla ruplalla? H�n mietti, ett�, jos set� olisit
tarjonnut h�nelle sadan ruplan sijasta esimerkiksi tuhat ruplaa, h�n
heti vaihtaisi levottoman, synk�n el�m�ns� puhtaaseen el�m��n, jota
h�n viett�isi rauhallisessa yksin�isyydess�, kaukana ihmisist�...
Mit�h�n, jos olisi kysy� sed�lt�, paljonko tuli h�nen osalleen
vanhan lumpunkokoojan rahoja? Mutta se ajatus tuntui h�nest� heti
vastenmieliselt�...

Siit� l�htien, kun Ilja tutustui Olympiadaan, rupesi h�nest�
Filimonoff'in talo tuntumaan yh� likaisemmalta ja ahtaammalta. Tuo
ahtaus ja likaisuus her�ttiv�t h�ness� fyysillist� vastenmielisyytt�,
ik��nkuin h�nen ruumiiseensa olisi kosketeltu kylm�nkosteilla
k�sill�. T�n��n vaivasi h�nt� tuo tunne tavallista enemm�n, -- h�n ei
saanut sijaansa miss��n koko talossa ja l�ksi ilman aikojaan Matitsan
luo. Rappuja noustessaan tunki h�nen mieleens� outo aavistus siit�,
ett� t�m� talo sy�ksisi h�net kerran odottamattomaan turmioon...

Sellaisissa ajatuksissa astui h�n Matitsan huoneeseen ja tapasi t�m�n
istumassa tuolilla suuren vuoteensa vieress�. H�n katsahti h�neen ja
uhaten sormellaan, kuiskasi hiljaa h�nelle:

-- Hiljaa! H�n nukkuu!...

S�ngyss� makasi kokoon kyyristyneen� Masha.

-- On t�m�kin el�m��! -- kuiskaten sanoi Matitsa, vihaisesti
py�ritt�en suuria silmi��n. -- Mokomat roistot rupeavat pieks�m��n
lapset rammoiksi! Kunpa maa heid�t nielisi!...

Ilja kuunteli h�nen kuiskettaan, seisoen uunin vieress� ja katsoen
Mashan, johonkin harmaaseen vaatteeseen k��ritty�, olentoa, ja
ajatteli, mit� siit�kin tyt�st� tulee?...

-- Tied�tk�, ett� h�n l�i Mashutkaakin, tuo paholainen, tuo vanha
juopporatti? Poikansa pieksi pahanp�iv�iseksi ja tyt�n, ja uhkaa ajaa
molemmat talosta! Mihin h�n nyt joutuu, raukka?

-- Ehk� voin hankkia h�nelle paikan... -- miettiv�sti virkkoi Ilja,
muistaen, ett� Olympiada on kammarineitsyen puutteessa.

-- Sin�! -- kuiskasi Matitsa moittien. Sin� kuljet t��ll�, kuin
mik�kin mahtava herra... Kasvat itseksesi, kuin nuori tammi... et
heit� varjoa etk� terhoja... Jo aikoja sitten olisit voinut jotakin
tehd� h�nen hyv�ksens�... Eik� sinua lapsi s��lit�?

-- Ole �rhentelem�tt� ja odota! -- sanoi Ilja kiukkuisesti. Nyt oli
h�nell� mukava tekosyy menn� Olympiadan luokse.

-- Kuinka vanha on Mashutka? -- kysyi h�n.

-- Viidentoista... mit� sitten? Ent�p�s t�m�, jos onkin
viisitoistavuotias! Kahtatoistakin nuoremmalta h�n n�ytt��... h�n
on niin heikko ja hento... kuin lapsi konsanaankin! Ei h�n kelpaa
mihink��n, ei niin mihink��n! Mutta miksi h�n el��k��n?. Nukkuisipa
nyt eik� her�isi kuin tuomiop�iv�n�...

Ilja poistui ullakosta p�� raskaita ajatuksia t�ynn�.

Tunnin p��st� seisoi h�n jo Olympiadan asunnon oven edess�, odottaen
ett� tultaisi avaamaan. Kauan pysyi ovi suljettuna ja vihdoin kuului
sen takaa kimakka, vihainen ��ni:

-- Kuka siell�?

-- Min�... -- vastasi Lunjeff, joka ei tiet�nyt, kuka kysyi.
Olympiadan palvelija -- rokonarpinen, kulmikkaan n�k�inen eukko --
puhui karkealla raa'alla ��nell� ja kysym�tt�, avasi oven.

-- Ket� tahdotte? -- toisti ��ni.

-- Onko Olympiada Danilovna kotona? Ovi �kki� avautui ja kirkas
lampun valo valaisi h�net. H�n v�istyi pari askelta takaperin,
sirist�en silmi��n ja uskomatta niit�.

H�nen edess��n seisoi lamppu k�dess� pieni ukko, yll� raskas, laaja,
vadelmanv�rinen y�nuttu. H�nen p��lakensa oli milt'ei kokonaan
paljas, ainoastaan kapealti oli harmaita hiuksia poikki p��n toisesta
korvasta toiseen, ja leuassa t�risi lyhyt, harva ja niinik��n harmaa
parta. H�n katsoi Iljan kasvoihin ja h�nen ter�v�t, vaalakat silm�ns�
ilke�sti kiilsiv�t, samalla kun muutamien harvojen haituvien peitt�m�
yl�huuli vavahteli. Lamppukin vapisi h�nen kuivassa, mustanpuhuvassa
k�dess�ns�.

-- Kuka sitten olet? No, astu sis��n vaan! -- sanoi ukko. -- Kuka
olet?

Ilja ymm�rsi, kuka h�nen edess��n seisoi. H�n tunsi, ett� veri
sy�ksyi h�nen kasvoihinsa, ja ett� rinnan t�ytti harmin sekainen
inho. T�m� sitten oli h�nen kilpailijansa, joka jakoi h�nen kanssaan
Olympiadan hyv�ilyt!...

-- Olen katukauppias... soinnuttomasti sanoi h�n astuen kynnyksen yli.

Ukko iski h�nelle silm�� vasemmalla silm�ll��n ja naurahti. H�nen
silm�lautansa olivat punaset ja ripsitt�m�t, ja suusta t�rr�tti
hammasten sijasta s�rmikk�it� luupalasia.

-- Katukauppias! He, he! Mik� katukauppias? H�h? -- viekkaasti
naureksien,? uteli ukko, l�hent�en lamppua likemm�ksi h�nen
kasvojansa.

-- Myyn pient� rihkamaa... hajuvesi�... nauhoja ynn� muuta
sellaista... -- sanoi Ilja, painaen p��t��n alasp�in ja tuntien, ett�
sit� huimaa. H�n oli n�kevin��n punasia pilkkuja tanssivan silmiens�
edess�.

-- Niin... niin... niin!... Nauhoja ja hajuvesi�!... Vai niin, vai
niin!... Mutta mit� tahdot t��lt�, kunnon katukauppias, h�h?

-- Tahdon tavata Olympiada Danilovnaa.

-- Mit�? H�nt�k�? Mit� sin� h�nest�?

-- Tulin hakemaan... rahaa tavaroista... sai Ilja vaivoin sanotuksi.

H�n tunsi pelk��v�ns� ja samalla vihaavansa tuota inhottavaa
ukkoa. Vanhuksen matalassa, kime�ss� ��ness� ja ilkeiss� silmiss�
oli jotakin, joka tunkeutui Iljan syd�meen ja syv�sti loukkasi ja
n�yryytti h�nt�.

-- Rahaa hakemassa? Pikku velka? Hy-y-v�-�...

Ukko siirsi �kki� lampun syrj��n, nousi varpailleen, l�hensi
keltaset, kuihtuneet kasvonsa l�helle Iljan kasvoja ja kysyi hiljaa,
myrkyllisesti hymyillen:

-- Mutta miss� on lasku? Anna t�nne lasku!

-- Mik� lasku? -- kysyi Ilja, ottaen pel�styneen� askeleen takaperin.

-- Is�nn�lt�si? Lasku Olympiada Danilovnalle! On kai se sinulla
mukanasi! Anna t�nne! Vien sen h�nelle... No, no! Pian nyt!

Ukko l�henteli Iljaa, samalla kun t�m� yh� vet�ytyi ovea kohti.
Pelosta tuli h�nen suunsa ihan kuivaksi.

-- Ei minulla ole mit��n laskua! -- huudahti h�n ep�toivoisesti;
h�nest� tuntui, kuin kohta tapahtuisi jotakin tavatonta.

Vaan juuri silloin ilmestyi ukon takaa Olympiadan kookas, solakka
olento. H�n katsahti tyynesti, silmi��n r�p�ytt�m�tt� ukon p��n yli
Iljaan ja kysyi rauhallisesti:

-- Mik� on kysymyksess�, Vasili Gavrilovitsh?

-- T�m� t�ss� on katukauppias! Kuuluu olevan saapa teilt�. Olette
muka ostanut h�nelt� nauhaa ettek� ole maksanut! He, he! H�n tuli nyt
rahaa hakemaan...

Ukko py�ri Olympiadan edess� sinne t�nne, vilkuen milloin h�nen
milloin Iljan kasvoihin. Olympiada ty�nsi h�net syrj��n ylpe�ll�
oikean k�tens� liikkeell�, pisti saman k�tens� aamunuttunsa taskuun
ja sanoi Iljalle ankarasti:

-- Mit� t�m� on? Miks'et voinut tulla toiseen aikaan?

-- Niin! -- vinkuen huusi ukko. -- Mokoma p�ssinp��! Tulee juuri
silloin, kuin h�nt� v�himmin tarvitaan!

Ilja seisoi kuin kivettyneen�.

-- �lk�� huutako, Vasili Gavrilovitsh! Ei se sovi, -- sanoi
Olympiada. Ja, k��ntyen Iljaan, jatkoi: -- Paljonko sit� olikaan;
kolme ruplaa nelj�kymment� kopeekkaa, eik� niin? T�ss� rahat!

-- Ja suoriudu nyt tiehesi! -- uudestaan huudahti ukko. -- Anteeksi,
suljen itse oven... itse suljen!

H�n k��ri y�nuttunsa tiukemmin ymp�rilleen, avasi oven ja huusi
Iljalle:

-- Ulos!...

Ilja seisoi pakkasessa suletun oven edess� ja katsoi tyls�sti siihen.
H�n ei ollut viel� t�ysin selvill�, n�kik� h�n pahaa unta vai oliko
se todellisuutta? Toisessa k�dess� oli h�nell� lakki, toisessa
puristi h�n Olympiadalta saamiaan rahoja. Sill� tavoin seisoi h�n,
kunnes tunsi pakkasen puristavan p��t��n kuin vanteen, ja kylm�n
jalkojaan j�ykist�v�n. Silloin vasta pani h�n lakin p��h�ns� ja rahat
taskuunsa, pisti k�tens� p��llysnuttunsa hihoihin, ja l�ksi verkkaan
astumaan katua p�� alasp�in painettuna. H�nen syd�nt�ns� j��si, ja
h�nest� tuntui, kuin h�nen p��ss��n olisi kierinyt raskaita palloja,
jotka kolahtelivat ohimoita vasten... H�nen silmiss��n py�ri ukon
tumma haamu keltasine, lampunvalon valaisemine p��lakineen...

Ja ukon kuihtuneilla kasvoilla v�reili ilke�, viekas, riemuitseva
hymy...

       *       *       *       *       *

Seuraavana p�iv�n� kohtauksensa j�lkeen ukon kanssa kulki Ilja
kaupungin p��katua verkkaan ja ��neti edestakasin. H�n ei huutanut
tavaroitaan, kuten tavallisesti, vaan katsoa tuijotti synk�sti
laatikkoonsa, ja h�nen syd�nt�ns� painoi raskas, synkk� tunne.
Alituisesti py�ri h�nen silmiss��n ukon ilkkuvat kasvot, Olympiadan
tyynet siniset silm�t ja se k�den liike, jolla h�n oli antanut
h�nelle rahat eilen. Kuivassa pakkasilmassa lenteli pieni�, ter�vi�
lumih�yteit�, jotka pisteliv�t h�nen kasvojansa...

H�n kulki juuri er��n puodin ohitse, joka oli muutaman kappelin
ja kauppias Lukin'in suuren talon v�lill� olevassa syvennyksess�.
Puodin oven yl�puolella riippui vanha, ruostunut kyltti, johon oli
kirjotettu:

"V. G. Poluektoff'in vaihtoliike. Ostetaan vanhoja hopea- ja
kultakaluja, pyh�inkuvien metallikehyksi�, arvoesineit� ja vanhoja
rahoja".

Kun Ilja kulki puodin ohitse, n�ytti h�nest�, kuin ikkunan takana
olisi seisonut ukko ja ilkkuen hymyillen nyyk�ytt�nyt h�nelle pient�
p��t�ns�. Lunjeff'ia rupesi tavattomasti haluttamaan menn� puotiin
ja katsoa ukkoa l�hemm�lt�. H�n keksikin pian tekosyyn siihen. Kuten
kaikki katukauppiaat, otti h�nkin vastaan vanhoja rahoja ja m�i ne
sitten rahanvaihtajille kahdenkymmenen kopeekan voitolla ruplalta.
H�nen kukkarossaan oli nytkin muutamia sellaisia rahoja.

H�n palasi takasin, avasi reippaasti puodin oven, astui sis��n
laatikkoineen ja ottaen lakin p��st��n, sanoi:

-- Hyv�� p�iv��!

Ukko istui kapean tiskin takana irroittamassa metallikehyst� er��st�
pyh�inkuvasta, kaivaen nauloja irti pienell� taltalla. H�n oli
kokonaan syventynyt ty�h�ns�. Vilaistuaan pikimm�lt��n tulijaa,
jatkoi h�n taas ty�t��n, sanoen kuivasti:

-- P�iv��... Mit� on tarvis?

-- Tunnetteko minua? kysyi Ilja.

-- Ukko vilkasi uudestaan h�neen.

-- Ehk� tunnen. Mit� tahdot?

-- Ostatteko vanhoja rahoja?

-- N�yt�...

Ilja siirsi laatikon selk��ns� ja rupesi kaivamaan kukkaroa
taskustaan. Mutta h�nen k�tens� ei tahtonut l�yt�� sit�, se
vapisi yht� kovasti, kuin h�nen syd�mens�, joka tykytti vihasta
ja pelosta ukkoa kohtaan ja halusta tehd� mit� pikemmin jotakin
ratkaisevaa. Kaivellessaan taskuaan, katsoa tuijotti h�n herke�m�tt�
kauppiaan pieneen, kaljuun p��h�n, ja pitkin h�nen selk��ns� kulki
vilunv�reit�...

-- Etk� jo l�yd�? -- kysyi �kki� ukko vihaisesti.

-- Heti paikalla!... -- hiljaa vastasi Ilja.

Vihdoin h�nen onnistui saada kukkaronsa esiin, ja h�n astui aivan
tiskin viereen, kaataen siihen rahansa. Ukko katsahti niihin.

-- Sen verranko? Hm...

H�n otti hopearahat yhden kerrassaan laihojen kellert�vien sormiensa
v�liin, katsellen niit� tarkkaan ja mutisten itsekseen:

-- Katariinan... Annan aikuinen... Katariinan... Paavalin... samoin
t�m�... ristirupla... vuodelta... kolmekymment�kaksi... hm... piru
tiet�k��n, mik� se on! Heh -- t�t� en huoli, se on kokonaan kulunut...

-- N�kyyh�n koostakin, ett� se on nelj�nnesruplanen, -- jurosti sanoi
Ilja.

-- Viidest�toista kopeekasta otan sen...

Ukko viskasi rahan tiskille ja, avattuaan nopeasti pulpettinsa
laatikon, alkoi kopeloida sit�.

Hurja raivo valtasi Iljan, h�n nosti k�tens� ja iski vahvalla
nyrkill��n ukkoa ohimoon. T�m� lensi sein�� vasten ja l�i p��ns�
siihen; siit� ponnahti h�n rinnoilleen pulpetille ja tartuttuaan
siihen k�sin kiinni, kurotti kasvonsa Iljaa kohden. Ilja n�ki, kuinka
h�nen pienet silm�ns� s�ik�htyneesti katsoivat, huulet liikkuivat, ja
h�n kuuli ukon l�pitunkevasti, k�he�sti kuiskaavan:

-- Syd�nk�pyseni... Herran t�hden...

-- Roisto! -- k�hisi Ilja, tarttuen molemmilla k�sill��n ukon
kurkkuun. H�n puristi kovasti sit� ja pudisteli h�nt�, samalla kun
ukko koristen nojasi k�sill��n h�nen rintaansa. H�nen silm�ns�
tulivat punasiksi, suuriksi, niist� vuosi kyyneli�; kieli valahti
ulos suusta ja heilui sinne t�nne ik��nkuin h�rn�ten murhaajaa.
L�mmint� sylke� valui Iljan k�sille, ja ukon kurkusta kuului k�hin��
ja korinaa. H�nen kylm�t koukkuiset sormensa hapuilivat Iljan
kaulaa, vaan t�m� hammasta purren taivutti p��t��n taaksep�in ja yh�
kovemmin pudisteli ukon kevytt� ruumista, nostaen h�net kohoksi. Ja
vaikka Iljaa olisi ly�ty takaap�in, niin ei h�n sittenk��n olisi
p��st�nyt h�nt�. Tulisella vihalla ja kauhu syd�mess� katsoi h�n,
kuinka Poluektoff'in laimeat silm�t k�viv�t yh� suuremmiksi, mutta
yh� lujemmin puristi h�n h�nen kurkkuansa. Ja sit� my�ten, kuin ukon
ruumis k�vi raskaammaksi, h�visi Iljan syd�nt� painostava tunne.
Vihdoin p��sti h�n h�net ja tyrkk�si luotaan. Kauppiaan henget�n
ruumis valahti veltosti tiskilt� lattialle.

Silloin vasta katsahti Lunjeff ymp�rilleen. Puodissa oli hiljaista ja
tyhj��, ja ulkona satoi sankasti lunta. Lattialla, h�nen jaloissaan
oli kaksi palasta saippuaa, kukkaro ja kieppu nauhaa. H�n ymm�rsi,
ett� ne olivat pudonneet h�nen laatikostaan, nosti ne yl�s ja pani
paikoilleen. Sitten kumartui h�n tiskin yli ja katsahti viel� kerran
ukkoon. H�n istui lattialla tiskin ja sein�n v�liss�; h�nen p��ns�
oli syv��n painunut rintaa vasten, niin ett� vain kalju, keltanen
p��laki oli n�kyviss�. Silloin keksi Lunjeff avonaisen pulpetin
laatikon, josta kiilsi kulta- ja hopearahoja, n�kyi setelinippuja...
Ilosta vavahtaen, tempasi h�n k�teens� yhden nipun, sitten toisen,
pisti ne povelleen ja vilkasi viel� kerran pelokkaasti ymp�rilleen...

Kadulle astui h�n verkkaan, seisahtui noin kolmen askeleen p��h�n
puodista, peitti huolellisesti tavaransa �ljykankaalla ja l�ksi
liikkeelle lumen sataessa sankasti n�kym�tt�m�st� korkeudesta. H�nen
ymp�rill��n, samoin kuin h�nen sis�ss��n leijaili kylm�, harmaa
sumu, jonka l�pi h�nen katseensa tahtoi tunkeutua. �kki� tunsi
h�n omituista kipua silmiss��n h�n kosketteli niit� sormillaan ja
h�mm�styneen� pys�htyi ik��nkuin h�nen jalkansa olisivat j��tyneet
maahan. H�nest� tuntui, kuin h�nen silm�ns� olisivat pullistuneet
ulos kuopistaan kuten vanhan Poluektoff'in silm�t, ja ett� ne
j�isiv�t ainaiseksi sellaisiksi, eiv�tk� koskaan voisi en�� sulkeutua
ja jokainen voisi niist� n�hd� h�nen rikollisuutensa. Tuntui kuin
kaikki el�m� olisi niist� kadonnut. Tunnusteltuaan silm�teri��n
sormillaan, tunsi h�n niiss� kipua, vaan h�n ei voinut sulkea luomia.
Pelko sai h�nen hengityksens� seisahtumaan. Vihdoin onnistui h�nen
sulkea silm�ns�. H�n tuli iloiseksi pimeydest�, joka �kki� ymp�r�itsi
h�net, ja niin h�n, mit��n n�kem�tt�, liikkumatta seisoi paikallaan
syv��n vet�en ilmaa keuhkoihinsa...

Joku tyrkk�si h�nt�. H�n katsahti �kki� ymp�rilleen ja huomasi
er��n pitk�n lyhyeen turkkiin puetun miehen kulkevan ohitsensa.
Ilja tuijotti h�nen j�lkeens�, kunnes t�m� oli kadonnut tihe��n
lumituiskuun. Sitten korjasi h�n lakkiaan, ja alkoi astua edelleen
katuk�yt�v�� pitkin, tuntien kipua silmiss��n ja p��ns� raskaaksi.
H�nen olkap��ns� vapisivat, sormet koukistuivat suonenvedon
tapaisesti, ja h�nen syd�mess��n her�si itsep�inen uhma, joka ajoi
pelon sielt�.

Tultuaan katujen risteykseen, huomasi h�n siell� poliisikonstaapelin
harmaan olennon ja astui hiljaa, hyvin hiljaa tarkotuksetta h�nen
luokseen, astui ja h�nen syd�mens� tykytti levottomasti...

-- On nyt aika lumipyry! -- sanoi Ilja, astuen aivan poliisin eteen
ja katsoen h�nt� suoraan silmiin.

-- Onpa kyll�! Nyt ilmakin l�mpenee, Jumalalle kiitos! --
tyytyv�isesti vastasi poliisi. H�nen kasvonsa olivat suuret punaset,
parrakkaat.

Paljonko nyt on kello? -- kysyi Ilja.

-- Katsotaan! -- Poliisi pudisti lumen hihastaan ja pisti k�tens�
povelleen. Lunjeff tunsi itsens� samalla iloiseksi ja pelokkaaksi
tuon miehen l�sn�ollessa. H�n rupesi �kki� nauramaan kuivasti,
v�kin�isesti.

-- Mit� siin� hohotat? -- kysyi poliisi, avaten kynnell��n kellonsa
kantta.

-- Mutta kyll� olet lumessa! -- huudahti Ilja.

-- Ihmek�s se, kun on sellainen ilma! Kello on puoli kaksi nyt...
viitt� minuuttia vailla puoli. Ihmek�s se on, veikkonen... Sin� sit�
menet ravintolaan, l�mpim��n, vaan minun t�ytyy t��ll� tallustella
kello kuuteen asti... Onpa tuota lunta laatikossasikin...

Poliisi huokasi ja painaa napsautti kellonsa kannen kiinni.

-- Min, min� menen ravintolaan, -- sanoi Ilja, ja hymyillen
omituisesti, lis�si:

-- Juuri tuohon ravintolaan...

-- �l� irvistele!... sanoi poliisi.

Ravintolassa istuutui Ilja ikkunan ��reen. Siit� ikkunasta -- h�n
tiesi sen -- n�kyi kappeli, jonka vieress� oli Poluektoff'in puoti.
Mutta nyt oli kaikki kuin valkosen vaipan sis�ss�. H�n katsoi
tarkkaan, kuinka lumihiuteet hiljalleen leijailivat ikkunan ohi ja
laskeutuivat maahan, peitt�en kulkijain j�let kuin paksulla vaipalla.
H�nen syd�mens� l�i kovasti ja sukkelaan, vaan samalla kevyesti. H�n
istui ja mit��n ajattelematta odotti, mit� tapahtuisi, ja aika kului
vitkaan...

Kun tarjoilija toi h�nelle teet�, ei h�n malttanut olla kysym�tt�:

-- Mit� uutta kaupungilta?

-- L�mpim�mm�ksi on k�ynyt ilma, paljon l�mpim�mm�ksi! -- kiireesti
vastasi tarjoilija ja juoksi tiehens�.

Ilja rupesi taas odottamaan, tuntien olevansa v�synyt ja vaipuvansa
jonkinlaiseen horrostilaan. H�n kaatoi itselleen lasillisen teet�,
vaan ei juonut sit� eik� liikahtanutkaan eik� edes ajatellut mit��n.
Sitten tuli h�nelle �kki� kuuma, h�n aikoi avata palttonsa kaulustaa
ja kun h�nen k�tens� koskettivat leukaansa, vavahti h�n. H�nest�
tuntui, ett'eiv�t ne olleet h�nen k�tens�, vaan jonkun toisen kylm�t,
vihamieliset k�det. H�n nosti ne kasvojensa eteen ja tarkasti
huolellisesti sormia, -- k�det olivat puhtaat, vaan h�nen mielest��n
olivat ne kunnollisesti pest�v�t saippualla...

-- Poluektoff on murhattu! -- kuului joku huutavan.

Ilja hyp�hti tuolilta, ik��nkuin huuto olisi koskenut h�nt�. Muutkin
vieraat tulivat liikkeeseen ja riensiv�t ovelle menness��n pannen
lakkojaan p��h�ns�. Ilja heitti tarjottimelle kymmenkopeekkaisen,
ripusti laatikon olalleen ja seurasi yht� nopeasti per�st�.

Rahanvaihtajan puodin edustalle oli kokoontunut suuri ihmisjoukko.
Poliisikonstaapeleja juoksenteli sinne t�nne �rjyen virkainnoissaan
ymp�rill� seisojille. Niiden joukossa oli sama partaniekka, jonka
kanssa Ilja oli puhellut. H�n seisoi ovella est�m�ss� ihmisi�
p��sem�st� puotiin katsoen heihin pel�styneill� silmill��n ja
alinomaa silitt�en k�dell��n vasenta poskeaan, joka oli punasempi
kuin oikea.

Ilja oli asettunut l�helle h�nt� ja kuunteli ymp�rill� seisovien
puhetta. H�nen vieress��n seisoi pitk� mustapartainen kauppias,
jolla oli tylyt kasvot, kulmakarvojaan rypist�en kuunnellen
ketunnahkaturkkiin puetun harmaap�isen vanhuksen vilkasta kertomista.

-- Juoksupoika tulee puotiin ja luulee is�nt�ns� py�rtyneen. H�n
juoksee Pjotr Stepanovitsh'in luo... "Olkaa hyv� ja tulkaa meille",
sanoo h�n, "herra on sairastunut". T�m� tietysti heti sinne, vaan
perille tultuaan, huomaa h�n, ett� ukko on kuollut. Ajatelkaa
sellaista rohkeutta! Keskell� Jumalan kirkasta p�iv��, t�llaisella
liikekadulla... kuka saattaisi uskoa.

Mustapartainen kauppias ryk�si kovasti ja jyme�ll�, jurolla ��nell�
sanoi:

-- Se on ollut Jumalan sormi. Herra ei ole n�ht�v�sti tahtonut ottaa
h�nen katumustaan vastaan.

Lunjeff tunkeutui eteenp�in, haluten viel� kerran n�hd� kauppiaan
kasvot ja kosketti h�neen laatikollaan.

-- Mit� sin� t�nne tunget! -- �rj�si kauppias, tyrk�ten h�net
kyyn�rp��ll��n syrj��n ja vihaisesti katsoen h�nen silmiins�.

Sitten k��ntyi h�n uudestaan puhekumppaniinsa:

-- On kirjotettu: ei hiuskarvakaan pid� sinun p��st�si putoamaan
ilman Herran tahtoa...

-- Niin on! -- p��t��n ny�kytellen my�nsi vanhus, ja lis�si sitten
silm�� iskien puoli��neen: -- Tietty� on, ett� Jumala pit��
kelvottomat muistissaan... Herra minulle anteeksi antakoon, paha on
puhua, mutta vaikeata on vaieta...

-- Ja muista minun sanoneeni, -- jatkoi tylynn�k�inen kauppias, --
murhaajaa ei saada kiinni... Saathan n�hd�...

Lunjeff hym�hti. Kuunnellessaan tuota keskustelua, tuntui h�nest�
kuin h�n olisi saanut uutta voimaa ja uutta rohkeutta rintaansa.
Ja jos joku sill� hetkell� olisi kysynyt h�nelt�: "Sin�k� murhasit
h�net?" tuntui h�nest� silt�, ett� h�n arastelematta ja varmasti
olisi vastannut: "min�..."

Sellaisilla tunteilla tunkeutui h�n joukon l�pi ja asettui seisomaan
poliisikonstaapelin viereen. T�m� katsahti h�neen, vihaisesti
tyrkk�si h�nt� olkap��h�n ja �rj�si:

-- Minne matka? Mit� on sinulla t��ll� tekemist�, h�h? Mene tiehesi.

Ilja v�istyi takaperin ja horjahti l�hell� seisovien p��lle. H�n sai
viel� tyrkk�yksen, ja joku huusi:

-- Antakaa h�nelle aika paukku!

Silloin j�tti Lunjeff tungoksen ja istuutui kappelin rappusille
mieless��n nauraen kaikille noille ihmisille. H�n kuuli lumen
narsketta joukon jaloissa ja hiljaista puhetta, josta erotti
yksityisi� huudahduksia:

-- Ett� sen roiston piti tehd� tekonsa juuri minun vahtivuorollani...

-- Kaupungin suurin koronkiskuri h�n oli...

-- Sataa niin tavattomasti... puoti on syvennyksess�... en n�e
mit��n...

-- Ihmisi� nylki ihan armottomasti...

-- Mutta olihan h�n kuitenkin ihminen, s��litt�� h�n minua...

-- Tietysti, tietysti... Voi h�nt� s��li�...

-- Kaikki ovat ahnaita, ei kukaan saa koskaan tarpeekseen...

-- Katso, katso -- tuossa tulee h�nen vaimonsa...

-- Kas vaan...

-- Voi sit� raukkaa! -- huokasi kuuluvasti repaleisiin puettu
talonpoika.

Lunjeff nousi seisomaan ja n�ki, ett� leve�st� kuomireest� nousi
vaivaloisesti vanha, lihava naishenkil� puettuna saloppiin ja musta
huivi p��h�n kiedottuna. Piiripoliisikomisarius ja viel� muuan
toinen, punaviiksinen herra tukivat h�nt� kainaloista.

-- Voi, hyv�t yst�v�t... -- kuului h�nen vapiseva, pel�stynyt
��nens�, ja kaikki seisojat ymp�rill� vaikenivat.

Ilja katsoi h�neen ja ajatteli Olympiadaa...

-- Eik� h�nen poikansa ole t��ll�? -- hiljaa kysyi joku.

-- Moskovassa kuuluu olevan...

-- Ukon kuolema taitaa olla h�nelle mieleinen asia...

-- Kuinkas muuten!

Lunjeff kuunteli noita puheita ja h�nt� p�yristytti. H�nest� kyll�
tuntui hyv�lt�, ett'ei kukaan s��linyt Poluektoff'ia, vaan samalla
n�yttiv�t h�nest� kaikki muut, paitsi tuo mustapartainen kauppias,
tyhmilt� viel�p� vastenmielisilt�kin. Kauppiaassa oli jonkinlaista
uskon varmuutta ja ankaruutta, vaan kaikki muut seisoivat kuin kannot
mets�ss�, tyytyv�isin� sulatellen vahingoniloaan.

H�n odotti siksi, kunnes kauppiaan ruumis oli kannettu pois puodista,
ja l�ksi sitten kotiin v�syneen�, viluissaan, vaan tyynen�.
Tultuaan kotiin, sulkeutui h�n huoneeseensa ja rupesi lukemaan
rahoja. Kahdessa hipussa oli kummassakin viisisataa ruplaa pieniss�
seteleiss�, kolmannessa kahdeksansataaviisikymment� ruplaa. Oli
my�s pieni nippu kuponkeja, mutta niit� ei h�n laskenut. H�n k��ri
kaikki rahat paperiin ja rupesi p�� k�den nojassa miettim��n, mihin
h�n ne k�tkisi. Sit� miettiess��n tunsi h�n, ett� h�nen p��ns�
tuntui tavattoman raskaalta ja ett� h�nt� nukutti. H�n p��tti k�tke�
rahat ullakkoon ja l�ksi heti sinne kantaen paperik��r���n k�dess�.
Eteisess� kohtasi h�n Jaakon.

-- Kah, johan sin� olet tullut kotiin! sanoi Jaakko.

-- Jo tulin...

-- Olet kalpea... oletko sairas?

-- En voi oikein hyvin...

-- Mit� sinulla on k�dess�si?

-- Mit�k� minulla on k�dess�ni? -- kuului Iljan huulilta. Ja
�kki� h�n h�tk�hti, pel�styen, ett� h�n olisi voinut ilmaista
salaisuutensa, ja sanoi kiireesti, k��r�� ilmassa huiskauttaen:

-- Nauhaa siin� on... ei muuta...

-- Tuletko teelle? -- kysyi Jaakko.

-- Min�k�? Heti tulen, heti...

Ja h�n kulki nopeasti etehisen poikki horjuvin askelin ja h�nen
p��ns� oli sekava ja raskas kuin juopuneella. Mutta rappusia
ullakkoon noustessaan astui h�n jo hyvin varovasti, pel�ten saavansa
aikaan jyry� ja kohtaavansa jonkun. Kun h�n oli kaivanut rahat
multaan, savutorven viereen, n�ytti h�nest� �kki�, kuin ullakon
nurkassa, pime�ss�, olisi joku piilossa ja katsoisi h�nen ty�t��n.
H�nen teki mielens� viskata tiilell� sinne, vaan h�n malttoi
kuitenkin mielens� ja hiljaa laskeutui alas. H�n ei tuntenut en��
pelkoa oli, kuin h�n olisi k�tkenyt sen rahojen kanssa ullakkoon, --
vaan sen sijaan valtasi h�net raskas ep�ilys.

"Mink�t�hden murhasin h�net?" -- kysyi h�n itselt��n.

H�nen tullessaan kellarikerrokseen otti h�net vastaan Masha, joka
puuhasi teekeitti�n kanssa, iloisella huudahtuksella:

-- Kas, kuinka aikaiseen tulet t�n��n?

-- Lunta sataa, -- sanoi h�n. Ja heti lis�si kiukkuisesti:

-- Mit� aikaiseen? Tulin, kuten tavallisesti... kun on aika tulla...
N�eth�n, ett� on jo vallan pime�...

-- T��ll� on keskip�iv�ll�kin pime�... Mink�t�hden huudat?

-- Sent�hden huudan, ett� te jokainen olette kuin urkkijoita, --
aikaiseen tulit, mihin menet, mit� sinulla on k�dess�si?... Mit� tuo
kaikki teit� liikuttaa?

Masha katsoi ter�v�sti h�neen ja virkkoi moittien:

-- Ai, ai, Ilja, kuinka olet tullut ylpe�ksi!...

-- Piru teid�t viek��n, -- kirosi Ilja, istuessaan p�yd�n ��reen.
Masha tunsi itsens� loukatuksi, k��ntyi pois ja rupesi puhaltamaan
teekeitti�n vetotorveen. Pieni ja hento kun h�n oli, pudisteli h�n
tavantakaa mustia kiharoitaan, ryki ja siristi silmi��n savulta.
H�nen kasvonsa olivat laihat, silmien ymp�rill� olevat mustat juovat
lis�siv�t niiden kiiltoa. H�n muistutti niit� kukkia, jotka kasvavat
puutarhojen hoidotta j��neiss� kolkissa, rikkaruohojen seassa.

Ilja katsoi h�neen ja mietti, ett� tuokin tytt� el�� vallan yksin
t�ss� maanalaisessa kuopassa, tekee ty�t� kuin t�ysikasvuinen,
ett'ei h�nell� ole mit��n iloa ja tuskinpa h�n koskaan l�yt�neek��n
el�m�ss��n iloa, vaan samalla tavalla el�� ik�ns� loassa ja t�ss�
ahdistavassa k�yhyydess�. Mutta h�n saattoi nyt, jos halusi,
el�� kuten aina oli toivonut, -- puhtaasti, rauhallisesti. Sit�
ajatellessaan tuli h�n iloisemmaksi, mutta samalla tunsi h�n itsens�
syylliseksi Mashan suhteen.

-- Masha! -- huudahti h�n �kki� yst�v�llisesti.

-- Mit�, sin�... ilki�!... -- vastasi t�m�.

-- Kuule... min�... olen huono ihminen, -- sanoi Ilja, ja H�nen
��nens� vavahti, samalla kun h�n mieless��n mietti, sanoako h�nelle
kaikki tai olla sanomatta?

Masha ojensihe suoraksi ja hymyillen katsahti h�neen.

-- Kukaan ei ole sinua kurittanut, siin� vika!...

-- Ei, odotahan! -- huudahti Ilja.

-- En min� jouda odottamaan, -- sanoi Masha juosten h�nen luoksensa
ja rukoilevasti jatkaen kiireesti.

-- Kuule, Ilja-kulta, -- pyyd� sin� set��si ottamaan minut mukaansa,
pyyd�th�n! Olen sinulle niin kiitollinen, jos sen teet!

-- Minne? -- v�syneesti kysyi Lunjeff ollen ajatuksissaan ja oikein
ymm�rt�m�tt� h�nt�.

-- Mukaansa, yst�v� rakas! Pyyd�th�n? H�n pani k�tens� ristiin ja
seisoi h�nen edess��n kyyneleet silmiss�.

-- Kuinka hauskaa olisi! -- sanoi tytt� huoaten. -- Kulkea
kev��ll�... ketoja ja metsij�... yh� kauemmaksi! P�iv�t p��st��n,
ajatteles sit�, untakin n�en y�ll�, ett� kuljen... Hyv� yst�v�, sano
sed�llesi, ett� h�n ottaisi minut mukaansa! H�n kyll� noudattaa
pyynt��si! En sy� h�nen leip��ns�... kerj��n armopaloja! Kyll�
minulle annetaan, sill� olen niin pieni... Iljusha! Tahdotko tehd�
sen? Suutelen k�tt�si siit�!...

Ja �kki� tarttui h�n Iljan k�teen ja kumartui sit� suudellakseen.
Ilja tyrkk�si h�net pois ja hyp�hti yl�s tuolilta.

-- Hullu! -- huusi h�n. -- Mit� teet? Min� olen kuristanut ihmisen...

H�n pel�styi omia sanojaan ja heti lis�si:

-- Ehk�... ehk� olen paljon pahaa tehnyt n�ill� k�sill� ja sin�
tahdot suudella niit�?

-- Ent� sitten! -- sanoi Masha, tullen hyvin l�helle h�nt�: -- Ent�
sitten, jos suutelisinkin! Petruha on paljon huonompi sinua, ja
kuitenkin suutelen h�nen k�tt��n joka palasta, mink� h�n antaa...
Minusta on se kyll� vastenmielist�, mutta h�n tahtoo ja min�
suutelen. Kaupantekij�isiksi n�pistelee h�n viel�... h�vyt�n!

Sent�hdenk�, kun h�n oli lausunut nuo kauheat sanat tai siksik�,
ett'ei h�n ollut sanonut kaikkea, tunsi Ilja mielens� �kki� kevyeksi
ja iloiseksi. H�n hymyili ja sanoi hiljaa ja yst�v�llisesti tyt�lle:

-- Olkoon menneeksi, koetan taivuttaa set��! Olen varma, ett� h�n
suostuu! L�hdet h�nen kanssaan toivioretkelle... Rahaakin annan
sinulle... ja sed�nkin k�sken antamaan...

-- Kuinka hyv� sin� olet! -- huudahti Masha, heitt�ytyen h�nen
kaulaansa.

-- Herke�! Et saa niin tehd�! -- totisena sanoi Ilja. Kun min� kerran
olen sanonut, ett� menet, niin asia on p��tetty. Rukoiletko minun
puolestani, Masha?...

-- Sinunko puolestasi? Jumalani!

Ovessa n�kyi Jaakko ja kysyi ihmetellen Mashalta:

-- Mit� sin� huudat? Pihalle asti kuuluu...

-- Jasha! -- iloissaan huudahti tytt�. Min�kin l�hden toivioretkelle!
Hyv�sti! Ilja on luvannut taivuttaa kyttyr�sel�n ottamaan minut
mukaansa... ja kyll� h�n sen tekee!

Ja h�n nauroi iloisesti.

-- Luuletko, ett� h�n huolii Mashaa? miettiv�sti kysyi Jaakko
yst�v�lt��n.

-- Miks'ei h�n huolisi? Masha ei ole h�nen tiell��n... Ja tyt�lle
se on hyv�ksi. Katso, milt� h�n n�ytt�� -- paremmin haamulta kuin
ihmiselt�...

-- Niinp� niin! -- sanoi Jaakko ja vaikeni. Sitten h�n hiljaa vihelsi.

-- Mit� sin� nyt? -- kysyi Ilja.

-- Jo tuli loppu minusta! J��n t�nne aivan yksin, kuin kuu
taivaalle...

-- Hanki itsellesi lapsenhoitaja! -- nauraen neuvoi Ilja.

-- Rupean juomaan, -- virkkoi p��t��n pudistaen Jaakko.

Masha katsahti h�neen ja p�� rintaa vasten painettuna meni ovelle.
Sielt� sanoi h�n surullisen moittivasti:

-- Voi, kuinka olet heikko, Jaakko!

-- Ent� te vahvat kun heit�tte yst�v�nne oman onnensa nojaan!...
Luuletteko minun voivan el�� ilman teit�?

H�n istuutui juron n�k�isen� toiselle puolelle p�yt��, Iljaa
vastap��t�, ja sanoi:

-- Mutta jos min�kin kaikessa hiljaisuudessa l�ksisin Terentin
mukaan? Mit� siit� sanot?

-- L�hde, l�hde... Min� sinun sijassasi l�ksisin...

-- Kyll�h�n sin�! Mutta is� l�hett�isi poliisin hakemaan minua...

He olivat jokainen ��neti. Sitten alkoi Jaakko teeskennellyll�
iloisuudella:

-- Mutta juovuksissa on kuitenkin suloista olla! Ihminen ei silloin
mit��n ymm�rr� eik� mit��n ajattele... ja on tyytyv�inen...

Masha asetti teekeitti�n p�yd�lle ja sanoi p��t��n pudistaen:

-- H�pe� toki!

-- Sin� et voi puhua t�st� asiasta mit��n! -- huudahti Jaakko
vihaisesti. -- Sinun is�si ei v�lit� sinusta mit��n, saat tehd�, mit�
tahdot... el��, kuinka haluttaa...

-- Onpa el�m�kin! -- vastasi Masha. Mieluummin pakenisin tieheni,
enk� vilkaisikaan taakseni...

-- Kaikkien meid�n el�m� on vaikeata! hiljaa virkkoi Ilja, vaipuen
uudestaan mietteisiins�.

Sitten taas alkoi Jaakko puhua katsoa tuijottaen ikkunaan.

-- Kunpa p��sisikin pois t��lt�, johonkin kauaksi... ja saisi istua
joen rannalla, mets�isell� t�rm�ll� ja ajatella jos jotakin...

-- Olisipa se tyhm� keino loitota el�m�st�! -- �re�sti virkkoi Ilja.

Jaakko katsahti tutkivasti h�nen kasvoihinsa ja sanoi arasti:

-- Tied�tk�, ett� olen l�yt�nyt er��n kirjan...

-- Mink�laisen?

-- Vanhanaikuisen... nahkakansisen... N��lt��n on se kuin psalttari,
ja luultavasti on se kerettil�iskirja. Ostin sen muutamalta
tataarilta seitsem�st�kymmenest� kopeekasta...

-- Mik� sen nimi on? -- kysyi v�linpit�m�tt�m�sti Ilja. H�nen ei
lainkaan tehnyt mielens� puhua, vaan h�n tunsi, ett� ��nett�myys
n�ytt�isi omituiselta, ja siksi pakotti h�n itsens� tekem��n
kysymyksi� Jaakolle.

-- Nimilehte� ei siin� ole j�lell�, -- kertoi Jaakko ��nt��n
alentaen, -- vaan siin� kerrotaan kappalten synnyst�. Sit� on vaikea
lukea... Siin� kerrotaan, ett� ensim�inen, joka on tutkinut kappalten
synty�, oli Thales Miletolainen, h�n sanoi, ett� kaikki oleva syntyy
vedest� ja ett� Jumala asuu elinvoimana kussakin kappaleessa. Ja
sitten oli muuan jumalaton Diagoras, joka opetti, ett'ei ollut
olemassa mit��n Jumalaa -- h�n ei siis uskonut Jumalaan. Ja viel�
oli muuan Epikuros, joka arveli, ett� Jumala tosin oli olemassa,
vaan ett'ei H�n v�litt�nyt ihmisist� sen enemp�� eik� pit�nyt heist�
huolta. Se tahtoo sanoa, el�, kuinka tahdot, mist��n huolimatta...

Ilja nousi tuoliltaan otsa rypyss�, ja sanoi, keskeytt�en toverinsa
latelut:

-- Pit�isi antaa sinulle kalloosi mokomasta kirjasta!

-- Mink�t�hden! -- kummastuneena huudahti Jaakko.

-- Sent�hden, ett'et sit� en�� lukisi! Hullu! Ja sen kirjan on
kirjottanut toinen hullu!

Lunjeff kiersi p�yd�n ymp�ri Jaakon luo, kumartui istuvan toverinsa
puoleen ja alkoi puhua vihaisen kiihke�sti, aivan kuin vasaralla
Jaakon suureen p��h�n takoen.

-- Jumala on olemassa! H�n n�kee kaikki! H�n tiet�� kaikki! Paitsi
H�nt� ei ole ket��n! El�m� on olemassa koetusta varten, -- tokko
voimme vastustaa synti� vai emmek�? Jollemme voi, kohtaa meit�
rangaistus... varmasti saamme odottaa sit�! Mutta �lk��mme sit�
odottako ihmisilt� -- vaan H�nelt�!... Ymm�rr�tk�? Saat n�hd�, ett�
niin k�y!

-- Seis! -- huusi Jaakko. -- Olenko min�? sitten sit� sanonut?

-- Samantekev�� minusta! Mik� minun tuomarini sin� olet, h�h? --
huusi Lunjeff, kalpeana raivosta, joka h�net �kki� oli vallannut, --
Ei hiuskarvakaan putoa p��st�si ilman H�nen tahtoaan! Kuuletko! Ja
jos min� olen langennut syntiin, on se tapahtunut H�nen tahdostaan!
P�ssinp��!

-- Oletko j�rjilt�si, vai? -- painautuneena sein�� vasten huudahti
Jaakko pel�styneen�. Mihin syntiin olet langennut?

Lunjeff kuuli kuin hunnun l�pi tuon kysymyksen, ja h�nest� tuntui,
kuin kylm� tuulahdus olisi k�ynyt h�neen. H�n katsahti ep�luuloisesti
Jaakkoon ja Mashaan, joka viimeksi mainittukin oli tullut
levottomaksi h�nen kiihtyneist� huudoistaan.

-- Esimerkkin� puhun, -- ontosti sanoi h�n, istuutuen paikalleen.

-- Sin� et voi hyvin, -- sanoi arasti Masha.

-- Silm�sikin ovat laimeann�k�iset, -- lis�si Jaakko, tarkastaen
h�nen kasvojansa.

Ilja tahtomattaan pyyhk�si k�dell��n silmi��n ja hiljaa vastasi:

-- Ei se ole mit��n... kyll� se ohi menee.

Hetken p��st� tunsi h�n ei kauemmin voivansa olla yst�viens�
seurassa, ja kielt�ytyen teest�, l�ksi huoneeseensa.

Tuskin oli h�n enn�tt�nyt laskeutua vuoteellensa, kun tuli
Terenti-set� huoneeseen. Siit� l�htien, kun kyttyr�selk� oli
p��tt�nyt l�hte� pyhiin paikkoihin syntej��n anteeksi anomaan,
oli h�nen kasvoilleen ilmestynyt loiste, ik��nkuin h�n olisi jo
tuntenut esimakua siit� ilosta, jonka synneist� vapautuminen tuottaa.
Hymyillen, hiljaa astui h�n veljenpoikansa vuoteen ��reen ja
sormiellen harvaa partaansa, sanoi yst�v�llisesti:

-- V�h�n aikaa sitten n�in sinun tulevan kotiin... ja mietin: annapa
l�hden hiukan juttelemaan h�nen kanssansa!... Emmeh�n en�� kauan saa
olla yksiss�!...

-- L�hdetk� siis todellakin matkaan? kysyi Ilja jurosti.

-- Kun vaan ilmat l�mpenev�t, niin heti l�hden... P��si�isen
edusviikolla tahtoisin jo olla Kijev'iss�...

-- Niin vainen! Ota Mashutka mukaasi...

-- Mit� ihmeit�! -- huudahti kyttyr�selk�, tehden k�dell��n kielt�v�n
liikkeen.

-- Kuule sin�! -- lujasti sanoi Ilja. H�nell� ei ole t��ll� mit��n
tekemist�... ja lis�ksi on h�n siin� ij�ss�... Jaakko, Petruha... ja
niin edesp�in... ymm�rr�tk�? T�m� talo on kuin turmiola kaikille...
kirottu talo! Antaa h�nen l�hte�... ehk� ei h�n koskaan palaa
takaisin.

-- Mutta kuinka voin ottaa h�net mukaani? -- sanoi Terenti
vaikeroiden.

-- Voit kyll�! -- itsep�isesti v�itti Ilja. Sen satasen, jonka
lupasit minulle, saat k�ytt�� h�nen hyv�ksens�... Min� en tarvitse
sinun rahojasi... ja h�n voi rukoilla edest�si... H�nen rukouksensa
on suuriarvoinen. Kyttyr�selk� rupesi miettim��n ja sanoi hetken
p��st�:

-- Suuriarvoinen on... n-niin! Olet aivan oikeassa! Rahoja en voi
ottaa sinulta... Ne sin� saat, kuten on sovittu... Mit� Mashaan
tulee, niin ajattelen viel� asiaa...

Terentin silm�t rupesivat loistamaan, kun h�n, kumartuen Iljan
puoleen, ihastuksissaan, kuiskaten sanoi:

-- Jospa tiet�isit, mink� miehen tapasin eilen! Kuuluisan miehen --
Pjotr Vasiljitshin. Etk� ole koskaan kuullut puhuttavan raamattuun
hyvin perehtyneest�, viisasta Sisoff'ista? Ei kukaan muu kuin Herra
l�hett�nyt h�nt� luokseni... vapauttaaksensa sieluni kaikesta
ep�ilyksest� Herran armoon minua syntist� kohtaan...

Ilja makasi ��neti. H�n toivoi, ett� set� poistuisi mit� pikemmin.
Puoliksi suletuilla silmill��n katseli h�n ikkunaan ja n�ki edess��n
ulkohuonerakennuksen korkean, pime�n sein�n.

-- Puhuimme h�nen kanssaan synnist� ja sielun pelastuksesta, --
innostuneesti kuiskasi Terenti. -- H�n sanoi: kuten taltta tarvitsee
hiomista, tullakseen ter�v�ksi, samoin tarvitsee ihminenkin
synti�, ett� h�nen sielunsa murtuisi, ja h�n sen sitten toisi
kaikkiarmollisen Herran jalkojen eteen...

Ilja katsahti set��ns� ja kysyi ilke�sti hymyillen:

-- Onko raamattuun perehtynyt yst�v�si saatanan n�k�inen?

-- Kuinka saatat puhua niin! -- huudahti Terenti, hyp�ht�en
loitommalle h�nest�. -- H�n on jumalaapelk��v�inen mies... paljon
kuuluisampi kuin isois�si Antipa... Voi, sinua!

Ja h�n pudisti moittivasti p��t�ns� ja maiskutti suutaan.

-- Ent� sitten? Mit� h�n viel� sanoi? kysyi Ilja raa'asti ja
vihaisesti.

Ja �kki� rupesi h�n nauramaan kuivasti puisevasti. H�nen set�ns�
v�istyi h�mm�styneen� askeleen takaperin ja kysyi:

-- Mik� sinua vaivaa?

-- Ei mik��n. Sattuvasti sanoi raamatuntuntijasi... Se oli kuin
minulle aiottu... Aivan kun minun suustani!

H�n vaikeni, katsoi set��ns� ter�v�sti silmiin ja k��nn�hti sein��n
p�in.

-- Viel� sanoi h�n, -- alkoi Terenti uudestaan, aivan kuin varovasti
tunnustellen eteens�, -- ett� synti antaa sielulle siivet, jotka
kantavat sen Korkeimman istuimen eteen...

-- Tied�tk�, ett� sin�kin n��lt�si suuresti muistutat saatanaa! --
�kki� keskeytti h�net Ilja, nauraen hiljaa.

Kyttyr�selk� istui kauhusta ja suuttumuksesta aivan j�ykk�n�. Mutta
Ilja nousi vuoteelleen istumaan, tyrkk�si k�dell��n set��ns� kylkeen
ja virkkoi jurosti:

-- V�istyp�s!

Terenti hyp�hti �kki� seisoalleen ja asettui keskelle huonetta,
tyls�sti katsoen veljenpoikaansa, joka istui vuoteella, nojaten
k�sill��n siihen, hartijat koholla ja p�� syv��n rintaa vasten
painuneena.

-- Mutta joll'en min� tahdo katua? -- uhmailevasti kysyi Ilja. -- Jos
min� ajattelen n�in: en tahtonut tehd� synti�... kaikki tapahtui kuin
itsest��n... Jumalan tahdosta... miksi olisin levoton? H�n tiet��
kaikki, ohjaa kaikki... Jollei H�n olisi tahtonut sit� tapahtuvaksi,
olisi H�n pid�tt�nyt minua siit�. Mutta H�n ei pid�tt�nyt... olin
siis oikeutettu tekooni. Kaikki ihmiset el�v�t v��ryydess�, vaan kuka
heist� katuu?... Mit� siihen sanot?

-- En ymm�rr� sanojasi, -- Herra sinua armahtakoon! -- alakuloisesti
sanoi Terenti ja huokasi.

Ilja hym�hti.

-- Kun et minua ymm�rr�, niin �l� minun kanssani puhukaan...

H�n painautui uudestaan vuoteelle, sanoen sed�lleen:

-- Tuntuu, kuin en olisi terve...

-- Sit� min�kin...

-- Tahdon nukkua... mene sin� pois...

Kun Ilja oli j��nyt yksin, tuntui h�nest�, kuin h�nen p��ss��n olisi
vihuri temmelt�nyt. Kaikki, mit� h�n n�in� muutamina viime tunteina
oli kokenut, oli sekottunut yhteen kuumaksi tukehuttavaksi h�yryksi,
joka poltti h�nen aivojansa. Ja oli, kuin h�n jo kauan olisi ollut
sellaisessa tuskallisessa tilassa, kuin h�n ei olisi vasta t�n��n
murhannut ukkoa, vaan jo kauan sitten.

H�n sulki silm�ns� ja makasi liikkumatta; h�nen korvissaan yh� soi
ukon kimakka ��ni:

-- Etk� jo l�yd�?

Ja viel� oli h�n kuulevinaan h�nen kahinansa:

-- Syd�nk�pyseni... Herran t�hden... Mustapartaisen kauppiaan karkea
��ni, Mashan liikuttava pyynt�, vanhan kerettil�iskirjan sanat ja
hurskaan raamatuntuntijan puhe vuorottelivat toisiansa. H�nest�
tuntui kuin kaikki horjuisi h�nen allaan, olisi ep�tasaisessa
liikkeess�, joka veti h�nt� syvyyteen. Pelkoa ei h�n tuntenut, vain
rauhan tarvetta, h�nt� halutti nukkua pian, unhottaa kaikki. Ja h�n
nukkui...

Kun h�n her�si aamulla, n�ki h�n ikkunan vastap�isest� kirkkaasti
valaistusta sein�st�, ett� ulkona oli auringonpaisteinen pakkas-ilma.
H�nen p��ns� oli raskas, vaan syd�mess� vallitsi rauha. H�n muisteli
kaikkia edellisen p�iv�n tapahtumia ja ik��n kuin tunnusteli
itse�ns� ja tunsi nyt tiet�v�ns�, kuinka h�nen tuli k�ytt�yty�.
Puolen tunnin kuluttua h�n jo kulki auringonpaisteisella kadulla,
laatikko rinnallaan, sirist�en silmi��n kiilt�v�lt� lumelta ja
katsoen rauhallisesti vastaantuleviin. Kulkiessaan kirkon ohi,
otti h�n tapansa mukaan lakin p��st��n ja teki ristinmerkin. H�n
risti silm�ns� my�s Poluektoff'in suljetun puodin vieress� olevan
kappelin kohdalla ja kulki edelleen tuntematta pelkoa tai s��li�.
P�iv�ll� luki h�n ravintolassa istuessaan er��st� lehdest� uutisen
rahanvaihtajan julkeasta murhasta. Tultuaan sanoihin "poliisi on
ryhtynyt tarmokkaihin toimenpiteisiin murhaajan kiinni saamiseksi",
h�n hymyillen pudisti kielt�v�sti p��t��n; h�n n�et oli varmasti
vakuutettu, ett'ei syyllist� tavata koskaan, joll'ei h�n itse tahdo
ilmottautua...

       *       *       *       *       *

Saman p�iv�n iltana toi Olympiadan palvelija Iljalle kirjeen, joka
sis�lsi:

"Ole kello yhdeks�n Kusnetskaja-kadun kulmassa, saunan luona".

Luettuaan kirjeen, tuntui h�nest�, ett� kaikki h�nen sis�ss��n
vapisee ja puristuu kokoon kuin kylm�st�. H�n oli taas n�kevin��n
rakastettunsa kasvoilla halveksivan ilmeen ja kuulevinaan h�nen
ter�v�t, loukkaavat sanansa:

-- Miks'et voinut tulla sopivampaan aikaan?

H�n tarkasteli kirjett�, voimatta k�sitt��, mink�t�hden Olympiada
kutsui h�nt�. Sitten rupesi se h�nt� pelottamaan, ja h�nen
syd�mens� sykki levottomasti. Yhdeks�n aikaan illalla saapui h�n
kohtauspaikalle ja n�hty��n useiden saunan l�hist�ll� k�velyll�
olevien naisien joukossa Olympiadan kookkaan vartalon, tuli h�n viel�
levottomammaksi. Olympiada oli pukeutunut vanhaan turkkiin ja p��ns�
oli h�n peitt�nyt huivilla, niin ett� vaan silm�t olivat n�kyviss�.
Ilja seisahtui ��neti h�nen eteens�.

-- L�hdet��n! -- sanoi Olympiada ja lis�si kuiskaten: nosta kaulurisi
pystyyn...

He kulkivat saunan k�yt�v�� pitkin, k��nt�en, kuin h�veten, kasvonsa
poisp�in, ja katosivat Olympiadan tilaamaan saunakammariin. T�m�
riisui heti huivin, p��st��n ja n�hdess��n h�nen rauhalliset,
pakkasen piinaamat, kasvonsa, tuli Ilja heti rohkeammaksi. Mutta
samalla tuntui h�nest� vastenmieliselt� n�hd� h�net tyynen�.
Olympiada istuutui h�nen viereens� sohvalle ja sanoi, yst�v�llisesti
katsoen h�nen silmiins�:

-- Kuulehan, oikkuni, kun meid�t pian kutsutaan tutkintatuomarin
eteen...

-- Mink�t�hden? -- kysyi Ilja, pyyhkien k�mmensel�ll� kuuraa
viiksist��n.

-- Kuinka h�n nyt tekeytyy tyhm�ksi!... Aivan kuin ei mit��n
tiet�isi!... -- huudahti Olympiada hiljaa ivallisesti.

Sitten rypisti h�n kulmiaan, ja kuiskaten sanoi totisesti:

-- Tied�tk�, ett� t�n��n k�vi luonani salapoliisi! Mit� siit� sanot?

Ilja katsahti h�neen ja virkkoi kuivasti:

-- Mit� se minua liikuttaa? Mit� tekemist� minulla on sinun
salapoliisiesi tai muiden kanssa. Sano suoraan, mink�t�hden olet
kutsunut minut t�nne ja lis�ksi t�llaisia varovaisuuskeinoja k�ytt�en:

Olympiada vilkaisi h�neen ja halveksivasti hymyillen, sanoi:

-- Kas vaan! Sin� siis loukkaannuit!... Mutta sit� en nyt jouda
ajattelemaan... Kuule, -- jos tutkintatuomari kutsuu sinut
kuulusteluun ja kyselee, milloin olet tutustunut minuun, oletko
ollut usein luonani, -- puhu kaikki totuuden mukaisesti...
yksityiskohtaisesti, -- kuuletko?

-- Kuulen... -- sanoi Ilja ja hym�hti.

-- Ja jos h�n sitten kysyy ukosta jotakin, niin sano, ett'et ole
h�nt� n�hnyt. Et koskaan!

Et tied� mit��n h�nest�. Et ole edes kuullut, ett� minua joku
el�tt��... ymm�rr�tk�?

Olympiada katsoi ter�v�sti ja l�pitunkevasti Iljaan. H�nest� tuntui,
ett� h�nen mieleens� tuli ilke� ajatus ja h�n nautti siit�. H�nest�
n�ytti, ett� Olympiada pelk�si h�nt�; ja h�nen teki mielens� h�nt�
kiusata. H�n siristi silmi��n ja katsoen h�neen, alkoi hiljaa,
sanaakaan sanomatta, nauraa. Silloin Olympiadan kasvot vavahtivat,
kalpenivat, ja h�n siirtyi kauemmaksi Iljasta, kysyen kuiskaten:

-- Mik� sinulla on? Mit� katsot? Ilja! Ilja!

-- Sanopas minulle, -- kysyi Ilja ilkkuen nauraen, -- mink�t�hden
pit�isi minun valhetella? Olenhan n�hnyt ukon luonasi, olen kyll�!

Ja nojaten p�yd�n marmorikanteen, jatkoi h�n �killisen kiukun
valtaamana, verkkaan:

-- Kun h�net silloin n�in, ajattelin: tuo se nyt on, joka on onneni
tiell�, tuo se nyt on el�m�ni h�vitt�j�! Ja joll'en olisi kuristanut
h�nt� silloin...

-- Sin� valhettelet! -- huusi Olympiada, ly�den k�mment�ns� p�yt��n.
Valhettelet! H�n ei ollut onnesi tiell�...

-- Kuinkas muuten? kysyi Ilja jurosti.

-- H�n ei koskaan ollut. Olisit v�h�nk��n viitannut sinne p�in,
niin h�nt� ei olisi ollut. Enk� monesti sanonut, ett� aina saatoin
ajaa h�net tiehens�? Mutta sin� vaieten hymyilit... Et ole koskaan
rakastanut minua todellisesti!... Sin� itse, omasta tahdostasi, olet
jakanut minut h�nen kanssaan... kunnoton!

-- Vaikene! -- huusi Ilja. H�n nousi sohvalta seisomaan, vaan
istuutui uudestaan, aivankuin Olympiadan moite olisi murtanut h�nen
voimansa.

-- En tahdo vaieta! -- sanoi Olympiada lujasti. -- Min� rakastin
sinua, sill� sin� olit nuori, reipas, kunnon poika... Mutta mit� olet
sin� tehnyt minulle? Oletko sanonut minulle: valitse, Olympiada,
h�nk� vai min�? Sanoitko sit�? Et, sin� olit samanlainen rakastunut
koiras, kuin kaikki muutkin...

Ilja vavahti kuullessaan tuon loukkauksen. H�nen silmiss��n musteni
kaikki, h�n puristi nyrkki� ja hyp�hti yl�s.

-- Kuinka uskallat...?

-- Aiotko ly�d� minua? Ly�! -- huusi Olympiada, silm�t uhkaavasti
hehkuen. -- No, ly�, ly�! Silloin avaan paikalla oven ja huudan, ett�
sin� olet murhannut h�net minun kehotuksestani. No, ly� nyt minua!

Ilja pel�styi ensin, vaan pelko hipaisi vain syd�nt� ja katosi.
H�nen oli vaikea hengitt��, aivankuin n�kym�tt�m�t k�det olisivat
puristaneet h�nen kurkkuansa.

H�n istahti uudestaan sohvalle ja, v�h�n vaiti oltuaan, rupesi
v�kin�isesti nauramaan. H�n n�ki, kuinka Olympiada puri huuliaan ja
ik��nkuin etsi jotakin silmill��n likaisesta huoneesta, joka oli
t�ynn� l�mpimi� vesih�yryj� ja saippuan hajua. H�n istahti saunaan
johtavan oven viereen sohvalle, painoi p��ns� alas ja sanoi:

-- Naura, naura, perkele!

-- Niin aionkin...

-- Kun sinut ensikerran n�in, v�l�hti mieless�ni: h�n on oikea... h�n
auttaa minua...

-- Lipa! -- hiljaa sanoi Ilja.

Olympiada istui liikkumatta eik� vastannut mit��n.

-- Lipa! -- toisti Lunjeff ja tuntien kuin lent�v�ns� p�istikkaa
johonkin kuiluun, lis�si:

-- Min� kuristin ukon... jumalauta, min� sen tein!

Olympiada vavahti, nosti p��ns� ja katsoi h�neen suurin silmin.
Sitten rupesivat h�nen huulensa vavahtelemaan ja vaikeasti
hengitt�en, sanoi h�n:

-- Tyhm� poika! Kuinka h�n pelj�styi!...

Ilja ymm�rsi, ett� h�n itse oli pel�stynyt h�nen sanojaan, mutta ei
kuitenkaan tahtonut uskoa niit� tosiksi. H�n nousi yl�s, astui h�nen
luoksensa ja istuutui hajamielisen� h�nen viereens�. �kki� tarttui
Olympiada h�nen p��h�ns�, painoi sen rintaansa vasten ja suudellen
h�nen hiuksiaan, kuiskasi valittavasti:

-- Iljushka, Iljushka! Mink�t�hden loukkaat minua? Olenhan ollut niin
iloinen siit�, ett� tuo vanha konna murhattiin...

-- Sen tein min�, -- sanoi Ilja.

-- Vaikene! -- huudahti Olympiada levottomasti. Olen hyvin iloinen,
ett� h�net surmattiin... Samoin pit�isi kaikille k�yd�, jotka ovat
koskeneet minuun! Sin� yksin olet ollut ihminen minua kohtaan... sin�
olet ensimm�inen, jonka olen tavannut el�ess�ni... sin�, rakastettuni!

Ilja tunsi noiden sanojen viel� enemm�n l�hent�v�n h�nt� h�neen; h�n
painoi kasvonsa kovasti h�nen rintaansa, ja vaikka h�nen oli vaikea
hengitt��, niin ei h�n voinut irtautua Olympiadasta, sill� h�n tunsi,
ett� h�n oli ainoa l�heinen henkil� h�nelle ja ett� h�n nyt enemm�n
kuin koskaan tarvitsi h�nt�.

-- Kun seisot edess�ni puhtosena, raittiina, voimakkaana kuin nuori
tammi... ja vihastuneena katsot minuun... silloin tunnen koko kurjan
el�m�ni. Ja juuri sent�hden rakastan sinua enemm�n silloin, kuin
koskaan, ylpeytesi t�hden rakastan...

H�nen suuret kyyneleens� tippuivat Lunjeff'in kasvoille ja
tuntiessaan niiden kosketuksen, puhkesi h�n itsekin itkuun.

Olympiada nosti h�nen p��ns� rinnaltaan, suuteli h�nen kosteita
silmi��n, poskiaan ja huuliaan, ja sanoi:

-- Tied�n, ett� vaan kauneuteni vet�� sinua puoleensa... mutta
syd�mell� et minua rakasta, vaan mieless�si tuomitset minua... Et voi
antaa minulle el�m��ni anteeksi... etk� uskoa...

-- �l� puhu h�nest�, -- sanoi Ilja. H�n pyyhki kasvojaan Olympiadan
huivilla ja nousi tyynesti seisomaan.

-- Tulkoon mit� tahansa! -- hiljaa ja lujasti sanoi Ilja. -- Jos
Jumala tahtoo rangaista ihmist�, niin l�yt�� H�n h�net kaikkialta.
Kiitos sanoistasi, Lipa... Oikeassa olet sanoessasi, ett� olen
syyllinen sinun edess�si... Luulin, ett� olit... sellainen... vaan
sin� olitkin... Olkoon jo, pyyd�n sinulta anteeksi...

H�nen ��nens� katkesi, huulensa vapisivat ja silm�t tulivat
punasiksi. Hitaasti, vapisevin k�sin, suori h�n p�rr��n mennytt�
tukkaansa ja sanoi sitten �kki�, hujauttaen k�tt��n, toivottomasti:

-- Kaikki on minun syyt�ni... Miksi piti n�in k�yd�? Voi, saatana...

Olympiada tarttui h�nen k�teens�. H�n painui sohvalle h�nen
viereens�, ja kuuntelematta h�nt�, sanoi:

-- Ymm�rr�tk� nyt -- min� kuristin h�net, min�! Uskotko minua?

-- Hiljaa! -- pel�styneen� huudahti Olympiada. -- Mit� ihmeit� puhut?

H�n syleili h�nt� kiihke�sti ja katsoi tuskallisesti h�neen.

-- Anna minun olla! Kaikki tapahtui odottamatta. Jumala tiet��,
ett'en min� sit� tahtonut. Tahdoin vain viel� kerran n�hd� h�nen
inhottavat kasvonsa ja siksi menin puotiin. Mit��n en aikonut tehd�.
Mutta sitten tuli �kki�... Perkele veti minut siihen eik� Jumala
h�nt� est�nyt... Rahoja ei minun olisi pit�nyt ottaa... siin� tein
tyhm�sti... vo-oi...'

H�n huokasi raskaasti; h�nest� tuntui kuin jokin kuiva kuori olisi
irtautunut h�nen syd�mest��n. Olympiada oli kauheasti h�mm�stynyt
h�nen tunnustuksestaan. H�nen koko ruumiinsa vapisi, ja h�n painautui
yh� kovemmin Iljaan kiinni kuiskaillen katkonaisia k�sitt�m�tt�mi�
sanoja. Sitten sanoi h�n:

-- Ett� otit rahaa, oli hyv�. Nyt luullaan, ett� se oli
ry�st�murha... muutoin olisi luultu, ett� murha on tehty
mustasukkaisuudesta... ja se olisi ollut vaarallista meille...

-- Katumusta en tunne, -- sanoi Ilja miettiv�sti, -- enk� tahdo
katua. Rangaiskoon Jumala... Ihmiset eiv�t ole mit��n tuomareita!
Synnitt�mi� ihmisi� en tied�... ainoatakaan en ole n�hnyt!...
Odotan...

-- Jumalani! -- huoaten sanoi Olympiada. -- Olen kokonaan
suunniltani, rakkaani... en osaa puhua, en ajatella... On aika
l�hte�ksemme t��lt�...

H�n nousi horjuen kuin juopunut. Mutta kiedottuaan huivin p��h�ns�,
virkkoi h�n �kki� rauhallisesti:

-- Mit� nyt tulee, Iljusha? Jokohan meid�n k�y hullusti?

Ilja pudisti kielt�v�sti p��t��n.

-- Puhu siis tutkintotuomarille kaikki niin, kuin on ollut... se on,
ei kaikkea, vaan...

-- Niin aion tehd�kin... Luuletko, ett'en osaa puoliani pit��?
Luuletko, ett� tuon ukon t�hden, noiden kahden tuhannen ruplan
t�hden, aion l�hte� pakkoty�h�n? En, minulla on viel� muutakin
toimittamista maailmassa! Ymm�rr�tk�?

H�nen kasvonsa olivat mielenliikutuksesta punaset ja silm�ns�
hehkuivat. Mutta Olympiada painui h�nen puoleensa ja kysyi kuiskaten:

-- Kaksi tuhattako vaan otit?

-- Kaksi... v�h�n yli... piru sen viek��n.

-- Voi sinua raukkaa... siin�k��n et onnistunut! -- surullisesti
sanoi Olympiada ja h�nen silmiss��n py�ri kyyneli�.

Ilja katsahti h�nen kasvoihinsa, hym�hti ja sanoi katkerasti:

-- Voi... Rahojen t�hdenk� luulet minun tehneeni sen? K�sit� minua
oikein... Odota! Anna minun menn� ensin, miehet menev�t t��ll� aina
ensin ulos...

-- Tule pian luokseni... Emme tarvitse piilotella... Tule hyvin pian!
-- huusi huolestuneesti Olympiada.

He vaihtoivat pitk�n, tulisen suudelman ja erosivat. Tultuaan kadulle
otti Ilja ajurin ja ajaessaan katsoi tavantakaa taaksensa luullen,
ett� joku seuraisi h�nt�. Keskustelu Olympiadan kanssa oli kevent�nyt
h�nen mielt��n ja synnytt�nyt h�ness� hyv�n ajatuksen tuosta
naisesta. H�n ei ollut sanallakaan, ei katseellakaan haavottanut
h�nen syd�nt��n, kun h�n oli tunnustanut h�nelle tekonsa; h�n ei
ollut ty�nt�nyt h�nt� luotaan, olipa p�invastoin kuin ottanut
osan synnist� kannettavakseen. H�n oli hetkist� ennen, kuin h�n
tunnusti h�nelle tekonsa, mit��n viel� tiet�m�tt�, ollut valmis
sy�ksem��n h�net turmioon, -- sen oli h�n selv�sti huomannut h�nen
kasvoistaan... Ja h�nt� ajatellessaan v�reili lempe� hymy h�nen
huulillaan.

Seuraavana p�iv�n� tunsi Lunjeff itsens� kuin mets�st�jien ajamaksi
pedoksi. Aamulla kohdatessaan ravintolassa Petruhan, oli t�m� tuskin
p��t��n ny�k�ytt�nyt h�nen tervehdykseens� ja samalla katsonut
omituisesti h�neen. Terentikin katseli h�neen yh� huoaten, sanaakaan
sanomatta. Jaakko taas pyysi h�net tulemaan Mashan huoneeseen ja
sanoi pel�styneen n�k�isen�:

-- Eilen illalla k�vi poliisikomisarius t��ll� ja kyseli is�lt�ni
kaikellaista sinusta... Mink�t�hden, sano?

-- Mit� h�n kyseli? -- rauhallisesti tiedusti Ilja.

-- Kaikenlaista... Kuinka el�t... juotko viinaa... seurusteletko
naisten kanssa. H�n mainitsi er�st� Olympiadaa... "Ettek� tunne
h�nt�?" sanoi h�n. Mit� tarkotti h�n noilla kysymyksill�?

-- Piru tiet�k��n! -- sanoi Ilja ja l�ksi. Saman p�iv�n iltana sai
h�n kirjeen Olympiadalta. T�m� kirjotti:

"Minua on kuulusteltu sinun suhteesi, kerroin kaikki tarkasti. Et
sit� tarvitse pel�t� eik� se ole vaarallista. Ole tyyni. Suutelen
sinua armas".

Ilja viskasi kirjeen tuleen. Filimonoff'in talossa ja ravintolassa
puhuttiin yleisesti kauppiaan murhasta. Ilja kuunteli noita
juttuja erityisell� mielihyv�ll�. H�nt� huvitti kuleksia n�iden
ihmisten joukossa, joiden mieli� h�nen ty�ns� kiinnitti, kysell�
heilt� tapauksen yksityiskohtia, jotka olivat syntyneet heid�n
mielikuvituksessaan ja tuntea voivansa, jos tahtoisi, h�mm�stytt��
heit� kaikkia sanomalla:

-- Min� juuri olen sen tehnyt!

Toiset heist� ylistiv�t murhaajan taitavuutta ja rohkeutta, toiset
s��litteliv�t sit�, ett'ei h�n osannut ottaa kaikkia rahoja, muutamat
pelk�siv�t h�nen kiinnijoutumistaan, vaan kukaan ei s��linyt
kauppiasta, kukaan ei sanonut h�nest� ainoatakaan hyv�� sanaa.
Ja se seikka, ett'ei Ilja huomannut ihmisten s��liv�n murhattua,
her�tti h�ness� halveksumista heit� kohtaan, vaikk'ei h�n itsek��n
s��linyt kauppiasta. H�n ei my�sk��n ajatellut Poluektoff'ia,
tuskinpa sit� suurta synti�k��n, jonka h�n oli tehnyt ja josta
h�nt� tulevaisuudessa odotti rangaistus. Se ajatus ei tehnyt h�nt�
rauhattomaksi; se oli juurtunut niin h�nen sieluunsa, kuin olisi se
ollut osa siit�. Se oli kuin iskun ruumiiseen j�tt�m� mustelma, johon
ei tee kipe�t�, joll'ei sit� kosketa. H�n oli varmasti vakuutettu,
ett� hetki tulee, jolloin h�nt� kohtaa Jumalan rangaistus, ja Jumala
tiet�� kaikki eik� H�n anna lainrikkojille anteeksi. Ja sen t�hden,
ett� Ilja alituisesti oli tyynen� valmis k�rsim��n rangaistuksen,
saattoi tuntea itsens� samanlaiseksi, kuin h�n ennen murhaa oli
ollut. H�n piti vaan entist� tarkemmin ihmisten el�m�� silm�ll�
ja entist� helpommin keksi heid�n heikkouksiaan. H�n tunsi siit�
tyydytyst�, vaikka h�n tiesikin, ettei h�nen asiansa siit� tullut
paremmaksi.

H�n k�vi jurommaksi, umpimielisemm�ksi, vaan h�n kulki kuitenkin
aamusta iltaan kaupungilla, kuten ennenkin, tavaroitaan kaupiten,
istui ravintoloissa, tehden huomioitaan ihmisist� ja kuunnellen
niiden puheita. Kerran johtui h�nen mieleens� rahat, jotka h�n oli
k�tkenyt ullakkoon, ja h�n mietti piilottaa ne toiseen paikkaan, vaan
heti sen j�lkeen sanoi h�n itsekseen:

-- Se on tarpeetonta. Olkoot siell�... Jos tulee tarkastus ja ne
l�ydet��n, niin tunnustan...

Tarkastusta ei tapahtunut, eik� tutkintotuomarinkaan kuulusteltavaksi
h�nt� viel� kutsuttu. Vasta kuudentena p�iv�n� h�net kutsuttiin.
Ennenkuin h�n l�ksi sinne, pukeutui h�n puhtaisiin alusvaatteisiin ja
parhaaseen nuttuunsa ja harjasi saappaansa kiilt�viksi ja vuokrasi
ajurin. Ajettaessa heilahteli reki sinne t�nne ep�tasaisella kadulla,
vaan h�n koetti istua suorana ja liikkumatta. H�nen sis�ll��n oli
kaikki niin j�nnityksess�, ett� h�nest� tuntui jotakin voivan menn�
rikki h�nen varomattomasti liikahtaessaan. Rappuja noustessaankin
astui h�n verkkaan, varotellen, ik��nkuin h�nell� olisi ollut yll��n
lasivaatteet.

Tutkintotuomari oli nuorimies, jolla oli kihara tukka, kotkannen�
ja kultasankaiset silm�lasit p��ss�. Huomatessaan Iljan, hieroi h�n
ensin lujasti laihoja, valkosia k�si��n, otti sitten silm�lasit
nen�lt��n ja rupesi hankaamaan niit� huolellisesti nen�liinalla,
katsoen Iljaa kasvoihin suurilla, tummilla silmill��n. Ilja ��neti
kumarsi h�nelle.

-- Hyv�� p�iv��! Istukaa... t�nne...

H�n n�ytti k�dell��n tuolia, joka oli suuren, punasella veralla
peitetyn p�yd�n vieress�. Ilja istui ja ty�nsi varovasti
kyyn�rp��ll��n syrj��n joitakin papereita, jotka olivat p�yd�n
reunalla. Tutkintotuomari huomasi sen ja otti kohteliaasti paperit
pois, ja istuutui sitten p�yd�n ��reen vastap��t� Iljaa. H�n alkoi
��neti selailla muuatta kirjaa, tutkivasti katsoen altakulmain
Iljaan. Iljaa ei t�m� ��nett�myys miellytt�nyt ja h�n k��ntyi
poisp�in tuomarista ja rupesi tarkastelemaan huonetta. Ensimm�isen
kerran el�m�ss��n n�ki h�n niin hienosti ja komeasti sisustetun
huoneen. Joka sein�ll� riippui valokuvia kehyksiss� ja tauluja.
Yhdess� niist� oli esitetty Kristus. H�n kulki ajatuksissaan, p��
alasp�in painettuna, yksin ja surullisena raunioiden keskell�; H�nen
jaloissaan makasi ihmisi� ja oli hujan hajan viskeltyj� aseita,
ja takalistolta nousi mustaa savua, -- siell� paloi jotakin. Ilja
katseli kauan taulua, haluten tiet�� sen merkityst�, ja tekip�
h�nen mielens� kysy�kin sit�, kun tuomari �kki� ly�d� l�isk�ytti
kirjan kiinni. Ilja h�tk�hti ja katsahti h�neen. Tutkintotuomarin
kasvot saivat kuivan ik�vystyneen ilmeen, ja h�nen huulensa olivat
t�r�ll��n, ik��nkuin h�n olisi loukkaantunut jostakin.

-- No, -- sanoi h�n, naputtaen sormillaan p�yt��n, -- te olette kai
Ilja Jakovlevitsh Lunjeff, niinh�n?

-- Niin...

-- Arvannette, mink�t�hden olen kutsunut teid�t t�nne?

-- En, -- vastasi Ilja ja vilkasi taas tauluun. Sitten antoi h�n
katseensa kiert�� pitkin hienosti sisustettua huonetta hengitt�en
hajuveden tuoksua, joka levisi tuomarista. Se tyynnytti Lunjeff'ia ja
kateellisia ajatuksia nousi h�nen mieleens�.

"N�in ihmiset el�v�t... Taitaa olla hyvin tuotteliasta varasten ja
murhamiesten kiinniottaminen... Paljonkohan lienee tuollakin palkkaa?"

-- En? -- toisti tutkintotuomari, aivankuin h�mm�styneen�. -- Eik�
sitten Olympiada Petrovna ole teille mit��n ilmottanut?

-- Ei... en ole n�hnyt h�nt� pitkiin aikoihin...

Tutkintotuomari heittihe tuolin selk�nojaa vasten, ty�nt�en taas
huulensa pitk�lle.

-- Kuinka pitkiin aikoihin?

-- E-en muista... Kahdeksaan, yhdeks��n p�iv��n kenties...

-- Vai niin! Niin vai... Mutta sanokaapa, tapasitteko h�nen luonaan
usein vanhan Poluektoff'in?

-- H�netk�, joka �skett�in murhattiin? kysyi Ilja, vilkaisten
tuomarin silmiin.

-- Aivan niin! H�net...

-- En ole h�nt� koskaan tavannut siell�?

-- Ettek� koskaan?! Hm...

-- En koskaan...

Tutkintotuomari teki kysymyksens� nopeasti, omituisen
huolimattomasti, ja kun Ilja, joka vastasi aina vasta mietitty��n,
viivytteli liian kauan vastaustaan, naputti h�n k�rsim�tt�m�sti
sormiaan p�yt��n.

-- Te tiesitte, ett� Poluektoff el�tti Olympiada Petrovnaa? --
odottamatta kysyi h�n katsoen ter�v�sti Iljaa silm�lasiensa l�pi
silmiin.

Lunjeff punastui katseesta, -- se loukkasi h�nt�.

-- Polyektoff el�tti h�nt�, -- toisti tuomari �rtyisesti. --
Mielest�ni se ei ollut hyvin tehty, -- lis�si h�n, n�hdess��n ett�,
Ilja viivytteli vastausta.

-- Mit� hyvin se olisi tehty! -- hiljaa sanoi Ilja.

-- Niin todellakin vai kuinka?...

Taaskaan ei Ilja vastannut.

-- Ent� te... kauanko olette ollut tuttu Olympiada Petrovnan kanssa?

-- Toista vuotta...

-- Tutustuitte siis h�neen aikasemmin kuin h�n tuli tutuksi
Poluektoff'in kanssa?

"Kyll�p� olet aika kettu!" -- mietti Ilja ja vastasi tyynesti:

-- Kuinka voisin sen tiet��, kun en ole tiet�nyt, ett� h�n eli
vainajan kanssa!

Tutkintotuomari pani suunsa suppuun, vihelsi ja rupesi tarkastamaan
muuatta paperia. Lunjeff'in huomio kiintyi taas tauluun. H�n ymm�rsi,
ett� siten saattoi h�n paremmin pysy� tyynen�. Jostakin kuului lapsen
iloista, kirkasta naurua. Sitten lauloi pehme�, miellytt�v� naisen
��ni:

    "Aa-aa, allinpoika,
    Pikkulinnun poika!..."

-- Tuo taulu n�ytt�� suuresti miellytt�v�n teit�! -- kuului tuomarin
��ni.

-- Minne Kristus siin� kulkenee? -- hiljaa kysyi Ilja.

Tutkintotuomari katsoi h�neen ik�vystyneen ja pettyneen n�k�isen�, ja
sanoi hetken p��st�:

N�etteh�n itsekin. -- H�n on tullut maailmaan katsomaan, kuinka
ihmiset t�ytt�v�t h�nen k�skyns�. H�n kulkee taistelukent�ll�,
ymp�rill��n n�kee H�n tapettuja ihmisi�, h�vitettyj� taloja,
tulipaloja ja ry�st��...

-- Eik� H�n n�e sit� taivaasta? -- kysyi Ilja.

-- Hm... Sellaista kutsutaan allegoriaksi se on esitetty niin
selvyyden vuoksi... tuota noin... sent�hden, ett� paremmin tulisi
n�kyviin erotus todellisen el�m�n ja sen opetuksen v�lill�, jonka
Kristus on meille antanut siit�... Se tahtoo sanoa... J��k��n nyt se,
minun on viel� teht�v� teille muutamia kysymyksi�.

Ilja k��nsi kasvonsa taulusta ja rupesi katsomaan suoraan
tutkintotuomarin silmiin. Taas seurasi muutamia v�h�p�t�isi�
kysymyksi�, jotka kiusasivat h�nt� kuin syysk�rp�set. H�nt� ne
v�syttiv�t ja h�n huomasi, ett� ne tylsytt�v�t h�nen huomiokyky��n
ja yksitoikkoisuudellaan tekev�t h�net varomattomaksi. H�n oli hyvin
suutuksissaan tuomarille huomatessaan, ett� t�m� tahallaan v�sytt��
h�nt�.

-- Voitteko sanoa, -- v�linpit�m�tt�m�sti kys�si �kki� tutkinto
tuomari, -- miss� olitte torstaina kahden ja kolmen v�lill� p�iv�ll�?

-- Ravintolassa olin teet� juomassa, -- sanoi Ilja.

-- Vai niin! Miss� ravintolassa? Miss�?

-- Plevnassa...

-- Kuinka voitte niin tarkalleen muistaa, ett� juuri silloin olitte
ravintolassa?

Tutkintotuomarin kasvot v�r�htiv�t, h�n nojasi rintaansa p�yt��n
ja katsoi leimuavilla silmill��n ter�v�sti Iljan silmiin. Ilja ei
vastannut paikalla. H�n vaikeni v�h�n, huokasi sitten ja verkkaan
sanoi:

-- V�h�� ennen, kuin menin ravintolaan, kysyin kelloa er��lt�
poliisilta.

-- Tutkintotuomari heittihe taas tuolin selk�nojaa vasten ja otti
lyijykyn�n k�teens� sek� alkoi naputella sill� kynsi��n.

-- Poliisi sanoi minulle, ett� kello k�vi toista... se oli
kaksikymment� minuuttia toista tai jotakin sellaista... -- sanoi Ilja
verkkaan.

-- Tunteeko h�n teid�t?

-- Tuntee...

-- Eik� teill� itsell�nne ole kelloa?

-- Ei...

-- Olitteko ennenkin kysynyt h�nelt� kelloa?

-- V�list�...

-- Raatihuone on l�hell�... ja sen sein�ss� on kello...

-- Unohdin katsoa...

-- Istuitteko kauan Plevnassa?

-- Kunnes ruvettiin huutamaan, ett� on tapahtunut murha.

-- Ja mihin sitten menitte?

-- Katsomaan murhattua. -- N�kik� teid�t joku... puodin luona?

-- Sama poliisi n�ki... h�n ajoi minut pois... viel�p� tyrkk�sikin
minua...

-- Hyv�! -- sanoi tutkintotuomari ja kys�si sitten �kki�
huolimattomasti, ihan kuin sivumennen:

-- Ennen vai j�lkeen murhan tapahtumista te kysyitte poliisilta
kelloa?

Ilja ymm�rsi kysymyksen. H�n k��nn�htihe kiivaasti tuolilla,
kiukustuneena tuohon mieheen, jolla oli yll� lumivalkonen paita,
h�nen hienoihin, hoikkiin sormiinsa, kultasankaisiin silm�laseihinsa
ja tummiin silmiins�. H�n vastasi h�nelle kysymyksell�:

-- Mutta kuinka sen tiet�isin? Tutkintatuomari ysk�hti kuivasti ja
hieroi k�si��n yhteen niin, ett� sormet raksahtelivat.

-- Erinomaista! -- tyytym�tt�m�ll� ��nell� sanoi h�n... Mainiota!...
Niin...

Ja h�n venyttihe kuin v�syneen� tuolissa.

-- Hyv�... Viel� pari kysymyst�, ja sitten saatte menn�...

-- Mik� on poliisin nimi?

-- Jeremin, Matvei Ivanovitsh...

Nyt teki tuomari kysymyksens� ik�vystyneell� ��nell�, kiirehtim�tt�,
sill� h�n n�ht�v�sti ei odottanut saavansa kuulla mit��n
mielt�kiinnitt�v��. Ilja vastaili asiallisesti, ollen kuitenkin
varoillaan samanlaisesta kysymyksest�, kuin �skeinen aikaa koskeva.
Joka sana, mink� h�n lausui, kaikui h�nen rinnassaan, kuin tyhj�ss�
huoneessa, koskettaen siell� jotakin kovasti pingotettua j�nnett�.
Mutta tutkintatuomari ei tehnyt h�nelle en�� yll�tyskysymyksi�.

-- Kun kuljitte katua sin� p�iv�n�, niin ettek� muista kohdanneenne
pitk�� miest�, jonka yll� oli puoliturkki ja p��ss� musta
lammasnahkalakki?

-- En -- jurosti vastasi Lunjeff.

-- No, kuulkaa todistuksenne, jonka luen teille, ja sitten
allekirjoittakaa se... - Ja pit�en t�yteen kirjotettua paperiarkkia
kasvojensa edess�, alkoi h�n yksitoikkoisella ��nell� nopeasti
lukea, ja lopetettuaan, ojensi h�n Lunjeff'ille kyn�n. Ilja kumartui
p�yd�n yli, allekirjotti paperin, hitaasti nousi yl�s ja katsahtaen
tutkintatuomariin, virkkoi kovasti, varmalla ��nell�:

-- Hyv�sti!

Tuomari vastasi ylpe�ll�, huolimattomalla p��n ny�kk�yksell�,
kumartui sitten taas p�yt��n p�in ja rupesi kirjottamaan. Ilja
j�i seisomaan. H�nt� halutti sanoa jotakin tuolle miehelle, joka
niin kauan oli kiusannut h�nt�. Huoneessa vallitsevaa hiljaisuutta
h�iritsi vaan kyn�n rapina ja laulava naisen ��ni, joka taas kuului:

    "Nuku, nuku nurmilintu..."

-- Mit� viel� tahdotte, -- kysyi tutkintotuomari, katsahtaen �kki�
yl�s papereistaan.

-- En mit��n... -- jurosti vastasi Lunjeff.

-- Sanoinhan teille, ett� saatte menn�.

-- Menenkin min�...

-- Niinp� sitten...

He katsoivat ter�v�sti toistensa silmiin, ja Lunjeff'ista tuntui,
ett� h�nen rinnassaan rupesi kasvamaan jotakin raskasta, pelottavaa.
Nopeasti k��nn�htihe h�n ovelle, astui etehiseen ja siit� kadulle.
Kylm� tuuli hulmahti h�nt� vastaan ja vasta nyt huomasi h�n olevansa
m�rk� hiest�. Puolen tunnin p��st� oli h�n Olympiadan luona. T�m�
avasi itse h�nelle oven, huomattuaan ikkunasta h�nen tulevan ajaen,
ja tervehti h�nt� �idin hellyydell�. H�nen kasvonsa olivat kalpeat ja
silm�t n�yttiv�t levottomilta ja tavallista suuremmilta.

-- Oma, viisas poikani! -- huudahti h�n, kun Ilja oli sanonut
tulevansa suoraan tutkintotuomarin kuulustelusta. -- Kerro,
veikkonen, kerro!

-- Roisto h�n on! -- kiukkuisesti sanoi Ilja.

-- Koukkujaan asetteli...

-- H�nen t�ytyy niin tehd�, -- huomautti Olympiada. Et saa h�nt�
syytt��! Se on h�nen kirottu velvollisuutensa...

-- Miks'ei h�n sano suoraan, ett� niin ja niin on asian laita, ja
teit� ep�ill��n...

-- Sanoitko sitten sin� h�nelle suoraan kaikki? -- kysyi hymyillen
Olympiada.

-- Min�k�? -- kummastuneena kysyi Ilja. N-niin... todellakin!
piru viek��n! -- H�n tuntui olevan jostakin ihmeiss��n, ja v�h�n
vaiettuaan sanoi:

-- Ja siell� istuessani, tuntui minusta koko ajan, ett� olin viaton!

-- No, Jumalalle kiitos! -- iloissaan huudahti Olympiada. -- Kaikki
k�vi hyvin...

Ilja katsahti h�neen hymyillen ja sanoi verkkaan.

-- En tarvinnut lainkaan paljon valhetella, Minua onnistaa, Lipa!...

H�n nauroi omituisesti.

-- Salapoliisit pit�v�t minua silm�ll�, puoli��neen virkkoi
Olympiada, -- ja luultavasti sinuakin...

-- Tietysti! -- huudahti Lunjeff katkeran ivallisesti. Nuuskivat
ylt'ymp�ri ja koettavat kiert�� minut, kuten suden mets�ss�. Mutta
siit� ei tule mit��n... se ei ole heid�n teht�viss��n! Enk� min� ole
susi, vaan onneton ihminen... En ole tahtonut kuristaa ket��n, minua
itse�ni kohtalo kuristaa... kuten er��ss� Pashkan runossa sanotaan...
Ja Pashkaa se kuristaa... ja Jaakkoa... ja meit� kaikkia...

-- �l� puhu siit� en��, -- sanoi Olympiada, ruveten teet� keitt�m��n,
-- kaikki tulee viel� hyv�ksi...

Lunjeff nousi sohvalta, astui ikkunan ��reen ja jatkoi, katsoen
kadulle, ep�toivoisella ��nell�:

-- Koko ik�ni olen rypenyt loassa... aina on minut ty�nnetty
siihen, jota en ole rakastanut, jota olen vihannut. En ole koskaan
tavannut ihmist�, jota olisin voinut katsoa iloisin silmin... Eik�
sitten l�ydyk��n puhtautta, jaloutta maailmassa? Nyt olen murhannut
tuon... sinun... ja mink�t�hden? Olen ainoastaan tahrannut itseni ja
saattanut sieluni kadotukseen... Rahaa otin... enk� olisi tarvinnut
ottaa.

-- �l� valita! -- lohdutti h�nt� Olympiada. -- H�n ei ansaitse
s��liv�isyytt�si...

-- En s��lik��n h�nt�... Tahdon vaan... puhdistautua. Jokainen tahtoo
puhdistautua, sill� t�ytyyh�n el��!... Tuossa tutkintatuomari,
esimerkiksi, el�� kuin kreivi... H�nen ei tarvitse ket��n murhata.
H�n voi el�� puhtaasti... hienossa ymp�rist�ss��n...

-- �l�h�n huoli, l�hdemme pois koko kaupungista...

-- Ei, en l�hde minnek��n! -- lujasti sanoi Lunjeff, k��ntyen
Olympiadaan. Ja uhaten jotakin n�kym�t�nt� olentoa, h�n lis�si:

-- En l�hde! Odotan, saadakseni n�hd�, mit� t�st� tulee...

Olympiada vaipui hetkeksi mietteisiins�. H�n istui p�yd�n luona,
teekeitti�n ��ress�, muhkeana ja kauniina valkosessa, v�lj�ss�
aamunutussaan.

-- Viel� tahdon v�h�n taistella, -- huudahti Ilja, pudistaen
merkitsev�sti p��t��n ja astuen pitkin huoneen lattiaa.

-- Vai niin! -- huudahti Olympiada loukkaantuneena, -- siksik� et
tahdo l�hte�, kun pelk��t minua? Luuletko, ett� min� nyt aina pid�n
sinut vallassani, ett� k�yt�n hyv�kseni salaisuuttasi? Erehdyt,
rakkaani! V�kisin en tahdo vied� sinua minnek��n kanssani.

H�n puhui n�enn�isesti tyynesti, vaan h�nen huulensa vapisivat kuin
kivusta.

-- Mit� sin� puhut? -- kysyi Lunjeff ihmeiss��n.

-- En aio pakottaa sinua mihink��n, ole huoleti! Mene vaan, minne
mielesi tekee... Ole hyv�...

-- Odotahan! -- sanoi Ilja, istuutuen h�nen viereens� ja ottaen h�nen
k�tens� omaansa. En k�sit� sanojasi?

-- �l� teeskentele! -- huudahti Olympiada tuskallisesti, vet�en
k�tens� pois. -- Tied�n, ett� olet ylpe� ja kova! Ukkoa et voi antaa
minulle anteeksi ja minun el�m�ni on sinusta vastenmielinen... Sinun
mielest�si on kaikki minun syyt�ni, ett� asiat ovat t�ll� kannalla.

-- Puhut turhia! -- sanoi Ilja tyynesti. Mist��n en sinua syyt�!
Tied�n, ett'ei meik�l�iselle l�ydy puhtaita ja synnitt�mi� naisia.
Sellaiset naiset ovat kallisarvoisia... ne ovat vain rikkaita varten,
vaan meid�n on tyytyminen t�hteisiin; kuluneisiin, tahrattuihin...

-- J�t� sitten minut, joka olen tahrattu! -- huusi Olympiada,
hyp�ht�en yl�s tuolilta. Poistu t��lt�!

Mutta samalla kiilsi h�nen silmiss��n kyyneli�, ja h�nen suustaan
tulvi hehkuvia sanoja, jotka polttivat Iljaa, kuin tuli.

-- Omasta tahdostani olen laskeutunut t�h�n kuiluun... sill� siell�
on paljon rahaa. Niill� rahoilla tahdon nousta kuin tikapuita
my�ten... ja ruveta s��dyllisesti el�m��n... Ja siin� olet sin�
minua auttanut, tied�n... Ja min� rakastan sinua, vaikka kymmeni�
murhaisit... Sill� en rakasta hyveit�si, vaan ylpeytt�si...
nuoruuttasi, kiharatukkaista p��t�si, vahvaa k�sivarttasi ja
synkki� silmi�si... viel�p� moitteitasikin, jotka ovat minulle kuin
puukonpistot rintaan... Siit� kaikesta olen sinulle kiitollinen
hautaan asti ja suutelen jalkojasi...

H�n sy�ks�hti h�nen eteens� ja alkoi suudella h�nen jalkojansa,
huutaen:

-- Jumala tiet��, ett� olen synti� tehnyt ja kadottanut sieluni
pelastuksen. Mutta H�nest� on tietysti parempi n�hd�, ett'en viet�
koko ik��ni loassa, vaan alotan uutta, puhdasta el�m��... Silloin
olen anova H�nelt� armoa. En tahdo koko ik��ni kitua! Minut on
tahrittu lialla... kaikki kyyneleeni eiv�t riit� sit� pesem��n...

Ensin koetti Ilja irtautua h�nest� ja nostaa h�net lattialta, vaan
h�n takertui lujasti h�neen kiinni, painoi p��ns� h�nen polvilleen ja
hieroen kasvojaan h�nen jalkoihinsa, puhui katkonaisesti l��h�tt�en.
Silloin rupesi Ilja vapisevalla k�dell��n silitt�m��n h�nen p��t�ns�,
nosti h�net yl�s, syleili h�nt� ja laski h�nen p��ns� olkap��t��n
vasten. H�nen hehkuvan kuuma poskensa painui kovasti Iljan kasvoja
vastaan, h�nen yh� ollessaan polvillaan h�nen edess��n ja kuiskien
puhuessaan:

-- Hy�dytt��k� ket��n, ett� ihminen, joka on langennut, viett��
koko el�m�ns� alennuksen tilassa?... Kun olin nuori tytt� ja
is�puoleni teki minulle siveett�m�n esityksen, tavotin ly�d� h�nt�
rautapetkeleell�. Sitten juotettiin minut viinill� humalaan ja
h�v�istiin minut... Olin kaunis tytt�, raitis ja punaposkinen
kuin omena! Itkin itse�ni... olin niin pahoillani itse�ni ja
kauneuttani... En tahtonut, en tahtonut... Mutta sitten arvelin:
saman tekev�, palata en voi... Olkoon menneeksi, my�n h�pe�ni
kalliista... Vihasin kaikkia, varastin rahaa, join... Ennen sinua en
ollut ket��n suudellut rakkaudesta... olin vaan elellyt himossa...

H�nen sanansa muuttuivat v�hitellen hiljaiseksi kuiskeeksi. Ja �kki�
riuhtasihe h�n irti Iljan sylist�.

-- Anna minun olla! -- huudahti h�n ja ty�nsi h�net syrj��n.

Mutta Ilja viel� lujemmin puristi h�nt� k�sivarsiensa v�liin ja
rupesi ep�toivoisen kiihke�sti suutelemaan h�nen kasvojaan.

-- P��st� minut -- se vaivaa minua! pyysi h�n viel� kerran!

-- Minulla ei ole mit��n vastaamista sanoihisi... tulisesti sanoi
Ilja. -- Sen vaan sanon, ett'ei meid�n tarvitse s��li� ket��n, koska
kerran kukaan ei s��li meit�k��n. Hyvin puhuit sin�... Anna minun
suudella sinua... mill� muulla voisin sinua palkita? Kaunokaiseni...
rakastan sinua... en voi sit� sanoin kuvata...

Olympiadan valittavat sanat olivat todellakin her�tt�neet Iljassa
tulisen tunteen tuota naista kohtaan. T�m�n tuska ik��nkuin suli
yhteen h�nen onnettomuutensa kanssa, tehden heid�t yhdenvertaisiksi.
Sylitysten istuen kertoilivat he kuiskien toisilleen k�rsimist��n
loukkauksista. Lunjeff'in rinnassa kypsyi uhmailevan rohkea
p��tt�v�isyys...

-- Emme ole onnettaren helmalapsia, -- virkkoi Olympiada
toivottomasti pudistaen p��t��n.

-- Juhlikaamme sitten onnettomuuttamme! Jos t�ytyisi jommankumman
menn� pakkoty�h�n, niin seuraisiko toinen muassa? Mutta sill�
aikaa nauttikaamme tuskastamme ja rakkaudestamme... Nyt on minusta
yhdentekev��, vaikka kuumilla raudoilla minua poltettaisi... Mieli
tuntuu niin kevyelt�... En tahdo mit��n katua?

Tulistuneina keskustelusta, hyv�ilyist� kiihtynein� katsoivat he
toisiansa kuin udun l�pi. He l�mpeniv�t liiaksi syleilyist� ja
vaatteet k�viv�t ahtaiksi...

Ikkunan takaa n�kyi ik�v�, harmaa taivas. Kylm� huuru peitti maan,
verhoten puut Valkosella huurteella. Ikkunoiden alla olevassa
pieness� puutarhassa keinutteli nuori koivu hoikkia oksiaan
edestakaisin, pudistaen niist� lunta maahan. Talvi-ilta oli tullut...

I:sen osan loppu.








End of the Project Gutenberg EBook of Kolme yst�vyst� I-II, by Maksim Gorki

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME YST�VYST� I-II ***

***** This file should be named 53209-8.txt or 53209-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/3/2/0/53209/

Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.