The Project Gutenberg eBook, Kallun kestit, by Arvid J�rnefelt
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kallun kestit
Kolmin�yt�ksinen ilveily
Author: Arvid J�rnefelt
Release Date: January 31, 2016 [eBook #51093]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLUN KESTIT***
E-text prepared by Tapio Riikonen
KALLUN KESTIT
Kolmin�yt�ksinen ilveily
Kirj.
ARVID J�RNEFELT
Arvi A. Karisto, H�meenlinna, 1914.
HENKIL�T:
SARKANEN, el�kemies, koroilla-el�j�, ontuu leini�.
EETLA SARKASKA, h�nen vaimonsa, siisti, hiljainen, mahtava.
KALLU, sahan ty�mies, hanurin soittaja.
HILMA, h�nen morsiamensa, vuosipalveluksessa nimismiehell�.
LENSMANSKA, nopea, kovakourainen, p��tt�v�inen.
PATRUUNSKA, sivistym�t�n, mutta sivistyneiss� naimisissa.
H�RAS��DINSKA, hieno, ei ole koskaan k�ynyt talonpoikaisessa tuvassa.
NIMISMIES.
KOLME HERRAA.
KOLME ROUVAA.
HERRASV�KE�, nuorisoa.
Tapaus maalaisessa kirkonkyl�ss�.
ENSIM�INEN N�YT�S.
Arki-ilta joulun ja uudenvuoden v�lill�.
Vanhan, lapsettoman talonpoikaisen el�kepariskunnan, Sarkasten asunto,
matala, muotoihinsa muuttumattomasti el�ytynyt laaja tupa: vanhat
sein�paperit, joista kukat ovat kuluneet pois ja joihin on muodostunut
ruskeita kuvioita; repe�m�t ovat paikatut sanomapaperilla; mit��n
repaleista ei ole n�iss� sein�papereissa, eik� liioin muussa
sisustuksessa, joka vanhuutensa ja kuluneisuutensa ohella kuvaa my�skin
tarkkuutta ja j�rjestyksenrakkautta. Ikkunalaudoilla myrtinkukkia
pieniss� puulaatikoissa. Per�sein�n keskell� yksinkertainen ovi, joka
huopatilkityksens� vuoksi sulkeutuu kuulumattomasti; ovi on reunoista
v�h�n huurteessa. Ovesta oikealle (katsomosta k�sin) toinen ikkunoista,
vanhanaikainen, matala, pieniruutuinen, lasit kokonaan huurteessa.
Ikkunan edess� vanhaksi kulunut, punaisenruskea p�yt� ja sen
kummallakin puolella samanv�riset tuolit. Oven ja p�yd�n v�lisell�
sein�osalla iso rys�nkudos kaaritarpeineen. Ovesta vasemmalla,
per�nurkassa uuni, jonka avoimella kiukaalla palaa hiiltyv� rovio,
heikosti valaisten tupaa. Vasemmalla sivusein�ll� toinen ikkunoista,
ja sen luona kahdenistuttava keinutuoli. Oikealla sivusein�ll�,
taaempana, vanha, matala laatikkokaappi, ja l�hemp�n� kaksiosainen
puuvuode, jonka tyynyiss� ja aluksissa ei ole valkeita liinavaatteita
ja peitteen� on yli vuoteen ylettyv� kellert�v� lammasnahkaloimi.
SARKANEN istuu sivuttain p�yd�n ��ress� laskien rahoja, jotka
kilahtelevat h�nen k�siss��n. Voimatta h�m�r�n takia en�� n�hd� h�n
k�ytt�� hyv�kseen ikkunasta tulevaa viimeist� p�iv�nvaloa erottaakseen
mit� kukin raha on.
34, sanoo 34, ja siihen nelj� kymmenmarkkasta ja kolme viisimarkkasta
-- mutta onko t�m� viisi vai kymmenen? Jaa-a, pime�t ovat n�m�
jouluajan puhteet. Jospa panisit v�h�n lampuntuiketta lyhyen p�iv�n
jatkoksi!
EETLA kehr�� uunin luona. H�m�r� haittaa h�nenkin n�k���n, jonka vuoksi
h�n k��ntelee kuontaloa hiiloksen hohdetta kohden ja siirtelee
rukkiansa yh� l�hemm�ksi uunia.
Taivaan herra pimitt�� p�iv�n tahtonsa mukaan, �lk��tk� ihmiset
koettako sit� valistaa. Kun pimenee, on maatapanon aika.
Haukottelee.
�ljy on kallista. Ei. Menn��n maata Sarkanen.
SARKANEN. Mutta kuules, Eetla muoriseni, jospa panisimmekin viel�
toisen pystyvalkean palamaan? Kuules kuinka pakkanen paukkuu!
Roihauttaisimme huikean loimutulen kuivanr�tisevi� kuusihalkoja t�m�n
pime�n el�ketupamme valaisemiseksi! Mit� sanot?
EETLA. Kyll� t�ss� jo nukkua tarkenee.
Panee rukin syrj��n, asettaa ovelle salpapuun.
Ja kuka k�skee pakkas�in� makuulle riisuutua. Joutaa ihminen jonkun y�n
vaatteet p��ll�kin nukkua. Heit� jo, eih�n rahat laskemisesta lis��nny.
Laittautuu makuulle, haukottelee.
Ja ostovalossa ei niit� lasketa. Nietu, sanon min�. Se ei kannata.
SARKANEN v�h�n aikaa aprikoituaan. Jaa-a, mutta viisas, perin viisas
onkin minulla akka! "Ei kannata ostovalossa". Aih, aih, sit� viisautta!
Ivallisesti.
Mutta onpa sinulta itselt�sikin unohtunut hiilos peitt�m�tt�.
Peitet��n, ettei huomenna tarvitse liikaa tikkua raapaista, nj��?!
EETLA. Vai liikaa tikkua? Ahneus on synti, Sarkanen, ja sen synnin
luulen sinua viel� kipe�sti painavan viimeisell� tuomiolla.
SARKANEN. Vai niink� luulet? No, taitaa sitten pit�� antaa laina
Kallullekin.
EETLA. Mit� sanot?
SARKANEN. Se Hanuri-Kallu vain tuli vastaan sahantiell�, niin se --
tuota noin -- pyysi...
EETLA virkistyen. Mit�? Onko se renttu sinulta pyyt�nyt? Mit� pyyt�nyt?
Et suinkaan sin� onneton vain... Mit� pyyt�nyt, kysyn min�?
SARKANEN. Sanon, ett� se Hanuri-Kallu, se Sahan-Kallu, meinaten, tuli
vastaan tuolla...
EETLA. No kyll� sen jo olen kuullut. Sano lupasitko?
SARKANEN... meinaten, tuolla sahan tiell� tuli vastaan...
EETLA. Voi kiukku ja kadotus, etk� sit� jo saa suustasi!
SARKANEN. Torppaa se poika meinaa, sit� Ihalaisen torppaa...
EETLA. Ja sinulta siihen rahaa vaatii, riivi�!
SARKANEN. No jos olisi -- tuota noin -- jos olisi antaa tuhat markkaa,
ajattelen, tuota noin -- ettei tulisi sit� ahneudensynti�k��n liikaa
tehneeksi, josta juuri varoitit...
EETLA. Ja miksi olet sin� rikas, Sarkanen? Etk� juuri siksi, ettet ole
viel� el�iss�si viinantilkkaa maistanut? Ja nyt antaisit rahasi
rentulle ja juopolle! Mit� pit�� minun vanhain korvaini kuuleman! Tuhat
markkaa rentulle ja juopolle!
SARKANEN. Ehk� heitt�isi se r�hj� juomisenkin, kun sen vallesmanin
piikatyt�n omakseen saisi, jota on niin kauan katsellut.
EETLA uteliaasti ja hellemmin. Sit�k� vallesmannin Hilmaa se?
Taas kiukkuisesti.
Ei ja ei ja ei ja ei!
Kulkusten kilin��.
SARKANEN. No, no, ei anneta, ei anneta. -- Ei, kylm� t�ss� turkitta
tulee.
Ottaa turkin, laittautuu makuulle.
Kuules kuinka siell� suuressa maailmassa kulkuset iloisesti hel�j�� ja
aisakellot soivat! Ne oli Tallperin kulkuset.
EETLA. Kr��nkvistin kulkusiksi min� ne ottaisin. Vallesmannille ajavat
pitoihin. Viikonp�iv�t on siell� leivottu ja valmistettu. Niin sit�
elet��n t�h�n maailman aikaan! Vaikka ollaan velkaa...
SARKANEN. Meille t�mm�isilleh�n ne velkaa vain ovatkin.
Paneutuu vuoteeseen..
Molemmat makaavat liikkumattomina sel�ll��n kuin muumiot,
k�det vatsan p��ll�..
EETLA. Vai torppa sill� vallesmannin piikatyt�ll� olla pit�isi. Tehk��t
ty�t� ja s��st�k��t, penni pennilt� kokoon vain, niin ovat t�ss�
muutkin tehd� saaneet.
Taas kulkusten kilin�.
Meid�nk� pit�isi kaiken maailman k�yh�t talollisiksi auttaa!
SARKANEN. Tuossahan ne vasta Kr��nkvistin kulkuset meniv�t. -- Ei
Kr��nkvistink��n ole meille kuin kahdeksan vaivaista tuhatta velkaa, ja
Tallperin kuusi, ja vallesmannin vain kymmenen.
Kulkuset.
Ja siin� menee Nuurperin aisakello, ja tuo toinen on kauppiaan.
EETLA. Eip� se ole kuin Laksmannin. Eik�s nekin ole velkaa?
SARKANEN. Ei, mutta tuopa heli�mpi. Kuules kun menn� huristaa se
kauppiaan ruuna. Edelle menee muista. Se on juuri niinkuin se meid�n
vanha Valko, muistatko sit� valakkaa?
EETLA tulee uniseksi puheen k��ntyess� hevosiin, haukottelee.
Mit� niist� menneist�...
SARKANEN. Meinaten sit�, jonka min� H�meenlinnan markkinoilta toin. Ori
se silloin viel� olikin, valkeanharmaa, ja harja kuin kosken k�m�r�, ja
silm�t paloivat ja tuli l�i punaisista sieraimista. Eik�s mennyt se
hevonen, sanoppa, eik� mennyt?
EETLA unissaan. Menik� sekin? Vai meni sekin... Kaikki ne naimisiin
meneekin.
SARKANEN. Naimisiin! Valakka!
EETLA. Ne ovat ihan hulluja t�h�n maailman aikaan sen naimisensa
kanssa. Aina vain naimaan ja naimaan... Ohoh!
Nukkuu.
Kaukainen hanurinsoitto alkaa kuulua ja
seuraavan kuluessa v�hitellen l�hestyy.
SARKANEN. Se aviovuode, katsos, se viettelee niin nuorta kuin
vanhempaakin. Ja tunnusta itsekin, oletko el�nyt aikaa sen ihanampaa
kuin h��p�iv�mme? H�? -- Oli sit� tanssittu! Voi, eiv�th�n ne t�m�n
ajan nuoret! Muistatko? Muistatko, Eetlaseni? Kun me permannolla
py�r�yttelimme, niin kaikki pys�htyiv�t, herrasv�etkin suu auki meit�
katselivat. Ja ihmek�?
Naurahtelee.
Olithan sin� pit�j�si kuuluisin tanssija, ja min� kuuluisin omassani.
Sanoivat sen tanssi-innon meid�t alunpit�en yhteen vieneenkin.
Muistelee melodiaa.
Tinttulitilitiijatanttulitilitaa ja... Muistatko? Muistatko? --
Kavahtaa istualleen.
Mutta nukutko sin� Eevantyt�r? Toinen t�ss� h�ist� muistuttelee, ja h�n
nukkuu kesken kaikkea! Eth�n toki nukukaan? Suotta vain, veitikka,
teeskentelet? Varros kun koetetaan.
Kovalla ��nell�.
Annammeko tuhat vai kaksi tuhatta Kallulle?
Nolona.
Ei vastausta. Kyll� nukkuu, nukkuu se. Ja kun nukkuu, niin ei sit�
muijaa her�t� taivaan pasuunatkaan. Jaa-a, mit�p� n�ist� vanhan
lallatuksista! 25 mk joka vuosi viiden vuoden aikana -- eik�s se ole
125 mk. Ja korko koron p��lle -- ensin yksi, sitten kaksi, sitten
kolme, se on kuusi, sitten... ei, maltappas...
Kiepsahtaa vuoteelta.
Pist�n min� sittenkin sen kitupiikin palamaan!
Noutaa lakkisen, lasittoman lampun, varovasti Eetlaan
katsahdellen, sytytt�� sen palamaan ja istuutuu rahoja laskemaan.
Kymppi se oli kuin olikin! Ahhah! Johan min� ajattelinkin! -- 14 ja 17
on yhteens� 31, oikein, sanoo kolmekymment�yksi...
Hanurinsoitto aivan oven takana. Sarkanen s�ps�ht��, pyyhk�isee
rahat takaisin p�yt�laatikkoon, lukitsee sen ja asettuu muka
verkkoa kutomaan. Soitto lakkaa. Koputus ovelle.
SARKANEN. Kuka koputtaa?
KALLU oven takana. Sahan-Kallu min� olen. P��st� tupaan, Sarkanen.
SARKANEN. Pois, pois! Ei saa y�ll� sis�lle pyrki�.
KALLU. P�iv� nyt viel� on. Ei kello ole viitt�k��n. Sanoppas,
suostuiko se muijas?
SARKANEN. Ei suostunut.
KALLU. Raotahan ovi. Mit� h�n sanoi?
SARKANEN ottaa salvan pois. Raottaa ovea. Ei ottanut kuuleviin
korviinsakaan. Ei penni�k��n sille rentulle, sanoi.
KALLU. Kuinka?
SARKANEN. Sille rentulle..
KALLU pist�� jalan ovenrakoon ja kiilautuu sis�lle. Sissoh��r sanoi
lensmanska. Istutaanko, vai luirautanko ensin pienen valssin?
SARKANEN. �l� herrant�hden! Muija her��!
KALLU. Vai et saanut suostumaan. Sin� olet hyv� mies, Sarkanen, sin�
olisit antanut rahat, mutta sin� olet suuri pelkuri, et uskaltanut
muijasi t�hden... Olisitpa vain ly�nyt keppisi permantoon!
SARKANEN. No, no, �l�h�n...
KALLU. Olin tuomassa sinulle rohkeudenryyppy�, mutta my�h�styin,
peijakas.
Helist�� viinapulloa.
Saamari sent��n! Kun menettekin noin varhain maata!
SARKANEN. Mit� se on?
KALLU. Jaa mit�k� t�m� on? Kun osaisi lukea: vii... vii... edemm�s en
p��se. Mutta kovasti se hel�j��, kun sit� n�in ravistaa. Jospa arvaisi
haistamalla.
Pist�� pullon Sarkasen nen�n alle.
SARKANEN. Sit� se on.
KALLU. Sit� se on. Kulautappas! Se vapauttaa akkavallasta!
SARKANEN. Oho, miten se akkavallasta... En ole viinaa maistanut viel�
milloinkaan. Karvasta kuuluu olevan.
KALLU. Kulauta sent��n n�in joulupyh�in kunniaksi. Kuuleppas kuinka
maailma iloitsee tuolla ulkona ikkunasi takana, kuinka siell� kulkuset
kilajaa ja tyt�t nauraa remuavat. Tavaraa sinulla on, mutta el�� et
sin� osaakaan! Olisipa minulla sinun rahasi!
SARKANEN. Ei rahallakaan kaikkea saa?
KALLU. Ja mit� ei saa rahalla? Sanoppa, Sarkanen, mit� semmoista
haluaisit, ettei sit� rahallakaan saa?
SARKANEN. Sanonko ma?
KALLU. Sano vain; mit� sit� salaat!
SARKANEN. Ett� hartioiltani putoisi kolmekymment� ja kuusi ajast'aikaa
ja min� saisin h��p�iv�ni viel� takaisin. Sit� halaisin. Mutta
nuoruuttaan ei palauta rahallakaan.
KALLU. Ei rahalla, mutta jospa viinalla!
SARKANEN. Mit� viina avittaa, kysyn min�!
KALLU. Mit�k� viina avittaa? Ett� saat mit� haluat. Semmoinen on viinan
voima. Saat j�lleen h��polskaa tanssahdella, leini j�tt�� sinut ja
muori hyppelee luoksesi keve�n� keijukaisena ja kuhertelee kuin
turturikyyhkyl�inen.
SARKANEN osottaa vuoteeseen. H�nk�?
KALLU. Juuri h�n. Koettaisit. "Sarkanen tahtoisi, mutta Sarkanen ei
uskalla".
SARKANEN. Oho, ket� min� pelk�isin?
Viittaa pulloa luoksensa.
KALLU osoittaa vuoteeseen p�in.
SARKANEN. Ole nyt.
Ryypp�� pullonsuusta.
KALLU. Karvastiko?
SARKANEN. Eik� viina sen v�kev�mp�� olekaan t�h�n maailman aikaan?
Ryypp�� toisen kerran.
Ahhah!
Venytteleikse.
Ja t�m�k� se karvaan nime� kantaa? Hiivatti sent��n!
Ryypp��.
Ja kun me mentiin sit� h��polskaa -- kuinka se oli -- tinttulitilitii
ja tanttulitilitaa, sit� et sin� poika osaakaan soittaa...
KALLU. Oho, osaanpas, tahdotkos kuulla?
SARKANEN. Ei, ei, antaahan olla. Niin sit� polskaa kun me mentiin,
kaikki mit� tuvassa oli tanssijoita pys�htyiv�t katsomaan. Siin�
rovasti p�� kallellaan myh�ilee, siin� vallesmanni, siin� ruununvouti
ja heid�n armolliset rouvansa, kaikki vain p��t�ns� kallistellen meille
k�si�ns� paukuttavat. Ei, veikkonen, ei sit� nykymaailman aikaan!
KALLU. Niin olivat herrat silloin, mutta toista on nyt. Nyt nauravat
vain Sarkasen ahneutta.
SARKANEN. Vai nauravat?!
KALLU. Ja minullekaan eiv�t antaisi sit� Hilmaa, riivatut. Eiv�t p��st�
l�hellek��n. Ei sen vertaa, ett� saisin n�ill� silmill�ni katsella.
Itke� minun t�ytyy.
SARKANEN. �l� itke poika. Mutta miksi et juo?
KALLU. Ei nyt viinakaan maita.
SARKANEN. Itseh�n sanoit, ett� t�m� se kaikki toiveet toteuttaa ja
minullekin viel� h��polskan toimittaa.
Itsekseen.
Vai nauravat!
Ryypp��.
Juo, poika. Kippis!
KALLU. Mutta ajattelehan, Sarkanen, kun min� viime viikolla y�n aikaan
vallesmannin ky�kinovelle koputin, tuli herra itse rappusille. "Pysy
poissa talostani, taikka ammun kallosi puhki!" kiljasi h�n. Ja vahtii
nyt tytt�� eik� p��st� kyl��n sen vertaa, ett� vilaukseltakaan n�kisin.
Vuosikontrahtiin on h�n Hilman pakoittanut, ja niin ovat kaikki
tuumamme rauenneet myttyyn.
SARKANEN. Ole huoletta poika, sanon min�. Jos min� vallesmannin sanon
lainoistaan irti, tekee h�n konkurssin ja kaksi muuta h�nen per�ss��n.
Semmoinen mies on edess�si. Haloo, sanon min�!
KALLU. Mutta �lk�� niin kovaa puhuko. Muori her��.
SARKANEN. Ja min� panen sen Hilman kontrahdin rikki koska vaan! Koko
kyl�n min� panen nurin. Tahdotko n�hd�? Vai nauravat!
KALLU. Mainiota! Mutta hiljaa, hiljaa, muori jo liikkuu.
Koettaa seuraavan kuluessa kaikin tavoin hiljent�� Sarkasta.
SARKANEN. Ja liikkukoon! Min� n�yt�n, kuka t�ss� talossa herra on. Vai
akkavalta! Ja viel� vuosikontrahti!
Keppi p�yt��n.
Kyll� min� heille n�yt�n! Nyt menee t�m� poika vallesmannille, ja
tulkoot samaan myllyyn Laksmannit ja Kr��nsvistit ja kaikki, jotka
siell� kesti� pit�v�t. Sanonpa heid�t irti kaikki! Kaikki!
Keppi p�yt��n.
Vaviskaa te t�m�n kirkonkyl�n herrat! Min�kin tahdon kerran kesti�
pit��!
Ryypp��.
Vai vuosikontrahti!
KALLU. Niin, niin juuri, Sarkanen. Mutta jos muori her��, et p��sek��n
l�htem��n.
SARKANEN. Viis min� muorista! Mies on vaimon p�� ja keppi.
KALLU. Kuitenkin, jos menet, niin mene oitis, muuten h�n sinut
palauttaa, pelk��n min�.
SARKANEN. Ja t�t� poikaa ei palauta en�� kukaan! Sill� nyt l�htee
Sarkanen! Vai nauravat he minua!
Menee suurella pauhulla, jatkaen viel� ulkona uhkauksiaan.
Vaviskaa, vaviskaa!
KALLU katsoo h�diss��n vuoteelle p�in, jossa Eetla heittelekse
unissaan. Kun ei vaan her�isi! Kovasti heittelee ruumistaan. So, so!
Niinkuin lasta tuudittaissa.
Sh-sh-sh-sh-sh-sh-sh-sh. Jo taitaa nukkua... Nyt vaan hiljaa kuin
myyr�, ettei her��. Kyll� se muori �kki� Sarkasen kotiin tanssittaisi,
ja kaikki menisi minulta hukkaan. Sh-sh-sh-sh...
EETLA unissaan. Vai menisi sekin renttu naimisiin...
KALLU mykistyy s�ik�hdyksest�.
EETLA kuorsaa j�lleen.
KALLU. Taisi mainita minua rentuksi. -- Kun ei vain silmi� avaisi ja
n�kisi. Parasta kun pukeudun Sarkaseksi.
Pukeutuu Sarkasen j�tt�m��n turkkiin ja istuu p�yd�n ��reen,
ottaen verkonkudoksen k�teens�.
N�inh�n se Sarkanen. Ja pullo helkkarissa pois p�yd�lt�.
Pist�� pullon turkin povitaskuun.
Nyt vaikka tirkist�isitkin: t�ss� istuu ukko Sarkanen.
Haaveillen.
Ai, ai, jos minulle t�m� vaan onnistuu, vain t�m� ainoa kerta
el�iss�ni! Mutta sit�k� olen ansainnut! Pois se! En ole ansainnut muuta
kuin kepityst� huonon el�m�ni vuoksi; (jos vaan olisi t�ss� kyl�ss�
minun kepitt�j��ni). -- Mutta ah, te kirkaskasvoiset herranenkelit,
astukaa alas taivaastanne ja antakaa minulle selk��n oikein Porvoon
mitalla ja Kaskisten kyyn�r�ll�! Sen olen teilt� totisesti ansainnut.
Ja kun olette minua hyv�sti kepitt�neet ja taivaallinen vihanne on
j�lleen asettunut, niin antakaapa onnistaa -- t�m�n ainoan kerran --
ett� saisin omakseni sen tytt�letukan, sen armaan Hilman, sen
kultaisen nupukkani -- aih, aih, sen p�iv�paisteisen, sen kikattavan
hili-hili-Hilmaseni.
Totisena.
Niin ja torpan viel� lis�ksi, ellen liikoja pyyt�ne? -- Sen vaan sanon,
ett� jos nyt onnistaa, niin en viinan tilkkaa el�iss�ni maista, en
ikip�ivin�ni, niinkuin en t�t� pohjapisaraakaan en�� suuhuni pane.
Tehk�� te sitten niinkuin taivaallisessa viisaudessanne parhaaksi
n�ette.
Hieroo n�k�aukon ikkunaan, tirkist�� ulos.
Taitaa tulla pitk�kin odotus.
Menee ottamaan nurkasta halkoja.
Jospa onnistaisi, hih!
Tosissaan.
Ei kuitenkaan niinkuin min� tahdon, vaan niinkuin te tahdotte.
Taas iloisesti.
Aih, aih, jospa sent��nkin onnistaisi, sanon vaan: jos onnistaisi!
Paiskaa viimeisen sanan mukana kantamuksensa voimakkaasti
permannolle.
EETLA unissaan. Vai naimisiin!
KALLU. Saakeli!
Juoksee paikalleen p�yd�n ��reen.
EETLA her�� v�hitellen, k��ntyy vuoteessaan, tunnustelee vieress��n
Sarkasen tyhj�� paikkaa, katsoo per�lle.
Ei, mutta! Mit� pit�� minun vanhain silm�ini n�kem�n! Sarkanen, hoi!
Enk� kielt�nyt sit� viimeist� �ljy� lopettamasta?!
KALLU koputtaa ankarasti keppi� maahan.
EETLA. Siunatkoon!!
KALLU sammuttaa lampun ja menee Sarkasen ontuvaa k�ynti� matkien
keinutuolille, johon istuu Eetlasta poisp�in k��ntyneen�.
EETLA. Mi... mit� h�n nyt meinaa?
Koetteeksi kiukkuisesti.
Tuletko paikalla maata!
��nett�myys. Itsekseen.
Mik� ihme siihen mieheen nyt on mennyt?
Viel� kiukkuisemmin ja nyrkki�ns� vuoteenlaitaan jyskytt�en.
Tuletko sielt�!
��nett�myyden j�lkeen itsekseen.
H�n on raukka sairas taikka on ikip�iviksi suuttunut minulle.
Hell�sti.
Sarkanen... Kuulehan Sarkanen... Rans Kaapriel Enkelpreht... Etk�
��nt�ni tunne? Min� olen Eetla Johanna Sofia, sinun laillisesti vihitty
aviovaimosi, jota olet my�t�- ja vastoink�ymisess� rakastanut ja
yhdeksi merkiksi minulle t�m�n sormuksen antanut... Voi, minun t�ytyy
itke� sinun kovaa syd�nt�si...
Nousee vuoteesta, menee puolimatkaa Kalluun p�in ja molemmin
k�sin hiukan kohauttaen hamettaan vanhaan tapaan niijaa.
Min� kauniisti pyyd�n sinua, unohda vihasi ja tule kanssani
aviovuoteeseemme.
Huomaa turkin povitaskusta esiinpist�v�n pullonsuun.
Mi... mi... mik�s t�m� on? Sarkanen?
Vet�� pullon esiin, helist��, avaa, haistelee.
Viinaa! Kuka on sinulle viinaa antanut? Ja salaa minulta! Mutta vastaa,
mies! Ei, en usko silmi�ni.
Maistaa pullon suusta.
Ihan oikeata viinaa! Tfyi! Nyt ymm�rr�n, h�n on juovuksissa, h�n on
humalassa! Ai-ai, sinua Sarkanen, ett�s kehtaatkin! Kokonaisen
pullollisen juonut ja v�h�n vaan pohjaan j�tt�nyt! Pankon kiveen ly�n
sinun pullosi s�p�leiksi, ettet siit� ikin�si en�� maista!
Juopi ensin viinan suuhunsa, sitten s�rkee pullon.
Kuulitkos, hunsvotti! Kyll� paukkuu, jahka selki�t!
Tulee Kallun luo, k�y kiukkuisesti turkin kaulukseen.
Ja l�hdetk� siit� makuulle, k�nsikk�!
KALLU seuraa Eetlaa vuoteelle yh� Sarkasen k�ynti� matkien.
He laskeutuvat vuoteelle, Eetla ensin, sel�lleen sein�n
puolelle ja sitten Kallu laitapuolelle, kyljelleen ja
k�ppyr��n, selin Eetlaan.
EETLA hetken kuluttua t�ykk�� Kallua selk��n, leppe�mmin.
No, mik� hitto sinut nyt on noin myk�ksi tehnyt? Etk� saa sanaa
suustasi?
Hetken kuluttua viel� leppe�mmin.
Sarkanen, hoi, ymm�rr�nh�n min�, ett� sin� vihap�iss�si olet viinaa
hakenut, kun en min� sinun mielt�si noutaa tahtonut. Ja siit�k� sin�
minulle suutuit, ett� min� Kallulta ne torpan rahat kielsin? Kaikesta
kannattaakin suuttua! -- No, tuota noin, jos nyt annettais sitten
vaikka kolme sataa.
KALLU ilosta hytk�ht�en. Hop!
EETLA. Mit� "hop"? Kyll� vaan se saa riitt�� meid�n puolestamme,
hankkikoot loput muilta. Mit� sanot? Sarkanen!
Koettaa k��nt�� Kallua p�in itse�ns�.
KALLU k��ntyy nytk�hdyksell� muka vihaisesti viel�kin enemm�n poisp�in
Eetlasta.
EETLA hell�sti. Mutta kuulehan, Sarkanen...! No, annetaan sitten vaikka
viisisataa, kunhan vian suusi vihdoinkin aukaset ja vihasi unohdat.
Voih, annetaan kuusisataa, annetaan seitsem�nsataa. Ei h�n vastaa
minulle mit��n.
K��ntyy kyljelleen Kalluun p�in, toinen k�si t�m�n olalla,
yh� tunteellisemmin, vihdoin itkuun hyr�ht�en.
Rakas mieheni, jonka kanssa me kolmekymment� ajastaikaa nuhteettomassa
Herran avioliitossa viett�neet olemme, -- annetaan koko tuhat, niinkuin
sinun tahtosi on... mutta sinun kiusattu ja hylj�tty vaimosi ei voi
unta n�ihin silmiins� saada, ellet sin� rakkaassa sovinnossa j�lleen
k��nny h�nt� kohti... kuule, kuule minua Rans Kaapriel Enkelpreht... ah
minun t�ytyy itke�...
KALLU on kuorsaavinaan.
EETLA h�mm�styneen� ja loukkaantuneena kavahtaa istumaan. H�n nukkuu!
Nukkuu kesken kaikkea!
Laskeutuu alakuloisena j�lleen sel�lleen.
Ohhoh. H�n ei v�lit� minusta en��. Nukkua viha ja riita mieless�! Sit�
h�n ei ole viel� koskaan ennen voinut tehd�. Niin muuttuu el�m�mme
t��ll� surun ja murheen laaksossa... niin on muuttuvainen miehen mieli,
ett� nukkuu, kun...
K��nn�ht�� �kki� kiukkuisesti vasemmalle kyljelleen,
sein��n p�in, pois Kallusta.
Ja nukkukoon!
Jonkun ajan kuluttua alkaa Kallun kuorsausten v�lill�
kuulua vuorottelevasti my�skin Eetlan kuorsauksia.
KALLU kuorsaa yh� hiljemmin, kohoaa vihdoin varovasti istualleen,
kuulostelee Eetlan nukkumista, kuiskaa intohimoisen onnellisena.
Onnistuu! Onnistuu!
Laskeutuu j�lleen pitk�kseen.
TOINEN N�YT�S.
Joulukekkerit valaistussa nimismiehen asunnossa. Salin kalusto on
sys�tty seinemm�s. P�ydill� viinilaseja ja kuppeja. Per�sein�n keskell�
ovi, josta n�kyy eteiseen. Samoin kummallakin sivulla avonaisia ovia,
joista n�kyy vasemmalle herroja toti- ja korttip�yd�n ��ress�, ja
oikealle vierashuoneeseen vanhempia naisia k�sit�iden ja teen kimpussa.
Kovaa suukopua kaikkialla. Salissa nuorison vilkasta rinkitanssia.
NUORISO laulaa ja hyppii.
Julen, julen, julen �r kommen.
Gossar och flickor dansa i ring.
Hej s� vi sv�nga,
Slita v�r k�nga.
Ingen f�r sitta trumpen i vr�n!
Tanssi pys�htyy. Kaikkien on liian kuuma.
NUORISON ��NI�. Huh, kun onkin kuuma! -- Oh, min� kuolen, min� kuolen!
-- Menn��n eteiseen ulos, menn��n! -- Ensi valssi on minun, muistakaa
neiti!...
Hajoovat salista nauraen ja meluten per�ovien kautta,
jotka j��v�t auki.
Kolme rouvaa on katsellut sohvalta tanssia ja j��nyt saliin.
1 ROUVA. Mutta mitk� pidot! Onko kuultu! Ohhohoh...
2 ROUVA. Ei todella luulisi tavallisen vallesmannin kodiksi.
3 ROUVA. Niin, ihmiset el�v�t t�t� nyky� aivan yli varojensa.
2 ROUVA tarkastelee lorgnetilla vasenta huonetta. Herroillekin annetaan
hienointa konjakkia totiin.
1 ROUVA. Sanalla sanoen m�ss�t��n niinkuin tavallisesti v�h�� ennen
konkurssia.
2 ROUVA kuiskaa Sh! Fru L�nsmanska!...
1 ROUVA kuiskaa nopeasti. Se on kaikki velalla! Velalla joka penni
kaikki!
HILMA kantaa suurta tarjotinta per�lt� oikealle.
LENSMANSKA toruen Hilman per�ss�. Muista tarjota vasemmalta. Ensin
h�ras��dinskalle, sitten patruunskalle... no mene, mene!
Ovella, puhuu oikeaan huoneeseen.
Olkaa niin hyv�t! F�r de' lof att vara, var s� god, var s� god!
Rouville salissa.
Noiden palvelijain kanssa on hukassa! Eiv�t mit��n osaa,
eiv�t niin mit��n!
1 ROUVA. Mutta n�ytt��h�n tuo Hilmanne aika n�pp�r�lt�.
LENSMANSKA. Mit�? Aijotteko vietell� h�net minulta? Siit� ei tule
mit��n.
1 ROUVA. Herra varjelkoon minua himoitsemasta l�him�iseni omaisuutta!
LENSMANSKA. Sit�paitsi, h�n aikoo naimisiin.
2 ROUVA JA 3 ROUVA. Naimisiin!
1 ROUVA. Tuoko el�v� tuolla? Tuo potaattinen�!? Haha-ha...
LENSMANSKA. Juuri kun olen saanut h�net jotain oppimaan!
2 ROUVA. Nykyajan palvelusv�ki ei lopulta tied� mit� se vaatii!
LENSMANSKA. Mutta siit� ei tule mit��n!
1 ROUVA. Vihdoin he pukeutuvat kaikki hattuihin ja me j��mme liinat
p��h�n!
3 ROUVA. Se siit� lopulta tulee!
LENSMANSKA. Mutta olkaa niin hyv�t!
Pyyt�� oikealle.
Saako luvan olla teet�?
ROUVAT. Kiitos, me olemme juoneet.
Menev�t oikealle.
LENSMANSKA aikoo menn� vasemmalle.
HILMA oikealta. Rouva! Min� kuulin kun rouva sanoi: siit�
ei tule mit��n!
Itkee.
Voi, voi, voi...
LENSMANSKA. T�ss�k� sopii poraamaan ruveta! Min� olen sinut opettanut
ja sinun t�ytyy palvella v�hint�in viisi vuotta, ennenkuin saat vaivani
palkituiksi!
HILMA. Mutta hyv� rouva, min� pyyd�n kauniisti, kun se Kallukin
vaatii...
LENSMANSKA. Kallu ja Kallu, ei t�ss� talossa en�� muuta kuule. Maksa
kustannukseni ja kaikki rikotut astiani! Koko ajalta kahdeksankymment�
ja seitsem�n markkaa 16 penni�. Olenhan sanonut.
HILMA. Mutta Kallu, Kallu tahtoo jo ensi kev��n�... voi hyv� rakas
rouva...
LENSMANSKA. Kallu, Kallu, olen sen jo kuullut. Sisso, ei sinun ole sen
kiireempi naimisiin kuin muidenkaan ihmisten. Sisso, sisso, ky�kkiin,
viel� sin� naimisiin ehdit, ky�kkiin, ky�kkiin...
Ty�nt�� itkev�n Hilman v�hitellen per�ovesta ulos.
PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA oikealta.
PATRUUNSKA. Oo, rouva L�nsmanska, teit� voi todellakin onnitella n�in
komean juhlan johdosta.
LENSMANSKA hyvill��n. No, no, -- no, no... Mit� se patruunska...
H�RAS��DINSKA. Komeampaa kuin kell��n muulla. Ja mit�p� niist� ihmisten
puheista!
LENSMANSKA h�tk�ht�� H�? Mist� ihmisten puheista?
PATRUUNSKA. Mutta rakas h�ras��dinska, s��st�k�� toki rouva L�nsmanskaa
moisia juoruja kuulemasta.
H�RAS��DINSKA. Tietysti se on vale. Tek� olisitte velkaa jollekin
talonpojalle!
LENSMANSKA. Te teette minut uteliaaksi... Mit� puheita ne on? Sanokaa,
sanokaa!
H�RAS��DINSKA. Ah, minun t�ytyy todella itke� ihmisten pahuutta. En voi
puhua... sanokaa te, rouva patruunska.
LENSMANSKA. Kuka on uskaltanut niin valehdella. Ett�k� emme olisikaan
varakkaita?! Niink�?!
PATRUUNSKA. Niin, mutta p��asia t�ss� on kelle te olisitte muka velkaa.
Hirmuista! Hirmuista!
LENSMANSKA. Se ei ole totta, se on julkea vale! Kuulitteko!
PATRUUNSKA. Jollekin -- syytinkil�iselle! Johan nyt!
LENSMANSKA. Syytinkil�iselle! Me!? Se on mit� julkein h�v�istys! Oh,
mill� puhdistumme moisista parjauksista!
Py�r�ht�� permannolla osoittaen ymp�rilleen.
Ja silt�k� t�m� n�ytt��!
H�RAS��DINSKA. Ei, ei, mutta aivan ylimalkaan puhuen niin kyll� t�ytyy
sanoa, ett�...
PATRUUNSKA. Ylimalkaan puhuen: ihmiset el�v�t t�t�nyky� aivan yli
varojensa. Riitt�isi v�hempikin.
LENSMANSKA. Mit� se t�h�n kuuluu? Mik� "riitt�isi"?!
H�RAS��DINSKA. Ylimalkaan, i st�rsta allm�nhet, minunkin t�ytyy
my�nt��, ett� riitt�isi v�hempi.
LENSMANSKA. Kerran vuodessa, kant�nka!
PATRUUNSKA. So, so, ent�s p��si�isen�...!
H�RAS��DINSKA. Ent� B�rtan p�iv�n� sitten!
PATRUUNSKA. Ja eritt�inkin kun kaikille on tunnettu...
LENSMANSKA hillitsem�tt� itse��n polkasee jalkansa maahan. Mik�
kaikille on tunnettu? Sanokaa jos uskallatte!
PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA torjuen. Ylimalkaan! ylimalkaan!
LENSMANSKA. "Ylimalkaan ja ylimalkaan"! -- Itse olette Sarkaselle
velkaa!
PATRUUNSKA yhtaikaa kahden seuraavan kanssa. Mek� velkaa Sarkaselle!
Kuka niin on voinut valehdella?! Ei iki p�ivin�! T�t� asiaa ei voi
j�tt�� n�in, se on h�vyt�n, se on ilke�mielinen parjaus! Vastatkaa
sanoistanne, jaa-a, vastatkaa sanoistanne!
H�RAS��DINSKA yhtaikaa edellisen kanssa. Mek�?! Velkaa moukalle?! Det
�r f�rskr�ckligt hvad m�nniskorna kan prata! Emme viel� koskaan ole
olleet penni�k��n velkaa, ei koskaan! Aldrig! Det �r grymmt, det �r
rysligt, f�rf�rligt, f�rskr�ckligt, f�rskr�ckligt!
LENSMANSKA jonkun ajan kuluttua, yhtaikaa edellisten kanssa, heit�
tyynnytt�en ja koettaen huutaa kovemmin kuin he. Ylimalkaan!
Ylimalkaan! Ylimalkaan!
VIERAAT eri ovista. Mit�? Mit�?
NIMISMIES lasi k�dess�, iloisena vasemmalta. No, no, no, mik� rouville
nyt on tullut? Gramofooni soimaan ja tanssi k�ym��n!
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA vaikenevat �kki� ja heid�n
kasvonsa saavat hymyilev�n ilmeen.
LENSMANSKA yhtyen miehens� kehoitukseen, vieraille. Tanssimaan,
tanssimaan -- nuoret ja vanhat! Ottakaamme nyt oikein vanhan ajan
franseessi!
Ly� k�si��n yhteen.
Hakekoon jokainen herroista parinsa, sisso, sisso, kaikki,
kaikki vaan...
Lensmanskan n�in puuhatessa tulee useita herroja vasemmalta
vaatimaan rouvia tanssiin, jotka estelev�t, k�skien pyyt�m��n
nuorempia, sitten suostuvat, luonnottoman ��nekk��sti
murahdellen.
HILMA h�t��ntyneen� per�lt�, nimismiehelle. Ky�kiss� on asiamies,
tahtoo herra vallesmannia.
NIMISMIES viritt�� gramofoonia. En ota vastaan. Tulkoon toiste.
HILMA. Se tahtoo tulla v�kisin.
NIMISMIES. Aja ulos, sanon min�!
HILMA. Hyi, en min� uskalla, sill� on keppi...
Ky�kkiin per�lle.
Gramofooni soi.
LENSMANSKA. Parit kahteen riviin, t�m� on vanhain tanssi, nuoret eiv�t
osaa, kas n�in, yks, kaks, kolme, alkakaa...
Vanhemmat herrat ja rouvat tanssivat franseesia, nuoret
nauravat ovien suissa, osotellen sormillaan.
��NI� NUORTEN JOUKOSSA.
-- Onko tuo nyt sit� katrillia?
-- Ei, se on Noakin tangoa.
-- Hei vaan, hop, hop...
-- Katsokaa lensmanskaa! Hurraa!
-- Hiljaa, hiljaa, nyt tulee lensmanskan soolo.
LENSMANSKA figureeraa parinsa kanssa.
Ky�kist� kovaa, ep�selv�� huutoa ja melua. Tanssi pys�htyy.
VIERAAT. Mit� siell� tapahtuu?
NIMISMIES. Katsos roistoa! Kyll� min� h�net kuritan!
Ulos.
LENSMANSKA. Jatkakaamme. Kyll�h�n mieheni sellaiset kuranssaa!
Parit fikyree! Fikyree!
NIMISMIES per�lt�, luikkii vasemmalle.
VIERAAT pys�ytt�v�t h�net. Mik�s nyt?
NIMISMIES. Minulla kun ei ole mit��n keppi�, jolla kurittaisin...
1 HERRA tarjoo hienoa k�velykeppi�. Kas t�ss�, t�ss�!
NIMISMIES tarkastelee keppi�. Mit�s t�mm�isell�, se menee poikki
ensi ly�nnill�.
Melu ky�kiss� yltyy..
LENSMANSKA paksu mukurakeppi k�dess�. Ota t�m�, aja paikalla ulos,
mik� hirve� skandaali!
NIMISMIES tarkastelee mukurakeppi�. T�m�k�, seh�n on lepp��!
LENSMANSKA py�r�ht�� tuittup�isesti, menee ky�kkiin. Sep� nyt
merkillist�!
NUORISO. No nyt siit� jotain tulee, kun lensmanska itse... Se on
toista!
NIMISMIES. Mutta jatkakaahan, hyv�t vieraat sill� aikaa kun min� haen
parempaa keppi�.
Pakenee vasemmalle. Tanssi jatkuu laimeasti.
HILMA juoksee kauhuissaan ky�kist�. Jesta! Jesta sit� miest�!
LENSMANSKA kiirehtii Hilman per�ss�, Hilman korvaan kovalla ��nell�.
Juokse joutuun hakemaan Sarkaskaa, se mies ei tottele ket��n muuta.
Juokse, juokse, sano ett� tulee heti, heti paikalla!
Pakenee oikealle.
HILMA. No kyll� vaan en viivy, min� sen lenn�t�n t�nne.
Juoksee ulos.
Tanssi jatkuu innokkaammin.
SARKANEN per�lt�, keppi k�dess�, meluavana ja ankarana. Vai t��ll�
tanssitaan!
VIERAAT hihkasevat. Sarkanen!
Tanssi taukoo �kki�, gramofooni lakkaa soimasta.
SARKANEN. Iltaa, iltaa! Minulla on asiaa vallesmannille.
VIERAAT. Miss� h�n on? Miss� herra vallesmanni?
Hakevat.
2 HERRA. Ainako se vaan sit� keppi� hakee?
SARKANEN. No sanokaa sitten lensmanskalle. Tuli ja leimaus!
VIERAAT. Mutta -- minne lensmanska on mennyt?
Hakevat.
I HERRA. Keppi�, keppi� hakemaan, herrajesta keppi� hakemaan!
VIERAAT johdattavat sis�lle nimismiehen vasemmalta ja lensmanskan
oikealta. Tulkaa herran nimess�, h�n pieks�� meid�t! Ajakaa ulos tuo
moukka! Ulos! Ulos!
Pist�v�t keppi� is�nt�v�en k�siin.
NIMISMIES. Johan sanoin, n�m� vitsat ovat liian ohkasia, pit�� olla
jotakin paksumpaa...
On hakevinaan.
SARKANEN irvistelee. Lainatkaa h�nelle t�m�.
PATRUUNSKA. No, rouva L�nsmanska, vieraanne odottavat, ett� tuo h�vyt�n
h�iritsij� vihdoinkin ajetaan ulos.
H�RAS��DINSKA. Ettek� uskalla?
LENSMANSKA. Min�k� en uskalla! Sormiani syhyy, mutta kun tuo mieheni on
niin pelkuri. Eik� ole keppi�...
I ROUVA. Pelkuri -- h�n, joka on niin monta pahantekij�� vanginnut!
VIERAAT ihmettelev�t ja nureksivat.
NIMISMIES nopeasti vaimolleen. L�het� Hilma heti Sarkaskaa noutamaan.
LENSMANSKA kuiskaa yht� nopeasti. Olen jo l�hett�nyt.
VIERAAT ty�nt�v�t nimismiest� ja lensmanskaa esille kohti Sarkasta.
Ajakaa nyt vaan ulos, ajakaa ulos!
SARKANEN. Eik� ole keppi�? T�ss� on, ottakaa t�m�, sanon.
LENSMANSKA hiljaa Sarkaselle. Sarkanen tekee hyvin ja astuu per�lle!
NIMISMIES. Niin, niin, t�nne herrain puolelle, jos saan luvan pyyt��...
VIERAAT ihmetellen. Mi-mit� se oli?!
SARKANEN. Sit� se oli. Mutta kuulkaahan ensin asiani. Koska me nyt
kaikki t�nne kokoontuneet olemme.
NIMISMIES. Mutta Sarkanen on niin hyv� vaan ja astuu t�nne seuraamme,
niinkuin kutsuvieras, niinkuin kutsuvieras...
VIERAAT. T�m� menee toki liian pitk�lle! Fyy, fyy moukan seurassa!
Ei, kiitoksia!
LENSMANSKA. Sarkanen tekee hyvin, kuuma ryyppy, mit�? Ha-ha.
PATRUUNSKA. Ei ep�ilyst�k��n en��! Siis sittenkin totta, mit� ihmiset
ovat puhuneet! Ha-ha-ha...
H�RAS��DINSKA. Nyt alan arvata min�kin mist� kohti kenk� puristaa,
ha-ha-ha...
Nauravat yhdess�.
SARKANEN. Ei, sanon min�, ei puolelle eik� toiselle, vaan ensin asiani.
Ja kuulkaa: n�iden todistajien l�sn�ollessa sanon min� irti...
LENSMANSKA uhkaavasti l�hestyen Sarkasta. Ja jos min� k�sken t�nne
Sarkaskan, ai-ai, Sarkanen, Sarkanen!
SARKANEN. Ja onkos prosentitkaan maksetut, kysyn min�?
1 HERRA vihelt�� niinkuin olisi vasta ymm�rt�nyt.
VIERAAT. Ahaa! Vai niin! Ha-ha-ha-ha...
LENSMANSKA. Miss� hitossa se Sarkaska viipyy!
SARKANEN. Jaa-a, vastatkaa, onko kolmen vuoden prosentit maksetut ja
uutta vaan tahtoisitte...
LENSMANSKA. Ei, nyt menen itse Sarkaskaa hakemaan!
Miehelleen.
Tuki h�nen suunsa!
Sieppaa vaippansa ja tuuliaisp��n� lent�� ulos.
VIERAAT. Ha-ha-ha-ba
SARKANEN. Kolmen vuoden prosentit, sanon.
NIMISMIES tarjoskelee Sarkaselle v�kevi� puhuessaan. No, no, tulkaahan
t�nne, t��ll� tehd��n laskut, ei, ei, t�nne, t�nne...
SARKANEN ojentaa k�tt��n lasia kohden, seuraa nimismiest�. No niin,
niin, tehd��n selv�t laskut...
Vasemman oven kynnyksell� uhkaavasti muille.
Odottakaa, odottakaa, kyll� min� kohta tulen.
VIERAAT nauravat.
I HERRA. Ai, ai, kyll�p� joutui is�nt�v�kemme kovalle!
PATRUUNSKA. Miksi elet��n n�in ylellisesti? Aivan kuin ei v�hempikin
riitt�isi!
2 HERRA. Mutta luuletteko todellakin, ett� siit� nyt tulee konkurssi?
VIERAAT vakuuttavasti. Konkurssi! Konkurssi siit� tulee!
H�RAS��DINSKA. Kuka k�ski el�m��n noin yli varojensa! Toista on oleva
meill�. Uudenvuoden illaksi pyyd�mme meille!
VIERAAT ihastuneina. Aaaa!
H�RAS��DINSKA. Kaikki l�sn�olijat poikkeuksetta!
VIERAAT. Kiitoksia!
Syvi� yhteisi� kumarruksia.
PATRUUNSKA. Mutta uudenvuoden ilta on aina ollut meid�n.
H�RAS��DINSKA. T�n� vuonna se on kuitenkin oleva meid�n!
PATRUUNSKA. Se on lievimmin sanoen h�vyt�nt�!
HARAS��DINSKA. Olkaa siis niin hyv�t. Yksinkertainen, vaatimaton
illanvietto vain, en enkel bjudning!
PATRUUNSKA. Niin h�n aina sanoo, mutta kun sitten tullaan niin on
komeampaa kuin kell��n muulla. Mutta malttakaas h�raskriiverska --
sill� miehenne on h�raskriivari eik� h�ras��ding!
Vieraiden puoleen, leve�ll� kumarruksella joka puolelle.
Ja uudenvuodenaattona meille, jos saan pyyt��! Aivan yksinkertainen
illatsu!
VIERAAT. Aaaa! Kiitoksia, kiitoksia!
H�RAS��DINSKA. P�iv�� ennen meit�! ja meille tulevat v�syksiss� kuin
rievut! Se on h�vyt�nt�!
SARKANEN ja NIMISMIES vasemmalta.
SARKANEN. Jaha, armolliset herrasv�et, nyt on lista valmis, vaikka
kyll� min� teid�t ilmankin listaa muistan.
NIMISMIES. Sanon edelt�p�in: min� olen aivan viaton t�h�n, min�
ainoastaan kirjoitin sanelun mukaan.
SARKANEN. Sisso, sisso. T�st� p�iv�st� siis irtisanotaan kuukauden
kuluttua maksettavaksi p��oma korkoineen 6 sadalta vuodessa, sanoo
kuusi sadalta vuodessa kuin on viisi tuhatta Suomen markkaa, jonka on
minulle ja vaimolleni Eetla Sofialle velkaa vapaasukuinen h�ras��tinki
Nuurper. Jaa-a! Maksakoon tai perit��n oikeuden kautta.
H�RAS��DINSKA kiljahtaa kauhusta.
PATRUUNSKA voitonriemuisena. Vai niin! Kuka olisi luullut! Viisi
tuhatta! Viisi tuhatta! No? Milt�s tuntuu?
VIERAAT voivat vaivoin hillit� nauruansa.
H�RAS��DINSKA. Mutta uskokaa minua, se oli vaan satunnainen
ulkomaanmatkamme... Herra vallesmanni, hillitk�� toki tuo mies!
SARKANEN. Ja nelj�n vuoden korot ovat maksamatta. Se tekee kuusituhatta
ja kaksisataa...
H�RAS��DINSKA. Ah, Sarkanen, min� rukoilen teit�, olkaa hyv�, saanko
luvan pyyt�� uudenvuoden iltana... en enkel bjudning...
VIERAAT nauravat.
PATRUUNSKA. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,
ha-ha-ha... Uutena vuotena!!
H�RAS��DINSKA. Sarkanen, rakas, pikku Sarkanen...
SARKANEN. Sanoo: kuusi tuhatta ja kaksisataa. Maksakoon taikka perit��n
oikeuden kautta.
H�RAS��DINSKA. Ei! -- Sarkaska t�nne. -- Sarkaska! Sarkaska!
Rient�� suinp�in ulos.
PATRUUNSKA. Siin� nyt n�itte! Mieheni sanoo aina: yhteiskunnassamme on
jotain m�t��.
NIMISMIES. Lista ei ole viel� lopussa.
SARKANEN. Ei, se vasta alkaa.
PATRUUNSKA levottomana. Mutta ettek� todellakaan voi hillit� tuota
miest�!? Herra vallesmanni!
NIMISMIES kohauttaa voimatonna olkaansa.
VIERAAT laumassa, uhkaavasti Sarkasta vastaan.
Riitt��, riitt��! T�m� on sopimatonta! Vaiti, vaiti! Ulos!
SARKANEN uhkaavasti. Mit�?!
VIERAAT per��ntyv�t, uskaltamatta yksitellen vastustaa.
SARKANEN. Viiden vuoden korot ja p��oma haetaan ulos entiselt�
rakennusmestarilta herra Kr�nkvistilt�, sanoo viiden vuoden korot!
I ROUVA. Ah!
Kuultuaan nimens� py�rtyy istumaan.
PATRUUNSKA p��t�ns� keikutellen. Ja hohtokivi� sormet t�ynn�!
VIERAAT tarkastelevat py�rtyneen sormia. Katsokaa, tuo on ehta
briljantti! Ja tuo -- mik� se on?
1 HERRA. T�ss� vett�, rakas Berta... Mutta eik� sit� Sarkaskaa jo
vihdoinkin ala kuulua! Ole huoletta, min� lepyt�n h�net! Hakekaa
Sarkaska t�nne, joutuin!
2 HERRA. Sic transit gloria mundi!
SARKANEN. Ja herra Vesander --
2 HERRA kyykistyen. Ai!
SARKANEN. -- ei ole ollenkaan korkoja maksanut.
2 ROUVA. Se ei ole totta, korot on s��nn�llisesti liitetty p��omaan.
2 HERRA. Tule pois, �l� dabbaa itse�si!
VIERAAT nauravat.
SARKANEN. Maksakoon taikka perit��n oikeuden kautta. Ja Laxmannin
herrasv�ki...
3 HERRA. Mi.. min�?
3 ROUVA piiloutuen Oh, mit� t�st� nyt tulee!
SARKANEN. No, no, rouva, ei h�t��, mutta kun olen nelj� vuotta turhaan
yritt�nyt saada omani takaisin...
3 HERRA 3 rouvalle. Oletko sin� siis k�ynyt lainaamassa! Minun
tiet�m�tt�ni!
Riitelev�t syrj�ss� kiivaasti kesken��n.
VIERAAT nauravat.
SARKANEN. Ja lahtari Viklander, kaksituhatta ja viisisataa. Ja kanttori
Tolpander, seitsem�nsataa ja viisikymment�. -- Ja tapetseeraaja
Krutelli nelj�sataa ja kaksikymment�. -- Ja leipuri Viinikainen... Ja
kamreeri Pastmanni... ja, ja...
VIERAAT nimens� kuultuaan jokainen vuorostaan lakkaavat nauramasta ja
yhtyv�t tyytym�tt�mien joukkoon, joten nauru muuttuu v�hitellen
levottomaksi h�lin�ksi.
SARKANEN. Ja sitten on t�ss� kymmenentuhannen velka, kuin irtisanotaan
korkoinensa kuusi sadalta vuodessa. Jaa-a! Kymmenen tuhatta j�mtilleen,
kymmenen tuhatta!
VIERAAT �kki� hiljeten, uteliaina. Kymmenen tuhatta! Kukahan se on?
1 ROUVA virkoaa ja tulee uteliaana kuuntelemaan.
SARKANEN. Jaa-a, kuka se on! Ja korkor�stit nousee tuhanteen, "kuka se
on"!
VIERAAT. Kuka? Kuka?
SARKANEN. Patruuna itse se on.
PATRUUNSKA. Se on h�vyt�nt�!
VIERAAT h�mm�styksen ly�ntin�. Patruunska!
Naurun tyrsk�hdyksi�.
SARKANEN. Jaa-a, patruunska!
PATRUUNSKA. Sarkaska t�nne! -- Sarkaska! -- Sarkaska!
Ulos.
VIERAAT. Mutta miss� vihdoin se Sarkaska?!
SARKANEN. "Sarkaska ja Sarkaska" --
Joutuen yh� enemm�n raivoihinsa.
T�ss� ei Sarkaska mit��n auta. Vai akkavalta! N�hk��s t�t� keppi�! Kuka
on Sarkasen k�skij�, kuka?!
Pamauttaa kepin p�yt��n.
Jaa-a, se keppi kest��!
VIERAAT sekasin. Herra vallesmanni, se on teid�n asianne! -- Esivalta
suojelkoon meit�! -- Sarkaska! -- Sarkaska!
Kaikki kiireesti ulos, lakkaamatta Sarkaskaa huutaen.
SARKANEN. Se keppi kest��, sanon min�!
NIMISMIES yritt�� rauhoittaa raivoavaa Sarkasta. Sarkanen, Sarkanen!
Tahdotteko ryypyn? Sarkanen, tulkaa j�rkiinne! Sarkanen!
SARKANEN. Ja kontrahti rikki ja tytt� irti! Tytt� irti!
NIMISMIES. Mik� on irti?!
SARKANEN. Tytt� irti, tytt� irti, sanon min�! Totisesti t�m� keppi
kest��! Tytt� irti!
NIMISMIES. Mik� tytt�? Mik� tytt�?!
SARKANEN pamauttelee keppi��n yh� tuimemmin p�ytiin niin ett�
viinilasit ja kupit hyppelev�t ja kaatuilevat. No kyll� t�m� keppi
kest��! Tytt� irti!
NIMISMIES. Mies on tullut hulluksi! -- Sarkaska t�nne! -- Sarkaska! --
Sarkaska!
Suinp�in ulos.
SARKANEN huohotuksesta p��sty��n pyyhkii kumpaisellakin k�sivarrella
vuorotellen otsaansa. Ohhoh! Hikeen veti t�m� toimitus miehen.
Katselee ymp�rilleen, tarkastelee esineit�,
kurkistaa syrj�huoneisiin.
Tyhj� kuin Hiltusen lekkeri. -- Minne olenkaan min� p��ni pist�nyt?
Hiljaa kutsuen.
Eetla! -- Ei, ei, Eetla nukkuu kotona. Ja t�m� -- eik�s t�m� ole niit�
korkean kruunun esikartanoita? Eik� t�ss� samassa huoneessa ole moni
syytetty ja vanki seisonut ankaran tuomarinsa edess� vavisten ja kurkku
kuivana, k�det koreasti sel�n taakse k�ytettyin�? �l�, �l� selki�,
Sarkanen, �l� viel� selki�! Huhhuu...
Istuutuu.
Eetla nukkuu ja pelkk�� p�ty� puhui sekin Kallu, joka meille uutta
h��iloa ennusti. "Saat j�lleen h��polskaa tanssahdella, sanoi, ja muori
hyppelee luoksesi ja kuhertelee kuin turtturikyyhkyl�inen". Kyll� t�ss�
taitaa kohta tulla sit� "turtturikyyhkyl�ist�"! Mit� ne niin menness��n
huusivat: Sarkaska, Sarkaska!
Kavahtaa pystyyn.
Eiv�t suinkaan ne sit� t�nne meinanneet...! Herra varjelkoon! Pid�
kutisi p��poloinen! Oma karvainen mukulani, �l� herrannimess� selki�!
Lystih�n meid�n on! Heeluvee!
Maistelee p�yd�ll� olevia viininj�tteit�.
Ei ole n�ist� liemist� apua... Musiikkia, musiikkia! Kuulinhan min�
�sken musiikkia: tuossa on posetiivi, onpa totisesti...
Menee gramofoonille.
Mutta mist� sinua veivataan, posetiivi? Miss� veivuuv�rkkisi?
Kopeloi gramofoonia, joka alkaa soittaa entist� surullisen
viehke�� tanssis�velt�. Sarkanen per�ytyy s�ik�ht�en.
�l�, �l�... enh�n min� sinua veivaa, e-en min� veivaa... Jesta! Jesta!
Lakkaa jo hiivatissa! Vaikene, sanon min�, sin� selvit�t minun p��ni!
Voi minua, voi minua!
Vaipuu v�syneen� ja ep�toivoissaan permannolle
puolimakuulle tuolia vasten.
Mit� olet sin� tehnyt, Sarkanen? En osaa ajatella, p��t�ni huimaa ja
kovin j�seni�ni raukasee. T�h�n nukkuu t�m� mies, nukkuu virkist�v��n
uneen kest��ksens� tulevaista myrsky� ja rajutuulta, sill� tukkap�llyyn
ja kahleiden kalinaan olen min� t�st� her��v�. Voi etten en��
milloinkaan her�isi! Voi ett� t�m� olisi vaan unta: Ett� se olisi jo
kauan, kauan sitten ollutta ja mennytt�, ja me rakkaan Eetlan kanssa
istuisimme sylityksin taivaissa maallisen el�m�mme katoavaisuutta ja
turhuutta muistellen! Ja harpun s�vel hiljaa soisi valkopaita enkelien
nappaillessa kultaisen kanteleen ihanasti hel�htelevi� kieli�... Voi
minua, voi minua...
Nukkuu nyyhkytyksiins�.
KOLMAS N�YT�S.
Sama ilta Sarkasen tuvassa.
Eetla ja Kallu makaavat vuoteessa entisiss� asennoissa, edellinen
sein�n puolella, sein��n p�in k��ntyneen�, j�lkim�inen laitapuolella,
selin Eetlaan.
Kallu on todella nukkunut ja kuorsaa hartaasti, kilpaa Eetlan kanssa.
Hetken kuluttua n�kyy lyhdyn tuiketta ikkunan takaa.
HILMA koputtaa oven takana. Sarkaska! Onko Sarkaska kotona? Hoi, hoi!
Hetken kuluttua uusi ja tuimempi koputus.
P��st�k�� sis�lle! Se on vallesmannin Hilma!
V�sym�t�nt� kuorsaamista vuoteesta.
HILMA yh� oven takana. Sarkaska tulkaa pian apuun, kun Sarkanen tekee
vallan ihmeit�. Kuuletteko? H�n on vallesmannin salissa ja ly� keppi�
p�yt��n ja on pelottanut kaikki vieraat... Ettek� kuule?...
Avaa oven, katsoo ymp�rilleen.
Mutta aukihan t�m� on! Eik� t��ll� ole ket��n?
Tulee lyhtyineen l�hemm�ksi.
Tai mik�s tuolla on? Sarkaska nukkuu -- ja -- ja... herranen aika...
toinen mies h�nen vieress��n! Sarkaska on hyl�nnyt Sarkasen. Ja
Sarkanen on surusta juonut itsens� humalaan! Mutta yl�s t�ytyy
Sarkaskan nyt, vaikka mik� olisi... Sarkaska hoi!
Koettaa Kallun ylitse nyk�ist� Eetlaa.
KALLU her��, tarttuu Hilman k�teen. Hiljaa, sh!
HILMA s�ik�ht��. Hyi kuka lienetkin! Sarkaskan t�ytyy nousta!
KALLU. Sh, herrant�hden hiljaa, hiljaa!
Nousee ja ty�nt�� Hilmaa poisp�in.
Hilma?! Vai Hilma, no, no...
HILMA. Mutta Kalluko se on? Hyi sent��n! En olisi ikin� uskonut...
KALLU. Mutta olehan nyt hiljaa siunaaman hetki hullu tytt�!
HILMA. Ett�s kehtaatkin!
KALLU. Suu poikki, sanon min�.
Koettaa tukkia Hilman suuta.
HILMA painii vastaan, irtautuu. �l� luulekaan! -- Ja Sarkaskakin, vanha
ihminen!
Rupeaa itkem��n.
KALLU. Tied� siis, me saamme torpparahat, jos nyt vain osaat olla
hiljaa. Tule, kulta, t�nne keinutuolille, niin kerron sinulle kaiken.
HILMA. Enk� tule. Hyi ja hyi ja hyi!
KALLU. No kuule ja koeta ymm�rt��: Sarkanen meni kovistamaan
vallesmannilta sinun kontrahtiasi rikki.
HILMA. Herranenaika! Sit�k� se kovisti! Ja oikein kepill�! Jesta! Ja
min� kun tulin apua huutamaan!
KALLU. Min� j�in vahtimaan nukkuvaa Sarkaskaa, ymm�rr�tk�? Mutta h�n
her�si. Silloin rupesin ontumaan niinkuin Sarkanen. H�n luuli minua
Sarkaseksi, ja kun en puhunut mit��n, luuli Sarkasen suuttuneen
ikip�iviksi ja lupasi h�diss��n tuhat markkaa meille...
HILMA. Oho �l�s... ihanko totta?
Istuu keinutuoliin.
KALLU. Ymm�rr�tk� nyt, ettei h�n saa mill��n her�t�?
HILMA. Puhu sitten hiljempaa itsekin. Vai tuhat markkaa!
KALLU istuu Hilman viereen. Ei saa her�t�, kunnes Sarkanen ehtii asian
toimittaa ja min� saan h�net tuohon tilalleni.
HILMA. Ai-ai, Kallu, ettei se nyt vain her�isi! Menepp�s sinne takaisin
sen viereen. Min� juoksen sill� aikaa sanomaan vallesmannille...
p��st�, p��st�, he odottavat siell� minua... muuten tulee rouva itse
hakemaan Sarkaskaa... mutta p��st�h�n, t�ss� on kiire ..
Aikoo l�hte�.
KALLU pid�tt�� h�nt� k�dest�. Viivyh�n hetki. Kuinka raskisin sinusta
luopua, kun kerrankin saamme olla n�in kahden kesken...
HILMA. Mutta lensmanska juoksee kohta t�nne, saat n�hd�, ei viivy
kauankaan...
KALLU. Siunaaman hetki vain, Hilma...
HILMA. Ja jos tuokin her��...
KALLU. Mik�s h�net her�tt��! Ajatteles Hilma sent��n: torppa, aivan oma
torppa!
HILMA. Jaa-a, Kallu, kyll� vain, kun niin pitk�lle kerran p��st�isiin!
Innostuvat keinumaan.
KALLU. Viel� t�n� kev��n�, Hilma, istumme oman katon alla. Ja oma katti
pankolla.
HILMA. T�n�k� kev��n�? Ent� minun vuosikontrahtini? Vai luuletko
Sarkasen todella sen rikki saavan?
KALLU. Ole huoletta, tytt�. Sarkasella on enemm�n valtaa kuin sin�
tied�tk��n. Ett� kyll� t�st� nyt vihdoinkin n�ytt�� tosi tulevan.
HILMA. Onpa sinulla hyvi� toiveita. Mutta luulen min� puolestani, ett�
kyll� t�ss� saadaan viel� monta kovaa kokea, ennenkuin asiat niinp�in
k��ntyy. Eik� keinuta niin lujaa, se jyry��.
KALLU. Jaa-a, vaikea on minunkin uskoa, ett� kaikki on niin hyvinp�in
minulle kelvottomalle k��ntynyt. En ole ansainnut t�t� onnea. Ja
tunnustan avoimella syd�mell�, ett� jos saisin aimo selk�saunan kaiken
synnillisen el�m�ni vuoksi, niin olisi mieleni nyt viel�kin keve�mpi.
Leikillisesti.
Mutta kuka t�ss� kyl�ss� on mies minua l�ylyytt�m��n, kysyn min�? Sill�
et kaiketi luule siihen juuri rouvasv�enk��n pystyv�n?
HILMA. No ellei juuri lensmanska sent��n, jos oikein hullun p��n
ottaisi.
KALLU. Oho, vai lensmanska! Lensmanskan kiusaksi viel� t�n� kev��n�
istumme oman katon alla, ja ehk� juuri t�mm�isess� keinutuolissa,
ajatteles!
HILMA. Jospa todellakin, jospa todellakin niin k�visi!
KALLU. T�n� kev��n�, kun puut puhkee lehtiin
HILMA. Kun k�ki kukahtelee ja kev�ttuulet laulaa...
KALLU. Me sinun kanssasi istutamme perunoita oman maan vakoihin...
"Niin min� neitonen sinulle laulan, kuin omalle kullalleni"...
HILMA. �l� laula, -- min� luulen jonkun siell� jo tulevan...
Hyp�ht�� keinutuolista.
KALLU. �l� heikkarissa!
LENSMANSKA oven takaa. Hilma! Oletko siell�?
HILMA. Siin� se nyt oli! Nyt ne tulee Sarkaskaa hakemaan!
LENSMANSKA. Onko Hilma siell�? Vastaa!
KALLU. Sammuta lyhty!
Juoksee takaisin Eetlan viereen.
HILMA sammuttaa lyhdyn.
LENSMANSKA jyskytt�� oveen. Avatkaa, avatkaa paikalla!
HILMA. Mit� min� teen?
KALLU. Pid� vastaan. Sano, ettei t��ll� ole ket��n.
HILMA. T��ll� ei ole ket��n.
LENSMANSKA ty�nt�� oven auki. Aina pit�� sinun per�ss�si juosta. Mikset
ole toimittanut Sarkaskaa apuun? K�skinh�n min�.
HILMA. Min�... min�... h�n nukkuu kuin kivi... olen huutanut, muttei se
her��...
LENSMANSKA. Kyll� min� saan hereille. N�yt� miss� h�n on.
HILMA. Jaa miss� h�n on...
Johtaa toiselle suunnalle.
LENSMANSKA. Ellei kohta saada Sarkaskaa apuun, tekee se mies ihmeit�.
Ei h�n pelk�� ket��n muita kuin Sarkaskaa.
HILMA. Mutta onkohan Sarkaska en�� ollenkaan t��ll�?
LENSMANSKA. Sytyt� lyhty, ett� t�ss� jotain n�kee.
HILMA. Kyll�, mutta kynttil� on lyhdyst� loppuun palanut.
LENSMANSKA. Anna tulitikut!
HILMA. Ei ole tikkuja.
LENSMANSKA. No hae, tytt�, ei t�ss� saa aikaa hukata.
Haraavat tikkuja. Hilma pistelee tikkulaatikot taskuunsa.
LENSMANSKA. T�m�h�n merkillinen talo, kun ei tikkuja ole. Juokse
paikalla kauppiaasta kynttil�it� ja tikkuja. Juokse joutuin!
HILMA. Min� juoksen, min� juoksen...
Kallulle ohimennen.
Juoksen Sarkasta hakemaan...
Juoksee pois.
LENSMANSKA Kallua tunnustellen. Jaha, nyt l�ysin kuin l�ysinkin
Sarkaskan. Se se on. T�ss� on p��puoli ja t�ss� jalat. Sarkaska!
Sarkaska! H�n on humalassa ja sanoo yl�s lainat... h�n uhkaa heitt��
p�yd�t nurin ja s�rke� lasit... Tulkaa kielt�m��n... Kuka ne maksaa?
Her�tk��, her�tk��!
H�RAS��DINSKA juoksee sis��n. Oo, oo, kaikkeen sit� joutuukin! Mik�
pimeys! Onko madam Sarkanen t��ll�? Halloo?
LENSMANSKA. Halloo.
H�RAS��DINSKA. Kuka puhuu?
LENSMANSKA. Min� puhun.
H�RAS��DINSKA. Ab tek�, fru L�nsmanskan? Mik� kohtaus!
LENSMANSKA. Mutta mik� h�ras��dinskan on t�nne juoksuttanut?
H�RAS��DINSKA. No, ajatelkaahan! Kun te olitte mennyt, sanoi herr
Sarkanen juhlallisesti irti my�skin meid�t!
LENSMANSKA. Vai ollaan teill�kin velkaa h�nelle? Kuka olisi uskonut,
teill� kun niin komeasti elet��n...
H�RAS��DINSKA kipakasti. H�ras��dinskan sopiikin el�� v�h�n komeammin
kuin yks lensmanska. Pyh!
LENSMANSKA. Ja sen min� sanon... Mutta t�ss� ei ehdi riidell�...
Sarkaska yl�s!
H�RAS��DINSKA. Herran nimess�, hankkikaa toki valoa!
LENSMANSKA. Olen l�hett�nyt hakemaan, mutta se kelvoton tytt� taas
viipyy! Odottakaa, min� juoksen itse puotiin.
Juoksee ulos.
H�RAS��DINSKA. Ei, minun t�ytyy pelastaa mieheni konkurssista! Madam
Sarkanen, tulkaa kanssani ja puhukaa h�nelle kauniisti, teit� h�n
kuuluu tottelevan. Me emme ole tehneet h�nelle mit��n pahaa. L�nsmanska
on voinut olla tapansa mukaan h�vyt�n, sanokaa heid�t irti, mutta mit�
me olemme teille tehneet?... Ja emmek� ole aina s��nn�llisesti
maksaneet korkoja? Voi sit� miest�! Men s�na � di alla! Oo, oo...
Her�tk��, her�tk��, madam Sarkanen!
PATRUUNSKA juoksee sis�lle. Sarkaska, onko Sarkaska t��ll�?
HARASOODINSKA. Ah tekin fru patronessa? Auttakaa her�tt�m��n h�nt� --
h�n nukkuu kuin kivi...
PATRUUNSKA. Oo, h�ras��dinska t��ll�? En min� pime�ss� tuntenutkaan.
Min� kuulin kaikki mit� tapahtui nimismiehen luona... oo, mik� julma
mies ja voitteko kuvailla -- l�hdetty�nne h�n sanoi yl�s Gr�nkvistit,
Laxmanit, Vesanderit... kaikki j�rjest��n... Kuka olisi luullut ett�
nekin herrasv�et olivat velkaa tuommoisille!
H�RAS��DINSKA. Mutta miksi patronessa on t�nne tullut?
PATRUUNSKA. Niin min�k�? Ah se on vain pieni pagadell... tuota noin...
Mutta ettek� todella saa Sarkaskaa hereille?
LENSMANSKA lennossa. T�ss� vihdoinkin tikkuja ja kynttil�it�.
H�RAS��DINSKA ja PATRUUNSKA. Sytytt�k��, sytytt�k��!
LENSMANSKA sytyttelee kynttil�it� palamaan uuninreunalle, pullojen
suihin ja muualle. Kyll� t�nne valoa saadaan! Noin! Ja noin!
PATRUUNSKA. Nyk�ist��n yhtaikaa.
H�RAS��DINSKA. Olen valmis. Oo t�t� peli�!
PATRUUNSKA. Paremmin! 1, 2, 3! No, yhtaikaa.
H�RAS��DINSKA ja PATRUUNSKA yhtaikaa Sar-kas-ka!
PATRUUNSKA. Ja viel� paremmin!
H�RAS��DINSKA ja PATRUUNSKA kimakalla huudolla. Sar-kas-ka!
PATRUUNSKA. Ei sittenk��n!
LENSMANSKA. Ja noin! Ja noin!
Huoneessa on tullut hyvin valoisaksi.
H�RAS��DINSKA. Eik� voisi t�ll� leip�lapiolla.
PATRUUNSKA. Herrijess! Mutta n�it�h�n on t��ll� kaksi! Katsokaa, kaksi!
Me olemme ly�neet t�t�.
LENSMANSKA. Sarkaska on tuo toinen. Johan sanoin teille: tuo on
Sarkaska. T�m� on h�nen sisarensa, kyll�h�n min� sen tunnen.
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA hy�kk��v�t Eetlaa her�tt�m��n,
huutaen ja toukkien. Sarkaska, nouskaa, nouskaa!
EETLA hieroo silmi��n, ymm�rt�m�tt� mit��n. Mit�? Mit�? Onko tuli irti?
LENSMANSKA. Ei, mutta Sarkanen on irti. Joutukaa!
EETLA k��ntyy p�in valaistua tupaa, huutaa kohottaen k�det taivasta
kohden. Herra hyv�sti siunatkoon!
Sukeltaa s�ik�htyneen� takaisin vuoteeseen.
PATRUUNSKA. Ei, ei, nousta teid�n pit��.
H�RAS��DINSKA. Vaimo, sinun miehesi on humalassa ja ly� kepill� --
tulkaa, tulkaa!
EETLA j�lleen uskaltaen kohota. Herra taivaassa olkoon minulle
armollinen. Viimeinen p�iv� on tullut. Kynttil�t palaa ja Herran
enkelit k�yv�t ymp�rins� kultaisissa vaatteissa.
Koskettaen Kallua.
Sarkanen, nouse katsomaan.
LENSMANSKA. Ei Sarkanen ole t��ll�. Sarkanen tekee ihmeit�.
EETLA. Sarkanen on taivaassa ihmeit� tekem�ss�...
LENSMANSKA. Sarkanen on vallesmannin luona ja ly� kepill� ja uhkaa
kaataa p�yd�t ja s�rke� lasit...
PATRUUNSKA. H�n on sanonut irti Gr�nkvistit ja Laxmanit ja Vesanderit
ja kaikki koko kyl�ss�...
LENSMANSKA. Emmek� me ole aina maksaneet s��nn�llisesti korkoja? Onko
penni�k��n j��nyt maksamatta?
EETLA. Jesta ja varjele! Seh�n on h�ras��ska! No mutta -- lensmanska!
-- ja -- patruunska!
LENSMANSKA. Tulkaa siis pian ja saattakaa h�net j�rkiins�. Ei h�n
ket��n muita tottele, ei ket��n!
EETLA. Mutta ovatko rouvat p��st��n py�r�ll�? T�ss�h�n minun laillinen
aviomieheni nukkuu laillista unta!
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA. Se ei ole Sarkanen.
EETLA. Eik� Sarkanen?! Ja olenko min� koskaan vierasta miest�
vieress�ni pit�nyt? Sarkanen, nouse jo, tupamme on t�ynn� ihmisi� ja
kynttil�t palaa! Nouse, nouse!
Retuuttaa Kallua yh� rajummin.
LENSMANSKA. Mit� pit�� t�st� ajatella?
PATRUUNSKA. Kuka on tuo toinen ihminen?
H�RAS��DINSKA. Onko se mies vai vaimo? S� osedligt!
EETLA kolhii ja ly� Kallua voimainsa takaa. Etk� meinaa her�t�? Etk�
meinaa her�t�, kysyn min�! Mit�? Mit�?
KALLU. Hitto t�t� kauemmin kest�k��n!
Pudottautuu vuoteelta voivotellen ja luitaan tunnustellen.
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA kiljahtavat. Ah!
EETLA. Jesta varjele!
LENSMANSKA. Miesh�n se olikin!
PATRUUNSKA. Se on mies!
H�RAS��DINSKA. Mies! Vilken fr�ckhet!
KALLU. Oli siin� selk�saunaa yhden torpan edest�! Ja viel�
rouvasv�elt�!
EETLA. Mutta miss� on minun Sarkanen? Sarkanen! Sarkanen!
Hakee kaikkialta, my�skin vuoteen alta.
LENSMANSKA. Tuo mies on selv�sti aikonut varastaa rahat Sarkaskan
nukkuessa.
EETLA. Herra siunaa ja varjele!
PATRUUNSKA. Niin, h�n on varas!
H�RAS��DINSKA. Rosvoja! Apua! Rosvoja! Rosvoja!
KALLU. Enh�n min� kuin v�h�n vain...
LENSMANSKA. Kuulkaa p��lt�: h�n on tunnustanut!
PATRUUNSKA ja H�RAS��DINSKA. H�n on tunnustanut!
EETLA. Kallu, Kallu! Sin�k� ry�v��m��n? Voi, koko maailma on nurin!
J�rkeni menee sekasin. Miss� Sarkanen? Apua! Sarkanen! Apua!
Tempaa vaipan hartioilleen ja juoksee suin p�in ulos.
LENSMANSKA. Pidelk�� miest� kiinni niinkauan kuin min� juoksen
k�skem��n herrat t�nne. Pidelk�� kiinni!
Juoksee ulos.
PATRUUNSKA. Pidelk��mme kiinni h�nt� kunnes vallesmanni tulee.
H�RAS��DINSKA. Niin, pidelk��mme. Soh, poika! �l� yht��n! Tai pidelk��
te, min� vahdin tuolla ovella...
PATRUUNSKA. Ei, ei. K�yk��mme rosvoon kiinni yhtaikaa, te vasemmalta,
min� oikeita puolen. Rohkeutta!
H�RAS��DINSKA. Mies, �l� nyt vain yht��n koetakaan vastustaa!
PATRUUNSKA. Sisso, yhtaikaa, yhtaikaa. Miksi j��tte j�lkeen? Yhtaikaa
vain! Nyt!
H�RAS��DINSKA. Oo, t�m� on hengenvaarallista! Ah!
L�hestyv�t molemmat Kallua, mutta t�m�n liikahtaessa pakenevat
kiljahtaen ovelle, joka ei heid�n jyskytyksest��n aukene.
PATRUUNSKA. Herrijes! Lensmanska on p�nkitt�nyt oven ulkoap�in! Me
olemme hukassa!
H�RAS��DINSKA. Oo, jospa h�n nyt meid�t tappaa!
Kallu alkaa k�vell� huoneessa. H�nen l�hestyess��n rouvia
n�m� kiljahtelevat ja pakenevat paikasta paikkaan, vavisten
ja likistyen toisiinsa.
PATRUUNSKA Kallulle. Me emme saa ovea auki, pikku, kulta varas!
H�RAS��DINSKA samoin. Se on p�nkitetty, mutta voithan paeta ikkunasta.
PATRUUNSKA samoin. Niin, ota vaikka t�m� tuoli ja ly� ikkuna rikki.
Lensmanska juoksee sis�lle, h�nen j�less��n herroja ja rouvia.
LENSMANSKA osottaen Kalluun. Tuossa, tuossa on rosvo!
H�RAS��DINSKA ja PATRUUNSKA. Ja me olemme h�nt� pidelleet!
NIMISMIES. K�tesi esille!
Panee Kallun k�sirautoihin.
Nyt on mies raudoissa.
LENSMANSKA. Mit�s menit toisen omaisuutta kajoomaan.
PATRUUNSKA. Voi onnetonta sent��n. Minne se nyt vied��n?
H�RAS��DINSKA. Olisiko luullut? Ja niin pulska poika!
NIMISMIES. Pit�k��mme kohta tutkinto asiassa. Nimesi ja asuinpaikkasi?
Mutta kuka siell� h�iritsee?
Sarkanen, Eetla ja Hilma tulevat.
EETLA onnellisena Sarkaseen nojautuen. No, no, rakas Rans Kaapriel
Enkelpreht... kultaseni... annetaan tuhatviisisataa .. annetaan vaikka
kaksikin tuhatta, kunhan vain tulet kotiin...
SARKANEN. Jaha, vai t��ll� te olettekin kaikki?!
EETLA. Sarkanen, rakas Sarkanen, anna heille anteeksi...
HILMA. Herranenaika, he ovat panneet h�net rautoihin!
Rient�� Kallun luo ja kapsahtaen h�nen kaulaansa,
pudottaa esiliinastaan kynttil�t maahan.
LENSMANSKA. Hiljaa tytt�! Vai tahdotko itse joutua kiinni, kun varasta
suosit. Ja nytk� vasta sin� kynttil�t tuot!
HILMA itkien. H�n ei ole mit��n varastanut...
LENSMANSKA Sarkasen puoleen. Ja min� telkesin h�net.
KALLU. �l� huoli tytt�. Sytyt�h�n vain kaikki kynttil�t, niinkuin
k�skettiin.
H�RAS��DINSKA ja PATRUUNSKA samoin. Ja me pitelimme h�nt�!
HILMA poimii tuittup�isesti kynttil�t ja asettelee palamaan entisten
lis�ksi. Palakoot minun puolestani!
SARKANEN. Ja mit� on t��ll� Kallulle tehty?
NIMISMIES. T�m� mies tavattiin huoneessasi, Sarkanen. H�n olisi
ry�st�nyt koko omaisuutesi, ellei kruunun valpas k�si olisi ehtinyt
h�nen konnanty�t�ns� keskeytt�m��n.
SARKANEN on katsonut p�yt�laatikkoon. Mutta ei vain minun rahoistani
ole penni�k��n poissa. Ja lukkokin on ehj�.
EETLA. Ei t��lt� ole penni�k��n poissa.
NIMISMIES. Jaa -- niin, mutta huomatkaa, ett� pelkk� yrityskin on lain
mukaan ankarasti rangaistava. H�n tavattiin t�ss� huoneessanne
ilmeisess� rikoksenteossa.
LENSMANSKA. Sen olemme omin silmin n�hneet.
PATRUUNSKA. Sen olen itse n�ill� silmill�ni n�hnyt.
H�RAS��DINSKA. Oo, joudummeko nyt todistajiksi!
SARKANEN. Mutta itseh�n min� h�nen k�skin rahoja ja muijaani vahtimaan
niinkauan kuin k�yn lainoja irtisanomassa!
Yleinen h�mm�stys.
KALLU. Jaa ja sitten minua varkaudesta syytt�m��n!
NIMISMIES vapauttaa �kki� Kallun k�det raudoista. Saakeli sent��n,
mink� minulle nyt teittek��n!
Rouville.
H�n voi nyt syytt�� minua laittomasta vangitsemisesta!
LENSMANSKA. Ja meit� v��r�st� ilmiannosta!
PATRUUNSKA. Tuleeko siit� vankeutta? Ah!
H�RAS��DINSKA on py�rty� kauhusta. Oo, oo...
KALLU. Jaa-a!
SARKANEN. Nyt Kallu, pyyd� heilt� mit� tarvitset, he suostuvat
kaikkeen.
KALLU. En min� heit� mist��n syyt�. Erehdys kuin erehdys.
NIMISMIES. Sep� oivallinen mies!
Muut yhtyv�t.
Jaa-a, semmoinen se mies olla pit��!
LENSMANSKA. Johan min� kohta sanoin: tuo ei ole mik��n tavallinen mies.
H�RAS��DINSKA. Oo mit� jalokivi� voikaan l�yty� kansan seassa!
EETLA. Kaksi tuhatta me h�nelle ja Hilmalle annamme torpan
alkajaisiksi. Se olkoon t�ss� sanottu.
SARKANEN. Se olkoon sanottu ja p��lt� kuultu. Ja j��k��t sitten
lainatkin irtisanomatta, jos vain suostutte kohta purkamaan tyt�n
vuosikontrahdin, ett� h�n saa menn� em�nn�ksi t�m�n h�nen Kallunsa
torppaan.
ROUVAT onnellisina. No eik� muuta?!
NIMISMIES. Siihen toki mielell�mme suostumme.
Neuvottelee hiljaa vaimonsa kanssa.
HILMA. Ja kyll� min� pari kuukautta viel� palvelen, kunhan sitten
kev��ll� --. Hih!
EETLA Sarkaselle. �l� nyt vain sin� en�� mihink��n mene!
NIMISMIES. Olkoon siis tytt� t�ss� kaikkein kuullen kontrahdistaan
vapaaksi julistettu. Ja puolet vuosipalkasta maksamme h�nelle torpan
alkajaisia.
Kaikki rupeavat k�dest� ottaen onnittelemaan Kallua ja Hilmaa.
NIMISMIES. Ja olisipa nyt kaikkea syyt� viett�� n�iden nuorten
ensim�isi� kihlajaisia. Tulkaapa kaikki meille niin jatketaan juhlaa.
MUUT. Hyv�, hyv�!
SARKANEN. Kiitos, kiitos, mutta kyll� me nyt Eetlan kanssa maata
pannaan.
NIMISMIES. Kunpa olisi musiikkia, niin kelpaispa py�r�ht�� vaikka
t��ll�kin.
KALLU muitten takaa. No jos vain ei is�nt�v�ki vastaan ole -- soittaa
hanurilla valssia -- onhan t��ll� musiikkia.
KAIKKI nauravat iloisesti. Mainiota, mainiota!
Vieraat alkavat ty�nnell� esineit� seinemm�s, valmistuen tanssiin.
Tilaa, tilaa!
SARKANEN. Mit�s sanot, Eetla? Py�r�yt�mmek�?
EETLA ujostellen. No mit� sin� nyt...
Alkaa kuitenkin korjailla pukuaan. Sarkasen korvaan.
Eth�n sin� vaan en�� mihink��n mene?
SARKANEN. No voi sinua turtturikyyhkyl�inen!
Sarkanen ja Eetla tanssivat. Kaikki antavat tilaa ja
nauraen paukuttavat k�si��n tahtiin. Nimismies tanssii
Hilman kanssa. Rouvat nyyk�yttelev�t p��t��n hymyillen.
KALLU soittaen ja nauraen. No, Sarkanen, enk�s sanonut "ha-ha" enk�s
sanonut "ha-ha-ha"... enk�s -- "ha-ha-ha-ha..."
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALLUN KESTIT***
******* This file should be named 51093-8.txt or 51093-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/1/0/9/51093
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.