The Project Gutenberg EBook of Novellivalikoima suomalaisten kirjailijain
teoksista, by Various

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Novellivalikoima suomalaisten kirjailijain teoksista

Author: Various

Editor: A. V. Koskimies

Release Date: December 28, 2015 [EBook #50784]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLIVALIKOIMA ***




Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen






NOVELLIVALIKOIMA SUOMALAISTEN KIRJAILIJAIN TEOKSISTA

Toimittanut

A. V. Koskimies





WSOY, Porvoo, 1909.




SIS�LLYS:

_Juhani Aho_

  Korven kosto.
  Ainoa poika.
  Kanna ristisi.
  Kev��n kev�t.
  "Sammuta sin�, min� sytyt�n."
  Wilhelmiina W�is�nen.

_Santeri Alkio_

  Suuri palkka.
  Herra Penttinen.

_Ilmari Calamnius-Kianto_

  "Sielunvihollinen" (Kuvaus Kiannalta).

_Minna Canth_

  Miss� onni?
  Kuoleva lapsi.

_Juho Heikki Erkko_

  Linnunpoika.

_Kaarle Jaakko Gummerus_

  Kaksi valaa.

_Gustaf Aadolf Heman_

  Rentukka.

_Iivo H�rk�nen_

  Satu salon Romanasta.

_Santeri Ivalo_

  Er�maan asutus.
  Kristillinen j�rjestys penkkisijoista.
  Seitsenoikea.
  Lepopaikka.

_Arvid J�rnefelt_

  Virkku.
  Aatun paasto.

_Kalle Kajander_

  Mies, jolla oli peukalo keskell� k�mment�.

_Aino Kallas_

  Lukkari ja kirkkoherra.

_Heikki Kauppinen_

  Amerikka Savossa (Asutustarina).
  Ihanin muistelmani.

_Larin Ky�sti_

  Kotiutunut.

_Emil Lassinen_

  Nyyri.

_Johannes Linnankoski_

  Juhannusy�n unelma.
  Muutto H�meest�.

_Heikki Meril�inen_

  Mets�ss� isois�n kanssa.
  Isois�ni tautivuoteella.

_Teuvo Pakkala_

  Mari varkaissa.
  Mahtisana.

_Pietari P�iv�rinta_

  Halla-aamuna.
  Puutteen Matti.

_Juho Heikki Reijonen_

  N�lk�vuonna.

_Marja Salmela_

  Kannel.

_Kaarlo Kustaa Samuli Suomalainen_

  "Tallellahan on!" (L��k�rin p�iv�kirjasta).
  Lisbet.

_Maila Talvio (Mikkola)_

  Lorentso ja Fidelio.
  Ei vieriv� kivi ota sammalta.

_Ky�sti Wilkuna_

  Kesken j��nyt.

_Theodolinda Yrj�-Koskinen_

  Pikku Erkki.

_Alpo Noponen_

  Suomalainen ei usko, jos ei koettele.

_Matilda Roslin-Kalliola_

  "Punainen lintu."





JUHANI AHO.


Synt. 11/9 1861 Lapinlahdella. Alkuper�inen nimi _Brofeldt_.
Ylioppilas 1880. Kunniatohtori 1907. Harjoitettuaan muutamia vuosia
yliopistollisia lukuja toiminut sanomalehtity�ss�; vihdoin vapaana
kirjailijana. Teoksia: _Muudan markkinamies, Rautatie, Papin tyt�r,
Lastuja I-IV, Papin rouva, Maailman murjoma, Her�nneit�, Panu,
Katajainen Kansani I-II, Aatteiden mies, Kev�t ja takatalvi_ y.m.,
y.m. -- My�s tuottelias suomentaja.




KORVEN KOSTO.


H�n on pys�htynyt suksineen puoliv�liin vaaran rinnett� aukeaan
paikkaan, josta n�kee alempana olevan mets�maiseman soineen,
j�rvineen, virtoineen ja salmineen. Vaaran alta, jossa kahden veden
v�linen koski kimmeltelee p�iv�npaisteessa, n�kee h�n majansa katon.

H�n on mets�mies, n�iden yksin�isten salojen ainoa asukas niin
laajalti kuin silm� t�m�n vaaran laelta kantaa. Koko t�m�n vesist�n
varren on h�n omakseen ottanut, kun ei ole muitakaan ottavia. Ei ole
sitten sen suuren vainovuoden, jolloin toiset l�nteen pakenivat,
toiset vietiin v�kisin vieraille maille, t��ll� ihmisen j�lke�
n�kynyt.

Er�maa uinuu kuin auki silmin kev�isen talviauringon paisteessa.
Lumi on jo sulanut puista, mutta metsiss�, j�rvien j�ill� ja soilla
on hankea viel� sauvalla mitaten. P�iv� heloittelee l�mpim�sti
aukeilla, mutta varjossa on raittiin kylm��. Vaarain rinteell� on
havun neula sulanut sen verran, ett� tuoksahtelee pihkalle hiukan, ja
koivun varpu lemahtelee keskip�iv�ll�, ik��nkuin aavistellen tulevia
kev�t-aamuja.

H�n vet�� henkeens� l�mmint� ilmaa ja mets�n tuoretta tuoksua, silm�
tuikkaa tyytyv�isesti ja lempe�sti otsatukan alta. Hyv� on h�nen
mielens�, hyv� siit�, ett� on talven selk� katkeamaisillaan, sen
rautainen koura hellinnyt. Eik� ole t�m�k��n talvi pel�tty� pahaa
tuonut. Kohta loppuu hiihtokeli, kohta alkavat hanget upottaa, eik�
tullut er�miehi� asutuilta mailta. Ei tullut vaaraa muutakaan, jota
aina aavisteli, vaikk'ei tiet�nyt, mist� se tulisi. Mahtoi kerran
tulla, ett� tuon torjua saisi... mutta hyv� oli aina mieli, kun oli
talvella tulematta j��nyt. Kes�ll� ei kukaan t�nne asti osunut.

H�n on hartiakas ja tanakka, mutta samalla pitk� ja solakka mies,
puettuna puoleksi sarkaan, puoleksi nahkoihin. Olallaan oli h�nell�
ampuma-aseet: jouset ja viinet, sel�ss� kimppu ansoja ja loukkujen
lukkoja, jotka h�n oli k�ynyt ker�ilem�ss� pois. Ei k�y en�� j�nis
lankaan, ei astu kettu satimeen, ei juokse riekko rihmaan... kiiman
aika on kaikilla, pit�� antaa rauha riistalle, pit�k��t h�iritsem�tt�
h�it��n mets�n v�et.

Onkin jo paaluaitta kosken rannalla t�ynn� nahkoja t�n� talvena
hankituita. Huomenna ne ahkioon ladotaan ja l�hdet��n niit�
markkinoille hiiht�m��n. Siell� saksat ihailevat, kyselev�t, ei
kuninkaan mets�st�j�ll�k��n parempia, vaan ei tee t�m� salon Sara
selkoa oloistaan, ei asumuksistaan. Aina on eksytellyt urkkijat
j�ljilt��n ja hiihdellyt t�nne takaisin hankiaisia my�ten j�ljen
j�tt�m�tt�.

Yh� iloisemmin kiiluu silm� er�maata vasten, tuota yst�v��, joka
ei muusta tied� kuin h�nest�, ja hymy vaeltaa huulten yli. Mutta
varsinkin hyk�hdytt�� yksi ajatus. Ponnahuttaisiko h�n menem��n,
laskisiko huvikseen huiman m�en tuonne j��lle ja panisi ilman
korvissaan vinkumaan?

H�n jo per�ytyy vauhtia ottaakseen, kun kajahtaa �k�inen haukahdus
vaaran alta.

H�n s�ps�ht�� oudoksuen, sill� ei ole haukku tavallinen, kimakka
ja kuitenkin rauhallinen, niinkuin oravapuun alla, eik� my�sk��n
vainoavan innokas, niinkuin pakenevaa otusta ajaessa. On niinkuin
olisi joku iso el�v�, jota koira vihaa ja pelk�� eik� uskalla
kimppuun k�yd�, sill� haukunta on varoittava, ep�r�iv� ja samalla
�k�inen.

Sara vihelt�� ja silloin muuttuu haukunta ulvonnaksi.

-- Susi! -- p��tt�� h�n ja sy�ksyy alas vaaran rinnett�. -- Susi
se on! -- p��tt�� h�n viel� varmemmin, kun koira tulee puolim�ess�
vastaan, h�nt� koipien v�liss�.

Ilme silmiss� muuttuu, hyv� hymy katoo huulilta, h�n kyyrist�ksen ja
ottaa, ruumis ja kasvot ajon kiihkon j�nnityksess�, uutta vauhtia
saaliin j�lkeen joutuakseen. Rohkaistuna is�nt�ns� seurasta karkaa
koira edell� entisi� j�lki��n alas vaaran rinnett�, tekee tasaiselle
tultuaan tiukan mutkan ja katoo koivujen v�liin, joita kasvaa j�rven
rannalla. Saran sukset liukuvat vanhaa vauhtiaan yli sen paikan,
jossa koira k��ntyi, mutta jo j�ljen poikki menness��n ehtii h�n
huomata, ett'ei se ollutkaan suden j�lki, vaan -- suksen. H�n ly�
suksensa ristiin, hypp�� alas hankeen ja seisoo siin� polviaan my�ten
lumessa hetken aikaa niin huumautuneena kuin olisi salama silm�in
edess� v�l�ht�nyt. Sitten kiipee h�n yl�s suksilleen ja l�henee selk�
kyyryss� v�ijyen vierasta latua.

Se on todellakin suksen latu, on tullut j��lt�, noussut t�ss� mets��n
ja n�ytt�� tuolla tuonnempana k��ntyneen taas rannemmaksi h�nen
majalleen p�in.

Mist� se on tullut? Minne se menee? Kuka se on?

Ei se ole Suomen mies etel�st� p�in, sen n�kee olaksen muodosta, ei
ole Vienankaan miehi�, niill� on suksi leve�mpi. T�ll� on suksen
alla poronnahka, joka on vastam�ess� tehnyt karkean j�ljen lumeen.
Hiiht�j� ei voi olla kukaan muu kuin lappalainen.

Mutta mit� se t��ll� kuljeksii? Mist� ja minne? Etel�st� se ei voi
tulla, sill� sinne eiv�t Lapin miehet uskalla asutuille seuduille.
Pohjoisesta se on tullut ja on t��ll� kiertelem�ss�. On tullut
t�hystelem��n ja kun n�kee, ett'ei ole kuin yksi el�j� t��ll�,
niin laskee koko heimo kes�n tullen koskia alas t�nne alavesiin
kalastelemaan.

Sara on hiiht�nyt j�ljen vieress�, joka tehty��n pienen kaaren
mets��n on siit� yht�kki� k��ntynyt suoraan h�nen majalleen.

Maja on matala sauna, puoleksi maassa, kosken suvannon rannalla
pienen aukean reunassa. Aukean keskess� on riista-aitta, jossa
Saralla on nahkansa, kuivatut kalansa, palvatut lihansa ja muut
varastonsa. Se on rakennettu paalujen p��lle mets�n roistojen:
susien, kettujen, k�rppien ja hiirien varalta. Siihen tulevat
nuuskimaan, mutta eiv�t p��se k�siksi. Monta repoa on h�n sen
ymp�rilt� raudoilla tappanut, monen suden ja ilveksen j�ljen p��st�
saanut kiinni, kun ne n�lk�isin� juoksennellessaan ovat l�hennelleet
herkkuja nuuskimaan.

J�ljist� p��tt�en on lappalainen pys�htynyt aukean laitaan,
vet�ytynyt takaisin, hiipinyt mets�n peitossa majan taa, laskeutunut
siin� suksiltaan, kiert�nyt majan ja mennyt siit� riista-aitalle,
jonka ymp�ri h�n on useaan kertaan kulkenut.

Ei ole Saran mielest� en�� ep�ilyst�k��n siit�, mit� varten vinosilm�
t��ll� kuljeksii ja mit� h�n t��lt� hakee. Eik� siit�k��n, mit� h�nen
on teht�v�. Jos ei lappalainen n�ilt� mailta palaa heimonsa luo,
tiet�v�t muutkin t��ll� tuhon uhkaavan ja pysyv�t poissa.

Kaukana h�n ei voi viel� olla. Luultavasti on h�n vasta puolen p�iv�n
aikaan t�st� kulkenut, koska on hiiht�nyt puista karisseen huurun
ylitse. Sara on tehnyt p��t�ksens� ja alkaa laittaa l�ht���n.

Puettuaan p��lleen puhtaimmat mets�vaatteensa, laitettuaan ev�st�
konttiin ja otettuaan parhaat aseensa: jousen, nuolet, mets�puukon,
pienen kirveen ja keve�n keih��n, joka samalla oli suksen sauva,
valitsi h�n parhaat suksensa, joita k�ytti vain isoimmilla retkill�.
Niiden p��lle p��sty��n ja l�hdetty��n liukumaan mets��n majan taa,
oli h�n n�iss� mets�tamineissaan niinkuin suurten otusten ajoon
l�htiess��n: sama kohottava ja avartava tunne rinnassa, sama j�nnitys
j�seniss� ja sama levoton kiehunta veriss� taipalelle p��st�kseen.
Silm�t paloivat, huulet olivat puristuksissa, suun ymp�rill� oli
tuima piirre, ja uhkaavasti, melkein vihaisesti ponnisti h�n ensi
innossaan kaikki voimansa, niinkuin olisi otus ollut ensi aukealla
saavutettavissa.

Lappalaisen latu, jota h�n heti l�hti noudattamaan ja jossa n�kyi
j�lkeen l�hteneen koiran k�p�lien sijat, vei kosken vartta my�ten
suuren j�rven rannalle. Kosken niskassa oli lappalainen pys�htynyt
kalaa pyyt�m��n. Oli tehnyt avannon l�helle sulaa ja onkinut siin�
pohjaongella. Kaloja n�kyi herja saaneen, oli niit� siivonnutkin ja
j�tt�nyt suomut ja sis�lmykset lumelle avannon viereen.

Saran kiukku kasvoi... Kalastanut minun vesill�ni ja heitt�nyt siihen
sisukset kuin ilkuntansa osotteeksi... niinkuin riettalintu, joka
sy� linnun pyyt�j�n loukusta! Liek� tehnyt sen vesi�ni pilatakseen,
ottaakseen pois kalaonneni...

Se antoi uutta sis�llyst� suuttumukselle, ja Sara potkaisihen
takaisin ajettavansa ladulle, joka vei kosken niskasta j�rven
rannalle ja noudatteli sit� pysyen aina mets�n turvissa. Pelko sill�
oli jotain, ei liikkunut oikeilla asioilla, koska ei ollut uskaltanut
aukeille paikoille antautua. Vasta keskell� j�rve�, jossa oli ryhm�
saaria, poikkesi latu suunnastaan ja vei saarien suojassa yli sel�n.
Toiselle rannalle tultuaan l�hti se kuin viivalla vet�en suoraan
halki salon viem��n vaaraa kohti, jonka paljasta, puutonta lakea
iltarusko kultasi viel�, kun alemmat maat jo olivat varjossa. Se on
outo n�ill� mailla, hakee korkeita paikkoja t�hystell�kseen matkansa
suuntaa ja oikeaan osatakseen.

Oli jo ilta vaarallakin, kun Sara soisen salon hiihdetty��n p��si
kiivenneeksi sen laelle, koko ajan lappalaisen suksen latua
noudatettuaan. Paljon se oli jo ehtinyt edelle eik� sit� t�n� iltana
en�� ehtisi saavuttaa. T�ytyi laittautua levolle iltay�ksi ja heti
aamulla l�hte� liikkeelle.

Nuotion paikkaa etsiess��n oli h�n kuulevinaan koiran ulvahduksen
jostain edest��n. Koko matkan olivat Hallin j�ljet seuranneet
lappalaisen latua eik� se ollut viel� tullut takaisin. Nyt se siell�
ulvahti jossain. Oli ehk� saavuttanut ajettavan. Mutta kun ei sen
enemp�� haukkua kuulunut, alkoi Saraa arveluttaa. Tappelua se ei
ole tehnyt, sill� silloin olisi syntynyt isompi r�hin�. Se on ehk�
sen surmannut, ampunut, ennenkuin Halli p��lle ehti, tai kolhaissut
keih��ll��n. Alkoi k�yd� mieli matalaksi, kun ei uskaltanut tehd�
nuotiota tarpeeksi tulekasta ja ruumis oli hiihd�nn�st� hiostunut.
Jos viel� koiran tappoi, ainoan toverini ja yst�v�ni... Mit� varten
min� l�hdink��n h�nt� ajamaan? Miks'en anna h�nen olla ja menn�
menojaan? Mit� pahaa on h�n minulle tehnyt, ett� h�nt� vainoon? Eih�n
pit�isi ihmisen toistaan tappaa...

Vaan ei se ole ihminen lappalainen -- koira se on! Pahansuopa, joka
pilaa mets�t ja vedet, ja on tuhottava, miss� h�net tavottanet. Olisi
se sent��n otus! Tied�, mit� kaikkea h�nell� lie: hyv�t jouset,
nuolet ja keih��t, sukset mainiot, ehk� kultaa ja hopeaa, jolla saat,
mit� tarvitset.

Katosivat kaikki ep�ilykset, kun Halli aamupuoleen y�t� tuli
nuotiolle ja vikisten ja kuin turvaa hakien painautui jalkojen
juureen. Sit� oli ly�ty ja se nilkutti kolmella jalalla. Kohta kun
alkoi v�h�n n�hd�, l�hti Sara liikkeelle sill� p��t�ksell�, ett� h�n
ajaa takaa, vaikka Lapin perille viek��n.

Ei ollut pit�nyt kiirett� lappalainen. P��sty��n suurille saloille,
toiselle puolen vaarojen on h�n hiihdellyt siell� sinne t�nne
pitki�kin mutkia tehden, mutta aina kuitenkin pohjoista p��suuntanaan
pit�en. Tuon tuostakin on lunta penkonut katsoakseen, onko j�k�li�.
Seh�n sill� siis sittenkin asiana. Kerrankin oli kiert�nyt j�niksen,
toisen kerran ampunut linnun puusta, metson, merkeist� p��tt�en.
Ihmeen taitavasti oli h�n tehnyt sen, niinkuin kettu tai ilves, jotka
vainunsa avulla jo kaukaa tuntevat, miss� riista piilee, ja hiipiv�t
suoraan luo, liikoja mutkia tekem�tt�. Mainio se on mets�nk�vij�
Lapin mies, ei sille kukaan vertoja ved�. Eteen ne sille lent��,
mets�n el�j�t, kun muita pakenevat ja j�ljess��n juoksuttavat --
ja kateus kaivoi Saran mielt�, mets�miehen hampaita kirist�v� ja
mielt� kirvelev� kateus, h�nen pujotellessaan lappalaisen latua, joka
milloin oikoili suo-aukeiden poikki, milloin pistihen sakeimpaan
n�reikk��n, josta isokasvuisen takaa-ajajan oli tukala p��st�
tunkeutumaan.

Alavasta korvesta kohosi latu v�hitellen vaaralle, ja sen laella
oli keskentekoinen nuotio. Siin� oli lappalainen y�t��n aikonut
viett�� ja siin� n�kyi selv��n j�ljet kohtauksesta koiran kanssa.
J�ljist� n�hden oli se sit� lihapaloilla houkutellut, vaan kun ei
Halli antanut lumota itse��n, oli puulla per��n nakannut. Ei ole
Halli -- hyv� Halli, uskollinen yst�v� -- ei ole lappalaistenkaan
lumottavissa, vaikk' on niill� hyv� silm� el�imiin.

Mutta kun koira oli k��ntynyt takaisin is�nt��ns� hakemaan -- kiire
tuli maankulkijalle. Siihen heitti nuotionsa ja y�sijansa ja h�t�
tuli k�teen... oikein nauratti Saraa hajanainen j�lki... oli
koettanut kuin lent�en menn�, niin oli r��tsinyt kuin siipisato
telkk� vett� pitkin -- vaan ei ole, mihin sukeltaa.

Ja Sara ponnisti kaikin voimin per��n ja rauhoittui vasta, kun
n�ki, ett� pel�stynyt pakenijakin oli v�hitellen rauhoittunut ja
hiljent�nyt vauhtiaan. Liek� uupunut vai liek� arvellut turhaa
s�ik�ht�neens�. J�lki on taas tasainen ja kevyt, niinkuin olisi
mets�n el�v� siin� vikitellyt. Kauniisti se oli hankia pitkin
kulkenut, milloin harjujen sel�nteit�, milloin korkeita kuusikoita,
milloin huvikseen m�et laskenut ja noussut keve�sti jyrkimmist�kin
kohdista.

Unohti Sara v�hitellen, mink�t�hden ajoi h�nt� takaa, ett� ajoi h�nt�
takaa tappaakseen, ja seurasi kuin leikkiv�� lasta, joka ilojaan
ly�den on mets��n painunut ja suotta itse��n etsitt��, veitikka...
eik� tied�, milloin puun takaa pilkist�� tai uukahtaa kiven kupeelta.
Siin� on vaaran rinteess� ruokaillut korkean kiven p��ll�. Siit�
oli kuin iloiten l�htenyt m�ke� laskemaan, suoraan alas huimaavista
hyppyreist� eik� edes horjahtanut, ei sauvaa maahan pannut.
Kaarrellen sai Sara kulkea, puista pidellen ja sauvallaan vastaan
karustaen.

Vaaran alla oli jyrkk� kallio ja niin korkea, ett'eiv�t korpihongat
sen tasalle ulottuneet. Pitk�n kierroksen sai Sara tehd�, mutta
lappalainen oli laskenut suoraan puitten latvojen yli ja siihen
kadonnut. Oliko ilmaan lent�nyt, oliko puiden p��lle pys�htynyt?

Turhaan t�hysteli Sara kallion alla sakeasta kuusikosta, turhaan
kuusien latvoista, turhaan maasta niiden juurilta. Jo luuli h�n
lumotuksi itsens� ja ep�ill� alkoi mets�n pyh�� poikaa ajaneensa,
joka hiiht�� maassa, milloin mieleen johtuu, mutta yht� usein
taipaliaan lyhentelee ilmassa puitten latvojen tasalla -- ja jo
mietti h�n k��nty�kseen.

Vaan ei ollut hiiht�j� puitten latvoihin pys�htynyt, ei ilmaankaan
lent�nyt, vaan maahan oli tullut mets�lammelle, joka piilee vaaran
alla puitten peitossa ja jota ei aavistanut siin� olevankaan,
ennenkuin oli sen rannalla. Sinne oli suksimiehen kallion reunalta
puitten yli heitt�nyt eik� ollut kaatunutkaan, v�h�n vaan jalkain
notkahtaessa peski hankea hipaissut kuin py�re�ll� vanteella painaen
-- ja hiiht�nyt tyynesti edelleen.

Mietti ajaja jo k��nty�kseen sellaisen otuksen ajosta, mutta kun jo
iltakin h�m�rsi, l�hti h�n kuitenkin viel� j�lkeen. Jyrkk�rantainen
oli lampi ja kaitainen eik� n�ytt�nyt olevan ulosp��s�� miss��n. Latu
johdatti kuin umpisoppeen kahden kallion v�liin, mutta siin� oli kuin
kallioinen portti, josta aukeni vuorij�rvi jyrkk�in, kallioisten
vaarain v�liss�.

Ilta yh� pimeni, aurinko oli jo vaarain takana ja rantakalliot
n�yttiv�t yh� ylenev�n ja jylhenev�n. Ei tuntenut Sara seutua, ei
ollut ennen t��ll� k�ynyt, ei tiennyt, miss� oli, ja mietti jo toisen
kerran takaisin k��nty�kseen.

Hivuttelihen siin� kuitenkin viel� kahden vaiheilla hiljalleen
eteenp�in, kun keksi avannon, jossa oli lappalainen onkinut ja
saaliinsa siivonnut. �sken oli siin� ollut, kosk'eiv�t olleet viel�
kalain sis�lmykset j��tyneetk��n.

Se loi lumouksen ja palautti mets�miehen otuksen ajoon. Kaukana se ei
voi en�� olla, t�m� paikka on sen n�k�inen, ett� t�h�n se on y�ksi
asettunut johonkin. J�rvi oli melkein py�re� ja keskell� sit� oli
pienoinen saari kuin m�t�s. Sit� kohti n�ytti j�lki viev�n.

Sara sitoi koiran, k�ski sen olla ��neti ja l�hti rantakallioiden
suojassa kiert�m��n j�rve�. Palattuaan takaisin siihen, mist� oli
l�htenyt, oli h�n varma siit�, ett� lappalainen oli saarroksessa. Ei
ollut mit��n j�lke� ulos viep��. Jos ei liene lent�en mennyt, niin
siin� on otus y�makuullaan saareen kierrettyn�.

Samassa tuikahti tuli saaresta puitten v�list�. Ei ollut se siis
ajajaansa huomannut... ja pian leimusi risuvalkea saaren sakeita
kuusia valaisten ja kumpuili paksuna savuna suoraan yl�s ilmaan,
ensin mustana ja sitten ylemm�ksi kohottuaan sammuvan iltaruskon
punaamana.

Sara painautui rantakallion kylkeen odottamaan. H�n odotti siin�
hievahtamatta, silm�n� ja korvana koko mies, niinkuin ainoastaan
vanha mets�nk�vij� voi olla saalistaan v�ijyess�. Tuli pime� ja
sammui rusko, eik� eroittanut en�� savua, ainoastaan tulen eroitti ja
kuuli silloin t�ll�in paukkujen pamahtelevan, kun se siell� kek�leit�
kohenteli. Kerran pari kuului se laulaa hyr�htelev�nkin. Sitten
vaikeni hyr�ily ja tuli pieneni tasaiseksi ja tyyneksi nuotiotuleksi.
Eik� Sara kuullut en�� muuta kuin hitaista veden tipuntaa jossain
takanaan kalliossa, ja t�htitaivas tuikki h�nen p��ns� p��ll� t�nne
alas kallioisen j�rven pohjaan kuin mustaan kattilaan.

Taas oli Sara ep�tietoinen, mit� tekisi. Oli kuin olisi joku asia
h�nt� peloittanut, niinkuin olisi se ollut _h�nt�_ v�ijym�ss� ja
h�n sent�hden ollut niin hiljaa, ett� tuskin hengitt��k��n uskalsi.
Mutta kun y� yh� kylmeni ja pakkanen alkoi purra ja h�n n�ki yh�
tulen tuolla edess��n, ja oli n�kevin��n lappalaisen l�mpimiss�
vaatteissaan nuotiolla pehmeiden havujen p��ll�, valtasi h�net
�kkin�inen kiukku: se kiusasi h�nt� tuo, se oli tullut vakoilemaan,
ilkkumaan, j�ljess��n juoksuttamaan. Se oli h�pe�m�t�n maankulkija,
mets�rosvo, toisen riistan ry�v�ri, kalavesien pilaaja, salojen
saastuttaja.

Sara otti keih��ns�, astui suksilleen ja l�hti hiipim��n saaresta
tuikkavaa tulta kohti.

Lappalainen oli nukkunut tulen ��reen eik� kuullut v�ijyj��ns�, joka
saaren rannassa oli laskeutunut suksiltaan ja selk� kumarassa hiipi
yh� l�hemm�.

H�n oli nuori poika ja lep�si punaisella reunustetussa
poronnahkapeskiss��n rauhallisesti ja huolettomasti kuusen
juurella sel�ll��n, k�det p��n alla, nuotiotulen valaistessa h�nen
puhdasilmeisi�, viattomia kasvojaan.

Ei ollut Sara mets�nhaltiata n�hnyt, mutta semmoiseksi oli h�n
sen aina mieless��n kuvitellut. Ehk� onkin se Nyyrikki, Tapion
poika, ehk� on t��ll� is�ns� asioilla kiertelem�ss�, mets�maita
katselemassa, tulevana talvena t�nne karjansa ajaaksensa. Sit� ei
saa tappaa, ei mit��n pahaa sille tehd�, t�ytyy v�isty�, jos tielle
tulee. Ja jo laskeutui keih��n k�rki, joka oli ollut kohona, valmiina
iskem��n, ja Sara asetti jalkansa toisen taa per�yty�kseen.

Silloin rasahti taittuva oksa, nukkuva her�si, kavahti istualleen,
hieraisi unta silmist��n... Saran keih�s kohosi maasta ja sy�ksyi
semmoisella voimalla rintaan, ett� meni l�pi ruumiin ja naulitsi
pienen miehen sel�lleen makuusijoilleen.

Ei ehtinyt huutaakaan tapettu, parkaisi vain surkeasti kuin ammuttu
j�nis, veren tulvahtaessa suusta ja sieraimista. Mutta hengen
l�htiess� alkoi ruumis kiemurrella ja potkia kuin kala tuulastajan
atraimessa, ja keih��n varsi vapisi Saran k�dess�, niin ett� t�ytyi
siihen toisellakin tarttua. Mutta yh� potki se ja pudisti keih�st�
ja keih�st�j�n k�tt� ja koko ruumista, kunnes v�hitellen lakkasi ja
herposi ja kellahti kyljelleen, silm�t murtuneina.

Mutta kun keih�st�j� yritt�� vet�� pois asettaan, jonka k�rki on
routaiseen maahan uponnut, alkaa h�nt� pudistuttaa kuin horkassa,
raivoisasti, s��lim�tt�m�sti, niinkuin tahtoisi vaatteet p��lt�
karistaa... Eik� saa h�n k�si��n keih��n ponnesta irti; kuta enemm�n
koettaa, sit� tiukemmalle ne puristuvat, ja h�nt� t�rist�� ja
pudistaa yh� hurjemmin, niinkuin lumottua. Lapin lemmot pudistavat,
veret on villinnyt salaisesti murhattu murhaajaltaan...

Silloin hypp�� nuoransa katkaissut koira Saran silmille surkeasti
ulvahtaen ja irtauttaa k�det loihditusta keih��st�. Mutta ei ole
lumous luotu Saran verist�, ei kosto viel� kouraansa hellitt�nyt.

H�n hoipertelee suksilleen ja hiiht�� j�rven p��h�n -- koira ulvoo
yh� surkeasti saaresta. Tultuaan siihen, mist� oli l�htenyt, aikoo
h�n tarttua kirveeseens� hakatakseen n�rett� sauvaksi kallion
juurelta. Vaan ei pysy kirves kourassa, pois pudistaa aseen k�dest�.
H�n k�y k�sin n�reeseen sen juurineen raastaakseen, vaan yh� pudistaa
niinkuin �sken.

Sauvatta hiiht�� Sara kotiin entisi� j�lki��n ja toivoo n�ilt�
oudoilta, lumotuilta seuduilta p��sty��n kuoleman kiroista p��sev�ns�.

Vaan ei p��se murhamies kuoleman kiroista kotonaankaan. Mihin
tarttuneekaan aseeseen: keih��n varteen, suksen sauvaan, jouseen,
kirveen ponteen, airoon tai atraimeen -- aina karistaa ne k�dest�
samalla lailla.

L�hte� t�ytyy Saran, korpia r�mpien kev��n tullen samota asutuille
seuduille, j�tt�� saunansa, paaluaittansa, j�tt�� riistaiset
mets�ns�, vaaransa ja kalaiset j�rvens� -- luovuttaa koko
valtakuntansa jollekin, joka joskus sattuu sinne osumaan ja sen
haltuunsa ottamaan.

Ei tee h�n ihmisten ilmoille tultuaan selkoa siit�, mist� tulee.
Pist�v�t siell� kuokan ja lapion h�nen k�teens�. Niit� ei pudista
irti, ne pysyv�t kourassa ja niit� voi pit��, mutta ei koskaan
uskalla en�� mets�stysaseeseen tarttua.

Ei osaa Sara syv�lti mietti� eik� ajatuksensa liioin ilmoihinkaan
ylene. Mutta sen h�n on kuokan ponnessa ny�kk�istess��n miettinyt,
ett� jos annoin Tapion pojan rauhassa tiet��n kulkea, jos en Lapin
haltiata salaa surmannut, en t�ss� n�in ihmisten orjana kivikoita
kuokkisi.

(Lastuja IV.)




AINOA POIKA.


Olin polkupy�r�retkell� ja oli olevinaan ��rett�m�n t�rke�t�, ett�
juuri sill� ja sill� tunnilla ja minuutilla joutuisin perille.
Olin asettanut itselleni p��m��r�n ja olisin omissa silmiss�ni
kovin alentunut, ell'en olisi tehnyt kaikkea voitavaani sit�
saavuttaakseni. Mielest�ni t�ytyi kaiken, joka asettui esteeksi
tielleni, v�isty�. Vastaan tulevat, huonot tien kohdat, kyl�n
kohdilla leikkiv�t lapset, tyhm�t lehm�t ja muut semmoiset her�ttiv�t
minussa oikeutettua suuttumusta, joka kyll� n�kyi tuikeista rypyist�
otsallani ja kuului siit� vihaisesta ��nest�, jolla siknaalitorveni
t�r�hti. Pois tielt�!... t�rkeint� t�ss� kaikessa on, ett� min�
p��sen menem��n!

Silloin tapahtui er��ss� vastam�ess�, ett� huomasin toisen polkimen
mutterin pudonneen. Eik� ollut ajattelemistakaan matkan jatkamisesta
py�r�ll�, ell'en saisi vikaa korjatuksi.

Tietysti kirosin min� kaikki polkupy�r�kauppiaat ja tietysti oli
se minusta erinomaisesti meid�n ep�kehittyneit� olojamme kuvaavaa,
ett'ei meill� maaseudulla miss��n ole sepp��, joka osaisi v�h�nkin
isomman vamman polkupy�r�ss� parantaa, -- josta minulla kyll� oli
usein ollut kokemusta. T�llaisen vian voisi kyll� kuka sepp� tahansa
korjata, mutta tietysti ne taaskaan eiv�t osaa asettua sinne, jossa
niit� tarvittaisiin. Miks'eiv�t aseta pajojaan niin, ett� ovat
kaikkiin tarpeihin saapuvilla!

T�ll� kertaa auttoi minua kuitenkin onneni aivan odottamatta.
K�velty�ni v�h�n matkaa py�r��ni taluttaen saavuin kyl��n, jossa oli
ei ainoastaan sepp�, mutta sepp� semmoinen, joka osasi tehd� uuden
mutterin polkimeeni.

H�n oli takomassa pajassaan maantien vieress�. Oli kiireisin
hein'aika ja h�n teroitti parhaallaan viikatteita. Silloin en sit�
huomannut, vasta j�lkeenp�in on muisto siit� mieleeni ilmestynyt.
Olin niin touhuissani, kuin ainoastaan matkassaan keskeytynyt
py�r�ilij� voi olla, ja huusin jo kynnyksen takaa:

-- Hoi, sepp�, hevostani kengitt�m��n! -- ja py�r�ytin koneeni oven
eteen.

Sepp� laski viikatteen ja vasaran k�dest��n ja tuli ovelle. H�n
oli vanha, pieni, ryppyinen ja kumarahartiainen mies, p��ss�
messinkisankaiset silm�lasit. Ensin katsoi h�n minua tutkivasti,
minusta n�ytti arvostelevasti, ehk� moittivastikin. Mutta se katse
katosi kohta ja sijaan tuli alakuloinen ilme, joka samassa vaihtui
hyv�ntahtoiseksi uteliaisuudeksi, melkein hellyydeksi, jonka usein
tapaa vanhoissa k�sity�l�isiss�, kun he katselevat jotain heille
uskottua korjattavaa kapinetta.

-- Vai on kenk� hevoselta pudonnut! virkkoi h�n hym�ht�en ja
alkoi tarkastella py�r��ni. N�yttelin h�nelle sit�, k��ntelin ja
py�rittelin ja kehuskelin ja olin erinomaisen tyytyv�inen itseeni,
kun n�in, ett� h�n osasi tai ainakin n�ytti osaavan panna arvoa
siihen, miten mainio ja mukava ja v�ltt�m�t�n kapine t�mm�inen
polkupy�r� on.

H�nen laittaessaan mutteria jatkoin min� esityst�ni ja n�yttelin
ruuviavaimia ja muita py�r�ni kapineita ja kehoittelin h�nt�kin
itselleen semmoisia hankkimaan. H�n my�ntelee hyv�ntahtoisesti
ja tunnustaa oikeaksi ehdoitukseni, ett� h�nen pit�isi hankkia
py�r�kapineita: kuulia, puolapuita, venttiilivehkeit�, muttereita
ja sen semmoisia -- siit� voisi tulla hyv� aff��ri n�in valtatien
varrella, varsinkin jos h�n viel� panisi ilmoitustaulun maantien
viereen. Ukko teki ty�t��n eik� vastustellut ja min� intouduin yh�
enemm�n omista sanoistani ja esiinnyin niinkuin polkupy�r�in korjuu
olisi ollut t�rkeint� ja ainoata arvokasta, mit� sepp� yleens� voi
tehd�. Mit� ne nuo viikatteet ja aurain k�rjet ja lapiot ja kuokat --
no, niit� h�n tietysti voisi tehd� sivut�in��n...

Lienee minulla kuitenkin ollut jonkunlainen tunne siit�, ett� min�
t�ss� sent��n pid�n liika paljon ja liika suurta ��nt� py�r�st�ni
ja itsest�ni -- olin tietysti my�skin puhunut enn�tyksist�ni --
koska min�, sittenkuin sepp� oli saanut mutterin valmiiksi ja se
oli ruuvattu paikoilleen, katsoin, ett� minun piti sanoa jotain
kohteliasta h�nenkin kapineistaan.

-- Teill� on tilava paja t�ss�, sanoin min�.

-- Onhan t�ss� tilaa yhdelle miehelle, sanoi h�n. K��ntyi sitten
ahjoon p�in, siirsi siin� v�h�n hiili� lapiollaan ja lis�si: -- Olisi
ollut tilaa kahdellekin, ja on ollutkin.

Vasta nyt huomasin min� istuneeni toisen ahjon pankolla, joka oli
vastap�isell� sein�ll� h�nen omaa ahjoaan, ja nojanneeni palkeen
varteen.

-- Kukas t�ss� on takonut? kysyin.

-- Poikani siin� takoi, vastasi h�n yh� ahjossaan askaroiden.

-- Miss�s poika nyt on?

-- Kuoli kaksi viikkoa sitten.

-- Vai kuoli, sanoin min�. Ja luultavasti olisi asia j��nyt siihen,
h�nen sit� sen enemp�� kertomatta, ellen olisi kysynyt -- n��n vuoksi
vain, ilman sen suurempaa osanottoa: -- Mihin tautiin kuoli?

H�n k��nsi kasvonsa p�in -- en n�hnyt niiss� mit��n liikutuksen
merkki�, ellei siksi voisi sanoa sit�, ett� kulmakarvat olivat
pystymm�ss� ja ett� h�n ik��nkuin aiheettomasti r�p�ytti silmi��n
muutamia kertoja, ja virkkoi:

-- Tapaturman kautta h�n kuoli.

Minussa her�si ep�m��r�inen tunne, niinkuin olisi minua pit�nyt
jonkin h�vett��, ja kysyin jo paljoa suuremmalla osanotolla, kuinka
se oli... mink� tapaturman kautta h�n oli kuollut?

-- Hakivat korjaamaan h�yrykoneen huimaratasta tuonne hovin
h�yrymyllylle. Sit� laittaessaan tarttui se hihnaan ja murskautui
kuoliaaksi.

Tahdoin tarkempaa selkoa, ja h�n antoi minulle yksityiskohtaisen
kertomuksen siit�, miten onnettomuus oli tapahtunut. Myllyss� oli
kaksi ratasta l�hekk�in, ja toinen niist� oli joutunut ep�kuntoon,
mutta toinen oli k�ynniss�. Se seisoo niiden v�liss� ja asettelee
mutteria ja kun on saanut sen paikoilleen ja alkaa per�yty�, niin
miten lienee tarttunut liikkeess� oleva hihna vaatteihin, ja
lenn�tt�� kattoon ja paiskaa sielt� alas...

-- Ja siihen kuoli?

-- Ei hievahtanutkaan eik� huutoa suusta p��st�nyt. Ei ollut
verihaavaa eik� tietty� luun vikaakaan p��llep�in n�hden.

-- Seh�n oli kauhea tapaus! huudahdin min�. En tied�, mit� h�n
siit� ajatteli, mutta en min� ainakaan huomannut h�ness� mit��n,
jota olisi voinut sanoa liikutukseksi. Puhuessaan oli h�n katsellut
minua vetisill�, punareunaisilla vanhan miehen silmill��n, siirt�nyt
pari kertaa lasit otsalle ja koskettanut peukalolla luomiaan. En
n�hnyt mit��n kyynelt� vier�ht�v�n poskelle, en tied�, saiko h�n
sielt� jostain syvemm�lt� tulvimaan yrittelev�n l�hteen tuketuksi,
vai oliko aurinko vain h�nen silm��ns� pist�nyt. Yht� rauhallisesti
jatkoi h�n vain kuvaustaan, uudistaen toiseen kertaan samat asiat ja
tehden muutamia lis�yksi�, niinkuin tapaus semmoisenaan olisi h�nt�
ennen muuta huvittanut ja niinkuin se olisi ollut p��asia, miten tuo
kaikki oli noin tapahtunut, ja sivuasia se, ett� se oli h�nen ainoa
poikansa, jolle se oli tapahtunut.

H�n oli ollut itse saapuvilla poikansa apuna, kertoi ukko viel�.
Rattaiden v�list� per�ytyess� oli hihna tarttunut h�nt�kin takkiin ja
halkaissut sen. Jos oli takki tukevampaa vaatetta, vei se h�netkin
menness��n. Kun h�n siin� s�ik�yksest��n toinnuttuaan katsahti
taakseen, niin ei n�hnytk��n Anttia. -- "Minnek� se poika joutui?"
kysyi h�n itselt��n. Silloin n�ki h�n sen suullaan maassa toisessa
p��ss� huonetta, jonne hihna oli sen heitt�nyt.

-- Kun olisi ollut Antillakin pusero, mutta sill� oli sarkanuttu,
joka ei revennyt. Vaan se tuo toki oli hyv�, ettei ollut verihaavaa
eik� luun vikaa... makasi kirstussaan niin kauniisti kuin mik�
muukin kuollut, viel� ehk� v�h�n kauniimmastikin, kun ei ollut tauti
poskia kalventanut.

H�n n�ytti omistavan sen ik��nkuin lohdutukseksi itselleen, ett�
vainaja oli maannut kirstussaan niin -- kauniisti.

Oliko h�nen surunsa ainoan pojan kuolemasta niin pieni, ettei se
kaivannutkaan suurempaa lohdutusta?

Usein olen kuullut sit� v�itett�v�n, ett� luonnonlasten tyyneys
t�llaisissa tilaisuuksissa oikeastaan onkin vain tunteettomuutta.
Min� olen vakuutettu siit�, ett� se ei ollut tunteettomuutta, vaan
huippuunsa kehittynytt� itsens� kielt�mist�, itsens� hillitsemist� ja
hienotunteista h�veli�isyytt�, joka esti h�nt� asettamasta surujaan
maailman n�ht�viksi.

-- Mit�s olen velkaa? kysyin min�, saamatta muuta sanotuksi.

-- Olisiko paljo viisikymment� penni�?

Kun l�hdin, tarttui h�n heti ty�h�n, jonka olin tullessani
keskeytt�nyt. Mutta liukuessani siit� maantiet� pitkin parannetun
py�r�ni p��ll� ajattelin itse�ni �sken tulemassa t�ydess� touhussani
h�nen pajalleen ja selitt�m�ss� h�nelle py�r�ni etuja ja sen
rakennetta, niinkuin olisi se ollut t�rkein asia ja ainoa ajateltava
t�ss� maailmassa.

Jos min� olisin ollut t�m� sepp�, jos minulta olisi mennyt ainoa
poikani, jota olin pienest� pit�en opettanut ammattiini ja joka
vuosikymmenen jo oli takonut kanssani samalla alaisimella --
olisinkohan min� ensim�isen maankulkijan mieliksi voinut ruveta
ottamaan osaa h�nen urheilu-innostukseensa -- kaksi viikkoa
onnettomuuden j�lkeen?

(Lastuja IV.)




KANNA RISTISI!


Antti kulki kiivasta vauhtia mets�polkua pitkin pappilan takalistolta
kirkonkyl��n p�in. Vanhalla miehell� oli niin kiiru, ett� tuolloin
t�ll�in teetti hyppyaskelenkin kivelt� toiselle, ja kun tuli
suosalmeke eteen, jonka poikki oli pantu pitkospuut, niin juoksutti
yli ketter�sti kuni tukkilaista. Vasta sittenkuin h�n oli saapunut
pappilan riihelle, josta karjakuja alkoi peltojen takaa, hiljensi
h�n vauhtiaan siin� pelossa, ett� sattuisi n�kij�it� ja alkaisivat
kumminaan katsoa.

Ei sittenkuin sulhasmiehen� ollessa ollut jalka niin keve�sti
noussut, n�it� samoja taipalia kulkiessa kes�isin� �in�, kun morsian
odotti aitassaan, m�kin ainoa tytt� odotti sulhastaan, pappilan
is�nt�renki�.

Mik� sen nyt johti mieleen juuri sen? Olisivatpa saaneet olla
muistumatta ne ajat.

Mutta siit�h�n se oli kaikki alkunsa saanut. Olisipa silloin osannut
paremmin eteens� katsoa ja ymm�rt�nyt ilke�n v�ikkeen pahasisuisen
naisen silmiss�! -- Mutta nyt siit� piti loppu tulla! Nyt totta
tosiaan oli tullutkin -- kerrankin! -- jo viimeinkin! Oli toki Jumala
taivaassa...

Vaan jo oli julma teko se! Jos olisi nukkunut ja sille sijalleen
tukehtunut? Vaan her�ttip�h�n, olipahan Antillakin varjelijansa?

Ja l�hestyess��n pappilaa, jonka rakennus paistoi niin kauniisti
suurten koivujen v�list� aamuauringon valossa, tuntui niin somalta
se tieto, ett� olipas Jumala kerran ihan kuin k�dest� pit�en
h�nt�kin auttanut... panepas lintu laulamaan, her�t�p�s sikeimm�st�
iltaunesta ja pelastapas ihan kuin ihmeen kautta varman kuoleman
kidasta!

Pappilassa viel� nukkuivat muut paitsi itse rovasti, joka juuri
aukaisi kamarinsa ikkunan ja k�vi sitten pist�m�ss� avaimen ovelle.

Antti meni suoraap��t� sis��n, sill� h�nell� oli kiireist� asiaa,
jota varten oli rient�nyt. Heng�stynyt h�n viel� oli ja h�t�isen
hyv�n huomenen sanottuaan eh�tti h�n sanomaan:

-- Nyt se sen teki! Nytp�s teki! -- ja kun ei rovasti n�ytt�nyt
oikein viel� ymm�rt�v�n:

-- Senp� sen, jota on aina uhannut... sen se nyt teki!

Rovasti t�ytti parhaallaan kakluunin reunalta piippuaan ja kysyi,
ensim�iset savut saatuaan:

-- Eukostaanko se Antti puhuu?

-- Siit�h�n min� taas... lienen tuosta jo paljonkin valittanut...
tuleehan sit� pahan k�siss� parkumaan... onhan tuota rovastinkin
puheilla k�yty, ja nuhdellut ja neuvonut olette, vaan ei ole apua
l�htenyt... ei ole kuin �itynyt vain entisest��n... milloin on
aikonut halolla tappaa, milloin ketunmyrkky� sy�tt��, ettet sen
siit�si nouse... vaan nyt se oli v�h�ll� polttaa!

Rovasti oli p��ssyt parhaaseen tupakoimisen vauhtiin ja varustautunut
tyynesti kuulemaan Antin vanhoja valituksia h�nen vaimonsa
pahuudesta, mutta keskeytyi nyt kuitenkin tupakointi ja solahti
suusta piipun luu:

-- Polttaako?

Kun tuntui olevan ep�ilyst� rovastin ��ness�, niinkuin olisi luullut
Antin liioittelevan, innostui Antti yhdess� henk�yksess� kertomaan
kaikki, mit� oli tapahtunut.

-- No, kerrassa el�v�lt� polttaa, niin totta kuin... el�v�lt� olisi
polttanut m�kkineen p�ivineen, ja lapset ja miehet siin� olisivat
menneet, jos ei ollut sit�, joka varjeli. Kotaporstuaan oli koonnut
vanhoja vastoja tuvan nurkan alle ja ne sytytti ne, itse p�tki
mets��n vai minne lienee mennyt. Oven oli, kelvoton, ulkoap�in
p�nkitt�nyt, ja sinne olisi k�rvennytty, jos ei varjelija pannut
lepp�lintua vuorilaudan alle pesim��n. Se alkaa huutaa ja poikiaan
h�t�ill� ihan korvan juuressa, siit� her��n min�kin ja tunnen savun
katkun ja kuulen tulen r�tin��. Paiskaun ovea vasten, vaan se ei
aukeakaan. Ikkuna piti s�rke� ja siit� puulautua sammuttamaan.

-- Sait sammumaan?

-- Sain toki sammumaan, vaikka karstalle oli jo palanut sein�, ja
jos p��si kipuna kattotuoheen, niin siin� meni. Vedetkin oli kaikki
kaatanut kodasta, vaan pirtiss� oli toki korvo puolillaan ja siit�
sain ensi h�t��n.

Rovasti oli totisena kuunnellut Antin kertomusta ja kysyi nyt:

-- Mit� olet aikonut tehd�?

-- Sit� tulin kysym��n, ett� antaisinko ilmi vallesmannille?

-- Saatko toteen, ett� se oli vaimosi ty�t�?

-- No, jo toki min� sen toteen saan! huudahti Antti miltei iloisesti.
On ollut kuulijoita uhkauksiensa jos kuinka monta, ett� jos en
sinusta muuten p��se, niin k�yt�n k�ppyr�� nurkan alla... ja siell�
on viel� kek�leet, vaikka tulkoot kuinka monen lautamiehen kanssa
syyniin. Ja ent�s t�m�?

Antti kaivoi poveltaan likaisen nauhan palasen.

-- T�m� oli oven edess�, se on sen sukkanauha.

Ei ollut ep�ilemist�k��n, ett� asia oli, niinkuin Antti oli sen
puhunut. Se oli selv� murhapolton ja murhan yritys tahallisessa
aikomuksessa polttaa ja murhata.

Ja v�h�n aikaa t�t� keinutuolissa mietitty��n ilmoitti rovasti t�m�n
mielipiteens� Antille: rikos on rangaistava ja syyllinen saatettava
lailliseen edesvastuuseen teostansa, olipa h�n kuka tahansa;
lis�ten, ett� se oli ei ainoastaan h�nen oikeutensa, vaan my�s
velvollisuutensa, ja ett� sek� jumalallinen ett� inhimillinen laki
sit� vaati.

Oikein hyp�hti ilosta Antin rinta ja silm� kiill�hti h�nen t�t�
kuullessaan. H�n oli hiukan pel�nnyt sit�, ett� rovasti taas
kehoittaa antamaan anteeksi ja sopimaan, niinkuin niin usein
ennenkin. Oli jo v�h�ll� kiitt�� rovastia, mutta hillitsi itsens� ja
kysyi:

-- Mik�h�n tuolle tuosta tulee?

-- Ikuteilleen luulen menev�n, arveli rovasti.

-- Sit�h�n min�kin jo... -- ja h�n ajatteli, ett� vaikka se saisikin
vuosia, ei se vanha ihminen sielt� sittenk��n el�v�n� palaisi.

-- Vaan kukas sitten lapsiasi hoitaa!

-- Kyll� niit� aina saa niiden hoitajia! riensi Antti sanomaan. Aina
niit� hoitajia saa... parempiakin... kehno tuo on ollut niillekin...
pieks�� ja pahoin pitelee... ja ruokottomuuksia puhuu.

Antti tarkasteli rovastia syrj�st�: yh� se n�ytti olevan samaa mielt�
ja vaitiolollaan vahvistavan Antin sanaa, ett� aina niit� hoitajia
saa... parempiakin.

-- Jo pit�� olla syd�mikk�! p�ivitteli Antti.

-- Se kun vihollinen kenen oikein saapi valtaansa...

Se oli siis sovittu asia, rovastin kanssa niin yhdess� p��tetty,
ett� Antti antaa ilmi vaimonsa vallesmannille murhapolton ja murhan
yrityksest�.

Ja viel� keve�mmin kuin �sken nousi vanhan miehen jalka h�nen
astuessaan pappilasta kirkon ohi valtatiet� vallesmannin luo. Tie
oli kivet�n ja kepe� k�yd�, ja aamu oli tyven ja kirkas, ja vedet
p�ilyiv�t. Se oli Antista kuin uuden el�m�n aamu; rauha nyt tulee
taloon, h�n ottaa taloutta hoitamaan vanhan sisarensa, joka h�nkin
on Jumalalta her�tetty, niinkuin Antti itsekin. Sopuisa ja siivo
el�m� tulee vallitsemaan aamusta iltaan ja lapsille saadaan neuvoa
jumalista el�m�� sek� sanan ett� esimerkin avulla. Saatetaan kutsua
yst�vi�kin talossa k�ym��n... kerran saa kotonaankin h�iritsem�tt�
sanaa harjoittaa... ehk� pist�ytyy ukko Paavokin ja pit�� seurat...

Ka niin, Paavo! Siin�h�n oli sen m�kki peltojen takana mets�n
reunassa, v�h� matkaa maantielt�. Jos poikkeaisi siell�kin puhumassa
iloaan, vanhalle uskon yst�v�lle, paljoa viisaammalle, kaikkien
harhaantuneiden sielujen hartaalle neuvojalle, jolta oli saanut monta
lohdutuksen sanaa t�m�nkin murheensa aikana... tokihan sille piti...
kun vain ei vallesmanni sill� v�lin enn�tt�isi mihink��n menn�
kotoaan.

Paavo istui hupansa sein�m�ll� viikatteita hiomassa. Antti meni
suoraan luo, sanoi iloisen hyv�n huomenen ja l�i k�tt� reippaasti.
Paavo katsahti v�h�n kummissaan ty�st��n ja kys�isi:

-- Mist�s se Antti k�velee?

-- Vallesmannille oli t�ss� v�h� asiaa, niin poikkesin menness�ni...

-- Liek� mit� iloista asiaa, kun olet niin hyv�n mielen n�k�inen?

-- Mit�p�h�n lie... eip� saata olla niin suruistakaan.

Ei kysynyt Paavo sen enemp�� eik� olisi ehk� kyennytk��n, kun oli
nidepaju hampaiden v�liss�. Vaan ei malttanut Antti utelua odottaa,
kertoi koko asian.

H�nen lopetettuaan kysyi Paavo kuivasti:

-- Ja siit�k� sinun mielesi on niin iloinen, ett� saat vaimosi
linnaan?

-- Iloinenko? Enh�n min� mit� iloinen... mutta mit�s minun sitten
pit�isi teid�n mielest�nne tekem�n?

-- Mit� sit� minulta kysyt, kun sait jo rovastilta mieleisesi neuvon!

Antti h�t�ytyi v�h�n ja alkoi puolustautua:

-- Vaan rikoshan siin� on tapahtunut sek� inhimillist� ett�
jumalallista oikeutta vastaan, ja rikos on rangaistava, eik� saa
katsoa, olipa syyllinen kuinka likeinen tahansa, sill� laki ja oikeus
on semmoinen... semmoinen se on!

Paavo takoi veitsen hamaralla kiilaa niteen ja varren v�liin,
koetteli sitten viikatteen k�rjest� joustaen, oliko nidos tullut
kest�v�; ja kun sen siksi huomasi, laski h�n sen tikapuiden piin
p��lle. Sitten k��ntyi h�n Anttiin, loi h�neen l�pitunkevan katseen
ja virkkoi:

-- Sit�k� rikoksen rankaisemista ja oikeuden t�ytt�mist� varten sin�
nyt olet matkalla vallesmanniin?

Antti v�h�n h�mmentyi, ei saanut silmiin katsoneeksi ja vaikeni.
Mutta Paavo jatkoi:

-- Et n�y oikein tiet�v�n, mutta min� tied�n, ett� se on tekosyy
ja ett� sen varjon alla vain pyrit p��st�ksesi eroon ristist�,
joka on p��llesi pantu. Hullu on akkasi ja tekee mielett�mi�, kun
suuttuu. Ei yksi riitaa rakenna. Syyt� on h�ness�, mutta lienetk�
syyt�n sin�k��n? Luulin toki tarkemmaksi tuntoasi, kun olet vanha
ristitty olevinasi, mutta paatunut n�yt viel� olevan pakana, sokea
ja syd�met�n: murhan olisit tehnyt nauravalla suulla ja keve�ll�
mielell�. Mene vain vallesmanniin, kun tuntosi sallinee, mutta el�
tule toista puhumaan ja toiset on tarkoitukset takanasi!

-- Vaan kun olisi el�v�lt� polttanut minut ja lapsensa ja koko
kyl�nkin kuivalla poutaisella s��ll�...

-- Eip�h�n saanut poltetuksi... jos oli Jumalan tahto, ett� paloit,
niin paloit.

-- Vaan saattaa viel� polttaa?

-- Tai olla polttamatta. Jos et usko Jumalaa vartijaksesi, niin
vartioi itse!

Antti lyyk�hti ��net�nn� kivelle istumaan, p�� k�sien varassa.

-- Voi, mik� pit�� muutamilla olla vaiva ja risti t�ss� maailmassa!
vaikeroi h�n.

-- Kanna ristisi, mik� on selk��si s�lytetty! virkkoi Paavo v�h�n
leppe�mm�ll� ��nell�.

Murheisena l�hti Antti Paavon m�kilt� -- l�hti kotiinsa p�in
k�velem��n. Ei kulkenut valtatiet� pappilan kautta, mets�� kulki,
polutonta korpea umpim�hk��n. Ja niin oli, kuin olisi mielens�kin
tiet�nt� taivalta kulkenut. Raskas oli askel, p�� kumara, yht�mittaa
kompastui jalka juuriin ja m�tt�ihin.

Mutta ei ollut murhe siit�, ettei saanut ukolta lupaa vallesmanniin
menn�, ei siit�k��n, ett� el�m�ns� p�iv� oli taas entist��n
paksumpaan pilveen peittynyt, eik� viel� siit�k��n, ettei saanut
risti��n luotaan luoduksi. Siit� oli synkk� mieli ja siit� ep�toivo
ennen tuntematon, ett� niin oli tuntonsa ollut sokea, ett� oli ollut
oman vaimonsa menett�m�isill��n ja olisi menett�nyt, jos ei olisi
tielt� kesken k��nnytetty. Semmoinenko h�n oli, joka oli luullut
olevansa oikea uskovainen ja valmis kristitty, jonka omatunto muka
aina sanoi, mit� oli milloinkin teht�v�, ja joka teki, mit� se sanoi?
Oman ilonsa ja onnensa vuoksi l�hti toista tuhoamaan ja v��r�n varjon
alla muka Jumalalle otollista ty�t� tekem��n. Kaikki pitk�aikainen
parannuksen teko, vuosikymmenien uuttera sanan harjoitus ja
taivaallisen viisauden viljeleminen -- ensim�isten joukossa oli h�n
istunut, etupenkin hurskaita luullut olevansa ja semmoisena h�nt�
muutkin pit�neet -- siihen toteenko oli mennyt?

Oli siin� puu poikkiteloin tiell� -- ei tuossa oikein tiet�k��n
ollut, kunhan h�nt� kulki. Siihen istahti Antti, sammaliseen
m�tt��seen tuijottaen. Siin� istui ja kuulosti kauan, mutta ��net�nt�
oli kaikki h�nen ymp�rill��n ja ��net�nt� sis�ss��n. Ei opastanut
omatunto, ei tieto tiet� neuvonut.

Silloin oli, kuin olisi henki alkanut haastaa:

-- Rikoksen teit ja rangaistuksen tarvitset. Risti viel� raskaampi
selk��si s�lyt�! K�y kotiisi el�k� hiisku kenellek��n siit�, mit�
n�it! El� anna vaimosikaan aavistaa tiet�v�si! Ole luulevinasi, ett�
kotapadan alta paukku lensi! Ole entist� n�yrempi ja k�rsiv�llisempi
ja iloitse jokaisesta uudesta vaivasta, joka p��llesi pannaan!

Oli kuin olisi helpoittanut rintaa, niinkuin olisi alkanut mielt�
valaista. Antti nousi yl�s puun rungolta, astui ryd�n yli, joka oli
h�nen tiens� sulkenut, ja l�ysi tien, kaitaisen karjan uran. Ei ollut
jalka keve� sit� astuessa, mutta ei ollut entist� raskaampikaan. Vaan
rinnassa tuntui aamuilma raittiilta ja suloiselta kuni puhdas vesi
vereksess� haavassa, joka hoitaen paranee.

(Lastuja IV.)




KEV��N KEV�T.


Jouluun saakka nousee nousemistaan pimeyden tulva. Valon antaja
vaipuu yh� syvemm�lle ja on lopulta kuin hukkuva, jolta vain k�si
silloin t�ll�in vilahtaa veden pinnan yli.

Kuinka kaikki on siihen aikaan kolkkoa ja toivotonta! Aamujen
ja iltain pitk�t pime�t tavottelevat toisiaan keskip�iv�ll�kin.
Kaitainen rako valoa repe�� tunniksi tai pariksi, niinkuin kaukainen
railo et�isell� ulapalla. Mutta kohta sulkeutuu halkeama, puhteet
solmivat sormensa yhteen ja koko ihmiskunta vaeltaa kuin umpinaisen
patalakin alla.

Ilma on raakaa ja raskasta ja alituinen tunne tukehtumisesta ahdistaa
rintaa. Juhlain aikana tosin virvoittaa v�h�ksi aikaa hilpeys mieli�.
Mutta se on keinotekoista ja katoaa kohta, kun joulukuusen kynttil�t
ovat loppuun palaneet. Ja kuinka monella on kynttil�t? Matalissa
majoissa tuikkaa l�pi talven p�re pihdiss��n.

Puuttuu p�iv�. Ei ole aurinkoa, jonka valo aukaisisi ajatukset
lev�lleen ja kouhottelisi kutistuksiinsa menneet mielet. Katseet
kulkevat ikkunaa kohti ja etsiv�t avaruutta. Vaan vastassa on
pikimusta muuri, joka ei n�yt� muuta kuin oman unisen p�yt�kynttil�si
ja pienen huoneesi harmaan haaleat sein�t.

Ei tee mieli mihink��n. Ulkona on alituinen tuisku ja pakkanen. Viima
viilt�� kuin veitsell� poskeen. Kuiva pyry polttaa suojattomaan
sieraimeen kuin kiehuva poro. Reen jalas on niinkuin tervaan
takertunut, ja suksimies uskaltaessaan ulos hangelle hupsahtaa kuin
jauhohinkaloon. Tiet� naapuriin on vain kaitainen polku kinosten
v�liss� ja senkin tupruaa joka toinen p�iv� umpeen.

Ihmisten toiminta on hidasta ja haukottelevaa. V�ltt�m�tt�mimm�t
ty�t tehd��n, muut saavat seista. Kelin kiteys vaikuttaa mieliinkin.
Aivot tekev�t ty�t� vain puolella ponnellaan ja mielikuvitus liikkuu
vaivalloisesti niinkuin lapsi is�n suurissa saappaissa.

Vai onko kukaan joutunut oikean innostuksen valtaan joulukuussa? Ja
onko tammikuussa toimittu muuta kuin tuhertamalla?

Mutta sitten hiipii hiljalleen huoneeseen helmikuu ja kuljettaa
kintereill��n maaliskuun. Et tied�k��n sen tulosta, ennenkuin se
siin� on. Se ilmautuu kuin poutaperhonen ikkunaasi ja lepattelee
siipineen lasia vasten. Kun rienn�t sit� katsomaan, niin lehahtaa
se pois ja pakenee tervehdyst�si. Mutta se on j�tt�nyt sijallensa
jotakin. H�mm�styen huomaat sin�, ett� p�iv� on pitennyt, ett�
etel�n taivas hohtaa ja ett� aurinko on ylh��ll� viel�, vaikka sen
entiseens� n�hden olisi pit�nyt jo aikoja sitten piiloonsa paeta.

Ja joka p�iv� tulee h�n samalla tavalla takaisin t�m� valon vieno
kyyhkynen, uusi �ljypuun oksa nokassaan. Se tiet��, ett� pimeys on
puhkaissut pohjansa, ett� laskeutumistaan laskeutuu sen tulva ja ett�
aurinko kohoo yh� korkeammalle kuin saari sumean meren keskest�.

Vaihde tapahtuu niin tasaisesti, ettet taida sen tulohetke�
tarkoilleen m��r�t�. Mutta kun p�iv�n� muutamana astut ulos asuntosi
eteen, niin tunnet hangen hienosti hajahtavan ja ilmassa on omituinen
tuores tuoksu. Lumi sulaa jo sein�vierill� ja r�yst�s tipahuttaa
hienoimmalta huipultaan tuolloin t�ll�in vett� pienoisen v�lk�ht�v�n
pisaran nuoskeaan lumeen. Hanki heloittaa niin valkealle, ett� silmi�
h�ik�isee hetkiseksi. Taivas on kohonnut korkeammalle ja pessyt
puhtaaksi sinens�. Hieno harso on kokoontunut id�n puolelle aurinkoa
ja n�ytt�� niin l�mpim�lt� kuin kes�inen poutapilvi.

Kuusinen m�ki tuolla, ja toisaalla suuren sel�n kaukainen ranta, ne
h�m�rt�v�t kuin auteren takaa.

Soimaan hel�ht�� rinnassasi jokin. Se on kuin hopeakello kilahtaisi
ja kutsuisi uuteen el�m��n kaikki uupuneet aavistukset ja her�tt�isi
toiveet tuulahtelemaan jotain uutta, valoisampaa, avarampaa ja
isompaa.

Et malta. Suksien selk��n heitt�yt ja annat niitten liukua loitolle
ihmisten luota. Ei upota en�� hanki ja y�llinen hieno lumi on vain
voiteena alla. Aitojen ylitse, nietosten poikki, puitten v�litse ja
pitkin loivia rinteit� korkeimman kukkulan laelle!

Niinkuin j��linna kohoo takanasi pimennon puolella luminen kuusikko.
Se uhkuu kylmyytt� ja j�hmett�� j�ykkyydell��n. Se on k�tkenyt
kohtuunsa kaikki tammikuun pakkaset eik� laske niit� sielt�,
ennenkuin ne viruttaa pois huhtikuun huuhteleva sade... Mutta t�h�n,
jossa seison, paistaa p�iv� t�ydelt� ter�lt�. Ilma on lauhkea ja
leuto. Se ei en�� raatele eik� revi rintaa. Se on piehtaroinut
puhtaassa hangessa, l�mmin aurinko on sit� lauhduttanut, ja nyt se
huljuu hyv�illen rinnan kehyksiss�, niinkuin makean l�hteen pehmyt
vetonen.

Ei kuulu hiiskahdustakaan t�nne yl�s. Kerran kuusikon sis�st� tikan
vihellys ja toisen kerran tiaisen ter�stiuku. Taikka pudota lupsahtaa
pet�j�n oksalta lumiharkko hankeen, uppoo sinne, ja painunut oksa
ponnahtaa suoraksi. Alla on laakea luminen rinne, johon p�iv�
vuodattaa valoaan t�ydelt� ter�lt��n. Siell� t��ll� risteilee sit�
sujuva suksen latu. Se murtaa hangen ja uurtaa sen sile��n pintaan
juovan, jonka verekseen reunaan p�iv�n valoisa s�de taittuu viel�kin
valoisammaksi.

Alas laaksoon se johtaa. Sielt� n�kyy notkelmassa pienoinen kaupunki.
Kirkko keskell� ja kirkon ymp�rill� katto katossaan kiinni. Katoilla
piiput, joista nousee savu rauhallisissa kiemuroissa niinkuin
kopasta, joka on unohtunut itsekseen palamaan. Alempana tehdas ja sen
rannassa sinert�v� rivi j��lohkareita, �sken avannosta nostetuita.
Hiljaista liikuntaa kaduilla. Ajava maalainen laskemassa j��lle,
toinen sielt� nousemassa. Et��mp�n� lumisella ulapalla pieni� mustia
pilkkuja, eri haaroilla toisistaan. Ne n�ytt�v�t sijoillaan seisovan.
-- Ei kantaudu t�nne risahduskaan tuolta alhaalta. Ihmisten liikunta
siell� k�y kuin silkkisukilla sipsutellen sametin nukkaa my�ten.

On seisaus ilmoissa. P�iv� ja y� ovat yht� pitki�. Valo ja pimeys
tasaavat toisiaan. Vaaka ei kallistu kummallekaan puolelle. Talvi on
kehittynyt korkeimmilleen. Se on perustuksensa lujittanut syv�lle
maahan ja rakentanut valmiiksi pienimm�nkin koristeen p��dyss��n.
N�etk� noita hienon hienoja lumileikkauksia katoilla ja puitten
oksilla? Huippukin on valmis, harjakin t�ysitekoinen.

Mik� t�ydellisyys pienimm�ss�kin piirteess�, mik� puhtaus
salaisimmassa sopessa! Ei rakoa, ei rikkaa. Niinkuin aamup�iv�ll�
sunnuntaisin, jolloin luodut lep��v�t, ja odottavat, tiet�m�tt� mit�.
Valo valautuu maahan, tarkoitustaan tuntematta. Kes�isin se paahtaa
puitten juuria, jouduttaa toukoja, tunkee mehua maahan, multaan,
juuriin ja lehtiin, ja viritt�� tulen suonissa palamaan. Nyt se
vain oleilee omiksi iloikseen, heijastelee hangella ja peilailee
joutilaana pitkiss� nietoksissa. Kuinka rauhalliseksi k�y mieli
t��ll� ylh��ll�, sinun sauvaa vasten nojatessasi! Kuinka tuntuvat
poistuvan kauaksi kaikki ilkeys ja intohimot! Tulisinkin tunne
sulaisi t��ll� ujoksi otsasuudelmaksi.

Vaan lyhytaikainen on luonnon rauhallinen lepohetki tuiman talven
ja kev��n v�lill�. Kev��n kev�t ei kaukaa kest�. Se livahtaa
sormiesi v�litse kuin kes�inen kirkko-aika. Haihtuu �kki� niinkuin
juhannuksen-aikaisen tuomen tuoksu. Talven t�ytel�inen lumilinna
alkaa luhistua. Leuto tuuli tiputtelee sen huippujen helat ja
auringon s�de puhkoo s��lim�tt� rakoja seiniin ja sile��n siltaan.

Mutta nyt ei viel� ole se aika. Ei ole talvi en��, mutta ei
kev�tk��n. Nyt on kev��n kev�t, on juhannuksen juhannus. Ota vaari
siit�! El� anna sen tuoksun j��d� tuntematta ja sen hilpeyden hukkaan
haihtua!

(Lastuja III.)




"SAMMUTA SIN�, MIN� SYTYT�N!"


Pime� talvinen y� peitti kaiken pohjoisen maan. Aurinko oli painunut
pois, mutta matalissa majoissa loisti lamppujen valkeita tulia ja
odottaessaan uutta aamua hakivat ihmiset iloaan niiden ymp�rilt�.

Vaan sit�p� ei suvainnut pimeyden peikko, joka oli anastanut
itselleen vallan p�iv�tt�m�ss� pohjolassa. Niinpiankun h�n ulkona
vaaniessaan n�ki tulien ikkunoista tuikkavan, t�lm�si h�n oven
t�ydelt� huoneeseen.

-- Puh! sanoi h�n ja puhalsi armottomasti lampun sammuksiin.

Eik� kukaan uskaltanut en�� sytytt�� lamppua, jonka peikko oli
sammuttanut.

-- Mik�s nyt neuvoksi? kysyiv�t toisiltaan matalan majan asukkaat
pime�ss� istuessaan.

Mutta tuskin oli pimeyden peikko mennyt, kun livahti valon haltia
ovesta sis��n.

-- Sammuta sin�, min� sytyt�n! sanoi h�n ja sytytti kynttil�n
p�yd�lle palamaan.

Sen tehty��n riensi h�n pahan peikon j�lkeen. Paha peikko teki saman
ty�n toisissa taloissa, sammutti kaikki kynttil�t ja heitti ihmiset
pime�ss� istumaan. Mutta hyv� haltia hiipi h�nen kintereill��n ja
sit� mukaa kuin lamput sammuivat, syttyiv�t kynttil�t.

Vaan kun peikko j�lelleen katsahtaen n�ki, ett� tulet yh� paloivat,
t�ytt�si h�n takaisin ensim�iseen taloon.

-- Puh! Puh! sanoi h�n ja puhalsi kynttil�n sammuksiin.

Eik� kukaan uskaltanut sytytt�� kynttil��, jonka peikko oli
sammuttanut.

-- Puhalsi kynttil�nkin! Mik�s nyt neuvoksi! kysyiv�t toisiltaan
pime�ss� istujat.

Vaan tuskin oli peikko pihalle ehtinyt, kun haltia samassa oven
avauksessa suikahti sis��n ja kysyi kuiskaten, eik� ollut p�reit�
talossa?

Olihan p�reit� talossa, ennen vanhaan varatuita, ukko vaarin kiskomia.

-- P�re pihtiin! sanoi haltia, sieppasi p�reen orrelta, puhalsi
siihen liedest� tulen ja virkkoi veitikka:

-- _Sammuta_ sin�, kyll� min� _sytyt�n_!

Ja sit� mukaa kuin kynttil�t taloissa sammuivat, syttyiv�t p�reet
palamaan ja taas n�ki peikko tulien tuikkavan kaikkialla, miss� �sken
oli pime�t� tehnyt. Ja h�n t�ytt�si viel� kolmannenkin kerran tuvan
ovesta sis��n.

Puh! pani h�n, -- mutta ei tahtonut p�re sammua. -- Puh! -- Puh! --
ja vasta kolmannella kerralla sammui p�re.

Eik� kukaan taaskaan uskaltanut uudelleen sytytt�� tulta, jonka
peikko oli niin vihaisesti sammuttanut.

-- Mik�s nyt neuvoksi? kysyiv�t pime�ss� istujat, kun kuulivat
haltian sis��n hiipiv�n.

-- Tuli takkaan! huusi haltia ja kohta loimotti iloinen takkavalkea
lieden p��ll� ja riemusta loistivat haltian silm�t sen valossa, kun
h�n huusi:

-- Sammuta sin�, kyll� min� sytyt�n!

Ja miss� vain pimeyden peikko p�retulet ihmisten suruksi sammutti,
siin� viritti valon haltia kohta paikalla takkatulet heid�n iloksensa
palamaan; ja ne paloivat niin, ett� hanget heloittivat ja puitten
latvat kauvaksi punertivat.

Mutta silloin suuttui peikko ja syd�ntyi ja silm�t seisoen ja posket
pullollaan t�lm�si h�n sis��n kuin tuulisp��.

-- Puh, puh, puh! -- puhalsi h�n. Puh, puh, puh! -- puuskutti h�n.

Mutta kuta enemm�n h�n puhalsi ja puuskutti, sit� ylemm� tuli takassa
yltyi, sit� enemm�n liekki liedess� loimotti. Eik� vain hankiin
heloittanut eik� vain puita punannut, -- yl�s taivaalle loimo
lakeisesta yleni ja hehkui tuli kaukaisiin kyliin, valo vieraille
maille.

Kovin koetti h�n, ylen yritti... En tied�, olisiko kerran sammumaan
saanut. Mutta ennenkun ehti, oli y� jo lopussa ja aurinko nousi eik�
tulia en�� tarvittu, ja turhaa oli tehnyt ty�t� pimeyden peikko.
Sille p�iv�lle eiv�t peikotkaan mit��n mahda -- ja y�ll� suojelevat
Suomeani hyv�t haltiat.

(Katajainen Kansani II.)




WILHELMIINA W�IS�NEN.


Wilhelmiina W�is�nen oli matkalla Helsingist� sukulaistensa luo
maalle. N�in h�nen nimens� h�nen matkakapineistaan ja muu selveni
minulle v�hitellen matkan varrella.

H�n oli laittautunut vaunuun oikein leve�sti ja mukavasti niinkuin
reslarekeen, joka on tullut h�nt� noutamaan, vallannut kaksi
penkki�, sen, jolla istui ja sen, joka oli vastap��t�. En sano sit�
siksi, ett� h�n olisi sen kautta ket��n h�irinnyt. Vaunu oli pitk�n
matkan taa menev� ja meit� oli siin� vain muutamia, joilla oli yht�
runsaasti tilaa kuin h�nell�kin. Jokaiselta matkustajalta, joka
kulki vaunun l�pi, pyysi h�n sit�paitse silmin ja kasvonilmein kuin
anteeksi, ett� h�n t�ss� n�in rehentelee... ne on h�nen n�m� kamsut,
mutta kyll� h�n ne... kyll� t�ss� sopu sijaa antaa, -- mutta kun
ei kulkija pys�htynytk��n vaunuun, hymyili h�n kuin kiitokseksi ja
virkkoi puoleksi meille, puoleksi itselleen:

-- Eip� se tullutkaan, hyv�p�, ett'ei tullutkaan, niin sovitaan t�ss�
paremmin.

Olin tullut er��lt� sivuasemalta junaan ja n�ht�v�sti oli h�nen
suurin puuhansa tavarain j�rjest�misess� jo suoritettu. Mutta min�
saatoin el�v�sti mieless�ni kuvailla kaikki ne kohtaukset, jotka
oli esitetty ennen junaan tuloa ja sitten junassa. Min� n�en ajurin
odottavan kadulla porttiholvin edess�. Naapurin palvelustytt�
vartioi katuk�yt�v�lle asetettua tavarar�ykki�t�, sill'aikaa kun
Wilhelmiina toisen tuttavan avulla kantaa toisia alas viidennest�
kerroksesta. Kaikki eiv�t mahdu rattaille. "Tuo sin�, Manta, t�m�
hattuaski ja t�m� parasolli... eli ei, ota sin� t�m� pelarkoonia,
ei sill� v�li�, jos j��kin." Ja tavarainsa suojassa itse istuen niin
t�p�r�ll�, ett� on joka kadun kulmassa huiskahtaa ulos, ajaa h�n
asemalle, kiirehtien kuskia, joka suuri kirstu jalkain alla k�n�tt��
ep�mukavassa asennossa polvet koukussa leuvan tasalla. -- "Kun ei
vaan my�h�stytt�isi!"

Mutta siit� ei ole pelkoa. Puoli tuntia ennen junan l�ht�� istuu h�n
jo vaunussa, iso kirstu ja pelarkoonia ovat pakaasissa ja kaikki muut
t�ss� edess�, vieress�, p��n p��ll�, kummallakin puolella ja istuimen
alla. Siin� on myttyj�, rasioita, ev�it�, kukkasia, jotka on saatu
saattamaan tulleilta yst�v�tt�rilt�, tyynyj�, saaleja, laukkuja,
mutta n�kyvimp�n�, ihanimpana kaikkia muita uusi kaps�kki, jonka
kyljest� kiilt�v�ss� messinkilaatassa seisoo kaiverretuin kirjaimin:
"Wilhelmiina W�is�nen Helsingfors".

H�n istuu nyt vihdoinkin j�rjestetyn omaisuutensa keskess�,
varustettuna vuorokauden matkalle, puettuna l�hinn� parhaimpaan
pukuunsa -- parhaat ja harvinaisimmat kalleudet ovat n�ht�v�sti
noissa rasioissa ja tuossa matkalaukussa, joita h�n tuon
tuostaan raottaa, avaa, j�rjest�� ja kohentelee. Luulet h�net jo
rauhoittuneen, luulet, ett� ne istuvat siell� s�ili�ss��n yht�
tyytyv�isin� kuin h�n itsekin, nojatessaan tuohon vaunun nurkkaan
ja ummistaen hetkeksi silmi��n -- ollaan n�et y�junassa -- kun h�n
yht'�kki� s�ps�ht�� -- junan vihellyksest� tai pys�yksest� tai
ilmankin, -- n�ytt�� muistavan jotain -- tulikohan se mukaan? --
eih�n vain rutistune! -- paninkohan sen laukkuun vai myttyyn vai
kaps�kkiin? -- eih�n vain pudonne parasolli! -- ja kaivelu ja selailu
alkaa uudelleen, selailu rakkaiden tavarain, jotka ovat n�kyv� tulos
vuosien vaivoista ja joita h�n nyt vie kuin voittaja saaliitaan
riemukulussa kotikyl��n todistamaan siit�, ett'ei h�n ole aikaansa
turhaan kuluttanut. Vihdoin h�n rauhoittuu, laittaa itselleen mukavan
p��naluksen, luo viel� viimeisen silm�yksen kapineihin, haukottelee
tuimasti, kyhn�ht�� kylelleen ja nukkuu samassa.

Min� kun en saa nukkua, n�en tuossa h�nen tasapohjaiset jalkansa,
joissa on "tyykikeng�t", hervottomina nytk�htelev�n junan liikkeen
mukaan; ne nytk�htelev�t siin� koko y�n ja sekaantuvat viel�
uneenikin, kun vihdoinkin olen suurella vaivalla saanut sen p��st�
kiinni.

Kun her��n aamulla, on Wilhelmiina jo noussut ja on taas t�ydess�
touhussa tavarainsa kanssa. H�nell� on yll��n uusi hame ja uusi
r�ijy, jotka h�n jossain salaisessa paikassa on vaihtanut vanhoihin.
H�n viimeistelee niit� parhaallaan, harjailee ensin hamettaan ja
silittelee huolestuneesti sen ryppyj� -- se on ruskean viheri��
paramattaa -- ja ottaa sitten esille yl�puolen ruumistaan, jonka
ymp�rill�, korsetin p��ll�, istuu tiukka r�ijy, sinisest� kankaasta
tehty, puhvihihain kanssa, joiden v�liin p�� uppoaa korvia my�ten,
kultarenkailla koristettuja korvia my�ten. H�n harjaa sit� edest� ja
takaa ja kummaltakin kupeelta, hiukan kellahtaneiden kainalojenkin
alta, niin kauvas kuin lyhyet korsetin varassa olevat k�det
kuontuvat, jolloin kellon vitjat korkean rinnan p��ll� kauniisti
helkkyv�t. Erityisest� rasiasta lehahtaa esiin viheri� kaular�yhel�,
joka suurella rintasolella kiinnitet��n leuvan alle kuin lehdeksi
marjana punottavien poskien alle. Kaps�kist�, jonka lukko ja soljet
somasti soivat, nousee suurella varovaisuudella uuden uutukainen
saketti harmaasta verasta, silkill� sisustettu ja leikattu uusimpaan
kuosiin ja kevel�ll� pyrst�ll� kaunistettu. Lasiputkiin pistetyt
kukkaiskimput kiinnitet��n saketin pieluksiin, kaksi kummallekin
puolelle. Hansikkaat, ruskeat trikoohansikkaat, saadaan vaivalla
suurella, mutta mieluisella, sujumaan k�siin. Parasolli otetaan
alas hyllylt�, vapautetaan tupestaan ja avataan varovasti, jolloin
kasvoissa on ilme kuin olisi pelko, ett� se r�j�ht��. Vaan ei se
r�j�hd�, napsahtaa vain ja hel�ht�� hiukan kuin rumpu, ehyt on, ei
ole mist��n revennyt, laskee taas siipens� suppuun ja asettuu viereen
odottamaan aikaansa. K�siv�skyss� ovat huivit, ne kaksi, joista voi
olla t�llaisessa tilaisuudessa kysymys: se ruskea silkkinen, pitk�in
rimsujen kanssa, ja se valkoinen harsohuivi. Kummanko ottaisi? Moneen
kertaan antaa pieni py�re� peili neuvojaan my�t� ja vastaan, taistelu
on kauvan ratkaisematta. Silkkihuivi on upeampi, mutta harsohuivi
nuorentaa -- ja voittaa.

Tuskin tuntisin h�nt�, jos en tiet�isi. Kaikki on uutta, paitse
kasvot, nuo punakat ja terveet, vaikka jo v�h�n rypistyneet, ja
silm�t, nuo haalean siniset ja ymm�rt�v�iset, jotka eiv�t vaihda
v�ri��n eiv�tk� muuta ilmett��n, vaikka kaikki muu muuttuisikin.

H�n istuu siin� nyt valmiina astumaan ulos vaunusta, niinpiankun juna
pys�htyy kotiasemalle. Ollaan etel�puolella Mikkeli� ja h�n kysyy
kondukt��rilt�, milloinka tullaan Suonnejoelle.

-- Klo 12 ja 50, sanoo kondukt��ri.

-- Jos kondukt��ri on hyv� ja sanoo tyk� sitten. Kello on vasta
seitsem�n ja minulla on siis viel� runsaasti aikaa nauttiakseni
matkatoverini seurasta. Muut ovat tippuneet tielle ja me olemme
kahden junassa. Yh� suuremmalla tarkkuudella ja mielenkiinnolla olen
seurannut h�nen pukeutumistaan ja sit� tehdess��n on h�n tiet�m�tt��n
esitt�nyt minulle el�m�ns�, selitt�vill� kuvilla kaunistetun
kertomuksen vaiheistaan. Jokainen noista vaatekappaleista on
virstapatsas h�nen el�m�ns� taipaleella ja jokaiseen niist� liittyy
muisto kuletusta matkasta. Semmoinen h�n nyt on, mutta semmoinen ei
h�n ollut silloin kun taipaleensa alotti.

Tuo r�ijy se oli -- oli h�nelle, niinkuin niin monelle muullekin
-- ensim�inen ero m�kin tyt�n entisyydest�, karkottaessaan jo
ensim�isess� palveluspaikassa pappilassa suoran nutun. Pappilasta
siirtyi Miina nuoren herrasv�en kanssa Helsinkiin, ja pitk�, suora
toppanuttu, l�mmin ja suojaisa, jota oli talkoolla kotikyl�n tytt�jen
kanssa tehty ja �it� sen kanssa valvottu, vaihtui ostosakettiin,
joka istui sel�st� kuin valettu ja teki hameen liikkeen edest�p�in
niin herrasmaiseksi, mutta joka oli kylm� ja hatara. Villavanttuut,
�itivanhan kutostamat, ja villahuivi, ven�l�iselt� ostettu...
s��liv�sti hym�hti Miina, joka kerta kun ne muisti vet�ess��n
k�siins� trikoohansikkaita ja kiinnitt�ess��n kaulansa alle
harsoista huivia, ensim�isen vuosipalkkansa s��st�ill� hankituita.
P�iv�varjo ja rintar�yhel� olivat h�nen hauskimmat muistonsa,
sill� vuosia oli kulunut, ennenkun ne oli uskaltanut ostaa ja tosi
tarpeen vuoksi tarpeettomina pukuunsa lis�t�. Vasta sitten kun siin�
uudessa hienossa herrasv�ess� palkka kohosi kahteentoista markkaan
kahdeksasta ja p��si ky�kkipuolelta lasten p��lle ja niiden kanssa
oli Esplanaatissa k�velt�v�, t�ytyi ne ostaa, t�ytyi herrasv�enkin
vuoksi, ett'ei tarvitsisi h�nen t�htens� kenenk��n h�vet�. Ja niihin
liittyi muistoja soitoista Kappelin edustalla kev�isin� iltoina ja
sunnuntaik�velyist� Seurasaarella -- sen nuoren herran kanssa, joka
tarjosi teet� ja kahvia ja makeisia ja olisi viini�kin tarjonnut...
mutta silloin oli t�ytynyt tehd� ero, sill� se oli herra eik�
vertainen, eik� sill� tainnut olla aikomuksetkaan oikeat. Toisellahan
oli, sill� S�rn�isten pojalla, ja sormuksia vailla jo oltiin alulla,
mutta se joi ja siihen se j�i. J��k��n! Eip� h�n heist�, kaupungin
pojista.

Eik� Miina siit� pit�en muusta huoli, kunhan palkat kohoilee ja saa
s��st�� tehneeksi. H�n on niit�, jotka eiv�t pelk�� vanhenevansa
ja jotka kyll� tiet�v�t kelpaavansa. Aina niit� on ottavia, kun on
mit� antaa. Miina on tehnyt s��st��, on koonnut rahaa, on koonnut
vaatteita, varsinkin vaatteita, pitovaatteita, pyh�vaatteita,
s�nkyvaatteitakin. Olisi hyv�nkin talon tytt�ren aitan t�ysi, kun
oikein orrelle levittelisi -- entisell� m�kin tyt�ll�. Kahdella
tyhj�ll� k�dell� l�ksi, nyt on kirstut ja kaps�kit niin monet,
ett'ei auttamatta junasta p��se, on hopeitakin v�h�n ja kultakello
ja saattaapa olla sormuksetkin, kaikki n�m� siin� viimeisess�
palveluspaikassa, sen yksin�isen vanhan herran luona hankituita,
jolta on palkkaa juossut kaksikymment� markkaa kuussa ja t�m�
kultakello kunnialahjaksi kymmenen vuoden uskollisesta palveluksesta.

Miina on istunut jonkun aikaa hiljaa, silloin t�ll�in vilkaisten yl�s
hyllylle, jossa silm�t ovat sattuneet ruskeaan rasiaan ja joskus
katsahtaen minuunkin, joka tuijotan h�neen ja tarkastan h�nt�. H�n
k�y yh� levottomammaksi, p��st�� huivin irti, sitoo sen taas, koettaa
katsoa itsepintaisesti ulos ikkunasta, mutta kun vaunut retkahtavat
vekseliss� ja rasia liikahtaa -- vai n�yttik� se vaan silt� -- t�ytyy
se ottaa alas, t�ytyy avata...

Kun palaan junaan Mikkelin asemalta, n�en min�, ett� rasiasta on
ilmestynyt hattu, isoilla ruusuilla koristeltu komea olkihattu,
kehittynyt siihen kuin perhonen kotelostaan, asettunut paksun tukevan
palmikkopy�ryl�n p��lle, jossa se nyt istuu kuin oudoksuen asemaansa,
pyrkien kuin pel�styneen� lentoon l�htem��n. Mutta sen on turha
pyrki�, se on lujasti kytketty leuvan alla silkkisill� kahleilla
ja vartijan kasvoista loistaa h�millinen tyytyv�isyys onnellisesta
saaliista.

Ei ole ep�ilemist�k��n siit�, ett� se on Miinan ensim�inen hattu,
otettu ensi kertaa p��lle matkalla kotipuoleen syd�nmaalle. Se on
viimeinen ylellisyys, sinetti, leima, lippu linnan harjalla, oman
rakentaman linnan, jossa nuo muut tavarat olivat kuin vallitukset,
vuosien kuluessa hiljalleen yh� korkeammalle kohotetut.

Saattavat kotikyl�ss� ehk� oudoksua, sanovat kirkkom�ell� katselijat
h�nen ylpistyneen, entisen m�kin tyt�n... vaan niist�p� h�n v�h�t
v�litt�� eik� ole tarviskaan... on h�n yht� hyv� kuin joku toinenkin
ja jos ei Pielaveden pojille passaa, niin palaa syksyll� takaisin,
kun tulee herra ulkomaalta terveytt��n hoitamasta, ja on yht� hyv�
olla siell�kin. Pid�n h�nt� p��ss�ni ja j�t�n poiskin, jos on
itsest�ni niin p�in parempi. Ja vaikka en kirkonm�ell� pit�isik��n,
niin pid�n junassa ja pid�n viel� laivallakin, senp�h�n sitten muun
n�kee kirkonkyl�n rantaan tullessa...

Wilhelmiina vakaantui vakaantumistaan ja istui yh� varmempana n�iss�
t�ysiss� tamineissaan kaikkien kalleuksiensa keskess�, odotti junan
tuloa Suonnejoen asemalle ja ajatteli kaikkea t�t� mieless��n -- olen
varma siit�, ett� h�n sit� ajatteli.

Haapakoskelta tuli pari tehtaan ty�miest� vaunuun. Heill� oli vasta
sytytetyt sikarit hampaissaan ja olivat hiukan maistaneet.

-- T��ll� ei saa polttaa! sanoi toinen huomatessaan, ett� vaunussa
oli tupakanpoltto kielletty.

-- Strunt... �i se mitt�... vi r�ka bara!

-- Etk�s n�e, ett� siell� on rouvasihminen...

-- Hva fan! Inte fins h�r n�go fruntimmer.

-- On se... siell� istuu yks rouvasihminen... sill� on hattukin
p��ss�.

-- Ja, min sann, du har r�tt.

Min� kuulen sen, min� n�en sen h�nen kasvoistaan, h�nen silmiss��n
on kostea kiilto... Se on ihana hetki h�nen el�m�ss��n, ehk� ihanin
kaikista... h�n ei voi pid�tt�yty�... tuntee tarpeen palkita
osotettua luottamusta ja h�n virkkaa:

-- Herrana vara para kuu o r��kka -- inte te siniera... inte
als...[-- Herrat ovat vaan hyv�t ja polttavat -- ei se tee mit��n...
ei mit��n.]

-- Tack s� mycke'... det var f�rbannat fint af fruntimret...[ --
Kiitos paljon... se oli helvetin hienosti tehty rouvan puolelta...]

H�n pit�� hatun p��ss��n! Pit�� sen laivassa ja kirkkorannassa ja
kirkonm�ell�kin... on se h�nen p��ss��n yht� hyv� kuin kenenk�
muunkin.

Ja h�nen kasvoistaan loistaa niin suurta onnea ja tyytyv�isyytt� ja
kiitollisuutta kaikista Luojan v�hist� lahjoista, jotka ovat h�nen
osakseen tulleet, ett� on minunkin oikein hyv� ollakseni...

(Lastuja IV.)





SANTERI ALKIO.


Syntynyt 17/6 1862 Laihialla. Alkuper�inen nimi _Filander_. Ollut
sanomalehtit�iss� v:sta 1877, sen ohessa kauppaliikkeenomistajana
kotipit�j�ss��n v:teen 1905. Nuorisoseurojen johtaja ja niiden
��nenkannattajan "Pyrkij�n" toimittaja sen perustamisesta 1890.
Teoksia m.m. _Teerel�n perhe, Eeva, Salliman oikkuja, Mennyt, Aikamme
kuvia I-III, Puukkojunkkarit, Murtavia voimia, Kylist�, Kodeista ja
Vainioilta, Tien haarassa, Palvelusv�ke�_.




SUURI PALKKA.


Kovin oli ik�v� asia rovastille laskea k�sist��n tuota uskollista
is�nt�renki� Tuomasta; h�nh�n oli saattanut pappilan maat niin
verrattomaan kuntoon. Ne tuottivat nyt melkein kaksin verroin
siit�, mit� kuusi vuotta takaperin, jolloin Tuomas taloon tuli
ja johdon k�siins� sai. Ja nyt oli Tuomas aamulla pyyt�nyt eroa
palveluksestansa, Amerikkaan muka aikoisi menn�.

Pappi tunsi sen, tuossa soututuolissaan tupakoidessaan ja
miettiess��n, ett� Tuomas oli talouden hoitamisessa mies paikallaan
ja ett� se kaksisataa markkaa, jonka h�n t�lle oli palkkaa maksanut
vuosittain, oli tuottanut hyvin runsaan koron. Mutta sep� se nyt
mietityttikin: oliko Tuomaan taito j��nyt taloon, vai mahtoiko
t�m� vied� sen muassaan? Olisikin tuosta p��ssyt selville, niin...
jos kerran taito taloon j��, niin mit�p� tuolle palkkojakaan
koroittelemaan, mutta jos muassaan vie, niin... olisi ehk� syyt�
lis�t� vaikka satanen miehelle.

Kyll�p� siin� oli pulaa. Ja rovastinkin rahoista jos satamarkkasen
tuhlaa, panee sellaiseen paikkaan, johon edullisesti saattaisi
olla panemattakin, niin -- sanalla sanoen: sata markkaa on poissa
kukkarosta.

Tupakan savu tuoksahteli rovastin huulilta, v�liin harvempaan, v�liin
tihe�mp��n, ja toisinaan kuului tyytym�t�n �hkin�.

Ilma, rovastin tyt�r tuli huoneeseen tuoden kahvia. T�m� huomasi
rypyt papan otsalla ja rupesi syyt� tiedustelemaan.

"Tuota Tuomaan puuhaa vain mietin", kuului rovastin vastaus.

Tyt�r tunsi jo my�skin Tuomaan puuhat, ja innostuksen tuli leimahti
h�nen silmist��n, kun h�n kiihkoisesti huudahti papalle:

"Niin, eik� totta, pappa, tuo alhainen sivistym�t�n v�est� ei tunne
is�nmaanrakkautta, ei rahtuakaan?"

"Enp�h�n tied�", �r�hti pappi ja rupesi kahvia juomaan.

Neiti jo oli taasen aikeessa avata suunsa jotain hyv�� ja kaunista
sanoaksensa, mutta eteisest� kuuluva jalan kapse pid�tti h�nt�.
Tuomas astui sis��n.

Rovasti kutsui istumaan; ja is�nmaallisesti innostuneena mitteli
tyt�r silmill��n miest� kiireest� ihan kantap��h�n asti.

"Yh�k� se Tuomas on aikomuksessaan pysynyt?" kysyi rovasti saatuaan
kahvinsa juoduksi.

"Niin min� olen sit� ajatellut, ett� meneminen se taitaa olla
parasta."

Rovasti oli v�h�n aikaa ��neti, sitten h�n vakavasti katsellen
Tuomasta kysyi:

"Ovatko ne syyt sitten, jotka sinua muka matkaan pakottavat, niin
jyrk�t, ettei niit� voi poistaa?" Pappi hymyili ja n�ytti olevan
siin� luulossa, ettei toinen kykenisi h�nelle tyydytt�v�� vastausta
antamaan.

"Kyll� ne syyt ovat sellaiset, ettei siin� auta melkein mik��n...
Min� en voi, n�ettek�, t��ll� en�� perhett�ni el�tt��, sill�..."

"Turhia", eh�tti rovasti keskeytt�m��n, "olethan t�h�n asti voinut.
Mutta tuo lause on vain kaikkein Amerikkaan l�htev�in keppihevosena,
jolla he ratsastavat. Syy on vain se, ett� kaikki tahtovat nyt
puuveitsell� hopeaa leikata, rikastua." Rovasti oli puhuessaan
noussut yl�s ja k�veli nyt kiivaasti edes takaisin kamarin lattialla.
Tuomas aikoi jotain sanoa, mutta neiti eh�tti ennen:

"Tuomas", sanoi h�n erinomaisella painolla, "tied�ttek� te, mik� on
is�nmaa ja is�nmaanrakkaus?"

"Tied�nh�n, tuota, min�, mutta..." yritti Tuomas alakuloisesti
vastaamaan. Vaan neiti keskeytti:

"Niin, mutta mit�? Ettek� tunne is�nmaanrakkautta? Oi, luulenpa
ettette sit� tunne! Sanokaa, rakastatteko v�h��k��n noita tuomia,
jotka tuolla pihalla noin ihanasti kukoistavat ja kukkivat?
Tunnetteko v�h��k��n vetovoimaa siihen paikkaan, jossa tupanne
m�enrinteess� seisoo, jossa niin ihana kasvimaailma kes�ll� olentonne
ja perheenne syliins� sulkee? Kuinka voitte j�tt�� vaimonne ja
lapsenne, onko pienint�k��n rakkauden sidett� en�� tallella? Ja...
ja..." Neiti sekautui. Kielen p��ll� py�ri niin paljo jaloa ja
pontevaa, ett�... ett� siin� t�ytyikin niin k�yd�.

Tuomas pyyhk�isi k�mmenen sel�ll� silm��ns�. Sitten h�n hiljaa sanoi:

"Neiti Ilma kyll� tiet��, ett� min� rakastan perhett�ni ja
is�nmaatani ja ett'en ole mik��n huikentelija. Mutta neiti on hyv� ja
sanoo minulle, mit� min� voin hy�ty� kukkasien kauneudesta, kun ei
minulla ole perheelleni riitt�v�sti leip��?"

"Teh�n saatte papalta suuren palkan!" huudahti Ilma neiti v�h��k��n
ymm�lle joutumatta.

"Niin, mutta se ei riit� ajan pitk��n, sill� minun maani ei kasva
aina."

Nyt joutui neiti ymm�lle.

"Maa ei kasva aina", matki h�n. "Mit� tarkoitatte, eih�n teill�
olekaan maata?"

"Senp� vuoksi onkin sen kasvullisuus hyvin ep�varma."

"Min� en ymm�rr� teit�."

"Minun maani on minun ty�nteossani..."

"Niin, niin."

"Niin, minun perheeni el�� minun k�tteni ty�st�. Mutta min�kin tulen
vanhaksi ja ty�h�n kykenem�tt�m�ksi. Sit�kin aikaa varten tarvitsisi
jotain olla."

"Mutta onhan palkkanne kaksisataa markkaa, pit�isih�n siit� riitt��
s��st��nkin? Tulevathan muutamat toimeen sadallakin markalla?"

Tuomas pudisti p��t�ns�.

"Ei riit�", sanoi h�n, "neiti muistakoon, ett� minulla on nyky��n
kuusi lasta."

"Mutta monella miehell� ei ole niink��n suuri palkka kuin teill�."

"Eik� my�sk��n monella niin isolukuinen ja heikko perhe kuin
minulla." Tuomas alkoi k��nty� �re�ksi. Mutta neiti oli kukistamaton.

"Niin, niin, vaan saahan Mariakin jotain ansaita."

"Nuorin lapsistamme on kahden kuukauden vanha ja sit� vanhempi
puolentoista vuoden, raajarikkoinen raukka, joka ei yl�s kykene,
kuten neiti tiet��. Ei siin� ole toivoa �idin ansioon."

"Mutta saattaisivathan isommat lapset hoitaa niit� pienempi�."

"Eiv�t ne siihen heti kykene, ja toisekseen ne, jotka i�n puolesta
kykenisiv�tkin, ovat poikia, eik� niist� ole lasten hoitoon, niinkuin
jos olisivat tytt�j�."

"Muistan t�ss�, ett� onhan tapana sanoa: 'miss� kiehuu ruokaa
kuudelle, siin� kiehuu samassa seitsem�lle', eik�h�n nuo pienemm�t
viel� paljoa ruokaa kuluta. Kaksi vuotta takaperin elitte viel� hyvin
tuolla palkallanne."

Tuomas nousi tuskistuneena seisomaan ja n�ytti olevan aikeessa
l�hte�. H�n sanoi surullisesti hymyillen:

"Neiti osaa jutella kyll� kauniisti, mutta ette ole n�it� asioita
kokenut."

Rovasti oli syrj�isen� koko ajan seurannut tarkkaan keskustelua. Nyt
h�n seisahti Tuomaan eteen ja kysyi:

"Onko siis p��t�ksesi peruuttamaton?" ��ness� oli jotain osanottoa.

"Kyll�h�n min� niin olen ajatellut, ett� koetan onneani."

"Tuomas saa nyt menn� toimiinsa. Tule ehtoolla uudestaan t�nne!"

Tuomas meni. Samassa juoksi sis��n talon seitsenvuotias poika.

"Pappa, antakaa minulle kymmenen penni�!" pyysi poika kauniisti,
is��ns� kiinni tarttuen.

"Aina sin�kin", ��nn�hti rovasti tyytym�tt�m�n�. Otti kuitenkin
kukkaronsa esiin.

"Mit� sill� teet?" kysyi h�n. Poika selitti tarkoituksen. Leipuriin
sanoi menev�ns�. Poika sai, mit� pyysi. Tuo olikin melkein
jokap�iv�inen vero.

Ilma oli juuri aikeessa l�hte� kahvitarjottimen kanssa huoneesta,
vaan rovasti pid�tti.

"Koetapa laskea, kuinka paljon Tuomaan palkasta tulee kunkin h�nen
perheens� j�senen osalle vuoden kunakin p�iv�n�!"

"Jaa, mutta sit�p� pit�� koettaa!" Neiti pani tarjottimen pois, etsi
paperiliuskan ja alkoi innokkaasti laskea. Laskunsa loppuun saatuaan
ei h�n puhunut mit��n, vaan ��net�nn� h�mm�styst� osottaen tuijotti
paperiin.

"Mit� tuli?" pappi kysyi hymysuin katsellen tyt�rt��n. T�m� viipyi
v�h�n, ennenkuin vastasi:

"Kahdeksan penni�."

"Kahdeksan penni�!"

"Niin, eik� varsin t�yteen sit�k��n."

Rovasti ny�kytteli ajattelevaisesti p��t�ns� ja neiti sanoi
innokkaasti:

"Herra Jumala, pappa, me emme saa est��, jos Tuomas tahtoo l�hte�."

(Aikamme kuvia III.)




HERRA PENTTINEN.


Hyvi� miehi� ei ole koskaan liian tihe�ss�; rikkaita miehi� on paljon
tihe�mm�ss�.

Kukaan ei ole sanonut, ettei suurituloisten miesten joukossa olisi
hyvi� miehi�, mutta rikkaita miehi� on heid�nkin joukossaan paljon
useampia.

Hyv�t miehet ovat rehellisi�.

Toisia ihmisi� kohtaan saattaa moni ihminen olla rehellinen.
Useimmat ovat ep�rehellisi� itse�ns� kohtaan. Se on synti raskainta
laatua, suurin rikos luonnon j�rjestyst� vastaan; itsepetosta seuraa
rangaistuksena kintereill� onnettomuudet, tuskat, ep�toivo ja
kuoleman kauhu. --

Herra Niilo Penttinen oli rikas mies. H�nen ymp�rist�ss��n oli paljo
ihmisi�, jotka olivat k�yhi� rottia h�neen verraten. Niilo Penttinen
oli osannut j�rjest�� niin, ett� heist� jokainen osaltaan hy�dytti
h�nt�, vaikka olivatkin k�yhi� ja v�h�varaisia Niin tavoin kertyi
h�nelle suuret tulot, useimpain ymp�rist�l�isten tulojen pysyess�
pienin� ja niukkoina.

Niilo Penttisen kotona oli mukavaa ja l�mmint�. Siell� oli
osittain ja suhteellisesti my�skin komeata ja ylellist�. Niin
oli my�skin pappiloissa, nimismiehell�, tuomarilla, tohtorilla,
sahan patruunalla, kauppiailla ja osalta talollisillakin. K�yhill�
m�kkil�isill�, p�iv�l�isill�, torppareilla ei ollut niin l�mmint�
ja mukavaa, sill� heid�n tulonsa eiv�t koskaan riitt�neet omiin
mukavuuksiin -- siin� oli kylliksi, kun eliv�t.

Niilo Penttinen oli hyv�ss� maineessa. H�n oli kristillismielinen,
kansallismielinen, teki usein lahjoituksia, toisinaan synnytt�m�tt�
mit��n meluakaan. Ja kun niill� tienoin joku sattui tekem��n
julkisesti sellaista synti�, jota ei viel� ollut totuttu katsomaan
l�pi sormien ja jonka v�ltt�minen oi niin helppoa, ett� vain harvat
kompastuivat ja lankesivat siihen -- silloin oli Niilo Penttinen
ensim�isen� miehen� moittimassa ja piti syntiselle nuhdesaarnan.

Mutta Niilo Penttisell�kin, niin mallikelpoinen, siivosyntinen ja
toimeentuleva kuin olikin, oli my�skin maallinen tuskansa: h�nt�
kalvoi alituinen k�yhtymisen pelko. Poistaakseen t�t� ik�v��
rasitusta koetti h�n kaikilla luvallisilla keinoilla lis�t�
tulojaan. Siit� oli kyll� seurauksena, ett� useain k�yh�npuoleisten
ymp�rist�l�isten menot samassa suhteessa kasvoivat -- mutta se ei
kuulu asiaan.

I�n karttuessa kasvoi Niilo Penttisen levottomuus. Ei h�nell� nyt
en�� ollut niin paljoa huolta tulojen lis��misest� kuin ennen kootun
tavaran sopivasta sijoittamisesta. --

Sattuipa kerran kuolemaan muuan suutari, jolle herra Penttinen oli
lainannut sata markkaa. Suutari kuoli niin tyhj�n�, ettei j��nyt
j�lelle muuta kuin viisi alastonta lasta ja keuhkotautinen vaimo.

T�m� kuolema koski herra Penttiseen, ja h�n murehti sit� niin, ett�
otsa meni ryppyyn. Ei h�n lasten vuoksi murehtinut -- pit��h�n niist�
vaivaishoito huolen. Ei h�n my�sk��n murehtinut tuon keuhkotautisen
vaimon t�hden, se kun oli aina ollut v�h�n halveksittu rumuutensa ja
tyhmyytens� t�hden -- ja nyth�n siit� kyll� pit�� Jumala huolen, kun
on sallinut kerran keuhkotaudin tarttua. Mutta suutarivainajan velan
maksusta, siit� ei kukaan milloinkaan tulisi sanaakaan virkkamaan
eik� mink��nlaista huolta pit�m��n. Sit� herra Penttinen huolehti ja
murehti, kuultuaan suutarin kuolemasta.

Silloin ilmestyi itse Kuolema omassa personassaan herra Penttisen
eteen, hymyili niin yst�v�llisesti, kuin se h�nen kaltaiselleen oli
mahdollista, ja sanoi:

"Lienen saattanut sinut murheelliseksi, kun vein suutarin _ennen
sinua_."

"Ei, ei", koetti herra Penttinen �nkytt�� kauhusta ihan kalpeana.

"Sinun vuorosi tulee kyll� pian", jatkoi Kuolema. Kauhusta nousivat
herra Penttisen hiukset pystyyn.

"Mihin sitten panet kaiken, mit� koonnut olet?" jatkoi Kuolema.

Herra Penttinen yritti kysym��n:

"Milloin?"

Mutta vastausta ei tullut. Kamala n�ky h�visi, ja j�ljelle j�i
alituinen, kalvava, tuskallinen kuolemankauhu.

Vaikka herra Penttinen olikin uskovainen ja tiesi varmasti kuolemansa
j�lkeen p��sev�ns� taivaaseen, tahtoi h�n kuitenkin lyk�t� tuon
muuton niin pitk�n ajan p��h�n kuin suinkin mahdollista. Kun
taivaassa saadaan olla iankaikkisesti, niin sinne kyll� aina ehtii...

Sit� paitsi, kun herra Penttinen tiesi olevansa hyviss� v�leiss�
Jumalan kanssa, p��tteli h�n aivan varmasti, ett� Kuolema h�nt�
uhkaillessaan oli tehnyt ilke�t� leikki� aivan ominp�in, ilman
Jumalan neuvoa. Siit�p� syyst� h�n uskalsikin vastakynteen ryhty� ja
p��tti puolustautua Kuolemaa vastaan kaikilla tieteen ja kotitarpeen
keksimill� keinoilla, maksoi mit� maksoi.

Kaikki, mit� rahalla voi saada, kutsui h�n apulaisikseen, sek� koetti
rukoillakin, ett� Jumala pit�isi hurjaa Kuolemaa hiukan aisoissa.

T�st� taistelusta Kuoleman ja herra Penttisen v�lill� syntyi loistava
n�ytelm�, jossa panoraaman tavoin vaihteli tieteen ja kokemuksen
synnytt�mi� mestaritekoja. Mutta kaikesta huolimatta -- huolimatta
erikoissuhteestaan Jumalaankin -- tunsi herra Penttinen kauhulla
ja vapistuksella, ett� Kuolema seisoi alinomaa oven takana, kylm�,
nihke� k�si ovenrivassa.

Toisinaan ajatteli herra Penttinen, ett� _se saattaa_ seista siell�
kyll� vuosikymmeni� -- mutta kohta meni mieleen: _se saattaa_ my�skin
astua sis��n milloin tahansa.

Herra Penttinen eli n�ihin aikoihin rikasta sielunel�m��, koetti
kiinnitt�� huomiotansa kaikkeen, mik� vain suinkin saattoi h�nt�
koskea.

Niinp� h�n, omituisen sattuman kautta, joka ei kuulu t�h�n,
tuli ajatelleeksi omaa suhdettaan k�yhiin ihmisiin, joita h�nen
ymp�rill��n oli niin lukuisasti. H�n oli ennen aina ollut vakuutettu
siit�, ett� ainakin k�yh�t h�nt� kiitt�v�t armeliaisuudesta.
Mutta nyt h�n sai yht�kki� tiet��, ett� ne eiv�t pid�k��n h�nen
armeliaisuuspalojaan muuna kuin muruina, jotka rikkaan p�yd�lt�
putoovat. "Sep� kauheata!" ajatteli h�n ja suuttui. Olihan
h�nen kotinsa, semminkin jouluaikoina, ollut ik��nkuin yleinen
armeliaisuuslaitos. Aina oli h�n harrastanut kansan ja kirkon
parasta; h�netk� nyt luettaisiin koronkiskurien luokkaan!

H�n kokosi k�yhi� ymp�rilleen ja puhui niille kiihtynein mielin,
vapisevin ��nin loukatusta omanarvontunnosta.

Mutta ne eiv�t uskoneet h�nt�. Er�s joukosta virkkoi:

"Sin� olet t�ss� rikas, herra, voit hyvin, el�t loistossa ja
mukavuudessa. Meid�n yhteisill� uhrauksillamme ja my�nnytyksill�mme
olet p��ssyt t�h�n asemaan. H�vit� pois komeus, luovu
mukavuuksistasi! Tule ja ala el�� meid�n tavallamme! Rupea veljeksi!
T�h�n asti olet sin� ollut ylimys. Sinulla on ollut meist� suurempi
hy�ty kuin meill� sinusta. Varoistasi olet uhrannut armeliaisuuden
tekoihin pienen, pikkuruisen rovon ja yritt�nyt sill� ostaa meid�n
rakkauttamme. Mutta kuule nyt, mit� sanon: k�yh� voi myyd� kaiken
muun, mutta ei rakkauttaan. Rakkautemme voimme antaa vain rakkauden
vastalahjaksi."

Herra Penttinen nuhteli, nuhteli kovastikin ja oikein Jumalan sanan
kautta, sek� koetti kovistella ja uhkailla. Vaan ne eiv�t v�litt�neet
mit��n. Pelosta ei puhettakaan! R�yhkeyden vain vastasivat
r�yhkeydell�. Kovin harmistuneena huomasi herra Penttinen, ett� h�n
todella riippuikin enemm�n niist� kuin ne h�nest�.

Vanhat suosittelukeinot eiv�t siis n�ytt�neet kelpaavan. Mutta yksi
etu t�st� taistelusta oli herra Penttiselle ollut, se, ett� h�n sen
kest�ess� usein unohti olevansa kuolemansairas. El�m� tuossa uusien
ajatusten ristitulessa vei mukanaan niin, ettei oikein ehtinyt
sivuilleen katsoa.

H�nell� oli varoja, h�n voi el�� mukavasti. Mutta, tulla toimeen
el�m�ss� ilman sellaisia k�skett�vi�, jotka olisivat h�nelle
kiitollisia, sit� ei herra Penttinen voinut.

Taisteluun ryhtyen laittoi h�n kyl�n keskelle lukusalin ja kirjaston.
Saisivat siell�, hauskassa seurustelussa viihdytt�� itse��n, oppia;
h�n itse olisi joskus, kun aikaa sattuisi, mukana, neuvomassa ja
opastamassa.

Vaan ne kyll�styiv�t pian siihen -- herra Penttisen seuraan ne viel�
pikemmin kyll�styiv�t. Kukaan kyl�l�isist� ei ajatellutkaan kiitt��
h�nt� h�nen uhraavaisuudestaan -- ainoastaan sanomalehdet siit�
kehuen kertoivat.

Viel� h�n koetti. Kutsui niit� kotiinsa, tarjosi kahvia ja erotessa
pisti kouraan rahalahjan. Ihmiset m�ll�mystyiv�t, puristivat
k�siss��n lahjaropoja ja kotiin p��stess��n n�yttiv�t omaisilleen
aprikoiden: "T�m�n h�n pisti kouraan. Mit� tuolla mahtanee
_tarkoittaa_?"

Pian ne ymm�rsiv�t h�nen tarkoituksensa olevan ostaa rakkautta, ja
nauroivat makeasti.

Niilo Penttinen vapisi monta kertaa tuskasta, kun huomasi, kuinka
turhaan kaikki h�nen ponnistuksensa rakkauden hankkimiseksi meniv�t.
Ep�varmuudentunne siit�, mik� oli oikein, mik� v��rin, kasvoi i�n
kanssa. Kuolema, joka v�h�n aikaa oli ollut poissa n�kym�lt�,
ilmestyi taasen oven taakse, tuntui pit�v�n kiinni ovenrivasta,
arvelevaisena aprikoiden: "Astunko ma, astunko ma?"

Ja herra Penttinen taisteli vastaan kaikilla tieteen ja kokemuksen
keksimill� keinoilla. Edelleen eli h�n mukavasti ja loistossa, ei
antanut itselt��n puuttua mit��n. Olihan h�n jo 60 vuoden vanha.
Sellainen ik� olisi jo oikeuttanut lepoon, mutta h�n ei voinut
lev�t�. El�m�nkysymys oli h�ness� vasta vanhana her�nnyt. H�n
_tahtoi_ saada selvyytt�, ennenkuin se oven takana seisoja astuisi
sis��n ja vaatisi lopullisesti mukaansa. --

Kerran h�n puhutteli er�st� k�yh�� vanhusta, joka oli ollut koko
el�m�ns� hyvin vaatimaton ja iloinen. Ukkoa pidettiin hiukan
yksinkertaisena, ja sen vuoksi otaksuttiin h�nen voivan olla niin
vaatimaton ja iloinen k�yhyydess��n.

Herra Penttinen kuunteli t�m�n puheita hymyillen ik��nkuin lapselle,
joka ymm�rt�m�tt�myydess��n ja haaveksivana l�rp�ttelee joutavia.

"Noo, p��sev�tk� rikkaat ja paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa
olevat ihmiset sitten ollenkaan taivaaseen?" johtui Penttinen
kysym��n.

"Luonnollisesti!" vastasi vanhus. "Taivas on kaikille avoinna. Siell�
on monta asuinsijaa. Mutta ainoastaan vaatimattomat ihmiset viihtyv�t
taivaassa. Siell� on, luuloni mukaan, hyvin yksinkertaiset olot. Sen
vuoksi otaksun, ett� rikkaat ja toisten hallitsemiseen tottuneet
eiv�t viihdy siin� taivaassa, josta Jesus puhuu. Sit� vastoin
viihtyv�t he hyvin t��ll� maan p��ll� -- joka on heille jo taivas.
Siin� taivaassa, johon Jesus on mennyt, ovat kaikki yhdenarvoisia.
Kaikki palvelevat toisiaan. Palveleminen tuottaa suurempaa iloa
kuin k�skeminen. Min� luulen, etteiv�t rikkaat ja ylh�iset pid�
sellaisesta j�rjestelm�st�."

"Mutta eiv�tk� rikkaat siis ensink��n voi tulla siihen, sanokaamme:
k�yh�in taivaaseen?"

"Kyll�! Mutta ylh�isen ja rikkaan t�ytyy ensinn� tulla luonteeltaan
k�yh�ni ja alhaisen kaltaiseksi, heid�n kanssaan yhdenvertaiseksi
ja veljeksi. T�ytyy tulla niinkuin uudestaan lapseksi, arvoasemista
v�litt�m�tt�m�ksi..."

"Ja jakaa tavaransa?"

"Se on kyll� Raamatun esimerkki. Taivaassa ei tavaroille eik�
arvoasemille panna mit��n arvoa. Sinulla saa olla niit� niin paljo
kuin tahansa, kun et vain niit� rakasta etk� pet� itse�si sill�
luulottelulla, ett� sinulla on oikeus niiden avulla el�� mukavasti
silloin, kuin muilla ihmisill�, semminkin huonoilla ja hylyill�
veljill�si on henkinen ja ruumiillinen vilu ja n�lk�."

"K�yh�t p��sev�t varmaankin hyvin helposti taivaaseen?"

"Eip� se taida olla niink��n helppoa, sill� heiss�kin on
rikkaudenhimo ja tavaranrakkaus. Monet heist� kadehtivat rikkaita,
toiset nurkuvat kohtaloaan, vaikka eiv�t olekaan elintarpeiden
puutteessa."

"Sep� se!" huudahti herra Penttinen, "se on sama synti ja tuska kuin
rikkaillakin".

"Niinp� kyll�, mutta asianhaaroihin ja syihin katsoen paljoa
lievemmin tuomittava. Rikkaitten esimerkki kiihoittaa k�yhi�." --

T�m� lapsellinen keskustelu vaikutti sittenkin syv�sti herra
Penttisen herkistyneeseen mieleen. Kauan ja perinpohjin h�n
sit� harkitsi ja punnitsi ja johtui vihdoin syd�mens� pohjasta
huudahtamaan:

"Armahda minua, Jumala, ja johdata oikealle tielle!"

Niilo Penttisen puolesta oli se laatuaan ensim�inen anomusyritys
Jumalalle. Kyll� h�n ennenkin oli esitellyt yht� ja toista, oli
muiden mukana kirkossa ja joskus kotonakin huokaisten pyyt�nyt
Jumalan siunausta toimillensa. Niiden huokausten tarkoituksena oli
aina kuitenkin ollut taivuttaa Jumalan mielt� suosiolliseksi h�nen
hommilleen, s.o. ohjailla Jumalaa herra Penttisen mielen mukaan. Ei
ollut kysymyst�k��n siit�, ett� Jumala saisi ohjata herra Penttist�.
Nyt oli sit� pyydetty. Se oli suuri luottamuksen osotus Jumalalle,
aivan harvinainen rikkaalta ja saiturinsekaiselta miehelt�.

Jumala kuuli herra Penttisen rukouksen ja tarttui ohjaamaan h�nen
asioitaan.

T�h�n ei kuulu se, mit� kaikkea nyt talossa tapahtui, mutta
lopputulos uudesta suunnasta oli se, ett� Niilo Penttinen joutui
tekem��n vararikon.

Herra Penttinen oli muiden ihmisten kaltainen ja katseli asioita
heid�n kannaltaan. Jumala, tietysti, katseli asiaa omalta kannaltaan.

Melkein ep�toivoon joutui Penttinen, Jumalan huomiosta kun luuli
kokonaan syrj��n joutuneensa, sit� vastoin kuin aina ennen, rikkaana
ollessaan, luulotteli itse��n Luojansa lellipojaksi.

Vaan kun mies oli aikansa parkunut ja valittanut, v�syi h�n siihen
-- semminkin kun ei Kuolemakaan nyt uhkaillut, vaan pysytteli
enimm�kseen piilossa. Ep�toivokin rauhoittui v�hitellen.

H�n joutui nyt el�m��n tavallista, vaatimatonta el�m��. Entiset
rikkaat yst�v�t j�iv�t paikoilleen, herra Penttisen laskeutuessa
niiden tasalle, joitten t�ytyi pakosta el�� kovin vaatimattomasti.
Ensinn� tuntui t�m� uusi ymp�rist� vieraalta ja vastenmieliselt� --
melkeinp� ne olivat aivan kuin entisi� vastustajia.

Ajan kuluessa kaikki muuttui. H�n saavutti uusien tovereittensa
yst�vyyden, ei lahjoilla eik� hyvill� teoilla, vaan vastalahjana
osottamastaan veljellisyydest�.

Kuolema, jolla on aina niin erinomainen taipumus sekaantua
ihmisten asioihin, oli pysynyt pitk�n ajan syrj�ss�, vaan nyt h�n
er��n� aamuna raoitti herra Penttisen yksinkertaisen kodin ovea
ja irvisteli. Penttinen s�ps�hti ensinn�, mutta asettui kohta.
Laski k�det ristiin rinnalle ja katsoen Kuolemata rohkeasti, mutta
uhittelematta, vasten kasvoja, virkkoi n�yr�sti ja hiljaa: "Valmis."

Aika ei ollut viel� tullut, uhriin ei saanut viel� koskea. Kuolema
painoi oven hiljaa kiinni ja l�hti pettyneen� tiehens�.

Yst�v�t riensiv�t onnittelemaan ja puristamaan Penttisen k�si�.

"Milt� sinusta nyt tuntuu, vanha, paljon kokenut set�?" kyseliv�t.

"Iloiselta. Ihmisen pit�� olla aina valmis sata vuotta el�m��n,
huomenna kuolemaan."

"No sill� lailla!" riemuitsivat yst�v�t. "Mutta tule nyt meid�n
mukanamme paljastamaan rikkaitten ja ylimysten itsekk�isyytt�!"

Vanhus naureskeli:

"Eih�n siin� mit��n paljastamista ole, se on alaston ennest��nkin."

"Niin, mutta pit�isi heille huomauttaa."

"Niinp� kyll�. Mutta eiv�t he huomauttajaa usko, enemp�� kuin
k�yh�tk��n, ennenkuin oppivat l�himm�ist��n rakastamaan."

Vieraat tulivat ulos. Er�s sanoi:

"Uskoivathan he ennen set� Penttist�."

"Kun h�n oli rikas..."

"Mutta me emme uskoneet."

"Vaan nyt uskomme."

"Kun h�nkin on k�yh�."

He meniv�t hiljaa pois. Kaiken ep�selv�n poistamiseksi katsoi muuan
tarpeelliseksi sanoa viel�:

"H�n on hyv� mies -- kuitenkin, tuo set� Penttinen."

Ik��nkuin joku heik�l�isist� olisi sit� ep�illyt, he hymyill��n
toisilleen sit� viel� vakuuttivat.

Sill� v�lin istui herra Penttinen huoneessaan ja ajatteli k�yh�in
yst�v�ins� rakkautta, jota ei ollut voinut rahalla ostaa, vaan jonka
nyt oli saanut vastalahjaksi. Iloisena h�n asiaa mietti, kalpenevilla
huulillaan tyytyv�isen onnellisuuden rauhallinen hymyily.

(Tienhaarassa.)





ILMARI CALAMNIUS-KIANTO.


Syntynyt 7/5 1874 Pulkkilassa, fil.-kand. 1898. Toiminut
opettaja-alalla. Teoksia m.m. _Soutajan lauluja_ (run.), _Hiljaisina
hetkin�_ (run.), _Lauluja ja runoelmia, Nirvana, Pyh� viha, Pikku
syntej�_ y.m.




"SIELUNVIHOLLINEN."

Kuvaus Kiannalta.


-- Mik� kumma se lie tuo kulkija tuolla j�rven sel�ll�? Niin on
ollakseen kuin vesilintu, vaan ei se oo oikein vesilintukaan... Iso
se on kuikaksikin, vaan jos hyvinkin lienee kuikka -- se toisinaan
kuikkai moniaalla ilmalla niin ouvon n��n ottaa, jottei tuntea taho,
mik� h�net tiennee?...

N�in olivat muutamat hein�miehet ihmetelleet itsekseen er��n�
pilvisen� elokuun p�iv�n�, kun omituisen n�k�inen liikkuja oli
havaittu etenev�n pitkin syd�nmaanj�rven harmaita aaltoja ja sitten
katoavan kohti laajinta ulappaa, jonne ei silm� yli vuorisen ja
mets�isen niemen en�� voinut seurata. Pelonsekainen tunne oli
vallannut miehet siin� talon rantanurmia niitelless��n, sill� ei
se heid�n luontoonsa oikein ollut mahtunut, ett� se sittenk��n
tavallinen kuikka olisi ollut, ja kaikki, mik� on ep�tavallista ja
ennen n�kem�t�nt�, hytk�ytt�� v�kevimm�nkin ylimaalaisen veri�.
Ett� se ei ihminen eik� vene ollut ollunna, siit� olivat kaikki
yksimieliset, sill� kukapa j�rvimaiden asukas ei tiet�isi, milt�
veneensoutaja n�ytt��, olkoon tuuli ja ilman s�� mink�lainen tahansa
-- kyll�h�n ne ne tunnettiin... Mutta t�mm�ist� el�v��, joka n�ytti
ik��nkuin rapistelevan vett� my�ten kuitenkaan kohoamatta lentoon,
semmoista ei oltu ikin� n�hty eik� kuultu. Mik� se semmoinen oli?
Vakaviksi ja miettiv�isiksi ven�htiv�t miesten naamat koko p�iv�ksi,
moneksikin p�iv�ksi, ja mieli hautoi salaa asioita semmoisia, joille
ei l�yd� edes selvi� sanoja. --

Ja muuallakin -- juuri siell�p�in, minne sen kummallisen liikkujan
oli huomattu katoavan -- kerrottiin samana p�iv�n� n�hdyn n�kyj�,
jotka todistivat, ett� paikkakunnalle oli ilmestynyt merkillinen
ilmi�, josta ei tiennyt, mik� se oli. Toisille se oli toisena
n�ytt�ytynyt, toisille taas toisena, ja siit�h�n sen juuri oli
uskonutkin, ettei se mik��n oikea kulkija ollut ollunna. Niinp�
Vanhavaarassa, joka oli puolentoista peninkulman p��ss� kirkolta,
oli iltap�iv�ll� koko talonv�ki n�hnyt ilmeisen _kummituksen_ j�rven
kareja kiertelem�ss� ja sitten oli se ruvennut l�henem��n suoraan sen
talon rantaa kohti. Sit� oli kovasti s�ik�hdetty, jopa niin kovasti
s�ik�hdetty, ett� kaikki olivat heitt�neet viikatteensa ja haravansa
m�tt�ille ja paenneet taaksensa katsahtamatta mets�n peitossa
olevaan naapuritaloon kertomaan ja keskustelemaan t�m�n oudon n�yn
johdosta. Mutta ei kukaan ollut siell�k��n osannut selityst� antaa,
ja kaikki olivat nyt varmat siit�, ett� jos eiv�t ennen olleet
kummituksia havainneet, niin nyt ainakin sellaisen olivat n�hneet.
Muutamat olivat ennen kasvaneet siihen uskoon, ett� kummitukset
n�ytt�ytyv�t ainoastaan maissa -- kirkkojen ja ruumishautojen,
harvemmin talojen l�heisyydess�, mutta nyt uskoivat kaikki, ett�
vesikummituksiakin on olemassa... Naapurien saattamina uskalsivat
niittymiehet vihdoin palata kotiansa katsomaan, n�kyisik� viel�kin
tuota karinkiertelij�ist�, vaan ei en�� onneksi mit��n j�rvell�
n�kynyt. H�vinnyt oli! Mutta toisesta talosta Nurmelasta, joka
oli korkealla vaaralla toisella puolella j�rve�, n�kiv�t tarhalla
olevat lapset sek� vanha muori _paholaisen kulkevan kahlaamalla_ yli
leveimm�n j�rven sel�n vaahtoavassa vastatuulessa, ja sit� lapset
varsinkin ihmetteliv�t, kuinka pitk�t s��ret sill� miehell� mahtoivat
ollakkaan, sill� muori vakuutti heille, ett� vett� oli siin� paikassa
kymmeni� syli� syv�lt�... Muori itse aivan vapisi kauhistuksesta,
sylk�isi kolmasti j�rvelle p�in, teki muutamia salaisia taikatemppuja
ja l�hti kiireesti astua k�pp�isem��n pirtille. Lapset n�hdess��n
muorin niin pel�styksiss��n livistiv�t per�ss� ja tarttuivat kovasti
kiinni h�nen hameestansa. Pirttiin p��sty��n turvautui muori vanhaan
virsikirjaansa, josta kimakalla kurkku��nell� veisasi virren:

    Armon liiton enkel' --
    Torju p��lt�mm' perkel'...

Sitten vasta palasi tarhalle lehmi� lyps�m��n.

Piru se oli itse eik� mik��n muu! Sen olivat n�hneet M�rk�l�nkin
piika ja renkipoika palatessaan luhtaniitylt� veneell�. Se oli
ollut tulemassa suoraan heit� vastaan, vaan silloin he �kki�
olivat k��nt�neet veneens� l�hell� olevaan niemeen ja piiloutuneet
pajupensaiden taa. Sielt� olivat he kyykkysill��n henke� pid�tellen
odottaneet, mit� tuleman piti, ja n�hneet, kuinka piru kulki aivan
saman niemen nenitse onneksi havaitsematta maalla olijoita. Sill�
oli ollut tulipunainen p�� ja leve�t valkoiset k�mmenet, joilla se
vihaisesti oli vuoron per��n l�isk�ytt�nyt veteen... muuta eiv�t
piilopaikastaan olleet eroittaneet. Ja sivu se oli mennyt, vaan
sitten he olivat n�hneet, kuinka se etemp�n� poikkesi muutamaan
rantahiedikkoon, ja siihen paikkaan, jossa se nousi maalle, oli
j��nyt ik��nkuin tulikivi keltaisena paistamaan, eik� lie savuakin
n�kynyt... mutta itse oli paholainen kiireenvilkkaa kapaissut
mustimman rantakuusen alle ja sinne kadonnut -- ja samassa
silm�nr�p�yksess� oli j�rvell� alkanut ankara rankkasade ja hirve�
tuuli, joka oli ollut kaataa piialta ja renkipojalta veneen. V�hiss�
hengin, l�pis�ik�htynein� ja l�pim�rkin� olivat p��sseet M�rk�l�n
rantaan...

Koko Kinnulankyl� oli n�in v�hitellen joutunut pelon valtaan.
Sill� melkein joka talosta, joka oli j�rven seuduilla, oli samana
p�iv�n� n�hty tuo outo kulkija vesill�. Mist� se oikein oli tullut
ja mihin mennyt, sit� ei kukaan selv��n osannut sanoa, sinne
pohjoiseen, Junnulankyl�� kohti se vain oli painunut. Oli niit�,
jotka v�ittiv�t, ettei se paljaassa vedess� ollut kulkenutkaan, vaan
ett� sill� oli allaan jotain, jonka p��ll� se istui, ja joku tiesi,
ett� se oli sielunvihollinen itse, punap�inen saatana, joka kulki
siunaamattomalla ruumisarkulla lykkien j�rven pohjasta kaksip�isell�
hiilihangolla... Toinen oli kuullut oudon pamauksen j�rvelt� ja kun
oli sinnep�in katsahtanut, niin oli n�hnyt saman saatanan valkean
savupilven keskess� kirjavalla kivell� istumassa ja savupilven
p��ll� oli leijaillut sysimustia olentoja... Hyi! Kyll� t�m�n t�ytyi
olla juuri se vanha kehno, helvetin herra ja kristikunnan vihamies,
joka nyt oli l�htenyt taivaltamaan ennen niin rauhallisia vesi�.
Ja sen kanssa ne olivat ukkosen kuurotkin ja myrskytkin niin �kki�
seudulle nousseet, niin ett� ihmisten oli vaikea vesill� liikkua
eik� auringonlaskun aikaankaan kyennyt nuotalle l�htem��n, kun
ei y�ksik��n miss��n tyyntynyt. "Jos se siit� viel� kohoaa maita
kulkemaan ja tulee ihmisten pirtteihin, kun aikav�ki on niityll�,
koppoo kouriinsa viattomat lapset ja viepi menness��n -- niinkuin on
kyll� sen kuultu ennenkin tehneen? Mik� sen tiet�� pirun juonet, kun
se kerran irrallaan liikuskelee!"...

Ja Kinnulankyl�n asukkaat olivat kovasti huolissaan eiv�tk� saaneet
oikeata rauhaa, ennenkuin Muijalan m�kin mies, joka oli rehelliseksi
ukoksi tunnettu, vartavasten laitettiin kirkolle pappien kanssa t�st�
asiasta neuvottelemaan. Pit�isi pyyt�� pappeja lukemaan kirkossa
erityisi� rukouksia Kinnulankyl�n puolesta ja manaamaan sit� rietasta
henke�, jonka oli n�hty pelehtiv�n ja kompeilevan monen talon
kohdalla ja joka peloitteli varsinkin vaimov�en pois niityilt� kesken
kiireint� hein�ntekoa, mik� muutenkin oli my�h�stynyt...

-- Ja sanohan rovastille, jos ei usko, ett� se kyll� ei ole oikea
kulkija, joka soutamatta ja purjehtimatta r�pistelee n�it� vesi�
niinkuin mik�h�n hornan kuvatus ja johon ei korkeimmat kupaatkaan n�y
pystyv�n, se kun yht�l�iseen huitoo ja huitoo k�mmenill��n ja aaltoja
loihtii pois eist��n.

-- Kyll� min� sanon ja selit�n kaikki, vastasi Muijalan mies konttia
kiskoessaan selk��ns�, ja niin h�n l�hti maisin polkuja pitkin
taivaltamaan kirkolle kolmisen peninkulmaa...

Ja tuli kirkolle Muijalan m�kin mies ja vakavana asteli maantiet�
suoraan isoon pappilaan. Ja konttinsa pirtin porstuaan heitetty��n
ilmausi rovastin kamariin ja puheisiin ryk�isihen:

-- Hyvv�� iltaa...

-- Iltaa... mit�s olisi asiaa? kysyy rovasti totuttuun tapaansa,
nostaen silm�kulmiaan virkap�yt�ns� takaa.

-- Oisihan sit� v�h� assieta, semmoista kahenkeskist� sanottavaa, jos
rovasti joutaisi kuulemaan, lausui Muijalan mies, asetellen vanhaa
hattuaan ovensuuhun tuolille ja odottaen, ett� rovasti k�skisi h�nt�
ensin istumaan.

Rovasti arvasi t�ss� olevan arempia perheasioita tai ik�v�mpi�
siveysrikoksia tai jotain sentapaista, mit� joskus syd�nmaillakin
sattuu, ja meni sent�hden panemaan sis�oven reikeliin, ettei ket��n
syrj�ist� p��sisi kamariin.

-- Istukaa... sanoi h�n menness��n. Sitten h�n palasi taas p�yt�ns�
luo.

-- Mist� te olette?

-- Min�h�n oon sielt� Muijalan m�kist�... tuntoo kai se rovasti
hyvinni! virkkoi Muijalan mies.

-- Muijalan m�kist� -- mist� kyl�st�? kysyi rovasti.

-- Ka Kinnulankyl�st�... unohtuneenpa se n�kyy rovastilta, vaikka
olinhan min� t�ss� muuanna syksyn� teill� kinkerikonttia kantamassa,
kun ty� tuolla sy�nmailla kulukija... tolkuttaa mies hieman
loukkaantuneena.

-- No, mit�s teill� sitten on asiaa nyt? kysyy taas rovasti.

-- Ka semmoinenhan minulla on assie, alotti Muijalan ukko
hiljent�en ��nt��n ja k�yden kasvoiltaan huolestuneen n�k�iseksi
-- ett� kun sinne meij�n kyl�lle nyt on ilmaantunut semmoinen
karinkiertelij�inen, joka huitoo ja r�pistelee ja n�ytt�� kulkevan
niinkuin tyhj�n p��ll� ja joka ei oo mik��n muu kuin ihte se ilmeinen
vanha kehno, niinkuin rovastikin hyvin ymm�rt��, ja min� tuota sill�
l�hin pyyt�m��n, jotta eik� se passaisi niinkuin tuota kirkossa
meij�n Kinnulankyl�l�isten puolesta rukoilla, sit� kun ei tii�, jotta
milloin se taas tuloo vaikkapa maajalassa ihmisi� peloittelemaan...

-- Mutta min� en ymm�rr�, mist� te nyt puhutte? sai rovasti
keskeytetyksi ukon sanatulvaa.

-- Ka siit� karinkiert�j�st�h�n min�... tokaisee ukko, jonka
mielest� asia pit�isi heti olla rovastillekin yht� selv� kuin h�nelle
itselleen.

-- Mik� se karinkiert�j� on? kysyy rovasti kummastellen.

-- Ka se vanha kehno...

-- Mik� se on sitten se "vanha kehno"?

-- Ka piru perhanahan se ihte on omassa persoonassaan! kivahtaa ukko
ihmetellen mieless��n, ett� "no, jo on pappia, kun ei taho perkelett�
tuntea"...

Rovastilta p��si nauru.

-- _Siit�k�_ te sitten olette puhunut? sanoi h�n.

-- Ka siit� siit�, todisti ukko -- johan min� h�nt� t�ss� tolkutin,
vaan ettep� te... Seh�n se sinne meij�n kyl��n nyt on asettunut...

-- Ett�k� olette n�hneet pirun? uteli nyt rovasti, jota asia alkoi jo
huvittaa.

-- Ka n�htyh�n se perhana on... alkoi taas ukko selitt�� -- koko
kyl�h�n siit� puhuu... j�rvell� se on n�htyn�, j�rvell� -- j�rvell�!
-- ei maajalassa viel�!... Vaan min� sit� sill� �sken puhuin, jotta
jos se niinkuin maajalkaankin n�ist� puolin l�hten��, niin se tekk��
pilat... tiet��h�n se rovasti sielunvihollisen vallan!...

Muijalan ukko sylk�isi pitk�n sylyn puhtaalle matolle ik��nkuin
jonkunlaisella esikuvalla n�ytt��kseen, miten sielunvihollinen
turmelee t�m�n maailman kauneuden.

-- Mink�n�k�inen se oli? tiedusteli rovasti kuin omiin ajatuksiinsa
uponneena.

-- Mink�k� n�k�inen? kivahti taas ukko nousten seisaalleen ja
l�heten rovastia oikein korvaan kuiskuttaakseen h�nelle -- Tii�th�n
sen, mink�n�k�inen paha on... se on semmoinen, miksi se milloinni
rupeaa, vaan t�ll� oli pe� punainen ja valkoiset k�mmenet ja niit� se
yht�l�iseen huitoi ja...

-- Mutta kuulkaahan, hyv� mies! keskeytti yht�kki� rovasti, jonka
p��h�n oli p�lk�ht�nyt uusi asia -- oletteko te n�hneet minun
poikaani siell� Kinnulankyl�ll�, se l�hti t��lt� viime tiistaina
sinnep�in liikkumaan?

-- Ei oo n�hty eik� kuultu, vastasi ukko ik��nkuin paheksuen, ett�
rovasti oli poikennut toiseen asiaan, vaikka t�ss� oli juuri k�sill�
niin t�rke� jo ennest��n.

-- Mutta kyll� h�nen olisi pit�nyt siell� n�ky�, selitti rovasti,
se l�hti t��lt� yksikseen semmoisella palkoveneell�, jossa istutaan
keskell� ja veneen pohjalla ja jota melotaan kaksilapaisella airolla
ja se kulkee hyvin keve�sti veden p��ll�.

Muijalan mies istui vaiti, kyns�isi korvallistaan ja n�ytti hautovan
aivoissaan jotakin hyvin sekavaa seikkaa.

-- Ei oo n�hty! sanoi h�n sitten toistamiseen masealla ��nell�.

-- Pojallani taisi olla punainen hattu p��ss��n... selitteli yh�
rovasti kadonneen poikansa tuntomerkkej�.

-- No, se perhana se sitten on ollutkin! r�h�hti nyt Muijalan ukko
isolla ��nell� nauramaan, ja samalla h�n tunsi kuin raskaan painon
vier�ht�v�n syd�nalastaan ja tuli oikein hyv�lle mielelle.

Ja kun rovasti yh� selitti yksityiskohtia my�ten, mink�lainen
kulkukapine "kanotti" on ja mink� v�riseksi t�m� oli ollut maalattu,
niin selveni selvenemist��n Muijalan miehelle, mitenk� erehdys oli
voinut synty� siell� kotikyl�ll�.

-- Vaan ent�p� pamaus ja savupilvi ja mustat olennot, jotka muuan oli
n�hnyt j�rvell�? tiuskaisi h�n kuitenkin viel� varmuuden vuoksi.

Rovasti sai tovin aikaa mietti�, kunnes muisti, ett� pojalla oli
ollut pyssy mukanaan vesilinnun ampumista varten, ja ilmoitti sen
ukolle.

-- No, se se on ollunna, se on ollunna -- jo min� sen nyt kaikesta
havahen... nauroi t�m�. -- Kyll� ne nyt siell� kyl�ss� rauhoittuu
akat, kun kuulevat... Vaan sit� kun ei ole ikin� ennen t��ll�p�in
n�htyn�, niin mist�p� sen �kkin�inen maantollo ymm�rt��, joka on
sy�nmailla kasvanut... Vai palkovene. No, jo on kumma. Vai semmoinen
se on rustinki se palkovene... Hyv�sti nyt, rovasti, kiitoksia paljo,
ei minulla muuta assieta ollukkaan... ja ei nyt tarvihe kirkossa
siit� rukoilla... ei tarvihe, hyv�sti vain, kyll� minun nyt pitt��
l�hte�k -- se on hein�nteko viel� kesken siell� kyl�ll� ja kiire
talonpojilla... hyv�sti je�k��, Jumalan haltuun!...

Niin palasi Muijalan ukko kotiansa ja selitti ihmetteleville
kyl�l�isille, etteih�n se piru ollut ollutkaan, jonka olivat n�hneet,
vaan ihminen, pappilan nuori maisteri, joka oli kulkenut vaatteesta
tehdyll� veneell� kaukana omilla pit�j�retkill��n.

(Kansanvalistusseuran Kalenteri 1902.)





MINNA CANTH.


Syntyi Tampereella 19/3 1844; omaa sukua _Johnsson_. K�vi Jyv�skyl�n
seminaarin; meni 1865 naimisiin lehtori J. F. Canthin kanssa, jonka
kuoltua 1879 piti kangaskauppaa Kuopiossa. Kuoli 12/5 1897. Teoksia
n�ytelm�t: _Murtovarkaus, Roinilan talossa, Ty�miehen vaimo, Kovan
onnen lapsia, Papin perhe, Sylvi, Anna Liisa_; kertomukset: _Hanna,
K�yh�� kansaa, Salakari, Lain mukaan, Kauppa-Lopo, Novelleja I, II_
y.m.




MISS� ONNI?


Siit� lienee jo noin parikymment� vuotta, kun asiat minua er��n�
talvena vaativat matkustamaan Tampereelle. Sinne ei viel� siihen
aikaan ollut rautatiet�, vaan t�ytyi ajaa hevoskyydill�, joka entinen
kulkutapa muuten olikin paljon hauskempaa ja runollisempaa.

Mutta hitaasti se k�vi. Nuoskeaa lunta oli viimeisen sateen j�lkeen
viel� kosolta maantiell�, se tarttui paakkuina reen jalaksiin ja
raskautti kulun. Hiljalleen l�ntysti hevonen eteenp�in vanhan
kievarikonin tottuneella tavalla, kyytimies istui rauhallisena ja
huolettomana kuskipenkill�, n�kyi, ettei h�n ensi kertaa ollut
herroja kyydiss�. Minulla oli hyv�� aikaa mietti� kaikenlaista siell�
reenper�ss�, nahkasten sis�ss�.

Muistelin, ket� tuttavia minulla mahdollisesti saattoi olla
Tampereella, ja johtuikin mieleeni er�s nuori tytt�, Hilma Reinius,
joka noin kymmenkunta vuotta sitten oli joutunut sinne naimisiin
er��lle rikkaalle tehtailijalle, nimelt� Gr�lund. Tunsin h�net vallan
hyvin niilt� ajoilta, kun h�n oleskeli Tuusniemen pappilassa, rouvan
apulaisena taloudessa ja lastenhoitajattarena.

Kuinka minun silloin k�vi s��li tuota tytt� raukkaa, sill� h�nell�
ei suinkaan ollut helpot p�iv�t pappilassa ollessaan, y�t kun sai
valvoa lasten vuoksi ja p�ivill� alituisesti olla varpaillaan
em�nt�ns� k�skyj� t�ytt�m�ss�. H�n sai ottaa kiinni kaikkeen; milloin
h�net pantiin keitt�m��n, milloin paistamaan, milloin leipomaan,
huoneita siivoomaan tai vaatteita silitt�m��n. Ja sill� v�lin riitti
k�sit�it� loppumattomiin, pappilan kymmenen lasta kun kulutti paljon
vaatetta. Hilma raukka oli mielest�ni kuin orja; h�nell� suorastaan
ei vuorokauden kahdestakymmenest�nelj�st� tunnista ollut yht� ainoaa,
jota olisi voinut ehdottomasti omakseen sanoa.

Sen lis�ksi h�nell� oli niin pieni palkka, ettei se tahtonut
kunnolleen vaatteiksi riitt��. Aina h�nen t�ytyi k��nt�� pennins�
moneen kertaan, ennenkuin uskalsi sen k�dest��n laskea, mietti� ja
tuumia, mik� oli huokeinta, kannattiko ostaa vai t�ytyisik� koettaa
viel� ilman tulla toimeen.

Mutta kumma kyll�, jotenkin virke�n� h�n pysyi yht�kaikki ja hyv�
toivo h�nell� oli tulevaisuudesta. Kun olo k�vi liian tukalaksi tai
ty�taakka ylen painavaksi ja kun h�nen t�ytyi k�vell� rikkonaisissa
kengiss�, eiv�tk� varat my�nt�neet ostamaan uusia viel� pitkiin
aikoihin, lohdutteli h�n aina itse��n tulevien, parempien p�ivien
odotuksella.

-- Mutt' antaahan olla, jahka min� t�st� saan rikkaan sulhasen, niin
kyll� muuttuu el�m� toisenlaiseksi, oli h�nell� tapana sanoa.

-- Koska se teid�n rikas sulhasenne tulee sitten? kysyin h�nelt�
kerran, kun h�n taaskin suurella varmuudella oli siit� puhunut.

-- En tied�, milloin tulee, h�n vastasi, mutta tulla h�nen t�ytyy.
Min� en rupea koko ik��ni k�yhyytt� k�rsim��n, siit� alan jo saada
ihan kyll�kseni. Ja muulla tavalla taas en rikkaaksi p��se, varakas
sulhanen on ainoa neuvo.

-- Ottaisitteko kenen hyv�ns�, kun h�n vain on rikas?

-- Ottaisin. Vaikka h�n olisi musta kuin murjaani ja tyhm� kuin
saapas, niin ottaisin sittenkin.

-- Mutta ajatelkaas, jos ette voisi h�nt� lainkaan rakastaa?

-- Rakkaudesta min� viisi veisaan. Ei k�yh�n auta semmoisia
turhuuksia ottaa lukuun. Kun h�n vain auttaa minua paremmille
p�iville, niin olen h�nelle niin kiitollinen, ett� se jo kyll� k�y
rakkaudesta.

Nuoren tyt�n suussa tuo puhe kuului kovin luonnottomalle; mutta se
vain todisti tavallaan sekin, kuinka kovaa koulua h�n oli k�ynyt.
Nuhteet, joita ensi hetkess� ajattelin tuoda esiin, kuolivat
huulilleni, tunsin niin suurta s��li� h�nt� kohtaan.

-- Luuletteko sitten, ett� onni on ainoastaan rikkaudessa? kysyin
vain hyvin s�vyis�sti.

-- Miss� se olisi, ellei siin�? h�n vastasi. Hyv�inen aika, kun
ihminen saa, mit� ikin� haluaa, saa nukkua y�ns� rauhassa, tehd�
ty�t� sen verran kuin tahtoo, ja asettaa el�m�ns� kaikin puolin
mieleisekseen, mit� h�nelt� sitten en�� puuttuisi? En suinkaan
ymm�rr�. Min� hymyilin.

-- No, ja mink�h�nlaiseksi te asettaisitte el�m�nne, jos rikkaaksi
tulisitte?

-- Niin, min�k�?

H�nen silm�ns� vilkastuivat.

-- Voi, voi! Ensiksikin min� joka aamu nukkuisin tuonne kahdeksaan.
Ja sitten min� aina tilaisin uudet keng�t, ennenkuin entiset
ehtisiv�t rikkik��n menn�, jatkoi h�n nauraen.

-- No, senk� verran --

-- Odottakaapas nyt, eih�n se ollut kuin alkua. Min� laittaisin
itselleni ylt�kyllin kaikkia vaatteita, leninki� kaikenmoisia,
parhaimmista kankaista, revonnahka-turkin silkkip��llyksineen, sitten
tohvelipalttoita ja saketteja syksy� ja kev�tt� varten, sadenuttuja
ja kepsi� kes�� varten -- hattuja, jos jonkinlaisia --

-- Jopa, jopa --! Ent� sitten viel�?

-- Huoneet laittaisin ihmeen komeiksi, plyyssip��lliset
huonekaluihin, brysselimatot lattialle --

-- Riitt��, riitt��, min� nauroin. Kyll� jo arvaan muut seikat.

Mutta Hilma ei malttanut viel� lopettaa.

-- Tallissa olisi aina hevonen minun varallani, -- ett� saisin
ajella, milloin vain p��h�ni pist�isi, ja joka vuosi min�
matkustelisin ulkomailla.

T�h�n tapaan sit� jatkui, mielikuvitus lensi ja innostus kasvoi. H�n
l�mpeni l�mpenemist��n, posket hehkuivat, silm�t s�ihkyiv�t ja suu
oli onnellisessa hymyss�. Jos kaikki t�m� hyvyys olisi jo ollut h�nen
k�siss��n, ei h�n siit� varmaankaan olisi voinut enemm�n nauttia.

Pari vuotta lienee kulunut t�st� meid�n keskustelustamme, kun
pappilan vanhimpia lapsia l�hetettiin Savonlinnaan kouluun ja Hilma
sai menn� mukaan taloudenhoitajaksi. Olin oikein mieliss�ni, sill�
otaksuin varmasti, ett� h�n nyt yht�kaikki tulisi helpommille
p�iville. Mutta sit� en voinut arvata, ett� t�m� sattuma veisi h�nt�
suurta el�m�n k��nnett� kohti.

Niin kumminkin tapahtui. Tuskin oli kuukautta kulunut, ennenkuin
Savonlinnasta tuli �kkiarvaamaton uutinen: Hilma Reinius on
kihloissa er��n rikkaan kauppiaan kanssa Tampereelta.

Sill� kertaa eiv�t viestit kertoneet sen enemp��.

-- Onkohan tuo kauppias "musta kuin murjaani ja tyhm� kuin saapas?"
mietin min� itsekseni. Ainakin h�n mahtaa olla vanha ja ruma, sill�
harvoinpa ne nuoret ovat rikkaiksi ehtineet.

Mutta ei! Pian saatiin tiet��, ett� h�n p�invastoin oli
keski-ik�inen, pulska mies, nimelt� Gr�lund, toimelias ja virke�,
Tampereen etevimpi� miehi�. H�n oli k�ynyt tervehtim�ss� sukulaisiaan
Savonlinnassa, tutustunut Hilmaan, joka asui niiden kanssa samassa
talossa, rakastunut ja kosinut. -- H��t oli vietett�v� Savonlinnassa
kiireimm�n takeen, eik� Hilma ollut tuleva en�� Tuusniemell�
k�ym��nk��n.

Sitten kerrottiin viel�, kuinka paljon sulhanen oli antanut h�nelle
lahjoja, kultakellon ja rannerenkaat, monet leninkikankaat ja --
revonnahkaturkin.

Minua hytk�hytti. Muistui heti mieleeni Hilman entiset tuulentuvat.
Nyth�n ne jo alkoivat toteutua kaikki.

H�itten j�lkeen Hilma katosi n�k�piirist�mme. Tampere oli
siksi kaukana, ettemme h�nest� en�� mit��n kuulleet, eik� h�n
kirjoittanutkaan tuttavilleen Tuusniemelle.

No, tuota en juuri ihmetellyt. H�n tietysti tahtoi unhoittaa
orjuutensa ajat ja v�ltt�� sen vuoksi kaikkea, mik� niist� muistutti.

Muutamia vuosia kului. Hilma alkoi unohtua mielest�ni pois. Kerran
olin vain sattumalta kuullut, ett� h�nen miehens� oli perustanut
villankehruutehtaan Tampereelle, mutta Hilmasta itsest��n ei
silloinkaan tiedetty mainita niin mit��n. En ollut h�nt� sen vuoksi
moneen aikaan ajatellutkaan, ennenkuin nyt vasta, kun olin matkalla
h�nen kotikaupunkiinsa.

P��tin kuin paatinkin k�yd� h�nt� tervehtim�ss� ja olin sangen
utelias n�kem��n, mink�laiseksi tuo pappilan entinen lastenhoitaja
oli muodostunut rikkaissa naimisissaan. Mink�laiseksi oli h�n
laittanut kotinsa, mitenk� ylip��ns� asettanut el�m�ns�? Kuvailin,
ett� h�n oli seurael�m�n keskuksena Tampereella, kulki kenties
kestist� kestiin, huvista huviin, otti vastaan vieraita, laittoi
komeita p�iv�llisi� ja illanviettoja luokseen, sanalla sanoen, nautti
kaikenmoisia iloja sit� runsaammin nyt, kun nuoruudessaan oli saanut
niist� tyyten kielt�yty�.

Tampereelle saavuttuani oli minulla niin paljo toimia, etten ensi
p�iv�n� enk� viel� seuraavanakaan joutanut menem��n Hilman luokse.
Mutta h�nen asuntonsa jo tiesin, olin ajanut siit� pari kertaa
ohitsekin ja tarkastellut tuota pitk�� rivi� ikkunoita, joissa
kaikissa oli muodikkaat, kauniit uutimet, veistokuvia ja vihreit�,
korkeita kasveja. Hienolta n�ytti kaikki ulosp�inkin, sis�ss� varmaan
oli yh� komeampaa.

-- Kuinkahan onnellinen h�n nyt mahtaa ollakaan, ajattelin itsekseni
ja halusin mit� pikimmin p��st� h�nt� katsomaan.

Kolmas p�iv� oli keskiviikko, muistan sen viel�kin vallan hyvin. Olin
jo edelt� puolen vapaa asioistani, panin parhaimman puvun p��lleni
ja laittauduin aiotulle visiitilleni. L�ksin jalan, kun kadulla ei
sattunut olemaan yht��n ajuria. Y�ll� oli suojannut, liukkailla
kaduilla yritin monet kerrat menem��n nurin. Onnellisesti kumminkin
saavuin viimein perille ja k��nnyin portista sis��n.

Hyv�n vaikutuksen heti jo pihakin minuun teki. Kaikki rakennukset
olivat mainiossa kunnossa, leve�t, tasaiset tiet risteiliv�t pihassa
joka haaralle ja lumi oli niin puhdasta, ett� silmi� huikaisi.
Kookkaan verannan sein�t olivat ikkunoita t�ynn�, niit� kaunisti
somille poimukkeille asetetut valkoiset verhot, pulskat ovet ja
portaat n�yttiv�t minusta ik��nkuin kutsuvan luokseen ja lausuvan
tervetuloa.

Soitin etehisen kelloa. N�pp�r�, siev�sti puettu palvelusneiti avasi
minulle oven.

-- Onko rouva kotona? kysyin.

H�n katsoi minuun kummastellen, silm�t suurina ja py�rein�.

-- Kyll�, h�n vastasi verkalleen, loi minuun viel�kin ep�varman
katseen ja pujahti johonkin sivuhuoneeseen.

-- Huomasipas, etten ollut Tampereen rouvia, ajattelin siin�
p��llysvaatteita riisuissani. Nyt h�n varmaankin siell� kertoo, ett�
vallan outo, matkustavainen nainen seisoo etehisess�. Hilma tietysti
ihmettelee, kuka min� mahdan olla. Saa n�hd�, tunteeko. Olisikohan
pit�nyt l�hett�� visiittikorttini samalla -- tai ilmoittaa tyt�lle
nimeni? Mit� viel�! Antaa Hilman olla utelias.

Heitin syrj�silm�yksen etehisen sein�ll� olevaan peiliin, silitin
pikkuisen hiuksiani ja astuin avonaisesta ovesta saliin. Siell� ei
ollut ket��n. Katsoin heti huonekalujen p��llyksi�. Aivan oikein!
Silkkiplyyssi�h�n ne olivat.

Ovet olivat auki vasemmalle, ja sielt�p�in kuului toisesta tai
kolmannesta huoneesta keveit� askeleita. En voinut olla hymyilem�tt�,
kun ajattelin, miten Hilma h�mm�styisi minut n�hdess��n.

Askeleet l�heniv�t ja kynnykselle ilmestyi -- ei, se ei ollutkaan
Hilma, joku muu, ik�v�n n�k�inen, keski-ik�inen, minulle vallan outo
nainen.

Min� en en�� hymyillyt, vaan loin tulijaan kysyv�n katseen.

-- Anteeksi, mutta rouva Gr�lund haluaisi tiet��, kuka rouva on.

Min� ojensin h�nelle visiittikorttini ja h�n katosi samaa tiet� kuin
oli tullutkin.

Katselin taaskin ymp�rilleni.

Kuinka t��ll� oli hiljaista ja kuollutta! Eik� heill� ollut yht��n
lasta? Mit� varten n�m� suuret, autiot huoneet --?

Pitemm�lle en p��ssyt ihmettelemisess�ni, kun �skeinen turilas palasi
ja sanoi rouvan pyyt�v�n minua tulemaan luokseen. H�n ei uskaltanut
kylmyyden t�hden l�hte� huoneestaan.

-- Onko rouva Gr�lund sairas? min� kysyin.

-- Eip� juuri niin sairaskaan, h�n vastasi pitk�veteisesti, mutta h�n
ei sied� kylm��.

Mit� kummaa! Olivathan n�m� tavallisen l�mpim�t huoneet -- miksi ei
h�n sitten n�iss� tarjennut olla?

Kuljimme monen huoneen l�pi ja pys�hdyimme viimein suljetun oven
eteen.

Turilas tarttui lukkoon, mutta ennenkuin h�n avasi oven, k��nsi h�n
viel� p��t��n ja kiinnitti harmaat silm�ns� minuun.

-- Etteh�n vain liene kylm�?

-- En toki olekaan. Siell�h�n on suoja ulkona ja minulla oli turkki
p��ll�.

H�n avasi oven ja laski minut sis��n.

Ikkunat olivat peitetyt ja huone niin pime�, etten alussa eroittanut
niin mit��n. Mutta perimm�st� nurkasta kuului heikko ��ni, ja kun
teroitin silm�ni sinnep�in, oivalsin min� v�hitellen chaiselongin
tapaisen esineen, jossa joku n�ytti olevan pitk�ll��n saalien ja
vilttien alla. Laiha k�si ojentui minua kohti, ja nyt huomasin jo
kalpeat, kuihtuneet kasvotkin tyynyll�.

Menin l�hemm�ksi ja tartuin h�nen k�teens�.

-- Tervetuloa, h�n kuiskasi ja puhkesi samassa itkem��n.

-- Hilma raukka, kuinka teid�n laitanne on? Mik� teit� vaivaa? H�n,
tuolla, sanoi, ettette olisi sairas.

H�n koetti rauhoittua, mutta hetken aikaa kesti, ennenkuin h�n
nyyhkytyksilt��n sai puhutuksi. Sitten h�n alkoi.

-- Niin, eiv�th�n ne kukaan usko minun sairauttani. Sanovat minun
vain luulottelevan. Ja l��k�ritkin v�itt�v�t, ettei se ole muuta kuin
hermostumista ja heikkoutta. Mutta l��k�rit eiv�t ymm�rr�, ne eiv�t
ole koko aikana ymm�rt�neet.

-- Joko t�t� on kest�nyt kauankin?

-- Voi, johan sit� on kest�nyt! Melkein koko naimisissaoloaikani. Se
alkoi heti -- muutamien kuukausien per�st�.

-- Eik� ole tullut ensink��n paremmaksi?

-- Ei paremmaksi -- pahemmaksi vain. Hetken hiljaisuus vallitsi. H�n
makasi nyt tyynen�, silm�t alas luotuina. Kasvot ilmaisivat v�symyst�
ja v�linpit�m�tt�myytt�.

-- Jospa min� olen vain rasitukseksi?

-- Ei, istukaa nyt sent��n v�h� aikaa! Ellette ik�vysty?

-- En suinkaan.

Mutta keskustelu ei tahtonut sujua. H�n ei n�ht�v�sti jaksanut
v�litt�� muusta kuin omasta sairaudestaan, koska ei edes kysynyt
mit��n entisist� tuttavistaan Tuusniemelt�. En tosin ollut min�k��n
heit� tavannut moneen aikaan, mutta olisin kuitenkin tiennyt kertoa
h�nelle yht� ja toista heid�n el�m�nvaiheistaan.

Ajatukseni kiintyiv�t h�nen sairauteensa. Eik�h�n siin� tosiaan
ollut paljo luulotteluakin? Ja t�m� pimeys, t�m� kuumuus, huoneen
umpinainen ilma, tuo hautautuminen saalien ja vilttien alle -- eik�
se kaikki h�nt� juuri heikontanut? Uskalsin v�h�n viitata sinnep�in.
Mutta sit� minun ei olisi pit�nyt tehd�, sill� h�n kohta harmistui
niin, ett� lensi vallan punaiseksi.

-- Niin se on aina, terveet ihmiset eiv�t k�sit�, mit� sairas siet��
tai ei sied�. Mutta luuletteko, ett� t�ss� makaisin, jos suinkin
voisin liikkua ja olla ylh��ll�?

-- Saattaa niin olla, vastasin min� vallan h�mill�ni, itse tietysti
sen parhaiten voitte p��tt��.

-- Olen sen niin monta kertaa kokenut, jatkoi h�n rauhallisemmin.
Kun vain pikkuisenkin yrit�n t��lt� nousta, niin heti min� kylmetyn
ja tulen kipe�ksi. Silm�ni taas ovat niin heikot, etteiv�t ne sied�
valoa ensink��n.

-- Niin, t�ll� tavoin sin� juuri teet itsesi noin araksi, ajattelin
min� itsekseni, mutta olin nyt siksi viisas, etten siit� h�nelle
mit��n virkkanut.

Keskustelu taukosi taaskin. Meill� ei ollut mit��n sanottavaa
toisillemme. Hilma tuntui minusta niin vieraalle, ei h�ness� ollut
en�� j�lke�k��n entisest� avomielisest�, reippaasta pappilan
rouvan apulaisesta. H�n makasi nyt vallan hiljaa, katseli eteens�,
vastap��t� olevaan sein��n, eik� n�ytt�nyt paljoa v�litt�v�n minun
l�sn�olostani. Se mielenliike, joka tullessani h�net hetkeksi
valtasi, oli mennyt ohi, ja h�n vaipui nyt syv��n apatiaan. T�m�k�
lienee ollut h�nen tavallinen mielentilansa?

Oloni alkoi tuntua tukalalta. Halusin p��st� pois vapaaseen,
raittiiseen ilmaan. Mutta k�vik� minun nyt jo l�hteminen? Jospa h�n
loukkaantuisi, kun tuskin olin viel� nelj�nnestuntia ollut h�nen
luonaan.

-- Ehk� on parasta, ett� l�hden ja heit�n teid�t rauhaan? Olette ehk�
jo v�synyt?

-- Niin, enh�n min� tosiaan jaksa pitemp�� aikaa yht�mittaa
seurustella, h�n vastasi heikolla ��nell�.

Mit�s muuta, min� nousin ja sanoin j��hyv�iset.

-- Odottakaa v�h�n!

H�n soitti ja �skeinen oppaani tuli saapuville.

-- Menk�� saattamaan rouvaa!

Ja niin me sitten taas vaelsimme yhdess� samojen huoneiden l�pi tuon
ik�v�n n�k�isen naisen kanssa. Mutta min� en en�� soimannut h�nt�
turilaaksi mieless�ni, enk� ihmetellyt h�nen kasvojensa happamuutta.

Vedin helpoittavan henk�yksen, kun taaskin olin ulkona.

-- En tosiaan jaksa seurustella! Nuo sanat viel�kin kaikuivat
korvissani, ja kun sitten ajattelin meid�n "seurusteluamme", t�ytyi
minun hym�ht�� itsekseni.

Pys�hdyin hetkeksi portaille, silm�ilin viel� kerran tuota komeutta
ja ylt�kyll�isyytt� ymp�rill�ni.

Hilma parka! Mit� iloa h�nell� nyt oli tuosta kaikesta? Eik�h�n
h�n kaipauksella muistellut entisi� k�yhyyden aikoja, jolloin h�n
raatoi y�t� p�iv�� ja k�veli rikkin�isiss� kengiss�, mutta siihen
sijaan uhkui terveytt�, voimaa, iloista uskallusta ja hyv�� toivoa
tulevaisuudesta?

Niin tuskallisen vaikutuksen teki t�m� k�yntini Hilman luona minuun,
etten sit� hevill� unhoittanut. Vuosia sen j�lkeen kiertyiv�t
ajatukseni tuon tuostakin takaisin h�neen, ja min� n�in h�net yh�
uudelleen edess�ni, semmoisena kuin h�n siell� komean kotinsa
viimeisess� komerossa makasi, surkeana, elottomana, kuihtuneena,
sammuvana.

       *       *       *       *       *

Muutamia vuosia oli kulunut, kun luin sanomalehdist�, ett� tehtailija
Gr�lund oli tehnyt loistavan konkurssin. Varoja viisisataa tuhatta,
velkoja l�hes yhdeks�nsataa.

Olin vallan ihmeiss�ni. Semmoistako se varallisuus olikin? Vai oliko
h�n viime aikoina k�rsinyt suuria vahingoita? Kuinka hyv�ns�, mutta
siihen p��t�kseen tulin, ettei ainakaan Hilma viel� silloin, kuin
h�nen luonaan k�vin, tiennyt, ett� asiat olisivat olleet huonot,
sill� ei h�nen ajatuksensa siin� tapauksessa olisi niin yksinomaan
p��sseet py�rim��n vain h�nen oman sairautensa ymp�ri.

-- Voi raukkaa, huokasin itsekseni, kyll�p� h�nen mittansa mahtaa
olla t�ysi. Kuinka h�n nyt murtuneella terveydell� ja hemmoittuneilla
el�m�ntavoillaan kykenisi taistelemaan k�yhyytt� ja puutetta vastaan?
Miksi oli h�nen el�m�ns� niin kovaa alusta loppuun!

En kuullut h�nest� mit��n sen enemp�� nytk��n. Mutta parisen vuotta
t�m�n j�lkeen t�ytyi minun taaskin matkustaa Tampereelle, ja silloin
p��tin heti ensi ty�kseni hakea h�net k�siini.

Niin -- jos h�n viel� eli! Kenties olikin, poloinen, jo p��ssyt
maailman vaivoista ja muuttanut ikuiseen rauhaan.

Ajoin samaan hotelliin kuin viimeksikin. Se oli aivan entisell��n
kaikin puolin, palvelijat olivat vain muuttuneet. Satuin viel�
p��sem��n entiseen huoneeseenikin, joka yh� lis�si hauskaa,
tutunomaista vaikutusta.

Nuori naispalvelija h��ri ymp�rill�ni. K��nnyin heti h�neen,
saadakseni tietoja Hilmasta.

-- Rouva Gr�lund, el��k�? Kyll� maar' h�n el��, selitti minulle tytt�
h�m�l�ismurteellaan.

-- Mitenk� he tulevat toimeen?

-- Siin�h�n menettelee. Ei suinkaan se vallan hyv�� ole,
ruokavieraita h�n pit��.

-- Niink� rouva? H�n on sitten tullut terveeksi?

-- Eip� se kuulu terve olevan.

-- Kuinkas h�n sitten jaksaa pit�� ruokavieraita?

-- Mit�s, kun t�ytyy.

-- Eik� miehell� ole mit��n ansiota?

-- Eih�n se en�� el�k��n. Toista vuotta siit� jo on, kun h�n kuoli.

-- Ooho! Vai on h�n kuollut!

"Ei ole tikka niin kirjava, kuin on ihmisen el�m�." Tuo sananparsi
johtui mieleeni, siin� kun suin p��lleni, l�hte�kseni suoraap��t�
Hilman luokse.

Tytt� neuvoi minulle viel� h�nen asuntonsa. Kytt�l�ss�, toisella
puolen koskea se oli.

Liikutettuna seisoin min� pian h�nen vaatimattoman asuntonsa edess�,
vaivalla itkuani pid�tt�en. Viivyttelin siin� hetkisen ja koetin
tyynty�. Joku tuli poikki pihan puusylyys k�sivarrella. Seh�n n�ytti
tutulta -- katsoin tarkempaan.

-- Hyv�inen aika! Hilma?

-- Tervetuloa! Sep� hauskaa. Astukaa sis��n, tehk�� hyvin! T��lt�
meid�n t�ytyy menn� ky�kin kautta.

H�n vei minut pieneen kamariin, joka oli ky�kin takana. Lis�si
sivumennen pari puuta hellaan ja pisti kahvipannun tulelle. Tuli
sitten ja istui minua vastap��t�, p�yd�n toiselle puolelle.

-- No niin, nyt saamme rauhassa jutella, sill� v�lin kuin kahvi
kiehuu, h�n hymyili.

-- Jumalan kiitos, te n�yt�tte vallan tyytyv�iselt�, melkein
iloiselta, huudahdin min� ehdottomasti h�nt� katsellessani.

Paljon h�n oli vanhentunut, hiukset olivat harmaantuneet, kasvot
ryppyiset, liikkeet vaivalloiset. Mutta mieli n�ytti olevan raitis,
p��tt�en kasvojen hymyilev�st� ilmeest� ja silmien iloisesta
loisteesta. Ja tottuneella tavalla h�n siin� hy�ri askareissaan,
huolimatta jalkojensa kankeudesta.

-- Min� olenkin iloinen ja tyytyv�inen el�m��n, tyytyv�isempi kuin
milloinkaan ennen, h�n vastasi minulle. Kovaa koulua olen k�ynyt,
mutta se on kaikki ollut hyv�ksi.

-- Niin, mutta --?

Olin kuin el�v� kysymysmerkki.

H�n naurahti.

-- Te kummastutte? Niin, en sit� olisi itsek��n uskonut ennen, ett�
ihmisen onni niin v�h�n riippuu varallisuudesta ja hyv�st� asemasta.
Nyt saan tehd� ty�t� aamusta iltaan toimeentuloni puolesta, eik�
minua moni en�� tunne entisist� tutuistani. Mutta min� en sure
kumpaakaan -- el�m�ni on nyt sittenkin vallan toista.

-- Mutta kuinka te jaksatte, kuinka teill�, riitt�� voimia?

-- No, enh�n min� nyt joka puunnokaretta itse kanna. Onhan minulla
t��ll� tytt�nen apuna, vaikka h�n t�ll� hetkell� sattuu olemaan
ulkona asialla. Kyll� min� jaksan. Joka aamu k�yn torilla. Ja ruoan
laitan aina itse. Minullahan on kolmattakymment� ruokavierasta.
Sy�v�t tuolla ruokasalissa ky�kin toisella puolen. Sinne on eri
sis��nk�yt�v�, mutta en voinut tuoda teit� sit� tiet�, kun siell�
viel� istuu muutamia p�iv�llisen j�lkeen.

-- Eik� se kumminkin anna paljon huolta t�llainen toimi?

-- Kyll�h�n se antaa huolta. Ei tahdo oikein hyvin kannattaa, kun
t�ytyy antaa melkein liian huokealla, ja muutamat sitten viel�
j�tt�v�t maksamatta. Niin, kyll�h�n se huolta antaa. Mutta ei se
mit��n. Huolissa se juuri el�m�n paras onni piileekin. Viimeksi
kun tavattiin, ei minulla ollut mit��n huolia. Ja n�itte, kuinka
surkeassa tilassa silloin olin.

-- Niin, te kun sairastitte --

-- Sairastinko? Mit� pihkaa! Niin -- sairastinhan min� semmoista
itsekk�isyyden tautia, muuta se ei ollut. Nyt min� siihen sijaan olen
todenper��n kipe�. Katsokaas n�it�!

H�n n�ytti minulle k�si��n ja sormiaan, joissa nivelten kohdat olivat
paksuina mukuloina.

-- Kihti ne semmoisiksi on tehnyt. Ja sen min� sain sen kautta juuri,
ett� niin ylenm��r�isesti hoidin itse�ni. Enh�n min� siihen aikaan
muuta ajatellutkaan. Sittenkuin t�ytyi l�hte� liikkeelle ja tarttua
ty�h�n, olin niin arka, etten kest�nyt mit��n. Ja silloin t�m� tauti
minuun tarttui.

Kahvipannu samassa kiehui ylitse ky�kiss�, h�n riensi sit� hoitamaan.

-- Ei se ruumiin sairaus mit��n ole, h�n puhui minulle sielt� hellan
��rest�, kun vain sielu on terve.

-- Niin, niin, vastasin min� ja menin ovelle, voidakseni paremmin
jatkaa puhetta. -- Mutta sit�h�n min� ihmettelen, ett� voitte olla
niin raittiilla mielell�. Tietysti teid�n j�seni�nne on mahtanut
hirve�sti kolottaa, koska ovat nousseet tuommoisille m�hk�reille, vai
kuinka?

-- Onhan niit� kolottanut ja niit� kolottaa aina viel�kin �ill�, niin
etten saa unta.

-- Eik� se ole kumminkin vaikeata?

-- Ei ole vaikeata ensink��n, h�n hymyili, tuodessaan tarjottimella
kahvivehkeet kamarin p�yd�lle. N�hk��s, se on sill� tavalla -- ett�
minulla on onnellisimmat hetkeni juuri �isin, kun n�it� kolottaa,
enk� saa unta.

H�n seisoi edess�ni ja katseli minua vakavasti, l�mmin loiste
silmiss�.

-- Ei, oikein totta, h�n jatkoi, kun huomasi ep�ilykseni. -- Niin
oudolta kuin tuo kuuluneekin, mutta n�it� kipeit� j�seni�ni saan
tavallaan kiitt�� sieluni terveydest�. Eih�n minulla ole aikaa
p�ivill� ajatella iankaikkisuutta ja sulautua Jumalaan, ja n�m� jos
soisivat minulle rauhaa, nukkuisin varmaan kuin tukki koko y�n.

-- Ah, nyt min� ymm�rr�n, mist� teille on tullut tuo tyytyv�isyys ja
mielenrauha.

H�n ny�k�ytti p��t��n.

-- Niin, �ill�, kun olen Jumalan l�heisyydess�, silloin min� el�n
tosi el�m��, t�m� p�iv�el�m�, joka kuluu maallisissa t�iss� ja
hommissa, se ei ole kuin unenn�k��, siihen ottaa osaa vain t�m�
matoinen kuori minusta itsest�ni -- noo, ehk�p� jonkun verran
sielukin, ulkonaisesti, ohimenev�sti, ei sen enemp��.

Min� istuin siin� ��nett�m�n�, tunsin itseni niin mit�tt�m�n
pieneksi h�nen rinnallaan. Ja kuinka minua h�vetti, kun vertailin
pukujamme! H�nell� suorajuovainen, tumma, pumpulinen hame, ja
suora, yksinkertainen nuttu samasta kankaasta, minulla kalliista
villakankaasta tehdyt vaatteet, jotka olin viel� lis�ksi antanut
valmistaa Helsingiss�, niinkuin muutkin turhamaiset rouvat siell�
kotikaupungissani, saadakseni ne oikein muodikkaiksi. T�ss�
ulkonaisessa asussamme minusta jo niin selv��n ilmeni, mik� eroitus
meid�n molempain pyrinn�ill� oli. Tai oikeammin, mit� el�m�� toinen
eli ja mit� toinen.

Min� halveksin itse�ni. Olisin tahtonut repi� palasiksi tuon
turhamaisen pukuni, viskata kaikki sormukset, rannerenkaat ja muut
helyt nurkkaan, ja heitt�yty� tuon ryppyisen, yksinkertaisen, ennen
aikojaan vanhentuneen naisen jalkojen juureen ja rukoilla h�nt�
opettamaan minuakin kulkemaan sit� tiet�, jota h�n itse kulki.

Mutta tunsin samalla vaistomaisesti, ettei sinne toisen avulla
p��st�, itsekunkin t�ytyy astua oman kehityksens� polkua.

Nostin silm�ni maasta ja katsoin h�neen.

-- Kuinka te mahdatte olla onnellinen, lausuin min� hiljaa.

-- Niin, vastasi h�n, ja ajatelkaas, kuinka paljo kovaa minun t�ytyi
kokea, ennenkuin t�m�n onnen l�ysin. Lieneek� Jumalalla yht� vaikea
ty� muidenkin ihmisten kanssa, vai olinko min� kaikkein itsepintaisin?

(Nuori Suomi V.)




KUOLEVA LAPSI.


Hiljainen ja kirkas oli talviy�. Taivaan korkeassa kumussa loisti
kuu ja tihe�ss� kimaltelivat t�hdet tummansinisell� pohjalla. Maassa
alhaalla hohti lumi heloittavassa valossa niin pitk�lle kuin silm�
kantoi, yli laaksojen ja vuorten ja j�rvien j��n. Mutta vakavana
seisoi mets�; yl�s kohosivat honkain latvat ja kuuset viheri�itsiv�t,
vaikka taipuivatkin oksat maata kohden kylm�n kinoksen painosta.

Hiljainen ja kirkas oli talviy�. Luonto nukkui, ja ihmiset, luonnon
nuorimmat lapset, nukkuivat my�s. Ei elonmerkki� miss��n. Lepoon oli
pys�htynyt tuulimyllykin tuolla ylh��ll� m�ell�, lahden toisella
puolen; sen siivet leikkasivat ilmaan loistavan ristin, joka maasta
katsoen ulottui yl�s aina taivaaseen saakka.

Hiljainen ja kirkas oli talviy�. Ei narahtanut lumi eik� risahdellut
mets�. Syv� ��nett�myys vallitsi l�hell� ja syv� ��nett�myys vastasi
loittoa. Tuuli oli asettunut levolle Neulam�en rotkoihin, jossa se
vuorien suojassa vaipui sike��n uneen. Mutta aidat uskollisesti
peltoja syleiliv�t, ja tuo vanha, yksin�inen tupa Savilahden
l�ntisell� rannalla pysyi pystyss� viel�, vaikka lahonneet sein�t sen
kallelleen v��nsiv�t. Ei liikett� eik� hiiskausta t��ll�k��n. Ulkona
oli kaikki hiljaa, ja niin oli sis�ll� my�s.

Koko perhe nukkui, yksi ainoa oli, joka ei silmi��n ummistanut nyt
enemm�n kuin ennenk��n. K�tkyess� h�n makasi ja katseli taivaan
tuikkivia t�hti� pienest� l�hell� olevasta ikkunasta, jonka alemmat
ruudut olivat osaksi p�reill� paikatut, osaksi rievuilla tukitut.
Ylemm�t ruudut olivat ehe�t ja niist� t�hdet pilkoittivat h�nelle
vastaan, niin yst�v�llisesti ja iloisesti kuin vanhat tutut ik��n.
Vanhoja tuttuja ne tosin olivatkin. Sill� niin kauas kuin muisto
ulottui, h�n t�st� samasta ikkunasta kirkkaina �in� oli niit�
katsellut. Jonkunmoista sanatonta keskustelua heid�n v�lill��n aina
syntyi; vaivat silloin unohtuivat ja ik�v� mieli muuttui keve�ksi.
Eik� tuntunut y� pitk�lt�, vaikka nukkuivat kaikki muut, h�n yksin
valvoi.

Toisia �it� oli, jolloin taivasta ei n�kynyt lainkaan, eik�
ilmestynyt yht� ainoata t�hte� korkeuteen. Sysimusta pimeys peitti
joka kohdan sis�ss� ja ulkona. Tuuli vinkui, myrsky pauhasi. Tuvan
nurkat natisivat ja sein�t uhkasivat romahtaa alas. Kivut silloin
yltyiv�t suuriksi, joka hetki oli t�ynn� tuskaa, ja kuitenkin h�n
kauheasti pelk�si, ett� huojuva tupa kaatuisi kumoon ja lopettaisi
el�m�n heilt� kaikilta. V�h� v�li� ruskahtelivat sein�t, joka ainoan
kerran veret s�v�htiv�t h�nen ruumiissaan, pelko kasvoi ja vaivat
kasvoivat. H�n odotti aamua ja k�rsi; mutta aamu viipyi, y�n kauhut
olivat valloillaan ja poltteen liekit riutunutta ruumista repiv�t.
Ymp�rill� kaikki nukkuivat sike�t� unta, h�n yksin valvoi. �iti
v�list� her�si, muutti kuivia riepuja h�nen haavoihinsa ja kysyi,
kuinka h�nen laitansa oli.

-- Kolottaa, h�n kuiskasi.

-- Voi, raukkani, voi.

�iti meni vuoteelle j�lleen ja laski k�det ristiin rinnalle.
Siell�kin kolotti; h�n huokasi kipe�sti.

-- Hyv� Jumala, hyv� Jumala, kuinka kauan viivyt�t apuasi?

Mutta siin� h�nen silm�ns� taas painuivat kiinni, h�n nukkui
uudelleen ja unohti surunsa siksi aikaa kuin unta kesti.

Eevi yksin valvoi, tuijotti silm�t sel�ll��n pime�t�, kuunteli tuulen
raivoa ja sein�in jyskett�, pelk�si ja k�rsi aina aamuun saakka.

Seitsem�n vuotta oli pikku Eevi jo t�ytt�nyt. Ja kuitenkin h�n
oli niin pieni ja kutistunut, ett� k�tkyess� makasi. Ruumis oli
kuivettunut, ruskea nahka oli kurtussa k�yristyneiden ja ohkaisten
luiden p��ll�. H�nt� tuskin olisi ihmislapseksi voinut luulla,
ennemmin koiranpenikaksi. Suuret haavat reisiss� ja vatsanpohjassa
kasvoivat matoja. Ruoka tuli niiden kautta sulamattomana ulos.
Alituisesti ne vuotivat pahanhajuista visvaa, joka myrkytti ilman
huoneessa.

Toisella vuodella ollessaan Eevi sairastui tulirokkoon, ja siit�
oli t�m� hivutustauti alkunsa saanut. Ei se en�� rohtoja tarvitse,
oli l��k�ri jo silloin sanonut. Ja sitten yh�: ei se en�� rohtoja
tarvitse, kyll� kuolema pian lopun tekee.

Mutta vuosi vuodelta vieri, eik� kuolema sittenk��n tullut. K�det
kuivuivat, jalat, ruumis m�rk�ni, mutta henki pysyi yht�kaikki. �iti
istui vieress� p�iv�kaudet -- muutti kuivia riepuja tavan takaa ja
huuhtoi madot haavoista pois. Ensi aikoina h�n my�t��ns� itki, sitten
v�hitellen kyyneleet loppuivat. Nyt h�n huokasi vain, raskaita ja
kipeit� huokauksia, jotka tulivat syd�men pohjasta, syv�lt�.

-- Hyv� Jumala, hyv�, armias Jumala! Kuinka kauan --?

He olivat k�yhi�. Is� vaivalloinen ja kykenem�t�n, toisen p�iv�n
kun oli ty�ss�, niin toisen jo sairaana virui. Eik� h�n muuhun
juuri pystynytk��n kuin puunhakkuuseen mets�ss�. Kun vanhin poika,
Aatu, joka my�skin oli vaivainen, h�nt� siell� auttoi, ansaitsivat
he yhteens� parhaimpina p�ivin� kuusikymment� penni�, mutta
tavallisina vain nelj�- tai viisikymment�. Tahvo, Aatun j�lkeinen,
kymmenvuotias, oli kivulias, h�nkin. Huonosilm�inen ja paiseita
t�ynn�. Ainoastaan kaksi tytt��, Johanna, ja Serafia, molemmat Eevi�
nuoremmat, olivat terveit� ja kukoistavia. Olivat punaposkiset ja
kauniit kuin ruusunkukat. Vaikka vastuksen heist�kin pani, kun
yht�mittaa kiristiv�t leip��, jota usein ei ollut heille k�teen
antaa. Eik� liioin tahtonut jaksaa vaaterepaletta heille hankkia,
vaan olivat, poloiset, paleltua kovalla s��ll�, etenkin kun heit� ei
mill��n ehdolla saanut pysym��n s�ngyss� peitteiden alla. Kylm�ll�
lattialla riehuivat, pist�ytyiv�tp� viel� uloskin v�h� v�li� pelk�ll�
paitarisallaan, taikka ilki alasti, miten sattui. Pakkanen heid�t
tosin ajoi sis��n j�lleen, mutta vasta sittenkuin oli purrut ihon
sek� siniseksi ett� punaiseksi.

Eevill�kin oli hyv� ruokahalu. Eik� h�n tahtonut tyyty� leip��n
ja suoloihin niinkuin muut, vaan halusi aina jotain parempaa.
Lieneek� tuo ollut siit� syyst�, ett� osa avonaisten reikien kautta
vatsanpohjasta vuoti sulamattomana pois, vai lieneek� m�d�tys
vaatinut h�ystett�? L��k�rit sen ehk� olisivat tienneet, mutta heist�
ei yksik��n Eevin luona k�ynyt. Varmaa vain oli, ett� enemm�n h�n s�i
kuin muut lapset.

Pahinta oli tuo alinomainen mieliteko, jonka tyydytt�miseen eiv�t
varat riitt�neet. Vehn�sen ja muun herkun makuun h�n oli p��ssyt
siten, ett� ihmiset aina v�liin k�viv�t h�nt� katsomassa ja toivat
silloin mukanaan milloin maitopisaran, milloin voimurun, milloin
rieska- tai pullapalan. S��list� he sen tekiv�t, ja hyv�lle nuo
maistuivat, mutta seurauksena oli, ett� h�n oppi niit� kaipaamaan.
Parempi h�nelle, ettei olisi tiennyt semmoisia maailmassa olevankaan.

�iti ihmetteli, miksi Eevin ruumis kuivui ja k�pertyi, vaikka h�n
niin vahvasti s�i. Ja sit� ihmetteliv�t kyl�l�isetkin siin� k�tkyen
ymp�rill� seisoessaan. Eiv�tk� he muuta ymm�rt�neet, kuin ett� se
kaikki mahtoi h�nell� muuttua visvaksi ja m�r�ksi, mik� terveill�
lihaa ja verta lis�si.

-- Kuinkahan kauan tuota viel� kest�nee? sanoivat he sitten. Ei
luulisi hengen tuommoisessa ruumiissa en�� pysyv�n.

-- Viisi vuotta takaperin l��k�rit jo v�ittiv�t h�nen pian kuolevan,
lausui �iti, mutta siin�p�h�n vain el�� yht�kaikki.

-- Kun Herra h�net korjaisi, poloisen, ett� p��sisi vaivoistaan! --
Tahtoisitko sin� mielell�si kuolla?

Eevi ei vastannut mit��n; mutta h�n katsoi heihin vakavasti suurilla,
k�rsivill� silmill��n. Tuo sama kysymys tehtiin h�nelle joka p�iv�
ja monta kertaa p�iv�ss�, sen vuoksi h�n ei siihen en�� jaksanut
vastata. �iti sen teki h�nen puolestaan.

-- Kyll�h�n Eevi raukka jo itsekin haluaisi pois. Ennen se pelk�si ja
nousi semmoiseen tuskaan, kun kuolemasta puhuttiin. Sanoi, ettei h�n
uskalla olla hautausmaalla yksin, h�nt� muka hirvitt��, kun siell�
on niin paljo ruumiita, ja haudassa sanoi paleltavan ja olevan aina
pime�t�. Mutta viime kes�st� saakka se vain puhuu taivaasta ja kuinka
siell� on ihana olla. Toivoo ja odottaa, milloin h�nt� tullaan sinne
hakemaan.

-- Vai niin toivoo! Parastahan tuo olisi kaikin puolin. On t�m� kai
teillekin kauhean suureksi rasitukseksi?

-- Voi, hyv� is�, ei sit� usko kukaan, joka ei itse ole koetellut!

-- Arvaa sen. Olette niin laihtunutkin n�in� vuosina, ettei teiss�
ole paljo muuta kuin luut ja nahka.

-- T�ss� kun saa istua p�iv�t p��st��n ja katsella noita tuskia...
Eik� voi auttaa, vaikka henkens� antaisi... Sitten kun viel� ovat
vaivalloisia nuo toisetkin... Ja n�lk� lis�ksi kaikilla... P��sisin
edes hankkimaan... Mutta enh�n voi j�tt�� t�t�...

�iti itki ja Eevi k�vi levottomaksi. H�n k�vi aina levottomaksi, kun
n�ki �idin itkev�n. Kyyneleiss� h�n k�sitti vain surua, ei surun
lievennyst�. Ja kun ne herkesiv�t vuotamasta, luuli h�n surunkin
loppuneen.

Kunnioittaen k�rsimyst� vaikenivat vieraatkin hetken. Hiljemm�ll�
��nell� he sitten jatkoivat viel�.

-- Mit� varten lieneekin toiselle ihmiselle t��ll� annettu niin
paljo huolta ja risti� kannettavaksi? Toinen taas p��see helpommalla
maailmansa l�pi.

-- En tied�. Mutta on sit� vain minun osakseni tullut ihan tarpeeksi
asti.

-- Vaikeahan on Luojan t�it� tutkia. -- Kuka sit�k��n osaa selitt��,
miksi h�n tuota lapsi raukkaa niin kovasti kurittaa?

-- Min� aina pelk��n, ett� jos lienee meid�n vanhempain syntein
t�hden. Olen rukoillut Jumalaa, ett� k��nt�isi vitsan meihin, jotka
olemme sen ansainneet, ja p��st�isi viattoman. Ennen toki k�rsisi
itse vaikka mink�laista kipua, kuin katselisi lastaan tuossa tilassa.

-- Mutta voi siin� olla toinenkin tarkoitus. Ehk� h�n on asetettu
meille kaikille varoitukseksi ja neuvoksi.

-- Ehk� niinkin.

-- Taikka jos h�n saanee t��ll� noin k�rsi�, ett� sitten p��sisi
taivaassa sit� suurempaan iloon.

�iti ei puhunut siihen mit��n. H�n oli monesti tuolla ajatuksella
juuri lohduttanut itse��n. Mutta ei se kaikin ajoin tahtonut h�nt�
rauhoittaa.

Siin� hetken viel� katseltuaan pient� Eevi�, l�htiv�t vieraat pois.
Menness��n he yh� p�ivitteliv�t juuri n�kem��ns� surkeutta.

-- Pahinta kaikesta, ettei voi heit� auttaa! sanoi Elviira, er�s
nuori vaimo, joka asui l�heisimm�ss� m�kiss�. Leiv�n heille annan
joka ainoasta taikinasta, mutta mit� se tuntuu semmoiseen joukkoon!
Niin vajoo kuin kaivoon, ja puute on yht� suuri, antoi taikka oli
antamatta.

Mutta kotiin tultuaan h�n keitti mannaryynivelli� ja vei sit�
vadillisen pikku Eeville.

Se oli juuri p�iv�� ennen tuota hiljaista ja kirkasta y�t�. Eevi
oli innokkaasti sy�nyt velli��n, eik� viel� milloinkaan ollut ruoka
niin hyv�lle maistunut. �iti sit� lusikalla pisteli h�nen suuhunsa,
Elviira seisoi k�tkyen jalkop��ss� ja katseli tyytyv�isen�, kuinka
paljon tytt� jaksoikin sy�d�. Itsekseen h�n p��tti t�st� puolin
tuoda keittoa niin usein kuin suinkin ylettyi omalta joukolta. Eih�n
senvertainen heille yht�kaikki kovin suurta haittaa tehnyt, ja jos
hiukan varat v�heniv�tkin, niin varmaan Jumala taas siunaisi toista
sijaan.

Eevi oli nukkunut sen j�ljest� sike��n uneen, jota kesti koko
iltap�iv�n. �iti sit� ihmetteli, sill� tavallisesti h�n hyvin
v�h�n nukkui, ja uneen jos meni, h�n samaa p��t� vavahti hereille.
Nyt makasi hiljaa ja rauhallisesti, vaikka Johanna ja Serafia,
varoituksista huolimatta, yht�mittaa telmiv�t. �iti viimein pelk�si,
ettei h�ness� ehk� henke� en�� ollutkaan, koetteli sen vuoksi k�tt�
ja kallisti korvaansa sieraimien eteen. Mutta k�si oli l�mmin ja
hengitys tasainen niinkuin nukkuvan ainakin. He meniv�t levolle sin�
iltana keve�mm�ll� mielell� kuin ennen moneen aikaan.

Oli jo syd�ny�, kun Eevi her�si. H�n oli n�hnyt unta, ja hyv�� unta,
vaan nyt valveilla ollessaan h�n ei saanut siit� kiinni, vaikka
koetteli muistella. H�n ummisti silm�ns� nukkuakseen j�lleen, ehk�
tuota sill� tavoin olisi viel� jatkunut. Mutta turhaan kaikki; uni
kun kerran oli karkottunut pois, ei sit� houkuttelemallakaan takaisin
saanut.

Samapa se! Mielell��n nyt valvoikin, koska olivat nuo kauniit
t�hdet taas n�kyviss�. Kuinka kirkkaasti ne t�n� y�n� loistivat!
Tuo varsinkin, tuo, jonka h�n oli omakseen nimitt�nyt. Kauemmin kun
katseli, se n�ytti juuri kuin suurenevan ja tulevan l�hemm�ksi. Ja
muut t�hdet seurasivat; ensin hitaasti, v�hitellen, yksi toisensa
j�lkeen, mutta sitten alkoivat kilpaa kiit�� alas, ja yh� uusia
ja uusia sielt� lenteli, viimein niin tihe�sti, ettei jaksanut
katsellakaan. Eevi painoi silm�ns� kiinni v�h�ksi aikaa. Ja siin�p�
h�n jo muistikin unensa. Taivaassa h�n oli ollut, enkelein seassa.
Itse h�n oli yksi heist�, yht� kaunis ja iloinen ja terve kuin kaikki
nuo lukemattomat h�nen ymp�rill��n. Ei ainoatakaan haavaa en��, eik�
kipua. Yhdess� heid�n kanssaan h�n oli laulanut jotain hyvin ihanata
laulua ja itsekin ihmetellyt, ett� h�n osasi. Monet urut soivat. Aatu
oli kerran puhunut h�nelle kirkon uruista, mutta eiv�t ne varmaankaan
mahtaneet niin kauniisti soida kuin n�m�. Siell� ylinn� istui Jumala
itse ja katseli heid�n iloaan. Eevin teki mieli l�hemm�ksi, sill� h�n
oli niin rakkaan n�k�inen, ja samalla h�n kohosikin korkeammalle.
Jumala avasi sylins�, ja h�n oli juuri p��sem�ss� sinne, kun her�si.

Niin, se oli ihmeellinen uni. Tai jos se ei unta ollutkaan...? Jos
se olikin totta...? Eih�n mit��n vaivoja en�� tuntunut? Ja mieli oli
niin keve�, niin kumman keve�, ehk� p��si h�n kohoamaan yl�s...?
Yl�s... yl�s, t�htein tasalle. Ja viel� korkeammalle...?

H�n aukaisi silm�ns� j�lleen. T�hdet olivat paikoillaan taas; mutta
t�htein takana taivaan portit olivat selki sel�ll��n. Huikaisevaa
valoa sielt� virtasi alas, ja valon keskelt� pienet enkelit
yst�v�llisesti h�nelle vilkuttivat, kutsuivat, kiirehtiv�t.

-- En p��se, en p��se! h�n koetti huutaa.

Vaan samassa sielt� laskeutuikin useita alas, eh�ttiv�t h�nen
luokseen ja ottivat h�nt� syliin. Jo kaikui j�lleen tuo kaunis
soitto ja valtavat, kauas ��rett�miin ulottuvat ��net riemuvirress�
lauloivat:

-- Halleluja, halleluja...!

       *       *       *       *       *

-- Nouskaa pian, nouskaa, nouskaa! Eevi tekee l�ht��.

�iti meni toisesta toiseen ja nyk�isi jokaista kylkeen, siksi kuin
sai kaikki hereille. Nuorimmatkin pian valpastuivat, kun nuo sanat
tajusivat. K�tkyen luokse he kokoontuivat.

Eevi makasi hiljaa. Katse sammui sammumistaan, mutta suu oli
hymyss�. Rinta hiukan kohosi v�list� viel� ja korahdus kuului. Muuta
elonmerkki� ei en�� huomannut.

He seisoivat ymp�rill� kaikki. Hiljaa, ��nett�min�. �iti vapisi kuin
haavan lehti ja syd�n l�i. Taukosi aina v�liin, mutta hetkeksi vain.
Sitten taas l�i, ett� haljeta oli.

K�det ristiss� he seisoivat. �iti olisi tahtonut rukoilla; vaan ei
l�yt�nyt sanoja. Ei l�yt�nyt sanoja, eik� johtunut mieleen entisi�.
Mutta syd�n l�i, taukosi ja l�i sitten taas. Niin l�i, ett� haljeta
oli.

Kirkas kuutamo loi Eevin kasvoille hopean v�rin. Entist� kalpeampi
h�n oli; vaan kivun v�reit� ei en�� n�kynyt, eiv�tk� tuskasta
kertoelleet himmentyneet silm�t. Hymyss� oli suu ja rauhan hohde
otsalle laskeutui kuutamon kirkkaassa valossa.

Viimeisen kerran rinta aleni. H�n oli lopettanut...

�iti meni ulos. H�n istui porstuan kynnykselle ja puhkesi itkuun.

Mutta ylh��ll� m�ell� n�kyi loistava risti, joka kohosi korkealle
aina taivaaseen saakka, t�hdet tihe�ss� kimaltelivat tummansinisell�
pohjalla ja et�isen mets�n latvoilta revontulten leimut soilehtivat.
Hiljainen ja kirkas oli y�...

_Kuopiossa v. 1887_.

(Novelleja I.)





JUHO HEIKKI ERKKO.


Syntyi Orimattilassa 16/1 1849; k�yty��n Jyv�skyl�n
kansakouluseminaarin toimi koulunopettajana; my�hemmin vapaana
kirjailijana. Kuoli 16/11 1906. Teoksia: _Runoelmia, Paimenet,
Valikoima runoelmia, Uusia runoelmia, Havaittuani, Kuplia, Ajan
varrella, Runoelmia ja ajatelmia, Pime�n tulien, Ilmojen lauluja_ --
kaikki lyyrillisi� runoteoksia; _Tiet�j�, Aino, Kullervo, Pohjolan
h��t_ -- n�ytelmi�; _Kotoisia tarinoita, Uskovainen_ -- kertoelmia.




LINNUNPOIKA.


Yst�v�ni perheineen oli odotettavana maalle Puruveden rannalle.
Parin p�iv�n kuluttua oli heid�n jo saavuttava. Heill� oli pieni,
kolmivuotias tytt�nen, koko perheen keskus, jolle jokainen s�teili ja
josta riitti iloa jokaiselle. Joskus suruakin. Sellaiset lapset ovat
kaikille niin mieluisia, ett� heit� huvittaakseen tekisi vaikka mit�
-- huolimatta niin paljon heid�n oikeasta hy�dyst��n. Huvittavampi on
heit� huvittaa kuin hy�dytt��.

Muutamana iltapuolena hein�kuun alussa, kun yksin Tuunansaaren
valtamaantiet� k�velin, mietin mieless�ni, mill� sit� lasta nyt
voisin ensi ty�ksi ilahuttaa, kun se t�nne maalle tulee; jotain
pit�isi keksi�. Niin etenin jo kilometrin p��h�n talosta, kun
yht�kki� pieni lintu tien ohessa siipi��n r�pytteli. Ihmeen naasti,
sile�, moniv�rinen, vieh�tt�v�n soma.

Heti siin� tuokiossa minun poikamainen saaliinhimoni her�si. Minun
piti se turvaton saavuttaa, sit� ihailla, silitt�� ja hyv�ill�.

Min� takaa ajamaan. Ja lintu pakeni koko voimastaan. Mutta hento oli
viel� lapsen siipi -- min� saavutin sen.

Sen k�siss�ni r�pytelless� min� tunsin s��li�, tunsin tekev�ni
pahasti, kun riistin pienelt� el�m�n alkajalta vapauden. Mutta
samassa puolsin tekoani sill�, ett� nyt pikku lintu voipi pient�
kaupunkilaistytt�� ilahuttaa. Tytt� kovin siihen mielistyisi, oppisi
rakastamaan pikkulintuja. Sitten p��stett�isiin se taas vapaaksi,
eih�n lintu siit� pahenisi; huvittaisi vain ihmisi�, varsinkin sit�
lasta.

Johtui kyll� mieleeni, ettei �itini, minun lasna ollessani, sallinut
mets�lintujen poikia kotiin tuoda, vaan toimitti minut kerrankin
viem��n kyyhkynpojat takaisin niiden mets�pes��n. Mutta t�m� lintu
nyt oli niin perin soma, ja olihan tarkoitus ainoastaan pariksi
p�iv�� -- -- ja sitten lapsen vuoksi.

Olin melkein kuumana kiihkostani. Ja pitik� minun lintuseni, kerran
saavutettuani, heti irti p��st��!

Kahden kourani v�liss� min� sit� koetin pidell� niin hell�sti kuin
osasin. Mutta se vapisi ja l��h�tti pelosta; nokka ammollaan se
tarkasteli ymp�rilleen ik��nkuin miettien pelastuskeinoa ja sitten
taas teki ponnistuksen vapautuakseen. Silloin piti minun sen tilaa
pienent��. H�diss��n se nyt purikin minun sormiani, mutta heikosti
puree pieni. V�h� v�li� se yritti pois pyr�ht��, mutta turhaan,
mahdotonta -- olinhan min� j�ttil�inen ja lintunen vain pieni k��pi�,
kokematon sen lis�ksi.

Minusta tuntui, kuin se olisi suonut minun k�teni v�syv�n ja h�ltyv�n
tai jalkani kompastuvan, ett� siin� vahingossa sitten p��sisi
vapaaksi. -- Oma syyni, jos h�n niin toivotti.

Ilta alkoikin pimet�, ett� helposti olisin voinut kompastua,
varsinkin kun kaiken tiet� pidin silm�ll� saalistani.

Kuinka puhtaana ja virke�n� se olikin s�ilynyt siell� vapaudessaan;
kuinka hieno sen ruskea rinta, tuhkanharmaa p��laki, vaniljankihtava
niska, sinerv�t sivut sek� mustan- ja valkeankirjavat siivet ja
pyrst�! Varmaankin lapsia sen yst�v�llisen linnun, joka meille
ensim�isin� lupaavaa kev�tt� laulaa, toivoa, iloa ja tointa her�tt��.
N�ink� piti minun h�nen perilliselleen palkita?

Mutta enh�n tahdo sit� vangita kuin vain pariksi p�iv��, sen verran
vain, ett� pikku lapsikin oppisi tuntemaan, millaisia lintuja
Suomessa kasvaa -- sitten p��stet��n vapaaksi. Eik� tied�, kuinka
pian se uusiin oloihin tottuu. Ehk� hyvinkin mielistyy ja j��pi
ainiaksi.

Taloa l�hetess�ni k�teni kuumenivat ja lintu l��h�tti yh�
tuskallisemmin. P��st�kseni sen tilaa ajattelemasta, kuvittelin
min�, miten sille tulee hauskempi h�kiss� ja kuinka sen sopisi
siit�kin iloita, jopa ylpeill�kin, ett� voipi huvittaa tuota pient�
kaupunkilaista prinsessaa -- mik� lohdutus!

Tulin taloon. Aluksi panin nuoren laulajan pieneen p�rekoriin. Olihan
siell� nyt tilavampi ja viile�mpi kuin k�dess�ni, arvelin.

Ty�mies oli juuri p��ssyt p�iv�ty�st��n. H�nen piti nyt iltaty�kseen
kyh�t� linnulle h�kki. H�n ei kielt�ytynyt, sill� ty�n uutuus yht�
paljon kuin lis�ansio virkisti h�nt�. Karkeasta rautalangasta
sommitteli h�n kahden laudan v�liin laulajan lapselle vankilinnan.
Kovin kourin h�n ty�nsi pikku poloisen sinne. Sille kokoeltiin
siemeni� sek� k�rp�si�, kumpia vain haluaisi; vett�kin kupposella
annettiin. Se ei tahtonut mit��n maistaa, oli vain levoton ja v�h�
v�li� juoksi pienen p��ns� syv�lle rautalankojen v�liin. Jokaisesta
liikkeest� huoneessa ja varsinkin minun likenemisest�ni se aavisti
itselleen vaaraa ja t�rm�si urheasti rautaseini� vastaan. Mutta
kankeat rautalangat eiv�t kylliksi taipuneet; ne vain puristivat
pient�, kiihke�sti tykytt�v�� rintaa. Monesti se ei p��ssyt raosta
omin avuin ulos eik� sis��n, ennenkuin autoin.

Min� painoin sen nokan veteen. Se alkoi v�hin juoda. Lopulta noppi
se arastellen jonkun siemenenkin. Tietysti sill� oli sek� n�lk� ett�
jano, mutta olihan sill� syyt� ep�ill�, ett� maantierosvon antamat
ruuatkin olivat pelkk�� juonta ja kavaluutta. Min� h�pesin h�nen
pelkoansa ja arkuuttansa, sill� min� syv�sti mieless�ni tunsin, ett�
olin ansainnut h�nen ep�luottamuksensa.

Tuntoani viihdytt��kseni l�ksin min� etsim��n vangilleni enemm�n
ruokaa. Mutta tuokion kuluttua, kun palajan takaisin -- mit� n�en?

Pieni sankarini oli tahtonut mill� hinnalla hyv�ns� vapautua. Se oli
taas tehnyt uljaan rynn�k�n vankilan seini� vastaan. Se oli yritt�nyt
p�in ja jaloin avata itsellens� tien suureen luontoon. Mutta sein�t
olivat sille liian kovat, jotta pako ei onnistunut, ja nyt riippui
se toisesta jalastansa rautah�kin sein�st�, p�� alasp�in. Sill� oli
ollut aikaa siin� ensin reudota ja tempoa p��st�kseen irti, mutta
varvas oli liian tiukasti iskeytynyt rautalangan silmukkaan, ettei
l�htenytk��n siit�, vaan koski kauhean kipe�sti.

Lintu raukka v�risi tuskista, kunnes taintui tajuttomaksi. Nyt oli
se j�lleen her�nnyt ja n�ytti rauhalliselta, odottaen kohtaloaan --
tulkoon mik� tuleekin. Mit� hyv�� voipi tuolta ihmiselt� odottaa,
viheli�iselt� ihmiselt�, jolla ei syd�nt� ole!

Ja kuitenkaan min� en ollut tahtonut pahaa; luulinpa pient� lintuani
rakastavanikin.

Kirvelev� pisto tunnossani riensin min� kiireesti siipinuorukaiseni
avuksi. Se ei liikahtanutkaan, vaan n�ytti v�linpit�m�tt�m�lt�
ja ik��nkuin halveksien silm�ili minua. Se oli tullut kovaksi ja
uhkamieliseksi. Ei pel�nnyt, ei v�rissyt eik� pyristellyt, kun min�
vapisevin k�sin tuskallisesti p��stin sen pikku jalan vaikeasta
asennosta irti.

Tuntui, kuin olisi se minulta levollisesti, vaikka nuhtelevasta,
kysynyt: "Mit� kidutusta minulle nyt mietit?"

Miten p�rr�inen, surkea ja likaisen n�k�inen se nyt oli!

Kenelle iloksi? --

Tunnonvaivoiksi minulle.

Olisiko ehk� linnun lasta surullinen kokemus kehitt�nyt ja
viisastuttanut? --

Ainakin araksi, varovaksi ja ep�luuloiseksi ihmisi� kohtaan.

Pitik� pikku kaupunkilaistytt�sen viel� minun tekoani jatkaa?

Vapaaksi, vapaaksi tahdon h�net p��st��. Lenn� omiesi luo suureen
kotiisi, lintuseni!

Min� p��stin lintuni puutarhaan omille valloilleen ja toivoin
n�kev�ni sen ilosta hyp�htelev�n, jopa lent�v�nkin.

Mutta vaikeasti, toinen siipi lamassa, se vinona pyrki yli puutarhan
lavojen mets��n, isiens� valtakuntaan p�in.

Se oli viallinen, raajarikko.

Sen j�lkeen on minulle tuntunut tuskalliselta kuunnella kev�isin
peipon laulua: se soipi valittavasti ja surullisesti -- se soimaa
minua.

(Nuori Suomi XII.)




KAARLE JAAKKO GUMMERUS.


Syntyi Kokkolassa 13/4 1840; fil.maist. 1869. Suomen- ja
ruotsinkielenopettaja Jyv�skyl�n lyseossa. Kuoli 20/3 1898.
Teoksia m.m. _Johannes, t�llin lapsi_ (1864) eli _Ylh�iset ja
alhaiset_ (1870), _Uuteloita I, II, Perit��nk� vihakin?, Vanhan
pastorin muistelmia, Haudankaivajan kertomuksia_. Perusti 1873
_Kyl�kirjaston_, liitt�en siihen _Kyl�kirjaston Kuvalehden_ A-sarjan
1878 ja B-sarjan 1888.




KAKSI VALAA.


Kuusi vuotta ennenkuin konsistori m��r�si minut armovuoden
saarnaajaksi L--n seurakuntaan, oli siell� tapahtunut murha, joka
kauhistutti koko pit�j��. Surmansa saanut ei ollut mik��n kuuluisa
mies, eip� edes pit�j�n omia asukkaitakaan; olihan vain ollut
kulkukauppias, "reppuryss�" Andrej Tshaskin eli "Tasku-Antti", joksi
h�nt� oli tavallisesti sanottu.

Tasku-Antti! Kyll� viel�kin muistan h�net. Kun olin lapsi, k�vi h�n
minunkin vanhempaini luona. H�n ei ollut mik��n mainio mies, jo
sanoin sen, eip� mink��n puolesta merkillinenk��n; mutta h�n oli
s�vyis�, yst�v�llinen ja aina iloinen. Kuinka ihastuin, kun n�in
h�nen tulla k�nkytt�v�n! H�nen laukussansa, n�et, oli makeisia, joita
lapset haluavat: lakeria, rintasokuria ja renikoita. Mutta sanoivatpa
aikaihmisetkin Tasku-Anttia tervetulleeksi, etenkin naiset; sill�
Antin laukussa oli jos jonkinlaista pient� rihkamaa, jota naiset
tarvitsevat; olipa siell� semmoistakin, mit� naiset eiv�t tarvitse,
mutta jota he kuitenkin suuresti rakastavat: kauniita korvarenkaita
ja muita koristeita, silkkihuiveja, mustia ja kirjavia, niin, viel�p�
samettiakin -- puhumattakaan kukkonuppisista neuloista, sormuksista,
renkaista ja "koorluista" eli helmist�. Antti sanoi aina, kun taloon
tuli, yst�v�llisesti hyv�� p�iv��, nauroi ja jutteli uutisia, avasi
laukkunsa ja antoi talonv�en maksutta ihaella sen monipuolista
sis�llyst�. Eik� h�n kaupoissaan mik��n petturi ollut, jos vain
h�nen tapansa tunsi. Jokaisen tavaransa hinnan sanoi h�n, vaikka
ei kukaan sit� kysynyt, ja sitten lis�si h�n ik��nkuin itsekseen:
"taasen h�vi�n". Mutta t�st� h�nen m��r��m�st�ns� hinnasta voi ostaja
kumminkin tinki� pois puolet ja viel� enemm�nkin -- jos vain oikein
osasi tinki�; ja sit�p� osasivat melkein kaikki. Viel�p�, jos muuten
kauppa ei tahtonut luonnistua tahi jos Antti n�ki, ettei ostajalla
ollut riitt�v�sti rahoja, tiesi h�n keinon. Viimeksimainitussa
tapauksessa antoi h�n tavaransa velaksi; edell�mainitussa tyytyi h�n
ostajan tarjoukseen, jos vain sai -- harjakaisia! Ja harjakaisiksi
sanottiin siihen aikaan, niinkuin viel� nytkin -- viinaa. Sit� vaati
Antti milloin korttelin, milloin puolen tuoppia -- aina kaupan
suuruuden mukaan. Antti parka oli hyvin perso viinalle. Mutta ei h�n
viinaa kumminkaan koskaan ostanut, siksi oli h�n liian saita. Nuo
harjakaiset ne riittiv�t; ja kotipolton aikana riitti viinaa; ei
siit� silloin puutetta ollut.

T�nlaatuinen mies oli Tasku-Antti. Olisi luullut h�nen n�in el�en
tekev�n huonoja asioita; mutta eip� niink��n. Humalassa ollessaan h�n
oli hyvin herttainen, nauroi ja itki vuorotellen. Mutta laukkuunsa
h�n ei semmoisissa tilaisuuksissa kajonnut, ja turhaan koetettiin
h�nt� kaupantekoon silloin houkutella. Antti n�kyi humalap�isen�kin
tiet�v�n, ett� kauppa-asioihin on vain selvin p�in ryhdytt�v�.

No niin! Tasku-Antista pidettiin, ja laajalta Suomessamme h�n oli
tuttu, kunnes h�n yht�kki� katosi. Mutta kun ei h�nell� vartonaista
kotoa ollut, ei tiennyt kukaan h�nt� kaivata. Viel� v�hemm�n osasi
kukaan h�nen kauheata kohtaloaan aavistaa, ennenkuin h�nen ruumiinsa
er��n� p�iv�n� l�ydettiin Parmaalan talon pihaniitylt� pienen
risul�j�n alta, pahanp�iv�iseksi hakattuna. Kopsan muori oli sen
sielt� tavannut ollessansa karpaloita poimimassa. Siin� oli Antti
maannut, toinen jalka n�kyviss�, laukutta ja -- mik� monen mielest�
pahinta oli -- rahatta; sill� vaikka Antti halvasta oli myynyt
tavaroitaan, oli h�n ollut rikas, se tiedettiin, ja se tuli ilmi
k�r�jiss�, joissa murha-asiaa tutkittiin. K�r�jiss� vakuutti, n�et,
moni n�hneens� Antin lompakossa sadan, viidenkymmenen ja kymmenen
ruplan seteleit� kosolta. Selv�� siis oli, ett� Antti parka oli
joutunut rosvon tahi rosvojen k�siin ja ett� h�nen oli t�ytynyt
rakastettujen rahojensa t�hden heitt�� henkens�.

Kaksissa k�r�jiss� tutkittiin asiaa, mutta mit��n varmaa ei selville
saatu. Kopsan m�kiss� oli Antti viimeksi n�hty. Siell� oli h�n myynyt
kaksi naskalia ja ostanut v�h�n harjaksia. Puolenp�iv�n aikana
oli h�n sielt� l�htenyt. Muuta eiv�t tiet�neet Kopsan asukkaat
kertoa, eik� Parmaan Jaska, joka tuntia my�hemmin oli Kopsan ohitse
hein�kuormaa kuljettanut, tiennyt mit��n murhaa koskevata ilmaista.
Sanottuna p�iv�n� oli tosin Jaska tavallista my�hemmin tullut
kotiin, mutta siihen oli ollut syyn� se, ett� h�nen hein�kuormansa
oli kaatunut h�nen kulkiessaan m�tt�ist� pihaniitty�. P�iv��k��n,
jolloin Antti oli Kopsan m�kiss� k�ynyt, ei saatu selville; se vain
tuli ilmi, ett� p�iv� oli ollut joulukuun ensim�isi�, sill� siihen
aikaan oli lumikeli ollut alullaan. Tuomari oli tarkoin tiedustellut
Jaskalta, mit� t�m� sanotun p�iv�n tapahtumista muisti. Jaska oli
ollut kalpea ja oudon n�k�inen siin� oikeuden edess� seisoessaan;
mutta h�n oli vastannut suoraan ja mutkistelematta tuomarin
kysymyksiin; eik� h�nt� voitu ep�ill�, sill� h�n oli kunnon mieheksi
tunnettu, ja sit� paitsi oli h�n varakas, viel�p� rikaskin.

Onnettoman kulkukauppiaan ruumis haudattiin, ja h�nen surkea loppunsa
joutui aikojen kuluessa v�hitellen unohduksiin. Nelj�n, viiden vuoden
kuluttua ei h�nest� puhuneet muut kuin silloin t�ll�in joku mummo,
jonka �im� katkesi, tahi joku sulhanen, jonka nyt t�ytyi kaupungista
hakea morsiuslahjat armaallensa. --

Samaan aikaan kuin Antti murhattiin, tahi v�h�n sit� ennen, oli
seurakunnassa hyvin tunnettu -- vaikka ei juuri hyv�ksi tunnettu
-- mies, Harholan Lassi nimelt��n, �kki-arvaamatta l�htenyt
Etel�-Suomeen ty�ansiota etsim��n. Marraskuun viimeisen� p�iv�n�
oli h�n k�ynyt pappilassa papinkirjaa hakemassa. Ja sen oli
h�n saanut. H�nt� ei tosin kaivattu, sill� h�n oli tuollaisia
tyhj�ntoimittajia, jommoisia joka seurakunnassa on ja jotka eiv�t
n�yt� olevan muuksi kuin haitaksi ja pahennukseksi. Lassista kyll� ei
mit��n rikoksellista tiedetty, mutta kumminkin lausuttiin k�r�jiss�
sanoja, jotka tahtoivat panna johonkin yhteyteen h�nen �kkipikaisen
katoomisensa ja Antin murhan, kunnes monien todistajien kautta
tuli jotenkin selville, ett� Lassi oli l�htenyt ennen, kuin Antti
murhattiin. Ja nuo todistukset vaikuttivat sen, ettei nimismies h�nt�
ja h�nen olopaikkaansa tiedustellut. T�st� huolimatta kuultiin,
semminkin ensi aikoina, hyvin usein Lassin nime� mainittavan, kun
Antin murhasta puhuttiin. Aikojen kuluessa j�i h�nkin unohduksiin, ja
kun min� seurakuntaan tulin ja kuulin Antin murhasta juteltavan, ei
Lassin nime� en�� mainittu.

Mutta sen sijaan mainittiin Parmaalan Jaskan nime� sit� useammin.
Muutosta, joka h�ness� oli tapahtunut, ei voitu ymm�rt��. Jaska,
Parmaalan nuori is�nt�, oli ennen aina ollut iloinen ja yst�v�llinen.
Sen lis�ksi oli h�n ollut sangen �lyk�s, ja kummana mainittiin, ett�
h�n tilasi itselleen ainoata siihen aikaan ilmestyv�� suomenkielist�
sanomalehte�. My�skin tiedettiin, ett� h�n mielell��n puheli
yleisist� asioista ja ett� h�n aina k�ytti oppiakseen tilaisuutta,
jos miss� semmoista ilmautui. Kaikki, jotka joutuivat h�nen
kanssaan tekemisiin, kiittiv�t h�nt�, joskin muutamat pudistivat
p��t��n h�nen "uusille tuumilleen". Samana talvena, jona Antti
murhattiin, oli h�n ollut kihloihin menem�isill��n, niin ainakin
juteltiin; sill� pyh�-illoin oli h�n hyvin usein siihen aikaan k�ynyt
Toppolan lautamiehen luona, jonka ainoaan tytt�reen h�nen sanottiin
rakastuneen. Varmana asiana puhuttiin my�s, ett� lautamies mielell��n
olisi antanut h�nelle tytt�rens�. Mutta juuri silloin tapahtui
nuoressa is�nn�ss� tuo kummallinen muutos. H�n lakkasi k�ym�st�
Toppolassa; eik� h�n miss��n muuallakaan en�� k�ynyt. Pit�j�n
yhteiset asiat, jotka ennen olivat h�nt� huvittaneet, saivat nyt
menn� menojaan. H�nen kukoistavat poskensa kalpenivat; h�nen iloinen
silm�ns� kadotti loistonsa; h�nen puheliaisuutensa oli vaitioloksi
muuttunut ja h�nen yst�v�llisyytens� j�r�m�iseksi. H�n ei en��
kirjoista pit�nyt, ja Suomen ainoa suomenkielinen sanomalehti oli
kadottanut yhden harvoista tilaajistaan. Mutta sittenkin n�htiin,
samoinkuin ennenkin, illoin my�h��n, viel�p� �isinkin, tulta h�nen
kamaristaan, ja tapahtuipa v�liin, ett� aamulla h�nen vuoteensa oli
koskematon. Kauan aikaa pel�ttiin h�nen joutuvan mielenvikaan; mutta
se pelko ei kumminkaan k�ynyt toteen, sill� Jaska hoiti kunnollisesti
talouttaan ja taloaan.

Kun kev��ll� Antin ruumis l�ydettiin, oli Jaska k�ynyt sit�
katsomassa. H�n, joka ei kuukausiin ollut kotoansa liikkunut, oli
kauan aikaa seisonut vainajan runneltujen j��nn�sten vieress� ja
valittavalla ��nell� viimein puhjennut sanomaan: "n�ink� sinun piti
kuoleman, Antti parka!"

       *       *       *       *       *

Kuten jo t�m�n muistelmani alussa sanoin, oli kuusi vuotta Antin
murhasta kulunut, kun min� sain m��r�yksen armovuoden saarnaajana
muuttaa L--n seurakuntaan.

Aika kaikki kuluttaa. Edellisten vuosien kauhistukset eiv�t en��
kauhistuta, umpeen mennytt� haavaa ei en�� s�rje, eilisen sateen on
maa imenyt -- kuka niit� muistaisi!

Niin, kukapa kuuden vuoden kuluttua en�� Anttia muisti, h�n kun viel�
lis�ksi oli ollut muukalainen, ilman tiettyj� omaisia. Ja h�nen
nimens�kin olisi varmaan j��nyt ainiaksi unohduksiin, ellei h�nen
murhansa olisi ollut niit�, jotka salaper�isyytens� t�hden pit�v�t
ihmisellist� uteliaisuutta valveilla.

Jo ensi pyh�n�, kun palasin pappilaan kirkosta, jossa olin
tulosaarnani pit�nyt, veti Parmaalan Jaska, jota en silloin viel�
tuntenut, huomiotani puoleensa. H�n oli noin kolmenkymmenen vanha,
mutta viisikymmenvuotiaalta h�n n�ytti. H�n kulki v�h�n matkaa
edell�ni hitain askelin; oli, kuin olisi h�n syvi� asioita miettinyt.
�lk��n kummeksiko kukaan, ett� min�, nuori kun olin, luulin h�nen
miettiv�n saarnaani. Ettei h�n sit� miettinyt, sen tulin j�ljest�p�in
tiet�m��n.

Seuraavana pyh�n� n�in h�net uudelleen kirkossa. H�n istui ihan
lukkarinpenkin vieress�. H�n n�ytti yht� alakuloiselta kuin viime
pyh�n�kin. Saarnatessani huomasin h�nen pari kertaa luovan silm�ns�
minuun; muuten istui h�n lattiaa tirkistellen. Kirkonmenon j�lkeen
pidettiin kokous; oli seurakunnan puolesta valittava mies jotakin
selityst� antamaan, en muista en��, miss� asiassa. Mutta lienee
asia t�rke�laatuinen ollut, sill� sen muistan, ett� lukkari sanoi:
"Jos olisi Parmaalan Jaska viel� sama kuin ennen, niin aprikoimatta
h�nest� miehemme saisimme". -- Jaska ei kokouksessa ollut, h�n oli jo
sit� ennen kirkosta l�htenyt.

Kului viikkoja. Joka pyh� n�in Jaskan kirkossa, ja aina v�liin
kuulin h�nen nime�ns� mainittavan; kuulin kerrottavan, mimmoinen h�n
ennen oli ollut ja mimmoiseksi h�n oli muuttunut; n�in, ett� h�n
ennen muuttumistaan oli seurakunnan yleist� kunnioitusta nauttinut,
sill� muuten ei h�nt� olisi voinut kohdata tuo omituinen s��li, joka
talonpojissa, sen mukaan kuin heit� olen tullut tuntemaan, on niin
harvinainen. Mutta mik� vaivasi h�nt�? Joku ruumiillinen, sis�llinen
tauti, vaiko joku salainen murhe, joka kalvoi h�nen omaatuntoaan? --
T�st� puhelin kerran lukkarin kanssa, joka ennen Jaskan muuttumista
oli ollut h�nen paras yst�v�ns�; mutta lukkari vain pudisti p��t��n
ja vastasi: "Jumala tiennee!"

Ja Jumala sen kyll� tiesi.

Lieneek� Jaska huomannut, ett� min� yh� enemm�n h�nt� silm�ll� pidin
ja ett� tahdoin h�nt� l�hesty�, sit� en tied�. Mutta selv��n n�in,
ett� h�n v�ltti minua. H�n tuli kirkkoon, kun jo olin alttarilla, ja
l�hti kirkosta v�h�� ennen, kuin jumalanpalvelus loppui. Arkip�ivin�
ei h�n talonsa tiluksia etemm�ksi liikkunut. Jos h�nt� tahdoin
puhutella, oli minun meneminen h�nen luokseen.

Ja min� menin. Er��n� kauniina toukokuun p�iv�n�, kun sairaan luona
k�ydess�ni matkustin Parmaalan ohitse, pist�ysin Jaskaa katsomaan.

Pirtiss� h�net tapasin. H�n korjaili rikkunutta auraa. H�n s�ps�hti,
kun n�ki minun huoneeseen astuvan. Mutta s�ps�ys ei ollut pelkoa,
sen n�in h�nen silm�yksist��n; ne osoittivat iloa. Ainakin oli
minusta, kuin olisi ilon hohde valaissut h�nen kasvojaan. H�n tuli
kohteliaasti minua vastaan.

"Ohitse kulkiessani teki mieleni k�yd� teit� katsomassa", sanoin.

"Olette tervetullut, maisteri!" vastasi h�n. "Olette s��ty�nne
ensim�inen, joka kuuteen vuoteen on luonani k�ynyt."

H�n vei minut omaan kamariinsa, mutta l�ksi sielt� heti, j�tt�en
minut yksin. Kamari oli pienenl�nt�, mutta siisti. Kirjahylly, jossa
j�rjestetyiss� riveiss� oli kolme- tahi nelj�kymment� kirjaa -- suuri
kirjasto siihen aikaan -- sanoi sanoja paremmin, ett� niiden omistaja
ei ollut aivan tavallinen talonpoika.

Min� katselin kirjoja. Enimm�t niist� olivat tomuisia; n�ki, ettei
niihin oltu moniin aikoihin katsottu. Erill�ns� muista kirjoista
oli Wegeliuksen postilla, ja kun sen avasin, n�in, ett� sit� oli
uutterasti k�ytetty; eritt�in oli er�st� kohtaa, jossa puhutaan
valasta, ahkeraan luettu, sit� osottivat lehtien tahrautuneet kulmat.

Mutta miss� is�nt� viipyi? Aikaa kului, h�nt� ei kuulunut. Kauan
odotettuani palasin pirttiin, Jaska ei siell� ollut. Em�nn�itsij�,
Jaskan vanha t�ti, joka takan ��ress� kahvia puuhasi, sanoi h�nen
menneen aitaa korjaamaan. Tuommoinen k�yt�s oli minusta hyvin
odottamatonta. Suurempaa kohteliaisuutta olisin Jaskan kaltaiselta
miehelt� odottanut. -- Olin nuori viel�, olin k�rk�s n�rk�stym��n; en
tullut ajatelleeksi, ett� Jaskan ep�kohteliaisuuteen varmaankin oli
jokin syy, joka perustui h�nen luonteensa muutokseen.

Varmaankin n�ki vanha t�ti, ett� min� n�rk�styin; mutta arvasiko h�n
syyn n�rk�stymiseeni, sit� en tied�. H�n hommaili kahviansa ja luuli
kaiketi, ett� min� pitk�styin sen valmistumista, sill� h�n vakuutti,
ett� vesi paikalla kiehuisi ja ett� kahvi tulisi oikein oivallista.
Toppolan is�nt� oli sit� itse puolentoista naulaa kaupungista tuonut
siihen aikaan, jolloin viel� oli toivoa, ett� Parmaala saisi em�nn�n.

Ep�ilem�tt� olisin kielev�lt� mummolta saanut kuulla paljon Jaskasta,
jos olisin malttanut mielt�ni; mutta niinkuin sanoin, olin nuori
ja pikaluontoinen. N�rk�stykseni vaikutuksesta vastasin sent�hden:
"tulin t�nne is�nt�� puhuttelemaan; mutta koska aidanpano on niin
kiireinen, ettei h�n jouda kanssani seurustelemaan, pyyd�n, ett�
h�nelle tervehdykseni sanotte". Ja sen sanottuani l�hdin.

Jaskan k�yt�s minua kummastutti ja suututti, sit� en tahdo kielt��.
Kotimatkallani ja viel� kauan sen j�lkeen se minua ihmetytti.
"Niin, semmoinen on h�n nyt", sanoi lukkari, kun h�nelle Jaskan
kohteliaisuuden kerroin; "mutta h�nen puolustuksekseen saanen sanoa,
ettei h�n voi seurustella kenenk��n kanssa. Toinen mies oli h�n
ennen; h�n silloin hakemalla haki seuraa, olletikin semmoista, josta
sai jotakin oppia. Nyt h�n ei kulje miss��n muualla kuin kirkossa,
eik� lue muita kirjoja kuin Raamattua ja Wegeliuksen postillaa."

"Vai niin", vastasin. Lukkarin selitys ei minua tyydytt�nyt. Pidin
Jaskaa itsep�isen� j�r�n�, enk� sen enemp�� h�nest� huolinut. --

Kului joitakuita viikkoja. Kes�touot oli tehty. Pappilan ryytimaahan
kaivettiin kaivoa. Er��n� iltana seisoin siin� vieress� ty�t�
katsellen, kun n�in miehen kulkevan pihan poikki ja l�hestyv�n
asuntoani.

"Luulenpa todella, ett� Parmaalan Jaska on liikkeell�", sanoi muuan
kaivajista, joka juuri oli syvyydest� nostettu.

"Parmaalan Jaska! Varmaankaan h�nell� ei ole minulle asiaa",
ajattelin.

Mutta juuri minua Parmaalan Jaska haki. Astuessaan huoneeni etehiseen
seisahtui h�n. H�n oli n�hnyt minut.

Kauan h�n siin� seisoi. Vihdoin l�hestyi h�n meit�. H�n oli kovin
alakuloisen n�k�inen. Ja kun h�n luoksemme ehti, katsoa tarkisteli
h�n kauan kaivoon, mit��n sanomatta. Vihdoin loi h�n silm�ns� minuun
ja sanoi hiljaisella ��nell�: "Jos maisterilla olisi aikaa, soisin
saavani puhua teid�n kanssanne."

Min� ajattelin itsekseni, ett� h�nen olisi sopinut puhua kanssani
kotonaan, kun siell� k�vin; mutta nyyk�hytin kumminkin p��t�ni
my�nnytykseksi, ja me aloimme astua huoneeseeni p�in.

"Jokohan Jaska tulee entiselleen?" miettiv�t kaivonkaivajat.

Ehditty�mme pienoiseen kamariini, kehoitin Jaskaa painamaan puuta ja
lis�sin: "Varmaan on Parmaalalla hyvin t�rke�t� puhuttavaa, koska
ette malttanut silloin puhua mit��n, kun luonanne olin!"

H�n ymm�rsi sopimattoman ivani, ja syv��n huoattuansa sanoi h�n:
"Syyst� n�rk�styitte minuun, maisteri, kun luonani k�ydess�nne teid�t
yksin j�tin. Min� pyyd�n, antakaa ep�kohteliaisuuteni anteeksi!
Minulla olisi jo silloin ollut hyvin t�rke�t� teille puhuttavaa,
olisi ollut jo vuosikausia sitten, mutta min� en tiennyt, miten
puhua. Te tulitte luokseni niin odottamatta. Min� iloitsin, mutta
tahdoin asiaani ajatella, ja sent�hden j�tin teid�t... saadakseni
itsekseni viel� kerran tuota asiaani mietti�."

H�n puhui hiljaisella, murheen sortamalla ��nell�. Min� n�in, ett�
olin h�nt� v��rin tuominnut; n�in, ett� edess�ni oli mies, jonka
mieli oli s�rkynyt; ja min� h�pesin k�yt�st�ni ja tuittup�isyytt�ni.
"Sit� min� en voinut aavistaa", vastasin. Sitten menin h�nen luokseen
ja sanoin niin yst�v�llisesti kuin minun oli mahdollista: "No, nyt on
se asia selvill�; nyt olen valmis kuulemaan, mit� teill� on minulle
sanottavaa."

Levottomasti k��nteli Jaska lakkiaan siin� ovensuussa tuolillaan
istuessaan. Kauan tirkisteli h�n lattiaa, ik��nkuin ajatellen, miten
puhettansa alkaisi. Vihdoin kysyi h�n hiljaa: "Mihin sitoo vala
ihmisen?" "Totuuteen", vastasin, kummastellen kysymyst�; "pyh�n�
pit�m��n sit�, mihin valalla olemme sitoutuneet".

"Mutta jos ei sit� voi; jos totuudessa pysym�ll� rikomme toisen
valan; jos vaitiolollamme rikomme valan, joka velvoittaa meit�
puhumaan, mit� toinen vala velvoittaa meit� salaamaan...?" Ja h�n loi
silm�ns� minuun, ik��nkuin olisi h�n tahtonut syd�meeni katsoa.

"En ymm�rr� teit�. Pysyk�� tosi-asioissa, sill� varmaankin perustuu
kysymyksenne todellisiin tapahtumiin."

Hikihelmi� nousi is�nn�n otsaan. Sanomaton tuska n�kyi vallanneen
h�net. "En tied�, en ymm�rr�, voinko... saanko..." �nkytti h�n.
Sitten v�h�n ajan kuluttua h�n kysyi: "Velvoittaahan papillinen vala
pappia pit�m��n salassa, mit� h�nelle uskotaan?"

Tuon h�n kyll� tiesi, mutta kaiketi tahtoi h�n kuulla vastauksen
minun suustani, rohkaistakseen mielt�ns�.

"Velvoittaa", vastasin. "Sit�h�n varten pappi on pappi, ett� s�rjetty
syd�n voi h�nelle huolensa, murheensa uskoa."

Viel� jonkun aikaa istui Jaska siin� liikkumattomana. Viimein,
ik��nkuin p��st�kseen v�kivoimalla vapaaksi sis�llisest�
taistelustaan, hyp�hti h�n tuoliltaan, tuli minun luokseni ja sanoi
kuiskaavalla ��nell�: "Pelk��n, ett� olen tehnyt v��r�n valan, ett�
olen ajassa ja ijankaikkisuudessa tuomittu."

H�nen ilmiantonsa oli minulle aivan odottamaton; en voinut sit�
kuullessani olla kauhistumatta. Kaiketi n�ki h�n sen, ja se lis�si
h�nen tuskaansa. H�n, vahva, roteva mies, lankesi polvilleen, ja
v��nnellen k�si�ns� mumisi h�n uudelleen nuo kauheat sanat: "ajassa
ja ijankaikkisuudessa kadotettu!"

"Ei, is�nt�!" huudahdin, syd�meni pohjasta liikutettuna. "Aika on
parannuksen; syd�memme katumuksesta riippuu ijankaikkisuutemme;
se riippuu siit�, kadummeko syd�mest�mme ja katsommeko: n�yrin�
syntisin� uskossa H�neen, joka meid�n syntimme kantoi ja meid�n
rangaistuksemme k�rsi. Aika on armon... Mutta en viel�k��n teit�
ymm�rr�. Nouskaa, kertokaa, mik� teid�t on tuskalliseen, runneltuun
tilaanne saanut!" Min� autoin h�nt� nousemaan ja asetin h�net
istumaan viereeni sohvalle.

Siin� peitti h�n k�sill��n kasvonsa ja itki. J�� oli sulanut, j��,
joka vuosikausia oli h�nen syd�nt�ns� ymp�r�inyt; tuska oli sen
viimeinkin murtanut, ja kyynelten virta ennusti kev��n tuloa. H�n
itki kuin lapsi, itki kauan. N�m� kyyneleet, kuinka katkerasti
olivatkaan ne h�nen omaatuntoansa polttaneet, ennenkuin viimein
avautui sulku, joka esti niit� vapaasti virtaamasta!

En ollut silloin mik��n ihmistuntija, jos en nytk��n voi kerskata
enemm�st� ihmistuntemisesta, kuin mink� aika ja ihmisten katseleminen
ovat minua opettaneet. Mutta min� ymm�rsin kuitenkin, ettei minun
sopinut h�nt� h�irit�. Annoin h�nen olla kahdenkesken kuormineen,
joka nyt oli -- min� aavistin sen -- putoamaisillaan h�nen
hartioiltansa. Min� istuin ��neti h�nen vieress�ns� ja odotin.

Vihdoin viimeinkin!

"Min� tunnen sen", nyyhki Jaska; "minun t�ytyy kaikki puhua, vaikka
sieluni autuuden kadottaisin". Ja h�n puhui parkuen syd�mens�
salaisuuden.

Alussa minun oli vaikea h�nt� ymm�rt��...

Samana p�iv�n�, jona Tasku-Antti murhattiin, oli Jaska varhain
aamulla l�htenyt et�isimm�lt� niitylt��n heini� noutamaan. Ladolle
ehditty��n oli h�n laulellen hein�kuormaansa tehnyt. Ja kun
h�kki oli kovaan poljettu, oli h�n maailman menoja mietiskellen
l�htenyt kotimatkalle. Oli puolenp�iv�n aika, kun h�n Kopsan
m�kille saapui. Siell� oli h�n k�ynyt juomassa ja samalla kuullut,
ett� Tasku-Antti v�h�� ennen oli Parmaalaan p�in l�htenyt.
Tuota sen enemp�� ajattelematta oli h�n jatkanut matkaansa. H�n
oli jo hein�kuormansa p��ll� maaten l�hestynyt pihaniittyns�
viidakkoa, kun sielt� �kki-arvaamatta h�t�huuto oli kuulunut.
H�n oli pys�hdytt�nyt hevosensa, kuunnellut ja uudelleen kuullut
h�t�huudon. H�n oli silloin hyp�nnyt kuormaltansa maahan ja rient�nyt
katsomaan huudon syyt�. Pitk�n matkaa juostuaan oli h�n saapunut
paikalle, josta h�t�huuto oli kuulunut. Siin� h�n oli lumessa,
joka ylt�ymp�riins� oli verest� punainen, n�hnyt miehen makaavan,
ja vieress� kaksi rosvoa, jotka paraikaa suurta laukkua kantaen
olivat valmiit l�htem��n. H�n oli toisen n�ist� rosvoista tuntenut
rippikoulukumppanikseen ja lapsuutensa toveriksi, Harholan Lassiksi,
ja maassa makaavan oli h�n huomannut Tasku-Antiksi, kulkukauppiaaksi.
Toista rosvoa h�n ei ollut tuntenut. H�n oli h�mm�styksest� j��nyt
seisomaan ja kamalaa n�ky� tirkistelem��n, ja siin� oli h�n kuullut
tuon tuntemattoman miehen Lassille sanovan: "K�yh�n viel� kerta
ja ty�nn� varmuudeksi puukkosi reppuryss�n syd�meen!" Sitten oli
h�n kuullut Lassin vastaavan: "Kyll� Antti ei en�� kauppaa kulje;
mutta saapa tuota katsoa, onko h�ness� viel� miten paljo henke�."
Lassi oli j�tt�nyt laukun ja l�hestynyt maassa makaavaa. "Kah,
viel� v��nn�htelee", oli h�n Antin luo tultuaan lausunut; "mutta
kyll�p� siit� p��set!" Ja puukkoansa oli h�n kohottanut, antaakseen
onnettomalle viimeisen iskun. Mutta silloin oli Jaska hy�k�nnyt
esiin ja huudahtanut: "Lassi, Jumalan nimess�, mit� aiot tehd�?"
-- Vieraan tulo oli ensinn� kauheasti h�mm�stytt�nyt rosvoja, mutta
sitten, kun he n�kiv�t, ett� Jaska oli yksin, olivat he yhtaikaa
t�rm�nneet h�nt� vastaan. Parmaalan is�nt� oli kyll� siihen aikaan
ollut v�kev� mies, mutta kahta raivoisaa rosvoa vastaan eiv�t h�nen
voimansa olleet riitt�neet. Muutamassa silm�nr�p�yksess� oli h�nkin
maassa maannut, ja tuntematon oli jo kohottanut verist� puukkoansa
h�nen syd�mens� varalle, kun Lassi h�nt� pid�tti. "Maltas!" oli
t�m� toverilleen sanonut. "Jaska on aina minua kohtaan ollut hyv�
mies; en soisi h�nen t�nne j��v�n." -- "Oletko riivattu, Lassi?"
oli tuntematon huutanut. "Jos h�net hengiss� p��st�mme, olemme
suotta reppuryss�n tappaneet; siirry tielt�ni, mies!" Mutta sit� ei
Lassi ollut tehnyt. H�n oli puolustanut Jaskaa ja vaatinut, ettei
t�lle mit��n pahaa teht�isi. Rosvojen kesken oli jo riita ollut
syntym�isill��n; ja se olisi ep�ilem�tt� loppunut siten, ett� Jaska
ja Lassi olisivat yksiss� neuvoin k��ntyneet kolmatta vastaan. Mutta
kaiketikin oli tuommoinen k��nne arveluttanut Lassia. H�nen p��h�ns�
oli p�lk�ht�nyt neuvo, johon tuntematon mies jonkun aikaa mietitty��n
suostui, vaikka vastahakoisesti, kun ei muu auttanut. "Jaska on
sanassansa pysyv� mies", oli Lassi sanonut; "jos h�n kautta Jumalan
ja sielunsa iankaikkisen autuuden vannoo, ettei h�n puhu kenellek��n,
mit� t�ss� on n�hnyt ja kuullut, niin voimme olla varmat, ett� h�n
sanansa pit��."

"Ja min�", jatkoi Jaska hiljaisella ��nell� kertomustaan, "min�
makasin siin� maassa tiet�m�tt�, osaamatta muuta ajatella, kuin ett�
viimeinen hetkeni oli tullut. Tuntematon rosvo istui minun rinnallani
kahdareisin ja piti kiinni molemmista k�sist�ni. Henke�ns� koettaa
ihminen viimeiseen saakka suojella, ja sent�hden, kun Lassi minulta
kysyi, suostuisinko valantekoon, tartuin min� h�nen ehdoitukseensa,
niinkuin hukkuva oljenkorteen. Ei ollut minussa miest� asiaa siin�
tarkemmin punnitsemaan. Min� vastasin suostuvani valalla vannomaan,
etten puolella sanalla, en ainoalla viittauksellakaan ilmaisisi,
mit� tiesin ja olin n�hnyt. Oli se valanteko siin� kummallinen!
Yh� viel� makasin maassa. Lassi hellitti oikeaa k�tt�ni, joka
tuntemattoman miehen puserruksesta oli melkein hervoton, nosti sit�
taivasta kohden ja saneli valan sanat minulle. Ja min� vannoin siin�
lumessa maaten kautta Jumalan ja sieluni autuuden, etten kenellek��n
ilmaisisi, mit� Antin murhasta tiesin; min� vannoin, etten t�m�n
hetken tapahtumista salaper�isimm�ll�k��n viittauksella ilmaisisi
kenellek��n tietojani. Ja kun olin vannonut valani, hellitti Lassi
vasemmankin k�teni, huolimatta toverinsa �reydest�, ja sanoi: 'Teit
hyvin, Jaska, ett� vannoit; muuten makaisit sin�, niinkuin h�n,
tuolla' -- ja h�n viittasi Anttia. 'Nouse nyt ja muista, ett� sinun
on minua kiitt�minen siit�, ett� hengiss� kotiisi palaat!' -- Mit�
sitten tapahtui, kuinka min� j�lleen kuormani luo tulin, sit� en
tied�. Vasta tielle ehditty�ni ja n�hty�ni, ett� hein�h�kkini oli
kaatunut, toinnuin min� t�llaiseksi vaivaiseksi! Kuinka kauan olin
murhaajien parissa ollut, en my�sk��n tied�. Lienen siell� viipynyt
enemm�n aikaa kuin osaan ajatellakaan; sill� kun hein�kuormineni
viimein enn�tin kotiin, oli jo ilta."

"Y�ll� en saanut unta silmiini", jatkoi Jaska kertomustaan. "Valani
sanat ja Lassin lause: muista, ett� sinun on minua kiitt�minen
siit�, ett� hengiss� kotiin p��set, soivat korvissani. Aamulla jo
ennen p�iv�n valkenemista l�ksin katsomaan, eik� toki kaikki ollut
unenn�k��; niin kummalta, niin mahdottomalta tuntui minusta edellisen
p�iv�n tapahtumat. Aamupuoleen y�t� oli lunta satanut. Kun tulin
paikalle, jossa kuormani oli kaatunut, n�in siin� viel� v�h�n heini�;
mutta viidakko, jossa kuolemaani niin likell� olin ollut, oli lumen
peitt�m�n� tasankona, niinkuin ainakin talvella koskematon pinta...
Oli jo t�ysi p�iv�, kun retkelt�ni palasin, ja valons�teen� lensi
aivoihini ajatus, ett� ehk� kaikki sittenkin oli unenn�k��, ehk� olin
pudonnut maahan hein�kuormani kaatuessa ja tyrmistynyt. Mutta juuri
siin� aukkopaikalla, jossa niittytie maantiehen yhtyy, tuli Lassi
vastaani. 'Muista eilist� valaasi!' sanoi h�n. 'Ja jos ken sinulta
kysyy, mihin olen kadonnut, niin et sin� saa sit� tiet��. Hain sinua
kodistasi, sanoakseni, ettet kostotta valaasi riko. Hyv�, ett� sinut
tapasin. Muista, ett� min� henkesi pelastin!'"

"Oi Lassi..." yritin puhumaan; mutta h�n keskeytti puheeni. "Tied�n,
mit� aiot sanoa", sanoi h�n. "Se oli roskainen ty�, min� my�nn�n sen;
mutta se on tehty; Antti ei vapaaehtoisesti luopunut kukkarostaan."
-- Mit� muuta h�n siin� minulle puhui, sit� en en�� muista, sen vain
muistan, ett� h�n ennen eroamme lausui: "Anttia ei kaipaa kukaan. Jos
sattumalta h�nen ruumiinsa joskus l�ytyy, muista silloin valasi! Min�
luultavasti palaan t�nne takaisin jonkun vuoden kuluttua."

"Me erosimme, ja siit� hetkest� olen ollut toinen mies kuin ennen.
Oli kuin olisi kallio syd�melleni vy�rynyt. Jos minne k��nnyn, aina
tunnen sen painon; en voi sen alta p��st�. Alati soivat valani sanat
korvissani, ja alati kehoittaa minua sis�llinen ��ni ilmaisemaan
murhan. Kun kev��ll� Antin ruumis l�ydettiin, kun menin sit�
katsomaan, saadakseni vakuutusta onnettomassa ep�varmuudessani,
kun k�r�jiss� minua tutkittiin ja kun minun piti vannoa, ett�
totuutta puhuisin... oi, ette ymm�rr�, mik� tuli rinnassani riehui!
Olin jo tuomarin edess� tunnustaa, mit� tiesin; mutta silloin soi
korvissani tavallista kovemmin Lassin huuto: 'vanno kautta Jumalan ja
sielusi autuuden, ettet _kenellek��n_ ilmaise, mit� olet n�hnyt ja
kuullut; muista, ett� sinun on minua hengest�si kiitt�minen!' Enk�
min� mit��n ilmaissut. Olin oikeuden edess� tehnyt v��r�n valan,
pit��kseni rikkomatta edellisen valani... Ja nyt tied�tte, maisteri,
miten laitani on. Y�t p�iv�t kalvaa minua tieto, ett� jos mit�
ik��n teen, en voi kadotusta v�ltt��. Rukous... katumus... minun
runneltu sieluni seisoo niiden ulkopuolella. Olen rukoillut, mutta
rukoukseni ei ole voinut kohota armo-istuimen luo; olen katunut,
etten antanut murhaajien mieluummin tappaa itse�ni, kuin suostuin
heille vaiti-oloa vannomaan; olen katunut, etten edellist� valaani
rikkonut tuomarin edess�, etten ilmaissut murhaajia. Minusta on, kuin
olisin Antin murhaan osallinen, ellen h�nen murhaajiaan ilmaise;
mutta jos sen teen, olen sieluni autuudesta luopunut ja sen lis�ksi
osottanut mustaa kiitt�m�tt�myytt� Lassia kohtaan, joka pelasti
minun henkeni... Tuskani ovat v�liin olleet niin suuret, ett� niist�
p��st�kseni olen ajatellut tappaa itseni."

H�n vaikeni. H�n oli puhunut viimeiset sanansa tuskin kuuluvalla
��nell�. Ja _nyt_ loi h�n syvint� tuskaa kuvastavat silm�ns� minuun,
joka h�mm�styksell� olin h�nen syd�mens� tunnustusta kuunnellut.
Olin nuori, olin tottumaton likelt� katsomaan ihmissyd�nten haavoja,
viel� tottumattomampi niit� parantamaan. Koetin muistutella, mit�
siveysopista olin lukenut velvollisuuksien ristiriidoista, mutta
ei sopinut minusta mik��n sen yleisist� ohjeista Jaskan kohtaloon.
Jaska oli luvannut pit�� salassa henkens� pelastajan rikoksen; jos
h�n sen lupauksensa rikkoisi, jos h�n saattaisi t�m�n pelastajansa
ikuiseen vankeuteen, Siperiaan, olisi h�n konna; niin sanoi
yliopistosta peritty toveritunteeni. Mutta toiselta puolen: v��r�
vala oikeus-istuimen edess�! Mihin joutuisi valtio, mit� arvoa olisi
oikeudella, jos jokainen yksityinen saisi oman mielens� ja omien
oikkujensa mukaan punnita, mit� on lainvalvojan edess� tunnustettava,
mit� ei? --

Kuta enemm�n t�t� ajattelin, sit� selvemm�ksi tuli minulle, ett�
Jaska todella oli v��r�n valan tehnyt, kun h�n oikeuden edess�
salasi, mit� h�n olisi ollut velvollinen tunnustamaan. Ja t�m�n
vakuutukseni vaikutuksesta kysyin viimein, itse tarkoin tiet�m�tt�ni,
mit� kysymyksell�ni tarkoitin: "Jaska, kumpi on suurempi: Lassi,
joka murhan teki, vaiko Jumala, jonka viidett� k�sky� vastaan h�n
rikkoi? Kumpi sinun tekemist�si valoista on todellisempi: sek�, jonka
teit Lassille, jotta esivallan k�si ei h�nt� saavuttaisi, vaiko
valeellinen vala, jonka teit Jumalan s��t�m�n oikeuden edess�, jolla
rikoit Kaikkivaltiaan toista ja seitsem�tt� k�sky� vastaan ja jonka
johdosta murhaaja viel� on vapaa ja nauttii verisen ty�ns� etuja?"

Jaska ei pitk��n aikaan vastannut mit��n. Mutta h�nen silm�yksiss�ns�
ei en�� ollut tuota �skeist� kuumeenpolttoa; h�nen kasvoistansa
katosi katoomistaan nuo ep�ilyksen mustat juonteet, jotka vuosikausia
olivat niit� synkistytt�neet. Viimein nousi h�n, loi minuun
kummallisen oudon silm�yksen ja sanoi, puristaen k�tt�ni: "Jo tied�n
teht�v�ni!" Ja sen sanottuaan riensi h�n ulos.

Taaskin h�mm�stytti minua h�nen k�yt�ksens�. Mit� oli kysymykseni
h�ness� vaikuttanut?

Min� kiiruhdin ulos h�nen j�lkeens� ja n�in, ettei h�n kotiinsa
palannut. P�invastoin h�n k��ntyi vastaista suuntaa kulkemaan. Ja h�n
kulki kiireesti, kuten kulkee se, jolla on t�rke� toimi teht�v�n�.

Min� seurasin h�nt� silm�yksill�ni, niin kauan kuin h�n oli
n�kyviss�. Viimein, kun h�n n�kyvist�ni katosi, palasin
kaivonkaivajien luo, k�sitt�m�tt�, ymm�rt�m�tt�, mit� Jaskalla oli
mieless�.

"Mit� oli Parmaalan is�nn�ll� asiaa?" kysyi muuan kaivonkaivajista.

En ollut h�nen kysymyst��n kuulevinani.

       *       *       *       *       *

Jaskan kertomus ja omituinen kohtalo ei mennyt mielest�ni. Koko
p�iv�n ajattelin sit�. Siin� ilmausi noita ristiriitaisuuksia,
joissa ihminen on kahden vaiheella, mik� on oikeaa, mik� v��r��. Kun
likemmin mietin kysymyksess�ni tarkoitettua neuvoa, oli se minusta
ainoa oikea. Totuus on ja pysyy totuutena; ei sit� voi kumota mik��n
vala, olkoon se kuinka ankara tahansa. Jaskan olisi pit�nyt oikeuden
edess� tunnustaa, mit� h�n tiesi; sit� ennen ei h�n ollut velvollinen
sit� tekem��n, koska ei h�nen vaitiolonsa saattanut ket��n viatonta
k�rsim��n -- niin ajattelin. Ep�ilem�tt� olivat kysymykseni avanneet
Jaskan silm�t n�kem��n asiaa samalta kannalta kuin min�; ep�ilem�tt�
oli h�n minun tyk��ni rient�nyt asianomaisen luo tunnustuksensa
tekem��n -- mihink��n muuhun selitykseen ei h�nen pikainen l�ht�ns�
minun mielest�ni aihetta antanut.

Ja arveluni oli oikea. V�h� aikaa puolenp�iv�n j�lkeen kuulin, ett�
nimismies oli pappilan ohitse kulkenut; ja illalla, kun h�n palasi,
poikkesi h�n minun luokseni, Toppolan lautamies seurassaan. Molemmat
n�kyiv�t olevan hyvin �re�ll� tuulella, ja hevonen oli vaahtoon
ajettu.

"No, mik�s nyt on h�t�n�?" kysyin nimismiehelt�, jota sanoin sed�ksi,
vaikka emme sukua olleet: h�n oli n�et v�hint��n kolmeakymment�
vuotta minua vanhempi.

"Niin, kysy sit�!" vastasi h�n kamariini astuttuansa. "Oletko
kummempaa juttua koskaan kuullut? V�h�� ennen puoltap�iv�� tulee
luokseni Parmaalan Jaska heng�styneen� ja kertoo minulle miltei
uskomattoman jutun Tasku-Antin, reppuryss�n, murhasta. H�n
ilmoittaa, ett� jo kuusi vuotta takaperin seurakunnasta poistunut
tyhj�ntoimittaja, Harholan Lassiksi sanottu, ynn� muuan toinen, jota
h�n ei tunne, ovat Antin murhanneet. Sitten mainitsee h�n, ett� Lassi
on seurakuntaan palannut, eilen illalla k�ynyt h�nen luonaan ja
vaatinut asuaksensa torpanmaata Parmaalan tiluksilla. Sanoo k�yneens�
t�n� aamuna sinun luonasi ja sinulta saaneensa neuvon viimeinkin
ilmaista murhaajat, joiden verity�n h�n er��n toisen, Lassille muka
tehdyn valan takia on t�h�n asti salassa pit�nyt. Toppolan lautamies
sattuu olemaan luonani, ja h�nen kuullen uudistaa Jaska syyt�ksens�
Lassia vastaan sek� sanoo Lassin olevan Parmaalassa... Olin tuhma,
kun en paikalla Jaskaa seurannut. Jos sen olisin tehnyt, olisivat
asiat nyt toisin, kuin ovat. Mutta postimies odotti; ja min� tahdoin
ensinn� pari virkakirjett� kirjoittaa. Annoin sent�hden Jaskan menn�,
luvattuani jonkun tunnin kuluttua ilmautua Parmaalaan. Min� vanha
hupakko! Pyy olisi nyt pivossa, ja r�nstynytt� ruumistani olisin
paljolta vaivann��lt� s��st�nyt!... Mutta asiaan! Puoli kahden
aikaan l�hdemme, min� ja Toppolan lautamies, vahvat k�siraudat
k��seiss�mme -- Lassin varalle, ymm�rr�t! Tulemme Parmaalaan kolmatta
k�ydess�. Lassia, jota etsimme -- luuletko, ett� h�net tapaamme?
Viel� mit�! Mutta sen sijaan tapaamme is�nn�n, Jaskan, vuoteen-omana,
suuri puukonhaava rinnassansa. Ja Jaska kertoo meille, ett� Lassi
on karannut! Onko h�n pahaa aavistanut? Eik� mit�! Mutta Jaska
on h�nelle ilmoittanut k�yntins� minun luonani, varoittanut ja
kehoittanut h�nt� tuota pikaa korjaamaan luunsa, jos tahtoi p��st�
oikeuden kynsiin joutumasta. Ja tuota kaikkea ei Jaska h�pe� suoraan
vasten silmi�ni kertoa!... Palkinnoksi huvittavasta uutisesta iskee
Lassi puukkonsa Jaskan rintaan ja p�tkii k�p�l�m�keen, jolla tiell�
h�n viel�kin on. Siin� t�m�n p�iv�n tapaus; ja min� tahdon kysy�,
oletko kummempaa kuullut? -- Jaskan haava n�kyy olevan vaarallista
laatua; mutta vaikka luultavaa on, ett� h�n menee samaa tiet� kuin
Tasku-Antti, l�hetin min� kumminkin lukkaria noutamaan, ennenkuin
l�hdin Lassia takaa-ajamaan."

Suurimmalla h�mm�styksell� olin kuullut nimismiehen kertomuksen.
Kysymykseni oli siis todellakin vaikuttanut sen, ett� Jaska
suoraap��t� oli rient�nyt toistamiseen kertomaan saman, mit� h�n
kuusi pitk�� vuotta oli salannut! Mutta... miksi ei ollut Jaska
ilmoittanut mit��n Lassin palaamisesta... olisiko h�n tuntonsa
vaivoissa voinut sen unhoittaa?

Vanhan nimismiehen tuumailuista ja aprikoimisista en en�� puoltakaan
malttanut kuulla. Jaskan kohtalo veti koko huomioni puoleensa. Ja nyt
makasi h�n pahasti haavoitettuna! Luulin k�sitt�v�ni syyn, joka oli
saanut h�nen ilmaisemaan Lassille, ett� h�n oli nimismiehen luona
k�ynyt, sek� vaaran, joka murhaajaa uhkasi. Kaiketi oli h�n tahtonut
siten palkita hyv�n ty�n, jonka Lassi oli h�nelle tehnyt... Kuta
enemm�n asiaa ajattelin, sit� palavammaksi yltyi minussa halu Jaskaa
tavata. T�m�n lausuin nimismiehelle, ja nyyk�hytt�en p��t��n vastasi
h�n: "Tee sin� vain teht�v�si meist� huolimatta! Hevonen on kaiketi
kohta sen verran puhaltanut, ett� jaksaa meid�t kotiini vied�.
Sielt� l�hden kohdakkoin uudelleen Lassia etsim��n... min�, vanha
hupakko, kun en... No niin; arvaan, ett� mies on salotiet� kiert�nyt
kirkonkyl�n ja tahtoo meit� narrinaan pit��. Mutta saathan n�hd�,
junkkari, ettet minua kahdesti samana p�iv�n� pet�."

Oli jo iltaa joku m��r� kulunut, kun saavuin Parmaalaan. Ett� jotakin
outoa siell� oli tapahtunut, sen ilmaisi jo pihalla ja tuvassa
oleva v�kijoukko. Tapa on semmoinen Suomessamme. Jos jossakin on
jokap�iv�isyydest� poikkeavaa n�ht�v�n� tai kuultavana, sinne
kokoonnutaan.

Jaskan kamarissa ei ollut muita kuin haavoitettu ja lukkari, joka
istui edellisen vuoteen vieress�. Kun min� astuin sis��n, kohotti
Jaska k�tt�ns�, ja h�nen huulensa vet�ytyiv�t hienoon hymyyn. H�n oli
kalpea kuin lumi, maatessaan siin� vuoteellansa. T�ss� vuoteessa oli
h�n ruumiinsa terveyden aikana monen vuoden y�t kitunut omantuntonsa
vaivoja; nyt, kun h�nen ruumiinsa sairasti, oli h�nen omatuntonsa
terve. Rauhan leima kasvoillaan makasi h�n siin�. Herra, joka oli
kuorman h�nen p��llens� pannut, oli sen ottanut pois. Verenvuoto
oli h�nen voimansa vienyt, ja h�n n�kyi olevan kuolemastaan varma.
Hyvin heikko ja matala oli h�nen ��nens�, kun h�n puhui; eik� h�n
monta sanaa kerrallaan puhunut, sill� puhe n�kyi saattavan h�nelle
ruumiillista tuskaa.

"Nyt se on tehty", olivat h�nen ensim�iset sanansa minulle.
"Nimismies tosin torui minua ja sanoi minun tehneen v��rin, kun
Lassille h�nen tulonsa ilmoitin; mutta omatuntoni sanoo, ett� tein
oikein... Olin sokea, olin omiin aprikoimisiini niin takertunut,
etten ymm�rt�nyt tilaani enk�, mik� oikeaa on. Teid�n kysymyksenne
oli valaiseva s�de, joka n�ytti, mit� minun jo oikeuden edess� olisi
pit�nyt tehd�? Ja nyt on se tehty, Jumalan kiitos!... Lassin kanssa
en olisi voinut el��, en n�hd� h�nt� joka p�iv�... Se olisi ollut
mahdotonta... Min� en syyt� h�nt�, ett� h�nen puukkonsa iskusta
kuolen; min� olen sen iskun ansainnut."

En ollut ensink��n siit� varma, oliko h�n tehnyt oikein, kun h�n
Lassia varoitti; mutta en tahtonut ep�ilyill�ni haavoitetun rauhaa
h�irit�. Ainakin oli jalo se perussyy, joka oli saanut h�nen niin
tekem��n; muuta en voi sanoa. Oli, kuin olisi h�n ymm�rt�nyt
ajatuksiani, sill� hiljaisella, mutta sis�llist� vakaumusta
ilmaisevalla ��nell� h�n lis�si: "Eik� Lassi voi syytt�� minua
petoksesta!"

Lukkari oli monta kertaa kielt�nyt h�nt� puhumasta, muistaen, ett�
verenvuoto pienimm�st�kin liikutuksesta saattaisi j�lleen alkaa.
Jaska kyll� koetti h�nen ohjeitaan seurata; mutta veripisarat, jotka
siteen alta hiljaa vuotivat, sanoivat, ettei vuoto ollut lakannut. Ja
luonnollinen seuraus siit� oli, ett� haavoitettu yh� heikkeni. --

Toista tuntia olin istunut h�nen kamarissaan, kun minulle selvisi,
ettei h�nell� en�� ollut monta tuntia elonaikaa j�ljell�. Pitk��n
aikaan ei ollut kukaan puhunut mit��n. Lukkari oli vain v�h� v�li�
koettanut sidett� parantaa. Silloin, juuri kun kev�tauringon
viimeinen hohde pist�ysi kuolevan kamariin suloisella loisteellaan
sit� valaisten, sanoi Jaska tuskin kuuluvalla ��nell�:

"Oi, jos uskaltaisin... Herran pyh�� ehtoollista!"

Kaikeksi onneksi olin kotoa l�htiess�ni ottanut rippineuvot mukaani.
Kun kuolemaisillaan oleva ne n�ki, kuvautui sanomaton ilo h�nen
kalpeissa kasvoissaan...

Niin tuli outoa kohtaloa kokenut mies viel� kerran t��ll� maan p��ll�
osalliseksi Herran pyh�st� ruumiista ja verest�...

Kun pyh� toimitus oli loppunut, olivat my�s h�nen voimansa loppuneet.
Lukkari ei en�� sanonut uskaltavansa haavan siteisiin koskea.

Mutta kuoleva puhui itselleen: "Tied�n, ettei Herra valaansa riko,
vaikka min� olen sen rikkonut... H�nen laupeuteensa min� turvaan,
h�nen laupeuteensa yksin."

Kohta sen j�lkeen alkoivat kuoleman tuskat. Verrattain v�h�n aikaa ne
kestiv�t.

Ja t�h�n loppuu muistelmani kaksi valaa tehneest�...

       *       *       *       *       *

Jos viel� joku tahtoo tiet��, miten nimismies onnistui Lassin
takaa-ajossa, niin saanen mainita, ett� "vanha hupakko" oli ihan
oikeassa, kun h�n vakuutti, ettei Lassi h�nt� samana p�iv�n� kahdesti
pett�isi. Jo samaan aikaan, jona Jaska kuoli, joutui kaksi murhaa
tehnyt oikeuden k�siin, ja niinik��n pari kuukautta sen j�lkeen
Tasku-Antin toinen murhaaja -- sama, joka olisi Parmaalan is�nn�nkin
surmannut, jos ei Lassi olisi est�nyt.

(Vanhan pastorin muistelmia.)





GUSTAV AADOLF HEMAN.


Syntynyt Vesilahdessa 18/8 1855; vih. pap. 1880; nyk. Jyv�skyl�n
maaseurakunnan kirkkoherra. Julkaissut nimimerkill� _Kah: Muistelmia
H�meest�, Kysymysmerkkej�, Mit�s teet niin eest�s l�yd�t_,
uskonnollisia kirjoja y.m.




RENTUKKA.


Miksi en n�e sinua en�� milloinkaan kultakutrisen immen hiuksia
koristamassa? Miksi en konsanaan tapaa sinua nuoren miehen
napinrei�ss�? Miksi, oi keltakukkainen rentukka, olet niin yleisesti
yl�nkatsottu? Mit� olet tehnyt?

Kun lumi sulaa, kinokset riutuvat ja niityn norot alkavat
vihottaa, kulkee Kaikkivaltiaan l�hetti seutuja ja alkaa viskell�
kukkaskoristeita vihannalle niitylle. Eik� rentukkakin ole h�nen
k�dest��n kirvonnut maata kaunistamaan?

Vai nimik� sinun, keltainen rentukka, on huonoon asemaasi saattanut.
Tosin olisit ansainnut kauniimman nimen kuin on nykyinen nimesi. Eik�
ole juuri kaunis toinenkaan nimesi, jolla sinua paikoin maassamme
nimitet��n: "sammakonkukka". Mutta eth�n sin� siit� v�lit�. V�h�t
siit�, mink� nimen ihmiset sinulle ovat antaneet, kun vain t�yt�t
teht�v�si maailmassa. Ja min� uskon, min� tied�n, ett� sinullakin on
teht�v�si ja tarkoituksesi.

       *       *       *       *       *

Siell� N�lk�niemen kulmakunnalla, siell� h�m�r�n H�meen ja
sankan Satakunnan rajamailla juosta liritteli Joutsenoja halki
luhtaniittyjen ja suopursuilta lemahtelevien hakamaiden.
M�ent�yr��ll� l�hell� ojannetta oli m�kki. Ja m�kiss� oli suurimpana
rikkautena joukko leve�kasvoisia, pellavatukkaisia h�m�l�islapsia.
Kaiken talvea ne pitiv�t polkuja pirtinovelta pihapahaisen toiselle
puolelle avoinna. Kun is� oli ilta- ja aamupuhteen p�revalkean
valossa niverrellyt milloin mit�kin, ja �iti kehr�illyt verorohtimia
taloon, oli lattialle kasaantunut paksulta p�rekarsia ja muutakin
nokea. Sen vuoksi oli lasten paljaat jalat ihan noesta mustat.
N�m� paljaat, nokiset, pikku jalat, ne ne polkuja pihaan olivat
tallanneet, jopa mustia varpaansijojakin lumeen j�tt�neet. N�kip�
jonkun isomman lapsen joskus yritt�v�n kuoppam�elt� isolla
vesikelkalla m�ke� laskea.

Mutta kev��ll� kun m�kin etel�puolella kuoppam�ki ja ojanteen
�yr��t alkoivat p�lveill� ja joku v�h�p�t�inen vilukukka ilmestyi
vasikkahaassa suuren kiven tahi mahdottoman katajapensaan
etel�varjoon, k�viv�t m�kin paljasjalkaisten lasten pirttiretkeilyt
yh� pitemmiksi. Tuon tuostakin k�ytiin kuoppam�ell� "suvea
katsomassa". Ja kun vihdoinkin talvi oli taistelussa lopullisesti
h�vinnyt ja kev�t voittanut, rupesi ojanteen tuoreesta helmasta
nousemaan turpeita, mehevi� sammakonkukkia aivankuin taikavoiman
vaikutuksesta. Ja silloin paljasjalkainen, paitasillaan kirmaileva
m�kinlapsi tunsi omituista kaihoa mieless��n. Jota enemm�n keltaisia
kukankupuja aukeni ojanteella, sit� el�v�mmin tunsi h�n sit�
semmoista omituista -- kummallisen vienoa ja hell�� v�rin��, sit�
semmoista, ett� ik��nkuin Luoja olisi yh� useammalla silm�ll� h�nt�
katsellut, ik��nkuin hymyillen ja tuttavallisesti iskenyt silm��,
silitt�nyt pojan p��t� ja sanonut: terveisi� nyt taas sielt�
meilt�. Silloin istui paljasjalkainen, pellavatukkainen m�kinpoika
perunakuopan katolla, katseli alas ojan kukitettuja reunoja, istui
totisena hetken, riensi sitten ojanteelle, kahmasi tukun kukkia
k�teens�, vei ne m�kkiin ja asetti ne pieneen vesikippoon ikkunalle.

"Myrkky�k�s niit� pahalta haisevia kukkia pirttiin laahaat", torui
pojan �iti ja k�ski heitt�m��n ne lehm�nsaaviin, joka pirtiss�
oli muuripenkin vieress�. Ja tottelihan poika k�sky�. Mutta kun
sitten m�kin asukkaat meniv�t vuoteilleen ja toukokuinen y�h�m�r�
valui m�kin pienest� akkunasta suoraan muuripenkille, jolla
valkotukka makasi, niin syntyi ihmeellinen el�m� ojanteella. Kun
valkotukka kysyi ajatuksissaan, onko sammakonkukka Jumalan silm�,
niin ojanteella ny�kk�siv�t kaikki rentukat p��t�ns� ja vastasivat
yhteen ��neen: on, on. Ja kun poika vain hengitti hyvin hiljaa eik�
liikutellut itse��n vuoteella, vaan peitti k�sill��n korvansa, kuuli
h�n ojanteelta aivan selv�sti humuavan laulun: on, on.

Ja kun se poika siin� muuripenkill� virui ja kuunteli sammakonkukkain
laulua, kuului sielt� lehm�nsaavista omituista kahinaa. Ne sinne
heitetyt sammakonkukat hiipiv�t ja ry�miv�t pitkin sakkasaavin laitaa
yl�s, hypp�siv�t niin, ett� m�tk�ys kuului, toinen toisensa per�st�
lattialle ja astuivat keltaisia kupujaan h�ilytellen pitkin lattiaa
pirtin per�lle, kiipesiv�t ensin tuolin jalkoja my�ten pitk�lle
tuolille ja hypp�siv�t ketter�sti vihdoin p�yd�lle. Sitten asettuivat
he piiriin er��n kaikkein suurimman kukan ymp�rille ja yhteens� oli
heit� seitsem�n tai kahdeksan.

Syntyip� siin� el�m�. Se keskim�inen kukka ny�kki p��t��n joka
taholle ja heilutti lehti��n. Ei sit� olisi ymm�rt�nyt, mit� h�n
sill� tarkoitti, ellei h�n olisi itse juhlallisesti sanonut: "min�
ly�n tahtia". Niin tahtia se l�i ja toiset lauloivat. Merkillist�
se laulu oli. Se oli _keltaista_. Ei se ollut kuin Litsin Jussin
viulun ��nt�, sill� viulun��ni on punertavaa, eik� se ollut niinkuin
T�yss�n Kustaan klaneetin ��nt�, sill� klaneetin��ni on vaaleampaa,
ei se ollut semmoista kuin Kivikirkon urkujen sointi, sill�
urkujensointi oli sinisenharmaata -- vaan se on ihan samanv�rist�
kuin sammakonkukan ter�lehdet, se oli keltaista laulua. Sellaista se
oli ainakin muuripenkill� makaavan pojan mielest�. Eik� h�n silloin
eik� j�lkeenp�in ole osannut siit� laulusta muuta sanoa kuin ett� se
oli keltaista laulua.

Ja sit� keltaista laulua ne yh� lauloivat; eik� muuripenkill� makaava
poika tiet�nyt, kuinka kauan se laulu kesti, kestik� se ainoasti
siunaaman ajan, vai kestik� se tuhansia vuosia. Ehk�p�. Mutta yh�
valtavammaksi se paisui. Oli kuin koko maailman sammakonkukat
olisivat siihen yhtyneet.

V�kev�sti se laulu poikaa nosti, kohotti ja kuljetti. Sen voimassa
nousi h�n nousemistaan. Ja laulu h�nen ymp�rill��n oli kuin keltainen
pehme� pilvi, joka vihmoi keltaista utua huikaisevan korkeuden
lainehtivaan avaruuteen. Ja siell� huimaavan korkeuden kultasalista
katseli poika alas. H�n n�ki niin selv�sti vanhempainsa m�kin, sen
noettuneen savutorven ja siintyneet malat ja vinoksi v��ntyneen,
kituvan pihaver�j�n; n�ki perunakuopan kuoppam�elt�, n�ki lirisev�n
kev�isen ojan ja ojanteella tuhansilla sammakonkukilla kirjaellun,
viheri�pohjaisen peitteen. Mutta ei se ojanne aina keltaisen
kirjavana pysynyt, korkeintaan pysyi se vain pari viikkoa kerrassaan.
Aina ne sammakonkukat, jonkun aikaa helotettuansa, pistiv�t piiloon
keltaiset kupunsa. Ja sitten siin� ojanteella ja sen molemmin puolin
niityll� heilutteli v��r�vartisia viikatteitaan hein�miehet, kulkivat
kumarruksissa vinoriviss� toinen toisensa per�ss�, hurstipaidat
hiest� m�rkin� ja kovasimet takana vy�n alla, kukin lakeisellaan.
Ilmaantui siihen niitylle taas kirjava joukko miehi� ja naisia;
paitahiaisillaan, haravat k�dess� ja taakkavitsoilla kantaen suloisen
tuoksuvia hein�taakkoja ne siin� nauravina puuhasivat.

Ja sitten se oja j��tyi, ja iljanteella luistelivat lapset -- -- --
ja kuoppam�ki, ojanne ja m�kin malkakatto ja kaikki ylt'ymp�ri sai
valkoisen, paksun, pehme�n peitteen.

Kyll� se peite sitten taas poistui, poistui ensin m�kin katolta,
sitten kuoppam�elt� ja vihdoin ojanteelta ja ylt'ymp�ri. Ja
silloin oli ojassa viljalta vett�, ja vesi hyppeli ja kirmasi niin
iloisesti kuin kev�inen varsa, ja taas ilmaantui tuhansia keltaisia
sammakonkukkia ojanteeseen.

Ja sitten k�vi taas niinkuin ennenkin: keltakukat h�visiv�t, mutta
hein�v�ke� tuli niitylle ja valkeaan vaippaan k��riytyi taaskin maa
ja manner. Yh� uudistumistaan uudistui se meno, uudistui tuhansia ja
taas tuhansia kertoja, aina uutta hein�v�ke�, aina uusia keltakukkia
viheri�ll� pohjalla.

Ja tuolla ojanteella leijaili ja liihotteli pienen pieni siivek�s
olento vetisell� niityll� ja ojanteella. Sill� oli puku ihan kuin
keltaista silkki� ja pieni kultainen kannel k�dess�. Ja kun se
kanneltansa hel�ytteli, niin keltaisina kukkina kirposivat s�veleet
kanteleen kultakielilt� vetiselle niitylle ja ojanreunalle. Silloin
sanoivat ihmiset: nyt on kev�t, sill� rentukka kukkii. Jokainen
hel�ys, joka kanteleesta l�hti, muuttui keltaiseksi kukaksi!

Ja kun poikanen sitten keltaisen laulun soidessa oli kuin
kysyvill��n: kuka olet sin�, joka kultakanteleestasi kultakukkia
varistelet, niin eroitti h�n selv�sti laulussa vastauksen:

"Kultasilm�."

"Kultasilm�", "Kultasilm�", vastasi kaiku kaikkialta.

Ja nyt se alinomainen muutos ja vaihtelu ojanteella lakkasi.
Ojanne kukki yh�, kukki viikot, kukki vuodet, kukki kukkimistaan.
Kuoppam�kikin oli lakkaamatta ihan tervakukkien ja orvokkien,
p�iv�nkukkien ja t�dykkeiden peitossa. Ja keltainen soitto ojanteella
k�vi yh� ihanammaksi. Oja leveni ja laajeni. Pian oli se paisunut
leve�ksi virraksi. Sen kahden puolen kasvoi tuuheita puita, joissa
oli suuria keltakukkia ja kyps�nkeltaisia omenia. R�nstynyt m�kki
ja sen siint�v�t malat ja katoton kota ja laonnut perunakuoppakin
olivat muuttuneet. Siin� oli nyt kultainen talo, ymp�rill� puutarha,
ja puutarhassa niin vihantaa ja pehme��, viile�t� ja l�mmint�. Ja
suuren puun oksalla soitteli Kultasilm� ja lauloi, lauloi luomakunnan
ikuisesta kes�st�, lauloi maasta, jota ei turmelus paina, eik�
verivirrat kostuta, lauloi kaupungista, jonka portit ovat helmist�
ja perustus kalliista kivist�. Ei tosin poikanen siin� muuripenkill�
sit� silloin niin ymm�rt�nyt, h�m�r�sti vain tunsi, kuuli ja n�ki,
mutta sitten vasta, kauan sen j�lkeen, kun el�m� painoi -- tahi
oikeammin kun kuolema painoi -- muisti h�n Kultasilm�n laulua ja
muisteli, ett� niinh�n se oli laulanut. -- -- --

Ja aamulla kun poika nousi kovalta sijaltansa, ihmetteli h�n,
etteiv�t kukat olleet en�� p�yd�ll� ja ettei keltaisesta laulusta
en�� s�velt�k��n h�nen korvissaan hel�hdellyt.

       *       *       *       *       *

P�iv� paistoi. Leivo liritteli. Kev�tpurot hyppeliv�t vilkkaasti
kivien lomitse ja liukuivat nopeakulkuisina virtoina niittyjen ja
nurmikoiden halki. M�kin lapset olivat kuoppam�ell�. Oli sinne
kokoontunut ojanteen toiseltakin puolen naapurien lapsia Ensin
siin� hetkinen rakennettiin kirkkoja pienist� kivist�, aina vain
ristikirkkoja, sill� muunlaisia kirkkoja eiv�t lapset olleet ikin�
n�hneet, -- ainoastaan pari vanhinta oli n�hnyt ristikirkon, oman
seurakunnan kirkon --; ja kun siihen oli kyll��nnytty, ruvettiin
h�it� pit�m��n. Sulhasena oli tuo pellavatukka muuripenkilt�,
morsiamena naapurin Maiju. Maiju se t�t� leikki� oli ehdottanutkin,
sanoen pellavatukalle: "ole sin�, Aatu, ylk�mies, min� olen morsian".
T�llainen asiain j�rjestely ei kuitenkaan n�ytt�nyt ensink��n olevan
Uperon Jussin mieleen. H�n n�ytti olevan v�h�n mustasukkainen. Rupesi
h�rn��v�sti lukemaan:

    "Ylk�mies ja morsian
    K�veli pitkin orsia,
    Veisteli vikatevarsia,
    S�i p�rekarsia."

T�st� loukkaantui Maiju surkeasti ja pillahti itkem��n, mutta Aatu,
joka n�ytti unohtaneen kaikki hennot kukkaslaulut, hy�kk�si Jussin
kimppuun kiivaasti. Mutta niinkuin arvattava olikin, sai Aatu
selk��ns� aikalailla, sill� Jussi oli vahva, tanakka poika. Aatu
siit� painaltamaan kotiin itkien.

Mutta pian ne lapsen kyyneleet kuivuvat. Aatu palasi tuokion
per�st� taas kuoppam�elle. Ja oli siell� jo Maijukin, h�n oli my�s
k�v�issyt kotonaan ja mielipaha oli h�nelt�kin haihtunut. Ja nyt ne
h��t vasta oikein alkoivat. Ensin laitettiin morsiamelle kruunu, se
tehtiin ojanteen kukista, sammakonkukista. Hyvin loistava ja kaunis
ja aivankuin riemusta helottava se olikin. Kuinka somasti se sopi
Maijun hiuksille! Kun Maiju siin� naureskeli, jotta valkeat hampaat
loistivat, niin tuntui toisista kuin ei ikin� koko maailmassa mit��n
sen kauniimpaa ollut n�ht�viss�. Uperon Jussikaan ei h�rn�nnyt, vaan
oli aivan ihastunut morsiameen. Ylk�mieheksi ei h�n tosin nytk��n
p��ssyt. Tyytyv�iselt� h�n kuitenkin n�ytti, varsinkin kun sai olla
vihkipappina ja kun r��t�lin Kalle lainasi h�nelle kukkopillins� ja
siten valmisti h�nelle tilaisuuden saada my�s "pelimannina" esiyty�.
Iloiset ne h��t kuoppam�ell� olivat. Morsiuspari tanssi "polskat"
ja "hieputa h�nn�t", ja muu v�ki hyppi m�tt�iden v�lill� tarmonsa
takaa. Iloista oli h��v�ki, mutta viel� iloisemmin helotti kruunun
keltaiset sammakonkukat Maijun ohimoilla. Mutta n�kym�tt�m�n� kruunun
suurimman kukkasen kupulehdell� istui Kultasilm� ja hymyili, hymyili
onnellista, autuasta hymy�. hymy�.

       *       *       *       *       *

Kymmenkuntia kertoja oli ojanne niitetty ja kymmenkuntia kertoja oli
sen Kultasilm� uudestaan keltakukilla koristanut. M�kin vanhukset
olivat kuolleet, lapset hajaantuneet ymp�ri maailmaa, mik� minnekin.
Aatu yksin oli j��nyt. H�nest� oli tullut monitaitoinen mies.
Maalailikin huonekaluja ja muuta mit� tarvittiin. Maalasi mielell��n
n�ihin kukkia ja ruusuja, useimmin keltaisia sammakonkukkia.

Kun sitten taaskin kerran kev��ll� ojanne kellerti hele�nkeltaisena,
valmistelihe Aatu sulhasmieheksi. H�n oli v�h�n niinkuin ruvennut
pit�m��n M�kel�n leskiem�nn�st� ja se h�nest�. Talo ei ollut suuri,
mutta maa oli hyv�� laatua, kalavesikin hyv�, em�nt� oli lapseton
eik� kovin vanhakaan, noin puoltatoista vuosikymment� vanhempi Aatua.
Oli se is�nt� vainaa v�h�n rahojakin j�tt�nyt. Ja m�kin pojalle oli
kaikkein mielest� ihan onneksi kun p��si semmoiseen taloon is�nn�ksi.

Oli se ollut riemua siell� M�kel�ss� silloin Aatun ja leskiem�nn�n
h�iss�. Siell� oli pelimannina Litsin Jussi ja musiikkia puhalsi
T�yss�n Kustaa. Vieraita oli viljalta ja kuokkavieraitakin oli ollut
piha puolellaan ja huoneissa niin paljon kuin mahtui. Morsian oli
oikein "koreuksissa". Myrteist� valmistettu pieni seppele, joka oli
kaunistettu tekokukilla, oli morsiamen p��ss�, pitk� huntu hulmusi
takana kun h�n siin� lattialla tanssi, suu niin tyytyv�isess�
naurun mareessa. Hei, kuinka ne kattolamppujen tulet v�lkkyiv�t,
heijastuivat peileihin, joita oli yksi joka sein�ll�. Ja kuinka
se Litsin Jussin viulu soi ja T�yss�n Kustaan klaneetti vinkui.
Aatu oli mielest��n aikalailla iloinen. Mutta eiv�t nuo morsiamen
uudenaikaiset "hopeat" oikein koreuksilta tuntuneet. Olisi edes ollut
sellainen vanhanaikainen, kultapaperista tehty kruunu, korkea kuin
vihta ja monilla peililasinpalasilla varustettu! Silloin se olisi
kruunu ollut, sill� kruunu on kultainen -- -- -- niin, kultainen
ja keltainen. Keltainen! Semmoinen se oikea kruunu on, keltainen,
keltainen niinkuin -- -- -- sammakonkukista tehty -- -- -- semmoinen
se kruunu on -- -- -- ja p�� sen kruunun alla -- ei tuommoinen, jolla
on vanhat, lihavahkot kasvot ja suu tyhj�ntympe�ss�, h�lm�m�isess�
naurun mareessa -- ei -- ei -- -- --. Kruunun alla pit�isi olla
toisenmoinen p��, tuommoinen, jota peitt�� kellert�v� tukka, johon
kuuluu punakat, hiukan teerenpisamaiset posket, valkohampainen,
somasti hymyilev� suu ja kaksi mit� herttaisinta poskikuoppaa. -- -- --
Huh, kun aikamies tuommoisia lapsellisia aattelee ihan keskell�
omien h�ittens� pauhaavaa riemua, huh viel�kin, tuumii Aatu. Maijuhan
se juuri oli semmoinen sammakkokukkakruunussaan ennen kuoppam�ell�.
Kaikkea sit� mieleen tuleekin. -- -- -- Soita, Jussi, puhalla,
Kustaa; soittakaa niin, ett� katto kajahtelee, pankaa punertavaa ja
valkeata soimaan, ved� kiivaammin, Jussi, puhalla v�kev�mmin, Kustaa,
nyt on m�kin Aatun h��t, nyt tanssitaan, nyt iloitaan, pojat, nyt on
m�kin Aatun h��t!

"Kovinhan sin� olet iso��ninen", tuumi Miina, "otit v�h�n liian
v�kev�n punssin, koeta olla nyt hiljemmin, etk� n�e, kuinka
poliisikonstaapelikin katselee sinuun p�in niin pitk��n?"

"Katselkoon", hihkaisee Aatu, "minua saa katsella vaikka kuka, en
min� pelk��; mutta mit� puolukanvarsia sinulla on kruununa ja mit�
ne talinpalaset toimittavat, olisi oikein kultakruunu -- -- --
sammakonkukista se soma olisi tullut, olisit semmoisen kruunun
pannut p��h�si -- -- -- ja sitten sen kruunun alle semmoisen p��n
kuin -- -- --"

"Oletko hassuksi tullut", nuhisee pyylev� Miina, "kun noin pahkuat;
ole nyt siivosti!"

"Olen, olen siivosti kuin sika pahnassansa", vastaa Aatu ja menee
istumaan per�penkille p�yd�n taakse ja solauttaa pikarillisen
kirkasta viinaa suuhunsa.

Siin� h�n istuu. Litsin Jussi ja T�yss�n Kustaa soittavat hikip�iss�.
Se soitto sulaa Aatun korvissa yh� ihmeellisemm�ksi. Se valuu virtana
h�nen sielunsa uumeniin; se ei ole en�� punaista eik� vaaleata,
se muuttuu yh� keltaisemmaksi, se on ihan rentukkain keltaista
kuorolaulua. Ja kun Aatu siin� istuu ja kuuntelee p�yd�n takana ja
nojaa p��t��n sein��n ja silm�t ovat puoliummessa, tuntuu h�nest�
niin p�iv�paisteiselta ja l�mpim�lt�. Keltakukkainen ojanne laulaa.
Luojan silm� katsoo h�neen keltaisen kukan kuvusta niin l�mpim�sti
ja rakkaasti. H�n on pieni paljasjalkainen poika, joka pit�� h�it�
keltakutrisen, sammakonkukilla kruunatun Maijun kanssa. H�nen on niin
suloinen olla. Ujosti painaa h�n suutelon Maijun punahuulille -- -- --
Maiju hym�ht�� ja valkeat hampaat hohtavat ja poskikuopat -- -- --
keltakukat laulavat -- -- -- Kultasilm� hymyilee -- -- -- kuoppam�ki
on niin hele�n vihantaa, vihannalla nurmella h�n py�rii hurmaavassa
vauhdissa, py�rii niin keve�sti, liitelee kuin perho, lentelee sinne,
lentelee t�nne ja katselee yh� keltakukkaista kruunua. -- -- --

Mutta silloin syntyy rym�kk� ovella. Kuokkavieraat alkavat tappelun.
Huutoa, parkunaa, kirouksia! Yksi lamppu putoaa lattiaan, sammuu,
toisetkin sammuttaa ovesta tullut tuulenpuuska. Aatu hiipii kuin
juopunut per�kamariin, saa oven kiinni, heitt�ytyy s�nkyyn, jossa on
korkea r�ykki� vaatteita, ja nukkuu. -- -- --

Kultakutrinen Maiju, p��ss� keltakukkainen kruunu, ei j�t� h�nt�
y�ll�k��n. Yh� se h�nt� silmiin katsoo. Keltainen s�velvirta
valuu sieluun, ja unissaan hym�htelee sulhanen, hym�htelee viel�
silloinkin, kun Miina-em�nt� kynttil� k�dess� tulee kamariin ja
l�yt�� vastaisen herransa uinumassa. -- -- --

H�n oli hiljent�nyt poliisin avulla rymylin, haastattanut pahimmat
pukarit oikeuteen ja tehnyt talossa rauhan. -- -- --

       *       *       *       *       *

Aatu oli siis nyt is�nt�mies, ja yh� enemm�n tuli h�nen osaksensa
yleist� luottamusta, ensin oman kyl�n kesken, sittemmin ulompaakin
muiltakin kuntalaisilta. Valittiin ensin varaj�seneksi kansakoulun
johtokuntaan, sitten vakinaiseksi. Oli lautamiesehdokkaanakin
ollut ja kunnallislautakunnan j�senen�. Ja mik�s oli ollessa! Oli
opetellut kirjoittamaankin ja hyv� sill� n�kyi j�rjenjuoksu olevan.
Ja muutenkin se M�kel�n Aatu sivistyi ja sievistyi. Ei ollut
kuin ensim�lt� vain valkea puuvillahuivi kaulassa; sittemmin kun
luottamusmiehen� rupesi olemaan, oli kovaksi silitetyt kalvosimet,
kauluri ja oikea rusetti.

Mutta ei se Aatu milloinkaan oikein iloinen tainnut olla. Varsinkin
kev��ll�, kun M�kel�n Ojaniitty oli keltaisten sammakonkukkien
peitossa, oli Aatu niin kummallisen hiljainen ja totinen. Saattoi
istua tuntikausia niittym�ess� suurella kivell� ja katsella mehevi�
keltakukkia noron syrj�ss�. Ei h�nelt� silloin juuri kukaan puhetta
saanut, niin oli h�n mietteiss��n. Oli kuin "keltainen" laulu olisi
ollut juuri alkamaisillaan, mutta juuri kun se oli alkaa, rupesi
sellainen harmaa suhina korvissa kuulumaan, ettei sit� keltaista
laulua voinut kuulla. -- -- --

       *       *       *       *       *

Koko pit�j�ss� oli Korsun Maija tunnettu. Miss� h�n oli nuoruutensa
oleskellut, -- niin sit� ei oikein tiedetty. Kyytill� h�n oli tuotu
kaukaa toisesta maaherranl��nist�; ja kyytin oli kunnallislautakunnan
esimies saanut maksaa. Kun Maijalta kysyttiin, miten h�nen oli
asiansa, vastasi h�n katkismuksen sanoilla: "yhdelle k�y niinkuin
toisellekin". Ilolan is�nt�, jonka hoteissa Maijaa hoidettiin,
oli hurskas mies ja kuljetti Maijaa melkein joka pyh� kirkossa.
Suuri keltainen huivi hartioilla istui Maija ristiparvelle
muiden naimattomien naisten kanssa ja kev��ll� oli h�nell� aina
sammakonkukkia nen�liinaan k��rittyn� mukanaan. Ja kun kirkosta oli
palattu kotiin ja kirkkop�iv�llinen sy�ty, k�vi Maija poimimaan
niityn norosta sammakonkukkia, punoi niist� tuuhean seppeleen, laski
sen p��h�ns� ja py�r�hteli Ilolan pirtiss� huimaavan nopeasti ymp�ri.
Ohuiksi olivat jo k�yneet kellert�v�t kutrit, poissa olivat poskilta
kuopat, ruostuneet valkeat hampaat, sameriaiseksi k�ynyt silm�.
Tuskin h�nt� en�� tunsi siksi Maijuksi, joka ennen Aatun kanssa
kuoppam�ell� h�it�ns� piti.

Mutta M�kel�n Aatu h�net kyll� tunsi ja muisti. Hyvinkin muisti.
Sill� se keltainen kruunu ja kruunun alla oleva p�� oli kuin oralla
poltettu h�nen mieleens�. -- -- --

Kun M�kel�n Miina-em�nt� kuoli ja hautaristille laitettiin
rautapellist� tehty vihre�ksi maalattu seppele, ei Aatu oikein
ymm�rt�nyt oloansa. Oli niin ik�v� ja kaamea mieli. Kyll�p� h�nen nyt
oli talosta poistuminen, sill� em�nn�n sukulaiset sen periv�t, ja
h�nest� tuli kuin tulikin "ulkojalka". Mit� h�nest� nyt tulisi? Ei
h�n toki viel� niin hoki vanha ollut, mutta kovin oli sis�llisesti
v�syksiss�. Jalatkin niin painoivat. Taisi kuolema painaa. Ja ne
keltaiset kukat Maijun p��ss� -- ne eiv�t menneet ikin� mielest�.
Mink�h�n vuoksi siit� Maijusta semmoinen oli tullut? Miksi oli se
noin sekaantunut? Eih�n se oikein hassu ollut, mutta oli vain noin
pehme� ja ik��nkuin hessahtanut. Miksik�s siit� semmoinen tuli? Taisi
olla syyt� siihen Aatussakin. Miksi menik��n Aatu sille M�kel�n
em�nn�lle? Mutta kun sill� oli talo, niin ter�v� maistansa, ja
irtaimistoa, ja is�nt�-vainaa oli v�h�n rahojakin j�tt�nyt. -- -- --
Olihan se kauppa Aatulle niin kovin edullinen. -- -- --

Mutta aina kummallisemmaksi k�vi Maija. Saattoi istua monta kev�ist�
p�iv�� ja y�t� yht�mittaa ojan reunalla. Siin� h�n kuunteli veden
lirin�� ja katseli helottavia sammakonkukkia ojanteella. Istui niin
onnellisesti hymyillen, sammakonkukkainen kruunu p��ss�.

Ilolan niityn ojanteella h�net lapset sitten l�ysiv�t er��n� aamuna
makaavan seppele p��ss�. He koettivat h�nt� her�tt��, mutta ei h�n
her�nnyt. Ilolan em�nt�kin tuli siihen ja n�hty��n Maijan, h�n sanoi:
"Kyll� se nyt on p��ssyt taivaan h�ihin". Ja kuollut se olikin. Mutta
sit� ei em�nt� huomannut, ett� seppeleen suurimman kukan kuvussa
istui pieni kirkas olento, joka soitti pient� kultakanteletta ja
hymyili. Se oli tietenkin Kultasilm�. Siihen soittoon oli Maija kai
nukahtanut.

Seuraavana sunnuntaina siunattiin Korsun Maijan maalliset j��nn�kset.
Ei niit� ruumissaatolla eik� veisuulla hautaan viety, vietiin vain
samalla tapaa kuin vaivaishoitolaiset yleens�. Ruumis oli viikolla
tuotu hautausmaalle ja asetettu kellotapulin jalkaan, siksi kunnes
hauturi muillekin ruumiille alkoi leposijoja valmistaa.

Lauantaina tuli sitten hauturi viem��n Maijaa hautaan. H�n huomasi,
ett� tapulinjalkaan oli joku tullut sis�lle sill'aikaa kun h�n
oli hautausmaalla toiminut ja ett� Maijan arkulle oli laskettu
kourallinen mehevi� sammakonkukkia. "Tuommoisiahan se aina piti
hyv�n�", lausui hauturi Aatulle, joka muka noin vain sattumoilta
hautausmaan l�pi kulkeissaan tuli h�nt� vastaan. Arkun vei hauturi
poikinensa hautaan. Kukat olisivat arkun kannelta kyll� siin� arkkua
kannettaessa pudonneet maahan, mutta hauturi otti ne k�teens� ja
viskasi sitten arkun mukana hautaan. Yksi ainoa iso kukka putosi
kirkkopihaan.

Kun rippikoulupojat p��siv�t kirkosta v�litunnille, otti yksi poika
sen pudonneen kukan ja alkoi sit� viskell� ilmaan. Se tarttui vihdoin
er��seen lehteens� puhkeamassa olevaan pihlajaan ja j�i siihen. --

Sunnuntaina pappi siunasi Korsun Maijan ruumiin. Silloin
hymyili Kultasilm� pihlajaan pys�htyneess� rentukassa, ja kun
pappi oli hautausluvut p��tt�nyt, soitti Kultasilm� pienell�
kultakanteleellansa hautausvirren. Mutta ei sit� kuullut kukaan muu
kuin M�kel�n Aatu. H�nen korvansa olivat auenneet kuulemaan keltaista
laulua.

Se laulu ylisteli "el�m�nkruunua"; mutta el�m�nkruunu oli Aatun
silmiss� ihan samanlainen kuin Maijun morsiuskruunu Joutsenojan
kukista ennen kuoppam�ell�.

       *       *       *       *       *

Kun sitten jonkun viikon per�st� Korsun Maijan haudalle ilmaantui
pieni, valkeapuinen risti, johon oli maalattu hyvin luonnonmukainen
sammakonkukka, ihmetteliv�t ihmiset suuresti, ett� kuka sille
Maija-hupsulle ristin on kustantanut, ja lausuivat toivonsa, ettei
siihen vain kunnan varoja olisi tuhlattu.

Yht� ihmeellist� oli, ett� joka kev�t jonakuna sunnuntaina n�htiin
niill� paikoin, miss� Korsun Maijan hauta oli, kourallinen tuoreita
sammakonkukkia.

T�ss� toissa kev��n� niit� ei en�� ilmaantunut. Ja kesemm�ll�
haudattiin samaan kirkkopihaan itsellismies Aatu Juhonpoika M�kel�.
Oli saanut puolikon rukiita vuosittain M�kel�st� el�kkeeksi,
teheskellyt tallukoita ja maalaillut huonekaluja ja reki�, ja siten
tullut siev�sti toimeen omillansa. Harvapuheinen ja umpimielinen oli
lopun ik��ns� ollut. Ainoastaan kev��ll�, kun ojanne kellerti, oli
hymyillyt ja kummallisia satuja kyl�nlapsille kertonut. Sellaisista
saduista oli koko h�nen el�m�ns� kokoonpantu.

("Liitto" III, v. 1904.)





IIVO H�RK�NEN.


Syntynyt 25/8 1882. K�ynyt Sortavalan seminaarin; ollut
opetustoimissa ja sanomalehtimiesn�, m.m. julkaisten _Karjalaisien
Pakinoita_ ja kokoomateoksen _Karjalan kirja_. Teoksia: _Rajamailla_
(run.), _Tulia, Syystarinoita korvesta, Rajantakainen Karjala,
Karjalan virsi�_ y.m.




SATU SALON ROMANASTA.


Salon Romana on kivenkantaja, ylip�iv�inen ja yli-�inen kivenkantaja
Rairannalla. H�nen selk�ns� on k�ynyt k�ykkyyn, k�tens� pitenneet
ja jalat v��ristyneet -- kaikki kamalan kivenkannon takia. H�n on
yksikseenolija, yksikseenpuhelija ja pelk�ilij�. H�nen ruokansa on
karvaskatkuinen sekoitus tuohisessa, johon h�n on pannut kaikki,
mit� on mist�kin saanut: kalat, leiv�t, suolat ja suurimat -- ja
h�nen vaatteensa on vanha, kulunut munkinkaapu, joka on vy�tetty
nuoralla. H�n sy� k�ydess��n, josta kantaa j�tteet j�kyr�inen parta,
ja h�n nukkuu, jos milloin nukkuu, pelloilla, joista ottaa kivi�, ja
rauniolla j�rvess�, johon kantaa kivi�.

H�n on luostarinrakentaja, sill� se raunio, joka kohoo v�h�n matkaa
rannasta, j�rvest�, on h�nen nostamansa, ja sille h�n aikoo kerran
"pyh�n paikan" rakentaa -- kunhan ensin vahva perustus tulee
lasketuksi...

Romana on mielipuoli.

       *       *       *       *       *

H�n oli ennen viisaskin ja ylen viisas olikin. Jo pienen�
paitaressuna, kun kotikyl��ns� tuli ensim�inen koulu, tuo kovin
kummallinen ja naurettava koulu, ja kun h�nen vanhempansa
kiisteliv�t, pannako poika kouluun vai ei -- taatto tahtoi, emo esti
--, niin osotti h�n ter�v�sanaisuuttaan seuraavasti:

-- Sin�, maammo, pelk��t minun tulevan siell� tottelemattomaksi ja
torapukariksi, mutta min� sanon: ne opit olen min� jo kotona saanut,
ja on vaan pel�tt�v�, etten noita siell� kadottaisi.

-- Sin�, taatto, taas toivot minusta maan mainiota kirjamiest�.
Vaan min� sanon: kuinka siell� sellaiseksi tulisi, kun ei itse
opettajakaan tunne ukko-iit�, jos se k�rryill� ajaa, vaan ainoastaan
keppi k�dess� k�pitt�v�n�?

N�m� sanat ratkaisivat riidan ja poika p��si kouluun.

Siell� oli h�n aika veijari ja teki kaikenlaisia kolttosia. Kun
opettaja, tuo oikea vanhankansan koulumestari, s�ngyss� loikoen
ja pitk�� piippuaan imien, luetti toisia poikia, niin kolusi h�n
sill'aikaa lukup�ytien alla ja kiipeili kiukahilla. Kun taas tuli
h�nen lukuvuoronsa, niin rupesi h�n laulavalla ��nell� laskettelemaan
kaikenlaista, kuten: "uusi kelkka rautapohja, se vain menn� luikuu",
-- ja opettaja, ollen v�h�n kuuronlainen ja harhaillen ajatuksissaan
kokonaan toisaalla, kiitteli vain h�nt� ja sanoi: "Se on poika!"
Toisinaan teki h�n tuntuvampiakin kolttosia, -- kuten kerran,
opettajan taas loikoessa s�ngyss�, sitoi piipunp��h�n pitk�n,
vahvan rihman ja -- keskell� luvunlurinaa ja hartaita hai'unvetoja
-- riuhtaisi sen varsineen kauvas nurkkaan --; josta seurasi mit�
hassuimmat j�lkin�yt�kset.

N�in h�n k�vi alkeiskoulunsa.

Sitte joutui h�n suureen maailmanrannankouluun, -- eik� siell�k��n
tyhmistynyt.

Ensin joutui h�n siell� joutilasten ja kuljeksivaisten
poikaviikareitten seuraan, joilla oli p��teht�v�n� kujeitten
ja tekosien tekeminen. Tultuaan joukkoon kohosi h�n kohta sen
johtajaksi, sill� h�n oli kuin luotu t�llaiseen. Ihan uusi
el�m� siell� silloin alkoi. Uudet, entist� kekseli��mm�t ja
hullunkurisemmat kujeet otettiin k�yt�nt��n -- Romana ne keksi --,
uusia el�m�imisalueita etsittiin ja uusi innostus valtasi mielet.
P�iv�t maattiin, mutta y�t huhkittiin hurjastuksissa. Synk�t
syksyajat -- ne oikeiksi ilonp�iviksi p��tyiv�t, sill� silloin
oli pimeydenaika pitk� ja "j�let eiv�t n�kyneet". Kiskottiin
kaalinp�it� maasta ja pisteltiin niit� aidanseip�ihin ymp�ri
kyl��, leikattiin pellavia pellavamaista ja sidottiin lyhteiksi
sek� tehtiin "viisikkoja", soudettiin veneit� pitkiin, pahoihin
lahdenpohjukkoihin, vedeltiin j�rveenlasketuita verkkoja tukkuun,
tehtiin peloitus-ukkoja tytt�jen makuu-aittojen eteen, kaadettiin
navetan p��ll� olevia vesiammeita l��v�ss� lyps�v�in tytt�jen p��lle
ja pudoteltiin uuninpiippujen kautta rottia sulaviin voipatoihin.
-- Voi sit� mielen kuvittelevaisuutta, toimeenpanevan voiman
tottelevaisuutta ja vireytt�! Ja niit� naurur�h�k�it�, joita tekosen
tehty� salapaikoissa ilmoille kohotettiin!

Ei niit� tehty kellek��n eritt�in, vaan kaikille, kelle vaan sattui.
V�list� oli kuje vaaraton, mutta usein varsin vahingollinen; vaan sen
suuremmanpa riemun ja naurun se synnytti!

Niin kulki t�m� joutojoukko kyl�st� kyl��n ja salonsopesta toiseen,
kiusaten ihmisi� ja naurattaen itse��n ilkit�ill��n. --

Romana tuli l�helle kahtakymment�. Ammatti oli yh� entinen, mutta
varsi vahvistui ja korvat korkeni. Toimeentulo oli tuiki niukka ja
yh� niukemmaksi se k�vi. Nuorempana viel� tuli tehdyksi ty�t� ja
antoivatpa ihmiset ilmaiseksikin; vaan nyt ne eiv�t en�� antaneet, ja
ty�, tavallinen talonpojanty� -- se alkoi tuntua niin ala-arvoiselta
ja halpamaiselta, ettei kehdannut ajatellakaan sit�, -- ja oisiko
tuota ilennyt menn� pyyt�m��nk��n...?

Alkoivat kuiskia el�m�n ��net.

Ensim�inen:

Mill�, mill� aiot itsesi el�tt�� ja vaatettaa ja mihin p��si
kallistaa ajan pitk��n? Mit� aiot eteesi ottaa vastaantulevassa
vastaisuudessa, koska jo ohimenev� nykyisyys tarjoo tienp��t�? Katso,
katso vain, ettet joutuisi naulaan koko mies -- hampaittesi viereen!

Toinen ��ni:

Jos v�h�nkin ajattelisit tai katsoisit itse�si, niin huomaisit,
kuinka nurinkurinen sinun el�m�si on. No, onko t�m� nyt laatua:
juosta n�lk�joukon johtajana ja nauraa vatsa tyhj�n�? Vai luuletko
siit� sinulle hy�ty� koituvan? Varo vain, ettei kerran tuo
n�lkiintynyt joukko rynt�� p��llesi ja iske kynsi� ja hampaita sinuun
ja sano: "Sin� olet meid�n johtajamme ja me sinun johdettaviasi, saa
meille elatusta vaikka puun raosta!" Varo, varo t�t�!

Tulipa sitten tuohon er�s kolmaskin ��ni, vienoinen ja viekotteleva,
ja alkoi kuiskutella:

Totta, totta kaikki, mit� on sanottu. Mutta el� sent��n j�t�
tuota joukkoasi, el� luovu siit�! Ajattele -- sin� viisas mies,
viisain mies koko korvenkulmalla -- ajattele, etk� voisi sit�
_toisella tavalla_ johtaa? Etk� voisi -- sin� kekseli�s ja keinokas
mies, kekseli�in mies koko seudulla --, etk� voisi sit� kohottaa
n�lk�joukosta leip�-joukoksi, ja itse�si sen johtajaksi? Silloin
olisi siit� hy�ty� ja johtotoimesi tolkullinen. Koettelehan ajatella
sit�, sin� konstikas mies!

T�m� sana sattui syd�meen, mutta ei tullut viel� tajutuksi sen
tarkoitusta: eiv�t vilkkuneet viisauden virvat syksyn synk�ss� y�ss�.

Sill� syksy silloin oli.

Ja edelleen asteli allap�in Romana korven kivikkoisia ja liukkaita
polkuja -- vatsassa n�lk� ja mieless� ep�toivo. --

Vaan kerran sattui h�n sakkineen er��seen saloiseen sepon majaan
-- sepon pajaan, jossa kaikenkaltaiset �iset aseet taottiin:
tappelupuukot, rosvonviilat, viinatorvet... Siell�p� h�nt�
yst�v�llisesti vastaan otettiin: ruokittiin leiv�ll�, ilahutettiin
l�mpim�ll� ja sanottiin viel� satu... Se oli Viisaan-Juoneksen satu
ja sanoi sen seppo itse:

"Olipa ennen mies, Viisas-Juones, joka ei v�kisin vienyt, eik� salaa
varastanut, vaan muuten otti.

"Ensi kokeensa oli:

"Astui mies mets�tiet� h�nt� vastaan, astui lehm�� sarvista saattaen,
ja sanoi:

"-- Terve.

"-- Terve, terve, vastasi Juones, vaan ajatteli: kuinka saisin tuon
lehm�n, en v�kisin, en salaa, mutta muuten?

"Poikkesi mets��n, juoksi kappaleen eteenp�in ja viskasi tielle
miekan, -- meni piiloon.

"Tuli lehm�nsaattaja siihen, n�ki miekan, sanoi:

"-- Ois tuossa miekka, vaan mit�s sill� tupetta tekee?

"Astui edelleen, j�tti miekan. Otti Juones miekan tielt�, juoksi taas
mets�� my�ten kappaleen edelle ja viskasi tupen tielle. Tuli mies
tuohon, sanoi:

"-- Tuossahan on tuppi, -- nytp� menen hakemaan miekan, niin saan koko
kojeen.

"Sitoi lehm�n puuhun ja l�hti.

"Silloin Viisas-Juones otti sek� tupen ett� lehm�n ja meni matkoihinsa.

"Sen j�lkeen teki h�n sadottain samallaisia temppuja, ja oli h�nell�
erin�isi� tapauksia varten suuri varajoukko, ja kaikki he eliv�t
hyvi�, hymyilevi� p�ivi�."

T�m�n sadun kuultuaan hyp�hti Romana. -- Nyt tied�n, mik� tie on
edess�ni, mik� lyyli lykkyn�ni. Nyt tied�n, mihin kutsui kumma ��ni,
-- tied�n, miten n�lk�joukosta tehd��n leip�joukko. T�st'edes en astu
allap�in! --

H�nest� tuli rosvo.

Rosvo suuri ja maanmainittava h�nest� tuli. Ei ollut sit�
korvenkolkkaa, jossa h�n ei joukkoinensa v�ijynyt, ei sit� kyl��,
jossa ei tehnyt tihut�it��n: �isi� yll�tyksi� ja ry�st�j�.
Jokapaikassa ja joka aika oli h�n kaikkien pel�tt�v�n� ja
varottavana. Mutta kuka voi varoa h�nt�? Ei kukaan. Kaikki varat
vaipuivat, kaikki esteet sortuivat h�nen edest��n. H�nell� oli
sellaiset "kehnon keinot, juuttaan juonet", joita vastaan ei kukaan
mahtanut mit��n. Oli h�nell� sellainen riepuk��r�, jonka kun viskasi
vihaisimmankin vahtikoiran eteen, niin sen ��ni vaikeni; oli
semmoinen tiirikka, joka k�vi jokaiseen lukkoon; oli semmoinen viila,
joka katkaisi vahvimmankin varusraudan; oli semmoinen kynttil�, jonka
kun k�teens� otti ja sytytti, niin eiv�t askeleet kuuluneet, ei koko
mies n�kynyt... Sai liikkua aivan puolivalvovain ihmisten keskell�,
ei huomattu. Ja miss� ei v�likappaleet auttaneet, siin� taikain ja
ruumiin voima. Ja miss� ei h�nen, yhden miehen, voima, siin� yhdeks�n
miehen -- apujoukkonsa julma voima...

Ja kaikki h�n varasti, eroituksetta kaikki, kell� vain oli varoja ja
ket� kohti sattui. Hyv�t, huonot, rikkaat ja pohatat ja tasavaraiset
talonpojat, tutut ja vieraat. Eik� auttanut armot, eiv�tk� mujut...

Hirmuinen, hirmuinen mies oli salon Romana!

       *       *       *       *       *

L�ip� kerran se seppo, jolta Romana oli Viisaan-Juoneksen sadun
kuullut ja jonka luona h�n sittemmin usein oleskeli, vetoa, tokko h�n
voisi varastaa pit�j�n vanhan kirkon.

-- Hmh, mit�s tuosta olisi, onko se kirkko kummempi kuin muutkaan,
-- ihmisten rakentamat sein�t, ihmisten maalaamat kuvat ja ihmisten
kokoamat rahat kirstuissa. Viel� t�n� y�n� ry�st�n sen putipuhtaaksi
ja aikaiseen p��sen.

N�in Romana, ja l�hti yksin y�ss� pime�ss� ty�t�ns� t�ytt�m��n.

Tuli kirkkopihaan, -- portti niin pahasti vingahti, kuin olisi
sanonut: ai, astuitpa viimeisest� portista sis��n!

Vaan ei varas siit� v�h��k��n v�litt�nyt.

Tuli kellotornin juurelle, -- kuin olisivat kellot kumahtaneet ja
kuiskanneet: ovatko jo vaienneet syd�mmesi kellot? Vaan ei tulija
tuostakaan tuon enemp�� huolinut, virkkoi vain:

-- Kas kun tuuli kelloja humahuttelee. Astui kirkon rappujen eteen --
n�ki oven olevan avoinna.

-- Mi... mit�? s�ik�hti ensin, vaan kohta raudanrauhallisena tuumi:
Kah, kun on vanha vahtiukko unohtanut ovet auki. Ja jatkoi:

-- Sen parempi, ei tarvitse tiirikkaa k�ytt��. Kohosi kivirapuille
ja meni kirkkoon. Kumahti kameasti kirkon lattia, vaan ei vavahtanut
urhon rinta.

Astui eteenp�in tyhj��n, pime��n kirkkoon, -- rupesivat h��m�tt�m��n
kuvasein�n kuvat ja n�ytti kuin joka jumala ja pyh�mies olisi sormi
pystyss� varottanut: el�, el� tule! -- Vaan ei paha-aikeinen paljon
sit�k��n s�ik�ht�nyt.

Askelsi vain yh� edelleen. --

Yht'�kki� ilmestyy h�nen eteens� keskelt� pimeyden el�v�n miehen
kasvot, kasvot kalvakat, ja kohtapa kohoo koko mieskin, pieni,
vaivainen vanhus, kohoo kuin maan alta... kaihoisin katsein silm��
h�neen. Silloin j�rk�ht�� j�nnitetty ruumis, h�t�huuto p��see
huulilta ja Romana on romahtaa polvilleen maahan...

-- Uh, uh, ku... kuka? kysyy, vaikka jo huomaakin vanhuksen kyl�n
kerjuumunkiksi.

-- Min� se vain olen, vaivainen kulku-ukko, el� minua ensink��n
pelk��. N�in vieno ��ni pimeydess�, ja jatkaa: Tulin vain t�nne,
kun tiesin sinun tulevan t�n� y�n� t�t� ry�st�m��n, tulin -- pyysin
vahti-ukolta avaimet -- pelastamaan er�st� s��st�laatikkoa, johon
olen itse ainoat pennini pannut ja johon ovat muutkin, armeliaat
ihmiset, enimm�t roponsa uhranneet. Tulin pelastamaan sit� laatikkoa,
jonka rahoilla kerran _rakennetaan luostari turvaksi niille, jotka
ovat rosvo-Romanan k�den kautta turvattomiksi ja orvoiksi tulleet_...
Ei mulla muuta... laatikko on jo t�ss�... el� minua ensink��n
pelk�� --, menen jo pois.

T�m�n sanan kuultuaan j�ykistyiv�t Romanan j�senet, oudot humaukset
alkoivat p��ss� k�yd�, ja h�n j�i naulattuna paikoilleen seisomaan.
Ei tiennyt mit� sanoa, ei osannut mit� tehd�... ja kylm� hiki
hiihteli kaikkialla ruumiissa, jaloissa, p��ss�, sel�ss�... Seisoi
siin� kuin kivipatsas tai kirkon pilari, ei p��ssyt minnek��n --,
kunnes aamun valjetessa, vanhan vahti-ukon tullessa kirkkoon, havahti
ja l�hti kiireisesti juoksemaan -- ensin alttariin p�in, T�itten
kirkon sivuille ja vihdoin ovelle... Oudot oli merkit miehess�
silloin: silm�t v�lkkyiv�t ja k�det huitoivat -- ja kun ulos p��si,
niin hihkaisi ja l�hti laukkaamaan korpeen p�in.

       *       *       *       *       *

Siit� asti on salon Romana k�ynyt munkin kaapussa ja kantanut kivi�
Rairannan raunioon. Ei ole kukaan kuullut h�nelt� suorastaan, mit�
h�n tekee; vaan yksi ja toinen on sattunut salaa kuulemaan kuinka h�n
itsekseen sopottaa:

-- Itse, itse aion tuon luostarin rakentaa, en muiden salli. Veden
p��lle sen rakennan, niinkuin on Valamokin. Sitten, kun saan sen
valmiiksi, saavat siihen tulla kaikki k�yh�t ja orvot. Itse rupean
iguumeniksi ja pid�n rukouksia joka hetki heid�n edest��n. -- Kunhan
t�ss� nyt vain tulisi vankka perustus lasketuksi...

(Syystarinoita korvesta.)





SANTERI IVALO.


Syntynyt 9/6 1866 Sodankyl�ss�. Entinen nimi _Ingman_. Tuli fil.
tohtoriksi 1894; julkaissut historiallisia tutkimuksia, toiminut
sanomalehtimiesn� ("P�iv�lehti", "Helsingin Sanomat"). Teoksia
(romaaneja, kertomuksia ja kuvauksia): _Hellaassa, Reservikasarmista,
Iltapuhteeksi I, II, Juho Vesainen, Tuokiokuvia Kuusamon matkalla,
Aikansa lapsipuoli, Anna Fleming, Margareta, Tuomas Piispa,
Saaristossa_; n�ytelm�t _Lahjoitusmailla_ ja _Kustaa Eerikinpoika_;
historial. kuvaus _Suomen sota 1808-1809_.




ER�MAAN ASUTUS.


Iltah�m�r�ss� er��n� syd�ntalven p�iv�n� ajoi Paavo Heikinpoika,
Paason Heikin kolmas poika hein�kuormaa jokea my�ten kotiinsa p�in.
H�n makasi rynt�ill��n h�kin p��ll� heiniin melkein peitt�ytyneen�,
hevonen k�veli h�llin ohjaksin niin verkalleen kuin halusi, ja
mies katseli v�linpit�m�tt�m�sti ymp�rilleen h�m�r��n peittyv��n
talviseen luontoon. H�nest� h��m�itti kauempana edess�p�in lumisella
tanterella jokin ep�selv� olento, vaikkei h�n pime�n vuoksi voinut
eroittaa, oliko se tuulessa heiluva hein�tukko vai avannon viitta
vai rantaa my�ten jokivarrelle p�in painuva hiiht�j�... Ei hiiht�j�
se on, se k��ntyy yh� l�hemm�s rantaan p�in... jo l�hteekin
nousemaan t�rm�lle... Se ei ole kukaan muu kuin Tapani, veli Tapani,
joka hiihtelee Kelalaan -- se kuuluu poika siell� tuontuostaankin
hiihtelev�n Sannaa naurattelemassa, vaikkei kotona puhu mit��n.

Paavo Heikinpoika hym�hti ja painautui mukavammin mahalleen
heiniin... Sanoo rihmoilla hiiht�v�ns�, niinh�n sit� ennen aina
sanottiin, kun noinik��n poikettiin kuin ohimennen linturihmat vy�ll�
puhuttelemassa tytt�j� navetan ovella taikka saunan l�mmitess�. Tuttu
juttu! Tapanihan alkaa olla jo niiss� vuosissa h�nkin.

Mutta jatkaessaan sit� ajatustaan k�viv�t Paavon kasvot vakavammiksi
ja synkemmiksi... Mihink�p� se Tapanikin mukamas eukkonsa asettaisi,
ei Kelalaan toista kotiv�vy� sovi ja meille taas... ei tule mit��n.
Siell� on jo kolme akkaa toraamassa... Ja kuka sen tiet�� toisekseen,
kauanko meit� kolme poikaa s�ilyy kotosalla -- juuri t�h�n aikaan
viime talvena vietiin Iikka-veli sotav�keen...

N�ihin raskaisiin mietteisiin vaipuneena ajeli Paavo Iijoen j��t�
pitkin melkein kotit�rm�n kohdalle asti, mutta siell� kulkusten
kilin� her�tti h�net mietteist��n. H�n kohotti p��ns� ja n�ki
hevosen, jolla oli kuomureki per�ss��n, hyv�� vauhtia laskevan t�rm��
alas ja k��ntyv�n, joelle saavuttuaan, valtatiet� alasp�in. Kaksi
miest� istui reenper�ss�; turkinkaulustat olivat pystyss�, vaan
Paavo arvasi kyll�, keit� ne kulkijat olivat. Ne ajoivat taas t�n�
talvena v�h� v�li� talosta taloon ja veiv�t aina jotakin menness��n:
milloin minkin veron nimell� viljas�kin tai lohileivisk�n tai lehm�n
tai lampaan, milloin hevosen pitkille kyytimatkoille, milloin voita
ja juustoa sotav�ki-osastolle ev�iksi, milloin miehen talosta
sotav�keen. Mit�h�n lienev�t taaskin olleet vailla...

Paavon hevonen l�hti jo kuumuutta huuruten raskaasti vet�m��n
kuormaa t�rm�lle, ja silloin laskeusi Paavo kuorman p��lt�, autteli
itse etupajusta ja antoi sitten, kun oli p��sty t�rm�n p��lle
pirtin p��tyikkunan kohdalle, hevosensa hetkisen huokaista. Mutta
lautaikkunan takaa pirtist� kuului ��nek�st�, toraista puhetta,
ja silloin h�n suuttuneena nyk�isi suitsia ja ajoi hein�h�kin
takapihalle tallin edustalle, jossa riisui hevosen, vei sen
pilttuuseen ja teki sille appeen.

Tullessaan taas tallista ulos hein�kuormaa tyhjent�m��n n�ki h�n
is�ns� astuvan pirtist� h�nt� auttamaan. Ukko oli jo vanhanpuoleinen,
varsi kumarassa, ja n�ytti muutenkin v�h�n masentuneelta. Kotvan
aikaa ty�skenteliv�t is� ja poika ��neti yhdess�, vaan sitten virkkoi
Paavo melkein kuin itsekseen:

-- Kesken ne rehut t�n� talvena loppuvat. Olisi pit�nyt syksyll�
v�hent�� karjaa.

-- Olisi pit�nyt, toisti ukkokin. Nyt niist� pit�� joka p��st� viel�
vero maksaa ja sittenkin niit� on kev�tpuoleen tapettava. Vaan eih�n
sit� osannut v�hent��, perhe suuri, lapsia kasvaa, jollakinhan sen
t�ytyy el��, ja mill� se el�isi, jos ei olisi lehm�n-antiakaan?

-- Niin, t�ss� talossa on liikaa v�ke�.

-- Ja joka hengen kohdalta menee vero. Kului hetkinen ��nett�myydess�.

-- Voutiko se oli vai kirjuri, joka t��lt� juuri ik��n ajoi? kysyi
Paavo matalalla ��nell�.

-- Kirjuri ja nimismies. Kirjoittivat taas kirjoihinsa kaikki, mit�
talossa on, joka lampaan ja vasikan, joka kirveen ja viikatteen.
Kaikista vero! He arvelivat, ett� jo parin viikon per�st� voi kanto
meille joutua. N�in se kyll� karjakin v�leen sulaa, sill� mill�p� sen
veron muuten maksaa? Ja se kuuluu menev�n viel� ensi vuodeltakin.

-- Sek� hopeavero?

-- Se. Ja kes�ll� kuulutaan viel� eritt�in otettavan uusi sotavero.
-- Ukko vaikeni hetkeksi, vaan jatkoi sitten selin k��ntyneen�. -- Ja
niin se nimismies tiesi, ett� t�nne t�n� kev�nn� tulee viel� muitakin
kirjoittajia.

-- Meillekink�? Sotav�keen? Vaan Iikkahan vietiin viime talvena.

-- Kuulutaan tarvittavan uusia miehi� Vironmaalle, siell� tappaa
niit� tauti ja vihollinen kilvan. Eik� lie jo mennytt� Iikkakin, ei
ole kuulunut h�nest� mit��n.

-- Ja nyt toisia sijaan -- meit�h�n t�ss� talossa Tapanin kanssa
tuleekin nelj� miest�, niin, tottapa otetaan siis meilt�kin.

Paavo oli jo selvill�, ettei kysymys ollut mist��n muusta, kuin ett�
juuri h�nen tuli suoriutua sotav�keen. Huhuja uuden sotav�en otosta
oli kulkenut usein, ja aina ne olivat toteutuneet. Ja kun kerran
sotamiehen kirjoihin joutuu, niin siin� ei auta rukous eik� kirous...
Ja Paavo oli vasta vuosi aikaa sitten mennyt naimisiin.

Paavo ker�si kouriinsa viimeiset hein�t reen pohjalta ja vei ne
suoraan talliin hevosen eteen. Nosti sitten h�kin pystyyn sein��
vastaan ja veti reen suojukseen. Ja sit� puuhatessaan kysyi h�n
tyynell� ��nell�, ik��nkuin ohimennen, is�lt��n:

-- Toraa kuului �sken taas tuolta pirtist�, eukotko riidassa?

-- Heh, tokko tuosta sovintoa tullee koskaan! Se on Matin akka
siksi torainen ja k�rty ja muka em�nnyydest��n arka, eih�n sille
miehens�k��n mit��n mahda. Ja aina ne Iikan eukko ja sinun Liisasikin
n�yk�htelev�t. Ei t�ss� pirtiss� sopua tule, niin kauan kuin ne
kaikki siin� el�v�t yksill� tiloilla.

-- Sit� se n�kyy olevan. Ja Tapani puuhaa viel� nelj�tt�!

Yhdess� astelivat is� ja poika takapihalta tupaa kohden. Vaan ovelle
he pys�htyiv�t, ja is� katseli ��neti, kuinka Paavo otti pirtin
seinustalta esiin suksensa ja rupesi m�ystimi� korjailemaan.

-- Mihink� sin� nyt viel� hiihd�t?

-- K�yn Kelalassa, Rannan Pietarin puheilla.

-- Sit�k� tuumaat salolle l�ht��?

-- Eih�n t�st� muuten mit��n tule. Talo kituu ja mies toisensa
j�lkeen poimitaan pois. Pietarin asiat ovat sellaiset, ett� se jo
pari kertaa on kehoittanut minua mukaansa. Jos h�n nyt yhtyy tuumaan,
niin viel� t�ll� kelill� l�hdemme akkoinemme painamaan takamaille ja
painetaankin siksi et��lle, ettei eukkojen tora kuulu.

-- Eik� sotav�en kirjuri tapaa. Olen tuota jo miettinyt min�kin.
Talosta erotaksesi sinun ei tosin tarvitsisi niin kauas h�vit�, onhan
t��ll� autiotiloja, joille voit l�hte� viljelij�ksi. Se ei ole leikin
yritys, Paavo, se salolle l�ht� -- sit� el� unohda, kova on edess�
sill� miehell�, joka aikoo asuntonsa autioon korpeen. Mutta kurjuutta
on t��ll�kin -- tee tahtosi.

Paavo ei vastannut, h�n hioi hetken suksiaan kinokseen, potkaisi
sitten voimakkaasti ja laski t�rm�lt� alas joelle.

Paason vanha Heikki j�i t�rm�lle seisomaan ja mietteiss��n
arvostelemaan poikansa aikeita. H�nen oli itsens� aikoinaan, olojen
kotona ollessa tukalia ja kun takamailla hiihdettiin lappalaisia
veroittamassa, monasti tehnyt mieli j��d� sinne kauas rauhallisille
saloj�rville el�m��n. Vaan se oli peloittanut se tuuma, siell� oli
vastassa kylm� korpi ja halla ja pedot ja avuton yksin�isyys, jos
tuli tauti tai kuolema. Sinne aikoi nyt poika -- vaan koettakoon! Se
arastelee sotav�keen l�ht��, eip� kumma tosiaankaan, mutta kysyt��n
sit� t�ll�kin retkell� rohkeutta ja kest�vyytt�, t�ll� sit� juuri
kysyt��nkin.

       *       *       *       *       *

Asutusolot Suomessa olivat t�h�n aikaan, 16:nnen vuosisadan toisen
puoliskon alulla, yleens�kin olleet v�h�n liikkuvalla kannalla.
Sis�-Suomen vesist�jen er�maita olivat h�m�l�iset ja savolaiset
ruvenneet ottamaan haltuunsa ja siirtym��n niihin yh� kauemmas
perustamaan vakinaista asutusta. Tuota hallituksen suosimaa
muuttointoa kannustivat monet vanhoilla kotipaikoilla vallitsevat
olot, liian korkeat verot, raskas sotapalvelus ja sotav�en
el�tt�minen sek� aika ajoin maahan tunkeutuva taikka sit� uhkaavan
sodan vaara. Er�maat saivat asukkaita. Saman muuttoinnostuksen
merkkej� oli ilmestynyt my�skin Pohjanmaalla, jonka pohjoisimmat
jokivarret jo alkoivat olla v�ki korkealle asutuita. Niin asusti
jo Juhana kuninkaan ensim�isin� hallitusvuosina Iijoen varrella
joitakuita uutisasukkaita aina Pudasj�rven rannoille asti ja Kurjen
salokyl�� my�ten; he olivat takamaille muuttaneina t��ll� vuosikausia
el�neet verottomina uutisasukkaina, vaan n�ihin aikoihin ruvettiin jo
heid�n uutiskyli��n lukemaan vakinaiseksi asutukseksi, ja veroittajan
pitk� k�sivarsi rupesi jo niihinkin ulottumaan.

Paljoa ylemp�n� saman joen latvoilla, Kitkan ja Maansel�n kalaisilla
j�rvill�, olivat iil�iset vanhastaan tottuneet kulkemaan lappalaisia
veroittelemassa ja kes�isin kalastelemassa, ja olivat he n�it�kin
seutuja lukeneet takamaikseen, vaikkei niiden omistamisesta
viel� ollut mit��n tietoa, eip� edes siit�, mihin valtakuntaan
ne kuuluivat. Sittemmin oli Lapinkulku k�ynyt harvinaiseksi ja
hallituksen k�skyst�kin vihdoin lakannut, eik� maanviljelykselt�
kotoa en�� niin kauas joutanut kalamatkoillekaan muuta kuin joskus
h�t�tilassa.

Viime vuosina olivat kumminkin olot kotona rannikoilla k�yneet niin
tukaliksi, ett� muistot noista kaukaisista, rauhallisista takamaista
taas useammin olivat palanneet mieliin ja miesten keskusteluihin.
Pohjan k�yh�� perukkaakaan eiv�t ensink��n s��st�neet nuo vuosittain
kasvavat verot, joita sota nieli, ja tila siell�, toinen t��ll� oli
j��nyt autioksi. Tanskalaisten valloittaman Elfsborgin lunnaiden
maksamiseksi oli taas ruvettu kantamaan uutta, raskasta veroa,
kymmenyst� kaikesta irtaimistosta, ja uusi sotavero Viron sotaa
varten m��r�ttiin samaan aikaan maksettavaksi. Talonpojat olivat
toivottomia. Raskaimmin heit� kumminkin kiusasi ja rasitti my�t��ns�
l�pimatkustava ja matkoillaan viiv�htelev� sotav�ki, joka suureksi
osaksi oli ulkomaista, skotlantilaista, englantilaista ja saksalaista
v�ke�, ja joka ev�ikseen ja ravinnokseen maksutta otti talonpojilta,
mit� irti sai -- pakkokin oli ottaa, kun ei kruunu maksanut palkkoja.
Omia miehi� vietiin vuosittain uusi ryhm� taistelupaikalle. Sen
lis�ksi tuli v�h� v�li� rutto ja kato. Niin kiusautuneita olivat
asukkaat muutamissa osissa maata, ett� he j�ttiv�t kokonaan
kotimaansa ja siirtyiv�t muihin maihin.

T�llaisten olojen vallitessa oli Iijoenkin suussa taas ruvettu
puhumaan muutosta takamaille, ne olot olivat vihdoin vaikuttimina
Paason Paavonkin rohkeaan p��t�kseen, joka kev�ttalven kuluessa
niin kypsyi, ett� er��n� p�iv�n� huhtikuun loppupuoliskolla pieni
retkikunta jo teki l�ht�� Kelalan pihalta yl�s jokivartta pitkin.
Rannan Pietari Kelalasta oli n�et p��tt�nyt l�hte� mukaan, h�nkin
kun oli huomannut mahdottomaksi j��d� kotikyl��ns�, vaikka syyt
olivat osaksi toiset kuin Paavolla. H�n oli n�et syksyll� mennyt
naimisiin, nainut serkkunsa -- pappi oli vihkinyt asiaa l�hemmin
tiedustelematta. Mutta sitten rupesi puheita kuulumaan, ett� se on
laissa kielletty�, siit� on edesvastuu ja rangaistus ankara. Aivan
selvill� siit� ei oltu ja Pietari oli toivonut asian unohtuvan.
Vaan sitten oli h�n kuullut er��n kateellisen vihamiehens� uhanneen
ilmoittaa h�net ensi kes�k�r�jiin -- ja silloin n�ki Pietari
parhaaksi paeta. Nuoren vaimonsa kera yhtyi h�n Paavon matkueeseen ja
kasaili nyt juuri l�ht�� tehden tavaroitaan poronkelkkoihin.

-- No Tapani, nyt el� en�� mieti, l�hdetk� vai etk�, se on sinun nyt
p��tett�v�, puhui Paavo puoli leikill� kulkiessaan ohi nuorimman
veljens�, joka siin� seisoi hieman levottoman ja ep�r�iv�n n�k�isen�.
Oli ollut puhetta, ett� h�nkin l�htisi veljens� mukana takamaille,
mutta siit� ei ollut tullut mit��n, ja piloillaan se nyt Paavokin
n�inik��n velje��n kehoitteli. Mieli se Tapanin kyll� olisi mukaan
tehnyt, eik� h�n ollut arkakaan luonnostaan, vaan h�n oli muuten
kiinni -- kiinni juuri t�ss� Kelalassa, jossa h�n oli kulkenut
"rihmoja viritt�m�ss�", vaan itse joutunutkin pauloihin. Mutta Sanna
olikin hiukan itsep�inen tytt�, ei suostunut l�htem��n salolle, sanoi
vain Tapanille: mene yksin, jos menet. Ja siksi oli Tapanin pakko
veljelleen vastata:

-- Ei tullut multa viel� l�ht��.

-- Eik� tule sitten vastakaan, intti Paavo. Vaan kun viimeiset
j��hyv�iset olivat sanotut ja pieni pororaito l�hti solumaan alas
joelle, katsahti Tapani nuhtelevasti vieress��n seisovan tyt�n
silmiin ja virkkoi:

-- Ehompi el�m� niill� siell� tulee kuin t��ll�, ja onnellisempi.

-- Voipi tulla, mutta min� vain en i�kseni suostu l�htem��n pois
ihmisten ilmoilta, vastasi tytt�, heilautti kenoa p��t��n ja py�r�hti
pirttiin p�in.

N�m� molemmat n�k�kannat ne risteiliv�t useimpain muidenkin mieliss�,
jotka Kelalan t�rm�lt� takamaille l�htev�in kulkua katselivat.

Vaan pienen raidon matkue samoili eteenp�in Iijoen j��t� pitkin
arvelematta ja arastelematta ja kuudennella vuorokaudella se jo
oli poikennut kulkemaan suoraan koillista kohden Livojoen t�rmien
lomitse. Se oli edellisen� p�iv�n� l�htenyt t�m�n jokivarren
ylimm�st� asutuksesta, Kollajan uutiskyl�n taloista, jonne Paason
ukko hevosella oli heit� saatellut tuoden hiehon ja mullikan talteen
sinne kes��n asti, jolloin jonkun uutisasukkaista piti k�yd� sielt�
venheell� hakemassa t�m� karjansa alku. Kollajan taloissa he olivat
eronneet ihmisist� ja samoilivat nyt eteenp�in, tiet�en, etteiv�t
pitkiin aikoihin, ehk�p� eiv�t koskaan, tulisi tapaamaan muita
ihmisi�, kuin mahdollisesti syd�nmailla kiertelevi� lappalaisia. He
muodostivat nyt kesken��n pienen, suljetun yhteiskunnan ja rupesivat
v�hitellen totuttautumaan siihen ajatukseen, ett� muita ei en�� ollut
olemassakaan.

Kev�t oli jo pitk�lle kulunut, huhtikuu teki loppuaan; keskip�iv�ll�
suvesi ja keli oli pehmyt, joten t�ytyi kulkea enimm�kseen �iseen
aikaan, jolloin hanki kantoi. Kun p�iv� nousi korkealle ja l�mmitti
maan, silloin haki tuo pieni retkikunta suviselta t�rm�lt�
p�lvipaikan tai taittoi havuja hangelle ja lep�si siin� levitetyill�
porontaljoilla, vetojuhtain nakertaessa kaadettuja naavapuita ja
talventakaista j�k�likk��. Vaan kun ilta vilpastui ja nietokset
kovenivat, l�hti retkikunta j�lleen liikkeelle painamaan koillista
kohden pitkin joen tasaista tannerta.

Etumaisena hiihti Paason Paavo, olallaan hihna, josta h�n talutti
raidon p��ss� kulkevaa taattua h�rk�poroaan. Sen vet�m�ss� ahkiossa
istui h�nen vaimonsa Liisa, syliss��n puolen vuoden vanha poikansa,
joka oli melkein umpeen pistetty poronnahkaiseen tuppeen. Raidon
p��ss� hiihti Rannan Pietari, vakavana ja ��nett�m�n�, silloin
t�ll�in sukaisten supattamaan keskell� raitoa olevan pulkan kohdalle,
jossa istui h�nen nuorikkonsa, kaunis Elina, jonka kanssa h�nen ei
ollut lupa yhdess� el�� kotoisilla rannoilla. Toiset porot vetiv�t
kuormakelkkoja, joissa matkueen muuttotavarat olivat. Sek� Paavo ett�
Pietari olivat n�et ottaneet perint�ns� kotitaloistaan, ja siin�
heill� oli nyt omaisuutensa: ty�aseita, keittotarpeita, verkkoja,
hamppuja, vaatteita, suoloja, siemenjyvi� -- pitih�n jotakin olla,
kun korpeen oli teht�v� koti. Pitkin raidon kuvetta laukkasi Halli
heng�styneen�, poiketen v�h� v�li� t�rm�lle haukkumaan vesakossa
soittelevia metsoja.

P�iv� laski, tuli iltah�m�r�, ja pieni pororaito liikkui my�t��ns�
eteenp�in, verkalleen ja vakavasti. Vaan kun pimeimmilleen ehti
kev�inen y� ja vetoporot pahasti l��h�ttiv�t, silloin pys�ytti Paavo
taas raitonsa kuusisen rannan rinteelle, ker�si kuivia risuja, teki
nuotion ja iski tulta, Pietarin kaataessa naavapuita v�syneiden
porojen sy�t�v�ksi. Liisa k��ri pojan turkkeihin ja rupesi rokkaa
keitt�m��n, vaan Elina, joka oli nuorin joukossa, nukahti usein
l�mp�iseen pulkkaansa ja her�si vasta, kun nuotio jo korkeimmillaan
roimusi ja Pietari veti h�net aivan tulen ��relle.

Sy�tiin, istuttiin ja tarinoitiin, nukkumaan ei joudettu. Miehet
laskivat p�iv�matkoittain summia, kuinka pitk�lti viel� oli taivalta
Kitkan rannalle, jonne he pyrkiv�t. Paavo oli siell� kerran kymmenen
vuotta sitten ollut mukana kalamatkalla -- sen j�lkeen ei siell�
Iist� oltu k�ytyk��n -- ja h�nell� oli siis v�h� tietoa matkasta.
Joskus, kun he sattuivat lep��m��n jollakin kauniilla rinteell�
Livojoen varrella ja matkustus jo kovin tymp�isi, syntyi heiss�
tuuma, ett� jos he j�isiv�tkin siihen, etemm�s pyrkim�tt�k��n.
Vaan he hylk�siv�t sen tuuman samassa: asutus oli liian l�hell�,
veroittaja oli jo oppinut l�yt�m��n aina Kollajan taloihin asti, he
olivat kerran l�hteneet pakoon kaikkia noita rasituksia ja tahtoivat
my�skin p��st� niin et��lle, ettei sielt� kumukaan kuuluisi.

-- Ei, painetaan eteenp�in, ensi viikolla ollaan perill�, vaati Paavo.

-- Ensi viikolla, niin, pid� sin� huoli p�ivist� ja viikoista, niit�
en min� muista. Mutta eteenp�in sit� on painettava!

Ja he nousivat ja samoilivat taas koillista kohden joen latvoille
ja siit�kin viel� eteenp�in kankaiden poikki, halki aution luonnon,
jossa ei el�v�n merkki� n�kynyt muuta, kuin joskus vesakon rintaa
koikkelehtava j�nis tai repo, joka s�ik�htyneen� viiletti aavikon
poikki, tai �iseen aikaan susi, jonka silm� pime�ss� hehkui ja joka,
uskaltamatta k�yd� saaliin kimppuun, et��mp�� haikeasti ulvahti.

Mutta er��n� p�iv�n� levisi matkamiesten eteen aava ulappa ja loiva
rannikko, Kitkan avara, luminen selk�, jonka kev�inen aurinko
huikaisevasti kiilloitti. Ja sel�n takaa kuvastui katsojan silm��n
mahtava tunturimaa, joka rajoitti taivaanrannan ja jonka keskest�
kohosi pilvi� kohden tasalakinen Pyh�tunturi ja Rukatunturin
s�rm�iset huiput. He olivat perill�, l�ysiv�t piakkoin iil�isten
vanhan kalasaunankin lounaiselta rannalta ja asettuivat siihen aluksi.

Mutta kauaksi eiv�t. Viel� etemm�s, viel� syvemm�s t�ht�si
uutisasukkaiden mieli, he eiv�t tahtoneet j��d� sinne meren
puolelta ehk� saapuvain kalamatkueiden jalkoihin. P�iv�n lev�tty��n
hiihtiv�t miehet tutkimaan vastap�ist� rantaa ja pys�htyiv�t vihdoin
Yl�kitkan koilliskulmalle, virran partaalle, jonka he nimittiv�t
Virranniemeksi. Siell� rupesi kohta autioon luontoon kajahtelemaan
kirveiden kalsketta ja kaatuvain honkain ryskett�, ja pian l�htiv�t
uuden pirtin sein�t keh�lle kohoamaan. Vaan kun he olivat saaneet
tupansa vesikaton alle, kiirehtiv�t he k�ytt�m��n hyv�kseen viimeist�
keli� ja tuomaan Kitkan poikki perheens� ja kuormastonsa uuden kodin
paikkeille.

Mutta Virransalmen toisella rannalla, tuuheiden kuusten lomassa,
seisoi er�maan kesyt�n lapsi ja katseli piilopaikastaan tuota
niemelle kohoavaa hirsimajaa ja sen outoja asukkaita. H�nen lyhyt,
pullea vartalonsa vavahti toisinaan vihasta, jalka teki ter�v�n
liikkeen ja k�sivarsi, joka jousta piteli, oikaisihen uhkaavan
suoraksi. Ja soikeassa silm�ss� paloi kiukkua ja kostoa. H�n
seisoi siin� kauan vaanien ja t�hystellen ja ihmetteli noiden
tulokkaiden temppuja. Vaimot istuivat n�et hartaina rantakivill�,
miehet olivat ottaneet lakit p��st��n ja toinen heist� pani k�tens�
ristiin ja luki jotakin kovalla ��nell�. H�n ei, tuo Lapin kesyt�n
lapsi, tiennyt, ett� uutisasukkaat siin� viettiv�t helluntaip�iv�n
hartaushetke� lukien ulkomuistilta is�meit�ns� -- muuta eiv�t
muistaneet. H�n tajusi vain, ett� h�nelle oli ilmestynyt kilpailija
tuohon rauhoitetun salonsa liepeelle, ja h�n tunsi vaistomaisesti,
ett� se tulisi olemaan h�nt� voimakkaampi. Ja silloin h�nelt�
v�hitellen laukesi j�nnitys j�senist�, jousi vaipui maata vasten,
silm�st� sammui hehku ja tuo pieni vartalo tuntui painuvan viel�kin
matalammaksi ja k�yk�isemm�ksi. H�n k��nsi suksensa saloon p�in ja
l�hti hiiht�m��n harjujen lomaan, ponnistaen yh� voimakkaammin, kuta
etemm�s ehti laakson pohjukkaan.

       *       *       *       *       *

Kolme vuotta oli kulunut, nelj�tt� kes�� eliv�t uutisasukkaat
Virransalmen rannalla. T�m�n virran niskaan, puolen virstaa
pohjoiseen ensim�isest� uutistalosta, oli jo syntynyt toinen, Pietari
oli n�et rakentanut siihen oman tupansa ja muuttanut Elinansa ja
vuoden vanhan esikoisensa kanssa siihen asumaan. Kummankin m�kin
ymp�rill� oli ometta ja aitta ja ometan takana naurismaa; Paavon
rannassa rakenteli is�nt� jo malkakattoa uuteen saunaansa, vanhimman
pojan, joka oli ollut mukana matkalla Pohjanlahden rannalta,
juostessa siin� vieress� hakemassa mukulakivi� vesirajasta. H�nell�
oli tuvassa jo kaksi sisarta, joista toinen tassutteli �itins�
helmasta kiinni pidellen, toinen makasi katto-orresta riippuvassa
p�revasussa.

Sakeaan mets��n, joka peitti harjun suvisen rinteen, oli molempain
m�kkien kohdalle avautunut pieni sarka, jossa mustuneiden kantojen
lomassa kasvoi vihanta ohranlaiho ja niiden keskiv�lill� suitsusi
eilen uudesta vierretty kaski. Vaan harjun takana vesisuon reunassa
kulkivat laitumella molemmat sarvip��t, jotka olivat retkeilleet
Pohjanlahden rannalta ja joiden seurassa pelehtiv�t heid�n
toivorikkaat perillisens�, hieho ja vasikka, joista ensim�inen jo
mielitteli lemmenvehkeisiin is�ns� kanssa. Ylemp�� rinteelt� kilisi
lampaan tiuku. Siihen asti uskalsivat elukat laitumelle, vaan etemm�s
eiv�t, sill� hongikosta niemen juurelta oli tuon tuostaankin kuulunut
kontion kumeaa murinaa, joka jo monasti oli pannut sarvip��t kiireen
vilkkaa laukkomaan kotim�kin tarhaan.

-- Viep�, Liisa, lapset Pietarin m�kkiin ja aja samalla lehm�t
kotiin, niin p��st��n t�st� nuotalle! huusi Paavo saunan harjalta
eukolleen, kun n�ki Pietarin sielt� melovan my�t�virtaa rantaa kohden.

-- Oikeinko y�kuntaan? Elinasta ei ole t�ll� haavaa mukaan l�htij�ksi.

-- Siksip� viekin lapset h�nen hoitoonsa. Totta t�ss� t�ytyy ker�t�
talvimujeita, kun nyt kerran nuotta on. Vedet��n kolmen.

Kalanpyynnist� ei uutisasukkailla tullut riitaa, vett� oli kyllin
kummallekin. Verkoilla ja katiskoilla he pyysiv�t kumpainenkin
omalla puolellaan salmea, vaan iso j�rvinuotta, jonka he talven
pitkin� puhteina olivat yhdess� kutoneet, oli heill� yhteinen;
yhdess� sit� vedettiin ja saalis jaettiin kahtia. Miehet lappoivat
nuotan veneisiin ja, Liisan jouduttua kotit�ist��n, l�hdettiin
soutamaan kauemmas kotisalmesta taatuille apajapaikoille. Syd�ny�n
aikana keskeyttiv�t he ty�ns� ja soutivat saaren rannalle lep��m��n
ja aterioimaan. Vaan juuri rantaan saavuttaessa pys�htyiv�t airot
yht�kki� ja kaikkien silm�t t�hysteliv�t yhteen suuntaan.

Salmen kautta loisti j�rven etel�rannalta tulen liekki katsojia
vastaan. Se oli kovin outo ilmi� asumattomilla er�maan rannoilla.
Lappalaiskyl�� ei ollut noilla paikoin ja kaukaisempia kalastajia
ei ollut moneen vuoteen t��ll� liikkunut. Uutisasukkaiden mieliss�
risteili monenlaisia aavistuksia ja mietteit�, peloittavia ja
rohkaisevia, ja kauan he sanaa vaihtamatta katselivat vilkkuvaa
tulta. Vihdoin virkkoi Paavo:

-- Eiv�th�n lie ryss�npuoleisia Lapin veroittajia, niit� kuuluu
t��ll� takavuosina liikkuneen.

-- Eiv�tk� ne tietysti meit�k��n s��st�, vaikeroitsi jo Liisa
pel�styneen�.

-- Elk��h�n h�t�ilk�, ehk� ovat kotipuolen miehi�, jotka ovat taas
kerran l�hteneet hauinpyyntiin, lohdutteli Pietari.

-- Soudetaanpa l�hemm�s, siit� on selv� saatava.

Isompaan venheeseen lappoivat kalamiehet nuotan, j�ttiv�t sen
saaren rannalle ja soutivat pienemm�ll� tulta kohden. Et��mp�� he
jo n�kiv�t, ett� lappalaisia siell� ei ollut. Vaan keit� sitten?
Yst�vi�k� vai vihamiehi�?

Niemen toiselle rannalle laskivat he ��neti venheens� ja l�htiv�t
hiljaa lepikon l�pi vakoilemaan. Vaan jo et��mm�lle he tunsivat
tulella olijain tutun murteen, kohta eroittivat tuttuja ��ni�kin
-- ne olivat iil�isi� hauinpyyt�ji�. Rohkeasti he astuivat esille,
tervehtiv�t tuttaviaan ja sukulaisiaan, jotka turhaan olivat hakeneet
uutisasukkaita Kitkan rannalta, arvaamatta soutaa Virransalmelle
saakka. Ilo oli yleinen molemmin puolin, ja siit� tuli uneton
tarinay�.

Iil�iset kertoivat kuulumisia vanhalta kotipuolelta, ja ne
kuulumiset eiv�t olleet ilahduttavia. Siell� olivat olot k�yneet yh�
rasittavammiksi, edellisen� kes�n� vei halla viljan, l�pikulkeva
sotav�ki asettui kuukausm��riksi talonpoikain luo el�m��n, kiskoen
heilt� v�kisin ja maksutta, mit� v�hi� ruokavaroja heill� viel�
oli; ja sitten kev�ttalvella tuli rutto. Se oli k�ynyt joka
talossa j�tt�en niihin syv�t merkkins�. Paasosta oli vanha Heikki
is�nt� kepertynyt, ja Tapani, joka pelk�si sotav�keen joutumista,
oli jo kev��ll� paennut Pudasj�rville sek� nyt l�htenyt mukaan
Kitkaretkelle, sinne j��d�kseenkin. Parilla muulla nuoremmalla
perekunnalla oli my�s vahva aikomus asettua takamaille - siell�
kotona olivat pellot j��neet kesantoon, suvivilja kylv�m�tt�,
hein�t tekem�tt� ja veroittaja juoksi r�stej� kirist�m�ss�. N�lk�
oli ollut edess�, ja siksi olivatkin kyl�n rotevimmat ja terveimm�t
l�hteneet uudelleen koettamaan vanhaa elinkeinoa, j�rvikalastusta,
ett� edes jotain sy�t�v�� saataisiin talveksi. Naisiakin oli muutamia
retkel�isten joukossa, eih�n l�ht�kelpoisia miehi� ollutkaan joka
talossa. Niin oli Kelalasta, josta tauti oli vienyt molemmat
vanhukset ja jossa talo nyt oli kotiv�vyn hoteilla, Sanna l�htenyt
talonsa puolesta kalamiesten matkaan takamaille.

V�leen kului kotiuutisia kerrottaessa lyhyt kes�inen y� ja p�iv�
nousi jo koko joukon it�isten vuorenharjujen yl�puolelle, kun
uutisasukkaat kutsuivat kaukaisia vieraitaan siksi p�iv�ksi
salom�keilleen vierailemaan.

-- Ja kell� lie uskallusta t�nne j��d�, niin tervetuloa, ei t��ll�
ahtaaksi k�y, on rantoja t�ll� j�rvell� ja toisia j�rvi� on l�hell�
samankokoisia, puhui Paavo, kun venheisiin laskeuduttiin ja
l�hdettiin koko joukolla soutamaan Virranniemelle.

P�iv� vietettiin juhlap�iv�n�, uutism�kkien em�nn�t keittiv�t ja
paistoivat parasta, mit� lie ollut heid�n v�hiss� varastoissaan, ja
sill� v�lin miehet vaihtoivat n��d�nnahkakimpuilla rannikkolaisilta
sen verran, kuin n�ilt� riitti luovuttaa suoloja, hamppuja,
kirveit� ja kangasta. Vaan kun sitten murkinan j�lkeen maattiin
p�iv�npaisteessa pihanurmella ja tarinoitiin t�m�n ja tuon puolen
oloista, kys�isi Paavo �kki� veljelt��n:

-- No, Tapani, jokohan nyt todella j��t t�nne salolle, kolme vuotta
sitten et uskaltanut etk� hennonut?

-- Nyt j��n.

-- Ka, henkih�n se on sinussakin, j�� pois! Ja aluksi ainakin tulet
ehk� toimeen t�ss� meid�n pirtin ahtailla tiloilla. Vaan yksink� aiot
j��d� t�nne, eukottomana poikamiehen� salolle...?

-- Saaneehan lappalaiselta tytt�ri�, kun tarve tullee, kiirehti
Tapani vastaamaan. H�nell� oli tosin viel� v�h� muitakin toiveita,
mutta piti ne salassa. Isosti oli h�nen mielens� riemastunut, kun
h�n Pudasj�rvill� oli n�hnyt Sannan olevan kalamiesten matkassa.
Mutta tytt� oli ennen niin p��tt�v�sti vakuuttanut, ett� h�n ei
j�isi korpeen kuolemaan -- Tapani ei ollut nyt taas sit� rohjennut
uudelleen ehdoittaakaan.

Mutta nyt pisti er�s iil�isten vanhimmista koristelematta Sannalle
�kki� kysymyksen:

-- Mit� se Sanna siit� sanoo, ett� Tapani aikoo naida
lappalaistytt�ren?

Tytt� k�vi h�milleen �killisest� kysymyksest�, punastui ja j�i
��nett�m�ksi. Ja Tapani itse oli melkein yht� h�mill��n. Vaan Paavo
kiirehti nuorille avuksi:

-- Vai j��tk� t�nne, Sanna, uuden m�kin em�nn�ksi?

Nuorten katseet osuivat vastakkain, ja tyt�n silm�yksest� jo Tapani
tajusi, ett� t�m� jo oli voittanut kammonsa er�maata kohtaan. Se
liitto olikin jo pian p��tetty asia. Yksi vaikeus siin� viel� oli,
pappia ei ollut siunaamaan liittoa, eik� rannikolle l�hd�st� sit�
varten voinut tulla puhettakaan. Mutta kaikki l�sn�olevat olivat
sit� mielt�, ett� tuo papitonkin avioliitto oli hyv�ksytt�v�.

-- Me vihimme teid�t t�ss�, ja se saa kest��, vihkik��n sitten vasta
pappi, jos n�ille maille joutuu.

Mutta samassa syntyi miesten joukossa supatusta ja tuumailua, ja
tuota pikaa nousi toistakymment� miest� jaloilleen, souti salmen
yli, ja kohta rupesi sielt� kuulumaan kirveiden kalkatusta, ja
rantat�rm�lle, suvisen rinteen kauniille kunnaalle, ved�tettiin jo
ennen pitk�� tukevia sein�hirsi�. Kirveet heiluivat, piiluttiin,
sahattiin ja salvettiin, ja hirsikerros l�hti kohoamaan
hirsikerroksen p��lle. Nuorelle pariskunnalle olivat iil�iset n�in
lepop�iv�n��n talkoopelill� p��tt�neet rakentaa tuvan, ett� he
talveksi jo saisivat muuttaa oman katon alle. Ja ennen illan tuloa
seisoi t�rm�ll� valkoiseksi veistetty pirtin keh�, kattoa ja lattiaa
viel� vailla, mutta muuten tilava ja komea.

Illasteltuaan uutistalossa ja j��hyv�iset sanottuaan yksinj��ville
salolaisille l�htiv�t sitten kalamatkalaiset soutamaan takaisin
verkoilleen ja apajapaikoilleen; muutamain p�iv�in per�st� oli heid�n
jo k�nnnytt�v� saaliineen paluumatkalle, hoitamaan kotipuolensa
laiminly�tyj� maat�it�. Vaan Virransalmen toisella rannalla istui
uuden tuvan keh�n alla nuori pariskunta kauan katsellen etenevi�
venheit�. He katsoivat niit� kaipauksella ja kaiholla, ne tuntuivat
ik��nkuin viev�n mukanaan heid�n viimeiset viestins� el�vien maille.
Ja he olivat viel� niin nuoria ja rakastivat el�m�t�. Mutta kun
venheet katosivat kaukaisen saaren taa, nostivat he silm�ns�,
katsoivat toisiaan ja riemastuivat. He tunsivat nyt yhtaikaa
molemmat, ett� he eiv�t olleetkaan sanoneet j��hyv�isi� el�m�lle,
vaan ett� se oli heill� t��ll� juuri uutena ja nuorena edess��n,
joskin k�tkettyn� er�maan kaukaiseen kotiin.

(Margareeta.)




KRISTILLINEN J�RJESTYS PENKKISIJOISTA.


Oli aikainen juhannusp�iv�n aamu vuonna 1661. Kes� tuoksui
tuoreimmassa kukoistuksessaan, vehmas nurmi kylpi joen rannalla
rehev�n� raikkaassa aamukasteessa, ja v�h�n ylemp�n� lehdikossa kyl�n
reunassa lirittiv�t laululinnut kimakoita aamus�veleit��n, leikkien
siell� iloisina lehvien lomassa. Vaan v�ki kyl�ss� nukkui viel�
sike�t� juhlaunta. My�h�iseen oli juhannusaattoa vietetty nuorison
kisapaikoilla kokkotulien ��ress� ja valvoen odotettu nousevaa p�iv��
-- siksi makuutti nyt pitemp��n. Joku vanhus vain oli liikkeess�
pihamailla, varuillaan her�tt��kseen v�et ajoissa juhannuskirkkoon.

Sit� vastoin n�kyi l�heisess� H�meenkyl�n herraskartanossa
talonv�ki jo olevan jalkeilla; palvelijoita ja talon naisia juoksi
edes takaisin pihalla ja portaissa, ja itse kartanon is�nt�,
jalosukuinen herra Eerik Henrikinpoika Sabelstjerna, seisoi
��net�nn� kuistilla, katsellen muka, kuinka talon vanhoja, raskaita
perhevaunuja voideltiin kulkukuntoon, vaan todellisuudessa synkk�n�
ja kiihkomielisen� harkiten muuanta mielt��n rasittavaa huolta.
H�n oli keski-ik�inen mies, kankean ja juron n�k�inen, eiv�tk�
h�nen sileiksi ajetut, lihavahkot kasvonsa tosin ilmaisseet paljon
mit��n mielenliikutusta, vaan kulmakarvain alituinen rypistyminen ja
vihaiset vinkeet suunpieliss� osottivat, ett� siell� sis�ll� k�vi
rajuna kuohu. Vaikka selin seisoikin rakennuksen p��oveen, tunsi h�n
kyll�, ett� sielt� joku ilmestyi h�nen selk�ns� taakse; vaan h�n ei
ollut sit� huomaavinaan, ennenkuin vanhanpuoleinen nainen astui aivan
h�nen viereens� ja virkkoi:

-- No, Eerikkini, sin� seisot t�ss� viel� arkipuvussasi, me naiset
olemme jo l�ht�valmiit. On pian aika valjastuttaa hevoset, jos mieli
meid�n olla aikaisin kirkossa ja saada oikeutetut paikkamme.

Eerik Henrikinpoika murahti ja vastasi p�in k��ntym�tt� ja koettaen
tekeyty� tyyneksi:

-- �iti hourii, aurinko on vasta noin matalalla. Te naiset h�t�ilette
aina.

-- Mutta pit��h�n meid�n joutua ajoissa penkkeihimme, ennenkuin
M�lkil�n v�ki taas ehtii asettua ensim�isille sijoille.

J�ykk� aatelismies halveksi tuota vastav�itett� siihen m��r��n,
ettei virkkanut mit��n. Mutta samassa ilmestyi kuistille ja puuttui
keskusteluun muita sis�st� juosseita, juhlapukuihin jo pynt�tyit�
naisia, joista ��nekk�in ja innokkain oli kartanon em�nt�, Eerik
Henrikinpojan puoliso. Oli koko aamun ik��nkuin jotakin ukkosta
vallinnut pukuhuolissaan hy�riv�in naisten joukossa, vaan nyt
se n�kyi l�yt�neen loven purkautuakseen esiin t�ss� alkaneessa
keskustelussa.

-- Sielt� taas saisivat Sassit ilkkuen katsella, kuinka meid�n
olisi asetuttava toiseen riviin, sill� v�lin kuin he istuvat meid�n
paikoilla -- ei, se ei saa en�� tapahtua, sit� nautintoa en suo en��
sisarelleni, varsinkaan sen j�lkeen, mit� nyt viimeksi on tapahtunut.

Niin vakuutti H�meenkyl�n em�nt� kiivaana ja p��tt�v�isen�, ja h�nen
anoppinsa, jonka kanssa he nyt kerran olivat yht� mielt�, jatkoi
varsin vihaisena, toruen poikaansa:

-- Aina sin� per�yt ja juonittelet, mik� sin� olet mies? Jotakinhan
t�ytyy tapahtua, tapahtua juuri t�n��n, jotakin selvyytt� t�ytyy
tulla kristilliseen penkkij�rjestykseen, muuten Sassit anastavat
kansankin silmiss� t�ss� pit�j�ss� ensim�isen arvosijan, joka kaiken
oikeuden mukaan kuuluu Sabelstjernoille. Is�si sit� ei olisi koskaan
sallinut, vaan sin� olet vetelys. Olihan asia sit� paitsi jo sovittu.

-- Sovittu, sovittu, te olette sen sopineet tuhmasti. -- Nyt
vasta k��ntyi Eerik Henrikinpoika naistensa puoleen hehkuvin
katsein ja puhuen melkein vapisevalla ��nell�. -- Kuinka, voitte
uskoakaan mahdolliseksi, ett� min�, Huhdin ja H�meenkyl�n omistaja,
Sabelstjernan suvun p��mies, alentuisin ik��nkuin viekkaudella ja
varkain asettumaan is�n sijalle Perni�n kirkossa, jota sukumme
vaakuna koristaa. Kuinka naurettavaa, kuinka h�pe�llist� olisikaan
meid�n kiirehti� sinne ennen jumalanpalveluksen alkua saamaan oikeat
paikkamme, ei, kymmenen kertaa ei, me emme saa saapua kirkkoon muuta
kuin juuri sill� hetkell�, jolloin yhteen soitetaan -- arvokkaasti ja
tyynesti, niinkuin Sabelstjernain tulee.

T�m� ankaruus ja p��tt�v�isyys, joka oli aivan harvinaista
H�meenkyl�n is�nn�ss�, n�ytti kovin h�mm�stytt�v�n h�nen �iti��n ja
puolisoaan; j�lkim�inen ratkesi itkem��n, nyyhkien:

-- Kaunis arvokkuus, joka sys�� meid�t oikeutetuilta sijoiltamme.
Min� tunnen sisareni, h�n kyll� pit�� huolen, ett� h�n muukalaisen
miehens� kanssa p��see ensi penkkiin ja min� toiseen... sin� tahdot
tahallaan n�yryytt�� minut ja sukuni.

-- Surkeata, poikani, ett� sinulta puuttuu rohkeutta s�ilytt�� is�si
arvo, s�esti vanha rouva.

Vaan uhkaavasti oikaisi taas selin k��ntynyt aatelismies vartensa ja
virkkoi:

-- Sukuni kunniasta ja arvosta vastaan min�, olen kykenev� sit�
puolustamaan. Ei sanaakaan en�� -- h�n kohotti ankaraksi ��nens�, kun
naiset taas rupesivat vastaan v�k�tt�m��n -- min� t�ss� olen k�skij�,
kirkkoon l�hdet��n silloin, kun min� m��r��n, ennen ei!

H�n k�veli pari kierrosta portaita pitkin ja pys�htyi sitten taas
tuijottamaan yhteen kohti, yh� ankarammin rypistellen silm�kulmiaan.
Ja naiset, �lyten, ett� oli turha vastustella, hiipiv�t nyyhkien
sis��n, juhla-asussaan odottamaan l�hd�n hetke�.

Jo kauan oli t�m� kysymys huolestuttavana ja hermostuttavana
painostanut H�meenkyl�n hovia ja samoin koko pit�j�t�, melkein siit�
asti, kuin Ruotsista tullut �versti Henrik Sass, menty��n naimisiin
M�lkil�n tilan entisen omistajan Klaus Slangen nuoremman tytt�ren,
Sabelstjernan rouvan sisaren, kanssa, oli lunastanut mainitun tilan
ja j��nyt siihen asumaan h�meenkyl�l�isten l�himm�ksi naapuriksi.
Aina niihin asti oli Sabelstjernan suku ollut ensim�isess� sijassa
Perni�n pit�j�ss�. Ansioittensa vuoksi Ven�j�n sodassa oli Juhana
III antanut Eerikin isois�lle, vanhalle Henrikille, aatelisarvon ja
nimen sek� laajat tilukset t�ss� kotipit�j�ss��n, ja niin kauan kuin
t�m� jykev� soturi eli, ei paikkakunnan aatelisista yksik��n h�nelt�
arvosijaa riidellyt, kirkossakin oli h�nen suvulleen kielt�m�tt�
ensi penkki tunnustettu. Mutta sitten tuli pit�j��seen tuo kirottu
Sass, mokoma raaka, p�yhke� sotakarhu, joka 30-vuotisessa ja Kaarlo
Kustaan sodissa oli voittanut jonkun verran mainetta ja mahtavuutta
ja nyt luuli tuon sotilasmaineensa varassa voivansa esiinty�
kukkona linnan p��ll� miss� tahansa. Varsinkin sen j�lkeen, kuin
nykyisen Sabelstjernan is� muutamia vuosia sitten oli kuollut ja
sukua edustamaan oli j��nyt Eerik Henrikinpoika, joka ik�ns� oli
kotona maalla el�nyt, k�vi tuo kilvoittelu H�meenkyl�n is�nt�v�elle
kiusalliseksi. He olivat Sassin kanssa langokset, sisarusten kanssa
naimisissa, ja molempain rouvat koettivat varsinkin kiihoittaa
miehi��n anastamaan etusijan, jonka ulkonainen merkki oli ensim�inen
penkki kirkossa. Vaan nuorempi sisar oli intohimoisempi, h�n oli jo
hyv�ll� alulla sys��m�ss� vanhemman sisarensa toiseen sijaan, ja se
varsinkin kasvatti H�meenkyl�ss� katkeruutta.

T�m�n riidan johdosta olivat naapuri- ja sukulaisv�lit tietysti jo
aikoja sitten olleet pilalla, ja kun Sabelstjernat eiv�t suinkaan
tahtoneet vanhoista oikeuksistaan luopua, ei mit��n selvyytt� ollut
olemassa tuossa kristillisess� arvoj�rjestyksess� penkkisijoista.
Oli asiaa tosin koetettu sovinnossakin ratkaista; juuri �sken,
alkukes�ll�, olivat l�hiseudun aateliset pit�neet varsinaisen
kokouksen, jossa koetettiin tutkia, mit� oikeuksia ja edellytyksi�
kummallakin suvulla olisi etev�mmyyteen toisen rinnalla, vaan
selv�� tulosta ei oltu saatu toimeen -- katkeroita pistoksia vain
oli singahdellut molemmilta puolin. Vanhalta muistilta olivat tosin
useimmat olleet taipuvaisia my�nt�m��n Sabelstjernoille etusijan,
vaan Sassin puolue ei tahtonut siit� kuulla puhuttavankaan, sotainen
�versti oli uhannut v�kisinkin pit�� sen, mik� h�nelle oikeuden
mukaan oli tuleva -- ja niin oli erottu.

-- Oikeuksistaan kehtaa h�n viel� puhua -- tuo ajatus kaiveli Eerik
Henrikinpojan mielt�, h�nen seistess��n siin� portailla mustissa
mietteiss��n -- h�n, joka korppina tahtoo anastaa toisen oikeudet.
Sassit ovat aikaisemmin aateloituja, v�itt�� h�n, mutta t��ll�
he ovat muukalaisia, nousukkaita, mit� lienev�t mustalaisrotua!
Meid�nh�n kilpi kirkkoa koristaa, is�ni lahjoittamat ovat sen
alttarihopeat, meid�n tilukset ovat suuremmat ja alustalaisjoukot
lukuisammat. Ei, t�st� t�ytyy tulla loppu, tulla t�n��n, t�ss� on
k�rsitty jo liian kauan. Mutta miten... miten Herran nimess�!

Perheen alkuper�isen p��t�ksen kiiruhtaa ennakolta kirkkoon
anastamaan ylimm�t penkkisijat oli h�n arvottomana hyl�nnyt,
mutta muuta arvokkaampaa tapaa h�n ei my�sk��n keksinyt. Ja nyt
kuuluivat jo kirkosta aamukellot soivan -- aika oli valmistautua
l�htem��n. Eerik Henrikinpoika astui verkalleen ja arvokkaana
sis��n rakennukseen, k�veli vaatehuoneeseen ja puki siell� p��lleen
tekotukkansa, kankean kaulustan, laajavartiset ratsusaappaansa ja
miekan kannattimineen. T�ss� juhla-asussa ilmestyi h�n taas pihalle
ja huusi kovalla ��nell�, ett� hevoset piti panna valjaisiin. T�t�
k�sky� oli kuski, samoinkuin koko talonv�ki, jo kauan odottanut, ja
tuota pikaa istui koko perhe juhlapukimissa ja virsikirjat k�dess�
noissa puisevissa, raskaissa vaunuissa, jotka verkkaista, melkein
juhlallista vauhtia l�htiv�t vierim��n kirkolle p�in.

M�lkil�st� oli aivan yht� pitk� matka, noin nelj�nnes, kirkolle
kuin H�meenkyl�st�, mutta aivan p�invastaiselta taholta. Kun siis
Sabelstjernain vanhat vankkurit ajoivat m�nnik�st� esiin sille
aukealle, jonka keskess� Perni�n kirkko joen rannalla sijaitsi,
t�hysteliv�t vaunuissaolijain silm�t mit� suurimmalla j�nnityksell�,
n�kyisik� M�lkil�n vaunuja jo kirkon edustalla. Ei n�kynyt. Vauhtia
hiljennettiin siit� syyst� viel�kin ja k�yden noustiin vastamaata
yl�sp�in v�kijoukkojen keskitse, jotka jumalanpalveluksen alkua
odotellen olivat ryhmittyneet tien varrelle ja kirkon kupeelle.
Samassa soivat tapulista kellot yhteen ja v�ki rupesi lappamaan
kirkkoon -- nyt saattoi Sabelstjernan perhekin jo arvoaan alentamatta
l�hte� asettumaan sukunsa vanhoille paikoille. Vaan juuri silloin
ajoivat vastap�iselt� rinteelt� yl�s my�skin M�lkil�n vaunut ja
pys�htyiv�t kirkon ver�j�n edustalle melkein samalla hetkell� kuin
H�meenkyl�n vankkurit. Vaunuista nousi kookas, ryhdik�s soturi,
Kaarlo Kustaan aikuiseen sotap��llik�n pukuun puettuna, ja autteli
naisiaan alas vaunuista.

Rahvas pys�htyi katsomaan vaunujen tuloa ja asettui kahden puolen
tiet� p��st��kseen herrasperheit� edell� kirkkoon. Mutta niist�
ei kumpainenkaan pit�nyt kiirett� ja vasta ver�j�ll� he yhtyiv�t
vastakkain, kylm�ll� ja kankealla kumarruksella tervehtien toisiaan.

Kirkon ovelle tultaessa vasta astui �versti Sass, joka rouvaansa
k�sipuolesta talutti, ik��nkuin arvonsa ja oikeutensa mukaisesti
kursailematta ensim�iseksi sis��n, teki sen aivan luonnollisena
asiana. Mutta tuosta syntyi heti liikett� ja supatusta Sabelstjernan
naisten joukossa, jotka kohta per�st� taivalsivat, ja vanha rouva
tarttui p��tt�v�isesti Eerik Henrikinpojan k�sivarteen, kuiskaten:

-- N�in sin� sittenkin annat heid�n h�v�ist� sukuamme ja riist��
meilt� oikeutemme!

Ja h�nen vaimonsa, joka riippui toisesta k�sivarresta, virkkoi itku
kurkussa:

-- N�etk�, kuinka sisareni ilkkuu? Nyt he vastustamatta asettuvat
ensi penkkiin...

-- Eerik, tee velvollisuutesi, varotti vanha rouva viel� kiirehtien
askeleitaan M�lkil�n herrasv�en rinnalle.

Eerik Henrikinpoika Sabelstjerna oli karahtanut punaiseksi
kasvoiltaan ja h�nen k�tens� oli vaistomaisesti tapaillut miekan
kahvaa, hoksatessaan, mink� uuden h�v�istyksen h�nen lankomiehens�
h�nelle teki. Nyt h�n ojensi vartalonsa uhkaavan n�k�isen� suoraksi,
harpaten pitk��n kirkon keskusk�yt�v�� my�ten. Molempain perheiden
muut j�senet seurasivat v�h�n toisiinsa sekaantuneina per�st�.

Naisten penkit olivat p��k�yt�v�n vasemmalla puolen, miesten
oikealla, sukupuolieroitus oli hyvin tarkka. Omat erityiset
penkkins� oli papin ja lukkarin perheill� ja aatelittomilla kruunun
virkamiehill�, aina arvoasteensa mukaan. Vaan l�hinn� alttaria olevat
penkit, kaksi kummallakin puolella, olivat k�yt�v�n puolelta ovilla
suljetut ja niiden edustaiset virsikirjareunukset olivat puetut
punaisella veralla -- ne olivat aatelisperheiden penkit, joihin
rahvas ei koskaan olisi mennyt, vaikka kuinka ahdasta olisi ollut
kirkossa. Juuri tuota ensim�ist� noista punareunaisista penkeist�
olivat Sabelstjernat yli puolen vuosisataa hallinneet, kunnes nyt
Sassin perhe v�itti itsell��n olevan siihen parhaan oikeuden -- kahta
perhett� taas ei tietysti yhteen sopinut. Ja sit� kohden Henrik Sass
nytkin varmoilla askelilla k�veli ja ryhtyi avaamaan naisten puolen
ovea vaimolleen.

Hetki oli j�nnitt�v�. Leskirouva Sabelstjerna, joka niin monasti oli
miesvainajansa saattamana astunut tuohon penkkiin kuin kotiinsa, ei
voinut suvaita, ett� tuollainen h�v�istys juuri h�nen l�sn�ollessaan
tapahtui: puoli juoksua kiirehti h�n edelle ja asettui uhkaavan
n�k�isen�, vihasta l��h�tt�en, penkin oven eteen, ennenkuin �versti
enn�tti sen avata. Samassa oli h�nen poikansakin puolisoineen siin�
h�nen rinnallaan, ja niin seistiin tuokion aika ��neti yhdess�
ryhm�ss�. Tulisina s�kenehtiv�t katseet vastakkain, kasvonpiirteet
olivat kiukusta j�nnittynein� ja asennot osottivat vihaisinta uhkaa.
Kuolon hiljaisuus vallitsi koko kirkossa, rahvaskin oli huomannut
jotakin merkillist� olevan tekeill� ja pys�htynyt sit� katsomaan,
ja molempain perheiden nuoremmat j�senet seisoivat sivummalla ja
pid�ttiv�t pel�stynein� henke��n.

-- Suvaitsetteko syrj�yty�, ett� p��sen penkkiini? virkkoi vihdoin
aatelisrouva Sass, koettaen tyynesti pyrki� vanhan Sabelstjernan
rouvan ohi penkin ovelle. Vaan t�m� ei liikahtanut, s�hisi vain
vastaan:

-- Penkki on meid�n, on vanhastaan Sabelstjernan suvun. Olkaa hyv�,
tuo toinen penkki on joutilas!

-- Se on muita, halvempia varten, meid�n sukumme on paikkakunnan
aatelissuvuista vanhin.

-- Ulkomaalainen nousukassuku -- t�ss� kirkossa olemme me ensim�isi�.

-- Vastaleivottu knaappisuku, se voi olla ensim�inen siell�, miss� ei
ole arvokkaampia...

N�ihin asti olivat rouvat vaihtaneet sanoja verrattain hiljaisella
��nell� miesten viel� seistess� ��nett�min� vastakkain. Vaan tuo
keskustelu oli yh� tulistanut heid�n kiihtyneet mielens�, ja nyt
k��ntyi rouva Sass jyrk�sti miehens� puoleen, lausuen kovalla ��nell�:

-- Henrik, avaa tuo ovi!

Ja �versti Sass teki liikkeen l�hemm�s.

-- Ylemm�n aatelisarvoni ja sit� seuraavain oikeuksieni nimess�
saatan min� perheeni t�h�n penkkiin.

Mutta pohteestaan punakkana ja vaahdossa suin hypp�si Eerik
Henrikinpoika h�nen eteens�.

-- Minun ruumiini yli menet siihen penkkiin, muuten et.

��ni oli jo k�ynyt kovemmaksi molemmilla puolin, yhtaikaa kirkuivat
sek� miehet ett� naiset, kukin koettaen saada pistoksensa ylinn�
kuulumaan. �versti Henrik Sassissa kiehui jo vanha sotilasveri, h�n
huusi kuin lipullistaan komentaen:

-- Syrj��n, maanmoukka, taikka opetan sulle sotilastapoja. Min� en
ole tottunut tottelemaan lanta-aatelisia, jotka eiv�t viel� koskaan
ole miekkaansa paljastaneet.

-- Min� voin paljastaa miekkanikin, jos sukuni arvo sit� vaatii. --
Sabelstjerna tapaili miekkaansa toisella k�dell��n, vaan toisella h�n
tempasi voimakkaalla liikkeell� penkin oven auki ja huusi: -- Sis��n,
naiset, Sabelstjernain paikalle!

H�nen puolisonsa ja �itins� rupesivatkin jo voiton varmoina nousemaan
avattuun penkkiin. Vaan siin� oli Sassin rouvakin ��ress� ja
ep�toivon kiivaudessa tyrkk�si t�m� vaskireunaisella virsikirjallaan
penkkiin astuvaa sisartaan kylkeen. Mutta h�n sai samanlaisen
sys�yksen takaisin, ja tuossa tuokiossa olivat rouvat ilmi tappelussa
virsikirjoilla ja nyrkeill�, itkien ja huutaen tapellessaan.

Aatelisherrat olivat sill� v�lin t�ytt�neet uhkauksensa, paljastaneet
miekkansa, ja seisoivat nyt siin� s�ihkyv�t s�il�t vastakkain yh�
viskellen synkki� herjaussanoja toisilleen. Rahvas, jonka uteliaisuus
oli muuttunut s�ik�hdykseksi, oli noussut penkkien p��lle seisomaan,
lukkarilta, jonka jo olisi pit�nyt alottaa virsi, tyrehtyi ��ni
kurkkuun, ja kirkonvartija seisoi typertyneen� sauva k�dess��n,
uskaltamatta menn� palauttamaan h�yriytynytt� kirkkorauhaa. Silloin
astui seurakunnan vanha, valkeap�inen kirkkoherra, Henricus Sylvanus,
sis��n sakastista.

H�n pys�htyi kauhulla alttarin luo, n�hdess��n, kuinka h�nen
temppeli��n h�v�istiin, nosti k�tens� pystyyn ja rupesi vapisevalla
��nell� varottamaan:

-- Asettukaa, asettukaa, hurjistuneet ihmiset, t�m� on pyh� paikka...

Vaan ei kukaan h�nt� kuullut. Aatelisherrat per�ysiv�t miekkojaan
mitellen yh� l�hemm�s alttaria, pappia huomaamatta, ja t�m� vaipui
typertyneen� melkein heid�n jalkoihinsa alttarin retinalle.
Vaan herrat iskiv�t vihan vimmassa miekkoja vastakkain, s�il�t
kimaltelivat ikkunasta heijastavassa p�iv�npaisteessa ja ter�s
kilahteli kimakasti... Vihdoin putosi ase romahdellen Sabelstjernan
k�dest�, Sassin harjautunut miekka oli sattunut h�nen k�mpel�mp��n
k�teens�, ja verta vuotaen vet�ytyi h�n syrj��n. Vaan M�lkil�n is�nt�
pisti miekan tuppeensa, astui p�� pystyss�, selk� suorana, penkin
ovelle, jossa rouvain kahakka jo oli p��ttynyt, survaisi vaimonsa
sinne sis�lle ja istahti itse vastap�iseen penkkiin miesten puolelle,
yh� huohottaen tuon kiivaan ottelun j�lkeen.

M�lkil�n suku oli voittanut, oli anastanut ensim�isen sijan
kristillisess� penkkij�rjestyksess�. Masentuneena ja kalpeana istui
Sabelstjerna er��n talonpoikaispenkin kynnyksell�, jossa h�nen
nyyhkiv�t naisensa voivotellen panivat ensim�ist� sidett� verta
vuotavalle haavalle. Haavaa kirveli, vaan viel� kipe�mmin kirveli se,
ett� Sabelstjernan suku sittenkin oli menett�nyt kunniasijansa...

Mutta vanha kirkkoherra nousi vaivalloisesti alttarin kaidepuuhun
nojaten pystyyn ja h�nen v�risev�t huulensa tapailivat kauan sanoja,
ennenkuin ��ni l�hti kulkemaan.

-- Kirkkomme on h�v�isty, t�ss� huoneessa ei voida en��
jumalanpalvelusta pit��, puhui h�n vapisevalla ��nell�. -- Ulos, ulos
kaikki kansa, t�m� on saastutettu paikka!

Ja ensim�isen� h�n itse k�veli ulos tyrmistyneen kansan h�nt�
seuratessa. Viimeisin� tulivat aatelisperheet kirkosta, astuivat
juhlallisina ja vakavina vaunujensa luo ja l�htiv�t toisiinsa
katsomattakaan ajamaan kukin omalle taholleen. Kirkko suljettiin
rautaisilla telkeill�, ja suljettuna se sitten pysyikin kes�kauden,
kunnes h�v�istyksen h�lvetty� taas katsottiin voitavan siell�
jumalanpalvelusta pit��. Ja aatelisherrat saivat ottelustaan maksaa
pienet sakot kirkon rahastoon.

Vaan kun syksyll� taas kansa uudelleen kokoontui Perni�n kirkkoon,
silloin astui M�lkil�n is�nt� perheineen kenenk��n kielt�m�tt�
ensim�iseen punareunaiseen penkkiin ja Sabelstjernat tyytyiv�t
kiltisti toiseen. Niin oli ratkaistu kristillinen arvoj�rjestys
penkkisijoista.

(Margareeta.)




SEITSENOIKEA.


Sunnuntai-aamu oli aikainen, kun laskumiehen saatuamme l�hdimme
Hyrynsalmen kirkolta soutamaan alasp�in my�nnytt�vi� vesi�.
Tuntui sunnuntaita olevan luonnossakin. Sen rauha n�ytti lep��v�n
tyynesti p�ilyvill� vesill� ja kasteestaan viel� kimaltelevilla,
lehtevill� rannoilla. Lepop�iv��ns� rauhassa viett�vi� ihmisi� seisoi
puhtaissa, valkealta heloittavissa pyh�pukimissaan rantam�kkien
ovilla, rantapolkua pitkin vaelsivat toiset, keng�t ja virsikirja
kainalossaan, kirkkoon p�in, ja siell� t��ll� rantakivill� istui joku
j�ykk� tukkij�tk� onkivapa k�dess��n harjoitellen jo varhaisesta
aamusta kalansy�ntiaikana vapaap�iv�ns� mielity�t�.

-- Kunhan enn�tett�isiin hyviss� ajoin Seitsenoikean alle, ennenkuin
yhteen soitetaan, ettei j��t�isi koskelle kirkonajaksi, puhui
laskumies puoleksi itsekseen, k��ntyen tarkastamaan p�iv�nnousua id�n
taivaalta.

-- Kerit��n komeastikin, matalallahan nyt viel� on p�iv�, vakuutteli
venheen omistaja, joka airoissa istui; mutta huomatessaan kumminkin
annetun viittauksen rupesi h�n heti parantamaan vitkaista soutuaan.

Laskumies ei n�ytt�nyt tuota paljon kuulevan eik� huomaavan, h�n
puhui vain ik��nkuin jatkoksi edelliseen lauseeseensa:

-- T�n�p�iv�n�h�n siit� t�yttyy tasalleen nelj� viikkoa, kun
Seitsenoikea vei nieluunsa viisi henke�, kaksi vain seitsem�st�
p��si hengiss�. Kirkonajaksi olivat l�hteneet koskelle, sinnep�h�n
j�iv�t. Veres asia oli viel� tuo viiden hengen hukkuminen, se oli
meill�kin tuoreessa muistissa, sill� �sken olimme lukeneet siit�
kertomuksen sanomalehdist�. Eip� siis kumma, jos meid�n huomiomme
nyt, kun laskettiin samaa koskea kohden, k��ntyi tuohon tapaturmaan.
Laskumies oli heill�kin ollut venheess��n -- niin tuli ajatelluksi
-- selv�ll� p�iv�ll� olivat kulkeneet koskelle niinkuin nyt me ja
selv�ll� p��ll� my�skin -- ja heille siihen kaivausi hauta. Vahinko
ei tule kello kaulassa, se tulee kuin varas y�ll�, eik� sit� kukaan
usko, ett� nyt se tulee juuri minun kohdalleni... Kuuntelimme sen
vuoksi tarkkaavaisina laskumiehemme tarkempaa kertomusta heid�n
retkest��n. H�n puhui siit� pitkin, taivalta, puhui maltillisesti ja
tyynesti, kuin jos koko asia olisi tapahtunut vuosia sitten, jossakin
Ven�j�nmaalla, ja kumminkin h�n ohjasi useita ihmishenki� juuri
samoja kuohuja kohden. Mutta koskenlaskijan varmin ominaisuus onkin
juuri tyyneys.

Olimme jo laskeneet pienemm�t kosket Seitsenoikean yl�puolella, ja
t�m�n niskassa kiihtyv� virta nieleskeli jo venett�mme ahnaasti
ja enenev�ll� vauhdilla alasp�in. Ei se n�ytt�nyt niskastaan
kovinkaan kovalta eik� peloittavalta, toisilta olivat tuntuneet
ennen laskemamme Em�joen monet muut kosket, korkeammin kuohahteli
ja p�rskyi "Aitto", kun sen hyrskyihin luisuttiin, jalommin mylvi
"Jalo" jo et��mm�lt� toitottaen vihaansa ja voimaansa. Matalat,
karikot rannat eiv�t Seitsenoikean niskassa purista vesim��r�� aivan
ahtaalle, eik� putous alussa ole suuri. Mutta v�hitellen kiihtyy
kuohujen vimma, koski tulistuu ja �rtyy, rannat kohoavat pystyiksi
kallioseiniksi, jotka toisiaan l�hennellen kaventavat virran uomaa ja
jyrkent�v�t putouksen yhten� vaahtona kihisev�ksi aallokoksi. Vene
hy�kk�� kasvavalla vauhdilla tuota vaahdokkoa kohti, vesi p�rskyy
korkealle sen keulan edess� ja viskelee laineenharjoja r�ppeiden
yli; laidat vavahtelevat hyrskyjen painosta ja koko vene tasaisesti
ladottuine tynnyririveineen sujahtelee notkuvasti aallokossa.
Vilahtelemalla siirtyv�t silm�in ohi t�rmill� puut ja kalliot ja
j�ljelle j��v�t rantakosteikkojen kiert�v�t py�rteet. Mutta juuri kun
puristautuvat ahtaimmilleen ja koski vaahtoisinna kuohuu, py�r�ytt��
virran uoma muutamasta kalliosta mutkan vasemmalle, parilla
voimakkaalla melan nyk�yksell� k��nt�� per�mies venheen kulkemaan
samaa suuntaa, ja siin� tuokiossa lasketaan jo tyyntyneemmille
vesille. Toinen ranta loivenee, virta muodostaa sit� vastaan avaran
poukaman, ja kun koski siit� taas oikeaa entiseen suuntaansa,
ollaan jo sile�ll� suvannolla. Airot otetaan esille, soutaa saa
sylt� parikymment�, ennenkuin kosteikko taas v�hitellen kiihtyy
koskeksi uuden k�nk��n niskassa. Sit� peli��n se pit�� uudelleen ja
uudelleen, sanotaan, ett� t�m� koski seitsem�sti viskaupi mutkalle ja
seitsem�sti taas oikeaa -- siit� "Seitsenoikea".

Pari tuommoista korvaa oli jo laskettu, syv�ss� ��nett�myydess� jo
saavuttiin juuri kolmanteen poukamaan, kun laskumies taap�in k��ntyen
viittasi k�dell��n vasta j�ljelle j��nytt� aallokkoa, virkkaen:

-- Tuossahan se niilt� venheen t�ytti, t�ss� se kaatui ja suistui
miehet uimasilleen.

Olimme tosin kuulleet tuon kertomuksen jo ennen, vaan emme silt�
malttaneet olla kys�isem�tt�:

-- Mik�h�n se heid�n venheens� siin� keikautti, kun me noin hyv�sti
p��simme?

-- Ka, totta se niin oli sallittu. Niill� oli venheess��n jyv�lasti,
olivat k�yneet kirkolta hakemassa kruunun aitasta siemenrukiita,
joita sielt� annettiin. Ja seitsem�n miest� oli venheess�. Olisivatko
latoneet lastin ep�tasaisesti ja liian korkeaksi kasanneet? --
niin nuo sanovat, min� en tied�. Vaan kun koski tuossa l�i aallon
venheeseen, niinkuin l�i meillekin, heilahti muuan s�kki ja vier�hti
toiselle laidalle. Vaikka laskumies huusi ja varotti miehi� pysym��n
paikoillaan, hypp�siv�t he kumminkin yl�s muka s�kki� nostamaan...
Vene kallistui ja t�yttyi, ja samassa se jo olikin kumossa.

-- Mutta miehet p��siv�t kumminkin nousemaan venheen pohjalle?

-- T�ss� poukamassa p��siv�t pohjalle kaikki ja siin� huusivat, vaan
eiv�t saaneet venett��n mitenk��n melotuksi rantaan p�in. Virta vei
heid�t alasp�in ja tuossa niskassa tempasi koski...

Juuri siihen korvaan laskimme mekin nyt, eik� laskumies en�� joutanut
jatkamaan lausettaan, eik� h�nen ��nt��n toki siin� pauhussa olisi
kuulunutkaan. Kuin kiehuvassa kattilassa tuntui vesi siin� mouruavan,
aallot pieksiv�t toisiaan tuhannen tulisella vimmalla; kumma oli
ajatella, ett� ihmisolentojen oli t�ytynyt siihen sy�ksy� kaatuneen
venheen kuperalla pohjalla. Mutta kaksi miest� niit� oli jo siihen
j��nytkin, kertoi laskumies seuraavalla suvannolla, siin� ryt�k�ss�
eiv�t olleet jaksaneet pysy� kiinni em�puussa. Muut olivat viel�
istuneet venheen p��ll�, kun kulkivat noiden m�kkien ohi.

V�h�n alempana, siin�, miss� virta taas kiihtyi, oli haaksirikkoisten
laskumies pelastunut venheen pohjalta maaper�lle. Meid�n laskijamme
n�ytti paria neli�sylen kokoista saaren nyppyl�� keskell� koskea.
Kun venheen raato oli vierinyt niiden v�litse, oli laskumies
viskautunut uimasilleen, ja virta oli h�net niin kuljettanut, ett�
h�n sai muutamasta kiven syrj�st� kiinni ja siit� p��si hilautumaan
kalliolle. Oli h�n huutanut toisillekin, ett� tulisivat j�ljest�, ja
yksi olikin heitt�ytynyt veteen, vaan heitt�ysi liian my�h��n. Virta
vei h�net ohi ja koski nieli...

Kivakon mutkan kieraisee koski juuri t�m�n korvan alapuolella, ja
kun se siit� viimeisen kerran oikeaa, on edess� oikosuora, kapea
r�nni tyrskyv�� aallokkoa melkein silm�nkantaman matkan. Jo ennen
oli meille kerrottu, ett� tuo viimeinen korva Seitsenoikeassa on
kovin, ja per�miehest�kin n�kyi kyll�, ett� t�ss� on t�rke� paikka
edess�. Edellisiss� korvissa oli h�n pahimmassakin kuohustossa
seisonut mela kainalossaan verrattain huolettomana, v�liin melkein
velton n�k�isen�. Nyt h�n yht�kki� n�ytti pingoittavan j�senens�
ja samalla tahtonsa ja koko sielunsa kiinte�ksi ja tarkaksi sen
vaarallisen taipaleen varalta, joka oli tulossa. Tanakasti h�n
varmisti jalkansa kaaripuita vastaan, sujautti polvensa hiukan
notkuun ja v��nn�ytti koetteeksi pariin kertaan edes takaisin melaa
vedess�, kai n�hd�kseen, tottelisiko vene hiuskarvalleen h�nen
pienint� k�sky��n. N�ytti tottelevan. Ei v�r�hdyst� n�kynyt h�nen
kasvoissaan, tuskin silm�� h�n r�p�ytti koko ajalla venheen sukkulana
suikeltaessa mahtavain kuohujen l�vitse, ja selv�sti n�kyi, miten
lihakset h�nen kaulassaan kovenivat aina, kun h�n ruumisvoimallaan
painautti melaa ja siten v�isti venett� hy�kk��m�st� hyrsky� kohti,
jonka vaahdonpeitt�m�ss� silm�ss� pohjakallio vaani saalista. H�nen
katseensa oli niin ter�v�, ett� olisi luullut h�nen sill� voivan
puhkaista kallionkin keulan edest�.

Mutta sit� ei kest�nyt kuin minuuttia pari, kolme. Tuota pikaa oli
puikahdettu senkin pahimman korvan alle, ja samassa vieri vene taas
tyyntyv�lle suvannolle. Laskumiehenkin kasvoista katosivat ankarat,
ter�viksi pingoittuneet piirteet ja j�senet laukesivat liiasta
j�nnityksest��n entiselleen. H�n pisti tupakan ja tarttui taas
huopasimeen.

-- Se korva se riuhtaisi heist� viimeisetkin venheen p��lt�, ja
tuohon kallioon s�rkyi venhekin pirstaleiksi. Sit� paikkaa ei leikin
melatta lasketakaan. Vaan yksi mies p��si viel� hengiss� senkin
alle, taivas tiesi, miten lie p��ssyt. T�ss� suvannolla sill� viel�
oli siksi verran tarmoa, ett� kun soluili rantavirtaa alas, sai
k�sivartensa kieraistuksi vesirajassa kasvavan puun ymp�ri -- tuon
n�reen ymp�ri juuri tuossa -- ja h�n kieraisikin ne niin lujalle,
kuin olisivat ne olleet siihen kiinni juotettuina. Mutta siihen
h�n samassa kontettuikin ja kangistui. M�kkiin, tuohon suvannon
rannalle, olivat muutamat tyt�t, jotka olivat j��neet kirkonajaksi
kotimiehiksi, kuulleet h�t�huutoja ja olivat l�hteneet soutamaan
koskelle p�in saadakseen selville, mist� se huuto tuli. Toiset
miehet olivat silloin jo hukkuneet ja uponneet, t�m�n yhden l�ysiv�t
vain siit� puusta. Mutta niin se oli siin� lujassa, ett� he tuskin
jaksoivat yhteisin voimin h�nt� siit� irti kiskoa. Hengenmerkki� ei
ollut en�� v�h��k��n, vaan kun tyt�t veiv�t h�net l�mpim��n m�kkiin
ja siell� hieroivat, niin siit� se v�hitellen virkosi ja henkiinp�h�n
j�i. Muut viisi vei koski, ja ruumiit l�ytyiv�t my�hemmin mik�
mist�kin monen virstan p��st�.

Nyt olimme me jo Seitsenoikean alla, ja kertomus koskeen hukkuneista
oli my�s jo lopussa. Hyv��n aikaan ennen kirkonaikaa olimme ehtineet
kosken alle, ja nyt oli taas soudettavana pitk� suvanto. Laskumies
sai laskupalkkansa, haukkasi suupalan matkamiesten ev�ist� ja l�hti
kohta astumaan takaisin rantapolkua pitkin. Sit� ennen h�n t�rm�ll�
l�ht�tupakkaa sytytt�ess��n kumminkin viel� kerran palasi noihin
hukkuneisiin ja kertoi:

-- Viisi virstaa t�st� alasp�in n�ette rannalla talon. Senkin talon
is�nt�, nuori mies, oli hukkuneiden joukossa. H�nen ruumistaan
haettiin kauan, em�nt� oli palkannut erityiset harojat, mutta
turhaan sit� harottiin. Pari viikkoa my�hemmin sattui sitten em�nt�,
joka vasta oli ensim�isen lapsensa tehnyt ja suri kovin miest��n,
er��n� iltana seisomaan kotirannassaan. Pitikin sen silloin sattua,
ett� juuri siihen kohosi ruumis ja tuli verkkaan lipuen virran
muassa -- em�nt� tunsi miehens� ruumiin. Niin kuuluu t�m� tapaus
syv�lle painuneen tuon nuoren naisen mieleen, ett� h�n siit�
pit�en on herjennyt melkein hupsakaksi. Sit� se kuuluu kaikille
ihmisille valittavan, ett� kadotukseen se h�nenkin miehens� meni,
kun kirkonaikana kosken laski, sanoo n�hneens� sen unissaankin...
tiet��p� ne h�per�n unet...

Tuommoisista tapauksista ne muodostuvat kansan mieless� v�hitellen,
kunhan muistot, surut ja mielikuvitus ehtiv�t lisi��n rakennella, nuo
monet koskitarinat. Ep�ilem�tt� muodostuu t�st�kin kenties montakin
"Seitsenoikean tarinaa", joita is�t kertovat pojilleen opettaessaan
heit� jo pienuudesta pit�en tottumaan koskien salaisuuksiin ja
kunnioittamaan niiden mahtavuutta ja voimaa.

(Nuori Suomi II.)




LEPOPAIKKA.


Taival oli pitk� ja autio, niinkuin ovat taipalet Kiannan ja
Kuusamon syrj�kylien v�lisill� kinttuteill�. Talosta l�hdetty� oli
jo pari tuntia k�velty poikki soiden ja pitkin kankaita, samoiltu
sit� yht� tavallista, tasaista tahtia, ja viel� oli parin tunnin
matka l�himp��n taloon. ��neti kuin ainakin astuttiin pitkin karua,
harvapuista koleikkoa, hypittiin kivilt� keloille ja m�tt�ille ja
kierrettiin aavan suon laitaa tarpeettomasti mutkittelevaa polkua
my�ten. Noustiin harjulle siit�, k�veltiin sen selk�� kappale, niin
jo tultiin laakson jyrk�lle rinteelle, jonka pohjalla tiheitten
lepp�pensaikkojen v�liss� puro koskena lirisi.

Omituisen sulavasti soveltui sen ��ni silloiseen hetken mielialaan,
enk� malttanut olla istahtamatta siihen sammaltuneen kannon tyngelle
lev�ht�iss�ni kuuntelemaan sen sointia ja nauttimaan ja mietteisiini
vaipumaan. Alakuloinen tunne tuntui vallitsevan koko luonnossa,
tuommoinen maltillinen, pehme�, vehmainen tunne, joka herpaisee, vaan
samalla vieh�tt��. P�iv� paistoi himme�sti hattarapilvien takaa,
ja siit� k�vi mets�n vehreys hiukan tummahtavaksi. �isen sateen
ja aamuisen kasteen j�lkeen oli maa viel� kosteuttaan notkuva, ja
talttuneesti kaikui astuessamme tanteresta askelten s��nn�llinen
t�min�. Ne askeletkin ik��nkuin s�estiv�t sin� aamuna jotain
surunvoittoista, haaveilevaa s�velt�, niinkuin ne toisen vuoron taas
takoivat reipasta, yllytt�v�� tahtia.

Laakso tuossa, rehev�kasvuinen, tuoreuttaan tuoksuva, oli kuin
kosteikko korvessa, tai tuntui ainakin silt�. Heinikko oli korkea
ja hy�tyv� pitkin rinnett�, maa hedelm�llist� mullikkoa ja korkeat
koivut loivat siihen hauskan siimeksen. Ja puro siin� alla porisi
vaahtoavana putouksena ja ajeli alla olevaan avarampaan kosteikkoon
virkkuja, valkop�it� aaltojaan.

Siin�p� soisin min� voivani viett�� el�m�ni alakuloiset hetket,
niin tuntui mielest�ni tuossa lev�tess�ni. Sinnep� tahtoisin
vet�yty� loitolle maailman myll�k�st�, kun korkeimmillaan k�yv�t
inhimillisten intohimojen ja kilvoittelujen tuimat laineet ja tahdon
tarmo v�s�ht�� puolettomissa ponnistuksissa. Toisinaan halaa mieli
niin hartaasti t�ydellist� yksin�isyytt� ja lepoa. T�ss�p� olisi
lepopaikkani rauhainen ja rikas, olisi suvantoni ja suojarantani.
Ei loiskuisi kaukaisinkaan maininki el�m�n taistelujen ulapalta
hiljaisen lepolaaksoni kuuluville, vaan syd�nmaan tyynesti hilpeilev�
puro soittaisi yksin viehke�t� virtt��n huuhdellen mielest�ni
kaihon ja katkerat mietteet. Ja min� kuuntelisin sen alakuloista
soittoa, kunnes jo rauhoittunut mieleni kuulisi siit� virkist�v��
kehoitusvirtt� ja el�m�n halua ja iloa.

Ja siin� yksin�isyydess�ni, vaikuttamatta mink��n ulkomaailman tavan
tai kiihoittimen, k�visin sitten ��nett�mi� k�r�ji� itseni kanssa
ja tuomitsisin vinouteni ja v��ryyteni. Siell� oppisin ajattelemaan
itsen�isesti ja vapaasti ja arvostelemaan maailman turhuuden ja
maailman hyveen ja saisin luoduksi silmist�ni karstat pois, jotka
himment�v�t ja harhauttavat katseeni, ja puhdistumaan saisin
maailmalla tarttuneesta kuonasta alkuper�iset ihannekuvani. Ja niin
varustettuna tahtoisin taas rient�� takaisin el�m�n h�lin��n, sill�
silloin osaisin min� taas oikein taistella ja oikein nauttia, oikein
viljell�, kehitty� ja kehitt��.

Mutta lepopaikkani olisi v�symyksen hetkien varalta aina t��ll�
laaksoni rinteell� koivujen siimeksess�, syrj�ss� syrj�isimm�lt�kin
polulta. Ja kun kerran huomaisin taipalellani kokonaan uupuvani,
silloin rient�isin taaskin t�h�n kuuntelemaan puron lievitt�v��
lirin�� ja hengitt�m��n rehev�kasvuisen laaksoni tuudittavaa tuoksua.
Istuisin m�tt��lle nurmikkoon, nojaisin p��ni koivun valkoista kylke�
vasten ja katselisin, kuinka sopuisassa leikiss� taivaalla harmajat
hattarat ajelevat toisiaan, kuuntelisin tuulen leikki� latvoissa
ja unhoittaisin kaikki, kaikki. Ja silm�ni ummistaisin siin� ja
nukkuisin pois kuin rukoukseensa nukkuva lapsi.

T�ss� t�mm�isess� lepopaikassa voisi -- niin minusta tuntui --
ihminen kerrankin tuntea itsens� vapaaksi kaikesta, tuntea itsens�
ihmiseksi. Mutta mist�p� l�yt�isi el�m�n taipalella lepopaikan
t�mm�isen, syrj�isen, rauhallisen ja helmaansa noin hell�sti
tuudittavaisen?

Oli niin suloista lev�t� tuossa laakson pehme�ss� liepeess�
ja sen siimeksess� vilvoitella hiestynytt� p��t��n ja samalla
antaa ajatusten mielinm��rin tehd� retki��n unelmain rajamailla.
Tuommoisessa lepopaikassa on ihana haaveksia ja siin� sit� voipikin
vapaasti tehd�. Hevill� en malttanut siit� erota.

Vaan matkaa oli jatkettava. Lepopaikka j�i siihen j�ljelle, kun
taas l�hdettiin samoilemaan salon halki, kiikkumaan suoportailla
ja hyppim��n karujen kangasten kivill�, enk� sen koommin tavannut
lev�hdyspaikkaa sen makuista. Vai liek� vika ollut siin�, etten
muulloin sattunut samassa mielialassa istahtamaan helteiss�ni
henk�isem��n? En tied�, vaan jos sellaisen lepopaikan vasta mist��n
taipalillani tapaan, niin lep��np� silloinkin tahallani tarkoin ja
kauan.

(Tuokiokuvia Kuusamon matkalta.)





ARVID J�RNEFELT.


Syntynyt 16/11 1861 Pulkkalassa Inkerinmaalla, fil.kand. 1885,
lakit.-kand. 1890. Sittemmin maanviljelij� ja: kirjailija.
Julkaisuja: _Is�nmaa, Ihmiskohtaloja, Her��miseni, Veljekset, Helena,
Veneh'ojalaiset_ y.m.; n�ytelm�t _Samuel Cro�ll_ ja _Orjan oppi_.




VIKKKU.


Virkku oli vanha ja harvinaisen vihainen koira. Sill� oli
hullunkurinen tapa eli vika: kutsuttaissa se ensin omituisella
tavalla j�ykistyi, sen selk�karvat nousivat, se py�r�hti ymp�rins�
ja murisi jollekin n�kym�tt�m�lle olennolle, aivan kuin olisi
valmistunut tappeluun. T�t� sen tapaa nauroivat kaikki ja �rsyttiv�t
sit� huviksensa.

Monasti oli jo ollut kysymys koiran ampumisesta, sill� se oli
p��lliseksi ruvennut �isin ulvomaan, eik� sit� mitenk��n saatu
vaikenemaan. Mutta is�nn�n pyssy riippui niin korkealla, ett� olisi
pit�nyt noutaa tuoli siihen yletty�kseen ja latausv�rkit olivat
vinnill�, -- ep�tietoista viel� kummalla puolella. Puheen tullessa
ampumisesta sanoi is�nt� joka kerta: seh�n oli ennen niin perin
hyv�luontoinen, ei usuttamallakaan ihmisten p��lle k�ynyt, mist�
ihmeest� se nyt vanhoilla p�ivill��n on noin �rtynyt, Virkku paha! Ja
lykk�si ampumisen taaskin tuonnemmaksi.

Sek� is�nt� ett� koko talonv�ki kuitenkin tiesiv�t ihan hyvin miten
t�m� Virkun pilaantunut el�m� oli alkunsa saanut. Tiesiv�t mit� se
ulvoi. Ja tiesiv�t kuinka se hullu py�r�ht�misen tapakin oli syntynyt.

Silloin oli ollut kes�inen sunnuntaip�iv�. Suuri vedenselk� oli
tyyni, taivas t�ynn� liikkumattomia kirkasreunaisia hattaroita.
Aurinkoa ei n�kynyt ja vedenpinta oli hienossa varjossa. Kaukaiset
sinisaaret olivat nousseet pintaa ylemm�ksi, ilmaan, ja et�isimm�t
maat kadonneet n�kyvist�, ett� j�rvenselk� oli paikottain kuin aava
meri.

Virkun kotitalo oli ihan rannassa, niin ett� pihana oli j�rveen
viett�v� nurmikko, ja tyynen aikana vesi n�kyi tuvan ikkunasta yhten�
tummana kuvastuksena korkean mets�niemen t�hden, joka oli vastap��t�
taloa.

Virkku, -- silloin se oli viel� hyviss� voimissa, -- tulla tupsahti
rannalle, mist� lie tullutkin, ja katseli l��h�tt�en j�rvelle p�in.

Ei ep�ilemist�k��n! h�n ajatteli. Kirkkovene oli poissa rannasta,
v�ki oli siis kuin olikin l�htenyt kirkolle. Ett� ne p��siv�tkin
j�tt�m��n, vaikka Virkku jo varhaisesta aamusta oli aavistanut
l�ht�� ja juuri sit�varten loikonut rannalla odottamassa. Kun he
olivat viipyneet niin armottoman kauan, oli Virkku vaan p��tt�nyt
pikimm�lt��n pist�yty� toisessa talossa. H�nell� oli sinne oma
oikotie, niin ett� koko retki saattoi kest�� vaan silm�nr�p�yksen.
Toisessa talossa ei ollut n�kynyt el�v�� sielua, ja merkillisint�,
ettei Vahtiakaan mist��n l�ytynyt. Vahti oli kasvatettu Virkun
talossa, mutta annettu sitten sinne toiseen taloon, ja kielletty
tulemasta entiseen kotiin. Sent�hden k�v�isi Virkku puolestaan
silloin t�ll�in Vahtia katsomassa ja antoi sen jonkun aikaa
leikitell� kanssaan. Virkku oli n�hnyt Vahdin kasvavan pennusta
saakka ja tulevan rotevammaksi ja suuremmaksi koiraksi kuin h�n itse.
Mutta Vahti pysyi aina samassa alamaisuudessa h�neen ja pelk�st�
hienotunteisuudesta ei ruvennut koskaan edes painimaankaan h�nen
kanssaan; hyppeli vaan niinkuin pentu ymp�rill� ja hipaisi kielell��n
toisen suuta.

Turhaan haettuaan Vahtia oli Virkku heti tullut takaisin samaa
oikotiet� my�ten, ja sill� v�lin oli nyt kirkkov�ki p��ssyt l�htem��n!

Harmitti kauheasti, ett� sen Vahdin t�hden nyt t�mm�inen ik�vyys piti
sattua!

Istuttuaan hyv�n aikaa rantanurmikolla ja katseltuaan j�rvelle Virkku
vihdoin laskeutui makuulle yhteen mykkyr��n, huokaisi pitk��n ja
ummisti silm�ns�.

Kaukana siit�, ett� Virkun mieli olisi ollut t�st� j�tt�misest�
kovin masennuksissa. Ei t�mm�ist� ensi kerran tapahtunut. Olisihan
tosin ollut hauska kekottaa venheess�, juosta kirkonkyl�n kujia
my�ten miesten seurassa; mutta hauskaahan oli edess�kin, kirkkov�en
kotiintulo ja niiden vastaanotto rannassa, sitten koko tuo vieh�tt�v�
loppuosa p�iv��, jolloin kaikki olivat kotona, ja h�n, Virkku,
keskell� kaikkia. Illan tullessa oli parasta. Silloin mik� istui
kuistin rappusilla, mik� aitan kynnyksell�, mik� keinulaudalla, mik�
miss�kin ja Virkku sai k�vell� toisen luota toisen luo ja kukin
silitti omalla l�mpimyydell��n.

-- Virkku seh, tule t�nne! Jaa Virkku jaa, Virkkuko se on, jaa, jaa!

Mutta toinen huusi sielt� aitan luota: "seh, Virkku, se-seh, tule
t�nne!"

Ja kun Virkku kaulaansa venytt�en ja h�nt��ns� heilutellen alkoi
astua uuden kutsujan luo, niin saattoi jo joku kolmas huutaa
kiikkulaudalta: "T�nne Virkku! T�nneh�n se Virkku tuleekin! Virkku
seh, seh Virkku. Jaa, jaa!"

T�mm�isin� hetkin� uhkui el�m�nilo yli Virkun syd�men reunojen.

Sent�hden, maatessa siin� rantanurmikolla silm�t ummessa, tiet�en
ett� tuo hetki oli juuri kynnyksell�, kuinka suuri erehdys olisi
ollut sanoa: Virkku nukkuu! Ei: Virkku valvoi, valvoi ja nautti
el�m�st�, nautti joka henk�isyll�, nautti niin ett� kostea, kylm�
nen� nytk�hteli, nautti silm�t ummessa, ajan kulkiessa hiljaa
sihisten h�nen ohitsensa.

Tunnittain h�n n�in makasi, silloin t�ll�in vain nosti p��ns�,
naksutellakseen hampaitaan turkissansa ja silitell�kseen sit�
kielell��n miss� tarvittiin; sitte taas huokaisi, nielaisi
nautinnosta, ja painoi silm�ns� umpeen.

Vaan kun p�iv� jo alkoi kallistua iltapuoleen, avasi Virkku yht�kki�
silm�ns�.

Kaukaa -- kaukaa ulapalta, kotiniemen takaa kuului h�nen korviinsa
airojen loiske.

Virkku kavahti yl�s; h�ness� alkoi el�� joka j�nne, silm�t
suurenivat, korvat nousivat pysty� pystymp��n, ja k�yk�isemp�n�
kuin lentoon l�htev� lintu se istui selin taloon, katse j�rvelle
p�in, koko olennollaan seuraten kuulumattomia ��ni�. Ainoastaan
etujalkojaan sen piti k�rsim�tt�myydest� joskus liikutella.

Samasta k�rsim�tt�myyden syyst� sen piti vihdoin jo vinkaistakin.
Luultavasti ��net sen korvissa yh� selveniv�t, -- tarkkakuuloisinkaan
ei olisi viel� mit��n kuullut, -- ja h�nest� n�ytti joka hetki ett�
nyt-nyt-nyt ne tulevat. Mutta Virkun k�rsim�tt�myydell� oli pitk�
tilaisuus kasvaa. Sill� puolen tunnin aika meni ennenkuin airojen
loiske oli niin selv�, ett� todella sopi ruveta arvoittelemaan, mill�
hetkell� vene tulee niemen takaa.

Se sujahti sielt� esille vinhassa vauhdissa; koko sarja valkohihaisia
soutajia veteli yhtaikaa, niin ett� airot rytkyi, ja kaartaen ymp�ri
niemen k�rjen vene k��ntyi suoraan kohti kotorantaa.

Virkun rajaton ilo puhkesi siihen, ett� se l�hti kuin piili pitkin
rantaa kiit�m��n ja ajoi lentoon varislauman.

Tarkasti se punnitsi matkansa ja tiesi kyll� enn�tt�v�ns� takasin
ennenkuin vene p��see rantaan. H�n enn�ttikin t�sm�lleen. Airot
nostettiin ja vene l�heni omalla vauhdilla telojansa.

Mutta mit� h�n silloin n�ki?

Ihan kokassa, ylimp�n� kaikkea muuta kekottaa toisen talon
Vahti, nuorine, tyls�nokkaisine naamoineen, ruskean kellert�vine
suupielineen. Ja sen h�nt� k�y kuin viuhka tuulessa. Tietysti se nyt
kuvailee ett� toinen oli sit� huvittaakseen kiit�nyt pitkin rantaa!

Virkku kangistui ja tuli ainakin tuuman korkeammaksi sel�st�.
J�ykistynein jaloin se teki muutaman lyhyen askeleen rannemmaksi
ja katsomatta veneeseen k��nteli p��t��n hitaasti vasemmalle ja
oikealle. Sen sisimm�st� syd�mmest� tunki esille huonosti salattu
murina.

Pshiuu -- pani vene, kun sen kokka samassa jo k�vi rannan pohjaan.
Miehet ja vaimot nousivat kaikki yhtaikaa tuhdoiltansa ja hyppeliv�t
kolisten, jutellen ja naureskellen maalle.

Vahti tietysti ensim�isen�.

Huomattuaan Virkun mielentilan se kuitenkin heti ymm�rsi mit� oli
teht�v�, -- jonka se muuten teki aina ja aikoi aina vastaisuudessakin
tehd� t�mm�isiss� tapauksissa: Vaikka se oli suurempi ja rotevampi ja
jo t�ysik�isyyden kynnyksell�, heitt�ysi se Virkun edess� pennuksi,
painautui etusillensa maata vasten, katseli Virkkua altap�in, nuolasi
sen suupieli�, py�r�hti sel�lleen, kieppui, kieppui, luikerteli,
kiemurteli ja ty�nteli Virkkua takajaloillaan, ja vikkel�sti k�vi
jalkojen v�liss� h�nt�.

Kuinka monasti olikaan Virkku unohtanut Vahdin tyhmyyksi�, n�hdess��n
n�m�t h�nen lapsekkaat ja vilpitt�m�t katumisensa. Eik� voinut muuta
kuin unohtaa; sill� joka kerta muistui el�v�sti h�nen mieleens�
muinoiset Vahdin pentu-ajat, jolloin he leikkiv�t viheri�ll�
nurmikolla p�iv�n laskiessa, karjan kulkiessa rannalle juomaan ja
miesten asetellessa viikatteitaan tikapuille.

Ja niinp� nytkin Virkku oli valmis peitt�m��n ja ehk� unohtamaankin
harminsa. Sen selk� laskeutui ja jalat tulivat notkeammiksi.

Miehet kulkivat heid�n ohitsensa.

"Katos noita", -- sanoi silloin toisen talon Kustu, otti kiinni
Vahdista ja usutellen Virkun p��lle pani: "vau, vau! Pit�isp� teid�n
kerta koetella voimianne, vau, vau!"

Silloin Alpertti puolestaan otti kiinni Virkusta ja usutellen Vahdin
p��lle pani samalla tavalla: vau, vau! "Kyll� t�m� meid�n Virkku
Vahdin nutistaa, vaikka pienempikin on. Us-kiin, us-kiin!"

Mutta koirat eiv�t olleet ymm�rt�vin��n mit� tarkotettiin, katsoivat
vaan kumpikin tahallaan eri suunnille.

Vanhemmat miehet, jotka olivat kulkeneet jo ylemm�ksi, pys�htyiv�t
nyt hekin, ja joku heist� sanoi:

"Ei ne noin k�y p��lle! Heitt�k�� ne vastakkain!"

Pojat tekiv�t niin, mutta koirat putosivat vierekk�in seisoalleen
maahan ja tulivat h�nt�� heiluttaen kukin heitt�j�ns� luo.

Nyt tuli se vanhempi mies takaisin.

"Pitele sin� Virkkua", sanoi h�n, "ota syliis!" Ja itse h�n nosti
Vahdin yht� korkealle. Matkien ja �rsytt�en h�n nyt rupesi t�yt��m��n
Vahtia �kisti Virkkua vastaan, ja kolautti usean kerran niiden kuonot
yhteen.

Kunnes Virkun toinen suupieli v�r�hti yl�s ja hampaat paljastuivat.
Samassa paljastuivat my�skin Vahdin hampaat koko rivilt�, ja
nyt alkoi murina, joka parissa sekunnissa yltyi hirvitt�v�ksi
�risemiseksi. Molemmat olivat valmiit tuossa tuokiossa hy�kk��m��n
toistensa kimppuun ja repim��n toisensa palasiksi.

"Nyt kun luen kolmeen, niin heitet��n. Yks, kaks, -- kolme!"

Muuta ei tarvittukaan.

Koirat takertuivat toisiinsa �risev�ksi, kiehuvaksi, p�lly�v�ksi
ker�ksi. Eik� kukaan voinut v�h��n aikaan mit��n niist� erottaa.
Mutta yht�kki� ne pys�htyiv�t.

Virkku oli joutunut alle. Ja ne olivat siin� asennossaan ihan kuin
kivettyneet, liikahtamatta paikoiltaan.

Nyt olisi Vahti tahtonut kohta lopettaa tappelun ja nostaa jalkansa
Virkun p��lt�. Mutta tuskin oli h�n liikahtanut, kuin jo Virkku sai
tilaisuuden hy�k�t� yl�s ja k�yd� kiinni p��lt� p�in.

Ei kest�nyt kuitenkaan kauan ennenkuin Vahti taas pani h�net
allensa, ja taas he liikahtamatta asemiltaan, paljastunein hampain,
�risiv�t. Kun Virkku vaikeni, nosti Vahti koetteeksi j�lleen toista
etujalkaansa. Mutta huomattuaan, ett� Virkulla oli nytkin sama
hy�kk��misen aikomus, k�vi se kiukkuisesti Virkun kaulanahkaan ja
puisteli p��t��n hurjasti sinne t�nne. Ja tuli pois Virkun p��lt�, ja
rupesi l�htem��n. Virkku, vaikka jo v�syksiss�, iski nyt kolmannen
kerran Vahdin kimppuun ja semmoisella hurjistuneella vimmalla, ett�
Vahti tyypertyi ja sai haavoja useaan paikkaan. Mutta pianhan se
j�lleen kukisti allensa vanhan Virkun, ja t�ll� kertaa se sit� repi
paljon julmemmin kuin olisi tarviskaan ollut, niin ett� Virkku j�i
vihdoin makaamaan liikkumattomaksi nurmikolle, Vahdin k�velless�
l��h�tt�en yl�s taloon.

Miehet katselivat Virkkua s��lien, nostelivat mik� jalasta mik�
p��st� ja tutkivat sen haavoja. Mutta he eiv�t voineet saada oikein
selville, miss� kovin kipu oli.

Miehet, katseltuaan kaikki paikat, sanoivat: "kyll� se siit� viel�
toipuu!" ja l�ksiv�t yl�s.

Sill� nuo verihaavat jaloissa ja huulissa; ja miss� niit� lie
ollutkin, olivat v�h�p�t�iset ja kyll� mahdolliset terveiksi nuolla;
mutta suurin haava ei ollutkaan n�kyv�inen, se oli sis�ll� rinnassa,
ja se oli parantumaton.

Kohta sen j�lkeen nousi Virkku, kankeana aivan kuin seiv�s
olisi ollut sen ruumiissa, ja kulki p�� painuksissa, sivuilleen
katsahtamatta kuistin alle. Siell� pime�ss� se laskeutui hiljaa
maahan, silm�t auki, eik� n�ytt�ytynyt koko p�iv�n�.

Pihalla oli kaikki niinkuin ennenkin. Miehet istuivat taas mik�
rappusilla mik� aitan kynnyksell�, mik� viruen nurmikolla; karja
ajettiin rannalle juomaan ja illan pilvihattarat hiljaa lainehtivat
veden tyyness� kuvastuksessa.

Vahti makasi keskell� pihaa, p�� etuk�p�lien p��ll�, silm�t ummessa,
aivan kuin olisi ollut kotonaan.

Virkku n�ki kaikki kuistin alta. T�st� p�iv�st� pit�en oli nyt h�nen
el�m�ns� k��ntynyt onnettomaksi ja kaikki entinen rauha kulkenut
h�nen ohitsensa.

Ei tosin kukaan miehist� ollut muuttanut k�yt�st��n. Samalla tavalla
olisivat puhutelleet ja taputelleet. Mutta Virkun sis�ss� oli
se, joka kaikki muutti. Kun joku huusi: Virkku seh, niin ilon ja
uteliaisuuden asemesta, ett� minne nyt taas l�hdet��n, oli ensim�inen
ajatus: Vahti! -- Kun taputettiin, niin rauhaisen mielihyv�n
sijaan hiipi niskassa ep�ilys: ehk� sin� n�et jossain Vahdin, ja
tahdot sit�kin taputtaa! Se ep�ilys pani karvat pystyyn ja kalvava
inho tukehutti mielihyv�n. Kaikkeen, mik� ennen tuotti nautintoa,
sekaantui tuo myrkky-ajatus: sama ihminen, joka kutsuu sinua, olisi
voinut kutsua my�skin Vahtia! Ja sent�hden kaikki ihmiset, kaikki
mik� muka tarkotti l�mmitt�� h�nen syd�nt��n, oli h�nelle kylm�� ja
vierasta. Sill� olla h�nen yst�v�ns� ja todellakin l�mmitt�� h�nt�
olisi voinut ainoastaan se, joka olisi vihannut Vahtia, vihannut
noita ruskean kellert�vi� suunpieli�, tuota pystykarvaista kaulaa,
tyls�� kuonoa ja merkityksett�mi� silmi�, -- joka olisi ymm�rt�nyt
kuinka l�pi-inhottavaa tuo kaikki oli, ja vihannut niin, ettei
min�k��n hetken� olisi voinut unohtaa vihaansa. Semmoinen ihminen
vain olisi ollut Virkun todellinen yst�v� ja jo pelk�ll� olemisellaan
l�mmitt�nyt h�nen syd�nt��n.

Mutta semmoista ei ollut.

Ajan kuluessa ei Virkun mielentila parantunut, vaan p�invastoin
pahenemistaan paheni. Ensiksi h�n kadotti kaiken unirauhansa. Juuri
kun h�n heitt�ysi kyljelleen ja oikaisi jalkansa, hiipi esille
ajatus: jospa sent��n onnistuisi p��st� kiinni sen turpaan, ja
nyk�ist� �kisti, ett� poskinahka helti�isi. Ja kun ajatus n�in oli
kerran alkuun p��ssyt, jatkui se ihan mielett�myyksiin asti: h�n veti
ja veti sit� nahkaa, siksi ett� se heltyi kaulasta, sitten ruumiista
ja vihdoin viimeiseen h�nn�n nippuun asti. Vahti oli j��vin��n
veriseksi ja alastomaksi. Toisen kerran h�n oli sy�pyvin��n suoraan
Vahdin sis��n, repivin��n kaikki, kaikkityynni palasiksi. Kunnes aina
her�si hirve��n mielenkuohuun ja t�ytyi muuttaa asentoa. Mutta pian
oli joku samallainen ajatus j�lleen s�ikeytynyt, -- ja kun siit� oli
hereille vavahdettu, kolmas, ja nelj�s -- siihen asti kuin aamu jo
sarasteli kuistin pime��n alukseen -- ja p�iv�n h�lin� alkoi.

Vihdoin t�m� mielentila muuttui taudiksi. Ulkopuolisesti se
n�ytt�ytyi niin, ett� Virkku alituisesti hytk�hteli ja sitten
lis�ksi se n�kyi tuosta naurettavasta tavasta py�r�ht�� ja �rist�,
kun sit� huudettiin. Mutta er��n� y�n�, kun se oli kauan kuutamossa
hiljaa ulvonut, se aamun vaietessa laskeutui pitk�kseen ja kerrankin
nukahti. Silloin n�kyi t�mm�inen uni:

Oli l�ytynyt ihminen, joka ymm�rsi Virkkua. T�m� ihminen oli
ottavinaan Virkun syliins� ja puristavinaan sit� hell�sti rintaansa
vasten. Sitten vei Virkun syliss��n Vahdin luo, silitteli sit� Vahdin
n�hden, laskeutui maahan ja yh� silitteli. H�n tahtoi t�ll� osottaa,
ett� oikeus h�nen mielest��n oli Virkun puolella. Vahti tulikin
l�hemm�ksi, painautui maahan ja heilutti h�nt��ns�, leikkien pentua
niinkuin ennen muinoin. Ihminen silitti nyt my�skin Vahtia, eik�
Virkku en�� tuntenut vihaa. Sill� Vahti oli n�ht�v�sti muuttunut
entiselleen ihmisen edess� ja my�nsi kaikkityynni. Ja kun nyt Virkku
ei sille murissut, niin se tuli viel�kin l�hemm�ksi meni sel�lleen,
kiemurteli ja luikerteli vanhaan tapaansa. Silloin Virkku nuolaisi
sit� kuonoon sovinnon merkiksi. Vahti ilostui, rupesi leikkim��n ja
he juoksivat molemmat muka jotakin kummaa yhdess� haukkumaan. Kaikki
oli unohdettu. Kiitos ja kunnia sille ihmiselle, joka ymm�rsi heid�n
sielunsa ja auttoi! Se oli Virkun onnellisin p�iv�.

T�m� oli tosin vain unta, mutta ei Virkku en�� t�m�n maan p��ll�
todellisuuteenkaan her�nnyt, vaan meni t�st� el�m�st� siin� luulossa
ett� oli Vahdin kanssa todella sovinnon tehnyt.

Se uni p��ttyi onnellisesti: yht�kki� kuului niinkuin jokin ��ret�n
pamaus. Jotakin rupesi korvissa ja silmiss� vuotamaan, ja vaikka
olisi tehnyt mieli avata silm�ns� n�hd�kseen mit� oli tapahtunut,
t�ytyi hervottomana ruveta vain lev�ht�m��n ja vaipua tiedottomuuteen.

Mutta itse asiassa ei ollut tapahtunut muuta kuin ett� is�nt�, jota
nuo y�lliset ulvomiset vihdoin kyll�styttiv�t, oli tullut pyssyineen
aamuh�m�riss� ja ampunut nukkuvan Virkun kuoliaaksi.

(El�m�n meri.)




AATUN PAASTO.


-- No, kyll�p� se Aatu nyt poskeensa pistelee -- sanoivat
siirtolaiset, kun he ennen laivan l�ht�� viimeist� kertaa s�iv�t
Hangon hotellissa. Kaikki olivat jo saaneet kyllikseen, mutta Aatu se
n�ytti vasta alkuun p��sseen. H�n s�i ja s�i ja s�i, katsettaan ei
nostanut ruokakupista, nielaistessa vain ummisti silmi��n ja kuroitti
kaulaa.

Aatun asiat olivat t�llaiset:

H�n oli l�htenyt kotoa niin niukoilla varoilla, ett� kun h�n Hangossa
Amerikan pilettins� osti, niin ei j��nyt kukkaroon paljon mit��n. H�n
oli n�et luullut Amerikan piletin hintaa paljon halvemmaksi, mutta jo
junanvaunussa, matkalla Hankoon, h�n sai muilta siirtolaisilta kuulla
asian todellisen laidan, ja h�nt� rupesi suuresti arveluttamaan.

Pahimmin arvelutti h�nt� kysymys: mill�s nyt ruokaa ostetaan? Jos h�n
olisi neuvoa ruvennut kysym��n, olisivat kaikki arvattavasti pit�neet
koko h�nen matkaansa mahdottomana. Sent�hden h�n ei hiiskunut
asioistaan sanaakaan. Ja p��tti olla per��ntym�tt�. H�nelle oli
joskus maailmassa luettu sanomalehdist� kertomus er��st� Amerikan
tohtorista, joka oli nelj�kymment� vuorokautta ollut sy�m�tt�. Mutta
matkan sanottiin kest�v�n Hangon rannasta New-Yorkiin ainoastaan
nelj�toista p�iv��. Aatu p��tti rohkeasti varustautua siis h�nkin
pitk��n paastoon.

Hangossa h�n s�i viimeisen kerran, ja t�t�p� valtavaa ateriaa
kaikki siirtolaiset ihmetteliv�tkin. Olihan itsekukin heist� n�hnyt
el�ess��n sy�m�reit�, mutta ei t�m�n vertaista viel� kukaan. Kun
Aatu nousi siit� ruokap�yd�st�, oli h�n totinen ja v�h�n v��r�,
sill� paljo ruoka ei antanut h�nen oikaista itse��n. Aatu oli sy�nyt
nelj�ntoista p�iv�n varalle.

L�hdettiin laivalle.

Onnellisesti p��stiin passiputkain v�litse. Seistiin jo laivan
kannella. Jo taukoaa nostokoneiden ��ret�n, ratiseva pauhu.
Lastimiesten huudot ovat vaienneet. Laivan laitakaiteet ovat
suljetut. Kuuluu ainoastaan tuulen vingunta mastok�ysiss� ja
levottomain satamalaineiden lotina laiturin lokeroissa. Jo erkanee
pihisev� laiva rannasta. Lakkeja heilutetaan, liinoja huiskutetaan,
ja kohisevana kohoaa l�ht�laulu siirtolaisten sakeasta laumasta.
Kaikista j��vist� laivoista ja pienist�, sel�lle ankkuroiduista
aluksista huiskutetaan hyv�sti�, kun Amerikkaan viev� mahtava laiva
ui ohitse. Viimeisess� saaressa viel� kivenlouhijat py�rittelev�t
lakkejaan ja hurraavat l�htij�ille.

Aatu seisoo ylimm�n kokan kannella. Sy�ty ruoka on h�neen ajanut
ihmeellisen tyyneyden. T�ss� hyv�stij�t�n tuhansien tunteiden
purkautumisessa seisoo h�n yksin vakavana, kopistelee vain piippuaan
kokan py�re��n rautakaiteeseen, nauttien omasta miehekk��st�
liikkumattomuudestaan. H�n kuulee ankaran tuulen vuoksi ainoastaan
silloin t�ll�in jonkun laulu��nn�hdyksen alhaalta ruuman kannelta.
H�n on k��ntyneen� laivan menosuuntaan, Amerikkaan p�in.

Jo tullaan ulapalle. Lyhyet ja vihaiset satamaveden laineet
vaihtuvat pitkiin, huoneen korkuisiin aavan meren aaltoihin. Kokka
alkaa omituisesti kohoilla, ja sitten taas laskeutuu hitaasti alas
sihisevien aaltojen v�liin. On niinkuin olisi keinussa. Jo pit��
Aatun horjahtaa tanakasta hajas��ri-asennostaan, jo pit�� k�yd� k�sin
kaiteeseen, ettei kumolleen keikahtaisi.

Kun h�n siit� vihdoin k��ntyy katsomaan, nauretaanko h�nelle, niin
ruuman kannella, jossa �sken viel� siirtolaiset laulelivat, ei ole
en�� ket��n. Kaikki laulu on vaiennut. Joku harva merimies toimessaan
kokoo k�ysi�. Ylh��ll� komentosillalla kapteeni k�yskentelee
navakasti edes takaisin, takinkaulus nostettuna, ja per�mies seisoo
liikkumattomana vasten vinkuvaa tuulta. Aatua huimasi merkillisesti.

H�n kiipesi alas kokan kannelta, pidellen molemmin k�sin kaiteista.
Ei h�n osannut pitelem�tt� askeltakaan ottaa. Laiva heilahteli
niin, ett� oli toisinaan kuin kyljell��n. Aatun oli p��st�v�
kannen yli ovelle, joka oli toisella laidalla. H�n aikoi madella
sinne nelinry�min. Mutta ennenkuin h�n ehti perille, py�rrytti
h�nen p��t�ns� surkeasti, eik� h�n en�� ymm�rt�nyt, minnep�in oli
mateleminen, ja rupesi onnettomasti voihkamaan. Laivamiehet h�net
siit� korjasivat makuulle muiden meritautisten joukkoon. Aatu
makasi horroksissa kokonaisen vuorokauden. Sitten her�si, p�� kive�
raskaampana, ja tunsi viel� el�v�ns� ainoastaan siksi, ettei h�nen
sis�ss�ns�, paitsi h�nen omia varsinaisia sis�lmyksi��n, en�� ollut
mit��n ylenannettavaa.

Vasta toisena vuorokautena h�n jaksoi v�h�n nostaa p��t�ns�. Mutta
kas, iltap�iv�ll� tyyntyi tuuli ja Aatu tuli yht�kki� terveeksi. H�n
nousi istuilleen ja n�ki py�re�st� ikkunaluukusta, ett� useimmat
siirtolaiset valmistuivat illallisille ruuman kannelle. Silloin h�n
ensi kerran pani tupakan ja tuli paitahihasillaan katsomaan sit�
merkillist� ruoan jakoa. Sinipuseroinen, valkoliinainen, muheva
neiti seisoi keskell� siirtolaisjoukkoa ja molskahutteli suurella
kauhallaan soppaa vateihin, joita he h�nen eteens� kuroittivat.
Paljon sit� tuntui saavan.

N�lk� huikaisi Aatua.

Ett� se perhanan meritauti olikin h�net niin tyyten tyhjent�nyt!

Parasta on, kun ei katsele koko kemuja.

Ja Aatu vet�ytyi ovelta ja sulki sen, ettei edes keitoksien hajutkaan
p��sseet h�nt� h�iritsem��n.

-- No, eik� Aatua viel� n�l�t�k��n? -- kysyiv�t siirtolaiset, kun
sy�ty��n rupesivat tulemaan makuulle.

Aatu laittoi silm�ns� sameiksi ja huokasi vaikerrellen. H�n aikoi
koko matkan ajan n�in teeskennell� sairasta, ett� p��sisi heilt�
rauhaan. Kahtena seuraavana vuorokautena h�n virui enimm�kseen
vuoteella eik� tullut katsomaankaan, kuinka muut s�iv�t.

Viidennen vuorokauden aamuna oli Aatun niin huikaiseva n�lk�, ettei
h�n en�� voinut pysy� piilossa, vaan tuli katsomaan p�iv�llisen
sy�nti� ruuman kannelle. H�n asettui istumaan nurkkaukseen koottujen
pakkilaatikkojen p��lle, josta n�ki kaikki.

H�n oli mennyt n�l�st� kalpeaksi, silm�t r�pytteliv�t ja luomet
olivat punaiset. Huuliaan h�n piti tiukasti yhteenpuristettuina,
silloin t�ll�in vain vihaisesti sylk�isi kuivasta suustaan hitusen
syljen vaahtoa. N�lk� oli h�nen edess��n niinkuin ��ret�n haikea
tyhjyys, jonka keskell� h�n itse oli, ja jonka pinnalla, jossain
kaukana -- kaukana, peukalon kokoiset, tyhj�np�iv�iset ihmiset
m�ss�siv�t ja melusivat laivoineen ja Amerikan matkoineen.

"�l� lannistu!" -- puhui h�n itselleen rohkaisevasti. -- "Kest�,
kest�! On sit� pahemmissakin oltu! Ent� se Amerikan tohtori! Jos
yksi on kest�nyt nelj�kymment� vuorokautta, miksi ei toinen kest�isi
nelj��toista! Nelj�toista vuorokautta, suurikin asia! Ja taas kun
kerran ollaan Amerikan laivasillalla, ei sitten en�� h�t��k��n.
Veli Parantainen siell� seisoo odotellen k�det lakkarissa. Se poika
se sy�tt�� osaa. Laittaa varmaan oikein Amerikan puuroa, valkoista
riisiryynivelli� ja voiheraa tipahuttaa joukkoon ja joka nielaisun
p��lle l�mpim�ll� maidolla k�skee kurkkua huuhtaista. Niin-i!"

"Kah, nytk� ne jo lakkaavat sy�m�st�. Ohhoh, kyll�p� se pian k�vi.
Merkilliset ihmiset, kun j�tt�v�t lautaselle parhaat herkut sy�m�tt�,
tuommoisia rasvaisimpia, keltaisen vaaleita k�ppyr�isi� rustolihoja,
jotka hampaissa niin somasti narskahtavat. Kun on vain oikean miehen
hampaat eik� mokoman v�en!"

Aatun nokan edest� se sinipuseroinen piika korjasi suureen
l�kkivatiin kymmenilt� lautasilta mehukkaat j��nn�kset. Ja kaasi
jonnekin isoon saaviin.

"Onkohan niill� sikoja t��ll� laivassa, joilla noita t�hteit�
sy�tt�v�t. Ja miksei olisi? Paisuu se sika v�hemmist�kin herkuista.
-- Perhana!"

Sen p�iv�n kuluessa k�vi Aatu yh� �rtyis�mm�ksi. Ei ollutkaan
siirtolaisten en�� pilapuheita h�nelle puhuminen. H�n �rj�isi niin,
ett� parhaatkin miehet h�tk�htiv�t. Tupakkakaan ei en�� h�nelle
miksik��n avuksi ollut, savu pisteli suuta ja kytev� piipunpes�
kyll�stytti katsoa.

Mutta jos Aatu y�n tultua toivoi n�lk�ns� unohtuvan, niin erehtyi
h�n suuresti. Sill� y�ll� tuli t�mm�ist�: H�n oli, petos mieless�,
asettuvinaan sy�m�sakkiin ja siin� muiden vuoroansa odottavien
jonossa l�hestyvin��n sinipuseroista ruoan jakajaa sek� saavinaan
t�lt� lihakokkareita vatinsa t�ydelt�. H�n oli kerran toisensa
per�st� uudistavinaan t�t� temppua, niin ett� s�i ainakin kymmenen
vadillista. Mutta vihdoin neiti huomaa petoksen ja rupeaa huutamaan:
kapteeni! kapteeni! -- Kapteeni tulee alas komentosillalta ja
sys�� Aatun mereen. Aatu saa kuitenkin kiinni jostakin roikkuvasta
k�ydenp��st� ja ui per�ss�. H�n tahtoo huutaa kapteenille, ett�
ottaisivat ruoan maksuksi h�nen tupakkansa, joka riippuu kukkarossa
h�nen vuoteensa luona. Mutta joka kerta, kun h�n avaa suutansa
huutaaksensa, ly� suuri laine h�nt� vasten naamaa ja l�k�hytt�� niin,
ettei saa mit��n ��nnetyksi. Nyt he alkavat tangoilla ja pitkill�
riuvuilla ty�nnell� h�nt� eroon laivasta. He saavatkin h�nen k�tens�
kolhituksi irti k�ydest�, mutta h�n tarttuu heid�n omiin riukuihinsa.
Koko pitk�n y�n oli siin� sit� taistelua sek� aaltoja ett� riukuja
vastaan.

Niin ett� Aatu her�tess��n ei tiennyt, oliko y� ollut juuri p�iv��
parempi.

Uuden paastop�iv�n tultua oli meri ihanan tyyni. Suuret kaijat
lenteliv�t laivan takana piirt�ytyen taivaan tummaa sine� vasten. Ne
laskeutuivat tuon tuostakin kilvoitellen mereen poimiakseen putoavia
murusia, joita valkohelmaiset neidet viskeliv�t ensi luokan kannelta.
Mutta l�nnen puolella, jonne korkea kokka viittasi, kuulsi taivas
keltaisena, toivoisan helakkana. Ilakoiden rupesivat siirtolaiset
aamiaiselle. Sinipuseroinen valkoliina neiti oli hyv�ll� tuulella
ja kaatelipa tavallista runsaammin keitosta ja pudotteli tuon
tuostakin liiemman lihak�ntt�leen kauhastaan lautasille, joita h�nen
eteens� ty�nnettiin. Kaukaisimmatkin myrskyn muistot olivat nyt jo
tietym�tt�miin h�ipyneet. El�m� hymyili. Tulevaisuus ja Amerikka
leikki siirtolaisten mieliss� niinkuin meren siniset, kimaltelevat
pikku laineet. Tuoreena tuulahteli ulapalta liev� aamutuuli.

Aatu seisoi ruuman ovella entist�kin kalpeampana. Siirtolaiset
pitiv�t tungosta h�nen edess��n koettaen kukin ensim�iseksi kuroittaa
vatinsa tarjoilijan eteen. Joku heist� tempasi �kki� Aatua hihasta,
niin ett� h�n oli menn� nokilleen: Mit�s siin� seisot, tule sy�m��n!
Aatu s�ps�hti ja rupesi panemaan vastaan, mutta vierim�iset tulivat
sen toisen avuksi ja yhdell� nyk�yksell� h�n vedettiin odottavien
jonoon. Samassa my�s tyhj� vati pistettiin h�nen k�teens�.

Ajatus ruoan l�heisyydest� kouristi syd�nalaa, mutta petoksen tunto
saattoi koko h�nen ruumiinsa vapisemaan. Olikohan se neiti huomannut
t�m�n tempun? Nyt t�st� kohta toteutuu se y�llinen mellakka. Jos
toteutuu, t�ytyy h�nen vain muistaa kaupata tupakkakukkaro, ennenkuin
h�n veteen viskataan. Ja joka askelella, jonka Aatu tungoksessa
l�hestyi ruoan jakajata, pampatti h�nen syd�mens� yh� tuimemmin. Nyt
ei ollut h�nen edell��n en�� kuin kaksi ottajata. Aatun silmiss�
maailma musteni.

-- Mies, katso eteesi ja pid� vatiasi paikallaan! -- kuuli h�n neiden
sanovan, kun h�n p�� pois k��ntyneen� oli sille vatinsa ojentanut. --
Onko se mies sairas, kun k�si noin vapisee?

-- Sairas se on, sanoivat toiset. -- Katsomatta yl�s Aatu tunsi,
kuinka ruokaa pantiin h�nen vatinsa t�yteen ja kuinka j�ljemp�n�
tulija lykk�si h�net tielt��n eteenp�in. Nyt ei h�n en�� mit��n
ajatellut. Lihat h�yrysiv�t h�nen omasta vadistaan h�nen nen��ns�, ja
n�kym�tt�m�n paikan l�ydetty��n h�n muutamalla hotkaisulla ahmaisi
sis��ns� vadin sis�llyksen.

Sy�ty��n h�n meni sis�lle ja aikoi nukkua, mutta omatunto ei antanut
rauhaa, vaati tunnustuksille. Ei h�n ollut viel� el�ess��n mit��n
ep�rehellist� tekoa tehnyt. Ja mit� sanoo Parantainenkin, jos h�n
vankina Amerikkaan tuodaan! Ei, paras oli nyt kaupata tupakka pois ja
maksaa koreasti t�m� v��ryydell� sy�ty ateria.

Puoli p�iv�� heitelty��n itse��n vuoteella Aatu nousi ja tunkeutui
monien ahtaiden k�yt�vien l�pi konttorihytin eteen. Ovi oli kiinni.
H�n avasi sen varovasti. Siell� istui kirjojen ��ress� ankaran
n�k�inen herra, lakissa kultaisia nauhoja ja napit my�s kultaisia.
Lieneek� ollut itse kapteeni? Tuo se juuri ty�nteli h�nt� y�ll�
riuvuilla eroon laivasta. Se katsahti Aatuun.

-- Paljonkos se maksaa? -- kysyi Aatu.

-- Mik� niin? Pilettik�? Eik� sinulla ole piletti�?

-- Onhan minulla toki piletti, mutta -- tulin t�ss� sy�neeksi -- mit�
se maksaa?

-- Ruoka kuuluu pilettiin -- vastattiin konttorihytist� Aatulle ja
ovi vet�istiin kiinni.

-- Vie sun --! Olisinpa tuon ennen tiennyt! -- ajatteli Aatu, suu
auki, silm�t sel�ll��n.

Samassa soi laivakello p�iv�llisille, ja jo kaatelee se
sinipuseroinen neiti taas rustolihaista, h�yry�v�� lient� -- ihan
ensim�iseksi Aatulle, joka itsetietoisella varmuudella on ojentanut
h�nelle vatinsa.

(P�iv�lehti.)





KALLE KAJANDER.


Syntynyt Hausj�rvell� 14/3 1862, ylioppilas 1882; el��
maanviljelij�n� syntym�seurakunnassaan. Julkaissut paitsi
kansantaloudelliset kuvaukset _Mets�t ja yhti�t_ sek� _N�lk�mailta_
kaunokirjalliset tuotteet: _Kun talonpojasta tuli herra,
Kunnanmiehi�, Pahkakuppi y.m. Kertomuksia_. Suomentanut erin�isi�
teoksia.




MIES, JOLLA OLI PEUKALO KESKELL� K�MMENT�.


Usein sattui Laukealassa, esimerkiksi kev�isin kaurankylv�j�
alettaissa, ett� is�nt�, Vilho, kys�isi pariakymment� vuotta
vanhemmalta em�nn�lt��n Annalta puhtaalla h�m�l�isell� kielell�:

-- Annaa, Anna, ti�l�ttenk�h�n tee, miss� meij�n �jes on? A

Mutta ennenkuin h�n t�m�n kysymyksen teki, oli h�n pitk�t ajat
seisoskellut riihen katoksessa, kujassa tai jonkun nurkan takana, ja
piippu suussa, suupielet tipahdellen, kynsinyt niskaansa.

Sattui taas toisinaan, esimerkiksi pyh�-aamuisin, ett� Vilho istui
tukka p�rr�ss� hievahtamatta vuoteen laidalla, kunnes muu talonv�ki
jo oli ehtinyt aamiaiseenkin, ja tokaisi sitten vihdoin em�nn�lleen:
-- Annaa, Anna, miss�h�n minun kirkkohousuni ovat?

Kyl�ll� naurettiin Vilholle paljon, ja aina kun h�nest� puhuttiin,
lis�ttiin viel�, ett� "mink� sille mahtaa, h�nell� on peukalo
keskell� k�mment�". Mutta edess� ei Vilholle puhuttu mit��n, mik�
olisi pilalle tuntunut, sill� h�n oli rikkaana syntynyt ja rikkaana
eli, ja oli suuren talon is�nt�, jos kohtakin rengit tekiv�t kaiken
ty�n ja em�nt� piti komennon.

Talo h�nell� oli todellakin kuin linna. H�n oli sen sellaisena
is�lt��n perinyt. Se oli korkealla m�en nyppyl�ll� keskell� taajaa
kyl�� ja n�kyi heti ensim�isen� peltojen taa, l�hestyip� kyl�� milt�
suunnalta tahansa. Ja Laukealaan taas n�kyi koko kyl� ja sen vainiot
ja niit� joka taholta ymp�r�iv�t mets�t. Kyl� on harmaja ja ik��nkuin
matalaksi likistynyt vanhanaikuisten, raskasten ja sammaltuneitten
malkakattojen alla, aivan kuin kokoon painunut kivikkokankaitten
ja hiekkanummien keskess� olevan aukeaman pohjaan py�re�n t�rm�n
ymp�rille.

Laukeala yksin kohosi keskelt� t�rm�� kyl�ryhm�st� erikseen n�kyviin
ja oli punaiseksi maalattu, oli kuin selv�sti painettu, punainen
pilkku ep�m��r�isen harmaalla pohjalla.

Ja sent��n sanottiin Laukealan is�nn�st�, ett� h�nell� oli peukalo
keskell� k�mment�. Sit� oli sanottu jo h�nen lapsena ollessaan,
vaikka itse h�n sit� ei ollut kuullut kuin jonkun kerran koko
elinaikanaan, eik� h�n sit� uskonutkaan eik� ymm�rt�nyt, mit� sill�
oli tarkoitettu. H�nen omasta mielest��n oli h�nen peukalonsa aivan
samassa kohdassa kuin kaikkien muittenkin ihmisten, viel� v�h�n
paremmassakin kuin useimpain muitten. Sill� h�n oli mestari, h�n oli
taitava taituri. H�n teki makkaratikkuja, sileimpi� tikkuja, mit�
ajatella saattoi. Eik� h�n mit��n muuta tehnytk��n. Se oli h�nen
erikoisalansa ja siihen oli h�n kutsumuksen saanut jo aikaisimmassa
nuoruudessaan.

H�n oli ollut viel� pieni poika, vasta tuossa aapiskukon tasalla,
senaikuisen aapiskukon, joka tukevalehtisen kirjansa viimeisell�
sivulla seisoi yhdell� jalallaan, kirjatikku toisessa -- niille
tasoille oli Vilho vasta ollut pyrkim�ss�, kun Laukealaan kerran oli
sattunut y�ksi er�s kuljeksiva pohjalainen.

Se oli ollut sellainen kulkurimies, joita Pohjanmaalla on paljo ja
jotka entiseen aikaan risteiliv�t omaa maata poikki ja pitkin, eiv�t
juuri puutteen vuoksi, vaan ainoastaan sent�hden, ett� tahtoivat
vapaasti kulkea ja katsella maailmaa, koska heid�n oma maansa oli
niin rannattoman lakea, ett� he siell� olivat tottuneet utelemaan
et�isimpi�kin esineit� ja kaukaisimpiakin kangastuksia.

Oli ollut talvinen iltapuhde, kun se pohjalainen oli tullut Laukealan
tupaan. H�n oli viskannut koirannahkaiset kintaansa ja lakkinsa
pitk�ll� rahille ikkunan eteen ja istahtanut siihen katselemaan,
kuinka rengit kiskoivat p�reit� takkavalkealla ja kuinka piiat
kehr�t� hyryyttiv�t taempana heist� ja kuinka Vilho torkkui takansuun
sivussa, nen� aapisessa ja kourassa p�reest� vuoltu tikku, joka oli
rihmalla kiinnitetty aapisen selk��n.

Kotvan istuttuaan oli pohjalainen siirtynyt l�hemm�ksi takkatulta,
renkien viereen, ottanut lattialta syd�npuun s�likkeen ja alkanut
sit� huvikseen vuoleskella pienell� puukollaan. -- Mutta sit� puukkoa!

Rengit olivat katselleet ihmeiss��n, kohta olivat piiatkin herjenneet
kehr��m�st�, ja siihen hiljaisuuteen oli Vilhokin her�nnyt ja
j��nyt suu suurena katselemaan samaa kummaa, jota muutkin. Kuin
taikavoimalla oli pohjalaisen puukko vet�nyt puoleensa h�nenkin
huomionsa, ja h�nen uniset silm�ns� olivat kirkastuneet.

-- Oi ihmeellist� kalua!

Lastuja l�hti puupalikasta kuin ilman itsest��n, l�hti suuntaan
mihin tahansa. Niit� tuli suoria ja pitki�, ett� solahteli, lenteli
lyhyit� ihmeen n�pp�r�sti, milloin vasten puuta, milloin pitkin. Eik�
se pohjalainen pit�nyt sit� puukkoaan edes kourassaan, piti vain
n�piss��n peukalon ja etusormen v�liss� ja siin� ty�nteli, peukalolla
painaen hamarasta. Ja vuoltava puu kieppui vain h�ll�sti vasemmassa
k�dess�, ja lastuja tuli vaikka mink�n�k�isi�, tuli lopulta jo ihan
kiemuroitakin, niinkuin ker�lle pantuja. Ja puu muutti muotoaan
yh�, milloin oli kulmikas, milloin py�re�, milloin minnekin p�in
mutkillinen, kunnes siit� lopuksi oli j�ljell� vain hieno ja suora
tikku, ter�v� molemmista p�ist��n.

-- Kah! tulipa siit� makkaratikku, oli pohjalainen sanonut
naurahtaen ja katsellut tikkua k�dess��n. -- Kunpa nyt olisi talossa
makkaranteko, niin vuoleskelisi heit� tuossa aikansa ratoksi vaikka
kokonaisen parmaan, koska on hyv�� puuta, oli h�n viel� lis�nnyt.

-- Kyll�h�n niit� makkaratikkuja aina se saadaan kuin makkaraakin
-- mutta eik�h�n kulkevainen m�isi tuota puukkoaan? olivat rengit
kyselleet katsellen pohjalaisen vuolemaa tikkua. -- Erinomaisesti
tekee sile�n j�ljen! Onpa siin� mainio kalu! Eiv�t tee t�m�n puolen
sep�t sellaista.

Vilho oli juossut is�ns� luo porstuakamariin.

-- Ettek�h�n osta, is�, minulle puukkoa? Siell� on tuvassa
pohjalainen, jolla on ihmeellinen puukko.

-- Sinulle puukkoa! oli ukko s�v�ht�nyt, se vanha Laukealan vaari
vainaja, joka ensim�isen� paikkakunnalla oli kattanut rakennuksensa
puukkop�reill� ja tuonut punamultaa aina Porvoosta saakka ja punannut
koko talonsa. -- Mit� sin� puukolla, sormesiko leikkelisit? Min� olen
katsonut, ett� sinulla on peukalo keskell� k�mment�, eik� se siit�
tunnu siirtyv�n.

Siihen se asia oli j��nyt.

Mutta Vilho oli katsellut peukaloaan ja ihmetellyt itsekseen, mit�
is� sellaisella puheella tarkoitti.

H�n oli mennyt itku kurkussa tupaan takaisin, mutta oli sent��n
hyvill��n, ettei pohjalainen suostunut myym��n puukkoaan
rengeillek��n, vaikka n�m� tekiv�t hyvinkin korkeita tarjouksia. Ja
koko osto-into oli lopulta laimennut, kun oli pohjalaiselta kuultu,
ett� se oli juuri se puukko, jolla "heir�n puolehnansa plaatihin
miest� ly�r�".

Sen koommin ei Laukealan Vilhosta puukkointo en�� koskaan sammunut,
eik� lakannut puun vuolemisen halu h�ness� kytem�st�.

-- Kun saisi puukon, joka ottaisi lastuja niinkuin sen pohjalaisen!
oli h�nen ainainen haikea ajatuksensa ja ainoa toivonsa vuodesta
vuoteen. Puukkoja h�n ei sent��n mielinm��rin saanut, niin kauan kuin
is� eli. Saihan kaikenlaisia kalhuja mielest��n, niit�kin puolittain
salaa.

Ja puuta h�n vuoli, milloin vain siihen tilaisuutta sattui, mutta
h�n ei saanut sit� koskaan riitt�m��n saakka edes kunnolliseksi
makkaratikuksi. Aina se loppui kesken. Mutta se oli kaikki huonojen
puukkojen syy.

-- Ah! saisipa sellaisen, jommoinen oli kerran ennen er��ll�
pohjalaisella, huokaili h�n puukkoaan moittien, kun piiat makkaroita
tehdess��n sanoivat tikkuja kehnoiksi.

Usein t�ytyi jonkun rengeist� ruveta kesken makkaranteon vuoleksimaan
tikkuja. Ja se pisti Vilhoa, kun piiat eiv�t rengin vuolemia
moittineet.

-- Mutta sill�kin on parempi puukko ja osaa valita itselleen
paraan puun, minulle kiusaksi, p��tteli Vilho itsekseen. -- Mutta
malttakaahan!

Is� kuoli ja Vilhosta tuli is�nt� taloon.

Eik� ollut nyt sit� kertaa sepp�� talossa, eik� k�yty sit� kertaa
sep�n omassakaan pajassa taottamassa, ettei Vilho olisi teett�nyt
itselleen uutta puukkoa. Niit� tehtiin vanhoista sahaviiloista,
tehtiin katkenneista viikatteen ja sirpin k�rjist�, tehtiin It�ruukin
ter�ksest�, ryss�nter�ksest� ja valuter�ksest�, mutta ei vain saanut
Vilho mieleist��n, vaikka aina puukon taonnan ajan seisoi sep�n
vieress� levottomana odotellen ja kehoittaen tekem��n hyv��.

Aina niiss� oli joku vika. Mik� oli pehme�, mik� oli liian kova, mik�
oli j��nyt taonnalta raa'aksi, mik� taas oli ep�tasaisesti karaistu.
Kunnon lastua ei niill� saanut yhdell�k��n, puhumattakaan siit�, ett�
niill� olisi saanut puun mieleisens� sile�ksi.

Alettiin jo nauraa h�nen puukoilleen, ja nauroi jo oman kyl�n
sepp�kin. Mutta kun Vilho sai siit� hiukan vihi�, p��tti h�n, ett�
naurakoon, ei h�nest� ole kuitenkaan puukontekij��.

H�n alkoi hommata taas sepitett�v�� ja rupesi kuulustelemaan
naapurikyl�n sepp��. Em�nt� sit� vastusti -- h�nell� oli jo silloin
em�nt�ns� Anna -- ja piti sit� ilmeisen� h�pe�n�, ett� toisesta
kyl�st� sepp�� haettaisiin, koska oman kyl�n sepp� oli maan parhaita.

-- Mutta ei osaa sent��n tehd� edes puukkoa, intti Vilho.

-- Sin� niine puukkoinesi! Onhan sinulla niit� jo joka sein�nrako
t�ynn�.

Niit� oli todellakin pitk�t rivit kamarin sein�nrakoihin pistettyin�,
niin ett� koko huone n�ytti oikealta asekokoelmalta. Eik� h�n niit�
tarvinnut koskaan Annalta kysell�, mutta ei niihin liioin ollut
kenenk��n muunkaan kajottava.

-- Antakaa minun olla vain puukkoineni, sanoi Vilho ja piti oman
p��ns�.

H�n tahtoi saada toisen kyl�n sep�n heille takomaan, siin� ei
auttanut mik��n. Sill� ei h�n iljennyt puukon vuoksi menn�
vartavasten sep�n luo, piti olla muutakin sep�nty�t�. Ja kun heill�
paja kerran oli itsell�, is�n laittama paja, niin meni h�nt� toisiin
kyliin!

Sattui sitten oman kyl�n sepp� sairastumaan juuri pellonkertauksen
ajaksi, kun Vilho kaiken kev�tt� oli ollut uusissa puukkomietteiss�.

H�n alkoi Annalta kysell� lantarattaita, ett� menisi kertaukselle
h�nkin. Vaan kun sai hevosen valjaihin ja ensim�ist� kuormaansa vei,
niin ajoi portin pieleen l��v�n nurkalla rattaan py�r�n rikki.

-- Voi sit� harmia, kun tekisi ty�t� ja kiire olisi, eik� ole kalua!
Eik� ollut sep�ss�k��n korjaajaa, kun oli sairaana.

Vilhon piti hakea sepp� toisesta kyl�st�, ja voiton riemulla h�n
katseli, kuinka t�m�, py�r�n korjattuaan, takoi puukkoa aivan
toisella mahdilla kuin oman kyl�n sepp�. Siit� piti tuleman hyv�, jos
mist��n, sill� h�n keitti kaksi vanhaa puukkoa yhteen.

Ei tullut kuitenkaan kalua siit�k��n, vaikka sepp� oli sen pannut
t�yteen kuntoon, tehnyt p��n ja laskenut ter�v�ksi ja illalla
saunassa itse Vilhon n�hden ajellut sill� viel� partaansakin.

Ei ottanut sek��n lastua puusta l�hesk��n sill� tavalla kuin sen
pohjalaisen puukko, jonka Vilho oli pikku poikana n�hnyt ja jota
h�n yh� viel� muisteli kaikkien sep�n tekem�in ihanteena. Ja kun
h�n kerran kesemm�ll� tapasi naapurikyl�n sep�n kirkonm�ell�, alkoi
h�n jutella siit� ihmeellisest� kalusta, joka otti lastun puusta
pikemmin, kuin toinen ehti sit� ajatella, ja j�tti sile�n j�ljen.

-- Siin� oli taika, sanoi sepp�. -- Se oli noiduttu, koska mies oli
pohjalainen. Ja h�n nauroi ja neuvoi Vilhoa l�htem��n Pohjanmaalle
puukon teet�nt��n. Muuta keinoa h�n ei tiennyt.

-- No, min� en l�hde niin kauas kotoa, en, vaikka saisin koko
Pohjanmaan, arveli Vilho vakavana.

-- Ja mit� sin� siell� tekisit, sinulla on kumminkin peukalo keskell�
k�mment�, sanoi sepp� pilkallisesti ja n�rk�styneen�, ett� Vilho oli
h�nen k�sialojaan moittinut.

Siin� se oli nyt toisen kerran se peukalojuttu. Vilho muisti
is�vainajansa, ja oli, kuin ukko olisi haudasta k�mpinyt h�nt�
vastaan. Koko kirkon ajan istui h�n penkiss� peukaloitaan
tunnustellen, mutta ei h�n niiss� keksinyt mit��n kummallista.

-- L�pisk��n, mit� l�pisee, mutta huono on sep�ksi h�nkin, p��tti
Vilho.

Ja kumminkin tuli Laukealan Vilhosta lopultakin mestari, joka teki
py�reit� ja sileit� makkaratikkuja, niin ett� niit� jo riitti
kyl�nkin varalla, vaikka mutkikkaita ne olivat, kuinka puun luonto
kulloinkin sattui vet�m��n.

H�n teki er��n� syksyn� em�ntineen kaupunkimatkan ja alkoi siell�
rautakauppiailta kysell� puukkoa, sellaista puukkoa, jolla saisi puun
oikein sile�ksi.

-- Kun sellaisen puukon saisi, niin h�n maksaisi vaikka mit�.

-- Ahaa! huudahti kauppamies, painaen etusormellaan otsaansa. --
Is�nn�n pit�� ostaa lasipaperia. Ensin vuolee puukolla ja sitten
sill� hankaa.

Tehtiin heti koetus puukolla ja lasipaperilla pakkalaatikon syrj�st�
lohkaistuun puupalikkaan.

-- Ihmeellist�! Vilho riemastui. Jokohan siit� tulisi apu? Ehk� h�n
saisi sen avulla viel� sile�mpi� makkaratikkuja kuin pohjalainen
ennen, joskaan ei niit� puukolla vuolisi. Mutta tarvitsiko h�nen
niit� puukolla vuolla, vaikka joku muu tikkumestari ne pelk�ll�
vuolemisella saa kyllin sileiksi, h�nen, jolla oli se kova onni,
ettei p��ssyt kelvollisen puukon omistajaksi? H�n hankaa niit�
lasipaperilla, eik� puhu kellek��n mit��n. Tuvassa ensin halkoo ja
vuolee ja sitten kamarissa hankaa, kenenk��n tiet�m�tt�. Ei siit� j��
edes lastuja. Hiukan p�ly� j��, ja sen puhaltaa pes��n, n�kym�tt�miin.

Niin tuumiskeli Vilho ja osti kauppamiehen suureksi mielihyv�ksi
lasipaperia aika pakan, kokonaisen lampaan hinnalla, sill�
lampaanlihoja h�n oli em�nt�ns� kanssa tuonut kaupunkiin myyt�v�ksi.

Sen j�lkeen tuli Vilhosta ammatissaan t�ydellinen mestari ja pysyi
h�n sellaisena kaiken ik�ns�. Kesill� h�n katsasteli ja pisti
talteensa kuivamaan hyvi� puita, ja syksyll�, kun paras makkaranteon
aika l�hestyi, alkoi h�n vuolla ja hangata tikkuja, niin ett� niit�
tuli suuret l�j�t. Tosin ne olivat hiukan mutkikkaita ja k�rjet
olivat toisissa hiukan tylppi�, toisissa taas liiaksi kuikkap�it�,
mutta ylenpalttinen sileys korvasi Vilhon mielest� kaikki muut
pienemm�t vajavuudet.

-- Eik� nyt en�� saa kelvollista puutakaan, puolustihen Vilho, kun
h�nen korviinsa joskus sattui kuulumaan napinaa tikkujen huonoista
k�rjist�. -- Ei saa en�� puuta sellaista meid�nk��n mets�st�, kuin
minun lapsena ollessani. Olisittepa n�hneet, kun me kerran ennen
teimme makkaratikkuja er��n pohjalaisen kanssa p�repuun syd�mest�.
Oi sit� puuta! Se oli vasta suoraa ja hienoa. Syyt kulkivat kuin
pellavan kuidut, kuin kaikkein hienoimmat liinan syd�met suoraksi
pingoitetussa sormauksessa. Se oli vasta puuta. Sit� sai ty�nnell�
puukollaan noin vain -- noin! Mutta se taisikin olla viimeinen
kunnollinen puu meid�n mets�ss�. Hyv�, ett� n�ist� nykyisist� puista
saa t�llaisiakin.

Kyl�ll� yh� viel�kin takanap�in naurettiin Vilholle, joka ei osannut
mit��n muuta tehd� kuin makkaratikkuja, eik� niit�k��n ilman
hiekkapaperia -- sekin Vilhon salaisuus tiedettiin -- ja lis�ttiin
taas asian selitykseksi, ett� "mink� h�n sille voi, h�nell� kun on
peukalo keskell� k�mment�". Mutta sent��n panivat usein em�nn�t
lainaamaan Laukealasta tikkuja, kun sattui puute. Juoksuttivat jonkun
piikatyt�n hakemaan sill� syyll�, ettei ollut miehi� kotosalla ja
tikut loppuivat kesken. Silloin p��si Vilholta aina leve� nauru. --
Saat niit�, piikaseni, kyll� niit� meilt� aina saat, sill� meill�h�n
niit� juuri tehd��nkin. -- Niin, niin! Ei ole hyv� tikku joka miehen
teht�v�, ei ole. Min� sen kyll� tied�n. Ja usein niist� on monessakin
paikassa puute.

Ja aina, kun kotona oli tehty makkaraa ja sit� sy�tiin, tai kun oli
johonkuhun naapuriin k�sketty l�mpim�isille, ja Laukealan Vilho
oli taittanut p�tkyn k�teens� ja sen sy�nyt tikkuun saakka, kalvoi
h�n tikun puhtaaksi ja tarkasteli sit� joka puolelta, sormissaan
py�ritellen ja niinkuin odotellen, ett� joku siihen jotain virkkaisi.
Vaan jollei kukaan suutansa avannut, arveli h�n itse vakavasti:

-- Niin, niin! Kyll�h�n t�t� makkaraa kuka tahansa valaa ja paistaa,
kun on valmiit aineet -- ja viel� useampi sit� sy� -- mutta tarvitaan
siin� tikkujakin -- tikkujakin. Tikusta se alkaa ja tikkuun se loppuu
-- heh!

(Pahkakuppi.) j





AINO KALLAS.


Syntynyt Viipurin pit�j��ss� 2/8 1878. Synnynt�nimi _Krohn_.
Julkaissut _Lauluja ja ballaadeja, Kuloa ja kev�tt�, Kirsti, Meren
takaa I-II_.




LUKKARI JA KIRKKOHERRA.


Kaarman kirkkoherra von Rosen istui kansliahuoneessaan ja merkitsi
kirkonkirjoihin viimeksi kuolleet henkil�t. H�nen oli kuuma,
huolimatta kansliahuoneen viile�st� kellari-ilmasta ja avonaisesta
ikkunasta, jonka verhoja tuuli ei hipaissutkaan. Huone oli kapea,
pime�nlainen, ja kostea maan ja kiven haju tuntui nurkissa.
Valkeiksi kalkituilla seinill� v�ikkyi valo vihre�n� kajastuksena,
tunkeuduttuaan ikkunaa piiritt�v�n pensaikon l�pi. Kansliahuone oli
synkk�, kuten koko pappilakin, joka oli rakennettu katolisaikuisen
nunnaluostarin sijalle. Etehisen holvik�yt�v� py�reine kaarroksineen
oli viel� muistuttamassa entist� luostaria. Von Rosen selaili
haluttomasti ja hajamielisesti kirkonkirjoja: Anna Ei--tea, 40
vuotta -- Riidu Mihkelin poika, 2 vuotta, kolme kuukautta... H�n
k��nsi lukkarin viroksi antamat vastaukset itsekseen puoli��neen
saksaksi, v�litt�m�tt� lukkarista, joka aina silloin tahdottomasti
k��nsi vasenta korvaansa, jolla herkemmin kuuli, sinnep�in. H�n tiesi
lukkarin auttavasti ymm�rt�v�n ja vaillinaisesti puhuvankin saksaa,
mutta k�ytti tahallaan aina viroa puheessa, pysytt��kseen juopaa
heid�n v�lill��n suurempana.

Lukkari seisoi keskell� lattiaa, vastaten kirkkoherran ajottaisiin
kysymyksiin, pieni paperik��r� k�dess�, -- lyhytkasvuinen,
kuivettunut mies, kotoisessa sarassa, n�yr�n ja samalla �lykk��n
n�k�inen. H�n seisoi ilman mink��nlaista nojaa, n�ht�v�sti h�nt�
v�sytti, h�n muutteli v�h�v�li� jalkojaan, siirt�en ruumiinsa painoa
toiselta toiselle.

Von Rosen ei katsahtanutkaan lukkariin, vaan merkitsi vainajain nimi�
erityiseen luetteloon ja piirusti ristit ja kuolinp�iv�t kirjoihin.
Kaiken h�n teki mahdollisimman hitaasti ja arvokkaasti. H�n istui
mukavassa, nahalla p��llystetyss� nojatuolissaan, jalat rentonaan
lattialla. Itse asiassa h�nelt� k�vi kaikki aivan koneellisesti,
h�nen ajatuksensa askartivat alituisesti tasaisessa surinassa,
joka kuului talon takaa. T�m� surina, joka sekaantui pensaasta
sirahtavaan, katkeamattomaan viserrykseen, j�nnitti h�nt�, piti
kaikki h�nen aistinsa vireill�. Se porisi kuin kiehuva kattila,
sihisten tasaisesti, herke�m�tt�, v�h�n vinkuvalla nuotilla. H�n
kuulosti sen jokaista vivahdusta, odottaen sen muuttavan ��nilajia.

P�iv� oli kuin valittu, pilvet�n, helteinen, ilman tuulen
henke�... Sadetta ei ollut pelj�tt�viss�. Mehil�isten t�ytyisi
t�n��n parveilla, ainakin sen suuren perheen vadelmapensaikossa...
Jos kaikki hyvin k�visi, saisi h�n t�n� suvena kaksinkertaiset
perheet. Niit� olikin talvella tuhoutunut iso joukko, talvi oli
ollut tavattoman pitk�, mehil�iset n�hneet n�lk��. H�n teki pitki�
laskuja mieless��n, miten monta naulaa kustakin pes�st� saisi. Ehk�
ker��ntyisi niin paljon, ett� maksaisi vaivan itse l�hte� Rigaan
kaupalle.

H�n vilkaisi vaivihkaa lukkariin, ja t�m�n ter�v�, vaikka n�yr�
katse suututti ja h�iritsi h�nt�. Mahtoiko tuo arvailla h�nen
ajatuksiaan? H�n tekeytyi kahta totisemmaksi ja kertasi kovalla
��nell� lukkarin sanat, aivankuin olisi ollut yksin huoneessa.
H�nen verev�t pyhimyskasvonsa, jotka niin sattuvasti muistuttivat
niit� halpahintaisia, r�ikeit� v�ripainoksia, joita kansan sekaan
levitet��n, k�viv�t vakavan ja ankaran n�k�isiksi.

T�m� pieni, kuivettunut lukkari oli jo ehtinyt monta kertaa h�nt�
hermostuttaa. H�n ei saanut h�nt� mist��n kiinni, koko mies oli joka
tavoin vaan luuta ja nahkaa, ei voinut mist��n n�pist��. Von Rosen
oli puutteellisen vironkielen taitonsa t�hden sangen riippuvainen
h�nest� virkamatkoillaan eik� h�n voinut koskaan lukkarille antaa
anteeksi sit� n�yryytyst�, mihin kerran oli joutunut hautajaisissa.

He seisoivat kaikki ruokap�yd�n ��ress�, ihmiset totisine
hautajaisnaamoineen, kokonainen rivi yksivakaisia, ankaria kasvoja.
H�n alkaa lukea p�yt�siunaukseksi Herran rukousta, laskettaa sit�
ulkomuistista. -- Yht�kki� h�n tuntee muistin pett�v�n, sanat
sotkeutuvat, aivankuin lanka solmuun, h�n �nkytt��, hikoilee,
tuntee otsasuonensa paisuvan... H�n kertaa edellisen lauseen, --
ei sittenk��n. H�n ei muista mit��n. H�nen katseensa harhailee
avuttomasti pitkin tupaa, kaikkien kasvot ovat syytt�v�t kuin
tuomarien. Vihdoin h�n keksii lukkarin p�yd�n toisessa p��ss�:
"Johanson, lue sin� eteenp�in", h�n saa sanotuksi.

Sen sijaan, ett� olisi ollut kiitollinen avusta, kiukutteli h�n juuri
lukkarille, vieritt�en syyn koko h�pe�st� t�m�n niskoille. H�nen
oli t�ytynyt kest�� moinen n�yryytys seurakuntalaistensa edess�.
Ja juttua oli paljon levitelty pitkin pit�j��, kaiketikin lukkarin
toimesta.

Sit� paitsi h�nest� toisinaan tuntui, kuin olisi lukkari karsain
silmin katsellut h�nen monia maallisia hommiaan, vaikka ei tietysti
koskaan ollut sanaakaan virkkanut. Mutta sill� miehell� oli
kummallisen ter�v�t silm�t kuihtuneissa kasvoissaan, v�l�ht�v�t,
l�pitunkevat, jotka sopivissa ja sopimattomissa tilaisuuksissa h�nt�
seurasivat.

H�n oli kyll� maanviljelij� ennen kaikkea, papillisesta arvostaan
huolimatta, se oli selv��. Vastoin tavallisuutta h�n oli pit�nyt
pappilan maat omassa hoidossaan, antamatta niit� vuokralle, kuten
useimmat muut. H�n oli k�yhtynytt� aatelissukua, joka v�hitellen oli
h��tynyt tiloiltaan, ja pappisuralle h�n oli k��ntynyt etup��ss�
p��st�kseen siten kuitenkin kartanonomistajaksi. H�nt� huvitti
maanviljelys, h�n tunsi tarkoin kaikki ty�t eik� ep�illyt itse omin
k�sin niihin puuttua.

H�nen alustalaisensa pelk�siv�t h�nt� kaksinverroin. Ensiksikin h�n
oli aina itse ty�ss� mukana, eik� h�nen silm�lt��n mik��n j��nyt
huomaamatta, h�nen edess��n ei auttanut mitk��n verukkeet. H�nen
pappilassaan oli kaksi ruoskap�iv��, kuten suurissa kartanoissa. He
keksiv�t h�nest� sananparren: t�n��n annan Jumalan armoa, huomenna
ruumiin hirmua.

Mutta he olivat tottuneet ankariin is�ntiin eik� se yksin olisi
riitt�nyt heit� peloittamaan. He pelk�siv�t h�nen saarnojaan, niit�
helvetin hirmuja, joilla h�n heit� uhkasi, joll'eiv�t is�nti��n
tottelisi. H�nell� oli heid�n mielest��n taivaan avaimet, h�n p��sti
sinne mielin m��rin, kenen tahtoi. Oli yksi ainoa aihe, josta h�n
innolla ja vakuutuksella saarnasi: talonpoikain laiskuudesta ja
kiitt�m�tt�myydest�. Silloin pani h�nen syv�, komea ��nens� kirkon
kajahtelemaan ja muijat kirkon vasemmalla puolen itkem��n syntej��n.
Jos se h�nest� olisi riippunut, olisi h�n mielell��n pit�nyt voimassa
keisarinna Katariinan aikuisen s��d�ksen, joka pakotti kaiken kansan
kaksi kertaa vuodessa saapumaan kirkkoon katumussaarnaa kuuntelemaan,
saarnan aiheeksi oli laillisesti m��r�tty orjien kuuliaisuus
aatelisia is�nti��n kohtaan. Mutta sit� h�nen tuskin olisi tarvinnut
tehd�, t�m� vanha pakkotapa, joka jo oli poistettu, oli piintynyt
kansan k�sitykseen, niin ett� he itsest��nkin niin� p�ivin� tulvivat
kirkkoon.

Ei h�n sent��n ollut niink��n vihattu kuin olisi voinut luulla,
p�invastoin talonpojat pelkonsa ohella h�nest� pitiv�tkin. Heihin
vaikutti h�nen suuri asiantuntemuksensa maanviljelyksen joka alalla
ja se, ett'ei h�n halvimpaakaan ty�t� kammonnut. Mutta ennen
kaikkea vaikutti heihin h�nen ulkomuotonsa, huolimatta soimaavasta
suusta tuli hyv�lle p��lle h�nen kasvojaan katsellessa, niiss� oli
sanomattoman hyvinvoinnin ja itsetyytyv�isyyden leima, ja suurista,
miedoista silmist� paistoi jotain hyv�syd�misyydenkin tapaista.

Ainoa, jota h�nen ei koskaan onnistunut peloittaa eik� my�sk��n
voittaa, oli t�m� pieni lukkari. H�n aavisti siin� miehess� salaista
vastarintaa ja uhkaa, h�n ei ollut talonpoika eik� herra. Juuri se,
ett'ei h�n ollut kumpaakaan, suututti von Rosenia. H�n ei osannut
kohdella h�nt�, ei kehdannut aivan vasten silmi� haukkua kuten
talonpoikaa, mutta viel� v�hemm�n olisi alentunut h�nt� vertaisenaan
kohtelemaan. H�n antoi h�nen aina seisoa l�sn�ollessaan ja pani
erityist� painoa puhuttelusanalle sin�, teroittaakseen lukkarin
mieleen h�nen alhaista asemaansa, mutta sittenkin tuntui kuin ei
olisi lukkari kylliksi n�yryytetty.

Kovimmat ottelut heill� oli talonpoikien t�hden. Lukkari ei koskaan
heit� avonaisesti puolustanut, mutta aina h�n toi uusia kanteita ja
valituksia, aivankuin olisi ollut niit� kyl�ll� ker��m�ss�. H�n teki
sen n�yr�sti, ilman melua, niinkuin se olisi ollut luonnollisin asia,
ett� h�n sielunpaimenensa kanssa otti ne asiat puheeksi. Milloin oli
nelj�np�iv�n m�kkil�inen tilaltaan h��detty, milloin oli Vaidan herra
taas pakoittanut jonkun tyt�n kartanoon. "Mit� se sinuun kuuluu",
h�n oli kerran tiuskaissut. "Ei minulle, mutta teille, armolliset
kirkkoherrat", oli lukkari vastannut.

H�n oli niin tottunut alempis��tyisten matelemiseen ja
koirann�yryyteen, ett� t�llainen hiljainen vastustus oli h�nelle
aivan uutta. H�n rakasti sit�, ett� talonpojat jo kaukaa kuullessaan
pappilan aisakellojen kilin�n, -- talonpojilta oli kulkusten k�ytt�
kielletty, -- ajoivat p��t� pahkaa rattaansa ojanteeseen, niin ett�
kuorma singahteli sinne t�nne. H�nest� oli mieluista, kun talonpojat
l�hestyiv�t h�nt� selk� kyyryss� ja jo ver�j�ll� ottivat lakin
p��st��n ja kun he kiitokseksi kaksin k�sin halailivat h�nen polviaan.

H�net valtasi usein salainen ahdistus ollessaan t�m�n miehen kanssa,
vaikka h�n varoi sit� n�ytt�m�st�. Siin� miehess� oli sitkeytt�,
visaa voimaa, jolla oli joustavuutta alennustilastaan kohota, h�nt�
ei milloinkaan saisi maan tasalle. Se mies osasi olla vaiti ja
odottaa aikaansa.

Kuka tiet��, joll'ei juuri t�llaisista miehist� ja heid�n
j�lkel�isist��n kerran koituisi saksalaisen vallan hukka t�ss�
maassa? Ne olivat ne myyr�nty�ntekij�t, jotka kaikessa hiljaisuudessa
perustuksia j�rkyttiv�t.

Tuskin oli p��ssyt puolen porrasta korkeammalle, niin jo siin� seisoi
ja aikoi auttaa muun joukon yht� kauas.

Hiostava helle virtasi ikkunasta, valkeaksi kalkitut kivisein�t
kuumenivat kuin uuni. Lukkari muutteli jalkojaan yh� tihe�mp��n, h�n
oli seisonut jo ainakin puolen tuntia, ja kuumuus painoi ohimoita
rautavanteena. Kuin sattumalta ja varkain h�n vilkaisi vapaata
tuolia p�yd�n kulmassa, mutta k��nsi kiireesti katseensa muuanne.
Istumista h�n ei tullut ajatelleeksikaan. Mutta kuitenkin tuo tuoli
vietteli silm��, niin ett� t�ytyi sinne katsomista vastustaa kuin
kiusausta. H�nen silm�ns� p�lyiliv�t pitkin huonetta ja sattuivat
suureen kaappiin, miss� kirkonkirjoja ja rippikapineita s�ilytettiin.
Hitaasti alkoi h�nen k�sivartensa siirty�, kyyn�rp�� tavotti kaapin
laitaa, nojautuen siihen varovasti ja heikosti, sitten yh� lujemmin,
kunnes se levollisena lep�si laiteella, kannattaen osaa ruumiin
painosta.

Von Rosen katsahti �kki� yl�sp�in.

"Johanson, -- mit� sin� ajattelet! Seiso suorana, -- etk� n�e, ett�
min� olen l�sn�."

H�nt� riemastutti t�m� oivallinen tilaisuus masentaa lukkaria,
n�yryytt�� h�net perinpohjin, koko ajan h�n oli sellaista t�hystellyt.

Lukkari vet�isi rauhallisesti k�sivartensa kaapin reunalta ja seisoi
suorana, k�det sivuilla, kasvojen v�r�ht�m�tt�.

Samalla alkoi puutarhasta kuulua suhisevaa surinaa, aivankuin
kiehuvaan veteen �kki� olisi kivi viskattu, ja vesi kiehunut yli.

Von Rosen hyp�hti silm�nr�p�yksess� pystyyn, tempaisi takin ylt��n
ja sy�ksyi ulos, j�tt�en lukkarin seisomaan keskelle kansliahuoneen
lattiaa.

"Mehil�iset, mehil�iset", kuului h�nen kaikuva ��nens� puutarhasta.

Kaarman pappilan puutarha oli t�ydellinen vastakohta pappilan
pelloille, yht� hoidoton ja metsittynyt, kuin maat olivat muokatut.
Von Rosen ei pit�nyt siit� mit��n lukua, kaikki kasvoi siell�
vihantana ja villin�, rikkaruohotkin. Hy�tyis�ss� maassa rehoittivat
nokkoset, varjoten talon sivusein��, suuriksi, miltei tuntemattomiksi
kasveiksi kohonneina, aivankuin niit� pitk�t ajat olisi jalostettu.
Puutarhamansikat sensijaan olivat vapaudessaan villiintyneet,
lavoistaan karanneet ja kierteliv�t kevytmielisin� teitten vieri�
pitkine, velttoine varsineen, hedelm�� tekem�tt�.

Korkeitten, raakiloivien vadelmapensasten varjossa oli kymmenkunta
mehil�ispuuta pystyss�, onttoja, katkaistuja puunrunkoja, joista
salaper�inen surina kuului. N�iss� vanhanmallisissa mehil�iskeoissa
on viel� koko mets�n tuoksuva runollisuus j�ljell�, niit� n�hdess� on
keskell� koskematonta mets��, jossa kaikki el��, yksin laho puukin.

Vadelmapensaikon yl�puolella leijui pieni, musta pilvi, joka hajautui
ja tiheni, sihisten ja kuhisten, kuin olisi satoja neuloja toinen
toistaan vastaan hangattu. L�hemmin katsoen se n�ytti mustalta
verkolta, jonka silmukat nopeasti liikkuivat edestakaisin. Se oli
parveilevien mehil�isten karkeloa.

Yht�kki� koko pilvi nuolen nopeudella sy�ksyi eteenp�in.

"Ne lent�v�t yli aidan, -- kiireesti peili t�nne!" jylisi von Rosenin
��ni.

H�n oli unohtanut kaiken, pime�n kansliahuoneen homehajuineen,
tomuiset kirkonkirjat ja niskoittelevan lukkarin. Papillinen hitaus
oli kadonnut h�nen liikkeist��n, huolimatta alkavasta lihavuudestaan
h�n juoksi edestakaisin l��h�tt�en ja puhaltaen. H�n oli jo saanut
siepatuksi k�siins� pienen k�siruiskun, kiivennyt matalalle
kivi-aidalle ja suunnannut sen letkun pakenevia mehil�isi� kohti.

Hienona vihmana lankesi vesiruiskun s�de mehil�isten p��lle, ne
n�yttiv�t ep�r�iv�n, liiteliv�t v�h�n aikaa yhdess� kohden, pitiv�t
kuin neuvottelua.

Von Rosen sieppasi tuojan k�dest� peilin ja alkoi sit� py�r�hytell�
auringossa, jonka s�teet kilpistyiv�t sen kiilt�v�st� pinnasta,
sattuen suoraan mehil�isiin �killisin� valonv�lk�hdyksin�, nopeina
kuin salama.

Von Rosenille tuli tuokioksi mieleen lukkari kansliahuoneessa. Mit�
joutavia, tietysti h�n oli l�htenyt pois, h�n lohdutti itse��n. Tai
ryhtynyt johonkin ty�h�n siell�. Se vaan h�nt� harmitti, ett� lukkari
oli taas saanut vett� myllyyns�.

Koko mehil�isparvi kaarteli paraikaa tuuhean lehmuksen ymp�rill�.
Yht�kki� ne piirittiv�t yhden sen ulkonevista oksista ja alkoivat
k��riyty� sen ymp�rille. Ne imeytyiv�t toinen toiseensa kiinni,
muuttuivat kuin liikkuvaksi kasviksi, ruskeaksi sammaleeksi, jota
oksa alkoi kasvaa. Sammal levisi yh� laajemmalle alalle pitkin oksaa,
-- vihdoin riippui puun kyljess� suuri, v�r�htelev� pahka, joka yh�
kasvoi.

Von Rosen j�i ainakin tunnin ajaksi puutarhaan, mik��n mahti
maailmassa ei olisi voinut h�nt� h�irit�. Mehil�isten parveileminen
oli h�nen intohimojaan, se j�nnitti h�nt� kuin hyvin j�rjestetty
peli. Vasta kun kaikki oli kunnossa, uusi perhe onnellisesti
asunnossaan, h�n l�hti takaisin takkiaan noutamaan.

Kansliahuoneessa lukkari yh� seisoi keskell� lattiaa, samassa
asennossa, mihin oli j��nyt.

Von Rosen h�mm�styi sanattomaksi, h�n oli taas kokonaan unohtanut
lukkarin.

"Mit� sin� siin� teet?" p��si h�nelt� vihdoin. "Min� seison ja
odotan, armolliset kirkkoherrat", lukkari vastasi.

Von Rosen vaipui henke� tapaillen nojatuoliin ja tuijotti lukkaria.
Pilkkaako tuo mies teki h�nest�? H�n ei saanut selv��, oliko lukkarin
sanoissa pist�vint� ivaa vaiko suurinta n�yryytt�. Ja miksi h�n oli
seisonut koko ajan? N�ytt��kseenk� ruumiillista kest�vyytt��n vaiko
pelosta alistuvasta orjanmielest�?

Vai olisiko siin� ollut jotain muuta? Olisiko tuo lukkari todella
mies, joka jaksaisi odottaa aikaansa, seisoa ja odottaa? Ja h�nen
takanaan pitk�t rivit sarkatakkisia, ��nett�mi� miehi�... Ja kun aika
olisi tullut, -- mit� sitten?





HEIKKI KAUPPINEN.


Syntynyt 7/6 1862 Iisalmella, jossa kasvantoi�ll��n oli
palveluksessa. Sittemmin ollut opetustoimissa, v:sta 1893 Kehvon
kasvatuslaitoksen opettaja Kuopion maaseurakunnassa, julkaissut
nimell� "Kauppis-Heikki." _Tarinoita I-III, M�kij�rvel�iset, Viija,
Kirottua ty�t�, Aliina_ y.m.; paras teos _Uranaukaisijat_ (1904).




AMERIKKA SAVOSSA.

(Asutustarina.)


Matkallani jouduin kerran Amerikkaan. Ei se ollut tuo
valtameren-takainen suuri Amerikka, tasavaltaisine hallituksineen,
vaan ainoastaan vanha, harmaantunut talo Pohjois-Savon syd�nmaalla,
jolla my�s on sama nimi.

T�m�n Amerikan hallitsijat ovat aina olleet yksinvaltiaita, ja
jokaisella on ollut etunimen� Pietari. Omin p�ins� he ovat k�yneet
sotaa karhuja y.m. mets�ss� l�ytyvi� vihollisia vastaan, ja
ensim�ist� Pietaria oli kunnioitettu arvonimell�: Karhu-Pietari.
Toinen Pietari oli ollut samalla kova soiden perkkaaja, oikea korven
ukko, eik� h�nt� nimitettyk��n sen halvemmalla nimell� kuin Amerikan
keisari. Kolmas Pietari peri is�ns� arvonimen, vaikka h�nen maineensa
olikin paljoa pienempi kuin edellisten. Rauhaisan ja juhlallisen
n�k�inen oli t�m�kin ukko pitkine tukkineen ja harmaine partoineen.
Menness�ni istui h�n honkaisen p�yd�n p��ss� suuressa tuvassa,
puolitusinaa kehr��vi� vaimoja tovereinaan. Heti h�n nousi vieraan
puheille ja vei omaan kamariinsa, jonka p�yd�ll� seisoi jalustalla
suuri Raamattu avattuna ja sen l�hell� tupakkalaatikko.

Tavallisten alkupakinain per�st� aloin udella talon entisyydest�.

-- Mist� t�m� talo on saanut tuon mahtavan

Amerikka nimen?

Huomasin koskettaneeni suotuisaan aineeseen, sill� ukko nauraa
myh�ytti mieliss��n ja alkoi kertoa:

-- Vaari vainaja se on pannut alkuun niin nimen kuin talonkin. H�n
oli tullut t�h�n Ruotsin vallan aikana, aivan synk�n korven keskeen,
ja l�htiess��n sanonut, ett� h�n menee Amerikkaan. Lehm� ja koira
oli ollut elukoita t�h�n tullessa, ja tuohon tuvan takana kasvavaan
koivuun, joka oli silloin ollut aisapuun vahvuinen, sanotaan mummo
vainajan kytkeneen lehm�ns�.

-- Onpa se merkillinen koivu, jota siet�� suojella, sanoin ja nousin
ikkunasta katsomaan.

-- On se merkillinen, ja minun tahtoni on, ett� viimeiseksi siihen
saapi kukaan kirveens� iske�, vakuutti ukko. Silloin t�ytyy jo olla
kaikki muut puut poltetut.

-- Oletteko mitannut koivun vahvuutta? kys�isin.

-- En vuosiin, sanoi h�n, mutta se on hyvin paljon toista sylt�
ymp�ri.

-- Merkillisen suureksi t�m� talokin on kasvanut n�in lyhyess� ajassa
niin v�h�st� alusta, huomautin.

-- Onhan t�m� kasvanut, virkkoi ukko. Jo siell� navetassa nyt
huiskaa l�helle viisikymment� lehm�n h�nt��. Mutta kyll� sill� vaari
vainajalla oli ollut alkaissa kovat p�iv�t, kun ymp�rist� kaikki
oli synkk�n� korpena, jossa karhut vain vihelteliv�t, ja leip�n�
pet�j�nkuori ja s�rpimen� karhunliha. Hakata mets��, rakentaa
huoneita ja taistella karhuin kanssa, se ei ole lasten-leikki�.
Karhunlihallahan t�m� meid�n suku on kasvatettu, vaan pelk��m�tt�mi�
n�ist� on sitten tullutkin. Kaikki ne ovat olleet otteluissa karhuin
kanssa, n�m�kin minun poikani. Nyt noita petoja ei en�� kuulu kuin
ihmeeksi.

-- Is� vainajannehan oli viel� kuuluisampi, mainitsin joutuakseni
toiseen polveen.

-- Ei se karhuntapossa ollut kuuluisampi, vaan maanviljelyksess�,
oikaisi ukko. Sille annettiin kerran hallituksen puolesta
hopea-pokaali suonviljelemisest�. T��ll� se on nytkin.

Ukko haki kaapista hopeapikarin ja laski sen juhlallisesti p�yd�lle.

-- Se on arvokas muisto, ei sit� kaikille anneta, sanoin astiata
katsellen.

-- Ei sit� kaikille anneta, vahvisti ukko. Ja itse kuvern��ri k�vi
paikan p��ll� tarkastamassa ty�alat. Oletko kuullut kertomuksia sen
k�ynnist�?

-- En sanottavasti, vastasin saadakseni kuulla asiantuntijalta
itselt��n.

-- Eih�n ne ole oikeastaan mink��n-arvoisia, sanoi ukko. Ovat vain
ottaneet puhuakseen, kun niist� on kummaa, ett� is� uskalsi puhutella
kaikkia ihmisi� samalla lailla.

-- Ei taitanut kuvern��rik��n pahastua, arvelin.

-- Ei ollenkaan, sanoi ukko. Mutta olisi voinut pahastuakin, vaan
sanotaan vallesmannin t�nne tullessa selitt�neen, mink�lainen is�nt�
t��ll� on.

-- Muistatteko, miten is�nne otti vastaan kuvern��rin? kysyin.

-- Muistan hyvinkin. Muassa olin, kun is� meni tuonne joelle
vastuukseen tiet� neuvomaan. T�nne ei ollut silloin niink��n selv��
tiet� kuin nyt ja viel� aitoja v�lill�. Jalan siit� t�ytyi herrankin
kulkea, viel�p� kiipeill� aitain yli. Kysyi se is� ensim�isell�
ver�j�ll� kuvern��rilt�: "p��setk� aidan yli, vai pit��k� sinulle
ver�j� purkaa?" mutta ei sanonut tarvitsevan purkaa, ja niin sit�
tultiin t�nne.

Mutta t��ll� se tuli akoille h�t�, kun piti ruveta ruokaa laittamaan,
eik� ollut mit��n varustettua edelt�p�in ja muutenkin kaikki
yht� tuhmia. Eih�n siit� yritt�nyt tulla kerrassa mit��n koko
ruokapuuhasta, vaan kun is� itse ryhtyi k�siksi ja kantoi p�yd�lle
h�r�n ja sian palvatun takaraajan, maljallisen voita, suuren kasan
leipi� ja useita viilipyttyj�, niin p��siv�t ne akat siit� huolesta.
Is� k�ski sy�m��nkin ja sanoi: "ei t�ss� ole niit� kihveli� eik�
kahvelia eik� leikattuja leipi�, vaan on siin� ter�vi� puukkoja,
saanethan niill� er�n, pit��h�n tuo leip� saada lehdostakin", johon
kuvern��ri vakuutteli: "kyll� t�ss�, kyll� t�ss�".

Sy�ty� sanoi is�: "l�hdep� nyt minun suoperkkiotani katsomaan,
koska kuulut sit� varten t�nne poikenneen!" Ja ihastuksissaan sit�
kuvern��ri katselikin. Se oli silloin kokonaan ruisna, ja sit� ei
ollut v�h�. Nyt se on niittyn�; haluatko l�hte� katsomaan, ei se ole
kaukana?

Mielell�ni seurasin is�nt� Pietaria niitylle. Oli siin� todella
alaa syd�nmaantalon viljelysmaaksi yhdell� kertaa, sill� t�m� oli
vain yksi osa korpikeisarin raivioista. Hein�latoja siin� oli
noin puolitusinaa, vaikkei kaikki paikat kuuluneet en�� hyv�sti
kasvavankaan. Uudemman viljelystavan mukaan siihen tulisi yli
kymmenen ladon heini�.

-- Sattuiko t�m� hyv��n vuoteen silloin ensi kerralla? kysyin
is�nn�lt�.

-- Hyv��n sattui, vastasi h�n. Ja siit� se on pohja t�m�n talon
varallisuuteen, sill� rukiita tuli niin, ettei tahtonut aittoihin
mahtua. Pienempi t�ss� olisi talo, jos halla k�vi silloin vieraana.

-- Mahtoi se is��nne peloittaa, arvelin min�.

-- Kyll� kaiketi, mutta ei silt� uskallus sittenk��n olisi mennyt.
Niin sanoi silloinkin, kun viimeiset siemen jyv�t kourastaan heitti:
"nyt se on minun osaltani tehty; anna Luoja, jos annat, mutta jos et
nyt anna, niin tottahan annat toisella kerralla".

-- Se oli suora rukous ja auttoi.

-- Suoruus aina auttaa, vakuutti h�n k��ntyen kotiin p�in.

-- Onko se totta, ett� joku sotaherra olisi vaatinut is�nne
tutkintoon? kysyin pihaan k�velless�.

-- Totta se on, sanoi is�nt�. Se oli sattunut aikoja ennen, heti
Ruotsin vallan loputtua. T�nne p��kyl�lle oli n�et majoitettu Ven�j�n
sotav�ke�. Ja oliko se nyt niiden p��llikk� vai tarkastaja, joka
oli kuullut, ett� t��ll� on mies, jota kutsutaan keisariksi, ja
silloin ei muuta, kuin haettiin tutkittavaksi. Jo sanoi is� v�h�n
pel�nneens�, mik� t�st� tulee, mutta sitten sanoi ajatelleensa, ett�
rohkeus ja rehellisyys ne parhaiten auttavat, ja oli pystyp�isen�
astunut sotaherran eteen. -- "Kutsutaanko sinua keisariksi?" oli
kysynyt tuimasti. -- "Niinh�n ne ovat haukkuneet", is� sanoi
vastanneensa. -- "Mit� haukkuneet?" oli taas sotaherra �r�ht�nyt.
"Itsekin kuulut nimitt�v�n itse�si keisariksi." -- "Olenpa voinut
sattua sanomaan", oli is� my�nt�nyt. -- "Kenen keisari sin� olet?
Onko sinulla valtakunta ja sotav�ke�?" oli taas tutkannut. -- "Onhan
se tuolla korven keskell� valtakunnan tapainen, ja sotav�ke� siell�
on n�in kes�ll�, ettei saa silmi��n kunnolle auki", oli is� sanonut
ja sitten selitt�nyt: "se on n�et niin, ett� kun min� asun tuolla
syd�nmaalla, jossa on tavattomasti itikoita ja paarmoja, niin ihmiset
ovat ruvenneet minua kutsumaan itikoiden ja paarmojen keisariksi."
Silloin oli sotaherrakin laskenut leikiksi, viel�p� taputtanut
naurain olkap��lle ja sanonut: "saat pit�� sotav�kesi ja olla niiden
keisari".

Puhellessa jouduttiin pihaan takaisin, jossa vaimov�ell� oli
tarjottavana kahvia. Sen juotuamme meni ukko kaapilleen, otti sielt�
pullon ja kysyi:

-- Kelpaako sinulle ryyppy?

-- En ole ensink��n pit�nyt tapoinani, vastasin, mutta jos t�ll�
kertaa tuon merkillisen astian muistoksi.

-- Senp� vuoksi min�kin kysyin, sanoi h�n kaataissaan. Ei t�t�
kumminkaan liene piim�tuopiksi tarkoitettu.

Ja sitten me ryyp�ttiin tuosta muistopikarista.

-- T�m� on my�s is� vainajan muisto, sanoi is�nt� n�ytt�en litte�t�
leiv�nmuotoista pulloa. T�m� sill� oli muassa kalassa kulkiessa, ett�
sai ottaa kylmill� s�ill� viluryypyn.

-- Vai oli sill� aikaa viel� kalassakin kulkea, ihmettelin min�.

-- Oli sill�, sanoi is�nt�. Eik� se vanhoilla p�ivill��n kes�iseen
aikaan paljon muuta tehnytk��n. Siell� se oli viikkom��ri�, ettei
kuin pyh�n seutuna k�vi kotona, ja renki toi aina kalat kotiin ja vei
ev�st�. V�list� meni p�ivi�, ettei saanut mit��n, mutta ei se siit�
suuttunut, luotti vain onneensa. Onni sill� oli kaikessa m��r��j�n�.
Jos sille tuli mieleen vied� papille saatava-kaloja, niin heitti sen
nimell� verkot, ja jos sattui niin, ettei k�ynyt kuin yksi ahven,
niin vei sen ja sanoi: "t�m� tuli sinun onnellasi". Jos taas tuli
suurikin vakallinen, niin vei kaikki ja sanoi: "n�m� tulivat sinun
onnellasi".

-- Hyv�n� taittiin pit�� kummallakin kerralla, huomautin min�.

-- Jopa hyv�n�, sanoi is�nt�. Tuli se silloinen kappalainen
(vainajana tuo nyt on) aina linnustamaankin is�n kanssa t�nne
jokivarsille. Ylpe�nlaiseksi mieheksi sit� sanottiin, mutta niin ne
is�n kanssa �ykkiv�t kuin vertaiset, eik� siin� teititelty toisiaan.
Riiteliv�tkin v�list�, kun saalis p��si karkuun, mutta kohta ne
taas menn� h�tistiv�t toinen toista puolta jokea, toinen toista ja
kiljuivat: "ly� sin� silt� puolen, min� ly�n t�lt� puolen!"

-- Harvassa niit� on en�� niin suoranuottisia miehi�, my�nsin min� ja
kysyin: Mist�h�n t�m� teid�n sukunne on saanut tuon koristelemattoman
puhetavan?

-- Tuosta, sanoi ukko viitaten Raamattuun. Oletko l�yt�nyt siit�
teitittelyj�? Tuossakin sanotaan: Sin� olet minun Jumalani, sinun
pyh� henkes viek��n minua tasaista tiet�.

-- Niinh�n se siell� on, mutta ihmiset ovat vaativampia kuin Jumala,
huomautin min�.

-- Niinp� kyll�, sanoi ukko naurahtaen. Mutta eik�h�n siit� tule
muutos siell� toisessa el�m�ss�, vai viel�k�h�n siell�kin Jumalata
ja kerj�l�isi� sinutellaan ja muita kutsutaan teiksi? Muutos taitaa
tulla, vai mit� arvelet?

-- Taitaa tulla, my�nnytin min�, eik� sit� asiata en�� jatkettu.

Viimeksi n�ytti h�n Karhu-Pietarin aikuisia mets�stysaseita.
Niit� katsellessa johtui mieleen yht�l�isyys t�m�n ja toisen
Amerikan valloittajan suhteen. Kumpaisessakin oli alkuasukkaansa,
t�ss� karhut, toisessa ihmiset. Kumpainenkin valloittaja teki
alkuasukkaille -- samalla tavalla. J�ik�h�n kumpaisellekin
valloittajalle yht� puhdas omatunto menettelyst��n?

(Tarinoita III.)




IHANIN MUISTELMANI.


Alotin nuoruudenik�ni siin� varmassa ajatuksessa, etten koskaan
tulisi tuntemaan iloa el�m�ss�. Iloa jota vertaiseni ilona pitiv�t,
en sellaiseksi tunnustanut, ja siksi p��tin kulkea el�m�ni l�pi ilman
iloa. Vuosien kuluessa vakaantui t�m� ajatus yh� enemm�n. N�ytti,
kuin sallimus olisi m��r�nnyt tieni kulkemaan murheen laakson l�pi.
Mutta sitten kahdenkymmenen i�ll� pilkisti valo minullekin. Ja t�m�
valon ilmestyminen oli niin valtava ja voimakas, kuin jos kaiken
ik�ns� pilvis��t� n�hty��n yht�kki� ilmestyisi eteen selke� kes�inen
taivas. Vaikka siit� on aikaa kuusitoista vuotta, muistuu se usein
mieleen varsinkin n�in kes�ll�, valoisina �in�, sill� silloinkin oli
kes� ja valoisa y�. Olin juuri edellisen� p�iv�n� rohjennut pyyt�� ja
saanut "maallisia" kirjoja luettavakseni. Kirjat olivat Kiven runot
ja er�s ylioppilasten toimittama albumi. Min� luin ja luin ja sit�
tehdess�ni ik��nkuin siirryin toiseen maailmaan. Suuri tupa, jossa ei
t�ll� kertaa ollut ket��n muita, muuttui aivan satumaisen kauniiksi.
Se kuvastui nyt runottarien asunnolta, joksi sen vihkiv�t kirjassa
l�ytyv�t s�keet:

    Y� nyt on, ja h�myinen
    pirtti unelmoipi,
    sirkka uuninkorvalla
    tyytyv�isn� soipi.

Sanat olivat niin erinomaisesti tunnelmaan soveltuvia, ett� ne ovat
aina unohtumattomina minua seuranneet.

Vaikka y� oli kulunut yli puolen ja toinen p�iv� valkeni, niin ei
ensink��n tuntunut unen rasitusta. Lukeminen sai tosin t�ll� kertaa
j��d�, mutta jopa olikin aivoissa runoutta, jos muutakin. Ja nuo
runouden antajat, kirjat, kuinka kauniilla ne n�yttiv�t p��lt�p�inkin
tuossa puhtaalla p�yd�ll� kes�isen sunnuntai-aamun valjetessa!
Niit� t�ytyi aina v�h�n v�li� k�sin kosketella ja k��nnell� lehti�,
tullakseen vakuutetuksi, ett� kaikki tuo ihanuus on viel� siell�.

Mutta ihanuus, joka nyt mieleni t�ytti, ei supistunut yksist��n
runouteen kirjoissa. Menin ikkunaan katsomaan, joko n�kyisi aurinkoa.
Ei n�kynyt, vaan siihen sijaan n�in jotain muuta, jota en ollut
ennen n�hnyt, vaikka se oli joka p�iv� silmieni edess�. N�in luonnon
kauneuden. En el�m�ss�ni ole n�hnyt taulua tai muuta n�k�alaa niin
kaunista kuin nyt n�in. Ikkunan edess� oli vihottava peltopala
j�rveen pist�v�ll� niemell�, jossa rannat kasvoivat kaikenlaisia
lehtipuita. Puiden v�litse n�kyi peilikirkas j�rven pinta ja latvojen
ylitse taloja ja niiden takaa m�ki�. Kaikki t�m� oli kyll� ennest��n
tuttua, tunsinhan melkein jokaisen puun tuossa rantamalla. Mutta ett�
se olisi kaunista, sen huomasin vasta ensi kerran el�v�sti. Olin
luullut niiden saavan seisoa siin� joko huolimattomuudesta taikka
huviksi herrasv�elle, joilla yksin luulin olevan huvia puista. Mutta
nyt nuo samat puut ihastuttivat minuakin, ne seisoivat siin� aivan
kuin kaunistaakseen t�t� runouden juhlay�t�. Ja mihin vain silm�ni
sattui katsomaan, oli kaikkialla yht� ihanaa. Ajatuksissa leijaili
s�keit� aivan kuin valmistautuen laulamaan t�m�n kirkastuneen
maailman kauneutta. Mutta kantele oli viel� viritt�m�tt�, liika uusi
laululle. Soinnut, jotka pyrkiv�t ilmoille hel�htelem��n, olivat
muiden kanteleen kaikua.

Viimeinkin oli ment�v� nukkumaan, vaikka tuntuikin ik�v�lt�
tuon iankaikkisen unen t�hden heitt�� kirjain ja kauniin aamun
katseleminen. Lohdutuksena t�st� tappiosta ihailin viel� kotvan aikaa
vuoteellani �sken opituita s�keit�:

    Nuku, aalto rauhaton,
    nuku jo,
    tuolla laulaa humisten
    kuusisto.

    Kehtolaulusi se on,
    nuku, aalto rauhaton,
    nuku jo!

       *       *       *       *       *

T�m� se nyt on ihanin muistelma i�ss�ni. Ihanata oli kyll� sit�
seuraava muukin aika, mutta se ei ollut en�� niin uutta. Se oli
runouden orastamisen aikaa. Ajatukset jauhoivat alituistaan
runoa, olipa ty�ss� tai lep�si. Auran per�ss� kulkiessa syntyi
tavut hevosen astunnan mukaan. Kahdeksan askeleen per�st� tuli
aina Kalevalan-runomittainen s�e valmiiksi. Ne eiv�t mahtaneet
olla mink��narvoisia, hajanaisia ajatuksia vain, jotka h�visiv�t
pian. Muistettavimmat syntyiv�t matkaa kulkiessa tai lepohetkill�.
Huonollakin taidolla syntyi niit� paperille kirjoitella, jolloin
niiden arvo kohosi tavattomasti, kun sai olla varma, etteiv�t en��
joudu unohduksiin. Kun j�ljest�p�in katselen tuota tuhrautunutta
vihkoa, on sen jokainen s�e ja loppusointu perin lapsellista ja
mit�t�nt�. Toista olivat silloin. Ne olivat enemm�n kuin hyvi� ja
pysyiv�t sellaisina, sill� niit� ei tiet�nyt kukaan. Arvostelu ei
johtunut mieleenk��n, kun ei ollut aikomus koskaan kellek��n n�ytt��.
Ja n�ytteeksi, etteiv�t ne olisi v�h��k��n runoutta ymm�rt�v�n
arvostelua kest�neet, panen t�h�n pari v�rsy�. Halonhakkaajan
puolip�iv�sen sy�nnist� mets�ss� sanotaan n�in:

    Makealta ruoka maistuu,
    Hyv�p onnii atrija,
    Tuonnemmaksi n�lk� poistuu
    Rupeamaksi ainija.

En osaa sanoa, kuinka monesti olen t�t�kin ihaillut, vaikka
murteellinen sanojen rutistaminen loppusoinnun saamiseksi on aivan
surettava.

My�hemmin syntyneet eiv�t olleet aivan n�in huonoja rakenteeltaan,
pahin vika on muiden j�ljittely. Omaa on ainoastaan juurtunut
surumielisyys, vaikkei en�� toivoton. Er��ll� on nimen� "Murhe",
josta muuan v�rsy kuuluu:

    Kun on mieli murheinen
    surusta,
    kuitenkin on iloinen
    toivosta,
    siksi kun taas huojennus
    mieleen tulee, helpoitus
    vaivoista.

Katsellessa kaikkia silloin syntyneit� sepustuksia, n�kyy niiss�
hyvin v�h� iloa, mutta ivaa on sit� runsaammin, varsinkin omasta
kohtalosta. Mit�p� hy�ty� olisi ollut muiden ivailusta, kun eiv�t
saisi sit� tiet��k��n!

Mutta sitten my�hemmin, jonain itserakkaana hetken�, tulin
ilmaisseeksi muillekin n�m� ajatukseni tulokset, ja silloin niiden
salaper�inen vieh�tys v�heni. Eik� t�m� ollut ainoa tappio. Runotaimi
alkoi surkastua, sen ensim�iset lehdet kuivuivat pois, eiv�tk�
kohonneetkaan en�� siin� muodossa.

V�hentyneek� my�skin t�m�n ihanimman muistoni ihanuus t�ten? En
kumminkaan usko niin k�yv�n, sill� tuossahan siint�� samaa Savonmaan
vett�, ja rannoilla seisoo koivukko kes�isess� ihanuudessaan. Luulen
sen voivan joka kes� muistuttaa, ett� runollisuutta ja iloa on
maailmassa.

Miss� on kauniimpaa kuin pohjolan kes�inen y�, jolloin aurinko
lyhyeksi aikaa peittyy metsien taakse ja vihannoiva luonto seisoo
tyynen�, autereen seppel�im�n�!

_Kehvo_ 27/6 98.

(Nuori Suomi VIII.)





LARIN KY�STI.


Oikea nimi _Ky�sti Larson_. Synt. H�meenlinnassa 5/6 1873. Ylioppilas
1895. Teoksia m.m.: _T�n pojan kev�trallatuksia, Ajan k��nteess�,
Kulkurin lauluja, Kuisma ja Helin�, Tuhkimo ja kuninkaantyt�r_
(n�yt.), _Lemmink�inen_ (n�yt.), _Vuorivaeltaja_, enimm�t
runokokoelmia.




KOTIUTUNUT.


Vankilan kello l�i kymmenen. Kaikki vankilan sein�t kajahtivat ja
jokainen ly�nti kuului satoihin vankikoppeihin. Mutta vankikopeissa
ei istunut muita kuin tutkintovankeja ja sellaisia, jotka olivat
rikkoneet vankilan s��nt�j� vastaan. Kaikki k�yt�v�t olivat tyhji�,
niiss� k�vi joutilaana p�ivyst�j�n� joku vanginvartijatar ohi
koppiovien, joiden yl�puolella oli taulu merkittyn� vangin nimell�,
i�ll� ja rikoksella. Jos rei�st� katsoi, n�ki ahtaan kopin, jonka
puolen osan t�ytti rautas�nky, verhona sill� harmaa siististi
levitetty huopapeite, s�ngyn vieress� p�yt�, p�yd�ll� sinkkinen
kupponen, raamattu tai joku muu hartauskirja. -- -- Mutta verstaassa
lauloivat h�yl�t ja sahat unohdusta hurjille hairahduksille, jotka
pistiv�t ja polttivat rikoksellista rintaa �iseen aikaan, kun
vanhassa linnassa oli hiljaista, kun y�n pimeydest� kuului vain
vieruskoppitoverien syv�t huokaukset ja yksitoikkoiset vankilankellon
ly�nnit. -- Mutta nyt olivat raskasmieliset unet kaukana, verstaassa
ahertelivat ruudukkaisiin sarkapukuihin puetut miehet tyynnytt�v�
ty�hiki otsalla.

Kehruuhuoneessa surisivat rukit ja naisvangit polkivat ketter�sti
poljinta ja supattelivat kesken�ns� pelj�ten ylivartijan l�hestyvi�
askeleita. -- Erityisess� huoneessa nuoret �idit hoitelivat
rintalapsiansa. Sielt� kuului itku ja hiljainen hyssytys. Ulkoa
linnan per�lt� t�t� kaikkea s�esti r�hkin� vankilantireht��rin
sikokarsinasta, sinne kantoivat naiset ruoanj�tteit�, sata sikaa
sy�ksyi hirve�ll� melulla kaukaloittensa ��reen, sata lihavaa,
valtion kustannuksella el�v�� sikaa. Linnan rannasta kuului
pesukurikoiden pauke, siell� naurelivat naiset ja heid�n poskensa
hohtivat siniruutuisen huivin keltaisen p��rmin alta. Mutta linnan
vanhalla rintavarustuksella kiersi elinkautisten naisvankien harmaa
jono piiriss�, ik��nkuin hautajaismenossa he siin� kulkivat raitista
ilmaa hengitt�m�ss�, mutta miss� vartijan silm� v�ltti, siin� he
kujeilivat ja kuiskuttelivat salaista merkkikielt��n.

Vanhassa linnantornissa istui vanha Matleena. Monta vuotta oli h�n
jo siell� ollut, montako vuotta, sit� h�n ei itsek��n muistanut.
Viimeiset vuodet olivat olleet toistensa kaltaisia, niin ett�
vaikea oli h�nen niit� muistaa. Vanhoilla silmill��n oli h�n
lukenut kulunutta hartauskirjaansa tai istunut sukankudin k�dess�
ikkunakomerossa tuijotellen ulos avaraan maailmaan. Ja linnan muurin
alla kulki vilpas virta menojaan kauas, kauas tuntemattomia hiljaisia
vesi� kohti maailman meriin. Niin vieriv�t h�nen ajatuksensa kohti
��ret�nt� ikuisuutta, miss� h�n saisi iankaikkisen rauhan. -- Niin
h�n istui, eik� maailman levoton pauhu en��n tunkeutunut h�nen
korviinsa paksujen muurien l�pi, ja maailma oli k�ynyt h�nelle
vieraaksi, h�nen maailmansa oli h�nen torninsa, h�nen kirjansa ja
h�nen sukkapuikkonsa.

Eik� h�n en��n mieless��n hautonut nuoruutensa �kkipikaista
rikoksellista huumausta, ei h�n en��n muistellut pime�t� syksyn
syntist� y�t�, joka oli kuiskaillut h�nen syd�meens� myrkyllisi�
sanoja. -- Kerran y�ll� oli h�n kavahtanut vuoteeltaan, vihassa oli
h�n katsellut tylyn ja hurjan miehens� nukkuvia kasvoja, miehen,
jolle h�n oli my�ty ja merkitty kuin talon paras elikko, miehen, joka
kahleena oli kytketty h�neen ja h�nen ruumiiseensa, eik� h�n silloin
pelj�nnyt rautakahleita eik� rangaistusta, miehen l�yhk��v� hengitys
lemusi h�nen kasvoillensa kuin tulikiven haju, salaa oli h�n iskenyt
nukkuvan miehens� rintaan ja sitte... Sitte vuodet olivat kiit�neet
ohi kuin virran kuplaset ja h�nen syd�mens� alkoi sykki� suvantona.

Vanha Matleena istui linnan komerossa ja katseli tyls�n uneliaasti
ulos. Ulkona oli puhdas, valkoinen talvi, virran j�� oli valkea ja
toisella rannalla seisoivat ikivihre�t havupuut kuin kirkkopilarit.
Ja kirkas p�iv� paistoi vanhan Matleenan p��h�n, joka oli yht�
valkoinen kuin lumi. Matleenan syd�mmess� oli puhdas valkoinen talvi.
-- Tornikomerossa ei ollut muita kuin kaksi vanhaa mummoa, vanha
Riika ja vanha Heta, Matleenan monivuotisia tovereita sek� nuorempi
nainen, virnakka Mari, joka palveli vanhuksia. Mutta Matleena oli
vanhin.

Matleena k��ntyi ja sanoi:

"Mari, kuules, anna minulle vett�."

"Vett� ja leip��, leip�� ja vett�, niit�k� viel� mielenne tekee",
virnuili Mari, "kohtahan saatte sy�d� oikein kuninkaallisia
aterioita!"

"�h, �h, tuohan vett�!", h�pisi Matleena.

"Kohtahan saatte sy�d� nisua ja juoda kahvia niin paljon kuin
maittaa, muori."

Mari toi vesikupilla vett�.

"Katsokaas muori, kuinka olen koristanut paperikukilla pienen
kamarinne kuin morsiushuoneeksi ik��n. Tireht��ri antoi luvan.
Viimeisi� kertoja n�it� seini� katsellessanne, laskenpa, totta vie,
seppeleen p��h�nne."

"Mit� sin� nyt?"

"Kyll� se nuoruudenyst�v� viel� odottaa siell� kotikaivon alla.
Voi, kuinka min� kadehdin. Min� saan viel� monta vuotta olla t��ll�
kruunun ruuassa."

"Eik� odota, Mari kulta, eik� odota, haudassa on nuoruuteni ilo,
kuollut ja kuopattu."

"Mutta k�ytteh�n te toki haudalla?"

"Mit�s min� siell�... kotipit�j�ss�?"

"Mit�k�? Hauskuudeksenne."

"Ei, ei, Mari, ei minulla siell� ole mit��n tekemist�, siell� on vain
ventovieraita ja nuoria naurajia. Min� en tahdo kunnan el�tiksi,
ennen kuolen vaikka maantien ojaan."

"Mutta nyt ei auta mik��n", veisteli Mari ja iski silm�� kahdelle
mummolle. "Tireht��ri on k�skenyt minun koristaa huoneenne, sill�
t�m� p�iv�h�n on ilonp�iv�nne."

"Mik� ilonp�iv�? Herrassa minun p�iv�ni ovat ja taivaassa valkeuteni.
Ei, tuhannen kertaa ei, min� en tahdo en��n maailmaan. Mit� vanha
kopelo siell�...? Tiell� olisin, kompastuisin, vaivaksi olisin
taluttajalle, suruksi suurustajalleni. T��ll� minun on niin hyv�
olla."

"Muori ettek� muista? Olette olleet t��ll� jo ummelleen nelj�kymment�
vuotta."

"Nelj�kymment�k� vuotta? Oh, vai niin kauvan. Niink� pian se aika on
kulunut, hoho, jaa."

"Ja nyt tireht��ri antaa teille mitalin uskollisesta palveluksesta."

"Mitalin? Mit� hupsuttelet? �l� sin� virnastele vanhan kanssa!"

Mari iski taas silm�� kahdelle mummolle, jotka hiljaa nauraa
kikattivat.

"Tireht��ri antaa teille mitalin, jonka syrj��n on kirjoitettu:
vapaus."

"Vapaus? Mit� sin� tarkoitat?"

"Ettek� nyt ymm�rr� ysk��, vaikka olette niin vanha ja viisas.
Tireht��ri antaa teille harmaan passin, joka avaa linnan portit."

"Mit�s sin�, Mari... en ymm�rr�", h�pisi Matleena ja sukankudin
putosi lattialle.

"Puhuin teille siit� jo kuukausi sitten, t�n��n p��sette linnasta
pois."

"Pois... min�... mit�?", ja vanhus tuijotti j�yk�sti Mariin.

"Mit�s siin�, vapaastihan saatte menn�, eih�n se mik��n h�pe� ole."

"Oh, pyh� Is�, mit� pahaa min� olen tehnyt, ett� tireht��ri ajaa
minun pois. T�ytyyk� minun menn� t��lt�, en, en min�..."

"Pahan t�hden se muori t�nne tuotiin, nyt hyv�n t�hden p��sette taas
kotoseuduille, mit�s huokailtavaa siin�."

"Voi, Jumalani, voi Jumalani!"

Ja vanha Matleena katseli ymp�rilleen ik��nkuin h�n olisi etsinyt
apua, ja h�nen ruumiinsa vapisi. Toiset vanhukset alkoivat h�nt�
s��li�, ja Mari toi h�nelle vett�, mutta muori ei saanut en��n
entist� rauhaansa, levottomana katseli h�n ovelle, ja h�nen vanha,
surullinen syd�mens� l�i sairaalloisesti.

       *       *       *       *       *

Tunnin p��st� kuului k�yt�v�ss� avaimien kilin�� ja ylivartija astui
tornikammioon.

"Matleena on hyv� ja tulee tireht��rin puheille."

"Mit� tireht��ri minusta tahtoo?"

Matleena s�ik�hti ja vaistomaisesti ojensi h�n k�tens� syd�mens�
kohdalle.

"Mit�s Matleena suotta s�ik�ht��, ei tireht��ri mit��n pahaa
tarkoita."

"Mit�s pahaa min� sitten olen tehnyt?"

"Eih�n muori mit��n pahaa... tireht��ri tarkoittaa hyv��... muori
tulee nyt vain, min� talutan."

"Niin, mutta eih�n tireht��ri vain aja minua pois, min� olen t��ll�
jo niinkuin kotiutunut, t�ss� tornissa on niin hyv� ja l�mmin olla,
ettei parempaa... t��ll� min� kuollakin tahtoisin."

"Eih�n se tireht��ri aja, antaa vain vapauden, kas niin, muori astuu
nyt minun k�teni varassa!"

Tutisevin askelin kulki vanha Matleena huokaillen ja p�ivitellen
kautta k�yt�vien tireht��rin kansliaan. H�nest� tuntui ik��nkuin
olisivat vieneet mestauslavalle. Syv�sti h�n niiasi ja j�i ovensuuhun
seisomaan.

"Matleena on hyv� ja astuu l�hemm�ksi", kehoitti vankilanjohtaja.
"Min� saan Matleenalle ilmoittaa, ett� keisari on taas suvainnut
armahtaa Matleenan ja Matleenalla on t�ysi oikeus t�n�p�iv�n� l�hte�
vankilasta vapauteen."

"Voi tireht��ri kulta, armahtakaa!"

"Keisarihan armahtaa..." Matleena tutisi ja hoiperteli ja kyyneleet
valuivat pitkin h�nen ryppyisi� kasvojansa.

"Hyv�, kulta tireht��ri, t�ytyyk� minun l�hte�, oi, mihink� min�,
syntinen vanha ihminen joudun, n�lk��n ja pakkaseen min� kuolen tai
vaivaiskoti minun el�m�ni viimeiset hetket katkeroittaa."

"Min�h�n vain kysyn", puhui johtaja, "tahtooko Matleena hyv�kseen
k�ytt�� armahdusta?"

"Voi armahtakaa... n�hk��s, ei minulla tuolla ulkona kavalassa ja
karsassilm�isess� maailmassa ole ket��n, ei sukua, ei yst�vi�...
t��ll� min� olen niinkuin kotonani... tireht��ri on kuin minun
set�ni. Vanha Riika ja vanha Heta ovat kuin siskojani. Mari minua
hoitaa ja 'minun tornini' on k�ynyt minulle jo niin rakkaaksi, ja
sitten on minulla t��ll� kaikki, mit� tarvitsen, eik� tireht��rin
tarvitse ollenkaan pelj�t�, ett� k�ytt�ydyn huonosti, kyll� min�
viel� n�en kutoa sukkaa, vaikken min� oikein hyvin en��n n�e... ja
lukeehan Mari minulle sanaa... ja n�hk��s, hyv� tireht��ri, min� en
tahdo koskaan valittaa, enk� min� aio karata..."

"Hahhaa, hyv� Matleena, sit� emme pelk��, olkaa vain levollinen."

"Ja katsokaas, tornissa min� tahtoisin kuolla, koska hetki ly�, jona
Herra kutsuu. Min� olen t��ll� jo niin kotiutunut. Saanko min� j��d�,
hyv� tireht��ri, sill� muuten k�y minun hullusti, min� niin pelk��n,
niin pelk��n."

Vanha Matleena otti tuen p�yd�st� ja katsoi niin rukoilevasti
johtajan silmiin. Johtaja nousi ja taputti muoria olalle:

"Matleena hyv�, saattehan te j��d� jos niin tahdotte, muodon
vuoksihan min� vain kysyin."

"Kiitos tireht��ri kulta, Jumala teit� t�st� palkitkoon, tahdon
puolestanne rukoilla, koska kerran Herra minut armahtaa."

Ja vanha Matleena niiasi viel� syvemp��n ja ilon suloiset kyyneleet
valuivat h�nen himmeist� silmist�ns�. Paljon keve�mp�n� kompuroi h�n
nyt torniinsa ja sin� iltana oli h�n hyvin iloinen. H�n veisaili
ja h�pisi itseksens� eik� ottanut kuullaksensakaan Marin syrj�isi�
kompasanoja.

Ylihuomen aamulla pilkisti taas aurinko tornikomeroon, mutta vanha
Matleena ei liikahtanut vuoteeltaan, p�iv� valaisi h�nen hapsiansa
ja h�nen kirkastuneita kasvojansa, joilla n�kyi selitt�m�t�n rauha.
H�nen "valkeutensa oli nyt taivaassa". Tuntui kuin h�n liikkumattomin
huulin olisi kuulumattomasti kuiskaellut:

"Min� olen t��ll� niin kotiutunut."





EMIL LASSINEN.


Syntynyt M�nts�l�ss� 30/3 1861, seminaarin k�ynyt, toiminut Lohjan
kasvatuslaitoksen johtajana, viimeksi sanomalehtimiehen�. Julkaisuja
m.m. _Kotipoluilta I-IV, Kansan mies, Joel Sormensuo, Poikia, Uusi
tulevaisuus_.




NYYRI.


Raukan n�k�inen, kumarainen, matalainen, pieniluinen ja
tirrisilm�inen, mutta vastaili kysymyksiin rohkeasti.

-- Miten vanha olet?

-- Kahdentoista.

Vartalo muistutti kahdeksanvuotiasta!

-- Mill� luokalla olit kaupungin kansakoulussa?

-- Toisella.

Kasvojen ilmeet ja ��nen sointu tekiv�t minuun iloisen vaikutuksen.

-- Oletko sin� hyv� poika?

H�n naurahti eik� vastannut mit��n. Levitin p�yd�lle h�nt� koskevat
paperit ja rupesin lukemaan niit�. Luin yhden, tummeni mieleni, luin
toisen ja kolmannen, musteni kaikki.

-- Ohhoh, virkoin ja rinnastani nousi v�kisin huokaus.

Laitoksessa oli jo ennalta Kalle K�rpp� ja useita muita h�nen
lajisiaan, oli joukko keskiv�lilt�kin, jotka antoivat kylliksi
tekemist�, vaikka eiv�t k�yt�ksell��n johtaneetkaan ajatuksiani
ristikkoikkunoiden taakse, ja sitte niiden lis�ksi ammuttiin viel�
laitokseen t�mm�inen Nyyri, etevin kaikista etevist�, kuten paperit
n�yttiv�t.

Mielikuvitukseni l�hti lentoon pojan ansioluettelon perusteella.
Raukkamaisuus, jonka olin keksinyt h�ness�, kumaraisuus,
tirkistelev�t silm�t, jopa pienet luutkin olivat mielest�ni
tyypillisi� pahantekij�n ominaisuuksia, vaikka tosin aivan
vastakkaisia niihin verraten, joita ennen olin tottunut perityn pahan
merkkein� pit�m��n.

Luettuani paperit, silm�ilin h�nt� tarkemmin, josta seurasi ett�
otaksumiseni vain vankistuivat. H�n ehk� arvasi, mit� mieless�ni
liikkui, ja se n�ytti huvittavan h�nt�, mutta minua se alkoi
hermostuttaa.

-- Miksi sin� my�t�n��n naurat? kysyin jokseenkin k�rtyisesti.

-- Muuten vain, onhan hauskempi nauraa kuin itke�, vastasi h�n
rohkeasti.

-- Et suinkaan sin� ole liioin itkenytk��n.

-- Ehk� en ole. Kukapa sen ties? Viimeiset sanat lausuttiin niin
tunteellisella ja herk�ll� ��nell�, jotta niiden olisi pit�nyt
v�kisinkin koskettaa syd�meni kautta j�rkeeni, mutta pojan
ansioluettelo eli oikeammin h�nen elkeittens� luettelo oli pannut
mielikuvitukseni semmoiseen hyppyyn ja pyll�kk��n, ettei minuun
pystynyt en�� mik��n. Mit� h�ness� huomasin valkeaa ja hauskaa - ja
sit� huomasin paljo -- sen k��nsin mielikuvituksissani mustaksi ja
hyristytt�v�ksi, kaiken mik� h�ness� oli viatonta ja lapsellista,
kuvittelin rikoksellisuuden kupliksi, ja vastenmielisyyteni vain
kasvoi h�nen oletetun teeskentelyns� tautta.

-- Tied�tk�, mist� vanhempasi ovat kotoisin?

-- Pohjanmaalta ovat.

Pojan rohkea, reipas luonne oli aimo pohjalaista, vaikka min�
siin�kin olin keksivin�ni h�ik�ilem�tt�myytt� ja jonkinlaista
h�vytt�myytt�kin.

-- Mitenk�h�n t�ss� ruvetaan tulemaan toimeen? kysyin huolissani.

H�n vain naureli ja katseli minuun salaper�isesti tirrisilmill��n.

-- Kunhan edes pysyisit t��ll�, ettet karkaisi. Lupaatko ettet karkaa?

-- Onko pakosta lupaaminen? Tirrisilmiss� iski kipin� ja kumarainen
vartalokin suoristui silm�nr�p�ykseksi.

-- Ei, ei pakosta. T��ll� ei pakkosanaa tunnetakaan, kaikki on
vapaata. Pojat parantavat tapansa vapaasta tahdosta, pakolla ei ole
ket��n hyv�ksi tehty.

-- Sitte voin luvata.

H�n naureli taasen ja minun mielikuvitukseni sai siit� uutta
yllykett� vieritt�� kivi� kuorman lis�ksi.

-- Sinulla lie tuttuja poikia t��ll�.

-- Onhan niit�kin, ja h�n mainitsi nimelt� pari kappaletta, jotka
olivat melkein Kalle K�rp�n veroisia.

-- Mink�moiseen kotiin mieluummin toivot? Taloonko, jossa on hevosia,
lampaita ja lehmi�, vaiko johonkin pikku tupaan?

Sit� kysymyst� en ollut laatinut viel� kenellek��n pojalle, mutta
enp� ollutkaan ennen lukenut moista ansioluetteloa kuin Nyyrin. Kun
kuvittelin kaikkia mahdollisia vaikeuksia, tein h�t�pikaa laskun,
ett� ehk� mieleiset kotiolot taltuttavat h�nen pahat taipumuksensa
edes johonkin m��rin, semmoista oli hyv�ss� kaupassa sattunut
ennenkin.

-- Ei sill� ole mit��n v�li�.

Vastine luonnollisesti tymp�isi minua... alkoi tuntua toivottomalta.
Poika oli mielest�ni kuin karu maa, jossa ei silm� keksi viljelykseen
kelpaavaa pilkkuakaan.

Sijoitin h�net muutamaan laitoksen l�hell� asuvaan ty�miesperheeseen,
jossa jo ennest��n oli poika, laitoksen kiltimpi� ja paraimpia.
Arvelin ett� ehk� kiltti toveri tyynnyttelee h�nt� ja saa h�net
koteutumaan, jotta p��st��n edes heikkoon alkuun.

Ja niin sit� l�hdettiin Nyyrin kera taipaleelle, joka tuli kest�m��n
ainakin nelj� vuotta. Odotin j�nnityksell�, mit� alkaa kuulua, mihin
vieteriin h�n ensiksi painaa, karkaamiseenko vaiko johonkin muuhun.
Oletin mahdottomaksi, ett� poika, jolla oli takanaan semmoinen
entisyys kuin h�nell�, siivoutuisi olemaan hiljaa. H�n oli ollut
mukana melkein kaikissa, joissa katupoika ikin� voi olla mukana,
h�n oli tehnyt pikku pahoja, jotka todistivat tavatonta rohkeutta,
ymm�rryst� ja punnitsemiskyky�, osottamatta milloinkaan pienint�k��n
katumuksen merkki�, seisoi papereissa.

Kului viikko, toinenkin, eik� poika esiintynyt mitenk��n
huomattavasti, mutta minun kuvitteluni eiv�t silti v�s�ht�neet.
P��ss�ni kummitteli ett� poika suunnittelee jotakin erinomaisempaa,
ja hiljaisuudellaan h�n vain tarkoittaa nukuttaa minut
v�linpit�m�tt�myyteen, jotta onnistuu se, mit� h�n suunnitteli. Noin
minun mielikuvitukseni urheili.

Pist�ysin usein pikku tupaan, jossa h�n asui, ja joka kerta varotin
tuvan em�nt�� pit�m��n Nyyri� ahkeraan silm�ll�. Siten kului kuukausi
eik� tapahtunut mit��n mainittavaa.

Kun ei mit��n tapahtunut, rupesin ajamaan tyhj�� takaa. Sattui
kerran ett� min� kesken rahojen lukemista muistin jonkin asian ja
ry�ps�hdin tanhualle huutelemaan poikien per��n. Palattuani seisoi
Nyyri ty�huoneessani, ja h�n naureskeli ja silm�ili aukinaiseen
rahalaatikkoon, jossa oli hopeoita ja seteleit� isompi m��r�. Luulin
kuulleeni jotakin kolinaa, kun viereisen kamarin kautta kiirehdin
ty�huoneeseeni, mutta oven avattuani seisoi Nyyri paikallaan, k�det
sel�n takana ja ovipieleen nojaten. H�n oli astunut luokan kautta
ja min� olin rynn�nnyt ulos viereisen kamarin l�vitse, ja siten me
molemmat kuljimme omaa kaartamme, joka yhtyi minun ty�huoneessani ja
eteisess�.

-- No? Mit�? Mit� sin� t��ll�? puhelin min�, kuten puoli s�ik�htynyt
ainakin...

-- Pyyd�n lupaa huomiseksi, vastasi h�n reippaasti, kuten h�nen
tapansa oli.

Kun h�n oli selitt�nyt pyynt�ns� syyt, my�nsin h�nelle luvan, ja h�n
poistui naureskelevana ja tyytyv�isen�.

Sitte vasta ep�luulon pahat henget iskiv�t minun kimppuuni ja
sytyttiv�t mielikuvitukseni kaikki herk�t ainekset. Ent� jos poika
k�hm�sikin laatikosta hopeoita tai setelin? Ent� jos k�hm�si? Ja
miksi se ei olisi k�hm�nnyt, semmoinen tottunut k�hm��j�, kaikki
kokenut velikulta. Miksi ei olisi k�hm�nnyt, kun seteleit� ja hopeita
oli melkein nokan ylettymiss�. Olihan aivan luonnollista, aivan
j�rkeen k�yp��, ett� se k�hm�si. Miksi en tarkastanut heti h�nen
takkiaan, lakkiaan...?

No, jos h�n k�hm�si, valostui minulle �kki�, ilmaantuvat ne kyll�
n�kyviin. Paitsi jos karkaa jo ensi y�n�, sitte menev�t k�hm�tyt sit�
sile�t� tiet�, voimattani muuta kuin kiitt�� onneani, ett� p��sin
niinkin v�h�ll�.

Tunnin parin j�lest�, kun olin tavallisella iltak�velyll�, poikkesin
m�kkiin ja tapasin em�nn�n yksin. Osa m�kin v�ke� oli puoloja
poimimassa, osa perunamaalla, ja minulla oli siis sopiva tilaisuus
keskustella Nyyrist�. Kerrottuani mit� p�iv�ll� oli tapahtunut,
kehoitin h�nt� ter�st�m��n silmi��n, korviaan ja kaikkia aistejaan.

-- Pelk��n ett� se karkaa n�in� p�ivin�, kenties jo ensi y�n�. Olisi
viisainta pit�� eteisen ovi lujasti salvassa muutamia �it�, ettei se
p��se y�ll� l�htem��n. Antti kyll� sitte huomaa, jos sille ilmaantuu
rahoja.

-- Ei se Nyyri karkaa... ja min� luulen ettei se koskenut
rahoihinkaan.

Min� naurahdin. Poikien entisyydest� en milloinkaan virkannut
sanaakaan hoitajille eik� Nyyrink��n �idin sijainen siis
aavistanutkaan, mik� pikku mestari h�nen hoidettavansa oli.

-- Hauskaa ett� luulette niin, mutta paras on kuitenkin olla
varuillaan.

Olin siihen m��rin j�nnittynyt, ett� her�tty�ni aamulla l�hdin
jaloittelemaan. Olin melkein varma, ett� Nyyri oli tehnyt tekonsa
ja l�htenyt, mutta tultuani m�kin seutuville, kuului navetan luota
Anton ��ni, ja kun ehdin l�hemm�ksi, keksin siell� m�kin em�nn�n ja
Nyyrinkin. Se oli pettymys tavallaan enk� min� tuntenut sen johdosta
mit��n iloa. M�kin em�nn�n luotua minuun jonkinmoisen syytt�v�n
silm�yksen, nolostuin min� ja py�rsin takaisin. Mieleni oli omituisen
tympe�, min� olin tyytyv�inen, mutta en ollut iloinen.

Mielikuvituksieni siivet olivat jo melkein kynityt, rupesin jo
arvostelemaan Nyyrin ansioluetteloa mit�tt�m�ksi, mutta talven
rajoilla pyr�hti esiin uusi peikko mielikuvituksiini: pojalle
ilmaantui viisimarkkanen. Kun h�n er��n� p�iv�n� tuli kouluun,
riippui h�nen housunvy�st��n Fiskarin puukko, hopeahelaisessa
tupessaan. Pojat tiesiv�t ett� semmoinen koje maksoi nelj�n ja
viiden markan vaiheilla. Kysyin itselt�ni, mist� Nyyri oli saanut
rahoja? Ei ainakaan kotoa k�sin, sill� lukukauden kuluessa ei sielt�
oltu kirjoitettu kertaakaan. Muitakaan tulol�hteit�, mainitsematta
niit� viisi- ja kymmenpennej�, joita h�n minulta joskus sai
postil�hetyksien kuljettamisesta, ei h�nell� tiett�v�sti ollut.

Mist� h�n oli saanut rahat? oli kysymys, joka hypitteli
mielikuvitustani yh� tolkuttomammin eik� suonut minulle rauhaa
lainkaan.

Hankittuani kuin sivumennen tiedon, mist� puodista puukko tuppineen
oli ostettu, menin asianomaisen kauppiaan luo ja kysyin muistiko
h�n puukkokauppaa ja mik� raha oli ostajalla. Kauppias muisti
ostajan ja rahan: lyhyt, h�ppyr�silm�inen poika, vanha, rypistynyt
viisimarkkanen.

Nyyrin syyllisyydest� ei ollut en�� ep�ilemist�k��n, l�hin teht�v�ni
oli saada h�net tunnustamaan syyllisyytens�: ett� h�n syksyll� oli
k�hm�nnyt minun p�yt�laatikostani viisimarkkasen sek� piilotellut
sit� kaikissa mahdollisissa lomissa n�ihin saakka.

Kutsuin h�net luokseni, l�hett��kseni kirjeit� postiin. Olin
p��tt�nyt paljastaa h�nen rikoksensa, ja k�vin siis kysymykseen heti
kiinni.

-- Sinulla lie rahaa runsaasti, virkoin kuin johdannoksi.

-- Onhan niit� omiksi tarpeiksi, vastasi h�n, naurahdellen sanojensa
v�liin.

-- Paljoko tuo puukko tuppineen maksoi?

-- Puoli viidett� ne tapaavat maksaa.

-- Mist� sinulla niin paljo markkoja? Poika naurahteli.

-- Onpahan vain.

-- Oletko ehk� ty�ll�si ansainnut?

-- Enp� sit� luule, vastasi h�n naurellen ja kiusoittavasti.

-- L�ydettyj�k� ne ovat? koetin min� aidata h�net.

-- Ei ne ole l�ydettyj�k��n.

-- No, mill� tavoin ne ovat sitte saadut? Sano suoraan.

-- Onko pakosta sanominen?... ja h�nen silmiss��n iski kipin� ja
h�nen vartalonsa suoristui silm�nr�p�ykseksi.

-- Ei, ei pakosta, vastasin min� hyvittelevin ��nin. Mutta on tapa
semmoinen, etteiv�t pojat salaa t�mm�isi� asioita, vaan puhuvat ne
avomielisesti. Siis: mist� sinulla viisimarkkanen?

-- T�ti antoi sen.

-- Milloin?

-- T�nne l�htiess�... toi sen asemalle.

-- Puhutko totta?

-- Puhun min� totta.

H�nen ��nens� vapisi ja h�n punehtui vahvasti. Min� tein tuosta
omat omituiset johtop��telm�ni ja aloin ahdistella h�nt� uusilla
kiertelevill� ja koukuttelevilla kysymyksill�.

-- Oletko t��ll� ollessasi tavannut milloinkaan l�yt�� markkoja?
kysyin ketuttelevasti.

-- En ole nappiakaan l�yt�nyt. Miksi opettaja...?

H�n keskeytti �kki� lauseensa ja loi h�ppyr�silmist��n kipen�iv�n
katseen.

-- N�es, min� ep�ilen sinua.

-- Mink� suhteen?

-- Sen viiden markan suhteen.

-- Sanoinhan jo ett� Liina t�ti sen minulle antoi.

-- Mutta min� en sit� usko.

-- Minulla on todistus, jos...

H�nen silmiss��n iski v�kev�mpi kipin�, h�n py�r�hti ymp�ri ja
sy�ksyi luokan kautta ulos. Tuskin sai kymmenen minuuttia kuluneeksi,
kun h�n jo palasi, k�dess��n kirje, jonka kuoreen oli kirjoitettu
h�nen nimens�.

-- T�m�n t�ti antoi minulle asemalla. Kuoressa oli puoliarkkinen
kirjepaperi, ja se sis�lsi seuraavat rivit: Liina t�ti on kuullut,
ett� sin� joudut uusiin oloihin ja mielit alottaa uutta, hauskempaa
ja siistimp�� el�m��. T�ss� viisi markkaa, osta niill� joku esine,
joka on alati silmiesi l�hell� muistuttamassa ett� t�ti toivoo sen
p�iv�n pikaista nousua, jolloin sin� tulet tervehtim��n h�nt� hyv�n�
poikana. El� unhota t�din toivoa -- --

Luettuani rivit, h�pesin, p��t�ni kuumetti ja min� toimitin Nyyrin
hetimiten postimatkaan. Luonnollisesti en voinut j�tt�� asiaa t�h�n,
sill� olin pojan silm�yksist� lukenut, mit� h�nen sielussaan liikkui,
omatuntoni oli syytt�v�, kaikki halpamaisuus ja pikkumaisuus, johon
olin eksynyt, paljastui omien silmieni n�hd� heti rivit luettuani. En
harkinnut asiaa niin paljo silt� kannalta, ett� poika oli oikeutettu
saamaan hyvityst�, mutta ennemmin silt� kannalta, ett� min� olin
velvollinen antamaan hyvityst�. Olin velvollinen lausumaan h�nelle
erhettyneeni ja ett� olin iloinen h�nest� ja toivoin vastaisuudessa
pelkk�� hyv�� h�nest�.

Ja min� k�skin Nyyrin luokseni ja alotin:

-- Olen erehtynyt sinun suhteesi, sin� oletkin hyv� poika.

H�n nauroi kuten ainakin, mutta nyt nauru tuntui minusta
miellytt�v�lt�, tuntui hyv�n pojan naurulta, sill� vihdoinkin olivat
silm�ni auenneet.

-- On hauskaa ett� alotit toisesta p��st�. Olit kai p��tt�nyt alottaa.

-- Ehk� olin, kuului naurunsekainen vastaus.

-- Hyv�� p��t�st� jo pit�� kunnioittaa, se on suuri askel hyv�n
tiell�, mutta jos sitte hyv� p��t�s toteutetaan, ansaitsee se monin
kerroin kunnioitusta.

-- Olet ehk� hyvinkin huomannut, etten ole sinusta oikein pit�nyt.

-- On tuo huomattu.

-- N�es, min� pelk�sin ett� teet pahoja ja karkailet, mutta nyt en
en�� ep�ile, sin� olet hyv� poika ja me ollaan t�st�k�sin yst�vi�.
Ollaanhan?

-- Vaikka ollaankin, nauroi h�n ja h�nen h�ppyr�iset silm�ns�
loistivat niin hauskasti, jotta oli nautinto katsoa niihin.

Kului lukukausi loppuun, kului toinenkin, eik� Nyyriin n�hden
tapahtunut mit��n, ei pikku seikkaakaan. Poika oli luonteeltaan
ja tavoiltaan aivan kiltti ja siisti. Ainoa mik� toisinaan pisti
silm��ni oli se, ett� poika oli lauhan n�k�inen, mutta itse asiassa
tulen kiukkuinen. Mutta kuitenkin min� kaipasin selityst� h�nen
hairahduksilleen. Pikainen muutos pahantapaisesta hyv�ntapaiseksi
kohosi j�rke�ni korkeammalle enk� min� kyennyt sit� mill��n tavoin
selitt�m��n tyydytt�v�sti. Ainoa tyydytt�v� selitys oli se, ettei
Nyyri ollut milloinkaan ollut todellisesti pahantapainen, se oli
kaikki ollut ohimenev�� p�lk�hdyst� ja p��h�npistoa tai oli h�n
suorastaan ollut pakotettu menettelem��n juuri siten, kuin h�n oli
menetellyt. Joku voima oli hypnotisoinut h�net, arvelin, ja kaikki
se mik� oli tehty, ei langennut h�nen syykseen, se oli jonkun toisen
syy, olojen syy, ymp�rist�n syy, sanalla sanoen kaikkien muiden syy,
vaan ei Nyyrin itsens�.

Odottamattani min� sitte sain kurkistaa esiripun taakse ja sain
n�hd� ne tapaukset, jotka olivat turmella pikku ihmistaimen ja tehd�
siit� hylkykalun i�kseen, p�iv�kseen. Kaikki on j��nyt kirkkaasti
muistiini. On joulukuun iltap�iv�, maa on lumeton ja roudassa, ilma
on kylm� ja tyyni, Nyyri ja min� astelemme yksiss� joko l��k�riin
tai apteekkiin, en muista kumpaanneko. Jonkinlaista tarttuvaa
silm�katarria on ilmaantunut poikiin, se raivoo kuin tuli kuivassa
kanervikossa ja on osannut tien Nyyrinkin silmiin. Niit� kirvelt��
huonel�mp�isess�, ne juoksevat vett�, lukeminen ja kaikki kouluty� on
tukalaa, mutta ulkona kylm�ss� ne eiv�t kirvele eiv�tk� juokse vett�,
ne siet�v�t kylm��, mutta ei l�mmint�.

Me astelemme ja puhelemme. Nyyrin silm�kivusta huolimatta on meid�n
mielialamme hauska, sen vaikuttaa ehk� raikas talvip�iv� ja tunne
l�henev�st� joululomasta. Astellessa nousee mieleeni kysymys Nyyrin
entisyydest�, nousee houkuttelevampana kuin milloinkaan ennen, ja kun
kysymys on hetkisen py�rinyt mieless�ni, lausun min� �kki�:

-- Miksi sin� k�ytt�ydyit Helsingiss� niin mokomasti?

H�n punehtuu, nauru katoaa h�nen huuliltaan.

-- Siihen oli kai erityisemm�t syyt.

-- Oli.

-- Kerrohan ne minulle. Kenen t�hden sin� tekeydyit pahantapaiseksi?

-- Is�n ja �idin vuoksi, etup��ss� �idin. Minulla oli uusi �iti.

-- Ovatko asiat niin? kysyin min�, joka olin lukenut huolimattomasti
pojan mainekirjan, t�rkeimm�n paperin, joka olisi opastanut minut
arvaamaan kaikki, mutta huolellisesti sen sijaan virheluettelot ja
muut mit�tt�m�t paperit.

-- Vai niin, vai sait sin� uuden �idin.

-- Is� rupesi pit�m��n �idin puolta... Min� vaikenin ja koko puhelu
olisi sammunut t�h�n, sill� Nyyri ei ollut ensim�inen poika,
jonka el�m�n �itipuoli oli piloille manannut, mutta h�n tokaisi
odottamattani:

-- Kaikki l�hti alkuun kymmenpennin t�hden.

-- Mit�? Kymmenpennin t�hden, kiirehdin min� lausumaan. Kerrohan
miten.

H�n kertoi jutun kymmenest� pennist�, josta jutusta kaikki l�hti
alkuun. Silloin kun se tapahtui, ei heill�, �idill� ja h�nell�,
ollut en�� hyv�t v�lit. �iti sitte muutamana iltana l�hetti h�net
ruokapuotiin ostamaan ryynej�, perunajauhoja, silli� ja sokuria.
Rahoja sai h�n k�teens� noin kaksi markkaa, sekaisin vaskilantteja
ja viisikolmattapennisi�. Maksaessa puuttuikin kymmenen penni�, ja
siit� sukeusivat riidat. �iti v�itti h�nen kavaltaneen puuttuvan
kymmenpennisen, h�n kinasi ja kannusti rohkeasti vastaan. Ja sitte
h�n sai is�lt� selk��ns� sek� kavaltamisesta ett� kinaamisesta ja
kannustamisesta. Selk�saunan j�lest� makasi h�n y�n rapun alla, sai
siit� toisen selk�saunan, sitte h�n karkasi p�iv�ksi kotoaan -- ja
sai selk��ns� kerran kolmannen. N�iden kolmen saunan j�lest� seurasi
lyhyt saunaton aika, mutta sitte h�n vahingossa s�rki jonkun vanhan
posliinimaljan, jonka arvo ei ollut suuren suuri ja joka harvoin en��
oli k�yt�nn�ss�. Kun is� illalla saapui ty�st� kotiin, hiipi h�n
varpaisillaan j�less�, asetti korvansa oveen ja kuunteli miten �iti
tuiskahutteli, ett� poika ilkeyksiss��n oli s�rkenyt maljan.

-- Se tarvitsee enemm�n selk��ns�, lausui �iti lopuksi.

Silloin h�n vietti toisen y�n rapun alla, vaikka: oli kylm� ja
sateinen aika, mutta selk��ns� h�n lopulta kuitenkin sai maljan
s�rkemisest� ja piileksimisest�, ja uhkauksia lausuttiin vastaisien
saunojenkin varalle, joten tulevaisuus oli yht� synkk� kuin
nykyisyyskin.

Pikku veikosta koitui h�nelle uusi kiusa, sit� piti vaalia ja varoa
kuin tulikipin�t�, ja jos se parahti tai loukkasi itsens� tai
kaatoi kumoon kukkaruukkuja ja muita helposti kaatuvia esineit�,
aina tuli vaalijan selk�nahka kysymykseen. Kanteet olivat aina
k�ynniss�, mutta kerran h�n sitte puolustautuessaan paiskasi kuuman
kahvipannun sis�lt�ineen is�� kohti ja sy�ksyi kadulle. Teon j�lest�
oli h�n useita vuorokausia kotoa poissa, laiminly�m�tt� silti
koulunk�ynti��n, sill� t�ti antoi h�nelle sy�d�. Ja t�ti yritti
s�rkynytt� sovintoakin paikata ehj�ksi, mutta yritys raukeni tyhjiin,
koti oli k�ynyt h�nelle kolkoksi ja is� viel�kin kolkommaksi.
Ensim�inen syytt� saatu selk�sauna oli aina h�nen mieless��n, kun
h�nt� ly�tiin kovalla aseella, vaikka h�n miten rukoili ja vakuutti
syytt�myytt��n.

Kotona ei h�n en�� viihtynyt, is�n silmiss� ei h�n en�� lemmen
kirkasta huomannut, kaikki oli muuttunut. Silloin h�n heitt�ytyi
pahantapaiseksi. Jonnekin muuanne piti h�nen p��st�, pois kotoa
is�n kylmien katseiden edest� ja �idin kanteiden tielt�... vaikka
vankilaan.

Melkein vuoden kesti h�nen seikkailijael�m�ns�, jolloin h�n koki
kaikkea, mit� katupoika voi kokea, ja teki kaikkia elkeit�, joita
katupoika voi tehd�. Eik� ensim�inen, syytt�m�sti saatu selk�sauna
sittek��n herennyt kirvelem�st�, se oli yh� kuin takaisin maksamatta
ja korvaamatta.

Kun ei h�n kehdannut n�ytt�yty� t�din edess�, t�ytyi h�nen joskus,
kun muu keino ei auttanut, pist�yty� kotiin anastamaan ruokaa ja
muutakin, jota voi ruuaksi vaihtaa. N�m� anastukset aina my�t�siv�t.
Jota rohkeampi h�n oli, sit� parempi onni seurasi h�nt�, ja kun h�n
�kki� ilmaantui �idin eteen, j�ykistyi t�m� aina ja katseli ristiss�
k�sin h�nen menettely��n.

Koulunk�yntins� oli h�n heitt�nyt vallan, h�n oleskeli vain kaduilla,
satamissa, tekip� h�n joskus retki� maaseutukaupunkeihinkin.

Vihdoin h�net saatiin kiinni omassa kodissaan, jonne h�n kovan onnen
pakottamana oli taasen l�htenyt anastuksille. Kun ei h�n luvannutkaan
parantaa tapojaan, ja kun h�n jo oli enn�tt�nyt tehd� pitk�n sarjan
pikku rikoksia, ei h�nen kanssaan en�� kokeiltu, vaan l�hetettiin
h�net piammiten laitokseen -- onnellisinta mit� h�nen mielest��n
h�nelle saattoi tapahtua. L�ht�p�iv� oli rajapyykki h�nen el�m�ss��n,
sen pyykin ohi matkattuaan paiskasi h�n luotaan pahantapaisuutensa,
kuten leikkikalun, josta oli jo saanut kyllikseen.

-- Mit�p� jos olisit osunut kovakyntisien hoitajien k�siin, olisitko
karannut ja tekeytynyt uudestaan pahantapaiseksi?

-- En, sit� en olisi tehnyt, min� olisin k�rsinyt. H�n katsoi minuun
ja h�nen silmiss��n iski rohkea kipin�, joka vaikutti minussa
luottamusta h�nen sanoihinsa.

Seuraavana kev��n� me erosimme.

Yhden ainoan kerran olen h�nt� tavannut sittemmin, ja siit�kin
tapaamisesta on monta vuotta. Pohjoisesplanaadilla oli joulunaikainen
ihmistungos, tungoksessa tarttuu joku minun palttooni hihaan, ja
korviini kuuluu:

-- Opettaja, hyv�� p�iv��. Se oli Nyyri.

-- Mit� kuuluu? Hyvink� menee?

-- Hyvin menee.

H�n oli suuren liikkeen juoksupoikana, ja huomasin ett� h�nell� oli
siisti puku, iloiset kasvot ja tietenkin hyv�t tulevaisuuden toiveet.

Mutta lyhyt h�n oli ja kumarainen, kuten ennenkin.

Me astelimme yhdess� jonkun minuutin, mutta sitte h�n sanoi hyv�stit
ja py�rtihe omille hommilleen. H�n pani melkein juoksuksi, ja h�nen
lyhyt vartalonsa hukkui pian ihmisvilin��n.

(Poikia.)





JOHANNES LINNANKOSKI.


Syntynyt Askulassa 28/10 1869. Toiminut aikaisemmin
sanomalehtimiehen�. _Vihtori Peltosena_, joka on h�nen
virallinen nimens�, julaissut kaunoluvun oppaan _Puhetaito_,
tyylioppaan _Kyn�ilij�, Keksint�jen kirjan_ y.m. _Linnankoskena_
kaunokirjallista: _Ikuinen taistelu_, draama; _Laulu tulipunaisesta
kukasta, Taistelu Heikkil�n talosta. Kirot_, draama; _Pakolaiset_.




JUHANNUSY�N UNELMA.


Min� unta n�in -- unta suurta ja surullista.

N�in kansan lukuisan kuin aavikon hiekan, suvun suuren, moniheimoisen.

Olivat toiset raa'at, v�kev�t kuin karhut: karhuja kaatoivat, ratsuja
kiid�ttiv�t -- toiset leudomman luonnon olivat lapsia. Toisten laulu
oli kuin hiitten sotahuuto, toisilla j�nne ja jouhi kipen�iden soi,
kolmansilla kannel honkainen hiljaa kumisi.

Se oli Suomen suuri suku, kansa Aasian aroilla.

       *       *       *       *       *

N�in sitte myrskytuulen tulevan, kansanaallon karjasp�isen kohti
vy�ryv�n: tielt�, alta pois!

Min� uljasta ottelua odotan, karhunkaatajain ja ratsunkiid�tt�j�in
rinnan rynt��mist�, viulun ja kantelon sotaisten s�velten soittoa,
koko kansan nousemista.

Vaan ei soi, ei kokou hajaiset heimot, ei ole suuressa suvussa sit�
miest�, joka vuorenhuipulle nousisi ja huutaisi: yhtyk��, liittyk��,
kokonaista luokaa, yhten� torjukaa -- tai yhten� kaatukaa!

"Alta pois!" -- karjasaalto Suomen suvun kulkijan poluille lakaisee,
kuin akanat tuleen.

Yhdet syrj��n viskautuvat, korpiin -- korpiin j��v�t.

Toisiin karjasaallon vaahtoa tarttuu: tielt�, alta pois! vuorostaan
maailmalle huutavat. Kuin mets�npalo sy�ksyv�t he Europpaan, savu
ja lieska tiet��n osottaa, tuhkaa ja raunioita j�lkeens� j�tt�v�t,
tuhkiin itse hautautuvat -- lyhyt on hurjain huikea taru.

Kolmannet, nelj�nnet ja viidennet: hiljaa, alta pois, hiljaa uusia
asuinsijoja kohti -- on maailma avara.

       *       *       *       *       *

N�in taas kansan maata asuvan, kansan vauraan, voimakkaan.

Se virtojen vierill� asuu, laajan Ven�j�n laaksoja kansottaa, ketk�
maata viljellen ja karjaa kaiten, kutka kaupan miehin� kulkien.

Se suku jumalilta vain rauhaa rukoili -- muusta lupasi itse huolen
pit��. Se rauhan sai: kansa karttui, elo varttui, mantereita maine
kiersi. Uljas oli ryhti, asu korskea: v�rit pukineilla kiistaten
leikki� l�iv�t, kulmilla kultaa, hopeata helmuksissa, kuin
ruhtinaitten j�lkel�iset he kulkivat -- t�� rauhan kansa, rauhan
toimissa v�kev�.

On maailma avara -- maailma pienenee, liikahdella alkaa. Taas
Suomensukua puristetaan: alta pois! Se puristuksiin vain huokauksin
ja suruisin kantelon n�pp�yksin vastaa.

Ei, ei kaikki! Jo er�ill� veri kiehahtaa, mies p��t��n muita pitempi
ratsun selk��n nousee ja heimonsa kokoo, viulu sotaisen s�velen
soittaa: eteenp�in! Kuulen kavioitten kapsetta, n�en miekkojen
huisketta; kaatuu, kaataa, puristajain l�pi tiens� raivaa, oudoille
h�ipyy poluille. Vaan ei ainiaksi: taas kaukaa kuulen "eljen"-huudon,
viulun ��nen riemuisen, voimakkaan -- se on kansa Unkarin aroilla.

Mut kanteloisen heimot ne vain huokailevat ja suruisin n�pp�yksin
soitintaan sormivat: on maailma paha, alta pois, rauhaa, rauhaa!

Toiset metsiin painuvat, kontioitten kanssa m�t�st� jakavat --
metsiin j��v�t kuin nuotiotulet tuikkimaan, kuin nuotiot sammumaan
kansan vierahan keskelle.

Sirpale merta kohti siirtyy, meren parrasta asumaan, meren viert�
virumaan -- viel�kin viruvat, vaikk'eiv�t toivoa vailla.

Osa pohjoista kohti polkee: jumalat lie maailmassa viel� kolkkanen,
kussa omin voiminsa asua saapi!

Tie pitk�, polku okainen -- harmaja kulkijain mieli.

On maailmassa pikkuruisen tilaa viel�: kaista kangasmaata, muru
kalliota, silm�nkanto karpalosuota, ryt�� revon kes�kausi juosta,
j�rvenpilkka siell� t��ll�.

Jumalat! T�� on meille suotu, meille luotu, t�t' ei hienok�tiset
himoa, ei hienok�tist� el�t� -- Jumalavita: kirves hongan kylkeen!

Taas n�ky� n�en: asuvat, kaatavat, raatavat -- ryt��, suota
Suomenmaaksi. Elo niukka: rauha leip�n�, soitto s�rpimen�, korpia
vastaan sotia k�yv�t -- rauhan kansa, rauhan askareissa sitkas,
v�kev�.

On maailma avara -- maailma yh� pienenee. Jo suomenniemel�iset
selj�ss��n, kyljiss��n puristusta tuntevat. T��ll�kink�, hankien
keskell�...? H�mm�styneen� katsoo Kalevan kansa.

T��ll�kin: on maailma kade, kavala. Tie eteen, sauva k�teen, taas
sit� kolkkaa etsim��n, kussa rauhassa asua saisi.

Etsim��n...? Meri yht��ll�, miehet miekalliset toisaalla -- jo nousi
eteen maailman ��ri!

Suomen miehell�kin kerran sisu kuohahtaa, hammas karkiaa. Kuin
kontiot pes�ns�, pentujensa puolesta he iskev�t: nuijin, kuokin,
kirvein, kynsin, hampain.

Turhaan: rautapaitoihin nuijat s�rkyv�t, rautainen on valloittajan
nyrkki. Alta et p��ssyt, alle painu: miekan alle, ristin alle, tapain
alle vieraan kielen, vieraan mielen alle -- itse et luomaan kyennyt,
kiviksi muiden kivijalkaan luonnu!

Yh� harmaammaksi k�y harmaja kansa. Usko uusi, tapa uusi -- taipuu,
luontuu. Vieras kieli, vieras mieli -- taipuu, kuin unissaan taipuu,
uusin nimin ristit��n. Huokailee ja unelmoi, suruisin n�pp�yksin
perint�soitintaan sormii; senkin unohtaa, vain huokailee, huokailee
-- n�m� harmajan polun harmajat polkijat.

Talot harmaat, taivas harmaa; puku harmaa, aatos harmaa. Herrat
vaihtuu, tavat s�ilyy: huokailee, huokailee, unelmoi ja huokailee --
t�m�n harmajan maan harmaja kansa.

       *       *       *       *       *

Min� unta n�in -- unta suurta ja ihanaa.

Oli juhannus, jumalten juhla, kes�n kerkein heilint�hetki. Tuomi
tuoksui, pihlaja lumelta paistoi, ruohon poskilla v�rit v�ikkyiv�t.

Niin oudolta tuntuu: kuin odottaisin jotakin.

Silloin laakson pohjasta s�vel hel�ht��. Outo ja kuitenkin
tuttu, aavistettu vaikkei kuultu - kuin olisin sit� kuullakseni
vuosituhansia el�nyt, sen hetken kerran tulevan tiennyt.

S�vel hel��, paisuu. Harmaista kylist�, harmaista taloista kansaa
tulvii. Harmaata kansaa...? Ei -- taas pukimilla v�rit kiistaten
leikki� ly�v�t, kulmilla kultaa, hopeata helmuksissa kuin
ruhtinaitten j�lkel�iset he tiet��n k�yv�t.

S�vel paisuu, kutsuu, kiehtoo. Kansa tuhansin kukkulata kohti kulkee,
sen rinnett� yl�s samoo -- tulta silm�ss�, ter�st� jalan nousennassa.

Kangastustako? Kukkuloilleko, ne jotka vuossatoja laakson pohjissa
piiliv�t, laakson loukoissa huokailivat ja suruisin n�pp�yksin
soitintaan sormivat?

S�vel paisuu, hel��, kukkula liikkuu, el��; tuhannet k�det kuin
vannoen taivasta kohti kohoaa: kaikki takaisin vallotamme, mink�
menetimme mielt�, kielt�, hengenpontta suomalaista -- p�in peltoon
suuret aurat!

Kannel riemuin kajaa, kannel vanha ja uusi: runko vanha, kielet
uudet, honkarunko, ter�skielet -- ukkosena viesti maailmalle vierii:
on Suomenniemell� uusi huomen koittanut, laakson kansa kukkuloille
noussut!

Niin kumma on tenho s�velell� tuolla: kotoinen omaa, vieras tajuu
-- terve, kansa vanha ja uusi, Kalevan kansa! Tulevan kansa,
Suomenniemen uusi usko!

Kukkulan laella kokko leimahtaa: mets�nranta ruskottaa, harmaat kyl�t
punaisna puuntaa, punerrus poskip�ill� kaiken kansan.

Et��ll� tulet vastaan tuikahtaa: Viron tulet, Vienan valkeat,
kaukamets�in kalpeet nuotiot -- terve, terve, kolmasti terve: viel�
el�mme!

       *       *       *       *       *

Untako? Vain untako n�in, juhannusunta suurta ja ihanaa -- min�
harmajan kansan harmaja lapsi?

Ei, kolmasti ei! Se unta jos oli -- viimeinen olkoon uneni.

(U. S. 1906.)




MUUTTO H�MEEST�.


Maa oli viel� sula, vaikka marraskuu jo oli k�siss�.

H�meen haavat puutarhain ja pihamaitten nurkissa itkiv�t lehdett�min�
my�h�syksyn utuisessa ilmassa. H�meen kuuset kuoppam�ill� ja
ver�j�npieliss� huokailivat ik�viss��n, ja pienet kiillottomat
pisarat istuivat oksien nirpuissa ja ruohon kuihtuneella ruumiilla,
vaikka p�iv� oli jo puoliin kulumassa. Kaiken yll� lep�si
tummanharmaa taivas laakeana ja raskaana.

Keskitalon v�ki teki Savoon muuttoa.

Jo kahtena edellisen� p�iv�n� oli asemalle ajettu kaikellaista kalua
ja ty�asetta. Paljon sit� oli karttunutkin -- vanhaa tuttua ja
rakasta, josta ei raskittu luopua, vaikkei sit� olisi v�ltt�m�tt�
tarvittukaan.

T�n��n oli varsinainen l�ht�p�iv�.

Pitkiin j��hyv�isiin ei ollut aikaa, vaikka j�tettiinkin rakkaat
kotitanhuat. Toiset tuskin enn�ttiv�t muuta kuin syrj�silm�ll�
vilkaista portista l�hdett�ess�, sill� karja juoksi ja ��nteli
sekasortoisena, luullen laitumelle p��sev�ns�.

Ensim�isin� kulki kymmenkunta lammasta Hannan ja kolmetoistavuotiaan
Helkan ohjaamina. Niit� ei Hovissa ollut kuin muutamia, eik� kuulunut
olevan paljon koko Savon puolessa.

Sitten seurasi seitsem�n lehm�� ja leve�otsainen sonni, jota vanhin
poika Vihtori nuorasta ohjaili. Toiset olisivat tyytyneet v�hemp��n
karjam��r��n, mutta Uutela oli j�rk�ht�m�t�n, h�n ei uskonut noista
"savolaisista sammakoista" mit��n hyv��. -- Uutelaan oli sill�
Savon-matkallaan mennyt itsepintainen ep�luulo kaikkea savolaista
kohtaan.

Viimeisen� kulkivat molemmat em�nn�t, vanha ja nuori, kaikellaista
pikku s�ly� t�yteen ahdetuilla k�rryill�, Liinun juostessa k�rryjen
per��n sidottuna.

Viel� oli k�rryill�, s�kill� peitetyss� p�revasussa, suuri mustan- ja
valkeankirjava Mikko kissa. Uutela oli tahtonut senkin mukaan -- h�n
ei kerta kaikkiaan luottanut edes savolaisiin kissoihin.

       *       *       *       *       *

Kulettuaan kotivainioiden l�pi el�imetkin jo rauhottuivat. Tie nousi
loivaa rinnett� pienelle m�entyppyr�lle.

Siell� he pys�htyiv�t ja katsahtivat viel� kerran taakseen.

"Kyll� se Keskitalo sent��n on kaunis!" huokasi Hanna pehme�ll�
��nell��n, kainonsinisten silm�in kaihoisasti v�r�ht�ess�.

"Onhan se", jatkoi Uutela samalla kaipaavalla s�vyll�. -- "Vaan sinne
se nyt j��pi."

Keskitalo vilkaisi Uutelaan: jo oli aika h�nen tarttua asiaan.

"Sinne j�i!" sanoi h�n niinkuin menneest� asiasta. "Vaan min�
puolestani ly�n vetoa, ettei meid�n tarvitse marssia t�ytt�
kolmeakaan tuntia, niin jo Hovin katot pilkottaa!"

H�n sanoi sen niin tarttuvan leikkis�sti, ett� kaikki rupesivat
hymyilem��n ja ik��nkuin noita uusia kattoja ajattelemaan. Helka
yksin katsoi ihmetellen, vaan sitten h�nkin hoksasi is�n sanoissa
piilev�n sukkeluuden ja naurahti ��neen t�lle huomiolleen.

"Painetaas vain eteenp�in, p�iv� kuluu!" puheli Keskitalo hilpe�sti.
"Hei-hei, Heipparinna!" H�n huiskautti er�st� lehm�� piiskallaan. "Ja
mit�s se Onnike siell� sivulle v�nk�� -- juokses Kalle!"

Keventynein mielin l�hdettiin eteenp�in. Ainoastaan vanha em�nt�
pyyhk�isi p��liinansa kulmalla salaa silm�nurkkaansa.

       *       *       *       *       *

Tie kulki yh� asuttuja seutuja. Siell� t��ll� oli aina joku talo,
torppa tai m�kki.

Tuntui niin hyv�lt� ett� oli noita vanhoja tuttuja, jotka ik��nkuin
j�tteliv�t hyv�sti ja toivottelivat onnea.

Melkein kaikissa, loitommissakin, heid�n matkansa huomattiin.
Ilmestyi aina ikkunaan joku p��, sitten useampia -- ne sielt�
myrttien, palsamien, verenpisarain ja pelagoonien v�litse katselivat
ja ajattelivat l�mpimi� j��hyv�isajatuksia.

Joistakuista paikoista tultiin aina pihalle saakka ja katseltiin
siit�. Er�ist� l�hemmist� huudettiin: "Onnea vain matkalle!"

Mutta sitten tuli asumaton mets�taival eteen, ja siell� pyrki mieli
v�kisinkin painumaan. Jokainen koetti sit� toisiltaan salata --
huudettiin karjalle, juostiin ja huiskittiin, vaikkei se ollut aina
tarpeenkaan.

Uutelankin tyyni hymyily alkoi riutua. H�n oli v�h�n v�synyt noihin
monip�iv�isiin puuhiin, ja kun nyt ei ollut kuulunut pitk��n
aikaan muuta ��nt� kuin karjan sorkkain yksitoikkoinen sipsutus ja
k�rrynpy�rien ainainen sirin�, niin olo alkoi tuntua tuskalliselta.

He kulkivat pienen kivest� raketun maantiesillan yli.

"Kas kun ovat oikein kivi� johteeksikin ajaneet -- en ole ennen
huomannutkaan!" virkahti Uutela, iloisena ett� ilmestyi edes joku
puheenaihe.

"Siin� ne ovat olleet koko kes�n", kiirehti Keskitalo jatkamaan.
"Aika poikia ovatkin!"

Uutela riensi tielt� alas siltaa sivultakin tarkastamaan.

"Niin on holvattu kuin kellarin katto", puheli h�n. "Eik� semmoisia
muualla laitetakaan kuin H�meess�!"

"Juuri niin!" n�kyi toistenkin silmist�.

Keskitalo oivalsi asiain kallistuvan pahalle puolelle.

"Jo ne alkavat rakennella kivisiltoja joka paikassa", kiirehti h�n.
Sitten h�n alkoi puhua Hemil�n Oskarista, sillan rakentajasta, h�nen
laittamistaan navetoista, kaivoista ja silloista.

Keskitalo oli t�n��n kuin jousilla, koettaen pit�� hyv�� tuulta yll�
joka taholla.

Mutta Uutela vilkaisi h�neen tuon tuostakin syrj�silm�ll� ja ajatteli
omia ajatuksiaan.

       *       *       *       *       *

Tielt� kuului k�rryjen r�tin�� -- siell� tuli muuan tuttava
naapurikyl�n mies vastaan.

Se sai mielet vallan ilostumaan.

"Vai sille pitk�lle matkalle nyt ollaan menossa", sanoi vastaantulija
pys�ytt�en hevosensa.

"Mik�s pitk� t�m� on, pari tuntia asemalle!" viskasi Keskitalo.

"No no", nauroi toinen. "Ihmettelen min� sent��n mink�t�hden te sinne
maailman taakse viitsitte muuttaa."

"Mink�k� t�hden?" nauroi Keskitalo. H�n osotteli vilkkaasti
k�dell��n: "Kaksi t�mm�ist� vahvaa �ij�� t��ll� ja kaksi tuommoista
turpeenpuskijaa tuolla -- pieniksi ne k�ypi paikat meille H�meess�!"

"No no", pani toinen. "On H�meess� ennenkin eletty."

"On eletty, vaan kun me aijomme _rikastua_!" s�v�ytti taas Keskitalo.

Kaikki rupesivat nauramaan.

"Ja mit�s puhutkaan! Tuo Uutela on laittanut jo kolme taloa -- totta
sen t�ytyy saada viel� nelj�s laittaa, ja H�meess� alkaa jo talot
olla reilassa."

Se nosti ilon ilmoille.

"Niin niin", nauroi mies. -- "No, onnea nyt vain ja menestyst�!" H�n
l�hti ajamaan.

Mutta Keskitalo huusi viel� h�nen j�lkeens�:

"Pist� minulle vain preivi, kun alkaa sinunkin mielesi rikkautta
tehd� -- per�ss� sin� kuitenkin tulet!"

"Niin sit� pit��!" ajatteli Uutela. H�nen sielunsa alkoi taas nousta
kapinaan Keskitaloa vastaan. Vaikka toiselta puolelta h�n ei voinut
olla ihmettelem�tt� miest�, joka noin johti, hallitsi ja piti
alakuloisiksi pyrkivi� mieli� aisoissa.

"Mik�s siin�, oikeinhan se on -- mutta miksik�s se ei sano minulle
mit��n, miksik�s se pit�� minuakin aisoissa?"

       *       *       *       *       *

He olivat viime taivalta kulkiessaan yh� hiljalleen nousseet. Nyt
mets� loppui, tie kaartui ja heid�n eteens� aukeni �kki� pieni
h�m�l�inen kyl�maisema.

He pys�htyiv�t kaikin -- ainoastaan karja jatkoi omin hotein
hiljaista astuntaansa.

Kyl� oli vanha tuttu, mutta se ei ollut koskaan n�ytt�nyt niin
kauniilta ja vakavan juhlalliselta kuin nyt.

Keskell� kierteli ruskeapintainen tie vainioiden ja m�entyppyr�in
lomitse, ik��nkuin luvanalaista kulkureitti� etsiskellen. Sen kahden
puolen vilisi harmaat aidat. Niiden piiriss� juoksivat m�yhe�t,
paksumultaiset sarat, mitk� pitkin� kaistoina aina mets�nreunaan
saakka, mitk� pienilt� kukkuloilta kaikkiin ilmansuuntiin hajautuen,
toiset rehevin� ja orasvihrein�, toiset harmaankalpeina s�nkileskin�,
kolmannet mullanmuheina, auranviirut sel�ss� ja syv�t, v�kev�t ojat
viel� lapion j�lelt� kiilt�en. Kaikkia niit� hallitsi punaiset
tai harmaat talot -- mets�nreunassa, maantien varrella, kunnailla
vainioiden keskell�. Siell� t��ll� pellonm�ill� joku yksin�inen m�nty
tai suuri kivi katajapensaiden ymp�r�im�n�, viel� useammassa kohti
harmaa lato tai punainen maneesi.

Kukaan ei puhunut, Keskitalokin n�ytti liikutetulta. Sanaa sanomatta
l�hdettiin hiljalleen lakeudelle laskeumaan.

Uutela ei voinut en�� itselt��n kielt��, ett� h�nt� vaivasi ik�v�.
H�n ei tiennyt itsek��n mit� h�n oikein ik�v�i -- se vain oli
syntynyt tuon pitk�n ��nett�m�n silm�yksen aikana, joka k�sitti
aidat, sarat ja ojat, puut, kivet ja ladot, talot savuavine
piippuineen tai hiljaa h�yry�vine riihineen, kokonaisen kyl�kunnan
el�m�n. Ja kun h�n nyt, j��ty��n aivan viimeiseksi, n�ki edess��n
m�ke� laskeutuvana pitk�hk�n� kulkueena lampaat ja lehm�t ajajineen,
k�rryt istujineen ja per�ss� juoksevine hevosineen, niin h�n ei
voinut en�� vastustaa hetken tunnetta.

"T�m� nyt merkillist� on", sanoi h�n toisten luo tullessaan hiljaisen
v�r�ht�v�sti. "Niinkuin oltaisiin Abraham ja Lot, ja ment�isiin
Kaanaanmaalle."

Keskitalon suupielet vet�ytyiv�t makeaan hymyyn, ett� Uutelakin
kerran k�ytti raamatun vertausta. H�n k��ntyi Uutelaan p�in:

"Ja molemmille k�vi hyvin ja heid�n joukolleen -- niinkuin my�s
olivat miehet ja veljekset kesken�ns�!"

Uutelan kielell� kirpel�i myrkyllinen sana tuon lopun vuoksi ja sen
hurskaanimel�n ��nens�vyn t�hden, jolla se lausuttiin. Mutta h�nen
oma tunteensa oli siksi todellinen ja juhlallinen, ett� h�n nieli
harminsa eik� puhunut mit��n.

Keskitalo sensijaan puhui sit� enemm�n. H�n alkoi leve�sti kertoilla
millaista Savo on ja milt� siell� n�ytt��.

"Omiasi panet!" ajatteli Uutela harmistuneena. "En min� mit��n
semmoista n�hnyt. -- Vaikka kyll� min� sinun juttusi ymm�rr�n!"

Toisetkin kuuntelivat en�� tuskin puolella korvalla -- heid�t oli
vallannut sama tunne kuin Uutelan.

"Katsokaas kuinka pulskaa orasta!" -- "Arvolaan on laitettu uusi
lasikuisti! Pit��k�h�n ne siell� kes�ll� kukkasia?" Huudahduksia ja
mietelmi� risteili. Kaikki tuntui niin kauniilta ja rakkaalta, ettei
sen vertaista voi olla miss��n muualla.

Vasemmalle erkanevan kujatien portin kulmauksessa kasvoi suuri
ver�j�kuusi.

"Pid�s v�h�n!" huusi vanhin poika, heitt�en sonnin ohjausnuoran
Hannalle. Itse h�n riensi kuusen luo ja kiersi poikamaisen
vallattomasti molemmat k�sivartensa sen ymp�rille. -- K�det eiv�t
ylettyneet yhteen.

"Tules, Kalle!" huusi h�n veljelleen. "Saammeko edes kahteen mieheen
siit� selv��?"

Nuorempi veli juoksi iloisena avuksi.

Kahta t�ytt� sylyst� he eiv�t kuitenkaan saaneet. Mutta he yh�
mittailivat ja mittailivat, ik��nkuin vanhaa rosopintaista kuusta
salaa syleillen -- toisten hymysuin katsellessa.

"Sellaisia vaareja ei joka paikassa kasvakaan!" kehaisi Vihtori.

"Ei, kyll� on sent��n kuusi komea ver�j�npieless�!"

"Arvolan tallin takana on aivan samallainen!" huudahti Hanna,
osottaen k�dell��n sinnep�in.

"Ja tuolla -- n�ettek�s? On H�meess� sent��n komeita kuusia!"

Ne kaikki piti nyt j�tt��.

Ja niiden takaa h��m�tti Uutelan vertauksen nostamana matkan
raskaansalaper�inen, kohtalomainen tausta. Ainoastaan jumalanmiesten,
kuninkaitten ja sankarien he olivat lukeneet astuneen t�llaisia
polkuja, ei koskaan talonpoikaisten ihmisten eik� t�mm�isten asiain
t�hden.

He nyt astuivat -- -- --

(Pakolaiset.)





HEIKKI MERIL�INEN.


Synt. 21/12 1847 Sotkamossa. Ammatiltaan aikaisemmin sepp�, my�hemmin
maanviljelij�. Toiminut kansantietojen ker�ilij�n� S. Kirj. Seuralle.
Julkaisuja: _Korpelan Tapani, Huutolaistytt�, Kahleeton vanki,
Pietolan tyt�t_ y.m.




METS�SS� ISOIS�N KANSSA.


Isois�ni j�i meille. H�n oli ollut syntym�kyl�ss�ni ruotilaisena
kaiken aikaa, mink� me olimme olleet sielt� poissa. Nyt pitk�st�
kotvasta kyl�ili poikansa kotona. Er��n� p�iv�n� h�n alkoi tuumailla,
ett� "ruvetaanpas me kaimakset lintuja pyyt�m��n. Niinh�n sanotaan,
ett� ei tule liha linnun pyyt�m�tt�, kala jalan kastumatta."

"Ei ole teiss� linnunpyyt�j��", sanoi is�ni. "Meid�n lintumaat ovat
siksi kaukana."

"Kyll� me ne taipaleet viel� jaksamme kulkea, ja eih�n meill� olekaan
piiskaa laidalla. Kuletaan mik� jaksetaan ja sitte lev�hdet��n",
sanoi ukkeli.

Aamulla p��tettiin l�hte�. Minua ei tahtonut nukuttaa, niin oli
hyv� mieleni, kun p��sin vieraan kanssa niin hupaiseen ty�h�n.
Aamusella kun l�hdettiin aiottuun ty�h�n, niin mieli tuntui
olevan v�h�n paremmalla sijalla. Min� hyppelin ja lentelin kuin
siipiorava, silkoilin sinne ja t�nne, juoksin edes ja taakse kuin
mets�koira. P��stiin sitte mets��n, ja siell� rupesi ukko niit�
pyyd�ksi� tekem��n ja min� autoin mink� voin. Iltap�iv�ll� l�hdettiin
kotiinp�in. K�veltiin v�h�n matkaa, niin istui teloile ukko ja sanoi,
ett� "tie k�yd�, hako lev�t�, haon vierus haukotella".

Otti h�n piippunys�ns�, pani siihen rouheita, iski tulen, alkoi
vedell�, ja siin� h�n tupakoidessaan rupesi minulle puhumaan
muistojaan. Kirkkaina loisti ukolla kuoppaan painuneet el�v�t silm�t,
kun h�n kertoi el�m�ns� vaiheita. Siin� h�n kertoi n�lk�vuosista,
kalliista ajoista, tapausten edell� k�yneist� luonnon ilmi�ist� ja
ennustuksista, Ruotsin kuninkaista, joitten alle h�n oli kuulunut,
niitten hyvist� ja huonoista puolista, Suomen surkeasta tilasta,
sen paljo k�rsineest�, kuitenkin voittaneesta kansasta. Hohtavia
suuria karpaloita py�ri ukon tummille, kurttuisille poskip�ille
niit� kertoessaan. Ja silmi�ni r�p�ytt�m�tt�, suu kolmantena korvana
kuuntelin h�nen tarinoitaan. Ukkeli kun huomasi, ett� niin halulla
h�nen kertomustaan seurasin, tuumasi, ett� "laaja se on uroon tarha.
Tyvess� viel� olet, poikaseni, enemm�n tied�t kun olet latvassa. Siell�
tulet n�kem��n tuulenkin, tuiskunkin aina vastarantasenkin. Tikka on
kirjava, vaan ihmisen ik� on kirjavampi. Ei sit� tied� lapsena,
mink�lainen on olla aikamiess�."

Lev�hdetty��n nousi ukko, otti tien vieress� olevasta raitapehkosta
vesan, siit� leikkasi kepin, l�hti k�velem��n ja tuumaili:

"Hiljaa se huono k�ypi, sauvan voimaton pit��pi, niin sanoivat ennen
vanhat. Ja tosi tuntuu olevankin. Ei tunnu olevan miehest� menneest�
eik� tuiki tulleesta. Niin ne olivat minunkin jalkani keve�t sinun
ik�isen�si kuin sinulla nyt, vaan matka on vienyt ev��ns�."

Niin tuumaili ukko, kun k�yd� k�pp�si keppi kolmantena jalkana. Min�
vaan siemakehdin ja suikelehdin ukon ymp�rill�. Menin aina eteen
katsomaan, kuinka ukko astua vinnasi. Hiki valui vanhuksen p��st�,
ett� suortuvassa oli hopeaiset hapset, jotka valuivat imekkein�
kurttuiselle, mustansiint�v�lle kaulalle, ja m�rkin� olivat kaikki
nahka-aallot, jotka aika oli ajanut kokoon ukon kasvoille. L�yh�ll�
n�kyi olevan vanhat paikkaiset sarkahousujen lahkeet ukon polvissa,
jotka askelta tehdess� horjahtivat puoleen ja toiseen. V�list� oli
toinen jalka toisen ristin�.

Matkallamme sattui noin parin sylen levyinen joki, jossa oli yksi
sujuva puu hakattu portaaksi. Min� yritin sit� my�ten juosta
vitaisemaan yli, vaan ukko kielsi ja sanoi, ett�:

"Muistapas poikaseni vanhain sananlasku, ett� syli puuta, vaaksa
vett�, askel paikkaa pahaa miehelle surmasijaksi. Hakataanpas
puu toinen t�h�n kumppaliksi. Vara ei venett� kaada, eik� tuki
suovaa alenna. Parempi on katsoa kuin katua. Tulee kyll� vahinko
viisaallekin, mutta tyhm�ll� se on toisessa k�dess�."

Ukko hakkasi puun ja tulimme yli joesta. Siin� tuli er��n talon
is�nt� vastaan. H�n ihastui n�hdess��n ukkoa, tervehti ja kummasteli:

"Kun viel� jaksatte kulkea n�in pitk�t matkat."

"Viel�h�n sit� on kyntt� ketoon pistetty", tuumasi ukko, "vaikka ei
sit� ruton sataa vuotta elet�. Mink� minunkaan k�yntini ei joutuisata
ole, vaan aina olen seisovan puun kuitenkin j�tt�nyt."

"Miten vanha nyt on �ij�?"

"Yhdeks�nkymment�seitsem�n vuotta on minun ker�ll�ni ajan solmuista
lankaa. Siell� on jo monta mutkaa matkalla. Vaan p�� tuntuu tulevan
vet�v�lle. Maa tuntuu alkavan puoleensa minua vet��. Vuosi takaperin
olin paljon topakampi, vaan tosi n�kyy olevan kuin sanotaan, ett�
vuosi vanhan vanhattaa, kaksi lapsen kasvattaa. Vaan mihink�p�
t�st� ment�nee, t��ll� t�ytyy olla niin kauvan kuin henki luita
l�mmitt��. Eik� minun aikani kulu yhdess� kohti, kun v�h�nkin pysynen
p�nkill�ni." N�in puheli ukko v�h�n sammaltavalla ��nell�, tarjosi
pitk�vartista, suonirikasta k�tt��n sille is�nn�lle, py�r�hti ja
l�hti astua teilaamaan kotiin, ja min� koiran asemesta v�list� edess�
ja v�list� j�less�.

Kotiin tultua �iti antoi iltasen, laittoi vuoteen, ja me l�hdimme
ukon kanssa vierekk�in nukkumaan kuin ty�miehet konsanaan. Ukko
nukkuikin heti, vaan min�, vaikka olin kyll� v�synyt, en nukkunut
pitk��n aikaan, ukon kertomukset kun lis�siv�t ajatuksiani. El�m�
tuntui niin suloiselta. Siin� vieress�ni oli semmoinen aarre, niin
hyv� yst�v�, jommoista en tiennyt aavistaa olevan koko maailmassa.

Olipa ennen pitk�� uni varastanut minutkin toiseen el�m��n, jossa
n�in, ett� minulla oli kaunis kylv�pelto, niin kauniit, terhakat,
hy�te�t oraat, jonka oli isois�ni kylv�nyt, vaan heti tuli ankara
myrsky, joka ruhtoi ja reutosi ja mullan kanssa sotki kaikki oraat,
ettei j��nyt kuin juuret j�lelle. Siit� her�sin. Ukko oli jo mennyt
pois vierest�ni. Min� hypp�sin s�ik�ht�en lattialle, kapaisin
pirttiin, kysyin �idilt�, ett� miss� ukko, ja kun sain tiet�� olevan
saunassa, menin sinne. Siell� h�n oli tuohivirsuja tekem�ss�.

"Viikon virsua pit��, toisen viikon parsimalla", tuumaili ukko. Min�
tahdoin tekem��n itselleni my�s, jotka h�n lupasi ja teki aivan heti.

Nyt kun saatiin aamiainen suuhunsa, silloin virsut jalkaan
kumpaisellekin ja l�hdettiin astua vihmomaan eilisi� j�lki�. Virsut
kitkasi jalassani, kun juosta v�kellin kuin mets�kana ukon edell�,
jonka valkoiset tuohit�pp�set harvakseen l�psiv�t tiehen. El�m�n
koreus ei meit� silloin kiusannut. Niin sit� vain mentiin ja tehtiin
teht�v�ns�.

(Korpelan Tapani.)




ISOIS�NI TAUTIVUOTEELLA


Se talvi, joka nyt seurasi, oli mit� onnellisimpia el�ess�ni. Ukko
j�i meille, ja h�nen kanssaan ky�n�sin kuin juottoporsas. H�nest�
en j��nyt en puunkaan taakse. Ja koko pitk�n� talvena ei seonneet
asiat niin pahasti, ett� olisi selk��n minulle annettu. Sen ukon
seura vaikutti sen. Iltasilla kun rupesimme olkivuoteelle nukkumaan,
niin opetti h�n minulle virrenv�rsyj� ja rukouksia, joita k�ski aina
maata ruvetessa lukea ja rukoilla Jumalaa, ett� ruma henki ei saisi
y�n pimeydess� tehd� meille pahaa. Joka ilta h�n opetti aina jonkun
v�rsyn, jota h�nen ei tarvinnut monta kertaa parsiakaan, ennenkuin
sen muistin. Ja sill� tavoin meni talvi. Kes� oli alussa, lehti alkoi
tulla puuhun, nurmet alkoivat h�rmitt��, kun isois�ni sairastui
melkein �kki�. Minun k�vi s��likseni, kun n�in, ett� ukko on kipe�,
ja olisin tehnyt h�nelle vaikka mit� hyv��. Itkin h�nen vuoteensa
vieress�, jossa h�n viel� v�risevin huulin kertoi juttuja ja v�liin
luki virrenv�rsyj� ynn� muita lukuja ja kehotti minuakin turvaamaan
luojaan nuoruudessa, niin h�n auttaa vanhuudessa, kun pahat p�iv�t
tulevat.

Tautivuoteensa oli h�nell� ikkunan poskessa penkill�, johon oli pantu
rahi viereen levikkeeksi ja siihen rehuja. Siin� h�n nousi kerrankin
istualleen, katsoi ikkunasta ulos. P��ns� vapisi, ��nens� v�risi, kun
tuumaili harvasteesen.

"Lehti puuhun, ruoho maahan, min� marras maanrakohon."

Sitte h�n lausui minulle:

"Jo nyt on, poikaseni, surman suitset suussani, kalman k�py
leuallani, tuonen ohjat olkap�ill�."

H�n painui vuoteelleen, kirkasta vett� ilmausi syviin silm�kuoppiin,
ja suurina hernein� vier�hti se vuoteelle, kun vanhus p��t��n
kallisti. Syv�lt� n�ytti l�htev�n ne tuskalliset huokaukset, joita
h�n kaikin voiminsa koetti pid�tt��, ett� ei ulos tullessaan
synnytt�isi mink��nmoista ��nt�. Helppoa se ei liene ollut, koska
hiki juoksi joka karvan nen�st� ja tuo vanhanpuoleinen hurstipaitansa
kastui kuin j�rvest� nostettu. Ei h�n puhunut, ei valituksen sanaa
kuultu.

Min� itkin h�nen jaloissaan, kun n�in, ett� paras yst�v�ni oli niin
kipe�. Vaan sit� en voinut ajatella, ett� voipi kuolla. Viimein
asettui h�nen tuskansa ja h�n n�ytti nukkuvan, kun muu rahvas tuli
kotiin iltasella.

Aamulla kun her�sin, niin nukkui ukko rauhallisesti. H�n nukkui
sit� unta, josta ei milloinkaan her��. Min� en tahtonut oikein
uskoa, ett� h�n oli kuollut. Menin katsomaan. Liikkumattomana
lep�si tuo illalla tuskasta koukisteleva ruumis, kuivina olivat nuo
syv�t silm�kuopat, joissa illalla kiehui kirkas vesi, kalpeana oli
kurttuiset kasvot, jotka illalla tuskasta punehtuivat, sammuneet
olivat v�lkkyv�t silm�t, jotka s�ihkyiv�t kun h�n kertoi el�m�ns�
vaiheita, hermotonna retkotti tumma k�si, joka viime vuonna niin
usein silitti p��t�ni ja taputteli olalleni, levollisina n�kyi kuin
vuori kes�p�iv�n� tuo tuhansien mielenvaikutusten reutoma, satojen
maailman myrskyjen murtama ja kuitenkin voittanut korkea rinta.
Autiona kuin maja saarella, jossa yst�v� ennen on asunut, oli tuo
vanhanakin urhoollisen ja ryhdikk��n n�k�inen mies, ei ollut rauniota
parempaa nyt tuo kunnioitettu yst�v�, jonka syd�n viel� eilen sykki
palavasta rakkaudesta minua kohtaan, jolle sulimmalla yst�vyydell�
toivotti Jumalan siunausta el�m�ni matkalle.

Kaikki oli siin� mennyt. Karvas oli mieleni, niin karvas kuin
seitsenvuotiaan poikapalkeron mieli voi olla, kun surma teki
semmoisen v��ryyden, ett� vei parhaan yst�v�ni ja hyv�ntekij�ni. Vaan
siin� ei auttanut itku eik� valitus. Surma teki teht�v�ns�.

Min� j�in orvoksi. Orvoksi j�in, sill� vanhemmistani ei tuntunut
olevan mit��n turvaa, synkk� pelko vaan heid�n julmuudestaan kierteli
tuntoani ja tuntui kuin olisi aina kappaleen rep�issyt kierrelless��n.

(Korpelan Tapani.)





TEUVO PAKKALA.


Syntynyt Oulussa 9/4 1862. Yliopp. 1882; toiminut sanomalehtimiehen�
("Keski Suomi", "Louhi"); nyk koulumiehen� Kokkolassa. Julkaissut:
_Lapsuuteni muistoja, Oulua soutamassa, Vaaralla, Elsa, Lapsia, Pieni
el�m�ntarina_; n�ytelm�t _Tukkijoella_ ja _Kauppaneuvoksen h�rk�_.
Perustanut lasten joululehden _Joulukontti_; viime teos: _Aapinen_
(1907).




MARI VARKAISSA.


Mari oli yksin kotona ja kahviastia oli p�yd�ll�!

Sit� oli varottu j��m�st� k�sille, kun Mari oli ollut ahnas
paahdetulta kahvinpapuja sy�m��n. Ja kun se n�ytti h�nelle oikein
himoksi k�yneen, niin piti �idin h�nt� siit� kivenkovaan ja
rangaistuksen uhalla kielt��.

Tuli tuima aika silloin. Jo t�t� ennen oli h�nelt� kielletty
kahvinjauhantakin ja se ty� uskottu nuoremmalle sisarelle,
Susannalle. Mutta tuon uhkakiellon julistettua ei h�n saanut en��n
koota sirujakaan, joita jauhaissa pirskui myllyst�. Kun yritti
siihen, puhtaalla aikomuksella pannakseen siruset myllyn suppiloon,
niin Susanna huusi ja pikku Jussi uskollisena kaikuna j�less�:

-- �itii! Mari jo ottaa!

Sirujen ker��minen tuli Jussin yksinomaiseksi oikeudeksi. Marin eiv�t
suvainneet sormellakaan edes et��lt�k��n osottaa. Siit�kin �k�isell�
tavalla kielsiv�t. Marilla ei ollut siihen sanomista mit��n. Toisilla
oli oikeus puolellaan. Koettihan vain lannistunutta mielt��n kohottaa
uhkamielisell� ajatuksella, ett� kun h�n tulee suureksi ja k�y
rippikoulun, niin h�n sitte jauhaa aina eik� anna toisten sirujakaan
ker�t�. Ja h�n sy� niin paljon kuin haluaa, kourallisen aina kerralla
pist�� suuhunsa!

Se ei kuitenkaan riitt�nyt lohduttamaan kuin siksi kertaa. Ly�dyll�
mielell� istui h�n jo toiste Susannan jauhaessa ja nieleskeli
ehtimiseen, kun kahvit myllyss� ratisivat.

Jos olisi saanut yhden pavun! Tahi yhden ainoan sirun! Sitte ei olisi
el�iss��n tahtonut, ei isonakaan, ei juodakaan kahvia.

Aika kuitenkin oli haihduttanut v�hitellen halun. Ja siit� oli jo
kauan. Oli aivan kuin uneuksiin joutunut koko asia. Mutta kun nyt
h�nen yksin ollessaan kahviastia oli p�yd�ll�, jota ei ennen koskaan
ollut tapahtunut, niin h�n sen huomatessaan s�ps�hti. Ja heti ilahtui
h�n aivan kuin jotakin hyv�� olisi tapahtunut. Oli niinkuin olisi
muistunut mieleen jotakin viimekes�ist�, hyvin hyvin hauskaa. H�n
tunsi suussa miellytt�v�n maun ja pureskeli aivan kuin jotakin
ratuuttaakseen. Tuntui niin suloiselle ja h�n oli melkein kuin
huumauksissa.

-- Mutta jos astia onkin tyhj�!

Pettymyksen viha s�l�hti mieless�. Kuin sen sys��m�n� sy�ks�hti h�n
p�yd�n luo ja rep�isem�ll� kiskaisi kannen auki.

Astia oli t�p�sen t�ynn� mustanruskeita kahvinpapuja. H�n riemastui,
posket karahtivat kuumiksi. Hehkuvin silmin katseli h�n astiaan
valikoiden mieless��n parhaita. Oli paljon oikein makeann�k�isi�
ja ne aivan kuin tarjottelivat itse��n. H�n rupesi jo sormellaan
muuatta tapailemaan, vaan luopui yrityksest��n, pisti kannen kiinni
vikkel�sti, pani astian p�yd�lle ja meni kadunpuoleisesta ikkunasta
katsomaan, n�kyik� �iti� tahi Susannaa ja Jussia. Palatessaan p�yd�n
luo hiipi h�n varpaillaan. Ja kannen aukaisi h�n hammasta hioen ja
hyvin varovasti, aivan kuin kaikki olisi hyvin salaisesti ollut
teht�v�. H�n ei joutanut valikoimaan ollenkaan, vaan otti summassa,
kuin olisi ollut hirve�n kiire. Siin� kiireess� h�n ei tahtonut
saada kantta kiinni. Se aivan kuin riiteli vastaan, ja tuntui, ett�
�iti on portilla tulossa. H�t�yksiss��n tuuppasi h�n astian p�yd�lle
avonaisena ja py�r�hti sohvalle istumaan, toinen k�si k�tk�ss�
vy�liinan alla.

Syd�n l�i kiivaasti, oli kauhean kuuma ja l��h�tytti aivan kuin olisi
juossut kovasti. H�n vahtasi oveen tuijottaen. Aivan kuin p��t�
huimasi pelko, ett� �iti astuu ovesta. Kun ei ovi pitk��n aikaan
liikkunut, tarkisti h�n korvansa ja kuunteli henke��n pid�tt�en. Ei
v�hint�k��n ��nt� kuulunut porstuvasta eik� portailta. H�n rauhottui
v�h�n ja k�v�isi panemassa kannen kiinni. Tuntui helpommalle. Mutta
kauhistutti viel�, kun ajatteli, ett� �iti olisi sattunut tulemaan,
juuri kun h�n oli kahviastialla ottamassa.

Mutta jos �iti olikin kamarissa tahi Sanna ja Jussi! Se oli
mahdotonta, vaan h�nt� pelotti kuitenkin. Yht�kki� tuli mieleen, ett�
siell� on joku vieras ihminen, aivan tuntematon! H�n sit� s�ps�hti
ja kylm� karsi ruumista. Ei tahtonut uskaltaa menn� katsomaan,
vaan oli kuin pakko menn�. Parilla hypp�yksell� seisoi h�n kamarin
kynnyksell�, ja kun tuli vakuutetuksi, ett� siell� ei ollut ket��n,
meni h�n kamariin ja tarkasti p�yd�n ja s�ngyn alustan viel� kuin
varmuudeksi.

Kamarissa tuntui mukavammalta olla. Eih�n kukaan voisi arvata h�nen
ottaneen, kun h�n t��ll� oli kaukana koko kahviastiasta! H�n istahti
s�ngynp��loukkoon, jossa h�nell� oli nukkensa ja lelunsa. Oli muka
siin� leikkim�ss�, jos joku tulisi. Ja nyt oli h�n mielest��n t�yden
turvan takana. Oli oikein hauska, ja h�n nautti ajatuksestaan, ett�
nyt saa maistaa. H�n nauraa hykersi mieless��n ja puristi kouraansa,
jossa kahvinpavut olivat, raskimatta ruveta viel� sy�m��n. Mutta
samassa h�n muuttui vakavaksi ja, kuin jollekin toiselle selitt�en,
supatti h�n hiljaa, ett� ei h�n vasta ota, t�m�n kerran vain... T�m�
yksi kerta ei haittaa... Jos veisi nyt takaisin, niin voisi �iti
tulla, juuri kun h�n on panemassa takaisin, ja �iti luulisi, ett� h�n
on ottanut! H�n avasi varovasti kouransa. Siin� oli kolme papua. Tuon
verta, se ei haittaa! Mutta hyvin ep�varmasti otti h�n yhden pavun
ja purasi siit� puolen. V�h�n aikaa makusteltuaan sylki h�n murut
suustansa. Maistui pahalle, ett� puistatti.

Itkumielin katseli h�n k�mmenelleen. Siin� nyt h�nen mielest��n
oli paljo. Miksi ottikin niin paljo? Miksi ei vienyt heti takaisin
kaikkia? Nyt ei voinut niit� panna astiaan, kun oli tuo puolisko,
siit� �iti heti huomaisi! Mihin h�n ne nyt panee?

H�n voivotteli tuskissaan ja oli aivan neuvoton. Kun tulisi �iti,
niin sanoisi h�n h�nelle kaikki. Siit� tunsi kuin lohdutusta. Mutta
kun kolahti ulkona joku, niin s�ik�hti h�n niin, ett� istui kuin
j�hmistyneen�. Sitte tuli tuskan palava ja hirve� h�t� ajatellessa,
ett� �iti on porstuvassa tulossa. H�n sieppasi muutaman koreita
papereitaan, k��r�isi kahvinpavut siihen, pisti myttyr�n uunin
v�liin ja istahti nopsasti entiselle paikalleen muka hyvin toimessa
leikkim��n.

Ei tullut ket��n ja h�n j�i nukke k�dess� kuuntelemaan porholla
korvin. Yht�kki� viskasi h�n nuken lattiaan, rynt�si kauhistuneena
etuhuoneeseen paiskaten lujasti oven j�lkeens� kiinni.

Paperi uunin v�liss� oli ratissut!

Se oli kauheaa! H�n vapisi kuin haavan lehti, ja kyyristyi sohvan
nurkkaan vy�liina silmill�. Mielikuvitus oli aivan irrallaan. Tuntui,
ett� kamarissa oli uunin tausta t�ynn� kahvia, ja ett� kahviastiassa
ei ollut kuin v�h�n pohjalla. Kuvasti mieleen, ett� hyvin pienet
olennot kantoivat kahviastiasta kamariin uunin taakse.

H�n kurkisti vy�liinan laidan alta. N�ytti aivan kuin kahviastia
p�yd�ll� olisi liikkunut! Kamarin ovi oli kiinni, vaan tuntui kuin
kamarissa olisi liikuttu ja tehty nukeille pahaa. H�n aivan odotti,
ett� ovi aukiaa ja sielt� joku sy�ksyy etuhuoneeseen. Silmi��n
r�p�ytt�m�tt� tuijotti h�n kamarin oven lukkoon odottaen milloin
se rapsahtaa. Kuin rukoillen toivoi h�n �iti� tulevaksi heti. H�n
tunnustaisi �idille kaikki. Ei koskaan, ei koskaan h�n en��n ota eik�
tahdo, isonakaan juodakaan kahvia!...

Kun kuului �idin ��ni kartanolta, tuntui kuin unissa painajaisesta
p��sty�. H�n viskasi vy�liinan silmilt��n. Kaikki mielikuvituksen
luomat olivat kuin puhaltamalla menneet. Ei peloittanut ollenkaan.
-- Mari t��ll� istuu kilttin�! sanoi h�n �idille heti. Mutta h�n oli
n�kevin��n �idin katseesta, ett� �iti ei usko, vaikka sanoikin: vai
niin. H�n punastui, k�vi levottomaksi ja tapaili k�tkem��n k�si��n
vy�liinan alle aivan kuin niist� olisi jotakin n�kynyt.

�iti kysyi Susannaa ja Jussia, miss� ovat, ja alkoi toimia
tavallisuuden mukaan. Mari seurasi h�nen liikkeit��n tarkkaavalla
katseella ja odotti joka silm�nr�p�ys, milloin ottaa kahviastian ja
avaa sen.

�iti kun meni kamariin, oli Mari aivan varma, ett� �iti kuulee
paperin ratisevan! H�n meni j�less� tunnustaakseen kaikki. Kun �iti
ei n�ytt�nyt huomaavan t��ll�k��n mit��n, juolahti mieleen lohduttava
ajatus, ett� h�nen ei tarvitsekaan tunnustaa, kun h�n ei kuitenkaan
vasta ota...

Mutta pelko alkoi uudestaan vaivata, kun �iti palasi etuhuoneeseen.
Se yltyi aina kun �iti meni p�yd�n luona toimimaan. Ja kun �iti siit�
poistui kahviastiaan koskematta, niin alkoi h�n toivoa, ett� �iti
menisi ja nostaisi huomaamattaan kahviastian kaappiin. Kun ei �iti
sit� tehnyt, niin sanoi Mari yht�kki� mielistellen:

-- Min� rupian, �iti, ihan aivan kiltiksi!

�iti vastasi siihen jotakin, ett� se on mieluista h�nen kuulla.

-- Pankaa �iti tuo kahviastia kaappiin, sanoi Mari h�t�isesti ja
viekkaalla toivolla, ett� �iti sen tekee huomaamatta mit��n.

-- Mink� vuoksi? kysyi �iti. -- Haluttaako sinulla kahvinpapuja?

-- Ei haluta! Mari purskahti itkem��n. -- Kuulettehan, ettei haluta!

-- Kuulen, kuulen v�hemm�ll�kin, hyv� yst�v�! nauroi �iti.

Susanna ja Jussi tulivat sis��n, kun Mari viel� intti ja itki, ett�
h�nell� ei haluta. Ja kun Susanna tiedusteli Marin itkun syyt�, niin
aikoi Mari selitt��, ett� h�n ei ole ottanut kahvinpapuja, vaikka
astia on ollut p�yd�ll� ja h�n yksin kotona, ja ettei h�nell� haluta.
Mutta kun �iti samassa otti kahviastian ja avasi, s�ps�hti Mari ja
j�i tuijottamaan �iti� silmiin. Poskia poltteli. Teki mieli sanoa,
ett� h�n on ottanut, vaan mit� Sanna ja Jussi? Aivan kuin joku
kuvaili h�nelle miten kaunista olisi ollut, jos h�n ei olisi ottanut,
ja h�n melkein tuli vakuutetuksi, ett� h�n ei ole ottanutkaan. Miten
ollakaan, niin Mari, kun �iti k��nsi kysyv�n katseen h�neen, lenn�tti
sanoiksi:

-- Min� en ole ottanut. Mutta sanottuaan, h�n mieless��n n�ki
paperin, jossa oli kaksi ja puoli papua, kamarin uunin v�liss� ja
itsens� ottamassa kahviastialla, ja muita tapauksia sielt� t��lt�.
H�n tuijotti �iti� silmiin, vuoroon punastuen vuoroon vaaleten.

-- Onko t�st� otettu? kysyi �iti.

-- On, vastasi Mari aivan kuin olisi n�hnyt jonkun ottavan.

-- Kuka on ottanut? Sannako?

Marista tuntui kuin jotakin toivoa, kun muilta kysyttiin. Vaan Sanna,
joka oli hyvin aikaihminen laatuaan, halveksi niin koko kysymyst�,
ett� py�r�hti selin, meni toiselle puolen huonetta, josta vasta sanoi:

-- Kaikkia sit� kuulee! En ikin� ole kahvia suuni nahalle pannut!

Mari oli aivan masennuksissa. H�n tunsi huonoksi itsens� Susannan
rinnalla.

-- Jussiko? tutki �iti. Mari odotti vastausta.

-- Eip� nyt valita ottajia! vastasi Susanna Jussin puolesta ja Jussi
terhenteli samoilla sanoilla, vaikka ei ollut oikein selvill� mist�
oli kysymysk��n.

�iti katsoi Maria pitk��n ja tutkivasti. Mari sy�ksyi yht�kki�
porstuaan ja huusi oven raosta itku��nell�:

-- �iti! Tulkaapa t�nne!

(Lapsia.)




MAHTISANA.


Is� ja �iti eiv�t olleet puoliselta asti ainoatakaan sanaa
vaihtaneet. Lapsetkin, Maija ja Iikka, olivat hiljaa olleet. He
istuivat erill��n, Iikka tuolilla sohvan p��ss�, mihin n�ki ikkunasta
kuun, Maija ikkunan ��ress� ja katseli kadulle, miss� liikkui
lapsia suksilla ja kelkoilla. He eiv�t olleet rohenneet ��nt�� edes
kuiskaamalla sen vertaa, ett� olisivat ulosp��s�� pyyt�neet. Niin
hiljaista oli ollut koko t�m�n sunnuntain iltapuhde, ett� kun �iti
��nsi, kehottaen lapsia ulos menem��n, niin jokainen melkein vavahti.

Sanaa lausumatta l�htiv�t he, Maija oikein hiljaa hiipien.
Kartanollakin puhui viel� kuiskaten neuvotellessaan Iikan kanssa,
mihin m�keen l�htisiv�t. Ei ollut oikeastaan halua mihink��n.
Mutta kun tulivat kadulle ja joka taholta kuului lasten iloista
huutoa, niin virkistyi mieli. Maija istutti Iikan kelkkaan ja l�hti
juoksujalassa vet�m��n. Ik�v� mieliala aivan kuin lohkeili paloina ja
polkeutui jalkoihin.

Muutamalla kadulla oli suuri poikalauma kadun kulmassa. Sit�
p��tettiin poiketa n�kem�ss�, mit� siell� olisi tekeill�.

Oli kilpajuoksu. Topin poikain toimeenpanema. Juostiin risteyksen
ymp�ri ja palkintona oli maksuton ilta Topin poikain m�ess�. Teliinin
Wille oli voittanut t�h�n asti, kaikki kolme kertaa, jotka oli
juostu. Kolme maksutonta iltaa oli h�nell� Topin m�ess�. Mutta niist�
h�n ei v�litt�nyt, vaan ainoastaan kunniasta! Kolmannella kerralla
oli h�n voittanut Topin Kallen, joka kunnian vuoksi oli koettanut.
Nyt ei ollut ket��n, joka uskalsi l�hte� kilpailuun!

Wille kehui itse��n ja komeili. H�n selitti Maijallekin voittonsa,
raukoitteli h�vi�lle j��neit� kilpailijoitaan ja viel� enemm�n
toisia, jotka eiv�t olleet uskaltaneet koettaakaan. Ja itse��n
ylisti. H�n oli poikaa!

Mutta se oli h�nelle liian pieni arvonimi, se oli niin tavallinen,
kerrassaan mit�t�n. H�n tekaisi itse uuden mahtisanan!

-- T�ss� on stiiknafuulia!

Stiiknafuulia? Pojat h�mm�styiv�t. Kukaan ei tiennyt, mit� kielt� se
oli ja mit� oikeastaan merkitsi. Mutta se kuului niin mahtavalle. Ei
ollut tahdottu Willelle mielell��n sit� kunniaa ja arvoa my�nt��,
jonka h�n itse vaati ja omisti, vaan oli koetettu jos mill� tavoin
sit� himment��. Mutta mit� kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa
vastaan, jota ei ollut koskaan kuullut, ja joka tuntui niin komealle!
Wille huomasi, ett� jokaisella meni suu umpeen, ja entist� ylpe�mp�n�
py�r�hti h�n poikajoukossa, p�� pystyss� ja rinta kohona lausui
toistamiseen:

-- Stiiknafuulia!

H�n lausui sen sill� ��nell�, kuin olisi ollut se kaikkein korkeinta,
mit� voi ajatella ja mit� ei mill��n muulla sanalla voi lausua.
Semmoiselta se toisistakin tuntui.

Vaan Maija ei kuunnellut Willen kerskumisia, tuskin huomasi
ollenkaan. H�n ajatteli, ett� jos h�nkin saisi juosta kilpaa,
voittaisi ja saisi laskea Topin m�est�! Topin m�ki oli korkeampi kuin
muut, ja se oli ollut ainainen halunsa ja toivonsa, ett� joskus saisi
siit� laskea. Olivat Iikan kanssa pyyt�neet jonkun kerran �idilt�
rahaa -- 5 penni�, mik� oli maksu kahdelta illalta -- vaan �iti ei
ollut antanut. Ja kun Maija oli kuullut, ett� Topin pojat olivat
antaneet Kurolan Eetun laskea aina ilmaiseksi, kun Eetu oli laskenut
seisaallaan, niin oli Maijakin sit� varten harjoitellut muista m�ist�
laskemaan seisaallaan. Vaan ei ollut koskaan viitsinyt Topin pojilta
kysy�. Ja nytkin ujostutti kysy�, saako h�nkin juosta, ujostutti se,
kun h�n oli tytt�. Willelle luuli h�n kest�v�ns� juoksussa, sill�
viime kes�n� oli h�n kerran juossut h�nen kanssaan. Wille kun oli
tullut heit� tytt�j� vastaan maantiell� ja ilkeyksill��n muutamalta
kaatanut marja-astian, niin oli h�n l�htenyt Wille� ajamaan. Melkein
kilometrin olivat juosseet, vaan lopultakin oli h�n saanut Willen
kiinni. Turkanen, kun halutti koettaa! Ajatella, ett� voittaisi ja
saisi laskea Topin m�est�!

Kuin varkain tuli Maijan suusta:

-- Saanko min�kin?

-- Ei tammoja! oli Wille heti vastaamassa. Vaan Topin Kalle lupasi
ja toiset pojat olivat siit� mieliss��n. Kaikissa paloi toivo, ett�
Wille voitettaisiin, vaikka ei Maijaan osattukaan luottaa.

Maija tempasi p��llysvaatteen ylt��n, silm�si keng�nrihmojaan,
olivatko kiinni, ja asettui rohkeasti Willen kanssa rinnan. Topin
Kalle luki: yks kaks kolme!

Pojat remahtivat nauramaan. Maijan juoksu n�ytti niin hullunkuriselle
Willen rinnalla. Vaan kun Maija pysyi rinnalla ensimm�iseen kulmaan
saakka, niin muuttui heid�n naurunsa toivon iloksi. Uteliaina
rupesivat odottamaan kilpailijoita sill� aikaa, kun olivat
n�kym�tt�miss�. Tunnustettiin, ett� Maija on poikaa! Vaikka ei
voittaisikaan. Ja sill� koetettiin kuin himment�� Willen arvoa, niin
ett� ei voisi kehua olevansa stiiknafuulia.

Kilpailijat tulivat taas n�kyviin. Ensin tuli Wille, joka py�r�hti
vikkel�sti nurkan ymp�ri, vaan samassa tuli Maijakin kuin pyssyn
suusta. H�n tavotti, mink� k��nteess� oli j��nyt j�lkeen, niin ett�
yht� aikaa tulivat perille.

Alettiin huutaa, ett� Wille ei ole voittanut! Ja siit� oli ilo, sill�
Wille ei voinutkaan olla nyt stiiknafuulia! Wille intti, ett� h�n oli
puolitoista korttelia edell�. Se kun synnytti jyrk�n vastustuksen
poikalaumassa, niin Wille peruutti v�h�n ja vakuutti olleensa justiin
4 tuumaa Maijasta edell�. Ei tuumaakaan my�nt�nyt poikalauma, ja kun
muutamat alkoivat arvella, ett� Maija oli edell�, niin suostui Ville
siihen, ett� yht� aikaa olivat.

Mutta se oli kova isku h�nen maineelleen ja arvolleen. Ei ollut
kehumisen varaa tavallisillakaan sanoilla, saati sitte omistaa
suurinta, arvokkainta ylistyst�, ett� olisi stiiknafuulia. H�n rupesi
heti syytt�m��n kenki��n, ett� kun ne ovat uudet, niin olivat j�yk�t
juosta. Joku tiesi, ett� Wille oli saanut nuo keng�t jo syksyll�.

-- Syksyll�? sanoi Wille puoleksi kysyv�sti, puoleksi matkivasti
poikaa.

-- Syksyll�! vakuutti toinen.

-- Etk� muista? Nuo keng�t oli ensikertaa sinulla, kun putosit
Tiril�n kaivoon. Siin� itkit, kun pelk�sit, mit� kotonasi sanotaan,
kun uudet saappaasi kastuivat, ja mentiin Pyhtiselle niit� kuivaamaan.

Wille ei voinut kumota asiaa, vaan selitti, ett� h�n ei ole saappaita
pit�nyt sittemmin muulloin kuin joulun aattoiltana ja nyt. Sit� ei
uskottu ja kun ruvettiin miehiss� tarkastamaan, niin tultiin siihen
huomioon, ettei niiss� ollut en��n uutuuden kankeus haittana, vaan
olivat niin taipuisat, ett� toisesta p��siv�t varpaatkin n�kyviin.

Seottaakseen koko jutun kengist�, kun pojat olivat saaneet ivan
aihetta pahasti, rupesi Wille kovalla ��nell� kehumaan, ett� jos vain
avojaloin juostaisiin, niin h�n voittaisi Maijan. Maijasta ei olisi
yritt��k��n, vaan olisi sama kuin juoksisi toisaalle p�in!

Vaan siihen oli Maija jo avojaloin ja tuupattuaan keng�t ja sukat
Topin Kallen k�teen, seisoi h�n vaatimassa Wille� koetukseen. Wille
j�nist�m��n. Syyksi teki, ett� oli liian pakkanen avojaloin juosta.
Toisten ivakaan ei saanut h�nt� liikkeelle, vaan yht�kki� pisti
p��h�n tuuma, ett� syrj�kadulla, kun ovat toisten n�kyvist�, h�n
tuuppaa Maijan kumoon. H�n suostui kilpailuun ja rupesi kehumaan
jo itse��n. Kiihke�ll� kiireell� riisui jalkatamineensa, joita
tarjotteli jokaisen pidelt�v�ksi, niinkuin pideltiin Maijankin
sukkia ja kenki�. Vaan kukaan ei huolinut siit� kunniasta, jotta sai
panna kenk�ns� kinokseen. Vaan Wille ei siit� v�litt�nyt! Voittonsa
oli oleva loistava ja oikeuttava h�nelle toisten mieliharmiksi
ja kiusaksi tuon uuden, uljaan ja kaikkein ylpeimm�n nimityksen:
stiiknafuulian. Aivan kuin h�nelle tulevana h�n sen jo lausuikin
asettuessaan Maijan viereen. Ja sill� sanalla sai h�n poikain
hyv�n toivon Maijan voitosta horjumaan. Se meni luihin ja ytimiin
tuollainen uusi sana! Jo n�kyviss� ollessa silpaisi Maija edelle.
Sit� riemua, mik� syntyi poikajoukossa! Jotkut maltittomimmat jo
mainitsivat stiiknafuuliaa Maijan kunniaksi. Ja kun kilpailijat
tulivat perille, Maija melkoista edell�, huusi poikalauma, ett� kadut
kaikuivat:

-- Stiiknafuulia! Stiiknafuulia!...

Willen mielt� karvasteli. Noin hyv� sana ja h�nen omasta suustaan
toisen kunniaksi!

H�n rupesi hyvin toimessa selitt�m��n pojille, ett� stiiknafuulia
ei ole mit��n kielt�, ei ven�j�� eik� ameriikkaa! Ja koettaen
nauraa halveksivasti sanoi h�n, ett� se ei merkitse mit��n. Vaan
selityksens� ja vakuutuksensa olivat turhia. Sen ei tarvinnut olla
mit��n kielt�, mutta se nyt merkitsi jotain ja merkitsi paljon!
Eik� Wille voinut itse��nk��n vakuuttaa, vaan vihloi tuo sana
merkityksell��n h�nen korviaan ja kaiveli syd�nt�, kun h�n kinoksessa
��net�nn� ja allap�in kenki, poikain hokiessa stiiknafuuliaa.

Maijaa, joka istui kelkassa, kenki Topin Kalle hellin k�sin ja
rakkain mielin. Kun viel� Kalle lupasi h�nen ja Iikan laskea
kahtena iltana, sai Maija rohkeutta kysy�kseen, saako laskea viel�
kolmantenakin, jos laskee kerran seisaallaan.

Kysymys her�tti h�mm�styst� ja ihastusta poikajoukossa. Topin m�est�
ei uskaltanut seisaallaan laskea kuin Kurolan Eetu ja Topin pojat
itse. Muutamissa oli her�nnyt jo t�ysi luottamus Maijaan kaikessa
ja he kehuivat etuk�teen, ett� Maija laskee, vaan toiset ep�iliv�t.
Kaikki halusivat n�hd� yrityst�. Koko poikalauma seurasi sen vuoksi
Maijaa, joka Iikan kanssa oli istutettu kelkkaan, ja poikia vet�m��n,
mink� kilvalla ja pienell� riidallakin kelkan jutkoon mahtui.

Suurella melulla tuotiin h�n Topin kartanolle. Ja sitte syntyi
hiljaisuus, kun h�n nousi m�elle. Arvelematta heitt�ysi h�n m�keen,
seisoi tanakasti, vaan alaliepeess� kaatui ja luisti pitk�n matkaa
vatsallaan. Teliinin Wille nauraa hohotti niin suuresti, ett� kartano
raikui, vaan kaikki muut olivat hiljaa. Maija oli uskaltanut, mik�
oli jo kunniakasta heist�, ja he syd�mest��n olisivat suoneet
h�nen onnistuvan. Kun Maija juoksi uudestaan m�elle ja teki toisen
yrityksen, niin seisoivat katsojat joka j�sen j�nnitettyn� aivan kuin
tukeakseen h�nt� ja jokaista pelotti, ett� Wille saa taas nauraa.
Riemulla, kiihke�ll� innostuksella huudettiin sitte:

-- Stiiknafuulia! Stiiknafuulia!...

V�h�n kuin h�peiss��n puikkelehti Maija joukon l�pi, jossa jo oli
tytt�j�kin. H�n istahti ujostellessaan toimettomana kelkkaan, jota
Iikka piteli. Mutta iloissaan h�n oli. Ja iloisemmaksi tuli, kun
Topin Kalle lupasi Maijan ja Iikan laskea milloin vain haluavat.

Iikalla oli ollut yht�mittaa suu auki kadulla ja t��ll�. Ja nyt se
venyi viel� enemm�n ammolleen ja silm�t py�ristyiv�t renkaiksi, kun
tuollainen lupa annettiin. Kaikki oli ollut ja oli niin ihmeellist�.
Koko ilta sitte, mink� h�n sai laskea p��t�huimaavasta m�est�,
oli kuin satua. H�n oli ihastuksissaan yli �yr�ittens�, kun h�n
kotia menness� kelkassa istuessaan ajatteli kaikkea muuta ja sit�
varsinkin, ett� saa laskea Topin m�est� taas huomenna ja ylihuomenna
ja viel� sittenkin, milloin vain haluaa. Se oli jotakin, mit�
kannatti kertoa kotona! Ei rahaa tarvittu, vaan Maija oli niin
laittanut. Maija h�nest� ei ollut en��n oikea Maija, vaan hyvin
erinomainen. Maija ei ollut en��n poikaa, vaan viel�kin parempi:
oikea stiiknafuulia. Eik� kukaan muu ollut stiiknafuulia! Mit� is� ja
�iti sanovat, kun saavat kuulla, ett� Maija on se!

Vaan Maija kulki allap�in. Mieli oli kotia p�in l�htiess� painunut.
Kotona tuntui olevan niin hiljaista. Ja sen rinnalla kaikki iloinen
pauhu ja melu, mik� viel� aivan kuin korvissa soi, tuntui pahalle.
H�n tuli levottomaksi. Kotikartanolle tultua, kun n�ki ikkunasta
valon, v�l�hti mieleen kuin iloista toivoa, vaan mieless��n n�ki is�n
ja �idin olevan ��nett�mi� ja vakavia, ja se painoi mielen heti alas.
H�n toimitti kelkan korjuuseen hyvin hiljaa, nousi portaita melkein
varpaillaan hilliten Iikkaa, joka toimessaan kompuroi kolisten.

Kun he tulivat sis��n, makaili is� sohvalla ja �iti istui
kiikkutuolissa kattolampun alla joku kirja k�dess�. �iti katsoi
pitkist��n heit�, nousi seisomaan, katsoi, heilutti p��t��n ja
vihelsi.

-- T�m� on Iikka, luullakseni, sanoi �iti viimein. -- Vaan sin�?
viittasi h�n Maijaa.

Maija seisoi ��neti ja koetti katsella itse��n ik��n kuin n�hd�kseen,
ett� mik� sen est�isi ettei h�n olisi Maija.

H�n oli lumessa ylt�p��t�, sukat l�j�ss�, keng�t auki rihmoista,
huivi p��ss� takaraivolla ja tukka hapsotti kamalasti, kun se oli
hiestyess� kastunut ja sitte k�ynyt j��nkuuraan. Toisessa poskessa
oli pitk� verinaarma ja hame sivulta halki.

-- Kuka sin� olet?

Iikka yritti jotakin sanomaan, vaan Maija ehti vastaamaan, ett� h�n
on Maija.

-- Jaha! Vai Maija! Sittep� saat, mink� olet ansainnut.

Maija ei ehtinyt viel� oikein selville p��st�, kun �iti jo oli
uudestaan h�nen edess��n vitsakimppu k�dess�.

-- �iti! huudahti Iikka niin, ett� �iti �llistyi h�nt� katsomaan.
Is�kin, joka oli partaansa nauranut Maijan n��lle, unehtui uteliaana
odottamaan, mit� Iikalla oli sanottavaa.

Oikein osottaen k�dell�, miss� oli onnettoman n�k�iseksi j��tynyt
vantu, lausui Iikka sill� ��nell� kuin olisi tarkoittanut, ett� �iti,
�iti, el� satuta k�tt�si:

-- Stiiknafuulia!

-- Mit�? kysyi �iti otsa rypyss� ja kummastuksen ��nell�.

Selitt�v�mmin, vaan samalla kuin ihmetellen kun �iti ei jo kerralla
ymm�rr�, vakuutti Iikka:

-- Oikea stiiknafuulia!

�iti py�r�hti selin ja h�nen hartiansa hytkyiv�t. Koetettuaan
tekeyty� vakavaksi, k��ntyi h�n ja sanoi:

-- Tosiaankin oikea stiiknafuulia! Ja sin� Iikka toinen hyv�!...

Is�, joka oli pid�tt�nyt nauruaan, ett� vedet silmist� sirusi,
purskahti ��neen nauramaan. �iti meni is�n luo ja piiskoillaan muka
uhaten sanoi:

-- Sin� my�s muuan stiiknafuulia!

-- Ja sin� stiiknafuuliain stiiknafuulia! sanoi is� vet�ess��n �idin
piiskoineen p�ivineen viereens� istumaan.

Maija unohti itsens� ja katseli is�� ja �iti� hymysuin. H�nest� oli
nyt niin hyv�, ett� oli kuin itku ja nauru tulossa. Mutta Iikka
katsoi suu auki Maijaa, tyhmistyneen� aivan kuin kaikki olisi k�ynyt
yli ymm�rryksen. Viimein h�n sanoi niin tosissaan is�lle ja �idille:

-- Ei ne kaikki ole stiiknafuulioita!

(Lapsia.)





PIETARI P�IV�RINTA.


Syntynyt 18/9 1827 Ylivieskassa; ollut lukkarina Alavieskassa,
Oulunsalossa ja v:sta 1868 Ylivieskassa, edusmiehen� valtiop�ivill�
ja kirkolliskokouksissa. Julaissut: _El�m�ni, El�m�n havainnolta,
Tintta-Jaakko, Torpan poika, Min� ja muut, Pikakuvia 1867
katovuodesta ja sen seuraukset_ y.m. _Valitut teokset_ 1895-97.




HALLA-AAMUNA.


Er��n vuoden elokuu oli kohta puoliv�liss�. Asiaini t�hden satuin
silloin kulkemaan semmoisia seutuja, joissa ei ollut maantiet�,
siis jalkapatikassa. Mainitulla matkallani tulin my�h��n illalla
syrj�iseen taloon, joka p��lt�kin p�in n�ytti semmoiselta, ett�
siin� jo oli enemm�n aikaa asuttu. Huoneeseen tultuani ja "hyv�n
illan" sanottuani pyysin heti y�sijaa, joka luvattiinkin. V�ken�
talossa sill� kerralla oli vain sokea ukko, vanha mummo ja parvi
pieni� lapsia, joista enimm�t viel� paitaressuja. Mummo n�kyi olevan
em�nnyyden toimissa, ja ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen vuoroin
kutakin heist� polvillansa. Lapset n�yttiv�t hyvin rakastavan ukkoa:
he kieppuivat h�nen kaulassaan ja silitteliv�t kaksin k�sin h�nen
harmaita hiuksiansa ja partaansa. Kaikesta tuosta huomasin, ett�
ukko oli talon vanhin ja ett� lapset olivat h�nen lastensa lapsia.
Min� rupesin tekem��n puhetta. Se on tietty, ett� outo matkustaja
saapi ensin tehd� tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa,
ennenkuin muihin asioihin p��st��n k�siksi; niinp� min�kin. Sen
j�lkeen kysyin ukolta:

-- "Oletteko ik�nne asunut t�ss� talossa?"

-- "Olen", vastasi siihen ukko.

-- "Jokohan kauan on asuttu t�t� taloa?"

-- "Toistasataa vuotta; minun is�ni t�m�n on alkanut."

-- "T�ss� n�kyy paljo tehdyn ty�t�."

-- "Kyll�h�n t�ss� ty�t� on koetettu tehd�, mik� on voitu, ja
elett�isiinkin t�ss�, kun ei olisi tuota hallaa. Vaan se t�ss� on
niin hankala kumppani, kun se tahtoo vied� parhaat ahkeroimiset
muassansa, silloinkin kun ei likeisess� kyl�ss� siit� tiedet� mit��n.
T�ss� on likell� iso suo, jota ei yksityisen voimat ulotu kaivamaan,
ja siit� se halla aina nousee", lausui ukko huolissaan.

Ilma oli sin�kin iltana jokseenkin kolkko, sill� pohjanen puhalsi
kaiken p�iv�� vire�sti. Min� aloin mietti� keinoa, k��nt��kseni
puhettamme v�hemm�n vakaisiin asioihin, kun ukko yht�kki� kys�isi:
"Mink�lainen ilma teid�n mielest�nne nyt on? Viel�k� tuuli oli
pohjasessa taloon tultuanne?"

-- "Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on pohjasessa, vaan en
kumminkaan luule siit� toki hallaa tulevan", lausuin ukolle.

-- "Jospa se niin olisi!" sanoi h�n ja huokasi raskaasti.

-- "Onko teill� paljo lapsia?" kysyin taasen.

-- "Nelj� poikaa elossa", kuului vastaus.

-- "Joko poikanne ovat kaikki naineet?"

-- "Kolme on nainutta, yksi on viel� naimaton."

-- "Miss� he nyt ovat?"

-- "V�ki on er�st� isoa uutispeltoa muokkaamassa kohta tulevalle
rukiinkylv�lle valmiiksi; toiset siell� ojaavat, toiset hajottavat
ojamutia ja huonoimmat polttelevat kantoja ja juurikoita pois
pellolta."

-- "Tulevatko he kotia y�ksi?"

-- "Tulevat; he meniv�t eilen ja tulevat t�n� iltana."

-- "Siell�k� ovat poikainne vaimotkin, koska ei niit� n�y kotona?"

-- "Siell� ovat vaimot ja vanhimmat heid�n lapsistansa."

-- "Teill� on omasta varasta riski ty�v�ki."

-- "On."

-- "Oma v�kik� on raatanut uutispellon?"

-- "Oma; he ovat siell� olleet kynsi kansi koko kes�n, paitsi
hein�nteon aikana."

Olisin pitkitt�nyt puhetta ukon kanssa enemm�nkin aikaa, vaan h�n oli
niin harvapuheinen, ettei se menestynyt. H�n oli niin haaveksivan
n�k�inen, ik��nkuin h�nt� olisi rasittanut joku salainen vaiva ja
huoli; siit� kai se tuli, ettei h�n ruvennut mihink��n pitempiin
keskusteluihin, vastasi vain kysymyksiini niin lyhyesti, kuin taisi,
ja niin teki aina turhaksi minun puheisille pyrkimiseni.

-- "Te olette tainneet el�m�ss�nne kokea monta kovaa t�ss� talossa?"
lausuin viimein taas kysyv�isesti ukolle, ik��nkuin uudestansa hakien
puhetta.

-- "On, monta kovaa on koettu, mutta, 'vaikka kokee, eip� hylk��
Herra!'" lausui ukko vakavasti, josta kuulin, ett� h�n oli lukenut
taikka kuullut jolloinkin Runebergin "Saarij�rven Paavon".

-- "Mist� te sen lauseen olette kuullut?" kysyin h�nelt� h�t�isesti.

-- "Nuorin poikani, Matti, hakee, vaikka maanraosta, k�siins�
kaikenlaisia kirjoja; h�n joutoaikoinansa lukee niit� minulle
huviksi, min� kun olen sokea enk� sent�hden voi itse lukea. H�n on
paljon niidenkin lukemisella minua huvittanut, mutta kaikkein enimm�n
h�n on lohduttanut murheellista sieluani Jumalan sanalla. -- Matti
on minun silm�ni; Jumala olkoon kiitetty, kun minulla on toki viel�
korvat itsell�ni!"

-- "Joko kauan olette ollut n�kem�t�nn�?"

-- "Toistakymment� vuotta."

-- "Kuinka meni n�k�nne?"

-- "Olin tervashakkuussa, siell� poukahti lastu silm��ni, jonkat�hden
silm�ni tulivat niin kipeiksi, ett� vihdoin meni n�k� kumpaisestakin."

-- "Lapsenne rakastavat teit�?"

-- "Niin; lapseni rakastavat kaikin minua, ja min� rakastan heit�."

-- "Minun mielest�ni ei olisi teill� syyt� olla noin surumielinen,
koska teid�n ymp�rill�nne on onnellinen perhe, jotka toinen toistansa
rakastavat", sanoin silloin ukolle.

-- "Niin; onnellisia -- tosiaankin onnellisia olemme siin�
suhteessa, ett� koemme kaikki yhdess� k�rsi� ja ett� rakastamme
toinen toistamme, mutta perheen is�n� on minulla kumminkin syyt�
suruuni. Useita katovuosia on ollut per�kk�in, joiden seurauksena
on ollut pitk� pet�j�leiv�n jakson olo perheeni p�yd�ll�; kruunulle
on jouduttu velkoihin ja niit� nyt tahdotaan pois, veroja ei ole
jaksettu omista varoista maksaa, on t�ytynyt ottaa lainaa, ja
Tinkil�n Erkki hakee parastaikaa meilt� saamisiansa. Kaikkia n�it�
poistaaksemme on koettu tehd� ty�t� ja ponnistella voimia, mik� on
voitu, ja toivo on ollut hyv�, sill� rehoittavat kasvit ovat antaneet
siihen syyt�. Mutta nyt on j�lleen ilma kolkko ja tuuli pohjasessa,
ja min� pelk��n, ett� halla taas tulee meille vieraaksi, ja jos niin
k�ypi, niin silloin on kaikki toivo mennyt! Silloin Tinkil�n Erkkikin
varmasti ottaa saamisensa ry�st�n kautta ulos, ja kun viel� menee
el�imet, joiden turvin on aikaan tultu n�in� kovina aikoina, niin
silloin on loppu k�siss�. Hyv� vieras! Eiv�tk� n�m�, kaikki yhten�,
anna perheen is�lle syyt� ollakseen surumielisen� ja harvapuheisena,
jos kohtakin on sanottu: '�lk�� surko huomisesta p�iv�st�', ja;
'vaikka kokee, eip� hylk�� Herra'?" N�in puhkesi ukko puhumaan.

Min� aloin jo laatia jotain lohdutuksen sanaa tuolle paljon
k�rsineelle ja kokeneelle ukolle, kun juuri samassa alkoi kuulua
pihalta puheen-p�lin��, ja silm�tty�ni ulos akkunasta, huomasin,
ett� ty�v�ki nyt juuri tuli ty�st�. Tarkastaakseni ja huomatakseni
oikein talonv�en keskin�ist� suhdetta -- varsinkin ukon ja muun v�en
v�li� -- ja tutustuakseni heid�n luonteisiinsa, vet�ysin ukon tyk��
erilleni, v�h�n pime��n nurkkaan, josta voi n�hd� ja kuulla kaikki.
"Papp-pa-pa", panivat ty�-aseitten varret porstuassa, kun v�ki niit�
k�sist�ns� heitteli, ja samassa tulivat he iloisen ja raittiin
n�k�isin� tupaan. Ennen heid�n tupaantuloansa ajattelin: "Saapa
n�hd�, mink�lainen tuo ukon silm�, tuo h�nen niin rakas Mattinsa on?
Onko h�nell� sit� rakkautta ukkoon, mik� ukolla h�neen?"

Pian k��ntyikin huomioni er��n -- noin arviolta seitsem�ntoista
vuoden vanhan -- nuorukaisen puoleen: h�n oli varteva, solakka,
valkeatukkainen, sinisilm�inen ja kaikin puolin miellytt�v�n
n�k�inen. "Tuohan se lieneekin ukon nuorin poika, Matti", ajattelin
itsekseni.

H�n riisui kiireesti muraiset ja nokiset p��llysvaatteet pois
p��lt�ns� ja riensi sitten is�ns� luo, tarttui innokkaasti h�nt�
kaulaan, silitteli sokean kuihtuneita kasvoja ja harmaita hapenia ja
sanoi: "onko teill�, is�, ollut t��ll� kotona ik�v�, kun me olemme
viipyneet kaksi p�iv�� poissa kotoa? Voi, kun se on paha, kun ette
te n�e lukea, sitten olisi teill� paljoa hupaisempi." -- Ennenkuin
ukko oli enn�tt�nyt mit��n vastata, oli nuorukainen heitt�nyt is�ns�
kaulasta irti, mennyt takan luo ja ottanut p�reeseen valkean. Sitten
h�n meni p��llysvaatteensa tyk�, otti sen povilakkarista ison tukon
papereita, joiden kaikkien kanssa h�n palasi is�ns� rinnalle penkille
istumaan, ja sanoi h�nelle: "Taas min� olen saanut uutta lukemista,
ja n�iss� on er�s runo niin mieluinen mielest�ni, luultavasti
sent�hden, kun se koskee meihin niin paljon; -- sen nimi on:
'Talonpojan salonki'. Sen luen nyt heti t�ss� teille; se kuuluu n�in:

    "Kun tulee aamu maanantain,
    Ma, kontin selk��n sivaltain,
    Taas l�hden korpeen koettamaan:
    Perheelle leip�� hankkimaan.

    Kun siell� p�iv�n ottelen
    Kanss' kivien ja kantojen,
    Niin sielt� l�hden levolle
    Ja tulen mets�pirtille.

    Ma rupeen siell� ruoalle:
    Karheelle sekaleiv�lle;
    Ja lasken sitten levolle,
    Pehmeelle pehkuvuoteelle.

    Mun soitanton' on lintujen
    Viserrys, humu honkien;
    Mun juoman' vesi l�htehen,
    Joihinka tyytyy syd�men'.

    Se salonkini armas on,
    Eik' ole y�ni levoton:
    Muut' iloa en kaipaa, en
    Ain' asti aamuun armaiseen.

    Kun sitten kato kohtaapi
    Ja halla pellot polttaapi,
    Niin syd�n silloin pakahtuu,
    Kun tyhj�ks j��pi perheen suu.

    Muut s��dyt t�yden aina saa,
    M� sen, min milloinkin suo maa;
    Vaan t�ysi multa vaaditaan,
    Jos kohta kadon kovan saan."

Nuorukaisen noita v�rsyj� lausuessa tarkastelin vanhuksen kasvoja:
ne vavahtelivat ehtimiseen, ja valottomat silm�t muljahtelivat,
ik��nkuin olisivat tahtoneet puristaa kyyneleit�, mutta lieneek�
kyynelten l�hteet kuivannut sama, joka niist� valonkin oli
h�ik�issyt, sill� kyyneleit� ei n�kynyt.

Mainittu runoelma olikin sit� laatua, ettei se suinkaan lohduttanut
ukon hetkellist� surua, p�invastoin toi se sen uudestaan ukon sieluun
t�ydess� valossa. Vaan nuorukainen ei sit� �lynnyt varoa innossaan,
sill� h�nkin tunsi sen, kuinka syv�sti runoelma koski heid�n
oloihinsa.

-- "Mik� kirja se on, jossa se on r�nt�ttyn�?" kysyi ukko pojaltansa.

-- "Se on painettuna Oulun Viikko-Sanomissa", vastasi poika.

-- "Mist� sin� sen olet kaivanut?" kysyi taas ukko.

-- "Min� juosta kapaisin y�nseutuna kyl�ss� ja sain Mattilan
Heikilt� lainata koko vuosikerran mainituita sanomia", vastasi poika
innokkaasti.

-- "Kuka sen laulun on tehnyt?" kysyi ukko.

-- "En min� tied�", sanoi poika.

-- "Lienee h�nen tehnyt kuka lieneekin, mutta sen min� tied�n, ett�
h�nell� on ollut el�m�nkokemusta. H�n on tunteensa osannut kirjoittaa
paperille hyv�ss� j�rjestyksess� meid�nkin n�ht�v�ksemme; min� tunnen
my�s samanlaista, vaan ne pysyv�t t��ll� syd�mess�ni yksinkertaisina
tunteina." Sen lausuttuaan ukko n�ytti vaipuvin syviin mietteisiin.

Sill� v�lin muu v�ki tepasteli mik� mit�kin: mik� riisui m�rki�
vaatteitansa ja laittoi niit� kuivamaan, mik� purki konteistansa pois
rasioita, suolakopsia j.n.e., ja laittoi niit� j�rjestykseen vaimot
taas, ensin riisuttuaan, ottivat kukin pienokaisensa ja antoivat
niille luonnollista ruokaansa.

-- "Mink�laiselta ilma tuntuu?" kys�isi viimein ukko, ik��nkuin
unesta her�ten, Matti pojaltaan.

-- "Onpa se jotenkin kolkkoa, ja tuuli oli pime��n asti pohjasessa,
vaan sitten se tyyntyi aivan tyyneksi, mutta luoteelta n�kyy toki
nousevan paksu musta pilvi", vastasi Matti.

-- "J��ksi j�nk� on merell�, hyyksi lonka luotehella", sanoi ukko
siihen.

-- "Mit�, is�, luuletteko pakkasen tulevan?" kysyi poika vuorostansa.

-- "Min� pelk��n", sanoi vanhus ja huokasi raskaasti.

-- "Ei siell� toki tule halla", sanoi poika.

-- "Jospa se niin olisi!" toivoi ukko ep�ilev�sti; sitten h�n n�ytti
taas vaipuvan syviin ajatuksiin. "Joko kuokkamaat tulivat valmiiksi
ojitetuiksi ja muutoin siivotuiksi?" jatkoi h�n v�h�n ajan p��st�.

-- "Jo", sanoi er�s ukon naineista pojista, "ei ne ole en�� muuta
kuin siement� vailla".

-- "Onpa meill� taas, is�, kaunis, aivan uusi vainio siement�
odottamassa", sanoi toinen.

-- "Mitenk� menneenkes�iset kuokkamaat ja muutkin pellot n�ytt�v�t
joutuneilta?" kysyi ukko.

-- "Kuokkamaat ja muutkin pellot ovat niin joutuneet, ett� parin
viikon per�st� ovat kaikki leikattavia; kasvut ovat vahvat ja
t�hk�p��t niin t�ysin�iset ja raskaat, ett� ne riippuvat melkein
maassa asti. Kun ne s�ilyisiv�t viel� pari viikkoa hallalta,
niin saisi silloin kaiketi kruunukin r�stins� ja Tinkil�n Erkki
saamisensa, ja silloin katoaisi pet�j�leip� p�yd�lt�mme, is� saisi
silloin selv�� leip��, ja sitten mekin otamme aviisit", eh�tti
siihen Matti sanomaan, joka lopulla puhettansa oli mennyt is�ns�
tyk�, tarttunut h�nen kaulaansa ja puheensa lopetettuaan nyt
innokkaasti silitteli h�nen harmaata tukkaansa.

"Jos vain niin k�ypi, kuin olet toivonut, niin saat ottaa
vaikka kahdet aviisit", sanoi ukko Matille ja koki hymyill�
tuolle viattomalle pojallensa, joka h�nt� niin vilpitt�m�ll�
lapsenrakkaudella rakasti ja kunnioitti. Mutta pian kadotti
ukko taas tuon hetkeksi saadun lohdutuksensa ja vaipui entiseen
synkk�mielisyyteen, josta selv�sti oli n�ht�v�n�, etteiv�t hetken
ilot eiv�tk� lohdutukset voineet karkottaa h�nen syd�mest�ns� sit�
pelkoa ja painoa, jonka el�m�n koulu oli sinne istuttanut. Kun h�n
oli hetken aikaa istunut siin� haaveksivaisessa ja umpimielisess�
asemassa, virkahti h�n taas: "mutta jos vain nyt tulee halla, mill�
sitten kylvet��n ja mit� sy�d��n?"

-- "Me leikkasimme joutuneimmista paikoista -- pelosta, jos halla
tulisi -- ja niin on meill� siemen varattuna, vaikka ette te, is�,
k�skenytk��n meid�n leikata. Jos lienemme tehneet v��rin", sanoi
siihen er�s ukon naineista pojista.

-- "Te olette tehneet toimellisesti, vaikka en huomannut teit� siit�
muistuttaa, kun l�hditte uutispellolle ty�h�n, sill� ilma oli silloin
kaunis. Jumalan olkoon kiitos, kun siemenk��n on toki tallella!"
lausui ukko.

Talonv�ki nyt viimein huomasi vieraan, eik� silloin en�� puhetta
puuttunut. He olivat hyvin uteliaita ja tiedonhaluisia tiet�m��n sek�
kunnallisia ett� valtiollisia kuulumisia, varsinkin Matti, joka koko
puheemme ajan istui vieress�ni ja n�ytti ik��nkuin nielev�n jokaisen
sanan. He tekiv�t usein tarkkoja ja asiaan kuuluvia kysymyksi�
puheemme ajalla, eiv�tk� n�kyneet olevan ollenkaan semmoisia ihmisi�,
jotka olisivat sokeassa omassa rakkaudessaan heti h�pe�m�tt�m�sti
valheeksi ajaneet asiat, jos heille jotakin semmoistakin puhui, jota
he eiv�t ennen olleet kuulleet ja k�sitt�neet -- ei, vaan he n�kyiv�t
todella koettavan k�sitt�� asiain todellista laitaa. Selv�sti
huomasin, ettei itse ukko eiv�tk� h�nen vanhimmat poikansakaan olleet
lukemisen kautta saaneet mink��nlaista oppia; nuoremmassa pojassa,
Matissa, oli vasta lukuhalu puhjennut tosi tarpeeksi. Mutta kaikissa
muissakin oli silminn�ht�v�sti kaipaava henki, joka haki tyydykett�.

Puheen loputtua rupesi talonv�ki niukalle illallisellensa, ja
minulle oli kamariin laitettu illallinen erilleen, vaikka olin aivan
vennon vieras; niin vierasvaraisia he k�yhyydess��nkin olivat!
Vaikka k�vi s��likseni, en kuitenkaan hennonut kielt�� heid�n hyv��
tahtoaan, vaan menin illalliselle. Sy�misen j�lkeen n�kyi uupumus
ja v�symys valloittavan kaikki; p�iv�n vaivat ja ponnistukset
rupesivat vaatimaan palkintoa kadotetuista voimista; kaikki v�ki
rupesi hankkimaan itse�ns� levolle, ja minulle tehtiin vuode
tupaan, johon minut toimitettiin maata. Pian olivat kaikki unen
virvoittavassa helmassa, joka on niin suotuisa vaivoista v�syneille
raajoille, eik� muuta kuulunut kuin nukkuneiden kuorsaaminen ja
raskaat hengitykset ja taulultansa mustuneen vanhan sein�kellon
yksitoikkoinen naksutus. Minulla on se paha vika, etten saa unta
oudoissa paikoissa ja oudoilla vuoteilla; niin k�vi nytkin. Vaikka
kuinka olisin koettanut herutella, unta vain ei tullut. Talonv�en
luonne ja heid�n el�m�nkokemuksensa py�riv�t vain kokonaisena kuvana
mieless�ni: jos heill� olisi ollut nuoruudesta pit�in hy�dyllist�
lukemista, olisikohan heid�n asemansa juuri t�mm�inen? Matti oli
sattumalta saanut hy�dyllist� lukemista, se oli vaikuttanut; siemen
oli sirahtanut hyv��n maahan ja siell� it�nyt ja orastanut, mutta
toinen kysymys oli se: kohtaako tuotakin kaunista orasta turmelus --
halla? Pit��k� h�nen her�nneen lukuhalunsa vaipuman ja nujertuman
-- kuihtuman ja kuoleman sen niukan el�m�n tarvetten alle, jonka
hallalle tavallista arempi talonsa heille tarjosi? Jos nyt taas tulee
halla ja korjaa yhdell� iskulla pois kaikki nuo monivuotisten vaivain
ja ponnistusten hedelm�t, joita niin halulla oli toivottu, huolimatta
vaivoista, vastoink�ymisist� ja alati nurkuvasta n�l�st�; voi, voi!
Mattikaan ei saisi silloin "aviisejansa", h�nen kaipaava henkens�
j�isi kitumaan, ja koko perheen n�lk� tulisi silloin yh� ankarammaksi
velkojaksi; kukatiesi yht� h�t�iseksi kuin Tinkil�n Erkki; kukatiesi
he vaipuisivat ep�toivoon.

Jos heill� kumminkin olisi ollut aikanansa enemm�n oppia ja
tietoa; olisivathan voineet saada lainaa, raivatakseen niin
likell� viljelyksi� olevan suon, joka niin usein tuotti hallan ja
tyhj�ksi teki heid�n parhaatkin toivonsa ja ponnistuksensa. Jos he
tuntisivat kylv�hein�in viljelyksen, eiv�tk�h�n he olisi k��nt�neet
maanviljelyst��n siihen suuntaan niin ep�varmalla tilalla, kuin
heid�n oli, ja olisikohan heid�n kohtalonsa silloin, niinkuin ne nyt
ovat? Jos, jos ja kukatiesi, olivat kaikkein ajatusteni johtona, ja
noiden johtamat ajatukset ja kuvittelemiset py�riv�t alati p��ss�ni,
eik� unta vain tullut; niin raskaasti painoi mielt�ni kansalaisteni
sek� henkinen ett� aineellinen toimeentulo. Eip� ainoastaan sen
talonv�en, vaan koko kansamme tila astui t�ydess� haamussaan, yksin
y�ll� valvoessani, silm�ini eteen. Olin talonv�ess� huomaavinani
koko kansamme kuvan, sen k�rsimiset ja taistelut. Olin huomaavinani
ukon pojissa koko suomalaisuuden sitkeyden ja kest�v�isyyden, kun he
olivat niin uskomattomia, ettei halla suinkaan nyt tule, ja n�yttiv�t
niin levollisilta ja yht�kaikkisilta koko asian suhteen, niinkuin se
olisi vain tavallista. Ainoastaan ukko n�kyi osaavan pahaa pel�t�,
sill� h�nt� ajan koulu jo oli kyll�kseen saanut pehmitt��. Tuntuipa
mielest�ni, ett� hallan olisi pit�nyt helty� s��liv�mm�ksi kansaamme
ja tuota nukkuvaa ukkoa kohtaan, jotka jo niin paljon olivat saaneet
k�rsi� h�nen liika tiheist� vieraisilla-k�ynneist�ns�. Noita
kaikkia mietin niin kauan, kunnes ajatukseni k�viv�t sekaviksi ja
hajanaisiksi ja viimeinkin vaivuin unen helmaan.

Kun unet ihmisell� tahtovat olla aina semmoisia, mink�laisia
ajatukset ovat vaivoissa olleet, niin minunkin uneni tulivat
ajatusteni kaltaisiksi. Min� olin olevinani k�velem�ss� ulkona y�ll�
elokuun puoliv�liss�. Taivas oli niin kirkas ja selke�. Rehev�t
kasvut seisoivat suorina ja hiljaisina, ik��nkuin odottaen jotakin
tulevaksi, ja suuret kyynelpisarat tippuivat niiden korsia my�ten
maahan; ne olivat niin hiljaa, etteiv�t tohtineet hengitt��k��n, ja
n�yttiv�t pelk��v�n jotakin. Silloin kaukaa pohjasesta, tunturien
takaa rupesi n�kym��n kuun lempe� t�ysin�inen muoto; loin katseeni
sinnep�in. Silloin huomasin min�, ett� kuun kanssa yht� matkaa
matkusti korpikuusen pituinen �ij�, niin valkea kuin lumipurku.
H�nen p��ll�ns� oli j�inen takki, jonka hihat ja palteet olivat
koristetut j��kynttil�ill�. H�nell� oli kauhean paksu parta ja niin
pitk�, ett� se ulottui polviin asti; parta ja silm�ripset olivat
kaunistetut monenkaltaisilla j��helmill� ja puikoilla, jotka kuun
valossa n�yttiv�t monen v�risilt�; samoin oli koristettu h�nen
melkein maatavet�v� tukkansa. H�nen k�siss�ns� oli kauhean suuret
hyiset kintaat ja jaloissansa j�iset keng�t; p��ss� oli h�nell�
j��st� tehty lakki niin suuri kuin muuripata. Kun he kulkivat yht�
matkaa, kuulin min� heid�n keskustelevan kesken�ns�: "�l� l�hde
minun kanssani matkaamaan", sanoi kuu kumppanilleen, "sin� teet nyt
paljon pahaa k�ynnill�si, minun kanssani, ihmislapsille tuolla maan
p��ll�; he eiv�t soisi sinun nyt tulevan; he tuntevat sinut entisist�
k�ynneist�si; he kutsuvat sinua hallaksi."

-- "Tuo hyinen ukko on siis halla; min�p� katson h�nt� oikein
tarkkaan", ajattelin min�, ja kylm� v�re k�vi koko ruumiini l�vitse.

-- "V�h�n min� heid�n vahingoistaan huolin, min� teen, mit� on
teht�v��, huolimatta kenenk��n neuvoista ja varoituksista. Min� olen
pohjatuulen nuorin poika, ja nyt on juuri se aika, jolloin min�
kuljen; el�� minunkin tarvitsee", lausui halla ynse�sti.

-- "Hae elatuksesi pohjannavalta, J��merest�, tunturien harjoilta,
mutta �l� ihmisasunnoista, joissa sin� tuotat niin paljon turmiota,
ja heit� matkasi t�nne sopivampaan aikaan, jolloin ei ole
vieraisillaolostasi niin paljoa haittaa! Silloin saat kyll�ksesi
ty�t�, saat sulkea lainehtivat meret ja j�rvet sylihisi, kouristaa
virtojen ja koskien kovat kuohut liikkumattomiksi ja j��t�� nevat ja
suot, maat ja puut yhdeksi j��kynttil�ksi; j��p� ty�t�: heit� t�m�
retkesi tekem�tt�!" pyysi taas tuo lempe� kuu.

-- "Kaikki ne edut ja ty�t, joita olet luetellut, ovat vanhimman
veljeni ty�t� ja siis kuuluvat h�nen vaikutusalaansa; h�nen nimens�
on pakkanen ja h�n kyll� tiet��, mit� h�nell� on teht�v��, kun
h�nen aikansa tulee. Min� kuljen edell�, h�n tulee per�ss�, ja
aina minun k�yntini tarvitaan ensin, ennenkuin h�nen ty�ns� voivat
menesty�, ja nyt min� olen ensim�isell� matkallani t�n� syksyn�,
ja sit� ei est� mik��n", sanoi h�n uhkamielisesti ja pudisteli ja
huuhtoi hyist� leve�t� takkiansa niin rajusti, ett� suuri parvi
kuuraa leyh�hti siit� ilmaan ja laskeusi maanpinnalle, josta kylm�
huhahdus tuntui minullekin. Minun teki mieleni huutaa hallalle: �l�
tule t�nne saattamaan kurjuutta meille, mutta samassa huomasin, ett�
h�n on niin itsek�st� laatua, ettei h�nt� k�y esteleminen. Nyt halla
juuri tuli sen talon tiluksille, jossa min� y�t� olin. -- "�l� tule
turmelemaan t�m�n talon kylv�j�!" karjaisin min� h�nelle. "Matti
ei saa aviiseja ja vanhan, sokean, vaivann�hneen ukon t�ytyy sy�d�
viel� pet�j�leip��, kruunu ja Tinkil�n Erkki tahtovat velkansa, ja
koko perheelle tulee surkea kurjuus", mutta halla ei tuosta minun
h�d�st�ni piitannut mit��n, tuli vain talon tiluksille, heilutti
rajusti j�ist� takkiansa, laskeusi sitten ik��nkuin suullensa ilmassa
vainion yli ja henk�isi niin suurella voimalla, ett� se tuntui joka
paikkaan. Kaikki kasvit seisoa sojottivat suorina ja kankeina ja
niiss� riippuvat kastepisarat muuttuivat j��helmiksi, kauhea sumu ja
h�rm� t�ytti ilman ja maan, ja harmaa kuura alkoi peitt�� maan. "Voi
hyv� Jumala", �yhk�isin min� unissani h�t�yksiss�ni, niin isosti,
ett� her�sin siit� omasta ��nest�ni. Uneni oli minuun tehnyt sen
vaikutuksen, ett� koko ruumiini vapisi ja v�risi siit� kauhusta,
jonka ma n�in, enk� voinut isoon aikaan itse�ni liikuttaa. Koko
talonv�ki nukkui viel� raskaasti, vaivoistansa v�syneen�. Aurinko
oli juuri noussut. Minua kovin vaivasi uneni n�k� ja ajattelin:
olisikohan ukon aavistus k�ynyt toteen? Kahdenlainen syy pakotti
minua nousemaan yl�s: aurinko on nyt jo noussut ja siis n�kee jo
l�hte� taipaleelle, ensin tarkastettuani, miten tuolla ulkona asiat
ovat; puin siis p��lleni ja l�hdin ulos. Heti kartanolle astuttuani
huomasin, ett� siin� oli vahvasti kuuraa. Se n�k� teki niin kipe��
syd�melleni, ett� maailma musteni silmiss�ni, sill� olinpa itsekin
monta kertaa saanut tuta hallan vaikutuksia. Halla olikin ollut y�ll�
niin kova, ett� se saattoi ulottua minunkin kotiini, koko pit�j��seen
-- l��niin, ehk�p� koko -- Suomeen; mutta ei omani eik� kenenk��n
muiden kohtalo minua niin huolettanut kuin y�taloni, ja surumielin
k�velin likim�isille ohra- ja perunapelloille. Koettelin niiden p�it�
ja varsia, ne olivat j��ss�, niin ett� poikki meniv�t sujuttaessa;
palasin niiden kanssa kartanolle. Kun min� siihen p��sin, kuulin
tuvan oven k�yv�n; seisahdin siis odottamaan, keit� sielt� tulisi.
Silloin n�in omituisen n��n: sokea ukko, vaatetettuna, tuli tuvasta
porstuaan ja siit� kartanolle. Keskelle kartanoa p��sty�ns�
kyyristyi h�n maahan ja koetteli siin� j��tynytt� ruohoa. Niinkuin
olisi saanut k��rmeen piston, hypp�si h�n siit� yl�s ja huudahti:
"Herra Jumala! kaikki on mennyt." Sitten h�n l�hti k�yd� horjumaan
portaita kohden, joille ei h�nell� ollut voimaa nousta muuten kuin
nelinkontan. Sein�n tyk� p��sty�ns� kompuroitsi h�n seisaalleen ja
alkoi seini� my�ten hiipi� tupaan; min� seurasin h�nen tiet�m�tt�ns�
j�ljess�. Kaikki v�ki nukkui sike�ss� unessa. Tuvan keskilattialle
p��sty��n sanoi ukko syd�nt� s�rkev�ll� ��nell�: "nouskaa yl�s,
�lk��k� maatko unta n�in rauhallista: vihollisemme on taas tullut
ja h�vitt�nyt kaikki; kaikki on mennyt, kaikki on kadotettu: ty�t,
vaivat, hiki, v�ki, toivo; kaikki, kaikki on mennyt". Ei ukkosen isku
olisi enemp�� vaikuttanut huoneessa-olijoihin, kuin tuon vanhan,
sokean ja paljon kokeneen perheen is�n syd�nt� s�rkev� aamutervehdys.
Kaikki kapsahtivat vuoteiltansa yl�s ja pukivat kiireesti p��llens�;
lapsetkin her�siv�t siit� melusta. Heist� ei yksik��n mennyt ulos
katsomaan, sill� ukon sanat olivat heille kyll�ksi, vaan he istuivat
alakuloisina ymp�ri huonetta.

-- "Mit� nyt sy�d��n?" sanoi er�s ukon vanhimmista pojista huoaten.

-- "Sy�minen sy�miss�kin, vaan ent�s kruunun r�stit?" muistutti
siihen toinen.

-- "Ent�s Tinkil�n Erkki?" s�esti kolmas.

-- "Voi, voi! Min� en saakaan aviiseja", p�ivitteli Matti.

-- "Leip��, leip��! Meill� on n�lk�", huusivat lapset ja k�mpiv�t
ukon syliin.

-- "Hyv� Jumala noita viattomia raukkoja! Mit� hekin viel� saanevat
k�rsi�?" sanoi ukko s��lien lapsia ja h�nen kasvonsa v�r�hteliv�t ja
aaltoilivat suonenvedon tapaisesti.

-- "Jumala on meid�t hylj�nnyt", sanoi vanha mummo, tuskin
kuultavasti.

-- "Niin! Jumala on meid�t hylj�nnyt; kaikki saa heitt�� siihen",
sanoi ukko ep�toivoissaan.

-- "Vaikka kokee, eip� hylk�� Herra", eh�tti Matti siihen sanomaan.
"Ettep� te, is� ja �iti, taas muistakaan Saarij�rven Paavoa; eip�
h�nk��n langennut ep�toivoon, vaikka kyll� koki. Onpa taas toki
tervaksia! Koetetaan viel� ponnistella; kyll� min� koen olla
aviiseitta!"

-- "Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili
surullisesti.

Kun minun tarkoitukseni oli matkustaa, hankin min� itseni l�ht��n.
Syd�melliset j��hyv�iset otettuani perheelt� sanoin min� Matille,
h�nt� hyv�sti j�telless�ni, ettei h�nen tarvitse olla "aviiseitta",
kun vain nimitt��, mit� h�n mieluimmin haluaa, sill� min� tilaan
ne h�nelle, ja h�nell� ei ole muuta tekemist�, kuin ett� noutaa
ne aina pappilastaan. Matti tuosta niin ilostui, ett� h�n hyppeli
ja hykersi k�si�ns� ja tarjousi heti minua saattamaan. H�nell� ei
ollut aineellisia varoja aviisein saamiseksi, vaan h�n antoi, mit�
h�nell� on: nuoruutensa voimia. Matista n�ytti nyt kaikki niin
valoisalta ja lupaavalta, kuin ei ikin� olisi hallaa ollut, ja
h�n m��r�si aviiseiksensa Oulun Viikko-Sanomat, joihin h�n jo oli
perehtynyt. L�hdimme siis matkaan. Opas olikin hyvin tarpeeseen,
sill� syd�nmaan polut olivat hyvin sekavia ja eksytt�vi�. H�n
l�hti kanssani aina parin nelj�nneksen p��h�n. Koko taipaleen
kuljimme hyvin verkalleen, sill� puhetta oli paljo. Puhelin h�nelle
valtiotalouden perustuksista, keinollisen hein�nviljelyksen hy�dyst�
ja kehoitin heit� hakemaan kruunulta lainaa likell� taloansa olevan,
hallaa tuottavan suon viljelemiseen, johon annoin h�nelle yleisi�
neuvoja ja viittauksia; h�n n�ytti ik��nkuin nielev�n jokaisen sanan
niist� kyll� vaillinaisista tiedoista, joita voin h�nelle antaa.
Kun matkan p�� tuli Matille, istuimme viel� kauan m�tt��ll� ja
puhelimme. Syd�mellisesti viel� k�tt� puristaen erkausimme me, ja
Matti l�hti kotiansa p�in. H�n ei n�ytt�nyt koko matkalla ollenkaan
huomanneen, ett� maa oli viel� vahvassa kuurassa ja ett� matalimmat
vesipaikat olivat j��ss� ja rapakot roudassa. Niin kauan kuin n�in,
katsoin h�nen per��ns�. "Jos, jos" ja "kukatiesi" py�riv�t silloin
mieless�ni, ja l�hdin yksin jatkamaan matkaani.

Kun tulin kyl�isiin kyliin, tuli pian selville, ettei halla ollutkaan
rajoittunut ainoastaan y�talooni, vaan kaikkialla n�kyiv�t kasvit
olevan lupallakorvin. Perunain varret olivat aivan mustina ja
rutistuneet maata my�ten, ja imel� haju t�ytti ilman. Pian alkoi my�s
kuulua, ett� usea maakunta oli saanut kokea yht� ja samaa. Vaikka
kohtakin tunsin, ett� paljo, paljo ihmisi� oli joutunut tuon kovan
vieraan k�ynnist� paljon k�rsim��n, niin oli kumminkin tuon y�taloni
kohtalo el�v�n� kuvana silmieni edess�, Mattinensa, jolle min� jo
samalla matkallani tilasin Oulun Viikko-Sanomat; ostin ja l�hetin
h�nelle my�s useita hy�dyllisi� kirjoja. Tuo kuva ei l�htenyt koskaan
pois mielest�ni; p��tin sen jolloinkin kyh�t� paperille -- joka
aikomus viipyi kauan aikaa toteutumatta -- jolle tulisi nimeksi --
"Halla-aamuna".

       *       *       *       *       *

Edellisest� tapauksesta oli kulunut liki kymmenen vuotta. Er��n�
syyskuun iltana astui pitk�nsolakka mies kamariini. Hyv�n illan
sanottuansa astui h�n tervehtim��n minua, jota tehdess��n sanoi:
"ette taida minua en�� tunteakaan". Vieras n�ytti minusta
semmoiselta, ett� h�nen olisin jolloinkin ennen n�hnyt, mutta en
ollut muistaa, kuka ja miss�. Tovin muistiani pinnistetty�ni huomasin
�kki�, ett� ka, ukon Mattihan se on! Uusi syd�mellinen k�denpuristus
seurasi tuota uutta tuttavuutta. Min� kehoitin Mattia istumaan ja
panemaan piippuun. Matti sanoi olleensa t��ll�p�in kulussa asiainsa
t�hden eik� saattaneensa olla k�ym�tt� minua tervehtim�ss�, vaikka
v�h� vaaraakin tuli. Matti sai ruveta kotiasioitaan kertomaan: h�n
oli saanut laittamani Oulun Viikko-Sanomat ja kirjat. Sattumalta oli
h�n tavannut Uuden Suomettaren, jonka h�n heti tilasi. Molemmat ovat
siit� asti h�nt� uskollisesti seuranneet. H�nen kirjastossaan on nyt
jo useampia kymmeni� niteit�, joita h�n vuosittain lis�� varainsa
mukaan. He ovat hakeneet ja saaneet kruunulta lainaa likell� taloa
olevan suon viljelemiseen, joka on nyt ihanana hein�maana, ja muuten
he ovat ruvenneet kylv�hein�n viljelykseen, jonkat�hden karjaa on
kahta vertaa enempi. Tilukset ovat tulleet lujemmiksi, ettei halla
nyt pane useammin kuin muuallakaan. Ukko el�� viel� ja hoitelee
lapsia; h�nen ei en�� tarvitse sy�d� pet�j�leip��. Kun sanomalehdet
tulevat, pit�� h�nen saada joka numero kuulla; samoin muutkin uudet
kirjat. �iti ja kolme vanhimman veljen lasta ovat kuolleet. He asuvat
yhdess� kaikin ja tekev�t ty�t� yksimielisesti, ukon ohjatessa,
jolle kaikki ovat kuuliaiset. Ukko muka muistelee usein minua ja
pit�� heill� k�ynti�ni Jumalan sallimana! Samaa mielt� on muka Matti
itsekin. H�n on nainut ja h�nell� on kolme lasta. Vuosi takaperin
valitsivat kuntalaisensa h�net kunnallislautakunnan esimieheksi,
jota virkaa h�n on sitten hoitanut ja jonka asioilla h�n nytkin on.
Kun h�n on itsekin lukemisen kautta saanut niin paljon hy�ty�, niin
on h�n toimittanut muillekin lukemista siten, ett� on perustanut
kuntaansa lainakirjaston.

(El�m�n havainnolta I.)




PUUTTEEN MATTI.


Oli er��n vuoden maaliskuun loppupuoli. Ilma oli kaunis, ja kev�imen
l�hestymisen oireita n�kyi kaikkialla. Lintuset viserteliv�t niin
iloisesti puissa, iloansa ilmoittaen kaiken hyv�n antajalle. Rekikeli
oli, jos ei aivan lopussa, kumminkin pilalla, sill� tiet yleens�
olivat kallellaan ja lialla, ja useissa paikoin oli aivan suliakin
paikkoja. Purot ja ojat olivat jo vett� ja hyhm�� t�ynn�, ja niiden
valloilleen puhkeamista pid�tti en�� vain y�pakkaset. Sent�hden
ne seisoivatkin putouspaikoissaan korkeina jyrk�ntein�, ik��nkuin
kuurottaen katsellen tulevan matkansa suuntaa ja odottaen kev�imen
lempe�n hengen viimeist� viittausta, p��st�kseen vapaiksi talven
pitk�st� ja ankarasta vankeudesta. Suotuisimmissa paikoissa oli jo
joku puronen p��ssytkin vapauteensa, ja iloisesti putousten yli
hyppien riensi se kohisten kauan raivattua uraansa my�ten meriemonsa
syliin.

Semmoinen se aika ja keli oli, jolloin asiaini vuoksi olin pakotettu
matkustamaan ulkona kotipit�j�st�ni.

Er��n� aamuna varhain saavutin toisenkin matkustajan kuorman, ja
sen ajaja k�vell� tell�si kuormansa j�ljess�. Kun h�net saavutin,
hypp�sin reest� ja menin tuota matkustajaa puhuttelemaan.

"Hyv�� huomenta, ukkoseni!" sanoin l�helle p��sty�ni.

"Jumal' antakoon!" sanoi ukko vastaukseksi, k��nt�m�tt� p��t��nk��n
tervehtij��ns� p�in.

Minulla oli nyt tilaisuus tarkastella likemmin matkustajaa. H�nen
hevosensa oli todellakin laiha kuin kaakinpuu, ja kuormana oli sill�
kaksi tynnyri� tervaa. Hevosen v�rkeist� silm��npist�vimm�t olivat
vitsaruomat ja tuiki moneen kertaan solmeillut suitsivarret. Hevosen
ev�in� oli reess� rahkansekaisia nevahein�n korsia, ja samaa varten
lienee ollut se pitk� ja pullea s�kkikin, joka oli reen keulapuolessa
tervatynnyrien p��ll�; se lienee sis�lt�nyt silppuja. Reess� oli
viel� pienoinen tuohikontti; siin� ehk� oli miehen ev�svarat.
Miehell� oli p��llysvaatteena kulunut ja rikkein takkireuhka, joka
oli hyvin alhaalta k�ytetty kiinni vanhalla suitsivarren palasella.
Takissa ei ollut nappeja eik� muita luotettavia kiinnipitimi�
yl�osassa, eik� tuo nivusissa oleva suitsivarren palanenkaan voinut
sinne asti auttaa; sen vuoksi olivat vaaterievut ylh��lt� auki, ja
melkein paljas rinta paistoi ryysyjen aukosta.

H�nen kenk�ns� n�kyiv�t olevan tuiki vanhat ja moneen kertaan
paikatut; nytkin olivat ne rikki, ja isot olkivihkot pistiv�t esiin
ulommaksi molempien kenkien kantoja. Kun viel� mainitsen, ett�
matkustajan k�siss� oli moneen kertaan paikatut kintaat ja p��ss�
kulunut karvalakkireuhka, niin on h�nen asemansa melkein tarkkaan
kerrottu.

Niinkuin jo mainitsin, k�veli ukko kuormansa per�ss�, eik� reess�
n�kynyt olevan miehen varaa, sill� noissa parissa tervatynnyriss�
n�ytti laihalle hevoselle olevan enemm�n vet�mist�, kuin oikeastaan
olisi kohtuullinen ollut, semminkin niin huonolla kelill�. Kun
sulia paikkoja tuli eteen, lykk�si ukko aina voimiensa takaa
kuormaa, avuksi ponnistelevalle ja laihalle hevos-rievullensa.
Syvimmiss� koloissa ja jalaksen j�ljell� oli my�t��ns� tiell� vett�,
ja vaahtoporeet turisivat olkitukkojen l�vitse ukon rikkeimist�
pieksukengist�.

"Mihink�, ukkoseni, matkustatte?" kysyin h�nelt� puheen aluksi,
sittenkuin olin tehnyt noita yleisi� havaintojani.

"Kaupunkiin", oli lyhyt ja alakuloinen vastaus.

"Kyll�p� olette kehnolla kelill� l�htenyt kaupunkiin", sanoin h�nelle.

"Tosi on, ett� keli on huono, mutta asiat eiv�t sallineet odottaa
parempaa keli�", sanoi ukko.

"Mik� asia niin kiireellist� laatua oli, ett� saattoi t�mm�isell�
kelill� liikkeelle?" kysyin taas.

"Ry�st� on tulossa, ja se ei katso keli�", sanoi ukko surullisesti,
ja silloin h�n vasta ensi kerran loi minuun aran ja alakuloisen
silm�yksen.

Silloin vasta n�in ensi kerran ukon kasvot; ne n�yttiv�t riutuneilta
ja lakastuneilta, olipa, niinkuin olisi h�n ennen aikaansa
vanhentunut, sill� h�nen muu runkonsa ja ryhtins� n�ytti nuoremmalta
kuin h�nen kasvonsa.

"Kuka niin ahne velkojanne on, joka ei s��li kaupunkimatkaa
t�mm�isell� kelill�?" kysyin.

"Rovasti", vastasi ukko lyhyeen.

"Rovasti! Teill� kai on paljokin h�nelle velkaa?" sanoin kummastellen.

"Ei paljoa, menneenvuotiset saatavat vain", sanoi ukko huoaten.

"Menneenvuotiset saatavat vain! Ettek� ole k�ynyt pyyt�m�ss� h�nt�
odottamaan?"

"K�vinh�n min� tuolla parikin kertaa."

"No, mit� h�n sanoi?"

"H�n oli kauhean vihainen ja sanoi: 'te lurjukset, varastatte
minulta', eik� armoa tullut, vaikka kyll� koetin sit� kyynel silm�ss�
pyyt��", sanoi ukko ja katsoa vilautti minua taaskin synk�sti silmiin.

"Sen min� sanon ett� teill� on armoton rovasti. Olisipa h�n saattanut
vaaratta odottaa, niin kauan ainakin, kun keli olisi tullut
paremmaksi", sanoin kauhistuksissani, tiet�m�tt� itsek��n, mit� m�
oikeastaan sanoin.

"Niin se olisi voinut olla minunkin mielest�ni, mutta min� olen
niin tyhm�, min� en ymm�rr� niit� asioita, rovasti kai ne paremmin
ymm�rt��. H�nell� on kai raskas ty� ja suuri edesvastaus meid�n
sieluistamme, ja sen vuoksi tarvitsee h�nen kai saada kaikki
saatavansa. H�n on hyv� kirkonmies ja toimittaa kaikki hyvin; en
min� moiti rovastia, mutta min� en jaksa maksaa, vaikka sen niin
mielell�ni tekisin. Muutamat kyll� sanovat rovastin olevan tiukan
otoillensa, mutta miten niin raskaan edesvastauksen alla rovasti
el�isi, jos ei h�n saisi saataviaan", arveli ukko viattomasti.

Tuo yksinkertainen puhe valaisi ukon sis�llisen ihmisenkin. Varmaan
oli h�n paljon el�m�n vaivoja kokenut, kenties enemm�n kuin tuo
rovasti, jonka toimeentulosta h�n niin huolehti. Niukan luonnon ja
n�ht�v�sti puutosten ja kurjuuden kanssa pitkin ik��ns� taistellen
tunsi h�n vain velvollisuutensa olevan antaa muille, mit� heille oli
tulevaa, j�ip� itselle, mit� j�i, ja olipa omat asiat, miten olivat;
se vain h�nt� pahoitti, kun h�n ei voinut kaikkia vaatimuksia niin
t�sm�llens� t�ytt��. Min� olin ajattelemattomasti sanonut rovastia
armottomaksi, h�n ei yhtynyt siihen nuottiin, ei ruvennut parjaamaan
sit�, jonka t�hden h�n n�ytti minun mielest�ni nytkin liiallisia
vaivoja k�rsiv�n.

"Se on niin paha mielest�ni, kun rovasti sanoi minun varastavan;
min� en tahdo varastaa, mutta min� en voinut maksaa", sanoi ukko,
n�ht�v�sti pahoillaan.

Se lause tuli rehellisest�, vaikka puoleksi murtuneesta syd�mest�.

"Kun saisin n�m� tervatynnyrit kaupunkiin, -- niin saisin rovastin
maksetuksi ja ry�st�n estetyksi", jatkoi ukko yh� edelleen; tuntuipa
silt� kuin h�n olisi tullut hieman puheliaammaksi.

Min� halusin p��st� aina syvemm�lle ukon el�m�n laatuun, sent�hden
sanoin h�nelle puoleksi h�m�r�sti:

"Teill� on laiha hevonen, kuinka se jaksaa n�in huonolla kelill�
vet�� nuo tervat kaupunkiin?"

"Niinh�n se on, laihahan se on, hevosriepu. Mitenk�p� se raukka
lihavana pysyisi, kun sille ei ole muuta antaa kuin huonoja heini� ja
vett�", my�nsi ukko.

"Mutta hevosen pit�isi aina olla ensim�inen saamaan", muistutin min�.

"Niin se taitaa olla syrj�st� katsojasta, mutta jolta halla on vienyt
kaikki, sen tekee mieli pist�� omaan ja perheens� suuhun kaikki,
mik� vain v�h�nkin suurukselta vivahtaa, eik� sittenk��n ole juuri
niin isoa eroa perheen ja elukkain ruokon v�lill�. Kun kerran sille
tilalle joutuu, niin on, luulen ma, perhe sill� sijalla, jolle te
hevosen asettaisitte", sanoi ukko ja vilautti taasenkin minuun
katseen, ik��nkuin kummeksien minun mielipiteit�ni.

"Mutta olisittehan voinut nuo kenk�nne paikata, ettei jalkanne olisi
my�t��ns� m�rk�n�", sanoin yh� edelleen, osaksi uteliaisuudesta,
osaksi luulotellen, ett� ukko olisi ainakin jotain laiminly�nyt.

"Niinh�n sen outo luulisi, mutta jolla on kuusi n�lk�ist� ja
alastonta lasta sek� vaimo ymp�rill�, se ei jouda paljoa omista
verhoistansa ja kengist�ns� huolta pit�m��n. Paitsi sit� n�it�
kenki�ni ei ole liian v�h�n paikattu, mutta n�iden aika on ollut ja
mennyt. Osaisin min�kin olla ja asustaa paremmastikin, mutta min� en
voi", sanoi ukko alakuloisesti.

"Mist� te olette kotoisin?"

"Er��st� t�m�n pit�j�n syrj�kyl�st�."

"Mik� teid�n nimenne on?"

"Puutteen Matiksi minua sanotaan, ja puutteen Matti min� olenkin,
sill� alinomaista puutetta saapi pitkin ik��ns� tuossa Puutteessa
n�hd�."

"Kuinka niin?"

"Niinp� se on. Tuo m�kkimme on perustettu syrj�kyl�n takamaille,
semmoiselle maalle, soiden ja r�meitten keskelle, joka ei ole muille
kelvannut. Is� vainaja sen jo perusti, mutta viel� on siin� nytkin
halla melkein jokavuotinen vieras."

"Eik� niin ep�luotettavaa tilaa saattaisi j�tt��, saisihan muualta
parempia?"

"Eip� se ole niin helppoa, kuin luulisi. Jos siit� pois l�htisi, ei
kukaan maksaisi siit� mit��n, ja mill�p� sitten toisen ostaisi? Siin�
t�ytyy olla, ja onpa siin� paljon parempi olla, kuin mierolla, ei ole
sek��n h��vi�. -- Kun olisin p��ssyt vain tuosta ry�st�st�."

"Menneenkes�isi�k� tervoja nuo ovat, joita kaupunkiin viette?"

"Eiv�t ole; miten ne niin kauan voisivat s�ily�? J�rki��n nekin
menev�t sormesta suuhun; hytiss� n�m� ovat poltetut, ja heti kun
tynnyrit sain t�yteen, t�ytyi niit� l�hte� viem��n kaupunkiin", sanoi
ukko.

Niin keskustellen tulimme juuri er��seen taloon. Se oli sy�tt�paikka,
ja ukko sanoi siin� sy�tt�v�ns� hevostansa; samapa oli minullakin
teht�v�n�, sill� vaikka minulla ei ollut kuormaa, olin kumminkin
ajanut niin pitk�lle, ett� hevonen tarvitsi ruokaa ja lev�hdyst�.
Ajoimme talon kartanolle. Lujaan otti ukon kuorma kiinni sulaneeseen
likaan kartanon l�heisyydess�; molemmin miehin autoimme laihaa,
ponnistelevaa hevosta.

Kun olimme saaneet hevosemme riisutuiksi ja ruokaa niille eteen,
otimme molemmin ev��mme ja l�hdimme tupaan; miehet my�skin
tarvitsivat einett�.

Ukko otti tuohikonttinsa esille, kaivoi sielt� jotakin ja k�veli
niiden kanssa takan loukkoon penkille. Min� olin kyll�ksi
utelias n�hd�kseni, mink�laiset ukon ev�svarat olivat, ja siin�
tarkoituksessa tein jotakin asiaa takan tyk�. Niukat olivat ne
ev�svarat. Mustaa oli pettuleip�, jota h�n taittoi, kitker��, karmeaa
oli tuon mehuttoman leiv�n sarvinkin: suolan rakeet tuossa rasiassa,
joihin h�n tarenteli kastamaan mautonta leip��ns�.

Min� py�r�hdin pois tuosta n�yst� ja menin p�yd�n luo omain ev�steni
��reen. Min� koetin tehd� itseni niin levollisen n�k�iseksi, kuin
mahdollista oli, vaikka syd�mess�ni liikkui niin kummalliset tunteet.
Kun olin voittanut jonkinlaisen n�enn�isen levollisuuden, sanoin
ukolle:

"Tulkaa t�nne minun ev�st�ni sy�m��n!" Ukko katsoa vilautti minua
nytkin silmiin eik� vastannut mit��n, ei my�s totellut kehoitustani;
eik� h�n liene oikein kuullut, vai eik� liene h�nen omistaan el�misen
halunsa sallinut h�nen tulla n�in isoja vierasvaraisuuksia vastaan
ottamaan?

"Tulkaa, tulkaa t�nne sy�m��n!" kehoihin h�nt� toistamiseen.

"Miksik� te olette minulle niin hyv�?" sanoi ukko, ja samassa rupesi
h�n karua ev�st�ns� tukkimaan kontti-kuluunsa takaisin. Sitten tuli
h�n hitailla askelilla luokseni, katsoa vilauttaen minua useasti
silmiin, ik��nkuin tiedustellen, oliko tuo vaatimukseni tosikaan.

"Olemmehan jo siksi tutustuneet toisiimme, ett� meid�n sopii
toisillemme hyv�t olla; istukaa vain sy�m��n", kehoitin h�nt� edelleen.

Sen kehoituksen j�lest� istui ukko sy�m��n, ja tunnustaa t�ytyy,
ettei h�nell� suinkaan n�ytt�nyt v�hentynyt ruokahalu olevan.

       *       *       *       *       *

Meille tuli nyt ero; ukko l�hti vuovaamaan kaupunkia kohden, ja min�
k��nnyin omille teilleni ja omille asioilleni.

Tiell� yksin kulkiessani ei tuo tiell� tapaamani ukko mennyt
mielest�ni. H�nen laiha hevosensa, sen ja miehen kehnot ev��t,
rikkein puku ja keng�t ja vihdoin nuo rypistyneet ja ennen aikaansa
vanhentuneet kasvot olivat vain alati kokonaisena, el�v�n� kuvana
edess�ni. Tuntuipa viel� p��lliseksi, kuin korviini olisi alituisesti
kuulunut sanat: "niin sen outo luulisi".

N�iss� ajatuksissani riensin min� yh� vain eteenp�in -- p�iv�n, kaksi
-- no niin, mit�p� matkustava muuta tekee kuin matkustaa.

Eteeni aukeni nyt uhkea, laaja ja tihe� kirkonkyl�. Laaja oli kyl�,
laveat viljelykset, joiden v�liss� toiset toistaan muhkeammat
talot olivat tiheiss� riveiss�. Ne eiv�t olleet en�� uutistaloja
eiv�tk� vasta-alkavia; vanhoja, vankkoja ne olivat. Niiss� oli jo
taistelut taisteltu, uupumiset uuvuttu -- niin, ne oli taisteltu jo
kaukaisessa muinaisuudessa, monena miespolvena, ja nykyisyys iloitsi,
riemuitsi ja nautti hedelmi� muinaisuuden valituksista, huokauksista,
k�rsimisist� ja sortumisista. Kenties ei yhdell�k��n heist� ollut
rovastin saatavat maksamatta -- niin, niin, kenties.

Uljas kirkko sijaitsi korkealla m�ell�, ihanan n�k�isen, avaran
j�rven rannalla, ja tihe� m�nnikk�mets� ymp�r�i sit� joka taholta.
V�h�n etemp�n�, j�rveen pist�v�ss� pitk�ss� niemess�, tuuhean puiston
ymp�r�im�n�, oli uljas pappila. Asiani, jota varten matkustin, oli
sit� laatua, ett� piti k�yd� pappilassa. Menin siis sinne. Muhkea oli
talo p��lt�, komea sis�lt�. Kaikki, mit� nykyaikainen sivistys oli
voinut luoda, oli siell� n�k�s�ll�.

Rovasti istui kauniissa, topatussa keinutuolissa huoneeseen
astuessani. Iso, komea, t�ytel�inen oli rovasti, n�yttip� silt�,
ettei h�n ollut ennen aikaansa vanhentunut. Tuo rovasti oli Puutteen
Matin rovasti, jonka eduksi ja toimeentuloksi h�n oli tekem�ss�
tuota kaupunkimatkaansa ja jonka saatavat h�n olisi niin mielell��n
maksanut, jos vain olisi voinut. Tuo uhkea kyl� oli Matin kyl�,
h�nen pit�j�ns� kirkonkyl�, ja h�nkin, yhteiskunnan j�senen�, kuului
tavallaan tuohon kyl��n.

Kun menin huoneeseen, oli siell� my�s saman pit�j�n lukkari, jota
rovasti paraikaa oli torumassa. "Sin�kin olet olevinasi mielest�si
rehellinen mies, mutta et ole viel� kertaakaan ilmoittanut, kuinka
monta lehm�� kullakin on, vaikka hyvin varmaan tied�n sinun tiet�v�n
useimman talon lehm�t", sanoi rovasti.

"Kuka? min�k�?" sanoi lukkari.

"Niin juuri", sanoi rovasti ja katsoi tiukasti, melkeinp� voittavasti
lukkaria silmiin.

"Mist�p� minulla olisi tieto kunkin lehmist�?" sanoi lukkari
hiljaisesti; n�ht�v�sti h�n koetti v�ltt�� kiivaampaa keskustelua.

"Sin� tied�t, sen min� tied�n, mutta sin� vain et tahdo niit� minulle
ilmoittaa. Ne lurjukset varastavat minulta niin paljon, ja joka pit��
yht� heid�n kanssaan, on osallinen heid�n synneist��n. Tiet��k�
lukkari, mik� on varkaan palkka?" torui rovasti yh� edelleen.

Lukkari ei n�kynyt olevan mik��n keppihevonen; loukatun tunnon
ja kunnian puna nousi h�nen kasvoillensa. Tuo luuloni vahvistui
viel� varmemmaksi, kun lukkari vastasi tuohon minunkin mielest�ni
liialliseen velvoittamiseen:

"Min� en luule olevani velkap�� kulkemaan pitkin pit�j�t� lukemassa
lehmi� ja sitten tekem��n niist� tili� herra rovastille. En my�s
luule olevani edesvastauksessa Jumalan enk� ihmisien edess� pit�j�n
ylim��r�isist� lehmist�. Tosin on kahtalaisia ihmisi� maailmassa,
joista toiset tahtovat tulonsa niin isoiksi kuin mahdollista, ja
toiset taas tahtovat supistaa menonsa niin pieniksi kuin suinkin,
mutta siit�k��n en luule olevani edesvastauksessa. Mutta joka on
usein k�ynyt k�yh�in m�kiss� ja seurustelee heid�n kanssansa,
h�n varmaan k�sitt��, miksi niin on. -- Herra rovasti on puhunut
mielest�ni enemm�n, kuin kohtuullista olisi ollut."

Rovastin vuoro oli nyt punastua. H�n tiuskasi lukkarille kaikella
virkamahtinsa painolla:

"Tiet��k� lukkari, kenen kanssa h�n puhuu?"

"Aivan hyvin; puhun herra rovastin kanssa, jos ei juuri arvokkaan",
lis�si h�n sitten ja l�hti pois; ei kumpikaan, ei rovasti eik�
lukkari, j�tellyt hyv�sti.

Minulle ilmestyi nyt tilaisuus esitell� rovastille asiani. Rovasti
oli hyvin k�rtytuulella; n�ht�v�sti oli h�n tuskaantunut lukkarin
suorasta puheesta.

"Tuo mokoma r�iv� on suuna ja p��n� joka paikassa eik� h�pe�
vastustaessaan parempiansa. H�n on meill�kin k�ytt�ytynyt usein niin
'turskisti', ett� moni pappi on minulle sanonut: 'jos h�n olisi
minun lukkarini, niin kyll� min� h�net kengitt�isin'. Mutta menep�s
h�nt� kengitt�m��n; tekin kyll� n�ette, kuinka siin� k�ypi", uhmaili
rovasti.

Minulla ei ollut juuri paljon mit��n siihen sanomista, sill� tuntuipa
silt�, kuin rovasti itse olisi tuohon sanakiistaan ollut suurimpana
syyn�. Min� olin vain n�yr� ja esittelin kohteliaana asiani, ja se
auttoi. Rovasti tuli kohteliaaksi ja h�yliksi, ja pian me haastelimme
ummet ja pime�t. Rovasti tuntui hyvin tuntevan kansan ja sen tavat,
niin ainakin h�nen puheistaan p��tt�en tuntui h�nen omasta mielest��n
olevan. H�n kannatti sit� mielipidett� ja puhui paljon siit�, kuinka
ihmiset, eli oikeastaan kansa, ei ymm�rr� sen vertaa, ett� �ly�isi
kiitt�� suurinta hyv�ntekij�t�ns�. Rovasti kyll� ei maininnut, kuka
tuo kansan suurin hyv�ntekij� on, mutta puheet ja arvostelut olivat
siksi selkeit�, ett� ymm�rsin rovastin sill� tarkoittavan omaa
itse��n. Tuo puhe tuntui mielest�ni haiskahtavan marttyyrisaarnalta.

Min� sain asiani hyvin toimeen ja l�hdin pois.

Oli miten oli, mutta Puutteen Matti tervakuormineen ja
kaupunkimatkoineen astui vain v�kisinkin mieleeni. Min� vertailin
ihmisen toimeentuloja ja asemia toisiinsa; vertailinpa Mattiakin
ja rovastia, ja suuren v�lin huomasin min� kaikissa heid�n
el�m�ntavoissaan. Toisin oli asiat toisen ja toisin toisen. Muhkeassa
ja mukavassa asunnossa, keskell� el�m�n hekumaa, lihavan lihavatinsa
��ress� ja kaikkien el�m�ntarvetten ymp�r�im�n�, huolettomana
kaikesta murheesta ja vaivasta, pelottomana ry�st�n tulosta eli
toinen. Toinen sit� vastaan eli alituisessa ty�ss� ja tuskassa,
vilussa ja n�l�ss�, alituisessa murheessa ja huolessa, alastoman ja
n�lk�isen perheens� keskell�, taistelevana niukkaa ja karua luontoa
vastaan, alituisesti ponnistelevana -- pelolla ponnistelevana
perheellisi� ja yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan t�ytt�ess��n ja
vihdoin uupuvana, n��ntyv�n� el�m�n raskaan painon alla. Semmoisia
mielikuvituksia tuli p��h�ni, semmoisia eroituksia n�in rovastissa ja
Puutteen Matissa. Niin oli heid�n ulkonaisen el�m�ns� laita, mutta
Luojan luomina ihmisin� en huomannut heiss� mit��n eroitusta.

       *       *       *       *       *

Asiaini vuoksi viivyin useampia vuorokausia tuossa kirkonkyl�ss�.
Toimitettuani, mit� toimitettavaa oli, l�hdin taasenkin liikkeelle.
Minun piti matkustaa yh� eteenp�in. Matkani suunta kulki nyt
poikkimaisin, ja tiet olivat niin eksytt�vi� ja sekavia, ett� minun
t�ytyi ottaa opas. Syviin ajatuksiini vaipuneena istuin min� reess�,
ja opas ajoi hevosta ja lauleli hiljakseen mielilaulujansa. H�n oli
nuori mies ja n�kyi olevan aivan osaton t�m�n maailman murheista. --
Semmoinen aika on onnellisin aika ihmisen el�m�ss�.

Koko taipaleella emme vaihtaneet siivoon kahta sanaa.

Kun olimme kulkeneet kirkolta noin puolentoista peninkulmaa, n�kyi
vasemmalta kappaleen matkan p��ss� er�s talo, jonka kartanolla oli
enemm�n v�ke�, kuin tavallista on noin syd�nmaantalossa.

"Mik� talo tuo on?" kysyin oppaalta melkein huomaamattani.

"Se on Puute", sanoi poika huolettomasti.

Min� s�ps�hdin.

"Miksi siell� on niin paljo ihmisi�?" kysyin melkein mielen
h�mmennyksell�.

"Siell� on ry�st� maksamattomien rovastin saatavien t�hden", sanoi
opas yht� huolettomasti.

"Onko tuon talon is�nn�n nimi Matti?" kysyin taas.

"Mattihan tuo on", sanoi opas yh� enentyv�ll� huolettomuudella.

"Min� tapasin h�nen teid�n kyl��nne tullessani; h�n oli matkustamassa
kaupunkiin, ja min� matkustin h�nen kanssaan puoli taivalta; kuinka
se on mahdollista, vastaanhan h�nen olisi pit�nyt oikeastaan tulla?"
sanoin h�mill�ni.

"Se on hyvin sopinut, sill� Puutteen Matti on mennyt toista tiet�,
t�m� tie tekisi h�nelle v��r�n", sanoi opas.

"Luultavasti ei ole is�nt� tullut kaupungista kotiinsa, koska ry�st�
kumminkin tuli, jonka tukkeeksi h�n sanoi tervoja viev�ns�?" sanoin
taas.

"Tottapa se ei ole tullut."

Nyt juuri k��ntyi tie Puutteeseen.

"Ajakaa taloon!" sanoin oppaalle.

Opas totteli.

Kartanolle tultuamme havaitsin aivan pian, ett� talossa oli tehty,
mit� teht�v�� oli. Paljoa ei siell� ollut my�t�v�� ollutkaan, pari
lehm�nkantturaa vain, nekin laihoja kuin hamppuloukkuja, siin�
kaikki. Olisi sin� kumminkin ollut muutakin tavaraa, nimitt�in
parvi pieni�, alastomia ja n�lk�isi� lapsia ja ennen aikaansa
kuihtunut �iti, mutta nuo ovat sit� tavaranlaatua, ettei kovinkaan
eik� tunnottomin velkoja raski niit� ottaa, ei ainakaan niin
kristillismieliset ihmiset, kuin tuo rovasti oli.

Lehm�t riehuivat jo kartanolla pitkiss� vitsaperiss�, joiden toisesta
p��st� pitiv�t kiinni niiden uudet omistajat; he olivat jo valmiit
matkustamaan pois talosta.

Valju oli murheellinen �iti n�lk�isen lapsijoukkonsa keskell�. H�n ei
itkenyt, h�n lienee itkenyt jo ennen itkunsa, ja sit� todistivatkin
nuo h�nen lakastuneet ja punastuneet silm�ns�.

Min� menin vaimon tyk� ja kysyin h�nelt�:

"Eik� miehenne ole viel� tullut kaupungista, koska ry�st� kumminkin
tuli taloonne?"

"Mist� te tied�tte, ett� Matti on kaupungissa?" sanoi vaimo ja loi
minuun tutkivan silm�yksen.

"Min� tapasin h�net matkalla", sanoin h�nelle.

"Eip� h�n ole viel� tullut kotiin, vaikka h�n aikoi kiirehti� niin
paljon kuin voisi. Pelk��n h�nelle jonkun vahingon tulleen, vaikka
onhan tuo kelikin huono ja hevosriepu on niin laiha, kun ei ole
varaa antaa sille suurusta. Jospa viel� Mattikin tulisi, ei olisi
h��visti asiat, sill� ainoat el�m�n ehtomme riistettiin meilt� pois.
Jos ei noista lehmist�k��n suurta turvaa ollut, sai niist� kumminkin
maitotilkan lastensa suuhun. Nyt ne meniv�t polkuhinnasta; kukapa
niist� niin laihoina paljon maksoi? H�din tuskin nousivat ne siihen
m��r��n asti, ett� riitti rovastin saamisiin ja ry�st�kustannuksiin.
-- Kes�� vasten meniv�t ne nyt, ja kes�ll� olisi niist� ollut suuri
apu", kertoi vaimo surullisesti.

Niin. Tapahtuma oli siis tapahtunut, teht�v� tehty, eik� kukaan
saattanut sanoa suorastaan, ett� tuo ry�st�n teko oli v��rin, sill�
laki on taipumaton ja omistusoikeus on pyh�. Mutta on kumminkin
laki, joka pit�� suorastaan tuommoisia tekoja v��rin�, ja se laki on
rakkauden laki, on Jumalan laki.

Olin n�hnyt kyll�kseni. Etsin oppaani v�kijoukosta ja l�hdin h�nen
kanssaan matkustamaan tarkoitettua p��m��r��ni kohden. Kummallisia
tunteita tunsin tuolla pitk�ll�, tavattomalla mets�taipaleella, ja
paljoa ei puhuttu nytk��n.

"Mink�lainen mies teid�n rovastinne on, mit� pit�j�l�iset h�nest�
ylimalkaan pit�v�t?" kysyin oppaalta pitk�n vaitiolon per�st�.

"Rovasti on hyv� kirkonmies, mutta niin ankara otoilleen, ett� vie
kaikki porotkin takoista!" sanoi opas huolettomasti ja alkoi taas
laulella laulujansa.

Viel� samana p�iv�n� p��sin tarkoitetun matkani perille.

       *       *       *       *       *

Useampia vuorokausia viivyin siell�kin asioitteni vuoksi. Kun olin ne
saanut toimitetuiksi, l�hdin er��n� lauantaip�iv�n� oppaani kanssa
paluumatkalle, sill� h�n oli perill� odottanut minua. Pyh�aamuna
tulin saman pit�j�n kirkolle, josta ennen olen t�ss� kertomuksessani
maininnut. Riisuin hevoseni er��seen taloon ja p��tin menn� kirkkoon,
kun oli hyv� tilaisuus siihen. Kirkon kellot kumisivat niin
juhlallisesti, kutsuen ihmisi� kuulemaan sit� rauhan ja rakkauden
sanomaa, jonka itse iankaikkinen rakkaus on ihmisille julistanut.

Kun min� tulin kirkolle, kannettiin ruumista paareilla ulos
kalmistosta. Kantajat seisahtuivat kirkkoportin eteen ja laskivat
paarinsa maahan; he odottivat siin� pappia ja lukkaria. N�m�
tulivatkin piakkoin ja olivatpa kumpainenkin minulle tuttuja miehi�,
sill� olinhan molemmat tavannut menomatkallani pappilassa k�ydess�ni.
N�yttip� silt�, kuin rovasti olisi viel�kin torunut lukkaria ja
sanonut: "ne lurjukset varastavat minulta niin paljon".

"Kuka on tuo kuollut, jota nyt haudataan?" kysyin er��lt� l�hell�ni
seisovalta miehelt�.

"Se on Puutteen Matti, h�n on kuollut kaupunkimatkalle", sain
vastaukseksi.

Min� ymm�rsin kaikki, vaikkei selitys ollut sen pitempi. Kylm� v�re
k�vi ruumiini l�vitse. Tuo minun vanha tuttuni oli nyt kuollut,
kuollut kenties ylenm��r�isist� vaivoistansa tuolla kaupunkimatkalla,
ja tuossa el�m�n sortumisessa selkeni syy, mink�t�hden ei h�n
joutunutkaan est�m��n tuota ry�st��.

Lukkari alkoi nyt juuri kantovirreksi:

    "Suur' surkeus
    Ja vaivaisuus
    On t��ll� murheen laaksoss';" j.n.e.

Kai tuo kantovirsi oli rovastin m��r��m�, Puutteen Matin rovastin.
-- H�nen ruumiilliset silm�ns� ja luonnolliset aistinsa olivat kai
tulleet k�sitt�m��n, ett� Puutteen Matti eli suuressa surkeudessa ja
vaivaisuudessa.

Kun v�rsy loppui, l�hti saattajajoukko liikkeelle, ja min� yhdistyin,
vaikka kutsumattomana, heid�n joukkoonsa, sill� toisin en voinut
tehd�.

Haudattavana oli useampia ruumiita, ja saattov�ke� oli paljo. Haudan
luo tultua laskettiin ruumiit hautaan, ja rovasti rupesi siunaamaan
poismenneitten viimeist� lepokammiota. H�n otti lastan k�teens�,
pisti sill� multaan ja heitti sit� tavallisessa j�rjestyksess�
kuolleitten arkkujen p��lle. Suurella ��nen painolla huusi h�n sit�
tehdess�ns�: "maasta olet sin� tullut, ja maaksi pit�� sinun j�lleen
tuleman" j.n.e. Kev�inen y�pakkanen oli kylmetytt�nyt mullan koviin
kokkareisiin, ja sent�hden romahti se kovasti, kun rovasti heitti
sit� arkkujen kansille. Kun h�n nakkasi tuota kylmettynytt� multaa
Puutteen Matin arkun kannelle, niin tuntuipa siit� syntyv�n kaiun
seasta kuuluva ��ni: "H�n on hyv� kirkonmies ja toimittaa kaikki
hyvin; en min� moiti rovastia. -- Min� en tahdo varastaa, mutta min�
en voinut maksaa."

Hain silmill�ni Puutteen Matin puolison saattov�en seasta. Valjuakin
valjumpi oli nyt tuo moninkertaisen murheen rasittama vaimo.
Kyynelett�min, punastunein silmin ja lakastunein kasvoin seisoi h�n
puoli-alastomien ja vilusta v�risevien lapsien keskell� miehens�
haudalla ja katsoa tuijotti vain yhteen ja samaan paikkaan, miehens�
arkkuun. Min� en mennyt vaimoa puhuttelemaan, sill� h�nell� oli asiat
liiankin selv�ss� tiedossa, jonkat�hden ne eiv�t tarvinneet uusimista.

Kun haudalta p��stiin, kyselin asian tuntevilta tarkemmin vainajan
kuolemasta. H�n oli ennen kaupunkiin p��semist��n sairastunut
keuhkopoltteeseen. Se oli seuraus h�nen huonoista ketineist��n ja
jalkineistaan. Uupunut ruumis ei voinut kest�� alituista jalkojen
m�rk�n� oloa ja muuta vilua, sen t�ytyi sortua luonnon voimien alle,
ja kolmen vuorokauden p��st� h�nen sairastumisensa j�lkeen oli henki
j�tt�nyt v�syneen kuoren.

Nyt soitettiin yhteen, ja min� menin muiden muassa kirkkoon.
Tavallisien toimien per�st� nousi rovasti itse saarnatuoliin. "Sinun
pit�� rakastaman l�him�ist�si, niinkuin itse�si. -- Rakkaus on lain
t�ytt�mys", olivat rovastilla saarnan aineena. Suurella voimalla,
painolla ja hyvill� lahjoilla selitti rovasti laumallensa tuota
korkeaa ja pyh�� k�sky�. Lieneek� se ollut hengen voima, jolla h�n
tuota ihmisen korkeinta velvollisuutta istutti sanankuulijoihinsa,
en tied�, mutta niin kaiketi minulle ainakin vakuutettiin.
Kiivaimman saarnan aikana tunkeusi v�kisinkin syd�meeni sanat: "h�n
on hyv� kirkonmies". Vaikutuksettaan ei tuo ponteva saarna n�kynyt
menev�nk��n, sill� siell� t��ll� itke� niiskutti joku akka.

Saarnan loputtua rupesi rovasti kuolleitten kiitoksia tekem��n.
"Jumala on kaikkiviisaassa armoneuvossaan n�hnyt hyv�ksi pois kutsua
t��lt� surun ja murheen laaksosta talon is�nn�n Matti Antin pojan
Puutteen, h�nen eletty��n 42 vuotta, 3 kuukautta ja 8 p�iv��.

    "Mik' on riista, tavara?
    Lika, multa katoova:
    Rikas pian k�yhtyy kyll',
    Murhe my�t' on molemmill'."

Sill� tavalla teki rovasti Puutteen Matille viimeisen palveluksensa,
ja sit� ei h�n suinkaan tehnyt palkkapaimenen tavalla, sill� kova
��nen paino oli h�nell� apuna nytkin tuota teht�v��ns� tehdess��n.
Kun rovasti luki tuota virren v�rsy�, tuntui mielest�ni silt�, kuin
ei h�n antaisi mit��n arvoa rikkaudelle ja ett� h�n arvasi itsens�
k�rsimisiss� aivan yhdenvertaiseksi Puutteen Matin kanssa. Kaiken
tuon kovalla ��nell� toimitetun kiitoksen teon aikana olin my�s sen
seasta kuulevinani:

"Min� olen niin tyhm�, en ymm�rr� niit� asioita, rovasti kai ne
paremmin ymm�rt��".

(El�m�n havainnoita II.)





JUHO HEIKKI REIJONEN.


Syntynyt 27/4 1855 Nurmeksessa; vih. papiksi 1881; nyk. Virolahden
kappalainen. Julkaissut _Kertoelmia, Uusia kertoelmia, Kertoelmia ja
Kuvauksia, Suuteita, Vaihdokas_ sek� useita hengellisi� tuotteita
alkuper�isi� ja k��nnetyit�.




N�LK�VUONNA.


Pohjois-Karjalan kaukaisimmassa, mutta ehk�p� samalla kauniimmassakin
perukassa -- kaakkoisen Kainuun ja Ven�j�n v�lill� -- ei "puhdas
ruis" eli "selv� leip�" ole viel� vallan kaukaa ollut tavallista
rikkaampainkaan p�yd�ll�. Varsinkin olisi sit�, noin vuotta
kolmisenkymment� takaperin, ainakin Kuohatin kyl�ss� katsottu
suoraksi "Jumalan viljan" tuhlaukseksi, jos ken ihan ymp�ri vuoden
olisi tohtinut siell� sy�d� selv�� leip��. Ei sit� toki kukaan
tehnytk��n -- kaikista v�himm�n Kyll�s-Perttu perheineen.

Tuo Perttu oli ennen, nuorempana ollessaan, "hullaantunut" kyh��m��n
itselleen oman kodin Sammallammin sile�hiekkaiselle rantamalle,
mit� jylhimm�n korven reunaan. Niukuen naukuen oli h�n siin� sitten
kotveroisen eukkoinensa elellyt ja saanut melkein joka vuosi k�ytt��
"ristill�" jotakin pient� perheens� lis�yst�. Niin lukuisaksi
olikin jo kasvanut Pertun lapsien liuta, ett� Pertun Anni sanoi jo
itse��nkin iljett�v�n tuon Herran siunauksen, "kun joka vuosi -- ja
viel�p� keskell� kiireint� hein�aikaa -- piti k�yd� papin edess�
polvillaan k�nttyr�im�ss�". Leip�� ei kuitenkaan ollut samassa
suhteessa siunautunut, vaikka olihan rovasti aina vakuutellut, ett�
Sammallammista viel� aikaa voittaen paisuu aika uhkea uutistalo,
kun siihen niin paljo ty�voimia ilmaiseksi tulee. Olipa h�n viel�
lis�nnyt senkin, ett�: "joka lapsia antaa, se heist� my�skin murhetta
kantaa".

Anni se kuitenkin, siit� huolimatta, n�kyi saavan pienist�ns�
"murhetta kantaa" ja mietti�, mist� milloinkin joukollensa s�rpimen
lis�� saisi. Tosinhan se Perttukin koetteli koko ahkerasti soita
m�yri� ja haalata jos jonkinlaista muonan lis�� Kuohatin kankaiden
mahtavista metsist�, sen hyllyvilt� soilta ja siimesrikkaista
korvista, mutta ei puute silt� oikein ottanut h�nen m�kist��n pois
paetakseen.

Siksip� p��ttikin Perttu kerran siirt�� m�kkins� tienoilta tuota
tuonnemmaksi l�heisen, tummanvihre�n ja taivaslakisen kuusikon
ikivanhaa rajaa ja raivata siihen itselleen peltoa. Siin� teki h�n
kuitenkin "hyvin tyhm�sti", kuten mets�herra sanoi, "sill� puuthan
ovat kruunun -- ymm�rr�tk�s -- yhteiskunnan!"

Perttukin arveli kuuluvansa yhteiskuntaan ja sanoi ennen pit�v�n
h�vitt�� vaikka puut kuin antaa Jumalan luomain ihmisten n�lk��n
n��nty�. "Sit�h�n ei voine edes yhteiskunta -- vai mik� ruunu se
lienee -- kuuna p�iv�n� tahtoa", lis�si h�n viel�.

Mets�herrapa kuitenkin n�ytti Pertulle, mit� yhteiskunta tahtoo; ja
niin sai Perttu vapaan kyydin ja vapaan yl�spidonkin v�h�ksi aikaa
Kuopion keltaisessa kivilinnassa. H�nen siell� sakkojaan vedell� ja
leiv�ll� suorittaessaan oli joutunut uusi kes� k�siin.

Kirkkaasti paistoikin p�iv� Pertun Kuopio-matkalta kotiin palatessa.
Harvakseen kukahteli silloin kelkke�-��ninen k�ki jossain Leppivaaran
rinteell� ja rastas raksatteli tuon tuostakin Hein�lammin
hymyilevill� rannikoilla, kun mies illansuussa kotiinsa kiiruhti.

Oikein tuntui hyv�lt� rinnan alla, kun Kiviharjun huipulle jo rupesi
p�iv�n autereen l�pi siint�m��n koko Sammallammin lakeus. Jylh�n
komea oli n�k�ala sielt�, mutta ei ollut nyt aikaa sit� ihaella,
sill� v�kisinkin veti silmi� puoleensa tuores ja hele�nvihre�
ruishalme, jonka hienot, vasta puhjenneet t�hk�t taljoilleen
nuokkuivat vienossa iltatuulessa.

-- "On siin� syksyll� hauska tuossa Annin kanssa kilpaa sirppi�
huiskuttaa. Ja pienet paitaressut kirmailevat s�nkipellolla kev�isten
vasikkain lailla, sill� v�lin kuin vanhemmat lapset karisseita t�hki�
kokoon ker�ilev�t. Sitten kynn�n sen s�ngen -- -- --"

Siihen keskeytyi kuitenkin se ajatus ja tarttui itsepintaisesti
Pertun omaan lyhyen tukan s�nkeen. Oli ilmeinen h�pe�n leima tuo
lyhyeksi leikattu tukka, eik� sen s�nki ollut ehtinyt viel� ollenkaan
kasvaa.

Viel�k�h�n tuo kasvaneekaan?

-- "Mitenk�h�n sit� nyt ilke�� ollenkaan ilmesty� ihmisten ilmoihin,
varsinkaan Annin ja lasten -- -- --"

Perttu koetti kyll� puraista luontoansa kovaksi, mutta huomaamatta
hidastuivat kuitenkin h�nen askeleensa hidastumistaan, kuta
l�hemm�ksi koti joutui. -- "Kun ei Anni sattuisi olemaan edes kotona!
Mutta eih�n se olekaan. Varmaankin se on Siken kanssa verkoilla,
koska ei ole ruuhta valkamassa ja niin melukasta solinaa kuuluu
pihamaaltakin." Perttu kuulosti sit� tarkemmin. "Hyppeepp�s tuohon
kynnelleni, niin min� katon, kirppuko sin� out vai mik�!"

Se oli pienen Antin kiukkuisa ��ni, ja sitten alkoi kuulua Tuomaan
hillitty� itkua, vaikka Tuomas oli l�hes kolmea vuotta vanhempi
Anttia.

Olisihan niit� pit�nyt menn� v�h�n asettamaan, mutta ei tehnyt mieli
l�hte� kolip�isen� lapsiaan peloittelemaan. Sit� paitsi tuntui niin
raukaisevan, jotta ihan t�ytyi hetkiseksi istahtaa tuohon koivun
alle piippuansa kaivelemaan. Siin� sitten johtui istuessa mieleen
monenlaisia asioita. Kiinteimmin kuitenkin kierteli ajatuksissa se
asia, ett� mit�h�n, jos olisi heitt�� sikseen koko m�kin pito ja
muuttaa kaupunkiin asumaan. Siell�h�n kuuluvat kunnon ty�miehet
oikein rikastuvankin, eik�h�n ainakaan tarvitsisi joukkonsa kanssa
n�lk�� n�hd�. Sit� ajatusta sieti tarkemmin seuloa, varsinkin kun
siell� n�kyi paljo k�velev�n herrojakin, joilla oli keritty p��,
vaikka varmaankaan eiv�t olleet vankina olleet. Niin mahtaa olla
kaupungin tapa, koska sit� ei siell� kukaan kummaksi pannut. Mutta
toiselta puolen, vaikeata olisi l�hte�kin omilta mailta. Miss� on
koko ik�ns� n�lk�� n�hnyt ja kev�isen p�iv�n paistaessa jo pienen�
paitaressuna kurkien kanssa kilpaa herkuikseen karpaloita poiminut,
sinne ovat syd�njuuret ik��nkuin kiinni kasvaneet.

Noissa mietteiss� meni ilta niin, ett� vasta y�ll� voi Perttu varkaan
tavoin pes��ns� hiipi�, eik� Anni ollut aamulla h�nen ulkomuodossaan
mit��n muutosta huomaavinansa. Oli kai se kuitenkin huomannut kaikki
ja varottanut lapsiakin puhumasta is�n kolip��st�, koska nek��n eiv�t
mit��n sanoneet, vaikka alussa n�yttiv�t sit� v�h�n vierastavan.

       *       *       *       *       *

Syyspuolella oli toki tukka jo sen verran venynyt, ett� hyv�sti
jakaukselle yletti, ja ruiskin teki jo parhaallaan vesijyv��
halmeessa. Hyvill� mielin odoteltiinkin sent�hden talvea niin
Sammallammilla kuin kaikkialla muuallakin. Mutta paljoa ennen talvea
tuli taaskin halla ja sen seurassa tauti. Pitki� viikkoja venyi
pankolla sitten Anni kuumeen kourissa ja houraillen jauhoi taivasta,
tiet�m�tt� mit��n t�st� maailmasta. Likaisien ryysyjen ja haisevien
pehkujen p��ll� oli taas lapsista mik� miss�kin nurkassa, mutta
itsep�inen Antti oli sairasvuoteekseen valinnut �idin s�ngyntapaisen.

Kaikki muut noista kalpeista k�rsij�ist� n�yttiv�t �lytt�m�ll�
tyyneydell� tyytyv�nkin osaansa, mutta Antista sit� vasta oli
alituisesti ty�t� ja vaivaa sek� is�lle ett� kaikesta kurjuudesta
huolimatta terveen� pysyneelle Tuomaalle. Kumman k�rsiv�llisesti
h�n antoikin Antin aina itse�ns� tukasta nujuuttaa ja tuuppiloida,
kun sairas poika ei olisi antanut puhdistaa enempi itse�ns� kuin
vuodettaankaan niist� lukuisista pikkuliikkujoista, joita viikkojen
vieriess� oli sairaan sijaan siinnyt. Ainapa koetti Tuomas viel�
valita �idille ja Antille parhaat niist�kin ruoan t�hteist�, joita
joskus oli kauempana olevasta kyl�st� saanut kerj�tyksi. Ei niit�
kuitenkaan kovin usein eik� kovin runsaasti ollut. Arvaahan sen, kun
niill� seuduin sananpartena sanotaan: "Jumala varjele vaivaisen lasta
Kuohattia kiert�m�st�!"

Kyll� oli siis Pertulla jo alkutalvestakin puuhaa perheens� kanssa,
mutta yh� koveni aika. Keskitalvella k�vi n�et Kohisevan is�nt�
ilmoittamassa Pertulle, ett� ei en�� riit� lahjavaroista apua
kellek��n Kuohattiin. Kirkolla oli hoitokunnan esimies sanonut, ettei
ole valtiolla varoja tyhj��n tuhlata, vaan tehk��t kuohattilaisetkin
ty�t�. Viel� oli h�n lis�nnyt: "eiv�tk� nuo huutanekin ihan suotta
aikojaan, sill� onhan siell� hyv�t maat, etenkin erinomaiset
kaskesmaat".

-- "Niin se on, Perttu parka", tuumaili kohisevalainen, "eik� nyt
omassakaan kyl�ss� ala en�� kell��n olla mit��n antamista. Niin se
on, jotta kyll� t�ss� on k�rsimist� sinulla, jos meill� muillakin."

-- "Mutta kyll� sit� karjalainen jaksaa k�rsi�kin", arveli Perttu
viskatessaan viimeisen kourallisen pettujauhoja taikinaansa, joka
ei paistettuna n�ytt�nyt tulevan mill��n keinoin koossa pysym��n,
kun siin� ei ollut suurusta siteiksik��n. -- V�h�n ajan per�st� h�n
viel� lis�si: "kun t�ss� uskaltaisi ottaa ruunun mets�st� koskutta
ja pet�j�nkuorta -- tahi jospa saisikin viel� pari kupoa ruisolkia
henke� kohti, niin eih�n sit� puutteesta olisi pitkiin aikoihin
puhettakaan, ja ehk�p� tuo joukkokuntakin ruoan muutteesta siksi
kostuisi, jotta todellakin p��sisi johonkin ty�h�n."

Kohisevalainen lupasi em�nn�ll��n valmiiksi leivotuttaa olkileip��
niin paljon, kuin heilt� itselt��n olkia suinkin liikenisi. "Ja
tottahan tuota tuolla pettutaikinallakin nyt tullette toimeen
toistaiseksi, kun pid�tte suun s�kki� my�ten", sanoi h�n viel� pois
l�htiess��n.

Luvatusta avusta kiitollisena puristi Perttu tavallista kovemmin
kohisevalaisen k�tt� j��hyv�isiksi, ja ilosta kiiluvin silmin
kuiskutti Tuomaskin �itins� korvaan: "�iti, kohta sin� nyt paranet,
kun Kohisevasta saadaan oikein olkileip��!"

       *       *       *       *       *

Ihmeellinen vaikutus olikin Sammallammin m�kiss� olkileiv�n luullulla
parannusvoimalla, jota Perttu ja Tuomas kilvan kiitteliv�t sairaille
niin suureksi, ett� itsekin rupesivat lopulta asiaa todeksi uskomaan.
Uskoahan sit� t�ytyikin, sill� potilaista alkoi yksi toisensa per�st�
parata, vaikka muualla raivosi n�lk�kuume mit� villimmill��n, niin
ett� monille kymmenille kuolleille joka pyh� kirkolla hauta luettiin.

Pertun koko joukko olikin jo jalkeilla tuossa Paavalinp�iv�n aikaan.
Vanhimmat ja pienimm�t, joilla ei ollut vaatteita kuin nimeksi,
pysyiv�t enimm�kseen kotona, mutta muut kierteliv�t pitkin kyli�
kerjuulla ja is�n pieni� puut�it� kaupalla. Annineen alkoikin jo
Perttu toivoa, ett� "ehyen� t�ss� sittenkin taidetaan perhe kes��n
saada", mutta silloin sattui: Anni saamaan -- kaksoset.

Uutta huolta tuli niist� niin is�lle kuin �idillekin. Katvelan
Matin hevoskululla k�ytti Perttu itse pieni�ns� kasteella ja
pist�ytyi sill� tiell� puodissakin -- pitkist� ajoista. Siell� sai
h�n kuulla m�kkins� jo olevan kuulutetun huutokaupalla myyt�v�ksi.
Korpelan Heikill� oli n�et vanha tuomio Pertun p��lle. Sen oli nyt
Heikki h�t�p�iss��n parista jauholeivisk�st� siirt�nyt kirkonkyl�n
upporikkaaksi sanotulle kauppiaalle. Sill� taas ei ollut aikaa
yht��n saatavaansa odottaa, vaan t�ytyi joko paikalla saada rahat,
sataviisikymment� markkaa korkoineen, tahi myytt�� m�kki, "koskei
kuulu muutakaan irtainta sanan sijaksi olevan".

Kyll�h�n Perttu pyysi ja rukoili armoa, mutta ei voinut rahaksi
muuttua, eik� toinenkaan odottaa, kun muutoin olisi "konkurssi aivan
oven edess�". Ei kelvannut edes rahan vastineeksi kauppiaalle sek��n,
vaikka Perttu lopulta ilmoitti irtaimistokseen yhdeks�n lastansa ja
kehoitti kauppiasta niit� omiksensa ottamaan.

"Onneksi" kuoli toki kaksosista poika ennen m�kin myymist�. Kahdeksan
pient� oli siis vain Pertulla en�� silloin j�ljell�, kun h�nen
t�ytyi asunnostaan avaraan maailmaan l�hte�. Apealtahan se tosin
tuntui mieli omin k�sin tehdyst� kodista erotessa, mutta mink�p�s
sille teki. Ei ollut edes tietoa siit�k��n, mihinp�in olisi matka
ohjattava, mutta summamutikassa l�hdettiin kuitenkin kaupunkiin p�in
pyrkim��n. Kuka sen tiet��, kuinka kauas olisi jouduttukaan, jos
ei Markkulassa olisi satuttu yhteen suuren ja kummallisen matkueen
kanssa.

Se oli Aunukseen ty�n ja leiv�n hakuun pyrkiv� parvi. Johtajana
n�ytti tuolla kirjavalla joukolla olevan Pertun vanha tuttava
Mahas-Paavo. H�n kertoi Pertulle poikansa l�ydetyn syystalvella
kuolleena jostakin ladosta Rautavaaran puolelta, hein�tukko suussa.
Nimismiehelle sanoi h�n sanoneensa suoraan, ett� poika oli kuollut
n�lk��n. "Mutta mit�s ne herrat uskovat! Leikkuuttivat poika raukan
kuin henkipaton tahi muun koiran ja tuskin lienev�t uskoneet sen
n�lk��n kuolleen sittenk��n, vaikka tohtori l�ysi sen suolistakin
hyv�n vihkon saraheini�. -- Sitten se minulle tuli se mieli, jotta
pois t��lt� pit�� l�hte� etemm�ksi onneansa koettelemaan, ennenkuin
kaikki n�lk��n kuollaan tahi hulluiksi tullaan. Pitkin matkaa on
sitten joukkoa seuraani liittynyt, ja niin on tultu t�h�n asti.
Parasta taitaisi olla, kun sin�kin liitt�ytyisit yhteen my�hk��n,
sill� kyll� meill� on siksi ev�st�, ett� Aunukseen asti riitt��."

       *       *       *       *       *

Perttu yhtyikin seuraan, ja aamulla alettiin miehiss� jatkaa matkaa.
Kirkas ja tyyni olikin se aamu ja ilma raitis, jona resuinen joukko
per�kk�in kuin pororaito Markkulan kyl�st� matkalle l�hti kohden
nousevaa aurinkoa kulkemaan. Haukunnalla seurasi joukkoa taloista
n�listyneit�, pystykorvaisia koiria, joista yksi ja toinen asettui
viel�, h�nt� hangessa, pitkiksi ajoiksi ulvomaan heid�n per��ns�kin.

Huurteiset mets�t kimaltelivat tuhannen tuhansissa kiiluvissa
koristuksissaan, ja pakkasesta paukkuvat nurkat tuntuivat ampuvan
kunnialaukauksia tuon ohitse kulkevan, resuisen joukon kunniaksi.
Siell� t��ll� jaksoi talvinen s�� luoda viel� jonkun punertavan
ruusunkin jonkun kulkijan kalpeille kasvoille. Jokainen heist�
astui ajatuksissaan ja vaitonaisena Mahas-Paavon laihan hevoskaakin
per�st�, joka veti kaikista pienimpi� ja heikoimpia seurueen j�seni�.
Hiljaisuutta ei taipaleella h�irinnyt muu kuin reen ratina, lumen
narina anturoiden alla ja joskus Pertun pienimm�n tytt�ren itkun
nirahdus. Viekin kyl�n kohdalla vasta alkoi taas koirien ilke� ulina,
joka valittavana kuului virstam��ri� mets��n joukon j�lkeenkin.

Oikein tuntui mielest� rauhoittavalta, kun tuo ulvominen viimeinkin
taukosi korvihin kuulumasta ja soluttiin ��net�nten ja ��ret�nten
salomaiden hiljaiseen syliin. Niin kauas kuin silm� korkeimmiltakin
paikoilta kantoi, ei n�kynyt muuta kuin talvipuvussaan kaikkialla
upeilevaa metsien merta, mutta taulu ei silti yksitoikkoiselta
tuntunut. Maanselk� monine sivuhaaroineen, kunnaineen ja kukkuloineen
teki sen p�invastoin sek� vaihtelevaksi ett� vieh�tt�v�ksikin.
Kuulakkaa taivasta vasten kaareilevat sel�nteet, vaarat ja harjut,
siell� t��ll� laaksojen, notkojen, jokien ja j��tyneiden j�rvien
katkaisemina, muodostivat n�k�alan, jolta ei p�iv�npaisteessa
puuttunut v�rivaihteluakaan. Ruskearunkoiset ja talvituiskujen
pilkuttamat pet�j�t, luinen kattamat n�reet ja tummat, korkeat kuuset
yhdess� aavemaisten, harmaiden ja hataoksaisten kuivien kelohonkien
kanssa ik��nkuin antoivat eloa muutoin kuolleelle talviselle
luonnolle.

Et��ll� tuolla vasemmalla pyrki pilviin mahtava Keron kukkula ja
oikealla kohosi korkeuteen korpien valtias Jongunvaara, rotkoineen
ja jyrkkine huippuineen. Taivaan rannalta edest�p�in h��m�itti taas
korkea Niemivaara; ja tuo suuri aukko ylemp�n� pohjoseen p�in oli
varmaankin iso Valamon j�rvi.

Siihen asti oli ilma pysynyt yh�ti tyynen� ja kirkkaana, mutta �kki�
alkoi nyt tuntua k�yv�n kylm� viima. Kaukaa Ruunaan puolelta kulkee
pitki�, kylmi� henk�yksi� kautta ilman. Siell�p�in rupeavat jo pilvet
sakenemaan ja parissa silm�nr�p�yksess� peittyy jo Tetrivaarakin
ihan vitivalkoiseen, l�pin�kym�tt�m��n vaippaan. -- Jo alkaa l�hell�
tiet�kin putoella puista hienoisia lumen helpeit� ja sihisten kiit��
pitkin lumikent�n pintaa kevytt� ja hienoa juoksulunta. Jopa nostaa
joku py�riv� tuuliaisp�� tuota vieriv�� lumihietaa ylemm�ksikin niin,
ett� silm�t ovat soeta. Vinkuen ja vihellellen hyppii hyinen ja
vallaton vihuri yh� eteenp�in oksien v�liss� ja puiden latvoissa.

Kulkijat kiiruhtavat askeliansa, mutta huokaillen notkuvat jo tanakat
hongatkin myrskyn voimasta ja mahtavasti kohisten kiertelev�t
riehaantuneet pilvet taivaan laella. Ennenkuin aavistaakaan osataan,
ovat jo vuoret ja laaksot, mets�t ja ihmiset, taivas ja maa kiedotut
keskelle mit� hurjinta lumiry�ppy�, joka yh� vain n�kyy yltyv�n,
menestyksest��n kiihtyv�n ja saavan voimaa omasta innostaan. Sit�
vastaan on nyt taisteltava hengen edest�. Niin sit� taistellaankin ja
pannaan uhka uhkaa vastaan. Siin� koetetaan, kumpaisella on sitke�mpi
elinvoima, id�n aavikolla syntyneell� myrskyll�k� vaiko sitkeill�
salolaisilla.

Masentukaa, masentukaa! �rjyy myrsky vihaisesti, mutta eteenp�in
pyrkiv�t kumminkin pienet ja suuret toisiansa tukien. Tuulen puolelta
j�hmettyv�t jo heid�n repaleiset ryysyns� kiinteiksi ja j�ykiksi kuin
sotisopa. Rikkonaiset jalkineet tarttuvat kiinni kylm�st� kirveleviin
varpaisiin. Jo uupuu tuossa joku poika nietokseen, ja vaarojen
rotkoissa tuntuu tuisku veisaavan voitonvirtt�.

-- "Antti, tuossa minun palaseni, ett� kest�isit viel� ja jaksaisit
kahlata", sanoo Tuomas huohottavalle veljellens�.

-- "Eteenp�in! Eteenp�in, Jumalan luomat", huutaa Mahas-Paavo.
"Tolkeen talojen t�ytyy olla jo jonkun nelj�nneksen p��ss�."

    "Suur' surkeus
    Ja vaivaisuus
    On t��ll� murheen laaksoss';
    Lyhyk�inen on meid�n menomm'
    Ja kaikk' elomm', t��ll' surkiass' surun alhoss'",

koettaa veisata joku hoippuva naisen haamu, mutta Mahas-Paavo auttaa
h�nt� eteenp�in ja koettaa viel� v�h�n sanoillaankin rohkaista.
Vaiti, mutta l��h�tt�en, taluttaa Perttu vilusta v�risev��
vaimoansa, jolta juuri on ottanut pikku tyt�n omaan syliins�.
Suonenvedontapaisella kouristuksella puristaakin Anni miehens� k�tt�
ja tuskin jaksaisi h�n oikeastaan en�� pystyss� pysy�, mutta hermojen
pinnistys antaa h�nelle viel� v�h�isen voimaa.

Jo uupuu joukosta yksi ja toinen. Mahas-Paavon hevonen vaipuu lumeen
aivan vatsaansa my�ten, mutta nyt ei ole aikaa hevosesta huolia. On
lunta niin paksulta ja tihe�lt� ilmassa, ettei eroita kukaan, tokko
muita onkaan en�� liikkeell�. Silloin t�ll�in sattuu silm� johonkin
tien vieress� huppuroivaan, mutta auttakoon jokainen itse�ns�. -- Jo
horjahti Mahas-Paavon k�sivarresta lumeen tuossa se veisaaja-nainen,
mutta tuskin huomaakaan Paavo en�� sit�. -- "Eteenp�in, Jumalan
t�hden eteenp�in", mutisee h�n, "muutoin ollaan ihan hukassa!"

Eteenp�in pyrkiikin viel� jokainen. Tuomas ja Antti ovat lev�ht�neet
yhdess� ja eteenp�in taas tarpovat hekin, tiet�m�tt�, miss� ovat
kaikki muut. Puoliksi on jo peitt�nyt lumi tuohon er��n naisen. "Ei
se toki ollut �iti", supisee Tuomas. Tuskin sataa askelta siit� istuu
tiell� Mahas-Paavo. Silm�t ovat h�nell� auki, mutta kovin elottomilta
ne n�ytt�v�t h�neen kompastuneesta Antista. Leip�palakin taisi olla
jo j��tynyt Paavon kouraan kiinni, koska ei se siit� en�� pudonnut
Antin kosketuksestakaan.

Virtana valuu hiki etumaisina kulkevien p��lt� ja hirmuinen jano
alkaa vaivata heit�. Jotkut viel� kulkemaan kykenevist� sy�v�tkin
sent�hden lunta, mutta se tekee suun niin karvaaksi ja j�senet niin
ihmeen veltoiksi ja raukeiksi. Ep�toivo tarttuu jo useimpiin heist�.
Viimeinen kerta ponnistetaan viel� liikkeelle kaikki voimat, mutta
sitten herpoontuu jo sek� sielu ett� ruumis. V�linpit�m�tt�myys saa
mieliss� vallan, eik� k�rsimyksen tuskaa tunneta en��. Silm�luomet
k�yv�t niin raskaiksi. Uni tulee ja vuode on pehmyt -- niin pehmyt
ja mukava. Kylmyys, miltei suloisia tunteita her�tt�en, hiipii l�pi
luiden ja ydinten. Hetkisen per�st� nuo laihat, sis��n painuneet
posket jo turpoavat ja pullistuvat niin lihaviksi ja t�ytel�isiksi.
Maailma mustuu silmiss� ja p��t� huimaapi hieman, ja sitten on niin
hyv� olla.

Tuomas ja Antti auttavat toisiaan yh� eteenp�in, m�ke� yl�s, toista
alas. Ei ole taitanut siit� en�� muita kulkeakaan, koska ei niin
hiiren hyppy� en�� eroita. Jotakin tuntuu kuitenkin tulevan ihan
kintereill� j�ljest�. -- Antti seisahtuu silm�nr�p�ykseksi ja tuntee
sen olevan is�n, joka vet�� jotakin per�ss��n, mutta ei ole en��
pikku siskoa is�n syliss� -- ja miss� lienee �itik��n? Tuomas ei
kuitenkaan anna Antin kaukaa seista, vaan vet�� h�nt� pois k�dest�.
-- "N�eth�n; is� on ihan tajutonna jo, ja silm�t palavat sill� p��ss�
niin oudosti. Jotakin kohmettunutta ruumista se per�ss��n laahaa. --
Tule, tule!"

Matkaa jatketaan yh�, vaikka jo on tullut ihan pime�. Varmaankin
on y� k�siss�. Voi, jos tohtisi lev�ht��! -- Ei lev�hd� kuitenkaan
Tuomas, vaikka veri polttaa h�nen suoniansa.

Viimeinkin pilkahtaa kuin tulta tuolta pikkuisen matkan p��st�.
Tuntuu silt�, kuin olisi siit� huudettava toisillekin, mutta Tuomaan
��ni on kuivunut kurkkuun kiinni. Tulta kohden h�n kuitenkin ymm�rt��
viel� ohjata askeleensa. Niinkuin unenn��ss� kuuluu jo korviin
koirankin haukunta yli vimmaisesti vinkuvan tuulen ja pilvien
valtavan sohinan.

Nyt katoo jo Tuomaalta kumminkin kaikki tajunta, mutta yh� h�n viel�
pit�� vaistomaisesti kiinni veljens� k�dest�, jota paremmin vet��
kuin taluttaa kanssansa.

Mutta jos voimatkin pett�v�t, niin jo matkakin on lopussa. -- Koiran
tavattomasta menosta s�ik�ht�neet tolkeelaiset ovat ker��ntyneet
kartanolle ja saattavat tulijat pirttiin. Jo eteisess� sateli
kuitenkin pojille sanoja ja kysymyksi� oikealta ja vasemmalta,
melkein yht� tihe��n kuin ulkona lunta.

"Herra Jumala! Mit� joukkoa te oikeastaan olette? -- Mist� te
t�mm�isess� Herran ilmassa? -- -- Poika, miksi sin� et vastaa? -- --
Herra n�hk��n? Kuollutta ruumistahan se tuo mies per�ss��n reken�
vet��. -- -- Ne ovat varmaan olleet paleltua tuossa n�yr�ss� ilmassa."

Pirtiss� irroittivat sitten tolkeelaiset Annin ruumiin tajuttoman
Pertun k�sist� ja veiv�t sen riiheen, kun sit� ensin olivat
koettaneet turhaan henkiin virvotella. Sill� aikaa olivat jo
pojat nukkuneet l�mpim�ss� huoneessa, mutta Perttu istui rahilla,
��nett�m�n� tuleen tuijotellen.

Kauan pojat nukkuivatkin, ja vasta seuraavan p�iv�n iltana kykeniv�t
he Tolkeen v�elle tekem��n selv�� matkastansa Keron kankaalla, sill�
Pertulta, joka kyll� valvoi, ei en�� koskaan saatu kuulla j�rjellist�
sanaa. H�nt� oli hoidettava kuin pient� lasta, ja niin oli alussa
Anttiakin vaalittava.

Sit� seuraavana p�iv�n� oli myrsky ja tuisku viimeinkin lakannut
ja p�iv� paistoi kirkkaasti, niinkuin ainakin kev�inen p�iv�.
Heloittavan kirkkaaksi, kuin puhtaimman kateliinan, valkaisi se
silloin tasaisen lumipeitteen Keron kankaalla, ja muutamissa puissa
kiilteliv�t j��pureet, jotka nuiveilta oksilta alasp�in riippuivat,
kuni kirkkaimmat timanttikyyneleet. Kev��ll� sitten pystytettiin
kankaalle kuusitoista k�mpel�n n�k�ist� puuristi�, ja siit�
pit�en sanotaankin sit� kangasta aina joko "N�lk�nummeksi" tahi
"Kuudentoista kankaaksi".

(Kertoelmia ja kuvauksia.)





MARJA SALMELA (MARIA STENROTH).


Synt Laukaassa 25/9 1875. L�pik�ynyt Suomal. Jatko-opiston. Toiminut
Valkonauhayhdistyksen palveluksessa sen perustamisesta asti. Teokset:
_Unelmiensa uhri, Murusia, Taistojen teit�, Kappale kahden matkaa_.




KANNEL.


He olivat tunnilla, iso sisko ja pikku sisko. Iso sisko oli k�ynyt
jatko-opiston ja opetti nyt pikku siskoa. Oli suomen tunti ja iso
sisko selitti mit� alus ja maine ovat.

"Alus on se, josta lauseessa puhutaan", toisti pikku sisko. Mutta
h�nen tajuntaansa j�i aivan toisenmoinen mielikuva. Se oli kuva set�
Topeliuksen kirjasta "Lukemisia lapsille", ja siin� kuvassa oli
my�skin alus, vaikka toisenlainen. Sen nimi oli Refanut, ja sen piti
kulkea kauas vieraille maille hakemaan sielt� omistajalleen kultia
kosolta. Se alus j�i pikku siskon mieleen.

Iso sisko selitti maineesta ja palasi sitte takaisin tuohon
ensim�iseen kysymykseens�: mik� on alus?

Mik� ihmeess� se nyt olikaan? Pikku siskolle tuli h�t�. Refanut oli
h�nell� mieless�, mutta eih�n se t�h�n kelvannut. Mit� ihmeen aluksia
oli muita?

Silloin raotti �iti ovea. "Pit�k��p� nyt v�h�n v�liaikaa ja tulkaa
ruokasaliin."

Pikku sisko kavahti pystyyn ja aikoi rynn�t� ulos, mutta malttoi
mielens� ja j�i odottamaan siksi kun iso-sisko oli noussut.

"Tule sin�kin Elli", kehoitti sisko ja l�ksi �idin kanssa
ruokasaliin. Silloin juoksi Elli salin poikki, nousi varpailleen
kynnykselle ja kurkisti ovenraosta ruokasaliin.

Mik� ihmeh�n siell� mahtoi olla, kun �iti kesken tuntia oli tullut
k�skem��n?

H�n raotti ovea v�h�n enemm�n ja n�ki palvelijoitten seisovan oven
suussa ahtaasti toinen toisiinsa tuuppautuneina. Jaakko, talli-renki
oli pitk�vartisissa pieksuissa, savea pieksunk�rjess�. Ky�kkipiika
Liisa pyyhk�isi k�si��n esiliinaan, irroitti sen vy�t�isilt� ja
k��r�isi kokoon. Se oli kai noessa, arveli Elli itsekseen.

Mutta nyt piti menn� sis�lle katsomaan mit� siell� mahtoi olla. H�n
avasi oven.

Keinutuolissa kanarialintuh�kin vieress� istui is� juhlallisen
n�k�isen�, apulainen v�h�n matkan p��ss� tuolilla. �iti seisoi
nojautuneena kaapin sein�� vasten ja iso-sisko h�nen vieress��n. Elli
n�ki entisen hoitajansa, vanhan em�nn�itsij�n juuri asettuvan ikkunan
viereiselle tuolille ja sinne py�r�hti h�nkin, kiepsahti vikkel�sti
k�sipuoleen ja jatkoi sitte tarkastelua.

Keskell� lattiaa oli p�yt�, tilap�isesti siihen nostettu, p�yd�ll�
makasi ruskean kellert�v� soittokone ja sen vieress� seisoi
lyhyenl�nt�, vanhanpuoleinen vaimo-ihminen.

Mik�h�n tuo soittokone mahtoi olla, ajatteli Elli? H�n muisti
n�hneens� semmoisen er��ss� kuvassa vanhan pitk�partaisen miehen
polvella. Vanha soittaja oli itse V�in�m�inen ja soitin h�nen
polvillansa oli kannel. Sen oli �iti sanonut. Kannel mahtoi siis
t�m�kin olla. Ja tuo vaimo oli sen soittaja. H�n oli lyhyt ja laiha,
kasvoissa oli surumielinen, mutta lempe� ilme, ja koko olento ilmaisi
hienoa vaatimatonta kainoutta.

Ellin katse kiintyi vanhuksen pukuun. Se oli tummansininen,
kapearaitainen pumpulipuku, jonka ainoa koriste oli valkea,
siniraitainen pumpulihuivi, joka oli k��nnetty kolmikulmioksi ja
kiinnitetty kaulan ymp�rille siten, ett� keskikulma riippui alas
selk�� pitkin molempien p�iden k�ydess� ristiin rinnalla.

Nyt kosketteli vaimo kanteleen kieli�. Hiljaa kuin tuulen tuoma
kellojen kaiku v�r�hti se l�pi huoneen. Sitte kysyi h�n saisiko jo
alkaa, ja saatuaan siihen my�nt�v�n vastauksen asettui h�n soittamaan.

Elli oli aina ollut vaihtelevalla kannalla pianon soittoon
n�hden. H�n oli ihaillut �itins� ja isonsiskon soittoa, mutta oli
suuttunut sek� koneeseen ja itseens� jankutellessaan omia ik�vi�
sormiharjoituksiaan. Mutta t�m� se oli jotain toista. Semmoista h�n
ei koskaan ennen ollut kuullut.

Kansans�vel toisensa per�st� soi vienona ja surun voittoisena. Kielet
v�r�htiv�t kummasti. Pehmein�, kaihokkaina syntyiv�t s�veleet,
vastustamattomalla voimalla tunkien suoraan syd�meen. Kuin kirkkaana
pulppuavan puron pohjalta kumpusivat ne esiin, soivat hiljaa
huminoiden kuin tuulen tuudittama mets�.

Elli tunsi ett� h�nell� oli itku kurkunp��ss� esiin pulpahtamassa.
Mutta h�n puri huultaan, niin ett� se tuli verille, ja nieli
nielemist��n. Viimein tunsi h�n kuitenkin joutuvansa tappiolle,
nousi yl�s, juoksi lastenkamariin ja heitt�ytyi siell� jakkaralle
nyyhkim��n.

Saatuaan t��ll� mielens� kyynelill� kevennetyksi, palasi h�n hetken
kuluttua hiljaa ja huomaamatta ruokasaliin. Siell� olivat kaikki
ker��ntyneet p�yd�n ymp�rille kannelta ihailemaan. Miten mukavan
n�k�inen se oli, ja miten ihmeen kauniisti se taisi soida! Kaikki
kiitteliv�t. Elli� ei kukaan huomannut. Vasta sitte, kun muut
alkoivat poistua, p��si h�n l�henem��n.

Tallirenki l�ksi ensim�isen� pois, sitte piiat ja sitte rovasti
apulaisensa kanssa. �iti, Elli ja isosisko j�iv�t kolmisin vanhan
soittajan viereen. Elli kurotti k�tt��n v�h�n, aivan v�h�n vain,
mutta rakkauden hienotuntoisuudella k�sitti vanhus liikkeen.

"Pikku neidin pit�isi saada t�mm�inen omakseen, min� luulen ett� t�m�
on mieluinen."

Taas tuppausi itku tulemaan. Mutta Elli tukahdutti sen heti,
painautui l�hemm� vanhaa soittajaa, katsoi h�nt� nopeasti silmiin ja
kuiskasi hiljaa: "En min� kuitenkaan koskaan oppisi soittamaan noin
kauniisti."

Vanhusta sitte kestittiin, sy�tettiin ja kahviteltiin. Elli seurasi
h�nt� kuin varjo. H�n tahtoi tarkkaan katsella h�nt� ja h�nen
kanneltansa, tuota ihmekalua, jonka kielet olivat punotut Suomen
immen suortuvista ja tapit kev�tk�en kukkumasta kullasta, ja joka
siksi taisi lumota mielen niin ihmeellisesti.

Vanhuksen menness� saattoi Elli h�nt� portille ja j�i sinne aitaa
vasten nojautuneena katsomaan kuin yst�v��, josta ij�ksi erosi.

"Elli hoi", huusi iso-sisko, "tule tunnille!" Elli s�ps�hti. Nyt
vasta muisti h�n tuntinsa. H�n aikoi l�hte�, mutta k��ntyi viel�
kerran kujalle p�in, katsoi, katsoi taas ja juoksi sitte sis��n.

Siit� p�iv�st� alkaen uneksi Elli kanteleesta. H�n ei paljon siit�
puhunut, mutta ajatteli sit� sen enemm�n. H�n oli kerran vain sit�
kuullut, mutta se kerta oli ij�ksi h�nen mieleens� painunut. Omistaa
kannel, se oli h�nen ihanin unelmansa. Mutta sen toteuttamista ei
h�n uskaltanut toivoakaan. H�n tuli aina tuohon samaan surulliseen
johtop��t�kseen, jonka h�n kerran hiljaa oli kuiskannut vanhalle
kanteleensoittajalle. "En min� koskaan oppisi soittamaan noin
kauniisti." Ja se ajatus lamautti h�nen mielt��n ja pani h�net
huolellisesti muilta k�tkem��n, mit� h�n tunsi ja toivoi.

Mutta vaikk'ei Elli kenellek��n ajatuksiaan puhunut, tuli kuitenkin
�iti v�hitellen huomanneeksi, miten paljon h�n kannelta rakasti.
Se ilmeni selvimmin siin� tavassa, jolla h�n kuunteli, kun joskus
sattui tilaisuuteen kuulla kanteleen soittoa. H�nen silm�ns� silloin
suurenivat, ja niiss� kuvastui omituinen syd�mellisen ilon ilme,
kuten silloin, kun �kkiarvaamatta kuulemme sanoja, jotka her�tt�v�t
voimakkaan vastakaiun sisimm�ss�mme. Koko h�nen olentonsa muuttui.
Onnen luomaa sis�ist� voimaa ilmeni kaikessa, mit� h�n sanoi ja teki.
T�st� p��tti �iti miten harras oli se toivo, joka vuosi vuodelta
n�kyi vahvistuvan Ellin mieless�. Ja �idin ajatus sai viel� lis��
tukea h�nen n�hdess��n, miten Elli kerran j��dess��n huomaamattomana
er��n tuttavansa kanteleen viereen antoi sormiensa hiljaa kuin
hyv�illen solua kielien poikki. �iti yritti t�m�n johdosta sanomaan
is�lle ett� "mit�h�n jos Elli saisi kanteleen". Mutta is� arveli ett�
mit� joutavia. Tytt� vain tulee siit� haaveilevaksi. Ei sit� kannata
hommata.

T�ten kuluivat vuodet. Oli jo kaksitoista vuotta siit� p�iv�st�,
jolloin Ellille ensi kertaa selitettiin mit� alus ja maine ovat,
ja jolloin vanha kanteleen soittaja taloon saapui. Uskollisena oli
Elli siit� pit�en pysynyt ensim�iselle rakkaudelleen kanteleelle.
Ja uskollisena oli h�n sille vastakin pysyv�, vaikka se rakkaus
n�ytti yht� toivottomalta kuin ennenkin. Nyt oli syksy ja samanlainen
roskainen syyskeli kuin kanteleen soittajan k�ydess� pappilassa. Elli
oli muutamia p�ivi� sitte t�ytt�nyt kaksikymment� vuotta. H�n oli
silloin ajatellut, ett� jos milloinkaan sattuisi se onni ett� h�n
kanteleen saisi, niin ehk� silloin. Vaan ei tullut. Ja samapa se.
Eih�n h�n kuitenkaan koskaan oppisi sit� soittamaan. T�t� ajatteli
h�n illalla itsekseen kaataessaan teet� kuppiin is�lle, joka istui
illallisp�yd�ss�. Silloin raotti palvelija ovea.

"Elli neiti."

"Mit� nyt."

"T��ll� on mies, jolla on asiaa."

Elli nousi ja meni keitti��n. Siell� oli jo h�m�r� eik� lamppu ollut
sytytetty. H�n n�ki ainoastaan miehen, joka seisoi ja piteli suurta
tummaa esinett�. Se oli paksumpi toisesta p��st�, suippeni toisesta.
Elli s�ps�hti.

"Tulin tuolta asemalta, ja kun kuulivat ett� olin pappilaan tulossa,
pyysiv�t ottamaan t�m�n mukaan", selitti tuoja. "Kuuluu siin�
seisovan ett� sill� olisi kiire."

Elli ojensi k�sivartensa suoraksi ja mies laski kanteleen h�nen
syliins�, laski sen hiljaa ja varovasti siihen kuin pienen lapsen.
"Siin� nyt on teille sylinukki", sanoi h�n nauraen. Mutta Elli oli jo
vaistomaisesti painanut sen rintaansa vasten.

Ensim�inen ilta kului Ellilt� kanteleen viritt�miseen. V�hin koetti
h�n sit� soitellakin, mutta ei hennonut paljon, sill� h�n tunsi
taitamattomuutensa. H�n pani illalla kanteleen vuoteensa viereen ja
viel� sammutettuaan kynttil�n laski h�n k�tens� lep��m��n kielille.
Aamupuoleen, kun h�n h�m�r�ss� rupesi her��m��n, oli h�nen ensim�inen
haparoiva liikkeens� kielten koskettaminen.

Siihen h�n her�si.

Heti kun tilaisuus sen my�t� antoi, matkusti Elli l�hikaupunkiin
saamaan ohjausta kanteleen soitossa. H�n oli tiedustellut ja saanut
kuulla, ett� siell� asui tuon tunnetun vanhan kanteleensoittajan
tyt�r. H�nen luokseen h�n tahtoi menn�.

H�n hankki itselleen osotteen ja l�ksi matkaan. Etsitty��n v�h�n
aikaa l�ysi h�n paikan, pienen, kellert�v�n puurakennuksen pihan
puolella. Keski-ik�inen nainen tuli ovea avaamaan. Elli tunsi h�net
heti h�nen �itins� n��st�, samat suuret, ruskeat silm�t, sama l�mmin,
surunvoittoinen katse.

Vaimo katsoi vuoroin Elliin, vuoroin kanteleeseen ja kysyi sitte,
oliko nuori neiti tullut kanteleen soittoa oppimaan. Niin oli, mutta
joll'ei nyt sopinut, tulisi h�n toiste, kun vaan saisi tiet�� sopivan
ajan.

Kyll� se nytkin sopi, jos vaan neiti antoi anteeksi, ett'ei ollut
parempaa paikkaa, jonne k�ske�.

H�n avasi oven ja saattoi Ellin sis��n.

Huone oli matala ja t�ynn� tupakan savua. Katettu p�iv�llisp�yt�
seisoi keskell� lattiaa. Ruuan j�tteet p�yd�ll� ja k�ytetyt astiat
osottivat aterian vasta p��ttyneen.

"Teill� on askareita nyt", sanoi Elli kuin anteeksi pyyt�en, "kyll�
min� voin tulla toiste".

"Ei, ei suinkaan. T��ll� k�y koulupoikaa ja pari ty�miest� sy�m�ss�,
mutta he ovat juuri l�hteneet. Kyll� min� nyt joudan."

H�n k�vi sulkemassa oven keitti��n, josta ruuan haju tunkeutui
huoneeseen sekoittuen tupakan savuun.

"Istukaa nyt, hyv� neiti. Kas miten kaunis kannel!" H�n nosti sen
hell� varoin laatikosta. "Vai tahtoisi neiti oppia soittamaan."

"Niin, tahtoisin. Min� kuulin kerran pienen� ollessani �itinne
soittavan, ja siit� asti olen rakastanut kanteleen soittoa."

"Niin, �itini soitti kauniisti. En min� niin hyvin osaa. Mutta kyll�
min� neuvon mink� voin." H�n otti oman kanteleensa sein�lt� ja
n�p�ytti hiljaa muutamia kieli�. Sitte h�n alkoi.

Ellilt� unohtui kaikki ymp�rist�ss�. Katto kohosi, savupilvet
h�lveniv�t ja ruuan haju haihtui. H�n kuuli ainoastaan tuota
ihmeellist�, syd�meen k�yv�� soittoa, joka h�net valtasi kokonaan. Ja
sit� kuunnellessaan katseli h�n soittajaa, joka h�nelle niin selv�sti
muistutti vanhusta, jota h�n oli kuullut kaksitoista vuotta sitte.
Samanlainen tummapohjainen valkoraitainen pumpulihame oli t�ll�kin
p��ll��n samat olivat kasvonpiirteet -- ainoastaan t�ytel�isemm�t ja
pehme�mm�t, -- sama ylev�, yksinkertainen hienous koko olennossa.

"Nyt pit�� neidin soittaa." H�n herkesi itse ja alkoi neuvoa.

"En min� taida koskaan oppia."

"Kyll� se k�y. �itikin olisi varmaan iloinnut jos olisi n�hnyt teid�t
ja kuullut kuinka kannelta rakastatte."

Ellille tuli ilokyyneleet silmiin.

"�itinne asui t��ll� luonanne?" kysyi h�n my�t�tuntoisesti.

"Niin asui viime vuosinaan, kun ei en�� jaksanut el�tt�� itse��n.
Silloin olin min� jo lesken�, mutta kyll� siit� aina �idille riitti
mist� minullekin."

"Jaksoiko h�n kauankin viel� soittaa?"

"Soitti viel� viimeisen� p�iv�n��nkin. Sen oman tekem�ns� laulun
soitti viimeiseksi."

Elli ei hennonut pyyt�� saada kuulla sit�, mutta silm�t kai
tekiv�t sen, tai k�vi se pyynt� syd�mest� suoraan herk�n aistin
ja hienotuntoisuuden tiet� toisen syd�meen, sill� leski tarttui
kanteleeseensa ja ij�isyystoivon el�hytt�m�n� kaikui:

    "Mun kanteleeni kauniimmin
    Taivaassa kerran soi."

Miten syd�mellisesti kannel kaikui, miten l�mmin oli laulajan
��ni! Elli ymm�rsi ett� yst�v� t�ss� puheli yst�v�lleen. Ja
silm�nr�p�yksess� selveni h�nelle miten l�heisesti Suomen kansa ja
kannel olivat toisiinsa liittyneet. Ilonsa ja huolensa oli kansa
kanteleelle uskonut. Suomenpoika, Suomentytt� olivat hyvitelless��n
mets�n puita ja veden v�ke� oppineet kanteleelle uskomaan sen syv�n
ij�isyyskaipuun, joka heid�n rinnassaan paloi. Ja kannel oli sen
kaiken sisimp��ns� k�tkenyt. Se oli oppinut ihmisten iloja ja suruja
tulkitsemaan, sill� se oli uskottuna yst�v�n� niist� kerran osaa
saanut. Siin� sen tenhovoima.

    "Ah autuas se p�iv� lie,
    Kuin kotiin meid�t vie."

Elli s�ps�hti. Laulu oli loppunut. Heikkenemist��n heikkeni kielten
kaiku, ja soittaja pyyhk�isi kyyneleen pois poskelta.

"Kiitoksia", sanoi Elli hiljaa, "syd�mellisi� kiitoksia".

"Se on ainoa mit� voin antaa." -- Leski laski hell�sti k�tens�
kanteleelle: "T�m� ja laulu, jonka �sken lauloin, ovat k�yh�n �itini
ainoa perint�."

(Murusia.)





KAARLO KUSTAA SAMULI SUOMALAINEN.


Syntyi Pietarissa 8/2 1850; maist. 1874; matematikan lehtori
Sortavalan seminaarissa; kuoli 4/5 1907. Oli eritt�in tuottelias
suomentaja. Julkaisi joukon alkuper�isi�kin teoksia, m.m.: _Novelleja
I-II, Kev��n ajoilta, Andante, Suljetuissa kammioissa_; n�ytelm�t
_Set�_ ja _Ensimm�inen pettymys_, y.m. teoksia. Perusti 1880
_Laatokka_ lehden.




"TALLELLAHAN ON!"

(L��k�rin p�iv�kirjasta.)


"Pikku Emmi on hyvin kipe�n�; jos suinkin voit, niin rienn� meille!"
-- N�in kirjoitti minulle kaupungin pastori X.

Pikku Emmi, h�nen viisivuotias tytt�rens� oli aina ollut lemmikkini.
Sattumus oli ohjannut minut h�nen terveytens� hoitajaksi hamasta
h�nen synnyinhetkest��n saakka. H�nen syntymisens� oli ollut raskasta
ja pitk�llist�, jonka vuoksi minut kutsuttiin avuksi, ja -- l��k�rin
taidonko vaiko sattumuksen avulla, en tied�, vaan -- pikku Emmi j�i
eloon. L��k�ri tuntee -- hetkeksi ainakin -- tavallista suurempaa
kiintymyst� sit� kohtaan, jonka hengen h�n on pelastanut tai jonka
pelastukseen h�n kumminkin on ollut v�likappaleena, mutta erinomaista
on ollut kiintymykseni t�h�n lapseen. Usein olen kuullut jonkun
tunteen kuiskaavan minulle: "tuo lapsi tekee k��nteen el�m�ss�si"...
Ennetunteita en usko, niille m� nauran. Aina tyyten mietitty�ni
t�t�kin asiaa, on j�rki tuonut esiin tukevia syit� tuommoisten
ennetunteiden mahdottomuudesta, vaan juuri kun olen suuni vet�nyt
nauruun niille, juuri silloin on taas kuulunut kuiskaus: "tuo lapsi
tekee k��nteen el�m�ss�si..."

Ainoa talo t��ll�, jossa minulla, paitsi sairaiden luona, on tapana
k�yd�, on pastori X:n. Siell� on minusta aina ollut niin kodikasta,
niin l�mmint�, jopa onnellistakin, ja tuohon on ollut syyn� aina
pikku Emmi. Kes�iseen aikaan kun heid�n taloansa l�henen, kuulen
jo kaukaa: "Emmin tohtori tulee, Emmin tohtori tulee!" -- niin on
pienoinen minua aina nimitt�nyt - ja katsahdettuani yl�s avonaisiin
akkunoihin, olen n�hnyt lapsen ihanat kasvot kukkasten keskell�.
Sis��n tultuani ja istahdettuani on pienoinen kiivennyt polvelleni
ja siin� haastellut, naurellut tuolla raittiilla, viattomalla ja
syd�melle k�yv�ll� tavalla, jolla ainoastaan lapsi voi haastella ja
naurella. Ja silloin on Emmi aina vienyt minut ajatusten maailmaan,
ei noiden yksivakaisten, j�nnitt�v�isten, vaan vienojen, unohduksissa
olleiden, kaukaisten ajatusten. Silloin min�, Emmi polvillani, olen
haaveillut kuni lapsena muinoin, ja syd�meeni on saanut rauhaa, on
tullut tyyneytt�, jotka maailman myrskyt ja pauhut olivat sielt�
karkottaneet. Olen silloin, lapsi syliss�ni, muuttunut lapseksi
min�kin; olen laulellut h�nelle samoja lauluja, joita lapsenakin
muinoin vierittelin; olen kertonut h�nelle satuja, pienen�
kuulemiani, olen leikkinyt lapsen kera, ja lapsi on ollut iloinen,
onnellinen, ja h�nen i�k�s yst�v�ns� on ollut iloinen, onnellinen
h�nkin.

Mutta �kki�p� tuo onnellisuus on kadonnut, haaveilut haamuina
haihtuneet, kuultuani Emmin ysk�isev�n. Huu! min� tunnen tuon ysk�n,
kolkon kalman ysk�n! Ja silloin, painaen suudelman noille hehkuville
poskusille, ja, est��kseni h�nt� v�sytt�m�st� itse�ns�, olen laskenut
lapsen polviltani pois.

Kaksi viikkoa sitten olin taas ollut siell�, taaskin ollut onnellinen
ja taaskin her�nnyt uinailuistani Emmin ysk�yksest�. Virkani toimet
olivat vaatineet minua olemaan kaupungista poissa kaksi viikkoa, ja
juuri kotiin palattuani sain pastorilta kirjeen:'. "Pikku Emmi on
hyvin kipe�n�; jos suinkin voit niin rienn� meille!"

Min� kiiruhdin paikalla sinne.

       *       *       *       *       *

En kuullut nyt ulos Emmin iloista ��nt�, en n�hnyt t�ll� kertaa
pienoisen kasvoja akkunassa, ei tullut tuttuni salissa vastaani,
ei, h�n makasi nyt sairasvuoteella! Pastorin vaimo tuli vastaani
ja h�t�yneen� virkkoi: "jos taitonne voi, niin pelastakaa mulle
enkelini!" -- Me astuimme sairaan kammioon:

-- "Kas niin", huudahti Emmi, n�hty��n minut, "tulettehan te, Emmin
tohtori; minun rintaani ahdistaa niin kovasti, ja t�m� peitekin
painaa niin paljon; is� ja �iti eiv�t sit� usko, mutta Emmin tohtori
sen kyll� uskoo. -- Painaahan t�m�?" lis�si h�n ja tarttui k�teeni.

-- "Kyll� se painaa, lapseni", vastasin min�, "mutta koetahan olla
k�rsiv�llinen viel� v�h� aikaa; huomenna olet jo terve".

-- "Huomenna jo!" huudahti h�n, ja kesken kyyneleit�ns�kin koetti h�n
naurahtaa. Mutta samassa tuli ankara ysk�nkohtaus, joka pani syd�meni
vavahtamaan.

Minun ei tarvinnut kauan tutkistella taudin laatua; se, mit� jo
aikaa sitten olin pel�nnyt, oli valitettavasti nyt k�ynyt toteen.
Emmin rintaan oli h�nen el�m�ns� ensi hetkest� saakka sijoittunut
vamma, tauti, joka on pilkaksi tehnyt l��ketieteen taisteluja sit�
vastaan, vamma, joka kaataa verkalleen, mutta kaataa varmaan, ja
joka, pienoiseen sijansa otettuaan, tekee elon aamusta illan ennen
aikojaan. Minun poissa ollessani oli Emmi vilustunut ja tauti
muuttunut n.s. pikaiseksi. Raskaalla syd�mell� istahdin p�yd�n
��reen, kirjoittaakseni h�nelle helpoittavia rohtoja. Emmin �iti ei
n�hnyt k�teni vavistusta: se olisi kertonut h�nelle, ett� t�m� oli
viimeinen l��kekirje, mit� h�nen lapselleen kirjoitin.

V�hitellen taukosi taudinpuuska. Ahdistus alkoi lievet�; valitus
vaikeni, ja v�hemmin tempoellen kohoeli rinta. Emmi nukahti...

Hetken kuluttua h�n avasi silm�ns� j�lleen. Ne olivat entist�
kirkkaammat nyt, nuo kauniit, suuret silm�t; entist� valkoisempi oli
kasvojen iho ja entist� kirkkaampina hehkuivat poskip��t.

-- "�iti, nyt on Emmi jo terve; niin, Emmin tohtori se antaa aina
niin hyvi� rohtoja."

Niin virkkoi lapsi, k��ntyen minuun p�in, ja veti suunsa hymyyn...
Tuota hymy� en unohda milloinkaan.

Iloissaan likisti �iti lastaan rintaansa vastaan; mutta lieneek�
samassa joku aavistus vai minun kasvoniko ilmaisseet h�nelle
jotain kamalata, en tied�, mutta kyyneli� rupesi h�nen silmist��n
putoelemaan lapsen pielukselle. Kalpeana seisoi is� vuoteen ��ress�:
h�nelle olin sanonut totuuden.

-- "Mit�s itket, �iti?" kysyi Emmi n�hty��n �itins� kyyneleet. --
"Enh�n min� en�� ole kipe�. Nyt olen taas niin terve. Enk�s ole?"
liitti h�n sitten, mutistaen pienen suunsa niin vakuutetun totiseksi
ja myh�ht�en j�lleen, ja totuttuun tapaansa ojensi minulle k�tens�
koeteltavaksi.

Hiljaa, tuskin tuntuvasti tykytti en�� valtasuoni... Pitik� minun
ilmoittaa lapselle, mit� tiesin? Pitik� minun karkottaa ennen
aikojaan tuo viaton, viimeinen hymy h�nen huuliltaan? Vai pitik�
minun pett�� lasta, joka niin luottavana odotti minulta my�nt�v��
vastausta? Miksip�s, arvelin sitten itsekseni, miksip�s murheeksi
muuttaisin Emmin ilon? El�m� ei ole enn�tt�nyt tarjota h�nelle viel�
muuta kuin onnea; tiens�, tuo lyhyt tiens� maailmassa on kulkenut
kukkapolkuja my�ten; nyt v�syi pieni matkamies ja istahti kukkainsa
keskeen... niin nukkukoonkin sitten niiden pariin, n�kem�tt� tuonen
toukkaa, joka on matanut h�neen. Hiljaa se on j�yt�nyt hennon taimen
juuret; hiljaa suhahtakoon sitten l�nnen tuuli ja taivuttakoon
taimea, uuvuttakoon kuni iltauneen vain... Min� vastasin: "terve
olet, pienoiseni, ja huomenna olet ihan terve".

-- "Tiesinh�n sen; kuulithan, �iti, mit� Emmin tohtori sanoi!"
huudahti h�n iloissaan. -- "Mutta", lis�si h�n v�h�n ajan per�st�,
"minua rupeaa nukuttamaan. Min� laskeun levolle. Kukkaset ne j��v�t
nyt kastelematta, mutta kastele, �iti, sin� ne t�n� iltana."

Ja totuttuun tapaansa pani pienoinen k�tens� ristiin ja rupesi
lukemaan iltarukoustansa. Rukous oli noita yksinkertaisia lasten
rukouksia, mutta se tuntui niin tutulta minusta. Niin, se oli
sama, jota �itini minulle, pienen� ollessani, oli opettanut.
Tiet�m�tt�nikin meniv�t k�teni ristiin, ja jokainoa lapsen lausuma
sana kajahti niin armaalta syd�mess�ni...

Rukouksen p��tetty�ns� Emmi sanoi j��hyv�iset �idilleen ja is�lleen,
pyyt�en, ett� h�net kaikin mokomin her�tett�isiin aamulla varhain
ruokkimaan kanarialintua; t�n� aamuna h�n ei ollut jaksanut sit�
tehd�.

-- "Hyv�� y�t�, Emmin tohtori", virkkoi h�n viimein minulle. H�nen
��nens� oli heikonnut heikkonemistaan; viimeinen sana oli pelkk��
kuiskausta vain. Min� l�henin vuodetta, otin lasta k�dest� kiinni ja
suutelin h�nt�. Samassa tunsin v�h�isen puristuksen k�dess�ni. Se
oli viimeinen kuolon tempaus... L�nnen tuuli oli suhahtanut, taimi
taipunut, kukka nukkunut uneen i�iseen...

Tuommoisessa tilassa en ollut ensi kertaa. Usein olen seisonut
kuolinvuoteen vieress�, n�hnyt useain kuolintuskat, painanut monen
silm�t kiinni. Minua ovat liikuttaneet sairaan k�rsimiset ja vaivat;
mutta n�hty�ni niiden loppuneen kalman unessa, olen levollisena aina
lausunut itselleni: "Nyth�n on _kaikki_ lopussa. H�n oli, h�nt� ei
ole en��"... Mutta toisin oli nyt. Min� en voinut irroittaa k�tt�ni
vainajan k�dest�, en k��nt�� silmi�ni pois h�nen kasvoistansa, joille
oli j��nyt tuo hymy, ja nyt ensi kertaa pyrki huulilleni kysymys:
"virka vainaja, mit� n�et nyt?"

Surun sortamana oli �iti laskeunut tuolille vuoteen ��reen. Pastori
istahti h�nen viereens�. Vasemmalla k�dell��n h�n syleili vaimoaan,
oikealla silitteli h�nen harmaita suortuviansa.

-- "Tallellahan on!" virkkoi viimein pastori. Kului hetkinen... �iti
nosti silm�ns� yl�s, pyyhk�isi pois kyyneleens� ja toisti:

-- "Tallellahan on!"

Vait! Salista rupesi nyt kuulumaan laulu. Siell� lauloi Emmin
kanarialintu. Mit� visersi se? Visersik� se kuolinvirtt� vainajalle;
lauloiko lohdutusta vanhemmille, vai kertoiko se mulle armaita, kauan
unohduksissa olleita seikkoja? Min� luulen, ett� sen lauluun olivat
yhdistettyin� kaikki n�m� asiat. Viel� kerran katsahdin vainajaan.
L�nnen mereen laskeuva aurinko heitti kultaisia s�teit�ns� Emmin
kasvoille. Ne olivat viel� kuni elossa olevan. Samassa sai syd�meni
sykkeit�, niin outoja ja kumminkin niin tuiki tuttuja; pian tunsin
silmiss�ni jotain himme�t�: se oli kyynel, kyynel kuivana, j�ykk�n�
olleessa silm�ss�ni, ja nyt -- ensi kertaa kaksikymmenvuotisten
riitain ja taistelujen per�st� omassa itsess�ni, vakauneena virkoin
min�kin: -- "Tallellahan on!"

(Novelleja.)




LISBET.


Ei se todellisuudessa ihan sellainen ollut se laulu, josta ukko
Schmidt lauloi ja soitti ensim�isen s�keen, mutta sellaiseksi me
sen olimme muodostaneet, vallattomat poikaviikarit. Paljonkos
hassuttelemisen aihetta he tarvitsevatkaan!

Pitkill� kiertoretkill�ns� suuressa keisarikaupungissa tuli ukko
Schmidt s��nn�llisesti kerran kuukaudessa meid�n pihaan, raskas
positiivi eli kantourut sel�ss��n. H�nell� oli mukanaan pieni tytt�,
h�nen tytt�rens� tyt�r, niinkuin olimme saaneet tiet��, nimelt�
Lisbet. Laiha oli tuo tytt�nen ja kalpea, mutta silm�t oli h�nell�
suuret, mustat, omituisen kirkkaat.

Ukko asettui vesipostin luokse, laski ensin keve�n ristikon maahan ja
pani sen p��lle positiivinsa. Ja sitten h�n soitti uskollisesti koko
ohjelmistonsa: kolme tanssi- ja kaksi laulukappaletta. Ensim�iseksi
tuli aina tuo siihen aikaan niin moderni Arditin valssi "Il baccio".
Joka kerta kuin my�hemmin, kimnasistina tai nuorena ylioppilaana,
sen s�veliss� tanssin, johtui aina selv�sti mieleeni ukko Schmidt ja
pikku Lisbet.

Tanssikappaleitten aikana Lisbet helisti triangelia ja olikin meid�n
mielest�mme koko mestari siin�. V�list� hyppi puikko sit� kyyti�
kaikkia kolmea laitaa vasten, ettei sit� yht��n n�kynytk��n.

-- Recht so, Kind! -- virkkoi silloin ukko kiitellen.

Ja Lisbet myh�hti meille, ja h�nen kirkkaat silm�ns� olivat silloin
niin kauniit. Me myh�hdimme my�s, ja mielihyv� oli molemminpuolinen.

Laulukappaleissa taas k�vi niin, ett� ukko Schmidt ensin lauloi
soiton mukana kalsealla ��nell��n ensim�isen v�rsyn, sitten tuli
pikatahdissa refraini eli loppukerto, jossa Lisbetkin oli mukana, ja
vihdoin soitti positiivi yksin��n pari kolme v�rsy�. Tuon tuostakin
aukeni joku akkuna, ja kuului koputusta ulkolautaan. Lisbet katsahti
sinnep�in: sielt� viskattiin vaskiraha, tavallisesti paperiin
k��r�istyn�. Tytt� nouti sen, niiasi ja pani positiiville. Ukko
kohotti vasemmalla k�dell��n lakkiansa ja virkkoi:

-- Dank sch�n!

Seuraavain tanssikappalten aikana me, kavaljeerit, "satsasimme"
kahden omenahentusen hinnan ja pistimme sen, valkoisessa paperissa,
Lisbetin kouraan. Ja nuo suuret silm�t v�l�htiv�t taas niin somasti.

Sitten me kiihke�sti odotimme Schmidtin kahta laulukappaletta, joista
me aina koko viikoksi saimme hauskuutta.

Jo tuli toinen. Ukko lauloi vanhan positiivinsa mukana:

    Zu Strassburg, zu Strassburg
    Ohne Soldat�n.

Meit� huvitti kovin tuo koron poljenta viimeisess� sanassa: Soldat�n.
Koko viikon me hoimme sitten samaa, kesken leikkej� ja kesken
lukujakin, parodioiden sit� jos johonkin tapaan.

Esimerkiksi:

    Ah, annapas, annapas
    Tuo kirja mull�n!

Tahi:

    Mut seisoipas, seisoipas
    Nurmin�n nurk�ss'!

Mutta bravurikappale puuttui viel�, se, johon jutelmani alussa
viittasin. Se oli tuo vanha tuttu:

    Du hast ja die sch�nsten Augen,
    Hast Alles, was Liebe begiert;
    Du hast Diamanten und Perlen; --
    Sag', Liebchen, was willst du noch mehr?

Suomeksi suunnilleen n�in:

    Sull' on ihanaiset silm�t,
    Kaikki, lempi min vaatia voi;
    Timantteja, helmi� sull' on; --
    Mit�s muut', armas, pyyd�t s�, oi?

Parhain mehu t�ss� laulussa oli se, ett� ukon kuluneessa positiivissa
oli pari vanhuuttansa jo mykk�� pilli�, jotka eiv�t soineet
silloin, kuin olisi pit�nyt. T�m� sattui tietysti niin tanssi- kuin
laulukappaleissakin, mutta me emme kiinnitt�neet huomiotamme muuhun
kuin t�h�n viimeksimainittuun. Siin�kin osui mykk� kohta milloin
s�keen loppuun, milloin keskikohdalle, milloin alkuun, mutta me,
poikaviikarit, olimme laittaneet siit� sellaisen muunnoksen, jossa
mykk� pilli muka joutui aina s�keen p��h�n.

Ja t�llainen siit� sitten muodostui meille laulu:

    Du hast ja die sch�nsten pu--uh--uh--huh,
    Hast Alles, was Liebe hyh--yh--yh--hyh,
    Du hast Diamanten und sum--sum--sum--sum;
    Sag', Liebchen, was willst du noch bum?

Ja viimeist� sanaa laulettaessa johtaja, muuan lyhyt lyller� ja
suurin hulivili joukossa, ly�d� kumautti kalikalla tyhj�n tynnyrin
pohjaan tai, milloin huoneessa laulettiin, puisella lihakurikalla
paistinpannuun.

Jo tuohon kujeiluun yksikin huoli haihtui ja suru suli! �iti vainaja
v�list� nuhdellen virkkoi:

-- Jos te ette nyt, musikantit!... -- mutta h�nen suupieliss��n oli
vakavuuden takana jotain lystim�ist�, sen me huomasimme, ja "pari
kertaa vain viel�" se piti saada uudistaa.

Meid�n kunniaksemme t�ytyy sanoa, ettemme milloinkaan ukon itsens�
kuullen t�t� ilvett� pit�neet. H�nen kasvoissansa, ryppyisiss�, oli
niin paljo huolen ja puutteen ly�m�� leimaa ja samalla arvoisaa
vakavuutta, ettei se j��nyt lapsiltakaan huomaamatta. Ja jospa joku
yritys sinnep�in olisi ollut ajateltavissakin, niin Lisbetin t�hden
se olisi ollut ratki mahdotonta. H�nen olisi ollut paha mieli. Nuo
kirkkaat, mustat silm�t olisivat t�yttyneet kyynelill�. Eik� h�n
olisi l�htiess��n en�� myh�ht�nytk��n meille niin kauniisti kuin aina
ennen.

       *       *       *       *       *

Kerran oli kulunut puolitoista kuukautta, eik� ukko Schmidti� ja
Lisbeti� n�kynyt meid�n pihalla. Olimme jo niin tottuneet heid�n
m��r�aikaisiin k�ynteihins�, ett� alkoi jo olla ik�v� heit�. Vihdoin
h�n tuli, mutta Lisbeti� ei ollut mukana. Nuo kaksi olivat meid�n
mielest�mme kaiketikin sulaneet niin ehj�ksi kuvaksi, ett� tuntui
oikein haikealta nyt, kun toinen oli poissa.

-- Wo ist die Kleine? -- kysyimme heti.

-- Krank -- vastasi h�n surullisesti.

Saimme edelleen tiet�� Lisbetin makaavan lasten hospitaalissa. Taudin
nimest� ei tainnut ukko itsek��n olla selvill�; heikon vain sanoi
tyt�n olevan.

Yksipuoliselta, ik�v�lt� tuntui ukon soitto nyt, kun ei triangeli
helissyt mukaan. "Soldat�n" ei her�tt�nyt yht��n hauskuutta.
Mykk�in piippujen toimettomuus tuntui niin haikean tuskalliselta.
Me ker�simme taas kahden omenahentusen hinnan, k��rimme sen
kaksinkertaiseen, puhtaaseen paperiin ja ojensimme ukolle.

-- Gr�ssen Sie die Kleine! -- sanoimme. Ukko kiitti ja pisti k��r�n
poveensa ja nosti raskaan koneen selk��ns�. Ennen h�n oli silloin
aina ottanut tytt�� k�dest� ja hell�sti virkkanut: "Also, Kind!" Nyt
h�n ei puhunut mit��n; nosti lakkiansa vain ja l�ksi.

Sin� iltana ei ottanut leikki leikilt� tuntuakseen. Emme parodioineet
soldat�ni�k��n. Joku meist� yritti laulamaan:

    Du hast ja...

mutta keskeytti ja kys�isi �kki�:

-- Siell�k� se lasten hospitaali on, siell� kolmannen palotornin
vastap��t�?

-- Siell�.

Ja sitten oltiin ��neti kauan aikaa. �iti pisti p��ns� ky�kist�.

-- Piilosillako te olette siell�, koskei kuulu hiiskaustakaan?

-- T�ti! Hoitavatko ne hyvin siell� lasten hospitaalissa? -- kysyi
laulun johtaja, lyhyt lyller�.

-- Kuinka niin?

Me kerroimme, mit� olimme kuulleet Lisbetist�. �iti vakuutti, ett�
siell� on hyv� hoito. Siell�h�n se parani P�ntisenkin poika.

-- Paraneehan Lisbetkin, �iti? Paraneehan?

-- Paranee, jos Jumala suo.

-- Mutta suoko Jumala?

-- H�n suo aina parasta, lapset.

Helpoitti hieman.

       *       *       *       *       *

Kului taas kuukausi. Er��n� p�iv�n� kuului pihalta j�lleen "Il
baccio".

Me riensimme pihalle. Yksin oli ukko nytkin.

-- Wo ist die Kleine? -- oli ensim�inen kysymyksemme.

Ukko katsahti meihin kesken soittoansa. H�nen silm�ns� olivat
punaiset. Me aavistimme pahaa.

-- Wo ist die Kleine? -- kysyimme uudestaan vaikka sanat pyrkiv�t
takertumaan.

-- Gestorben -- vastasi ukko, ja kyyneleet tulvahtivat h�nen
silmist��n, punaisista.

Vasemman k�den hihansuulla h�n pyyhk�isi poskeansa. Oikea k�si soitti
uskollisesti Arditin valssia.

(Andante.)





MAILA TALVIO (MIKKOLA).


Syntynyt 17/10 1871 Hartolassa. Alkuper�inen nimi _Winter_.
Naimisissa v:sta 1893 prof. J. J. Mikkolan kanssa. Julkaissut nimell�
"Maila Talvio" m.m. _N�hty� ja tunnettua, Kansan seassa, Pime�npirtin
h�vitys, Muuan �iti, Juha Joutsia, Louhilinna_, n�ytelm�n _Eri teit�_
sek� el�m�kerrallisen kuvauksen _Juhana Ludvig Runeberg_. Ahkera
suomentaja.




LORENTSO JA FIDELIO.


Lorentso oli mustatukkainen italialainen positiivinsoittaja ja
Fidelio oli kissankokoinen, ruskea marakatti.

Fidelio oli syntynyt keskell� valtamerta, suuressa kopassa.
Laivamiehet olivat armahtaneet h�nt�, antaneet h�nelle ruokaa ja
pit�neet h�nt� leikkikalunaan. Mutta kun tultiin satamaan, ei
kukaan en�� tahtonut tunnustaa h�nt� omakseen, sill� silloin oli
jokaisella omat puuhansa. Fidelion huomattiin olevan tiell�, ja muuan
l�mmitt�j�, joka kerran oli ollut kompastumaisillaan Fidelioon, myi
h�net viinalitran hinnasta Lorentsolle. Lorentso oli juuri silloin
matkalla Suomen p��kaupunkiin, Helsinkiin.

Lorentso ompeli marakatillensa koltun tulipunaisesta kankaasta,
ripusti sen kaulaan tiukusen, opetti elukan tanssimaan ja totutti
sen, is�nt�ns� leve�r�yt�inen hattu kourassa, kulkemaan kerj��m�ss�
ihmisilt�, jotka seisoa t�llisteliv�t positiivin ymp�rill�.
Lorentso se my�skin antoi marakatille nimen Fidelio, joka merkitsee
"uskollinen", sill� siihen asti ei Fideliolla ollut mit��n omaa nime�
ollut.

Heist� tuli hyv�t yst�v�t, aina he olivat yhdess�. Milloin istui
Fidelio positiivin p��ll�, kun Lorentso kantoi sit� sel�ss��n,
ja katseli tyytyv�isen� alas korkeudestaan. Milloin oli Fidelio
pieness� pussissa, jonka Lorentso erityisesti yst�v��ns� varten oli
kiinnitt�nyt positiivin kantohihnaan. Sadeilmalla ei Fideliosta
n�kynyt kuin hiukkanen p��t�, sill� silloin piili h�n Lorentson
povitaskussa. Fidelion kaulaan pantiin aina kaupungille l�htiess�
punainen nauha, ja siit� talutti Lorentso Fidelioa.

Kun seisahduttiin talon eteen ja Lorentso nosti lakkiaan ikkunoita
kohti, hypp�si Fidelio maahan. Pian kokoontui heid�n ymp�rilleen
kansaa. Seisahtui joku mies katselemaan, tuli pari naista, mutta
enimm�kseen tuli tytt�j� ja poikia, jotka ilakoiden seurasivat
Fidelioa: h�n hyppi nuuskiskellen pitkin pihaa niin kauas, kuin
nuoraa yletti, ja pys�htyi v�lill� istumaan ja ojentamaan k�tens�
lapsia kohti, ik��nkuin sanoakseen: eik� teill� nyt ole mit��n
antamista? Lapset ymm�rsiv�t marakatin ��nett�m�n kielen, juoksivat
sis��n ja noutivat tuliaisia, mik� sokeripalan, mik� vehn�korpun,
mik� omenan. Mutta oli sellaisiakin lapsia, jotka tulivat takaap�in
pist�m��n kepill� Fidelioa, tai potkimaan tai ly�m��n ja jotka sitten
nauroivat pahasti, kun Fidelio parahti.

Hauskimmat hetket olivat Lorentsolle ja Fideliolle illat, kun he
p�iv�ty�st� uupuneina palasivat kotiin. He asuivat pieness� huoneessa
kivijalassa, puoleksi maan sis�ss�, ja paitsi heit� asui siell�
viel� kaksi muuta italialaista positiivinsoittajaa sek� mustan- ja
keltaisenkirjavat linnut Diaco ja Bijou. Miehet ja heid�n turvattinsa
olivat sent��n ani harvoin yhtaikaa kotosalla, sill� vuoron per��n
kuljeskeli aina joku raha-ansiolla maaseudulla. V�list� olivat
Lorentso ja Fidelio aivan kahden kotona.

Pimeitten iltojen alkaessa oli Lorentso ostanut taloon kirjavasta
paperista tehdyn lyhdyn. Kun sen sis��n sytytti kynttil�n, niin
muuttui huone kuin taikasauvan kosketuksesta: ruma, ep�tasainen
kivipermanto muodostui kauniiksi mosaikkilattiaksi, mustunut, avoin
liesi sai punertavan marmorin karvan, risaiset vaatteet vuoteessa
hohtivat silkilt�, ja homepilkut seinill� k�viv�t kauniiksi,
ep�m��r�isiksi kuvioiksi.

Mutta nyyhkien heitt�ytyi Lorentso vuoteelle, jonka peite lyhdyn
valossa silkilt� v�l�hteli. H�n itki niin, ett� Fidelion t�ytyi
her�t� unestaan.

Vai jo se taas siell� ajattelee kaunista Italiaansa. Jo, jo t�ytyy
nousta lohduttamaan! Ja Fidelio hieroi unet silmist��n, hyp�hti
kolisten p�yd�lle, voimisteli hetkisen poikkipuulla, joka oli tuolin
jalassa, ja koetti jos jollakin lailla johtaa is�nt�ns� huomiota
muualle. Ei auttanut! Yh� Lorentso vain nyyhki. Vihdoin ei Fidelio
keksinyt muuta keinoa kuin kavuta vuoteelle, asettua Lorentson
rinnalle ja nipist�� leuasta. No, tottapahan, vihdoinkin huomasi
marakattinsa.

-- Vai sin�, Fidelio, siihen tulit, hym�hti Lorentso surumielisesti
ja alkoi silitell� elukan selk��. -- Sin� et ymm�rr�, niiksi Lorentso
itkee, sill� sin� et koskaan ole n�hnyt etel�n taivasta!

Fidelio vilkutteli ymm�rt�v�isen n�k�isen� silmi��n, ik��nkuin
vakuuttaakseen, ett� ymm�rt��, hieroi k�si��n, suuteli Lorentsoa
keskelle suuta ja alkoi vihdoin tanssia h�nen rintansa p��ll�.

T�ytyih�n sen tempuille v�kisinkin nauraa!

-- Ole hiljaa, virkkoi Lorentso vihdoin, niin kerron sinulle
etel�st�. Siell� on taivas niin sininen, maa niin viheri�, lehdot
tuoksuvat ja p�iv� paistaa paljoa l�mp�isemmin kuin t��ll�. Siell�
kasvaa appelsiineja niinkuin t��ll� potaatteja ja viiniryp�leit�
niinkuin t��ll� pihlajanmarjoja. Siell� on aina kes�, ihmiset ovat
aina iloisia ja yst�v�llisi�... Ymm�rr�tk� nyt, Fidelio, miksi
Lorentso itkee, kun etel�� ajattelee?

Lorentso oli puhuessaan l�mmennyt. H�nen poskensa hehkuivat ja silm�t
loistivat. Yh� hellemmin silitteli h�n marakattinsa karvaa.

Fidelio sipaisi tuon tuostakin k�p�l�ll��n h�nen poskeaan, mutta
sai �kki� tuuman p��h�ns�, kapusi ketter�sti alas s�ngyst�, katosi
nurkkaan, kaivoi kiven alta esiin punaisen samettipussin, jota kynsin
hampain alkoi raahata s�nky� kohti.

Mutta huomaamatta yst�v�ns� poissaoloa, oli Lorentso jatkanut
puhettaan.

-- Siell� on sinisen meren rannalla oleanderilehto, johon illalla
pojat ja tyt�t kokoontuvat laulelemaan ja leikkim��n. Pime�n tullessa
ripustetaan oksille kirjavia lyhtyj�... Ymm�rr�tk�, Fidelio, miksi
Lorentso niin mielell��n katselee maailmaa punertavan lyhdyn valossa?

Samalla alkoi lattialta s�ngyn vierest� kuulua kummallista kolinaa.

Fidelio siin� viskeli pussia edes takaisin. Lorentso hyp�hti yl�s ja
oli hetkess� polvillaan pussin ��ress� marakattinsa kanssa.

-- Niin, puhui h�n kiihke�sti, lasketaan, lasketaan, paljoko on
rahaa, koska p��st��n l�htem��n etel��n!

H�n kaasi rahat lattialle. Ne olivat pelkk�� kuparia, mutta
niist� tuli suuri l�j�. H�n asetteli kymmenpenniset eri l�jiin ja
viisipenniset eri l�jiin, jokaiseen kymmenen tai kaksikymment�
kappaletta.

-- Menn��nk�, Fidelio, alkoi h�n hetken kuluttua, pian vaihtamaan
kuparit hopeiksi? Repe�� jo kohta kaunis samettipussi!

Lorentso oli polvillaan lattialla rahal�j�ns� ��ress�. Lyhdyn
himme�ss� valossa n�yttiv�t h�nen silm�ns� iskev�n tulta. Fidelio
puuhaili h�nen vieress��n, tanssien ja viskellen rahoja, jotta helisi.

-- Ei, ei! huudahti Lorentso hetkisen kuluttua. -- Vuosi viel�
kylm�ss� pohjolassa. Mutta sitten vie Lorentso Fidelionsa etel��n,
sinne, miss� taivas on niin sininen, ilma l�mmin ja ihmiset aina
iloiset!

Fidelio oli vet�nyt punaisen pussin p��lleen, niin ett� ei n�kynyt
mit��n. Siin� se leikki sokkoa ja teki mit� hullunkurisimpia hyppyj�.

-- Sin� tahtoisit, veitikka, naurahti Lorentso, koltun punaisesta
sametista. Niink�? Mutta siihen ei nyt ole varaa. T�ytyy s��st��
kaikki matkaa varten, ymm�rr�tk�? Sinne etel��n kun p��st��n, niin
et en�� tarvitse kolttuja, vaan tekisi mielesi riisua ylt�si omat
karvasikin!... Anna pussi t�nne, veitikka, n�kev�t viel� ikkunasta
ihmiset, ett� me t��ll� laskemme rahoja, ja tulevat ja ry�st�v�t.

H�n pisti rahat pussiin ja k�tki sen huolellisesti loveen, joka oli
kivilattiassa.

       *       *       *       *       *

Oli kulunut vuosi, oli taas syksy. Lehdet jo varisivat puista ja
aamuisin vet�ytyi maa kuuraan.

Er��n� iltana n�htiin Lorentson, kasvoissa iloinen ilme, astelevan
asuntoansa kohti. Fidelio istui positiivin p��ll�, tyytyv�isen�
katsellen ymp�rilleen. Tuntui hauskalta taas tulla Helsinkiin.
He olivatkin olleet monta viikkoa poissa maalla, olivat olleet
markkinoillakin mukana. Hyv�h�n siell� yleens� oli ollut kulkea.
Ihmisi� oli laumoittain kokoontunut heid�n ymp�rilleen ja Fidelion
tanssi oli her�tt�nyt erityist� huomiota.

He tapasivat asuntonsa pime�n� ja tyhj�n�. Avain oli noudettava
talonmiehelt�. Kylm�� siell� oli ja kolkkoa. Kirjava lyhtykin oli
rikottu heid�n poissaollessaan.

-- �l� ole mill�sik��n, naurahti Lorentso, kun n�ki marakattinsa
naaman pitenev�n tyytym�tt�m�ksi. -- Pane sin� nyt pois rahat, niin
Lorentso sillaikaa noutaa kaupungilta ruokaa. T�n� iltana pidet��n
lysti�, tuodaan kotiin hyv��, ja sin� saat makeisia!

Lorentso heitti samettipussin lattialle ja l�ksi. Fidelio oli pahalla
p��ll�. Se tahtoi nyt ensinn� tallustella pitkin huonetta tutkimassa,
oliko kaikki paikoillaan. Mit� viel�! Ruukku oli rikottu ja...
Samassa k�vi ovi. Joko Lorentso palaa?

Ei, se oli nuori mies, jonka Fidelio joskus ennenkin oli n�hnyt. H�n
tuli hiljaa, katseli varovaisesti ymp�rilleen, pys�htyi portaille
kuuntelemaan ja hyp�hti sitten parilla askeleella keskelle huonetta.

Mutta Fidelion ep�luulo oli her�nnyt. Samettipussi oli paikalla
muistunut sen mieleen.

Poika l�henikin nurkkaa, jossa rahoja tavallisesti s�ilytettiin.

Silloin hiipi Fidelio hiljaa esiin, k�vi kynsin hampain kiinni
pussiin ja rupesi kuljettamaan sit� s�ngyn alle piiloon. Suuri
ahdistus oli vallannut sen, syd�n l�i niin, ett� itsekin kuuli.
Jos viev�t pussin, niin sitten itkee taas Lorentso. Se t�ytyy, se
t�ytyy pelastaa! Ja Fidelio raastoi sit� voimiensa takaa. Mutta �kki�
k��ntyi mies.

-- Vai t��ll� se on talon rahavartija! p��si h�nelt�. -- Pussi t�nne,
taikka...!

H�n tavotteli pussia, haparoiden molemmilla kourillaan, mutta Fidelio
eteni etenemist��n. Kun nurkka tuli vastaan, istuutui marakatti
pussin p��lle ja n�ytti hampaitaan.

-- Vai et anna, sanoi poika, oma syysi sitten!

H�n potkaisi suuren saappaansa koron suoraan Fidelion p��t� kohti.
Marakatti parkaisi ja kaatui suin p�in permannolle.

Kun Lorentso hetkisen kuluttua, k�dess� kirjava lyhty, ruokavaroja ja
makeisia, palasi, oli huone: pime�, tuoli kumossa, kivi rahas�ili�n
p��lt� keskell� lattiaa, pussi poissa ja Fidelio kuolleena. Joku oli
tietysti ikkunasta n�hnyt h�nen palanneen markkinamatkalta, otaksunut
h�nen ansainneen rahaa ja tullut niit� ottamaan. Fidelio oli varmaan
puolustanut pussia ja sent�hden saanut surmansa.

T�m�n kaiken ymm�rsi Lorentso silm�nr�p�yksess�.

Sytytt�m�tt� j�i h�nelt� sin� iltana kirjava lyhty. Eik� h�n itkenyt
kotimaan lehtoja ja sinist� taivasta, vaan marakattinsa kylmenev��
ruumista h�n silitteli ja siin� itki ja valitti:

-- Olisivatpa vieneet rahani, v�h�t min� siit�, mutta kun veiv�t
ainoan yst�v�ni. Ja juuri nyt, kun meid�n piti l�hte�! Sin� et
koskaan saanut n�hd� etel�n taivasta, et koskaan tuntea etel�isen
auringon l�mp��. Oi Fidelio, Fidelio!



EI VIERIV� KIVI OTA SAMMALTA.


Silloin oli torppareilla herrain p�iv�t, kun sai kaataa kaskea
niin paljon kuin tahtoi ja jaksoi. Korvet paloivat kulossa, jotta
tervaskannot ratisi ja kiehui eik� siit� kukaan sakottanut. Talon
omistaja asui toisella tilallaan kirkonkyl�ss� kolmen peninkulman
p��ss�, tuli kerran vuodessa kantamaan verojaan ja kiitteli silloin
sit�, joka oli raatanut suurimman kasken. Sellainen tilus esim. kuin
Niemen torppa, joka maksoi 150 markkaa paitsi matkareissua, puoloja,
kehruuksia, kinkerileipi� ja muuta sellaista, kaatoi kaskea 7, 8
tynn�rinalaa. Silloin eli torppari. Silloin ei puuttunut leip�� ja
tuli vero maksetuksi.

Mutta herra kuoli. Talo kirkonkyl�ss� myytiin veloista ja rouva
rakennutti kartanon syd�nmaahan Mainion m�elle, johon muutti asumaan
joukkoineen. Siit� ei ollut hyv�� odotettavissa, kun haltija muutti
niin likelle. Siit� varmaankin torpparin oikeudet k�rsisiv�t. H�nen
vapauttaan ruvettiinkin sulkemaan kaikenn�k�isien rajojen sis��n:
kiellettiin ottamasta rehuiksi pet�j�- ja kuusipuita, pantiin
kontrahtiin, ett� h�n saa ottaa polttopuut talon maalta _sielt�
mist� m��r�t��n_, kiellettiin p��st�m�st� sikoja v�lj�lle mets�lle,
k�skettiin laajentamaan peltoja ja komennettiin panemaan lapsia
kiertokouluun. Ja vihdoin viimein rupesi liikkumaan sellainen huhu,
ett� kasket otetaan kaikki pois, h�vitet��n koko mets�nviljelys ja
torpparin tulee turvautua peltoonsa.

Niemen Matti kun t�m�n puheen kuuli, piti sit� ensin leikkin�. Sitte
h�n rupesi huolehtien sit� uskomaan.

Kasket pois? Mist�s sitte tulee leip��? Pellot eiv�t kasva ja jos
kasvaisivatkin, ovat sellaisia tilkkusia, ett� eih�n niist� leip�
piisaa. Eih�n niist� l�hde kuin n�lk��. Kasketta ei tule aikaan
mitenk��n.

Matti tiesi, ett� maata l�ytyy muuallakin ja ett� kaskia ei
kaikkialta h�vitet�. H�n p��tti l�hte� hakemaan toista paikkaa ja
heitt�� koko Niemen rouvalle itselleen viljell�. Sill� mist�p� tuo
saisi torpparia, kun ottaa pois mets�maat. Mutta em�nt� pani vastaan.

-- Ei vieriv� kivi ota sammalta, sanoi h�n miehelleen.

Niemen torppaan oli niin totuttu. Se oli h�nen syntym�kotinsa. Matti
oli tullut siihen kotiv�vyksi ja sitte ottanut sen omalle nimelleen.
Siin� oli tehty niin paljon ty�t�, oli rakennettu p�rekatollinen
tupakin, oli soudettu ruuhella pient� lampea, laskettu verkkoja
kaislikkoon, mertoja joen suuhun. Em�nt� oli sill� rannalla tottunut
sotkemaan vaatteita, lapset onkivat siell� niin mielell��n. He
olisivat sitten saattaneet sattua sellaiseen paikkaan, joka ei olisi
ollut niin likell� j�rve�. Ja siin� olisi sitte kuitenkin alotettava
uudestaan ty� ennenkuin totuttaisiin. On tietysti totta, ett�
kasketta ei tule toimeen, mutta saattaisihan rouvalta ensin k�yd�
kysym�ss� ennenkuin l�htee uusia tiloja hakemaan.

Ja em�nt� l�ksi kysym��n. H�n tahtoi itse puhua rouvalle, sill� h�n
oli rohkealuontoisempi kuin Matti. Nyytti k�dess� h�n astui sis��n
pihaan portista, joka oli ihan uusi ja viel� maalaamaton. Pihassa
oli tukkityvi�, laudanp�tki�, sahajauhoja, liister�ittyj�, kirjavia
paperiliuskoja, maalipyttyj�, lapioita, p�yti�, sanalla sanoen:
kaikkia mit� tarvitaan ja mit� j�� rakentaessa taloa sellaista,
kuin t�m�, joka puolessa vuodessa oli kohonnut Mainion m�elle.
Rakennus oli ulkoa p�in laudoitettu, telineit� my�ten kulkivat viel�
rakentajat. Ky�kin porstuaan astuttiin kahta rinnakkain huojuvaa
lautaa pitkin.

Em�nt� seisahtui katselemaan. H�nell� oli t�ysi oikeus katsella:
heid�n, torpparien, rahoilla oli koko koreus saatu aikaan. Eik� h�n
oikeastaan tuntenut iloa, paremmin jonkinlaista katkeraa mielt�. H�n
astui ky�kkiin. Ristikirjava hame kahisi, vihtoriini-r�ijy kiilsi.
Helman alta n�kyi keng�nnokka, leve� kuin lapionk�rki. H�nen huivinsa
oli uusi, vankka ja kankea. Sielt� sis�lt� tunki maalin haju h�nt�
vastaan, hella ja muuri olivat hohtavan puhtaat, kaikki uutta ja
siroista. Nurkassa makasi suuri, mustankirjava koira, suorana kuin
lankavyhti ja kieli pitk�ll��n. Se her�si ja haukahti pari kertaa
niin mahtavalla ��nell�, ett� em�nn�n syd�n syk�hti. Se oli hirve�n
suuri, oli se toista kuin heid�n Musti-rakkinsa. Ja kuinka sill�
oli lystikk��t k�p�l�t ja rinta: ihan kuin mateen nahasta! Mutta
mink� verran se mahtoikaan sy�d� tuo tuollainen peto. Miehen osan!
Koira tuli em�nn�n luo. H�n piti koirista eik� h�n voinut muuta
kuin my�nt��, ett� t�m� oli sangen kaunis. Silm�t n�yttiv�t niin
viisailta. Mutta h�n ty�nsi sen luotaan, asetti nyytin p�yd�lle ja
avasi sen. Kun rouva tuli sis�lt�, loistivat puuvadista, valkoisesta
peitteest� h�nt� vastaan kyps�t, punaiset mansikat. H�n siirsi
neulomaty�ns� kainaloon, antoi em�nn�lle yst�v�llisesti k�tt�, k�ski
istumaan, kysyi mist� h�n oli ja kiitti marjoista.

-- Niin kauniita marjoja, niin kypsi�, ja niin puhdas vaate!

-- Kyll�h�n t��ll�kin osataan pit�� puhtautta, vaikka ollaan kirkosta
kaukana.

Em�nt� istui totisena penkill� silitellen nen�liinaansa.

-- Ehk� em�nt� tahtoo k�yd� katselemaan t�nne sis��n siksi kunnes
kahvi joutuu?

Em�nt� nousi, sanaa virkkamatta.

-- T�m� on ruokasali.

Siell� istui avonaisen ikkunan edess� tytt� kirja k�dess�. Noinhan
ne herrojen lapset ehtiv�t arkip�ivin�kin lukemaan kirjaa. Tuokin,
joka on parhaassa paimen-i�ss�. Mutta paljain jaloin h�n oli ja
yst�v�llisesti h�n tuli tervehtim��n, ja johti viel� em�nt��
sis�huoneisiin.

Kaunista oli kaikkialla. Koreat paperit seiniss�, katot valkoiset ja
jos jonkinlaista huonekalua. Jota useampien huoneitten l�pi k�ytiin,
sit� kauniimpia sielt� vaan tuli. Em�nn�n silm� oli tarkka ja huomasi
kaikki. H�n koetteli tuolin p��llisi�, h�n kyykistyi n�kem��n sohvien
alukset. Kukkien v�liss� oli korkea, kapea ovi, joka vei kiilt�v��n
huoneeseen, joka n�ytti hiukan alenevan muista matalammalle. H�nen
piti sinne juuri menn�, kun h�n huomasi olennon liikkuvan vastaansa
ja tunsi olennon omaksi itsekseen. H�n ojensi k�tens� suoraksi ja
sormet sattuivat sile��n, kylm��n lasiin. Peilih�n siell� oli! Sen
verraton peili! Em�nn�n t�ytyi h�mm�styksest� puhjeta nauruun.

-- Eik� em�nt� ole n�hnyt semmoista ennen?

-- Miss�s min� sitte.

H�n piti kukkasista, koetteli niiden lehti� ja kyseli nimi�.

-- Meill� kanssa kev�iseen aikaan on kukkasia, mutta eih�n niit�
talvella k�y pit�minen.

-- Miks'ei?

-- Niin, kun paleltuvat. Ja torakat ovat niin pahat sy�m��n. Sy�v�t
yksin v�kev�t turkinliskotkin.

Tultiin korkeille portaille, jossa mies viel� oli h�yl��m�ss�. Sielt�
n�kyi kauas mets��, j�rve�, ahoa, halmetta.

-- Ei olisi uskonut t�llaista taloa nousevaksi Mainion m�elle.

Em�nt� oli kokonaan unohtanut kasket. H�n kyseli, katseli, ihmetteli
ja ihaili. H�n jo rupesi tuumaelemaan kuinka Niemen mustassa tuvassa
ja pieness� kammarissa saataisiin aikaan kaunistavia muutoksia. H�n
sai kukkassiemeni� ja sai neuvoja niiden hoidosta. Silloin portista
juosta raksutteli pihaan pieni musta, pystykorvainen koira, h�nt�
kipparassa. Se nuuski ja t�hysteli tiet�.

-- No mutta Musti! meid�n Mustimme! On p��ssyt karkuun saunasta ja
haistanut j�ljet.

Ja koira kuuli em�nt�ns� ��nen ja juoksi suoraa tiet� h�nen luokseen,
viel�p� rupesi haukkumaan talon tytt��. Se tuli kuin muistuttamaan
em�nt�� asiasta, joka oli ajanut h�net t�nne ja jonka h�n oli ihan
unohtanut ihaellessaan hovin komeutta. Nyt h�n k�vi totiseksi, ei
kysellyt en��n mit��n eik� viivytellyt, kun l�hdettiin ky�kkiin
takaisin. Siell� oli synty� aika kahakka, kun talon suuri koira
huomasi Mustin l�heisyydess��n. Mutta rouva joutui h�tiin, ajoi ulos
koiransa ja Musti pelasti nahkansa penkin alle, em�nn�n helmojen
suojaan, josta se v�list� pisti suippean, pienen kuononsa vainuamaan.

Em�nt� sitoi huivinsa lujempaan. H�nen suunsa oli j�yk�sti supussa.
H�n k��nteli ja silitteli suoraksi nen�liinaansa. Niin h�n istui
sanatonna ja juhlallisena, kunnes alkoi:

-- Kun ne puhuvat meid�n puolellamme, ett� pit�is otettamaan pois
kaskilupa. Sit� min� oikein l�ksin kysym��n. Matti meinasi jo
l�hte� kuulustelemaan toista torppaa, mutta min� ehk�isin, sill�
muuttamisesta ei rikastuta ja saahan sit� ensin rouvalta k�yd�
tiedustamassa.

H�n n�ytti oikein uhkaavalta ja k��nteli hurjasti huivia k�siss��n,
katsellen vilkkumatta rouvaa, joka tyynesti kuunteli.

-- Mutta arvaahan rouva sen, ett� kasketta ei kukaan el�.

-- Hyv� em�nt�, meid�n mets�mme ovat niin lopussa, ettei...

-- Voi, voi, kuinka sit� l�ytyy kaskimaata! keskeytti em�nt�.

-- Ettei sit� mitenk��n voi antaa niin paljoa kuin ennen. Tulee jo
pian puute polttopuista. Emme me h�vit� kaikkea kaskiviljelyst�
yhtaikaa, mutta v�hitellen, v�hitellen.

Rouva oli sanomalehdist� ja asiantuntijoilta saanut selville
kaskenpolton varjopuolet ja h�n piti nyt em�nn�lle puheen,
jossa h�n selitti hy�dyn siit�, ett� uhraa ty�ns� ja voimansa
pellonviljelykseen.

-- No, niinh�n se voi olla sen jolla on peltoja. Mutta kun on
sellaisia tilkkusia kuin meid�n. -- Laajentaa? Niin kuka siihen
ehtii. Se on ty�l�st�. Ei. K�yhyys siit� tulee ja n�lk�. Ja pois on
l�hdett�v� koko tilalta. Jo muutoinkin on maksettu takuita, kun on
se toinen toveri siin�, se Matti -- h�n tarkoitti miest��n -- aina
ollut sellainen lerpakko lupaamaan, sek� selv�n� ollessaan ett�
juomap�iss��n.

-- Ohhoh. Juoko teid�n miehenne! kysyi rouva osanottavaisesti.

-- Joihan se takavuosina. Mist�s sit� nyt en��n juo, kun ei mist��n
saa. Ei sill�, ett� se olisi ollut mulle paha taikka ly�nyt, palasipa
kotiin selv�n� tai p�iss��n. Ei se minua ole koskaan h�tyytt�nyt.
Mutta takasi aina muille ja niit� takuita on nyt maksettu pitkin
aikoja. Jos ei saa en��n edes kaskeen turvata, niin ei ole edess�
muuta kuin: kerj��!

Rouva koetti v�litt�� ja sovitella, mutta em�nn�n vaatimukset olivat
suuret. H�n malttoi tuskin juoda kahviaan loppuun. H�ness� kiehui
mieliharmi ja kiukku. H�n ei kehdannut sit� ajaa rouvalle, mutta
kotiin. Sent�hden h�n heti nielty��n kahvin, korjautui pois tyhjine
vatineen, koirineen.

H�n kulki kiireesti leve�� polkua, huomaamatta mit��n ymp�rill��n.
H�n ei edes muistanut kuunnella lehm�n kelloja, tiet��kseen mist�p�in
lehm�t illalla olivat noudettavat kotiin. Tien yli juoksi j�nis ja
v�h�n matkan p��ss� vouskuttava Musti.

Em�nt� ajatteli muuttoa Niemen torpasta. Mist� saanee rouva uuden
tulokkaan? Tulijoita l�ytyy kyll� aina, mutta mimmoisia! H�n ajatteli
jonkinlaisella riemun ilkeydell� sit�, ett� vaikka t�ytyisi rouvan
viel� pakostakin antaa kaskea edes kolmatta tynn�ri�. Ajatuksiin
vaipuneena h�n k�veli tuttua, kivist� tiet�. Ilma oli kirkas ja
l�mmin. Oikein n�ytti koettavan hyv� pouta alkavalle hein�nteolle.

Tuli yl�maa ja m�ki. Kahden puolen tien humisi siin� ihana
koivumets�. Puut olivat niin suuret ja suorat, tuohi niiss� niin
ehe�� ja valkoista. Sielt� n�kyi matkan p��ss� torppa, lakealla
niemell�, j�rven rannalla, peltojen ymp�r�im�n�. Siin� em�nt�
seisahtui. H�n ei voinut astua edemm�ksi. Samaa maata, jolla h�n nyt
seisoi, oli h�n ollut is�vainajansa kanssa vieritt�m�ss� sulaksi
ja is� oli maininnut jo sit� ennen sy�neens� siit� ruiskylv�n. H�n
oli leikannut siit� talkoolla, oli n�hnyt sen heinettyv�n ahoksi,
n�hnyt mets�n kasvavan, taittanut siit� vastaksia monia kertoja
l�mp�isin� kes�iltoina. He olivat Matin kanssa p��tt�neet kaataa sen
kaskeksi ja olivat sit� s��st�m�ll� s��st�neet, jotta se sitte oikein
kasvaisi. Ja pitik� se nyt j�tt�� muitten kaadettavaksi? Em�nt�
tunsi eronhetken tuskaa kurkussaan, h�n tunsi sit� yh� enemm�n, jota
likemm� h�n tuli kotoa, kulkiessaan l�pi vasikkahaan, jossa puut
olivat tupsulatvaisia tynki�, tarkasti ketettyj� kerpuiksi.

Matti oli veist�m�ss� haravaa tuvan edustalla. H�n kohotti v�h�n
p��t��n, kun vaimo tuli kujansuussa, mutta eiv�t he toisilleen
virkkaneet sanaakaan. Em�nt� meni suoraa tiet� aittaan vaihtamaan
vaatteita. Lapset eiv�t uskaltaneet h�nelt� mit��n kysell�, siksi
nurja oli �idin muoto. H�n otti kontin ja varusti siihen ev�st�. Sen
h�n l�j�hytti miehens� eteen.

-- L�hde nyt, niin olet samalla kirkossa!

Oli n�et lauvantai. Matti ei pyyt�nyt likempi� tietoja. H�n ymm�rsi
heti kaikki tyyni.

-- Vai ei luvannut rouva kaskea, saneli h�n hiljaa itsekseen ja
n�hden vaimonsa malttamattomuuden, lis�si h�n: -- �l� nyt h�t�ile,
l�hdenh�n min� t�st� kunhan nyt kylvyst� p��sen.

Ja Matti l�ksi jo samana iltana, sill� kirkolle oli pitk� matka.
Em�nt� j�i kotiin tutustumaan erontekoon Niemen torpasta.

Seuraavana iltana palasi Matti kotiin, alla p�in, pahoilla mielin.
Vaimo kyseli ja urkki, mutta Matista ei l�htenyt mit��n ennenkuin h�n
oli sy�nyt, kylpenyt ja sytytt�nyt piippunsa. Sitte h�n v�hitellen
alkoi kertoa retkest��n. H�n oli tiedustellut torppia monelta
is�nn�lt�, mutta ne eiv�t olleet luvanneet kaskea senk��n vertaa,
mit� rouvalta saattoi toivoa.

-- Jaa-a, sanoi em�nt� kylm�kiskoisesti. -- Ei kasketta tule aikaan.

Is�nt� otti piipun hampaistaan ja sylk�isi tavattomalla kiivaudella.

-- Sin� olet aina sanonut: ei vieriv� kivi ota sammalta, ja samaa
olen min� tuuminut pitkin matkaa. Muuttamisesta ei ole mihink��n. Jos
sattuisi yksi kohta paranemaan, niin ehk� pahenisi toinen. J��d��n
vaan t�h�n: ei muuallakaan ole parempaa toimeentuloa. Niemeen on jo
totuttu ja kotiuduttu. Saahan tuosta j�rvest�kin kalan pataansa,
eik� j�rve�k��n ole joka paikassa. Kaadetaan nyt kaskeksi tuo mets�
m�elt�, koskei rouva sent��n heti tykk�n��n h�vit� kaskenpolttoa.
Laajennetaan peltoja sill� v�lin. Ehk� t�ss� nyt toimeen tullaan.

-- Niinh�n se rouva sanoi tulevaisuudessakin antavansa vesata
pikkusen pensasta. Saathan sin� jo vaikka huomenna menn� rouvan
puheille. Min� kirnuan aikaiseen aamulla ja tyhjenn�n kananpes�n,
jotta saat tuliaisiksi.

Matti hymyili jo tyytyv�isen� ja rauhoittuneena l�ksi em�nt�kin
askareilleen.

(N�hty� ja tunnettua.)





KY�STI WILKUNA.


Syntynyt 4/5 1879 Nivalassa, yliopp. 1903; toiminut
kansakoulunopettajana ja sanomalehtimiesn�. Julkaissut m.m.
_Novelleja_ ja _Yksin el�m�ss�_.




KESKEN J��NYT.


Yht� toivottoman tasaisena ja puhtaaksi nuoltuna levisi niitty niin
kauas kuin silm� kantoi. Ainoana vaihteluna olivat hein�ladot, joita
riitti joka suunnalle niin pitk�lle kuin niitty�kin ja jotka heini�
t�yteen ahdattuina ja ovet tiiviisti sulettuina muistuttivat t�yteen
sy�nytt� ja ylt�kyll�ist� ihmist�, joka ynse�sti hymyilee muiden
puutteelle. Naiden sein�t olivat syyssateissa muuttaneet harmaan
v�rins� melkein mustaksi, samoinkuin siell� t��ll� n�kyv�t aidatkin.

Yhdell� puolen rajoitti niitty� kyl�ntie, joka pitk�llisten sateiden
aikana oli muuttunut kauttaaltaan viheli�iseksi savil�t�k�ksi, johon
py�r�t upposivat l�hes akselia my�ten. Heti kyl�ntien syrj�ss� oli
pit�j�n uusi hautausmaa, jonka punaiseksi maalattu ruumishuone n�ytti
nyt samanv�riselt� kuin niittyladotkin.

Hautausmaan kohdalta kulki keskiniitty� kohti kaksi rivi�
linjaseip�it�, kymmenen sylt� aina seiv�sparin v�li�. Seiv�sten
v�liss� oli ojankaivos. Valmista ojaa molemmille reunoille kohonneine
savi- ja murapattereineen ulottui jo pitk�lle niitynselk�� kohti
ja siin�, jossa se p��ttyi, liikkui jotakin harmajaa, samalla kuin
patterien p�ihin liittyi savilohkare toisensa j�lkeen. Ojankaivaja,
joka siin� lakealla niitynsel�ll� murheellisen syystaivaan alla
uurasti, tuntui tielt� katsojasta itsepintaiselta myyr�lt�.

Heiskan Kalle, syd�nmaan m�kkil�inen, oli ottanut urakalla
kaivaakseen ojaa nelj�sataa sylt� ja maksuksi piti h�nen siit� saada
lehm�. Viikko j�lkeen Pertunp�iv�n h�n oli alkanut ja tuli nyt t�n�
iltana kaivaneeksi umpeensa kaksi viikkoa. Sateista huolimatta h�n
oli joka p�iv� siirt�nyt ojanp��t� kaksikymment� sylt� eteenp�in ja
tiesi olevansa jo sivu puoliv�lin koko m��r�st�.

H�n oli pieni, hinter� mies, kasvot laihat ja kuin alkuper�isest�
koostaan pienemmiksi kuihtuneet. Oli ihme, ett� h�n sent��n jaksoi
ojan pohjasta viskell� niinkin suuria lohkareita. Vaatteet olivat
joka puolelta savessa ja murassa ja varsinkin olivat keng�t, joiden
varret oli sidottu pajuvitsalla, yhten� savit�nkkin�.

Ojaa kuljetti h�n eteenp�in kolmella pistokerroksella. Ensin l�i h�n
linjaseip�ist� suuntaa t�hd�ten rajaviivat ja nosti ensim�isell�
lapiopistolla varsinaisen maankamaran. Kun h�n siten syntynytt�
uraa oli kulettanut jonkun syll�n edelleen, palasi h�n takaisin ja
ryhtyi savikerrosta puhkaisemaan. Jalallaan lapion olkamukselle
polkaisten painoi h�n lapionter�n ensin reunaa pitkin alas, sitten
samansuuntaisesti keskikohdalla ojaa ja viimeksi poikittain, jolloin
kuutiomainen m�hk�le tuli joka puolelta rajoitetuksi. Alapuolelta
se oli viel� kiinni, mutta kun h�n lapiota viime pistoksen j�lelt�
v�h�n aikaa liikutteli edestakaisin, jolloin vesi repeimiin
tunkeutuen synnytti korahtelevia ��ni�, irtausi se kokonaan ja j�i
lapionter�lle. Silloin h�n kyyrist�ysi, ik��nkuin koko mies olisi
pienemm�ksi kutistunut, pinnisti sitkeit� j�nteri��n ja heitti
lohkareen ojan reunalle, johon se vedest� valuen j�i ennemmin
nousseiden p��lle m�tk�tt�m��n. Mutta ik��nkuin saaliinhimo olisi
kiihtynyt ryhtyi h�n heti samoilla tempuilla irroittamaan rinnalta
uutta lohkaretta, jonka vipusi irti saatuaan toiselle reunalle
-- ja niin edelleen, kunnes oli p��ssyt siihen saakka, mihin oli
ensim�isen pistoksen j�tt�nyt. Siihen p��sty��n laskeutui h�n pohjaan
ja puolis��rest� savisessa vedess� seisoen syyti h�n irtaimen muhan
ja t�ryn ojan pohjalta pois. J�lelle j�i nyt valmis, siistireunainen
oja, jonka pohjassa vaisua syystaivasta heikosti kuvastellen seisoi
v�reet�nn� savinen vesi.

Saatuaan p��llimm�isen pistokerroksen viedyksi muutamaan m�tt��seen
saakka, jonka h�n jo et��mp�� oli lev�hdyspaikkana merkille
pannut, painoi h�n lapion maahan, oikaisi ponnistusta kysyv�ll�
liikkeell� vartalonsa ja silm�si ymp�ri taivaan, joka oli t�yteen
ahdattuna sinne t�nne kiit�vi� ja toistensa ymp�ri kierivi�
harmaita vesih�yryj�, mitk� tavantakaa tuulen mukana vihmoivat
alas vett� kuin pienisilm�isest� seulasta piristellen. H�n asetti
m�tt��lle kintaansa, selk�puolet yl�sp�in, ja istui niiden p��lle,
t�ytti piipun ja n�ht�v�ll� nautinnolla savuja vedellen syventyi
mietteisiins�.

Mit�p� h�n muuta olisi miettinyt kuin lehm��, jonka h�n joka
lapiopistokselta tunsi yh� enemm�n omakseen muuttuvan. Siin� samassa
asiassa h�nen ajatuksensa olivat ty�skennelleet alunpit�in, aivan
siit� alkaen kun h�n ojan alkup��ss� ensi kerran lapionsa maahan
painoi, -- ja siit� oli jo kaksi viikkoa aikaa. Kaikki t�llaiset
mietteet ja suunnitelmat p��ttyiv�t aina lopuksi siihen, kuinka
Maija, h�nen vaimonsa, ojan p��ttyess� tulee h�nt� hakemaan ja
he yhdess� l�htev�t lehm�� kuljettamaan kotiin, h�n itse p��st�
taluttaen ja Maija per�ss� piiskalla rapsien. Puolitaipaleella tulee
sitten vastaan naapurim�kin mies, pys�htyy h�mm�styneen�, py�r�ytt��
m�lli� ja saa sanoiksi: "No -- kenenk�s lehm�� te...?" ja h�n vastaa
lehm�� pys�htym�tt� per�ss��n kiskoen ja kuin mit��n erinomaista ei
olisi tekeill�: "Omahan t�m� on lehm�!" Ja se naapuri j�� suu auki
heid�n per��ns� katsomaan...

Kallea kutkuttivat t�llaiset kuvittelut ja tuosta lehm�n kotiin
kuljetuksesta h�n erikoisesti tunsi kuin rintaa hivelev�� esimakua
siit�, ett� heill�kin on taas oma lehm�. Ainakaan kymmeneen vuoteen
sit� ei ollut heill� ollutkaan, ruokkolehm�� oli t�ytynyt pit��,
mutta sekin k�vi kovin rasittavaksi. Viimeisest� eiv�t olleet saaneet
maksetuksi t�ytt� ruokkoa, jonka vuoksi se oli otettu heilt� pois.

Mutta nyt oli irtautumassa oma lehm�... Ja pit�isi olla hyv� lehm�,
lyps�v�n kuului hyv�sti ja poikivan joulun ja kynttil�np�iv�n
v�liss�... Eik� mik��n vanhakaan, vasta nelj�sti poikinut. Em�nt� sen
oli sanonut ja oli h�n itsekin sarvista katsonut: nelj� vannetta oli
ollut sarven juuressa... Tarkkaan h�n sen tunsi ulkomuodolleen ja
kun silm�ns� ummisti, saattoi h�n sen n�hd� ihka el�v�n� edess��n:
valkea, hatasarvinen, kylill� laajat vaaleanpunaiset lautumat ja
jalat samoin polvista alasp�in punaiset... Senkin muisti, ett� vasen
sarvi oli, omituista kyll�, hiukan enemm�n sis��np�in kivertynyt kuin
oikea...

H�n pani viel� toisenkin piipullisen palamaan ja jatkoi mietteit��n,
istuen yh� m�tt��ll� ja katsoen jalkainsa v�liss� piipottavaan
hein�nkorteen, jota kohti h�n tavan takaa ruiskautti kuuman syljen.
"Mit�h�n", ajatteli h�n, "jos h�n nyt heitt�isi ojankaivun siihen,
kun puoli lehm�� on tienattuna. Suostuisikohan is�nt� panemaan
lehm�n kahtia..." -- ja h�nen piipun�ljyn mustaamat huulensa
kiertyiv�t hymyntapaiseen. "Eip� taitaisi, mutta kun ment�isiin
lakiin, niin eik�h�n vain tuomittaisi lehm� kahtia... olihan siin�
vieraat-miehet, kun kontrahti tehtiin... Mutta sitten taitaisi tulla
riita kumpi kummankin puolen saisi... h�n tahtoisi takapuolen ja
is�nt� my�s... ja niin tulisi taas lakiin meno... Hm! kaikkia sit�
aikamies kuvitteleekin" -- ja naurahtaen sylk�isi h�n piipunpes��n,
kopisteli sen keng�n k�rke� vasten tyhj�ksi ja nousi ty�t��n
jatkamaan.

Kun oli lauvantaip�iv�, ei h�n kaivanutkaan nyt kahtakymment� sylt�,
sill� h�n oli p��tt�nyt l�hte� pyh�n ajaksi kotim�kille ja sinne oli
kuljettavana l�hes parin peninkulman pituinen taival.

Saatuaan iltapuoleen kahdeksannentoista sylen t�yteen, nousi h�n
ojasta, virutti lapion ja pyyhki siit� m�tt��n kyless� enint� savea
pois sek� pisti pystyyn kaivoksen p��h�n. Siin�p�h�n oli valmiina
maanantai-aamuksi...

       *       *       *       *       *

Mutta maanantaina ei Kalle saapunutkaan ty�t��n jatkamaan. Ei viel�
tiistaina eik� seuraavanakaan p�ivin�. Loppuviikolla tiesiv�t
sitten syd�nmaalta saapuneet viestit Kallen kuolleen. Heti kotiin
tultuaan oli h�n h��tynyt vuoteeseen, sis�lt� kun oli alkanut kovin
v��nnell� ja samalla vilunpuuskat ahdistella. Joutuin h�n oli siit�
huonontunut, kunnes loppuviikosta tuli kuolema, ennenkuin pappiakaan
kerittiin hakea.

Sunnuntaina sitten, kahden viikon kuluttua siit� kun Kalle oli
kotim�killeen l�htenyt, l�heni hautausmaata savista kyl�ntiet� pitkin
pieni ruumissaattue. Siihen kuului vain yksi hevonen, joka kuljetti
ruumista sek� kymmenkunta jalankulkijaa. Ne olivat Kallen naapureita,
k�yhi� mets�kulmalaisia, miehet laihakasvoisia ja j�re�leukasia,
korvallisilla harvaa parrans�nke�. Velvollisuudentunne ne oli
ajanut tallustelemaan parin peninkulman pituisen taipaleen savista
ja vetel�� syrj�kyl�n tiet�, sill� olihan kuollut naapuri hautaan
saatettavana.

Rattailla oleva ruumiskirstu oli peitetty hevosloimella, mik�
aamullisesta sateesta oli viel� m�rk�n�. Py�r�t olivat matkalle
l�htiess� unohtuneet voitelematta ja ne kiljuivat nyt surkeasti ja
keskeytym�tt�. Hevonen oli laiha ja luuskautunut ja pys�htyi joka
kerta kuin py�r� nyrj�hti johonkin ly�ppeesen. Mutta silloin ajaja,
joka hevosta s��st��kseen k�veli rinnalla, kiinnitti ohjaksia ja
massautti suullaan. Hevonen pinnisti jalkaj�nteri��n ja sivulle p�in
kangertaen sai se py�r�n nousemaan yl�s. Lopputaipaleella oli toisten
kehoituksesta vainajan vaimo noussut rattaille jalkojaan lepuuttamaan
ja kyyr�tti nyt siin� rattaiden keulalla yhdess� k�ppyr�ss�. Tyls�sti
tuijottivat h�nen itkun samentamat silm�ns� vaisusti etenev�n
hevosen jalkoihin ja savettuneet jalat riippuivat hervottomina alas,
heiluen sinne t�nne ajopelin nytk�hdyksist�. Niin l�heni saattue
hautausmaata, savi litkahteli jalkojen alla ja py�r�t kiljuivat
itsepintaisesti kuin pannakseen ep�toivoisia vastalauseita el�m�n
kurjuutta vastaan...

Hautaustoimitus tapahtui pian. Pappi oli tullut suoraa kirkosta
ja h�nell� oli kiiru p�iv�lliselle. Ajatteli h�n puhua joitakin
lohdutuksen sanoja noille haudanpartaalla seisoville, sill� lesken
katkera itkit likisti h�nen syd�nt��n. Mutta tuo harvalukuinen,
k�yh�n ja tyls�n n�k�inen saattojoukko teki kovin masentavan
vaikutuksen, sai mielen harmajaksi kuin ylh��ll� kaareutuva syksyinen
taivas, ja niin se j�i h�nelt� tekem�tt�. H�n luki vain tavalliset
hautausluvut, joiden p��lle lukkari alotti virren v�rssyn. Lukkari
veisasi kenenk��n auttamatta ja h�nen ��nens� yhtyi alakuloisesti
tuulentohauksiin.

Kun hauta oli peitetty ja multa lapion lappeella tasotettu,
hankkiusivat saattajat paluumatkalle. Savi alkoi taas litist�
jalkojen alla ja py�r�t surkeasti vinkua. Niityn ohi kuljettaessa
viittasi leski, joka itkun j�lelt� viel� niiskahteli ja nen��ns�
niisteli, sit� paikkaa kohti, jossa vainaja oli ojaa kaivanut. Miehet
katsoivat kesken j��nytt� ojaa, joka siit� aidan takaa l�htien juoksi
kauas niityn sel�lle ja lausuivat joitakin alakuloisia, yksikantaisia
arveluita, ett� "eih�n sit� ihminen tied�..."

Saattue siirtyi ja h�visi tien mutkaan. Py�r�in kiljunta vain
viel� hetkisen kuului, kunnes sekin kuuluvista hupeni. Kaikki oli
taas ��net�nt� ja liikkumatonta niityll�, jonka yll� kaareutui
murheellinen syksytaivas. Ojan p��ss� n�kyi viel� pystyss� Kallen
lapio, siin� johon h�n oli sen pist�nyt maanantai-aamua odottamaan.
Se piipotti siin� kuin huutomerkki ajatusviivan per�ss�.

(Novelleja.)





THEODOLINDA YRJ�-KOSKINEN.


Syntynyt Kiikassa 1/2 1838; omaa sukua _Liman_. Meni 1864 naimisiin
kielentutkijan, maisteri J. A. Hahnssonin kanssa (k. 1888) sek�
v. 1896 senaattori Y. S. Yrj�-Koskisen kanssa. Toiminut naisasian
hyv�ksi. Julkaissut m.m. kertomuskokoelman _Kotikuusen kuiskehia_,
romaanin _Huutolaiset_, novellit _Kaksi, Joululahjat, Martta_ y.m.,
n�ytelm�t _Ainoa hetki, Savon j��k�ri, Viinatehtailia_ y.m. --
Suomentaja.




PIKKU ERKKI.


Pohjois-Suomessa asui pieness� m�kiss� ty�mies nuoren vaimonsa
kanssa. He olivat menneet naimisiin, kuten niin moni muukin heid�n
vertaisistaan, ilman muuta rikkautta kuin kaksi vankkaa, ty�h�n
kelpaavaa k�tt�.

Hilma ja Heikki perustivat kodin. Heikki rakensi pienen tupasen,
ja sitten oli pes� valmis. He asettuivat er��n sahan l�heisyyteen,
jossa Heikki k�vi ty�ss�, ja Hilma piti alituisesti hyv�� kaljaa
sahan ty�miehille tarjolla, joten h�nell� aina oli pieni k�siraha.
Ja p�iv�t kuluivat ja viikot vieriv�t niin iloisesti, ja taivas
n�ytti niin siniselt� ja kirkkaalta, ik��nkuin sinne ei milloinkaan
pilvenhattaraa syntyisi.

Ensim�inen talvi meni ja sen per�st� kev�t ja kes�, aina yht�
tasaista rataa. Mutta toisena talvena oli perhe-ilo lis��ntynyt;
pieni Erkki oli tullut Heikin ja Hilman kotiin ihan kuin
joululahjaksi. T�m� pieni vesa vei nyt �idilt� paljon aikaa, mutta
viel� Hilma ehti tehd� kaljaa yht� hyvin kuin ennenkin, ja Heikki
teki ty�t� kuin aimo mies.

Vuodet riensiv�t eteenp�in, ja pikku Erkki kasvoi ja vaurastui.
H�nell� oli ollut jo pieni siskokin, mutta kun paha kulkutauti,
tulirokko, liikkui, niin korjasi Jumala lapsen. Erkkikin oli ollut
kovin huonona sairaana, mutta tuli kuitenkin terveeksi j�lleen is�ns�
ja �itins� iloksi.

Er��n� p�iv�n� toi is� kaupungista tuliaisiksi Erkille kuvapaperin,
johon suurilla kirjaimilla oli painettu: _Jesus tulee!_ T�m� oli
ensim�inen kuva, jonka Erkki oli n�hnyt, ja sen vuoksi se tuli
h�nelle niin eritt�in rakkaaksi. Ei h�n silloin viel� paljoa tiennyt
rakkaasta Vapahtajastamme, mutta kun h�n tuon kuvan n�ki, niin h�n
joka p�iv� kysyi �idilt�ns� jotakin siit�; ja k�yh�, oppimaton
�iti saattoi kertoa kuvasta vaikka kuinka paljon, sill� jokainen
kristittyh�n tuntee kalliin Vapahtajamme Jesuksen el�m�nhistorian.

Sittemmin sai Erkki n�hd� monta kuvaa, mutta niist� ei mik��n niin
j��nyt h�nen mieleens� kuin tuo ensim�inen.

       *       *       *       *       *

Aikojen kuluessa muuttuivat olot Heikin perheess�. Ja syyn� siihen
olivat "huonot ajat", kuten sanotaan... Sahan omistaja teki
konkurssin _huonojen aikojen takia_.

Heikki j�i nyt ty�tt�m�ksi. Hilma valmisti kaljaa, mutta se happani
ennen loppumistansa; ei tullut ostajia. Ty�t� etsittiin v�h�n aikaa,
mutta kovin niukasti sit� saatiin.

Kuukausia kului, ja vihdoin, kun varat tuntuvasti v�heniv�t, p��tti
Heikki, samaten kuin moni muu ennen h�nt�, l�hte� p��kaupunkiin
ty�ansiolle. Tuumasta toimeen. Sellaisen k�yh�n perheen muutto oli
pian toimeen saatu.

Heikki asettui asumaan syrj�kadun ��reen, er��n leivintuvan per�ll�
olevaan pieneen huoneeseen. Hilma rupesi taas valmistamaan kaljaa
myyt�v�ksi ja Heikki sai my�skin ty�t�. Mutta pikku Erkki ei ollut
tyytyv�inen: h�nen rakas vapahtajankuvansa oli muutossa kadonnut. H�n
itki sit� kauan, mutta se pysyi poissa, ja lapsen kyyneleet kuivuivat
ja kuva j�i unohduksiin.

Mentiin taas vuosi eteenp�in, mutta rupesivat "huonojen aikojen"
j�ljet tuntumaan p��kaupungissakin. Heikin perheeseen t�m� koski
my�skin mutta he eiv�t valittaneet, vaan koettivat tehd� ty�t�
halvemmasta ja ponnistivat voimiansa yh� enemm�n, jotta sill�
saisivat vahinkonsa korvatuksi. Mutta jousi oli liiaksi j�nnitetty.
Ty� ei en�� tuottanut ruokahalua, kuten ennen; mies kaatui vuoteelle,
ja vaimon oli vaikea yksin el�tt�� heit�.

Er��n� aamuna, kun pikku Erkki her�si, n�ki h�n is�ns� istuvan
vuoteella k�det ristiss�, rukoillen: "hyv� Jesus, tule auttamaan!"
Erkki nousi kiireesti s�ngyst�, puki vaatteet yllens� ja l�ksi
leipomatupaan, jossa �iti kaljaa valmisti. H�nen mieleens� johtui
kuvapaperi, joka h�nell� oli ollut. Se haamoitti ensin ik��nkuin
usvan l�pi, mutta usva h�lveni, ja nyt h�n sen muisti ihan selv�sti,
muisti kirjoituksenkin, jonka �iti oli sanonut olleen: Jesus tulee!

"�iti", virkkoi Erkki, "miss� on minun kuvapaperini? Is� huutaa
Jesusta, enk� min� l�yd� kuvaani!"

"Lapsi raukka, is� rukoilee, ett� Jesus, Vapahtaja, jonka kuva
sinulla oli, tulisi meit� auttamaan."

"Niin, mutta sit� ei ole, mihink� se pantiin? Sanoithan, ett�
min�kin, aina kun kuvaa katselin, muistaisin rukoilla Jesusta, sill�
H�n aina auttaa!"

"No niin, ole nyt vain rauhassa; en nyt jaksa kaikkia selitell�. Kun
l�hden kirjakauppaan, tuon sinulle Vapahtajan kuvan", sanoi �iti,
joka oli niin v�synyt, ett� k�rsiv�llisyys oli hetkeksi poissa.

Kirjakauppa ja tuo rakas kuva ne nyt py�riv�t pikku Erkin p��ss�
eroamattomina; ja kun h�m�r� tuli, puikahti poika ulos. H�n kulki
katuja pitkin, kurkisti valoisista ikkunoista sis�lle. Siell� n�kyi
paljo kaunista, mutta kaikki tuo ei Erkkiin mit��n vaikuttanut,
sellainen ei h�neen koskenut. Vihdoin tuli h�n er��n kauppapuodin
luo, jonka h�n heti huomasi kirjakaupaksi, koska ikkunoista n�kyi
paljo kirjoja ja tauluja. H�n katseli kauan ja tarkasti sis�lle
-- ja kummallista! Siell� oli kuva, jolla oli s�dekeh� p��n
ymp�rill�; se oli h�nen vapahtajankuvansa n�k�inen, mutta sent��n
ihan toisenlainen. Vaan nytp� ei mik��n olisi voinut est�� poikaa
menem�st� sis�lle huoneeseen tuota kuvaa l�hemmin tarkastamaan. H�n
riensi sis�lle eik� katsonut oikealle eik� vasemmalle, vaan meni
suoraan Vapahtajan kuvan luo, joka hienoissa kehyksiss� riippui
sein�ll�. Poika katseli sit� kauan j�rk�ht�m�tt�. Er�s vanha herra
oli huomannut h�net ja katseli h�nt� ihmetellen. Vihdoin h�n kysyi
lapselta:

"Mit� sin� katselet?"

"Onko tuo Jesus?" kysyi lapsi.

"On se Jesuksen kuva."

"Oi, antakaa minun vied� se kotiini v�h�ksi aikaa edes! Is� on kovin
kipe� ja huutaa: Jesus, tule luokseni, tule minua auttamaan!"

Vanha herra oli hetken vaiti, mutta kysyi sitten: "onko is�si ollut
kauan sairaana?"

"On se ollut kauan."

"Onko h�nell� l��k�ri�?"

"Ei meill� muita ole kuin �iti ja min�."

"Eik� teill� ole ollut ket��n vierasta, joka on m��r�nnyt is�llesi
rohtoja?"

"Ei meill� ole ket��n ollut, �iti vain on antanut v�h�n ruokaa, mutta
is� ei ole sy�nyt. Mutta kun saisin Jesuksen meille, niin is� kyll�
tulisi terveeksi. �iti sanoi, ett� Jesus kuulee, kun rukoilee."

"Lapsi parka, H�n on sinua varmaan jo kuullut. Rukoile h�nt� vain,
vaikkei sinulla kuvaakaan olisi! -- Mutta t�ss� saat paperin oikein
omaksesi, ja siin� on Jesuksen kuva."

Vanha herra otti paperin, jossa Vapahtajan tulo Jerusalemiin oli
kuvattuna. Alle oli painettu: Jesus tulee!

Erkin iloa ei voi kuvata; h�n niiasi ja kumarsi, ja silm�t
s�teiliv�t. "T�m� on juuri minun Jesukseni, joka hukkui, kun t�nne
muutimme", sanoi poika ja aikoi aika kiireesti rient�� kotia, mutta
vanha herra k�ski h�nen odottaa, kunnes h�n itsekin joutuisi mukaan.

Herra puhui v�h�n aikaa telefonissa, ja hetken per�st� astui er�s
toinen herra puotiin. Vanha herra sanoi pojalle:

"Saata nyt meit� kotiisi!"

Erkin vanhemmat olivat ihmeiss��n, kun poika astui sis��n kahden
vieraan herran kanssa; mutta Erkki ei joutanut heist� huolimaan, h�n
vain riemuissaan n�ytti paperiansa. Se oli ihan samanlainen kuva kuin
se, jonka is� ennen oli h�nelle tuonut. "Ja nyt tulee is� terveeksi!"
vakuutti poika varmana.

Vanha herra oli ottanut l��k�rin mukaansa. T�m� nyt tutki Heikki� ja
m��r�si rohtoja.

"Mutta meill� ei ole, mill� ostamme", sanoi Hilma alakuloisena.

"Kyll� l�hetet��n, k�ytt�k�� niit� vain, kuten tohtori on m��r�nnyt.
Mutta sin�, pieni poika, pysy aina niin syd�mest�si kiinni
Vapahtajassasi kuin nyt, niin h�n sinut varmaan hyv��n kotiin
saattaa!"

Herrat meniv�t pois, mutta muutaman tunnin per�st� tuotiin rohtoja ja
ruokaa.

Pikku Erkki nukkui sin� iltana niin onnellisena, kuin ihmislapsi vain
olla saattaa, sill� tuo rakas kuva oli vuoteessa h�nen vieress��n.
Jesus oli tullut h�nen kotiinsa!

Heikki parani v�hitellen ja sai hyv�ntekij�lt��n ty�t�, mutta pikku
Erkki oli vakuutettu siit�, ett� Jesus se oli, joka tuli ja teki
kaikki hyv�ksi.

Ja Erkin usko oli kyll� oikea!

(Uusi Suometar.)





ALPO NOPONEN.


Synt. Rantasalmella 10/12 1862. K�ynyt Kym�l�n seminaarin ja ollut
opettajana ensin M�ntyharjussa sek� v:sta 1893 Helsingiss�. Toiminut
muutenkin monipuolisesti ja tehokkaasti kansanvalistuspyrinn�iss�.
Julkaissut runokokoelman _Urpuja_, n�ytelm�t _Ahab_ ja _Hemming Gad_
sek� kertomuskokoelmat _Ensim�isell� kymmenell�_ ja _Ihmisyyden
merkki_, sit� paitsi oppikirjoja y.m. sek� erin�isi� suomennoksia
(m.m. Runebergin virret).




SUOMALAINEN EI USKO, JOS EI KOETTELE.


T�t� suomalaista sananlaskua oli minulla tapana matkia. V�liin koetin
sit� seuratakin. Kerron t�ss� tapahtuman, joka todistaa, ett� monesti
on parempi uskoa koettelematta tai olla suorastaan uskomatta.

Kun pit�j�n kansakoulua ei syntynyt, p��sin kuin p��sinkin Herakosken
sahan kouluun. Olin siell� ensi lukuvuotta. Asuin er��n sahaty�miehen
asunnossa, jossa my�skin er�s sahan y�vartija Matti Antikainen asui.
T�m� kertoi er��n� talvip�iv�n�, ett� sahan alakertaan ilmestyy aina
puoleny�n aikana haltia kuohuvasta koskesta.

-- Mink� n�k�inen se on? kys�isin h�nelt�.

-- Aivan kuin vanha R�nkk�s-vainaja, joka oli alasahan y�vahtina
viisikolmatta vuotta.

-- Viisikolmatta vuotta! Onko saha niin vanha?

Mene pois, veikkonen! Johan se on satasen vuotta k�yd� helskytt�nyt.
R�nkk�kin on ollut parikymment� vuotta haudassa olevinaan ja viel�
kuitenkin y�t sahassa kummittelee.

-- Mink� n�k�inen se on?

-- Vanha ukko, pitk� valkea parta, p��ss� suurilierinen huovikas,
yll� pitk� sarkatakki, jalassa metrinpituiset virsut. Sellainen
oli R�nkk�s-vainaja, ja sellaisena h�n joka y� nelj�nnest� vailla
kaksitoista ilmestyy sahan vesirattaan alta ja k�vell� luuraa
tarkastamassa joka paikan alasahassa.

-- Mutta kuohuva koskihan se on vesirattaan alla... mitenk� se
siell�...

-- H�per�! Kyll� haltia voi koskessakin asua.

-- R�nk�ksih�n te sit� sanoitte.

-- Haltia se on. Mutta kun se oli hyv� yst�v� R�nk�n kanssa,
liikkuu se nyt R�nk�n muodossa. Kun min� kuolen, ilmestyy se minun
kaltaisenani uudelle y�vartijalle.

-- Eik� muille?

-- Jokaiselle, ken on syd�ny�ll� sahassa.

Olin jo monta kertaa k�ynyt sahan alakerrassa. Se oli aina her�tt�nyt
ihmettely�ni. Per�ll� siell� eri suojuksessa py�ri� venkosi iso
vesiratas, r�iskytellen ylh��lle vaahtoisia kuohuja. Sen edustalla
oli monenlaisia rattaita; hammasrattaita ja sile�selk�isi� hihnalla
py�rivi� rattaita huhkasi siell� eri suuntiin ja erilaisella
vauhdilla. Siell� kuului vankempi jyhme kuin viidess� riihess�.
Olin aina arvellutkin, ett� pit�� olla joku haltia hoitamassa t�t�
jyrisev�� koneistoa.

Antikaisen puhetta en kuitenkaan ottanut uskoakseni. Mietin sit�
sent��n iltasellakin niin hartaasti, etten tahtonut ollenkaan nukkua.
Ketturoitsin kauan vuoteellani. Kuuloni oli y�n hiljaisuudessa niin
teroittunut, ett� kuulin selv��n kosken kohinan ja sahan k�ynnin sek�
samalla pienimm�nkin risauksen uunin puolelta. Tuntuipa kuin olisin
kuullut haltian virsujen sipsutustakin ja pelk�sin, ett� se tulisi
kurittamaan minua, kun olin h�nen olemassa-oloaan ep�illyt.

-- Jos Iekki Helynen ja Putukan Pekka uskovat, niin uskon min�kin,
p��tin lopulta. K��rin sitten peitteen lujasti p��ni ymp�ri. P��tin
nukkua ja nukuinkin lopulta.

       *       *       *       *       *

Iekki Helynen ja Putukan Pekka olivat kansakoulupoikia niinkuin
min�kin. Kun heid�t seuraavana aamuna koulutiell� asuntonsa edustalla
tapasin, sanoin heille:

-- Minulla on t�rkeit� asioita kerrottavana.

-- No alapas ladella! sanoi Putukan Pekka.

-- �l�! �l� toki viel�; ennenkuin ehdin juosta kelkkani kujasta!
varotti Iekki.

H�n joutui pian kelkkoineen. Min� tuntien arvoisuuteni t�rke�n
uutisen tiet�j�n� aloin astua vakaasti keskitiet�, kummallakin
sivullani odotti toveri uteliaana salaisuuden ilmituloa.

Min� kerroin sitten, mit� Antikainen oli minulle kertonut alasahan
haltiasta.

-- Sit� en usko, tokaisi heti Pekka.

-- Miksi et? kysyi Iekki.

-- Sent�hden, ett� Antikainen on aina narrannut minua.

-- Mutta toinen sahamieskin, jonka luona asun, kertoi samaa,
huomautin.

-- Tuppurainen Tappuraisella takuumiehen�, vastasi Pekka p��tt�v�sti.

-- N�kev�tk� muut sen tontun? tiedusteli Iekki.

-- Jokainen, joka on y�ll� alasahassa.

-- Nyt tied�n, mit� on teht�v�, sanoi Pekka. Menemme kolmen ensi
y�ksi alasahaan ja valvomme siell� aamupuoleen. Jos emme n�e haltiaa,
on Antikainen Luhtaj�rven viekkain veijari; sen me kuulutamme
suurimmalta sahajauhopakalta koko Herakosken herrasv�elle.

-- Aivan niin! Aivan niin! huusimme me toiset.

P��timme siis menn� iltasilla, kun muut nukkuvat, Antikaisen luo
sahaan. Asia oli pidett�v� meid�n salaisuutenamme seuraavaan aamuun
saakka. Asunnoissamme vain menostamme ilmoitamme.

Koko p�iv�n kuvittelimme mieless�mme tulevaa y�t�. Ja milloin vain
kolmen yhdess� olimme, silloin siit� aina hiljaa juttelimme. Toiset
lapset, jotka eiv�t tiet�neet suuremmoisesta p��t�ksest�mme, olivat
mielest�mme kovin v�h�p�t�isi�.

Opetustuntien p��tytty� juoksimme kiireesti asuntoihimme. Min� kysyin
heti Antikaiselta, saammeko tulla y�ksi sahaan, ett� n�kisimme
haltian.

-- Yht� lysti� se minusta on. Tulkaa vain!

-- Palaahan siell� tuli koko y�n?

-- Aivan varmasti.

S�in sitten yksinkertaisen ateriani. Sen j�lest� tulivat Iekko
ja Putukan Pekka kertomaan, ett� heid�t oli jyrk�sti kielletty
ryhtym�st� y�lliseen uroty�h�n.

-- Mutta mene sin� yksin, sanoivat he. Sinusta ei kukaan v�lit�, eik�
sinua kiellet�. Kyll� me uskomme sinua.

-- Min� ostan sinulle sitten huomenna viiden pennin korvapuustin,
lupasi Iekko.

-- Minulta saat kymmenenpennin lakritsatangon, huomautti Pekka.

-- Oli menn�kseen peukalo yhdeksi k�mmeneksi! vastasin min�. P��tin
vakaasti menn� yksin, eik� kukaan minua valvonut, olinpa sitten
sihiss� tai sahassa.

       *       *       *       *       *

Kahdeksan aikoina illalla varustauduin �iseen uhooni. Antikainen
antoi minulle vanhan turkkikasuran, ett� en paleltuisi kylm�ss�
sahassa. Raamatun historian otin mukaani valmistaakseni huomisen
l�ksyn "K�ynti Punaisen meren l�vitse".

Jos oli Israelin lapsilla peloittava y� Punaisen meren luona, niin
peloittava oli minullakin. Iltapuoli oli viel� mukiin menev�. Luin
salatulen valossa, ja alussa tuntui hauskaltakin oikein kovasti
pajattaa rattaiden kolinan ja kosken hyrskeen s�estyksell�.
Antikainen k�vi tuon tuostakin voitelemassa rattaita. Sill� v�lin
veisteli h�n pikku reki� sahanhoitajan lapsille. V��nsin sitten
h�nelle tahkoa, kun h�n teroitti kirvest��n. Siin� v�syin ja l�mpenin
niin, ett� t�ytyi j�tt�� pois turkki.

-- Eik� se R�nk�n ilmestymisaika jo ala l�hesty�? kysyin sitten
Antikaiselta.

-- Kohta, kohta. Mutta k�y tuohon sahajauhokasalle odottamaan ja
katso tarkasti vesirattaalle p�in; kyll� se pian sielt� tulee.

K��rin turkin ymp�rilleni ja odottelin siin� sein�m�ll� olevan
valkoisen kummun p��ll� ratkaisevaa hetke�. Kun Antikainen oli
l�hell�ni, en min� juuri pel�nnyt. Haltiaa sanottiin hyv�ntahtoiseksi
�ij�ksi. Eiv�tk� tontut yleens� kuuluneet ahdistelevan kristittyj�
ihmisi�, jos n�ill� varsinkin on ter�skaluja mukanaan. Ja minulla
oli pieni puukko vy�ll�ni; Antikaisen kirveskin oli sit� paitse
saapuvilla.

J�lymm�ksi muuttui �inen ilma. Pakkanen koveni. Koskesta kohoava
kamala huuru tunkeutui sahan alakertaan, joka olikin melkein kuohujen
kohdalla. Se samensi valkean valon ja ahtoi kalseuttaan turkin
sis�lle, suuhuni ja sieramiini.

Kiinnitin turkkia lujemmalle ja katsoa tiirotin herke�m�tt� rattaiden
lomitse siihen koppeliin, jossa iso vesiratas aina yht� jykev�n�
vesivaahdon p�rskeess� ja vaaleassa usvassa py�ri� vommasi...
V�hitellen vaivuin kynsilleni sahajauhopengerm�lle. Kaikki k�vi yh�
sekavammaksi. Oli mit� hullunkurisinta kolketta, hihnojen hurinaa
ja veden loisketta. Rattaat venyiv�t py�riess��n soikeiksi...
Antikainen menn� huristi ymp�ri niiden niskalla, ja kohta jouduin
min� sahajauhopakkoineni samaan kyytiin...

Kuinka vinhasti py�rimmek��n, katselin toki herke�m�tt� koskeen
vesirattaan alle... ja... kauhistusta!... sielt� R�nkk� kohoaa...
Parta, lakki, takki, kaikki ovat huurteessa, virsut natajavat j�isen�
sen astuessa... Nyt se l�henee ratasta, jonka hartioilla py�rin,
ojentaa kurttuisen k�tens� ja ottaa minut turkin rintapieluksesta
kiinni. Silloin seisahtuvat kaikki rattaat, koskikin taukoaa
kuohumasta, mutta minua puistelee tuimasti luiseva ukko. Hampaani
kalisevat vastakkain, ja joka nivel lotisee j�seniss�ni... huu!

Ummistin silm�ni, etten n�kisi hirvi�n hampaita... aion kuolla
sen kynsiin... Silloin saapuu sahaan koulunopettaja. Tunnen h�net
k�ynnist� ja ��nest�, vaikka en uskalla katsoa h�neen. H�n tarttuu
minuun ja ry�st�� minut R�nk�n kynsist�.

Uskallan avata silm�ni. Hieron niit� k�sill�ni... kah!... Antikainen
siin� onkin. Olen sahajauhopakalla pitk�ll�ni. Valo tuikkaa himme�sti
huurun l�pi, rattaat py�ri� koluuttavat kuten ennenkin...

-- Nouse jo! Kello on jo nelj�. Uusi vahti tulee, min� menen maata.
K�y sin�kin l�mp�iseen pirttiin! sanoi Antikainen.

-- Joko haltia meni?

-- Se k�vi ja k��nsihe. Kun makasit, j�i se sinulta n�kem�tt�.

-- Kyll� min� sen n�in.

-- Vai niin. Luulin sinun maanneen koko ajan. Nousin, aloin astua.
Oli niin kylm�, ett� leukani loukkua l�iv�t.

       *       *       *       *       *

Aamulla en jaksanut kohota vuoteeltani. P��ni oli kipe� ja rintaani
poltteli...

P�iv�n vaietessa tulivat Iekki Helynen ja Putukan Pekka. He
l�hestyiv�t vuodettani ja edellinen veti taskustansa korvapuustin,
j�lkim�inen lakritsatangon.

-- Oliko siell� haltia? kysyi Iekki.

-- Kyll� siell� oli, vastasin heikosti.

-- Olkoon sitten! Mutta suomalainen ei usko, jos ei koettele, lausui
Putukan Pekka ylev�n ryhdikk��n�.

Mutta min� olisin suonut uskoneeni koettelematta. Sill� sain
viikkokausia veny� tautivuoteella py�rien el�m�n ja kuoleman v�lill�.

Niin ankarasti oli minua R�nkk� puistellut.

(Ensim�iselt� kymmenelt�.)





MATHILDA ROSLIN-KALLIOLA.


Synt. 28/5 1837 Merikarvialla, o.s. Ahlroth naimisissa Roslin,
muutettuna Kalliola. Kirjoittanut m.m.: _P��ttyneen vuosisadan
kynnyksell�; Inkeri_, perhemuistoja Isonvihan ajoilta; _Sn�kki_,
kertomuksia.




"PUNAINEN LINTU."

(Kansantarun mukaan.)


Vanhoina aikoina kuuluu raivonneen niin kamala rutto, ett� ihmiset
kuolivat seurakunnissa vallan sukupuuttoon, kirkot suljettiin ja
avaimet, niinkuin tarut kertovat, Ruotsiin l�hetettiin. Iskip�
silloin tuhoava tauti kaukaisten syd�nmaidenkin terveeseen kansaan.
Mutta koetettiinpa sit� siell� vastustaakin. Ja siit� se juuri t�m�
taru kertoo.

Olipa siell� ylimaassa uudistalo aarniomets�n siimeksess�,
Korvenkaski nimelt�.

Er��n� kes�p�iv�n� aamupuolessa oli Korven Pekka l�htenyt kyl�ss�
k�ym��n, rieskoja ja piiraita kontissaan, ja aikoi M�enp��h�n
appivanhuksia katsomaan, olivatko en�� hengiss� vai joko olivat
ruton saaliiksi joutuneet hekin, kun ei kahteen; viikkokauteen ollut
mit��n kuulunut sielt�. Kaisa em�nt� oli jo ollut hyvin levoton, kun
ei kyl�st� kuulunut muuta kuin et�ist� sanomakellojen kumeaa laulua,
joka tuulenhenk�yksen siivill� leijaillen toi kuolontervehdyksi��n.
H�nen pyynn�st��n oli Pekka l�htenyt tiedusteluretkelleen. Olisi
l�htenyt itse, mutta ei se Pekka p��st�nyt h�nt� menem��n, ruton
vuoksi, ja taisipa taiten tehd�kin.

Siell� h�n nyt seisoi, Pekka, M�ntyl�n pihalla kontti sel�ss�,
Reetan, M�ntyl�n koturin vaimon kanssa haastellen.

"Ei, kyll� se niin tosi nyt on, kuin ma sanonkin", puheli Reeta,
"ett� ei sinun, is�nt� hyv�, M�enp��h�n saakka tarvitse menn�, kyll�
he jo eilen haudattiin, vaari jo toissa iltana ja muori eilen.
Mutta kuka sit� sanaa teille olisi l�htenyt viem��n. Ei t��ll� en��
sanansaattajia ole muita kuin kirkonkellot, ja pian kai nekin jo
vaikenevat soittajien puutteessa. Eiv�t appivanhempasi en�� mit��n
tuomisia tarvitse. Tuolla tuvassakin makaavat kuin luokona koko v�ki,
em�nt� jo onkin haudattu, ja viimeisi��n se vetelee Kaapokin, meid�n."

"Vai on se miehesikin, semmoinen reipas mies, vuoteelle kaatunut."

"On toki. En voinut en�� olla tuvassa sit� surkeutta n�kem�ss�, kun
ei voi auttaa yht��n. -- Ei t�ss� sent��n jouda kauvan ulkonakaan
olemaan, t�ytyy menn� taaskin niille suunkastetta edes antamaan.
Mutta eiv�t sit� kaikki suinkaan tekisi niinkuin min�; ne pakenevat
kuin hullut, juuri kuin silt� siivelliselt� pakoon p��sisi, kun se
tullakseen on."

"Mutta mitenk� se liikkuu ja tulee, se rutto, siit� puhutaan niin
kummia?"

"Vaiti! Hiljaa, �l� mainitse sit�! Voi sinua onnetonta, etk� sin�
tuota tiet�nyt varoa? Ei minun en�� v�li� ole, varonko vai enk�;
rupeaa se minuun kumminkin, vaikka olen min� t�h�n hetkeen asti
kieleni kytkenyt. Eih�n t��ll� kyl�ss� kukaan s��sty, kyll� se tekee
puhdasta j�lke�, mutta te siell� mets�n perill�. -- Niin, kyll� kait
se sinuakin sinne nyt seuraa!"

"Ei tauti tartu, eik� rutto rupee ilman Jumalan sallimatta."

"Siunatkoon sinua", huudahti Reeta, "huomasitkos?"

"En. Mit� min� olisin huomannut?"

"'_Se_' lensi nyt yli pihan", vastasi vaimo salaper�isesti.

"Mik�?"

"'Lintu'".

"Lintu!"

"Niin, punainen'".

"Rut --?" Jotakin punaista leimahti kuin salama Pekan silmien editse,
ja sana katkesi puolier��n h�nen huulillaan.

"Voi sinua, mies raukka, nyt olet hukassa. Kolmesti olet tuota
kamalaa huutanut, kyll� siit� nyt vieraan saat taloosi; -- ei se
taida sinua pitk�lle auttaa, ett� lopun nimest� nielaisit; kuoleman
oma olet, niinkuin me muutkin."

H�n juoksi kiiruusti sis��n.

Alla p�in alkoi Pekka muuttelemaan virsua virsun eteen. V�h�
v�li� nosti h�n yl�s p��ns�. H�nen huolestunut katseensa liiteli
pilvett�m�ll� taivaalla, mutta ei se nyt etsinyt pilve� sadekuuron
kanssa kaskivainioille, vaan t�hysteli, olisiko punainen lintu ollut
miss��n n�kyviss�.

"N�kisin min� sen", tuumi h�n itsekseen, "jos se nyt jossakin tuolla
lekottaisi yl�ilmoissa, paitsi jos h�n ei juuri puitten suojassa
hiivi j�liss�ni. Miten nyt tuon hirmun silm�t voisi sokaista? Sainpa
kumminkin h�nt��n kiinni, kolmannella kerralla, ettei koko otus
p��ssyt lentoon huuliltani. Vaikka kyll� l�helt� piti. Sek� h�nt�,
hiiden herhi�ist�, tiesi niin varoa, tiesi h�nell� niin hyv�t korvat
olevan?"

N�iss� miettein h�n mets�polkua astuskellen likeni kotom�ke�, josta
jo kuusien latvat uteliaina kurkistivat kes�mekkoisen lehtimets�n
ylitse. H�n oli jo melkein rauhoittunut, kun ehti korven per�lle,
talollensa. Mutta siin� kun h�n astui pihaan, juolahti h�nelle �kki�
uusi ajatus mieleen; h�n ei mennytk��n suoraan tupaan, vaan alas
pihan sivussa olevaan puuvajaan ja veti oven kiinni per�ss��n.

"Mit� kummia is� tuolla puuvajassa noin kauvan tekee?" arveli
itsekseen Kaisa em�nt�, joka seisoi ja kurkisteli ulos tuvan
akkunasta. "N�in min� sen tulevan kontti sel�ss�. Joko h�n nyt siell�
saakka olisi ehtinyt k�ym��n? Sep� nyt lentoa oli. Eik� sitten tule
sis�lle tietojensa kanssa, vetip� ovenkin kiinni. Mit� se nyt on?
Enh�n nyt aaveita mahtanut n�hd� p�iv�syd�nn�. -- Kai t�ss� t�ytyy
panna puuropata tulelle, kyll� maar sen n�lk� on. Mik� h�nen viel�
tiesi tulevan, ett� olis keitt�nyt, n�in varhain, aurinko viel�
taivaanlaella."

H�n meni matalan takan luo, nosti padan haahloon kiukaan eteen,
kaatoi siihen vett� sangosta ja lykk�si reppanan auki, iski tulta,
sytytti tervaksiin padan alle ja lis�si kuivia puunoksia nurkasta,
niin ett� pian reimahti hyv� roihu padan ymp�rill�. Otti sitte
tyhj�n tanotuokkosen kiukaanlavalta k�sivarrelleen ja aitanavaimen
per�sein�lt� k�teens� ja meni jauhoja noutamaan aitasta.

Pekka, puuvajan oven suljettuaan, asettui heti ovipieless� olevasta
sein�nraosta kurkistamaan ulos. Eik� h�nen kauvan t�hystell�
tarvinnut, ennenkuin mielest��n n�ki jotakin punaista v�lk�ht�v�n
pihan keskikohdalla ilmassa.

"Etteik� h�n, pirun 'punainen lintu' ole minua seurannut t�nne",
sanoi h�n hiljaa. Ja samalla n�ki h�n selv�sti, miten se laskeutui
alas kuin punainen tilkku tuvan harjalle ja istuutui reppanan ��reen.

"Vai niin, siin�k�s -- n�ytettiin, kun ruman nime� mainitsin",
tuumaili Pekka. "Niin, kyll�h�n tuo on lintu, ja punainen my�skin.
Olispa minulla t��ll� nyt jousi, mutta jopa kai se auttaisi, eip�
tuo lie ammuttavissa, tuollainen otus, meni h�nt� ampumaan. -- Kas,
kuin on korea, pahus! Ja tuossa se nyt istuu, ruma, ja v��ntelee
niskojaan, katselee sivuttain kuin kana ja kuuntelee p�� v��r�ss�
joka puolelle. �h�h, vai siin�s vainoot, salaa hiivit ihmisten
asunnoille, tipahdat alas savurei�st�. Mutta kyll� min� kuitenkin
olen sinua ovelampi, kun kerran vehkeesi perille tulin. Mene vain
tupaan, kyll� min� sinusta viel� urakan otan."

"Jopa on l�htenyt eukkokin ikkunalta. Eip� taida kauvan viipy�,
ennenkuin rupeaa savu k�ym��n sielt�. Kait se minut �kk�si pihaan
tullessani."

"Joko avattiin reppana tuvassa, koska linnun siipi letkahti? Kas vain
taaskin! Hei pojat, nyt se sukelsi tupaan! L�hden t�st� min�kin heti.
-- No, eukko menee aittaan jauhojen nountiin. Jos vartoisi siksi kuin
se palaa sielt�. Asukoon 'punainen' nyt yksin pirtiss� sen aikaa."

Pekka is�nt� odotti niin kauvan, kunnes vaimonsa ehti menem��n sis��n
aitasta, jauhoineen, sitte l�hti h�nkin tupaan.

"Keit�tk� puuroa?" kysyi h�n ovesta sis��n astuessaan, ettei muka
eukko ehtisi mit��n kysymyst� tekem��n, vaan h�n itse voisi puhelua
johtaa. "Minun onkin kelpo lailla n�lk�, ja t�ytyy sit� vahvistaa
itse�ns� t�ss� matkaa varten; ei suinkaan sit� rattailla keittoa saa,
huono tie vain kolkuttaa tyhj�� vatsaa."

"Mit�, rattailla? Minnekk� sin� nyt l�htisit keskell� kes��, ty�n
aikana?"

"Kyll� ne ty�t tehdyiksi tulevat, ovatpa ne nytkin nuoret, ilman
minua kuivilla heinill�."

"Mutta aamulla tarvitsee niitt��."

"Mit� ihmisell� sitten olisi hyv�� lapsistaan, jos elinik�ns� pit�isi
raataa ja olla ikeess� joka paikassa? Tottahan nyt parin p�iv�n loman
saapi ottaa kes�ss�, jolla isot lapset on."

"Mutta mihink� sin� sitte -- --?"

"Kaupunkiin."

"Mit� sin� siell�, nyt juuri?"

"Tuon v�h�n viinoja."

"No sek� nyt asiaksi? Kyll� kai, taaskin --."

Pekka tahtoi v�liin v�h�n maistella.

"Ei siin� nyt auta estelyt", vastasi h�n, heitt�ysi sel�lleen
s�nkyyn, painoi lakin silmilleen ja t�hysteli lakin lierin alta
kattoon. "Jos vain kaikki v�ki meill� on terveen� huomen-aamuna
varhain", lis�si h�n, "niin l�hden kun l�hdenkin kaupunkiin. Ei
siell� viel� kuulu se 'iso kuolemakaan' liikkuvan, ettei uskaltaisi
sinne menn�. Tuo sent�hden matkalipas sis��n ja pane ev�st� parin
p�iv�n vara; min� otan Heikin mukaani hevosta hoitamaan. Pane rieskat
ja piiraat tuosta kontista. En min� mennytk��n sinne saakka, kun
kuulin v�lill� niiden hyvin voivan siell�, ja tuli tuo kaupunkimatka
mieleeni. Ja pari kolme leip�� lis�ksi panet sek� toisen lampaan
nikusista ja voita rasiaan. Ja se leivisk�n voipytty mukaan, jotta
rahoja saa irti, ja iso leili my�skin. Nukahdan t�ss� sill� aikaa kun
puuron keit�t."

Nyt oli Pekka varma siit�, ettei vaimo tekisi kysymyksi�
vanhemmistaan tahi rutosta, jota oli niin turmiollinen mainita. Ja
taiten oli h�n v�ist�nyt kaikki nimet, jotta ei kuunteleva lintu
huomaisi, keit� h�n tarkoitti, sill� tiesip� se heid�t jo kuolleiksi.
-- Vakuutettu oli h�n my�skin siit�, ett� vanhukset, jotka aina
olivat olleet hurskaita ihmisi�, voivat nyt kuoleman sakin j�lkeen
hyvin, sent�hden ei h�nt� h�t� valhe loukannut. "Kyll� h�n sen viel�
ehtii kuulemaan ja suremaan, rupeaa t�ss� voivottamaan ja tuon nime�
huutamaan", mietti Pekka. "Pekka vainajatammekin itki niin kauvan, ja
itkin min� itsekin sit�, mutta tallellahan on siell� lapsi."

Em�nt� ei puhunutkaan en�� sanaakaan sit� tai t�t�, vaan hiljaa
virtt� hyr�ellen sekoitti jauhoja pataan, jossa vesi jo kiehui.

Jo puhuessaan oli Korven Pekka hatunlierin alta kurkistellessaan
�k�nnyt, miten pieni punainen linnunp�� pisti esiin kurkihirren alta
p�retten v�list� orsilta, ja sinne t�nne k��ntyen tirkisti alas
tupaan. Nyt vet�ytyi se pois siit�, eik� en�� n�ytt�nyt itse��n.

Hetken kuluttua Matti, Aapo ja Anna sek� Heikki poika tulivat kotia
niitylt�, ja pikku Saarakin palasi samassa marjasta.

"Hei, joko is�kin on tullut kotia?" huudahti Saara. "Onko siell�
ruttoa kyl�ss�?"

Taaskin n�ki is� punaisen linnunsilm�n tirkist�en v�lk�ht�v�n
kurkihirren alta k�tk�st��n.

"Lieh�n tuossa v�h�n per�� jutussa, nupukkani", vastasi h�n
huolettomalla ��nell�, "mutta ei sit� kaupungissa viel� ole, ja sinne
is� nyt l�htee aamulla, sinulle vehn�si� noutamaan. Tuo nyt is�n
suuhun pari mansikkaa."

Tytt� meni ja pisti marjoista punoittavilla sormillaan muutamia
marjoja is�n hymyilev��n suuhun.

"Kaupunkiin", huudahti Matti per�penkilt� is�n sanoihin, "jopa kai!"

"Ty�n aikana!" sanoi Aapo, joka seisoi keskilattialla k�det
housuintaskuissa. "Eip� nyt ole k�r�j�inaikakaan."

"Viinoja sielt� kuuluu tarvittavan", virkahti kuivasti �iti, joka nyt
my�skin aukaisi suunsa.

"Ei nyt ole viinojen aika", sanoi Matti. "Juokaan syksyll�, kun
vuodentulo on korjuussa; ei kannata l�hte� matkaan, mies ja hevonen
nyt, viinojen t�hden."

"Mik� is��n nyt on tullut", huomautti kummaksuen Anna, joka asetti
puhtaita puulautasia ja lusikoita p�yd�lle leip�kasan, kalapurtelon,
h�yry�v�n puuropahkan ja piim�haarikan ymp�rille. "Eip� h�n ennen
ole koskaan kesken ty�najan juomaan ruvennut, eik� varsin paljon
muulloinkaan."

Is� jo pelk�si Annan liikoja kehuvan, mutta samassa �iti h�nen
mielihyvikseen tokaisi vastaan:

"Kyll� sille kelvannut on aina, kun vain on ollut."

Anna olisi viel� puolustanut is��ns�, mutta silloin sanoi t�m�
lujalla ��nell�:

"Vaiti nyt kaikin! Viel� min� olen is�nt� talossani, ja menen kun
menenkin kaupunkiin, jos v�keni aamulla varhain on kaikki terveen�,
niinkuin sen jo olen sanonut. Jos kuitenkin joku sairaus sattuisi
taloon, jota ei t�ss� ennakolta voi tiet��, niin j��k��n sitte
kaupunkimatkakin toistaiseksi. Mutta viina olisi helppoa nyt, kun on
v�h�n ostajia." --

Em�nt� oli tuonut matkavakan ja palvatun lampaanreiden aitasta ja
pannut ev��t vakkaan, niinkuin is�nt� oli k�skenyt, sulkenut sen
ja kiinnitt�nyt avaimen ripaan. Voipytty ja iso leilikin jo olivat
tuodut aitasta.

Kun kaikki jo olivat menneet levolle ja nukkuivat, nousi is�nt� yl�s
vuoteeltaan ja meni juomaan isosta yksipuisesta tuopista p�yd�lt�.
Sitte astui h�n matkalippaan luo sanoen:

"Mahtoiko eukko panna tarpeeksi ev�st�, niinkuin min� k�skin?"

Puhuessaan irroitti h�n avaimen rivasta, avasi vakankannen ja oli
katsovinaan ev�it�. Samalla siirsi h�n niit� pois lukon kohdalta ja
veti ainoastaan p��llimm�isen leiv�n p�in lukon yl�syrj��, siten ett�
sen alle j�i ontto.

"Kyll� siin� on", sanoi h�n. Sitte j�tti h�n vakankannen auki
raolleen ja meni maata taaskin.

"T�ytyy koettaa nukahtaa pienen aikaa", puhui h�n, "ei t�ss� auta
kauvan loikomaan, kun t�ytyy nousta taaskin ja menn� noutamaan
hevonen; ei isot pojat ehdi sinne, niiden t�ytyy jo kukonlaulamalta
nousta niitt�m��n, eik� Heikki� saa hereille."

H�n haukotteli syv��n. Pian alkoi h�n kuorsata ja laski k�den
silm�ins� ylitse varjoksi. Silloin huomasi h�n aivan kuin hienon
siiven letkauksen ja samalla v�lk�hti �kki� kuin punainen s�de
katosta viistoon lattialle lippaaseen ja katosi siihen.

Pekka veti viel� syv�sti henke��n muutaman kerran ja oli sitten
her��vin��n.

"J�ik� minulta vakankansi auki", sanoi h�n haukotellen taaskin, "nyt
sinne p��see kissa, jos se on tuvassa, lihan ja piiraitten pariin
y�ll�." H�n nousi istualleen. "J�ip� tosiaan, t�ytyy menn� sulkemaan."

H�n meni ja painoi vakan lukkoon.

"Paras kun panen avaimen housujen taskuun, ettei taipaleella sy� irti
itse��n rivasta."

Nyt vasta meni h�n hetkeksi nukkumaan.

Aamulla auringon ensi s�teit��n l�hett�ess� her�si Korven Pekka
lyhyest� unestaan, nousi yl�s ja pukeutui. Sitte otti h�n oven p��lt�
laudalta kappaleen koivuista tarvespuuta, sai kirveen palkkuun p��st�
nurkasta k�teens� ja l�i irti palasen koivua.

"Kai tuohon menee hein�nkorsia piiraisiin", jutteli h�n puolikovaa
h�pisten, "t�ytyy tehd� tulppo avaimenrei�lle."

H�n veti puukon tupestaan ja alkoi tulppoa vuolla, tarkasti
sovitellen sit� rei�n mukaan. Kun se oli valmis, nosti h�n lippaan
yl�s p�yd�nkulmalle ja kallisti sit� niin, ett� auringons�teet
k�viv�t lukonreik�� kohti. Silloin n�ki h�n linnun siell� makaavan
punoittavan kyntysill��n, p�� siiven alla nukkuen. Nyt asetti h�n
tulpon paikallensa ja l�i sen kirvespohjalla lujaan kiinni.

"Ei tuosta nyt luulisi heini� sis��n menev�n piiraita ryv�tt�m��n",
sanoi h�n.

       *       *       *       *       *

Jo ajeli Korvenkosken is�nt� mets�ist� tiet�, Heikki poika
rinnallaan, ev�svakka, voipytty ja iso leili rattaitten koreilla;
mutta oli niill� rattailla sukset ja jousikin. Is� oli selitt�nyt
n�m� kalut ottaessaan, ett� ehk�p� sattuisi n�kem��n teiren tai
metson rahkasuon ylitse lent�v�n, niin tekisi mieli ampua; suksitta
taas sit� ei vetel�st� suosta saisi.

Mutta kun tulivat ison suon kohdalle pys�ytti Pekka hevosen.

"Min� astun alas ja l�hden v�h�n suksilla k�ym��n. Saisi heit�
koetella, kelkkaneni�, etteiv�t vallan suotta muassa olisi."

H�n astui alas, otti sukset ja jousen, johonka oli joitakuita nuolia
kiinnitt�nyt, ja alkoi irroittaa nuoraa, jolla lipas oli rattaisiin
sidottu, ja nosti sen selk��ns�.

Poika seurasi kummeksuen h�nen tekoaan.

"Mink�t�hden nyt suolle l�hdette", sanoi h�n, "eip� siell� lintuakaan
ole n�kyviss�?"

"Min� oikaisen suon ylitse, rattaat kolkuttavat niin kovin. Ja mik�
ne linnut ennakolta tiet��. Aja sin� vain hiljakseen, niin yhdymme
Suonper�ss�. Varro siell�, jos v�h�n viipyisinkin; taikka jos min�
edell� ehdin, niin min� varron."

"Mutta kun lippaankin otatte kantaaksenne, eik� se rattailla menisi
-- --?"

"Eih�n tuo taakka mit��n miehelle ole. Aion suurustella suonsel�ll�,
jollakulla kuivemmalla m�tt��ll�. Enh�n min� l�htiess� haukannutkaan
niinkuin sin�."

Sen sanottuaan huusi h�n ruunalle ja l�i l�tk�si vakankannikenuoran
p��ll� sit�, kun se ep�r�iv�n� l�htisik� vai eik�, koska ei is�nt�
rattailla ole, k��nsi p��t��n h�neen, eik� ollut huomaavinaan Heikin
ohjaksista nykimist�. Ruuna hyp�hti juoksemaan, eik� poika ehtinyt
en�� useampia kysymyksi� tekem��n.

"Mit�p� min� jousella?" mutisi h�n itsekseen, sovitellen sit� vakan
p��lle selk��ns�, "mutta pojan t�hden. Vaan onpahan muutenkin akka
mies aseetonna."

Nyt hiihti h�n hivutteli verkalleen keskelle suota taakkoineen.
Siin� laski h�n alas vakan, lukonreik� pohjoista kohti k��nnettyn�.
Sitte hiihti h�n aluksi hiljemmin ja tuutilaulua laulaen, yhdeks�n
kertaa ymp�ri my�t�p�iv��n, niinkuin vakankeh�kin sampaasta k�vi, ja
aina lis�ten vauhtia ja isontaen ladun kehyst�. Kaikki muistamansa
univirret veteli.

Sen tehty��n l�hti h�n taakseen katsomatta kiid�tt�m��n Suonper��
kohti. Puolimatkalla laski j�nnitetyn jousensa vasemmalle olalleen ja
ampui taakseen. Sitte l�hti taaskin hyv�� vauhtia eteenp�in.

Ei ollutkaan h�n ensi kertaa kes�ll� suksilla k�ym�ss�. Oli varta
vasten tehnyt pystynokkaiset kes�sukset, jotka eiv�t m�tt�isiin
tarttuneet.

Hike� pyyhki mies, kun tuli Suonper�n pihaan. Sinne oli jo poikakin
ehtinyt hevosen kanssa.

Is� hypp�si rattaille, k��nsi hevosen p��n kotoa kohti ja alkoi ajaa.
Pojan kysymyksiin vakasta ja matkasuunnan muutoksesta vastasi h�n:

"Ei puhuta niist� ennenkuin kotona."

Kodissa, eukkonsa ja lastensa suureksi kummastukseksi ja
mielihyviksi, is�, Korvenkasken is�nt�, itse kertoikin kaikki. Siit�
ne tiedet��nkin.

Ja siihen se silloin rutto loppui.

       *       *       *       *       *

Mutta ensi talvena kun oli niin kova pakkanen; ett� vesi ilmaan
heitt�ess� tuli rakeina alas ja nurkat paukkuivat kuin m�rs�rit
sodan aikana, l�htiv�t Korvenkasken miehet suolle menem��n, is� itse
ruunalla ajaen, halkoja reess�, ja pojat edell� suksilla.

Siell� aukaisi h�n, Korven Pekka, vakan.

Siin� n�kiv�t he nyt j��tyneen� l�nttin� lukonrei�n edess� jotakin
punaista kuin verta kuuran alla. Piirakat ja liha olivat kuin
hyytynytt� kalanlient� ja samoin kuin leip�kin kaikki verit�pli�
t�ynn�.

Sanovat sit� homeeksi jokuset. Mit� hometta! Ja sanokoot,
verihomeeksi kun sanovat, vertaus oli, kyll� se n�htiin, kun miehiss�
katsottiin.

"Kuollut on oikein", sanoi is�, "mutta lujalle on ottanut, paljo on
verta purskunut."

H�n sulki taaskin vakan.

Nyt tekiv�t he kelpo nuotion suolle, laskivat sen keskelle vakan
ja sytyttiv�t rovion tuleen. Kun tuli oli sammunut, kokosivat he
lapiolla tuhan s�kkiin ja m�tt�siv�t sen rekeen, ajoivat sitte
semmoiselle joelle, joka pohjoisiin p�in juoksee, tuurasivat j��h�n
avannon ja pudistivat tuhan sinne. Viel�p� kirveell� hakkasivat
s�kinkin pieneksi ja heittiv�t rievut per�ss�.

Eik� sen koommin ole punaista lintua n�hty, eik� semmoista ruttoa
ollut. Mutta puheentapana viel�kin sanotaan: "punainen kuin rutto".

Mies se oli Korven Pekka, joka sen pett�� osasi.








End of the Project Gutenberg EBook of Novellivalikoima suomalaisten
kirjailijain teoksista, by Various

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLIVALIKOIMA ***

***** This file should be named 50784-8.txt or 50784-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/0/7/8/50784/

Produced by Juhani K�rkk�inen and Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org



Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.