The Project Gutenberg EBook of Colomba, by Prosper M�rim�e

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license


Title: Colomba
       Kertomus Korsikan oloista 1810-luvulta

Author: Prosper M�rim�e

Translator: Kasimir Leino

Release Date: April 17, 2015 [EBook #48725]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK COLOMBA ***




Produced by Juha Kiuru






COLOMBA

Kertomus Korsikan oloista 1810-luvulta


Kirj.

PROSPER M�RIM�E


Ranskasta suom. Kasimir Leino



Suomalainen Kustannusosakeyhti� Kansa,
Helsinki, 1907.
Kirjapaino-osakeyhti� Sana.






ALKULAUSE.


Se voimakas kirjallinen liike, joka 1820-luvun alulla syntyi
Ranskassa ja kirjallisuushistoriassa tunnetaan romanttisen koulun
nimell�, loi useita tuoreita ja elinvoimaisia kiljailijakykyj�,
joiden luomat ja nimet ovat ainaiseksi j�lkimaailman muistoon
j��neet. T�m�n romanttisen koulun p��vaatimukset tarkoittivat
vapautumista vanhoista klassillisista taidemuodoista ja uuden
suunnan luomista, joka enemm�n ottaisi huomioon paikallisv�rityksen,
kansan olot ja tavat, tekisi kuvattavien henkil�iden puhekielen
n�iden yhteiskunnallista asemaa ja sivistyskantaa vastaavaksi j.n.e.
Vanhoillisten klassikkojen ja nuorten uudistusharrastajain v�lill�
alkoi ankara taistelu, jota kesti vuosikymmeni�.

Toisella puolen entisyyden yksipuolisia ihailijoita, joiden
j�ljittelev�t luomat todistivat heid�n kyvytt�myytt�ns� ja
alinomaista ihailua n.k. suuren vuosisadan klassikkoja kohtaan.
Toisella puolen joukko nuoria, innokkaita runoilijoita, jotka --
j�tt�m�ll� vanhat omaan arvoonsa -- opettivat yleis�lle, ett� uudet
ajat tuovat uusia taidetarpeita, uudet tarpeet uusia taidemuotoja ja
ett� uuden vuosisadan ei tarvinnut j��d� entisen kai'uksi, vaan oli
sille annettava oma, erityinen kirjallistaiteellinen leimansa.

T�m�n nuoren, elinvoimaisen koulun varsinaisena johtajana mainitaan
tavallisesti sen taisteluhaluisin ja tuotteliain runoilija Victor
Hugo. Historiallisen n�ytelm�runouden alalla voidaankin Hugota pit��
uudistuksen lahjakkaimpana toteuttajana niiden kirjallistaiteellisten
vaatimusten perustuksella, jotka ylemp�n� olemme maininneet,
vaikka h�n, luonteeltansa intohimoinen kun oli, usein tekeekin
itsens� syyp��ksi liioitteluihin. Romanttisen koulun voittoisan
lipun alle joutui sellaisiakin etevi� kykyj� jotka eiv�t voineet
yhty� Hugon innoittelevaa, sanarunsasta ja deklamoivaa runomuotoa
ihailemaan, mutta harrastivat niit� terveellisi�, realistisia
vaatimuksia, jotka t�ht�siv�t paikallisv�rityksen, kansantapojen,
henkil�iden suhteellisen puhekielen y.m.s. uudistusten juurruttamista
ranskalaiseen kirjallisuuteen. Mutta jos n�m� vaatimukset, joiden
toteuttaminen loi perustuksen koko nykyiselle realistiselle
el�m�nkuvaukselle, olivat t�rkeit� kertomarunouden alalla, eiv�t ne
suinkaan olleet v�hempiarvoisia nykyaikaiselle draamallekaan.

T�m�nkin alan tienviittoja ja uusaikaisen, paikallisv�rityst�
ja todellisempaa luonnekuvausta t�ht��v�n draamallisen muodon
ensimm�inen k�ytt�j� oli Prosper M�rim�e, joka sit�paitse on
ranskalaisen novellin varsinainen luoja ja viel� nytkin sen
voittamaton mestari. T�m�n sijan my�nt�v�t h�nelle nimitt�in kaikki
ranskalaisen kirjallisuuden tuntijat ja kirjallisuushistorioitsijat.

Kaikissa novelleissansa ilmenee M�rim�e lyhyen kuvauksen mestarina
ja ihmisellisten intohimojen etevimp�n� kuvaajana pysyen aina
objektiivisena ja korkealla, esityksen yl�puolella, seisovana
taiteilijana. "H�nen novellinsa ovat mestariteoksia", sanoo esim.
Edv. Engel Ranskan kirjallisuuden historiassansa; "onton paatoksen
ja liiallisen sanatulvan vihollisena, aiheiden keksinn�ss� rohkeana
ja henkil�iden sielutieteellisess� kehityksess� syv�llisen�
taiteilijana kuuluu M�rim�e niihin realisteihin, jotka eiv�t n�e
teht�v��ns� rumuuden tosiper�isess� kuvaamisessa, vaan antavat aina
hienon, kaunotieteellisen tunteen johtaa itse�ns� aihevalinnassa
ja esityksess�.[1] Tunnettu saksalainen kirjallisuushistorioitsija
Scherr taas sanoo teoksessansa Gesch. der Weltlitteratur (1895),
ett� nerokkaisuudessa ja muodon taiteellisessa t�ydellisyydess�
seisoo M�rim�e 19:n vuosisadan ranskalaisten kirjailijain eturiviss�;
novellikirjailijana on h�n etev�mpi noita kaikkia."

Aivan outo ei M�rim�e en�� maamme yleis�lle ole. H�nen el�m�kertansa
ja teoksensa on allekirjoittanut esitt�nyt suomenkielisess�,
laajahkossa teoksessa "Prosper M�rim�e, el�m�kerta ja teokset"
(1895); sit� paitse on kokoelma h�nen lyhempi� novellejansa
ilmestynyt t�m�n kertomuksen suomentajan k��nt�m�n� nimell� "Helmi�",
joka sis�lsi 6 tekij�ns� lyhemp�� tunnetuinta ja etevint� uuteloa,
nim. Mateo Falcone, Etuvarustuksen valloitus, Arpapeli, Tamango,
Etruskilainen vaasi ja Ars�ne Gruillot.

Mestarillisimmat ja ehk� my�skin tunnetuimmat M�rim�en pitemmist�
novelleista ovat kuitenkin Bizet'n s�velt�m�n samannimisen operan
kautta meill�kin tunnetuksi tullut Carmen ja ennen kaikkia h�nen
kuolematon uutelonsa Colomba, johon suomenkielisell�kin yleis�ll�
nyt, 67 vuotta j�lkeen sen ilmestymisen, vihdoinkin on tilaisuus
tutustua.

Colombassa ilmenev�t tekij�n tyylilliset lahjat ehk� loistavimpina ja
selvimpin�. Tyylill� ei t�ss� silloin suinkaan ymm�rret� ainoastaan
kielellist� asua, jota my�skin olemme koettaneet tunnollisesti
noudattaa mik�li kahden erilaisen kielen rakenne ja k�ytt� sen
sallii, vaan etup��ss� aiheen esitystapaa, rajujen intohimojen
asteittaista kehityst�, luonnon, kansantapojen ja ymp�rist�ns�
hallitsemain luonteiden kuvausta. Tekij�, jolla valtioarkeoloogina
oli tilaisuutta matkustella kaikkialla valtakunnan et�isimmiss�kin
osissa, on t�ss� ottanut kuvataksensa kaukana V�limeren saaressa,
suuren Napoleonin syntym�maassa Korsikassa viime vuosisadan
toisella kymmenell� vallitsevia hurjia kansantapoja ja omituisia
oloja, joille ry�v�riel�m� ja sukukosto antaa mit� voimakkaimman
paikallisv�rityksen.

Napoleonin lipun alla Waterloon taistelussa mukana ollut
korsikalainen upseeri, Orso della Rebbia, joka polveutuu saaren
vanhimmasta aatelista eli 11:ll� vuosisadalla tapahtuneen
kansankapinan johtajista [n.k. korpraalisuvuista], palaa takaisin
syntym�maahansa satunnaisten matkatoveriensa er��n englantilaisen
everstin ja h�nen ihanan tytt�rens� kanssa. Kuinka t�m� sivistyneess�
Ranskassa toisiin oloihin kasvanut nuori upseeri kotikyl��ns�
tultuaan v�hitellen ja vastoin tahtoansa j�lleen joutuu hurjien
korsikalaisten tapojen valtaan ja kuinka h�n nuoren, intohimoisen,
kauniin sisarensa Colomban yllytt�m�n� ja kiihoittamana vihdoin
kietoutuu ikivanhan, hurjan sukukostotavan yll�pit�jien pauloihin,
kunnes h�n lopulta, itse�ns� puolustaessansa, ampuu kuoliaaksi
kilpailevan naapurisuvun Barricinien kaksi viimeist� miespuolista
edustajaa, kuvaa tekij� j�nnitt�v�ll�, tyynell� ja useimmiten
mestarillisen taiteellisella tavalla; nuori upseeri ei kuitenkaan
joudu vankeuteen, vaan sen sijaan -- naimisiin tuonoisen
englantilaisen neitosen kanssa, joka ihailee omituisuuksia ja
urhoollista sankaria. -- Vaikka itse kertomuksen juoni onkin
yksinkertainen, ovat sen tapahtumat sit� mutkallisempia ja
j�nnitt�v�mpi� keskittyneisyydess��n. Kaiken toiminnan varsinaisena
yllytt�j�n� ja suuntaajana on Colomba, per�ti korsikalainen luonne,
lannistumaton, intohimoinen ja lahjakas, mutta raju ja hurja neito,
jolla muiden ominaisuuksiensa ohella on runolaulajattaren eli
"itkij�n" lahjat.

Colomban luettua voi ehk� suomalainen lukija yhty� siihen, mit� V.
Vedel "Yleisess� kirjallisuuden historiassa" lausuu M�rim�est�: "h�n
ihaili energiaa (= joustavaa voimaa), jyrkk�leimaista luonnetta
ja rakasti kaukoper�ist�, v�rikk��n vierasta ja psyykillisesti
tavatonta". R�yhke�t rikokset ja pahuuden voiton kuvaa h�n
ilman subjektiivista mielenliikutusta; koko h�nen tyylins�
luonne on t�llaista maailmanmiehen malttia ja kylm�verisyytt�,
p�yristytt�vi�kin kohtauksia kuvatessa. N�iden ominaisuuksiensa
kautta on M�rim�e joutunut uusaikaisen, realistisen novellin
varsinaiseksi perustajaksi ja sellaisena maailmanmaineensa
saavuttanut. Siistityn ja siron muotonsa kautta miellyttiv�t h�nen
el�v�t, j�nnitt�v�t ja keksinn�lt�ns� alkuper�iset kuvauksensa
etup��ss� hienoaistista kirjallista yleis��, jonka lempikirjailija
M�rim�e jo el�ess��n oli ja yh�ti edelleen on pysynyt.

Colomba ja Carmen ovat tiet��ksemme k��nnetyt kaikille sivistyneille
kielille. Ruotsiksi k��nnettiin se ensi kerran jo pari vuotta
ilmestymisens� j�lkeen (1842) ja sittemmin (1877) k��nsi Ed.
B�ckstr�m uudelleen sek� Colomban ett� "Illen Venuksen". Tanskalainen
k��nn�s Colombasta ilmestyi pari vuotta tekij�n kuoleman j�lkeen
(1872) ja uusi k��nn�s julkaistiin siit� v. 1887. Erityisesti
on huomattava, ett� M�rim�e etevimp�n� tyylimestarina nyttemmin
kuuluu kaikissa Ranskan oppikouluissa luettaviksi s��dettyihin
kirjailijoihin; h�nen Colombaansa luetaan tiet��ksemme my�skin
useissa Saksan ja Pohjoismaiden oppilaitoksissa.

P��tt�k��n lukija itse tekij�n kertomatyylin etevyydest�; "Helmien"
ja Colomban avulla h�n sen jo jossakin m��rin voi tehd�, vaikka
meid�n samalla t�ytyy pyyt�� h�nt� muistamaan, ett'ei k��nn�s koskaan
ole alkuper�isen veroinen. M�rim�en teosten kielellinen asu ei anna
aihetta mihink��n rikkaampaan suomenkielen k�ytt��n; sen etevyys
on t�sm�llisyydess�, luontevuudessa ja s��dyllisyydess�, josta h�n
aniharvoin poikkeaa kansanomaista puhetapaakin j�ljitelless��n.
N�iden ominaisuuksiensa vuoksi ei h�n s��dyllisimm�nk��n lukijan
hienotunteisuutta koskaan loukkaa.

       *       *       *       *       *

Prosper M�rim�e syntyi syyskuun 28 p. 1803 Pariisissa, miss� h�nen
is�ns� J. Fr. L�onor M�rim�e silloin eli taidemaalaajana; �iti Anna
Moreau oli onnistunut lastenmuotokuvaaja ja iso�iti, rva Leprince de
Beaumont taas oli tunnettu lastenkirjailijattarena. Ylioppilaaksi
tultuansa opiskeli h�n oikeastansa lakitiedett�, vaikka h�n samalla
ahkerasti harjoitti humanistisia tieteit� perehtyen vanhoihin
ja uusiin kieliin, historiaan, taidehistoriaan ja oman maansa
muinaistieteeseen. Kielist� hallitsi h�n englannin ja espanjan
kielet parhaiten; vanhoilla p�ivill�ns� opetteli h�n my�skin ven�j��
k��nt�en ranskaksi Gogolin Revisorin ja joukon Pushkinin ynn�
Turgenjewin novelleja. Historian alalla on h�n julkaissut useampia,
perinpohjaisia tutkimuksia Rooman, Espanjan, Ven�j�n ja Ranskan
historiasta; er��t n�ist�, kuten Histoire de don Pedro I ja Les faux
D�m�trius k��nnettiin v. 1852 saksaksi. M�rim�en tutkimus "Ukrainin
kasakoista" on tiet��ksemme ilmestynyt my�skin ven�j�ksi eik� h�n
kaunokirjailijanakaan ole outo ven�l�iselle yleis�lle.

Hein�kuun vallankumouksen j�lkeen joutui M�rim�e v. 1831 kreivi
d'Argout'n kabinettisihteeriksi ensin kauppa- ja sitten meriasiain
ministerist��n. Mutta jo kolme vuotta my�hemmin nimitettiin h�n L.
Vitet'n j�lkeen valtion historiallisten muistomerkkien tarkastajaksi
eli valtioarkeoloogiksi, jona h�n pysyi parikymment� vuotta tehden
matkoja ymp�ri Ranskan valtakuntaa ja julkaisten n�iden retkien
tuloksina joukon matkakertomuksia, joille selv� tyyli, esityksen
t�sm�llisyys ja asiallinen luotettavuus antavat pysyv�n arvon;
h�nen esityksens� ranskalaisesta rakennustaiteesta keskiajalla on
j��nyt my�hemmille tutkijoille perustaksi Ranskan keskiaikaisen
taidehistorian alalla.

M�rim�e matkusteli paljo oman maan ulkopuolellakin. Englannissa
pist�ysi h�n tuon tuostakin tervehtim�ss� tuttaviansa, joihin
kuuluivat ajan etevimm�t tiede- ja valtiomiehet, sellaiset kuin
Palmerston, Gladstone y.m. Samoin matkusteli h�n jo nuorena
ylioppilaana Espanjassa, jonka oloja h�n on kuvannut m.m. Carmenissa.
T��ll� tutustui h�n pikku kreivit�r Eug�nie Montijoon kanssa, joka
tuttavuus mainittakoon t�ss�, koska se aikaan sai k��nteen h�nen
el�m�ss�ns�. Kreivit�r Eug�niest� tuli n�et v. 1852 keisari Napoleon
III:n puoliso ja M�rim�est� ei ainoastaan hovin jokap�iv�inen vieras,
huvittelija ja ylimyksellisen "lemmenhovin" sihteeri, vaan my�skin
valtiomies s.o. Ranskan senaatin j�sen, jona h�n pysyi Napoleonin
kukistumiseen ja kuolemaansa saakka. Tuonen viikate korjasi h�net
muutamia viikkoja S�danin taistelun j�lkeen eli 23 p. syyskuuta 1870
Cannes'n kaupungissa etel�-Ranskassa.

Ihmisen� on t�m� Ranskan "novellikirjailijain kuningas", kuten
h�nt� my�skin on kutsuttu, mit� huvittavimpia. Tosin ei h�n
teoksissansa itse koskaan n�ytt�ydy, mutta h�nen laaja eri aikoina
julkaistu kirjeenvaihtonsa antaa kuvan mit� hienotunteisimmasta,
sivistyneimm�st�, tietorikkaimmasta ja monipuolisimmasta miehest�,
jonka tuttavuussuhteet kaikkien Euroopan merkkimiesten kanssa tekev�t
h�nen kirjeens� tavallaan historiallisiksi l�hdekokoelmiksi Napoleon
III:n ajoilta.

Viitaten yll�mainittuun el�m�kerralliseen teokseeni h�nest� huomautan
vain lopuksi, ett� parhaimman kuvan M�rim�est� saa lukija ep�ilem�tt�
Aug. Filonin teoksesta "M�rim�e et ses amis" ja siit� monografiasta,
joka saman miehen kirjoittamana tavataan sarjassa "Les grands
�crivains fran�ais" (= Ranskan suuret kirjailijat).

_Suomentaja_.




I.


    P� far la to vendetta
    Sta sigur' vasta anche' ella.

          _Vocero du Niolo_.

Lokakuun ensimm�isin� p�ivin� v. 181- palasi irlantilainen eversti
sir Thomas Nevil, joka palveli huomattuna upseerina Englannin
armeijassa, tytt�rens� kanssa Italiasta ja pys�htyi Marseilleen,
miss� h�n asettui Beauveaun hotelliin. Innostuneiden matkailijain
ainainen ihailu oli synnytt�nyt toisissa vastakkaisen tunteen, niin
ett� useat turistit -- muista erottautuaksensa -- nyky��n noudattivat
Horation mielilausetta: _nil admirari_.[2]

T�h�n tyytym�tt�m��n matkailijaluokkaan kuului my�skin everstin ainoa
tyt�r, miss Lyydia. Rafaelin maalaama "Kirkastus" oli n�ytt�nyt
h�nest� vain keskinkertaiselta ja purkautuva Vesuvius tuskin
kummemmalta kuin tavalliset tehdasuunit Birminghamissa. Sanalla
sanoen: h�n oli tehnyt sen suuren havainnon, ett� Italialta puuttui
sek� paikallisv�rityst� (_couleur locale_) ett� luonteenomaisuutta.
Selitt�k��n ken voi n�iden sanojen merkityst�, jotka min� kyll�
ymm�rsin viel� muutamia vuosia sitten, mutta joita nyky��n en en��
ole kuullut k�ytett�v�n.

Miss Lyydia oli nimitt�in iloinnut saavansa alppien toisella puolen
n�hd� oloja, joita muut eiv�t olleet n�hneet ennen h�nt� ja joista
h�n sitten voisi keskustella "kunniallisten ihmisten kanssa", kuten
hra Jourdain sanoo. Mutta kun h�nen omat maamiehens� olivat ehtineet
kaikkialle ennen h�nt� eik� mit��n tuntematonta koko maassa l�ytynyt,
liittyi miss Lyydia p��tt�v�isesti tyytym�tt�m�in puolueeseen. Sill�
onpa todellakin ik�v��, ett'ei voi miss��n puhua Italian ihmeist�
ilman ett� joku puuttuu puheeseen kysyen: "Tietysti tunnette te
Rafaelin taulun N:n palatsissa? Se on ihaninta koko Italiassa".
Sattumalta on juuri se j��nyt teilt� n�kem�tt�. Ja koska kaiken
n�keminen vaatisi liian paljo aikaa, on yksinkertaisin keino p��tt��
moittia kaikkea.

Happamen huomion teki miss Lyydia viel� Beauveaun hotellisalissakin.
H�nell� oli mukanansa kaunis piirustus, joka kuvasi Segnin
kyklooppilaista eli pelasgilaista porttia, jota h�n ei luullut
matkailija-piirustajain huomanneen. Mutta kun lady Frances Tenwich
tapasi h�net Marseillessa ja n�ytti h�nelle luonnoskirjansa, niin
oli siin� -- er��n sonetin ja kuivatun kukkasen v�liss� -- mainittu
portti kuvattuna ja terra Sienalla voimakkaasti v�ritettyn�. Miss
Lyydia antoi Segnin portin kamarineitsyellens� ja kadotti kaiken
kunnioituksen pelasgilaista rakennustaidetta kohtaan.

Sama taipumus tyytym�tt�myyteen oli my�skin nti Lyydian is�ll�, joka
vaimonsa kuoltua aina katsoi maailmaa tytt�rens� silmill�. Everstin
mielest� oli Italia syyp�� siihen, ett� h�nen tytt�rell�ns� oli
ollut ik�v� ja se taas oli h�nest� ik�vint�, mit� maailmassa olla
voi. Tosin ei h�nell� ollut mit��n muistuttamista maan tauluja ja
veistokuvia vastaan, mutta sen uskalsi h�n vakuuttaa kenelle tahansa,
ett� mets�st�minen oli siin� maassa kurjaa ja ett� Rooman lakealla
t�ytyi p�iv�n paahtaessa matkustaa 10 lieut�, jos tahtoi ampua
muutamia vahingollisia, punaisia peltokanoja.

Marseilleen saavuttuansa kutsui h�n seuraavana p�iv�n� luoksensa
p�iv�llisille entisen ajutanttinsa kapteeni Ellis'in, joka juuri oli
viett�nyt kuusi viikkoa Korsikassa. Sangen hauskasti kertoi kapteeni
neiti Lyydialle er��n ry�v�rijutun, jolla oli ainakin se ansio,
ett'ei se mitenk��n muistuttanut niist� rosvoustarinoista, joilla
h�nt� oli koetettu huvittaa matkalla Roomasta Napoliin.

J�lkiruokaan tultua j�iv�t herrat kahden kesken Bordeaux-viinin
��reen ja puhelivat mets�styksest�. Ja nyt sai eversti kuulla,
ett'ei miss��n voi olla parempaa tilaisuutta vaihtelevaan ja
saalisrunsaaseen mets�stykseen kuin Korsikassa.

"Mets�sikoja n�ette siell� kosolta", kertoi kapteeni Ellis, "mutta
niit� t�ytyy oppia erottamaan kesyist� sy�tt�sioista, jotka
muuten ovat ihmetelt�v�n samann�k�isi�, sill�" -- vakuutti h�n --
"sy�tt�sian ampuja joutuu pian huonoihin v�leihin sikopaimenten
kanssa. Hampaihin asti aseestettuina ilmestyv�t n�m� n�et �kki�
piilostansa _maquis_-pensastosta, haukkuvat teid�t ja maksattavat
teill� elukan. Mutta onhan teill� siell� er�s harvinainen el�in,
jota ette tapaa muualla, nim. muhvelilammas, mainio mets�nriista,
mutta vaikea saada ammutuksi. Sit�paitse vilisee Korsikassa hirvi�,
daamahirvi�,[3] fasaaneja, peltokanoja ja lukemattomia muita
mets�nel�imi�. Jos te siis todella rakastatte mets�styst�, eversti,
niin matkustakaa Korsikaan; siell� on teill�, kuten er�s is�nt�ni
sanoi, tilaisuus ampua kaikkia mahdollisia el�vi� aina rastahasta
ihmiseen saakka."

Teep�yd�ss� ihastutti kapteeni j�lleen neiti Lyydiaa kertomalla
er��n viel�kin omituisemman sukukostojutun,[4] jonka j�lkeen h�n
nosti kuulijattarensa innostuksen ylimmillens� antamalla kuvauksen
Korsikan omituisen villist� luonnosta, sen asukkaiden eri�v�st�
luonteesta, vierasvaraisuudesta ja alkuper�isist� tavoista. Lopuksi
laski h�n miss Lyydian jalkojen juureen pienen ja kauniin tikarin,
jonka muodossa ja kuparikahvassa ei ollut mit��n merkillisemp��, vaan
sit� vastoin aseen entisyydess�. Kapteeni Ellis oli n�et saanut sen
er��lt� kuuluisalta ry�v�rilt�, joka oli vakuuttanut upottaneensa sen
jo nelj��n l�mp�iseen ihmisruumiiseen.

Miss Lyydia pisti aseen vy�llens�, laski sen illalla y�p�yd�llens� ja
paljasti sen kaksi kertaa tupestansa, ennenkuin meni levolle. Eversti
taas uneksi, ett� h�n ampui er��n muhvelin ja ett� omistaja vaati
h�nelt� siit� maksun, johon h�n suostui vallan mielell��n, sill� se
oli todellakin ihmeellinen el�in, joka hirvensarvinensa ja fasaanin
pyrst�� muistuttavine h�ntinens� kuitenkin oli villisian n�k�inen.

Sy�dess�ns� seuraavana p�iv�n� aamiaista kahden kesken tytt�rens�
kanssa, virkahti h�n: "Ellis kertoi, ett� Korsikassa olisi
erinomainen tilaisuus mets�st��; ell'ei se olisi niin kaukana, tekisi
mieleni viett�� siell� parisen viikkoa."

-- Aivan oikein, arveli neiti Lyydia, miks'emme matkustaisi
Korsikaan? Sill� aikaa kuin te mets�st�tte, piirustelen min�;
erityisesti huvittaisi minua saada luonnoskirjaani kuva siit�
luolasta, jossa kapteeni Ellis kertoi Bonaparten lueskelleen lasna
ollessansa.

T�m� oli ehk� ensi kerta, kun tyt�r hyv�ksyi is�ns� ilmaiseman
mielihalun. Ilahtuen t�st� odottamattomasta kannatuksesta piti
is� sent��n viisaimpana olla hiukan vastustelevinansa t�ten
kiihoittaaksensa tytt�rens� mieluista oikkua. Mutta turhaan huomautti
h�n, kuinka villi maa Korsika oli ja kuinka vaikeaa naisen oli siell�
matkustella. Miss Lyydia ei pelj�nnyt mit��n: p�invastoin olisi
h�nest� varsin hauskaa matkustella ratsain, ja y�lepoa nuotiolla
h�n odotti kuin ilojuhlaa; ell'ei is� t�h�n suostuisi, matkustaisi
h�n V�h��n Aasiaan. Sanalla sanoen, h�nell� oli vastaus kaikkeen
valmiina. Kukaan englantilainen nainen ei ollut ennen k�ynyt
Korsikassa; siksip� oli h�nen sinne ensimm�isen� riennett�v�. Ja
kuinka hauskaa n�ytt�� luonnoskirjaansa, kun j�lleen oltiin kotona
Saint-James'in torin varrella.

-- Mutta miks'ette te n�yt� tuota erinomaista piirustusta, rakkaani?

-- Ah, eih�n se ole mink��n arvoinen. Se on vain harjoitelma, jonka
tekaisin er��st� kuuluisasta korsikalaisesta ry�v�rist�, joka oli
meid�n oppaanamme.

-- Kuinka? Oletteko te k�ynyt Korsikassa? j.n.e.

Kun h�yrylaivaliikett� ei viel� ollut Ranskan ja Korsikan v�lill�,
oli matkustavaisten k�ytett�v� purjealusta p��st�ksens� tuolle
oudolle saarelle, jonne miss Lyydia oli p��tt�nyt tehd� l�yt�retken.

Samana p�iv�n� kirjoitti eversti Pariisiin epuuttaen
huoneistotilauksensa, jonka h�n hyviss� ajoin oli heille varannut,
ja teki sopimuksen er��n korsikalaisen kuunari-aluksen[5] omistajan
kanssa, joka juuri aikoi purjehtia Ajaccioon.

Kuunarissa oli pari mukiin menev�� suojaa. Eversti tuotti alukseen
ruokatavaroja ja omistaja taas vannoi, ett� er�s h�nen vanhoista
matruuseistansa oli kelpo kokki, jonka lihaliemelle ei mik��n vertoja
vet�nyt. Niinik��n vakuutti h�n neidille sek� hyv�� tuulta ett�
kaunista merimatkaa.

Tytt�rens� tahdon mukaan sopi eversti laivurin kanssa, ett'ei t�m�
ottaisi muita matkustajia ja perille tultua sivuuttaisi Korsikan
rannikot sill� tavoin, ett� he saisivat ihailla rantavuoristoa.




II.


L�ht�� varten m��r�ttyn� p�iv�n� oli kaikki s�lytetty kokoon
ja viety alukseen jo aamulla, vaikka m��r� oli l�hte� matkalle
vasta iltatuulella. Odotellessansa k�veli eversti tytt�rinens�
Canebierell�, kun laivuri yll�tti h�net pyyt�en lupaa saada ottaa
mukaan er��n omaisensa, nim. vanhimman poikansa kummin pikkuserkun,
joka kiireisi� asioita varten palasi syntym�maahansa Korsikaan
eik� tiennyt muuta mahdollisuutta sinne p��st�.

-- Se on eritt�in kelpo sotilas, lis�si

kapteeni Matei, ja palvelee upseerina kaartin j��k�rijalkav�ess�;
mies olisi jo kai everstin�, jos se _Toinen_ vain olisi viel�
keisarina.

-- No, koska se on sotilas, niin tulkoon, sanoi eversti lis�ten:
niin, vallan mielell�ni n�en, ett� h�n tulee kanssamme!

Mutta miss Lyydia huudahti v�liin englannin kielell�:

-- Jalkav�en upseeri! (H�nen is�ns� oli palvellut ratsuv�ess�, jonka
vuoksi tyt�r halveksi muuta asev�ke�)... Ehk� on mies ilman kasvatusta,
joka p��lle p��tteeksi tulee merikipe�ksi ja turmelee meilt� koko
matkan hauskuuden!

Laivuri ei ymm�rt�nyt sanaakaan englannin kielt�, mutta n�ytti
kuitenkin k�sitt�v�n, mit� miss Lyydia sanoi myrtist�en kaunista
suutansa; h�n alkoi nim. ylist�� sukulaistansa kolmessa eri suhteessa
ja lopetti puheensa vakuuttaen, ett� nuori upseeri oli kaikin
puolin _comme il faut_, jonka takasi h�nen sukuper�ns� Kaporaalien
eli Korpraalien perheest�; eik� h�n tulisi h�iritsem��n eversti�
mitenk��n, sill� laivuri pit�isi huolen siit�, ett� upseeri saisi
sijansa jossakin sopukassa, miss� h�nen l�sn�-oloansa tuskin
huomattaisiin.

Everstist� ja miss Lyydiasta oli omituista kuulla, ett� Korsikassa
l�ytyi sukuja, joissa is�t ja pojat olivat korpraaleja, mutta kun he
tietysti otaksuivat n�iden olevan jalkav�en korpraaleja, arvelivat
he nuoren miehenkin olevan jonkun k�yh�n raukan, jonka laivuri
ihmisrakkaudesta otti mukaansa. Jos nuorukainen sit� vastoin olisi
ollut oikea upseeri, niin olisi heid�n t�ytynyt puhella ja aterioida
h�nen kanssansa. Mutta korpraalista ei heid�n tarvinnut v�litt�� eik�
h�iriyty�, olletikin kun t�ll� ei ollut miehist�� mukanansa eik� t�m�
siis my�sk��n voinut -- pistin kiv��rin nen�ss� -- saattaa ket��n
sinne, mihin asianomaisen ehk� ei tee mieli seurata h�nt�.

-- Onko sukulaisenne altis meritaudille? kysyi neiti Nevil kuivasti.

-- Ei rahtuakaan, neiti, p�invastoin on h�nell� syd�nala luja kuin
kallio ... sek� maalla ett� merell�.

-- Siin� tapauksessa voitte ottaa h�net mukaan, sanoi h�n.

-- Niin, te voitte ottaa h�net mukaan, toisti everstikin jatkaen
sitten k�vely�ns� tytt�rens� kanssa.

Noin klo 5:n tienoissa iltap�iv�ll� tuli laivankapteeni Matei
noutamaan heit� aluksellensa. Satamassa tapasivat he laivapurren
luona pitk�n nuoren miehen, puettuna siniseen, aina kaulaan
asti napitettuun, pitk��n takkiin; muuten oli h�n ahavoitunut,
tummasilm�inen mies, joka el�vine, ter�vine katseineen teki
avomielisen ja pirte�n vaikutuksen. Tavasta, mill� h�n suoristi
olkap��ns�, ja noista pienist� k�herretyist� viiksist� tunsi jokainen
helposti h�net sotilaaksi, sill� t�h�n aikaan eiv�t viiksiniekat
katuja juosseet eik� kansalliskaartikaan ollut viel� tuonut
perheisiin p��vahdin tavoista muistuttavaa ryhti�ns�.

N�hdess�ns� everstin nosti nuori mies lakkiansa kiitt�en h�nt�
valikoiduin sanoin ja h�milleen joutumatta ... siit� palveluksesta,
jonka eversti oli h�nelle tehnyt.

-- Hauskaa, ett� olen voinut olla teille hy�dyksi, nuori mies,
vastasi eversti ny�k�ytt�en h�nelle yst�v�llisesti p��t�ns�.

Ja niin astui h�n laivapurteen.

-- Kursailematon mies, tuo teid�n englantilaisenne, kuiskasi nuori
mies italian kielell� kapteenille.

Vastaukseksi asetti t�m� etusormen vasemman silm�ns� alle ja veti
molemmat suupielens� alasp�in. Sen, joka merkkikielt� k�sitti, piti
t�st� oivaltaman, ett� englantilainen eversti ymm�rsi italiaa ja
oli omituinen herra. Nuori mies hymyili hieman ja hipaisi k�dell�
otsaansa vastaukseksi Matein tekemiin merkkeihin tarkoittaen t�ll�,
ett� kaikilla englantilaisilla oli p�� hiukan kierteiss�; sen j�lkeen
istahti h�n kapteenin viereen ja katseli sangen tarkkaavasti, vaan ei
mill��n lailla sopimattomasti kaunista matkakumppaniansa.

-- Noilla ranskalaisilla sotilailla on siev� k�yt�s, huomautti
eversti tytt�rellens� englannin kielell�; niist� ei ole vaikea tehd�
upseereja.

Sitten k��ntyi h�n nuoreen mieheen puhutellen t�t� ranskaksi.

-- Sanokaapa, nuori yst�v�ni, miss� rykmentiss� te palvelette?

Nuori mies tyrkk�si hieman pikku-orpanansa kummin is��, pid�tti
pilkallisen hymyn, joka pyrki h�nen huulillensa, ja vastasi
palvelleensa kaartin jalkav�en j��k�reiss� ja tulleensa nyt lomalle
7:st� keve�st� j��k�ripataljoonasta.

-- Olitteko mukana Waterloossa? Te n�yt�tte viel� sangen nuorelta,
niin ett�...

-- Anteeksi, herra eversti. Waterloo on ainoa taisteluni.

-- Sen voitte laskea kahdeksi, sanoi eversti.

Nuori korsikalainen puri huuliansa.

-- Is�, lausui Lyydia englannin kielell�, kysyk��p� h�nelt�,
rakastavatko korsikalaiset Bonaparteansa?

Ennenkuin eversti oli ehtinyt k��nt�� kysymyksen ranskaksi, vastasi
nuori mies jotenkin hyv�ll�, vaikka v�h�n murteellisella englannin
kielell�:

-- Tied�tteh�n, neiti, ett'ei kukaan ole profeetta omassa maassansa.
Me Napoleonin maamiehet emme ehk� yleens� pid� h�nest� niin paljoa
kuin ranskalaiset. Mutta mit� minuun tulee, rakastan ja ihailen
min� h�nt� huolimatta siit�, ett� sukumme on ennen muinoin ollut
vihamielisiss� v�leiss� h�nen sukunsa kanssa.

-- Ah, te osaatte englantia! huudahti eversti Nevil.

-- Sangen huonosti, kuten kuulette. Vaikka nuoren miehen
kursailemattomassa k�yt�stavassa miss Lyydian mielest� oli jotakin
"_shocking_", ei h�n voinut olla hymyilem�tt� ajatellessansa
persoonallista vihamielisyytt� korpraalin ja keisarin v�lill�. Moinen
puhe oli h�nest� jo korsikalaisten omituisuuksien esimakua, jonka
vuoksi h�n p��tti merkit� t�m�n piirteen p�iv�kirjaansa.

-- Oletteko ehk� ollut vankina Englannissa? kysyi eversti.

-- En, hra eversti, englantia olen oppinut jo nuorena t��ll�
Ranskassa er��lt� teid�n kansallisuuteenne kuuluvalta vangilta.

Sen sanottuansa k��ntyi h�n neiti Nevilen puoleen:

-- Matei kertoi minulle, ett� palaatte juuri Italiasta. Varmaankin
puhutte te puhdasta toskanan kielt�, neiti. Mutta pelk��np� teille
k�yv�n hieman vaikeaksi ymm�rt�� meid�n murrettamme.

-- Tytt�reni ymm�rt�� kaikkia italian murteita, vastasi eversti,
h�nell� on erityinen taipumus kieliin. Toisin on minun kielitaitoni
laita.

-- Ymm�rt�isik� neiti esim. seuraavat s�keet er��st� korsikalaisesta
laulustamme? Er�s paimen lausuu siin� naispaimenelle:

    S entrassi 'ndru paradisu santu, santu,
    e nun truvassi a tia, mi n'esciria.[6]

Lyydia ymm�rsi s�keet ... ja koska ne h�nest� tuntuivat rohkeilta
ja viel� rohkeammalta niit� s�est�v� katse, vastasi h�n punastuen:
"_capisco_" s.o. ymm�rr�n.

-- Te palaatte kotimaahanne lomalle? kysyi eversti.

-- En, hra eversti. Minut on asetettu puolelle palkalle, arvatenkin
sen vuoksi, ett� olin mukana Waterloossa ja ett� olen Napoleonin
maamiehi�. Palaan siis kotiini kevein toivein ja kevein kukkaroin,
kuten laulussa sanotaan.

Sitten huokasi h�n taivaalle katsahtaen. Eversti pisti toisen k�den
taskuunsa ja py�ritteli kultarahaa sormiensa v�liss� etsien sopivaa
sanamuotoa voidakseen siev�ll� tavalla kehvellytt�� imperiaalin
onnettoman vihollisensa k�teen.

-- My�skin min� olen asetettu puolelle palkalle, sanoi h�n
hyv�ntahtoisesti; mutta ... teid�n palkkapuoliskonnehan ei salli
teid�n ostaa edes tupakkaakaan; kas t�ss�, kunnon korpraali.

Samalla yritti h�n pist�� kultarahan nuoren miehen puristettuun
k�teen, joka lep�si laivapurren laidalla.

Nuori korsikalainen punastui, oikaisihe, puri huulta ja n�ytti
olevan valmis antamaan kiivaan vastauksen, mutta �kki� vaihtui h�nen
kasvojensa ilme ja h�n purskahti nauramaan. Kultarahaa edelleen
k�dess�ns� pit�en n�ytti eversti parka vallan nolostuneelta.

-- Hra eversti, sanoi nuori mies j�lleen vakavasti, sallikaa minun
antaa teille pari neuvoa: ensimm�inen on, ett'ette ikin� tarjoa
rahaa korsikalaiselle, sill� maamiesteni joukossa voi l�yty� kyllin
ep�kohteliaita viskatakseen sen teille vastoin kasvoja; toinen
neuvoni taas on, ett'ette anna ihmisille arvonimityksi�, jotka eiv�t
heille kuulu. Te kutsutte minua korpraaliksi; luutnantti min� olen.
Erotus ei tosin ole suuri, mutta...

-- Luutnantti, huudahti sir Thomas, sanoitteko: luutnantti? Mutta
sanoihan laivuri teid�n olevan korpraalin samoin kuin is�nne ja
kaikki perheenne j�senet ovat olleet.

N�m� sanat kuullessansa ratkesi nuori mies niin hele��n ja
hyv�ntahtoiseen nauruun, ett� laivuri ja molemmat matruusit yhtyiv�t
samaan kuoroon.

-- Anteeksi, hra eversti, sanoi nuori mies vihdoin, t�m� v�lin�yt�s
oli erinomainen ... ja nyt vasta min� sen ymm�rr�n. Sukuni pit��
todellakin kunnianansa lukea esi-isiens� joukkoon my�skin n.k.
korpraaleja; mutta meid�n korsikalaiset korpraalimme eiv�t ole
koskaan kantaneet olkalappuja. Kun er��t piirikunnat noin 1100
nostivat kapinan suurten vuoristolaisylimysten tiranniutta vastaan,
valitsivat n�m� itse johtajansa, joita he kutsuivat korpraaleiksi
eli kaporaaleiksi. Korsikassa pid�mme kunnianamme polveutua n�ist�
kansantribuuneista.

-- Anteeksi, hra luutnantti, huudahti eversti, tuhat kertaa anteeksi.
Nyt kun te ymm�rr�tte erehdykseni, toivon teid�n antavan sen minulle
anteeksi, eik� totta?

Eversti ojensi nuorelle miehelle k�tens�.

-- Se on p�invastoin aivan oikeutettu rangaistus pikku-ylpeydelleni,
hra eversti, jatkoi nuori mies nauraen yh�ti ja puristaen
syd�mmellisesti englantilaisen upseerin k�tt�. Mihink��n moitteeseen
ei minulla ole ensink��n syyt�. Mutta koska yst�v�ni Matei on
esitt�nyt minut teille niin erehdytt�v�sti, niin sallikaa minun
tehd� se itse: nimeni on Orso della Rebbia, puolelle palkalle
asetettu luutnantti. Ja koska te, noista kauneista mets�koirista
p��tt�en aiotte Korsikaan mets�st�m��n, niin olisinpa sangen iloinen,
jos sallisitte minun opastaa teit� m�quis-pensahistoissamme ja
vuoristossamme ... ell'en liene niit� aivan unhottanut, lis�si h�n
huokaisten.

Samassa kosketti purren keula kuunarin kylke�. Luutnantti della
Rebbia tarjosi k�tens� miss Lyydialle ja auttoi sitten eversti�
nousemaan yl�s kannelle. Niin pian kuin oli p��sty alukseen,
pyysi sir Thomas, jota �skeinen erehdys yh� piti v�h�n nolona,
nuoren miehen sy�m��n illallista kanssansa toistellen tuonoiset
anteeksipyynt�ns� ja k�ttelyns�. T�m�n teki h�n tiet�m�tt�, kuinka
saada unhottumaan sopimattoman k�yt�ksens� miest� kohtaan, joka
laski sukupolvensa aina luvulta 1100 saakka ... eik� h�n muistanut
kysy�k��n tytt�relt�ns�, olisiko t�m� teko h�nen mieleens�.
Miss Lyydia kohautti hieman silm�kulmiansa, mutta oikeastaan ei
h�nell� ollut mit��n sit� vastaan ett� vihdoinkin sai tiet��, mit�
korsikalaisella korpraalilla ymm�rrettiin. Vieras ei ollut alussakaan
tehnyt h�neen ep�miellytt�v�� vaikutusta; nyt oli miss Lyydia
huomaavinansa h�ness� jotakin ylimyksellist�, vaikka h�n olikin liian
avomielinen ja iloinen romaanisankariksi.

-- Luutnantti della Rebbia, sanoi eversti tervehtien h�nt�
englantilaiseen tapaan lasi madeiraa k�dess� -- Espanjassa
n�in useita maamiehi�nne, kaikki kuuluivat he mainioon
tarkk'ampujav�keenne.

-- Aivan oikein, useat heist� j�iv�t Espanjaan, sanoi nuori
luutnantti vakavasti.

-- En ikin� unohda er��n korsikalaisen pataljoonan menettely�
Vittorian taistelussa, jatkoi eversti. Luullakseni muistaa tuo
pataljoonakin viel� minut, lis�si h�n rintaansa hieroen. Koko p�iv�n
olivat he seisseet tarkk'ampujina puutarhoissa kujanteen takana ja
ampuneet meilt� kuoliaiksi kukaties kuinka monta miest� ja hevosta.
Kun palaus oli p��tetty, tekiv�t n�m� meist� pilaa ja l�ksiv�t
pakoon t�ytt� vauhtia. Lakealla luulimme me voivamme kostaa heille,
mutta n�m� vinti�t -- suokaa anteeksi, luutnantti -- n�m� urhot,
piti minun sanomani, olivat asettuneet neliskulmaksi, _en carr�_,
kuten sotakielell� sanotaan ... eik� heit� mill��n tavoin voitu
l�vist��. Neliskulman keskell� n�in -- ja luulenpa n�kev�ni h�net
siin� viel�kin -- er��n upseerin, pienen, mustan hevosen selj�ss� h�n
yh�ti pysyttelihe lipun luona poltellen sikaaria kuin istuisi h�n
kahvilassa.

Tuon tuostakin soitti heid�n soittokuntansa meille fanfaareja,
ik��nkuin innostaaksensa meit� k�ym��n kimppuun. Min� komensin pari
ensimm�ist� komppaniaani tuleen... Mutta sen sijaan, ett� n�m�
olisivat iskeneet neliskulman porttia kohti, yrittiv�t rakuunani
sivuja ahdistamaan, mutta tekiv�t pian puolik��nteen ja palasivat
t�ydellisess� ep�j�rjestyksess�, useat ratsut ilman ratsumiest�
satulassa... Ja yh�ti kaikui korvissamme tuo lemmon musiikki!

Kun sauhupilvi, joka oli kietonut vaippaansa koko pataljoonan,
vihdoinkin h�lveni, n�in tuonoisen upseerini edelleen polttelevan
sikaariansa kotkalla varustetun lipputangon luona. Vimmoissani
asetuin itse viimeisen hy�kk�yksen etunen��n. Heid�n kiv��rins�,
jotka jo olivat tahrautuneet ampumisesta, eiv�t en�� tehneet
palvelusta, mutta sotilaat olivat asettuneet kuuteen riviin ja
seisoivat pistimens� kanssa ratsujen edess� kuin muuri. Min� huusin,
yllytin rakuunoitani ja kannustin kaikin voimin hevostani eteenp�in,
kun puheina oleva upseeri vihdoinkin otti sikaarin suustansa ja
viittasi k�dell�ns� minua kohti er��lle miehist�ns�. Olin kuulevinani
sanat: _Al capello bianca!_ Minulla oli nim. valkea t�yht� hatussani.
Muuta en ehtinyt kuulla, sill� samassa l�visti luoti rintani. -- Se
oli kaunis pataljoona, hra della Rebbia, 18:n keveiden ensimm�inen,
jossa palveli pelkki� korsikalaisia, kuten my�hemmin sain kuulla.

-- Kyll�, sanoi Orso, jonka silm�t loistivat everstin kertomusta
kuullessa, pataljoona per�ysi j�rjestyksess� ja toi lipun mukanansa.
Mutta kaksi kolmatta osaa noista urhoollisista pojista nukkuu nyt
Vittoriakent�n nurmen alla.

-- Tied�ttek� sattumalta sen upseerin nimen, joka heit� komensi?

-- Se oli is�ni, hra eversti. Silloin oli h�n majuri 18:ssa
pataljoonassa ja yleni everstiksi k�yt�ksens� johdosta tuona
surullisena p�iv�n�.

-- Is�nnek�? Kunniani kautta, sep� vasta urho! Olisipa sangen hauskaa
n�hd� h�net j�lleen ja olenpa varma siit�, ett� tuntisin h�net.
El��k� h�n viel�?

-- Ei, hra eversti, sanoi nuori mies kalveten hiukan.

-- Oliko h�n mukana Waterloon luona?

-- Oli, vaikka onni ei sallinutkaan h�nen kuolla
taistelutantereella... H�n kuoli my�hemmin Korsikassa ... pari vuotta
sitten... Jumalani, kuinka meri on nyt ihana! Kymmeneen vuoteen en
ole V�limert� n�hnyt. Eik�s teist�kin V�limeri ole kauniimpi kuin
valtameri, armon neiti?

-- Minusta on se liian sinerv� ... eiv�tk� aallot t��ll� ole niin
suurenmoiset kuin valtamerell�.

-- Te rakastatte siis villi� kauneutta, neitini? Siin� tapauksessa
luulen Korsikan teit� miellytt�v�n.

-- Tytt�reni, sanoi eversti Nevil, rakastaa vain sellaista, mik� on
erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa. Sen vuoksi ei Italia h�nt�
miellytt�nyt.

-- Italiasta en min� tunne muuta kuin Pisan, miss� aikoinani
k�vin koulua muutamia vuosia. Mutta Campo Santon hautausmaata,
tuomiokirkkoa, kallellaan olevaa tornia ... ja ennen kaikkea Campo
Santoa en voi muistella ihailematta. Muistatteko sattumalta Orcagnan
veist�m�n "Kuoleman"? Luulenpa melkein voivani piirustaa sen, niin
selv�n� on se muistossani s�ilynyt.

Miss Lyydia pelk�si, ett� nuori luutnantti aikoi puhjeta
ylistysvirsiin.

-- Onhan se sangen kaunis, virkkoi h�n haukotellen. Anteeksi, is�ni,
tunnen hiukan p��nkivistyst� ja laskeudun luvallanne alas hyttiini.

Suudeltuaan is��ns� otsalle ny�k�ytti h�n majesteetillisesti p��t�ns�
Orsolle ja h�visi. Herrat antautuivat sen j�lkeen juttelemaan
mets�styksest� ja sotatapahtumista.

Keskustelun kuluessa k�vi selville, ett� he olivat olleet Waterloossa
vallan vastakkain ja luultavasti vaihtaneet useitakin laukauksia.
T�m� havainto nosti keskin�isen ymm�rryksen kaksinkertaiseksi.
Vuorotelleen arvosteltiin siin� Napoleonia, Wellingtonia ja
Bl�cheri�, jonka j�lkeen ahdistettiin yhdess� daamahirvi�,
mets�sikoja ja muhvelielukoita. Kun ilta jo oli my�h��n kulunut ja
viimeinen pullo Bordeaux-viini� tyhjennetty, puristi eversti j�lleen
nuoren luutnantin k�tt� ja toivotti h�nelle hyv�� y�t� julkilausuen
halunsa saada huomenna jatkaa t�n��n niin naurettavalla tavalla
tehty� tuttavuutta.

Sen j�lkeen he erosivat ja laskeusivat kumpikin levolle.




III.


Y� oli ihana, kuutamo leikki vetten kalvossa ja keve�sti kiiti alus
eteenp�in vienon tuulen puhaltaessa.

Miss Lyydiaa ei nukuttanut ensink��n ja ainoastaan oudon,
jokap�iv�isen ihmisen l�sn�olo oli est�nyt h�nt� j��m�st� kannelle
nauttimaan tunteista, jotka meri ja kuutamo her�tt�v�t jokaisessa
ihmis-olennossa, kell� vain on parikin tippaa runoutta syd�mmess��n.
Niin pian kuin h�n otaksui nuoren luutnantin nukahtaneen
korvuksillensa niin kuin proosallisten ihmisten tapa on, nousi h�n
yl�s vuoteeltansa, otti turkit yllens�, her�tti kamarineitsyens� ja
kapusi kannelle.

T��ll� ei n�kynyt en�� ket��n muita kuin ruoria pit�v� matruusi,
joka villill� ja yksitoikkoisella nuotilla lauloi jonkunlaista
valitusvirtt� korsikan murteella. Y�n vilpoisuudessa oli t�llaisella
oudolla laululla oma vieh�tyksens�. Sen pahempi ei miss Lyydia
ymm�rt�nyt t�ydellisesti matruusin laulua. Useiden jokap�iv�isyyksien
keskess� voi joku voimakas v�rssy kiihoittaa suuresti h�nen
uteliaisuuttansa, mutta kauniimmassa kohdassa sattui muutamia
murteellisia sanoja, joiden merkityst� h�n ei ymm�rt�nyt. Sen h�n
kaikissa tapauksissa k�sitti, ett� kysymys oli jostakin murhasta.
Sadatteluja salamurhaajia kohtaan, kostonuhkauksia ja kuoleman
ylistyst� oli laulussa sekaisin. Muutamia v�rssyj� painoi h�n siit�
mieleens�; koetan antaa niist� t�ss� k��nn�ksen:

"... Ei kanuunat, ei pistimet ... viel' urhon otsaa kalvaaks
saaneet... Kuin suvitaivas seijaana ... se v�lkkyi aina taistelussa;
... Kuin haukka ... kotkan yst�v� ... h�n seisoi liki lippua ...
ain' yst�villeen hunaja ... mut vihamiesten tullen h�n ... kuin
valtameri l�ikehti. -- Kuin p�iv� ylv��n� ... kuin kuuhut lauhana
... h�n loisti maansa kunniana... Ei vainon nuolet urost' t�t� ...
ikin� voineet lannistaa, ... mut salalaukaus saarelaisen kaas' urhon
uljaan takaa p�in ... kuin Vittolo kaas Sampiero Corson.[7] Ei
koskaan silm��n katsoa ... ois rohjenneet he urhoa!... Ripusta yli
vuoteeni ... tuo risti kunnian ... jonk' olen itse ansainnut... Sen
nauhaa punaisemp' on paita mun... Mun pojalleni mailla kaukaisilla
... verinen paitani ja risti antakaa... L�pe� kaks h�n n�kee paidassa
... ne vaatii nelj�� salamurhaajalle... Mut kostettu en viel� ole
sill�!... Mun t�ytyy saada k�si ampujan ... ja silm� t�ht��j�n ... ja
syd�n, jossa syntyi musta hanke..."

�kki� keskeytti matruusi laulunsa.

-- Miksi ette jatka, yst�v�ni? kysyi miss Nevil. P��n liikkeell�
huomautti matruusi er��st� henkil�st�, joka juuri tuli esille
kuunarin suuren kajuuttaluukun takaa: se oli Orso, joka oli noussut
kannelle nauttimaan kuutamosta.

-- Laulakaa toki surulaulunne loppuun, pyysi miss Lyydia, se huvitti
minua suuresti.

Matruusi kumartui h�neen p�in ja kuiskasi:

-- Min� en tahdo antaa kenellek��n syyt� _rimbeccoon_.

-- Kuinka? syyt� mihin?

Kysymykseen vastaamatta alkoi matruusi vihellell�.

-- Tavoitanpa teid�t ihailemasta V�limertamme, neiti Nevil, lausui
Orso l�hestyen. Kai my�nn�tte, ett'ei muualla juuri n�e t�llaista
kuutamoa.

-- Min� en sit� viel� huomannutkaan. Olin n�ette t�ydess� puuhassa
oppia korsikan murretta. Mutta matruusi, joka lauloi t�ss� er�st�
sangen surullista valitusvirtt�, keskeytti sen �kki� juuri
kauneimpaan v�rssyyn.

Matruusi kumartui ik��nkuin n�hd�kseen paremmin kompassia ja nyk�si
tiukasti neiti Lyydiaa turkiksilla p��rm�tyn p��llysnutun liepeest�.
N�ht�v�sti ei h�n tahtonut laulaa valitusvirtt�ns� luutnantti Orson
kuullen.

-- Mit� sin� t��ll� lauloit, Paolo France? kysyi Orso matruusiin
k��ntyen. Oliko se joku _ballata?_ tai joku _vocer�?_[8] T�m� neiti
ymm�rt�� korsikan kielt� ja haluaisi kuulla lopunkin laulustasi.

-- Sen olen min� unhottanut, Ors' Anton', sanoi matruusi.

Ja samassa alkoi h�n t�ytt� kurkkua vet�� er�st� virtt� Neitsyt
Maariasta.

Miss Lyydia kuunteli sit� hajamielisesti eik� huolinut ahdistaa
laulajaa sen koommin, mutta p��tti kuitenkin vast'edes ottaa selon
t�st� arvoituksesta.

H�nen kamarineitonsa, joka oli kotoisin Firenzest� eik� siis
ymm�rt�nyt korsikan murretta paremmin kuin miss Lyydiakaan, oli
em�nt��ns� uteliaampi ja k��ntyi Orson puoleen, ennenkuin neiti Nevil
ehti jalanliikkeell� pid�tt�� h�nt�, ja kysy� tokaisi:

-- Herra kapteeni, mit� tarkoittaa korsikalainen sanalla
_rimbecco?_[9]

-- _Rimbecco?_ Se on kuolettavin loukkaus korsikalaista kohtaan,
sill� kun aina tarkoitetaan moittia h�nt� siit�, ett'ei h�n ole
t�ytt�nyt verikostoa. Kuka teille on puhunut _rimbeccosta?_

-- Laivuri k�ytti sit� sanaa ... eilen Marseillessa, riensi miss
Lyydia vastaamaan.

-- Ja kenest� h�n silloin puhui, kysyi Orso vilkkaasti.

-- H�n kertoi meille vain er��n vanhan tarinan ... kenen ajoilta se
olikaan? Ah, niin ... luulenpa sen tulleen puheeksi Vannina d'Ornanoa
muistellessamme.

-- Vai niin, otaksunpa, ett'ei Vanninan kuolo juuri her�tt�nyt teiss�
rakkautta sankariamme, kunnon Sampieroa kohtaan?

-- Mutta onko h�nen tekonsa teist� todellakin sankarillinen?

-- H�nen rikostansa lievent�v�t ajan villit tavat ... ja sit� paitse
k�vi Sampiero genovalaisten kanssa sotaa el�m�st� ja kuolemasta;
mink� verran olisivat korsikalaiset voineet luottaa h�neen, ell'ei
h�n olisi rangaissut miest�, joka kavalsi heid�t genovalaisille?

-- Vannina j�tti kotinsa kysym�tt� lupaa puolisoltansa, puuttui
matruusi puheeseen, ja sen vuoksi teki Sampiero oikein v��nt�ess�ns�
h�nelt� niskat nurin.

-- Mutta puolisoansa pelastaakseen ja h�nt� rakastaessansa kai
Vannina meni pyyt�m��n armoa genovalaisilta? arveli miss Lyydia.

-- Pyyt�� armoa heilt� oli suoranainen h�v�istys Sampierolle,
huudahti Orso.

-- Mutta murhata vaimonsa voi ainoastaan hirvi�, sanoi miss Lyydia.

-- Niin, mutta tied�tteh�n, ett� Vannina rukoili saada kuolla
puolisonsa k�den kautta.

Onko teist� Otellokin vain hirvi�, neiti Nevil?

-- Erotus heid�n v�lill�ns� on mielest�ni suuri: Otello oli
mustasukkainen, Sampiero ainoastaan turhamielinen.

-- Mutta eik�s mustasukkaisuuskin ole turhamielisyytt�, jonka te ehk�
annatte anteeksi vaikutteena olevan tunteen vuoksi?

Miss Lyydia heitti puhujaan sangen arvokkaan silm�yksen ja k��ntyi
matruusin puoleen kysyen, milloin h�n luuli aluksen laskevan satamaan.

-- Ylihuomenna, jos tuulta jatkuu, vastasi t�m�.

-- Olisipa hauskaa n�hd� jo Ajaccio, sill� t�m� laivakulku
hermostuttaa minua.

Samassa nousi neiti Nevil yl�s, tarttui kamarineitonsa k�sivarteen ja
alkoi k�vell� kannella. Orso pysyi hievahtamatta ruorin l�heisyydess�
tiet�m�tt� oikein, pitik� h�nen yhty� k�velij�ihin vaiko j�tt��
siksens� keskustelu, joka n�ytti h�iritsev�n nuorta neiti�. -- Kaunis
tytt�, pyh�n neitsyeen veren kautta! huudahti matruusi. Jos kaikki
kirput vuoteellani olisivat h�nen n�k�isi�ns�, niin enp� vaikeroisi,
jos purisivatkin.

Mahdollisesti kuuli neiti Lyydia t�m�n luonnonlapsen ylistyksen h�nen
kauneudellensa ja pelj�styi siit� niin, ett� melkein heti laskeusi
alas hyttiins�.

Samoin teki Orsokin vuorostansa pian sen j�lkeen.

Kun h�n oli ehtinyt poistua, ilmestyi kamarineito j�lleen kannelle ja
vei, matruusilta kyselty�ns�, seuraavat tiedot nuorelle em�nn�llens�:
Orson tullessa keskeytynyt ballata oli tehty sen johdosta ett�
luutnantin is�, eversti della Rebbia pari vuotta sitten sai surmansa
salamurhaajan k�den kautta; sen vuoksi piti matruusi varmana asiana,
ett� Orso palasi nyt Korsikaan suorittamaan verikostonsa, kuten h�n
sanoi, ja vakuutti, ett� Pietraneran kyl�ss� piakkoin saatanee n�hd�
"tuoresta lihaa". K��nnetty�ns� t�m�n kansanomaisen puheenparren
ymm�rrett�v�lle italian kielelle, arveli h�n lopuksi Orso-herran
aikovan murhata pari kolme henkil��, joita ep�iltiin h�nen is�ns�
murhasta ja jotka jo saatettiin tutkinnonkin alaisiksi, mutta
huomattiin viattomiksi kuin valkoinen lumi, olletikin kun tuomarit,
asianajajat, prefekti ja santarmit olivat heid�n puolellansa.

-- Korsikassa ei l�ydy oikeutta, lis�si matruusi, ja min� puolestani
luotankin enemm�n hyv��n pyssyyn kuin kuninkaalliseen neuvosmieheen.
Jos korsikalaisella on vihamies, t�ytyy h�nen valita yksi kolmesta
S:st�.[10]

N�m� mielt� j�nnitt�v�t tiedot muuttivat huomattavassa m��r�ss�
miss Lyydian k�yt�ksen ja n�k�kannan luutnantti della Rebbian
suhteen. T�st� hetkest� alkaen muuttui h�n persoonaksi romanttisen
englantilaisen neidin silmiss�. Sen huolettomuuden puheessa ja
avomielisyyden ynn� hyv�n tuulen s�vyn, jotka alussa olivat
vaikuttaneet h�neen hieman ep�miellytt�v�sti, luki h�n nyt nuorelle
luutnantille vain lis�ansioksi, sill� ne olivat tietysti vain
voimakkaan sielun harkittua teeskentely�, sielun, joka ei salli
ainoankaan syv�lle k�tketyist� tunteistansa p��st� ulkonaisesti
n�kym��n.

Orso oli h�nest� jonkunlainen Fiesco, joka n�enn�isell�
kevytmielisyydell� peitti suuret tuumansa. Ja vaikka olikin rumempaa
tappaa muutamia roistoja kuin vapauttaa is�nmaansa, niin on kaunis
kosto kuitenkin aina ihanaa. Eiv�tk� naiset pid� siit�, ett�
sankari on mik��n valtiomies. Miss Nevil muisti vain, ett� nuorella
luutnantilla oli eritt�in suuret silm�t, valkeat hampaat, siro
vartalo, hyv� kasvatus ja joku m��r� maailmanmiehen k�yt�st�.

Seuraavana p�iv�n� puhutteli h�n usein luutnanttia ja t�m� keskustelu
huvitti h�nt�. Miss Lyydia kyseli h�nelt� tarkoin Korsikan oloista ja
h�n kuvasikin niit� hyvin. Vaikka h�n oli j�tt�nyt saaren jo vallan
nuorena l�hte�kseen ensin lukioon ja sitten sotakouluun oli Korsika
kuitenkin s�ilynyt h�nen mieless�ns� runollisessa v�rityksess�.
H�n aivan vilkastui kuvatessansa sen vuoria, metsi�, alkuper�isi�
tapoja ja asukkaita. Kuten hyvin voimme ymm�rt��, esiytyi kosto-sana
usein h�nen kuvauksissansa, sill� korsikalaisista onkin mahdotonta
puhua moittimatta tai hyv�ksym�tt� heid�n sananparreksi k�ynytt�
intohimoansa. Orso h�mm�stytti hieman miss Lyydiaa lausumalla yleisen
paheksumisensa maamiestens� loppumattomista vihamielisyyksist�.
Talonpoikain suhteen koetti h�n tosin puolustaa niit� pit�en
verikostoa (vendettaa) k�yh�in kaksintaisteluna.

Tavallisesti tapahtuvatkin murhat siell� vasta edell� k�yv�n
valmistuksen j�lkeen.

"Varjele itsesi ... min� varjelen my�skin itseni. N�m� ehtoollissanat
vaihtavat vihamiehet aina kesken�ns� ennenkuin alkavat salavainonsa.
Korsikassa tapahtuu tosin useampia murhia kuin miss��n muualla,
mutta n�iden rikosten vaikuttimina ei koskaan ole ep�jalot syyt.
Murhamiehi� meill� on paljokin, mutta ei ainoatakaan varasta."

Miss Lyydia katseli h�nt� sangen tarkkaavasti silloin, kun h�n puhui
kostosta ja murhasta, mutta ei voinut huomata h�nen kasvojensa
piirteiss� pienint�k��n liikutuksen tunteen ilmausta. Kun h�n kerran
oli p��tt�nyt, ett� luutnantti tarvitsi sielun lujuutta pysy�kseen
suljettuna kaikille muille paitse tietysti h�nelle, uskoi h�n
edelleen vahvasti, ett'ei eversti della Rebbia-vainajan tarvinnut
odottaa kauvan sit� hyvityst�, jota h�n kaipasi.

Korsika alkoi jo n�ky�. Laivuri nimitteli rannikon huomattavimmat
paikat ja vaikka ne olivatkin kaikki outoja nti Lyydialle
huvitti h�nt� kuitenkin saada tiet�� niiden nimet. Ei mik��n
olekaan ik�v�mp�� kuin outo, nimet�n maisema. Joskus n�htiin
everstin kaukoputkella joku ruskeapukuinen, pitk�ll� pyssyll�
aseestettu saaristolainen, joka pienen ratsunsa selj�ss� nelisti
�kkijyrk�nteiden reunaa. Jokainen heist� n�ytti miss Lyydiasta olevan
joko ry�v�ri tai poika, joka kiiruhti kostamaan is�ns� kuolemaa;
mutta Orso vakuutti heid�n olevan l�heisen linnakyl�n rauhallisia
asukkaita, jotka matkustivat asioissansa. Pyssy� eiv�t he pit�neet
mukanansa niin paljo v�ltt�m�tt�myydest� kuin tavaksi k�yneest�
keikarimaisuudesta aivan kuin dandy (= keikari) aina k�ytt�� siroa
k�velykeppi�. Vaikka pyssy olikin ep�jalompi ja runottomampi ase kuin
tikari, sopi se miss Lyydian mielest� paremmin miehiselle miehelle
kuin k�velykeppi, olletikin kun h�n muisti, ett� lordi Byronin kaikki
sankarit kuolevat kuulan eiv�tk� klassillisen tikarin l�vist�min�.

Kolme p�iv�� kest�neen merimatkan j�lkeen oltiin Sangvineerein
(Verisaarten) edustalla ja Ajaccion lahdelman suurenmoinen panoraama
esiytyi matkailijoillemme. T�ydell� syyll� verrataan sit� Napolin
kaarteeseen; yht�l�isyyden t�ydensi viel� er�s maquis-pensahisto,
joka syttyi tuleen juuri kuunarin satamaan saapuessa ja savulla
Punta di Giraton peitt�ess��n muistutti purkautuvaa Vesuviusta. Ett�
yht�l�isyys k�visi t�ydelliseksi pit�isi Attilan armeijan viel� tulla
taistelemaan Napolin seutuvilla; sill� koko Ajaccion ymp�rist� on
kuollutta ja autiota.

Niiden sievien tehtaiden sijasta, joita tapaamme kaikkialla
Castellamaresta alkaen aina Miseenen niemeen saakka, ei Ajaccion
lahden rantamilla n�e muuta kuin tummia maquis-pensastoja ja niiden
takana alastomia vuoria.

Mutta ei ainoatakaan huvilaa tahi muuta asuntoa. Siell� t��ll�
n�emme sent��n kaupunkia ymp�r�ivill� kukkuloilla muutamia valkeita
rakennuksia, jotka pist�v�t silm��n vihre�st� taustastansa. Ne ovat
kaupunkilaisten hautakappeleja tahi perhehautoja. Koko t�m� maisema
on vakavan ja surullisen kaunista.

Itse kaupunki taas vain lis�si, olletikin t�h�n aikaan,
yksitoikkoisen ymp�rist�n ik�v�� vaikutusta. Ei mit��n liikett�
kaduilla; ainoastaan muutamia joutilaita naamoja ... ja n�m�kin aina
samat. Naisia ei n�y ket��n muita kuin er�it� talonpoikaisvaimoja,
jotka saapuvat myym��n maatuotteitansa. ��nek�st� puhetta, naurua
tai laulua, joka vilkastuttaa kaikki italialaiset kaupungit, ei
t��ll� kuule miss��n. Joskus n�et puistikon varrella olevan puun
suojassa kymmenkunnan aseestettua talonpoikaa ly�v�n korttia ja
katselevan toisten korttipeli�. Mutta n�m� eiv�t huutele eiv�tk�
riitele koskaan. Jos peli kiihtyy, kuuluu vain pistoolin laukauksia,
jotka aina ennustavat uhkauksia. Korsikalainen on luonnostansa vakava
ja vaitelias. Iltaisin ilmestyy kyll� k�velykujille joitakuita
henkil�it� nauttimaan vilpoisasta ilmasta, mutta n�m� ovat melkein
kaikki ulkolaisia. Saarelaiset pysyv�t porttiensa edustalla, jokainen
n�ytt�� istuvan piilopaikassansa kuin haukka pes�ss�ns�.




IV.


K�yty�ns� katsomassa Napoleonin syntym�kotia ja hankittuansa enemm�n
tai v�hemm�n katoolisilla keinoilla hiukan piirustuspaperia, tunsi
miss Lyydia itsens� -- jo pari p�iv�� Korsikassa oltuaan -- syv�sti
surulliseksi, kuten ep�ilem�tt� k�ykin kaikille ulkolaisille maassa,
jonka ep�yst�v�lliset tavat n�ytt�v�t tuomitsevan matkailijat
t�ydelliseen yksin�isyyteen.

H�n katui jo p��h�npistoansa, mutta l�hte� pois t��lt� hetipaikalla
olisi ollut saattaa h�pe�lle maineensa rohkeana matkailijattarena.
Miss Lyydia p��tti siis k�rsiv�llisesti tyyty� kohtaloonsa
ja kuluttaa aikaansa niin hyvin kuin voi. T�m�n jalomielisen
p��t�ksen tehty�ns�, laittoi h�n kuntoon lyijykyn�t ja v�rit,
teki luonnoksia n�k�aloista lahdelmalle ja muotokuvan er��st�
ahavoituneesta talonpojasta, joka myi melooneja kuin mantereenkin
hedelm�kauppiaat,[11] mutta valkoisine partoinensa ja julmine
ulkomuotoinensa muuten muistutti pahinta ry�v�ri�.

Kun t�m� kaikki ei kuitenkaan riitt�nyt huvittamaan h�nt�, p��tti h�n
panna korpraalien j�lkel�isen p��n py�r�lle. Mik��n vaikea teht�v� se
ei ollutkaan, sill� Orsolla ei ollut mit��n kiirett� saada j�lleen
n�hd� kotikyl��ns� ja vaikka h�nell� ei Ajacciossa ollutkaan mit��n
seuraa, n�ytti h�n viihtyv�n siell� eritt�in hyvin. Muuten oli miss
Lyydia asettanut itsellens� jalon p��m��r�n s.o. sivist�� tuon
vuoristolaiskarhun ja saada h�net luopumaan niist� synkist� aikeista,
jotka olivat tuoneet h�net takaisin kotisaarellensa. N�hty�ns� vaivan
tutkistella kesytett�v�� karhua mietti h�n, ett� olisi vahinko antaa
tuon nuoren miehen menn� perikatoon ja kunniakasta h�nelle saada
hurja korsikalainen k��nnetyksi.

Matkailijaimme p�iv�t kuluivat seuraavasti: aamulla meniv�t eversti
ja Orso mets�st�m��n; miss Lyydia taas piirusteli tai kirjoitteli
kirjeit� yst�v�tt�rillens� voidakseen p�iv�t� kirjeens� Ajacciosta.
Noin kuuden tienoissa palasivat herrat saaliin kanssa, jonka j�lkeen
sy�tiin p�iv�llinen. Sen j�lkeen huvitti miss Lyydia herroja
laululla, kunnes eversti� rupesi nukuttamaan; nuoret valvoivat viel�
sangen my�h��n jutellen kesken�ns�.

En tied�, mik� passia koskeva muodollisuus lieneekin pakottanut
eversti Nevilen menem��n prefektin puheille. T�m�, joka oli
ik�vystyneen� kuten useimmat muutkin h�nen virkatoverinsa, tuli
varsin iloiseksi kuullessansa, ett� kaupunkiin oli saapunut rikas
englantilainen, joka oli maailman mies ja kauniin tytt�ren is�;
h�n teki siis hetipaikalla tarvittavan palveluksen ja kaikellaisia
tarjouksia. Muutamien p�ivien kuluttua h�n sit� paitse tuli
tervehtim��n eversti�. T�m� oli juuri noussut aterialta ja loikoi
mukavasti sohvassa ollen nukahtamaisillansa; miss Lyydia lauloi
rappeutuneen piaanon ��ress� ja Orso k��nteli h�nelle nuottivihon
lehti� katsellen soittotaiteilijattaren olkap�it� ja vaaleita
kiharoita. Silloin ilmoitettiin prefektin tulo; piaano vaikeni,
eversti kavahti yl�s hieroen silmi�ns� ja esitti prefektille
tytt�rens�:

-- Herra della Rebbiaa min� en teille esit�k��n, sill� h�net te
ep�ilem�tt� tunnette?

-- Oletteko ehk� eversti della Rebbian poika? kysyi prefekti hieman
h�mill�ns�.

-- Olen, herra prefekti, vastasi Orso.

-- Minulla oli kunnia tuntea teid�n arvoisa is�nne.

Tavalliset keskusteluaineet olivat pian lopussa. Vastoin tahtoansa
haukotteli eversti sangen usein; vapaamielisen� ei Orso taas
tahtonut antautua keskusteluihin hallituksen k�skyl�isen kanssa,
jonka vuoksi keskustelun vireill� pit�minen j�i yksinomattain miss
Lyydian huoleksi. Prefekti puolestansa ei antanut puheen keskeyty�,
sill� h�nt� silmin n�ht�v�sti huvitti suuresti puhella Pariisista
ja suuresta maailmasta naisen kanssa, joka tunsi kaikki Euroopan
seurael�m�n kuuluisuudet. Silloin t�ll�in h�n keskustelun kuluessa
tarkasteli Orsoa erityisen uteliaasti.

-- Mantereellako te olette tutustuneet herra della Rebbiaan, kysyi
h�n miss Lyydialta.

Hiukan h�milleen joutuen vastasi t�m� tutustuneensa herra Rebbiaan
aluksella, joka toi heid�t Korsikaan.

-- Sangen s��dyllinen nuori mies, lausui prefekti puoli-��neen.
Mainitsiko h�n ehk� teille, miss� tarkoituksessa h�n t�nne palaa?
kysyi h�n viel�kin matalammalla ��nell�.

Miss Lyydia k�vi juhlallisen n�k�iseksi:

-- Sit� min� en ole h�nelt� tiedustellut, sanoi h�n; voitte itse
kysy� h�nelt� sit�.

Prefekti ei virkkanut mit��n. Mutta kuullessaan Orson hiukan
my�hemmin lausuvan everstille muutamia sanoja englannin kielell�,
sanoi h�n:

-- Te olette n�ht�v�sti paljo matkustellut, herra Rebbia. Luultavasti
olette jo unohtaneet Korsikan ... ja sen tavat.

-- Olin todellakin sangen nuori j�tt�ess�ni syntym�maani.

-- Kuulutteko viel� armeijaan?

-- Olen asetettu puolelle palkalle, herra prefekti.

-- Ep�ilem�tt� olette palvelleet liian kauvan Ranskan armeijassa ja
ehtineet siell� kerrassansa ranskalaistua, herra luutnantti.

Viimeiset sanat lausui h�n huomattavan juhlallisesti.

Korsikalaisia ei juuri imarrella muistuttamalla, ett� he kuuluvat
Ranskan suureen valtakuntaan. He tahtovat n�et olla erityinen
kansakunta ja antavatkin kyllin todistuksia siit�, jonka vuoksi
heid�n vaatimuksensa voi my�nt��kin oikeutetuksi.

Hiukan �rsytettyn� vastasi h�n:

-- Onko teid�n mielipiteenne siis, herra prefekti, ett� korsikalaisen
pit�� palvella Ranskan armeijassa voidakseen olla kunnian mies?

-- Ei suinkaan enk� min� ole sit� koskaan tarkoittanutkaan; huomautin
vain muutamista t�m�n maan _tavoista_, joita kaikkia hallituksen mies
ei voi hyv�ksy�.

Prefekti lausui sanan "tavoista" erityisell� painolla ottaen niin
vakavan muodon kuin h�nen kasvonsa suinkin sallivat. Pian sen j�lkeen
nousi h�n yl�s ja poistui vieden mukanansa miss Lyydian lupauksen
saapua tervehtim��n h�nen vaimoansa prefektin virkatalossa.

H�nen menty�ns� sanoi miss Lyydia:

-- Minun t�ytyi siis tulla Korsikaan n�hd�kseni, millaisen prefektin
tulee olla. T�m� n�ytt�� minusta nimitt�in varsin rakastettavalta
miehelt�.

-- Sit� min� puolestani en voi sanoa, sanoi Orso; mielest�ni on h�n
varsin omituinen juhlallisine ja salaper�isine ulkon�k�inens�.

Eversti oli vallan v�synyt. Miss Lyydia heitti silm�yksen h�neen p�in
ja heikensi ��nens�:

-- Minusta h�n ei ole niin salaper�inen kuin te arvelette, sill� min�
luulen ymm�rt�neeni h�net.

-- Te olette ep�ilem�tt� sangen ter�v�j�rkinen, miss Nevil; mutta
jos te keksitte mit��n sukkeluutta h�nen puheessansa, on se varmasti
teid�n itsenne lis��m�.

-- Se on luullakseni markiisi de Marcarillen puheenparsia, herra
della Rebbia; mutta haluatteko todistusta k�sityskyvyst�ni? Min� olen
n�ette hieman noitakin ja tied�n ihmisten ajatukset jo pari kertaa
heid�t n�hty�ni.

-- Hyv� Jumala, te vallan pelj�styt�tte minua. Enk� tied� tulisinko
hyvilleni vaiko masentuisin, jos voisitte ajatukseni lukea...

-- Herra della Rebbia, jatkoi miss Lyydia punastuen, olemmehan
tutustuneet toisiimme vasta muutamia p�ivi� sitten; mutta merell�
ja raakalaismaissa syntyy yst�vyys nopeammin kuin seurael�m�ss�...
Elk�� siis h�mm�styk�, jos yst�v�tt�ren� puhun teille hieman liian
l�heisist� asioista, joihin vieraan ehk� ei pit�isi sekautua.

-- Oi, elk�� k�ytt�k� tuota sanaa, miss

Nevil, "yst�v�t�r" kuului minusta paljon hauskemmalta.

-- No niin, herra della Rebbia, minun t�ytyy sanoa teille, ett�
koettamatta erityisesti p��st� salaisuuksienne perille, olen saanut
niist� tiedon. Muutamat niist� masentavat minut. Perhett�nne
kohdanneen onnettomuuden min� tunnen; kansalaistenne kostonhaluisesta
luonteesta ja heid�n tavastansa panna kostonsa t�yt�nt��n, on minulle
paljokin kerrottu... Sit� kai herra prefektin sanat tarkoittivat.

-- Onpas teill� kyky keksi� selityksi�, miss Lyydia, lausui Orso
k�yden kuolon kalpeaksi.

-- Ei, herra della Rebbia, keskeytti miss Lyydia h�nen puheensa,
tunnenhan teid�t t�ydelliseksi kunnian mieheksi. Kerroittehan itse
minulle, ett� ainoastaan kansanmiehet k�ytt�v�t syntym�maassanne
verikostoa, jota te suvaitsitte nimitt�� jonkunlaiseksi
kaksintaisteluksi.

-- Luuletteko te siis todellakin minun voivan alentua salamurhaajaksi?

-- Jo siit�, ett� puhun teille t�ll� tavalla, pit�� teid�n
huomata, ett'en ep�ile sit� teist�, herra Orso; ja jos olen
siit� teille puhunut, jatkoi h�n luoden silm�ns� alas, olen
tehnyt sen otaksuessani, ett� teid�n, kotimaahan palattuanne ja
ennakkoluuloisten raakalaisten keskuuteen jouduttuanne, olisi hauska
tiet�� edes yhden henkil�n arvostavan teit� siit�, ett� uskallatte
vastustaa heit�. Mutta elk��mme puhuko en�� n�ist� ik�vist� asioista,
jotka jo ovat tuottaneet minulle p��nkivistyksen. Sit� paitse on jo
sangen my�h�. Etteh�n ole minulle suutuksissanne? Hyv�� y�t� ...
englantilaiseen tapaan.

Miss Lyydia ojensi Orsolle k�tens�, jota t�m� vakavana ja
liikutettuna puristi.

-- Tied�ttek�, neiti, ett� l�ytyy hetki�, jolloin kansani vaisto
her�� minussakin. Kun min� toisinaan mietin is� poloistani, niin ...
valtaavat kamalat ajatukset koko olemukseni. Kiitos olkoon teille,
ett� olen niist� ij�ksi vapautunut. Kiitos, kiitos!

H�n aikoi jatkaa, mutta miss Lyydia pudotti samassa teelusikan ja
t�st� hel�hdyksest� her�si eversti Nevil.

-- Kello 5 huomen-aamulla mets�st�m��n, della Rebbia! Olkaa
t�sm�llinen.

-- Kyll�, herra eversti.




V.


Kun miss Nevil seuraavana p�iv�n�, hiukan ennen mets�st�j�in kotiin
tuloa, kamarineitonsa kanssa palasi k�velylt�ns� meren rannikolla
ja l�hestyi hotellia, huomasi h�n nuoren, mustapukuisen naisen
ratsastavan kaupunkiin pienen, mutta voimakkaan hevosen selj�ss�.

Naista seurasi niinik��n ratsain er�s talonpoika, joka oli puettuna
kyyn�rp�ist� rikkonaiseen ruskeaan takkiin ja jolla vy�ss�ns� n�kyi
pistooli ja nauhasta riippuva "taskumatti"; k�dess� piti h�n pyssy�,
jonka lapa oli pistetty satulan nupista riippuvaan nahkataskuun. Mies
oli siis lyhyesti sanoen t�ydellisesti sellaisessa puvussa, jota
kantavat melodraamojen ry�v�rit ja korsikalainen keskis��ty matkalla
ollessansa.

Naisen erinomainen kauneus veti ensiksi neiti Nevilen huomion
puoleensa. Ij�lt�ns� n�ytti h�n olevan parin kymmenen vuotias. Muuten
oli h�n pitk� ja vaalea, neito, jonka silm�t olivat ter�v�t, suu
purppurainen ja hampaat kuin emalji. H�nen kasvoissansa n�kyi samalla
kertaa ylpeytt�, levottomuutta ja surumielisyytt�. P��ns� yli kantoi
h�n mezzaroksi nimitetty�, mustaa silkkiharsoa, jonka genovalaiset
toivat Korsikaan ja joka naisille soveltuu eritt�in hyvin. Kiilt�v�n
mustasta tukasta tehdyt pitk�t palmikot muodostivat h�nen p��ns�
ymp�rille jonkunlaisen turbaanin. Puku taas oli siisti, mutta
mahdollisimman yksinkertainen.

Miss Nevil voi tarkastaa h�nt� koko ajan, sill� mezzaroon puettu
nainen oli pys�ytt�nyt ratsunsa kadulla kysy�ksens� jotakin
sangen vilkkaasti, mik�li h�nen silmiens� ilmeest� voi p��tt��.
Vastauksen saatuansa kannusti h�n ratsuansa ja poistui t�ytt� ravia
pys�hty�ksens� vasta sen hotellin eteen, jossa sir Thomas Nevil ja
Orso asuivat. Vaihdettuansa pari sanaa is�nn�n kanssa hyp�hti nuori
nainen keve�sti alas ratsun selj�st� ja istahti portin luona olevalle
kivipenkille, sill� aikaa kuin h�nen palvelijansa saattoi hevoset
talliin. Miss Lyydia meni pariisilaisessa puvussansa juuri vieraan
naisen ohitse, mutta t�m� ei kohottanut katsettansakaan h�neen. Ja
kun h�n nelj�nnestuntia my�hemmin avasi akkunansa, n�ki h�n mezzaroon
puetun naisen yh�ti istuvan paikoillansa samassa asennossa.

Pian sen j�lkeen palasivat eversti ja Orso mets�stysretkelt�ns�.
Is�nt� lausui silloin pari sanaa surupukuiselle naiselle osoittaen
sormellansa nuorta della Rebbiaa. Nainen punastui, kavahti
yl�s, astui muutamia askelia eteenp�in ja j�i sitten seisomaan
liikkumattomana ja ik��nkuin kiellettyn� hievahtamasta. Orso seisoi
aivan l�hell� neitosta tarkastellen h�nt� uteliaana.

-- Olettehan te, sanoi h�n liikutetulla ��nell�, Orso Antonio della
Rebbia? Min� olen Colomba.

-- Colomba! huudahti Orso ja sulki neitosen syliins� suudellen h�nt�
hell�sti.

Eversti� ja h�nen tyt�rt�ns� t�m� hiukan h�mm�stytti, sill�
Englannissa ei suudella toisiansa ulkona kadulla.

-- Suonette kai minulle anteeksi, veljeni, sanoi Colomba, ett� tulin
t�nne kutsumattanne? Tuttaviltani kuulin teid�n saapuneen Ajaccioon
ja minusta oli niin suuri lohdutus saada n�hd� teid�t, ett�...

Orso syleili h�nt� viel� kerran ja k��ntyi sitten everstiin p�in:

-- T�m� on sisareni, jota en olisi tuntenut, ell'ei h�n olisi sanonut
nime�ns� ... (esitt�en): Sisareni Colomba, eversti sir Thomas Nevil.
-- Herra eversti kai suo anteeksi, jos min� t�n��n kielt�yn kunniasta
sy�d� p�iv�llist� kanssanne ja ... sisareni kanssa...

-- Ja miss� hiidess� te sitten ai'otte sy�d� p�iv�llisenne, rakas
herra luutnantti? huudahti eversti: Tied�tteh�n varsin hyvin, ett'ei
t�ss� kirotussa hotellissa tarjota kuin yksi p�iv�llinen, joka
katetaan meit� varten. Neiti Colomba ilahduttaisi suuresti tyt�rt�ni,
jos h�n liittyisi seuraamme.

Colomba katsahti veljeens�, jota ei tarvinnut kahdesti kutsua, ja
kaikki kolme astuivat he sitten hotellin suurimpaan suojaan, joka
samalla oli everstin salonki ja ruokasali. Kun neiti della Rebbia
esitettiin miss Nevilelle, kumarsi h�n t�lle syv��n virkkamatta
muuten sanaakaan. Jokainen huomasi h�net kovin metsistyneeksi
ja n�yttip� melkein silt� kuin olisi h�n nyt ensi kerran
el�m�ss�ns� ollut vieraiden ihmisten seurassa. Kuitenkaan ei h�nen
k�yt�stavassansa ollut mit��n maalaista. Outous pelasti h�ness�
k�mpelyyden. Juuri sen vuoksi miellytti h�n miss Lyydiaa ja kun
ainoatakaan vapaata huonetta ei l�ytynyt hotellissa, jonka eversti
seuralaistensa kanssa oli ottanut kokonaan haltuunsa, meni t�m�
yst�vyydess� tai uteliaisuudessa niin pitk�lle, ett� tarjosi neiti
della Rebbialle y�sijan omassa kamarissansa, jonne valmistettaisiin
vuode h�nt� varten.

Colomba sopersi jotakin kiitokseksi ja riensi miss Nevilen
kamarineitosen seurassa j�rjest�m��n hiukan pukuansa, sik�li kuin se
oli v�ltt�m�t�nt� tomuisen ja paahteisen ratsastusmatkan j�lkeen.

Palattuansa takaisin salonkiin pys�htyi h�n everstin pyssyjen luo,
jotka mets�st�j�t olivat juuri asettaneet er��seen nurkkaan.

-- Voi, kuinka kauniita aseita, huudahti h�n. Ovatko n�m� teid�n,
Orso Antonio?

-- Eiv�t, ne ovat everstin englantilaisia pyssyj� ... ja yht� hyvi�
kuin kauniitakin.

-- Toivoisinpa, ett� teill� olisi yksi t�llainen ase, sanoi Colomba
veljeens� k��ntyen.

-- Ep�ilem�tt� onkin yksi noista kolmesta herra della Rebbian oma,
lausui eversti. H�n k�sittelee sit� jo liiankin hyvin. T�n��nkin
nelj�toista laukausta ja yht� monta otusta.

Herrojen kesken syntyi nyt taistelu anteliaisuudesta ja t�ss�
ottelussa joutui Orso tappiolle sisarensa suureksi mielihyv�ksi,
kuten helposti voi huomata siit� lapsellisen ilon ilmeest�, joka
�kki� n�kyi h�nen �sken niin vakavilla kasvoillansa.

-- Valitkaa mieleisenne, rakas yst�v�ni, lausui eversti.

Orso teki esteit�.

-- No, siin� tapauksessa valitsee sisarenne jonkun n�ist� teit�
varten.

Colombaa ei tarvinnut pyyt�� siihen kahta kertaa: h�n valitsi
aseista v�himm�n koristellun, mutta erinomaisen ja suuriluotisen
Mantonkiv��rin.

-- T�m�n pit�isi olla kantavan, sanoi h�n.

H�nen veljens� joutui vallan h�mmennyksiin kiitelless�ns� lahjasta,
mutta onneksi p��tti katettu p�iv�llisp�yt� koko jutun. Miss Lyydiaa
huvitti suuresti n�hd�, ett� Colomba, joka oli hieman estellyt
k�yd�kseen p�iv�llisp�yt��n ja vasta veljens� katseesta noudattanut
everstin pyynt��, hyv�n katoolilaisen lailla teki ristinmerkin
aterialle ruvettaessa.

-- Hyv�, sanoi h�n, tuo on todellakin alkuper�ist�.

Ja h�n p��tti tehd� viel� paljon huvittavia havaintoja t�m�n vanhoja
korsikalaisia tapoja edustavan nuoren neitosen johdolla. Orso taas
n�ytti hiukan ep�varmalta pelj�ten n�ht�v�sti, ett� h�nen sisarensa
sanoisi tahi tekisi jotakin, joka olisi liian maalaista. Mutta
Colomba tarkasti velje�ns� lakkaamatta ja k�ytt�ysi niinkuin huomasi
h�nen k�ytt�ytyv�n. Joskus katseli h�n Orsoa sangen tarkkaavasti ja
outo surumielisyyden ilme kasvoillansa; ja jos t�m� silloin sattui
katsahtamaan h�neen p�in, loi Orso heti katseensa toisaalle ik��nkuin
p��st�ksens� vastaamasta kysymykseen, jonka h�nen sisarensa n�ytti
katseellansa tekev�n ja jonka h�n muuten varsin hyvin ymm�rsi.

Keskustelu k�vi ranskaksi, sill� eversti puhui italian kielt� kovin
huonosti. Colomba ymm�rsi ranskaa ja ��nsikin varsin hyvin ne
muutamat sanat, jotka h�n oli pakotettu vaihtamaan is�nt�v�kens�
kanssa.

P�iv�llisen j�lkeen kysyi eversti, joka oli huomannut
jonkunlaista v�kin�isyytt� veljen ja sisaren v�lill�, tavallisella
avomielisyydell�ns� Orsolta tahtoiko h�n ehk� jutella kahden kesken
sisarensa kanssa; siin� tapauksessa vet�ytyisi h�n tytt�rinens�
viereiseen huoneeseen. Mutta Orso kiiruhti kiitt�m��n tarjouksesta
sanoen, ett� heill� oli kyll� Pietranerassakin aikaa keskustella
toistensa kanssa. Pietranera oli nim. h�nen kotikyl�ns�, johon h�n
aikoi asettua.

Eversti siirtyi sitten tavalliseen paikkaansa sohvassa. Miss Nevil,
joka turhaan oli yritt�nyt useita keskustelun aineita, eik� saanut
kaunista Colombaa puhetuulelle, pyysi Orsoa lukemaan jonkun laulun
Dantesta; t�m� oli n�et h�nen lempirunoilijansa. Orso valitsi laulun
helvetist�, jossa tapaamme kuvauksen Francesca da Riminist�, alkoi
lukea ja lausui parhaimpansa mukaan nuo korkealentoiset tersetit,
jotka kuvaavat niin hyvin, kuinka vaarallista on kahden kesken lukea
rakkautta k�sittelev�� kirjaa.

Sit� mukaa kuin luku edistyi, l�hestyi Colomba p�yt�� ja kohotti
pystyyn p��ns�, joka muuten oli painuksissa; h�nen laajenneet
silm�ter�ns� loistivat omituista tulta, h�n punastui ja kalpeni
vuorotellen ja v��ntelihe suonenvedontapaisesti tuolillansa.
Ihmetelt�v�n selv� kieli, tuo italian kieli, joka ei kaipaa
pikkumaisia opettajia osoittamaan runon kauneuksia!

Kun Orso oli lakannut lukemasta, huudahti Colomba:

-- Oi, kuinka se oli kaunista! Veljeni, kenen tekem� se runo oli?

Orsoa t�m� kysymys hieman nolostutti, vaan Lyydia vastasi hymyillen,
ett� sen tekij� oli er�s firenzel�inen runoilija, joka oli kuollut jo
useita vuosisatoja sitten.

-- Kun tulemme Pietraneraan, sanoi Orso sisarellensa, voimme yhdess�
lukea Dantea.

-- Hyv� Jumalani, kuinka se on kaunista, huudahti Colomba
toistamiseen lausuen muistostansa kolme nelj� tersettia, jotka
olivat erityisesti j��neet h�nen mieleens�, ja tehden t�m�n
ensiksi matalalla, sitten vilkastuneena korkealla ��nell� ja
tunteellisemmalla tavalla kuin veljens� oli �sken ne lausunut.

Miss Lyydia oli vallan h�mm�stynyt.

-- Te n�yt�tte rakastavan suuresti runoutta, sanoi h�n. Siin�
tapauksessa kadehdin min� onneanne saada lukea Dantea kuin uutta
kirjaa.

-- Nyt te n�ette, miss Nevil, kuinka voimakkaasti Danten v�rssyt
voivat liikuttaa pikku mets�l�ist�, joka osaa vain "Is� meit�ns�".
Mutta nyt min� erehdyin: muistanpa, ett� Colombakin on runoilijatar.
Jo lapsena teki h�n synti� runoja kyh��m�ll� ja is�ni kirjoitti
minulle h�nen olevan suurimman voceratricen koko Pietranerassa ja
pari lieut� viel� sen ulkopuolellakin.

Colomba heitti rukoilevan silm�yksen veljeens�. Miss Nevil oli
kuullut puhuttavan korsikalaisista improvisaattoreista ja toivoi
kerrankin saavansa kuulla sellaista. Siksip� h�n nyt pyyt�m�ll�
pyysi Colombaa antamaan n�ytteen taidostansa. Mutta Orso vastusti
h�nt� pahoitellen kovasti, ett� oli ollenkaan tullut muistuttaneeksi
sisarensa runollisista taipumuksista. Ei mik��n ole jokap�iv�isemp��
kuin korsikalainen ballata, vakuutti h�n v�itt�en, ett�
korsikalaisten laulujen lukeminen Danten tersettien j�lkeen olisi
maansa kavaltamista. Mutta t�ll� h�n vain kiihoitti miss Lyydian
oikkua saada kuulla korsikalainen ballata ja tunsi itsens� vihdoin
pakotetuksi sanomaan sisarellensa:

-- No, sepit�h�n sitten joku runo, mutta el� tee kovin pitk��.

Colomba huo'ahti, katsoi jonkun minuutin tarkkaavasti p�yt�liinaa
ja sitten katto-orsia; peitt�en vihdoin silm�ns� kuin er��t linnut,
jotka n�in tehden vakiutuvat uskossansa, ett'ei kukaan heit� n�e,
kun he eiv�t n�e muita, lauloi tai oikeammin lausui h�n vapisevalla
��nell� serenatan nimelt�

_Nuori tytt� ja sormuskyyhkynen_.

Laaksossa kaukana vuorten takana ... minne aurinko paistaa vain
tunnin p�iv�ss�; ... niin, laaksossa moisessa oli pime� m�kki ...
jonka kynnyksell� kasvoi vihre� ruoho. Sen ovi ja ikkunat pysyiv�t
aina kiinni ... ei koskaan noussut sen katosta sauhu. Vaan keskell�
p�iv�� ... kun aurinko paistoi ... yks ikkuna t�llin jo avautui ...
ja orpo tytt�nen istui sen ��ress� kehr�ten lankaa... H�n kehr�si
laulaen suruisen laulun ... joka muiden ei laulujen kaltainen ollut...

Kev�tp�iv�n� er��n� sormuskyyhky ... oli istunut oksalle l�heisen
puun ... ja kuullut sen orvon laulun... Oi tytt�nen, yksin et itkene
sa ... vei multakin yst�v�n haukka niin julma... Oi, lintunen,
n�ytt��s ry�v�ri tuo ... niin vaikka h�n pilviss� asuis ... ma
korkeudestaan sen maahan ly�n! Mut kenp� mun veljeni, veljeni rakkaan
... tuo orvolle kaukomailta? -- Nimi veljesi virkkaos, tytt�nen,
vain... Mun siipeni luoksensa kantaa!

-- Sep� vasta hyvin kasvatettu lintunen, huudahti Orso syleillen
sisartansa liikutuksella, joka oli vallan vastakkainen h�nen
teeskennellylle leikillisyydellens�.

-- Laulunne oli herttaisen siev�, sanoi miss Lyydia. Kirjoitattehan
sen muistikirjaani, min� pyyd�n? min� k��nn�n sen englannin kielelle
ja annan s�velt�� sen.

Kunnon eversti ei tosin ollut ymm�rt�nyt sanaakaan, mutta yhtyi
kuitenkin tytt�rens� ylistykseen lis�ten lopuksi:

-- Kyyhkynen, josta lauloitte, neiti, on kai sama lintu, jota t�n��n
juuri s�imme _� la crapaudine?_[12]

Miss Nevil nouti muistikirjansa ja katseli h�mm�styneen�, kuinka
omituisella tavalla runonsepitsij� Colomba k�ytti paperia
kirjoittaessansa albumiin �skeisen laulunsa. Sen sijaan, ett� kukin
s�e olisi ollut rivill�ns�, kirjoitti h�n ne samalle riville sik�li
kuin arkin laajuus sen salli; t�ll� tapaa kirjoitettuina eiv�t ne
en�� olleet runosepustusten tavallisen m��rittelyn mukaiset: "runo
on sarja eripituisia pikkurivej�, joiden molemmille puolin j�tet��n
reunaa". Sit�paitse teki miss Lyydia muutamia hauskoja havaintoja
neiti Colomban hieman oikullisesta oikeinkirjoituksesta, jolle h�n
ei voinut olla hymyilem�tt�, vaikka se nolasikin Orson veljellist�
turhamielisyytt�.

Kun levon hetki oli tullut, vet�ytyiv�t molemmat nuoret tyt�t
kamariinsa. Riisuessaan ylt�ns� kaulakoristuksensa, korva- ja
rannerenkaansa, tarkasteli h�n seuralaistansa, joka hamosensa alta
veti esille pitk�n, vaan muodoltansa sangen oudon tikarin. Sen k�tki
Colomba huolellisesti ja melkein salaa p�yd�lle heitetyn mezzaronsa
alle, jonka j�lkeen h�n polvistui ja luki hurskaan rukouksen. Pari
minuuttia my�hemmin oli h�n vuoteessansa. Hitaasti riisuutuen kuten
kaikki englantilaiset naiset ja, luonteeltansa utelias kun oli,
l�hestyi miss Lyydia p�yt�� ja nosti -- muka neulaa etsiess�ns�
-- mezzaroa, jolloin h�n huomasi pitk�nlaisen tikarin, jonka p��
oli huoliteltu hopealla ja raakunkuorisilla koristeilla. Tikari
oli huomattavan merkillist� ty�t�, n�ht�v�sti vanhanaikainen ja
kokoilijoille kallisarvoinen ase.

-- Onko t��ll� tapana, kysyi h�n hymyillen, ett� neitoset kantavat
t�llaisen pikku aseen kureliiviss�ns�?

-- Se on v�ltt�m�t�nt�, vastasi Colomba huokaisten, t��ll� kun on
niin paljo pahoja ihmisi�!

-- Ja olisiko teill� tosiaankin rohkeutta pist�� sill� t�ll� tavoin?

Ja samassa oli h�n iskevin�ns� tikarilla niinkuin teaatterissa
pistet��n ... ylh��lt� alasp�in.

-- Kyll�, jos tarvis vaatii, sanoi Colomba vienolla ja sointuvalla
��nell�ns�, vaikka ainoastaan puolustaessa itse�ni tai yst�vi�ni.
Mutta ei sit� niin pidet�... Noin voisitte te itse haavoittua, jos
henkil�, jota aiotte pist��, v�istyisi �kki� syrj��n.

Nousten istuallensa jatkoi h�n:

-- Katsokaas, n�in teid�n on iskett�v�. Silloin on isku murhaava,
on minulle vakuutettu. Onnelliset ne ihmiset, jotka eiv�t tarvitse
t�llaisia aseita.

Colomba huo'ahti, painoi p��ns� tyynylle ja sulki silm�ns�.
Kauniimpaa, jalompaa ja neitseellisemp�� p��t� ei voinut l�yty�!
Parempaa mallia ei itse Feidias olisi voinut toivoa veist�ess�ns�
Minervaa.




VI.


Noudattaakseni Horatiuksen neuvoa olen kertomuksessani k�ynyt jo
alussa _in medias res_.[13] Mutta nyt kun nukkuvat kaunis Colomba
ja eversti tytt�rinens�, k�yt�n tilaisuutta kuvatakseni lukijalle
muutamia yksityisseikkoja, joista h�n ei saa j��d� tiet�m�tt�m�ksi,
jos h�n tahtoo t�ydellisesti perehty� t�h�n tositarinaan.

Lukijani tiet�� jo, ett� Orson is�, eversti della Rebbia oli kuollut
salamurhaajan k�den kautta. Mutta Korsikassa eiv�t murhaajat ole,
kuten Ranskassa, kaleerivankilasta pakoon p��sseit� roistoja, jotka
eiv�t keksi parempaa keinoa ry�v�t�ksens� rahanne, vaan t��ll� ovat
ne teid�n vihamiehi�nne. Syyt� n�ihin vihamielisyyksiin on usein
sangen vaikea keksi�. Useat suvut vihaavat toisiansa vain vanhan
tavan vuoksi eiv�tk� polvesta polveen kulkevat sukumuistelmatkaan
en�� tied� vainon alkuper�ist� syyt�.

Se suku, johon eversti della Rebbia oli kuulunut, vihasi useita
muita perheit�, mutta erityisesti Barricini-sukua. Er��t v�itt�v�t
ett� joku della Rebbia oli XVI:lla vuosisadalla vietellyt er��n
Barricinin, jonka johdosta joku h�v�istyn neitosen sukulainen oli
l�vist�nyt h�net tikarilla. Kaikissa tapauksissa oli n�iden kahden
suvun v�lill� "vainon verta", k�ytt��kseni er�st� pyh�� lausepartta.
Vastoin yleist� tapaa ei t�m� murha kuitenkaan ollut aiheuttanut
muita murhia. Genovalainen hallitus oli nim. vainonnut yht�
ankarasti sek� della Rebbioita ett� Barricineja, jonka vuoksi n�ihin
kuuluvat nuoret miehet olivat paenneet maasta niin tarkkaan, ett'ei
kummallakaan useiden miespolvien aikana ollut ainoatakaan voimakasta
edustajaa.

Viime vuosisadan lopulla oli er�s Napolin armeijassa upseerina
palveleva della Rebbia kapakassa joutunut riitoihin sotilaiden
kanssa, jotka muiden loukkausten ohessa olivat nimitt�neet h�nt�
korsikalaiseksi vuohipaimeneksi. Silloin oli h�n paljastanut
miekkansa, mutta ollen yksin kolmea vastaan, olisi h�nen k�ynyt
huonosti, ell'ei er�s vieras, joka l�i korttia samassa paikassa,
olisi tullut h�nelle avuksi huudahtaen: "korsikalainen min�kin olen".

Vieras osoittausi olevansa er�s Barricini, joka muuten ei tuntenut
maamiest�ns�. Kun riita oli asianomaisten kesken selvitetty,
lausuttiin molemmin puolin suuria kohteliaisuuksia ja vakuutettiin
toisillensa ikuista yst�vyytt�. Mantereella tulevat korsikalaiset
nim. helposti yst�viksi; toisin on laita kotisaarella, sen todistaa
meille seuraava k��nne.

Italiassa ollessansa pysyiv�t della Rebbia ja Barricini hyvin�
yst�vyksin�. Mutta Korsikaan palattuansa tapasivat he toisensa sangen
harvoin, vaikka asuivatkin samassa kyl�ss� ja heid�n kuoltuaan
kerrottiin, ett'eiv�t he viiteen kuuteen vuoteen olleet vaihtaneet
sanaakaan kesken�ns�. Heid�n poikansa yll�pitiv�t niinik��n
ainoastaan sovinnaista tuttavuutta el�en _en �tiquette_, kuten
saarella on tapana sanoa. Toinen heist�, Ghilfuccio, Orson is�, oli
sotilas: Giudice Barricini taas asianajaja. Perheens� p��miehiksi
jouduttuaan ja toimien eri virka-aloilla, ei heill� ollut juuri
mit��n tilaisuutta tavata toisiansa tahi edes kuulla puhuttavan
toisistansa.

Er��n� p�iv�n� v. 1809 oli Giudice Bastiassa lukenut sanomalehdest�,
ett� kapteeni Ghilfuccio oli saanut kunniamerkin ja vieraiden miesten
kuullen lausunut, ett'ei t�m� h�nt� h�mm�stytt�nyt, koskapa kenraali
N. tiett�v�sti suosi h�nen sukuansa. Guidice Barricinin sanat
kerrottiin Ghilfuccio della Rebbialle Wieniss�; sen johdosta taas
sanoi t�m� er��lle maamiehellens�, ett� ep�ilem�tt� saa h�n Korsikaan
palattuansa n�hd� Giudicen rikkaana miehen�, koskapa t�m� kuului
ansaitsevan enemm�n menetetyill� kuin voitetuilla jutuillansa.

Koskaan ei ole saatu tiet��, tarkoittiko Ghilfuccio t�ll�
viittauksella, ett� asianajaja petti suojattinsa vai levittik� h�n
t�t� typer�� sukkeluuttansa tarkoittaen, ett� v��r� juttu hy�dytti
enemm�n lakimiest� kuin oikea asia. Kuinka lieneekin, asianajaja
Barricini sai tiedon pisteli��st� sukkeluudesta eik� sit� unhottanut.

Kun h�n v. 1812 anoi nimityst� syntym�seutunsa kyl�voudiksi ja
n�yttikin t�ydell� syyll� p��sev�n virkaan, kirjoitti kenraali
N. prefektille (kuvern��rille) suosittaen toimeen er�st� Ghilfuccion
vaimon sukulaista. Prefekti kiiruhti noudattamaan kenraalin
toivomusta ja Barricini oli varma siit�, ett� Ghilfuccion juonet
olivat syyn� h�nen syrj�ytykseens�. Kun keisari Napoleon sitten
kukistui v. 1814, karkoitettiin kenraalin suosikki bonapartelaisena
virastansa ja h�nen sijallensa nimitettiin Barricini. N.k. "sadan
p�iv�n" aikana karkoitettiin uudestaan Barricini, mutta t�m�n myrskyn
j�lkeen vastaanotti h�n taas suurilla juhlallisuuksilla kyl�voudin
virkasinetin ja -rahaston.

Sen j�lkeen loisti h�nen t�htens� kirkkaampana kuin koskaan. Eversti
della Rebbia sai puolelle palkalle jouduttuansa ja Pietraneraan
vet�ydytty�ns� k�yd� alinomaista salasotaa yh�ti uudistuvien
syyt�sten johdosta. Milloin vaadittiin h�nt� korvaamaan vahingot,
jotka h�nen hevosensa olivat aikaansaaneet kyl�voudin aituuksissa,
milloin oli t�m� kirkon lattiaa korjauttaessaan k�ytt�nyt er��n
haljenneen ja della Rebbian vaakunalla varustetun laattakiven,
joka peitti t�lle perheelle kuuluvan sukuhaudan. Jos vuohet s�iv�t
everstin nuoret istukaskaalit l�ysiv�t n�iden elukkain omistajat
kyl�voudissa puolustajansa; kauppias, joka hoiti postikonttoria
Pietranerassa, ja kyl�poliisi, er�s vanha, rampa sotilas [molemmat
della Rebbian suojatteja] menettiv�t per�kk�in virkansa, joihin
nimitettiin Barricinien k�tyrej�.

Everstin vaimo oli kuollessansa lausunut toivomuksensa olevan, ett�
h�n saisi leposijansa er��ss� pieness� puistossa, jossa h�n rakasti
k�vell�. Mutta kyl�vouti selitti, ett� vainaja oli haudattava
yleiseen kirkkomaahan, koska h�n ei ollut saanut mit��n virallista
m��r�yst�, joka olisi oikeuttanut h�net sallimaan erill��n olevaa
hautasijaa. Vimmastuneena selitti eversti, ett� tuota m��r�yst�
odottaessa oli h�nen vaimonsa haudattava siihen paikkaan, mink� t�m�
oli itsellens� valinnut -- ja kaivatti siihen haudan. Kyl�vouti
puolestansa taas luotti h�nelle haudan kirkkomaalla ja turvautui
santarmeihin, "ett� voima puolustaisi lakia", kuten h�n sanoi.

Hautajaisp�iv�n� saapuivat molemmat puolueet kirkolle, miss� hetken
aikaa jo n�ytti syntyv�n taistelu rouva della Rebbian maallisista
j��nn�ksist�. Nelisenkymment� hyvin aseestettua talonpoikaa
vainajan omaisten johdolla pakotti pastorin, kirkosta l�hdett�ess�,
k��ntym��n lehtoon p�in; vouti kahden poikansa, k�skyl�istens� ja
santarmistonsa avulla valmistausi vastarintaan. Kun h�n ilmestyi ja
k�ski ruumissaaton per�yty�, vastaanotettiin h�net vihellyksill� ja
uhkauksilla. Suurin osa yleis�st� oli h�nen vastustajiansa ja kaikki
n�yttiv�t he sangen p��tt�v�isilt�. H�nen saapuessansa latasivat
useat pyssyns� ja kerrotaanpa, ett� er�s paimen jo nosti aseen
poskellensa. Mutta silloin lykk�si eversti pyssyn sivulle sanoen:
"Ilman k�sky�ni �lk��n kukaan ampuko!" "Laukauksia tietysti pelj�ten"
kuin Panurgos luopui kyl�vouti vihdoin taistelusta ja vet�ytyi
takaisin seuralaistensa kanssa. Vasta silloin voi hautasaatto l�hte�
liikkeelle ja valitsi luonnollisesti pisimm�n tien voidaksensa
kulkea voudin asunnon sivuitse. Virkatalon ohi ment�ess� huomautti
er�s epatto, joka oli liittynyt saattueeseen, olemassa olostansa
huutamalla: "el�k��n keisari!" Pari kolme ��nt� joukosta yhtyi
h�neen, jolloin rebbialaiset yh� kiihoittuen uhkasivat tappaa voudin
h�r�n, joka sattumalta salpasi heilt� tien. Onneksi sai eversti t�m�n
ilkity�n estetyksi.

Tietysti syntyi asiasta oikeusjuttu, sill� kyl�vouti l�hetti
prefektille mit� korkealentoisimpaan tyyliin kyh�tyn ilmoituksen,
jossa h�n kuvasi kuinka jumalallista ja maallista lakia oli poljettu
ja h�nen, voudin, ynn� pastorin arvoa loukattu; eversti della Rebbia
oli nim. asettumalla bonapartelaisen vehkeilyn etunen��n tarkoittanut
perinn�llisen valtaistuimen kukistamista ja yllytt�nyt kansalaiset
aseihin toisiansa vastaan, molemmat rikoksia, jotka olivat
rangaistavat rikoskaaren 86:n ja 91:n luvun mukaan.

T�llainen liioittelu vahingoitti valituksen vaikutusta. Eversti
kirjoitti selityksens� sek� prefektille ett� kuninkaalliselle
viskaalille; er�s h�nen vaimonsa omaisista sattui sit� paitse
olemaan er��n Korsikan edusmiehen yst�v� ja er�s toinen taas oli
kuninkaallisen oikeuspresidentin orpana. N�iden vaikutuksesta
raukesi juttu siksens� ja rouva della Rebbia sai lev�t� lehdossansa;
ainoastaan epatto tuomittiin pariksi viikoksi vankeuteen.

Asianajaja Barricini, joka mielest�ns� oli saanut huonon hyvityksen
t�ss� jutussa, k��nsi patteriansa toisaalle p�in. H�n v�itti
keksineens� vanhan asiakirjan, jonka nojalla h�n otti todistaaksensa
everstille omistusoikeutensa er��seen koskeen ja sen voimalla
k�ytettyyn myllyyn. Asiasta sukeusi pitk�llinen oikeusjuttu. Vuoden
kuluttua piti tuomioistuimen antaa p��t�s asiassa, joka kaikesta
p��tt�en n�ytti kallistuvan everstin eduksi.

Silloin j�tti hra Barricini kuninkaalliselle viskaalille kirjeen,
jonka kuuluisa ry�v�rip��llikk� Agostini oli allekirjoittanut uhaten
polttaa kyl�voudin talon ja murhata h�net itsens�, ell'ei h�n luovu
vaatimuksestansa. Yleisesti tunnettua on, ett� Korsikassa mielell�ns�
halutaan ry�v�rein puolustusta ja ett� he yst�viens� eduksi usein
sekautuvat yksityisten riitoihin. Vouti k�ytti siis hyv�ksens� t�t�
kirjett�. Mutta silloin sattui uusi tapaus, joka edelleen sekoitti
asiaa. Ry�v�ri Agostini kirjoitti vuorostansa kuninkaalliselle
viskaalille valituksen v�itt�en, ett� h�nen allekirjoituksensa
oli v��rennetty ja h�nen luonteensa saatettu ep�ilyksen alaiseksi
esitt�m�ll� h�net mieheksi, joka muka m�i vaikutuksensa. "Jos vain
saan varman tiedon v��rent�j�st�", sanoi h�n kirjeens� lopussa,
"rankaisen min� h�nt� esimerkiksi soveltuvalla tavalla."

Selv�� olikin, ett'ei Agostini ollut kirjoittanut tuota voudille
j�tetty� uhkauskirjett�. Rebbialaiset syyttiv�t siit� Barricineja
ja _vice versa_ (= p�invastoin). Kumpienkin puolelta lausuttiin
uhkauksia eik� oikeusistuin lopulta tiennyt, kummalta taholta
syylliset olivat etsitt�v�t.

N�iden vehkeiden aikana kuoli eversti Ghilfuccio murhattuna. Kas
t�ss� tapaus sellaisena kuin se oikeudessa esitettiin:

Elokuun 2 p. vuonna 18 ... oli vaimo Madeleine Pietri jyv�s�kin
kanssa h�m�riss� ollut tulossa Pietraneran kyl��n, kun h�n �kki�
kuuli pari vallan l�heist� laukausta, jotka h�nen mielest�ns�
ammuttiin kyl��n tuovalla autiolla tiell� noin 150:n askeleen
p��ss� siit� paikasta, miss� todistaja silloin oli. Melkein heti
sen j�lkeen n�ki h�n miehen kumartuneena juoksevan er��seen villiin
viinipensastoon ja suuntaavan kulkunsa kyl�� kohti. Hetken per�st�
seisahtui mies ja katsoi taaksensa, mutta v�limatkan et�isyys esti
Pietrin vaimoa erottamasta h�nen kasvojensa piirteit� ja sit� paitse
oli miehell� suussansa viinipuun lehti, joka melkein kokonansa peitti
h�nen kasvonsa. K�dell�ns� antoi h�n merkin jollekin kumppanille,
jota todistaja ei voinut n�hd�, ja h�visi sitten pensastoon.

J�tt�en kantamuksensa juoksi Pietrin vaimo mainitulle autiolle tielle
ja n�ki eversti della Rebbian makaavan veriss�ns� ... kahden luodin
l�vist�m�n�, mutta viel� hengitt�en. H�nen vieress�ns� lep�si h�nen
ladattu pyssyns� asennossa, joka todisti h�nen juuri asettuneen
vastarintaan edest�p�in ahdistavaa vihamiest� vastaan, kun toinen
samalla iski h�nt� takaap�in. Koristen taisteli h�n kuolemaa vastaan
voimatta kuitenkaan saada sanaa suustansa; l��k�rit selittiv�t
my�hemmin, ett� t�m� oli seuraus haavoista, jotka olivat l�vist�neet
h�nen keuhkonsa. Veri, joka pulppusi hiljalleen kuin punainen puro,
tukahdutti h�net. Turhaan koetti Pietrin vaimo nostaa h�nt� istualle
ja tehd� h�nelle kysymyksi�. Sen vaimo kyll� n�ki, ett� eversti
tahtoi puhua, mutta t�m�n oli mahdoton tehd� itse�ns� ymm�rretyksi.
Huomattuansa, ett� haavoitettu koetti pist�� k�tens� povitaskuunsa,
eh�tti h�n vet�m��n sielt� esille lompakon, jonka h�n avattuna
ojensi haavoitetulle. Eversti otti lyijykyn�n lompakosta ja koetti
kirjoittaa. Todistaja n�kikin h�nen vaivalla saavan paperille useita
kirjaimia, mutta kun h�n ei osannut lukea, ei h�n my�sk��n niiden
merkityst� ymm�rt�nyt. T�st� ponnistuksesta voipuneena laski eversti
lompakon Pietrin vaimon k�teen ja puristi sit� lujasti katsoen
samalla h�nt� niin omituisella tavalla kuin olisi h�n tahtonut saada
sanotuksi: "t�m� on t�rke� ... siin� seisoo murhaajani nimi..."

Pietrin vaimo l�hti juoksemaan kyl��n p�in ja tapasi tiell� vouti
Barricinin ja h�nen poikansa Vincentellon. Silloin oli jo melkein y�
k�siss�. Vaimo kertoi heille n�kem�ns�. Kyl�vouti otti lompakon ja
riensi kotiinsa sitoakseen virkavy�n yllens� ja kutsuakseen avuksi
sihteerin ja santarmit. J��ty�ns� kahden kesken nuoren Vincentellon
kanssa ehdotti Madeleine Pietri h�nelle, ett� h�n rient�isi eversti�
auttamaan silt� varalta, ett� t�m� ehk� olisi viel� hengiss�. Mutta
Vincentello vastasi, ett� jos h�n l�hestyisi miest�, joka oli ollut
h�nen sukunsa verivihollinen, joutuisi h�n ep�ilem�tt� syyt�ksen
alaiseksi murhasta. Hiukan my�hemmin saapui kyl�vouti paikalle,
tapasi everstin kuolleena, korjasi ruumiin ja teki laillisen
ilmoituksen asiasta.

Huolimatta t�llaisessa tilaisuudessa luonnollisesta
h�mm�stystilastansa oli Barricini kiirehtinyt sinet�im��n everstin
lompakon ja toimeenpanemaan kaikki tutkistelut, mit� h�n suinkin
voi; mutta mit��n huomattavampaa ei n�iden avulla ilmi saatu.
Tutkintatuomarin saavuttua avattiin lompakko ja n�htiin er��ll� veren
tahraamalla lehdell� muutamia tosin vapisevalla k�dell� piirrettyj�,
mutta sent��n selv�sti luettavia kirjaimia. Eversti oli kirjoittanut
siihen: Agosti... Tuomarin mielest� oli selv��, ett� eversti oli
tahtonut murhamiehen�ns� ilmi antaa Agostinin. Colomba della Rebbia,
jonka oikeus oli kutsunut todistajaksi, pyysi kuitenkin saada
tarkemmin tutkia lompakkoa. Selailtuansa sit� kotvasen, osoitti h�n
k�dell�ns� kyl�voutia huudahtaen: "tuo tuossa on is�ni murhaaja!"

Sitten kertoi h�n suruntilaansa n�hden h�mm�stytt�v�n t�sm�llisesti
ja selv�sti, ett� h�nen is�ns� oli muutamia p�ivi� ennen tapausta
saanut kirjeen Orsolta ja polttanut sen, mutta sit� ennen oli h�n
kirjoittanut lompakkoon poikansa osoitteen, t�m� kun oli siirtynyt
toiseen linnav�keen. Kun t�t� osoitetta ei en�� l�ytynyt lompakosta,
veti Colomba siit� sen johtop��t�ksen, ett� vouti oli rev�issyt
pois muistokirjasta osoite-lehden, joka ep�ilem�tt� oli sama, mille
h�nen is�ns� oli kirjoittanut murhamiehens� nimen. T�m�n nimen
sijaan oli vouti -- Colomban luulon mukaan -- piirt�nyt Agostinin
nimen. Tuomarikin huomasi nyt, ett� er�s lehti todellakin puuttui
siit� vihkosesta, johon nimi oli kirjoitettu, mutta samalla havaitsi
h�n toisistakin samassa lompakossa olevista vihkosista niinik��n
puuttuvan lehti�; todistajat selittiv�t t�m�n havainnon johdosta,
ett� everstin tapana oli rev�ist� lehti lompakostansa aina, kun
h�n sytytti sikaarinsa. Mik��n ei siis ollut luultavampaa kuin
ett� h�n ep�huomiossa oli polttanut osoitteen, jonka h�n juuri
oli kopioinut. Sit� paitse n�ytettiin toteen, ett� vouti, Pietran
vaimolta lompakon saatuansa, ei voinut sit� pime�n vuoksi lukea ja
ett� h�n hetkeksik��n seisahtumatta oli rient�nyt virastoonsa, minne
santarmieversti oli seurannut h�nt�; perille tultua oli t�m� n�hnyt
h�nen sytytt�v�n lampun, pist�v�n lompakon kirjekuoreen ja sinet�iv�n
sen todistajan l�sn�ollessa.

Kun santarmieversti oli p��tt�nyt todistuksensa, heitt�ysi
Colomba haltioissansa t�m�n jalkoihin, rukoillen t�t� kaiken sen
nimess�, mit� h�nelle pyh�� oli, vakuuttamaan h�nelle, ett'ei h�n
ollut j�tt�nyt voutia hetkeksik��n yksin. Hiukan mietitty�ns�
my�nsi prikaatip��llikk�, huomattavasti liikutettuna nuoren tyt�n
mielenpurkauksesta, ett� h�n oli poistunut noutamaan vierashuoneesta
suurta paperiarkkia, mutta ei ollut poissa kokonaista minuuttiakaan;
sit� paitse oli vouti koko ajan puhunut h�nelle, sill� aikaa kun h�n
haparoi paperiarkkia er��st� laatikosta. Lopuksi todisti h�n, ett�
verinen lompakko h�nen palatessansa oli samalla paikalla p�yt��,
mihin vouti sis��n tullessansa oli sen laskenut.

Hra Barricini antoi todistuksensa mahdollisimman tyynesti. H�n
antoi neiti della Rebbialle anteeksi h�nen mielenpurkauksensa ja
suostui kohta todistamaan syytt�myytens�. H�n vakuutti pysyneens�
koko p�iv�n kotonansa; toinen h�nen pojistansa, Vincentello, oli
ollut h�nen kanssansa virkatalon edustalla silloin, kun rikos
tapahtui; Orlanduccio taas, joka sin� p�iv�n� sairasti kuumetautia,
ei ollut liikahtanutkaan vuoteeltansa. H�n tuotti esille kaikki
talossansa l�ytyv�t pyssyt n�ytt�en, ettei ainoallakaan niist� oltu
�skett�in ammuttu. Sitten lis�si h�n heti k�sitt�neens� lompakon
t�rkeyden, jonka vuoksi h�n sen sinet�i ja uskoi sen apulaisensa
k�siin aavistaen, ett� h�n, joka ei ollut vainajan yst�vi�, voitiin
muuten saattaa ep�ilyksen alaiseksi. Vihdoin muistutti h�n Agostinin
uhanneen murhalla rangaista sen, joka oli kirjoittanut tuonoisen
kirjeen h�nen nimiss�ns� ja arveli, ett� tuo onneton oli luultavasti
ep�illyt siit� eversti della Rebbiaa ja pannut sen vuoksi uhkauksensa
t�yt�nt��n. Ry�v�ritapojen historiassa eiv�t t�llaisesta syyst�
aiheutuvat kostot olleet esimerkki� vailla.

Viisi p�iv�� eversti della Rebbian kuoleman j�lkeen sai Agostini,
jonka er�s poliisiosasto oli yll�tt�nyt, kuolemansa ep�toivoisen
taistelun temmellyksess�. H�nen taskustansa l�ytyi kirje Colombalta,
joka t�ss� rukoili ry�v�ri� ilmaisemaan, oliko h�n syyllinen siihen
murhaan, josta h�nt� ep�iltiin, vai ei. Kun ry�v�ri ei mit��n
vastannut, p��ttiv�t useat, ett'ei h�n uskaltanut my�nt�� nuorelle
tyt�lle olevansa t�m�n is�n murhaaja.

Ihmiset, jotka v�ittiv�t hyvin tuntevansa Agostinin luonteen,
kuiskivat kuitenkin, ett� jos t�m� olisi murhannut everstin, niin
olisi h�n sit� tekoansa vain kehunut. Er�s toinen ry�v�ri, nimelt�
Brandolaccio, oli j�tt�nyt Colomballe selityskirjeen, jossa h�n
kunniansa kautta vakuutti toverinsa syytt�myytt�; mutta ainoa
todistus, mink� h�n voi esitt��, oli se, ett'ei Agostini koskaan
ollut puhunut ep�ilyksist�ns� everstin suhteen.

Seurauksena oli, ett� Barricinit j�tettiin rauhaan; tutkintotuomari
kiitteli voutia pilviin saakka ja t�m� taas kruunasi kauniin
menettelyns� sill�, ett� luopui kaikista vaatimuksistansa siihen
koskeen, josta riita h�nen ja eversti della Rebbian v�lill� yh�ti oli
ratkaisematta.

Maan tavan mukaan sepitti Colomba _ballatan_ is�vainajansa
ruumisarkun luo kertyneen ihmisjoukon l�sn�ollessa. Siin� p��sti h�n
ilmoille koko vihansa Barricineja kohtaan suorastaan syytt�en heit�
murhasta ja uhaten kostaa heille veljens� kautta. Juuri t�m�n sangen
yleisesti tunnetun ballatan oli laivamatruusi laulanut miss Lyydian
kuullen.

Saatuansa tiedon is�ns� kuolemasta oli Orso, joka silloin palveli
pohjois-Ranskassa, pyyt�nyt lomaa, jota h�nelle kuitenkaan ei
my�nnetty. Sisarensa kirjeen johdosta oli h�n alussa luullut
Barricineja syyp�iksi murhaan, mutta piakkoin sai h�n kopiot kaikista
tutkintop�yt�kirjoista ja tuomarin erityinen kirje h�nelle sai h�net
melkein vakuutetuksi siit�, ett� Agostini yksin oli syyllinen.

Joka kolmas vuosi kirjoitti Colomba h�nelle, aina uusien
ep�ilyksens�, jotka h�nen mielest�ns� olivat todistuksia. Vastoin
tahtoansa tunsi h�n korsikalaisen verens� kiehuvan ja toisinaan h�n
melkein jo uskoi sisarensa ep�ilykset tosiksi. Kuitenkin toisti h�n
aina, kun sisarensa kirjeisiin vastasi, ett'ei t�m�n ep�luuloihin
ollut mit��n perusteellisempaa aihetta, jonka vuoksi niihin ei
ollut v�h��k��n uskomista. Vihdoin h�n suorastaan kielsi sisarensa
kajoamasta sen koommin koko asiaan. Mutta turhaan. N�in kului kaksi
vuotta, jonka j�lkeen h�net asetettiin puolelle palkalle.

Silloin p��tti h�n matkustaa kotisaarellensa takaisin, mutta ei
suinkaan aikeissa kostaa syytt�mille ihmisille, vaan naittaaksensa
pois sisarensa ja myyd�ksens� v�h�iset tiluksensa, jos ne vain olivat
sen arvoiset, ett� h�n niist� saadulla p��omalla voi asua mantereella.




VII.


Her�ttik� sisaren tulo Orsossa syntym�kodin muistot el�v�mmiksi vai
k�rsik� h�n hiukan sivistyneiden yst�viens� edess� Colomban puvun ja
mets�l�istapojen vuoksi, en tied� sanoa. Mutta jo seuraavana p�iv�n�
ilmaisi h�n aikeensa olevan j�tt�� Ajaccio ja palata Pietraneraan.
Everstilt� otti h�n kuitenkin lupauksen, ett� t�m� Bastiaan tultuansa
ottaisi asuntonsa h�nen matalassa majassansa luvaten taata h�nelle
runsaan saaliin mets�riistaa.

P�iv�� ennen l�ht��ns� ehdotti Orso, ett'ei ment�isik��n mets�lle,
vaan teht�isiin k�velymatka lahdelman rannikkoa pitkin. Tarjoten
k�sivartensa miss Lyydialle, voi h�n jutella t�m�n kanssa vallan
vapaasti, sill� Colomba oli j��nyt kaupunkiin ostoksiansa
toimittamaan ja eversti taas j�tti heid�t alinomaa ampuaksensa
kalalokkeja ohikulkijain suureksi kummastukseksi, sill� n�m� eiv�t
voineet k�sitt��, ett� kukaan voi haaskata ruutiansa moiselle
saaliille.

Nuoret seurasivat kreikkalaiseen kappeliin johtavaa tiet�, jolta
oli mit� kaunein n�k�ala merenlahdelmalle. Sit� eiv�t he sent��n
huomanneetkaan.

-- Miss Lyydia, sanoi Orso pitk�n vaitiolon j�lkeen, joka jo oli
ehtinyt k�yd� tuskalliseksi. Sanokaapa suoraan, mit� te arvelette
sisarestani?

-- H�n miellytt�� minua suuresti, vastasi miss Nevil lis�ten
hymysuin: niin, h�n miellytt�� minua enemm�n kuin te, sill� h�n on
tosi-korsikalainen, mutta te taas liian sivistynyt mets�l�inen.

-- Liian sivistynyt! Vai niin! Vastoin tahtoani tunnen juuri
villiytyv�ni j�lleen t�lle saarelle saavuttuani. Tuhannet kauheat
ajatukset saattavat minut levottomaksi ja h�mmennyksiin. Sen vuoksi
tunsin tarpeen saada keskustella kanssanne, ennen kuin katoan
kotikorpeeni.

-- Rohkeutta, herra Orso, katsokaa sisartanne, kuinka tyyni h�n on.
Siin� on teille seurattava esimerkki.

-- Oi, nyt te petytte, miss Lyydia. Elk�� uskoko h�nen tyyneyteens�.
Tosin ei h�n viel� ole sanonut minulle sanaakaan, mutta jokaisesta
katseestansa voin min� lukea, mit� h�n minulta odottaa.

-- Mit� h�n siis teilt� odottaa?

-- Ei mit��n, ei ... korkeintaan pit�isi minun koettaa satuttaako
arvoisan is�nne lahjoittama pyssy yht� hyvin ihmisi� kuin peltopyit�
mets�stett�ess�.

-- Mik� hurja ajatus! Ja sellaisesta voitte te ep�ill� sisartanne,
vaikka juuri vakuutatte, ett'ei h�n viel� ole puhunut teille siit�
mit��n. Mutta seh�n on kauheaa menettely� teid�n puoleltanne.

-- Ell'ei h�n miettisi kostoa, olisi h�n heti puhunut minulle
is�st�ni. Mutta sit� h�n ei ole tehnyt. Silloin olisi h�n my�skin
nimitellyt ne henkil�t, joita h�n, kuten tied�n, aiheettomasti
pit�� is�vainajamme murhaajina. Mutta ei sanaa n�ist�k��n! Seikka
on n�hk��s sellainen, ett� me korsikalaiset voimme olla viekastakin
rotua. Sisareni tiet��, ett'en min� ole kokonansa h�nen vallassansa;
sen vuoksi ei h�n tahdo kauhistuttaa minua, sill� nyt min� viel� voin
pujahtaa, pakoon. Mutta kun h�n vain saa minut johdetuksi �yr��n
partaalle ja pannuksi p��ni py�r�lle, niin on h�n valmis lykk��m��n
minut kuiluun.

Sitten kertoi Orso miss Lyydialle er�it� yksityisseikkoja is�ns�
kuolemasta ja mainitsi ne p��asialliset todistukset, jotka kaikki
yhdess� pakottivat h�nt� pit�m��n Agostinia vainajan murhamiehen�.

-- Mutta Colombaa ei mik��n ole voinut saada vakuutetuksi asiasta.
Sen n�en min� selv�sti h�nen viimeisest� kirjeest�ns�. H�n on
n�ht�v�sti vannonut kuolemaa Barriccineille... Ja n�hk��s, miss
Nevil, kuinka suuri minun luottamukseni teihin on; luultavasti ei
heit� en�� olisikaan t�ss� maailmassa, ell'ei Colomba -- noudattaen
ennakkoluuloa, jota ainoastaan h�nen mets�l�iskasvatuksensa voi
puolustaa -- el�isi siin� vakaumuksessa, ett� kosto kuuluu minulle,
joka olen perheen p�� ja jonka kunnia muka vaatii sit�.

-- Herra della Rebbia, te suorastansa panettelette sisartanne, lausui
miss Nevil.

-- En suinkaan, h�n on, kuten te juuri sanoitte, tosikorsikalainen...
H�n ajattelee niinkuin kaikki muut kansalaisensa. Tied�ttek�, mik�
minut eilen teki niin surulliseksi?

-- En, mutta jonkun aikaa olette te jo ollut mielest�ni tuollaisten
huonojen tuulten vallassa... Tuttavuutemme ensim�isin� p�ivin� olitte
te paljo rakastettavampi.

-- P�invastoin olin min� eilen oikeastaan tavallista iloisempi ja
onnellisempi. N�inh�n teid�n kohtelevan sisartani niin hell�sti ja
anteeksi antavaisesti!... Palasimme juuri venheelle, eversti ja min�,
kun er�s soutajista sanoo kirotulla murteellansa: "Paljo riistaa
olette te kaatanut, Ors' Anton, mutta Orlanduccio Barricini on
sent��n parempi mets�mies kuin te."

-- No, mutta mit� kauheaa noissa sanoissa olisi? Vai onko teist� niin
v�ltt�m�t�nt� olla etev� mets�st�j�?

-- Mutta ettek� te ymm�rr�, ett� tuo hirtehinen piti minua liian
pelkurina murhaamaan Orlanduccion?

-- Tied�ttek�s, nyt te minua pelj�styt�tte, herra della Rebbia.
Korsikan ilmanala n�ytt�� voivan tehd� ihmiset sek� kuumetautisiksi
ett� vallan hulluiksi. Onneksi p��semme me t��lt� pian pois.

-- Ette, ennenkuin olette k�yneet Pietranerassa. Sen olette te nim.
luvanneet sisarelleni.

-- Luultavasti odottaisi meit� joku kosto, ell'emme lupaustamme
pit�isi.

-- Muistatteko, mit� arvoisa is�nne tuonoin kertoi meille
intialaisista, jotka uhkasivat kuolla n�lk��n, ell'eiv�t kauppayhti�n
johtajat tunnusta heid�n vaatimuksiansa oikeutetuiksi?

-- Tek� aikoisitte siis kuolla n�lk��n? Sit� en usko. Muutaman
p�iv�n sy�m�tt� oltuanne toisi neiti Colomba teille niin maukkaan
_bruccion_,[14] ett� pian luopuisitte aikeestanne.

-- Te laskette julmaa leikki�, miss Nevil, vaikka teid�n pit�isi
hillit� minua. Min� olen n�et t��ll� vallan yksin. Ainoastaan te
olette est�nyt minut tulemasta hulluksi, kuten sanoitte. Te olette
ollut minun suojelusenkelini, mutta nyt...

-- Nyt, sanoi miss Lyydia vakavasti, on teid�n yll�pidett�v�
kunnianne miehen� ja sotilaana, mutta sit�paitse muistonne
suojelusenkelist�nne, jos h�n teille mit��n merkitsee, lis�si h�n
k��nn�ht�en poisp�in taittaakseen er��n kukkasen.

-- Oi, neiti Nevil, jospa min� saisinkin uskoa, ett� teill� todella
on hiukan osanottoa minua kohtaan...

-- Kuulkaas, herra della Rebbia, sanoi miss Nevil v�h�n liikutettuna,
koska te puhutte lapsen lailla, niin kohtelen min� teit� kuin lasta.
Pikku tytt�n� ollessani antoi �iti minulle kauniin kaulakoristeen,
jota tulisesti olin halunnut; mutta samalla sanoi h�n minulle: "Joka
kerran kun k�yt�t t�t� koristusta, on sinun muistettava, ett'et osaa
viel� ranskan kielt�." T�m�n kautta menetti koko koriste hiukan
arvostansa minun silmiss�ni. Se vaikutti minuun kuin jonkunlainen
omantunnon tuska, mutta sittenkin kannoin min� sit� ja -- opin
ranskankielen. Katsokaas t�t� sormusta!... Se on egyptil�inen
koppakuoriainen, joka on l�ydetty er��n pyramiidin sis�st�. Tuo
omituinen kuvio, joka teist� ehk� on pullonn�k�inen, on vertauskuva
ihmisel�m�st�. Kotimaassani l�ytyy henkil�it�, joiden mielest� t�m�
merkkikirjake on sangen hyvin keksitty. T�m� seuraava merkki taas
on kilpi, jossa n�ette keih�st� pit�v�n k�den; se merkitsee ottelua
eli taistelua. Molemmat kuvat yhteens� muodostavat siis lauseen,
joka mielest�ni on kaunis tunnus: El�m� on taistelua. Elk�� uskoko,
ett� min� itse noin vain osaan selitt�� merkkikirjakkeita; n�m�
kuvat on minulle selitt�nyt er�s oppinut mies, jonka nimi p��ttyi --
us-p��tteell�. Kas niin, min� lahjoitan teille t�m�n koppakuoriaisen.
Joka kerran kun joku paha korsikalainen ajatus valtaa teid�t, on
teid�n katseltava t�t� taikakalua ja ajateltava, ett� teid�n on
voitettava taistelu pahojen intohimojenne kanssa. Eik� totta, min� en
ole mik��n huono saarnaaja?

-- Min� muistelen teit�, neiti Nevil, ja ajattelen aina, ett�...

-- Niin, ajatelkaa aina, ett� teill� on yst�v�t�r, jota olisi vaikea
lohduttaa, jos h�n kuulisi teid�n joutuneen perikatoon. Sit� paitse
surettaisi se suuresti esi-isi�nne, herroja korpraaleja.

N�in sanoen j�tti h�n nauraen Orson k�sivarren ja juoksi is��ns�
vastaan:

-- Is�, huusi h�n, j�tt�k�� jo rauhaan nuo poloiset linnut ja tulkaa
kanssamme runoilemaan Napoleonin luolaan.




VIII.


Poisl�hd�ss� on aina jotakin juhlallista, vaikka erotaankin
ainoastaan lyhyeksi ajaksi. Orson piti l�hte� sisarensa kanssa
matkalle jo varhain aamulla, jonka vuoksi h�n jo edellisen� iltana
oli hyv�stellyt Lyydiaa, sill� h�n ei uskaltanut toivoakaan, ett�
t�m� h�nen vuoksensa poikkeaisi laiskuuden tavoistansa.

J��hyv�iset olivat olleet kylm�t ja totiset. Tuonoisen keskustelun
j�lkeen meren rannikolla n�ytti miss Lyydia pelk��v�n osoittaneensa
liian suurta osanottoa Orsoa kohtaan ja t�m� taas muisti neiti
Nevilen pilan ja keve�n puhetavan liiankin hyvin. Hetkisen aikaa
oli h�n luullut l�yt�v�ns� nuoren englantilaisen missin k�yt�ksess�
her��v�n rakkauden oireita. Mutta sitten tunsi h�n itsens� noloksi
neiti Nevilen leikki� laskiessa ja arveli olevansa t�m�n silmiss�
ainoastaan tavallinen tuttavuus, joka pian unhottuu.

Suuresti h�n sen vuoksi h�mm�styi, kun everstin kanssa aamukahvia
juodessansa n�ki miss Lyydian astuvan sis��n Colomban seurassa. H�n
oli noussut yl�s jo klo 5 aamulla ja englantilaiselle neitoselle,
olletikin miss Nevilelle, oli t�m� sellainen ponnistus, ett� se
her�tti Orsossa toiveita.

-- Kuinka ik�v��, ett� teit� on h�iritty n�in varhain, sanoi h�n.
Huolimatta varoituksistani on sisareni ep�ilem�tt� her�tt�nyt teid�t
... ja siit� voitte syyst� kyll� sadatella meit�. Ehk� toivoitte
minut jo _hirtetyksi_ vai --?

-- En suinkaan, sanoi miss Lyydia aivan hiljaa ja italian
kielell�, n�ht�v�sti sen vuoksi, ett'ei eversti h�nt� ymm�rt�isi.
Mutta te n�ytitte eilen murjottavan viattomien pilapuheitteni
johdosta enk� min� suinkaan tahdo, ett� te viette huonon muiston
palvelijattarestanne. Te korsikalaiset olette hirve�� v�ke�! Hyv�sti
siis ... ja toivoakseni -- pikaisiin n�kemiin!

Miss Lyydia ojensi h�nelle k�tens�. Orso voi vastata ainoastaan
huokauksella. Colomba l�hestyi h�nt� ja viety�ns� h�net er��n ikkunan
syvennykseen n�ytti h�n jotakin esinett� mezzaronsa alla ja puhutteli
h�nt� matalalla ��nell�.

-- Sisareni, sanoi Orso miss Lyydiaan k��ntyen, haluaisi antaa teille
omituisen lahjan, neiti. Mutta meill� korsikalaisilla ei ole paljo
mit��n lahjoittaa lukuunottamatta yst�vyytt�, jota aikakaan ei voi
h�vitt��. Sisareni sanoo huomanneensa teid�n katselleen uteliaasti
t�t� tikaria Se on ikivanha sukumuisto. Luultavasti kantoi sit�
aikoinansa joku niist� korpraaleista, joita minun on kiitt�minen
tuttavuudestanne. Colomban mielest� oli se niin kallisarvoinen, ett�
h�n halusi saada minulta luvan lahjoittaa sen teille; min� taas
en tied� oikein, pit��k� minun antaa siihen suostumukseni, sill�
pelk��np� teid�n nauravan meille.

-- Ase on mainio, sanoi miss Lyydia, mutta koska se on sukumuisto, en
min� voi sit� vastaanottaa.

-- Ei t�m� olekaan is�ni tikari, huudahti Colomba vilkkaasti. T�m�n
on er�s �itini esi-isist� saanut kuningas Teodorilta. Jos neiti siis
t�st� huolii, olisi se meist� sangen hauskaa.

Kokoilijasta ovat kuningas Teodorin aikuiset muinaismuistot
sanomattoman paljo kallisarvoisemmat kuin mahtavimmalle
nykyaikaiselle hallitsijalle kuuluneet esineet. Tarjous oli kovin
houkutteleva ja miss Lyydia oli jo n�kevin�ns�, mink� vaikutuksen tuo
ase tekisi lev�tess��n kiilloitetulla p�yd�ll� ... heid�n asunnossaan
Saint Jamesin palatsissa.

-- Mutta, rakas neiti Colomba, sanoi h�n ottaen tikarin
empien, vaikka suostuvan n�k�isen�, enh�n min� voi ... enk�
uskaltaisikaan laskea teit� matkalle ... noin aseetonna, lis�si h�n
miellytt�vimm�sti Colomballe hymyillen.

-- Onhan veljeni mukana, vastasi Colomba ylpeillen, ja h�nell� on
is�nne antama hyv� pyssy. Latasitteko jo pyssyn, Orso?

Miss Nevil piti tikarin, mutta taikauskoinen Colomba pyysi siit�
yhden sou'n [= viisi penni�] korvaukseksi, koska ter�v�in ja
pist�v�in aseiden lahjoittaminen yst�ville muka tuottaa turmiota
antajalle.

Vihdoinkin oli eron hetki tullut. Viel� kerran puristi Orso neiti
Lyydian k�tt�. Colomba syleili h�nt� ja tarjosi sitten ruusuiset
huulensa everstille, joka vallan h�mmentyi t�st� korsikalaisesta
kohteliaisuudesta. Salin akkunasta katseli miss Lyydia, kuinka veli
ja sisar nousivat satuloihinsa; Colomban silmiss� n�ytti loistavan
vahingonilo, jota h�n ei ollut ennen n�hnyt.

Tuo pitk� ja voimakas nainen intoilevine k�sityksinens�
mets�l�iskunniasta, joka ylpeyden leima otsallansa ja huulet ivahymyn
kierteiss� vei tuossa nuoren, ik��nkuin mustaa hanketta varten
aseestetun miehen mukanansa, johdatti h�nen mieleens� Orson pelvon
tunteet: h�n oli n�kevin�ns� pahuuden hengett�ren raastavan miest�
perikatoansa kohti. Ratsun selk��n noustuansa kohotti Orso p��ns�
ja huomasi miss Lyydian. Aavistiko h�n neiti Lyydian ajatukset vai
halusiko ainoastaan sanoa viimeiset j��hyv�iset, koska samassa vei
nauhassa riippuvan egyptil�isen sormuksen huulillensa?

Miss Lyydia poistui punastuen akkunasta. Kun h�n kohta sen j�lkeen
taas palasi akkunaan, n�ki h�n molempain korsikalaisten kiit�v�n
t�ytt� laukkaa vuoristoon p�in pienten ponyhevoistensa selj�ss�.
Puoli tuntia my�hemmin n�ytti eversti kiikarinsa avulla heid�t
kaukana ... lahden pohjassa ja senkin h�n eroitti, ett� Orso usein
k��nsi p��ns� kaupunkiin p�in. Vihdoin katosi h�n niiden suomaiden
taakse, joiden sijalla nyky��n levi�v�t mets�opiston kauniit
viljelykset.

Katsahtaessansa peiliin huomasi miss Lyydia kasvonsa kalvaiksi.

-- Mit� mahtanee tuo nuori mies ajatella minusta, mietti h�n, ja
mit� on minun h�nest� ajateltava?... Ja miksi ajattelisinkaan en��
h�nt�?... Matkatuttavuus vain!... Mit� varten tulinkaan t�nne
Korsikaan?... Enh�n min� t�t� saarta rakasta ... en v�h��k��n... Ei,
ei, se on mahdotonta!... Ent�s Colomba ... voceratrice!... Minusta
tulisi siis voceratricen k�ly, joka k�y pitk� tikari vy�ll�ns�!

Samassa huomasi h�n ottaneensa k�teens� kuningas Teodorin antaman
aseen. Sen heitti h�n toalettip�yd�llens�.

"Colomba Lontoossa! ... tanssimassa Almackin palatsissa!... Hyv�
Jumala, mik� salonkileijona, ... ihan n�ytett�v� otus!... H�nell�
voisi olla ehk� mainio menestys?... Orso rakastaa minua, siit�
olen varma... H�n on romaanisankari, jonka min� olen johtanut pois
seikkailu-uraltansa... Mutta olikohan h�nell� todellakin halu kostaa
is�ns� kuolema korsikalaisella tavalla? Se olisi ollut jonkinlainen
Konradin ja dandyn [= keikarin] v�lille kuuluva urho... H�nest� olen
olen min� tehnyt pelk�n dandyn, jolla kuitenkin on korsikalainen
r��t�li!"

H�n viskausi vuoteellensa ja halusi nukkua. Mutta se oli mahdotonta.
En yrit�k��n en�� seurata h�nen ajatustensa juoksua... Sata kertaa
vakuutti h�n siin� itselleen, ett'ei herra della Rebbia ole ollut, ei
ole eik� ikin� tule olemaan h�nelle mit��n.




IX.


T�ll� v�lin jatkoi Orso matkaansa Colomban kanssa. Nopea kulku esti
heit� alussa puhumasta mit��n toisillensa. Mutta kun liian jyrk�t
t�rm�t pakoittivat heit� ajamaan k�yden, vaihtoivat he muutamia
sanoja yst�vist�ns�, joista he juuri olivat eronneet. Colomba puhui
innostuksella miss Lyydian kauneudesta, h�nen vaaleista kiharoistansa
ja sirosta k�yt�ksest�ns�. Sitten kysyi h�n oliko eversti Nevil
todellakin niin rikas kuin h�n n�ytti olevan ... ja oliko miss Lyydia
h�nen ainoa lapsensa.

-- Sep� olisi siis mainio naimakauppa, sanoi h�n. Eversti Nevil
n�ytt�� olevan teille sangen yst�v�llinen...

Kun Orso ei vastannut mit��n, jatkoi h�n:

-- Meid�nkin perheemme on ennen ollut rikas ... ja on viel�
varakkaampia koko saarella. Kaikki nuo _signori_[15] ovat �p�ri�.
Tosiylimyksi� ovat vain korpraaleista johtuvat suvut ... ja
tied�tteh�n, Orso, ett� johdatte sukunne Korsikan ensimm�isist�
korpraaleista. Perheemme on, kuten tied�tte, kotoisin toiselta
puolen vuoristoa,[16] vaikka kansalaissodat pakottivat sukumme
asettumaan t�lle puolen saarta. Jos min� olisin teid�n sijassanne,
Orso, en viivyttelisi hetke�k��n pyyt��kseni miss Lyydian k�tt� h�nen
is�lt�ns�... (Orso kohautti olkap�it�ns�). H�nen my�t�j�isill�ns�
ostaisin min� Falsettan mets�palstat ja viini-lehdot laaksossa
kotimme luona. Sitten rakentaisin min� kauniin kivirakennuksen ja
korottaisin yhdell� kerroksella sen vanhan tornin, jossa Sambucuccio
teki lopun maurilaisjoukosta kreivi Henri le bel Misseren aikana.[17]

-- Colomba, sin� olet hupsu, vastasi Orso kiirehtien ratsuansa.

-- Te olette mies, Ors' Anton', ja ymm�rr�tte tietysti paremmin kuin
nainen, mit� teid�n on teht�v�. Mutta tahtoisinpa mielell�ni tiet��,
mit� esteit� tuo englantilainen eversti voisi keksi� sukuliitolle...
L�ytyyk�h�n Englannissa korpraaleja?...

Jotenkin pitk�n taipaleen tehty�ns� saapuivat veli ja sisar
n�in puhellen pieneen kyl��n l�hell� Bocognanoa ja pys�htyiv�t
siihen sy�d�kseen p�iv�llist�. Siihen he sitten y�pyiv�tkin er��n
perhetuttavan luo. T�m� otti heid�t vastaan sill� korsikalaisella
vieraanvaraisuudella, jota ei voi arvostella, ell'ei ole sit�
kokenut. Seuraavana p�iv�n� saattoi is�nt�, joka oli ollut rouva
della Rebbian kummi-is�, heit� lieu'n matkan p��h�n kotoansa.

-- Katsokaapas noita metsi� ja pensahistoja, sanoi h�n Orsolle eron
hetkell�, niiss� voisi mies, jonkun onnettoman ty�n tehty�ns�,
viett�� kymmenkunnan vuotta kaikessa rauhassa, sill� siell� eiv�t
santarmit eiv�tk� poliisit h�nt� l�yt�isi. N�m� mets�t ulottuvat
aina Vizzavonaan saakka ja jos teill� on yst�vi� Bocognanossa tahi
sen ymp�rist�ss�, ei siell� ole mit��n h�t��. Kas, mik� kaunis
pyssy teill� on tuossa, Ors' Anton', se mahtaa kantaa kauas. Pyh�n
Neitsyen veren nimess�, kuinka suuri kuula siihen mahtuu! Sill� voisi
n�ht�v�sti tappaa parempiakin otuksia kuin mets�sikoja.

Orso vastasi kylm�sti pyssyn olevan englantilaista tekoa ja kantavan
_lyijy�_ sangen kauvas. Sitten syleiltiin toisiansa ja kumpikin
jatkoi matkaansa omalle tahollensa.

Matkustajamme olivat saapuneet jo jokseenkin l�helle Pietraneraa,
kun huomasivat edess� olevan vuorisolan luona 7 tai 8 pyssyill�
varustettua miest�, joista er��t istuivat maantien kivill�, toiset
loikoivat nurmikolla tiepuolessa ja muutamat seisoivat ik��nkuin
t�hyst�en heihin p�in. Miesten hevoset k�viv�t laitumella v�h�n
matkan p��ss�.

Colomba tarkasti heit� hetkisen kiikarilla, jonka h�n otti er��st�
suuresta nahkataskusta, jommoisia kaikilla korsikalaisilla aina on
muutamia satulassansa matkalla oltaessa. -- Meid�n v�ke�! huudahti
h�n iloisella ��nell�. Pieruccio on siis hyvin t�ytt�nyt teht�v�ns�.

-- Mit� v�ke�?

-- Paimeniamme, vastasi Colomba. Toissailtana l�hetin min� Ajacciosta
Pieruccion k�skyll�, ett� h�n kokoisi nuo kunnon miehet saattamaan
teit� kotiin. Teid�n ei n�et sovi palata Pietraneraan ilman
saattuetta ... sill� teid�n tulee muistaa, ett� Barricinit ovat
mahdollisia millaisiin hankkeihin hyv�ns�.

-- Colomba, sanoi Orso ankarasti, min� olen jo monta kertaa kielt�nyt
sinua puhumasta minulle Barricineista ja per�tt�mist� ep�ilyksist�si.
Min� en todellakaan tee itse�ni naurettavaksi palaamalla kotiin
tuollaisen lurjusjoukon saattamana enk� pid� siit�, ett� olet koonnut
heid�t t�h�n minulle siit� mainitsematta.

-- Te olette unohtanut syntym�maanne tavat, veljeni. Sen vuoksi
t�ytyy minun teit� vartioida, koska te ep�viisaasti saatatte itsenne
vaaran alaiseksi. Velvollisuuteni oli toimia niinkuin olen tehnyt.

Samassa huomasivat paimenet heid�t, juoksivat hevostensa luo ja
tulivat pian t�ytt� laukkaa heit� vastaan.

-- Evviva Ors' Anton'! huusi er�s valkeapartainen, roteva vanhus,
joka helteest� huolimatta oli pukeutunut vuohen nahkaa paksummasta
korsikalaisesta kankaasta tehtyyn paslikilla varustettuun kauhtanaan.
Is�nne t�ydellinen kuva te olette, vaikka h�nt� kookkaampi ja
vantterampi. Voi, mik� kaunis pyssy! Tuollaisesta aseesta puhutaan
viel� Pietranerassa, Ors' Anton'!

-- Evviva Ors' Anton'! toisti koko paimenkuoro. Tiesimmeh�n, ett�
kerran palaa h�n kotiansa!

-- Voi, hyv� Ors' Anton', lausui er�s pitk� ruskeaihoinen
roikale, kuinka iloiseksi tulisikaan is�nne, jos nyt olisi teit�
vastaanottamassa. Se rakas eversti! ... tied�ttek�s, jos h�n olisi
uskonut minua ... ja antanut minun selvitt�� asiat Giudicen kanssa,
niin... Mutta se kelpo ukko ei uskonut minua; ... nyt h�n kyll�
tiet�� minun oikeassa olleen.

-- Hyv�, sanoi vanhus, Giudice ei mit��n menet�, jos odottaakin.

-- Evviva Ors' Anton'!

Ja huudahdusta s�esti tusina pyssynlaukausta.

Orso k�vi sangen huonolle tuulelle t�m�n sikin sokin huutavan
ratsujoukon keskelle joutuessansa, jossa itsekullakin oli kiire
k�ttelem��n h�nt�. Jonkun aikaa k�tteli h�n siin� voimatta saada
��nt�ns� kuuluville.

Ottaen sitten sen muodon, joka h�nell� oli komppaniansa etunen�ss�,
kun h�n jakeli moitteitansa, sai h�n vihdoin sanotuksi:

-- Yst�v�ni, kiit�n teit� siit� yst�vyydest�, jota osoitatte minulle
ja olette osoittaneet is�lleni. Mutta min� vaadin teilt�, ett'ette
tule minua neuvomaan. Tied�n varsin hyvin, mit� minun on teht�v�.

-- H�n on oikeassa, h�n on oikeassa!... huusivat paimenet.
Tied�tteh�n, ett� voitte luottaa meihin, Ors' Anton'!

-- Aivan oikein, teihin luotan. Mutta nyt en tarvitse teist�
ainoaakaan, sill� mik��n vaara ei uhkaa meit�. Tehk�� siis aluksi
puolik��nne ja rient�k�� karjanne luo. Tien Pietraneraan min� tunnen
enk� oppaita kaipaa.

-- Elk�� ensink��n pelj�tk�, lausui vanhus. T�n��n eiv�t he uskalla
n�ytt�yty�k��n. Kyll� hiiri l�pens� l�yt��, kun kissa l�hestyy.

-- Kissa voit olla itse, vanha valkoparta, sanoi Orso. Mik� on nimesi?

-- Mit�? Ettek� te tunne minua, Ors' Anton', minua, joka olen pit�nyt
teit� niin usein mukanani vihaisen muulini selj�ss�? Ettek� te tunne
Polo Griffoa! ... kelpo mies, tiet�k��s, jonka ruumis ja sielu
kuuluu della Rebbian suvulle. L�hett�k�� sana vain ... ja jos teid�n
karkeakuulainen kiv��rinne ��nn�ht��, niin ei t�m� musketti, joka jo
on yht� vanha kuin min�kin, ole vaikeneva. Luottakaa siihen, Ors'
Anton'.

-- Hyv�, hyv�. Mutta kaikkien perkeleiden nimess�, menk�� nyt
tiehenne ja antakaa meid�n rauhassa jatkaa matkaamme.

Paimenet poistuivat vihdoin ratsastaen hyv�� nelist� Pietroneran
kyl�� kohti. Tuon tuostakin pys�htyiv�t he kuitenkin kaikille m�en
kukkuloille ik��nkuin tutkistellaksensa, n�kyik� ehk� salav�ijyji�
jossakin; koko ajan pysyiv�t he kyllin l�hell� Orsoa ja h�nen
sisartansa voidaksen saavuttaa n�it�, jos tarvis vaati.

-- Kyll� min� h�net tunnen, sanoi vanha Polo Griffo seuralaisillensa,
kyll� min� h�net tunnen. H�n ei sano, mit� aikoo tehd�, mutta h�n sen
tekee kuitenkin. Is�ns� selv� kuva h�n on. Hyv� mies, sanopas, ett'et
sin� mit��n pahaa tahdo kenellek��n!... Vaikka olet tehnyt lupauksesi
pyh�lle Negalle![18] Oivallista!... Mutta min�p�s en antaisi yht�
viikunaa voudin nahasta, min�. Ennen kuin kuukausi on kulunut voitte
tehd� siit� nahkas�kin.

T�m�n esijoukon ilmoittamana saapui siis della Rebbia-suvun
j�lkel�inen kotikyl��ns� ja ajoi sen l�pi vanhojen esi-isiens�
korpraalein ikivanhaan kotitaloon. Rebbialaiset, jotka pitk�n aikaa
olivat kaivanneet johtajaa, olivat joukolla saapuneet vastaanottamaan
Orsoa ja puolueettomatkin kyl�l�iset seisoivat kaikki porteillansa
n�hd�kseen h�net. Barricinilaiset sit� vastoin pysyiv�t majoissansa
t�hystellen tulijoita ikkunaluukkujensa raosta.

Pietraneran kyl� on sangen s��nn�tt�m�sti rakennettu, kuten kaikki
Korsikan linnakyl�t; jos tahdotte n�hd� oikean kadun, on teid�n
matkustettava Cargeseen, jonka hra de Marboeuf on aikoinansa
rakennuttanut. Talot Pietranerassa ovat rakennetut hajallensa ja
ilman mit��n suunnitelmaa pienen kukkulan vierteelle tahi oikeammin
vuoren rapputasangolle.

Melkein kyl�n keskikohdalla kohoaa suuri, vihre� rautatammi ja
sen luona on vesis�ili� graniitista, johon puur�nni johtaa veden
l�himm�st� l�hteest�.

T�m� yleishy�dyllinen muistomerkki on rakennettu della Rebbia ja
Barricini-sukujen kustannuksella, mutta suuresti erehdytte, jos
pid�tte sit� todistuksena n�iden perheiden keskin�isest� sovusta. Se
on n�et p�invastoin keskin�isen kateuden tuote.

Kun eversti della Rebbia kerran l�hetti kunnanneuvostolle
pienen rahasumman ottaaksensa osaa s�ili�rakennukseen, kiiruhti
asianajaja Barricini tarjoamaan samankokoisen lahjan; t�t�
anteliaisuus-kilpailua saa Pietranera kiitt�� vesijohdostansa.
Vihre�n rautatammen ja vesis�ili�n ymp�rill� on tyhj� paikka, jota
kutsutaan toriksi; siihen kokoutuvat joutilaat iltaisin. Joskus
ly�d��n siin� korttia ja kerran vuodessa, nim. karnevaalin aikana,
tanssitaan siin�.

Torin molemmissa p�iss� kohoaa pari graniitista ja liuskakivest�
tehty� rakennusta, jotka ovat enemm�n huomattavat korkeutensa kuin
laajuutensa vuoksi. Ne ovat della Rebbian ja Barricini-sukujen
vihamieliset linnatornit. Rakennustavaltansa ovat ne yht�
yksitoikkoisia, korkeudeltansa my�skin samanlaisia ja selv�sti
huomaa, ett� n�m� perheet ovat aina pit�neet kilpailua vireill�
rikastumatta kumpikaan toisensa kustannuksella.

Ehk� on asianmukaista antaa lyhyt selitys siit�, mit� tornilla
t�ss� tapauksessa ymm�rret��n. Se on neliskulmainen, noin 40 jalkaa
korkea tornirakennus, jota muualla maailmassa nimitett�isiin
vain kyyhkyislakaksi. Noin kahdeksan jalkaa korkealla maasta on
ovi torniin, jonne p��st��n sangen jyrkki� portaita my�ten. Oven
yl�puolella on akkuna ja jonkunlainen parveke, jonka permannossa
on ampumareik�, mist� kutsumaton vieras vaaratta voidaan tuhota
kuoliaaksi. Akkunan ja oven v�lill� n�hd��n pari t�yke�sti veistetty�
vaakunaa. Toinen n�ist� on aikoinansa esitt�nyt Genovan risti�,
vaikka se nyky��n jo on mennyt niin pilalle, ett'ei siit� voi saada
selkoa muut kuin muinaistutkijat. Toisessa taas n�hd��n sen suvun
vaakunat, jonka hallussa tornirakennus on. T�ydent��ksemme kuvauksen
koristuksista on meid�n mainittava muutamat kuulanj�ljet vaakunoissa
ja akkunanpieliss�.

T�st� voinee lukija jo muodostaa mieless�ns� kuvan keskiaikaisesta
herraskartanosta Korsikassa. Lis�tk��mme vain, ett� asuntorakennus
jollakin tavoin aina liittyy torniin ja ett� asuntorakennuksesta
useimmassa tapauksessa voitiin p��st� suoraan torniin.

Della Rebbian torni ja kivitalo oli pohjoispuolella Pietraneran
toria; etel�puolella taas sijaitsi Barricinin talo torninensa.
Pohjoisesta tornista graniittikaivolle saakka ulottui della Rebbian
k�velypuisto; vastakkainen puoli taas kuului Barricineille. Everstin
puolison hautajaisista saakka ei toisen perheen j�senen koskaan oltu
n�hty k�velev�n sill� puolen toria, joka hiljaisen sopimuksen nojalla
ei h�nelle kuulunut. Oikaistakseen matkaa aikoi Orso ratsastaa
voudin talon ohitse, mutta silloin huomautti Colomba h�nt� t�st�
pyyt�en, ett� kierrett�isiin toista katukujaa, jota he voivat p��st�
kotitalollensa tarvitsematta ajaa torin poikki.

-- Mit� turhia! Onhan tori kaikkia varten, sanoi Orso, ja kannusti
ratsuansa.

-- Rohkea mies, sanoi Colomba aivan hiljaa. Is�ni, h�n on kostava
kuolemasi!

Torille tultua asettui Colomba veljens� ja Barricinien talon v�lille
pit�en koko ajan silm�ll� vihamiesten talon akkunoita. H�n huomasi ne
�skett�in suljetuiksi ja varustetuiksi n.k. archereilla. Archereiksi
kutsutaan ampumareikien tapaisia, kapeita aukkoja, jotka sis�puolelta
voidaan sulkea paksuilla lankkutelkimill�. N�in varustaudutaan
silloin, kun odotetaan hy�kk�yst� ja n�iden varustusten suojasta
voidaan hy�kk��ji� ampua vallan salaa.

-- Voi raukkoja, huudahti Colomba. Katsokaas, veljeni, Barricinit
alkavat jo puolustautua ja varustavat itsens�; mutta kerran t�ytyy
heid�nkin tulla ulos talostansa!

Orson meno torin etel�puolen poikki her�tti suurta huomiota
Pietranerassa ja pidettiin sit� ylti�p�isyytt� l�henev�n
rohkeuden todistuksena. Vihre�n tammen alle illalla kokoutuneiden
puolueettomain keskuudessa oli siin� keskustelun ainetta
loppumattomiin.

-- Onneksi eiv�t Barricinin pojat ole viel� palanneet kotiinsa, sanoi
joku, sill� n�m� eiv�t ole niin pitk�mielisi� kuin heid�n is�ns�
asianajaja on. Luultavasti eiv�t he olisi sallineet vihamiehens�
tulla heid�n alueellensa rankaisematta uskalikkoa teostansa.

-- Muistakaa minun sanoneeni, naapuri, lis�si er�s vanhus, joka oli
linnan oraakeli, ett� Colomballa on jotakin mieless�ns�. Sen n�in
h�nen kasvojensa ilmeest� t�n��n. Tunnen ruudin hajua ilmassa. Pian
on Pietranerassa "tuoresta lihaa" ... ja sangen huokeasta!




X.


Orso, joka oli vallan nuorena eronnut is�st�ns�, oli tuskin ehtinyt
oikein tutustuakaan h�neen. Viisitoista vuotiaana oli h�n nim.
j�tt�nyt Pietraneran opiskellaksensa Pisassa ja joutunut sielt�
sotakouluun, jota h�n k�vi Ghilfuccion samotessa ymp�ri Europaa
keisarillisten lippujen mukana.

Mantereella oli Orso n�hnyt h�net pitkien loma-aikojen kuluttua,
mutta 1815 palveli h�n is�ns� komentamassa rykmentiss�. Ankarana
j�rjestyksen miehen� kohteli eversti poikaansa aivan samalla lailla
kuin muitakin nuoria luutnantteja eli toisin sanoen ankarasti.

Orson s�ilytt�m�t muistot h�nest� olivat kahtalaiset. Pietraneran
ajoilta muisti h�n is�ns� usein uskoneen h�nelle miekkansa ja
mets�stysretkelt� palatessa pyssyns�; taikka oli h�n opettanut h�nt�
palleroisena istumaan ensi kerran p�iv�llisp�yd�ss�. Sitten s�ilyi
h�ness� kuva is�st�ns� sellaisena kuin t�m� esiytyi l�hett�ess�ns�
h�net jostakin ajattelemattomuudesta arestiin, jolloin h�n aina
kutsui poikaansa luutnantti della Rebbiaksi.

-- Luutnantti della Rebbia, te ette ollut ajoissa paikoillanne ...
kolme p�iv�� arestia... Komppanianne on viisi metri� liian kaukana
reservist� ... viisi p�iv�� arestia. -- Te esiinnytte leirilakissa
klo 12 ja viisi minuuttia ... siit� saatte te viikon arestia...

Yhden ainoan kerran oli h�n kiitt�nyt h�nt�. Se tapahtui
Quatre-Bras'issa.

-- Sangen hyvin, Orso; mutta hiukan viisaammin.

N�m� viimeiset muistot eiv�t muuten johtuneet h�nen mieleens�
Pietranerassa. Lapsuuden ajoilta tutut seudut ja huonekalut, joita
oli k�ytt�nyt h�nen hell�sti rakastettu �itivainajansa, her�ttiv�t
h�ness� satoja suloisia ja ik�vi� muistoja. H�nt� vartova synkk�
tulevaisuus, sisaren mielialan aiheuttama ep�m��r�inen levottomuus
ja ennen kaikkea ajatus, ett� miss Nevil oli piakkoin saapuva h�nen
kotitaloonsa, joka nyt n�ytti h�nest� niin pienelt�, k�yh�lt�
ja sopimattomalta loistoon tottuneelle maailmannaiselle, pelko
halveksimisesta, jonka t�m� ymp�rist� h�ness� ehk� synnytt�isi,
kaikki n�m� ajatukset muodostivat h�nen p��ss�ns� sekamelskan
aikaansaaden h�ness� syv�n masennuksen.

Illallisp�yt��n k�ydess��n istahti h�n siihen tammesta tehtyyn,
suureen ja mustaksi maalattuun nojatuoliin, jossa h�nen is�ns�
tavallisesti istui perheen aterioidessa; hymyill� t�ytyi h�nen
Colomballe, joka vitkasteli ja empi k�yd�k� h�nen kanssansa aterialle
vai ei. Muuten oli h�n sisarellensa kiitollinen siit�, ett� t�m�
pysyi ��net�nn� illallisaterian ajan ja heti sen j�lkeen �kki�
poistui, sill� h�n tunsi itsens� liian liikutetuksi vastustaaksensa
hy�kk�yst�, jota Colomba ep�ilem�tt� valmisteli. Mutta Colomba s��li
h�nt� ja tahtoi suoda h�nelle mietint�aikaa.

P�� k�sivarassa istui h�n kauvan liikkumattomana ja muisteli mit� h�n
parin viime viikon kuluessa oli el�nyt; kauhulla huomasi h�n kaikkien
t��ll� el�v�n jonkunlaisessa odotustilassa h�nen k�yt�ksens� suhteen
Barricineja kohtaan. Nyt oli h�n jo huomannut, ett� yleinen mielipide
Pietranerassa oli kallistunut h�nen puolellensa. Mutta h�nen t�ytyi
kostaa, muuten pidettiin h�nt� raukkana.

Mutta kenelle oli h�nen kostettava? Barricineja h�n ei voinut uskoa
murhaan syyp�iksi. Tosin olivat he h�nen perheens� vihollisia,
mutta pit��ksens� heit� salamurhaajina t�ytyi h�nen jo turvautua
maamiestens� sivistym�tt�miin ennakkoluuloihin. Joskus katsahti
h�n miss Nevilen antamaan taikasormukseen muistellen itsekseen sen
aatetta: "El�m� on taistelua!" Mutta siit� olen min� suoriutuva
voittajana, sanoi h�n vihdoin p��tt�v�sti ja t�m�n hyv�n ajatuksen
lausuttuansa nousi h�n yl�s, otti lampun ja aikoi nousta
leposuojaansa, kun h�n �kki� kuuli talon ovelle koputettavan.

Hetki oli liian my�h�inen vierask�ynti� varten. Samassa ilmestyiv�t
Colomba ja palvelustytt� ovelle.

-- Ei mit��n h�t��, sanoi h�n juosten avaamaan.

-- Kuka siell�? kysyi h�n kuitenkin, ennen kuin oven avasi.

-- Min� vain, kuului vieno ��ni ulkoa vastaavan.

Heti nostettiin teljin syrj��n ja pian sen j�lkeen ilmestyi Colomba
ruokasaliin mukanansa noin 10-vuotias, avojalkainen, ryysyinen pieni
tytt�nen, p��hineen� huono huivi, jonka alta valahti esille pitki�
hiussuortuvia, v�rilt�ns� mustia kuin korpin siivet. Muuten oli
lapsukainen laiha, kalpea ja ahavoittunut iholtansa; mutta silmist�
loisti �lyn tuli. Huomatessansa Orson pys�htyi h�n pelokkaana ja
niiasi h�nelle talonpoikaisten naisten tapaan; sitten sanoi h�n
Colomballe jotakin aivan hiljaa ja antoi h�nelle k�teen vasta ammutun
fasaanin.

-- Kiitos, pikku Chili, sanoi Colomba. Kiit� enoasi meid�n
puolestamme. Kuinka h�n voi?

-- Palvelukseksenne, neiti, varsin hyvin. Min� en voinut tulla
varemmin, kun h�n my�h�styi. Min� sain odottaa h�nt� kolme tuntia
pensaston laidassa.

-- Oletkos sin� sy�nyt illallistakaan?

-- En, neiti, enk� min� olisi ehtinytk��n.

-- No, sin� saat kohta k�yd� illalliselle. Viel�k� enollasi on leip��?

-- Viel� v�h�n, mutta ruuti alkaa h�nelt� olla jo aivan lopussa.
Vesilintujakin olisi jo ... mutta kun ei ole ruutia.

-- Min� annan sinulle kohta leip�� ja ruutia. Sano, ett� enosi pit��
sit� s��st�en, sill� ruuti on kallista.

-- Colomba, sanoi Orso ranskaksi, ket� kohtaan sin� n�in harjoitat
hyv�ntekev�isyytt�?

-- Er�st� t�m�n kyl�n ry�v�riraukkaa kohtaan, vastasi Colomba samalla
kielell�. T�m� pikku tytt�nen on h�nen sisarensa lapsi.

-- Mielest�ni voisit paremmin sijoittaa lahjasi. Kuinka sin� voit
l�hett�� ruutia roistolle, joka voi k�ytt�� sit� rikosten tekoon?
Ell'eiv�t kaikki t��ll� olisi niin surkuteltavan heikkoja ry�v�reit�
kohtaan, olisivat ne jo aikoja sitten h�vinneet Korsikasta.

-- Pahimmat Korsikan asukkaista eiv�t ole ne, jotka saloilla
asuvat.[19]

-- Anna heille vain leip��, jos haluat ... sit� ei voi kielt��
kenelt�k��n, mutta min� en salli, ett� sin� varustat heit�
ampumavaroilla.

-- Rakas veljeni, sanoi Colomba vakavasti, te olette talon is�nt� ja
kaikki t��ll� on teid�n, mutta sen sanon min� teille jo ennakolta,
ett� ennen annan min� t�lle tytt�selle mezzaroni myyt�v�ksi, kuin
kiell�n ruudin ry�v�rilt�. Jos h�nelt� kiell�tte ruudin, voitte
samalla j�tt�� h�net santarmien k�siin. Miten voisi h�n muuten
puolustautua n�it� vastaan kuin kartessilaukauksilla?

Tytt�nen s�i ahnaasti saamansa leip�palan ja katseli tarkkaavasti
vuoroin Colombaan vuoroin h�nen veljeens� koettaen lukea heid�n
silmist�ns�, mit� he kesken�ns� ranskaksi puhuivat.

-- Ja mit� h�n siis on tehnyt, tuo sinun suosikkisi? Mink� rikoksen
johdosta pakeni h�n pensahiston peittoon?

-- Brandolaccio ei ole tehnyt mit��n rikosta, huudahti Colomba. H�n
tappoi Giovan' Opizzon, joka oli murhannut h�nen is�ns� sill� aikaa,
kun h�n palveli armeijassa.

Orso k��ntyi poisp�in, otti lampun ja nousi mit��n vastaamatta
kamariinsa. Senj�lkeen antoi Colomba lapselle ruutia ja ev�st�,
saattoi h�net ovelle ja varoitti erotessa:

-- Muista sanoa, ett� enosi valvoo hyvin Orson henke�!




XI.


Orso ei saanut pitk��n aikaan unta ja her�si sen vuoksi seuraavana
aamuna my�h��n, olletikin Korsikan tapoihin n�hden. Tuskin oli h�n
noussut yl�s, niin sattuivat h�nen silm�ns� vihollistensa taloon,
joka nyt oli varustettu n.k. archereilla. H�n laskeusi alas ja kysyi
sisartansa.

-- Neiti Colomba on ky�kiss� valamassa kuulia, vastasi palvelustytt�
Saveria.

H�n ei siis voinut astua t��ll� askeltakaan saamatta aina muistutusta
sodasta.

Colomban tapasi h�n istumasta rahilla juuri valettujen kuulain
keskell�; h�n leikkeli lyijypalasia.

-- Mit� hittoa sin� t��ll� teet? kysyi Orso.

-- Teill� ei ollut kuulia everstin pyssy� varten, vastasi h�n
vienolla ��nell�ns�; sattumalta l�ysin min� sopivan kuulavormun ja
viel� t�n��n on teill� 24 lyijykuulaa, veljeni.

-- Niit� en, jumalan kiitos, tarvitse.

-- T�ss� maassa ei mies saa j��d� aseettomaksi, Ors' Anton'. Te
olette unhottanut, millaiset ihmiset teit� t��ll� ymp�r�iv�t.

-- Jos min� olenkin sen unhottanut, niin pianpa sin� siit� muistutat.
Mutta sanopas, tuotiinko t�nne er�s suuri matkakirstu ... muutamia
p�ivi� sitten?

-- Tuotiin kyll�, veljeni. Tahdotteko, ett� kannan sen kamariinne?

-- Sin�k� muka kantaisit sen! Eth�n sin� jaksaisi sit� nostaakaan...
Eik� t��ll� ole miest� sit� kantamaan?

-- En min� ole niin heikko kuin luulette, sanoi Colomba k��rien yl�s
hihansa ja paljastaen valkoisen, py�re�n ja muodoltansa t�ydellisen
k�sivarren, joka ilmaisi tavattomampaa voimaa. Saveria, tulkaa
auttamaan minua, sanoi h�n palvelustyt�lle.

Yksin nosti h�n jo yl�s tuon raskaan kirstun, mutta silloin riensi
Orso auttamaan h�nt�.

-- T�ss� kirstussa on sinulle jotakin, rakas siskoseni, sanoi h�n.
Antanethan anteeksi, ett� lahjani ovat niin v�h�p�t�isi�, mutta
puolelle palkalle asetetun luutnantin kukkaro ei ole juuri lihava.

Puhuessansa oli h�n avannut kirstun ja veti sielt� esille muutamia
hameita, shaalin ja muita nuorelle neitoselle sopivia k�ytt�esineit�.

-- Oi, kuinka kauniita tuomisia! huudahti Colomba, Min�p� vien ne
heti lukon taa, ett'eiv�t ne pilaannu. Voinhan s�ilytt�� ne h�it�ni
varten, lis�si h�n surullisesti hymyillen, sill� nyt kannan min�
viel� surupukua.

Ja sitten suuteli h�n veljens� k�tt�.

-- Mit� joutavaa lapsen rakkautta? K�yd� surupuvussa n�in kauvan!

-- Min� olen sen vannonut, sanoi Colomba varmalla ��nell�, enk� riisu
surupukuani, ennenkuin...

Samalla katsahti h�n ikkunasta Barricinien taloon p�in.

-- Ja milloin aiot sin� menn� naimisiin? kysyi Orso est�en h�nt�
lausettansa lopettamasta.

-- Min� en suostu muihin miehiin kuin sellaiseen, joka suorittaa
kolme uroty�t�...

Ja sitten katsoi h�n taas surullisena vihamiehen asuntoa kohti.

-- Minua kummastuttaa, Colomba, ett'ei noin kaunis tytt� jo ole
naimisissa. Kas niin, sanopas minulle, kuka sinua t��ll� kosiskelee.
Kai saanen kohta kuulla serenaadeja ... ja niiden t�ytyykin olla
kauniita miellytt��kseen niin suurta runoilijatarta kuin sin� olet.

-- Kukapa huolisi k�yh�st� orpotyt�st�?... Ja sit� paitse pit�� sen
miehen, joka saa minut luopumaan surupuvustani, antaa surupuvun aihe
naisille tuolla vastap��t�.

-- Tuo alkaa jo olla hulluutta, ajatteli Orso itseksens�.

Mutta muuten ei h�n vastannut mit��n p��st�kseen t�st�
keskusteluaineesta.

-- Orso, sanoi Colomba hyv�ilev�sti, minullakin on teille jotakin
lahjoitettavaa. Tuo puku, joka teill� on yll�nne, on liian hyv�
k�ytt�� t��ll� maalla. Kaunis pitk�takkinne olisi repaleina parissa
p�iv�ss�, jos k�yt�tte sit� maquis-pensastossa. Sen voitte te pukea
yllenne, kun miss Nevil saapuu t�nne.

Avaten er��n kaapin otti h�n sielt� t�ydellisen mets�styspuvun.

-- Min� olen ommellut teille samettitakin ... ja t�ll�isen p��hineen,
jota meik�l�iset hienot herrat k�ytt�v�t. Sen olen valmistanut teille
jo aikoja sitten. Tahdotteko koettaa n�it�?

Ja Colomba auttoi veljens� ylle vihre�st� sametista tehdyn v�lj�n
takin, jonka selk�puolessa oli summattoman suuri tasku.

Sitten asetti h�n Orson p��h�n mustasta sametista ommellun suipon
lakin, joka oli koristettu mustilla helmill� ja tummalla silkill� ja
p��ttyi jonkunlaiseen tupsuun.

-- Kas t�ss� is�n patruunavy�, sanoi h�n, ja takkinne taskussa on
teill� h�nen tikarinsa. Lis�ksi noudan min� teille pistoolin.

-- Olenpa min� kuin mik�kin ry�v�ri Ambigue-teaatterissa, sanoi Orso
katsahtaen Saverian ojentamaan pikku peiliin.

-- Noin olette te eritt�in hyvin puettu, Ors' Anton', arveli vanha
palvelijatar, parempaa tupsulakkia ei l�ydy Bocognanossa eik�
Bastelicassakaan.

Orso s�i aamiaista t�ss� uudessa puvussansa ja mainitsi aterioidessa,
ett� h�nen kirstussansa l�ytyi joukko kirjoja; sit� paitse oli
h�nen tarkoituksensa tilata lis�� Ranskasta ja Italiasta ja luettaa
sisarellensa paljo kirjallisuutta.

-- Se on n�et h�pe�, ett'ei sinun ik�isesi tytt� tunne asioita, jotka
mantereella ovat tuttuja kapalolapsillekin.

-- Siin� olette oikeassa, veljeni, sanoi Colomba; puutteeni tunnen
varsin hyvin enk� pyyd� parempaa kuin saada oppia, olletikin jos te
suostutte olemaan opettajani.

Kului sitten muutamia p�ivi� niin, ettei Colomba maininnutkaan
Barricinien nime�. H�nell� oli yh�ti pikku huolia veljens� t�hden,
jolle h�n sen sijaan usein jutteli miss Nevilest�. Orso luetti
h�nell� ranskan- ja italiankielisi� teoksia kummeksien milloin
sisarensa �lyk�st� k�sityst� ja tervej�rkisi� havaintoja, milloin
h�nen t�ydellist� tiet�m�tt�myytt�ns� tavallisimmistakin asioista.

Er��n� aamuna poistui Colomba hetkeksi aamiaisen j�lkeen, mutta ei
palannutkaan en�� kirjoinensa, vaan korsikalainen mezzaro yll�ns�.
Muuten oli h�n tavallista paljo vakavamman n�k�inen.

-- Tulkaa kanssani, Orso, min� pyyd�n, sanoi h�n.

-- Ja minne pit�isi minun saattaa sinua, kysyi t�m� tarjoten h�nelle
k�sivartensa.

-- K�sivarttanne min� en kaipaa, mutta ottakaa pyssy ja ampumavarat
mukaanne; miehell� pit�� aina olla aseensa mukana.

-- Olkoon menneeksi! T�ytyneeh�n mukautua maan tapoihin. Ja minne nyt?

Mit��n vastaamatta k��ri Colomba mezzaron p��ns� ymp�ri, kutsui
vahtikoiran ja l�hti k�velem��n veljens� seurassa. Nopein askelin
poistuttiin kyl�st�, jonka j�lkeen h�n poikkesi villi� viinimaata
my�ten mutkittelevalle, autiolle tielle houkuttaen koiran juoksemaan
heid�n edell�ns�. Merkin saatuansa, johon se n�ytti kovin tottuneen,
l�hti se heti vyyhte�m��n kahden puolen tiet� kasvavaa viinipensastoa
pysyen sent��n aina noin viidenkymmenen askeleen p��ss� tulijoista;
silloin t�ll�in seisahtui se keskelle tiet� ja katsoi taaksensa
heiluttaen h�nt��ns�. Vakoilijan teht�v�n n�ytti se osaavan t�ytt��
kaikin puolin tyydytt�v�sti.

-- Jos musketti alkaa paukkua, Colomba sanoi, virit� aseesi ja seiso
paikallasi.

Noin kolmen kilometrin p��ss� kyl�st� pys�htyi Colomba �kki� er��ss�
tien mutkassa, jossa seisoi kolmen jalan korkuinen, tuoreista ja
kuivista oksista tehty pyramiidi; risupyramiidin huippuun oli
pystytetty mustaksi maalattu puuristi. Useissa Korsikan kantoneissa
ja olletikin vuoristossa el�� viel�kin ikivanha tapa, joka johtunee
pakanuuden aikuisesta taikauskosta saakka, ja velvoittaa kaikkia
ohikulkijoita heitt�m��n kiven tahi oksan sille paikalle, miss� joku
on v�kivallalla murhattu.

Useiden vuosien kuluessa eli toisin sanoen

niin kauvan kuin murhatun surullinen muisto s�ilyy ihmisiss�, jatkuu
t�t� omituista uhrausta, jonka kautta paikalle ker�ytynyt risukasa
p�iv� p�iv�lt� kasvaa. Korsikan kielell� kutsutaan t�t� tapaa nimell�
_amas_ tahi sanotaan sit� sen tai sen _muchioksi_.

Colomba pys�htyi t�m�n pienen risukasan eteen ja taittoi arbuusipuun
oksan, jonka heitti risukasaan.

-- T�ss� on se paikka, Orso, jossa is� murhattiin. Rukoilkaamme h�nen
sielunsa puolesta, veljeni!

H�n polvistui. Samoin teki my�skin Orso. Samassa alkoi kyl�kirkon
kello soida verkalleen, sill� viime y�n� oli er�s mies kuollut. Orso
tunsi kyynelten virtaavan poskillensa.

Muutamien minuuttien kuluttua nousi Colomba yl�s silm�t kuivina,
mutta kasvoilla liikutuksen ilme. Peukalollansa tekaisi h�n sitten
korsikalaisten tavalla ristinmerkin, jolla he tavallisesti s�est�v�t
juhlalliset lupauksensa.

T�m�n j�lkeen palasivat he j�lleen kyl�tielle ja saapuivat kotiinsa
kaikessa hiljaisuudessa. Orso h�visi kamariinsa. Hetken per�st�
tuli Colomba sinne pienen lippaan kanssa, jonka h�n laski p�yd�lle.
Avattuansa sen nosti h�n siit� suurilla verit�plill� liatun paidan.

-- Orso, t�m� on is�vainajanne paita.

H�n laski sen syliins�.

-- Ja t�ss� lyijy, joka h�net lopetti.

Samassa laski h�n paidalle kaksi ruostunutta kuulaa.

-- Orso, rakas veljeni! huusi h�n juosten veljens� luo ja likisti
h�nt� voimakkaasti, Orso! kostatko sin� h�nen kuolemansa?

H�n syleili Orsoa kuin hurja, suuteli kuulia ja paitaa ja poistui
kamarista j�tt�en veljens� melkein kivettyneen� tuolillensa.

Orso istui jonkun aikaa vallan hievahtamatta eik� uskaltanut siirt��
luotansa noita kauheita muistoesineit�. Ponnistaen voimansa sai
h�n ne vihdoin takaisin lippaaseen ja riensi heitt�ytym��n huoneen
toisessa p��ss� olevaan vuoteeseen k��nt�en p��ns� sein��n p�in ja
painautuen p��nalukseensa ik��nkuin olisi h�n tahtonut k�tkeyty�
jonkun kummituksen ilmestyess�.

Colomban viimeiset sanat kaikuivat lakkaamatta h�nen korvissansa
ja sis�ss�ns� oli h�nell� mielest�ns� katala oraakeli, jota h�n ei
voinut paeta ja joka vaati h�nt� vuodattamaan verta, syyt�nt� verta.

En yrit�k��n kuvaamaan onnettoman nuoren miehen tuskia, jotka
risteiliv�t h�nen p��ss�ns� kuin hullun h�mmentyneiss� aivoissa.
Kotvan aikaa lep�si h�n samassa asennossa uskaltamatta k��nt��
p��t�ns�. Vihdoinkin nousi h�n yl�s, sulki lippaan ja poistui
nopeasti kotoansa kiiruhtaen ulos salolle ja kulkien eteenp�in
tiet�m�tt� minne menn�.

V�hitellen tunsi h�n raittiin tuulen tuovan h�nelle helpoitusta. H�n
tyyntyi ja ryhtyi kylm�verisesti tutkistelemaan nykyist� asemaansa
ja keinoja siit� p��st�ksens�. Barricineja h�n ei ep�illyt murhasta,
sen me jo tied�mme; mutta h�n syytti heit� Agostinin kirjeen
v��rent�misest�, joka taas h�nen mielest�ns� oli syyn� h�nen is�ns�
kuolemaan. Mutta ahdistaa heit� t�st� v��rennyksest� oli mahdotonta.
Kun korsikalaiset ennakkoluulot ja vaistot joskus valtasivat h�net ja
n�yttiv�t h�nelle helpon tien kostoon jossakin mets�polun mutkassa,
karkoitti h�n n�m� ajatukset luotansa muistaen rykmenttitovereitansa,
Pariisin salonkeja ja olletikin miss Nevile�. Sitten mietti h�n
sisarensa moitteita ja se j��nn�s korsikalaista, mik� h�ness� viel�
oli j�ljell�, my�nsi n�m� moitteet oikeutetuiksi ja teki ne vain sit�
kipe�mmiksi.

Yksi ainoa toivo s�ilyi h�ness� t�ss� omantunnon ja ennakkoluulojen
taistelussa, nimitt�in alkaa jollakin tekosyyll� riita Barricinin
jommankumman pojan kanssa ja saada se ratkaistavaksi kaksintaistelulla.
Sen my�nsiv�t n�et h�nen korsikalaiset ja pariisilaiset n�k�kantansa,
ett� kaksintaistelussa joko pistooleilla tahi miekoilla tehty murha
ei ollut ep�kunniallista.

T�m�n keinon hyv�ksytty�ns� mietti h�n tapaa toteuttaa se ja
tunsi vapautuvansa raskaasta taakasta, kun muut hellemm�t tunteet
vihdoinkin her�siv�t tyynnytt�m��n h�nen kuumeista liikutustansa.
Tytt�rens� Tullian kuolemasta ep�toivoon joutunut Cicero unhotti
surunsa miettiess�ns�, kuinka kauniissa puheessa h�n voisi kuvata
t�m�n tapauksen. Samalla tapaa lohdutti hra Sandy itse�ns� poikansa
kuoltua. Orso taas tyynnytti kuumaa vertansa miettiess��n, ett� h�n
voi antaa miss Nevilelle kuvauksen sieluntilastansa ja saada siit�
sellaisen, ett'ei se voinut olla voimakkaasti liikuttamatta tuota
ihanaa impe�.

N�in l�hestyi h�n j�lleen kyl��, josta h�n huomaamattansa oli
loitonnut sangen kauvas, kun h�nen korviinsa �kki� sattui pikku
tytt�sen ��ni. Luullen ep�ilem�tt� olevansa vallan yksin oli t�m�
istahtanut maquis-pensaston laitaa kulkevan tien viereen ja alkanut
laulaa aikansa kuluksi. Verkkaisesta, yksitoikkoisesta nuotista
tunsi sen heti suruvalitukseksi eli ballataksi. Lapsi lauloi: "Mun
pojalleni mailla kaukaisilla... Verinen paitani ja risti antakaa..."

-- Mit� sin� siin� vaikeroit? sanoi Orso astuen vihastuneena esille.

-- Tek�, Ors' Anton'? huudahti lapsi hieman s�ps�ht�en. -- Se on vain
er�s neiti Colomban tekem� laulu.

-- Min� kiell�n sinua laulamasta sit�, �rj�si Orso pelottavalla
��nell�.

K��nnellen p��t�ns� oikealle ja vasemmalle n�ytti lapsi katselevan,
minnep�in h�n t�st� pelastuisi ja olisikin ep�ilem�tt� paennut,
ell'ei h�nen teht�v�n�ns� olisi ollut vartioida nurmikolla, h�nen
jalkojensa juuressa, olevaa suurehkoa nyytti�.

Orso h�pesi kiivastumistansa.

-- Mit� sinulla tuossa on, lapseni? kysyi h�n niin hell�sti kuin voi.

Kun Chilina viivytteli vastausta, nosti h�n nyytty� ja huomasi sen
sis�lt�v�n leiv�n ja muita ruokavaroja.

-- Kenelle viet sin� n�m� ev��t, rakas lapseni? kysyi h�n.

-- Tied�tteh�n, herra, ett� enolleni...

-- Eik�s enosi ole ry�v�ri?

-- Palvelukseksenne, herra Ors' Anton'.

-- Mutta jos santarmit tapaavat sinut, kysyv�t he minne sin� menet...

-- Santarmeille sanoisin min�, vastasi lapsi nokkelasti, ett� vien
ev�it� lucquel�isille, jotka ovat maquis-pensastoa karsimassa.

-- Ent�p� jos joku n�lk�inen mets�mies tahtoisi aterioida sinun
kustannuksellasi ja s�isi ev��si?

-- Sit� ei h�n uskaltaisi tehd�. H�nelle sanoisin min�, ett� ev��t
ovat enolleni.

-- Todellakin, enosi ei ole niit� miehi�, joilta noin vain sy�d��n
ev��t... Enosi pit�� sinusta paljo vai mit�?

-- Kyll�, Ors' Anton'. Is�ni kuoltua pit�� h�n huolta koko perheest�,
nim. �idist�, minusta ja pikku sisarestani. Kun �iti viel� oli
terve, suositteli eno h�nt� rikkaille, jotka antoivat ty�t� h�nelle.
Kyl�vouti antaa minulle puvun joka vuosi ja pastori opettaa minua
lukemaan ja kuulustelee katkismusta... Sen tekev�t he enoni
pyynn�st�. Mutta anteliain meit� kohtaan on sisarenne, neiti Colomba.

Samassa ilmestyi er�s koira mets�polulle. Pist�en kaksi sormea
suuhunsa vihelsi tytt�nen kimakan merkin, jolloin koira heti
juoksi h�nen luoksensa ja hyv�ili h�nt�, mutta katosi sitten �kki�
pensastoon. Pian sen j�lkeen ilmestyi pari huonosti puettua, vaan
hyvin aseestettua miest� er��n pensaston sis�st�, muutamien askelten
p��ss� Orsosta. N�ytti silt� kuin olisivat he tulleet siihen
k��rmeiden lailla kontaten l�pi systi- ja myrttipensaston, joka
t�ytti koko seudun.

-- Kas, Ors' Anton'! Tervetuloa kotikyl��n, sanoi vanhempi miehist�.
Vai ettek� tunne minua?

-- En, sanoi Orso katsellen h�nt� tarkasti.

-- Kummapa, ett� parta ja suippolakki voivat niin muuttaa miehen!
Katsokaa minua tarkempaan, hra luutnantti. Vai oletteko unhottanut
vanhat sotilaanne Waterloon ajoilta? Ettek� todellakaan muista en��
Brando Savellia, joka vierell�nne ampui monen monta laukausta tuona
onnettomana p�iv�n�?

-- Mit�? Sin�k� se olet? sanoi Orso. Mutta sin�h�n karkasit v. 1816?

-- Niinkuin sanotte, hra luutnantti. Palvelus k�vi ik�v�ksi,
hiisi vie, ja sit� paitse oli minulla er�s v�li selvitett�v�n�
t�ll� samaisella saarella. Hahahaa! Chili, sin� kelpo tytt�,
liikupas nopeasti, sill� meid�n on n�lk�. Ette voi aavistaa, hra
luutnantti, millaisen ruokahalun voi saada tuolla maquis-pensastossa
liikkuessaan. Kukas meille n�m� ev��t l�hetti, kyl�vouti vaiko neiti
Colomba?

-- Ei kumpikaan, eno, vaan myll�ri n�m� antoi ja sit� paitse
lahjoitti h�n peitteen �idille.

-- Mit� h�n siis meist� tahtoo?

-- H�n sanoi, ett� lucquel�iset, jotka h�n on ottanut uutismaata
raivaamaan, vaativat h�nelt� nyt 35 sou'ta ja kastanjat, koska
Pietraneran laaksossa muka raivoo kuumetauti.

-- Ne laiskurit!... No, saadaan n�hd�. -- Kursastelematta, hra
luutnantti, ettek� tahdo tehd� meille seuraa? Olemmehan sy�neet
yhdess� monta kertaa huonomminkin onnettoman maamiehemme aikoina,
joka nyttemmin on virkaheittona.

-- Paljo kiitoksia. Virkaheitto min�kin olen.

-- Niin olen kuullut kerrottavan. Mutta ly�np� vetoa, ett'ette ole
siit� pahoillanne. Onhan teill�kin t��ll� er�s lasku suoritettava,
tied�n m�. Kas niin, pastori, sanoi ry�v�ri toverillensa, k�y
ruo'alle. Herra Orso, saanko esitt�� teille t�ss� hra pastorin ...
toisin sanoen, en ole oikein varma siit�, onko h�n pastori, mutta
sellaisen tiedot h�nell� on.

-- K�yh� jumaluus-opin ylioppilas vain, arvoisa herra, sanoi toinen
ry�v�reist�, k�yh� opistolainen, jonka ei sallittu noudattaa
kutsumustansa. Kukapa tiet��, vaikka olisin kohonnut kerran paaviksi,
Brandolaccio.

-- Mik�s teid�n valoisat lahjanne kirkolta riisti? kysyi Orso.

-- Er�s v�h�p�t�inen asia tai er�s suoritettava lasku, kuten yst�v�ni
Brandolaccio sanoo. Sisareni oli tehnyt tuhmuuksia sill� aikaa kuin
min� ahmin kirjallisuutta Pisan yliopistossa. Minun t�ytyi palata
kotimaahan naittamaan h�net. Mutta sulhanen ehti kuolla kuumetautiin
kolme p�iv�� ennen t�nne tuloani. Min� k��nnyin silloin vainajan
veljen puoleen niinkuin tekin kai olisitte minun sijassani tehnyt.
Mutta h�n sanoi jo olevansa naimisissa. Mit�s tehd�?

-- Todellakin, hieman kiusallista. Ja mit� te sitten teitte?

-- T�llaisissa tapauksissa ei auta muu kuin turvautua
piikivipyssyyn.[20]

-- Ja mit� te sill� tarkoitatte?

-- Min� ammuin h�nelle luodin otsaan, sanoi ry�v�ri kylm�sti.

Orso s�ps�hti kauhistuksesta. Uteliaisuus ja ehk� my�skin halu lyk�t�
palausmatkansa kotiin hiukan my�hemm�ksi pid�ttiv�t h�net kuitenkin
paikallansa. H�n p��tti siis jatkaa viel� keskustelua n�iden miesten
kanssa, joilla kummallakin oli omallatunnollansa ainakin yksi murha.

Toverin puhellessa, laski Brandolaccio h�nen eteens� leip�� ja lihaa
ottaen sitten itsekin eteens�; lopuksi sai osansa koirakin, jonka h�n
esitti Orsolle nimell� Brusco; sill� oli ihmetelt�v� vaisto tuntea
poliisisotilas millaisen valhepuvun sis�ss� tahansa. Vihdoin leikkasi
h�n leip�palan ja viipaleen huonosti savustettua siankinkkua, jotka
h�n ojensi veljens� tytt�relle.

-- Hauskaa el�m�� t�m� ry�v�rin el�m�! huudahti jumaluus-opin
ylioppilas sy�ty�ns� muutamia suupaloja. Ehk�p� haluatte tekin kerran
kokea t�t�, hra della Rebbia, ja saattepas n�hd�, kuinka hauskaa on
el�� ilman muita m��r��ji� kuin omat oikkunne.

T�h�n saakka k�ytti ry�v�ri italian kielt�, mutta jatkoi nyt
ranskaksi:

-- Tavalliselle nuorelle miehelle ei Korsika ole juuri mik��n
hauska maa; mutta toisenlainen on se ry�v�rist�. Naiset ovat meihin
hullautuneita, hra luutnantti. T�m�nn�k�inen min� vain olen,
mutta minulla on kolme rakastajatarta kolmessa eri piirikunnassa.
Kaikkialla olen min� kuin kotonani. Er�s rakastajattaristani on
p��lle p��tteeksi santarmin vaimo.

-- Te osaatte useita kieli�, sanoi Orso vakavasti.

-- Ranskaa puhun min� sen vuoksi, n�hk��s, ett� _maximo debetur
pueris reverentia_. Brandolaccio ja min� tahdomme, ett� t�m� pikku
tytt�nen k�ytt�ikse hyvin ja k�y suoraan eteenp�in.

-- Ja kun Chilina t�ytt�� 15 vuotta, naitan min� h�net. Minulla on jo
sulhanenkin katsottuna.

-- Sin�k� se siis kosit h�nelle? kysyi Orso.

-- Tietysti. Uskokaa minua, ett� jos min� sanon jollekin saaren
pohatoista n�in: "min� Brando Savelli n�kisin mielell�ni, ett� teid�n
poikanne naisi veljeni tytt�ren Michelina Savellin", niin ei h�n
paljo vastaan hangoittele, sen saatte uskoa.

-- Siihen en min� h�nt� kehoittaisikaan, arveli toinen ry�v�reist�.
Toverillani on v�h�n raskaanlainen nyrkki.

-- Jos min� olisin roisto, kanalja taikka nylkyri, sanoi
Brandolaccio, tarvitsisi minun vain avata pussini, niin satelisi
siihen viiden frangin rahoja.

-- Pussissasi on siis jotakin houkuttelevaa? naurahti Orso.

-- Ei mit��n. Mutta jos min� kirjoittaisin jollekin rikkaalle
niinkuin er��t ovat tehneet: "tarvitsisin 100 frangia", niin
rient�isi h�n l�hett�m��n ne minulle. Mutta min� olen kunnian mies,
hra luutnantti.

-- Tied�ttek�s, hra della Rebbia, sanoi pastoriksi kutsuttu ry�v�ri,
ett� t�ss� yksinkertaisten tapojen maassa l�ytyy kuitenkin er�it�
raukkoja, jotka k�ytt�v�t hyv�ksens� sit� kunnioitusta, mink� me
n�ill� (h�n viittasi pyssyihin) passeillamme her�t�mme, laatiaksensa
v��rennettyj� kirjeit� meid�n nimiss�mme?

-- Tied�n sen, sanoi Orso �kki�, mutta mit� kirjeit� tarkoitatte?

-- Kuusi kuukautta sitten, jatkoi ry�v�ri, k�velin Orezzan puolella,
kun er�s talonpoika l�hestyi minua sanoen: Voi, herra pastori -- n�in
nimitt�v�t he minua kaikkialla -- suokaa anteeksi ja antakaa minulle
viel� aikaa, sill� min� en voinut saada kokoon kuin 55 frangia, ihan
totta, enemp�� en ole voinut saada kokoon. -- Mit� t�m� merkitsee,
sin� lurjus, sanoin min� vallan h�mm�styen, ainoastaan 55 frangiako?
-- Aioin sanoa 65, oikaisi h�n, mutta pyyt�m��nne sataa frangia on
minun mahdoton antaa. -- Kuinka, sin� vekkuli? olisinko min� vaatinut
sinulta sata frangia? Enh�n min� sinua tunnekaan. -- Silloin antoi
h�n minulle kirjeen tahi oikeammin aivan likaisen lipun, jossa
vaadittiin h�nt� j�tt�m��n sata frangia er��seen m��r�ttyyn paikkaan,
muuten tulisi h�nen talonsa poltetuksi ja lehm�ns� tapetuiksi
Giocanto Castriconin kautta; t�m� on n�ette kunniallinen nimeni. Tuo
hirtehinen oli v��rent�nyt nimikirjoitukseni! Enin harmitti minua se,
ett� kirje oli kirjoitettu murteella ja vilisi kirjoitusvirheit�...
Min� teen muka kirjoitusvirheit�! Min�, joka yliopistossa voitin
kaikki palkinnot! Alun tein min� antamalla lurjukselle sellaisen
korvapuustin, ett� h�n py�r�hti pari kertaa ymp�ri. -- H�h? pid�tk�
sin� minua varkaana, senkin tolvana! �rj�sin samassa potkaisten
miest� er��seen tuttuun paikkaan.

T�st� hieman tyyntyneen� kysyin h�nelt�: Ja milloin piti sinun viem�n
rahat m��r�ttyyn paikkaan? -- Juuri t�n��n, vastasi h�n. -- Hyv�,
vie ne sinne vaan. -- Sovittu paikka oli er��n m�nnyn juurella ja
muuten tarkkaan selitetty. Mies vei rahat mainittuun paikkaan, peitti
ne maahan m�nnyn juurelle ja palasi luokseni. Min� piiloittausin
l�hiseutuville. Kuusi kuolettavaa tuntia sain min� odottaa siin�
miehen kanssa. Mutta tied�ttek�, hra della Rebbia, ett� min� olisin
varronnut siin� vaikka kolme p�iv��, jos tarvis olisi vaatinut.
Kuuden tunnin kuluttua ilmestyi Bastaccio (= bastialainen),[21] er�s
h�vyt�n kiskuri. H�n kumartui korjatakseen rahat, mutta silloin min�
laukaisin ja osasin niin hyvin, ett� h�n kaatui t�sm�lleen niiden
kultarahojen p��lle, joita h�n oli maasta kaivamassa. -- Ja nyt
korjaa rahasi, tolvana, sanoin talonpojalle, el�k� rohkene toiste
ep�ill� Giocanto Castriconia mist��n alhaisesta teosta. Mies poloinen
kokosi vavisten 65 frangia ehtim�tt� edes kuivata niit�. Sitten
yritti h�n kiittelem��n minua, mutta hyv�stiksi potkasin min� h�nt�
takapuoleen ja niin p�tki h�n tiehens�.

-- Voi, hyv� pastori, sanoi Brandolaccio, kadehdinpa tuota hyv��
pyssy�si. Sinua kai nauratti makeasti koko juttu?

-- Luoti oli sattunut Bastaccion ohimoon, jatkoi ry�v�ri, ja tapaus
muistutti minua Virgilion s�keist�:

    -- -- -- Liquefacto tempora plumbo
    diffidit, ac mult� porrectum extendit aren�.

_Liquefacto!_ Uskotteko, hra Orso, ett� lyijykuula h�vi��
nopeutensa tautta ... ilmassa lent�ess��n? Te, joka olette lukenut
balistiikkaa,[22] voinette kai sanoa minulle, onko se totta vai
valhetta?

Orsoa miellytti enemm�n v�itell� t�st� fysiikan alalle kuuluvasta
kysymyksest� kuin teoloogin teon siveellisest� laadusta. Brandolaccio
taas, jota t�m� tieteellinen v�ittely tuskin huvitti, keskeytti
heid�t huomauttamalla ett� auringon lasku oli jo k�siss�.

-- Koska teit� ei haluttanut sy�d� p�iv�llist� kanssamme, Ors'Anton,
sanoi h�n, annan min� teille sen neuvon, ett'ette enemm�ll�
viivykill� tee neiti Colombaa levottomaksi. Eik� ole aina hyv�k��n
kuljeskella autioteit� en�� auringonlaskun j�lkeen. Kuinka olette
te l�htenyt liikkeelle aseetonna? N�ill� tienoin l�ytyy pahojakin
ihmisi�, niin ett� olkaa varuillanne. T�n��n ei teid�n kuitenkaan
tarvitse pelj�t� mit��n. Barricinilaiset palaavat juuri kotiinsa,
prefekti mukanansa. T�m�n olivat he nim. tavanneet tiell� ja
prefekti j�� p�iv�kaudeksi Pietraneraan, ennenkuin matkustaa
Corteen laskeakseen peruskiven er��lle rakennukselle, kuten minulle
kerrottiin. Tuhmuutta tietysti kaikki tyyni. T�m�n y�n lep�� h�n
Barricinein luona. Mutta huomenna ovat n�m� taas vapaita. Vincentello
on aika roisto eik� Orlanducciokaan juuri parempi ole. Koettakaa
kohdata heid�t erikseen, t�n��n toisen, huomenna toisen, mutta olkaa
varuillanne heid�n suhteensa, sanon min�.

-- Kiitos neuvosta, sanoi Orso, mutta meill� ei ole mit��n yhteist�.
Ell'eiv�t he etsi minua, ei minulla ole heille mit��n sanottavaa.

Ry�v�ri vei kielen toiselle puolen suuta aikaansaaden n�in omituisen
m�isk�hdyksen samalla kuin h�nen kasvoillensa kuvausi ivallinen ilme.
Mutta muuten ei h�n vastannut mit��n. Orso nousi l�hte�kseen.

-- Muistaessani pyyd�n kiitt�� teit� l�hett�m�st�nne ruudista, sanoi
Brandolaccio; se tulikin hyv��n tarpeeseen. Nyt ei minulta puutu
mit��n ... toisin sanoen ... kenk�ni ovat tosin huononlaiset, mutta
teenp�h�n piakkoin itselleni uudet muhvelin nahasta.

Orso pisti pari viiden frangin rahaa ry�v�rin k�teen.

-- Colomba sinulle ruudin l�hetti; kas t�ss�, osta keng�t itsellesi,
mies.

-- Mit� tuhmuuksia, hra luutnantti, huudahti Brandolaccio ojentaen
rahat takaisin. Pid�ttek� te minua kerj�l�isen�? Leip�� ja ruutia
otan min� tosin vastaan, mutta muuta en ... en ollenkaan mit��n muuta.

-- Vanhojen sotilaskumppalien kesken luulin avuliaisuuden k�yv�n
laatuun. Mutta niinkuin tahdot... Hyv�sti!

Pistetty�ns� salaa kuitenkin rahat ry�v�rin pussiin, poistui h�n
kaupunkiin p�in.

-- Hyv�sti, Ors' Anton', sanoi teoloogi. Ehk�p� kerran tapaamme
toisemme maquis-pensaston helmassa, niin voimme sitten jatkaa
Virgilion tutkimista.

Nelj�nnestunti sen j�lkeen kun h�n oli j�tt�nyt n�m� kunnialliset
toverukset, kuuli Orso jonkun juoksevan per�ss�ns�, mink� suinkin
jaksoi. Se oli Brandolaccio.

-- T�m� on jo liikaa, hra luutnantti, huudahti h�n heng�styneen�,
todellakin liikaa, sanon min�. Kas, t�ss� kymppinne! Min� en suvaitse
kujeita kenelt�k��n, min�. Viek�� paljo terveisi� minulta neiti
Colomballe. Te saitte minut aivan heng�stym��n. Hyv�� y�t�!




XII.


Orso tapasi Colomban hieman levottomana h�nen pitk�llisen
poissaolonsa vuoksi. Mutta n�hty��n j�lleen veljens� sai h�n takaisin
tavallisen surullisen kirkkaan katsantonsa. Illallista sy�dess�
puhelivat he ensin v�h�p�t�isist� asioista, kunnes Orso, sisarensa
tyyneest� ilmeest� rohkaistuneena, kertoi t�lle kohtauksensa
ry�v�rein kanssa. Laskipa h�n viel� leikki�kin siit� siveellisest� ja
uskonnollisesta kasvatuksesta, jonka pikku Chilina saa enoltansa ja
h�nen kunnialliselta toveriltansa, hra Castriconilta.

-- Brandolaccio on kunnian mies, sanoi Colomba, mutta Castriconi on
mies ilman periaatteita, on minulle kerrottu.

-- Min� puolestani luulen heid�t vallan toistensa arvoisiksi, arveli
Orso. Molemmat ovat avonaisella sotakannalla yhteiskuntaa vastaan.
Ensim�inen rikos raastaa heid�t alituisesti uusiin rikoksiin.
Eiv�tk� he ehk� kuitenkaan ole niin syyllisi� kuin monet muut
maquis-pensastossa piileksij�t.

Ilon v�l�hdys n�kyi Colomban otsalla.

-- Niin, jatkoi Orso, noiden onnettomain k�yt�stavassa on jotakin
kunniakasta. Nykyiseen el�m��ns� ovat ne joutuneet julman
ennakkoluulon eiv�tk� suinkaan alhaisen voitonpyynnin takia.

Seurasi lyhyt ��nett�myys.

-- Veljeni, sanoi Colomba kaataen h�nelle kahvia, olette ehk� jo
kuullut, ett� Charles Baptiste Pietri on viime y�n� kuollut? Niin,
h�n kuoli vilutautiin.

-- Mik� Pietri se oli?

-- T�m�n kyl�n v�ke� h�n oli ja sen Madeleinen aviomies, jolle is�mme
kuollessansa j�tti lompakkonsa. Leski k�vi t��ll� pyyt�m�ss� minua
peijaisiin ja laulamaan valituksen vainajan muistoksi. Teid�n sopisi
tulla mukaan. He ovat naapureitamme ja se olisi pieni kohteliaisuus,
jota ei pit�isi laiminly�d� n�in pienell� paikkakunnalla kuin meid�n
on.

-- Mene hiiteen peijainesi, Colomba! Min� en pid� siit�, ett�
sisareni asettuu julkisen n�yt�nn�n p��henkil�ksi.

-- Orso, vastasi Colomba, kukin kunnioittaa vainajaa omalla
tavallaan. Tapa laulaa _ballata_ kuolleen muistoksi on esi-isilt�
peritty ja sen vuoksi on meid�n pidett�v� sit� kunniassa ikivanhana
perint�n�. Madeleinella ei ole runolahjaa ja vanha Fiordispina, koko
saaren paras ballatalaulaja, on kipe�. Jonkun muun t�ytyy siis laulaa
t�ss� tilaisuudessa.

-- Etk� sin� luule Charles Baptisten l�yt�v�n oikeaa tiet� toiseen
maailmaan, jos nuo v�rssypahaiset j�isiv�tkin kuikuttamatta h�nen
olut-tuoppinsa muistoksi? Vaikka mene vain peijaisiin, kun sinua
haluttanee, Colomba, ja voinhan tulla mukaankin, jos luulet
kohteliaisuuden sit� vaativan. Mutta el� laula mit��n, min� pyyd�n
... se ei sovellu sinun ik�isellesi, siskoni.

-- Min� olen luvannut sen tehd�. Se on maan tapa t��ll� eik� koko
paikkakunnalla l�ydy muita, kuten jo sanoin.

-- Tuhma tapa!

-- Ballatan laulaminen ei ole hauskaa minullekaan. Se muistuttaa
vain minua meit� itse�mme kohdanneista onnettomuuksista. Huomenna
olen min� sairas tuon toimituksen j�lkeen. Min� tied�n sen, mutta
minun t�ytyy se tehd�. Sallikaa minun laulaa, veljeni... Pyysitteh�n
Ajacciossa, muistatteko, ett� runoilisin jotakin huvittaakseni
tuota englantilaista neitosta, joka ehk� nauraa meid�n vanhoille
tavoillemme. Enk� min� sitten saisi runoilla t�n��n noille
poloisille, jotka ovat siit� kiitollisia, sill� se lohduttaa heit�
surussansa?

-- No, tee sitten, kuten tahdot. Ly�np� vetoa, ett� sin� olet jo
miettinyt valmiiksi ballatasi etk� tahdo j�tt�� sit� esitt�m�tt�.

-- En, enk� min� voisikaan valmistaa sit� ennakolta. Vasta sitten,
kun asetun vainajan eteen ja ajattelen j�ljelle j��neit�, selvi�� se
minulle. Kyyneleet herahtavat silmiini ja silloin laulan min�, mit�
mieleni k�skee.

Kaiken t�m�n lausui h�n niin yksinkertaisesti, ett'ei kukaan voinut
huomata mit��n runoilijattaren itserakkautta signora Colombassa. Orso
my�ntyi ja seurasi sisartansa Pietrin taloon.

Vainaja lep�si kasvot paljastettuina, er��ll� p�yd�ll�, talon
suurimmassa asuintuvassa. Ovet ja akkunat olivat avoinna ja useita
kynttil�it� paloi ruumisp�yd�n ymp�rill�. P��n puolessa seisoi
leskivaimoja h�nen ymp�rill�ns� suuri joukko naisia, jotka kaikki
pysyiv�t samalla puolen huonetta; toisella puolen seisoivat miehet,
avop�in ja katse vainajaan luotuna, yleisen hiljaisuuden vallitessa.
Jokainen uusi tulokas l�hestyi p�yt��, suuteli tai syleili vainajaa,
ny�k�ytti p��t�ns� tervehdykseksi leskelle ja pojalle ja vet�ytyi
sitten paikoillensa sanaakaan virkkamatta.

Silloin t�ll�in katkaisi joku sent��n juhlallisen hiljaisuuden tehden
vainajalle t�m�ntapaisia kysymyksi�:

"Miksi j�tit sin� hyv�n vaimosi?" kysyi esim. er�s kummiset�. "Eik�s
h�n pit�nyt hyv�� huolta sinusta? Mit� puuttui sinulta t��ll�? Miksi
et voinut odottaa viel� muutaman kuukauden, ett� mini�si olisi
ehtinyt synnytt�� pojan?"

Pietrin poika, pitk�kasvuinen nuori mies, huudahti is�vainajan k�tt�
puristaen:

"Voi, miksi ei sallittu sinun kuolla v�kivaltaisesti![23] Poikasi
olisi kostanut ilkity�n!"

N�m�t olivat ensim�iset sanat, jotka Orso kuuli astuessaan
surutupaan. H�net huomatessansa vet�ysiv�t ihmiset sivulle antaen
tiet� ja heikko uteliaisuuden solina ilmoitti, ett� liikutettu
v�kijoukko oli j�nnityksell� odottanut valituslaulun runoojatarta.

Colomba syleili leske�, tarttui h�nt� k�dest� ja seisoi jonkun aikaa
miettien ja silm�t maahan luotuina. Sitten heitti h�n mezzaronsa
taaksep�in, katsoa tuijotti vainajaan, kumartui h�nen ylitsens� ja
alkoi laulunsa, melkein yht� kalpeana kuin edess� oleva ruumis:

"Charles Baptiste! Kristus saakoon sinun sielusi! El�m� on
k�rsimyst�. Nyt muutat sin� sinne, miss� ei ole auringon hellett�
eik� kylm�n uhoa. -- Et tarvitse sin� en�� sirppi�si etk�
rakasta lapiotasi... Ei tarvitse sinun en�� ty�ss� hikoilla...
Sunnuntaip�ivi� ovat t�st'edes p�iv�si, Charles Baptiste! Kristus
saakoon sinun sielusi! Poikasi hallitsee nyt huonettasi... Olen
n�hnyt rautatammenkin kaatuvan, kun Libeccio sen kuivattaa. Ij�ksi
luulin min� sen kuoleutuneen... Mutta sitten kuljin min� siit� ohitse
... ja katso, juuresta versoi nuori vesa... Vesa varttui tammeksi
sekin ... varttui ja siimest� runsaasti soi... Lev�hd�, Maddale,
suojassa nuoren tammen ... ja muistele vanhaa, joka nyt kaatunut on."

T�ss� alkoi Mataleena itke� nyyhkytt�� ��neen ja pari kolme miest�,
jotka tarpeen vaatiessa olisivat ampuneet kristittyj� ihmisi�
yht� kylm�verisesti kuin peltopyit�, kuivailivat niinik��n suuria
kyynelpisaroita ahavoituneilta kasvoiltansa.

Colomba jatkoi viel� jonkun aikaa t�h�n tapaan k��ntyen milloin
vainajaan, milloin t�m�n perheen puoleen ja antaen ballatassa
usein tavattavan kaunopuheisen k��nteen avulla vainajan itsens�
lohduttaa yst�vi�ns� ja ja'ella heille hyvi� neuvoja. Sik�li kun
h�n �kkirunossansa edistyi, kirkastui h�nen katsantonsa ja h�nen
poskip�illens� ilmestyi kuultava ruusun v�ri, jonka rinnalla h�nen
valkeat hampaansa sit� kauniimpana hohtivat ja h�nen laajenneiden
silm�teriens� tuli sit� virke�mp�n� leimusi.

H�n seisoi siin� kuin Pythia kolmijalkansa p��ll�. Lukuunottamatta
joitakuita huokauksia ja pid�tettyj� nyyhkytyksi� ei kuulunut
pienint�k��n ��nt� koko joukosta, joka h�net ymp�r�i. Vaikka Orso
ei ollutkaan eritt�in altis t�llaiselle villille luonnonrunoudelle,
tunsi h�n kuitenkin joutuvansa v�hitellen yleisen liikutuksen
valtaan. Vet�ytyen tuvan h�m�r��n nurkkaan itki h�n itseksens�
niinkuin Pietrin poikakin.

�kki� syntyi tuvassa hiljaista liikett�, ihmiskeh� avausi ja useita
outoja miehi� astui sis��n. P��tt�en kunnioituksesta, jota heille
osoitettiin, ja siit� nopeudesta, mill� ihmiset riensiv�t tekem��n
heille tilaa, olivat tulijat n�ht�v�sti arvokasta v�ke�, joiden
k�ynti oli talolle erityiseksi kunniaksi. Ballatan vuoksi ei kukaan
sent��n puhutellut heit�.

Ensim�inen tulokkaista n�ytti olevan noin 40-vuotias mies. Mustasta
puvusta, punaisesta kaulanauhasta sek� k�skev�st� ja itseens�
luottavasta kasvojen ilmeest� voi arvata h�net prefektiksi eli
kuvern��riksi. H�nen j�ljess��n astui sis��n k�yryselk�inen,
ihov�rilt�ns� keltainen ukko, jonka arkaa ja levotonta katsetta
vihre�t silm�lasit huonosti peittiv�t. Yll�ns� oli vanhuksella liian
v�lj� musta puku, joka tosin n�ytti uudelta, mutta n�ht�v�sti oli
teetetty jo useita vuosia sitten. Pysytellen aina prefektin rinnalla
n�ytti h�n tahtovankin piiloittautua t�m�n luomaan varjoon. Ukkoa
seurasi pari pitk�� nuorta miest�, joiden iho oli p�iv�n helteen
polttama, posket tuuhean korvusparran peitossa ja joiden korskean
rohkea katsanto ilmaisi hieman tungettelevaa uteliaisuutta.

Orso oli aikojen kuluessa ehtinyt unhottaa kotikyl�ns� herrasv�en
ulkomuodot. Mutta tuo vihreiden silm�lasiensa takaa vilkuva vanhus
sai heti h�ness� vanhat muistot hereille. Jo siit�kin, ett� t�m�
kuului prefektin seuraan, arvasi h�n ukon Pietraneran voudiksi,
asianajaja Barriciniksi, joka siis poikinensa oli saattanut prefektin
t�nne kuulemaan ballatan esityst�.

K�visi vaikeaksi kuvata niit� tunteita, jotka t�ll� hetkell� Orsossa
syntyiv�t; etup��ss� her�tti h�nen is�ns� vihamiehen l�sn�olo h�ness�
kauhua ja nyt tunsi h�n olevansa alttiimpi kuin koskaan ennen niille
ep�ilyksille, jotka h�n t�h�n saakka oli aiheettomina karkoittanut
luotansa.

Colombaan taas vaikutti sen miehen tulo, jolle h�n oli verivihan
vannonut, hetipaikalla niin voimakkaasti, ett� h�nen vilkas hahmonsa
synkistyi. Sitten k�vi h�n vallan kalpeaksi, h�nen ��nens� painui ja
aloitettu runos�'e kuoli h�nen huulillensa. Mutta pian selvisi h�n
taas ja jatkoi ballataansa uudella innolla:

"Kun haukka tyhj�n pes�n luona vaikeroi, niin haikarat lens' ymp�ri
ilkkuen..."

T�ss� kuului pid�tetty� naurua: �skentulleiden nuorten miesten
mielest� oli t�m� vertauskuva liian rohkea.

"Ja haukka h�n valveusi taas ... ja siipens� auki l�i ... ja huuhtoi
hurmeessa ter�v�n nokan... Ja sin�, Charles Baptiste, joka muutat
nyt pois, vie viimeiset hyv�stit yst�vies... On kyyneleet heilt� jo
ehtyneet... Ja orpo tytt�nen sua ei itke... Ja miksi h�n itkis?... Sa
nukahdithan keskip�iv�ll� ... sun oman perhees keskell� ... ja aikaa
sait my�s valmistautua ... etehen k�yd� Kaikkivaltiaan.

"Mut orpo itkee is�vainajaa ... jonk' kurjat tappoi salamurhaajat...
kavalin iskuin takaap�in he l�it ... ja levon l�ys h�n vihreen nurmen
alla... Mut veren vuotaneen h�n s�ilytti ... tuon viattoman jalon
hurmehen ... ja pirskoitti sen yli Pietraneran, jot' uhkaa se nyt
kuin tappava myrkky... Ja kirottu on t�m� Pietranera, kunis syyllinen
hurme on huuhtonut ... viattomain verten viime j�ljet."

T�m�n s�keen p��tetty�ns� vaipui Colomba tuolille, veti mezzaron
kasvoillensa ja nyyhkytti viel� kotvan aikaa. Itkien kertyiv�t naiset
h�nen ymp�rillens�; monet miehist� heittiv�t jo hurjia silm�yksi�
kyl�voutiin ja h�nen poikiinsa p�in; er��t vanhukset taas murisivat
sen h�iri�n johdosta, mink� n�m� olivat l�sn�olollansa aikaan
saaneet. Vainajan poika tunkeusi v�kijoukon l�pi aikoen pyyt��
kyl�voutia poistumaan mit� pikimmin. Mutta t�m�p� ei ollut t�t�
pyynt�� odottanut, vaan oli jo livahtanut tiehens�; my�skin h�nen
molemmat poikansa olivat jo ulkona raitilla. Prefekti valitti surua
nuorelle Pietrille ja seurasi kohta sen j�lkeen voutilaisia.

Orso l�hestyi sisartansa, tarjosi h�nelle k�sivartensa ja talutti
h�net ulos tuvasta.

-- Saattakaa heid�t kotiin, sanoi nuori Pietri er�ille yst�villens�,
ja katsokaa, ett'ei heille mit��n tapahdu.

Pari kolme nuorta miest� pisti �kki� tikarin takkinsa vasempaan
hihaan ja saattoi Orson sisarinensa della Rebbian talon ovelle.




XIII.


Colomba oli niin heng�stynyt ja voipunut, ett'ei h�n t�ss� tilassansa
saanut sanaa suustansa. Nojaten p��ns� Orson olkap��h�n piti
h�n t�m�n toista k�tt� omiensa v�liss�. Vaikka h�n sis�llisesti
paheksuikin sisarensa valituslaulun loppus�keit�, oli h�n sent��n
liian liikutettu julki lausuakseen yht��n moitteen sanaa. ��net�nn�
odotti h�n t�m�n hermokohtauksen p��t�st�, jonka valtaan h�nen
sisarensa oli joutunut, kun samassa heid�n ovellensa kolkutettiin.
Pian sen j�lkeen astui Saveria sis��n aivan pelj�styneen� ilmoittaen
-- herra prefektin. Sen kuultuansa nousi Colomba yl�s ik��nkuin
h�veten heikkouttansa ja pysyttelihe seisoallaan nojautuen tuoliin,
mutta silminn�ht�v�sti vapisi h�nen k�tens�.

Prefekti aloitti keskustelun pyytelem�ll� anteeksi, jos h�nen
vierask�yntins� sattui sopimattomaan aikaan, surkutteli neiti
Colombaa, puhui liiallisten mielenliikutusten vaarallisuudesta,
moitti t�t� peijais-viettotapaa, olletikin kun valitus-runoojattaren
kyky teki tilaisuuden sit� kiusallisemmaksi l�sn�olijoille, ja
liitti sopivalla tavalla lopuksi liev�n moitteen ballatan viimeisten
s�keiden tarkoitusper�st�.

Muuttaen sitten ��nens�, jatkoi h�n:

-- Herra della Rebbia, teid�n englantilaiset tuttavanne l�hettiv�t
teille paljo terveisi� minun kauttani; neiti Nevil pyysi minun
vakuuttamaan puolestansa parhainta yst�vyytt� teid�n arvoisalle
sisarellenne. Sit�paitse antoi h�n minulle kirjeen teille.

-- Kirje minulle neiti Nevilelt�? kummasteli Orso.

-- Niin, vaikka se onnettomuudeksi ei ole nyt mukanani; mutta viiden
minuutin kuluttua l�het�n min� sen teille. H�nen is�ns� ei ole ollut
terve. Pelk�simme jo kerran, ett� h�n oli saanut kauhean vilutaudin.
Vaan onneksi meni kohtaus ohitse ja h�nen tilastansa voitte pian itse
lausua mielipiteenne, sill� ennen pitk�� on eversti t��ll�, ell'en
erehdy.

-- Miss Nevil oli tietysti kovin levoton?

-- Onneksi ei h�n tiennyt vaarasta, ennen kuin se oli jo ohitse.
Hra della Rebbia, neiti Nevil on jutellut minulle paljo teist� ja
arvoisasta sisarestanne.

Orso kumarsi.

-- H�n pit�� sangen paljo teist� molemmista. Suloisen ulkokuoren ja
keve�n perustelutavan alle osaa h�n k�tke� mit� ter�vimm�n �lyn.

-- H�n on todellakin ihastuttava nainen, my�nsi Orso.

-- Min� tulinkin t�nne melkeinp� yksinomattain h�nen pyynn�st�ns�,
hra della Rebbia. Kukaan ei tunne paremmin kuin min� er�st� juttua,
jota minun ei suinkaan tekisi mieli johtaa mieleenne. Kun hra
Barricini viel� toistaiseksi on Pietraneran kyl�voutina ja min� t�m�n
l��nin kuvern��rin�, niin lienee minun tarpeetonta sanoa, mink�
verran annan arvoa er�ille ep�ilyksille, joita ajattelemattomat
ihmiset ovat, ell'en vallan erehdy, teillekin kuiskineet; n�m� olette
te loukattuna torjuneet, kuten teid�n asemassanne olevalta ja
teid�n laiseltanne luonteelta voikin odottaa.

-- Colomba, sanoi Orso liikahtaen �kki� tuolillansa, sin� n�yt�t
kovin v�syneelt�. Sinun pit�isi menn� nukkumaan.

Colomba pudisti p��t�ns� eitt�v�sti. H�n oli voittanut takaisin
tyyneytens� ja kiinnitti tuliset katseensa prefektiin.

-- Hra Barricini, jatkoi t�m�, toivoisi kovin, ett� t�m�
vihamielisyys ... tai kuinka sanoisin: t�m� ep�varma tila, jossa
te el�tte kesken�nne, p��ttyisi. Min� puolestani olisin iloinen
n�hdess�ni teid�n rakentavan kesken�nne sellaiset sovinnolliset
suhteet, joissa toisiansa arvostamaan luotujen naapurusten tuleekin
el��...

-- Hra kuvern��ri, keskeytti Orso h�net liikutetulla ��nell�, min�
en ole syytt�nyt koskaan hra Barricinia is�ni murhasta, mutta h�n
on tehnyt itsens� syyp��ksi er��seen toiseen tekoon, joka tekee
kaikki suhteet meid�n v�lill�mme ainaisesti mahdottomiksi. H�n on
n�et tuonut esille er��n tunnetun ry�v�rin nimess� kirjoitetun
uhkauskirjeen ... ja ainakin hiljaisuudessa v�itt�nyt is��ni sen
kyh��j�ksi. Luultavasti on t�m� kirje ollutkin v�lillisesti syyp��
h�nen kuolemaansa.

Hra kuvern��ri mietti hetken, ennenkuin jatkoi:

-- Jos arvoisa is�nne niin uskoi, joka vilkkaan luonteensa
kiihoittamana oli laillisessa oikeusriidassakin hra Barricinin
kanssa, on se viel� anteeksi annettavissa. Mutta teid�n puolelta
ei tuollainen sokeus ole sallittu. Muistakaahan toki, ett'ei
Barricinilla ollut mit��n hy�ty� tuon kirjeen julkisuuteen
saattamisesta... H�nen luonteestansa en viitsi keskustella teid�n
kanssanne, ettek� te h�nt� edes tunnekaan... Teill� on vain
ennakkoluuloja h�nt� vastaan eik� totta?... Mutta ajatelkaahan toki,
ett� laintunteva mies...

-- Mutta, hra kuvern��ri, sanoi Orso nousten yl�s, suvaitkaa muistaa,
ett� joka ei ota uskoakseen Barricinia tuon v��rennetyn kirjeen
laatijaksi, samalla syytt�� siit� is�vainajaani. H�nen kunniansa taas
on minunkin kunniani, niin ett�...

-- Kukaan ei voi olla enemm�n vakuutettu eversti della Rebbian
kunniallisuudesta kuin min�, jatkoi kuvern��ri, mutta tuon kirjeen
laatijahan on nyttemmin saatu ilmi, hra luutnantti.

-- Kuka siis? huudahti Colomba astuen prefekti� kohti.

-- Er�s hirtehinen, joka on tehnyt itsens� syyp��ksi useampiin
rikoksiin, viel�p� sellaisiin, joita te korsikalaiset ette anna
anteeksi, er�s varas nimelt� Tomaso Bianchi ... on �skett�in Bastian
linnassa tunnustanut olevansa tuon katalan kirjeen tekij�.

-- Mies on minulle vallan outo, sanoi Orso. Ja miss� tarkoituksessa
olisi h�n sen tehnyt?

-- T�m�n kyl�n miehi� h�n on, sanoi Colomba, ja meid�n entisen
myll�rimme veli. H�n on ilke�mielinen valehtelija, jota ei kannata
uskoa.

-- Saattepa viel� n�hd�, mik� hy�ty h�nell� on jutusta ollut, jatkoi
kuvern��ri. Myll�ri, josta arvoisa sisarenne mainitsi ja jonka nimi
muistaakseni oli Teodor, oli vuokrannut everstilt� myllyn siin�
koskessa, jonka omistusoikeudesta hra Barricini oli alkanut jutun
arvoisaa is�vainajaanne vastaan. Everstill�, joka aina oli antelias
luonteeltansa, ei liene ollut mit��n etua koko myllyst�. Tomaso taas
otaksui, ett� jos hra Barricini saisi kosken haltuunsa, joutuisi
h�n maksamaan t�lle melkoista suuremman vuokrasumman, koskapa hra
Barricini tiett�v�sti on jotenkin ahne. Veljens� etujen takia
v��rensi Tomaso siis kirjeen ry�v�ri Agostinin nimeen, siin� koko
juttu. Niinkuin tied�tte ovat sukusiteet Korsikassa niin voimakkaat,
ett� ne toisinaan viev�t suorastaan rikoksiin... Olkaa hyv� ja
lukekaa t�m� kirje, jonka yleinen syytt�j� kirjoitti minulle... Siit�
saatte todistuksen siihen, mit� t�ss� olen teille kertonut.

Orso silm�ili nopeasti kirjeen l�pi, joka antoi yksityiskohtaisen
selonteon Tomason tunnustuksista ... ja Colomba seurasi samalla
h�nkin kirjeen sis�llyst� veljens� olan yli.

Luettuansa sen loppuun, huudahti h�n:

-- Orlanduccio Barricini matkusti Bastiaan joku kuukausi sitten, kun
tieto veljeni tulosta oli levinnyt Pietranerassa. H�n kai tapasi
Tomason ja -- osti t�m�n valheen.

-- Arvoisa neiti, sanoi prefekti k�rsim�tt�m�sti, kaikki selit�tte
te vihamieliseen suuntaan. Luuletteko totuuden tulevan ilmi sill�
tavoin? Te olette sen sijaan kylm�verisempi, hra della Rebbia;
sanokaa, mit� te t�st� arvelette? Luuletteko tekin, kuten sisarenne,
ett� mies, jolla on verrattain helppo rangaistus k�rsitt�v�n�,
ottaa ilomielell� niskoillensa rikoksen, jota h�n ei ole tehnyt, ja
sitoutuu t�h�n vallan tuntemattoman henkil�n takia?

Orso luki uudelleen yleisen syytt�j�n kirjeen punniten jokaista sanaa
erityisen tarkkaavasti, sill� n�hty�ns� asianajaja Barricinin, tunsi
h�n k�yv�n viel� vaikeammaksi vakiutua siit�, ett� t�m� oli syyt�n
v��rennykseen. Kuitenkin huomasi h�n vihdoin t�ytyv�ns� my�nt��, ett�
selitys oli h�nest� riitt�v�.

Colomba sit� vastoin huudahti rajusti:

-- Tomaso Bianchi on petturi. Olen varma siit�, ett� h�n joko
vapautetaan tai p��see pakenemaan vankeudesta.

Prefekti kohautti olkap�it�ns�.

-- Min� olen antanut teille, hra della Rebbia, ne tiedot, jotka olen
asianomaisilta viranomaisilta saanut. Nyt vet�ydyn min� pois ja annan
teid�n itsenne mietti� asiaa. Toivon, ett� k�yt�tte selv�� j�rke�nne
ja ett� se voittaa taistelussa sisarenne ep�ilyksi� vastaan.

Pyydetty�ns� muutamin sanoin anteeksi Colomban k�yt�st�, uudisti Orso
�skeiset sanansa, ett� h�n nim. uskoi Tomason yksin olevan syyp��n
rikokseen.

Prefekti oli noussut yl�s aikeessa poistua.

-- Ell'ei olisi niin my�h�ist�, sanoi h�n, ehdottaisin, ett� tulette
kanssani noutamaan luotani neiti Nevilen kirjeen. My�skin voisitte
samalla sanoa hra Barricinille, sen mit� juuri olette vakuuttanut
minulle, niin olisi kaikki hyvin.

-- Orso della Rebbia ei ikin� ole astuva Barricinin kynnyksen yli!
huusi Colomba tuimasti.

-- Neiti n�kyy olevan perheen _tintinajo_[24] (= kellokas), lausui
prefekti leikillisesti.

-- Hra prefekti, sanoi Colomba p��tt�v�sti, teit� on petetty.
Asianajaja Barricinia te ette tunne. H�n on mit� viekkain ja
petollisin ihminen. Min� rukoilen teit�, ett'ette taivuta velje�ni
tekoon, joka kerrassaan h�p�isisi h�net.

-- Colomba, tiuskaisi Orso, kiihkosi tekee sinut mielett�m�ksi.

-- Orso, Orso, sen lippaan nimess�, jonka teille n�ytin, pyyd�n teit�
kuulemaan minua. Teid�n ja Barricinien v�lill� on verta; etteh�n te
mene heid�n luoksensa?

-- Sisko hyv�!

-- Etteh�n, rakas veljeni, etteh�n mene? Muuten t�ytyy minun j�tt��
t�m� talo ... enk� min� takaisin palaja... Orso, s��lik�� minua...

Samassa heitt�ysi h�n polvilleen veljens� eteen.

-- Min� joudun aivan ep�toivoon n�hdess�ni nti della Rebbian noin
mielett�m�n�. Mutta te saatte h�net vakuutetuksi mielipiteest�nne,
siit� olen varma, hra luutnantti.

Prefekti avasi oven, vaan pys�htyi ik��nkuin olisi odottanut, ett�
Orso seuraisi h�nt�.

-- Min� en voi j�tt�� h�nt� nyt, sanoi Orso, mutta huomenna min�
kyll�...

-- Min� matkustan pois jo varhain aamulla -- -- --

-- Veljeni, odottakaa edes huomis-aamuun, huudahti Colomba ristien
k�tens�. Sallikaa minun k�yd� viel� l�pi is�ni paperit... Sit�h�n te
ette voine kielt�� minulta?

-- Olkoon menneeksi!... Viel� t�n� iltana saat sin� ne n�hd�,
mutta sen koommin et sin� saa minua kiusata tuolla mielett�m�ll�
vihallasi... Tuhannesti anteeksi, hra prefekti ... Min� tunnen
itsekin voivani hieman pahoin ... J�tt�k��mme mieluummin tuo asia
huomiseksi.

-- Uni tuopi uuden neuvon, sanoi prefekti poistuessansa, huomenna
olette te toivoakseni p��ssyt kaikesta eperoimisesta. J��k�� hyv�sti!

-- Saveria, ota lyhty ja saata hra prefekti asuntoonsa, k�ski
Colomba. H�n antaa sinulle samalla kirjeen, jonka tuot Orso-herralle.

Sitten lis�si h�n viel� pari sanaa, joita eiv�t kuulleet muut kuin
palvelustytt�.

-- Colomba, lausui Orso prefektin menty�, sin� olet tuottanut minulle
paljo ik�vyyksi�. Kuinka voit sin� kielt�yty� uskomasta sit�, mik� on
silminn�ht�v�sti totta?

-- Te olette antanut minulle harkinta-aikaa huomiseksi, vastasi t�m�.
Pitk� aika se ei ole, mutta sittenkin s�ilyt�n min� viel� toivoni.

Ottaen samalla avainkimpun juoksi h�n suoraa p��t� yl�kertaan. Siell�
kuulusti h�n availevan p�yt�laatikoita ja penkovan sen salalaatikon
sis�llyst�, johon eversti della Rebbia aikoinansa oli k�tkenyt
t�rke�t paperinsa.




XIV.


Saveria viipyi kauvan poissa ja Orson k�rsim�tt�myys oli jo ehtinyt
ylimmillens�, kun h�n vihdoinkin palasi kirjeen ja pikku Chilinan
kanssa, joka juuri oli her�tetty ensi unestansa ja viel� hieroi
silmi�ns�.

-- Lapsi kulta, mik� sinut t�nne saattoi n�in my�h�ll�? kysyi Orso.

-- Neiti oli kutsunut minua, vastasi Chilina.

-- Mit� pirua h�n tuolla poloisella tekee? mietti Orso; mutta h�n
kiirehti avaamaan miss Lyydian kirjeen ja ryhtyi lukemaan. Sill�
v�lin meni Chilina yl�kertaan Colomban puheille.

    "Is�ni on ollut hieman kipe�, kirjoitti miss Nevil, ja muutenkin
    on h�n niin laiska kirjoittamaan, ett� minun t�ytyy toimittaa
    h�nelle kirjurin virkaa. H�nelt� kastui n�et jalat meren
    rannikolla sin� samana p�iv�n�, jolloin h�n olisi voinut ihailla
    maisema-n�k�alaa kanssamme; eik� t�ss� teid�n vieh�tt�v�ss�
    saaressanne tarvita muuta, niin on vilutauti jo ovella. Min�
    olen t��lt� asti jo n�kevin�ni teid�n hahmonne t�t� lukiessanne;
    te tavoittelette ep�ilem�tt� tikarianne, mutta toivottavasti ei
    teill� ole sit� en��. No niin, is�ni on siis sairastanut hieman
    vilutautia ja kuumetta, minua taas on ahdistanut pelko sen
    johdosta. Prefekti, joka yh�ti mielest�ni on sangen rakastettava
    mies, toi luoksemme miellytt�v�n l��k�rin, joka parissa p�iv�ss�
    pelasti meid�t pulasta. Kohtaus ei uudistunut ja is�ni tahtoisi
    jo j�lleen l�hte� mets�st�m��n, mutta sen huvin olen min� h�nelt�
    viel� kielt�nyt. --

    Millaiselta n�ytti teid�n vuoristolinnanne kotiin palattuanne?
    Oliko pohjoinen torni viel� paikoillansa?... N�kyyk� kummituksia?
    Kyselen teilt� n�it� asioita sen vuoksi, ett� is�ni muistaa
    teid�n ta'anneen h�nelle runsaan saaliin daama-el�imi�,
    mets�sikoja ja muhveleja ... vai kuinka tuon ihmeellisen el�v�n
    nimi kuului?... Noustuamme Bastiassa laivaan on tarkoituksemme
    saapua Pietraneraan ja pyyt�� vierasvaraisuuttanne; toivon,
    ett'ei della Rebbian linna, jonka kerroitte olevan niin perin
    vanhan ja r�nsistyneen, kuitenkaan yllemme suistu.

    Vaikka prefekti onkin niin miellytt�v� mies, ett'ei meilt�
    h�nen seurassansa koskaan puutu puheenainetta, _by the by_,[25]
    luulen sent��n panneeni h�nen p��ns� py�r�lle. Puhelimme kerran
    teid�n jalosukuisuudestannekin: Bastian lakimiehet olivat
    l�hett�neet h�nelle muutamia tietoja er��st� telkimien ta'a
    suljetusta veitikasta, jonka tunnustukset ovat sellaiset,
    ett� ne kai karkoittavat t�h�nastiset ep�ilyksenne; teid�n
    vihamielisyytenne (naapurianne kohtaan), joka toisinaan on saanut
    minut levottomaksi, lakannee n�ist� tiedon saatuanne. Ette voi
    kuvailla, kuinka t�m� minua ilahduttaa!

    Kun te l�hditte t��lt� kauniin runolaulajattaren kanssa, pyssy
    k�dess� ja synkk�n� katsannolta, n�ytitte te minusta tavallista
    enemm�n ... jopa liiankin ... korsikalaiselta. _Basta!_ Olen
    kirjoittanut teille jo n�ist� asioista niin laajaper�isesti vain
    sen vuoksi, ett� minulla on t��ll� ik�v�.

    Sen pahempi, on prefekti jo l�hd�ss�. Me l�het�mme teille
    sanan, kun rupeamme hommautumaan t��lt� vuoristoanne kohti ja
    erityisesti kirjoitan min� neiti Colomballe pyyt��kseni h�nelt�
    yhden bruccion, _ma solenne_. Sill� v�lin voitte sanoa h�nelle
    puolestani tuhansia helli� terveisi�. H�nen antamaansa tikaria
    k�yt�n min� usein aukileikatessani romaanin lehti�, jonka onneksi
    otin mukaani; mutta tuo hirmuinen ter�sase pit�� t�t� arvottomana
    k�ytt�n� ja viiltelee kirjaraukkani s��lim�tt�m�ll� tavalla.

    Hyv�sti nyt, hra luutnantti; is�ni l�hett�� teille _his best
    love_. Ottakaa varteen prefektin puheet, sill� h�n on neuvokas
    j�rkimies ja tekee tuon mutkan Pietraneraan luullakseni
    ainoastaan teid�n vuoksenne. Muuten matkustaa h�n Corteen
    laskemaan er��n julkisen rakennuksen peruskive�. Kuvittelen tuon
    juhlallisuuden suuremmoiseksi ja valitan suuresti, ett'en voi
    olla siell� mukana. Herrasmies koruompeluksilla varustetussa
    virkapuvussa, silkkisukissa ja valkea nauha yll�ns� k�sittelee
    muurarin lastaa ... ja pit�� puheen, jonka j�lkeen juhlallisuus
    p��ttyy tuhanten huutaessa: el�k��n kuningas!

    Olettepas te ollut aika tuhma-Jussi, saadessanne minut
    kirjoittamaan nelj� kokonaista sivua. Mutta minun on t��ll�
    ik�v�, pyyd�n viel� kerran huomauttaa teille, ja sen vuoksi
    n�en mielell�ni, ett� tekin vastaatte minulle laajaper�isess�
    kirjeess�.

    Muuten on minusta hieman omituista, ett'ette ole viel�k��n
    ilmoittanut minulle onnellista saapumistanne linnaanne
    Pietranerassa.

                                                Lyydia.

    J. K. Pyyd�n teit� viel� kerran kuuntelemaan prefektin sanoja ja
    tekem��n niinkuin h�n sanoo. Me olemme t��ll� yhdess� miettineet,
    miten teid�n t�ss� on menetelt�v� ... ja minua se erityisesti
    ilahduttaisi."

Orso luki kirjeen kolmeen, nelj��n kertaan s�est�en mieless�ns�
jokaisen luennan lukemattomilla selityksill�; sitten kirjoitti
h�n pitk�n vastauksen ja k�ski Saverian toimittamaan sen er��lle
kyl�l�iselle, joka viel� samana y�n� l�hti Ajaccioon. Sisarensa
kanssa ei h�n en�� aikonut antautua mink��nlaisiin keskusteluihin
Barricinien todellisista tahi valheellisista ilkit�ist�, sill�
miss Lyydian kirje oli saattanut h�net n�kem��n kaiken ruusuisessa
valaistuksessa. Ep�ilyksi� ei h�nell� en�� ollut eik� my�sk��n
vihamielisyyden tunteita.

Jonkun aikaa odotteli h�n, ett� Colomba tulisi alas yl�kerrasta,
mutta kun t�t� ei n�kynyt tulevaksi, meni h�n levolle keve�mm�ll�
syd�mell� kuin mit� h�nell� oli pitk��n aikaan ollut.

Kun Colomba oli toimittanut Chilinan matkaan annettuansa h�nelle
salaiset m��r�ykset, vietti h�n suurimman osan y�st� lukemalla
is�ns� vanhoja papereja. Hiukan ennen p�iv�n koittoa viskattiin
muutamia pikkukivi� ikkunaan, jonka merkin kuultuansa h�n juoksi alas
puutarhaan, avasi er��n salaportin ja saattoi taloon kaksi sangen
ep�ilytt�v�n n�k�ist� miest�. H�nen ensim�inen huolensa oli saattaa
heid�t keitti��n ja toimittaa heille siell� ruokaa.

Mit� miehi� n�m� olivat, sen saamme pian tiet��.




XV.


Noin klo 6 aamulla kolkutti er�s prefektin palvelija della Rebbian
talon ovelle. Colomballe, joka tuli avaamaan, sanoi h�n prefektin
olevan l�ht�-aikeissa, ja odottavan saavansa sit� ennen tavata hra
della Rebbiaa. Empim�tt� vastasi Colomba, ett� h�nen veljens� oli
langennut rappusissa ja nyrj�ytt�nyt jalkansa eik� voinut astua
askeltakaan. Sen vuoksi pyysi h�n hra prefektin suomaan anteeksi,
ett'ei h�n voinut tulla sinne, mutta olisi h�n sangen kiitollinen,
jos prefekti suvaitsisi n�hd� vaivan pist�yty� t��ll�. Heti viestin
poistuttua tuli Orso alas huoneestansa ja kysyi eik� prefekti ollut
l�hett�nyt ket��n h�nt� noutamaan.

-- H�n pyysi teit� odottamaan h�nt� t��ll�, vastasi Colomba
vakuuttavasti.

Puoli tuntia kului eik� mit��n elonmerkki� n�kynyt Barricinien
talossa. Orsolle juolahti mieleen kysy� Colombalta, oliko h�n
l�yt�nyt mit��n erikoista, johon t�m� vastasi antavansa selityksen
niin pian kuin prefekti saapuu. Muuten n�ytti h�n tyynelt�, mutta
ihon v�ri ja katse ilmaisivat kuumeentapaista levottomuutta.

Vihdoinkin avausi Barricinien talon ovi ja ensimm�isen� tuli sielt�
ulos prefekti matkapuvussaan; h�nt� seurasi kyl�vouti molempien
poikiensa keralla. Pietraneran asukkaat, jotka jo p�iv�n koittaessa
olivat laittautuneet t�hystys-sijoillensa katsellaksensa l��nin
ensim�isen virkamiehen l�ht��, h�mm�styiv�t suuresti n�hdess�ns�,
ett� t�m� kolmen Barricinin seurassa tuli suoraan torin poikki ja
h�visi della Rebbian taloon.

-- Siell� tehd��n sopuisa rauha, huusivat kyl�n politikoitsijat.

-- Sanoinhan min� teille, lis�si er�s vanhus, ett� Ors' Antonio on
el�nyt liian kauvan mantereella ottaaksensa asiat syd�men kannalta.

-- Huomatkaa sent��n, vastasi er�s rebbialainen, ett� Barricinit
etsiv�t h�nt� ... ja pyyt�v�t tietysti anteeksi.

-- Tietysti on prefekti narrannut heid�t kaikki tyyni, arveli ukko;
nykyajan ihmiset ovat kaikki vailla miehuutta eiv�tk� nuoret miehet
en�� v�lit� is�ns� verest� enemp�� kuin -- �p�r�t!

Prefekti h�mm�styi kovin n�hdess�ns� Orson seisoallansa ja k�velev�n
vallan vaivatta. Parilla sanalla ilmaisi Colomba valheensa pyyt�en
sit� anteeksi:

-- Jos te olisitte asunut jossakin muualla, olisi veljeni vastannut
k�yntiinne jo eilen, sanoi h�n.

Orso pyyteli niinik��n useampia kertoja anteeksi v�itt�en, ett'ei h�n
ollut tiennyt mit��n t�st� naurettavasta valheesta, josta h�n oli
aivan suutuksissansa. Prefekti ja ukko Barricini n�yttiv�t uskovan
h�nen vakuutustensa vilpitt�myytt�, jotka oikeiksi todisti sek� h�nen
h�mmentynyt esiytymisens� ett� nuhteensa Colomballe; mutta kyl�voudin
pojat eiv�t n�ytt�neet tyytyv�n n�ihin selityksiin.

-- H�n pit�� meit� pilkkanansa, sanoi Orlanduccio niin kovalla
��nell� ett� talonv�enkin piti se kuuleman.

-- Jos minun sisareni tekisi minulle moisen kepposen, lis�si
Vincentello, niin kyll� min� ottaisin h�nelt� halun tehd� sit�
toistamiseen.

N�m� sanat ja se ��ni, mill� ne lausuttiin, eiv�t miellytt�neet
Orsoa, jonka hyv�ntahtoisuutta ne loukkasivat. H�n heitti molempiin
Barricineihin silm�yksi�, joissa ei en�� �skeist� hyv�ntahtoisuutta
ollut.

Kun kaikki muut t�ll� v�lin olivat istuutuneet, paitse Colomba, joka
seisoi ky�kin ovella, koroitti prefekti ��nens� ja lausui ensin
muutamia jokap�iv�isyyksi� maan ennakkoluuloista, muistuttaen sitten
l�sn�olijoille, ett� useimmat ikivanhat vihamielisyydet perustuivat
vain v��rink�sityksiin. K��ntyen sitten kyl�voutiin sanoi h�n,
ett'ei hra della Rebbia ollut koskaan uskonut Barricinin perheen
suoranaisesti tahi ep�suorasti vaikuttaneen siihen valitettavaan
tapahtumaan, jonka uhriksi h�nen is�ns� oli joutunut. Tosin oli h�n
s�ilytt�nyt joitakin ep�ilyksi� yksityiskohtien johdosta, jotka
aiheutuivat molempien perheiden v�lisest� oikeusjutusta, mutta
n�ihin oli syyn� niin hyvin hra Orson monivuotinen poissaolo kuin
ne tiedonannot, jotka h�n oli kotiseudultansa saanut. Nyt, kun
uusia asioita oli �skett�in ilmi tullut, katsoi h�n olevansa t�ysin
tyydytetty ja halusi yst�v�llisi� suhteita ja hyv�� naapuruutta hra
Barricinin ja h�nen molempien poikiensa kanssa.

Orso kumarsi hajamielisen�. Hra Barricini sopersi muutamia sanoja,
joita kukaan ei voinut kuulla, ja nuoret Barricinit katselivat
katto-orsia. Jatkaen puhettansa k��ntyi prefekti Orson puoleen
antaaksensa Barricinien puolesta h�nelle yht�l�isen selvityksen, kun
Colomba samassa veti muutamia papereita esiliinansa alta ja astui
juhlallisena rauhaa hierovien riitapuolten v�liin sanoen:

-- Tosin n�kisin eritt�in mielell�ni, ett� sota kahden naapuriperheen
v�lill� p��ttyisi. Mutta ett� rauhanteko olisi vilpit�n, ovat
keskin�iset suhteet selvitett�v�t eik� mit��n ep�ilyksen alaista saa
v�lillemme j��d�. Hra prefekti, Tomaso Bianchin tekem� tunnustus
tuntui minusta heti ep�ilytt�v�lt�, koska h�n tiett�v�sti on
huonomaineinen mies. Mainitsin jo teille, ett� nuori Barricini ehk�
on tavannut h�net Bastian vankilassa...

-- Se ei ole totta, keskeytti Orlanduccio, Tomaso Bianchia en min�
ole ikin� n�hnyt.

Colomba heitti h�neen halveksivan katseen ja jatkoi sitten
n�enn�isesti aivan tyyneen�:

-- Te olette selitt�nyt, mit� etuja Tomasolla oli uhata hra
Barricinia yleisesti pelj�tyn ry�v�rin nimess�, ja huomauttanut h�nen
halunneen varata veljellens� Teodorille sen myllyn, jonka is�ni oli
vuokrannut h�nelle v�h�ist� maksua vastaan?

-- Seh�n on p�iv�nselv��, sanoi prefekti.

-- Sellaiseen kurjaan n�hden, mik� Bianchi n�ytt�� olevan, riitt�� se
selitykseksi, sanoi Orso erehtyen sisarensa maltillisen ulkomuodon
suhteen.

-- V��rennetty kirje, jatkoi Colomba, jonka silm�t alkoivat loistaa
vilkkaammin, on p�iv�tty 11 p. hein�kuuta. Silloin oli Tomaso
veljens� myll�rin luona.

-- Aivan niin, sanoi kyl�vouti hieman levottomasti.

-- Mit� hy�ty� olisi Tomaso Bianchilla siis tuosta ollut? huudahti
Colomba voitonriemulla. H�nen veljens� vuokra-aika oli jo mennyt
umpeen; is�ni oli sanonut h�net irti jo 1 p. hein�kuuta. Kas, t�ss�
is�ni p�iv�kirja, johon irtisanominen on merkitty ... ja t�ss� kirje
er��lt� asiamiehelt�mme Ajacciossa, joka oli hankkinut meille uuden
myll�ri-ehdokkaan.

N�in sanoessaan antoi h�n prefektille paperit, jotka olivat h�nell�
k�dess�.

Seurasi yleinen h�mm�stys. Kyl�vouti kalpeni huomattavasti. Orso
rypisti kulmiansa ja l�hestyi ottaaksensa selkoa papereista, joita
prefekti luki tarkkaavasti tutkien.

-- Meit� pidet��n t��ll� pilkkanaan! huudahti Orlanduccio
toistamiseen nousten vihaisena tuoliltansa. Menk��mme tiehemme
t��lt�, minne meid�n ei olisi ensink��n pit�nyt tulla!

Hetken kuluttua oli hra Barricini jo ehtinyt saada takaisin
kylm�verisyytens�. H�n pyysi saada tutkia noita papereita, jotka
prefekti ojensi h�nelle sanaakaan virkkamatta. Nostaen sitten vihre�t
silm�lasit otsallensa, silm�ili h�n niit� sangen v�linpit�m�tt�m�n�,
sill� aikaa kuin Colomba tarkasti h�nt� naarastiikerin katseilla,
joka n�kee daamahirven l�hestyv�n pes�luolassa olevia penikoitansa.

-- Mutta, sanoi hra Barricini laskien silm�lasinsa nen�lleen ja
antaen paperit prefektille takaisin, onhan Tomaso tuntien eversti
vainajan hyv�ntahtoisuuden, voinut ajatella ... ja niin on h�nen
t�ytynyt ajatella ... ett� eversti peruuttaisi irtisanomista koskevan
p��t�ksens�... J�ih�n mylly h�nen omaksensa, niin ett�...

-- Myllyn vuokrasin min� sittemmin h�nelle, sanoi Colomba
halveksivasti. Is�ni oli jo silloin kuollut ja sen vuoksi olin min�
pakotettu pit�m��n huolta talon suojateista.

-- Tomaso on kuitenkin itse tunnustanut kirjoittaneensa tuon kirjeen,
sanoi prefekti, seh�n on selv��.

-- Selv�� on minusta t�ss� se, keskeytti Orso, ett� koko t�m� juttu
on t�ynn� selitt�m�tt�mi� h�vytt�myyksi�.

-- Viel� t�ytyy minun vastustaa er�it� noiden herrain v�itteit�,
sanoi Colomba. Samassa avasi h�n ky�kin oven ja heti astuivat sielt�
saliin Brandolaccio ja teoloogi koiransa Bruscon kanssa. Molemmat
ry�v�rit olivat aseettomia; ainakaan ei heill� sellaisia n�kynyt.
Patruunavy� heill� tosin oli yll�ns�, mutta siihen tavallisesti
kuuluva t�ydennys -- pistooli -- puuttui. Saliin tultuansa ottivat he
kunnioittaen lakit p��st�ns�.

Voitte aavistaa, millaisen vaikutuksen heid�n �killinen
ilmestymisens� aikaansai! Kyl�vouti oli horjahtaa kumoon ja h�nen
molemmat poikansa asettuivat rohkeina h�nen eteens� haparoiden
tikaria taskustansa. Prefekti yritti ovelle p�in, mutta Orso kiristi
Brandolacciota kaulasta �rj�isten:

-- Mit� sinulla on t��ll� tekemist�, lurjus?

-- T�m� on sala-ansa! huudahti kyl�vouti koettaen avata oven, jonka
Saveria ry�v�rein k�skyst� oli v��nt�nyt lukkoon, kuten my�hemmin
saatiin tiet��.

-- Hyv� herrasv�ki, sanoi Brandolaccio, elk�� minua pelj�tk�. En min�
ole niin suuri piru, miksi minut on mustattu. Mit��n pahoja aikeita
ei meill� ole. Palvelijanne, hra prefekti, ... hieman malttia, hra
luutnantti, teh�n vallan kuristatte minut!...

Me tulimme t�nne kutsuttuina todistajina. No, puhu sin� pastori,
jolla on kieli paremmassa kantimessa.

-- Hra prefekti, aloitti teoloogi, minulla ei ole ollut kunnia
tutustua teihin t�t� ennen. Nimeni on Giocanto Castriconi, mutta
paremmin tunnetaan minut nimell�: pastori ... kas, te tunnette minut
sill� nimell�! Niin, neiti della Rebbia, jota minulla my�sk��n ei ole
ollut kunnia ennen tavata, on pyyt�nyt minulta tietoja er��st� Tomaso
Bianchista, jonka kanssa min�, kolme viikkoa sitten, istuin Bastian
vankilassa. Kas t�ss�, mit� min� h�nest� tied�n...

-- Elk�� vaivatko itse�nne, sanoi prefekti, teid�nlaiseltanne
miehelt� min� en tahdo mit��n tietoja. Hra della Rebbia, toivoakseni
ette te ole mitenk��n osallinen t�h�n katalaan salajuoneen. Mutta
oletteko my�skin is�nt� talossanne? K�skek�� siin� tapauksessa avata
t�m� ovi. Sisarenne saa ehk� viel� vastata oikeudessa suhteistansa
ry�v�reihin.

-- Hra prefekti, suvaitkaa kuulla, mit� tuolla miehell� on
sanottavaa. Te olette t��ll� jakamassa oikeutta kaikille ja
velvollisuutenne on koettaa saada totuutta ilmi. Puhukaa, Giocanto
Castriconi.

-- Elk�� kuunnelko h�nt�, huusivat kaikki kolme Barricinia kuorossa.

-- Jos kaikki puhuvat yht'aikaa, sanoi ry�v�ri hymyillen, niin
on mahdoton kuunnella ket��n. Niin, vankeudessa oli minulla
huonetoverina, vaan ei yst�v�n�, kysymyksess� oleva Tomaso Bianchi.
Hra Orlanduccio k�vi usein h�nen puheillansa ja...

-- Se ei ole totta, huusivat veljekset yht'aikaa.

-- Kaksi kieltoa on sama kuin my�nnytys, huomautti Castriconi
kylm�sti. Tomasolla oli aina rahaa; h�n s�i ja joi mit� parhaiten.
Min�kin olen aina pit�nyt hyv�st� ruo'asta (se on pienimpi� vikojani)
ja huolimatta vastenmielisyydest�ni tuota vinti�t� kohtaan,
suostuin min� sent��n sy�m��n monta p�iv�llist� h�nen kanssansa.
Kiitollisuudesta ehdotin h�nelle, ett� salaa pakenisimme yhdess�...
Er�s hempu ... jota kohtaan olin ollut v�h�n yst�v�llisempi ... oli
neuvonut minulle keinon siihen... Mutta min� en tahdo ep�illyksi
saattaa ket��n, ymm�rr�ttek�? Tomaso kielt�ysikin sanoen olevansa
varma asiastansa, koska asianajaja Barricini oli suositellut h�nt�
kaikille tuomareille, ja vakuutti p��sev�ns� vankilasta valkeana kuin
lumi ja ... viel�p� rahat taskussa. Min� puolestani luulin terveyteni
kaipaavan vapaampaa ilmaa. _Dixi_.

-- Kaikki tuon miehen puheet ovat pelkk�� valhetta, sanoi Orlanduccio
p��tt�v�sti. Jos olisimme avonaisella salolla ja pyssy k�dess�
molemmilla, niin ei tuo lurjus sanojansa toistaisi.

-- Nyt te teette tuhmuuden, huusi Brandolaccio, elk�� haastako riitaa
pastorin kanssa, Orlanduccio.

-- Sallitteko minun vihdoinkin poistua, hra della Rebhia? kysyi
prefekti polkien jalkaa levottomuudesta.

-- Avatkaa ovi, Saveria, huusi Orso, avatkaa ovi tai vie teid�t
perkele!

-- Silm�nr�p�ys viel�, sanoi Brandolaccio. Meid�n on t��lt� ensin
pujahdettava tiehemme ... jonnekin p�in. Hra prefekti, kun yhteisten
tuttavien luona yhdyt��n, on tapana my�nt�� erotessa toisillensa
puolen tunnin aselepo...

Prefekti heitti h�neen ylenkatseellisen silm�yksen.

-- Palvelijanne, hyv� herrasv�ki, sanoi Brandolaccio. Joudu, Brusco,
jatkoi h�n koiraansa puhutellen ja k�tens� vaakasuoraan asentoon
nostaen, teep�s juhlahyppy hra prefektille!

Koira teki k�skyn mukaan, ry�v�rit poistuivat keitti��n, ottivat
siell� aseensa ja pakenivat puutarhan kautta, mutta vasta kun ulkoa
kuului heid�n kime� vihellyksens�, avausi salin ovi kuin taikaiskusta.

-- Hra Barricini, sanoi Orso pid�tetyll� kiivastuksella, mielest�ni
olette te tuon kirjeen v��rent�nyt. Viel� t�n��n j�t�n min� yleiselle
syytt�j�lle syyt�skirjeen sek� v��rennyksest� ett� seurustelusta
Bianchin kanssa. Mutta ehk� on minun teht�v� viel� kolmaskin
kauheampi syyt�s teit� kohtaan.

-- Ja min� puolestani, sanoi kyl�vouti, syyt�n teit�, hra della
Rebbia, sala-ansan viritt�misest� ja kanssak�ymisest� ry�v�rein
kanssa. Sill� v�lin suvainnee hra prefekti suositella teit�
santarmeille.

-- Prefekti tiet�� tehd� velvollisuutensa, sanoi t�m� ankarasti. H�n
on pit�v� huolen siit�, ett'ei Pietranerassa yleist� turvallisuutta
h�irit�. T�m�n sanon min� teille kaikille.

Kyl�vouti ja Vincentello olivat jo poistuneet salista ja Orlanduccio
seurasi heit� takaperin, kun Orso h�nelle kuiskasi:

-- Is�nne on ukkorahjus, jonka voin murjoa korvapuustilla. Mutta
teid�t vaadin min� tilille ... ja veljenne.

Vastaukseksi paljasti Orlanduccio �kki� tikarinsa ja karkasi hurjana
Orson kimppuun; mutta ennenkuin h�n ehti k�ytt�� asettansa, tarttui
Colomba h�nen k�sivarteensa ja v��nsi sit� voimakkaasti, samalla kun
Orso, ly�den nyrkill� h�nt� kasvoihin, pakotti h�net per�ytym��n
muutamia askelia ja horjahtamaan oven pielt� vastaan. Tikari lensi
Orlanduccion k�dest�, mutta samalla astui Vincentello sis��n ase
k�dess�, jolloin Colomba tempasi pyssyn nurkasta n�ytt�en tulijalle,
ett� voitto oli ehdottomasti h�nen.

Prefektikin eh�tti samassa taistelevien v�liin.

-- N�kemiin asti, Ors' Anton', huusi Orlanduccio ja avasi rajusti
oven, jonka h�n sulki j�lkeens� saadakseen aikaa paeta tiehens�.

Orso ja prefekti pysyiv�t nelj�nnestunnin ajan aivan sanattomina,
kumpikin omalla puolellansa salia. Voitonylpeys otsallansa katseli
Colomba heit� kumpaakin vuorotellen nojautuneena pyssyyn, joka oli
voiton ratkaissut.

-- Oi, mik� maa ja mitk� hurjat tavat, huudahti prefekti nousten
rajusti istualta. Te teitte v��rin, hra della Rebbia, ja min�
vaadin teilt� kunniasananne, ett'ette ryhdy mink��nlaisiin
v�kivaltaisuuksiin, vaan odotatte siksi, kunnes oikeus on ratkaissut
t�m�n kirotun jutun.

-- Siin� olette oikeassa, hra prefekti, ett'ei minun olisi pit�nyt
satuttaa k�tt�ni tuohon kurjaan. Mutta kun min� kerran tulin
ly�neeksi, niin en my�sk��n kielt�ydy antamasta h�nelle sit�
hyvityst�, jota h�n voi vaatia.

-- Mit� viel�! Ei h�n antau kaksintaisteluun kanssanne!... Mutta jos
h�n murhaa teid�t salaa, niin... Ainakin olette te antanut h�nelle
kyllin aihetta siihen.

-- Mep� osaamme puolustautua, sanoi Colomba.

-- Orlanduccio n�ytt�� minusta uljaalta miehelt� ja min� ennustan
parasta h�nest�, hra prefekti. Arvelematta paljasti h�n tikarinsa,
mutta ehk�p� olisin min� tehnyt h�nen sijassansa aivan samalla
tavoin. Onneksi oli sisarellani lujemmat k�det kuin salonkinaisilla.

-- Mutta te ette saa suostua kaksintaisteluun! Min� kiell�n sen,
huusi prefekti.

-- Suokaa minun huomauttaa, hra prefekti, ett'en kunnian asioissa
hyv�ksy muuta k�skij�� kuin omantuntoni.

-- Mutta min�p� vakuutan teille, ett'ei siit� taistelusta tule mit��n!

-- Tosin voitte te vangita minut, hra prefekti, jos min� antaun
vangittavaksi. Mutta jos sen teette, ette te sill� muuta voi kuin
lyk�t� hieman tuonnemmaksi nyttemmin v�ltt�m�tt�m�n asian. Olettehan
te itse kunnian mies, hra prefekti, ja tied�tte hyvin kyll�, ett'ei
t�llaista tapausta muuten voi ratkaista.

-- Jos te k�ytte vangitsemaan velje�ni, sanoi Colomba, niin puoli
kyl�� asettuu h�nen puolellensa; ja silloin saamme me n�hd� kauniin
ottelun.

-- Niin, min� varoitan teit� ennakolta, hra prefekti, ja pyyd�n teit�
uskomaan, ett'en min� turhia kerskaa, sanoi Orso. Min� sanon sen
teille jo ennakolta, ett� jos hra Barricini v��rink�ytt�� valtaansa
kyl�voutina ja ryhtyy vangitsemaan minua, niin min� puolustaudun.

-- T�st� p�iv�st� alkaen, sanoi prefekti, on hra Barricini erotettu
virastansa ... toistaiseksi. Toivoakseni puhdistaa h�n itsens�. Mutta
teid�n kohtalonne ei ole minulle yhdentekev�, hra della Rebbia.
Toistaiseksi en pyyd� teilt� muuta kuin ett� pysytte levollisena,
kunnes palajan Cortesta. Min� viivyn poissa ainoastaan kolme p�iv��.
Silloin palaan min� takaisin viskaalin kanssa ja yhdess� selvit�mme
me sitten t�ydellisesti t�m�n surullisen jutun. Mutta lupaatteko te
sill� aikaa pysy� rauhallisena?

-- Min� en voi sit� luvata, jos Orlanduccio, kuten luulen, vaatii
saada tavata minua.

-- Kuinka? Voitteko te, hra della Rebbia, ranskalaisena upseerina
taistella miehen kanssa, jota te ep�ilette v��rennyksest�?

-- Min� olen ly�nyt h�nt�, hra prefekti.

-- Mutta jos olisitte ly�nyt jotakin kaleriorjaa ja t�m� vaatisi
teilt� hyvityst�, niin suostuisitteko te kaksintaisteluun h�nen
kanssansa? Kas niin, hra Orso! Min� en pyyd� teilt� muuta kuin
ett'ette te etsi Orlanducciota... My�nnyn n�ette siihen, ett�
taistelette, jos h�n vaatii teid�t.

-- Ja sen h�n tekee, sit� en ep�ilek��n. Mutta sen min� voin luvata,
ett'en t�ll� v�lin uusilla korvapuusteilla anna h�nelle taistelun
aihetta.

-- Mik� kauhea maa! toisteli prefekti itseksens� k�vellen
edestakaisin pitkill� askelilla. Milloin p��ssen t��lt� Ranskaan
takaisin!

-- Hra prefekti, sanoi Colomba vienoimmalla ��nell�ns�, nyt on jo
my�h�ist� l�hte� taipaleelle, ettek� tekisi meille sit� kunniaa ett�
s�isitte aamiaista kanssamme?

Prefekti ei voinut olla naurahtamatta.

-- Min� olen viipynyt t��ll� jo liian kauvan... T�m� voi n�ytt��
jo puolueelliselta... Ja ent�s se kirottu perustuskivi?... Ei,
kyll� minun t�ytyy nyt matkaan... Neiti della Rebbia ... mit�h�n
onnettomuuksia te lienettek��n valmistanut t�ksi p�iv�ksi?

-- Ainakin my�nt�nette sisarestani sen, hra prefekti, ett� h�nen
vakaumuksensa ovat syv�t. Ja olenpa varma siit�, ett� te nyt itsekin
uskotte ne t�ysin perustelluiksi.

-- J��k�� hyv�sti, sanoi prefekti tehden k�denliikkeell� merkin
h�nelle. Tahdon ilmoittaa teille rient�v�ni heti antamaan k�skyn
santarmieverstille, ett� h�n valvoo kaikkia teid�n k�velyretki�nne.

Prefektin menty� sanoi Colomba:

-- Orso, Korsikassa ette te ole mantereella. Orlanduccio ei ymm�rr�
teid�n kaksintaistelujanne eik� sen kurjan anneta kuolla sankarin
lailla.

-- Sin� olet luja nainen, Colomba. Min� olen sinulle suuressa
kiitollisuuden velassa siit�, ett� pelastit minut tikarin iskusta.
Salli minun suudella pient� k�tt�si. Mutta anna minun hoitaa t�m�
juttu, siskoseni. L�ytyy asioita, joita sin� et ymm�rr�. Ja nyt,
toimita minulle aamiainen. Chilinan voit kutsua puheilleni niin
pian kuin prefekti on l�htenyt taipaleelle. H�n n�ytt�� soveltuvan
hyvin toimittamaan h�nelle uskottuja asioita. Min� tarvitsen n�et
kirjeenkantajaa.

Sill� v�lin kuin Colomba valvoi aamiaisvalmistuksia, meni Orso
huoneeseensa ja kirjoitti seuraavan kirjeen:

    "Luultavasti on teill� kiire saada tavata minua. Samoin haluan
    min� yhtymyst� teid�n kanssanne. Huomen-aamulla klo 6 voisimme
    yhty� Acqvavivan laaksossa. Pistoolia min� en ole tottunut
    k�sittelem��n; sen vuoksi en sit� asetta teille ehdotakaan. Olen
    kuullut kiitett�v�n teit� hyv�ksi pyssymieheksi; ottakaamme
    kaksipiippuinen kiv��ri mukaamme kumpikin. Min� saavun sinne
    er��n t�m�n kyl�n miehen kanssa. Jos veljenne seuraa teit�, niin
    ottakaa sit� paitse toinenkin todistaja ja ilmoittakaa minulle
    asiasta. Ainoastaan siin� tapauksessa tuon kaksi todistajaa.

                                 Orso Antonio della Rebbia."

Viivytty�ns� tunnin aikaa kyl�voudin apulaisen luona ja
pist�ydytty�ns� viel� Barricinien luona, l�hti prefekti jatkamaan
matkaansa Corteen ... ainoastaan yhden santarmin seuraamana.
Nelj�nnestuntia my�hemmin nouti Chilina yll�mainitun kirjeen ja vei
sen Orlanduccion omiin k�siin.

Vastausta sieti kotvan odottaa: se saapui vasta illalla. Kirjeen
oli allekirjoittanut hra Barricini vanhempi, joka ilmoitti lyhyesti
j�tt�v�ns� viskaalin haltuun kaikki h�nen pojallensa osoitetut
uhkauskirjeet. "Varmana omastatunnostani", lis�si h�n lopuksi,
"odotan siksi, kunnes tuomio-istuin on antanut p��t�ksens� teid�n
panettelujenne johdosta."

T�ll� v�lin saapui Colomban kutsusta viisi, kuusi paimenta
vartioimaan della Rebbian linnatornia. Orson hangoittelemisesta
huolimatta varustettiin torin puoleiset akkunat n.k. archereilla ja
pitkin iltaa sai h�n palveluksen tarjouksia kyl�n miehilt�.

My�skin teoloogilta saapui kirje, jossa t�m� omasta ja Brandolaccion
puolesta lupasi tulla avuksi, jos kyl�vouti aikoi turvautua
santarmeihin. Kirje p��ttyi seuraavalla _post-scriptumilla:_
"Uskaltaisinkohan kysy� teilt�, mit� hra prefekti arveli siit�
kasvatuksesta, mink� yst�v�ni on antanut Brusco-koirallensa?
Lukuunottamatta Chilinaa, en tunne toista parempioppista oppilasta,
jolla sit� paitse olisi sellaiset luonnonlahjat."




XVI.


Seuraava p�iv� kului ilman vihamielisyyksi�. Molemmilla tahoilla
pysyttiin puolustus-asemassa. Orso ei poistunut talostansa ja
suljettuna pysyi Barricinienkin portti koko p�iv�n.

Pietraneran linnoitusv�eksi j�tetyt viisi santarmia n�kyiv�t
k�velev�n torilla ja kyl�n ymp�rist�ss� maapoliisin kanssa, joka
yksin edusti kyl�n eli kaupungin sotav�ke�. Voudin apulainen ei
riisunut virkavy�t� ylt�ns�; mutta lukuunottamatta n.k. archereja
molempien vihamielisten talojen akkunoissa, ei mik��n osoittanut
sotatilaa. Ainoastaan korsikalainen olisi tehnyt sen huomion, ett�
torilla -- vihre�n tammen alla -- n�htiin yksinomattain naisia.

Illallisen aikana n�ytti Colomba iloisena veljellens� seuraavaa
kirjett� miss Nevilelt�:

    "Rakas neiti Colomba! Mielihyv�ll� n�in veljenne kirjeest�,
    ett� vihamielisyytenne ovat p��ttyneet. Vastaanottakaa minun
    onnitteluni sen johdosta. Is�ni ei viihdy en�� Ajacciossa,
    kun veljenne ei en�� ole t��ll� juttelemassa sodasta ja
    mets�st�m�ss� h�nen kanssansa. Me l�hdemme t�n��n matkalle ja
    aiomme nukkua seuraavan y�n sen sukulaisenne luona, jolle meill�
    on suosituskirje. Ylihuomenna noin klo 11 saavun min� sinne
    pyyt��kseni saada maistaa sit� vuoristolaisbrucciota, jonka te
    v�it�tte olevan paljo parempaa kuin kaupunginjuusto on.

    Hyv�sti, rakas neiti Colomba.

                                   Yst�v�tt�renne Lyydia Nevil."

-- H�n ei siis ole toista kirjett�ni saanut, huudahti Orso.

-- N�etteh�n kirjeen p�iv�yksest�, ett� nti Lyydia jo oli matkalla,
kun teid�n kirjeenne saapui Ajaccioon. Kielsittek� te siis h�nt�
tulemasta?

-- Min� kirjoitin h�nelle, ett� el�mme t��ll� piiritystilassa...
Silloin ei mielest�ni juuri voi vastaanottaa vieraita.

-- Niin, ne englantilaiset ovat todellakin omituista v�ke�.
Viimeisen� y�n�, mink� vietin h�nen kamarissansa, kertoi h�n
tuntevansa itsens� sangen pettyneeksi, jos h�nen t�ytyy j�tt��
Korsika n�kem�tt� joku kaunis verikosto. Jos tahdotte, Orso, voisimme
antaa h�nelle n�yt�nn�n ja esitt�� hy�kk�yksen vihollisen taloa
vastaan?

-- Tied�tk�s, Colomba, ett� luonto on n�ht�v�sti erehtynyt tehdess��n
sinusta naisen. Sinusta olisi tullut mainio sotilas.

-- Ehk�. Kaikissa tapauksissa menen valmistamaan bruccioni.

-- Se on tarpeetonta. Meid�n on l�hetett�v� joku ilmoittamaan heille
tilastamme ja pid�tt�m��n heit� tulemasta t�nne.

-- Vai niin, vai tahtoisitte l�hett�� sanansaattajan t�llaiseen
rankkasateeseen, ett� joku vuorivirta korjaisi sek� viestin ett�
kirjeenne. Voi kuinka minun on s��li ry�v�riraukkoja t�llaisessa
myrskyss�! Onneksi on heill� hyv�t _pilonit_.[26] Tied�ttek�,
mit� meid�n on tekeminen, Orso? Jos myrsky taukoo, niin l�htek��
huomen-aamulla sangen varhain matkaan ja joutukaa sukulaisemme luo,
ennen kuin yst�v�mme ovat ehtineet l�hte� liikkeelle. Se ei k�yne
teille vaikeaksi, sill� miss Lyydia nousee aina my�h��n yl�s. Siell�
voitte te kertoa heille, mit� t��ll� on tapahtunut. Ja jos he siit�
huolimatta haluavat tulla, niin vastaanotamme me heid�t suurimmalla
mielihyv�ll�.

Orso antoi my�ntymyksens� t�h�n ehdotukseen. Hetken per�st� sanoi
Colomba:

-- Luulitteko ehk� laskeneeni leikki�, Orso, puhuessani �sken
hy�kk�yksest� Barricinien taloa vastaan? Tied�ttek�, ett� meik�l�isi�
on ainakin kaksi yht� vihollista vastaan. Sen j�lkeen kun
prefekti erotti kyl�voudin virasta ovat melkein kaikki kyl�l�iset
meid�n puolellamme. Me voisimme hakata heid�t kappaleiksi. Eik�
hy�kk�ys olisikaan vaikea aloittaa. Jos niin tahdotte, menen
min� torikaivolle, ivailen heid�n naisiansa, he tulevat ulos ...
ja kukaties ... kurjia raukkoja kuin ovat ... kukaties ampuvat
he minua _archereinsa_ suojasta ... mutta eiv�t tietysti osaa.
Muuta ei tarvita: sodan ovat he silloin alkaneet. Sit� pahempi
voitetuille: kuinka voisi temmellyksess� saada selkoa niist�,
jotka ovat kolhineet?... Luottakaa siis sisareenne, Orso; lopuksi
saapuisivat mustakaavut (lakimiehet), tuhrisivat paljo paperia ja
l�rp�ttelisiv�t sanomattoman paljo joutavuuksia. Koko juttu raukeisi
kuitenkin tyhjiin. Vanha kettu keksisi kyll� keinon n�ytt�� heille
t�hti� keskell� p�iv��kin. Ja ell'ei prefekti vain olisi ehtinyt
asettua Vincentellon eteen, niin olisi siin� pian ollut ainakin yksi
sellainen.

Kaiken t�m�n tarinoi Colomba yht� kylm�verisesti kuin h�n hiukkaista
ennen oli puhunut bruccion valmistuksesta.

H�mm�styneen� katseli Orso sisartansa pelonalaisella ihailulla.

-- Vieno siskoseni Colomba, sanoi h�n nousten p�yd�st�, pelk��np�
sinun olevan itse paholaisen. Mutta ole huoletta. Ell'en voi
toimittaa Barricineja hirteen niin keksinen jonkun muun keinon
p��st�kseni tarkoitusteni perille. Joko kuuma kuula tai kylm��
rautaa![27] N�etteh�n, ett'en viel� ole unohtanut korsikan kielt�.

-- Niin pian kuin mahdollista olisi parasta, sanoi Colomba
huokaisten. Mill� hevosella te huomenna l�hdette matkalle, Ors'
Anton'?

-- Mustalla. Miksi sin� sit� kysyt?

-- K�sken vain antaa sille ohria.

Kun Orso oli mennyt kamariinsa, l�hetti Colomba palvelustyt�n ja
vahtipaimenet levolle j��den yksin keitti��n brucciota valmistamaan.
Silloin t�ll�in kuunteli h�n ja n�ytti k�rsim�tt�m�sti vartovan, ett�
Orso ehtisi nukahtaa. Kun h�n vihdoinkin luuli voivansa otaksua h�nen
nukkuvan, otti h�n veitsen, koetti sen ter�vyytt�, veti suuret keng�t
pieniin jalkoihinsa ja hiipi kuulumattoman hiljaa puutarhaan.

Muureilla suljettu puutarha liittyi suurehkoon aidattuun hakaan,
johon hevoset aina y�ksi vietiin; Korsikassa niit� n�et aniharvoin
pidet��n �isin talleissa. Tavallisesti p��stet��n ne valloillensa
kedolle siin� luottamuksessa, ett� ne itse ymm�rt�v�t hakea elantonsa
ja suojansa kylm�lt� ja sateelta.

Colomba avasi puutarhan portin varsin varovasti, astui hakaan ja
kutsui hiljaa vihellellen luoksensa hevoset, joille h�n muuten usein
toi leip�� ja suolaa. Niinpian kuin musta oli saavutettavissa,
tarttui h�n lujasti sen otsaharjaan ja viilsi veitsell� sen toiseen
korvaan. Hevonen teki hirve�n hypyn ja pakeni tiehens� p��st�en
sen kime�n ��nen, jonka hevoset kovan kivun sattuessa toisinaan
p��st�v�t. Tyytyv�isen� palasi Colomba sitten puutarhaan, mutta
samassa avasi Orso akkunan huutaen: "ken siell�?" My�skin kuuli h�n
veljens� juuri lataavan pyssy�ns�. Onneksi oli puutarhan portti
vallan varjossa ja osaksi suuren viikunapuun peitossa. Veljens�
kamarista n�kyvist� valon v�lk�hdyksist� p��tti h�n t�m�n olevan
puuhassa sytytt�� lamppuansa. H�n kiirehti sulkemaan puutarhan
portin ja hiipi talolle p�in muuria pitkin, niin ett'ei h�nen tummaa
pukuansa voinut erottaa puistikon tummasta varjosta ja onnistui n�in
p��sem��n takaisin keitti��n hiukan ennen kuin Orso avasi oven.

-- Mit� nyt? kysyi Colomba.

-- Minusta kuulusti kuin olisi puutarhan portti k�ynyt, sanoi Orso.

-- Mahdotonta. Olisihan koira toki haukahtanut. Mutta menk��mme
katsomaan.

Orso teki kierroksen puutarhan ymp�ri ja huomasi ulkoportin hyvin
lukituksi; hieman h�veten turhaa h�lyytyst�, palasi h�n takaisin.

-- Hauskaa n�hd�, ett� k�ytte varovaiseksi, veljeni, sanoi Colomba;
varuillansa pit��kin olla teid�n asemassanne.

-- Sin�h�n minut mieleiseksesi muodostat, vastasi Orso. Hyv�� y�t�!

Jo p�iv�n koettaessa oli Orso valveilla ja valmiina l�htem��n.
H�nen pukunsa oli sellainen, ett� se soveltui sek� hienolle
miehelle, joka k�y vastaanottamaan mielitietty�ns� neitosta, ett�
my�skin verikoston hankkeissa olevalle korsikalaiselle. Vy�t�isilt�
luontevasti tiukan, sinisen pitk�ntakin yll� riippui vy�ss�
vihre�st� silkkinauhasta tinattu, rautainen patruunalaatikko, jonka
vieress� n�kyi sivutaskusta tikarinkahva; k�dess� oli h�nell� kaunis
Manton-kiv��rins� ladattuna.

Sill� aikaa kun h�n kiireesti joi kahvinsa, jonka Colomba kaatoi
h�nelle kuppiin, meni er�s paimen suitsimaan ja satuloimaan ratsua.
Orso seurasi sisarensa kanssa h�nen j�ljess�ns� aina hakaan saakka.
Paimen olikin saanut hevosen kiinni, mutta pudotti kauhistuksesta
sek� suitset ett� satulan samalla kuin hevonen, muistaen viime y�n�
saamansa haavan ja pelj�ten toista korvaansa, per�ytyi ta'ap�in,
hyp�hti pystyyn, hirnui ja metel�i kuin nelj� paholaista.

-- Kas niin, joudu, joudu! kiirehti Orso.

-- Katsokaas, Ors' Anton' ... n�ettek�s tuota, Ors' Anton'! huudahti
paimen. Voi, pyh�n neitsyen veren nimess�, sit� h�vytt�myytt�! j.n.e.

Paimen k�ytti lukemattoman ja loppumattoman tulvan sadatteluja, joita
ei voi k��nt�� kirjakielelle.

-- No, mit� on tapahtunut? kysyi Colomba. Kaikki kolme l�hestyiv�t
hevosta; n�hty�ns� toisen korvan halaistuksi ja verta vuotavan p��si
heilt� h�mm�styksen ja suuttumuksen huudahdus. Tulee muistaa, ett�
vihollisen hevosen silpominen on samalla kosto, taisteluvaatimus ja
uhkaus kuolemalla.

Sellaista tekoa ei sovita muu kuin pyssyn laukaus.

Vaikka Orso, joka oli el�nyt niin kauvan mantereella, ei tuntenutkaan
niin syv�sti t�m�n ilkity�n kataluutta, niin olisi h�n ehk� kuitenkin
hetipaikalla kostanut sen vihamiehillens�, jos joku barricinilainen
t�ll� hetkell� olisi h�nen eteens� ilmestynyt.

-- Voi noita raukkoja ilkimyksi�! tiuskaisi h�n. Poloiselle
luontokappaleelle he kostavat, kun eiv�t uskalla katsoa minua silmiin!

-- Mit� me en�� vartoisimme, huudahti Colomba rajusti. Silpomalla
ratsumme rammoiksi he suorastaan manaavat meit� tappeluun... Emmek�
me heille vastaisi? Olettekos te miehi� vai?

-- Kostoa! huusivat paikalle kertyneet paimenet. Taluttakaamme
hevosta pitkin kyl�� ja tehk��mme hy�kk�ys Barricinin taloa vastaan.

-- Vallan l�hell� heid�n torniansa on olkikatolla varustettu
jyv�aitta, sanoi vanha Polo Griffo, silm�nr�p�yksess� sytyt�n min�
sen tuleen!

Er�s toinen ehdotti, ett� kyl�kirkon kellotapulista noudettaisiin
tikapuut sit� varten; kolmas tahtoi, ett� Barricinin talon ovet
ly�t�isiin rikki er��ll� hirrenp��ll�, joka sattui olemaan torilla
jotakin rakennustarvetta varten. Keskell� kaikkia n�it� hurjia
huutoja kuului Colomban ��ni kehoittavan uskollisia asemiehi� k�ym��n
taloon saadakseen suuren ryypyn anisette�, ennenkuin k�viv�t toimeen.

Onnettomuudeksi tai paremminkin onneksi ei hevosraukalle tehty
ilkity� n�ytt�nyt tekev�n Orsoon sit� vaikutusta, jota Colomba oli
odottanut. Tosin ei h�n ep�illyt, ettei tuo raaka ty� ollut h�nen
vihamiestens� tekoja; erityisesti ep�ili h�n siit� Orlanducciota.
Mutta sit� h�n ei ottanut uskoaksensa, ett� tuo nuori mies, jota
h�n oli ly�nyt korvalle, oli katsonut t�m�n h�v�istyksen kostetuksi
sill�, ett� viilsi korvan halki h�nen hevoseltansa. P�invastoin
lis�si t�m� alhainen ja naurettava kosto h�nen ylenkatsettansa
Barricineja kohtaan: nyt yhtyi h�n prefektin mielipiteeseen, ett'ei
tuollaisten herrasmiesten kanssa todellakaan kannattanut antautua
kaksintaisteluun.

Niin pian kuin h�n voi saada ��nens� kuuluville, selitti h�n
p�kertyneille puoluelaisillensa, ett� heid�n oli luovuttava
sotaisista aikeistansa, sill� piakkoin saapuvat tuomarit tiesiv�t
parhaiten kostaa hevosen silvotun korvan.

-- Is�nt� talossa olen min�, lis�si h�n ankarasti, ja vaadin, ett�
minua totellaan. Sen joka t��ll� viel� puhuu miestapoista tai
murhapoltosta, korvennan min� vuorostansa. Ja nyt ... satuloikaa
harmi, ett� p��sen matkalle!

-- Kuinka? kysyi Colomba vet�en h�net syrj��n, te sallitte siis meit�
n�in loukattavan. Is�vainajamme el�ess� eiv�t Barricinit ikin� olisi
uskaltaneet noin silpoa elukoitamme.

-- Min� lupaan sinulle, ett� he viel� katuvat t�t�. Mutta noiden
kurjien rankaiseminen kuuluu santarmeille ja vanginvartijoille,
koska he eiv�t uskalla k�yd� muiden kimppuun kuin el�inraukkojen.
Tuomioistuin saa puolestamme kostaa heille ... mutta ellei se sit�
tee, niin ... sinun ei tarvitse tulla muistuttamaan minua siit�,
kenen poika olen...

-- Malttia! rukoili Colomba huokaisten.

-- Muista se, siskoni, ett� jos min� palattuani kuulen t��ll�
toimeenpannun mielenosoituksia Barricineja vastaan, en min� sit�
ikin� sinulle anteeksi anna. Onhan sangen mahdollista, jatkoi h�n
hellemmin, niin, jopa varsin luultavaakin, ett� palaan everstin ja
h�nen tytt�rens� kanssa. Laita siis huoneet kuntoon heit� varten ja
toimita hyv� aamiainen, ett� vieraamme viihtyisiv�t t��ll� niin hyvin
kuin mahdollista. Rohkeus on hyv� avu, Colomba, mutta naisen tulee
my�skin osata pit�� huoli taloudesta. Ja nyt ... syleile minua ... ja
ole j�rkev�! Kas, harmi onkin jo satuloitu.

-- Orso, ette suinkaan te yksin l�hde? kysyi Colomba.

-- Min� en tarvitse seuralaista, vastasi Orso, ja ole varma siit�,
ett'ei minulta korvia silvota.

-- Vaan kuinka voisin min� p��st�� teid�t l�htem��n yksin n�in
sotaiseen aikaan. Hoi, Polo Griffo! Halloo, Gian' Franc�! Memmo, hoi!
Ottakaa pyssynne ... ja seuratkaa velje�ni.

Sangen vilkkaan v�ittelyn j�lkeen t�ytyi Orson suostua l�htem��n
paimenjoukon seuraamana. N�ist� valitsi h�n ne kiihkoisimmat, jotka
��nekk�immin olivat sotaan yllytt�neet.

Toistettuansa viel� kerran �skeiset k�skyt sisarelle ja kyl��n
j��ville paimenille, l�hti h�n vihdoin matkaan ... tehden mutkan
v�ltt��ksens� Barricinin taloa.

Pietraneran kyl�n olivat he jo j�tt�neet kauvas j�lkeens� ja ajoivat
t�ytt� nelist� eteenp�in, kun vanha Polo Griffo puron yli ment�ess�
huomasi l�hisuolla joukon sikoja, jotka kaikessa mukavuudessa maata
r�h�ttiv�t liejussa, nauttien yht'aikaa auringon helteest� ja veden
vilppaudesta.

Hetipaikalla t�ht�si h�n suurinta em�sikaa ja laski sille kuulan
p��h�n sill� menestyksell�, ett� se kuoli paikoilleen. Vainajan
kumppalit k�mpiv�t yl�s ja pakenivat ihmetelt�v�n nopeasti. Ja vaikka
er�s toinen paimenista ampui vuorostansa n�iden j�lkeen, p��siv�t ne
kuitenkin ehein nahoin er��seen pensastoon, jonka peittoon h�visiv�t.

-- Te p�ll�t! �rj�si Orso, ettek� te voi erottaa kesyj� sikoja
villeist�?

-- H�h? vastasi Polo Griffo, tunsinhan min� ne kyl�voudin
sikolaumaksi... Ja opettaakseni h�nt� silpomaaan hevosiamme, Ors'
Anton'...

-- Kuinka? huudahti Orso kiivastuen, vai aiotte te konnat j�ljitell�
vihamiestenne raakuuksia! Menk�� tiehenne, lurjukset! Min� en teit�
tarvitse. Muuhun te ette kelpaakaan kuin sikojen kanssa taistelemaan.
Vannonpa Jumalan edess�, ett� l�vist�n kallonne, jos uskallatte
seurata minua!

Molemmat paimenet vaihtoivat �llistynein� silm�yksi�. Orso kannusti
ratsuansa ja h�visi t�ytt� laukkaa n�kyvist�.

-- Kas niin! sanoi Polo Griffo, sep� vasta mies! Pid� sitten herrain
puolta, jotka sinua n�in kohtelevat! H�nen is�ns�, eversti, haukkui
sinut pahanp�iv�iseksi siit�, ett� kerran t�ht�sit kyl�voutia...
Mokomaa elukkaa ei muka saisi ampua!... Ja ent�s poika! N�ith�n, mit�
min� h�nen puolestansa tein? Ja palkkioksi uhkaa h�n l�vist�� kalloni
niinkuin halkaistaan leilir�m�, joka ei en�� pid� viini�. Semmoista
ne mantereella oppivat, Memmo!

-- Niin kyll�, ja jos se tulee tiedoksi, ett� sin� olet tuon sian
tappanut, niin vet�v�t he sinut oikeuteen ... eik� Ors' Anton'
ehk� viitsi puhua puolestasi tuomareille eik� maksaa vahinkoa
kyl�voudille. Onneksi ei kukaan tekoasi n�hnyt ... ja pyh� Nega
auttaa sinut kyll� koko jutusta.

Hiukan aikaa mietitty�ns� tulivat molemmat paimenet siihen
p��t�kseen, ett� oli viisainta upottaa sika l�heiseen suokuoppaan.
Ja p��t�ksens� panivat he my�skin t�yt�nt��n ... vaikka kumpikin
tietysti sit� ennen viilsi itsellens� muutamia viipaleita t�st� della
Rebbian ja Barricinien keskin�isen sukuvihan viattomasta uhrista.




XVII.


P��sty�ns� vapaaksi kurittomasta saattoseurastansa jatkoi Orso
matkaansa; enemm�n mietti h�n sit� iloa, mink� miss Nevilen
j�lleenn�keminen h�nelle tuotti, kuin pelk�si vihamiestens�
tapaamista.

Oikeusjuttu katalain Barricinien kanssa pakottaa minut tietysti
tekem��n matkan Bastiaan. Miksi en siis voisi saattaa miss Nevile�
sinne asti? Ja miksi emme voisi yhdess� matkustaa sielt� Orezzan
kylpylaitokseen? mietti h�n.

�kki� toivat lapsuuden muistot h�nen mieleens� t�m�n siev�n
ja luonnonkauniin seudun. H�n siirtyi jo ajatuksissansa sinne
... vihre�lle nurmikedolle ... ikivanhain kastanjapuiden alle.
V�lkkyv�n nurmen ruohikossa, jossa vilkkui sinikukkia ... v�rilt�ns�
samanlaisia kuin h�nelle hymyilev�t sinisilm�t ... n�ki h�n jo miss
Lyydian istuvan vierell�ns�. H�n oli ottanut hatun p��st�ns� ... ja
nuo vaaleat ... silkki�kin hienommat ja pehme�mm�t ... suortuvat
loistivat lehvist�n l�pi tunkevan auringon paisteessa kuin kultainen
vyyhti. H�nen kirkkaat sinisilm�ns� olivat h�nest� taivaan sine�kin
sinisemm�t. K�si poskella kuunteli miss Lyydia siin� miettiv�n
n�k�isen� niit� lemmen sanoja, joita h�n vavisten kuiskaili. Yll�ns�
oli h�nell� se musliini-puku, jota h�n k�ytti viimeksi Ajacciossa
erottaessa. T�m�n hameen helmojen alta n�kyi pienoinen jalka mustassa
satiinikeng�ss�ns�. Orson mielest� olisi se onnen poika, joka saisi
suudella tuota pienoista jalkaa. Mutta toisessa k�dess�, jossa ei
ollut hansikasta, oli h�nell� satakaunon kukkiva oksa. Orso otti
h�nelt� t�m�n kukkasen ja puristi miss Lyydian k�tt�; sen tehty�
suuteli h�n kukkaista ... ja sitten k�t�ist� ... eik� miss Lyydia
siit� pahastunut...

Kaikilta n�ilt� ajatuksilta oli h�n laiminly�nyt tarkata matkan
suuntaa, mutta ratsu l�nkytteli yh�ti eteenp�in. Mielikuvituksessansa
oli h�n jo toistamiseen suutelevinansa miss Nevilen valkoista k�tt�,
mutta todellisuudessa huomasikin h�n aikovansa suudella ratsunsa
harjaa. Samassa silm�nr�p�yksess� seisahtui hevonen. Pikku Chilina
salpasi silt� tien ja tarttui sit� suitsista.

-- Minne te ajatte, Ors' Anton'? kysyi tytt�. Vai ettek� tied�, ett�
vihamiehenne on t�ss� aivan l�hell�?

-- Vihamieheni! huudahti Orso suuttuen siit�, ett� h�nen unelmaansa
hauskimmalla hetkell� n�in h�irittiin. Miss� h�n on?

-- Orlanduccio on t�ss� l�hell�. H�n odottaa teit�. K��ntyk�� pois,
Ors' Anton'.

-- Vai odottaa h�n minua! N�itk� sin� h�net?

-- N�in, Ors' Anton'; lep�sin er��n sanajalka-pensaan peitossa ja
n�in h�nen ratsastavan ohitseni. Kiikarillansa t�hysteli h�n joka
taholle ymp�rillens�.

-- Mist� p�in h�n tuli?

-- Tuolta noin ... juuri sielt�, minne te nyt aiotte.

-- Kiitos.

-- Ors' Anton', eik� olisi viisaampaa vartoa, kunnes enoni saapuu?
Ei h�n en�� kauvan viipyne ... ja h�nen kanssansa olette te varmasti
suojattuna.

-- El� pelk��, Chili, en min� tarvitse enoasi.

-- Min� juoksisin edell�nne, jos sallitte.

-- Mit� joutavia ... kiitos, kiitos.

Kannustaen hevostansa ratsasti Orso nopeasti sinne p�in, minne
tytt�nen oli n�ytt�nyt.

H�nen ensim�inen tunteensa oli sokea kiivastus, mutta sitten ajatteli
h�n, ett� kohtalopa antoi h�nelle mainion tilaisuuden opettaa hieman
tuota katalaa, joka hevosia silpomalla kosti saamansa korvapuustin.
Yh�ti eteenp�in ajaessansa muisti h�n antaneensa prefektille
jonkunlaisen lupauksen ja pelk�si varsinkin, ett'ei saisi tavata
miss Nevile�; t�m� muutti h�nen mielens� ja h�n tunsi melkein
toivovansa, ett'ei tapaisi Orlanducciota. Mutta sitten saivat is�n
muisto, t�m�n-aamuinen tapaus hevoisha'assa ja Barricinien tuonoiset
uhkaukset j�lleen vihan hereille kiihoittaen h�nt� vihamiest�
vastaan, jonka h�n aikoi vaatia, jopa suorastansa pakottaa taisteluun.

Vastakkaisten tunteiden n�in h�ness� riehuessa jatkoi h�n yh�
matkaansa, mutta k�vi jo varovaiseksi, tarkasteli pensaita ja
aitovieri� ja pys�htyi toisinaan kuuntelemaan salolta kuuluvaa
ep�m��r�ist� humua.

Kymmenen minuuttia sen j�lkeen, kun h�n oli eronnut pikku Chilinasta
(kello oli nyt noin 9 aamulla), saapui h�n tavattoman jyrk�nteen
partaalle. Tie tahi oikeammin melkein huomaamaton polku, jota h�n
oli seurannut, meni t�ss� vasta palaneen maquis-pensaston poikki.
Maa oli melkein valkean tuhan peitossa ja siell� t��ll� t�rr�tti
er�it� pensaspuita sek� vallan lehdett�miksi paljastuneita, mustiksi
k�rventyneit� vankkoja puunrunkoja, joissa el�m�n neste jo oli
kuivettunut. Tuollainen palokangas muistuttaa meit� talvisesta
salosta pohjois-Ranskassa ja n�m� kuiviksi k�rventyneet seudut,
jotka tuli on tuhonnut vehmaine kasvullisuuksiensa, n�ytt�v�t ihan
ep�toivoisen surullisilta ja ik�vilt�.

T�m�n maiseman n�hdess�ns� ei Orson p��ss� syntynyt muita ajatuksia
kuin se, mik� h�nelle nykyisess� asemassansa todellakin oli t�rke�:
tuollainen alaston seutu ei voinut antaa suojaa v�ijyjille. Miehest�,
jonka alinomaa t�ytyi pelj�t� n�kev�ns� rintaansa kohti t�hd�tyn
kiv��rin piipun pist�v�n esiin pensastosta, tuntui t�llainen laaja ja
aukea seutu mieluisalta kosteikolta. Palaneen maquiskankaan takana
n�kyi useita viljelysmaita, jotka maan tavan mukaan olivat rynt�iden
korkuisella kiviaidalla ymp�r�idyt. Polku kulki n�iden aituuksien
v�list�, joiden sis�puolella sikin sokin kasvavat mahdottoman suuret
kastanjapuut et��lt� katsoen n�yttiv�t yhten�iselt�, sankalta
mets�lt�.

M�en jyrkkyys pakotti Orson laskeutumaan satulasta maahan; heitt�en
suitset ratsun kaulalle luisti h�n aika vauhtia sile�tuhkaista
rinnett� alas ja oli en�� tuskin 25 askelta tien vieress� olevasta
oikeanpuolimaisesta kiviaidasta, �k�tess��n ihan edess�ns� ensin
kiv��rinpiipun ja sitten muurin yli n�kyv�n p��n. Kiv��ri laskeutui
ja Orso tunsi miehen Orlanduccioksi, joka juuri aikoi laukaista.
Tuokiossa asettui h�n puolustautuvaan asentoon ja kiv��rit poskella
tarkkasivat molemmat toisiansa hetkisen ajan sen ahdistuksen tunteen
vallassa, mink� uljainkin tuntee hetkell�, jolloin h�n joko tappaa
toisen taikka kuolee itse.

-- Katala konna! huusi Orso h�nelle. Samassa silm�nr�p�yksess� n�ki
h�n tulen Orlanduccion kiv��rist� ... ja melkein yht�aikaa kuului
vasemmalta puolen polkua toinen laukaus ... jonka ampujaa h�n ei
ollut huomannutkaan, vaikka sala-ampuja tietysti oli k�tkeytynyt tuon
toisen muurin ta'a.

Molemmat kuulat sattuivat: Orlanduccion luoti l�visti Orson vasemman
k�sivarren, joka t�hd�tess� oli j��nyt suojattomaksi; toinen sattui
h�nelle rintaan, mutta l�visti ainoastaan takin, sill� onneksi sattui
se tikarin ter��n, ja litistyi sit� vastaan aikaansaaden ainoastaan
liev�n mustelman. Orson vasen k�sivarsi vaipui hervahtaneena alas
j��den j�ykk�n� riippumaan kylke� pitkin ja samoin vaipui kohotettu
pyssyn piippukin hetkiseksi alas. Mutta pian nosti h�n sen j�lleen
yl�s, t�ht�si ainoastaan oikealla k�dell�ns� Orlanducciota kohti --
ja laukaisi.

Vihamiehen p��, joka n�kyi vain silmiin saakka, h�visi samassa
muurin taakse. K��ntyen sitten vasemmalle ampui h�n toisen
laukauksen sauhun peitossa seisovaa miest� kohti, josta h�n tuskin
erotti mit��n. T�m�kin h�visi tietym�tt�miin. N�m� nelj� laukausta
seurasivat toisiansa niin uskomattoman nopeasti, etteiv�t harjoitetut
sotilaatkaan voisi ampua nopeammin ruoduttain ammuttaessa. Kiv��rin
sauhu nousi verkalleen taivaalle, mit��n liikett� ei muurin takana
n�kynyt eik� pienint�k��n ��nt� sen koommin kuulunut. Ell'ei h�n
olisi tuntenut kipua k�sivarressansa, olisi h�n ollut valmis uskomaan
ampuneensa vain oman mielikuvituksensa luomia kummituksia.

Odottaessansa toista laukaussarjaa astui Orso pari askelta syrj��n
p��st�ksens� er��n kankaalle j��neen palaneen puun taakse. T�ss�
suojapaikassansa latasi h�n nopeasti uudelleen pyssyns�, jonka h�n
asetti polviensa v�liin. Vasemmassa k�sivarressa tuntui sent��n
ankara kipu ja olipa kuin olisi h�n kantanut sanomattoman raskasta
taakkaa.

Mihin olivat h�nen vastustajansa h�vinneet? Asia oli h�nen mahdoton
k�sitt��. Jos he olisivat paenneet taikka haavoittuneet, niin olisi
kai h�n kuullut jotakin liikett� tai ��nt� tuolta pensaiden v�list�.
Olisivatko he kuolleet vai odottivatko muuriensa suojassa ehk�
sopivaa tilaisuutta ampua h�nt� toistamiseen? Ep�tietoisena t�st�
ja tuntien voimansa v�henev�n, notkisti h�n oikean polvensa maahan,
nojasi haavoittuneen k�sivartensa toista vastaan ja asetti pyssyn
piipun palaneen puun rungosta esiin pist�v�n oksan varaan. Sormi
liipasimella, katse suunnattuna muuria kohti ja herk�sti kuunnellen
pienint�kin risahdusta seisoi h�n hievahtamatta paikoillansa muutamia
minuutteja, jotka tuntuivat h�nest� vuosisadalta.

Vihdoin kuului h�nen takanansa et�inen huuto ... ja pian sen
j�lkeen tuli nuolena m�ke� alas koira, joka h�nt��ns� heiluttaen
pys�htyi h�nen eteens�. Orso tunsi sen heti ry�v�rein opettamaksi
Bruscoksi, joka ep�ilem�tt� n�in ilmoitti is�nt�ns� olevan tulossa.
Kunniallistakaan miest� lienee tuskin koskaan varrottu niin
k�rsim�tt�m�sti kuin Orso odotti Bruscon omistajaa. Kuono ilmassa
vainusi koira levottomana l�hint� aitausta kohti. �kki� p��sti se
�re�n murinan, loikkasi kerralla muurin yli ja ilmestyi melkein
samalla kertaa muurin harjalle, mist� se katseli Orsoon p�in niin
selv�sti h�mm�stynein silmin kuin koira ikin� voi sen tehd�. Sitten
haisteli se j�lleen ... t�ll� kertaa vastakkaiseen aitaukseen
p�in ... jonne se �kki� hypp�si yhdell� ainoalla loikkauksella.
Sekuntia my�hemmin ilmestyi se taas kiviaidan harjalle yht�
h�mm�styneen ja levottoman n�k�isen�. Sen j�lkeen l�hti se, h�nt�
koipien v�liss�, juoksemaan pensastoon p�in tarkaten yh�ti Orsoa
ja poistui sivukaaressa verkkaisin askelin; jonkun matkan p��ss�
tielle p��sty�ns� kapasi se m�ke� yl�s melkein �skeisell� nopeudella
juostaksensa is�nt��ns� vastaan, joka m�en jyrkkyydest� huolimatta
nopein askelin laskeutui tasangolle.

-- T�nne p�in, Brando! huusi Orso niin pian kuin luuli ��nens�
kantavan.

-- Ohoo, Ors' Anton'! Oletteko te haavoittunut? kysyi Brandolaccio
juosten luo vallan heng�styneen�. Vartaloonko sattui vai j�seniin?

-- K�sivarteen.

-- K�sivarteen! No, sitten ei ole h�t��. Ent�s h�n?

-- Luulen sattuneen h�neenkin.

Seuraten koiraansa juoksi Brandolaccio l�hint� kiviaitausta kohti ja
kumartui katsomaan muurin toiselle puolen.

Sitten paljasti h�n p��ns� ja lausui:

-- Lev�tk��n rauhassa herra Orlanduccio!

K��ntyen sen j�lkeen Orsoa kohti tervehti h�n t�t� vakavasti:

-- Kas, tuota sanoisin min� "taidolla sovitetuksi" sankariksi.

-- El��k� h�n viel�? kysyi Orso vaivaloisesti hengitt�en.

-- Ohoh! Sen j�tt�� h�n kiltisti tekem�tt�, sill� luotinne on
sattunut silm��n ... ja se suru riitt�� tavallisesti. Pyh�n neitsyen
veren nimess�, millainen l�pi! Hyv� pyssy tuo, kautta uskoni oman!
Kuinka karkea luoti! Aivanhan se murskaa aivot miehelt�! Tied�ttek�s,
Ors' Anton', mit� ajattelin kuullessani ensim�iset laukaukset: piff,
piff! -- Saakeli, ajattelin min�, nyt ne taisivat nykist�� kunnon
luutnanttini. Mutta kun englantilainen kiv��rinne pamahti, pum, pum!
... niin arvelin, ett� mies vastaa... No, Brusco, mit� sin� minusta
tahdot?

Koira vei h�net toisen aitauksen luo.

-- Suokaa anteeksi, huusi Brandolaccio �llistyneen�,
kaksoislaukausko? Elk�� hiidess�! Rutto vie, onpas ruuti kallista
t�h�n aikaan, koska te sit� noin s��st�en k�yt�tte.

-- Jumalan nimess�, kuinka niin? kysyi Orso.

-- Hehee! Elk�� laskeko leikki�, hyv� luutnantti! Te vain kaadatte
riistaa ... ja vaaditte, ett� muut sen teille kokoo. Onpas er�s mies
t�n��n saapa kauniin j�lkiruo'an. Tarkoitan ukko Barricinia. Kuka
lahtilihaa tahtonee, niin tuossa sit� on! Kuka perhana nyt ukon perii?

-- Mit�? Vincentellokin kuollut?

-- Sangen tarkkaan. Hyv�� terveytt� meille, jotka t�nne j��mme![28]
Siin� teette te hyvin, hra luutnantti, ett'ette saata vihamiehillenne
pitk�llisi� kipuja. Tulkaas katsomaan Vincentelloa: h�n on viel�kin
polvillaan nojaten p��ns� kiviaitaa vastaan. H�n n�ytt�� vain
nukahtaneen. Mutta sit� unta voimme kutsua lyijyuneksi. Kurja raukka!

Orso k��nsi kauhulla p��ns� poisp�in.

-- Oletko varma siit�, ett� h�n todella on kuollut?

-- Siin� olette te Sampiero Corson kaltainen, ett'ette ammu kuin
kerran samaa miest�. Katsokaas tuota naarmuanne, vasemmalla puolen
rintaa! Sattuipas kuin Vincileonelle Waterloossa. Ly�np� vetoa,
ett� luoti on k�ynyt sangen l�helle syd�nt�. Kaksoislaukaus! Min�
luovun, hitto vie, koko urheilusta!... Kaksi riistaa kahdella
laukauksella!... Kuulilla! ... kaksi veljest�!... Jos teill� sattui
olemaan kolmas, niin sai ukko tehd� seuraa... Ampukoonpas joku
paremmin!... Olivatpa ne laukauksia, Ors' Anton'!... Mutta mink�
saakelin vuoksi ei minunlaisen kunnon pojan ole koskaan suotu
onnistua kaksoislaukauksella ... santarmein kanssa oteltaessa?

N�in ihmetellen tutkisteli ry�v�ri Orson k�sivartta ja pisti
tikarillansa l�ven h�nen hihaansa.

-- Ei t�m� ole mit��n, vakuutti h�n. Hiukan parsimista neiti
Colomballe, siin� kaikki... H�h? Mit�s min� tuossa n�en? Mustelma
rinnassa?... Mutta luoti siit� ei ole mennyt ... sill� kuinkas te
voisitte tuolla tuulella olla. Koettakaas liikuttaa sormianne!...
Tunnetteko hampaani, kun purasen teit� pikku sormeen?... Ette
tunne juuri ensink��n?... Sama se ... ei se mit��n ole. Sallikaapa
minun ottaa kaula- ja nen�liinanne. Mutta pitk�takkinne on hieman
pilalla... Mink� perhanan vuoksi te olette pukeutuneet kuin
tanssijaisiin?... Vai h�ihink� te aioitte? Kas t�ss�, juokaas tilkka
viini� ... kuinka ei teill� ole kurbitsipulloa mukananne?... Eih�n
korsikalainen koskaan l�hde matkaan ilman tasku-mattia?

�kki� keskeytti h�n haavurihommansa huudahtaen:

-- Kaksi laukausta! Ja molemmat samassa kylmin�... Toveriani pastoria
on se naurattava ... kaksoislaukaus! Saakeli! Mutta tuossahan tulee
pikku kilpikonnani vihdoinkin. Chilina!

Orso ei vastannut mit��n. H�n oli k�ynyt kuolon kalpeaksi ja kaikki
h�nen j�senens� v�risiv�t.

-- Chili, huusi Brandolaccio, vilkaisepas tuonne muurin taakse. H�h?

K�si�ns� ja jalkojansa k�ytt�en kapusi lapsi muurille... Orlanduccion
ruumiin n�hty�ns� teki h�n heti ristinmerkin.

-- Ei se viel� mit��n ole, jatkoi ry�v�ri, mutta k�yh�n katsomassa,
mit� tuolla toisella puolen on.

Lapsi teki toisen ristinmerkin.

-- Tek� t�m�n teitte, eno? kysyi h�n arasti.

-- Min�! Tuollaisen mets�miehen rinnalla olen min� vain ik�kulu
hylki�! Hra Orson ty�t� se on. H�nt� voit sin� onnitella.

-- Neiti Colombaa on se suuresti ilahduttava... Mutta
haavoittumisenne on h�nt� huolestuttava, Ors' Anton'.

-- Kas niin, Ors' Anton', sanoi ry�v�ri sitomisen lopetettuansa,
Chilina onkin jo saanut kiinni ratsunne. Nouskaa satulaan ja
seuratkaa minua Stazzonan maquis-mets��n. Arvaattehan, kenen te
siell� tapaatte. Me hoidamme teit� siell� niin hyvin kuin voimme.
Pyh�n-Kristiinan ristin luona t�ytyy teid�n nousta k�velem��n.
Hevosenne voitte uskoa Chilinan huostaan; h�n vie t�st� sanan neiti
Colomballe ja tiell� voitte sanoa h�nelle, mit� muita terveisi�
teill� kotiinne on. Tytt�selle voitte uskoa salaisuutennekin, Ors'
Anton', h�n antaa ennen hakata itsens� kappaleiksi kuin pett��
yst�v�ns�.

��nens� hell�ksi muuttaen k��ntyi h�n Chilinan puoleen:

-- Mene siis, veitikka, ja ole yksin�isyyteesi kirottu, sin� viet�v�n
ilki�! (Orsolle). Min� olen n�hk��s yht� taikauskoinen kuin monet
muutkin ry�v�rit, jotka pelk��v�t kiinnitt�v�ns� lapset itseens�
joutavilla siunauksilla ja ylistyksill�... Sill� tied�tteh�n,
ett� _Annocchiaturassa_[29] asuvat salaiset voimat ilkeydess��n
tavallisesti tekev�t p�in vastoin kuin olemme toivoneet.

-- Ja minne joudun min� sitten, Brandolaccio? kysyi Orso riutuvalla
��nell�.

-- Perhana minut viek��n, jos tied�n useampia mahdollisuuksia kuin
n�m� kaksi: linnaan tahi maquis-mets�n k�tk��n. Mutta della Rebbian
suvun j�lkel�inen ei l�yd� tiet� linnaan... Mets�n peittoon siis,
Ors' Anton'!

-- J��k��t hyv�sti siis kaikki toiveeni! huudahti haavoitettu
surullisesti.

-- Toiveenne?... Mit� hittoja!... Oletteko voinut toivoa onnistuvanne
paremmin kaksipiippuisella kiv��rill�?... Mutta kuinka saamarin
lailla voivat he teit� haavoittaa? Nuo veitikat ovat olleet
sitke�mpihenkisi� kuin kissat, luulen ma.

-- Heh�n ensiksi ampuivat, sanoi Orso.

-- Aivan oikein, sen unohdin... Piff, piff! Pum, pum! ...
kaksoislaukaus yhdell� k�dell�!... Jos joku tuon paremmin tekee,
menen min� hirteen... Ahaa, te olette jo satulassa ... mutta
vilkaiskaa toki hiukan ty�nne tuloksia, ennenkuin poistutte. J�tt��
heid�t noin vain, hyv�sti� sanomatta, ei ole kohteliasta, Ors' Anton'.

Orso kannusti ratsuansa... Mist��n hinnasta ei h�n tahtonut n�hd�
noita onnettomia, joihin h�n oli kuoleman nuolen l�hett�nyt.

-- Vartokaas, Ors' Anton', sanoi ry�v�ri tarttuen h�nen ratsunsa
suitsiin kiinni, sallitteko minun puhua suoraan? Noiden molempien
nuorten miesten kohtalo minua surettaa. Suokaa anteeksi, mutta
... molemmat pulskia ... voimakkaita ... nuoria miehi�!...
Orlanduccion kanssa olin sit� paitse useat kerrat mets�st�nyt...
Nelj� p�iv�� sitten lahjoitti h�n minulle paketin sikaareja... Ja
ent�s Vincentello, joka aina on niin hyv�ll� tuulella!... Tietysti
olette te vain t�ytt�nyt velvollisuutenne ... ja sit� paitse ei noin
kaunista kaksoislaukausta tarvitse katua. Mutta minulla ei ole mit��n
tekemist� teid�n kostonne kanssa... Tied�n teid�n olleen oikeassa:
vihollisestansa tahtoo aina p��st�. Mutta olihan Barricinien perhe
vanhaa sukua... Ja molemmat kaksoislaukauksella! Se on terhakkaa.

Pit�ess��n n�in hautajaispulietta Barricinien muistoksi, saattoi
Brandolaccio herra Orsoa, Chilinaa ja Bruseo-koiraa kiireell�
Stazzonan maquis-mets�� kohti.




XVIII.


Pian sen j�lkeen, kun Orso oli l�htenyt matkalle, sai Colomba
vakoilijainsa kautta tiet��, ett� nuoret Barricinit olivat asettuneet
v�ijyksiin; siit� hetkest� alkaen ei h�n voinut levottomuuttansa
karkoittaa. H�n juoksenteli ymp�ri taloa rient�en keitti�st�
saapuville vieraille varattuihin huoneisiin, oli alinomaa puuhassa
eik� kuitenkaan tehnyt mit��n ja pys�htyi alinomaa akkunaan
n�hd�kseen oliko kyl�ss� mit��n meteli� tekeill�.

Noin klo 11:n tienoissa saapuivat Pietraneraan ratsain eversti Nevil,
h�nen tytt�rens�, n�iden palvelijat ja oppaat. Menness�ns� heit�
vastaan kysyi Colomba ensi sanoiksensa:

-- Oletteko ehk� n�hneet velje�ni?

Sitten tiedusteli h�n oppaalta, mit� tiet� he olivat tulleet
ja milloin l�hteneet matkalle. Vastaukset kuultuansa oli h�nen
mahdotonta ymm�rt��, ett'eiv�t he olleet kohdanneet Orsoa.

-- Ehk� on veljenne matkustanut yl�tiet�? sanoi opas; me taas tulimme
alatiet�.

Mutta Colomba pudisti p��t�ns� tehden uusia kysymyksi�. Huolimatta
luonteensa lujuudesta, jota lis�si halu peitt�� vierailta
kaikki heikkouden tunteet, oli h�nen mahdotonta salata n�ilt�
levottomuuttansa, joka my�skin valtasi everstin ja neiti Lyydian,
niin pian kuin n�m� olivat Colombalta kuulleet sovintoyrityksen
onnettomasta lopusta.

Miss Nevil tunsi itsens� aivan hermostuneeksi ja tahtoi, ett�
tiedustelijoita l�hetett�isiin joka taholle; eversti taas tarjousi
heti paikalla nousemaan satulaan l�hte�ksens� oppaan seurassa
Orsoa etsim��n. Vieraiden pelko muistutti Colombaa em�nn�n
velvollisuuksista. Koettaen hymyill� pakotti h�n everstin istumaan
aamiaisp�yt��n ja keksi kymmeni� mahdollisia syit� veljens�
viipymiselle, jotka kaikki h�n kuitenkin samassa aina kumosi. Luullen
velvollisuutensa miehen� olevan rauhoittaa naisia, esitti everstikin
oman selvityksens�.

-- Ly�np� vetoa, sanoi h�n, ett� hra della Rebbia on tavannut
mets�n otuksia eik� jaksanut vastustaa houkutusta, vaan palaa
kotiin jahtilaukku pullollansa. Saakeli, sanoi h�n, kuulimmehan
matkalla nelj� selv�� pyssynlaukausta. Pari n�ist� kuului tavallista
kovemmin ja silloin sanoin min� tytt�relleni: ly�np� vetoa, ett� hra
della Rebbia on mets�st�m�ss� ... sill� niin kova��ninen voi olla
ainoastaan minun entinen Manton-kiv��rini.

Colomba kalpeni ja Lyydia, joka tarkasti h�nt� huomaavaisesti,
aavisti helposti, mit� ep�ilyksi� h�ness� everstin arvailu her�tti.
Hetken vaitiolon j�lkeen kys�si Colomba vilkkaasti ammuttiinko nuo
kaksi kovempaa laukausta ensin vaiko vasta heikompain j�lkeen. Mutta
t�t� t�rkeint� seikkaa eiv�t eversti ja h�nen tytt�rens� eiv�tk�
heid�n oppaansakaan olleet tulleet tarkanneeksi.

Vaikka yksik��n Colomban l�hett�mist� tiedustelijoista ei viel� klo
1:n tienoissa ollut palannut takaisin, kokosi Colomba kaikki voimansa
ja pyysi vieraitansa k�ym��n aamiaiselle. Mutta ruoka ei maistanut
muille kuin everstille. Jos torilta kuului hiukankaan ��nt�, juoksi
Colomba akkunaan ja palasi sitten surullisena istumaan koettaen
viel�kin murheellisemman n�k�isen� yll�pit�� yst�viens� kanssa
v�h�p�t�ist� keskustelua, jota kukaan ei kuitenkaan seurannut ja jota
pitk�t vaitiolot yht�mittaa keskeyttiv�t.

�kki� kuului joku tulevan t�ytt� laukkaa ratsastaen.

-- Ah, nyt se on veljeni, huudahti Colomba hyp�ht�en yl�s.

Mutta tulija olikin Chilina, joka kahareisin ratsasti Orson hevosella.

-- Veljeni on siis kuollut! huusi h�n syd�nt� vihlovalla ��nell�.

Everstilt� putosi lasi k�dest�, miss Lyydia kirkasi h�nkin ja kaikki
kiiruhtivat he talon ovelle.

Ennenkuin Chilina ehti alas satulasta, nosti Colomba h�net ilmaan
kuin h�yhenen ja ravisti h�nt� niin rajusti, ett� pikku poloinen oli
tukehtua. Lapsi ymm�rsi h�nen hirmuisen katseensa ja h�nen ensim�iset
sanansa olivat: H�n el��!

Colomba p��sti h�net irti kovasta syleilyst�ns� ja Chilina viskausi
maahan notkeana kuin kissan poikanen.

-- Ent�s toiset? kysyi Colomba painuneella ��nell�.

Chilin� teki ristinmerkin peukalolla ja pitk�ll� sormellansa.
Samassa saivat Colomban kuolonkalpeat kasvot el�v�n ruusun v�rins�
takaisin. Heitt�en s�ihkyv�n katseen Barricinien taloa kohti sanoi
h�n vieraillensa hymyillen:

-- Menk��mme sis��n juomaan kahvia!

Ry�v�rein suojatilla oli paljo kertomista.

H�nen kansanmurteella annetun kuvauksensa k��nsi Colomba semmoisenaan
italiaksi, josta miss Nevil sen taas k��nsi englannin kielelle;
eversti kirosi tuon tuostakin sit� kuullessaan, miss Lyydia taas
s�esti sit� huokauksilla. Colomba kuunteli tarinaa j�rk�ht�m�tt�m�n
kylm�verisesti ... mutta punoi damastiruokaliinaansa niin
armottomasti, ett� se n�ytti repe�v�n.

Viisi kuusi kertaa keskeytti h�n tytt�sen vaatien t�m�n aina
uudelleen kertomaan, ett'ei haava Brandolaccion mielest� ollut
vaarallinen ja ett� t�m� oli sanonut n�hneens� paljo pahempiakin.
Lopuksi kertoi Chilina Orson pyyt�neen saada heti paikalla
kirjoituspaperia ja j�tt�neen sisarensa teht�v�ksi rukoilla, ett'ei
er�s nainen, joka ehk� jo oli saapunut taloon, matkustaisi pois
paikkakunnalta ennen kuin oli saanut kirjeen h�nelt�.

-- Se Orso herraa enin huoletti, lis�si tytt�nen; min� olin jo pitk�n
matkan p��ss�, kun h�n taas kutsui minut takaisin, teroittaakseen
mieleeni t�m�n asian, josta h�n jo kaksi kertaa sit� ennen oli
puhunut.

Veljens� menettelyn kuultuaan hymyili Colomba hiukan ja puristi
lujasti englantilaisen neitosen k�tt�, joka vuodatti runsaita
kyyneli� voimatta keksi� sopivaa tapaa k��nt�� is�llens� t�t�
erityiskohtaa tyt�n kertomuksessa.

-- Niin, j��tteh�n te minun luokseni, rakas yst�v�tt�reni! huudahti
Colomba syleillen miss Lyydiaa. Ja sitten autatte te meit�.

Ottaen sitten er��st� kaapista esille joukon vanhoja liinavaatteita
alkoi h�n repi� niit� siteiksi ja hasuiksi. Ken n�ki h�nen s�ihkyv�t
silm�ns�, vilkkaan v�rins�, syv�mielisyytens� ja kylm�verisyytens�,
sen olisi k�ynyt vaikeaksi sanoa, oliko h�n enemm�n liikutettu
veljens� haavasta kuin h�n iloitsi vihamiehens� kuolemasta.

Milloin kaatoi h�n everstille kahvia ja kehui t�lle taitoansa
kahvinkeitt�j�n�, milloin jakoi h�n ty�t� neiti Nevilelle ja
Chilinalle kehoittaen n�it� ompelemaan siteit� yhteen ja k��rim��n ne
ker�lle. Kahdennenkymmenennen kerran kysyi h�n Chilinalta n�yttik�
Orso kovin k�rsiv�n haavastansa. Alinomaa keskeytti h�n ty�ns�
puhutellakseen eversti� t�h�n tapaan:

-- Kaksi niin viekasta ja pelottavaa miest�! Orso yksin ...
haavoitettuna ... ja ainoastaan yhdell� k�dell� ... teki kuitenkin
lopun molemmista. Mik� uljuus, hra eversti!... Eik� se ole
sankarillista? Voi, hyv� neiti Nevil, kyll� te olette onnellisia
el�ess�nne niin rauhallisessa maassa kuin teid�n on!... Olen
varma, ett'ette te viel� tuntenut velje�ni!... Ennustinhan min�
jo, ett� kerran on haukka siipens� levitt�v�!... Te olette
erehtynyt h�nen vienosta katsannostansa ... mutta siihen vaikutti
teid�n l�heisyytenne, neiti Nevil... Oi, jospa h�n n�kisi teid�n
ty�skentelev�n t�ll� tavoin!... Orso parka!

Miss Lyydia voi tuskin ottaa osaa ty�h�n eik� l�yt�nyt sanaakaan
vastaukseksi. Eversti kysyi, miksi ei jo kiirehditty tekem��n
valitusta viranomaisille. H�n puhui kruununmiehen toimitettavasta,
laillisesta tutkistelusta[30] ja muista korsikalaisille yht� oudoista
asioista. Lopuksi tahtoi h�n tiet��, oliko tuon kunnon Brandolaccion
maalaistalo kaukanakin Pietranerasta, ja kysyi eik� h�n voisi
matkustaa itse sinne tapaamaan haavoittunutta yst�v��ns�.

T�h�n vastasi Colomba tavallisella kylm�verisyydell�ns�, ett� Orso
oli nyt maquis-mets�ss�, miss� mainittu ry�v�ri h�nt� hoiti, ja ett�
h�nen oli vaarallista n�ytt�yty�, ennenkuin oltiin selvill� prefektin
ja tuomarein mielipiteist�; Colomba vakuutti pit�v�ns� huolen siit�,
ett� taitava haavuri pujahtaisi jalkaisin h�nen luoksensa.

-- Ennen kaikkea, hra eversti, on teid�n muistettava, ett� kuulitte
nuo nelj� laukausta ja ett� sanoitte minulle Orson ampuneen vasta
kahden ensim�isen j�ljest�.

Eversti ei ymm�rt�nyt mit��n koko jutusta. Miss Lyydia taas huokaili
pyyhkien kyyneli� silmist�ns�.

P�iv� oli jo kulunut sangen my�h��n, kun er�s surullinen saattue
saapui kyl��n. Vanhalle Barricinille ilmoitettiin h�nen molempien
lastensa kuolema; ... kumpikin lep�si poikkip�in muulin selj�ss�,
jota er�s talonpoika talutti. Joukko talon alustalaisia, suojatteja
ja muita joutilaita seurasi surusaattoa. Viimeisin� tulivat
santarmit, jotka aina saapuvat liian my�h��n, ja kyl�nvoudin
apulainen, joka v�h�n v�li� kohotti k�tens� taivasta kohti ja
alinomaa toisteli: "mit�h�n hra prefekti t�st� sanonee?" Er��t
naiset, joiden joukossa Orlanduccion vanha imett�j�, repiv�t
hiuksiansa ja parkuivat kuin hurjat.

Mutta heid�n meluava murheensa ei tehnyt samaa vaikutusta kuin
er��n henkil�n sanaton ep�toivo, johon kaikkien katseet kiintyiv�t.
Tarkoitan onnetonta is��, joka toisen ruumiilta toisen luo vaappuen
nosti yl�s heid�n mullalla tahratut p��ns�, suuteli heid�n sinert�vi�
huuliansa ja kannatti vainajien jo j�ykistyneit� j�seni� ik��nkuin
olisi h�n tahtonut viel� suojata heit� kuljetuksen kolahduksilta.
Joskus n�ytti h�n avaavan suunsa sanoakseen jotakin, mutta ei saanut
suustansa ainoatakaan sanaa eik� huudahdusta. Silm�t yh�ti vainajiin
luotuina hoipertui h�n kivi�, puita ja kaikkia esteit� vastaan, jotka
sattuivat h�nen tiellens�.

Naisten vaikerrukset ja miesten sadattelut vain kasvoivat
kahdenkertaisiksi Orson taloa sivuutettaessa. Kun muutamat
rebbialaiset paimenet uskalsivat puhjeta riemunhuutoihin, eiv�t
heid�n vastustajansa voineet en�� hillit� itse�ns�.

-- Kostoa, kostoa! huusivat muutamat ja samassa heitettiin
taloa kohti kivi� ja ammuttiin pari pyssyn laukausta sen salin
akkunoita kohti, miss� Colomba vierainensa istui; kuulat l�vistiv�t
akkunapielet ja viskasivat puun pirstoja aina sille p�yd�lle saakka,
jonka ��ress� molemmat neitoset istuivat.

Miss Lyydia kirkasi kauhistuen, eversti tempasi pyssyns� ja Colomba
hy�kk�si, ennen kuin kukaan ehti h�nt� pid�tt��, talon ovelle, jonka
h�n rajusti avasi. Seisten siin� korkealla kynnyksell� kohotti h�n
molemmat k�tens� vihamiestens� kiroukseksi:

-- Te konnat! huusi h�n, kuinka voitte te ampua naisia ... ja
muukalaisia! Oletteko te muka korsikalaisia? ... muka miehi�?...
Tuollaiset raukat, jotka murhaavat takaap�in... Tulkaa esiin ... min�
manaan teid�t astumaan esiin!... Vaikka olenkin yksin kotona ...
veljeni on kaukana t��lt� ... niin tappakaa vain minut ja muukalaiset
vieraani ... se olisi teid�n tapaistanne. Mutta sit� ette te uskalla,
pelkurit raukat! Ja tied�tteh�n, ett� me kostamme ilkity�n ... kas
niin, ruikuttakaa nyt kuin naiset ja kiitt�k�� meit�, ett'emme
enemp�� verta vaadi!

Colomban ��ness� ja asennossa oli jotakin pelottavaa ja mahtavasti
vaikuttavaa: n�hdess�ns� h�net per�ytyi kansajoukko pelj�styneen�
ik��nkuin pahansuovan sy�j�tt�ren tielt�, jollaisista Korsikassa
kerrotaan paljo kamalia juttuja talvisina iltapuhteina. Kyl�voudin
apulainen, santarmit ja joukko naisia k�yttiv�t t�t� vaikutusta
hyv�ksens� astuaksensa rauhoittamaan riitapuolia, sill� rebbialaiset
paimenet olivat jo tarttuneet aseihinsa ja tuokiossa voi torilla
alkaa yleinen ottelu.

Mutta molemmilta puolueilta puuttui johtajia ja korsikalaiset, jotka
hurjuuksissaankin noudattavat jonkunlaista j�rjestyst�, k�yv�t
harvoin k�sikahakkaan, ell'eiv�t sis�llisten sotien p��miehet
ole l�sn�. Menestyksest�ns� viisastuneena pid�tti Colomba pient�
puolustusjoukkoansa:

-- Antakaa noiden ihmisparkojen itke�, puhui h�n paimenille ...
ja sallikaa tuon vanhuksen vied� rauhassa ruumiit kotiinsa.
Miksi tappaisitte tuon vanhan ketun, jolla ei en�� ole hampaita
purrakseen?... Giudice Barricini!... Muista elokuun 2:sta p�iv��!
Muista sit� verist� lompakkoa, johon sin� v��rent�j�n k�dell� olit
kirjoittanut!... Is� vainajani kirjoitti siihen velkasi; nyt ovat
poikasi sen maksaneet. Sukumme puolesta min� sen kuittaan, vanha
Barricini!

K�det rinnallensa ristien ja ylenkatseelleen hymy huulillansa katseli
Colomba, kun vainajien ruumiit kannettiin h�nen vihamiestens� taloon
ja odotti siin� siksi, ett� v�kijoukko oli v�hitellen h�lvennyt.
Sitten sulki h�n oven ja palasi takaisin saliin.

-- Pyyd�n teilt� maamiesteni puolesta anteeksi, hra eversti. En ikin�
olisi uskonut, ett� korsikalaiset ampuisivat taloa, jossa tiet�v�t
l�ytyv�n muukalaisia. Syntym�maani puolesta h�vett�� minua tuollainen
menettely.

Kun miss Lyydia illalla vet�ytyi leposuojaansa, seurasi eversti h�nen
mukanansa ja kysyi eik� heid�n olisi viisainta l�hte� jo huomenna
tiehens� t�llaisesta kyl�st�, miss� joka hetki t�ytyy pelj�t�
saavansa luodin otsaansa, ja j�tt�� mit� pikimmin mokoma maa, joka
vilisee murhamiehi� ja pettureja.

Miss Nevil ei kotvaan vastannut mit��n. N�ht�v�sti saattoi is�n
ehdotus h�net melkoiseen pulaan.

-- Kuinka voisimme me j�tt�� tuon onnettoman tyt�n juuri nyt, kun h�n
tarvitsee lohdutusta? sai h�n vihdoin sanotuksi. Eik� se teid�nkin
mielest�nne, is�, olisi syd�met�n teko?

-- Tytt�reni parastahan min� ajattelen, sanoi eversti; ja jos
tiet�isin sinun olevan turvassa Ajaccion hotellissa, niin ole varma
siit�, ett'en mielell�ni j�tt�isi t�t� kirottua saarta, ennenkuin
olen saanut puristaa urhoollisen hra della Rebbian k�tt�.

-- Vartokaamme viel�, is�, ja ottakaamme ennen l�ht��mme selko siit�,
voimmeko tehd� heille mit��n palvelusta.

-- Sinulla on hyv� syd�n! sanoi eversti suudellen tyt�rt�ns� otsalle.
Pid�n siit�, ett� n�in uhraudut muiden onnettomuuksia lievent�m��n.
J��k��mme siis!... Hyv�� ty�t� ei koskaan tarvitse katua.

Miss Lyydia heittelihe vuoteellansa saamatta unta silmiins�. Milloin
oli h�n kuulevinansa ep�m��r�ist� melua torilta ja s�ik�hti, ett�
siell� valmisteltiin hy�kk�yst� taloa vastaan, milloin ajatteli
h�n -- omasta turvallisuudestansa rauhoittuneena -- tuota poloista
haavoittunutta, joka t�ll� hetkell� ehk� lep�si kylm�ll� kankaalla
ilman muuta hoitoa kuin mit� ry�v�rin ihmisrakkaus voi h�nelle
toimittaa. Mielikuvituksessansa n�ki h�n Orson verisen� taistelevan
hirmuisten tuskien kanssa. Ja mik� omituista, aina kun h�n oli
Orson kuvan n�kevin��n, esiytyi t�m� juuri siin� asennossa, miss�
h�n eron hetkell� oli neitosen mieleen j��nyt: vieden huulillensa
sen taikakalun, jonka h�n oli urhollensa antanut. Sitten ajatteli
h�n Orson uljuutta miettien, ett� tuo hengenvaara, josta t�m� oli
pelastunut, oli kohdannut miespoloista h�nen, Lyydian, takia, sill�
siihen joutui Orso ainoastaan sent�hden, ett� saisi pikemmin h�net
tavata. Eik� paljoa puuttunut, ettei h�nen onnistunut vakuuttaa
itse�ns� siit�kin, ett� Orso oli haavoittunut h�nt� puolustaessansa.
Sankarinsa haavoittumisesta syytti h�n siis itse�ns�, mutta ihaili
Orsoa sit� enemm�n. Ja vaikka tuo mainio kaksoislaukaus ei h�nen
mielest�ns� ollutkaan niin suuri ihmety� kuin se Brandolaccion ja
Colomban silmiss� oli, niin luuli h�n sent��n harvan romaanisankarin
tuollaisessa hengenvaarassa voivan osoittaa sellaista pelvottomuutta
ja kylm�verisyytt� kuin Orso t�ss� oli osoittanut.

Makuuhuoneeksensa oli miss Lyydia saanut Colomban kamarin.
Jonkunlaisen tammesta veistetyn rukoustuolin yl�puolella riippui
sein�ll�, siunatun palmunlehden vieress�, Orson muotokuva
pienoiskoossa ja aliluutnantin univormussa. Neiti Lyydia otti
kuvan alas, katseli sit� kauvan aikaa eik� ripustanutkaan sit�
en�� paikoillensa, vaan laski sen vuoteensa viereen. Vasta p�iv�n
koettaessa nukahti h�n eik� her�nnyt ennenkuin aurinko jo oli
korkealla yli taivaan rannan. Vuoteensa vieress� huomasi h�n
Colomban, joka liikkumattomana odotti siin� hetke�, jolloin nukkuja
avaisi silm�ns�.

-- Hyv�� huomenta, neiti Nevil! sanoi Colomba. Te olette tainnut
viihty� huonosti matalassa majassamme? Pelk��n, ett'ette ole saanut
ensink��n unta silmiinne?

-- Oletteko saanut tietoja h�nest�, rakas yst�v�tt�reni? kysyi miss
Nevil istuallensa nousten.

Samassa huomasi h�n Orson muotokuvan ja heitti nen�liinansa sen
p��lle.

-- Olen kyll�, sanoi Colomba hymyillen ja otti muotokuvan k�teens�;
-- Onko t�m� teist� n�k�inen? Mielest�ni ei t�m� ole oikein
onnistunut.

-- Hyv� Jumala! huudahti miss Nevil vallan h�peiss��n... Niin, aivan
ajatuksissani ... otin min� kuvan ... tuolta sein�lt�. Heikkouteni on
kajota kaikkeen ... eik�, panna mit��n paikoillensa... Mutta kuinka
on veljenne laita!

-- Varsin hyvin. Giocanto saapui t�nne jo klo 4 aamulla ... tuoden
kirjeen teille, miss Lyydia. Minulle h�n ei mit��n kirjoittanut.
Tosin on se osoitettu: Colomballe, mutta alempana on lis�ys: neiti
Nevile� varten. Vaan sisaret eiv�t saa olla mustasukkaisia. Giocanto
kertoi, ett� h�n tunsi kovia tuskia k�sivarressa kirjoittaessansa
t�t� kirjett�. Giocanto, jonka k�siala on mainio, oli kyll�
tarjoutunut kirjoittamaan, mit� Orso sanelisi. Mutta siihen ei t�m�
suostunut, vaan kirjoitti t�m�n itse lyijykyn�ll� ... selj�ll�ns�
maaten. Paperia piti h�nen edess�ns� Brandolaccio. Alinomaa oli
veljeni yritt�nyt nousta yl�s, mutta hiukankaan liikahtaessaan tunsi
h�n ankaria kipuja k�sivarressansa. Oikein se k�vi s��liksi, sanoi
Giocanto. Kas, t�ss� on kirje!

Miss Nevil luki kirjeen, joka oli kirjoitettu englanninkielell�,
n�ht�v�sti varovaisuuden vuoksi. Kirje kuului seuraavasti:

    Arvoisa neiti!

    Ik�v� onnettomuus on minua kohdannut. Mit� vihamielieni
    sanonevat ja millaisia panetteluja he voinevat keksi�, en tied�.
    Enk� siit� v�lit�k��n, ell'ette vain te, arvoisa neiti, usko
    noita panettelijoita. Teid�t n�hty�ni olin tuudittanut itseni
    mielett�miin unelmiin. T�llainen tapaus tarvittiin n�ytt�m��n,
    kuinka h�per� olen ollut. Mutta nyt olen min� tullut j�rkiini.
    Tied�n, mik� tulevaisuus minua vartoo enk� tahdo ponnistella
    kohtaloani vastaan. Sit� sormusta, jonka te minulle lahjoititte
    ja jonka uskoin onnea tuottavaksi taikakaluksi, en min� rohkene
    en�� pit��. Pelk��n teid�n katuvan, miss Nevil, ett� niin
    arvottomalle olette lahjan uskonut; itse pelk��n sen muistuttavan
    minulle liiaksi usein hulluuteni aikoja. Colomba on antava sen
    teille takaisin... J��k�� hyv�sti, neitini! Luultavasti j�t�tte
    te pian Korsikan enk� min� teit� vast'edes n�hne. Mutta sanokaa
    sisarelleni, ett� pid�tte minua viel� jossakin arvossa; min�
    puolestani vakuutan teille yh�ti ansaitsevani sen.

                                                    O. d. R.

Miss Lyydia oli k��ntynyt poisp�in lukeaksensa yll�olevan kirjeen;
Colomba tarkasti h�nt� koko ajan tutkivasti ja ojensi sitten h�nelle
egyptil�isen sormuksen kysyen katseellansa, mit� se merkitsi. Mutta
miss Lyydia ei uskaltanut kohottaa p��t�ns�k��n, katseli vain
surullisena sormusta, pani sen sormeensa ja kuljetti sit� siin� edes
takaisin.

-- Rakas neiti Nevil, ettek� voi sanoa minulle, mit� veljeni teille
kirjoittaa? kysyi Colomba. Kertooko h�n mit��n tilastansa?

-- Ei, sanoi neiti Lyydia punastuen, ei h�n siit� mit��n virka...
Kirje on kirjoitettu englannin kielell�... H�n pyyt�� minun sanomaan
is�lleni, ett� ... ja toivoo, ett� prefekti selvitt�� kaikki...

Hieman ilke�mielisesti hymyillen istahti Colomba s�ngyn laidalle,
otti miss Lyydian molemmat k�det omiinsa ja katsoi h�neen
l�pitunkevilla silmill�ns�:

-- Ettek� tahdo olla niin hyv�, kysyi h�n, ett� vastaatte
veljelleni?... Se ilahduttaisi h�nt� suuresti. Ensi hetkell�
ajattelin her�tt�� teid�t heti, kun kirje saapui, mutta ... en
uskaltanut sit� tehd�.

-- Siin� teitte v��rin, sanoi miss Nevil, sill� jos minun sanani
voisivat jotakin...

-- T�ll� hetkell� min� en voi toimittaa h�nelle kirjett�. Prefekti on
n�ette saapunut ja Pietranera vilisee nyt h�nen v�ke�ns�. Saa n�hd�,
mit� my�hemmin voin tehd�. Oi, jos te tuntisitte veljeni, miss Nevil,
niin rakastaisitte te h�nt� niinkuin min� teen... H�n on niin hyv� ja
niin uljas. Ajatelkaahan, mit� h�n teki. Yksin ja haavoitettuna kahta
vastaan!...

Prefekti olikin palannut... Kuultuansa kyl�voudin l�hett�m�lt�
viestilt�, mit� tapahtunut oli, saapui h�n santarmein, sotilasten,
yleisen syytt�j�n, notarion y.m. kanssa ottamaan selkoa asiasta
ja siit� kamalasta tapahtumasta, joka vaikeutti taikka jos niin
tahdomme, p��tti sukuvihat Pietranerassa. Melkein heti tultuansa
tapasi h�n eversti Nevilen tytt�rinens� eik� salannut heilt�
pelkoansa, ett� juttu n�ytti saavan huonon k��nteen.

-- Tied�tteh�n, ett� ottelu tapahtui ilman todistajia, sanoi h�n.
Molempien onnettomain nuorten miesten kekseli�isyys ja rohkeus oli
niin yleisesti tunnustettu, ett'ei kukaan ota uskoaksensa hra della
Rebbian voineen yksin�ns� tappaa heit� molempia ilman ry�v�rien apua,
joiden luo h�n kuuluukin paenneen.

-- Mahdotonta! huudahti eversti. Luutnantti Orso della Rebbia on
varma kunnian mies, min� vastaan h�nest�.

-- Min� uskon sen, my�nsi prefekti, mutta ... yleinen syytt�j� ei
n�yt� olevan my�t�tuntoisella tuulella; tied�tteh�n, ett� herrat
viskaalit aina ep�ilev�t. H�nell� on k�siss�ns� yst�v�llenne varsin
ik�v� todistus, nim. Orson kirjoittama uhkauskirje Orlanducciolle,
jota h�n vaatii kaksintaisteluun... Yleisen syytt�j�n mielest�
n�ytt�� t�m� todistavan Orson asettuneen v�ijyksiin.

-- Orlanduccio kielt�ysi kaksintaistelusta... Aatelismies sekin!
huudahti eversti.

-- Kaksintaistelut eiv�t ole maan tavan mukaisia, hra eversti.
T��ll� asetutaan v�ijyksiin ja murhataan takaap�in ... sellainen on
korsikalaisten tapa. Tosin l�ytyy er�s todistus h�nen hyv�ksens�.
Er�s tytt�nen vakuuttaa nim. kuulleensa nelj� laukausta, joista
kaksi viimeist� olivat edellisi� paljoa kovemmat ... ja ammutut siis
suurireik�isell� pyssyll�, jommoinen hra della Rebbialla juuri on.
Paha vain, ett� t�m� tytt�nen on er��n ry�v�rin veljentyt�r, jonka
vuoksi h�nt� ep�ill��n kanssarikollisuudesta s.o. puhuvan niinkuin
ry�v�rit ovat k�skeneet h�nen puhua.

-- Hra prefekti, keskeytti neiti Lyydia punastuen silm�valkuaisiinsa
saakka, meh�n olimme matkalla silloin, kun nuo laukaukset ammuttiin,
ja kuulimme ne samoin kuin tuo tytt�nenkin.

-- Todellakin? Sep� on t�rke� todistus. Ja tietysti teitte te saman
huomion, hra eversti?

-- Kyll�, vastasi miss Nevil vilkkaasti is�ns� puolesta; is�ni, joka
ymm�rt�� aseiden k�ytt��, huomautti meit� siit�: kuulitteko, sanoi
h�n, siell� ampuu hra della Rebbia minun pyssyll�ni.

-- Te huomasitte siis erityisesti molemmat j�lkim�iset laukaukset?

Eversti Nevil ei ollut mik��n tarkkamuistoinen mies; mutta h�n
kavahti v�itt�m�st� tyt�rt�ns� vastaan.

-- T�m� pit�� minun heti paikalla kertoa viskaalille, hra eversti.
Muuten odotamme t�nne l��k�ri�, jonka pit�isi saapuman viel� t�n�
iltana tutkimaan ruumiita ja antamaan todistuksensa siit�, ovatko
vainajat todellakin ammutut puheina olevalla aseella.

-- Kiv��rin olen min� Orsolle lahjoittanut, sanoi eversti, mutta
toivoisin sen olevan meren syvyydess�... Toisin sanoen ...
oikeastaan oli hauskaa, ett� tuolla kunnon pojalla oli sellainen ase
k�ytett�v�n�ns�. Sill� enp� tied�, kuinka h�n olisi suoriutunut ilman
minun Manton-kiv��ri�ni?




XIX.


L��k�ri my�h�styi hiukan. Matkalla oli h�nelle sattunut er�s
seikkailu. Giocanto Castriconi oli tavannut h�net tiell� ja pyyt�nyt
h�nt� kohteliaimmin antamaan hoitoa er��lle haavoittuneelle. Niin
vietiin h�net Orson luo, jonka haavan h�n sitoi. Ry�v�ri oli sitten
saattanut l��k�ri� pitk�n matkaa ja huvittanut h�nt� juttelemalla
Pisan kuuluisimmista professoreista, jotka olivat h�nen hyvi�
yst�vi�ns�, kuten h�n vakuutti.

-- Hra tohtori, oli teoloogi erotessa sanonut, min� olen saanut teit�
kohtaan niin suuren kunnioituksen, ett� luulen t�ytyv�ni huomauttaa
teille er��st� seikasta: l��k�rin tulee olla yht� hienotunteisen kuin
ripitt�j�n. Sitten ampui h�n pari kertaa pyssyll�ns� lis�ten: Paikan,
miss� meill� oli kunnia tavata toisemme, olette te unhottanut, eik�
totta?... J��k�� hyv�sti ... sangen hauskaa oli tutustua teihin, hra
tohtori!

Colomba pyysi eversti Nevile� olemaan l�sn� ruumiintarkastuksessa.

-- Te tunnette veljeni pyssyn paremmin kuin kukaan muu, sanoi h�n;
sen vuoksi olisi teid�n l�sn�olonne suureksi hy�dyksi. Sit� paitse
l�ytyy t��ll� niin paljo pahoja ihmisi�, ett� voisimme menett��
paljo, ell'ei meill� olisi ket��n puolustamassa etujamme.

J��ty�ns� yksin miss Lyydian kanssa valitti Colomba p��nkivistyst�
ehdottaen, ett� he tekisiv�t pienen k�velyn kyl�n laiteille.

-- Vapaa ilma tekisi minulle hyv��, sanoi h�n, kun en ole sit�
pitk��n aikaan saanut hengitt��.

Matkalla puhui h�n miss Lyydialle veljest�ns�; aine huvitti t�t� niin
suuresti, ett'ei h�n huomannutkaan, ennenkuin oltiin pitk�n matkan
p��ss� Pietranerasta. Aurinko meni jo mailleen, kun h�n huomautti
Colomballe, ett� nyt olisi aika jo palata takaisin. T�m� sanoi
tiet�v�ns� er��n oikotien, joka melkoisesti lyhent�isi palausmatkaa.
Niin j�ttiv�t he sen tien, jota olivat tulleet, ja poikkesivat
toiselle n�ht�v�sti sangen v�h�n k�ytetylle polulle.

Pian sen j�lkeen alkoi h�n kavuta yl�s niin jyrkk�� vuoren rinnett�
my�ten, ett� h�nen alinomaa t�ytyi -- eteenp�in p��st�kseen --
tarttua toisella k�dell�ns� kiinni puiden oksiin; toisella veti h�n
taas miss Lyydiaa j�ljess�ns�... Runsaan nelj�nnestunnin kavuttuansa
saapuivat he myrttej� ja arbuusipuita kasvavalle, pienelle
tasangolle, joka sijaitsi suurten graniittikallioiden keskell�.
Miss Lyydia tunsi itsens� sangen v�syneeksi, kyl�� ei n�kynyt ja
v�hitellen alkoi y� jo olla k�siss�.

-- Tied�ttek�s, rakas Colomba, min� pelk��n meid�n eksyneen tielt�,
sanoi h�n.

-- Elk�� pelj�tk�, vastasi Colomba. K�yk��mme vain eteenp�in...
Seuratkaa minua.

-- Mutta min� vakuutan teille, ett� erehdytte suunnasta; kyl� ei voi
olla siell� p�in. Ly�np� vetoa, ett� me nyt menemme p�invastaiseen
suuntaan. Katsokaas, nuo valot tuolla kaukana tuikkavat ihan varmaan
Pietranerasta.

-- Rakkahin yst�v�t�r, sanoi Colomba levottoman n�k�isen�, te olette
oikeassa; mutta parin sadan askeleen p��ss� t��lt� ... tuossa
maquis-mets�ss� on...

-- On?

-- Veljeni Orso. Min� saisin siis n�hd� h�net ja syleill� h�nt�, jos
te tekisitte seuraa h�nen luoksensa.

Miss Nevil h�mm�styi.

-- Niin, sanoi Colomba, min� p��sin poistumaan Pietranerasta
kenenk��n huomaamatta sen vuoksi, ett� te olitte mukana ... muuten
olisi minua vakoiltu... Olla n�in l�hell� h�nt� eik� saada n�hd�
h�nt� olisi... Mutta miksi ette tekin voisi tulla katsomaan poloista
velje�ni? Se ilahduttaisi h�nt� niin kovasti!

-- Mutta, Colomba, se ei ole soveliasta nuorelle tyt�lle.

-- Min� ymm�rr�n. Te kaupunkilaiset olette aina levottomia siit�,
mik� soveltuu, mik� ei; me maalaisnaiset emme ajattele muuta kuin
ett� se on hyv��.

-- Mutta nyt on jo my�h�ist�... Ja mit� ajattelisikaan veljenne
minusta?

-- H�n ajattelisi, ett� yst�v�t eiv�t toki ole h�nt� aivan
unhottaneet ... ja se tieto rohkaisisi h�nt� k�rsimyksiss�.

-- Mutta is�ni k�visi levottomaksi...

-- Eversti tiet�� teid�n olevan minun seurassani... Kas niin,
p��tt�k��! Te tarkastitte h�nen kuvaansa t�n� aamuna, lis�si h�n
hymyillen ilveilev�sti.

-- Ei ... Colomba, min� en todellakaan uskalla... Sit� paitse on
siell� ry�v�reit�...

-- Ent� sitten? Nuo ry�v�rith�n eiv�t tunne teit�? Eik� teid�n tee
mielenne n�hd� ry�v�reit�?...

-- Jumala paratkoon!

-- Kas niin, neiti Lyydia, tehk�� nyt ratkaiseva p��t�s. Yksin
min� en voi teit� t�nne j�tt��, sill� mahdotonta on tiet��, mit�
t��ll� voisi tapahtua. Meid�n on joko ment�v� Orsoa katsomaan taikka
palattava yhdess� kyl��n takaisin... Jumala tiet��, milloin saan
n�hd� veljeni... Ehk� en n�e h�nt� koskaan...

-- Mit� sanotte, Colomba? No, menk��mme sitten! Mutta ainoastaan
muutamaksi minuutiksi ... ja sitten palaamme heti takaisin.

Colomba puristi h�nen k�tt�ns� ja l�hti mit��n vastaamatta astumaan
niin nopeasti, ett� miss Lyydian oli vaikea h�nt� seurata.

Onneksi pys�htyi Colomba �kki� sanoen seuralaisellensa:

-- Elk��mme menk� edemm�s, ennen kuin annamme heille merkin. Muuten
voisi k�yd�, ett� meid�t vastaanotetaan pyssynlaukauksilla.

Sitten vihelsi h�n sormiensa avulla. Pian sen j�lkeen kuultiin koiran
haukahtavan eik� viipynyt kauvan ennenkuin t�m� ry�v�rein etuvartija
n�ytt�ysi tulijoille. Se oli vanha tuttavamme Brusco-koira, joka heti
tunsi Colomban ja suostui oppaaksi. Kun oli jonkun aikaa seurattu
moninaisissa mutkissa kiertelevi� mets�polkuja, ilmestyi �kki� pari
hampaihin asti aseestettua miest� heid�n eteens�.

-- Tek� se olette, Brandolaccio? kysyi Colomba. Miss� on veljeni?

-- Tuolla noin! vastasi ry�v�ri. Mutta menk�� hiljaa; h�n nukkuu ...
ensi kerran tuon tapahtuman j�lkeen. Hyv� Jumala, mist� piru kerran
pujotteleikse, siit� p��sev�t aina naisetkin, sanotaan. Ja niin se
n�kyy olevan.

Naiset l�hestyiv�t varovasti heille osoitettua paikkaa ja n�kiv�t
nuotiolla, jonka liekki oli viisaasti piiloitettu ymp�ri rakennetulla
kiviaidalla, Orson lep��v�n sanajalkapensaista tehdyll� vuoteella,
lev�tti peittonansa. Miesparka oli kovin kalpea ... ja h�nen
hengityksens� kuulusti raskaalta. Colomba istahti h�nen viereens� ja
katseli h�nt� ��net�nn� ja k�det ristiss� ik��nkuin olisi itseksens�
rukoillut. Peitt�en kasvonsa nen�liinallansa likistyi miss Lyydia
h�nt� vastaan, nostaen silloin t�ll�in p��ns� katsellaksensa
haavoitettua Colomban olkap��n yli. Nelj�nnestuntiin ei kukaan
puhunut mit��n. Teoloogin antaman merkin johdosta oli Brandolaccio
h�vinnyt mets��n edellisen kanssa suureksi iloksi miss Lyydialle,
jonka mielest� ry�v�rein suuret parrat ja asepuvut ensi kerran
tuntuivat liiaksi "paikallisv�risilt�".

Vihdoin Orso liikahti. Colomba kumartui heti h�nen ylitsens� ja
syleili h�nt� useampia kertoja tehden lukemattomia kysymyksi� h�nen
haavastansa, k�rsimyksist�ns� ja puutteistansa. Orso vastasi, ett'ei
h�nell� t��ll� ollut mit��n suurempaa h�t��; sitten tiedusteli
h�n, oliko miss Nevil viel� Pietranerassa ja oliko h�n l�hett�nyt
mit��n kirjett� h�nelle. Kumartumalla veljens� ylitse esti Colomba
ruumiillansa t�t� n�kem�st� h�nen seuralaistansa, jota haavoitettu
muutenkaan tuskin olisi voinut tuntea pime�n vuoksi. Pit�en toisella
k�dell�ns� miss Nevile� k�dest� kohotti h�n keve�sti toisella
veljens� p��t�.

-- Ei h�n teille mit��n kirjett� l�hett�nyt... Mutta ajatteletteko
aina vain neiti Nevile�?... Te rakastatte siis h�nt�?

-- Josko min� h�nt� rakastan, Colomba!... Mutta h�n ... h�n ehk�
halveksii nyt minua?

Samassa koetti miss Nevil vet�� pois k�tens�, mutta se ei ollut
niink��n helposti tehty, sill� vaikka Colomban k�t�nen olikin pieni
ja siev�, niin oli se sangen voimakas, kuten muutamista todisteista
jo olemme huomanneet.

-- H�nk� halveksisi teit� sen j�lkeen, mit� on tapahtunut!...
P�invastoin puhuu h�n teist� hyv��... Ah, Orso, minulla olisi teille
paljo kerrottavaa h�nest�.

Miss Nevil ponnisteli yh� saadakseen k�tens� irti, mutta Colomba veti
h�nt� yh� l�hemm�s Orsoa.

-- Mutta miksi h�n ei vastannut minulle, sanoi haavoitettu. Vain yksi
ainoa rivi h�nelt� olisi riitt�nyt tyydytt�m��n minua.

Vet�en miss Nevilen k�tt� yh� l�hemm�s onnistui Colomban vihdoin
laskea se veljens� k�teen. Sitten ratkesi h�n �kki� nauramaan
huudahtaen:

-- Orso, kavahtakaa puhumasta pahaa neiti Lyydiasta, sill� h�n
ymm�rt�� sangen hyvin korsikan kielt�.

Miss Lyydia vet�isi �kki� k�tens� pois ja sopersi muutamia
k�sitt�m�tt�mi� sanoja. Orso luuli uneksivansa.

-- Te t��ll�, neiti Nevil! Hyv� Jumala! Kuinka olette te uskaltanut
t�nne... Ah, kuinka onnelliseksi te teitte minut!

Vaivoin istualle noustuansa koetti Orso siirty� h�nt� l�hemm�ksi.

-- Min� saatoin sisartanne, selitti miss Lyydia, ett'ei kukaan
voisi arvata, minne h�n menee ... niin, ja sit�paitse halusin saada
varmuuden tilastanne... Voi, kuinka paha teid�n on olla t��ll�!

Colomba oli istahtanut Orson taakse ja nosti t�t� varovasti sen
verran, ett� sai veljens� p��n polvillensa. Sitten kiersi h�n k�tens�
t�m�n kaulaan ja viittasi miss Lyydiaa l�hemm�s.

-- L�hemm�s, l�hemm�s! pyysi h�n, sill� sairaan ei pid� liiaksi
vaivata ��nt�ns�. Ja kun miss Lyydia empi, otti h�n t�t� k�dest� ja
pakotti t�m�n istumaan niin l�helle, ett� h�nen pukunsa kosketti
Orsoa ja ett� h�nen k�tens�, jonka Colomba j�lleen oli vallannut,
lep�si haavoitetun olkap��ll�.

-- N�in ei se hullummalta n�yt�, sanoi Colomba iloisena. Orso,
eih�n ole niink��n ik�v� olla maquis-mets�ss� ja �itsi� nuotiolla
t�llaisena ihanana y�n�?

-- Oi, niin, todellakin ihana on t�m� y�! sanoi Orso. T�t� min� en
ikin� unhota!

-- Kai te k�rsitte nytkin? sai miss Nevil sanotuksi.

-- En en�� ... oi, jospa saisin kuolla t��ll� ... nyt!

Ja h�nen oikea k�tens� l�hestyi miss Lyydiaa, jota Colomba yh� piti
vankinansa.

-- Teid�n pit�� v�ltt�m�tt� p��st� pois t��lt� jonnekin, miss� teit�
voidaan hoitaa, hra della Rebbia, sanoi miss Nevil. Min� en saisi
en�� unta n�hty�ni teid�n makaavan t��ll� n�in huonolla vuoteella ...
paljaan taivaan alla...

-- Ell'en olisi pelj�nnyt tapaavani teit�, miss Nevil, olisin
koettanut palata Pietraneraan ja ilmoittanut itseni vankeuteen.

-- Ja miksi pelk�sitte te tavata neiti Lyydiaa, Orso? kysyi Colomba.

-- Min� en ollut totellut teit�, miss Nevil ... enk� sent�hden
uskaltanut tulla n�kyvillenne tuon tapahtuman j�lkeen.

-- Tied�ttek�, neiti, ett� te voitte saada veljeni tekem��n, mit�
vain tahdotte? nauroi Colomba. Mutta min�p� est�n teit� tapaamasta
h�nt�.

-- Toivottavasti selvi�� t�m� onneton juttu niin, ettei teid�n en��
tarvitse pelj�t� mit��n... Min� olisin sangen tyytyv�inen, jos
l�htiess�mme t��lt� voisin vied� varmuuden siit�, ett� te saatte
oikeutta ja ett� tuomioistuinkin tunnustaa teid�n laillisuutenne ja
urhoollisuutenne.

-- Aiotteko te siis matkustaa pois, miss Nevil!... Elk�� toki viel�
noin sanoko!

-- Mutta is�ni ei voi aina mets�st��k��n... H�n tahtoo jo pois t��lt�.

Orso antoi vaipua k�tens�, joka samalla kosketti miss Lyydian k�tt�.
Vasta jonkun vaitiolon j�lkeen sanoi Colomba:

-- Mit� viel�! Mep� emme laske teit� niin pian matkalle. Meill� on
Pietranerassa teille viel� paljo n�ytett�v��... Sit� paitse olette
te luvannut maalata muotokuvani ettek� ole viel� aloittanutkaan
sit�... Ja min� taas olen luvannut kirjoittaa teille serenatan, joka
k�sitt�isi 75 v�rssy�!... Ja sitten... Mutta Brusco, mit� sin� siell�
muriset?... Kas, Brandolaccio juoksee jo Bruscon j�lkeen!... Min�p�
rienn�n katsomaan mit� siell� tapahtuu...

Siirt�en kursailematta Orson p��n miss Nevilen syliin hypp�si h�n
yl�s ja juoksi ry�v�rein luo.

H�mm�styneen� huomasi miss Nevil pit�v�ns� nuorta, kaunista miest�
syliss�ns� ... keskell� mets�� ... vallan kahden kesken ... ja
tiet�m�tt� mit� tehd�, sill� jos h�n nyt �kki� vet�ytyi pois,
pelk�si h�n tuottavansa h�iri�t� haavoitetulle. Mutta Orso siirtyi
itse pois t�m�n pehmoisen tukijan huomasta, jonka sisar oli h�nelle
toimittanut, ja nousi oikean k�tens� nojaan.

-- Te matkustatte siis pian pois, miss Lyydia? Enk� min� ikin�
olekaan toivonut, ett� te t�ss� onnettomassa maassa enemm�n aikaa
viihtyisitte... Ja kuitenkin ... siit� asti kun te tulitte t�nne ...
k�rsin min� sata kertaa enemm�n ajatellessani eroa teist�... Olenhan
min� vain k�yh� luutnantti ... ilman tulevaisuutta ... ja nyttemmin
koditon poloinen... Mik� hetki onkaan t�m� sanoakseni teille, ett�
rakastan teit�, miss Lyydia! Mutta t�m� on ep�ilem�tt� ainoa kerta,
jolloin min� voin sen teille tunnustaa... Ja nyt ... nyt tunnen min�
itseni onnellisemmaksi, kun olen saanut kevent�� syd�meni.

Miss Lyydia k��nsi poisp�in p��ns� ik��nkuin y�n h�m�r� ei olisi
riitt�nyt peitt�m��n h�nen punastumistansa.

-- Hra della Rebbia, sanoi h�n v�r�j�v�ll� ��nell�, kuinka min�
muuten olisin tullut t�nne, ell'en teit�...

Puhuessansa laski h�n egyptil�isen taikasormuksen Orson k�teen.
Sitten koetti h�n ponnistaa kaikki voimansa saadakseen takaisin
tavallisen naljailevan puhetapansa ja naurahti:

-- Oikeastansa teette te v��rin, hra Orso, puhuessanne minulle
n�in... Sill� tied�tteh�n, ett'en min� edes uskaltaisi suuttua teihin
... t��ll� keskell� mets�� ... ja ry�v�rijoukkoa.

Orso liikahti suudellaksensa k�tt�, joka antoi h�nelle taikakalun
takaisin; ja kun miss Lyydia vet�si k�tens� pois v�h�n nopeammin,
menetti h�n tasapainonsa ja lankesi Orson haavoitettua k�sivartta
vastaan. T�m� ei voinut pid�tt�� kivun voihkausta.

-- Voi, loukkasitteko te itsenne? huudahti h�n nousten yl�s. Antakaa
anteeksi, rakas yst�v�ni, minun vikani se oli...

Sitten kuiskivat he viel� jonkun aikaa hiljaisella ��nell� ja
vallan l�hell� toisiansa. Colomba, joka jonkun ajan kuluttua sitten
vikkel�sti juosten l�hestyi heit�, tapasi nuoret aivan samassa
asennossa, mihin h�n oli n�m� j�tt�nytkin.

-- Sotamiehet tulevat! huusi h�n; Orso, koettakaa nousta yl�s ja
paeta! Kyll� min� autan.

-- Antakaa minun olla, sanoi Orso. Sano ry�v�reille, ett� he
pelastavat itsens�... V�h�t siit�, jos he minut vangitsevatkin! Mutta
saata miss Lyydia t��lt� pois, ett'ei h�nt� t��ll� tavata, jumala
paratkoon!

-- Min�p� en j�t� teit�, vakuutti Brandolaccio, joka oli seurannut
Colombaa. Sotilasosaston kersantti on kyl�voudin kummipoika. Sen
sijaan ett� vangitsisi teid�t, voi h�n ottaa hengen teilt� ja sanoa
kuitenkin, ett'ei h�n tahallansa sit� tehnyt.

Orso koetti nousta seisoallensa ja astuikin jo muutamia askelia;
mutta pian h�n seisahtui sanoen:

-- Min� en jaksa k�vell�. Paetkaa te toiset! J��k�� hyv�sti, miss
Nevil. Antakaa minun puristaa k�tt�nne!... Kas niin, hyv�sti!

-- Me emme voi j�tt�� teit�! huusivat molemmat tyt�t.

-- Ell'ette voi k�yd�, kannan min� teid�t, sanoi Brandolaccio. Hiukan
rohkeutta vain, hra luutnantti. Me ehdimme kyll� pakoon ... tuon
luolasolan kautta takananne. Hra pastori pid�tt�� sotilaita sen aikaa.

-- Ei, ei, antakaa minun j��d� t�nne, sanoi Orso laskeutuen taas
pitk�llens� maahan. Mutta vie, Herran t�hden, miss Lyydia pois,
Colomba!

-- Te olette vahva, neiti Colomba, sanoi Brandolaccio. Tarttukaa te
hra luutnanttia olkap�ist�, min� nostan jaloista. Kas noin! Eteenp�in
mars!

Huolimatta h�nen vastav�itteist�ns� l�htiv�t he kantamaan Orsoa ja
heit� seurasi miss Lyydia hirve�sti pelj�styneen�, sill� samassa
kuului pyssyn paukaus, johon viisi, kuusi laukausta heti vastasi.
Miss Lyydialta p��si pelvon huudahdus ja Brandolacciolta kirous,
mutta sit� nopeammin he pakenivat, Colomba pujottelihe kiiruusti
maquis-pensaston l�pi v�litt�m�tt� v�h��k��n oksista, jotka l�iv�t
h�nt� kasvoihin ja repiv�t h�nen pukuansa. -- Kyykistyk�� alas, rakas
neiti Lyydia, sanoi h�n, muuten voi luoti helposti sattua teihin.

Noin viisisataa askelta oli menty tai oikeammin juostu t�ll� tapaa,
kun Brandolaccio ilmoitti, ettei h�n jaksa kauvemmas, ja laski taakan
maahan Colomban kehoituksista ja moitteista huolimatta.

-- Miss� neiti Nevil on? kysyi Orso.

Laukauksista s�ik�htyneen� ja tihe�n pensaston alinomaa pid�tt�m�n�
oli miss Nevil joutunut pois pakenevien j�ljilt� ja j��nyt yksin
mets��n kovan ahdistuksen valtaan.

-- H�n on j��nyt j�lkeen, sanoi Brandolaccio, mutta kadota h�n
ei ole voinut, sill� naiset kyll� aina tien l�yt�v�t. Kuulkaas,
Ors' Anton', millaista melua pastori pit�� teid�n pyssyll�nne. Sen
pahempi, ei pime�ss� voi n�hd� mit��n eik� tuollainen umpim�hk�inen
ammuskeleminen vahingoita ket��n.

-- Hiljaa! huudahti Colomba. Min� kuulen hevosen askelia... Nyt
olemme me pelastetut.

Er�s laitumelle laskettu hevonen, joka oli pelj�stynyt laukauksista,
sattui todellakin tulemaan heit� kohti.

-- Pelastetut! toisti Brandolaccio.

Juosta hevosen luo, tarttua sit� otsajouhista ja suitsia se nuorasta
solmituilla suitsilla, oli ry�v�rille ainoastaan hetkisen ty�,
olletikin kun Colomba h�nt� auttoi.

-- Antakaamme nyt merkki pastorille, sanoi h�n vihelt�en pari kertaa.

T�h�n merkkiin vastasi et�inen vihellys, jonka j�lkeen
Manton-kiv��rin kova-��ninen pauke lakkasi. Brandolaccio hypp�si
ratsun selk��n, Colomba auttoi veljens� istumaan ry�v�rin eteen,
joka toisella k�dell�ns� varasi h�nt� tukevasti ja toisella hallitsi
suitsia.

Raskaasta taakastansa huolimatta l�hti ratsu, jota Brandolaccio
pari kertaa kannusti kylkeen, keve�sti liikkeelle laskeutuen t�ytt�
laukkaa alas vaaran rinnett�, miss� jokainen muu hevonen, paitse
korsikalainen, olisi sata kertaa menett�nyt henkens�.

Colomba palasi sitten j�lki�ns� my�ten takaisin huutaen miss Nevile�,
mink� jaksoi; mutta mit��n vastausta ei kuulunut. Kuljettuansa jonkun
aikaa aivan umpim�hk��n ja etsiess�ns� sit� tiet�, jota h�n oli
tullut, sattui h�n er��ll� polulla kahta sotamiest� vastaan, jotka
heti huusivat h�nelle: "ken siell�?"

-- Herratpa pitiv�t aika melua, sanoi Colomba leikillisesti. Montako
kaatui?

-- Te kuulutte siis ry�v�rein seuraan, sanoi toinen sotilaista;
teid�t viemme me mukanamme!

-- Vallan mielell�ni, sanoi Colomba, mutta minulla oli t��ll� er�s
yst�v�t�r, joka olisi ensin l�ydett�v�.

-- Yst�v�tt�renne on jo tallessa ja te saatte nukkua h�nen kanssansa
vankilassa.

-- Vankilassa? Sen saanemme n�hd�. Mutta saattakaahan minut kuitenkin
h�nen luoksensa.

Sotamiehet saattoivat sitten Colomban ry�v�rein �skeisille
tulisijoille, minne he olivat ker�nneet voitonmerkit retkest�ns�,
nimitt�in Orson lev�tin, vanhan pataranin ja vedell� t�ytetyn
saviruukun. Siell� istui my�skin neiti Nevil, jonka sotilaat olivat
tavanneet mets�ss� puolikuolleena pelvosta; kun sotilaat kyseliv�t
h�nelt� ry�v�rein lukum��r�� ja pakoretken suuntaa, vastasi h�n
n�ille aina uudistuvilla itkuntyrskeill�.

Colomba heitt�ysi h�nen syliins� ja kuiskasi h�nen korvaansa, "he
pelastuivat!"

Sitten k��ntyi h�n sotilas-osaston kersanttiin p�in:

-- Hra kersantti, sanoi h�n, n�etteh�n, ett'ei t�m� neiti tied�
mit��n siit�, mit� te h�nelt� olette tiedustellut. Antakaa siis
meid�n palata takaisin kyl��n, miss� meit� levottomuudella odotetaan.

-- Kyll� teid�t sinne saatetaan ja pikemmin kuin toivottekaan,
kaunokaiseni, sanoi kersantti. Ja siell� on teid�n teht�v� selkoa,
mit� teill� t�h�n aikaan oli tekemist� ... t��ll� mets�ss� ...
ja ry�v�rein kanssa, jotka p��siv�t pakoon. Lempo tietk��n, mit�
taikakeinoja nuo veitikat k�ytt�nev�t, mutta tyt�t ne vain noituvat
mukaansa, sill� miss� ikin� ry�v�rej� lienee, siell� tapaat aina
my�skin kaunottaria.

-- Te olette kohtelias mies, hra kersantti, sanoi Colomba, mutta
tuhmasti ette tee, jos meit� uskotte. Tuo neiti on prefektin (=
kuvern��rin) sukulaisia eik� h�nen kanssansa pid� leikitell�, sanon
min�.

-- Prefektin sukulaisia! sanoi er�s sotilaista kersantille. Taitaa
olla totta, sill� h�n k�y hattu p��ss�.

-- Min� en v�lit� h�nen hatustansa, sanoi kersantti. Molemmat
neitoset olivat t��ll� pastorin kanssa, joka on maan suurin naisten
viettelij�, ja minun velvollisuuteni on korjata heid�t talteen.
Yht�kaikki, meill� ei ole t��ll� en�� mit��n tekemist�. Jos ei
kirottu Taupin, se juoppo ranskalainen korpraali, vain olisi
n�ytt�ynyt ennen kuin ehdin kiert�� t�m�n metsik�n, niin olisimme
korjanneet ne kuin apajasta.

-- Seitsem�nk� teit� on? kysyi Colomba. Tied�ttek�s, ett� jos
veljekset Gambini, Sarocchi ja Teodor Poli olisivat olleet
Brandolaccion ja pastorin kanssa t��ll� Pyh�n-Kristinan ristill�,
olisivat he antaneet teille aikalailla tekemist�. Jos te tahdotte
keskustella salon herran kanssa,[31] en min� haluaisi olla mukana.
Luodit eiv�t tunne ket��n y�n pimeydess�.

Mahdollinen yhteent�rm�ys Colomban mainitsemien kuuluisain ry�v�rein
kanssa n�ytti tekev�n vaikutuksen sotamiehiin. Kiroillen yh�ti
korpraali Taupin'ia, tuota ranskalaista koiraa, antoi kersantti
miehist�llens� palausk�skyn ja pieni joukkue l�hti valloittamiensa
tavarain, lev�tin ja pataranin kanssa marssimaan Pietraneraan viev��
tiet� my�ten. Vesiruukun potkasi kersantti keng�ll�ns� kumoon. Er�s
sotilaista yritti tarttua miss Lyydiaa k�sivarresta, mutta Colomba
tyrkk�si h�net pois sanoen:

-- H�neen ette saa kajota! Vai luuletteko meid�n haluavan pa'eta?
Kas niin rakas Lyydia, nojautukaa minuun elk��k� itkek� kuin lapsi.
On t�m� todellakin koko seikkailu, mutta onnetonta p��t�st� t�m� ei
saa. Puolen tunnin kuluttua sy�mme me illallista Pietranerassa. Min�
puolestani tunnenkin hirmuista ruokahalua.

-- Ja mit�h�n ihmiset minusta ajattelevat? sanoi miss Nevil hiljaa.

-- Ei muuta kuin ett� olette eksynyt mets��n, siin� kaikki.

-- Ent�s prefekti? Ja olletikin is�ni?

-- Prefekti? H�nelle voitte sanoa, ett� pit�k��n h�n huolta
virastansa. Ja is�nne?... P��tt�en siit� asennosta, jossa te
olitte Orson kanssa puhellessanne, luulisin teill� olevan jotakin
ilmoittamista is�llenne.

Miss Nevil likisti h�nen k�sivarttansa mit��n vastaamatta.

-- Veljeni Orso ansaitsee tulla rakastetuksi, eik� totta? kuiskasi
Colomba h�nen korvaansa. Rakastattehan te h�nt� hiukan verran?

-- Oi, Colomba, hymyili miss Nevil h�mmennystilastansa huolimatta, te
petitte minut, vaikka min� luotin teihin niin sokeasti!

Colomba otti h�nt� vy�t�isist� ja suuteli h�nt� otsalle:

-- Suotteko sen minulle anteeksi, pikku siskoni? kysyi h�n hiljaa.

-- Kai minun t�ytyy se tehd�, hirmuinen sisareni, vastasi Lyydia
suudellen vuorostansa Colombaa.

Prefekti ja yleinen syytt�j� asuivat Pietraneran kyl�voudin apulaisen
luona. N�ilt� l�hetti tytt�rens� vuoksi levottomaksi k�ynyt eversti
kysym��n uutisia jo kahdennenkymmenennen kerran, kun er�s kersantin
l�hett�m� kuriirisotilas vihdoinkin saattoi heille tiedon t�st�
hirmuisesta taistelusta ry�v�rein kanssa, jossa tosin ei ollut
ket��n kaatunut eik� haavoittunut, mutta jossa sotamiesten saaliiksi
kuitenkin joutui 1 pata, 1 lev�tti ja 2 tytt��, jotka n�ht�v�sti
olivat ry�v�rein rakastajattaria tai heid�n vakoilijoitansa, kertoi
viesti. N�in ilmoitettuina saapuivat molemmat naisvangit kyl��n
sotilaallisen saattueen keskell�. Voitte arvata Colomban loistavan
katsannon, miss Nevilen h�pe�ntunteen, prefektin �llistyksen ja
everstin iloisen h�mm�styksen! Yleinen syytt�j� oli kyllin ilke�
huvitteleidaksensa pit�m�ll� jonkunlaisen kuulustelun miss Lyydian
kanssa, joka p��ttyi vasta, kun poloinen vanki oli kaiken ryhtins�
menett�nyt.

-- Minun ymm�rt��kseni voimme laskea heid�t vapaiksi, sanoi prefekti.
N�m� nuoret neitoset ovat olleet k�velem�ss� niinkuin ihmiset
kauniilla ilmalla tavallisesti tekev�t. Sattumalta ovat he tavanneet
nuoren ja rakastettavan miehen haavoitettuna ... no, mit�s kummaa
siin� on?

Kutsuen sitten Colomban esille sanoi h�n:

-- Neiti della Rebbia, voitte ilmoittaa veljellenne, ett� h�nen
asiansa n�ytt�v�t saavan paremman k��nteen, kuin olen uskaltanut
toivoakaan.

Ruumiintarkastuksesta ja everstin todistuksesta on k�ynyt ilmi, ett�
h�n on ainoastaan puolustautunut, ja taistellut yksin kahta vastaan.
Kaikki on siis selvi�v�, mutta h�nen on j�tett�v� piileksiminen
maquis-pensastossa ja antauduttava vangiksi.

Kello oli jo l�hes 11, kun eversti, miss Lyydia ja Colomba
k�viv�t j��htyneen illallisen kimppuun. Colomba s�i hyv�ll�
ruokahalulla laskien leikki� prefektist�, yleisest� syytt�j�st� ja
etsij�-sotilaista. Eversti s�i sanaakaan virkkamatta ja tarkastaen
tyt�rt�ns�, joka ei kohottanut katsettansa lautasesta.

Vihdoin puhutteli eversti tyt�rt�ns� hell�ll�, mutta vakavalla
��nell� kysyen englannin kielell�:

-- Lyydia, oletko sin� siis kihlautunut Orso della Rebbian kanssa?

-- Olen, is�ni, vastasi h�n punastuen, mutta varmalla ��nell� ...
t�n� iltana.

Sitten loi h�n katseensa is��ns� ja kun t�m�n kasvoilla ei n�kynyt
mink��nlaista paheksumisen ilmett�, nousi h�n yl�s ja heitt�ysi
h�nen syliins� suudellen h�nt� niinkuin hyvin kasvatetut tytt�ret
t�llaisissa tapauksissa tekev�t.

-- Onneksi olkoon, sanoi eversti, sill� hra della Rebbia on kunnon
poika. Mutta t�nne h�nen kirottuun kotimaahansa me emme j��, sen
vaadin; muussa tapauksessa en anna suostumustani.

-- Min� en tosin ymm�rr� englannin kielt�, sanoi Colomba, joka oli
tarkastanut heit� tavattoman uteliaasti, mutta luulenpa arvaavani,
mist� te puhuitte.

-- T�ss� oli kysymys siit�, vastasi eversti, ett� otamme teid�t
matkatovereiksemme Irlantiin.

-- Hyvin mielell�ni min� siihen suostun ja lupaan olla _surella
Colomba_. Onko se p��tetty, hra eversti? Ly�mmek� k�tt� siit�?

-- T�llaisissa tapauksissa on tapana syleill�, sanoi eversti.




XX.


Er��n� iltap�iv�n� ... muutamia kuukausia tuon kaksoislaukauksen
j�lkeen, joka saattoi koko Pietraneran seurakunnan kauhistuksen
valtaan, kuten sanomalehtien on tapa sanoa, ratsasti er�s vasenta
k�tt�ns� siteess� kantava nuori mies ulos Bastian kaupungista.
Hevosensa ohjasi h�n l�hteest�ns� kuuluisaa Cardon kyl�� kohti, joka
kev�isin tarjoaa kaupungin hienomakuisille asukkaille eritt�in hyv��
juomavett�.

Seurassansa oli nuorella miehell� solakkavartaloinen ja huomattavan
kaunis nainen, joka istui pienen, mustan ratsun selj�ss�;
asiantuntija ihaili ep�ilem�tt� ratsun voimaa ja siroutta, mutta
huomasi kai ik�v�ksens� samalla sen toisen korvan omituisella tavalla
vioittuneeksi.

Kyl��n tultua hypp�si nuori nainen keve�n� maahan ja auttoi
seuralaisensa alas satulasta; sitten irroitti h�n satulannupista
riippuvat raskaat haarapussit ja antoi ratsut er��n talonpojan
halttuun. Kantaen nahkaista haarapussia mezzaronsa alle piiloitettuna
l�hti h�n sitten 2-piippuisella pyssyll� aseestetun nuoren miehen
kanssa astumaan vuoristoon p�in er�st� sangen kapeaa polkua my�ten,
joka ei n�ytt�nyt viev�n millek��n ihmis-asunnolle. Kun matkailijamme
olivat saapuneet er��lle Quercion vuoren korkealle kukkulalle,
pys�htyiv�t he ja istuutuivat kumpikin nurmikolle. T�ss� n�yttiv�t
he vartoovan jonkun tuloa, sill� alinomaa t�hysteliv�t he vuoristoon
p�in ja nuori nainen katsoi usein kaunista kultakelloansa, jonka h�n
n�ht�v�sti oli �skett�in saanut ja jonka kuoressa olevaa jalokive�
h�n aina muisti ihailla, kun tahtoi tiet�� oliko sovitun yhtymyksen
hetki jo k�siss�.

Kauvan ei heid�n tarvinnutkaan odottaa, ennenkun mets�st� ensin
ilmausi vuoristolaiskoira, joka nuoren naisen kutsusta heti
kiiruhti heit� hyv�ilem��n, ja kohta sen j�lkeen kaksi parrakasta
miest�, pyssyt olalla ja patruunalaukku sek� pistooli vy�ss�.
Heid�n repaleiset ja paikkaiset pukimensa eiv�t suinkaan olleet
sopusoinnussa heid�n erinomaisten aseittensa kanssa, jotka n�ht�v�sti
olivat jonkun tunnetun tehtaan tekoa mantereelta. Huolimatta selv�st�
erotuksesta heid�n yhteiskunnallisessa asemassansa l�hestyiv�t t�m�n
kohtauksen nelj� henkil�� toisiansa tuttavallisesti kuin vanhat
yst�v�t.

-- Kas, nyt on juttunne p��ttynyt, Ors' Anton', sanoi vanhempi
ry�v�reist� nuorelle miehelle. P��t�s kuului: maanpako. Onnittelen.
Ik�v�, ett'ei kyl�vouti en�� ole saarella, muuten n�kisimme h�nen
raivonsa. Ent�s k�sivartenne?

-- Parin viikon kuluttua voin j�tt�� siteen pois, sanoi nuori mies.
Niin, kunnon Brando, huomenna matkustan Italiaan. Sit� ennen halusin
j�tt�� hyv�stit sinulle ja hra pastorille. Sen vuoksi pyysin saada
tavata teit� t��ll�.

-- Onpas teill� kiire, sanoi Brandolaccio; vasta eilen teid�t
vapautettiin ja huomenna matkustatte te jo pois.

-- Asiat niin vaativat, sanoi nuori nainen iloisesti. Teille, herrat,
toin min� illallista tullessani: sy�k��, elk��k� unhottako yst�v��ni
Bruscoa.

-- Aivan te hemmottelette koiraparan, neiti Colomba, mutta
kiitollinen el�in se on. Saattepa n�hd�. Kas niin, Brusco, sanoi h�n
asettaen kiv��rins� vaakasuoraan asentoon, hypp��p�s Barricineille.

Koira ei liikahtanut paikaltaan, nuoli vain kuonoansa ja katsoi
is�nt��ns�.

-- Mutta hypp�� nyt della Rebbioille! Heti hypp�si se pari jalkaa
korkeammalle kuin tarpeellista oli.

-- Kuulkaas, yst�v�ni, sanoi Orso, ammattinne on minusta huono.
Ell'ei teid�n onnistu p��tt�� uraanne tuolla alhaalla -- h�n viittasi
Bastian mestaus-kent�lle p�in -- niin on parhain kohtalonne kaatua
mets�ss� santarmisotilaan luodista.

-- Ent� sitten? sanoi Castriconi, kuolema kuin kuolema; parempiko,
ett� kuumetauti tappaa teid�t s�nkyynne vilpillisten tai vilpitt�m�in
perij�inne vaikeroidessa? Kun on tottunut vapaaseen ilmaan niin
kuin me, ei mik��n tunnu hauskemmalta kuin saada kuolla omissa
kengiss�ns�, kuten kyl�kansan on tapa sanoa. Salolla olen min�
k�skij� ja rankaisen v��ryydet. Se on sangen siveellist� ja
miellytt�v�� hupia, josta ei tee mieli luopua, hra della Rebbia.
Mik� voisikaan olla ihanampaa kuin t�llainen vaeltavan ritarin
el�m�, jos vain on paremmin aseestettu ja j�rkev�mpi kuin Don
Quichote? Tuonottain sain tiet��, ett� pikku Lilla Luigin eno,
se vanha saituri, ei aikonut antaa sisarensa tyt�lle mit��n
my�t�j�isi�; silloin kirjoitin min� h�nelle, ilman uhkauksia, kuten
tapani on. Ja tied�ttek�s, mies tuli heti j�rkiins� ja naittoi
tyt�n, tietysti my�t�j�isten kanssa. N�in tein min� kaksi nuorta
ihmist� onnelliseksi. Uskokaa minua, Orso herra, mik��n ei ved�
vertoja ry�v�rin el�m�lle! Ja kyll� te meihin liittyisitte, ell'ei
teit� houkuttaisi tuo englantilainen kaunotar, jonka n�in vain
vilahdukselta, mutta josta kaikki bastialaiset puhuvat ihastuksella.

-- Tuleva k�lyni ei tosiaankaan pid� mets�l�is-el�m�st�, nauroi
Colomba; h�n pelk�� sit� kovin.

-- No, sanoi Orso, te tahdotte siis j��d� t�nne? Olkoon menneeksi!
Mutta sanokaa nyt, voinko min� tehd� mit��n hyv�ksenne?

-- Ette mit��n muuta, sanoi Brandolaccio, kuin ett� joskus
muistelette meit�. Olettehan te jo pannut kukkuran hyville t�illenne
antamalla my�t�j�iset pikku Chilinalle; h�nen naittamisensa vuoksi ei
yst�v�ni pastorin tarvitse kirjoitella kirjeit� -- ilman uhkauksia.
Pehtorinne antaa meille kyll�, h�d�n tullen, sek� leip�� ett� ruutia.

-- Min� n�kisin mielell�ni, ett� te j�tt�isitte koko Korsikan, jatkoi
Orso, ja alkaisitte muualla rauhallisen el�m�n. Miksi ette te voisi
siirty� esim. Sardiniaan niinkuin monet muut tovereistanne? P��sy�nne
sinne voisin min� rahalla auttaa.

-- Sardiniaan! huudahti Brandolaccio. _Istos Sardos!_ Viek��n lempo
heid�t ja heid�n sekamelskansa! Sardinialaiset ovat meille liian
huonoa seuraa.

-- Sardiniassa ei ole mink��nlaisia mahdollisuuksia, lis�si teoloogi.
Min� puolestani halveksin sardinialaisia. Ry�v�rein kanssa sotaa
k�ydess� k�ytt�v�t he hevoisv�ke�. Se on paras todistus sek� heid�n
ry�v�rilaitoksestansa ett� koko maasta. Lempo viek��n koko Sardinian!
Mutta minua kummastuttaa, hra della Rebbia, ettette te, joka olette
sek� viisas ett� tietorikas mies, voinut viihty� metsiss�mme, vaikka
jo saitte kokea t�t� vapaata el�m��.

-- Niin kyll�, mutta ollessani teid�n ateriakumppalinanne en
min� ollut siin� tilassa, ett� olisin voinut nauttia el�m�nne
vieh�tt�vist� puolista; kylki�ni pakottaa viel�kin muistellessani
retke�, jonka tuona kauniina y�n� sain tehd� poikkip�in heitettyn�
yst�v�ni Brandolaccion ohjaaman ratsun selk��n.

-- Mutta ettek� te ota lukuun sit� nautintoa, joka seuraa
pelastumista ahdistajain k�sist�? Ja kuinka voitte te olla
v�linpit�m�t�n sille vieh�tykselle, jonka tarjoo t�ydellinen vapaus
sellaisessa ihanassa ilmanalassa kuin meid�n on? T�ll� pelvon aseella
-- h�n n�ytti pyssy�ns� -- olen min� kaikkialla kuningas sill�
alueella, jonka yli luotini kannattaa. Ei siis muuta kuin j��k��
hyv�sti, Ors' Anton'. Toivon pian tapaavani teid�t t��ll� Korsikassa.

-- H�d�n hetkell� voivat muutamat kultarahat olla suureksi hy�dyksi,
sanoi Orso. Nyt kun me jo olemme vanhoja tuttavia, ette suinkaan
kielt�ytyne vastaanottamasta t�t� pient� patruunakoteloa, jolla
voitte hankkia monta muuta.

-- Ei rahaa meid�n kesken, hra luutnantti! sanoi Brandolaccio
p��tt�v�sti.

-- Rahalla saa muualla maailmassa mit� tahansa, sanoi Castriconi,
mutta maquis-metsiss�mme ei muu ole mist��n arvosta kuin uljas syd�n
ja pyssy, joka ei pet�.

-- Kuitenkaan en tahtoisi erota teist� j�tt�m�tt� teille mit��n
muistoa itsest�ni. Mietip�s, enk� min� voisi antaa mit��n sinulle,
Brando!

Ry�v�ri kynsi korvallistansa ja heitti syrj�silm�yksen Orson
kiv��riin:

-- No perhana, hra luutnantti, ... jos min� vain uskaltaisin ...
mutta ei ... te pid�tte itse siit� niin paljo.

-- Mit� sin� siis tahtoisit?

-- En mit��n ... itse kapine ei merkitse mit��n ... ell'ei sit�
my�skin osaa k�ytt��. Min� muistelen vain yh� tuota lemmon
kaksoislaukausta ... ja ainoastaan toisella k�dell�... Sit� ei tehd�
toistamiseen.

-- Sen pyssynk� sin� tahtoisit? Sin� olet sen saapa; mutta k�yt� sit�
niin v�h�n kuin suinkin.

-- Yht� hyvin min� en lupaa sit� k�sitell� kuin te. Mutta voitte olla
varma siit�, ett� jos se jollakin toisella tavataan, niin on Brando
Savelli luopunut aseita k�ytt�m�st�.

-- Mit�s antaisin min� teille, Castriconi?

-- Jos te v�ltt�m�tt� tahdotte j�tt�� jotakin aineellista muistoa
itsest�nne, niin pyyt�isin teit� kursailematta l�hett�m��n minulle
kappaleen Horatiusta mahdollisimman pieness� koossa. Se huvittaisi
minua ja est�isi minua unhottamasta taitoani latinan kieless�.
Bastian satamassa on er�s pikku hempukka sikaarinmyyj�tt�ren�;
j�tt�k�� se h�nelle ... h�n kyll� toimittaa sen minulle.

-- Te saatte elzevir-painoksen siit�, hra tietoniekka; sellainen
l�ytyykin niiden teosten joukossa, jotka aioin ottaa mukaani.
Mutta nyt on meid�n erottava, yst�v�ni. Ly�k��mme k�tt�! Ja jos
joskus mietitte muuttoa Sardiniaan, niin kirjoittakaa vain minulle;
asianajaja N:lt� saatte tiet��, mik� on osoitteeni mantereella.

-- Hra luutnantti, sanoi Brando, kun te huomenna l�hdette satamasta,
niin vilkaiskaa t�nne vuoristoon p�in. Me seisomme t�ll� samalla
paikalla ja huiskutamme teille nen�liinoja j��hyv�stiksi.

Sitten erosivat he eri tahoille; Orso l�hti Cardoon p�in ja ry�v�rit
palasivat takaisin vuoristoon.




XXI.


Er��n� kauniina huhtikuun aamuna ajoivat samassa vaunussa eversti
sir Thomas Nevil, h�nen tytt�rens� miss Lyydia ja Orso, jotka olivat
menneet naimisiin muutamia p�ivi� sitten, ynn� Colomba ulos Pisan
kaupungista katsomaan �skett�in l�ydetty� etruskilaista hypogeeta,
jota kaikki ulkomaalaiset riensiv�t n�kem��n.

Muistomerkin sis��n tultuansa ottivat Orso ja h�nen vaimonsa esille
piirustusvehkeens� ryhtyen j�ljent�m��n sen maalauksia. Eversti
Nevil ja Colomba, jotka molemmat olivat jokseenkin v�linpit�m�tt�mi�
muinaistieteest�, j�ttiv�t heid�t kahdenkesken ja l�ksiv�t
katselemaan ymp�rist�j�.

-- Rakas Colomba, sanoi eversti, me emme ikin� ehdi ajoissa takaisin
Pisaan m��r�aikaiselle aamiaiselle. Eik� teid�n ole n�lk�? Siell�
syventyv�t Orso ja h�nen vaimonsa muinaismuistoihin ja kun he k�yv�t
yhdess� piirustelemaan, niin eiv�t he muista lopettaakaan.

-- Niin kyll�, hymyili Colomba, eiv�tk� he kuitenkaan saa yht��n
piirustusta valmiiksi.

-- Minun neuvoni olisi, ett� menisimme tuonne pieneen maataloon,
jatkoi eversti. Siell� saamme ainakin leip��, luultavasti my�skin
Aleatico-viini� ja kenties viel� mansikoita kerman kanssa. N�in
voimme k�rsiv�llisesti odotella piirustajiamme.

-- Olette oikeassa, eversti. Te ja min�, jotka olemme talon j�rkevi�
ihmisi�, olisimme tuhmia, jos k�rsisimme noiden rakastuneiden vuoksi,
jotka el�v�t vain runoudesta. Tarjotkaa minulle k�sivartenne. Enk�s
min� sivisty tavoiltani vai mit�? Min� osaan k�yd� k�sikynk�ss�,
k�yt�n hattuja ja muodikkaita pukuja, kannan jalokivi� ja opin
lukemattomia hyvi� asioita, min� en siis en�� ole aivan mets�l�inen.
Huomatkaa vain, kuinka siev�sti min� kannan t�m�n shaletin!... Se
vaalea upseeri teid�n rykmentist�nne, joka on nainut mies ... hyv�
Jumala, nyt en muista h�nen nime�ns�k��n! ... se pitk�, k�herretty
roikale, jonka min� yhdell� ainoalla korvapuustilla voisin ly�d�
maahan...

-- Chatworth?

-- Aivan niin, mutta ��nt�� en min� sit� ikin� osaa; h�n juuri on
rakastunut minuun.

-- Ahaa, Colomba, teist� tulee viel� aika veitikka! Ehk� saamme pian
toiset h��t?

-- Min�k� menisin naimisiin? Ja kuka silloin kasvattaisi veljeni
pojan, kun sellainen syntyy? Ja kuka opettaisi h�nelle korsikan
kielt�? Niin, h�n on oppiva korsikan kielt� ja min� teen h�nelle
viel� suippolakin ... ainoastaan teit� kiusatakseni.

-- Varrotkaamme siksi, ett� teill� ensin veljenpoika on. Sitten
voitte opettaa h�nelle tikarileikki� niin paljo kuin tahdotte.

-- Tikareille min� olen sanonut j��hyv�stit, nauroi Colomba
iloisesti. Nyky��n k�yt�n min� l�yhytint� rapsauttaakseni teit�
sormille, jos puhutte pahaa syntym�maastani.

N�in jutellen saapuivat he maataloon ja saivatkin siell� ruokaa
viinin ja mansikkain kanssa. Colomba auttoi em�nt�� poimimaan
mansikoita sill� aikaa kuin eversti maisteli Aleatico-viini�. Er��ss�
puistok�yt�v�n mutkassa huomasi Colomba sairaalta n�ytt�v�n vanhuksen
istuvan juurituolissa auringon paisteessa: ukon posket olivat
kuopilla, silm�t syv�ll� ja muuten oli h�n tavattoman laiha, niin
ett� h�n, kalpeana ja liikkumattomana istuessaan tuossa eteens�
tuijottaen, enemm�n muistutti ruumista kuin el�v�� ihmist�. Colomba
katseli h�nt� kotvan aikaa niin uteliaana, ett� em�nt� sen huomasi.

-- Tuo vanha ukko on teid�n maamiehi�nne, neiti, sanoi h�n, sill�
puheestanne kuulen teid�n olevan kotoisin Korsikasta. H�nell� on
ollut vastoink�ymisi� kotimaassansa: h�nen lapsensa saivat n�et
kamalan kuoleman. Pyyd�n anteeksi, neiti, mutta maamiehenne eiv�t
kuulu olevan hell�varaisia vihamielisyydess�ns�. Sitten tuli
yksin�iseksi j��nyt ukko-raukka Pisaan er��n kaukaisen sukulaisensa
luo, joka on t�m�n maatilan omistaja. Tuo kunnon ukko on hieman
hassup�inen; onnettomuudet ja huolet, n�hk��s... Rouvasta oli ik�v��
pit�� h�nt� kaupungissa, h�n kun n�kee paljo vieraita luonansa...
Sen vuoksi toimitti h�n ukon t�nne maalle... Meist� on h�n sangen
hiljainen, ei h�iritse ket��n eik� puhu kolmeakaan sanaa p�iv�ss�.
H�n on kai menett�nyt j�rkens�. L��k�ri k�y t��ll� joka viikko ja
sanoo, ett'ei h�n en�� kauvan el�.

-- Ah, onko h�n siis maanpakoon tuomittuja? sanoi Colomba. Siin�
tapauksessa on kuolema h�nelle onneksi.

-- Teid�n pit�isi puhutella h�nt� korsikan kielell�, neiti, ehk�
huvittaisi h�nt� kuulla kotimaansa kielt�.

-- Saadaan n�hd�, sanoi Colomba ivallisesti hymyillen.

H�n l�hestyi ukkoa niin likelle, ett� h�nen varjonsa riisti t�lt�
auringon paisteen. Silloin nosti tylsistynyt vanhus p��ns� yl�s ja
tarkasti tutkivasti Colombaa, joka katseli h�nt� hymyillen.

Hetken kuluttua vei vanhus k�den otsallensa ja sulki silm�ns�
ik��nkuin olisi h�n tahtonut v�ltt�� Colomban katsetta. Sitten avasi
h�n ne seposen selj�llens�, h�nen huulensa v�risiv�t, h�n tahtoi
nostaa molemmat k�tens� yl�s, mutta sit� ei h�n Colomban tenhoamana
voinut tehd�, ja niin j�i h�n istumaan tuoliinsa kuin naulattu,
voimatta puhua tai liikahtaa. Vihdoin vieriv�t suuret kyyneleet h�nen
poskillensa ja muutamia nyyhkytyksi� tunkeusi h�nen rinnastansa.

-- Ensi kerran n�en min� h�net t�llaisena, sanoi puutarhurinainen.
T�m� neiti on kotoisin teid�n kotimaastanne, h�n on tullut teit�
katsomaan, sanoi h�n ukolle.

-- Armoa! huudahti vanhus k�he�ll� ��nell�, armoa! Etk� sin�
viel�k��n ole tyytyv�inen? Sen lehden ... jonka min� poltin ...
kuinka sin� sen voit lukea?... Mutta miksi vaadit sin� molemmat?...
Orlanducciota vastaan sin� et voinut siit� mit��n lukea... Yksi olisi
sinun pit�nyt j�tt�� minulle ... yksi ainoa... Orlanduccion nime�
sin� et siit� voinut lukea...

-- Minunpa t�ytyi saada molemmat, sanoi Colomba hiljempaa korsikan
kielell�. Oksat ovat siis poikki ja ell'ei juuri olisi niin m�d�nnyt,
olisin raastanut sen tyyten pois. Mene t��lt� el�k� valita, kauvan
aikaa sinun ei en�� tarvitse kitua. Min� sain k�rsi� kaksi vuotta!

Vanhus huudahti ja h�nen p��ns� vaipui rinnalle. Colomba k��nsi
h�nelle selk�ns� ja palasi verkkaisin askelin taloon hyr�illen
muutamia k�sitt�m�tt�mi� ballatan s�keit�: "Mun t�ytyy saada k�si
sen, jok' ampui, ja silm� t�ht��j�n ja syd�n sen, jok' kaiken mietti".

Sill� v�lin kun puutarhurinainen auttoi vanhusta, istahti Colomba
hele�nv�risen� ja virke�silm�isen� aamiaisp�yt��n eversti Nevilen
eteen.

-- Mik�s teid�n on? kysyi eversti. Te n�yt�tte j�lleen sen n�k�iselt�
kuin tuona p�iv�n� Pietranerassa, jolloin s�imme p�iv�llist� luotien
vinkuessa.

-- Korsikalaiset muistot vain johtuivat mieleeni. Mutta ne saavat
olla nyt lopussa. Minusta tulee pian kummit�ti eik� totta? Oi, kuinka
kauniit nimet min� h�nelle antaisin: Ghilfuccio-Tomaso-Orso-Leone!

Puutarhurinainen tuli samassa sis��n.

-- No? kysyi Colomba vallan kylm�verisesti, onko h�n kuollut vai
ainoastaan tainnoksissa?

-- Ei se ollut mit��n, neiti; omituista vain, miten teid�n
l�hestymisenne vaikutti.

-- Sanooko l��k�ri, ett'ei h�nell� en�� ole pitk�� aikaa j�ljell�?

-- Tuskin kahta kuukautta.

-- V�h� vahinko, arveli Colomba.

-- Mutta saakeli, kenest� te puhutte? kysyi eversti.

-- Er��st� korsikalaisesta tyls�mielisest� ukosta, joka on t��ll�
t�yshoidossa, sanoi Colomba v�linpit�m�tt�m�sti. Kaipa min� saanen
h�nest� tietoja silloin t�ll�in? Mutta, eversti, j�tt�k�� toki
mansikoita veljelleni ja Lyydialle!

Kun Colomba poistui talosta ja nousi vaunuihin, seurasi
puutarhurinainen h�nt� jonkun aikaa silmill�ns�:

-- N�etk�s tuota kaunista neiti�? sanoi h�n tytt�rellens�. Olenpa
varma siit�, ett� h�nell� on -- pahat silm�t.




Viiteselitykset:


[1] Kuten lukija muistanee, esitettiin t�m� opera viime
n�yt�nt�-vuonna Kansallisteatterin n�ytt�m�ll�, rva M. J�rnefelt
nimiosassa. -- Er�s toinen opera, joka "Hugenottien" nimell� on
Meyerbeerin s�velt�m�n� tehnyt kierroksensa maailman ymp�ri, on
muodostettu M�rim�en novellista "Kronika Kaarle lX:n ajoilta."

[2] "Ei ihailla mit��n."

[3] Ranskaksi daim, latinaksi dama, ruots. dofhjort.

[4] _Vendetta transversale_ tehd��n silloin, jos joku murha kostetaan
tekoon syyllisen l�heiselle tahi kaukaisemmalle sukulaiselle.

[5] Go�lette = kuunarin lailla varustettu pieni laiva.

[6] "Jos p��sisin ma paratiisiin pyh��n, pyh��n, ja siell' en tapais
sua, niin sen j�tt�isin." (_Ser. di Zic._)

[7] Katso Filippini, luku XI. -- Vittolon nimell� on viel�kin katala
kaiku korsikalaisten keskuudessa; se merkitsee n�et samaa kuin
kavaltaja.

[8] Jonkun mieshenkil�n kuoltua ja olletikin, jos h�n on murhattu,
asetetaan h�nen ruumiinsa p�yd�lle ja vainajan perheen naispuoliset
j�senet tai n�iden puutteessa yst�v�t taikka my�skin vieraat,
runotaidostansa tunnetut naiset improviseeraavat eli runoilevat
�kki� suuren kansajoukon l�sn�ollessa surulaulun kansanmurteella.
N�it� naisia kutsutaan nimell� _vocetatrici_ eli korsikan murteella
_buceratrici_ ja valitusrunoa nimell� _vocero, buceru, bucetatu_
it�isell� ja _ballata_ nimell� saaren l�ntisell� puolella. _Vocero,
vocerar, voceratrice_ ovat johdettavat latinal. sanasta _vociferare_.
Joskus esiytyy useampia naisia per�kk�in ja usein laulaa vainajan
vaimo tai tyt�r t�llaisen suruvirren. _Tekij�_.

J. M. Suomalaisille on t�m� tapa tunnettu etup��ss� Inkerist�
koottujen "itkujen" kautta, jotka laulettiin vainajan ruumiin ��ress�
omituisilla, surullisilla nuoteilla. _Suom_.

[9] _Rimbecco_ on italian kielt� ja merkitsee l�hett��, heitt��
takaisin, vastata; korsikan murteessa merkitsee se = lausua julkinen,
loukkaava moite. Huomauttaa pojalle, ett� h�nen is�ns� on kostamatta,
on _rimbecco_. Genovan laki rankaisi sangen ankarasti sit�, joka teki
itsens� syyp��ksi _rimbeccoon_.

[10] Kansanomainen lauseparsi, jolla tarkoitetaan _schioppettoa,
stilettoa_ ja _stradaa_ s.o. pyssy�, tikaria ja pakoa.

[11] Tekij� k�ytt�� t�ss� sanaa _mara�cher_, joka oikeastaan
merkitsee puutarhuria niill� seuduin Pariisin ymp�rist��, mik�
tunnetaan nimell� Marais. _Suom. muist_.

[12] Pannupaistina.

[13] Tapausten keskelle.

[14] Bruccio, joka on jonkunlaista juustoa keitetyn hyytel�n kanssa,
on korsikalainen kansallisruokalaji.

[15] Signori-nimell� k�sitet��n korsikan l��nitysherrain j�lkel�isi�.
Signori-perheet ja korpraalisuvut kilpailevat nim. jalosukuisuudesta.

[16] S.o. it�rannikolta. T�m� varsin yleinen lauseparsi _di la
dei monti_ muuttaa tietysti merkityst� sen mukaan, mill� puolen
saarta puhuja asuu. Korsikan jakaa n�et pohjoisesta etel��n kulkeva
vuoristovy� kahtia.

[17] Katso Filippini, luku II; kreivi Arrigo bel Missere kuoli noin
v. 1000. Kerrotaan, ett� er�s ��ni lauloi ilmassa seuraavat s�keet
h�nen kuolemansa johdosta: E morto il conte Arrigo bel Missere E
Corsica sar� di male in peggio.

[18] T�t� pyhimyst� ei l�ydy kalenterissa. Tehd� lupaus pyh�lle
Negalle on = kielt�� kaikki tehdyst� p��t�ksest�.

[19] El�� "� la campagne" tai _alla Campagna_ merkitsee samaa kuin
el�� ry�v�rin�. Ry�v�ri ei ole mik��n paha nimitys, vaan yht� kuin
maanpakolainen, ja englantilaisissa ballaadeissa esiytyv�t _outlaws_.

[20] _La scaglia_, joka on yleisesti k�ytetty lauseparsi Korsikassa.

[21] Vuoristolais-korsikalaiset vihaavat Bastian asukkaita,
joita he eiv�t pid� maamiehin�ns�. Koskaan eiv�t he n�ist� k�yt�
nimityst� _Bastiese_, vaan _Bastiaccio_; lukijan tulee tiet��, ett�
_accio_-p��te aina ilmaisee halveksimista.

[22] Balistiikka on taito laskea heitettyjen esineiden (olletikin
pommien) radat ilmassa.

_Suom. muist_.

[23] T�ss� k�ytt�v�t korsikalaiset sanaa _malamorte_, joka merkitsee
v�kivaltaista kuoloa eli murhaa.

[24] Tintinajoksi kutsutaan kellokasta, joka k�y lehm�karjan
etunen�ss�, ja kuvannollisesti annetaan t�m� nimitys sille perheen
j�senelle, joka johtaa toisia kaikissa t�rkeimmiss� asioissa.

[25] By the by = sivumennen sanoen.

[26] Piloni = sangen paksusta kankaasta valmistetut ja paslikilla
varustetut kauhtanat.

[27] Palla calda u farru freddu on yleinen sananparsi.

[28] Salute a noi! T�m� huudahdus seuraa tavallisesti kuolo-sanaa
muodostaen sille jonkunlaisen oikaisun.

[29] Brandolaccio tarkoittaa t�ss� sit� puoleensa vet�v�� vaikutusta,
mik� h�nen katseellansa tahi sanallansa voi -- vastoin h�nen
tahtoansa -- olla tiet�m�tt�miin lapsiin.

[30] L'enqu�te du _coroner_.

[31] Ry�v�rip��llikk� Teodor Poli k�ytti nimitt�in arvonime� "le
commandant de la campagne", joka sanojen mukaan olisi = "maaseudun
komentaja". Suom. muist.








End of the Project Gutenberg EBook of Colomba, by Prosper M�rim�e

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK COLOMBA ***

***** This file should be named 48725-8.txt or 48725-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/4/8/7/2/48725/

Produced by Juha Kiuru

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.