The Project Gutenberg EBook of Alaskan tytt�, by Jack London This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Alaskan tytt� Author: Jack London Release Date: April 12, 2014 [EBook #45364] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALASKAN TYTT� *** Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomennos
WSOY, Porvoo
1922.
Kielt�ymyst� on ollut monenlaista t�ss� maailmassa. Mutta pohjaltaan on kielt�ymys aina samaa. Kummallista on siin� vain se, ett� miehet ja naiset luopuvat rakkaimmastaan koko maailmassa jonkun viel�kin rakkaamman vuoksi. Niinh�n Abel uhrasi laumansa esikoisia ja niiden ihraa. Lauman esikoiset ja niiden tali oli h�nelle rakkainta, mutta h�n uhrasi ne saadaksensa Jumalan suosion. Ja samoin oli laita Abrahamin, kun h�n valmistautui uhraamaan poikansa Isakin kivisell� alttarilla. H�n rakasti suuresti Isakia, mutta h�n rakasti Jumalaa viel� enemm�n. Kenties h�n pelk�si Jumalaa. Olkoon t�m� nyt niin taikka n�in, pari milliaardia ihmist� on sen selitt�nyt rakkaudeksi Herraa kohtaan, ja ett� Abraham tahtoi palvella h�nt�.
Ja koska nyt on vahvistettu totuus, ett� rakastaminen ja palveleminen kuuluvat yhteen ja ett� uhraaminen ja luopuminen on palvelemista, niin on silloin Jees Uck, vaikka h�n olikin vain tummaihoiseen rotuun kuuluva nainen, rakastanut yht� jalosti kuin jaloimmat. H�n ei suinkaan historiaa tuntenut, oli vain oppinut selitt�m��n ilman ja tuulen laadut mets�el�inten tavoista ja el�m�st�. Ei h�n siis ollut koskaan kuullutkaan Abelista eik� Abrahamista puhuttavan. Ja koskei h�nt� sattumus ollut heitt�nyt Pyh�n Ristin sisarten yhteyteen, ei h�n tiennyt mit��n Ruthista, tuosta moabitilaisesta naisesta, joka luopui Jumalastaankin vieraan maan oudon naisen vuoksi. Jees Uck oli vain oppinut kielt�ytym��n niinkuin nuija tottelee liikevoimaa ja jotakuinkin samalla tavalla kuin koira pakotettuna luopumaan ytimekk��sti luusta. Ja kuitenkin, kun h�nen koettelemustensa hetki l�i, kesti h�n sen niin hyvin kuin joku jalorotuisempi kielt�ytyen suurenmoisella tavalla.
T�m� on Jees Uckin tarina, ja samalla kerrotaan Neil Bonnerista ja Kitty Bonnerista ja parista Bonnerin j�lkel�isest�. Jees Uck kuului tosin tummaihoisten rotuun, se on totta, mutta h�n ei ollut intiaani, ei eskimo eik� innuiti. Vanhat suulliset tarinat tiesiv�t kertoa, ett� er�s Skolkz, er�s yukonilainen toyooti-intiaani, joka nuoruudessaan oli vaeltanut innuitien deltamaalla, olisi liittynyt er��seen heid�n naiseensa, jonka nimi oli Olillie. Olillien �iti oli eskimo ja is� innuiti. Skolkzilla ja Olilliella oli tyt�r Halie ja t�m� oli Jees Uckin �idin�iti.
Halie, jossa jo oli kolmen heimon verta ja joka ei kammonut vieraaseen heimoon sekaantumista, liittyi ven�l�iseen Shpack-nimiseen turkiskauppiaaseen, joka aikoinaan tunnettiin nimell� �vahva ja paksu�. Shpack saa t�ss� k�yd� ven�l�isest� tarkemman lajituksen puutteessa, sill� h�nen is�ns�, slavonilainen rangaistusvanki, oli paennut pohjoisen Siperian elohopeakaivoksista ja tavannut Qimban, paimentolaisnaisen, josta tuli Shpackin �iti. Shpack oli Jees Uckin �idinis�.
Ellei Shpack olisi joutunut merikansan vangiksi napamaiden hurjien asukkaiden k�siin, ei h�nest� olisikaan tullut Jees Uckin �idinis�� eik� Jees Uckin tarinaa olisi olemassakaan. Mutta h�n joutui napaseutulaisten vangiksi, pakeni Kamtshatkaan ja joutui sielt� norjalaisten valaanpyyt�jien laivassa It�merelle. Kohta sen j�lkeen h�n ilmestyi Pietariin, eik� kulunut monta vuotta, kun h�n oli matkalla it��n p�in, vaeltaen samaa vaivalloista tiet� kuin h�nen is�ns� puoli sataa vuotta aikaisemmin oli kulkenut tuskassa ja vaivassa. Mutta Shpack oli vapaa mies, kulki suuren ven�l�isen turkisyhti�n palveluksessa. T�ss� toimessaan h�n vaelsi yh� it��np�in yli Beringin meren ven�l�iseen Amerikkaan. Pastolik'issa l�hell� suurta Yukonin suistomaata h�n otti Halien vaimokseen. T�st� avioliitosta syntyi tytt�lapsi Tukesan.
Yhti�n k�skyst� l�hti Shpack kanoottimatkalle parinsadan peninkulman p��h�n Yukonia yl�sp�in Nulaton asemalle, ottaen mukaansa Halien ja pikku Tukesanin. T�m� tapahtui v. 1850, ja juuri samana vuonna virtaintiaanit hy�kk�siv�t Nulatoon h�vitt�en sen tykk�n��n. Siell� p��ttyi Shpackin ja Halien el�m�. T�n� kauheana y�n� h�visi Tukesan tiet�m�tt�miin. Viel� t�n�kin p�iv�n� kielt�v�t toyootit osallisuutensa t�h�n juttuun, mutta olkoon sen asian laita kuinka tahansa, totta kuitenkin on, ett� Tukesan kasvoi heid�n joukossaan ja oli naimisissa kaksi kertaa. Lapsia h�nell� ei ollut. Toiset naiset ravistelivat p��t��n eik� heimon miehist� kukaan uskaltanut kolmatta kertaa naida lapsetonta leske�. Mutta t�h�n aikaan oli siell� mies nimelt� Spike O'Brien. Fort Yukon oli Hudson Bay Companyn asema ja Spike O'Brien oli siell� palvelijana. H�n oli hyv� palvelija, mutta paikka oli huono h�nen mielest��n, ja t�m�n mielipiteens� h�n ilmaisi pakenemisellaan. Matka h�nen p��m��r��ns� olisi kest�nyt kokonaisen vuoden, jos h�n olisi kulkenut asemalta asemalle. Ja koska asemat olivat kaikki yhti�n omia, tiesi h�n hyvin, ettei paosta sit� tiet� mit��n tulisi. H�nen t�ytyi siis l�hte� alas Yukonia my�ten. Olihan totta sekin, ettei mik��n valkeaihoinen mies ollut kulkenut Yukonia alas eik� kukaan valkea mies tiennyt, laskiko Yukon Pohjoiseen J��mereen vai Beringin mereen — mutta Spike O'Brien oli kelttil�inen ja vaarojen houkutusta h�n oli aina valmis seuraamaan.
Muutaman viikon p��st� h�n n�l�n ja vaivojen uuvuttamana ja kuumeesta puolikuolleena veti veneens� er��n toyootikyl�n rannalle ja kaatui heti py�rtyneen� maahan. Kun h�n sit� seuraavina viikkoina tointuessaan katseli Tukesania, mielistyi h�n naiseen. Ja samoin kuin Shpackin is�, joka eli korkeaan ik��n Siperian paimentolaisten keskuudessa, olisi Spike O'Brien saanut ainaisesti lepuuttaa v�syneit� jalkojaan toyootien luona. Mutta seikkailuhalu sai h�net valtoihinsa ja ajoi miehen matkaan. Sill� samoin kuin h�n oli kulkenut York Factorysta Fort Yukoniin, samoin h�n saattaisi menn� Fort Yukonista aina mereen saakka ja saada senkin kunnian, ett� oli ensimm�isen� kulkenut luoteisv�yl�n maitse. H�n kulki my�skin pitkin virtaa, voitti tavoittamansa kunnian, mutta pysyi tuntemattomana ja ylist�m�tt�m�n�. My�hemmin h�nell� oli merimiesravintola San Franciskossa, jossa h�nt� pidettiin eritt�in etev�n� valehtelijana, koska h�n puhui t�ysi� tosia.
Kaiken kaikkiaan: Tukesan synnytti lapsen. Ja t�m� lapsi oli Jees Uck. Olemme nyt tarkkaan seuranneet h�nen sukujuurtaan n�ytt��ksemme, ettei h�n ollut intiaani eik� eskimo, ei innuiti eik� oikeastaan mit��n muutakaan rotua. Samalla olemme tahtoneet todentaa mink�laisia sukupolvien heitteit� me kaikki olemme ja miten ne juuret risteilev�t, joista syntymme, johdetaan.
Suonissaan seikkailijaveri ja kaikki, mit� h�n on monilta esi-isiens� roduilta perinyt, kasvoi Jees Uck erinomaiseksi kaunottareksi. H�nen kauneutensa on tosin kummallista laatua ja kylliksi it�maalaista eksytt��kseen rotututkijoita. H�n oli eritt�in notkea ja solakka. Kelttil�isest� ei h�ness� ollut muuta j�lke� kuin mielikuvituksen herkkyys. Kenties oli se my�skin ajanut h�nen l�mp�isen verens� ihon pinnalle, mik� teki sen v�rin hiukan vaaleaksi, mutta se saattoi olla yht� hyvin Shpackin perint��, tuon �suuren ja paksun�, joka taas oli perinyt slavonilaisen is�ns� ihonv�rin. Ja kaikkein parhaat olivat silm�t, suuret, mustat, loistavat silm�t — puolirotuisen silm�t, py�re�t, t�ysmuotoiset silm�munat ja intohimoinen ilme, silm�t, jotka ilmaisivat tumman rodun sekaantumista vaaleaan. H�nen perim�ns� valkea veri ja oma valppautensa tekiv�t h�net tavallaan kunnianhimoiseksi. Muuten h�n oli kasvatukseltaan ja katsantokannaltaan t�ydellisesti toyooti-intiaani.
Er��n� talvena Jees Uckin ollessa nuori nainen sattui Neil Bonner h�nen tielleen. T�m� tapahtui vastoin Neil Bonnerin tahtoa, samoin kuin h�nen tulemisensakin t�h�n maahan. Se nyt oli oikeastaan ihan jyrk�sti h�nen tahtoaan vastaan. Kuponkeja leikkaavan ja ruusuja viljelev�n is�n ja seurael�m�ss� liehuvan �idin hoidossa oli h�nest� tullut hulivili. H�n ei ollut huonoluonteinen. Mutta t�ytyykin miehen, jolla on t�ysi toimeentulo eik� mit��n ty�t�, jollakin tavalla purkaa tarmoaan. Neil Bonner oli juuri t�llaisessa asemassa. Ja h�n purki tarmoaan niin tuntuvasti, ett� kun v�ltt�m�t�n huippukohta oli saavutettu, k�mpi h�nen is�ns� — Neil Bonner vanhempi — ulos ruusutarhastaan hurjana s�ik�yksest� ja katseli poikaansa h�mm�stynein silmin. Sitten h�n meni vertaisensa ammatinharjoittajan luo tapansa mukaan neuvottelemaan, niinkuin kupongeista ja ruusuistakin, ja n�m� molemmat miehet m��r�siv�t nuoren Neil Bonnerin kohtalon. H�net piti l�hett�� maailmalle parantumaan — unohtamaan hullutukset ja ponnistelemaan heid�n oivalliselle tasolleen.
Kun t�m� p��t�s oli tehty ja nuori Neil Bonner hiukan katunut ja koko lailla h�vennyt, k�vi kaikki muu sangen kevyesti. Molemmat ammattitoverit olivat suurien osakkeiden omistajia P.C.-yhti�ss�. Tuolla yhti�ll� oli kokonaisia laivastoja virroilla ja valtamerilaivoja merell�. Paitsi t�t� veden kynt�mist� oli se yrityksill��n piiritt�nyt my�skin maata noin satatuhatta neli�peninkulmaa. Niinp� yhti� l�hetti nuoren Neil Bonnerin pohjolaan valkeille alueille oppimaan ja kehittym��n yht� hyv�ksi kuin is� oli. — Viiden vuoden yksinkertainen el�m� siell� kaukana ty�ss� ja poissa kaikesta houkuttelevasta tekee h�nest� miehen, sanoi vanha Neil Bonner, ja sitten h�n taas k�mpi ruusutarhaansa. Nuori Neil puri hammasta, otti tuiman muodon ja tarttui ty�h�n. H�n t�ytti paikkansa hyvin ja saavutti esimiestens� suosion. Ei siksi, ett� ty� olisi eritt�in miellytt�nyt h�nt�, mutta se esti h�nt� menett�m�st� j�rke��n.
Ensimm�isen� vuonna h�n tahtoi kuolla. Toisena h�n kirosi luojaansa. Kolmantena h�n horjui kummankin n�iden kantojensa v�lill� ja riitaantui esimiehens� kanssa. H�n voitti kiistassa, mutta esimies piti kuitenkin viimeisen sanan — ja t�m�n sanan voimalla Neil Bonner karkoitettiin sellaiseen paikkaan, ett� edellinen sen rinnalla oli ollut h�nest� paratiisi. Mutta h�n l�hti sinne valittamatta, sill� pohjola oli tehnyt h�nest� toden totta miehen.
Siell� t��ll� kartalla valkoisilla alueilla n�hd��n pieni� py�ryl�it�, hyvin o-kirjaimen n�k�isi�, ja toisella puolella t�t� py�ryl�� on nimi, esimerkiksi Fort Hamilton — Yana Station — Twenty Mile — ja me uskomme, ett� nuo valkeat seudut ovat hyvinkin asutuita, ovat kaupunkeja, kyli�... Mutta eih�n se ole mit��n muuta kuin tyhj�� kuvittelua. Twenty Mile, joka on hyvin toisten asemien kaltainen, on puurakennus, jotakuinkin yht� suuri kuin tavallinen kulmatalo, pohjakerrassa ruokakauppa ja ensimm�isess� kerroksessa vuokrattavia huoneita. Pihalla on korkeajalustainen tai pylv�sjalkainen varastohuone ja sit�paitsi pari ulkohuonetta. Pihassa ei ole mink��nlaista aitausta. Sen ala riitt�� silm�nkannon matkan p��h�n ja arvaamattoman pitk�n kappaleen viel� sen taaksekin. Mit��n muita taloja ei ole n�kyviss�k��n, mutta toyootit majoittuvat v�liin talvileirille noin peninkulman tai parin p��h�n Yukonille. T�m� on Twenty Mile, yksi P.C.-yhti�n monista tuntosarvista. T��ll� yhti�n asiamies hoitaa apulaisensa keralla kauppaa vaihtaen intiaaneilta nahkoja ja myyden tavaraa oikullisille kullankaivajille, jotka maksavat kaiken kultahiekalla. T��ll� asiamies ja h�nen apulaisensa odottavat koko talven kev�tt�, ja kun se tulee, asettuvat he kiroillen katolle, sill� Yukon tulvii. — T�nne nyt l�hetettiin Neil Bonner nelj�nten� maanpakolaisvuotenaan hoitamaan koko liikett�.
H�n ei karkoittanut ket��n edelt�j�� paikoiltaan. Se, joka asemaa oli hoitanut, tappoi itsens�, �koska paikka oli perin paha� — sanoi apulainen, joka viel� oli j�ljell�. Toyootit olivat toista mielt� asiasta tarinoidessaan nuotioillaan. Apulainen oli kapeaharteinen, onttorintainen, ja kasvot kuin kuolemalla; mustat parran haivenet eiv�t ulottuneet peitt�m��n poskien onttoutta. H�n yski paljon ja keuhkot tuntuivat olevan vialla, sill� h�nen silmiss��n oli hurja, kuumeinen ilme aivan kuin keuhkotautisilla on viimeisin� aikoinaan. H�nen nimens� oli Pentley — Amos Pentley — eik� Bonner pit�nyt h�nest�, vaikka s��likin miesparkaa. He eiv�t olleetkaan varsin hyv�ss� sovussa kesken��n, vaikka pakkanen ja pimeys pitkin� talvisina kuukausina pakottivat heid�t yhteisel�m��n.
Lopulta Bonner tuli siihen p��t�kseen, ett� Amos oli osittain mielenvikainen. H�n j�tti miehen rauhaan, hoiti itse kaikki paitsi ruoanlaittoa. Mutta Amos palkitsi sen �k�isill� katseilla ja selv�ll� vihalla. T�m� oli suuri koettelemus Bonnerille. Sill� oman heimolaisen hymyily, iloinen sana ja yhteisen onnettomuuden tunto l�hent�� ihmisi� tovereiksi — sill� on suuri merkitys. Talvea ei ollut viel� pitk�lt� kulunut, kun h�n alkoi huomata, ett� tuo apulainen oli monella tavalla yllytt�nyt edellist� asiamiest� ottamaan hengen itselt��n.
Twenty Miless� oli hyvin yksin�ist�. Er�maat ulottuivat n�k�piirin laajuudelle. Kovettunut lumi oli levitt�nyt vaippansa yli maan ja haudannut kaiken elon kuolemanhiljaisuuteen. Monta p�iv�� oli ihan kirkasta ja kylm�� ja l�mp�mittari n�ytti j�rk�ht�m�tt� nelj�kymment� ja viisikymment� astetta kylm��. Mutta sitten tuli muutos. Se v�h�inen kosteus, mik� ilmassa oli, kasaantui harmaiksi muodottomiksi pilviksi. Oli melkein l�mmin, l�mp�mittari n�ytti jo seitsem�� alle nollan ja kosteus putoili alas kovina karpaloina, jotka narisivat jaloissa kuin kuiva sokeri. Sitten tuli j�lleen kirkasta ja kylm��, kunnes oli ker��ntynyt kylliksi kosteutta suojelemaan maata pakkaselta. T�t� menoa kesti lakkaamatta. Mit��n ei tapahtunut. Ei ollut myrskyj�, ei kuohuvia vesi� eik� humajavia metsi� — ei mit��n muuta kuin koneellinen kosteuden putoaminen avaruudesta maahan. Merkillisin n�iden yksitoikkoisten viikkojen tapahtuma oli l�mm�n nousu viiteentoista l�mp�asteeseen. Mutta t�m�n erehdyksens� korjasivat yl�ilmat rangaisten maata pakkasellaan, niin ett� elohopea j��tyi; v�kiviinamittari n�ytti seitsem�nkymment� astetta alle nollan ja halkesi. Sen j�lkeen ei kukaan voinut sanoa kuinka kylm� oli. Toinen tapahtuma, yksitoikkoinen s��nn�llisyydess��n, oli �iden piteneminen, kunnes p�iv� oli vain h�m�rrys kahden y�n v�lill�.
Neil Bonner oli seurael�in. H�nen hullutuksiinsakin oli ollut syyn� liiallinen seuranhaluisuus. Ja nyt, maanpakolaisuutensa nelj�nten� vuonna, oli h�nen seurakumppaninaan — oikeastaan hullunkurista ajatella h�nt� t�ss� yhteydess� — vihamielinen, melkein puhumaton olento, jonka kamalista silmist� loisti katkera, aiheeton viha.
Bonner, jonka el�m�nehtoihin kuului toveruus ja iloinen puhelu, kulki nyt kuin haamu muistellen tuskallisella kaipuulla entisi� seurariemujaan. P�ivisin olivat h�nen huulensa lujasti yhteen puristetut ja muoto ankara, mutta �isin h�n puristi nyrkkins� kokoon, vierittelihe huopapeitteiss��n ja itki ��neen kuin lapsi. Sen ohessa ajatteli h�n er�st� is��, jolla oli is�llinen valta, kiroten h�nt� pitk�t tunnit. H�n kirosi luojaansakin. Mutta Jumala n�kee ja ymm�rt��. H�nell� ei voi olla syd�nt� moittia heikkoja kuolevaisia, jotka lankeevat herjauksen syntiin Alaskassa.
T�nne, Twenty Milen asemalle, tuli Jees Uck vaihtamaan itselleen jauhoja, sianlihaa ja helmi� sek� tulipunaista kangasta k�sit�ihins�. H�nen k�yntins� aiheuttivat — tosin h�nen tiet�m�tt��n — sen, ett� Twenty Milen yksin�inen mies tunsi itsens� entist��n yksin�isemm�ksi ja y�n unessa ojenteli k�sivarsiaan ja syleili tyhj�� ilmaa. Sill� Neil Bonner oli ainoastaan ihminen.
Kun Jees ensin tuli varastohuoneeseen, katsoi Neil Bonner h�neen pitk��n, niinkuin janoinen katsoisi uhkuvaa l�hdett�. Ja tytt�, Spike O'Brienin perillinen, antoi mielikuvituksen vied� itse��n ja katsoi hymyillen h�nt� silmiin, ei niinkuin tummaihoisten tapa on hymyill� kuninkaallisia rotuja katsellessaan, mutta niinkuin nainen hymyilee miehelle. Seuraus oli v�ltt�m�t�n. Mies ei sit� tahtonut huomata, taisteli vastaan yht� tuimasti ja intohimoisesti kuin tunne h�nt� pakotti tytt�� l�henem��n. Ja tytt�? Niin, h�n oli Jees Uck, kasvatukseltaan tykk�n��n toyooti-intiaani.
Tytt� tuli usein kauppaa tekem��n. H�n istui usein suuren lieden ��ress� murtaen englantiaan ja haastaen Neil Bonnerin kanssa. Pian alkoi nuori mies ik�v�id� tyt�n tuloa, ja kun tytt� j�i tulematta, oli h�n levoton. Joskus h�n eksyi ajattelemaan ja kohteli silloin tytt�� kylm�sti ja p��tt�v�sti, niin ett� se h�mmensi ja loukkasi tyt�n mielt�, vaikkei t�m� uskonutkaan sen olevan totta. Mutta useimmiten Neil Bonner ei uskaltanut ajatella ollenkaan ja silloin kaikki oli hyvin, ja niin sit� naurettiin ja hymyiltiin. Ja Amos Pentley katseli t�t� ja veti suunsa irveen. H�nkin rakasti el�m�� eik� saanut el��, ja muiden el�minen kidutti h�nen sieluaan. H�n vihasi juuri sen vuoksi Bonneria, jossa el�m� pulppusi ja jonka silm�t loistivat ilosta n�hdess��n Jees Uckin. Amos taas, kun vain n�ki tyt�n, sai heti verensy�ksyn; niin kuohuksiin h�nen verens� joutui.
Jees Uckin luonnollinen j�rki — h�n ajatteli alkuper�isell� tavallaan eik� ollut tottunut punnitsemaan el�m�� sen ylevimmiss� annoksissa — luki Amos Pentleyn sielua kuin avointa kirjaa. H�n varoitti Bonneria avonaisesti ja suoraan muutamalla sanalla. Mutta nuori mies vain nauroi tyt�n selv�� levottomuutta. Bonnerin silmiss� Amos oli kurja riivi�, joka ep�toivoisena hoippui hautaansa. Ja Bonner, itse k�rsimysten kouluttamana, voi helposti antaa paljon anteeksi.
Er��n� aamuna ankaran pakkasen hyristys ajoi Bonnerin suurusp�yd�st� ja h�n meni varastohuoneeseen. Jees oli jo siell� kasvot loistavina matkansa j�lkeen. H�n tahtoi ostaa s�kin jauhoja. Jonkun minuutin kuluttua oli Neil k�ytt�m�ss� s�kki� kiinni h�nen kelkkaansa. Kun h�n kumartui, tuntui niskassa kankeutta ja pahoinvointia, kuin ruumiillisen sairauden oireita. Ja kun kuorma oli nuorissa ja h�n aikoi suoristua, sai h�n �kki� vetotaudin kohtauksia ja kaatui lumeen. Ruumis j�ykistyneen� ja vapisevana, p�� taaksep�in vet��ntyneen�, k�det ja jalat ojennettuina, selk� k�yristyneen� kuin kaari ja suu vinossa n�ytti h�n silt� kuin repeytyisi kappaleiksi j�sen j�senelt�. ��nn�ht�m�tt� heitt�ytyi Jees Uck h�nen viereens� lumeen, mutta Bonner tarttui vetokohtauksissaan h�nen ranteisiinsa, ja niin kauan kuin kohtaus kesti, oli tytt� avuton. Jonkun sekunnin kuluttua oli kohtaus ohitse, mutta h�n makasi voimattomana, melkein tiedottomana, otsa hiess� ja suu vaahdossa.
— Pian! mutisi h�n kummallisen k�he�ll� ��nell�. — Pian! Sis��n!
H�n yritti ry�mi� nelinkontin, mutta tytt� kohotti h�net yl�s, ja nojaten nuoreen olkaan p��si h�n nopeammin eteenp�in. Kun h�n tuli sis��n, alkoi kohtaus j�lleen ja h�n irtaantui ehdottomasti tyt�st� vierien k��r�n� lattialle. Amos Pentley tuli uteliaana katselemaan.
— Voi, Amos! huusi Jees Uck suuressa tuskassa ja avuttomuudessa, — h�n kuolee, te uskoo! Mutta Amos kohautti hartioitaan ja katseli.
Sitten Bonnerin ruumis norjeni, j�nnittyneet j�nteet herpaantuivat ja kasvoille tuli huojennuksen ilme.
— Pian! s�hisi Bonner hampaittensa v�list� — huulet taistelivat jo uudistuvassa kohtauksessa, jota h�n koetti vastustaa. — Pian, Jees Uck, l��kett�! �l� pelk��, ved� minut sinne!
Jees Uck tiesi miss� l��kearkku oli, huoneen et�isimm�ss� nurkassa uunin toisella puolella, ja h�n tarttui s�piv�n miehen jalkoihin vet�en h�nt� sinne p�in. Kun vetokohtaukset hellittiv�t, rupesi Bonner, tosin, hyvin heikkona, etsim��n arkusta. H�n oli n�hnyt koirien kuolevan samanlaisissa kohtauksissa ja h�n tiesi mit� oli teht�v�. H�n otti pullon kloralihydraattia, mutta sormet olivat liian heikot avaamaan tulppaa. Jees Uck teki sen sill� aikaa kun uusi kohtaus puistatti Bonneria. Kun se oli ohitse, tarjottiin h�nelle avonainen pullo, ja h�n katsoi nuoren naisen suuriin, mustiin silmiin ja luki niist� mit� miehet ainian lukevat heit� vastaavan sukupuolen silmist�. H�n otti hyv�n siemauksen l��kett� ja vaipui sitten maahan, kunnes kohtaus taas uusiintui ja vaimeni. Sitten h�n nousi vaivalloisesti kyyn�rp�illeen.
— Kuule, Jees Uck! sanoi h�n hyvin hitaasti aivan kuin olisi pel�nnyt kiirehtimist�, vaikka se oli v�ltt�m�t�nt�. — Tee niinkuin sanon. J�� t�h�n luokseni, mutta �l� koske minuun. Minun t�ytyy olla hyvin hiljaa, etk� sin� saa menn�!
H�nen alaleukansa j�ykkeni ja kasvot v�r�hteliv�t ja v��ntyiv�t, mutta h�n nieli voimakkaasti ja vastusti.
— �l� mene. �l� anna Amoksen menn�. Ymm�rr� minua oikein! Amoksen t�ytyy pysy� juuri t�ss�.
Tytt� ny�kk�si merkiksi, ett� oli ymm�rt�nyt. Samassa Bonner jo oli kohtauksen vallassa. Sit� seurasi koko sarja uusia, joiden voima yh� heikkeni, harveten samalla. Jees Uck kumartui katsomaan h�nt�, mutta muisti kiellon eik� koskenut. Kerran Amos n�ytti levottomalta ja aikoi poistua keitti��n, mutta tyt�n s�ihkyv� katse esti sen ja Amos pysyi sitten aivan hiljaa, ellei ota lukuun h�nen vaivalloista hengityst��n ja pahaa yskimist��n.
Bonner nukkui. P�iv�� merkitsev� valon kajastus h�visi. Amos sytytti lampun nuoren tyt�n silmien seuraamana. Ilta l�heni. Pohjanpuoleisesta akkunasta n�kyi taivaalla punertava hehku, joka liekehti ja liehui ja sitten haihtui pimeyteen. Pian Bonner her�si. Ensin h�n katsoi, oliko Amos paikoillaan, sitten h�n hymyili Jees Uckille ja nousi istumaan. Jok'ikinen j�nne oli kankea ja arka ja hymyily oli surkeaa. H�n paineli ja tunnusteli itse��n aivankuin olisi tahtonut tutkia h�vityksen laajuutta. Sitten saivat kasvot vakavan ja asiallisen ilmeen.
— Jees Uck, sanoi h�n, — ota kynttil�. Mene keitti��n. Siell� on ruokaa p�yd�ll� — korppuja, papuja ja sianlihaa — ja kahvia on pannussa liedell�. Tuo kaikki t�nne p�yd�lle. Tuo sitten sarkka ja vett� ja pullo whisky�, joka on kaapin yl�hyllyll�. �l� unohda whisky�!
Kun h�n oli ottanut siemauksen whisky�, alkoi h�n huolellisesti tarkastaa l��kearkkua, josta h�n v�h� v�li� nosti syrj��n muutamia pulloja jotakin tarkoitusta varten. Sitten h�n teki kokeita tarkastellen ruoka-aineita. Opintoaikanaan h�n oli toisinaan kokeillut laboratoriossa, ja h�nell� oli kylliksi tietoa asiasta voidakseen k�sill� olevin keinoin p��st� selville. Kahvissa ei ollut mit��n eik� pavuissa. Korput h�n tutki hyvin huolellisesti. Amos, joka ei ymm�rt�nyt mit��n kemiasta, katseli j�nnittyneen uteliaana. Mutta Jees Uck, joka uskoi ehdottomasti valkoisen miehen viisauteen ja eritoten Neil Bonnerin, eik� ollut ainoastaan tiet�m�t�n, vaan tiesi ettei h�n mit��n tiennyt, tarkkasi enemm�n h�nen kasvojaan ja k�si��n.
Kerta kerralta Neil teki johtop��t�ksi�, kunnes lopulta viimeinen koe toi ratkaisun. H�n k�ytti ohutta l��kepulloa putkena ja piteli sit� valon ja itsens� v�lill�, tarkaten hitaasti eroavaa suolaa putken nesteess�. H�n ei sanonut yht��n mit��n, mutta h�n n�ki mit� oli otaksunutkin n�kev�ns�. Ja Jees Uck, jonka silm�t olivat koko ajan olleet kiinnitetyt Bonnerin kasvoihin, n�ki my�skin jotakin — jotakin sellaista, ett� se pakotti nuoren tyt�n sy�ksym��n naarastiikerin tavoin Amokseen k�siksi ja ihmetelt�v�ll� voimalla ja notkeudella heitt�m��n miehen taaksep�in polvilleen. H�nen veitsens� lensi tupestaan, nousi korkealle ja v�l�hti lampun valossa. Amos m�r�hti, mutta Bonner esti iskun ennenkuin se ehti tapahtua.
— Olet kunnon tytt�, Jees Uck, mutta �l� v�lit� h�nest�. Antaa h�nen menn�!
Tytt� totteli, laski miehen irti, vaikka jokainen kasvonpiirre ilmaisi p�invastaista mielitekoa. Amos putosi raskaasti maahan. Bonner potkaisi h�nt� mokkasiinijalkineellaan.
— Nouskaa yl�s, Amos! k�ski Bonner. — Laittakaa tavaranne viel� t�n� iltana ja l�htek�� t��lt�!
— Ette suinkaan syyt� minua...? l��h�tti Amos hurjistuneena.
— Min� sanon, ett� olette yritt�nyt ottaa henkeni, sanoi Bonner kylm�sti ja levollisesti. — Min� sanon viel�, ett� olette tappanut Birdsallin, vaikka yhti� luulee h�nen itse lopettaneen el�m�ns�. Minulle olette antanut strykniini�. Jumala tiet��, mit� Birdsall sai. En voi teit� hirtt��. Olette kylliksi l�hell� kuolemaanne. Mutta Twenty Miless� ei ole meille molemmille tilaa, niinp� te saatte menn�. Pyh��n Ristiin on kaksisataa peninkulmaa. Te voitte enn�tt�� sinne jos varotte liikaa rasitusta. Min� annan teille ruokaa, reen ja kolme koiraa. Te olette silloin yht� varmassa tallessa kuin olisitte vankilassa, sill� maasta ette voi p��st�. Min� suon teille kohtalonne. Olettehan jo melkein kuollut. No hyv�! Min� en l�het� ennen kev�tt� yhti�lle tietoa teid�n teostanne. Siksi te enn�t�tte pelastukseenne, kuolemaan. No, menk�� nyt!
— Te menn� s�nkyyn! rukoili Jees Uck, kun Amos oli suunnannut kulkunsa Pyh�� Risti� kohti y�n pimeydess�. — Te kipe� mies viel�, Neil!
— Ja sin� olet oiva tytt�, Jees Uck, vastasi Bonner. — T�ss� on k�teni sen asian varmuudeksi. Mutta sinun pit�� palata kotiisi.
— Te ei minusta pid�, sanoi tytt� yksinkertaisesti.
Bonner hymyili, auttoi viitan h�nen yllens� ja saattoi ovelle. — Vain hiukan liiaksikin, Jees Uck, sanoi h�n hiljaa, — vain liian paljon!
Pohjolan y�n musta vaippa k��riytyi yh� tiiviimp�n� yli maan. Neil Bonner huomasi pian, ettei h�n ollut osannut panna kylliksi arvoa kuolevan Amoksen murhanhimoisen naaman l�heisyydelle. Twenty Mile k�vi hyvin hiljaiseksi.
�Jumalan armahtavaisuuden t�hden, Prentis, l�het� luokseni joku mies!� kirjoitti h�n asiamiehelle Fort Hamiltoniin, kolmensadan peninkulman p��h�n virtaa yl�sp�in. Kuuden viikon kuluttua tuli intiaanisanansaattaja takaisin tuoden vastauksen. — �Helvetti. Molemmat jalat paleltuneet. Tarvitsen h�net itse. Prentis.� Hyvin kuvaavaa.
Kurjuutta t�ydensi sekin seikka, ett� toyootit olivat l�hteneet sis�maahan seuraten er�st� villi� hirvilaumaa, ja Jees Uck oli mennyt mukana. Kun h�n oli kaukana, tuntui et�isyys l�hent�v�n heit� entist� enemm�n. Ja Neil Bonner huomasi alituisesti palauttavansa tyt�n kuvan ajatuksiinsa. Joka p�iv� h�n kuvitteli n�kev�ns� kaivatun leiriss� taikka teill� kulkemassa. Ei ole hyv� yksin�ns� olla. Usein h�n meni ulos hiljaisesta asunnostaan paljain p�in ja ravisti nyrkki��n p�iv�n niukkaa sarastusta kohti, kun se kuulsi etel�isell� taivaan rannalla. Ja hiljaisina, kylmin� �in� h�n nousi vuoteestaan ja k�mpi ulos pakkaseen halkaisemaan hiljaisuuden keuhkojensa t�ydell� voimalla, aivankuin hiljaisuus olisi ollut k�sitelt�v�, tunteva olento, jonka voi her�tt��. Taikka h�n huusi nukkuville koirille siksi kuin ne rupesivat ulvomaan. H�n otti karvaisen elukan huoneisiinsa ja koetti kuvitella, ett� se oli Prentisin l�hett�m� apulainen. H�n n�ki paljon vaivaa opettaessaan sit� nukkumaan s��dyllisesti huopapeitteiss� �isin ja istumaan p�yd�ss� aterialla niinkuin ihminen. Mutta susikoira hirmustui, pakeni pimeisiin nurkkiin, murisi suuttuneena ja puri Bonneria jalkaan. — Lopputulos oli: Bonner ajoi sen ulos potkuin ja iskuin.
Sitten h�n joutui mielikuvituksensa valtoihin. Kaikki h�nt� ymp�r�iv�t voimat h�n muutti el�viksi olennoiksi, jotka olivat tulleet el�m��n h�nen kanssaan. H�n kohotti arvoonsa alkuper�isimm�n pyh�t�n: rakensi alttarin auringolle ja poltti siin� kynttil�it�, talia ja sianihraa. Ja aitaamattomalle pihalle, korkeajalkaisen varastohuoneen viereen h�n kyh�si lumesta pirunkuvan, jolle h�n irvisteli ja ilveili kun elohopea laski. Kaikki oli luonnollisesti leikki�. H�n todisteli itselleen, ett� leikki�h�n se oli, ja vakuutti sit� yh� uudelleen tullaksensa oikein varmaksi — ajattelematta, ett� hulluus on aina taipuvainen ilmaantumaan teeskentelyn ja leikin muodossa.
Er��n� p�iv�n� keskitalvella tuli Twenty Mileen is� Champreau, jesuiitta ja l�hetyssaarnaaja. Bonner sy�ksyi h�nt� vastaan, veti h�net sis��n, sulkeutui h�nen syliins� ja itki, kunnes pappi pelk�st� my�t�tunnosta teki samoin. Sitten Bonner oli melkein villi silkasta ilosta, kattoi p�yd�n parhailla herkuillaan, samalla vakuutellen, ettei vieras saanut l�hte� pois. Mutta is� Champreaulla oli kiireellinen veljeskunnan antama teht�v� ja h�n l�hti matkaan jo seuraavana aamuna senkin vaaran uhalla, ett� Bonnerin veri, t�m�n uhkauksien nojalla, tulisi h�nen p��llens�.
Uhkaus oli v�h�ll� t�ytty�, kun toyootit palasivat talvimajoiltaan mets�st�m�st�. He toivat paljon turkiksia ja nyt syntyi vilkas vaihtoliike ja aika vilin� Twenty Miless�. Jees Uck tuli my�skin ostamaan helmi�, punaista kangasta ja muita tarpeita, ja Bonner alkoi olla j�lleen oma itsens�. H�n taisteli kokonaisen viikon hillit�kseen taipumustaan tytt��n. Mutta sitten tuli kerran ratkaisun hetki, kun tytt� nousi lieden ��rest� ja aikoi menn�. Jees Uck ei ollut unohtanut, ett� h�net kerran oli l�hetetty pois, ja sama ylpeys, joka oli ajanut Spike O'Brienin seuraamaan luoteisv�yl�� maitse, eli viel� tyt�ss�.
— Min� kyll� menee, sanoi h�n, — hyv�� y�t�, Neil!
Mutta Neil seurasi h�nt�. — Ei, ei ole hyv� niink��n, sanoi h�n.
Ja kun tytt� k��ntyi takaisin �killisen riemun tuli silmiss��n, taipui Neil hiukan eteenp�in, hitaasti ja juhlallisesti, ja suuteli h�nen huuliaan. Toyootit eiv�t olleet opettaneet tyt�lle sellaisen suudelman merkityst�, mutta h�n ymm�rsi sen kuitenkin ja oli iloinen.
Jees Uckin taloon tulo muutti kaiken valoisemmaksi. H�n oli kuninkaallinen onnessaan, loppumattoman mielihyv�n l�hde. H�nen alkuper�isyytens� ja lapsellisuutensa ilmeniv�t sellaisella tavalla, ett� niist� syntyi aina vieh�tt�v� yll�tys ylen sivistyneelle miehelle, joka oli kumartunut nostamaan h�net yl�s. Tytt� ei ollut ainoastaan yksin�isyyden lohdutus, h�nen alkuper�isyytens� vaikutti nuorentavasti miehen tuskastuneeseen sieluun. Tuntui aivan kuin h�n pitk�n ja tuskallisen vaelluksen j�lkeen olisi saanut laskea p��ns� maaemon syliin. Lyhyesti sanoen: Jees Uckissa h�n l�ysi maailman nuoruuden — sen nuoruuden ja voiman ja ilon.
Ja jotta h�n saisi kaikki tarpeensa tyydytetyiksi ja etteiv�t nuo kaksi kyll�styisi toisiinsa, tuli sinne er�s Sandy Mac Pherson — sellainen seuramies, ettei moisen ole ennen kuultu viheltelev�n teill� eik� esitt�v�n ballaadia nuotiotulella. Er�s jesuiitta oli tullut h�nen luoksensa parinsadan peninkulman p��h�n Yukonia yl�sp�in sanomaan viimeiset sanansa Sandyn tovereille ennen multaan peitt�mist�. Ja kun papin piti l�hte�, oli h�n sanonut: — Sin� j��t nyt yksin, poikani! Sandy painoi p��ns� alas suruissaan. — Twenty Miless� on toinen yksin�inen mies, lis�si pappi, — te tarvitsette toisianne, poikani.
Niin Sandyst� tuli aseman kolmas henkil�, siell� asuvan miehen ja naisen veli. H�nen seurassaan Bonner l�hti hirvenmets�stykseen ja sudenajoon. Vastapalvelukseksi Bonner kaivoi piiloista vanhan ja kuluneen kirjan ja tutustutti toisen Shakespeareen, niin ett� Sandy saneli viisijalkaisia runomittoja vetokoirilleen, kun ne yrittiv�t vet�� vastahankaan. Pitkin� iltoina he pelasivat, puhuivat ja v�itteliv�t kaikesta taivaan ja maan v�lill�. Sill� aikaa Jees Uck istui kuten em�nt� ainakin kiikkutuolissa laitellen heid�n mokkasiinejaan ja sukkiaan.
Tuli kev�t. Aurinko kohosi etel�n taivaalle. Maa vaihtoi kylm�n lumipukunsa kevyemp��n ja iloisempaan. Kaikkialla valo v�lkehti ja el�m� kutsui. P�ivien ihanatuoksuiset tunnit lis��ntyiv�t ja y�t vaihtuivat vapaiksi pimeyden varjoista. Virta paljasti povensa ja h�yryveneiden vohkina kaikui er�maassa. Tuli el�m�� ja liikett�, uusia kasvoja, uusia tapahtumia. Bonner sai uuden apulaisen Twenty Mileen ja Sandy Mac Pherson l�hti er��n kullankaivaja-seurueen matkaan tutkimaan Koyokuk-maata. Ja Neil Bonner sai sanomalehti�, aikakauslehti� ja kirjeit�. Jees Uck katseli t�t� kaikkea suruissansa, sill� h�n tiesi Bonnerin omaisten puhuvan t�ten h�nelle toiselta puolelta maailmaa.
Ilman erityist� mielenliikutusta Bonner nyt kuuli is�ns� kuolleen. Oli tullut hell�, anteeksiantava kirje, jonka is� oli sanellut el�m�ns� viimeisin� tunteina. Yhti�lt� oli virallinen m��r�ys j�tt�� asema apulaisen hoidettavaksi ja itse matkustaa niin pian kuin h�nt� halutti. Pes�n selvitt�j�t l�hettiv�t laajan, laillisen asiakirjan, jossa oli lukemattomia osake- ja obligatsionilistoja, maatiloja, korkoja ja irtainta, ja n�m� nyt is�n testamentin mukaan olivat h�nen omaisuuttaan. Hieno, pikkuruinen kortti, joka oli varustettu nimikirjaimilla ja sinetill�, kutsui kallista Neili� kotiin murtuneen rakastavan �idin luokse.
Neil Bonner teki ripe�n p��t�ksen, ja kun Yukon Bell puhkien laski rantaan matkalla Beringin merelle, astui h�n laivaan ja matkusti — huulillaan tuo kulunut lauseparsi pikaisesta palaamisesta.
— Tulen takaisin ennenkuin ensi lumi sataa, rakas Jees Uckini! lupasi h�n viimeisten suutelojen v�lill� rannassa. Eik� h�n vain luvannut, h�n aikoi todella sen tehd� — niinkuin useimmat miehet sellaisissa tapauksissa aikovat tehd�. H�n antoi uudelle asiamiehelle John Thompsonille m��r�yksen antaa rajatonta luottoa Jees Uckille, h�nen vaimolleen. Viimeiseksi n�kiv�t h�nen silm�ns� �Yukon Bellin� kannelta tusinan miehi� rakentamassa puutaloa, josta piti tulla komein ja mukavin tuhannen peninkulman tienoilla t�m�n virran varsilla — Jees Uckin ja samalla Neil Bonnerin talo, jonka piti olla valmis ennenkuin ensimm�iset lumet hiutuilisivat. Sill� h�n aikoi toden totta tulla takaisin. Jees Uck oli h�nelle hyvin rakas, ja sit�paitsi koittaisi pohjolalle kultainen aika. Neil Bonner aikoi tukea t�t� tulevaisuutta is�ns� rahoilla. Kunnianhimoinen haaveilu sokaisi h�nt�.
Nelj�n vuoden kokemuksillaan ja P.C.-yhti�n kanssa sovinnollisessa yhteisty�ss� tahtoi h�n palattuaan tulla Alaskan Cecil Rhodekseksi. Ja h�n aikoi palata ensimm�isell� laivavuorolla, heti kun vain olisi j�rjest�nyt perint�asiansa. Is��ns� ei h�n oikeastaan koskaan ollut tuntenut ja �itins� h�n oli unohtanut.
Syntyi suuri h�lin� kun Neil Bonner palasi napamailta. H�n ei ollut ainoastaan vain vaski-ihoinen ja ryppyinen, h�nen sis�inenkin ihmisens� oli muuttunut uudeksi, h�nen k�sityksens� oloista ja asioista oli nyt toisenlainen ja olennossa oli hillitty� vakavuutta. H�nen entiset toverinsa h�mm�styiv�t, kun h�n kielt�ytyi jatkamasta entist� el�m�� heid�n kanssaan niinkuin vanhoina hyvin� aikoina. Mutta h�nen is�ns� ammattitoveri hieroi k�si��n ja sai t�st� l�htien kunniateht�v�kseen johdattaa harhapoluille joutunutta hurjaa nuorisoa oikealle tolalle.
Nelj� vuotta oli Bonnerin sis�inen ihminen ollut kesantona. Mit��n uutta oli tuskin tullut, mutta vanhassa toimitettiin valikointi. Siit� oli eroteltu kaikki kulunut ja tarpeeton. H�n oli el�nyt nopeasti siell� alhassa maailmassa ja ylh�ss� er�maassa, ja h�nell� oli ollut aikaa j�rjest�� kokemuksiensa sekava paljous. Kaikki turhanaikaiset tarkoitukset oli heitetty tuulien vied� ja h�n oli pohjannut syvempi� ja laajempia tarkoitusperi�. Sivistys-k�site oli h�nell� menness� ollut toinen ja nyt tullessa toinen. Maan tuoksu oli tunkeutunut h�nen sieramiinsa ja luonnon katseleminen oli my�skin auttanut h�nt� ymm�rt�m��n sivistyksen sis�isen merkityksen ja selv�sti erottamaan sen halpamaisuudet ja sen voiman. Tuloksena oli yksinkertainen, filosofinen pikku p��telm�: — Puhdas el�m� on armontie. Velvollisuuden t�ytt�minen on pyhityst�. Pit�� el�� puhtaasti ja tehd� velvollisuutensa voidakseen tehd� ty�t�. Ty�nteko on lunnas. Ty�n kautta el�m� tulee yh� rikkaammaksi ja on samalla sopusoinnussa maailmanj�rjestyksen ja Jumalan tahdon kanssa.
Mutta Neil Bonner oli alkuaan kaupunki-ihminen. H�nen uusi, luonnollinen el�m�nkatsomuksensa ja miehek�s ihmisyysk�sityksens� tekiv�t sivistyksen h�nelle hienommaksi ja arvokkaammaksi. P�iv� p�iv�lt� kaupunkilaiset liittyiv�t h�neen yh� lujemmin ja kaupunkilaisel�m� k�vi yh� l�heisemm�ksi. P�iv� p�iv�lt� tuntui Alaska yh� et�isemm�lt� ja ep�todellisemmalta. Ja sitten h�n tapasi Kitty Sharonin — naisen h�nen omaa verenalaansa, omaa sukuaan, naisen, joka laski k�tens� h�nen k�teens� ja veti luoksensa, niin ett� h�n unohti p�iv�n ja hetken — ja vuodenajan, jolloin ensimm�inen lumi sataa Yukonilla.
Sill� aikaa Jees Uck puuhasi uudessa laajassa talossa uneksien kultaiset kes�kuukaudet. Sitten tuli syksy ennustamaan pitk�� talvea. Ilma muuttui raa'aksi ja kosteaksi, p�iv�t h�m�rtyiv�t ja lyheniv�t. Virta vy�ryi hitaasti ja ohut j�� hyytyi suvantoon. Paimentolaisel�m� siirtyi etel�mp��n ja hiljaisuus vallitsi maassa. Ensimm�iset lumet hiutuilivat ja viimeinen laiva puhkui vaivalloisesti j��sohjussa. Sitten j�� kovettui, yhtyi pitkiksi taipaleiksi, ja Yukon virtasi niiden tasalla. Lopulta se pys�htyi tykk�n��n ja h�m�rt�v�t p�iv�t hautaantuivat pimeyteen.
John Thompson, uusi asiamies, nauroi, mutta Jees Uck uskoi meri- ja virtaonnettomuuksiin. Neil Bonner oli kaiketi j��nyt j�ihin Chilkoot Passin ja St. Michaelsin v�liin, sill� viimeiset matkustajat joutuvat aina vaikeuksiin j�iss�, sitten kun ovat laivasta muuttaneet rekiin ja heid�n tunti tunnilta t�ytyy ajaa koirakyydill�.
Mit��n koiravaljakkoja ei kuulunut, ei yl�sp�in eik� alasp�in Twenty Milen tiet�. Ja John Thompson sanoi Jees Uckille huomattavasti iloissaan, ettei Bonner luonnollisestikaan koskaan palaa. H�n mainitsi my�skin hyvin suorasukaisesti tahtovansa astua h�nen tilalleen. Jees Uck nauroi h�nelle vasten naamaa ja meni suureen taloonsa. Mutta kun tuli talvi, kun toivo kuoli ja el�m�n luode oli pisin, huomasi Jees Uck, ettei h�n saanutkaan luottoa. T�m� oli Thompsonin ansiota, ja mies hieroi k�si��n kulkien edestakaisin ja katsellen oveltaan Jees Uckin taloon ja odottaen. Ja h�n sai odottaa. Jees Uck m�i koiransa er��lle kullankaivajaseurueelle ja maksoi rahalla ravintoaineensa. Ja kun ei Thompson myynyt h�nelle rahallakaan, ostivat toyootit h�nelle ja kuljettivat tavarat pime�ss�.
Helmikuussa tuli ensimm�inen posti j�itse, ja nyt luki John Thompson lehdist�, ett� Neil Bonner oli mennyt naimisiin Kitty Sharonin kanssa. Jees Uck piti oveansa raollaan ja John Thompsonia ulkopuolella, kun t�m� ilmoitti h�nelle asiasta, ja kun mies oli puhunut, nauroi Jees ylpe�sti eik� uskonut. — Maaliskuussa h�n synnytti yksin�isyydess��n poikalapsen, oivallisen uuden ihmisolennon, jota h�n ihaili. Ja samaan aikaan seuraavana vuonna istui Neil Bonner er��n toisen vuoteen ��ress� ihmetellen toista oivallista ihmisolentoa, joka oli tullut maailmaan.
Lumi suli maasta ja j��t l�htiv�t Yukonista. Aurinko vaelsi pohjoiseen ja sitten taas etel��n, ja kun koirista saadut rahat loppuivat, meni Jees Uck heimolaistensa luo. Taitava mets�st�j�, Oche Ish, tarjoutui mets�st�m��n h�nelle ja h�nen pojalleen ja pyyt�m��n lohia heille, jos h�n tahtoisi tulla h�nen vaimokseen. Ja Imego ja Hah Yo ja Wy Nooch — kaikki tummaihoisia nuoria mets�st�ji� — tekiv�t saman ehdotuksen. Mutta h�n piti parempana el�� yksin ja itse hankkia lihaa ja kalaa omalla ty�ll��n. H�n neuloi mokkasiineja ja viittoja ja kintaita — l�mp�isi�, tarpeellisia tavaroita ja samalla kauniita katsella tupsuineen ja helmikoristeineen. Ja h�n m�i n�it� kullankaivajille, joita tuli maahan yh� suuremmissa laumoissa. N�in h�n ansaitsi ei ainoastaan yll�pitonsa, vaan sai viel� s��st��nkin, ja er��n� kauniina p�iv�n� h�n lunasti itselleen paikan Yukon Bell-laivassa ja kulki siin� virtaa alas.
St. Michaelsissa rupesi Jees astiainpesij�ksi aseman keitti��n. Aseman hoitaja kummasteli t�t� erinomaista naista ja h�nen merkillist� poikaansa, mutta ei kysynyt mit��n, ja Jees Uck oli puolestaan niin j�ykk� kuin suinkin. Mutta ennenkuin liike Beringin merell� pys�htyi sin� vuonna, osti h�n paikan itselleen er��ss� kuunarissa ja kulki siin� taas etel�� kohti. Sen talven h�n laittoi ruokaa kapteeni Markheimin talossa Unalaskassa, ja kun kev�t tuli, jatkoi h�n matkaansa etel��n p�in Sitkaan whiskylaivassa. My�hemmin h�net n�htiin Metlakahtlassa, joka on l�hell� St. Mary� Pan Handien p��ss�, ja siell� h�n teki ty�t� s�ilykelaitoksessa lohenpyynnin aikana. Kun syksy tuli ja Siwash'in kalastajat valmistuivat palaamaan Puget Soundiin, astui h�n parin perheen kanssa suureen setripuiseen soutuveneeseen, ja niin h�n kulki alas Alaskan ja Kanadan jylhi� rantoja kunnes Juan de Fucan kapeat v�yl�t oli sivuutettu ja h�n talutti poikaansa k�dest� kovaa kivik�yt�v�� yl�s Seattleen.
Siell� h�n tapasi Sandy Mac Phersonin, entisen toverinsa. Mies h�mm�styi aika lailla n�hdess��n Jees Uckin, ja kun oli kuullut h�nen tarinansa, suuttui h�n oikein rehellisesti — ja viel� enemm�n h�n olisi suuttunut, jos olisi tiennyt Kitty Sharonista. Mutta h�nest� ei Jees Uck hiiskunut sanaakaan, sill� sit� juttua h�n ei itsek��n uskonut. Sandy luuli Bonnerin matkaa katalaksi paoksi ja neuvoi Jees Uckia j�tt�m��n matkansa San Franciskoon, jossa Neil Bonnerin luultiin asuvan silloin kun oli kotona. Ja kun se neuvo ei auttanut, saattoi h�n Jees Uckia, osti rautatieliput h�nelle ja heitti hyv�stit hymyilty��n ja mutistuaan partaansa — kiusatun h�pe�!
Meluten ja jymisten, p�iv�n valossa ja pime�ss�, keinuen ja t�lmien yl�s ja alas, v�liin talven j�isille huipuille, v�liin kes�pukuisiin laaksoihin, yli �kkijyrk�nteiden, yli kallionlohkareiden ja l�pi vuorten sisustain kulkivat Jees Uck ja h�nen poikansa huimaa vauhtia etel��n. Jees Uckia eiv�t p�rskyv�t rautahevoset pelottaneet eik� Neil Bonnerin kansan ylivoimainen sivistysk��n h�nt� h�mm�stytt�nyt. Tuntui vain silt� kuin h�n nyt vasta oikein selv�sti tajuaisi sen ihmeen, ett� t�llaiseen rotuun kuuluva mies oli sulkenut syliins� h�net. Suunnaton sekasorto, joka San Franciskon satamassa vallitsee sen lakkaamattomassa laivakulussa, sen meluavissa tehtaissa ja ukkosjyryisess� liikkeess�, ei h�nt� h�mment�nyt. — H�n k�sitti vain viel�kin selvemmin, kuinka surkea yksin�isyys Twenty Miless� sek� toyootikylien el�imennahkaiset teltat olivat tuskastuttaneet Neil Bonneria. Ja h�n katseli poikaansa, jonka k�si piteli lujasti h�nen k�tt��n, ja ihmetteli, ett� h�n oli synnytt�nyt pojan sellaiselle miehelle.
H�n maksoi ajurille ja astui sitten kiviportaita Neil Bonnerin ovelle. Vinosilm� japanilainen selitteli h�nelle jotakin hetkisen, mutta heid�n oli mahdoton ymm�rt�� toisiaan, ja sitten mies p��sti h�net sis��n, h�viten itse. Jees Uck seisoi hallissa luullen sit� yksinkertaisuudessaan talon hienoimmaksi huoneeksi — siihen oli pantu n�ytteille talon kaikki kalleudet, joilla tahdottiin komeilla ja h�ik�ist�. Sein�t ja katto olivat laudoitetut �ljytyll� punapuulla. Lattia oli kiilt�v�� j��t� sile�mpi, ja Jees Uck etsi itselleen turvallisen seisomapaikan er��n mahtavan nahan p��ll�. Niit� oli useampia ja ne olivat rauhoituspaikkoja sile�ll� pinnalla. Mahtava liesi — suurenmoisena h�n sit� piti — avasi kitansa vastakkaisella sein�ll�. Kokonainen valomeri, jota v�rilliset akkunalasit himmensiv�t, valaisi huonetta ja kauimpana v�lkkyi valkoinen marmorikuva.
T�m�n kaiken h�n n�ki ja viel� enemm�nkin kulkiessaan vinosilm�isen palvelijan kanssa toisen huoneen l�pi — jonka h�n vain vilaukselta n�ki — kolmanteen.
N�m� kaksi olivat ensimm�ist� loistavammat. Ja h�nen silmiss��n n�ytti talossa olevan loppumaton m��r� t�llaisia huoneita. Ne olivat niin pitki� ja leveit� ja katto jossakin kaukana! Ensi kerran h�n nyt, aina siit� saakka kun oli tullut valkoisen miehen sivistyksen yhteyteen, tunsi kunnioitusta. Neil, h�nen Neilins�, asui t�ss� talossa, hengitti t�t� ilmaa, meni illoin levolle n�iss� huoneissa ja nukkui! T�m� oli kaikki kaunista ja se miellytti h�nt�, mutta h�n tunsi my�skin, ett� kaiken takana oli viisautta ja valtaa. T�m� oli vallan n�kyv�� muotoa kauneuden kaavoissa ja t�st� voimasta h�nell� oli vaistomainen k�sitys.
Ja sitten tuli nainen, kuninkaallisesti korkea, kruunattuna hiusten valokeh�ll�, joka oli kuin kultainen aurinko. H�n n�ytti l�henev�n Jees Uckia kuin tuudittava soitto hiljaisella veden pinnalla — h�nen permantoa viist�v� pukunsa oli sekin kuin laulua ja h�nen vartalonsa liikkui siin� tahdissa ja sopusointuisesti. Jees Uck oli itse syd�nten kiehtoja. Olivathan Oche Ish ja Imego ja Hah Yo ja Wy Nooch, puhumattakaan Neil Bonnerista, John Thompsonista ja muista valkoisista miehist�, katselleet h�nt� ja tunteneet h�nen voimansa. Mutta kun h�n n�ki t�m�n vaalean naisen siniset silm�t ja kirkkaan ihon ja arvosteli naisen k�sityksell� miehen vaatimuksia, tunsi h�n itsens� pieneksi ja v�h�p�t�iseksi t�m�n loistavan ja h�ik�isev�n olennon rinnalla.
— Te tahdotte tavata mieheni! sanoi nainen, ja Jees Uck h�mm�styi kuullessaan ��nen puhtaan hopeasoinnin, joka ei koskaan ollut �re�sti huutanut muriseville susikoirille taikka tottunut puhumaan nen�-��nell� taikka karaistunut myrskyss� ja pakkasessa, savussa ja nuotiotulilla.
— En, vastasi Jees Uck hitaasti ja miettien, voidakseen puhua selv�� englantia. — Min� olen tullut tapaamaan Neil Bonneria.
— H�n on minun mieheni, sanoi kaunis nainen naurahtaen.
Se oli siis totta! John Thompson ei valehdellutkaan silloin sin� surkeana helmikuun p�iv�n�, jolloin h�n oli nauranut miehelle ylpe�sti ja sulkenut ovensa h�nen nen�ns� edess�. Ja aivan samoin kuin h�n kerran oli heitt�nyt Amos Pentleyn polvilleen ja kohottanut veitsens� ly�d�kseen, tunsi h�n nytkin silm�nr�p�yksess� voimakasta halua k�yd� tuohon naiseen k�siksi ja ly�d� h�net maahan ja repi� henki ja el�m� h�nen valkoisesta ruumiistaan. Mutta Jees Uckin ajatukset olivat reippaita ja h�n hillitsi joka ilmeen, eik� Kitty Bonnerilla ollut aavistustakaan, kuinka l�hell� �kkin�ist� kuolemaa h�n juuri oli ollut.
Jees Uck ny�kk�si ymm�rt�misens� merkiksi ja Kitty Bonner selitti, ett� h�nen miest��n odotettiin kotiin joka hetki. Sitten he istuivat hullunkurisen mukaville tuoleille. Kitty yritti pit�� seuraa omituiselle vieraalle ja Jees Uck auttoi h�nt�.
— Te opitte tuntemaan mieheni kaukana pohjolassa, sanoi Kitty kerran.
— Niin, min� pest� h�nen vaatteet, oli Jees Uck vastannut. H�nen englantinsa oli k�ynyt kamalan huonoksi.
— Ja tuo on teid�n poikanne. Minulla on tytt�.
Kitty l�hetti hakemaan tyt�rt�ns�, ja kun lapset tekiv�t tuttavuutta omalla tavallaan, puhuivat �idit kesken��n �itien tavalla ja joivat teet� niin ohuista kupeista, ett� Jees Uck pelk�si omansa hajoavan k�siins�. Ei h�n milloinkaan ollut n�hnyt niin hienoja ja kauniita kuppeja. Ajatuksissaan h�n vertasi niit� naiseen, joka kaatoi teet�, ja vastakohdaksi h�n asetti toyootien l�kkimaljat ja kannut sek� Twenty Milen k�mpel�t sarkat, joita h�n vertasi itseens�. Siin�p� nyt olikin koko pulma ratkaistuna. H�n oli voitettu. Oli olemassa toinen sopivampi nainen kuin h�n synnytt�m��n ja kasvattamaan Neil Bonnerin lapset. Aivan niinkuin h�nen kansansa oli parempi Jees Uckin kansaa, niin olivat sen kansan naiset paremmat Jees Uckia. Ne olivat miesten voittajia niinkuin sen miehet olivat maailman masentajia.
Jees Uck katseli Kitty Bonnerin ruusuista ihoa ja ajatteli auringon paahtamaa ruskeutta kasvoillaan. Samoin h�n ensiksi katseli omaa ruskeaa k�tt��n ja sitten toisen valkoista — toinen karkea ty�st� ja kovettunut koirapiiskan varressa ja kanootin soudossa, toinen ty�h�n koskematon, pehme� kuin vastasyntyneen lapsen. Ja huolimatta kaikista n�ist� hempeyden ja heikkouden merkeist� n�ki Jees Uck loistavissa, sinisiss� silmiss� saman ylev�mmyyden voiman, jonka h�n oli n�hnyt Neil Bonnerin ja koko h�nen kansansa silmiss�.
— Oo — Jees Uck! sanoi Neil Bonner tultuaan sis��n. H�n sanoi sen levollisesti, viel�p� iloisen syd�mellisesti, ja h�n tuli ja otti h�nen molemmat k�tens� puristaen niit�, mutta h�n katsoi h�nen silmiins� omissa silmiss��n levottomuus, jonka Jees Uck ymm�rsi.
— Halloo, Neil! sanoi h�n. — Te n�yt�tte voivan hyvin.
— Oivallisesti, oivallisesti, Jees Uck! vastasi h�n rohkeasti tutkiessaan salaa Kittyn kasvoja n�hd�kseen, mit� n�iden kahden v�lill� oli selvinnyt. H�n tunsi kuitenkin vaimonsa ja tiesi, ettei h�n olisi antanut mit��n merkki� asiasta, vaikka kaikkein pahin olisikin tapahtunut.
— No, en voi saada sanotuksikaan, kuinka iloinen olen n�hdess�ni teid�t, jatkoi Neil. — Mit� siell� kaukana on tapahtunut? Oletteko l�yt�nyt kultakaivoksen? Ja koska te tulitte t�nne?
— Oo, niin, min� tulin t�n��n, vastasi Jees Uck ja h�nen ��neens� tuli vaistomaisesti nen�-��ni�. — Min� ei tapaa kultakaivos, Neil. Te tuntee kapteeni Markheim Unalaskassa? Min� laittoi ruokaa kauan h�n talossa. Ei koskaan tuhlaa raha. Sai hiljaksiin paljo. Oiken hyv�, min� ajatella, min� menn� katsomaan valkea mies maata. Hyvin kaunis valkea mies maa, hyvin kaunis, varmensi h�n. Jees Uckin kieli ihmetytti h�nt�, sill� Sandyn kanssa he olivat sit� parannelleet ja Jees Uck oli ollut oppivainen. Nyt tuntui silt� kuin h�n olisi vaipunut j�lleen oman rotunsa tasolle. Ja h�nen kasvoillaan oli tyls�n suora ilme, joka ei sanonut mit��n. Kittyn kirkas otsa ihmetytti h�nt� my�skin. Mit� oli tapahtunut? Kuinka paljon oli sanottu? Ja kuinka paljon oli arvattu?
Kun h�n mietti n�it� kysymyksi� ja Jees Uck mietti omaa pulmaansa — Neil ei koskaan ennen ollut n�ytt�nyt h�nest� niin kauniilta ja saavuttamattomalta kuin t�ll� hetkell� — tuli hetken vaitiolo.
— Tosiaan, te tunsitte mieheni Alaskassa! sanoi Kitty lempe�sti.
Tunsi h�net! Jees Uck ei voinut pid�tty�, vaan katsoi poikaan, jonka oli h�nelle synnytt�nyt, ja Neilin silm�t seurasivat h�nen katsettaan akkunaan p�in molempiin leikkiviin lapsiin. Rautavanne tuntui kiristyv�n h�nen otsansa ymp�rille. H�nen polvensa tutisivat, syd�n l�i h�nen rinnassaan ja jyskytti sitten kuin nyrkill� takoen. H�nen poikansa! Sit� ei h�n koskaan ollut uneksinutkaan!
Pikku Kitty Bonner oli kuin keijukainen ilmakkaassa hameessaan ruusuisine poskineen ja sinisine silmineen. Nyt h�n juuri vilkkaasti ojensi k�si��n ja suipisti pikku suutaan suudellakseen poikaa. Mutta poika, laiha ja notkea, auringon paahtama ja ruskea, puettuna nahkoihin, hepsut ja tupsut muklukeissaan, jotka n�yttiv�t olleen mukana merimatkoilla ja kovassa ty�ss�, vastusti kylm�verisesti h�nen tarjoustaan pit�en ruumistaan j�ykk�n� omituisen suoralla ryhdill�, joka on tavallista villien rotujen lapsille. Outona vieraassa maassa ilman pelkoa ja h�mmennyst� h�n teki melkein saman vaikutuksen kuin kesyt�n el�in, joka on hiljainen ja varuillaan. Mustat silm�t iskettiin milloin yhteen, milloin toiseen, ja h�n oli hiljaa kun kaikki oli hiljaa ymp�rill�, mutta vaaran vilauksesta h�n olisi ollut valmis hy�kk��m��n, taistelemaan ja repim��n henkens� edest�.
Vastakohta tyt�n ja pojan v�lill� oli puhuva, mutta ei suinkaan surkea. Siksi paljon voimaa oli tuossa Shpackin, Spike O'Brienin ja Bonnerin j�lkel�isess�. H�nen kasvonpiirteens�, puhtaat kuin veistetyss� kohokuvassa, melkein klassilliset ankarassa totisuudessaan, ilmaisivat voimaa ja ylev�mmyytt�, jonka h�n oli perinyt is�lt��n ja �idinis�lt��n ja silt�kin, jota ennen oli sanottu �suureksi ja paksuksi� ja joka otettiin vangiksi ja pakeni Kamtshatkaan.
Neil Bonner hillitsi liikutustaan, nieli sen ja oli v�h�ll� tukehtua yrityksest�, samalla kuin h�nen kasvoillaan s�ilyi iloinen hymyily hyv�n yst�v�n tavattuaan.
— Teid�n poikanne, vai kuinka, Jees Uck? sanoi h�n. Ja samassa h�n k��ntyi Kittyyn p�in. — Oivallinen miehenalku! Tulee kyll� toimittamaan k�sill��n t�ss� maailmassa aika paljon!
Kitty ny�kk�si ja kysyi: — Mik� sinun nimesi on, poikaseni?
Pienen villi-ihmisen s�ken�iv�t silm�t kiintyiv�t �kki� h�neen ja pys�htyiv�t hetkeksi, aivan kuin h�n olisi tahtonut tiet�� kysymyksen syyn.
— Neil, sanoi h�n arvellen, sitten kun tiedustelu oli p��ttynyt tyydytt�v�sti.
— Injaanien kielt�, lis�si Jees Uck �kki�, luoden h�ik�ilem�tt� uusia sanoja hetken tarpeen mukaan. — H�n puhua injaanien kielt� — nee-al olla sama kuin �korppu�. H�n, poika, pit�� paljo korpusta, kun olla pieni — h�n itkee korppua. H�n huutaa: — neeal, neeal, aina vaan sanoo: neeal, neeal! Ja sen t�hden min� antaa sen nimen.
Ei milloinkaan ollut niin siunattu ��ni sattunut Neil Bonnerin korvaan kuin t�m� Jees Uckin valhe. Siin� on selvitys — h�n tiesi nyt syyn Kittyn otsan h�iritsem�tt�m��n selvyyteen.
— Ent� h�nen is�ns�? kysyi Kitty. — H�n on varmaan ollut kaunis mies.
— Oo, kyll�, kuului vastaus. — H�nen is�ns� hyvin kaunis mies. Kaunis!
— Tunsitko sin� h�net, Neil? kysyi Kitty.
— Tunsinko min� miehen? Kyll�, hyvinkin, vastasi Neil, ja h�nen ajatuksensa vaelsivat kauas autioon Twenty Mileen ja pys�htyiv�t mieheen, joka asui siell� yksin suuressa hiljaisuudessa ajatuksineen.
T�h�n nyt voisi p��tt�� Jees Uckin tarinan, ellei h�n sitten my�hemmin olisi kruunannut suurtekoaan. Kun h�n palasi pohjolaan asuakseen suuressa talossaan, havaittiin ett� P.C.-yhti� oli j�rjest�nyt asiat niin, ett� yhti� tuli toimeen ilman John Thompsonia. Ja uusi asiamies ja h�nen seuraajansa saivat kaikki m��r�yksen antaa Jees Uckille kaikkea tavaraa, mit� h�n tarvitsi, eik� sit� saanut n�ky� kirjoissa. Sit�paitsi maksoi sama yhti� Jees Uckille viisi tuhatta dollaria vuosittain.
Kun h�nen poikansa oli p��ssyt m��r�ttyyn ik��n, otti is� Champreau h�net hoivaansa, eik� kest�nyt kauan kun Jees Uck sai s��nn�llisesti kirjeit� jesuiittakoulusta Marylandista. My�hemmin tulivat kirjeet Italiasta ja sitten Ranskasta. Lopulta tuli Alaskaan muuan is� Neil — mies, joka oli kyllin mahdikas tekem��n hyv�� maallensa, joka rakasti �iti��n ja etsi lopulta laajempaa vaikutusalaa nousten merkkiasemaan ja suureen valtaan veljeskunnassaan.
Jees Uck oli nuori nainen palatessaan pohjolaan ja miehet katselivat viel�kin h�nt� pyytelevin silm�yksin. Mutta h�n eli kunniallisesti eik� kenell�k��n ollut h�nest� muuta kuin hyv�� sanottavaa. H�n oli jonkun aikaa hyvien sisarien luona Pyh�ss� Ristiss�, oppi siell� lukemaan ja kirjoittamaan sek� perehtyi k�yt�nn�lliseen sairaanhoitoon ja l��kitsemiseen. Sitten h�n palasi j�lleen suureen hirsitaloonsa ja ker�si sinne nuoria tytt�j� toyootien kylist� opettaakseen heille oikean el�m�n tien.
Tuo hirsitalon koulu, jonka Bonner rakennutti vaimollensa Jees Uckille, ei ole katolinen eik� protestanttinen. Mutta kaikkien lahkojen l�hetyssaarnaajat kohtelevat sit� suosiollisesti. Ovi on aina auki ja v�syneet kullanetsij�t ja muut matkustajat poikkeavat sinne virralta ja j�iselt� valtatielt� lep��m��n ja l�mmittelem��n Jees Uckin lieden ��ress�. — Ja alavaltiossa iloitsee Kitty Bonner miehens� harrastuksesta alaskalaisten kasvatukseen, johon h�n uhraa suuria summia. Kitty nauraa ja kiusoittelee miest��n useinkin siit�, mutta oikeastaan h�n ylpeilee miehest��n t�m�n asian vuoksi.
End of the Project Gutenberg EBook of Alaskan tytt�, by Jack London
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALASKAN TYTT� ***
***** This file should be named 45364-h.htm or 45364-h.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/4/5/3/6/45364/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation information page at www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at 809
North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
contact links and up to date contact information can be found at the
Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.