The Project Gutenberg EBook of Ristiaallokossa, by Kasimir Leino

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Ristiaallokossa
        Kokoelma runoelmia

Author: Kasimir Leino

Release Date: December 2, 2007 [EBook #15897]
[This file was first posted on May 24, 2005]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIAALLOKOSSA ***




Produced by Tapio Riikonen








RISTIAALLOKOSSA

Kokoelma runoelmia


Kirjotti

Kasimir Leino


WSOY, Porvoo, 1890.



    �Il n'y a de bonheur pour aucune esp�ce vivante,
    qu'� suivre ce � quoi la nature la destine�.
                                      Andr� Ch�nier.

    �O rara temporum felicitas, ubi sentire quae velis
    et quae sentias dicere licet!�
                                      Tacitus I.



SIS�LLYS:

[*T�hdell� merkityt runot, 8 luvultaan, olen valinnut ennen
julkaisemistani �Runokokoelmista�.]

Ristiaallokossa (esipuheeksi).

I. Yleis-aiheisia.

Suonion muistoksi
M. A. Castr�n'ille
Her�tykseksi!
Kansan lapsi
Mieleiseni mies
Innotta nuoruus, p�iv' on auringotta
Gladstonelle

II. Kuvauksia.

Nukkuvalle tyt�lle vuoristossa
Laulajatar
K�yntini Versailles'issa
Memento mori
Huutolaistytt� kehdon ��ress�
Myrskylintu
*Sunnuntaina
*H��ilta
Mun is�ni armahan kuolema vei

III. Mietelmi�.

Surutonna suolla sorsa
Mun vuodenaikain ei ole syys
Tien ha'ussa
P�iv�n laskiessa
En teit�si kulje
Ulapalla I & II
Ylinn� kaiken vapaus!
M� tahdon toivoa!
Pois sanariita!
Mi orjuutta, se kurjuutta
Luonnon ihailua
Parantumaton
Ep�ilykselle
Yksin ollessa
Mietelmi� I-IV
*Hengen tasavalta
*En rakasta tyynt�

IV. Lempi.

Lemmittyni muistoksi
Annettelle
Suukkosten keskess�
Koittaa j�rki j�ykk� olla
*Neiden mielet, I-III
*Impeni I-III
*Ensi vuokko
Tuommoinen tytt� on mieleeni mun
Vieraalla maalla
Mustat silm�t
Jos tohdit ja tahdot
Niin varmasti
Kaikki kaikessa
Daimooni
H�n huomaa ei
Sen jo tied�n
Vertauksia luonnosta
P�iv�n noustessa
*Mik' onpi syyn�

V. Ivallisia.

El�m�n kokemusta
Valtion sy�ttil��lle
Mies kuin muutkin
Er��lle kirjailijalle
�Kallihin kansan vuoksi�
�Kunnon mies�
Bulevardi-kahvilassa
Mahtava mies

VI. Uskonvainojen ajoilta.

 I. Petrus Valdo
    a) Coll�ge de la gaya scienza
    b) Valmistusta
    c) Provencen laaksossa
    d) Maanpakolaisuudessa B�hmiss�
II. Varastettu!




RISTIAALLOKOSSA.


On joenlahden rannalla loitolla Pohjolassa
Mun kotikentt� kultainen, m� jolla leikin lassa,
Ja mets�nlammen laineeton oli lahden sinipinta
Ja yht� tyyni, puhtoinen ja kirkas oli mun rinta.

Ja t��ll� hetken' herttaimmat m� leikin el�m�st�,
En tiennyt tuhon tuulista, en myrskyn mylvinn�st�,
Mut salmen suusta aukeevan m� selj�n aavan luulin
Ja kaukaa kumman kohinan m� houkuttavan kuulin.

�Tuo tuoll' on meri, lapseni, ja vaarallinen sulle,
N�in lausui kerran lapsena mun �ityeni mulle --
Jos l�hdet joskus laineillen ja loitommaksi rantaa,
Niin katso, ett'ei venhoas saa virta tuonne kantaa.

N��t meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille,
On hauska heid�n taistella ja soutaa muille maille;
Jo salmen suusta avautuu ulappa aava tuolla --
Siis pysy aina, lapseni, s� salmen t�ll� puolla!

N��n kuinka siell� aallot k�y ja purjepurret kiit��,
N��n vihureissa vinhoissa kuin lokkilinnut liit��,
N��n siell� miehet voimakkaat ja heiss� sankar'-innon
Ja tunnen j�ntereiss�ni m� tuohon leikkiin kunnon.

Jo salmen suussa tuolla k�y n��t kummat ristituulet,
Ne valtahansa venhos saa jo ennen kuin s� luulet,
Kun sitten siin� heittelee sun purttas tuulten hy�rre,
Niin seljemm�ksi venhoas vie salmen virran py�rre.

Ja py�rre kerran aavallen kun purtes tuonne vienee,
On varma vaara tarjonas, se hautasikin lienee --
Jos lemmit siis s� �iti�s, niin tottelet s� kyll�!�
-- N�in p��tti �iti armahin neuvonsa syleilyll�.

Ja joka viikko varmistuu tuo tuuma uusi mulla:
M� tahdon tuonne taisteluun ja miesten moiseks tulla,
M� tahdon tarmon koitteluun vesille v�ljemmille,
Jos kuolo siell� kohtaakin, niin mink� voin m� sille.

Ja niin m� juoksen purtehen ja lasken laitatuuleen,
En kuule ��nt� �itini, vain lainelaulut kuulen --
Saan tuosta salmen suuhun jo ja keskeen ristihy�rteen
Ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran py�rteen.

M� kotvan h�nt� tottelen; ja soutamaan jos l�hden,
Niin salmen suusta palajan jo pois m� �idin t�hden.
Vaan ajan tullen kuntoni m� tunnen karttuvaksi,
Ja aava, uljas ulappa k�y houkuttavammaksi.

K�y tuuli milloin mist�kin, vie venhon t�nne sinne,
En tied� viel� itsek��n se vihdoin vie mun minne,
Vaan seljemm�ksi sent��n mun tuo virta viev�n n�ytt��,
Kun t�ss� ristituulessa vain voisin melaa k�ytt��.

M� luovin siihen luottaen, ett' virta voiton saapi
Ja vihdoin tuuli yht�inen mun purjeet pullistaapi,
Kun salmi soukka laajeneis vedeksi v�ljemm�ksi,
Vapauden virtt� veisaten m� seilaan seljemm�ksi.

�l' itke armas �itini mun uppiniskaisuutta,
M� lasken l�pi aallokon viel' kohden maata uutta --
On koti parhain lapselle, vaan ahdas ty�lle miesten,
Ei luonnon ��nt� kuolettaa voi pyyt�en, ei piesten.

�l' itke armas �itini sun suurta lempilasta,
Jos ry�st�ytyikin sulta h�n ja kotilahdelmasta;
Kuin immyt ensi lempe��n, niin muistan aina teit�,
Kuin itkee vuosi kev�tt��n, niin itken aina teit�!




YLEIS-AIHEISIA.



SUONION MUISTOKSI.


I.

Soi kanteloni kauniimmin kuin koskaan ennen soit,
Nyt kuntoo, intoo, hyveit� kun kerran kiitt�� voit,
Voit soida sora��nitt�, voit totta ylist��,
Voit soida muistoks Suonion, h�n muistoks vain nyt j��.

Kun suru suora, vilpit�n syd�mmen valtoaa,
Niin puhtahimmin laulumme se silloin kajahtaa,
On laulu siksi puhdasta, kun murhe puhdas on,
On kielten helkky hellint�, kun tunne hell� on.

Jos luottamista n�ihin lie, mun laulu hell�� ois,
Ja kielin hellin, kaihovin se kaipausta sois,
Mun laulu sulle ilmoittais, s� kansa onneton,
Kuin paljo hukkas kansa se, mi hukkas Suonion.


II.

Salomaille Suomen niemen riensit kansaas etsien,
Korven synk�n siimeksess� l�ysit vihdoinkin s� sen;
Luonteesensa suoramaiseen, k�mpel��n s� tutustuit,
Vienoisihin virsihins� iki-iloks ihastuit.

Nousit kautta notkelmitten kukkuloille harjanteen,
N�it t��n luonnon mahtavaisen, siint�v�isen selj�nteen,
N�it kun vaaran rintehell� au'er tanssi ilmassa,
Kuulit lehdon liepehelt� lintusitten lauluja.

Kuulit Suomen kalleutta k�k�senkin kukkuvan,
Kuulit Suomen suloisuutta kukkastenkin kuiskivan,
Suomen hengen tuoreutta mets� raitis tuoksusi,
Suomen kansan kest�vyytt� hongat huojui, kertasi.

T��lt� n�it s� sinerv�iset sel�t, j�rvet, lahdelmat,
T��lt� kuulit paimenpoian torvenhuudot, laulelmat,
T��ll� kait s� mointa maata lempiv�si vannoit my�s,
Vannoit kaiken kansallemme uhraavasi p�iv�ty�s.

Sill� kansa korven synk�n sivistyst� vailla on,
Henki, kieli kehkeym�tt�, halu vain on valohon.
Sit� ohjaamaan s� riensit tiedon ikil�hteen luo,
Kansa Suomen janoovainen riemumielin tuosta juo.

�Valo kirkas, valo kaunis tok' on vain kuin Alppein j��,
Jos se ainoasti loistaa, ei my�s taida l�mmitt��,
N�in s� lausut varoitellen, valon vaadit l�mp��,
Vaadit kansaa, maata kohtaan hellint� s� lempe�.

Mit' on ty�mme maamme eest�, jos ei tulta lemmen lie,
On kuin kylm� tuulahdus, min viima menness�ns� vie --
-- Vaikk' on k�yh� is�nmaasi, lemmi innokkaammin vaan,
Ukein pettureista on, ken luopuu k�yh�st' emostaan.


III.

Kun kodin loit s� l�mpim�n,
Sen suomalaiseks loit,
Ja lemmenkuiskeen hellimm�n
S� suomen kielin soit.
S� lapsilleskin neuvoit n�in:
K�y tuota tiet� edesp�in!

Sun jalo, puhdas luontehes
Se lapsen lainen on,
Ja vilpit�n on syd�mmes
Ja elos tahraton,
Sun tielt�s v�istyy vihakin
Ja ilkimielen ivakin.

S� �idilt�si kielt�mme
Et kyll� saanutkaan,
Mut lauluihis s� mielt�mme
Sait yllin kyllin vaan,
Ja �vieras lippu� peitt�nyt
Ei Suomen miehen t�it� nyt.

S� vaatimatta laulelit
Kuin talven varpunen,
Mut puhtahinta soittelit
S� kielt� syd�mmen,
Siks leivoakin kauniimp' on
Tao sulolaulu Suonion.


IV.

H�n kuuli kuusten kohinan ja kuohut koskien.
H�n n�ki taivaan sinerv�n ja luonnon vihreyden,
Ja n�ist� luonnonhelmist� h�n solmi helmivy�n,
Sai siihen Suomen suloutta, viehkeytt� kev�t-y�n.

Kun iltamilla kuuhut tuo h�nellen tarinoi,
N�� �tarinat� h�n kansalleen jo Suomen kielin soi;
H�n n�ytti meille lauluissaan: t�� maa on kallehin,
Sen vertaa etsit �maitten s� ja merten takaakin�.

Tai �p��skynen� jos riemujaan liversi lennossaan,
H�n riemut meille tulkitsi, sai lapset kuulemaan,
Ja �mansikoita� Suonion ja �mustikoitakin�
Kilvalla riensi noukkimaan niin nuor' kuin vanhakin.

H�n Suomen suvut tutkivi ja muinaisuutta sen
H�n ilmi saada koittavi valolla tietehen:
Sen tavat arkip�iv�iset, sen juhlat, sunnuntait,
Sen hengen eri astehet, sen kehityksen lait.

H�n tutkii syit�, syntyj�, runouden aarteita,
H�n l�yt�� niist� kansansa, sen poimii aatteita,
Ja kulttuurista kuvan h�n silloisen Suomen luo,
El�m�n entisaikojen eteemme selv�ks tuo.

Ja sankar'-laulun luontehen h�n parhain k�sitt��,
Kullervon, Ainon laulut n��t h�n meillen esitt��,
On kyll� itkun arvoinen jo kuolo Kullervon
Syd�nt� sent��n sy�v�mpi on Ainon angervon.

Ja Sammon sirpaleitakin h�n tyystin tarkastaa,
Kunnekka onnen Suomenmaan h�n niist� taatuks saa,
Niin l�yt�h�ns� luottaen h�n astuu polkuaan
Ja ty�h�n meit� kehoittaa, siin' onni onkin vaan.


V.

Ei harmaap��ksi kansoas
Sun suotu palvella,
Et niinkuin kukka kuihtunut
S� syksytalvella,
S� miehuudessasi muutit pois --
Ty�s keskeyneet ken jatkaa vois?

Sun tuntees aina tuliset
Ne vaati vauhtia,
Ja vauhdilla s� riensitkin,
Kun ty�ss� riehuit sa,
Ja kuolemasikin tuommoinen
Oli tempaus �kkipikainen.

Nimekses luota Viipurin
S� saaren nimen sait,
Sen saaren, jonka luona nyt
Niin kylm�n haudan sait:
N��t Suoniosaaren luona on
My�s p��ttynyt el�m� Suonion.

Nuo Suomen lahden lainehet
Nyt t�it�s laulakoon,
Ja yht� Suomee lempim��n
Ne innostuttakoon,
Sun laillasi ty�t� teht�k��n,
Sun muistosi aina el�k��n!

1888.



M. A. CASTR�N'ILLE.

S� Pohjan ilman, luonnon vilppautta
Kun nuorra rintahasi hengitit,
Sen voimaa, tarmoa, sen raittiutta
Ja jylh�� mahtavuutta ihailit.

Ja taivahalla revontulten vy�hyt
Kun silmiis talvi-illoin lieskasi,
Tai toisekseen kun turhaan keskusy�hyt
Se p�iv�n laskemista vartosi;

Kun n�it s� kansan, joka vaivoissansa
Ei sortunut, vaan kesti taistellen,
Kun n�it t��n kaiken, silloin tunteissansa
Kai nuori rintas kuohui aaltoillen!

Ja tunne syttyy pyh�n innostuksen,
Maan eest� t��n s� tahdot toimimaan,
Pois poistat esteet, murrat vastustuksen,
Ty�-alas l�yd�t, rienn�t Aasiaan.

Ja vaikka viuhuu viimat pohjoisesta,
Ja vaikka telm�� tundran tuiskus��t,
S� l�mp�� saat maasi rakkaudesta
Ja tietehelle uskolliseks j��t.

S� etsit, l�yd�t Suomalaisten kehdon
Ja muinaisuuttamme s� valaiset,
Luot t�ten kansallemme elin-ehdon
Ja t�ten seest�t p�iv�t vastaiset.

-- Et suurin ��nin suurisuisten lailla
S� ilmi tunteitasi huutanut;
Sen tehk��t toiset, pontta hengen vailla,
Sun elos vakaa ty� on kruunannut.

Ja ty�h�n maan ja kansan eest� koitit
S� nuorukaisiakin innostaa,
Ja ty�ll� itse laakerit s� voitit
Ja ty� se voimas vihdoin lannistaa.

Erotti varhain sun jo tuoni meist�,
Vei kesken viljan korjuun aljetun --
Ei sent��n silm� tummu kyyneleist�,
Kun jalon toimintasi muistaa sun.

Ei itkemist' oo sankarmuistojamme,
Ne meit� ty�h�n aina kehoittaa --
Ja ty�ll� parhain kunnioitustamme
My�s voimme Castrenille osoittaa.



HER�TYKSEKSI!

M� laulan vapaudesta min�kin
Ja taistelua pilviin ylist�n,
On ty�ss� el�m�mme tarkoitus
Ja taistelu on ehto el�m�n.

M� tahdon kuulla ��nt� torvien,
M� tahdon n�hd� kalpain kalskuvan,
M� tahdon verta saada suonihin
Ja innon tulta nuoren rintahan.

Siis yl�s, nuoret, toivo kansan, maan,
S� n�yt�, nimes ett� ansaitset!
Miks veltoksi ja kuhnuriksi k�yt
Vai kilvoitustako s� pelj�nnet?

Ol' aika kerran, jolloin tarvittiin
Sun voimas tanterella hurmehen
Ja jolloin kunnialla mainittiin
Ken kansaa p��tt�m�ks sai parhaiten.

On aika muuttunut, my�s vaatimus:
Nyt urheuttas siin� tarvittais,
Ett' taisteluun k�yt kanssa itses nyt,
Ly�t harhaluulot maahan kalvallais.

Sun kalpas j�rki terve olkohon,
Mi etuluulot murtaa, tuullottaa,
Ja empim�tt� tielt�s kaikki ly�,
Mi hengen vapauttasi vastustaa!

Siis yl�s nuoret, toivo kansan, maan,
K�y taisteluun s� kanssa sortajas,
Miks veltoksi ja kuhnuriks s� k�yt,
Mi lannistaa sun vanhaa intoas?

Vapauden aate eik� voimaa suo
Ja liehdo tulta tunne totuuden,
Pyhint� omaisuuttas kahlittaa
Kun kylmin tuntein annat ihmisten?



KANSAN LAPSI.

Olen syntynyt syd�nmaassa ja korvessa kasvanut,
Olen kasvanut kansaan kiinni, sen tuntehet tuntenut,
Olen n�hnynn� kurjan joukon vilutuiskussa v�rj�tt�v�n.
Olen n�hnynn� kalpeat kasvot ja n�lk�h�n n��nnytt�v�n.

Oli paikkaset ryysyt heill�, k�det karheat, sierauneet,
Ja maidonlaisina kasvoin ei hipi�t kuultaneet --
Ei ollut ne ruusut hienot, kuin peittiv�t poskip��n,
Vaan ahavan, sauhun sy�m�t oli kasvot kansan t��n.

Syd�nmailla on el�m� kurja ja kurja on kansa my�s,
Se n��ntyvi n�ljiss�ns� ja horjuvi hengen y�ss',
Syd�nmailla on halla k�ynyt ja tuhonnut toivot pois,
Syd�nmailla nyt pettua sy�d��n ja leipe� tarvis ois!

Niin, pettua sy� t�� kansa, hikip�isen� raataa vaan,
Tuho suurempi sent��n uhkaa: verot kuinka ne maksetaan?
Ei rahoja n�y, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies,
My� konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.

Ja niin on mennytt� kaikki, mit� tehnyt ja toivonut on,
On mennytt� vuosien vaivat, kotikulta kun mennyt on,
Pois maailmaan akanoina lapsjoukkokin viskautuu,
Joku huutaa rahasta yhden tai ruodillen joku muu.

Syd�nmailla on el�m� kurja ja raskas taakkakin,
Mut raskaampi el�m� mieron ja kulkijan sauvakin,
Koti on koti sent��n aina, jos k�yh�kin kuinka lie,
Ja armas on synnyinpaikka ja pysty� orvon tie.

Jos taikuri tenhova oisin, joka kummia tehd� vois,
Pian niemet ja lahdenpohjat ne peltona, puistona ois,
Vaan tuota en taitoa saanut, v�h�voimainen olen my�s,
Sen ymm�rr�n min� sent��n: sun onnesi, kansa, on -- ty�s!



MIELEISENI MIES.

Into ty�h�n, kunto siihen,
Luja tahto, syd�n suora,
Avo silm�, vapa aate,
Lempi kansaan, is�nmaahan --
Semmoiseksi soisin miehen mielen,
Kieleksens� viel� suomenkielen.



INNOTTA NUORUUS, P�IV' ON AURINGOTTA.

Te nauratten kun nuori innostuupi,
Tuo raukka oikein s��liksenne k�y --
Kun neuvotten te h�nt� armossanne,
H�n tuota arvostaa ei voivan n�y.

On joukossanne kyll� niit� my�skin,
Kuin toivoo, innostua kerran tais,
Niin, rohkeasti sykki silloin rinta --
Mut siit� muistuttaa ei ehk� sais.

Ei liene mieleen, ett� ajat vanhat
Viel' haudastansa j�lleen kutsutaan --
Ja rinnassanne ehk� sent��n tuntuu
Kuin outo kaiho sais jo nousemaan.

Se ol'han sent��n henkes kulta-aika,
Kun paljo toivoo viel� uskalsit,
Kun el�m�lt� aatetta s� vaadit,
Vaikk' leiv�n kannikkaan sen uhrasit.

S� tied�t kyll�: nuoruus, into, toivo
On i�t kaiket yhteen kuuluneet,
Ja nuorten into, l�mp�, toivo, rakkaus
On edistyksen hy�dyks toimineet.

Siks �ll�s pilkkaa, �ll�s surkutellos,
Ja armos s��st� paikkaan parempaan,
Innotta nuoruus, p�iv' on auringotta,
Vuos kev�h�tt�, elon varjo vaan.

Ja vaikka veisais �ij�t, �mm�t kaikki
Tyyneyden virtt�, nuor', sun korvihin
Ja vaikka houkuttaiskin tuossa tyyni lahti,
S� voita velttous, laske laineihin.

Jos tyyniper��n kerran maihin maadut,
S� siihen uuvut, j�ntees veltostuu.
Vaan sin� vastaisuuden varma toivo,
S� muista: jalot vain ne innostuu!



GLADSTONELLE.

Kun suurivaltain sorto taas enemm�n alaa voittaa,
Ja saksalaistaa Elsassin kun Bismarck ukko koittaa,
Kun pienten kansain vastaisuus niin synke�lt� n�ytt��,
Sun ��nes sulo-toivehin syd�mmet silloin t�ytt��.

�Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui,
Se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui,
On aika meid�n karkoittaa jo nyrkkivalta raaka,
Ja teht�v��ns� asettaa jo herkk� oikeen vaaka!�

N�in julki lausut kansalles ja muistuttelet aina,
Ett' h�pe�ksi Englannin i'es Iiril�ist� painaa;
On aina muille Albion se pelastuksen tuonut,
Mut sent��n toista velje��n kuin orjaa sortaa suonut.

�Nyt veljeskansa kohotkoon ja rinnallamme k�yk��n,
Ja lakiensa turvassa vapaasti kehitt�yk��n,
N�in Iiril�iset Englantiin sidomme lempeydell�,
Niin lujempaan se liittyykin kuin sorron sitehell�.

Oi, jospa vanha Albion sun ��nt�s kuunteleisi,
Jos edes polvi nouseva sun aattees eesp�in veisi!
S� kunnon vanhus valkop��, s� n�yt�t nuoremmille:
Tuo tie se viepi onnehen, k�y, nuori polvi, sille!

Vapaushan kansan kasvattaa, sen kyvyt kypsytt��pi,
Mut sorto mielen sorretun vihalla myrkytt��pi,
Jos valtahas se antaukin, sen tekee uhkamielin,
Jos n�yrtyneens� sanookin, sen sanoo valhekielin.

Mut s��nn�ksill� oikeuden jos kansan toiseen liitt��,
Niin voimakkaamman suojasta se vilpit�nn� kiitt�� --
Sen sin�, Gladstone, oivalsit ja k�yt�nt��n sen vaadit,
N�in �magna charta'n� peruksen s� Irlannille laadit.

Ken j�tti moiset aartehet j�lkeens� maailmalle,
Sen muisto konsaan murene ei ajan virran alle --
Vaan valon aika vastainen tuon kiitoksella kostaa
Ja kiitoksensa merkiksi se muistopatsaan nostaa.

Sen patsaan kerran nostakoot kaikk' pienet kansat sulle,
Ei raskas lie se haudallas, se onhan siunatulle!
Se patsas sitten kertokoon: jo poistui sorron taika
Ja valon tielt� v�istym��n sai nyrkkivallan aika.




KUVAELMIA EL�M�ST�.



NUKKUVALLE TYT�LLE VUORISTOSSA.

Niin puhtaana tuossa s� uinahdat,
Kev�t-nuortean vartalon oi'ennat
�v�rrikkaalle nurmikollen;
On hengitys helppo ja hiljainen
Ja kasvosi ilme on rauhainen:
Lie huokea noin sun ollen.

Tuoss' allasi nurmikko nuortea on,
Hete vieress� kirkas ja tahraton,
Kev�t-taivonen p��ll�s p�ilyy.
Yl�-ilmassa leivonen lauluksi ly�,
On kaukana kaiho ja loittona y� --
Kai t��ll� sun henkes s�ilyy.

Kai s�ilyvi myrskylt� maailman
Tuo kukkanen kent�lt� taivahan
Niin tuoksuvan tuores, hento.
Elon synke�t synnit ja murheet sen
Urat uurtais otsahan impyisen,
Joka noille on vieras vento.

Nuku lapsonen nurmella kev�imen,
Puron varrella puhtahan l�htenen,
Nuku kukkain keskess� aina.
T�h�n vuorilta tuuloset vilppaat k�y,
Kyl�n raition ruokottuus ei n�y,
Kyl�n raskahat ilmat ei paina.

Kunis h�ipyvi surkea siivottuus,
Kunis koittavi puhdassa p�ivyt uus,
Sinis nukkuos piilossa t��ll�!
Kera tuoksuvan kent�n ja kev�imen,
Kera kukkien, l�hteen ja leivosten,
Sinut tapaaki vain maan p��ll�.

Sua onnessa tuossa en h�iritseis,
Vaikk' katsees kyll�kin murheeni veis
Pyh�n, puhtaan uinuthan unta.
Ihastella mun kainoutta sent��n suo,
Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo --
Syd�n lie my�s valkeempi lunta.

Ihasteltua hetkisen, kunnes sun
On sy�pynyt piirteesi mieleen mun,
Pois loittonen kiert�en kaarteen;
Taas tultua myrskyhyn, maailmaan,
Min� kummana kaikille kertoa saan,
Ylimaat min k�tkev�t aarteen.

Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston,
Kevyt huokua syytt�m�n rinnan on --
Kev�t-taivonen p��ll�s p�ilyy.
Yl�-ilmassa leivonen lauluks ly� --
On kaukana kaihon ja synnin y� --
Kai t��ll� sun henkes s�ilyy.

_Harz'in vuoristossa elok._ 1889.



LAULAJATAR.

Sali t�ytehen kansaa tulvii
Niin kilvalla kiireht�in,
Sijan parhaimman ett' saisi,
Sais n�hd� ja n�hdyks n�in.

Kaunottaret loistoisilla
Pukimillahan kiistailee,
K�si hansikan verhoina pieni
Siro-viuhkalla viittailee.

L�pi kiikarin keskehen naisten
Tuoss' herrat ne tutkii nyt:
Kuka herttaisin, kuka kaunein,
Kenen suopeat silm�ilyt.

Ja impi sen keksivi kohta,
Noin k��ntyvi puolittain,
Punastuupi ja laittavi huulet
Yh� hurmaavammiksi vain.

-- Mut tuossapa laulajatarkin
Sulo-��nek�s ilmautuu:
Kuin keijutar eesp�in v�ikkyy,
Hymynaurussa viehke� suu.

Ja h�n katsovi kansaa kohden,
Ihan tyyni ja huoleton on,
Vaikk' tiet��, ett� on yksin
H�n kiint�nyt huomion.

S�vel alkavi ensiks hiljaa
V�r�hdellen ja uinaillen,
Vaan kohtapa kuin satakielen
Liverryksen� helmeillen.

Jo syttyv�t mustat silm�t,
Olentonsa jo tulta saa,
El�vyytt��n intosa rinta
Tunteissahan aaltoaa.

Autuutta h�n nuoruuslemmen
Laulussa nyt tulkitsee,
Miten nuortuvi intohimosta,
Koko hengen se hallitsee.

Mut nuoruus rient�vi tiet��n,
Kaipausta se j�tt�� vain,
Pois h�ipyvi lemmen into
Pian muistona ruskottain.

T�t� laulajatar kuvatessaan
Taas ��nt�h�n vaijentaa,
V�r�hdellen se kaihoa kertoo,
Kunis heikkona pois vajoaa.

Ja kun ukkonen �kki� puhkee
Nyt suosio irralleen:
Alttiiksi h�n tunteen kielet
Oli saattanut laululleen.

Yh� raivoo suosion myrsky,
Yh� h�nt� nyt huudellaan;
Kun syttyvi tunteet kerran,
V�hitellen ne tyyntyy vaan.

Mut turhaan vuottavi kansa:
Pois riensi jo mainio maan,
H�n ulkona vilpastuttaa
Syd�ntulta ja -tunteitaan.

Oman nuoruutensa h�n kertoi,
Oman lauloi rakkauden:
Siks l�mp� ja into ja voima,
Siks kyynele kaipauksen.



K�YNTINI VERSAILLES'ISSA.

(Kev��ll� 1890).

Versailles'in kev�tvihree luonto loisti
Niin v�ririkkahana silm�� hyv�illen,
Vain hienon taiteen henkee huokui kaikki,
Mihin m� heitt�nenkin katsehen.
Kuin kev�tkentt� luonnon-voiman laista
Tuhansin turpeestansa kukkaisia luo,
Niin luonut kukkaisina kulttuurinsa
On ihmishenki taideteokset nuo.

Kohoupi tummaa taustaa vasten tuossa
Antiikin puhtaan valkee marmorinen ty�
Ja kierr�tellen suuren k��rmeen lailla
V�litse mets�in kulkee teitten vy�.
Tuhansin v�rein v�lkk�� p�iv�� vasten
S�teiset kaarteet suihkul�hdetten
Ja harmaa maurilainen pylv�s-holvi
V�list� sint�� vanhain lehmusten.

M� hurmauneena taiteen ilmaa hengin
Ja raa'at aistit h�ipyy, hienonee,
On taide muodon-saaneen aatteen ilme,
Maailman varmaan vihdoin hallitsee;
N��t luojastaan jos luopuu jalo henki,
Niin uskokseen h�n taiteet valitsee,
Kulttuurin kaunein kukkahan on taide,
Se ihmisaatteet, -tunteet tulkitsee.

       *       *       *

On luonto tyynn�, ��rellen
T�h�n istun m� penkereen
Ja ymp�rist�ni ty�h�n saa
Mun mielenkuvitteen.

N��n k�yt�vill� k�yskiv�n
Nuo kuulut kuninkaat,
Ja hovineidot hienot n��n
Ja herrat heilakkaat.

Ja illan tullen puistossa
Tuhansin tulta n��n
Ja mets�n tumman peitossa
N��n parin lemmekk��n.

Hienoissa silkki s�ihky��,
Mi immen verhoaa,
Ja suudellessa sulhasen
Se hiukan kahahtaa.

On puku hieno, valittu,
Ja puhe my�s on niin --
M� noita ajan tuotteita
Vertaisin perhosiin.

-- Ei ty�t� he tee, ei kehr�ile,
Vaan luoja ne ruokitsee
Ja onnessa lemmen ja rikkauden
El�m�st� he nautitsee.

Ja linnasta soitto mun korviin k�y
Niin viehke�, kiihtynyt,
Parit v�ikkyv�t parkettiliuskoilla,
Siell' onpihan tanssit nyt.

Ja Maria Antoinette'n my�s
Min� hurmaavaisena n��n,
K�det pienet kev�h�n keijuisen
Ja Miilon Veenuksen p��n.

Kas, mahtava Ludvig loistossaan -- --
Joku �kki� h�iritsee:
�Vous voulez visitez le ch�teau, monsieur,
je suis un guide, s'il vous plait?�

       *       *       *

Niin kylm�n� vastahan l�yh�hti ilma,
Kun astuimme suurihin suojiin noihin,
Avaroina ja j�ykkin� seisoi sein�t;
Vaan l�mp�� uhkusi taulut, joihin
Juur aurinko helliv�n suukkosen suopi
Ja ilmehen maalarin ty�lle luopi.

Sali toisensa takaa tuoss' avauupi,
Tuhansittain tauluja silm�ni kohtaa --
Ja liukas kuin allani parkettilaitos
On oppaani kieli, mi k�ynti� johtaa;
Tais Ranskan taistot h�n taruista asti
Ja Louis't ja Henrikit moitteettomasti.

Oli kierretty varmaan jo tunnittaisin,
Monet mestari-taulut jo tutkisteltu;
Ihasteltu jo Canovan kaunista ty�t�
Ja Vernet'n voimia paljosteltu,
Niin oppaamme pieneen suojahan johti,
Johon tultua viuhtoi sein�� kohti.

�Voil�, monsieur, le malheureux chanteur
de la �Jeune Captive�, Andr� Ch�nier!
C'est lui qui a c�l�br� par ses chants.
La libert� de l'esprit et la vraie r�publique�[1]
-- N�in laulaen oppaani tauluhun viittaa,
H�nen loruista sent��n en en�� m� piittaa.

    [1] Kas tuolla, herrani, on Andr� Ch�nier,
    �Jeune Captiven� onneton laulaja,
    Se on h�n, joka meille niin kauniisti lauloi
    Tasavaltaisuutta ja hengen vapautta.

Ch�nier! se on h�n! Sun katseesi tunnen,
S� lempe�, rohkea, vapaa miesi,
Tuo korkea otsa ja aatelisleuka
Ja ylpe� suukin se uljuutta tiesi.
Tuon n�k�inen ollakin t�ytyy sen kyll�,
Ken kuolohonkin k�y hymyilyll�.

Koen oppaasta p��st�, niin j��n min� yksin:
-- Voici quelque chose pour vous, monsieur!
�Vous restez donc ici? mais il y a en encore!...�
-- Oui, oui, je le sais, mais pourtant ... adieu! --
N�in sain h�net pois, oli nautinto kallis,
Ja tuo ei suultaan mun nauttia sallis.

Voi kuinka tuntuu kummalta
Mun t��ll� yksin olla!
-- On p��ss�in paljon aatteita
Kuin nuorella morsiolla.

Vain tauluun tuonne m� tuijotan:
Se vankilahuonehen n�ytt��,
Etualalla n��n Andr� Ch�nier'n,
Muut vangitut huoneen t�ytt��.

-- Olet heimolainen s� Helleenein,
Olet, Ch�nier, kuulua juurta,
Kai imit jo �itisi maidossa
Sin� vapauden runoutta suurta.

Sun miehev�n uljaana eess�ni n��n,
Nuo silm�si s�ihkyv�n luulen,
Sun Robespierrelle itselleen
Lain pyhyytt� puoltavan kuulen.

Ja s�ikkynyt ket��n sankari et,
Toit kaikille aattees julki,
My�s itsen�isist� aatteistas
Sun hallitus tyrm��nki sulki.

Jalon t�it' ei pakolla m��r�ill�,
Ei suljeta miehelt� suuta;
Joll'ei vain vangita, murhata,
Ei keksit� keinoa muuta.

Sun hienon henkesi sulkevat
N�in yhteen roistojen kanssa,
Mut hengen kukkapa puhkeskin
Juur' siell� se umpustansa.

Ihanimmat laulusi kumpusihan
Sun henkesi tyrm�ss� t�ss�,
�La jeune Captive� on tehtyn� n��t
Ihan roistojen r�yh�nn�ss�.

Niin tyynen� kuuntelet tuomion my�s,
Joka teilattavaksi sun m��r��;
Et orjistu koskaan seuraamaan,
Mik� alhaista on sek� v��r��.

Syv� silm�si syvemp' on entist��n
Ja poskesi kalvakkaammat,
Vaan entist� jalompi katsees my�s
Ja piirteesi voimakkaammat.

Kera l�rp�ttelev�n Rogers'in
Sun k�rrihin k�yd� suovat,
L�pi rahvaan taajahan tunkeuneen
Luo teilauspaikan he tuovat.

Syv� kaikkialla on hiljaisuus,
Kun nouset s� porraspuita,
Sua tuhannet katseet t�ht��v�t,
Ei huomata uhreja muita.

Jalon, k�rsiv�n, s��liv�n katsees sun
N�kev�in niin selv�h�n luulen,
Niin nuorena py�velin viereen k�yt -- -- --
-- �On ferme� -- oven luota ma kuulen.

       *       *       *

En tied� kuinka tullut lien taas ulkoilmahan;
N�in kev�t-illan h�m�r�n, ja rusko taivahan
Valosta p�iv�n juorus vain; ol' tyynt�, hiljaisaa,
Ja tunteet nuorta rintaani tuhannet kuohuttaa.

Kuin monta kuolon uhria on vapaus vaatinut,
Kuin monta miest� parhainta sen vuoksi uhrannut
Elonsa ruusut, toivonsa, henkens� kukkivan!
-- Voi kun on kallis kuitenkin edistys maailman!

Vapauden kultahe'elm�t on hurmeella ostetut,
Vapauden kultakukkaiset verell' on kastetut,
Mut kaikki moiset sankarit ne raivaajoita on,
Nimens� heid�n s�ilytt��kin muiston Pantheon!



MEMENTO MORI.

(Veistokuvaryhm� Lontoon Kristallipalatsissa.)

Rintaan voimakkaasen nojauupi
immyt hienon hento, ihanainen,
silmiss�ns� autuus kuvastuupi --
t�ll� hetkell� h�n vain on nainen:
murheet maailman h�n unhottaapi,
noin kuin uinahtaa h�n tuossa saapi
sulhon rintaa vasten.
-- Elo autuasten
tunteen t�ysi valta yksin on.

Aatos vuoroon seisahtuvi heill�,
Vuoroon vallatonna kauas v�ikkyy,
V�ikkyy tunteen tuottamilla teill�
Tai my�s aallokossa lemmen l�ikkyy
Sen he tuntee vain, ett' aina, aina
Sylitysten ois he autuaina.
Maailmassa t�ss�
Ihmis-el�m�ss�
Lemmen valta varmaan suurin on.

Vaan memento mori! kuolo uhkaa,
-- Lemmenkinp� voittaa kuolon valta --
Eth�n ihmisparka oo kuin tuhkaa,
Pelkk� laina kaiken tuottajalta!
Vaikka onnes itse autuus oiskin,
Vaikka hetket hempeimm�t se soiskin,
Kaikk' on katoovaista --
T�st� luonnon laista
Lempik��n ei poikkeusta tee.

Juur' kun rintaa vasten rinta sykkii
Ja kun silm�n katseen silm� kohtaa,
Juur kun nautinnosta suonet tykkii,
Punahuulet suudelmista hohtaa,
Silloin juuri, lemmen autuudessa,
Ihmis-intohimon vallitessa,
Huutaa tuonen valta
Maasta turpeen alta:
Ihmislapsi, kuolla t�ytyy sun!

Lontoossa 12/6 1890.



HUUTOLAISTYTT� KEHDON ��RESS�.

Tuuti lasta keinumin,
Tuuti toisen lasta,
Orjaks t�ytyi tulla mun,
Vapa olin vasta.

Tuutilulla, hussa-aa!
Et s� lapsi kulta
Itkullasi vied� saa
Muistojani multa.

Tuuti lasta, tuuti vain!
�sken viel� leikin
Tuolla kotipihallain
Kanssa veikko Heikin.

Tuuti lasta unelaan,
Nuku kiltti Kalle! --
Vanhempani Tuonelaan
Saivat mullan alle.

Tuutilulla, hussa-aa,
Pient� lasta tuuti!
Itku mun jo valtoaa
Minut herra huuti.

El� itke! Muuten on
Rouvan torat mulla,
Silloin oon m� onneton,
Tuuti, tuutilulla!

Tuutilulla, syd�mein,
Nuku siki-unta,
Mist� saisin surullein
Unhotuksen lunta?

Hussalulla! -- Aina vain
Mieless�ni s�ilyy,
Kuinka kotilahdellain
Tyynn� vesi p�ilyy.

Tuuti, lapsi! -- Siell� on
�itikullan hauta --
Taas s� itket, onneton,
Lauluni ei auta.

Lapsi, miksi nuku et!
Vaiko itket siksi,
Ett� laulut huomannet
Orvon kyyneliksi?

Taikka ei sun uni lie? --
Nuku kaikitenkin!
Muuten mun jo paha vie,
-- Tuossa rouva onkin!



MYRSKYLINTU.

Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
Ja vasten louhia loiskuaa,
Kun honka huojuu ja n�re notkuu
Ja vahto p�rskyen roiskuaa,

M� silloin nautin ja riemurinnoin
M� halki ilmojen kiitelen
Ja laulan luontoa, maailmoita
Ja elontaistoa ihmisten.

Kun viima vinkuu ja mastot laulaa
Ja laivan touvissa tuuli soi,
Kas silloin kuoroon m� my�skin yhdyn.
Ja myrsky s�ist�en mellakoi.

Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,
Ja taivon sint�v�n seijastaa,
Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy
Ja meri rantoja heijastaa.

On muiden mielehen luonto tyyni,
Ja leivon laulu ja illansuu,
M� nautin parhain kun myrsky pauhaa,
Kas silloin nuortuu ja norjistuu.

Siis vello vahtoa aallon Ahti
Ja s�vel soios s� myrskys��n!
-- M� lenn�n laulaen ilman halki
Ja kiid�n kilvalla tuulisp��n!

_Paris_ 29/3 1890.



SUNNUNTAINA.

Kaunis, kirkas nyt on aamu,
Aamu armas sunnuntain.
Tuolla siint�� kirkon haamu,
Kaikuu kellot kumahtain.

Venhot viilt�� j�rven pintaa,
Kaikki kirkkoon kiireht��.
Valkovaate peitt�� rintaa,
Juhlahuivit v�lk�ht��.

Min� kurja synnin lapsi
Astun arkivaatteissain,
Paljas rinta, takkuhapsi,
Eik� pappi aatteissain.

Min� kuljen kukkulalle,
Jolla nurmi vihannoi;
Istun sinne kuusten alle,
Kuulen kuinka kuuset soi.

Kuulen kuinka linnut laulaa,
Kuinka laine loiskuaa,
Katson kuinka aallot kaulaa
Sulo saaren rantamaa.

T��ll� istun yksin aivan,
Enk� veisaa, ��nn� en,
N�en p��ll�n' sinitaivaan,
T�it� luonnon katselen.

Avaruus mull' armahampi
Kirkon kolkkoutta on,
Luonnon hiljaus rakkahampi,
Kuin on laulut joukkion.



H��ILTA.

Syys-illan synkk� varjo jo kattaa maiseman,
Ja paksu pilvinen vy�hyt tulet k�tkevi taivahan;
Niin jylh�n� kuohuvi koski, aho, kangasmaa kumajaa,
Ja mahtavan hyrskyn kanssa syv�nteiss�h�n vahtoaa.

Kivenheiton p��ss�p� siit� tuoll' kartano uljas on,
Sen keske� nousevi torni, niin suora ja kaareton.
Syysiltaman synk�t varjot loitompahan siirr�ht��,
Kun suurista ikkunoista valo kirkas v�lk�ht��.

Siell' on niin ihmehen hauskaa, siell' nuoriso riemuitsee
Elon onnesta uhkuva joukko ilomielell� nautitsee.
Ja poskuet poikain hohtaa, povet paisuvi impysten,
Ja keng�t ne vallattomasti ly� tahtia soitollen.

Ei kumma jos posket hohtaa, povet paisuvi impysten,
Ja vallattomasti jos keng�t ly� tahtia soitollen:
H��iltanahan toki sent��n kai kaikki ne riemuta voi
Ja tanssia hehkuvin rinnoin, kun hurmaten torvet soi!

Ja morsio, puhdas kuin kielo, mi kylpevi kasteessaan,
Lumouksissansa h�n katsoo jalo-otsaa sulhastaan:
�T�� onni on liian suuri ollaksehen maallinen�,
N�in kuiskahtain nojauupi h�n sulhonsa rinnoillen.

Ja kynttil�kruunut kirkkaat ne hohtaen leimuilee
Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee.
Jo hohtavi posket, uhkuu naisrinnat t�ytel��t,
Nyt riemuitaan el�m�st�, nyt ompihan nuorten h��t!

Mut ulkona syksyn y�ss� liki uhkean kartanon
Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion.
H�n seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa,
Ja syksyen kolkko tuuli h�nen kutria heiluttaa.

Povellansa h�n k��r�n kantaa, rinnoillahan l�mmitt��,
Ja kun k��r�st� kuuluvi ��nt�, h�n �kki� h�tk�ht��.
Vaan kartanon kynttil�kruunut ne hohtaen leimuilee
Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee.

Jo hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat t�ytel��t,
Siell' riemuitaan el�m�st�, siell' onpihan nuorten h��t.
-- Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa v�rj�tt��,
Povellansa h�n hellivi lasta, repaleillahan l�mmitt��;

Vaan k��r�st� kirkuva ��ni se �idille ilmoittaa:
On tyhjin� �idin rinnat, laps' niist� ei maitoa saa.
Ja silmien k�rsiv� katse yh� �idill� tummentuu,
Ja huokaus s�rkev�, synkk� syd�mmest��n tunkeutuu.

�Voi lapseni, kurja on �itis', vaan taattosi kurjemp' on
Lupauksia �itisi uskoi v�vyn uljahan moision;
Niin uskoi �itisi kerran, vaan kohtapa viisastui,
Sun taattosi uljas petti, jalo-neitohon armastui.

Mut ent� h�n ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen,
Jos laskisi n��ntyv� �iti etehens� nyt polvilleen? -- --
Oi ei! h�nen jalkojen juureen, joka koirana hylk�si mun,
Vei k�yh�lt� maineen, rauhan, elon onnen haaveillun,

En konsana taipua voisi anomaan h�nen p�yd�lt��n.
-- Niin lapseni, kai sin� my�nnyt, ett' ennen me n��nnyt��n!�
H�n painavi raukkaa lastaan hellemp�h�n rinnoilleen,
Ja syksyen kolkko viima vie silm�st� kyyneleen.

Vaan kynttil�kruunut kirkkaat y�n selk�h�n hohteen luo,
Ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo:
Siell' hohtavi posket, uhkuu nais-rinnat t�ytel��t,
Siell' riemuitaan el�m�st�, siell' ompihan nuorten h��t.

Mut ulkona kurjan silm� nyt �kki� leimahtaa,
Niin hurjan s�ihkyv� katse y�n selk�h�n tuikahtaa:
�Oi lapseni! kuolema meille on onnehen suorin tie,
Sill' tuskinpa helvetiss� olo karvaamp', synkemp' lie!

Vaan lapseni kanssa jos tuonne k�yn koskehen kuohuavaan,
Ei meille yhteiskunta suo silloin siunaustaan,
Ja luojakin meilt� sulkee tien armon ja autuuden,
T�� onpihan uskonoppi kirkkomme ja pappien.

-- Hyv�sti s� siunaus sitten, j�� kunnia maailman,
Hyv�sti s� ihmiskunta ja autuus taivahan,
M� lapseni kanssa ennen k�yn hyrskyhyn kosken tuon
Kuin ij�ksi kannettavakseen m� h�pe�n taakan suon�.

Ja h�n seisovi hetken siin�, tuli silmist� tuikahtaa,
Syd�n taukovi sykk�ilem�st�, povi synk�sti huo'ahtaa,
Kuni hurja h�n painaltaapi rinnoillehen lapsostaan,
Ja sy�ksyvi syksyn y�ss� vesihyrskyhyn vahtoavaan.

Vaan kartanon kynttil�kruunut ne hohtaen leimuilee
Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee,
Siell' hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat t�ytel��t,
Siell' riemuitaan el�m�st�, siell' onpihan nuorten h��t!



MUN IS�NI ARMAHAN KUOLEMA VEI.

Mun is�ni armaan kuolema vei,
Vei osan mun onnestainkin;
H�n luokseni koskaan palaja ei,
Mut palaapa sent��n vainkin.

Tuoss' n��n h�nen seisovan s�ngyll�in,
Hymy herttanen huulilla kiert��,
Mua neuvoo k�ym�h�n el�m�ss�in
Sit� tiet�, mi vaikeena viert��.

Oli reipas itse h�n k�ynnilleen
Ja katseensa kirkas, suora.
Vapa my�s oli aina h�n aatteilleen
Ja oikeus ojennusnuora.

Oli tarmokas, sitke�, ahkera,
Oli oikea Suomen miesi --
Is�nmaata ja perhett�, kansoa,
H�n ty�ll�h�n palvella tiesi.

Mut kuolema h�nt� jo huhuilee
Manan virran toisella puolla,
H�n tyynen� Tuonelle hymyilee:
Jalon helppoa aina on kuolla!

Niin katsoi katsehen viimeisen
Rauhallisin silm�yksin
Ja alkaa tutkimusretken sen,
Jonka tuntevi unelma yksin.

Mun is�ni armahan Tuonela vei,
H�net peitt�vi musta multa,
Ja luokseni koskaan palaa ei
H�n retkelt� aloitetulta.

Mut hautansa kummun kun tuonottain
Taas kukkaisilla m� t�ytin,
Soi is�ni ��ni mun korvissain:
K�y tiet� s�, jonka m� n�ytin!

1890.




MIETELMI�.



SURUTONNA SUOLLA SORSA.

Surutonna suolla sorsa,
Kaihotonna rannan kaisla,
Murehetta marja m�ell�,
Tahratonna taivon t�hti --
Min� yksin ihmislapsi,
Min� mustan murheellisna,
Mulla aattehet apeat,
Mielikaihot karvahimmat.

Itkem�tt� ilman impi,
P�iv�n paiste p��skysill�,
Kes� kedon kukkasilla,
Huoletonna pellon perho --
Min� y�kk� y�ll� itken,
Huudan huuhkaja surusta;
Miksi y�kk� itkenenkin
Miksi huuhkaja huhatan?

Mit� itken, en m� tied�,
Mut on mieleni muretta,
Syd�n sytt� synke�mpi --
Itkenenk� ihmisyytt�,
Ihmiselon ontevuutta,
Kun en tied� tarkoitusta
Koko maailman menolla.

Vaiko itken itse�ni,
Kohtaloni kolkkoutta,
Ett'en ole kent�n kukka
Taikka kaisla kotirannan,
Kun en kurja kumminkana
Oloihini onnen tyydy,
Mutta turhia uneksin.

Oisin ehk� niinkuin tuossa
Kumppalini kunnokkaampi,
Joll'ei lahjoilta parempi:
K�ypi tiet� tarvottua,
Sy�pi ennen sy�tetty�,
H�n on kullan kiltti lapsi,
Ty�h�ns itse tyytyv�inen.

Miks en liene moisten lainen,
Nuo on mieleen mahtimiesten,
Ikiriemuks is�nmaalle,
Miksi kylvit, kaiken luoja,
Kylvit sy'�mmehen s�kenen,
Tuota tulta kalvavaista,
Jok' on kohtalon kirous?

Miksi annoit hengen hell�n,
Vapautta vaativaisen,
Miksi turhat tiedot, taidot,
Miksi joutavat unelmat?
Oisit antanut avuja
T��ll� t�rke�mpi�kin:
Mielen maltin, kovan luonnon,
Vanhan mielen, valhekielen.



MUN VUODENAIKANI EI OLE SYYS.

S� ehtootaivoa ihailet,
Sen ruskoa, kultaisuutta,
Ja kyll�yk��n sin� tuohon et,
On aina se sulle -- uutta.

Ja lempi-aikasi sun on syys,
Min vuoksi, en sit� tied�.
Ja hauskin, v�it�t, on menneisyys,
Et nykyisyytt� s� sied�.

Tuon muinaisaikasi ehtoisan
Kuvituksesi voimalla kultaat
Ja aatteet t��n nykymaailman
Vain hautahan kylm��n multaat.

Trubaduurein lauluja laulellen
Unelmissas n��t ritareita,
El�t seurassa henkien menneiden,
Jumalaskin lie joku -- seita.

T�� aik' ei mun ole aikani my�s,
On velttoa, voimattuutta,
Mutta tuolla jo tuikkaa t�hti� y�ss'
Ne tiet�v�t aamua uutta.

Mua miellyt� ei t�� nykyisyys
Eik' muinais-aikojen taika,
Mun vuodenaikani ei ole syys,
Vaan tou'on ja toivojen aika.

Kev�t raitis vuodenaikani on,
Vain sill� on voimaa luoda,
S�de yksin nousevan auringon
Voi huomenen uuden tuoda.

Siks nykyisyys sua sied�n vaan,
Ett' toivon toukoa' sulta,
Mut koito en n�� sun toukoakaan,
Mun peitt�vi silloin multa.

_Paris_ 20/3 1890.



TIEN HA'USSA.

Kun kiivahimmin mulla syd�n l�i,
Kun tulisimmin silm�t s�ken�i,
Kun povi paisui, veret kuohahti,
Jos vaarat, taistot mieleen juohahti,

Niin nuoruus-aatteistani ihastuin,
Parannuspuuhistani tulistuin:
Noin, noin m� tehd� sitten tahtoisin,
Kun vain nyt varttuisin ja vahvoisin!

M� sy�st� p��tin ulos maailmaan
Ja t�lle n�ytt��, kuinka taistellaan:
Jos ihmishenkee voidaan kahlittaa.
Nuo kahleet t�ytyy voida pirstoittaa.

Noin ihanteita v�ikkyi edess�in,
M� toisen toistaan kauniimpana n�in.
-- Niin sy�ksyin uhkamielin el�m��n:
Totuuden j�lkeen kaikk' nyt k��nnet��n.

En, raukka, tuntenut m� maailmaa,
-- Se varsan tuittup��nkin taltuttaa --
En p��ssyt viel� e'es m� alkuhun,
Kun suitsin sy�stiinkin jo pilttuhun.

M� rynt��n uudelleen, se turha on:
Oon taltuttajan' suhteen voimaton.
Sen huomattua inton' laimistuu --
Jo arvellaan: h�n vihdoin viisastuu!

Pois turhan heit�nkin m� rynt�ilyn,
Mun valtaa toivottomuus ep�ilyn.
Mut sent��n: ihanteist' jos ep�ilen,
Niin halvaks orjaks maadun ainehen!

Ja sen m� tein. N�in uudet aatteet nuo
Vain unelmoiksi, joita nuoruus tuo,
N�in tuhannet, ett' ennen mua on
Tuon saman k�rsineet jo tappion.

N�in mieli sotainen saa painoksiin --
M� jouduin tilaan niinkuin tainnoksiin.
M� teen kuin muutkin, el�n, olen vain,
Kuin kone k�yn ja pelk��n aatteitain.

Mut vitkaan niinkuin valkee p�iv�n koi
M� toinnun taas; kuin uness' ��ni soi:
Sun sanas suuret noinko raukeovat?
M� virkoon, virkoon, silm�t aukeevat.

M� ihanteitta kuinka olla voi voin?
Jos voisinkin, niin onko oikein noin?
N�in k�ynh�n kaltaiseks m� el�imen,
Ja sit' en saa, en tee: oon ihminen.

-- Mut ihanteet nuo pilventakaiset?
Ne karsit pois ja uudet muovailet,
Rajoitat aattees itse el�m��n,
N�in saat s� perustukses kest�m��n!

Janoova sielu tuohon tarrautuu,
Vaan kohta miettim��n taas harhautuu:
M� vanhan heitin, tiedoss' uus on tie,
Mut haarateit' kun kaikkialle vie?

_Berliiniss�_ 25/10 1889.



P�IV�N LASKIESSA.

N��n taakseni taantuvan taantumistaan
Ajan lapsuus-onnen ja uskon,
Ja menneisyyteni taivaalla vaan
N��n kultasen kaunihin ruskon.

Olin onnellinen kun luojassani
N�in taaton m� hell�n ja rakkaan:
H�nen suojassaan kun lienen m� vain,
Heti vaikerruksista lakkaan.

Vaan nyt on lapsi jo viisastunut,
Tuon unelman maailma vienyt,
Ihannett' en usvaksi arvannut,
En luojaani luonnoksi tiennyt.

Nyt etseiss� taattoa taivaista
-- Kuten tein min� ennen lassa --
Hetikohta on kohtalo vaivaista
Mua ilkkuen pilkkaamassa.

Ja turhaan lempeet� silm��s sun
Nyt etsivi huokaava henki,
Ij�isyyden mustaksi kuiluks kun
On tiede jo muuttanut senki.

Voi kuinka se sent��n raskast' on
Ero tehd� kaikesta siit�,
Mik� lassa on onnemme talveton --
Ja kun kenk��n tuosta ei kiit�.

Omatunto mun sent��n palkitsee
Ja siin�p� kyllin on mulle,
Vaikka maailma tuhma mun tuomitsee,
Kaikk' uhraan, totuus, m� sulle!



EN TEIT�SI KULJE.

Mua moitit mielell�s sin� siit�,
Ett' puuttuvi vakaumuksia multa;
Mies vain muka on, ken tiet�vi tiens�,
Ei poikkea v�yl�lt� viitoitetulta.

Tuon moittehen kest�n. En teit�si kulje,
En j��ty� tahdo m� kev��ll� varhain.
Vesan pystyksi puuksi jos tahtovi saattaa,
Ovat p�iv� ja vapaus sen mestari parhain.

Harhailkohon henkeni, etsiv� l�yt��;
On mutkikas tie, joka tietohon johtaa.
Vain ep�ily eesp�in aattehen saattaa,
Sen johdolla vihdoin totuuden kohtaa.

Ken kaavahan kylm�yi nuorena vallan
Ja kerskaten kiitt�vi vakaumustaan,
Sen yksil�n nielevi joukkion virta,
Vie itsett�myytehen, hautahan mustaan.

Vaan huolekas henki se seulovi vanhan
Ja pohtevi puhtaaks korjatun touvon;
Nisut taltehen saattaa ja poistavi kalseet
Elon turvaten vaaroilta talven ouvon.

Kehityksess� paljo ei merkitse kansa,
Siis pieni on, yksil�, merkitys sunkin;
Vaan erikoisuutensa hedelm�t siihen
On kypsin� tuotava sent��n kunkin.

Suo henkesi etsi�, tutkia kaikki,
Valo, totuus ohjeesi olkohon aina;
N�in parhain k�ytetty sent��n lienee
Tuo henki, mi meiss� on luonnolta laina.

_Pariisissa, maaliskuussa_ 1890.



ULAPALLA.


I.

Ulapalla ollessa aavalla
Se toive on sent��n varma.
Kun lasket aina s� yht��nne,
Niin l�ytyvi mannermaata --
Mut aavassa aattehen piiriss�
Vain mannermaata en l�yd� m�
Kuin kuolon ja haudan
Ja ikuisuuden.

_It�merell�_ 20/6 1890.


II.

Ulapalla ollessa aavalla
Per�mieheen muu v�ki luottaa:
L�pi usvan ja myrskyn johdattaa
H�n rantahan purren varmaan,
Vaan ruorissas, oi kaikkius, sun,
Per�miest' ei keksi silm�ni mun --
Avaruudessa kiit��
Tuul'ajona pursi.

_It�merell�_ 21/6 1890.



YLINN� KAIKEN VAPAUS!

Jumala, autuus, taivahat,
Nuo ihmis-ihanteet
Vain kuvitusko luonut lie
N�� vanhat k�sitteet?

Inehmok' ep�toivossaan
N�� uskakuvat loi,
Ne n��t kun h�lle murheessaan
Suloisen lohdun soi?

Ja kuollessako henkeni
My�s hautaan lasketaan?
Erooko kuollen �itikin
Ij�ksi lapsestaan?

Eloko toinen, autuas
Vain tuuma turha lie
Ja unhonk' y�h�n ij�iseen
Avattu hauta vie?

Vihollinenko ep�ilys
Lie ihmisonnellen,
Lie j�rki surma unelmain
Ja loppu rauhallen?

N�� vaivaa mua miettehet,
En niilt� rauhaa saa:
Vaan kuinka est�� aattehet
Ja vapaus kuolettaa!

Ja onhan hengen vapaus
Mun aarre armaisin,
Niin kallis, ett� autuuden
M� siihen vaihtaisin.

Lie turhaa taivas, maailma,
Ja ihmispuuhat n��,
Lie turhaa toivot, taistelut,
Lie turhaa kaikki t��.

Tuon kaiken viel� kest�nen,
Jos joskus itkenkin;
Vaan vapauden jos vienette,
Niin tehk�� hautakin!



M� TAHDON TOIVOA.

L�pi pilvisen taivaan t�hden n��n,
Se kirkkaana vastahan loistaa,
Ja luonnossa tunnen jo tuulisp��n,
Joka raskahan ilman poistaa.

Ja henkeni nuori se hengitt��
Tuot' ilmoa vastaisuuden
Ja toivo se mielt�ni j�nnitt��
Ja antavi innon uuden.

Olen toivoni j�llehen saanut taas,
En helpolla siit� m� luovu --
-- �Mut keskell� toivojen maailmaas
El� liiaksi niist� s� juovu!�

Jo tied�n tarkoituksesi sun,
S� miettiv� yst�v� kulta,
Mut mun k�y mieleni taisteluhun,
Miss' tarvis on hengen tulta.

Ja vaikka mun toivehet pilviin sais,
Mist' �kki� kuiluhun sy�st�is,
Niin en min� sent�h�n neuvoistais
En ainooseenkahan my�st�is.

M� tahdon toivoa vapauden
Viel' p��sev�n varmaan voittoon,
M� tahdon toivoa valkeuden
Viel' seestyv�n t�yteen koittoon.

N��t tuota jos en min� toivoiskaan,
Niin murtuis henkeni ponsi,
Kuin kuivunut puu min� oisin vaan,
Mi sy�nt� on vailla ja onsi.

Siks viel�kin takaa pilvisen vy�n
Tuon t�htyen tunkevan uskon,
N�in keskehen raskaan syksysen y�n
Luo toivoni huomenruskon.

_Harz'in vuoristossa_ 20/8 1889.



POIS SANARIITA!

Nimi� vain on jumala ja luonto,
Olemus yksi, eri silmin n�hty.
Ihmisten ty�t' on kirkko, dogmi, oppi,
Ihmisten lailla harhateit� k�ypi --
Ikuista vain on maailmoiden mahti,
Ikuiset lait ja niiden vaarinotto.

Ken s��si lait? Ken olevaisen tuotti?
Maailmain ulkopuolellak' on mahti,
Pysyyk� siell� vaiko luomallansa
Ij�ksi yhtyi, siten luomans johtaa?
Tuo. tiet�� mahdoton on ihmishengen,
On mahdoton ja turh' on siit� riita.

Sanansa voimalla voi kirkko kyll�
Tai ylivallan suuri virkamahti
Tai filosoofi j�rki-ongelmoilla
Todistaa oikeaksi jommankumman
Mut tieto varma jokaiselta puuttuu.

Poveemme suotiin tunne, p��h�n j�rki,
Molempain yhteys oikean on mitta,
Se yksin ohjeenamme olkoon meill�:
Syd�mmen, j�rjen kaunis sopusointu.

Pois pakko ynn� m��ritelm�in valta,
Ne keksi ihmishengen �inen puoli,
Ne keksi vallanhimon viekas orja;
Vapaalle mahdoton on pakkousko,
Jalolle tarpeeton on dogmivalta.

Pois kurja kuona itse ter�ksest�,
Pois rikkaruoho itse vehn�n tielt�,
Pois sanariita, ulkokuoren kiista,
Ett' vihdoin ytimeen on auki v�yl�.

Pois vakaan hengen tielt� ahdas aita,
Ja vakaumuksen vapaudelle valta,
Sitokoon siteet alhaisia hengen,
Ylev� henki kahleita ei sied�!



MI ORJUUTTA, SE KURJUUTTA.

Mi orjuutta,
Se kurjuutta;
Mi sortoa,
Se valhetta,
Mut mik� meill' on vapautta,
On totuutta, on rakkautta.

Mi l�mp��,
Se henke�;
Mi taistoa,
Se eloa,
-- Vapauden auringossa vaan,
Saa ihmishenki kukkimaan!



LUONNON IHAILUA.

Etsik�h�t hienot herrat.
Kaunottaret kaupungin
Nautintoa taiteellista
Maisemista maalarin.

Min� ennen empim�tt�
L�hden luonnon helmahan,
Tutkin luonnon luomist�it�,
Etsin sielt� ihanan.

Koitan kuulla kussa sykkii
Luonnon syd�n l�mpimin,
Kuss' on tunne tulvillansa,
Kussa taide tuorehin.

Laulan sitten maailmalle
Mit� siell� kuulin, n�in,
Mik� siell� herttaisimmin
Heijastuu mun mieless�in.

Siell� paistaa luojan p�iv�,
Tuores mets� tuoksuaa,
Kukat kukkii kumpuella,
Puro pieni pulppuaa.

Siell� kuulen kosken pauhun,
Siell� linnunlaulut my�s,
Siell� n��n m�, ett' on luonto
Sent��n parhain taidemies!

1887.



PARANTUMATON.

Mit� huolin valtikasta,
Mit� kunniasta.
Mit� joukon suosiosta
Taikka maailmasta?
-- Mik� on mun elon m��r�,
Oikeako vaiko v��r�
Tietoni on el�m�st� --
T�st�, t�st�
Totuuden m� tahtoisin.

Totuuden m� lassa kyll�
Omaavani luulin;
Luulin sit� luojan laiksi,
Mit� muilta kuulin:
Elo n�ytti huokealta,
Varmalta ja valoisalta
Loisti vasten vastaisuutta
Mutta, mutta
Sy�mmeen syttyi ep�ilys.

Tuet vanhat maahan murtui,
Kaikki varmuus raukes,
Pohjatonna aatteen meri
Allani mun aukes.
Kaikki suistui, min� yksin
Seisoin viel� ep�ilyksin
Tuijotellen ulapalle
Aukealle,
Kuss' on kaikki h�ilyv��.

Luulen maata h��m�tt�v�n
Vasten p�iv�� tuolla,
Ko'etan p��st� sinne, jotta
Saisin siell� kuolla;
Vaan kun saavun l�hemm�ksi,
Huomaan n�'yn m� pett�v�ksi --
Taas on kaikki h�ilyv�t�,
Hyllyv�t�,
Turhaan etsin rantamaa.

Halu vain on sielussani,
Halu kaikki viep�
Tiedon, toden, ikuisuuden --
-- Mutta toden tiep�
Onkin kummallisin siit�,
Ett'ei mitk��n voimat riit�
K�yd� p��h�n saakka:
Elon taakka
Murtaa ennen ihmisen.

Toinen seikka tuolla tiell�
Eksytt��pi meit�:
Kaikkialta kahtahalle
L�htee haarateit�;
K�yvin��n on kohti m��r��,
K�ykin harhatiet� v��r��;
Palaa siihen, l�hdit mist�,
Entisist�
Etsi totuuden s� tie.

T�t� tehnyt oon ja tehnen
Kaiken ik�kullan,
Kunnes viev�t heikkop�iss�
Alle mustan mullan,
Viev�t sinne surkutellen,
Surkutellen, s��litellen,
Ett'ei saanut ij�ss�ns�
J�rke�ns� --
Etsi hourettansa vaan.



EP�ILYKSELLE.

Totta kyll�, tullesasi
Paljo riitaa t�nne toit,
Mutta silloin vilkkautta
El�m��mme my�skin loit.

Sua kiitt�� tieto, taito,
Sua kiitt�� sivistys,
Sua yksin ihmishengen
Koko suuri edistys!

Sua kiitt�� kaikki, kaikki,
Sua totuus, vapaus --
Mutta kirkon, yksivallan
Vaan oot pelko, kauhistus!



YKSIN OLLESSA.

Maailman touhussa tuolla
Kun tuonoin k�velin,
Niin itse�nip�, raukka,
Min� oikein h�pesin.

Se vakaa katse, m� jonka
Loin ennen el�m��n,
Ihan ivaksi ilkamoitui,
Sai odan k�rjekk��n.

Py�rteess�h�n narrimaisten
My�s itse narriks saa,
Ja ulkonainen kuori
Syd�mmet kuolettaa.

Se vakavuus, joka ennen
Eheytt� mieleen loi,
Nyt hajosi pois sek� s�rkyi
Ja toivottuutta toi.

Ja rintani, joka se tuonoin
Niin l�mpim�sti l�i,
Kun k�yh�n m� vain lie n�hnyt,
Joka pettuleip�� s�i.

Nuo tunteet hennot ja hell�t
Sai siell� tylsym��n,
Kun el�m� pintapuoli
Yh� kylv�vi myrkky��n.

Vakaumus, henki hieno
Ja aatteet kalleimmat,
Ne pilkan esineiksi
Useinhan joutuivat.

Nuo tuntehet nyt j�lleen
Jos valtaan saada vois,
Tuon ivan jos ilkamoivan
Sais juuriltansa pois!

1889.




MIETELMI�.



I.

Mik� maailmassa on kauneinta,
Mik� kauneinta, mik� vapainta,
Ihanteeni se yksin on.

Mik� ihmisille on parhainta,
Mik� totta ja hyv�� ja vakainta
Kas siin� mun uskonton'.



II.

Mik� jumala on? Elo, ikuisuus.
Mik� ikuisuus? Se mi aina on uus;
Se on muuttuvan el�m�n kehto.

Mik� yksil� on? On ty�mies vaan,
Tosin peittyvi piankin helmaan maan,
Mut e'estymisen h�n on ehto.



III.

Muut huoleti dogmeista taistelkoot,
Ja saivarruksia punnitkoot.
Minun noit' ei tarviskaan.

Min� lemmin kaikkia, kaikkeutta,
Ja tutkien maata ja taivasta
Oman rauhani taivaan saan.



IV.

Hedelm� vapauden
On usko syd�mmen;
Ei kylm� uskonkappale.
Vaan el�m� on se.



HENGEN TASAVALTA.

Kun yksi hallitsi kansoja,
Oli yksi kaikkien sortaja,
H�n, ainoa puntari oikeuden,
Oli holhoja ihmisten.

T��n yhden tahtoa tirannin,
Joka �luojan armosta� valtoihin
Oli p��ssyt kai, sit� seurattiin,
Sen tahtoa pelj�ttiin.

Jopa vihdoin muutama viisastui,
T�m�n yhden tahtohon kiivastui:
�Ken valtahan tuommosen hirvi�n
On p��st�nyt, heitti�n?�

N�in huusi yksi. Ja toisetki
Ne orjuudestahan virkosi:
�Niin aivan! mist� h�n oikeuden
Sai sorroksi toisillen?�

N�in vihdoin kansa jo tulistui,
Ylivaltijas sortui, kukistui.
Maat' itse kansa nyt hallitsee,
Muka onnesta nautitsee.

En huoli tuosta m� onnestaan;
Oli ennen sortaja yksi vaan,
Nyt joukkiot suuret, tuhannet,
Ly� vangiksi aattehet.

Jos yht' en tahdo m� valtijaa,
Satakuntaa my�s en sortajaa.
Ken kerran joutuvi kahleihin,
H�n orja on kuitenkin.

Tasavaltaa hengen m� taistelen,
Yksvaltaa j�rjen m� intoilen:
Ain' olkoon yksil�n vapaus
Oma lausua vakuutus.



EN RAKASTA TYYNT�.

En rakasta tyynt� m� lahdelman,
En lampea aallotonta!
Ik�v�� on onnikin ainainen,
Ykstoikkoist' aika on rauhainen,
Jos myrskyj� ei ole ollenkaan
Ei ollenkaan,
Vaan kaikki on kiihkotonta.

Ei kuulune tyyneys maailmaan,
On taistelu el�m�n ehto.
Lepo, rauha ne enteit� kuolon on,
On haudan kolkkous kiihkoton --
Tuli, into se suoraa on el�m��
Se on el�m��,
Jalon, suuren aattehen kehto!




IV. LEMPI.



LEMMITTYNI MUISTOKSI.

Voi p�iv�ni p�ivyt, voi onneni kukka,
Voi ihanin ilmi� mun unelmain,
Voi eloni toivo ja toimeni m��r�,
Miks riisti sun kohtalo rinnaltani?

Olin hukannut kaikki m�, toivon ja taivon,
Halun nautintoon, elon iloni my�s,
Sin� yksin, impeni, olit mun kaikki,
Sin� johdatust�hteni synk�ss� y�ss'.

Sinun kauttasi uskoin m�, uskoton heitto,
Taas voimaan hengen ja siveyden,
Sun t�htesi kannoin m� eloni taakan,
Sun katsoin m� tuojaksi autuuden.

Ja niin tuli kohtalo kylm� ja j�inen
Ja mursi mun toivoni ainoonkin:
On poissa mun p�iv�n' ja onneni ainut,
On poissa mun kukkani kultaisin.

Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi
On vuottanut kaukoa sulhastaan,
On vuottanut vuosia s��st�en, toivoin,
Niin viestip� tuodaanki kuollostaan;

Kuin helliv� �iti, mi valvoen, soutain,
On vaalinut armasta ainoistaan,
On tuutinut turvoa, riemua �idin --
Niin seisooki tuoss' h�nen haudallaan.

Sua niin olen itkenyt, impeni hertas,
Itkenyt kaivaten p�iv�t ja y�t,
Voi miksik� kohtalo, miksik� toiveen
Angervaiselta ainoan viet?

Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu,
H�n poissa, mi elolle arvoa soi,
M� varjona vaappuen muistoja uusin,
En mennytt� loitsea eteeni voi.

Voi p�iv�ni p�ivyt, voi onneni kukka,
Voi ihanin ilmi� mun el�m�in,
Voi toivoni toivo ja toimeni m��r�,
Miks riisti sun kohtalo minulta n�in?



ANNETTELLE.

Synkkyyden jos saisit syksyn y�lt�,
Mustuutensa Hornan onkelolta,
Merten syv�nteelt� pohjattuuden --
N�ist' et konsaan synkk�� pohjattuutta
Saisi Annetteni tumman silm�n.

Kirkkauden jos lainaat kristallilta,
L�hteen silm�kkeelt� puhtautensa,
Itse auringolta l�mm�n voiman --
N�ist' et l�mp��, kirkkautta saisi
Armaan Annetteni lemmenkatseen.

Lainaa pehmoisuus s� untuvalta,
Ota hienous p�iv�n auterelta,
Sametilta hento h�yhen-nukka --
Saa et konsaan hell�� hienoisuutta
Oman Annetteni poskip�iden.

Ota mett� suusta mehil�isen,
Kostontyydykkeelt� nautintonsa,
Viehkeytens� ensi suukkoselta --
Viehkeytt� hurmaavaa et saisi,
Mik' on Annetteni rusosuulla.

N�lk��n n��ntyv�lt� leip� riist�,
Viime toivo ep�toivoiselta,
Armaat aartehensa saiturilta --
Sit� murhetta et heille saata,
Kuin jos multa Annetteni veisit.



SUUKKOSTEN KESKESS�.

Olet impeni hempe�, herttainen
Minut ammon jo hurmannut;
Mik� lienee tenhova voimas sun,
Sit� ain' olen aatellut.

Olet kaunis, kauniita muitakin on,
Ihaninkaan tuskin s� liet,
Mut silmiss�in, sulo daimooni,
Sin� kaikilta voiton viet.

Olet kaunis, niin surumielinen my�s,
Vaan vallaton toisakseen --
Tuo vaihtelevainen luontees lie
Minut saanutki orjakseen.

Noin parhaillansa kun istuttiin
Sylitysten ja suudeltiin,
Syd�n syd�nt� vasten kun sykk�ili,
Samat tunteet kun tunnettiin.

Sin� silloin �kki� irtausit
Minun hell�st� huostastain,
K�vit murheelliseksi ja kyyneilit
Ja huokasit, huokasit vain.

Mit� mietit? Onnea meid�n nyt
Sin� �kki� ep�ilit:
Kes� hempein synke�n syksyn tuo --
Niin perhoni pelk�ilit.

Vaan vaikkapa maillehen p�ivyt saa,
Toki koittaa se uudestaan,
Valon vuorottaisuus ja pimeyden
Seh�n juuri on siunaus maan.

Olet kultani tuossa mun kaltainen,
Olet kukkanen nurmikon,
Joka illoin kylpevi kyyneliss��n,
Vaan aamulla kuiva jo on.

Tuollaisena juur sua lemminkin.
Sua suudella taas mun suo:
Ihanaisinta mannaa maailman
Ovat huultesi ruusut nuo!



KOITTAA J�RKI J�YKK� OLLA.

Kaikkialla maailmassa
L�ytyy ristiriitaisuutta:
Kuinka ois mun laulelmissa
J�rjen johdonmukaisuutta?

Koittaa j�rki j�ykk� olla,
Saada miehen p��h�n mielt�;
Mutta tunne, tuulten lapsi,
Vaatii vallan toista kielt�.

Sadat kerrat kyll� p��tin,
Ett'en puutu tytt�l�ihin,
Heilt� kun en heitaleilta
Saanut unta p�iviin, �ihin.

Mut kun mustasilm�n immen
N�in m� taaskin ruususuissa.
Kaikki j�rjen j�iset tuumat
Suli lemmen suuteluissa.

Lemmen tunnelainehissa
Mielell�ni n��tten viihdyn,
Silm�parin mustan vuoksi
Kiehahdan ja liekkiin kiihdyn.

Ja kun lemmin, lemmin niin m�,
Jott' on lempi kaikki mulle;
Vertoja ei maine, arvo
Ved� lemmensuutelulle!

Hurmauksen huumiosta
Voiton sent��n j�rki saapi;
Miettii maita, maailmoita,
Nautinnoille naurahtaapi:

Mit' on lempi? Mit� onni?
Mit' on ihanaisin impi?
Tieto, totuus, selv� j�rki
Muka n�it' on kallihimpi.

Mut kun mustasilm�n immen
N��n m� taaskin ruususuissa,
Kaikki j�rjen j�iset tuumat
Sulaa lemmen suuteluissa.

Kaikkialla maailmassa
L�ytyy ristiriitaisuutta,
Kuinka ois mun laulelmissa
J�rjen johdonmukaisuutta?



NEIDON MIELET.


I.

Uljas on Suomelan kankahan koivu,
Kaunis ja uljas on harjulla m�nty,
Uljaampi n�it� on korvessa kuusi.
Kaikista uljain, kaunihin my�skin
Onpi mun mieless� lemmitty sulho.


II.

Lyhyt on Suomessa talvinen p�iv�,
Lyhempi Pohjolan kes�inen y�hyt,
Lyhyth�n my�skin on nuoruuden aika.
Lyhinp� sent��n on immest� ilta,
Jonka h�n sulhonsa syliss� viett��.


III.

Pitk� on syksyen t�hdet�n ilta,
Pitk� on talvisen p�ivyen puhde,
Pitempi Pohjolan kes�inen p�iv�.
Kaikista n�ist�p� pisin on sent��n
Sulhoa vuottavan impyen aika.



IMPENI.


I.

Kaunis on kes�isen iltaman rusko,
Kaunis on nurmella mansikan marja,
Kaunis on onnekas orvokin kukka.
Kauniimpi n�it� on muistossa sent��n
Poi'alla lemmitty, ihana impi.


II.

Sinerv' on lampuen l�ikkyv� laine,
Sinerv� l�htehen aalloton pinta,
Sinerv� lemmikin hempe� kukka --
Kaikkia n�it� on sinerv�isempi
Armahan impeni lempe� silm�.


III.

Puhdas on Pohjolan vilpe� ilma,
Puhdas on juokseva laaksosen virta,
Puhdas ja kaino on kielosen kukka.
Puhtaampi n�it� on armahan immen
Tuntehin puhtain aaltoova rinta.



ENSI VUOKKO.

Kasvoi laakson ensi nurmikolla
Valkovuokko, suven ensimm�inen.
Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu,
Suloinen ja hertas kukka itse.

Tuli immyt, nuori, ihanainen,
Vallatonna leikki kukkaisilla:
Vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa,
Kunnes kuivunehen luotaan heitti.

Vihantana versoi taimi nuori
Pojan syd�mmess� ensimm�inen.
Raitis, puhdas oli lemmen tunne,
Nuortea ja reipas nuorukainen.

Tuli immyt, nuori, ihanainen,
Vallatonna leikki syd�mmill�:
Taimen taittoi, helli rinnoillansa,
Kunnes kyll�styi ja luotaan heitti.



TUOMMOINEN TYTT� ON MIELEEN MUN.

    �Ton sein est le tr�ne d'amour!�
                               _Ch�nier_.

Kas tuommoinen tytt� on mielehen mun
Jok' on intoa, tunnetta, tulta!
Ja nuo sysimustat silm�si sun
Ovat vienehet j�rkeni multa --
Tuo paisuva rintas se onnea tiet��
Ja huulesi viehke�t suutelon siet�� --
Kas tuommoinen tytt� on mielehen mun,
Jok' on intoa, tunnetta, tulta!

Mua lemmit s�, Annette, sen min� n��n,
El� peittele turhia multa --
Etel�tt�ret kaikki ne lemmess��n
Ovat pelkk�� tunnetta, tulta --
Kai yhtehen luonto lie aikonut meit�,
El� lempesi liekki�, armaani, peit�!
Kas tuommoinen tytt� on mieleeni mun,
Jok' on intoa, tunnetta, tulta!

Sin� viulunsoittaja, soittele vain,
Min� tanssin impeni kanssa,
On leimuva lempi mun rinnassain,
Vaan olkohon ahjossansa,
Me kunnekka j��d��n kahden illoin,
Voi autuutta onnen ja lemmen silloin! --
Kas tuommoinen tytt� on mieleeni mun,
Jok' on intoa, tunnetta, tulta!



VIERAALLA MAALLA.

    �Le ciel est si bleu,
    Le miel est si doux...�

Ylh��ll� tuolla on Ranskan taivas
Ja Ranskan luonto on ymp�rill�ni,
Ja vienoa kielt�h�n viehkein impi
Mun korvaani kuiskivi vierell�in.

On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan
Ja l�mp�isempi on luontokin t��
Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa
Ja leivoset lennossa helkytt��.

Ja tummempi tukka on immell� t�ll�
Ja mustempi silm� ja pyyteinen
Ja tunnetta t�ynn� ja tulta on rinta
Ja kuumina polttavat suukkoset sen.

Vaan miksik� nyt juur' Suomea muistan,
Muistan sen neitoa, taivasta.
Ja miksik� nyt niin selv�h�n tunnen:
T�� kaikki on sent�h�n vierasta?

_Toukokuulla_ 1890.



MUSTAT SILM�T.

Tiesin kyll� ammoin, ett�
Silm�t ovat sielun peili,
Tiesin, ett� niiss� juuri
Hengen syvyys kuvastuupi --
Vaan en tiennyt ennen, ett�
Silm�t on kuin viep� rimpi:
Niihin jos s� vaivut kerran,
Ij�ks p�iviks uppoot sinne.



JOS TOHDIT JA TAHDOT.

Jos tahtonet tyynt� ja rauhaa vaan
Ja m�kki� lahden pohjukkaan,
Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,

Jos pelko sun valtaa, kun vain n��t,
Ett' vinkuen rient�v�t tuulisp��t,
Ja pilvet jo peitt�� taivoo;

Jos s�ikkynet huolia rinnallain,
Ja itkenet vaaroja vaikertain,
El�m�ss� kun aina ne kohtaa,

Jos lietoa lempinet, hiljaisaa,
Ken ulapoillen ei konsaan saa,
Vaan rantoja purtensa johtaa;

Jos huimaa p��t�s jo ai'e tuo,
Ett' pyrki� Alppein huippujen luo,
Kuss' kukkaset Alppein tuoksuu,

Ja henkees nuorta jos arkailet,
Ja maata jos siksi s� konttailet,
Ett'ei sua langeta juoksu;

Jos niin on, impeni, tahtos sun,
Jos tohdi et k�yd� s� taisteluhun,
Eron teemme jo paikalla t�ss�.

Mut uljuutta jos sun rinnassa on,
Jos tohdit s� el�m�n aallokkohon
Mun kanssani purtes heitt��,

Jos tuon sin� tohdit ja tahdot sen,
Kas silloin laskemme riemuiten,
Vaikk' aaltoja vahtokin peitt��.

Ja jos joku kohtais onnettuus,
Niin laitamme, ett� on into uus
Taas tuotakin vaaraa vastaan.

Kun toisihin aina me turvautaan
Ja parhaiten kun me taistellaan.
Niin auttavi luojaki lastaan.

Ken Alppeja nosta ei jaksakkaan,
H�n ei n�e Alppein ruusujakaan,
Ei tunne se tuoksua noiden.

Ja tyynest� nauttia mahdoton on,
Kun myrsky ja tuuli on tuntematon
Ja l�ikkyn� aallokkoiden.

Siis pelkosi turha s� luotas luo
Ja rohkeudellen s� sijaa suo,
Ja tuultua tuntees anna!

N�in intoa saat, n�in voimistut,
N�in vanhasta vallan s� vapaudut,
Ja pystyss� p��si s� kanna!



NIIN VARMASTI.

Niin varmasti kuin p�iv�� seuraa y�,
Niin varmasti kuin k�ypi kuolon ty�,
Niin varmasti kuin rantaan laine ly�
Ja myrskyn raivotessa louhta sy� --

Niin varmasti mun syd�mmeen s� j�it,
Niin varmasti s� rauhan sielt� veit,
Niin varmasti mun toivottomaks teit,
Kun leikkin�s vain lempe�ni peit.



KAIKKI KAIKESSA.

M� sua muistan, mit� muistellenkin,
Vaikk' luulen miettim�tt� olevain --
M� sua etsin, minne kulkenenkin,
Vaikk' luulen m��r�tt� m� kulkevain
N��n sinut aina, kunne katsonenkin
Ja vaikka silm�t suljen umpehen,
Ja ��nes kuulen, mit� kuunnellenkin,
Jos menneet korvatkin ois lumpehen
S� olennoksein k�ynyt olet n�in
Sinutta unta vain on el�m�in.



DAIMOONI.

En tied� m� ken sin� olletkaan
Mun impeni vieras vento,
Sua n�hnyt en ennen m� koskonkaan
Sysikutrinen kaunotar hento!

Mut sen min� tied�n: katseesi vain
Kun silmiini sattui kohti,
Niin alta se kulmain kaareuvain
Niin kummasti s�ihkyen hohti.

Ja liekkihin joskus se v�lk�ht��
Sysimustien kulmien alta
Kuin ukkosen nuolen tenhottu p��
L�is synk�lt� taivahalta.

Mut ett� ne voivat vieh�tt�in
My�s loistaa, n�in min� kyll�,
Kun katsees tuonoin loit mua p�in
Jumalaisella hymyilyll�.

Ja silloin m� l�mp�� suoniin sain
Ja silloin mun syttyi rinta,
Ja tunteet kiihtyi riehahtain
Kuin myrskyll� merten pinta.

Nuo silm�si mustat ne l�mmitt��
Tulikuumalla s�ihkymisell�,
Vaan mielt�ni my�skin ne peljitt��
Niin synk�ll� syvyydell�.

Luo kosken jos kuohuvan tullut on
Ja katsovi hyrskyjen vuohon,
Niin huimaa p��t� ja arvaamaton
Veis voima jo nieluun tuohon.

Niin my�s, sysimustiin silmiis sun
Kun katselin kerran taaskin,
N�in aattelin: noiden liekkiin mun
Tekis mieleni ainiaakskin!



H�N HUOMAA EI.

�Miks ruskoposkesi kalpenee,
Miks sortuu ��nesi soinnukas,
Miks kirkas katseesi raukenee?
Mun yst�v� hoi, tuo lausupas!�

Muut kaikki multa he kysyy n�in
-- Niin tuttavat mun kuin yst�v�in --
Mut yksin h�n, syy kaiken t��n,
Ei huomaa muutosta ensink��n.



SEN JO TIED�N.

Miss' on se impi, jonka lemp' ei sammu,
Vaikk' sammuu t�hdet onnen taivahan!
Min syd�n sykkii vain sen hellemm�sti,
Kun n�kee toivon p�iv�n tummuvan?

Miss' on se impi, jonk' ei silm� kostu,
Vaikk' uhkaa kurjuus ynn� kolkko y�?
Ja joka kurkistaissa kuolemankin,
Tyvenn� kaulahani k�tens ly�?

Ken n�hd� myrskyn voipi ruhjovaisen
Ja taivon salahmoista v�lkk�v�n?
Ken voipi lempii sek� anteeks' antaa,
Jos rikkoisinkin tiell� el�m�n?

Se ken ja miss�? Sen jo tied�n kyll�,
Mut sanois en, jos autuus annettais:
N��t silloin kiit�isitte kilvan sinne,
M� ehk'en autuuttani omaks sais!



VERTAUKSIA LUONNOSTA.

Kuin aurinko soppehen synkimp��n
El�hytt�v�n l�mm�n tuo
Ja helmasta hiedan ja routeikon
Elon muotoja uusia luo
Pois h��t�en ainehet tuormion tuojat
Ja loihtien esille el�m�n suojat --

Niin lempesi laskihe virkist�in
Eperoivahan sieluun mun,
Hedelm�tt�m�n hiedan ja routeikon
Sai kukkien kasvuhun
Pois poistaen pilvyet mustan mielen
Lepolaululla lemmen ja syd�men kielen.

Kuin ilmatar keuhkojen huokoisiin
Saa kaikkea puhdistain,
Avarruttavi aitoja rinnan sun
Ja mielt�si tuullottain
Pois h��t�vi ilmoa ummehtunutta,
El�hytt�vi luontoa laimentunutta --

Niin tunkihe raittiina rakkautes
Mun rintahan ry�n�iseen;
Syd�n syttyi, sykki jo virkumpaan
Ja sieluhun syksyiseen
Sai helliv�n henk�ys p�ivyen uuden,
El�hytt�v�n ilman ja toivokkuuden.

Kuin verkkona vy�hye hermoston
Hienoisena haarautuu,
Yliymp�ri tunnetta kuljettaa
Sek� hengeksi hienontuu
Elimist�� halliten tirannin lailla
Siteill� sitkeill� voimakkailla --

Niin lempesi laajaksi laajentui,
Joka hermon se hallitsee,
Minut pelk�ksi tunteeksi liu'ensi
Ja niin minut vallitsee,
Ett� nyt jos leikkinet kanssani kulta,
On vuoteeni hauta ja peittoni multa.

_Toukokuulla_ 1890.



P�IV�N NOUSTESSA.

Valahti p�iv�n kulta ylitse harjanteen,
Valaisi vaarat, notkot, ja vetten sarjanteen,
Ja soiden huuru haihtui
Ja autereeksi vaihtui
Ja ilma seijastui.
Tuhannet tummat varjot tuo aurinkoinen loi,
Tuhannet kukkaisetkin se lymyst' ilmi toi
Ja rannan raidat, hongat,
Ja loittonevat longat
Ne j�rveen heijastui.

Kun p�iv�n suukko sattui, niin linnut havautui,
Ja laakson liljan kuori ilosta avautui,
Ja lauloi linnut sitten,
Ja tuoksu kukkaisitten
Hajausi maisemaan.
Sai k�k� kultarinta jo my�skin kukkumaan,
Se lemmest�ns� lauloi ja kukkui kullastaan
Ja kuului kellot karjan,
Ja paimen loilusarjan
My�s laski torvestaan.

Tuo aurinkoinen luonnon lumosi l�mm�ll��n,
S�teillen kutsui kielot ja liljat el�m��n;
Kedolla leikki perho
Ja luonnon vihryt verho
Se loisti niinkuin uus.
-- Kuin moisen p�iv�n koitto my�s lemmen mahti on:
Se l�mmitt�� ja loitsee kuin s�de auringon,
Valossa lemmenkoiton
Saa elonvoima voiton
Ja hymyy vastaisuus.

Niin outo virtaus j�nteiss' ja suoniss' pullahtaa
Ja luottamus ja tarmo povessa ponnahtaa.
�kisti silm�kulta
Saa intohimon tulta
Kuin taivas leimahtais.
Kupeella kullan armaan vaikk' kuoloon k�yd� vois
Ja toivomalla toivot, ett' tilaisuutta ois
Sun n�ytt��, ett� voimaa on,
Vaikk' vastatuulet tulkohon
Ja myrsky pauhoais!

1887.



MIK' ONPI SYYN�.

Mik'onpi syyn�, ett� v�hitt�isin
T�� rinta riutuu omaan raivohon?
Mik'onpi syyn�, ett� nuorra vallan,
T�� rinta raukka on niin toivoton?

Mik'onpi syyn�, ett� silloin aina,
T�� liekki kaksin kerroin leimahtaa,
Kun tuota sammutella pois m� koitan,
Kun tulta tunteen uneen laulahtaa?

On syyn� n�ihin kaksi immen silm��
Niin ihanaista, tumman siint�v��,
On syyn� n�ihin kaksi immen huulta,
Niin ruusunpurppuraista, viehke��.

On syyn� vihdoin posken kainot ruusut,
Niin hienot, raittihit, niin tervehet;
On syyn� uhkuava immen rinta,
-- Kun mulle hehku ei sen tuntehet!




IVALLISIA.



EL�M�N KOKEMUSTA.

Olin lapsi, leikin ja nautitsin,
Ilomielin hyppelin, hymyilin
Oli outoa murhe musta.
Syd�n puhdas, raitis ja vilpoinen
L�i rinnassa tervehen lapsoisen,
L�i tulta ja innostusta.

Meni lapsen p�ivyet onnekkaat.
Tuli nuoruusaikani toivekkaat,
Kyti rintahan haaveiluita.
Tuli entinen elpyi, kiihkeni vain,
Yli-ymp�ri n�in min� unelmissain
Ihanteita ja seikkailuita.

Nous mieleni vastahan sorrantaa,
Nous vastahan k�yh�in poljentaa,
Nous vastahan r�yhkeytt�.
Vapautta ma vaadin ja intoilin,
Valon, ilman tarvetta rintoihin
Koin kansahan saada ja sytt��.

Ja kun kansani kalliin puutteeseen
N��n n��ntyv�n, kuolevan kurjuuteen,
T�m� aate mun mieleni voittaa:
�Oi eip�h�n muuta nyt tarvittais
Kuin rikkahan tiedoksi puutteet sais --
Kai kilvan ne auttaa koittaa!�

N�in kummia toivoin, haaveksin,
N�in hupsun tuumia hourailin,
Parinkymmenen vanhana vasta.
Ei tuntemus viel' tosi-maailman,
Ja el�m�n taistelun raivoisan
Mua kielt�nyt haaveksimasta.

Ik� jatkui, vanhenin, viisastuin,
Elon taistelun touhussa karkastuin,
Syd�n kylmeni kurjuudelle.
Kun l�mp�� tarjoo, kylm�� saa,
Kun koettavi kansaa innostaa,
Sun nauravat nuoruudelle.

Jos kunnioitusta s� tahtonet siis,
-- M� moisten kunnioituksesta viis!
Ole hiljaa, hiiskahtamatta.
Vaan syyhyisk� kielesi sittenkin,
Niin n�in sin� nuorille huudakkin
Ja �rj�se arvelematta:

�Mit� hullua, nuoriso, rynt�ilet,
Mit� riehut, leimuat, intoilet,
Mit� haaveesi aikaan saapi?
Ihantees: vapaus, samanvertaisuus,
Sek� joutava muu joku aate uus
Muka taistella kannattaapi!

K�y kirkko jo heikoksi hermoiltaan,
Ei valtio suo, ett' huudellaan,
Pian tukkivat suun, tukahuttaat.
Mut kiltti jos oot, k�yt kirkossa ain',
Ja kiitosvirsi� veisaat vain,
Niin leip�h�n sun vakauttaat.

Ota vaari s� neuvosta vanhempas,
Joka my�skin hourasin hourettas
Ihanteista ja haaveiluista.
Ihanteet ovat laihat. Ne kuivettuu,
Ajan vieress� j�� vain paljas luu --
Ei kannata riehua luista!�



VALTION SY�TTIL��LLE.

Huoleti halveksu vain mua valtion sy�ttil�s korska --
Valtio ty�lleni mun eih�n se leimaansa ly� --
Istu s� herkuillas, lue arvonj�rjestys-listaa,
Josta s� turhaan mun arvoa etsinyt liet.
Katsele Kalenterias, lue ulkoa palkkauss��nn�t,
Aika sun harmentaa, ik�h�n ansio on.
Aika kun t�ytetty on, saa onnesi kukkuran kauniin,
Kuuliaisuutesi sun �t�hdell� tunnustetaan.
Oppia oivaa my�s sin� selv�h�n kaikille saarnaat:
Purjetuulehen on helppoa h�ll�tt��.



MIES KUIN MUUTKIN.

On Olli mies kuin muutkin h�n;
Sy� kolme kertaa p�iv�h�n,
Ja kerran vain on p�iss��n.
H�n oikein siin� tekeekin,
Kun t�ytt�� joskus p��ns�kin --
P�� n�etten tyhj� muuten aina ois,
Jos t�ytett� h�n vatsalleen vain sois.



ER��LLE KIRJAILIJALLE.

S� v�it�t, ett'et ymm�rt�� s� voi,
Miks yst�v�s sun kirjaas kielt�� koittaa,
Et tahdo my�nt��, ett� vahingoittaa
Se moraalillaan k�rp�ist�k��n voi.

Vaan yst�v�s on sent��n oikeassa,
Kun kirjas julkaisua est�� koittaa:
Sis�llys onhan hiukan tarttuvaista,
N��t tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa.



�KALLIHIN KANSAN VUOKSI!�

Tuoll' istuvi uuttera tiedemies,
H�n viisauksia niin paljon ties,
Ett' kansoa tyhm�� nauroi vaan --
Mut lausuis julki h�n aatteitaan
Ei �kallihin kansan vuoksi!�

Ja pappikin paljo h�n saarnailee
Ja itseksens� h�n kummailee,
Mit� kaikkea ihmiset uskoo nuo --
Mut aatteitaan ei ilmi h�n tuo
Tuon �kallihin kansan vuoksi!�

My�s hallitus kyll� se my�nt�� voi,
Moni m��r�ys hullulta t�n��n soi,
Moni ammoin joutanut oisi jo pois
Mut kuinka sen sent��n tehd� vois
Tuon �kallihin kansan vuoksi!�

Ja kansakin joskus se valveutuu,
Kun ulkoa uutiset tunkeutuu,
Se vaatii tietoa, vapautta,
Mut tuotahan tohdita kuunnella
Ei--�kallihin kansan vuoksi!�

Jos kilpikonniksi k�ymmekin n�in,
Niin konttaahan konnakin eteenp�in!
Ja aika jos j�tt�� ja kansat muut,
Me tukimme tyynen� kaikkein suut
Tuon �kallihin kansan vuoksi!�

Jos vapaammin joku kirjoittais,
Ei kustantajaa h�n varmaan sais,
Ken auttaa tuota h�n tohtiskaan
Pian oisivat kaikki jo niskassaan
Tuon �kallihin kansan vuoksi!�

Siis jos sulla vapaampi aate lie,
Se sy�mmesi soppeen piiloon vie,
Ett'ei sit� kansasi vainuis vaan
Ja h�iriy vanhassa rauhassaan.
Sst! �kallihin kansan vuoksi!�



�KUNNON MIES�.

Kun teet s� niin kuin k�sket��n,
Kun sy�t s�, mit� sy�tet��n,
Niin olet kunnon mies.

Kun uskot, mit� saarnataan,
Et pyrji koskaan vapaampaan,
Niin olet kunnon mies.

Kun pid�t paikkas, jonka sait,
Ja vanhat aatteet, tavat, lait,
Niin olet kunnon mies.

Kun katsot miehiin johtaviin
Kuin kansa katsoo jumaliin,
Niin olet kunnon mies.

Kun kaikillen s� rauhan suot,
Ja vastustuumat vatsaas juot,
Niin olet kunnon mies.

Kun silm�t, korvat ummistat,
Ja omantuntos laajennat,
Voit olla kunnon mies.

Jos j�rki, tunne poljetaan,
El' hiisku koskaan sanaakaan,
Niin olet kunnon mies.

Ly� rintoihis ja lausu n�in:
�Kun teen m� virkateht�v�in,
Niin olen kunnon mies!�

Ja sua kiitt�� is�nmaa,
Ja haudalleskin kirjoittaa:
�T�ss' lep�� kunnon mies!

H�n t�ytti miehen teht�v�n,
H�n n�ytti meille selv�h�n,
Kuin el�� kunnon mies.

H�n muille aina rauhan soi,
Ja leip�tiens� varman loi,
Tee niin, oot kunnon mies!�



BULEVARDI-KAHVILASSA.

Olit kerran lapsena sin�kin
Ij�lt�s sek� aatteiltas,
Sun rintasi reippain ly�nnein l�i,
Punat hohteli poskillas.

Ja nuoruusinto se silloin my�s
Sun silm�ss� tuikahti
Ja onnentaivona vastaisuus
Toiveissasi kangasti.

N�m� aikoja olivat autuuden,
Lyhyt sent��n onni on maan:
Meni vuosia kymmenkunnan vain,
Kun tuossa jo vanhetaan.

Nyt tykkivi tyynn� sun valtimos,
On mielesi innoton,
Mies mielev� olet s� mukamas nyt,
Kun olet s�--kunnoton!

Et tyydy s� suotuhun kohtaloon
Et rauhaa miss��n saa,
Muka turhia my�s ovat taistelut,
Ty�, tietehet joutavaa.

Etseiss�si hetkisen hauskuutta
Luo vahtovan viinin k�yt,
Tuo viini se viel� sun virkist��,
Taas nuoremmalta s� n�yt.

Elon nestett� etel� Ranskanmaa
N��t kyll�ksi kypsytt��
Ja hetkisen lempeen ja nautintoon
Ilo-impyset yllytt��.

Punat nousevat taas sinun poskilles,
Ly� valtimo virkumpaan,
Ja nuorelta kyll� s� n�yt�t taas
-- Mut y�llisen hetken vaan!

_Paris_ 1/4 1890.



MAHTAVA MIES.

Ja ��rehen p�yd�n h�n istahtaa
Ja kirjahan uuteen tarttuu --
Nimilehte� ensiksi katsahtaa:
Kovin kirjailijoita jo karttuu!
Ken vain saa lausehet j�ljekk��n,
Kirjailija on muka mielest��n.

Pari lehte� sitten h�n silm�ilee,
Niin otsa jo ryppyyn laski:
Realistina tietysti kirjailee
My�s t��kin, Antero Kaski --
Ja el�m�n t�rkeys ja uskottuus
Kas siin�h�n on tuo kirjallisuus!

Pari lehte� keskelt� kirjan taas
Ja vihdoin viimeinen lehti --
Niin kriitikko kirjaasi, tahdontaas
Niin tutuks jo tulla ehti,
Jotta tahtosi tiesi jo tarkempaan
Kuin itse tied�t s� koskonkaan!

Ja p�yt�ns� ��rehen nojaumaan
Tuo mahtava mies nyt k�ypi,
Vaan hetken miettivi tuomiotaan,
Pian h�lle se selvitt�ypi;
Kyn�nvartehen tarttuvi pelj�tty mies
Ja huomenna lehti jo kertoa ties:

�Kuin sieni� j�lkehen sateen nyt
Vain syntyvi kirjailijoita
Ja siksi on kriitikon t�ytynyt
Kurituksella kohdella noita;
My�s Antero Kaskelle parhain ois,
Jos kirjailuhommansa j�tt�is pois.

Ei kannata ryhty� punnitsemaan
T�m�n neuvomme syit� muita,
Sen lausumme vain h�nen kirjastaan:
Se my�skin on kirjoja nuita,
Joiss' uskottuus vain vallitsee
Ja kallista kansaamme villitsee.

Ja kansa se vain muka sorrettu on
Ja sortajat on muka--rikkaat,
T�t� virtt�h�n soineet nuoret on
Kyn�niekkamme toivehikkaat --
Nyt annamme neuvon semmoisen,
Ett' ois t�m� moisia viimeinen�.

T��n arvostelun tuo mahtava mies
H�n uudesta kirjasta antaa
Ja ty�st��n suuresta, senh�n ties,
H�n lehdelt� palkat kantaa.
Rovon kansallensa on uhrannut:
Jalon ty�t� on maksusta haukkunut!




USKONVAINOJEN AJOILTA.



I. PETRUS VALDO.


a) COLL�GE DE LA GAYA SCIENZA.
 Tiet��n kulki ��net�nn�,
Murheellissa musta Sa�ne,
Hiljaa sulki Sa�ne'n aallot
Viem�riins� vuolas Rh�ne.

Sumu synkk�, raskas peitti
Ranskan vanhan Lyonin,
Peitti roskat h�kkelitten,
Kurjat kadut kaupungin.

Lepoansa �ist� nautti
Ty�teli�s alhaiso,
Kunnes heid�t vuotetulta
Havahutti aurinko.

Havahutti ty�h�n taasen,
T�llit valoisiksi loi,
Mielet kyll� virkistytti,
Mutta loan ilmi toi.

Mut ei huoli onnen lapset,
Aurinko, sun ajastais,
Kest�� �iset juomakestit,
Vaikka koittos kajastais.

Hienoimmisto porvariston
Juo nyt onneks kaupungin,
Juo nyt he'elm�� Roussillonsin,
Tuotteina Bourgognin.

Ranskan viini voimallansa
Miesten mielet tulistaa,
Laulussansa trubaduurit
Lemmen tulta julistaa.

Nuoret naiset suloansa
Paljastellen tarjoilee,
Vaikka aarteitaan he hiukan
�rsykkeeksi varjoilee.

T��ll� kaikuu laulu, soitto,
T��ll� riemu riemuks k�y,
Rikkahat nyt hekkumoitsee
Kainoutta vain ei n�y!

�Syd�n vaiko mustat silm�t
Lemmen liekin sytytt��?�
Siit� t�ss� juodessansa
Keskusteli seura t��.

Syd�n sytt�j� on lemmen,
Vanhat kaikki v�itt�v�t,
Mutta nuoret yksin ��nin
Silm�t siksi p��tt�v�t.

Maallikoiden juomingeissa
N�htiin my�skin kirkon mies,
H�nkin viinikullallensa
Kyll� kulkuv�yl�n ties.

�Nyt me saamme, kullan veikot,
Oikein herras-el�m�n,
Paavi tuopi n�ytt�m�lle
Oivallisen n�ytelm�n.

Lahkolaisten joukko kasvaa,
Tuottaa kirkon turmion --
Paavi turvaa pannahansa,
Laittaa polttorovion.

Silloin meille, kirkon miehet,
Kulta-aika sarastaa,
Kirkko uhrein kullat ry�st��,
Jos ei ry�st�,--varastaa!�

N�in h�n lausui kirkon pylv�s,
Vei jo maljan huulilleen,
Mutta ��nt�m�tt� vaipui
Henget�nn� tuolilleen.

Vuosi vuolas viinin virta,
Soittoniekat soittivat:
Taashan paavin uskoisille
Kulta-a'at koittivat.

Posket hohti, silm�t s�ihkyi,
Hellemmiksi hellyttiin,
Miss'ei ennen tutut oltu,
Yst�viksi yllyttiin.

Eiv�t viel' he yst�v�ns�
Halvausta huomanneet,
Yksi vain on sen jo tehnyt,
Silmiss��n on kyyneleet.

Petrus Valdo on t�� miesi,
Porvareita mahtavin,
Kappaleiksi kannun ly�pi,
Katsoo kuollon uhrihin.

Ja kun toiset ymp�rill�
Sammalkielin songertaa,
Petrus Valdo ��net�nn�
Kuollutta h�n osoittaa.

�Uupunut on yst�v�mme
Viini h�lt� voimat vei?�
Lausuu muudan kuollehesta.
Petrus Valdo vastaa: ei!

�Ei, t��n yst�v�mme luoja
Tempas �sken sanoistaan,
Kainaloilta kuuluivatkin
Tuonoin tuumat huulillaan.

-- Kurja nyt on valtakunta:
Vaino kohtaa syytt�m��,
Paavi vainoo, juur' kun koitat
Viett�� uskon el�m��.

Sen nyt kuulin, ja kuin kannun
Murskaksi m� t�ss� ly�n,
Niin m� vannon, maat ja mannut,
Kaikki, kaikki pois m� my�n.

Jaan ne kaikki maailmalle,
K�yh�t leip�� tarvitsee,
Kansa uskonvapautta,
Hengen valoo himoitsee�.

Lausui, poistui, tielt� kaikki
Kahden puolen hajautti,
Sanat Petrus Valdolaisen
P�ihtyneetkin havautti.

Taukos hetkeks naisten nauru,
Sammui soitto kitarain,
Pikariin j�i Rheimsin viini,
Laulut kurkkuun laulajain.

Korvissaan soi viel� heill�
Kaiku Valdon sanojen --
Voisko koskaan ihmisille
Suoda uskonvapauden?


b) VALMISTUSTA.

Rh�nen virta rantojansa
Hurjamielin nuhtelee,
Velloo Ahti aaltojansa,
Myrsky raivoo, ruhtelee,
Pirstoo purret kappaleiksi,
Mastot maalle viskelee.

Mutta vaikka ulkoisalla
Luonnon voimat mellakoi,
Vaikka myrsky kaikkialla
Kauhistusta suurta loi,
Sent��n henki ahkeroiva
Tyynt� ty�t��n tehd� voi.

Kammiossa syksyn y�ss�,
Laitehella Lyonin,
Istuu miest� kolme ty�ss�,
Ty�ss� mielin, mieltehin --
Ei he kuule myrskytuulta,
Loiskutusta rantoihin.

Ty�t� hengen tehd��n t��ll�,
Ihmishengen vapauden,
Rauhan ty�t� myrskys��ll�
Ty� on n�iden miehien:
Raamattu on eess� heill�,
Luultu l�hde totuuden.

Kirja t�� on ankarasti
Maallikoilta kielletty,
Siks' on ovet taitavasti,
Ikkunatkin teljetty,
Kirjoansa n�in he pelk�s,
Itse��n ei pelj�tty.

P��ns� viimein muudan nosti,
Lausui toisiin katsahtain:
�Tuonoin paavi siit� kosti,
Kun m� lausuin saarnassain,
Ett' on Herran k�skyt toiset
Kun on k�skyt paavin lain.

Vaan mun silm�t aukeaapi,
Selvemp�n� kaikki n��n:
Dogmejaan h�n huutaa saapi,
Min� k��nnyn--el�m��n!
Usko suun on kurja valhe,
Kun ei anna syd�nt��n.

Kohta k�yn m� maailmalle
T�t� julki huutamaan,
Kylv�n kylv�t kaikkialle,
Ehk� jonkun sadon saan --
Sokeudessa luottaa kansa
Paaviin eik�--Jumalaan�.

N�in h�n virkkoi; vakaumuksen
Tulta tuikki silm�t nuo,
Tehnyt suuren uhrauksen
Oli vasta miesi tuo:
Paljo uhraa rikas silloin,
K�yhillen kun kaikki suo.

Petrus Valdo yst�v�ns�
Kanssa istuu t�ss� nyt,
Totuudelle el�m�ns�
Uhrata on p��tt�nyt;
Kansa luokse Jumalansa
Saatettava n��t on nyt.

Rh�ne'n virta rantojansa
Hurjamielin hiihtelee,
Velloo Ahti aaltojansa,
Myrsky raivoo, ruhtelee,
Pirstoo purret kappaleiksi,
Mastot maalle viskelee.

Mutta vaikka ulkoisalla
Luonnonvoimat mellakoi,
Vaikka myrsky kaikkialla
Kauhistusta suurta loi --
Sent��n henki ahkeroiva
Tyynt� ty�t��n tehd� voi.


c) PROVENCEN LAAKSOSSA.

Ja aurinkoinen kultiaan
Loi vuorimaisemille,
Loi viinimaille Provence'n,
Sevennein rintehille;
Valaisi n�yr�t k�ynn�kset,
Kastanjat, sitruunitkin,
Valaisi maissivainiot,
Oliivit, limuunitkin.

Ja synk�n tumma sypressi
Nous korkeutta kohti
Ja p�iv�n kuumat suutelot
Pois orangeilta johti,
Ja kukkasetkin siimeksen
Sai �ljypuiden alla
Ja pomeranssi tuoksusi --
Vihersi kaikkialla.

Tie kulki halki vuoriston,
Vei pitkin laakson pohjaa
Ja luokse kyl�n Provence'n
Se kulkijaimet ohjaa,
Ja t�ll� tiell� trubaduur
Jo lauloi monta kertaa
Ja Provence'nsa Eedeniin
H�n lauluissansa vertaa.

Ol' mauri, baski, burgundi
Jo polkenut sen hiekkaa,
Ja gooti, roomalainen t��ll'
Ol' v�lkytellyt miekkaa --
Mut vapautta viel�kin
T��n seudun kansa vaati,
Ja syd�mmens� uskonnon
Se itse my�skin laati.

Nyt kumma joukko kulkien
Sai vuorilaakson suusta,
Sel�ss� pussit, ryysyiss�,
Jaloissa keng�t puusta.
Ja joukon eess� astui mies,
Min silm�t suihki tulta,
Min katse syv�, tutkiva,
Ja kirkas niinkuin kulta.

T�� kumma joukko kulkien
Sai kyl�n raitiollen,
Sai luokse viinitarhojen --
Ain' yh� vaiti ollen,
Mut siin�, kansan n�hty��n,
Tuo eellimm�inen miesi
H�n kirjahansa viitaten
N�in lausuella tiesi:

�Te ranskalaiset veljeni,
Provence'n sisaretki!
Jo pilkoittaapi p�iv� taas,
Ly� pelastuksen hetki.
Pois paavin ulkokultaisuus
S�, kansa, p��lt�s torju
Ja uskossasi vapauteen
S� ell�s koskaan horju.

Jos joskus pilvet taivahan
Ne synkemm�ksi peitt��,
Ei silt� ihmishenki t��
Saa toivomasta heitt��,
Ja vaikk' on papit riettahat
Ja kirkossa on sy�p�,
Niin sent��n hetki vapauden
On ihmisille ly�p�.

T�� kirja t�ss� Jumalan
On oma puhdas tahto,
T�� alkul�hde itse on;
Ja v��rennyksen vahto
On armon suojan sanasta
Pois pesty kaikki j�lleen,
Ja pelastuksen kallio
On saatu, veljet, t�lleen.

Nyt paavin papit anteheks
Aneilla synnit my�v�t,
Ja kuolinhaavan kirkkohon
Opeilla n�ill� ly�v�t.
Ei armon suoja pappi lie,
Se Jumalalta vuotaa,
Vain luojan anteeks-antamus
Se synnintaakat huotaa.

T�� kirja sodat, valanteot
Se meilt� kaikki kielt��,
Ja kuolemankinrangaistus
On poikkeus Herran tielt�.
Ja vaikka miss� rukoilet,
Se taivahassa kuullaan --
Nyt n��t sen yksin kirkkoja
Vain semmoisiksi luullaan.

T��n kirjan papit kielsiv�t --
Ei nylkyrit he soisi,
Ett' kansa itse totuuteen
Se tunkeutua voisi!
Nyt ottakaatte kirja t��,
Se kaikki selvitt��pi,
Mut sen jos henki vieraaks j��,
Se puustaviksi j��pi�.

N�in lausui joukon saarnamies
Ja kansa riemumielin
Se luojan sanaa kuunteli
Nyt trubaduurein kielin.
T�� tuttavalta tunnustaa
Ja luottamuksen voittaa,
Ja nyt se alkaa uskomaan,
Ett' p�iv� kohta koittaa!

Ja p�iv� kyll� koittaakin,
Vaan peittyy hurmeruskoon,
N��t vainon hirmut alkavat,
Mut kansa turvaa uskoon.
Ja vaikka verta vuotaakin
Ja kuolon kalpa h�ilyy,
Niin Petrus Valdon peltoty�
Se vastaiseksi s�ilyy.


d) MAANPAKOLAISUUDESSA B�HMISS�.

Ja p�iv� paistoi ja luonto loisti
Ja kukat ny�kk�si hymyten,
Ja linnut lauloi ja lehto raikui
Ja mets� huokusi tuoksuen.

Ja et�h�ll� nous Erzgebirge
Niin sinerv�isen� siint�en,
Ja au'er auringon karkeloitsi
Noin vasten rinteit� vaarojen.

Iloisna pulppusi vuoril�hde
Ja puro-pienelle elon soi,
Mi kivilouhia kierr�tellen
Uransa laaksohon tuonne loi.

Tuo vuoril�htehen kirkas silm�
Se emo Elbehen virtoaa,
Ja yliymp�ri B�hmin maata
N��t lis�voimia Elbe saa.

My�s sinne ent�vi Eeger virta,
My�s senkin lainehet Elbe vie,
Ja koko B�hmiss� rantamaita
Niin ihanaisia tokko lie?

Niin oli ainakin ennen muinoin,
Ja siit� vain min� kerronkin,
Kun tuolla juurella Erzgebirgen
Ol' viel� pienoinen kyl�kin.

Vei kyl�n laidalta polku silloin
My�s t�nne Eegerin rannallen
Ja juuri polkua tuota n�htiin
K�yv�n illoilla vanhuksen.

H�n kulki rantaman kumpuelle
Ja siell� istui h�n yksin��n,
Jos kuka mietteens� kuullut oisi,
N�in kulki aattehet valkop��n:

�Nyt astun maalla m� vierahalla
Ja kotimaahani mieli on,
Mun vainon raivotar ty�nsi t�nne,
M� v�ltin kuolon ja rovion.

On viesti Ranskasta kertoellut
Kuin Valdolaisia vainotaan --
Vaan min� raukka, miks pois m� l�ksin,
Miks hylk�sinkin m� is�nmaan?

Vain pelvon tunnekko pois mun h��ti
Tai olko muukin mun vaikutin?
Sen tied�n vain, ei se pelko ollut,
Mi kauas karkoitti B�hmihin.

Se aate, jonka m� kukkimista
Niin hengen voimalla ahkeroin,
Se vaati alaa ja yllykett�
Ja siksi t�nne m� sen nyt toin.

T�� aate kallis on Jumalalta,
Se onhan uskomme uudistus,
Ja t�� on totta, sen syd�n toistaa,
Sen ty�t' on sy�mmeni puhdistus.

Kun heitin kultaisen kotimaani,
Kun is�nmaani m� hylk�sin,
Niin silloin tuntui mun syd�mmess�
Kuin kuorman alle m� murtuisin.

Mut kallihimpi on synnyinmaata
Minulle aatteeni vapaus,
Jos kaiken muun min� uhrasinkin,
Sen hukka liik' oisi uhraus!

Ja ennen muutan m� muille maille,
Kuin annan m��r�t� uskoain,
Ja maailmassa mun arre kallein
On uskonvapaus ja--jumalain�.

N�in mietti kummulla Petrus Valdus,
-- H�n t�nne B�hmiin ol' paennut --
Kun kotiseudulla kaikkialla
Ol' vainon hirmutar raivonnut.

Tuhansin kuolivat roviolla
Nuo uskolaisensa riemuten
Ja jumalaansa he viel� kiitti
Tulessa, sauhussa liekkien.

Mut Petrus Valdus h�n matkustellen
Vain kylvi siement� peltohon,
Ja uuden uskonnon kultatempliin
Yks porraspuu n��tte h�nkin on.

_Paltamossa, syksyll�_ 1888.



II. VARASTETTU.

P�iv� alas taivahilta
Ruskotellen k�ypi,
Taivon kanssa suvi-ilta
My�s jo h�m�rt�ypi.

Nuori �iti tiet� kulki,
Vuorta, joka vietti,
Miettehens� rinta sulki,
Mutta n�in h�n mietti:

�Tuolla kotikehdossansa
Nukkuu lapsikulta,
Eih�n luoja armoansa
Toki kiell� sulta!

Min� tuudin pient� lasta,
Tuudin sille mielt�,
Ett'ei unhottaisi vasta
�itikullan kielt�.

Nuku siell� huoletonna,
Nuku lapsukainen,
Vaikka is�s paavi konna
Vei jo nuorra vainen.

Is�s k�rsi kuolemansa
Polttoroviolla,
Mutta luja uskossansa
Jaksoi aina olla.

Nyt m� laulan kehdollasi
Is�s kohtalosta,
Ett'et my�s s� uskollasi
Henke�si osta.

Vaan kun vartut, lapsi, kerran,
Murra sortovalta.
Kuule aina k�skyt Herran,
K�skyt jumalalta�.

N�in h�n mietti �itirukka,
Kiiruhusti astui,
Rintehell� nurmen kukka
Kastehesta kastui.

Sammui rusko taivahilta,
Pilveen taivon liensi,
Y�ksi muuttui suvi-ilta --
�iti juosten riensi.

Kotiansa riensi kohti,
Mietti pient� lastaan,
Kuinka muka t�ll� hohti
Silm�t h�nt� vastaan.

Saapui t�llillens� asti,
Oven aukaiseepi,
Mutta sy�nt� vihlovasti
Silloin parkaiseepi.

Vuotehell' ei lasta ollut --
Viel' on sija l�mmin;
Miks' et, �iti, ennen tullut,
Tullut vikkel�mmin?

�Varastettu! Varastettu!
Viety mun on lapsi,
Ainoiseni anastettu,
Harmene jo hapsi!

Munkki konna lapsen ry�sti,
Munkki mustasiipi,
El�v�lt� hautaan sy�sti,
Luostariinsa hiipi.

Lapset viev�t Valdolaisten,
Veiv�t, lapsi, sunkin --
Turmioksi sukulaisten
Kasvattavat munkin.

Luoja, ell�s ilkity�t�
Roiston salli tuota!
Ennen korppiloille sy�t�,
Syyd� pitkin suota.

Kohtalonsa kuolemata
Kurjemp' moinen oisi,
Kiroella kantajata,
Sukukunta voisi.

Tai jos otat huohmahasi,
Lapsen mieli k��nn�,
Ry�v�reihin voimallasi
Turman v�k� v��nn�!�







End of the Project Gutenberg EBook of Ristiaallokossa, by Kasimir Leino

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIAALLOKOSSA ***

***** This file should be named 15897-8.txt or 15897-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/5/8/9/15897/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.