The Project Gutenberg EBook of El�m�n hawainnoita V: Kirjailija; Mutta
el��p� h�n wiel� sittenkin; W��r� mammona, by Pietari P�iv�rinta

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: El�m�n hawainnoita V: Kirjailija; Mutta el��p� h�n wiel� sittenkin; W��r� mammona

Author: Pietari P�iv�rinta

Release Date: February 1, 2005 [EBook #14864]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL�M�N HAWAINNOITA V ***




Produced by Tapio Riikonen






EL�M�N HAWAINNOITA V: Kirjailija; Mutta el��p� h�n wiel� sittenkin;
W��r� mammona

Kirj.

P. P�iv�rinta


WSOY, Porvoo, 1894.





KIRJAILIJA.

(A. Kiwen kuolon johdosta kirjoitettu.)


Tunsin er��n kirjailijan, jonka kanssa minulla oli onni tutustua. H�n
oli kyll� saanut kaipaawalle hengellens� kehityst�, mutta onnetar ei
ollut h�nelle suonut mit��n palkallista wirkaa, kukatiesi sent�hden,
ett� se tahtoi tehd� h�nest�--kirjailijan. H�n totteli noita onnettaren
oikkuja ja rupesi ty�h�n, jolla h�n aikoi puutosta k�rsiw�n henkens�
suojan hengiss� pit��!--K�win h�nen tyk�n�ns�; talwi oli. H�n istui
hataran j��tyneen akkunan edess�, pienen p�yd�n ��ress� kirjoitellen,
ja jotkut pienet torkkuset polwien p��ll� suojana, ett'eiw�t raajansa
kowin olisi kohmettuneet ja kangistuneet! Siin� asemassa wuoti h�nen
sielunsa riwi riwilt� paperille. Satuin my�s k�ym��n h�nen tyk�n�ns�
kes�ll�kin useat kerrat; kerran siell� ollessani tuli sade; katto oli
huoneessa niin huono, ett� wesi rupesi wirtanaan juoksemaan huoneesen
ja niin kirjailijan p�yd�llekin; mutta h�n n�kyi kyllin jo tuntewan
huoneen oikut, sill� ennenkuin wesi enn�tti ruweta oikein juoksemaan,
siwalsi h�n raskaan teoksensa ja kaikki muut siihen kuuluwat paperit
pois p�yd�lt� ja pani ne er��n wankan kaapin laatikkoon, joka wiel�
kaikeksi onneksi pid�tti sadetta ja niin suojeli paperit kastumasta.
Miks'ei h�n hankkinut itsellens� parempaa huonetta? kysynette kai.
Wastaus on mutkatoin: h�n ei woinut. Semmoisessa tilassa ollessaan
kirjoitti, k�rsei ja toiwoi h�n, sill� h�n luuli ihmisten syd�nten
olewan my�t�waikutuksessa h�nen oman syd�mmens� tunteitten kanssa,
joista h�n nyt parast'aikaa wuodatti paperille ett� ihmiset siin�
n�kisiw�t, selwemm�sti kuin t�h�n anti, oman itsens�, oman syd�mens�,
ja sen oikut ja juonet; ett� ihmissyd�nten hyweet tulisiwat
kirkkaammiksi, waloisemmiksi ja suuremmaksi hy�dyksi ihmisille
itsellens�.--Tuota kuwasi, tuota tarkoitti h�n; tuon peilin lasia h�n
koki s�ilytt�� kirkkaana, ett� kaikki siin� n�kyw�t haamut n�kyisiw�t
alkuper�isess� puhtaudessaan, koristelematoinna, liioittelematoinna ja
my�skin tahraamatoinna. Jos tuohon suureen kuwa-kokoelmaan sattui
tulemaan jotakin w��rennyksi�, koki kirjailija niit� huolellisesti
poistaa niin paljon kuin suinkin woi. Tuommoista ty�t� teki h�n
huoneessansa; siin� h�n kasti leip�palaansa suolaan ja s�i,
tyydytt��kseen elimiens� waatimuksia; siin�, siin� huoneessa k��rei h�n
itsens� huonoihin waateriepuihin ja heitti itsens� wanhaan s�nkyyns�
aina silloin kun h�nen puutosta k�rsiw� ruumiinsa ja w�synyt henkens�
tarwitsiwat lepoa!--Semmoinen oli h�nen taistelonsa!

Wiimein sai h�n ensim�isen teoksensa walmiiksi. H�n tarkasti sen l�pi
moneen kertaan, ja koetti woimiensa takaa poistaa, mit� siin� oli h�nen
mielest�ns� w��r��. Sitten h�n katsoi wiel� kerran sen l�witse, ja nyt
ei h�n en�� huomannut mik� siin� olisi w��r�� ja poistettawaa; nyt se
oli yht�pit�w� h�nen oman henkens� ja tunteittensa kanssa.

Kun el�m�ntarpeet oliwat kirjailijalla niin liki, ajatteli h�n: "Jos
min� tuolla jotakin saisin!" otti teoksensa mukaansa ja l�hti
kaupunkiin, jossa toimitettiin useampia sanomalehti�. H�n meni er��n
toimittajan luo, jonka h�n piti luotettawimpana, ja pyysi h�nen olemaan
hyw�n, tarkastamaan h�nen teostansa ja antamaan sitten siit� suullisen
arwostelun h�nelle. Sanomalehden toimittaja otti teoksen
hyw�ntahtoisesti tarkastaaksensa ja lupasi wiikon p��st� antaa
lauseensa. Woi kuinka pitk� tuo wiikko oli! Kirjailija toiwoi ja
pelk�si: "mit� sanonee tuo arwoisa sanomalehden toimitus? tunteneeko
h�n kyh�nt�ni?" Eik� ollut h�nell� woimaa yritt�� sill� wiikolla mit��n,
niin koski tuo asia h�neen; sill� nyt juuri oli ensim�inen kysymys,
tuntewatko ihmiset h�nt�, tahi oikeammin--itse�ns�.

Kun wiikko oli kulunut, meni kirjailija taas tuon sanomalehden
toimittajan tyk�, jolle h�n oli sielunsa paljastettuna uskonut, ja
astui tykytt�win syd�min h�nen ty�huoneesensa. Toimittaja istui
kirjoitusp�yt�ns� ��ress�, mutta kun h�n kuuli owesta tultawan, k��nsi
h�n p��ns� tulijaan p�in ja sanoi: "wai niin!" ja samassa kohensi h�n
sangallisia silm�lasejaan, sitten sieppasi h�n p�yd�lt� nelj�nneksiin
taitetun, ison paperiwihkon, pudisti ja wiipoitti sit� kirjailijaa
kohden, ja sanoi: "kyll�h�n siit� tulisi", waan yh� tarjoili
paperiwihkoa kirjailijalle. T�m� tuli ja otti teoksensa pois--sill�
seh�n se oli--ja huokasi raskaasti.

"Ettek� ottaisi t�t� sanomalehteenne ja maksaisi minulle w�h�n?" kysyi
h�n ujosti.

"Minun sanomalehdell�ni on enemm�n kirjoituksia kuin siihen mahtuukaan,
jonka t�hden en min� sit� tarwitse, enk� min� maksa kirjoituksista",
sanoi toimittaja.

Kirjailija kiitti n�yr�sti, sanoi hyw�stin, kumarsi ja l�hti
murheellisena pois. "Kyll�p�h�n siit� tulisi", sanoi sanomalehden
toimittaja, ajatteli h�n; "siis siit� ei wiel� ole tullut mit��n, sen
pit�isi wasta tulla! Kummalista! Minun ymm�rrykseni mukaan sen olisi
pit�nyt jo tulla siksi, mit� siit� woi tulla--mutta jos en min�
ymm�rt�isik��n, jos olisinkin tuhmempi muita ihmisi�? Hywinkin niin
saattaa olla--mutta sittenk��n ei teoksessani ole muuta kuin totuutta",
mietti h�n itseksens� k�welless��n kaupungin katua ja h�nen mieleens�
johtui koettaa tarjota teosta jollekin kirjankustantajalle.

Niin ajatellen ohjasi h�n kulkunsa er��n kirjainkustantajan asuntoa
kohden. Sinne tultuaan esitteli h�n asiansa.

"Oletteko ennen kirjoittaneet kirjoituksia?" kysyi t�m�.

"En", wastasi h�n ujosti.

"Kirjoja, joiden menekki� ei tied�, on waappera menn� kustantamaan;
sill� jos ne menew�t huonosti ulos, niin niist� saa isoja tappioita.
Heitt�k��h�n teoksenne t�nne kuukaudeksi, min� kuulustelen sill� aikaa,
onko teoksenne painamista ansaitsewa", sanoi kirjainkustantaja.
Kirjailija heitti teoksensa koetustuleen, waikka h�n olisi tarwinnut
hetikin saada maksun siit�, jokap�iw�iseksi toimeentuloksensa; mutta
mink�p� h�n sille teki. H�n palasi takaisin kurjaan kotiinsa wiett�m��n
puutteellista el�m��ns� ja k�rsim��n. Woi kuinka pitk�lt� tuntui tuo
kokonainen kuukausi odottaa--ja oliko h�nen teoksestaan sittenk��n
tulewa mit��n? Ik�wystyen aikaansa ja ty�tt�myyteens�, rupesi h�n taas
toista uutta teosta kirjoittamaan, sill� suurena lohdutuksena h�nell�
oli tuo lause: "kyll�h�n siit� tulisi". "Jos ei silloin wiel� tullut,
ent� jos nyt tulisi", ajatteli nyt kirjailija ja kaksinkertaisella
innolla rupesi h�n ty�h�n. H�n kirjoitti kuwakirjaa ilman kuwia. H�n
kuwasi ihmissyd�nten salaisuuksia, syd�nten sywimmist� loukoista, ja
saatti p�iw�nwaloon, helposti ymm�rrett�wiksi ja k�sitett�wiksi, mik�
siin� ennen oli asunut puolih�m�rin� tunteina.

H�n kuwasi ihmissyd�nten iloja ja suruja, my�t�= ja wastoink�ymisi�,
onnea ja onnettomuuksia, rikkautta ja k�yhyytt�, ylh�isyytt� ja
alhaisuutta. Tutaksensa perinpohjin tuota kalliinta Jumalan luoduista
olennoista, merkillisint�, oikullisinta, kummallisinta olentoa--
ihmist�,--piti kirjailija h�nt� edess�ns� pienest� lapsesta pit�in,
aina wanhuuden ik��n asti, k��nsi h�nt� aina toisinp�in, kun niin
tarwittiin, paremmin h�nt� tutaksensa, ja niin h�n tuota edess��n
olewaa taulua k��nteli ja katseli kapalosta hautaan asti sek� oppinunna
ett� oppimatoinna, mutta kaikkein suurimpana silm�m��r�n�ns� piti h�n
kumminkin kurkistamisen, niin usein kuin taisi, tuon rikasaineisen
taulun syd�meen, mit� siell� liikkui ja asui, ja kun h�n waan sai sinne
katsoa, silloin h�n kuwasi ihmisen himojensa orjana ja niist� wapaana,
toisinaan taas himojansa wastaan sotiwana ja niiden wahwana
wastustajana ja wihdoin wiimeinkin onnellisena wihollisensa woittajana,
monien kowien taistelojen ja waihettelewien onnien per�st�. Sanalla
sanoen: h�n kuwasi totuuden taisteloa pimeytt� wastaan. Mutta tuota
pimeytt�, ja sen waltaa ja woimaa ei kirjailija pit�nyt min��n
pikkuwihollisena--niinkuin muutamat sen n�kyw�t pit�w�n--waan h�n
katsoi sen waaralliseksi, w�kew�ksi wiholliseksi, jota wastaan t�ytyy
walppaudella sotaa k�yd�, eik� saa mit��n laimiin ly�d�, jos mieli
h�nest� saada woittoa.

Noita kuwia pani kirjailija paperille ja oli niin waipunut tahi oli
oikeammin sanoen sulaunut tuohon henkiseen ty�h�ns�, ett� unhotti
kaikki ulkonaiset puutoksensa, waiwansa ja k�rsimisens�, ja teos kaswoi
p�iw� p�iw�lt�. H�n ei huomannut sit� murhehtia, kelpaako h�nen
teoksensa wai ei, tuntewatko ihmiset h�nt� wai ei. Siin� oli h�nelle
kylliksi, ett� h�n tunsi ihmissyd�met ja siin� h�nen el�m�ns�; h�n ei
huomannut henkisess� ty�ss��n my�s sit�k��n, ett� h�nen terweytens� oli
heikko.

Kun kuukausi oli kulunut, meni h�n taas kirjainkustantajan tyk�. T�m�
otti kursailematta teoksen p�yd�lt� k�teens�, oikasi sen h�nelle ja
sanoi: "Se on liian kowa, en min� sit� rupea kustantamaan". Kirjailijan
rinta aaltoili raskaasti tuskasta; h�n otti teoksensa ja l�hti ulos,
yht� toiwotonna kuin ennenki.

Kun h�n k�weli katua my�ten, ajatteli h�n: "kyll�h�n siit� tulisi!
Liika kowa! Woi, eik� totuutta saakaan ilmi tuoda? Niin, niin! Ihmiset
rakastawat enemm�n pimeytt� kuin walkeutta! Miksik�h�n min� onnetoin
olen syntynyt maailmaan?" Noita surullisia mietteit� mietti kirjailija
ja h�nen henke��n oikein ahdisti, kaikkia noita ajatellessaan. H�n
ohjasi nyt kulkuaan er��n toisen sanomalehden=toimittajan tyk�,
ajatellen, ett� h�n kenties ottaisi h�nen ensim�isen teoksensa
sanomalehteens�, nowelli=osastoon, ja maksaisi siit� h�nelle w�h�nk��n;
sill� se sanomalehti oli nyky��n perustettu ja siis wasta alkawainen.
Niine ajatuksineen esitteli h�n asiansa. Toimittaja otti heti teoksen,
k��nteli, silm�ili ja tarkasteli sit� siwu siwulta, riwi riwilt�,
sitten h�n oikasi itsens� ja k��ntyi murheellisen ja peloissaan
odottawan kirjailijan puoleen ja sanoi: "Kyll� min� otan t�m�n
sanomalehteeni ja maksankin siit� w�h�n, mutta t�t� pit�� paljon
parantaa."

"Woi, ei sit� pit�isi kowin paljon parantaa, min� en ole siihen
kirjoittanut muuta kuin totuutta, ja totuudenhan pit�isi aina saada
olla paikoillaan. Kirjoitus= ja kieliwirheet, kuin my�s ajatusta
eksytt�w�t sanat ja lauseet, lupaan kuitenkin mielell�nikin oikoa",
sanoi kirjailija.

"Min� oion teoksen alusta sen werran kuin yhteen numeroon menee enk�
panekaan sit� wiel� ensi numeroon; wiikon p��st� saatte k�yd�
katsomassa, oletteko parantamiseen tyytyw�inen", sanoi toimittaja, ja
siihen tyytyi kirjailijakin ja heitti teoksensa sinne.

Kun wiikko oli kulunut, meni kirjailija katsomaan: kuinka paljon h�nen
teostansa oli "parannettu". H�n astui toimittajan huoneesen ja tapasi
h�net kotona. T�m� otti teoksen k�teens�, toi sen kirjailijan
n�ht�w�ksi ja sanoi: "noin kun t�m� oiotaan ja parannetaan, sitten
t�st� tulee hyw�".--Tuon n�hty��n ja kuultuaan tuli kirjailija
ik��nkuin halwatuksi: h�nen rintansa aaltoili; hengityksens� k�wi
tihe�sti ja raskaasti, h�nen huulensa ja kaswonsa w�r�hteliw�t; hieno
puna nousi h�nen muutoin niin kalpeille kaswoillensa, eik� h�n saanut
kaukaan aikaan yht��n sanaa suustansa. Mit� n�ki, mit� tunsi h�n nyt?
H�nen teoksensa oli nyt "parannettu", mutta mink�laiseksi? Ne siwut,
joissa tuota parannusta oli tehty, oliwat niin muutetut, ett'ei
kirjailija woinut niit� en�� tuntea omiksi teoiksensa: koko siwut
n�yttiw�t niinkuin ne olisiwat olleet yht� sotkua, sill� melkein kaikki
riwien w�lit oliwat kirjoitetut t�yteen ja entisi� sanoja ja lauseita
oli h�witetty pois, noiden uusien ja tietysti arwokkaampien lauseiden
tielt�. Niin ankara oli tuo parantaminen ollut!

Sen werran toiwuttuansa h�mm�styksest�ns� ett� woi ruweta puhumaan
sanoi kirjailija hiljaisesti: "Ei, min� otan teokseni pois, en min�
anna sit� niin paljon parantaa."

"Mutta teoksenne ei tule t�ss� maailmassa muutoin painetuksi", sanoi
tuo hyw�ntahtoinen parantaja.

"Olkoon niinki!" sanoi kirjailija. "Parempi on totuuden olla kaikenni
julki=tulematta parempiin aikoihin, kuin ett� se ilmestyisi
ep�totuudellisessa muodossa."

"Te olette pikku=yst�w�ni liian itserakas", sanoi toimittaja, k��nsi
itsens� ymp�ri, meni kirjoitusp�yt�ns� ��reen, rupesi kirjoittamaan,
eik� ollut n�kewin��n eik� kuulewinaan tuon "pikku=yst�w�ns�"
kumarrusta eik� hyw�sti�, kun kirjailija teoksensa kanssa l�hti pois.
Surumielin kulki h�n taas kotiaan kohden. H�n oli n�hnyt waiwaa paljon;
h�n oli k�rsinyt puutosta ja toiwonut jonkunmoista palkkaa saawansa
raskaasta hengenty�st��n, mutta ihmiset eiw�t h�nt� tunteneet.
"Kummallista!" ajatteli h�n: "Kyll�h�n siit� tulisi--se on liika kowa--
sit� pit�� parantaa! Hyw�! Ihmiset eiw�t tunne minua, ei, ne eiw�t
tunne juuri ket��n", mietti kirjailija ja meni kotiaan.

Kaukaisiin aikoihin ei h�n kyennyt yritt�m��n mit��n isompaa
hengenty�t�, sill� h�n kukistui perinpohjin wastoink�ymisist��n, mutta
nuot el�w�t hengenwoimat eiw�t kumminkaan pysyneet kowin kauwan salassa
tuossa kuolewassa ruumiissa, sill� kirjailija rupesi sepitsem��n pieni�
runokappaleita, jotka h�n l�hetti milloin mihinkin sanomalehteen
julaistawaksi, ja ne otettiin mieluisesti wastaan. Niiss� tyhjensi h�n
murheellisen syd�mens�; niiss� lauloi h�n ihmisen pettynytt� ja
toiwotointa toiwoa; niiss� lauloi h�n w�syneen ty�miehen palkkaa,
wiimeist� toiwoa ja toiwottua lepoa--hautaa, joka ei kenenk��n
kuolewaisen ty�st� sano ett�: "kyll�h�n siit� tulisi se--on liian kowa
--sit� pit�isi paljon parantaa", waan katsomatta mit�, mink�laista ja
kuinka paljon mikin on tehnyt, korjaa tasapuolisesti ja yht�mittaisesti
poweensa kaikki, saamaan siell� wiimeist� lepoansa. Niiden lauleleminen
piti h�nt� surussansa eleill�. H�n k�wi harwoin muiden ihmisten
seuroissa ja oli hiljainen ja umpimielinen; h�nell� ei ollut yst�wi�,
sill� harwat h�nen tunsiwat, mutta wiel� harwemmat--ymm�rsiw�t.
Ylh�iset h�nen katsoiwat yl�n sent�hden, kun ei h�nell� ollut wirkaa ja
sit� seuraawaa rikkautta; he pitiw�t h�nt� tyhj�n� haaweksijana ja
hourailijana. Kun h�nen runokappaleensa alkoiwat her�tt�� huomiota
ihmisiss�, kysyi er�s arwossa pidett�w� ja oppinut wirkamies toiselta
kirjailijaa l�hell� asuwalta wirkamiehelt�: kuka ja mink�lainen mies
h�n on, joka niit� runoilemia kirjoittelee? sai h�n kohta wastaukseksi:
"ei se niin erinomainen mies ole, kun h�nen oikein tuntee."--Rahwas
taas katsoi h�nen ihan tarpeettomaksi Luojan luotujen seassa; h�nest�
muka ei ollut mit��n hy�ty� t�ss� maailmassa, h�n waan aiwan turhaan
kulutti niit� niukkojakin el�m�n tarpeita, joita h�nell� oli riutuwan
henkens� yll�pit�miseksi. Mutta kun h�n sattui saamaan jonkun
wieraaksensa, joka h�nen tunsi, joka h�nen ymm�rsi, niin h�n tuli kuin
uudesta syntyneeksi; ei silloin surut eik� huolet painaneet, ei silloin
tullut kysymykseen: tunsiwatko ihmiset h�nt� wai ei, kelpasiwatko h�nen
teoksensa wai ei, oliko h�nen maallinen toimeentulonsa hyw� wai huono,
kaikki, kaikki oli yht� waan; siin� oli kyll�, ett� jokukaan h�nen
ymm�rsi--ja h�n tuli niin el�w�ksi ja hilpe�ksi, ett'ei h�nen olisi
luullut maailmassa mit��n k�rsineen eik� tunteneen!

N�in kului aikoja ja wuosia muutamia, kun sanomalehdiss� julistettiin
kilpapalkinto haettawaksi. Se el�hytti taas kirjailijaamme ja h�n
ryhtyi ty�h�n. "Ehk� nyt onnistun", ajatteli h�n. M��r�tty� ainetta
koki h�n saada niin waloisaksi ja selke�ksi kuin suinkin mahdollista,
ja sit� tehdess�ns� koki h�n teroittaa kaikki sielunsa woimat,
saadaksensa sen kelwolliseksi. H�n kirjoitti sen teoksen
syd�nwerell�ns�! Y�t� ja p�iw�� teki h�n ty�t�, huolimatta wilusta ja
n�lj�st�, jotka oliwat h�nen alinomaisia seuralaisiansa; tuonlaisella
ponnistuksella tuli teos m��r�aikaan walmiiksi.

Wiikkoja, kuukausia kului, eik� kuulunut mit��n koko kilpailewista
teoksista: kuka oli saanut kunniapalkinnon, wai eik� kukaan. Woi kuinka
pitk�lt� tuntui taas tuo pit�� ja tuskallinen odotusaika. Joka postissa
oli h�n ensimm�isin� sanomalehti�ns� ottamassa, jotka h�n wei kotiansa,
siell� yksin��n niit� tarkastaaksensa; sill� ei h�n tohtinut muiden
n�hden sit� tehd�, pel�ten mielen liikutustaan, jos h�n h�t�pikaa
hawaitsisi tuon toiwotun ja pel�tyn uutisen. Kotonansa h�n tarkasteli
riwi riwilt�, palsta palstalta, siwu siwulta, n�kyisik� niiss� jotain
kilpailewista, mutta turhaan, mit��n ei n�kynyt eik� kuulunut!

"Kyll� se on wiel� ollut liika kowa, se wiel� on taitanut tarwita
parantamista--se ei ole kelwannut", ajatteli kirjailija, k�rsei ja
odotti.

Wihdoin wiimein sai h�n asianomaisilta kirjallisen tiedon, ett� h�nen
teoksensa on hyw�ksytty, waan ei ole saanut palkintoa muutamien
huomattujen ep�tasaisuuksien wuoksi.--"Niin, arwasinhan min�; siin� on
nyt ep�tasaisuuksia, waikka minun tuntoni mukaan ei siin� olisi niit�
pit�nyt olla, mutta kukatiesi en min� wiel� oikein ymm�rr�", ajatteli
ja sanoikin kirjailija, mutta h�n oli hywill��n kuitenkin siit�, ett�
h�nen teoksensa oli hyw�ksytty, eik� kokonaan hylj�tty. Kilpakirjoitus
painettiin, h�n sai jonkunmoisen maksun siit� ja niin n�ytti h�nelle
koittawan paremmat ajat.

Kirjailija rupesi nyt h�peem��n sit�, kun h�n oli ollenkaan
kirjoittanut mit��n. H�n ei olisi suonut yht��n painetun teoksensa
kappaletta tulewan niihin tienoihin, jossa h�n itse asui, sill� h�n
hywin k�sitti mill� tawalla h�nen kotiseuduillansa h�nen teostansa
arwosteltaisiin, ja tosiaankin kuului siit� monenlaisia mietteit�.
"Kyll�h�n noita tuommoisia kaikki osaa kirjoittaa", arweli yksi ja
toinen. "Eip� tuo ole niin erinomaisen miehen teko" j.n.e. Mutta ne,
jotka eiw�t saaneet eiw�tk� ymm�rt�neet pit�� lukua tekij�st�, lukiwat
sit� wesiss�silmin, sill� he n�kiw�t siin� oman kuwansa--oman syd�mens�
ja teokselle rupesi kaikkialla tulemaan suosiota osaksi.

N�in kului taas joku aika. Taaskin julistiwat sanomalehdet
kunniapalkinnon kirjailijoiden haettawaksi. "Ent� jos nyt onnistuisi,
ent� jos nyt ei en�� tulisi ep�tasaisuuksia, min� wiel� koetan",
ajatteli kirjailijamme ja ryhtyi ty�h�n, sill� h�nt� oli suuresti
el�hytt�nyt senkin wertainen menestys, joka h�nen edellisell�
teoksellansa oli ollut. Samalla innolla, samalla henkisell�
ponnistuksella, waikka n�ht�w�sti heikommilla ruumiin woimilla, teki
h�n ty�t� ja niin taas teos walmistui oikeaan aikaan ja l�hetettiin
m��r�paikkaansa.

Sill� w�lin oliwat kirjailijan warat w�henneet w�henemist��n, sill�
mit� h�n sai tuolla puoleksi woittaneella kirjateoksellansa, se meni
enimm�ksi osaksi entisten welkojen maksuksi, niin muodoin ei sek��n
h�nt� suuresti h�d�st� p��st�nyt ja puutteet kapisiwat kantap�ill�.

Waikka n�in oliwat asiansa, rupesi h�n taas uusien teoksien ty�h�n,
huolimatta n�lj�st� ja wilusta, waiwoista ja wastoink�ymisist� ja yh�
enemm�n heikontuwasta ruumiinsa terweydest�, sill� h�nen lewoton
henkens� ei katsonut wastuksiin.

Se teos, jonka oli onnistunut painosta ilmesty�, oli
kirjainkustantajille antanut niin paljon rohkeutta, ett� he tohtiwat
ottaa painattaaksensa uusiakin kirjailijan teoksia, joita h�n heille
tarjoili, mutta se hinta mit� h�n niill� sai, oli niin w�h�inen, ett'ei
se riitt�nyt h�nen kohtuulliseenkaan toimeentuloonsa, ja h�n alkoi
tulla niiden harwojen hoidettawaksi, jotka h�nen tunsiwat. Mutta ei h�n
heltinyt sittenk��n ty�st�ns�, waan ponnisteli yh� uusien teoksiensa
kanssa, sill� h�n toiwoi tuon oikullisen ja kowasyd�misen onnettaren
wiimein k��ntyw�n h�nelle lempe�mm�ksi ja toimittawan h�nelle palkinnon
tuosta par'aikaa kilpailemassa olewasta teoksesta.

Wihdoin wiimenki sai kirjailija kilpailewan teoksensa takaisin,
semmoisen lauseen kanssa, ett�: "Teos on kyll� monessa kohden
huomattawa. Se kuwailee tarkasti kansan tapoja ja puheenlaatua; kieli
on sujuwaa, raikasta ja alkuper�ist�, ja luonteet owat ylimalkaan
selw�sti kuwatut, waan waikuttimet eiw�t aina ole yht� wapaasti
k�sitett�w�t." "Mik� siin� sitten mahtanee olla, kun waikuttimet eiw�t
ole k�sitett�wiss�, waikka tunnustetaan luonteet selw�sti kuwatuiksi? En
ymm�rr�!--W��r��n ty�h�n min� poloinen ryhdyin. Minulta tulee niin
huonoa j�lke�, ett� waan saa alulla: 'kyll�h�n siit� tulisi'--'se on
liian kowa'--'sit� pit�isi paljon parantaa'--'niiss� on
ep�tasaisuuksia' ja--'niiss� ei ole waikuttimet k�sitett�wiss�!'"----
sanoi kirjailija surullisesti. "Kohtapa p��sen kuulemasta kehnon ja
halwan ty�ni onnistumattomuutta, sill� selw�sti tunnen, ett'ei aikani
ole pitk�. Tulkoon pian minun j�lkeen toinen, joka saa jotakin jaloa ja
t�ydellist� aikaan is�nmaamme hyw�ksi!"

Sen uutisen per�st� ei h�n kyennyt en�� mihink��n henkiseen ty�h�n,
sit� w�hemmin ruumiilliseen, sill� h�n kowin murtui tuosta pettyneest�
toiwostaan; siit� p�iw�st� pit�in joutui h�n wuoteen omaksi ja muiden
ihmisten hoidettawaksi!--Kun h�n makasi tuota kituwaa tautiwuodettansa,
k�win h�nt� katsomassa, niin usein kuin woin, joka oli h�nelle suuri
lohdutus. H�n pyysi minun kauppaamaan wiimeisi� teoksiansa
kirjainkustantajille, ja min� sainkin ne wihdoin heille my�dyksi,
waikka tosin polkuhinnasta, ja n�in tulleilla waroilla h�n sai
melkom��riin maksetuksi wiimeiset welkansa.

Kun h�n oli wuosikausia n�in sairastellut, hawaitsin er��ss�
arwokkaassa sanomalehdess� arwostelun er��st� h�nen teoksestaan.
Arwostelija oli tunnettu ankaraksi uusille painosta ilmestyneille
kirjateoksille; h�nen sanottiin waikuttawan terweellisesti
kirjailijoihin ja niin est�w�n roskakirjallisuuden p��sem�st� wallalle.
Mutta t�ll� kerralla oli h�n erinomaisen lempe� arwostelussaan:
paljasta kiitosta waan siin� oli sek� esitystawan ett� kielen ja
mahtipontisen kuwauskywyn puolesta. Wiimeiseksi lausui h�n: "suuri
kirjailija on ilmestynyt meid�n sekaamme."

Otin sanomalehden mukaani, ja l�hdin sen kanssa sairastawan ja puutosta
k�rsiw�n kirjailijan tyk�. H�n n�ytti nyt, kuten ennenkin, ilahtuwan
minun tulostani. Min� luin h�nelle tuon arwostelun. Wieno puna nousi
silloin h�nen muutoin niin kalpeille kaswoillensa ja h�nen suunsa
wet�ytyi surullisesti hymyyn. N�ytti niinkuin henki olisi ponnistellut
riutuwaa ruumista wiel� eloon, sanoen: "�l� wiel� waiwu, �l� wiel�
uuwu! Ihmiset jo ymm�rt�w�t sinua--ei--meit� molempia; he tarwitsewat
wiel� meit�!" Mutta tuo heikontunut hengen suoja ei kauan jaksanut
iloita hengen sis�llisist� tunteista; pian katosi wieno puna poskilta,
pian h�wisi surullinen hymy suusta. Entinen kalpeus, entinen
alakuloisuus waltasi kirjailijan ja h�n rupesi taas taistelemaan sit�
taisteloa, joka wiimein lewon tuopi.

Jos tuo arwostelu olisi tullut paria wuotta ennemmin, niin kukaties--
kukaties?

Aika kului; yh� useampia kirjailijan teoksia ilmestyi painosta, ja yh�
suurempaa mieltymyst� tuli niille osaksi, mutta yh� heikommaksi k�wi
kirjailija kamppaillessaan taudin kanssa. H�nen teoksiaan luettiin
innostuksella ja ihastuksella, mutta harwa lukijoista tiesi, mit� ne
oliwat kirjailijalle maksaneet. Ei h�n nyt en�� ollut heid�n
mielest�ns� "pieni yst�w�", waan oikein suuri kansalainen, joista oli
kunniaa ja hy�ty� kaikille muille, paitsi h�nelle itsellens�, ja jota
sopi kerskaten mainita. Ei nyt en�� kirjailijan teokset olleet:
"kyll�h�n siit� tulisi", eik� "liika kowat", waan niist� oli jo tullut
kypsyneet teokset, jotka eiw�t kaiwanneet en�� tulemusta, ja joissa ei
huomattu en�� mit��n kowuutta, mutta sulaa lempe�� totuutta, jota oli
luultu kowuudeksi. Ei ne en�� tarwinneet "paljoa parantamista", sill�
tekij� oli ne jo alusta alkaen parantanut--omalla sielullaan, ja
mist�p� niihin sen paremmat parannusaineet tuliwat, ja nyt huomasiwat
ihmisetkin, ett� ei siihen toista parantajaa tarwinnut. Ei niiss� nyt
en�� ollut "ep�tasaisuuksia", sill� ihmiset jo huomasiwat, ett�
tapaukset kulkiwat teoksissa k�sik�dess� toistensa kanssa hyw�ss�
j�rjestyksess� ja sowussa ja wiimein suliwat yhteen, ainoaksi suureksi
kuwaksi. Nyt niiss� oli "waikuttimet helposti k�sitett�w�t", sill�
ihmiset n�kiw�t niiss� oman kuwansa; he n�kiw�t niiss� semmoisia kuwia,
joita eiw�t he olleet ik�n� ennen n�hneet, nimitt�in: kuwia oman
syd�mens� sywimmist� sopukoista.--Mutta se, joka noita oli maailmalle
ilmituonut, makasi wuoteellansa, taistellen taudin ja sit� seuraawan
kuoleman kanssa, melkein--hylj�ttyn�--unhotettuna!--N�in kostaa
maailma!

Wihdoinkin--sittenkun kaikki oli jo my�h�ist�--rupesiwat maailman
mahtawat pit�m��n huolta tuosta ennen "pikku", mutta nyt isosta
yst�w�st��n! He oliwat saaneet tiet��, ett� jos se nyt kohta kuolee.
Sent�hden laittoiwat he ottamaan h�nest� walokuwaa, ennenkuin kuolema
enn�tt�isi tapahtua, ja walokuwan ottaja tulikin, mutta h�n tapasi
kirjailijan--kuollunna--ruumisarkussansa!--Walokuwa otettiin kuitenkin,
mutta h�nen pokiinsa ei noussut en�� wienoakaan punaa, eik� h�nen
suunsa en�� mennyt surulliseenkaan hymyyn. Kolkko, kylm� oli h�nen
muotonsa, sit� ei n�ytt�nyt el�hytt�w�n tuo my�h�stynyt
suosion=osoitus.

No niin. Kun kirjailija oli kuollut, laitettiin h�n hautaan my�s,
tawallisilla menoilla, mutta harwoilla saattajilla. Ainoastansa ne,
jotka l�hiseuduilla h�nen tunsiwat sis�llisesti, oliwat saattamassa
h�nt� wiimeiseen lepokammioonsa, ja seisoessaan h�nen hautansa
partaalla, wuodattiwat kaipauksen kyyneli�. Ne ne oliwat, jotka kauan
wiel� h�nen kuolemansa j�lkeenkin tunsiwat kaihoa, ik�w�� ja kaipausta
syd�mess�ns�.

Mutta tahtoipa kiitt�m�t�n maailmakin puolestansa jotakin olla: nyt
laitettiin rahanker�ys, ett� saataisiin muistopatsas wainajan haudalle;
ja ker�ytyneill� rahoilla todellakin saatiin komea kiwinen hautapatsas.
Mutta minun mielest�ni tuntui, ett� he olisiwat tehneet paljoa
paremmasti, jos olisiwat tuon muistopatsaan tehneet aikoja ennen ja
pehme�mm�st� aineesta, nimitt�in--leiw�st�, niin olisi kirjailija,
kukaties, perustanut itselleen paljoa suuremman muistopatsaan, kuin tuo
kiwinen olikaan. H�n olisi woinut el�� pitemm�n ajan, kun h�nen
el�m�ns� ehtoo olisi ollut warattuna ja h�n olisi teoksillaan enemm�n
woinut kansaansa hy�dytt��.

Usein k�win h�nen haudallansa, wuodattamassa sinne kaipaukseni. Silloin
aina n�ytti olewan tuo kiwinen muistopatsas "liian kowa" sy�t�w�ksi
elottomille hampaille, ja "waikuttimet eiw�t tuntuneet olewan helposti
k�sitett�w�t", sill� tuntuipa niinkuin tuo kiwi olisi tuossa
alituisesti kuiskinut: "Jos sin� olet kirjailija, niin sano ett� n�m�t
kiwet leiwiksi tulewat."

Enh�n min� itse muistopatsaan hankkimista moiti. Olisihan kirjailijamme
ollut paremmankin ansainnut, mutta miksi ei h�n saanut el�ess��n
palkkaansa raskaasta henkisest� ty�st�ns�? Miksi h�nen piti kuolla
kesken=ik�ns� puutoksiinsa? Miksi ihmiset tunsiwat h�nen wasta liika
my�h��n--h�nen kuolemansa j�lkeen?--Eik�h�n j�lkim�isen suhteen
senwuoksi, kun h�n oli--kirjailija, sill� niin kostaa maailma.--Moni,
moni suuri kirjailija on saanut samaa kowaa kokea, samaa puutosta,
samaa yl�nkatsetta, samaa pilkkaa, ja kun asia on pahimmalleen
k��ntynyt, wiel�p� wainoaki k�rsi�--sill� niin kostaa maailma! Eih�n
nuot ole muka muuta kuin tyhji� houkkia, tarpeettomia hourup�it� ja
haaweksijoita, turhien huhujen ja wiel�p� kapinankin nostajia, jotka,
kenties, olisiwat jollain tawalla h�ik�ist�w�t ja estett�w�t
hulluttelemasta ja haaweksimasta. Kuinkas muutoin? Maailman pit�� pysy�
waan tawallisena, ei sen tulewaisuudesta saa ruweta hourailemaan; seh�n
se on oikeaa tawallista menoa!

Woi te maailman isoset, kun ette te tunne ihmissyd�nt�! Te ette tied�
kenelle se sykkii, ette tied� ett� se sykkii--is�nmaalle--palawasti,
ei, se sykkii--hehkuwasti--ja kumminkin te istutte arwelematta
tuomioistuimelle ja annatte tuosta hehkuwasta syd�men sykkimisest�
aristelematta semmoisia p��t�ksi� kuin: "Kyll�h�n siit� tulisi"--"se on
liian kowa"--"sit� pit�isi paljon parantaa" ja--"waikuttimet eiw�t ole
wapaasti k�sitett�w�t", samalla kun suuri kansalaisenne k�rsii, riutuu
ja surkastuu ruumiillisten el�m�ntarwettensa t�hden--riutuu, surkastuu
ja uupuu keskenik�ns�--hautaan!

Turhaan huutawat ja riist�w�t uskonnon kiiwastelijat itselleen sit�
kunnian kruunua, ett� yksin heit� maailma wihaa, wainoo ja yl�nkatsoo,
eik� ket��n muita, waan minun mielest�ni saisiwat he hywin hyw�ll�
omallatunnolla ottaa kirjailijatkin joukkoonsa tuosta kunniasta osaa
ottamaan, sill� nyky=aikana uskonnon wainot ja yl�nkatseet eiw�t ole
werrattawat siihen mit� usea kirjailija saa kokea!

Yst�w�ni! kuka ik�n� wiel� lienetkin. Sin�, joka istut oman katoksesi
alla, omassa huoneessasi, oman p�yt�si ��ress�; sin�, joka kotoasi
l�yd�t w�ltt�m�tt�mimm�t el�m�si tarpeet; sin�, joka istut perheesi
keskell�, luet ja jalostutat kirjailijan teoksilla perheesi ja omaa
henke�si--�l� katso--min� pyyd�n sinua--�l� katso kirjailijaa yl�n! H�n
on jo aikoja sitten uupunut, w�synyt, paljoista ruumiin ja sielun
ponnistuksista, mutta h�nen henkens� on el�w�n� kuwana nytkin edess�si,
se on tuosta hehkuwasta syd�mest� wuotanut paperille--sinulle ja sinun
t�htesi; k�yt� niit� hyw�ksesi!--H�nen henkens� kuori, tuo kuolewainen
ruumis, kenties on jo aikoja mullaksi muuttunut, mutta h�nen henkens�
ei kuole ik�n�--ei ik�n�, niin kauan kun maailma seisoo. H�n kuoli,
kukaties, ennen aikaansa, hylj�ttyn�, yl�nkatsottuna--unhotettuna, ja
niin tuo rawistunut astia ei kest�nyt loppuun asti sit� alinomaista
hengen wuotamista, jota h�nell� oli m��r� suojella ja tallentaa. H�n
riutui ennen aikaansa; paljon, paljon senkin t�hden, ett'ei tuosta
rawistuneesta astiasta pidetty ulkoap�in mit��n huolta! H�n ei el�nyt
itsens� t�hden, waan sinun t�htesi; h�n ei saanut el�ess��n palkkaa
ty�st�ns�, mutta sin�--yst�w�ni--woit siit� hedelm�n niitt��--k�yt�
sit� hyw�ksesi! H�nt� ei aikaisensa maailma tuntenut, mutta h�n tunsi
jo--sinun, sinun. Sinun t�htesih�n h�n eli ja k�rsei, saattaisitko sin�
sitten katsoa yl�n niit� el�m�n ohjeita, joita h�n on sinulle
hywyydest� julki tuonut? Lue niit�, lue tarkasti, ota waari joka
lauseesta ja sanasta, sill� niiss� on el�m�ntotuuksia, jotka eiw�t
koskaan haihdu; muuta ei h�n en�� sinulta waadikaan. Lue
ajattelemisella, silloin sin� l�yd�t niist� lohdutusta murheessasi,
woimaa seisomaan wastoink�ymisiss�si ja wiel� enemm�n: sin� tulet
tuntemaan ja tiet�m��n, ett� sinulla on is�nmaa, jota sinunkin tulee
rakastaa--l�hinn� Jumalaa--ylitse kaikkea--samalla rakkaudella, jolla
kirjailija on sinua rakastanut!





MUTTA EL��P� H�N WIEL� SITTENKIN.


Pahaisena paitaressuna, pikkuisena piim�suuna tulimme jo yst�wiksi
er��n yst�w�ni kanssa. Leikit, riidat, surut, ilot ja--woileiw�t,
kaikki, kaikki oliwat meille yhteisi�,--oi onnellista lapsuuden aikaa
kuitenkin! Kuta isommiksi me kaswoimme, sit� lujemmaksi liittyi
yst�wyytemmekin, sill� lapsuuden yst�wyys on haihtumaton. Maailma
tuntui meist� pelk�lt� onnelalta, jossa ei mielest�mme ollut muuta kuin
sulaa iloa, riemua ja rauhaa, sill� ne pienet mielen katkeruudet, jotka
meit� w�liin kohtasiwat, haihtuiwat pian kuin tuhka tuuleen, wiattomien
ja turmeltumattomien syd�ntemme ilojen edess�. Sanaa: murhe me emme
tunteneetkaan, sill� syd�miss�mme ei ollut wiel� sille wastaawaa
tunnetta. Kaswoimme isommiksi; ei murhetta nytk��n. Maailma--
tulewaisuus, neh�n n�ytt�w�t niin lupaawilta ja toiworikkailta.
Wanhempamme eliw�t wiel� kaikki; Heilt� oliwat kaikki meid�n tarpeemme
saatawissa; he kantoiwat huolia meid�nkin osaltamme.

Mutta aika kului, ja ajan kanssa kaikki muuttuu. Wanhempamme kuoliwat
yksi toisensa j�lkeen, ja silloin wasta oiwalsimme, mit� he meille
oliwat olleet. Ensikerran el�ess�mme tunsimme silloin outoa kaihoa; se
oli--murhe, joka ensikerran tuli hakemaan uutta ty�alaa nuorissa
syd�miss�mme ja ensiottosilla antoi h�n tuta mik� wirka h�nell� on
maailmassa.

Nyt olimme omin p�imme maailmassa. Ajan myrskyt alkoiwat, huiskuttaa ja
huljuttaa meit� sinne t�nne. Monta waaraa, monta murhetta toi se
tullessaan--niin, niin--monta. Monta horjahdusta, monta loukkaamista,
sai se aikaan, ja jos mieli oli pystyss� pysy�, t�ytyi taistella
alituista taisteloa--el�m�n taisteloa. W�liin woitti hyw�, w�liin taas
paha ja jos ei wanhempiemme kristillissiweellinen kaswatus olisi jo
aikaisin painunut syd�miimme; niin kenties olisimme sortuneet, uupuneet
taistellessamme ja silloin olisiwat maailman pahentawaiset hyrskyt
nielaisseet meid�t pohjattomaan kuiluunsa.

Kun tulimme miehiksi, tempasi ajan wirta meid�t kauas toisistamme.
Tunnustaa t�ytyy, ett� kumpikin tunsimme kowaa surua toisistamme
erotessa; olipa aiwan kuin koko el�m�n kuorma, jonka t�h�n asti olimme
yhdess� kantaneet, olisi nyt laskettu erikseen kummankin p��lle.

W�limme tuli niin pitk�ksi, ett� mahdoton oli en�� toiwoakaan tawata
toisiamme; ainoastaan kirjeill� koimme wiel� wireill� pit�� entist�
lujaa yst�wyytt�mme, jolloin aina toisillemme rehellisesti ilmoitimme,
mit� kummankin el�m�n juoksussa oli tapahtunut. Onnetar ei ollut
kumminkaan niin oikullinen kuin ensimm�lt� n�ytti, sill� h�n sallei
meid�n useammasti kuin kerran persoonallisestikin tawata toinen
toisemme, ei useammasti kumminkaan kun nelj�sti ja nuot kohtaukset owat
t�ll� kerralla lyhyen kertomukseni aineena.

       *       *       *       *       *

Kolme wuotta oli kulunut erohetkest�mme. Aiwan yksin�mme emme olleet
kuitenkaan en��, waikka kaukana toisistamme. Kumpikin olimme l�yt�neet,
mit� niin kauan olimme hakeneet, walinneet ja jota olimme yksiss�
ollessamme niin monesti puhuneet--el�m�nkumppanimme. Yst�w�ni oli
rakastunut toiwottomaan rakkauteen, ei neiden, waan h�nen wanhempiensa
wuoksi, jotka kaikin tawoin oliwat t�t� rakkautta wastaan. Monta kowaa
oli yst�w�ni saanut kokea tuon asian t�hden, waan h�n ei lakannut
toimimasta eik� toiwomasta, waikka usein kyll� kaikki n�ytti tyhj�lt�
unelmalta.

Oikeastaan ei noilla j�ykill� wanhemmilla ollut mit��n erinomaista itse
yst�w��ni, mutta sit� enemm�n h�nen kukkaroansa wastaan, jonka he
pitiw�t liian laihana. Jos tosiaankaan ei meill� kummallakaan ollut
kerskaamista ennen saaduista eik� wasta saatawista suurista taikka
pienist� perinn�ist�; meill� oli waan terweet ja wahwat ruumiit ja
woimallinen, wilpit�n halu perustaa omaa taloutta. Mutta nuot
ominaisuudet oliwat yst�w�ni rakastetun wanhemmista liian w�h�p�t�isi�
ja ep�wakaisia takeita tulewasta jokap�iw�isest� toimeentulosta, sill�
he arwosteliwat ihmisi� aineelliselta kannalta.

Ep�toiwoon waipunut tytt� rupesi nyt sairastamaan hiwuttawaa
kitutautia. Tuo entinen hilpe� iloisuus ja wapaa awosyd�misyys, jotka
h�nell� ennen oliwat joka=aikaisina seurakumppaneina, katosiwat
yht'aikaa terweytt� osoittawan poskien punan kanssa; kalpeus,
raskasmielisyys ja synkeys astuiwat nyt yksiss� neuwoin sijaan.
Wanhemmat hawaitsiwat heti tuon �kkin�isen muutoksen tytt�ress��n. He
koettiwat jos jollain lailla saada tietoonsa h�nen sairautensa syyt�;
mutta kaukaan aikaan eiw�t he selw�� saaneet, sill� tytt� salasi
huolellisesti syd�mens� salaisimpaan sopukkaan kipunsa todellisen alun.
Wanhemmat tuliwat sangen murheellisiksi tytt�rens� terweyden t�hden,
sill� he rakastiwat h�nt� sanomattomasti, waikka hiukan w��r�ll�
tawalla. He alkoiwat toimia tyt�rt�ns� l��k�rin luokse, h�nelt� apua ja
parannusta saamaan. Tuosta uudesta surunsa muistutuksesta ja syd�mens�
pistimest� sai tytt� rohkeutta ja woimaa taistellakseen wiimeist�
taisteloaan ja ujona, hiljaisesti, mutta wakawasti tunnusti h�n oikean
syyn kuluttawaan tautiinsa.--

Wanhemmat h�mm�styiw�t kowin t�m�n kuullessaan; sill� he eiw�t olleet
wiel� siihen elettyyns� asti luulleet rakkaudella olewan kuolettawaa
woimaa. He itse oliwat naimisensa perustaneet mammonan kannalle ja
kaikki olikin k�ynyt sangen hywin, rauha wallitsi awiopuolisoiden
w�lill�. Sent�hden he sit� lujemmin uskoiwat, ett'ei onni ole
mahdollinen ilman maallisitta rikkauksitta.

He eiw�t olleet kuitenkaan niit� ihmisi�, jotka eiw�t luowu w��r�st�
mielipiteest�ns�, waikka wiel� mitenkin k�wisi. Heiss� tapahtui tosi
parannus, kun tosi tuli eteen ja tuo parannus oli niin nopea, ett� jo
saman p�iw�n illalla, kun tytt� teki tunnustuksensa, oli h�nell� lupa
wanhemmiltaan el�m�nkumppanikseen walita kenen h�n itse tahtoi. Se oli
oiwallinen l��ke kuoleman tautia wastaan, sill� jonkun ajan per�st� oli
tytt� jo entisess� terweydess��n ja iloisuudessaan. Oi kuinka h�n oli
nyt onnellinen, kun syd�melt� putosi pois tuo raskas taakka, jota h�n
niin kauan oli waikeasti kantanut ja joka oli jo painollansa ry�st��
h�nelt� hengen. Iloinen ja onnellinen oli yst�w�nikin, kun h�n sai
syliins� sulkea sen, jonka t�hden h�n oli niin monta unetonta y�t�
wiett�nyt, niin monta kyynelt� puristanut ja niin monta turhaa toiwoa
toiwonut.

T�m�n olen waan sen wuoksi siwumennen kertonut, ett� tulisimme yst�w�ni
awioliiton paremmin tuntemaan.

Niinkuin jo mainitsin, oli kolme wuotta kulunut siit�, kun toisiamme
olimme tawanneet; sill� ajalla oliwat kaikki nuot h�nen surunsa ja
ilonsa tapahtuneet. Nyt tuli minulle se sattumus, ett� matkustin
likelt� yst�w�ni kodin siwuitse. Itsest��nh�n on arwattawa, ett'en
suinkaan ly�nyt laimiin tilaisuutta k�yd� h�nt� terwehtim�ss�. Tuo
kolmen penikulman matka, joka sen asian t�hden tuli w��r��, ei tuntunut
ollenkaan mielest�ni liialta. Oikeinpa syd�meni sykki ilosta, kun
tiell� mielikuwituksissani ajattelin kuinka suuren ilon saatan
yst�willeni tyk�ns� tulollani, semminkin kun se oli niin aiwan
odottamaton.

Mit�p� huolisinkaan ruweta kuwaamaan yhtymist�mme, sill� itsekullakin
on toki joku yst�w�, niin ett� h�n tiennee ja tuntenee, milt� tuntuu,
kun taasen kerran tapaa toisen ihmisen, jonka kanssa on oppinut el�m�n
aamusta alkaen jakamaan ilonsa ja surunsa. Sen waan mainitsen
siwumennen, ett� kauan puristimme ��nett�min� toisiamme k�dest�, sill�
kummallakaan ei tahtonut olla sanoja puheeksi, sis�ll�mme riehuwien
tunteittemme wuoksi. Kun yst�w�ni tointui ensi h�mm�styksest��n, hoki
h�n waan: "Sin� t��ll�, sin� t��ll�!" Pian oli kumminkin tuo kohtaus
kiihtynyt, rauhoittunut ja min� tunsin olewani t��ll� niinkuin
kotonani.

Yst�w�n el�m� n�ytti kaikinpuolin onnelliselta. H�n rakasti waimoaan
t�ydest� syd�mest�ns�, ja waimonsa h�nt� samaten. Aineelliselta
kannaltakin katsoen ei heilt� n�ytt�nyt puuttuwan mit��n, sill�
yst�w�ni appi=wanhukset oliwat antaneet tytt�relleen runsaat
my�t�j�iset; niin perinpohjin oliwat he luopuneet luonteisesta
j�ykkyydest��n ja w��r�st� periaatteestansa.

Heid�n koti=el�m�ns� onnellisuutta enensi kuitenkin kaikkein
suurimmassa m��r�ss� se iloinen asia, ett� hedelm�n� heid�n
awioliitostansa makasi kehdossa pieni, terwe ja kaunis poika, joka
nimeksens� oli saanut �itins� is�n nimen Aukusti, muistoksi onnensa
tuojille, jommoisina he nyt appi=wanhuksia kunnioittiwat. Tuota
lastansa rakastiwat wanhemmat niinkuin silm�ter��ns� ja pieninkin
kirahdus sai heid�t hawahtumaan ja apuun rient�m��n.

Suureksi ilokseni huomasin aiwan pian, ett� yst�w�ni nuori waimo oli
kristillismielinen, siwe� ja siiwoluontoinen ihminen eik� puuttunut
sulouttakaan h�nest�; olisipa h�n saattanut tehd� onnelliseksi mink�
nuoren miehen hyw�ns�. H�nkin iloitsi suuresti heille tulostani, sill�
yst�w�ni oli usein minusta ik�w�ll� puhunut h�nelle.

Jos mihin loi silm�ns�, ei yst�w�ni asumuksessa ja awiollisessa
perhe=el�m�ss� n�kynyt muuta kuin pelkk�� onnellisuutta, kaikki mit�
tuon kodin autuuttamiseen oli tarwittu, oli heill� saatawissa. Yksi
heilt� kumminkin puuttui ja sekin waan noita tawallisia jokap�iw�isi�
tarpeita, joka ei paljon painanut kaiken muun rinnalla. Yst�w�ll�ni ei
ollut wiel� omaa taloa, waan h�n asui pienen perheens� kanssa
wuokratuissa huoneissa. He oliwat muuttaneet nykyiseen asuntoonsa saman
talwen syksyll�, jolloin toisemme kohtasimme ja jolloin maa jo oli
hyw�ss� roudassa. Huone oli heid�n muuttaessaan hywin hatara lattiasta.
Yst�w�ni kyll� oli jo ennen muuttoansa kokenut pit�� siit� huolta, ett�
tuo ep�kohta tulisi korjatuksi, mutta sopimaton wuoden aika teki h�nen
toimensa tyhj�ksi. Kaikki ainekset, joita lattian korjauksessa
k�ytettiin kylm�n est�miseksi, kylmettyiw�t oitis yhdeksi t�nk�ksi,
jonka wuoksi ei niist� ollut mit��n apua. Tuon syyn t�hden oli huone
minunkin siell� olleessani hywin kylm�. Kun sattui awojaloin
astuskelemaan lattialla, tunsi aiwan selw�sti, kuinka wiima tuimasti
tunkeusi saumoista sis��n. Jos kappaleen aikaa istui yhdess� kohden,
rupesi niin kowasti, kenk�jalassakin ollessa, jalkoja kolottamaan, ett�
pian oli tarwis ruweta k�welem��n, siten poistaaksensa jalkojen
palelemista. Jos taas koetti takkawalkealla korwata, mit� lattia
wirassaan laimiin l�i, niin tuli huone ylh��lt� kuumaksi kuin p�tsi,
waan yht�kaikki kylmi jalkoja.

Min� olin pitkin ik��ni harrastanut terweys=oppia ja sent�hden olin
hankkinut itselleni niin paljon l��k�rin ja muita siihen suuntaan
kuuluwia kirjoja, kuin wain woin k�siini saada. Ne oliwat ymm�rryst�ni
siin� suhteessa senwerran walaisseet, ett� k�sitin tuon huoneen
kylmyyden olewan heille sangen waarallisen, warsinkin heid�n rakkaalle
pienelle "Kustillensa", joksika he lyhennettyn� pienokaistansa
sanoiwat. Itsekin he kyll� huomasiwat, ett'ei tuo ep�kohta ollut hyw�,
waan tuo yksi talwi oli heid�n mielest�ns� niin lyhyt ja tulewan kes�n
ij�ll� kyll� oli aikaa ja tilaa poistaa tuo pieni ep�mukawuus heid�n
el�m�st��n; he n�kyiw�t el�m�ns� onnen aamussa jaksawan melkein
huomaamatta kantaa niin pieni� wastoink�ymisi�.

Min� en saattanut heille olla warowasti ilmoittamatta tuota mielest�ni
heille niin edutonta kohtaa, sanoin siis heille: "Min� luulen, ett�
t�m� kylm� huone on waarallinen teid�n lapsenne terweydelle."
Tuon kuultuansa sieppasi yst�w�ni waimo pikku Kustinsa syliins� ja
suuteli h�nt� tulisella �idin rakkaudella ja innolla, ja sano: "Pahahan
se on, hywin paha, kun t�m� huone on niin kylm�, mutta kyll�h�n me
t�ss� tulemme Kustin kanssa aikaan, kun suojelemme hywin itsemme." Sen
sanottuaan waipui h�n ajatuksiinsa ja katsoi ik��nkuin surumielell�
wakaisesti lastaan. Luultawasti h�n mietti jotain, mutta mit�?--sit� ei
woitu tiet��.

"Olisinkohan tuolla arwelullani loukannut hell�n �idin mielt�?" kysyin
tuon n�hty�ni itselt�ni, ja melkeinp� kaduin, kun tulin ollenkaan
ilmoittaneeksi mielipiteit�ni.

Aikani tuli l�hte� pois yst�wieni tyk��, sill� asiani ei siet�nyt
pitk�� wiiwyttelemist�. Molemmat pyysiw�t hartaasti, ett� wiipyisin
wiel� wuorokaudenkaan heid�n luonansa, mutta se oli mahdotonta.
Syd�melliset j��hyw�iset yst�wilt�ni otettuani ja eritt�in wiel� pikku
Kustia hyw�ilty�ni, l�hdin taas matkustamaan. Kyyneleet walahtiwat
kummankinpuolisesti silmiimme, sill� olihan tiet�m�t�nt�, saisimmeko
en�� koskaan el�win silmin n�hd� toisiamme.

       *       *       *       *       *

Kului taas kolme wuotta, ja ne wuodet eiw�t olleet muutoksia ihmisiss�
aikaan saamatta. Perheellinen el�m�mme oli wakautunut wakawammalle
kannalle. Se toi tullessaan uusia puuhia, uusia huolia ja uusia
welwollisuuksia. Entinen huikentelewainen ja yht�kaikkinen olomme oli
muuttunut pieneksi yhteiskunnalliseksi el�m�ksi, joka waati meid�t
uhraamaan kaiken woimamme, kykymme ja tarmomme pienen yhteiskuntamme
eduksi. Ne lent�w�t mielikuwitukset ja haaweet, joita olimme
nuoruudessamme m�tt�neet p��mme t�yteen alkoiwat yksitellen w�hitt�in
haihtua ja turhaksi raueta kuin sawu tuuleen. Sen sijaan alkoi
ehtimiseen eteemme aueta ihan tosi=el�m��n ennen tuntemattomia oloja ja
waatimuksia. Paljon waatiwat ne, mutta paljon jaksoimme mekin, sill�
olimmehan wiel� nuoret ja terweet. Jos jolloinkin emme ottaneet waaria
el�m�n kutsumuksesta, erehdyimme, lankesimme silloin usein, ja katkerat
oliwat nuot erehdyksemme hedelm�t, katkera my�s se katumus, joka siit�
seurasi.

Niin! Niinkuin mainitsin, oli kolme wuotta kulunut tuosta ensimm�isest�
kohtauksestamme. Silloin oli minulla taas onni tawata entisi�
werrattomia yst�wi�ni. Tuo kohtauksemme ei ollut nyt odottamaton,
niinkuin ensimm�inen ja silti olimme enn�tt�neet antaa jo tiedon
toisillemme siit�.

Sama syd�mellinen wastaan=otto tuli nyt minulle osaksi kuin ennenkin,
sill� sama wilpit�n ja syd�mellinen yst�wyys wallitsi kesken�mme.
Paljon oli yst�w�ni asema muuttunut sill� aikaa. Nyt eiw�t he en��
asuneet toisen huoneessa hyyryl�isin�. Oma oli nyt komea talo. Nyt ei
en�� ollut heid�n asuntohuoneensa kylm�; l�mpim�lt� ja mukawalta se nyt
tuntui. Nyt ei ollut kerrassaan mink��nlaista puutetta--niin olipa
jotain kuitenkin--tuo pikku Kusti, h�n ei ollut terwe.

Nuori �itikin oli kalwennut ja kuihtunut. Miksi? Paljo walwominen,
paljot waiwat, paljot murheet oliwat sen aikaan saaneet. Pikku Kustinsa
t�hden oli h�n walwonut, waiwat n�hnyt, h�nenp� t�htens� my�s
murhehtinut.

Kipe� oli Kusti nyt. Heid�n entinen kylm� wuokrahuoneensa oli tehnyt
teht�w�ns�, oli iskenyt lapseen turmiollisen wammansa. Poika oli jo
siksi iso, ett� h�n osasi yht� ja toista puhua sommitella. "Tyliin,
tyliin! poupaan, poupaan!" huusi h�n wuoroon waiwaloisesti tuskiensa
seasta. Tuota ei raukka tehnyt kuuroille korwille, sill� wuoroon
syliin, wuoroon k�tkyeeseen sowitteliwat, waaliwat, ottiwat ja paniwat
hell�t wanhemmat sairasta lastansa, tuota oliwat he tehneet jo toista
wuotta y�t ja p�iw�t. Silloin kun toinen uupui, walwoi toinen heist�
sairaan lapsensa ja toisen pienemm�n lapsensa wuoksi, sill� sairas
Kusti=raukka ei ollut en�� ainoa lapsi wanhemmillansa.

Heti ensi silm�yksell� huomasin, ett� lapsessa oli risatauti. Tiesin
my�s kuinka waarallinen se on ja ett'ei se useasti j�t� uhriansa
el�m��n. Lapsi ja wanhemmat k�wiw�t minulle kowin s��likseni, sill�
j�lkimm�isten pelko syd�nk�pysens� kuolemasta ja sit� seuraawa murhe
oliwat jo rajattomissa. Tuon tietoni ja tuntoni salasin siis heilt�
huolellisesti, sill� ei minun sopinut en�� lis�t� kiwi� ennest��nkin jo
liian raskaan kuorman p��lle.

Min� kehoitin heit� waan kaikin mokomin hakemaan l��k�rin apua.
W�liaikaiseksi awun toiwoksi neuwoin sen mit� ymm�rsin, josta paljon
k�rsiw� lapsi sai hiukan liewikett� kauheille kiwuillensa.

Min� j�in nyt enemm�ksi aikaa yst�wieni luokse, ottamaan osaa heid�n
suruunsa ja waiwaansa. Min� walwoin wuoroni heid�n kanssansa, ett�
uupuneet wanhemmat saiwat w�h�k��n lew�t�. Lapsen �iti ei kumminkaan
woinut ensi wuorokausilla hyw�kseen k�ytt�� tarjottua apua, sill� h�n
oli pitk�llisest�, paljosta walwomisesta tullut niin p�hk�ksi, ett'ei
woinut unta saada. Pian s�ik�hti h�n taas ja hypp�si yl�s, sommerrellen
ep�selwi�, k�sitt�m�tt�mi� sanoja.

Er��n� kertana walwoimme yst�w�ni kanssa kahden, �iti oli waipunut
unenhorroksiin. Mutta yht'�kki� rupesi h�n surullisesti walittamaan.
Sanomaton tuska kuwastihe h�nen kaswoillansa ja suuret hikikarpaleet
waluiwat alas.

H�n w�r�hteli suonenwedon tapaisesti ja h�nen suunsa n�ytti tekew�n
jotakin sanaa. Samassa tuokiossa sanoi h�n syd�nt� s�rkew�ll�
w�risew�ll� ��nell�: "Woi, woi! Woi sit� kylm�� huonetta! se ry�st��
meilt� Kustin."--Se oli lastansa s��liw�n, lastansa rakastawan hell�n
�idin unessakin olewan hell�n huolen h�t�=��ni, joka tunkeutui
korwiimme--ei, syd�meemme se tunkeutui.--Me tunsimme tuon s�weleen
merkityksen, tiesimme, tunsimme sen, ett� se l�hti �idin syd�mest�.
Meid�n ei my�s tarwinnut sit� toisillemme tulkita, mutta kummankin
silmiin nousiwat kyyneleet ja me ymm�rsimme mist� pohjasta ne oliwat
l�hteneet.

Wasta muutaman wuorokauden p��t� woi uupunut �iti hyw�kseen k�ytt��
unen wirkist�w�� woimaa, kun olimme toimittaneet h�net toiseen
huoneesen maata, erin�isen hoidon alle, sill� h�nenkin tilansa n�ytti
hywin arweluttawalta, ja niinkuin min� mainitsin, oli sairas lapsikin
lewollisempi, joka seikka paljon helpotti �idin lewotonta syd�nt�.
L��k�rin apu joutui nyt. H�nen m��r��mi��n l��kkeit� ja neuwoja
ruwettiin suurimmalla huolella wiljelem��n ja seuraamaan. Monta
wuorokautta ei kulunut ennenkuin hawaittiin ankaran taudin
helpoittawan.

Sairas pikku Kusti rupesi paranemaan aika wauhtia ja wiikon p�iw�in
per�st� woitiin jo huomata, ett� h�nen silmist�ns� woisi wiel� silm�t
tulla; h�n sai my�s lepoa ja otti w�hin ruokaa; tuo kuumeensekainen
tuska oli ruumiista haihtunut ja noin parin wiikon p��st� lapsi jo
w�hin naureskeli--olihan hyw�t toiwot!

Wanhemmat iloitsiwat suuresti. Musta murhe ja ep�toiwo alkoi poistua ja
toiwo--wanhimman toiwo alkoi saada tilaa heid�n syd�miss��n. He
n�yttiw�t uudistuneen kokonaan toisiksi ihmisiksi ja kaikki tuo suuri
muutos oli sen heikon toiwon ty�t�.

Nyt wasta woimme kesken�mme ruweta puhelemaan el�m�mme hawaintoja,
sill� itsekunkin syd�nt� oli tawallansa helpottanut.

Kun asiat oliwat kerran noinkin hyw�lle kannalle tulleet yst�w�ni
kodissa, l�ksin min� j�lleen kotia. Yst�w�ni iloitsiwat ja toiwoiwat,
mutta syd�meeni j�i salainen pelko ja aawistus jostain wiel�
suuremmasta yst�willeni tulewasta murheesta.

Niin loppui toinen kohtauksemme.

       *       *       *       *       *

Yksitoista wuotta! Mik� ��ret�n ajan paljous, kun ajattelee sit� eteen
p�in, mutta elettyn�, menneen� on tuo niinkuin uni taikka warjo. Hywi�
ja huonoja tapauksia oli aika tuonut tullessaan, hywi� ja huonoja
tapauksia oli se muistoomme iskenyt siwu rient�iss��n, hywi� ja huonoja
lienee sill� tarjota eteenkin p�in. Iloja, murheita, lankeemisia ja
nousemisiakin on ajalla tarjota ihmislapsille. Ja joka ei hyw�kseen
k�yt� tuota j�lkim�ist� lahjaa, h�nell� ei ole lankeemistakaan, sill�
h�nen el�m�ns� onkin waan pelkk�� yht�l�ist� lankeemista ja siin�
olemista ja kun aika h�nen j�tt�� ja h�n ajan, ei h�n l�yd� menneess�
el�m�ss�ns� muuta kuin kauhua, kostoa, ja h�n on hukassa.

Paljon olimme mekin ajalta saaneet, paljon oli el�m� meit� opettanut.
Tosi=el�m�n olot, tawat ja waikutukset, ja perheellinen toimiminen oli
meiss� wakaantunut nyt koko el�m�mme korkeimmaksi tarkoitusper�ksi.
Olimme jo aikoja huomanneet sen tosi=asian, ettei maailma juuri
w�ltt�m�tt�m�sti tarwitse meit�, mutta ett� se, joka todesti meit�
tarwitsee, ei ole mik��n muu kuin--oma itsemme ja perheemme, ja ett�
noiden eduksi meid�n on uhraaminen neromme ja woimamme, ty�mme ja
toimemme. Tuon kautta hawaitsimme maailmankin meilt� jotain saawan,
saawan lis�� kansalaisia, joille oli opetettu t�rkeimm�t ihmisen
welwollisuudet Jumalaa ja ihmiswelji� kohtaan. Tuon k�sitetty�mme
huomasimme, ett� me juuri olimme ne, jotka tarwitsimme maailmaa, eik�
p�inwastoin, ja silloin tunsimme, ett� olemme welkap��t uhraamaan
aineellisia warojammekin is�nmaamme ja yhteiskunnan hyw�ksi ja
toimillammekin auttamaan yleist� hyw��.--

Niin. Yksitoista wuotta! Noin paljon aikaa oli kulunut siit� kuin
wiimein olimme olleet yhdess�. Suuri oli ilomme siis toisiamme
tawatessa niin pitk�n erill�mme=olon per�st�, sill� kirjeenwaihto, jos
uutterakin, ei woi wertoja wet�� kahden yst�w�n suullisille
keskusteluille.

Kuinka toisin oli yst�w�ni kodissa kaikki nyt kun wiime kerralla.
Taloudelliset asiat oliwat waurastuneet yh� edelleen kaikin puolin
hywin. Useampia iloisia, terweit� ja kauniita lapsia leikki ja hy�ri
lattialla. Perheen is� ja �iti oliwat terweet ja hywiss� woimissa; ne
oliwat perhe=el�m�n kauniin ja kallein kruunu. Onnela todestikin oli
tuo koti, sill� sit� kaunisti yh� wiel� keskitt�inen rakkaus
awiopuolisoiden w�lill� ja hiljainen n�yr� tottelewaisuus ja
wanhempiensa syw� kunnioittaminen lasten puolelta.--Oi onnellinen
perhe=el�m�! kuinka suloiseksi sin� teet kodin niille, jotka oiwaltawat
sinun autuutesi ja jotka arwaawat sinun hyw�ksens� k�ytt��.

Pikku Kusti sitten?--niin, niin? H�n ei ollut en�� pikku
Kusti, iso, uljas, werew� ja iloinen nuorukainen oli h�n nyt
nelj�ntoista=wuotiaaksi. Kaikin puolin oli h�n kaswanut ja waurastunut
hy�tyis�sti ja w�h��k��n ei n�kynyt j�lki� h�nen entisest�
kiwuloisuudestaan, jos ei oteta lukuun niit� jo osaksi tasaantuneita
arpia, jotka risatauti oli h�nen kaulallensa j�tt�nyt. Poika oli
iloinen luonnostansa ja wanhemmat rakastiwat h�nt� kaksinkertaisella
rakkaudella, senkin wuoksi, kun h�n oli pelastunut waarallisesta
taudistansa, ja poika palkitsi t�m�n rakkauden ja hell�n
huolenpidon n�yr�ll�, kunnioittawalla alttiiksi=antawaisuudella
ja tottelewaisuudella.--

Todellakin oliwat yst�w�ni tyytyw�iset nykyiseen tilaansa ja he
iloitsiwat suuresti Kustin paranemisesta. Paljon puhelimme me el�m�n
kohtaloista, sen iloista ja suruista. Er��n� kertana sanoi perheen
�iti: "Kylm� huone oli ry�st�� meilt� lapsen, mutta Jumalan kiitos!
waara on nyt ohitse. Poika kaswaa ja hy�tyy, eik� pienint�k��n taudin
oireita ole h�ness� n�kynyt yhdeks��n wuoteen. Paljon waiwaa, murhetta
ja huolta tuotti se meille, mutta Jumala palkitsi ne moninkertaisesti,
lahjoittaessaan poikamme meille takaisin. Min� pelk�sin jo pahinta,
sill� l��k�ri sanoi taudin olewan waarallista laatua."

Niin �iti ja niin is�kin, sill� kaikki surut, tuskat, ilot, riemut,
kaikki perheellisen el�m�n tunteet, oliwatpa ne wiel� mit� laatua
oliwatkin, oliwat heill� yhteisi�.

Min� iloitsin heid�n kanssaan, iloitsin heid�n onnestansa, iloitsin
heid�n terweydest�ns�. Niin! min� iloitsin, koska hekin iloitsiwat,
mutta synkk�, pelottawa aawistus waltasi sis�llisesti kumminkin
mieleni. Min� koetin wieroittaa pois tuota salaista pelkoani, min�
koetin toiwoa, ett� se olisi turhaa pelkoa, koetin unhottaa pois
mielest�ni yst�wieni ensim�isen kylm�n huoneen ja sen synnytt�m�n
wamman, koetin mieless�ni kuwaella heid�n Kustinsa tulewaista
terweytt�. Ajattelin h�nen terween�, raittiina, miehekk��n� miehen�,
uljaana, onnellisena perheen is�n�, kunnioitettawana kansalaisena ja
wihdoin kunnianarwoisena, harmaap�isen� wanhuksena, leikkiw�n�
lapsiensa lapsien keskell�. Niin kuwittelin, niin taistelin min�
sis�llisien tunteitteni kanssa, mutta waikka mit�kin wiel� olisin
koettanut mieleeni wet�� surullisen aawistuksen poistamiseksi, pysyi se
syd�mess�ni salaisena, painawana huolena, jonka kuitenkin huolellisesti
salasin yst�wilt�ni kuten ennenkin.

Tuo meid�n kolmas kohtauksemme ei ollutkaan sen pitempi, eik� siin�
ollut sen erinomaisempaa. Syd�men rakkaat j��hyw�iset otettuani koko
perheelt�, l�hdin taas pitk�lle kotimatkalleni.

       *       *       *       *       *

W�h�n toista wuotta kului tuosta wiime kohtauksestamme. Silloin sain
yst�w�lt�ni kirjeen, jossa h�n haikealla surulla ilmoitti, ett� tuo
kauan nukuksissa ollut waarallinen risatauti oli taas uusiutunut heid�n
Kustissaan! Se ei ollut minulle suinkaan odottamaton uutinen, mutta
yht�kaikki teki se minuun kummallisen waikutuksen; olipa kun olisi
kylm� wesi�mp�ri kumottu p��st� jalkoihini; se, jota pelk�sin oli
tullut: kylm�n huoneen iskem�t wammat eiw�t olleetkaan tuntumattomiin
haihtuneet, eiw�t olleetkaan heitt�neet wiel� rauhaan huolehtiwien
wanhempien syd�mi�--niin--eiw�t olleet.

Oitis kirjoitin yst�willeni, ett� hakisiwat l��k�rin apua, sill� min�
tiesin, kuinka waarallinen tuo tauti on. He seurasiwat neuwoani
ehdottomasti ja lieneep� heill� itsell�ns�kin ollut se keino
luotettawimpana tukena murheessansa. He kirjoitteliwat tihe��n minulle
tilastansa ja poikansa sairaudesta, sent�hden oli minulla siit�
jotenkin tarkka tieto.

Pojan tauti muutteli ja kiihtyi; se laskeusi jalkoihin, jonkat�hden
Kusti=riepu ei p��ssyt kaikin ajoin paikalta p�k�ht�m��n. Wasempi polwi
rupesi ik��nkuin luutumaan ja paksunemaan kipu=paikalta. Siin� oli
alinomainen tuska ja pakotus ja jos se p��si w�h�nk��n liikahtamaan,
p��sti tuo kowasti k�rsiw� nuorukainen syd�nt� s�rkew�n h�t�huudon.

L��k�rin apu saattoi siihen wiel� kerran parannusta. Jalka rupesi
oikenemaan, kiwut w�henem��n. Poika alkoi jaksaa istua wuoteessa ja
siin� ollessaan h�n milloin luki, milloin kirjoitteli, milloin taas
wuoleskeli ja walmisteli jotain mielikaluaan. Wanhemmat toiwoiwat ja
iloitsiwat, sairas my�s toiwoi ja iloitsi ja kaikki asian tuntewat
tekiw�t samoin.

Tuota menoa pitkitettiin w�hilleen wuosi. Silloin sai poika taas niin
�kkin�isen taudin puuskan, ett� luultiin h�nen siihen paikkaan
kuolewan. Siteet, k��reet, kaikki t�ytyi ottaa pois ja sen kauemmin ei
niit� woitu en�� panna k�yt�nt��n, sill� sairas ei niit� kest�nyt.
Ihmisj�rki, ihmisnero, tiede eiw�t woineet en�� onnella wastustaa niit�
wammoja, jotka kylm� huone oli iskenyt.

N�in� aikoina yst�w�ni kirjoittiwat taas minulle ja pyysiw�t minua
hartaasti tulemaan sinne. Minulla ei ollut niin p�tewi� syit�, jotka
olisiwat woineet est�� minua tottelemasta heid�n kutsuansa, sill� kauan
oli minulla jo heid�n huolensa ollut raskaana syd�men asiana. L�hdin
siis matkaan ja p��sin onnellisesti perille.

Kauhea suru ja h�t� oli walloittanut yst�w�ni. Tosin riensiw�t he,
kuten ennenkin, minua wastaan ottamaan, sill� suotuisa, mieluinen oli
heille minun tuloni. Mutta kauan ei kest�nyt tuota wastaanotto=iloa
yst�will�ni, pian nousiwat taas kyyneleet heid�n silmiins�.

Menimme nyt sairashuoneesen, jossa murheellinen n�ky kohtasi silmi�ni:
kuihtuneena, laihtuneena, surkastuneena, makasi wuoteellansa
tuskissansa k�rsiw� nuorukainen. Jos en olisi tiet�nyt kuka h�n oli, en
suinkaan olisi tuntenut, ett� h�n oli sama iloinen, reipas, hy�tyis�
nuorukainen, joka minua niin surullisesti miellytti wiime kerralla
talossa k�ydess�ni. Sairas loi surullisen silm�yksen minuun ja nosti
lakastuneet k�tens� minua kohti. H�n koetti hymyill�, mutta tuo hymyily
oli waan wienon surumielisyyden ja tuskallisuuden t�ydellinen kuwastin.
Min� kumarruin h�nt� kohden ja h�n kiersi molemmat laihat, mutta
taudista kuumenneet k�siwartensa kaulaani.

"Huonosti on nyt Kustin asiat", sanoi h�n syd�nt� s�rkew�ll� ��nell�.

"Huonosti n�kyy olewan. Oi kuinka mielell�ni tekisin sinut terweeksi,
kun waan woisin", sanoin min�.

"Min� uskon sen", sanoi h�n, irroittaen k�tens� kaulastani. Sitten
painoi h�n silm�ns� puoliumpeen ja raukesi woimattomana
puoli=horrokseen ja walittawaan tilaan.

Min� rupesin, sairaan suostumuksella, wuorottelemaan wanhempien kanssa
sairaan hoitamisessa; liewent��kseni siten surusta ja walwomisesta
uupuneita wanhempia. Poika-raukka tyytyi hywin minunkin hoitamiseeni,
sill� h�n tiesi ja tunsi, ett� otin syd�mmest�ni osaa h�nen tuskiinsa.
En ik�n�ni unhota niit� hetki�, joina yksin�ni �isin istuin h�nen
wuoteensa wieress�. Puhdas huone, puhdas sairaswuode, hime�ss� lampun
walossa, y�n hiljaisuudessa, teki jo syw�n waikutuksen l�sn� olijaan;
siihen sitten wiel� el�m�n ja kuoleman w�lill� taistelewa sairas, joka
ei wiel� ollut per�ti heitt�nyt toiwoaan paranemisestaan, maata
riuwotti kalpeana, hiljakseen walitellen. S��liksi k�wi tuo nuorukainen
tuossa tilassa ja tuolla ij�ll�, jolloin el�m� ihmiselle on niin rakas
ja toiwottu.

W�liin antoi kauhea kipu ja tuska per��n sen werran, ett� h�n sai
hiukan lepoa, sill� uni oli h�nelt� paennut melkein kokonaan,
jonkat�hden ei h�n w�liin silm�� ummistanut wiikon p�iwiin.
Noina helpompina hetkin� puheli h�n mielell��n ja nuot puheet oliwat
surullisen sywi�. Niiss� ilmautui usein wahwa uskallus tulewaisen
el�m�n toiwosta siit� el�m�st�, jossa ei en�� ole sijaa murheelle,
k�rsimisille ja waiwoille, ja tuohon el�m��n p��seminen tuntui olewan
h�nen p��m��r�ns�. W�liin h�n kyll� puheli paranemisestaankin mutta
siihen h�n itse aina lis�si: "woi, en min� en�� parane!"--Opettawaiset
oliwat nuo y�lliset keskustelut, sill� tuntuipa ik��nkuin hauta,
ijankaikkisuus ja tulewainen el�m� olisiwat yhtyneet yhteen.

"Woi, moi, woi! Woi, Herra Jesus, minua onnetonta! Woi, kun kuolema
tulisi ja pelastaisi minun kauheista tuskistani!" waikeroitsi tuskien
aikoina tuskan rasittama nuorukainen niin ett� meni l�pi ytimien; niin
se meni minunkin, mit� sitte wanhempien!

Er��n� kertana olin wuoro=lew�hdykseni ajalla nukkunut w�kisinkin;
luonto waati saatawiaan. Oikeastaan ei tuo ollutkaan nukkumista, olihan
waan horroksissa olewaa tilaa, jolloin en kuitenkaan tiet�nyt
ulkomaailmasta mit��n. Yht'�kki� her�sin siit�, kun kuulin sairaan
kamarista puhetta, joka kuulosti silt�, kuin suuri ihastus olisi ollut
siell� olewilla ihmisill�. Min� en joutanut kuuntelemaan heid�n
haastelujaan, niin oli mieleni hyw�n�, waan panin aika wauhtia waatteet
p��lleni ja menin kuulemaan, mit� oli tapahtunut. Kun astuin huoneesen,
hawaitsin, ett� sairas oli terweemm�n n�k�inen ja iloinen.

"Nyt minun jalkani paranee, nyt se on puhjennut ja min� muutenkin
paranen, sill� en ole en�� hetik��n niin kipe� kuin ennen", sanoi h�n
iloisesti, kun min� tulin huoneesen.

"Min� uskon ja toiwon niin k�yw�n", sanoin teeskennellen, waikka
syd�meni sai waan uutta wahwiketta tosiluulolleni.

Tuo kauwan pakottawa ja kiwist�w� polwi oli nyt puhjennut. T�m� seikka
oli waikuttanut sen, ett� kipu oli paljon w�hennyt ja siit� oli sairas
saanut toiwon kipin�n paranemiseensa: siit� tuo iloisuus h�nelle ja
tuota hetkellist� iloa ja toiwoa eiw�t wanhemmat hennoneet k�rsiw�lt�
lapseltansa pois ottaa, waikka he l��k�rilt� oliwat kuulleet, ett�
semmoinen runsas m�r�n wuotaminen saattoi wied� sairaan wiimeisetkin
elinwoimat. He iloitsiwat, kun heid�n k�rsiw� lapsensakin iloitsi; he
wakuuttiwat h�nen paranewan, kun h�n itsekin niin wakuutti. Tuostahan
se iloinen puhe syntyi, jonka kuulin unen horroksissa ollessani sairaan
huoneesta.

Woi, woi! Tuo ilo ei ollut pitk�llinen.

"J��k�h�n tuo minun jalkani koukkuun?" kysyi sairas er��n� kertana
minulta, ollessamme kahdenkesken.

"Saattaisipa niinkin k�yd�", wastasin h�nelle.

"En huoli yht��n, jos jalka j��kin koukkuun, kun waan muuten paranen",
sanoi sairas uhraawaisesti.

Kowalta, surkealta tuntui minusta tuo uhraus. Parhaassa nuoruuden
ij�ss� olewa nuorukainen olisi antanut jalkansa, olisi j��nyt ij�ksens�
rammaksi, waiwaiseksi, kun waan olisi saanut henkens� pit��; kallis,
rakas on henki kaikelle el�w�lle.

N�in kului aika. Haawa juoksi my�t��ns� kowasti m�rki�. Sairaan woimat
rupesiwat heikkonemaan--tuskat uusiwat.

Aina muistan er��n hetken, jolloin h�n taas oli kowissa tuskissa. H�n
kurotti laihat, woimattomat k�tens� is��ns� ja �iti�ns� kohden ja he
kumartuiwat h�nen puoleensa. Lapsen rakkaudella kietoi h�n riutuneet
k�tens� wanhempiensa kaulaan ja sanoi tuskanitkunsa seasta
tukehtuneella w�risew�ll� ��nell�:

"Woi rakas is� ja �iti! Kowat owat tuskat pojallanne."
Emme yksik��n l�sn�=olewista woineet pid�tt�� kyyneleit�mme, emmek�
mit��n sanoa, sill� syd�memme oli pakahtua kauheasta surusta ja
s��list�, niin kowasti otti se meihin; ainoastaan �iti woi itkunsa
seasta sanoa: "Woi raukkaani."

Kaikki paranemisen toiwo oli nyt taas loppunut sairaalta; h�n
walmisteli itse�ns� kuolemaan, walmisteli itse�ns� tuolle pitk�lle
matkalle, josta kukaan ei wiel� koskaan ole palannut.

Er��n� kertana itkiw�t molemmat wanhemmat riutuneen ja loppuaan
l�henew�n poikansa wuoteen wieress�. Woimattomuus, kun eiw�t osanneet
h�nt� mitenk��n auttaa, s�rki niin heid�n syd�mens� ett'eiw�t he
kyenneet muuta tekem��n kuin itkem�ll� syd�nt�ns� wuodattamaan.
"�lk�� itkek�, is� ja �iti! Minun waiwani owat kohta lopussa ja silloin
kun ne loppuwat, saan semmoisen el�m�n, jossa ei ole koskaan waiwoja,
el�m�n, jossa ilo, wanhurskaus ja rauha kest�� ijankaikkisesta
ijankaikkiseen", sanoi sairas surewille wanhemmilleen.

"Jaksatko sin� uskoa ett� Jumala on armosta anteeksi antanut sinun
syntisi ja suonut sinulle armon?" kysyi �iti itkunsa seasta
huolellisesti.

"Min� uskon sen; mit�p� min� muuta uskoisin; onhan H�n antanut
muillekin syntisille armonsa poikansa t�hden, eik� minun ole mit��n
helpompi uskoa kun sit�, ett� H�n on pois pyyhkinyt minunkin syntini",
sanoi sairas heikolla ��nell�.

Hell� �iti laskeusi polwilleen armaan poikansa wuoteen wiereen ja
suuteli h�nen polttawaa ja kalpeaa otsaansa. Kuumat ilon kyyneleet
tipahteliwat h�nen silmist��n sairaan kaswoille, sill� h�n tiesi nyt,
ett� t�m� kuolee onnellisen kuoleman.

"Kohtapa mekin tulemme per�ss�si, sill� jos el�isimmekin wiel� jonkun
wuoden ja waikkapa wiel� jonkun wuosikymmenenkin, niin se on
ijankaikkisuuden suhteen niinkuin pisara meress�. Yksi p�iw�h�n on
h�nen edess�ns� niinkuin tuhannen p�iw��, ja tuhannen p�iw�� niinkuin
yksi p�iw�; siell� tapaamme toisemme", sanoi is�.

"Niin, niin, rakas is�!" sanoi sairas ja painoi silm�ns� umpeen, sill�
h�n oli kowin uupunut noiden keskusteluin t�hden.

Olipa tuo hauska n�ky--el�m�n opettawaisimpia kohtauksia: turwa
keskell� h�t��, el�m� keskell� kuolemaa--; se on jotain jalompaa,
jotain korkeampaa, jota t�m�n maailman nero ja wiisaus ei woi ihmisille
antaa!----

Tuossa surullisessa, mutta toiworikkaassa tilassa kului aika. Is� ja
�iti eiw�t l�hteneet en�� koskaan pois sairaan poikansa wuoteen
wierest�. Pitk�llisen kokemuksen kautta oli surewa is� warttunut niin
hyw�sti k��ntelem��n ja nostelemaan sairasta, korjailemaan ja
kouhottelemaan h�nen kauwan maattua wuodettansa, joka oli ja jonka piti
olla ik��nkuin joku kaawa, eri kolo joka ulospist�w�lle luun sompulalle
ja kiwun t�hden ei oltu tuota wuodetta woitu korjata wuosikausiin--
tukeamaan ja wakauttamaan kipe�� polwea, ett'ei se p��sisi liikkumaan--
niin, is� oli kaikkeen t�h�n niin harjaantunut, ett'ei niit� toimia
muut woineet tehd� ja tuon apunsa tekikin is� niin mielell�ns�. �iti
taas oli aina tarpeesen, pyhkim��n pois tuskien nostamaa hike� sairaan
kaswoilta, p��stelem��n pois siteit�, puhdistelemaan ja toisia siteit�
panemaan kipe��n polween ja m�rkiwiin haawoihin, puhelemaan
lohduttawaisia sanoja--niin, eip� ole kell��n niin pehme�� k�tt� eik�
niin hell�� syd�nt� kuin �idill�.

Er��n� kertana olimme kaikin koossa sairaan wuoteen wieress�. H�nen
kielens� alkoi sammaltua; h�n tahtoi puhua jotain; sit� ei ymm�rretty.
Kurotettiin korwat hywin liki h�nen suutansa. Silloin erotettiin sanat:

"Woi hyw� Jumala, kun ette te ymm�rr�! Nyt min� kuolen, nyt loppuu
waiwani, sill� kipua ei en�� ole. Hyw�sti rakas is� ja �iti! hyw�sti
weljet ja sisaret! Kiitoksia rakas is� ja �iti rakkautenne edest�!
kiitos kaikille! I=lo..." H�n raukesi woimattomuudesta ja n�ytti kuin
olisi h�n tahtonut ojentaa k�tens�.

�iti ymm�rsi tuon heikon, sanattoman liikkeen; h�n meni sairaan tyk� ja
otti h�nen k�tens� omaansa. Wieno, heikko puristus seurasi sit�, tuskin
tuntuwa. Rinta rupesi korahtelemaan, hengitys harweni, wiimein lakkasi
se kokonaan--nuorukainen oli j�tt�nyt t�m�n maailman. L��k�ri oli
arwannut oikein, oli sanonut oikein.--Sairas ei kest�nyt m�r�n wuotoa.
----Kylm� huone oli wienyt uhrinsa.

Kauan, kauan piti surewa �iti poikansa k�dest� kiinni, sittenkin wiel�
kun henki oli h�nest� l�htenyt. Kyyneleet wuotiwat murheellisen �idin
silmist� tulwanaan; n�yttip� silt� kuin kukaan ei olisi woinut sulkua
saada tuolle tulwalle, mutta se uhkuikin syd�mest�, �idin syd�mest�.
----H�n laskeusi polwilleen pois menneen poikansa wuoteen wiereen,
k�tki kaswonsa kuolleen ymp�rill� olewiin peitteisin ja piti yh� h�nen
k�tt�ns� omassaan. Siin� suri, siin� itki h�n, eik� kukaan hennonut
h�irit� h�nen suruaan.--N�yttip� silt�, kun h�n ei olisi tahtonut
koskaan erota rakkaasta lapsestaan, jota h�n oli niin armastanut, jonka
t�hden h�n oli niin paljon k�rsinyt.

Is� seisoi j�ykk�n� ja liikkumattomana niinkuin kuwapatsas, katsoa
tuijottaen yh� waan yhteen ja samaan paikkaan--kuolleesen poikaansa.
H�n ei itkenyt. Wahwa, j�ykk� miehen luonto salasi tuskansa ja surunsa
syd�meens�. Mutta t�rin� hartioissa, aaltoilewa rinta, kimaltelewat
pisarat silmiss�, osoittiwat, ett� kowa myrsky, kowa suru ja tuska
riehui tuon wahwan rintakeh�n sis�ll�.

N�yttip� silt�, kuin ei t�lle oikeutetulle surulle tulisikaan loppua,
n�yttip� silt� kuin hell� �iti n��ntyisi suruunsa ja tuosta huomautin
yst�w�lleni. H�n meni warowasti waimonsa tyk� ja laski hiljaa k�tens�
h�nen olkap��llens�. Waimo hawahtui tuosta ja k��nsi wetistyneet
silm�ns� miest�ns� kohden.

"L�hdet��n pois! Suru ei auta, emmek� sill� woi kuollutta el�w�ksi
tehd�, niin mielell�mme kuin sen tekisimmekin. Paljon olemme
kadottaneet, mutta asia ei toiseksi muutu", sanoi yst�w�ni.
Waiston=tapaisesti totteli waimo miehens� kehoitusta; itkien ja
tyrskien seurasi h�n meit� toiseen huoneesen.

Nyt oli ilta ja kaikin panimme lewolle.

Tuli huominen p�iw�. Yst�w�ni waimo ei itkenyt en��, sill� h�nell� ei
ollut en�� mill� h�n olisi itkenyt--kyynelten l�hteet oliwat kuiwuneet.
Oliko suru asettunut? Ei, sit� se ei ollut tehnyt, sill� sama waltawa
tuska oli h�nell� nytkin kun wiime iltanakin waikka kuiwiltaan.
Koetimme h�nt� lohduttaa, mink� woimme--turhaa ty�t�, sill� �iti ei
ottanut lohtuakseen, waikka wiel� mit�kin olisimme puhuneet h�nelle.
Ainoat sanat, jotka h�n lausui, oliwat: "woi minun poikaani, woi minun
poikaani!"

Olimme sen p�iw�n kolmen huoneessa, sill� kukaan ei meist� halunnut
isoa seuraa, ei paljoa puhetta.

Oli saman p�iw�n ilta. Surewa �iti n�ytti kauan waipuneena sywiin
ajatuksiin ja mietteisiin; h�n ei ollut kaukaan aikaan puhunut yht�k��n
sanaa, mietti waan ja huokasi w�liin raskaasti. Me emme h�irinneet
h�nt�.

Yht'�kki� kirkastui h�nen n�k�ns�! H�n oikasi itsens� suoraksi ja loi
melkein iloisen silm�yksen meihin.

"Mutta el��p� h�n wiel� sittenkin, el�� ijankaikkista el�m��; sill� h�n
uskoi ainoaan Jumalan Poikaan, ja joka niin tekee, h�n el��, waikka on
kuollutkin--miksi siis surisimme h�nt�?" niin lausui h�n, k�wellen
meit� kohden ja ojentaen miehelleen k�tens�.

"Niin, niin! h�n el��, sin� sanoit oikein", sanoi mies iloissaan ja
otti waimonsa tarjotusta k�dest� kiinni.

H�n oli saanut lohdutuksen raskaasen murheesensa, mutta mist� oli h�n
tuon rauhan, tuon lohdutuksen saanut, mist� k�sitt�nyt? Meilt�k�? Ei,
me emme olleet woineet sit� h�nelle antaa, sill� �idin lempi lastansa
kohtaan, �idin suru lapsensa kuolemasta, oli w�kew�mpi meid�n tarjoamaa
apuamme. Maailmaltako? Ei sielt�k��n, sill� maailmalla ei ole antaa
oikeaa lohdutusta tosi=murheelliselle sielulle. Mist�s sitten? Sielt�,
miss� ijankaikkinen lohdutuksen l�hde on. H�nelt� sai h�n lohdutuksen,
ja se lohdutus oli parempi, oli turwallisempi meid�n lohdutustamme, oli
w�kew�mpi �idin rakkautta, murhetta ja tuskaa. Se oli pikkuinen walon
kipin� tulewaisen el�m�n toiwosta, jonka h�n uskolla k�sitti ja sen
walon kipin�n edess� t�ytyi poistua �idin oikeutetun raskaan surun
lapsensa kuolemasta.--

Onkohan uskonnon hylk��jill� tuommoinen turwa, tuommoinen rauha ja ilo
keskell� kuolemaa, kuin edell� kerrotulla nuorukaisella oli, ja
lohdutusta ja lepoa suurimmassa murheessa mit� koskaan maailmassa
ihmisell� woisi olla, niinkuin tuolla �idill�? Min� kysyn: onko?
Semmoinen oli nelj�s kohtauksemme.





W��R� MAMMONA.


On warakas paikkakunta. Ainoana tulona paikkakunnalla owat
maanwiljelyksen tuotteet, ja se on jo pitkien aikojen kuluessa
pakottanut asukkaat hyw�sti hoitamaan tuota elinkeinoansa: sent�hden on
maanwiljelys heill� paremmalla kannalla kuin monilla muilla. Se ei
olekaan heit� pett�nyt, sill� maa palkitsee heille heid�n
uutteruutensa; jos ei aina niin wakawastikaan ja runsaasti, kowan
ilmanalan t�hden, niin kumminkin paremmasti kuin muiden
maanwiljelyksest� huolimattomien paikkakuntien asukkaita. Se kaikki oli
synnytt�nyt paikkakunnassa warallisuutta. Silloin kun muualla my�tiin
p�lkkymetsi� hirmuisiin hintoihin, ei t�m� maanwiljelyksell� el�w�
kansa kyll� koonnut niin �kki� tuhansia kukkaroonsa, mutta woitto oli
sittenkin heid�n. Sill� silloin kun muut saiwat suuria rahoja
metsill��n ja kun toiset ansaitsiwat tai keinotteliwat suuria rahoja
yleisiss� p�lkkyt�iss�, oliwat he joka aika ty�t� tekem�ss� omilla
maatiloillansa, joten heid�n ty�woimansa p��oma tuli warmaan talteen
pannuksi, tuottamaan luotettawaa ja runsasta kaswua. Sent�hden heill�
oli aina riitt�w� leip�ns�, wiel� silloinkin, kun mets�ns� my�neiden
watsa oli yht� tyhj� kuin heid�n kukkaronsakin, sill� heid�n
ty�woimansa sek� isoin osa omaisuuttansa oli mennyt kukkaroon ja
kukkarosta--suuhun; ja tuo suuhun=meno karttui aika=ajalta niin
rajuksi, ett� kukkaro kuiwui ensin ja watsa sitten eik� kumpikaan
tuottanut en�� mit��n kaswua. Suuri woitto ole edellisille wiel� sekin,
ett� heid�n ruumiinsa ja sielunsa pysyiw�t raitisna, karaistuna ja
ty�teli��n�, siis yh� edelleenkin uutta kaswua tuottawana, jota wastaan
p�lkkykeinoihin ryhtyneet weltostuiwat sek� sielun ett� ruumiin
puolesta ty�h�n kykenem�tt�miksi tuon kowin �kki� saadun hyw�n el�m�n
t�hden, jonka nopeasti pullistunut kukkaro oli heille toimittanut.

Kaksi wankkaa taloa on muiden muassa tuossa maata wiljelew�ss�
paikkakunnassa. Talot owat samassa kyl�ss�, ei kaukana toisistansa.
Wankkoja owat ne sek� kartanoinsa ett� muun warallisuutensa puolesta ja
iki=wanhoista ajoista on niiss� asunut yksi ja sama sukupolwi. Linnala
oli toisen ja Ruokola toisen talon nimi. Linnala oli awarain
wiljelysmaiden keskell� olewalle korkeahkolle m�elle rakennettu,
jonkat�hden talo n�kyi ymp�rist��n kauas, sill� maat oliwat
paikkakunnalla melkein yht� katkeamatonta tasankoa. Kaunis ja wahwa
luonnollinen puisto piiritti yhdelt� taholta talon, luultawasti toki
sent�hden, ett� puiston osa oli kiwikko ja kannon sekaista maata,
jonkat�hden se ei sopinut muuksi wiljelysmaaksi. Kolme wankkaa
huonehusta seisoi kartanossa, jokainen t�ydess� kunnossa ja maalattuna,
ja melkeinp� h�mm�stytti outoa ensikerran kartanolle tulijaa tuo
rakennusten uljuus, jotka p�iw�syd�nn�kin loiwat jommoisenkin pimennon
eli h�m�r�n pihalle; wankka, kaunis, ihana oli talo ja ihana oli
n�k�ala ymp�rist��n.

Ikimuistoisista ajoista oliwat Linnalan asukkaat olleet waralliset, jos
eiw�t kaikesti onnelliset. Mutta emme huoli tarkastella heid�n mennytt�
aikaansa, katselkaamme waan heid�n nykyist� sek� sis�llist� ett�
ulkonaista tilaansa. Talo oli nytkin hywiss� waroissa: monta aittaa
seisoi monenwuotisia jywi� t�ynn�, joita ei hywin� wuosina hukattu
milloinkaan, mutta kun sattui tulemaan katowuosi, my�tiin niit� rahalla
ja welaksi korkohinnalla ja tuokin tapa lis�si suuresti talon entist�
warallisuutta. Rahoja oli paljo lainoissa, joista joka aika oli rahan
lis��, sill� korot waadittiin wuosittain sis��n, ja jos ei niit�
maksettu taikka ei woitu maksaa, haettiin heti koko welka ulos waikka
kuinkakin suurella welallisen h�wi�ll�. Noin saadut rahat pantiin taas
kiireesti uusiin lainoihin, tuottamaan aina enemm�n korkoa. Kaunis,
pulskea ja lukuisa karja mylwi ja kalisteli rautaisia kiinnipitimi��n
talwella mahdottoman pitk�ss� nawettariwiss� ja kes�ll� oliwat ne
wankkoina ja lihawina sy�m�ss� mehewill� ja ruokaisilla laitumilla.
Puoli tusinaa t�ysi�, lihawia ja iloisia, komeita hewosia t�ytti
talouden tarpeen silt� puolen, niin ett'ei t��ll� ollut mink��n
puutetta. Oli ruokaa ja rahoja; oli lainoissa mahdottomat summat, ja
tuhansia makasi kirstun pohjalla, joita ei mihink��n liikutettu; oli
wanhoja hopeakaluja suuri paljous ja waatteita oli ahdettu moni luhti
ja aitta t�yteen. Oli mainetta, oli yst�wi� ja kunniaa; miks'ei, sill�
oliwathan he rikkaita.

Taloisena w�ken� Linnalassa ei ollut sill� ajalla, jolta kertomuksemme
on, muita kuin is�nt�, em�nt� ja heid�n kaksi lastansa. Molemmat ne
lapset oliwat tytt�ri�; wanhemman nimi oli Kaisu ja nuoremman Liisu, ja
kertomuksemme ajalla oli Kaisu t�ytt�nyt kahdeksantoista, Liisu
nelj�toista.

Linnalaiset eiw�t olleet mit��n pahoja, eiw�tk� ylpeit�k��n, waan,
kuten ihmiset sanoiwat: "siiwo=ihmisi�", ja siiwoja ja hiljaisia he
todella oliwatkin niin kauan kun ei heid�n my�t�k�ymisess� suureksi
kaswanutta omaarakkauttaan loukattu, Mutta kun waan tuo arka kohta
heiss� sai pienenk��n nyrj�hdyksen, jos kohtakin oikeasta paikasta,
niin heid�n syd�mist��n esille tuli ter�wi�, kipeit� piikkej�, joissa
oli tawara tutkaimena ja rikkaus pontena, ja niin warustetut piikit
oliwat warsin mestarit haawoittamaan ihmissyd�mi�. Moni, moni h�d�st�
ja puutoksista ilmankin jo ahdistunut syd�n oli sen saanut kipe�sti
kokea.

Lukija kait luulee, ett� Linnalaiset eliw�t joka p�iw� ilossa ja
herkullisesti, niinkuin muinainen rikas mieskin, mutta niin ei ollut
laita, sill� ei heill� ollut oikeastaan mit��n! "Jopa nyt jotakin",
arwelet kait, "oliwathan he rikkaita, kuinka se on ymm�rrett�w�?"
Maltahan hetkinen, niin saat kuulla kaikki alusta loppuun asti.

He oliwat rikkaita=k�yhi�, sill� kaiken tuon rikkautensa ohella eliw�t
he puutteen=alaista el�m�� itseens� n�hden. He oliwat niin itaroita,
ett� tuskin raskiwat sy�d�k��n tarpeeksensa ja waatteitansa s��stiw�t
he niin, ett'eiw�t pit�neet kuin kaikkein wanhimpia ja halwimpia
kuluneita ry�k�leit�, ja makuuwaatteitansakin s��stiw�t he niin,
ett'eiw�t hennoneet maata oikeilla wuoteillansa, waan rypiw�t joillakin
wanhoilla, kuluneilla ja likaisilla olkimakkeleilla joissakin huoneen
nurkissa! Niin kutsuttu "wieraskamari" oli kyll� hyw�ss� kunnossa,
wuodetten ja kaiken puolesta, mutta talon w�en muut ruumiin osat eiw�t
hy�tyneet tuosta kauniista wieraskamarista paitsi--silm�. Ainoastaan
joku sattunut, onnellinen ja suosiossa olewa wieras sai joskus nauttia
tuota suloutta ja mukawuutta, jonka kelpo wuode tarjoaa w�syneille
raajoille, ja hyw�kseen k�ytt�� hetkisen sit� rikkautta, jonka eteen
talon w�ki oli jo niin monta waiwaa n�hnyt, niin monta puutosta
k�rsinyt, niin monta unetonta y�t� wiett�nyt ja niin monta kertaa lukua
lukenut sen karttumisesta ja kaswamisesta! Tawallisesti sai wieras
is�nn�n taikka em�nn�n kanssa k�yd� katselemassa kaikki talon kalleudet
ja rikkaudet, kaikki jyw�= ja jauhoaitat, waatewarat, welkakirjat ja
walmiit rahat, hopeakalut j.m.s., sill� he hywin ymm�rsiw�t, ett'ei
wieraan silm� niist� osaa ota, mutta jos wieras olisi tiennyt, kuinka
kippurassa talon w�ki piti nokkansa, jos n�kiw�t, ett� wieras taloon
tulee, kuinka he sipisiw�t ja suhisiwat toisillensa tyytym�tt�min�,
"kun tuo tuli t�nne wastukseksi" ja kuinka he wieraan pois menty�
kaiken kokoontuiwat wieraskamariin lewittelem��n wuodewaatteita
k�sill�ns� ja p�iwittelem��n, kuinka paljon ne oliwat kuluneet ja
likauneet, ja laskemaan lukua kuinka paljon tuo n�lk�inen wieras s�i,
kuinka monen markan ja pennin wahingon h�n heille oli tehnyt--jos
wieras olisi kaiken tuon n�hnyt ja kuullut, niin ei h�n olisi niin
hywill��n ja ahneilla, loistawilla silmill� katsellut noita
rikkauksia.--

Waikka Linnalan is�nt� ja em�nt� oliwat noin rikkaita, eiw�t he
kumminkaan olleet onnelliset. Monta miespolwea oli talon rikkautta
lis�tty rikkailla ja pakollisilla naimisilla ja samanlainen oli
nykyisenkin is�nn�n ja em�nn�n naiminen ollut. Tuonlaisten naimisten
seuraukset useinkin oliwat katkerat, sill� todellinen rakkaus ei niiss�
tullut koskaan kysymykseen, waan kuollut kylm� tawara, ja kuollut ja
kylm� oli tawara l�mpim�n syd�men kumppaniksi. Rikas oli ollut tytt�n�
Linnalan em�nt� ja rikkaan Linnalan ainoan pojan piti saada rikas
waimo--siin� se ainoa ohje, jota he k�yttiw�t naimisessaan. He eiw�t
tienneet mit��n todellisesta onnesta, joka tekee awioel�m�n niin
hauskaksi ja kewe�ksi. Eiw�t he koskaan saaneet kylliksi tawaraa, johon
oli milloin toisen tai toisen syy eli wika, ja siit� piisasi melkein
alinomaista kurinaa ja k�rin��, s�ttimist� ja piikkeilemist�, ja se
teki heid�n el�m�ns� katkeraksi ja k�rsim�tt�m�ksi.

Sellaisessa kotiel�m�ss� kaswoiwat ja warttuiwat heid�n lapsensa jo
aikaisin kowiksi ja tylyiksi. Kaikki heid�n hellimm�t syd�mens� tunteet
tuliwat tuolla tawalla jo pienuudessa sammutetuiksi ja tukahutetuiksi,
sek� kowuus, kylmyys ja tunnottomuus sinne sijaan istutetuksi;
jonkat�hden heilt� melkein kokonaan puuttui ihmisellist�
my�t�tuntoisuutta ja hell�syd�mellisyytt�. Heid�n wanhempansa eiw�t
opettaneet heit� edes lukemaankaan, jonkat�hden tyt�t lukukinkereill�
aina saiwat toria ja nuhtelemisia. Kun wanhemmat tuon saiwat tiet��,
eiw�t he en�� p��st�neet heit� wiimeiselt� lukukinkereille ollenkaan,
"sinne h�w�ist�w�ksi", niinkuin he sanoiwat. Kunnollinen kiert�w� koulu
oli kyl�ss�, waan eiw�t he panneet lapsiansa sinnek��n "muka kaikkea
pahuutta oppimaan!" Wasta sitten kun papisto otti huomioonsa tuon kowin
laiminly�dyn lasten kaswatuksen ja antoi julkisia nuhteita wanhemmille,
ottiwat he kotiopettajan lapsillensa, joka heid�t opetti senwerran
lukemaan, ett� he h�din tuskin p��siw�t ripille. Kaikista n�ist� jo
selw�sti n�kyy, ett� he kowin laiminl�iw�t lastensa henkisen
kehityksen, ja wanhempien jokap�iw�isen el�m�n ep�siweellinen,
esimerkki tunkeutui hetki hetkelt�, aika ajalta tuohon lasten hell��n
ja tyhj�ksi j�tettyyn kohtaan--syd�meen, ja niin ne heikot taimet
kuiwettuiwat ja kowettuiwat jo orastaessaan.--

Niin, rikkautta heill� kyll� oli, mutta ei se woinut heit� est��
kuolemasta. Paljon he woiwat saada aikaan rikkaudellaan t�ss�
matoisessa maailmassa, mutta tuo kuolema ei ollut oppinut hekkumoimaan;
yht� kylm�, yht� ankara, yht� yht�kaikkinen, yht� tyly oli kuolema
rikkaalle Linnalan is�nn�lle kuin k�yhimm�lle kerj�l�isellekin, sill�
h�n on--lahjomaton.

Parhaassa miehuudessa ollessaan k��ntyi Linnalan is�nt� pitk�lliseen
rinta=tautiin. H�nt� kehoitettiin heti taudin alussa menem��n l��k�rin
tyk� apua hakemaan, mutta h�n wastasi waan: "mit� ne woiwat kenenk��n
taudille, eiw�t ne ole muuta kuin herrain rahan onkia". Toinen, joka
oli is�nn�n kanssa oikein ylim�inen yst�w�, kehoitti h�nt� uudestaan,
mutta wastasi sairas: "mist�p� t�ss� rahaa kaikkiin tulee". Kumminkaan
ei sairastawalta is�nn�lt� l��k�reit� puuttunut, sill� yksi ja toinen
s��liw� l�himm�inen k�wi h�nelle hywi� neuwojansa antamassa, miten ja
miten pit�� tehd�, ett� tauti luopuisi, mit� ja mit� pit�isi ryyst�� ja
nieleskell�, ett� parannus seuraisi, ja noiden neuwojen johdosta w�liin
kylwetettiin, w�liin pestiin sairasta senkin seitsem�nlaisilla wesill�
ja loitsituilla pesehill�. H�n koki niell� kaikkia akkojen ja akkojen
neuwomia wesi� ja liemi�, ett� kurkku oli solmulla, ja noihin tukiin ja
turwiin nojaten odotti h�n koholla kourin luwattua ja w�ltt�m�tt�m�sti
seuraawaa parannusta. Noita neuwoja ja rohtoja seurasi is�nt� n�et
siit� syyst� niin mielell�ns�, kun ne eiw�t maksaneet--yht��n mit��n.

Mutta itsepintainen tauti ei tuntenut ollenkaan, mist� nuo kylwyt ja
wetukat oliwat kotoisin, eik� pit�nyt heist� kaikista hyw�� eik� pahaa,
waan h�n teki ty�t��n mukawasti is�nn�n jo melkoisesti heikontuneessa
ruumiissa, jonkat�hden ei koko toiwotusta paranemisesta tullut mit��n.

Jonkun ajan is�nn�n sairastumisen j�lkeen sairastui samaan tautiin my�s
h�nen nuorin tytt�rens� Liisu. Ei h�nellek��n, paremmin kuin
is�nn�llek��n, toimitettu mink��nlaista oikeaa apua, mutta Liisu sai
aina "aprakkansa" samoista saunoista, samoista wetukoista, liemist� ja
nielemisist�, samoista woitehista kuin is�ns�kin. N�in tarkkoja oliwat
Linnalan is�nt�w�ki! He osasiwat s��st�� w��r�� mammonaa wiel�
kuolemassakin.

Tuossa maata riuwottiwat nyt nuo kaksi k�yh�� rikasta sairasta, joilla
ei mielest�ns� ollut sit� waraa, ett� olisiwat aikanaan hakeneet
itsellens� kunnollista apua! Kun he oliwat pitki� aikoja odottaneet
paranemistansa noiden nurkkatohtorien neuwojen nojalla, hawaitsiwat he
itsekin wiimein, ett'ei paranemisesta tulekaan mit��n ja se tieto ja
tunto teki heid�t kowin alakuloisiksi. Suuri rikkautensa ja hywyytens�,
joka heid�n t�ytyi nyt t�nne j�tt��, poltti ja pakotti heid�n
syd�nt�ns� kowin. Taudin waiwaamana ja rikkauden polttamana tuli heid�n
mielentilansa nyt niin juonikkaaksi ja k�rtyiseksi, ett'ei heit�
mieliksi woinut palwella mik��n, ja is�nn�ll� oli joka k�rin��n
tallella nuo sanat: "t�nne j��tte minun tawarani p��lle!"

Kun is�nt� oli jo tullut auttamattomaksi sairaudessaan, alkoi mielens�
tehd� koettaa "herrainkin keinoja" parannukseksensa. Kuolema oli
n�k�s�ll�, aiwan silm�in edess�; ep�toiwo ja synkeys walloitti mielen,
ja niinkuin hukkuwa tarttuu h�diss��n kaikkiin heikkoihin esineisin,
oljen korteenkin, waikka h�n hywin k�sitt��, ett'eiw�t ne woi h�nt�
pelastaa, niin hapuili is�nt� nyt ymp�rillens�. Is�nt� esitteli nyt
em�nn�lle, ett� "jos tuota koettaisi wiel� menn� 'tohtuurin' tyk�".

"Sinneh�n sit� nyt wiel� menn��n! Ei maarian sit� ole koetettu jo
waikka mit�, eik� mist��n ole apua saatu; ei yht��n askelta. Mist� sit�
on rahaa joka paikkaan wiskata", tiuskui siihen tuo s��st�w� em�nt�.

Waikka is�nt� oli t�h�n asti ollut aiwan samaa mielt�, ei kuitenkaan
em�nn�n s��st�w�isyys t�ll� kerralla soinut h�nen korwaansa hyw�lt�,
sill� h�nell� oli kowa pelko kuolemasta ja tawaran t�nne j��misest�, ja
h�n wastasi em�nn�lle: "rahoja on kyll� tuhansia takanasi".

"Ei maarian niill� ole parempiakin reiki�", wastasi em�nt� kylm�sti ja
meni tiehens�.

Mit�p� nyt teki is�nt�. Itse ei h�n kyennyt l��k�rin luo menem��n, eip�
edes rahojakaan kaapista ottamaan; h�nen t�ytyi tyyty� em�nn�n
p��t�ksiin.

Ensi kerran el�ess��n oliwat nyt is�nt� ja em�nt� erimieliset tawaran
kokoamis= ja s��st�w�isyys=asiassa, ja raskaalla mielell� tunsi is�nt�
nyt, ett'ei h�n ollut tehnyt itsellens� yst�wi� w��r�st� mammonasta,
mutta se oli liika--my�h�ist�.

Is�nn�n tauti kiihtyi nyt kahta ankarammaksi ja alkoi l�het� loppuansa.
Sairas alkoi hourailla ehtimiseen: "laskekaa kaswut tarkkaan!--Ei, ei
se tullut nyt oikein, wiimeinen p�iw� j�i ajan laskusta pois ja siis
kaswutta.--Eeei--en min� anna sinulle rahoja lainaksi, sinulla on
huonot takausmiehet--ja sin� sitten! mill� sin� welkasi maksat, joka
olet aiwan tyhj� mies kuin russakka--ei, ei, menk��, menk�� tiehenne!
Ei minulla ole teille antaa jywi�, waikka paikalla n�lk��n kuolisitte!
Mit�s tyhj��--olisipa sekin wiisasta, ett� antaisin ruoan pois omasta
suustani...! Oih! t��ll� on semmoinen pakotus ... mutta kuulepas sin�
siin�: paljonkos annat hyw�nteki�isi�, niin annan sinulle rahoja
lainaan? sinulla on kelpo takausmiehet ... woi, woi kuinka polttaa--
rahani! rahani! tuo lurjus ei jaksanut maksaa kaikkea kaswua--woi, woi,
auttakaa, auttakaa!----"

Tuommoisia houraili sairas toisin ajoin ja w�liin oli h�n aiwan
tunnotonna ja puhumatonna. Useampia wuorokausia oli h�nen tilansa
tuommoinen, mutta sitte h�n waipui tunnottomuuteen pariksi
wuorokaudeksi. Ei h�ness� nyt n�kynyt en�� muuta elon merkki� kuin
heikko hengityksen hohotus. Yht'�kki� rupesi h�n k�sill��n koperoimaan
ymp�rilt�ns� ja n�ytti pyrkiw�n yl�s. "Rahani, rahani!" ��nn�hti h�n
korisewasta rinnastaan! Kolkko oli tuon wiimeisi� henki��n wet�w�n ja
kohta ijankaikkisuuteen menew�n miehen wiimeinen ��nn�hdys, joka kuolon
kouristamasta rinnasta, kumisewana ja sammaltawana l�hti niinkuin
haudasta. H�nen wiimeisen� lauseenansa oli tuo w��r� mammona, jonka
eduksi h�n oli niin paljon pyrkinyt. T�nne oli se nyt j�tt�minen ja
itsens� meneminen Jumalan eteen kenties hywin k�yh�n�, tekem��n lukua
hallituksestansa. Kenties moni t��ll� k�yhempi teki tuon saman matkan
rikkaampana ja rohkeammassa turwassa kuin Linnalan is�nt�;--emme huoli
tuomita, sanomme waan: kenties, kenties!--

Kun sairas oli nuo wiimeiset sanansa lausunut, walahti h�n raukeaksi
wuoteellansa, hengenweto alkoi harweta, leuka j�i alas ja el�m� oli
h�nen j�tt�nyt.

Waimonsa ja tytt�rens� Kaisu seisoiwat muiden muassa h�nen wuoteensa
wieress�, silloin kun h�n puhalsi wiimeisen henkens�, mutta kummankaan
silmiin ei tullut kyyneleit�! Waimonsa ei ollut wiel� koskaan
wuodattanut kyyneleit� hellien syd�men tunteiden waatimuksesta, sill�
niit� tunteita ei h�nell� koskaan ollut, mutta syd�men katkeruuden,
wihan ja kiukun kyyneleit�, oli h�n kyll� usein wuodattanut. Ent� ne
toiset silm�t? Kowaksi, kuiwaksi oli niidenkin silmien, tarpeessa niin
runsaswetinen l�hde--syd�n--jo lapsuudessa kuiwanut, niinkuin jo w�h�n
ennest��nkin tied�mme. H�ness� ei ollut her�tetty eik� kehitetty eloon
niit� tunteita, jotka ihmisen tekew�t onnettomuudessakin niin
onnelliseksi. Lapsuudesta pit�in oli h�n opetettu tuntemaan ja
tiet�m��n, ett� h�n on mahdottoman--rikas, ettei heit� ole kuin kaksi
perillist� ja ett� wanhempien kuoleman j�lkeen j�� kaikki omaisuus ja
rikkaus heille; sen tunsi ja tiesi Kaisu liiaksikin hywin.--Nyt kuolee
toki is� jo, ja tuo suuri perint� luiskahtaa kohta aiwan omiin k�siini.
Toinenkin perillinen--sisar, sairastaa samanlaista tautia kuin is� ja
warmaan h�nkin kohta kuolee ja tuo rikkaus ja loisto tulee kaikki
minulle ja silloin--silloin ... kenties h�n ajatteli niin is�ns�
kuolinwuoteella--kukapa h�nen tiet��, mutta warma waan oli se, ett�
h�nen silm�ns� oliwat aiwan kuiwat, siis syd�mens�kin liikkumaton!

Mit�p� siin� oli, is�nt� oli nyt kuollut. H�nt� ei toimitettu heti
hautaan, sill� h�nelle kumppaniksi odotettiin Liisua. Olisi tullut,
n�ette, aika kalliiksi pit�� kahdet hautajaiset likitysten, sent�hden
pidettiin is�nn�n ruumista maan p��ll� niin kauan, ett� saataisiin
Liisunkin peijaat samassa ja niin p��st�isiin puolta w�hemm�ll�
kulungilla! Se toiwo ei pett�nytk��n j�lkeen j��neit� tawaran
s��st�ji�, sill� Liisu kuoli todellakin jonkun ajan per�st�. Nyt ei
ollut muuta teht�w�� eik� mit��n odotettawaa, waan ruumiit laitettiin
hautaan ja sen toimen tehty� pidettiin suuret peijaat, molemmille
yhdess�, ja niin saatiin "kaksi k�rp�m� yhdell� ly�nnill�".

Kahden j�iw�t Linnalaan nyt em�nt� ja Kaisu. He oliwat muiden n�hden
surewinaan wainajia, mutta syd�mess��n oli heill� suloinen ilo ja
tyytyw�isyys el�m�ns� nykyiseen kohtaloon. Niinh�n sen pit�isikin olla,
ett� ihminen tyytyisi siihen, mit� wiel� Jumala paneekin p��llemme, ja
ett� ottaisimme wastaan sen lapsen ilolla, jos waikka kuorma tuntuisi
wiel� raskaaltakin. Mutta oliko Linnalan em�nn�n ja Kaisun tyytyw�isyys
ja ilo oikeaa? Ei, sill� tyytyw�isyys tuli heille siit�, kun he nyt
p��siw�t n�kem�st� waiwaa noista kahdesta sairaasta, joista ei heille
en�� moneen aikaan ollut mit��n hyw��, waan paljon wastusta, kiusaa,
waiwaa ja--kulutusta. Nyt oliwat kaikki nuo ep�kohdat yhdell� itkulla
poistetut ja siit� heid�n tyytyw�isyytens�! Nykyinen ilonsa tuli taas
siit�, kun kaikki rikkaus, kaikki tawara oli nyt heid�n kahden. He
tunsiwat sen niin warmaan omaksensa, ett'ei mik��n woima ja walta
woinut heilt� sit� pois riist��; he tunsiwat saaneensa nyt niin ison
woittokaupan, ett'eiw�t he ennen koskaan olleet tawaroillensa saaneet
niin �kkin�ist� ja runsasta lis�yst�, ja melkeinp� �iti ja tyt�r
kadehtiwat salaa toisiltaan tuota w��r�� mammonaa.--

Linnalassa oli jo is�nt�=wainajan aikana ollut monta wuotta
palweluksessa er�s Matti=niminen renki, h�n j�i taloon wiel� is�nn�n
kuoltuakin. Matti oli kaikin puolin kelpo nuorukainen. H�n oli
kunnollinen ty�mies ja pystyi kaikkiin t�ihin sek� ulkona ett� sis�ll�.
H�n oli jo is�nt�=wainajan kitumisen ja sairastamisen aikana johtanut
kaikki talon ty�t ja muut talouden toimet, ja kaikki menestyi hywin.
H�n se oli, joka is�nt�=wainajan j�lkeenkin johti ja hoiti talouden
toimet. Matti oli tasainen, hiljainen ja siiwo luonnoltansa, eik�
h�nell� ollut mit��n pahoja ja riwoja tapoja; se waan oli paha, ett�
Matti=rukka oli--k�yh�. Kyl�ss� aljettiin yhten�ns� kuiskaella, ett�
Matista tulee Linnalan is�nt�, eik� kukaan j�rjellinen ihminen
kadehtinut tuota Matin luultua onnea, sill� he tunsiwat h�nen kelpo
nuorukaiseksi. Emme woi kielt��k��n, ett'ei Matilla ollut salainen
ajatus siihen suuntaan pyrki� ja Kaisussakin hawaittiin taipumusta
kallistumaan sinne p�in. Mutta auta armias, kun Linnalan em�nt� sai
tuosta tiedon; silloin oli Matti ja Kaisu pulassa. Matin ajoi em�nt�
paikalla pois talosta ja Kaisu sai semmoista l�yly�, ett� se piisasi.

"Wai semmoisen leip�koin, k�yh�n ja n�lk�isen rotan sin� keinottelisit
meid�n taloon. Min� olen itaruudellani ja tarkkuudellani tehnyt talon
ja koonnut t�m�n rikkauden ja ty�ll�ni ja toimellani kaikki pystyss�
pit�nyt, ja siten, waiwaa n�hden, ty�ll� ja tuskalla est�nyt sinun
tielle joutumasta, ja sin� tekisit sen, ett� ottaisit kerj�l�isi� t�h�n
minun waiwani p��lle m�ss��m��n ja laiskottelemaan! Hm! Eip� w�h��!
Kyll�p�h�n min� tied�n, miten siin� k�wisi, kun saisit tehd� p��si
mukaan: ensin tulisi taloon yksi kerj�l�inen ja se wet�isi joukon
toisia per�ss��n; sill� arwattawahan se on, ett� �ij�n ja �mm�n h�n
taljaisi heti t�h�n, ja niin olisi talomme pian sy�ty puulle puhtaalle
ja me molemmat tiell�! Kauniisti mietti lapsi palkita wanhempansa
suuria waiwoja! Ihmisell� on tarjona waikka mink�laisia naimisia, ja
tuommoisia miettii! Luulisi tuota ihmisen kunniankin jotain maksawan,
ettei itse�ns� ja kunniaansa waihda renkiroistoon; hyi! Ei ajatustakaan
sinne p�in, ja sen sanon min�," porisi ja s�tti Linnalan em�nt�
tytt�rellens�.

Kaisu ei puhunut eik� wastannut mit��n tuohon �itins� saarnaan. H�n oli
nyt itsekin tullut tuntemaan kuinka alas h�n jo oli itsens� antanut;
�idin saarna oli waikuttanut. Ylpeydell� tunsi h�n nyt uudelleen suuren
rikkautensa ja h�n huomasi sen hirwe�n suuren erotuksen, mik� oli h�nen
ja Matin w�lill�. H�n katui katkerasti, kun h�n oli senk��n werran
antanut sijaa syd�mess��n noin halwoille ajatuksille, ja koki kaikin
tawoin wieroittaa niit� pois mielest�ns�.--Kenties oliwatkin nuo Kaisun
mielipiteet Matista ainoat ajatukset, ainoa taipumus koko Kaisun
el�m�ss�, jotka sis�llisen totuuden tunnon tuottamina waatiwat
ehdotonta tottelemista; mutta ei h�n totellut sit� ��nt�--h�n ei saanut
totella! Olisikohan h�n totellut sit� sis�llist� ��nt�, sis�llist�
tunnettansa, jos ei �itins� olisi h�nt� niin kowin estellyt sit�
tottelemasta? Kenties. Helppo oli Kaisun waipua takaisin entiseen
syd�men kowuuteensa, sill� kowaksi oli tuo syd�n paadutettu jo
lapsuudessa, w��r�n mammonan tunnottomassa p�tsiss�!

Matti meni pois talosta, niinkuin h�nt� pahoilla sanoilla oli
k�skettykin, eik� h�n n�ytt�nyt ollenkaan nurkuwan tuota el�m�ns�
h�p�isew�� kohtaloa. Jonkun ajan kuluttua nai h�n er��n siew�n ja
siwe�n piikatyt�n ja pian hawaitsi h�n, ett� w��r� mammona oli h�nenkin
w�h�ll� wietell� w��r�lle uralle, sill� h�n nyt sai wasta tuta oikeaa
syd�men rakkautta. Matti rupesi waimonsa kanssa perustamaan torppaa,
jonkun kyl�n talon takamaalle ja ennen pitk�� tuliwat he hyw�sti
toimeen, sill� molemmat oliwat oppineet tekem��n ty�t�.

Wankka oli my�s Ruokolan talo. Ei kukaan wanhoistakaan ihmisist�
muistanut sit� sen pienemp�n� eik� k�yhemp�n�. Ruokaa ja rahaa oli
Ruokolassakin ja muuta hywyytt� niin paljo, ett� se haki wertojaan
maassa. Wankka oli Ruokolankin kartano, niin ett� monessa rusthollissa
olen n�hnyt heikommat huoneukset. Wankka oli karja, wankat kalut ja
aseet, kaikki wankat. Suurilukuinen perhe asui tuossa wankassa talossa
ja hekin oliwat--wankkoja. Suuria ja pulskeita oliwat Ruokolan miehet
ja pojat. Talo oli wanhoista ajoista asti ollut aina w�kirikas ja paljo
oli w�ke� siin� nytkin. Talossa oli kaksi wanhaa weljest� ja
kummallakin heill� oli useampia poikia ja tytt�ri�. Syntyip� katsoa
jonakuna talwi-iltana, kun kaikki w�ki oli kotona, tuon talon hommaa ja
hy�rin��, kuinka he ty�skenteliw�t puhtaissa, siisteiss� huoneissa,
kirkkaan takkawalkean loimossa. Waimot ja tyt�t kehr�siw�t, ett�
rukkien rattaat meniw�t yhten� sawuna ja siit� syntyi jotenkin kowa
yksitoikkoinen surina. Nuorimmat karstasiwat yhdelle osalle kehr��jist�
syk�r�it� ja sit� nuoremmat hoiteliwat itse�ns� pienempi�. Yksi osa
miehist� weisteli takkawalkean walossa ty�kalujensa raaka=aineita ja
toiset w�h�n taampana seisoiwat h�yl�penkkiens� ��ress� ja p�rewalkean
walossa walmisteliwat mik� mit�kin talouden tarwekalua. Yhdell� tuossa
on walmistumaisillaan pari siewi� ja somia tuoleja, toisella pari
siewi� l�nkej�, tuolla nuorella miehell� tekeill�--k�tkyt ja siit�
arwaamme, ett� h�n on nykyaikoin nainut. Mutta mit�s tuo mies tuolla
tekee? ai! keinu=tuolia! Siit�h�n woimme p��tt��, ett� talossa
ymm�rret��n jotain el�m�n mukawuudestakin. Ja tuossahan pukartaa kaksi
pient� poikastakin! Mit�h�n heill� on mieless�?--Oikein! toisella on
rullatuoli, toisella kuontalolapa tekeill�, ja nyt ymm�rr�mme, ett�
noiden miesten k�tewyys on sen ansio, kun he jo nuorena harjoittawat
itse�ns� siihen. Tuo ty�teli�isyys ja toimeliaisuus jo kaukaisista
ajoista asti lienee synnytt�nyt sen warallisuuden, siisteyden, hyw�n
j�rjestyksen ja sopusoinnun, jota kaikkialla ilmestyy talossa.

Kaikki Ruokolaiset oliwat kyl�ss� erinomaisessa arwossa pidetyit�. Ei
niit� pitoja kyl�ss� ollut, joissa eiw�t he olisi olleet, naiset
kokkeina ja miehet kenkk�rein�. Nuorten naimiskaupoissa oli aina joku
Ruokolainen puhemiesn� eik� yhdetk��n risti�iset tuntuneet
risti�isilt�, jos ei joku Ruokolan parikunnista ollut kummeina, ja
kaikissa kyl�ss� pidett�wiss� h�iss� oliwat nuoret Ruokolaiset aina
nuodemiehin� ja morsianpiikoina; jos ruumis oli haudattawa, oliwat
wanhat Ruokolaiset kantamassa, jos haudattawa oli wanha, ja Ruokolan
pojat kantoiwat kaikki kyl�n nuorena kuolleet wiimeiseen lepoonsa.

Noin paljo kunniaa oli heill� kyl�l�istens� kesken, eiw�tk� he sit�
suotta saaneetkaan. Kauneita, pulskeita ja siiwoluontoisia ihmisi�
ollen, oliwat he wiel� p��lliseksi rikkaita, joka ihmiselle antaa niin
paljon arwoa t�ss� maailmassa. He eiw�t k�ytt�neetk��n rikkauttansa
saiturein tawalla, waan rento el�m� oli heill� kaikinpuolin. Heill� oli
wierashuoneet kaikin puolin hyw�ss� kunnossa ja wieraita ottiwat he
mielell��n wastaan, pit�en sen kunnianaan, kun saiwat heit� kestit�.
Tosin kuului heid�n korwissaan hyw�lt�, kun wieras lausui mielistelewi�
lauseita talon ja sen asukasten hywin woinnista; mutta eih�n tuo ole
mik��n kumma, sill� kenellep� se soitto ei hyw�� tekisi. Heill� olisi
jo monta wuosikymment� ollut maamme enimm�n aikaa el�nyt sanomalehti,
joka seikka lajillaan my�s her�tti kyl�l�isiss� kunnioitusta heit�
kohtaan. Ruokolaiset oliwatkin kyll� hyw�ntahtoisia kyl�l�isilleen
selitt�m��n ja jakamaan sanomalehdest��n saatuja tietojansa, johon
pitopaikoissa tarjoontui heille erinomaisen hyw� tilaisuus. Koko id�n
tietowarasto perustui sill� tawalla noiden Ruokolan sanomalehtien
nojalle ja jos tuli kysymys jostain asiasta, kuultiin kohta puhujain
joukosta ��ni: "niin ja niin kuuluu olewan Ruokolan awiiseissa." Siit�
aiwan helposti johtui, ett� olemattomatkin asiat koetettiin noilla
Ruokolan "awiiseilla" pystyynsaattaa.

Kun olemme nyt h�t�pikaa tulleet tuntemaan Ruokolaisia ulkoa ja sis��,
heit�mme heid�tkin t�ll� kerralla siihen, ja rupeamme erikseen
tarkastelemaan talon toisen wanhemman weljen Asari=nimisen pojan el�m�n
kohtaloita.

Asari oli kookas, uljas ja pulskea, t�ysi=ik�inen poika. H�n oli
luonnoltansa hiljainen ja siiwo, ja moni kyl�n neito loi h�neen
halukkaita silm�yksi�. H�n olikin kunnioitettu kyl�l�isten kesken ja
jotenkin tiedonhaluinen. H�n hankki usein itsellens� hy�dyllist�
kirjallisuutta lukeakseen, mutta wanhat miehet eiw�t tuota
tieteilemishalua katselleet juuri hywill� mielin, sill� he arweliwat
kaiken muun tiedon liialliseksi, paitsi mit� heid�n awiisinsa woiwat
antaa. Kristillisen ja siiwon kaswatuksen saaneena, oli Asari
todellakin kaikinpuolin miellytt�w� ja toiworikas nuorukainen.

Kun Linnalan Kaisu nyt oli melkein yksin niin mahdottomien rikkauksien
perillinen, niin h�nelle ilmestyi my�s mahdoton paljous kosijoita.
Kaikki oliwat rikkaita taikka muutoin jollain tawalla loistawia, sill�
k�yh�t ja alhaiset eiw�t tulleet t�ss� kysymykseenk��n.

Ruokolassakin oli pitk�t ajat kannatettu suwun kunniaa ja talon
warallisuutta rikkailla naimisilla. Se olikin menestynyt, sill�
saattaahan rikkaissakin olla kelpo ihmisi�. Ruokolaiset oliwat
naimisissaan katsoneetkin samassa syd�mens� waatimuksia kuin
warallisuuden karttumistakin; silti oli se menestynyt. Mutta
ajanpitk��n oli se menetystapa kiinnitt�nyt heid�n ajatustapaansa siin�
asiassa hieman w��ri� mielipiteit�. He luulotteliwat n�et, ett�
rikasten ei sowi naida muita uin rikkaita, eli niinkuin he sanoiwat:
"ihmiset ihmisi�, ja piiat, rengit toisiaan." He w�itteliw�t, waikka
kyll� siiwosti, ett� kyll� kait rakkaus tulee j�ljest�, kun kerran
yhteen tullaan; waikk'ei sit� alussa olisikaan. Se ajatustapa teki sen,
ett'eiw�t Ruokolaisetkaan pit�neet k�yh�� ihmist� siin� arwossa kuin
rikasta, waikka kuinkakin kunnollinen h�n olisi ollut. Mahdottoman
siiwoja kun oliwat, ei tuo halweksiminen heiss� tullut juuri monesti
n�kywiin eik� kuuluwiin, ei julkisesti silloinkaan. Mutta kun tuli
pitempi keskustelu ihmisten sis�llisest� ja taloudellisesta tilasta,
pilkisteli tuo pahankurinen, ihmisi� halweksiwa kurjuus ehtimiseen
heid�nkin syd�ntens� akkunoista.

Niiden ajatustapojen ja mielipiteiden hedelm� oli sekin, kun Asarin is�
k�ski poikansa er��n� iltana kamariinsa kahdenkesken. Asari oudostui
tuosta kowin, sill� sit� ei ollut is� koskaan ennen tehnyt.

"Etk� ole ajatellut ruweta naimaan?" kysyi is�, kun oliwat tulleet
kahdenkesken.

"Miksi, is�, sit� kysytte? kysyi Asari punastellen ja h�mm�stellen,
sill� h�n ei ollut ennalta aawistanut semmoista keskustelua.

"Nyt olisi niin kowin hyw� tilaisuus sinulla siihen", sanoi is�.

"Miss�?" kysyi Asari, yh� punastellen.

"Linnalassa."

Nyt wasta Asari=rukka punaiseksi lensi. H�n ei tiennyt mit� piti tuohon
wastata. H�n koki siloitella istuintansa ja hieroa k�si�ns� ja katsella
sinne t�nne; sis�llinen taistelu n�kyi riehuwan tuolla k�rhennetyss�
syd�mess� ja kaikista n�kyi, ett� is� oli johonkin arkaan paikkaan
koskenut.

"Min� en pid� Linnalan Kaisusta", sanoi Asari wiimein.

"Ahaa! Eik� sen pahempia? Se ei olekaan niin waarallista, jos et
h�nest� pid�k��n ensi alusta; kyll� h�n tulee hyw�ksikin mielest�ni,
kun kappaleen aikaa olette yhdess�", sanoi is� yht�kaikkisesti.

"Tuo M�ntyl�n Taawa on minusta niin mieluinen", sanoi Asari ujosti ja
punastui wiel� kahta punaisemmaksi entist��n.

Asari oli nyt tunnustanut is�lleen salaisuuden, joka oli h�nen
syd�mess��n liikkunut. Asarinki syd�mess� oli her�nnyt luontainen
totuuden ��ni ja h�n tunsi, ett� se ��ni oli oikea, jonka oikeutta
h�nen tuli puolustaa is�ns� edess�. H�n ei ollut tuota tunnettansa
ilmoittanut wiel� kenellek��n, ei M�ntyl�n Taawallekaan, ja yht�kaikki
katsoi h�n tarpeelliseksi sit� puolustaa, sill� se n�ytti nyt olewan
waarassa.

"M�ntyl�n Taawa! Mit� luulet h�nen kanssaan saawasi? K�yh�, pieni ja
welkainen talo on M�ntyl� ja monet owat M�ntyl�n is�nn�n lapset.
Ajattele!--Useat owat my�s omat weljesi ja set�si pojat; ei t�t� niin
paljon osaksi tule, kun meid�t aika j�tt��. Teid�n tulee itsenne
hankkia lis��, jos mielitte kunnialla p��st� t�m�n maailman l�witse;
mutta tuota lis�� omaisuudellensa ei saada mitenk��n pikemmin kuin
edullisen naimisen kautta. Tuommoinen talo ja omaisuus kuin Linnala on,
joka sitte tulisi kaikki sinun haltuusi ja kotoa saisit wankan perinn�n,
l�htiess�si Linnalan is�nn�ksi, eik� kelpaa?" esitteli is� pojallensa.

Asari, Asari! �l� tottele tuota ��nt�! Waikka se on l�htenyt oman hyw�n
is�si suusta, niin se ei ole oikea ��ni, sill� enemm�n tulee kuulla
Jumalaa kuin ihmisi�, ja se se on nykyisess� asiassa jumalallista
��nt�, jonka tunnet omassa syd�mess�si. Seuraa sit�! Ei sen
totteleminen tuota sinulle wahinkoa. Kenties, jos tuo is�si neuwon
totteleminen tuottaisi sinulle ��rett�m�n, arwaamattoman wahingon,
niin--kenties?

Kumpaa ��nt� Asari totteli?--Is�ns�! H�n rupesi miettim��n tulewaa
asemaansa. Ahkerasti h�n wertaili rikkauden ja k�yhyyden keskin�isi�
suhteita ja kummallisen erotuksen hawaitsi h�n nyt niist�: toista oli
olla ihmisen k�skij�n� kuin k�skett�w�n�, toista antajana kuin anojana,
toistapa wiel� oli olla yleisesti kunnioitettuna kuin yl�nkatsottuna.
Toista, toista oli kaikilta tahoilta katsottuna olla t�ss� maailmassa
rikkaana kuin k�yh�n�. Mutta er�s "toista" oli wiel�, jota ei Asari
huomannutkaan ottaa lukuun tuossa el�m�n wertailewassa katsahduksessa,
nimitt�in: oliko toista sitoa itsens�, suurien rikkauksien ohessa,
kiinni semmoiseen el�m�n kumppaniin, jonka syd�n oli--kylm�, jota ei
saattanut rakastaa, jonka n�keminenkin jo waikutti sen, ett� weri
seisahtui ja syd�n tunsi kammoa ja inhoa--niin: oliko se toista kuin
jos olisi yhtynyt semmoiseen kumppaniin, jota syd�n niin toiwoi ja
halusi, jonka muisteleminenkin teki jo syd�men niin l�mpim�ksi ja
el�m�n niin hauskaksi, waikk'ei h�nen rinnallaan olutkaan kultawuoria
eik� muita rikkauksia, ei muuta kuin--lempe� syd�n, mutta se syd�n
olisi niin l�mp�inen ja pehme�. Tuo "toista" se oli, jota Asari ei
huomannut, sill� h�nen oli soaissut--w��r� mammona.

Asari koetti ajatuksissaan nyt asettaa itsens� Linnalan is�nn�ksi ja
h�n huomasi, ett� silloin olisi h�nell� olemista: silloin olisi
h�nell� rikkautta, hywi� p�iwi�, ja maine ja kunnia tulisi itsest��n.
Tuo tunto ja tieto teki Asarin mielest�ns� jo kahta wertaa korkeammaksi
entist��n. H�n kuwaili mieless��n, kuinka h�nelt�, Linnalan is�nt�n�
ollessaan, anottaisiin, pyydett�isiin ja waikusteltaisiin mink� mit�kin,
kuinka h�nt� rukoiltaisiin ja noudateltaisiin melkein joka
tilaisuudessa ja kuinka h�nell� olisi aina tarjona tilaisuus runsaasti
lis�t� jo ennest��nkin suuria rikkauksiansa. Noita miettiess��n tunsi
Asari semmoisen tyytyw�isyyden ja onnellisuuden, ett'ei h�n luullut
muuta tarwitsewansa. N�iden Asarin mielest� niin autuaallisten ja
onnellisten ajatusten ja tunteiden seasta liepahti tosin usein esille--
M�ntyl�n Taawa h�nen ajatuksiinsa, mutta ei, ei--h�n on yll� lempe� ja
yst�w�llinen, mutta h�n on niin--k�yh�; ei h�n sowi. Olipa toinenkin,
joka tuossa mammonan hurmaamassa liehkeess� astui Asarin mieleen. Se
oli--Linnalan Kaisu, jota h�n koetti asettaa rinnallensa rikkauksien
kanssa. Oi kuinka kylm�lt� kyll� tuntui tuo ajatuksissa tehty sowittelu
Asarin syd�mess�, mutta olihan Kaisulla tawaraa, jota ei Taawalla
ensink��n ollut ja "kyll�h�n Kaisukin tulee hyw�ksi, kun kerran yhteen
tulemme, sanoi is�kin", niin ajatteli Asari.

Asari oli tehnyt nyt tulewalle el�m�llens� t�rke�n ratkaisewan
p��t�ksen. Linnalan suuret tawarat oliwat nyt sy�sseet syrj��n
syd�mest� ne ihmiselliset ja hell�t tunteet, joita h�n oli jo enemm�n
aikaa tuntenut M�ntyl�n Taawaa kohtaan. Niiden sijaan oli nyt astunut
rikkaus, loisto, kunnia, maine; mutta Linnalan Kaisu ei sinne
julkisesti astunut. H�n seurasi waan noita Asarin lempiwieraita
kaukaisena, kylm�n� wieraana, joka ei ohi p��ssyt l�hitienoillekaan
muussa tapauksessa, mutta tawarainsa l�hestyess� ja menness� Asarin
syd�meen, t�ytyi h�nellekin olla tie auki.

Seuraawana aamuna puki Asari yllens� pyh�waatteet ja l�hti johonkin,
mihin, sit� ei kukaan tiennyt. Mutta is� tiesi aiwan hywin, mihin pojan
tie weti, ja h�n ilosta oikein hykersi k�si�ns�, siit� kun h�n oli
woittanut niin loistawalla tawalla. H�n tunsi tehneens� wanhimpana
hyw�n ja toimellisen ty�n, kun h�n oli turwannut lapsellensa t�m�n
el�m�n tulewaisen toimeentulon. H�n ei ep�illyt ensink��n, ettei
Linnalassa otettaisi ilolla wastaan h�nen poikansa tarjoomusta, ja
h�nkin piti jo Linnalan rikkauksia melkein omaan perheesens� kuuluwana
ja kaksinwerroin tunsi h�n Ruokolan arwon kohoawan.

Niin, Linnalaanhan Asari nyt meni kosimaan, silloin kun h�n l�hti
kotoansa pyh�=waatteissa. H�n toimitti heti asiansa ujostelematta.
Sis�llinen, waikka t�ll� kerralla salainen riemu tuli nyt Linnalan
em�nn�n ja Kaisun syd�miin, sill� he oliwat jo pit�neet kauan salaista
toiwoa Asarista. Sek� �iti ett� tyt�r otti h�nen tarjomuksensa
ilomielin wastaan ja kauppa tehtiin. Kumminkin em�nt� hywin warowasti
kys�si ennen asian p��ttymist�, paljonko Asari saisi kotoaan
l�htiess��n, jos h�n tulisi heille w�wyksi, johon Asari antoi em�nn�lle
hywin tyydytt�w�n wastauksen, ja niin ei sek��n est�nyt asian
menestymist�. Salaa katseli nyt Asari Linnalan kaikenpuolista uljuutta
ja kaikissa n�kyw�� taloudellista, wankkaa perustusta. Tuohan kaikki
oli kohta tulewa h�nen omaksensa, oman mielens� mukaan hallittawaksi,
ja h�n iloitsi syd�mess��n suuresta woitostansa. Kylm�lt� tuntui tosin
Kaisu nyt niinkuin ennenkin Asarille, mutta h�n ajatteli waan
mieless�ns�, "kyll� kait se wiel� kaikki tulee hyw�ksi."

Ensi pyh�n� kuulutettiin Ruokolan Asari ja Linnalan Kaisu. Kyl�ss� ei
tuota pidetty kummanakaan, niinkuin useasti muulloin, silla sek�
sulhanen ett� morsian oliwat rikkaita ja rikkaathan soweltuwat niin
hyw�sti yhteen. Olipa kuitenkin er�s, jonka rinnasta puhkesi raskas
huokaus tuon uutisen kuultuansa ja h�n oli M�ntyl�n Taawa. Waikk'eiw�t
Asari ja Taawa olleet kumpikaan sanallakaan ilmoittaneet toisillensa
tunteitaan, oliwat he kumminkin kahdenpuolin huomanneet, ett� heid�n
syd�mens� puhuiwat niin l�mmint� ja pehme�� lemmen kielt�. Nyt oli
Taawan lempi kadottanut wastimensa; siit� tuo huokaus. Taawa kantoi
mykk�n�, n�yr�n�, k�rsiw�llisesti syd�mens� ahdistuksen; h�n tunsi
itsens� nyt niin halwaksi, pieneksi ja k�yh�ksi Asarin rinnalla, ett�
h�n oikein h�pesi entisi� turhia ajatuksiansa. M�ntyl�n Taawa ei
ottanut sittemmin wastaan yht��n kosijaa, sill� h�n tunsi selw�sti
syd�mess��n, ett'ei siin� ollut sijaa kenellek��n muulle kuin yhdelle,
ja se oli nyt--kadotettu.

Niin, mit�p� siit�. Asarin ja Kaisun kuulutukset k�wiw�t laillisessa
j�rjestyksess� ja Kaisu piti morseuttansa niin tyytyw�iss� walmistellen
siten suuria tulewia h�it�.

Er�s yst�w� kysyi ensim�isen kuulutuksen j�lkeen Asarilta: "pid�tk�
sin� todellakin Kaisusta?"

"Ei, en min� h�nest� huoli yht��n", wastasi sulhanen peittelem�tt�.

"Kuinka se on ymm�rrett�w�? Miten sin� sitte saatat menn� h�nen
kanssaan naimisiin, kun et pid� h�nest�?" uteli yst�w�.

"H�nell� on rahoja ja muita rikkauksia", wastasi Asari alakuloisesti.

"Kylm� on kulta kumppaniksi", sanoi toinen.

"Kyll� se wiel� hyw�ksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sanoi
Asari entisell� luulo=uskollaan.

"Min� soisin, ett� niin k�wisi, mutta min� toiwon ja pelk��n", sanoi
yst�w�, joka n�ytti maailmaa tutkineen useammalta taholta kuin Asari.

"Mit� toiwot ja pelk��t sin�?" kysyi Asari, ik��nkuin waatien
selityst�.

"Toiwon ett� niin k�wisi ja pelk��n ett'ei niin k�y", sanoi yst�w�:

"Joutawa pelko ja toiwo! min� n�yt�n sinulle, yst�w�ni, ett�
kummankinlaatuiset huolesi siin� asiassa owat olleet ihan
tarpeettomat", sanoi Asari wakuuttawasti ja w�h�n n�rk�styksiss��n.

"Saat uskoa, yst�w�ni, ett� min� kaikesta syd�mest�ni suon niin k�yw�n!"
sanoi tuo Asarin ainainen, my�s wiel� naimaton yst�w�, ja niin
yst�wykset erkaniwat.

Tuo pieni keskustelu oli tapahtunut ulkona taiwaan kannen alla,
laihopellon pientarella, sill� kes� oli nyt ihanimmallaan. Heti kun
Asari oli Linnalan Kaisun kanssa ensikerran kuulutettu, huomasi
yll�mainittu yst�w�, ett� Asari tuli aiwan eriluontoiseksi.
Ennest��nkin oli h�n hiljainen ja harwapuheinen, mutta nyt oli h�n
muuttunut wiel�kin hiljaisemmaksi ja harwanpuheisemmaksi. H�n haki aina
yksin�isyytt� niin paljon kuin waan woi ja kun h�n sit� sai, waipui h�n
sywiin ajatuksiin, katsoa tuijottaen yhteen ja samaan paikkaan
katkeamatta, siksi kun joku tapaus h�nen siit� hawautti. Tuossa
asemassa puhkesi h�nen rinnastaan tawasta syw�, kumisewa huokaus. Sen
oli h�nen yst�w�ns� huomannut ja h�n alkoi aawistaa, ett'eiw�t Asarin
sis�lliset asiat olleetkaan aiwan oikeassa. Yst�w� tapaili usein
Asaria, saadaksensa kahdenkesken puhutella h�nt�, siten saadaksensa
selw�n h�nen sis�llisest� tilastansa, mutta se ei ollut ennen
onnistunut kuin �sken laihopellon pientarella. Yst�w�n tarkoitus oli
saada Asari luopumaan ajoissa pois noin alussa jo niin syw��
synkk�mielisyytt� aikaan saawalta tielt�, jos nimitt�in h�nen uusi ja
t�rke� el�m�n askeleensa olisi siihen syyn�. Mutta, niinkuin jo
tied�mme, Asarin puoleksi n�rk�stynyt puhe teki kerrassaan tyhj�ksi
yst�w�n yritykset.--Silloin kun yst�wykset tapasiwat toisensa pellon
pientarella, oli Asari menossa Linnalaan, johon h�n l�htikin, kun
erkaniwat toisistaan. Yst�w� katsoi h�nen j�lkeens� surullisesti, sill�
waikka Asarin puhe oli ollut niin j�ykk�� laatua, ei kuitenkaan yst�w�n
huoli h�nen sis�llisest� tilastansa tullut sill� poistetuksi. H�n
katsoi niin kauan kuin n�ki Asarin j�lkeen, kuinka t�m� meni Linnalaa
kohden, ja sitten kun h�n katosi n�kywist�, huoahti yst�w�: "woi, woi
Asari! Sittekin min� wiel� pelk��n".--

Jonkun wiikon kuluttua tuosta tapauksesta oli Linnalassa paljo puuhaa.
Siell� leiwottiin, pantiin olutta, keitettiin ja paistettiin.
Wiikkokausia oli monta kokkia siell� y�t� p�iw�� palawissa p�in
�hk�illeet ja puhkailleet, py�rineet ja py�rineet. Ei tarwinne
lukijalle mainitakaan, ett� Linnalassa nyt walmistettiin suuria h�it�,
sill� paikkakunnan rikkaimmat ja kuuluisimmat nuorikot oli nyt pantawa
ikuiseen liittoon kesken�ns�--ikuiseenko?--niin, ikuiseen. H�ihin oli
kutsuttu paljon wieraita, kaikki uljaita ja arwokkaita. Morsianpiiat ja
sulhasen nuodemiehet oliwat walitut kyl�n arwokkaimmista nuorukaisista;
olipa odotettawana loistawat h��t, loistawine wieraineen.

H��p�iw� tuli. Etimp�n� asuwat pojat ajoiwat hewosilla, joku m��r�tty
neito aina kumppaninaan, sill� niin oli maakunnan tapa, mutta l�hemp�n�
olewat samoiliwat juhlawaatteissaan pitkin teit� ja wainioita suurissa
parwissa Linnalaa kohden, pojat kantaen neitojen myttyj�, ollakseen
siten "morsian=piikojen kyytimiehi�".

Nyt oli kaikki h��w�ki jo kokoontunut Linnalaan; ei puuttunut en��
muita kuin pappia. Wierasten joukossa oliwat my�s M�ntyl�n Taawa ja tuo
sulhasen yst�w�, Karilan Heikki, pienenlaisen Karilan talon
hell�syd�minen, hyw�ntapainen ja =maineinen, tunnokas poika.

Kaikki oliwat iloisen n�k�isi�; erityisiss� ryhmiss� ja parwekkeissa
keskusteliwat he mink� mit�kin asiaa ja iloinen nauru tawasta osoitti
jossain w�ki=puskassa, ett� keskustelua oli osattu hywin johtaa. Nuo
keskustelewat ihmisparwet oliwat enimmiten ulkona, sill�, niinkuin
tied�mme, oli silloin kes�n ihanin aika. Toiset seisoiwat ryhmiss� p�in
yhteen pihalla, toiset k�yskeliw�t huoneitten ymp�rist�ll� olewilla
kedoilla ja pientareilla, toiset taas oliwat walinneet itsellens�
jonkun kauniin aseman, jossa osa istui nurmella ja osa loikoi pitk��
pituuttansa. Oliwatpa he miss� oliwatkin, kaikkialla kuului waan
iloista puhetta ja naurun hohotusta. Kaikki Ruokolankin w�ki oli siell�
paraassa miess�--sep� nyt on tietty. Asarin is� ei joutanut ottamaan
osaa muun h��w�en wilkkaisiin ja hupaisiin keskusteluihin. H�nell� oli
kyllin ty�t� k�welemisest� ymp�ri huoneita, p�� pystyss� ja molemmat
k�det selj�n takana, Linnalan suurien rikkauksien katselemisesta ulkona
sek� sis�ll�, jotka tuossa paikassa oli joutuwat h�nen poikansa k�siin,
ja h�n oikein hekumoi siit� oiwallisesta onnenpotkauksesta, jonka h�nen
sukunsa oli saanut tawaroidensa ja maineensa lis�ksi.

Waikka tuo h��w�ki n�ytti yleiseen niin iloiselta ja murheettomalta,
oli kuitenkin heid�n joukossansa joitakuita, jotka eiw�t n�ytt�neet
jaksawan ottaa osaa toisten leikillisiin puheisiin ja iloihin: sulhanen
ei ollut ensink��n iloisen n�k�inen. Synkk�n�, kylm�n�, haki h�n waan
yksin�isyytt� ja kaikissa toimissaan oli h�n niin yht�kaikkinen koko
h�iden ja h��wierasten suhteen, ik��nkuin h�n olisi ollut ihan yksin.
Karilan Heikin aika taas meni siin�, kun h�n tarkasteli yst�w�ns�,
sulhasen, mielentilaa ja piti silm�ll� h�nen k�yt�st�ns�, sent�hden
tuli Karilan Heikin asema noissa loistawissa h�iss� salapoliisin
kaltaiseksi. Iloton oli M�ntyl�n Taawankin syd�n. H�n n�ki t�ydess�
walossaan jo toteentuneena kuinka h�nen nuoruuden unelmansa oliwat nyt
tyhjiin rauenneet ja tunsipa h�n syd�mess��n syynkin, joka oli turhaksi
tehnyt h�nen hartaimmat toiweensa, joka oli ry�st�nyt h�nelt� sen
haaweksitun autuuden, mik� h�nt� oli t�h�n asti pit�nyt eleill� ja niin
iloisena. H�n tunsi, ett'ei tuota onnea, tuota l�mmint� syd�nt� ole
h�nelt� ry�st�nyt mik��n toinen wiel� l�mpim�mpi syd�n, waan kaiken sen
oli tehnyt rikkaus, w��r� mammona, ja h�n tunsi ett'ei h�nen oikeutensa
ollut oikea oikeus. H�n tunsi itsens� nyt niin yl�nkatsotuksi,
hylj�tyksi, yksin�iseksi ja orwoksi, mutta samassa my�s onnelliseksi
siin� suhteessa, ett'ei h�nen syd�mens� ollut yht��n saastunut w��r�n
mammonan w��r�st� himosta. Kylm�lt�, kolkolta, kuolleiden haudalta
tuntui tawara ja rikkaus Taawalle ilman l�mpim�tt� syd�mett�.--Oliko
kumma, jos ei h�n jaksanut olla iloinen noita tuntiessaan?

Nyt tuli pappi taloon ja koko h��w�ki sai totisemman muodon. Wihkituoli
rakennettiin er��sen lakanoilla, silmikoilla ja huiweilla ylt'ymp�ri
puetettuun saliin. Kaikki oli walmista wihkimist� warten ja h��w�ki
kokousi. Pastori seisoi wihkituolin edess�, suuri wirsikirja k�dess�,
mutta sulhasta ja morsianta ei n�kynyt! Odottaminen alkoi k�yd�
pitk�ksi ja ihmiset katsoiwat toisiansa silmiin kysyw�sti. Tuo tila
tuntui itse kullekin tukalalta ja lewottomia liikkeit� alkoi ilmaantua
h��w�ess�, samalla kuin yksi ja toinen kuiskaeli jotain toisensa
korwaan, ja samassa py�r�hti heist� aina joku ulos, ik��nkuin warkain.
Sulhanen oli--poissa! H�nt� oli katseltu joka huoneesta, silloin kun
piti l�hte� wihille, mutta ei l�ydetty mit��n. Silloin tuli kauhea h�t�
niille, jotka asian oiwalsiwat ja h�nt� ruwettiin miehiss� hakemaan
ulkopuolitta. Wiimein l�ydettiin h�n nawettapihalla olewan huoneen
takaa, jossa h�n oli p�in sein��n seisomassa ja katsoa tuijottamassa
yhteen sijaan. H�n ei n�ytt�nyt ollenkaan huomaawan hakijain tuloa,
mutta kun h�nt� nyk�istiin k�siwarresta ja muistutettiin hetken
t�rke�st� merkityksest�, n�ytti h�n ik��nkuin s�ps�ht�w�n, sitten h�n
loi puhuttelijaansa surullisen ja l�pitunkewan silm�yksen ja kasto,
syw� huokaus puhkesi samassa h�nen rinnastansa. Sen j�lkeen l�hti h�n
muiden kanssa pois, sen enemp�� puhumatta.--Tuon sulhasen hukassa olon
ajan itki ja r��s�si morsian, ett� oli wedeksi sulaa, ja sulhasen
l�ydytty�kin meni wiel� joku aika, ennenkun h�n woi tyynty�.

Nyt tuliwat sulhanen ja morsian wihkituolin eteen. Kaunis ei ollut
morsian kalliissa morsianpuwussaankaan, s��nn�tt�mine wartaloineen,
lituskaisine ja siintioine tasaw�risine kaswoineen, pienine kiiluwine
silmineen ja hienoine umpinaisine huulineen. Mutta jos h�nell� olisi
ollut l�mpim�mpi, lempe�mpi ja tunnokkaampi syd�n, olisiwat ne hyweet
woineet kumminkin palkita sen niukkuuden, jolla luonto oli h�nt�
ulkonaisessa n��ss� kohdellut.

Toimitus alkoi nyt ja pastori alkoi lukea wihkim�lukuja. Lukkari seisoi
siwumpana pastorista, h�nell�kin k�dess� suuri wirsikirja, jonka hakoja
h�n aukoi. Sulhasen is� seisoi taempana ja iloitsi syd�mess��n poikansa
onnesta. Sulhasen yst�w�, Karilan Heikki, tarkasteli sulhasen kylm�� ja
yht�kaikkista asemaa ja h�nen kuultiin ��neens�, mutta hiljaa, syw�n
huokauksensa per�st� sanowan: "Asari rukka!" M�ntyl�n Taawa seisoi
muiden morsianpiikojen joukossa alakuloisen ja miettiw�n n�k�isen� ja
h�nenkin kuuli joku, tuskin kuultawasti, sanowan: "w��r� mammona!"

Pastori tuli nyt wihkiess��n siihen kohtaan, jossa h�n kysyi Asarilta,
tahtooko h�n ottaa t�m�n Kaisa Linnalan awiowaimokseen. Asari ei
kuullut tuota kysymyst�. H�n oli omissa mietteiss��n ja silm�ns�
tuijottiwat niin kummallisesti. Morsian, kun hawaitsi ett'ei sulhanen
huomannut pastorin kysymyst�, nyk�si h�nt� hiljaa k�siwarresta.

Sulhanen hawahtui nyt tuosta haaweksiwaisesta tilastaan. H�n loi
silm�ns� pastoriin ja hawaitsi ett� pastori katsoi ja katsoi ja katsoi
h�nt� silmiin kysyw�sti. Asari oiwalsi mik� nyt oli kysymyksess�; h�n
yritteli monta kertaa ny�k�yksell� ja sanoilla my�nnytt��ksens� kysytyn
asian, mutta niska ei ollut totella tahtoa, eik� suukaan ollut tuohon
wastenmieliseen tunnustukseen mik��n joutuisa, waikka se kyll� haapuili
sanoja. Wiimein kuitenkin pastorin uudistettuun kysymykseen:
"tahdotko?" ny�k�ytti h�n koneentapaisesti p��t�ns� ja haudasta
tulleella ��nell� wastasi monen turhan ponnistuksen per�st�: "tahdon".
Sulhasta itse��nkin rupesi nyt harmittamaan, kun h�n oli niin kylm� ja
yht�kaikkinen koko asiaan n�hden ja niin hajamielinen n�in t�rke�ll�
hetkell�, ett'ei muistanut toista k�tt�ns�, waikka nyth�n h�n oli juuri
saamaisillaan mahdottomat rikkaudet. H�n koetti oikein pinnist�m�ll�
koota ajatuksiansa, ett� woisi pysy� nykyisess� teht�w�ss��n kiinni.
Mutta jos kuinkakin h�n olisi koettanut, hajosiwat ne kuitenkin w�kisin
ymp�ri maailmaa, ja aina waan h��m�itti tuo h�m�r� tulewaisuus, tulewan
rikkauden ylitse h�nen mieless��n mustana, synkk�n� ja pelottawana.

Nyt tuli se aika wihkimisess�, jolloin pastori rupesi wihitt�wi�
wannottamaan.

"Min� Asari Ruokola", sanoi pastori edell�.

"Min� Asari Ruokola", kertoi Asari. j�ljess� ja h�nen ��nens� kuului
silt�, kuin kaiku olisi toistanut nuo pastorin lausumat sanat.

"Otan sinun Kaisa Linnalan", jatkoi pastori.

"Otan sinun Kaisa Linnalan", kaiutti sulhanen, ik��nkuin unissaan.

"Nyt minun awiowaimokseni", lis�si pastori.

"Nyt minun awiowaiwakseni", sanoi sulhanen, tiet�m�tt� itsek��n mit�
h�n sanoi, mutta luultawasti tuli tuo harmittawan eksytt�w� lause sen
mukaiseksi, mit� h�nen syd�mens� juuri silloin ajatteli ja tunsi.
Koko h��w�ki s�ps�hti.

"Nyt minun awiowaimokseni", toisti pastori oikein kowalla ��nen
painolla.

Sulhanen wawahti, sill� h�n oli tullut taas oikeaan tajuunsa tuon
pastorin niin kowalla painolla toistetun lauseen kautta. H�n rupesi
aawistamaan, ett� t�ss� on mahtanut tulla joku erehdys ja punastuneena
lausui h�n nyt waaditut sanat oikein, waan tuskan hiki juoksi alas
h�nen kaswoiltansa; loppu wannottamisesta meni koneen tapaisesti ilman
erehdyksett� loppuun asti.

Ajallansa weisasi lukkari: "Wihollinen karkot' kauas" j.n.e, mutta
Karilan Heikki ajatteli: "kunpahan menisi wihollinen heist� oikein
kauas!" Pastori luki edelleen: "M� salli perkeleen heid�n kanssansa
mit��n tehd�", mutta Karilan Heikki ajatteli: "kunpa tuo rukous
toteentuisi!" ja h�n yhtyi syd�mess��n samaan rukoukseen; h�nt� suretti
kowin yst�w�ns� arweluttawa tila. Pastori p��tti wihkimisen Herran
siunauksella ja onnen toiwotukset alkoiwat. Koko t�m�n ajan seisoi
sulhanen tunnottoman n�k�isen�, niinkuin kuwapatsas ja tuskin h�n
huomasi k�tt��n ojentaa sit� waatiwille. Onnen toiwotusten j�lkeen
asettui h�n taas seisomaan yhteen paikkaan. H��w�ki oudostui tuommoista
k�yt�st�, eik� kukaan h�irinnyt h�nt� seisoessaan ja katsoa
tuijottaessaan. Kun h�n oli melkoisen ajan ollut tuossa asemassa,
kuultiin h�nen hiljaa, ik��nkuin mutisten sanowan: "kyll� se wiel�
hyw�ksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sitten h�n, ik��nkuin
unesta her�ten, koetti olla niin iloisa ja el�w� kuin suinkin oli
mahdollista, mutta tuo teko=iloisuus ja lewollisuus ei woinut olla
kauan n�kym�tt� ja wiimein se katosi taas kokonaan.

En huoli ruweta kertomaan sen enemp�� h��menoista, mainitsen waan
siwumennen, ett� koko juhla oli hywin ik�w�� laatua. Nuoriso koetti
kyll� aikaan saada monenlaisia leikkej�, mutta mik��n ei menestynyt,
sill� heid�nkin syd�miss��n oli niin outo ja kummallinen tunne tuon
sulhasen synkk�mielisyyden t�hden; ilman sit� istui morsian
yht�kaikkisena kaikista asioista, joka my�s paljon oudostutti ja
harmitti nuorisoa ja muita.

Yhden tai toisen warjon alla hakiwatkin wieraat itsellens� jonkun
tekosyyn, p��st�kseen pois noista murheellisista h�ist� ja ennen pitk��
oli talo heist� puti puhtaana!

Nyt oli Asari Linnalan is�nt�. H�nell� oli mahdottomat rikkaudet, mutta
h�nell� ei ollut kumppanina l�mmint� syd�nt�, joka ainoastaan woipi
t�m�n el�m�n tehd� niin suloiseksi, hauskaksi ja wieh�tt�w�ksi;
kylm��n, kolkkoon syd�meen oli h�n itsens� sitonut--eri�m�tt�m�sti!
Tuon el�w�lt� kylmettyneen el�m�n kumppanin k�si oli my�s kylm�, sen
oli waikuttanut syd�men kylmyys; sent�hden ei tuolla k�dell� ollut sit�
heweytt� ja suloutta, joka ainoastaan woipi w�hemm�tkin warat niin
runsaiksi, niin riitt�wiksi tehd�, ett'ei niiden puuttuessakaan tunnu
puutosta olewan.

Heti h�iden j�lkeen ryhtyi Asari taloudellisiin toimiin. H�n koetti
sill� tawoin haihduttaa ik�w��ns� ja lohduttaa murheellista syd�nt�ns�.
Yht� surumielisen�, yht� harwapuheisena oli h�n ty�paikoillakin
ollessaan kuin ennenkin. Ennen surunsa kyll� haihtui ty�ss� ollessa ja
w�liin tuli h�n erinomaisen hyw�lle tuulelle ja iloiseksi. Nuo hetket
oliwat niit� hetki�, jolloin h�nen muististaan oli kadonnut tuokioksi
tuo syd�nt� kalwaawa uuden kotinsa muisto, joka melkein alituisesti
kyt�walkean tawoin hiljaksensa poltti ja koloi h�nen syd�mess��n. Ja
tuo hiljainen walkea oli niin alituisesti eleill�, ett'eiw�t ne harwat
onnen hetket, jolloin h�n surunsa unoutti, woineet sit� sammuttaa, waan
se pysyi aina waan hehkuwana hiilloksena. Mit�p� siit�, jos Asari
saikin joskus ty�ss� ollessaan huolensa haihtumaan, kun ei h�nell�
kotiin tullessa ollutkaan sit�, joka olisi tuota harwinaista rauhaa
woimassa pit�nyt. Siell� kotonahan waan oli h�n, joka tuon rauhan juuri
oli ry�st�nyt Asarin syd�mest�, kuinka h�n sitten saattoi tuon syd�men
kiwusta p��st��? Ei, sit� h�n ei woinut tehd�, waan uutta tulta, uutta
kipua ja tuskaa lis�si h�n Asarin kotia tullessa jo paljaalla
katseellaankin h�nen sieluunsa!

Ensi=alussa koetti Asari j��hdytt�� polttawaa syd�nt�ns� ja l�mmitt��
palawaa tuntoansa nyt saaduilla suurilla rikkauksillansa, mutta ne
eiw�t maistuneet h�nelle milt��n waikka kuinkakin h�n olisi pakottanut
sielunsa heikumoimaan niiss�. H�n koetti wastoin kaikkia syd�mens�
tunteita pakottaa itse�ns� uskomaan, ett�: "kyll� se wiel� hyw�ksi
tulee" ja h�n koki kaikin woimin turwaantua tuohon teko=uskoonsa, mutta
aikoja kului, eik� tuosta "hyw�ksi tulemisesta" tullutkaan mit��n. H�n
olikin koko tulewaisuutensa perustanut wastoin omantuntonsa ��nt� tuon
kuolleen uskonsa nojalle, jolle h�n antoi alusta alkaen ison arwon, kun
se oli is�n antama.

Kun Asari parka noin koetti ty�nteolla karkoittaa suruansa, kului
h�nelt� silloin wiel� aika jotakuinkin, waikka h�nell� ei ollut kotiin
tullessa odotettawana muuta kuin ynseytt� ja yl�nkatsetta! H�nen
anoppinsa ja nuori waimonsa oppiwat heti alusta alkaen kohtelemaan
h�nt� niinkuin ainakin tulokasta, jota wastaan he pitiw�t itse�ns�
kaiken tawaran herroina, joihin ei muka Asarin tullut mit��n ja kaiken
sen mit� h�n toi taloon tullessaan, pitiw�t he niin w�h�p�t�isen�,
ett'ei se muka kuulunut kumpaankaan laitaan, waikka se nousi kumminkin
nelj�n tuhannen markan paikoille. Kaikkien noiden mielipiteiden
seurauksena oli se, ett'ei Asari wiel� ollut kowin monta kuukautta
talossa ollut, ennenkun sai kuulla, ett� h�n olikin waan--k�yh�
tulokas, jolla ei ollut muka mit��n sanomista! Asari oli hell�syd�minen
ja h�n olisi mielell��n auttanut tarwitsewaisia mit� rahalla, mit�
ruoalla, mutta siihen h�n ei saanut waltaa! Er��n� kertana meni h�n
omin lupinsa aittaan, antamaan tarwitsewalle jywi�, sill� kowanlainen
aika oli silloin maakunnassa. Mutta woi taiwasten tekij�, kun anoppi ja
waimonsa sen sai tiet��, silloinkos wasta meteli nousi! Huutain,
hoilaten tuliwat he aittaan ja kirkuin ja parkuin rupesiwat s�ttim��n
ja panettelemaan Asari parkaa!

"Sit� wartenko sin� olet t�h�n otettu, ett� kaikkein kerj�l�isten
pussiin sy�kset elon el�m�mme, jota min� niin paljon olen waiwaa
n�hnyt? Eip� w�h�� p��, w��r�ss�! Me olemme miehen olkap�ilt�
kerj�l�isen kontin wiilekkeet katkaisseet ja tuskin on h�n itse saanut
watsansa t�yteen, niin annappas menn� aittaan syyt�m��n ainoa pala pois
suustansa!" s�yhysi em�nt�.

"En ollut mik��n kerj�l�inen teille tullessanikaan", sanoi Asari ujosti
ja w�h�n loukkaantuneena.

"Etk� h�pe�, kelwoton, wastustaa �iti�! k�yh�h�n sin� olit meille
tullessasi--meid�n t�ss� on kaikki. Ei is�=wainaja syyt�nyt
omaisuuttaan tuolla tawalla ja siltip� tuota onkin, mutta se ei olekaan
sit� warten, ett� sit� kaikki huupiot saisiwat hutiloida. Kaikkea sit�
ihminen n�kee, kun kauan el��!" s�tti ja melusi Asarin waimo, joka oli
kaikissa �itins� kanssa yksineuwoinen, ja h�n itki ja kirkui kuin hullu
ja repesi hiuksiansa!

"Niin, �l� muuta sano! Seh�n se sitten wiel� wihaksi pist��kin, kun h�n
luulee joku olewansa ja nuo muutamat markat owat h�nell� aina suussa,
jotka h�n on taloon tullessaan tuonut, mutta 'pian se huono hewonen
p��llisens� sy�pi'. Jos olisimme laskeneet eli r�tinkiin panneet h�nen
ruokansa, mit� h�n on meill� jo ahmannut, niin ei h�n olisi talostamme
saapa en�� kruunun myntti�k��n", s�esti �iti tyt�rt�ns� ja he oliwat
sanan t�ydess� merkityksess� niinkuin sy�j�t�r tytt�rinens�.

"Eik� minun ty�ni sitten maksa ruokaanikaan?" sanoi Asari ujosti.

"Sinun ty�si! nuhjuksen? tuleeko sekin lukuun?--kaikkia! Semmoisia
ty�miehi� saa ruokapalkalla jos kuinka paljon, kun sin� olet, ja heist�
on kumminkin se etu, ett'eiw�t pakkau haaskaamaan talon omaisuutta.--
Sukkelaan pois t��lt� aitasta, sanon min�", tiuskui anoppi!

"Enh�n min� olisi ilman edest� jywi� antanut, h�nell� on welkakirja",
rohkeni Asari muistuttaa.

"Welkakirja! mit� semmoisten welkakirjoista; mit� niilt� luulet
saawasi, ei yht��n jyw��, pit�k��n itse welkakirjansa. Ja kyll� kaiketi
olet welkakirjan teett�nyt omaan nimeesi--kuinkas muutoin. Se on enempi
kuin h�wytt�myys", tirskui anoppi, waikka tuo jywien tarwitsija oli
hyw�n talon is�nt�, waan oli t�ll� kerralla tullut wiljan puutteeseen.

H�pe�st� punehtuneena antoi Asari welkakirjan pois sen antajalle ja
meni pois. Entist� synke�mm�ksi tuli nyt h�nen mielens�. H�nen
syd�nt�ns� kalwoi kowin tuo rajaton h�w�istys, jonka h�n oli wieraan
kuullen saanut. H�n h�pesi omaa nykyist� tilaansa ja h�n h�pesi
kotiw�kens�kin puolesta, kun heid�n ilkeytens� ja tunnottomuutensa oli
noin julkisesti tullut kyl�lle tiedoksi. H�n n�ki nyt t�ydess� walossa
mihin h�n oli joutunut ja mit� h�n oli kadottanut. H�n huomasi, ett�
tuo salainen sis�llinen kaiho, joka h�nell� oli pienuudesta pit�in
Linnalan Kaisua kohtaan, oli saanut alkunsa sywemm�lt�, kuin h�n oli
luullutkaan, nimitt�in raa'asta, pahasti kaswatetusta--syd�mest�, josta
ei ollut toiwoakaan en�� paranemiseen. Asari olikin jo alusta alkaen
koettanut hywyydell� woittaa tuota w��r�st� mammonasta williintynytt�
syd�nt�, sill� h�n oli silloin wiel� turwannut w��r�n uskon
synnytt�m��n tunnussanaansa: "kyll� se wiel� hyw�ksi tulee"; waan
kaikki se oli turhaa ty�t� Asari rukalle, sill� h�n ei woittanut
hywyydell��n muuta kuin pilkkaa, naurua, yl�nkatsetta ja pahoja, riwoja
sanoja. Waikka hywyys oli Asarinkin puolelta teeskennelty�, jaksoi h�n
kumminkin wiel� silloin sit� tehd�, sill� h�n piti wiel� w��r��
mammonaa silm�ll� ja omanansa ja h�n toiwoi sen nojalla muunkin kerran
wiel� paranewan.

Nyt oli Asari parka omissa silmiss��n niin onneton, ettei h�n luullut
maailmassa olewan h�nelle wertaa onnettomuudessa. Erotettuna is�st��n,
�idist��n, hyw�st� kodistaan, yst�wist��n ja mik� muisto oli kaikkien
katkerin, oli se ett� h�n oli erotettu M�ntyl�n Taawasta, erotettu--
ij�ksi, ja nyt wasta huomasi h�n mit� oli Taawassa kadottanut. Nyt oli
h�n sy�sty raakojen ihmisten keskelle, jotka eiw�t muuta osanneet tehd�
kuin katkeroittaa h�nen syd�nt�ns� ja polkea, h�w�ist� h�nen
kunniaansa! Nyt h�n huomasi, ett� tuo luultu ja toiwottu rikkaus, jota
h�n oli l�htenyt takaa ajamaan, oli kowin katkera, kowin kalliisti
ostettua warjo=onnea, sill� h�n oli jo niin paljon kadottanut
sent�hden, h�n oli kadottanut--syd�mens� rauhan. H�n n�ki nyt, ett'ei
h�n woinut eik� jaksanut edes tuota rikkauttakaan irti palwella, sit�
w�hemmin woi h�n takaisin saada syd�mens� rauhaa. Nyt h�nen oli annettu
jo tiet��, ett'ei h�n ollut is�nt� en�� oman omaisuutensakaan ylitse,
jonka h�n oli taloon tuonut, sit� w�hemmin sen, jota h�n oli l�htenyt
saawuttamaan.

Kaikki ne asiat py�riw�t katkeroina tunteina sekaisin Asari raukan
syd�mess� ja niit� miettiess� ja punnitessa lis��ntyi kuumuus h�nen
syd�mens� polttawassa hiilloksessa. H�n muisteli menneit� kultaisia
aikoja, jolloin h�n oli niin iloinen ja murheeton, jolloin kaikki
huokui waan pelkk�� yst�wyytt� ja rauhaa, jolloin h�nen syd�mens� ei
ollut wiel� raskautettu t�m�n el�m�n rikkauden surulta, aikaa, jolloin
Taawa wiel� niin lempe�sti h�nelle hymyili.--Woi kuinka silloin oli
lysti ja hyw� olla! H�n muisteli Karilan Heikin waroittawia sanoja,
jotka h�n niin kylm�sti ja karsaasti wastaan otti, mutta nyt huomasi
h�n, ett� ne oliwat wuotaneet tosiyst�w�n pahaa aawistawasta,
huolestuneesta ja h�nen parastansa katsowasta syd�mest�. Woi kuinka
paljon h�n olisi antanut, jos olisi saanut takaisin sen hetken, jolloin
h�n kuuli yst�w�ns� suusta nuo ennustawat ja waroittawat sanat. Nyt h�n
olisi jo ollut wiisaampi niist� ottamaan waaria, sill� el�m�n koulu oli
jo h�nt� opettanut--niin, niin: kyll�h�n Asari olisikin ollut nyt jo
wiisaampi, mutta siin� oli nyt jo paha "mutta", se oli--my�h�ist�. Woi,
woi! Nuo kaikki tekiw�t wiimein Asariin sen waikutuksen,--ett'ei h�n
miehisen� miehen�k��n woinut niell� syd�mens� pakotusta, waan h�n
purskahti katkeraan itkuun, ja ne kyyneleet oliwat pettyneen toiwon
puristamat.

Nyt ei Asari en�� koskaan ajatellut eik� sanonut: "kyll� se wiel�
paranee, kunhan kerran yhteen tulemme", sill� surkea kokemus oli
osoittanut, ett� niin ei ollut k�ynyt, eik� koskaan woi k�yd�k��n.

T�h�n asti oli taloudelliset toimet k�yneet Linnalassa hywin; Asari oli
hoitanut niit� wiel� niinkuin omia asioitaan, sill� h�nt� oli
el�hytt�nyt wiel� jonkunlainen toiwo. Nyt oli toiwo loppunut. H�n oli
saanut semmoisen iskun syd�meens�, ett� se teki kaikki pyrinn�t, kaikki
toiwot parempaan p�in mahdottomiksi. H�nen syd�mens� weltostui
yht�kaikkiseksi kaikkien asioiden suhteen ja kylm�n�, synkk�n� k�yskeli
h�n, huolimatta mist��n. Mutta �iti ja tyt�r iloitsiwat syd�mess��n,
kun he oliwat niin loistawan woiton saaneet.

Asarin tila oli nyt niin arweluttawa ja surullinen ett� jotakin
lohdutusta, jotakin hoiwaa h�nen oli saatawa, mutta mist�? Entist�
rauhaa, entist� iloisuutta ei h�n woinut takaisin saada, sen h�n hywin
kyll� oiwalsi, mutta jotain oli eteen otettawa, muutoin tulisi el�m�
mahdottomaksi.--Mink�laisen turwan ja lohdutuksen Asari haki itsellens�
tuossa kowassa tuskassaan ja waiwassaan? Jonkun wuoden kuluttua
ruwettiin kyl�ll� puhumaan: "Linnalan talo menee takaisin ja is�nt�--
juopi!"

Juopi?! Niin.--Asari parka oli hakenut ja l�yt�nytkin nyt lohdutuksen
murheelliselle syd�melleen, mutta mink�l�inen oli tuo lohdutus? Se oli
--w��r� lohdutus, w��r� turwa. W��r� mammona oli tuonut muassaan toisen
w��r�n, sill� yksi paha synnytt�� toisia pahoja. Asari oli poikana ja
ensi wuosina naimisissakin ollessaan tuiki siisti ja raitis mies; h�n
inhosi syd�mest��n w�kewi� juomia ja niiden nauttijoita. Tuossa kowassa
surussaan koetti h�n ensin "pikku=ryypyll�" wahwistaa uupunutta ja
w�synytt� syd�nt�ns�, se oli tekewin�ns� h�nelle niin hyw��: murheensa
katosi tuokioksi, mutta se palasi takaisin entist� tuimempana, ja
silloin sille taas piti antaa--pikku=ryyppy! Noin hywille p�iwille
tottunut suru palasi tietysti yh� takaisin, ja yh� tihe�mmin waati se
tuota pikku=ryyppy�. Kauan ei Asari tyytynyt niin w�h��n annokseen,
waan h�n alkoi tahtoa oikein isoa ryyppy� ja niidenkin antoa piti
tihitt�� ehtimiseen! Tuolla tawalla oli t�st� ennen niin siistist�
miehest� tullut ennen pitk�� warsinainen--juoppo!

Ensimm�lt� ei siit� tiennyt kukaan mit��n, mutta pian hawaitsi sen
kotiw�ki. He koettiwat estell� Asaria juomasta niin paljon kuin woiwat,
mutta tuo esteleminenkin oli heid�n itsens� laatuista. He haukkuiwat,
kirkuiwat, itkiw�t, r��kyiw�t ja parkuiwat my�t�ns� h�nelle, mutta se
oli yht�kaikki, sill� h�n jaksoi nyt jo hywin tuota kuulla; h�nen
syd�mens� oli jo kowettunut ja paatunut ja h�n nauroi waan heid�n
ilke�lle, pahasta syd�mest�ns� l�hteneelle h�d�llens�. He kokiwat
k�tke� kaappien ja aittojen awaimet, mutta h�n piti siit� aiwan w�h�n
lukua, sill� h�n s�rki lukot ja owet, kulki niiss� mieliwaltaisesti ja
otti mit� milloinkin sai ja meni sitten niiden kanssa kyl�lle juomaan.

Ensi alussa koettiwat anoppi ja Asarin waimo yhdest� neuwoin
kurittamallakin saada h�nt� juomattomaksi, mutta se ei onnistunut
ensink��n, sill� Asarilla olikin silloin aina jo p��ss� useampia isoja
ryyppyj�, jotka h�nelle kyll� antoiwat rohkeutta ja is�nn�n oikeutta,
ja loppusumma tuosta oli aina se, ett� anoppi tytt�rineen sai
turwottunein ja werisin kaswoin ja runneltunein ruumiin p�tki�
k�p�l�m�keen, jolloin useinkin wiettiw�t y�ns� lammaskarsinoissa ja
mink� miss�kin.

N�in oli Asari raukka joutunut aiwan onnettomaksi. H�nen murheensa oli
nyt lakannut, sill� h�nen tuntonsa oli jo poltinraudalla merkitty. Jos
tuo murhe yritti joskus uudelleen tulemaan, liewitti h�n aina sit�
uudella ryypyll�. Se antoi h�nelle aina uutta rohkeutta ja h�nen
kadotettu, loukattu ja poljettu ihmisellinen oikeutensa ja arwonsa
palasi aina silloin takaisin ja waati takaisin menetetty� kunniaansa.
Asari hyw�ksyi ehdottomasti nuo h�nen mielest��n oikeutetut waatimukset
ja niiden ajatustapain wallalle p��sty� alkoi h�n heti n�ytt��, ett'ei
h�n olekaan mik��n "nurru=sunteri" ja ett� h�n on is�nt� talossaan.

Tuossa tilassa pitkitti Asari mustaa el�m��ns�. H�nen wiinahimonsa oli
niin suuri, ett� h�n otti talon welkakirjoja mukaansa ja waihteli niit�
welanottajan kanssa salaa--wiina="halliin", katsomatta sis�lsiw�tk� nuo
korkoa tuottawat paperit pienemm�n tai isomman summan! H�n otti talosta
muutakin kalua mukaansa ja joi niit� kyl�ll� ja wiimein alkoi h�n juoda
waatteitakin p��lt��n! Juominen olisi mennyt juomissakin, mutta h�n
teki juowusp�iss��n isoja tyhmi� kauppojakin, ja kun ei h�nell� ollut
en�� rahoja mill� niit� wastata, antoi h�n niiden wastimeksi isoja
welkakirjoja, joita sitten saatiin ehtimiseen ja wesiss�silmin
Linnalassa maksaa. Is�nt� ei huolinut ty�n teosta eik� teetosta
mit��n; kunnollista ty�njohtajaa ei raskittu pit��, sent�hden oli
koko taloudellinen toimi tuon itaran ja ahneen waimow�en ja
tusina=palkollisten hallussa. Edellisilt� ei olisi saanut mit��n kulua,
mutta tulla waan tawaraa kokoon ja j�lkim�iset eiw�t taas pit�neet
lukua muusta, kunhan waan aika kului. Kaikkien noiden t�hden rupesi
Linnala menem��n takaisin isompaa wauhtia kuin oli kohonnut.

Er��n� kertana juomaretkelt� palatessaan, tapasi Asari Karilan Heikin.
T�m� oli kowin huolestunut yst�w�ns� onnettomuudesta. H�n oli jo kauan
wartonut tilaisuutta, saadaksensa wiel� kerran puhutella onnetonta,
mutta se oli aina ollut turha, sill� Asari oli aina w�ltt�nyt h�nen
kohtaamistansa. H�n h�pesi yst�w��ns�, sill� h�n tunsi syd�mess��n
ankaran nuhteen, kun h�n ei totellut aikanaan annetuita hywi� neuwoja.
Mutta Heikki ei lakannut etsim�st� h�nt�. H�n oli tiennyt, ett� Asari
oli taas useampia wuorokausia ollut kyl�ll� juomassa ja ett� h�n
wiel�kin oli siell�. H�n kuuli my�s, ett� Asari ei ollut saanut en��
wiinaa, kun h�nelt� oli puolus loppunut, waan ett� h�n makasi surkeaa
kohmaa er��ss� m�kiss�. Sent�hden tiesi Heikki h�nen kohta t�ytyw�n
tulla kotiansa, ja meni tien wiereen odottamaan wiheli�ist� yst�w��ns�.
Kauan ei h�nen tarwinnutkaan odottaa siell�, ennenkun Asari tuli tiet�
my�ten, surkeana ja horjuwana. Kyyneleet nousiwat Heikin silmiin, kun
h�n n�ki t�m�n kurjuuden. Asarin kaswot oliwat turwonneet ja siell�
t��ll� n�kyi niiss� sinisi� ja punasia laikkuja, mutta yleinen w�ri oli
tuhkan harmaa ja silm�t punaiset ja pullistuksissa. H�nen k�yntins� oli
ep�wakainen, jonkat�hden h�n toikkeroitsi tiet� k�ydess��n sinne t�nne,
ik��nkuin h�nell� olisi ollut joku edistelt�w�. Waatteet oliwat
rikkin�iset, likaset ja repaleiset ja kylm� hiki juoksi h�nen
p��lt�ns�. Tuonlainen oli Asarin n�k�, kun h�n tuli kyl�lt� suruansa
liewent�m�st�!

Heikki l�hti k�welem��n h�nt� wastaan ja sowitti tuon
wastaantulemisensa niin, ett� se tapahtui tien mutkassa, ett'ei Asari
olisi h�nt� huomannut ennen l�helle tuloa, sill� tie oli mets�isell�
seudulla--ja nyt juuri tuliwat he wastakkain. Asari s�ik�hti tuota
kohtausta kowin ja niinkuin ukon ly�m�n� seisoi h�n wawisten Heikin
edess� ja tuijotti h�nt� silmiin. Ennen oli h�n kaikkialla hakenut
Heikin seuraa, nyt h�n w�ltti, kammoksui ja kauhistui h�nt�! Oliko
sitten Heikin syd�n kylmennyt nyt Asaria kohtaan? ei; samalla
rakkaudella rakasti h�n Asaria kuin ennenkin, sama muuttumaton yst�w�
oli Heikki nyt kuin ennenkin, miss�s sitten on syy tuohon Asarin
kammoksumiseen?--omassa syd�mess��n, sill� h�n ei oikeastaan
kammoksunutkaan Heikki=yst�w��ns� waan itse�ns�, oma paha omatunto se
oli, joka Asarin syd�mess� nosti kauhun melkein kaikkien ihmisien
edess�. Ainoasti krouwarin ja--kotiw�kens� edess� ei h�n kammoksunut!

"Yst�w�ni!" sanoi Heikki wiimein, s�rkyneell� ja hiljaisella ��nell�,
kun he oliwat towin toisiansa katselleet.

"Sin�k�, Heikki, t��ll�?" sanoi Asari kauhistellen, kun n�ki, ettei h�n
p��ssyt en�� Heikin k�sist�.

"Eik� me istuta, ett� saisimme wiel� kerran haastella? kysyi Heikki
kehoittawaisesti. Asari totteli wastahakoisesti ja he istuiwat.

"Mitenk� sinun asiasi nyt owat, yst�w�ni?" kysyi Heikki ja katsoi
Asaria silmiin niin lempe�sti.

"Niinkuin n�kyy", sanoi Asari kuiwakiskoisesti.
"Oi, �l� sano niin, yst�w�ni. Toinen ihminen ei saa toisen tilasta
tietoa ulkonaisella n�kemisell�, tarwitaan katsoa sywemm�lle, aina
syd�meen asti, ennenkun woidaan oikein tutustua toistensa kanssa. Sinun
tilasi on minua kowin huolestuttanut. Olemme aina ennen awanneet
toisillemme syd�memme, miksi emme nyt saattaisi sit� tehd�? Kaikissa
muissa asioissa olemme tulleet yksimieliseen p��t�kseen, mutta yhdess�
asiassa erosiwat mielipiteemme."

"Sin� olit silloin oikeassa, werraton yst�w�ni. Jospa olisin silloin
totellut sinua, niin minun asiani saattaisiwat nyt olla toisin. Ei se
tullutkaan hyw�ksi, niinkuin min� silloin luulin", sano! Asari. H�nen
leukansa j�rk�hteli, kyyneleit� w�l�hteli h�nen silmiss��n; h�n
purskahti itkem��n ja tarttui kiinni Heikin kaulaan.

Molemmat yst�wykset itkiw�t, sill� kummallekin tuli mieleen muisto
menneist� ajoista. Asari muisti kuinka kauas h�n oli jo ehtinyt
turmeluksessa, joka kaikki oli ensim�isen erehdyksens� hedelm�. Heikki
taas muisteli yst�w�ns� mennytt� wiattomuuden aikaa ja wertaili sit�
h�nen nykyiseen tilaansa.

"Miksi sin� olet w�ist�nyt minun kohtaamistani n�in kauan?" kysyi
Heikki wiimein.

"Min� olen luullut, ettei ole en�� yht��n ihmist�, joka minua muistaisi
ja joka ei minua kauhistuksella katselisi, sent�hden min� kammoksun ja
kauhistun kaikkia ihmisi�--oi, woi! min� kauhistun omaa itse�ni; woi
mink�lainen min� olen!" sanoi Asari.

"Sin� olet ollut aiwan w��r�ss�, kun olet luullut minunkin kammoksuneen
sinua; sama entinen yst�wyys sinua kohtaan on t�n�kin p�iw�n�
syd�mess�ni. Tilasi on kowin huolestuttanut minua ja min� olen
tawoitellut kauan sinua, saadakseni wiel� kerran awata syd�meni
sinulle", sanoi Heikki yst�w�llisesti.

"Sinulla miekkoisella on onnellinen perhe=el�m�", sanoi Asari
surullisesti.

"Niin, se on tosi ett� se niin on, mutta min� en antanutkaan w��r�n
mammonan wietell� itse�ni, waan min� noudatin oman syd�meni waatimuksia
ja seuraus oli siit�, ett'en waihettaisi nyt el�m��ni koko maailmankaan
rikkauksiin", sanoi Heikki.

"Woi yst�w�ni! Mitenk��n minun asiani saataisiin paremmaksi? kysyi
Asari toiwowasti.

"Ensim�ist� erehdyst�si emme en�� mitenk��n woi parantaa. Mutta sin�
olet tehnyt toisenkin suuren erehdyksen el�m�ss�si. Sin� olet w��r�ll�
tawalla ruwennut korjaamaan ensim�ist� ja jos et sin� ajoissa ojenna
oikealla tawalla j�lkim�ist� erehdyst�si, niin sin� joudut
auttamattomasti hukkaan."

"Min� ymm�rr�n mit� tarkoitat, mutta mit� minun pit�isi tekem�n, sill�
min� olen kowin ahdistettu. Min� tunnen itsekin kauhistuksella, ett�
nyt olen jo auttamattomasti perikadossa, mutta en woi en�� itse�ni
auttaa--woi, woi, mik� minun pelastaisi t�st� wiheli�isyydest�?--Mutta
min� pelk��n, ett� kaikki apu on nyt jo my�h�ist�, sill� wiinanhimo on
jo tullut minussa niin w�kew�ksi, ja tuo kotiw�ki sitten; sin� tied�t
mink�laisia he owat."

"�l� niin ajattele, �l�k� sano, ei wiel� ole my�h�ist� ottaa ajasta
waaria. Sin� olet omin woimisi koettanut parantaa itse�si, etk� sin�
sit� woi. Mutta oletko kertaakaan Jumalalta rukoillut woimaa siihen?
Oletko wiel� koskaan pyyt�nyt h�nelt� woimaa k�rsiw�llisesti
kantaaksesi sit� kowaa el�m�n kuormaa, jonka itse olet p��llesi wet�nyt
ja johonka ei Jumalan ole w�hint�k��n syyt�, sill� H�n antoi ajallansa
oikean tunnon sinun syd�meesi, mutta sin� et totellut sit�. Ainoastaan
se keino woisi sinun pelastaa; wiina ei sinua pelasta; usko minua
yst�w�ni!" sanoi Heikki puoleksi nuhtelewaisesti.

"En, en min� ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti.

"Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki.

Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt
pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan
kyyneleet wuotiwat oman wiheli�isyytens� tuntewasta syd�mest�. Kun h�n
oli itkusta w�h�n tyyntynyt, lupasi h�n, tyrskien ja niiskuttaen
kokewansa nyt t�st� edesp�in rukoilla Jumalaa, ett� h�n woittaisi
kiusauksensa. H�n lupasi koettaa kantaa risti�ns� k�rsiw�isyydell� ja
wieroittaa itsens� pois wiinan juonnista--se oli Jumalan etsiw� armo,
joka Asarissa noin puhui.

Heikki tuli niin liikutetuksi onnettoman yst�w�ns� hywist�
liikutuksista ja lupauksista, ett'ei h�n woinut muuta sanoa kuin:

"Jumala suokoon sinulle siihen woimaa!" ja h�n puristi hell�sti Asarin
k�tt� ja niin he erkaniwat.

Toisenlaisena meni nyt Asari kotiinsa kuin ennen juomaretkilt�
palatessaan. Ei h�n nyt m�yk�nnyt eik� paukannut eik� s�rkenyt talon
kaluja. N�yr�n� kuin lammas, kuunteli h�n nyt anoppinsa ja waimonsa
haukkumisia, jotka �rtyiw�t kuin hurttakoirat wiel� raiwommiksi, kun
n�kiw�t, ett'ei Asari heit� nyt wastusta eik� tuki heid�n kitaansa
nyrkin kowuudella. Ja niin sanarikkaita kuin he oliwatkin tuossa
ilkity�ss��n, eiw�t he l�yt�neet kylliksi ilkeit� ja h�wytt�mi� sanoja
parjatakseen Asaria?

Ihme kumma! H�n jaksoi kaiken tuon rajattoman haukkumisen wihastumatta
kantaa; H�n sanoi waan n�yr�sti: "ette te osaa minua niin pahaksi
panna, ett'en min� ole wiel� paljoaki pahempi".

Asarista n�ytti kaikinpuolin tulewan nyt toinen mies. H�n ryhtyi
innolla ty�h�n ja taloudellisiin toimiin k�siksi; wiinaa h�n ei
maistanutkaan. Waimow�en torumisia ja s�ttimisi� ei h�n ottanut
korwiinsakaan, waan antoi heid�n meuhata oman mielens� j�lkeen. Kaikki
tunnolliset ihmiset iloitsiwat Asarin el�m�n parannuksesta.

Mutta nyt wasta Asarin anoppi ja waimo w�rkeiksi tuliwat, kun he tuon
muutoksen h�ness� hawaitsiwat. T�h�n asti oliwat he toki jotain
muutakin tehneet, mutta nyt oli heill� kyllitellen ty�t� Asarin
haukkumisessa! Ei h�n ollut heid�n suussaan muu kuin kerj�l�inen,
laiska juopporatku, kelwoton, typer�, tuhlari, k�mpsy, ilki�, riiwattu,
tuhannen wiet�w�, sen koppale, "perkeleen kek�le" ja menopalkaksi
h�nelle ehtimiseen m��r�ttiin: "sen kattila!"--Asari koki heit� aina
hillit� ja puheli heille Jumalan sanastakin, mutta kas siit� he wasta
oikein raiwoon nousiwatkin! "Kas waan", sanoiwat he "nyt se piru on
tullut kerettil�iseksi, kun on ensin juonut ja h�witt�nyt meid�n
talomme ja muun tawaramme; se sinulla piti wiel� olla, sen tuhannen
roisto."--Kukapa jaksaa ja kykeneek��n kertomaan kaikkia niit� raakoja
haukkumisia ja sanoja, joilla he alituisesti s�ttiw�t Asari=parkaa, ja
nuo edell� luetellut niment�=sanatkin owat waan w�h�inen osa n�ytteeksi
niist� haukkuma=hy�steist�, joilla Asaria haukkuessa lausetta niin
runsaasti suolattiin.

Wuoden p�iw�t kesti Asari tuota el�m�nhelwetti� horjumatta. Mutta h�nen
Jumalan=pelkonsa oli nuori ja niin juurtumaton, ett'ei se woinut
kauemmin kest�� siin� kiusauksen helteess�. H�nen tienoillansa ei ollut
ket��n, jolle h�n olisi woinut syd�mens� awata ja joka olisi h�nt�
kiusausten hetkin� tukenut ja lohduttanut, ja kumminkin olisi h�n
lohdutusta tarwinnut. H�n rupesi taas hakemaan lohdutusta entisest�
w��r�st� l�hteest�--ensin liewemmin, sitten rajummin ja wiimein
rajummin kuin koskaan ennen; h�n oli taas ruwennut--juomaan!

Jonkun aikaa kesti wiel� tuota hirwe�� menoa Linnalassa. Parku, pauke,
sadatus kuului sielt� lakkaamatta! Ry�st� ry�st�n per�st� tuli taloon,
sill� is�nn�n antamat welkakirjat palasiwat, yksi toisensa per�st�,
ry�st�miehen k�dest� taloon takaisin. Em�nt�kin yksinkertaisuudessaan
ja halusta pelastaa rikkaan Linnalan kunniaa, tuhlasi omaisuutensa
noiden alituisien ry�st�jen maksuiksi ja wakuudeksi, ja niin tuo suuri
ja loppumattomaksi luultu rikkaus supistui supistumistaan.

Er��n� p�iw�n� lewisi paikkakunnassa se uutinen, ett� Linnalan is�nt�
on--karannut! Mihin? sit� ei tiennyt kukaan.

       *       *       *       *       *

Oli er�s talwi=ilta. Kylm� pohjoistuuli puhalsi kaiken p�iw�� ankarasti
ja lunta tulla tupruutti taiwaan t�ydelt�. Kaksi matkustajaa pyrki
silloin kyl�st� synkk�� talotonta taiwalta kohden, joka kahden
penikulman pituisena johdatti kyl�st� toiseen. Ne matkustajat oliwat
kaksi waimonpuolta, jotka jalkapatikassa tuommoisella ilmalla my�h��n
illalla samosiwat, wet�en kelkkaa per�ss�ns�; toinen heist� n�ytti
olewan jo jotenkin wanha, mutta toinen wasta noin puoli=ik�inen
ihminen.

Heid�n kelkassaan ei n�kynyt olewan muuta kuormaa, kuin joitakuita
wanhoja waateriepuja. He n�kyiw�t olewan umpimielisi� ja ensi alussa ei
puhunut kumpikaan mit��n.

"Kun me nyt waan jaksaisimme t�m�n taipaleen poikki", sanoi wanhempi
waimo wiimein, katkaisten ��nett�myyden.

"Niin sitte he kyll� saawat kyll�kseen arwella, mihin me olemme
joutuneet, sill� eip� nyt j�lki kauan n�y, sitten me menemme niin
ett'ei kuu kuule eik� p�iw� n�e, ja niin me n�yt�mme wiel�
wiimeisell�kin, ett� me olemme ihmisi�", sanoi nuorempi.

"Mutta mitenk� me el�mme?" huolehti wanhempi.

"Kyll� elet��n, oudoissa ihmisiss� kehtaa kyll� kerj�t�", lohdutti
nuorempi.

Lieneek� tuo lohdutus tuntunut wanhemmasta waimosta ep�luotettawalta,
sill� syw� huokaus kuului h�nen rinnastansa; mutta ett'ei parempaa
ollut saatawissa, osoitti se, kun ei h�n woinut itsek��n parempaa
neuwoa tuohon wastaiseen el�miseen sanoa, waan waipui ��nett�myyteen,
ja niin he jatkoiwat matkaa eteenp�in suurilla ponnistuksilla.

"Se tuhannen roisto", sanoi wanhempi waimo taas towin waiti oltuansa ja
ponnistellessaan paksussa lumessa; luultawasti liikkui h�nen mieless��n
silloin joitakin muistoja.

"Niin, h�nen sen wiet�w�n t�htens�h�n me t�t� kaikkea saamme k�rsi�",
s�esti nuorempi; jota taas seurasi ��nett�myys ja ankarat ponnistukset
eteenp�in.

Yh� ankarammin riehui kylm� pohjoinen ja yh� ankarammaksi tuli tuisku.
T�h�nkin asti oli ollut jo lunta wahwasti tiell�, mutta nyt oli sit� jo
polwea my�ten joka paikassa.

"En min� jaksa en��", sanoi wanhempi kulkija.

"Ja kuitenkin emme ole wiel� tulleet kuin pari wirstaa kyl�st�", sanoi
nuorempi.

"Emme kyll� ole enemp�� kulkeneet, mutta kumminkaan en min� jaksa."

"Meid�n t�ytyy w�liin lew�ht��."

"Tehk��mme heti niin!"

He istuiwat lumelle tien wiereen. Heid�n joka j�senens� wapisi
yl�llisist� ponnistuksista ja jalat oliwat kangistuneet melkein
t�nkiksi, palelemisen ja w�symisen t�hden; istuminen siin� teki heille
kowin hyw��. Kun he oliwat towin istuneet, l�htiw�t he taaskin
wuowaamaan eteenp�in.

Kauwan eiw�t he kumminkaan jaksaneet kulkea, ennen kuin heid�n t�ytyi
taas istua lew�ht�m��n er��n kuusimets�n kohdalle. Heid�n jalkojansa
paleli, niin ett� kynnet oli warpaista l�hte�. W�symys ja uupumus
waltasi heid�t kokonaan ja he rupesiwat kauhistuksella aawistamaan,
ett� heid�n y�paikkansa tuli olemaan siin�. Kylm� w�re tuntui k�yw�n
heid�n syd�ntens� l�witsi sit� ajatellessaan.

"Min� palellun aiwan tuossa paikassa", waikeroitsi wanhempi heist�.
Nuorempi otti kelkasta waateriepuja ja k��ri niit� h�nen ja itsens�
ymp�rille, mutta erinomaittain jalkoihin. He heittiw�t kelkkansa tielle
ja paniwat maata lumelle aiwan tien wiereen likelle er�st� kuusta.

"Minua palelee", sanoi wanhempi.

"Maataan hywin liki toisiamme!" sanoi nuorempi.

"Kyll� me kuolemme t�h�n."

"Saattaa niin k�yd�. Woi sen tuhannen kappaletta; h�nen t�htens� meid�n
n�in k�wi", �sitteli nuorempi.

"�l� tuota pirua en�� muistele, kohta kuolemme t�h�n", sanoi wanhempi
ik��nkuin iltarukoukseksi!

Mutta kaikki tuo heid�n y�paikkansa ei ollut niink��n huono. Pehme�
walkoinen peite laskettiin hiljaa heid�n p��llens� ja wilu ja
paleleminen katosi heilt� kokonaan. Monenkaltaiset ��net ja wihellykset
kuuluiwat heid�n korwiinsa; se oli soitto menneist� p�iwist�.
Mahdottoman awara sali ilmautui heid�n ymp�rillens�, jonka laessa
paistoi tuhansia lamppuja ja kynttil�it�, joista toiset loistiwat
kirkkaammin, toiset hime�mmin. Mahdottomia rikkauksia ilmestyi
kaikkialle saliin ja sen ymp�rist�lle; oli kultia ja hopeita, ja rahoja
seisoi monta suurta kasaa, joiden m��r��k��n ei tiennyt kukaan.
Molemmat matkustajat riemastuiwat tuon paljon rikkauden n��st� niin,
ett� wanhempi heist� huokasi ��neens�: "woi, jospa nuot olisiwat
meid�n!"

Tuskin oli h�n sen sanonut, niin saliin ilmestyi laiha olento kuin
kaakinpuu; h�nest� ei saanut selw��, oliko h�n miehen wai waimonpuoli.
H�nen yll�ns� oli rikkin�iset, ohuet, likaset waatteet ja k�dess��n
kantoi h�n astiaa, t�ynn� jotakin likaista wett�, jota h�n tawasta
ryypp�si. Matkustajat tarkastiwat tarkkaan h�nt� ja hawaitsiwat, ett�
h�nen syd�mens� riippui ja palkkarehti rinnan ulkopuolella ja se oli
aiwan pikimusta. Tuo olento tuli suoraan, wiel� walkean peitteen alla
makaawien matkustawien tyk� ja sanoi heille "katso, mit� t�ss� n�ette,
on teid�n".

Molemmat waimot hypp�siw�t heti yl�s ja riensiw�t riemuiten katselemaan
ja ihailemaan tawaroitansa ja tuo outo olento seurasi heit� joka
paikkaan.

"Mit� tuossa astiassa on, joka on teid�n k�dess�nne?" kysyi wanhempi
matkustaja oudolta olennolta, jota he molemmat pitiw�t suuressa
arwossa, kun h�n heille lahjoitti niin paljon rikkautta.

"Wett�", sanoi olento.

"Wett�! T��ll� on meill� kaikkea ylt�kyll�lt�, miksi ette sy� ja juo
mit� haluttaa? me emme kiell� teilt� mit��n, sill� te olette niin hyw�;
te olette kowin laiha!" sanoi wanhempi waimo.

"Laiha!" sanoi olento kummastellen ja loi samassa karsaan katseen
heihin. "Se ei rikastu, joka herkullisesti el��. T�m� wesi on minulle
kyll�ksi."

"Miksi tuo teid�n syd�menne palkkarehtaa rinnan ulkopuolella?" kysyi
wanhempi.

"Ei sit� ihminen rikastu, jos syd�mens� pit�� oikealla paikalla. Kaikki
t�m� itsenikielt�minen on teid�n t�htenne, ei minulla itsell�ni ole
mit��n", sanoi olento.

"Te olette niin hyw�; sanokaa meille nimenne!" pyysi nuorempi
matkustaja.

"Minun nimeni on: Saita", sanoi olento.

"Saita! Mit� se nimi merkitsee?"

"Se merkitsee suurinta s��st�w�isyytt�", sanoi taas olento.

Nyt tuliwat he er��sen huoneenkolkkaan, jossa oli kaksi sairaswuodetta.
Suurissa tuskissa ja kalpeana makasi toisessa wuoteessa ij�k�s mies ja
toisessa nuori tytt�. "herra Jumala! minun mieheni ja tytt�renih�n
tuossa owat!" huudahti waimo heid�t n�hty��n.

Olento loi samassa synk�n ja totisen silm�yksen waimoon, nosti sormensa
huulillensa ja sanoi "hiljaa! antakaa heid�n olla!"--ja wanha waimo
s�ik�hti hywin tyhm�� k�yt�st�ns�.

Likitienoilla sairaita oli iso lasinen rakennus, joka oli t�ynn�
kauniita, siistej� ja puhtaita lasi= ja posliinipurkkeja ja pulloja ja
niiden seasta lemahteli hyw�lt� tuoksuwa haju. Rakennuksessa oli lempe�
ja hyw�ntahtoisen n�k�inen olento, joka niille monille anojille, joita
h�nen tyk�n�ns� ehtimiseen k�wi, jakeli noista pulloistansa ja
purkeistansa yht� ja toista. Anojat alkoiwat tuota heti maistella,
jonka tehty� he melkein kaikki tuliwat niin iloisen ja terween
n�k�isiksi.

"Auttakaa, auttakaa meit�kin!" huusiwat t�m�n n�hdess��n wuoteella
makaawat sairaat!

"Nuo nyt owat saaneet p��h�ns� sen hullutuksen, ett� heid�nkin pit�isi
muka saada noita turhia wesi� ja marjoja, joita toiset tuhmat ostawat
kalliilla hinnalla! Ei se ole muuta mit��n kuin rahan onki, jolla
yksinkertaisilta riistet��n rahat pois; ei pid� heille antaa niit�, ne
maksawat niin paljon", sanoi Saita wanhemmalle waimolle.

"Woi, mutta jos ne auttaisiwat kumminkin", sanoi waimo w�h�n
s��littelew�sti.

"Ettep� te taas ymm�rr�, miten oikein sukkelasti rikastutaan! Kun nuo
molemmat kuolewat, silloinhan koko rikkaus j�� teille kahdelle", sanoi
h�nen johdattajansa h�nelle hiljaa korwaan ja katsoi samassa wiekkaasti
wakawaan mieheen, lempe��n olentoon ja muihin saapuwilla olewiin
ihmisiin.

Se auttoi. Paikalla riensi wanhempi waimo sairasten tyk� ja sanoi
kowalla ja tylyll� ��nell� heille; "mit� te siin� tyhj�� haparoitsette
ja mielittelette, mit� se raha joka paikkaan tulee?" Wanhempi sairas
loi h�neen surullisen katseen ja osoitteli aiwan l�hell� olewaa isoa
rahal�j��. "Kyll� niille on parempiakin reiki�!" sanoi waimo ja k��ntyi
heist� tylysti pois.

Kohta sen j�lkeen molemmat sairaat katosiwat n�kywist�.

"Kas nyt teid�n kelpaa", sanoi nyt johtaja ja molemmat waimot tunsiwat
nyt itsess�ns� semmoisen onnen, ettei koko maailmassa ollut heid�n
wertaansa ja heid�n syd�mess��n oli sanomaton ilo ja riemu.

Juuri kun he oliwat parhaaltaan riemuitsemassa, tuossa mahdottomassa
rikkaudessaan, tuli parwi nuoria miehi� huoneeseen. He katseliwat hywin
halukkaasti noita suuria tawaroita ja w�liin k��ntyiw�t molempiin
waimoihin p�in; imartelewasti ja hymyhuulin kokiwat he tehd� itsens�
molemmille niin miellytt�w�n n�k�isiksi kuin suinkin mahdollista.
Enimm�sti oliwat nuo nuoret miehet puetut halpaan ja yksinkertaiseen
pukuun, joka selw�sti osoitti yhdell� taikka toisella tawalla el�m�n
puutosta. Sent�hden ei kumpikaan waimo huolinut heist� hyw�� eik�
pahaa, katsoiwathan waan per��n, ett'ei kukaan saanut koskea heid�n
tawaroihinsa, mutta katsoa he niit� kyll� saiwat.

Niiden nuorten miesten joukossa oli kuitenkin er�s nuorukainen, joka
waimoissa heti her�tti my�t�tuntoisuutta. H�n oli wartewa, solakka ja
muutenkin hyw�nn�k�inen nuorukainen. H�n oli puettu ylt� p��lt�
lumiwalkeisin waatteisin, ainoastaan syd�men kohdalla rinnassa n�ytti
olewan jotakin tahraa. H�nkin katseli ahnaasti kaikkia heid�n
tawaroitansa ja w�liin tuli h�n waimojen tyk� ja koki hymyill� ja
imarrella, mutta siin� hymyilyss� oli jotain niin salaper�isesti
surullista, jota he eiw�t woineet ymm�rt�� mit� se oli.

Waimot mielistyiw�t tuohon nuorukaiseen niin, ett� he meniw�t h�nen
tyk�ns� ja yhdest� suusta sanoiwat h�nelle: "ole sin� aina meid�n
kanssamme!" mutta samassa he kuiskasiwat toisiensa korwaan: "mutta
meid�n tawaroihimme ei h�n saa koskea." Samassa katosiwat kaikki muut
nuoret miehet huoneesta, mutta tuo walkoisiin puettu nuorukainen j�i
sinne. H�nen kaswonsa kirkastuiwat hetkeksi ja h�n katseli loistawin
silmin niit� suuria rikkauksia, joita kaikkialla oli, mutta tahra h�nen
rinnassaan tuli nyt paljoa mustemmaksi. H�n k��ntyi waimojen puoleen ja
koetti osoittaa kaikin tawoin hywyytt�ns� ja kiitollisuuttansa, mutta
sit� eiw�t he ottaneet wastaan, antoiwat waan h�nelle pahoja ja kylmi�
sanoja wastaukseksi. H�n yritti sy�m��n, mutta samassa tuli Saita
waimojen tyk� ja sanoi: "ei pid� antaa h�nelle mit��n", ja waimot
meniw�t ja haukkuiwat heti nuorukaista. Noista heid�n kowista
sanoistansa syntyi iso, k��rmeen muotoinen musta nuoli. Se l�hti lent��
sujottamaan hirmuista wauhtia ilmassa ja lensi suoraa p��t� nuorukaisen
rintaan, johon se upposi melkein umpeen juuri tuon tahrapaikan
kohdalle. Nuorukainen p��sti walittawan ��nen ja kalweni. Sitte weti
h�n tuon hirmuisen nuolen pois hywin warowasti, mutta rintaan j�i iso
aukko, syd�n n�kyi sielt� ja syd�mess� oli kauhea haawa. H�n oli kauan
aikaa hywin kipe�n n�k�inen ja h�nen syd�mens� haawa punotti kowasti.
Mutta yht'�kki� alkoi siit� tuikkia ja pilkistell� mustia, kiemuroiwia
esineit�, jotka tarkemmin katsoen n�yttiw�t k��rmeilt�. H�nen muotonsa
ja katsantonsa tuli samassa mustan, synk�n ja willin n�k�iseksi, ja nyt
ei h�n pit�nyt lukua en�� waimojen ja h�nen yhteisist� tawaroista, waan
menetti, polki ja tallasi niit� niin paljon kuin waan enn�tti.

Molemmat waimot katseliwat nyt h�diss��n tuota heid�n hyw��
johtajahenke�ns�, joka heille tuon mahdottoman rikkautensa oli
lahjoittanut ja joka heille oli niin monta hyw�� neuwoa antanut.
Wiimein he hawaitsiwat h�nen taempana seisowan, pilkkahymy huulillansa
ja h�nen rintansa ulkopuolella olewa musta syd�mens� riehui ja
palkkarehti hirmuisesti. "Mik� meill� nyt on neuwona?" kysyi wanhempi
waimo olennolta, mutta h�n nauroi waan katkerasti. "Woi, ettek� te
kuule?" huusi waimo olennolle tuskissaan, mutta h�n nauroi waan
pilkallisesti heid�n tuskalleen ja sanoi: "min� olen teille antanut,
mit� halusitte saada, auttakaa nyt itse�nne!" ja samassa katosi h�n
kuin tuhka tuuleen.

Kauhea h�mm�stys ja pelko k�sitti nyt waimot. Pimeys alkoi peitt�� joka
paikan ja samassa katosi my�s tuo syd�meen haawoitettu mieskin, ja nyt
he oliwat ihan kahden. Ilma pimeni ja synkistyi synkistymist��n;
walkeaa alkoi ly�d� w�l�ytell� ja ukkonen jyrisi samassa kauhealla
paukkeella, niin ett� kaikki huoneen sein�t ja perustukset wapisiwat
niinkuin sarpa wirrassa. Kun he oliwat toipuneet w�h�n suurimmasta
h�mm�styksest�ns�, katsoiwat he pelolla ymp�rilleen ja mit� n�kiw�t he
nyt er��n leimauksen walossa? Enemm�n kuin puolet j�lell� olewasta
rikkaudesta oli h�winnyt, enemm�n kuin puolet huoneista h�winnyt ja
niit� ei n�kynyt, ei kuulunut miss��n. Waimoille tuli nyt niin kowa
pelko, ett'eiw�t he pysyneet seisaallaankaan muutoin kuin jostain
kiinni pit�m�ll�. Nyt tuli taas semmoinen tulen leimaus, ett'eiw�t he
ik��n olleet semmoista n�hneet; jota seurasi heti semmoinen hirwe�
j�r�ys, ett� kaikki silm�nr�p�yksess� meni nurin, ei n�kynyt en��
huoneista ei tawaroista mink��n n�k�ist�, ei karjoja laitumella, eik�
suuria ja t�ysi� jyw�aittoja. He makasiwat talwisen taiwaan alla
paljaalla lumella ja lunta tuli sakeasti. Tuuli winkui ja ulwoi puiden
latwoissa ja susien ulwomisia kuului ymp�riins� ja ne likeniw�t
ehtimiseen. Ja aiwan tuossa jo oli heit� iso parwi ja er��t suurimmat
ja julmimmat haisteliwat jo karwaisilla kuonoillansa heid�n kaswojansa,
pureskeliwat heid�n kaswojansa, k�si�ns� ja jalkojansa, ett� niit�
hirwe�sti kiwisteli ja karwasteli. Nuo suuret, hirwe�t pedot
k��nteliw�t heit� sinne t�nne ja nyt ne jo sieppasiwat kummankin
selk��ns� ja alkoiwat hankea my�ten juosta h�lk�tell� aika wauhtia
eteenp�in, ja he tunsiwat tytin�n ruumiissansa, joka tuli siit� ett�
sudet juosta h�lkkiw�t. He oliwat niin kauhistuksissaan pelosta,
ett'eiw�t kyenneet silmi�ns� awaamaan; he koettiwat huutaa, mutta
turhaan, heid�n suunsa ei auennut ja heid�n ��nens� ei kulkenut.
Wiimein weiw�t sudet heid�t pes��ns� ja siell� oli paljoa l�mpim�mpi
kuin ulkona, mutta kauhea oli siell�kin olla, sill� sudet nuoleskeliwat
nyt ahkeraan noita heid�n ennen pureskeltuja k�si��n, jalkojaan ja
kaswojansa, ja niihin k�wi niin hirwe�n kipe�� ja woi kauhua! mit�
muuta warten he niit� nuoliwat kuin sitte kaikenni sy�d�kseen. Wiimein
kuitenkin heittiw�t sudet nuolemisen pois ja nyt olisi muutoin ollut
hyw�, mutta pakoitti niin kowasti noita pureskeltuja j�seni�. Kun ei
en�� kuulunut eik� n�kynyt susia, rohkeni wanhempi waimo awata
silmi�ns� ja ihmeekseen n�ki h�n, ett� ei ollutkaan suden pes�ss�, waan
ihmis=asunnossa, jossa he makasiwat pehmeill� wuoteilla.

"Eip� t�m� suden pes� taida olla niink��n huono", sanoi wanhempi waimo
houris=p�iss��n, h�lisew�ll� ja sammaltawalla ��nell�.

"Suden pes�?! Miettiik� h�n aloittaa wanhan wirtens�, palkinnoksi
paljoista suurista waiwoistamme?" sanoi toinen tuwassa olewa
waimonpuolen ��ni.

"Luultawasti on h�n houriossa. Kiitos Jumalan ett� h�nkin toki tuli
wiel� henkiin", sanoi miehen ��ni ja he molemmat meniw�t wuoteen
wiereen walkealla katselemaan heit�.

Sairas katsella tirkisteli heihin ja k�sitti ett� ihmisi� oli h�nen
edess�ns�. "Wai ette te olekaan susia, mutta mihin olette riiwatut
minun tawarani panneet?" sanoi h�n willisti, waikka heikosti.

"Enk� min� oikein arwannut, ett� h�n on houriossa?" sanoi mies, "mutta
miten toisen k�ynee?"

"Miss� min� nyt olen?" kuului samassa heikosti toisesta wuoteesta.

"H�nkin toki tointuu", sanoi mies ja k�weli wuodetta kohden. "Olkaa
waan huoletta, te olette molemmin hyw�ss� suojassa; tarwitsette lepoa,
sent�hden olkaa murheetoinna!" sanoi h�n sitten sairaille ja antoi
heid�n juoda raitista wett�.

Useampia p�iwi� kului, ennenkuin sairaat tuliwat oikealle toimellensa
ja woiwat wapaasti ja j�rjellisesti puhua, jolla aikaa talon w�ki heit�
huolella hoiti.

Waikka lukija jo warmaan arwaa, keit� nuo sairaat oliwat, selit�n
kuitenkin selwyyden wuoksi heid�n oikean laitansa.

Asarin katoamisen j�lkeen tuli Linnalan talosta pian loppu. Monet
welkojat, jotka kilwalla koettiwat saada omansa pois, tekiw�t talosta
niin pian lopun, ett'ei sit� woitu aawistaakaan. Linnalan em�nt� ja
tyt�r seisoiwat nyt maailmassa k�yhempin� kuin keppi=kerj�l�iset. Kuin
tuhka tuuleen oli se suuri rikkaus kadonnut, jonka per��n he oliwat
niin ahnaasti pyrkineet. Syd�men katkeruudella katseliwat he nyt
mennytt� suuruuttansa ja tulewaisuuttansa. He sadatteliwat Asaria ja
pitiw�t kaikki nykyisen onnettomuutensa h�nen wikanansa, mutta ei
kertaakaan heid�n mieleens� johtunut, ett� onnettomuus oli juuri heid�n
syyns�.--Heill� oli wiel� nytkin liian korskea sielu, alentuaksensa
muiden ihmisien wertaiseksi, mutta jos kuinkakin he olisiwat p��t��n
waiwanneet, ei heill� ollut sen parempaa neuwoa, kuin l�hte� hakemaan
armo=leip��! Heille oli nyt oikein k�tt� k�tisesti n�ytetty, ett'ei
ihmisen suurin onni ole rikkaus, mutta eiw�t he wiel� tuossakaan
koulussa olleet n�yrtyneet! He eiw�t mill��n tawalla tahtoneet omaan
kyl��n menn� ruokaa anelemaan henkens� el�tt�miseksi, waan walitsiwat
ulkopit�j�t, joissa he tuntemattomina luuliwat woiwansa salata entisen
rikkautensa ja nykyisen h�pe�ns�. Kun er��n� talwisiltana tuli hirwe�
lumipyry, pitiw�t he sen erinomaisena onnen sattumana aikeensa
salaamiseksi. He l�htiw�tkin pyry=ilmassa, my�h��n iltamalla tuolle
pitk�nlaiselle talottomalle taipaleelle, kelkka per�ss� ja niinkuin jo
tied�mme, uupuiwat he puoliw�lin paikoille.

He olisiwat w�ltt�m�tt�m�sti paleltuneet kuoliaiksi tuolla kauhealla
ilmalla, joll'ei entinen Linnalan renki ja nyt hywin woiwan Taustan
torpan is�nt�, Matti, olisi sattunut aamupuoleen y�t� tulemaan woiwalla
hewosellaan kotiansa toisesta pit�j�st�, jossa h�n oli k�ynyt t�rke�in
asioittensa wuoksi. Kun h�n l�heni sit� paikkaa, johonka matkustajat
oliwat uupuneet, hyppeli ja korskui h�nen hewosensa jo kaukana,
jonkat�hden Matti tarkasteli eteens�, mit� t��lt� tulisi. H�n hawaitsi
nyt kelkan tiell�, josta h�n rupesi aawistamaan likimaissa olewan
jotain muutakin. H�n sitoi hewosensa puuhun ja rupesi tarkastelemaan
seutua. Kelkan kohdalla tien wieress� hawaitsi h�n korkean lumikinoksen,
l�hell� isoa kuusta. H�n rupesi sit� tongostelemaan ja ennen pitk�� tuli
sielt� n�k�s�lle waatetten liepeit�, h�n kaiwoi enemm�n ja sielt� tuli
esille kaksi kokonaista ihmist�! Matti k��nteli heit� ja tutkisteli,
olisiko heiss� wiel� henke�. H�n pyyhki lunta pois heid�n kaswoiltansa
suurilla koirankoipi=kintaillansa. Heiss� ei n�kynyt pienint�k��n
elonmerkki�, mutta Matti kantoi waan heid�t rekeens� ja alkoi wuowata
Taustaa kohden, peitetty�ns� ensin heid�t niin hyw�sti kuin taisi,
rekipeitollansa ja hewosen loimella. Jos Matilla olisi ollut huonompi
hewonen, olisi h�nen outo kuormansa j��nyt taipaleelle, niin hirwe� oli
umpi, mutta Putte waan ponnisteli eteenp�in, waikka lunta oli mahaa
my�ten ja waikka reki lauttasi ja keikkui pyryss�. Perille tultuansa
kantoi Matti molemmat l�yt�k�isens� huoneesen ja her�tti waimonsa.
Lapsille tehtiin lattialle sija ja kylmettyneet waimot pantiin heid�n
wuoteillensa. Heid�n k�tens� ja jalkansa oliwat kylmetyksiss� kuin
j��kynttil� ja kaswoissa useassa kohden n�kyi kylmettyneit� paikkoja,
mutta syd�nkuopassa tuntui wiel� olewan w�h�n henke�. Matti rupesi nyt
waimonsa kanssa kylm�ll� wedell� ja lumella hieromaan heid�n
kylmettyneit� raajojansa. He pitkittiw�t hieromista aamuun asti,
jolloin kaikki j��tyneet paikat oliwat sulaneet ja alkoiwat punoittaa.
Sairasten hengitys alkoi k�yd� helpommin, mutta puhetta, tuntoa ja
ymm�rryst� ei heill� wiel� ollut. Kun hierojat hawaitsiwat, ett� heid�n
tilansa oli jotakin parempi, heittiw�t he sairaat rauhaan ja paniwat
itse w�h�ksi aikaa lew�ht�m��n. Kaksi wuorokautta oli nyt siit�
kulunut, kun sairaat p��stiw�t nuot, ennen kerrotut sekawat sanat ja
siten osoittiwat heikkoa todellista elon merkki�.

Toiset kaksi wuorokautta kului wiel�, ennenkun entinen Linnalan em�nt�
tuli aiwan oikealle toimellensa. H�n tirkisteli ymp�rillens�, mutta ei
woinut k�sitt��, miss� h�n oli, sill� ei h�n ollut koskaan alentunut
niin alas, ett� olisi k�ynyt Taustan torpassa. Nyt tuli juuri Matti
huoneesen ja sairas tunsi h�ness� entisen renkins�. Tuo tutustuminen
k�wi kipe�sti kuin puukon pistos h�nen syd�meens�, ja h�n olisi suonut
olewansa waikka miss� muualla kuin kotikyl�ss��n ja wiel� p��lliseksi
Taustan torpassa. Menetetyn suuruutensa h�pe� oli ensimm�inen tunne
toinnuttuansa tuosta sen j�lkeen, kun h�n oli tointunut waarallisesta
tilastansa!--Woi, woi kuinka kowa on paatunut ihmissyd�n!

"Woi minua onnetonta", sanoi wiimein sairas.

Matti kuuli sen. H�n meni h�nen tyk�ns� ja sanoi: "�lk�� olko
mill�nnek��n! Kiitt�k�� Jumalaa, ett� min� satuin tulemaan samaa tiet�,
jolle te olitte uupuneet, muutoin te olisitte nyt jo kuolleet.
Ottaisitteko mit��n? sanokaa, niin min� annan," kehoitti h�n.

"Miss�h�n Kaisu on?" kysyi sairas.

"H�nkin on tallella ja hengiss�", sanoi Matti.

"Jos min� saisin w�h�n jotakin ruokaa! syd�nt�ni niin kowin hiukaa",
sanoi sairas, ja oli ensimm�inen teko h�nen uudessa tilassaan.

Matin waimo tuli nyt juuri huoneeseen ja toimitti sairaalle helposti
sulawaa ruokaa, mutta w�h�n kerrallaan. Matti waimoineen oli niin
yst�w�llinen sairaille kuin ik�n� taisi; he hoitiwat kumpaakin suurella
hellyydell� ja osanottawaisuudella.

"Joko me olemme kauan olleet teill�?" kysyi sairas sy�ty�ns�.

"Nelj� wuorokautta."

"Nelj� wuorokautta?!"

"Niin."

"Ilmankos min� n�inkin niin paljon ja niin merkillist� unta", sanoi
sairas.

"Niin. Sep� olisikin soma tiet��, mit� te tunsitte tuolla hirmuisella
ajalla. Teid�n pit�� wiel� olla niin hyw� ja kertoa se minulle, mutta
nyt te ette jaksa, te tarwitsette lepoa wiel� useampia wuorokausia,
ennenkun siihen kykenette; lupaattekos" sanoi Matti.

"Lupaan, se oli niin merkillist�, hyw��k� wai pahaa se merkinneepi",
sanoi sairas, joka oli jo w�h�n perehtynyt uuteen asemaansa; sitten h�n
taas raukesi nukkumaan.

Nyt toipui Kaisukin toimelleen. H�n tunsi kohta paikat ja tiesi miss�
h�n oli. Kun he huomasiwat h�nen olewan toimellansa, oliwat he
hywill�ns� sek� hoiteliwat ja waaliwat h�nt�kin edelleen, niinkuin
toistakin sairasta ja pitiw�t kaikki h�nen tarpeensa esill�. Mutta h�n
h�pesi niin nykyist� tilaansa, ettei h�n puhunut yht��n sanaa ja
tarpeitansakin koki h�n ottaa wuoteensa wierest� niin salaa, ett'ei
sit� kukaan n�kisi, ruokaa ja juomaa, jota siin� oli aina waralla.
Muutaman wuorokauden per�st� jaksoi jo wanhempi sairas ruweta kertomaan
horroksissa n�hty� n�ky�ns�. Matti otti aikaa itsellens� ja kuunteli
mielen j�nnityksell� kertomusta.

Kertomuksen ajalla ei h�ness� n�kynyt pienint�k��n surumielisyyden ja
wakaan ajattelemisen merkki�, waan h�n kertoi n�ky�ns� suurella
mieltymyksell� ja mielihyw�ll� ja kiihtyi aina paremmin iloisuudessa,
jota etemm�s h�n tuli. T�m�n loputtua h�nen silm�ns� oikein loistiwat
ilosta!

"Mit� sin� luulet sen merkitsew�n? Wiel�k�h�n minulla on kerran onni
maailmassa, kun min� n�in niin paljon rikkauksia?" kysyi h�n Matilta,
kun kertomus oli loppunut.

Matti otti hywin totisen n��n ja aseman itsellens�. "Niin", aloitti
h�n. "Tuo teid�n n�kynne oli teid�n oma mennyt aikanne. Jumala ei
sallinut teid�n wiel� kuolla, ett� teill� olisi aikaa mietti� tilaanne.
Jumalan hywyys wet�� teit� parannukseen. Te toiwotte wiel� tapaawanne
onnen t�ss� maailmassa ja teill� on todellakin wiel� j�ljell� er�s ja
suurin onni, nimitt�in se, ett� rukoilette Jumalalta syntein anteeksi
saamista ja jos k�sit�tte sowinnon h�nen kanssaan, niin teill� ei ole
wiel� koskaan ennen ollutkaan semmoista onnea."

"Enh�n min� ole tehnyt kenellek��n koskaan mit��n pahaa, enk� ole itse
syyp�� nykyiseen onnettomuuteenikaan, se on kaikki Asari=roiston syy",
sanoi waimo synk�sti.

"Woi, woi! Asarihan oli juuri tuo syd�meen haawoitettu mies, jonka
n�itte puolikuolleessa tilassanne ja te itse juuri olitte ne, jotka
tuon turmelewan haawan l�itte", sanoi Matti selitellen.

"Mik� se sitte oli tuo laiha olento, jonka musta syd�n heilui ulkona
rinnasta?"

"Se oli teid�n ahneudensyntinne, joka teid�n koko el�m�nne ajan on
teill� niin ahneesti ratsastanut. Ja ne molemmat sairaat oliwat teid�n
oma miehenne ja lapsenne, joilta saituudessanne kielsitte kaiken
mahdollisen awun, kun he kituiwat kuoleman tautia", sanoi Ratti
totuudessa.

"Min� en ole ansainnut semmoista saarnaa rengilt�ni", sanoi
masentumaton entinen Linnalan em�nt�.

"Min� en ole en��n teid�n renkinne ja sent�hden olen woinut teille
sanoa totuuden; mutta te ette ymm�rr� totuutta", sanoi Matti loukattuna
w�h�n ylw�stellen.

Puheet loppuiwat nyt siihen. T�st� hetkest� pit�en tuliwat molemmat
sairaat harwapuheisiksi ja wihasenn�k�isiksi, mutta eiw�t kumminkaan
puhjenneet nyt, niinkuin ennen, h�wytt�miin puheisiin, sill� he
k�sittiw�t kumminkin senwerran, ett� he oliwat nyt entisen renkins�
armoilla.

Matti ei jaksanut heit� ajan pitk��n el�tt��. Kun he senwerran
toipuiwat, ett� kykeniw�t muuttamaan pois, otti pit�j�n waiwaishoito
heid�t huostaansa. He eiw�t sanoneet hyw�stik��n l�htiess��n Taustan
torpasta; niin oliwat he pahenneet Matin harwoista totuuden sanoista!

Wuoden p�iw�t eleliw�t he wiel� kituwaa ja sairasta el�m��, sadatellen
Asaria ja muiden ihmisien kowuutta, mutta sitte he kuoliwat paatuneessa
mieless� melkein yksin ajoin, sill� he oliwat saaneet niin pahan wian
terweydellens� tuona hirmuisena y�n�, ett'eiw�t he woineet el��
kauemmin.

Mennyt oli nyt mainio Linnala, menneet oliwat sen is�nn�t, em�nn�t ja
perilliset, mennyt oli rikkaus, mennyt maine ja kunnia! Tuo suuri
rikkaus hajosi kuin tuhka tuuleen, eik� siit� n�ytt�nyt kukaan
rikastuwan. Nyt oli tuo kitsas Linnalan em�nt�kin tilin teossa
leiwisk�ist��n. Lieneek� h�n n�hnyt jatkoa tuohon hirmuisena y�n�
n�kem��ns� n�kyyn?

       *       *       *       *       *

Kymmenen wuotta oli edellisest� tapauksesta kulunut. Ruokolassa
elettiin yht� wahwasti kuin ennenkin. Surua oli kauan aikaa asustanut
talossa, sill� suwun kunnia oli saanut tahrapilkun ja Asari oli se
tahra, joka heid�n mielest�ns� niin paljon himmensi heid�n kirkasta
el�m�nkruunuansa. Heid�n mieleens� ei koskaan johtunut, ett� heid�n
talossaan oli juuri ja alkusyy tuohon tahraan. He eiw�t tulleet koskaan
ajatelleeksi, ett� he kenties oliwat liiaksi suuren arwon antaneet
w��r�lle mammonalle ja ett� he oliwat tuon ohjelmansa nojalla
kosketelleet hell��n paikkaan ja samassa wiritt�neet paulan, johon jo
aikaisin rikkauden surulta raskautettu nuorukainen helposti takertui.
Asarista ei puhuttu Ruokolassa usein, sill� he h�pesiw�t h�nt�
mainitakin! Jos se jolloinkin tapahtui, katkeroitti se yritys aina
silloin heid�n mielens�. Is� eli wiel� yh�, mutta sangen wanha ja
harmaa h�n jo oli, sill� luonnon kanssa kilpaa oli suru Asarista
kokenut h�nt� wanhentaa. Niill� harwoilla kerroilla, jolloin poikansa
tuli puheiksi, tuli h�n aina synkk�mieliseksi, eik� h�n koskaan muuta
sanonut kuin: "se roisto! Tawaraa h�n kyll� sai, mutta ei ollut miest�
sit� pit�m��n." Sitte koki h�n kyntti� huoneesta ulos, ett'ei h�n olisi
kuullut h�nest� sen enemp��.

Er��n� syyskuuniltana oli Ruokolan w�ki juuri tullut ty�st�. Kylm� oli
ilma ja kylm� utusade oli wihmonut kaiken p�iw��. Melkein kaikki w�ki
oli takan ymp�rill�, takkawalkealla l�mmittelem�ss� itse�ns� ja he
kurottiwat kohmettuneita k�si�ns� tulta kohden. Silloin aukesi tuwan
owi ja outo muukalainen astui sis��n; kaikkein huomio k��ntyi kohta
tulijaa kohden. H�n oli wanha harmaap�inen, repaleinen ukko, joka
wilusta w�risew�n� seisoi heid�n edess�ns� ja joka �kki� katsoen n�ytti
olewan p�hn�ss�.

Talon is�nt� oli my�s saapuwilla ja puoleksi iwalla, puoleksi
uteliaisuudella astui h�n tulijan eteen kysyen: "mist�s t�m� ukko on
kotoisin?"

"On ollut kerran aika, jolloin te ette kysyneet, kuka ja mit� min�
olen", sanoi tulija s�rkyneell� ja w�risew�ll� ��nell�.

Is�nt� waaleni ja astui askeleen takaperin. Tuossa wieraan ��ness� oli
h�n kuullut jotain niin k�sitt�m�tt�m�n tuttua, surullista ja
tuskallista. H�n koki oikein iskem�ll� kiinnitt�� h�neen katseensa.
Kauhistuksella ponnisti h�n t�ll� kerralla tottelematonta ��nt�ns�
sanoiksi, ja kun h�n wiimein sai sen tottelemaan, sanoi h�n tulijalle
puoleksi tukahtuneella ��nell�: "mik� herran t�hden sin� sitte oikein
olet?"

"Te olette ennen kutsuneet minua--pojaksenne, Asari on minun nimeni."

Kaikki s�ps�htiw�t.

"Roisto! Tawaraa kyll� sait, mutta et ollut mies sit� pit�m��n!
Kehtaatko tulla silmieni eteen, s�rkem��n wiimeisenkin wanhan
syd�meni?" sanoi is�nt� wimmastuksissaan, sill� h�n oli nyt tuntenut
tulijassa poikansa.

"Roistoko? Niin, niin, oikein suuri roisto min� olen. Mutta woi, is�!
Ette taida tiet��, ett� suuri osa on ollut teill� t�t� roistoa
roistoksi tehdess�. Minullakin on kerran ollut syd�n, joka on sykkinyt
oikeasta luonnon hehkumasta l�mpim�st�, on hehkunut oikeasta rakkauden
palosta, te olette sen palon sammuttaneet ja w��r�n mammonan ty�nt�neet
sammuneen hehkun sijaan. Woi, is�! Minun ei olisi pit�nyt silloin
totella teit�, minun ei olisi silloin pit�nyt uskoa teit�, mutta min�
olin niin opetettu lapsuudesta saakka. Min� olin silloin wiel� niin
nuori ja kokematon, mutta nyt on minulla jo kokemusta liiaksikin, ja
surkea on tuo kokemus. Nyt min� osaisin olla siin� asiassa teit�
tottelematta, nyt min� osaisin olla teit� uskomatta, mutta woi! nyt on
jo my�h�ist�! Is�, is�! Ei h�n tullutkaan hyw�ksi, waikka me jo
koetimme yhdess� olla, koetimme kauan olla.--Woi, woi, is�! Ei se
olekaan niin, ett� rikkaus on ihmiselle suurin onni maailmassa ja t�ss�
on nyt poikanne edess�nne el�w�n� todistajana, ett'ei niin ole!" sanoi
Asari ja h�nen ��nens� w�risi ja sanat takertuiwat usein kurkkuun.

Is� wet�ysi kauhistuen kammariinsa, tuon kuultuansa, eik� wirkkanut
yht�k��n sanaa. Asarin puhe oli tehnyt koko w�keenkin syw�n
waikutuksen, sill� siin� oli jotain niin surullisen totista ja
woittamatonta, ett'ei se woinut olla oikeaan paikkaan koskematta.
Sent�hden tuliwat hekin kaikin umpimielisiksi eik� kukaan heist� puhunut
mit��n. Asarin �iti laittoi mykk�n� illallista p�yd�lle ja kun w�ki
meni sy�m��n sanoi h�n pojallensa: "mene sin�kin illalliselle!" Asari
totteli ja meni sy�m��n. Kun muu w�ki pani maata, osoitti em�nt� oween
p�in ja sanoi: "pane sin� maata tuohon owiwuoteeseen".

L�pim�rk�n� ja repaleissa kytk�hti h�n osoitettuun paikkaan. Asari oli
todellakin p�hn�ss�, sill� ennenkuin h�n tuli wanhaan kotiinsa, m�i h�n
anelemiansa leip�palasia ja osti niill� saaduilla penneill� wiinaa,
jonka h�n sitte ryyppi muka karaistaksensa siten luontoaan.

Aamulla warhain lienee talossa pidetty pieni neuwottelu, sill� heti
Asarin yl�s noustua tuotiin h�nelle wanhat, mutta kumminkin puhtaat ja
ehe�t waatteet, jotka h�n puki p��llens�.

Sen enemp�� ei pyyt�nyt Asari itsens� ottamista entiseen kotiinsa eik�
sen enemp�� talon w�ki pyyt�nyt h�nt� siihen j��m��n, mutta siihen
Asari kumminkin j�i. H�n meni sy�m��n silloin, kun n�ki muidenkin
menew�n, eik� kukaan h�nt� kielt�nyt, jos ei k�skenytk��n. H�n ei
pit�nyt seurustelua kenenk��n kanssa talon w�est�k��n, sit� w�hemmin
muiden ihmisien kanssa ja M�ntyl�n Taawan ja Karilan Heikin kohtaamista
w�ltti h�n niin paljon kuin mahdollista. H�n ei puhunut juuri monesti
muiden ihmisien kanssa, oleskeli waan omissa sywiss� ja hiljaisissa
ajatuksissaan. W�liin n�htiin h�nen olewan hywin synkk�mieliss� ja
silloin h�n usein itki. Sit� koki h�n muilta salata, jonkat�hden h�n
aina silloin menn� kyntti piiloon; h�n lienee silloin surrut mennytt�
ihmisyytt��n.

Ei kukaan talon w�est� k�skenyt h�nt� ty�h�n, eik� h�n itsest�ns�
tehnyt mit��n isoa ty�t�; h�n eli ja oli waan, niinkuin itse tahtoi,
eik� kukaan siit� h�nelle nureksinut. N�in oli nyt onnettoman
Asari=raiskan tila ulkopuolisesti johonkin m��r��n parannut, sill�
h�nell� oli toki nyt murheeton leip�; mutta er�s kohta ei ollut wiel�
parannut, h�n wiel� ryyppi! Helma=synti ei woinut h�nest� luopua, eli
oikeammin sanoen: h�n ei woinut luopua helma=synnist��n, jonka orjana
h�n niin kauan oli ollut. Kun h�n oli paremman wointisena, teki h�n
kaikenlaisia kelwollisia k�sit�it�, joita my�skenteli kyl�ll� ja niill�
saaduilla rahoilla osti h�n wiinaa ja joi sitten niin kauan kuin sit�
riitti. Ei sit� kertaa h�n ollut juowusp�iss��n, ett'ei h�n aina
silloin itkenyt yksin�ns� ja silloin kuultiin h�nen aina sanowan
hiljaa: "W��r� mammona." Kukaan ei raskinut h�irit� eik� pilkata h�nt�,
sill� tuossa h�nen surullisessa olemisessaan oli jotain niin wiehke�n
aawistawaa ja syw�� surullisuutta.

Tuossa asemassa wietti Asari wanhassa kodissaan useampia wuosia.

Er��n� syksyp�iw�n� l�ksi h�n taas kaupittelemaan k�sity�=teoksiaan
kyl�lle. H�n ei tullut y�ksi kotiinsa, eik� siit� pidetty sen enemp��
lukua. Aamulla aikaisin kannettiin jotain liisteill� Ruokolaa kohden.
Miehet kantoiwat kannettawansa tupaan ja laskiwat sen owiwuoteeseen.
Kaikki w�ki kokoontui wuoteen ymp�rille katselemaan mit� siin� olisi.
Kantajat ottiwat peitteen pois ja liisteill� makasi hirwe�sti
murskaantunut miehen ruumis!--Se oli--Asari, joka nyt wiimeisen kerran
oli tullut wanhaan kotiinsa! H�nen molemmat k�tens� ja jalkansa oliwat
murtuneet s�m�ksi ja p��ss� oli monta isoa haawaa; h�n n�ytti paljon
wuotaneen werta. H�n oli illalla ryyppinyt kyl�ll� ja l�htenyt sitten
my�hemmin tulemaan kotiinsa, mutta h�n oli niin juowuksissa, ett�
taidotonna uupui tielle. Y�ll� pime�ss� oli h�nen ylitsens� ajettu
usealla hewosella raskasten kuormien kanssa. Kyl�n miehet oliwat h�nen
siit� l�yt�neet ja nyt tuoneet Ruokolaan. Kaikki katsojat oliwat
liikutettuina ja kyynelet silmiss�, mutta enimmin niit� toki tulwasi
Asarin is�n silmist�. N�yttip� silt� kuin Asarin huulilla olisi
py�rinyt wiel� sanat: "Is�, is�! Ei h�n tullutkaan hyw�ksi, waikka me jo
koetimme yhdess� olla! ei ihmisen suurin onni ole rikkaus t�ss�
maailmassa!"

Wiel� kerran awasi onneton Asari riutuneet silm�ns�! ne sattuiwat h�nen
is��ns�, joka seisoi wuoteen wieress�. Sitte painoi h�n taas kuolon
kalwistamat silm�ns� kiinni, eik� awannut niit� koskaan en��. Mutta
ummistaessaan niit� kuultiin h�nen wiel� hiljaa kuiskaawan: "W��r�
mammona."








End of the Project Gutenberg EBook of El�m�n hawainnoita V: Kirjailija;
Mutta el��p� h�n wiel� sittenkin; W��r� mammona, by Pietari P�iv�rinta

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL�M�N HAWAINNOITA V ***

***** This file should be named 14864-8.txt or 14864-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/4/8/6/14864/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.