The Project Gutenberg EBook of Helsinkiin, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Helsinkiin

Author: Juhani Aho

Release Date: October 2, 2004 [EBook #13580]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELSINKIIN ***




Produced by Tapio Riikonen




HELSINKIIN

Kirj.

Juhani Aho


WSOY, Porvoo, 1920.




I.


Kuopion rannassa soivat l�htevien laivain kellot jo toiseen kertaan.
�Elias L�nnrot� oli isoin ja komein laiva, joka vei matkustajia etel��n
p�in, Helsinkiin ja muuanne, ja sen kello aloitti ensiksi. Sen soidessa
yhtyiv�t soimaan pienemp�in laivain kellot, ja ne helistiv�t yht'aikaa,
kilvan kesken��n.

Oli sunnuntai-aamu, jolloin joutilas v�ki vartavasten tulee rantaan
katsomaan, ket� l�htee. He tulevat kiireiss��n yli satamatorin, ovat
hommassa, niinkuin olisi heill� pelko my�h�stymisest�. Laivasillalle
tultua katsellaan tuikeasti ja ter�v�sti, niinkuin olisi asia jotain
tavata. Mutta sitten rauhoitutaan ja asetutaan v�h�n taammaksi
tarkastamaan niit�, jotka ovat l�htev�n n�k�isi�.

Antti oli ylioppilas. H�n oli suorittanut tutkintonsa menn� kev�nn� ja
oli nyt l�hd�ss� ensi lukukaudekseen Helsinkiin lukemaan. H�n seisoi
laivasillalla l�hell� kulkulautaa. P��ss� oli valkoinen rutistumaton,
sisarien puhtaaksi pesem� ylioppilaslakki ja kaulassa riippui nahkainen
matkalaukku, hiukan takana p�in vasemman lanteen k��nteess�. Palttoo
oli n�ht�v�sti uusi, eilen r��t�list� saatu, samettikauluksinen, ja
pienest� rintataskusta piipotti punaraitainen nen�liina, joka juuri
kotoa l�hdett�ess� oli siihen siististi ja varovasti hypistetty.

--Kuule, Antti, eik�h�n sinun jo pit�isi nousta laivaan ... se saattaa
l�hte�, ja sin� ehk� j��t ... jos ne ottavat pois laudan...

Se oli h�nen �itins�, joka h�nt� laivaan kiirehti. Koko perhe oli
tietysti saattamassa, nimitt�in is�, �iti, kaksi sisarta ja muutamia
sukulaisia ja tuttavia. He seisoivat ahtaassa ryhm�ss� Antin ymp�rill�
ja odottivat vain kellon kolmatta kalahdusta, joka aina tuntui viipyv�n
niin kauhean kauan.

Antti oli n�ht�v�sti pahalla tuulella. Otsa rypyss� ja olkap�it��n
hermostuneesti kohotellen seisoi h�n �itins� vieress� syrjitt�in
h�neen. �iti oli pieni, matala ja hento eik� ylettynyt poikaansa kuin
parahiksi kainaloon. Levottomana ja huolekkaana koetti h�n kuitenkin
saavuttaa h�nt� edes silmiin n�kem��n. Mutta ne harhailivat sinne t�nne
yli v�kijoukon, eik� �iti tahtonut saada pojan huomiota puoleensa,
jonka olisi viimeisell� eron hetkell� halunnut kokonaan omistaa.

--Ket� sin�, Antti, katselet? Onko sinulla siell� joku, jota tahdot
tavata?

--Ei ole.

Antti k��nsi kasvonsa toisaanne p�in haihduttaakseen noita, jotka
seurasivat jokaista h�nen liikett��n ja kasvojensa v�rett�. Mutta v�h�n
ajan p��st� kiintyi h�nen huomionsa kuitenkin taas sinne, miss� oli
v�ke� kokoontunut toiselle laivasillalle �Ilman� l�ht��n.

--Muistitko, Antti, ottaa kalvokkaat k�teesi?--Eih�n sinulla niit�
olekaan!

--Kuinka min� niit� nyt k�teeni?

--Mink� t�hden et ... j�rvell� tuulee niin kylm�sti avonaiseen
hihaan ... vaan ehk� sin� oletkin salongissa ... olekin vaan
salongissa, Antti!

--Kyll�, kyll�!

--Miksi sin�, Antti, olet niin k�rsim�t�n? sanoi �iti v�h�n
loukkaantuneena.

--Mutta mink� t�hden et sin�k��n anna sen olla rauhassa? murahti siihen
is�, joka seisoi toisella puolen Anttia ja oli tyytym�t�n siit�, ettei
odotus loppunut.--Tottahan tuollainen iso poika jo katsoo itsens� ...
etk�h�n sin� sen per�ss� en�� kuitenkaan saata sen pitemm�lle hyp�t�.

�idin leuka alkoi yh� tihe�mmin vavahdella, ja h�n koki turhaan niell�
itkuaan. Sisarienkin silm�t rupesivat kostumaan, eik� nen�liinoja en��
pantu taskuun. Anttia t�m� hellyys h�vetti, eik� h�n tuntenut
v�hint�k��n s��li� �iti�ns� kohtaan, pikemmin harmia. H�n olisi jo
mennyt laivaan, ellei �iti olisi tarttunut hihaan ja pidellyt sit� kuin
pihtien v�liss�.

Ei kukaan puhunut pitk��n aikaan. Ymp�rill� vain kuhisi ja kihisi
ihmisi�, jotka yht�mittaa survivat milloin selk��n milloin kylkeen.
Joutilaita kokoontui yh� enemm�n, ne j�iv�t seisomaan siihen
kerroksittain tukkien tien toisilta, joilla oli asiaa menn� ja tulla.
Ajurien k�rryt kolisivat, hevosten kaviot kalkkoivat kiviseen
tantereeseen, ja yh� uusia ajoi kaupungista. Kaps�keill�, kirstuilla,
kohverteilla ja kaikenlaisilla kapineilla s�lytetyit� k�rryj�
peruutettiin aivan laivasillan reunalle, ja siit� tavarat m�tettiin
laivaan. Kapteeni h��ri edestakaisin ja huusi ja komensi heikonlaisella
suomenkielell�. Ja laiva puhkui malttamattomuudesta. Piipuista ja
kupeessaan olevasta rei�st� puhalsi se valkoista h�yry�, joka peitti
per�puolen sakeaan pilveen. Konekin jo hiljaa k�yd� jyskytteli,
koetteli voimiaan, ja k�ydet olivat pingollaan kuin juoksuhaluisen
sy�ttil��n ohjakset, jota ajaja ei p��st� menem��n, mutta joka
hirnahtelee ja kuolaimiaan pureskellen jalkojaan nostelee.

Sit� katselivat siin� Antti, h�nen is�ns� ja sisaret, ajattelematta,
mit� katselivat. Mutta �iti vain katseli Anttia.

Is� oli pienenlainen, v�h�n kumarahartiainen mies, ja h�nen palttoonsa
kaulus oli pystyss�. K�dess��n oli h�nell� p��st��n koukistettu meren
ruoko. Sisaria oli kaksi, jotenkin yhdenn�k�isi�. Molemmat he olivat
puetut aivan samanlaisiin vaatteisiin. Vanhempi oli v�h�n vakavamman ja
kuivemman n�k�inen. Nuoremmassa sit� vastoin n�kyi viel� tuota
notkeutta ja mehua, joka on ominaista kaksikymmenvuotiaalle, mutta joka
pikkukaupungeissa tavallisesti niin pian haihtuu.

Yhdess� kohden seisominen k�vi h�nelle ik�v�ksi ja h�n k��ntyi
puhelemaan er��n �hyv�n yst�v�ns� kanssa.

--Sinun veljesi menee Helsinkiin? kuuli Antti yst�v�n sopottavan.

--Niin h�n menee.

--Tuleeko h�n jouluksi kotiin?

--Kyll� h�n tulee.

--No, onko sinulla ik�v� h�nt�?

--Kyll� tuntuu tyhj�lt�, kun h�n on poissa.

--Eik�s sinulla ole muitakin ik�v�...?

--Ket� muita?

--Pekkahan menee kanssa t�ss� laivassa ... miss� h�n on, kun ei h�nt�
viel� n�y?

--Voi, voi, en min� tied�, ja laiva kohta l�htee!

--Tuolla h�n jo juoksee!

Pekka, joka sielt� tuli, oli n�et Antin nuoremman sisaren sulhanen.
Eiv�t he kuitenkaan viel� julkikihloissa olleet. Ainoastaan
sukulaisille oli sanottu asiasta, jota ei tahdottu ilmaista ennen kuin
Pekka oli suorittanut papintutkintonsa, joka tapahtui jouluksi. Oli
Anna kertonut siit� my�skin joillekuille parhaille yst�villeen suurena
salaisuutena. Ja muuten tiesi sen sit� paitsi koko kaupunki.

Yht�kaikki tervehti Pekka yht� kylm�sti ja kohteliaasti morsiantaan
kuin kaikkia muitakin, sill� h�n osasi k�ytt�yty� ja taisi hillit�
tunteensa. H�n tuli kaps�kki��n kantaen, rynnisti leveill� hartioillaan
seisovia syrj��n ja teki tervehdyksens� itsetietoisen tyytyv�isesti.

Kun h�n oli kaikkia tervehtinyt ja antanut k�tt� kaikille, ryhtyi h�n
vilkkaasti puhelemaan ja selitt�m��n, mink� t�hden oli viipynyt. Ei
ollut saanut ajuria j.n.e. Suurella uteliaisuudella sit� sisaret
kuuntelivat ja kaikki sukulaisyst�v�t, sill� Pekka oli aina ollut
t�tien lemmikki. H�n oli siivo poika, kuului raittiusseuraan, ei
tupakoinut, joi ainoastaan kahvia, teet� ja vesi�, luki ahkeraan ja
jutteli kovin mielell��n.

Vaan nyt keskeytti h�net Antin �iti. H�n pyysi Pekkaa, joka oli
vanhempi ja kokeneempi, pit�m��n huolta Antista ja neuvomaan h�nt� kuin
nuorempaa velje��n. Ja Antin piti kuulla ja ottaa vaaria siit�, mit�
Pekka h�nelle sanoi.

Antti kohotti k�rsim�tt�m�sti olkap�it��n, sill� h�n ei voinut siet��
Pekkaa. Sellainen sile�naamainen esimerkki, josta h�nen alinomaa
k�skettiin vaaria ottamaan. H�n ei suinkaan ollut mik��n lapsi en��,
joka ei olisi kyennyt toisten taluttamatta k�velem��n. H�n oli
t�ysikasvuinen mies ja kokenut enemm�n kuin moni muu nuori mies h�nen
i�ll��n. Johan h�n oli ollut onnettomasti rakastunutkin, ja oli
parhaallaan.

Pekka vastasi �idin kehoitukseen ainoastaan ep�m��r�isell� hymyilyll�,
sill� sisaren sulhasena h�n tahtoi olla hyviss� v�leiss� veljen kanssa,
jota kaikki kotona ihailivat.

--Min� saan sanoa terveisi� sisareltani ... min� juuri saatoin h�net
�Ilmaan� ... h�n olisi tullut hyv�stille t�nne, mutta pelk�si, ett� jos
laiva j�tt��.

Molemmat sisaret tietysti voivottelemaan sit�, kun eiv�t saaneet sanoa
Almalle hyv�sti�. Jos ehtisi viel� menn�! Mutta ei nyt en�� ehdi.

Kun Antti kuuli Almasta puhuttavan, tuli h�nen katseensa ep�varmaksi,
ja h�n tunsi punastuvansa.

Pekalla oli kaps�kkins� koko ajan k�dess��n, ja sisaret kehoittivat
h�nt� viem��n sen laivaan ja tulemaan sitten takaisin viel�
juttelemaan.

Mutta silloin katsoi is� kelloaan ja ilmoitti miltei vihaisesti, ettei
ole aikaa j�lell� kuin puolitoista minuuttia. Joka menee, niin sen on
parasta heitt�� hyv�stins� ja j��d� laivaan samalla.

�iti tarttui Anttia napinl�peen ja veti h�net muista v�h�n erilleen.

--Pane sin� palttoosi kiinni, Antti ... nyt tuulee niin kylm�sti... Jos
laivassa nouset kannelle, niin ota turkki hartioillesi. Mutta miss� on
sinun kaulaliinasi?

--Siell� se on jossain ... en min� tied�.

--Ja kirjoita sin� ainakin kerta viikossa, jos et joka postissa enn�t�.

--Kyll� min� kirjoitan.

--Ja koeta nyt, Antti, el�� niin s��st�v�isesti kuin mahdollista, kun
pappa tahtoo niin tarkkaa tili�... Sinun on ehk� vaikea panna kirjaan
kaikkia pikkumenoja, niin t�ss� on sinulle v�h�n k�sirahaa, joita min�
olen s��st�nyt ... jos sattuu mielesi tekem��n leivoksia tai jos
tarvitset jonkun rusetin tai jonkun...

Mutta silloin ly�d� kalahti kieli kellon laitaan kolmannen kerran, ja
kiireesti sai �iti pistetyksi paperik��r�n Antin k�teen.

Sitten sulki h�n Antin hell��n syliins�. Ripustautui h�nen kaulaansa ja
puristi, tahtomatta koskaan heitt��. H�n olisi melkein tahtonut pit��
h�nt� kiinni niin kauan, ett� laiva olisi ehtinyt j�tt��... Nyt h�n
menee, l�htee ulos suureen maailmaan, kuka tiesi mink�laisia kohtaloita
kokemaan! Ja �iti tavoitti suutelemaan poikaansa, kohosi varpailleen ja
koki kurkottautua h�nen huulilleen. Mutta poika v�ltti. H�n piti
itse��n jo liian suurena suudellakseen �iti��n n�in kaikkien n�hden. Ja
pudisti sent�hden vain h�t�isesti sek� h�nen k�tt��n ett� muiden k�si�
ja kiiruhti huojuvaa kulkulautaa my�ten laivaan.

Pekka heitti hellemm�t j��hyv�iset heille kaikille, kiitti ja kumarsi
matkalle toivotetusta onnesta ja koki pusertaa harmaista,
matalapohjaisista silmist��n syvi� silm�yksi� jokaiseen, jonka k�tt�
h�n puristi.

--Otta landgongi pois! huusi kapteeni, ja se kiskaistiin laivasillalle
melkein Pekan jalkain alta.

Antti nousi komentosillalle ja koetti seisoa siell� niin, ett� h�nen
asentonsa n�ytt�isi silt�, kuin h�n olisi aikuinen mies. �idin
liiallinen hellyys, is�n vakavuus ja varmuus ja sisarien suojelevat
silm�ykset, ne olivat t�h�n saakka est�neet h�nen rinnassaan asuvia
aikamiehen tunteita oikein vaikuttamasta. Mutta nyt seisoivat holhoojat
tuolla alhaalla pienin� ja voimattomina. H�n seisoi t��ll�, ylemp�n�
heit�, l�htem�ss�, itsen�isen miehen merkki otsassa. Vasen k�si oli
taskussa ja oikea poveen pistettyn�. Nen�liinan nurkka yh� piipotti
rintataskusta esille.

Laivaa siirrettiin ulommas, ja juopa laidan ja laivasillan v�lill�
suureni yh�.

Alhaalta kuului viel� ��ni huutavan:

--Antti, muista nyt, mit� olen sanonut!--Hyv�sti Antti! Hyv�sti,
Antti!--jota seurasi melkein ep�toivoisen kiihke� nen�liinan huiskutus.

Pekka raivosi vastaan omalla nen�liinallaan, juoksi kantta pitkin,
nosteli lakkiaan ja ny�kytteli p��t��n. Antti ei tehnyt yht��n mit��n.
H�n pysyi liikkumatonna per�miehen vieress� ja koskettihan vain pari
kertaa lakkinsa lippaa.

--Huiskuta sin�kin, Antti, etk� n�e, kuinka kaikki muut huiskuttavat!

Silloin t�ytyi Antinkin vet�� nen�liinansa esille. Vitkaan kohotti h�n
sit� pari kolme kertaa ja pisti sitten taas taskuunsa.

�Ilma� oli l�htenyt laituristaan samaan aikaan ja menn� suhkasi jo
t�ytt� vauhtia suuremman ja hitaamman laivan keulan editse.

--Hyv�sti Pekka ja Antti! huudahti yht'�kki� sulava nais��ni �Ilmasta�.

Alma, Pekan sisar, seisoi siell� solakkana �Ilman� per�ss�, piteli
viiritangosta ja liehutti h�nkin toisella k�dell� valkoista liinaa.
Pekka alkoi heti kohta riehua sinnep�in; mutta Antti koetti kohottaa
lakkiaan niin kohteliaasti kuin suinkin.

Alma oli se, johon h�n oli ollut onnettomasti rakastunut ja oli
viel�kin. Se oli ik�v�, surullinen juttu, siksi oli h�n nyt j�ykk�
kaikille, siksi h�n ei voinut olla hell� omaisilleenkaan, sent�hden
halusi h�n p��st� vapauteen, ja sent�hden �halveksi h�n koko maailmaa.�
Nyt poistui h�n tuonne pohjoiseen, Antti l�hti etel�� kohti. Heid�n
tiens� erosivat, erosivat ikuisesti. Ja kun valkoinen h�yrypilvi
yht'�kki� laski �Ilman� piipusta ja peitti vaippaansa koko per�puolen
laivaa ja Almakin sinne katosi, niin olisi Antin tehnyt mieli levitt��
k�tens� ja huudahtaa katkera �haa!� Mutta kun kapteeni samassa komensi
koneen t�yteen ty�h�n ja kun propelli per�n alla s�rp�isi vett�
rintansa t�ydelt� ja laiva nytk�ht�en ojensihe menem��n, niin vaihtui
mieliala samassa niinkuin sen, jota yht'�kki� pudistetaan hereille
pahasta painajaisesta. Antin rinnassa hypp�si riemun tunne p��llep�in,
riippumattomuus riipaisi mukaansa ja tuntui silt�, kuin el�m� nyt vasta
olisi oikein irtautunut luistamaan.

--Nyt se meni, huokaisi �iti rannalla, josta ei l�htenyt, ennenkuin
laiva katosi V�in�l�nniemen taa. Valkoista h�yry� n�kyi viel� hetkinen
puiden yli, ja sit� h�n astuessaan rantatoria piti viel� silm�ll�,
kunnes sekin katosi.

��net�nn� poistui perhe rannasta. Is� astui edell�, kalkutellen
rautap��kepill��n katukiviin. V�h�n j�lemp�n� kulki nuorempi sisar,
mutta vanhempi odotti �iti� ja k�veli h�nen kanssaan rinnan. Ei kukaan
virkkanut sanaakaan. Is� ei tavallisesti juuri milloinkaan puhunut,
nuoremmalla sisarella oli omat syyns� ��nett�myyteen, ja vanhempi sisar
oli vaiti siksi, ett� �itikin oli vaiti.

Sill� tavalla palasivat he asuntoonsa. P��ovi oli kiinni, ja is� ja
Anna j�iv�t odottamaan, ett� tultaisiin avaamaan. Odottaessaan piirteli
Anna hajamielisesti kuvioita pihahiekkaan p�iv�varjonsa k�rell�, ja
is�, joka oli hyvin j�rjestyst� rakastava, m��r�si, ett� havut rappujen
edess� ovat uudistettavat. �iti meni vanhemman sisaren kanssa keitti�n
ovesta ja l�hetti piian p��st�m��n kamreeria ja neiti�.

V�h�n sen j�lkeen he s�iv�t aamiaisensa, jotenkin ��neti senkin. Ei
kuulunut muuta kuin: �saanko voita?� Ja �tahtooko pappa viel� maitoa?�
Ja sitten alkoi tavallinen jokap�iv�inen el�m�. Is� istui
ty�huoneessaan kirjoitellen, ja muuttautui sielt� virastoonsa
kirjoittelemaan. Sisaret asettuivat kamariinsa, jonka ikkunat antoivat
torille, ja kutoivat nen�nvarsi suorana pitsi��n kumpikin. Silloin
t�ll�in katsahdettiin kadulta heihin ja he katsahtivat kadulle, rihmaa
ker�lt� vet�ess��n.

�iti oli v�h�n aikaa edelt� puolenp�iv�n makuukamarissaan. Kun h�n
sielt� tuli puolip�iv�kahvia laittamaan, olivat h�nen silm�ns�
itkettyneet, ja h�n huokasi silloin t�ll�in syv�sti. Koko perheess�
vallitsi sin� p�iv�n� tavallista syvempi totisuus, kunnes v�hitellen
totuttiin siihen niin, ettei sit� en�� niin huomattu.




II.


Sill'aikaa oli Antti laivallaan jo aloittanut uuden el�m�n. H�n oli
t�ydess� menossa Helsinkiin.

Jo kev��ll� oli h�n p��tt�nyt aloittaa uuden el�m�ns�. H�nen toverinsa
olivat vakuuttaneet, ett� niin pian kuin saavat valkolakin p��h�ns�,
alkavat he oitis el�� uutta el�m��. Ylioppilaaksi p��stess� tapahtuu
k��nnekohta heid�n el�m�ss��n.

Koko kes�n oli Antti odottanut sit� k��nnekohtaa. Mutta ei sit�
kuulunut. Perheess� ei h�nt� kohtaan tapahtunut mit��n muutosta. �iti
ja sisaret kohtelivat h�nt� niinkuin ennenkin, ja is� tahtoi ihan kuin
tahallaan osoittaa, ettei h�n pit�nyt h�nt� sen suurempana herrana kuin
ennenk��n. Siin� suhteessa ei siis ollut mit��n k��nnekohtaa
huomattavana.

Oli se kuitenkin toisella tavalla tulemaisillaan. N�ihin aikoihin h�n
rakastui �totisesti ja vakavasti� Almaan,

Jo koulussa ollessaan oli h�n ollut rakastunut, mutta ei viel�
�totisesti ja vakavasti.�

Ensi kerran tapasi rakkaus h�net viidennell� luokalla ollessa. Viides
luokka vastasi entisen kimnaasin ensimm�ist� luokkaa. Kimnasisteista
k�vi koululaisten kesken kertomuksia, ett� heist� melkein jokainen oli
ollut kihloissa. Siit� puhuttiin ihmetyksell� ja kummastuksella. Antti
joutui vertailemaan itse��n ja heit�, eik� tahtonut viidennelle
luokalle tultuaan saada rauhaa silt� ajatukselta, ett� h�n, vaikka jo
sai k�yd� arpajaisissa ja iltahuveissa, ei ollut edes rakastunut. Olisi
h�n suonut olevansa kihloissakin. Mutta mit�s nykyajan naiset! Ne
tietysti vain laskevat vuosia, milloin p��sev�t rouviksi. Uskollista,
uhraavaa, odottavaa rakkautta ei en�� ole olemassa, sitten kun kimnaasi
muuttui lyseoksi. Sen sai Antti kokeakin, kun h�n rakastui kaupungin
kauneimpaan tytt��n, joka usein k�vi sisarien luona. Vaikka h�n k�veli
joka p�iv� rakastettunsa ikkunan alaitse, vaikka pyysi h�nt� joka
tanssiaisissa toiseen franseesiin eik� sitten koko iltana tanssinut
muiden kuin sisariensa kanssa, tai jos tanssi, niin jonkun kaikkein
rumimman kanssa ja sill� v�lin pihtipielen takaa tuijotti, ei h�n
kuitenkaan saavuttanut vastarakkautta.

V�list� h�n kyll� luuli, ett� ihanne oli h�neen ihastunut, v�list�
h�n oli siit� aivan varmakin, sill� ihanne kuunteli h�nt� hyvin
yst�v�llisesti, kun h�n kertoi kouluoloistaan. Ja niist� h�n
tavallisesti aina kertoi. Mutta sitten saattoi tytt� yht'�kki�
tulla hajamieliseksi, katsella aivan toisaanne p�in ja kysy�
huolettomasti, mit� se olikaan kuin herra Ljungberg oli kertonut ...
suokoon anteeksi ... mutta h�n ei kuullut. Antti uudelleen kertomaan
kiltisti ja syd�n solmulla samaa asiaa, vaikka ymm�rsi, ettei se ollut
ollenkaan mit��n erinomaista ja vaikka kertoessa kyll� huomasi, ett�
tytt� seurasi silmill��n er�st� nuorta tanssivaa maisteria. Ne
kertoivat, ett� maisteri oli rakastunut tytt��n ja tytt� maisteriin,
mutta sit� ei h�n uskonut. H�n oli vihoissaan ihmisille, jotka eiv�t
osanneet muuta kuin juoruta ja panetella.

K�yk��n, miten k�ykin, p��tti Antti yksin�isill� k�velyill��n
kuutamoisina �in�, kun valo loisti h�nen ikkunastaan. Kun min� p��sen
kuudennelle luokalle, niin min� kosin. Min� olen silloin kuudentoista
vanha, ja h�n t�ytt�� yhdeks�ntoista. Kolmen vuoden p��st� ylioppilas,
se on 19 ja 22. Silloin julkaisemme kihlauksemme. Nelj�n vuoden
kuluttua maisteri, se on 23 ja 26 vuotta. Ei h�n silloin ole liian
vanha minulle.

Mutta ennenkuin Antti enn�tti kosia, kosi maisteri tutkintoluvalla, sai
tyt�n ja vei h�net vanhempainsa luokse maalle. Antti kulki muutaman
p�iv�n hattu takaraivolla ja ylenkatsoi, halveksi ��rett�m�sti koko
maailmaa. Silloin h�n oli ensi kerran juovuksissa ja aloitti samalla
tupakanpolton. Er��n kumppaninsa kanssa he ostivat pullon punssia ja
nousivat Kotkankallion paviljonkiin. Antti puhui er��st� suuresta
surusta, joka h�nell� oli, ja lausui ulkomuistista s�keit� Runebergin
runosta �Svartsjukans n�tter:�

    Hvems �r den st�mma, som med ugglans l�ten
    till en f�rvirrad harmoni sig parar,
    beskrattande med �terbrutna ljud din frid,
    din stillhet, dina vallmodofter?
    Det �r den sorgsnes klagan, milda natt,
    det ar den olycksaliges f�rtviflan.

    [Kelt' ��ni, huuhkajan mi huutoin kera
    k�y sopusointuun sekasortoiseen
    s�velin s�rkynein sun naurain rauhaas
    ja hiljaisuuttas, valmuntuoksujas?
    Se valitus on kurjan, lauha y�,
    oi, onnen-orvon on se ep�toivo.]

Toveri tarjosi pullon suuta ja lausui vuorostaan:

    Pois huolemme kaikki jo poistukohon
    vain riemua varten t�� maailma on.
    Niin paljon, niin paljon on riemuja maan;
    ken hullu siis huolista huolisikaan?

    Ken riemuita tahtoo, h�n joutukohon
    ja juokoon; jo pullomme puolillaan on.
    Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa,
    kun siksi vain juoda ja riemuita saa.

    Kyll' lienev�t kuivia Tuonelan maat,
    ja viini� turhaan ehk' etsi� saat;
    mut muistaa jos voinee: nyt ne muisna juo!
    Ja muistosi siell�kin riemuja luo.

Antti joi ja veti henkeens� savua, niin ett� rintaa kirveli. Mutta
seuraavana p�iv�n� h�n oli sairas. �iti oli varma siit�, ett� h�n oli
vilustunut. Ja siit� l�htien piti Antin ruveta k�ytt�m��n villapaitaa.

Kes�ll� haihtui t�m� rakkaus, kun Antti sai pyssyn. Ja toista vuotta
piti v�li�, ennenkuin uudelleen otti. Mutta silloin se ottikin
�totisesti ja vakavasti.�

Sill� Pekan sisar Alma oli totinen ja vakava. H�nen sinisiss�
silmiss��n oli jotain �idillist� kiiltoa ja h�nen koko olennossaan
pehmoista, l�mmint� hellyytt�. H�nell� oli pitk�, vaalea palmikko, joka
valui alapuolelle notkahtelevia vy�t�isi� ja taipui siell� niin
miellytt�v�sti. H�neen rakastui Antti er��n� iltana, kun pidettiin
puhdetta uunin hiiltyess� ja Alma soitteli salongissa. H�n soitteli
pianoa ja lauloi samalla: �Kultaisessa kartanossa el�� Ahti syv�ll�
aalloissa.� Silloin tunne jo avasi silmi��n, mutta her�si vasta v�h�n
j�lkeenp�in. Antti oli sisarineen Pekan luona, jolle Alma oli taloutta
pit�m�ss�. Siell� oli lapsineen er�s nuori rouva. Kaikki tyt�t
hellytteliv�t lasta syliss��n, mutta ei kukaan osannut niin kuin Alma.
H�n kietoi voimakkaat py�re�t k�sivartensa lapsen ymp�ri ja syleili ja
suuteli sit� niin varmasti ja taitavasti, kuin olisi itse ollut �iti.
Jos tuo olisi vaimoni ja tuo lapseni, ajatteli Antti, niin kuinka
sanomattoman onnellinen voisin olla! Ja h�n p��tti lukea, tehd� ty�t�
ja pian suorittaa tutkintonsa saadakseen sanoa h�nt� �vaimokseen�
muutamain vuosien per�st�. Ennen oli h�n haaveksinut outoja seikkailuja
rakastetun olennon kanssa, oli ollut haaksirikossa ja joutunut halon
varassa autiolle saarelle, jonka rotkoissa lep�si y�ns� sen naisen
rinnalla, jonka oli saman halon p��ll� pelastanut. Mutta nyt h�n ihaili
hiljaista kotiel�m��. H�n oli David Copperfield ja Alma oli Agnes.

H�n alkoi ottaa tunteja latinan kirjoituksessa Pekan luona, joka oli
v�liaikainen opettaja lyseossa. Kun he olivat lopettaneet tuntinsa,
tuli Alma tavallisesti aina kahvia tuoden ja istuutui toiselle puolen
p�yt��. Heist� tuli hyv�t �yst�v�t.� Antti jutteli Almalle kaikki
asiansa ja kertoi varsinkin mielell��n edellisest� rakkaudestaan, mutta
vakuutti aina samalla, ett� se oli ollutta ja mennytt�. Kun Almalta
p��si herk�sti nauru tulemaan, oli Antin helppo olla sukkela. Usein
saattoi tapahtua, ett� h�n kertoi saman asian muille, mutta heihin ei
se tehnyt mit��n vaikutusta. Sent�hden oli Alma Antin mielest�
ymm�rt�v�isempi ja viisaampi kaikkia muita. Ja se nauru, mimmoiset
py�re�t kuopposet se kaivoi pehmoiseen, pulleahkoon poskeen!

Vaikka Antti olikin niin rakastunut, ei sit� kuitenkaan kukaan
huomannut, ei Almakaan. Kun i�ll� oli v�li� kuusi vuotta, ei kukaan
tullut ep�illeeksi. Mutta Antti oli jo siin� suhteessa muodostanut
varman mielipiteen ja ajatteli itsen�isesti: �Mit� muutamien vuosien
ero i�ss� tekee ... monessa romaanissa joutuu vanhempi nainen nuoren
miehen kanssa naimisiin, ja he voivat el�� onnellisesti kaiken ik�ns�.�

Ylioppilastutkinnon suoritettuaan, kun h�n palajaa kotiin valkoinen
lakki p��ss�, oli h�nen aikomus ilmoittaa rakkautensa. Kev��ll�
Helsinkiin l�htiess� oli jo tulla suusta tunnustuksen sana. L�hd�n
edellisen� p�iv�n� oli h�n asettunut alakuloisena istumaan
kiikkulaudalle. Alma tuli noutamaan sisaria jonnekin ulos ja kysyi
kohta, mik� h�nt� vaivasi.

--En min� sano...

--Mikset sano?

--En voi sanoa milloinkaan.

--Etk� milloinkaan?

--Ehk� milloinkaan, mutta en nyt. Laivarannassa l�htiess��n ensi kerran
Helsinkiin sai h�n Almalta ruusun rintaansa, ja Helsingiss� oli Alma
h�nen ajatuksiensa perustus ja pohja. Se s�ilytti h�nt� p��kaupungin
viettelyksist�, joiden avatusta sylist� h�n pudistuksella vetihe pois.
Sen pit�� olla puhdas nuorukainen, jonka h�n Almalle tarjoo... Mutta
mahtaa se kaupunki k�yd� ihmeisiins�, kun kuulee h�nen kihlauksensa.
Sit�kin h�n mietti, olisivatko he kauan salakihloissa vai
julkaisisivatko kohta. Kihlakortteja oli h�n n�hnyt mielest��n eritt�in
sievi� kirjakaupan ikkunassa Helsingiss�. Somimmat olivat sellaiset,
miss� kyyhkynen kuletti suussaan kahta sormusta, joista toiseen oli
piirretty �Alma�, toiseen �Antti.� Ka niin, heid�n nimens�h�n alkavat
samoilla kirjaimilla!

Kes�ll� oltiin is�n maatilalla, ja Almakin oli kutsuttu sinne. Er��n�
iltana elokuussa, v�h�� ennen Alman l�ht��, olivat he soutelemassa
Alman kanssa. �Nyt jos koskaan�! p��tti Antti. H�n seisautti aironsa,
tuijotti synk�sti veteen, mutta sitten h�n taas alkoi soutaa ja souti
raivoisasti. H�nen t�ytyi se sanoa nyt! Mutta ei h�n uskaltanut
aloittaa. Eik� tiennyt, miten aloittaisi. Silloin Alma k��nsi rantaa
kohti. Antti pyysi, ett� soudeltaisiin viel�, kun oli niin kaunista.

--Mit� varten?

--Soudellaan nyt, min� pyyd�n.

Kun Alma suostui, niin tunsi Antti, ett� nyt se oli ratkaistu, ett� nyt
h�n heitt�ytyi ummessa silmin kohtalonsa varaan. Samassa h�n keksi,
mist� aloittaisi.

--Muistatko, Alma, sit�, kun min� kev��ll� puhuin asiasta, jota en
milloinkaan ilmoittaisi?

--Mutta lupasithan sin� joskus sanoa.

--Taisin luvata.

--Etk� nyt voi sanoa?

--Tahdotkos sin� sen kuulla?

--Niin no, sano nyt vain.

--Se on sit�, ett� min� rakastan sinua enemm�n kuin ket��n muuta
ihmist� koko maailmassa...

Antti oli miettinyt ihan toisella lailla sanoakseen t�m�n asian. Ei
n�in typer�sti ja v�ritt�m�sti. Nyt se meni h�nest� kuin littuun koko
asia.

Alma oli vaiti. H�n katsoi sivulleen, pitkin melan vartta, jonka k�rki
piirteli vett�. Vei sen sitten taaksep�in ja alkoi k��nt�� venett�
rantaan.

--Kuinka sin� voit Antti noin tehd�? Ole hyv� ja p��st� minut maalle.

Vene rasahti rantahiedalle. Kun Alma nousi maihin, tarjosi Antti
k�tens� h�nt� auttaakseen. Mutta Alma ei ottanut sit� vastaan.

--Etk� vastaa mit��n, Alma?

--Sin� olet viel� liian nuori ja kokematon, Antti. Kyll� sin� viel�
l�yd�t sen, joka sinulle sopii. Min� en voi olla sinulle muuta kuin
vanhempi sisar.

H�n nousi edelt�p�in pihaan, ja Antti j�i j�lemp�n� tulemaan. Kuin
unessa veti h�n veneen maihin, kalkutti tapin auki ja kuuli veden siit�
puskevan ulos.

Ei siis siit�k��n tullut sit� k��nnekohtaa, jota h�n oli toivonut.

Mutta nyt se oli tullut!

Kuopion valkoinen kirkko kaukeni kaukenemistaan. Laiva k��ntyi niemen
taa, ja kirkko katosi kokonaan. Puijo vain viel� k�yristi selk��ns�
muun mets�n yli.

Antti k�veli vinhakasti edestakaisin kantta pitkin ja k��nn�hteli
tiukasti. Oli kuin olisi joka k��nteess� joku palanen entist� el�m��
h�nest� karissut pois. Mit�p� h�n niist� en�� muistelee! Mennyt on
mennytt�, eik� t�ss� ole se poika, joka suree! Ja h�n hujautti
k�dell��n ja ik��nkuin nakkasi menneisyytt� menem��n taaksep�in.

H�net valtasi voimakas tunne vapautta ja riippumattomuutta. Hyv�st�
mielest� oli herahtaa vesi silm��n. Alma oli sanonut h�nelle: �Sin�
olet viel� nuori ja kokematon ... ja kyll� sin� viel� l�yd�t sen, joka
sinulle sopii.� Mutta h�n tahtoo n�ytt��, ettei h�n ole nuori eik�
kokematon. H�n on jo mies. H�n suorittaa uhalla tutkintonsa ainoastaan
sen vuoksi, ett� Alma n�kisi, mik� mies h�n on. �kki� saa h�n viran
l��ninhallituksessa ja kohoaa sielt� kruununvoudiksi. Mutta vaikka
h�nest� tulee varakas mies ja h�nell� on pankissakin rahoja, ei h�n
mene naimisiin. Alma saa n�hd�, ett� h�nen tunteensa olivat syv�t ja
todelliset. Ei h�nt� kuitenkaan kukaan saa n�hd� alakuloisena ja
k�rsiv�n�. Kaikissa seuroissa h�n esiintyy hienona Helsingin herrana,
hansikkaissa ja litistett�v�ss� knallissa. Mutta ei tanssi kenenk��n
kanssa; istuu ja puhuttelee ainoastaan rouvia Suomalaisessa Seurassa ja
silloin t�ll�in silm�ilee pince-nez'ns� l�pi jotakuta tanssivaa
neitosta.

H�n oli ihan varma siit�, ett� n�in h�n tekee. Ja h�nest� alkoi tuntua,
ett� h�n jo nyt on semmoinen hieno herra. Ja mit�s! Onhan h�nell� jo
t�ysi vapaus olla ja el��, niinkuin itse tahtoo. Ei ole mik��n
est�m�ss� mist��n. Saa kehitty� vapaasti ja itsen�isesti. Ei sit�
sellaisessa kodin saarroksessa voikaan kehitty� itsen�iseksi mieheksi.

T�st� h�n tuli yht'�kki� selville laskeutuessaan kannelta alas
ruokasalonkiin. Se oli h�nen mielest��n uusi itsen�inen ajatus, ja sit�
seurasi kohta paikalla toinen: kihloissa oleminen olisi ollut h�nelle
esteeksi. N�m� molemmat itsen�iset ajatukset antoivat h�nelle
sis�llist� tyydytyst� ja varmuutta, niinkuin aina, kun keksii jotain
uutta ja alkuper�ist�.

Ruokasalin ovea avatessaan h�n siis rypisti hiukkasen otsaansa, veti
ilmaa keuhkoihinsa, niin ett� rinta kohosi korkealle, ja puhalsi sen
sielt� sieraimiensa kautta takaisin kuuluvalla tohinalla.




III.


Useimmat matkustajista olivat jo kokoontuneet aamiaista odottamaan. Ja
Anttikin oli nyt sellainen oikea matkustaja, joka odotti aamiaista.

Siell� oli kaikenlaista v�ke�. Isomahaisia maakauppiaita, suurissa
korkeissa kalosseissa, matkalla Pietariin; Antti loi heihin
ylenkatseellisen silm�yksen, sill� is� oli aina sanonut, ett� ne ovat
niit� viho viimeisi� ihmisi� jotka s��lim�tt� nylkev�t kansaa ja
pyrkiv�t el�m��n niinkuin s��tyhenkil�t. Oli siell� pari vanhaa
neitostakin, tukevasti vaatetetuita ja puolihansikkailla varustettuja,
niin ett� vain sormet n�kyiv�t, pitk�t elottomat ja verett�m�t sormet.
Ne joivat kahvia laivasta, mutta ev�st� heill� oli itsell��n.
Juodessaan he sopottivat kesken��n ja arvostelivat, silm�yksist�
p��tt�en ep�edullisesti, kahta nuorta neiti�, jotka istuivat toisessa
p��ss� salonkia. Sill� neidit naureskelivat er��n vanhemman herran
kanssa--n�ht�v�sti joku merikapteeni--, joka oli asettunut
laivatuolille vastap��t� heit� ja haasteli heille kaikenlaista, vaikkei
ollut esitettyk��n; mink� vanhat neitoset hyvin kyll� tiesiv�t. L�hell�
vanhoja neitoja istui Pekka ja tutki ilmoituskalenterin sukkeluuksia.
H�n rakasti tavattomasti sukkeluuksia ja naurahti niille tuon tuostakin
hakien silmill��n jotakuta, jonka saisi osalliseksi iloonsa. Toisessa
paikassa puoleksi loikoi tyhjennetyn kahvikupin ��ress� er�s hienosti
puettu herrasmies, jolla oli kultasankaiset silm�lasit p��ss� ja joka
ei n�kynyt olevan ket��n huomaavinaan. Kun Antti astui sis��n, teki
herrasmies liikkeen niskallaan ja sihautti huulillaan bufettineidin
luokseen, jolta tilasi sikarin. Antti tuli panneeksi erityisen huomion
t�h�n, jota ei ollut ennen n�hnyt.

Antti kun oli ripustanut palttoonsa naulaan--naula oli messingist�,
kahdella ruuvilla istutettu kiilt�v�ksi maalattuun sein��n, ja
vastap��t� oli peili--v�ltti h�n katsoa Pekkaan ja tervehti hyvin
kylm�sti vanhoja naisia, vaikka n�m� olivat hyvi� tuttuja h�nen
kotonaan. Mutta nuo kaksi vanhaa neitoa hy�kk�siv�t heti h�nelt�
kysym��n, eik� h�nen ollut ik�v� kotoa l�hte� ... l�hte� kotoa pois
suureen maailmaan.

Antti antoi syrj�sitt�in vastauksen, ettei h�n juuri tiennyt, mit� h�n
niin eritt�in ik�v�isi.

--Eih�n Antti toki tarkoita, mit� Antti sanoo. Antti ei tahdo sanoa,
kuinka ik�v� Antin on l�hte� omiensa luota vierasten ihmisten seuraan.
Onko Antilla ollenkaan sukulaisia Helsingiss�?

--Ei ole sukulaisia.

--Eik�? Olisi paljon hauskempi Antille, jos olisi joku perhe
Helsingiss�, jonka luo voisi menn�.--Antin �idill� n�ytti olevan niin
kovin vaikea erota Antista.

Siihen ei Antti katsonut tarpeelliseksi en�� vastata. H�n alkoi niin
huolettomasti kuin suinkin k�vell� edestakaisin lattiaa pitkin. Otsa
oli h�nell� rypyss� ja toinen k�si housuntaskussa, toinen sivelem�ss�
viiksien alkuja. H�n tunsi miellytt�v�n tunteen siit�, ett� oli hyvin
ja huolellisesti puettu. Keng�t oli teetetty ter�v�k�rkiset ja
matalakantaiset, niinkuin tiedettiin muodin olevan, ja hyv�sti
kiilloitetut. Housut olivat vaaleasta kankaasta ja takki musta ja pitk�
niinkuin englantilaisella gentlemannilla. K��nteiss� heilahtelivat
helmat s��ri� vasten niinkuin vanhalla herralla; Antti tunsi sen
selv�sti polvissaan. Peiliss�, johon h�n aina ohimennen katsahti,
huomasi h�n olevansa ajattelevan ja miettiv�n n�k�inen mies. H�nest�
n�ytti, ett� kaikki h�nt� salaa tarkastelivat, my�skin neitoset. Sit�
ei tosin voinut huomata, ett� he h�nt� suorastaan katselivat, mutta h�n
tiesi kyll� entisest��n, ett� vaikka nuoret neitoset eiv�t olisikaan
katsovinaan, he kyll� sent��n huomaavat nuoria miehi�. Mutta vaikka h�n
tiesi n�in olevansa kaikkien huomion esineen�--keskipisteen�kin olisi
voinut sanoa--ei h�n joutunut ollenkaan h�milleen. Noin k�velless�
muistui h�nelle vain mieleen, mit� sisaret olivat h�nest� sanoneet, kun
h�n kerran katseli itse��n heid�n toalettipeiliins�.--�On se kaunis
poika tuo meid�n Antti�, olivat he sanoneet. Siihen oli �iti toisesta
huoneesta lempe�sti torunut:--�Sanokaahan sille semmoista, on se jo
kyll�ksi itserakas ilmankin.�--No, mutta v�h�tp� nyt siit�. Miksi ne
eiv�t jouduta aamiaista, ett� saisi sy�d�?... N�lk�inen kuin susi! Oli
niin aikamiehen, vanhan herran tapaista sanoa: �n�lk�inen kuin susi.�

--Onko aamuruoka kohta valmis? kysyi h�n bufettineidilt�.

--Nelj�nnestunnin kuluttua, vastasi t�m�.

Pekka tuli puoli��neens� kysym��n, sy�k� Antti laivasta?

--Miksen s�isi! vastasi Antti tahtoen n�ytt�� kummastuneelta.

--Min� vain ajattelin, ett� kun meill� on omaa ev�st�...

--Min� sy�n mieluummin laivasta.

Antti s�i siis laivasta ja otti ruvetessaan ryypynkin, jota kapteeni
tarjosi. He kilistiv�tkin toistensa kanssa.

Kotona oli h�nt� ryypyst� varoitettu, ja Pekka oli kuvannut sen
terveydelle vahingolliseksi. Oli h�nell� kirjojakin, joissa sit�
todistettiin tieteellisesti. �iti ja sisaret olivat yht� mielt� Pekan
kanssa. Mutta kun is� otti ryypyn, niin otti Anttikin. H�nen t�ytyi
sit� paitsi itse tulla vakuutetuksi kaikista asioista. Kokea, kokea ...
ihmisen t�ytyy kokea. Olutta h�n tilasi my�skin. Kun kapteeni pyysi
puoli pulloa, niin kutsui h�nkin suun sihauksella luokseen poistuvaa
neiti� ja pyysi saada, ruotsinkielell� h�nkin: �En half �l.� Joka kerta
kun h�n sitten kallisti lasin huulilleen ja joi, katseli h�n sen
kuvetta pitkin niit� kahta nuorta neitosta, jotka istuivat vastap��t�
h�nt� sein�n puolella. Vaikka eiv�t ne h�nen mielest��n juuri
katsomista ansainneet. Rumanlaisia, jotenkin v�h�p�t�isi�. Bufettineiti
tuossa oli monta vertaa somempi. Se ei kuitenkaan est�nyt h�nt�
olemasta neitosille kohtelias. H�n tarjosi heille, mit� he eiv�t
ylett�neet ottamaan, ja sanoi joka kerta: �varss� go'� Siihen neitoset
yht� monta kertaa vastasivat: �tackar�, johon Antti viel� hiukan
huolettomasti lis�si: �ja' ber.�

Mietti Antti heille jotain muutakin sanoakseen, mutta ei voinut keksi�,
mill� aloittaisi. Sen sijaan onnistui h�nen ottaa osaa kapteenien
keskusteluun. He puhuivat ruotsia, jota maakauppiaat tietysti eiv�t
pystyneet puhumaan. Kapteeni kertoi salakuljetusjuttuja entisilt�
purjehdusretkilt��n merell�. Antilla oli my�skin muuan semmoinen juttu,
vanha ja kauan kulkemassa ollut. H�n kertoi sen, ja vaikka kapteenit
tietysti olivat kuulleet sen monta kertaa ennen, nauroivat he kuitenkin
hiukan. Antti tunsi siit� itsens� ylpe�ksi ja samalla miltei
heltyv�ns�. Ja sit� seurasi tunne miehen ryhdist� koko ruumiissa. Oli
niinkuin ei h�nen ja kapteenien v�lill� olisi ollut mit��n eroa arvossa
ja i�ss�. He olivat yhdenvertaisia. Ei h�n koskaan ennen ollut tuntenut
itse��n n�in vakaaksi ja varmaksi. Mutta, sanoi h�n itselleen, n�inh�n
se vasta ihmisen oikea alkuper�inen luonto ja itsen�isyys tunkeekin
esille, ja n�inh�n ihminen p��see kehittym��n, kun h�n saa olla ja
liikkua vapaissa oloissa.

Kun noustiin p�yd�st�, tuli Pekka sis��n ja pyysi lasin maitoa. Se oli
Antin mielest� tavattoman moukkamaista. Sy�d� ensin omia ev�it��n
kannella ja sitten tulla hampaitaan kaivellen juomaan maitoa
salongista.

--Tuokaa minulle hyv� sikari, sanoi se hienosti puettu, kultasankaisia
silm�laseja kantava herrasmies. H�n ei ollut aamiaista sy�dess��n
ottanut osaa herrojen keskusteluun. N�ytti silt�, kuin olisi h�n
halveksinut koko seuraa, siit� p��tt�en, ett� h�n silloin t�ll�in veti
toisen suupielens� ivalliseen kureeseen. Se hiukan h�iritsi Anttia. H�n
kyll� osasi olla h�nkin niinkuin vanha tottunut matkustaja. Mutta
milloinka voisi h�n saavuttaa sen varmuuden ja vakavuuden, joka tuolla
herralla oli? Milloinka olla noin rennosti ja vapaasti ja kaikkia
halveksivasti?

Pekka sytytti paperossin ja tarjosi Antillekin. Mutta Antti sanoi
mieluummin polttavansa sikaria. Bufettineiti toi sen h�nelle ja toi
my�skin hopeap�isen veitsen tarjottimella. Ottaessaan katsahti Antti
h�nt� suoraan silm��n ja koetti saada silm�yksens� merkitsev�ksi. Ja
kun h�n typisti sikaria, tunsi h�n k�tens� hiukan vapisevan.

Sy�ty��n poistuivat kaikki matkustajat ruokasalongista, mik� minnekin.
Antti oli asettunut tyhj�n p�yd�n ��reen ja oli tutkivinaan
ilmoituskalenteria. Neiti tyhjensi p�yt�� ja Antti seurasi h�nen
liikkeit��n: kuinka h�n kumartui p�yd�n yli, painoi vy�hyst�ns� sit�
vastaan, pingoitti rintansa ja paljasti voimakkaan t�ytel�isen
k�sivartensa. Antti olisi tahtonut sanoa h�nelle jotain leikillist�,
mutta sai ainoastaan kysytyksi, koska tullaan Konnukseen.

--Kello kymmenen, vastasi neiti. Eik� Antti saanut jatketuksi
keskustelua sen pitemm�lle.

Puhdistettuaan p�yd�n ja levitetty��n sen yli vaalean liinan poistui
neiti keitti��n eik� tullut en�� takaisin. Ymm�rt�m�tt� oikein syyt�
siihen, joutui Antti hiukan alakuloiseksi ja nousi kannella olevaan
tupakkakammioon, jonka ikkunasta voi n�hd� maiseman sek� taakse ett�
kummallekin kupeelle.

H�n alkoi selailla sanomalehti�, ja ensiksi sattui �Uusi Suometar�
k�siin.

Jahah! jahah. Vai �Uusi Suometar�! Pit��p� katsoa mit� on �Uudessa
Suomettaressa.�

P��kirjoituksena oli �Virkamiehet ja suomenkieli.� Siis kieliriita!
Antti koetti lukea sit�, mutta ei joutunut kuin muutaman kappaleen,
niin asettui poikkiteloin tielle otteita asetuksista ja pyk�li� ja
numeroita. Silm� hypp�si niiden ylitse ja jatkoi kerran liikkeelle
p��sty��n matkaansa parin uutisen yli �kaikenlaisiin.� Nielaisi niist�
muutamia ja palasi virvoitettuna takaisin p��kirjoitukseen. Keskemm�ll�
oli siin� huutomerkki er��n lauseen per�ss�. Toisen j�less� seisoi
kysymysmerkki ja kolmanteen oli lauseen sis��n pantu (sk!) noin
sulkujen v�liin. Siell� ne siis jotain kummastelevat ja ivaavat.
Kenties se on hyvinkin hauskaa! Ja Antti luki ne lauseet ja luki
muutamia muitakin. Mutta taaskaan ei h�n voinut pit�� ajatuksiaan
koossa. H�n ei ollut koko kes�n� seurannut sanomalehti�. Ja sit�paitsi
h�nen t�ytyi tunnustaa itselleen, ettei h�n ole oikein selvill�
kieliriidasta. Mutta niin pian kuin h�n tulee Helsinkiin, alkaa h�n
lukea sanomalehti� ylioppilashuoneella ja perehty� kieliriitaan.

--Pekka, sanoi h�n t�lle, jonka kuuli tulleen ruokasaliin, saahan
ylioppilashuoneella lukea kaikkia Suomen sanomalehti�?

--On siell� kaikki oman maan lehdet, suomalaiset ja ruotsalaiset.
Kuinka niin?

--Min� aion ruveta k�ym��n joka aamu ylioppilashuoneella lukemassa
sanomalehti�.

--Se vie paljon aikaa nuorilta ylioppilailta tuo sanomalehtien
lukeminen ylioppilashuoneella. On paljoa edullisempi pit�� Suometar
itsell��n, neuvoi Pekka, otsa totisesti ja hiukan huolekkaasti
rypistettyn�. H�nell� oli n�iss� asioissa vakaantunut kanta ja
kehittyneet mielipiteet.

--Ei se ole niin vaarallista, jos hiukan viepikin aikaa ensi
lukukaudella ... vaikka menisi kaikkikin katselemiseen.

--Jaa, jaa, mutta katso, ettei mene toinenkin lukukausi. Monelta on
mennytkin, ennenkuin ovat p��sseet alkuunkaan.

--Ei minulta mene...

--Hyv� olisi, ellei niin k�visi.

--Minne sin� menet?

--Menen kokkasalonkiin lukemaan.

--Lukemaan?

--T�ytyy k�ytt�� aikaa hyv�kseen. Tenttini alkavat kohta lukukauden
alussa. Ajattelin, ett� voin kerrata heprean kielioppia.

Heprean kielioppia! Niin kovat ajat, ett� t�ytyy lukea heprean
kielioppia jo Helsinkiin menness��nkin! Mit� sitten itse Helsingiss�?

Jos h�nen, Antin, t�ytyisi siell� kohta paikalla istuutua kirjan
��reen! Voisiko se olla mahdollista? Niin ne kai siell� kotona
kuvittelivat; silt� olivat ainakin is�n puheet tuntuneet, Mutta ne
eiv�t ymm�rr� n�it� asioita oikein.

Niin no, kyll� h�n tietysti lukee, totta kai lukee ja k�y luennoilla.
H�n jakaa p�iv�ns� lukuihin, luentoihin ja joutohetkiin. Joutohetket
h�n k�ytt�� huvituksiin. Tai miksei h�n k�ytt�isi oikeaa sanaa: ei
huvituksiin, vaan Helsingin el�m�n tutkimiseen. Se on aivan
v�ltt�m�t�nt� sekin, kaikki tekev�t samalla lailla. Pekkakin on tehnyt
sill� tavalla.

Voimakas aamiainen ja olut l�mmittiv�t niin suloisesti sisuksia. Sikari
rauhoitti ja lauhdutti mielen. Sen savuun kietoutui ja katosi se puoli
tulevaisuudesta ja vastaisista velvollisuuksista, josta heprean
kielioppi oli muistuttanut.

El�m� alkoi tuntua niin huolettomalta ja pumpulinpehmoiselta. Se oli
kuin t�ll� samettisohvalla istuminen. Kuinka mukava t�ss� loikoa ja
nojata niskaansa selustimeen. Se jyskytti siksi parahiksi, ett�
viihdytti, mutta ei h�irinnyt.

On t�m� mukava laiva. Is�ll� on t�ss� monta osaketta. T�ss� pit�isi
kaikkien kulkea. Kas, kuinka tuo sein� on kiilt�v�ksi maalattu! Ja
lukot ja avaimet kuinka hohtaviksi hangatut! Tuota nappulata kun
painaa, soi s�hk�kello bufetissa. Ei tarvitse t��lt� huutaa tai menn�
sanomaan, jos tahtoo tilata jotain. Joka hytiss�kin on tuollainen
s�hk�kellon nappula. Se pit�� olla matkustajien mukavuudeksi sill�
tavalla laitettu. Nykyajan matkustajat ovat vaativaisia. Ja Anttikin
oli mielest��n vaativainen matkustaja. H�n olisi ollut tyytym�t�n, jos
ei laiva olisi ollut niin mukava, kuin se oli. H�neen olisi tehnyt
vastenmielisen vaikutuksen, jos sohva ei olisi ollut n�in siistist�
sametista ja joka messinkiesine noin kirkkaaksi kiilloitettu. H�nen
teki mieli koettaa valtaansa. Sikari oli sammunut, kun oli hiukan
tottumaton polttaja viel�. Ei ollut tikkuja. Liikkumatta paikaltaan
painoi h�n takak�teen s�hk�kellon nappulaa. Virke� kilin� kuului
bufetissa. H�n n�ki oven l�pi, kuinka samalla putosi valkea numerolippu
yhteen niist� rei'ist�, jotka olivat kellotaulussa. Bufettineiti
kiiruhti esiin.

--Saanko luvan saada tulitikkuja?

Ne saatuaan kohautti Antti itse��n ylemm�ksi istumaan ja nosti jalkansa
sohvalle. H�n alkoi tarkastella maisemaa. Ilma oli k�ynyt harmaan
haaleaksi. Kivikkoinen alava ranta vilisi ohitse. Hetken aikaa oli
kohdalla j�rven rannalla oleva talo ja sen saviset pellot. Siell�
n�ytti olevan harmaata ja ik�v��. Kaivonvintti kohosi mets�n yli,
t�r�tt�en pilvess� jumottavaa syksyist� taivaanrantaa vasten.
L�mpi�v�st� riihest� tupruava savu painautui maata my�ten menem��n.
Pellolla kuukki muutamia liankarvaisia olennoita perunoita noukkimassa,
ja vaon p��ss� pientaren rannassa luuhotti hevonen auroineen, p��
riipuksissa.

Antille tuli ajatus, ett� jos yht'�kki� t�ytyisi j��d� asumaan
tuollaiseen paikkaan. Nyt juuri, kun on Helsinkiin menossa, el�m��n sen
vilkasta el�m��, tunkeilemaan Esplanaadissa, katselemaan loistavia
myym�l�iden ikkunoita ja kauas pilkottavia punaisia tupakkapuotien
lyhtyj�, ja tuon tuostakin pist�ym��n s�hk�ll� valaistuihin
kahviloihin--jos nyt pit�isi pys�ytt�� matka ja asettua tuohon taloon
koko syksyksi. Niinkuin moni h�nen talonpoikaisista tovereistaan, jotka
viett�v�t vuotensa maalla ja lukevat siell�. Kuinka heid�n oli sill�
tavalla mahdollista? Sen surkeammin tuskin voisi tapahtua ihmiselle.

Talo, pellot ja ihmiset katosivat, ja laiva pyyhk�isi niemen nenitse,
jonka p��ss� seisoi tanakka kivikummeli. Toiselta puolen niemen aukesi
sen kainalosta kaunis lahdelma ja lahden per�lt� koivikon sis�st�
herrastalo. Tuo oli sent��n toista. Keltainen p��rakennus ja katolla
riu'un nen�ss� liehuva viiri. Siistit pellot, koivuk�yt�v� rantaan,
oksitut, puhdistetut puistot ymp�rill�. Punainen uimahuone ja sen
edess� ankkuroituna purjevene, jonka purjeet parhaallaan lepattivat
kuivamassa.

Mielihyv�ll� Antti sit� katseli, pyyhki hike� ikkunasta ja puhalteli
savua sikaristaan. Se talo oli kuin sukulaistalo. Asua semmoisessa
kes�iseen aikaan, laivakulun varrella, uida, purjehtia neitosten kanssa
ja k�yd� hyv�sti puettuna vierailla. Loikoilla riippumatoissa ja lukea
romaaneja. Semmoista h�nen el�m�ns� viel� kerran tuleekin olemaan. Kun
h�n on edistynyt ja p��ssyt muutamien tuhansien tuloille, niin h�n
rakentaa itselleen huvilan l�helle kaupunkia, niinkuin
varal��ninsihteerikin. H�nell� on purjevene my�skin. Mutta naimisiin ei
h�n sittenk��n mene. Ja sen h�n tekee kostoksi Almalle.

Laiva huusi tuloansa Konnuksen kanavalle ja Antti nousi kannelle.
Kapteeni seisoi per�miehen vieress� ja auttoi h�nt� toisella k�dell��n
k��nt�m��n per�simen keh��. Kapteenin vieress� seisoi tuo toinen
kapteeni ja se hieno herra. Antti asettui h�nkin samaan ryhm��n.
Kapteeni kertoi veden v�hyydest� sulun suussa ja ep�ili, p��sisik�
viikon p��st� en�� t�ydess� lastissa l�pi.

--Vai niin! Todellakin! sanoivat herrat, ja Antti oli h�nkin
h�mm�styvin��n.

--Hiljempaa! komensi kapteeni kannen alle, ja samalla kun punakitaisen
ilmatorven l�pi kuului koneenk�ytt�j�n vastaus, hiljeni jyskytys
koneessa. Kuului vain tasaista kalkutusta hitaassa tahdissa. Sekin
lakkasi kokonaan kanavaan tultaessa, ja laiva liukui vanhaa vauhtiaan
kapeaan sulkukamariin, niin ett� milteiv�t laidat koskeneet
kallioreunaan.

--Niinkuin veitsen ter�ll�, sanoi Antti kapteenille, joka arvattavasti
oli kuullut samat sanat monelta muulta matkustajalta. Puskettuaan
takaisin, jolloin vesi sulkukamarissa kuohui vaahtona niinkuin
pesuammeessa saippua ja matkustajain poskia t�risytti, paneutui laiva
hetkeksi huokaamaan.

Matkustajat ilmaantuivat kannen alaisista komeroistaan katselemaan,
olisiko kanavalla mit��n n�ht�v�n�. Vanhat neitoset ottivat osaa
kalankauppaan, jota ruuanlaittaja hieroi muutaman talonpojan kanssa.
Talonpojalla olivat rinta ja polvet m�rkin�; h�n oli juuri tullut
verkkojaan nostamasta. Nuorista neitosista toinen nojasi per�n
rautakaidetta vastaan ja ihmetteli sulkuportin alta tulevan veden
pauhua; toinen oli avannut tupakkakammion ikkunan, josta avop�in ja
otsatukka hiukan ep�j�rjestyksess� seurasi silmill��n liikett� kanavan
laiteella.

H�n oli arvattavasti nukahtanut, koska toinen poskip�� oli punaisempi
kuin toinen. Kun Antti h�nt� tuossa kehyksess� katseli alhaalta kanavan
laiteelta, jossa h�n edestakaisin k�veli, niin ei h�n ollut niink��n
tuo neitonen ... olihan se sent��n aika siev�. Kauniit isot silm�t...

Antti k�veli edestakaisin kanavan laidetta, hattu tahallisesti hiukan
kallellaan. Sivumennen katsahti h�n aina ikkunassa olevaan neitoseen,
ja ellei h�n erehtynyt, katsahti neitonen samalla lailla h�neen.
Matkalla vaihtelevat mielialat pikemmin kuin miss��n muualla. Ja tuota
pikaa, ennenkuin Antti ehti sit� itsek��n huomata, oli h�n runoillut
romaanin kokoon itsest��n ja neitosesta.

Kukahan h�n on ja minnek�h�n h�n matkustaa? Arvattavasti Helsinkiin.
Ehk� h�n saa Lappeenrannassa olla apuna kantamassa h�nen kapineitaan.
Ehk� tutustuvatkin ja ajavat samassa hevosessa asemalle. Tavaroille
hommaa h�n toisen hevosen. Jollakin rautatieasemalla vie h�n uuden
tuttavansa ravintolaan ja kysyy, mit� h�n saa luvan tarjota.--
�Kiitoksia paljon, te olette kovin hyv�, sanoo neitonen ja miettii
hetkisen. Sitten h�n lis�� ujosti: �Ehk� olette hyv� ja annatte minulle
kupin teet�.�--�Kaksi kuppia teet�!� komentaa Antti.--He istuvat
juomaan, hiukan muista erilleen. Neitonen vet�� vitkalleen k�dest�ns�
hansikan, joka ei tahdo l�hte�. Sitten tipahduttaa h�n hyppysill��n
pari kolme sokeripalaa kuppiin. He juovat, p��t yhdess�, ja juttelevat.
Ihmiset katsovat heihin syrj�silm�ll�. Asemasillalla tulee Pekka, joka
on seurannut heit� loitommalta, ja suhahtaa hirmuisen uteliaasti
korvaan:--�Kuule, Antti, kuka on tuo neitonen?�--�En min� tied�, se on
vain satunnainen tuttavuus, pit��h�n olla kohtelias.� Pekka ryk�isee
merkitsev�sti, ja Antti tiet��, ett� h�n jo ensi postissa kirjoittaa
kotiin. Vaan kirjoittakoon! Kotona siit� kertovat kesken��n ja kertovat
muillekin, ja kohta kertoo koko kaupunki, ett� Antti on matkalla
tutustunut er��seen kauniiseen ja rikkaaseen nuoreen neitiin ja heid�t
on n�hty yhdess� istumassa ja juomassa teet� ... saa n�hd� eiv�tk� pian
ole kihloissa! Vaan kertokoot! H�n tahtoo olla Don Juan. H�ness� on
paljon Don Juanin luonnetta.--Tytt� se h�neen ensiksi rakastuu. Junassa
h�n ei lakkaa katselemasta suurilla silmill��n. Kuta likemm� Helsinki�
he...

Laiva antoi l�ht�merkin, ja Antin t�ytyi keskeytt��. H�nen olisi
pit�nyt nousta laivaan. Mutta h�n ei ollut tiet�vin��nk��n. Antoi sen
l�hte� liikkeelle, k�veli rauhallisesti rinnalla ja hyp�hti sitten
huolettomalla notkahduksella laidalle juuri kun luukkua aiottiin
sulkea. H�n oli n�kevin��n kysymyksen neitosen silmiss� siit�, j��k�
h�n todella t�h�n, ja ilon v�l�hdyksen, kun h�n ei j��nytk��n. Liek�
ollut niin, mutta ei siit� en�� kannella mit��n j�lke� n�kynyt.
Molemmat neitoset olivat nousseet sinne ja kulkivat edestakaisin
rivakassa k�velyss�, tehden nopean k��nn�ksen aina kannen p��ss�. Antti
k�veli toisella puolen kantta ja koetti her�tt�� huomiota. V�list�
k�veli h�n miettiv�isen n�k�isen� ja siveli viiksi��n sellaisella
sujuttavalla liikkeell�, kuin olisivat ne olleet hyvinkin pitk�t.
V�list� h�n taas seisahtui j�rveen tuijottamaan, toinen jalka penkill�
ja kyyn�rp�� polvea vasten nojaten. N�m� ovat kauniita maisemia, n�m�
Lepp�virran. Mahtavatkohan ne huomata sit�, n�m� neitoset? He kulkivat
useita kertoja Antin ohitse, mutta eiv�t katsoneet h�neen sen
kummemmilla silmill� kuin per�mieheen tai ohi vilahtavaan merimerkkiin.
No, eip� sill�, ett� Anttikaan heist� ... ei niin, ett� olisi viitsinyt
heit� varten p��t��n k��nt��. H�n vain omia aikojaan ... katselee vain
huvikseen veteen ja rannalle.

H�n luuhisti lakkinsa samettia yh� huolettomamman n�k�iseksi ja alkoi
vihellellen kulkea edestakaisin. Sattui paperossin p�tk� tielle; h�n
potkaisi sen kenk�ns� k�rell� j�rveen.

--Milloinka ollaan Savonlinnassa? kys�isi h�n per�miehelt�.

Per�mies ei kiiruhtanut vastaamaan. K��nti keh��ns� muutaman
pulikkav�lin, sylk�isi suustaan mustan sylen, pyyhki hihalla huuliaan
ja virkkoi tultavan �noin kello seihtem�n seuvussa.�

Neitoset olivat juuri takana, ja h�n tahtoi heid�n kuultensa kysy�
jotakin.

--Mik� on tuo hovi tuolla m�ell�?

Mies viivytti vastaustaan niin kauan, ett� neitoset ehtiv�t jo piipun
taakse.

--Vokkolan hovi.

--Saako t�ll� kiikarilla katsoa?

--Herra tekk�� hyvin ja kahtoo voan.

Olisi ollut hyv� tilaisuus tarjota neitosille kiikari ja p��st� heid�n
kanssaan puhelemaan. Antti toivoi, ett� he tulisivat ja jotenkin
n�ytt�isiv�t sit� haluavansa. Mutta neitoset eiv�t tulleet koko sill�
ajalla, kun Antti k��nteli kiikaria, edes kokan puolelle piippua. Ja
yht'�kki� kuuli h�n heid�n menn� humistavan kannen alle.

Lepp�virroilla astui Antti halkoja otettaessa maihin ja h�nell� oli
kulkulautaa my�ten laskeutuessaan se pieni hetkellinen tyydytys, ett�
kaikkien rannalla olevain talonpoikain huomio kiintyi h�neen. H�n ei
ollut heit� n�kevin��nk��n, loi mahtavan katseen v�kijoukon yli, mutta
kuuli kuitenkin muutaman akan ��nen takanaan sopottavan: �Katoppas,
mink�lainen tuolla on laukku sel�ss�.�--Vai niin, se oli siis t�m�
h�nen matkalaukkunsa, joka her�tti heid�n huomiotaan. Se h�nt�
nauratti, mutta oli samalla v�h�n mieliksikin.

H�n nousi rantatiet� yl�s ja katseli matkailijan silm�ll� ja otsan
rypistyksell� maisemaa ja alhaalla rantamakasiinien kupeessa h�yry�v��
laivaa, nojaten aina v�h�n v�li� sateenvarjonsa p��h�n. H�nen tuolla
tavalla seisoessaan kulkivat neitoset kaksi kertaa h�nen ohitsensa,
ker�ten ruohoja kukkakimpuiksi. Antilla oli mielest��n hyvin
alkuper�inen keksint�, kun h�n taittoi oksan katajasta ja kiinnitti sen
nappinsa l�peen.

Erinomaisen tyytyv�isen� palasi h�n takaisin rantaan. Sinne tultuaan
n�ki h�n kaksi ylioppilasta hinaamassa suurta punaista kirstua
rattailta alas. Yht'�kki� tuli h�n huonolle tuulelle, poikkesi
halkopinon taakse ja kiersi toista tiet� laivaan.

Ylioppilaat, joita h�nen ei tehnyt mieli tavata, olivat molemmat h�nen
tovereitaan, viime kev�nn� tutkinnon suorittaneita. He ovat arvatenkin
menossa Helsinkiin hekin ja tulevat siis olemaan matkakumppaneja sinne
saakka.

Saatuaan kapineensa laivaan asettuivat �sken tulleet per�n puolelle
istumaan. Antti k�veli edestakaisin komentokannella. Joka kerta kun h�n
teki k��nteen rappujen kohdalla, ajatteli h�n menn�kseen alas
tervehtim��n. Mutta sitten p��tti h�n kuitenkin tehd� viel� yhden
retken kannen toiseen p��h�n. Ja niin j�i h�n pitk�ksi aikaa siihen
edestakaisin astelemaan.

Koulussa oli h�nen luokallaan, joka oli ensimm�inen puhtaasti
suomenkielinen luokka, ollut tavallaan kaksi puoluetta, �suomalaisten�
ja �ruotsalaisten�. Ne olivat j�tteit� niist� ajoista, jolloin viel�
oli kaksi erikielist� osastoa kullakin luokalla. Puolueet erosivat
osaksi kielenkin perusteella, mutta viel� enemm�n varallisuuden ja
kotikasvatuksen. �Ruotsalaiset� olivat herrasperheist�, he k�viv�t
hienosti puettuina, heill� oli rahaa enemm�n, he tanssivat
iltahuveissa, lauloivat kvartetteja, pitiv�t serenaadeja ja olivat
hienompien piirteittens�, solakampien vartaloittensa ja vapaamman
k�yt�ksens� vuoksi kaupungin naisten suosituita. Jota vastoin
�suomalaisista� oli suurin osa v�h�varaisia, heid�n pukunsa oli karkea
ja kotitekoinen, k�yt�s oli ujoa ja k�mpel��, ja suuremmissa seuroissa
he istuivat juroina sein�mill�, sill'aikaa kuin toiset lattialla
is�nn�iv�t. Heid�n kasvonsa olivat rosoiset, posket py�re�hk�t ja
hartiat leve�t.

Useimmat heist� olivat kovinkin k�yhi�. Lukujensa ohella t�ytyi heid�n
ansaita elatuksensa ruumiillisella ty�ll� lupa-aikoina ja koulussa
oltaessa kotiopetuksella ja puhtaaksikirjoittamisella. Sill'aikaa kuin
�ruotsalaiset� kes�kuukausina antautuivat lep��m��n ja huvittelemaan,
saivat toiset kulkea niityill� ja pelloilla ansaitsemassa jotain, jolla
lukukauden aikana voisi ostaa itselleen s�rvint� kuivan palasen
painikkeeksi.

Salainen kateus ja pahansuopaisuus kyti sen johdosta �suomalaisissa�
toisia tovereita kohtaan. V�lit olivat aina hiukan kire�t. Alemmilla
luokilla oli ero vain saran ja veran, ja yhteent�rm�ykset synnyttiv�t
tavallisimmasti tappelun, joka p��ttyi sill�, ett� �ruotsalaiset�,
jotka olivat v�hemmist�ss�, piestiin perinpohjin ja heid�n vaatteensa
voitonriemulla ryvetettiin. Ylemmill� luokilla tuli eripuraisuus
n�kyviin olantakaisessa ylenkatseessa molemmin puolin. Luokalla
vallitsi joko j�ykk� vaitiolo tai pistelev� sanasota. Suomalaiset
olivat jo oppineet sanomalehdist� ja tutkintopuheista, ett� he olivat
�kansan lapsia�, ett� heit� varten oli koulu muutettu suomalaiseksi. Ja
he p��ttiv�t, ett� _he_ sit� oikeastaan ovat ainoat oikeutetut t��ll�
olemaan. Heid�n joukossaan olivat sit� paitsi koulun taitavimmat
oppilaat, ne, joita opettajat nimittiv�t �oppilaitoksen ylpeydeksi.�

Vaikka �ruotsalaiset� melkein yleens� olivat heikommat luvuissa ja
vaikka heit� usein kehoitettiin ottamaan esimerkki� �suomalaisista�,
olivat he kuitenkin opettajainsa lempipoikia. Heille osoittivat he
suosiota, joka ei koskaan tullut toisten osaksi. Kun oli pitoja tai
perheiltama rehtorin tai opettajain luona, pyydettiin niihin
poikkeuksetta vain �ruotsalaisia�, jotka osasivat huvitella, tanssia ja
k�ytt�yty�. Aamulla kokoontuivat he sitten yhteen ryhm��n, p��t
toisissaan kiinni, kertomaan edellisen illan tapahtumista. Ne voivat
olla eritt�in huvittavia. Tanssittu oli tavattomasti, pidetty iloista
iltaa neitosten kanssa, saatettu heit� miehiss� kotiin, ja jos oli
kuutamo tai kaunis ilma, tehty k�velyretki ymp�ri kaupungin. Usein oli
eroamisen j�lkeen toimeenpantu serenaadeja ikkunain alla.--Erityisess�
huoneessa oli heit� varten ollut punssia ja paperosseja, joita
valtoineen olivat saaneet nauttia. Illemmalla joskus oli joku
opettajakin vanhain herrain totihuoneesta haihtunut heid�n kamariinsa
kilist�m��n. Tavallisesti oli h�n ollut hyv�ll� tuulella ja lasketellut
kaikenlaista hupaista. Oli h�nest� joskus pilkkaakin tehty. Jokainen
sana oli pantu tarkasti mieleen ja kerrottiin nyt kaikkien uudeksi
riemuksi. Kertominen ja nauraminen tapahtui tahallaan korkeammalla
��nell�, kuin olisi ollut tarpeellista, kun n�htiin, kuinka se harmitti
�suomalaisia.� Ne jurottivat paikoillaan ja olivat kirjoihinsa
katselevinaan, mutta kuulivat kuitenkin joka sanan. Heille oli
jokaiselle tapahtunut ik��nkuin mieskohtainen loukkaus sen kautta,
etteiv�t koskaan saaneet olla t�llaisissa iloissa osallisina. He olivat
ikkunain l�pi kuulleet iloista mellakkaa kadulta huoneisiinsa, kun
my�h��n y�h�n istuivat lukemassa tumman kynttil�n ��ress�. Ja vett�
myllyyn lis�si viel� se, ett� opettajat tunnin kuluessa kohtelivat
pidoissa olleita hell�varoen ja tekiv�t kysymyksens� niin helposti
tajuttaviksi kuin suinkin, jopa suorastaan auttoivatkin. Tai karttoivat
kokonaan kysy� heilt� ja kysyiv�t sen sijaan �suomalaisilta�, joilla
silloin aina oli kovempi p�iv�.

Oli kuitenkin aikoja, jolloin ruotsalaisten t�ytyi kokonaan n�yrty� ja
jolloin heid�n kaikilla ulkonaisilla eduillaan ei ollut mit��n
merkityst�. Tutkintojen ja koekirjoitusten aikana tarvitsivat he
taitavampien toveriensa apua, ja silloin oli _n�iden_ vuoro n�ky�.
Niinkuin p�yd�n alle heitetyit� paloja nakkelivat he h�t��ntyneille
murusia matematiikasta ja latinasta. Ja niin tapahtui viel�
ylioppilaskirjoituksissakin. Useimmat �ruotsalaisista� p��siv�t
ylioppilaiksi, �suomalaisten� armosta. N�in� aikoina n�htiin molempain
puolueiden miehi� enemm�n yhdess�. �Suomalaisia� saatettiin joskus
kutsua �ruotsalaisten� perheisiinkin ja k�yhemmille annettiin
sunnuntaip�iv�llisi� ilmaiseksi. Voutila, toinen noista tuolla
kannella, oli esimerkiksi koko viimeisen vuoden sy�nyt Antin kotona ja
saanut ilman vuokraa asua pieness� huoneessa toisella puolen kamreerin
pihan, sein�kk�in renkikamarin kanssa. Palkkioksi oli h�n opettanut
Antille matematiikkaa ja auttanut h�nt� ylioppilaskirjoituksissa.

�Suomalaisilla� oli my�skin �is�nmaallisia harrastuksia�, joihin
�ruotsalaisilla� ei juuri ollut taipumusta. Lupa-aikoina ker�siv�t he
satuja ja muinaisesineit�, pitiv�t kukin paikkakunnallaan
kansantajuisia luennoita ja panivat kesill� toimeen kansanjuhlia.

�Ruotsalaiset� koettivat kyll� �harrastaa� hekin, mutta kaikki j�i
keskentekoiseksi. Antti esimerkiksi, joka luettiin �ruotsalaisiin�, oli
kerran p��tt�nyt ker�t� sananlaskuja kansan suusta. Siit� oli ollut
kotona suuri homma ja puhuminen, ja sisaret ompelivat h�nelle erityisen
vihkon sit� varten. Saipa h�n viel� teett�� varsinaisen matkapuvunkin,
johon kuului pitk�vartiset lapikkaat. Mutta kun h�n oli joitakuita
p�ivi� kierrellyt is�ns� maatilan naapuritaloissa, alkoi uusi outo
kenk� hangata kantap��t�. H�n kyll�styi puuhaan, palasi kotiin, ja
saadut sananlaskut huomattiin jo ennen julaistuiksi.

Huolimatta �suomalaisten� jalommista harrastuksista, huolimatta heid�n
paremmista todistuksistaan ja heille tutkinnoissa puhutuista kauniista
sanoista, joita saivat kuulla paraatipuvussa saapuville tulleen
kuvern��rinkin suusta, olivat �ruotsalaiset� kuitenkin joka paikassa
p��ll� p�in, tutkintotilaisuuksissakin. Heihin, joilla oli tuttavia
kaikkialla kaupungissa, kiintyiv�t useimmat silm�t todistuksia
jaettaessa. Helsinkiin l�hdett�ess� kev��ll� oli kyll� �suomalaisille�
arpajaisilla koottu matkarahat, mutta noiden toisten rintoihin
kiinnitettiin rannasta l�htiess� kukkaskimput. Sisaria, �itej�,
serkkuja ja muita naistuttavia seisoi keh�n� heit� piiritt�m�ss�
laivasillalla, _heille_ toivotettiin onnet matkalle ja _heid�n_
j�lkeens� liehuivat nen�liinat. �Suomalaiset� seisoivat synkkin�
loitommalla, kaikilla kiitollisuudenvelka mielt� painamassa. Ja monella
syrj��n j�tetyn katkera tunne syd�mess�. Tuolla toisten kanssa
liehakoivat ne, joita monen vuoden kuluessa oli kaukaisella ihailulla
seurannut, uskaltamatta koskaan l�hesty� ja p��sem�tt� kertaakaan
toivotun kanssa sanaa vaihtamaan.

Kantta k�velless� vaikutti Anttiin yh� viel� se raskas suhde, joka oli
koulussa toverien kesken vallinnut. Mutta l�hin syy siihen, miksi h�n
�sken oli poikennut syrj��n ja miksi h�ness� ei pitk��n aikaan ollut
menij�� toverejansa tervehtim��n, oli er�s tapaus, joka viime kes�n�
oli kangistanut h�nen v�lins� Voutilaan. Antin is�n maatila oli
Rautalammilla, ja he viettiv�t siell� kes��ns�. Pit�j�n �suomalaiset�,
etup��ss� Voutila, olivat toimeenpanneet kansanjuhlan. Tanssittaessa
juhlakent�ll� oli er�s talonpoika tullut pyyt�m��n Antin vanhempaa
sisarta. T�m� oli kielt�ytynyt. Kertomuksessa paikkakunnan lehteen
kuvattiin tapaus �osoitteena siit�, millaista ylenkatsetta kansaa
kohtaan viel� tapaa niiss�, jotka haluavat nimitt�� itse��n parempain
ihmisten lapsiksi. Heid�n naisensa ovat kyll� olevinaan
kansallismielisi�, mutta kotikielen��n he k�ytt�v�t ruotsia ja koko
heid�n kansallismielisyytens� on vain siin�, ett� he ompelevat
itselleen kansallispuvut ja pukeutuvat niihin joskus huviretki�
tehdess��n. Mutta annas olla, kun talonpoika tulee puhuttelemaan,
silloin on nen� kureissa, ja t�m� hieno neiti k��nt�� selk�ns� kansan
lapselle. H�pe� meid�n herrasv�ellemme moisesta s��ty-ylpeydest�!�

Kirjoitus synnytti suurta suuttumusta ja jakoi pit�j�n kahteen
puolueeseen. Sen tekij�ksi merkittiin Voutila. H�n oli muka k�ytt�nyt
tilaisuutta kostaakseen Antin sisarelle, johon h�n oli turhaan
ihastunut. Antti oli moittijain puolella ja kiivastui kerran muiden
seurassa Voutilaa soimaamaan. Voutila suuttui, puhui paljon herrasv�en
ylpeydest� ja ep�kansallisuudesta ja lopetti sill�, ett� olisi parempi
olla vaiti sen, joka viel� istuisi koulun penkill�, elleiv�t muutamat
olisi olleet niin jalomielisi�, ett� he... H�n ei p��tt�nyt lausettaan,
mutta Antti ymm�rsi tarkoituksen, ja sen j�lkeen eiv�t he olleet
toisiaan tavanneet ennen kuin tuossa �sken.

Kauan ajatteli Antti, laskeutuisiko vai eik� alas per�kannelle. H�n
tunsi itsens� jotenkin turvattomaksi yksin n�iden kahden kanssa.

Vihdoin h�n kuitenkin p��tti menn�.

--Ka, t��ll�k� tekin olette? Te tulitte Lepp�virroilta? Min� en
ollenkaan huomannut... On v�h�n kylm�, niin ett� puistattaa ... brr...
Vai niin, te matkustatte kai my�skin Helsinkiin...

He olivat j�ykki�, melkein arvokkaita ja huulilla oli tuo hiukan
itserakas hymyily, jonka usein tapaa etevill� talonpojilla. He
tarkastivat Anttia kiireest� kantap��h�n, ja Antista oli, kuin olisi
h�nt� kylm�ll� k�dell� vet�isty kasvojen yli. H�n oli koettanut asettua
yl�puolelle. Mutta nyt h�n tuli h�tik�iv�ksi ja meni hiukan
heng�styksiins�.

--Sinneh�n min�kin! Joko teill� on asunto Helsingiss�? Min� en tied�
viel� ollenkaan, mihin tulen asumaan. Kai t�ytyy ajaa johonkin
hotelliin ensimm�iseksi y�ksi.

--Ei ole meill�k��n viel� tiedossa asuntoa.

He jatkoivat keskusteluaan kaksikantaan ja laiminl�iv�t kokonaan Antin.
H�n sai istua, ojennettuna eteenp�in, kaula kurkalla, ja kuunnella
valmista, kun ei voinut heti tultuaan poiskaan l�hte�. Heill� oli
tulevista luvuistaan puhe. Olivat jo p��tt�neet, mit� luennoita
kuuntelevat. Professorien nimetkin oli heill� tiedossaan. Kuullessaan
luennoista ja professoreista, joita h�n ei viel� ollut oikein
ajatellutkaan, tuli Antti itsens� suhteen hiukan ep�varmaksi. Nuo ne
olivat ihan selvill� kaikesta, mit� he aikoivat tehd�. He tiesiv�t jo
vuodetkin m��r�t�, milloin valmistuvat. K�yh�in talonpoikain pojat
saattavat v�list� kohota hyvinkin korkealle, oli h�n usein kuullut
vakuutettavan ja esimerkkein� mainittavan meid�n suuria miehi�mme,
joista melkein kaikki olivat syntyneet matalissa majoissa. Jota vastoin
varakkaiden vanhempain lapset usein menev�t hukkaan. Ei heist� ainakaan
koskaan tule mit��n suurta. H�nen ratansa oli kuitenkin jo m��r�tty. Se
oli jo useat kerrat valmiiksi keskusteltu is�n ja koko perheen
l�sn�ollessa. Ja h�n vartioi vain tilaisuutta p��st�kseen selitt�m��n
tovereilleen tulevaisuutensa ohjelmaa.

--Min� aion juristiksi, ilmoitti h�n sopivaan puheen lomaan ja selitti
yhdess� henk�yksess� kaikki aikeensa. H�n suorittaa oikeustutkinnon,
seuraa tuomaria k�r�jill� siksi, ett� saa varatuomarin arvonimen,
praktiseeraa l��ninhallituksessa, jossa tutkinnon suorittaneilla
nyky��n on etuoikeus, ja sitten voi h�n helposti saada hyvi� virkoja.

H�nen puheensa ei tehnyt toivottua vaikutusta. Toverit kuuntelivat
h�nt�, ja kun h�n oli lopettanut, kysyi Voutila, silm�t pilkallisina,
mutta muuten hyvin viattomalla ��nell�:

--Kun et sin�, Antti, ruvennut matematiikkaa lukemaan?

Antti tunsi pistoksen k�rjen. Mutta silloin sattui mukava tilaisuus
poistua. Kapteeni kulki ohitse ja k��ntyi Antin puoleen n�ytt�en
h�nelle muutamata kive�, johon er�s toinen laiva oli �skett�in
t�rm�nnyt. Puhuessaan Antille katsahti h�n noihin toisiin
arvostelevalla syrj�silm�ll�, ik��nkuin olisi tahtonut Antilta kysy�,
ett� �ket�h�n nuokin ovat?�

Katse tarkoitti n�ht�v�sti heid�n pukuaan, ja seisoessaan ulompana
kapteenin kanssa tuli Antti t�m�n luulonsa johdosta vertailleeksi
toveriensa vaateasua omaansa. Molemmilla heill� oli sarkainen
p��llystakki, ja ylioppilaslakki oli p��llystetty palttinalla. Takin
kaulus oli sametista ja arvatenkin koko puku jonkun maar��t�lin tekem�,
joka oli koettanut saada aikaan muodin mukaista ty�t�, vaikka huonolla
onnella. Niskasta longistui kaulus toisella alas, niin ett� koko
kaulustin, aika tavalla jo k�ytetty, kojotti n�ky� ja sen takana
rusetin nauha ja niskanappi. Mansetit eiv�t nek��n olleet aivan
puhtaat. Housujen lahkeet olivat lyhyet ja ahtaat, jalat isot ja keng�t
yht� mukaa, sek� lis�ksi kiilloittamattomat.

Jota vastoin h�n ... h�n oli kaikin puolin virheet�n ja hieno. Silm�ys
s��riin n�ytti, ett� housut niiden p��ll� istuivat kuin valetut. Kaulus
seurasi kaulalinjaa ja pisti pikkuisen vain valkoista raitaansa esille.
Kaikki oli parhaassa kunnossa. H�n puheli toimessaan kapteenin kanssa
ja istuutui t�m�n menty� penkille vastap��t� ja alkoi vihellell�.
Sattui sitten viel� pieni tapaus, joka kerrassaan nosti h�net entisten
koulutoveriensa yl�puolelle.

He nousivat ja meniv�t kahvia juomaan ruokasalonkiin. Mutta heid�n ovea
avatessaan aikoivat siit� samassa ulos neitoset. Molemmin puolin
seisotuttiin ja j��tiin odottamaan, kumpiko ensiksi astuisi kynnyksen
yli. Neitoset jo ottivat askeleen, mutta per�ytyiv�t, kun ylioppilaat
samassa my�skin uhkasivat tulla. Silloin j�iv�t ylioppilaat odottamaan.
Mutta juuri kun neitosten taas piti astua ulos, t�ytt�siv�t my�skin
ylioppilaat esiin, ja ovessa tapahtui pieni yhteent�rm�ys olkap�ill�.
Neitoset katsahtivat ylenkatseellisesti j�lkeens�, kun ovi oli
sulkeutunut, ja tuo kauniimpi koetteli k�dell��n olkap��t��n, johon
n�ht�v�sti hiukan koski.

--Ush, semmoisia moukkia! sanoi h�n hienosti irvist�en, ja se silm�ys,
jonka Antti samassa sai h�nelt�, n�ytti tahtovan vet�� h�nt�kin samaan
mielipiteeseen osalliseksi.

Innolla Antti siit� tulikin osalliseksi--samalla tavoin silm�ten ja
kohottamalla h�nkin olkap�it��n.

H�n oleskeli kannella, kunnes hopeatiuku helisti p�iv�lliselle. Ovessa
tulivat h�nt� vastaan h�nen toverinsa, pois salongista. Heill� ei ollut
varaa sy�d� laivan kalliita ruokia. Ohimenness��n kysyi Antti heilt�
keve�sti ja hiukan teeskennellyn reippaasti:

--No, poisko te tulettekin? Ettek� j��k��n p�iv�llist� sy�m��n?

He ottivat tahalliseksi loukkaukseksi Antin kysymyksen. Sointu kysyj�n
��ness� oli veriin saakka vihlaissut k�yh�in miesten arkatuntoisuutta.
Eiv�t he kumpikaan vastanneet, mutta se katse, joka ampui heid�n
kulmainsa alta, oli ter�v�, salavihainen ja kylm� kuin ter�ksisen
tikarin tumma v�l�hdys. Se oli huonompiosaisten ��net�n sodanjulistus
niit� vastaan, joiden edut ovat paremmat. Antti oli elinajakseen saanut
heist� salaiset vihamiehet.

--Sy�h�n sin� nyt siell� ... viel� sit� sy�mme mekin...

He meniv�t kokkapuolelle laivaa, purren hammasta niin, ett� posket
siit� j�ykkeniv�t.




IV.


P�iv�llist� sy�dess� sattui Antti asettumaan niin, ett� bufettineiti
muille tarjotessaan tuli yht�mittaa kumartumaan h�nen ylitsens�. H�nen
t�ytyi melkein t�m�n kainalon suojassa odottaa siksi, kunnes vastap��t�
istuva oli t�ytt�nyt lautasensa. Neiti oli pukeutunut harmaaseen
villahameeseen ja punaiseen ruumiinmukaiseen trikooliiviin, joka jo
ulommaksikin vaikutti l�mp�isesti ja kiihoittavasti. Koko p�iv�llisen
ajan oli Antti t�m�n bufettineidin l�heisyydest� l�htev�n vaikutuksen
alainen, ja h�nen �skeiset neitosensa olivat jo unohdetut.

--Herra Ljungberg kai tuntee nuo kaksi ylioppilasta, jotka tulivat
Lepp�virroilta laivaan? kysyi kapteeni Antilta.

--Heid�n nimens� ovat Miettinen ja Voutila.

--Siis talonpoikaisylioppilaita, niinkuin min� arvasinkin.

Ja otettuaan ryypyn jatkoi kapteeni, ett� se on merkillist�, kuinka
nykyaikana yh� useammin alkaa kuulla suomalaisia nimi� ylioppilailla.
H�n tahtoo olla tuomittu, jos ei viidell�kymmenell� prosentilla niist�
ylioppilaista, joille h�n on t�n�kin kes�n� piletin kirjoittanut, ole
ollut suomalainen nimi.

Ja siit� syntyi yleinen keskustelu liikanaisesta antaumisesta
oppineelle uralle. Sanomalehdiss� oli ollut kirjoituksia �sivistyneest�
k�yh�list�st�, joka muissa maissa uhkaa suurilla yhteiskunnallisilla
vaaroilla ja joka meill�kin on tuleva �p�iv�n polttavaksi
kysymykseksi�, jos vain ylioppilaiden lukum��r� saa enet� sill�
nopeudella, jolla viime vuosina.

Kapteeni se enimm�st��n puheli, tunnusteltuaan ensin mielipiteit�
ymp�rill��n, jotka tuntuivat soveltuvan h�nen omiinsa. Keskusteluun
ottivat my�skin osaa tuo Antille tuntematon herra ja er�s hovioikeuden
asessori, joka matkusti kes�lomalta takaisin virkapaikkaansa. H�n oli
tullut Lepp�virroilta ja saanut sijan kapteenin vieress�; mutta h�nen
vieress��n istui Antti.

--Sanotaan tosin, ett� neroja menisi hukkaan ja is�nmaa tulisi
k�rsim��n, jos ei kaikilla olisi vapaa p��s� yl�sp�in, puheli
kapteeni. Mutta jos min� saan sanoa mielipiteeni, niin n�m�
talonpoikaisylioppilaat kyll� saattavat koulussa uida pinnalla, mutta
anna heid�n tulla yliopistoon, niin he katoavat hyvin pian
horisontista. Harvoista heist� tulee edes etev�mp�� virkamiest�. Vai
onko herroista kukaan n�hnyt ket��n varsinaista n.k. kansanlasta
korkeammassa ja t�rke�mm�ss� virassa?

Kapteenin huomio oli asessorin mielest� sik�li korjattava, ett� h�nen
tiet��kseen ei ole yht� ainoatakaan korkeampaa ja t�rke�mp�� asemaa,
jossa olisi varsinaisesta kansasta l�htenyt mies. Valtiokalenteri
tarjoaa siin� kohden ainoastaan ruotsalaisia nimi�.

--Aivan niin! Ja niin tulee olemaan pitk�t ajat eteenp�in. Varallisuus
on jaettu viel� sill� lailla, ett� sivistyneitten lapset ovat kuin
itseoikeutetut oppineella uralla hallitsemaan. Jota vastoin
talonpoikain pojat j��v�t joko pahaisiksi maapapeiksi tai kanslisteiksi
ja nurkkakirjureiksi, joiden varain puutteessa tai n��ntynein� suurten
velkakuormain alle on t�ytynyt lakkauttaa lukunsa.

Kun asessori kuuli veloista puhuttavan, niin tuli h�nen otsansa hyvin
huolestuneeksi ja h�n lausui mielipiteen��n, ett� ylioppilasten
kevytmielinen velkaantuminen alkaa olla yksi meid�n kansallisia
paheitamme. Se on is�nmaanyst�v�lle sit� surullisempi huomio, kun
k�sik�dess� sen kanssa kulkee yh� h�llentyv� moraali. Sill� taholla ei
katsota miksik��n h�pe�ksi tehd� velkoja ja j�tt�� ne takausmiesten
maksettaviksi. Min� luulen, ett� usealla meist� on joku v�h�inen
kokemusta siin� suhteessa.

--Sellaisesta velkaantumisesta kuin t��ll� Suomessa ei kuule miss��n
suurissa sivistysmaissa, puuttui puhumaan tuntematon herra. H�n oli
oleskellut suuren osan ik��ns� ulkomailla ja tullut huomaamaan, ett�
siell� oppineelle ja virkamiesuralle poikkeavat vain ne, joilla on
varoja siihen. Muut antautuvat k�yt�nn�n miehiksi.

Siit� innostui kapteeni sanomaan, ett� juuri niin pit�isi meill�kin
oleman. Jos mit��n, niin tarvittaisiin meill� kasvattaa k�yt�nn�n
miehi�. Mutta meill� on p�invastoin. Meill� perustetaan vain
klassillisia kouluja, toinen toisensa per�st�, joista suomalaiselle
kansalle ei ole mit��n hy�ty�.

--Valitettavasti on kapteeni oikeassa. Yksi fennomaanisen agitatsionin
varjopuolia on kiihko klassillisten lyseoiden perustamiseen ja realisen
kasvatuksen laiminly�miseen.

Kapteeni uskalsi puhua suunsa puhtaaksi.

--Saattaa kuulua paradoksilta, sanoi h�n, mutta min� menen v�itteess�ni
niinkin pitk�lle, ett� klassilliset koulut, joissa etup��ss�
valmistetaan virkamiehi�, olisivat saaneet j��d� viel� pitk�ksi aikaa
ruotsinkielisiksi. Ruotsinkielisi� virkakouluja, suomenkielisi�
ammattikouluja! Se olisi minun valtiollinen ohjelmani. Silloin ei olisi
houkuttelemassa huonoja purjehtijoita tuo kruunun kannikan kangastus,
joka pakenee varattoman tielt� sit� etemm�, kuta l�hemm� h�n sit�
luulee tulevansa. Ja silloin v�lttyisi se kilpailu, joka nyt p��ttyy
varakkaampien eduksi ja synnytt�� toisissa katkeruutta. Sill� varakkaan
miehen poika ajaa aina edelle k�yhemm�st� toveristaan ja sieppaa viran
h�nen nen�ns� alta. H�nell� on tilaisuus lukea lakkaamatta, eik� h�nen
asioissaan merkitse mit��n, jos h�n hiukan el��kin mukana ja nauttii
nuoruudestaan. Min� olen sielusta ja syd�mest� demokraatti, ja el�k��n
vain vapaa kilpailu, silloin kun se on hy�dyksi! Mutta muiden maiden
esimerkit ovat varoittavia. Minun ehdottamani keino on ehk� huono,
keksik��t muut parempia. Mutta min� puhun kokemuksestani. Is�ni
koulutti minua nelj�nnelle luokalle, mutta kun h�n oli viisas ja
k�yt�nn�llinen mies, otti h�n minut pois, kun olin saanut hiukan
alkeita p��h�ni, ja l�hetti merille. Nyt olen velaton mies, eik�
is�nmaa ole kadottanut kaupassa enemp�� kuin min�k��n. Se on, luulenma,
vain voittanut sen, ett� sill� on yht� velkaantunutta virkamiest�
v�hemm�n.

Tultiin siihen yksimieliseen p��t�kseen, ett� meid�n johtavien
miestemme hallituksessa ja yliopistossa olisi jollakin tavalla
rakennettava esteit� liikanaiselle ylioppilastulvalle ja siit�
seuraavalle kiihkolle nousta alhaalta yl�sp�in. Ehk� se voisi parhaiten
tapahtua joko koulumaksuja korottamalla taikka vaatimuksia koventamalla
ylioppilastutkinnoissa.

Ne olivat viisaita miehi� nuo. Antti kuuli t�t� puhetta kuin oman
��nens� sointua. Juuri n�in oli h�nkin ajatellut, vaikkei yht�
selv�sti. H�n oli oikea mies oikeutetulla paikallaan. Jota vastoin nuo
toiset tunkivat alalle, joka ei heille soveltunut. Mit� auttoi heit�
heid�n etevyytens�, kun kuitenkin t�ytyi tehd� velkoja ja n��nty�
niiden alle!

H�nen ei tietysti tarvitsisi koskaan tehd� velkoja. Kuinkahan paljon
mahtaa jo Voutilalla ollakaan, joka koko kouluaikansa oli lukenut
velalla? Aina tulevat ne h�nt� rasittamaan. Mutta oma syyns�! Kuka
k�ski ponnistaa yli voimiensa! S��lih�n h�nt� tietysti on, mutta eih�n
voi vaatia, ett� h�nt� muutkaan aina auttavat. Ja mik� oli kiitos
auttamisesta? Huonosti oli Voutila sanomalehtikirjoituksellaan
palkinnut sen, ett� is� oli h�nt� koulussa ollessa tukenut.
Kernaastihan soisi, ett� h�nell� olisi huoleton toimeentulo. Mutta
maailman meno on semmoinen. Jos h�n saisi antaa hyv�n neuvon, niin
eik�h�n viel� olisi aika Voutilankin poikkeutua jollekin
k�yt�nn�lliselle uralle. Sielt� voisi h�n l�yt�� onnensa paljon
pikemmin. Mutta mit�s hy�dytt�� puhua! Meill� pyrkiv�t kaikki vain
yliopistoon, virkamiehiksi...

Antti ei huomannut, ett� h�nen ajatuksensa jo kauan olivat kulkeneet
ennen avattua uraa. Ihmeen huolettomasti ja rauhallisin mielin oli h�n
p�iv�llisen j�lkeen heitt�ytynyt sikari hampaissa samettiselle sohvalle
loikomaan, nousten ainoastaan silloin t�ll�in maistamaan lik��ri� ja
kahvia, jotka oli asetettu h�nen eteens� p�yd�lle.

Poskia l�mmitti, ja j�senet k�viv�t suloisen raukeiksi. Oli mahdottoman
mukavaa t�ll� tavalla puhallella hienoa sikarinsavua yl�s kattoon ja
katsella, kuinka sen sitten avonainen ikkuna yhdell� henk�yksell�
riipaisi py�re��n kitaansa...

... H�n on merenkulkija maailman aavalla valtamerell�. H�n on ja el��,
nauttii nuoruudestaan eik� mist��n huoli. Ei sill� v�li�, mihin laiva
laskee. Aina niit� on keulan edess� p�inv�npaisteisia rantoja. Ja v�h�t
siit�, vaikka karillekin kurahtaisi ja laiva hajoaisi pieniksi
pirstaleiksi. Tottahan l�ytyisi joku tyhj� tynnyri h�nellekin, jonka
p��ll� kulkea kelluttelisi, mihin my�t�inen tuuli puhaltelisi. Ihmisten
pit�isi jo nuorina antautua onnensa ohjattaviksi! Menn� vain! Huilata
huolimatta mist��n!--

Laiva kulki tasaista kulkuaan, jyskytt�en hieman. Suuri selk� oli
taivallettavana, ja kaikki matkustajat olivat vet�ytyneet hytteihins�
ja alasalonkeihin. Antti yksin viipyi ruokasalongissa...

Kas vett� tuolla peilin alla karahvissa, kuinka se v�lk�htelee sen
mukaan, miten kone jyskytt��. Ja samassa tahdissa alkoi kahvikupin
reuna kilist�� lik��rilasia vasten...

Mit�h�n ne nyt siell� kotona, johtui h�nen mieleens�. Is� ... niin, h�n
on luultavasti lukinnut oven j�lkeens� ja pannut ruokalevolle. Tunnin
kuluttua vie piika h�nelle kahvia. Miksei ne juo siell� kotona kahvia
heti ruuan p��lle? Kun min� tulen kotiin, niin j�rjest�n min� sen sill�
tavalla... Sisaret kai k�velev�t p�iv�llisen sy�ty� salin lattiata
edestakaisin, k�det toistensa sel�n takana. �iti h�n viel� ruokasalissa
laittelee...

Bufettineiti tuli sis��n ja vei ajatukset toisaanne. H�n otti pois
kahvikupit, levitti liinat p�ydille ja asetti tuhka-astiat paikoilleen.
Yhden h�n siirsi Antin eteen.

--Olkaa hyv�! sanoi h�n.

Antti huomasi taas sikarinsa sammuneeksi.

--Saisinko luvan pyyt�� tulta?

Neiti toi tikkuja, raapaisi tulta tottuneella k�dell� ja tarjosi sit�
Antille.

--Olkaa hyv�! sanoi h�n taaskin ja katsoi Anttia silmiin.

Miksi h�n sanoi: �olkaa hyv� ja katsoi noin omituisesti? Olisiko h�n
tahtonut puhutella? Aikoiko h�n tehd� tuttavuutta?

--Kiitoksia, vastasi Antti, mutta ei voinut keksi�, mit� muuta h�n
virkkaisi. H�nen sit� miettiess��n meni neiti keikutellen ulos.

Antti laskihe entiseen asemaansa. H�n koetti muistella, mit� �sken oli
ajatellut, ennenkuin neiti tuli sis��n, mutta ei p��ssyt s�ikeen
p��h�n. Sikari tuntui kovin v�kev�lt�, ja p��t� huimenti. H�n heitti
pois sen, haki tukea p��ns� alle ja pani pitk�kseen.

H�n nukahti ja n�ki unta. �iti oli k�velevin��n tuossa lattialla, mutta
kun se istuutui suruisen n�k�isen� toiselle puolelle huonetta, olikin
se Alma. Sielt� se nousi yl�s, tuli aivan Antin jalkapohjiin, kosketti
niit� ja tarjosi kahvia ja olikin heid�n palvelijansa. Mutta kun
Antti rupesi tavoittamaan h�nt� k�dell��n, niin muuttui tytt�
bufettineidiksi. H�n tuli likelle, istuutui s�ngyn laidalle ja raapaisi
tulta aivan silm�in alla.

Antti her�si ja huomasi, ett� lamppuja sytytettiin salongissa.
Bufettineiti seisoi p�yd�ll� polvillaan ja sovitti lasia liekin p��lle.

Anttiin sy�ks�hti vastustamaton halu menn� ottamaan neiti� molemmista
k�sist� kiinni, puristamaan kalvosista ja suutelemaan v�kisin, niinkuin
oli kotona tehnyt palvelustyt�lle. Mutta h�n pelk�si neidin suuttuvan.
H�n odotti, ett� neiti laskeutuisi p�yd�lt� pois. Mutta neiti laskeutui
niin siististi, ettei Antti rohjennut h�neen ryhty�. Viel� oli kaksi
lamppua sytytett�v�n�, yksi aivan Antin p��n p��ll�, siin� miss� h�n
istui. Silloin h�n ehk�...

Mutta ennenkuin neiti joutui sinne, alkoivat matkustajat taas kokoontua
salonkiin. Useimmat olivat he nukkuneet ja n�yttiv�t unisilta.
Merikapteeni pyysi saada juodakseen ja Anttikin teki samalla lailla.

Molemmat kapteenit rupesivat puuhaamaan whisti�.

Kolmanneksi mieheksi saatiin muuan maakauppias. Mutta nelj�s puuttui
viel�.

--Pelaako herra Ljungberg whisti�?

Antin t�ytyi tunnustaa, ettei h�n, ik�v� kyll�, taida whisti�.
Ainoastaan knorria h�n...

--Knorria! purskahtivat kapteenit nauramaan. Teid�n kasvatuksenne on
viel� alussa, nuori herra!

Anttia suututti sanomattomasti t�m� h�nen taitamattomuutensa. H�nest�
tuntui todellakin silt�, kuin h�n olisi viel� ollut koulupoika.

Kapteenit tuumivat sinne t�nne. Whisti oli saatava v�ltt�m�tt�m�sti
toimeen. Silloin tuli Pekka sis��n, tukka ep�j�rjestyksess�, sill� h�n
oli taaskin nukkunut kielioppinsa ��reen. Pekka taisi pelata whisti� ja
kapteenit olivat pelastetut. H�n tosin oli teologi, mutta ei viel�
vihitty papiksi. Sent�hden ei h�nen viel� tarvinnut tuntea
omantunnonvaivoja korttipelist�.

Antti j�i pahalle tuulelle. Miksei h�n taitanut pelata whisti�? Miksei
h�n ollut sit� kotona opetellut? Kun h�n tulee Helsinkiin, t�ytyy h�nen
ryhty� siihenkin. Olisi ollut niin mahtavaa istua tuossa kapteenin
kanssa, sikari suupieless� savuamassa, niin ett� t�ytyi silm�� sirist��
pieneksi, nakata kortti huolettomasti p�yd�lle tai sanoa:
�grandissimo.�

V�h�n aikaa h�n katseli pelin kulkua. H�n koetti ymm�rt�� sit�, teki
johtop��t�ksi��n ja luuli jo arvaavansa aatteen ja olevansa hiukan
selvill�. Mutta sitten haihtui h�n kerrassaan kaikilta j�lilt� ja l�hti
ulos kannelle. Sinne j�i h�n v�h�ksi aikaa seisomaan kaidetta vasten,
k�det housuntaskuissa.

Ilta jo pimeni, ja s�� oli kirkas ja kylm�. Se tarttui ahnaasti
hartioihin ja pudisti kovak�tisesti. Antti l�hti alas hyttiins�. Se oli
kokanpuolella, ja etukannella istui talonpoikaisia matkustajia,
turkeissa ja rukkasissa. Et��mp�n� olevia ei tiennyt oleviksi muusta
kuin heid�n palavista piipuistaan tai hehkuvista sikarin tulista.
Muutamista, joiden ohitse Antti kulki, tuoksahti m�rk� sarka ja
kastuneen sinisen vaatteen haju. Joitakuita loikoi penkeill� ja toisia
oli kyyristynyt l�mmittelem��n kuuman savutorven juureen. Niiden
joukossa oli Antti n�kevin��n koulu-toveriensa valkoiset lakit.

H�n oli kompastua muutaman jalkoihin, joka oli pannut pitk�kseen
kannelle. Vihaisesti h�n tiuskaisi, miksei h�nelle annettu tiet�, ja
sanoi �moukaksi� miest�, joka makasi. Talonpojat v�istyiv�t eiv�tk�
vastanneet mit��n. Mutta astuessaan alas salonkiin kuuli h�n heid�n
tekev�n h�nest� pilkkaa.

Hytiss��n h�n koetti houkutella unta silmiins�, mutta kun se ei
onnistunut, nousi h�n polvilleen sohvalle, v��nsi auki py�re�n ikkunan
ja pisti p��ns� ulos.

T�hdet jo tuikkivat, ja kuun sakara kiuvotti alakuloisena tummalla
taivaalla luoden laihan, kaitaisen juovan veteen. Vesi kohisi
yksitoikkoisesti laivan kokassa, ja kipunat lentiv�t piipusta pitk�n�
palavana h�nt�n�, pudoten veteen.

Antti k�vi kovin surulliseksi, ja h�nen mielens� masentui. H�n muisti
mennytt� ja ajatteli tulevaisuutta, eik� h�nen asemansa molempain
vaiheilla en�� tuntunutkaan niin varmalta kuin taanoin. Ty�t�h�n
tietysti pit�isi h�nenkin tehd�, kurssit olivat pitk�t ja ik�v�t, ja
el�m� yleens� yksitoikkoista. Ja mitenk� h�n siell� Helsingiss�k��n
oikein ymm�rt�isi kaikki asettaa?

Oli niin turvatonta t��ll� laivassa, melkein yksin. Ei kukaan h�nest�
oikeastaan v�litt�nyt. Olisi ollut suloista olla viel� kotona. Kun ei
kukaan kotoisista tullut edes mukaan...

Juuret, jotka Antti jo oli luullut kokonaan irti revityiksi, rupesivat
tuntumaan taas ja kangertelemaan syd�mess�... Miksi oli Alma h�nen
rakkautensa hylj�nnyt, h�nen suuren rakkautensa?' Kuinka h�n oli voinut
ty�nt�� luotaan niin syv�n tunteen? H�n olisi saanut, tuo
valkotukkainen, sinisilm�inen olento koko h�nen syd�mens�, koko h�nen
sielunsa.

Ilta yh� pimeni. Kipunat tulivat suuremmiksi, kuun tie kirkastui
kirkastumistaan, ja vesi n�ytti mustemmalta. Antti katseli sit�,
kuunteli laivan laineiden yht�mittaista kohinaa, ja h�nen mielialansa
aleni alenemistaan.

Kun alkoi tulla kovin kylm�, veti h�n p��ns� ikkunasta, sulki sen ja
panihe pitk�kseen. Saadakseen mukavampaa potkaisi h�n keng�t jalastaan
ja p��sti pois kauluksensa. Siin� h�n sitten loikoi sel�ll��n kauan
aikaa.

Yht'�kki� kuului k�yt�v�ss� liikett� ja sopottavia ��ni�:

--Ai, antakaa olla ... ei saa...

--Tule nyt ... ei t��ll� ole ket��n...

--Ei... E-ei ... joku voi tulla ... odottakaa! Antin hytin ovi rev�hti
auki ja joku nainen pisti siit� p��ns� sis��n. Antista se n�ytti olevan
bufettineiti. Samassa temmattiin p�� takaisin, ovi paiskattiin kiinni,
ja kuului kiirett� juoksua l�pi korridoorin ja lyhyiss� askelissa
rappuja my�ten yl�s kannelle.

Veri oli kuohahtanut Antin suonissa. H�n oli kimmonnut istualleen ja
kivettynyt eteenp�in ojennettuun kuuntelevaan asentoon. Mutta h�n ei
kuullut sen enemp��. H�nen korvissaan vain soi ja suhisi, ja syd�n
jyskytti kuuluvammin kuin laivan kone. H�n aavisti ja tunsi jotain,
joka oli lamauttaa h�net siihen paikkaan. Se veti vieh�ttaen kuin
syv�yksen reuna, ja samassa hirvitti, niin ett� joka j�sent� pudisti ja
hengitys oli kesken katketa.

Kun h�n oli v�h�n rauhoittunut, veti h�n keng�t jalkaansa ja kiinnitti
kauluksen nappiin. Sitten h�n l�hti kannelle. H�n tahtoi saada selkoa
siit�, oliko se ollut bufettineiti.




V.


Herrat olivat jo lopettaneet whistins�, kun Antti tuli salonkiin. Oli
seisauspaikka tulossa, ja kapteenin t�ytyi menn� ulos. Kun Antti n�ki
muidenkin juovan totia, tilasi h�nkin sit�.

H�n tarkasti bufettineiti� ja katsoi h�nt� suoraan silm��n. Neiti kesti
katseen ja oli kylm� ja rauhallinen. Ei n�kynyt mit��n merkki�
kasvoissa tai k�yt�ksess�, joka olisi vahvistanut Anttia h�nen
ep�ilyksess��n. Se oli varmaankin ollut joku muu laivan naisista. Ja
kun h�n tuli t�st� vakuutetuksi, oli h�n siit� melkein iloinen.

Neiti asetti h�nen eteens� nuo yst�v�lliset totineuvot, tuon valkean
vesikannun, soman sokerirasian valkoisine, neliskulmaisiksi leikattuine
sokeripalasineen ja sitten viel� tuon pienoisen, melkein neitseellisen
konjakkikarahvin. Kun Antti n�ki n�m� edess��n ja katseli n�it�, tuntui
h�nen syd�mess��n iloinen hyp�hdys. Syyt� tiet�m�tt� oli h�n niin
onnellinen, ett� kihosi vett� silm��n, samalla kuin olisi tehnyt mieli
seisoalleen kimmahtaa, k�tens� ojentaa ja kirkaista kimakka
hurraahuuto.

Oli t�m� el�m� kuitenkin toista kuin koulussa ennen! Jos tahtoi jotain
maistaa, t�ytyi se tehd� salaa, lukon takana, jossain ahtaassa,
mustassa kamarissa. Usein ei ollut muuta kuin jokin rikkin�inen pikari
tai kahvikuppi, v�list� ei sit�k��n, jolloin piti ottaa pullon suulta.
Jota vastoin nyt!

Kuinka nyt oli toista! Kaikki oli valoisaa, puhdasta, somaa ja
luvallista. Saa tehd� julkisuudessa, jokaisen n�hden, vaikka entisten
opettajainsa!

Antin oli k�si kalvosesta kevel�n� ja pikkusormi pikkuisen ulkona
muista, kun h�n nakkeli sokeripalaset lasiinsa. Harvoin oli h�n
oikeastaan viel� totia laittanut, mutta h�n huomasi mielihyv�kseen,
ett� kaikki t�m� k�vi kuin oppineelta. Olisi voinut melkein sanoa, ett�
h�nell� oli taipumusta t�h�n.

Laiva teki juuri tuloaan Savonlinnaan. Se huhkaisi my�t�virtaan, ohitse
linnan, joka seisoi synkk�n� ja totisena h�m�rt�en taivasta vasten.
Kaupunki n�kyi ep�selv�sti kuutamossa, sielt� t��lt� tuikki tulia
ikkunoista, jotka punaisina tiploina kuvastuivat veteen.

Kesti v�h�n aikaa, ennenkuin laiva ehti k��nt�� kupeensa laivasiltaa
pitkin. Antti, joka katseli pienest� py�re�st� ikkunasta, huomasi
rannalla h�m�r�n joukon naisia ja herroja, etenkin naisia, jotka
kaulaansa ojentaen koettivat n�hd� l�pi pime�n, ket� laivassa olisi.

Antti oli aikeissa menn� kannelle. Mutta silloin tuli sis��n tuo hieno
tuntematon herra, joka ei ollut n�ytt�ytynyt kannella sitten
p�iv�llisen. H�n tuli haukotellen ja kysyi hyvin veltosti, miss�
oltiin. Saatuaan kuulla, ett� oltiin Savonlinnassa, pyysi h�n seltteri�
bufettineidilt�, joka oli h�nkin seisonut ikkunassa ja katsellut
rannalle. Antista oli tuo v�linpit�m�tt�myys savonlinnalaisista niin
sopivaa todelliselle gentlemannille, ett� h�n j�i h�nkin salonkiin ja
istuutui totinsa ��reen, noudettuaan vain sanomalehden luettavakseen
tupakkahytist�. Ja h�n oli nyt mielest��n jo yht� taitava ja varma
matkustaja kuin tuo tuntematon herrakin.

H�n muisti entisest��n, ett� kaupungin herrat tulevat t�ss� laivaan
ottamaan niin monta konjakkiryyppy� kuin he suinkin kiireess�
kerki�v�t. Kun he tulevat, niin katselevat he tietysti tarkkaan
jokaista matkustajaa ja n�hdess��n h�net ajattelevat he varmaankin:
�Kukahan on tuo komea herrasmies, joka istuu tuossa?� Ja kun neitoset
kysyv�t heilt�, ket� oli laivassa, niin he selitt�v�t: �Oli siell�
muuankin solakkavartaloinen nuori ylioppilas, puettuna pitk��n mustaan
takkiin ja vaaleihin housuihin. H�n istui itsekseen totilasin ��ress�,
hyvin huolettomasti ja luki sanomalehte�.�--�Kuka se oli?�--�Ei me
h�nen nime��n tiedetty.�

V�h�n p��st� ty�nt�ysikin herroja salonki t�yteen ja _jok'ikinen_
heist� katsahti Anttiin. Ja h�n huomasi heid�n toisiltaan jotain viel�
kysyv�nkin, tietysti sit�, kuka h�n oli. Antti oli, niinkuin ei heit�
olisi ollutkaan. Ainoastaan silloin, kun h�n ter�sti totiaan, sekoitti
lusikallaan ja vei lasin huulilleen, katsahti h�n sivumennen
Savonlinnan herroihin.--Mist� ihmeest� h�n sai t�m�n arvokkuuden?
ajatteli h�n.

Herrat asettuivat rehev�sti p�yd�n ymp�rille, huusivat sis��n konjakkia
ja seltteri�, kutsuivat bufettineiti� Klaaraksi, nauroivat usein ja
k�he�sti asioille, joita syrj�isen oli vaikea k�sitt�� huvittaviksi.
Kun kapteeni kulki salongin l�pi, pakottivat he h�nt�kin kilist�m��n.

Vieraat melusivat kuin kotonaan, niin kauan kuin laiva seisoi rannassa.
Se n�ytti olevan kuin heid�n oma laivansa tai ainakin aivan heit�
varten t�h�n tullut.

--Kippis vain! Terve! Enemm�n konjakkia, Klaara! Konjak, mykky meera
konjak!

Vanhoja, entisi� ylioppilaita he olivat useimmat. Monta kertaa olivat
he aikoinaan olleet menem�ss� ja monta kertaa tulemassa. Mutta kerran
oli heid�n t�ytynyt j��d� laivasta pois, ja sitten oli laiva aina
mennyt ilman heit�. He olivat j��neet py�rim��n t�h�n pieneen
poukamaan, jonka sivuitse valui ainainen ihmistulva alas suureen
maailmaan, mutta jossa itsess��n k�vi hiljainen akanvirta. Riennetty��n
aikansa olivat he seisahtuneet Savonlinnaan, takertuneet johonkin
pieneen pikkukaupungin virkaan. Mutta joka kerta, kun laiva saapui
satamaan, ja etenkin n�in syksyll�, jolloin paljon ylioppilaita
matkusti alas, tultiin vanhoja muistoja uudistamaan. Oltiin niinkuin
puoleksi matkalla ulos maailmaan, tuohon huimaavaan, hupaisaan
Helsinkiin, joka vuosi vuodelta kuului tulevan yh� suurenmoisemmaksi,
yh� iloisemmaksi.

--Mutta eik�h�n hurjauta ja l�hdet� mukaan!

--L�ht��n! Me l�ht��n! Hoida sin� minun virkaani pari viikkoa!

Toinen lupasi hoitaa, sill� h�n tiesi, ettei matkasta tule mit��n. Oli
sit� siksi usein aiottu. Enint��n voi tulla y�llinen juomamatka
l�himp��n pys�hdyspaikkaan Puumalaan, josta toisella laivalla
seuraavana aamuna varhain palataan takaisin, kovin kohmeloisessa
tilassa.

Yht'�kki� rev�hti salongin ovi auki suurella melulla, ja oveen j�i
seisomaan nuori, kaunis mies, ylioppilaslakki takaraivolla ja koko
vartalo siin� hiukan taap�in nojaten. H�n j�i tahallaan kynnykselle ja
oli suotta ihmettelevin��n.

--Mik� loistava seura! h�n huudahti ja osoitti isolla n�yttelij�n
liikkeell� pullotettua p�yt��.

--Skool Kalle! huudettiin Savonlinnan herrain p�yd�st�.--Entree,
monsieur! Miss� mies viivytteli?

--Heitin hyv�stit kaikille vanhoille flammoilleni, joita on tuolla
laivasilta huleisillaan, selitti h�n ja astui sis��n. H�nen per�ss��n
tuli vanhempi ylioppilas, punanen�inen ja lihava.

Herrat olivat heti r�j�ht�neet nauramaan ja yltyiv�t yh� enemm�n, kun
joku joukosta kys�isi:

--Itkiv�tk� nuo edes?

--Eiv�t itkeneet ... vaan lupasivat liehuttaa nen�liinojaan.

Kalle oli n�ht�v�sti kaikkien suosikki, sill� monelta haaralta h�nt�
p�yt��n vedettiin, ty�nnettiin tuolia alle ja ojennettiin t�ytettyj�
laseja.

--Se olen min�, joka tarjoon! Konjakkia ja seltteri� kaikille n�ille
herroille!

--Et, sin� et tarjoo! huudettiin toisaalta.--Nyt on meid�n vuoro! Ei
tarvitse! Sin� maksoit samppanjan eilen!

Ja h�nen suuhunsa melkein kaatamalla kaadettiin konjakkia ja seltteri�.
Samassa huomasi h�n Antin, joka oli astunut esiin sanomalehtens� takaa.

--No, ka Antti! No, terve! Ka, no minnek� sin�?

--Helsinkiin!

--Sinneh�n min�kin! No sep� nyt vasta! K�y istumaan t�nne yhteen
p�yt��n!

Antti huomautti, ettei h�n ollut tuttu n�iden herrain kanssa.

--Etk� ole tuttu!... Hyv�t herrat, saanko luvan esitt��...

Syntyi t�ydellinen ep�j�rjestys ja rumina p�yd�ss�, kun kaikki nousivat
yl�s ja kaikki tahtoivat k�tell�. Ja tuskin oli taas istuuduttu, kun
kello jo soi kolmannen kerran ja laiva alkoi tehd� l�ht��. Juomia j�i
joku m��r� t�hteeksi, vaikka niit� kilvan kaadettiin kurkuista alas.
Ahneimmat hyppeliv�t laivasta maalle, kun se jo oli liikkeess�.

Eik� ollut taas salongissa muita j�lell� kuin Antti ja Kalle ja t�m�n
toveri.

--Ka, sinulla on totia, Antti! Eik� mekin, Nieminen, oteta totia?

--Min� en kiell�, en k�ske.

Bufettineiti tuli sis��n, ja Kalle kohteli h�nt� kuin vanhaa tuttua.
H�n kutsui h�net l�hemm�, painoi k�tens� h�nen olkap�illeen, katseli
h�nt� ujostelematta silmiin ja v�itti, ett� neiti oli lihonnut.

--Herra katsoo v��rin ... kaikki muut sanovat, ett� min� olen
laihtunut...

--Kuka sanoo?

--Hyvin moni sanoo ... mit� herra tahtoo?--Ja neiti koetti irtautua.

--Moni sanoo, matki Kalle ja l�i h�nt� keve�sti poskelle.--Tuo kaksi
lasia totia!

--Se on mainio pit�m��n karvansa tuo Lotten.

--Kuinka niin? kysyi Antti, jonka kasvoille oli noussut hienoinen puna.

--Min� olen tuntenut h�net jo monta vuotta ja yht� verev� h�n on aina.

--Miss� sin� olet h�neen tutustunut?

--No, tuossa h�n jo tuopi! Kas, niin...

Kalle veti h�net polvelleen niinkuin omaisuutensa ainakin eik� ollut
tiet�vin��nk��n h�nen v�h�isest� vastarinnastaan. Tytt� oli
suuttuvinaan ja uhkasi huutaa. Ja samassa pujahti h�n pois Kallen
kainalon alaitse niin taitavasti, ettei h�n sit� suinkaan ensi kertaa
tehnyt. Kalle antoi h�nen menn�.

--Kyll� min� sen viel� saavutan, kehui h�n alkaessaan totia valmistaa.

Anttia t�m� kohtaus v�h�n vavahdutti ja pudisti sis�st�, niinkuin olisi
ollut hiukan vilu.

--Miss�k� tutustunut, Antti? Sin� kysyt kovin kokemattomasti. Ainahan
se komea poika, jolla on hattu n�in takaraivolla... Ka, etk� pryk��,
Nieminen?

Nieminen, joka koko ajan oli ollut hiukan h�mill��n, suhahti jotain
Kallen korvaan.

--Etk� ole esitetty ... no, jos ei muuta puutu, niin tuossa
tuokiossa...

H�n nousi seisoalleen, teki taas ison liikkeen, hymyili ja kumarsi
juhlallisesti ja totisesti sek� Antille ett� Niemiselle:

--Minulla on kunnia esitt�� t�ss� toinen toiselleen kaksi minun parasta
yst�v��ni: herra Anders Ljungberg, ylioppilas, ja civis academicus
Abraham Nieminen ... herrat on hyv�t!--No, pryk�� nyt Nieminen!

Antti huomasi sen nyt ja huomasi vastakin, ett� Kalle kohteli toveriaan
olantakaisesti ja aina pienell� pilkalla. Mutta toinen ei n�kynyt
koskaan suuttuvan. L�i leikiksi, taputti yst�v��ns� olkap��lle ja sanoi
h�nt� �siksi ainaiseksi pilkkakirveeksi.�

Kalle oli rikkaan tehtaanhoitajan ainoa poika. Is� antoi pojan el��
mielens� mukaan. Koulussa ollessaan ei h�nelt� koskaan rahaa puuttunut.
Mutta lukukauden lopussa oli h�nell� kuitenkin velkoja kaikkialla.
Alaluokilla tarvitsi h�n rahaa makeisiin, joita koko luokka oli
tottunut sy�m��n h�nen kustannuksellaan. Ylemmill� luokilla meni raha
tupakkaan ja punssiin. Kuudennella luokalla h�n erosi koulusta ja sanoi
syyksi peittelem�tt� sen, ett� h�n tahtoi syksyll� mets�st�� uudella
j�niskoirallaan. Talvet h�n luki kuitenkin kaupungissa yksityisesti
eik� my�h�stynyt alkuper�isist� tovereistaan kuin vuoden.

Antilla oli aina ollut suuri kunnioitus h�nt� kohtaan. Sill� jo
koulussa ollessaan osasi h�n k�ytt�yty� niinkuin herra. Suosikkeja oli
h�nell� aina joku. Viimeksi oli Antti ollut. Kaikki h�nen toverinsa
siihen asemaan pyrkiv�tkin. Ja nyt h�n oli Helsingist� haalinut
k�siins� tuon vanhan ylioppilaan, punanaamaisen, k�he�-��nisen ja
py�re�mahaisen.

--Lotten! kutsui Kalle sivumennen bufettineiti�, joka taas kulki
salongin l�pi, mutta ei tullut luo, ei ollut kuulevinaankaan. Kalle ei
pannut sit� sen enemm�n syd�melleen.

He olivat saaneet lasinsa laitetuiksi ja kilistiv�t kaikki kolme.
Nieminen otti suunsa t�yteen totia, pullisti poskensa ja antoi silm�ns�
menn� py�reiksi kuin huuhkaimen silm�t.

--Eilen illalla me oltiin ja elettiin Savonlinnassa, t�n� iltana
tehd��n t�ss� totia, mutta huomenna istutaan jo Helsingiss�.

--Eik� ajeta suoraan asemalta kappeliin, Antti?

--Ajetaan vain!

--Me ajetaan kappeliin sy�m��n ja juomaan...

--Ja m�ss��m��n, liitti Nieminen nauraen itse sanoilleen.

--No jo sit� eilen ja viel� t�n��nkin m�ss�ttiin siin� siunatussa
Savonlinnassa, p�ivitteli Kalle, ja he alkoivat Niemisen kanssa
muistella viimeisen vuorokauden viettoa.

He olivat ajaneet helvetinmoista karkua nelj� peninkulmaa is�n
maatilalta h�nen parihevosillaan. Ne olivat Savonlinnaan tullessa
sel�lt��nkin vaahdossa, ja olisi saanut sammiollisen valkeata saippuan
kuohua, jos olisi joka paikan puhtaaksi kaapinut. Olisi ollut ehtiminen
edellisen p�iv�n laivaan, mutta laivarannassa olivat �skeiset
Savonlinnan herrat ja matka j�i seuraavaan iltaan.

Ensin ryyp�ttiin rantaravintolassa ja sitten seurahuoneella, josta
l�hdetty� hurjauttiin piiritanssia tanssimaan keskell� toria ja
asetettiin palovartia keskeen. Siit� olisi saattanut tulla helvetti�,
jos ei viskaali itse olisi ollut parassa miess�. N�lk�linnaan oli kurin
vuoksi menty aamiaiselle. Pormestarilla oli istunto ja l��k�rill�
vastaanottotunti. Suoraan kapakasta kumpikin meni virkapaikkaansa ja
tuli taas takaisin jatkamaan. Silloin sy�nnyttiin tilaamaan samppanjaa.

--Etk� sin�, Kalle, maksanut itseksesi toista puolta?

--Min�h�n ne maksoin.

--Eik� sellaiset juomingit tule kalliiksi? kysyi Antti, joka ihmetellen
kuunteli n�it� sankarit�it�, jollaisissa ei itse ollut milloinkaan
viel� ollut osallisena.

--Tuleehan ne v�h�n. Mutt' enp� ole ollut niin perinpohjaisella ja
hupaisella retkell� sitten kuin kes�ll� Helsingiss�.

Se oli ollut silloin, kun Kalle oli tavannut �t�m�n Niemis-r�hj�n,
t�m�n r�hj�-Niemisen.� Samalla oli Kallen ylioppilasvifti. Kalle oli
saanut pidennyst� historiassa ja j��nyt muista kesemm�ksi. Ei tahtonut
kuitenkaan luku sujua kes�kuumalla Helsingiss�. Vasta hein�kuun alussa
h�n suoritti tutkintonsa lukematta muuta kuin ensimm�isen sivun vanhan
ajan historiaa. Nieminen harhaili samaan aikaan hajanaisissa
vaatteissa, kello ja valkoinen lakki pantissa, pitkin polttelevia
katuja eik� p��ssyt irtautumaan asunnostaan, johon oli velkaa koko
lukukauden. Ylioppilashuoneen lukusalissa he tapasivat toisensa, ja
Nieminen iski kohta Kalleen esitellen itsens� h�nelle. H�n oli saanut
oivan kalan onkeensa. Samana iltana sai Kalle valkoisen lakin. Koko y�n
he sitten hurrasivat. Kalle maksoi kestit ja Nieminen neuvoi kaikki
k�yt�v�t paikat. Kolme p�iv�� vietettiin yht� juhlaa. V�lip� n�ill�
is�n rahoilla, johonkinhan ne oli pantava! Sitten lunasti Kalle uuden
yst�v�ns� irti sek� asunnosta ett� panttilaitoksesta ja vei h�net
kotiinsa maalle.

--No, oli se vifti sekin, jos oli eilinenkin!--Kun me aamulla ajettiin
kotiin kaupungin laitapuolista, niin piti t�m�n lakin olla niin viinin
ja portterin vallassa, ett� olisi v��nt�en ruskeata vett� l�htenyt.

--Se hurja kun pyyhki puhtaalla lakillaan p�yt��...

--Me ajettiin suoraa p��t� Grapen mammaan ja tahdottiin uutta
lakkia. Grapen mamma pui sormellaan ja torui: �Ai-jai noita nuoria
studentteja ... eilen ostettu uusi lakki ja nyt noin tahrittu!� Mutta
min� kysyin, etteik� rahallaan saa uutta ja viskasin satamarkkasen
p�yt��n. Lakki tuli ja tuossa se on!

--Muistatkos, mit� se viel� muut sanoi?

--No mit�?

--Noin kauniille nuorelle studentille min� annan paras lakki, mik�
minulla on.

--Lakki kuin lakki.

Ja samalla heitt�ytyi Kalle kyljelleen sohvalle, nakaten lakkinsa
juoksemaan pitkin p�yt��. Se liukui sile�� pintaa my�ten yht� kyyti�
lattialle. Nieminen yritti nostamaan sit�.

--Anna olla, Nieminen... Kuuletko ... min� kiell�n sinua koskemasta
minun lakkiini. Helsingist� ostetaan uusi!--Arvaapas, Antti, paljonko
meni jo sin� y�n�?--Kappaleen toista sataa meni!

--Mit�s is�si sanoi?

--Ei se ukko sano mit��n milloinkaan. Kysyy vain, kuinka paljon min�
tarvitsen, eik� ole tili� tahtonut viel� milloinkaan.

Antti katseli toveriaan, joka puoleksi loikoi sohvalla. Otsa oli
valkoinen, hieno ja soikea. Nen� oli heikosti koukistunut, huulet
punaiset ja paksunlaiset. Silm�t olivat siniset, mutta kiilsiv�t nyt
v�symyst� ja alkoholia. Tukasta oli k�h�r� liimautunut otsaan kiinni.
Mustien viiksien alkua orasti yl�huulessa. Puku oli hieman
ep�j�rjestyksess�.

Kallella oli aina ollut suuri vaikutusvoima Anttiin, joka joutui
helposti sellaisten johdettavaksi, jotka olivat kokeneet ja tiesiv�t
enemm�n kuin h�n. Nyt ihaili h�n Kallea etenkin h�nen huolettoman ja
varman k�yt�ksens� vuoksi. H�nen ei tarvinnut tehd� tili� is�lleen
mist��n. H�n ei v�litt�nyt v�h��k��n valkeasta lakistaan, jota h�n,
Antti, oli koko kes�n suojellut kuin silm�ter��ns� ja jonka
varjelemisesta �idill� ja sisarilla oli ollut ainainen huoli.
Satamarkkasia oli h�nell� rutistettuna kukkaro t�yteen, ja liivien
taskuissa helisi hopea- ja kuparirahoja irtaallaan. Antilla olivat
rahat lompakossa, joka oli ommeltuna povitaskun vuoriin kiinni. Ja
v�hitellen kasvoi Kalle h�nen silmiss��n vapaan miehen perikuvaksi,
semmoisen, joksi h�nenkin m��r�ns� oli pyrki�.

Kaikki kolme ter�stiv�t he lasejaan, joivat ja jatkoivat samaan
suuntaan. Lasit tyhjeniv�t nopeasti, varsinkin Niemiselt�, jonka
lihava, pehmyt ja kesakkoinen k�si v�h�n v�li� ahnaasti kouristi
omaansa ja keikisti sen, niinkuin n�ytti sek� suuhun ett� silmiin.
Kalle kertoi nyt tarkemmin, miss� he tuona suurena Helsingin viftiy�n�
olivat olleet. H�n nimitteli katuja ja niiden numeroita, mainitsi
paikkoja, joilla oli omituiset salaper�iset nimens�. Ja merkitsev�sti
silm�� iskien Antille lupasivat he Niemisen kanssa h�nellekin niit�
n�ytt��, jahka perille jouduttaisiin. He tuumivat, ett� jos Augusta
viel� on entisess� paikassaan, he ajavat sinne.

--Se oli ihan hurjistunut t�h�n Kalleen, kertoi Nieminen.

--Min� en tahtonut mill��n lailla p��st� h�nest� erilleni, lis�si Kalle
n�ht�v�sti mieliss��n.

Antti oli kyll� osiksi kuullut t�llaisista puhuttavan. H�n oli usein
pitk�t hetket vuoteellaan maaten ja mets�ss� sel�ll��n loikoen niist�
haaveksinut, niit� mieless��n kuvitellut ja loihtinut eteens� oudon
hekkumallisen maailman. Mutta sellaisesta, mit� Kalle h�nelle nyt
kaikesta siit� kertoi ja maalaili el�vin ja rajuin piirtein, ei h�n
ollut osannut uneksiakaan. H�n kuunteli vavistus rinnassa ja hengitti
ep�varmasti ja lyhyesti, kauan huokumistaan pid�tellen, samalla kuin
kasvot olivat kuin j�ykistyneet. Silloin t�ll�in h�n teki jonkun
kysymyksen, joka tuli arasti esille, vaikka h�n koetti asettaa sen
siihen muotoon kuin h�n kyll� olisi kaikki p��asiassa tiennyt, vaikkei
ollut muutamista sivuseikoista selvill�. Helsinki rupesi kangastamaan
h�nen edess��n tummanpunaisena, samettisohvaisena huoneena, josta l�hti
hurmaava parfyymi, jossa oli salainen puolih�m�r�, jossa liikkui
v�lj�vaatteisia olennoita, mitk� ihan l�helle tunkivat, istuutuivat
polvelle, kietoivat k�den kaulaan ja toisella soittivat pianoa, johon
lauloivat kevytt�, hehkuvaa s�velt�, tuota samaa, jota Kallekin
hyr�hteli: �frallallalla, natten � bra!� Nuo olivat olleet siell�, ne
olivat n�hneet sen kaikki ja monta kertaa kokeneet. Ja h�nkin saa sen
kokea ... he viev�t h�net sinne ... ehk� he jo huomenna...

H�n oli k�ynyt kasvoiltaan kalpeaksi, ja lasia ottaessa vapisi k�si
tuntuvasti.

Kallen lakki loikoi yh� lattialla. Bufettineiti huomasi sen
ohikulkiessaan ja nosti p�yd�lle. Silloin k�ytti Kalle taas tilaisuutta
ja veti h�net Antin editse luokseen. Vastustaessaan tuli tytt�
k�dell��n varanneeksi Antin polveen ja puristaneeksi sit�. Kalle asetti
lakkinsa neidin p��h�n.

--Se sopii mainiosti, kaikki minun lakkini ovat sopineet sinulle
erinomaisesti!

--Koettakaa minunkin lakkiani! sanoi Antti ep�vakaisella ��nell�, otti
lakin Lottenin p��st� ja koetti panna omansa sijaan.

--En min� herran lakista huoli! Ja Lotten esti sen k�dell��n.

Kalle tuli Antille avuksi:

--Mikset huoli?

--En huoli!

--Sinun pit�� huolia! On h�n yht� komea poika kuin min�kin ... kas
noin, ja maista nyt h�nen lasistaan!

Vaan tytt� maistoi tahallaan Kallen lasista.

--Koska sin� olet noin uppiniskainen, niin kiedot sin� rangaistukseksi
k�tesi h�nen kaulaansa ja suutelet h�nt� sovinnoksi poskelle. H�n on
sinuun ihastunut.

--Kapteeni tulee! Ja minun pit�� menn� p�yt�� kattamaan.

--Ei tule! Pian nyt!--Ja Kalle sys�si h�net omasta sylist��n Antin
syliin. Mutta kun Antti tunsi h�net polvellaan, olivat h�nelt� voimat
kuin poissa, eik� suutelemisesta tullut mit��n, vaikka tytt� n�ht�v�sti
jo olisi ollut suostuvainen. Antti oli vain h�mill��n ja veti ja
puhalsi paperossia, niin ett� pihisi. Lotten sai siit� savua henkeens�,
alkoi ryki� ja nousi pois.

--Ka, no mikset sin� suudellut?

--Mikset sin� suudellut, sanoi Antti, naama tyhm�n nolona.

--Ei, kuule Antti, ei sit� sill� tavalla ... sin� et osaa viel�
ollenkaan naisten kanssa, rupesi Kalle h�nt� neuvomaan. Ole sin�,
niinkuin min� olen...

Ja Kalle oli naisten kanssa niin, ett� h�n aluksi �impponeerasi�.
K�ytt�ytyi huolettomasti, tuskin oli huomaavinaankaan, puheli seuroissa
herrojen kanssa, ja katsahti vain silloin t�ll�in naisten puoleen. Jos
sitten puheli, ei antanut miss��n my�ten, v�itti vastaan sit�, jota
tahtoi miellytt��, ja oli muille kohtelias. Mutta kun sitten sattui
ovessa vastaan tulemaan, niin l�hetti yht'�kki� syv�n katseen silm�st�
silm��n. Ja jos joutui kahden kesken puhelemaan, muutti kokonaan
k�yt�ksens�, ja oli yst�v�llinen ja suopea. Franseesiin ei h�nt�
ensiksi pid� itse pyyt��, vaan pit�� toimittaa niin, ett� tulee
vis-�-vis'ksi. Figureessa voi taas pelata silmill��n, ja kun tulee
naisten vaihdos, niin silloin on lujasti puristettava. Naiset pit�v�t
siit�, ett� heit� lujasti puristaa. Jos heit� ottaa hell�varoen kiinni,
niin heist� tuntuu pahalle ruumiissa.

Kaikki h�n tiesi tuo Kalle. Oli h�nt� koko mestari. Antti muistutti
h�nt� siit�, ett� koulussa ollessahan olivat kaikki tyt�t h�neen
rakastuneet.

--Enemm�n konjakkia! huusi Kalle innostuen.--Ja l�mmint� vett�!

Anttia alkoi jo kuumentaa, mutta urhoollisesti h�n ryypp�si pohjaan ja
pudotti uudet sokerit sulamaan. Kun Lotten toi pyydettyj� tavaroita,
tempasi Antti h�nt� vy�t�isist�.

--Herra Jumala! kirkaisi t�m�, vesi on tulisen kuumaa ... antakaa minun
olla!

Vett� r�isk�hti hiukan h�nen hameelleen, ja suutuksissaan sit� pyyhkien
h�n poistui. Kalle sai taas aihetta neuvokkeihin.

--Sin� n�yt�t liian kiihke�lt�. Se laimentaa tuommoisia tytt�j�. Niiden
kanssa pit�� olla kylm�. Etk� n�hnyt, kuinka min� olin �sken? Otin
h�net aivan v�linpit�m�tt�m�sti polvelleni. Niinkuin koiran. Seh, tule
t�nne, pane p��si t�h�n! Katselin rauhallisesti ja juttelin tavallisia
asioita. Sitten ty�nsin h�net sinun syliisi. Kun niille niin tekee,
niin ne eiv�t l�hde, vaikka pudistaisi. Tarttuvat vaikka jalkaan ja jos
eiv�t muuten pysy, niin pureutuvat kantap��h�n kiinni.

Antti ei puhunut siihen mit��n. Mutta nyt h�nen poskensa hehkuivat, ja
yht'�kki� h�n villiintyi.

--Terve, miehet! Nyt me ryyp�t��n! Ja huomenna ajetaan junalta suoraan!
Ajetaanko, Kalle? Hei!

--Hei, hei! Kas, Anttia vain! Se on p��tetty asia, ett� ajetaan. Terve,
Antti! Sin� et ole hukassa, kun olet miesten seurassa! Sinunkin pit��
oppia maailmaa tuntemaan, ja meid�n kanssamme sin� opit.

--Min� aionkin oppia maailmaa tuntemaan.

Antti jo v�h�n sammalsi. Tuutingit rupesivat nousemaan huimaavalla
vauhdilla h�nt� p��h�n. Korvissa soi ja humisi, ja h�nen oma ��nens�
kumahteli luonnottomalta. Lotten, joka katti illallisp�yt�� toisella
puolen salonkia, h��m�tti kuin jostain toiselta rannalta.

He s�iv�t illallista. P�yd�ss� oli ainoastaan herroja. Puheltiin paljon
ja juotiin olutta. Antti ei n�hnyt kaikkea oikein tarkkaan. Siin� oli
p�yd�ll� kaikenlaista punaista ja viheri�ist�. H�n s�i enimm�kseen vain
yht� lajia, mit� lienee ollut lihalaitosta. H�n ei puhunut mit��n,
mutta hym�hti v�list� itsekseen. Sitten alkoi naama tulla onnettoman
n�k�iseksi. Ja yht'�kki� loppupuolella illallista h�n nousi menn�kseen.

--Minne sin� menet, Antti?

--En minnek��n.

--Voitko pahoin? Sin� olet ihan vaalea.

--En min� voi pahoin ... min� voin aivan hy-yvin. Kyll� min� tulen
kohta.

Mutta menness��n horjahti h�n oven pielt� kohti. Kapteeni kuiskasi
Kallelle, joka oli saanut kunniapaikan h�nen vieress��n:

--Merenk�ynti� tyyness� vedess�.

Ja Kalle ja Nieminen nauroivat yhdess� kapteenin kanssa nuoren miehen
vahingolle. Kalle kysyi, saisiko h�n tarjota kapteenille konjakkarin.
Kapteeni suostui, ja pian h�n oli takertunut kaskuihinsa kiinni.
Niemisell� oli koko ajan kasvot valmiina nauruun laukeamaan.

Se voimakas tunne, mik� Anttia �sken oli kohottanut kuin rinnassa
pullistuva ilmapallo, oli nyt kokonaan poissa, ja sen sijan t�ytti
surkea pahoinvointi. H�n tapasihe seisomasta ulkona viile�ss� tuulessa
ja painoi jysk�v�� ohimoaan kantta kannattavaa rautaa vasten. Vaan
ohimon kohta ei tahtonut pysy� py�re�n raudan nojassa. Se luiskahti
yht�mittaa pois, ja hattu vet�ytyi v�hitellen kallelleen, ihan
silmille. Antti tunsi sen ja tajusi h�m�r�sti putoamisen vaaran.
Ihmetelt�v�ll� varovaisuudella h�n vei toisen k�tens� lakkiin, samalla
kuin toisella piti lujasti kiinni raudasta, ja asetti sen viereens�
penkille. Koetti painaa yh�kin ohimoa ja poskea kylm�� rautaa vasten,
joka teki hyv��. Siin� h�n pysyttelihe v�h�n aikaa, ilke�, yh� paheneva
tunne syd�nalassa. H�n kuuli ep�selv�sti laivan jyskytyst� ja erotti
vain h�m�r�sti kuun valojuovan alhaalla laineiden harjalla. Joku ajatus
oli h�nelle muodostumaisillaan jostain asiasta, mutta ei siit� pitk��n
aikaan mit��n valmista tullut. Vihdoin selvisi se siksi, ett� kunhan ei
vain h�nen hattunsa putoaisi penkilt� j�rveen, kun tuulee. Mutta
silloin pusersi yht'�kki� h�nen sisuksiaan kuin synnytystuskissa,
alhaalta tunki yl�sp�in hiukaiseva kipu ja pani pari kertaa surkeasti
voihkaisemaan. Kun se oli ohitse, oli hiukan helpompi olla, mutta
otsalle oli noussut kylm� hiki. Pekka sattui tulemaan alhaalta
salongista ja kuuli sen vaikeroimisen, jonka tuska pusersi Antista.

--Mik� sinua vaivaa, Antti?

--Ei minua mik��n vaivaa. Usko pois, ett� ei minua mik��n vaivaa.

H�n ei olisi mill��n lailla tahtonut tunnustaa, ett� h�n oli
juovuksissa, ja h�n koetti puhua niin vakavasti kuin suinkin. Mutta
kielen kompastelemisesta tunsi Pekka kuitenkin heti kohta taudin
laadun.

--Mutta olethan sin� ihan juovuksissa! Ja miss� siivossa sin�...?
Milloinka olet ehtinyt juoda itsesi noin juovuksiin?

Vaan Antti v�itti, ettei h�n ole ... h�nell� on vain paha el�m� ... ei
kuin hiukan kuuma salongissa ... ja oli tullut j��hdyttelem��n. Menee
vain Pekka takaisin sinne, mist� on tullut ... ei tarvitse ollenkaan
seista siin�. H�n menee itsekin takaisin salonkiin. Kalle odottaa
h�nt�, ja h�n lupasi tulla.

Mutta kun h�n liikahti menn�kseen, horjahti h�n ja kolautti jalallaan
pahasti jotain kaps�kki� penkin alla. H�n suuttui siit� ja tiuskaisi
vihaisesti Pekalle, ett� mit� h�n siin� tiell� seisoo ... antaa h�nen
menn�!

--Minne sin� aiot menn�?

--Min� menen sy�m��n illallista.

--Johan sin� olet sy�nyt illallista? Sinun t�ytyy oitis panna maata.
Tule, min� vien sinut hyttiisi.

--Min� tahdon suudella Lottenia!

--Mit� tahdot?

--Min� tahdon suudella Lottenia, ja anna minun menn�.

Pekka koetti ensin houkutella h�nt� ja vet�� rintapielest� pois. Mutta
silloin Antti puutui yhteen kohtaan ja alkoi riidell�. H�n tahtoi
v�ltt�m�tt� suudella Lottenia ja sy�d� illallista. Ja h�n ojensihe
menem��n salongin ovea kohti.

Mutta silloin t�ytyi Pekan ottaa ankara luonto p��llens�, niinkuin h�n
j�lest�p�in kertoi, ja sanoa tuimasti:

--Sin� et mene nyt minnek��n, vaan tulet koreasti alas hyttiisi ja
panet paikalla maata!

Ja k�sipuolesta vei h�n Anttia kokkasalonkia kohti. Ovessa koetti Antti
vastustaa, mutta Pekka irroitti k�det ja ty�nsi h�net sis��n. Menn�
kolutessaan p��tti Antti juopuneen viekkaudella, ettei h�n silt� anna
my�ten, vaikka nyt on vain n�in antavinaan. Kunhan tulee alas, niin h�n
k��ntyy takaisin... Se luulee tuo, ett� h�n n�in vain, mutta ei h�n
n�in vain ... h�n on se poika, joka...

Mutta kun salongin lampun valossa huomattiin, ett� rinta oli m�rk� ja
likainen, masentui mieli t�ydellisesti. H�nen uudet hienot vaatteensa
semmoisessa siivossa. Ja itku oli vain v�h�n matkan p��ss� kurkusta.

Pekka toimitti Antin hyttiin maata, veti keng�t jalasta, auttoi
vaatteita h�nen p��lt��n, nouti pullon seltteri� ja juotti sit�
sairaalle. Sitten kasteli h�n k�siliinan kylm�ss� vedess� ja hautoi
sill� Antin ohimoita. Sill� lailla tahtoi h�n istuttaa Anttiin
sellaisen muiston, ett� juovuksissaolo on oikeastaan sairautta; mik�
oli n�ytt�ytynyt tehokkaaksi keinoksi ensikertalaisia vastaan. Antti
antoi hoitaa itse��n kuin siivo lapsi. Sanaakaan sanomatta tuijotti h�n
kattoon, silm�t kankeasti yhteen kohtaan ojennettuina. Pekka ajatteli
tilaisuuden soveliaaksi varoitus- ja nuhdepuheen pit�miseen. Mutta
ennenkuin h�n enn�tti p��st� alkuunkaan, oli Antti jo nukkunut. Pekka
j�tti h�net siihen nukkumaan ja painoi oven varovasti kiinni.

H�nell� itsell��n oli kokkasalongissa makuusijansa. Sinne oli h�n
hilannut ev�svakkansakin. Se oli h�nen ja Antin yhteinen, ja sit�
olivat olleet laittamassa Antin sisaret. Kuinka kaikki oli asetettu
sopivasti ja maukkaasti! Oli muistettu panna pienet servietitkin
mukaan. Ja makeisia lomaan. Nuo syd�menmuotoiset piparikakut oli
varmaankin pantu tarkoituksella. Pekka s�i hitaasti, sill� se oli
terveellist�. Sy�dess��n h�n ryypp�si vett� ja ajatteli ryyp�tess��n:
kyll� t�m� kirkas vesi on sent��n terveellist�. Sit� kun juo joka aamu
ja ilta, niin pysyy ruuansulatus kunnossa ja mies el�� vanhaksi. Monet
suuret miehet eiv�t ole juoneet muuta kuin vett� ja saavuttaneet
korkean i�n. Olut, jonka voi lukea alkoholijuomiin, kuluttaa voimia.--
Tuossa Antissa n�kyy olevan taipumusta antautumaan viekoitusten
viet�v�ksi. Sen olen t�n��n huomannut. Mutta muuten min� en ymm�rr�,
mit� varten ne h�nt� siell� kotonaan niin ihailevat, Annakin. H�n on
perheen ainoa poika ja liiaksi hemmoteltu. Semmoiset usein joutuvat
turmiolle. Aina on h�nt� sanottu hyv�p�iseksi, mutta en min� sit� ole
niin eritt�in huomannut. Se n�kyy vasta siit�, miten luvut ja tutkinnot
Helsingiss� alkavat sujua. Min� pahoin pelk��n niiden menev�n hitaasti.
Mutta mik�s niill� semmoisilla h�t�n�, joilla on varoja. H�n voi viipy�
vaikka kymmenkunnan vuotta Helsingiss�. Vasta sitten, kun on el�nyt
mielest��n tarpeeksi ja tyhjent�nyt nautintojen maljan pohjaan saakka,
alkaa h�n todenteolla harrastaa toimeentuloaan. Kaikki k�y yht�
helposti kuin sit�kin ennen. Kohoaa v�hitellen puoltolauseiden avulla,
kun on is�ll� tuttavuuksia, saa helppot�isen viran ja elelee vain.

Pekka oli lopettanut sy�ntins� ja alkoi riisuutua.

Tiloja oli useampia. H�n valitsi parhaimman l�hell� pesukaappia. Sen
p��lle h�n asetti vaatteensa hyv��n j�rjestykseen. Tarkasti
kaulustintaan, jota ei viel� huomenna tarvinnut muuttaa ... v�ltti se
n�in matkalla, ja pesu on kallista Helsingiss�. Veti varovasti kellonsa
ja sijoitti sen niin, ettei se suinkaan putoaisi. Housut, joiden
taskussa oli rahakukkaro, pantiin p��n pohjiin.

Kynttil�n sammutettuaan h�n laski velkansa. H�n oli k�yh� ja h�nen oli
t�ytynyt tehd� velkoja. Oli niit� kolmatta tuhatta. Mutta h�n suorittaa
tutkinnon syksyll�. Kolmen nelj�n vuoden p��st� on ehk� oma palkka.
T�ytynee Annankin tuoda sen verran pes��n, ett� p��see veloista. Ukko
kuuluu panevan pankkiin joka vuosi kolme tuhatta palkastaan. Helposti
h�n oli saanutkin Annan, vaikka sen ymp�rill� liehakoi muitakin. Siin�
seuran�ytelm�ss� oli h�n jo huomannut varmat merkit. Rekiretkell� se
sitten ratkaistiin. On se pulska tytt�.--Hohhoi! Kunpa saisi nyt hyv�n
ja halvan asunnon Helsingiss�. Parasta taitaisi olla asettua
maaseudulle rautatien varteen. Ja niin h�n tekeekin.

V�h�n p��st� alkoi h�nen nurkastaan kuulua pient� pihin�t�, ja hetken
kuluttua kuorsasi Pekka.

Ruokasalissa istuivat my�h��n y�h�n Kalle ja Nieminen. Siell� oli saatu
toimeen uusi whisti kahvin ja lik��rin ��ress�. He olivat aikoja sitten
unohtaneet Antin, joka hervotonna makasi sel�ll��n hytiss��n.




VI.


Aamulla her�si Antti siit�, ett� laiva yht'�kki� hiljensi kulkuansa ja
kone alkoi k�yd� hitaammin. H�n kohotti p��t��n, ja ensimm�inen tunne
her�tess� oli ankara kipu aivoissa, joita s�rki samassa tahdissa, kuin
laivan kone liikahteli. Ja kun laiva �kkipikaa alkoi tutista vimmatusti
takaisin, pisteli p��t� kuin tuhannen tulineulan k�rjell�, ja silm�
syyti s�keni�.

Tuntien polttavaa janoa ahmaisi h�n vett� kuivaan kurkkuunsa ja koetti
nukkua uudelleen. Mutta uni oli jo paennut, ja kannella kolistiin ja
k�veltiin. Vaivoin h�n sai mieless��n esille edellisen illan
tapahtumat, sill� joka kerta kun h�n koetti ajatella jotain, vihlaisi
otsaluuta kuin veitsell�. Ensin h�n ei muistanut mit��n, mit� oli
tapahtunut ja kuinka oli tullut t�nne hyttiins� maata. Mutta kun sitten
sattui silm��n pesukaapilla oleva tyhj� seltteripullo, puoleksi
kuivunut pyyhinliina ja surkeassa kunnossa olevat vaatteet, selvisi
kaikki: miten Pekka oli h�nt� hoitanut kuin sairasta, ja kuinka h�n oli
ollut niin vetel�, ettei itse saanut kenki� jalastaan. Se kaikki
suututti h�nt� niin, ett� h�n heti kohta laittautui nousemaan ja
pukeutumaan. Sit� tehdess� t�ytyi h�nen kuitenkin tuon tuostakin
hammasta purren kirota p��ns�rky�, joka oli sel�lleen kaataa joka
kerta, kun, h�nen mielest��n aivan tahallaan, sylen t�ysi halkoja aina
romahutettiin kannelle juuri h�nen hyttins� kohdalla.

Kun h�n kohosi kannelle, h�ik�isi silmi� kirkas p�iv�npaiste. Ilma oli
l�pikuultavan puhdas. Raitis aamutuuli puhalteli suurelta Saimaalta.
Taivas oli sininen ja j�rvi oli sininen ja maat l�helt� ja kaukaa
kangastivat korkealle, kirjavina kellastuvista lehdist�. Laineen liike
oli virke�t� kuin hyv�sti maanneen ja vasta nousseen. Rivakasti ajoi
aalto aaltoa, laiva keinui v�h�n niiden varassa, ja tuon tuostakin
r�isk�hti vaahtoa ja vett� kimmahtaen laivan kupeesta yl�s ilmaan,
josta tuuli kantoi sakean sateen hienontuneita pisaroita aina yl�s
komentokannelle, Anttikin sai siit� p�rsk�yksen poskelleen astuessaan
ulos salongin ovesta, jonka tuuli rep�isi h�nen k�dest��n ja paiskasi
sel�lleen auki.

Koko luonto oli terve ja raitis, ja sen rinnalla tunsi Antti itsens�
sairaaksi, voimattomaksi ja miltei kurjaksikin. Ymp�rist�n raittius
ihan kuin ivasi h�nt�. Oli niin paha olla kuin rikoksen tehty�, josta
ei ole pelastusta eik� anteeksiantoa toivottavanakaan. H�n koetti istua
hiljaa kannella ja haihduttaa myrkyllisi� usvia p��st��n antamalla
tuulen sit� valtoineen huuhdella. Mutta s�rky ei lakannut, pikemmin
vain kiihtyi, ja silmiss� tanssi taivaanranta kahtena p��llekk�in.
Turvattomana kyyr�tti h�n k�ppyr�ss�, v�risten v�h�n ja k�det hihoihin
pistettyin�. H�n oli ep�toivossa itsest��n ja tulevaisuudestaan.
H�nest� on jo ehk� tullut renttu, juoppo ja ep�siveellinen el�j�, joka
tuottaa surua suvulleen ja josta ei ole itselleenk��n iloa. T�m� oli
kosto h�nen ep�siveellisist� ajatuksistaan eilen. Sill� ne olivat
ep�siveellisi�, ne bufettineidist�, ja kaikki, mit� Kalle oli puhunut.
Jos h�n kirjoittaisi �idille kaikesta ja saisi anteeksi ja tekisi
lupauksen, ettei en�� koskaan mit��n maista.--Pthyi, kuinka suu oli
pahanmakuinen.--Helsinki oli kadottanut kaiken vieh�tyksens�. Se
peloitti ja kammotti. Kun laiva k��ntyisi takaisin tai s�rkyisi, niin
ett� voisi palata kotiin. H�n kuuli Kallen ja Niemisen ��net salongin
katossa olevan aukinaisen ikkunan l�pi, josta kohosi konjakin haju. Se
k��nti mielt� niin, ett� oli tulla ylen. Bufettineiti, joka kulki
per�kannella, inhoitti h�nt�.

Pekka tuli kannelle, posket viel� kankeina nukunnan j�lelt�. Antti
k��ntyi poisp�in, mutta Pekka kiersi eteen ja istuutui h�nen viereens�.

--Huomenta! sanoi h�n ��nell�, joka osoitti Antille, ett� Pekka
ajatteli eilist� tapahtumaa. Muuta h�n ei kuitenkaan virkkanut, katseli
vain. Mutta se k�vi Antille niin siet�m�tt�m�ksi, ett� h�n l�hti alas
salonkiin.

Kalle ja Nieminen olivat jo t�ydess� k�ynniss��n aamuryyppyj�
nakkelemassa. Avosylin ottivat he h�net vastaan, ja Kalle kaatoi kohta
konjakkia h�nellekin. Antti esteli ottamasta ja valitti kohmeloaan.
Mutta Kalle osasi vallata h�net pian, selitellen, ett� ne kohmelot ne
on niit� miesten tauteja ja ett� t�m� on parasta l��kett�, mit� olla
taitaa.

--Usko pois, Antti! Saat n�hd�, jos vain tottelet minua! No, el�
puistattele! Pohjaan vain yht'�kki� irvistelem�tt� ... koko pikari!

--Recognandi causa! lis�si Nieminen, ja he kumosivat ryypyn kaikki
kolme. Pekka tuli juuri sis��n, ja Antti korotti viel� uhalla
��nens�kin.

--No, terve mieheen sitten! T�m� on kuin voita leiv�n p��lle!--��h!

Merkillisen makealle se nyt maistuikin. Ei ollut ollenkaan karvaalle.
Niit� olisi jo saattanut ottaa vaikka kuinka monta. Jos se tuo Pekka
luulee, ett� t�ss� h�nen happamista naamoistaan v�litet��n, niin
erehtyy h�n suuresti. Ja ensimm�ist� rohtoryyppy� seurasi toinen ja
kolmas. Joka kerta ottaessaan katsahti h�n ilkkuvalla syrj�silm�ll�
Pekkaan, joka oli istuutunut toiseen p��h�n p�yt�� ja oli selailevinaan
ilmoituskalenteria.

He joivat itsens� hienoiseen, silmi� hiukan h�m�rt�v��n aamuhumalaan,
ja Antilla punoittivat posket kuin keuhkotautisen.

--Kyll� sinusta mies tehd��n, vakuutti Kalle.--Eik�s ne ala sep�t
p��ss�si takomasta tauota?

Ne takoivat viel�, mutta takoivat kuin puuvasaroilla pehmoiseen
pumpuliin.

--Ei pakota en��!

--Ihmetteletk� sit�? Sanoinhan ma sen! Ja kun nyt sy�t hiukan ja panet
pitk�ksesi v�h�ksi aikaa, niin olet terve kuin pukki nousemaan junaan
Lappeenrannassa.

Oli yht� huminaa Lappeenrantaan tulo, tavarain k�rryihin kanto ja
kiivas ajo kaupungin l�pi yl�s seurahuoneelle. Antti oli Kallen ja
Niemisen viet�v�n�, ja Pekka sai tulla per�st�, jos tahtoi. Miettinen
ja Voutila olivat jo aikoja sitten unohtuneet, kun Antti, rantatiet�
ajaessaan, yht'�kki� n�ki heid�n suurta kirstua kantaen v�istyv�n
tiepuoleen, minne py�r� heitti kuraa heid�n vaatteilleen ohi
kiit�ess��n.


K�velless��n v�h�n ennen junan l�ht�� Lappeenrannan asemasillalla oli
Antti jo kokonaan toinen mies kuin Kuopiosta l�htiess��n. N�m� pari
matkap�iv�� olivat kypsytt�neet h�nt� silm��ntuntuvasti. Liikkeet
olivat jo paljoa huolettomammat ja k�ynti rennompaa. Hattu oli solunut
alas takaraivolle, palttoo oli auki, eik� nen�liinan kulma en��
piipottanut niin arasti ja viattomasti rintataskusta esille. Edellisen
illan juonnista oli jo kaikki katumus haihtunut. Antti muisteli sit�
nyt ilmeisell� mielihyv�ll�. Sill� nukuttua useita tunteja
seurahuoneella oli j�lell� ainoastaan miellytt�v�n suloinen hermojen
v�symystila. ��ni oli karkea ja miehek�s ja tuli rinnasta. Silm�ys
odotussalin suureen peiliin n�ytti v�h�n velton ja v�linpit�m�tt�m�n
katseen, ja silm�n pohja oli tumma ja syv�. Asemasillalla parveili
ihmisi�, ja he kulkivat Kallen kanssa milloin minkin ryhm�n mukana
tehden havainnoitaan. Naisia he varsinkin tarkastivat. Erill��n muista
k�veli siin� hitaasti ja joutilaan n�k�isen� muuan tummaverinen ja
komeavartaloinen nainen. H�nt� he seurasivat, kulkivat ohitse ja
kiersiv�t vastaan. Kalle kuiskasi Antille jotain korvaan, jota Antti ei
ottanut uskoakseen.

--Sin� panet omiasi! Tuoko hieno nainen, joka astuu kuin ylimys?

--No saat olla varma, etten min� erehdy. Etk� luule minun h�nt�
tuntevan! H�n oli Helsingiss� kev��ll� ja on nyt t��ll� luultavasti
vain l�pimatkalla Pietariin. Tied� sin�, ett� t��ll� suuressa
maailmassa on niin, ett� kuta hienompi, sit�--

Sen j�lkeen, mit� h�n nyt kuuli ja mit� Kalle vast'ik��n seurahuoneella
oli kertonut seikkailuistaan bufettineidin kanssa viime y�n�,--oli
Antti valmis uskomaan mit� hyv�ns� ja kenest� hyv�ns�. Ja sill�
silm�ll� alkoi h�n katsella kaikkia ohikulkevia. Sill� yksi ainoa
ajatus hallitsi h�nt� yh� voimakkaammin. Ajatus tuosta salaper�isest�,
omituisesta, t�h�n saakka saavuttamattomasta, mutta kukaties tuossa
tuokiossa luo tulevasta. Jonka h�n ei ollut perill� viel� eik� tiennyt,
miss� se oli, mit� se oli ja kuka se oli, mutta jota l�henev�ns� h�n
tunsi. H�n tunsi l�henev�ns� uutta, entisest� ihan eroavaa ilmapiiri�,
johon jostain levi�� outo, hurmaava tuoksu, mutta sellainen, jota voi
hyvin hengitt�� ja jossa tuntee tulevansa hyvin viihtym��n. Ja melkein
huumaukseen saattoi h�net se, kun h�n ajatteli, ettei ole est�m�ss�
en�� mik��n, ett� kohta on ulottuva ottamaan ja saava syliins� sulkea--
niin pian kuin vain k�tens� ojentaa ja tarttuu kiinni.

Ja lupaus siit� oli jo jokaisessa veturin kiihke�ss� vihellyksess� ja
junan kiivaassa kulussa ja nopeasti j�lelle j��viss� asemissa, mik�
kaikki tiesi sit�, ett� matka lyhenee joka hetki ja sen m��r�,
Helsinki, l�henemist��n l�henee. Helsinki! johon kiidet��n yh�
kiihtyv�n virran vauhdilla ja joka odottaa kuin kuplia kiehuva suvanto
ja aina vain ahnaammin itse�ns� kohti nielee.

Joka paikassa, pitkin koko matkaa, oli outouden ja uusien
tuntemattomain ihmisten vieh�tys. Kaipiaisissa sy�tiin p�iv�llinen ja
juotiin mahtavasti viini� p��lle. Vastap��t� istui hienoja
urheilupukuisia ulkomaalaisia, joista muutamalla oli punainen
turkkilainen tupsuniekka fetsi p��ss�. Toisilta asemilta tuli
rikkaann�k�isi� naisia ja herroja, jotka ajoivat kiilt�vill�
ajopeleill� ja korskuvilla hevosilla, kuskit ja lakeijat mukana. Ne
nousivat kaikki toisen luokan vaunuihin, eik� Antti saanut n�hd� heit�
muulloin kuin junan seistess� asemilla. Silloin h�n meni ulos
k�velem��n, kulki ikkunasta ikkunaan ja tarkasteli uteliaalla
ihmetyksell� noita, jotka nojasivat v�linpit�m�tt�m�sti sohvain
selustimiin ja katselivat huolettomasti ulos. Mit�h�n ne mahtoivat
h�nest� ajatella? Olikohan h�n heid�n mielest��n hyvin maaseutulaisen
n�k�inen? Voisiko h�n koskaan tulla oikein hienoksi herraksi ja istua
noin kauniin naisen vieress� ja puhella h�nen kanssaan noin hauskasti,
kuin tuo n�ytti tekev�n.

Joka asemalla tuli lis�v�ke� junaan. Riihim�ell� oli niit� jo
odottamassa silta mustanaan. Juna seisoi siin� jonkun aikaa, ja
ihmisjoukko k�veli eloisasti edestakaisin valaistussa katoksessa, jonka
sein�t hohtivat kirjavina jos johonkin v�riin v�lkk�vist�
ilmoitustauluista. Odotettiin toista junaa vastaan tulevaksi. Se l�heni
kohisten kuin ukkospilvi, loistavat lyhdyt otsassa, ja puhalsi
vastustamattomalla voimalla eteenp�in, kiid�tt�en pitk�n jonon uusia
vaunuja sillan sivuun ja pelmahuttaen huoneet t�yteen uusia
matkustajia.

Vetureja, joissa vaski ja ter�s kilvan kiilteliv�t, vaihdettiin, ja ne
kiitiv�t kuin vallattomat p��skyset sivuraiteita my�ten toistensa
ohitse ja toisiansa vastaan p��st�en menness��n kimakan, virke�n
s�velen.

Se oli uutta Antista kaikki t�m� ja pakotti veren h�nen suonissaan
virke�mp��n liikkeeseen. Joka asemalla, miss� oli ravintola, h�n nautti
jotain, milloin hedelm�n, milloin lasin viini�, milloin Kallen
ehdotuksesta konjakkarin tai olutta. Junassa h�n ei kauan voinut pysy�
paikoillaan. H�n kulki vaunusta vaunuun, niin ett� ovet r�m�hteliv�t,
istui vain v�h�n aikaa kussakin ja seisoskeli ulkopuolella vaunujen
v�liss�. Juna kiiti joskus niin p��t� huimaavaa vauhtia, ett� t�ytyi
pit�� kaiteesta kiinni. Se rynt�si rasahtaen pienten rautasiltojen
poikki, sy�ksyi hihkaisten kallion keskeen, ja sein�t kalahtivat kuin
kahleiden kaikua. Kone huohotti ja tuhutti kuin j�ttil�inen suurista
keuhkoistaan. Kirpoellen lenn�htiv�t kipunat mustaan mets��n kuin
ukkosen salamat, ja oli kuin olisi koko t�ss� menossa ollut jotain
intohimoista hehkua ja silm�in tulista s�ihkett�. Ja ilma oli l�mmin ja
kes�inen ja vihreys viel� vallalla puissa, joiden l�himpi� lehti�
lyhdyt veturista ja valo vaunujen ikkunoista valaisivat, j�tt�en
tummiksi taampana olevat.

Matka l�heni loppuaan. L�hdettiin Malmin asemalta, ja kondukt��ri
ilmoitti seuraavaksi asemaksi Helsingin.

Nukkuneet hyp�htiv�t yl�s ja alkoivat suoriutua j�tt�m��n junan.
Samanseuralaiset, jotka olivat matkan varrella hajaantuneet eri
vaunuihin, hakivat toisensa ja j�rjestiv�t tavaransa. V�symys, joka
loppumatkalla oli laskeutunut kuin p�ly p��lle, tylsent�nyt kasvojen
piirteet ja laimentanut liikkeet, oli kadonnut.

Loppumatkalla oli Anttikin alkanut uupua ja mieli ruveta raukeamaan.
H�n oli painautunut istumaan yksin�iselle kapealle penkille vaunun
nurkkaan. Kun h�n �kkiarvaamatta kuuli Helsingin nimen mainittavan
��nell�, joka oli h�nest� melkein uhkaava, niin h�nt� yht'�kki� rupesi
ep�ilytt�m��n. Kaikki se, mit� h�n �sken oli halunnut saavuttaa, rupesi
h�nt� peloittamaan. H�nt� peloitti se, mit� h�nelle oli matkalla
kerrottu ja mit� h�n oli kokenut. Eniten kaikesta h�nen omat
aikomuksensa ja toiveensa tuosta uudesta el�m�st�, jota h�n niin
kiihke�sti oli haaveksinut el��ksens� ja joka oli tuossa tuokiossa
alkava. Eik� sit� voinut en�� lyk�t� toistaiseksi tuonnemmaksi. Sill�
juna karkasi eteenp�in kuin ohjaton, hurjistunut hevonen alam�ke�, niin
ett� joka hetki luuli py�r�in radalta hypp��v�n ja suistuvan suinp�in
tiepuoleen. Se kammotti vasten tahtoakin, ja veturillakin tuntui olevan
tieto jostain vaarasta, koska se yht�mittaa vihelsi ja v�list� niin
valittavasti ja surkealla soinnulla, kuin olisi ollut h�t� ihan jalkain
alla. Miksi oli Pekkakin poissa? H�n oli j��nyt jollekin pienelle
asemalle eik� aikonut tulla Helsinkiin ennen kuin tenttim��n. Olisi h�n
voinut tulla perille saakka. Minne h�n osaisi y�ksi yksin? Kallen ja
Niemisen kanssa ei h�n en�� milloinkaan ... ne olivat tulleet h�nelle
jotenkuten vastenmielisiksi.

Kalle tuli toisesta vaunusta ja n�ytti olevan virkeimmill��n. H�n oli
junassa tavannut tuttavia ylioppilaita ja saanut heid�n kauttaan
joitakuita uusiakin. Riihim�elt� saakka oli heit� istunut seurue
korttia ly�m�ss�, sitten kun oli kondukt��ri saatu hommaamaan mukava
pelilauta polvien p��lle. Antti ilmoitti, ett� h�n aikoo ajaa y�ksi
Villensaunalle.

--Ajetaan ensin Kappeliin, niinkuin on ollut puhe pitkin matkaa.

--Kyll� min� mieluummin hakisin y�sijan nyt kohta.

--Joko sin� alat j�nist��? El� sin� ollenkaan, tule vain mukaan ...
meit� tulee t��lt� hauska seura iloisia poikia.

--Minnek� me Kappelista?

--Luota sin� vain minuun! Me pid�mme hiiden hauskaa t�n� y�n�!

--Ent�s tavarat?

--Ne noudamme huomenna asemalta.

Antti koetti kyll� rohkaista mielt�ns� ja kohentautua entiselleen.
Mutta ei h�n en�� oikein tahtonut p��st� jaloilleen. H�n kallistui
ikkunaa kohti ja koetti tunkeutua pime�n l�pi. Ei h�n sielt� kuitenkaan
n�hnyt muuta kuin omat kalpeat kasvonsa ja vaunun sisuksen. Mutta
samassa v�l�hti ihan ikkunan alla jonkun vartiatuvan lyhty niin
vihaisella vauhdilla, ett� oli silm�n rev�ist� menness��n. Ylemp�n�
kallioiden huipuilla ja et��mp�n� mets�n sis�ss� tuikki huvilain tulia.
Alppilan huvimajassa l�hell� rataa oli valaistua, ja sielt� n�kyi
soittokunnan keltaiset torvet ja tanssivia p�it�. Luultavasti oli
siell� jotkut huvit. Siin�, miss� rata katkaisee ajotien, oli portti
suljettu ja portin nojassa ihmisi�. Ajureja odotti taampana, ja heid�n
lyhdyill� varustetuilla rattaillaan istui herroja, jotka huiskuttivat
junalle lakkejaan. Mutta kohta paikalla rynn�ttiin taas pilkkoisen
pime�n kallion sis��n. Ja yht'�kki� tunkee korvaan veturin pitk�,
soikulainen tulovihellys. Siis ollaan tuossa tuokiossa perill�! Antti
kiiruhti ulos vaunusta. Juna juoksi hiukan hiljennetty� vauhtia tyynen
T��l�nlahden poikki. Kahden puolen kuvasti siin� tulia monesta
kerroksesta. Ne ovat siis Helsingin tulia! Edess�p�in loimotti taivas
punaisena kuin tulipalossa. Se on Helsingin valaistus! Nyt n�kyi
Kaisaniemen ravintola ja ihmisi� sen parvekkeilla. Keilihuoneen
avatuissa ikkunoissa oli herroja paitahihasillaan. Vaunu nytk�hteli
vaihteissa. Ihan kohta seisahtuu se Helsingin asemahuoneelle! Anttia
vapisutti hermostuttavasti kylmyydest�, joka l�hti rinnan pohjasta,
v�risytti olkap�it� ja l�i hampaita yhteen.

Kun juna seisahtui lasisen katoksen alle ja piti astua ulos vaunusta,
ei h�n ollut p��st� paikaltaan. Polvinivelet olivat niin vetre�t,
etteiv�t tahtoneet kantaa. H�n oli taas kadottanut Kallen n�kyvist��n
ja h�nt� haikaellessaan vei h�net v�kivirta mukanaan huoneesta
huoneeseen, joissa oli kahden puolen seisovana pylv�st�n� odottavia ja
katselevia. Niiden joukosta--Antti tunsi ja huomasi sen--iskettiin
h�neen tummia, tavoittelevia silmi�, jotka otsatukan alta l�hettiv�t
h�neen houkuttelevat katseensa ja etsiv�t liittolaista h�nen
silm�yksist��n. Vaan h�n v�ltti niihin vastata, ne h�nt� arkiuttivat ja
peloittivat, ja h�n kiiruhti pois. Ja kun Kalle tapasi h�nt� palttoon
helmasta, niin h�n h�t�isesti pyysi uudelleen, ett� ment�isiin pian ...
ment�isiin pian pois johonkin hotelliin ja etsitt�isiin y�sija.

Vaan Kalle ei ollut sill� korvalla kuulevinaankaan. H�n tarttui lujasti
Antin k�sipuoleen ja veti h�net j�less��n joukon l�pi, joka tunki
p��lle joka taholta. Antti antautui puoleksi v�kisin t�m�n anastuksen
alaiseksi, samalla kuin se kuitenkin oli mieleen ja teki turvallisen
vaikutuksen.

Odotussalissa oli vastaanottamassa koko joukko vanhoja tuttavia. Ne
olivat ylioppilaita, Kuopion lyseon l�pik�yneit�. Ne tulivat nyt kuin
toverit ja ottivat heti haltuunsa, vaikka olivat olleet
yl�luokkalaisia. Ennen oli heihin suurella kunnioituksella katseltu ja
vastaan tultaessa lakkiakin nostettu. Mutta nyt asettuivat he
vertaisiksi ja tarjosivat apuansa. Heid�n ehdotuksensa oli sama kuin
Kallen, ja yksimielisesti p��tettiin ajaa Kappeliin.

Antilla ei nyt en�� ollut juuri mit��n sit� vastaan. �skeinen arkuus ja
vavistus v�heniv�t v�henemist��n, kun yksi vastaantulijoista otti h�net
huolekseen, tarttui lujasti k�sipuoleen ja kuljetti ulos
asemahuoneesta. Tungeskellessaan he joutuivat pakkautumaan kahden
naisen editse, joille Antti huomasi toverin salaa hymyilev�n ja iskev�n
silm��.

Astuttaessa ulos asemahuoneen avarasta ovesta, n�ytti Helsinki ottavan
tulijoita vastaan kuin kunniavieraita. Oli kuin olisi ollut juhla
tulossa. Rautatietori oli ymp�riins� tulitettu. Korkeissa,
moninkertaisissa rakennuksissa oli ikkuna ikkunan vieress� valaistuna.
Ylinn� muita loisti Ateneum s�hk�tulien valossa, ja toisella puolen
toria jonkun hotellin portin p��ll� liekehti suuri py�re� s�hk�lamppu,
himment�en ymp�rill��n kaikki muut valot. Asemahuoneen edustalla oli
pitk�ss� mustassa jonossa odottavia ajurien rattaita ja suurten
ravintolain komeita vaunuja, joiden edess� ja takana istui
merkkipukuihin puettuja palvelijoita. Huudettiin ristiin rastiin
numeroita, ja ajurit vastasivat korkealla ��nell�: �T��ll� on!�
Kannettiin tavaroita, nostettiin rattaille ja l�hdettiin ajamaan yli
Rautatietorin, josta toisia riensi vastaan. Melulta ja huminalta ei
tahtonut omaa ��nt��n kuulla. Ja t�m� ei kuitenkaan ollut juhla mik��n.
Antti tiesi, ett� se oli tavallinen Helsingin arkip�iv�, p�iv� niinkuin
joku toinenkin. Mutta h�nest� oli sill� kuitenkin juhlan luonto, ja se
tulisi aina kest�m��n t�m� t�mm�inen juhla!

--Kappeliin!

Vaunujen py�r�t, joiden p��lle he selk�kenoon heitt�ytyiv�t, olivat
kumilla p��llystetyt eik� ajaessa kuulunut muuta kuin hevosen
rautakenk�isten kavioiden kalke kiviseen katuun. Eik� tuntunut istuessa
t�ristyst� mit��n, ainoastaan pehmoinen pudistus ruumiissa.

He ajoivat viistoon torin yli, poikkesivat Mikonkadulle ja siit�
taitavalla, ruumista ulosp�in painavalla vierr�hdyksell� leve�lle,
pitk�lle Esplanaadille, jonka toisessa p��ss� lyhtyrivi puristautui
kaitaiseksi kiinnimenev�ksi k�rjeksi. Kasvoja vastaan tuoksahti l�mmin
ilma, niin l�mmin kuin kes�ll�. Puodit olivat jo suljetut ja koko
alakerta suurissa korkeissa kivirakennuksissa pime�, synkk� ja hiukan
kammottava, niinkuin j�rveen putoavan vuorenjyrk�nteen vesiraja.
Ainoastaan ravintolan ikkunoista loisti salaper�inen valo laskettujen
uutimien takaa, joissa n�kyi suuria, muodottomia varjoja sis�ss�
liikkuvista p�ist�. Tupakkapuotien ovet, joiden otsassa paloi punaisia
lyhtyj�, olivat viel� auki, ja muutamasta pullahti kadulle joukko
meluavia ja nauravia valkolakkeja.

--Tuossa on Runebergin patsas, huomautti toveri. Siin� se seisoi,
p��puoli pime�ss�. Patsaan jalkojen juuressa parveili joutilasta
iltayleis��, naiset ja miehet k�sikk�in.

--Lemmen iltahetki! N�etk� tuolla ylioppilaita kaartilaisten kanssa
yhdess� myll�k�ss�?

Siell� n�kyi todellakin valkeita lakkeja vilkkaassa liikkeess�,
suikkelehdellen kuin salakat virtaisessa vedess�.

Soittoa kuului sielt� p�in, minne ajettiin. Joku kovempi s�vel tunki
l�pi kavionkalkkeen ja Kappeli-esplanaadin tuuheitten lehvien.

Seisahduttiin Kappelin edustalle, laskeuttiin alas vaunuista ja
jatkettiin k�si k�dess� matkaa. Oli vaikea p��st� l�vitse taajaan
sulloutuneen v�kijoukon. Miehi� ja naisia oli sekaisin. Toiset naiset
olivat jo saaneet saattajansa ja kulkivat niiden kanssa. Toisilla ei
niit� viel� ollut. Ne sivuuttivat aivan l�helt�, ulontivat
kyyn�sp�it��n, ja Antti kuuli ohi ment�ess� sanottavan: �Iltaa!� Kun
h�n k��ntyi katsoakseen taakseen, kohtasi h�n hymyilevi� kasvoja ja
viekoittelevia silmi�.

Suihkul�hde puhalsi s�hk�tulien valossa kimmelt�v�� vett� korkeuteen ja
sen edess� oli kupukattoinen, lasinen soittolava, josta r�misi torvet
ja rummut. Ja sit� vastap��t� oli itse Kappeli, Se oli t�ynn� istuvia
ja k�velevi�. Edestakaisin h��ri, juoksi ja kiiti siell� mustiin
frakkeihin puettuja kyyppareja, valkeat liinat kainalossa ja
tarjottimia k�dess� tai p��n p��ll� ylh��ll� ilmassa. Antti ei
ymm�rt�nyt, kuinka voisi p��st� esille ja sis��n. Mutta toveri toi
h�nt� varmalla k�dell� ja vei p�ytien ja penkkien lomitse, joiden
��ress� istui herroja ja naisia ja jotka olivat katetut mitk� soikeilla
olutseideleill�, mitk� totitarjottimilla, mitk� punaisilla viini- ja
kellahtavilla punssipulloilla. Juuri kun he astuivat ensimm�iselle
rapulle, livahti sivuitse suuri tarjotin, johon oli s�lytetty
kokonainen illallinen ja jota kyyppari vied� keikutti kuin tyhj��
lautasta.

Huumauksissaan kuin kosken kuohusta alas tullut istui Antti hetken
p��st� pehmoisella sohvalla, vihre�ss� huoneessa, jonka katossa paloi
monivaloinen kristallikruunu ja jonka sein�ll� oli maalauksia ja suuri
peili. Se oli kuin sihisev� suvanto, johon h�n oli seisahtunut. Mutta
ei levon suvanto, vaan vaahtoisen py�rteen, joka hetken p��st� heitt��
uuteen koskeen, yh� alemma, eik� tietoakaan pys�htymisest�. Se tuntui
py�ritt�v�n ja se tuntui py�rrytt�v�n, se nosti veren p��h�n ja
haihdutti silmist� oikean suunnan. Eik� Antti muutamaan hetkeen oikein
k�sitt�nyt, mist� oli tullut ja minne oli menev�.

Ovesta h�n vain n�ki tuolla toisessa huoneessa, siin�, mink� l�pi oli
tultu, bufettitiskin ja sen takana pitk�ss� riviss� aina puolikattoon
saakka pulloja pullojen vieress�, pikareja ja moniv�risi� laseja
ep�lukuisin. Kyyppareja tuiskahteli heng�styneen n�k�isin� ovesta
sis��n ja ovesta ulos. Tiskin takana liikkui pieni mies, nopea kuin
k�rpp� ja �k�inen kuin kissa. H�nelt� sateli m��r�yksi� kaikille
tahoille, h�n komensi kyyppareja, soitti heit� kellollaan luokseen,
l�hetti menem��n milloin oikeaan, milloin vasempaan ja huusi luukun
l�pi kiivaita k�skyj� keitti��n. Ja yht�mittaa hel�hteliv�t rahat h�nen
sormiensa lomitse laatikkoon, jonka lukko meni kilisten kiinni.

Mutta pian istui heit� yksi p�yt� t�ynn�, kohta oli toinenkin otettu ja
he valtasivat v�hitellen sen puolen ravintolaa kokonaan itselleen.
Antti esitettiin uusille, tuntemattomille ylioppilaille, jotka
tervehtiv�t h�nt� eritt�in yst�v�llisesti ja pudistivat k�tt�.
Keskusteltiin siit�, mik� olisi illan juoma- ja ruokaohjelma, ja
Antinkin puoleen k��nnyttiin suurella huomaavaisuudella. Kolkutettiin
kepill� marmorip�yd�n laitaan ja annettiin koukussa kuuntelevalle
kyypparille m��r�yksi�, joita h�n juoksujalassa riensi t�ytt�m��n.
Kutsuttiin tuutingit ja tilattiin portsionit p��lle.

Toverien vapaa, yst�v�llinen k�yt�s ja heid�n tottunut, varma tapansa
asettua olemaan tempasi heti kohta Antinkin samanlaiseen mielentilaan.
H�n oli viel� v�h�n arka istuessaan n�iden vanhojen helsinkil�isten
keskess�, h�n pelk�si puhua ja punnitsi tarkkaan sanansa, ennenkuin
mit��n virkkoi. Mutta he pitiv�t huolen siit�, ett� h�n kodistuisi. He
kilistiv�t h�nen kanssaan sivulta ja yli p�yd�n ja nostivat toisestakin
p�yd�st� lasiaan, sanoen: �Terve tulemaan Helsinkiin, herra Ljungberg!�
Eik� aikaakaan, niin esitteli l�hinn� istuva, se, jonka kanssa h�n oli
asemalta ajanut, veljenmaljan ja muut seurasivat esimerkki�. Kun Antti
oli muutamia kertoja lasistaan maistanut, hurmasi h�nt� niin, ettei
milloinkaan ennen sill� tavalla. H�n tunsi itse��n kuin siivill�
kannettavan. Oli ihan autuaallista olla. Nyt vasta h�n ymm�rsi, mit� on
ylioppilaan el�m�, mit� on Helsinki ja mit� vapaus ja itsen�isyys! H�n
tuli vapaammaksi ja iloisemmaksi. H�nen rohkeutensa kasvoi, h�n puheli
jo pelk��m�tt� ja kertoi kaikenlaista, jolle naurettiinkin. Ymp�rist�n
yst�vyys n�ytti enenev�n. H�n oli n�ht�v�sti p�yt�l�istens�
yksimielisen huomion esineen�, samoin kuin Kalle oli tuolla toisten. Ne
ottivat h�net kuin siipiens� suojaan, t�yttiv�t h�nen lasinsa ja
pakottivat h�nt� kilist�m��n ja maistamaan. H�n n�ki er��n kuiskaavan
toiselleen jotakin korvaan ja molempain katsovan h�neen. H�n ei ollut
huomaavinaan heit�, mutta kuuli sanottavan:

--Eik� se ole saakelin siro poika ... katso nyt tuota hienoa
profiilia...

Ja h�nt� itse��n he lasilla tervehtiv�t ja sanoivat kaikkien kuullen:

--Antti! Terve mieheen! Me sanottiin t��ll� sinusta, ett� siin' on
mies, josta tehd��n ensi vuosijuhlaan marsalkka.

Kuinka herttaisia miehi� ne olivat! H�nen olisi tehnyt mieli syleill�
heit�. Ei, ei ikin� ole h�nell� ollut n�in jumalattoman iloista iltaa!

Alkoi tulla meluamisen aika, ei kukaan malttanut kuulla toistaan, vaan
kaikki puhuivat ja nauroivat sekaisin. Paikkoja vaihdettiin, ja
puhekumppanina oli milloin mikin. Istuttiin kaulakkainkin ja tultiin
erinomaisen hyviksi yst�viksi.

Antti joutui otsatusten sen kanssa, jonka seurassa h�n oli asemalta
ajanut. T�m� lupasi auttaa Anttia luvuissa. Tulla vain kysym��n neuvoa
h�nelt�, kyll� h�n tiet�� paremmin kuin professorit. Mutta ei nyt
luvuista viel� mit��n! Ei niihin ensi lukukaudella enn�t� paljon
puuttua eik� ole liioin tarviskaan. Siin� on kylliksi, kun oppii
olemaan Helsingiss�. Aivan hyv�ll� omallatunnnolla voi uhrata ensi
lukukautensa siihen. Niit� on kyll� niit�, jotka paikalla kaivautuvat
kirjoihinsa. Mutta l�htiess��n t��lt� eiv�t he ole sen viisaampia kuin
t�nne tullessaankaan. Eiv�t tunne muuta kuin luentosaliensa sein�t. Ja
niiss� ei jumalaut' ole paljon tutkimista. He pysyv�t koulupoikina
ik�ns�. Kirjatietoja on, mutta ei el�m�n kokemusta rahtuakaan. Ei,
Antti! Nuoruudessaan nauttia pit�� ja el�� maailmassa mukana. T��ll�
voi olla helvetin hauskaa, kun vain sattuu hyv��n seuraan. Ei tarvitse
viftata ja juoda itse��n joka ilta p�ihins�. Mutta mukana on aina
oltava. Tutkittava el�m�� ja ihmisi�! Varsinkin juristille se on aivan
v�ltt�m�t�nt�. Enn�tt�� sit� tutkintonsakin suorittaa, vaikka el��kin
mukana. Tuo tuossa, joka nyt sytytt�� sikariaan, h�n ei avannut
kirjaansa kolmeen vuoteen. Lauloi vain ja eli hurskaasti. Mutta sitten
suuttui, kun alkoivat ahdistaa ja tempasi pois kandidaattitutkintonsa
vuodessa. Ja nyt se lukee l��k�riksi. Min� tied�n, ett� ne minua jo
moittivat siell� kotona Kuopiossa, kun en muka joudu valmiiksi. Sin�
olet kuullut Antti niist� ... el� kiell�k��n, min� n�en naamastasi,
ett� olet kuullut. Vaan min� en v�lit� v�h��k��n! Sano sin� vain niille
siell� ... ja saat n�hd�, ett� min� vuoden p��st� h�mm�styt�n maailmaa
kahdella _laudaturilla_ ja kolmella _cumlaudella_! Maljasi, Antti!
Terve!

Antti oli aivan samaa mielt�. H�nt� vaivasi vain, ettei tahtonut saada
suun vuoroa sit� sanoakseen ja ett� tuo ehk� luulee, ett� h�n kenties
hyv�ksyy kuopiolaisten typer�t mielipiteet. H�n k�sitti kaikki
erinomaisen hyvin ... toveri oli aivan oikeassa ... h�n oli
��rett�m�sti yht� mielt� h�nen kanssaan.

P�yt�� katettaessa pist�ytyi h�n ulos. Ja joutuessaan hetkeksi
itsekseen yksin�iseen koridooriin, jonne kuului vain laimentunut melu
sis�lt� ravintolasta, h�n tunsi vasta oikein onnensa pohjattomuuden.
Voi t�t� Helsingin el�m��! T�mm�ist�k� t�m� on! On t�m� omituista!
Mutta hauskaa t�m� on! Voi peeveli sent��n!

Kesken kaiken innostuksen alkoi tungeskella mieless� jotakin, joka koko
illan oli siell� ollut liikkeess�, mutta ei p��ssyt esille. Nyt se
ponnistautui p��llep�in, ja Antti n�ki koko matkansa kotoa, sielt�
ylh��lt� Kuopiosta t�nne alas, t�nne alas Helsinkiin, ihan siihen,
miss� h�n nyt seisoi laulavan kaasuliekin alla. Se oli kuin leve� tie,
leve�mpi t��lt�, mutta kapeni kapenemistaan j�lelle p�in, kaukaisen
et�isyyden perille, niinkuin pitk�n kaitaisen lahdelman pohjukkaan,
niinkuin jonnekin, mist� oli l�hdetty aikoja sitten, milloin lie.
Ainoastaan lyhyen hetken oli se auki edess� ja meni umpeen samassa.
Sinne h�ipyiv�t pikkuiseksi, mustaksi, n�kym�tt�m�ksi pisteeksi koti ja
kaikki, mit� siell�p�in oli. Hetken viel� huppuroivat mieless� �iti ja
Alma, mutta nekin hukkuivat siihen valoon ja ��nten h�lin��n, joka ovea
avatessa kohahti sen t�ydelt� vastaan.

Sis��n tullessaan h�n l�i n�ppi� p��ns� p��ll� ja hyp�hti askeleen
hyv�st� mielest� ja sanoin selitt�m�tt�m�st� syd�men kyllyydest�. Ja
kun Kalle tuli lattialla vastaan, niin h�n k�vi kaulaan h�nt�, py�r�hti
ymp�ri kerran ja hihkaisi. Kaikki sille nauroivat, ja kun h�n tuli
p�ytien luo, niin h�nelt� kysyttiin:

--Sinulla on hauska, Antti?

--Voi peeveli, kun minulla on hauska!

--No, istu sitten t�h�n sy�m��n! Ja ota ryyppy my�s!

--Min� otan ryypyn!

Aika oli kulunut huomaamatta ja hetket valahtaneet kuin hieno hieta
sormien lomitse. Soitto oli lakannut, ihmiset poistuneet ulkoa ja
ainoastaan osa heist� j��nyt sis�ravintolaan toiselle puolelle
bufettihuonetta. Se n�ytti olevan samanlainen seurue kuin toisellakin
puolen: muutamia nuoria vastatulleita ylioppilaita ja joukko vanhempia.
Heid�nkin p�ydiss��n oli yhdenlainen el�m� ja ilonpito.

Kun oli sy�ty, tuli kahvin ja lik��rin vuoro, jota tarjosi Kalle. Rivit
olivat harventuneet ja j�lelle j��nyt ainoastaan innokkaimmat. He
istuivat kaikki Kallen ymp�rill�. H�n esitti rivosanaisia lauluja, mik�
oli h�nen erikoistaitojansa, ja muut niihin s�estiv�t kuorona
loppus�velt�. Nieminen oli saanut koko illan pysytell� Kallesta
takapajulla, jolla nyt oli vereksempi� ihailijoita. Ei h�n siit�
kuitenkaan ollut mill�ns�k��n, tilasi mit� muutkin, puheli kenen kanssa
sattui ja k��ntyi toisen puoleen, jos toinen k��nsi selk�ns�. H�n ei
muuta tehnyt kuin nauroi v�himm�llekin asialle, nauroi silm�ns�
pieniksi ja vetisiksi. Mutta sit� tehdess��n h�n piti tarkasti silm�ll�
lik��ripullon liikkeit� ja osasi asettaa tyhj�n lasinsa niin, ett� se
aina tuli t�ytetyksi.

Antti oli v�synyt pitk�llisest� pinnistyksest�. H�n loikoi sohvalla ja
hengitti raskaasti. P�� oli raukea ja tahtoi painua olkap��t� vasten.
Silmi� h�ik�isi kruunun valo, ja ne pyrkiv�t v�h�n v�li� sulkeutumaan.
Mutta loppus�estykseen h�n kuitenkin yhtyi ja teki k�dell��n liikkeit�
tahdin mukaan.

Kyyppari tuli ilmoittamaan, ett� oli aika sulkea. Loilottaminen lakkasi
ja tuli keskustelu siit�, minne ajettaisiin. Siit� sovittiin pian.

Mutta silloin kysyi joukosta muuan, otettaisiinko mukaan Antti, jonka
luultiin nukkuneen. Toiset vastustivat ja ehdottivat, ett� h�net
viet�isiin Villensaunalle y�ksi. Mutta toiset puolustivat, ett� Antti
on otettava mukaan. Innokkaimmin puolusti h�nt� se, joka �sken oli
ollut h�nelle niin yst�v�llinen.

--Mit� te tyhj��! Antaa pojan tulla! Menee se sinne kerran viel�
kuitenkin. Kyll� min� h�nest� huolen pid�n!--Mutta kuulkaas, keskeytti
h�n samassa, minulla ei ole lanttiakaan kukkarossa... Voiko kukaan
vipata minulle--?

Antti oli noussut ja l�hti hoipertelemaan ovea kohti.

--Antti, kuule! Voitko sin� vipata minulle huomiseen asti parikymment�
markkaa?

Antti kaivoi kukkaronsa esille ja otti sielt� ensimm�isen setelik��r�n,
mik� k�teen sattui.

--Ota tuosta!

Vasta annettuaan h�n huomasi, ett� se oli sama k��r�, jonka �iti oli
erotessa pist�nyt h�nen kouraansa.

--Hyv� on! sanoi toveri ja rahat katosivat kaikki h�nen liivins�
lakkariin.--Sin� tulet tietysti mukaan, Antti! Ulos kaupungille?'

--Tietysti Antti mukaan! huusivat nyt kaikki yhteen ��neen.

Antti ei virkkanut mit��n, ty�nsi vain ��net�nn� palttoota hihaan.

Kappelin edustalla olivat kaikki tulet sammutetut. Muuan surkea
kaasuliekki vain valaisi tien rappusista alas. Suihkul�hde oli lakannut
puhaltamasta. Istumapaikat, joista ainoastaan l�himm�t voi pime�ss�
erottaa, olivat tyhj�t. Tuolit tuuskottivat p�yti� vasten turvallaan
kuin juovuksissa siihen nukkuneet.

--Isvoshik! kuuli Antti huudettavan ja n�ki ep�selv�sti, kuinka niit�
ajoi useampia katuk�yt�v�n reunaan.

Joku talutti h�nt� k�sipuolesta. H�n nosti jalkansa rattaiden
astimelle, mutta se lipesi siit�. Samassa h�n kadotti tasapainonsa ja
kaatui takaperin istualleen kadulle.

--T�t� pit�� auttaa alkutaipaleesta! huusi toveri toisille ja tarttui
molemmin k�sin h�nt� kainaloihin, aikoen nostaa yl�s.

Mutta silloin riuhtaisihe autettava irti, ponnistihe omin voimin
seisoalleen, hihkaisi, l�i kahta k�mment� yhteen, nakkasihe kohona
rattaille, niin ett� vieteri r�m�hti pahasti, ja huusi:

--Kyll� min� jo auttamattakin p��sen!

--Katsos peijakkaan poikaa!

--Tarkk'ampujakatu 15.

Kuului ruoskan l�isk�hdys, ja tulista vauhtia karattiin menem��n, niin
ett� kaikui hiljaisen Esplanaadin kiviseiniss�. Ja ennenkuin muut
ehtiv�t valmistua l�htem��n, oli Antin valkoinen lakki jo kadonnut
Helsingin h�m�r��n.





End of the Project Gutenberg EBook of Helsinkiin, by Juhani Aho

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELSINKIIN ***

***** This file should be named 13580-8.txt or 13580-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/3/5/8/13580/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.